Joten Moomin Characters Ltd. saa olla ehdokkaana Sarjakuva-Finlandiaan?
Niin. Vastaanpa nyt omaan kysymykseeni kun "Egmontin ja Tampereen salaliitto"

ei vastaa. Muumimamma on todellakin © Moomin Characters Ltd. ja © Egmont Kustannus, totuuden nimessä on sanottava että onhan siellä mukana myös Sinisalon ja Ruokolan nimi (vissiin Latva-Nikkolakin?). Jos © :llä ajatellaan (hieman virheellisesti) merkittävän tekijyyttä tai tekijänoikeutta, niin onhan tämä mielenkiintoinen tapaus.

Julkaisupiireissähän ei ole tavatonta että kirjailija myy/luovuttaa kustantamis/painamisoikeuden kustantajalle tietyksi ajaksi, mutta käsittääkseni tässä on kysymys vähän muusta.
Eri mieltä olen Keijon kanssa siitä että
"Herge teki rumaa ja mielenkiinnotonta sontaa monta albumillista..."
Mainittu Hergén "sonta" on kaunista ja mielenkiintoista. Arvioon tosin saattaa vaikutttaa nostalgia-faktori.

Keskustelu on ollut mielenkiintoista varsinkin B-Helmeen liittyen. Jyrki tuossa kirjoitti:
"...Julkaisusta katsotaan vain, että "ai jaa, tämä on sitä NIIDEN juttua" ja kiinnostus lopahtaa siihen...."
Haluan huomauttaa että yleisölle (ja kyllä itellekin) pätee se, että jos on lukenut yhden huonon NIIDEN jutun/albumin, niin kynnys tarttua toiseen on jo aika iso. Siinä mielessä vähän epäilen Anssin (sinänsä kunniallista) strategiaa.
Mitä graffaan tulee, pidän jopa jossain määrin sarjakuvan kannalta ongelmallisena sitä että visuaalisuun vaikuttaa siinä usein niin vahvasti. RUmaa ei vaan pysty lukemaan (oli se ruma sitten mitä kellekin).
Esimerkiksi tuon Muumin kohdalla saattaisin taipua lukemaan enemmänkin kuin alkua, ellei väritys tekisi siitä niin masentavan oloista. Toki näihin vaikuttaa omat mielipiteet, kohderyhmä-ajattelu ja kouliintuneisuus, mutta allekirjoitan hyvin pitkälle ns. taide-liittouman käsityksen siitä että sarjakuvan pitäisi olla kokonaisuutena koherentti, mietitty, onnistunut ja rehellinen. Kaupallisuus tuottaa helposti niin hirvittävän määrän kompromisseja että niiden mukana kokonaisuus vesittyy lähes lukukelvottomaksi. Kaupallisuus on siis tavallaan ihan yhtä iso ongelma kuin taitamattomuus. Eri tyyppiset lukijat vain reagoivat erilaisiin piirteisiin tuotteissa.