Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[Ossi Hiekkala]

Eikö se sitten muuttanut? Sarjakuvapiireissä ei ole ikinä riidelty niin paljon kuin tämän Finlandian ympärillä.

Ja sanotaanko, että vaikka sen palkinnon saisikin jokin eliittisarjakuvantekijä karvispiirtäjän sijasta, aivan taatusti toinen eliitin edustaja kitisisi jossain, kuinka meni väärälle ja palkinnon saajakin mutisisi, että mitä tämmöisellä pellepalkinnolla nyt tekee, olisivat antaneet mieluummin sen hatun.

Pienissä piireissä syntyy riidat rahasta ja tunnustuksesta. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Älyttömintä olisi, jos se pieni piiri jakaa palkintoja toisilleen kuten mainonnan maailmassa. Ulkopuolinen palkinnon valitsija on mielestäni ihan hyvä asia. Se, että hän on ulkopuolinen, ei tarkoita, että hän on täysin sarjakuvalukutaidoton. Eivät sarjakuvatkaan ole mitään salatiedettä. Mutta hyvä vain jos erilaiset teokset, taide-scheiße ja viihde-scheiße, saavat julkisuutta. Julkisuus, joka tuo sarjakuvia esille, ei voi olla huonoa.

[Grezen]

Ulkopuolinen palkinnon valitsija on mielestäni ihan hyvä asia.

Hyvä ainakin siinä mielessä, että siinäkin syntyy taas selvää eroa Puupäähattuun, jonka sitten jakaa se sarjakuvan "sisäpiiri".

Huono siinä mielessä, jos palkinnon jakaja ei oikeasti lue kauheasti sarjakuvia (sarjakuvia lukevat siis MUUTKIN kuin sisäpiiriläiset!). Uotinenkinhan totesi, ettei nuoruusvuosiensa jälkeen ollut liiemmin sarjakuvia selaillut. Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan. Perspektiivi on aina hyvä asia. Perspektiivi tässä tapauksessa tarkoittaa siis mahdollisimman monipuolista sarjakuvien lukemista. Koska palkinto on aina teoskohtainen ja ulkopuolisen tuomarin myöntämä, ei mistään muusta tarvitse välittääkään (esim. tekijän muusta tuotannosta ja palkinnoista tai ulkosarjakuvallisista tekijöistä kuten pärstävärkistä tai sisäpiirin kaunoista).

Eli ulkopuolinen tuomari vaikka Suomen piparkakkuskenestä olisi ok, kunhan se vaan oikeasti lukisi sarjakuvia. Mistä niitä hyviä sarjakuvanlukijoita oikein löytää?

[Jarmo]

Mistä niitä hyviä sarjakuvanlukijoita oikein löytää?

Ei ole helppoa. Taitaa sarjakuvanlukijaksi tunnustautuminen olla leimaavampaa kuin pornofilmien harrastus. Jälkimmäisessä sentään on vain ylikehittynyt libido ja kova äiä, kun taas sarjakuvien harrastaja on automaattisesti vähän jälkeenjäänyt tai muuten lapsellinen.

Mutta olisiko vaikka väijytys akateemiseen ja heti kun eksyy joku arvokkaan näköinen sarjisosastolle niin taklataan ylläköllä ja väännetään kättä niskaanpäin kunnes suostuu?

[puro]

Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan.

Minä taas olen käsittänyt, että osaltaan juuri tähän perustuu Finlandian kiehtovuus eli mahdollisuus samastua. Kirjojen lukeminen on meidän jokaisen etuoikeus ja osaamme niin tehdä. Esiraati eli ammattilaiset tekevät valinnat ja kirjallisuuden kannalta "tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan. Olkoonkin, että se pulliainen voi sitten olla esim. tunnettu poliitikko tms. Se antaa meille muillekin pulliaisille tarttumapintaa ja mahdollisuuden kritisoida valintaa ja oikeuden kommentoida.

[Lurker]

Ja se valitsijan ulkopuolisuus vie myös vastuun pois siltä ns. sisäpiiriltä. Siis kaikkein pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi siis se, että joku sarjakuvantekijä tai kvaakilainen siis valitsisi Sarjakuva-Finlandia. Se siis vasta repisi rivit rikki.

[Grezen]

Esiraati eli ammattilaiset tekevät valinnat ja kirjallisuuden kannalta "tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan.

Ovat kirjallisuusosastolla mun mielestä vähän luopuneet noista ihan tavallisimmista pulliaisista. Tän vuoden diktaattori on kuitenkin Pekka Tarkka ja viime vuonnakin oli muistaakseni joku aika tunnustettu kulttuuritoimittaja.

[keijoahlqvist]

"tavallinen pulliainen" tekee lopullisen valinnan

Kunhan se pulliainen edes tutustuisi kaikkiin ehdokkaisiin.

[Matti Karjalainen]

Ovat kirjallisuusosastolla mun mielestä vähän luopuneet noista ihan tavallisimmista pulliaisista. Tän vuoden diktaattori on kuitenkin Pekka Tarkka ja viime vuonnakin oli muistaakseni joku aika tunnustettu kulttuuritoimittaja.

Kaisu Mikkola. Kalevan kulttuuritoimituksen entinen ykköskasvo. Ja pienet ovat piirit kirjallisuuden puolellakin, sillä epäiltiin Hannu Väisäsen oululaisen taustan vaikuttaneen valintaan.

[norpatti]

Kaikki ovat strippi- tai vastaavia kokoelmia. Kokonaisia albumeita pitkin tarinankaarin ei näy. Mahtaisko jossain vaiheessa tulla... en tiä.

Täh? Mut eikö esim. Kajaani oo juurikin pidempi tarina, sarjakuvaromaani? Mä en pysty vertaamaan sitä ja vaikka Viiviä ja Wagneria saati omia tuotoksiani mitenkään keskenään!

Huono siinä mielessä, jos palkinnon jakaja ei oikeasti lue kauheasti sarjakuvia (sarjakuvia lukevat siis MUUTKIN kuin sisäpiiriläiset!). Uotinenkinhan totesi, ettei nuoruusvuosiensa jälkeen ollut liiemmin sarjakuvia selaillut. Mä en ainakaan katsoisi olevani pätevä arvioimaan sellaisen taiteenalan tuotoksia, jota seurailen vain satunnaisesti, jos ollenkaan.

Ja mä olen PIIRTÄNYT sarjakuvia koko pienen ikäni oikeastaan tutustumatta muihin sarjakuviin sen kummemmin. Sen kuin vain oon kertoillut pieniä juttuja kuvin. Vasta nyt myöhemmin, tultuani mukaan tähän "skeneen" oon alkanut oikeasti "kunnolla" lukemaan ja pitämään hyvinkin erilaisista sarjakuvista (muistakin kuin Hevoshullusta ja Calvin&Hobbesista). So, tell me, what am I doing wrong here?

Musta on helvetin hienoa, että ihmiset lukee sarjakuvia ja piirtää niitä ja saa niistä jotain elämiinsä. Musta on helvetin hienoa tulla toimeen (ainakin toistaiseksi) tekemällä niitä ja saada palautetta ja tunnustusta niin sisäpiiriltä kuin ei-sisäpiiriltäkin. Musta olis helvetin hienoa jos nää riitelyt täällä ratkaistaisiin mieluumin kasvotusten, PAINIMALLA.
Perkele!

(Ja jos joku nyt ihmettelee, miks vedän itteni mukaan tähän, niin en siksi että kerjäisin jotain hyväksyntää ja huomiota, vaan siksi että kyllä muakin kiinnostaa mitä Suomen sarjakuvaskenessä tapahtuu koska koen olevani osa sitä).

[Timo Ronkainen]

Täh? Mut eikö esim. Kajaani oo juurikin pidempi tarina, sarjakuvaromaani?

Eikäkun, huomasithan, että kommentoin tätä:

Suomalaiset tykkäävät, jos albumeista puhutaan, Mitä Suomi lukee -listan perusteella K. Siilistä, B. Virtasesta, V & Wagnerista, Maisasta ja Kaarinasta, Fingerporista jne.

Eivät ole siis kansansuosikit pitkiä sarjakuva-albumeita, saati s-romaaneja.

Timo

[Irene]

Ei ole helppoa. Taitaa sarjakuvanlukijaksi tunnustautuminen olla leimaavampaa kuin pornofilmien harrastus. Jälkimmäisessä sentään on vain ylikehittynyt libido ja kova äiä, kun taas sarjakuvien harrastaja on automaattisesti vähän jälkeenjäänyt tai muuten lapsellinen.

Mutta olisiko vaikka väijytys akateemiseen ja heti kun eksyy joku arvokkaan näköinen sarjisosastolle niin taklataan ylläköllä ja väännetään kättä niskaanpäin kunnes suostuu?

Mistä Jarmo nyt näitä hyviä ideoitaan suoltaa? : 

Tietysti voisi yrittää tarkkailla kirjallisuuden, kuvataiteen tai elokuvantekijöiden tuotoksia: mahtaisiko niistä löytyä sarjakuvavaikutteita? Olisikohan vaikka Riku Korhonen (mainion Lääkäriromaanin kirjoittaja) lukenut sarjakuvia? Gallup alan ammattilaisille voisi kartoittaa tilannetta.

Mahdollisista valitsijoista tulee mieleen Veltto Virtanen, joka tilasi eduskuntataloonkin jonkin sarjakuvalehden, muistaakseni Tex Willerin. Vai rajaako juuri tämä hänet pois - ettäkö massasarjakuvan lukija muka voisi arvioida taidesarjakuvan parhaimmistoa?

[Lurker]

Tohtori Arajärvi, kulttuuriministeri Stefan Wallin, toimitusjohtaja Jari Sarasvuo... he ovat kaikki tunnettuja kuvasarjojen ystäviä ja lukijoita. Siinä meillä hyvät "diktaattorit" Sarjakuva-Finlandian tulevaisuutta ajatellen. Tai iskelmätaiteilija Anssi Kela!

Ja Norpatti on totta kai oikeassa, että muodoltaan ja lukutavaltaan hyvin erilaisia taideteoksia on varsin vaikea, ellei mahdoton, verrata toisiinsa. Se pätee silti mielestäni myös albumeihin. Miten verrata Metiä ja Sarasvatin hiekkaa keskenään?  (Tosin kumpikaan ei näytä olevan ehdokaslistalla, mitä ihmettä...) Tai Mämmilää ja Oblivion High'ta? Tai Nicholas Grisefothia ja Elegiaa? Emmä vaan tiedä.

Mutta se on tasan varmaa, että tämä vuosi on yksi parhaita kotimaisen sarjakuvan vuosia koskaan!

[VesaK]

Tai iskelmätaiteilija Anssi Kela!

Et kehtoo kiroilla!

Mitä tulee sisäpiiriläisyyteen, niin sikäli se on totta, että sarjakuvia lukevia on maassamme toista miljoonaa, mutta aidosti niitä harrastavia ehkä 10.000. Näistä aktiivisesti kvaakkaavia noin kymmenesosa.

[Grezen]

Ja mä olen PIIRTÄNYT sarjakuvia koko pienen ikäni oikeastaan tutustumatta muihin sarjakuviin sen kummemmin. Sen kuin vain oon kertoillut pieniä juttuja kuvin.

Voihan sitä vaikka tanssia takapihalla koko ikänsä, vaikka tosi hyvinkin, mutta tuskin silti olisi kovinkaan pätevä arvioimaan Tanssi-Finlandiaa...

Ei nyt Milla puhuttu sinusta (ellei sua ole jo kysytty vuoden 2008 Sarjakuva-Finlandian tuomariksi - mikä olisi tietysti vähän epäilyttävää, koska ehdollakin olet). Mutta täällä onkin tullut jo ihan hyviä "sarjakuvalukijapaljastuksia" diktaattoriehdokkaiksi. Asiantuntevan tuomarin voi siis napata muualtakin kuin Merihovin saunasta.

[Lurker]

Eikäkun, huomasithan, että kommentoin tätä:
Eivät ole siis kansansuosikit pitkiä sarjakuva-albumeita, saati s-romaaneja.

Onhan se päivittäinen tai muuten säännöllisesti ilmestyvä strippi aivan älyttömän hyvä "piilomainos" albumille! Myös huumori näyttää olevan se viisasten kivi, jolla tehdään sarjakuva-alalla kultaa.

Uusi Mämmilä-albumi "Kiinalainen juttu" ei vielä ole näkynyt myyntilistoilla. Onko se jo liian totista kerrontaa? Vai liian kallis? Se on silti sopivasti välimaastossa: sekä humoristinen että vakava, sekä (sunnuntai)strippimäinen että romaanimainen, sekä realistinen että karikatyyrinen jne., jotta sekin voisi olla vahva voittajaehdokas. Riippuu lukijasta.