Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[MarkoT]

Vilkaisin niitä Tinttejä lähemmin. Harvoin ympäristön värit, yö tai päivä vaikutti hahmojen väritykseen. Mutta sehän ei tarkoita ettei väritystä voisi tehdä paremmin.

M

[Curtvile]

Kyllä Tintin ja kumppaneiden ihon ja vaatteiden väri on eri pimeässä luolassa kuin päivänpaisteessa. En lähtisi vertaamaan Tinttien huolella ja ammattitaidolla tehtyä väritystä Bosporin Helmeen.

Vilkaisin niitä Tinttejä lähemmin. Harvoin ympäristön värit, yö tai päivä vaikutti hahmojen väritykseen. Mutta sehän ei tarkoita ettei väritystä voisi tehdä paremmin.

niinpä.

[Anssi Rauhala]

... Kirja ei tule ulos ennenkuin artisti louvuttaa valmiin työn painoon tai taittajalle. En usko, että kustantaja Anssin tapauksessa on tullut tämän työhuoneelle ja uhannut hengen lähdöllä jos kirja ei ole valmis siihen ja siihen päivään mennessä. Kiire on huono tekosyy. Se että haluaa nähdä kaupan hyllyllä ennemmin mahdollisimman monta itse tekemää kirjaa kuin hyvin ja viimeisenpäälle tehdyn ei istu minun ajatusmaailmaan.

Antakaas, jos sopii, kun kerron:
Ihan ensimmäinen juttu, mistä sovittiin, oli, että matsku tulee ajallaan. Ja näitä albumeja tehdään monta samalla päähenkilöllä. Ja julkaisutahti pyritään saamaan semmoiseksi, että markkinointiosastolla on helppo homma laittaa  alpparit sesongin myyntiläjään. Siis yleensä syksyn kirjamessuille.

jos rupeaisin hifistelemään (ei niin, etteikö usein mieli tekisi), aineisto myöhästyisi taitosta ja jo puoli vuotta etukäteen varatusta painatuksesta - ja siinä se olisi sitten mennyt se kustantaja. Pahaa verta varmaan herättäisi semmoinen taiteilijan epäluotettava käytös.

Täytyy vielä ihmetellä ettei Anssi hermostu mistään.

Kato, vanha ei enää jaksa. Se olisi sitäpaitsi niin tuloksetonta. Kadotetussa nuoruudessani herätin ystävissäni hämmennystä sujuvan kämmenlyöntini ansiosta, mutta ei semmoinenkaan mitään auta.

... On varmasti vaikea ymmärtää, mutta yritän auttaa Anssia kehittymään paremmaksi sarjakuvataiteilijaksi ...
... Jos lähdetään tekemään belgialaistyylistä seikkailusarjakuvaa, on sen oltava teknisesti ihan helvetin hyvin tehty. Sitä verrataan jo olemassa oleviin sarjoihin ja Euroopassa ranskankielisellä alueella taso on järkyttävän kova. Niiden rinnalla Bosporin Helmi näyttää fanipojan yritykseltä tehdä oma juttu.

Tiedän. Aina, kun albumit tulevat painosta, hikoilen verikyyneliä ja toivon, että mun annettaisiin yrittää vielä uudestaan, ja kunnolla tällä kertaa.

Jos joskus onnistun ns. lyömään läpi, ja joku ostaa oikeasti paljon jotain, mitä olen tehnyt, olen jo ajatellut, että kaikki alkupään Anni Isotalot otetaan uudestaan piirustuspöydälle. Tietenkään ne eivät vielä sittenkään voisi olla sarjakuvataidetta, koska ne eivät olisi tuoreita, vaan vanhan uudelleenlämmitystä. Toisaalta en edes alunperin lähtenyt tekemään sarjakuvataidetta, koska minulla ei ole sellaiseen sopivaa persoonaa.

Taitaa olla Tertsi itse negatiivisella ennakkoasenteella liikkeellä...

Juomme toisinaan Tertsin kanssa yhdessä tuopillisen. Hän on herkästi tulistuva luonne. Ja oivallinen ystävä, joka hyökkää puolustamaan.

[VesaK]

Jos joskus onnistun ns. lyömään läpi, ja joku ostaa oikeasti paljon jotain, mitä olen tehnyt, olen jo ajatellut, että kaikki alkupään Anni Isotalot otetaan uudestaan piirustuspöydälle. Tietenkään ne eivät vielä sittenkään voisi olla sarjakuvataidetta, koska ne eivät olisi tuoreita, vaan vanhan uudelleenlämmitystä. Toisaalta en edes alunperin lähtenyt tekemään sarjakuvataidetta, koska minulla ei ole sellaiseen sopivaa persoonaa.

Taidetta schmaidetta. Anssi on monissa kuohuissa keitetty. Hergé oli Belgian Anssi. Katsotaan sitten kun Studios Pacius jonakin päivänä aloittaa toimintansa.
Sitä päivää odotellessa varo valkoisia unia.

Ei muuta kuin käsi sydämelle ja lausumaan (Tarmo Koivistoa mukaillen): "Ei ne kuitenkaan Anni Isotaloa piirrä!"

[Johanna Sinisalo]

Suuret kiitokset daadalle ja Keijolle jäsennellyistä, ajatelluista ja perustelluista kritiikeistä, mitä tulee Muumimamma-alpparin käsikirjoitukseen. (Ilehän on omalta osaltaan ottanut kantaa graafisen asun palautteeseen.)

Tätähän tämä on, sitä tekee omaa juttuaan innoissaan ja sille umpisokeana, ja vaikka olisi minkälainen pro-jyrä olevinaan, niin sitten vasta mokansa huomaa kun fiksut ihmiset ne osoittavat. Terveisiä vain Anssille (ihan totta, Anssi, it's been a long time) - vain tekemällä oppii ja jos jäisi odottamaan, että sieltä jostain ensirykäisyllä kuoriutuisi täydellinen briljantti, niin tekemättä jäisi. Vertaukset esim. Anssin kohdalla ranskalais-belgialaisiin klassikoihin ovat hyviä siinä mielessä, etteipä Hergékään ollut ihan nk. seppä  syntyessään. Tarvittiin paljon ruutukilometrejä, ennen kuin klassikot sieltä tunkivat esiin.

En ole valitettavasti vieläkään saanut käsiini kaikkia F-ehdokkaita, mutta lievennykseksi sanottakoon, että perheeseen sukeutuu minunkin aloitteestani myös tuota off-listaa aika kohtuuden kädellä. Valitettavasti olen varmaan jäävi sanomaan suosikkiani, ja jos sanoisinkin, niin taas tulisi jotain tampere-vittuilua :-D.

[Jaana S.]

Kahdellakymmenellä viestillä pääseekin jo Egmontille duuniin.

Kuinka monella viestillä pääsee viimein Arktisen banaanin duuneista pois?

[Jyrki Vainio]

Ero Anssin ja Muhosen piirustustyön välillä on siinä miten paketti pysyy kasassa ja miten toteutustapa istuu aiheeseen. Jos lähdetään tekemään belgialaistyylistä seikkailusarjakuvaa, on sen oltava teknisesti ihan helvetin hyvin tehty. Sitä verrataan jo olemassa oleviin sarjoihin ja Euroopassa ranskankielisellä alueella taso on järkyttävän kova. Niiden rinnalla Bosporin Helmi näyttää fanipojan yritykseltä tehdä oma juttu. Muhosella, toisin kuin Anssilla piirustukset pysyvät linjassa koko albumin mitan ja kokonaisuus on ehjä. Silmiähän se ei hivele mutta on periaatteessa virheetön.

Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?

[Curtvile]

Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?

Ei ole , vaikka niin tuossa lainaamassasi tekstissä selvästi asia esitetään.
  Käsittääkseni Muhosen albumissa niin ei olekaan.
Varma en voi olla: en ole ADA 4ää lukenut.
Ei siksi että se näemmä ketään hidastaisi tekemästä omia johtopäätöksiään.

[tertsi]

Minä olen luullut että belgiassa tehdään maneerista, tylsää ja ennen kaikkea huonoa pottunokkasarjakuvaa, jota ei pitäisi julkaista eikä myydä missään, koska tarjolla on  niin paljon parempaa suomalaista vaihtoehtosarjakuvaa. Nytkö se taso onkin sitten yht' äkkiä kova.
Muistaakseni Angoulemessa oli vuosi sitten erään taiteilijan mielestä yksi   mielenkiintoinen albumi.

Joo. Mulla on ennakkoasenne ja pystyn myös myöntämään sen.
Tosin se perustuu kokemukseen. JSiis pettymyksiin.
Pistän vielä tämän oivallisen tekstinpätkän tähän.

Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."

[roju]

Minä olen luullut että belgiassa tehdään maneerista, tylsää ja ennen kaikkea huonoa pottunokkasarjakuvaa, jota ei pitäisi julkaista eikä myydä missään, koska tarjolla on  niin paljon parempaa suomalaista vaihtoehtosarjakuvaa.

Olet vainoharhainen. Näytä minulle se kohta, missä niin sanotaan (Kvaakissa? Todellisuudesta voi olla vaikeampi näyttää tietysti). Kaikenlaista sarjakuvaa tarvitaan ja kaikenlaiselle sarjakuvalle on lukijansa. Tunnut kyllä ottavan aika henkilökohtaisesti sen, että joillakin on toisenlainen maku kuin sinulla, sen verran kärkkäästi tulet dissaamaan jopa ketjuihin, joiden aiheen ei sinua luulisi kiinnostavan. Onko sinulle tehty samaa? Ja jos on, onko hyödyllinen käyttäytymistapa tehdä itsekin niin?

Välillä tulee mieleen, että kun suomalainen T A I D E (voi ny ristus) sarjakuva menestyy maailmalla (=jokunen kirja julkaistaan, aktiivit tekevät omasta selkänahastaan näyttelyitä ilmaiseksi maailmalle), Impivaarassa inistään "väärin menestytty". On sinne suomalaista mainstreamiakin yritetty viedä, mutta kun ei jääpalat kiinnosta eskimoita! Minä olen sitä mieltä, että esimerkiksi Musturin iso apuraha on oikeansuuntainen askel, mutta riittämätön: kansalaispalkka vaan Rannalle ja Turusellekin, koska he (sekä muutama muu) tekevät niska limassa töitä koko kentän eteen kustantajina,  näyttelyitä järkäten jne. Sen takia noille, että työtään on maailmalla arvostettu ja se olkoon meriittinä siksi, että Suomen kokoisen maan markkinat eivät ikinä riittäisi että tuollaisella hommalla pääsisi siipienkoetusvaiheeseen saakka. Tuetaanhan täällä yrityksiäkin, ja sitähän nuokin toki ovat. Vieläpä vientiin suuntautuneita.

Mielipiteeni on, että kaikki näkyvyys sataa yhteiseen laariin.

Em. kantani ei poista sitä faktaa, että enemmän kuin mitään muuta, haluaisin todella todella nähdä kotimaista taloudellisesti menestyvää mainstreamia (siis muuta kuin strippejä). Tekijöitä kyllä olisi, kustannus- ja levityspuoli on hankalampaa. Saattaa olla että väestömäärän takia yhtälö on mahdoton.   

[MarkoT]

Onko siis parempi suoritus asettaa rima matalalle ja selvitä siitä puhtaasti yli, kuin asettaa se korkealle ja jäädä vajaaksi?

Hyvä kysymys. Ainakin korkeushyppykisoissa onnistunut suoritus on parempi kuin epäonnistunut. Kuvittelisin saman pätevän muillakin elämän osa-alueilla. Bosporin Helmessä on aloituskorkeudeksi asetettu suoraan kuusi metriä ja Rauhala tekee epätoivoisia ylitysyrityksiä. Muhonen sen sijaan on aloittanut alempaa ja ylittää riman kelpokorkeuksista. Kunnianhimo ja halu hypätä korkeammalta ei tee hyppääjästä parempaa kuin rauhallisesti ja pitkäjänteisesti hyppyhypyltä parantavaa kanssakilpailijaa (joka tekee myös ylityksiä). Piirtäminen ei ole pelkästään sitä, että osaa kuvata valokuvantarkasti junan tai auton. Muhosen kädenjälki on luonnollisempaa ja rehellisempää. Ja sen vuoksi Muhonen on minusta Rauhalaa parempi piirtäjä. Paketti pysyy kasassa. Kokonaisuus on ehjä (toistan itseäni). Jyrkin etevänä ammattipiirtäjänä pitäisi nähdä nämä asiat. Mutta sarjakuvassahan ei ole kyse pelkästään kuvasta. On myös tarina ja miten se kerrotaan. Tarinan kertomisessa ja aihevalinnassa Muhonen lyö Bosporin Helmen pojat selkeästi. Kun tarkastellaan kokonaisuutta, Ada 4 häviää Bosporin Helmelle vain yltiöpäisyydessä. Ada 4 ei kuitenkaan ole minun Finlandia suosikkini. Jostain syystä olen vain joutunut tilanteeseen missä puolustan kyseistä kirjaa.

[MarkoT]

Pistän vielä tämän oivallisen tekstinpätkän tähän.

Copypastasin tulta blogista kun oli niin hyvin kirjoitettu:
"sarjakuva on visuaalinen media ja jos kuvissa ei tunnu olevan minkäänlaisia ansioita niin se on ihan yhtä hyvä syy jättää teos lukematta kuin mikä tahansa muukin."

Tuosta huolimatta luin Bosporin Helmen.

Lainaamasi mielipide ei ole minun enkä ole myöskään osallistunut keskusteluun pottunokkasarjakuvista saati edes lukenut sellaista (keskustelua). Olen kirjoittanut tänne noin 40 viestiä, enkä edusta kaikkia kvaakkilaisia.

[keijoahlqvist]

Sitä paitsi oli terveellistä muistuttaa että Herge teki rumaa ja mielenkiinnotonta sontaa monta albumillista ennen kuin pääsi semmoiselle tasolle, mihin maineensa perustuu. Hergen jälkeen ja innoittamana on kehittynyt Hergeä vivahteikkaampaa ja yllätyksellisempää valtavirtasarjakuvaa juuri ranskalais-belgialaiselle kielialueelle. Muta Herge-albumi (ja jälkiosa tuotannosta) on myös eheä paketti ja sellaisena vaikeasti ylitettävissä vaikkei sisällöstä pitäisikään.

Anssin kustantajalle voisi olla edes lievästi kiitollinen että Anssilla on mahdollisuus julkaista albumeita ja kehittää sarjakuvantekemistään rankalla tavalla (eikä vain pöytälaatikkopuuhasteluna). Omakustanteissa on se ongelma, mikä tulee MartkoT:n Musturi-kritiikissä esille: kun voi itse päättää kaikesta, ei ehkä tule ottaneeksi (ehkä jopa heterogeenistä) lukijakuntaa huomioon. Anssia kiitän että hän on piirtäjä ja herrasmies, ja että hän jatkaa sarjakuvantekemistä, ja kahvista Tampereella.

[tuukka vartiainen]

Hyvä kysymys. Ainakin korkeushyppykisoissa onnistunut suoritus on parempi kuin epäonnistunut. Kuvittelisin saman pätevän muillakin elämän osa-alueilla.

Olen tätä aihetta sivusta seurannut jokusen aikaa. Koska en ole mikään fanipoika, ei tuollainen sarjakuvapysti herätä itsessäni mitään kiihkeitä tunteita. Sen ympärille heitetyistä argumentteja voisi kyllä kommentoida parilla sanalla.

Ensinnäkin Marko T., vertaatko tosissasi taidetta urheiluun? Kärjistäminen kärjistämisenä, mutta tässä kohdassa loukataan jo niin syvästi ainakin meikäläisen taidekäsityksiä, että vaadin vähän tarkentavaa argumentointia. Olet ottanut kynsiisi tämän Bosporin helmen, joka ilmeisesti on siis jokin nostalgiannälkäisten tintti-fanien yritys luoda samaa wanhan koulun seikkailusarjakuvaa Suomessa. Selvä. Eikö nyt voida päästä sen yli, kenen lärvissä auringonsäde kimmeltää ja kenen ei. Tämä on pelkkää pintaa.

Se olennainen ongelma, jonka uskon Markoakin todella vaivaavan (vai olenko ihan väärässä?), on että taiteen ja viihteen asettaminen jollekin keinotekoisesti samalle viivalle on naurettavaa. Kun toinen avautuu ja tutkii teoksessaan (kuten Marko T. ilmiselvästi ansiokkaassa Lihat puntarissa) omaa sieluaan piinaavia ajatuksia ja muistoja, toinen tekee agenttiseikkailun, jossa metsästetään Zorron kadonneita viiksiä.

Tästä päästään taas siihen, että mikä on taiteen ja viihteen raja, josta varmaan pitemmät jorinat voidaan säästää johonkin toiseen ketjuun. Lyhyesti erottaisin ne nyt siten, että viihde on luonteeltaan eskapistista, pyrkii vetämään lukijan huomion todellisesta maailmasta ja sen ongelmista (ja sitä kautta perusluonteeltaan moraalitonta, mutta ei nyt mennä tässä kohtaa siihenkään).

Haluaisin kuitenkin painottaa, että Markon korkeushyppy-vertaus on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaikka yhteiskunnassa tällaista ilmapiiriä onkin havaittavissa. Ei taitelijan pidä miettiä mitään oman taitojensa rajoja, pitää vain tehdä, puskea läpi ja haastaa itsessään joka sanan ja kuvan kohdella uudestaan. Jos rima on alhaalla, on todennäköisesti omat housutkin alhaalla.

Tästä tulee mieleen vastikään lukemani Daniel Clowesin upea Ice Haven, jossa runoilija potee tuskaa juuri tästä kapitalistisen maailman suurimmasta perisynnistä, epäonnistumisesta. Hän kuvittelee olevansa maailman silmissä rikollinen ja alkaa lopulta jopa käyttämään kuin rikollinen.

Ymmärrän kyllä Markon tuskastumisen. Täällä kuitenkin suurin osa näkee sarjakuvan vain ajan tappamisen muotona, jonakin mihin hukuttaa ajatuksensa nukkumisen, syömisen ja paskomisen välissä (arvatenkin joku väsynyt 40v. hämisfani osaa esittää tämän tuota äskeistäkin kyynisemmin). Oikeastaan aika huvittavaa, että kun yleensä puhutaan että sarjakuva ei nauti tarpeeksi arvoa sitä vähän tuntevan suuren yleisön/toimittajien/kultturiväen/kenentahansa silmissä, niin minusta ainakin tuntuu, että se ei nauti tarpeeksi suurta arvoa NIMENOMAAN sarjakuvaihmisten keskuudessa. Ainakin tätä Kvaakia lukiessa tulee usein sellainen fiilis.

Sekavat ajatukset voisin koota vaikka lopultakin näin: koko tämä Sarjakuva-Finlandia perustuu mielivaltaisuuteen. Se on tullut jo selväksi. Jos se kismittää, varmaan kannattaa tekijänä tulevaisuudessa jättää osallistumatta. 5000e on aika pieni raha, jos se on hinta omanarvontunnon myymisestä. Sarjakuva-Finlandian luonne on tullut jo selväksi, se on myynnin edistäminen, ja siksi se ei ainakaan minua kiinnosta paskan vertaa. Tämän esitän kaikkien skenejen ulkopuolisena, valikoivana sarjakuvanlukijana. Et semmosta.
¨
PS. ihan koko megaketjua en ole jaksanut lukea läpi, eli pahoittelen jos jankkaan tai olen jossain asiassa hivenen epäeksakti. Ja pahoittelen typoja, huonoja lauseita jne. en jaksa viilaa niitä nyt.

[MarkoT]

En ole halunnut kirjoittaa Bosporin Helmestä sen enempää kuin mistään muustakaan teoksesta. Daadablogissa otin omasta mielestäni kaikki viisi kymmenestä arvostelemastani Finlandia-ehdokkaasta kynsiini. Keskusteluun osallistuvat haluavat vain itsepintaisesti kirjoittaa Bosporin Helmestä ja Anssista. Esim. kukaan ei valita sitä miten kirjoitin Musturin Toisesta Toivon kirjasta tai Kallion ja Kovacsin Väritetyistä unista vaikka noissa teoksissa on huomattavasti enemmän ansioita.

Naamanväri asia alkaa kyllästyttää minuakin. Arvostelun pointtihan ei ollut, että sarjassa ei naaman väri muutu vaikka päähenkilö kastaisi naamansa maaliämpäriin, vaan se että, homman olisi voinut tehdä paremmin. Kokonaisuus kostuu pienistä asioista ja nostin esille yhden kohdan missä olisi voinut ajatella tekevänsä toisin.

Miksi en voisi verrata taidetta urheiluun? Ei urheilu ole vain suoritus mikä nähdään Urheiluruudussa. Kyllä se on monisäikeisempi juttu (tässä tullaan taas tähän ennakkoluulo asiaan). Se on elämäntapa ja samat lait siellä pätevät kuin taiteessakin. Pitää olla sisäistä halua, pitää olla tekniikka (jos tekniikka hajoaa ei hommasta tule mitään), pitää olla ymmärrys lajin luonteesta ja lahjakkuutta, pitää treenata ja kehittää itseään jos haluaa menestyä jne. Ammatilaisillehan menestys on ihan olennainen osa kumpaakin lajia. Jos menestystä ei tule missään muodossa, moni lopettaa kokonaan tai vetäytyy harrastajaksi kiertämään piirinmestaruuskisoja (tai ryhtyy opettajaksi/valmentajaksi). Ja samalla lailla kuin taiteissa, ainakin Urheiluruudun haastatteluissa urheilijat keskittyvät vain omaan suoritukseensa. Enkä sanonut että epäonnistuminen olisi väärin. Kilpailussa, kuten Finlandiakisassa, heikkoa suoritusta ei lasketa paremmaksi kuin onnistunutta. Ei ainakaan tulisi. Monestihan niin on käynyt urheilun puolella. Esimerkiksi oma isäni kärsi 50-luvulla Helsingissä painikisoissa tuomaripelistä. Voittoon olisi riittänyt vain tappo jos sekään. Suomenmestaruus jäi saamatta silloin kun siihen oli ainoan kerran elämässä mahdollisuus. Bosborin Helmessä tekijä(t) ei tosiaankaan ole haastanut itseään joka ruudussa ja sivulla. Ehkä siinä on puskettu rajusti eteenpäin mutta rajansa kaikella. Ei väkisinkään hyvä tule.

Minusta ei ole väärin haluta parempia tuloksia. Vaikka sarjakuvan taso on Suomessa hyvä ja jonkinlaista menestystä saavutettu, on muilla nykytaiteenalueilla taso kovempi. Tällä hetkellä sarjakuva jää jalkoihin.

Minä olen valmis myymään omantunnonarvoni 5000 eurolla. Se ei ole pieni raha. Sillä maksaa yhden hienon kirjan painokulut.