Kommenttina Irenen edelliseen viestiin (en lainaa kun tämä on epäsuoraa):
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin millaisina populistit haluavat ne esittää. Keskustelua voidaan käydä esimerkiksi kulttuuritukemiseen osoitetun rahamäärän suuruudesta ja siitä mitä sillä pitäisi tukea. Se on oma keskustelunsa, jota on käyty kymmeniä vuosia ja varmasti käydään jatkossakin. Tähän saakka vallitseva tahto on ollut tukea omaa kulttuuriamme jollain summalla. Tästä seuraa että meillä on olemassa systeemi, jossa osa porukasta faktisesti saa palkkansa apurahoina.
Heidän tekemänsä työ on siis arvioitu rahakorvauksen arvoiseksi (kunnes toisin arvioidaan, ks. yllä), joten siihen voi suhtautua kuin palkkatyöhön. Apurahat ovat yhteiskunnassamme ainoaa palkkatuloa, josta ei kerry sosiaaliturvaa. Tästä seuraa ongelmia.
Kela toimii mielivaltaisesti, tuet otetaan huomioon sosiaaliturvaa alentavina kun haet esim. asumistukea, mutta sosiaaliturvaa ne eivät kerrytä (esim. ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa). Monet työnantajat maksavat tietysti mieluusti palkkiota eikä palkkaa (ts. eivät maksa sivukuluja), mutta kaikilla pätkätyöläisillä ei ole eivätkä he halua omaa yritystä. Ehkä he toivovat löytävänsä kokopäivätyön. Ehkä he tietävät, että jos on oma yritys, ei työttömyyskortistoon ole asiaa. Joka tapauksessa, palkkioista sivukuluja ei sitten maksa kukaan. Saako ihmisiä ehdoin tahdoin ajaa yrittäjiksi jos he ovat kouluttautuneet aivan muulle alalle?
Nämä ongelmat eivät kosketa ainoastaan taiteilijoita ja tutkijoita vaan yhä enenevässä määrin muitakin pätkätyöläisiä (opettajia, toimittajia...). Olisi hyvä luoda nyrkkisäännöt nyt, kun tuo kasvava ryhmä on vielä suht pieni.
Kaikkien ongelmien ratkaiseminen ei maksa rahaa: Työministeriö voisi ohjeistaa paikallis-Kelat paremmin ja valvoa, että lakia noudatetaan. Alueelliset erot ovat räikeitä. Jostain syystä pahimmat kuulemani jutut ovat Varsinais-Suomen Keloista: Olkaapa tarkkana oikeuksienne kanssa siellä.
Sosiaaliturvaongelmissa on muutama muu asia päällimmäisenä: olemassaolevan perustuslain mukaisesti ketään ei Suomessa saa jättää ilman perusturvaa (esimerkiksi sairastuessa). Näin on kuitenkin käynyt. Taiteilijat ja tutkijat ovat nyt ensimmäisen kerran huomanneet olevansa samassa tilanteessa sosiaaliturva-aukkojen suhteen, joukko onkin suurempi kuin irralliset yksittäistapaukset eri puolilla maata.
Sanot, Irene, että kulutat kulttuuria mielelläsi. Sen pitäisi kuitenkin olla kutsumusammatti. Pitäisikö hoivatyöstäkin siis maksaa pienempää palkkaa, jos se on "kutsumusammatti"? Tai jos sinä olisit opiskellut kutsumuksesi mukaan historiantutkijaksi, pitäisikö sinulle maksaa vähemmän, jos *kulps* viihtyisit työssäsi?