Tässä juuri se syy miksi valitsijana pitää olla joku kentän ulkopuolelta. Tuokin performanssi oli varmasti suomen tanssitaiteen sisäsiittoisen piirin mielestä todella erikoisen hieno esitys, miksei jopa tanssi-finlandian arvoinen.
Sun mielestä tanssi-finlandia pitäisi siis joka vuosi jakaa Irmalle Espoosta koska hänen sulokas keikkumisensa vähissä vaatteissa tangon ympärillä miellyttää sun ja hemmetin monen muun esteettistä silmää enemmän ku Pertsan autistinen vääntelehdintä parketilla? Irma Irma! Näytä tissit!
Mun mielestä tanssitaide on jotain mitä mä en tajua eikä mun tartte mennä Uotiselle sanomaan mikä mun mielestä on hyvää tanssia ja mikä ei. Eiköhä Uotisella oo huomattavasti enemmän kompetenssia nähdä mikä on omaperäistä ja taidokasta, ehkä jopa ajatuksella ja rakkaudella tehtyä tanssitaidetta ku mulla tai sulla. Eihän se oo multa tai sulta tai Irmalta pois vaikkei Uotinen arvostakaan. Irma Irma! Näytä pimppi!
Ei sarjakuvien lukeminen tai niiden arvostaminen ole mikään korkeampia tutkintoja vaativa ihmesuoritus. Kyllä kuka tahansa – varsinkin joku perussivistynyt järjellä varustetty yksilö – pystyy lukemaan kasan sarjiksia ja muodostamaan niistä ihan perustellun mielipiteen. Tavallisille lukijoillehan näitä kai tehdään?
Tavalliselle lukijalle? Siis sille joka tykkää Aku Ankasta ja Karvisesta? Emmä ainakaan halua tehdä mitään sille tyypille vaikka muuten mahdollisimman viihteellistä ja helppolukuista sarjakuvaa olen aina pyrkinytkin tekemään.
Siis oikeasti. Miksi edes muodostamaan mitään palkintoraateja, mikäli tosissanne haluatte karistaa kaiken elitismin kilpailun harteilta? Miksei palkintoa voisi vain suoraan antaa vuoden myydyimmälle albumille?
Nimenomaan ei pidä mennä siihen, että sarjakuvapiirien myyttinen sisäpiiri jakaa vuosi vuodelta palkintoja toisilleen. Kehutaan, kannustetaan ja tehdään aina vaan sisäänpäinkääntyneempää kuonaa mistä kukaan ulkopuolinen ei voi eikä halua ymmärtää yhtään mitään.?
Hupsu kauhukuva. Miten ihmeessä sä onnistutkaan näkemään asian niin että on olemassa vain sellaista sarjakuvaa josta kaikki tykkää tai sellaista sarjakuvaa jota kaikki vihaa (paitsi ne pari hassua elitistiä)?
Mä en näe että sarjakuvaa viihdemuotona onnistuu tappamaan mikään. Sen sijaan sarjakuva monipuolisena taiteenlajina on edelleen (vaikka parannusta onkin viime vuosina tapahtunut) lapsipuolen asemassa kun vertaa muihin taiteenlajeihin ja niiden saamaan arvostukseen esimerkiksi apurahoja jaettaessa. Tän arvostuksen ja hiukan erilaistenki sarjakuvien hengissä pysymisen perään mä huutelen. Se että alan harrastajienki mielestä sarjakuva on vain helposti lähestyttävää viihdettä ja sellaisena kuuluuki pysyä, ei asiaa auta.
Mutta hei, ei enää jaksa jankata. Summasummarum, meikäläisestä sarjakuvienki arviointi vaatii lajin ja sen konventioiden ja sen historian jonkinlaista erityistuntemusta ja teistä ei. Tuli selväksi.
