Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Timo Ronkainen 31.01.2007 klo 16:47:33
-
Suomen opetusministeriön, kulttuurirahaston yms. kustantama sarjakuvafinlandia, 5000 - 10 000 € parhaalle albumille. Viisi - kymmenen ehdokasta.
Timo
-
Suomen opetusministeriön, kulttuurirahaston yms. kustantama sarjakuvafinlandia, 5000 - 10 000 € parhaalle albumille. Viisi - kymmenen ehdokasta.
Tuon luulisi jo saavan säpinää sarjakuvapiirtäjiin ja alkaisi laadukkaita albumeita tulemaan hyllyihin. Mutta millainen poru siitä syntyisikään, kun näin pienessä piirissä alkaisi vinkuminen, kun ihan väärä sai palkinnon...
-
Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin tarvittaisiin toinen palkinto joka olisi Timo Kähkösen kuvaama kannustepalkinto tyyliin lupaavin tulokas yms.
resursseja tähän ei ole ja tuskin tuleekaan, hartiapankkikaan kun ei äärettömiin veny, mutta toivoa saa.
Jotain muuta kuin Kemin tai Egmontin ja Liken yms kisat. joka johtaisi alan kehittymiseen niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin.
mahdollisesti valtiovallan ja yritysmaailman yhteisesti tukemana.
mutta sitä ennen evoluutio tekee etanoista lentokykyisiä.
Minusta h*lvetin hyvä olisi, että Suomessa jaettaisiin albumipalkinto. Siinä voisi olla pari eri sarjaa, kotimainen, käännös ja omakustanne, esim. Ehdokkaat (4-6 kpl) voitaisiin julkistaa vaikka sarjisfestareilla ja palkitut Kirjamessuilla tai ehkä vielä mieluummin vallan erikseen ennen joulua, kesken parhaan myyntikauden ja saada teoksille paras julkisuus. Saisivat kantaa mainoksia ehdokkuudestaan esim. kuukauden ja sitten lopuksi yksi voittaisi. Raati saisi olla muistakin kuin alan gubbeista pelkästään. Rahaa ei tarvittaisi, voitto tulisi myynnistä ja näkyvyydestä.
Sitten tullaan siihen mistä tapellaan paremmissakin piireissä (Angouleme): valitaanko ja palkitaanko ehdokkaat taiteellisten vai myynnillisten ansioiden mukaan. Minun kantani on, että jos kirjakustannusala haluaa perustaa oman kultalevysysteeminsä, perustakoon.
-
Rahaa ei tarvittaisi, voitto tulisi myynnistä ja näkyvyydestä.
Sarjakuva-Finlandia, mutta ilman rahaa?
Mistä kustantajat saisivat lisärahaa mainostamiseen, ja innostaisiko tuokaan, vaikka joku Marco Bjurström tai Kata Kärkkäinen palkinnosta päättäisi.
Sitten tullaan siihen mistä tapellaan paremmissakin piireissä (Angouleme): valitaanko ja palkitaanko ehdokkaat taiteellisten vai myynnillisten ansioiden mukaan. Minun kantani on, että jos kirjakustannusala haluaa perustaa oman kultalevysysteeminsä, perustakoon.
Sellainen on jo:
Suomen Kustannusyhdistys myöntää Kultapokkari-kunniamaininnan niille taskukirjoille, joiden myynti ylittää 20.000 kappaleen rajan.
Suomen Kustannusyhdistyksen määritelmän mukaan taskukirja eli pokkari on: Pehmeäkantinen euroformaattinen (110 x 178 mm), aikaisemmin kovakantisena julkaistun kirjan uusintapainos, jonka vähittäismyyntihinta on enintään noin 10 euroa.
Ensimmäiset Kultapokkarit saivat tunnustuksensa vuonna 2003 Kirjan ja ruusun päivänä. Uusia Kultapokkareita julkistetaan aina kuukausittain, mikäli kultaraja ylittyy.
Kultapokkari-tunnustus kertoo, että kyseessä on suosittu, luettu ja pidetty pokkari. Palkitut pokkarit merkitään aina Kultapokkari-tarralla, josta kirjat on helppo tunnistaa.
-
Sarjakuva-Finlandia, mutta ilman rahaa?
Mistä kustantajat saisivat lisärahaa mainostamiseen, ja innostaisiko tuokaan, vaikka joku Marco Bjurström tai Kata Kärkkäinen palkinnosta päättäisi.
Sellainen on jo:
Suomen Kustannusyhdistys myöntää Kultapokkari-kunniamaininnan niille taskukirjoille, joiden myynti ylittää 20.000 kappaleen rajan.
Miksi vastustat nimenomaan sarjakuvalle suunnattua omaa albumipalkintoa? Sellaista ei tietääkseni ole.
Finlandian palkintorahat menevät kirjailijalle, eivät kustantajalle (viitaten Timon aiempaan ehdotukseen). F:n lisäksi meillä on Runeberg-, esikoiskirjailija-, Olvi-, Koskenkorva- ym. palkintoja, joihin liittyy vaihteleva määrä rahaa nollasta tuhansiin euroihin. Minusta mainepalkinto on parempi kuin ei ollenkaan palkintoa.
Palkintosarjaa koostaessa en huolehtisi kustantajan markkinointiosaston varallisuudesta. Onhan sen pienuus/suuruus/käyttötapa kustantajan oma murhe. Jos ei halua mahd. ehdokkuutta ehdoin tahdoin käyttää markkinoinnissa hyväksi, niin voi *kyynel*.
Jakajaksi kannattaisin raatia, en julkkista. Mutta minusta raadissa voisi olla sarjakuvapiirien kolmen hengen kovan ytimen ulkopuolistakin elämää. Ei julkkiksia, mutta normaali-ihmisiä, jotka ovat jonnii verran sarjakuvaharrastuneita. Vaiks rokki- ja graafikkopuolelt löytyy. Ihan vaan esimerkkinä. Tuntuu että sarjispiireissä aina haetaan kaikkea osaamista omasta, sillä hetkellä läsnäolevasta porukasta eikä sieltä missä sitä voisi olla, joskus jopa oman porukan ulkopuolelta.
Ja jos tämä ehdotus tuli väärästä suusta ja sitä ei siksi voi kannattaa, kirjoita tähän alle haluamasi nimi:
-
...hyvä olisi, että Suomessa jaettaisiin albumipalkinto. Siinä voisi olla pari eri sarjaa, kotimainen, käännös ja omakustanne...
Rojun ehdotus Sarjakuva-Finlandiasta on erittäin kannatettava. Minusta riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin. Summan täytyisi olla vähintään tuo 26 000 euroa, jotta ei kukaan ajattelisi sarjakuvan olevan jotain vähemmän kuin teksti-kirjallisuus. Luulisin jopa, että 26 000 e ja maine/julkisuus saisi porukan tekemään sarjakuva-albumeita erilaisella innolla.
Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista. Palkinto on suuruudeltaan 26 000 euroa. Palkintosumma on valtiovarainministeriön päätöksellä veroton.
Palkinto perustettiin vuonna 1984. Aluksi siitä kilpalivat kaunokirjallisuuden ohella myös tietokirjat. Vuonna 1989 tietokirjoille perustettiin Tieto-Finlandia-palkinto. Vuodesta 1993 alkaen Finlandia-palkintoa ovat voineet tavoitella vain romaanit.
Suomen Kirjasäätiö asettaa vuosittain kolmejäsenisen valintalautakunnan, jonka tehtävänä on nimetä vähintään kolme ja enintään kuusi ehdokasta palkinnonsaajaksi. Vuodesta 1993 alkaen lopullisen palkinnonsaajan on valinnut yksi henkilö.
Lähde: http://www.skyry.net/s_palkinnot.htm
EDIT: Taisi olla Timo Ronkainen, joka ensimmäisenä esitti Sarjakuva-Finlandiaa, mutta summana pitäisi kyllä olla vähintään sama 26 000 e. Eihän meidän piirtäjien enää tarvitse puolustella sarjakuvaa itsenäisenä taidemuotona. Barrikadeillehan noustiin jo 70-luvulla.
-
...riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin.
Korjaan äskeistä. Finlandia-palkintoja on kolme: Finlandia romaanille, Finlandia-Junior lasten- ja nuortenkirjalle, Tieto-Finlandia tietokirjalle, kaikki ovat suuruudeltaan 26 000 e. Mikseihän Kirjasäätiö ole jo perustanut Sarjakuva-Finlandiaa?
-
Rojun ehdotus Sarjakuva-Finlandiasta on erittäin kannatettava. Minusta riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin. Summan täytyisi olla vähintään tuo 26 000 euroa, jotta ei kukaan ajattelisi sarjakuvan olevan jotain vähemmän kuin teksti-kirjallisuus. Luulisin jopa, että 26 000 e ja maine/julkisuus saisi porukan tekemään sarjakuva-albumeita erilaisella innolla.
Tarkennan, että minusta rahatonkin palkinto on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan. Puhun nyt siis nimenomaan teospalkinnosta, en tekijä-. Suomessa tuetaan jo sarjakuvien tekemistä monenlaisin apurahoin, stipendein ja palkinnoin, mutta kustannusalaa ei. Se on suomalaisen kulttuuritukipolitiikan erkoisuus, erona esim. Norjaan (jossa valtion rahatilanne lienee hiukka eri sattuneesta syystä) tai Ranskaan (CNL).
Olisi kiva ojentaa kättä hyviä teoksia julkaiseille näkyvyyden muodossa. Sillä kaikki markkinointi ei maksa, lehdistössä ollaan kiinnostuneita tekijöistä ja teoksista ja sentataan ilman eestään. Sarjakuvan yksi ongelma pienen piirimme ulkopuolella on se, että sitä tunnetaan huonosti. Mikä on hyvää ja/tai uutta ja/tai merkittävää, kuka sen päättää ja millä perusteella... kuka kertoisi sen kulttuuritoimittajalle, mielellään vielä näpsästi sounbiteksi sopivassa pähkinänkuoressa. Ei ainakaan peruskoulu, lukion äidinkielen kurssi eikä aina yliopistokaan ilman erityistä harrastuneisuutta. Toki viime vuosina on taas ilmestynyt muutama asiaa avustava opus (Sata sarjakuvaa, Hännisen opukset sarjakuvantekijöistä), mutta ne vanhenevat valon nopeudella. Sarjainfoakaan ei ilman vakavaa harrastuneisuutta löydä. Jos löytäisi, niin olisivathan asiat aika hyvin jo. Vielä netin uuvuttavan loputtomasta suosta ajankohtaisuudet päälle.
Aina parempi, jos saataisiin Finlandian verrattava rahapalkinto tekijälle, mutta kuinka epärealistista onkaan saada sellaista toimintaan per heti. Lobbaaminen kannattaa aloittaa vaikka samantien.
-
Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...
Määrä ja taso kun romaanien, tietokirjojen ja lastenkirjojenkin kohdalla on vähän eri luokkaa kuin sarjisten... vaikka niitä hyviä tekijöitä pirusti onkin, ei niitä laatualbumeja kovin usein putkahda.
-
Tarkennan, että minusta rahatonkin palkinto on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan...
...Lobbaaminen kannattaa aloittaa vaikka samantien.
Kyllä rahapalkinto pitää olla. Sillä saadaan tekijöiden arvostus palkinnolle, mitä ei esim. Puupäähatulla varauksettomasti ole.
Lobbaaminen aloitettu. Kirjasäätiölle lähti viesti Sarjakuva-Finlandian perustamisesta. Ei mitään perusteellista, kysymys vain:
"Mitä tuumitte ajatuksesta perustaa Sarjakuva-Finlandia ansiokkaalle kotimaiselle sarjakuvakirjalle? Tällainen palkinto edistäisi varmasti kotimaista sarjakuvakirjallisuutta."
-
Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...
Samoin voisi ajatella tekstikirjoistakin.
-
"Mitä tuumitte ajatuksesta perustaa Sarjakuva-Finlandia ansiokkaalle kotimaiselle sarjakuvakirjalle? Tällainen palkinto edistäisi varmasti kotimaista sarjakuvakirjallisuutta."
Mutta edelliseen lisäten, ja sinun ehdotukseesi: kyllähän se hyvinkin voisi toimia nimenomaan sitä albumituotantoa ja laatua edistämään... Onhan se tosiasia, että sitä porkkanaa eli motivaatiota sarjakuvantekijät tarvitsevat.
-
Enhän minä vastusta ollenkaan Sarjakuva-Finlandiaa, mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että sarjakuva on yhä useimmille suomalaisille "näkymätön taide".
Julkinen menestyminen vaatii varsinkin kirjakauppojen asennemuutosta ja lisää rahaa kirjastoille nimenomaisesti sarjakuvien hankintaan.
Olenhan sen jo ennekin sanonut; kansa näkee ja tahtoo lukea HirvisaariPaasilinnaRemesMäkeä, ja näiden n. 30 e/kpl hintaisia, uusimpia teoksia hankitaan sitten kirjastoihin tusinan verran per kirjasto. Samalla jäävät 10 - 20 euron sarjakuvat hankkimatta, kun niillä "ei ole kysyntää ja niitä varastetaan niin paljon".
Julkisuutta ei saa ilman rahaa, ja vaikka kuinka Römpötti Hesarissa kehuisi, niin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Sanomalehtisarjakoosteilla on hiukan paremmat markkinamahdollisuudet, ne kun ovat ennestään tuttuja monille, vaikka taas itseäni toistaen, maakunnissa ihmetellään yhä esim. B. Virtanen -kokoelmia: "ai tätä on julkaistu albumeinakin?"
Anssi Rauhala Uutisvuotoon tms., ei tämä muuten onnistu.
-
Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...
Määrä ja taso kun romaanien, tietokirjojen ja lastenkirjojenkin kohdalla on vähän eri luokkaa kuin sarjisten... vaikka niitä hyviä tekijöitä pirusti onkin, ei niitä laatualbumeja kovin usein putkahda.
Erittäin hyvä pointti. Tekijänä ymmärrän, miten ihanaa olisi saada 26000 € vaikka joka vuosi. :) Se ei silti ole riittävä perustelu, miksi sellainen palkinto pitäisi verovaroista (vai kustannusyhdistyksen?) jakaa. Julkaistujen sarjakuvakirjojen määrä on pieni, laadukkaiden (en puutu kriteeriin, vaan viittaan Gaussin käyrään) vielä pienempi.
Mitä Puupäähatun arvostukseen tulee, sanoisin että kateellisten panettelua. Minusta Sarjakuvaseura on toiminut palkinnon kanssa kautta linjan ihailtavan suoraselkäisesti. Etenkin kun sinne vaikuttamaan pääsee kuka vain haluaa. Taidepalkintoja ja apurahoja ei pidä myöntää sosiaalisin eikä edes sosiaalidemokraattisin periaattein.
Minusta on vähän omituista, jos tekijä tekee taidettaan (taimiksisitänytkukakinhaluaakutsua) ulkoisen tunnustuksen toiveesta ja tarpeesta. Riittääkö semmoiselle mikään tunnustus maailmassa? Siinä kannattaisi jo tutkia oman tekemisensä vaikuttimia... (ta-daa, nyt ehkä selvisi sitten kotikatsojillekin että minulla ei ole sitä paljonpuhuttua kunnianhimoa, eikä se edes vaivaa minua yhtään! Teen oman mielen mukaan ja valitettavan usein leivänansainta muin keinoin vie ajan.) Tulee mieleen Sofi Oksasen hiljattainen loistolohkaisu suomalaisista kirjailijoista. En nyt löydä linkkiä tähän hätään, mutta Sofi viittasi siihen, kuinka jos saa palkinnon, ei välttämättä saa hyvää kritiikkiä; jos saa hyvän kritiikin, ei saa myyntiä; jos saa myyntiä, ei saa hyvää kritiikkiä. Eli sellaista tilaa, johon suomalainen kirjailija olisi tyytyväinen, ei tunnu olevankaan.
Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Hauhau kumminkin, itse olen vetäytynyt suorittavasta lämpimikseen ideoivaan kastiin täysinpalvelleena. Pidän silti oikeutenani äännellä. Mihinkään en ryhdy enkä kanna vastuuta mistään, joten voitte suhtautua näihin horinoihin niiden ansaitsemalla pitkämielisyydellä.
-
Ja tähän väliin: asiaa Vesalta! Kirjoitin omaa viestiäni niin kauan että tuo tuli tuossa välissä.
Olen ehkä vähän naiivi kun luulen että teospalkinnot toisivat lisää näkyvyyttä. Varsinkaan ilman rahaa. Hm. Kyllähän sen homman organisoinnistakin tulisi kuluja, sitäpaitsi.
-
Anssi Rauhala Uutisvuotoon tms., ei tämä muuten onnistu.
Kannatetaan. Ja nyt kaikki laittamaan viestiä uutisvuotoon!
-
Minusta h*lvetin hyvä olisi, että Suomessa jaettaisiin
Lyhyesti: kannattaisin tätä. Suomen vuosittaisten julkaisujen määrälle riittäisi hyvin paras kotimainen albumi ja paras käännösalbumi -sarjat. Luonnollisimmalta tiedotuspaikalta tuntuisi Helsingin sarjakuvafestivaalit. Tittelit siis sinne parhaan pienkustannepalkinnon rinnalle. Jonkin verran uutisarvoa tällä jo olisi, jo pienlehtipalkinto mainitaan kaikissa artikkeleissa mitä festivaaleista kirjoitetaan. Lehdet tykkäävät palkinnoista, vaikka kuinka inflaatio jylläisi. Toinen homma on, että Helsingin sarjakuvafestivaalit on jo haluamattakin jonkinlainen (kääk) brändi. Veikkaisin, että kirjan kyljessä esim. titteli "Vuoden 2007 paras kotimainen albumi - Helsingin sarjakuvafestivaalit" on myyvempi, kuin esim. vastaava Suomen sarjakuvaseuran tai Sarjakuvantekijöiden nimissä... kaikella kunnioituksella. Tai no, ehkä se myisi sen kolme kappaletta enemmän. Valintaan viiden hengen jury, jos halutaan aktivoida niin rinnalle yleisöäänestys.
-
Duudsonit-"elokuva" voitti juuri yleisö-Jussin...
Mutta mikä ettei juu. Eikös viimevuotinen Taivaallisin pienlehti -raati ollut ihan pätevä kattaus? Mm. Jyrki Jantunen, Warda, Leif Packalen, muistaakseni?
-
Ihan kannatettava idea. Olisi hyvä jos voittaja saisi vielä lopuksi valita ottaako rahat vai kolmipyörän
-
Duudsonit-"elokuva" voitti juuri yleisö-Jussin...
Mutta mikä ettei juu. Eikös viimevuotinen Taivaallisin pienlehti -raati ollut ihan pätevä kattaus? Mm. Jyrki Jantunen, Warda, Leif Packalen, muistaakseni?
Hei jee! Edellisen vuoden Puupää mukaan raatiin! Valitisiko s-seura ehdokkaat, kustantajien toimittamien tietojen pohjalta?
Ihan kannatettava idea. Olisi hyvä jos voittaja saisi vielä lopuksi valita ottaako rahat vai kolmipyörän
*reps*
-
Olisi hyvä jos voittaja saisi vielä lopuksi valita ottaako rahat vai kolmipyörän
Mikä taas poikisi lisää aiheita valittajille: jos ottaa rahat on ahne paska, eikä piittaa taiteellisesta kunnioituksesta tms. ja mikäli ottaa kolmipyörän, pidetään sitä tekoa epäonnistuneena ja tyhmänä mielenilmauksena. ;)
-
Antti sen sanoi! Ei mitään Finlandiaa, vaan Kolmipyöräpalkinto ja voittaja saa ihka oikean suomalaisvalmisteisen kolmipyörän. Rahapalkintokin voisi olla, esim. 10 e, ja pystiä annettaessa saajalta kysyttäisiin julkisesti "rahat vai kolmipyörä?" Yleisö saisi huutaa "ota rahat!" "ota kolmipyörä!" Kas siinä mainostemppu!
Olen miettinyt usein tätä palkintoa sarjakuva-albumeille. Itse jakaisin kotimaisen albumin palkinnon vain joka toinen tai kolmas vuosi. Käännösalpparit jättäisin palkitsematta koska palkinto menisi varmaan liian usein tekijälle joka ei edes vaivautuisi tulemaan Suomeen. Pienlehtipalkinnon saa jo Pienlehtitaivaassa.
Timo on oikeassa että jos rahapalkinto on pienempi kuin 26 tonnia, se jää varmasti Finlandian jalkoihin. Mutta jää se muutenkin, vai kuka pystyy luettelemaan ulkomuistista viimeisen kolmen vuoden ajalta Tieto-Finlandia tai Finlandia-juniorin voittaneet? Edes F-juniorille ei irtoa kunnon palstatilaa Hesarista. Runebergille ja muille ei semminkään. Ja mitä isompi palkinto, sitä suurempi katkeruus ja riitely sarjakuvapiireissä. Siksi 3000-10.000 e riittäisi, mutta voisi kuitenkin kannustaa tekijöitä laadun parantamiseen.
Jakajiksi asettaisin asiantuntijaraadin, joista yksi on sarjakuva-valistunut julkkis. Julkkis tuo medianäkyvyyttä, ja siksi Finlandian diktaattori on aina julkimo. Diktaattorilinjalle en kuitenkaan lähtisi.
Ehdokkaita olisi 3-5 kappaletta. Raati kokoaisi ehdokkaat, mutta heitä voisi ehdottaa myös kentältä, esim. Kvaakissa tai muuten. Ehdokkaat julkistettaisiin juuri kirjallisuuden Finlandiaehdokkaiden jälkeen, samassa huumassa. Itse palkinto jaettaisiin max. viikkoa ennen kirjallisuuden Finlandiapalkintoa. Kulttuuritoimituksissa käy silloin käsiä hieroskeleva hikinen odotus, ja sarjakuvapalkinto voisi saada nostetta niiltä jotka eivät jaksa odottaa. Jälkeenpäin ei kannata jakaa, koska se peittyisi kirjallisuusfinlandian alle.
Lyhyesti:
- Jaetaan kotimaiselle albumille joka toinen vuosi
- Valitsijana kolmihenkinen raati, joista yksi julkkis
- Ehdokkaat julkistetaan kirjallisuuden Finlandiaehdokkaiden jälkeen ja palkinnon saaja julkistetaan juuri ennen kirjallisuusfinlandiaa
- Rahapalkinto 3000-10.000 e Aikuiselle sopiva kolmipyörä
- Sama tekijä ei voi saada palkintoa kahta kertaa peräkkäin eikä palkintoa voida antaa samasta teossarjasta kuin kerran
Ja voisiko tämän Puupäähatusta sivujuonteeksi revenneen keskustelun taas jakaa erilliseksi ketjuksi otsikolla "Sarjakuva-Finlandia"...
-
Aikusten kokoo oleva kolmipyörä kannustais ainakin mut yrittämään... vähän sillois päheetä rullailla Rytmiin ja takaisin! Paitsi Porthaninkadun ylämäen ehkä taluttaisin. Ettei aja ratikka päälle kun kääntyy 3. Linjalle...
-
Ja huutaa:Katsokaa, ajan ilman päätä!
-
Duudsonit-"elokuva" voitti juuri yleisö-Jussin...
Ja mikä voittikaan parhaan elokuvan Jussin?
onneksemme sarjakuvaskene ei ole väitteistä huolimatta yhtä sukurutsainen kuin elokuvapuoli.
Sarjakuvantekijöiden täytyy tehdä järkympiä revittelyjä/väkivallantekoja päästäkseen lööppeihin...
Puupäähattuhan jaetaan ansioitumisesta sarjakuvan alalla eikä siis edellytä pitkää uraa vaan näyttöä.
Ja puollan suomeen puupäähatun kavereiksi niin sarjis-finlandiaa kuin kolmipyöräpalkintoakin.
Ehdottomasti raadilla.
Näkyvyyttä sarjakuva tarvitsee ennen muuta, tosi-tv ohjelmia "haluatko sarajkuvantekijäksi" ja "haluatko kirjailijaksi?" odottaessa....
-
Ettei jäisi epäselvyyksiä niin Pienlehtikisan tuomaristossa oli
mun ja Jyrkin lisäksi Kasper Strömman eikä Leif Packalen
Docin hahmottelema kilpailu saa kannatusta.
Kolmipyörä keskustelun luettuani meni tee nenään ja väärään kurkuun. ;)
-
...Siksi 3000-10.000 e riittäisi, mutta voisi kuitenkin kannustaa tekijöitä laadun parantamiseen.
Summaa määriteltäessä ei kannata unohtaa sitä, että hyvän albumin tekemiseen voi mennä 1-5 vuotta täysipäiväistä työtä, mihin verrattuna 3000-10000 on lähinnä vitsi. Kyllä palkinnon pitää olla tuntuva. Oikeastaan enemmänkin kuin 26000 olisi perusteltua, koska romaanin kirjoittamiseen menee keskimäärin ottaen reilusti vähemmän aikaa kuin sarjakuva-kirjan tekemiseen. Meillähän on jo lämmintä kättä -palkintoja, joten toista sellaista tuskin tarvitaan.
-
Summaa määriteltäessä ei kannata unohtaa sitä, että hyvän albumin tekemiseen voi mennä 1-5 vuotta täysipäiväistä työtä, mihin verrattuna 3000-10000 on lähinnä vitsi. Kyllä palkinnon pitää olla tuntuva. Oikeastaan enemmänkin kuin 26000 olisi perusteltua, koska romaanin kirjoittamiseen menee keskimäärin ottaen reilusti vähemmän aikaa kuin sarjakuva-kirjan tekemiseen. Meillähän on jo lämmintä kättä -palkintoja, joten toista sellaista tuskin tarvitaan.
Riippuu mihin verrataan. Ensiksikin pitää muistaa että palkinto on veroton. Toisekseen valtion apuraha on vajaa 1300 e/kk joten 26 tonnia vastaisi liki 2 vuotista työskentelyapurahaa.
Mitä suurempi palkinto, sitä lihavampi riita. Tuskin tässä Nobelia kaivataan, joka on aiheuttanut totaalisia työskentelylukkoja ja itsemurhia. Luulen että 10.000 e jälkeen palkinnon suuruus ei enää vaikuta teoksen sisältöön millään tavalla. Sitä tekee minkä osaa.
Mutta sama se 3.000 tai 30.000, kumpaakaan ei saada mistään kasaan että saahan sitä spekuloida. Vai onko jollakulla rikas sukulainen joka testamenttaisi omaisuutensa sarjakuvarahastoksi?
Näkyvyyttä sarjakuva tarvitsee ennen muuta, tosi-tv ohjelmia "haluatko sarajkuvantekijäksi" ja "haluatko kirjailijaksi?" odottaessa....
Tää olis minusta kehittelemisen arvoinen idea. Kunnon kritisoiva, purnaava ja väittelevä sarjakuvaohjelma vaikka Yle Teemalle tai vaikka radioon jossei muualle. Eikä mitään ruudussa hyppeleviä piirroshahmoja!
-
Mutta sama se 3.000 tai 30.000, kumpaakaan ei saada mistään kasaan että saahan sitä spekuloida. Vai onko jollakulla rikas sukulainen joka testamenttaisi omaisuutensa sarjakuvarahastoksi?
Yksityiset lahjoituksetkin voivat tulla kyseeseen, mutta luulisin että tuollainen pikkusumma olisi mahdollista kasata eri järjestöiltä. Sarjakuvantekijät ry., Sarjakuvaseura ry, OPM ja miksei myös sarjakuvakustantajilta. Jos Kirjasäätiö saa kasaan 3x26000, miksei myös 4x26000.
-
Joo-o, sehän on ihan pikkusumma Suomen sarjakuvaseuralle heittää tommonen kymppitonni palkintorahoiksi.
Paanukirkkosäätiö voisi rahoittaa.
-
Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta, ainakaan tuo riesaksemme tupattu Suomalainen kirjakauppa. Keittokirjoja on laajempi valikoima kuin sarjakuvia. Ihan turha pyytää hankkimaan mitään mikä ei ole ”koneella”.
Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen. Varsinkaan ulkomaista on toivotonta hankkia ellei joku ehdota. Ei sitten sovi moittia että on suppea valikoima jos ei tarjoudu avuksi.
Kansalais- ja työväenopistot luultavasti huolisivat nykyistä enemmän sarjakuvakursseja, jos joku tarjoaisi, ja jos niissä yhdistettäisiin sekä tekeminen että lukeminen. Kirjastosta voisi hakea luettavat, jolloin paikallinen kirjastokin havahtuisi.
Mutta siihen tasoon:
Suomalaisen sarjakuvan taso ei ole niin hyvä kuin voisi olla. Hyviä tekijöitä on ja lisää tulee, mutta kuten todettiin, vakuuttavan teoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja rahaa ellei ole syntymärikas. Pitää pystyä istumaan useita vuosia piirustuspöydän ääressä. Laatukirjailijamme ovat valmistelleet pääteostaan kymmenenkin vuotta, ja sarjakuva on työläämpää. Kirjailija työskentelee myös reissuillaan, kävellessään ja makoillessaan ja nousee sitten ylös koneen ääreen, mutta sarjakuvantekijä on enemmän sidottu työpöytäänsä. Miten se perheelliseltä onnistuisi kun ei onnistu perheettömältäkään.
Anssi Rauhala olisi erinomainen Uutisvuodossa.
-
Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta...
Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen...
Kansalais- ja työväenopistot luultavasti huolisivat nykyistä enemmän sarjakuvakursseja, jos joku tarjoaisi...
Suomalaisen sarjakuvan taso ei ole niin hyvä kuin voisi olla.
Anssi Rauhala olisi erinomainen Uutisvuodossa.
Hyviä pointteja. Lisäisin tuohon lehtipisteet. Sarjakuvat pitäisi saada lehtipisteisiin, sinne missä on Taskarit, Asterixit, Texit ja Korkkarit ja myös ostava kansa paksuine lompakkoineen. Ja Kouvalaisen pitäisi saada se nettikauppansa valmiiksi, että pääsisi helposti selailemaan kattavaa valikoimaa ja tekemään ostoksia.
Opettajat voisi koota johonkin listaan nettiin samaan tyyliin kuin "Suomalaiset sarjakuvantekijät" http://www.kahkonen.com/kaikkitekijat/. Vielä erittelyt erikoisosaamisesta ja kokemuksesta ja markkinointi kuntoon. Haku toiminta-alueen perusteella jne.
Kotimaisen sarjakuvan taso voisi minunkin mielestäni olla parempi. Useimmat kotimaiset nimekkäidenkin tekijöiden sarjat kalpenevat kun pannaan rinnakkain ulkomainen ja kotimainen. Mutta tekijöitä on kuitenkin ainakin 500, ja vielä enemmän on potentiaalisia tekijöitä. Jos olisi kanavia ja mahdollisuuksia menestyä sarjakuvanteolla, varmasti nykyiset piirtäjät voisivat paremmin keskittyä luomaan mestariteoksiaan ja moni tuleva mestari nousisi "perunakellarista" ja pääsisi näyttämään kyntensä. Olen selannut viime päivinä aika monen tekijän kotisivut ja nettisarjat ja jo niisssä on muutamia lupaavia kykyjä, joista harva on kuullutkaan. Mitä sitten on vielä kätkössä? Kouvalaisen pitäisi saada tehtyä galleria valmiiksi tänne kvaakkiin, jossa nuoret tekijät voisivat kasvaa ja saada palautetta sarjoistaan.
Yksi ongelma on myös töiden kasaantuminen jo ylityöllistetyille tunnetuille tekijöille. Tunnettujen tekijöiden tuotanto pitäisi saada laajempaan levitykseen, jotta heidän ei tarvitsisi haalia murua sieltä, toista täältä. Tuntemattomammille, lupaaville kyvyille pitäisi saada jaettua niitä töitä, joita tarjotaan nyt tunnetuille tekijöille.
-
Yksi ongelma on myös töiden kasaantuminen jo ylityöllistetyille tunnetuille tekijöille. Tunnettujen tekijöiden tuotanto pitäisi saada laajempaan levitykseen, jotta heidän ei tarvitsisi haalia murua sieltä, toista täältä. Tuntemattomammille, lupaaville kyvyille pitäisi saada jaettua niitä töitä, joita tarjotaan nyt tunnetuille tekijöille.
Eiköhän tää toimi ns. luonnollista kautta: "Mä en nyt ehdi, mutta suosittelen ottamaan yhteyttä NN:nään, jonka numero on XXX-XXXXXXX, tai OO:oon, YYY-YYYYYYY."
-
Eiköhän tää toimi ns. luonnollista kautta: "Mä en nyt ehdi, mutta suosittelen ottamaan yhteyttä NN:nään, jonka numero on XXX-XXXXXXX, tai OO:oon, YYY-YYYYYYY."
Itse en teidän palkkatasosta tiedä, mutta taitaa työn luonne olla liian keikkaperäistä, joten yleisesti ottaen tehdään mielummin vähän enemmän pitkää päivää kuin otetaan riskiä mahdollisesta tulevasta tiukemman budjetin ajasta?
Idea on muuten aivan loistava. Itse toimin noin vähän aikaa sitten - oma "taloudellinen tappio" on bruttona noin tonni kuussa. Joskin itselle tarjottiin tuon jälkeen samaa mahdollisuutta uudelleen ja jälleen asetin tulevaisuuden vision etusijalle pitäytyen nykyisessä.
-
Itse en teidän palkkatasosta tiedä, mutta taitaa työn luonne olla liian keikkaperäistä, joten yleisesti ottaen tehdään mielummin vähän enemmän pitkää päivää ...
Meillä ei ole palkkatasoa. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun keikkaa ehditään meille tarjota, on oikeasti liian myöhäistä saada se huomiseksi valmiiksi, koska huomenna on lähetettävä eteenpäin se pöydällä oleva keskeneräinen, joka eilen brieffattiin.
Ongelma ei ole pitkän päivän tekeminen, vaan se, että keikat tulevat eteen liian myöhään ja kaikki samaan aikaan. Asiakkaamme ovat sillä lailla tyhmiä... tai sitten heidän asiakkaansa: tunnetusti paine kasvaa pohjalle päin mennessä. "Ai se, joo ei, meidän toimari on nyt lomalla, eikä voi päättää tästä kuin ensi viikolla, mutta äkkiäkös te sen suunnittelette.../ No me saatiin tästä päätös vasta nyt, mutta äkkiäkös sä tän piirrät. Aamuksi presentaatioon? No saatsä edes kello kahdeksi?"
Sitten puhelin taas ei soikaan kuukauteen. Mutta en silti kadu sitä, että olen joskus purkanut ruuhkaa muiden piirtäjien suuntaan. He voivat joskus tehdä saman palveluksen toisille. Tai minulle.
Takaisin Puupäähattuun: Uskoakseni J.Juntuselta ainakin irtoaisi uutiskynnyksen ylittävä juhlapuhe.
-
Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta, ainakaan tuo riesaksemme tupattu Suomalainen kirjakauppa. Keittokirjoja on laajempi valikoima kuin sarjakuvia. Ihan turha pyytää hankkimaan mitään mikä ei ole ”koneella”.
Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen. Varsinkaan ulkomaista on toivotonta hankkia ellei joku ehdota. Ei sitten sovi moittia että on suppea valikoima jos ei tarjoudu avuksi.
Jotain tästä yleisestä suomalaissuhtautumisesta sarjakuvaan kertoo se, että pitää edelleen käydä myös lastenosaston sarjakuvahylly läpi kirjastossa käydessään. Eilenkin poimin sieltä Valerianit ja Ankardot. Ankardot ripotellaan sekä aikuisten että lasten puolelle, vaikka ei Harry Pottereita aikuisten puolelta löydy.
-
Kolmipyöräpalkinto voitaisiin jakaa niin, että kolmihenkinen raati valitsisi kolme ehdokasteosta. Lisäksi valittaisiin kaksi muuta ehdokasta internetissä järjestettävällä yleisöäänestyksellä. Äänestystä mainostettaisiin Kvaakissa, Sarjainfossa, Sarjakuvantekijät ry:n sivuilla sekä muissa sarjakuvamedioissa.
Palkinnon jakotilaisuus järjestettäisiin jollain julkisella paikalla, kuten Kolmen sepän patsaalla tai Helsingin Forumin aulassa tai vastaavassa. Täällä voittaja saisi päättää ottaako rahat vai kolmipyörän ja yleisö saa huutaa neuvoja kumpi voittajan pitäisi valita.
Voittajan hylkäämän palkinnon saisi nettiäänestyksen yhteydessä järjestettyjen arpajaisten voittaja.
-
Tuon luulisi jo saavan säpinää sarjakuvapiirtäjiin ja alkaisi laadukkaita albumeita tulemaan hyllyihin. Mutta millainen poru siitä syntyisikään, kun näin pienessä piirissä alkaisi vinkuminen, kun ihan väärä sai palkinnon...
Minua hieman hämää ajatus että laadukkaan taiteen merkittävänä motiivina olisi vain siitä ansaittu raha? Jos ei muuten kiinnosta sarjakuvan teko tai sen julkaisu, henk. koht. olen sitä mieltä ettei sitä tarvitse ainakaan millään ulkopuolisella rahoituksella motivoida.
Tämä tietysti johtuu siitä että näen ehkä sarjakuvan pääasiassa vastakulttuurin muotona, eikä minään sellaisena, jonka pitää olla nöyränä käsi ojossa virallisen hyväksynnän ja rahan edessä. Sarjakuva saa hyväksynnän laajalta yleisöltä jos se sen ansaitsee.
Lueskelin juuri viime yönä kirjan John Duncanin tuotannosta (70-luvun industrial pioneeri / performanssi taide) ja siinä kiukutteli joku kirjan vierailevista kommentaattoreista miten vitutti kun myös vaihtoehtoisesta & kokeellisesta taiteesta tuli tässä vuosien varrella niin urautunut & rahaan kytköksissä oleva instituutio. Duncanin taas näki yhtenä niistä jotka alusta lähtien tehnyt todellista taidetta.
Tuon kritiikin voi laskea koskemaan yhtä paljon (tai ETENKIN) tuota olevinaan vaihtoehtoista & kokeellista sarjakuvaa... samassa mielessä kuin ihan puhdasta "viihdesarjakuvaa" ja kaiken sen "uran luomisen" ja taitelija egon ohella varsinainen kipinä on jo aikaa sitten sammunut sinne apurahahakemuspinon tukehduttavaan kasaan.
Eläköön kusiset kopioläpyskät ja sarjakuvaa sarjakuvien ystäville eikä väkisin "koko kansan" sivistykseksi.
EDIT: lainaukseen olisi pitänyt tulla tekstiä muiltakin.. quoten quotea ei ilmeisesti kvaakissa tule mukaan... No jotain summia siellä heiteltiin. Ts. vastaus ei ollut niinkään Ossille kuin yleisesti keskusteluun
-
Minua hieman hämää ajatus että laadukkaan taiteen merkittävänä motiivina olisi vain siitä ansaittu raha?
No mutta kun siitä ei olekaan ollut kysymys, vaan siitä ettei ihminen voi syntyessään osata valmiiksi tehdä sarjakuvaa, vaan sen opiskeluun "laadukkaasti" menee noin 25 vuotta itseopiskelua. Sen uhrauksen monet tekevät ilman setelinkuvia silmissä, koska sarjakuvaa ei pidetä vaurastumiskeinona.
Mutta ennen kaikkea, laadukas sarjakuva-albumi edellyttää vuoden täysipäiväisen panoksen joka ei taatusti onnistu ilman ruokaa, vuokrarahaa ja välineitä.
Lisäys:
Ja siksi huippusarjakuvaa ei hirveästi ole pystytty tuottamaan.
-
Taiteilijat saavat jo nyt liikaa kaikenlaisia tukiaisia.
-
Mutta ennen kaikkea, laadukas sarjakuva-albumi edellyttää vuoden täysipäiväisen panoksen joka ei taatusti onnistu ilman ruokaa, vuokrarahaa ja välineitä.
Lisäys:
Ja siksi huippusarjakuvaa ei hirveästi ole pystytty tuottamaan.
Tietysti riippuu miten määrittelet "laadukkaan". Moni Suomenkin piirtäjistä & tarinankertojista tuntuu lähinnä menneen surkeampaan suuntaan kun ammattimainen rutiini tai "osaaminen" on astunut kuvioon mukaan.
Harva tekijä on niin kovassa kiireessä (tai ainakaan pitäisi olla) että kerran vuodessä vähintään pitäisi pykäistä albumi pihalle. Jos taloudellinen todellisuus määrittelee, ettei Suomessa voi elättää itseään sarjakuva-albumin teolla, on syytä elättää itsensä jollain muulla ja tehdä albumi siinä sivussa - vaikka seuraavan 3-5 vuoden aikana. Jos on sitä mieltä että ei kiinnosta kuin tasan 2 vaihtoehtoa = 1) apurahalla kokopäiväisesti tai 2) ei ollenkaan, minusta siinä on selkeästi määritelty ko. henkilön taiteelliset ambitiot ja suhde sarjakuvaan ilmaisumuotona.
-
Tämä tietysti johtuu siitä että näen ehkä sarjakuvan pääasiassa vastakulttuurin muotona, eikä minään sellaisena, jonka pitää olla nöyränä käsi ojossa virallisen hyväksynnän ja rahan edessä.
Miksi tää menee aina niin, että pitää olla "joko tai"? Ei koskaan "sekä että". Sarjakuva on sekä vastakulttuuria (ne rupiset itseilmaisun kopiolätyt) että kaikkien viihdettä (isolla rahalla tuotetut kiiltopaperialbumit). Ja siitä väliltä kaikkea muuta, kuten suomalaisen(kin) kirjallisuuden, elokuvan, teatterin ja musiikin saralla on. Näin pitää olla myös suomalaisissa sarjakuvissa, ja sen pitää olla mahdollista. Ilman tiettyä arvostusta sitä mahdollisuutta läpikotaiseen diversiteettiin ei meillä ole.
Timo
-
Tuossa omassa selityksessä oli se virhe että en alleviivannut että näen myös ison osan "mainstream sarjakuvaa" tietyntyyppisenä jos nyt ei ihan vasta-, niin kuitenkin alakulttuurina, jota ei hyväksytä siinä mielessä kuin oikeaa taidetta eikä sillä ole sellaista "koko kansalle" tarpeellista tai tärkeää merkitystä, kuten joissain muissa kulttuurin muodoissa.
Ts. jos marginaalissa (sarjakuva) tai jopa marginaalin marginaalissa (vaihtoehtosarjakuva), [ellei jopa marginaalin marginaalin marginaalissa! (törkyinen omakustanne sarjakuva?) heh] ollaan, ei minusta ole syytä että tukiaisilla ja yhteiskunnan tarjoamilla kannustimilla pitäisi olla mitään roolia asiassa.
Tietysti jos työkseen sarjakuvaa tekee, miksei sitä myös yrittäisi levittää ja promotoida, mutta mielestäni se on lähtökohdalta väärä jos marginaalinen ilmiö joka harvaa kiinnostaa, lähtee siltä pohjalta että kun ei ihmisiä oikeasti kiinnosta, pannaan ne maksamaan vaikka välikäden kautta että saadaan puuhastella pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.
-
mutta mielestäni se on lähtökohdalta väärä jos marginaalinen ilmiö joka harvaa kiinnostaa, lähtee siltä pohjalta että kun ei ihmisiä oikeasti kiinnosta, pannaan ne maksamaan vaikka välikäden kautta että saadaan puuhastella pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.
Ihan järkevältä perustelusi kuulostaa.
Mutta mites se harvojen rakastama ooppera rahoitetaan?
-
Ihan järkevältä perustelusi kuulostaa.
Mutta mites se harvojen rakastama ooppera rahoitetaan?
Tai teatteri, tai museot, tai tanssi, tai televisio, tai uskonto.
Kilpa-autoilu on kallista puuhaa ja sekö on katsojalle ilmaista? Mainoksilla maksettuko on "lahjaa"?
Kuluttajat maksavat veroja, perintöveroja, arvonlisäveroja, kiinteistöveroja, lottoavat ja pelaavat rahapelejä, lahjoittavat lippaisiin, maksavat merkkituotteista ylihintaa ja ennen kaikkea: maksavat joka ikisen mainoksen joka rumentaa maisemaa, häiritsee äänenä, tyrkytetään telkkarissa tai tipahtaa postiluukusta. Osin vauraus tulee varastamalla kehitysmaista, osin kansalaisten jokapäiväisestä työnteosta.
Taiteilijan pitää saada riittävä palkka ja sosiaaliedut työstään, ei tukiaisia. Ilman taidetta kehittyy Kivikejä.
-
Taiteilijan pitää saada riittävä palkka ja sosiaaliedut työstään, ei tukiaisia.
Tässä herää seuraavanlainen kysymys:
Pitääkö kaikkien taidekouluista valmistuneiden saada palkkaa ja sosiaalietuudet? Silloin varmaan taidekoulujen hakukriteereitä tiukennettaisiin. Hyvä vai huono asia...
Entäs sitten ne, jotka vaan päättävät ruveta taiteilijoiksi, ilman koulutusta. Heidänkin joukossaan on ihan pätevää sakkia. Heillekinkö kaikille taiteilijapalkka?
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
-
Taiteilijan pitää saada riittävä palkka ja sosiaaliedut työstään, ei tukiaisia. Ilman taidetta kehittyy Kivikejä.
Diktatuureissa tuetaan taiteilijoita verovaroin, jotta nämä tukisivat diktatuuria. Ilman Kivikejä sikiää kyllä taiteilijoita, muttei taidetta. Oikea taide löytää aina tukijansa. Jos se on hyvää, siitä tykätään. Jos siitä tykätään, se myy, ja tuo kyllä tekijälleen leivän suuhun.
-
....... sekö on katsojalle ilmaista? Mainoksilla maksettuko on "lahjaa"?.........
...........jne..........
->
Taiteilijan pitää saada riittävä palkka ja sosiaaliedut työstään, ei tukiaisia. Ilman taidetta kehittyy Kivikejä.
Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä ja sitä olenkin ajanut takaa.
Ei ollut nyt (ilmeisesti?) erityisesti kyse siitä etteikö ihminen joutuisi maksamaan siitä mitä haluaa katsoa (tai ei halua), vaan lähinnä siitä että jonkun taiteenlajin motivoijaksi & elinehdoksi asetetaan palkkiot tai tukiaiset. Joku vihjaisi ohimennen oopperan ja ehdottomasti kannattaisin moisen haaskauksen lopettamista ellei tule omillaan toimeen. Suomen olosuhteissa kyse ei ole mistään meidän kulttuurille olennaisesta asiasta, vaan ihan importti viihteestä joka kiinnostaa vain hyvin harvaa kansalaista.
Joku voi sitten kysyä mihin ne apurahat laitetaan jos taiteen kuuluu selvitä omillaan ja siten ei edes tarvita apurahaa? No, esim. yritystoiminnankaltainen kertaluontoinen starttiraha, jolla matti kukkarossa oleva henkilö voi avittaa taiteilijanuransa alkuun (ja sen realistiset mahdollisuudet voi starttirahakomitea päättää), eikä niin että jatkuva rahoitus on elinehto ellei jopa syy itse toiminnalle. Jos taiteilijan on tarkoitus tehdä vain tuottamatonta & epäkaupallista taidetta (ellei jopa ihan rehellisesti paskaa), on hänen myös kerättävä ne työn nahistuneet surkeat "hedelmät" valittamatta ja tajuttava ettei muiden siivellä voi koko elämää mennä, ellei tarjoa jotain todellista vastineeksi ;) Ei voi lähteä siitä ajatuksesta että "taide" tai "sarjakuva" on asia jonka välitön seuraus on toimeentulo ja oikeus siihen että saa tehdä vain taidetta jos kerran on taiteilija. Siihen pätee kaikki samat työnteon realiteetit ja jos ei pysty tekemään taidetta työkseen, niin harrastelu & päähänpinttymä antaa mahdollisuuden tekemiseen.
Joskus teini iässä sain 1500mk taideapurahaa ja täytyy sanoa ettei se projekti mihin ne rahat meni, tuonut niin isoa hyötyä kaupungin kulttuurille, heh! Ei olisi kannattanut myöntää. Olen toki sitä mieltä että jos joku henkilö onnistuu kusettamaan valtiolta tukiaiset, se on ihan bonusta, mutta siihen pitäisi nimenomaan suhtautua kusetuksena, eikä oikeutena ;D
Sarjakuvalla tervein tila olisi että sen ei tarvitse olla pelkkä kusetus vaan olla tarpeellinen & haluttu ja siksi omillaan toimeentuleva. Ilman rahapalkkiota oleva Finlandia sarjakuvalle olisi ihan jees. Voi olla että olisin siitä yhtä vähän tietoinen kuin esim. kuka on voittanut puupäähatun sitten Tom Of Finlandin...
-
Jaaha, nyt tämä keskustelu siirtyi sitte tänne.
Joku voi sitten kysyä mihin ne apurahat laitetaan jos taiteen kuuluu selvitä omillaan ja siten ei edes tarvita apurahaa? No, esim. yritystoiminnankaltainen kertaluontoinen starttiraha, jolla matti kukkarossa oleva henkilö voi avittaa taiteilijanuransa alkuun (ja sen realistiset mahdollisuudet voi starttirahakomitea päättää), eikä niin että jatkuva rahoitus on elinehto ellei jopa syy itse toiminnalle.
Tämä tais olla sulta vain heitto. Kuka sen päättää kuka on tarpeeksi hyvä saamaan starttirahan ja kuka ei? Millä perusteella sen voi evätä? Mikä siitä tekee paremman kuin nykyjärjestelmästä? Mitä jos tekijä ei tarvitse apurahaa uransa alussa vaan vasta myöhemmin kun esimerkiksi perustaa perheen?
Sarjakuvan apurahat jaetaan paria poikkeusta lukuunottamatta projekteille, ei yleiseen työskentelyyn. Sarjakuvapuolella tuskin kukaan on sitä mieltä että valtion rahoituksen pitäisi tulla automaattisesti, kuvataidepuolella kyllä.
Joku vihjaisi ohimennen oopperan ja ehdottomasti kannattaisin moisen haaskauksen lopettamista ellei tule omillaan toimeen. Suomen olosuhteissa kyse ei ole mistään meidän kulttuurille olennaisesta asiasta, vaan ihan importti viihteestä joka kiinnostaa vain hyvin harvaa kansalaista.
Moni johtava kulttuurialan ihminen on samaa mieltä oopperasta, mutta tuen puute johtaisi oopperan kuolemaan. Silloin pitäisi olla peruste sille että jokin taidemuoto lopetetaan kokonaan Suomesta. Ja jos sille linjalle lähdetään, voidaan kysyä mikä sitten on tarpeellista? Ooppera on kuitenkin taiteenlaji joka saa suuren osan rahoituksestaan yrityssponsorointeina (ainakin Savonlinnassa).
Ei voi lähteä siitä ajatuksesta että "taide" tai "sarjakuva" on asia jonka välitön seuraus on toimeentulo ja oikeus siihen että saa tehdä vain taidetta jos kerran on taiteilija. Siihen pätee kaikki samat työnteon realiteetit ja jos ei pysty tekemään taidetta työkseen, niin harrastelu & päähänpinttymä antaa mahdollisuuden tekemiseen.
Valtio kustantaa sekä taiteilijoiden että kaikkien muidenkin koulutuksen, ja odottaa saavansa sijoitukselleen verotulovastineen. Jos taidetta ja sarjakuvia pitäisi tehdä vain muiden töiden ohessa, eikö sen pitäisi tasapuolisuuden nimissä päteä kaikkiin taiteen- tieteen- ja yrityselämän lajeihin. Pistetään elokuvantekijät ja muotoilijat vääntämään illalla duunin jälkeen.
Tieteen tutkimusapurahoista 10 prosenttia tuottaa merkityksellisen tuloksen. Joku ehdotti joskus että tutkimusten tulosprosentti pitäisi nostaa sataan, johon vastattiin että mitä järkeä olisi tutkia sellaista johon jo tiedetään vastaus?
Valtio, EU ja kunnat jakavat maataloustukiaisia, yritystukia, aluetukia jne. Apurahat eivät eroa näistä mitenkään. Mikään järjestelmä ei synny ja lähde pyörimään ilman tukia. Joskus tuen tarkoituksena on pitää yllä jotain jossain ettei se aiheuttaisi katastrofia toisaalla. Se on vähän kuin sairauksien ennaltaehkäisyä.
Tietysti jos työkseen sarjakuvaa tekee, miksei sitä myös yrittäisi levittää ja promotoida, mutta mielestäni se on lähtökohdalta väärä jos marginaalinen ilmiö joka harvaa kiinnostaa, lähtee siltä pohjalta että kun ei ihmisiä oikeasti kiinnosta, pannaan ne maksamaan vaikka välikäden kautta että saadaan puuhastella pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.
Xerox kehitti maailman ensimmäisen graafisen käyttöliittymän 70-luvun alussa. Johtokunnan vastaus oli varmaan jotain tuon suuntainen, koska he eivät keksineet sille mitään käyttöä ja antoivat luvan näyttää sitä Steve Jobsille.
-
Tunnetusti mikään ei ole tyylikkäämpää kuin lainata itseään:
Aikusten kokoo oleva kolmipyörä kannustais ainakin mut yrittämään...
... nimittäin, näin sunnuntaina telkkarista (Sub) sellaisen ihmeen kuin aikuisten kolmipyörän! :o Ça y est! Arpa on heitetty!
-
Syy- vai sattumayhteys?
Sarjakuvalinjalla opiskelleista rahtusen kärjistäen (vaikka muutama suuttuukin):
- Ne jotka pystyvät tekemään rikasta, merkityksellistä ja kiinnostavaa sarjakuvaa, eivät ikinä kykenisi markkinoimaan itseään. Ne vain tekee, syödä nikertää välillä, käy joskus suihkussa kun joku muistuttaa, ja palaa tekemään. Kun tulee valmista, ne inhoaa tuotostaan ja aloittaa uutta.
- Ne jotka ovat eteviä tuomaan itseään esille, kehumaan teoksiaan ja pärjäävät ihmisten kanssa, eivät kykene tuottamaan kuin keskinkertaista materiaalia. Ei ne uppoa tekemiseen samalla tavalla tuntikausiksi päivästä päivään, nuo vilkkaat ja suloiset, vaan jutustelevat ja askartelevat ja saavat aikaan yksittäisiä kuvia ja teennäisiä jutunpätkiä.
-
Henkkoht minua jurppii eritoten kustantajien saamattomuus. Omakustanne on melkeinpä ainut kunnollinen keino saada omaa jälkeään julki. Eikä toki huono keino ollenkaan.
Sarjakuvien julkaisemisesta pitäisi tehdä kansalaisvelvollisuus, vaikka suuresti arvostankin kaiken maailman kurosteluja kustannuspolitiikassa, niin kyllä sitä pitkäjännitteisyyttä pitäisi löytyä sarjakuvienkin suhteen.
Niin kustantajien kuin jälleenmyyjien taholta.
Lottovoittokin vaan odottaa tulemistaan...
-
Tämä tais olla sulta vain heitto. Kuka sen päättää kuka on tarpeeksi hyvä saamaan starttirahan ja kuka ei? Millä perusteella sen voi evätä? Mikä siitä tekee paremman kuin nykyjärjestelmästä? Mitä jos tekijä ei tarvitse apurahaa uransa alussa vaan vasta myöhemmin kun esimerkiksi perustaa perheen?
Ei se mikään heitto ollut: Onhan se nytkin starttirahassa, että joku sen päättää, ..oikein tai väärin. Päätös sujuu erittäin helposti, voisin väittää. Toki ns. rapatessa roiskuu ja unelmia musertuu ja rahoihin "oikeutetut" jää joskus ilman. Se on sitä elämää.
Perheille tulee muita tukia, joita ei minusta tarvitse sotkea taideapurahoihin tms.
Sarjakuvan apurahat jaetaan paria poikkeusta lukuunottamatta projekteille, ei yleiseen työskentelyyn. Sarjakuvapuolella tuskin kukaan on sitä mieltä että valtion rahoituksen pitäisi tulla automaattisesti, kuvataidepuolella kyllä.
Sarjakuva onkin siitä hyvässä asemassa. Mutta sen sijaan että sarjakuvalla olisi mahdollisuus panostaa juuri siihen suuntaan että se on toimiva ja itsenäinen taiteenlaji ja voisi tehdä totaalisen irtioton "perinteisen" kuvataiteen hömpötyksiltä, monilla tekijöillä on kuitenkin sellainen asenne että rahaa pitäisi tulla, helpommin ja enemmän.
- eli loppu alla oleva liittyy enemmän muuhun taiteeseen kuin sarjakuvaan-
Ts. sen sijaan että pitäisi kehitellä menetelmä millä projektit toimii itsenäisenä, voi lähteä siitä oletuksesta että joku ulkopuolinen taho maksaa viulut jo etukäteen ettei tule riskiä. Se että herkällä taiteilijasielulla ei ole sosiaalisia tai kaupallisia kykyjä,... no, sanotaan että minulla on lähinnä vain fyysisiä ratkaisuja ko. henkilöiden koulutukseen :P
Myös "taidelaina" projektiapurahan sijaan. Sarjakuva-albumi jonka laskelma näyttää selkeästi sellaiseksi että vähintään maksaa itsensä takaisin, julkaisu takaisinmaksettavalla korottomalla lainalla. Motivoi myös myymään, mutta ei vaadi merkittäviä pääomia aloitukseen. Eikä siihen tyyliin kuten kvaakissa joskus erästä sarjakuvaopusta käsitellessä mainittiin että iso osa painoksesta lensi roskiin kun ei jaksanut katsella nurkissa pölyyntymässä. Muiden rahoilla kun on hoidettu, niin mitäpä sitä vaivaa enää näkemään, edes sen vertaa että veisi vaikka ilmaiseksi divareiden hyödyksi tai vaikka kaupungille jakoon...
Moni johtava kulttuurialan ihminen on samaa mieltä oopperasta, mutta tuen puute johtaisi oopperan kuolemaan. Silloin pitäisi olla peruste sille että jokin taidemuoto lopetetaan kokonaan Suomesta. Ja jos sille linjalle lähdetään, voidaan kysyä mikä sitten on tarpeellista?
Taide ei ole tarpeellista jos sitä ei tarvita (heh). Ihan puhdas laskutoimitus kuinka moni Suomessa tarvitsee oopperaa ja onko siinä suhteessa kulut kohtuulliset ja mikä olisi oopperan loppumisen merkitys ja mitä muuta samalla rahalla saada josta on huutava pula? Siitähän oli olemassa joskus laskelma kuinka monta kertaa vuodessa kaikki Suomen oopperaharrastajat voisi lennättää ulkomaille kuuntelemaan oopperaa samalla rahalla joka nyt kuluu. Se oli niin paljon että tuskin ehtisivät mahdollisuuksiaan käyttää.
Esim. vasemmistoliiton kultturipoliittinen ohjelma julistaa että jokaisella taiteenalalla pitäisi olla oma "ooppera" - ts. mahdollisuus tehdä omaa juttua ilman taloudellisen tuottavuuden pakkoa. Minä taas julistaisin että osa-aika töihin siitä saakelin pummit! ;) Valtion apuraha tulisi vain vastineeksi esim. 10 päivää kuussa duunilla (tai keskitetysti n. 3kk/v) jossain mikä maksaa sen "takaisin". Minä voisin vaikka pienellä provikalla koordinoida yhteiskunnallisesti hyödylliset projektit joihin nyt ei riitä väkeä, jotka arvon taiteilijat voi suorittaa vastineeksi rahoituksestaan.
Valtio kustantaa sekä taiteilijoiden että kaikkien muidenkin koulutuksen, ja odottaa saavansa sijoitukselleen verotulovastineen. Jos taidetta ja sarjakuvia pitäisi tehdä vain muiden töiden ohessa, eikö sen pitäisi tasapuolisuuden nimissä päteä kaikkiin taiteen- tieteen- ja yrityselämän lajeihin. Pistetään elokuvantekijät ja muotoilijat vääntämään illalla duunin jälkeen.
Nimenomaan! Tosin osa-aika duuneilla tuo on ratkaistavissa- > ks. yllä. Jos olettaa yhteiskunnan maksavan, on annettava reilusti takaisin. Jos ei yhteiskunta maksa (esim. tekemäsi taide kannattaa), niin vitun väliä sitten velvollisuuksista.. Voi touhuta ties minkä turhuuden tai saastan parissa "taitelijana".
Muutama kaveri tekee vuodessa 6kk duunia ja 6kk "mitä huvittaa" ja ei tarvitse valittaa ajanpuuttesta tai liiallisesta rahapulasta.
Taiteen kohdallaan taitaa olla ihan yliampuva määrä porukkaa kehissä, joille ei yksinkertaisesti ole töitä tai "tilaa" omalla alallaan, joten olisi syytä katsoa myös muita vaihtoehtoja. Taiteilijaelämä unelmana alkaa olla ihan sellainen popstar/idols osaston turhuus saman asian toisesta päästä. Vuosien koulutuksen aikana kun näkee millaista kädetönta ja ajatuksetonta saastaa on Lahdessakin Taidepanimon seinät pullollaa, voisi aina tuomaristo tiputtaa pelistä pois ja todeta että "suihkussakin saa laulaa".
-
...että iso osa painoksesta lensi roskiin kun ei jaksanut katsella nurkissa pölyyntymässä.
Näin tuli itse tehtyä seitsemän vuotta sitten takaperin noin (vain) 40 omakustanteen kappaleelle (meikän 3.tuotos), paitsi että poltin ne maalla "roviolla", tanssin ja hoikasin ympärillä. Ei vaan tehnyt mieli niitä tarjota, kaupata, jonnekkin jättää toisten harmiksi lojumaan tai/ja kehua - ei se ollut niin mukavaa kuin niiden raapustelu.
Halua kyllä löytyy uusien tekemiseen, mutta keskittyminen niihin on vähän riskialtista. Siinä kun saattaa menettää yöunet ja duunit. Epäuskoinen turhia päässäni pyörittelevä raukkis kun olen.
Apurahoista ja palkinnoista mä en tiedä mitään, paitsi noi teidän jutut. Lämmin kiitos niistä, mutta saa mennä kyllä ihan suosiolla muille ku mulle. Toivottavasti alkaisitte niitä paremmin saamaan, saakutti. :-\
Lottovoittokin vaan odottaa tulemistaan...
Lottovoittajana minäkin kustantaisin kaikkea "hörhöä" ja vähän "vähemmän hörhömpää", ja ihan ronskisti vaan. Saisitte myös apurahaa/palkintoja.
-
Näin tuli itse tehtyä seitsemän vuotta sitten takaperin noin (vain) 40 omakustanteen kappaleelle (meikän 3.tuotos), paitsi että poltin ne maalla "roviolla", tanssin ja hoikasin ympärillä. Ei vaan tehnyt mieli niitä tarjota, kaupata, jonnekkin jättää toisten harmiksi lojumaan tai/ja kehua
Joo, syyllinenhän minäkin tietysti olen! Eli se ainut projekti mihin apurahat teininä sain, 50% painoksesta makailee tuolla jossain laatikkokasojen pohjilla. Ilmaiseksi sitä on välillä jakanut, mutta sen verran hurjaa tavaraa, että tekisi mieli pistää makkarat tulille. Ainoastaan oma antamani kritiikki moiselle käytökselle ollut esteenä. Jos noissa olisi silloin ollut omat rahat kiinni, olisi ehdottomasti ollut pakko myydä ne pois vaikka väkisin. Ilmaisen rahan korruptoivan vaikutuksen voi siis kertoa ihan näin omakohtaisen kokemuksen kautta ;)
-
Halua kyllä löytyy, mutta keskittyminen niihin on vähän riskialtista. Siinä kun saattaa menettää yöunet ja duunit.
No mutta, miksei nyt sitten sen työn ohella vapaa-ajalla, niin kuin täällä on ehdoteltu? ;D
Timo
-
No mutta, miksei nyt sitten sen työn ohella vapaa-ajalla, niin kuin täällä on ehdoteltu? ;D
Kun mun tapauksessa ne jutut, mitkä ovat luovantyön alla, "kummittelee" vielä sängyssäkin, jumprahuti. Tylsät työjutut ei niin todellakaan tee...
Editoin molemmat viestini vähän enempi ketjuun sopiviksi.
-
Sarjakuva-Finlandia on toistaiseksi aika kaukaa haettu ajatus, sillä suomalainen sarjakuva ei ole vielä yltänyt sellaiselle tasolle, että sitä voitaisiin alkaa valtiovallan toimesta palkita.
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnotkin ovat muutenkin nykyään puuta heinää. Kirjallisuuden taso ei oikeasti ole kovinkaan korkea tätä nykyä. Eikä arvostamisen arvoisia kirjoja ainakaan joka ikinen vuosi ilmesty. Jatkuvasti vaihtuva "diktaattori" tekee myös palkitsemisprosessista erityisen tympeän. Useinkin voittajan voi haistaa etukäteen. Männä vuonna haisti sanoi, että suomenruotsalaisuudesta virinnyt keskustelu (joka sai esim. Halosen niin alleviivaamaan suomenruotsalaisuutta kampanjassaan) tuo voiton ruotsinkieliselle. Tieto-Finlandian puolella saletteja ovat aiemmin olleet kommunisti-Taanila valitsemassa kommunisti-Sanan tarkoitushakuisen kirjan parhaaksi tietokirjaksi ja nyt demari-Väyrysen peesaus puoluetoverin ja vanhan kamun Tuomiojan tekeleelle. Välissä palkittu Jatkosodan historia oli kai sitten palvelus Kokoomukselle. Vaiko Keskustalle? Onko tänä vuonna perussuomalaisen vai kristillisen tietokirjan vuoro. Jokos joku vihreä sen sai? Taisi saada.
Joka tapauksessa kun näkee ehdokaskirjojen listan ja kuulee kuka "merkkihenkilö" voittajan valitsee, tietää jokainen satavarmasti etukäteen voittajan. Seuraavaksi muuten tulee kai sitten Työ-Finlandia, Ammattikoulunopettaja-Finlandia, Tikanheitto-Finlandia, Kotiviini-Finlandia...
Oksettavaa, korruptoivaa poliittista teatteria yhtäkaikki. Kansakunnan kasvojenkohotusta veronmaksajien rahoilla. Kun ei suomalainen kirjallisuus maailmalla pärjää, niin palkitaan sitä sitten suurieleisesti itse.
-
Kirjallisuuden taso ei oikeasti ole kovinkaan korkea tätä nykyä.
Jaa verrattuna mihin? 50 vuoden takaiseen tilanteeseen? 150 vuoden takaiseen tilanteeseen? Ainiin, eihän silloin juuri suomenkielisiä kirjoja ilmestynytkään, Aleksis Kivikin vasta aloitteli rustailujaan joilla sitten tunnetusti murskakritiikkiä keräsi...
Kun ei suomalainen kirjallisuus maailmalla pärjää, niin palkitaan sitä sitten suurieleisesti itse.
Baskinkielinen, kymrinkielinen ja ketsuankielinen romaanitaide onneksi jyllää angloamerikkalaisten bestseller-listojen kärjessä ihan toisella tavalla.
Minulle suomalaisena suomalainen kirjallisuus on hiton tärkeää, enkä ole ainut ihminen tässä maassa joka näin ajattelee. Kuka kuvaisi suomalaista maailmankuvaa ja käyttäisi suomen kieltä täysipainoisimmillaan, elleivät suomalaiset itse? Ei samaan päästä käännöskirjallisuudella ikinä, vielä vähemmän sillä että telkkarista tankeroenglantinsa oppineet pojut pätevä "lukevansa vain englanniksi kun se on niin paljon hienompaa".
-
Muutama kaveri tekee vuodessa 6kk duunia ja 6kk "mitä huvittaa" ja ei tarvitse valittaa ajanpuuttesta tai liiallisesta rahapulasta.
Lemminkäisellä teitä rakentamassa?
-
Ei sentään. Suomessa pätkätyöt on kuitenkin helpoin saada. Kuka sitä enää pysyviin duuneihin pääsisi. Pätkien välissä on reilusti aikaa harrastella.
Biletystä & kulutusta voi minimoida ja hyvin riittää hilut vaikka ei koko vuotta töitä tekisi - tietysti riippuen missäpäin Suomea asuu.
-
Oksettavaa, korruptoivaa poliittista teatteria yhtäkaikki. Kansakunnan kasvojenkohotusta veronmaksajien rahoilla. Kun ei suomalainen kirjallisuus maailmalla pärjää, niin palkitaan sitä sitten suurieleisesti itse.
Näinhän se ikävä kyllä on, kotimainen kirjallisuus tallaa paikallaan. Palkinnonjaon politisoiminen ja verorahoista murehtiminen on kuitenkin vainoharhaista ja turhaa, sillä Finlandian rahoitus tulee säätiöltä ei valtiolta.
Finlandiapalkinnon tarkoitus on tuoda kirjallisuudelle huomiota ja auttaa myyntiä. Kapitalismin peruspilareita siis, sai palkinnon kommari tai ei. Siksi sellainen palkinto palvelisi myös sarjakuva-alaa, mutta vain jos se todella toisi nostetta. Uusia hymistelypalkintoja ei tarvita lisää.
-
Koko viikon on jurppinut se tieto, että muutenkin köyhän Kansallisoopperamme viime vuoden talouden pelasti "yksityishenkilöltä saatu yli 500.000 euron lahjoitus".
Taina Westiä lainaten: "Mistä näitä sikiää?!"
-
Olen samaa mieltä siitä, että kotimaisen sarjakuvan taso voisi olla korkeampi. Jokunen valopilkku mahtuu aina joukkoon, mutta hirvittävän montaa sykähdyttävää elämystä ei vuosittain tule vastaan. Sen sijaan suomalainen kirjallisuus voi mielestäni varsin hyvin, ja vuosittain julkaistaan sen verran erinomaisia romaaneja, että kyllä niistä aina viisi-kuusi palkinnon ansainnutta löytyy.
Finlandia-palkinnosta itsestään voi olla sitten mitä tahansa mieltä: onhan se toki kaupallisuuden rattaille valjastettu, mutta toisaalta se herättää myös median käymään kirjallisuuskeskustelua ja innostaa ihmisiä lukemaan, kuten Doc Lomapäivä tuossa edellä jo totesikin. Ei senkään takia siis ihan joutava palkinto.
Jotain tästä yleisestä suomalaissuhtautumisesta sarjakuvaan kertoo se, että pitää edelleen käydä myös lastenosaston sarjakuvahylly läpi kirjastossa käydessään. Eilenkin poimin sieltä Valerianit ja Ankardot. Ankardot ripotellaan sekä aikuisten että lasten puolelle, vaikka ei Harry Pottereita aikuisten puolelta löydy.
Eipäs panetella kirjastoväkeä ihan syyttä.
Jossakin Jöntsänkosken sivukirjastossa asiaan saatetaan suhtautua mentaliteetilla "kaikki sarjakuva on enemmän tai vähemmän lapsille", mutta ainakin aikaisemmassa työpaikassani tällä sijoittelulla aikuisten- ja lasten- ja nuorten osaston välille oli myös kasvatuksellinen merkitys. Sarjakuvia lukeva kakara saattoi jonakin päivänä ottaa Aku Ankan lisäksi mukaansa myös Ankardon, ja tutustuttuaan tähän eurooppalaiseen laatusarjakuvaan siirtyi mahdollisesti myös aikuisten puolelle etsimään lukuelämyksiä.
Samalla periaatteella lasten- ja nuorten osastolta löytyi myös erillinen nuorten aikuisten hylly, joka sisälsi muun muassa Tuntemattoman sotilaan tapaisia klassikoita ja Nick Hornbyn tyylisiä kirjailijoita, joiden kautta siirtymävaihe lastenosastolta aikuisten romaanien pariin sujui yksinkertaisemmin.
Lasten- ja nuortenosastolle hankittiin muun muassa Sandmania ja muuta kivaa, tosin eräiden vanhoillisempien asiakkaiden painostuksesta jouduttiin tekemään lievää karsintaa ja siirtämään väkivaltaisin ja eniten paljasta pintaa sisältävä aineisto aikuisten puolelle.
-
Angoulêmessa jaetaan Euroopan arvostetuimmat sarjakuvapalkinnot, eikä niihin liity rahaa. Eikä liity moniin muihinkaan arvostettuihin taidepalkintoihin. Ei Sarjakuva-Finlandiassa tarttisi olla rahapalkintoa. Eikä sen nimi kannattaisi olla Sarjakuva-Finlandia. Albumipalkinto olisi tarpeen, jotta ihmiset huomaisivat paremmin sarjakuvan, mutta toki on hankaluutena se, että Suomessa julkaistaan aika vähän kotimaisia sarjakuvia vuosittain. Jos palkinto perustettaisiin, sen pitäisi varmaankin kattaa KAIKKI albumimuotoiset uudet kotimaiset sarjakuvat. Voisi toimia ihan hyvin. Jos raati olisi kaikkien sarjakuvan lajien arvostama, ei esim. vaihtoehtosarjakuvan alalla olisi syytä valittaa, jos palkinto menisi populaarille strippikokoelmalle - tai päinvastoin.
En kommentoisi mitenkään Mikko A:n taidepoliittisia näkemyksiä, ellei hän edustaisi valitettavasti aika monen ihmisen junttimaisia näkemyksiä taiteesta. Että jos taiteilijan tekemä taide ei tuota tekijälleen tai yhteiskunnalle rahaa, se on epäonnistunutta taidetta. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä mitään taiteesta.
Yhteiskunta ei ole yritys. Sen ei tarvitse vetää itselleen "voittoa" ylipäänsä mistään. Yhteiskunta toimii verovaroin.
Kalevalan ensimmäinen painos oli 500 kpl ja sen myyminen kesti muistaakseni 20 vuotta. Toinen painos oli 1000, ja sen myyminen kesti 70 vuotta. Onneksi Kalevalaa ei tehty 2000-luvulla. Kustantajathan heittää myymättömät painokset kahden vuoden jälkeen roskikseen.
Yhteiskunnan täytyy yrittää jotenkin kohdistaa varojaan myös "tuottamattoman" taiteen tukemiseen. Miten ja millä perustein se tehdään, on paljon monimutkaisempaa kuin mihin kauppiasajattelulla voi päästä. Kauppiasmoraali on hauska sana, koska se muistuttaa moraalia yhtä paljon kuin joku rotuoppi taikka muu natsismi.
-
Yhteiskunta ei ole yritys. Sen ei tarvitse vetää itselleen "voittoa" ylipäänsä mistään. Yhteiskunta toimii verovaroin.
Heh. Tuohan vasta typerältä kuulostaa. Tarkoitin, ettei valtion tukemien taidelaitosten ole tarkoituskaan tuottaa valtiolle (tai kenellekään) voittoa. Jumalauta! Kuinka kaukana me ollaan siitä ajasta, kun tällaisia laitoksia perustettiin? Jos valtio olisi yritys, se ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA perustaisi tai tukisi yhtään taidelaitosta, yhtään kirjastoa, yhtään kaupunginteatteria, yhtään taideoppilaitosta.
Tai okei, ehkä se perustaisi pari. Ja niissä opetettaisiin, lainattaisiin ja pidettäisiin esillä sosialistista realismia tai nykyaikaisemmin: mainoksia.
-
Voi mennä vähän syrjään alkuperäisestä aiheesta, mutta säestää Villen kirjoitusta hieman toisesta näkökulmasta. Lohkaiskaa omaksi alueekseen, jos katsotte tarpeelliseksi.
Matti Apunen, Aamulehden päätoimittaja, kirjoittaa sunnuntaina 11.3. 2007 Kronikka-kirjoituksessaan taiteesta ja sen rahoituksesta seuraavasti:
Artistin apea valitus
Taide on suurten sielujen viheriä laidun, mutta kun taide muuttuu kulttuuripolitiikaksi, sielut kutistuvat ja laidunkin ruskettuu. Kulttuuripolitiikka on alue, josta terve näkee heti, että sille ei pidä astua.
Helsingin sanomat kysyi suomalaisilta taiteilijoilta, mitä mieltä nämä ovat kulttuuripolitiikasta. Vastaus: Suomi ei riittävästi tue ja arvosta taiteilijoitaan. Taiteilijat valittavat, että "taiteen arvostus yhteiskunnalle elintärkeänä merkitysten, perinteen ja identiteetin rakentajana on hiipunut". Niinpä. Ehkä vuopsikymmenten tinkimätön perinteen ja kansallisen olemuksen halveksunta on johtanut taiteen juuri siihen mihin se johtaa - umpikujaan.
Suomalaista identiteettiä ja yhteisiä muistoja rakentavat nyt popmusiikki ja elokuva. Ketään eivät kiinnosta suttuiset ja tärisevät taidemenninkäiset, jotka ilmoittavat rakentavansa kansallisia merkityksiä, vaikka kaikki näkevät että nämä toverit eivät pysty rakentamaan edes makkaravoileipää.
Taiteilijoiden mukaan kulttuuripolitiikka on epäonnistunut siinä, että "taidetta ei arvosteta" ja "panostukset viihteeseen ovat kasvussa". En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä tarkoittaa jonkin alan arvostus tai sen puute. Voisin olla helpostikin sitä mieltä, että journalismia ei arvosteta tarpeeksi, ellei tälläinen puhe olisi vihoviimeistä ruikutusta.
Arvostetaanko Suomessa riittävästi aarporaajia tai autonasentajia? En tiedä, mutta tuntemani asentajat eivät istu synkeinä kahvilla miettimässä sitä kuinka heikkoa heidän alansa arvostus on. En myöskään tiedä miten valtio varsinaisesti panostaa viihteeseen. Taiteessahan "viihde" tarkoittaa kaikkea oman touhuilun ulkopuolista toimintaa. Se on yleisdemoni, jolla on suunnilleen sama tarkoitus kun ulkopolitiikassa "ryssällä".
Onko esimerkiksi TTT:n näytelmä Vuonna 95 taidetta vai valtion tukemaa viihdettä? Jos kirjoitan kolmituntisia, vihaisia lesbomonologeja, se on epäilemättä pahimman lajin viihdettä. Katsojiensa mielestä se voi olla heille varsin sopivaa taidetta.
Toinen taiteilijoiden esiinnostama epäkohta on taidekasvatuksen "rapautuminen". Tätä argumenttia ymmärrän vielä huonommin kuin arvostusongelmaa. Lapsia opetetaan laveeraamaan ja tekemään elokuvia. Pikku tamburiiniorkesterit soittavat joulu- ja kevätjuhlissa posket punaisina ja luokat tekevät retkiä grafiikanpajoihin. Varttitunnin savianimaatio lunastetaan emotionaalisella ristikuulustelulla siitä miltä elokuvan pikku Pyrystä mahtaa tuntua, kun hän ei saanut hiekkalaatikolla ansaitsemaansa arvostusta.
Mitä vielä halutaan? Ehkä lapsia pitäisi istuttaa työryhmissä, joissa riimitellään loruja sanoista "apuraha" ja "yhteiskunta".
Kyselyyn vastanneiden mukaan Suomessa koulutetaan liikaa taiteilijoita ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Toisaalta harvoissa ammateissa työllistyminen on niin omissa käsissä kuin taiteessa ja journalismissa. Helppoa se ei tietenkään ole.
"Kulttuurikentällä täysin vapaat taiteilijat elävät kaikki pääsääntöisesti köyhyysrajalla", kommentoi HS:ssä teatterin ammattilainen. Olen pitänyt esimerkiksi Osmo Rauhalaa henkisesti täysin vapaana taitelijana, mutta Osmolla käydessä en ole katsonut tarpeelliseksi viedä artistille tuliaisina ruokapaketteja tai käytettyjä leluja.
Ehkäpä jutun juoni onkin sanoissa "täysin vapaa". Jos sillä tarkoitetaan taiteilijaa, joka ei ole vastuussa mistään mihinkään, on mahdollista että hänen tulotasonsa on suhteellisen vaatimaton.
Taiteilijoiden sosiaaliturvasta olen taideväen kanssa osittain samaa mieltä. Se, että apurahoista ei kerry eläkettä, on tietysti ongelma, mutta harva kai elää koko työuransa apurahojen arassa. Ja millainen järjestelmä tekee mahdolliseksi täyden uran apurahojen varassa? Sekö, joka ei tue eikä arvosta?
"Taiteilijoilla ei ole työttömyysturvaa, koska heidät katsotaan omassa työssään työllistyviksi", kritisoi HS:n haastattelema kuvataiteilija. Miksi taiteilijoita ei saisi katsoa omassa työssään työllistyviksi? Onko täysin kohtuutonta sen lajin tulosvastuu, että taiteilija olisikin ajoittain velvoitettu miettimään ostajankin aikomuksia?
Tuttavani jättäytyi pois taidevirkamiehen työstä muutama vuosi sitten ja heittäytyi vapaan taiteilijan epävarmuuteen. Hän on työllistynyt mainiosti omassa työssään, jos kohta saanut myös apurahoja. Olen juuri tilannut häneltä taidetta kotiini, koska hän osaa käyttää värejä ja tekee kaiken kaikkiaan ovelan näköisiä töitä ovelista materiaaleista.
En usko, että hän tuntee itseään taideprostituoiduksi, enkä minä itseäni sen lajin asiakkaaksi, joka kyttää kulmilla hyväksikäytettävää taiteilijaressukkaa.
Matti Apunen.[/i]
Vastineen paikka voisi olla tarpeen. Jos kulttuuripoliittinen keskustelu artikkelin pohjalta kiinnostaa, niin laittakaa sähköpostia osoitteeseen al.mielipiteet@aamulehti.fi.
-
Just näiden mielipiteiden takia mä vaihdoin Aamulehden Hesariin. Ei Apuselle mailia kannata lähettää, ei se kuuntele.
"Taiteilijoilla ei ole työttömyysturvaa, koska heidät katsotaan omassa työssään työllistyviksi", kritisoi HS:n haastattelema kuvataiteilija. Miksi taiteilijoita ei saisi katsoa omassa työssään työllistyviksi? Onko täysin kohtuutonta sen lajin tulosvastuu, että taiteilija olisikin ajoittain velvoitettu miettimään ostajankin aikomuksia?
Loistoesimerkki siitä että Apunen ei tiedä mistä puhuu. Ongelmahan on se, että taiteilija (ja tutkija) ei saa työttömyyskorvausta samassa tilanteessa kuin muut ammatinharjoittajat saa. Taiteilija ei ole yhteiskunnassa samalla viivalla muiden kanssa.
Yksi taiteilijoiden työllistymisen este on Aamulehden ja Alma Media-konsernin sopimus- ja palkkiopolitiikka.
-
Just näiden mielipiteiden takia mä vaihdoin Aamulehden Hesariin. Ei Apuselle mailia kannata lähettää, ei se kuuntele.
Apunen tuskin kuuntelee, mutta jos sellainen vastine satuttaisiin julkaisemaan lukijapalstalla, niin jokunen lukija saattaisi ainakin saada asiasta parempaakin informaatiota.
Aamulehden vaihtaminen Hesariin tuntuu kieltämättä päivä päivältä houkuttelevammalta ajatukselta. Olen ollut perinteisesti sitä mieltä, että kulloisenkin asuinkaupunkini päälehden lukemisessa on aina ollut omat etunsa, mutta haluaisin nauttia uutiseni ilman ylenpalttista poliittis-ideologista kuorrutusta, eikä Aamulehti oikein tunnu onnistuvan siinä.
-
Jostain kumman syystä nämä taiteilijoiden apurahoista valittavat ovat niitä samoja, joiden mielestä ei ole lainkaan turhaa pistää rahaa siihen, että joku juoksee rinkiä.
Apurahoista iso osa kuitenkin katoaa materiaaleihin, jotka eivät todellakaan ole halpoja. Ei niillä rahoilla kovin monta viinipulloa kumota.
-
Voisin olla helpostikin sitä mieltä, että journalismia ei arvosteta tarpeeksi, ellei tälläinen puhe olisi vihoviimeistä ruikutusta.
Jos kirjoittelee tällaisia ja kutsuu sitä journalismiksi niin ruikuttaminen tosiaan on aika turhaa. Harvinaisen tyhmä mies
-
Aika pöyristyttävää tekstiä Apuselta. Yhtäältä ihan arvostan sitä, että on pokkaa esittää rohkeasti mielipiteensä, mutta pitäisi päätoimittajan ominaisuudessa olla faktat ja taustat aika reilusti paremmin hallussa. Tuomas Nevanlinna määritteli hyvän journalismin kriteereiksi "taustoittamisen ja paremmin tietämisen", Apunen ei todellakaan osu kumpaankaan tavoitteeseen. Mutta kai tuommoinen paasaus puhuttelee junttikansaa.
Sietäisi saada tuosta kirjoituksestaan aika kovaa kuittia!!
-
Apunen tuskin kuuntelee, mutta jos sellainen vastine satuttaisiin julkaisemaan lukijapalstalla, niin jokunen lukija saattaisi ainakin saada asiasta parempaakin informaatiota.
Yritetty on ja tulokset voi lukea tuolta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3310.0
Toimittaja soitti ja sanoi että "Aamulehti ei käy työehtosopimusneuvotteluja mielipidepalstallaan". Harmittaa kun en tajunnu sanoa, että AL käy TS-neuvotteluja pääkirjoitussivulla mutta vain isännän äänellä.
En ole vielä luovuttanut AL:n paljastamisessa, projekti vain odottaa oikeaa hetkeä. Radikaali toimenpide olisi jakaa AL:n järjestämillä Henki & elämä-festareilla flaijereita joissa paljastetaan AL:n sopimus- ja palkkiopolitiikka. Ajattelin kyllä aluksi vähän pehmeämpää siirtoa.
Aamulehden vaihtaminen Hesariin tuntuu kieltämättä päivä päivältä houkuttelevammalta ajatukselta. Olen ollut perinteisesti sitä mieltä, että kulloisenkin asuinkaupunkini päälehden lukemisessa on aina ollut omat etunsa, mutta haluaisin nauttia uutiseni ilman ylenpalttista poliittis-ideologista kuorrutusta, eikä Aamulehti oikein tunnu onnistuvan siinä.
Tamperelainen tulee 2 kertaa viikossa ja kertoo kaiken tarpeellisen. Sen jälkeen kun vahdoin Hesariin on ollu paljon mukavampi aamulla avata lehti. Ei oo tarvinnu ajatella "mistäs tänään ollaan eri mieltä".
Sietäisi saada tuosta kirjoituksestaan aika kovaa kuittia!!
Mitä jos kaikki nyt purkaisi pahastuksensa Apuselle? Mutta se varmaan kannattaisi tehdä suoraan herran s-postiin eikä lukijakirjeisiin: matti.apunen@aamulehti.fi
EDIT: pistin viestiä, pistäkää tekin!
-
Höhö. Matti Apunen taitaa osata provosoinnin jalon taidon. Valitettavasti olen monessa kohdassa hänen kanssaan jopa samaa mieltä.
-
Höhö. Matti Apunen taitaa osata provosoinnin jalon taidon. Valitettavasti olen monessa kohdassa hänen kanssaan jopa samaa mieltä.
Siinä tapauksessa sekä sun kulttuurista kirjoittavana että Apusen kannattaisi oikeasti tutustua taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmiin eikä ampua ilmiötä puskasta ohi. Apusen kirjoituksesta paistaa tietämättömyys siitä mistä tämän aiheen tiimoilta on viime aikoina keskusteltu ja oltu muuten aktiivisia. Mieltä saa olla mitä haluaa, fiksusta käy jos viitsii perustella, mutta kyllä aiheeseen pitää sen verran perehtyä, että kannanotot osallistuvat käynnissä olevaan keskusteluun eivätkä ole vain tuollaisia miljoonaan kertaa kuultuja populistisia heittoja. Populismi on laiskaa ajattelua. Joko sanojansa tai kuulijan.
...nyt jo kaduttaa se jankutus ja jaanaus mikä tästä kommentistani varmaan lähtee liikkeelle... tulee mieleen se vitsi ratapölkystä ja insinööristä... jupinaa...
-
Siinä tapauksessa sekä sun kulttuurista kirjoittavana että Apusen kannattaisi oikeasti tutustua taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmiin eikä ampua ilmiötä puskasta ohi. Apusen kirjoituksesta paistaa tietämättömyys siitä mistä tämän aiheen tiimoilta on viime aikoina keskusteltu ja oltu muuten aktiivisia. Mieltä saa olla mitä haluaa, fiksusta käy jos viitsii perustella, mutta kyllä aiheeseen pitää sen verran perehtyä, että kannanotot osallistuvat käynnissä olevaan keskusteluun eivätkä ole vain tuollaisia miljoonaan kertaa kuultuja populistisia heittoja. Populismi on laiskaa ajattelua. Joko sanojansa tai kuulijan.
Tottapa puhut. Tuo kirjoitus olisi paikallaan kolumnin eikä pääkirjoituksen paikalla.
Taiteilijoiden sosiaaliturva-keskustelua olen seurannut sivusta, ja kyllähän siitä tuntuu epäkohtia löytyvän. Mulla vain on ehkä sikäli typerä(??) asenne tähän, että olen sitä mieltä että Suomessa on aika lailla valinnan varaa sen suhteen, mille alalle kouluttautuu, ja pienellä vaivannäöllä on mahdollisuus tehdä jonkinlainen lyhyen ajan ennuste eri alojen työllisyys- ja palkkanäkymistä.
Siksi minun ratkaisuni puolivalmiina historiantutkijana oli lähteä opiskelemaan DI:ksi, sen sijaan että olisin valmistunut työttömäksi historiantutkijaksi. Mutta mikäpä minä olen erittelemään, kenelle se taiteen teko todella on niin suuri kutsumusammatti, että mieluummin elää pienillä tuloilla kuin lähtisi tekemään leipätyönään jotain, jolla elättää itsensä säällisellä tavalla.
Taidetta toki kulutan ja nautiskelen aktiivisesti, joten sinänsä intresseissäni on ilman muuta se, että suomalaista taidetta jatkossakin syntyy.
-
Taiteilijoiden sosiaaliturva-keskustelua olen seurannut sivusta, ja kyllähän siitä tuntuu epäkohtia löytyvän. Mulla vain on ehkä sikäli typerä(??) asenne tähän, että olen sitä mieltä että Suomessa on aika lailla valinnan varaa sen suhteen, mille alalle kouluttautuu, ja pienellä vaivannäöllä on mahdollisuus tehdä jonkinlainen lyhyen ajan ennuste eri alojen työllisyys- ja palkkanäkymistä.
Nojoo... osittain olen samaa mieltä. Kulttuuria pitää kyllä tukea, eikä se aivan 100%sti vertaudu mielestäni yritysten tulosvastuullisuuteen. Mielestäni esimerkiksi taide-alojen ylikoulutus on kuitenkin vastuutonta ja edustaa erikoista matematiikkaa, sillä kaikille ei vain riitä töitä. Eikä alaa voi toki pitää hengissä pelkkien apurahojen turvin. Silti jos alalta löytyy epäkohtia työttömyysturvan, eläkekertymien tai ylipäätään minkä tahansa asian puolesta pitäisi niitä lähtökohtaisesti pyrkiä ratkaisemaan. Ajattelutapa "voithan vaihtaa alaa" ratkaisee ainoastaan liiallisen suosion ongelmaa, ei muita epäkohtia :)
-
Silti jos alalta löytyy epäkohtia työttömyysturvan, eläkekertymien tai ylipäätään minkä tahansa asian puolesta pitäisi niitä lähtökohtaisesti pyrkiä ratkaisemaan.
Olen samaa mieltä.
Ajattelutapa "voithan vaihtaa alaa" ratkaisee ainoastaan liiallisen suosion ongelmaa, ei muita epäkohtia :)
Joo. Esimerkiksi Veikko Huovinen (julkaistuja teoksia vuosilta 1950-2007) teki taiteen kuluttajien kannalta taatusti oikean ratkaisun kun panosti kirjoittamiseen eikä metsänhoitoon. Vaikka varmasti olisi ihan hyvä metsänhoitaja ollut. Ja kyllähän Kata Kärkkäisenkin kirjoista varmasti moni tykkää, vaikka IMHO on ollutkin parempi alastonmalli kuin kirjailija.
-
Kommenttina Irenen edelliseen viestiin (en lainaa kun tämä on epäsuoraa):
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin millaisina populistit haluavat ne esittää. Keskustelua voidaan käydä esimerkiksi kulttuuritukemiseen osoitetun rahamäärän suuruudesta ja siitä mitä sillä pitäisi tukea. Se on oma keskustelunsa, jota on käyty kymmeniä vuosia ja varmasti käydään jatkossakin. Tähän saakka vallitseva tahto on ollut tukea omaa kulttuuriamme jollain summalla. Tästä seuraa että meillä on olemassa systeemi, jossa osa porukasta faktisesti saa palkkansa apurahoina.
Heidän tekemänsä työ on siis arvioitu rahakorvauksen arvoiseksi (kunnes toisin arvioidaan, ks. yllä), joten siihen voi suhtautua kuin palkkatyöhön. Apurahat ovat yhteiskunnassamme ainoaa palkkatuloa, josta ei kerry sosiaaliturvaa. Tästä seuraa ongelmia.
Kela toimii mielivaltaisesti, tuet otetaan huomioon sosiaaliturvaa alentavina kun haet esim. asumistukea, mutta sosiaaliturvaa ne eivät kerrytä (esim. ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa). Monet työnantajat maksavat tietysti mieluusti palkkiota eikä palkkaa (ts. eivät maksa sivukuluja), mutta kaikilla pätkätyöläisillä ei ole eivätkä he halua omaa yritystä. Ehkä he toivovat löytävänsä kokopäivätyön. Ehkä he tietävät, että jos on oma yritys, ei työttömyyskortistoon ole asiaa. Joka tapauksessa, palkkioista sivukuluja ei sitten maksa kukaan. Saako ihmisiä ehdoin tahdoin ajaa yrittäjiksi jos he ovat kouluttautuneet aivan muulle alalle?
Nämä ongelmat eivät kosketa ainoastaan taiteilijoita ja tutkijoita vaan yhä enenevässä määrin muitakin pätkätyöläisiä (opettajia, toimittajia...). Olisi hyvä luoda nyrkkisäännöt nyt, kun tuo kasvava ryhmä on vielä suht pieni.
Kaikkien ongelmien ratkaiseminen ei maksa rahaa: Työministeriö voisi ohjeistaa paikallis-Kelat paremmin ja valvoa, että lakia noudatetaan. Alueelliset erot ovat räikeitä. Jostain syystä pahimmat kuulemani jutut ovat Varsinais-Suomen Keloista: Olkaapa tarkkana oikeuksienne kanssa siellä.
Sosiaaliturvaongelmissa on muutama muu asia päällimmäisenä: olemassaolevan perustuslain mukaisesti ketään ei Suomessa saa jättää ilman perusturvaa (esimerkiksi sairastuessa). Näin on kuitenkin käynyt. Taiteilijat ja tutkijat ovat nyt ensimmäisen kerran huomanneet olevansa samassa tilanteessa sosiaaliturva-aukkojen suhteen, joukko onkin suurempi kuin irralliset yksittäistapaukset eri puolilla maata.
Sanot, Irene, että kulutat kulttuuria mielelläsi. Sen pitäisi kuitenkin olla kutsumusammatti. Pitäisikö hoivatyöstäkin siis maksaa pienempää palkkaa, jos se on "kutsumusammatti"? Tai jos sinä olisit opiskellut kutsumuksesi mukaan historiantutkijaksi, pitäisikö sinulle maksaa vähemmän, jos *kulps* viihtyisit työssäsi?
-
Kutsumusammatti on termi, jota käytetään väärin juuri tuossa mainitsemassasi hoivatyö-keskustelussa. Monella on sitä paitsi vahva kutsumus paperitehtaassa työskentelyyn, mistä ainakin tähän asti on maksettu varsin hyvin.
Tarkoitin kutsumusammatilla sitä, että on olemassa ihmisiä, joilla se taiteen tekemisen vietti tuntuu olevan niin vahva, että he tekevät sitä taidetta, oli ympäröivä todellisuus mitä tahansa. Historiahan on tällaisia esimerkkejä täynnä. Ja esimerkiksi ei-demokraattisissa maissa edelleen vainotaan monia taiteilijoita heidän taiteensa vuoksi. Mitä muuta se on kuin kutsumusta? Jos kaupan kassoja vainottaisiin samalla lailla, kai he vaihtaisivat työpaikkaa jollekin muulle alalle.
Paras tapa minulle kuluttajana tukea taidetta olisi tietysti ostaa sitä mahdollisimman paljon. Valitettavasti tässä minulle on parantamisen varaa, koska lainaan hyvin paljon kirjaston kirjoja tai ostan niitä käytettynä divarista.
Apuraha-Kela-tarinat ovat monesti painajaista. Tätä keskustelua seuraan sivusta kiinnostuneena. Toivon siihen löytyvän järkeviä ratkaisuja.
Mustavalkoisuudesta vielä: kun olin kolmen vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen edelleen töissä krematorion siivoojana, näyttäytyi humanistin tulevaisuus minulle aika mustavalkoisena. Alanvaihto toimi minulla, vaikka ei näitä yhteiskunnallisia ongelmia ratkaissutkaan. Noh, ainakin muilla historiantutkijoilla on nyt yksi apurahoista tappelija kilpakumppanina vähemmän.
-
Tai jos sinä olisit opiskellut kutsumuksesi mukaan historiantutkijaksi, pitäisikö sinulle maksaa vähemmän, jos *kulps* viihtyisit työssäsi?
Tätä jäin vielä miettimään. Korostettakoon, että viihdyn työssäni (joka on myyntiä ja asiakaskoulutuksia) jo nyt, vaikka työ tupsahtikin minulle ikään kuin "out of the blue" eikä todellakaan perustunut mihinkään lapsuuden haaveisiin. :) Jos pääsisin tekemään samanlaisissa oloissa historiantutkimusta (samanlaisilla oloilla tarkoitan esim. työsopimuksen voimassaoloa toistaiseksi eikä määräaikaisuutta) niin mikä ettei sitäkin voisi tehdä ja siinä viihtyä. Olin kyllä aika huono historiantutkija, gradunkin teho oli ihan kauheaa, mutta kaipa siinäkin kehittyisi paremmaksi jos pääsisi sitä työkseen tekemään kannustavassa työympäristössä. :)
-
Jos pääsisin tekemään samanlaisissa oloissa historiantutkimusta (samanlaisilla oloilla tarkoitan esim. työsopimuksen voimassaoloa toistaiseksi eikä määräaikaisuutta) niin mikä ettei sitäkin voisi tehdä ja siinä viihtyä.
Kädessäni on tätä kirjoittaessani historiankirja, jonka on kirjoittanut kaksi hyvin arvostettua yhdysvaltalaista historiantutkijaa - isä ja poika. Molemmat ovat kirjoittaneet useita arvostettuja teoksia, vanhempi heistä esimerkiksi 829-sivuisen ihmiskunnan historian ja yleistyksen maaiman väestöhistoriasta.
Viimeksi valmistuneen kirjaprojektin aloittamista edesauttoi toisen kirjoittajan vaimo, jonka mielestä olisi hyvä, että herrojen seuraava projekti vaihtelun vuoksi tuottaisi myös rahaa.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että omistan yhden kappaleen kyseistä teosta, mutta useampien molempien herrain teosten hankkimiseen tai edes lukemiseen minulla akatemiarahoitteisena tuskin on aivan lähiaikoina varaa saati aikaa. Siispä, vaikka rouva McNeillin toive on ainakin jossain määrin toteutunut, uskallan pitää toivetta työskennellä historiantutkijana taloudellisesti turvatuissa oloissa hieman hupsuna.
-
Siispä, vaikka rouva McNeillin toive on ainakin jossain määrin toteutunut, uskallan pitää toivetta työskennellä historiantutkijana taloudellisesti turvatuissa oloissa hieman hupsuna.
Pessimisti! Kun tää kaksoistutkinto on mun suunnitelma B: jos diplomi-insinööreiltä loppuu työt, voin aina ruveta historiantutkijaksi. Ilonpilaaja!
-
Kun tää kaksoistutkinto on mun suunnitelma B: jos diplomi-insinööreiltä loppuu työt, voin aina ruveta historiantutkijaksi.
Historiantutkijana voi koittaa soveltaa Stephen Hawking -menetelmää: kamppailee ensin tiensä arvostetuksi eturivin tutkijaksi ja kirjoittaa sitten kansantajuisen pläjäyksen kaikesta oppimastaan.
Toinen vaihtoehto on olla toistaitoinen diletantti, joka huiputtaa massoja sepittämällä raflaavaa pseudotiedettä. Kumpikaan menetelmä ei liene täysin varma.
-
Mihin täältä jäi keskustelu elämästä vieraantuneista ja työtävieroksuvista sarjistekijöistä?
-
Historiantutkijana voi koittaa soveltaa Stephen Hawking -menetelmää: kamppailee ensin tiensä arvostetuksi eturivin tutkijaksi ja kirjoittaa sitten kansantajuisen pläjäyksen kaikesta oppimastaan.
Toinen vaihtoehto on olla toistaitoinen diletantti, joka huiputtaa massoja sepittämällä raflaavaa pseudotiedettä. Kumpikaan menetelmä ei liene täysin varma.
Onneksi ei toistaiseksi tarvitse yrittää olla kumpaakaan. Kalliiksi vaan tuli valtiolle meikäläisen maisterintutkinto, kun lopputulos on ettei sitä käytetä mihinkään muuhun kuin harrasteluun.
-
Mihin täältä jäi keskustelu elämästä vieraantuneista ja työtävieroksuvista sarjistekijöistä?
Voidaan palata niihin heti kun on saatu lisää rahaa diplomi-insinööreille ja historiantutkijoille.
-
Akaalainen kirjailija Päivi Alasalmi on laatinut vastineen Aamulehden yleisöosastoon. Apusen tekstiä vastaan suunnattu kirjoitus ilmestyi eilisessä eli torstaina 15. päivä tätä kuuta ilmestyneessä lehdessä.
Alasalmi toteaa muun muassa, että "koska apuraha ei ole verotettavaa tuloa, taiteilija saa äitiyspäivärahaa ja kodinhoitotukea vain minimimäärän, kuin ei olisi koskaan töitä tehnytkään". Lisäksi "meille ei kerry eläkettä apuraihoista, mutta eipä mistään muistakaan töistämme: kirjasto- ja opetuskeikoista, avustajan juttupalkkioista tai tekijänoikeuskorvauksista". Lisäksi hän mainitsee Apusen unohtaneen, että hänen esimerkkinään käyttämä taiteilija on toiselta ammatiltaan maanviljelijä...
Joku roti sentään.
-
.... Lisäksi hän mainitsee Apusen unohtaneen, että hänen esimerkkinään käyttämä taiteilija on toiselta ammatiltaan maanviljelijä...
Niinpä. Osmo Rauhala (ei sukua), joka on aurannut jälkensä suomalaisen taiteen kenttään syvään uurtavalla terällä, on joka tapauksessa myös poikkeuksellinen onnen suosikki: debyytti 1974 teini-iässä, opiskelua tunnustetuissa kouluissa niin meillä kuin muualla vuosien ajan, Vuoden Nuori Taiteilija 1992 (nykyään yli kolmekymppisellä ei olisi "nuoreksi" minkäänlaista saumaa)... ja iäti jaksaa hykerryttää se, mitä Rauhala tuli sanoneeksi jossain 1990-luvun haastattelussaan: "ennen kuin taiteilijan työ alkaa tuottaa hedelmää, pitää olla ensimmäinen miljoona velkaa päällä." Tietenkin se oli vain markka-aikaa, ja sikäli ihan pikkurahaa ;). Mutta jostainhan nekin velat oli taattava, ja siihen varmasti muutama hehto maaomaisuutta on ihan onnen omiaan. Maanviljelyynhän saa vielä niitä tukiakin.
Varmistetaan nyt vielä: Osmo Rauhala on mielestäni osaava ja lahjakas taiteilija, vaikka tuntuukin välillä kompastuvan kummallisuuksiinsa. Värinkäsittelijänä verraton. Luomuviljelyn hän varmasti osaa paremmin kuin minä, joten siitä en mene sanomaankaan mitään.
-
(En tiedä tulisiko kirjoittaa tänne, Tuleeko sarjakuvilla toimeen -ketjuun vai mielenosoitusketjuun. Valvojat siirrelkööt...)
Taannoinen mielenosoitus tuntuu herättäneen keskustelua taiteilijoista ja apurahoista. Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.
Vaikka luovan taiteen synnyttäminen ja latvojen tasaaminen toki hieman eritapaisia asioita ovatkin, voi rinnastuksessa nähdä yhtäläisyyksiä. Mitä mieltä olette? (Skanneria minulla ei ole enkä jaksa ruveta koko mielipidettä käsin kopioimaan, teen sen ehkä myöhemmin jos tarpeen...)
-
Lunttasin: insinööri. ;D Ja sen logiikka on sinänsä ihan loogista.
Mutta (ja nyt sanon tämän ihan julkisestikin) ongelmia tulee, kun koulussa annetaan sellainen mielikuva, että koulutus itsessään on jotain, mikä takaa kaiken onnistuvan. Koulutus antaa vasta valmiuksia. Senkin jälkeen kaikki on epävarmaa. Kun saat työpaikan, kaikki on epävarmaa. Kun sairastut, kaikki on epävarmaa. Kun pääset eläkkeelle, kaikki on epävarmaa. Varmaa on - luulen - vain se, että lopulta kuolema korjaa meistä jokaisen.
-
On ne insinöörit kyllä sellaisia pahiksia. Onneksi me humanistit ollaan paljon parempia ihmisiä.
-
Ei kun herranjee, nyt mä jatkan: Yleisesti sanotaan, ettei ilman koulutusta pärjää, eikö vain? No, totta eli ei, siksi kai oletetaan, että olisi jotenkin varomatonta sanoa, ettei koulutuksen kanssakaan mitenkään välttämättä pärjää... sillä sen kuullessaan koulutettava sanoisi itselleen, että "v****akos minä sitten tänne kouluun lähdin, yhtä hyvin voin vaikka ruveta alkoholistiksi. Niillä kun kuulemma pelaa kaikki."
-
"Olisin halunnut roskakuskiksi, koskaan ei muka ollut rahaa opintoihin." - Patu Rankka
Esmes lääkärinkoulutuksella on hyvät mahdollisuudet alkoholismin ja narkomanian sivuaineopintoihin. Lääkefirmoilta lorisee ilmaista viinaa ja pillereitä saapi muuten vaan.
Rahan periminen on kanssa hyvä tapa väistää koulutuksen tuottamat vapaa-ajan menetysongelmat. HK-perijä Jussi Salonoja pistää "miljoonia" jääkiekkoon ja loput parkkisakkoihin, oletan.
Mutta muut, varsinkin sarjistekijät, saavat pärjätä enimmäkseen omillaan.
-
Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.
Luin jutun, ja periaatteessa olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta ei kai kukaan olekaan vaatimassa elätin osaa vaan tasavertaista asemaa muiden ammatinharjoittajien kanssa.
Kirjoittaja ei tunnu tietävän sitä, että pitkät apurahat kerryttävät eläkettä. Ongelmana ovatkin lyhyiden apurahojen varassa olijat. Eläkevakuutus kun pitää maksaa kerran kuussa, mutta jos apuraha on 3000 e (eikä uudesta ole tietoa) niin ei se pitkäksi aikaa riitä.
Toinen ongelma on että palkkioiden jako on epäreilua (mistä olen toitottanut). Tekijöitä on ollut vähän ja työ usein harrastelijamaista, tietoa ei ole ollut eikä ketään joka ajaisi asioita. On ollut kiva että jotain julkaistaan vaikkei siitä saakaan rahaa. Seurauksena on ollut huonot sopimukset ja pienet palkkiot (ja firmat eivät luovu saavutetuista eduista). Jos sarjakuva-albumista jää tekijälle käteen 5-10 % myyntihinnasta niin voi kysyä onko jako reilua.
Ne jotka nyt käskevät taiteilijoiden tehdä enemmän töitä ja mennä oikeisiin töihin jos taidehommat ei kannata, ovat juuri niitä jotka vetävät taiteilijoiden teoksista voitot ja omivat vielä uudelleenjulkaisuoikeudet (kuten Matti Apunen & Aamulehti & Alma Media).
Mutta eiköhän tilanteeseen tule muutos kun saadaan porvarihallitus. Pistetään taiteilijanhipit niin kireälle ettei ole enää voimia huutaa eläkettä apurahoista.
JOS joku sarjakuvasta kiinnostunut perijätär tahtoisi lahjoittaa kotimaiselle sarjakuvalle reilun pesämunan, sitä ei pitäisi pistää Sarjakuvafinlandian palkintorahaksi. Sillä pitäisi palkata Suomen sarjakuvaseuralle (tai Sarjakuvantekijöille) kokopäivätoiminen toiminnanjohtaja, joka keräisi rahoitusta festari- ja näyttelytoimintaan ja jäsenistön ulkomaanmatkoja varten. Näin saataisiin kulttuurivaihtoa ja kontakteja ulkomaille.
Lisäksi rahaa pitäisi käyttää lakimiehen tai lakitoimiston palkkaamiseen, joka hoitaisi jäsenistön sopimus- ja palkkioasioita edes kerran viikossa jos ei alituiseen.
-
JOS joku sarjakuvasta kiinnostunut perijätär tahtoisi lahjoittaa kotimaiselle sarjakuvalle reilun pesämunan, sitä ei pitäisi pistää Sarjakuvafinlandian palkintorahaksi. Sillä pitäisi palkata Suomen sarjakuvaseuralle (tai Sarjakuvantekijöille) kokopäivätoiminen toiminnanjohtaja, joka keräisi rahoitusta festari- ja näyttelytoimintaan ja jäsenistön ulkomaanmatkoja varten. Näin saataisiin kulttuurivaihtoa ja kontakteja ulkomaille.
Lisäksi rahaa pitäisi käyttää lakimiehen tai lakitoimiston palkkaamiseen, joka hoitaisi jäsenistön sopimus- ja palkkioasioita edes kerran viikossa jos ei alituiseen.
Wööörd.
-
Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.
Vaikka luovan taiteen synnyttäminen ja latvojen tasaaminen toki hieman eritapaisia asioita ovatkin, voi rinnastuksessa nähdä yhtäläisyyksiä. Mitä mieltä olette?
Ai että mitä eroa on taiteilijalla ja parturikampaajalla? Ero on suunnilleen sama kuin autotehtaalla ja sairaalalla, jotka on kans (ja vieläpä jossain ministeriön työryhmätasolla) rinnastettu viime aikoina.
Ehkä nyt vain on niin, että Suomessa menee niin hyvin, että tällainen kova arvomaailma alkaa nostaa päätään.
Minusta ei ole reilua, että taiteilijoita lyödään joka paikassa kuin vierasta sikaa, kun ne vähän yrittää huomauttaa, että elinoloissa on ongelmia. Kun olin taiteilijoiden mielenosoituksessa Oulussa pari viikkoa sitten, ihmiset tuli haukkumaan päin naamaa, että miten te kehtaatte valittaa, yhteiskunnan elätit, turhat ihmiset, jotka ei tee töitä.
Viihde sentään vie Suomea maailmalle ja tuo rahaa tekijöilleen. Taiteilijoita koulutetaan liikaa. Taiteilijoita on liikaa. Tätä toistelevat kaikki.
Kuinkas paljon niitä taiteilijoita pitäisi olla? Ja mitä kannattaisi tehdä ylimäärälle? Ehkä uusi porvarihallitus keksii "taiteilijaongelmaan lopullisen ratkaisun".
Mikä on taiteilijan rooli yhteiskunnassa, suuremmissa ja pienemmissä yhteisöissä? Miten historiallisesti? Onko ne aina olleet tarpeettomia ja turhia? Tämä kysymys ei nouse esiin, koska kaikki puhuu vain rahasta. Jopa taiteilijat itse.
Taiteilijuus ON kutsumusammatti. Viime kädessä taiteilija joutuu itse vastaamaan siitä, mille on elämänsä antanut. Silti pitäisi olla mahdollista (ainakin jossain Aamulehden pääkirjoituksissa) keskustella siitä, onko joidenkin ammattien harjoittajien oloissa parantamisen varaa. Luulis nyt ainakin tällä palstalla kirjoittavien tietävän, ettei kaikki taiteilijat, jotka ei myy ja menesty taloudellisesti, ole paskoja taiteilijoita.
Kauppiasajattelua taas! Miten laajalle se vielä leviääkään! Ja millaisia aloitteita saammekaan vielä nähdä!
-
Mikä on taiteilijan rooli yhteiskunnassa, suuremmissa ja pienemmissä yhteisöissä? Miten historiallisesti? Onko ne aina olleet tarpeettomia ja turhia? Tämä kysymys ei nouse esiin, koska kaikki puhuu vain rahasta. Jopa taiteilijat itse.
Heitäpäs, Ville, mielipiteitä, mikä taitelijan rooli pitäisi olla ja mitkä ovat suurimmat epäkohdat? Minulle jäi tästä edellisestä meilistä vain sellainen höyryjenpäästelyfiilis.
Täälläkin on jo mainittu (joko tässä ketjussa tai tuolla tuleeko toimeen -jutustelussa), että sosiaaliturva ja eläkkeet pitäisi saada "normaalien" ihmisten tasolle. Mutta ei se kerro yleisestä arvostuksen noususta vaan enemmänkin fiksuista päättäjistä sillä hetkellä. Silloin olisi paremmat edellytykset tehdä taidetta. Toivotaan tätä.
-
Ero on suunnilleen sama kuin autotehtaalla ja sairaalalla, jotka on kans (ja vieläpä jossain ministeriön työryhmätasolla) rinnastettu viime aikoina.
Niin mehevää kuin onkin piehtaroida siinä miten epäinhimillisesti systeemi ihmistä kohtelee, voi tätä nyt kuitenkin katsoa vähän tarkemmin. Nimittäin, ovat katsoneet että sairaaloiden toimintamalli ei ole järkevin mahdollinen - ja päättäneet sitten ottaa oppia yksityiseltä puolelta.
Mitä ne sitten voivat oppia sieltä "kovasta" maailmasta? Muistaakseni lähinnä pöhöttynyttä johtamisorganisaatiota pitäisi keventää. Yhden itselleen pikkupomohallintoviran pelanneen ihmisen liksalla palkkaisi jo useamman sairaanhoitajan. Ehkä ne lopputulemana jopa ymmärtävät työsuhteiden vakinaistamisen merkityksen. Onko tämä oikeasti paha asia?
ettei kaikki taiteilijat, jotka ei myy ja menesty taloudellisesti, ole paskoja taiteilijoita.
Eivät tietenkään! Ja paljonhan on sellaisia marginaalilajeja, joiden potentiaalisen yleisökunnan tietää jo ennakkoon olevan pieni. Ja se on ihan ok.
Kun mä nyt esimerkiksi mietin muutaman viimeisen vuoden aikana ostamiani kotimaisia kevyen musan levyjä, huomaan ettei käytännössä kukaan niiden levyjen artisteista tee juttua kokopäiväisesti. Tää ei sitten ollut mikään piikki että rahoittakaa touhunne itse; eniten mulla on kuuntelutunteja kaikesta kotimaisesta musasta tullut viime aikoina Sibeliukselle - joka sai valtiolta apurahaa :)
-
Niin mehevää kuin onkin piehtaroida siinä miten epäinhimillisesti systeemi ihmistä kohtelee, voi tätä nyt kuitenkin katsoa vähän tarkemmin. Nimittäin, ovat katsoneet että sairaaloiden toimintamalli ei ole järkevin mahdollinen - ja päättäneet sitten ottaa oppia yksityiseltä puolelta.
- Systeemi ei kohtele ihmisiä, se on vain puite. Ihmiset kohtelee ihmisiä.
- Suomen sairaalat on pohjoismaiden tehokkaimpia, luki uutisessa. Sasi kärrättiin auto-onnettomuutensa jälkeen konttoriin. Ei se ole tehoa.
Eikä se ettei taidetta synny kun tekemiseen ei ole edellytyksiä.
Elämä ei jumalauta ole mikään liiketoimi. Elinkeinoelämän pitää olla keino, ei päämäärä.
-
Silloin aikanaan kun Helsinki oli Euroopan kulttuuripääkaupunki luin useammankin eripuolilla tehdyn tutkimuksen jonka mukaan yhteiskunnan kulttuuriin satsaama raha on hyvä ja kannattava sijoitus koska se lisää ihmisten viihtyvyyttä, hyvinvointia, terveyttä etc. Liike-elämä hyötyy kun työntekijät on kondiksessa, muualta muuttaa osaavaa väkeä, kulttuurimyönteinen ilmapiiri aiheuttaa sen että ideoita heitellään huolettomasti ilmaan ja kehitellään. Tällaisesta saatavaa hyötyä on kuitenkin vähän vaikea mitata suoraan kylminä euroina joten se on näille raimosailaksille ja jussipajusille aivan liian vaikeaa ymmärtää, ne on auttamattomia merkonomisieluja. Kun lopetetaan tuet niin nähdään suoraan mitä on säästetty
-
Elinkeinoelämän pitää olla keino, ei päämäärä.
Hei, täähän on hyvin sanottu! Mulla toi menee tasan noin, mutta tunnen monia ihmisiä, joille elinkeinoelämä nimenomaan on päämäärä - heillä koko identiteetti muovautuu sen mukaan miten ison tittelin tai viran on onnistunut itselleen puliveivaamaan. Ja rahanhan pitää tietysti näkyä.
-
heillä koko identiteetti muovautuu sen mukaan miten ison tittelin tai viran on onnistunut itselleen puliveivaamaan.
Jollekin taide on kutsumusammatti, jollekin muunlainen ura. Se on sun mielestä automaattisesti paha?
-
Jollekin taide on kutsumusammatti, jollekin muunlainen ura. Se on sun mielestä automaattisesti paha?
Niinkö mä väitin? Mun mielestäni on pikemminkin hienoa että ihmiset löytävät töitä joihin tuntevat vetoa ja joissa he viihtyvät.
-
- Suomen sairaalat on pohjoismaiden tehokkaimpia, luki uutisessa.
off topiccia....
Turussa laitettiin kiinni kirurginen osasto kolmeksi viikoksi, kun on pulaa n. 15 hoitajasta. Samaan aikaan on hyppyytetty pätkissä vuokrattuja hoitajia. Joita on n. 40. Miksei siis vakinaisteta? Ei ole rahaa - miksi ei ole? Veroja on kevennetty.
Ruotsista koitettiin puhua sinne muuttaneita suomalaisia hoitajia takaisin, sanottiin että tulevat kun palkka on sama kuin svedulassa.
(tämä voisi paremmin kuulua tuonne "vaalit ja äänestäminen osastoon"....)
Timo
-
Luin jonkun lehtijutun että Helsingin kaupunki lakkautti lasten musiikkileikkikoulun kun vuokrakustannukset oli törkeät. Ymmärrän tuon mutta juttu muuttuu oudoksi kun sen tilan omisti Helsingin kaupunki joka sen vuokran hinnoitteli
-
...Varmaa on - luulen - vain se, että lopulta kuolema korjaa meistä jokaisen.
Jotakin lohdullista sentään.
Toki A. Kivikin tuon jo tiesi. "Musta kuolo meitä kaikkia päähän koppaa."
-
Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.
Tiistain Hesarissa tähän oli hyvä vastaus. Kaikki taidehan ei ole muutettavissa rahaksi, kuten yhteisötaide tai performanssi. Kirjoittaja heitti esimerkkinä Vincent Van Goghin joka mattiapusten logiikalla on täysin turha taiteilija koska myi elinaikanaan vain yhden työn.
Luin juuri umpikaupallista pseudomangaa ja totesin että kaupallistettu taide tarkoittaa viihteellistämistä. Viihde vastaa kuluttajan odotuksiin, ei kritisoi niitä. Siksi viihde ei jää elämään eikä kehitä (vaikka ei kaikki viihde sellaista ole, eikä kaikki taidekaan).
Jotta taide olisi hyvää sille pitää omistautua. Omistautuminen vaatii rahoitusta. Tämä on suoraan verrannollista tutkimustieteeseen, ei sieltäkään kaikkia rahoja saada takaisin. Kulttuuriapurahat ovat valtion sijoitus oman kansallisen henkisen pääomansa ylläpitämiseksi.
Suomeenkin pitäisi saada Irlannin malli missä taiteilijan ei tarvitse maksaa teoksistaan veroa. Ainakin pienituloisille taiteilijoille.
-
Joo, vastaus oli asiaa. Tuo Irlannin malli on aika toimiva ainakin päätellen irlantilaisen populäärimusiikin suosiosta. Tänään oli kyllä Hesarin kyldyyrisivuilla niin sairaan hieno tuoreen tekijän öljyvärimaalaus, joka pisti muistamaan että eivät kaikki nuoret taiteilijat ole onneksi lahjattomia tuhertelijoita joilla luomiskyvyn ja kädentaitojen sijaan on lähinnä epärealistiset luulot omista kyvyistään. :)
-
kaikki nuoret taiteilijat ole onneksi lahjattomia tuhertelijoita joilla luomiskyvyn ja kädentaitojen sijaan on lähinnä epärealistiset luulot omista kyvyistään. :)
Eli näille lahjakkaille on syytä antaa tukea ja muiden pitäisi ruveta piikomaan tai mikä nyt hyödylliseksi lasketaan? Ketkä määrittelee ne ihmelapset (koska ei kukaan voi tietenkään kuvitella että joku taiteilija kehittyisi)?
Ignoreeraa ihan rauhassa minua, Irene, mutta heittelet jatkuvasti näitä kommenttejasi jotka saa minut näkemään punaista
-
Viihde vastaa kuluttajan odotuksiin, ei kritisoi niitä. Siksi viihde ei jää elämään eikä kehitä (vaikka ei kaikki viihde sellaista ole, eikä kaikki taidekaan)
Jokaista Alexandre Dumasia ja Conan Doyleä kohti on muhkea määrä aikanaan tavattoman suosittuja viihdemaakareita jotka ovat sittemmin kokonaan unohtuneet. Kaikki tietävät Van Goghin, Palsan ja Kafkan. Eihän tämä mitään varmaa touhua ole: on valtava määrä tinkimättömiä taiteilijasieluja, joista ei ikinä tule mitään. Toisaalta on ajatonta, rajoja rikkovaa viihdettä, kuten Poen novellit ja Monty Python..
-
Eihän tämä mitään varmaa touhua ole: on valtava määrä tinkimättömiä taiteilijasieluja, joista ei ikinä tule mitään.
Eikä tarvi tullakaan. Monelle riittää että saa taiteesta leivän, ja silti kaikki varmasti rikastuttavat kulttuuria ja luovat uria toisille. Ei kaikista kuolleistakaan tule jäämies Ötzejä.
Mattiapusten (tästä alkaa tulla mun mielitermi) mielestä taiteilijan pitää pyrkiä julkisuuteen ja rikastumaan, samalla tavalla kuin yritysten pitää koko ajan kasvaa ja laajentua. Ei kaikki yrittäjätkään halua muuta kuin leivän työstään ja samat sosiaaliedut kuin muutkin.
Hittitaitelijat on muutenkin huono esimerkki kaikessa: Shakespearen aikana teatteri oli niin huonossa huudossa ettei hyväosaiset edes vierailleet samalla kaupunkialueella, samurait olivat liian sivistyneitä seuramaan Kabuki-teatteria, Michelangelo teki rahasta mitä käskettiin, Gauguin kuoli velkaisena...
-
on valtava määrä tinkimättömiä taiteilijasieluja, joista ei ikinä tule mitään.
Tai tulee, mutta se on jotain niin tinkimätöntä ettemme voi tietää siitä mitään.
Historiakin perustuu dokumentteihin ja päättelyyn. Jotkin dokumentit ovat lyhytikäisiä. Emme tiedä menneestä "performanssi"taiteesta koska sitä ei ole taiteeksi tunnistettu kun koko käsite keksittiin vasta kun siitäkin tuli jotain millä rahastaa.
Tunnemme sarjakuvantekijöitä jotka eivät halua julkaista painettuja teoksia, koska heidän tuotantonsa ei ole kauppatavaraa. Ehkä se on silti laadukasta tai tarpeellista.
-
Heitäpäs, Ville, mielipiteitä, mikä taitelijan rooli pitäisi olla ja mitkä ovat suurimmat epäkohdat? Minulle jäi tästä edellisestä meilistä vain sellainen höyryjenpäästelyfiilis.
Periaatteessa kaikki tietää, mikä on taiteilijan rooli yhteiskunnassa. Tuottaa ihmisille henkisiä virikkeitä ja voimavaroja. Meinasin tuolla rähinälläni sitä, että nykyisessä ilmapiirissä tämä pääsee paikoin unohtumaan. Aletaankin puhua, että kaikkien ammattiryhmien olemassaolon tarkoitus on tuottaa itselleen rahaa, valtiolle verotuloja ja yhteiskunnalle kilpailukykyä.
Hesarissa on muuten yksi pääkirjoitustoimittaja, joka ruotii lähinnä valtion laitoksia ja valtion tukemia instituutioita siitä, että ne ovat ottaneet yrityksistä suoraan käyttöön kauppiasajattelun, joka ei sovi kaikkialle. Se ei sovi sellaisiin instansseihin, joilla on yleinen palvelutehtävä.
Tietysti sairaala voi silti oppia jotain yrityksiltä, mutta...
Apua! Miten KAUKANA voi olla aiheesta!!
Anteeksi. Nähdään.
-
Hesarissa on muuten yksi pääkirjoitustoimittaja, joka...
Tämä pääkirjoitustoimittaja on Antti Blåfield. Kirjoittanut tosi monta asiantuntevaa analyysiä aiheesta.
-
Hmmm...minähän en mistään mitään tiedä mutta edellä kirjoitettujen juttujen (Vesa että roju) perusteella sanonkin että kyllä tuo aina vaan enemmän ja enemmän kummastuttaa norpatin/Millan Kiroilevan Siilin mieletön menestys kirjakaupoissa. Hämmentävää. Siis oikeasti.
Luen sen verran huonosti (juu, olen paha ihminen/sarjakuvaharrastaja) kotimaista sarjakuvaa että joskus jopa semmoinenkin sarjiksientekijä on saanut Puupäätötsän jonka tekeleitä olen lukenut joten ei kai se sitten ihan turha palkinto olekaan.
Tämä(kin) keskusteluhan on jälleen siihen samaan suuntaan viittaavaa että onko sarjakuvan oltava varsinaisesti "taidetta" vai voiko hyvä sarjakuva olla ei-niin-taiteellista-ihan-puhtaasti-viihteellistä-eli-siis-mieluiten-haluaisin-tekemästäni-työstä-pikkuisen-rahaakin-tyyppistä.
(ja taasen kirjoitan tosi oudosti mutta mitäpä tuosta)
-
Minusta on aina parasta jos kotimainen sarjakuva menestyy niin näkyvästi, että jopa Parnasson päätoimittaja noteeraa. Aina mieluummin kotimainen Siili kuin joku japsi/jenkkitusinamuovituote, Pokemonnit ja Disneyt siis, mieluummin jopa kuin 300t ja Sin kitut.
Mitä enemmän on suomalaisia sarjakuva-albumeita listoilla, sitä parempi KOKO sarjakuvan kentälle. Kesti sentään aina Viiviin ja Wagneriin asti ennen kuin sarjakuvia edes noteeratiin "Mitä Suomi lukee" -listoilla. Kadehtiminen on niin turhaa. Eikä Disneyt sun muu ylikansallinen sarjis mihinkään katoa, vaikka Rautaparta sais kyllä taas palata.
Ja nyt kun kulttuuriministeriksi tulisi edes joku jotenkin järkevä olmi, eikä mikään kiintiöjätös... turrhaa toivoakaan. Keep on knockin in the free world but you can't come in, t. Uncle MacD.
-
Jep, hieno juttu se on että kotimaistakin sarjista luetaan ja menestyypi ihan täällä omalla maallaankin.
Silti. Mielenkiintoisen hämmästyttävä ilmiö.
-
Ja nyt kun kulttuuriministeriksi tulisi edes joku jotenkin järkevä olmi
Juha Mieto
-
Juha Mieto
Nerokas idea! Kurikan taleban astukoon kulttuurijohtoon! Ja sitten kaikki lapset kasvattamaan partaa ja piirtelemään hiihto-aiheisia sarjakuvia.
-
Ja nyt kun kulttuuriministeriksi tulisi edes joku jotenkin järkevä olmi, eikä mikään kiintiöjätös...
Ja nyt kun Virheät pääsivät porvarihallitukseen kumileimasimeksi, kulttuuriministerin kiintiöpestiin voisi valita Jyrki J. Kasvin.
-
Minusta on aina parasta jos kotimainen sarjakuva menestyy niin näkyvästi, että jopa Parnasson päätoimittaja noteeraa. Aina mieluummin kotimainen Siili kuin joku japsi/jenkkitusinamuovituote, Pokemonnit ja Disneyt siis, mieluummin jopa kuin 300t ja Sin kitut.
Mitä enemmän on suomalaisia sarjakuva-albumeita listoilla, sitä parempi KOKO sarjakuvan kentälle.
Minusta on ollut aika ilahduttavaa että täällä Kvaakissa ei ainakaan perisuomalainen kateus jyllää, muut tekijät tajuaa tuon ja on aidosti tyytyväisiä jos joku menestyy.
Kulttuuriministerihomma meni v####ksi kuin vapaussota kun kristilliset ei päässyt hallitukseen, Räsänen olisi ollut mainio naistaleban siihen pestiin
-
Astrid Thorsia (yäk) siihen virkaan nyt ollaan lykkäämässä...
-
Brrrhyhyhyhy... No, toivottavasti hän on edes sellainen "harmiton" tåpåus virkaa hoidellessaan.
Spela Astrid Thors logospel! (http://www.astridthors.net/astrid_sv/spelet/Thors_puz_anim_300101.html)
-
Uusi urheilu- ja kulttuuriministeri on näemmä Stefan Wallin (RKP).
Lähde: Hesari (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kataisesta+valtiovarainministeri+Ilkka+Kanervasta+ulkoministeri/1135226601714?ref=rss)
-
Stefan...who?
Miksi ne nyt noita ärkoopeeläisiä siihen virkaan lykkää?
Plääh.
-
Scheisse! Siellä lymyää kaikenmaailman vapaavuoriakin. Argh!
Nyt mennään jo todella asian vierestä mutta kun riipoo. Menisiköhän nämä jutut tuonne "kerro murheesi"...urghurghurgh...grlgrl...argh! :-X
-
Uusi urheilu- ja kulttuuriministeri on näemmä Stefan Wallin (RKP).
No huh! Ainakin parempi valinta kuin Thors. Ainakin vähän parempi. Vähän.
-
Stefan Wallin, André Wickström, FST, Strömsö, Svenska Teatern, Hufvudstadsbladet, Stockmann, Lotta Backlund, titta på fitta...
Siinä koko suomalaisten orjuuttajien jälkeläisten kulttuurianti kaikessa kalseudessaan. Se on varmaa, että kansallinen kulttuurimme ei seuraavan neljän vuoden juhli.
-
Siinä koko suomalaisten orjuuttajien jälkeläisten kulttuurianti kaikessa kalseudessaan. Se on varmaa, että kansallinen kulttuurimme ei seuraavan neljän vuoden juhli.
Voi ei, hallituksessa on hurri! Nopeasti, kaikki! Panikoikaa!
-
Otolla on oikea asenne ;D
(vai piruileekohan se sittenkin, hekoheko)
-
Oih, missasin tämän keskustelun avauksen ja nyt en tajua enää yhtään, missä täällä mennään (jos muutkaan) -
Mutta!
Olen pahoillani, palaan tuohon alkuperäiseen aiheeseen:
- Turha miettiä, kuinka paljon rahaa ja kelle pitäisi antaa koska ko. rahaa ei ole eikä ihan äkkiä tule.
- Yhtä sarjakuvakirjaa/tekijää olisi myös ikävä palkita isoilla rahasummilla. Sitä varten on apurahat. Tekijä/urapalkinto jo on (siis Puupää, joka onkin mainiosti ja mallikkaasti hoidettu projekti kaiken puolin), joten vuoden paras teos-palkinnolle olisi tarvetta.
- Alun Rojun & co. hahmottelema 2 palkintoa (paras kotimainen ja käännösalbumi) on loistava, sopivan pieni valikoima koska julkaisujakin on suht vähän. Huom se paras kotimainen voi olla omakustanneläppykin!
- Ehdokaslista (3-5 albumia per sarja) julkistettaisiin Sarjisfestareilla ja palkitut julkistettaisiin Kirjamessuilla. Pointtina olisi saada kirjalle se 2mm lisää palstatilaa jota sarjakuvalla muuten on kirotun vähän. Totta on, ettei mediat varmaan paljoa korvaansa lotkauta mutta jostain syystä kaikki rakastavat palkintoja ja ehdokaslistoja koska ne on niin helppoja julkaista, ei tarvitse kirjoittaa/ajatella mitään, senkun länttää sivulle...(Huom. syksyllä kaikelle kirjainformaatiolle on kamala kilpailu mediassa, joten kevätkausi à la Puupää on kyllä parasta aikaa, jos jotain haluaa läpi lehdissä).
- Käännösalppari on siitä tärkeä, että sillä voidaan palkita kustantajia, jotka rohkeasti uskaltavat kustantaa jotain tolkullista. Sama tietysti kotimaisenkin kohdalla.
- Juryyn aina viimeisin Puupää ja sitten ne pari muuta, vaikka yksi sarjisseuran valitsema ja yksi... ääh... jonkun muun tahon valitsema. Kolme varmaan riittää, ei niitä kirjoja niin paljon ole! Eikä tule äänestyslukkoja kun aina joku voittaa.
- Kustannusrakenne (Sarjisseuralla ei hei oikeasti ole rahaa) pysyisi tolkullisena jos jurylle ei makseta mitään korvauksia, palkinto ei ole kuin A4-lappu kehyksissä jne. Tavallaan "nollabudjetilla pikkasen lisää julkisuutta sarjakuvalle"-juonella. Jostain on aloitettava! Kustantajat voivat sitten itse päättää, mainostaako ne alppariaan ko. palkinnolla...
-
Nyt kyllä täytyy sanoa eriävä mielipiteeni: sarjakuvilla on nykyisin yllättävän PALJON palstatilaa sanomalehdissä, ainakin Hesarissa...ehkä osin Römpötin juttujen ansiosta?
Tämä nyt vaan tämmöisenä sivuhuomautuksena. Muuten puhut asiaa.
-
Totta, Hesari taitaa olla yksi parhaita. Hyvä Römpötti & co! Muut tulee perässä...
Mutta! Toinen halpa palkintosysteemi on yleisöäänestys. Yleisöhän äänestää jo (rahalla) mutta on tylsää, jos voittaja on joka vuosi sama sarja (en sano mikä). Sarjisfestareiden yleisön voisi laittaa festareiden aikana tekemään koko työn puolestamme ja näin äänestää vuoden uutuuksista parhaan. Senkun iskee äänestyslootan lipunmyyntipöydälle, ehdokaslistan seinälle, kopioi äänestyslappusia ja pakottaa lopuksi jonkun pikku-apulaisen laskemaan ne - voilà, meillä on vuoden yleisösuosikki! Ja eikun lehdistötiedoitetta menemään... :D
Ja palkinnoiksi jaetaan osallistujien kesken ko. alpparia (jos kustantaja suostuu).
-
http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/oikea/id72428.html
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/
Päästään riitelemään ja syyttelemään toisia.
-
Aika yllättävä veto tamperelaisilta. Tuli jokseenkin puun takaa. Ans nährä, miten käy. Mutta kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja raha = aina jees.
Logosta tulee mieleen Nalle Virolaisen nallet.
-
Suomalainen sarjakuva näkyy lähes kaikissa sanomalehdissä ja on osa ihmisten
jokapäiväistä elämää. Useat suomalaiset sukupolvet ovat jopa oppineet lukemaan
Aku Ankkaa selailemalla! Tampere Kuplii ry ja Luova Tampere –ohjelma ovat
päättäneet nostaa suomalaisen sarjakuvan arvostusta perustamalla Sarjakuva
Finlandia –tunnustuspalkinnon, joka myönnetään ensimmäisen kerran sunnuntaina
20.4.2008 Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalin yhteydessä.
Sarjakuva Finlandia –tunnustuspalkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin
tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tekemästä ansiokkaasta sarjakuva-albumista.
Palkintosumma on yhteistyössä Tampereen kaupungin Luova Tampere –ohjelman
kanssa asetettu 5 000 euron suuruiseksi.
Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua
suomen- tai ruotsinkielistä albumia. Myös muunkielisiä albumeita voidaan hyväksyä
ehdokkaaksi, jos valintalautakunta niin päättää. Palkinto on albumikohtainen.
Tampere Kuplii ry asettaa vuosittain valintalautakunnan, joka valitsee enintään
kymmenen ehdokasta palkinnonsaajaksi, ja nimeää lautakunnan ulkopuolisen
henkilön, joka suorittaa lopullisen valinnan.
Vuoden 2008 valintalautakunnan jäsenet:
- Antti Grönlund
Kyösti Koskela
Elina Kuusinen
Kristiina Kolehmainen
Aikataulu:
- 14.1.2008 lähtien valintalautakunta alkaa arvioida vuoden 2007 teoksia ja
Tampere Kuplii ry:n hallitus nimittää tämän jälkeen lopullisen valitsijan.
20.4.2008 Sarjakuva Finlandia –tunnustuspalkinto ojennetaan Tampere Kuplii
–sarjakuvatapahtuman yhteydessä.
Tarkemmat tiedot osoitteesta: www.sarjakuvafinlandia.fi
-
Kuulostaa erittäin hyvältä jutulta. Palkinto on jo melkoisen kokoinen vaikkei kirjallisuus-Finlandialle pärjääkään. Luultavasti tällainen palkinto auttaa nostamaan sarjakuvan arvostusta ja tunnettavuutta yleisemminkin. Ainakin toivoa sopii.
Päästään riitelemään ja syyttelemään toisia.
Niinpä... "Artsy fartsya!", "Kaupallista scheissea!", "Tuomarin kaljakaveri kuitenkin!", "Taas forssalaisia sorretaan!"...
-
No viimein! Kauan ehdittiin tätäkin pohtia, kaulia ja kääriä.
5000 euroa on ihan jees summa. Viva Tampere!
Lisätkää nyt vielä sääntöihin hyvin tarkkaan mikä luokitellaan albumiksi.
Ynnä entäs mitenkäs on tämän kanssa:
http://www.saatiopalvelu.fi/fi/Apurahan_hakijalle/Verotus/Palkinnot_(verotus)/
-
Aika yllättävä veto tamperelaisilta. Tuli jokseenkin puun takaa.
Noh, puun ja kuoren välissä tässä on jo pitkään oltukin.
Puheita voi aina pitää ja aloitteita tehdä, mutta parasta on kun tekee eikä meinaa. Hyvä Tampere!
-
Bravo!
Viisi tonttua on ihan muikea summa ja "Sarjakuvan Finlandia" kuulostaa miellyttävän prestiisintäytteiseltä nimeltä... Menestystä hankkeelle, siis.
Säännöistä poimittua:
Sarjakuva Finlandia -palkinto voidaan myöntää tunnustuksena Suomen kansalaisen yksin tai yhdessä muiden henkilöiden (1-2 henkilöä), joiden ei tarvitse olla Suomen kansalaisia, kanssa tekemästä ansiokkaasta, painetusta sarjakuva-albumista.
Tämä sääntö näyttää rajaavan antologiat pois, jos sen oikein luen. Sääli sinänsä monille, sillä monet kotimaiset sarjakuvajulkaisut tuppaavat olemaan kokoelmia. Hyvä puoli tässä on tietysti se, että palkinto henkilöityy yhteen taiteilijaan - uskon kuitenkin että noin julkisuusmielessä sillä on pysyvämpää voimaa tunnustuksena. Vrt. "SF-palkinnon vuonna 20xx voittanut taiteilija" vs. "taiteilija, jonka töitä oli mukana vuonna 20xx SF:n voittaneessa albumissa".
-
Hyvä puoli tässä on tietysti se, että palkinto henkilöityy yhteen taiteilijaan - uskon kuitenkin että noin julkisuusmielessä sillä on pysyvämpää voimaa tunnustuksena. Vrt. "SF-palkinnon vuonna 20xx voittanut taiteilija" vs. "taiteilija, jonka töitä oli mukana vuonna 20xx SF:n voittaneessa albumissa".
Joo ja ehkä tää kannustaa ihmisii enemmän tekemään omia alppareit ja kustantajia julkasemaan niitä. Itellä tuli ainaki heti mieleen et ehtiskö sitä vielä tän vuoden puolella albumin tehdä... :D
-
Joo ja ehkä tää kannustaa ihmisii enemmän tekemään omia alppareit ja kustantajia julkasemaan niitä. Itellä tuli ainaki heti mieleen et ehtiskö sitä vielä tän vuoden puolella albumin tehdä... :D
Jos Kaltsu Kallio tekee sarjakuva-albumin tämän inspiroimana, palkinto on jo perustellut olemassaolonsa!
-
*reps*
-
Samoilla linjoilla. Antologioiden rajautuminen pois on tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta, juuri Sinisalon mainitsemista syistä. Mitenkäs se on muiden Finlandia-palkintojen kanssa, ei kai niissäkään taideta kokoomateoksia palkita? Vaikka jokainen palkinto onkin tietysti oma lukunsa, jonkinlainen yhteinen linjaveto saman nimikkeen alla tuntuu ihan järkevältä -muutenhan nimeksi voisi antaa mitä vain.
Mahtava juttu kaikenkaikkiaan. Toivon mukaan tulee pysyvä tapa, jotta me kaikki ehdimme saada omamme :P
-
Samoilla linjoilla. Antologioiden rajautuminen pois on tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta, juuri Sinisalon mainitsemista syistä. Mitenkäs se on muiden Finlandia-palkintojen kanssa, ei kai niissäkään taideta kokoomateoksia palkita?
Kirjallisuuden Finlandia on nimen omaan romaanille, ei novelli- tai runokokoelmille (vaikkakin niillä on sitten omat palkinnot). Sarjakuvan Finlandia voidaan näemmä myöntää myös koosteelle yhden tekijän aiemmin julkaisemattomista lyhäreistä.
-
Mahtava juttu kaikenkaikkiaan. Toivon mukaan tulee pysyvä tapa, jotta me kaikki ehdimme saada omamme
Te kaikki 500 suomalaista sarjakuvantekijää???
No, ei 500 originaali-albumia olisi mikään paha juttu... harmi vaan että siihen menee sitten ne 500 vuotta...
-
Meillä on aikaa.
-
Tämähän on hieno uutinen! Harmi vain, että Iskelmä-Finlandia on ennättänyt jo tahraamaan palkinnon arvokkaan nimen; Rock-Finlandia vielä menettelee. Tällä menolla kaikki suomalaiset taiteilijat voivat voittaa Finlandian. Tasa-arvo on käsin kosketeltavaa.
-
Hatunnosto vaan tamperelaisille, Sarjakuva Finlandia on varmasti hyvä kannustin sarjakuvantekijöille. Ja tuleepa lisää julkisuutta. Itse pidän kovin kurjana Finlandia-palkinnosta tuttua yhden henkilön raatia, mutta minkäpä mahtaa. Toisaalta, yhden ihmisen diktatuuri estänee myös sen, että jonkin pysyväisraadin genrerajoitteisuus estää vaikkapa japanilaisvaikutteilla tuotetun sarjakuvan menestymisen palkinnonjakoa pohdittaessa.
Vaan, mikä tärkeintä! Eiköhän tämä tarkoita erityisesti sitä, että Necrocomiconissa jaetaan yhden kaljatuopin hintaa vastaava Sarjakuvan Tampere -palkinto sarjakuvantekijälle, jonka olisi sarjakuvanteon sijaan syytä keskittyä kaljanjuontiin. >:D
-
Tämähän on hieno uutinen! Harmi vain, että Iskelmä-Finlandia on ennättänyt jo tahraamaan palkinnon arvokkaan nimen; Rock-Finlandia vielä menettelee. Tällä menolla kaikki suomalaiset taiteilijat voivat Finlandian. Tasa-arvo on käsin kosketeltavaa.
Looginen lopputulemahan tässä on se, että viimeisen Finlandia-palkinnon voittaa sinä.
(merkityksessä Time-lehden person of the year -palkinto, jonka saaja viime vuonna oli raflaavasti you)
-
Eiköhän tämä tarkoita erityisesti sitä, että Necrocomiconissa jaetaan yhden kaljatuopin hintaa vastaava Sarjakuvan Tampere -palkinto sarjakuvantekijälle, jonka olisi sarjakuvanteon sijaan syytä keskittyä kaljanjuontiin.
Ennen kuin taas unohtuu, mistä maan kolkasta tämä Sarjakuva-Finlandian idea onkaan lähtöisin, muistutetaan semminkin niitä jotka eivät jaksa kelata ketjun ekaan viestiin:
Timo Kähkönen: Taisi olla Timo Ronkainen, joka ensimmäisenä esitti Sarjakuva-Finlandiaa.
-
Ennen kuin taas unohtuu, mistä maan kolkasta tämä Sarjakuva-Finlandian idea onkaan lähtöisin, muistutetaan semminkin niitä jotka eivät jaksa kelata ketjun ekaan viestiin:
:o
Okei, ensimmäisen Sarjakuvan Tampere -palkinnon myöntäköön Timo Ronkainen sarjakuvantekijä Timo Ronkaiselle. :laugh:
Tosin Timon pitäisi kyllä keskittyä sarjakuvantekoon. Meneepä mutkikkaaksi tämä elämä kaikessa intertekstuaalisuudessaan.
Vaan silti - eläköön, Sarjakuvan Finlandia! Eläköön Turku! Eläköön Ronkainen! Ja, no, pitkin hampain - "ihan okei, Tampere" ;)
-
Finlandia-palkinnon jako nostaa mukavasti Tampere Kupliin profiilia.
Ainakin mun silmissäni tapahtuma jäi pahasti Helsingin festivaalien varjoon. Ei jää enää.
Erittäin hyvä uutinen!
[size=08pt](...vaikka en ole mitään albumia tekemässäkään lähimpään viiteen vuoteen ainakaan. Suomen markkinoille siis.)[/size] ;)
-
Paitsi vielä... mitäs sanoo SKYRY??
http://www.skyry.net/s_palkinnot.htm
-
Otan mielelläni vastaan 5 euron arvoisen, helmeilevän Sarjakuva OObua eli apea vätys, pers kova -palkinnon. :P
Jos Sarjakuva Finlandia -uutinen olisi tullut 1.4. en suostuisi mokomaa ikinä todeksi uskomaan. Huimaa! Palkinnon päättänee ja jakanee joku kulttuurijulkkis?
Timo
-
Otan mielelläni vastaan 5 euron arvoisen, helmeilevän Sarjakuva OObua eli apea vätys, pers kova -palkinnon.
Jonka myöntänee Valkoisen ruudun ritarikunta?
Kunhan nyt julkkis-sarjakuvafinlandioija ei ole Mikko Alatalo. Johanna Sinisalo olisi aika parhautta edustava palkinnosta päättäjä.
-
Ainakin mun silmissäni tapahtuma jäi pahasti Helsingin festivaalien varjoon. Ei jää enää.
Ainakin sarjakuvamyyntien perusteella Helsingin festari on jo pahasti Treen varjossa, mutta toki useamman päivän kestävä Kuplii poreilee entistä näyttävämmin, kun on pystiä ja täpäkkääkin jaossa.
Pate Mustajärvi on sen luokan kyläpäällikkö, että hoitaa homman kotiin jos Juho Juntunen ei jaksa.
-
Paitsi vielä... mitäs sanoo SKYRY??
Luvat on kuulemma pyydelty eri tahoilta, että tuskin sanovat mitään!
-
Muuten hyvä mutta olisi voinut edes sanallistaa ohjeet omin sanoin eikä kopioida sanatarkasti Suomen kirjasäätiön sivuilta. Onkohan moinen suoraan omiin nimiin lainaaminen edes laillista?
http://www.skyry.net/s_palkinnot_finlandia_ohj.htm
vertaa
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/saannot.html
-
Tampereen festarihan saa tästä palkinnosta nostetta ja näillä markkinoilla syö Kemiä, mikä tylsää.
-
Tampereen festarihan saa tästä palkinnosta nostetta ja näillä markkinoilla syö Kemiä, mikä tylsää.
Anonyymeja kommentoija! Parhainta bestiä. Tähän syöttiin tartun kuitenkin: sarjakuvatapahtumat ovat siis ilmeisesti nollasummapeli - Kemistä kiinnostunut ei siis ole kiinnostunut Tampereesta? Ja tietysti mediahuomiotakin sarjakuvalle annetaan vain komitean määräämä palstatila vuosittain - yksi kirjoitettu juttu on tietysti suoraan pois jostain muualta.
-
Pidän Tampereesta.
-
Tampereen festarihan saa tästä palkinnosta nostetta ja näillä markkinoilla syö Kemiä, mikä tylsää.
Kemin festarit on jo syöty. Kemissä pitää keskittyä saamaan kunnan työntekijät takaisin töihin, vaikka irtisanoutumisellahan nuo uhkaa siitä huolimatta.
Toivottavasti Sarjakuva-Finlandian ehdokkaat on selvillä Henki & Elämä-festareihin mennessä, jotta kustantajatkin hyötyvät jotain.
Tällaisina päivinä tuntuu hyvälle olla tamperelainen.
-
Anonyymeja kommentoija! Parhainta bestiä. Tähän syöttiin tartun kuitenkin: sarjakuvatapahtumat ovat siis ilmeisesti nollasummapeli - Kemistä kiinnostunut ei siis ole kiinnostunut Tampereesta? Ja tietysti mediahuomiotakin sarjakuvalle annetaan vain komitean määräämä palstatila vuosittain - yksi kirjoitettu juttu on tietysti suoraan pois jostain muualta.
Word!
Vaikka suomi pieni maa onkin niin kyllä tänne nyt jumalauta sarjakuvatapahtumia mahtuu eikä niiden kaikkien tarvi olla mitään toistensa kopioita.
Hatunnosto tampereelle vain tästä sarjakuva-Finlandian lanseeraamisesta.
-
Hohtava mamma! Minä olen aina uskonut että kun sataa, sataa kaikkien laariin eikä vaan naapurin. Siksi minusta sekä tämä uusi palkinto että entistäkin kauniimpi ja komeampi Tampere Kuplii ovat tervetulleita juhlallisten sumffaraa-tuuttausten kera! Taas se nähtii että tekemällä saa aikaan toimintaa!
-
Hieno uutinen!
-
Palkinto on ideana loistava, mutta summa on vain niin pieni, ettei edes Finlandia-palkitulla ole toiveita saada työmäärään nähden järkevää korvausta työstään. Ennen kuin joku sanoo, että motivaation täytyy lähteä muusta kuin rahasta, totean vain että 52-sivuisen albumin tekemiseen menee vähintään 52 viikkoa ja jos ainoa palkkio on pieni tekijäkorvaus tyyliin 40 e/sivu, se tekee 173 e/kk. Jos siihen lisätään mahdollinen Finlandia, "palkan"korotus on 416 e/kk (suurin piirtein se mitä sairaanhoitajat ovat vaatimassa ja heitä on sentään tuhansia ja tuhansia). Käytännössä siis Finlandia-palkitunkin on tehtävä albumi oman työn ohessa tai haettava siihen erillinen apuraha. Olisi ollut hyvä signaali, jos edes Finlandia-palkittu voisi katsoa saaneensa hyvän korvauksen työstään.
Sarjakuva-Finlandian ja kirja-Finlandian palkintosummien suhde 5000e/26000e kuvannee hyvin sarjakuvan asemaa ja arvostusta suhteessa kirjakirjallisuuteen.
Mutta hyvä, että pää on avattu. Sarjakuva ja valikoidut tekijät saavat mainetta. Nyt vain tehdään töitä sen eteen, että summa saadaan nostettua järkevälle tasolle.
Mistähän näin pieni summa on peräisin? Eikö isompaa saatu vai eikö isommasta ollut puhettakaan?
-
Mahtava uutinen.
Ja tuskinpa kovinkaan moni sarjakuvantekiijä sylkee 5 tontun päälle.
Pidin myös erittäin paljon Eeva Laineen tekemästä upeasta logosta.
Apinat rulettaa!
-
...Ja tuskinpa kovinkaan moni sarjakuvantekiijä sylkee 5 tontun päälle...
No tuskinpa.
.... Käytännössä siis Finlandia-palkitunkin on tehtävä albumi oman työn ohessa tai haettava siihen erillinen apuraha. Olisi ollut hyvä signaali, jos edes Finlandia-palkittu voisi katsoa saaneensa hyvän korvauksen työstään...
Mistähän näin pieni summa on peräisin? Eikö isompaa saatu vai eikö isommasta ollut puhettakaan?
Se varmaan lasketaan koottavaksi osanottajien, kilpailun sääntöjen mukaan, järjestävän yhteisön tilille maksamista kannatusmaksuista. Silleenhän ne taitavat kustantajat rakentaa pienistä purosista kirjallisuus-Finlandiankin palkintosumman kasaan. Jos ei, niin olen ymmärtänyt väärin.
... Minä olen aina uskonut että kun sataa, sataa kaikkien laariin eikä vaan naapurin. Siksi minusta sekä tämä uusi palkinto että entistäkin kauniimpi ja komeampi Tampere Kuplii ovat tervetulleita juhlallisten sumffaraa-tuuttausten kera! ...
Tästä olemme varsin samaa mieltä. Jo ensimmäinen tampere Kuplii oli hyvä tilaisuus.
...Vaikka suomi pieni maa onkin niin kyllä tänne nyt jumalauta sarjakuvatapahtumia mahtuu eikä niiden kaikkien tarvi olla mitään toistensa kopioita...
Äärimmäisen totta. Mitä enemmän ja useammin näitä kekkereitä pidetään, sitä enemmän niistä voi repiä kulttuuriuutisia tai tv-uutislähetysten loppukevennyksiä. Nyt kolme kertaa vuodessa, mutta ehkä kohta jo parin kuukauden välein? ...
-
Okei, ensimmäisen Sarjakuvan Tampere -palkinnon myöntäköön Timo Ronkainen sarjakuvantekijä Timo Ronkaiselle.
Ehdotan että perustetaan Timo Ronkainen -palkinto, joka myönnetään monipuolisesta aloitteellisuudesta ja ideoinnista sarjakuvan alalla. Ehdotan ensimmäistä Timo Ronkainen -palkintoa Timo Ronkaiselle. :)
-
tuskinpa kovinkaan moni sarjakuvantekiijä sylkee 5 tontun päälle
Ja tästä saa aiheen joulusarjakuvaan. :P
Timo
-
Tästähän oli jo eilen radiossa maininta. Jollen väärin muista, niin YleX:n pop-uutisissa. Siellä oli haastateltu paria Suomalaisen sarjakuvan suuruutta. Hienoa, että tämä on päässyt heti mediassa esille! Jatkakaa vain samaan malliin.
-
Mistähän näin pieni summa on peräisin? Eikö isompaa saatu vai eikö isommasta ollut puhettakaan?
Lehdessä luki, että se maksetaan kaupungin (Tampere) kassasta.
-
Tampereen kaupungin Luova Tampere -ohjelma maksaa Tampere Kuplii ry:lle 5 000 euroa, joka luovutetaan kokonaisuudessaan tekijälle. Kannatusmaksun avulla katetaan kaikki muut kulut, kuten julisteet, kunniakirjat, kutsut, flaijerit, mahdollinen palkintopysti, teosten lähettämiskulut, lopullisen valitsijan matka- ja majoituskulut jne. Jos Suomessa ilmestyy 40-50 teosta plus omakustanteet, tästä saa helposti laskettua, että tällä summalla ei makseta Finlandioita (50x30 = 1500).
-
... Jos Suomessa ilmestyy 40-50 teosta plus omakustanteet, tästä saa helposti laskettua, että tällä summalla ei makseta Finlandioita (50x30 = 1500).
Siis kannatusmaksu on kolmekymppiä. No siihen hintaan!...
Taas nähdään, miten sarjakuva on vähäarvoisinta kirjallisuutta: Kirja-Finlandiassahan on selvästi korkeampi maksu, eikös?
Kiitos tiedosta, katson, saanko puliveivattua tuon verran osallistumishenkeä irti kustantajaltani vai pitääkö itse lompakosta mokoma kaivaa. Tottakai saan henkisesti valmentautua jäämään Timppa Mäkelän jalkoihin, sillä Kuolematon Mestariteos on helkkarin hyvä. Ja juuri selaamani Sarjis2007-albumi on täynnä sen tasoisia tekijöitä, että jos albumin tekevät, olen auttamatta alakynnessä. Toisaalta ne tekevätkin kulttuuria.
-
"Vuoden huiput" -kisan osallistumismaxukin on enemmän.
Ei se palkintosumma nyt sinänsä ole eikä voi olla pääasia, koska olkoon vaikka 10.000 euroa, se ei mitenkään kata kunnollisen albumin vaatimaa vuoden työpanosta, mikä jo todettiinkin.
Mutta jos palkinto oikeasti lisää voittaja-albumin myyntiä - ja KAIKKIEN kotimaisten, no hitto, AIVAN KAIKEN sarjakuvan myyntiä, se on perustellut olemassaolonsa.
Kevät on ruton kuivaa aikaa myydä ylipäänsä mitään kirjallisuutta, joten jos tämä sanahirviö Sarjakuva Finlandia on potku kirjakauppasydeemin luutuneeseen puohon niin jes + jes.
Vaan että ei totuus unohtuisi:
Radio Rock kerää kasaan kotimaisen rock-musiikin kovimmat artistit
itsenäisyyspäivän hengessä Helsingin jäähalliin 5.12. Vuosittaiseksi
traditioksi kaavailtu tapahtuma kantaa uljasta nimeä Radio Rock Finlandia.
Tapahtumassa jaetaan historian ensimmäinen Rock Finlandia -palkinto.
Kaikkien aikojen rock-tapahtuma nähdään myös suorana lähetyksenä Nelosella
ja kuullaan Radio Rockin taajuuksilla.
Radio Rock Finlandia -tapahtuma on Radio Rockin tapa kunnoittaa
suomalaista rock-musiikkia. Samassa hengessä tulevassa tapahtumassa
jaettava Rock Finlandia -palkinto on kunnianosoitus ajankohtaiselle
kotimaiselle artistille tai yhtyeelle. Tämän vuoden palkintoehdokkaat
ovat: Him, Nightwish, Kotiteollisuus, Apocalyptica, Sonata Arctica,
Apulanta, Hanoi Rocks ja Amorphis. Voittaja selviää joulukuisen konsertin
yhteydessä ja siitä päättää kansa Radio Rockin nettisivuilla starttaavan
äänestyksen tuloksena.
-
Siis kannatusmaksu on kolmekymppiä. No siihen hintaan!...
Tarkennan vielä, jotta vältytään jatkossa sekaannuksilta:
Kannatusmaksu on omakustanteilta 10 euroa ja muilta 30 euroa. Anssi kuuluisi "muihin", mutta väliäkö tuolla, koska kustantajan tulisi ilmoittaa Anssin teos eikä Anssin itse. :) Olisin erittäin kummastunut, jos Anssin kustantaja ei olisi kiinnostunut tästä mahdollisuudesta.
Huomatkaa myös, että samalta tekijältä voi olla useita teoksia. Kullekin maksetaan oma kannatusmaksunsa.
Kannatusmaksua vastaan Sarjakuva Finlandian sivulle saa kansikuvan ja kaikki teoksen tiedot linkkeineen ja saatavuustietoineen. Tämä on erityisen oleellista, kun pyritään osoittamaan ihmisille, mitä kaikkea Suomessa julkaistaan. Siitä näkee myös välittömästi Valintalautakunnan tekemän kymmenen ehdokkaan listan ja voi verrata listoja keskenään ja rutista tämän shortlistauksesta. Ja sitten tietenkin se itse tunnustuspalkinnon saanut teos. Listat säilytetään mallia Kirjallisuus Finlandia. Luetteloita tulee siis riittämään.
-
Tästähän oli jo eilen radiossa maininta. Jollen väärin muista, niin YleX:n pop-uutisissa. Siellä oli haastateltu paria Suomalaisen sarjakuvan suuruutta.
Sieltä minäkin tämän kuulin ensin, P.A. Manninen oli ilhatunut ja vähän hölmistynytkin, mainitsi ettei siitä ole kovin kauaa kun kukkahattuosasto oli vaatinut sarjakuville jotain outoa rangaistusveroa kun ne turmelee puhtoiset sielut (tästä en ollut kuullutkaan).
Hyvä homma kaikkiaan, hyva Mansesteri
-
P.A. Manninen oli ilhatunut ja vähän hölmistynytkin, mainitsi ettei siitä ole kovin kauaa kun kukkahattuosasto oli vaatinut sarjakuville jotain outoa rangaistusveroa kun ne turmelee puhtoiset sielut (tästä en ollut kuullutkaan).
Herr Doktor Manniselle "kovin kauaa" on aivan eri aikamääre kuin meille tavallisille kuolevaisille. Vero-ehdotuksesta on oikeasti lähemmä 30 vuotta.
-
Herr Doktor Manniselle "kovin kauaa" on aivan eri aikamääre kuin meille tavallisille kuolevaisille. Vero-ehdotuksesta on oikeasti lähemmä 30 vuotta.
Mainittu Herr Doktor sanoo sanoneensa haastattelussa "80-luvun alussa"... Tarkoituksena oli ilmaista että henkisesti oli kulunut pitempi aika kuin 30 vuotta... Mitenkähän se haastattelu oli koostettu? Ei meinaan kuultu... :police:
-
Kuuntelin tuon haastattelun autossa ja siteerasin ulkomuistista, joko minun oma vika tai se Mannisen pätkä oli leikattu vähän irralleen asiasta. Varmaan minun oma moka
-
Mediapirut taas vääristelevät. STTnkin uutisessa toistui "kutsuvat tätä Finlandia -palkinnoksi".
-
Mediapirut taas vääristelevät. STTnkin uutisessa toistui "kutsuvat tätä Finlandia -palkinnoksi".
Jospa se kuvastaa yleistä asennetta? Moni saattaa kuvitella, että "jaaha, nyt sitä yritetään ratsastaa jalon Finlandia-palkinnon maineella ja ruvetaan antamaan kaikenmaailman rock-, sarjakuva ja ties mitä pornofinlandioita." Ainakaan itseäni ei rock-Finlandia kiinnosta tippaakaan, vaikka Radio Rockia tuleekin töissä kuunneltua, joten kuinka moni tavallinen tallaaja tulee kiinnostumaan siitä kuka sarjis-Finlandian nappaa?
Mutta toivottavasti nyt edes media soisi tapahtumalle enemmänkin huomiota kuin maininnan jossakin Kymmenen uutisten loppukevennyksessä.
"Omalaatuinen performanssi: Mies on kävellyt ympäri Hämeenkatua kolmatta päivää kantaen kylttiä jossa vaaditaan "Nemille Finlantiaa". Poliisi ei aio toistaiseksi puuttua asiaan, sillä mielenosoittaminen ei ole vielä laitonta ja lisäksi kuulemma on lyäty Penan kanssa vetoo siitä että kuinka kauan se viä jaksaa."
-
Tämä on ohi aiheen mutta ne Ylexin pop-uutiset kestää minuutin missä on 10 aihetta. Ne ottaa sieltä soundbitet mutta kiva kun olivat nopeita ja mainitsivat heti
-
Eikö tämä sarjakuvapalkinto olekaan saanut nimeään sen suomalaisen vodka-merkin perusteella?!? Onhan olemassa jo se Koskenkorva-palkintokin...
-
Kuuntelin tuon haastattelun autossa ja siteerasin ulkomuistista, joko minun oma vika tai se Mannisen pätkä oli leikattu vähän irralleen asiasta. Varmaan minun oma moka
Joo, eihän sillä niin väliä.. ;) Lehtihommissakin on tosiaan aina välillä toimittajien omia horinoita. esim. paikallislehti Tamperelainen oli nimennyt Tampereen Sarjakuvaseuran puheenjohtajaksi sekä Pekan, että Kyösti Koskelan.. Kyöstihän taitaa olla Tampere Kupliin puheenjohtaja... Hyvin on homma kyllä julkisuutta saanut, tänään oli Hesarissa pikku-uutinen.
-
Eikö tämä sarjakuvapalkinto olekaan saanut nimeään sen suomalaisen vodka-merkin perusteella?!?
Näen jo logon mielessäni.
Edit: Ei mutta sillähän onkin jo tuo nalle.
-
Lehtihommissakin on tosiaan aina välillä toimittajien omia horinoita. esim. paikallislehti Tamperelainen oli nimennyt Tampereen Sarjakuvaseuran puheenjohtajaksi sekä Pekan, että Kyösti Koskelan.. Kyöstihän taitaa olla Tampere Kupliin puheenjohtaja...
Itse luin kauhunsekaisella mielenkiinnolla tuon jutun. Puheenjohtaja-sekoilu kiinnitti välittömästi huomion. Piti lukea kahdesti lause, jossa yllättäen Koskela olikin puheenjohtaja.
Myös Kyuun nimi oli kirjoitettu vähän miten sattuu... Ja manga seka isolla että pienellä alkukirjaimella. "Ei kai sillä niin väliä ole, kiinnostuneet tietää mitä me tarkotetaan" :P
-
Ja manga seka isolla että pienellä alkukirjaimella.
Voi kauheeta, sittenhän se juttu oli ihan pilalla.
-
Pahoittelen, en jaksa kelata niin kauas taaksepäin että olisin tarkistanut onko tämä linkki ollut jo tässä ketjussa. Eli kulttuurin ylivartija Parnassokin ottaa kantaa aiheeseen. Keskustelu tosin toimi minulle lähinnä muistutuksena siitä, miksi käyn lukemassa Parnasson blogia korkeintaan kerran puolessa vuodessa:
http://www.parnasso.fi/index.php?itemid=644
-
Fakki-idiootteja on joka alalla. Mutta onpa söpöä tuo Pornosson keskustelu.
Jarmo Papinniemi on kyllä hyvä tyyppi ja oikeassa - kestävyyttähän tässä kysytään, kuinka pitkälle jaksavat Finlandian lajit. Sarjakuvan kohdalla toivottavasti pitkään. Katsotaan sitten kun kuherrusvuodet ovat takana eli noin kymmenes Tampere kuplii tulossa, että miten on ja missä mennään.
-
Kommentit oli huvittavinta antia. Yksikään ei koskenut Sarjakuva Finlandiaa. Jos palkinnon nimi on Sarjakuva Finlandia, ja kirjoitetaan noin, niin sitten on niin. Amerikanismiahan nämä toki ovat nämä "Atena Kustannus", "Like Kustannus" ja mitä niitä on. Jaa, onkos se "Tampere Kuplii" vai "kuplii"? ;D
Timo
-
Totta, "keskustelulla" ei ollut mitään tekemistä itse aiheen kanssa!
Hihitettyäni aikani ko. kinastelun tasolle tuli mieleen että hei, Kvaakissahan liikkuu pääosin fiksuja ihmisiä joilla on yleensä jotain tolkullista sanottavaakin asioista - ja pysytään jopa asiassa. Ei yhtään huonompi juttu...
Sarjakuva Finlandiasta: Hienoa että ovat Tampereella saaneet aikaiseksi noin paljon, toivon palkinnolle menestystä ja pitkää elinkaarta!
-
Yritin pari kertaa kommentoida Parnassoon, mutta siellä on pari kolme kirjoittajaa jotka vain rakastavat kinastella keskenään... ei siellä keskustella voi. Kvaak on sarjakuvan parnasso!
-
Omasta mielestäni kirjoitin sinne kommentin, mutta ei sitä sinne tullut. Painoinko väärää nappulaa.
Timo
-
Omasta mielestäni kirjoitin sinne kommentin, mutta ei sitä sinne tullut. Painoinko väärää nappulaa.
Viestit ehkä menevät moderointijonoon odottamaan hyväksyntää. Parnasson kaltaisen julkaisun blogissahan täytyy pitää tarkasti huolta keskustelun tasosta...
-
Viestit ehkä menevät moderointijonoon odottamaan hyväksyntää. Parnasson kaltaisen julkaisun blogissahan täytyy pitää tarkasti huolta keskustelun tasosta...
Ja tämän huomaa keskustelun viimeisestä kommentista:
Kirjallisuuden harrastaja kirjoitti (24.10., klo 14.22.):
Uskomatonta paskaa.
Luettani Sarjakuva Finlandiaan liittyvät kommentit, olen Kirjallisuuden harrastajan kanssa täysin samoilla linjoilla. Onneksi minusta ei tullut kirjallisuus-snobia vaan lankesin sarjakuvien syntiseen maailmaan. Tällä foorumilla ei ole vielä tullut vastaan tuollaisia raivostuttavia pilkkuun sekaantujia.
-
Yritin pari kertaa kommentoida Parnassoon, mutta siellä on pari kolme kirjoittajaa jotka vain rakastavat kinastella keskenään...
Siellä siis on metelöimässä kyseisen lehden lukijakunta kokonaisuudessaan. Kun on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia...
-
Kirjamessuilla kyselin Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen johtajalta, kuinka hän ohjeistaisi minua kirjoittamaan sarjisfinlandian ja tuloksena on se, että tästä lähtien se kirjoitetaan näin: "Sarjakuva-Finlandia-palkinto" ja "Sarjakuva-Finlandia". Huomatkaa välit ja tavuviivat. :) Tärkeitä juttuja.
-
... sarjisfinlandian ...
... "Sarjakuva-Finlandia-palkinto" ja "Sarjakuva-Finlandia" ...
Näin se minunkin kielikorvani mukaan menee. Ja onpa se tämän ketjun otsikossakin kirjoitettu niin. Tämä nyt ei ole olennaista, mutta kirjoitetaanko hellittelynimi sarjisfinlandia vai Sarjis-Finlandia vai sarjis-finlandia?
-
Vuoden 2007 sarjakuva-albumien ilmoittaminen tunnustuspalkintoa varten on nyt mahdollista Sarjakuva-Finlandian nettisivuilta:
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/ilmoita.html
Toivomme, että levitätte tietoa ilmoittautumismahdollsiuudesta yrityksessänne ja yhteisössänne.
Tampere Kuplii ry
-
Sääntöjä tarennettiin antologioiden osalta:
"Sarjakuva-Finlandia-palkinto voidaan myöntää tunnustuksena Suomen
kansalaisen yksin tai yhdessä muiden henkilöiden (1-2 henkilöä), joiden
ei tarvitse olla Suomen kansalaisia, kanssa tekemästä ansiokkaasta,
painetusta sarjakuva-albumista. Sarjakuva-antologiat tai vastaavat eivät
tule kysymykseen."
-
Tuikkasin heti lomakelinkin kustantajani edustajille.
Jos maltatte, lisätkää ilmoituslomakkeen "taitelijaan" se puuttuva i.
-
Eiköhän tääkin anneta jollekin tikku-ukkoja väsäävälle "sarjakuvataitelijalle" :sleepy:
-
kirjoitetaan näin: "Sarjakuva-Finlandia-palkinto" ja "Sarjakuva-Finlandia".
Eikös se pidä kirjoittaa
Sarjakuva-Finlandia -palkinto. Siis Finlandian jälkeen sanaväli.
En oo kyllä ihan satavarma.
-
Eikös se pidä kirjoittaa
Sarjakuva-Finlandia -palkinto. Siis Finlandian jälkeen sanaväli.
En oo kyllä ihan satavarma.
Ei, vaan meitä ohjeistettiin kirjoittamaan "Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto".
-
Tuikkasin heti lomakelinkin kustantajani edustajille.
Jos maltatte, lisätkää ilmoituslomakkeen "taitelijaan" se puuttuva i.
Perhana. :) Hiottu ja hiottu ja silti vielä...
-
Ei, vaan meitä ohjeistettiin kirjoittamaan "Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto".
Ja sitten vielä ihmetellään miksi ulkomaalaiset hikoilevat näiden yhdyssanojemme kanssa... :P
-
Mun ranskankielenkäyttöni estää tehokkaasti se, että en millään muista oliko joku sana maskuliini vai feminiini. le vai la?
Ja sama juttu ruotsissa. En vai et? Ihan mahotonta.
-
Ja sama juttu ruotsissa. En vai et? Ihan mahotonta.
Puhumattakaan prepositioista... noh, jos yhtään lohduttaa niin ei ne aina itsekään tiedä ;)
-
Ja sama juttu ruotsissa. En vai et? Ihan mahotonta.
Täysin offtopic:
Meidän ruotsinopettaja kertoi, että ruotsalaisessa kapakassa suomalaiset tilaavat aina kaksi olutta kerralla. Eivät muista onko olut en vai ett ja pelkäävät mokaavansa. Seuraukset saattaa arvata.
-
Täysin offtopic:
Meidän ruotsinopettaja kertoi, että ruotsalaisessa kapakassa suomalaiset tilaavat aina kaksi olutta kerralla. Eivät muista onko olut en vai ett ja pelkäävät mokaavansa. Seuraukset saattaa arvata.
Lisää off topicia: tämän ongelman välttää kätevästi käymällä vain pubeissa joissa tilauksensa joutuu esittämään englanniksi (pubin isäntä englantilainen, aussie tai irlantilainen) ;D
-
Kiitos, Pappa-Sami. Tuollaisille fiiliksennostattajille on tilausta tänään :)
-
Mun ranskankielenkäyttöni estää tehokkaasti se, että en millään muista oliko joku sana maskuliini vai feminiini. le vai la?
Ja sama juttu ruotsissa. En vai et? Ihan mahotonta.
Entäs saksa: der, die vai das? Ranskassa voi aina niellä l:n jälkeen tulevan vokaalin jolloin ainoa synti on että puhuu huolimatonta ranskaa. Mutta ei ne suomalaisääntämyksestä ole tykänneet muutenkaan koskaan.
Ei, vaan meitä ohjeistettiin kirjoittamaan "Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto".
Luulin että Tertsi olisi tuossa oikeassa, joten kävin tarkistamassa. Mutta ei. Jos alkuosa olisi yhdysmerkitön sanaliitto, välilyönti olisi paikallaan.
Ihanaa kun osaa edes suomea. Suomen kieltä. :-[
-
Pikkusiskoni ratkaisi der-die-das-ongelmansa seuraavasti: kaikki oli dis. Toimi mahtavasti, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota.
-
Kyllähän noihin sanojen sukuihin on muistisääntöjä, esim. venäjässä a-kirjaimeen päättyvät sanat on aina feminiinejä, saksassa taas esim. -ismus-loppuiset (kuten der Kommunismus) on maskuliineja. Mutta sitten pitäisi enää muistaa nuo muistisäännöt ;)
-
Vielä asian vierestä:
Ei noista kielioppisäännöistä kannata liikaa stressiä ottaa.
Useamman kerran olen nähnyt että ulkomailla erinomaisia arvosanoja vieraista kielistä saava henkilö ei osaa kommunikoida koska menee aivan lukkoon pohdiskellessaan virheettömiä lauseita sillä eihän muun sanomiseen ole lupaa.
Tärkeintä on kuitenkin vaan aktiivinen solkkaaminen. Ei ne paikalliset juuri välitä onko sanojen suvut tms pikkuasiat oikein. Hienoahan se vaan heille on että ulkomaalaiset yrittävät puhua heidän kieltään. Verratkaapa vaikka siihen kun joku turisti puhuu teille suomea.
-
Ranskassa voi aina niellä l:n jälkeen tulevan vokaalin jolloin ainoa synti on että puhuu huolimatonta ranskaa.
Mutta entäs tämä ongelma: "de la" tai "du". Tuota ei enää voikaan piilotella huolimattomaan kieleen.
Mutta totta kai tärkeintä olisi vaan solkata, virheistä välittämättä.
-
Mutta totta kai tärkeintä olisi vaan solkata, virheistä välittämättä.
Kyllä.
Sen huomasi nolosti kun meni ruotsiin töihin. Laudatur-ruotsilla ei tahtonut saada olutta kaupasta, mutta töissä sitten ummikkotyökaverineitonen kansakoulupohjalta toimi mulle tulkkina kun oli kuudessa kuukaudessa oppinut kieltä tarpeeksi korvakuulolta.
-
Mutta entäs tämä ongelma: "de la" tai "du".
Partitiivin käytössä ongelman välttää käyttämällä vain kielteisiä lauseita : ) Je ne bois pas de coca. Lisäksi pidät huolen ettei mikään tai kukaan erisnimetön omista mitään.
-
Off-topicci -keskustelu kielianekdooteista päättyy sitten tähän, sanoo keskustelun valvoja. (Tuommoista haahuilua viitsi edes minnekään muualle siirtää.)
-
Hienoa, lista alkaa kasvaa. Kohta perustan vedonlyöntitoimiston...
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html
-
Tuo listahan näyttää vaikuttavalta. Kaikki teokset ovat vakavasti otettavia ehdokkaita. Tässä valossa tämän vuoden kotimainen sarjakuvatuotanto on ollut erinomaisen laadukasta. Kiinnostavuudessaan nämä pesevät Kirjallisuus-Finlandia ehdokkaat 6-0. Hienoa Suomi ja sarjakuvat!
-
En halua motkottaa, mutta eikö Draamattu ole eri tekijöiden antologia? Kuten originaaliteoskin itse asiassa...
"Sarjakuva-antologiat tai vastaavat eivät tule kysymykseen."
Timo
-
En halua motkottaa, mutta eikö Draamattu ole eri tekijöiden antologia? Kuten originaaliteoskin itse asiassa...
"Sarjakuva-antologiat tai vastaavat eivät tule kysymykseen."
Muuten, mitä mieltä olette - pitäisikö sarjakuva-antologiat hyväksyä ehdolle?
-
Muuten, mitä mieltä olette - pitäisikö sarjakuva-antologiat hyväksyä ehdolle?
Periaatteessa kai, mutta miten palkkio jaetaan kollektiivisesti? 5000 e 20 tekijän kesken?
Timo
-
Muuten, mitä mieltä olette - pitäisikö sarjakuva-antologiat hyväksyä ehdolle?
Ei missään tapauksessa.
Ei mitään kollektiivipalkintoja. Yäk.
Antaa piirtäjän ja/tai käsikirjoittajan ottaa kaikki ilo irti palkinnosta.
Tietysti joskus voi olla samassa teoksessa montakin piirtäjää: Joku tekee hahmot, toinen taustat. Ja käsikirjoituskin voi olla tiimityötä. Mutta tämmöinenhän ei ole antologia.
-
Totta, Draamattu ei istu sääntöihin. Itselleni on myös epäselvää, kelpaavatko mukaan yhden tekijän kokoelmat, jotka koostuvat esim. pienlehdissä julkaistusta materiaalista. Näitähän ilmestyy vuosittain, omista tämänvuotisista julkaisuistanikin useampi on tämmöisiä.
Säännöt kaipaavat tarkennusta. Antologiat tarvitsisivat varmaan oman sarjansa, niitä on hankala verrata yhden tekijän julkaisuihin. Mutta niitä ei taida ilmestyä niin montaa vuodessa, että oma sarja olisi järkevää.
-
...kelpaavatko mukaan yhden tekijän kokoelmat...
Miten kirja-kirjallisuuden puolella? Kelpaavatko Kirja-Finlandiaan esim. saman tekijän novellikokoelmat vai pitääkö olla yhtenäinen tarinakokonaisuus?
-
En halua motkottaa, mutta eikö Draamattu ole eri tekijöiden antologia? Kuten originaaliteoskin itse asiassa...
"Sarjakuva-antologiat tai vastaavat eivät tule kysymykseen."
Timo
Minun mokani, koska en tarkistanut asiaa. Otin tosin yhteyttä teoksen ilmottaneeseen henkilöön, jotta voisivat kertoa enemmän, millä tavalla se on tehty: ovatko kaikki tekijät osallistuneet kaikkiin sarjakuviin (silloin ei taida olla antologia). Jos taas tekijät ovat tehneet kukin omansa ja liittäneet ne antologia-muotoon, teosta ei hyväksytä ehdokkaaksi. Ilmoittajaan ei kuitenkaan ole saatu yhteyttä, vielä.
Poistin teoksen kuitenkin olettaen, että kyseessä on antologia.
-
Totta, Draamattu ei istu sääntöihin. Itselleni on myös epäselvää, kelpaavatko mukaan yhden tekijän kokoelmat, jotka koostuvat esim. pienlehdissä julkaistusta materiaalista. Näitähän ilmestyy vuosittain, omista tämänvuotisista julkaisuistanikin useampi on tämmöisiä.
Säännöt kaipaavat tarkennusta. Antologiat tarvitsisivat varmaan oman sarjansa, niitä on hankala verrata yhden tekijän julkaisuihin. Mutta niitä ei taida ilmestyä niin montaa vuodessa, että oma sarja olisi järkevää.
Kokoelma kelpaa, jos sen sisältämiä sarjakuvia ei ole julkaistu aikaisemmin albumiformaatissa.
Sarjakuva-Antologia-Finlandia? Siinähän olisi Sarjakuvantekijät ry:lle sopiva konsepti. :)
-
Sarjakuva-antologia-Finlandia-palkinto!
Kiitos infosta.
-
Kokoelma kelpaa, jos sen sisältämiä sarjakuvia ei ole julkaistu aikaisemmin albumiformaatissa.
Eli siis myös sanomalehtistripeistä koostettu albumi?
-
Kyllä, myös sanomalehdessä ilmestyneistä stripeistä koostettu albumi. En näe siihen mitään estettä, sillä nehän eivät ole aikaisemmin ilemstyneet albumimuodossa.
-
Kyllä, myös sanomalehdessä ilmestyneistä stripeistä koostettu albumi.
Ok, vielä yksi kysymys: Entä sarjalliset albumit - siis albumisarja "X":n osa 6 ?
-
Ok, vielä yksi kysymys: Entä sarjalliset albumit - siis albumisarja "X":n osa 6 ?
Listallahan oli Anni Isotalon tutkimuksia osa 3.
Timo
-
Ok, vielä yksi kysymys: Entä sarjalliset albumit - siis albumisarja "X":n osa 6 ?
Kyllä käy.
-
Tuo listahan näyttää vaikuttavalta. Kaikki teokset ovat vakavasti otettavia ehdokkaita. Tässä valossa tämän vuoden kotimainen sarjakuvatuotanto on ollut erinomaisen laadukasta. Kiinnostavuudessaan nämä pesevät Kirjallisuus-Finlandia ehdokkaat 6-0. Hienoa Suomi ja sarjakuvat!
Lista on jo ihan mukava, mutta odotan vähintään 50:ä ehdokasta, joten jokunen puuttuu vielä. Myös isommat kustantamot loistavat poissaolollaan. Taitaa Minerva olla tällä hetkellä ainoa...
Mutta yleisellä tasolla voi sanoa, että mitä enemmän ehdokkaita tulee, sitä enemmän koen, että kenttä arvostaa tätä palkintoa. Samalla myös sarjakuva saa enemmän arvostusta osakseen, kun saadaan hyvä finaalikymmenikkö.
-
Hienoa, lista alkaa kasvaa. Kohta perustan vedonlyöntitoimiston...
Laitan rahani jo tässä vaiheessa Tiitu Takalolle ja "Kehälle", vaikka ehkä Anne Muhosen "Adan" neljäs osa oli enemmän minun mieleeni. Mustana hevosena voisi nostaa esille myös oivallisen "Villimmän pohjolan".
Pauli Kallion voitto ei olisi sekään hullumpi juttu, mutta mielestäni uusin Ornette ei ehkä ollut ihan sitä parasta OBM:aa, joten palkinto tulisi enemmän elämäntyöstä. :)
Ja sanokaa minun sanoneen, että kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saa tänä vuonna Hannu Väisänen.
-
Laitan rahani jo tässä vaiheessa Tiitu Takalolle ja "Kehälle", vaikka ehkä Anne Muhosen "Adan" neljäs osa oli enemmän minun mieleeni.
Ada 4 on jäänyt rikollisen vähälle huomiolle Kvaakissa. Tyrmää Kehän. Niukasti, mutta tyrmää kuitenkin.
Egmontilta on listalle tulossa kevyttä ja raskasta jyrää. Epäilen Muumien singahtavan syystäkin vedonlyöjien suosikiksi.
-
En halua motkottaa, mutta eikö Draamattu ole eri tekijöiden antologia? Kuten originaaliteoskin itse asiassa...
"Sarjakuva-antologiat tai vastaavat eivät tule kysymykseen."
Timo
Joo. Se meni jotenkin näin. Juteltiin kolmenkeskisesti sähköpostitse:
- Eikös Draamattu pitäisi ilmoittaa?
- Sinne ei kelpuuteta antologioita.
- Mutta tekijähän on kaikkivaltias.
- Tosiaan! Alkuteos on jumalan sanaa.
- Ei se taida sittenkään kelvata.
- Ilmoittautumismaksu on maksettu joten ei voi peräytyä.
-
Egmontilta on listalle tulossa kevyttä ja raskasta jyrää. Epäilen Muumien singahtavan syystäkin vedonlyöjien suosikiksi.
Mutta "Pornostarat - Kuhinaa pesällä" on nimeltään hilariöösein.
Myös ns. draamatullisessa mielessä
-
Egmontilta on listalle tulossa kevyttä ja raskasta jyrää. Epäilen Muumien singahtavan syystäkin vedonlyöjien suosikiksi.
Tänään tuota katselin kirjakaupassa, komean näköinen kirja. Näytti siltä että teksti jyrää mutta onhan Sinisalo Finlandia-tason kirjoittaja. Se vaan että Ruokola on suomen tuntemattomin mestaripiirtäjä joten kai sinne olisi mahtunut jotain spektaakkelisivujakin. Tämä oli vain silmäilyä, pitää ostaa ja lukea rauhassa
-
Näytti siltä että teksti jyrää
Ei jyrää. JohannaS. tietää miten sarjakuvaa pitää kirjoittaa. Hyvin tehty on!
Ugh!
-
Aika montaa hyvää teosta on jo listalla, mutta monta oleellista puuttuu vielä:
Pauli Kallio & Mika Lietzén: Kramppeja & Nyrjähdyksiä 6
Amanda Vähämäki: Pullapelto
Marko Turunen: Lihat puntarissa
Hanna Arvela: Kaikki omiaan
Jii Roikonen: Valoa
Jope Pitkänen: Seihtemän helemasyntiä
Juba: Viivi ja Wagner 10
Kari Sihvonen: Kapteeni Kanki
Katariina Katla: Metsänpeikot
Samson: Pornostarat
Mikael Hed & Jaakko Sarno: August Jessor - Tyrskylä
Milla Paloniemi: Tassutellen
Pauli Kallio & Jii Roikonen: FC Palloseura - Pakki, toppari, kärkimies, veskari
Pauli Kallio & Kati Kovacs: Väritetyt unet
Petteri Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
Terhi Ekebom: Honeymoon Island
Tommi Musturi: Toinen Toivon kirja
Eikä tuossa ole edes kaikki. Sarjakuvavuosi on ollut antelias.
Toivottavasti kustantajat aktivoituvat.
-
Kustantajat ovat kuulleet Petterin kutsun: Alkaa ilmoittautuneiden määrä lähteä kohta lapasesta. :)
-
Sivuilta ei nopeasti silmäiltynä löytynyt tietoa viimeisestä ilmoittautumispäivästä. Mikähän se on?
-
Sivuilta ei nopeasti silmäiltynä löytynyt tietoa viimeisestä ilmoittautumispäivästä. Mikähän se on?
Ilmoittautumisia otetaan vastaan vuoden loppuun saakka. Valintalautakunta aloittaa työnsä 14.1.2008.
-
Ilmoittautumisia otetaan vastaan vuoden loppuun saakka. Valintalautakunta aloittaa työnsä 14.1.2008.
Millä aikataululla lautakunta julkaisee jatkoon päässeet alpparit? Ja koskas tuo isotuomari julkistetaan??
-
"-Luin tämän kolmososan sitten jouluna ja täytyy myöntää että vihdoinkin täällä osataan kopioida ranskalaista bedeä. Sitä voidaan pitää suomalaisen sarjakuvan merkittävimpänä saavutuksena ainakin kymmeneen vuoteen.
Tästä on hyvä jatkaa. Soft Rock Hoosianna!"
Vaikka tämä J. Kemppi ei olisikaan legendaarinen sarjakuvaguru J. Kemppinen niin voisihan tuon Rauhalalle antaa. Ei kopioinnista vaan sovittamisesta arktisiin oloihin. Oma mielipide on täysin epäobjektiivinen kun ranskalais-belgialainen tyyli on aina ollut lähinnä sydäntä ja Anssi on mukava mies
-
Millä aikataululla lautakunta julkaisee jatkoon päässeet alpparit? Ja koskas tuo isotuomari julkistetaan??
Käsitykseni mukaan rauhanyhdistyksen Henki & Elämä -kirjafestarit liittyvät tähän oleellisesti. Tampere, Pirkkahalli 16-17.2.
edit: ai niin, koska tuo "Pirkkahalli" oli aivan liian käsittämätön ja vaikea nimi suurelle yleisölle, se päätettiin vaihtaa helpompaan: se on nyt Tampereen Messu- ja Urheilukeskus.
-
ai niin, koska tuo "Pirkkahalli" oli aivan liian käsittämätön ja vaikea nimi suurelle yleisölle, se päätettiin vaihtaa helpompaan: se on nyt Tampereen Messu- ja Urheilukeskus.
Turussahan on mainio Elysee-areena jonka nykyisen nimen tietää jääkiekkoileva kansanosa. Helsingissä on Hjallis-halli Pasilassa. Vastenmielinen paikka, jos jossain vaiheessa haluan katsoa jääkiekkoa menen katsomaan IFK-Jokerit Nordenskjöldinkadulle ja sovinnolla vieraskatsomoon. Kun olin mukula se oli myös meille jokerikannattajille kotihalli
-
Sarjakuva-Finlandian jatkoon mennyt kymmenikkö julkaistaan 20.2.2008 pidettävässä lehdistötilaisuudessa. Samassa tilaisuudessa paljastetaan myös lopullisen valitsijan henkilöllisyys.
-
Sarjakuva-Finlandian jatkoon mennyt kymmenikkö julkaistaan 20.2.2008 pidettävässä lehdistötilaisuudessa. Samassa tilaisuudessa paljastetaan myös lopullisen valitsijan henkilöllisyys.
Maksatteko sitten rahat takaisin niille, jotka EIVÄT päässeet kärkikymmenikköön tyyliin Veikkaus Oy ja pokerirahat 8]
-
Jep. Maksamme ne takaisin hienona festarina.
-
Jep. Maksamme ne takaisin hienona festarina.
Loistavaa! Nyt puuttuu enää tilinumero minne lahjusrahat laitetaan...
-
Olen jo aiheesta informoinut tuttua iltapäivälehden saastatoimittajaa. Odotelkaa lööppiä:KUSTANTAJA LAHJOI FINLANDIATUOMARIN!
-
Olen jo aiheesta informoinut tuttua iltapäivälehden saastatoimittajaa. Odotelkaa lööppiä:KUSTANTAJA LAHJOI FINLANDIATUOMARIN!
Kaikki lahjusjutut on myyty jo Seiskalle, sori vaan.
Mutta asiaan, odotellaan jännityksellä kuplii-ohjelman julkistusta.
-
Kuplii ohjelma lienee netissä viikolla 7. Kattoo ny.
-
No niin, place your bets. Kakkoskierroksen lista julkistetaan huomenna.
-
No niin, place your bets. Kakkoskierroksen lista julkistetaan huomenna.
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/media/sarjakuva_finlandia_lehdistotiedote_0220.pdf
Jahas - tästä syntyykin varmasti keskustelua. Lista on HYVIN erilainen kuin vaikkapa minä olisin valinnut. Samalla se on HYVIN viihteellisesti valittu. Lähestulkoon kaikki vähänkin haastavampi on karsittu pois.
Vuoden albumeista oma suosikkini oli Terhi Ekebomin Honeymoon Island, joka on pitkän linjan tekijän vahva ja raikas teos. Sitä, saati Katja Tukiaisen, Amanda Vähämäen, Mika Lietzenin, Marko Turusen ja Jyrki Heikkisen kansainvälisen vertailun kestäviä HYVÄTASOISIA teoksia ei listalla näe.
Toisaalta esimerkiksi J-P Ahosen Villimpi pohjola ei tässä noussut mukaan listalle, vaikka on selkeää hyvin tehtyä viihdettä. Huomionarvoista on, että pienkustantajien julkaisut on Adaa ja Kehää lukuunottamatta karsittu pois. Tamperelaisuus taas näkyy listalla neljässä teoksessa.
Joka tapauksessa, jos en nyt ihan fiaskoksi tätä sano, niin ainakin jokainen voi todeta että jurylla ei selkeästi ole ollut tarvittavaa laaja-alaista tuntemusta sarjakuvasta. Kemin sarjakuvakilpailussa olen ihaillut sitä, että siellä on osattu ja uskallettu laittaa järjestykseen viihteellinen ja taiteellinen sarjakuva samassa sarjassa. Sarjakuva-Finlandian kanssa näin ei ole.
Jos palkinnon nimi on näin reteästi omin luvin valittu Finlandiaksi, uskoisin sen jakajien ymmärtävän myös mukana tulevan vastuun. Jos näin ei tapahdu, tässä a) luodaan pahaa verta b) jaetaan kenttää. Tai, ehkä palkinnosta onkin vain tarkoitus rakentaa yksi markkinointikeino lisää. Siis toistaa se, mitä kirjallisuuden puolella tehdään.
Mutta, kertokaapa mielipiteenne.
-
Joka tapauksessa, jos en nyt ihan fiaskoksi tätä sano, niin ainakin jokainen todeta että jurylla ei selkeästi ole ollut tarvittavaa laaja-alaista tuntemusta sarjakuvasta.
Äläpäs nyt! En nyt muista sanatarkasti Aamulehden juttua aiheesta, mutta raadin jäsenet totesivat silloin kun palkinnosta ensimmäisen kerran oli puhetta että lähes jokainen suomalainen on lukenut tai lukee Aku Ankkaa "joten asiantuntijoita maassamme kyllä riittää".
-
Sanattomaksi vetää.
-
En nyt muista sanatarkasti Aamulehden juttua aiheesta, mutta raadin jäsenet totesivat siinä silloin kun palkinnosta ensimmäisen kerran oli puhetta että lähes jokainen suomalainen on lukenut tai lukee Aku Ankkaa "joten asiantuntijoita maassamme kyllä riittää".
Mahtavaa, tässähän saa tunteen, että Suomi jos mikä on sitten sarjakuvan suurvalta, kun kerran asiantuntijoita on täällä niin paljon.
Tuo lista kertoo kyllä paljon siitä, miten paljon arvostusta kyseinen palkinto tulee saamaan niin sarjakuvaväen kuin suuren yleisön joukossakin.
-
Olen kiitollinen siitä, että ainakaan ei valittu Pate Mustajärveä päätuomariksi... millainen sarjakuvasivistys lienee Jorma Uotisella?
Ainahan "parhaan valinnassa" liikutaan henkimaailman tasolla, koska absoluuttiseen totuuteen ei ole vielä ylletty edes Tampereella.
Omat suosikkini tästä listasta ovat samat kuin ennekin, Tikkasen Kanerva ja yks juttu sekä Tiitu Takalon Kehä.
-
Olen kiitollinen siitä, että ainakaan ei valittu Pate Mustajärveä päätuomariksi... millainen sarjakuvasivistys lienee Jorma Uotisella?
Onhan nuo oikeatkin Finlandiat usein valinnut joku kirjallisuuden kentän ulkopuolinen tyyppi. Minusta Uotinen nyt on keikkunut taiteen kartalla niin pitkään ja monissa projekteissa, etten minä nyt häntä välttämättä sen huonompana valintana pitäisi. Tietysti, jos Uotinen tykkää erityisesti Karvisesta niin voivat kulmakarvat kohoilla siellä sun täällä. Voihan hän perusteiden puutteessa vaikka esittää arvionsa tanssin muodossa.
-
Tappelu! Tappelu! Tappelu!
Oon kyllä Tommin kanssa samaa mieltä, viihteellinen, ammattitaidoton lista ja diktaattorin valinta perin omituinen (viihteellinen sekin).
Ensinnäkin vastustan diktaattorin käyttöä yleensäkin. Diktaattoria käytetään koska yksilön mielipide herättää polemiikkia ja sillä myydään teoksia, mutta se herättää myös riitoja. Sarjakuvapiirit eivät ole olleet juurikaan kovin riitaisia, eikä tänne kirjallisuudesta tuttuja riitoja kaivata. Tässä uhkaa käydä juuri niin kuin pelkäsin, aletaan kyräillä ja kaivaa poteroita.
Itse odotin listan näyttävän suurin piirtein tältä:
- Tiitu: Kehä
- Jarno L-N: Tunteiden maisteri
- Lietzén: Tarinoita lännestä
- Turunen: Lihat puntarissa
Joku voisi pistää pystyyn äänestyksen siitä kuka voittaa! Ja tietysti varjofinlandia-lista!
Hämmentävintä on kuitenkin omat tunteet. Istun järkyttyneenä koneen ääressä niin kuin tällä olisi jotain merkitystäkin.
-
Petteri Tikkanen on vahvoilla, enkä pane pahakseni.
Lista kelpaa mulle siinä kun joku toinenkin.
-
jee-sus :o
-
Uskottavuus schmuskottavuus. Finlandioiden tarkoitus tuntuu olevan myynnin ja kiinnostuksen herättäminen, ja sitä tässä kohtaa tuskin tapahtuu, jos kymmenen kärki koostuu vain ja ainoastaan psykoterapeuttisesta tajunnanvirrasta ja umpimielisestä vajakkitörkeilystä. Sitä se taidesarjakuva alaan vihkiytymättömälle kuitenkin pintaraapaisulla on.
Konservatiivisuus on alussa hyvä asia, kun konservatiivista yleisöä lämmitellään vähemmän konservatiiviselle taiteelle...
Turusen puuttuminen tosin sapettaa.
-
Siis ei millään pahalla, mutta tuo lista ei vastaa kilpailun nimeä.
-
Petteri Tikkanen on vahvoilla, enkä pane pahakseni.
Petteri on näistä kyllä minunkin suosikki. Hieman harmitti Hännisen Villen penseähkö arvio Sarjainfossa. Tämä viimeisin Kanerva on kuitenkin selkeästi Tikkasen paras työ. Hyvin eheä kokonaisuus, josta on onneksi karsiutunut se ihan ylimääräinen söpöily pois. Tunneskaala on aiempaa laajempi. Albumi on koskettava ja yksinkertaisesti hyvin tehty. Petterin työt on Kemi-voittojen jälkeen jääneet vähämmälle huomiolle. Ehdolla oleva Kanerva on kuitenkin selkeä voimannäyte.
-
Uskottavuus schmuskottavuus. Finlandioiden tarkoitus tuntuu olevan myynnin ja kiinnostuksen herättäminen
Osuit tässä Janne täysin oikeaan. Finlandialla olisi mahdollisuus nostaa esiin hyviä teoksia, jotka muuten ovat jääneet huomiotta.
-
Onhan se tietysti järkevää nostaa Kiroileva siili ja Viivi ja Wagner listalle, jotta suurempikin yleisö kiinnostuu listasta. Mutta jos niitä aletaan palkitakin, niin sitten hyöty jää nollasummapeliksi, koska tuskinpa Finlandia enää niiden myyntiä nostaa. Jotenkin pelottaa kun portinvartijana on tyyppi joka työkseen piereskelee lavalla.
-
Oikein hyvä listä.
Pelkäsin, että se olisi täynnään jotain taidepelleilyä.
Rohkea veto.
Nyt ei nuoleskeltu sarjakuvan sisäpiiriä.
Bra!
-
Mutta jos niitä aletaan palkitakin, niin sitten hyöty jää nollasummapeliksi, koska tuskinpa Finlandia enää niiden myyntiä nostaa.
Toivottavsti tuomari ei anna myynnin tai muun epäolennaisen sumuttaa arvostelukykyään.
Paras voittakoon.
-
Onhan se tietysti järkevää nostaa Kiroileva siili ja Viivi ja Wagner listalle, jotta suurempikin yleisö kiinnostuu listasta.
Mutta jos niitä aletaan palkitakin, niin sitten hyöty jää nollasummapeliksi, koska tuskinpa Finlandia enää niiden myyntiä nostaa.
Ei kai se voi olla tuomariston lähtökohtana, että kenen myyntiä nyt nostellaan?
-
Ei kai se voi olla tuomariston lähtökohtana, että kenen myyntiä nyt nostellaan?
Jos perustetaan palkinto jonka tarkoituksena on nostaa myyntiä, niin ketju ei saa pettää missään vaiheessa :)
-
Vaikea ymmärtää, mitä joku Viivin ja Wagnerin juhlakirja tekee tuolla listalla. Muutenkin soisin palkinnon pidemmälle tarinalle enkä strippikokoelmalle.
"Taidepelleilyä" ei alkuperäiseltä listalta löytynyt. Mihin albumeihin Tertsi viittaat?
Kanerva ja yks juttu on minunkin suosikkini tuosta joukosta. Saa tipan linssiin jokaisella lukukerralla. Bosporin helmeä en ole vielä lukenut, mutta Anni-alppareille soisi ihan muutenkin jonkun "kiva, että tämmöistä tehdään" -palkinnon.
-
Tästähän tiesi lähtiessä miten käy mutta silti,
hieno lista, kauniita albuminnimiä, päteviä kommentteja, hyvä ketju. :)
-
Nooo... näyttää paremmalta kuin pelkäsin. Tuomari Jorma aiheuttaa eniten hämmästystä. Kuinkas nyt näin. Valitseeko kirja-Finlandiankin vain yksi sankari sukkahousuissaan?
Yksi juttu vaan... viitaten varsinkin tuohon Tertsin taidepelleily-kommenttiin. Rakastan palavasti Karvista. Teen kuitenkin itse aika erilaisia sarjakuvia joita on tarkoitus lukea eri tavalla ja erilaisessa mielentilassa. En missään nimessä haluaisi pakottaa ketään lukemaan sarjiksiani, jos ei kiinnosta/huvita. En ajattele että ne olisivat haudanvakavaa taidetta jota ilman maailma ei voi tulla toimeen. Jotkut omista räpellyksistäni ovatkin melko viihteellisiä. Kuitenkaan en tajua, miksi niitä pitäisi edes verrata Karvisen kaltaiseen mestariteokseen. Olisiko se niin paha asia jos ns. taidesarjakuva ja viihdesarjakuva kilpailisivat eri sarjoissa. Tai edes niin, että ensi vuonna tehtäisiin joku selkeä linjaus siitä mitä palkitaan ja miksi. Koko kilpailu, siinä palkinnosta kamppailevat teokset ja sen salamyhkäiset tarkoitusperät vaikuttavat tällaisen sivustakatsojan silmissä sattumanvaraiselta sillisalaatilta. Ikäänkuin kilpailu olisi pantu pystyyn huvin vuoksi, ilman sen kummempaa näkemystä maailmasta, elämästä ja sarjakuvista.
Kysyn vaan!
-
"Taidepelleilyä" ei alkuperäiseltä listalta löytynyt. Mihin albumeihin Tertsi viittaat?
En ole lukenut mitään alkuperäistä listaa.
Tässä viime vuosikymmeninä kun kotimaista sarjakuvaa on jossain kehuttu tai palkittu, niin se on ollut hyvin usein ainakin minulle liian "haastavaa". Tai ihan käsittämätöntä. Tai pitkästyttävää. Sitä on sanottu jossain taidesarjakuvaksi. Minusta se on ollut taidepelleilyä, keisarin uusia vaatteita.
Olen ostanut monia kehuttuja kotimaisia albumeja tai vastaavia ja aina pettynyt raskaasti. En viitsi enää lukea enkä ostaa kotimaista sarjakuvaa. En tiedä enkä varsinkaan muista noiden teideteosten nimiä.
Kotimaisuus on alkanut merkitsemään minulle samaa kuin sana "huono".
Nyt tässä Finlandia-kymmenikössä näyttäisi olevan ainakin selailtuna (en siis lue kotimaista) monia kunnianhimoisesti/huolellisesti toteutettuja teoksia.
Toivottavasti Kiroileva siili voittaa. Saisin hyvän syyn ostaa sen. Kenties pitäisin siitä. Kenties viitsisin ostaa joskus jonkun muunkin kotimaisen sarjakuvan.
-
En ole lukenut mitään alkuperäistä listaa.
Tämä lista. (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html)
Jyrki Heikkistä ja ehkä Pasi Pikkaraista lukuunottamatta tuolta listalta ei löydy mitään sellaista, jota tavallisempikin tallaaja ei kykenisi lukemaan ja käsittämään. Taiteellisuus ja hyvä, selkeä juonenkerronta kulkevat parhaissa tapauksissa (esim. Marko Turusen Lihat puntarissa joka ei kärkikymmenikköönn päässyt) käsi kädessä.
Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mäkään en ole kauhean viehtynyt "daidesarjakuvaan" sanan pahimmissa merkityksissä. Mutta onneksi käsittämättömimmät taidepläjäykset ovat jääneet jonnekin 90-luvulle. Nykyinen suomalainen taidesarjakuvakin on aidosti laadukasta, osaavaa, käsitettävää ja kansainvälisesti arvostettua.
-
Oon kyllä Tommin kanssa samaa mieltä, viihteellinen, ammattitaidoton lista ja diktaattorin valinta perin omituinen (viihteellinen sekin).
Minusta päätuomarin valinta on liiankin korkeakulttuurihakuinen jos palkinnon päätavoitteena on keskivertokansan tavoittaminen myynninedistämishengessä. Jope Ruonansuu on kiireinen mies, mutta siinä olisi ollut parempi tuomari tähän kisaan. Ehkä ensivuonna sitten.
Hämmentävintä on kuitenkin omat tunteet. Istun järkyttyneenä koneen ääressä niin kuin tällä olisi jotain merkitystäkin.
No just. Minusta tällä on merkitystä.
Minulla on ollut haaveena jo pitkään, että sarjakuva voitaisiin ymmärtää yhtä laajana kenttänä kuin mikä muu taiteenalue tahansa. Että on huumoria, viihdettä, vakavampaa ja taiteellisempaa sarjakuvaa ja kaikille paikkansa ja hetkensä. Mutta tämä että kutsutaan palkintoa Finlandiaksi, joka on kuitenkin korkakulttuurinen palkinto ihan sen tavistallajankin mielessä ja raati valitsee finaaliin pääosin viihdettä. Sarjakuva typistyy pelkäksi viihteeksi.
-
Tuomari Jorma aiheuttaa eniten hämmästystä. Kuinkas nyt näin. Valitseeko kirja-Finlandiankin vain yksi sankari sukkahousuissaan?
Kirja-Finlandiankin valitsee aina yksi henkilö. Uotinen on ihan oiva valinta tuomariksi, maailmaa nähnyt ja eri taiteenaloja hyvin tunteva. Voisihan Uotinenkin suhtautua sarjakuvantekijöihin niinkuin sarjakuvantekijät nyt näyttävät suhtautuvan häneen. Mutta ei suhtaudu, vaan on suostunut tähän hommaan ilomielin. Jos hän työkseen tanssiesityksissä käyttää sukkahousuja, se nyt sattuu olemaan balettitanssijoille kuuluva esiintymisasu. Kamalinta mielestäni olisi, että tuomariksi olisi valittu joku keskustelufoorumeille työkseen kirjoitteleva "asiantuntija".
-
No joo, olishan tuo lista voinut vähän monipuolisemmalta näyttää.
Mulle henk. koht. olis riittänyt, että esim. nuo kaksi ensimmäistä olis heivattu (piip) ja tilalle otettu kaksi esim alla olevasta listasta. Olis tasapainottanut kummasti.
- Jarno L-N: Tunteiden maisteri
- Lietzén: Tarinoita lännestä
- Turunen: Lihat puntarissa
Mutta siitäkin olis kai joku älähtänyt.
"Viihdepaskan" ja "Taidepaskan" välinen rajanveto on vaikeaa.
-
Kuulin palkinnon perustajaporukalta jo kauan sitten, että viihde- tai taidesarjakuvaa ei Sarjakuva-Finlandiassa tulla erottelemaan. Hyvä. Hyvä! Finlandia-nimi menee viihteestä huolimatta, koska meillä on Iskelmä-Finlandiakin.
Mutta jotain rajaa!
Muumimamma-sarjakuva on ehkä piirretty hienosti, mutta mitä helvettiä tuollainen oheistuote tekee kirjallisuuspalkintolistalla?!
Sama juttu Viivi ja Wagner -juhlakirjan kanssa. Oliko Viivi ja Wagner noin pakko saada listalle? En tosiaan väitä, etteikö itse sarja ansaitsisi tunnustusta siellä sun täällä, mutta niinkö juhlakirja? Ei toimi.
Ensimmäisen listan perusteella ei tee mieli vielä heitellä kananmunia lavalle, mutta ensi vuoden listaan asti olen kyllä erittäin skeptisellä ja odottavalla kannalla.
Marko Turusen Lihat puntarissa -kirjan puuttuminen listalta on yksinkertaisesti skandaali.
-
Ville ehti väliin, mutta:
Tuossa listassa on toki monta teosta, joille palkinnon voisi antaa. Mutta eihän tuo silti MITENKÄÄN ole lista kymmenestä viime vuoden parhaasta kotimaisista albumista. Tajuan hyvin, että mukaan on haluttu valita mahdollisimman helppoa kamaa, jotka kuka tahansa satunnainen "tavis" pystyy ymmärtämään. Silti en pysty käsittämään mitä joku Viivi ja Wagner Juhlakirja tekee mukana, ja missä on esim. viime vuonna Puupäähatutetun Marko Turusen loistava Lihat puntarissa.
Olen samaa mieltä kuin Jukka, että parilla vaihdolla kärkikymmeniköstä olisi saatu fiksumpi ja monipuolisempi. Eikä siitä silti olisi tullut "taidepaskalista".
-
Tämä lista. (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html)
Jyrki Heikkistä ja ehkä Pasi Pikkaraista lukuunottamatta tuolta listalta ei löydy mitään sellaista, jota tavallisempikin tallaaja ei kykenisi lukemaan ja käsittämään. Taiteellisuus ja hyvä, selkeä juonenkerronta
Honeymoon Island voisi olla vielä semmoinen. Näppituntumana on että "tavallinen tavis" vierastaa jo heti jotain "erikoista" piirrostyyliä. Sillä tehdään ensivaikutelma lukijaan parissa sekunnissa. Tai vaikeahan tässä on astua "tavallisen lukijan" nahkoihin. Heitäkin on niin monenlaisia. :P
Ihmettelen kyllä miksei Tunteiden maisteri ja Lihat puntarissa ole tuolla listalla. Ehkä taka-ajatuksena myös ettei jo palkittua (lihat) palkita? Ööh?
Mut enivei eihän kirjallisuus -Finlandiassakaan palkita Vareksia tai Jerry Cottoneita....
Timo
-
Mutta tämä että kutsutaan palkintoa Finlandiaksi, joka on kuitenkin korkakulttuurinen palkinto ihan sen tavistallajankin mielessä ja raati valitsee finaaliin pääosin viihdettä.
Ihanko olet vakavissasi?
-
Viihdettä 4/10:
Viivi ja Wagner Juhlakirja
Bosporin helmi
Kiroileva Siili
Muumimamman vaarallinen nuoruus
Timo
-
Viihdettä 4/10:
Viivi ja Wagner Juhlakirja
Bosporin helmi
Kiroileva Siili
Muumimamman vaarallinen nuoruus
Kiitos, Timo.
Alkoivatkin mutu-tuntumat jo riehaantua hätätila-asteelle.
-
Ronkasen lista on vähän suppea. Esim. Väritetyt unet voisi laskea sinne viihteen piiriin. Samoin moni muukin listan sarjakuvista.
"Kekkonen vasta-alkaville ja edistyville" teokseen en ole tutustunut...
Pettymys mikä pettymys.
Tuolla listalta uupuu jostain käsittämättömästä syystä viime vuoden parhaat sarjakuvateokset.
-
Viihdettä 4/10:
Muumimamman vaarallinen nuoruus
Tuota... tämän teoksen käsikirjoittaja Johanna Sinisalo on jo saanut Kirja-Finlandian ja piirtäjäkin on huippuluokkaa, joten ei kai ihme että tämä teos on listalla mukana.
-
Julkaistaanko raadin perusteluja valitsemistaan teoksista missään?
*Muok: Eiku tuolla pdf-tiedotteessahan ne perustelut olivatkin. Kvaakin uutisesta puuttuivat. Voisko lisätä?
-
Onko Jorma Uotinen kovakin sarjakuvaharrastaja? En ole ikinä ajatellut, että hän olis jotenkin erityisen profiloitunut sarjakuvien lukijaksi.
-
Nyt tässä Finlandia-kymmenikössä näyttäisi olevan ainakin selailtuna (en siis lue kotimaista) monia kunnianhimoisesti/huolellisesti toteutettuja teoksia.
Minusta taas listan ulkopuolelta löytyy useampikin teos, jossa on enemmän kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa kuin listatussa kymmenikössä. Itse asiassa tuolla valittujen listalla on useampikin teos, joka on aika puolivillaisesti tehtyä sarjakuvaa. Valjua, jopa puutteellista tai Villen mainitsemaa 'oheistuotetta'. On hyvä, että kokoelmille annetaan tila kilpailussa, mutta että juhlakirjat ja muut... hmm.
Tertsin provoiluun ei nyt taida olla oikein syytä, sillä tässä ei kai kukaan ole vaatimassa listan koostumista taidesarjakuvasta (mitä se sitten tarkoittaakaan). Lähinnä kai kyse on siitä, että jos kilpailuun otetaan kaikki mukaan, pitäisi juryn myös osata laittaa supersankarit, muumit, taide ja kaikki muu sarjakuvan alle mahtuva samalle viivalle.
-
Kiitos, Timo.
Alkoivatkin mutu-tuntumat jo riehaantua hätätila-asteelle.
Viihdettä toki, mutta siltikin hyvää ja erinomaista. Eli vaikeita valintatilanteita ei voi välttää. Sinisalon Finlandia-palkittua romaaniakin voisi pitää "vain" viihteenä, ja Sinisalohan koitti etäännyttää jossain vaiheessa itseään tuolta niin kovin viihteelliseksi mielletyltä SF-puolelta puhumalla spekulatiivisesta fiktiosta vai mitä se oli.
Onko Jorma Uotinen kovakin sarjakuvaharrastaja? En ole ikinä ajatellut, että hän olis jotenkin erityisen profiloitunut sarjakuvien lukijaksi.
Ketähän noita kirjallisuus-Finlandian jakajia on ollut? Muistaakseni joukossa ihmisiä, joita ei kovin kirjallisuuden lukijoiksi profiloituneina ole pitänyt.
Mitäs viihderomaaneja Finlandian joukoissa on ollut? Varesta ei ainakaan, myyköön vaikka miljoonia. Eikä Juha Vuorista. :P
Timo
-
Varjo-sarjakuva-finlandia on oiva ehdotus.
Lupaan toimia varsin puolueettomana Ylipääjumaladiktaattorivalitsijamiehenä tässä varjokisassa. Kvaakin hallintokunta voi valita finalistilistan, jonka teokset lähetätte minulle osoitteeseen
Paavo J. Heinonen / Kaltio
PL 42
90015 Oulun kaupunki
Julkistan voittajan jossain Oulun juottolassa Tampere kuplii -tapahtuman aikaan ja ilmoitan tuloksen jollekin Tampereella ryönäävälle kaverille.
Jos joku epäilee pätevyyttäni tähän työhön, voin ilmoittaa, että olen kerran ollut valitsemassa (eli viime vuonna) Kemin sprinttistrippikisan voittajaa, ja kaverini Ville jäi silti kolmossijalle.
Se kirjallisuuden Finlandiahan on jo pitkään ollut perseestä. Alkuvuosina ehdokasvalinnassa käytettiin vielä esteettistäkin harkintaa, mutta sitten kun esseet, draama sekä runous jätettiin kisasta pois ja jäljelle jäi vain pyrkimys kasvattaa proosateosten myyntiä, on FP ollu kyllä aika mielenkiinnotonta jokavuotista pakkopullaa kirjallisuusmaailmassa.
Sitä paitsi Finlandia-palkinto on kustantajien eikä kirjailijoiden kisa: jos teoksen haluaa esiraadin luettavaksi, pitää sen kustantajan maksaa osallistumismaksu palkinnon jakavalle Suomen Kustannusyhdistykselle. Pienet, köyhemmät kustantamot on siis pullautettu koko palkinnon ulkopuolelle.
Näin siis ymmärtääkseni, voin olla väärässä. Mutta yleensä en ole.
Kuinka vain, pistäkää tulemaan niitä ehdokaskirjoja yllä mainittuun osoitteeseen. Jos hyvin käy, saattaa Kaltio julkaista niistä joitain mainintoja.
(Kemin sprinttistrippikisan 2007 parhaat muuten siis täällä: http://www.kaltio.fi/index.php?1022)
-
Noh, luotamme Jormaan täysin rinnoin. Täytyy kyllä sanoa, että minuakin ihmetyttäisi, jos historian ensimmäinen Sarjakuva-Finlandia menisi Viiville ja Wagnerille tai Kiroilevalle siilille. Toisaalta, jos Jorma ei kauheasti sarjakuvia ole lukenut, hän voi aivan hyvin nostaa jonkun näistä "viihteellisistä" ykköseksi.
Mutta kisan parasta antia jo tässä vaiheessa on myrsky vesilasissa, kun marginaaliharrastuksen kannattajilla käyvät tunteet kuumina jo nyt! :)
-
Optimismi tuottaa pettymyksiä.
Kysymys: Miten Sarjis-Finlandian jakaminen vaikuttaa teidän, jotka ette ole kisaamassa, elämään? Vapaa sana myös osallistuville. ???
-
Ketähän noita kirjallisuus-Finlandian jakajia on ollut? Muistaakseni joukossa ihmisiä, joita ei kovin kirjallisuuden lukijoiksi profiloituneina ole pitänyt.
Mitäs viihderomaaneja Finlandian joukoissa on ollut? Varesta ei ainakaan, myyköön vaikka miljoonia.
Kelpaisiko Harjunpää?
Finlandia-palkinnon saajat, ehdokkaat ja jakajat (http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/).
Minä muuten aion seurata tätä ketjua tiiviisti, koska ihan kohta varmasti selviää, miten viihteen erottaa taiteesta. Aika moni on nimittäin pystynyt toteamaan, että jury on tehnyt sen väärin, ja se on erittäin hyvä lähtökohta!
-
Optimismi tuottaa pettymyksiä.
Tänä päivänä myös realismi, kohtuus, oikeus ja muu vanhan maailman hömpötys.
-
Niin. Elämä on kilpailua ja paras voittaa! ;D
-
Palkinto on ehdottomasti Finlandia-tittelin ansainnut, koska se jo nyt selkeästi herättää tunnetusti lyhytvihaisissa ynnä epäkatkerissa suomalaisissa tunteita ja palauttaa mieliin useita naatinnollisia yhteisen tuskan hetkiä.
1. Ahtisaari ei saanut Nobelia
2. Suomi on hävinnyt jääkiekon MM-kisojen finaalissa Ruotsille useammin kuin voittanut
3. Frederik ei päässyt Euroviisuihin
4. Juha Mieto ja sadasosasekunti
5. Jörn Donner ei saa joka vuosi Jussi-patsasta
6. Mika Waltari ei saanut Nobelia
7. Urho Kekkonen ei saanut Nobelia
8. Tove Jansson ei saanut Nobelia
9. Kekellä ei ollut turboo
10. Renny Harlin
Jos ei osaa näistä naattia ja irvistellä, ei ole suomalainen.
-
Kysymys: Miten Sarjis-Finlandian jakaminen vaikuttaa teidän, jotka ette ole kisaamassa, elämään? Vapaa sana myös osallistuville. ???
No, tämä päätyminen valitun kymmenen listalle varmaankin nostaa kirjojeni myynnin kattoon ja toivon mukaan näivettää Aseman ja Daadan kaltaiset kunnianhimottomien ja muutenkin ala-arvoisten kustantajien toiminnan pikimmiten. Se olisi vähintäänkin kohtuullista!
-
Varjo-sarjakuva-finlandia on oiva ehdotus.
Kaltio ja sanomalehti Kaleva voisivat yhdessä järjestää Varjo-Sarjakuva-Finlandian yhdessä Oulun kaupungin kanssa, kumpikin julkaisu on tiettävästi kunnostautunut suomalaisen sarjakuvan suureksi tukijaksi ja Oulun kaupunki varmasti rahoittaisi mielellään palkinnot.
-
Palkinto on ehdottomasti Finlandia-tittelin ansainnut, koska se jo nyt selkeästi herättää tunnetusti lyhytvihaisissa ynnä epäkatkerissa suomalaisissa tunteita ja palauttaa mieliin useita naatinnollisia yhteisen tuskan hetkiä.
Juuri näin. Lisäksi palkinto alkaa jo kestää vertailun Kirja-Finlandian kanssa, koska:
- palkinto menee kuitenkin väärälle teokselle
- ehdokkaiksi on nostettu vääriä teoksia
- palkinto on aivan liian kaupallinen
- tuomaristo ei tiedä asiasta mitään
- oikeasti tällaisella palkinnolla ei ole mitään väliä enkämäsitänytoishalunnutkaan
-
Ihanko olet vakavissasi?
No sori nyt vaan jos en jaksa hymistellä.
-
Juuri näin. Lisäksi palkinto alkaa jo kestää vertailun Kirja-Finlandian kanssa, koska:
- palkinto menee kuitenkin väärälle teokselle
- ehdokkaiksi on nostettu vääriä teoksia
- palkinto on aivan liian kaupallinen
- tuomaristo ei tiedä asiasta mitään
- oikeasti tällaisella palkinnolla ei ole mitään väliä enkämäsitänytoishalunnutkaan
Mutta eikö ole hienoa, että palkinto vesitetään näin tehokkaalla aikataululla? Kirjallisuuden puolella siihen meni sentään useita vuosia.
-
Mutta eikö ole hienoa, että palkinto vesitetään näin tehokkaalla aikataululla? Kirjallisuuden puolella siihen meni sentään useita vuosia.
Hartain toiveeni on, että palkinnon pokkaa... Toivon Toinen kirja. Ihan vain kiitospuheen takia :P
-
Kaikkein kamalinta tässä on tietysti se, että jotkut melkoisen pyyteettömät tahot ovat kehittäneet tavan saada lehdistöltä ja ehkä suurelta yleisöltäkin huomiota sarjakuvalle (plus yhdelle onnekkaalle vähän moolahia), ja sitten he pilaavat kaiken kehtaamalla korostaa luettavuutta daideellisuuden sijaan. Ja kehtaavat vielä ignoroida parit viralliset eliitin lempparit! Elämä potkii taas elitistiä päähän ja moukat vie kaiken huomion.
Marginaalin huono itsetunto on taas parhaassa terässään, enkä yhtään ihmettele jos jossain tunnetaan puukon kutittelevan selkäpiitä.
Kyräily on kivaa ja kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, älkää ihmeessä lopettako! Sarjakuva EI ole iloinen asia.
-
Mutta eikö ole hienoa, että palkinto vesitetään näin tehokkaalla aikataululla? Kirjallisuuden puolella siihen meni sentään useita vuosia.
;D
No, vakavasti puhuen tilanne ei ole niin huono, miltä se näyttää. Palkinto saatiin ja ehdokkaina on ihan päteviäkin teoksia. Niiden muutamien ehdottomasti listalle kuuluneiden (Lihat puntarissa! Lihat puntarissa!) teosten puuttuminen vain ihmetyttää ja pistää miettimään raadin pätevyyttä.
Myös haluaisin, että palkinnon saisi oikeasti joku pidempi tarinakokonaisuus, eikä strippisarjakuvakokoelma. Ihan vain sen vuoksi, että suurelle yleisölle sarjakuva tarkoittaa kuitenkin nykyään lähinnä sanomalehdissä ilmestyviä strippejä, joten Finlandia-palkinto nostaisi näkyville muunkinlaista sarjakuvaa, oli se sitten "viihteellistä" tai ei.
Männäviikolla jouduin selittämään uutena asiana erään kaupungin taidemuseon johtajalle, että on olemassa sellainenkin asia, kuin "sarjakuvaromaani"...
-
Hartain toiveeni on, että palkinnon pokkaa... Toivon Toinen kirja. Ihan vain kiitospuheen takia :P
No siinä vaiheessahan kiitän tietenkin ensisijassa sydämestäni festivaaleja, äitiäni ja toivon maailmaan rauhaa. Kyynelkin saattaa tirahtaa. Sen jälkeen ajelemme Rannan, Turusen ja Ojan kanssa taksilla rautatieaseman ja Hämeenpuiston väliä niin kauan kuin rahaa riittää. Loppuyö menee pikkusikareiden ja konjakin parissa festivaalijohtajan kanssa filosofiasta keskustellen. Viimeinen muistikuva on ylituomarin suorittama epävarma tanssi takkatulen loisteessa. Sunnuntaina palaan Helsinkiin ja lopetan sarjakuvan teon.
-
Ja kehtaavat vielä ignoroida parit viralliset eliitin lempparit! Elämä potkii taas elitistiä päähän ja moukat vie kaiken huomion.
Vituttais suakin, jos Vuoden Olut valittaisi Karjalan, Lapin Kullan, Olvin ja Koffin muodostamasta kärkijoukosta. ;)
-
Ja kehtaavat vielä ignoroida parit viralliset eliitin lempparit! Elämä potkii taas elitistiä päähän ja moukat vie kaiken huomion.
Tää on tietysti yksi tapa katsoa asiaa. En tosin koe itseäni kovin elitistiseksi, mutta mitäs minä tiedän.
Kuulin palkinnon perustajaporukalta jo kauan sitten, että viihde- tai taidesarjakuvaa ei Sarjakuva-Finlandiassa tulla erottelemaan.
Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tätä (oikeaa) lähtökohtaa ei valinnoissa noudatettu.
Finlandia-hiihtojen sivuilla on perustelut mukaanpäässeistä albumeista. Vielä paljon kiinnostavampaa olisi lukea perusteluita, miksi muutama teos ei päässyt mukaan. Etenkin monen mainitsema Lihat puntarissa.
-
Koira, kaksi lasta ja valkoisen aidan rajaama punainen omakotitalo Juupajoelta?
-
Niin siis tässä on niin hullu tahti, että edellinen viesti oli tomulle.
-
Provot provoina, mutta finalistikattaus on nyt raatinsa näköinen ja makuinen. Siinä mielessä tämä on aito (=laatupopulistinen) Finlandia, että se tasapainottelee korkeakulttuurin ja massakulttuurin välissä niin, että jotakuta saattaa kiinnostaakin. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, joten lienee syytä puhallella yhteen hiileen, niin saadaan jatkossa näyttävämpi rovio.
-
Korkeakulttuuri ja massakulttuuri? Eiköhän tässä noudateta enimmäkseen keskivertokulttuuria.
-
Kävin vähän polttamassa ja juomassa, mutta eipä se mieltä juuri rauhoittanut. Ainoa hyvä asia tässä on, että on jo iskelmä-Finlandia. Ehkäpä ihmiset eivät kiinnitä hirveästi huomiota sarjakuva-Finlandiaan, joka on tällä linjalla naurettavuuden huippu. Ja pönkittää mukavasti yleistä käsitystä siitä, että sarjakuva on hullunkurinen lasten ja friikkien rakastama harraste.
Luettavuushan on ehdottomasti hieno kriteeri sarjakuvalle, jota on syytä painottaa. "Palkinto päätettiin antaa tälle teokselle, koska sen lukeminen kesti vähiten aikaa, ja sen saattoi lukea pidemmän matkan päästä kuin muut ehdokaskirjat."
Viime vuonna on muuten ilmestynyt erittäin hyvä lastensarjakuvakin, jos kaikki muu vaikuttaa teistä liian vaikealukuiselta. Se on Katja Tukiaisen Kisun ABC. Minä ja tyttäreni pidämme siitä paljon. Raati sen sijaan piti enemmän Muumimamman nuoruudesta.
Jep. Hankala tähän on mitään sanoa. Hyvä homma, että ehdokaslistalla on muutama ihan asiallinenkin teos.
-
Eliitti on ammuttu ja pienkustantajat on menossa. Tie Tampereelle on kivetty hyvillä aikomuksilla. Ei puutu kuin vino ja massa damensino!
-
Tiitu Takalon "Kehä" voittaa palkinnon. Uskokaa pois. Olin sitä mieltä jo aikaisemmin, ja nyt olen asiasta entistä vakuuttuneempi. Ja mikäpäs siinä: sarjakuva on lievästä kliseisyydestään huolimatta hyvin kerrottu, todella upeasti piirretty ja lisäksi siinä on suvaitsevainen sanoma, jonka uskoisin vetoavan jollakin tasolla myös herra Uotiseen.
Lista on HYVIN erilainen kuin vaikkapa minä olisin valinnut. Samalla se on HYVIN viihteellisesti valittu. Lähestulkoon kaikki vähänkin haastavampi on karsittu pois.
En ole ehtinyt seurata keskustelua kovin tarkasti, mutta näyttää siltä, että ehdokaslista synnyttää ainakin polemiikkia samalla tavalla kuin kirjallisuuden Finlandia-listakin - ja se on hyvä juttu se, vaikkakin nyt se taitaa rajoittua pitkälti alan harrastajiin. Kilpailuilla tuntuu olevan myös sen verran yhteistä, että ns. katu-uskottava kulttuurieliitti näyttää suhtautuvan molempiin enemmän tai vähemmän alentuvasti.
Huomionarvoista on, että pienkustantajien julkaisut on Adaa ja Kehää lukuunottamatta karsittu pois. Tamperelaisuus taas näkyy listalla neljässä teoksessa.
En tiedä, voidaanko oikein puhua "pienkustantajien karsimisesta pois", mikäli viidesosa loppusuoralle päässeistä edustaa sellaisia. Tamperelaisuuteen en sitten ota kantaa.
Nooo... näyttää paremmalta kuin pelkäsin. Tuomari Jorma aiheuttaa eniten hämmästystä. Kuinkas nyt näin. Valitseeko kirja-Finlandiankin vain yksi sankari sukkahousuissaan?
Eikös se ole tavallaan sopivaa, että tuomarina on trikoosankari...? :)
En nyt muista sanatarkasti Aamulehden juttua aiheesta, mutta raadin jäsenet totesivat silloin kun palkinnosta ensimmäisen kerran oli puhetta että lähes jokainen suomalainen on lukenut tai lukee Aku Ankkaa "joten asiantuntijoita maassamme kyllä riittää".
... ja tämä on kyllä ehdottomasti nolointa, mitä on vähään aikaan kenenkään suusta päästetty. George W. Bush ehkä poissulkien.
Ensinnäkin vastustan diktaattorin käyttöä yleensäkin. Diktaattoria käytetään koska yksilön mielipide herättää polemiikkia ja sillä myydään teoksia, mutta se herättää myös riitoja.
En usko, että diktaattorin käyttäminen on mitenkään huono valinta. Jorma Uotinen on julkisuuden kulttuurihenkilö, jonka jakama palkinto saattaa herättää kiinnostusta sarjakuvapiirien ulkopuolellakin. Lisäksi tässä - kuten kirjallisuuden Finlandiankin puolella - on ollut jo useamman ihmisen esiraati käytössä. Lisäksi saatan olla pessimismiin taipuvainen, mutta väittäisin myös, ettei tämä palkinto tule sanottavammin nostattamaan voittajateoksen levikkiä, myönsipä sen sitten Uotinen tai joku ns. asiantuntija.
Sarjakuvapiirit eivät ole olleet juurikaan kovin riitaisia, eikä tänne kirjallisuudesta tuttuja riitoja kaivata. Tässä uhkaa käydä juuri niin kuin pelkäsin, aletaan kyräillä ja kaivaa poteroita.
Sarjakuvataiteilijoiden täytynee katsoa peiliin, mikäli homma alkaa mennä kyräilyksi, kaunailuksi ja poteroiden kaivamiseksi.
Ok, ehkä lista ei ole paras mahdollinen ja meillä jokaisella on omat mieltymyksemme siitä, mikä on hyvää sarjakuvaa ja mikä ei. Teoksen X voitto ei kuitenkaan tule olemaan keneltäkään toiselta pois, ja mikäli kotimainen sarjakuva saa tästä Finlandia-kisasta vähäsen nostetta ja julkisuutta, niin sen kuvittelisi ennemminkin hyödyttävän koko skeneä kuin muodostuvan painolastiksi kenellekään, tekipä tämä sitten massaviihdettä tai artsyfartsya.
-
Eiköhän tässä noudateta enimmäkseen keskivertokulttuuria.
Jeesus itki! Täällähän ymmärretään luettua! Ainakin vähän.
Onko nyt kuitenkin siis niin, että "keskivertokulttuuri" ei ole vakavasti otettavaa kulttuuria?
-
Jahas, tekstiä on syntynyt sivu per tunti. Enpä ole nauranut Kvaakissa aikoihin näin makeasti. Se osoittaa sen mihin sarjakuvaväki oikeasti on finlandiansa valmis työntämään!
9. Kekellä ei ollut turboo
Oli sillä, mutta vasta seuraavan vuoden lopulla!
Provot provoina, mutta finalistikattaus on nyt raatinsa näköinen ja makuinen.
Niin on, potkitaan niitä per...!
Loppuihin ei jaksa vastailla. Kaikki arvoonsa.
-
Enpä ole nauranut Kvaakissa aikoihin näin makeasti.
Ulkomailta asti on tullut aplodeja hienosta komediasta!
-
http://iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1490923
Jormakin kiihottui.
-
Eikös se vastaa kumpaakin ääripäätä? Onko niin että korkeakulttuuri on vakavasti otettavaa ja massakulttuuri ei? Jos kummatkin on vakavasti otettavaa tai vain toinen (oli se miten päin vaan) on siis keskivertokin edes hieman vakavasti otettavaa. huh mitä hölötystä...
Mitään minulla ei ole lisättävää noihin valintoihin, muuta kuin se että riskejä ei oteta. Tosin se on "name of the game". Tuntuu vähän naiivilta suivaantua noista valinnoista. Ikään kuin voisi naureskella sille että jossain Oscareissa ei ole vuosiin ollut mitään todellista yllärivetoa ja sitten olettaa että sellainen meininki ei koskisi Suomea kun vastaavanlainen kisa pistettäisiin pystyyn. Ja avot, miten kävikään Finlandialle. En usko että mikään tuon tasoinen juttu voisi lähteä millään rohkealla linjauksella (vaikka niin toivoisin), vaan pikemmiten ensiksi myötäillä sellaisia valintoja joilla voidaan kasvattaa uskottavuutta sekä yleisön ja tekijöiden keskuudessa ajan kuluessa. Tämähän on vasta ensimmäinen kerta herranjestas. Kutinkin ensimmäistä haukuttiin kilvan tietyissä piireissä, mutta se ei lannistanut sitä pyrkimystä jolla voitaisiin kehittää se yhdistävä tekijä "taidesarjakuvan" ja muun sarjakuvan välille. Katsotaan mitä tuosta tulee ja miten se vaikuttaa asioihin vaikkapa viiden vuoden päästä uudelleen.
-
Luettavuushan on ehdottomasti hieno kriteeri sarjakuvalle, jota on syytä painottaa. "Palkinto päätettiin antaa tälle teokselle, koska sen lukeminen kesti vähiten aikaa, ja sen saattoi lukea pidemmän matkan päästä kuin muut ehdokaskirjat."
Toinen tärkeä kriteeri on värillisyys.
"Musta ja valkoinen väri erottuivat kuvituksessa toisistaan esimerkillisesti."
(Toivottavasti muotoilin tämän riittävän kierosti, jotta kukaan ei tajua, että olen itse värisokea.)
-
En usko että mikään tuon tasoinen juttu voisi lähteä millään rohkealla linjauksella (vaikka niin toivoisin), vaan pikemmiten ensiksi myötäillä sellaisia valintoja joilla voidaan kasvattaa uskottavuutta sekä yleisön ja tekijöiden keskuudessa ajan kuluessa.
No hei, koko sarjakuvan kenttä on kulttuurissa marginaalia. En ymmärrä mitä tässä oikein olisi riskeerattu, jos mukana olisi ollut pari paikkansa ansainnutta taidevetoista teosta lisää. Sarjakuvalla itsensä elättäviä ihmisiäkään ei ole kuin korkeintaan muutamia kymmeniä. Tarkoitan kaikkia kentällä toimivia: kustantajia, tekijöitä, kääntäjiä jne. Oscarin rinnastaminen Sarjakuva-Finlandiaan ei siis oikein toimi. Palkinnossa on kai kysymys siitä, että laitetaan järjestykseen viime vuoden parhaat sarjakuvateokset. Yksinkertaista.
-
Palkinnossa on kai kysymys siitä, että laitetaan järjestykseen viime vuoden parhaat sarjakuvateokset. Yksinkertaista.
Ja jos pystytään tällä lailla laittamaan mainstream ja taidesarjakuva samalle viivalle, se on samalla mukava tunnustus mainstreamille. Mä olen jotenkin tottunut ajattelemaan, että raatien aivotoiminta on selittämätöntä. Siksi tämäkään ehdokaslista ei ole tavallista isompi järkytys. Mukana on sentään jotain puhdasta viihdettä ja jotain rohkeampaa.
-
No hei, koko sarjakuvan kenttä on kulttuurissa marginaalia. En ymmärrä mitä tässä oikein olisi riskeerattu, jos mukana olisi ollut pari paikkansa ansainnutta taidevetoista teosta lisää. Sarjakuvalla itsensä elättäviä ihmisiäkään ei ole kuin korkeintaan muutamia kymmeniä. Tarkoitan kaikkia kentällä toimivia: kustantajia, tekijöitä, kääntäjiä jne. Oscarin rinnastaminen Sarjakuva-Finlandiaan ei siis oikein toimi. Palkinnossa on kai kysymys siitä, että laitetaan järjestykseen viime vuoden parhaat sarjakuvateokset. Yksinkertaista.
No mistäs sä sitten alunperin marmatit?
-
Kauhea tappelu! Ei kai tämän jutun takia kannata yöuniaan menettää.
-
Kauhea tappelu! Ei kai tämän jutun takia kannata yöuniaan menettää.
Reality-viihdettä parhaimmillaan ;D
-
Jarno-Finlandia! Joo!
On Jorma Uotinen kyllä parempi tuomarivalinta kuin vaikka Kalervo Kummola. Uotinen on jotenkin niin myönteinen ja yllättävä hahmo. Ilta-Sanomissa sanoo tienneensä kolme sarjaa ehdokasopuksista ennalta. Trikoosankarin lopullinen ratkaisu on varmasti arvaamaton.
-
Jarno-Finlandia! Joo!
Kannatetaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
-
No mistäs sä sitten alunperin marmatit?
Siitä, että jos jätetään kaikki laskelmointi (Ville TM, "heh") ja yleisön kosiskelu pois (J. Suominen TM) niin ei tuo lista nyt kyllä varmaan kenenkään mielestä vastaa viime vuoden parhaita sarjakuvateoksia.
Vesa, en minä tässä Jarnon kirjaa listalle penää. Enemmän ihmettelen miksei Turusta tai Ekebomia valittu. Tunteiden maisterin valinta ensimmäiseksi Finlandiaksi olisi ollut liian munaisa juttu.
-
Eikö ole hyvä että tämä "trikoosankari" tuntee eri taiteenaloilta ennalta edes vähän ja voi näin lukea teokset puhtaalta pöydältä. Kuin että tietäisi jostain omasta mielestään kaiken ja muilta aloilta ei mitään.
-
Siitä, että jos jätetään kaikki laskelmointi (Ville TM, "heh") ja yleisön kosiskelu pois (J. Suominen TM) niin ei tuo lista nyt kyllä varmaan kenenkään mielestä vastaa viime vuoden parhaita sarjakuvateoksia.
Paitsi että sen listan laatineen raadin mielestä tietysti vastaa. Raadissa jokainen joutuu pudottamaan räikeimmät suosikkinsa pois konsensuksen takia, joten menee siellä "huonojen" mukana "parhaitakin", koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ja jos rehtejä ollaan, niin eiköhän pauttiarallaa jokaisen inehmon vuotuisissa suosikkilistauksissa ole jotain vähemmän absoluuttisesti hyvää puhdasta viihdetauhkaa mukana, jonka pois jättäminen olisi lievästi selkärangatonta poseeraamista. Laskelmoiminen on myös inhimillinen ominaisuus, joten sekin sallittakoon...
Nyt tekisi mieli tuomita omat inhokit ja hehkuttaa omat suosikit omaamani definitiivisen hyvän maun todisteeksi, mutta säästetään se mekastus oluen ääreen Kupliin tienoille. Raati saa luvan tarjota.
-
Hjoo, eihän siinä Jormassa mitään pahaa. Se oli vain aikamoinen ylläri!
En tiedä kirja-Finlandia -pelleilyistäkään yhtään mitään, ja lukemani perusteella en ehkä halua tietääkään, enkä mistään muustakaan, ikinä.
En oikein tajua mikä tässä taide-viihde-asetelmassa on niin ahdistavaa, mutta kummasti se nostaa niskakarvoja puolin ja toisin, tämä maa käy pian liian pieneksi molemmille... siks vaan ihmettelin että pitäisikö ne laittaa leikkimään eri puolille hiekkalaatikkoa. Kun arvostelussa pitäisi käyttää eri parametrejä. Mut tuskin se siitä paranisi ja lisäks tämä ratkaisu on kai paras mahdollinen, koska näin kaikki saa julkisuutta, ja pääsee vielä linnan juhliin.
Liityn hämmästelemään, miksei Lihat puntarissa ole listalla, ja niin edespäin. Loppuun hymiö: :-\
-
Tiitun Kehä kuuluu mielestäni parhaimpiin.
Totta on, että koko kenttä on marginaalista ja olisi hienoa jos esim. niinkin marginaalinen teos (ja hyvä) kuin Jarnon alppari on, saataisiin tuonne listalle. Jos vertaa sitä johonkin Kiroilevaan siiliin olisi hyvä, että jo kaikkien tuntemat alpparit antaisivat tilaa tuntemattomille (siis raadin valinnoissa). Tosin kuten on, parhaimmat viime vuoden sarjakuvat riviin ja Oscar-vertaukseni, parhaimmat viime vuoden elokuvat riviin. Kyse on nostosta marginaalista ja Oscar-kilvassa olevat ovat jo varmasti huomattu. Tosin sinnekin jää samankaltaista kulttuurista tekemistä ulkopuolelle ja siinä on yhtälaisuus Finlandian kanssa. Kummassakin on kai tavoitteena arvioida teokset irrallisena niitä ympäröivästä tunnettuudesta, mutta eipäs juu kun on tuota laskelmoitua rajausta yhtälailla. Mutta jäpätijäpäti. Missä ovat juryn perustelut? Minusta nuo pdf:n liirumit olivat kuvauksia, eivät perusteluja. Tai missä olisi perustelut hylätyksi tulemisesta?
-
Hyvää projektissa on paljon: julkisuus, rahaa sarjakuvantekijälle, se että saatiin ekalle listalle 50 teosta ym. Periaatteessahan tämä mahdollistaa jopa täällä kaavaillun Varjosarjakuvafinlandian! Pois valitus! Sen sijaan kiitosta, suitsutusta ja rispektiä niille jotka kykenivät moisen hankkeen tyhjästä (ja tyhjan puhumisen sijasta) pystyyn polkaisemaan.
Eiköhän tässä kotimainen sarjakuva kuitenkin ole voittavalla puolella :) ...Vaikka se tuon listan perusteella näyttäytyy hyvin heppoisena lukemisena "oikeisiin kirjoihin" verrattuna.
Sille että todistetaan sarjakuvan todellista potentiaalia ja suvereniteettia kerrontamuotojen joukossa, löytynee paikka jostain muualta. :)
-
Niiden muutamien ehdottomasti listalle kuuluneiden (Lihat puntarissa! Lihat puntarissa!) teosten puuttuminen vain ihmetyttää ja pistää miettimään raadin pätevyyttä.
Myös haluaisin, että palkinnon saisi oikeasti joku pidempi tarinakokonaisuus, eikä strippisarjakuvakokoelma.
Knoppi: mikäpä ristiriita tässä löytyy?
-
Hesarin pikku-uutisessa kulttuurisivuilla nostettiin valikoiman joukosta esiin yllättäen juuri V&W ja Kiroileva siili.
-
Knoppi: mikäpä ristiriita tässä löytyy?
Selitä toki, kiitos. Oletko lukenut Lihat puntarissa? Kirjahan on sukusaaga kohdusta hautaan, tokkopa tarinan kertominen vaakamallisissa sivuissa tekee siitä strippikokoelman.
-
Selitä toki, kiitos. Oletko lukenut Lihat puntarissa? Kirjahan on sukusaaga kohdusta hautaan, tokkopa tarinan kertominen vaakamallisissa sivuissa tekee siitä strippikokoelman.
Ainakin loppupuolen painistripit ilmestyivät aikoinaan Like Newsissä yksitellen, joten kyllä tuo minusta on ihan oikeaoppinen strippikokoelma.
-
Ainakin loppupuolen painistripit ilmestyivät aikoinaan Like Newsissä yksitellen, joten kyllä tuo minusta on ihan oikeaoppinen strippikokoelma.
Tämän logiikan mukaan siis esimerkiksi Matti Hagelbergin Kekkonen on strippikokoelma koska osa albumin sivuista ilmestyi yksi kerrallaan Suomen kuvalehdessä.
-
Lihat puntarissa on kokonaisuus, joka koostuu sarjakuvastripeistä. Osa on uusia, osa ilmestynyt Johnny Kniga-lehdessä. Muiden strippien ohessa, sarjakuvasivulla. Olen itsekin sitä mieltä, että se kuuluisi sarjisfinlandiakärkeen, halusin vain kiinnittää huomiota siihen, ettei sitä tule miellettyä strippisarjaksi samalla tavalla kuin Viivi ja Wagner.
Selvästi käsitteeseen "strippi" liittyy aika rajoittuneita ennakkokäsityksiä, kun Turusen Lihat puntarissa - juttuja ei kaikkien mielestä saisi edes sanoa stripeiksi, vaikka tekijä itse tekeekin niin. Stripin ei tarvitse olla Masi-tyyppinen päivän vitsi, niistä voi muodostua vaikka minkälainen kokonaisuus, tässä tapauksessa sukusaaga. Ja ei, Hagelbergin Kekkos-sivut eivät taida minkään logiikan mukaan olla strippejä.
-
Ja ei, Hagelbergin Kekkos-sivut eivät taida minkään logiikan mukaan olla strippejä.
Paitsi jos aletaan kutsua vaikkapa Mämmilääkin strippisarjaksi (sunnuntaisarja?). Kokoelmastahan siinä varsinaisesti kuitenkin on kyse, koska ensijulkaisu on tapahtunut lehdessä.
-
Paitsi jos aletaan kutsua vaikkapa Mämmilääkin strippisarjaksi (sunnuntaisarja?). Kokoelmastahan siinä varsinaisesti kuitenkin on kyse, koska ensijulkaisu on tapahtunut lehdessä.
Stripin määritteleminen ei olekaan kovin yksiselitteistä. Sunnuntaistripit käsittävät tätä nykyä kaksi tai kolme riviä, kaksirivisiin lisätään nykyisin usein otsikkopalkki vasempaan reunaan, jolloin mittasuhteet ovat jo hyvin lähellä arkistrippiä. Mutta aikaisemminhan sunnuntaistripit olivat sivun mittaisia: vanhat Pikku Nemot, Gasoline Alleyt jne. Ja nykyisistä Rockyn ja Nemin sunnuntaistripit ovat myös muodoltaan pystysivun mittaisia, vaikka lehdissä ne julkaistaisiinkin pienemmässä koossa. Eli kyllä Mämmilä vastaa vanhaa -ja osittain taas uudempaa- käsitystä sunnuntaistripistä.
-
ei tuo lista nyt kyllä varmaan kenenkään mielestä vastaa viime vuoden parhaita sarjakuvateoksia.
Kritisoijien psykologinen analysointi ja syyttely taide-elitismistä pois. Sarjakuvapalkinto on sarjakuvapalkinto. Kuinka naurettava olisi sarjakuvapalkinto, josta jonkinlaisella sääntelyllä karsittaisiin "viihteellinen sarjakuva" pois? Tai stripit tai jokin alalaji. Kyse ei ole siitä.
Kyse on siitä, että listalla on Muumi-tuote, juhlakirja ja historian suurmiehiä esittelevän hupikirjasarjan 99. osa, joka sattuu olemaan suomalaista tekoa. Sama kuin iskelmä-Finlandia-ehdokas olisi Muumi-animaation tunnaribiisi tai kirja-Finlandiassa ehdolla matkaopas. Tällä kritiikillä ei ole mitään tekemistä taide-elitismin kanssa, vaikka myönnän mielelläni olevani laskelmoiva taide-elitisti.
Se, että esim. Tommin Toivon kirja ja Millan Kiroileva siili kisaavat eri tyyppisinä sarjakuvina samasta palkinnosta on just se, mitä sarjakuva-Finlandian pitääkin saada aikaan. Strippikokoelmat ja pitää ehdottomasti pitää mukana. Ei tässä muuten mitään järkeä ole, strippi kun on tunnetuimpia ja kestävimpiä sarjakuvan alalajeja.
-
Kyse on siitä, että listalla on Muumi-tuote, juhlakirja ja historian suurmiehiä esittelevän hupikirjasarjan 99. osa, joka sattuu olemaan suomalaista tekoa.
Mummosi on Muumi-tuote! Muumimamman tekijäkaarti on lähtökohtaisestikin tehnyt hyvää sarjakuva-albumia, ei hyvää oheistuotetta. Ilmeisesti ovat vielä onnistuneetkin tavoitteessaan...
-
Mummosi on Muumi-tuote!
Aika moni Egmontin työntekijä on jo käynyt täällä puolustelemassa Muumimamman jatkosijaa. Lopettakaa jo!
-
Kyllä mä puolustan Muumimammaa myös, enkä ole Egmontin työntekijä. Tarina on rakkaudella laadittu ja täydentää hienosti Muumien alkuperäistä kaanonia. Jos japanilaiset ovat tuotteistaneet Muumit, ei se vähennä suomalaisen sarjakuvan arvoa yhtään.
-
Lopettakaa jo!
Eikös se jo kerro jotain siitä, että suhtaudutaanko täällä Muumimammaan tuotteena muiden joukossa vai onko se jotain aivan muuta...
Ja miksi Ville Rannalle ei saisi piruilla? Onko se pyhä? Onko sen mummo pyhä?
-
Raadissa jokainen joutuu pudottamaan räikeimmät suosikkinsa pois konsensuksen takia, joten menee siellä "huonojen" mukana "parhaitakin", koska kaikki ei tykkää kaikesta.
Eikös raatiin ole tavoitteena valita ammattimaisia henkilöitä nimenomaan tuomaan OMAN näkemyksensä yhteiseen pöytään? Jokaisen raatilaisen velvollisuus on mielestäni myös puolustaa ja perustella omia mieltymyksiään, mitä muuta virkaa tyypillä muuten on?
Kaikki ei tykkää kaikesta, mutta jos kukaan ei tykkää erityisesti mistään...?
En ole vetänyt herneitä nenään, pikemminkin useita palkoja.
-
Tekijänä haluaisin tuoda esille oman näkemykseni Muumimamma-albumin "oheistuoteluonteesta".
Ehkä jotkut tälläkin palstalla asioivista tietävät, että olen ollut hyvin pitkäaikainen Muumien harrastaja, olen mm. kirjoittanut Tove Janssonin tuotannosta laajoja artikkeleita. Harrastukseni keskittyy nimenomaan Muumi-kirjoihin sekä Tove ja Lars Janssonin Muumi-strippeihin, japanilaisia animaatioita olen tuskin nähnyt. Kirjat sen sijaan osaan käytännössä ulkoa ja pidän niitä keskeisinä klassikkoteoksina. Egmontiin olen kytkeytynyt siten, että olen tehnyt talolle Toven alkuperäistarinoiden sarjakuvadramatisointeja, olen mm. kääntänyt sarjakuvakäsikirjoituksiksi suurimman osan Näkymätön lapsi -novellikokoelman hienoista tarinoista.
Muumimamman vaarallinen nuoruus -albumi (jonka kieltämättä kaupallista nimeä en ole itse laatinut) on luonteva jatke tälle Tove Janssonin perimän vaalimiselle ja kunnioitukselle. Sarjakuva taas oli tämän pitkään kehittelemäni tarinan kertomiselle käytännöllisestikin paras väline. Itse en tekijänä ole missään vaiheessa kokenut tekeväni "oheistuotetta". Työn lähtökohtana on ollut oma, Muumien maailman kertomatta jääneitä katvekohtia hyödyntävä alkuperäisajatukseni, ei mikään mainostilaus. Albumi ei ole edes mitenkään leimallisesti lasten sarjakuva: sen aikatasot ja vaihtoehtohistoriallinen rakenne tekevät siitä ehkä turhan kompleksisen alle kouluikäisen luettavaksi. Tätä voisi joku jo pitää suoranaisena myynnin esteenä.
Oma keskustelunaiheensa on toki se, onko tällaisesta palkinnosta oikeutettu kilvoittelemaan teos, joka pohjautuu toisen henkilön kuin tekijän itsensä luomaan maailmaan ja hahmoihin. Joku voisi vastata perustellusti ei. Toisaalta nimenomaan sarjakuvan historiassa on lukuisia tapauksia (Batman varmaan esimerkkinä selkein), jossa tekijät ovat lähteneet tutkimaan olemassa olevia hahmoja ja maailmaa uudesta kulmasta ja pyrkineet tältä pohjalta luomaan kunnianhimoista laatusarjakuvaa. Ehkä niitä voidaan nimittää "Batman-tuotteiksi", mutta aika kaukana ne ovat - Ville Rannan musiikkivertausta jatkaakseni - siitä 60-luvun tv-tunnarista :)
-
Harmi että Kari Korhosen "Naurettavat naapurit" eli Ankantekijät 6 ilmestyi jo 2006, eikä niin muodoin ole mukana kisaamassa Sarjakuva-Finlandiasta.
Palkinnon julkistajathan luottivat nimenomaan suomalaisten ankkamakuun.
-
Johanna Sinisalolta hyvä ja varmasti asioita selvittävä kirjoitus, johonka on helppo yhtyä ainakin pääpiirteissään. Toven jalanjäljillä mennään. Ja ihan uteliaisuudesta, riitaa mitenkään haastamatta: kuinka moni " Muumimammaa" kritisoivista on myös lukenut sen ihan kokonaan vai missä määrin mielipiteitä esitetään fiilispohjalta?
"Viivin ja Wagnerin juhlakirjan" läsnäolo listalla on sitten vähän toinen juttu. Pitäisikö Finlandia-palkinnon saajaksi ehdolla olevan teoksen sisältää aikaisemmin julkaisematonta materiaalia? Sarjakuvan tapauksessa tämäntyylinen rajanveto on vähän vaikeaa. En kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä pudottamaan sitä pois lopulliselta listalta. "Viivi ja Wagner" on hyvä kotimainen strippisarjakuva, joka ei ole päässyt kovin pahasti väljähtämään edes kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Egmont-jutusta tuli mieleen, että onhan täällä vastapainoksi tainnut yksi jos toinenkin ulosjääneitä tahoja edustava käydä lyömässä lusikkansa soppaan. Sarjakuvapiirit taitavat olla niin pienet, että yhteyksiä yhteen jos toiseenkin tahoon tuntuu löytyvän - ainakin jos niitä haluaa välttämättä löytää. Kuka muuten tunnustautuu ensimmäisenä Jorma Uotisen kaveriksi? ;D
Ja mainitaan nyt vielä, ettei lista ole minustakaan täydellinen, ja osaisin heti nimetä muutaman sarjakuvan jonka olisin mielelläni nähnyt mukana loppusuoralla. Näillä kuitenkin mennään ja toivotaan että kotimainen sarjakuva saa kisan seurauksena edes pikkuisen lisää huomiota ja arvostusta. En ainakaan itse usko, että tässä kisassa on häviäjiä, vaan että viime kädessä kaikki hyötyvät.
-
Kuka muuten tunnustautuu ensimmäisenä Jorma Uotisen kaveriksi? ;D
Yks tuttu esitteli mut kerran Uotiselle, mutta se vaan hymähti :-\
Silti mun mielestä Jorma tanssii hienosti ja lauluistakin tykkään.
-
Albumi ei ole edes mitenkään leimallisesti lasten sarjakuva: sen aikatasot ja vaihtoehtohistoriallinen rakenne tekevät siitä ehkä turhan kompleksisen alle kouluikäisen luettavaksi.
Ei pidä paikkaansa. Todistaa Maija 6v.
-
En minäkään käsitä miksi "Muumimammaa" sanotaan oheistuotteeksi. Sehän on sama kuin jos Don Rosan Roope-seikkailuja sanottaisiin Carl Barksin luomuksen oheissäläksi. Oheistuote on minusta jokin "Nuuskamuikkusen huilu", muovirihkama joka tulee lehden mukana.
Viivin ja Wagnerin juhlakirjan toimittajana olen taas sitä mieltä, että kyseessä on enemmän sarjakuvapainotteinen artikkeli-antologia kuin säännöissä mainittu "yhden tai kahden tekijän" luomus. En vähättele Jubaa enkä varsinkaan V&W -juhlakirjaa, mutta itse toivoisin että kyseinen teos olisi ehdokkaana jollekin muulle palkinnolle.
Minä haluaisin olla Jorma Uotisen kaveri. Ei liene tylsää seuraa hän.
-
Jokaisen raatilaisen velvollisuus on mielestäni myös puolustaa ja perustella omia mieltymyksiään, mitä muuta virkaa tyypillä muuten on?
Kai ne on niin tehny. Siinähän se raatihomman ongelma syntyy.
Raati ei voi jättää työtään ratkaisemattomaksi: "Erimielisyydet olivat niin jyrkkiä ja osapuolet niin kantoihinsa kahliutuneita että palkinnon jakamisesta luovutaan."
-
Pikaisellakin silmäyksellä jatkoon päässeiden albumien tekijöistä ainakin VIISI tekee tälläkin hetkellä töitä Egmontille. Ja tähän EI ole laskettu Muumimamman tekijöitä mukaan!
Kun Jarno Latva-Nikkolan Tunteiden maisterilta evättiin jatkoon pääsy puolueellisella ja epärehellisellä tuomaripelillä, velipoika Marko syöksyy takavasemmalta pelastajaksi. Marko on Muumimamman värittäjä.
Tässä on siis selvästi kyse kansainvälisen suuryhtiön ja kurikkalaisen sarjakuvasuvun järjestämästä salaliitosta.
edit: uusintalaskutoimitus
-
Ja koska kaupallisuudesta on keskusteltu muutenkin tässä viestiketjussa, niin joko jostakin voi ostaa Anne Muhonen 2008 -rintamerkkejä? Minä voisin ainakin hankkia yhden sellaisen takinliepeeseeni!
Olen muuten vähäsen huvittunut tuosta en-tiedä-miten-tosissaan-esitetystä ajatuksesta järjestää heti saman tien jonkinlainen varjokilpailu sarjakuva-Finlandialle. Siinä missä musiikkipuolen Emmat saivat sentään porskuttaa useamman vuoden ennen (ainakin periaatteessa) taiteellisempiin ansioihin perustuvaa Femma-palkintoa, mutta täällä oltaisiin omaa kilpailua pystyttämässä, niin, ehkä 20 minuuttia lopullisen ehdokaslistan julkistamisen jälkeen... ;D
-
Knoppi: mikäpä ristiriita tässä löytyy?
Pah, saivartelua! :)
Mutta ok, siis näitä "tavallisten taviksienkin" tuntemia sanomalehtistrippejä tarkoitin. Ei niitä suinkaan pitäisi sulkea pois kisasta, mutta olisi kivaa, että julkisuutta saisivat välillä muunkinlaista sarjakuvaa edustavat teokset. Irene jo huomauttikin, että Hesarin uutisessa ehdokasjoukosta oli nytkin nostettu esille vain V&W ja Kiroileva Siili.
"Ai onko sitten muutakin sarjakuvaa?"
Off-topic: Tulee uniinkin nämä jutut, kun viime yönä näin unta, jossa olin Juban luona pukeutuneena viiksekkääksi, rasvaiseksi, tom-of-finland -tyyppiseksi machoäijäksi... ja Juba ihastui minuun niin, että halusi treffeille kanssani.
-
Keh keh keh, kiitos kirjaston setä, annoit miljoona-idean.
Pitää heti ryhtyä laatimaan t-paitoja, pinssejä ja tarroja joita kaupitella Tampesterissa. Aihioita esim:
Pro Jarno-Finlandia
Miksi ei Lietzen?
Tampere is NOT Honeymoon Island
Black Peider syö äitisi ruuat
UKK - EVVK
Siili on Egmontin kätyri, perkele!
Boikotoi sika&nautaa!
Muuten, Uutislehti 100:n jutussa oli kyllä mainittu kaikki ehdokkaat. Palkinnon suuruudeksi sitten taas mainittiin 50.000 euroa! Kahteen kertaan!
-
Stripin määritteleminen ei olekaan kovin yksiselitteistä. Sunnuntaistripit käsittävät tätä nykyä kaksi tai kolme riviä, kaksirivisiin lisätään nykyisin usein otsikkopalkki vasempaan reunaan, jolloin mittasuhteet ovat jo hyvin lähellä arkistrippiä.
Mistä on peräisin termi "sunnuntaistrippi"? Englanniksi termit ovat käsittääkseni "daily strip" - yksirivinen päivittäissarja - ja "Sunday page", monirivinen sunnuntaisarja, joka alun perin täytti koko sivun, pieneni siitä sitten puolikkaaseen, kolmannekseen, jne. Minä lähtisin kyllä siitä, että strippi tarkoittaa nimenomaan yhtä riviä, siitähän se sana tulee.
Grezen kommentoi tuolla, että toivoisi palkintoa mieluummin pidemmälle työlle kuin strippisarjalle. Tämä viittaa semmoiseen yleiseen käsitykseen, jota minun on (myönnettäköön, lehtisarjakuvan harrastajana ja tekijänä) aina ollut vaikea ymmärtää: että albumimittainen sarjakuva olisi jotenkin lähtökohtaisesti ja automaattisesti arvokkaampi ja taiteellisesti painokkaampi kuin esim. juuri strippisarja. "Pidempi työ", "laajempi kokonaisuus"... Juba on tehnyt Viiviä ja Wagneria yli kymmenen vuotta, eikö se ole yhteensä aika laaja kokonaisuus ja pidempi työ?
(Ymmärrän kyllä, että jos haetaan palkittavaksi nimenomaan PARASTA ALBUMIA, siis parasta kokonaisuutta KIRJANA, niin silloin tällaisetkin kysymykset kuuluvat asiaan. Mutta noin yleisesti ottaen puolustaisin myös lyhyiden sarjakuvaformaattien asemaa).
-
Tämä viittaa semmoiseen yleiseen käsitykseen, jota minun on (myönnettäköön, aina ollut vaikea ymmärtää: että albumimittainen sarjakuva olisi jotenkin lähtökohtaisesti ja automaattisesti arvokkaampi ja taiteellisesti painokkaampi
Eikä viittaa kun nimenomaan siihen (mitä sanoinkin, prkl), että lehdissä ilmestyvät strippisarjakuvat ovat suurelle yleisölle jo ennestään tuttuja ja edustavat monelle ainoaa mahdollista sarjakuvan muotoa (Aku Ankan lisäksi). Vaikka en nyt näkyvyydestä elättele sen suurempia haaveita, niin ei ketään hetkauta, jos lehdessä lukee, että "Viivi ja Wagner voitti Sarjakuva-Finlandian". Jos lehdessä lukee vaikka, että "Tiitu Takalon Kehä voitti Sarjakuva-Finlandian", niin se saattaa edes yhdelle ihmiselle tuhannesta tulla kiinnostavana ja uutena asiana.
(kirjoitanko mä nykyään jotenkin kauhean epäselvästi, kun joka päivä joutuu useampaan kertaan täsmentämään, mitä on tarkoittanut?)
-
No mut hei, luottakaamme Jormaan. Ei hän ole ennenkään missään ihan tavanomaisimpaan ratkaisuun päätynyt, tuskin Uotinen mitään perustelematonta päätöstä tekee. Se on joka tapauksessa hänen OMA päätöksensä ja pulinat pois kun säännöt on tällä tavoin sovittu. (Ha ha ihan kuin itse uskoisin pulinoinnin siihen loppuvan.) Ens vuonna sitten taas uutta putkeen.
-
Ens vuonna sitten taas uutta putkeen.
Ens vuonna kostetaan ihan kaikille!!!!
Mutta jees, in Jorma we trust.
-
Pitää heti ryhtyä laatimaan t-paitoja, pinssejä ja tarroja joita kaupitella Tampesterissa. Aihioita esim:
Mä haluun sellasen, mis lukee Kevät tuli, lumi suli, Kvaakki sanoi puli puli.
-
Mistä on peräisin termi "sunnuntaistrippi"? Englanniksi termit ovat käsittääkseni "daily strip" - yksirivinen päivittäissarja - ja "Sunday page", monirivinen sunnuntaisarja, joka alun perin täytti koko sivun, pieneni siitä sitten puolikkaaseen, kolmannekseen, jne. Minä lähtisin kyllä siitä, että strippi tarkoittaa nimenomaan yhtä riviä, siitähän se sana tulee.
Kyllä sunnuntaistrippi-termiä käytetään laajalti. Sana tulee suoraan syndikaattien ja tekijöiden käyttämästä termistä "Sunday Comic Strip" ts. "Sunday Strip". Siis Sunday Pagehan koostui alunperin esimerkiksi yhdestä sivun mittaisesta sarjakuvasta, tai vaikkapa yhdestä nelirivisestä sarjakuvasta sekä yksirivisestä sarjakuvasta. Myöhemmin Sunday Paget alkoivat koostua lukuisista sunnuntaistrippiformaattiin (1/2-sivu, 1/3-sivu tai 1/4-sivu) tehdyistä sarjakuvista ja seassa saattoi olla muussakin muodossa olevaa materiaalia tai vaikka Sudokuja. Yksirivisistähän käytetään usein termiä "Daily Comic Strip", "Dailies", Suomessa puhutaan usein "arkistripeistä"
Samaa mieltä olen yleisellä tasolla että kyllä hyvä strippialbumi ansaitsee tulla palkituksi siinä missä albumimittaiset tarinatkin. Turusen albumin puolesta voi kyllä sanoa sen että albumi taitaa olla strippien ensiesitys albumimuodossa.
-
Sen sijaan että sarjakuvan harrastajat+tekijät ilakoisivat ensimmäisestä Sarjakuva-Finlandiasta, se saakin aikaan vaan negatiivista keskustelua. Kaikki on näköjään pielessä: palkintoehdokaslista on aivan väärä, siinähän jopa ihan erilaisia sarjakuvia. Valitsija on väärä, hänhän on tanssija (trikootkin jalassa, ne kun ei kaikille sovi), entinen oopperanjohtaja ja jopa sivistynyt mies, eikä edes kirjoittele päivät pitkät sarjakuvista vaan tekee jotain käsittämätöntä: taidetta! Ja sekin on kamalaa, että tämä Uotinen on lukenut Aku Ankkaa. En voi muuta sanoa kuin ettäs kehtaatte, olen sitä mieltä että tämä koko skaba on nyt helmiä sioille.
Edelleen: miten ihan oikeasti viitsitte känistä tuosta listasta ja arvostella kuin alakoululaiset julkisilla foorumilla henkilöä, joka on ystävällisesti lupautunut valitsemaan palkinnonsaajan. Todennäköisesti Uotinen ei tiedä koko tästä foorumista ja keskustelusta mitään, mutta jos joku on sitä mieltä, että hän ei ole pätevä ja ihan väärän muotoinen tätä hommaa hoitamaan, aina voi kirjoittaa tai soittaa Uotiselle itselleen ja kertoa asian vaikka päin naamaa.
On tietenkin ikävää että osa hyvistä teoksista on jäänyt listan ulkopuolelle, mutta varmaan raati on tehnyt oikeasti parhaansa ja halunnut monipuolisen kattauksen suomalaisesta sarjakuvasta.
Mulle on henk. koht aivan sama, kuka tämän palkinnon voittaa, Uotinen varmasti perustelee asian selkeästi.
PS
Olen opiskeluaikoina tanssinut Uotisen kanssa discoa discossa ja voin sanoa että on erittäin mukava ja huumorintajuinen tyyppi. Tokkopa siitä on miksikään muuttunut.
-
Nöyränä vähimmäisvaatim.. toiveena voisi kai pitää että jokainen valituista teoksista mariseva olisi ne myös lukenut.
Jaana S, kerro jos liikut joskus Herttoniemenrannassa niin ostan sinulle vaikka kauniin päivänkakkaran.
-
Edelleen: miten ihan oikeasti viitsitte känistä tuosta listasta ja arvostella kuin alakoululaiset julkisilla foorumilla henkilöä, joka on ystävällisesti lupautunut valitsemaan palkinnonsaajan. Todennäköisesti Uotinen ei tiedä koko tästä foorumista ja keskustelusta mitään, mutta jos joku on sitä mieltä, että hän ei ole pätevä ja ihan väärän muotoinen tätä hommaa hoitamaan, aina voi kirjoittaa tai soittaa Uotiselle itselleen ja kertoa asian vaikka päin naamaa.
Luin ketjun läpi tarkistaakseni mielikuvani, ja juu: täältä ei löytynyt yhtään viestiä, joissa olisi suoranaisesti kritisoitu Uotisen valintaa tuomariksi. Kahdessa tai kolmessa oltiin yllättyneitä valinnasta ja/tai kysyttiin, onko Jorma sarjakuvaharrastaja.
Loppuketju käsitteli finalistivalintoja --> rajanvetoa "viihde"/"taide"sarjakuvan välillä taas kerran, sitä, kummalle tämänniminen palkinto kuuluu ja muita vanhoja juoksuhautojen aaveita. En tajua miten tällainen palkintoasiakin voi "jakaa kenttää", kyllä kenttä tuntuu tekevän sen ihan itse.
Ainoat seikat, jotka tässä ovat herättäneet omaa laimeaa mielenkiintoani ovat 1) albumin määritelmä ja 2) useamman finalistin mahdolliset kytkökset samaan kustantajaan, joka sattumoisin toimii palkinnonjakokaupungissa. Tosin Oulussa (tai ihan missä vaan kaupungissa) olisi ihan varmasti pystytty ihan vastaavanlaiseen kotiinpäinvetoon.
Albumi/strippikokoelmamäärittelyistä sen verran, että käsitteen albumi kotimaassa Ranskassa albumi on pitkä tarina (tai sitten, toissijaisessa yhteydessä, kirjan sidosasun nimitys). Lyhyiden juttujen kokoelma on récueil. Vaikka sitten olisivat sivun kokoisia strippejä, sunnuntaisarjoja tai mitä vaan. Mutta Suomessa on oma sarjakuvakulttuurinsa ja sen erikoispiirteet ja niinpä näiden käsitteiden käyttö ei meillä välttämättä ole sama kuin alkuperäismaassa.
Huomauttaisin, että en ota kantaa yhtään mihinkään. Asia on minulle herttaisen yhdentekevä. Olen samoilla linjoilla kuin Matti: pääsääntöisesti palkinto on yksinomaan hyvä asia ja nostaa suomalaisen sarjakuvan näkyvyyttä Suomessa. Ehkä festarihommat ja muut sitten on kyynistäneet, mutta aika pieni merkitys tällä nyt on laajemmassa mittakaavassa kumminkin. Hyvät sarjakuvat pärjää aina, lajityypistä riippumatta. Jos ei Suomessa, niin ulkomailla sitten. Myynnin kannalta kummallakin lienee marginaalinen merkitys >:D
-
Itse en tekijänä ole missään vaiheessa kokenut tekeväni "oheistuotetta". Työn lähtökohtana on ollut oma, Muumien maailman kertomatta jääneitä katvekohtia hyödyntävä alkuperäisajatukseni, ei mikään mainostilaus.
Koska tekijä on kuulolla, haluan sanoa, että kritiikkini Muumimamma-albumia kohtaan on tällä palstalla ollut liian ankaraa, ja pyydän sitä tekijältä anteeksi. Kävin taannoin lukemassa albumin läpi kirjakaupassa luettuani esittelyjutun Hesarista, ja ilman muuta kyseessä on ensimmäinen hyvin ja Janssonien perintöä kunnioittaen tehty uusio-Muumi-kirja. Sen rinnastaminen muuhun, hävyttömän halpaan Muumi-matskuun ei ole oikeudenmukaista.
Oma keskustelunaiheensa on toki se, onko tällaisesta palkinnosta oikeutettu kilvoittelemaan teos, joka pohjautuu toisen henkilön kuin tekijän itsensä luomaan maailmaan ja hahmoihin. Joku voisi vastata perustellusti ei.
Niin on. Minusta Finlandia-ehdokkaaksi ei pitäisi asettaa Muumi-kirjaa, ei missään tapauksessa, ei edes vaikka kyseessä on taiteenlaji, jonka amerikkalaiseen perinteeseen kuuluu tällainen "työn jatkaminen".
Batman-vertaus on hyvä, koska hahmo on päässyt aika sfääreihin alkuperäisestä, mutta silti minusta ei. Eikä pitäisi asettaa Don Rosa -kirjaa, vaikka Rosa olisi suomalainen. Roope-setä ei ole Don Rosan hengentuote. Eikä ranskalaisten kamujen tekemää uusio-Corto Maltesea. Kuka kehtaisi ottaa vastaan 5000 euroa siitä, että on kylvänyt toisen visioita?
Mutta entäpä Asterix, jota Goscinny ei ole kirjoittanut? Tai tosiaan joku Batman-sarjakuvaromaani, jolla ei ole enää mitään tekemistä alkuperäistarinoiden kanssa?
Ei näihin ihan selkeitä yleisiä raameja voi luoda. Raadin pitää pystyä linjaamaan. Myönnän,ettei linjaaminen ole helppoa, mutta tälle (aivan liian suppealle ja alaa ja taiteenlajia riittävästi tuntemattomalle) raadille se on selvästi ollut erityisen hankalaa.
-
Minusta Uotinen on hyvä valinta tuomariksi. En ainakaan heti osaisi nimetä itse parempaa ehdokasta.
Hyvää projektissa on paljon: julkisuus, rahaa sarjakuvantekijälle, se että saatiin ekalle listalle 50 teosta ym.
Mutta saadaanko jatkossa? Maksoin itse mukaan 5 albumia, vaikka en jaksanut uskoa niiden pärjäämismahdollisuuksiin (monestakin syystä). Siitä tulee 150 euroa, mikä on pienkustantajalle iso raha. Maksoin sen lähinnä tukimielessä, koska palkintoajatus ja lähtökohta (kaikki sarjakuvat samalle viivalle) oli hyvä, ja pistän mielelläni rahaa siihen, että Suomessa tehtävät erinomaiset sarjakuvat pääsevät esiin.
Vaan... no, tuskin tarvitsee enää toistaa tässä ketjussa jo moneen otteeseen mainittuja asioita.
Lähinnä toivoisin, että joku raatilaisista perustelisi vaikkapa miksi Kekkonen vasta-alkajille on parempi kuin Lihat puntarissa.
-
Mun mielestä keskustelu täällä ja tästä aiheesta on ollut ihan rauhallista. Mitään ikuvihoja ei kai kukaan ole vielä saanut päälleen. Eikä kukaan vielä todennut että vituiksi meni tämäkin homma, parempi ois ollut ilman.
Hyvä vaan, että aihe puhuttaa ja kritiikkiäkin tulee. Huolestuttavampaa mun mielestä olisi, jos kukaan ei reagoisi mitenkään. Mutta asioidenpuimisen sietokyky on tietysti eri ihmisillä erilainen. Mikä toisten silmissä näyttää riehakkaalta tappelulta, onkin toisille vain normaalia paskanjauhantaa.
Seuraavaksi voisikin ruveta heittämään kehiin voittaja-arvailuja. Itse olen ehkä vankimmin Tiitu Takalon ja Kehän veikkaaja, mutta toisaalta mustana hevosena voittoon voisi karauttaa Kallio-Kovács -yhteistyö Väritetyt unet, joka on tässäkin kisassa jäänyt hämmentävän vähille maininnoille.
Eipä silti, myös Kanerva ja Kiroileva Siili ovat vahvoilla, mutta pysynpä nyt noissa kahdessa veikkauksessani kuitenkin.
-
Kuinka naurettava olisi sarjakuvapalkinto, josta jonkinlaisella sääntelyllä karsittaisiin "viihteellinen sarjakuva" pois? Tai stripit tai jokin alalaji. Kyse ei ole siitä.
[...] Sama kuin iskelmä-Finlandia-ehdokas olisi Muumi-animaation tunnaribiisi tai kirja-Finlandiassa ehdolla matkaopas.
Rajauksia on tehty kirjallisuus-Finlandiankin kohdalla: "annetaan tunnustuksena Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista."
Siis romaanista, ei novellikokoelmasta (vrt. lyhytsarjakuvien kokoelma), ei pakinakokoelmasta (vrt. lyhyitä huumorisarjoja), ei kaskukokoelmasta (vrt. strippikokoelma), ei matkakirjasta (vrt. joku sarjakuvamuotoinen luonnoskirja matkalta), ei tietokirjasta (vrt. Kekkonen).
Samanlaista rajausta ei nyt tehty Sarjakuva-Finlandia kohdalla. Melkein kaikki sarjakuvat käyvät. Siihen on sitten tyytyminen. Palkinnon jakaja määrää säännöt.
Timo
-
Itse en ole Kekkosta lukenut, ainoastaan selaillut, joten en osaa sanoa mitään sisällön tasosta, mutta itse en edes luokitellut teosta sarjakuvaksi. Minusta se oli vain kirja, jossa oli hetkittäin sarjakuvaa/kuvitusta. Eli ei "perinteistä" sarjakuvaa, siksi ehdokkuus hieman ihmetytti. Ehkä palkintoraati on ajatellut asian samalta kantilta: "Nyt näytetään Taavi Tallaajalle, että sarjakuva voi olla melkein kuin kirja." Tai muuta vastaavaa.
Minustakin Lihat puntarissa oli viime vuoden ehdotonta huippua, joten mielelläni olisin nähnyt sen mukana loppukahinoissa. Tietenkin on ihan ymmärrettävää, ettei haluta yhden teoksen rohmuavan kaikkia kotimaisia palkintoja.
-
Mun mielestä Sarjakuva-Finlandian rajaamattomuus on ihan hyvä asia. Ei täällä kummiskaan niin montaa kotimaista albumia vuodessa julkaista toisin kuin romaanien kohdalla. Lähinnähän se vain pienentäisi määrää entisestään, jolloin ei välttämättä tulisi edes suurta kilpailua (=lähes kaikki ehdokkaat pääsisivät finaaliin).
-
Juu. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa on tapana jossain vaiheessa alkaa valittaa siitä, että keskustelua on liikaa tai että pitäis lopettaa keskustelu jos konsensusta ei synny. Täällä valitetaan, että sarjakuvaskene on jakautunut. Ajatelkaa nyt, jos EI olisi. Ja on tässä jakauduttu enemmänkin kuin kahtia.
Väritetyt unet on hyvää matskua. Parasta Paulilta aikoihin. Tommin kirja edustaa ainoana joukossa uutta vaihtoehtosarjakuvaa.
Toivottavasti tää lista muuten innostaa Likeä tekemään lisää sarjakuvaa. Jos nyt positiivisia asioita ottaisin esille.
-
Väritetyt unet on hyvää matskua. Parasta Paulilta aikoihin.
Toisin kuin Paulin kässäröimät "halvat" muumit? Jotain arvostusta nyt laadukkaasti tehdylle ja toteutetulle kotimaiselle lastensarjakuvallekin...
-
Kun täällä on puhuttu Egmontin suosimisesta finaalissa, ja (muistaakseni) tohtori lomapäivä esitti jopa 4/10-luvunkin. Jäin miettimään, että mikä Egmontin osuus oli niistä 50 ilmoitetusta sarjakuvasta? Tuskin niitä ihan 20 oli, mutta varmaan kuitenkin enemmän kuin 4. Mites sitten muiden kustantajien "onnistumisprosentit"?
Voisihan tuon tietysti itsekin laskea kunhan vain joskus ennättäisi, jos tämä ei muita kiinnosta.
-
Kun täällä on puhuttu Egmontin suosimisesta finaalissa, ja (muistaakseni) tohtori lomapäivä esitti jopa 4/10-luvunkin.
Itse asiassa Egmontin julkaisemia tuolla listalla on vain yksi. Like ja Arktinen Banaani saivat molemmat kaksi ehdokasta läpi. En siis sanoisi, että tuossa varsinaisesti suosittiin Egmontia.
Se, että monen albumin tekijöinä on henkilöitä, jotka tekevät töitä myös Egmontille kertoo lähinnä siitä, että Suomen sarjakuvakenttä on suhteellisen pieni ja on aika luonnollista, että näin käy.
-
4/10 oli viihde/vakava -suhdeluku, mutta subjektiivisesti kalkuloituna. :P
Timo
-
2) useamman finalistin mahdolliset kytkökset samaan kustantajaan, joka sattumoisin toimii palkinnonjakokaupungissa. Tosin Oulussa (tai ihan missä vaan kaupungissa) olisi ihan varmasti pystytty ihan vastaavanlaiseen kotiinpäinvetoon.
Varsinkin Helsingissä. Tietääkseni valitsijaraadissa ei ollut Egmontin työntekijöitä, ellen ihan väärässä ole. Hyvä kuitenkin kun raati oli. Ja ookoo minun mielestäni valitsivat,
vaikka en mikään suuri sarjakuvan asiantuntija olekaan.
-
Minustakin Lihat puntarissa oli viime vuoden ehdotonta huippua, joten mielelläni olisin nähnyt sen mukana loppukahinoissa. Tietenkin on ihan ymmärrettävää, ettei haluta yhden teoksen rohmuavan kaikkia kotimaisia palkintoja.
Niin, siis minun tietääkseni Lihat puntarissa ei ollut vielä ilmestynyt, kun Puupäähatusta päätettiin. Eikä näillä palkinnoilla muutenkaan pitäisi olla tekemistä keskenään - toinen annetaan tekijälle, toinen albumille.
Tietysti on mahdollista, että raati katsoi Turusen teoksen olevan niin ylivoimainen, että kilpailujännityksen säilyttämisen vuoksi se diskattiin. :P
-
En siis sanoisi, että tuossa suosittiin Egmontia. Se, että monen albumin tekijöinä on henkilöitä, jotka tekevät töitä myös Egmontille kertoo lähinnä siitä, että Suomen sarjakuvakenttä on suhteellisen pieni ja on aika luonnollista, että näin käy.
Selventäisikö hälventäisikö, jos vielä tarkennan:
Pelkästään Egmontille tai edes keskeisimpänä duuninaan Egmontille työtä tekeviä JA Tampereella asuvia ei tekijöiden joukossa ole ainoatakaan. Muualla asuvista Samson ja Ruokola ovat vakiintuneimmassa työsuhteessa. Tamperelainen "kotiinpäinveto" on varsin väkinäinen vainoharha ainakin meidän firmamme suhteen.
Sarjakuvajulkaisujamme oli ehdolla viisi.
4/10 viihdeluku (eli 4/6 viihde/vakava-luku) on minusta hedelmällisempi luokitus kuin Villen 1/9 uutta vaihtoehtosarjakuvaa/vanhaa (p*skaa? jotain muuta, mitä?). Minne ja miksi sijoittuvat (nykyään) Kallio&Kovacs, Muhonen, Takalo ja Tikkanen?
Teoksiin tutustuminen on hyvä suositus, niin kuin Villen asiallinen vastaus todisti.
Keskustelun paras puoli on, että myös Turusen, Latva-Nikkolan (sen viivapiirtäjän) ja Tukiaisen ja Zum Teufelin jne jne opuksiin heijastunee myös ansaittua uutta mielenkiintoa.
Olisi hienoa, jos ne saataisiin epävirallisesti myös Uotisen silmältäväksi, niin tietäisi ainakin, mistä jäi paitsi.
Minua ja vain minua jää iäks vaivaamaan, olisiko Jorma tykännyt "Pornostaroista"...
-
Tietääkseni valitsijaraadissa ei ollut Egmontin työntekijöitä, ellen ihan väärässä ole.
Luultavasti valitsijaraati ei voisi olla vähempää tietoinen siitä, että kuka on tehnyt mitäkin ja kenelle...
-
Varsinkin Helsingissä.
Tämä johtuu siitä, että Helsinki on Suomen suurin kaupunki ja pääkaupunki. (Joissain maissahan suurin kaupunki ja pääkaupunki eivät ole sama asia; Suomessa nyt niin sattuu olemaan.) Sinne on siis päätynyt enemmän porukkaa joka ainoalta alalta kuin muihin kaupunkeihin, sillä ne ovat pienempiä. Helsinkikeskeisyydestä ei Suomessa päästä eroon niin kauan, kuin ihmisillä on vapaa oikeus muuttaa minne haluavat työn perässä tai muista syistä.
-
Jaana S, kerro jos liikut joskus Herttoniemenrannassa niin ostan sinulle vaikka kauniin päivänkakkaran.
Kiitos! Kukkasia saa tulla vaikka koko kedollinen :laugh:
-
Jopen Dogiblogi ja Turusen Lihat puntarissa olivat liian ylivertaisia - ne oli tasoituksen vuoksi pakko jättää pois. Siitä olen samaa mieltä että raati ei ole ollut tietoinen.
Raadin pöytäkirjat lienevät haudattuina peruskallioon 500 vuodeksi eli lopullista totuutta päätöksistä ei selvitä Timo Teeaakaan.
Nyt on näin ja odotan riemulla miten Uotinen esittää palkinnonjakoperusteeensa tanssiperformanssina.
Vielä jokerikysymyksenä: "Jos delfiinit ovat älykkäitä kuten sanotaan, miksi kaikki Suomen delfiinit asuvat Tampereella?"
-
4/10 oli viihde/vakava -suhdeluku, mutta subjektiivisesti kalkuloituna.
Eli siis onnistuin taas sotkemaan asiat. Onneksi sitä sattuu niin usein, ettei se tule kellekään yllätyksenä.
Ei pitäisi yrittää lueskella näitä juttuja töiden lomassa toisella silmällä, tai ainakin osallistuminen pitäisi jättää rauhallisimpiin hetkiin. Pahoittelut turhista viesteistä.
Aluksi Uotisen valinta vaikutti huvittavalta, mutta mitä enemmän asiaa pähkäileen, niin sitä paremmalta valinta tuntuu. Mielummin sukkahoususankari tuomariksi, kuin joku suurelle yleisölle tuntematon sarjakuva-intoilija. (kuten täällä aiemmin jo mainittiin)
Nyt vaan julma mediamylly pyörimään, jotta kustantajat saavat osallistumismaksuilleen vastinetta.
-
Nyt on näin ja odotan riemulla miten Uotinen esittää palkinnonjakoperusteeensa tanssiperformanssina.
Odotan innolla, että se tapahtuisi vastaavasti kuin Police Squadin jakso, jossa kidnappaaja välittää lunnasvaatimuksensa pantomiimin keinoin... :laugh:
-
Sen sijaan että sarjakuvan harrastajat+tekijät ilakoisivat ensimmäisestä Sarjakuva-Finlandiasta, se saakin aikaan vaan negatiivista keskustelua.
Mun mielestä saa keskustella just siinä hengessä kun aidosti tuntee ja ajattelee. Kaiken ei tarvii tuntua kivalta kaiken aikaa.
Multa tuli herneenpalot jo nenästä pois, eikä enää tunnu missään.
-
Aika paha, jos Markon kirjaa sysittiin, koska Marko sai Puupää-hatun. Täytyypä lähivuosina olla tarkkana, että jos meinaa julkaista uuden teoksen, niin tajuaa varoa hatuttajia. Ettei mene ehdokkuus sivu suun.
kuin Villen 1/9 uutta vaihtoehtosarjakuvaa/vanhaa (p*skaa? jotain muuta, mitä?). Minne ja miksi sijoittuvat (nykyään) Kallio&Kovacs, Muhonen, Takalo ja Tikkanen?
Emmä niin sitä tarkoittanut. Tuossa kohtaa vaihtoehtosarjakuvalla tarkoitin sellaista kirjaa, joka selkeesti avaa jotain uutta suuntaa. Pauli ja Petteri on aikanaan avanneet omat suuntansa uusina, kuten varmaan muutkin, ja toki Tiitukin on kokeileva ja hieno tekijä, vaikkei Kehä nyt mikään A Portrait of the Artist as a Young Man ole. Hyvä sellaisena kuin on.
-
Tässä vähän toisenlaista näkökulmaa.
http://www.mantankuvataideviikot.fi/index.php?k=8976&x=1203584354
-
Onko sarjakuva genre? Minkä?
Timo
-
Onko sarjakuva genre? Minkä?
Ehkä siinä tarkoitettiin jotakin sarjakuvagenreä, eikä sarjakuvaa yleensä. Vaikka luulen, että ei.
-
Onko sarjakuva genre? Minkä?
Timo
Taiteen eli siis viihteen.
Sarjakuva on lajityyppi. Sillä on kirjallisuudesta ja elokuvista eroavat tunnusmerkkinsä, vaikka monta samaakin.
Ette kai te nyt vaahtomista lopeta? Vasta hain pähkinät ja paukkumaissikin valmistuu tuota pikaa.
-
En ole ikinä kuullut sanottavan että "elokuva on genre" tai "taidemaalaus on genre".
Sarjakuva elää tällä hetkellä voimakasta nousukautta, Mäntän kuvataideviikoillakin nähdään tänä vuonna useita tasokkaita genren tekijöitä. (http://www.mantankuvataideviikot.fi/index.php?k=8976&x=1203584354)
Timo
-
"Sarjakuva on genre!"
- Mäntin kuvataideviikot
-
Tuossa kohtaa vaihtoehtosarjakuvalla tarkoitin sellaista kirjaa, joka selkeesti avaa jotain uutta suuntaa.
Juu en minä sitä luokittelua niin kirjaimellisesti ottanutkaan.
Yritin hiukan tölväistä siitä, kuinka ennakkoluuloisimpien negatiivisten purkausten myötä huitaistiin harkitsemattomasti moni suuresti arvostamani sarjakuvatekijä teoksineen epämääräisiin viihdeluokituksiin tai muihin muka merkityksensä menettäneisiin kaatoluokkiin.
Musturinkin Toista Toivon kirjaa (ensimmäinen siis vuodelta 2005) arvottaisin tässä vuosikatsauksessa omana itsenään ilman tuota edustuksellista "ainoa uusi vaihtoehto" -raamitusta saati viisiosaiseksi ilmoitetun sarjan osana.
Etten tulisi oitis tulkituksi ketunhäntäisenä tehtäköön tiedoksi, että Toivo, Tiitu ja Bospori olivat viime vuonna ne opukset, jotka ostin heti kun käsiini sain. Ja Siilinkin edellisvuotisena versiona. Näen ne ilman muuta mieluusti ehdolla.
Jarno ja Marko pitää ehdottomasti vielä hankkia - niiden puolesta kiivailijat ovat siinä mielessä onnistuneet. Nämä teokset puhuvat kuitenkin itse parhaiten puolestaan, eivätkä mustamaalaa tökerösti muita opuksia.
Dekkariseuran Vuoden Johtolanka -palkinnon kaksivuotisen raatilaisen kokemuksella toivon, että Sarjakuva-Finlandia pysyttelee selvästi "vuoden paras teos" -lähtökohdassaan - eikä ala virittämään siihen mitään kumuloituvaa kiitosta elämäntyöstä tai taidepoliittisesti korrekteimman tekijän muodollista ylistystä. (Jussi- ja Emma-gaalojen pystimaniasta puhumattakaan) Kun pitäydytään yhden vuoden julkaisujen valinnassa, palkinto ei helpolla vesity tai koe inflaatiota. Väistetään myös polemiikki tyyliin: Eikö "Reijo Mäen" olisi jo aika saada Johtolanka-palkinto?
-
Mun mielestä saa keskustella just siinä hengessä kun aidosti tuntee ja ajattelee. Kaiken ei tarvii tuntua kivalta kaiken aikaa.
Joo, pistäähän se 5tuttaan jos sarjakuvagenressäkin aletaan jakaa lisää palkintoja. Toivottavasti ensi vuonna ei Sarjisfinlandiaa anneta kellekään.
-
Joo, pistäähän se 5tuttaan jos sarjakuvagenressäkin aletaan jakaa lisää palkintoja. Toivottavasti ensi vuonna ei Sarjisfinlandiaa anneta kellekään.
Jep. Älkäämme siis kritisoiko tai kysykö perusteita! Hymistelkäämme ja hymyilkäämme vain niin kaikilla on hyvä mieli ja jos ei oo niin se on vain oman asennevamman vika. Pätee kaikkeen! :angel:
-
Muutaman päivän olen pyöritellyt päätäni. Uffh. Sinä aikana oikeastaan kaikki olennainen on jo sanottu tässä ketjussa, mutta parempi silti sanoa kuin olla vaiti.
Jorma Uotinen on erinomainen valinta tuomariksi, oikeasti.
Muumimammasarjakuva oli tosi kiva yllätys. Kömpelösti piirrettyhän se ajoittain oli, mutta tarina toimi. Ihan ansiosta listalla!
Mutta lista, se lista. Se on pöhkö. Miksi? Visiitti kirjallisuuden puolelle selvittää.
Vaikka kirjallisuuden Finlandian voittajasta usein ollaan montaa mieltä, harvassa ovat ne kirjallisuudentuntijat, joiden mielestä raadin karsiman listan kirjat ovat listalla perusteetta. Yleensä raati onnistuu tehtävässään melko hyvin. Vaikka karsitun listan ulkopuolelle jää iso läjä erinomaisia teoksia, taatusti parempiakin kuin listalle päässeet, silti harva kirjallisuudentuntija kiistää karsitulle listalle päässeiden teosten ansiot. Karsittu lista on kirjallisuuden kentän tuntevalle uskottava.
Tämä ei toteudu Sarjakuva-Finlandian esiraadin tekemällä listalla. Sen sulatan, että omasta mielestäni vuoden parhaat teokset jäivät listalta pois - makuja on monia. Vaan sitä en jaksa ymmärtää, että listalla on teoksia, jotka hirveän monen sarjakuvantuntijan mielestä eivät sinne kuulu. Siis raadin karsima lista pitää sisällään teoksia, joiden taiteelliset ansiot ovat monen sarjakuvan kentän tuntevan mielestä vähintään kritisoitavissa. Siinä on se ero kirjallisuuteen.
Kieliikö se sitten siitä, että karsitun listan tekijät eivät ole ihan olleet tehtäviensä tasalla, mene ja tiedä. Sitäkään en tiedä, että onko kyse jonkinlaisesta sarjakuvaskenen kollektiivisesta itsetunnon puutteesta. Enpä tiedä paljon muutakaan, sillä raatilaisia en kaikkia nimestä tunnistanut - googlaamiseksi meni.
Jos palkinnon tarkoitus on tuoda julkisuutta suomalaiselle sarjakuvalle, kiva niin. Siinä se on jo nyt onnistunut hatunnoston arvoisesti. Jos taas tarkoitus on palkita vuoden parasta sarjakuvaa, niin, no, startti ei ole ollut ihan paras mahdollinen.
Ei sillä, suotta mää mässytän. Olen kumminkin kaljalla kun Sarjakuva-Finlandiaa jaetaan. Mutta seuraavassa Necrocomiconissa jaetaan vaikka sitten Sarjakuvan Sweden -palkinto. Ehdolla ei oo mitään muuta kuin Jyrki Nissinen (henkilö), Kelomökkien mies (albumi), Fingerpori-kokoelman kannet , Latva-Nikkolan byysat ja Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ihan vaan siksi, että nimensä on silkkaa akuankkaa.
-
Vaan sitä en jaksa ymmärtää, että listalla on teoksia, jotka hirveän monen sarjakuvantuntijan mielestä eivät sinne kuulu.
Täällä käydyn keskustelun jälkeenkin tuo on minusta kohtuuttoman kova väite.
Muutaman yksittäisen kommentin lisäksi eikö täällä lähinnä ole juuri kommentoitu tuolla kirjallisuudesta mainitsemallasi tavalla, että on muita ansiokkaita teoksia, jotka jäivät listan ulkopuolelle?
Allekirjoitan ajatuksen siitä, että sellaista keskustelun pitäisikin olla. Aina voi listata toisia ehdokkaita, jotka myös ansaitsisivat palkinnon. Mutta en voi yleisesti ottaen ymmärtää semmoista mielenlaatua, että julistetaan maailmalle, että jotakuta nimenomaisesti ei SAA palkita, että joku varta vasten EI missään nimessä ansaitse palkintoa. Semmoinen on minusta kovin röyhkeää ja haiskahtaa melkoisesti omalta ylimielisyydeltä. Ja onhan se avoimen loukkaavaa niitä kohtaan, joiden työt on tällä tavalla nostettu esille - kai nekin nyt kuitenkin ne hommansa ovat tosissaan tehneet, eivätkä ansaitse tällaista pieksentää.
(Samaa asennetta jollain tasolla edustavat ne lukuista kvaakin ketjut, jossa listataan "huonoin sitä ja tätä"...)
Minä kannustaisin väkeä olemaan vähän varovaisempia noin kovasanaisissa tuomioissa...
-
Kekkosen kanssa pyrin saamaan homman valmiiksi sovittuun aikaan ja olemaan mokaamatta liian pahasti. Tsek, tsek.
Enpä olisi ikinä kuvitellut duunieni joutuvan vertailuun Maestro Turusen visioiden kanssa, niin eri tavoitteet meillä käsittääkseni on sarjakuvatouhuiluissamme. Eipä se vertailu minua haittaakaan. Melko tarkoitushakuista sellainen tietenkin on, täällä hiekkalaatikolla.
Tämä kilpailu on lillukanvarsia, mutta onhan nekin ihan kivoja.
-
Ihan yleisestä mielenkiinnosta kysyn. Onko palkintosumma saajalleen verovapaa, niinkuin taidepalkinnot yleensä on vai räpsähtääkö summasta puolet verottajalle?
-
Mutta en voi yleisesti ottaen ymmärtää semmoista mielenlaatua, että julistetaan maailmalle, että jotakuta nimenomaisesti ei SAA palkita, että joku varta vasten EI missään nimessä ansaitse palkintoa. Semmoinen on minusta kovin röyhkeää ja haiskahtaa melkoisesti omalta ylimielisyydeltä.
Ei kannata tulkita ihan liian tiukasti. :)
En tietenkään väitä, että karsitun listan sarjakuvat olisivat kategorisesti kehnoja - hui, eivät todellakaan ole! Eivät subjektiivisten silmälasieni läpi, eivätkä varmastikaan sarjakuva-alaa tuntevien tyyppien "yleisen mielipiteen" perusteella (jos sellaista nyt voi ikinä ollakaan). Hyviä töitä ovat kaikki!
Mutta ongelma on siinä, että jos lähdetään ihan oikeasti palkitsemaan vuoden parasta, sisällöllisesti ansioituneinta sarjakuvaa, listalla on mukana teoksia, jotka laadustaan huolimatta eivät nyt kuitenkaan välttämättä ole sarjakuvatuntijoiden mielestä teosten vuoden huippuja - teoksia, jotka olisi syytä nostaa jalustoista korkeimmalle. Koska tilanne on tämä, palkinnolle pääsi heti alusta lähtien syntymään jonkinmoinen uskottavuusongelma alan asiantuntijoiden piirissä. Se on palkinnon, ei todellakaan sarjakuvien tai niiden tekijöiden ongelma! :)
Uudelleen; karsitun listan, kirjallisuuspalkinnon karsitun listan tavoin, pitäisi mun mielestä (varsinkin palkinnon historian alkuvaiheessa) koostua poikkeuksetta huipuista, jotka ovat ansioiltaan asiantuntijoiden enemmistön mielestä täysin kiistattomasti vuoden kärkeä. Nyt mun mielestä ei ole näin käynyt, ja se - jälleen - on palkinnon, ei ehdokkaiden ongelma.
Ehkä aiempaa ajatteluani täsmentäen; toki jokaiselle SAA antaa palkinnon, mutta totta vieköön olen sitä mieltä, että on olemassa myös teoksia, joille sitä ei pitäisi myöntää. Onko niitä nyt nähdyllä karsitulla listalla? Siitä kullakin lie oma mielipiteensä.
-
Koska tilanne on tämä, palkinnolle pääsi heti alusta lähtien syntymään jonkinmoinen uskottavuusongelma alan asiantuntijoiden piirissä. Uudelleen; karsitun listan, kirjallisuuspalkinnon karsitun listan tavoin, pitäisi mun mielestä (varsinkin palkinnon historian alkuvaiheessa) koostua poikkeuksetta huipuista, jotka ovat ansioiltaan asiantuntijoiden enemmistön mielestä täysin kiistattomasti vuoden kärkeä.
Nyt olisi mielenkiintoista tietää, ketä ovat nämä alan kasvottomat asiantuntijat, joiden mielestä meillä on käsissämme uskottavuusongelma? Rivikvaakkaajat, jotka lukevat runsaasti monenlaista sarjakuvaa? Kustannusalan ihmiset? Sarjakuvataiteilijat? Katsotko itse olevasi asiantuntija? Viestiketjuun on kirjoittanut jokaiseen porukkaan kuuluvia ihmisiä, ja mielipiteet ovat hajonneet kahteen, ehkäpä jopa useampaan leiriin.
Ja mitä tuohon kirjallisuus-Finlandiaan tulee, niin kyllähän senkin ympärillä ollaan käyty aina erilaista debattia; useampana vuonna on muistaakseni käyty keskustelua mm. siitä, kuuluuko suomenruotsalainen teos kuuden parhaan listalle vai onko sille varattu "kiintiöpaikka". Lisäksi Hannu Väisäsen voitto taisi kirvoittaa jonkin verran soraääniä siitä, miten paljon palkinnon saamiseen mahtoi vaikuttaa Kaisu Mikkolan oululaisuus.
-
asiantuntematon sarjakuva(rivintakanataipenkinalla)taiteilija kun olen, minua kiinnostaisi valtavasti se, keitä sitten kuuluisi listalle niiden mielestä, jotka ovat tätä touhua jo vuosikaudet katselleet!
-
asiantuntematon sarjakuva(rivintakanataipenkinalla)taiteilija kun olen, minua kiinnostaisi valtavasti se, keitä sitten kuuluisi listalle niiden mielestä, jotka ovat tätä touhua jo vuosikaudet katselleet!
Eik;s se ole aika tunnollisesti lueteltu_
???
*Mihin ''kk;set katos_|
-
Listan vikahan on se, että siinä on pari kaupallista täkyä medialle ja suurelle yleisölle, sekä "kaikille jotain", mikä ei oikein käy jos etsitään parasta. En ota kantaa teosten sisältöön tai laatuun, huomasin että olen lukenut listan teoksista vain 3 ja loput on ennakkoluuloa.
-
Listan vikahan on se, että siinä on pari kaupallista täkyä medialle ja suurelle yleisölle, sekä "kaikille jotain", mikä ei oikein käy jos etsitään parasta.
Missä kohtaa tuo Sarjakuva-Finlandia on muuttunut vuoden parhaan sarjakuvan palkinnoksi? Eihän se edes yritä olla sitä edes lähtökohtaisesti...
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/saannot.html
Täällä on vain asiantuntijoiden toimesta niin päätetty, jotta päästään hehkuttamaan omaa hyvää makua muiden (lue: raadin) vajavaisempaa makua vasten. Pääpointti lienee se, että tässä maassa tehdään hyvää henkeen ja vereen puolustettavaa sarjakuvaa enemmän kuin kymmenen nimikettä vuodessa.
-
Missä kohtaa tuo Sarjakuva-Finlandia on muuttunut vuoden parhaan sarjakuvan palkinnoksi? Eihän se edes yritä olla sitä edes lähtökohtaisesti...
No, Finlandia-nimi vähän viittaisi siihen suuntaan... Mutta ilmeisesti olemme kaikki erehtyneet pahimman kerran. Mikähän palkinto tämä sitten on?
-
mielestäni kiinnostavampaa kuin se, että sanotaan tämän listan olevan huono tavalla tai toisella, olisi kuulla vaihtoehtoja. tyyliin tee itse parempi lista, se on aika hankala tehtävä.
-
mielestäni kiinnostavampaa kuin se, että sanotaan tämän listan olevan huono tavalla tai toisella, olisi kuulla vaihtoehtoja. tyyliin tee itse parempi lista, se on aika hankala tehtävä.
Aika monet ovat kaipailleet edellisissäkin viesteissä mm. seuraavia albumeita: Marko Turusen Lihat puntarissa, Mika Lietzénin Tarinoita lännestä, Jarno Latva-Nikkolan Tunteiden maisteri, Katja Tukiaisen Kisun ABC, Terhi Ekebomin Honeymoon Island...
Juhani Tolvanen Ilta-Sanomista olisi liittänyt listalle muistaakseni vielä ainakin Timppa Mäkelän Kuolemattoman mestariteoksen ja jotakin muuta (en muista enää, eilisen Iltiksessä oli).
Eilen vähän naureskeltiin sarjistapaamisessa, miten tuo Lihat puntarissa on muuttunut nyt elämää suuremmaksi teokseksi. Oivallinenhan se toki on, ja varmaan aidosti yksi viime vuoden parhaita albumeja. Mutta tuleeko tästä nyt sarjakuvaväelle samanlainen juttu, kuin "miksi silloin vuonna kuuskytjotakin lähetettiin Euroviisuihin Viktor Klimenkon Aurinko laskee länteen... jos oltais lähetetty Letkis niin oltais voitettu!" :D
No, kuinka moni muistaa enää ensimmäistä kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaa?*
*Erno Paasilinnan esseekokoelma, en ois kyllä itse tiennyt saati muistanut
-
No, Finlandia-nimi vähän viittaisi siihen suuntaan... Mutta ilmeisesti olemme kaikki erehtyneet pahimman kerran. Mikähän palkinto tämä sitten on?
Niinpä... Se, että käyttöön on otettu nimi Sarjakuva-FINLANDIA, velvoittaa aika paljon. Jos kyseessä olisi vaikka Tampere Kuplii -palkinto, näin kiihkeää keskustelua ei olisi ikinä syntynyt.
-
Tuskin täällä kukaan on väittänyt, että koko lista pitäisi vaihtaa tai mitään. Lähinnähän on ollut sellaista mielipidettä, että pari nimikettä pois ja pari tilalle. Eli ihan normi keskustelua jota tulee aina tällaisissa tapauksissa olemaan.
Jos sen nyt joku haluaa nähdä jotenkin vääränä asiana niin ei kai sille sitten mitään mahda.
-
No, Finlandia-nimi vähän viittaisi siihen suuntaan...
Löytyykö jostain sellainen supertaidenatsi, joka pystyy definitiivisesti päättämään vuoden parhaan taideteoksen, joka kaikkien mielestä todellakin on sitä...? Onko Finlandia edes maailman paras vodka.
"Ansiokas teos" ei ole yhtäsuurikuin "paras teos".
Onhan se hulvatonta, että täällä "hirveän moni" kommentoi palkintoa, jonka jakoperusteita on ilmeisesti vain arvailtu, ja teoksia, joista vain osa on luettu. Melkein tulee Vanhasen Matti ja Kanervan Ilkka mieleen...
Pitää tehdä sarjakuviakin, joten rautalangan kanssa askarteleminen päättyköön tähän.
-
"Ansiokas teos" ei ole yhtäsuurikuin "paras teos".
En mäkään usko, että on mitään absoluuttista parhautta olemassa. Mutta ansiokkuuttakin on niin monenlaista lajia. Ovatko esimerkiksi kivat kannet tai suurin myynti mukaanlaskettavia ansioita?
No, mutta tänä vuonna tällä tavalla. Ensi vuonna ehkä ja toivottavasti toisella. Kyllä mä uskon, että jos rahoitusta ja kiinnostusta riittää, niin tämäkin palkinto vielä pystyy vakiinnuttamaan paikkansa. Alku aina hankalaa...
-
Sinänsä mielenkiintoisen kymmenen kirjan listan muotoutumiseen on varmasti vaikuttanut vaalimatematiikka. Lainaus säännöistä:
"Lautakunnan tulee pyrkiä päätöksessään yksimielisyyteen. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, on suoritettava äänestys, jos yksikin lautakunnan jäsen sitä vaatii."
Spekulaatiota:
Muutaman sarjakuvan he ovat saattaneet valita yksimielisesti mutta kaikkia tuskin. Äänestäessä voiton vie helposti kohtuullisen hyvät. Joko/tai-tapaukset kärsivät – siis sellaiset teokset, jotka ihastuttavat suuresti ja samaan aikaan toisia ärsyttävät antamaan nollapisteitä. Silloin läpi ei pääsekään välttämättä se joka on saanut eniten täysiä pisteitä vaan se joka on aiheuttanut vähiten ärsytystä ja joka on samalla vähintään "kohtalaisen hyvä" kaikkien mielestä. Karmeimillaan tämä tuottaa tuloksia jossa kolmen lautakunnan jäsenen yksikään ehdoton valinta ei pääse läpi vaan läpi pääsee parhaimmalla keskiarvolla.
Sääntömuutosehdotus: "Kolmihenkinen lautakunnan jokainen jäsen saa omavaltaisesti valita ehdokkaista kolme mielestään mielenkiintoista ja esille nostamisen arvoista teosta. Kymmenestä yksi jäljelle jäänyt teos arvotaan edellisen vuoden kirjakauppojen kymmenen myydyimmän kotimaisen sarjakuvan listalta sellainen teos jota ei ole jo valittu."
eli jälkimmäisellä säännöllä kansan äänikin kuuluisi.
Ketä sitten lautakuntaan valitaan ja millä perusteella onkin sitten toinen juttu. Se että lopullisen esille tuotavan teoksen valitsee yksi henkilö on hyvä ratkaisu. Silloin valinnan takana voi olla 100%:sti, oli se valitsija kuka hyvänsä kuka vaan osaa jotenkin perustella valintansa. Jonain vuonna voisikin olla satunnaisesta puhelinnumerosta kiinni tavoitettu henkilö.
-
listan muotoutumiseen on varmasti vaikuttanut vaalimatematiikka
Voi olla.
Voiko kenestäkään raadin jäsenestä sanoa että hän ei olisi asiantuntija? Tuskin. Joten lista on mikä on.
Mahtaako noiden sarjisten lukeminen muuttaa Uotisen esteettistä maailmaa? Entä jos hänet nähdään ostelemassa lisää Musturia? Jos hän valitsee jonkin listasta niin kuin säännöt määrää mutta heiluttaa mielenosoituksellisesti Tunteiden maisteria kameroiden edessä? Ja hänellä on oikeus käyttää omaa makuaan, ei tarvitse arvailla mistä asianharrastajata tykkäisivät.
-
Noniin,
nyt sain kirjat luettua. Edustava kattaus. "Nämä on annettu ja näillä mennään", sanoi ukko kun uudet tatuointinsa näki.
Kanerva ja Väritetyt unet olivat omat suosikkini. Molemmat onnistuivat rakentamaan ehjiä henkilöitä ja olivat kokonaisia teoksia. Kummastakaan ei jäänyt "piirretty kohtalainen novelli" -maku, vaan selkeästi olivat sarjakuvina ainoassa oikeassa formaatissaan. Musturin tyylistä pidin myös kovasti.
Salmiakki-Finlandia meni tänä vuonna Turkinpippurin edesmenneelle kehittäjälle. Hieno valinta! Jorma Uotiseen luotan kuin vuoreen.
-
Voiko kenestäkään raadin jäsenestä sanoa että hän ei olisi asiantuntija? Tuskin. Joten lista on mikä on.
Jep. Ja pitääkö raadin edes koostua Suomalaisen Sarjakuvan Virallisista Sisäpiiriläisistä (=henkilö joka on kirjoittanut enemmän kuin 15 viestiä Kvaakissa)? Pienessä lammikossa on kiva polskia, mutta eiköhän populaarimmallekin alan palkinnolle ole ihan oikeasti tilausta...
-
Jep. Ja pitääkö raadin edes koostua Suomalaisen Sarjakuvan Virallisista Sisäpiiriläisistä (=henkilö joka on kirjoittanut enemmän kuin 15 viestiä Kvaakissa)?
Sisäpiirillä ei liene mitään väliä, laaja-alaisella asiantuntevuudelle kylläkin.
Kysymys: onko joku nähnyt onko Finlandia näkynyt jotenkin kirjakaupoissa? Onko teoksia nostettu esiin tms.?
Warda mainitsi, että jossain Helsingin Suomalaisista kirjakaupoista on oma Sarjakuva-Finlandian pöytä, jossa teokset esillä. Jos vastaava järjestely onkin yllättäen jokaisessa Suomalaisessa, palkinto olisi voinut 'pakottaa' nämä isot kirjakauppaketjut tilaamaan vaikkapa Turusta tai Lietzeniä. Heillähän ei ole näitä teoksia valmiiksi varastoissaan. Tilanne olisi tuolloin ollut herkullinen. Parin sadan lisämyynti näet selkeästi näkyisi Aseman tai Daadan kaltaisten pienkustantamoiden toiminnassa, jossa kieputaan koko ajan kustannustoiminnan kannattavuuden rajalla tai jopa selkeästi sen tuolla puolen.
Siis, lue: tällä palkinnolla on ihan selkeää valtaa. Pikkuhiljaa saamme selville, onko tämä valta annettu markkinointikoneistolle vai palveleeko se oikeasti sarjakuvaa, sen koko kenttää. Alku nyt ei anna mitään hyvää suuntaa, mutta toivoahan voi aina.
Karrin pohdiskelu raadin toiminnasta on sama, mitä itsekin mietin. Minun ehdotukseni olisi ollut lisätä juryyn vielä ainakin yksi henkilö. Tai siis lisäisin sen, jos kyseessä olisi asiantuntijaraati. Äänestäminen noista viidestäkymmenestä tarjokkaasta olisi kyllä todella hölmöä. Loppukymmeniköstä sen ymmärtäisin, mutta senhän valitseekin Herra Uotinen. Tuollainen ehdokaslista pitäisi kyllä pystyä karsimaan kymmenikkö ihan keskustelemalla. Olisi mukava kuulla, miten tämä raakkaus oikeasti suoritettiin.
-
Sisäpiirillä ei liene mitään väliä, laaja-alaisella asiantuntevuudelle kylläkin... Minun ehdotukseni olisi ollut lisätä juryyn vielä ainakin yksi henkilö. Tai siis lisäisin sen, jos kyseessä olisi asiantuntijaraati.
Olen edelleen pelkkänä korvana: ketkä olisivat sitten näitä kelvollisia mutta vielä tällä hetkellä kasvottomia esiraatilaisia, jos kerran näistä tämänkertaisista ei siihen ollut? Kyselin sitä jo aikaisemminkin tässä ketjussa, kelpaako sarjakuvan harrastaja vai pitääkö kenties olla kokemusta kustantamisesta tai taiteilemisesta? Nimetkää muutama!
jossain Helsingin Suomalaisista kirjakaupoista on oma Sarjakuva-Finlandian pöytä, jossa teokset esillä. Jos vastaava järjestely onkin yllättäen jokaisessa Suomalaisessa, palkinto olisi voinut 'pakottaa' nämä isot kirjakauppaketjut tilaamaan vaikkapa Turusta tai Lietzeniä. Heillähän ei ole näitä teoksia valmiiksi varastoissaan. Tilanne olisi tuolloin ollut herkullinen. Parin sadan lisämyynti näet selkeästi näkyisi Aseman tai Daadan kaltaisten pienkustantamoiden toiminnassa, jossa kieputaan koko ajan kustannustoiminnan kannattavuuden rajalla tai jopa selkeästi sen tuolla puolen.
Listalla on kaksi pienkustantamon julkaisemaa sarjakuvaa, joille tilanne saattaa muodostua herkulliseksi (tosin kuten aikaisemmin kirjoitin, niin epäilen suuresti tämän Finlandia-kisan vaikuttavan sen enempää voittajan kuin ehdokkaittenkaan myyntiin - toivottavasti olen väärässä).
Siis, lue: tällä palkinnolla on ihan selkeää valtaa. Pikkuhiljaa saamme selville, onko tämä valta annettu markkinointikoneistolle vai palveleeko se oikeasti sarjakuvaa, sen koko kenttää. Alku nyt ei anna mitään hyvää suuntaa, mutta toivoahan voi aina.
Kuten todettua, loppusuoralla päässeistä sarjakuvista viidesosa edustaa pienkustantamoja, joten koko sarjiskenttä on siinä mielessä edustettuna. En myöskään ymmärrä, miten sarjakuvapalkinnon myöntäminen kaupalliselle ja viihteelliselle - mitä näillä sitten kukin haluaa ymmärtää - teokselle ei palvelisi "oikeasti" sarjakuvaa.
-
Salmiakki-Finlandia meni tänä vuonna Turkinpippurin edesmenneelle kehittäjälle. Hieno valinta!
Mahtaako salmiakki-entusiastien välillä leimuta yhtä kiivas keskustelu ja millä asiantuntemustasolla mahtaa Salmiakki-Finlandian raati olla?
-
En myöskään ymmärrä, miten sarjakuvapalkinnon myöntäminen kaupalliselle ja viihteelliselle - mitä näillä sitten kukin haluaa ymmärtää - teokselle ei palvelisi "oikeasti" sarjakuvaa.
Minä olen ymmärtänyt edellä lukemastani että ihmisille ei ole väliä onko voittaja tai jatkoon valitut taidetta vai ei. Kyse on ollut sarjojen tasosta.
Mutta kenen etua palvelee se että Finlandia jaetaan kaksi päivää Puupäähatun jälkeen?
M
-
Mutta kenen etua palvelee se että Finlandia jaetaan kaksi päivää Puupäähatun jälkeen?
Toisinpäin, Puupäähattu jaetaan alustavan suunnitelman mukaan 24.4. Mutta tätä mietitään vielä...
Vähän hölmöstihän nämä menevät päällekkäin. Riittääköhän kenelläkään enää kiinnostusta molempiin.
Tai no, voihan tuon viikon vaikka julistaa suomalaisen sarjakuvan teemaviikoksi ja kehittää vielä jotain muutakin aktiviteettia joukkoon.
-
Minä olen ymmärtänyt edellä lukemastani että ihmisille ei ole väliä onko voittaja tai jatkoon valitut taidetta vai ei. Kyse on ollut sarjojen tasosta.
Olet oikeassa, mutta monia viestejä tuntuvat leimaavan sanat "kaupallisuus" ja "markkinavoimat", joilla ei periaatteessa pitäisi myöskään olla mitään tekemistä sarjojen tason kanssa. Suurilta kustantamoilta tulee myös laatusarjakuvaa, enkä myöskään jaksa uskoa, että tässä kisassa korostuisi mitenkään tuollainen "markkinavoimavetoinen" ajattelu.
-
Tai no, voihan tuon viikon vaikka julistaa suomalaisen sarjakuvan teemaviikoksi ja kehittää vielä jotain muutakin aktiviteettia joukkoon.
... ellei sitten puupäähattu tukisi kesän puolelle lipsahtavaa Kemin tapahtuman painoa?
-
Matti, luet ilmeisesti minun kommenttejani taidesarjakuvalinssien läpi. Edellinen oli ihan pohdintaa, miten tämä palkinto oikeastaan toimii. Täällä näyttää kovasti ärsyttävän se, että joku pitää sarjakuvaa taiteena. Minä luen sarjakuvaa myös viihteenä, mutta koen velvollisuudeksi nostaa taidesarjakuvaa (hyi helvetti tuota sanaa!) esille, koska kovin moni ei sitä tee. Mutta, asiaan.
Olen edelleen pelkkänä korvana: ketkä olisivat sitten näitä kelvollisia mutta vielä tällä hetkellä kasvottomia esiraatilaisia, jos kerran näistä tämänkertaisista ei siihen ollut? Kyselin sitä jo aikaisemminkin tässä ketjussa, kelpaako sarjakuvan harrastaja vai pitääkö kenties olla kokemusta kustantamisesta tai taiteilemisesta? Nimetkää muutama!
Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on sarjakuvasta laaja tuntemus. Siis sitä, että tämä pystyy jollain tavalla erottelemaan sarjakuvan palasia ja katsomaan, missä on onnistuttu ja mikä ei toimi. Sitä, että pystyy käsittelemään Sisisalon ja Ruokolan Muumia Janssonin tuotannon kautta tai ettei tämä 'asiantuntija' tartu raatiin astuessaan ensimmäistä kertaa Turusen kirjaan. Oma maku pitää tuoda mukana, mutta pystyä myös arvioimaan teoksia erilaisin perustein. Viihdesarjakuvasta on turha etsiä elämää suurempaa sanomaa. Sitä voi sen sijaan arvottaa tyylipuhtauden, tarinan jne. kautta.
Eiköhän vaikkapa Mannisen Pekka olisi tamperelaisena ollut hyvä valinta raatiin tai Kallion Pauli. Molemmat ovat nähneet sen verran paljon, että uskottavuusongelmaa ei synny.
Listalla on kaksi pienkustantamon julkaisemaa sarjakuvaa, joille tilanne saattaa muodostua herkulliseksi (tosin kuten aikaisemmin kirjoitin, niin epäilen suuresti tämän Finlandia-kisan vaikuttavan sen enempää voittajan kuin ehdokkaittenkaan myyntiin - toivottavasti olen väärässä).aa ymmärtää - teokselle ei palvelisi "oikeasti" sarjakuvaa.
Olisikin mukava kuulla näiltä pienkustantajilta, poikiiko Finlandia oikeasti myyntiä uusiin kauppoihin jne.
En myöskään ymmärrä, miten sarjakuvapalkinnon myöntäminen kaupalliselle ja viihteelliselle - mitä näillä sitten kukin haluaa ymmärtää - teokselle ei palvelisi "oikeasti" sarjakuvaa.
No eiköhän se nyt ole aika selvää, että Jubaa löytyy sieltä kirjakaupasta muutenkin. Adaa taas luultavimmin ei, Turusta vielä vähemmän. Toisenlaisella listalla Finlandia olisi siis tuonut ison yleisön hypisteltäväksi pinon näille ennen näkemättömiä teoksia. Lopeta toi taide-viihde -vastakkainasettelu. Siitä ei tässä ole kysymys paitsi jos taidesarjakuvan "hörhöilynä" tuominnut festivaalijohtaja ja palkinnon isopomo on toisin kulisseissa päättänyt. Ei, se ei voi olla mahdollista.
-
Aikamoista keskustelua täällä!
Vähän tuntuu, että asiaa tarkastellaan nyt väärästä suunnasta.
Kun perustetaan uusi palkinto, niin sen ensimmäinen tehtävä ei ole antaa glooriaa (jota sillä ei ole, ellei sitten raha-arvon verran) palkittavalle, vaan saada itselleen tunnettuutta palkittavalta. Miten pirussa siitä voisi muuten tulla tarpeeksi nopeasti suosittu ja seurattu palkinto?
Suuri yleisö ei tiedä sarjakuvista mitenkään liian paljon. Muumit, siilit ja siat (sekä Kekkonen, joskaan ei sarjakuvahahmona) ovat tuttuja kaikille, joten palkintoraadin on haettava julkisuutta palkinnolleen näiltä tahoilta. Kun palkitaan joku tuttu juttu, ihmiset lukevat uutisen aamulehdestään (tai Aamulehdestään) ja nyökyttelevät Jorman fiksua päätöstä. Palkinto assosioituu näihin tunteisiin ja omiin muistikuviin. "MINUN suosikkisarjakuvani palkittiin", he hymistelevät. Siis se ainoa, jota he lukevat.
Sen jälkeen, kun he myöhemmin lukevat seuraavan vuoden palkintokandidaateista, palkinnon nimi sanoo heille jotakin. He muistavat, että 2008 palkittiin "se tosi kiva siilisarjakuva" (tai joku muu; minulla ei ole telepaattista yhteyttä Jorma Uotisen aivoihin, mikä toisinaan vähän harmittaakin). He lukevat lehdestä, että kas: 2009 ehdolla ovat mm. Ville Rannan Tämä-näin ja Tiitu Takalon Tuo-noin.
Ja mitä he, kuluttajat, ajattelevat silloin? Tätä: "Ne ovat sitten varmaan kanssa sellaisia hyviä sarjakuvia, eiväthän ne muuten olisi ehdolla. Menenpä ostamaan ne itselleni".
-
Tässä kun jo ensi vuoden sääntöjä innostuttiin sorvaamaan :)
...Nostaisin vielä jo muutamaan kertaan sivutun kysymyksen "tekijyydestä". Vesa mainitsikin Korhosen Ankkakirjan. Toinen vastaava esimerkki olisi Leppäsen Mustanaamio. Näitä ei viime vuonna ilmestynyt, mutta olisvoinnut.
Eli miten Jansson ja Bulls on kreditoitu Muumimammassa? Sinisalo ja Ruokola ovat kirjan tekijät, mutta mitkä ovat heidän oikeutensa teokseen, sen julkaisemiseen yms?
Kuinka oleellisia asioita yli päätään ovat sarjakuvan grafiinen suunnittelu, hahmot ja maailma? Jossakin parodiasarjassa toisin voisi ajatella että tekijä olisi kopioinut maailman ja vääntänyt hahmot jonkun toisen työn pohjalta - ja ansaitsisi silti tulla päästetyksi mukaan kisaan. Olisiko Ankat ja Mustis raakattu kisasta sillä perusteella että aivan kaikki niiden "tekijöistä" eivät ole suomalaisia?
-
Olisiko Ankat ja Mustis raakattu kisasta sillä perusteella että aivan kaikki niiden "tekijöistä" eivät ole suomalaisia?
Antologioitahan ne myös ovat, eli sillä perusteella jo ulkona.
-
Täällä näyttää kovasti ärsyttävän se, että joku pitää sarjakuvaa taiteena. Minä luen sarjakuvaa myös viihteenä, mutta koen velvollisuudeksi nostaa taidesarjakuvaa (hyi helvetti tuota sanaa!) esille, koska kovin moni ei sitä tee.
En tiedä, ketä tuo sarjakuvan taiteeksi julistaminen oikein ärsyttää. Ei minua ainakaan, ja pidän sarjakuvaa ainakin itse taiteena ja viihteenä siinä missä vaikkapa elokuvaa. Nostan itsekin esille sellaisia "taidepläjäyksiä", jotka koen hyviksi. Ja kuten todettua, olisi sellaisia varmasti mahtunut ehdolle tämänkin kisan loppusuoralle, mutta onko niistä yksikään sitten parempi kuin ehdolla oleva "Muumi"? Lihat puntarissa - ehkä? "Tunteiden maisteri" - ei. Jos siis minulta kysytään, mutta kun ei kysytty, ja vaikeapa on mennä sanomaan, olisiko minun asiantuntevuuteni ollut sitten yhtään parempaa laatua kuin vaikkapa raatilaisten (joista en itse kyllä tiedä yhtään mitään, enkä siten uskalla mennä heidän asiantuntemustaan arvostelemaan). Makuja on monia.
Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on sarjakuvasta laaja tuntemus. Siis sitä, että tämä pystyy jollain tavalla erottelemaan sarjakuvan palasia ja katsomaan, missä on onnistuttu ja mikä ei toimi. Sitä, että pystyy käsittelemään Sisisalon ja Ruokolan Muumia Janssonin tuotannon kautta tai ettei tämä 'asiantuntija' tartu raatiin astuessaan ensimmäistä kertaa Turusen kirjaan. Oma maku pitää tuoda mukana, mutta pystyä myös arvioimaan teoksia erilaisin perustein. Viihdesarjakuvasta on turha etsiä elämää suurempaa sanomaa. Sitä voi sen sijaan arvottaa tyylipuhtauden, tarinan jne. kautta.
Olen samaa mieltä. Asiantuntijuuden määritelmä on suunnilleen tämä, onpa arvioitavana mikä tahansa taiteenlaji, mutta monia tuntuu närästävän tämän raadin asiantuntevuuden puute.
Eiköhän vaikkapa Mannisen Pekka olisi tamperelaisena ollut hyvä valinta raatiin tai Kallion Pauli. Molemmat ovat nähneet sen verran paljon, että uskottavuusongelmaa ei synny.
Olet oikeassa. Kallio ja Manninen olisivat varmasti olleet hyviä asiantuntijavalintoja, mutta sitten olisi varmasti ryhdytty keskustelemaan siitä, voiko esimerkiksi jälkimmäinen arvioida jäävisti tarjolla olevia sarjakuvia mikäli ns. "oma lehmä on ojassa". Onhan täällä ehditty jo esittää kommentteja siitäkin, missä määrin tamperelaisuus tai egmontilaisuus painaa vaa'assa (vaikka ilmeisesti raadin jäsenistä kukaan ei ole Egmontin leivissä). Onko nykyisessä raadissa sitten jotakin, minkä vuoksi siitä ei ole uskottavaksi asiantuntijaraadiksi - muu kuin se, että vaikkapa sinun korkealle rankkaamasi sarjakuva jäi tällä kertaa pois.
Olisikin mukava kuulla näiltä pienkustantajilta, poikiiko Finlandia oikeasti myyntiä uusiin kauppoihin jne.
Jep. Ja miksei isommiltakin kustantajilta.
No eiköhän se nyt ole aika selvää, että Jubaa löytyy sieltä kirjakaupasta muutenkin. Adaa taas luultavimmin ei, Turusta vielä vähemmän. Toisenlaisella listalla Finlandia olisi siis tuonut ison yleisön hypisteltäväksi pinon näille ennen näkemättömiä teoksia. Lopeta toi taide-viihde -vastakkainasettelu. Siitä ei tässä ole kysymys paitsi jos taidesarjakuvan "hörhöilynä" tuominnut festivaalijohtaja ja palkinnon isopomo on toisin kulisseissa päättänyt. Ei, se ei voi olla mahdollista.
Finlandia-palkintoehdokkaat edustavat käsittääkseni (ainakin) raadin mielestä korkeatasoista sarjakuvaa, jotka olisi mahdollisesti syytä palkita. Ei kai olisi mitään järkeä jättää Jubaa pois sen vuoksi että hän sattuu olemaan jo valmiiksi kirjakauppojen myyntilistoilla tai ottaa sinne jotakin sellaista, mitä siellä ei välttämättä ole, mikäli se ei raadin mielestä sinne kuulu. Jos ehdokkaiden listalla olisi pelkästään "taidehörhöilyä", niin minulla ei olisi siihen mitään nokankoputtamista. En myöskään pidä itseäni tässä minään taiteen ja viihteen vastakkainasettelijana.
-
Jos siis minulta kysytään, mutta kun ei kysytty, ja vaikeapa on mennä sanomaan, olisiko minun asiantuntevuuteni ollut sitten yhtään parempaa laatua kuin vaikkapa raatilaisten (joista en itse kyllä tiedä yhtään mitään, enkä siten uskalla mennä heidän asiantuntemustaan arvostelemaan). Makuja on monia.
No siis. Raatilaisten henkilöllisyyksillä ei nyt ole mitään väliä, vaan lopputuloksella, jonka raati tuottaa. Jos asiantuntijaraati tuottaa karsitun listan, jonka sisällöstä suuri osa alan tuntijoista on ihmeissään, on ihan perusteltua kyseenalaistaa listan sisältö, ehkä raadin asiantuntemuskin - olettaen, että edelleen halutaan palkita menneen vuoden ansioituneimpia sarjakuvia.
Sitä kyselit aiemmin, keitä peräänkuuluttamani "alan tuntijat" ovat. Heitä ovat ihmiset, jotka oikeasti tuntevat sarjakuva-alan; tietävät sarjakuvista jotakin vähän akuankkaa ja lehtistrippiä syvällisempää. Mukaan kuuluu harrastajia, kriitikoita, tutkijoita, sarjakuvantekijöitä ja niin edelleen. Kvaakin jäsenyys ei kuulu edellytyksiin, sori vaan, eikä sekään, montako sarjakuvaskeneläistä sattuu henkilökohtaisesti tuntemaan. Jokainen voi itse miettiä, kokeeko kuuluvansa "alan tietäjiin" - itse voisin esimerkiksi tähän ketjuun kirjoittavista aika lailla jokaisen joukkoon lukea. :)
-
Onko nykyisessä raadissa sitten jotakin, minkä vuoksi siitä ei ole uskottavaksi asiantuntijaraadiksi - muu kuin se, että vaikkapa sinun korkealle rankkaamasi sarjakuva jäi tällä kertaa pois.
Hmm, no minusta ei perusteeksi asiantuntijuudelle välttämättä riitä "Aasialaisen sarjakuvan kustantaja" tai "Kuvataiteen opiskelija, lukiolainen ja kaikkiruokainen sarjakuvan kuluttaja". Sori vaan. Lainaukset tuosta Finlandian esittelypaketista:
http://www.luovatampere.fi/data/File/Sarjakuva%20Finlandia%2016.10.2007.pdf
Ei kai olisi mitään järkeä jättää Jubaa pois sen vuoksi että hän sattuu olemaan jo valmiiksi kirjakauppojen myyntilistoilla tai ottaa sinne jotakin sellaista, mitä siellä ei välttämättä ole, mikäli se ei raadin mielestä sinne kuulu. Jos ehdokkaiden listalla olisi pelkästään "taidehörhöilyä", niin minulla ei olisi siihen mitään nokankoputtamista. En myöskään pidä itseäni tässä minään taiteen ja viihteen vastakkainasettelijana.
No ei sinne tässä mitään taidehörhöilyä pelkästään haluta. Ei tässä haluta helvetti yhtään mitään enää. Koitin selvittää yksinkertaisesti sitä, että Juban kannalta tällä palkinnolla tuskin on mitään sen kummempaa merkitystä. Yksi pokkaus lisää. Toisaalla taas esim. Muhosen Annelle tällä on tosi iso merkitys, oli kyse sitten ihan tietoisuudesta tai myyntiluvuista, ja sitä kautta itsensä elättämisestä sarjakuvalla. Ymmärrätkö?
-
Kun perustetaan uusi palkinto, niin sen ensimmäinen tehtävä ei ole antaa glooriaa (jota sillä ei ole, ellei sitten raha-arvon verran) palkittavalle, vaan saada itselleen tunnettuutta palkittavalta. Miten pirussa siitä voisi muuten tulla tarpeeksi nopeasti suosittu ja seurattu palkinto?
No huh, aika härski ja lyhytnäköinen väite - en allekirjoita tuosta sanaakaan.
Ansioituneelle teokselle jaettava palkinto menettää uskottavuutensa sillä sekunnilla, jos sitä ei heti alusta lähtien anneta ansioituneimmalle teokselle, vaan tekeleelle, joka tuo palkinnolle eniten julkisuutta.
Se, että jostakin palkinnosta tulee instituutio, ei johdu siitä, että siitä on rakentamalla tarkoitushakuisesti rakennettu instituutiota. Palkinnosta tulee pysyvä instituutio vain silloin, että sitä arvostetaan sisällöllisin kriteerein - että alan tuntijat voivat oikeasti arvostaa ja kunnioittaa palkintoa ja sen voittajia. Tämä vaatii sen, että palkinto on uskottava heti ensimetreiltä lähtien.
-
Niinpä... Se, että käyttöön on otettu nimi Sarjakuva-FINLANDIA, velvoittaa aika paljon. Jos kyseessä olisi vaikka Tampere Kuplii -palkinto, näin kiihkeää keskustelua ei olisi ikinä syntynyt.
Tää on muuten erittäin totta. Jos palkinto olisi tosiaan ollut Tampere Kuplii -vuosipalkinto tai SARJAKUWASWEDEN tai mikä tahansa muu kuin Finlandia, olisin ollut melko lailla välinpitämätön siitä, mitä listalla olisi ollut. Nyt rinnastin kirjallisuuden Finlandiaan, ja menin vähän samansorttisia kriteerejä palkinnolta odottmaan, mutta ehkä oikeampi verrokki kuitenkin on se salmiakki- tai iskelmäfinlandia. >:D
-
Hmm, no minusta ei oikein riitä perusteeksi asiantuntijuudelle "Aasialaisen sarjakuvan kustantaja" tai "Kuvataiteen opiskelija, lukiolainen ja kaikkiruokainen sarjakuvan kuluttaja". Sori vaan.
Ei tarvitse pyydellä anteeksi, makuja kun on monia niin raatilaisten kuin ehdokkaana olleiden sarjakuvien tasonkin suhteen. Ainakaan Antti Grönlundin (hänet tunnistin joukosta Helsigin sarjakuvapäivien panelistina) asiantuntemusta en lähtisi itse kyseenalaistamaan, ja ainakin minulle nuo kaikki raatilaiset kelpaavat.
Olisi kiinnostavaa kuulla raatilaisten itsensä mielipiteitä.
No ei sinne tässä mitään taidehörhöilyä pelkästään haluta. Ei tässä haluta helvetti yhtään mitään enää. Koitin selvittää yksinkertaisesti sitä, että Juban kannalta tällä palkinnolla tuskin on mitään sen kummempaa merkitystä. Yksi pokkaus lisää. Toisaalla taas esim. Muhosen Annelle tällä on tosi iso merkitys, oli kyse sitten ihan tietoisuudesta tai myyntiluvuista, ja sitä kautta itsensä elättämisestä sarjakuvalla. Ymmärrätkö?
Jep. Juballe asialle voi olla merkitystä vaikka sitten tuon tietoisuuden kannalta, ja vaikkei olisikaan, niin silläkään ei ole mitään väliä jos hän on tarpeeksi hyvän ja palkintonsa ansainneen sarjakuvan tehnyt - tai tätä mieltä minä ainakin olen. Anne Muhosellekin ehdokkuudelle on varmasti merkitystä, ja toivonkin hänen voittavan - ihan sen takia, että "Ada" on todella hyvä sarjakuva, en siksi, että palkinto hetkauttaa hänen elämäänsä enemmän kuin ehdokkaana olevien Sinisalon tai Juban.
Ehkä ensi vuonna sitten on niiden vuoro, jotka eivät nyt mukaan päässeet, ja nämä pääsevät osaksi "maineesta ja kunniasta". Jos tänä vuonna jonkun pelimerkit eivät raadin mielestä riittäneet loppusuoralle saakka, niin sille ei vaan voi mitään. Eri mieltä saa olla, mutta nyt mennään näillä ja katsotaan kuka voittaa. Ja kuten edellä todettu useampaan kertaan, uskon että palkinto hyödyttää viime kädessä koko sarjakuvakenttää, eikä sellaisen jakaminen ainakaan ota keneltäkään mitään pois tai kurjista kenenkään asemaa, vaikka ehdokkuutta ei tippunutkaan.
-
Jos asiantuntijaraati tuottaa karsitun listan, jonka sisällöstä suuri osa alan tuntijoista on ihmeissään, on ihan perusteltua kyseenalaistaa listan sisältö, ehkä raadin asiantuntemuskin - olettaen, että edelleen halutaan palkita menneen vuoden ansioituneimpia sarjakuvia.
Voihan se tosin olla niinkin, että suuri osa "alan tuntijoista" ei tunnistaisi hyvää sarjakuvaa, vaikka se purisi niitä perseeseen. Ainakin sen äänivallattomaksi jäävä(ttävä)n perussarjakuvanlukijan mielestä asia voi hyvinkin olla näin.
Seuraavan vuoden raatiin voisi hyvinkin napata asiantuntemusta tämän vuoden kärkikymmeniköstä, edellyttäen että uutta alpparia ei pukkaa kisaan mukaan. Pauli Kalliota voi olla mahdotonta saada raatiin, koska siltä tulee "halpa-Muumin" lisäksi useampikin timangihtava säätö joka jumalan vuosi.
-
Juuri olin tulossa sanomaan, että valitettavan moni sarjakuvan asiantuntija on jollain tapaa jäävi valintaraatiin, mutta J. Suominen ehti ensin.
Kallio ja Manninen olivat kummatkin tänä vuonna ehdokkaina albumeillaan.
-
Heti kun kuvaan tulee rahaa, tulee myös kinaa, eikä se ole tässä tapauksessa paha asia. Keskustelu ei koskaan ole paha asia. Sillä on itseisarvo. Mielipiteiden vaihto tuottaa parhaassa tapauksessa parempia tuloksia. Täytyy olla sen verran aikuinen myös, että kunnioittaa toisten eriäviä mielipiteitä. Tämähän ei varsinaisesti kuulu suomalaiseen perinteeseen, mutta harjoitellaan.
Vesalla ja Tommilla (ja taisi tuossa muutama muukin kompata) on kyllä pointti. Raadin asiantuntijuus. Kyllä Suomesta sarjakuva-asiantuntijoita löytyy. Olen varma siitä, sillä on löytynyt apurahalautakuntiinkin. Minusta tässä olisi saanut olla kriteerit yhtä korkealla raatilaisia valittaessa. (Itse palkinnon valitsija on minusta nappiratkaisu.)
Rahasummanahan tuo 5000 euroa vastaa kunnon kohdeapurahaa jotakuinkin, taikka palkkiota muutaman sivun isosta värikuvituksesta, taikka viiden alpparin tekijänoikeuskorvausta. Sarjakuvantekemiseen liittyvänä siis suurehko rahasumma.
Apurahasta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Siksi raati valitsee mukaan ja ehdolle ketä haluaa. Olisi mukavaa, jos tuntuisi että raadin asiantuntemukseen voi luottaa. Minusta se määritelmä oli hyvä, että raatilainen ei pitäisi esim. Turusta ensimmäistä kertaa kädessään. Asiantuntemus lienee sitä, että tuntee kyseisen taiteenlajin ja mielellään vähän muutakin maailmaa. Osaa suhteuttaa käsillä olevan teoksen sijainnin ja merkityksen lajin sisällä sekä yleisemmin maailmaan, aikaansa ja paikkaansa.
Tasapuolinen ei silti tarvitse olla (esim. ottaa mukaan kaikkien kustantamoiden julkaisuja). Spekulointia valinnoista tullaan joka tapauksessa aina käymään ja niin pitää ollakin. Se kuuluu demokratiaan ja sananvapauteen.
SarjakuvaFinlandia jaetaan nyt ensimmäistä kertaa, ja ehkä tässä on tullut useampi tenkkapoo vasta tehdessä vastaan. Esimerkiksi tuo raadin asiantuntijuus ja sen määritteleminen tai millaisia sarjakuvia mukaan otetaan, pitkiä tarinoitako vain (kuten romaanit) vai myös strippikokoelmia (vrt. vaikkapa kolumnikokoelma kirjallisuudessa). En minä ainakaan olisi välttämättä etukäteen osannut ennakoida kaikkea tuollaista. Tekemällä oppii. Aika vähän suomalaista sarjakuvabisnestä voi missään opiskellakaan.
Myös Rusakon pointti siitä, että palkinto tekee ainakin aluksi ensisijaisesti itseään tunnetuksi, oli huomionarvoinen.
Ajattelen luultavasti optimistisesti suomalaisten sarjakuvanlukutaidosta. Uskon, että muukin kuin Aku Ankka menee; kotimaiset stripit ovat suosittuja, sillä niitä on saatavilla. Se lupailisi hyvää muillekin lajityypeille, mutta. Pidemmän formaatin kotimaisen mainstreamin menekistä on vaikea sanoa mitään lopullista, sillä sitä on niin vähän tarjolla. Oikeastaan tulee mieleen vain Korkkarit, joka on vain yksi lajityyppi ja selkeästi omalle kohderyhmälleen. Minusta esim. Tiitun Kehä on potentiaalinen mainstream-nuortensarja, mutta sellaista foorumia ei Suomessa ole, jonka kautta se saisi sellaisen levityksen, että asiaa pääsisi edes etäisesti testaamaan. Korkkareiden tapaan vaikkapa kotimainen laadukas manga voisi olla potentiaalinen hitti. Mutta asioiden lanseeraaminen lehtikioskilevitykseen ajan kanssa maksaa niin jumalattomasti, ettei sellaiseen kellään ole varaa. Kirjakauppamyynnillä taas ei helposti kannattavuuslukuja saavuteta.
Minusta tuntuu että kirjoitin vähän epäselvästi, mutta koittakaa kestää. Mulla on vähän kuumetta ja ei ihan sanat juokse selkeimmin.
-
Niih... Finlandia-nimessä heläjää kanteleet, tuhannet järvet päilyy ja savusaunat leimuaa, Formulan pakoputket käryää, siniristiviirit keikkuvat tangoissa jne.
Mutta selitäs nyt sitten kun Pihtiputaan mummo tulee kauppaan ja kysyy onko teillä sitä Finlandia-ehdotettua tahi palkittua. Saako mummo mukaansa Väisästä, Tuomiojaa, Toivonen-Havukaista, Adaa, Tikkasta, Musturia, salmiakkia, lenkkitossut, sukset vai vodkaa?
Palkintoja ei ole kotimaiselle sarjakuvalle mitenkään liikaa, ei varsinkaan rahapalkintoja. Nyt vaan Sk-Finlandialle pömpöösi nimi luo hallan vaaraa, kuten on todettukin. Jos palkinnon nimi olisi vaikka (täydentäen TimoR:n ehdotusta) "Tampere kuplii ja kehittyy", ei olisi väliä kuinka monta diktaattoria soppaa kauhoo. Toisaalta pitää tajuta sekin että ilman vaikuttavaa nimeä taiderahakirstujen päällä istuvat Pispalan muorit ja vaarit eivät olisi antaneet rahoja palkintoon.
Kompromissit ja nahkapäätökset harmittavat aina ja nostattavat vaikka mitä spekulaatioita, supi-supinaa, puli-pulinaa.
-
Muuten ihan mahtavaa että alkuperäisessä listassa oli 50 alpparia joista valita! Siis viisikymmentä-jotain kotimaista, hyvää (aina jonkun mielestä) alpparia vuodelta 2007! Olisi mahtavaa JOS tämä palkinto tosiaan nostaisi kotimaisen sarjakuvan näkyvyyttä.
Hei, nyt tarvitaan kunnon SKANDAALI.
-
Juuri olin tulossa sanomaan, että valitettavan moni sarjakuvan asiantuntija on jollain tapaa jäävi valintaraatiin, mutta J. Suominen ehti ensin.
Kallio ja Manninen olivat kummatkin tänä vuonna ehdokkaina albumeillaan.
Eipä tuo nyt niin iso ongelma mielestäni ole. Silloin vain raatilainen jäävää itsensä ko. teoksen arvioinnista. Piirit ovat niin pienet, että näitä tilanteita tulee aina.
-
Mutta kenen etua palvelee se että Finlandia jaetaan kaksi päivää Puupäähatun jälkeen?
Tuo puupään aikataulu on ollut sovittuna kansalliskirjaston kanssa jo aikaisemmin, joten vähän huono sitä on lähteä muuttamaan. Julkistamispäivä on muutenkin vakiintunut tuohon huhtikuun puolivälin ja vapun väliin. Se on ollut myös Finlandian jakajien tiedossa.
Toivottavasti palkinnot tukevat toisiaan ja mediasta löytyy molemmille tilaa.
-
Minusta tuntuu että kirjoitin vähän epäselvästi, mutta koittakaa kestää. Mulla on vähän kuumetta ja ei ihan sanat juokse selkeimmin.
No ei, vaan pikemminkin päinvastoin. Oikein selvää ja asiallista tekstiä. Muun muassa erinomaisen hyvin otettu esille palkintosumman suuruutta alan palkkioihin suhteutettuna.
Kaikkiseltaan tämä ketju on ollut äärimmäisen viihdyttävä viime aikoina! Kunnon narinaa kehiin vaan kun jotkut jaksaa vääntää työtä julkisuuden hankkimiseksi sarjakuville.
Jos ei naapppaa niin omaa palkintoa kehiin vaan tyyliin Emma ja Femma -palkinnot. Olihan täälä kyllä jo tuo sarjakuvasweden palkinto esillä -rohkeasti vaan hommaa etiäpäin.
-
Hieno ketju. Rahan läsnäolo se aina kumman tehokkaasti riisuu vieraskoreuden ja paljastaa piilevät klikit. Jotain hyvääkin siis sentään. Antaa mainospöllön tehdä päätöksensä, reklaamit rectumiin, ja tehkää ensi vuodeksi semmoista matskua, joka pääsee ko. kilvoitteluun, dats as easy as dat!
-
Hei, nyt tarvitaan kunnon SKANDAALI.
Okei. Sovitaanko niin, että se joka voittaa suutelee Jorma Uotista intohimoisesti ja varastaa hänen trikoonsa kameroiden laulaessa! ; )
tv. Petteri "LISTALLE PÄÄSSYT JA SIITÄ HELVETIN ONNELLINEN" Tikkanen
-
Okei. Sovitaanko niin, että se joka voittaa suutelee Jorma Uotista intohimoisesti ja varastaa hänen trikoonsa kameroiden laulaessa! ; )
Vaikuttaa käyvältä suunnitelmalta. Synkronoimme kellot, jotta tiedämme olla läsnä kaikkien kamerat ladattuna (Mun on kakskyt yli).
Terveisin toinen listalla oleva ja jo iloita ehtinyt.
-ar-
-
Toisinpäin, Puupäähattu jaetaan alustavan suunnitelman mukaan 24.4.
(...)
Tai no, voihan tuon viikon vaikka julistaa suomalaisen sarjakuvan teemaviikoksi ja kehittää vielä jotain muutakin aktiviteettia joukkoon.
23.4. on Yrjönpäivä ja sen viikko on perinteisesti ollut partiolaisten juhlaviikko. Partiota harrastavat lapset voivat esim. pitää partiohuivia koulussa.
Tämä ei tosin välttämättä aiheuta suuria päällekäisyyksiä sarjakuva-alan kanssa, kun kerran sarjakuvapiireissä pyöriviä partiolaisia taitaa olla... no, lähinnä kai minä. ::)
Mitä sarjakuvia harrastavat lapset laittavat sarjakuvaviikolla päälleen kouluun?
-
Mitä sarjakuvia harrastavat lapset laittavat sarjakuvaviikolla päälleen kouluun?
Eivät ainakaan Lassi ja Leevi-paitaa.
Silloin kun ketju oli vielä huulenheittoa eli ensimmäiset muutama sivua olin samaa mieltä kuin nykyisinkin:
Suomeen mahtuu useampi palkinto sarjakuville. Suomeen tarvitaan useampi palkinto sarjakuville.
Finlandia nimi ei ole tae mistään(tietofinlandia poislukien) jollain kolmella vähänkään oikeasti kirjallisia arvoja omaavalla teoksella.
Hyvä että on SarjakuvaFinlandia Puupäähatun Taivaallisimman pienlehden ja Kemin lisäksi.
Itse näen palkinnoissa sen arvon että on mahdollista saada kymmenkunta sarjakuvista inostunutta ummikkoa/vuosi lisää ja edistää sarjakuvan näkyvyyttä.
Massaa ei tarvitse nuoleskelle sen enempää kuin elitistejäkään.
Muu arvo on se että tekijöille tulee jonkinasteinen rahallinen korvaus: taidetta tai viihdettä(molemat voivat sisältää yhtä lailla elämää suurempaa sisältöä tai olla sangen kelpoa lannoitetta) niin tekijän on elettävä ja mitä enemmän tämä on mahdollista sarjakuvantekemisen kautta kuin muista syistä: hyvä.
Ehkä tarvitaan vielä pari palkintoa. Ainoa mikä sarjakuwaswedenissa särähtää on semanttinen Bättre folkin kaiku.
-
Silloin kun ketju oli vielä huulenheittoa eli ensimmäiset muutama sivua
Kukas sun huumorintajun tappoi ja hautasi? Mulle tämä on yhä mitä parhainta viihdettä. Viime päivinä sarjakuvaväen kanssa käytyjen livekeskustelujen perusteella tämä on paras Kvaak-ketju ikinä! Sarjakuva-Finlandia olisi pitänyt keksiä jo vuosia sitten, ja jos olisin tiennyt sen olevan näin lystiä, olisin kustantanut palkinnon vaikka omasta pussista!
-
Mulle tämä on yhä mitä parhainta viihdettä. Viime päivinä sarjakuvaväen kanssa käytyjen livekeskustelujen perusteella tämä on paras Kvaak-ketju ikinä!
Samaa mieltä!
Elämystä voi jatkaa ja laventaa vaikkapa lukemalla lisää.
Ostin sitten eilen Treen Akateemisesta viimeisen Markon ja toiseksi viimeisen kappaleen Jarnoa. Kylläpä olivatkin verratonta viihdettä! Estottoman sujuvaa, vinoa ja tapahtumarikasta kerrontaa! Taiteen tuskasta ei ollut tietoakaan, kun elämän kovuutta puntaroitiin terapeuttisen pelkistetysti (Turunen) tai surrealistisen pervosti (Latva-Nikkola). Ja sitten vielä painittiin paljon: sanan varsinaisessa (Lihat) ja sodomistisessa (Maisteri) merkityksessä!
Ihan hymistelyksihän tämä menee!
-
Mulle tämä on yhä mitä parhainta viihdettä.
Jeah! Rambo 4 saa melkein takkiinsa kun hihittelytiheyttä laskeskelee.
Itämaisempaan sarjakuvaan ja populaarikulttuuriin keskittyvissä verkkokeskusteluissa saattaa kohta syntyä ihan kunnon rähinä, mutta linkkiä ja esimerkkiä vasta kun ja jos provotorpeedot löytävät maalinsa...
-
Eilen Idolsia katsellessa tuli mieleen meidän Finlandiakisa. Tuomarit päästivät jatkoon esiintyyjiä joita ilman kisa olisi tylsempi. Jotkut kisaajista valittivat jatkoon päässeen huonompia laulajia kuin mitä karsittujen joukossa oli. Itse kuitenkin hyväksyin tuomareiden ratkaisut mukisematta vaikka osa valituksista oli varmasti aiheellisia. Jatkoon ei päässyt huonoja esiintyjiä.
M
-
Jatkoon ei päässyt huonoja esiintyjiä.
Tämä kyllä pätee Sarjakuva-Finlandiaankin.
-
No huh, aika härski ja lyhytnäköinen väite - en allekirjoita tuosta sanaakaan.
No, enpä ollut kuittaustasi hakemassakaan, kultaseni.
Väitteeni ansio on siinä, että sarjakuvapalkinnossa on kaksi toistensa persettä haistelevaa koiraa: sarjakuva ja palkinto. Kummankin osapuolen halu paritteluun pitää tunnustaa.
Ansioituneelle teokselle jaettava palkinto menettää uskottavuutensa sillä sekunnilla, jos sitä ei heti alusta lähtien anneta ansioituneimmalle teokselle, vaan tekeleelle, joka tuo palkinnolle eniten julkisuutta.
Edes "oikea" Finlandia ei johdonmukaisesti noudata tuota kaavaa. Muutenhan voisi olettaa, että vähemmänkin etabloituneet kirjailijat saisivat palkintoja. Jos kaunokirjallisuuden Finlandia perustettaisiin nyt, kukaan ei antaisi ensimmäistä palkintoa Erno Paasilinnalle.
Olette kenties huomanneet, miten kiire meillä on. Voidaanko odottaa, että suht' pienehköllä rahamäärällä siunattu palkinto kasvaisi suuren yleisön arvostamaksi koukuttimeksi?
Jos sen sijaan tavoitteena on vain harjoittaa (ammattimaisten) sarjakuvapiirtäjien keskinäistä navankaivelua, silloin olen ilman muuta väärässä.
-
Jos sen sijaan tavoitteena on vain harjoittaa (ammattimaisten) sarjakuvapiirtäjien keskinäistä navankaivelua, silloin olen ilman muuta väärässä.
Minä sulle keskinäiset navankaivelut näytän.
-
Odottakaa, minä haen popcornin.
-
Eikö tämä:
Edes "oikea" Finlandia ei johdonmukaisesti noudata tuota kaavaa. Muutenhan voisi olettaa, että vähemmänkin etabloituneet kirjailijat saisivat palkintoja.
ole juuri tätä:
Jos sen sijaan tavoitteena on vain harjoittaa (ammattimaisten) sarjakuvapiirtäjien keskinäistä navankaivelua
-
Eikö tämä:
Edes "oikea" Finlandia ei johdonmukaisesti noudata tuota kaavaa. Muutenhan voisi olettaa, että vähemmänkin etabloituneet kirjailijat saisivat palkintoja.
ole juuri tätä:
Jos sen sijaan tavoitteena on vain harjoittaa (ammattimaisten) sarjakuvapiirtäjien keskinäistä navankaivelua, silloin olen ilman muuta väärässä.
Niin, eli juuri se mitä Ruzaccho katsoi tässä peräänkuulutettavan.
Sisäpiirin selkääntaputtelusyndroomaa.
Yhtä hyvin voin ilmoittaa jakavani sarjakuvaNorgeVikingin joka on viime vuoden ansioituneimmasta sarjakuvasta, rahhakin tulee palkituille: huikeat 5€!
Suuri yleisö ei kiinnostu itse palkinnosta eikä sarjakuvasta muototaiteena sen enempää.
Mutta huumorintajuamputaation ohella meni myös se aivokuoren osa joka ymmärtää pienten piirien keskinäisten klikkien verenpainemittarien seuraamisen ilon.
Tuolla listalla on sentään muutama hyväkin sarjakuva, mitä kaunokirjalklisuusFinlandiasta ei paria hassua poikkeusta lukuunottamatta voi sanoa.
-
Tuolla listalla on sentään muutama hyväkin sarjakuva, mitä kaunokirjalklisuusFinlandiasta ei paria hassua poikkeusta lukuunottamatta voi sanoa.
Tämä on erittäin totta. Kaunokirjallisuuslistalla on tosi harvoin yhtään hyvää sarjakuvaa.
(Sori Sippo, oli niiiiin helppo.)
-
Tämä on erittäin totta. Kaunokirjallisuuslistalla on tosi harvoin yhtään hyvää sarjakuvaa.
(Sori Sippo, oli niiiiin helppo.)
De nada. Jos siellä olisi Finlandiapalkittuja/ehdokkaita luettaisiin enemmän kuin ostettaisiin jotta antaa itsestään sivistyneen ja kylttyrellin vaikutelman(kyllä, tiedän miten kultturelli kirjoitetaan).
-
Mie en jaksa kaivella lainauksia, mutta siihen piti sanomani, kun tuosta raadin koostumuksesta oli puhe.
Että ilmeisesti sk-finlandian esiraadissa kuitenkin on ehkä enemmänkin asiantuntemusta sarjakuva-alalta ja varsinkin tuntemusta ehdokkaisiin kuin kirjallisuuden finlandian esiraadeissa voi olla.
Kolmihenkinen on siis kirjallisuuden puolella vain esikarsintajoukko. Jonka tulisi siis kaikkiin ehdotettuihin tutustua muutamassa kuukaudessa. Mikä on romaanikirjallisuuden ollessa kyseessä ihan mahdoton homma: aika harva esiraatilainen on kaikkia teoksia lukenut. Aika ei riitä. Sarjakuva-finlandian puolelta voisin ainakin helposti kuvitella, että kaikki ovat kaikki läpi ainakin katsoneet.
Ja muutaman vuoden takaa muistan yhden kirjallisuus-finlandian esiraadin, joka koostui yhdestä kirjallisuuden proffasta tms., yhdestä näyttelijästä sekä vielä yhdestä ei-kirjallisuusihmisestä. Jossain tuli sitten ilmi, että nämä kaksi kirjallisuuden amatööriä eivät olleet edes kaikkiin kuuden finalistin joukkoon päässeisiin teoksiin tutustuneet, oli luotettu ammattilaiseen.
Ja siihen piti vastata kans, kun joku kysy, että vaikuttaako Finlandia myyntiin. Siellä romaanikirjallisuuden puolella ainakin. Ehdokkuus ei vielä, mutta palkinnon pokannut ansiokas romaani roikkuu yleensä joulumyynnin ansiosta vuoden myydyimpien kirjojen listan kärkipäässä heti Remesten, Hirvisaarien, Mäkien ja Paasilinnojen jälkeen. (Ja Kunnaksen Maurin kirjojen toki, ja Potterien, mutta kirjoille joissa on kuvia ja käännöskirjoille on omat listat.) Tilastoja voipi katella netistä osotteessa http://www.kustantajat.fi/tilastot/
Ja sitten piti vielä muistuttaa siitä, kun lupasin valita sen sarjakuvavarjofinlandian. Tarjous on yhä voimassa. Että lähetelkääpä vaan mulle niitä kirjoja luettavaksi. Enemmän tai vähemmän ansioituneita. Lupaan, että en vie divariin vaan pistän omaan hyllyyn. Jakotilaisuuden voin lykätä Oulun kirjamessuille 16.-17.5., jotta en menisi partiolaisten kanssa päällekäin. Osoite on edelleen Kaltio, PL 42, 90015 Oulun kaupunki.
Ja terveisiä tutuille. Valo-sarjakuvafinlandiaehdokkaista lempparini on Petterin Kanerva, mikä tässä mainittakoon läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
-
Jep. Ja pitääkö raadin edes koostua Suomalaisen Sarjakuvan Virallisista Sisäpiiriläisistä (=henkilö joka on kirjoittanut enemmän kuin 15 viestiä Kvaakissa)?
Kahdellakymmenellä viestillä pääseekin jo Egmontille duuniin.
-
Kahdellakymmenellä viestillä pääseekin jo Egmontille duuniin.
Whupish! Vesa 1, Egmontin väki 0.
-
Ja siihen piti vastata kans, kun joku kysy, että vaikuttaako Finlandia myyntiin. Siellä romaanikirjallisuuden puolella ainakin. Ehdokkuus ei vielä, mutta palkinnon pokannut ansiokas romaani roikkuu yleensä joulumyynnin ansiosta vuoden myydyimpien kirjojen listan kärkipäässä heti Remesten, Hirvisaarien, Mäkien ja Paasilinnojen jälkeen.
Tänään keskustelin kahden kirjakaupan sarjakuvapuolen vastaavan kanssa.
Ehdokkaat huomioidaan kyllä mutta "vasta lähempänä varsinaista tapahtumaa"
(okei, toisessa kirjakaupassa kysyttiin ensin "SarjakuvaFinlandia?" jota seurasi se tuttu "otatkohan lääkkesi?"-ilme)
Sen voisi katsoa vaikuttavan myyntiinkin.
mutta hei, miettikää:
Ja sitten piti vielä muistuttaa siitä, kun lupasin valita sen sarjakuvavarjofinlandian. Tarjous on yhä voimassa. Että lähetelkääpä vaan mulle niitä kirjoja luettavaksi. Enemmän tai vähemmän ansioituneita. Lupaan, että en vie divariin vaan pistän omaan hyllyyn. Jakotilaisuuden voin lykätä Oulun kirjamessuille 16.-17.5., jotta en menisi partiolaisten kanssa päällekäin. Osoite on edelleen Kaltio, PL 42, 90015 Oulun kaupunki.
Ja terveisiä tutuille. Valo-sarjakuvafinlandiaehdokkaista lempparini on Petterin Kanerva, mikä tässä mainittakoon läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Vaikka Finlandia onkin herättänyt tunteita enemmän kuin mikään aikoihin, jaetaan samalla viikolla toinenkin palkinto.
http://www.kansalliskirjasto.fi/tapahtumat/1202739008686.html
Esittelyt hatutetuista http://sarjakuvaseura.fi ja spekulaatiota aikaisemmilta vuosilta löytyy Kvaakista.
Hatutus näillä näkymin 24.4 klo 12. Niin heti Tampere Kupliin ja Finlandian perään...
. Jos palkinto olisi tosiaan ollut Tampere Kuplii -vuosipalkinto tai SARJAKUWASWEDEN tai mikä tahansa muu kuin Finlandia, olisin ollut melko lailla välinpitämätön siitä, mitä listalla olisi ollut. Nyt rinnastin kirjallisuuden Finlandiaan, ja menin vähän samansorttisia kriteerejä palkinnolta odottmaan, mutta ehkä oikeampi verrokki kuitenkin on se salmiakki- tai iskelmäfinlandia.
Nämä plus Kemi + taivaallisin pienlehti ja sarjakuvaVikingNorge...
kotimaisella sarjakuvalla on palkintoja joka sormelle.
Kohta täytyy ottaa sukatkin pois.
-
... antaa itsestään sivistyneen ja kylttyrellin vaikutelman (kyllä, tiedän miten kultturelli kirjoitetaan).
Että muutkin tietäisivät:
kulturelli (usein leikillisesti) kulttuuri-, kulttuuriin kuuluva, sivistys-, sivistynyt
Tämä on yksi useista leikillisistä tapauksista.
Itse jaksan toivoa edelleen, että mahdollisista markkinailmiöistä huolimatta myyntilukujen realiteetit eivät lähtökohtaisesti määrittelisi tai oikeastaan vaikuttaisi mitenkään SK-Finlandia-ehdokaslistaan saati palkittavan valintaan. Keplotteluoletukset tekevät kritiikistäkin ympäripyöreää, etenkin jos niiden verukkeella väistetään itse teoksiin tutustumisen vaiva.
-
Kun täällä vääntö rauhoittuu, toisin kuin siellä manga- ja animeväen tappelussa, niin laitetaan nyt asiakommenttiakin välillä.
Näinköhän Marko Turusen teoksen raakkautumiseen on vaikuttanut sen tekninen toteutus? Se kun ei ole aivan Finlandian arvoinen suoritus. (Luultavasti kömmähdyksen takana on Tamperelainen salaliitto, mutta on se silti kömmähdys.)
-
Kävinpä eilen Oulun pääkirjastossa.
Siellä oli lainausosaston pöydälle, semmoseen kohtaan mistä kaikki melekein joutuvat ohi kulkemaan, laitettu ständiin A4-kokosen sk-finlandiatiedote ehdokaslistoineen, ja sitten siihen oli nostettu ehdokastekijöiden teoksia, ehdokkaita ja vanhempia, kaikkia ei tietenkään ollu, ku osa on ihmisillä lainassa.
Mutta että jotta, sarjakuvan - myös sen marginaalisemman - näkyvyys on palkinnon ansiosta ainakin tämän pienen verran Oulussa lisääntynyt.
-
Kun täällä vääntö rauhoittuu, toisin kuin siellä manga- ja animeväen tappelussa
Mikä voorumi? Etin Googlella muttei ainakaan sarjakuva-finlandia hakusanalla tärpänny...
-
Mikä voorumi? Etin Googlella muttei ainakaan sarjakuva-finlandia hakusanalla tärpänny...
Daada-blogilta löytyy kyllä aiheesta aika hyvin kärvenneltyä ja happamoitua hauskutusta.
Erityisesti kuvaus, kuinka suunnattoman häpeän vallassa pitää "Bosporin helmeä" kuljettaa kirjastosta kotiin.
Nimiä mustamainitaan, lokaa heitetään, harrastelijoita ja fanipoikia halveksitaan ja ihan kaikki on Tamperelaisten (isolla kirjaimella - paikallinen ilmaislehtikö tässä onkin pilannut juhlamielen?) vika!
-
häpeän vallassa pitää "Bosporin helmeä" kuljettaa kirjastosta kotiin.
... miksi ihmeessä?
-
Mikä voorumi? Etin Googlella muttei ainakaan sarjakuva-finlandia hakusanalla tärpänny...
Eihän ne tietenkään Finlandiasta tappele. Ja ennemminkin tollanen "ihmiset tappelee, ei asiat" -tyylinen vääntö. (Lähinnä siellä ilmeisesti sapettaa se, että eräs aikaansaava ja värikäs persoonallisuus saa liikaa huomiota. Ja tietysti väännetään vähän eliitin puolesta suurta yleisöä vastaan. Ja nuorempi harrastajakunta on tapansa mukaan maultaan kehittymätöntä ja liian vähään tyytyväistä .)
http://otaku.anime.fi/blog/2008/02/finland-kyuu-kyuu/#comments
Ja koska Kyuu on tamperelainen, niin hän on luonnollisesti Tamperelaisen salaliiton (puhutaan nyt asioista niiden oikeilla erisnimillä) kantavia voimia.
Ja sydämelliset onnittelut, muuten! Myös sille mielikuvitushahmolle!
-
häpeän vallassa pitää "Bosporin helmeä" kuljettaa kirjastosta kotiin.
... miksi ihmeessä?
Tertsi, teksti alkoi näin:Daada-blogilta löytyy kyllä aiheesta aika hyvin kärvenneltyä ja happamoitua hauskutusta.
Häpeä on "huumoria" taidesarjakuvapuolella.
Mutta on asiassa valopuolikin.Nimiä mustamainitaan, lokaa heitetään, harrastelijoita ja fanipoikia halveksitaan ja ihan kaikki on Tamperelaisten (isolla kirjaimella - paikallinen ilmaislehtikö tässä onkin pilannut juhlamielen?) vika!
Kerrankin iloinen häme eikä Turku.
Paitsi että Turku ei ominut SarjakuvaFinlandiaa.
Sittenkin meidän vika.
-
Mukava huomata, että ihmisystävällisen sarjakuvan parissa palkkatyöskentelevät eivät sorru typerään henkilökohtaiseen tölvintään tai tartu satunnaisiin kielioppi- ja oikeinkirjoitusvirheisiin vaan pysyvät asiassa.
-
vähän eliitin puolesta
Jonkun pitäisi tehdä suomalaisen sarjakuvan sanakirja:
...sisäpiiri, eliitti, laatusarjakuva, viihde. Hämmentäviä sanoja.
EDIT:
Häpeä on siis huumori. Opin jo jotain. ^-^
-
Daadan kirjoitus oli siis ihan asiallinen. Bosporin helmet sun muut löytyivät kommenttiraidan keskustelusta. Luetaanpa aina ne alkuperäislähteet itsekin ja heitetään myös linkki sinne alkuperäislähteeseen eikä vain vihjailla sinne päin. Ei viitsi turhia vainoharhoja lietsoa.
http://daada.wordpress.com
-
Juu sori.
Se mainostamani paras osio on kolmannen kirjoituksen kommenteissa:
http://daada.wordpress.com/2008/02/22/sarjakuva-finlandia-osa-3/#comments
-
Daadan kirjoitus oli siis ihan asiallinen. Bosporin helmet sun muut löytyivät kommenttiraidan keskustelusta. Luetaanpa aina ne alkuperäislähteet itsekin ja heitetään myös linkki sinne alkuperäislähteeseen eikä vain vihjailla sinne päin. Ei viitsi turhia vainoharhoja lietsoa.
http://daada.wordpress.com
Eli mikä osuus oli asiallinen tästä( varsinkin tuo korostamani osuus):
“Kaikista masentavinta tässä kaikessa mielestäni on se että vaikka kilpailuun osallistui yli viisikymmentä teosta, itselleni olisi äärimmäisen vaikeaa valita sieltä edes puolta tusinaa sarjakuvaa jotka eivät ole mielestäni paperinhaaskausta saati sitten loistavia.”
Sinulla on niin korkeat kriteerit. Kiinnostaisi kuulla sinun puolitusinasi.
Oletko muuten lukenut monia ehdokkaista? Itse kävin aikaisemmin kirjastossa lainaamassa kasan. Hitto että hävetti kulkea julkisella paikalla Bosporin helmi ym. kainalossa. Anteeksi vain Ketola ja Rauhala. Yritän kasvaa ihmisenä. Teen parhaani. Yritin pitää takakannen ulospäin ja peitellä Burnsin Mustalla aukolla. Minulla on Musta aukko omissa kokoelmissa mutta lainasin sen Finlandiaehdokas kasan peitoksi
Minä en yritä kasvaa ihmisenä, enkä edes kuten (taas irrotettu asiayhteydestä):Kvaakin Sarjakuva-Finlandia keskustelun luettuani aloin tulla katumapäälle, että kirjoitin aiheesta Daadablogiin. Osallistuttuaan keskusteluun (toisin kuin yksikään jyryn jäsen) Sinisalo (Muumimamman vaarallinen nuoruus) ja nimimerkki Samson (Kekkonen vasta-alkaville ja edistyneille) inhimillistyivät ja heidän mätkimisensä alkoi tuntua pahalta. He joutuvat elämään raadin ratkaisujen jälkimainingeissa. En kuitenkaan poista tekstiä.
Käsittääkseni kaikki Kvaaklaiset ovat ihmisiä. Ja inhimillistettyjä.
Mutta en ole vähään aikaan jaksanut keskustella seinien kanssa. Edes inhimillistettyjen.
Joskin tuo oletko lukenut monia ehdokkaista oli oikein hauska lisä siihen ja tähän keskusteluun.
oma kantani lienee selvä ja keskustelu osaltani käyty.
-
Mahtaakohan Curtvile peitellä kirjastosta lainattua Pullapeltoa Kalkkarolla? ;)
Tamperelaisten salaliitto on aina ollut olemassa mutta vasta nyt se on alkanut paljastumaan, kiitos siitä S-Finlandialle! :-*
-
Eli mikä osuus oli asiallinen tästä( varsinkin tuo korostamani osuus):
Tuo lainaamasihan oli siis sieltä kommenttiosuudesta. Itse kirjoitus oli mun mielestä täysin asiallinen ja oikeutettu.
(Aina voi tietysti miettiä, miten fiksua kaikkien henkilökohtaisten keskusteluiden käyminen on blogin kommenteissa. Mä itse ajattelen, että kommenttikeskustelut ovat henkilökohtaisempia ja vähemmän virallisia mielipiteitä kuin varsinaiset blogimerkinnät. Mutta julkisiahan nekin kuitenkin ovat.)
-
Ota riski - rakastu Tamperelaiseen sarjakuvaan!
Jos olisin vedonlyöjä, niin en antaisi kovin korkeita kertoimia tamperelaisnimikkeille, sillä 50 % todennäköisyydellä voittaja on tamperelainen.
Ei tässä mitään uutta ole tullut esille, suomalainen ha ha kulttuurikeskustelu on aina tämmöistä. Kun ministeripaikoillekin istutetaan tyyppejä joiden ainoa meriitti on persreikä -krediitti*, niin minä vaan ihmettelen mitä mää ihmettelen.
Mutta nyt saa riittää tämä tästä jauhaminen, kun meillä on ihan oikeitakin kulttuuriskandaaleja päällänsä - ja jälleen Tampere on mainittu!
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/71336.shtml
*Mielipiteet ovat kuin p-reikiä, jokaisella on sellainen.
-
Mahtaakohan Curtvile peitellä kirjastosta lainattua Pullapeltoa Kalkkarolla? ;)
Tästähän saisi myös etevän vinkkipalstan.
Millä peitellä noloimpia haltuun päätyneitä Finlandia-ehdokkaita tai muuten syyllisiä lukuaikeita.
Itse ostin Markon ja Jarnon opusten seuraksi Ambrose Biercen novelleja, mutta en juupeli vieköön muista, mihin järjestykseen ne asettelinkaan.
Munabomber-sarjan haluan seuraavaksi täyteen. Uusimman taakse voisin sitten kätkeä kaikenlaista vähemmän jännää.
-
Munabomber-sarjan haluan seuraavaksi täyteen. Uusimman taakse voisin sitten kätkeä kaikenlaista vähemmän jännää.
Täytynee ottaa joku A3-kokoinen erikoisjättipainos, niin mahtuu isompaakin tylsää sen taakse. :D
-
Kätken aina Ilta-sanomat tuoreimpaan Munabomberiin.
-
*Mielipiteet ovat kuin p-reikiä, jokaisella on sellainen.
Joillakin jopa tuhansia. :laugh:
-
Pitäisiköhän ottaa taas ällönvihreä ET-kassi kaapista käyttöön. Se on niin pieni, että ostokset vilkkuvat kaiken kansan näkysälle. Ja Tampereella joku muu ostaa aina jotain vielä paskempaa kuin itse ikinä. On tämä niin mauton kaupunki. :P
-
Vähän aikaa sitten vielä naureskelin, nyt enää kummastelen sitä, minkälaiseksi loanheitoksi keskustelu meni... Pienet on piirit!
-
Vähän aikaa sitten vielä naureskelin, nyt enää kummastelen sitä, minkälaiseksi loanheitoksi keskustelu meni... Pienet on piirit!
Niin on. Mutta missä se loka on? Ulkona sitä piisaa lunta mankuneiden riemuksi vaikka kuinka, mutta täältä sitä joutuu ihan hakemalla hakemaan. Varsinkin ihan viimeisimmästä osuudesta.
-
Niin on. Mutta missä se loka on? Ulkona sitä piisaa lunta mankuneiden riemuksi vaikka kuinka, mutta täältä sitä joutuu ihan hakemalla hakemaan. Varsinkin ihan viimeisimmästä osuudesta.
No, tuolla daadassa (http://daada.wordpress.com/2008/02/20/sarjakuva-finlandia/), johon viitattiin, oli vähän ronskimpaa tekstiä. Joka sekin sitten muuttui sovittelevamman sävyiseksi.
-
No, tuolla daadassa (http://daada.wordpress.com/2008/02/20/sarjakuva-finlandia/), johon viitattiin, oli vähän ronskimpaa tekstiä. Joka sekin sitten muuttui sovittelevamman sävyiseksi.
Ajattelin kirjoittaa arviot jokaisesta (itseasiassa kirjoitinkin jo muutamasta) Finlandia ehdokkaasta mutta kvaakissa paheksutaan jo tähän astista pilkesilmäkulmassakirjoittelua etten taida rohjeta.
Pahus! Ne arviot olisin halunnut lukea.
-
Pahus! Ne arviot olisin halunnut lukea.
Samoin. Marko senkin lälläri, arviot esiin!
-
...mutta kvaakissa paheksutaan jo tähän astista pilkesilmäkulmassakirjoittelua etten taida rohjeta.
Ei paheksuttu. Jopa asiallisena pidettiin.
Itse yritin yllyttää, mainostaa ja jatkaa samaa silmäpilkettä.
Arvioita esiin vain. Sellaisiahan tässä oikeastaan eniten kaivattaisiin nyt, kun puhutaan sunnilleen kaikesta muusta kuin itse teoksista ja niiden ansiokkuuksista.
-
Black Hole ei peitä Bosporin helmeä kokonaan. Huono valinta ja Burnsin tuotannosta heikoin.
Ja kuuleppas Vesa. Munabomberiin ei voi kääriä Ilta-sanomia, vaikkakin ehkä yksi muna Munabomberiin mahtuukin.
-
Marko senkin lälläri, arviot esiin!
Irene on ihan huumorintajuton täti. Ei sitä tarvitse kuunnella. Arviota kehiin!
(Heitin joo nyt lokaa, mutta kun muut heitti ensin.)
-
Ja kuuleppas Vesa. Munabomberiin ei voi kääriä Ilta-sanomia, vaikkakin ehkä yksi muna Munabomberiin mahtuukin.
Muistakaamme visuaalisen taiteen mahdin pääprinsiippi: kuvan mittakoko ei ole sama asia kuin sen aistittavissa oleva ilmiasu. Veikkaanpa, että Munabomberin kannen ohi ei saata huomata, mitä siihen on kääritty, vaikka Ilta-Sanomaa pilkottaisi ns. Holmesin-mitalta yli raamien.
En ihmettelisi, vaikka sama pätisi ihan kirjaimellisestikin Mustaan Aukkoon.
-
Ilta-sanomat saa taiteltua hämmästyttävän pieneksi kun siitä vain ensin repii Mannerheim-faniposterit pois. Kyllä se sitten munanalla menee.
Blaah, tämä keskustelu ei ole loanviskontaa vielä nähnytkään. Eikä ole tarpeen nähdä jatkossakaan.
Sinivalkoinen kyynel poskella muistan iloista 1980-lukua, jolloin PAManninen julisti Sarjainfossa ettei lepää ennen kuin näkee Pauli "Vanha herra" Heikkilän pään seipään nokassa Tammelan torilla. Herrammakiesus, jos SILLOIN olisi puuhattu sarjakuvalle Finlandiaa...
-
Sinivalkoinen kyynel poskella muistan iloista 1980-lukua, jolloin PAManninen julisti Sarjainfossa ettei lepää ennen kuin näkee Pauli "Vanha herra" Heikkilän pään seipään nokassa Tammelan torilla.
a-HA - silloinkin siis riidan aiheuttajina olivat tamperelaiset!! ;D
-
Asiaan lähes täysin liittymättömästi kerron seuraavaa:
Innostuin eräs ilta lukemaan tätä ihanan kiihkeää keskustelua niin keskittyneesti, että unohdin hellalle vauvan tuttipullot yms. hässäkät kiehumaan, sillä seurauksella että ne sulivat, hinta 20e. Lisäksi onnistuin heti perään pilaamaan keittiön tiskiallasta ao. tulikuumalla kattilalla, korjaus maksaa vähintään 100e. Tällä hetkellä siis Sarjakuva-Finlandia on maksanut minulle jo ainakin 120e. Kuka korvaa, häh???
Niin joo ja Marko, arviot kehiin, kyllä me kestetään kuin miehet!
-
Niin joo ja Marko, arviot kehiin, kyllä me kestetään kuin miehet!
Ahaa: "Daada" on siis Marko. Taas tiedän enemmän ympäröivästä maailmasta.
Lukisin minäkin mielelläni hyvinjäsenneltyä kritiikkiä. Kirjamessuillakin totesin, että jos Amina olisi saanut tarkistusluettavakseen alpparini ennen taittoonvientiä, hänen jälkeenpäin tekemänsä juonenparannusehdotukset olisivat auttaneet tekemään paremman teoksen vain parin kuukauden lisätöillä.
Olen silti valmis sanomaan esim. seuraavaa:
Aika hiton vahvasti saa argumentoida, ennen kuin suostun uskomaan, että minun on parempi siirtyä pysyvästi sivuun sarjakuvahommista, tai että tähänastisetkin työni olisi mieluummin saanut jättää kokonaan tekemättä. Kertokaa mulle ihan vapautuneesti, ja katsokaa, vakuutunko.
Mutta se siis vain omastani ja käsikirjoittajani puolesta. Myös muista sarjakuva-Finlandia-listan sisä- ja ulkopuolisista teoksista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista näkisin mieluusti asiantuntijalausuntoja. En ole mitenkään onnistunut lukemaan niitä kaikkia taannoisten kiireitten keskellä.
Surullista tietysti on sekin, että tämä ketju on edelleen ainoa keskustelu missään tästä palkinnosta, jos olen oikein ymmärtänyt. Ja tätähän lukevat vain kvaakkaajat, joilla jo on mielipiteensä. Tuskinpa kukaan uusi tulee Kvaakiin saadakseen lisätietoa asiasta (oikaiskaa, jos puhun läpiä päähäni).
-
Sitä saa mitä tilaa:
http://daada.wordpress.com/2008/02/22/sarjakuva-finlandia-osa-3/#comments
-
Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."
Tästä mä olen aivan samaa mieltä!
Kuvat tulee ensin, sitten juoni. Juonen perusteella tehdään päätös seuraavan ostamisesta/lukemisesta.
-
a-HA - silloinkin siis riidan aiheuttajina olivat tamperelaiset!! ;D
Mitä lie vantaalaisia olivat. Vielä tuolloin varmaan kirjoillakin siellä. Mokomat tamperelaisten vieraanvaraisuutta ja hyvää tahtoa nauttivat opiskelijanplantut ja jaanuskasvot, jotka eivät edes suostuneet lähtemään paikkakunnalta maistereiksi itsensä keploteltuaan. (Paitsi vilpittömyydestään maankuulu Itu-Iivari skandaalin hälvettyä).
Daada-blogin arvioista:
Asiallista tutkailua ja tinkimätöntä rimanasettelua.
Uteliaisuus kasvaa varsinkin, kun pahin lienee vielä edessä.
Erittäin paljon kiinnostavat myös ne aniharvat ehdokkuuden arvoisiksi mainitut.
Itse en ole noin vaativa ja tarkka nimenomaan heikkouksien korostamisessa, mutta minä olen minä ja daada on Marko. Perustelut ovat sen mukaiset ja varmasti vilpittömät.
-
Daada-blogin arvioista:
Asiallista tutkailua ja tinkimätöntä rimanasettelua.
Harmi, että siellä oli arviot vain muutamasta ehdokkaasta.
-
Harmi, että siellä oli arviot vain muutamasta ehdokkaasta.
Mutta meidänhän annettiin ymmärtää, että loput viisi tulevat kohtapuoliin. Odotamme mielet kiinteinä.
Sitäpaitsi sainhan jo oman kritiikkini, ja se oli oikein hyvä kritiikki. Se ei tietenkään kertonut mitään, mitä minä en olisi tiennyt, mutta osasi tarttua mielestäni oikeisiin asioihin. Huomion herättäneet epäkohdat ovat myös juuri niitä, mihin meikäläisellä ei ole kummemmin mahdollisuutta vaikuttaa. Ei, ennen kuin jostain mystisesti siunaantuisi niin paljon rahaa, että sarjakuvatyöhön voisi oikeasti keskittyä ja laittaa siihen riittämiin aikaa. Mikä ei, toden totta, ole näköpiirissä.
Sitäpaitsi olen ottamassa kahdenkymmenenviiden vuoden poissaoloa kiinni: on siis yritettävä piirtää sitäkin nopeammin. Jos minun tahdotaan lopettavan "paperinhaaskuu", on turvauduttava fyysisiin keinoihin. Ja minähän en sitten paini.
-
Kun tykkään Sinisalosta, tilasin muumimamma-alpparin ja luin ennen kuin näin Daada-arvion. Pistin vaikutelmani, ja pettymyksen ylös:
Muumimamman vaarallinen nuoruus ei kyllä ollut erityisen hyvä, listan arvoinen.
Miksi piti tehdä akuankkaväritys? Mikään ei olisi kai estänyt vaikka vesiväritystä, jolla olisi japsityylinen hahmopiirtäminen saanut muumimaista arvaamattomuutta.
Miksi ruudut ovat toiseksi tylsimpiä mahdollisia? Vielä tylsempiä on toki muumisarjakuvalehdissä. Sommitteluissa ja sivutaitossa kartettiin jännitteitä ja yllätyksellisyyttä.
Miksei kenessäkään ole vivahteita? Yksi luonteenpiirre ei riitä: kavaluus, nyypelömäisyys, sydämellisyys, yltiöromanttisuus. Mamma on pääosassa, muut säestävät statisteina.
Muumikirjoissa vallitsi tosiolevaisen vääjäämättömyyttä ja kunnon uhkia, mutta tuossa vain tehtiin mikä muka tuntui jännittävältä. Miten mikään voisi olla jännittävää realiteettien täydellisesti puuttuessa? Eihän muumikirjoissakaan realismia ole mutta realiteetteja: myrskyt, pyrstötähdet, talvi, taikuus, mörön yksinäisyys. Tässä ei tuntunut mikään.
Anteeksi Johanna. Rakastan sinua silti.
-
Miksi piti tehdä akuankkaväritys? Mikään ei olisi kai estänyt vaikka vesiväritystä,
Miksi ruudut ovat toiseksi tylsimpiä mahdollisia?
Nöin uumoilin melko varmana Sarjainfon arvostelussani syitä:
Ilkka Ruokolan erinomainen kuvitus tukee tarinaa. Siinä on vivahdus Toven vanhoja kuvituksia, mutta enemmän se seurailee animaatiosarjan myötä kanonisoitua tyyliä, jossa muumien hännäntupsuillekin on tarkat direktiivit. Piirrostyö on siis taitavaa ja siistiä, mutta Tove Janssonin yllätyksellisyyttä siinä ei saakaan olla. Visuaalisesti ollaan niin lähellä TV-animaatioversiota, että lukiessaan suorastaan kuulee Ulla Tapanisen Muumimammana. Marko Latva-Nikkolan värityskin on mainiota, vaikkakin animaatiosarjan väripaletin sanelemaa. Toven kuvakirjojen niukkaa, mutta harkittua väritystyyliä olisi tuskin edes uskallettu ajatella.
Eli eiköhän Moomin Characters Ltd. ole päätösten takana.
EDIT: lisäys. Hännäntupsudirektiivi ei ole vitsi. Tiedän. Paljastan tässä nyt että olen tehnyt Muumituotteita. En piirtänyt, mutta koostanut Pelimiehet Oy:lle lelutuotteiden kuvamateriaalia. Lasten hangattaviin siirtokuviin ei esim. saanut käyttää Toven alkuperäistä Muumia koska se oli piirretty väärin. Hännäntupsussa oli väärä määrä karvoja. Tämmöistä viestiä tuli. Pitää siis käyttää tätä uutta animaatiotyyliä.
Timo
-
Eli eiköhän Moomin Characters Ltd. ole päätösten takana.
Tuo on surullista. Hyi olkoon.
Joten Moomin Characters Ltd. saa olla ehdokkaana Sarjakuva-Finlandiaan?
-
Miksi piti tehdä akuankkaväritys?
Minulla on vain 70-luvun Akuja ja niissä väritys ei ole tylsä. Paikoitellen hauskan päättömiä ratkaisuja. Näkisin mielelläni samantyyppistä väritystyötä enemmänkin.
Anssille vielä, että artistina se on nimenomaan hän itse joka voi vaikuttaa. Kirja ei tule ulos ennenkuin artisti louvuttaa valmiin työn painoon tai taittajalle. En usko, että kustantaja Anssin tapauksessa on tullut tämän työhuoneelle ja uhannut hengen lähdöllä jos kirja ei ole valmis siihen ja siihen päivään mennessä. Kiire on huono tekosyy. Se että haluaa nähdä kaupan hyllyllä ennemmin mahdollisimman monta itse tekemää kirjaa kuin hyvin ja viimeisenpäälle tehdyn ei istu minun ajatusmaailmaan.
Täytyy vielä ihmetellä ettei Anssi hermostu mistään.
M
-
Täytyy vielä ihmetellä ettei Anssi hermostu mistään.
Anssi on herrasmies. :)
-
En usko, että kustantaja Anssin tapauksessa on tullut tämän työhuoneelle ja uhannut hengen lähdöllä jos kirja ei ole valmis siihen ja siihen päivään mennessä. Kiire on huono tekosyy.
Kyllä se mullekin on aika korkea kynnys viivyttää tuotoksen menemistä painoon siksi, että haluaisi viilata vaikka värityksiä. Siinä on aika moni hermostunut ihminen venailemassa. Töissä on tullut omaksuttua vähän sellainen ajatusmalli, ettei aiheuta hirveästi vaivaa ja viivytystä sen viimosen muutaman laatuprosentin viilaamisessa.
-
Eli eiköhän Moomin Characters Ltd. ole päätösten takana.
:laugh: Ei pitäisi tehdä liian vikkeliä johtopäätöksiä omista kokemuksista muumituotteiden parissa.
EDIT: lisäys. Hännäntupsudirektiivi ei ole vitsi. Tiedän. Paljastan tässä nyt että olen tehnyt Muumituotteita. En piirtänyt, mutta koostanut Pelimiehet Oy:lle lelutuotteiden kuvamateriaalia. Lasten hangattaviin siirtokuviin ei esim. saanut käyttää Toven alkuperäistä Muumia koska se oli piirretty väärin. Hännäntupsussa oli väärä määrä karvoja. Tämmöistä viestiä tuli. Pitää siis käyttää tätä uutta animaatiotyyliä.
Sain aikanaan ohjeita muumien piirtämiseen keskusteluissa Lars Janssonin kanssa ja Moomin Charactersiltä saamissani piirroksissa muumien mittasuhteista ja yksityiskohdista. Jos noissa, viimeksi ehkä 90-luvun puolivälissä, selaamissani ohjeissa oli jotain muumien hännän tupsun karvojen määrästä tai muodosta, olen kyllä ne autuaasti unohtanut. Ei niin etteikö olisi välillä syytäkin ohjeiden tarkistamiseen. Piirtämäni Muumimamman tupsu on kyllä ihan omaa tyylittelyäni. Eipä tuohon ole puututtu Egmontinkaan puolelta. Eikä muuten muuhunkään piirtämiseeni. Mitä nyt välillä ovat kyselleet kuvien perään.
Animaatiomuumeja en ole kiireiltäni ehtinyt ole paljoa katsella, mutta mielestäni piirtämäni hahmot eivät noita kovasti muistuta. Ajattelen nyt tässä lähinnä hahmojen mittasuhteita. En ainakaan pidä animaatiohahmoja mitenkään tavoiteltavana mallina. Mutta tuostahan on jokaisella oma mielipiteensä ja jäävi olen omia tekemisiäni arvioimaan.
Tuo nyt vaan kävi vähän nyppäsemään, tuo arvio siitä kuinka meitä muumipiirtäjäraukkoja isosisko tai -veli valvoisi. Hohhoijaa ...
-
Ei kai oikeassa elämässä voi edes sarjakuva-albumiakaan luovuttaa ihan milloin huvittaa.
Jos kustantaja haluaa albumin vaikkapa kirjamessuille, niin lienee parasta piirtäjällekin (varsinkin työsuhteen jatkoa ajatellen) että se myös on siellä.
Eikä vasta viikon päästä.
-
Tuo on surullista. Hyi olkoon.
Joten Moomin Characters Ltd. saa olla ehdokkaana Sarjakuva-Finlandiaan?
Ei syytä suruun tai syljeskelyyn.
Moomin Characters ei ole päätösten takana.
Moomin Characters ei myöskään ole luonut yhtään mitään, eikä paljon puuttunut albumin tekemiseen. Janssonien sarjakuvan perusohjeistukset ovat toki olleet alusta asti olemassa ja niiden mukaan hahmot on omaksuttu ja yhteinäistetty eri piirtäjien kesken.
Mutta Akun tai vaikkapa Asterixin ohjeistukset ovat huomattavasti tiukemmat myös värimaailman suhteen. Sen huomaa aika helposti. Minusta myös Muumi-animaation väritys on paljon ankeampi.
Vesiväritys olisi kieltämättä erittäin kiintoisa kokeilu.
Tai Muumikirjojen kansien hentoisempi värimaailma, josta tosin epäilen, että se sointuu paremmin juuri kansikuviin, kuvakirjoihin tai julistetaiteeseen.
-
Joo, pitää kyllä sanoa Anssin puolesta, että mikäli iso kustannusyhtiö on se, jonka on määrä pukata sarjis hyllyihin, deadlinet ovat aika sitovia. Omien pikku lafkojen kustantamia sarjakuvia voi pusailla ihan omassa rauhassa ja viilata pilkkua maailman tappiin. Tuollaiset deadlinet pakottavat taatusti tekemään kompromisseja. En lainkaan epäile, etteikö Anssikin haluaisi saattaa maailmaan parasta mahdollista jälkeä.
Mitä tulee kritiikkiin kyseisestä opuksesta, en ole sitä vielä lukenut, mutta olen pitkälti samaa mieltä MarkoT:n kanssa monista kohdista jos katsoo aikaisempia töitä. Väritys on ollut elotonta ja ilmeisimmin aika nopsaan tehtyä. Mielestäni kuitenkin juoni on yleensä ollut näiden sarjakuvien heikoin lenkki.
-
Anssi on herrasmies. :)
Minä en.
Ja tästä olen eri mieltä:Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."
Tästä mä olen aivan samaa mieltä!
Kuvat tulee ensin, sitten juoni. Juonen perusteella tehdään päätös seuraavan ostamisesta/lukemisesta.
Kuvat ovat olennainen osa sarjakuvia(yllätys yllätys, mutta katson aiheelliseksi mainita itsestäänselvyyden tässä keskustelussa), mutta kauniit kuvat ovat melko pitkälti sisällyksetöntä huttua ilman juonta.
Olen kyllä lauseen kanssa samaa mieltä jos muutetaan vähän:
"arjakuva on visuaalinen media ja jos teoksessa ei katso olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."
Koska minussa on masokistin vikaa luen todennäköisesti myös nuo listalta karsitut ja loistaviksi sarjakuvaa uudistaviksi teoksiksi mainitut läystykkeet.
En näe syytä peitellä niitä Kalkkaroon tai mihinkään muuhunkaan teokseen.
Nykyinen keskustelu on vain laskenut mielenkiintoa tutustua moneen vuoden "parhaista" sarjakuvista.
Moomin characters ltd hyökkäys kuuluu selvästi asialliseen keskusteluun, oli sillä todellisuustaustaa tai ei.
Laitetaan vielä yksi itsestään selvä asia:
kuten typerissä urheilukisoissa ja sarjakuvaFinlandiassa, niin myös sarjakuvien tekemisessä periaate on sama, kaikki ovat samalla viivalla taitojensa mukaan.
Lähtiessä.
Osan on treenattava enemmän kuin toisten ja ovat varmasti lutuisen söpöjä ja fiksuja ihmisiä muuten, mutta kisoissa ratkaisee(ei, ei lähtöviiva) vaan se kuka tulee maaliin ensimmäisenä.
Peesissä juoksu ei ole häpeä.
Ja ennen kuin käytätte tekosyynä: ei steroideja tai sopupeliä näköpiirissä.
Moni lahjakas ja ansioitunut teos jäi kyllä pois tältä listalta, mutta niitä ei ole kaivattu kisaan uikuttajien osalta.
Eräälle nimeltä mainitsemattomalle pienkustantajalle nostan suhteellisen asiallisena pysymymisestä+ huumorintajusta päähinettäni kunnioituksesta.
Anssi Rauhalan ongelma on kai se ettei juokse päämäärättömästi ympyrää ja joku on ihan valmis seuraamaankin suoritusta.
toisin kuin monen muun "suorittajan" osalta.
jatketaanko?
-
Sain aikanaan ohjeita muumien piirtämiseen keskusteluissa Lars Janssonin kanssa ja Moomin Charactersiltä saamissani piirroksissa muumien mittasuhteista ja yksityiskohdista.
Tuo nyt vaan kävi vähän nyppäsemään, tuo arvio siitä kuinka meitä muumipiirtäjäraukkoja isosisko tai -veli valvoisi. Hohhoijaa ...
En nyt sentään tarkoittanut että ihan tuohon tyyliin valvottaisiin. Tarkoitin että Moomin Char on yhtenäistänyt hahmojen ulkoasun ja naulannut tyylin animaatioversion mukaiseksi, ja ohjeista ei saisi liikaa poiketa. ei näemmä edes alkuperäisen piirtäjän ja sarjan luojan suuntaan.
Niin tai näin, Toven piirtämät kuvat eivät kelvanneet mukaan.
Minä sain käteeni ison kansion, jossa oli määritelty hahmojen värit cmyk, rgb ja pantonekoodein. Mittasuhteet määritelty aika tarkkaan ja hahmot piirretty monesta eri suunnasta.
Mutta Akun tai vaikkapa Asterixin ohjeistukset ovat huomattavasti tiukemmat myös värimaailman suhteen. Sen huomaa aika helposti.
Jos vähänkään katsoo tarkemmin eri maissa tuotettuja ankkasarjoja, eroja niillä on aivan liikaa noin tuotemielessä. Mutta hyvä kun piirtäjä saavat tehdä aika pitkälle oman mielensä mukaan.
Timo
-
Ainakin kupliin ohjelmasuunnittelussa on huumori mukana:
Su 20. 4 Vooninki
11.00 Elävien piirtäjien seura - keskustelua uudesta taidesarjakuvasta
Ville Ranta
Tommi Musturi, Ville Ranta, Ville Hänninen, Tiitu Takalo
Sarjakuvan asema taidemuotona taiteen joukossa sekä suhde kaunokirjallisuuteen sekä kuvataiteisiin. Sarjakuvantekijöiden taiteellisen toiminnan motiivit ja tavoitteet.
12.00 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon jako
-
Kyllä minusta Anssia lyödään aivan liian kovalla kädellä. Vaikka sitä ei herrasmiehenä hermostuttaisi, niin minua hermostuttaa ihan vain sivusta seuraajana.
Toisesta albumista sanotaan, että se on piirretty "ei liian hyvin" ja "murrosikäisen tekemän näköisesti" ja se on sitten hyvää ja kehuttavaa, mutta sitten kun toinen tosissaan yrittää tehdä perinteisellä tavalla esittävää jälkeä, sitä haukutaan ja vähätellään, verrataan jopa Ed Woodiin, mieheen, jolla on maine maailman huonoimpana elokuvantekijänä. Vaikka tiedänkin ottavani sen kommentin nyt pois asiayhteydestään, niin tämä assosiaatio maailman huonoimpaan on minusta kyllä aivan liikaa, millä tasolla hyvänsä.
Aiemmin sanottiin, että mukana on "vääriä ehdokkaita, sarjakuvan Juhani Palmuja".
Hmmm.... Juhani Palmu: taiteen nimellä ratsastava seurapiirijulkkis, joka rehentelee omaisuudellaan (sittemmin kai ex-) ja lavealla elämäntyylillään.
Keneen sarjakuva-alan ihmiseen mitkään näistä määritteistä sopivat, kysyn vaan? Ei meillä niitä rikkaita seurapiirijulkkiksia kyllä ole näkynyt.
(Kuulostaa kyllä hyvältä: minä voisin ruveta sarjakuvan Juhani Palmuksi. Myisin sieluni heti, kun joku vain ostaisi!)
-
Minusta aika kummallinen kritiikin aihe on tämä: "kasvojen väri pysyy koko ajan samana".
Pilkunviilausta. Jonninjoutavaa. Jotenkin tuntuuvahvasti siltä, että arvostelijalla on jo etukäteen tietty (negatiivinen) asenne arvosteltavaa asiaa kohtaan.
-
Minusta aika kummallinen kritiikin aihe on tämä: "kasvojen väri pysyy koko ajan samana".
Kuin niin? Kyllähän tunnelma ja valaistus yleensä vaikuttavat väritykseen. Ihan huomionarvoinen seikka tuo.
-
Kuin niin? Kyllähän tunnelma ja valaistus yleensä vaikuttavat väritykseen. Ihan huomionarvoinen seikka tuo.
Kuinka niin yleensä?
Minusta Anssin valitsemassa tyylilajissa iho on yleensä se yks ja sama väri (esim vaikka Tintti).
Korkeintaan raivostuessa pannaan poskiin vähän punaista. Ihan turhaan yleensä sekin.
Tuolla asialla ei ole mitään väliä.
-
Kuin niin? Kyllähän tunnelma ja valaistus yleensä vaikuttavat väritykseen. Ihan huomionarvoinen seikka tuo.
Mutta ei itse asiassa tässä kirjassa pidä paikkaansa: kasvoissa on kevyttä varjostusta valonlähteen suunnan mukaan. Ei kovin tummaa, ei isoa kontrastia, mutta on siellä kumminkin.
-
Tuolla asialla ei ole mitään väliä.
Mutta saa arvostelija silti kiinnittää siihen huomiota. :)
-
Ei kovin tummaa, ei isoa kontrastia, mutta on siellä kumminkin.
Ihan sama on siellä kontrastia tai ei.
Ei se tee kyseisestä sarjakuvastasta yhtään sen huonompaa tai parempaa.
-
Ihan sama on siellä kontrastia tai ei.
Ei se tee kyseisestä sarjakuvastasta yhtään sen huonompaa tai parempaa.
???
-
???
???
-
???
Nytkö sarjakuvan ulkoasulla ei olekaan merkitystä? Värityksen tehostaminen on vain yksi parannusehdotus. Saattaa olla, ettei se toimisikaan, mutta saattaa olla, että toimisi. Aina voi esittää kritiikkiä ja aina voi myös kokeilla ottaa kritiikistä neuvoa.
AI-alppareissa vähentäisi varmaan ulkopuolisen värittäjän käyttäminen Anssin työpaineita, mutta tämähän on kai enemmän kustantajan päätettävissä oleva asia. Ja rahoituskysymys. Erillinen värittäjä lohkaisisi oman osuutensa potista (joka ei liene suurensuuri).
Mulla ei ole itselläni kuin Marian koodi, jossa on ihan siedettävä perusväritys. Ei satu silmiin, mutta ei nyt kauheasti tuo lisäarvoakaan. Ajan kanssa nuo värihommat pitäisi tehdä.
-
Tuolla asialla ei ole mitään väliä.
Kyllä Tintin ja kumppaneiden ihon ja vaatteiden väri on eri pimeässä luolassa kuin päivänpaisteessa. En lähtisi vertaamaan Tinttien huolella ja ammattitaidolla tehtyä väritystä Bosporin Helmeen. Jos väreillä ei ole väliä niin miksi sitten käyttää niitä? Veikkaan ettet Tertsi kaupassa vaatteita ostaessasi nappaa mukaasi ihan minkä väristä vaatekappaletta tahansa. Sarjakuvissa väreillä on minusta kaksi funktiota. Luodaan realistinen vaikutelma todellisuudesta tai kuvataan tunnelmaa. Bosporin Helmen värimaailma on sekasotku missä ei ole selkeää ajatusta mukana. Siinä ei luoda tunnelmaa eikä onnistuta rakentamaan uskottavaa realistista värimaailmaa.
M
-
Kyllä minusta Anssia lyödään aivan liian kovalla kädellä.
Vaikka tiedänkin ottavani sen kommentin nyt pois asiayhteydestään, niin tämä assosiaatio maailman huonoimpaan on minusta kyllä aivan liikaa, millä tasolla hyvänsä.
Ja Jyrki pakottaa lyömään lisää. On varmasti vaikea ymmärtää, mutta yritän auttaa Anssia kehittymään paremmaksi sarjakuvataiteilijaksi (Vaikka eihän se minulle kuulu. Anssi on vain niin helppo kohde.).
Ero Anssin ja Muhosen piirustustyön välillä on siinä miten paketti pysyy kasassa ja miten toteutustapa istuu aiheeseen. Jos lähdetään tekemään belgialaistyylistä seikkailusarjakuvaa, on sen oltava teknisesti ihan helvetin hyvin tehty. Sitä verrataan jo olemassa oleviin sarjoihin ja Euroopassa ranskankielisellä alueella taso on järkyttävän kova. Niiden rinnalla Bosporin Helmi näyttää fanipojan yritykseltä tehdä oma juttu. Muhosella, toisin kuin Anssilla piirustukset pysyvät linjassa koko albumin mitan ja kokonaisuus on ehjä. Silmiähän se ei hivele mutta on periaatteessa virheetön.
Juhani Palmu juttu oli pääasiassa piikittelyä omia ennakkoluuloja kohtaan. Minulle Palmu on edustanut pitkälle päässyttä toritaiteilijaa ja käsityöläistä joka kuvittelee olevansa taiteilija ja saa muut uskomaan itseensä. Viihteenä Palmu-persoona on hauska seurattava ja itseasiassa taitaa olla enemmän taidetta kuin herran maalaukset. Happeningia tai performanssia.
Minä tykkään Ed Woodista. Burtonin Ed Wood elokuva on yksi suosikeistani. Ed Woodilla oli intohimoa tekemiseen mikä on minusta taiteilijan tärkein ominaisuus. Tuossa kohtaa siis itseasiassa kehuin Anssia.
Taitaa olla Tertsi itse negatiivisella ennakkoasenteella liikkeellä. Tunnustan olevani skeptinen monen asian suhteen ja ennakkoluuloinenkin mutta se ei ole estänyt minua tarttumasta uusiin asioihin ja muuttamasta mielipiteitäni. Tai nauttimasta yllättävistä löydöistä. Bosporin Helmi vain ei yksinkertaisesti ollut yllättävä helmi.
M
-
Mutta ei itse asiassa tässä kirjassa pidä paikkaansa: kasvoissa on kevyttä varjostusta valonlähteen suunnan mukaan. Ei kovin tummaa, ei isoa kontrastia, mutta on siellä kumminkin.
Nyt se en ole minä joka viilaa pilkkua.
M
-
Vilkaisin niitä Tinttejä lähemmin. Harvoin ympäristön värit, yö tai päivä vaikutti hahmojen väritykseen. Mutta sehän ei tarkoita ettei väritystä voisi tehdä paremmin.
M
-
Kyllä Tintin ja kumppaneiden ihon ja vaatteiden väri on eri pimeässä luolassa kuin päivänpaisteessa. En lähtisi vertaamaan Tinttien huolella ja ammattitaidolla tehtyä väritystä Bosporin Helmeen.
Vilkaisin niitä Tinttejä lähemmin. Harvoin ympäristön värit, yö tai päivä vaikutti hahmojen väritykseen. Mutta sehän ei tarkoita ettei väritystä voisi tehdä paremmin.
niinpä.
-
... Kirja ei tule ulos ennenkuin artisti louvuttaa valmiin työn painoon tai taittajalle. En usko, että kustantaja Anssin tapauksessa on tullut tämän työhuoneelle ja uhannut hengen lähdöllä jos kirja ei ole valmis siihen ja siihen päivään mennessä. Kiire on huono tekosyy. Se että haluaa nähdä kaupan hyllyllä ennemmin mahdollisimman monta itse tekemää kirjaa kuin hyvin ja viimeisenpäälle tehdyn ei istu minun ajatusmaailmaan.
Antakaas, jos sopii, kun kerron:
Ihan ensimmäinen juttu, mistä sovittiin, oli, että matsku tulee ajallaan. Ja näitä albumeja tehdään monta samalla päähenkilöllä. Ja julkaisutahti pyritään saamaan semmoiseksi, että markkinointiosastolla on helppo homma laittaa alpparit sesongin myyntiläjään. Siis yleensä syksyn kirjamessuille.
jos rupeaisin hifistelemään (ei niin, etteikö usein mieli tekisi), aineisto myöhästyisi taitosta ja jo puoli vuotta etukäteen varatusta painatuksesta - ja siinä se olisi sitten mennyt se kustantaja. Pahaa verta varmaan herättäisi semmoinen taiteilijan epäluotettava käytös.
Täytyy vielä ihmetellä ettei Anssi hermostu mistään.
Kato, vanha ei enää jaksa. Se olisi sitäpaitsi niin tuloksetonta. Kadotetussa nuoruudessani herätin ystävissäni hämmennystä sujuvan kämmenlyöntini ansiosta, mutta ei semmoinenkaan mitään auta.
... On varmasti vaikea ymmärtää, mutta yritän auttaa Anssia kehittymään paremmaksi sarjakuvataiteilijaksi ...
... Jos lähdetään tekemään belgialaistyylistä seikkailusarjakuvaa, on sen oltava teknisesti ihan helvetin hyvin tehty. Sitä verrataan jo olemassa oleviin sarjoihin ja Euroopassa ranskankielisellä alueella taso on järkyttävän kova. Niiden rinnalla Bosporin Helmi näyttää fanipojan yritykseltä tehdä oma juttu.
Tiedän. Aina, kun albumit tulevat painosta, hikoilen verikyyneliä ja toivon, että mun annettaisiin yrittää vielä uudestaan, ja kunnolla tällä kertaa.
Jos joskus onnistun ns. lyömään läpi, ja joku ostaa oikeasti paljon jotain, mitä olen tehnyt, olen jo ajatellut, että kaikki alkupään Anni Isotalot otetaan uudestaan piirustuspöydälle. Tietenkään ne eivät vielä sittenkään voisi olla sarjakuvataidetta, koska ne eivät olisi tuoreita, vaan vanhan uudelleenlämmitystä. Toisaalta en edes alunperin lähtenyt tekemään sarjakuvataidetta, koska minulla ei ole sellaiseen sopivaa persoonaa.
Taitaa olla Tertsi itse negatiivisella ennakkoasenteella liikkeellä...
Juomme toisinaan Tertsin kanssa yhdessä tuopillisen. Hän on herkästi tulistuva luonne. Ja oivallinen ystävä, joka hyökkää puolustamaan.
-
Jos joskus onnistun ns. lyömään läpi, ja joku ostaa oikeasti paljon jotain, mitä olen tehnyt, olen jo ajatellut, että kaikki alkupään Anni Isotalot otetaan uudestaan piirustuspöydälle. Tietenkään ne eivät vielä sittenkään voisi olla sarjakuvataidetta, koska ne eivät olisi tuoreita, vaan vanhan uudelleenlämmitystä. Toisaalta en edes alunperin lähtenyt tekemään sarjakuvataidetta, koska minulla ei ole sellaiseen sopivaa persoonaa.
Taidetta schmaidetta. Anssi on monissa kuohuissa keitetty. Hergé oli Belgian Anssi. Katsotaan sitten kun Studios Pacius jonakin päivänä aloittaa toimintansa.
Sitä päivää odotellessa varo valkoisia unia.
Ei muuta kuin käsi sydämelle ja lausumaan (Tarmo Koivistoa mukaillen): "Ei ne kuitenkaan Anni Isotaloa piirrä!"
-
Suuret kiitokset daadalle ja Keijolle jäsennellyistä, ajatelluista ja perustelluista kritiikeistä, mitä tulee Muumimamma-alpparin käsikirjoitukseen. (Ilehän on omalta osaltaan ottanut kantaa graafisen asun palautteeseen.)
Tätähän tämä on, sitä tekee omaa juttuaan innoissaan ja sille umpisokeana, ja vaikka olisi minkälainen pro-jyrä olevinaan, niin sitten vasta mokansa huomaa kun fiksut ihmiset ne osoittavat. Terveisiä vain Anssille (ihan totta, Anssi, it's been a long time) - vain tekemällä oppii ja jos jäisi odottamaan, että sieltä jostain ensirykäisyllä kuoriutuisi täydellinen briljantti, niin tekemättä jäisi. Vertaukset esim. Anssin kohdalla ranskalais-belgialaisiin klassikoihin ovat hyviä siinä mielessä, etteipä Hergékään ollut ihan nk. seppä syntyessään. Tarvittiin paljon ruutukilometrejä, ennen kuin klassikot sieltä tunkivat esiin.
En ole valitettavasti vieläkään saanut käsiini kaikkia F-ehdokkaita, mutta lievennykseksi sanottakoon, että perheeseen sukeutuu minunkin aloitteestani myös tuota off-listaa aika kohtuuden kädellä. Valitettavasti olen varmaan jäävi sanomaan suosikkiani, ja jos sanoisinkin, niin taas tulisi jotain tampere-vittuilua :-D.
-
Kahdellakymmenellä viestillä pääseekin jo Egmontille duuniin.
Kuinka monella viestillä pääsee viimein Arktisen banaanin duuneista pois?
-
Ero Anssin ja Muhosen piirustustyön välillä on siinä miten paketti pysyy kasassa ja miten toteutustapa istuu aiheeseen. Jos lähdetään tekemään belgialaistyylistä seikkailusarjakuvaa, on sen oltava teknisesti ihan helvetin hyvin tehty. Sitä verrataan jo olemassa oleviin sarjoihin ja Euroopassa ranskankielisellä alueella taso on järkyttävän kova. Niiden rinnalla Bosporin Helmi näyttää fanipojan yritykseltä tehdä oma juttu. Muhosella, toisin kuin Anssilla piirustukset pysyvät linjassa koko albumin mitan ja kokonaisuus on ehjä. Silmiähän se ei hivele mutta on periaatteessa virheetön.
Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?
-
Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?
Ei ole , vaikka niin tuossa lainaamassasi tekstissä selvästi asia esitetään.
Käsittääkseni Muhosen albumissa niin ei olekaan.
Varma en voi olla: en ole ADA 4ää lukenut.
Ei siksi että se näemmä ketään hidastaisi tekemästä omia johtopäätöksiään.
-
Minä olen luullut että belgiassa tehdään maneerista, tylsää ja ennen kaikkea huonoa pottunokkasarjakuvaa, jota ei pitäisi julkaista eikä myydä missään, koska tarjolla on niin paljon parempaa suomalaista vaihtoehtosarjakuvaa. Nytkö se taso onkin sitten yht' äkkiä kova.
Muistaakseni Angoulemessa oli vuosi sitten erään taiteilijan mielestä yksi mielenkiintoinen albumi.
Joo. Mulla on ennakkoasenne ja pystyn myös myöntämään sen.
Tosin se perustuu kokemukseen. JSiis pettymyksiin.
Pistän vielä tämän oivallisen tekstinpätkän tähän.
Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."
-
Minä olen luullut että belgiassa tehdään maneerista, tylsää ja ennen kaikkea huonoa pottunokkasarjakuvaa, jota ei pitäisi julkaista eikä myydä missään, koska tarjolla on niin paljon parempaa suomalaista vaihtoehtosarjakuvaa.
Olet vainoharhainen. Näytä minulle se kohta, missä niin sanotaan (Kvaakissa? Todellisuudesta voi olla vaikeampi näyttää tietysti). Kaikenlaista sarjakuvaa tarvitaan ja kaikenlaiselle sarjakuvalle on lukijansa. Tunnut kyllä ottavan aika henkilökohtaisesti sen, että joillakin on toisenlainen maku kuin sinulla, sen verran kärkkäästi tulet dissaamaan jopa ketjuihin, joiden aiheen ei sinua luulisi kiinnostavan. Onko sinulle tehty samaa? Ja jos on, onko hyödyllinen käyttäytymistapa tehdä itsekin niin?
Välillä tulee mieleen, että kun suomalainen T A I D E (voi ny ristus) sarjakuva menestyy maailmalla (=jokunen kirja julkaistaan, aktiivit tekevät omasta selkänahastaan näyttelyitä ilmaiseksi maailmalle), Impivaarassa inistään "väärin menestytty". On sinne suomalaista mainstreamiakin yritetty viedä, mutta kun ei jääpalat kiinnosta eskimoita! Minä olen sitä mieltä, että esimerkiksi Musturin iso apuraha on oikeansuuntainen askel, mutta riittämätön: kansalaispalkka vaan Rannalle ja Turusellekin, koska he (sekä muutama muu) tekevät niska limassa töitä koko kentän eteen kustantajina, näyttelyitä järkäten jne. Sen takia noille, että työtään on maailmalla arvostettu ja se olkoon meriittinä siksi, että Suomen kokoisen maan markkinat eivät ikinä riittäisi että tuollaisella hommalla pääsisi siipienkoetusvaiheeseen saakka. Tuetaanhan täällä yrityksiäkin, ja sitähän nuokin toki ovat. Vieläpä vientiin suuntautuneita.
Mielipiteeni on, että kaikki näkyvyys sataa yhteiseen laariin.
Em. kantani ei poista sitä faktaa, että enemmän kuin mitään muuta, haluaisin todella todella nähdä kotimaista taloudellisesti menestyvää mainstreamia (siis muuta kuin strippejä). Tekijöitä kyllä olisi, kustannus- ja levityspuoli on hankalampaa. Saattaa olla että väestömäärän takia yhtälö on mahdoton.
-
Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?
Hyvä kysymys. Ainakin korkeushyppykisoissa onnistunut suoritus on parempi kuin epäonnistunut. Kuvittelisin saman pätevän muillakin elämän osa-alueilla. Bosporin Helmessä on aloituskorkeudeksi asetettu suoraan kuusi metriä ja Rauhala tekee epätoivoisia ylitysyrityksiä. Muhonen sen sijaan on aloittanut alempaa ja ylittää riman kelpokorkeuksista. Kunnianhimo ja halu hypätä korkeammalta ei tee hyppääjästä parempaa kuin rauhallisesti ja pitkäjänteisesti hyppyhypyltä parantavaa kanssakilpailijaa (joka tekee myös ylityksiä). Piirtäminen ei ole pelkästään sitä, että osaa kuvata valokuvantarkasti junan tai auton. Muhosen kädenjälki on luonnollisempaa ja rehellisempää. Ja sen vuoksi Muhonen on minusta Rauhalaa parempi piirtäjä. Paketti pysyy kasassa. Kokonaisuus on ehjä (toistan itseäni). Jyrkin etevänä ammattipiirtäjänä pitäisi nähdä nämä asiat. Mutta sarjakuvassahan ei ole kyse pelkästään kuvasta. On myös tarina ja miten se kerrotaan. Tarinan kertomisessa ja aihevalinnassa Muhonen lyö Bosporin Helmen pojat selkeästi. Kun tarkastellaan kokonaisuutta, Ada 4 häviää Bosporin Helmelle vain yltiöpäisyydessä. Ada 4 ei kuitenkaan ole minun Finlandia suosikkini. Jostain syystä olen vain joutunut tilanteeseen missä puolustan kyseistä kirjaa.
-
Pistän vielä tämän oivallisen tekstinpätkän tähän.
Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."
Tuosta huolimatta luin Bosporin Helmen.
Lainaamasi mielipide ei ole minun enkä ole myöskään osallistunut keskusteluun pottunokkasarjakuvista saati edes lukenut sellaista (keskustelua). Olen kirjoittanut tänne noin 40 viestiä, enkä edusta kaikkia kvaakkilaisia.
-
Sitä paitsi oli terveellistä muistuttaa että Herge teki rumaa ja mielenkiinnotonta sontaa monta albumillista ennen kuin pääsi semmoiselle tasolle, mihin maineensa perustuu. Hergen jälkeen ja innoittamana on kehittynyt Hergeä vivahteikkaampaa ja yllätyksellisempää valtavirtasarjakuvaa juuri ranskalais-belgialaiselle kielialueelle. Muta Herge-albumi (ja jälkiosa tuotannosta) on myös eheä paketti ja sellaisena vaikeasti ylitettävissä vaikkei sisällöstä pitäisikään.
Anssin kustantajalle voisi olla edes lievästi kiitollinen että Anssilla on mahdollisuus julkaista albumeita ja kehittää sarjakuvantekemistään rankalla tavalla (eikä vain pöytälaatikkopuuhasteluna). Omakustanteissa on se ongelma, mikä tulee MartkoT:n Musturi-kritiikissä esille: kun voi itse päättää kaikesta, ei ehkä tule ottaneeksi (ehkä jopa heterogeenistä) lukijakuntaa huomioon. Anssia kiitän että hän on piirtäjä ja herrasmies, ja että hän jatkaa sarjakuvantekemistä, ja kahvista Tampereella.
-
Hyvä kysymys. Ainakin korkeushyppykisoissa onnistunut suoritus on parempi kuin epäonnistunut. Kuvittelisin saman pätevän muillakin elämän osa-alueilla.
Olen tätä aihetta sivusta seurannut jokusen aikaa. Koska en ole mikään fanipoika, ei tuollainen sarjakuvapysti herätä itsessäni mitään kiihkeitä tunteita. Sen ympärille heitetyistä argumentteja voisi kyllä kommentoida parilla sanalla.
Ensinnäkin Marko T., vertaatko tosissasi taidetta urheiluun? Kärjistäminen kärjistämisenä, mutta tässä kohdassa loukataan jo niin syvästi ainakin meikäläisen taidekäsityksiä, että vaadin vähän tarkentavaa argumentointia. Olet ottanut kynsiisi tämän Bosporin helmen, joka ilmeisesti on siis jokin nostalgiannälkäisten tintti-fanien yritys luoda samaa wanhan koulun seikkailusarjakuvaa Suomessa. Selvä. Eikö nyt voida päästä sen yli, kenen lärvissä auringonsäde kimmeltää ja kenen ei. Tämä on pelkkää pintaa.
Se olennainen ongelma, jonka uskon Markoakin todella vaivaavan (vai olenko ihan väärässä?), on että taiteen ja viihteen asettaminen jollekin keinotekoisesti samalle viivalle on naurettavaa. Kun toinen avautuu ja tutkii teoksessaan (kuten Marko T. ilmiselvästi ansiokkaassa Lihat puntarissa) omaa sieluaan piinaavia ajatuksia ja muistoja, toinen tekee agenttiseikkailun, jossa metsästetään Zorron kadonneita viiksiä.
Tästä päästään taas siihen, että mikä on taiteen ja viihteen raja, josta varmaan pitemmät jorinat voidaan säästää johonkin toiseen ketjuun. Lyhyesti erottaisin ne nyt siten, että viihde on luonteeltaan eskapistista, pyrkii vetämään lukijan huomion todellisesta maailmasta ja sen ongelmista (ja sitä kautta perusluonteeltaan moraalitonta, mutta ei nyt mennä tässä kohtaa siihenkään).
Haluaisin kuitenkin painottaa, että Markon korkeushyppy-vertaus on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaikka yhteiskunnassa tällaista ilmapiiriä onkin havaittavissa. Ei taitelijan pidä miettiä mitään oman taitojensa rajoja, pitää vain tehdä, puskea läpi ja haastaa itsessään joka sanan ja kuvan kohdella uudestaan. Jos rima on alhaalla, on todennäköisesti omat housutkin alhaalla.
Tästä tulee mieleen vastikään lukemani Daniel Clowesin upea Ice Haven, jossa runoilija potee tuskaa juuri tästä kapitalistisen maailman suurimmasta perisynnistä, epäonnistumisesta. Hän kuvittelee olevansa maailman silmissä rikollinen ja alkaa lopulta jopa käyttämään kuin rikollinen.
Ymmärrän kyllä Markon tuskastumisen. Täällä kuitenkin suurin osa näkee sarjakuvan vain ajan tappamisen muotona, jonakin mihin hukuttaa ajatuksensa nukkumisen, syömisen ja paskomisen välissä (arvatenkin joku väsynyt 40v. hämisfani osaa esittää tämän tuota äskeistäkin kyynisemmin). Oikeastaan aika huvittavaa, että kun yleensä puhutaan että sarjakuva ei nauti tarpeeksi arvoa sitä vähän tuntevan suuren yleisön/toimittajien/kultturiväen/kenentahansa silmissä, niin minusta ainakin tuntuu, että se ei nauti tarpeeksi suurta arvoa NIMENOMAAN sarjakuvaihmisten keskuudessa. Ainakin tätä Kvaakia lukiessa tulee usein sellainen fiilis.
Sekavat ajatukset voisin koota vaikka lopultakin näin: koko tämä Sarjakuva-Finlandia perustuu mielivaltaisuuteen. Se on tullut jo selväksi. Jos se kismittää, varmaan kannattaa tekijänä tulevaisuudessa jättää osallistumatta. 5000e on aika pieni raha, jos se on hinta omanarvontunnon myymisestä. Sarjakuva-Finlandian luonne on tullut jo selväksi, se on myynnin edistäminen, ja siksi se ei ainakaan minua kiinnosta paskan vertaa. Tämän esitän kaikkien skenejen ulkopuolisena, valikoivana sarjakuvanlukijana. Et semmosta.
¨
PS. ihan koko megaketjua en ole jaksanut lukea läpi, eli pahoittelen jos jankkaan tai olen jossain asiassa hivenen epäeksakti. Ja pahoittelen typoja, huonoja lauseita jne. en jaksa viilaa niitä nyt.
-
En ole halunnut kirjoittaa Bosporin Helmestä sen enempää kuin mistään muustakaan teoksesta. Daadablogissa otin omasta mielestäni kaikki viisi kymmenestä arvostelemastani Finlandia-ehdokkaasta kynsiini. Keskusteluun osallistuvat haluavat vain itsepintaisesti kirjoittaa Bosporin Helmestä ja Anssista. Esim. kukaan ei valita sitä miten kirjoitin Musturin Toisesta Toivon kirjasta tai Kallion ja Kovacsin Väritetyistä unista vaikka noissa teoksissa on huomattavasti enemmän ansioita.
Naamanväri asia alkaa kyllästyttää minuakin. Arvostelun pointtihan ei ollut, että sarjassa ei naaman väri muutu vaikka päähenkilö kastaisi naamansa maaliämpäriin, vaan se että, homman olisi voinut tehdä paremmin. Kokonaisuus kostuu pienistä asioista ja nostin esille yhden kohdan missä olisi voinut ajatella tekevänsä toisin.
Miksi en voisi verrata taidetta urheiluun? Ei urheilu ole vain suoritus mikä nähdään Urheiluruudussa. Kyllä se on monisäikeisempi juttu (tässä tullaan taas tähän ennakkoluulo asiaan). Se on elämäntapa ja samat lait siellä pätevät kuin taiteessakin. Pitää olla sisäistä halua, pitää olla tekniikka (jos tekniikka hajoaa ei hommasta tule mitään), pitää olla ymmärrys lajin luonteesta ja lahjakkuutta, pitää treenata ja kehittää itseään jos haluaa menestyä jne. Ammatilaisillehan menestys on ihan olennainen osa kumpaakin lajia. Jos menestystä ei tule missään muodossa, moni lopettaa kokonaan tai vetäytyy harrastajaksi kiertämään piirinmestaruuskisoja (tai ryhtyy opettajaksi/valmentajaksi). Ja samalla lailla kuin taiteissa, ainakin Urheiluruudun haastatteluissa urheilijat keskittyvät vain omaan suoritukseensa. Enkä sanonut että epäonnistuminen olisi väärin. Kilpailussa, kuten Finlandiakisassa, heikkoa suoritusta ei lasketa paremmaksi kuin onnistunutta. Ei ainakaan tulisi. Monestihan niin on käynyt urheilun puolella. Esimerkiksi oma isäni kärsi 50-luvulla Helsingissä painikisoissa tuomaripelistä. Voittoon olisi riittänyt vain tappo jos sekään. Suomenmestaruus jäi saamatta silloin kun siihen oli ainoan kerran elämässä mahdollisuus. Bosborin Helmessä tekijä(t) ei tosiaankaan ole haastanut itseään joka ruudussa ja sivulla. Ehkä siinä on puskettu rajusti eteenpäin mutta rajansa kaikella. Ei väkisinkään hyvä tule.
Minusta ei ole väärin haluta parempia tuloksia. Vaikka sarjakuvan taso on Suomessa hyvä ja jonkinlaista menestystä saavutettu, on muilla nykytaiteenalueilla taso kovempi. Tällä hetkellä sarjakuva jää jalkoihin.
Minä olen valmis myymään omantunnonarvoni 5000 eurolla. Se ei ole pieni raha. Sillä maksaa yhden hienon kirjan painokulut.
-
Vaikka sarjakuvan taso on Suomessa hyvä ja jonkinlaista menestystä saavutettu, on muilla nykytaiteenalueilla taso kovempi. Tällä hetkellä sarjakuva jää jalkoihin.
Tv-draamassa ja elokuvassa on vähän sama juttu: mitä kerronnan tasoon tulee, proosakirjallisuus on valovuosia edellä. Luin hiljattain Paavo Rintalan 44 vuotta vanhan Sissiluutnantin, siinä on meille sotasarjisten tekemisestä kiinnostuneille tasoa, johon pyrkiä...
-
Minä olen valmis myymään omantunnonarvoni 5000 eurolla. Se ei ole pieni raha. Sillä maksaa yhden hienon kirjan painokulut.
No tuo kyllä varmasti totta. On helppo heittää tällaisia argumenttejä, kun ei itse yritä elättää itseään sarjakuvilla.
Ehkä minun ei olisi kannattanut takertua tuohon urheilu-vertaukseen, ymmärsin kyllä tavallaan mihin pyrit. Ärsytti vaan ehkä hieman liian yksinkertaistava tapa, jolla asian esitit. Toki urheilussa on sellaisiakin elementtejä (kuten vaikka juuri pitkäjänteisyys, keskittyminen, tekniikka), joita tarvitaan myös taiteen tekemisessä. Silti niitä ei voi suoraan rinnastaa toisiinsa. Urheilussa (ammattilaistasolla) tulosten parantaminen on päätavoite. Urheilussa tiedetään mihin pyritään, taiteessa se mihin pyritään on kokoajan "liikkeessä", taitelijalle hivenen hämärän peitossa, näkökulman pitää elää jne. Jotenkin näen näiden kahden asian vertaamisen toisiinsa jotenkin absurdina.
En väittänyt että Bosporin helmessä oltaisiin tehty tai yritetty sitä tai tätä. En ole lukenut sitä. Tarkoitin vain yleisemmin, että taiteessa ei tavallaan voi olla "suuruuden hullu", ei pidä nöyristellä tai asettaa ennakko-odotuksia omista rajoistaan. Eikä epäonnistumista tarvitse ajatella. Mutta ei tästä sen enempää, ainakaan minun puoleltani.
Sarjakuva-Finlandian mielivaltaisuus oli tavallaan se pääpointti, olisi kiva tietää mitä sinä siitä ajattelet.
Ja kuten Jarla tuossa totesi, kotimaista elokuvaa kun katsoo, niin ei sarjakuva siellä suossa (jos se nyt on missään suossa, en tiedä) ihan yksin pyöri.
-
Hyvä kysymys. Ainakin korkeushyppykisoissa onnistunut suoritus on parempi kuin epäonnistunut.
Niin: kysymykseni oli aitoa ääneen pohtimista, jäin itsekin sitä miettimään, enkä usko itsekään tietäväni siihen selvää vastausta. Näen hyviä argumentteja molemmin puolin. Sekä hallittu ja eheä kokonaisuus, että kunnianhimoinen korkeuksien tavoittelu voivat olla hyviä asioita.
Olennaista tässä minusta on, että kun täälläkin on ollut tätä jakolinjaa taiteen ja viihteen välillä, niin tässä on esimerkiksi sellainen kysymys tai kritiikki, joka voidaan esittää kumpaankin suuntaan. Onhan viihdettä usein kritisoitu juuri kunnianhimon puutteesta, että miksi ne tyytyvät toistamaan vain tuota samaa, eivätkä yritä jotain uutta ja enempää. Miksi ne siis tyytyvät asettamaan riman niin alhaalle, eivätkä haasta itseään yrittämään jotain tavatonta. Siinä yhteydessä tämä ajatus esitetään kriittisessä sävyssä. Mutta sitten taas jossain toisaalla, kuten huomautit, sillä voidaankin antaa tunnustusta eheästä suorituksesta: asetetaan työlle tietoisesti puitteet, joissa tiedetään että niistä pystytään tekemään puhdas kokonaisuus.
Mielenkiintoista, kuinka näitä kaikkia asioita voi kääntää riippuen siitä missä itse sattuu olemaan! Olisi varmaan hyvä kaikkien huomata, että samat väitteet voi usein heittää toiseenkin suuntaan.
(Nissen kommentoi siellä blogissa, että monesta teoksesta näkee jo ensi vilkaisulla, onko se mahdollisesti itseä kiinnostava. Karua todellisuutta - ja toimii ehdottomasti molempiin suuntiin tämän taide/viihde jakolinjan yli. Siinä taitaakin olla meidän alan aika olennainen ongelmakohta. Julkaisusta katsotaan vain, että "ai jaa, tämä on sitä NIIDEN juttua" ja kiinnostus lopahtaa siihen. Molemmin puolin).
Muutenkin tätä keskustelua on ollut jännä seurata: en ole niinä muutamina vuosina kun itse esim. olen Helsingin sarjispiireissä pyörinyt, nähnyt mitään suuria vastakkainasetteluita ja jakolinjoja, vaan porukka on tullut keskenään toimeen varsin sopuisasti. Mielenkiintoista, että tämmöinen asia - varsinkin siis, että joku haluaa lähtökohtaisesti tehdä jotain HYVÄÄ, siis herranen aika antaa sarjakuvalle tunnustusta ja RAHAA - ryöpsäyttääkin sitten tämmöisiä piileviä tuntoja esille. Mutta kai se sitten on varmaan hyvä tuulettaa niitäkin ajatuksia välillä...
Mutta kertoohan se ainakin, että meidän sarjakuvakenttä voi ainakin sen verran hyvin, että siinä on useampia erilaisia yleisöjä. Kaikki hyvin pieniä, mutta siltikin... Ei vain yhdenlaista massaa.
-
Sarjakuva-Finlandian luonne on tullut jo selväksi, se on myynnin edistäminen, ja siksi se ei ainakaan minua kiinnosta paskan vertaa. Tämän esitän kaikkien skenejen ulkopuolisena, valikoivana sarjakuvanlukijana. Et semmosta
Myynnin edistämisessä ei mielestäni ole mitään vikaa.
Jos sarjakuvat myyvät paremmin niin tekijät saavat muutakin kuin hyvää mieltä ja reiän lompakkoonsa. Toivottavasti edes jollain lailla kohtuullista korvausta kaikista niistä tunneista jotka ovat sarjakuvaan laittaneet. En usko että kukaan haluaa eksplisiittisesti olla nälkätaiteilija.
Itse olen ymmärtänyt että koko palkinnolla oli tarkoitus tuoda hyviä sarjakuvia suuren yleisön tietoisuuteen jolloin se osaisi ostaa muitakin kuin niitä mitä nykyisin ostaa. Valikoimaa on. Potentiaalia on. Mutta suurella yleisöllä ei ole tietoisuutta kaikesta siitä hyvästä matskusta josta se jopa luultavimmin tykkäisi.
-
Huh. Lukaisin yhdeltä istumalta kymmenen sivua tätä aihetta.
Muumimamman olen ostanut jo aiemmin. Nyt ajattelin ihan Markon ansiosta ostaa itselleni Anssin albumin. Saa nähdä, vaikka innostuisin hankkimaan aiempaakin tuotantoa.
-
Myynnin edistämisessä ei mielestäni ole mitään vikaa.
Jos sarjakuvat myyvät paremmin niin tekijät saavat muutakin kuin hyvää mieltä ja reiän lompakkoonsa. Toivottavasti edes jollain lailla kohtuullista korvausta kaikista niistä tunneista jotka ovat sarjakuvaan laittaneet. En usko että kukaan haluaa eksplisiittisesti olla nälkätaiteilija.
No sitä minä en tuolla tarkoittanut, kiesus. Vaan sitä, että se näyttää olevan ainoa tavoite tässä kilpailussa.
-
No sitä minä en tuolla tarkoittanut, kiesus. Vaan sitä, että se näyttää olevan ainoa tavoite tässä kilpailussa.
kyyninen, myös hämähäkkimiestä lukeva, kaveri kysyy että tiedätkö sen varmasti? saatat olla oikeassa.
Sarjakuvan voi rinnastaa urheiluun, mutta silloinkin kannattaa muistaa että urheilun sisälläkin on toisistaan villisti eroavia lajeja.
Keihäänheittäjä ei välttämättä ole paras juoksemaan aitoja eikä kaunoluistelija ole ennakkosuosikki painonnostossa. Toki on kymmenottelijoita.
Ja niitä joille se on vain harrastus. Jotain mitä tehdään omaksi iloksi.
Jyrki Vainio ilmaisi hyvin sen miten nämä keskenään erilaiset piirit ovat tulleet toimeen oikein sopuisasti.
Monet tälläkin foorumille nahistelleet ovat tulleet kohdatessaan oikein hyvin juttuun keskenään.
Ai kun kiva.
Mutta silläkään ei ole väliä, eikä sillä kenen kaveri jäi kisan ulkopuolelle tai on "syyttä" kisassa mukana.
Olen jo verrannut tätä myrskyyn vesilasissa, sitä se on ja siksi jää. En usko että keittiön lattia edes kastuu.
Suuri yleisö ei tiedä tästä mitään, eikä sarjakuvan toisesta palkinnosta puupäähatusta, ei heitä kiinnostakaan.
Heille sarjakuva ei ole taidetta, eikä edes viihdettä, lasten touhuja lähinnä. Ja tämä oli siitä osuudesta suurta yleisöä joka lukee.
Mitään.
Tilanne on muuttumassa jossain määrin, osittain sarjakuvan tekijäkaartin laajentumisen myötä, osin mangan takia ja osin koska pottunokkia, supersankareita ja vihdettä harrastavat jäärät eivät tajua että kaikki rahat pitäisi laittaa alkoholiin ja asuntolainaan ja ovat valmiita kokeilemaan jotain uuttakin.
Osaltaan netti ja blogit.
Mutta muutos on useimmiten illuusiota, ikuista taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Tämä on kilpailu, niiden tehtävä on antaa draamaa ja näkyvyyttä. Kuten urheilukisoissa: jos suosikimme voittaa, me voitamme, jos häviää: hän häviää.
Mutta myös se miten joskus joku tekee kisasta hyvän, vaikkei voitakkaan.
-
varsinkin siis, että joku haluaa lähtökohtaisesti tehdä jotain HYVÄÄ, siis herranen aika antaa sarjakuvalle tunnustusta ja RAHAA - ryöpsäyttääkin sitten tämmöisiä piileviä tuntoja esille.
Tämä on mun mielestä ollut aika huono tekosyy sille, ettei asiasta voisi keskustella ja jopa vääntää.
Näissä nettikeskusteluissa rupeaa muodostumaan aina niitä kuvitteellisia leirejä - taide vs. viihde, manga vs. BD, Tampere vs. muu Suomi... Vaikka todellisuudessahan näitä raja-aitoja ei ole. Silti nettikeskustelu mahdollistaa useamman tahon osallistumisen keskusteluun kuin vaikka jos samaa asiaa puitaisi Helsingin sarjakuvatapaamisissa (mitä kyllä toki on tehty). Kritiikkiä pitää voida esittää ja siitä saa myös ottaa opikseen tai olla ottamatta.
Kipeäähän kritiikki aina tekee, mutta hei, se vain kasvattaa.
-
Kritiikkiä pitää voida esittää ja siitä saa myös ottaa opikseen tai olla ottamatta.
Kritiikistä pitää saada esittää kritiikkiä.
-
Kritiikistä pitää saada esittää kritiikkiä.
Ja kritiikin kritiikistä. Ja kritiikin kritiikin kritiikistä... ;)
-
Ja kritiikin kritiikistä. Ja kritiikin kritiikin kritiikistä... ;)
Mä meinasin kirjoittaa noin jo tuohon edelliseen viestiin.
Mutta joo. Siis kaikestahan saa ja ehkä jopa pitääkin esittää kritiikkiä. Ja kritiikkihän on myös myönteisten asioiden esiintuomista. kai.
Hauskempaa kuin Uotisen seuraaminen Finlandian julkistamistilaisuudessa tulee olemaan yleisön tarkkailu.
Näkisitpä oman ilmeesi... (Siis tämä on suunnattu kaikille paikallaolijoille)
Jos Kiroileva siili ei voita, niin PRKLE!
-
Musta tuntuu, että lopullisen tuloksen julkistamiseen mennessä on tämä keskustelu jo laantunut. Eiköhän se mene pahimmallekin jäärälle jo siihen mennessä perille, että näillä mennään, hyväksyi tai ei. Pahin on jo koettu, nyt ei tunnu enää missään...
-
Musta tuntuu, että lopullisen tuloksen julkistamiseen mennessä on tämä keskustelu jo laantunut. Eiköhän se mene pahimmallekin jäärälle jo siihen mennessä perille, että näillä mennään, hyväksyi tai ei. Pahin on jo koettu, nyt ei tunnu enää missään...
Optimisti.
-
Musta tuntuu, että lopullisen tuloksen julkistamiseen mennessä on tämä keskustelu jo laantunut. Eiköhän se mene pahimmallekin jäärälle jo siihen mennessä perille, että näillä mennään, hyväksyi tai ei. Pahin on jo koettu, nyt ei tunnu enää missään...
Katsotaan sitten kun Tampere Kuplii on ihan ovella - tai kun sarjakuvaväki on siirtynyt Tampereelle. Äkkiseltään veikkaan, ettei siellä paljon muusta puhutakaan kuin Finlandiasta... :D
-
Kritiikistä pitää saada esittää kritiikkiä.
Tuotahan minä Daadablogissa pyysin ja sen sain. Tosin kritiikin kritiikistä en saanut paljoa muuta irti kuin että kappalejako on tärkeä pitkässä tekstissä ja kasvojen väri on yhdentekevä (kuten väritys ylipäätänsäkin eikä sitä tarvitse kommentoida). Ei minusta parempaa kritiikin antajaa tullut. Ei edes yhtä hyvää vinkkiä miten tehdä homman paremmin. Siinä mielessä kuvittelen onnistuneeni kritiikin antajana paremmin kuin kritiikin kritiikin antajat.
-
Muumimamman olen ostanut jo aiemmin. Nyt ajattelin ihan Markon ansiosta ostaa itselleni Anssin albumin. Saa nähdä, vaikka innostuisin hankkimaan aiempaakin tuotantoa.
Jotain hyvääkin. Harvoin sitä on tullut tehtyä yhtä paljon ilmaista pr-työtä toisen kustantamon tuotteelle. Ja vielä kaupalliselle! Ovelasti olivat järjestäneet kustantamossa asian. “Laitetaan ulos puolivillaisesti tehty kirja ja annetaan Turusen hoitaa markkinointi.”
Mitä muuten pidit Muumimamman omasta tarinasta?
Minun näkemykseni mukaan se ei ole ollut raha mikä on ottanut voimille vaan Finlandia-nimike. Muistaakseni parina edellisenä vuotena Egmontin kilpailuissa on ollut kyse suunnilleen saman suuruisista summista mutta ei niistä kilpailuista ole mitään tappelua syntynyt.
Minä luulen, että olen täällä Kvaakissa sanottavani toistaiseksi asiasta sanonut ja markkinoinut Bosporin Helmeä tarpeeksi ja siirryn Daadablogiin jatkamaan keskustelua onko edellinen blogin kommentoija Benjamin vai Jaakko. Jos joku haluaa jatkaa aiheesta kanssani niin tervetuloa Daadablogiin.
Kiitos unohtui. Kiitos!
-
Minun näkemykseni mukaan se ei ole ollut raha mikä on ottanut voimille vaan Finlandia-nimike. Muistaakseni parina edellisenä vuotena Egmontin kilpailuissa on ollut kyse suunnilleen saman suuruisista summista mutta ei niistä kilpailuista ole mitään tappelua syntynyt.
Sama näkemys.
Minä luulen, että olen täällä Kvaakissa sanottavani toistaiseksi asiasta sanonut ja markkinoinut Bosporin Helmeä tarpeeksi ja siirryn Daadablogiin jatkamaan keskustelua onko edellinen blogin kommentoija Benjamin vai Jaakko. Jos joku haluaa jatkaa aiheesta kanssani niin tervetuloa Daadablogiin.
Muista arvioida ne viisi muutakin teosta!
-
Wow mikä keskustelu. En tiedä lisäänkö tähän mitään mutta minusta Muumia (jota en vielä ole ostanut) ja Bosporin helmeä lyödään liian kovaa.
Sinisalon analyysi joskus aikoinaan Tähtivaeltajassa, jossa minusta artikkelien taso vaihtelee tyhmästä käsittämättömän kautta loistavaan, oli terävä, kattava ja kunnioittava. Niin paljon että se sai minut aikuisena lukemaan kaikki Muumikirjat uudestaan. Matalaotsaista leimata Sinisalon Muumi oheistuotteeksi. Ruokola on loistava piirtäjä, häneltä alisuoritus mutta onhan hän keskivertonakin sitä ankaraa keski-Eurooppalaista tasoa.
Mikä johtaa Rauhalaan. Tunnen miehen, lasken sen kaveriksi joten mielipide voi olla puolueellinenkin. Mutta pidin sen viivasta yli kymmenen vuotta ennen kuin tavattiin. On totta että ranskalaisilla ja belgialaisilla on ylivertainen tekniikka mutta aika usein niissä on yhtä paljon henkeä kuin pohjoiskorealaisten animaattorien tuntipalkalla piirtämissä Transformers-animaatioissa. Minusta Anssi voisi piirtää rupisemminkin, puheet fanipojasta ovat täyttä paska (uskon että olen lukenut huomattavasti enemmän isonenäsarjakuvaa kuin keskivertokvaakkaaja). Bosporin helmi ei ole minunkaan suosikkini koska tarina kusee taas:mielenkiintoisia uskonnollishistoriallisia teorioita sotkettu pöhköön törmäilykomiikkaan, epäuskottavat henkilöt. Odotan että ne tekevät jatkossa sen albumin joka ansaitsee palkinnon.
Muistutuksena itselle mitä on se keskieurooppalainen sarjakuva lapsille parhaimmillaan hain tänään pöndeltä kasan ruotsinkielisiä albumeita joissa osat ovat kohdallaan, Peyon Benjaminia, Sipuleenaa ja Klorofylliä. Miten hienosti näissä monimutkaisia asioita esitetään yksinkertaisessa muodossa! Tertsi voi varmaan valottaa lisää siitä miten helvetin taitavasti ne on piirretty.
Itse en kuulu kumpaankaan leiriin, ostan ja luen sitä taiteellisempaakin puolta paljon. Minusta vaan kohtuuttoman kovaa täällä nyt piestä tekijöitä jotka tekevät sillä ikävällä kaupallisella puolella olosuhteista huolimatta laadukasta duunia. Meidän vaihtoehtosarjakuvahan ei todellakaan rämmi missään mudissa vaan on kansainvälisesti todella arvostettua. Ongelma on toi laadukas kotimainen kaupallinen sarjakuva. Kuka haluaa edes yrittää kun sarjakuvaeliitti sylkee päälle, välillä edes lukematta?
Ai niin, Kvaak voisi jakaa kyllä palkinnon vuoden huonoimmasta sarjakuvateosta, hukatusta mahdollisuudesta ja typeryydestä Herlinille
-
Wow mikä keskustelu. En tiedä lisäänkö tähän mitään mutta minusta Muumia (jota en vielä ole ostanut) ja Bosporin helmeä lyödään liian kovaa.
Hyi, Antti.
Sä et vaan tykkää, kun muilla on erilainen maku kuin sulla.
Mutta panitko merkille sen kauhean asian, että iho on koko ajan samanvärinen.
-
Te ihmiset, jotka ajattelette että jokin tyyli tehdä sarjakuvaa on toista parempaa, olette typeryksiä! Tietenkin saa ajatella ja sanoakin, että ei itse pidä jostakin piirrostavasta tai koulukunnasta. Mutta on silkkaa idiotismia sanoa, että jokin tyylisuunta on objektiivisesti huonompaa kuin toinen.
Sarjakuva kaikissa muodoissaan on helvetin siisti juttu. Ahdasmielisyys ei ole.
PS. Ja tiedän että olen itse ahdasmielinen kun en suvaitse teidän hölmöyttänne. Mutta minä olenkin Herra Mielipide, ja vituttaa kun taiteessakin on tuollaisia saatanan insinöörejä jotka tulevat kertomaan kuka on ensimmäinen ja kuka toinen.
-
Mutta on silkkaa idiotismia sanoa, että jokin tyylisuunta on objektiivisesti huonompaa kuin toinen.
Siksi varmaan kukaan ei ole niin sanonutkaan. :)
Ja Tertsi voisit vaikka lukea nuo Sarjakuva-Finlandia -ehdokkaat ja kirjoittaa omat arvostelusi? Se lienee hedelmällisin tapa käydä tätä keskustelua. Voisit sitten perustella oman näkökulmasi ajatuksen kanssa, ja Bosporin helmestäkin nousisi esille erilaisia seikkoja, kuin mihin Marko on kiinnittänyt huomiota.
Naaman väritykseen voi edelleen kiinnittää huomiota siinä missä joku toinen kiinnittäisi jossain toisessa teoksessa huomiota perspektiivivirheisiin. Se ei kai tuossa arvostelussa ollut se olennaisin kohta.
-
Mutta panitko merkille sen kauhean asian, että iho on koko ajan samanvärinen.
Sanoin Anssille että olen karsastanut aina sitä karamelliväritystä mutta sitten taas kun on niin hullu ruutu kuin ne pullistuvat Lenin-purjeet Tallinnassa tai outo punerrus Kölnin katedraalin takana... Ehkä ne ei ole huonot värit ollenkaan.
-
Siksi varmaan kukaan ei ole niin sanonutkaan. :)
No kuule sekä daideilijoiden että belgi-supersankarifanien kirjoittamina voimme ymmärtää niin aika monesta viestistä ympäri kvaakkia. Vai kuvittelenko vain, jotta pääsin kivittämään?
-
Vai kuvittelenko vain, jotta pääsin kivittämään?
Näin se on nähtävä. :D
Heh, valtaosaa suomalaisesta sarjakuvasta ei muuten pysty mitenkään määrittelemään joko taide- tai viihdesarjakuvaksi. Sama pätee myös noihin Finlandia-ehdokkaisiin. Joku Ada esimerkiksi voi ihan hyvin olla kumpaa vaan. Eiköhän tuo jaottelu ole enemmänkin suurten sarjakuvamaiden ja kustantamojen juttu.
-
Suuret kiitokset daadalle ja Keijolle jäsennellyistä, ajatelluista ja perustelluista kritiikeistä...
Sehän siinä on hyvä, että ne ovat ajateltuja ja perusteltuja. Ihmisillä on selvästi nopeammat prosessorit kuin minulla. Jos yritän muotoilla luettavaa tekstiä kuvaamaan, millainen usvainen mutu-aavistuspohja on "mielipiteideni" taustalla, saan tehdä monia tunteja töitä... senkin jälkeen ne tunnit olisivat kumminkin hukkaan heitettyjä.
... jos jäisi odottamaan, että sieltä jostain ensirykäisyllä kuoriutuisi täydellinen briljantti, niin tekemättä jäisi.
(http://img88.imageshack.us/img88/8458/dsc0305sr6.jpg) (http://imageshack.us)
Lähden kohta sunnuntaipäiväksi neuvomaan nuorempiani, että miten tuommoisia tehdään. Ei siitäkään palkkaa makseta.
.... Eiköhän tuo jaottelu ole enemmänkin suurten sarjakuvamaiden ja kustantamojen juttu.
Eilen illalla sattumalta istuttiin Ville Hännisen ja Karstein Vollen kanssa tuopillisella, ja Karstein kertoi eksyneensä Angoulemessa belgialaisten ammattipiirtäjien kanssa samaan pöytään. "Mukavia tyyppejä, jotka tekevät isonenähuttua päivätyönä, josta maksetaan ihan oikeaa palkkaa! Nauttivat elämästä ilman luovia paineita! Piirtämällä saa maksettua kodin ja perheen!"
Kaunis visio.
Mutta tämä meni ohi aiheen. Keskeistä lienee, että Sarjakuva-Finlandialla ei kannata odottaa olevan merkitystä, ja sarjakuvaa ei Suomessa varmaan arvosteta edelleenkään.
-
Eilen illalla sattumalta istuttiin Ville Hännisen ja Karstein Vollen kanssa tuopillisella, ja Karstein kertoi eksyneensä Angoulemessa belgialaisten ammattipiirtäjien kanssa samaan pöytään. "Mukavia tyyppejä, jotka tekevät isonenähuttua päivätyönä, josta maksetaan ihan oikeaa palkkaa! Nauttivat elämästä ilman luovia paineita! Piirtämällä saa maksettua kodin ja perheen!"
Samassa pöydässä olin Angoulêmessa minäkin. Samaiset ammattipiirtäjät kertoivat muun muassa myös, etteivät naiset oikein tahtoneet jaksaa miestensä työtahdin mukana. Kummallakin herralla taisi olla jo kolmannet vaimot menossa...
(Tässä teille viihdettä Belgian malliin: http://www.studiomax.be Iloluontoisia herroja olivat kyllä. Ja jaksoivat syödä enemmän libanonilaisia jälkiruokaleivoksia kuin kukaan meistä. Mutta kyllä minä tuhat kertaa mieluummin Anssin piirtojälkeä katselen... )
-
Hyi, Antti.
Sä et vaan tykkää, kun muilla on erilainen maku kuin sulla.
Mutta panitko merkille sen kauhean asian, että iho on koko ajan samanvärinen.
Ihan kuin sä ottaisit tämän jotenkin todella henkilökohtaisesti...?
-
Joten Moomin Characters Ltd. saa olla ehdokkaana Sarjakuva-Finlandiaan?
Niin. Vastaanpa nyt omaan kysymykseeni kun "Egmontin ja Tampereen salaliitto" :) ei vastaa. Muumimamma on todellakin © Moomin Characters Ltd. ja © Egmont Kustannus, totuuden nimessä on sanottava että onhan siellä mukana myös Sinisalon ja Ruokolan nimi (vissiin Latva-Nikkolakin?). Jos © :llä ajatellaan (hieman virheellisesti) merkittävän tekijyyttä tai tekijänoikeutta, niin onhan tämä mielenkiintoinen tapaus. :) Julkaisupiireissähän ei ole tavatonta että kirjailija myy/luovuttaa kustantamis/painamisoikeuden kustantajalle tietyksi ajaksi, mutta käsittääkseni tässä on kysymys vähän muusta.
Eri mieltä olen Keijon kanssa siitä että "Herge teki rumaa ja mielenkiinnotonta sontaa monta albumillista..."
Mainittu Hergén "sonta" on kaunista ja mielenkiintoista. Arvioon tosin saattaa vaikutttaa nostalgia-faktori. :)
Keskustelu on ollut mielenkiintoista varsinkin B-Helmeen liittyen. Jyrki tuossa kirjoitti:
"...Julkaisusta katsotaan vain, että "ai jaa, tämä on sitä NIIDEN juttua" ja kiinnostus lopahtaa siihen...."
Haluan huomauttaa että yleisölle (ja kyllä itellekin) pätee se, että jos on lukenut yhden huonon NIIDEN jutun/albumin, niin kynnys tarttua toiseen on jo aika iso. Siinä mielessä vähän epäilen Anssin (sinänsä kunniallista) strategiaa.
Mitä graffaan tulee, pidän jopa jossain määrin sarjakuvan kannalta ongelmallisena sitä että visuaalisuun vaikuttaa siinä usein niin vahvasti. RUmaa ei vaan pysty lukemaan (oli se ruma sitten mitä kellekin).
Esimerkiksi tuon Muumin kohdalla saattaisin taipua lukemaan enemmänkin kuin alkua, ellei väritys tekisi siitä niin masentavan oloista. Toki näihin vaikuttaa omat mielipiteet, kohderyhmä-ajattelu ja kouliintuneisuus, mutta allekirjoitan hyvin pitkälle ns. taide-liittouman käsityksen siitä että sarjakuvan pitäisi olla kokonaisuutena koherentti, mietitty, onnistunut ja rehellinen. Kaupallisuus tuottaa helposti niin hirvittävän määrän kompromisseja että niiden mukana kokonaisuus vesittyy lähes lukukelvottomaksi. Kaupallisuus on siis tavallaan ihan yhtä iso ongelma kuin taitamattomuus. Eri tyyppiset lukijat vain reagoivat erilaisiin piirteisiin tuotteissa.
-
Heh, valtaosaa suomalaisesta sarjakuvasta ei muuten pysty mitenkään määrittelemään joko taide- tai viihdesarjakuvaksi. Sama pätee myös noihin Finlandia-ehdokkaisiin. Joku Ada esimerkiksi voi ihan hyvin olla kumpaa vaan.
Juurikin tuosta syystä Finkkarisuosikkini ylitse muiden ovat Ada ja Kanerva. Raskaan ja keveän tasapaino on taitolajeista vaativimpia.
-
Osataan sitä muuallakin. Tässä norjalainen SPROING palkinto.
http://www.tegneserier.no/sproing/default.htm
(http://www.tegneserier.no/sproing/default.htm)
Voittaja julkaistaan 8.3.
-
Miksei Moil...Malinen piässy ehroolle...se oli haaska... :(
-
Osataan sitä muuallakin, osa 2.
Mazzarellan palkitseminen suututti tiedekirjailijat (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135234879500)
"Tieteentekijät ja tietokirjailijat ovat jo pitkään arvostelleet Vuoden tiedekirja -palkinnon sekä Tieto-Finlandian perusteita liian löyhiksi, viihteellisiksi ja epätieteellisiksi."
Sinänsä Tieto-Finlandia vertautuu hyvin Sarjakuva-Finlandiaan, koska kyseessä on kaksi alaa, jossa laajan yleisön tuntemia ja suosimia nimikkeitä on vain muutamia. Tietokirjojen top-10-listalla on poikkeuksetta jotain keittokirjoja ja laihdutusoppaita. Oikeasti laadukkaita ja tieteellisesti merkittäviä tietokirjoja eivät lue kuin aina ne pari kyseisen alan ihmistä.
Ehkä pitää vain ottaa se asenne, että "Finlandia"-sana liittyy tuotteisiin, jotka sopivat kaupallisesti myytäviksi myös sille ns. tavisyleisölle (tämä ei silti tarkoita, että ne tuotteet olisivat automaattisesti huonoja). Sitten ei tule kenellekään paha mieli, kun on tämä seikka tiedostettu.
(Tässä Mazzarellan tapauksessa siis oli kyse Vuoden Tiedekirja -palkinnosta, eikä Tieto-Finlandiasta, mutta T-F:kin palkitsemisperusteet kyseenalaistettiin samassa jutussa).
-
Näin epäluotettavasti ennakkoon ilmoitettakoon, että sarjavarjokuva-finlandia-palkinto jaetaan Kemin sarjakuvapäivien yhteydessä Asema kustannuksen sekä Aikakauslehti Kaltion järjestämässä varjokuvasarja-finlandiapalkintogaalassa ilmeisesti Hotelli Merihovin etukäteen ilmoitettavassa hotellihuoneessa ehkäpä myöhään perjantai-iltana.
Aikakauslehti Kaltion toimittajan, Mainion viihderunoilija Paavo J. Heinosen pääasiassa järjestämään sekä diktatoriaalisesti esiraadeitta tuomitsemaan sarjafinlandiavarjokuvakisaan on tähän mennessä vastaanotettu taikka Heinosen toimesta tämän omista hyllyistä asetettu noin kymmenen ehdokasta, joista muistinvarainen lista on seuraavan kaltainen:
- Timo Mäkelä: Iso ja Kovakantinen kirja (mikähän sen nimi oli)
- Anne Muhonen: Ada 4
- Viimisin Hemmo Paskiainen (Z. Teufel)
- Jyrki Nissinen: Nuolee kuin eläin sipsiä (vahva ennakkosuosikki)
- Aapo Rapi: Kelomökkien mies (myös vahva ennakkosuosikki)
- Petteri Tikkanen: Kanerva ja yks juttu (ostettu ja harmittavasti lahjoitettu pikkuveljelle joulun 2007, uusi kappale otetaan mielellään vastaan)
- Jarno Latva-Nikkola: Tunteiden maisteri
- Zum Teufelilta tuli kans muutama postikortti, ehkä on otettava mukaan kisaan
- Tommi Musturi: Ensimmäinen Toivon Kirja (tai toinen, ne näyttää samalta - vai oisko molemmat?)
- Jope: Dogibogi (erittäin vahva ennakkosuosikki palkintogaalan tapahtumapaikan huomioon ottaen)
- Milla Paloniemi: Kiroileva siili (jos ei oo hukassa)
- Marko Turunen: Lihat puntarissa (vastaanotettu syntymäpäivälahjana 2007 s-taiteilija V-Rannalta)
- Tove Jansson et al: Maailmanloppu tulee! (lainassa kirjastosta)
- Nuolee kuin eläin sipsiä (mainittu kahdesti raadin tuplaomistuksen takia)
- Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro olis mukana, jos en ois hukannu sitä viime vuonna Kemissä. Himputti.
Ehdokkaita otetaan edelleen vastaan Esiraadin ja Tuomarin työosoitteessa
Aikakauslehti Kaltio
PL 42
90015 Oulun kaupunki
... arvostelukappaleina otetaan vastaan myös uudempia sarjakuvateoksia ja niistä mahdollisesti myös kritiikkejä kirjoitetaan lehteen.
Paavo J. Heinonen ei esitä kuvasarjavarjokuvafinlandiapalkintoehdo kkaiden pohjalta valmistelemaansa tanssiteosta palkintogaalassa. Jotain muuta saattaa esitellä.
Hotellihuoneiden rajatun koon vuoksi palkintogaalaan lähetetään rajattu määrä kutsuja.
-
Paavo J. Heinonen ei esitä kuvasarjavarjokuvafinlandiapalkintoehdo kkaiden pohjalta valmistelemaansa tanssiteosta palkintogaalassa. Jotain muuta saattaa esitellä.
Pitäisiköhän tämä huumorin Tonava siirtää ihan omaan ketjuunsa?
-
Pitäisiköhän tämä huumorin Tonava siirtää ihan omaan ketjuunsa?
Minäpäs aloitan uuden, samalla sisällöllä, pyynnöstä.
-
Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaita ruoditaan torstaina 17.4. n. klo 8.15 aamutelevisiossa armottoman raadin toimesta.
-
Täsmennys edelliseen, Aamu-tv huomenna torstaina klo 08.45. Keskustelemassa mm. Pekka "Rölli" Lehtosaari ja Ville "Isiblogi" Hänninen.
-
Täsmennys edelliseen, Aamu-tv huomenna torstaina klo 08.45. Keskustelemassa mm. Pekka "Rölli" Lehtosaari ja Ville "Isiblogi" Hänninen.
"Äärimmäisen" ja "äärettömän" sitä ja tätä tuntuu keskusteltu sarjakuvataide olevan.
Noh, kouluarvosanat hiukan tasivat tätä retorista kohotusta.
Hyvää settiä pojilla joka tapauksessa ja taiteilijat itsekin äänessä, mistä kiitos.
-
Joo, tautologia hieman vaivasi mutta oikein ilahduttava ohjelma kyllä. Toivottavasti Uotinen on samoilla linjoilla näiden herrojen kanssa.
-
Äh, ei vissiin löydy Yle Areenasta? Vai enkö osaa etsiä.
-
Eipä taida tulla areenalle reaaliaikaisesti, vaan koostavat sen tässä päivän aikana.
-
Äh... missasin tämän minäkin. Ei tuohon aikaan aamua muista tämmöisiä.
Kooste tulee telkkarista klo 12 ja samaan aikaan se ilmestynee myös Yle Areenaan.
-
Jos ette nähneet niin Hännisen ja Lehtosaaren kärkinelikko oli tämä:
1. Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
2. Takalo: Kehä
3. Musturi: Toivon kirja
4. Kovács / Kallio: Väritetyt unet
Tällä otannalla EI siis ole mitään suhdetta Uotisen lopulliseen valintaan.
-
Jos ette nähneet niin Hännisen ja Lehtosaaren kärkinelikko oli tämä:
1. Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
2. Takalo: Kehä
3. Musturi: Toivon kirja
4. Kovács / Kallio: Väritetyt unet
Lisäksi Lehtosaari kärvisteli sitä, että mukana olivat Kiroileva siili ja Viivi ja Wagner.
Hänninen jätti eriävän mielipiteen terhentämällä "äärettömän" ja/tai "'äärimmäisen" hyviä mutta pois karsiutuneita Tukiaisen ja Lietzenin opuksia.
-
http://areena.yle.fi/toista?id=1205004
Siellä se nyt on 17.5 asti, noin 40 minuutin kohdalla.
-
Olipa huono ohjelma. Miksi kaikkia ehdokkaita ei esitelty? Olisi ollut kiinnostavaa kuulla kommentit kaikista.
Oma kärkinelikkoni:
Tiitu Takalo: Kehä
Ketola, Rauhala: Bosborin helmi
Muhonen: Ada 4
Musturi: Toinen Toivon kirja
-
Olipa hyvä ohjelma.
Sangen pitkä pätkä oli tuolle ohjelmasta varattu.
Valitettavasti aikaa ei kaikkien ehdokkaitten käsittelyyn ollut; teosten pikaisempi käsittely olisi mennyt juosten pissimiseksi.
Tämänlaiset julkisuusspotit lienee palkinnon kehittelijöillä ollut mielessä kun palkinnon lanseerasivat. Parempi esitysaikahan toki olisi toki ollut gutaa, mutta ei auta porata.
-
Olipa huono ohjelma. Miksi kaikkia ehdokkaita ei esitelty?
Kyllä siihen olis se tunti menny.
Asiallinen ohjelma. Aika hyvin sarjakuva-aiheesta. Ei yhtään hassua musiikkia (á la Spike Jones) tai kummallisia äänitehosteita (sproing, whiii, trööt).
Timo
-
Ei yhtään hassua musiikkia (á la Spike Jones) tai kummallisia äänitehosteita (sproing, whiii, trööt).
Ei tullut tuota katsoessa mieleen, mutta heti kun luin tuon Timon kommentin niin mieleen tuli että "Tishmalleen!".
Homma toimii heti paljon paremmin ja uskottavimmin ilman noisia päälleliimattuja, ööö, lapsellisuuksia.
-
Asiallinen ohjelma. Aika hyvin sarjakuva-aiheesta. Ei yhtään hassua musiikkia (á la Spike Jones) tai kummallisia äänitehosteita (sproing, whiii, trööt).
Olen aivan samaa mieltä.
Harvoin hommaa saadaan noin hyvin kasaan ja pohjatyötäkin oli tehty keskustelun taakse.
-
Kyllä siihen olis se tunti menny.
Höps. Nyt meni neljän ehdokkaan arvioon tekijöidensä haastatteluineen + kahden itsestäänselvyyden + kahden listan ulkopuolisen sarjiksen (eli yhteensä kahdeksan sarjiksen) käsittelyyn vartti. Ei kai niitä neljän unohdettua olisi tarvinnut 45 minuuttia esitellä? Vaikka hyviä olisivatkin.
Suuri yleisö ei näistä ehdokassarjakuvista tunne kuin Kiroilevan siilin ja V&W:n. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus, mutta se käytettiin vain osaksi.
SF-palkinto on hyvä mahdollisuus tuoda esiin sarjakuvakulttuuria, mutta ainakin toistaiseksi palkintoehdokkaat ovat näkyneet julkisuudessa valitettavan vähän - siiliä ja v&w:tä lukuunottamatta.
Ilmeisesti media ei ole kiinnostunut.
-
Höps. Nyt meni neljän ehdokkaan arvioon tekijöidensä haastatteluineen + kahden itsestäänselvyyden + kahden listan ulkopuolisen sarjiksen (eli yhteensä kahdeksan sarjiksen) käsittelyyn vartti. Ei kai niitä neljän unohdettua olisi tarvinnut 45 minuuttia esitellä? Vaikka hyviä olisivatkin.
Häh? Eihän siinä käsitelty kuin neljää albumia perusteellisimmin eli tekijöiden haastattelulla varustettuna. Neljä muuta mainitsemaasi sivuutettiin parilla lauseella.
-
Sehän oli asiallisesti toimitettu ohjelmapätkä ja voittajaksikin päätyi oma suosikkini. Sunnuntaina pelkään pahinta, mutta onpa ainakin kunnon syy näin käydessä pistään rähinä pystyyn.
-
Sunnuntaina pelkään pahinta, mutta onpa ainakin kunnon syy näin käydessä pistään rähinä pystyyn.
Kuulostaa pelottavalta... yrittäkääpäs nyt kaikki muistaa, ettei ole palkinnon saajan vika, että juuri hän (tai he, jos palkinnon saa useamman tekijän opus) voitti. Päätös on tehty, pulinat pois. Musiikki soi ja pyörät pyörii kuten ennenkin.
-
Ohjelman raadilla oli hyvä maku! Petteri Tikkanen ja Tiitu Takatalo ovat suomalaisista sarjakuvantekijöistä parhaimmat, jos minulta kysytään. Tikkanen on piirtäjänä ehdoton ykkönen ja Kanerva ja yks juttu loisti myös upealla käsikirjoituksellaan - parhaimman piirtäjän paras teos! Takatalon sarjakuvat ovat loistavia kokonaisuuksia, joista omaksi suosikikseni nimeäisin juuri Kehän.
Sunnuntaina nähdään, kuka vie voiton. En rähise, vaikkei menisikään juuri minun haluamaani osoitteeseen. :D
-
Tiitu Takatalo
Takatalo?
-
Tämäpä (http://aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/80374.shtml) uutta:
Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan sunnuntaina Tampereella Tampere kuplii -sarjakuvatapahtumassa. 5 000 euron palkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen tekijän kanssa tehdystä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkinto annettiin ensimmäisen kerran viime vuonna.
Sarjakuva-Finlandiallahan on siis jo pitkät perinteet.
-
Eilen Helsingin sarjakuvatapaamisessa lyötiin olusista vetoa siitä, kuka on ykkönen ja tuleva, kruunattu palkintopää. Sen verran juomia on nyt pelissä, että toivon sormin ja varpain Takatalon voittoa. :angel:
-
Kuulostaa pelottavalta... yrittäkääpäs nyt kaikki muistaa, ettei ole palkinnon saajan vika, että juuri hän (tai he, jos palkinnon saa useamman tekijän opus) voitti. Päätös on tehty, pulinat pois. Musiikki soi ja pyörät pyörii kuten ennenkin.
Mahdolliset valtakunnalliset mielenosoitukset eivät luonnollisestikaan kohdistu tekijöihin, vaan Jormaan:)
-
...toivon sormin ja varpain Takatalon voittoa.
Onkohan tuo kuitenkaan sama taiteilija kuin tässä kutsussa:
HUURUPIILO UNDERGROUND pe 18.4.2008
Nyyrikintie 4
18-19.30 uutuussarjakuvien esittelyä ja tekijöiden pikahaastatteluja
LILI CARRÉ Korpi-Peten kootut
OLIVER SCRAUWEN Poika kulta
VILLE RANTA Kajaani
TIITU TAKALA Jää
J. TILSA Tupelon tupaseriffi
-
En ainakaan ole ensimmäinen, joka kirjoittaa Tiitun nimen väärin. :-[
Olen hiljattain tarkistellut, kuka Jyrki piirtää mitäkin ja minkäniminen Antti kirjoitti sitä ja tätä. Ei ole tullut mieleenkään, että olisin tästä nimestä kumminkaan erehtynyt. Ehkä minulla on kuin onkin luki härö?!
Menen nurkkaan häpeämään. Tulen pois vasta huomenna Tampere-talo kuplii -tapahtumaan.
-
Onkohan tuo kuitenkaan sama taiteilija kuin tässä kutsussa:
HUURUPIILO UNDERGROUND pe 18.4.2008
Nyyrikintie 4
18-19.30 uutuussarjakuvien esittelyä ja tekijöiden pikahaastatteluja
LILI CARRÉ Korpi-Peten kootut
OLIVER SCRAUWEN Poika kulta
VILLE RANTA Kajaani
TIITU TAKALA Jää
J. TILSA Tupelon tupaseriffi
Tässä on kyllä todella yritystä. Viidestä nimestä ainoastaan kaksi on oikein. Kuka tietää mitkä niistä?
-
Isoveli on nostanut panoksiaan 30 000 euroon:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_Kulttuuri/pekka_tarkka_p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4___finlandiapalkinnon_saajan_4219400.html (http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_Kulttuuri/pekka_tarkka_p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4___finlandiapalkinnon_saajan_4219400.html)
Mutta kuten sanottu sarjakuvapiirtäjä ei sylje 5 tontun päälle.
Ehkä ensi vuonna mietitään sylkeekö piirtäjä 10 tontun päälle.
-
Ehkä ensi vuonna mietitään sylkeekö piirtäjä 10 tontun päälle.
Ja valitsija vilosohvian tohtoori? ;D
-
Tässä on kyllä todella yritystä. Viidestä nimestä ainoastaan kaksi on oikein. Kuka tietää mitkä niistä?
LILI CARRÉ = Lilli Carré
OLIVER SCRAUWEN = Olivier Schrauwen
TIITU TAKALA = Tiitu Takalo
Eli vain Villen ja Jukan nimet olivat oikein. Jukkakin olisi ilman lyhentelyjä varmaan muuttunut Juhaksi tai Joukoksi.
-
J. TILSA Tupelon tupaseriffi?
Onko tämäkään reilassa. "Tuplasheriffistä" on aiemmissa tiedotteissa ollut mielestäni mainintaa. Kumpikin on toki ihan hauska otsake.
-
Olen valmis lyömään vetoa sen puolesta, että Tiitu Takalo voittaa. Varma juttu.
... ja minä onnistuinkin lyömään tämmöisen vedon. Takalon voittaessa nettoan 20 euroa, Tikkasen tapauksessa menetän rahani ja jonkun muun viedessä Finlandian veto raukeaa. Panos oli jossakin vaiheessa eilisiltaa jo 50 euroakin, mutta aamulla katsottiin parhaaksi maltillistaa vetoa.
-
Ja nyt joku vahvistakoon tuloksen joka tänne perämetsille on saapunut vasta huhuna. Kuka voitti? Pitääkö tässä oikeasti ryhtyä pitämään Uotista fiksuna?
-
Ja nyt joku vahvistakoon tuloksen joka tänne perämetsille on saapunut vasta huhuna. Kuka voitti? Pitääkö tässä oikeasti ryhtyä pitämään Uotista fiksuna?
Huomennahan se ratkeaa. Eikö vaan? ???
-
Huomennahan se ratkeaa. Eikö vaan? ???
Hmmm... niinkö? Se tukee vahvasti käsitystä, että huhuihin ei ole luottamista :)
-
Joo, huomenna vasta.
-
Hännistä siis jurppi kun mukana oli myös "kaupallista" sarjakuvaa, toivon mukaan Siili tai Wagner voittaa, se olisi taidesarjakuvasnobeille ihan oikein, mutta epäilen että joku tikku-ukkojen piirtäjä sen vie.
-
Vaikka kaikessa kärkevyydessään Denniksen arvio Hännisestä osuu oikeaan niin pääasia että kaikki saavat näkyvyyttä ja absurdiuden huipuksi voi käydä niin että kirjakaupoista kummi/rippi/syntymäpäivä/nimipäivälahjaa etsivät bongaavat hyllystä sarjakuvafinlandian voittaneen lisäksi jotain muutakin mikä voisi kiinnostaa sarjakuvista kiinnostunutta.
Silloin palkinto on työnsä tehnyt.
Kaikkia tarvitaan mutta kaikista ei tarvitse pitää.
Huomenna voi olla että tämä ketju on aikasta aktiivinen.
-
Ajatelkaa jos se on Juba, silloin on kyllä täällä helvetti valloillaan.
Juban valinta pistäisi pasmat sekaisin? Siinä mielessä ymmärrettävää, että sehän ei ole sarjakuvakirja vaan kirja sarjakuvasta.
Sarjakuva-Finlandia saisi olla tarkemmin rajattu. Ennen julkaisemattomuus olisi hyvä kriteeri. Silloin tosin suurin osa strippikokoelmista putoaisi pois. Mutta haittaisiko tuo?
-
Pitääkö tässä oikeasti ryhtyä pitämään Uotista fiksuna?
Ei kai se koskaan ole mitenkään erityisen tyhmältä vaikuttanutkaan, erikoiselta kyllä. Pakko pitää peukkuja Tiitulle, ja kaiken varalta myös Adalle.
-
Ennen julkaisemattomuus olisi hyvä kriteeri.
Ennen julkaisemattomuudesta vielä sananen. Sarjakuva-Finlandian seuraava sääntöpykälä on suora kopio isoveljensä säännöistä, mikä haiskahtaa näkökulmasta riippuen joko kunnioitukselta isoveljeään kohtaan tai sitten apinoinnilta. Tekstikirjallisuuden palkinnon sääntöpykälä antaa yksiselitteisen kuvan että materiaalin (romaanin) pitää olla ennen julkaisematonta, mutta sarjakuvakirjallisuuden palkinnon pykälä puhuu uudesta albumista, joka voidaan tulkita myös niin että sanomalehdissä tai internetissä julkaistut stripit voi koota uuteen albumiin, joka kelpuutetaan ehdokkaaksi. Samoin sallituksi jää jopa aiemmin julkaistuista albumeista tehty kooste! Siis Juban albumin valinta ehdokkaaksi on ihan sääntöjen mukainen, mutta herää kysymys onko useaan kertaan julkaistun materiaalin hyväksyminen ehdokkaaksi mielekästä.
"Palkintoehdokkaita nimettäessä lautakunta ottaa huomioon edellisen vuoden lautakunnan ehdollepanopäätöksen jälkeen ilmestyneet uudet romaanit."
http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/ohjeet/default.aspx (http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/ohjeet/default.aspx)
"Palkintoehdokkaita nimettäessä lautakunta ottaa huomioon edellisen kalenterivuoden aikana ilmestyneet uudet sarjakuva-albumit."
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/saannot.html (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/saannot.html)
Ymmärrän, että näin ensimmäisenä jakovuonna sääntöjä testataan käytännössä ja ne elävät vuosien kuluessa ja ensi vuonna todennäköisesti vanhan materiaalin kierrätystä ei hyväksytä.
-
mutta epäilen että joku tikku-ukkojen piirtäjä sen vie.
Ei välttämättä.
Luulisi Uotisen tanssijana arvostavan teknistäkin osaamista.
Tai voihan hänen makunsa olla nykyään niin kehittynyt että esim. baletissa
tanssijoiden tahaton kaatuilu on hänen mielestään semmoista "taidokasta sattumanvaraista kädenjälkeä", siis laatubalettia.
Iltapäivällä homma selviää. ;)
-
Iltapäivällä homma selviää. ;)
Niin. Tapellaan sitten vasta.
-
Ei välttämättä.
Luulisi Uotisen tanssijana arvostavan teknistäkin osaamista.
Tai voihan hänen makunsa olla nykyään niin kehittynyt että esim. baletissa
tanssijoiden tahaton kaatuilu on hänen mielestään semmoista "taidokasta sattumanvaraista kädenjälkeä", siis laatubalettia.
Iltapäivällä homma selviää. ;)
varokaa homoilemasta
-
Voittaja on Kiroileva siili (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kiroilevalle+siilille+ensimm%C3%A4inen+Sarjakuva-Finlandia/1135235707149).
-
Voittaja on Kiroileva siili (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kiroilevalle+siilille+ensimm%C3%A4inen+Sarjakuva-Finlandia/1135235707149).
Oman vedonlyöntini saldoksi tuli neljä voitettua oluttuoppia.
-
Ja nyt eikun vaan hemmetinmoinen, katkera debaatti siitä, miten "Finlandia" -nimiset palkinnot kuuluisivat oikeasti pitkän linjan puurtajille, eiksvaan? Siinä sivussa voisi vielä nimetä pari-kolme varjovarjovarjojne. -Finlandiaa.
Älkää jääkö kakkosiksi muusikoiden rinnalla. Sielläkin ovat kaikki kavereita, kunnes joku liian tuore nimi uhkaa saada Finlandia-rahaa... (vrt. Iskelmä-Finlandia)
Mitä haluan oikeasti sanoa, on "Onnittelut Milla Paloniemelle"!
-
Ja nyt eikun vaan hemmetinmoinen, katkera debaatti siitä, miten "Finlandia" -nimiset palkinnot kuuluisivat oikeasti pitkän linjan puurtajille, eiksvaan? Siinä sivussa voisi vielä nimetä pari-kolme varjovarjovarjojne. -Finlandiaa.
Niinpä! Ajattelin, että täällä olisi jo hirvee mellakka päällä mutta ketjuhan on ihan hipi-hiljainen. Mutta juu, onnea Millalle perkele!
-
... Ajattelin, että täällä olisi jo hirvee mellakka päällä mutta ketjuhan on ihan hipi-hiljainen...
Olin töissä, ja menen kohta takaisin. Ehkä muillakin on vielä kiireitä, ja debatti potkaistaan käyntiin aamuyön harmaina tunteina.
Yllätyin kyllä hiukan, mutta toisaalta tykkään Kiroilevasta Siilistä. Onnittelut kaikille asianosaisille ja paikalle päässeille, jotka saavat juoda vedonlyöntituoppeja.
-
Vilpittömät onnittelut!
Jorman perustelut osuivat kohdalleen niin sarjakuvallisesti kuin henkilökohtaisestikin.
Millan diginäytöllä rullattu kiitossarjakuva oli aivan loistava.
Toivottavasti näkyy pian "En vaan osaa"-blogissa luontaisella paikallaan.
-
Onnea Milla!
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/6902691-big.jpg
-
Onnittelut Millalle munkin puolesta. Yllätyin voittajavalinnasta, mutta positiivisesti.
-
Milla per#@%le! Onneksi olkoon :)
-
Ihan hyvä valinta.
-
Eka Finlandia jaettu. Semmoista jotta kauhian paljon onnitteluja Millalle voitosta! :-*
ps näkikö joku uotisen jorman? :angel:
-
Ei voi muuta kuin onnitella Millaa. "Siili" ei ole välttämättä suurimpia suosikkejani, mutta voittonsa se on kyllä ansainnut. Lisäksi Millan sarjakuvan muotoon laadittu kiitospuhe on ylivoimaisesti parhaita mitä olen vähään aikaan "kuullut" missään yhteydessä. Onnea vaan, prkl!
Jorma Uotinen kertoili sarjakuvaharrastuksestaan myös hauskaan sävyyn palkintojenjakotilaisuudessa. Hän totesi, ettei ole päivittäinen kuluttaja, ja lukuhistoriaansa hän kuvaili suunnilleen seuraavasti: "Luin lapsena Aku Ankkaa ja Nakke Nakuttajaa, jonka jälkeen siirryin melkein suoraan Tom of Finlandiin - ja saatoin myös jonkun Corto Maltesen lukea siinä välissä." Pisteet myös Jormalle, joka on aikamoinen persoona hänkin.
-
Ollaan se vastarannan kiiski sitten tässä joukossa. Huono valinta omasta mielestäni. Palkinnon arvostuksen kannalta valitettava alku palkita sarjakuva joka edustaa kepeää yhden toiston ihmettä ja tuntuu yhtä tuoreelta toisen albuminsa myötä kuin Masi ja Karvinen pitkän uransa jälkeen.
Siili on menestyksensä myyntipuolella ansainnut, sitä en kiistä. Kuten myös vaikkapa Uuno Turhapuro elokuvat, enkä pelkän menestyksen vuoksi niille kuitenkaan Jussia tahi Oscaria soisi. Siili edustaa kuitenkin helppoa, yksinkertaista ja sisällätöntä hetken iloa kuten moni muukin strippisarja joiden yläpuolelle yksinään sarja ei nouse. Pelkästä rahallisesta menestyksestä ei soisi palkittavan.
Mutta kuitenkin, onneksi olkoon voitosta. Vaikka henkilökohtaisella tasolla tuo harmittaa jääköön se siihen ja onnittelut voi "hyvä häviäjä" aina suoda.
-
Hän totesi, ettei ole päivittäinen kuluttaja
Avauspuheen esittänyt Luova Tampere -heppu oli kyllä melkomoinen. Totesi siinä, ettei ole juuri lapsuuden Aku Ankkojen jälkeen sarjakuvaa lukenut. Kuinka usein kirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakotilaisuudessa kuulee sekä tilaisuuden avaajan että päätuomarin suusta esimerkiksi lauseen, "en mä noita kirjoja kyllä yleensä lue, mitä nyt lapsena jotain Viisikoita"?
Valintaa en kommentoi mutta onnittelut Millalle kuitenkin! :)
-
"Luin lapsena Aku Ankkaa ja Nakke Nakuttajaa, jonka jälkeen siirryin melkein suoraan Tom of Finlandiin - ja saatoin myös jonkun Corto Maltesen lukea siinä välissä."
...ja Rosa Liksomia.
Avauspuheen esittänyt Luova Tampere -heppu oli kyllä melkomoinen. Totesi siinä, ettei ole juuri lapsuuden Aku Ankkojen jälkeen sarjakuvaa lukenut.
"Luova" Lasse paukutti isoimmat naulat huhutun Egmont-salaliiton kapiseen arkkuun luettelemalla lukutottumuksinaan myös Mustanaamion, Tex Willerin ja Korkeajännityksen. Siinä hytkähti jo kaikkia näitä toimittaneen epelinkin sutki sydän.
-
Palkinnon arvostuksen kannalta valitettava alku palkita sarjakuva joka edustaa kepeää yhden toiston ihmettä ja tuntuu yhtä tuoreelta toisen albuminsa myötä kuin Masi ja Karvinen pitkän uransa jälkeen.
No, lienee syytä muistaa, että palkinto myönnettiin vain ensimmäiselle Siili-albumille (toista en ole vielä lukenutkaan), joka on kyllä tuulettanut suomalaista sarjakuvakenttää melko tavalla ja tuonut kotimaista sarjakuvaa esille melkoisella voimalla. Strippisarjakuva on viime kädessä vaikea laji, eikä kepeässä toistossa ole sinänsä mitään pahaa, mikäli sen tekee riittävän hyvin ja raikkaasti. Olisin kyllä itse myöntänyt palkinnon Anne Muhoselle tai Tiitu Takalolle, mutta ihan hyvä näinkin.
Avauspuheen esittänyt Luova Tampere -heppu oli kyllä melkomoinen. Totesi siinä, ettei ole juuri lapsuuden Aku Ankkojen jälkeen sarjakuvaa lukenut.
Ei kai häneltä sellaista välttämättä tarvitsekaan edellyttää, sillä eikös kaveri ollut tuomassa vain sen tahon terveisiä, joka tuon 5000 euron palkinnon on sarjakuvaväelle mahdollistanut? "Luova-Lasse" ei kai ollut mukana valintaraadissakaan tai missään...?
"Luova" Lasse paukutti isoimmat naulat huhutun Egmont-salaliiton kapiseen arkkuun luettelemalla lukutottumuksinaan myös Mustanaamion, Tex Willerin ja Korkeajännityksen. Siinä hytkähti jo kaikkia näitä toimittaneen epelinkin sutki sydän.
Jeps. Sivusilmälläni olinkin panevinani tuon hytkähdyksen merkille. :)
-
Onnittelut M. Paloniemelle!
Kyllä Siilissä täytyy olla jotain taikaa, kun se kolahtaa herra ties keneen!
Luenpa tuon palkitun pikapikaa.
Minusta Uotisen valinta ei mitenkään lokaa Sarjakuva-finlandiaa. Nyt ei sorruttu ainakaan mihinkään elitismiin tai joutavanpäiväiseen snobbailuun.
Kyllä kansa vaan taas tiesi!
-
Ei kai häneltä sellaista välttämättä tarvitsekaan edellyttää, sillä eikös kaveri ollut tuomassa vain sen tahon terveisiä, joka tuon 5000 euron palkinnon on sarjakuvaväelle mahdollistanut? "Luova-Lasse" ei kai ollut mukana valintaraadissakaan tai missään...?
Ei tarvitse edellyttää, mutta ei omaa tietämättömyyttään välttämättä tarvitsisi alleviivatakaan. ;) Nyt jäi vähän semmoinen maku, että "ei kai joku nyt luule, että mä jotain sarjakuvia lukisin, heh heh, aikuisiahan tässä sentään jo ollaan".
-
Onnea Milla!
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/6902691-big.jpg
Aivan loistava tuo kuva!
Ja onnittelut Millalle minunkin puolestani! Olin paikalla ja yhdyn näkemyksiin, joiden mukaan sarjakuvamuodossa tehty kiitospuhe oli aikamoinen ässä.
-
Ei tarvitse edellyttää, mutta ei omaa tietämättömyyttään välttämättä tarvitsisi alleviivatakaan.
Rehellisyydestä sakotetaan? Aikamoisen hienoa, että Treen kaupungin taholta ollaan valmiita tukemaan kulttuuria, jota rahahanojen vartija ei välttämättä itse harrasta.
-
Siis pitävätkö kaikki tamperelaiset kaikkea tapahtumaan liittyvää, "hyvähyvä"-linjasta poikkeavaa kommentointia vittuiluna kaupunkia, tamperelaisia ja koko tapahtumaa kohtaan? (hymiö)
Tässä sitten sitä hyvän puheen mallia. Millan mainio kiitospuhe on siis nyt luettavissa myös blogista (http://norpatti.vuodatus.net/blog/1260629).
-
Lehtikuva tosiaan oli mainio. Mutta ajatelkaapa vaikkapa Petteri Tikkanen ja Jorma Uotinen vastaavassa, intiimisti poski poskea vasten kaulailemassa. Se se vasta olisi ollut jotakin nähtävää. Mutta tuomari teki valintansa.
-
Minusta "Luovan" Lassen puhe oli oikein sopiva. ;)
Millalle tuhannesti onnea!
-
Mä vaan vollotan kokoajan, järkyttävää yltiötunteilua ilmassa.
Kiitos ihan hirveänkamalasti onnitteluista!
Voijeesus tota aamulehden kuvaa!! Mä tartten jonku naamarin...
Jorma oli aika ihana. Musta kaikki on aika ihania just nyt.
Pekkokin. Luin äsken Kundipimusta oikein kauniita sanoja palauttaakseni itseni taas maan pinnalle. <3
-
Huhhahhei! Onnittelut!
Olipas hauska ilme! Taitaapi olla, että Jorman näkeminen noinkin julkisessa tilanteessa voi aiheuttaa eriskummallisia reaktioita... ;D.
-
Oho! Olit Kari loggautunut mun koneella ja en huomannut. Eli korjattakoon ylempi viesti omiin nimiin. Sorge. Ja onnitteluja siis. :-[
-
Hyvä että Siili voitti, onnea Milla! ;D
Jormalla oli kanttia uida vastavirtaan ja ohittaa "taitelijoiden painostukset!
-
No, lienee syytä muistaa, että palkinto myönnettiin vain ensimmäiselle Siili-albumille (toista en ole vielä lukenutkaan), joka on kyllä tuulettanut suomalaista sarjakuvakenttää melko tavalla ja tuonut kotimaista sarjakuvaa esille melkoisella voimalla. Strippisarjakuva on viime kädessä vaikea laji, eikä kepeässä toistossa ole sinänsä mitään pahaa, mikäli sen tekee riittävän hyvin ja raikkaasti.
Tuulettamisesta en mene vannomaan mutta tuossa esilletuonnissa olet vallan oikeassa ja se onkin Siilin tärkein ja arvostettavin tempaus. Kuitenkin tuo suomalaisen sarjakuvan esilletuonti mediassa voisi olla enempi sitten Puupään arvoinen tempaus kuin Finlandian. Siilin toisto ei valitettavasti ole raikasta vaan junnaavaa ja sisältö jää hyvin ontoksi. Strippisarjana muiden joukossa toimiva mutta se syvin sisältö, painoarvo puuttuu joka nostaisi sarjan oikeasti merkittäväksi ja palkinnon arvoiseksi.
Jormalla oli kanttia uida vastavirtaan ja ohittaa "taitelijoiden painostukset!
Enemminkin tuntuu että Jorma otti helpoimman tien. Siili on nyt pop ja suosittu, plussana vielä söpö eläin josta kaikki tykkää.
-
Onnea Norpatin Millalle. :-*
Seuraavaksi Puupäähattu ja Nobel.
-
Siili on toki pop nyt, mutta vilpittömältä Jorma tuntui valinnassaan. Onnittelut vaan Millalle! Oli huikeaa! (täällä saisi olla semmoinen "hurraa-tuuletushymiö").
Timo
-
Enemminkin tuntuu että Jorma otti helpoimman tien. Siili on nyt pop ja suosittu, plussana vielä söpö eläin josta kaikki tykkää.
Onnea Millalle! Konservatiivinen ja itsestään selvä ratkaisuhan tämä Jormalta oli - suuren yleisön silmissä. Omalla alallaan valtavirtoja vastaan uiva taiteilija voi olla oman alansa ulkopuolella hyvinkin konservatiivinen. Radikaaliksi siilin valinnan olisi tehnyt, jos diktaattorina olisi ollut kokenut avantgarde-sarjakuvapiirtäjä. Mutta nämähän ovat pelkkiä pohdintoja, Jorma valitsi oman mielensä mukaisen albumin, sellaisen johon itse ihastui. Eikä se ole ollenkaan huono peruste.
Puupäähattu taas pitäisi myöntää elämäntyöstä, siis ei yhden tai kahden albumin perusteella, vaikka sitä on myönnetykin usein varsin lyhyen uran ja vähien näyttöjen perusteella.
Kiroilemista en ole pitänyt hauskana, mutta kieltämättä olen itsekin nauranut näille stripeille (tai niiden ansiosta). Tuollainen suurisuinen siili tarjoaa suomalaiselle tuppisuulle mainiota terapiaa.
Millan vahvuus on tunteiden ilmaisu, jota tukevat sekä hahmojen ilmeet että asennot. Kerronta on räväkkää. Tiettyä toistoa stripeissä on, mutta sitä on lähes mahdoton välttää tässä formaatissa, jossa yleisö odottaa aina olevan jonkin idean tai vitsin.
Vaikka Siili on varmasti Finlandian arvoinen, pidän silti enemmän Millan omaelämäkerrallisista "blogi"sarjakuvista vähän samaan tapaan kuin Ville Rannan blogeista - elämänmakua, rosoisuutta, rehellisyyttä. Syndikaatin pitäjänä ja siten sarjakuvien "sisäänostajana" ymmärrän kuitenkin että lukevalle yleisölle pitää tarjota sitä mitä se haluaa lukea eikä sitä mistä itse pitää tai kriitikot pitävät.
Juuri lanseeratun Sarjakuva-Finlandia-palkinnon tunnetuksi tekemisen kannalta tämä valinta oli varmasti hyvä. Suuri yleisö tuntee jo valmiiksi Siilin ja Millan laajan julkisuustyön ansiosta ja kymmenet tuhannet suomalaiset huomaavat nyt myös tämän uuden palkinnon - vaikka Espanjan auto-onnettomuus sattuikin huonoon aikaan vieden tiedotusvälineiden päähuomion.
Kymmenen vuotta sitten suuren yleisön silmissä kotimainen sarjakuva oli B.Virtanen. Nyt se on B.Virtanen, Viivi & Wagner ja Siili. Asiat ovat menneet eteenpäin. Tilaa on aina uusille huipuille.
-
Kymmenen vuotta sitten suuren yleisön silmissä kotimainen sarjakuva oli B.Virtanen. Nyt se on B.Virtanen, Viivi & Wagner ja Siili. Asiat ovat menneet eteenpäin.
+ Fingerpori.
Asiat ovat menneet tosiaan eteenpäin: ennen suosikkisarjakuvissa ei kiroiltu, nyt kiroillaan ja esiteltään kaksimielisyyksiä tai sanotaan asiat suoraan.
Periaatteessahan nuo kaikki ovat samanlaisia, vain eri hahmoin tehtyjä huumorisarjakuvia.
Tulevaisuudessakin suosikkisarjat tulevat samasta suomalaisia terapoivasta strippiformaattiputkesta. Vähemmän julkisuutta saavat, mutta taiteellisesti kiinnostavammat, sarjakuvat tulevat aina olemaan muualla.
Silti onnea Millalle, joka on tehnyt lujasti töitä palkintotonniensa eteen.
-
Ainakin Hesari näyttää noteeranneen sarjisfinlandian. Kulttuurisivut avaa tänään Ville Rannan piirtämä koko sivun uutissarjakuva Norpatin triumfista.
Onnea! Milla!
-
Milla ja muut suomalaisen sarjakuvan uudet sankarit tuovat mieleen 1980-luvun, jolloin suomalainen rock ja pop vihdoinkin löysivät itsensä - nouseva trendi on jatkunut siitä saakka. Sarjakuvalle on nyt käynyt ja käymässä samoin. Millaisiin korkeuksiin suomisarjakuva vielä nouseekaan?
Suosituin sarjakuva Suomessa alkaa olla suomalaista! Voisiko paremmin olla. Perkele. Ja helevetisti onnitteluja Paloniemelle. Ansaittu voitto.
Minusta Kiroilevan siilin voitto oli tärkeä juttu myös Sarjakuva-Finlandialle! Tästä on hyvä jatkaa.
-
Millan puolesta olen tietenkin iloinen.
Sillä lailla meni se, nyt jatkuu elämä taas, p-le!
-
Jorma valitsi oman mielensä mukaisen albumin, sellaisen johon itse ihastui. Eikä se ole ollenkaan huono peruste.
Ei huono! Se on se paras.
Paljon onnea Millalle!!!
-
Hesarin kulttuurisivun sarjisreportaasissa "Itkevä Milla":
"Säästän rahat varalle, sitten kun kukaan ei enää tykkää siilistä ja minusta"... ::)
Ei oo pelkoo.
-
Onnittelut Millalle! Siili on todistetusti ykkönen!
Aamulehden foto on ihan klassikko!
-
Ei tarvitse edellyttää, mutta ei omaa tietämättömyyttään välttämättä tarvitsisi alleviivatakaan. ;) Nyt jäi vähän semmoinen maku, että "ei kai joku nyt luule, että mä jotain sarjakuvia lukisin, heh heh, aikuisiahan tässä sentään jo ollaan".
Tämähän sarjakuvan asema on, harva aikuinen kehtaa tunnustaa tilaavansa vaikkapa Aku Ankan itseään varten eikä jälkikasvulleen. Se oli rehellinen tilitys ja siksi arvostettava. Vaatii rohkeutta tunnustaa olevansa valtavirran ystävä satapäisen vaihtoehtosarjakuvalauman edessä.
Ja Texiä, Mustista ja Korkkareitahan me kaikki luetaan tai ollaan joskus luettu. Ja varsinkin Tex on taiteellisestikin varsin korkeatasoinen sarja joka lisäksi myy toistakymmentätuhatta kappaletta.
-
Suomen Kuvalehden sivuilla Jyrki Jantusen blogikolumni (http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/yleismies-jantunen/kateellinen-sarjakuvavaki.aspx) aiheeseen liittyen.
-
Jubalta olisi ollut parempi valinta Sian morsian eikä Juhlakirja. Juhlakirja valottaa kyllä VW-ilmiötä ja taustoja paremmin, mutta finalistiksi se on liian metasarjakuvallinen. Vähän niin kuin Remeksen romaanin sijasta Finlandia-ehdokkaana olisi kirja, jossa kerrotaan Remeksen työskentelystä ja joka sisältäisi parhaat palat Remeksen tuotannosta. Vähän ontuva vertaus, mutta pointti käynee selväksi.
Kuten aiemmin totesin, suurin epäkohta nykyisissä säännöissä on mahdollisuus sisällyttää albumiin jo aiemmissa albumeissa tai muualla julkaistuja strippejä. Miten se uudistaa kotimaista sarjakuvaa?
-
Ja Suomen Kuvalehden reippaan retostuksen perään pitää tietysti Jantusenkin usuttamana tsekata myös pikemminkin "njet njet"- kuin "daadaa"-miehemme suunnattoman harmistunut kuittailu.
http://daada.wordpress.com/2008/02/22/sarjakuva-finlandia-osa-3/#comments
Siinä tulee kuin pisteenä i:n päälle tulee todistettua, että kaikkein kapea-alaisimpia ja vähimmällä alan tuntemuksella toimivia "asiantuntijoita" ovat nämä "helposti luettavaa" sarjakuvaa vihaavat laatunipottajat ja -niputtajat.
Kiroilevan siilin ja sen saaman palkinnon perusteiden rinnastaminen television taitokisoihin on tähän asti typerin vertaus siltä puolen rintamaa.
No toisaalta, oman taiteellisen naaman valkaisemistahan tuo taitaa pohjimmiltaan vain olla.
-
Siinä tulee kuin pisteenä i:n päälle tulee todistettua, että kaikkein kapea-alaisimpia ja vähimmällä alan tuntemuksella toimivia "asiantuntijoita" ovat nämä "helposti luettavaa" sarjakuvaa vihaavat laatunipottajat ja -niputtajat.
Asiaa!!
-
Ja eikös niistä ehdolla olleista "helpoiten luettava ja viihdyttävin paketti" ollut varmastikin Bosporin helmi, tai sitten Muumimamman nuoruuden sikailut (jotka nekin ovat molemmat hienoa sarjakuvaa)? Mikähän nipotus siitä olisi tullut, jos näistä jompi tai kumpi olisi voittanut? Tai Viivi ja Wagner?...
-
Siinä tulee kuin pisteenä i:n päälle tulee todistettua, että kaikkein kapea-alaisimpia ja vähimmällä alan tuntemuksella toimivia "asiantuntijoita" ovat nämä "helposti luettavaa" sarjakuvaa vihaavat laatunipottajat ja -niputtajat.
Anteeks nyt pitää älähtää. Miten tuo tuli todistettua? Kyseisessä säikeessähän yksi nipottajista arvioi miltei kaikki finaaliin päässeet albumit hyvin asialliseen ja asiantuntevaan sävyyn.
Kuinka moni muu on kahlannut edes tuon kärkikymmenikön läpi, lopuista ehdokkaista puhumattakaan?
-
Siinä tulee kuin pisteenä i:n päälle tulee todistettua, että kaikkein kapea-alaisimpia ja vähimmällä alan tuntemuksella toimivia "asiantuntijoita" ovat nämä "helposti luettavaa" sarjakuvaa vihaavat laatunipottajat ja -niputtajat.
Voi jessus, Asko. Miten tämän voi lukea nipotuksena? Tekisi mieli mainita jotain piruista ja raamatuista.
Niin siinä sitten kävi että “puuduttavan” kymmenikön joukosta voittajaksi selvisi helpoiten luettava ja viihdyttävin paketti. Uotinen totesi perusteluissaan naurun olleen valttia. Vaikka toisin olisi suotavaa (Finlandia kisan ollessa kyseessä) luulen kevyen viihteen olevan tulevinakin vuosina vahvoilla. Ajan henki on sellainen. Television taitokisoissakin pärjäävät paremmin kansanomaiset kuin teknisesti ja sisällöllisesti etevät esitykset. Kukapa ei haluaisi viihtyä ja nauraa?
Eivätkös viihtyminen ja nauraminen olleet Uotisen itsensäkin perusteluja? Miksi herätellä nyt noita "taidevs.viihdesarjakuva"-löpinöitä taas väkisin henkiin, kun palkinnosta ei ole kukaan edes kunnolla nillittänyt?
-
Tekisi mieli mainita jotain piruista ja raamatuista.
Mainitse ihmeessä.
Ja älähtääkin sopii.
Albumien arvioissa oli tosiaan nähty huolta ja vaivaa. Ne kannattaakin lukea. Juuri niiden puntarointien suhteen ihmetyttääkin, miten laitimmaisten johtopäätösten tasolla voikin päätyä noin hyödyttömän kapeaan näkökulmaan ja hölmöihin vertailuihin.
-
Selventäisikö joku keitä kuuluu tuohon Jantusenkin mainitsemaan "sarjakuvaeliittiin?"
-
Albumien arvioissa oli tosiaan nähty huolta ja vaivaa. Ne kannattaakin lukea. Juuri niiden puntarointien suhteen ihmetyttääkin, miten laitimmaisten johtopäätösten tasolla voikin päätyä noin hyödyttömän kapeaan näkökulmaan ja hölmöihin vertailuihin.
Tarkoitatko kapealla näkökulmalla tuota television taitokisoihin vertaamista? Mutta tottahan se on, viihteen kansanomaistuminen siis. Sehän on yleinen suunta tällä hetkellä. Ja nyt ei ole kukaan sanonut, että kansanomaisuus = huono asia.
Itse en olisi Siiliä palkinnut, mutta Uotinen palkitsi ja perusteli ja hyvä niin. Milla oli hyvä voittaja monella tapaa ja myös suhtautui voittoonsa hyvin (toisin kuin monet "ähäkutti, eipäs valittu taidesarjakuvaa" -tyypit täällä).
Vannoin pysyväni erossa tästä ketjusta, mutta ei vaan voi pysyä hiljaa tuollaisen ääliömäisyyden edessä...
-
"Milla on ennakkoluuloton tekijä ja se yhdistettynä valtavaan julkisuuteen voi oikeasti olla hyvä juttu ihan kaikille", toteaa nipottajaksi tuomittu Turunen viimeisimmässä kommentissaan.
En pysty käsittämään, miksei Sarjakuva-Finlandiasta saa joidenkin mielestä esittää lainkaan kritiikkiä.
Olen itse aika samoilla linjoilla Markon ja Aamu-TV:n kaksikon Hänninen-Lehtosaari kanssa. Silti olen vilpittömän iloinen Millan puolesta, ja uskon Markon tavoin Siilin voitosta hyvinkin koituvan hyötyä koko sarjakuva-alalle.
Siinä tulee kuin pisteenä i:n päälle tulee todistettua, että kaikkein kapea-alaisimpia ja vähimmällä alan tuntemuksella toimivia "asiantuntijoita" ovat nämä "helposti luettavaa" sarjakuvaa vihaavat laatunipottajat ja -niputtajat.
Ai jaa? Mulla kyllä vitutuskäyrä nousee ihan yhtä nopeasti tämmöisistä viesteistä:
Oikein hyvä listä.
Pelkäsin, että se olisi täynnään jotain taidepelleilyä.
Rohkea veto.
Nyt ei nuoleskeltu sarjakuvan sisäpiiriä.
Bra!
-
Onnea vielä Milla!
-
Ihan ekaks: Onnea Millalle!
Tosi suloisesti ja fiksusti toimiva voittaja! Ihanaa jos Miss Suometkin olisi jotenkin noin asenteet & pää kohdillaan.
Tokaks; olisi mukavaa jos asiasta, tulevista Finlandioista jne. voisi keskustella ilman haukkumista ja toisten leimaamista ties miksi. Ois mahtavaa jos saisi ihmisillä olla omia mielipiteitä ja vois keskustella asioista, eikä vetää niitä heti henkilötasolle!
-
En pysty käsittämään, miksei Sarjakuva-Finlandiasta saa joidenkin mielestä esittää lainkaan kritiikkiä.
Mullekaan sellainen ajatuskulku ei yhtään aukea. Jos ei saisi keskustella niin tässäkin ketjussa olisi vain muutama viesti ja tyyliin: "Hienoa, että perustetitte palkinnon" "Onnea voittajalle"
Kenen etua sellainen muka palvelisi.
Niin ja onnea voittajalle!
-
Tarkoitatko kapealla näkökulmalla tuota television taitokisoihin vertaamista? Mutta tottahan se on, viihteen kansanomaistuminen siis. Sehän on yleinen suunta tällä hetkellä. Ja nyt ei ole kukaan sanonut, että kansanomaisuus = huono asia.
Vannoin pysyväni erossa tästä ketjusta, mutta ei vaan voi pysyä hiljaa tuollaisen ääliömäisyyden edessä...
Tottahan se on.
Mutta Kiroilevan siilin mieltäminen tuota kautta on mielestäni hyvin kapea ja helppohintainenkin tapa vähätellä ja niputtaa sitä. Tekisi mieleni sanoa "ääliömäinen" ellen olisi jo itse saanut sitä kunniaa osakseni.
Häpeän kyllä, jos Turunen ei tarkoittanutkaan tv-kisailujen edustaman kansanomaisuuden olevan huono asia.
Ja hyvähän asia sekin on, jos pystyy myöntämään edes välillistä arvoa tuon viimeisen lauseen myötä.
En pysty käsittämään, miksei Sarjakuva-Finlandiasta saa joidenkin mielestä esittää lainkaan kritiikkiä.
Nyt ollaan jo kritiikin kritiikissä, jollaista mielestäni sopii esittää siinä missä varsinaista kritiikkiäkin, höpsö. En minä ole kieltämässä yhtään mitään. Kommentteja, mielipiteitä vainen.
-
Juuri niiden puntarointien suhteen ihmetyttääkin, miten laitimmaisten johtopäätösten tasolla voikin päätyä noin hyödyttömän kapeaan näkökulmaan ja hölmöihin vertailuihin.
Ylilyöntejä sattuu varsinkin kun käsittelee itselleen tärkeää aihetta. Muutamat kommentit ihmetyttävät itseänikin mutta pääasiassa tuo keskustelu on huomattavasti kiintosampi ku täällä Kvaakissa käyty eikä mun mielestä Turunen osoita mitenkää erityistä halua kaivautua poteroonsa vaan on tarvittaessa hyvinki valmis muokkaamaan näkemyksiään.
-
Muutamat kommentit ihmetyttävät itseänikin mutta pääasiassa tuo keskustelu on huomattavasti kiintosampi ku täällä Kvaakissa käyty eikä mun mielestä Turunen osoita mitenkää erityistä halua kaivautua poteroonsa vaan on tarvittaessa hyvinki valmis muokkaamaan näkemyksiään.
Näin on.
Enpähän olisi asiasta tölväissytkään, ellei hän olisi jotenkin luiskahtanut siihen aikojen alussa Sarjis-Finlandiasta tuohtuneeseen lähtökuoppaansa. Juuri tuon säikeen myötä voineen luottaa siihen, että hän pitää mielipiteensä aidosti, mutta saattaa olla paremmin tietoinen muistakin näkökulmista, jotka eivät sittenkään ole ihan noin stereotyyppisiä saati kansanomaisia (pahassa tai hyvässä).
-
Antakaa minäkin sanon tähän väliin jotain viisasta!
Tuntuu, että sanoo mitä hyvänsä nyt niin kaikesta joku vittuilee ja vetää johtopäätöksiä joten ihan sama...
Oon helvetin iloinen tottakai, että tämän tunnustuksen sain. Kyllä mulle raha ja kehut kelpaavat, onko joku jolle ei? Jorma piti koskettavan puheen, jonka esitti ainakin hyvin vakuuttavasti ja uskottavasti henkilökohtaisena näkemyksenään. Oli upeaa saada palautetta teoksesta kokonaisuutena, ei pelkästään sisällöstä tuttuun tyyliin "HAHAA! KIROILUA!! HILLITÖNTÄ!!".
Mutta en mä sitä odottanut ja olin vähän kauhunsekaisissa tunnelmissa kun palkitsemisestani kuulin, myös jo siitä että olin ehdolla. Juuri siksi, että tiesin että siitä syntyy hirveä älämölö ja tappelu ja tulen saamaan enemmän paskaa niskaan kuin vielä tähän mennessä.
Mediajulkisuus jaksaa myös edelleen hämmentää, en mä voi sanoa nauttivani kameroille poseeraamisesta ja sanon aina vähän mitä sattuu, mutta julkisuus kuulunee asiaan, eikä joka juttuun tarvitse kuitenkaan suostua. Ihmisiä kiinnostaa, kuka siellä kynän toisessa päässä on, ei kai siinä sen kummempaa. Kyllähän muakin kiinnostaa, minkälaisia tyyppejä on ihailemieni kuvien takana. Kiinnostaa paljonkin! En kiellä! :P
Nautin piirtämisestä. Haluan saada töistäni palautetta. Nautin myös sarjakuvien lukemisesta ja mulla on ollut lyhyessä ajassa ilo ja kunnia tutustua myös niiden tekijöihin. En mä oo herranjumala tässä halunnut ahneesti ja raivolla tunkea ja jyrätä kenenkään ohi. En oikeasti tiedä, pitäisikö tässä pyydellä anteeksi ja katua sitä että on ikinä julkaissut yhtään mitään. Voi helvetti.
Miten niin upeasta taidemuodosta kuin sarjakuva, voi aiheutua näin paljon negatiivissävytteistä keskustelua.
Tyhmä, lapsellinen ja yksinkertainen ovat adjektiiveja jotka kuvaavat mua persoonana täydellisesti. Epävarma, nuori, ujo ja säälittävä. Ei sille saa sanoa rumasti, pitää kehua sen sarjakuvia ja silittää päätä. Enkä kiellä etteikö olisi ihan mukava räpytellä joskus vähän vaan silmiä ja hihitellä ja kysyä tyhmiä kysymyksiä! Itsekin melkein kävi itseäni sääliksi kun luin Ville Rannan reportaasin Hesarista... Pikku tyttörukka, ei se tiedä mitään maailman menosta. Voi tätä myötähäpeän määrää!
Mutta omaa sarjakuvastrippiä lainatakseni: "onko se kamalan paha asia?" Onko maailma tosiaan niin kamalan ikävä paikka, ettei täällä ole aikaa ja intoa nauttia asioista ja ilmaista tunteita? Mulle herkkyys, tunteikkuus ja uteliaisuus ovat niitä juttuja, joista se piirtäminen kumpuaa.
Edelleen: KIITOS ja ANTEEKSI, ystävät! Mä menen nyt jatkamaan rästitöitäni ja sitten ulos, siel paistaa aurinko. Mä yritän suoda itselleni luvan olla hetken tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan. Kiven takana se kyllä on...
-
Edelleen: KIITOS ja ANTEEKSI, ystävät!
Hyvä kirjoitus. Näinhän se menee. Jos joku menestyy, menestyjän pitää pyydellä anteeksi menestystään...
Olisi urheilussakin näin. Jos suomalainen voittaa mestaruuden, se pyytelisi anteeksi voittoaan.
-
Vähän aikaa olen sulatellut tuota Uotisesta annettua palautetta, kun hän kertoi avoimesti ettei ole liiemmin sarjakuvia harrastanut. Minusta tuon asian kertominen on ollut hyvä asia, valoittaa myös omalta osaltaan hänen valintaperusteitaan. Eiköhän tämä Uotisen tausta ole ollut hyvin tiedossa jo ennakkoon heillä, jotka hänet valitsivat tähän tehtävään. Näin ollen "ulkopuolisen" päättäjän vastuu on jo Uotisen valitsijoissa.
Tällä kertaa näin. Paljon onnea Millalle!
Jos tämä tulos jaksaa nyppiä, on tässä monta kuukautta aikaa vaikuttaa seuraavaan valintaan...
-
Juuri siksi, että tiesin että siitä syntyy hirveä älämölö ja tappelu ja tulen saamaan enemmän paskaa niskaan kuin vielä tähän mennessä.
Aika vähäistähän tämä älämölö on ollut kuitenkin. Enkä mä usko, että tästä enää paheneekaan. Suomalaiset ovat niin herrapelkoista kansaa, että kun diktaattori sanoo, että tämä on hyvä, niin siihen kans tyydytään eikä enää napista (mäkin olen aina tykännyt huonostakin diktatuurista enemmän kuin huonosta demokratiasta).
Ja lisäksi, vaikka joku pahaa ajattelisikin, niin ei se kehtaisi mitään sanoa, kun oot niin symppis ja ansaitset kuitenkin vaan kaikkea hyvää. :-*
-
Juuri siksi, että tiesin että siitä syntyy hirveä älämölö ja tappelu ja tulen saamaan enemmän paskaa niskaan kuin vielä tähän mennessä.
Milla missä vaiheessa kritiikki on kohdistunut sinuun persoonana? Ainoa kritiikki ja pohdiskelu on koskenut aihetta oliko SARJAKUVASI oikea valinta palkinnon saajaksi. Älä ota marttyyriasennetta ja jokaista kritiikkiä tai vähän epämieluisampaa palautetta hyökkäyksenä juuri sinua kohtaan.
Puhun kuitenkin nyt vain tästä ketjusta ja parista muusta lukemastani palautteesta. Jos olet saanut oikeasti kritiikkiä muualta itseäsi kohtaan etkä vain sarjakuvaasi niin sitten pyydän anteeksi ylläolevaa.
Itse haluaisin uskoa että olen kulkenut palautteessani korrektia ja keskustelevaa polkua. Vaikka en henkilökohtaisesti pidä sarjakuvastasi koen sen silti ansainneen myyntimenestyksensä ja suosionsa, tietenkin. En jaksa uskoa että jokainen sarjakuva josta en pitäisi tai jokainen palkinto jonka tunnen menneen väärään paikkaan olisikin vain kateutta.
Mielestäni keskustelua ja kritiikkiä kaivataan aiheesta kuin aiheesta jo ihan yleisen kehittymisen kannalta.
-
Miten niin upeasta taidemuodosta kuin sarjakuva, voi aiheutua näin paljon negatiivissävytteistä keskustelua.
Tuo on hieman naivia. Jos kukaan ei kritisoisi tai peräti provosoisi täällä ja toisaalla, se osoittaisi vain sen, ettei ketään kiinnosta Finlandia tai sarjakuvat muutenkaan.
Onnittelut kumminkin. Käytä sateenvarjoa, niin vältyt pahimmalta myrskyltä:)
-
Nojooh, marttyyrius onkin mun tavaramerkkini. Terveisin neiti En Vaan Osaa...
-
Milla on takuulla saanut osakseen myös häneen henkilönä kohdistettua negatiivista palautetta. Kun luova henkilö on julkisuudessa eikä toinen tykkää siitä, mitä tämä luo, alkaa "henkilö" ärsyttää toista (ainakin jos kysytään tältä toiselta, vaikkei henkilöä tuntisikaan).
"Aina toi on joka lehden kannessa vaikken mä pidä sen jutuista yhtään, ja nyt se tyhmä meni voittamaan palkinnon mun suosikkini nenän edestä!"
Sellaisista ei kannata välittää. Kun tulee faneja, tulee myös niitä, jotka eivät voi sietää vaikkei olisi pakko yrittääkään. Turhaa nillitystä on myös sellainen, että "palkinto on toiselta pois" - kilpailuun lähdettiin lähtökohdasta, että yksi saa mutta kukaan ei menetä mitään. Kateellisten ja ahneiden laamanaamojen puhetta muu.
Nauti voitosta, Milla! Ota vastaan fiksu kritiikki sarjakuvaa koskien, älä välitä tyhmästä mälväilystä. Siili on Finlandiansa ansainnut. :D
-
Varmaan humalaista paranoiaa ajoittain havaitsemani omituinen Milla versus Marko -asetelma. Molemmat kun ovat ylipäätään hirveän mukavia immeisiä...
Ja mitä tämä Millan "marttyyriasenteen" ihmettely oikein on? Se asenne on toisaalla. Kun sunnuntaina klo 11 seurasi vakavamman sarjakuvan edustajien krapulaista itsesääliä ja sisäpiirin hassun hauskoja kysymyksiä tyyliin "vituttaako?", niin olihan se kivuliaan selvää, että kyseinen osasto ei ole vielä kypsä tavallisia tallaajia kiinnostavaan teosten ulkopuoliseen julkisuuteen. Humoristinen sarjakuva sen sijaan on, sillä se osasto on sanavalmista kuin Jarla, tai jokaisella solullaan (helposti luettavaa puhdasta) sarjakuvaa, kuten Milla.
Sarjakuva-Finlandiaa saa ja pitää kritisoida, mutta kyynisenä ja laskelmoituna(?) sarjakuvapoliittisena tekona se oli napakymppi. Ja kritiikiltä saa potkia jalat alta, jos se ei ole tukevalla maaperällä.
Kotimaisen sarjakuvan arvostuksesta jotain kertoo se, että mangapaneelissa oli sali ääriään myöten täynnä, mutta Muhosen ja Tikkasen kaltaiset Finlandia-ehdokkaat kertoivat teoksistaan Iskelmässä noin yhdestä viiteen kiinnostuneelle kuulijalle.
-
Huh, nyt vasta ensi kerran luin tätä ketjua, vaikuttaa melko viihdyttävältä, pitää säästää koneelle ja lukea kokonaisuudessaan sitten eläkepäivillä.
Anyways..
Olen hyvin tyytyväinen Siilin palkitsemisesta. Onnea Millalle. ^__^
-
Kotimaisen sarjakuvan arvostuksesta jotain kertoo se, että mangapaneelissa oli sali ääriään myöten täynnä, mutta Muhosen ja Tikkasen kaltaiset Finlandia-ehdokkaat kertoivat teoksistaan Iskelmässä noin yhdestä viiteen kiinnostuneelle kuulijalle.
Kyseinen baari oli kyllä vähän piilossa, mutta pääsin onneksi kuuntelemaan Tikkasen haastattelua.
Niin ja onnea vaan Millalle c:
-
Onnittelut kumminkin. Käytä sateenvarjoa, niin vältyt pahimmalta myrskyltä:)
Oliks tää nyt se rähinä, jonka Rami lupas nostaa, jos finlandia menee väärään kurkkuun?
Off-topic pitää mainita, että varjokuva-finlandiaraatia lahjottiin Tampereella ihmeen huonosti. Kummia nuo piirtäjät, ku eivät vaikuta asioihin, vaikka kerranki vois.
Ja niin, haleja Millalle. Pitääs miettiä, millon on oikia hetki pistää ebayhin ne pari taskusta löytynyttä Killingin karaokeilmolappua, joitten takapuolelta paljastu finlandistin originaalilyijykynätöitä. Toisessa taiteilija ite, toisessa taiteilija V. Ranta.
My heart will go on, totisesti.
-
Tuon kuvan lähempi tarkastelu tuokin esiin mielenkiintoisen pikku yksityiskohdan.. Huomatkaa tuskin silminhavaittava raja Uotisen päälaella. Ilmeisesti juuri sopivassa kulmassa kaljuun osunut valaistus paljastaa ettei kalju olekaan oikea kalju, vaan hiukset on peitetty taitavasti maskeeraamalla, saaden aikaan vaikutelman Uotismaisesta kaljusta. Onkin siis vahvasti syytä olettaa että kyseessä ei itse asiassa ole oikea Jorma, vaan pelkkä vale-Jorma. Meitä kaikkia on huijattu. Mutta kuka on tämän taitavasti masinoidun huijausoperaation takana?
-
Varmaan humalaista paranoiaa ajoittain havaitsemani omituinen Milla versus Marko -asetelma. Molemmat kun ovat ylipäätään hirveän mukavia immeisiä...
Niin ovat. Ja viimeksi Lahden Kirjamessuilla näin Markon kannustavan Millaa ja Millan halaavan Markoa.
Varmaan tämäkin keskustelu näyttäytyy ulkopuolisen silmin verenmakuisena tappeluna. Mutta niinkuin toisessa keskustelussa A. Vainio totesi, viimeistään baarissa koko sarjakuvaväki tuppaa olemaan kavereita.
Onkin siis vahvasti syytä olettaa että kyseessä ei itse asiassa ole oikea Jorma, vaan pelkkä vale-Jorma. Meitä kaikkia on huijattu. Mutta kuka on tämän taitavasti masinoidun huijausoperaation takana?
Latva-Nikkolat!
-
Varmaan tämäkin keskustelu näyttäytyy ulkopuolisen silmin verenmakuisena tappeluna. Mutta niinkuin toisessa keskustelussa A. Vainio totesi, viimeistään baarissa koko sarjakuvaväki tuppaa olemaan kavereita.
Ei saa naurattaa, sattuu vatsaan.
Vakavissaan ja asiasta:
Sarjakuvafinlandian ajoitus on yhtä aikaa sekä käsittämättömän kehno että kovasti laskelmoidun oivallinen. Puupääpalkinto on aivan nurkan takana ja takaa ettei sarjakuva unohdu heti.
Monelle Millan Kiroilevan Siilin saama SarjakuvaFinlandia oli kova pala ja söi Finlandian arvoa.
Koska kyseessä on samat ihmiset joille kirjallisuusFinlandia on jotain keskivertoa hienompaa ja muka arvostettavaa annan sen anteeksi.
tämän kerran.
Finlandia kalskahtaa komealta ja luo konnotaation alan arvostetuimmasta palkinnosta vaikka se jaettiin ensimmäistä kertaa.
Kuten Petteri itse huomautti tärkeää on se mihin palkinto kehittyy tästä, mikä sen linjaksi tulee ja mikä sen vaikutus on sarjakuvan näkyvyyteen ja myyntiin.
Kritiikkiä ja kehitysehdotuksia tarvitaan aina ja seuraava sarjakuvaFinlandia on ihan uusi tapaus. Osa varmaankin jättää osallistumatta protestina tämän vuotiseen mutta se on toisaalta harmi.
Onnittelut voittajalle ja kaikille osallistuneille.
-
Tuon kuvan lähempi tarkastelu tuokin esiin mielenkiintoisen pikku yksityiskohdan.. Huomatkaa tuskin silminhavaittava raja Uotisen päälaella. Ilmeisesti juuri sopivassa kulmassa kaljuun osunut valaistus paljastaa ettei kalju olekaan oikea kalju, vaan hiukset on peitetty taitavasti maskeeraamalla, saaden aikaan vaikutelman Uotismaisesta kaljusta. Onkin siis vahvasti syytä olettaa että kyseessä ei itse asiassa ole oikea Jorma, vaan pelkkä vale-Jorma. Meitä kaikkia on huijattu. Mutta kuka on tämän taitavasti masinoidun huijausoperaation takana?
Toden totta, jo Aamulehden kuvasta katsoin, että onpas tämä "Uotinen" kovasti Wagnerin näköinen.
-
Ei saa naurattaa, sattuu vatsaan.
Kirjoitin omista kokemuksistani enkä vitsaillut. En myöskään usko kyynisyyden vievän mitään asioita eteenpäin...
-
Onkin siis vahvasti syytä olettaa että kyseessä ei itse asiassa ole oikea Jorma, vaan pelkkä vale-Jorma. Meitä kaikkia on huijattu. Mutta kuka on tämän taitavasti masinoidun huijausoperaation takana?
Ja miten se liittyy tähän laajempaan kusetukseen?
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=259415
edit. No jopas:
"En ole vakuuttunut tästä hoax-teoriasta. Kekkosen kiipeäminen palmuun olisi ollut huomattavasti helpompi toteuttaa kuin ryhtyä feikkaamaan kulissien kanssa. Ja miksi tällainen operaatio olisi toteutettu?"
Olisiko mahdollista että jossain on vielä tosikompia ihmisiä kuin sarjakuvapiireissä?
-
Oliks tää nyt se rähinä, jonka Rami lupas nostaa, jos finlandia menee väärään kurkkuun?
En mä kai sanonut, kenelle sen olisi pitänyt mennä? Tai ehkä vihjasin Tikkasen suuntaan jotakin, en muista. No joo, en minä halua tapella makuasioista. Mielestäni olisi ollut parempiakin teoksia palkittavana, mutta jos valtuutettu tuomaristo ei ole minun kanssani samaa mieltä, omapa on tappionsa.
Tiitu ja Ville kertoivat festareilla, etteivät he halua tapella, vaan piirtää sarjakuvia. Voisihan sitä sarjakuvillakin tapella, jos haluaa, mutta sitten leimataan kohutaiteilijaksi. Yhyy, kun kaikki on niin hankalaa. Lopetetaan kaikki kilpailut, festarit ja muut hömpötykset ja eletään oikeaa elämää.
Noin, nyt helpottaa.
-
Kirjoitin omista kokemuksistani enkä vitsaillut.
Kuin myös.
Kyynisyys ei ole myöskään hidastanut asioiden etenemistä. se että on kyyninen sarjakuvan yleisen arvostuksen kasvuun nähden ei ole kritiikkiä sarjakuvien niin koti- kuin ulkomaisten laatua kohtaan vaan siihen mikä on yhteiskuntamme yleinen arvojen ja taiteen arvostuksen tila.
sarjakuvafinlandia on saanut hyvin näkyvyyttä ja kiitettävästi myös niidenkin sarjakuvien osalta jotka eivät voittaneet, mutta ovat yhtä ansioituneita.
kohutaiteilijoiden sarjakuvasotakin olisi tervetullut mikäli se ylittäisi omat piirit.
-
Kyynisyys ei ole myöskään hidastanut asioiden etenemistä. se että on kyyninen sarjakuvan yleisen arvostuksen kasvuun nähden ei ole kritiikkiä sarjakuvien niin koti- kuin ulkomaisten laatua kohtaan vaan siihen mikä on yhteiskuntamme yleinen arvojen ja taiteen arvostuksen tila.
Kunhan ei heittäydy niin kyyniseksi, että lopettaa työskentelemisen asioiden parantamiseksi. Sehän siinä kyynisyyden panssarin taakse piiloutumisessa on vaarana.
-
Osa varmaankin jättää osallistumatta protestina tämän vuotiseen mutta se on toisaalta harmi.
ei kai tämä nyt mikään ala-astejengi ole?
-
Se, että kaikki kritiikki leimataan kateudeksi, on typerää. Jos olen sitä mieltä että Matti Nykäsen laulu- ja tanssiesitykset ovat pöljiä, ei se suinkaan tarkoita sitä, että kadehtisin Matti Nykäseltä näitä kykyjä.
Millalle onnea ja eiköhän se nahka siitä paksuunnu eikä kaikkea tarvitse ottaa aina niin henkilökohtaisesti! :) Jos nyt jotain negatiivista haluaa Siilin voitossa nähdä, niin ehkä siinä, että sarjakuvia lukemattoman suuren yleisön silmiin näyttää taas siltä, että Suomeen mahtuu vain yksi ilmiö kerrallaan, ja tällä hetkellä se on sarjakuvamaailmassa Siili. Mutta tästähän Milla itse ansiokkaasti puheessa näköjään yleisöä muistutti ja kannusti lukemaan sarjakuvaa laaja-alaisesti.
-
Itsekin melkein kävi itseäni sääliksi kun luin Ville Rannan reportaasin Hesarista...
Mitäs mieltä kvaakkaajat olivat yleensä Ville Rannan reportaasisarjakuvasta? Se oli mielestäni ihan oivaltava ja toi esille useampia, toisistaan poikkeavia näkökulmia, joita ehkä "skenen" ulkopuolinen HS:n toimittelija ei olisi pystynyt hahmottamaan lainkaan. Eritoten tykkäsin tuosta "Tampereen festivaalien tuhannelle mangaharrastajalle vanhusten riitely ja koko palkinto olivat vain kärpäsen surinaa" -huomiosta. Taisi osua naulan kantaan.
Jorma Uotisen nimeäminen Finlandia-diktaattoriksi kuulosti tosin vähän turhankin negatiivisesti varautuneelta, ja jäin miettimään, kuinka suoria lainauksia nuo Antti Grönlundin suuhun laitetut kommentit mahtoivat olla? "Timppa Mäkelän albumi ei esimerkiksi ollut parhaasta päästä. Hei! Tehkää parempaa jälkeä!"?
-
Mitäs mieltä kvaakkaajat olivat yleensä Ville Rannan reportaasisarjakuvasta?
Rannan sarjakuva oli loppupäätelmän kera osuva, mutta myös vaivaannuttava koska se toi esiin keskusteluja, jotka vaikuttavat vakavimmalta luettuna kuin puhuttuna. Noh, riitely kiinnostaa ihmisiä, ja jos sillä saa lisää lukijoita sarjakuvalle niin riidellään lisää vaikka hampaat virneessä.
jäin miettimään, kuinka suoria lainauksia nuo Antti Grönlundin suuhun laitetut kommentit mahtoivat olla? "Timppa Mäkelän albumi ei esimerkiksi ollut parhaasta päästä. Hei! Tehkää parempaa jälkeä!"?
Ainakin sanankäyttö on elähdyttävästi kuin suoraan Grönlundin suusta.
-
Joo, Milla kommentoi liian herkkänahkaisesti mielipiteitä. Minusta taiteilijan ei pitäisi puolustaa teostaan ja itseään julkisesti; se on usein vain vaivaannuttavaa. Kritiikin selvien virheiden ja väärinkäsitysten oikominen on eri asia. Olkoon Milla vain onnellinen palkinnosta.
Oikein hyvä, että suomalaista sarjakuvaa, palkintoja ja palkintovalintoja rohjetaan arvostella.
Tuo on hieman naivia.
On naiivia kirjoittaa "naivia". Yleinen virhe kyllä.
EDIT: Oma typo.
-
... Eritoten tykkäsin tuosta "Tampereen festivaalien tuhannelle mangaharrastajalle vanhusten riitely ja koko palkinto olivat vain kärpäsen surinaa" -huomiosta. Taisi osua naulan kantaan.
Osui ja upposi. :laugh:
... osuva, mutta myös vaivaannuttava koska se toi esiin keskusteluja, jotka vaikuttavat vakavimmalta luettuna kuin puhuttuna.
Jos asia ansaitsee tulla sanotuksi, ansaitsee se tulla kirjoitetuksi. Ja vastaan väitetyksi ja repostelluksi. Harvahan näitä juttuja kumminkaan noteeraa millään tavalla.
... On naiivia kirjoittaa "naivia". Yleinen virhe kyllä.
"Heikommat ne pyörtyy
ja kirjoittelee lehtiin,
ne on musta naivia ihmisiä!"
(Simo Salmisen Pornolaulu)
-
Täytyy vielä tännekin kirjoittaa kun asiasta keskustellaan. Minua ei Tampereella haastatellut kukaan. Ei edes Hesari vaikka maanantain lehdessä niin vaittääkin. Suuhuni laitettu kommentti on otettu Daadan blogissa kaksi kuukautta sitten kirjoitetusta viestistä ja irrotettu asiayhteydestä.
“Otavan julkaiseman Kisun ABC:n finaalista ulos raakkaaminen tuntui sitävastoin järjettömältä. Paras suomalainen sarjakuvakirja vuosiin jätetään ulkopuolelle ja tilalla nähdään harrastajien ja fanipoikien kyhäämää kevyttä viihdettä.”
Eli Kisun ABC:n tilalla fanipoikien kyhäämää viihdettä. Yksi nimeltä mainitsematon teos luokitellaan tekstissäni fanipoikien kyhäämäksi viihteeksi. En siis todellakaan ole sanonut koko kisan olleen vitsi ja kaikkien ehdokkaiden olevan perseestä kuten Hesari antaa valheellisesti ymmärtää. Toimittaja tuntuu laittaneen omia mielipiteitään suuhuni.
Tykkään kyttyrää.
MarkoT
-
Milla kommentoi liian herkkänahkaisesti
Ei minusta. Millalle vaan voimia seurata keskustelua. Suuren osan kommenteista voi kuitata niin kuin siili mainiossa kiitossarjakuvassa: "paskat".
Sarjakuva-Finlandian näkyvyyttä joku kehui, mutta mielestäni näkyvyyttä tuli hävyttömän vähän - ellei sitten ollut Milla tai Juba. Mitään muita ehdokkaitahan esim. Hesari ei ole kertaakaan maininnut, arvioista puhumattakaan!
Hesarin loppusarjakuva nyt oli mitä oli. Ideana "ihan kiva", mutta kunnon juttu olisi tehnyt asiaa paremmin tunnetuksi niille jotka eivät sarjakuvaa juuri lue.
Mutta jostakin Sarjakuva-Finlandia on aloitettava. Huonomminkin olisi voinut mennä.
-
Joo, Milla kommentoi liian herkkänahkaisesti mielipiteitä. Minusta taiteilijan ei pitäisi puolustaa teostaan ja itseään julkisesti; se on usein vain vaivaannuttavaa.
Jeah! Taiteilijan pitää olla nöyrä ja hiljaa! Korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa se saa luvan kanssa valittaa pienellä ja hiljaisella äänellä tunnin aiheesta "kukaan ei ymmärrä taidettani oikein" pienen ja hiljaisen yleisön edessä. Kukaan ei vaivaannu.
Meikä on aina luullut, että taidetta, jopa viihdyttävää sellaista, pitää tehdä vereslihalla ja täynnä tunnetta, mutta paksunahkaisuus ja kyky vaieta ovat siis ne oikeat ominaisuudet. Selevä.
Näinköhän oli Kristiinan ansiota, että Finlandia-ehdokkaissa olivat sarjakuvan lajit niin hyvin edustettuna? Se kuitenkin työkseen hyllyttää sarjakuvaa, jos vähän karkeasti asian ilmaisee. Elikkä osasi tyrkyttää valikoimaan historiografista sarjakuvaa artsufartsun kustannuksella, mikä näköjään oli kova paikka suomalaisen sarjakuvaharrastamisen kansainvälisesti arvostetusta imagosta huolestuneille. Ja se että sekin osasto ärähti, oli oikeaoppista ammattiylpeyttä ja tervettä herkkänahkaisuutta.
Ikävää, että Finlandia astui Puupään varpaille, mutta Kupliin taustalla väijyville huomiotaloudellisille tekijöille tuskin on tullut mieleenkään jakaa kyseistä palkintoa Kupliista poikkeavana ajankohtana. Monikohan ajankohdan kritisoijista olisi itse uhrannut moisen ohjelmanumeron ja medianäkyvyyden vastaavassa tilanteessa?
Muiden kuin Milan ja Juban saama medianäkyvyys saattoi jäädä Kupliissa vähälle, mutta kun suomalainen sarjakuva ei vetänyt yleisöä edes sarjakuvatapahtumassa, niin kenelle ihmeelle lehdet siitä kirjoittaisivat?
-
Mutta jostakin Sarjakuva-Finlandia on aloitettava. Huonomminkin olisi voinut mennä.
Tämä on rohkaisevaa meille kömpelöille piirtäjille - ei tarvitse olla Petteri Tikkanen voittaakseen Finlandian!
-
suomalainen sarjakuva ei vetänyt yleisöä edes sarjakuvatapahtumassa, niin kenelle ihmeelle lehdet siitä kirjoittaisivat?
Ai että missään muualla ei ole sarjakuvista kiinnostunutta yleisöä kuin tapahtumissa? En usko. Sitä paitsi lehtikirjoittelun (ja muun medianäkyvyyden) tavoitteena on oltava, että joku joka ei ole kiinnostunut sarjakuvista, alkaisi edes vähän kiinnostua.
Vai mitä?
-
Muiden kuin Milan ja Juban saama medianäkyvyys saattoi jäädä Kupliissa vähälle, mutta kun suomalainen sarjakuva ei vetänyt yleisöä edes sarjakuvatapahtumassa, niin kenelle ihmeelle lehdet siitä kirjoittaisivat?
Suomalainen sarjakuva vetää aika mainiosti yleisöä, nytkin näyttäisi kirjamyynnin top10:ssä olevan kaksi.
-
Suomalainen sarjakuva vetää aika mainiosti yleisöä, nytkin näyttäisi kirjamyynnin top10:ssä olevan kaksi.
Joo, muuta kun ne on sitä huumoria, ja sitä ei lasketa...
Sitähän minä ole viime ajat täällä kohkannut, että huonoon itsetuntoon ei juurikaan ole enää syytä. Meikäläistä sarjakuvaa arvostetaan täällä ja muualla... Nyt kun saadaan vielä minikustantamoiden tuotteita myyntilistoille.
Oma Kupliin huippuhetki oli se, kun Lumonetin sarjakuvajutut ja -kritiikit nostettiin hetkeksi framille, notta tuolta löytyy mainio kattaus tietoa kotimaisesta ja suomennetusta sarjakuvasta. Oma osuus hehkutuksesta siis toimii ja sitä kannattaa jatkaa. Pitäisi nyt vain malttaa lopettaa täällä mekastaminen ja lukaista uudet Huuda Huudat...
-
Joo, muuta kun ne on sitä huumoria, ja sitä ei lasketa...
Villen Kajaani oli Oulun Akateemisen myyntiykkönen toissa viikolla. Tämä todistaa sen, että näkyvyys kirjakaupoissa vaikuttaa myyntiin: siellä oli jonkun aikaan yksi pieni pöytä kokonaan Kajaaneilla peitetty. Tai siis näkyvyys kirjakaupoissa yhdistettynä paikalliseen medianäkyvyyteen - Kaleva kirjotti pari isoa juttua Villestä lyhyen ajan sisään.
Vaan siis silti. Ihmiset näyttävät ostavan, kun vain heille kerrotaan ja tarjotaan. Kyllä mie uskon että sk-Finlandiassakin tulevina vuosina tapahtuu sama ilmiö kuin muissakin finlandioissa - voittaneen teoksen myynti kasvaa huomattavasti, mikä se sitten onkaan. Ehkä ens vuonna joku semmonen, joka ei jo muutenkin ole menestys, tai sitten semmonen joka on, harva siinä kuitenkaan mitään häviää. Kevätsesonki eli koulujen päättäjäiset ym. on täsä kuukauden päästä kuplimisesta, ehkäpä nuorille ihmisille kehdataan ostaa valmistujaislahjoiksi sarjakuviakin, toisin kuin joululahjoiksi.
Lienevätköhän muuten Egmont tai Arktinen Banaani tulossa Oulun kirjamessuille? Ollaan Huutomerkin osastolle Aseman lisäks kututtu just näitä minikustantamoja, ei kai vaan jää sarjakuvatarjonta Huuda Huudan ja Zum Teufelin varaan? Ois hyvä ku täällä ois joku myymässä teineille ja vanhemmille Jarlaa ja Jubaa, ja mangaa kans. Hommattiin kuitenkin lavalle Kempin Janne joka hommas mukaan Tammelta sen uuden suomalaisen mangantekijäkaksikon, mie en ny nimiä muista.
-
Näinköhän oli Kristiinan ansiota, että Finlandia-ehdokkaissa olivat sarjakuvan lajit niin hyvin edustettuna? Se kuitenkin työkseen hyllyttää sarjakuvaa, jos vähän karkeasti asian ilmaisee. Elikkä osasi tyrkyttää valikoimaan historiografista sarjakuvaa artsufartsun kustannuksella, mikä näköjään oli kova paikka suomalaisen sarjakuvaharrastamisen kansainvälisesti arvostetusta imagosta huolestuneille. Ja se että sekin osasto ärähti, oli oikeaoppista ammattiylpeyttä ja tervettä herkkänahkaisuutta.
Meinaat siis, että Kristiina tyrkytti ehdokaslistaan mukaan Kekkosta ja Bosporin helmeä ja näin pakotti Antin ja muiden artsufartsu-suosikit ulos listalta. ;D
Villen Kajaani oli Oulun Akateemisen myyntiykkönen toissa viikolla. Tämä todistaa sen, että näkyvyys kirjakaupoissa vaikuttaa myyntiin: siellä oli jonkun aikaan yksi pieni pöytä kokonaan Kajaaneilla peitetty. Tai siis näkyvyys kirjakaupoissa yhdistettynä paikalliseen medianäkyvyyteen - Kaleva kirjotti pari isoa juttua Villestä lyhyen ajan sisään.
Aika hienoa!
-
Jorma Uotisen nimeäminen Finlandia-diktaattoriksi kuulosti tosin vähän turhankin negatiivisesti varautuneelta, ja jäin miettimään, kuinka suoria lainauksia nuo Antti Grönlundin suuhun laitetut kommentit mahtoivat olla? "Timppa Mäkelän albumi ei esimerkiksi ollut parhaasta päästä. Hei! Tehkää parempaa jälkeä!"?
Kontekstista irrotettuja pätkiä, välistä ja ympäriltä puuttuu viitisen minuuttia muuta vuodatusta provokatiivisista kysymyksistä puhumattakaan, mutta kyllä, näin olen sanonut. Sanoin myös paljon muuta ja paljon oleellisempaa, kuten tekijöiden kehumista ja valintalautakunnan puolustamista, mutta sehän ei ole tärkeää.
-
No, ainakin reportaasissa irroitettiin asiayhteydestään sekä Antin että Markon lauseita... Jonkinlaista tasapuolisuutta kai sekin.
Tässä yksi asiallinen kirjoitus viime päivien puheenaiheista:
http://kreegahbundolo.blogspot.com/
-
Hämmentävää Nissen vaikutti miettineen, joskin muutama osuus oli omaan korvaani ikävästi kalskahtava.
(ja ei edellisestä ei uuvu sanaa tai lausetta)
Huumoripisteet "lievästi" sanan luovasta käytöstä.
ei kai tämä nyt mikään ala-astejengi ole?
Ala-astejengiksi en nyt sentään mene piirejä väittämään, ala-astejengit osaa leikkiä kiltistikin.
Eittämättä moni jättää katkeroituneena ja periaatteestakin osallistumatta.
Mutta ensi vuosi näyttää sitten mikä on sarjakuvafinlandian vaikutus ja arvostus.
-
Hei täähän on hauskaa luettavaa!
Pitäskö Helsingin festareille kehittää jo valmiiks vaikka tämmönen Tampere vastaan turku vastaan Helsinki vastaan Lahti -taistelu? Sit keksitään kans joku uus palkinto ja tapellaan intterwebissä pitkään siitä kun se meni väärään kaupunkiin? Vähän vaihtelua tämmöseen artsu vastaan mainstream -juttuun.
Nii ja onnittelut siilitytölle!
PS. Huomatkaa, että kirjoitin "turku" pienellä.
-
PS. Huomatkaa, että kirjoitin "turku" pienellä.
Se on oikein se.
-
PS. Huomatkaa, että kirjoitin "turku" pienellä.
Se on oikein se.
Pyörätelineillä tavataan, paskiaiset!
-
Pyörätelineillä tavataan, paskiaiset!
Ovatko kyseessä ne legendaariset portinpieleen pää alaspäin haudatut, aiemmin paikalle uskaltautuneet tamperelaiset, lahtelaiset ja helsinkiläiset, joiden luukoivista muodostuvat kätevät pyörätelineet?
-
Pyörätelineillä tavataan, paskiaiset!
Juoksee ulos pyörätelineen luo
P- a-s, Pas, K-i-, Ki, Paski, a-i, ai, Paskiai, s-e-t, set, paskiaiset.
Jipii osasin!
Ja joo, voidaan kehittää Helsinki, turku,Tampere,Lahti kähinääkin siinä mitään.
Annetaan tasoitustakin jos nätisti anelette.
-
Joo, ja sit ei kenenkään tarvii miettiä et mihin klikkiin ite kuuluu, et teenköhän mä nyt tarpeeks artsua kamaa voidakseni vähän haukkua tota kiroilevaa siiliä liian mainstreamiks, eikä kellekkään tuu paha mieli siitä, että ei oo edes lukenut mitään voittajaehdokasalbumia, ettei sen takia pääsis tappeluihin mukaan.
Jos palkinnot ei tuu mun kaupunkii, ne on paskoja palkintoja ja paskoja sarjiksia. Nii ja tekijät on myös huonoja ihmisinä ja tuomaristokin oli lahjottu.
-
Eittämättä moni jättää katkeroituneena ja periaatteestakin osallistumatta.
see, just tota mä en vaan usko. sinä olet toistaiseksi ainoa, joka asian suuntaan edes vihjaa. sää voit siellä pyörätelineillä kirjoittaa tarkemmin mun slämmärivihkoon että miks tohon tyhmään kisaan ei kandee osallistuu. jätkä taitaa lietsoa... en haluaisi uskoa, että täällä on niin pöyhkeätä porukkaa, että boikotoivat sarjakuva-finlandiaa. ja viisi tonnia auttaa kyllä ylpeyden nielemiseen kuin mansikkakiisseli ikään.
... ja musta on mautonta, että kvaakin auktoriteettina isket kehiin tollasen "faktan".
-
en haluaisi uskoa, että täällä on niin pöyhkeätä porukkaa, että boikotoivat sarjakuva-finlandiaa.
Paljosta vetoo?
-
Mä epäilen, että joitakin sapettaa kun käytetään palkinnon julkisuus jo erittäin menestyneeseen sarjakuvaan ja annetaan sille lisähuomiota, kun on olemassa monta vähemmälle huomiolle jäänyttä teosta, jotka ansaitsisivat näkyvyyttä ja arvostusta. Eli iso kokko palaa jo täysillä ja kaadetaan kuitenkin siihen loput bensasta, vaikka pienemmät kokot ovat sytyttämättä.
Tosin palkinnon ideana taisi olla palkita ansiokas sarjakuva-albumi, aikaisemmasta menestyksestä riippumatta.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että yhden sarjiksen saama huomio ei ole muilta pois, päinvastoin.
-
Paljosta vetoo?
eturivin paikasta sarjakuva-finlandian 2008 jakotilaisuudessa!
-
ja viisi tonnia auttaa kyllä ylpeyden nielemiseen kuin mansikkakiisseli ikään.
... ja musta on mautonta, että kvaakin auktoriteettina isket kehiin tollasen "faktan".
No makua curtvilen faktoissa on aina kuin Aurajoen vedessä.
Tosiasiaksi jäi, että kymmenikköön ei päässyt julkaisujen parhaimmistoa, joten miksi osallistua kun nyt asenne on selvillä: muumimamma sopii ehdolle, Turunen ei.
-
niin mut tää oli vasta eka vuosi, ehkä ne raatilaisetkin oppi sit jotain. jospa ne haki ehdokkaisiin "katsokaa ihmiset, sarjakuvia on ihan tosi monenlaisia" -viboja (mikä meni hukkaan, koska ehdokkaita ei hehkutettu missään) mikä ei sitten kannattanut, ja ensi vuonna he toimivat toisin.
toisaalta, mitäs minä tässä rauhaa solmin. ensi vuonna olen ainoa osallistuja ja vedän potin kotiin... >:D
-
Villen Rannan piirtämässä sarjakuvareportaashissa oli asiavirhe. Kun Jorma Uotinen nousi julistamaan voittajan hän käänsi lakkinsa lipan niskapuolelle. Lakki laskeutui hiukan normaalia alemmas ja korvat jäi hörölle. Se antoi Uotisen habitukselle mukavan karikatyyrimäisen lisän.
Ville Rannan sarjakuvassa lakin lippa oli piirretty suoraan eteenpäin.
Kaikilla Sarjakuva-Finlandia ehdokkaiksi päässeillä oli 1/10 mahdollisuus voittaa. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että (taide tai viihde) sarjakuvan täytyy tavoittaa ihminen. Millan Kiroileva Siili tavoitti Uotisen. Onnea Millalle!
Ja hei ala-astejengi hei... jos minä en pääse ensi keväänä häviämään tämän vuoden kovimmalle VEDOlle KreegahBundolon viestistä päätellen niin RUSINAMETIKAJAANIlleko sitten? :P
-
... miksi osallistua kun nyt asenne on selvillä: muumimamma sopii ehdolle, Turunen ei.
Ja minä kun luulin tekeväni sarjakuvaa, josta olisi iloa lukijalleen. Taitaa olla liian naiivi lähtökohta.
Keijo ei varmaankaan saa luovuusummetusta tuon kilpailun tiimoilta, mutta toivottavasti ei kukaan muukaan, sikäli että se on turhaa.
-
Kyllä minua Muumimamma kiinnostaa tämän kilpailun jälkeenkin ;D
-
Ja minä kun luulin tekeväni sarjakuvaa, josta olisi iloa lukijalleen. Taitaa olla liian naiivi lähtökohta.
Mitäköhä mä oon taas missannu ku en ymmärrä tän viestin tarkotusta? Mä en tunne ketään sarjakuvapiirtäjää jolla ois muunlaiset tavotteet.
-
...miksi osallistua kun nyt asenne on selvillä: muumimamma sopii ehdolle, Turunen ei.
Ymmärtääkseni asenne on ollut vakaasti se, että sarjakuvateokset sopivat ehdolle, eivät sarjakuvahahmot tai sarjakuvantekijät.
Painiva nallepappa vastaan Johanna & Ilkka ei siis ollut sekään puntaroinnin aiheena.
Älä silti menetä epätoivoasi.
-
Mitäköhä mä oon taas missannu ku en ymmärrä tän viestin tarkotusta? Mä en tunne ketään sarjakuvapiirtäjää jolla ois muunlaiset tavotteet.
Nissen ehkä tuntee:
http://kreegahbundolo.blogspot.com/2008/04/kenen-joukoissa-seisot.html
Oma käsitykseni on, että taide kaikessa epämääräisyydessään on sitä että tekijä yrittää kommunikoida jotakin mikä on hänen sisällään. Viihde sitävastoin on tavallaan ihan sama asia sillä poikkeuksella että tekijä yrittää kommunikoida jotain mitä yleisö haluaa lukea.
Korostus minun. Juuri tällaisten juttujen takia on niin hauskaa identifioitua taiteenvihaajaksi.
-
Ymmärrän erinomaisesti Millan kaikkien onnittelujen ja juhlinnan keskellä tuntemaa hieman pahaakin mieltä siitä, että niin moni on katsonut hänen palkitsemisensa olleen ansaitsematon ja väärin.
Ymmärrän sitä erinomaisesti juuri siksi, että olen erään toisen, sillä kertaa saamani, Finlandia-palkinnon yhteydessä aikoinaan joutunut lukemaan ja kuulemaan myös huomattavan määrän julkista - jopa hyvinkin arvovaltaista - palautetta siitä, kuinka kerta kaikkiaan ihan väärä teos voitti. (Siitäkin huolimatta, ettei edes valitsijan ammattitaitoa voitu tuolla kertaa kyseenalaistaa - olihan hän kotimaisen kirjallisuuden professori.)
On hienoa, että keskustellaan ja mielipiteet ovat avoimia, eikä kenenkään tarvitse ajatella, ettei voittajiin (tai niiden valitsijoihin, tai valintaperusteisiin) saisi kohdistaa kritiikkiä - päinvastoin. Tyypillisenä naissukupuolen emootiorasitteisena edustajana tahdon vain sanoa, että kyllä tämä "väärin valittu" -nillitys aivan saatanan pahalta siitä voittajasta itsestään tuntuu.
Jopa niin pahalta, että vaikka en erityisesti uskonutkaan Ilkan ja minun työn menestymiseen tässä skabassa, olin todella helpottunut ettei niin tapahtunut. Ei olisi ihan totta jaksanut enää toista kertaa ihmiselämässä kuunnella olevansa niin väärin niin väärin Finlandia-palkittu.
Tsemppiä vain Millalle.
-
Vähän jää tosiaan vajaaksi tuo Nisseninkin viihteen määritelmä. Näissä taide-viihdejaottelussa unohdetaan jatkuvasti ihmiset, jotka sisäsyntyisesti haluavat tehdä viihteeksi laskettavia juttuja. Ei Petri Hiltunen varmasti ajattele että "nyt albumieni lukijat haluaisivat varmaan ostaa länkkärin". On olemassa myös tilausviihdettä, juttuja jotka ovat syntyneet tuottajien päässä ja joita teetetään ammattikäsikirjoittajilla & piirtäjillä. Tässäkin tapauksessa tuottajan innostus saattaa kohdata tekijöiden aidon innostuksen, mutta helposti syntyy roskaa joka ei vastaa kenenkään tekijätiimin jäsenen ihanteita, ja se ei taatusti ole taidetta.
-
Eikös täällä joku neuvonut F.E. Sillanpään mallia...? Että pitää baarissa nousta ylös ja karjaista "Onko täällä muita *palkinnon XX* voittajia? ...Sitähän minäkin!"
Hyvä neuvo jota voinee suositella niin Millalle kuin Johannalle. ;)
-
Julkaisen ajan hengen mukaisesti sunnuntaina lähettämäni tekstiviestin Asko AA:lle. Ainakin muistaakseni se meni näin:
"Hienoa! Milla ja Siili ovat hyvä SF-voittajavalinta. Olethan pitänyt puutarhasi kunnossa?"
Ennen päivänlaskua... ja tämä Westön kirja ovatkin ainoat Finlandia-palkitut jotka olen ahminut läpi. Nam.
-
Sarjakuvan kohdalla käyttäisin sellaista jo vähän merkityksensä menettänyttä sanaa kuin populaarikulttuuri, tai pop-kulttuuri, joka sisältää sekä vähälevikkisen marginaalitaiteen että massojen kulutustuotteet.
Sinisalon kirjoitus oli hyvä ja sen ymmärsi olevan totta. Itsenikin kohdalla Sinisalo on yksi niitä harvoja Finlandia-palkittuja, jonka kirjoja (ja novelleja) olen enemmänkin lukenut. Toki on niitä muitakin.
Tytölle ostin Kiroileva siili -rintanapin, kun viimeksi kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa.
-
tämä "väärin valittu" -nillitys aivan saatanan pahalta siitä voittajasta itsestään tuntuu.
Näinhän se tietenkin on, mutta toisaalta minkä tahansa teoksen tekijä tai palkinnon voittaja voi olla turvallisin mielin. Tapahtui mitä tahansa, aina jostain kolosta joku ryömii ruikuttamaan suupielet valmiiksi alaspäin väännettynä, että väärin meni - oli asia mikä tahansa.
-
jospa ne haki ehdokkaisiin "katsokaa ihmiset, sarjakuvia on ihan tosi monenlaisia" -viboja (mikä meni hukkaan, koska ehdokkaita ei hehkutettu missään)
Ei nyt ihan noinkaan. Pääkaupunkiseudun kirjastot ja kirjakaupat oli aika kiitettävästi laittaneet ehdokkaat näytteille, jopa paljonparjattu Suomalainen (kirjasto Kympissä tosin ei ollut yhtään teosta näytteillä kun ne oli kaikki lainassa).
-
Sinisalon kirjoitus oli hyvä ja sen ymmärsi olevan totta. Itsenikin kohdalla Sinisalo on yksi niitä harvoja Finlandia-palkittuja, jonka kirjoja (ja novelleja) olen enemmänkin lukenut. Toki on niitä muitakin.
Minulla ei kyllä viimeiseltä 20 vuodelta tule mieleen Sinisalon lisäksi kuin kaksi nimeä kirjallisuusfinlandiasta joita jaksan lukea.
Muut ovat olleet huonosti kirjoitettua roskaa.
Minulla ei ole tarvetta kaunistella ilmaisuani, viittaus siihen että sarjisFinlandiaan suhtauduttaisiin penseästi alan piireissä ei ole hatusta vedetty eikä tarvitse edes lukea rivien välistä.
Kuvainnollisesti:Itseään on lupa ampua jalkaan jos tahtoo.
Millan Siilin voiton ja suosion kritiikkiä varmasti tulee lisää. Oli se sitten oikeutettua tai perusteltua tai ei.
Jaksamista Paloniemelle.
Antin viestiin lisäisin myös Akateemisen kirjakaupan jolla oli selkeät Sarjakuvafinlandiaehdokasplakaatit ja mikä parasta, nämä eivät olleet keskenään vieri vieressä vaan kaikkien sarjakuvien joukkoon ripoteltuina, mahdollistamassa entistä suuremman "bongaa jotain uutta ja kiehtovaa" potentiaalin.
Nimimerkki toinen taiteenvihaaja.
-
Minulla ei kyllä viimeiseltä 20 vuodelta tule mieleen Sinisalon lisäksi kuin kaksi nimeä kirjallisuusfinlandiasta joita jaksan lukea.
Sirkka Turkan Tule takaisin pikku Sheba ja Gösta Ågrenin Jär?
Molemmat on tajuttoman hienoja ja mukaansatempaavia teoksia joita en malttanut päästää käsistäni ennen viimeistä sivua.
Tämänvuotinen voittaja on sensijaan varmaan aika paska koska ihan tavalliset ihmiset (oma faija yhtenä) on sanonut että hyvä kirja ollakseen oululaisen homon tekemä.
-
Muut ovat olleet huonosti kirjoitettua roskaa.
Tää kuvastanee sun ja muutamien muidenki "taiteenvihaajien" asenteita aika hienosti. Itsekään en ole suomalaisen kaunokirjallisuuden suurimpia ystäviä mut emmä muutaman lukemani opuksen perusteella lähde luokittelemaan kaikkea muutakin roskaksi.
Jos sun kanssa ois tippaakaan hedelmällisempi keskustella, saattaisin kysyä miks sun mielestä ampuu itseään jalkaan suhtautumalla penseästi sarjisFinlandiaan. Mut taidan mä sun ajatuksenjuoksua osata jo sen verran seurata ettei tähän ole onneksi tarvetta.
Nimimerkki huonon taiteen ja huonon läpän vihaaja.
Asiasta miljoonanteen. Minkäköhänlaista polemiikkia Amerikoissa käydää vuosittaisten Eisner-palkintojen ympärillä?
-
jeh, hyvä huomata, että on baarista tullessa kvaakissa kirjoilla. Kello on paljon, mutta se vaan tarkottaa, että pitää kirjottaa jotain:
Suomalainen kirjallisuus on kyllä tietyiltä osin aivan timanttia: Juha Seppälä, Petri Tamminen, Arto Salminen, vain muutamia mainitakseni. Aika monta suomalaista sarjakuvateosta saa laittaa riviin, että että pääsevät lähellekään esim. Petri Tammisen lyhytproosan visioita.
En yritä dissata mitään mutta ärsyttää vaan kun täällä aina väillä nostetaan suomalaista sarjakuvaa jalustalle ilman ansioita vaikka nyt kirjallisuuden kustannuksella. Lukekaa vaikka Arto Salmisen tuotanto ja kertokaa sitten joku suomalainen sarjakuva, joka pääsee lähellekään.
Tarjoan kaljat.
EDIT: Typoja
-
[quote =author=kaltsu link=topic=7779.msg212370#msg212370 date=1208996672]
Tää kuvastanee sun ja muutamien muidenki "taiteenvihaajien" asenteita aika hienosti. Itsekään en ole suomalaisen kaunokirjallisuuden suurimpia ystäviä mut emmä muutaman lukemani opuksen perusteella lähde luokittelemaan kaikkea muutakin roskaksi.
...Nimimerkki huonon taiteen ja huonon läpän vihaaja.
[/quote]
sanoo henkilö jonka viestihistorian helmiin kuuluu mm. mutta ei ainoastaan:
Huono vastaus. Tiedän miljoonia muitakin sarjakuvia missä mainitsemistasi asioista ei kerrota.
Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.
EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.
sinun on joskus varmasti "Ramia ikävä" mutta suhtatumisessa on syynsäkin.
Eisnereista käydään toisinaan jenkeissä debaattia ja eritoten siolloin kun "väärä" ehdokas voittaa se muistuttaa nyt käytyä.
Makuasioistahan riitelevät niin asiat kuin ihmisetkin.
-
Asiasta miljoonanteen. Minkäköhänlaista polemiikkia Amerikoissa käydää vuosittaisten Eisner-palkintojen ympärillä?
http://www.tcj.com/messboard/ (http://www.tcj.com/messboard/)
Erona on tietysti se, että siellä on kahdet palkinnot (Harveyt ja Eisnerit), molemmissa vähän eri painotukset tällä taide/viihde-sektorilla ja molemmissa on valtava määrä eri kategorioita.
Eisnerien ehdokkuudet taitaa olla juuri päällänsä, mutta ei vielä myönnetty.
-
sanoo henkilö jonka viestihistorian helmiin kuuluu mm. mutta ei ainoastaan...
Yritän jatkuvasti sensuroida itse itseäni ja luotan siihen että ylläpito raakaa pois pahimmat ylilyönnit. Miten sun asennetta saatais parannettua?
-
En yritä dissata mitään mutta ärsyttää vaan kun täällä aina väillä nostetaan suomalaista sarjakuvaa jalustalle ilman ansioita vaikka nyt kirjallisuuden kustannuksella.
Niin asiaa.
Se, että disauttaa koko suomalaisen nykykirjallisuuden parin Finlandiapalkitun perusteella on kuin disauttaisi koko suomalaisen nykysarjakuvan parin Finlandiaehdokkaan perusteella. Tai vaikka sen toistaiseksi ainoan palkitun perusteella. Eli ei anna disauttajasta ihan loppuun asti miettijän kuvaa.
edit: Äh, miks mä edes kommentoin tällaista idiotismia... olo on kuin uudelleen ja uudelleen lankeavalla alkoholistilla.
-
Erona on tietysti se, että siellä on kahdet palkinnot (Harveyt ja Eisnerit), molemmissa vähän eri painotukset tällä taide/viihde-sektorilla ja molemmissa on valtava määrä eri kategorioita.
Ja Eisnerit ovat ne viihteeseen painottuvammat. Hemmetti, All Star Superman voitti kaksi vuotta sitten parhaan uuden sarjan Eisnerin ja viime vuonna parhaan jatkuvan sarjan Eisnerin. (Tänä vuonna ei tullut yhtään ehdokkuutta, nyyh!) Mutta se amerikkalainen sarjakuvateollisuus on niin aivan eri juttu kuin suomalainen sarjakuvaskenesfääri, että en tiedä mitä iloa vertailusta olisi Kaltsulle.
-
...en tiedä mitä iloa vertailusta olisi Kaltsulle.
Ole huoleti. Emmä kauhean suurta iloa sivumennen heitetyllä kysymyksen poikasella hakenutkaan.
-
Lukekaa vaikka Arto Salmisen tuotanto ja kertokaa sitten joku suomalainen sarjakuva, joka pääsee lähellekään.
Tarjoan kaljat.
En ole lukenut kuin Lahden (Lahdin?), pirun hyvä. Hämmentävä kirjailija jota on suositellut ihmiset jotka ei lue yleensä mitään jossa ei ole värikuvia levitetyistä revoista. Todella sääli että kuoli ennenkuin siitä olisi tullut todella iso nimi. Olen lukenut tasan yhden haastattelun, kaveri oli niin tyly kuin saattaa odottaa. Menee karkeasti ohi otsikon mutta oletteko huomanneet että julkisuus ei tykkää sellaisista kirjailijoista joilla on tylsä nimi? Arto Salminen on hanurista, Sofi Oksanen ja Arno Kotro on hyviä. Anja Kauranen-Snellman tai mikälie on taivaasta.
En halua sanoa mitään tähän debattiin, halusin vain kehaista kirjailijaa joka vaikuttaa olleen kaikin tavoin outsider.
-
Kotimaisen sarjakuvan arvostuksesta jotain kertoo se, että mangapaneelissa oli sali ääriään myöten täynnä, mutta Muhosen ja Tikkasen kaltaiset Finlandia-ehdokkaat kertoivat teoksistaan Iskelmässä noin yhdestä viiteen kiinnostuneelle kuulijalle.
Yleisöttömistä ohjelmanumeroista on hyvää vauhtia kehkeytymässä Tampere Kupliissa perinne. :)
Ahkeruus palkittiin. Onnea Milla!
Palkinnonsaaja itse, samoin kuin monet kommentaattorit tuntuvat täällä unohtavan että Sarjakuva-Finlandiassa pyritään palkitsemaan teos. Se on siis vain yksi kirja, tuorein osa tekijän tuotannosta, jonka laajuus tietenkin vaihtelee taiteilijasta riippuen. Turhan pitkälle ei siis kritiikkiä tai kehua kannata liittää teoksia laatineisiin tekijöihin (tai teosten arvioijien henkilöihin).
Kaiken muun ohessa Sarjakuva-Finlandian olemassaolo selkeyttää ja kirkastaa Puupääpäähinepalkinnon roolia. Se on hyvä.
-
Yleisöttömistä ohjelmanumeroista on hyvää vauhtia kehkeytymässä Tampere Kupliissa perinne. :)
Tikkasen tilaisuuteen jäi 2 kiinnostunutta kuuntelijaa tulematta kun selvisi, että Iskelmäbaarissa saa polttaa.
-
Tikkasen tilaisuuteen jäi 2 kiinnostunutta kuuntelijaa tulematta kun selvisi, että Iskelmäbaarissa saa polttaa.
Äbt ainoa joka siellä tupakoi Tikkasen paikalla ollessa oli Jope.
-
Äbt ainoa joka siellä tupakoi Tikkasen paikalla ollessa oli Jope.
Jope karkoitti Tikkasen fanit!
-
Jope karkoitti Tikkasen fanit!
Faneilla on makua, mutta en tiijä, että onko se maku hyvä vai huono!
-
Faneilla on makua, mutta en tiijä, että onko se maku hyvä vai huono!
Sehän ihan riippuu siitä mitä ja ketä fanittaa.
-
Sehän ihan riippuu siitä mitä ja ketä fanittaa.
Jyrki Nissistä ja Turun Palloseuraa!
-
Jyrki Nissistä ja Turun Palloseuraa!
Hyvä JA huono!
-
Hyvä JA huono!
TPS futiksessa on fanituksen arvoinen. Siitä seuraava menestyvä eurojoukkue suomelle. Perinteitä ja ikää löytyy, eikä se ole stadilainen joukkue mikä on aina plussaa.
Jääkiekossa nyt sitten aivan sama miten menee.
-
Koivistoa mukaillen tärkeintä on pallon pelaaminen.
-
Siivu tarkkailtua elämää, jokainen tulkitkoot, kuten aina, omien silmälasiensa/lappujensa kautta:
Turun akateemisen kirjakaupan sarjakuvaosasto, selailen työpäivän jälkeen hyllyjä, uutuuksien ja täydennysten osalta, pari teinityttöä plärää mangoja.
Paikalle tulee pariskunta, molemmat noin 60-70-vuotiaita. Alkavat katsoa sarjakuvia, kunnes nainen alkaa kommentoida:
" voi hyvänen aika. Ei ole Akukaan kuin ennen. Katso nyt ne on menneet modifioimaan tätä."
Mies: "Mmhh.."
"Ei kun katso nyt. Ihan muutettu.Ei hyvä"
Mies poimii pöydältä Kiroilevan siilin.
mies:" Katsos tätä. Kiroileva siili, se kun voitti sarjakuvafinlandian, siitä on nyt kakkonen."
nainen" Tässähän on potkua, just hyvä. Luetaan sitten illalla sängyssä toisillemme, eiks"
Poistuivat mukanaan Kiroileva siili 2 ja Maallemuutajat.
-
Mies poimii pöydältä Kiroilevan siilin.
mies:" Katsos tätä. Kiroileva siili, se kun voitti sarjakuvafinlandian, siitä on nyt kakkonen."
nainen" Tässähän on potkua, just hyvä. Luetaan sitten illalla sängyssä toisillemme, eiks"
Poistuivat mukanaan Kiroileva siili 2 ja Maallemuutajat.
Millan valta on pelottava.
>:D
Ja päälle poltetaan savuke.
-
Poistuivat mukanaan Kiroileva siili 2 ja Maallemuutajat.
Vau. Jos kaikki 60-70-vuotiaat olisivat samaa kaliiberia, maailma ois luultavasti paljon parempi paikka elää.
-
Vau. Jos kaikki 60-70-vuotiaat olisivat samaa kaliiberia, maailma ois luultavasti paljon parempi paikka elää.
No eikös meidän sukupolvi rupea sitä jo 30 vuoden päästä olemaan. :)
-
Vau. Jos kaikki 60-70-vuotiaat olisivat samaa kaliiberia, maailma ois luultavasti paljon parempi paikka elää.
Ja nehän oli jo aikuisia kun Aku rupesi ilmestymään! Outo yhdistelmä konservatismia ("akua on muutettu! hyi!") ja uuden kaipuuta (Kiroileva siili 2 ja Maallemuuttajat). Hyvä!
Timo
-
vvvooooi :) curtville pelasti päivän! thänks!
-
Voivoi voi tätä ruokontonta aikaa, kun Parnassokin julkaisee sarjakuva-arvosteluja --- ja Jyrki Heikkinen on Kirjailija-lehden 2/08 kansikuva"poika"na!
http://www.suomenkirjailijaliitto.fi/kirjailija_lehti.asp
-
Kustantaja ei anna Black Peiderille mahdollisuutta edes yrittää!
http://www.youtube.com/watch?v=d8QjoxBC-RQ
Lisää aiheesta...
www.peider.vuodatus.net
-
Kustantaja ei anna Black Peiderille mahdollisuutta edes yrittää!
No voihan pentele!
Tarvitseeko sen olla nimenomaan kustantaja, joka ilmoittaa ehdolle?
-
Ensin Jari T ja nyt sitten Petteri T tippuvat finlandiaehdokkaiden joukosta. Kulttuuriskandaaleja!
-
Petteri Tikkanen / Black Peider on jälleen yksi luovuudella rahastaja jonka menestys perustuu siihen että vilautellaan tissejä oikeissa paikoissa.
-
Eh, eipä mitään voi kyllä voittaakkaan, jos ei edes yritä..
Mutta Peider kirjan nyt ehottomasti kilpailemaan. Hienot kannet ja vaikka mitä. Mainittiinhan siellä Neil Youngikin!
Joonas
-
Petteri Tikkanen / Black Peider on jälleen yksi luovuudella rahastaja jonka menestys perustuu siihen että vilautellaan tissejä oikeissa paikoissa.
Kuulostaa aina vain paremmalta Sarjakuva Finlandian kannalta!
Nyt kun raitiovaunuissakaan ei enää ole rahastajia.
-
Tarvitseeko sen olla nimenomaan kustantaja, joka ilmoittaa ehdolle?
Ei.
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/saannot.html
Sarjakuvan tekijän tai kustantajan, joka haluaa asettaa julkaisemansa sarjakuva-albumin ehdolle Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi, on toimitettava teos kullekin lautakunnan jäsenelle Tampere Kuplii ry:n ilmoittamaan määräpäivään mennessä. Lähettäjän on lisäksi toimitettava yksi kappale albumia Tampere Kuplii ry:n hallituksen puheenjohtajalle sekä maksettava yhdistyksen tilille kannatusmaksu, jonka suuruuden yhdistyksen hallitus päättää vuosittain.
Jos tarkoitus olisi, että tekijä ei voi itse asettaa omaa albumiaan ehdolle silloin, jos sen on kustantanut joku erillinen taho, niin säännöissä ei olisi tarvinnut mainita tekijää ollenkaan, koska omakustanteen tekijään voidaan viitata myöskin sarjakuvan kustantajana.
Tietenkin jos olisin ilkeä, huomauttaisin lisäksi, että säännöissä sanotaan ainoastaan, mitä tekijän tai kustantajan tulee tehdä halutessaan asettaa ehdolle julkaisemansa sarjakuva-albumin. Siinä ei sanota mitään siitä, mitä tulee tehdä silloin, kun haluaa asettaa ehdolle jonkun aivan muun julkaiseman sarjakuva-albumin -- eikä sanota, ettei niin voi tehdä.
-
... luovuudella rahastaja ...
Milläs sitä taiteilija sitten rahaa tekee muuten kuin luovuudellaan??!
-
En nähnyt äkkiseltään tuolla Sarjakuvafinlandian säännöissä mainintaa etteikö kustannettua albumia saisi lähettää kilpailuun omatoimisesti. Kannattaisi varmaan tarkistaa.
Kiitos Tikkaselle loppupäivän korvamadosta.
Jälleen lähtee laulu soimaan, kansa syöksyy karkeloimaan....
-
Milläs sitä taiteilija sitten rahaa tekee muuten kuin luovuudellaan??!
Muiden jäljittelyllä. Get with the program, dude.
-
Vähän hurjalta tuntuu että Tikkanen ja Turunen eivät ole aiemmin keskustelleet aiheesta ja aika hurjaa on sekin että lähdetään tällä tavoin internetissä tappelemaan asiasta.
Itse ymmärrän Daadan boikottia mutten sitä että se on perusteltu jollain muulla kuin boikotilla. Tikkasen tuohtumuksenki ymmärrän mutten toisaalta taas sitä miksi hän ylipäänsä niin kovasti haluaa osallistua kisaan. Ehkä se ois jännä kattoa kuinka pitkälle tollasella luonnoskirjamaisemmalla matskulla pääsisi.
-
Vähän hurjalta tuntuu että Tikkanen ja Turunen eivät ole aiemmin keskustelleet aiheesta ja aika hurjaa on sekin että lähdetään tällä tavoin internetissä tappelemaan asiasta.
Olen aika varma, että ennen pitkää Black Peider lyö virtuaalisesti Turusta päähän kokoontaitettavalla metallituolilla.
Itse ymmärrän Daadan boikottia mutten sitä että se on perusteltu jollain muulla kuin boikotilla.
Minusta se on kunnioitettavaa. Liian moni käyttää sanaa "boikotti", kun tarkoittaa oikeasti "mä en ala mitään, kun te ette kuiteskaa anna mun voittaa". Mutta vakavasti, jos tosiaan osanotolla ei näytä olleen minkäänlaista vaikutusta tuotteiden myyntilukuihin, niin turhaahan se olisi maksaa 30 euroa siitä ilosta, että saa antaa pois viisi albumia, jotka voisi muuten myydä maksaville asiakkaille. Bisnes on bisnestä.
-
Vähän hurjalta tuntuu että Tikkanen ja Turunen eivät ole aiemmin keskustelleet aiheesta ja aika hurjaa on sekin että lähdetään tällä tavoin internetissä tappelemaan asiasta.
Minä ymmärsin että tappelu on Black Peiderin ja Turusen välinen, ei Tikkasen ja Turusen välinen.
-
Minä ymmärsin että tappelu on Black Peiderin ja Turusen välinen, ei Tikkasen ja Turusen välinen.
Joo, ei nyt sekoiteta Tikkasta tähän.
En oo itsekään vielä lähettänyt teoksia S-Finlandiaan mutta kaipa sinne jonkun voisi laittaa. Kaikkia en kyllä tänä vuonna pistä.
Jotain näyttää sivuilla jo olevan. Kuten, ööh, kovakantinen albumi Pentti Hirvonen ja kattilan arvoitus. Mikäs ihme tuo on? Ei ole edes kustantajan sivuilla mitään infoa.
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html?details=69
-
Jotain näyttää sivuilla jo olevan. Kuten, ööh, kovakantinen albumi Pentti Hirvonen ja kattilan arvoitus. Mikäs ihme tuo on? Ei ole edes kustantajan sivuilla mitään infoa.
Banjokärmes (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/naytesivut/67.png) näyttää kans hienolta.
-
Itse ymmärrän Daadan boikottia.
Se on kustantajan näkökulma kustantajan etujen näkökulmasta.
Eikä siinä tosiaan mitään kokan noputtamista niin kauan kuin ei oleteta Finlandiaa jaettavan rahana, maineena ja promootioponnisteluna ensisijaisesti kustantajalle.
Silti olisi mainiota saada Peideriä pakottomasti mukaan. Olivatkos vuoden muut daadat vallan antologiota.
-
Jotain näyttää sivuilla jo olevan. Kuten, ööh, kovakantinen albumi Pentti Hirvonen ja kattilan arvoitus. Mikäs ihme tuo on? Ei ole edes kustantajan sivuilla mitään infoa.
Onhan siellä:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=443
Ehdin luulla tuota jo Happy Horse-poppoon pilaksi:
http://happyhorsecomics.wordpress.com/2008/11/13/pentti-kertoo-nyt-myos-omassa-blogissaan/
-
Onhan kisa perusteltu jo tällä, että se antaa tietoa albumeista joista ei muuten ole tietoakaan. Hei, hei, muistakaa myös, että viime vuosi oli ensimmäinen kerta kun S-F järjestettiin.
Luultavasti hyvin moni "tavallinen kansalainen" sai kuulla koko S-Finlandiasta vasta kun palkinto jaettiin. Niin muodoin ei ole mikään ihme, että se ei vielä vaikuttanut ehdokasalbumien myyntiin.
Suomessa ilmestyy hämmästyttävän paljon sarjakuvaa, kvaak.fi on omalta osaltaan vaikuttanut tietoisuuden lisääntymiseen, mutta väitän että 99% Aku Ankan lukijoista - miljoonasta suomalaisesta - ei kvaakkaile päivittäin. Siksi jokainen suht edullinen markkinointi l. näkyvyystekijä on tärkeä. Että tavoitettaisiin edes osa niistä jotka "eivät lue sarjakuvia".
-
Onhan siellä:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=443
Ai se onkin kaunokirjallisuus- eikä sarjakuvaosastossa. Mitäs se tuolla kilpailussa sitten tekee?
-
Ai se onkin kaunokirjallisuus- eikä sarjakuvaosastossa. Mitäs se tuolla kilpailussa sitten tekee?
Olihan viimekin vuonna Kekkonen ehdolla, vaikka se ei ollutkaan "perus"sarjakuvaa.
-
Olihan viimekin vuonna Kekkonen ehdolla, vaikka se ei ollutkaan "perus"sarjakuvaa.
No mutta olihan se kuitenkin sarjakuvaa.
Timo
-
Olihan viimekin vuonna Kekkonen ehdolla, vaikka se ei ollutkaan "perus"sarjakuvaa.
Joo mutta kun kustantaja on itse luokitellut sivuillaan tuon kirjan kaunokirjallisuudeksi eikä sarjakuvaksi.
-
Joo mutta kun kustantaja on itse luokitellut sivuillaan tuon kirjan kaunokirjallisuudeksi eikä sarjakuvaksi.
En ole tuota Hirvos-kirjaa nähnyt, mutta sama kustantaja laittaa Karvisen "elämäntaito-oppaat" sarjakuviin, vaikkeivat ne kai sarjakuvaa ole, käyttävätpähän vain sarjakuvahahmoa hyväkseen. Eikös nuissa oo vaan kuvia ja tekstiä, kenties joku strippi siellä täällä?
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=118 (http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=118)
Timo
-
Hyvä, Asema! Teokset erottuvat tämänhetkisestä joukosta edukseen. Vaikka raati ei tykkäisikään, niin näkyypähän edes listasta, että vankkaa laatuakin joukosta löytyy.
Tämä oli ehkä tarkoituksellisen kärjistetty kommentti. Onhan tuolla nyt pari muutakin hyvää albbua kuin Aseman julkaisut... Ei kyllä vielä edes kymmentä palkinnon arvoista, mutta onhan tässä aikaa...
-
Se, että tuoko kilpailu rahoille vastinetta on hyvä kysymys.
... uskomme niihin teoksina. Ja samasta syystä ne on ilmoitettu kisaan, koska mielestämme ne kirjat ansaitsevat sen, ja tekijöiden työ ansaitsee sen, ja oma työmme ansaitsee sen.
Ja tietenkin on tärkeää, että kilpailuun tulee kaikenlaisia teoksia. Raati ja valitsija joka tapauksessa vaihtuvat vuosittain. Loppu on kuitenkin aina tuurista kiinni.
Se, että kirja ei myy hyvin, eikä kiinnosta suurta yleisöä, tai ehkä edes kilpailuraateja, ei tee siitä huonoa. Ja minusta kirjamme ovat erinomaisia. Vuoden parhaita, itse asiassa, jokainen.
No perhana!
Siinäpä tolkullisinta tekstiä, mitä koko Sarjis-Finlandiasta on tähän mennessä kirjoitettu. Objektiivista ja realistista puntarointia sekä kirkkaita subjektiivisia tekijä/kustantaja-pohjaisia johtopäätöksiä. Ja vankkaa laatua esiin tuotavaksi.
Palkintosta ja julkisuuspiikistä, joka vielä hakee muotoaan, on edelleen otettavissa irti paljon muutakin kuin luonnoton "kilpailu" ja sen "voittaminen". Tällä kertaa pitää vain pitää huoli, että julkisuutta ja tietoisuutta kaikista teoksista saadaan paremmin esille sekä esivaiheessa että kymmenen ehdolle asetetun kanssa. Tämä oli tärkein palaute, mitä viimevuotisesta kisasta on minun ja eräiden muiden kollegojen kesken Finlanttareille annettu. Näin ilmoittautumiskuluillekin saa varmemmin sellaista katetta, jota ei samalla rahalla muualta irtoa.
Kvaak voi myös osaltaan taata sen, ettei erilainen erinomaisuus jää huomiotta. Teoksia ei auta pakottaa ennakkoluuloisesti, asenteellisesti ja keinotekoisesti toistensa vastaisiksi, kun sarjakuvallisen ilmaisun skaala on tässä maassa sittenkin niin pirun laaja. Itse palkinnonkin merkitys ja kestävin arvo on siinä, kuinka monipuolisesta ja kiinnostavasta paletista sen on joku poiminut.
-
Tätä tää ny on ku ainoo(?) boikotoiva taho ilmoitti osallistumattomuutensa syyksi (mielestäni kierrellen) omien teostensa huonot mahdollisuudet pärjätä. Ny puhutaan siitä ansaitseeko teokset kisaan osallistumisen vaikka minusta olisi syytä keskustella siitä ansaitseeko Finlandia-palkinto nykymuodossaan sen että kaikki innolla siitä kisailevat.
Oonko mä ainoo joka enää välittää? Oonko mä ainoo joka on sitä mieltä että Sarjakuva-Finlandia tällaisenaan ei oo omiaan nostamaan sarjakuvan yleistä arvostusta vaan pikemminki päinvastoin? Ja miksi ihmeessä minusta tuntuu siltä että suurin osa ihmisistä ajattelee minun vain lämpimikseni asiasta räksyttävän ja suurinpiirtein sylkevän omaan pesääni (joka olisi ilman minunlaisiani ihana paikka kaikkien oikeiden sarjakuvien ystävien olla) vaikka eikö juuri se ole oman pesän likaamista että komealta kalskahtavaa ja rahallisestikin ihan tuntuvaa palkintoa ollaan jo toista vuotta jakamassa ihan muiden kuin oman alamme asiantuntijoiden toimesta?
-
Oonko mä ainoo joka enää välittää? Oonko mä ainoo joka on sitä mieltä että Sarjakuva-Finlandia tällaisenaan ei oo omiaan nostamaan sarjakuvan yleistä arvostusta vaan pikemminki päinvastoin? Ja miksi ihmeessä minusta tuntuu siltä että suurin osa ihmisistä ajattelee minun vain lämpimikseni asiasta räksyttävän ja suurinpiirtein sylkevän omaan pesääni (joka olisi ilman minunlaisiani ihana paikka kaikkien oikeiden sarjakuvien ystävien olla) vaikka eikö juuri se ole oman pesän likaamista että komealta kalskahtavaa ja rahallisestikin ihan tuntuvaa palkintoa ollaan jo toista vuotta jakamassa ihan muiden kuin oman alamme asiantuntijoiden toimesta?
ei, et ole yksin mutta kerropa mikä tyulisi olla riittävän arvovaltainen raati/ valitsija?
Itse näen Lietzenin suhtautumisessa kypsyyttä ja selkärankaa. En jaa kaikkia näkemyksiä, minusta liian moni tekee asioita vasemmalla kädellä ja sinnepäin koska se on "vaan sarjakuvaa"
tai koettaa pyrkiä pois sarjakuvan populaareista getoista vain itsetarkoituksellisesti.
Mutta tämä on toki vain minun kantani
-
Laitan pelimerkkini Ville Rannan "Kajaanille", mutta ajattelin kuitenkin laittaa rintapieleeni "Satu Lusa 2009" -napin.
Luultavasti hyvin moni "tavallinen kansalainen" sai kuulla koko S-Finlandiasta vasta kun palkinto jaettiin.
... eivätkä kaikki sittenkään. Kävin tuossa joku aika sitten puhumassa sarjakuvista koululaisille. Kun opettajanhuoneessa tuli sitten puhetta taiteenlajista ja sen yleisestä arvostuksesta ja huomioarvosta, niin mainitsin S-Finlandia -palkinnon ja totesin, että varmaan huomasittekin Milla Paloniemen voittaneen sen Kiroilevalla siilillään. Siili oli toki tuttu, mutta kukaan ei ollut tietoinen koko palkinnosta.
vaikka eikö juuri se ole oman pesän likaamista että komealta kalskahtavaa ja rahallisestikin ihan tuntuvaa palkintoa ollaan jo toista vuotta jakamassa ihan muiden kuin oman alamme asiantuntijoiden toimesta?
Ketä ne asiantuntijat olisivat? Outi Vanamo ja kumppanit kelpaavat ainakin minulle (ja antaahan Daada-blogikin heille varovaisen tunnustuksen), enkä myöskään olisi valmis heittämään kiviä viimevuotisten suuntaan.
-
...rahallisestikin ihan tuntuvaa palkintoa ollaan jo toista vuotta jakamassa ihan muiden kuin oman alamme asiantuntijoiden toimesta.
Sehän on justiinsa koko jutun idea ettei kyseessä välttämättä ole asiantuntija!!
Eihän sitä isoakaan Finlandiaa aina valitse kirjailija tai kirjallisuudentutkija vaan joku Aki Kaurismäki tai Lasse Pöysti tai Paavo Lipponen.
-
Sehän on justiinsa koko jutun idea ettei kyseessä välttämättä ole asiantuntija!!
Mut... mut... nythän joku voi saada sen vaikutelman, että sarjakuvien lukemisesta on jotain iloa muillekin kuin sarjakuvan asiantuntijoille!
-
Sehän on justiinsa koko jutun idea ettei kyseessä välttämättä ole asiantuntija!!
Eihän sitä isoakaan Finlandiaa aina valitse kirjailija tai kirjallisuudentutkija vaan joku Aki Kaurismäki tai Lasse Pöysti tai Paavo Lipponen.
En nyt tiedä, onko se jutun pohjimmainen idea, mutta toisaalta voiko kulttuuria asettaa järjestykseen yksittäisen asiantuntijan toimesta? Finlandiat tuovat kuitenkin osallistujia julkisuuteen ja herättävät keskustelua myös sellaisissa piireissä jossa kulttuurista ei muuten välttämättä puhuttaisi, enkä osaa pitää sitä kovin pahana asiana.
-
Oonko mä ainoo joka enää välittää? Oonko mä ainoo joka on sitä mieltä että Sarjakuva-Finlandia tällaisenaan ei oo omiaan nostamaan sarjakuvan yleistä arvostusta vaan pikemminki päinvastoin?
Eikö juuri se ole oman pesän likaamista että komealta kalskahtavaa ja rahallisestikin ihan tuntuvaa palkintoa ollaan jo toista vuotta jakamassa ihan muiden kuin oman alamme asiantuntijoiden toimesta?
Voinemme luottaa siihen, että et ole ainoa tuota mieltä oleva.
Sekä riipaisevan välittämisen että yrmeän mielipiteen suhteen.
Sitä en tiedä, tarvitseeko suhtautumista dramatisoida suuntaan tai toiseen oman pesän likaamisena. Sarjakuvan yleistä arvostusta SF-kurkoilun saattaa jo nyt todeta nostavan joka tapauksessa, olipa se tästä eteenpäin epäilyttävän latteata markkinahumua (kunnianhimoisemman sarjakuvan boikottien tai muun syrjäytymisen vuoksi) tai oman alamme asiantuntijoiden erityistämää (ts. ihan muuta kuin yleistä) arvostusta nauttivaa kalskahtelua.
Siitäkin voimme olla varmoja, että kummassakin tapauksessa palkinto jaetaan "väärin perustein" "väärälle voittajalle", joten tolkullisimmalta tuntuu edelleen vain hyödyntää tyynen lämpimästi koko ruljanssi Lietzenin metodeilla.
-
Ketä ne asiantuntijat olisivat? Outi Vanamo ja kumppanit kelpaavat ainakin minulle
No mutta, kyllähän Kaltsukin Outin asiantuntijuuteen luottaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3507.msg108587.html#msg108587).
Enemmän häntä huolestuttanee sen vielä nimemättömän lopullisen valinnan tekijän asiantuntijuus. Mitä jos Kaltsu omilla harjaantuneilla silmillään ja käsityskyvyllään huomaa, että tuolla henkilöllä ei ole harjaantuneita silmiä ja käsityskykyä?
Mutta... mieleeni juolahti juuri täydellinen ratkaisu tähän koko ongelmaan!
-
Mutta... mieleeni juolahti juuri täydellinen ratkaisu tähän koko ongelmaan!
Tämä on aina pelottava lause....
-
Tämä on aina pelottava lause....
Sanoin täydellinen ratkaisu, en lopullinen ratkaisu!
-
Onkohan se sama kuin "lopullinen ratkaisu"?
Die Endlösung?
Muoks:
Myöhästyin "nokkeluuksissani":
Great minds stink alike.
-
Oonko mä ainoo joka on sitä mieltä että Sarjakuva-Finlandia tällaisenaan ei oo omiaan nostamaan sarjakuvan yleistä arvostusta vaan pikemminki päinvastoin?
Et sää oo yksin, mutta jos tarkoitit että ootko sä ainoa joka julkisesti jaksaa räksyttää, niin ehkä.
-
ei, et ole yksin mutta kerropa mikä tyulisi olla riittävän arvovaltainen raati/ valitsija?
Kvaakkikin on täynnä sarjakuvan monipuolisia tuntijoita. Sä olisit esimerkiksi enemmän ku omiaan tällaiseen raatiin. Uskoisin saavani helposti aikaiseksi kymmenien sopivien ihmisten listan jos vaikkapa Tampereelta otetaan minuun yhteyttä.
Ketä ne asiantuntijat olisivat? Outi Vanamo ja kumppanit kelpaavat ainakin minulle (ja antaahan Daada-blogikin heille varovaisen tunnustuksen), enkä myöskään olisi valmis heittämään kiviä viimevuotisten suuntaan.
Outi Vanamon asiantuntijuutta ei tarvitse minulle alleviivata. Mä lainasin Outilta kaikki lukemani sarjakuvat sillon ku itellä ei ollu varaa mitään ostaa. Mut kuten taisin jo jossain vaiheessa sanoa, Outin valinta raatiin on tainnut olla Grönlundeilta sun muilta silkka vahinko. Muita asiantuntijoita en listalta löydä.
Mä nakkelen mielelläni kiviä viime vuodenki suuntaan. Näin just eilen telkkarista jotain modernia tanssia jossa tanssijoille oli teipattu rautaputkia mm. suuhun ja perseeseen enkä voinu huvittuneisuuteni keskellä olla ajattelematta että viime vuoden voittajan valitsija on nimenomaan tämän alan asiantuntija.
http://www.youtube.com/watch?v=fqBox0Nvws0
Sehän on justiinsa koko jutun idea ettei kyseessä välttämättä ole asiantuntija!!Eihän sitä isoakaan Finlandiaa aina valitse kirjailija tai kirjallisuudentutkija vaan joku Aki Kaurismäki tai Lasse Pöysti tai Paavo Lipponen.
Mä en seuraa aktiivisesti kotimaisen kirjallisuuden kenttää. Mulle on aivan sama mitä he palkinnollaan tekevät.
Finlandiat tuovat kuitenkin osallistujia julkisuuteen ja herättävät keskustelua myös sellaisissa piireissä jossa kulttuurista ei muuten välttämättä puhuttaisi, enkä osaa pitää sitä kovin pahana asiana.
Jotenki mä vierastan tätä "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta"-ajattelutapaa. Näkeehän sen noista BB-penteistä ja BB-irmoista ja kaiken maailman Ruususista ja Tukiaisista ettei asia välttämättä pidä paikkaansa. Jotenki mä vaan oon sitä mieltä et sarjakuvan profiilia nostais paremmin se että tuotais esille myös sellaista pointtia että sarjakuvan kentässäki voi olla niitä asiantuntijoita eikä niin että sarjakuva on oletusarvoisesti niin kansantajuista ja helppoa viihdettä että kuka tahansa voi olla päättämässä niiden palkitsemisesta.
-
Jotenki mä vierastan tätä "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta"-ajattelutapaa. Näkeehän sen noista BB-penteistä ja BB-irmoista ja kaiken maailman Ruususista ja Tukiaisista ettei asia välttämättä pidä paikkaansa.
Tästä voisin silpaista, että minusta on hiukan liian vieraantunutta olettaa, että tällainen terhentely tuottaisi vain ja pelkästään joko ehdottoman "hyvää julkisuutta" tai masentavaa "BB-Tukiais-julkisuutta".
Tai että aikaan saatavan julkisuuden kohteeksi otettaisiin se aivottomin massa.
-
Enemmän häntä huolestuttanee sen vielä nimemättömän lopullisen valinnan tekijän asiantuntijuus. Mitä jos Kaltsu omilla harjaantuneilla silmillään ja käsityskyvyllään huomaa, että tuolla henkilöllä ei ole harjaantuneita silmiä ja käsityskykyä?
Mutta... mieleeni juolahti juuri täydellinen ratkaisu tähän koko ongelmaan!
Minulla on parempi ratkaisu. Sitten ku mulla turskuaa nurkistaki rahaa, perustan omissa nimissäni säätiön joka jakaa vuosittain palkintoja vain sellaisille sarjakuville joista minä pidän. Muhaha.
-
Sitten ku mulla turskuaa nurkistaki rahaa, perustan omissa nimissäni säätiön joka jakaa vuosittain palkintoja vain sellaisille sarjakuville joista minä pidän. Muhaha.
Ja ennen tätä mä lupaan pohtia tarkemmin kaikkia teidän esittämiä pointteja ja näkökulmia ja yrittää olla paljon vähempi vihainen asoiden nykyistä laitaa kohtaan. Nyt kotiin Big Brotheria katsomaan viuh!
-
Minulla on parempi ratkaisu. Sitten ku mulla turskuaa nurkistaki rahaa, perustan omissa nimissäni säätiön joka jakaa vuosittain palkintoja vain sellaisille sarjakuville joista minä pidän. Muhaha.
Sitten kun minä olen rikas, perustan sarjakuvantekijöiden Big Brother-Idolin, jossa samaan taloon teljetyt sarjakuvatyypit joutuvat piirtämään väh. 48-sivuisen albumin ja joka viikko yksi kisaaja tippuu. Kaikki mitä hän on siihen mennessä saanut paperille aikaan tuhotaan julkisesti. Voittaja saa miljoona euroa, muut eivät mitään - paitsi julkisen nöyryytyksen.
"Artists do not get paid! That's not art, that's prostitution!" - Gummo Bubbleman, Pussey! (Dan Clowes)
-
Esitelläänkö näitä sarjakuvia nyt esmes Aamulehden (Hesarin?) sivuilla, tai tuleeko uutinen siitä, että nämä kymmenen on nyt laitettu ehdolle - kuten kirjallisuus-Finlandian kanssa on? Tuleeko kirjakauppoihin ehdokaskirjoihin laput "Sarjakuva Finlandia -ehdokas"? Nämä toisivatten sitä julkisuutta edes vähän. Eri asia miten tämmöset tavallisia talliaisia lotkauttaa. Jos tällä kertaa palkittaisiin joku tuntemattomampi ja vähemmän myyty teos, niin siitä näksisi miten palkinto oikeasti vaikuttaa myyntiin.
Timo
-
Sitten ku mulla turskuaa nurkistaki rahaa, perustan omissa nimissäni säätiön joka jakaa vuosittain palkintoja vain sellaisille sarjakuville joista minä pidän. Muhaha.
Miksei jo nyt? Tarjoa kori kaljaa ja hyvät bileet sille joka tekee sun mielestä parhaan kotimaisen sarjakuvan. Etuna on, että saat kaikki sarjakuvat ilmaiseksi.
Esitelläänkö näitä sarjakuvia nyt esmes Aamulehden (Hesarin?) sivuilla, tai tuleeko uutinen siitä, että nämä kymmenen on nyt laitettu ehdolle - kuten kirjallisuus-Finlandian kanssa on? Tuleeko kirjakauppoihin ehdokaskirjoihin laput "Sarjakuva Finlandia -ehdokas"? Nämä toisivatten sitä julkisuutta edes vähän.
Mediajulkisuuden pitäisi lisääntyä kun palkinto jaetaan jo perjantaina, kulttuuritoimittajien työaikana. Kirjakauppa-laput on kunkin kirjakauppiaan oma asia, mutta viime vuonna jotkut niin teki.
-
Mä en seuraa aktiivisesti kotimaisen kirjallisuuden kenttää. Mulle on aivan sama mitä he palkinnollaan tekevät.
HAH! Kotimainen sarjakuva on osa "kotimaisen kirjallisuuden kenttää".
-
Kirjakauppa-laput on kunkin kirjakauppiaan oma asia, mutta viime vuonna jotkut niin teki.
Kuplii-organisaatio voisi lähettää kirjakaupoille lähtevien tiedotteiden mukana lappuja joita voi kiinnittää hyllyn reunaan. Jollekin vaan neonkeltaselle tai jollekin painettuja yksinkertasia lappuja, joissa on logo, kirjan nimi jne.tms. Ei kallista puuhaa.
Vai oliko asia jo näin?
Timo
-
Mä nakkelen mielelläni kiviä viime vuodenki suuntaan. Näin just eilen telkkarista jotain modernia tanssia jossa tanssijoille oli teipattu rautaputkia mm. suuhun ja perseeseen enkä voinu huvittuneisuuteni keskellä olla ajattelematta että viime vuoden voittajan valitsija on nimenomaan tämän alan asiantuntija.
Tässä juuri se syy miksi valitsijana pitää olla joku kentän ulkopuolelta. Tuokin performanssi oli varmasti suomen tanssitaiteen sisäsiittoisen piirin mielestä todella erikoisen hieno esitys, miksei jopa tanssi-finlandian arvoinen.
Siellä ne nyt Uotinen ja kaverinsa lukevat kvaakkia kyynel silmäkulmassa ja kiroavat, että on se Kaltsu tyhmä mies kun ei tajua minkään uuden ja hyvän päälle. Aina pitäisi vaan olla sitä samaa mikä on nähty jo tuhanteen kertaan aiemminkin.
Ei sarjakuvien lukeminen tai niiden arvostaminen ole mikään korkeampia tutkintoja vaativa ihmesuoritus. Kyllä kuka tahansa – varsinkin joku perussivistynyt järjellä varustetty yksilö – pystyy lukemaan kasan sarjiksia ja muodostamaan niistä ihan perustellun mielipiteen. Tavallisille lukijoillehan näitä kai tehdään?
Nimenomaan ei pidä mennä siihen, että sarjakuvapiirien myyttinen sisäpiiri jakaa vuosi vuodelta palkintoja toisilleen. Kehutaan, kannustetaan ja tehdään aina vaan sisäänpäinkääntyneempää kuonaa mistä kukaan ulkopuolinen ei voi eikä halua ymmärtää yhtään mitään.
-
Kirjakauppa-laput on kunkin kirjakauppiaan oma asia, mutta viime vuonna jotkut niin teki.
Tähän pitää sen verran kommentoida, että viime vuonna kysyin paikallisessa Suomalaisessa aikovat he mitenkään esitellä Sarjakuva-Finlandia ehdokkaita. Myönsivät heti etteivät olleet koko asiaa muistaneet, mutta kun seuraavan kerran kaupassa kävin, niin kaikki ehdokkaat olivat esillä Sarjakuva-Finlandia ehdokkaat -lapun alla. Tiedä sitten lisäsikö myyntiä/kiinnostusta, mutta ainakin olivat paraatipaikalla.
-
Jarmon tavoin pidän itse hyvänä, että palkinnosta päättää joku kuvioiden ulkopuolinen henkilö. Uotinen oli hyvä tuomarivalinta viime vuonna.
Sen sijaan karsintaraadin pitäisi mielestäni koostua sarjakuva-alan ammattilaisista. Pekka Lehtosaari on hyvä veto, hänhän oli viime vuonna Hännisen Villen kanssa tv:ssä haukkumassa kärkikymmenikön valintaa. Ja Outi Vanamo on loistava valinta. Sitä en ole vielä hahmottanut, miksi raadissa on manga-asiantuntija ja tamperelainen lukiolainen. Mitä järkeä siinä on?
Joka tapauksessa paremmanoloinen esiraati kuin viime vuonna mun mielestäni.
-
Itse tuumisin, että palkinnon valitsijan on hyvä olla sisäpiirin ulkopuolelta, mutta kuitenkin jollain tavalla asiaan liittyvä. Esimerkiksi joku ihminen lähellä sarjakuvaa olevien taidealojen, kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin tai elokuvan tai miksei myös teatterin alalta olisi mitä mainioin valinta. Näin saataisiin varmasti myös tämä julkisuuspuoli hoidettua.
-
Esimerkiksi joku ihminen lähellä sarjakuvaa olevien taidealojen, kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin tai elokuvan tai miksei myös teatterin alalta olisi mitä mainioin valinta. Näin saataisiin varmasti myös tämä julkisuuspuoli hoidettua.
"Oikeista" Finlandioista syrjityt Panu Rajala ja Jari Tervo?
-
"Oikeista" Finlandioista syrjityt Panu Rajala ja Jari Tervo?
Nimenomaan Tervo tai entinen kaverinsa Tabermann olisivat mitä mainioin valinta.
Voisivat sitten vaikka naistenlehtiin avautua pari sivua kirjapinon keskeltä. Semmoisen lämminhenkisen jutun mikä saa Elegiat ja Kajaanit suihkuamaan kaupan hyllyiltä ostoskoreihin.
-
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7779.msg239015.html#msg239015
Olen täysin samaa mieltä Jarmon kanssa.
-
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7779.msg239015.html#msg239015
Olen täysin samaa mieltä Jarmon kanssa.
Samoin. Lisäksi voisin heittää semmoisen nimen kuin Outi Nyytäjä. On ollut sarjakuvienkin kanssa tekemisissä. Opettanut dramaturgiaa sarjakuvantekijöille joskus.
TImo
-
Tuomariksi siis "ei asiantuntija, mutta jollain tavalla asiaan liittyvä julkisuuden henkilö" ...eli minä! \o/
-
Tuomariksi siis "ei asiantuntija, mutta jollain tavalla asiaan liittyvä julkisuuden henkilö" ...eli minä! \o/
Onk se ennalta sovittu lahjussumma ny tarpeeksi vai vieläkö pistetään inflaatiokorotusta peliin?
-
Tässä juuri se syy miksi valitsijana pitää olla joku kentän ulkopuolelta. Tuokin performanssi oli varmasti suomen tanssitaiteen sisäsiittoisen piirin mielestä todella erikoisen hieno esitys, miksei jopa tanssi-finlandian arvoinen.
Sun mielestä tanssi-finlandia pitäisi siis joka vuosi jakaa Irmalle Espoosta koska hänen sulokas keikkumisensa vähissä vaatteissa tangon ympärillä miellyttää sun ja hemmetin monen muun esteettistä silmää enemmän ku Pertsan autistinen vääntelehdintä parketilla? Irma Irma! Näytä tissit!
Mun mielestä tanssitaide on jotain mitä mä en tajua eikä mun tartte mennä Uotiselle sanomaan mikä mun mielestä on hyvää tanssia ja mikä ei. Eiköhä Uotisella oo huomattavasti enemmän kompetenssia nähdä mikä on omaperäistä ja taidokasta, ehkä jopa ajatuksella ja rakkaudella tehtyä tanssitaidetta ku mulla tai sulla. Eihän se oo multa tai sulta tai Irmalta pois vaikkei Uotinen arvostakaan. Irma Irma! Näytä pimppi!
Ei sarjakuvien lukeminen tai niiden arvostaminen ole mikään korkeampia tutkintoja vaativa ihmesuoritus. Kyllä kuka tahansa – varsinkin joku perussivistynyt järjellä varustetty yksilö – pystyy lukemaan kasan sarjiksia ja muodostamaan niistä ihan perustellun mielipiteen. Tavallisille lukijoillehan näitä kai tehdään?
Tavalliselle lukijalle? Siis sille joka tykkää Aku Ankasta ja Karvisesta? Emmä ainakaan halua tehdä mitään sille tyypille vaikka muuten mahdollisimman viihteellistä ja helppolukuista sarjakuvaa olen aina pyrkinytkin tekemään.
Siis oikeasti. Miksi edes muodostamaan mitään palkintoraateja, mikäli tosissanne haluatte karistaa kaiken elitismin kilpailun harteilta? Miksei palkintoa voisi vain suoraan antaa vuoden myydyimmälle albumille?
Nimenomaan ei pidä mennä siihen, että sarjakuvapiirien myyttinen sisäpiiri jakaa vuosi vuodelta palkintoja toisilleen. Kehutaan, kannustetaan ja tehdään aina vaan sisäänpäinkääntyneempää kuonaa mistä kukaan ulkopuolinen ei voi eikä halua ymmärtää yhtään mitään.?
Hupsu kauhukuva. Miten ihmeessä sä onnistutkaan näkemään asian niin että on olemassa vain sellaista sarjakuvaa josta kaikki tykkää tai sellaista sarjakuvaa jota kaikki vihaa (paitsi ne pari hassua elitistiä)?
Mä en näe että sarjakuvaa viihdemuotona onnistuu tappamaan mikään. Sen sijaan sarjakuva monipuolisena taiteenlajina on edelleen (vaikka parannusta onkin viime vuosina tapahtunut) lapsipuolen asemassa kun vertaa muihin taiteenlajeihin ja niiden saamaan arvostukseen esimerkiksi apurahoja jaettaessa. Tän arvostuksen ja hiukan erilaistenki sarjakuvien hengissä pysymisen perään mä huutelen. Se että alan harrastajienki mielestä sarjakuva on vain helposti lähestyttävää viihdettä ja sellaisena kuuluuki pysyä, ei asiaa auta.
Mutta hei, ei enää jaksa jankata. Summasummarum, meikäläisestä sarjakuvienki arviointi vaatii lajin ja sen konventioiden ja sen historian jonkinlaista erityistuntemusta ja teistä ei. Tuli selväksi.
-
Ai niin. Pakko tilittää vielä yhdestä asiasta kun tuli tuosta yleisestä arvostuksesta puhetta. Tiedättekö mikä on yleisin mulle esitetty kysymys kun tulee puhetta siitä että teen tai olen tehnyt sarjakuvia? Mikä on mun sarjakuvahahmon tai -hahmojen nimi ja missä lehdessä niitä on ilmestyny!?
Veikkaan ettei kirjailijoilta tai elokuvaohjaajilta kysellä vastaavanlaisia typeryyksiä.
-
"Mikä sun romaanihahmon nimi on?" ;D
Timo
-
Miksei palkintoa voisi vain suoraan antaa vuoden myydyimmälle albumille?
Olisi tainnut viime Sarjakuva-Finlandia-Palkinto myyntilukujenkin perusteella mennä samalle tekijälle - taide ja kaupallisuus kohtaavat joskus kauniilla tavalla.
-
Nythän siellä valintaraadissa on mukana niin tunnustettua sarjakuva-asiantuntijaa kuin ns. tavallista lukijaakin, ja tuskinpa raatiin valittua lukiolaistakaan on vedetty kehiin ihan pystymetsästä, Akun ja Karvisen parista. En tiedä.
Ja kun mietitään viimevuotisia finalisteja, niin loppusuoralla oli mukana sentään Tommi Musturin "Toinen Toivon kirja" sekä kaksi viime vuoden kenties hienointa ja teemoiltaan komeinta kotimaista, Anne Muhosen "Ada" ja Tiitu Takalon "Kehä". En pidä perusteltuna väittää, että noiden edellämainittujen ehdokkaiden valossa kilpailuraati haluaisi mukaan vain "helposti lähestyttävää vihdettä" tai vähentäisi taiteenlajin yleistä arvostusta Sarjakuva-Finlandiaa jakamalla.
-
Suomalaiset tykkäävät, jos albumeista puhutaan, Mitä Suomi lukee -listan perusteella K. Siilistä, B. Virtasesta, V & Wagnerista, Maisasta ja Kaarinasta, Fingerporista jne. Ovatpa joskus olleet ihan ykköstilallakin! Ei huano.
-
Musta vois vetää jonkinlaisen rajan strippi/kokoelma lyhyitä juttuja -albumeiden ja yhden yhtenäisen tarinan sisältävien albumeiden välille. Niitä ei voi eikä pidä verrata keskenään.
-
Se että alan harrastajienki mielestä sarjakuva on vain helposti lähestyttävää viihdettä ja sellaisena kuuluuki pysyä, ei asiaa auta.
Hetkinen, voit ihan vapaasti valehdella alan harrastajien mielipiteistä niille, jotka eivät niistä mitään tiedä, mutta puhut nyt meille.
Sarjakuva-Finlandiaa ei myönnetä sarjakuvataiteen platoniselle ideaalille. Se jaetaan "ansiokkaalle sarjakuva-albumille". Sanopa minulle, kuka on niin päästään sekaisin, että kuvittelee sarjakuva-albumin voivan ansioitua ainoastaan yhdellä tavalla; että sarjakuvalle on olemassa objektiivinen ja absoluuttinen mitta; ja kun Sarjakuva-Finlandian valintaraati ja diktaattori ovat ideaalisen sarjakuvan nimenneet, sen jälkeen kaikkien sarjakuvantekijöiden on pyrittävä jäljittelemään tuota teosta.
Puhut nyt meille. Me tiedämme kyllä, että Sarjakuva-Finlandiassa on on paljolti kyse PR:stä. Sarjakuvan änkemisestä valtamediaan, halusi se sitä tai ei. Ehkä tänäkin vuonna onni suosii populääriä sarjakuvaa. Ehkä se saa jotkut sarjakuvantekijät viskaamaan kynänsä nurkkaan ja purnaamaan, että pitääkö tässä nyt ruveta kosiskelemaan rahvasta, että saa mitään kunnioitusta.
Mutta taiteilijat ovat aina joutuneet taiteilemaan tuolla veitsenterällä. Tehdäkö sitä, mitä sisäinen palo pakottaa tekemään, vai sitä mitä yleisö janoaa. Sarjakuvataiteilijat eivät ole poikkeus. He eivät olleet poikkeus ennen Sarjakuva-Finlandiaa, ja he eivät tule olemaan poikkeus sen jälkeen.
Se, että olemme eri mieltä Sarjakuva-Finlandiasta, ei tarkoita että me haluamme sarjakuvan olevan sitä tai tätä.
Saat olla eri mieltä. Saat purnata. Mutta älä yritä valehdella meille päin naamaa siitä, mitä me olemme mieltä.
-
Saat olla eri mieltä. Saat purnata. Mutta älä yritä valehdella meille päin naamaa siitä, mitä me olemme mieltä.
Älä syytä minua valehtelusta vain sen takia että olen käsittänyt asian väärin.
-
Älä syytä minua valehtelusta vain sen takia että olen käsittänyt asian väärin.
Taisin muistaa Hanlonin partaveitsen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanlonin_partaveitsi) väärinpäin.
-
Sun mielestä tanssi-finlandia pitäisi siis joka vuosi jakaa Irmalle Espoosta koska hänen sulokas keikkumisensa vähissä vaatteissa tangon ympärillä miellyttää sun ja hemmetin monen muun esteettistä silmää enemmän ku Pertsan autistinen vääntelehdintä parketilla? Irma Irma! Näytä tissit!
Mmm... no minun mielestä ehkä kyllä, mutta minä en nyt olekaan sellainen fiksu perussivistynyt tyyppi jota palkinnonjakajaksi peräänkuulutin. Myönnä nyt vaan että itsekin pitäisit Irmasta enemmän.
Eiköhä Uotisella oo huomattavasti enemmän kompetenssia nähdä mikä on omaperäistä ja taidokasta, ehkä jopa ajatuksella ja rakkaudella tehtyä tanssitaidetta ku mulla tai sulla.
Ei, se on alaa liian lähellä ja sen tähden sokea.
Hupsu kauhukuva. Miten ihmeessä sä onnistutkaan näkemään asian niin että on olemassa vain sellaista sarjakuvaa josta kaikki tykkää tai sellaista sarjakuvaa jota kaikki vihaa (paitsi ne pari hassua elitistiä)?
Siis minähän juuri olen sitä mieltä että perusjärkevä tyyppi pystyy valitsemaan hyvän voittajan. Vastaavasti kärjistäen, sinun mielestäsi kukaan muu kuin sisäpiirin elitisti ei pysty erottamaan hyvää sarjakuvaa karviksesta?
Mutta hei, ei enää jaksa jankata. Summasummarum, meikäläisestä sarjakuvienki arviointi vaatii lajin ja sen konventioiden ja sen historian jonkinlaista erityistuntemusta ja teistä ei. Tuli selväksi.
Vähän jyrkästi ilmaistu, mutta periaatteessa oikein. Selvennetään nyt sen verrarn, että "kunnollinen" kriittinen arviointi & analyysi vaatii paljonkin taustatietoa. Hyvän erottaa huonosta vähemmälläkin. Ei mikään yksi henkilö eikä raati pääse "oikeaan" lopputulokseen kuitenkaan, ei löydy kymmenestä erityylisestä taideteoksesta tai räpellyksestä absoluuttisesti parasta.
-
Taisin muistaa Hanlonin partaveitsen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanlonin_partaveitsi) väärinpäin.
Ootko Rami koskaan miettiny et sulla saattais olla moneen keskusteluun muutaki annettavaa kuin tuon retoriikkaan takertumisen tai sen että kaivat seuraavaksi esiin jonku ketjun tai kommentin joka osoittaa kuinka paljon mulla on keskusteluihin annettavaa.
Mmm... no minun mielestä ehkä kyllä, mutta minä en nyt olekaan sellainen fiksu perussivistynyt tyyppi jota palkinnonjakajaksi peräänkuulutin. Myönnä nyt vaan että itsekin pitäisit Irmasta enemmän.
Irma on ihana!
-
Ootko Rami koskaan miettiny et sulla saattais olla moneen keskusteluun muutaki annettavaa kuin tuon retoriikkaan takertumisen tai sen että kaivat seuraavaksi esiin jonku ketjun tai kommentin joka osoittaa kuinka paljon mulla on keskusteluihin annettavaa.
En silloin, kun keskustelukumppani osoittaa henkeäsalpaavaa halveksuntaa koko keskustelunaihetta kohtaan. Se tekee suuremman panostamisen hyvin turhan tuntuiseksi.
Mutta vakavasti, onko vaikutelmasi tosiaan ollut se, että ne meistä, jotka emme pidä täysin pöyristyttävänä sitä että Sarjakuva-Finlandian lopullisen voittajavalinnan tekee maallikko, haluavat sarjakuvan olevan vain viihdettä? Että Sarjakuva-Finlandiasta on yhtäkkiä tullut meidän standardimme sille, mitä sarjakuvan pitää olla? Miten? Miten olet voinut päätyä tähän vaikutelmaan?
-
Suomalaiset tykkäävät, jos albumeista puhutaan, Mitä Suomi lukee -listan perusteella K. Siilistä, B. Virtasesta, V & Wagnerista, Maisasta ja Kaarinasta, Fingerporista jne. Ovatpa joskus olleet ihan ykköstilallakin! Ei huano.
Kaikki ovat strippi- tai vastaavia kokoelmia. Kokonaisia albumeita pitkin tarinankaarin ei näy. Mahtaisko jossain vaiheessa tulla... en tiä.
Timo
-
Mutta vakavasti, onko vaikutelmasi tosiaan ollut se, että ne meistä, jotka emme pidä täysin pöyristyttävänä sitä että Sarjakuva-Finlandian lopullisen voittajavalinnan tekee maallikko, haluavat sarjakuvan olevan vain viihdettä? Että Sarjakuva-Finlandiasta on yhtäkkiä tullut meidän standardimme sille, mitä sarjakuvan pitää olla? Miten? Miten olet voinut päätyä tähän vaikutelmaan?
"Helposti" ei taida kelvata vastaukseksi?
Olen erittäin taitava näkemään vain äärisävyjä ja tykkään kärjistää. Pahoitteluni siitä että yritin lokeroida sua ja muita kanssa-kvaakkaajiani näin mielivaltaisesti.
Mutta taiteilijat ovat aina joutuneet taiteilemaan tuolla veitsenterällä. Tehdäkö sitä, mitä sisäinen palo pakottaa tekemään, vai sitä mitä yleisö janoaa. Sarjakuvataiteilijat eivät ole poikkeus. He eivät olleet poikkeus ennen Sarjakuva-Finlandiaa, ja he eivät tule olemaan poikkeus sen jälkeen.
Tai saada yleisön janoamaan sitä mitä sisäinen palo pakottaa tekemään. Niinpä niin. Maailma jatkaa radallaan, sai Sarjakuva-Finlandian kuka tahansa, oli sitä jakamassa kuka tahansa ja olin mä mitä mieltä hyvänsä.
Musta on vaan niin mukava ajatella että tällainen palkinto voisi muuttaa maailmaa yhdessä yössä.
-
Musta on vaan niin mukava ajatella että tällainen palkinto voisi muuttaa maailmaa yhdessä yössä.
Eikö se sitten muuttanut? Sarjakuvapiireissä ei ole ikinä riidelty niin paljon kuin tämän Finlandian ympärillä.
-
Johan tuolla ircissä arveltiin että tästä kehkeytyy Kova länsi kakkonen.
Onsse keskustelu niin asiallisempaa tuolla "aikuisten kvaakin" puolella:
http://www.uusisuomi.fi/kysely/olisiko-jari-tervon-troikka-ansainnut-finlandia-ehdokkuuden
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jarmovirmavirta/tieto-finlandia
-
Eikö se sitten muuttanut? Sarjakuvapiireissä ei ole ikinä riidelty niin paljon kuin tämän Finlandian ympärillä.
Ja sanotaanko, että vaikka sen palkinnon saisikin jokin eliittisarjakuvantekijä karvispiirtäjän sijasta, aivan taatusti toinen eliitin edustaja kitisisi jossain, kuinka meni väärälle ja palkinnon saajakin mutisisi, että mitä tämmöisellä pellepalkinnolla nyt tekee, olisivat antaneet mieluummin sen hatun.
Pienissä piireissä syntyy riidat rahasta ja tunnustuksesta. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Älyttömintä olisi, jos se pieni piiri jakaa palkintoja toisilleen kuten mainonnan maailmassa. Ulkopuolinen palkinnon valitsija on mielestäni ihan hyvä asia. Se, että hän on ulkopuolinen, ei tarkoita, että hän on täysin sarjakuvalukutaidoton. Eivät sarjakuvatkaan ole mitään salatiedettä. Mutta hyvä vain jos erilaiset teokset, taide-scheiße ja viihde-scheiße, saavat julkisuutta. Julkisuus, joka tuo sarjakuvia esille, ei voi olla huonoa.
-
Ulkopuolinen palkinnon valitsija on mielestäni ihan hyvä asia.
Hyvä ainakin siinä mielessä, että siinäkin syntyy taas selvää eroa Puupäähattuun, jonka sitten jakaa se sarjakuvan "sisäpiiri".
Huono siinä mielessä, jos palkinnon jakaja ei oikeasti lue kauheasti sarjakuvia (sarjakuvia lukevat siis MUUTKIN kuin sisäpiiriläiset!). Uotinenkinhan totesi, ettei nuoruusvuosiensa jälkeen ollut liiemmin sarjakuvia selaillut. Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan. Perspektiivi on aina hyvä asia. Perspektiivi tässä tapauksessa tarkoittaa siis mahdollisimman monipuolista sarjakuvien lukemista. Koska palkinto on aina teoskohtainen ja ulkopuolisen tuomarin myöntämä, ei mistään muusta tarvitse välittääkään (esim. tekijän muusta tuotannosta ja palkinnoista tai ulkosarjakuvallisista tekijöistä kuten pärstävärkistä tai sisäpiirin kaunoista).
Eli ulkopuolinen tuomari vaikka Suomen piparkakkuskenestä olisi ok, kunhan se vaan oikeasti lukisi sarjakuvia. Mistä niitä hyviä sarjakuvanlukijoita oikein löytää?
-
Mistä niitä hyviä sarjakuvanlukijoita oikein löytää?
Ei ole helppoa. Taitaa sarjakuvanlukijaksi tunnustautuminen olla leimaavampaa kuin pornofilmien harrastus. Jälkimmäisessä sentään on vain ylikehittynyt libido ja kova äiä, kun taas sarjakuvien harrastaja on automaattisesti vähän jälkeenjäänyt tai muuten lapsellinen.
Mutta olisiko vaikka väijytys akateemiseen ja heti kun eksyy joku arvokkaan näköinen sarjisosastolle niin taklataan ylläköllä ja väännetään kättä niskaanpäin kunnes suostuu?
-
Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan.
Minä taas olen käsittänyt, että osaltaan juuri tähän perustuu Finlandian kiehtovuus eli mahdollisuus samastua. Kirjojen lukeminen on meidän jokaisen etuoikeus ja osaamme niin tehdä. Esiraati eli ammattilaiset tekevät valinnat ja kirjallisuuden kannalta "tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan. Olkoonkin, että se pulliainen voi sitten olla esim. tunnettu poliitikko tms. Se antaa meille muillekin pulliaisille tarttumapintaa ja mahdollisuuden kritisoida valintaa ja oikeuden kommentoida.
-
Ja se valitsijan ulkopuolisuus vie myös vastuun pois siltä ns. sisäpiiriltä. Siis kaikkein pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi siis se, että joku sarjakuvantekijä tai kvaakilainen siis valitsisi Sarjakuva-Finlandia. Se siis vasta repisi rivit rikki.
-
Esiraati eli ammattilaiset tekevät valinnat ja kirjallisuuden kannalta "tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan.
Ovat kirjallisuusosastolla mun mielestä vähän luopuneet noista ihan tavallisimmista pulliaisista. Tän vuoden diktaattori on kuitenkin Pekka Tarkka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Tarkka) ja viime vuonnakin oli muistaakseni joku aika tunnustettu kulttuuritoimittaja.
-
"tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan
Kunhan se pulliainen edes tutustuisi kaikkiin ehdokkaisiin.
-
Ovat kirjallisuusosastolla mun mielestä vähän luopuneet noista ihan tavallisimmista pulliaisista. Tän vuoden diktaattori on kuitenkin Pekka Tarkka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Tarkka) ja viime vuonnakin oli muistaakseni joku aika tunnustettu kulttuuritoimittaja.
Kaisu Mikkola. Kalevan kulttuuritoimituksen entinen ykköskasvo. Ja pienet ovat piirit kirjallisuuden puolellakin, sillä epäiltiin Hannu Väisäsen oululaisen taustan vaikuttaneen valintaan.
-
Kaikki ovat strippi- tai vastaavia kokoelmia. Kokonaisia albumeita pitkin tarinankaarin ei näy. Mahtaisko jossain vaiheessa tulla... en tiä.
Täh? Mut eikö esim. Kajaani oo juurikin pidempi tarina, sarjakuvaromaani? Mä en pysty vertaamaan sitä ja vaikka Viiviä ja Wagneria saati omia tuotoksiani mitenkään keskenään!
Huono siinä mielessä, jos palkinnon jakaja ei oikeasti lue kauheasti sarjakuvia (sarjakuvia lukevat siis MUUTKIN kuin sisäpiiriläiset!). Uotinenkinhan totesi, ettei nuoruusvuosiensa jälkeen ollut liiemmin sarjakuvia selaillut. Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan.
Ja mä olen PIIRTÄNYT sarjakuvia koko pienen ikäni oikeastaan tutustumatta muihin sarjakuviin sen kummemmin. Sen kuin vain oon kertoillut pieniä juttuja kuvin. Vasta nyt myöhemmin, tultuani mukaan tähän "skeneen" oon alkanut oikeasti "kunnolla" lukemaan ja pitämään hyvinkin erilaisista sarjakuvista (muistakin kuin Hevoshullusta ja Calvin&Hobbesista). So, tell me, what am I doing wrong here?
Musta on helvetin hienoa, että ihmiset lukee sarjakuvia ja piirtää niitä ja saa niistä jotain elämiinsä. Musta on helvetin hienoa tulla toimeen (ainakin toistaiseksi) tekemällä niitä ja saada palautetta ja tunnustusta niin sisäpiiriltä kuin ei-sisäpiiriltäkin. Musta olis helvetin hienoa jos nää riitelyt täällä ratkaistaisiin mieluumin kasvotusten, PAINIMALLA.
Perkele!
(Ja jos joku nyt ihmettelee, miks vedän itteni mukaan tähän, niin en siksi että kerjäisin jotain hyväksyntää ja huomiota, vaan siksi että kyllä muakin kiinnostaa mitä Suomen sarjakuvaskenessä tapahtuu koska koen olevani osa sitä).
-
Täh? Mut eikö esim. Kajaani oo juurikin pidempi tarina, sarjakuvaromaani?
Eikäkun, huomasithan, että kommentoin tätä:
Suomalaiset tykkäävät, jos albumeista puhutaan, Mitä Suomi lukee -listan perusteella K. Siilistä, B. Virtasesta, V & Wagnerista, Maisasta ja Kaarinasta, Fingerporista jne.
Eivät ole siis kansansuosikit pitkiä sarjakuva-albumeita, saati s-romaaneja.
Timo
-
Ei ole helppoa. Taitaa sarjakuvanlukijaksi tunnustautuminen olla leimaavampaa kuin pornofilmien harrastus. Jälkimmäisessä sentään on vain ylikehittynyt libido ja kova äiä, kun taas sarjakuvien harrastaja on automaattisesti vähän jälkeenjäänyt tai muuten lapsellinen.
Mutta olisiko vaikka väijytys akateemiseen ja heti kun eksyy joku arvokkaan näköinen sarjisosastolle niin taklataan ylläköllä ja väännetään kättä niskaanpäin kunnes suostuu?
Mistä Jarmo nyt näitä hyviä ideoitaan suoltaa? : :laugh:
Tietysti voisi yrittää tarkkailla kirjallisuuden, kuvataiteen tai elokuvantekijöiden tuotoksia: mahtaisiko niistä löytyä sarjakuvavaikutteita? Olisikohan vaikka Riku Korhonen (mainion Lääkäriromaanin kirjoittaja) lukenut sarjakuvia? Gallup alan ammattilaisille voisi kartoittaa tilannetta.
Mahdollisista valitsijoista tulee mieleen Veltto Virtanen, joka tilasi eduskuntataloonkin jonkin sarjakuvalehden, muistaakseni Tex Willerin. Vai rajaako juuri tämä hänet pois - ettäkö massasarjakuvan lukija muka voisi arvioida taidesarjakuvan parhaimmistoa?
-
Tohtori Arajärvi, kulttuuriministeri Stefan Wallin, toimitusjohtaja Jari Sarasvuo... he ovat kaikki tunnettuja kuvasarjojen ystäviä ja lukijoita. Siinä meillä hyvät "diktaattorit" Sarjakuva-Finlandian tulevaisuutta ajatellen. Tai iskelmätaiteilija Anssi Kela!
Ja Norpatti on totta kai oikeassa, että muodoltaan ja lukutavaltaan hyvin erilaisia taideteoksia on varsin vaikea, ellei mahdoton, verrata toisiinsa. Se pätee silti mielestäni myös albumeihin. Miten verrata Metiä ja Sarasvatin hiekkaa keskenään? (Tosin kumpikaan ei näytä olevan ehdokaslistalla, mitä ihmettä...) Tai Mämmilää ja Oblivion High'ta? Tai Nicholas Grisefothia ja Elegiaa? Emmä vaan tiedä.
Mutta se on tasan varmaa, että tämä vuosi on yksi parhaita kotimaisen sarjakuvan vuosia koskaan!
-
Tai iskelmätaiteilija Anssi Kela!
Et kehtoo kiroilla!
Mitä tulee sisäpiiriläisyyteen, niin sikäli se on totta, että sarjakuvia lukevia on maassamme toista miljoonaa, mutta aidosti niitä harrastavia ehkä 10.000. Näistä aktiivisesti kvaakkaavia noin kymmenesosa.
-
Ja mä olen PIIRTÄNYT sarjakuvia koko pienen ikäni oikeastaan tutustumatta muihin sarjakuviin sen kummemmin. Sen kuin vain oon kertoillut pieniä juttuja kuvin.
Voihan sitä vaikka tanssia takapihalla koko ikänsä, vaikka tosi hyvinkin, mutta tuskin silti olisi kovinkaan pätevä arvioimaan Tanssi-Finlandiaa...
Ei nyt Milla puhuttu sinusta (ellei sua ole jo kysytty vuoden 2008 Sarjakuva-Finlandian tuomariksi - mikä olisi tietysti vähän epäilyttävää, koska ehdollakin olet). Mutta täällä onkin tullut jo ihan hyviä "sarjakuvalukijapaljastuksia" diktaattoriehdokkaiksi. Asiantuntevan tuomarin voi siis napata muualtakin kuin Merihovin saunasta.
-
Eikäkun, huomasithan, että kommentoin tätä:
Eivät ole siis kansansuosikit pitkiä sarjakuva-albumeita, saati s-romaaneja.
Onhan se päivittäinen tai muuten säännöllisesti ilmestyvä strippi aivan älyttömän hyvä "piilomainos" albumille! Myös huumori näyttää olevan se viisasten kivi, jolla tehdään sarjakuva-alalla kultaa.
Uusi Mämmilä-albumi "Kiinalainen juttu" ei vielä ole näkynyt myyntilistoilla. Onko se jo liian totista kerrontaa? Vai liian kallis? Se on silti sopivasti välimaastossa: sekä humoristinen että vakava, sekä (sunnuntai)strippimäinen että romaanimainen, sekä realistinen että karikatyyrinen jne., jotta sekin voisi olla vahva voittajaehdokas. Riippuu lukijasta.
-
Medianäkyvyys maksimoituu, jos Tanja Karpelan saisi ylipuhuttua valitsijaksi. ;)
-
Medianäkyvyys maksimoituu, jos Tanja Karpelan saisi ylipuhuttua valitsijaksi. ;)
Katsos kun ei ihan Ruususta. Taustalle vaikka se "anna pesää" -sarjakuva...
-
Jukka Kemppinen olisi hyvä valistunut diktaattori tässä asiassa.
-
Katsos kun ei ihan Ruususta. Taustalle vaikka se "anna pesää" -sarjakuva...
Hyviä ehdokkaita kumpainenkin, ja ns. alalta: entinen kulttuuriministeri ja entinen kirjailija.
-
Voihan sitä vaikka tanssia takapihalla koko ikänsä, vaikka tosi hyvinkin, mutta tuskin silti olisi kovinkaan pätevä arvioimaan Tanssi-Finlandiaa...
Ei nyt Milla puhuttu sinusta (ellei sua ole jo kysytty vuoden 2008 Sarjakuva-Finlandian tuomariksi - mikä olisi tietysti vähän epäilyttävää, koska ehdollakin olet). Mutta täällä onkin tullut jo ihan hyviä "sarjakuvalukijapaljastuksia" diktaattoriehdokkaiksi. Asiantuntevan tuomarin voi siis napata muualtakin kuin Merihovin saunasta.
Mä menisin oikein mielelläni valitsemaan tanssifinlandiaa!
Ja tiedän, ettei puhuttu musta, (HÄ?! KENESTÄ ihmiset muka puhuu jos ei MINUSTA?) Mä vain tykkään verrata kaikkea itseeni kun ei muitakaan tuu mieleen. Jee!
Kyl tää kvaakki on niin kiva leikkipaikka! Aina ku tääl käy tekee mieli vaan alkaa tanssia ja laulaaaaa! Ei muuta kun seuraavaksi osallistumaan iskelmä-finlandia kisaan ja sitten kirjottamaan kirjaa!
I´ll get my coat.
-
I´ll get my coat.
Mutta tuu silti takaisin. Musta noi sun mielipiteet oli hyviä ja oikeeseen osuvia.
-
Oonko mä ainoo joka enää välittää? Oonko mä ainoo joka on sitä mieltä että Sarjakuva-Finlandia tällaisenaan ei oo omiaan nostamaan sarjakuvan yleistä arvostusta vaan pikemminki päinvastoin?
Vastausten perusteella et ole ainoa, mutta siitä huolimatta olette kaikki väärässä. :)
Sarjakuvan yleiseen arvostukseenTM vaikuttaa eniten se minkä verran ne tuottavat tekijöilleen rahaa ja mainetta.
Miksei sarjisfinlandiaa voi nähdä esimerkiksi vain markkinoinnin työkaluna? Kustantajien kannattaa tietenkin myös itse mainostaa ehdokkuuksiaan, sen sijaan että odottavat kaiken promoamisen tulevan SF-organisaatiolta.
Monet normaalisti fiksun oloiset ihmiset tuntuvat tässä keskustelussa (ja kuohunnassa ylipäätään) lähtevän siitä että valittu teos olisi paras. Tai ainakin pelkäävät sitä että muut pitävät sitä parhaana (jonkun muun parhaimman sijaan).
Tämä ei ole mikään ihme, sillä sama harha tuntuu ulottuvan myös kirja-finlandioihin. Saattaa tulla pienenä shokkina, mutta Sarjakuva-Finlandian voittaja ei ole paras vuoden kuluessa ilmestynyt albumi vaikka sen valitsisi itse Martti Ahtisaari. Sen sijaan Sarjakuva-Finlandia -ehdokkuus on sekä kauppiaille että lukijoille yksi vihje siitä mihin teokseen kannattaa ehkä tarttua ja mitä rummuttaa.
Toki harhaisuuteen voi olla syynä myös lisääntynyt kilpailuhenkisyys (joka saralla). Sen annetaan pesiä myös kulttuurin puolella, koska mahdollisesti kilpailu parantaa tuloksia. Ehkä se parantaakin, mutta samalla pakonomainen teosten järjestykseen paneminen myös tyhmentää niistä käytyä keskustelua (mot).
Timon huomio siitä että valtaosa kisaajista on strippikokoelmia (tai vastaavia) on hyvä. Sitä voisi pohtia pidempäänkin, mutta pohdinta ei muuttaisi sitä että pitkiä tarinoita vertaileva palkinto olisi toistaiseksi mahdoton toteuttaa. Hyvä kun näillä julkaisumäärillä on saatu uskottavasti edes tämän tyyppinen vertailu aikaan.
-
Timon huomio siitä että valtaosa kisaajista on strippikokoelmia (tai vastaavia) on hyvä.
Eikun siis yleisön suosikeista:
Suomalaiset tykkäävät, jos albumeista puhutaan, Mitä Suomi lukee -listan perusteella K. Siilistä, B. Virtasesta, V & Wagnerista, Maisasta ja Kaarinasta, Fingerporista jne.
Toivottavaa olisi, jos palkinto saisi ihmiset tarttumaan laajemmin vähän haastavampaan luettavaan, mikäli palkittava olisi joku muu kuin vitsikokoelma.
Tohtori Arajärvi, kulttuuriministeri Stefan Wallin, toimitusjohtaja Jari Sarasvuo... he ovat kaikki tunnettuja kuvasarjojen ystäviä ja lukijoita.
Minä heitän vielä kerran sekaan sitä Outi Nyytäjää. Ymmärtäisi dramaturgina pidempää tarinaa ja esillepanoa.
Timo
-
Minä heitän vielä kerran sekaan sitä Outi Nyytäjää. Ymmärtäisi dramaturgina pidempää tarinaa ja esillepanoa.
Kannatan! :)
-
Kaikki ovat strippi- tai vastaavia kokoelmia. Kokonaisia albumeita pitkin tarinankaarin ei näy. Mahtaisko jossain vaiheessa tulla... en tiä.
Tästä on selkeä teoria: mitä muita sarjakuvia luulette olevan suuren yleisön mielestä aku ankan lisäksi?
Eikä näihin ole yksittäisiä tekijöitä lukuunottamatta edes panostettu.
Ilkeä noidankehä kiertää, tutustutaan vain siihen mikä on jo tuttua. Millan Kiroileva siili rikkoi netin avulla kaavaa, mikä itsellään oikeuttaa viime vuotisen palkinnon, mutta kun kyse ei ole pelkästään siitä mikä on "paras" albumi.
Idea on naurettavuudessaan mahdoton koska parhautta on erilaista, eikä vain subjektiivisesti.
paras komedia toimii eri ehdoin kuin paras trilleri tai paras draama.
Sarjakuvamuodossa kukin vaatii oman kuvakielensä, kerronan vauhdin, ruutujaon, tyylin ja sitten on vielä se ajatussisältökin.
Stripit jyräävät koska kiitos sanomalehtien niitä jopa osataan lukea.
kyky sarjakuvalehden tai albumin, kutsui sitä romaaniksi tai kirjaksi, uupuu useimmilta.
se ettei se tällä foorumille näy ei ole ihme
se vaatii toteutuakseeen suuren yleisön kohdalla enemmän erilaisia julkaistuja albumeita ja vähintään vuoden pari aikaa, ellei kauemmin.
-
Kunhan se pulliainen edes tutustuisi kaikkiin ehdokkaisiin.
Itse katsoisin että kilpailu on saavuttanut tavoitteensa mikäli edes osa pulliaisista tarttuisi mihin tahansa ehdokkaaseen.
-
Itse katsoisin että kilpailu on saavuttanut tavoitteensa mikäli edes osa pulliaisista tarttuisi mihin tahansa ehdokkaaseen.
tai heidän teoksiinsa.
-
edes osa pulliaisista tarttuisi mihin tahansa ehdokkaaseen
tai heidän teoksiinsa.
Korjaan vitsailevan lisäyksen: tai niiden tekijöihin.
Ehdokkaita eivät ole tekijät vaan teokset.
Koko ajan tekisi mieleni muistuttaa ja tolkuttaa, kuinka nämä Finlandia-ehdokkuudet ja palkinnot kohdistuvat yksittäisille teoksille.
Silti kirjallisuuskeskustelussakin jankataan ehdolle asetettujen tai teosten sijasta, kuinka Jari Tervo tai Panu Rajala sivuutettiin. Jopa jälkimmäisen aiheena ollut Mika Waltari on vedetty henkilökohtaisen marttyyriyden kehään. Minulla heräävät aina epäilykset itse "kilpailijoiden" eli teosten kehnosta tuntemuksesta tai laiskuudesta nähdä niitä erillään tekijänsä valmiiksi muokkautuneesta julkisesta profiilista. Ja rinnakkain muiden teosten kanssa.
Muuten olen Millan kanssa samaa mieltä, että tekotavaltaan ja kerronnaltaan erilaisten sarjakuvien vertailussa voi olla suuriakin ongelmia, jos jotan absurdia absoluuttista keskinäistä "paremmuutta" halutaan löytää.
Silti olen Lietzenin jatkoteesien linjalla siinä, että sen ei tarvitse olla ongelma, jos monimuotoisuus otetaan selväksi ja tunnustetuksi pointiksi ja lähtökohdaksi. Silloin on helpompi tunnistaa ja tuoda esiin teoskohtaisia arvoja, vaikka palkinto valikoituisikin toisin perustein muualle.
Ja Lönkka saa näin ollen myös puoltoni. Minä pulliainen nimittäin tartuin aika pian esilistojen ilmestyessä useampaankin ehdokkaaseen ja luotettavien kvaak-tahojen ylistämiin haastajiinkin.
Mukavaa muuten, että kaikki ilmoitetut teokset näkyvät SF-kotisivun laidassakin vaihtuvana kuvagalleriana.
-
Silti olen Lietzenin jatkoteesien linjalla siinä, että sen ei tarvitse olla ongelma, jos monimuotoisuus otetaan selväksi ja tunnustetuksi pointiksi ja lähtökohdaksi. Silloin on helpompi tunnistaa ja tuoda esiin teoskohtaisia arvoja, vaikka palkinto valikoituisikin toisin perustein muualle.
Hyvin sanottu. Kirjallisuus-Finlandian voi saada vain romaani, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnosta kisaavat samassa kasassa romaanit, runokokoelmat ja novellikokoelmat. Eikä ongelmia ole tietääkseni ollut.
-
Ehdokkaita eivät ole tekijät vaan teokset.
Koko ajan tekisi mieleni muistuttaa ja tolkuttaa, kuinka nämä Finlandia-ehdokkuudet ja palkinnot kohdistuvat yksittäisille teoksille.
Silti kirjallisuuskeskustelussakin jankataan ehdolle asetettujen tai teosten sijasta, kuinka Jari Tervo tai Panu Rajala sivuutettiin. Jopa jälkimmäisen aiheena ollut Mika Waltari on vedetty henkilökohtaisen marttyyriyden kehään. Minulla heräävät aina epäilykset itse "kilpailijoiden" eli teosten kehnosta tuntemuksesta tai laiskuudesta nähdä niitä erillään tekijänsä valmiiksi muokkautuneesta julkisesta profiilista. Ja rinnakkain muiden teosten kanssa.
tämä olisikin ideaali ja hämmentää kyllä se idea palkinnon taustalla.
Ja yksi iso syy miksi ketju on enemmän kuin ammuksia Kova länsi 2 teokseen...
Ongelmia ei tarvitse tulla lainkaan, mutta tämän toisen kierroksen kohdalla moni on jo luovuttanut ja on vakuuttunut että asia menee heidän katsoakseen yhtä pieleen kuin viime vuonnakin.
sanonta "yrittänyttä ei laiteta" on virheellinen. Koska laiteta kääntyy nykykieleen moitita tai sätitä niin tämä ei kyllä pidä paikkaansa.
mutta siitä jos tämä nostaa yhdenkään sarjakuvan julkisuutta, ehdokkaan tai varjo-sellaisen, hyvä.
silloin palkinto on ajanut asiansa.
-
Kirjallisuus-Finlandian voi saada vain romaani
"Alun perin palkinto myönnettiin mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta vuodesta 1993 sen on voinut saada vain romaani." -Wikipedia
Muistaakseni syy oli vähemmän yllättäen se, että oikeita kirjailijoita alkoivat kyrsiä kaiken maailman runoilijapellet, etenkin kun ne joskus voittivatkin
-
"Alun perin palkinto myönnettiin mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta vuodesta 1993 sen on voinut saada vain romaani." -Wikipedia
Muistaakseni syy oli vähemmän yllättäen se, että oikeita kirjailijoita alkoivat kyrsiä kaiken maailman runoilijapellet, etenkin kun ne joskus voittivatkin
ja Sandmanin voitettua World fantasy awardin tehtiin pykälä joka estää sarjakuvien pääsyn ko.kisaan.
Bill Willingham Fableseineen varmasti kiittää.
että osaa ne "suuressa maailmassakin"
-
Minun kahden pennin mielipide on että tämä palkinto on hyvä homma koska kirjastot ja kirjakaupat asettavat ehdokasalbumit hyvin esille. Uotinen oli ok tuomari ensimmäisellä kerralla ja valitsi Siilin koska vilpittömästi piti siitä. Mutta jos palkinnon jakaa joka kerta marginaalisesti sarjakuvasta kiinnostunut julkisuuden henkilö (ehkä vielä tyyliin BB-julkkis tai joku Kanervan naisista) niin koko hommasta katoaa järjen hivenkin. Minun ehdokas tuomariksi olisi Jukka Kemppinen joka ei ole mikään diletantti näissä hommissa.
-
Voi ei! Vuoden 2008 voittaja oli nyt jossain isoissa juhlissa ja suuren yleisön käsitys sarjakuvataiteilijoista vääristyy taas. Ne ei olekaan ahdistuneita neroja, jotka on isoja Ranskassa, vaan viehkoja tyttöjä. Kutsukaa skenepoliisi! Vääränlainen mediahuomio tuhoaa ja tukahduttaa suomalaisen sarjakuvan maineen ja rikkaan potentiaalin!
-
Voi ei! Vuoden 2008 voittaja oli nyt jossain isoissa juhlissa ja suuren yleisön käsitys sarjakuvataiteilijoista vääristyy taas.
Nooh, ei hätä. Salmiakki-Filharmoniaa ei mainittu YLEn selostuksessa lainkaan. Kyl se on vaan niin, että Presidenttimme diggaa oikeasti K. siiliä. Perun sanani, jos ensi vuoden voittaja päätyy Linnaan.
-
Voi ei! Vuoden 2008 voittaja oli nyt jossain isoissa juhlissa ja suuren yleisön käsitys sarjakuvataiteilijoista vääristyy taas.
Ketkä sarjakuvataiteilijat ovat muuten aikaisemmin päässeet osallistumaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle? Ei tule ketään mieleen, mutta sen laitan yleissivistymättömyyteni piikkiin - presidentin bileitä kun ei ole koskaan tullut erityisen tarkkaan seurattua.
-
Ketkä sarjakuvataiteilijat ovat muuten aikaisemmin päässeet osallistumaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle? Ei tule ketään mieleen, mutta sen laitan yleissivistymättömyyteni piikkiin - presidentin bileitä kun ei ole koskaan tullut erityisen tarkkaan seurattua.
Käyty läpi kiroileva siili-ketjussa tästä lukien (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7313.msg241107.html#msg241107)
-
Onneksi Sarjakuva-Finlandia ei ole ainoa taidepalkinto, jonka tekee huvittavaksi se, että skene on niin pieni. Siitä huolimatta kirjallisuuden F. on aika rajattu. Siinä on piileviä ja avoimia rajoituksia (avoimet joku jo mainitsikin). Piilevät on siinä, että ehdokkaat on aina "korkeakirjallisuutta". Kotimaisen romaanin tasosta voi olla monta mieltä, mutta kylläpä esim. dekkaristit voivat Suomessa unohtaa Finlandia-ehdokkuuden. Niitä ei pidetä "arvokkaana kirjallisuutena". Ja samantapaista ajattelua pyörii Sarjakuva-Finlandiankin ympärillä. Tosin se on turhaa, koska sarjakuvaa julkaistaan Suomessa niin vähän, että tämä nykyinen kaikki kelpaa -systeemi on ehkä ainoa mahdollinen, ettei hommasta tulisi täysin epäuskottavaa.
Jorma Uotinen oli diktaattorina täysin perseestä. En ole kirjallisuuden palkinnon puolella törmännyt diktaattoriin, joka olisi elvistellyt sillä, ettei ole lapsuuden jälkeen lukenut romaaneja.
Diktaattori voi tietysti olla "pulliainen" tai siis ei-vihkiytynyt tai ei-sisäpiiriläinen, tiedätte mitä tarkoitan. Mutta ei nyt hyvä tavaton ole mitään järkeä, jos siihen tulee pulliainen, joka ei ollenkaan lue sarjakuvia. Vaikka valinta onkin mielivaltainen, ja se on diktaattorin idea, niin olisi kuitenkin ihan kiva, jos valinta perustuisi edes vähän lajituntemukseen. Siis sellaiseen lajituntemukseen, jollaisen kuka tahansa voi saada mistä tahansa taidemuodosta tutustumalla siihen vähän pidemmällä ja syvemmällä otteella kuin finalistialbumien lukeminen.
Ongelma on siinä, että aika moni käy elokuvissa, teatterissa ja lukee romaaneja. Niitä, jotka lukee muitakin sarjakuvia kuin Aku Ankkaa ja päivästrippejä, on taas todella vähän.
-
...ehdokkaat on aina "korkeakirjallisuutta".
No, olihan Sinisalo ns. genre-kirjallisuutta - ja vieläpä voitti. Ruusuvuoren Kaniikki Lupuskin on aika lähellä viihdekirjallisuutta. Isomäen scifi-juttu Sarasvatin hiekkaa ja Maarit Verrosen joku kirja ovat nekin olleet ehdokkaina.
Sitten on olemassa Finladia Junior, joka on rahasummaltaan yhtä suuri, ja sen on voittanut esimerkiksi Tatu ja Patu. Tieto Finlandian voitti joskus stadin slangi -sanakirja.
-
No, olihan Sinisalo ns. genre-kirjallisuutta - ja vieläpä voitti.
ja siitähän polemiikkiä ja älämölöä jonniin verran tuli. Vaan niin kai aina.
Sittenhän SF:n ja muunkin genrekirjallisuuden puolestapuhujana tunnettu Sinisalo otti pari askelta takapakkia ja varovaistui, eihän tää scifii oo vaan spekulatiivista fiktiota. Vissi ero, kait.
Timo
-
... eihän tää scifii oo vaan spekulatiivista fiktiota. Vissi ero, kait.
Sitähän se Sinisalo taisi selittää jo ennen Finlandiaa. Noilla esimerkeillä oli kuitenkin tarkoitus valaista, ettei ne kaikki rompsut mitään niin kauheen korkeeta kirjallisuutta ole olleet. Yhtään dekkaria ei kyllä muistu mieleen... Tai hei, Jari Tervon Myyrä on kyllä aika lähellä.
Sarjakuva-Finlandiassakin voivat mielestäni aivan hyvin kilpailla keskenään high brow ja low brow -sarjikset ja kaikki siltä väliltä.
Vaikka tanssijamestari ei sarjakuvia ehkä ole liikaa lukenut, niin hänen perusteltu lausuntonsa palkinnon perusteista ja palkitun ansioista oli sangen osuva ja aito ja sarjakuvaa ymmärtävä.
-
hänen perusteltu lausuntonsa palkinnon perusteista ja palkitun ansioista oli sangen osuva ja aito ja sarjakuvaa ymmärtävä.
Onkos tuo lausunto jossain helposti luettavissa? Kiinnostaa.
-
Tässähän se (ote lehdistötiedotteesta (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/media/sarjakuva_finlandia_lehdistotiedote_080420.pdf)):
Sarjakuva-Finlandialla palkittavan sarjakuvakirjan formaatti ja kansi herättävät heti mielenkiintoni ja uteliaisuuteni. Kirja on kaunis.
Kolme ensimmäistä aukeamaa hymyilyttävät ja viidennellä nauran jo ääneen. Muutama sivu vielä lisää ja olen täysin myyty ja lumoutunut. Samalla ihastelen viivan herkkyyttä, notkeutta ja tarkkuutta. Kuvilla on selvästi oma elämänsä. Ne ovat ladattuja ja energisiä. Teksti tukee kuvaa, esitystapa ei ole tasapäinen. Se rikkoo ajatusmalleja, se taas vaatii uskallusta, vapautta ja anarkiaa.
Kun esitystapa on vielä irti perinteisestä ruutuformaatista ja siihen lisätään ilmeisesti tekijänsä oma herkullinen kotiseutumurre, on valintani selvä. Koen oivalluksen hetkiä:
Kyky vittuuntua ja kirota on hyve! On vapauttavaa samaistua siiliin ja kirota sen kanssa.
Kiroileva siili on rakastettava olento, visuaalisesti vivahteikas eikä siinä ole mitään
pikkuporvarillisen latteaa. Tekijällä on rohkeutta, älyä ja uskallus ottaa riski.
Milla Paloniemen Kiroileva siili on syvästi inhimillinen, hauska, pirullisen terävä - yhtä
terävä kuin kuvattavansa: KIROILEVA SIILI
-
Kiitos!
Pätevät perustelut.
-
Yhtään dekkaria ei kyllä muistu mieleen... Tai hei, Jari Tervon Myyrä on kyllä aika lähellä.
Muistaakseni myös Kjell Westön "Langissa" oli mukana dekkarimaisia aineksia, mutta ei sekään tyylipuhdas genrensä edustaja ole.
-
ja siitähän polemiikkiä ja älämölöä jonniin verran tuli. Vaan niin kai aina.
Sittenhän SF:n ja muunkin genrekirjallisuuden puolestapuhujana tunnettu Sinisalo otti pari askelta takapakkia ja varovaistui, eihän tää scifii oo vaan spekulatiivista fiktiota. Vissi ero, kait.
Itse asiassa Johanna Sinisalo oli hyvin suoraselkäinen scifin ja fantasian puolestapuhuja saadessaan Finlandiapalkinnon.
Selkärangaton yksilö olisi ehkä valinnut noin kuvatun tavan, mutta ei Sinisalo.
Viljeli jo viisi kuusi vuotta ennen palkintoaan spekulatiivista fiktiota sopivampana terminä, mitä itse en allekirjoita.
Ennen päivänlaskua ei voi voitti koska se on hyvä kirja. Minusta merkittävämpi kuin muut vuonna 2000 kisanneet(ja enin osa ehdokkaita 1998-2002)
Hauskaa miten keskustelu menee siihen mikä on "hyväksyttävää" "arvostettavaa" "korkeasarjakuvallista" ilmaisua.
Dekkareissa sitä ei tietenkään voi olla eikä halpahintaisessa viihteessä muutenkaan.
En ole vakuuttunut että aku ankka ja päivästripit ovat suurinta mitä sarjakuva voi saavuttaa, mutta niitä on turha mollata.
(Vaikka itsekin olen erään lehden tilauksen peruuttanut johtuen puhtaasti päivästrippisarjan muutoksista.
Samasta syystä olin tilauksen aloittanut, mutta eri sarjan osalta.)
Ilman niitä[strippisarjoja], ilman tex willereita ja mustanaamioita, ilman korkeajännityksiä ja muita vastaavia, kyllä taisin juuri niputtaa asterixeista batmaniin samaan kastiin, meillä ei olisi näinkään isoa sarjakuvakenttää.
Mutta informaatio ei yllätä.
Sarjakuvafinlandia on hyvä idea ja jo nyt esimerkiksi akateemisen kirjakaupan verkkosivuilla se on muiden kirjallisuuspalkintojen kanssa samoilla listoilla (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/OpenCmsView?langId=-11&storeId=10052&catalogId=10001&pageId=info/Kirjallisuuspalkinnot/sarjakuva_finlandia.html). Vielä ei ole kuten finlandian kohdalla: voittaja ja ehdokkaat mutta tämä oli kierros yksi.
Jorma Uotisen perustelu on juuri sitä, perustelu. Ei heitto.
-
Vaikka tanssijamestari ei sarjakuvia ehkä ole liikaa lukenut, niin hänen perusteltu lausuntonsa palkinnon perusteista ja palkitun ansioista oli sangen osuva ja aito ja sarjakuvaa ymmärtävä.
Ei ole vaikeaa fiksun miehen kuulostaa olevan osuva, aito ja ymmärtävä vaikka ei itse asiasta tajuaisi paljoakaan.
Entä jos hän tuntisi sarjakuvaa, olisiko hän ehkä saattanut valita jonkin muun tarjolla olleista sarjakuvista?
-
Genreen katsominen on mielestäni sellainen asia, että mikäli teos on tarpeeksi hyvä, niin genre lakkaa olemasta kovin tärkeä tekijä.
Dekkari -genrestä tulee mieleen pehmeäkantiset salapoliisiromaanit.. joiden yhdenkään nimeä en nyt yhtäkkiä muista. Dekkarit ovat dekkareita. Mutta jos jostain dekkarista tulee klassikko niin siitä ei enää puhuta dekkarina, vaan sanotaan "luin hyvää dekkaria" -fraasin sijaan että "Luin Sherlock Holmesia / Agatha Christietä / Philip Marlowea / Umberto Econ Ruusun nimeä". Dekkareita silti kaikki.
Siili on hyvää kamaa, sitä lukiessa ei mieti, että "jahas, tämä nyt sitten on sitä huumorisarjakuvaa". Ainakaan minä en mieti. Jos se on hyvä niin se on hyvä, genreajattelu unohtuu.
...
Sarjakuva-Finlandiasta en mielestäni voi oikein olla vielä mitään mieltä yhden palkinnon jälkeen. Kun kymmenen palkittua on rivissä, niin mikäli ne kaikki ovat strippisarjakuvaa niin siitä voi jo muodostaa mielipiteen palkinnon jakamisperiaatteista. Kemin palkinnon luonne esimerkiksi on jo niin tuttu, että pari vuotta sitten yhdessä illassa parin oluen voimalla piirsin JP Ahosen ja KP Alareen kanssa Kemin palkintoraadin mieltymysten mukaiseksi räätälöidyn sarjakuvan. Rahapalkintoa ei tullut mutta kunniamaininta kylläkin. ;)
-
Entä jos hän tuntisi sarjakuvaa, olisiko hän ehkä saattanut valita jonkin muun tarjolla olleista sarjakuvista?
Jos minä olisin eri ihminen kuin minä olen, minä varmaankin tekisin eri valintoja kuin nyt teen.
-
Ei ole vaikeaa fiksun miehen kuulostaa olevan osuva, aito ja ymmärtävä vaikka ei itse asiasta tajuaisi paljoakaan.
Erittäinkin samaa mieltä.
Uotinen piti aidosti Kiroilevasta siilistä, ja se oli hyvä niin. En TÄSSÄ KOHTAA halua kritisoida sen enempää Uotista kuin Kiroilevaa siiliäkään. Mutta Uotinen ei omien sanojensakaan mukaan lue sarjakuvaa, ja se kyllä tekee Uotisesta huonon diktaattorin. Veikkaanpa, että tästä aiheesta ei kannata enää jatkaa.
Kirjallisuus-Finlandiassa raati katsoo IHAN VARMASTI kriittisemmin ns. kevyitä genrejä kuin ns. korkeaa genreä. Asia on aika selvä. Ja se ei ole kunniaksi Finlandialle. Eikä ole sekään, ettei palkintoa voi saada esseekokoelma tai runoteos. Mikä vääryys! Mitä tuhlausta!
Sarjakuva-Finlandian kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Enkä usko, että lähiaikoina palkintoa tullaan rajaamaan genren tai muun perusteella. Se hyvä. Kärsitään mieluummin siitä, että raati valitsee ehdokaslistalle "vähän kaikenlaista". Eihän sen periaatteessa pitäisi niin tehdä, vaan pyrkiä oman tuntumansa pohjalta valitsemaan parhaat teokset. Vaikka niin, että jonain vuonna mukana ei olisi yhtään ns. vaihtoehtosarjakuvaa. Tai ei yhtään strippikokoelmaa. Tai ei yhtään Muumi-sarjakuvaa.
Viime vuonna S-Finlandian ympärillä riehuttiin (minä mukana) niin rajusti, että en usko, että raadin konsensushakuisuus on tänä vuonna ainakaan vähäisempi.
-
Kuten suomalaisten suosikkikirjailija Juha Vuorista siteerataan Metro-lehdessä tänään: "Kirjallisuuspalkintojen mystisestä maailmasta en tule koskaan tajuamaan mitään. Mutta sille Ahtisaarelle olen katkera."
-
Sarjakuva-Finlandiassakin voivat mielestäni aivan hyvin kilpailla keskenään high brow ja low brow -sarjikset ja kaikki siltä väliltä.
http://www.youtube.com/watch?v=TksUL1OqDtY
-
Mutta sille Ahtisaarelle olen katkera."
niinpä.
(http://static.iltalehti.fi/etusivu/kansisuudelmaMN_410_et.gif)
-
No niin, Sarjakuva-Finlandian sivuille (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html) on tippunut koko joukko uusia ehdokkaita (myös Black Peider!). Alkaa jo näyttää aika hyvältä. Asetan alustavat panokseni Metille, Kajaanille ja Rusinalle.
Mutta missä on Kova länsi?
-
Tässä vaiheessa panisin rahani likoon Kiroileva siili kakkosen puolesta.
Kunhan diktaattorin henkilöllisyys selviää, niin veikataan sitten ehkä uudestaan.
Mielenkiintoista on myös se, ketkä raakataan pois kymmenen sakista.
-
Asetan alustavat panokseni Metille,
Nyt kun mainitsit, niin uskaltaisinpa ittekin melkein laittaa euroja likoon sen puolesta...ellei valitsija ole joku, joka ei tykkää pienistä kuvista.
-
Minä laittaisin rahani likoon Fingerporin puolesta.
-
Minä laittaisin rahani likoon Fingerporin puolesta.
Fingerpori, Meti, Kajaani, Kova länsi - oikeastaan palkinnon voisi antaa noista mille vaan. Olisipa hienoa, jos sen voisi jakaa useammalle!
Hyvä vuosi!
-
Kajaani!
-
Minä veikkaan MetiRusinaa.
-
Ei ole vaikeaa fiksun miehen kuulostaa olevan osuva, aito ja ymmärtävä vaikka ei itse asiasta tajuaisi paljoakaan.
Tämä lause esittää turhan optimistisen arvion fiksuista ihmisistä sukupuolesta huolimatta.
Minä en esitä alustavia panoksia , varmaa on vain vikinä sen jälkeen kun voittaja on valittu.
Hyviä teoksia kyllä.
-
Arvelin tuossa jo aiemmin, että raati todennäköisesti valitsee finaaliin esimerkkejä erilaisista sarjakuvan lajityypeistä. Eli finalistilistalla lajityyppien hajonta tulee olemaan taas aikamoinen.
Ja diktaattorista saattaa voida päätellä aika pitkälle sen, mitkä teokset on vahvoilla, mitkä heikoilla.
Voittaja ei oo tärkeä (paitsi jos se olen minä), vaan se, millainen finalistien lista on. Hitto, voisin vaikka maksaa siitä, että lista olisi vähän järjellisempi kuin viime vuonna.
Mun pitäis ehkä pysyä pois tästä keskustelusta. Viime keväänä sain niin pahoja näppyjä Kvaakin Finlandia-keskustelusta, etten voinut kahdeksaan kuukauteen käydä koko portaalissa.
-
Dekkari -genrestä tulee mieleen pehmeäkantiset salapoliisiromaanit.. joiden ksi räätälöidyn sarjakuvan. Rahapalkintoa ei tullut mutta kunniamaininta kylläkin. ;)
Matti Yrjänä Joensuu on ollut ehdolla kaksi kertaa. Juuri noista peruspoliisikirjoista kulttuuripierut on väittänyt että ne ei ole dekkareita koska ne on niin hyvin kirjoitettuja. Mihin totean että noi ei ole ajatuksia koska kulttuuripierut on ne esittänyt.
-
Matti Yrjänä Joensuu on ollut ehdolla kaksi kertaa. Juuri noista peruspoliisikirjoista kulttuuripierut on väittänyt että ne ei ole dekkareita koska ne on niin hyvin kirjoitettuja. Mihin totean että noi ei ole ajatuksia koska kulttuuripierut on ne esittänyt.
Jaahas.. tällainen paradoksi on siis tässä. Eli "hyvä dekkari" on mahdoton konsepti samaan henkeen kuin "hyvä pulp". Paitsi että pulp voi olla camppia, jolloin se voi olla "hyvää", ja sitä saa vitsinä diggailla, jotta voi oikeasti tykätä siitä salaa.
Myönnän että en ole perillä nykydekkareista ollenkaan. Olen lukenut kaikki Poirotit, Holmesit ja John Dickson Carrin/Carter Dicksonin suljetun huoneen mysteerit, mutta modernit dekkarit ovat minulle käymätöntä korpimaata.
-
Jaahas.. tällainen paradoksi on siis tässä.
Ei, itse asiassa tässä ei ole paradoksia.
Mihin totean että noi ei ole ajatuksia koska kulttuuripierut on ne esittänyt.
MOT.
-
Seela Sella valitsee voittajan tänä vuonna, mutta missä ovat ne ehdokkaat?
Kvaakissa ilmoitettu jo eilen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10493.msg249704.html#msg249704).
-
Laitetaan nyt tännekin näkyviin lopullinen top10:
Sarasvatin hiekkaa: Risto Isomäki, Petri Tolppanen, Jussi Kaakinen (Tammi)
Fingerpori: Pertti Jarla (Arktinen Banaani)
Kafkan tutti: Karri Laitinen (Kreegah Bundolo)
Elegia: Mika Lietzén (Asema)
Rauha ja sota: Satu Lusa (omakustanne)
Absinth - Karma Surfers: Rami Ojares, Yrjänä Salmela (Present Day Fantasy Comics)
Kajaani: Ville Ranta (Asema)
Meti: Meeri Rapi, Aapo Rapi (Arktinen Banaani)
Jää: Tiitu Takalo (Suuri Kurpitsa)
Rusina: Katja Tukiainen (Like)
-
Hmm, näistä Seela valitsee voittajaksi Katja Tukiaisen Rusinan, tai se olkoon ainakin valistunut arvaukseni. Muutenhan lista on kerrassaan komeaa katsottavaa. Kyllä viime vuosi vain oli sitten erinomainen vuosi kotimaiselle sarjakuvalle. Ja listan ulkopuolellekin riitti mainioita teoksia. (TJEU: Kova länsi) :)
-
Ei finalistien ulkopuolelle jääneetkään teokset olisi olleet näiden joukossa väärässä seurassa, mutta myönnän olevani niin lukijana kuin Kvaak-arvostelijana varsin tyytyväinen tähän listaan.
Ennakkosuosikkia ei tästä listasta olisi helppoa valita, mutta monen voittajaksi julistamisen hyväksyisin suoralta kädeltä.
Minkä teoksen putoamisesta tai voittajaksi valitsemisesta saadaan tänä vuonna syntymään se kovin kritiikki?
-
Minkä teoksen putoamisesta tai voittajaksi valitsemisesta saadaan tänä vuonna syntymään se kovin kritiikki?
väistämätöntä se ainakin on, tietäen piirit. Ruikutusta maailmaan mahtuu eikä sillä viimeksikään ollut mihinkään vaikutusta.
Sarjakuvan arvostukseen tällä on vaikutus, mutta maailma ei sairasta ADHDta pohjatyötä on tehty ja vähän kerrassaan sarjakuvaa aletaan huomioida, mutta vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä.
-
Minä veikkaisin että Seela valitsee mummoenergiaa tihkuvan Metin.
Säestän. Mutta Kajjaani on mahdollinen.
-
Turha näitä on arvuutella, mutta finalistijoukosta voitaneen tulkita että tietty suomalaiskansallinen ote ja taiteelliset ansiot niissä kaikissa näkyvät. Tiedän, että näin sanoessani monellakin on nokkelia vastakommentteja, mutta yhteen lauseeseen puristettuna ajatuksen pitäisi tulla ilmi, oli siitä kuka mitä mieltä hyvänsä.
Tältä pohjalta arvioituna alle kourallinen teoksia nousee muiden ylitse, mutta jätän itse kunkin arvioitavaksi mitkä ne voisivat olla.
-
Liputan itse Tiitu Takalon ja Satu Lusan puolesta, mutta uskon että Seela Sella valitsee tämänvuotisen Sarjakuva-Finlandian voittajaksi Ville Rannan "Kajaanin". Jos olisin Veikkauksella töissä ja saisin tästä tehtävänannon itselleni, niin seuraavaksi pienimmät vedonlyöntikertoimet antaisin "Metille" ja "Rusinalle" ja suurimman "Absinth - Karma Surfersille".
-
Kaikki peukut ja varpaat pystyyn Metin puolesta! Pitkään, pitkään aikaan mikään sarjakuva ei ole kolahtanut samalla voimalla kuin Meti.
-
Hyvä satsi! Onnea loppukilpailuun päässeille!
Seela Sella on mainio valinta tuomariksi. Teatteriahan se sarjakuvakin on omalla tavallaan.
-
Tämänkertainen raati sai kokoon hyvän, listan. Ja kuten todettua, samaan aikaan voi harmitella ja olla iloinen siitä että niin monta hyvää jäi ulkopuolelle loppukahinoista.
Uutisoiko/listasko mikään paperimedia noita ehdokkaita? Joko kirjakaupat heräsivät ale-horroksestaan?
Veikkaan Kafkan tuttia. Myös Meti on hyvissä asemissa. :)
-
Hyvä satsi! Onnea loppukilpailuun päässeille!
Seela Sella on mainio valinta tuomariksi. Teatteriahan se sarjakuvakin on omalla tavallaan.
Ja elokuvaa ja animaatiotakin on sarjakuva, omalla tavallaan.
Lista on, kuten muutkin ovat jo ehtineet kohkata, onnistunut ja monipuolinen.
Lyön muuten karjalanpiirakasta vetoa, että Meti on voittaja. Ei ole väliä, onko peruna- vai riisitäyte.
-
Juu ja mä veikkaan (ja toivon) Fingerporia, lihapiirakasta vetoa Anssi, Tampereella näköjään nähdään...
Ei se Sella voi palkita semmoista mummoalbumia ku Meti, se ois liian kornia, vaikka ihan mukava albumi olikin, mitä ny migreeni tuli niistä väreistä aina välillä, mutta se oli varmaan tarkotuskin.
-
Ei se saa Fingerpori olla, muuten palkinto saa melko lopullisen kuuloisen "palkitaan vuoden aikana kansan suurta suosiota nauttinut huumorisarja, taidesarjakuvat ovat ehdolla ihan vittuilun vuoksi"-leiman.
-
Ei se saa Fingerpori olla, muuten palkinto saa melko lopullisen kuuloisen "palkitaan vuoden aikana kansan suurta suosiota nauttinut huumorisarja, taidesarjakuvat ovat ehdolla ihan vittuilun vuoksi"-leiman.
Totta viserrät. Kuin Arto Paasilinna pokkaisi vuodesta toiseen Kirjallisuus-Finlandian. Ja iPodin manuaali Tieto-Finlandian.
Sarjakuva on tyly laji. Fingerpori on sentään niin ratkaisevasti laadukkaampaa kuin artopaasilinna nykytasollaan.
-
Huomasin juuri, että uusi Mämmilä ei sopinut kymmenen parhaan sakkiin.
En ymmärrä.
-
Huomasin juuri, että uusi Mämmilä ei sopinut kymmenen parhaan sakkiin.
En ymmärrä.
et ole yksin. Ihan ok:han tämäkin kärkikymmenikkö on.
Mutta parhaimmisto kotimaisista? Ei unissaankaan.
Siitä ei toisaalta olekaan kyse, ei ollut viime vuonnakaan eikä ole ensi kerrallakaan.
-
et ole yksin. Ihan ok:han tämäkin kärkikymmenikkö on.
Mutta parhaimmisto kotimaisista? Ei unissaankaan.
Siitä ei toisaalta olekaan kyse, ei ollut viime vuonnakaan eikä ole ensi kerrallakaan.
Voisitko heittää jotain esimerkkejä omasta viime vuoden huippukymmeniköstäsi? Olisi kiva tietää mitä ne ovat. Itse voin sanoa omana mielipiteenäni, että nyt valitut olivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta varmasti paikkansa ansainneet.
-
Itse voin sanoa omana mielipiteenäni, että nyt valitut olivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta varmasti paikkansa ansainneet.
Samoin. Minusta Mämmilän Kiinalainen juttu ei ollut niin hyvä että sen olisi tarvinnut kymmenen joukkoon päästä.
Makuasioita, mutta silti olisi ihan hauskaa nähdä vaikkapa Curtvilen tai Tertsin lista viime vuoden parhaista kotimaisista.
-
Makuasioita, mutta silti olisi ihan hauskaa nähdä vaikkapa Curtvilen tai Tertsin lista viime vuoden parhaista kotimaisista.
Makuasioita, mutta ei, enpä usko että oikeastaan edes olisi.
Tertsin puolesta en voi mennä puhumaan, enkä mene, mutta tähän kuitenkin pätee sama kuin muihin palkintoihin:valitsemme sille sen arvostuksen minkä katsomme sen ansaitsevan.
Kärkikymmenikössä ei ole vastoin tämänvuotista "konsesusta" nyt sitten vain ne parhaat topisin kuin ilmiselvästi viime vuonna jolloin koko palkinto oli vielä silkkaa "kiusataan niitä jotka sarjakuvaan vakavasti suhtautuvat" linjaa niiden tahojen jotka tietävät mielestä.
Tänäkin vuonna karsiutuneissa, niin loppumittelöistä kuin kuin niistäkin jotka eivät alunperin ottaneet osaa tai edes voineet ottaa osaa jotka ansaitsivat siinä missä nämäkin ansainneet paikkansa.
Muttei minun kantani, kuten ei viime vuodenkaan kitinät, vaikuta siihen että itse palkinto on tervetullut näkyvyyteen vaikuttava asia ja tulee sellainen olemaan jatkossakin. Myös siitä riippumatta kuka tänä vuonna voittaa.
-
Makuasioita, mutta silti olisi ihan hauskaa nähdä vaikkapa Curtvilen tai Tertsin lista viime vuoden parhaista kotimaisista.
Koska Curtvilellä on vaikeuksia saada tolkullista lausetta suustaan, omista suosikeistaan puhumattakaan, kaivelin iloksenne toisesta ketjusta Curtvilen suosikkiviisikon. Curtvilen eduksi voitaneen sanoa että hän lienee noiden lisäksi lukenut myös muutaman muun kotimaisen tuotoksen.
Kotimaisista edes lähelle tulevia ovat Kirottu lokki, Rauha ja Sota, Sarasvatin hiekkaa, Tirri ja Jää.
-
Koska Curtvilellä on vaikeuksia saada tolkullista lausetta suustaan, omista suosikeistaan puhumattakaan, kaivelin iloksenne toisesta ketjusta Curtvilen suosikkiviisikon. Curtvilen eduksi voitaneen sanoa että hän lienee noiden lisäksi lukenut myös muutaman muun kotimaisen tuotoksen.
On joo, vaikkei se aina olekaan edulta tuntunut.
Muistetaan nyt että on myös auteursääntö joka rajaa pois esimerkiksi kaikki antologiatyöt ja siihen lukeutuvat lehden ja kuten sanottua läheskään kaikki eivät ottaneet edes osaa tähän kisaan.
-
Tuosta C:n viisikostahan enin osa on mukana top kympissä.
Oma ehdoton totuuteni on, että Jyrki Nissisen Yli 10 000 koiran koiranäyttelyn pitäisi olla jatkossa.
-
Jyrki Nissisen YLI 10 000 KOIRAN KOIRANÄYTTELY oli kyllä viime vuoden omaperäisimpiä julkaisuja. Jyrkin luoma maailma on niin kummallinen ja samalla looginen. Se, että albumi ei ole mukana Sarjakuva-Finlandiassa ei vähennä teoksen arvoa. Toivon kovasti, että lukijat löytäisivät kyseisen albumin. Jyrkin lonkerot yltävät kuitenkin muihinkin kuin sarjakuvapiireihin. Se on aina hyvä asia.
Niille, jotka eivät ole tutustuneet albumiin kyseessä oli rakkaustarina. Outo sellainen.
-
Ei se saa Fingerpori olla, muuten palkinto saa melko lopullisen kuuloisen "palkitaan vuoden aikana kansan suurta suosiota nauttinut huumorisarja, taidesarjakuvat ovat ehdolla ihan vittuilun vuoksi"-leiman.
Tai jos Fingerpori ei voita, leimaksi tulee "viime vuonna valittiin tätä, joten tänä vuonna täytyy valita jotain täysin toisentyyppistä että kiintiöt täyttyy".
Fingerpori ansaitsisi palkinnon mun mielestäni. Tai sitten Tiitu Takalon Jää.
-
Pitkämiehessä kaikki asiakkaat saa antaa äänensä kirjalle jonka pitäisi voittaa Sarjakuva-Finlandia kisassa.
Tilanne näytää nyt tältä:
Fingerpori 37 ääntä
Meti 17 ääntä
Kajaani 10 ääntä
Jää 9 ääntä
Rusina 6 ääntä
Kafkan Tutti 5 ääntä
Elegia 2 ääntä
Karma Surfer 2 ääntä
Sarasvatin Hiekka 2 ääntä
p.s Fingerporin näyttely on nyt Galleriassa, ja se on vaikutunut tämän kansanäänestys paljon...
-
Näistä pidin eniten: Sarasvatin hiekkaa, Fingerpori, Meti, Rauha ja sota ja Kajaani.
Veikkaan, että voiton viepi Meti.
-
Huomenna klo 9 selviää...
Heitänpä tähänkin ketjuun linkin Velton arvosteluihin:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalainen-sarjakuva-suomen
-
Nyt on enää kaksi vaihtoehtoa, toinen kaukainen ja toinen kotoisempi. Jännäksi vetää.
Oma fundeerausketjuni meni näin:
Fingerpori
Absinthe __________1. välikarsinta
Meti
Jää ______________2. väikarsinta
Kajaani
Rusina ______________3. välikarsinta
Lietzen: Elegia
Satu Lusa: Rauha ja sota _____________ 4. välikarsinta
Isomäki, Tolppanen, Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa
Laitinen: Kafkan tutti
-
ELäköön Satu Lusa!
-
Sarasvatin hiekkaa sitten voitti.
Taas nähtiin kuinka vaikeaa voittajaa eli tuomarin ajatuksia on etukäteen arvata. :)
-
Hyvä voittaja, ei ihan kauheinta tekotaidesarjakuvaa, kohtuullisen hyvin piirretty, onnea vaan!
-
Sella osasi tosiaan yllättää. Mutta hyvä oobushan se on. Onnea!!
Vähän ihmettelen että Finlandia jaettiin nyt jo perjantaina sunnuntain sijasta, päähuipennushan sen pitäisi olla. Vaan toimittajia kai siinä on ajateltu, sunnuntairapuloissaan kukaan jaksa mitään seurata. ;)
Timo
-
Ja kerrankin sarjakuvauutinen on Yleisradion uutispalvelun ykkösuutinen!
http://www.yle.fi/uutiset/
-
Ja kerrankin sarjakuvauutinen on Yleisradion uutispalvelun ykkösuutinen!
http://www.yle.fi/uutiset/
MTV3:lla puffataan tietty Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, mutta löytyy sieltäkin Finlandia-uutinen:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2009/03/845942
-
Yksi hyvistä parhaista siis voitti. Läpyt sille!
Mikä parasta, tällä kertaa kaikki ehdokkaat tuotiin esiin palkintotilaisuudessa ja Seela Sella hehkutti niitä vilpittömän avoimesti, kuulin.
-
Kyllä tämä Sarjakuva-Finlandia sarjakuvan näkyvyyttä ja arvostusta lisää...
Maailmanlopun uhkakuva palkittiin Sarjakuva-Finlandialla (Helsingin Sanomat). (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Maailmanlopun+uhkakuva+palkittiin+Sarjakuva-Finlandialla/1135244626738)
Tämänvuotinen diktaattori Seela Sella kiittää Sarasvatin hiekan tekijöitä siitä, että he ovat saaneet rakkautta, tiedettä, fantasiaa ja elämänkohtaloita paperille dramaattisin värein.
"Sarjakuvaan uppoutuu, ja se vetää lukijan nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin", Sella sanoo palkinnon perusteissa.
-
Sella osasi tosiaan yllättää. Mutta hyvä oobushan se on. Onnea!!
Timo
Minut varmaan eniten mutta ei mitenkään ikävällä tavalla. Olen pitänyt kaikista lukemistani
ehdokkaista jollain tasolla joten joku muu ratkaisu ei olisi kyrsinyt kauheasti mutta jotenkin olen tyytyväinen että juuri tuo voitti. Pikkuvioista huolimatta se on erinomainen albumi.
-
Sarasvatin hiekkaa sitten voitti.
Olipas mukava yllätys!
Onnittelut asiansa osaaville tekijöille !!!
-
Pikkuvioista huolimatta se on erinomainen albumi.
Metissä tai Kajaanissa ei olisi ollut pikkuvikoja.
Taas lujitettiin käsitystä että vanhanaikaisessa vara parempi. Sarjakuva ei saa kehittyä ilmaisullisesti eikä sisällöllisesti. Seikkailua pitää olla. Totuttu kolea tyyli on arvokasta, muu "taidesarjakuvaa".
Eli Sarjakuva-Finlandia vakiinnutti linjansa konservatiivisena kaupallisena palkintona, joka ei edistä sarjakuvailmaisua eikä opasta suurta yleisöä sen tuotannon ääreen, joka huomioita todella ansaitsisi.
Sarasvatilla on ansionsa mutta eikö se jo saanut huomionsa kun sitä julkaistiin Aamulehdessä? Tarvitseeko se vielä myynninedistämistä?
Tämä ei todella ollut palkinnon ajatus.
-
Seikkailua pitää olla. Totuttu kolea tyyli on arvokasta, muu "taidesarjakuvaa".
Älä nyt viitti... Se, että yksi palkitaan, ei tarkoita, että muita halveerataan. Meti on yhä loistava sarjakuva, ei se siitä huonone, että Sarasvati sai Finlandian.
Sekä Kiroileva siili että Sarasvatin hiekkaa ovat laatua. Kumpikin on myös arvomaailmaltaan kaikkea muuta kuin konservatiivisia!
-
Metissä tai Kajaanissa ei olisi ollut pikkuvikoja.
Taas lujitettiin käsitystä että vanhanaikaisessa vara parempi.
Makukysymys, minusta Kajaanissa on vikoja ja Villeranta(trademark) on saanut myös ihan kivasti julkisuutta.
Sarasvati ei todellakaan edusta Suomessa mitään valtavirtaa, se ja Karma Surfers on poikkeuksia kun taas Villeranta(trademark) on sitä tavallista kauraa, maaseutupieruilua ja suurmiehiä.
-
Aamulehti (http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/sarasvatin-hiekkaa-palkittu-sarjakuva-finlandialla/137303) ja Nelonen (http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=5&d=54301) ovat nekin huomioineet Sarjakuva-Finlandian.
Seela Sella puhuu parhaillaan YLE:n uutisissa. Pitkä juttu! Taustaa ja tekijähaastatteluja. Risto Isomäki: "Tuntuu totta kai hienolta."
-
Taas lujitettiin käsitystä että vanhanaikaisessa vara parempi. Sarjakuva ei saa kehittyä ilmaisullisesti eikä sisällöllisesti.
Taas lujitetaan käsitystä, että sarjakuva-alan asiantuntijoilla ei logiikka pelaa.
Ehdin jo iloita siitä, että toisena vuonna palkinto meni täysin erilaiselle sarjakuvalle kuin ensimmäisenä. Paremmin ei olisi voinut mennä, vaikka koko homma olisi ollut suunniteltu juttu. Kun on ensin saatu suuren yleisön huomio sarjakuvalla, joka on tunteisiin vetoavaa ja helposti sulavaa, näytetään että sarjakuva voi myös vaatia pitkäjänteisyyttä ja haastaa ajattelemaan. Tätähän ei kukaan voi pitää huonona asiana.
Olen niin tyhmä.
-
Arvokas aihe ja kirjasta pidin kovastikin, mutta sarjakuvaversio jätti mut aika kylmäksi. Vaan hyvä, että joku tykkäsi.
Keijon sanat allekirjoitan myös. Mutta katsotaan nyt vielä kolmas kerta...
-
Ensimmäinen kommentoija YLEn uutiseen (http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/03/sarasvatin_hiekkaa_voitti_sarjakuva-finlandian_644295.html):
"Naurettavaa että tuollainen roska lehti voittaa kilpailun.
Lehden viesti selkeästi että jos emme luovu markkinataloudesta ja siirry ääri vasemmistolaisuuteen koko mailma on mennyttä."
Kansan syvät rivit...
-
Kansan syvät rivit...
No ei välttämättä. Jos olet ikinä seurannut Guardianin (joka jonkun määritelmän mukaan on brittiläinen vasemmistolehti) supersuosittua ja ärhäkkää keskustelupalstaa sinne aina kirjoittaa ensimmäiseksi umpihullut amerikkalsiet oikeistoöykkärit. Normaaleja ja mietittyjä mielipiteitä tippuu sitten päivän mittaan.
-
"roska lehti" sic - yhdys sana ongelmat vaivaavat, mutta onneksi "markkinatalous" on jo opittu kirjoittamaan oikein - tärkeimmät ensin. ::)
Timo
-
Hesarissakin on keskustelu alkanut... (http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=178649&messageID=3187061�)
"One trick pony
Nemesis | 27.3.2009 10:21
Isomäen romaanit tuntuvat koko ajan pyörivän saman asian ympärillä: ekokatastrofi. Aika pian homma alkaa maistumaan puulta, kun kirja kirjan jälkeen maalaillaan kauhukuvia ekokatastrofeista.
Mitäs jos välillä siirryttäisiin hieman erilaiseen aihepiiriin? Isomäen Kristalliruusussa oli mielenkiintoisia tarinoita, mutta nykyään tarinat tuntuvat olevan pelkkää ekokatastrofia...."
Ihan päteviä vastineitakin toki tälle aloitusviestille on tullut.
Palkinto tuntuu henkilöityvän tällä kertaa alkuperäiskirjailijaan itseensä, ei niinkään piirtäjään tai käsikirjoittajaan.
-
Arvokas aihe ja kirjasta pidin kovastikin, mutta sarjakuvaversio jätti mut aika kylmäksi. Vaan hyvä, että joku tykkäsi.
Keijon sanat allekirjoitan myös. Mutta katsotaan nyt vielä kolmas kerta...
Njääh, minusta on hyvä, että tällä palkinnolla on julkisuutta ja pyritään tuomaan kaikkia kymmentä ehdokasta esille. Ei sillä voittajalla niin suurta merkitystä ole. Täällä vähätellään selvästi finaaliin pääsyä ja sen tuomaa näkyvyyttä tavan tallaajille, jollainen minäkin olen.
-
Taas lujitettiin käsitystä että vanhanaikaisessa vara parempi. Sarjakuva ei saa kehittyä ilmaisullisesti eikä sisällöllisesti. Seikkailua pitää olla. Totuttu kolea tyyli on arvokasta, muu "taidesarjakuvaa".
Eli Sarjakuva-Finlandia vakiinnutti linjansa konservatiivisena kaupallisena palkintona, joka ei edistä sarjakuvailmaisua eikä opasta suurta yleisöä sen tuotannon ääreen, joka huomioita todella ansaitsisi.
Pitänee muistaa, että sarjakuva on kuitenkin yksi muoto kertoa tarinaa ja valitettavaa kuin se onkin, se ei ole niin arkipäiväistä kuin elokuva tai kirjalliuus, joihin sarjakuvia harrastamaton törmää todennäköisemmin paljon useammin kuin sarjakuvaan. Mun mielestä suurin ongelma taidesarjakuvissa on aina ollut se, että visuaalisuus on mennyt tarinan edelle (tämä pätee myös niitä, jotka ovat hyviä piirtäjiä, mutta vain hyviä piirtäjiä). Miten voi olettaa, että kokeellinen tarinan kertominen olisi mitenkään ymmärrettävää, jos yksi tuomareista on sellainen, joka tavalla tai toisella esittää sitä tavista, joka ei lue yhtä paljon sarjakuvia kuin me täällä? Saatikka, että tämä henkilö tajuaisi nämä hienoudet ja erilaisuudet ilman, että perehtyisi sarjakuvaan sen syvemmin, mitä oli aluperin tarkoituksena?
-
Akateemisella kirjakaupalla on näköjään sähköisessä kaupassaan Sarjakuva-Finlandia -teemasivu. (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/OpenCmsView?langId=-11&storeId=10052&catalogId=10001&contractId=&pageId=info/sarjakuvafinlandia.html) Voittajaa ei ole sinne vielä päivitetty.
Ei kaupallisuus nyt niin kauheaa ole... Mukavaahan se on, jos ehdokkaat saavat tuotoksensa myös lukijoille. Korvausta vastaan.
-
Palkinto tuntuu henkilöityvän tällä kertaa alkuperäiskirjailijaan itseensä, ei niinkään piirtäjään tai käsikirjoittajaan.
Irkissä kuultua:
<Jr_mao> no hyväksyn, varmaankin meni alkuperäiskäsikirjoitukselle tämä oskari
Mun mielestä suurin ongelma taidesarjakuvissa on aina ollut se, että visuaalisuus on mennyt tarinan edelle.
Sinänsä samaa mieltä, mut Keijo puhuikin "taidesarjakuvista".
Tuntuuhan se välillä siltä et heti ku ei oo vetäny ruutuja viivottimella, niin lopputulos luokitellaan taidesarjakuvaksi.
Mut kehitys kehittyy, suuren yleisön sarjakuvanlukutaito siinä samalla ja kyllähän tää tän päivänen uutisointi komeeta kateltavaa on ollu, ei siinä mitää. Vilpittömät onnittelut Tolppikselle ja Kaakiselle, luen alpuuminne heti ku saan aikaseksi!
-
Kyllä tämän voittajan kanssa pystyy elämään. Samoin kuin viime vuoden voittajankin.
Onnittelut!
Pitää kaivaa jostakin nuo S. Sellan perustelut valinnalleen.
Sarasvatin hiekkaa on suomalaisessa sarjakuvakentässä kovinkin erilainen ja uudenlainen teos.
-
Keijon sanat allekirjoitan myös.
Mahtaakohan Seela Sella allekirjoittaa myös.
Hänen henkilökohtaisesta ja perustellusta valinnastaan Keijo antaa kyllä varsin harkitsemattoman kuvan. Luulenpa nimittäin, etteivät tässä nuo myynninedistämisen ja pinnallisen huomion kriteerit päässeet noin tökerösti väliin.
Se ei ollut palkinnon EIKÄ palkitsijan ajatus.
Minusta tapa, jolla Sella perusteli valinnan ja arvioi kaikkia ehdokkaita "edistää sarjakuvailmaisua sekä opastaa suurta yleisöä sen tuotannon ääreen, joka huomioita todella ansaitsisi" poikkeuksellisen hyvin.
-
Sellan perustelut löytyvät jo Sarjakuva-Finlandia -sivulta: (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/)
Seela Sellan perustelut valinnalle:
"- TIEDETTÄ -- FANTASIAA -- RAKKAUTTA -- SEIKKAILUA -- ELÄMÄNKOHTALOITA ja kaiken tämän piirtäjät ovat saaneet paperille dramaattisin värein -- henkilöt piirretty rohkein ottein samaan dramatiikkaan kuuluen -- helppo seurata -- helppo lukea -- todellinen seikkailuaarre -- ja historiaa oikein roppakaupalla.
- Perustuu Risto Isomäen kirjaan, jota on seurattu taitavalla dramaturgialla. Samalla kuitenkin piirrosten mukana tuodaan oma taiteellinen panos ja näkemys.
- Toteutettu ruututekniikalla, mutta tekstien pohjat ja ruutujen valkoiset reunat tekevät tarinasta lukijalle helpon.
- Tähän uppoutuu, ja se vetää lukijan nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin. Värimaailmaa myöten loistava kokonaisuus."
Sarjakuvan syvin olemus on mielestäni hyvin ymmärretty.
-
Keijo kärjistää taas tahallaan mutta ei siinä mitään, jonkun sekin on aina tehtävä.
Onnittelut vaan voittajille täältäkin suunnasta.
-
Tuntuuhan se välillä siltä et heti ku ei oo vetäny ruutuja viivottimella, niin lopputulos luokitellaan taidesarjakuvaksi.
Mihin itsesi luokittelisit? Minusta Kaltsut on viihdyttäviä, hauskoja ja helppoja lukea. Tämä sulkee sinut muuten taidesarjakuvan ulkopuolelle mutta onneksi et piirtänyt ruutuja viivottimella. Olet ehkä vieläkin rebel.
-
Mihin itsesi luokittelisit? Minusta Kaltsut on viihdyttäviä, hauskoja ja helppoja lukea. Tämä sulkee sinut muuten taidesarjakuvan ulkopuolelle mutta onneksi et piirtänyt ruutuja viivottimella. Olet ehkä vieläkin rebel.
Alternative -sarjakuvaahan Kaltsun matsku on. Crumbin, Sheltonin ja Baggen hengenheimolainen.
Onnea voittajalle. En ole lukenut, nyt kyllä siis pitää.
-
Mihin itsesi luokittelisit?
Tällä hetkellä on piirtämistouhut niin jäissä etten uskalla luokitella itseäni mihinkään mut kyllähä mulla aina on ollu ensisijasena tarkotuksena tehdä mahdollisimman helppolukuista ja viihdyttävää sarjakuvaa. Mukava kuulla et ainakin yhden ihmisen mielestä oon siinä onnistunu.
Eikä mua kai sinänsä oo koskaan "taiteilijaksi" nimiteltykään. Ottaa usein vaan pattiin sellaisten sarjakuvien puolesta jotka luokitellaan suttuisemman ulkonäkönsä tms puolesta tekotaiteelliseksi vaikka niiden tekijöillä on ollu ihan samanlaisia pyrkimyksiä ihmisten viihdyttämiseen kuin itselläni. Ja ovat siinä usein itseäni paremmin onnistuneetkin.
- Toteutettu ruututekniikalla, mutta tekstien pohjat ja ruutujen valkoiset reunat tekevät tarinasta lukijalle helpon.
Sarjakuvan syvin olemus on mielestäni hyvin ymmärretty.
Kyllä tohon jo syvempää ymmärrystä on tarvittu. Toteutettu ruututekniikalla. Ei helvetti.
;D
-
Toteutettu ruututekniikalla.
Eivätkös ne ruudut juuri ole se sarjakuvan syvin olemus??
-
Eivätkös ne ruudut juuri ole se sarjakuvan syvin olemus??
Sarjakuvat usein koostuvat toisiaan seuraavista ruuduista. Kyllä.
Tää on se kohta ku mä kohteliaasti ilmotan käyväni tiskillä tai vessassa ja juoksen toiseen baariin.
-
Sinänsä samaa mieltä, mut Keijo puhuikin "taidesarjakuvista".
Tuntuuhan se välillä siltä et heti ku ei oo vetäny ruutuja viivottimella, niin lopputulos luokitellaan taidesarjakuvaksi.
Mun mielestä ko. termi on saanut enemmän yksilökohtaisen vastineen "vittu tää on paskaa"-lauseelle, mutta onhan se kyllä henkilökohtaista, mitä se taidesarjakuva sitten loppupeleissä on. Sinänsä se on harmi, että se on saanut tosi negatiivisen käsitteen, koska onhan olemassa selkeitä sarjakuvia, joissa on vaan on huono tarina, joka on mun mielestä pirun paha rike.
Mutta ahdasmielisiä immeisiä ei pidäkään ymmärtää. Harmi, kun niiden monottaminen ei ole laissa sallittua.
-
Tää on se kohta ku mä kohteliaasti ilmotan käyväni tiskillä tai vessassa ja juoksen toiseen baariin.
Ja kaikki huokaisevat helpotuksesta...
En tiedä onko Sella lukenut ennen Finlandiaa sarjakuvaa ollenkaan. Enkä välitä. Se, miten hän perusteli palkintonsa, osoitti, että hän oli osannut omalta kantiltaan nostaa Sarasvatin hiekkaa -albumin voittajaksi. Yhtenä perusteluna hän käytti teatterimaailmasta tuttua "taitavaa dramaturgiaa". Vaikka Sella ei ole sarjakuva-alan ammattilainen, hän ymmärtää varmasti hyvän taideteoksen päälle...
Meidän on turha olla ylimielisiä ja -olkaisia "muita" kohtaan. Eivät sarjakuvantekijät omista sarjakuvaa. Lukijat sen omistavat.
-
Miten ne lukijat sen sarjakuvan omistaa?
Plus, en tajuu miks helppous ois joku automaattisen hyvä asia. Ärsyttävää elää sellases yhteiskunnassa jos kaikki "vaikea" (niinku esim. taide(sarjakuva)) koetaan niin elitisteks ja ahistavaks ja ikäväks et se melkein pitäis kieltää sen sijaan et yrittäis ite vähän enemmän.
TIEDETTÄ -- FANTASIAA -- RAKKAUTTA -- SEIKKAILUA -- ELÄMÄNKOHTALOITA ja kaiken tämän piirtäjät ovat saaneet paperille dramaattisin värein -- henkilöt piirretty rohkein ottein samaan dramatiikkaan kuuluen -- helppo seurata -- helppo lukea -- todellinen seikkailuaarre -- ja historiaa oikein roppakaupalla.
- Perustuu Risto Isomäen kirjaan, jota on seurattu taitavalla dramaturgialla. Samalla kuitenkin piirrosten mukana tuodaan oma taiteellinen panos ja näkemys.
- Toteutettu ruututekniikalla, mutta tekstien pohjat ja ruutujen valkoiset reunat tekevät tarinasta lukijalle helpon.
- Tähän uppoutuu, ja se vetää lukijan nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin. Värimaailmaa myöten loistava kokonaisuus."
-
Hollan kanssa sama virsi mulla.
Sarasvatin hiekkaa on romaani. Romaanin sovitus voitti sarjakuvan tärkeimmän palkinnon. Kun elokuvia arvioidaan, todetaan yleensä että ihan hyvä mutta kirja oli parempi.
Onko mahdotonta että alun perin sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?
-
Miten ne lukijat sen sarjakuvan omistaa?
Niin, olet oikeassa... Kyllähän sitä sarjakuvantekijä voi asua erakkona piilopirtissään ja vaikka tapetoida seinät sarjakuvillaan. Ja omistaa sarjakuvansa. Mitä niitä muille näyttämään.
Ehkä se yhteisomistus olisi sittenkin parasta. Sikäli mikäli taideteos on ookoo, se antaa näkijälleen (edes jollakin tasolla) saman tunteen kuin mitä tekijällä oli sitä luodessaan. Tekijä on totta kai raatanut luomistuskissaan kuukausia, kokija sen sijaan vain nautiskelee leppoisasti tuolissa istuskellen taidekokemuksestaan.
Sarjakuva-Finlandian yksi tavoite on selvästi myös "yhdistää" (tai arvottaa) sarjakuvaa muihin taiteenlajeihin (ensin tanssiin, teatteriin ja nyt mutkan kautta myös romaanitaiteeseen) uutta näkökulmaa hakien. Ei huono.
Sarjakuvantekijät voisivat tietty perustaa oman palkinnon, jossa sarjakuvantekijä palkitsee toisen sarjakuvantekijän sarjakuvantekijöille yhteisin perustein. Se voisi olla vaikka Professori Itikainen -palkinto. Ideaa saa käyttää vapaasti.
-
Onko mahdotonta että alun perin sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?
Ei ole, Sarjakuva-Finlandian on jo kertaalleen voittanut juuri tällainen teos.
Ja jos katsotaan asiaa laajemmin, niin parhaan elokuvan Oscar-palkinto on usein mennyt kirjasta tehdylle elokuvalle. Ensimmäisen kerran jo kolmantena kilpailuvuonna 1930 elokuvalle Länsirintamalta ei mitään uutta. Painoarvoltaan kyseinen palkintogaala lienee vähintään Sarjakuva-Finlandian luokkaa.
-
Painoarvoltaan kyseinen palkintogaala lienee vähintään Sarjakuva-Finlandian luokkaa.
Vähän rohkea toteamus, mutta oikean suuntainen. Tästähän juuri keskusteltiin Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8312.msg253710.html#msg253710), kun viimeisinkin parhaan elokuvan Oscar meni romaanifilmatisoinnille.
Omasta puolestani julistan nyt ystävyyttä ja rauhaa kaikille Finlandia-keskustelun osapuolille. Näistä palkinnoista keskustellessa kiihtymys valtaa niin helposti mielen.
EDIT: Hmm, nähdäänköhän Sarasvatin hiekkaa joskus myös elokuvana? Budjetti voi tosin olla Suomi-Filmiksi vähän tyyris...
-
Milloin elokuvan romanisaatio voittaa kirjallisuusfinlandian? Ehehh... No joo...
Timo
-
Milloin elokuvan romanisaatio voittaa kirjallisuusfinlandian? Ehehh... No joo...
Timo
Eikun milloin sarjakuvan pohjalta tehty romaani voittaa kirjallisuusfinlandian.
Onnea voittajille.
Muistan kun Kaakinen ja Tolppanen päättivät aloittaa tämän albumin parissa yhteistyön. Olin paikalla. Nostan hattua mutta odotan heidän seuraavaa siirtoa vielä mielenkiinnommalla. Kovia tekijöitä.
-
Ei ole, Sarjakuva-Finlandian on jo kertaalleen voittanut juuri tällainen teos.
...
parhaan elokuvan Oscar-palkinto on usein mennyt kirjasta tehdylle elokuvalle.
Tosi on, olisi pitänyt rajata lisää. Milla on ihana ja sillee juu. Mutta ei tee parasta suomalaista sarjakuvaa (blogissaan kyllä tärkeätä sarjakuvaa). Ja sen sanominen ei tarkoita että vihaisin kiroilevaa siiliä tai Sarasvatin hiekkaa.
Katson kuitenkin oikeudekseni huudella, että Finlandia-palkinto piti perustaa parhaan suomalaisen sarjakuvan tuomiseksi suuren yleisön tietoisuuteen. Sitä se nyt vain ei tee. Ehdokkaista kukaan ei tiedä mitään, vain voittajasta.
Muistaako tämänkään jälkeen kukaan Kaakista ja Tolppasta?
Ja Oscarien arvosta olen vahvasti eriävää mieltä.
-
Ihan mainio valinta oli. En nyt osaa alpparia puhtaalta pöydältä arvioida kun kirja on kuitenkin tullut luettua. Samoja ongelmia siinä on nähtävissä kuin kaikissa muissakin kirjan sarjakuvasovituksissa. Lähdemateriaalia on vaan liikaa rajalliseen sivumäärään. Tarina nyt joka tapauksessa on huima ja sarjakuvaversiokin sen ihan hyvin kertoo. Jos jotakuta hirveästi risoo, että näillä ansioilla saa finlandian, ei auta kuin ahistua tai tehä ite parempi.
Elokuvasta sarjakuvaan on jonkin kerran onnistunut täydellisestikin, kuten myös sarjakuvasta elokuvaksi siirtymä. Kirjoista syntyy elokuvia ja elokuvista jopa kirjasarjoja. Taitaa tosiaan sarjakuvasta kirjaksi olla se viimeinen valloittamaton.
-
Katson kuitenkin oikeudekseni huudella, että Finlandia-palkinto piti perustaa parhaan suomalaisen sarjakuvan tuomiseksi suuren yleisön tietoisuuteen.
Aika stalinistinen näkemys, on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä hyvää, eikun parasta, sarjakuvaa. Pitäisi suunnitella viisivuotissuunnitelma jolla tuotetaan maksimimäärä parasta sarjakuvaa.
-
Samoja ongelmia siinä on nähtävissä kuin kaikissa muissakin kirjan sarjakuvasovituksissa. Lähdemateriaalia on vaan liikaa rajalliseen sivumäärään.
Ainakin ensimmäisenä tulee mieleen Marvel Graphic Novel 2: Elric -Dreaming City jossa saattoi muistaakseni olla enempi sivuja kuin Moorckockin alkuperäistoksessa, mutta pohjanahan ei ollut kokonainen romsku. Mutta varmaan löytyy muita adaptaatioita jotka kattavat mainiosti koko alkuperäisteoksen.
Mutta joo, yleensähän tilanne on aika lailla juuri tuo Jarmon mainitsema ja eipä sille mitään voi. Eri taidemuoto, eri lainalaisuudet jne.
-
Aika stalinistinen näkemys, on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä hyvää, eikun parasta, sarjakuvaa. Pitäisi suunnitella viisivuotissuunnitelma jolla tuotetaan maksimimäärä parasta sarjakuvaa.
Oliko siis tarkoitus tuoda esiin jo muutenkin suurelle yleisölle tuttua perinteistä sarjakuvaa?
Sinä nyt vedät viisivuotissuunnitelmia ja stalinismia tähän, enkä todella ymmärrä miten toi postaus niveltyy keskusteluun.
En ymmärrä näitä asenteita. Ilmeisesti pitäisi vain sivukaupalla syytää onnitteluja siitä että asiat on junnaa entisellään.
-
Tarkoitus oli varmaankin, että Sella valitsee mielestään parhaan sarjakuvan.
Ilman sen kummempia taka-ajatuksia.
Ja kommenttiin, että kaikki junnaa paikallaan:
Toivottavasti tämä Finlandia-palkinto saisi yhä useammat suomalaiset taiteilijat/käsityöläiset tekemään kunnianhimoista seikkailusarjakuvaa. Sitä ei ole kamalasti tarjolla.
Sarasvati toki on ylevämpää kuin vain seikkailusarjakuvaa.
-
Oliko siis tarkoitus tuoda esiin jo muutenkin suurelle yleisölle tuttua perinteistä sarjakuvaa?
Ei kun tuoda esille kotimaista laatusarjakuvaa yleisestikin, niin perinteisempää kuin sitä vähemmän perinteistä.
Suurelle yleisölle sarjakuva tarkoittaa Aku Ankkaa, paria eurooppalaista ikiklassikkoa ja kahvipöydässä luettavan sanomalehden neljää strippiä, jotka silmäillään enemmän tai vähemmän mielenkiinnottomasti läpi. Suuri yleisö tuntee kotimaisista tekijöistä Milla Paloniemen ja hyvässä lykyssä myös Pertti Jarla. Ville Rantakin on saattanut jäädä Muhammed-jupakasta mieleen, mutta tuskinpa teoksiensa kautta.
Suureen yleisöön kuuluvat minun perheeni jäsenet, joista yksikään ei olisi kuullut Tiitu Takalon "Jäästä" tai Satu Lusan "Rauhasta ja sodasta" ennen tätä kyseistä palkintoa, eivätkä he olisi Aamulehden levikkialueen ulkopuolella asuvina törmänneet edes "Sarasvatin hiekan" sarjakuvasovitukseen.
Sarjakuva on viime kädessä aika marginaalinen taiteenlaji, ja jokainen pyrkimys tuoda sitä esille on minusta kunnioitettavaa, olipa kyseessä sitten paikallislehden pikku-uutiseksi päätyvä sarjakuvapaja lähikirjastossa tai maakuntalehtien palstoille päätyvä Sarjakuva-Finlandia -palkinto.
Ai niin. Onnea voittajille!
-
Tarkoitus oli varmaankin, että Sella valitsee mielestään parhaan sarjakuvan.
Ilman sen kummempia taka-ajatuksia.
Second that.
Itsekin kyllä toivoin palkinnon matkaavan Metille, mutten ole kovinkaan pahoillani tästäkään voittajasta. Itse asiassa piti oikein käydä tänään ostamassa kyseinen lärpäke ja ensiselaamisen perusteella maittaa vallan mainiosti.
Ja samaa toivon kuin Tertsikin: intoa ja inspiraatiota suomalaiselle "älykkäälle" seikkailusarjakuvalle, jota ei todellakaan ole liikaa (joten siinä mielessähän Sarasvatin hiekkaa oli varsin sopiva voittaja: lajissaan harvinainen).
-
Kiitos kaikille onnittelijoille! Täytyy sanoa, että yllätys oli itsellekin melkoinen. Kymmenen joukossa ja niiden ulkopuolellakin on monta teosta jotka olisi voinut yhtä hyvin valita. Toivottavasti palkinto nyt ja myös jatkossa tuo näkyvyyttä koko alalle.
-
Onnittelut tekijöille Sarjakuva-Finlandiasta!
Keskusteluun en osallistu sen enempää, koska mielipiteeni perusteluineen ovat edelleen luettavissa Sarasvatin hiekan Kvaak-arvostelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1106), jonka kirjoitimme yhteistyönä Lurkerin kanssa. Kuten siitä näkyy, teos ansaitsee kyllä palkintonsa. Lisäksi iloitsen palkinnon saamasta näkyvyydestä.
Toivon toki, että lukijat tutustuvat myös muihin finalisteihin ja ehdokkaisiin. Listalta löytyy monta erinomaisen hyvää opusta, jotka olisivat yhtä lailla olleet oikeutettuja voittoon.
-
Onnittelut täältäkin suunnasta.
Mediahuomio on tosiaan tänään ollut hyvä ja moninainen. 2,5 minuuttia Yle uutisten päälähetyksessä sarjakuvaa, ei liene tapahtunut aikaisemmin. Hyvä homma.
Ensi vuonna palkinto jaetaan sitten toivottavasti puhtaasti sarjakuvallisin perustein. Jos vaikka löytyisi joku "julkkis", joka on edes joskus lukenut yhden kotimaisen sarjakuva-albumin. Uskottavuuden kannalta olisi tärkeää saada hyvin perusteltu voittaja ja siihen tarvittaisiin harrastuneisuutta, jota esim. kirjallisuus finlandian jakajilla on. Teospalkinto on hyvä asia, mutta kyllä sitä pitää koko kentän kanssa yhdessä kehittää.
-
Sinä nyt vedät viisivuotissuunnitelmia ja stalinismia tähän, enkä todella ymmärrä miten toi postaus niveltyy keskusteluun.
Tiedät hyvin mitä tarkoitan. Se että rakastan jotain urpoimmista 60-luvun Johnny Hazardeista ei tarkoita että vihaisin sitä mitä esim. Glömpin tyypit tekevät. Älä ole hassu, suurin osa sarjakuvatyypeistä lukee kaikkea laidasta laitaan enkä oikein ymmärrä miksi jotain oikein/väärin rajoja pitäisi vetää (tämä ei tietenkään koske texwilleristejä jotka on tosi outoja mussolinisteja).
-
"mussolinisteja"
Luulisin, että tuossa on about puolet huumoria.
EDIT:
Johnny Hazard ei ole urpo, koskaan. Vaan oikealla asialla. Meidän asialla.
-
"mussolinisteja"
Luulisin, että tuossa on about puolet huumoria.
Toivottavasti vähintään näin,...valitettavasti tuo Antin "huumori" ei oikeen istu meikäläiseen ja ehkäpä aikaisemmilla jutuilla oli vähän osuutta asiaan...
Hitto, kävin Zum Teufelilla tänään hakemassa Apollon albut, mutta olisi tää Sarasvati pitänyt ottaa kans...no ehtiihän tuon vielä korjaamaan 8]
Ja ettei vallan unohdu niin ONNITTELUT VOITTAJILLE ;D
-
Onnittelut voittajalle!
Ja samaa toivon kuin Tertsikin: intoa ja inspiraatiota suomalaiselle "älykkäälle" seikkailusarjakuvalle, jota ei todellakaan ole liikaa (joten siinä mielessähän Sarasvatin hiekkaa oli varsin sopiva voittaja: lajissaan harvinainen).
Kun ei hirveästi ole edes sitä "älytöntäkään".
Tosiaankin, omasta mieltymyksestäni johtuen pidän palkinnon saajaa parhaana mahdollisena. Minäkin toivon, että tämä inspiroi suomalaisia piirtäjiä seikkailusarjiksen pariin. Mikä sitten lopulta on "älykästä" ja mikä "älytöntä" on ainakin itselleni hieman epäselvää.
-
Pitkämiehessä kaikki asiakkaat saa antaa äänensä kirjalle jonka pitäisi voittaa Sarjakuva-Finlandia kisassa.
Tilanne näytää nyt tältä:
Fingerpori 37 ääntä
Meti 17 ääntä
Kajaani 10 ääntä
Jää 9 ääntä
Rusina 6 ääntä
Kafkan Tutti 5 ääntä
Elegia 2 ääntä
Karma Surfer 2 ääntä
Sarasvatin Hiekka 2 ääntä
p.s Fingerporin näyttely on nyt Galleriassa, ja se on vaikutunut tämän kansanäänestys paljon...
Sella piti parhaana Absinthia ja Sarasvatia. Eli juuri niitä mitä veikattiin kaikkein epätodennäköisimmiksi voittajiksi. Voisiko tämä olla kenties signaali siitä, että alan harrastajat ovat hieman etäällä todellisuudesta.
No se ainakin on varmaa, että harva täällä kommentoivista on tutustunut näihin kirjoihin. Sellan eduksi mainittakoon se, että hän luki ne läpi. Useampaankin kertaan.
-
Ylellä oli tällainen uutinen: Suomalainen sarjakuva on nousussa (http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/03/suomalainen_sarjakuva_on_nousussa_645733.html?origin=rss)
"Suomessa ei yksikään ihminen tällä hetkellä saa palkkaa valtiolta pelkästään sarjakuvasta. Minkä tahansa muun taiteenlajin kohdalla tämä olisi skandaali, mutta sarjakuvaan suhtaudutaan sillä lailla varauksella, sanoo Suomen Sarjakuvaseuran toiminnanjohtaja, Kalle Hakkola."
Niinpä niin..
-
Ylellä oli tällainen uutinen: Suomalainen sarjakuva on nousussa (http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/03/suomalainen_sarjakuva_on_nousussa_645733.html?origin=rss)
"Suomessa ei yksikään ihminen tällä hetkellä saa palkkaa valtiolta pelkästään sarjakuvasta. Minkä tahansa muun taiteenlajin kohdalla tämä olisi skandaali, mutta sarjakuvaan suhtaudutaan sillä lailla varauksella, sanoo Suomen Sarjakuvaseuran toiminnanjohtaja, Kalle Hakkola."
Niinpä niin..
Jep... hieman Kallen kommenttia ylempänä artikkelissa "vienti vetää..." - mikä halvatun vienti? Ei sarjakuvaa kukaan VIE ulkomaille, jos ei tekijöitä itseään lasketa. Ylekin voisi tehdä sen verran taustatyötä että kirjoittaisi faktat oikein. Kyllähän noita teoksia käännettäisiin muille kielille varmasti kaksin verroin, jos tällaista vientiä olisi. En laskisi moiseksi paria näyttelyä satunnaisesti arvotuilla festivaaleilla. Sarjakuvantekijät ry nyt kuitenkin on käsittääkseni jakanut rahojaan järkevän kohdistetusti. Pienilläkin summilla saa tässä hyvää aikaan - näytekäännöksiä albumeista eri kielille jne.
Mutta, onnea Jussille ja Petrille! Odotan mielenkiinnolla yhteistyön jatkumista!
-
Sellan eduksi mainittakoon se, että hän luki ne läpi. Useampaankin kertaan.
Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli Juhani Tolvasen aiheeseen liittyvä artikkeli Seela Sellan haastatteluineen. Kävi ilmi, että Sella on sarjakuvien kanssa ollut sinut lapsesta asti ja jopa lapsena piirtänytkin niitä. Lisäksi hän oli hankkinut luettavakseen kirjan, johon Sarasvatin hiekkaa perustuu. Voi sanoa, että on paneutunut hommaan.
-
Jep... hieman Kallen kommenttia ylempänä artikkelissa "vienti vetää..." - mikä halvatun vienti? Ei sarjakuvaa kukaan VIE ulkomaille, jos ei tekijöitä itseään lasketa. Ylekin voisi tehdä sen verran taustatyötä että kirjoittaisi faktat oikein.
Niin, hölmöintähän tässä on että kyllä tuosta asiasta juteltiin toimittajan kanssa. Mutta aina niiden on pakko tehdä noi jutut omalla tavalla. No pitää vain jaksaa jauhaa, kuitenkin hyvä että Yle on herännyt. Ovat olleet sieltä ihan aktiivisesti yhteyksissä ja tehneet myös juttuja. Voitaisiin yrittää saada ne tekemään viennistä, tai siis sen puutteesta oman jutun. Tuota mun julkaistua kommenttia ennen juuri ihmettelin, ettei OPM antanut sarjakuvantiedotuskeskukselle mitään rahoitusta.
-
Eipä "vientituloilla" ole yksikään suomalainen sarjakuvantekijä vielä rikastumaan päässyt, mutta ehkä sitten joskus... kun kuitenkin vuosittain pari-kolme kotimaista albumia käännetään ranskaksi ja nyt Comics Journalkin noteerasi. Poikkeuksena säännöstä tietenkin Muumit.
Sarasvatin hiekkaa on saatavilla myös englanninkielisenä laitoksena, mahtaako sitä olla arvioitu missään ulkomaisessa lehdessä?
-
"mussolinisteja"
Luulisin, että tuossa on about puolet huumoria.
Kaikki. En ole ikinä kuullut että olisi aatesuunta nimeltä mussolinismi. Minulla ei ole kauheasti texwilleristejä vastaan, tuli vaan mieleen tästä keskustelusta Kova länsi. Ja kuten kaikki tietävät, viiltävimmät kommentit ei suinkaan löydy Tex-osastolta vaan Aku Ankasta. Joten elre loukkaantui turhasta tai kokee olevansa mussolinisti.
Ok, Johnny itse ei ollut koskaan urpo. Olen vaan löytänyt tosi halvalla kirppareilta näitä värillisiä ruotsalaisia albumeita joiden sarjat on on alunperin 50-luvulta, tämäkin lukematon on marraskuusta -52 tammikuuhun 54. Jotain perkeleen ufoja ja luolia maan alla. Muutenkin Robbins piti meitä hölmöinä, jetejä, dinosauruksia, tiibetiläisiä guruja etc. 60-luvulla juttuihin tuli ryhtiä, kommarit oli oikeasti olemassa ja ne olivat aidosti pahoja vaikka esittivät kivoja
Sarasvati-porukka oli tänään aamutelkkarissa mutta en saattanut kuin kuunnella sivusta kun oli lastenhoidollisia tehtäviä. Fiksuilta kuulostivat.
-
Aivan aluksi tahdon onnitella tekijöitä! Kiitos hienosta albumista.
Tosi on, olisi pitänyt rajata lisää. Milla on ihana ja sillee juu. Mutta ei tee parasta suomalaista sarjakuvaa (blogissaan kyllä tärkeätä sarjakuvaa). Ja sen sanominen ei tarkoita että vihaisin kiroilevaa siiliä tai Sarasvatin hiekkaa.
Onko nyt näin että Keijo tietää kuka tekee parasta suomalaista sarjakuvaa? Kirjoittelu tässä ketjussa viittaa vahvasti siihen suuntaan!
Onko mahdotonta että alun perin sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?
Näkisin että laadukaan sarjakuvan (niinku minkä tahansa muunkin teoksen) tekeminen vaatii usein aika paljon työtä. Siis miettimistä, paneutumista ja perspiraatiota. Joskus tietenkin (niinku viime vuoden voittajan tapauksessa) vähemmälläkin äheltämisellä voi pärjätä. Ulkomaisista teoksista Maus on hyvä esimerkki siitä miten aika ja ponnistus ovat synnyttäneet laatua. Isomäen kirja tarjosi nyt hyvän pohjan sarjakuvittajille enkä näe siinä mitään pahaa. En tahdo väittää että ajan uhraaminen sarjakuvan tekemiseen olisi joku itseisarvo, mutta sitä että useamman henkilön ajatukset näin kumuloituvat, ei myöskään voi millään muotoa pitää pahana asiana.
Jep... hieman Kallen kommenttia ylempänä artikkelissa "vienti vetää..." - mikä halvatun vienti? Ei sarjakuvaa kukaan VIE ulkomaille, jos ei tekijöitä itseään lasketa. Ylekin voisi tehdä sen verran taustatyötä että kirjoittaisi faktat oikein. Kyllähän noita teoksia käännettäisiin muille kielille varmasti kaksin verroin, jos tällaista vientiä olisi. En laskisi moiseksi paria näyttelyä satunnaisesti arvotuilla festivaaleilla.
Media laulaa omia laulujaan. Vuosituhanen vaihteen jälkeenhän alkoi jo se "Suomalaisella sarjakuvalla menee nyt hyvin" -virsi. Se kai perustui siihen että Juban albumit alkoivat myydä ja kävi ilmeiseksi että sarjakuvilla voi myös ansaita kohtuullisesti rahaa. Nyt on sitten tämä "Suomalaista sarjakuvaa viedään ulkomaille ja se menestyy siellä." Uutisvälineet haluavat uutisia. Se että yksittäisten näyttelyiden ja julkaisujen menestys on näkynyt Hesarissa ja nyt myös mm. Aamulehdessä luo tietenkin sen mielikuvan että nyt rullaa lujaa. Varsinkin jos tarkastelee pelkkiä otsikoita.
Voisihan tämän kyllä nähdä niinkin että nuo mantrat toteuttavat itseään. Suomalainen sarjakuva on päässyt eroon surkeasta hylkiö-leimastaan. Nykyään kenen tahansa luulisi kehtaavan tarttua suomalaiseenkin teokseen. Menestys synnyttää menestystä ja kuuluisuus kuuluisuutta. Vaikka se menestys ja kuuluisuus olisikin aluksi vai näennäistä. Mielikuvillahan tässä mennään ja ne tavalliset ihmiset joista tässä ketjussa puhutaan, ovat kyllä juuri niin pöystejä kuin voi kuvitella. Hyvää on se mitä lehdissä kehutaan. (Eikä tämä rajoitu sarjakuvaan)
Itse teoksesta en vielä osaa sanoa paljoakaan. Joulupukin ruojake oli valinnut lahjakirjalistalta ulkomaisen vaihtoehdon, ja pääsin laiskuuttani lukemaan tätä teosta vasta eilen.
Olen toisen luvun lopussa ja nyt on jännät paikat. Alkuun meininki oli ihan toimivaa mutta sukeltelu sekä venäläishepun ja intialaisnaisen loputtomalta tuntuvat spekuloinnit ovat alkaneet puuduttaa. Ja sitten on vielä se suomalainen partasuti, joka pelastaa maailmaa pykäämällä tuulimyllyä. Pitäisi varmaan yrittää jatka heittäytymistä tarinaan, sillä näin kirjoitettuna nuo tapahtumat alkavat saada uhkaavasti jonkinlaista camp-ulottuvuutta.
Eli jännitän sitä miten Tolppanen ja kumppanit pelastavat tarinan? Rakkauttakin on sotkettu mukaan, mutta jotenkin se ei tunnu kovin tärkeältä. Hmm...
-
Sarasvati-porukka oli tänään aamutelkkarissa mutta en saattanut kuin kuunnella sivusta kun oli lastenhoidollisia tehtäviä. Fiksuilta kuulostivat.
Olivatten kaikki oikein edukseen. Kehuivat myös muita ehdokkaita. Isomäki toivoi, että jossakin kulttuuriohjelmassa olisi esitelty kaikki albumit.
-
Ja sitten on vielä se suomalainen partasuti, joka pelastaa maailmaa pykäämällä tuulimyllyä.
Tuo oli ovela juttu, pelattiin meidän anttirokka-syndroomalla. Kyllä aina tulee joku suomalainen ja järjestelee asiat.
-
Sarasvatin hiekkaa on saatavilla myös englanninkielisenä laitoksena, mahtaako sitä olla arvioitu missään ulkomaisessa lehdessä?
tässä: http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=10718 (http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=10718)
-
Okei, kiitos.
Odotuksia ja olettamuksia riitti. Paikkakunnan päälehti oli kunniakkaasti mukana, mutta mikäs siinä, Aamulehden sarjakuvasivuista olisi monen muunkin suomalaisen lehden hyvä ottaa oppia.
Oli kiintoisaa nähdä perjantain Aamulehden kannessa natsiupseeri, ensi kertaa 70 vuoteen! (Tämähän on silkkaa fasismia -hahmo, stripistä josta on kuulemma tehty kokonainen tatuointi!)
-
Oli kiintoisaa nähdä perjantain Aamulehden kannessa natsiupseeri, ensi kertaa 70 vuoteen!
Tämähän on silkkaa fasismia -hahmo...
Jawohl!
Strippioriginaali kaapattiin Korkeajännitys-toimitukselle viekkaalla sissi-iskulla Necrocomiconiin toissavuonna. Ohessa todiste ei-mikään-pakkoluovutuksesta.
-
Onko nyt näin että Keijo tietää kuka tekee parasta suomalaista sarjakuvaa? Kirjoittelu tässä ketjussa viittaa vahvasti siihen suuntaan!
Kyllä mä ainakin tiedän. Etkö sä muka tiedä?
-
Kyllä mä ainakin tiedän. Etkö sä muka tiedä?
Reima ei tiedä. Minä tiedän parhaiten.
-
Sella piti parhaana Absinthia ja Sarasvatia. Eli juuri niitä mitä veikattiin kaikkein epätodennäköisimmiksi voittajiksi. Voisiko tämä olla kenties signaali siitä, että alan harrastajat ovat hieman etäällä todellisuudesta. No se ainakin on varmaa, että harva täällä kommentoivista on tutustunut näihin kirjoihin.
Itse pitelin jälleen kerran Absinthia käsissäni Kupliin aikana. Tuote ei vieläkään vaikuttanut niin houkuttelevalta että olisin siitä lähes kolmekymppiä maksanut. Pitänee lainata kirjastosta niin pääsee näkemään kuinka etäällä todellisuudesta olen.
Sellan eduksi mainittakoon se, että hän luki ne läpi. Useampaankin kertaan.
Joo on se mahtavaa että arvostettu teatterialan ammattilainen käyttää sarjakuvien yhteydessä hienoja sanoja kuten dramaturgia ja on lukenutkin kaikki arvioitavaksi annetut sarjakuvat.
Mä luulin että se olennaisesti kuului tehtäviinsä.
-
I
Joo on se mahtavaa että arvostettu teatterialan ammattilainen käyttää sarjakuvien yhteydessä hienoja sanoja kuten dramaturgia ja on lukenutkin kaikki arvioitavaksi annetut sarjakuvat.
Se kai tässä monia on vituttanutkin, tuomarit on kuitenkin olleet Mansesterin seudulla kepeitä julkkiksia joiden akateemiset meriitit ei ole raskainta sarjaa ja sarjakuvasivistys diletanttitasoa. Jotenkin luulen vaan että jos sama idea olisi keksitty Helsingissä tuomareina ei olisi olleet esim. Veijo Meri tai Jukka Kemppinen (mutta ehkä Sedu Koskinen tai Tommy Taberman).
Olisihan Tampereella yksi kaveri jonka julkisesta arvosta ja yleissivistyksestä ei ole kenelläkään naputtamista:vanha kunnon Jouko "jokkeri" Turkka.
-
Media laulaa omia laulujaan.
Tästä en ole ihan samaa mieltä. Kyllä mun kokemuksesta media on kiinnostunut saamaan uusia näkökulmia ja ihmisiä esille. Enemmän ongelma on se ettei tällä alalla ole tapana tehdä kovin aktiivista tiedotus- ja mediatyötä. Esimerkiksi mainittu Ylen kulttuuritoimitus on osoittanut suurta mielenkiintoa alaan, mutta emme ole kykeneet tarjoamaan juttuja tarpeeksi aktiivisesti. Myönnän tämän ongelman ainakin meidän puolelta täysin ja haluaisin yrittää tehdä sille jotain. Jostain syystä se jää kuitenkin aina kaiken muun alle. Tämän takia on sitäkin tärkeämpää että finlandiat ja puupäät on olemassa. Ne pakottavat sarjakuvan esiin ja meidät tekemään sitä tiedotustyötä ihan oikeasti.
Tämä on kuitenkin p...seestä ja on ensiarvoisen tärkeää päästä asetelmasta eroon. Lupaan vastedes jokaisessa projektissa nimetä erikseen tiedottajan.
-
Itse pitelin jälleen kerran Absinthia käsissäni Kupliin aikana. Tuote ei vieläkään vaikuttanut niin houkuttelevalta että olisin siitä lähes kolmekymppiä maksanut. Pitänee lainata kirjastosta niin pääsee näkemään kuinka etäällä todellisuudesta olen.
Tuote ei ole suunnattu tyhjätaskuille joten kirjastoon mars, mars!
Sitä paitsi kyseisen kirjan yksi pääteesejä on gnostilaisuudelle ja Matrixille yhteinen ajatus siitä, että reaalitodellisuus ei ole kovin todellinen. Eli saattaa vieraannuttaa sinua lisää...
Joo on se mahtavaa että arvostettu teatterialan ammattilainen käyttää sarjakuvien yhteydessä hienoja sanoja kuten dramaturgia ja on lukenutkin kaikki arvioitavaksi annetut sarjakuvat.
Mä luulin että se olennaisesti kuului tehtäviinsä.
Joo, kyllä se kuulu. Ja homma tuli hoidettua. Eli pulinat pois ;-)
-
Olisihan Tampereella yksi kaveri jonka julkisesta arvosta ja yleissivistyksestä ei ole kenelläkään naputtamista:vanha kunnon Jouko "jokkeri" Turkka.
Eikä kenenkään kannattaisi alkaa veikkailemaan voittajaa! Kuka tahansa saattaisi saada ylistykset tai nöyryytyksen. Jouko kuulemma on aikoinaan vaikuttunut mm. elokuvasta "Pekko ja muukalainen".
-
Taas lujitettiin käsitystä että vanhanaikaisessa vara parempi. Sarjakuva ei saa kehittyä ilmaisullisesti eikä sisällöllisesti. Seikkailua pitää olla. Totuttu kolea tyyli on arvokasta, muu "taidesarjakuvaa".
Eli Sarjakuva-Finlandia vakiinnutti linjansa konservatiivisena kaupallisena palkintona, joka ei edistä sarjakuvailmaisua eikä opasta suurta yleisöä sen tuotannon ääreen, joka huomioita todella ansaitsisi.
Tuossa Sarasvati-ketjua lukiessa ja lähipiirin kommentteja kuunnellessa tuli mieleen, että Tolppasen ja Kaakisen työ ei taidakaan olla niin kovin mainstreamia. Värit ovat paikoitelen tummia ja yleissävy on sikäli huomattavasti synkempi kuin Akkarissa, Lucky Lukessa, Asterixissa... Tämänhän on useampikin ummikko todennut. Kun vielä aihe on hieman masentava ja haastava, niin työhän rinnastuu sisällöltään pikemminkin taide-elokuvaan kuin seikkailu-elokuvaan.
Itse olen sitä mieltä että tuota ei oikein voi seikkailusarjakuvaksi sanoa muutenkaan (eihän siinä ole esimerkiksi sarjakuvasankaria toisin kuin Metissä tai Kajaanissa). Myöskään Sarasvatin hiekkojen sarjakuvailmaisua en pidä millään muotoa vanhanaikaisena , vaikka se mangaan verrattuna sitä hieman olisikin.
-
Eli Sarjakuva-Finlandia vakiinnutti linjansa konservatiivisena kaupallisena palkintona, joka ei edistä sarjakuvailmaisua eikä opasta suurta yleisöä sen tuotannon ääreen, joka huomioita todella ansaitsisi.
Tällainen vaikutelma voi tietysti tulla, mutta on vaikea nähdä että Sarjakuva-Finlandian järjestäjillä olisi mitään tällaista, tai muunkaanlaista "linjaa". Ehdokkaitahan oli laidasta laitaan, ja kannattaa muistaa että Seela Sellan valinta oli aikamoinen yllätys: tuskin voidaan ajatella, että Sella valittiin valitsemaan seikkailullinen sarjakuva! Hänen olisi voinut yhtä hyvin kuvitella tykästyvän vaikka Rauhaan ja Sotaan.
Enkä oikein osaa ajatella, että hänellä valitessaan olisi ollut mitenkään mielessä sarjakuvamarkkinoiden ohjastaminen. Tämä nyt oli vasta toinen sarjis-Finlandia, vuosien mittaan palkituksi tulee varmaan avantgardistisempaakin tavaraa, ja näin toivon.
-
Tuote ei ole suunnattu tyhjätaskuille joten kirjastoon mars, mars!
Sitä paitsi kyseisen kirjan yksi pääteesejä on gnostilaisuudelle ja Matrixille yhteinen ajatus siitä, että reaalitodellisuus ei ole kovin todellinen. Eli saattaa vieraannuttaa sinua lisää...
Olet oikeassa vieraantumisen tai ainakin varautuneisuuden suhteen. Kovin harva ihminen on reaalitodellisuudesta erkaantumista ja muita sen kaltaisia aiheita onnistunu fiktiossa käsittelemään mitenkään mua kiinnostavalla tavalla (tulee lähinnä Philip K. Dick mieleen) mut pulinat tosiaan pois ja palataan asiaan kun olen teoksen lukenut.
-
Ehdokkaitahan oli laidasta laitaan...
Luin vasta nyt Kuplii-viikonlopun Hesareita. Tulihan palkinto hyvin esiin tässä paikallislehdessäkin. Esa Mäkinen otti lauantaina kovasti kantaa (noin sanomalehden mittapuulla) sekä palkittuun että loppukilpailuun päässeisiin. Hänestä loppusuoralle pitäisi valita vain 6 kirjaa. Tainnut lehtimieheltä mennä ohi se ajatus että tämä on sarjakuvan promoamispalkinto eikä voittajalla sinänsä ole niin väliä.
Kulttuuripalstan Kuiskaaja kiinnitti samassa lehdessä huomiota Sellan ja "poikien" suunnitelmiin voittajan mainostamisesta äänekkäällä keskustelulla Aalto-kahvilassa (Akateemisessa).
Ja vielä mediasta pitää huomioida Expressi-lehden (pikavuorobusseissa jaettava) vähemmän ansiokas puffi, jonka mukaan tapahtuma on 18.-20.4. Olivat ottaneet tekstit viime vuoden Kupliita mainostavalta sivulta.
Edit: kirj. virh.
-
Ja vielä mediasta pitää huomioida Expressi-lehden (pikavuoro busseissa jaettava) vähemmän ansiokas puffi, jonka mukaan tapahtuma on 18.-20.4. jne... Olivat ottaneet tekstit viime vuoden Kupliita mainostavalta sivulta.
Sivumennen:
Väittäisin että kannattaisi omaksua tavaksi hakea vanhat sivut pois viimeistään silloin kun vie uusia. Olen useammin kuin kerran lueskellut joistain tapahtumista vanhaa tietoa kun uusissa ohjelmissa esimerkiksi ei mainita vuotta.
-
Pitäisi hieman sijoittaa ja napata haltuun noita ehdokkaita.
Olin jo ekaa Finlandiaa ennen ja yhä edelleen aika skeptinen koko palkinnosta. Onhan se hienoa että kehitellään tapoja promotoida ja etenkin samat tahot vuodesta toiseen ilman varsinaista palkkaa niska limassa hoitaa sarjakuvan PR hommia. Mutta, onhan tuo nyt varsinainen scam koko palkinto. Valitsemistapa on vähän kuin pidettäisiin presidentin vaalit. Vaihtoehtoja luetellaan ja ehdokkaat valitaan, ihmiset tarkastelee asiaa ja asiantuntijat kommentoi ........ja lopulta kysytään jotain Marita Taavitsaiselta kuka otetaan ja se on se päätös. Kuten Reima taisi mainita että ei ole väliä kuka voittaa, kyse vaan promo kikasta jolla edistetään sarjakuvan asemaa. Miten uskottava on palkinto, jonka koko idea on PR huijaus, ei suinkaan että yritettäisiin jollain perustellulla tavalla (olkoon sitten "asiantuntija raati" tai vain massojen äänestys) löytää kirkkain helmi ja lopputulos joka kestäisi edes pientä kriittistä tarkastelua.
Kyllähän kaikenlaista vippaskonstia on käytässä kaikilla elämän alueilla, joten sinänsä ei tässä yöunet mene :P
-
...ja lopulta kysytään jotain Marita Taavitsaiselta kuka otetaan ja se on se päätös. Kuten Reima taisi mainita että ei ole väliä kuka voittaa, kyse vaan promo kikasta jolla edistetään sarjakuvan asemaa.
En tiedä taustoista yhtään mitään, mutta tarkoituksena näyttää olevan tuoda sarjakuva yhdeksi tasa-arvoiseksi taiteenlajiksi muiden joukkoon. Tämän vuoksi palkinnon valitsee jonkin muun kuin sarjakuvataiteen ansioitunut edustaja, kuten tanssin tai teatterin.
Ja pitää muistaa, että Sarjakuva-Finlandia annetaan yksittäiselle sarjakuvakirjalle.
-
Ja pitää muistaa, että Sarjakuva-Finlandia annetaan yksittäiselle sarjakuvakirjalle.
Hmm... mitenkä tämän nyt muotoilisi... A. Kaurismäkeä mukaillen... "Ei palkinnoista varsinaista haittaa ole."
-
pitää sen verran korjata, että eihän se ollutkaan Reima joka mainitsi projektin olevan vain yleinen sarjakuvan promoamiskikka, ettei voittaja olisi niin olennainen. Vaan eräs toinen laudalla kirjoittaja.
Reiman maininta todellisuudesta kuitenkin tavallaan alleviivaa syitä: "Menestys synnyttää menestystä ja kuuluisuus kuuluisuutta. Vaikka se menestys ja kuuluisuus olisikin aluksi vai näennäistä. Mielikuvillahan tässä mennään ja ne tavalliset ihmiset joista tässä ketjussa puhutaan, ovat kyllä juuri niin pöystejä kuin voi kuvitella. Hyvää on se mitä lehdissä kehutaan. (Eikä tämä rajoitu sarjakuvaan)".
Kun katsoo "oikeaa" Finlandia palkintoa, niin tänä vuonna sen on valinnut miekkonen josta kerrotaan: "kirjallisuudentutkija, kääntäjä, filosofian tohtori, Helsingin Sanomien entinen kirjallisuuskriitikko ja yleensäkin". Raati (3 henkeä) sinänsä on jopa pienempi kuin sarjakuva finlandian esivalinta ja todellakin ihan tässä perus finlandiassakin se vaihtelee n. joka toinen vuosi, milloin tuomari on joku "julkkis" (tellervo koivisto, paavo lipponen, jne).
JOS tarkoituksena olisi tuoda sarjakuva yhdeksi tasa-arvoiseksi taiteenlajiksi muiden joukkoon, minusta olisi aiheellista näyttää että se ansaitsee sen. Näyttää että ala on jo itsessään olemassa elinvoimaisena. Että on olemassa Sarjakuvasta tohtoriksi väitellyt henkilö (useampia?), on olemassa festivaaleja, alan journalisteja, omat erikoislehdet, omat kaupat, sarjakuva soluttautuu ällistyttävän ihmismäärän päivittäiseen elämään, jne. Että palkinto voidaan jakaa puhtaasti alan asiantuntijoiden toimesta. Eikä napata vaan mukaan joku puolijulkkis mediakiinnostusta herättämään. Valintametodi mielestäni vain alleviivaa sitä epä-taiteen halpuutta ja rahvaanomaisuutta mistä osa tuntuisi haluavan päästä eroon? Vippaskonsteja, helppoheikkejä, popkulttuurin halpis jäte, mihin ei tarvita kuin "kuka tahansa" sanomaan "mitä tahansa" niin se määrittää jopa mainstream julkisuudessa noteerattavat tunnustukset.
Onko palkinnosta sitten haittaa? Se toimii mediapelissä porkkanana juttuja etsiville toimittajille ja toimii skenen sisällä jonain tavoittelemisen arvoisena mittapylväänä (?) jolla työlle saisi edes jotain noteerausta. Minusta sillä on uskottavuutta nakertava haitta. Kun piirit on niin pienet, niin voi toki olla noloa, että asiantuntijat valitsemassa tarkoittaa että kaverit pelailee keskenään. Mutta ei se mielestäni ole niin noloa kuin nykyinen menetelmä. Jos ensi vuonna valintaa olisi tekemässä joku sarjakuvan asiantuntija, tuntuisi palkinto huomattavasti mielekkäämmältä. Vrt. esim. puupäähattu, jonka saajan valitsee sentään alallaan asiantuntemuksen & tietyn auktoriteetin omaava Suomen Sarjakuvaseura.
Kävin toki eilen ostamassa tuon Finlandian voittajan, enkä olisi sitä muuten tehnyt. Että kai siitä jotain hyötyä sitten on.
-
Hyvää ja perusteltua tekstiä tuo edellinen. Mutta...
...Sarjakuvaseura jakaa Puupäähatun (tänään!) ja Sarjakuvantekijät jakaa Vuoden sarjakuvateon. Ne on sarjakuva-"alan" palkintoja; pitäisikö niitä saada siis vielä yksi lisää? Pitäisikö perustaa sarjakuva-akatemia tms., jolla olisi arvovaltaa?
Sarjakuva-Finlandialla on mielestäni perusteltu markkinarakonsa muiden palkintojen joukossa.
-
Puupäähattu lienee elämäntyöstä tai urasta tms?
Sarjakuvateko taas voi olla mikä tahansa alaan liittyvä ponnistelu jonka ei suoraan tarvitse liittyä johonkin albumiin. (Vrt. jos herra Musturi vaikka saisi Gömpistä sarjakuvateon palkinnon. Antologioita ei finlandia noteeraa, eikä puupäähattu muiden kaman julkaisusta lohkea. Mutta mielestäni kiistatta edustaa tietyntyyppistä tinkimätöntä ponnistelua sarjakuvan hyväksi (jopa kansainvälisesti) mille ei esim. tämän vuoden puupää tai finlandia tahot pärjää millään. Ja muutamat menneiden vuosien valinnat näyttää aika haaleilta sen rinnalla...)
Sarjakuvafinlandian rooli ei ole varmaan epäselvä, eikä liikaa päälekkäinen yllämainittujen kanssa. Markkinarako & -arvo selkesti on, mutta varmaan vain siihen asti kunnes joku paljastaa bluffin.
Olennaista olisi että se olisi yllämainittujen tapaan jotenkin uskottava & perusteltu. Mistä löytyy tiedot mikä on raadin kokoonpano ja millä meriiteillä valinta tehdään? Tätä en ole löytänyt mistään etsinnästä huolimatta. Viimevuoden raadin nimet (mutta ei taustoja) löytyi googlella jostain muropaketti foorumin keskusteluviestistä! Perus finlandiasta tieto löytyy yksinkertaisella haulla suoraan asianomaisen tahon nettisivulta ja raadin jäseninä paljastuu ansioituneet(?) kirjailija, kriitikko ja professori.
Anonyymi porukka + satunnainen puoli-julkkis kuulostaa.... hmm...
-
Mistä löytyy tiedot mikä on raadin kokoonpano ja millä meriiteillä valinta tehdään? Tätä en ole löytänyt mistään etsinnästä huolimatta.
Lehdistötiedotteesta (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/media/sarjakuva_finlandia_lehdistotiedote_090213.pdf), joka finlandia sivuilla on. Julkistettu helmikuussa.
Vuoden 2009 valintalautakunnan jäsenet:
- Pekka Lehtosaari
- Joonas Salo
- Katja Valaskivi
- Outi Vanamo
Timo
-
Luova Tampere: (http://www.luovatampere.fi/index.php?lang=fi&id=24&mod_action=show_news&mod_news_entry_id=188)
Pekka Lehtosaari on vastannut käsikirjoituksista elokuviin Pahat Pojat, Vares, Dark Floors ja Röllin Sydän. Hän on myös toiminut dubbausohjaajana yli viidessäkymmenessä kokoillanpiirretyssä (mm. Totoro ja Aladdin).
Joonas Salo on tamperelainen lukiolainen ja sarjakuvan peruskuluttaja. Hän on asunut vuosia ulkomailla (mm. Chile, Yhdysvallat ja Espanja), joten hänen kokemuksensa eri kulttuurialueen sarjakuvista on melkoinen.
Dosentti Katja Valaskivi on japanilaisen media- ja populaarikulttuurin asiantuntija, joka työskentelee erikoistutkijana Tampereen yliopistossa. Tämänhetkisiä tutkimusintressejä ovat mm. japanilaisen populaarikulttuurin markkinat ja harrastajat Suomessa, transnationaali japanilainen populaarikulttuuri, talouden ja kulttuurin suhde, osallistuvat yleisöt, sukupuoli ja mediakäytön muutokset. Hän on kasvanut länsimaisen sarjakuvan parissa.
Outi Vanamo on sarjakuva-alan moniosaaja joka on mm. myynyt, toimittanut, piirtänyt, tekstannut ja sisäänostanut sarjakuvia. Työuraan ovat kuuluneet mm. sarjakuvakauppa Kukunor, sarjakuvakustantamo Arktinen Banaani sekä nykyinen työpaikka assistenttina kansainvälisessä sarjakuvafestivaali Fumettossa (Luzern, Sveitsi).
-
Minun mielestäni on parempi että palkinnon saajan valitsee joku skenen ulkopuolinen taho, jonka avulla saadaan vielä useimmiten lisää näkyvyyttä.
Meillä on kuitenkin kohtalaisen pieni piiri ammatilaisia ja/tai asiantuntijoita, mutta väittäsin että nuo ovat kaikki enempi tai vähempi jäävejä jakamaan palkintoa koska kuitenkin tuntevat vähintään osan ehdokkaista henkilökohtaisesti.
Nykysysteemillä ei tule loppumatonta narinaa siitä että palkinnonjakaja X on palkitun Y parhaita kamuja, tekijä Z ei saanut palkintoa koska sillä on X:n kanssa sukset ristissä jne jne
-
Mistä löytyy tiedot mikä on raadin kokoonpano ja millä meriiteillä valinta tehdään? Tätä en ole löytänyt mistään etsinnästä huolimatta.
Googlella löytyi helposti myös viite tänne Kvaakin keskustelualoitukseen eli threadiin:
Sarjakuva-Finlandia 2009
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10493.0.html
Siinäpä tuo raadin paletti selvitetään heti kärkeen jo lokakuussa 2008.
Saahan noita perusteita kyseenalaistaa happaman sielunsa kyllyydestä, mutta salaseura- tai huijaus-dramatiikka on paranoidia liioittelua.
-
Tämä kuva sopii varmaan tänne yhtä hyvin tai yhtä huonosti kuin muuallekin.
Helsinkiläinen Pekka Lehtosaari sarjakuvailee Ruutu-lehdessä 18/1974. (11-vuotiaana?)
-
Minun mielestäni on parempi että palkinnon saajan valitsee joku skenen ulkopuolinen taho, jonka avulla saadaan vielä useimmiten lisää näkyvyyttä.
Meillä on kuitenkin kohtalaisen pieni piiri ammatilaisia ja/tai asiantuntijoita, mutta väittäsin että nuo ovat kaikki enempi tai vähempi jäävejä jakamaan palkintoa koska kuitenkin tuntevat vähintään osan ehdokkaista henkilökohtaisesti.
Nykysysteemillä ei tule loppumatonta narinaa siitä että palkinnonjakaja X on palkitun Y parhaita kamuja, tekijä Z ei saanut palkintoa koska sillä on X:n kanssa sukset ristissä jne jne
Samaa mieltä, varoittavana esimerkkinä suomalaiset musiikkipalkinnot mm. Emmat joita jaetaan periaattella: Sulle-mulle-tolle, hyvä veli/sisko homma rapauttaa kaiken.
-
Mulla on ollut mielessäni ehkä (liikaakin) asioita tänä keväänä, mutta kun yritin hetki sitten miettiä, että kukas se voitti sen Finlandian tänä vuonna , niin en todellakaan saanu mitään päähäni, lahoava muistini ei kiinnostane ketään, mutta unohtuuko muiltakin näin äkkiä nämä SUURET sarjakuvavoittajat?... niin ja Sarasvatia en oo lukenu.. vielä.Mutta hyvä että julkisuutta tulee sarjakuvalle, justhan oli (TAAS) Hesarissa juttu kuinka "tietokirjailijat saa NIIN vähän Kirjastoapurahoja verratuna kaunokirjailijoihin ja arvaas oliko sarjakuvailijat unohrettu tyystin kokonaan, TIETYSTI!, kukas niitä sarjakuvia kirjastoista lainailis... ilmaseks.. hyi; kauheeta, haluamme maksaa kaikesta!;)
Niin se siitä sarjakuvan arvostuksesta ja arvotuksesta. Ugh!
-
Heh, mullekin kävi kuin Nuoralle ja piti käydä lunttaamassa. Minkä jälkeen otin alpun hyllystä ja vihdoinkin lukasin sen.
Teknisesti oli erin hyvä, mutta valitettavasti tuli kovasti enimmän osaa aikaa mieleen että sivuja olisi tarvittu sovitukseen tuplasti lisää -nyt juostaan liikaa eteenpäin ja tunnelmaa ei välity riittävästi. Myös alkuperäinen julkaisuformaatti tekee varmaan hallaa kokonaisuudelle.
-
Sarjakuvan arvostuksesta on ollut puhetta ja on taatusti vastakin. Myt kuitenkin on sarjakuva-albumi päässyt ensimmäistä kertaa Finlandia Junior -ehdokkaaksi (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Juban+sarjakuva+nousi+Finlandia+Junior+-ehdokkaiden+joukkoon/1135250470648).
Tietysti seuraavaksi nousee nillitys siitä miksi niin huono ja joutavanpäiväinen albumi kuin Juban Minerva - Jääkarhun sydän on se ensimmäinen ehdolle päässyt sarjakuva, mutta minä olen kiitollinen jo siitä, että sarjakuva on edes nostettu ehdolle muun 'oikean' kirjallisuuden rinnalla. Matka arvostetuksi taide- ja ilmaisumuodoksi on pitkä eikä se tapahdu yhdessä yössä. Hyvä jos yhdessä sukupolvessa. Hyvä Juba ja Minerva.
-
Minulle on ihan sama onko Finlandia-junior ehdokkaana sarjakuvaa vai ei. Pääasia että ehdokkaat ovat hyviä.
Sitä vastaan minulla on paljonkin, jos hyvä sarjakuva ei jonkun mielestä ole kelvollinen tavoittelemaan Finlandia-junioria.
-
Minusta kakkosalbumi oli parempaa. Viittasin kohta alkavalla nillityksellä täällä valitettavasti toisinaan esiintyvään tapaan dissata kategorisesti kaikkea myyvää sarjakuvaa kohtaan. Toivon tietysti olevani tässä väärässä.
-
dissata kategorisesti kaikkea myyvää sarjakuvaa kohtaan. Toivon tietysti olevani tässä väärässä.
No tuskinpa tuo nyt noin automaattista on.
Juban Minerva on vallan kelpoa lastensarjakuvaa.
Timo
-
Minusta kakkosalbumi oli parempaa. Viittasin kohta alkavalla nillityksellä täällä valitettavasti toisinaan esiintyvään tapaan dissata kategorisesti kaikkea myyvää sarjakuvaa kohtaan.
Ei pidä paikkansa. Tuo on vain sinun ja Denniksen vainoharhaa. Mutta käytännöllistä, koska pystyttäessänne itse omia raja-aitojanne, pääsette myös nillittämään niistä katkeroituneena, arvottaen oman mielipiteenne keinotekoisesti.
-
Juu, Dennis-lasit pois päästä kirjastontäti.
En ole lukenut kakkos-Minervaa mutta ykkösen perusteella valinta on mainio!
-
Minervat ovat jopa ihan vientikelpoista sarjakuvaa. Toivottavasti leviävät joskus muuallekin. Hyvä, että saavat näin näkyvyyttä.
-
Finaaliin on päässyt myös Juban lisäksi toinenkin sarjakuvaihminen, nimittäin Pauliina Mäkelä, joka on Supermarsu-kirjan kuvittaja.
Ihan hauskaa, että raati on päätynyt ottamaan sarjakuvan ehdokkaaksi. Milloinkahan oikeaan Finlandiaan saisi sarjakuvaromaanin mukaan?
-
Milloinkahan oikeaan Finlandiaan saisi sarjakuvaromaanin mukaan?
Silloin kun tarjolla on kyllin hyvää. Joku Kajaanihan oli aikas lähellä. Mutta kirjallisuusväen rutinaahan silti saa kuulla. Junioripuolella tuo meni aika kivuttomasti varmaan siksi, että sarjakuva on perinteisesti koettu lastenkulttuuriksi ja jo aivan yleisesti hyväksytty myös sen paremman lastenkulttuurin puolelle, eikä pelkästään rikkakasvillisuudeksi.
Toisaalta miksi sarjakuvan tulisi olla kirjallisuuspalkinnon saajana? Kyllä se sarjakuva aina vaan on jossain välimaastossa, tältä kulmalta ajatellen. Hmmm....
Timo
-
Toisaalta miksi sarjakuvan tulisi olla kirjallisuuspalkinnon saajana? Kyllä se sarjakuva aina vaan on jossain välimaastossa, tältä kulmalta ajatellen. Hmmm....
Hesarin esikoiskirjakilvassa ainakin näkisin ihan mielelläni sarjakuvaa. Nythän siellä on kaikki muut mahdolliset kansiin laitetut, fiktiiviset esikoistekeleet, eli runot, romskut, novellikokoelmat ja oliko vielä näytelmätkin? Finlandia-kisaan ei nyt niin välttämättä sarjakuvaa tarvitsisi, kun on vielä toistaiseksi tuo omakin Finlandia. Mutta eipä sarjakuvaa pitäisi toisaalta poiskaan sulkea. Mites sitten, jos sattuukin sekasikiö, joka ei täysin luiskahda romaani- eikä toisaalta sarjakuvakategoriaankaan. Mutta on muuten mainio.
-
Runokirjathan heivattiin kirjallisuus-Finlandiasta jo aikoja sitten, tuskin siis sarjakuvaa otettaisiin mukaan avosylin ainakaan ilman järjetöntä kohkaamista poetikkojen taholta.
Kaikkien rakastama ja ymmärtämä kirjallisuuskriitikko Putte Wilhelmsson (Turku) luonnehtii Finlandia-palkintoa "Tuohi-Nobeliksi", eh eh eh.
-
Sarjakuva-Finlandian sivuillekin näkyy jo tipahtaneen muutamia teoksia (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html). Ainakin WSOY, Sammakko, Like ja muutamat omakustantajat ovat jo ilmoittaneet omansa.
-
Ai jai, alkaispa jo Finlandia-sesonki. Haluaisin välillä kunnon vääntöä Kvaakkiin, kun ei jaksais noita iänikuisia texwillereitä, akuankkoja ja pikseleitä.
-
Tästä vähän puhtia...
Mää haluaisin tämän Sarjakuvafinlandia-ehdokkaaksi:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10520.0.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10520.0.html)
(http://www.pirkkala.fi/@Bin/471911/hugocabret.jpeg)
Mutta kun se on jo vuoden vanha.
Miksikö? Olisi saatu vähän polemiikkia. Kuten dekkarin asettaminen ehdolle tämän vuoden Finlandiassa jolloinka sitten siitä voi nillittää:
http://www.dekkariseura.fi/u09_finlandia.html (http://www.dekkariseura.fi/u09_finlandia.html)
Puolin ja toisin. En jaksa etsiä kyldyyripuolen nillitystä. jostain löytynee.
Tai jos laitettaisiin sarjis-finlandia-ehdokkaaksi kuvakirja? Tai tekstiromaani. Jos kerta sarjakuva kelpasi juniorifinlandiaan. ;D
Lisää löylyä Tonin kommentista:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11811.msg281194.html#msg281194 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11811.msg281194.html#msg281194)
Kiäh...
Timo
-
Miksikö? Olisi saatu vähän polemiikkia.
Ulkomaisen teoksen laittaminen Finlandia-ehdokkaaksi aiheuttaisi kyllä taatusti polemiikkia, siinä olet oikeassa...
-
Ulkomaisen teoksen laittaminen Finlandia-ehdokkaaksi aiheuttaisi kyllä taatusti polemiikkia, siinä olet oikeassa...
Öhöm... :-[ Tosiaan. Say no more. Käännösalbumi soikoon.... Jotankin en täpinöissäni ajatellut taaskaan yhtään mitään. Tavallaan tarkoitin sanani oikeastaan erääseen ylläpidon ja sisällöntuottajien puolella lainehtivaan keskustelusäikiöön, joka aikanaan tulee paljastamaan tuloksiaan kaikelle kansalle. Hrömkroh. Palaan takaisin usvaan... ::)
Timo
EDIT:
Oho, joo... Koitan vielä jälkikäteen selitellä usvaisen väsyneitä horinoitani. Viittasin siis tuossa yllä tähän Kvaakin toimintaan: Vuoden käännösalbumi (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1356)
-
Huomenna puoliltapäivin ratkeaa tuo Finlandia Junior 2009.
Ei ollut vielä kanttia valita sarjakuvaa... mutta jos diktaaattorina olisi ollut vähemmistöjen puolustajan sijaan ekohenkilö niin... Oli ilo kuulla, että esiraadille ei tuottanut mitään ongelmaa ottaa sarjakuvateosta mukaan loppukilpaan, vaikka joku pakollinen leipäkirjailija sitten känisikin paheksuntansa.
-
Hyvin on saanut Junior mediatilaa! Toivottavasti päästään samaan altistukseen Sarjakuva-version kanssa myöskin.
-
Onnittelut Petterille
Petteri Tikkanen ja varhaisteini Eero saivat Sarjakuva-Finlandian
Varhaisteini Eero on onnenpoika. Ensin hän sai oman sarjakuva-albumin. Sen jälkeen hänelle myönnettiin Sarjakuva-Finlandia.
Eero-hahmon piirtäjä Petteri Tikkanen vastaanotti palkinnon perjantaina Tampereella Tampere kuplii -sarjakuvatapahtumassa.
Palkinto, suuruudeltaan 5 000 euroa, jaettiin nyt kolmatta kertaa. Tänä vuonna voittajan valitsi kirjailija Matti Rönkä.
Eero on Tikkasen Kanerva-albumeista tuttu pikkupoika. Tikkanen halusi kääntää välillä näkökulmaa.
"Kun mies kertoo pojan kautta tarinan, ollaan oikeiden asioiden äärellä. Hahmossa on varmaan kaikuja minusta."
Tarinassa Eero havahtuu yhtäkkiä Kanervan naiseuteen ja kaikkiin muihinkin tisseihin ympärillään. Hän värjää hiuksensa mustiksi ja hakee kirjastosta tyttöjen iskuoppaan.
Kun Kanerva-albumit käsittelivät lapsuutta, nyt rummutetaan teini-iän portteja.
"Minulta on kysytty, miksi en käsittele omanikäisiäni ihmisiä", sanoo Tikkanen, 34. "Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä, kun olen saanut etäisyyttä."
Eero on yhtä aikaa koominen ja koskettava. Pojan kasvoilla on tuima rypistys, mutta maskin alla hämmentää. Täysikuun keskelle ilmestyy nänni.
Sarjakuva-Finlandia merkitsee lisävuosia Eerolle.
"Lupasin itselleni, että jos saan palkinnon, Eeron tarina jatkuu", sanoo Tikkanen. "Nyt on kuvattu polkupyöräikä. Seuraavaksi tulee mopoikä ja sitten autoikä."
"Sarjakuvissa usein jäädytetään hahmot tietyn ikäisiksi. Minusta on kiva antaa tyyppien kasvaa."
Sarjakuva-Finlandian voittajan Petteri Tikkasen haastattelu lauantain Helsingin Sanomissa.
-
Ei ole tullut vielä Eeroa luettua, kun ei ole missään näkynytkään.
Kannattaa lukea, jos jostain löydät. Erinomainen sarjakuva! Onnittelut Petterille!
-
Onnea Petteri, onnea Eero!
Kova taso tänä vuonna, vaikea olisi ollut valita...
-
Minusta ei tuntunut vain kivalta ajatukselta, että näissä kolmessa esiintyneet lapsihahmot kasvavat sekä muuten että erilleen.
Tämä on Eeron vahvuus, muutoksesta saadaan paljon irti. Lisäksi lämpöäkin Eerosta löytyy koko sylin mitalta. Jatkoa tuskin maltan odottaa.
-
Tämä on Eeron vahvuus, muutoksesta saadaan paljon irti.
Mun mielestä tämä tekee juuri ko. albumista niin ihanan. Sellainen äärimmäisen katkeransuloinen maku yhdistettynä tietynlaiseen nostalgiahuumaan...siis vaikka onkin nainen ja varmaan koki asiat eri tavalla tuon ikäisenä, silti siihen hirveästi samaistuu "Äää, ne alkaa kasvaa aikuisiksi"-tunteeseen.
-
Sarjakuva-Finlandia juhlii monimuotoisuutta (http://yle.fi/alueet/tampere/2012/03/sarjakuva-finlandia_juhlii_monimuotoisuutta_3356834.html) ja tamperelaisuutta, kertoo Yle.
-
Hesari: Sarjakuva-Finlandia laittoman maahanmuuttajan tarinalle (http://www.hs.fi/kulttuuri/Sarjakuva-Finlandia+laittoman+maahanmuuttajan+tarinalle/a1305561262460)
"Tämä ohittamattoman tärkeä teos kouraisee ja koskettaa syvältä, jättäen lukijaansa pysyvän jäljen, kuten hyvä taide onnistuessaan tekee. Kerronta on tarkkaa ja sen rytmi täydellinen. Tämä tarina on todellinen ja sen ihmiskohtalot aitoja, mutta Tietäväinen ei asetu aiheensa yläpuolelle", [Armi] Toivanen sanoo perusteluissaan.
Hyvät perustelut.
-
Mielestäni tämänvuotinen Suuren, Pahan Kustantajan WSOY:n jackpot on tarpeellinen näpäytys sarjakuvapiireille:
http://jannekuusinen.blogspot.com/2012/05/sarjakuva-finlandia-2012.html
-
Meni vähän ohi että mikä se näpäytys oli? Kieltävätkö sarjakuvapiirit WSOY:n ansiot sarjakuvanjulkaisijana? Vai eikö kukaan muu kuin WSOY uskonut Tietäväiseen ja Jeskaseen? Miksi WSOY on Paha? Itse pidän WSOY:tä yhtenä viime vuosien tärkeimmistä sarjakuvien julkaisijoista, etenkin käännöspuolella. Mainittujen kovien kotimaisten kohdalla uskoisin, että mikä tahansa sarjakuvia julkaiseva taho olisi mielihyvin tarttunut Näkymättömiin käsiin tai Jeskasen kirjoihin. Hyvä kotimainen materiaali ei taatusti jää julkaisijaa vaille, käännöspuolella sarkaa on melkoisesti enemmän.
Tässä mielentilassa, väsyneenä, vietettyäni viikonlopun Tampere Kupliissa uusia sarjakuvajulkaisuja promoamassa ja myymässä, painokuluihin epätoivoisesti rahaa hankkimassa, koin tuon blogikirjoituksen lähinnä masentavana nurkkakuntaisena ilkkumisena. Se saattoi olla huumoria koska kirjoittaja on humoristi, mutta ei nyt vaan oikein välittynyt. En luultavasti koskaan tule tajuamaan sitä, minkä vuoksi tietyntyyppisen sarjakuvan tekeminen/julkaiseminen on pois jonkun toisentyyppisen sarjakuvan tekemiseltä/julkaisemiselta. Miksi kaikkien pitäisi tajuta kaikki?
Ja toisaalta, tuohan oli vain blogikirjoitus. Ja tämä on vain Kvaak. Sitä ei pitäisi lukea väsyneenä. Menen siis nukkumaan.
-
Enemmän luin siinä tekstissä sen että WSOY on ISO ja iso, varsinkin iso yritys, on automaattisesti aina" paha sieluton markkinakoneisto joka tallaa taiteellisuuden, riistää tekijänoikeudet hikipajahinnoin" jne.
mikä ei kyllä välittynyt hirmu selvästi, enemmän edeltävä on omaa arvausta siitä mitä kirjoituksella haettiin.
En luultavasti koskaan tule tajuamaan sitä, minkä vuoksi tietyntyyppisen sarjakuvan tekeminen/julkaiseminen on pois jonkun toisentyyppisen sarjakuvan tekemiseltä/julkaisemiselta. Miksi kaikkien pitäisi tajuta kaikki?
En minäkään ja meillä kahdella on ajoittain ihan eri ääripäiden maku.
Oma kantani:ei sitä tarvitsekaan tajuta, ei edes hyväksyä, kaikkien ei tarvitse tajuta kaikkea.
En ole pitkiin aikoihin välittänyt onko jokin arvostettua/hyväksyttyä vaan onko sisältö sellaista että voin hyväksyä sen taidemuotonsa edustajan vai en.
Jos asiantuntijat ja suuri yleisö pitävät jostain se ei ole tae että ko.teoksella on paitsi minulle mitään arvoa niin että sillä olisi minusta mitään arvoa muillekaan.
Jos joku saa siitä jotain irti vahingoittamatta muita - hienoa heille.
Itselle Jeskasen Perkele ja Tietäväisen Näkymättömät kädet ovat sisällöltään vain eräitä viimeisimpiä merkkejä että ollaan manossa hyvään suuntaan.
Moniäänisempään, rikkaampaan sarjakuvakulttuuriin tässä maassa.
Mutta ainoita ne eivät ole.
Eivätkä ensimmäisiä.
Sen lisäksi niiden jälkeenkin on tullut ja tulossa kotimaista sarjakuvaa joka seisoo ihan omilla jaloillaan.
Osa isoilta, osa pieniltä kustantamoilta.(noissa sama kustantamo on sattumaa)
Toivon itse että kehitys jatkuu jotta saadaan enemmän hyvää sarjakuvaa.
-
Kirjoitellaan mitä kirjoitellaan, tiedetään asioista jotain tai ei.
Mutta Tietäväisen voitto oli puhdas työvoitto ja täysin ansaittu. Kaikilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksiakaan pistää viittä vuotta elämästään yhteen sarjakuvateokseen.
Odotan erityisesti Iltalehden artikkelia aiheesta.
-
Kirjoitellaan mitä kirjoitellaan, tiedetään asioista jotain tai ei.
Mutta aika vähäistä olisi kirjoittelu ylipäätään jos pitäisi kaikki aina absoluuttisesti tietää.
-
Mutta aika vähäistä olisi kirjoittelu ylipäätään jos pitäisi kaikki aina absoluuttisesti tietää.
Sitähän varten netti on, että kaikenlaista mahtuu.
-
Uutinen voittajasta etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1911).
-
Onnea voittajille! Ansaittu. Tekijät olivat ennalta tuntemattomia ja yllätys sitäkin iloisempi siis.
Timo
-
Onnittelut voittajille täältäkin. Oma veikkaukseni (Piitles) meni tänäkin vuonna päin prinkkalaa.
-
Ajattelin avata analyysin ja spekulaation vuoden 2014 kisaan ilmoittamalla, että Absinthin 2. osa ilmestyy lopultakin yli 5 vuoden odotuksen jälkeen. Ja kyllä, se osallistuu Finlandia kahinoihin.
Speksit: 234 sivua, pehmeäkantinen Amazon CreateSpace tarvepainatuspalvelussa painettu.
Websivut: http://absinth.fi (http://absinth.fi)
Tilata voi ittellensä tuolta websivujen kautta netistä ja ehkä saatavilla joistain kivijalkakaupoista (no ainakin Turun Sarjakuvakaupasta).
Nopeesti laskeskelin, että ilmoittautuneita on nyt vajaa 60.
Itseäni kiinnosti eniten toi Metsähonkalan Toisaalta. Mut ehkä se jäi lukukokemuksena vähän vaihtelevaksi ja ohueksi. Tunnel Ground on aika startup pöhinää ja ängriböödsii. Anabasiksesta luin sen ykkösen. Olenko aivan väärässä jos kakkonen on aika samaa? Hiltunenhan on todellinen työn sankari! Fingerporeja oli ilmoittautunut vaivaiset neljä (sic!) kappaletta... Yhden Pöyrööt sarjiksen ostin faijalle joululahjaksi (ssh! alkää kertoko) kun se on Pohojanmaan poikia.
Kivahan noita olis lukea enemmänkin mut nyt on rahat sen verran finaalissa ettei kykene. Kun pitää itte kustantaa tää huomattavan kallis oman sarjakuvan kustannus harrastus.
-
Nyt kun kaikki on netin ääressä ja sinne on aika helppo lisätä kuvia niin kannattais laittaa nettiin omasta kirjasta enemmän kuin kansi.
Esim. tossa pikkuilmoitus kohdassa täällä Kvaakissa mainostettiin kilpailijakolleega Kolia. Kun menin sinne niin siellä oli vain kansi. Ja tää on muutenkin aika yleistä kaikissa suomalaisissa nettikirjakaupoissa.
Erityisesti sarjakuvassa olisi hyvä mahdollisuus herättää satunnaisen surffailijan kiinnostus näyttämällä netissä kirjan sivuja jopa kirjan puoleen väliin saakka. Jos kiinnostus ei siihen mennessä ole herännyt niin ei se sitten herääkään. Jos taas sivut ovat olleet niin huonoja lukijan mielestä ettei se halua ostaa niin ei se ois ostanut kirjaa vaikkei olis huonoja sivuja nähnytkään.
Sarjakuvafinlandian sivuilla on tilaa yhdelle näytesivulle. Se on minusta aika vähän. Ja kaikki eivät ole käyttäneet edes sitä hyväkseen!
-
Isä, Kapteeni Tserep, Kenenkäs tyttöjä, Saniainen kukkii juhannuksena ja Ättä ääriolosuhteissa on tullut luettua ehdokkaista. Ja näköjään paremmuuskin menee tällä kertaa aakkosten mukaan joten - Isä voittoon!
-
Erityisesti sarjakuvassa olisi hyvä mahdollisuus herättää satunnaisen surffailijan kiinnostus näyttämällä netissä kirjan sivuja jopa kirjan puoleen väliin saakka. Jos kiinnostus ei siihen mennessä ole herännyt niin ei se sitten herääkään. Jos taas sivut ovat olleet niin huonoja lukijan mielestä ettei se halua ostaa niin ei se ois ostanut kirjaa vaikkei olis huonoja sivuja nähnytkään.
Ihan samaa mieltä -fiksua olisi!
Suomessa vaan ei yleensä tupata osaamaan laittaa näytteitä esille. Mielestäni ihan sama ongelma isompien musiikkiartistien kanssa. harmaalta puolelta (youtube) noita näytteitä joutuu useimmiten kalastelemaan kun tekee ostopäätöksiä.
-
Perkerosta ei näkynyt listalla...
-
Noista Kvaakin arvosteluista löytyy ihan mukavasti noita kilpailijoita ja sieltä pari kuvaa lisää. Huuda huudan kirjoista näyttäis olevan 3-6 näytesivua mikä on jo paljon parempi kuin yksi.
Sieluni lepäsi noissa Mutikin Koli maisemien rauhoittavissa väreissä ja muodoissa. Hyvää terapiaa Huuda huuda kirjojen jälkeen.
On tosiaan hämmästyttävää, jos Perkeros ei osallistu. Mutta kyllähän listalle voi vielä ilmestyä lisää ehdokkaita.
-
Nyt kun kaikki on netin ääressä ja sinne on aika helppo lisätä kuvia niin kannattais laittaa nettiin omasta kirjasta enemmän kuin kansi
---
Sarjakuvafinlandian sivuilla on tilaa yhdelle näytesivulle. Se on minusta aika vähän. Ja kaikki eivät ole käyttäneet edes sitä hyväkseen!
Kirjat Sarjakuvafinlandiaan lähettää kustantaja, joka myös maksaa osallistumismaksun. Kustantajalla ei välttämättä ole osaamista näytesivun valitsemiseen tai tekniseen toteuttamiseen. Jos ei sitä näytesivua oo kustantajalle erikseen tehty, saattaa olla että digitaalinen kuva-aineisto on lähinnä kirjan kansi ja ehkä joku mainosvinjetti.
-
Juu kyllä se Perkeros osallistuu. Ei huolta!
-
Hmm... Absinthin 2. osa ei päässyt tällä kertaa edes 10 parhaan joukkoon.
En keksi muuta selitystä kuin perustavanlaatuiset ongelmat käsikirjoituksessa.
Kuvituksen laatu tuskin karsi sitä tuosta joukosta.
-
Ihan vaan uteliaisuudesta: Kun kaikki sarjakuvien profiilin ja arvostuksen eteen tehty työ on kannatettavaa, niin miksei täällä ole kuulunut edes kohteliaan rykäyksen etäistä kaikua tämänvuotisesta skabasta, ja sen tuloksista (Ulla Donner - Skiten)? Yhden julkun valintaprosessi on toki naurettava, mutta silti... ???
-
Ihmisillä on ollut jotain muutakin ajateltavaa parin viime viikon aikana?
Itse luin vastikään tuon Sontaa-albumin, ja se on hyvin onnistunut satiiri mainosmaailmasta. Tai somekohuisesta nykymaailmasta ylipäänsä. Tehdään turhalle tuotteelle huima kampanja ja kuinkas sitten kävikään. Miten tähän on päädytty, minun elämäni, miten siitä tuli tämmöistä, hahmot miettivät yrittäessään bailata "onnistuneen" projektin johdosta. Vinkeä kuvitustyyli toimii.
-
Ihan vaan uteliaisuudesta: Kun kaikki sarjakuvien profiilin ja arvostuksen eteen tehty työ on kannatettavaa, niin miksei täällä ole kuulunut edes kohteliaan rykäyksen etäistä kaikua tämänvuotisesta skabasta, ja sen tuloksista (Ulla Donner - Skiten)? Yhden julkun valintaprosessi on toki naurettava, mutta silti... ???
Onhan tuolla Tapahtumat yms. -osastossa asiaa hiukan huomioitu tästä alkaen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,18863.msg511452.html#msg511452).
-
Onhan tuolla Tapahtumat yms. -osastossa asiaa hiukan huomioitu tästä alkaen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,18863.msg511452.html#msg511452).
Niin, tuohan oli jopa aivan omassa oikeassa ketjussaan. Uutisjuttujen lisääminen etusivulle ei tällä hetkellä skulaa.
Timo
-
Jaha, oma häpeäni, kun en hoksannut tuota. :-[