Aivan aluksi tahdon onnitella tekijöitä! Kiitos hienosta albumista.
Tosi on, olisi pitänyt rajata lisää. Milla on ihana ja sillee juu. Mutta ei tee parasta suomalaista sarjakuvaa (blogissaan kyllä tärkeätä sarjakuvaa). Ja sen sanominen ei tarkoita että vihaisin kiroilevaa siiliä tai Sarasvatin hiekkaa.
Onko nyt näin että Keijo tietää kuka tekee parasta suomalaista sarjakuvaa? Kirjoittelu tässä ketjussa viittaa vahvasti siihen suuntaan!
Onko mahdotonta että alun perin sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?
Näkisin että laadukaan sarjakuvan (niinku minkä tahansa muunkin teoksen) tekeminen vaatii usein aika paljon työtä. Siis miettimistä, paneutumista ja perspiraatiota. Joskus tietenkin (niinku viime vuoden voittajan tapauksessa) vähemmälläkin äheltämisellä voi pärjätä. Ulkomaisista teoksista Maus on hyvä esimerkki siitä miten aika ja ponnistus ovat synnyttäneet laatua. Isomäen kirja tarjosi nyt hyvän pohjan sarjakuvittajille enkä näe siinä mitään pahaa. En tahdo väittää että ajan uhraaminen sarjakuvan tekemiseen olisi joku itseisarvo, mutta sitä että useamman henkilön ajatukset näin kumuloituvat, ei myöskään voi millään muotoa pitää pahana asiana.
Jep... hieman Kallen kommenttia ylempänä artikkelissa "vienti vetää..." - mikä halvatun vienti? Ei sarjakuvaa kukaan VIE ulkomaille, jos ei tekijöitä itseään lasketa. Ylekin voisi tehdä sen verran taustatyötä että kirjoittaisi faktat oikein. Kyllähän noita teoksia käännettäisiin muille kielille varmasti kaksin verroin, jos tällaista vientiä olisi. En laskisi moiseksi paria näyttelyä satunnaisesti arvotuilla festivaaleilla.
Media laulaa omia laulujaan. Vuosituhanen vaihteen jälkeenhän alkoi jo se "Suomalaisella sarjakuvalla menee nyt hyvin" -virsi. Se kai perustui siihen että Juban albumit alkoivat myydä ja kävi ilmeiseksi että sarjakuvilla voi myös ansaita kohtuullisesti rahaa. Nyt on sitten tämä "Suomalaista sarjakuvaa viedään ulkomaille ja se menestyy siellä." Uutisvälineet haluavat uutisia. Se että yksittäisten näyttelyiden ja julkaisujen menestys on näkynyt Hesarissa ja nyt myös mm. Aamulehdessä luo tietenkin sen mielikuvan että nyt rullaa lujaa. Varsinkin jos tarkastelee pelkkiä otsikoita.
Voisihan tämän kyllä nähdä niinkin että nuo mantrat toteuttavat itseään. Suomalainen sarjakuva on päässyt eroon surkeasta hylkiö-leimastaan. Nykyään kenen tahansa luulisi kehtaavan tarttua suomalaiseenkin teokseen. Menestys synnyttää menestystä ja kuuluisuus kuuluisuutta. Vaikka se menestys ja kuuluisuus olisikin aluksi vai näennäistä. Mielikuvillahan tässä mennään ja ne tavalliset ihmiset joista tässä ketjussa puhutaan, ovat kyllä juuri niin pöystejä kuin voi kuvitella. Hyvää on se mitä lehdissä kehutaan. (Eikä tämä rajoitu sarjakuvaan)
Itse teoksesta en vielä osaa sanoa paljoakaan. Joulupukin ruojake oli valinnut lahjakirjalistalta ulkomaisen vaihtoehdon, ja pääsin laiskuuttani lukemaan tätä teosta vasta eilen.
Olen toisen luvun lopussa ja nyt on jännät paikat. Alkuun meininki oli ihan toimivaa mutta sukeltelu sekä venäläishepun ja intialaisnaisen loputtomalta tuntuvat spekuloinnit ovat alkaneet puuduttaa. Ja sitten on vielä se suomalainen partasuti, joka pelastaa maailmaa pykäämällä tuulimyllyä. Pitäisi varmaan yrittää jatka heittäytymistä tarinaan, sillä näin kirjoitettuna nuo tapahtumat alkavat saada uhkaavasti jonkinlaista camp-ulottuvuutta.
Eli jännitän sitä miten Tolppanen ja kumppanit pelastavat tarinan? Rakkauttakin on sotkettu mukaan, mutta jotenkin se ei tunnu kovin tärkeältä. Hmm...
