Heti kun kuvaan tulee rahaa, tulee myös kinaa, eikä se ole tässä tapauksessa paha asia. Keskustelu ei koskaan ole paha asia. Sillä on itseisarvo. Mielipiteiden vaihto tuottaa parhaassa tapauksessa parempia tuloksia. Täytyy olla sen verran aikuinen myös, että kunnioittaa toisten eriäviä mielipiteitä. Tämähän ei varsinaisesti kuulu suomalaiseen perinteeseen, mutta harjoitellaan.
Vesalla ja Tommilla (ja taisi tuossa muutama muukin kompata) on kyllä pointti. Raadin asiantuntijuus. Kyllä Suomesta sarjakuva-asiantuntijoita löytyy. Olen varma siitä, sillä on löytynyt apurahalautakuntiinkin. Minusta tässä olisi saanut olla kriteerit yhtä korkealla raatilaisia valittaessa. (Itse palkinnon valitsija on minusta nappiratkaisu.)
Rahasummanahan tuo 5000 euroa vastaa kunnon kohdeapurahaa jotakuinkin, taikka palkkiota muutaman sivun isosta värikuvituksesta, taikka viiden alpparin tekijänoikeuskorvausta. Sarjakuvantekemiseen liittyvänä siis suurehko rahasumma.
Apurahasta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Siksi raati valitsee mukaan ja ehdolle ketä haluaa. Olisi mukavaa, jos tuntuisi että raadin asiantuntemukseen voi luottaa. Minusta se määritelmä oli hyvä, että raatilainen ei pitäisi esim. Turusta ensimmäistä kertaa kädessään. Asiantuntemus lienee sitä, että tuntee kyseisen taiteenlajin ja mielellään vähän muutakin maailmaa. Osaa suhteuttaa käsillä olevan teoksen sijainnin ja merkityksen lajin sisällä sekä yleisemmin maailmaan, aikaansa ja paikkaansa.
Tasapuolinen ei silti tarvitse olla (esim. ottaa mukaan kaikkien kustantamoiden julkaisuja). Spekulointia valinnoista tullaan joka tapauksessa aina käymään ja niin pitää ollakin. Se kuuluu demokratiaan ja sananvapauteen.
SarjakuvaFinlandia jaetaan nyt ensimmäistä kertaa, ja ehkä tässä on tullut useampi tenkkapoo vasta tehdessä vastaan. Esimerkiksi tuo raadin asiantuntijuus ja sen määritteleminen tai millaisia sarjakuvia mukaan otetaan, pitkiä tarinoitako vain (kuten romaanit) vai myös strippikokoelmia (vrt. vaikkapa kolumnikokoelma kirjallisuudessa). En minä ainakaan olisi välttämättä etukäteen osannut ennakoida kaikkea tuollaista. Tekemällä oppii. Aika vähän suomalaista sarjakuvabisnestä voi missään opiskellakaan.
Myös Rusakon pointti siitä, että palkinto tekee ainakin aluksi ensisijaisesti itseään tunnetuksi, oli huomionarvoinen.
Ajattelen luultavasti optimistisesti suomalaisten sarjakuvanlukutaidosta. Uskon, että muukin kuin Aku Ankka menee; kotimaiset stripit ovat suosittuja, sillä niitä on saatavilla. Se lupailisi hyvää muillekin lajityypeille, mutta. Pidemmän formaatin kotimaisen mainstreamin menekistä on vaikea sanoa mitään lopullista, sillä sitä on niin vähän tarjolla. Oikeastaan tulee mieleen vain Korkkarit, joka on vain yksi lajityyppi ja selkeästi omalle kohderyhmälleen. Minusta esim. Tiitun Kehä on potentiaalinen mainstream-nuortensarja, mutta sellaista foorumia ei Suomessa ole, jonka kautta se saisi sellaisen levityksen, että asiaa pääsisi edes etäisesti testaamaan. Korkkareiden tapaan vaikkapa kotimainen laadukas manga voisi olla potentiaalinen hitti. Mutta asioiden lanseeraaminen lehtikioskilevitykseen ajan kanssa maksaa niin jumalattomasti, ettei sellaiseen kellään ole varaa. Kirjakauppamyynnillä taas ei helposti kannattavuuslukuja saavuteta.
Minusta tuntuu että kirjoitin vähän epäselvästi, mutta koittakaa kestää. Mulla on vähän kuumetta ja ei ihan sanat juokse selkeimmin.
