Texkin sanoi: "Olet pohjimmiltasi hyvä mies, Wade"
Ei juma! Juuri tuollaista muka-filosofointia en voi sietää!
itsellä on hubaaPaitsi jos menee mauttomuuksiin, kuten joillakin joskus. Ei sulla ole mitään moitittavaa, mutta eräille kyllä.
Kuten mainittu, Langdonin olisi pitänyt kuolla kaulakiikussa.
Milloinkas seuraava numero ilmestyy?
Voisiko tehdä pientä päivitystä:
nro. 11 - Ortiz/Faraci (ilm. 29.8.) "Pako" ["Evasione"]
nro. 12 - Ortiz/Faraci (ilm. 19.9.) "Nopea päätös" ["Minuti contati"]
nro. 13 - Fusco/Nizzi (ilm. 10.10.) "Moctezuma"
nro. 14 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 31.10.) "Likainen maa" ["Soldi sporchi"]
nro. 15 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 21.11.) "Hiekkakuoppa" ["Sandy well"]
Suomen kylmän talven iskiessä Almanaccot taikka klassikko-Galepit. Askolla varmaan hihassa jotakin tähän liittyen.
Onko tämä Bianchinin festarikuva kenenkään muun mielestä aavistuksen kömpelö?
Spadan tyyli muistuttaa ainakin noiden pikkukuvien perusteella melkoisesti Marcelloa. Pasoleatin suureksi riemuksi.Joo aika erikoinen kansi tosiaan. Yleensä kansissa on aina "tilanne" päällä, mutta tossa Tex vaan seisoskelee karttaa vasten.
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_p.jpg)(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_g.jpg)
Onkohan tossakin tarinassa taas Kit Willer pääosassa...? Positiivista ainakin on, että koko kvartetti esiintyy tässä tarinassa.
EDIT. Muistin virkistykseksi kaivelin hiukan tuolta toisesta ketjusta listaa siitä, mitä on lupailtu tulevaksi. Ja nämä siis numerosta 2/08 etiäpäin.
Boselli/Spada, 2 nro
Nizzi/Repetto, 2 nro
Nizzi/Rossi, 2 nro
Nolitta&Boselli/Ticci, melkein kolme numeroa
Boselli/Seijas, vähän päälle 1 numero
Faraci/Cestarot, 2 nro
Nizzi/Civitelli, 1 nro (ainakin Italiassa värijulkaisu)
Boselli/Bianchini&Santucci, 3 nro
Ensi vuoden schedule vaikuttaa hiton kiinnostavalta!Aivan, ja ennen kaikkea saadaan vihdoin tarina, jonka pituutta ei ole määrätty etukäteen, joten Nolitalla ja Bosellilla on ollut vapaat kädet, eikä lopun suhteen ole tarvinnut kiirehtiä. Sitten toinen on tietty Faracin ja Cestaroiden teos, josta ennakko maistiasia onkin aika rutkasti jo sadellut.
Onko tämä Bianchinin festarikuva kenenkään muun mielestä aavistuksen kömpelö?Aavistuksen? Kyllä jos tuommosta jälkeä lehteen asti pääsee, niin on varmaan muutamalla Willer-fanilla pari sanaa Bonellin suuntaan...
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_lug07/img/bianchini.jpg)
Painossa olevat #11 ja #12 ovat Rennen nimeäminä "Vankilapako" ja "Luetut hetket".Kiitos tiedoista. Elikkä Vecchion "dirty money" saadaan sittenkin kokonaisuudessaan tänä vuonna. Hyvä juttu.
Numerot #16/07 ("Seikkailu Utahissa") ja #1/08 ("Kuoleman polulla") ovat klassikkokamaa ristampoista #15 ja #16.
Elikkä Vecchion "dirty money" saadaan sittenkin kokonaisuudessaan tänä vuonna. Hyvä juttu.
Wade: Se on päivityksen alla se sivu. Spada kärsii terveysongelmista, eikä tarina valmistu/julkaista ajallaan
Onko uusin nro11 jo ilmestynyt, meinaan ei ole postilaatikosta vielä kopsahtanut mutta oli paikallisessa marketissa jo myynnissä?
Sama huomio, jotenka huomenna varmaan tilaajatkin saavat nauttia Faracin esikoisesta...
Kuvitus oli hyvää, mutta ei enää ihan parasta Ortizia. Oli kiva huomata ikämiehen vielä jaksavan. Vaan miksi hän oli piirtänyt ensimmäisen sivun viimeiseen ruutuu kadunmiehelle sian kärsän? Se on niin selkeä kärsä, että sitä on melkein pakko pitää tarkoituksellisesti piirrettynä.
Parhaillaan Ortiz tekee maxi-texiä. Siitäpä olisikin hyvä jäädä eläkkeelle, niin ei käy kuten Galepille ja Letterille.
Mistä muuten vetoa, että Jacky Blunt palaa jonakin kauniina päivänä.Mutta mulle jäi kyllä sellainen mielikuva, että Jacky Blountin kohtalo oli sinetöity.. Voin olla väärässäkin, mutta ymmärsin, että hirttotuomio olis varma..?
Faraci ei vakuuttanut minua ihan täysin, vaikka aika hyvän tarinan hän oli juoninut keltanokaksi. Mutta jos muistetaan, miten Boselli aloitti huikealla Carsonin menneisyydellä, niin ei Vankilapako sillä asteikolla pärjää mitenkään.
Spada-tarinan jälkeen on vuorossa sitten Repetto Apache-stoorillaan. Käykää www.sergiobonellieditore.it tsekkaamassa kansikuva ja maistiaiset. Babelfish vääntää nimen enkuksi "the lookout", jonka varmaan jokainen osaa suomentaa...
Ei kai sentään :). La sentinella on ainakin minun sanakirjani mukaan vartija...
Uusin Willeri pamahti jälleen luukkuu, tällä kertaa "Likaista rahaa" nimikkeellä varustettuna, Del Vecchion piirtämänä. Tämä numerohan on miehen odotettu debyytti. Miehen tyyli oli muuten hienoa, mutta paikoitellen kasvot eivät olleet täysin symmetrisiä, joka pisti silmään jo pienellä pläräyksellä. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta...
Nenä on ehkä liian iso ja kuvakulmakin hiukan viistosta joten se hämää..
Minua ei Fuscon tyylittely häiritse.
Tosin se saattaa olla realismia, tuon ajan sohloilla ei juurikaan osunut.
...
Maisemat toivat mieleen Victor de la Fuenten taiteen. Mutta aivan yhtä taitava del Vecchio ei ole, sen näkee etenkin Texin kasvoista eri kuvissa. Texillä tuntuu olevan aivan liian monet kasvot.
...
Porco piirtää karmeaa suttua aivan kuin Surcello-- Porcolla ei onnistu minkäänlainen siistin viivan piirtäminen, on kuin 2-vuotiaan yritelmiä.
Cheyennen logiikan mukaan lännenelokuvat pitäisi kuvata mahdollisimman huonolla laadulla, vaikkapa lp:nä VHS:lle niin olisihan rosoa.
Kyllä, Civitelli kolahti minuun heti alusta lähtien. Ja Ortizilta onnistuu myös siistin viivan käyttä mikä taas on mahdotonta noille kahdelle-joitten-nimeä-ei-voi-mainita.
Mielestäni De La Fuenten tyylissä on sitä rosoisuutta myös.
hyvää täytettä kumminkin saatiin. Parempaa kuin kapteenin pohdiskelut; ajatuskuplilla täytetty aukeama?
Olipahan hieno ruutu tämä intiaanit hyökkää ja me ollaan kuopan pohjalla...
...mutta oi miksi, oi miksi, jälleen kerran here comes the cavalry. Taisi olla jo toka kerta tänä vuonna, kun ratsuväki reima laukkaa viime hetkellä hätiin.
Tex 2/08 (Meksikon retkikunta) putkahti juuri. Kirjoittanut Boselli, piirtänyt Dante Spada. Uusi tuttavuus.
En muista, onko Piccinelliltä ollut Tex-näytettä aiemmin. Tässä nyt jonkinlainen olisi:Minusta tuo on ihan hienoa jälkeä. Ainakin viiva on ohutta. Fusco ja Monti tulee mieleen.
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2042671.jpg)
Tulee vähän Ticci tai Sommer mieleen. Tai Ambrosini. Ei kuvasta voi päätellä paljoakaan. En hurjan innoissani ole.
Ei Spada minustakaan huippupiirtäjien joukkoon sijoitu, ja kuten Janne totesi, niin yhtäläisyyksiä Disoon on kyllä nähtävissä. Mutta positiivisesti: Tex näyttää kuitenkin Texiltä, eikä piirros ole missään mielessä vastenmielistä eikä kömpelöä; eli ei Spadasta mitään inhokkiakaan saa. Kelpaa hyvinkin minulle.Minusta Disossa ja Spadassa nyt ei järin paljon ole samaa. Spadan piirros on huolellista, tunnelmallista ja yksityiskohtaista. Satakertaa mielummin luen Spadaa kuin Disoa. Ainuita miinuksia tuli kasvojen symmetrisyydestä, ja muutamissa kuvissa perspektiivit eivät olleet aivan kohdallaan. Ei siis top 10, mutta ei huonokaan. Parempi kuin esim. Milano.
Minusta tuo on ihan hienoa jälkeä. Ainakin viiva on ohutta. Fusco ja Monti tulee mieleen.
Mikähän tämä julkaisu mahtaa olla?
Ja sitten Civistä:Ja ääni sulla on kuitenkin vielä toisessa ketjussa mv- Texillä?
Parhaiten väritettyä Texiä mitä olen koskaan nähnyt. Jotenkin niin pehmeää, ja värit eivät pistä silmiin.
Texin paitakin on paljon hillitympi. Tuollaista kun saisi :P :P.
Miksi haluaisit saada Texin paitaa?:D Reps
Wade laittoi vähän ilkeillen Mr. FontilleEi suinkaan. Tää on vaan tätä kavereiden välistä naljailua.
Wade laittoi vähän ilkeillen Mr. Fontille; mutta muistan kyllä joskus pienenä poikana kovastikin haikailleeni Texin paidan ja ennenkaikkea saappaiden perään; tollaiset kun saisi!Minä sainkin joskus kymmenen vuotta sitten joululahjaksi. Faija etsi jostakin tyylikkäät bootsitkin. Kaikki Texin kamat oli (on kaapin perällä jossain vieläkin), mustaa huivia ei vain saanut Texin tyyliin pysymään aina ylhäällä. Ja sitten metsässä jahdatessani muistaakseni Mefistoa, astuin koirankakkaan. Vähän aikaa jäähdytin leikkejäni, kun en voinut enää Texin tavoin kävellä kotiini (Hotelliin) kengät jalaksi. Parhaita leikkejä. Broidi oli Carson.
Aika yllättäävää, että Tex vielä nykypäivänä käyttää sanaa "nekru". Luulin, että se sana olisi jäänyt 80-luvun julkaisuihin.
Lupaavalta vaikutti se yksi nuorempi piirtäjä, jolta ei ainakaan Suomessa ole ilmestynyt vielä mitään, mutta jonka Tex muistutti tämän foorumin näytekuvissa hämmästyttävästi Galepin alkuperäistä Texiä. Ei kyllä tule taiteilijan nimi mieleen.
Font: "Punaiset sudet", "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" ja "Colorado Belle". Mahtavaa!
Pieni pettymys oli Zeke Colterin balladi.
mutta Waden jutun kääntäjistä tietysti luin. Hyvä juttu! Tätäpä ei makaronimaan pojilla olekaan... ;DKiitos!
Olisipa ollut Nizziltä hieno veto tehdä n. kahdeksasta ensimmäisestä sivusta täysin puheeton: antaa kuvakerronnan jylhine erämaan maisemineen puhua puolestaan ja virittää lukija pelkästään visuaalisesti oikeaan tunnelmaan.
Pitihän tuota kokeilla miltä se näyttäisi.
...Kiitos. Ja aivan kuten Hannu jo asiasta kertoikin, Fort Sahara on saatavilla lehtipisteistä kautta maan. Muy bien!
Itse julkaisusta sen verran, että pääsin tuttuun, miellyttävään tex-nirvanaan opusta lukiessani. Näin siitäkin huolimatta, että piirtäjänä oli monien kammoama Diso ja käsikirjoituksessa oli muutamia kökköyksiä. Tässä vaiheessa enempiä ruotimatta totean, että oikein kelpo paketti, mitä ryydittää Askon pikkuylläri(t).
Samalla toivotan Mosabackan tervetulleeksi kvaakkiin!
Huonoksi piirtäjäksi Disoa ei voi mielestäni sanoa, mistä kertoo mm. sieltä sun täältä esiin hyökkäävät komeat eläinhahmot.
Se on kaktuspöllö. Kokoa on kyllä kuvassa liioiteltu. Vai onko Tex ihan oikeassa Saharassa, Afrikassa?
Toivottavasti vastaavia lyhäreitä nähdään vielä jatkossakin, sikäli kun pajatsoa ei niiden osalta tyhjennetty jo täysin Kuumikseen ja tähän maxiin.Ainakin viisi yksisivuista lyhäriä on vielä Suomessa näkemättä.
Lämmön keskelle kaivataan Luurankoylänköä. Nyt kaipaankin lisätietoja siitä, että milloin odotus päättyy? Tulisikohan Mefisto-tarina nopeammin bananapressin kautta?
Sitä olen vain viime aikoina ihmetellyt, että miksi seuraava erikoisjulkaisu on Mefiston poika? Mihin unohdettiin Painajainen (1977) tai Viidakon murhenäytelmä (1980) , jotka ovat Mefisto-tarinoiden jatko-osia?
Mefiston poika oli se Kroatiassa julkaistu kovakantinen, jonka valmiin, suhteellisen edullisen ja hyvin laadukkaan painomateriaalin perusteella koko formaattia meille tyrkytettiin kokeiltavaksi...Mitään ei ole varta vasten unohdettu, vaikka logiikka joskus onkin merkillisen käänteistä.Tämä selventääkin paljon aluksi omituiselta tuntuvasta järjestyksestä. Luurankoylängön jälkeiset Mefisto/Yama -tarinat ovat tosin helppo hankkia hyllyyn, joten sinänsä niiden ilmestymisjärjestyksellä "erikoisnumeroina" ei ole väliä. Kiitoksia vain taas selvityksestä!
Rossano Rossin piirrosjälki tuo ainakin näin ensi silmäyksellä paikoitellen mieleen Civitellin.
1) Lehden alkuosassa oli viittaus vanhaan tarinaan. Täytyy lukaista sekin tässä jatkoa odotellessa.
Mosabacka, tarinassahan on kveekareita, ei mormoneita. Mormoneilla on usein täysin päinvastainen asenne väkivaltaan itsepuolustuksessa.Hupsista keikkaa. Näin helposti menevät mormonit ja kveekarit sekaisin, vaikka todennäköisesti ovat hyvin erilaisia ryhmittymiä. Ainoa puolustava tekijä on se, että on Tex Willerissä mormonejakin ollut. Tarkkuutta tarkkuutta.
Jihaa, tänään ostin kaupasta uusimman Tex Willerin. Nämä nykyiset Texit ei taida olla sellasia jatkuvia tarinoita? Siis sellasia jotka jatkuu seuraavassa osassa?? Ei ainakaa tuo 7/2008 ollut..
Ja kun en oo selkoa saanu, että onko nää 2000 luvun Texit ihan uusia tarinoita? Vai uusintaa joltai alkuajoilta kun Texit ilmesty ekaa kertaa.
Mutta kummatkohan olivat näitä mustiin puettuja partasuita, joihin törmää sarjakuvissa ja elokuvissa? Tuntuisi aika oudolta jos kveekarit ja mormonit olisivat olleet ulkoiselta olemukseltaan aivan toistensa kaltaisia. Jommat kummat ovat tainneet lainata ulkonäkönsä toiselle ryhmälle, oletan.Eiköhän taustalla ole ennemminkin Euroopasta tulleet pyhiinvaeltajat, jotka vaikuttivat muihinkin suuntauksiin kuin vain kahteen mainittuun.
Rossi uskalsi piirtää naisen, jolla oli erilainen kampaus. Miten hitossa joku voi sanoa, että se on liian nykyaikainen. Jonkun vanhan 1800-luvun valokuvan perusteellako?
Totta, Rossin piirrosta on välillä aika vaikea erottaa Civitellistä, ja myös minusta se on aika lailla eloisampaa kuin Civin melko "kliininen" piirros.Rossi on mestari. Ainakin kasvoissa näkee eron kun vertaa Civiin.
Ja Janne, itse en käyttäisi Utriota lähteenä yhtään mihinkään, onhän hän surullinen esimerkki kirjailijasta joka propagoi yhtä ainutta asiaansa täydellisen fanaattisuuden hengessä.
Ja Janne, itse en käyttäisi Utriota lähteenä yhtään mihinkään, onhän hän surullinen esimerkki kirjailijasta joka propagoi yhtä ainutta asiaansa täydellisen fanaattisuuden hengessä.
Jos joku kirjoittaisi vaikkapa kansallissosialismista samalla paatoksella kuin Utrio omasta aiheestaan, niin vahvasti epäilen että äänessä olisi ihan toinen kello.
Ja mitä Rhondaan tulee, niin Villa oli kyllä kansikuvassa hänet varsin edustavasti kuvannut...
Rossiko keltanokka??
Näistä lähtökohdista katsoen Rhondan hiustyyli ei siis kuvaa aikaansa. Mutta kuten Dakota sanoi, niin poikkeuksiakin varmaan on ollut.Jospa hänellä on ollut täitä päässä ja hiukset on jouduttu ajamaan pois?
Ensimmäisellä sivulla tosin luki, että kuvittaja on Nizzi :)
Tämän lehden painojälkeen en ole ollenkaan tyytyväinen. Melkein joka sivulla oli mustetta tarttunut viereiseltä sivulta. :-\
Heh, niinpäs olikin. Samanlainen virhe oli joskus aiemminkin, taisi olla lehdessä 2001/10, Nizzi silloinkin piirtäjänä Bosellin tarinassa...Tämä nyt ei haittaa millään muotoa verrattuna ao. tekstiin:
Samaa vikaa täälläkin, sanoisin että melkeimpä pahempaa kuin aiemmin esiintynyt. Mustetta oli tarttunut välillä todella paljon viereiseltä sivulta.Aijai. Aijai. Tähän on kiireesti panostettava. Ticci on sellainen herra, jonka vihdoin hyvää työtä ei saa pilata tuollainen. Oma Texin tilaus alkaa vasta seuraavasta numerosta, joten tuo puhvelit käydään itse valikoimassa kaupasta. Ja kierretäänkin tarkkaan.
Harmillista.
Eikös se mene niin, että a-luokan texistit saavat Willerinsä tiistaina ja b-luokan vasta keskiviikkona tai torstaina? ;)Ilmeisesti... ;D
Alla on pari esimerkkikuvaa omasta lehdestäni.
Alla on pari esimerkkikuvaa omasta lehdestäni. Aiemmin en ole pahemmin viitsinyt mankua painojäljestä, mutta taitaa olla pahin tähän mennessä. Kolmasosa lehden alusta siistiä, lopussa enemmän taikka vähemmän musta tarttumista viereiseltä sivulta.Missä välissä kävit skannaamassa minun Tex Willeriäni? Omassa niteessäni ernotamin kuvien kaltaiset haamukuvat alkoivat about sivulta viisikymmentä. En ole kahdeksan vuoden tilausajalla tavannut tuollaisia suttuja.
1. ja 2. kuva: 'tarttunutta mustaa' ja 3. kuva: ' kaksi eri mustan sävyä'.
Aiemmin en ole pahemmin viitsinyt mankua painojäljestä, mutta taitaa olla pahin tähän mennessä. Kolmasosa lehden alusta siistiä, lopussa enemmän taikka vähemmän musta tarttumista viereiseltä sivulta.Sama vika, tälläistä ei ole ennen tullut vastaan. Aika ikävää. Lisäksi muste tarttuu tosi pahasti sormiin ja sivut ovat täynnä tahroja.
Jospa hänellä on ollut täitä päässä ja hiukset on jouduttu ajamaan pois?
Varjokuvia tai muuten tahriintunutta mustetta riitti minunkin kappaleessani. Muistaisikohan huomenna pirauttaa tilaajapalveluun ja kysyä, saako tällaisesta uuden lehden vai pitääkö mennä kaupasta itse valkkaamaan paras...Kaupasta ei löytynyt parempaa.
Texin kasvot muistuttavat sitä yhtä länkkäreissä usein näytellyttä jenkkifilmitähteä (yleensä roiston roolissa) - nimeä en saa nyt mieleen. Taitaa olla kuva jostain valokuvasta maalattu.
Texin kasvot muistuttavat sitä yhtä länkkäreissä usein näytellyttä jenkkifilmitähteä (yleensä roiston roolissa) - nimeä en saa nyt mieleen. Taitaa olla kuva jostain valokuvasta maalattu.Minulle ainakin tulee mieleen Henry Fonda, ei aina roiston osassa mutta ehkä mieleenpainuvin konnarooli Huuliharppukostajassa. Oliko Fonda Lurkerillakin mielessä?
Kukakohan tuon on piirtänyt, kun Texin ja Lilythin kasvot eivät näytä oikein perinteisiltä?Sanoisin, että Claudio Villa.
Juhla-tex väreissä, kansi on siis Villan kuten Wade ounasteli, muutoin piirros Civitellin: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.htmlItselleni värillisyys ei ole ongelma. Kuvissa Texin kumihanskat pistävät kyllä hyvin silmään, kun on jo tottunut siihen, että Tex työskentelee ilman hanskoja. Tarinahan on jo pelkästään sen takia mielenkiintoinen, että siinä on Lilyth, sillä tarina luo silloin pysyvää elementtiä Texin historiaan ja ei siis voi olla kovin irrallinen.
Kaikki värillisten Texien vastustajat kauhistelkaa!
Texillä viikset.Harvoin nähty, mutta kyllähän se texilläkin parta kasvaa (esim. silmälappu-seikkailu). Ja olisiko tuo kuvassa vain kiikarien aiheuttamaa varjostusta ylähuulessa; eihän Texillä tuollaisia viiva-pulisonkejankaan oikeasti ole?
Ihan hienoja nuo Civitellin värikuvat. Italiassa taitaa nykyään olla melkein joka toinen ilmestyvä Tex joku värillinen juhlajulkaisu vai? Toivottavasti noita tulee myös Suomessakin enemmän.Joka sadas normaalisarjassa julkaistava tarina on värillinen. Muuten tulee noissa omissa sarjoissaan. Nyt ei taida mennä mikään satanen rikki, on muistaakseni 575 vuorossa, mutta Texin kuusikymppiset.
Joka sadas normaalisarjassa julkaistava tarina on värillinen. Muuten tulee noissa omissa sarjoissaan. Nyt ei taida mennä mikään satanen rikki, on muistaakseni 575 vuorossa, mutta Texin kuusikymppiset.
Palance oli aika lähellä, mutta tällä mielessäni kummittelevalla näyttelijällä on vielä vinommat silmät ja korkeammat poskipäät.
Oho, kattokaapas tätä Lilyth-tyttöstä! Melkoinen akrobaatti:
Vastoin aiempaa kantaani värillisistä Willereistä, tuo näyttää kyllä toooosi hienolle! Varsinkin Lilyth :-*Samaa mieltä ;)
Hyväpainoksinen Willeri löytyi omasta postilaatikosta.
Kolmatta osaa jo odotellaan malttamattomana täälläkin.
Toivottavasti tarina ei loppuisi vielä siihen... ;)
...ensi viikolla ilmestyy puhvelitarinan loppuhuipennuksen lisäksi Filipuccin piirtämä suuralbumi. Palkitaanko kyttäys?
Minäkin ihmettelin tuota poukkoilua Ticcin tarinassa. Ehkä siinä on kirjoittaja päättänyt jättää liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Ja ehkä syynä on ollut se, että tarina oli jo muutenkin melko ruudinsavuinen... Ehkä, ehkä, ehkä... Lisäksi ihmettelin Waden kommettia, että Ticci paransi loppua kohden. Mielestäni laatu oli tasaisen loistavaa alusta loppuun. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan Ticcin taiteesta täysin siemauksin, mikä johtuu osaltaan siitä, että tarina oli saakelin hyvä. Hieman pelkäsin, että puhvelisotilaita olisi liiaksi glorifiitu, mutta onnekseni huomasin pientä nurkumista muutaman soltun taholta ennen kuin heput lähtivät pelastamaan jauhonaamoja. Tällä valtyttiin mainitulta sudenkuopalta juuri ja juuri, ihan vaivoin...Ticcin tarina ei valitettavasti ollut alusta loppuun saakka timanttia. Ei ole, kun tietää, mihin kaveri on pystynyt. Kun on lukenut Kaukomaillen ja muita 80- luvun tarinoita. Loppua kohden, eli ts. viimeisessä Texissä Ticci oli käyttänyt kuvakulmia hyväkseen. Esimerkiksi siinä tilanteessa, kun Carson ampuu ylöspäin katolla olevan kaverin ihan lopputilanteessa. Tai kun Tex ja Carson ratsastavat kaupunkiin yöllä. Tässä oli Ticcilla havaittavissa piileviä kykyjä.
Kovakantisesta Mefiston poika -tarinasta. On hieman harhaanjohtavaa kertoa, että "on ilmestynyt" Onko tämä sitä hypeä?
..ensimmäisessä osassa oli Puhvelisotilaat, ja myöhemmin Buffalo- sotilaat
EDIT:
Hiukan häiritsi Ticcin tapa tehdä semmoista pyöreäviivasuttua esim. markkeeraamaan ruohoa tai ties mitä. Meni maneerin puolelle. Mutta ei häirinnyt kuin hiukan. Herkullista jälkeä.
Uskon, että Ticci pystyisi halutetssaan samanlaiseen tarkuuteen kuin Tex-uransa alkuaikoina. Sinä aikana kun Ticci on piirtänyt Texiä, hän on muuttanut tyyliään kolme kertaa. Joka kerta muutoskohdan huomaa selkeästi, mikä kertoo siitä, että kyseessä on tietoinen valinta, ei kykyjen rappeutuminen.
Mukaansatempaava tarina. Seijasin taide oli peräti tunnelmallista kuten tarinakin ja loppu oli toimintatäytteistä ja jopa jännittävää luettavaa.
Eikä tarina mielestäni loppunut mitenkään liian töksähtävästi. Hyvin oli Boselli mahduttanut loppuhuipentumaan tapahtumia ja sai sen kunnialla päätökseen...
Villan kannet ovat eittämättä hienoja, mutta usein niissä on pieniä epäloogisuuksia.Itsekin ihmettelin hieman tuota kantta. Hieno mutta epälooginen.
Kyllä Boselli on omimmillaan juuri tällaisissa iskevissä ja koruttomissa tarinoissa. Suurissa eepoksissa meinaa se tärkein aina joskus hukkua. Mutta jos pitäsi valita kahden viimeisen tarinan välillä, että kumman lukisin nyt uudelleen, niin ei tippaakaan kaduttaisi otta puffelisotilaita kouraan.Tuohon yhdyn täysin!
Puhvelisotilaat oli todella loistava tarina.
Mielestäni Puhvelisotilaat oli erinomainen tarina aiheensa puolesta, hyvin mielenkiintoinen, ei siinä mitään. ...Ei tämä juonensa puolesta tosiaankaan mikään klassikkotarina ole...Hyvää keskitasoa.
Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin ensi viikolla napsahtaa kronikka. Mutta milloin Maxi-Texejä (Irlannin poika Pat) laitetaan hyllylle, jotta voin hakea omani pois kuleksimasta?
Mutta: toivotaan Irlannin Patia mitä pikimmin kaubamajojen hyllyille!
Hienoa! Pari päivää vielä niin voi parkkeerata viikoksi makuupussin kera lähimmän R-kioskin ovelle!;D
Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että kun joku kysyy mitä jonotat niin pian on muitakin jonottamassa lippua Metallican ylimääräiseen konserttiin..
...ilmestymispäiväksi ensi maanantaita. Kellään ei varmaan ole mitään sisäpiirin tietoa? ???
Piru vie, myrsky vei makuupussini ja täällä sitä värjötellään Ärrän ovenpielessä eikä Irlannin poikaa näy vaikka on jo tiistai-ilta. Onko kellään muilla havaintoja Isosta Patista?Kun on tullut jonkun kerran pyörittyä eri kauppojen lehtihyllyillä, niin on tullut kyseltyä myyjiltäkin mitä, miksi ja milloin. Selvisi joskus, että tiettyjä lehtiä ei tule koskaan maanantaisin. Näihin kuuluu myös Tex Willer. Tähän lisään omasta kokemuksestani myös tiistain, jolloin en ole koskaan löytänyt suuralbumeita, kronikoita tai Maxi-Texejä. Toisin sanoen olet Hannu-parka värjötellyt turhaan pari päivää.
Sano Hannu, minkä ärrän ovella värjöttelet, niin tuon vähän klapeja, niin alkaa veri kiertää ;).Ei väkivaltaa, please :laugh:
Ei voi muuta sanoa kuin, että ihailtavaa innokkuutta eräillä. Ja ylimääräistä aikaa kenties...
No hemmetti.. sitten niiden täytyy olla myös Raumalla. Ostitko ärrältä vai mistä? ???
Huh, toivotaan että Hannu ainakin saa omansa ettei polta ärrää poroiksi, saan pian omantunnonvaivoja jos jakelu takkuaa eri tahoilla... 8]
kuulin tosin hiljan ettei vielä näkynyt esim. Tampereen ärrällä tahi Anttilassa....
Kangasala (Tampereen kupeessa...) kuittaa sekä Maxin että kronikan.Näin on myös "Puutarhakaupungissa". Tosin jätin kronikan vielä hyllyyn ja Maxin kaveriksi lähti Ken Parker. Aika nätti pari.
Toivottavasti kronikoiden ostajia piisaa. Monen kohdalla on kohta puntarointi siitä, että haluaako hyväkuntoisemman kronikan vai tyytyykö omiin alkuperäisiin?
Tosin jätin kronikan vielä hyllyyn...
Jopa tämän "kylän" Ärrällä olivat molemmat eli Pat ja Kronikka!Löytyivät myös Rauman ärrältä. Jätin itsekin vielä kronikan hyllyyn, mutta tänään käyn senkin ostamassa. Hanskalokeroon ei mahdu kuin toinen ja autossa oli sen verran porukkaa, ettei uskaltanut ihan mihin tahansa laittaa ;D Pakko oli kuitenkin tuota Patia päästä jo lukemaan ;D
Toivottavasti kronikoiden ostajia piisaa. Monen kohdalla on kohta puntarointi siitä, että haluaako hyväkuntoisemman kronikan vai tyytyykö omiin alkuperäisiin? -75 vuodessa on pari hankalampaa numeroa ja -76 vuodessa se ensimmäinen, mutta muutoin seiskanelosen loppupäästä lähtien on aika helppo löytää inhimillisellä hinnalla originaalit. Tosin eivät seitsemänkymmentäluvun Willerit ilmaisia ole, joten kronikkasarjaa keräämällä voi päästä aika samoihin. Siis jos ei ole kerännytkään alkuperäisiä.
Ratkaisu on helppo.... kaikki numerot pitää olla! Vaikkakin tulisi samat tarinat uudelleen. Onhan kronikoista huomattavasti mukavampaa lukea, kun ei kokoajan tarvitse pelätä että 70-luvun lehti rapsahtaa halki.
Itse en ole ollut äänestämässä huonointa piirtäjää ja se on sanottava, että minun mielestäni Gamba piirtää vähintään yhtä hyvin kuin Galleppini.[/spoiler]Irlannin Pat tarjoaakin hyvän mahdollisuuden Gamban ja Galepin vertailuun. Kuten Jannen artikkelista käy ilmi, Gamba ja Galep tekivät useita tarinoita yhteistyössä, Irlannin Pat on yksi niistä. Seikkailussa kummankin piirtäjän panos vaihtelee; välillä piirros on lähes yksinomaan Gambaa, välillä Galeppia. Ainakin minun silmäni sanovat, että esim. liuskat Yöllinen hyökkäys ja Koston polulla ovat puhtaasti Gamban jälkeä, ja Culebrasin pueblo taas puhtaasti Galepia. Ja edelleen silmäni sanovat että on näiden välillä aika iso ero Galepin eduksi.
Kyllä tuo minunkin silmääni Galepin eduksi kääntyy.Tarkoitukseni ei ollut verrata Galepia ja Gambaa keskenään, vaan kertoa, että Gamban kuvitus on ihan ok. Katsastelin nyt asiaa vertailun kannalta ja Galep vie voiton. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että Galepin Tex on se originaali Tex, jota muut matkivat.
Täytyneepä joskus arvioida kuinka paljon Patin nostama kivi voisi painaa.
Kyllä kai Galep nimenä jo tuolloin vetosi ostajakuntaan.
Kyllähän Gambaa voi mestarina pitää monellakin tavalla. Ensinnäkään kuka tahansa tohelo ei pääse Texiä piirtämään. Kyllä siinä täytyy olla harjaantuneisuutta ja ammattimaisuutta takana. Ja se mikä Gambassa ehkä eniten ärsyttää, on tyyli, ei taidon puute tai osaamattomuus. Mutta ennen kaikkea Gamban mestarillisuus tulee esille siinä arvokkaassa ja nöyrässä näkymättömässä työssä (tussaus ym.), josta muut ovat melkein poikkeuksetta vieneet kunnian.Samaa mieltä olen Jannen kanssa tästä. Ei varmasti pääse ketä tahansa Texiä piirtämään.
Ja se mikä Gambassa ehkä eniten ärsyttää, on tyyli, ei taidon puute tai osaamattomuus.Tuo pitää paikkansa, mutta tyyli on tosin niin ärsyttävä etten yhtään ihmettele jos alkaa tuntua vääryydeltä sanoa Gambaa mestariksi. No, kun on lukenut ensimmäiset kymmenen sivua niin siihenkin tottuu.. Kuten itse totuin tuossa aiemmin puituun Fontin tyyliin, josta en oikein pidä.. Tosin ei Fontin tyyli ole likikään niin ärsyttävää kuin tuo Gamban, mutta pääasia, ettei ala tikku-ukkoja vilisemään (tai niitä laatikko ukkoja, joita oli yhdessä tarinassa.. en nyt muista tarinan nimeä, mutta "hifistit" varmaan tietävät mitä tarkoitan).
Ja tänään oli postilaatikossa uusin Tex...Hyväkuntoinen, ei painovirheitä ja tarinakin oli luettava.
Tuosta tuli mieleeni, eikö tänne voisi avata jonkin äänestyshommelin, että saisi aina antaa tähdet uusimmalle tarinalle? Onko edes mahdollista?
Tornado aihe oli jotenkin niin ajankohtainen ilmaston lämpenemisen aiheuttamista myrskyistä ja tornadoista.
Tässä vähäsen päivitettyä tietoa Italiassa tulossa olevista Texeistä:
576-578: Boselli & Bianchini/Santucci
Puuttuiko stripit 1-15, eli viisi sivua tarinan alusta, vai onko tarina aloitettu joskus aiemmin?Tarina taisi alkaa numerossa 2008/1.
Tarina taisi alkaa numerossa 2008/1.
Kyllä Texin vähintään 4,90 pitää maksaa. Muuten joku voi luulla, että se on roskaa.No kyllähän sen nyt pitää maksaa enemmän kuin Aku Ankan taskukirjan...! Ensi vuonna Willereistä saa sitten pulittaa sieviä seteleitä, jos hinnat edelleen nousee. Nousevatkohan myös maxien, kronikoiden ja suuralbumeiden hinnat?
...pitää varmaan lopettaa tilaus jos se vielä tuosta nousee.
Ei ole täälläkään uusinta Texiä näkynyt.
Kuulin, että matskut ovat Italiasta muutenkin myöhässä, joten alkuvuodesta kärsivällisyyttämme muutenkin ehkä koetellaan...
Joku sattumasabotööri oli lähettänyt Tex 1/09:n lehtipiste- ja tilaajakappaleet ristiin. Muutaman päivän myöhästyvät.Kiitos informaatiosta. Eiköhän tuota jaksa odottaa, kun tietää, että nide on kuitenkin tulossa.
Kiitoksia tosiaan tiedotuksesta. Hiukan huolestuttaa nuo makroonimaan temppuilijat. Jos olisi mahdollista äänestää, niin äänestäisin, että matskuja numero neljään odotetaan vaikka juhannukseen saakka, jotta tarina ei turhaan katkeaisi. Mutta kaipa se on sitten hätätilassa tehtävä, mitä tehtävä on, ja ymmärrän kyllä jos tarina on pakko katkaista.Ei auta itku Tex -markkinoilla. Sarjakuvatoimittajan on tehtävä mitä sarjakuvatoimittajan täytyy.
Viikonloppu pelastettu: numero 1 putkahti luukusta (tutusti kulmat rutussa).
Detaljina: sivu 29, keskimmäinen kuvarivi, alaviitteenä "katso tex nuova ristampa nro 3 tai mikä lienee"; harvoin näkee näin täsmällistä viittausta ;D
Joo, ei näy täälläkään, horna vieköön. Mutta banaanikaupassa on kansi näytillä ja sitä vakoiltuani pisti silmään, että hintaa on uusimmassa willerissä 4,90e. Eli nousua on tapahtunut 70 centtiä, mikä on prosenteissa noin 17%. Kovaa peliä.
Ja samantien uusimman Willerin lukeneena uskaliaasti veikkaan tästä tarinasta samantyylistä legendaa kuin Tehtävä Bostonissa, Mestarin paluu tai Mustan Tiikerin paluu ovat. Ensimmäinen osa on täyttä rautaa! Sama tapahtumaympäristöki kuin em. tarinoissa oli, aika lailla. Jopa samoja henkilöitä esiintyy.Wade kirjoittaa asiaa! Suorastaan häkellyttävän hyvä alku. Hurahdin aivan täysin tarinaan. Boselli on tämän hetken tarinantekijöiden selkeä ykkönen ja piirtäjäkaksikkokin onnistui upeasti! Ainoa miinus tällä hetkellä on se, että miten tässä malttaa odottaa jatko-osaa. Ja vaikka se kirpaiseekin hieman odotusajassa, niin sanokaa nyt, että tarina ei pääty seuraavan osan lopussa, vaan kestää vielä pari Willeriä. Se olisi nannaa!
Tällaista on kaivattu!
Huh, oikeasti kulki kylmät väreet kun Carsonia raahattiin veneeseen.
...sanokaa nyt, että tarina ei pääty seuraavan osan lopussa, vaan kestää vielä pari Willeriä.Oli kai se kolmen mittainen tarina? Mutta joudutaanko ne almanaccot mahdollisesti lyömään kesken tarinan, niin kuin tuolla jossain pari sivua takaperin pelättiin?
Minä taas uskon, että ranskalainen poliisi on pelkkä poliisi :).Tai sitten se ei ole kumpikaan näistä näistä, ja pääjehua ei ole vielä näytettykään.
Mutta olipa hieno avaus Bosellilta ja molemmilta Marcoilta. New Orleansin ranskalaiskorttelit ja niiden ympäristö tarjoavat loistavan miljöön, josta toivottavasti saadaan nauttia vielä kahdenkin lehden verran.
Mutta perään ennakkouumoiluni mukaiset huonot uutiset:
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
Tähän nähden ensin hyvät uutiset:
- Kyllä seikkailua riittää vielä kahden numeron verran.
Mutta perään ennakkouumoiluni mukaiset huonot uutiset:
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
Almanaccojen vuojet on väärin.
Itse kyllä veikkaan että pääjehua ei olla vielä näin aikaisessa vaiheessa edes nähty...Samaa veikkaan minä. Vaikka tuo Robinsonikin vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä. Samanlainen "hiirihän" oli se snaipperi Cox jossain tarinassa muistaakseni vuonna 2005.(?)
Almanaccojen vuojet on väärin. Intiaanien tappaja on vuodelta 1996 ja Bad River 1997.
Ja näitähän ei ole suomessa ennen nähty. Vai onko?
Päivitin nopsasti lännensarjoja. Onko jollain noihin vajaisiin tietoihin täydennettävää? Tarinoiden nimiä, loppuvuotta...?
Bourbon-jatkot vietetään vasta numeroissa 5 & 6.Kautta Metusalemin parran! kaksi kuukauttako joutuu vielä odottamaan!? Ei sitten varmaan muukaan auta....
... artikkeli John Waynestä. Kukahan mahtaa olla kirjoittaja?
Wayne-juttu oli tekstimäärältään turhan lyhyt älyttömän ison kirjasinkoon takia.Mutta se juttuhan jatkuu seuraavassa Texissä...
Hyvä oli sekä tarina että piirtäjä uusimmassa numerossa. Jos vertaa tätä ja Venturin ensimmäistä (?) (se sirkusseuruejuttu), on tyyli parantunut roimasti.
Pitkään oli kyllä Marco tehnyt tätä Tex tarinaa. kaksi vuotta.
Ja silti on vielä ihmisiä, jotka pitävät sarjakuvaa roskana. Ehkä arvostus pikkuhiljaa nousee tällaisten tarinoiden myötä.Varmasti. Minä ainakin olen optimisti tässä asiassa.
Ja silti on vielä ihmisiä, jotka pitävät sarjakuvaa roskana. Ehkä arvostus pikkuhiljaa nousee tällaisten tarinoiden myötä.
Bourbon-kauhun viimeinen osa on tulossa tilaajille ja myyntipisteisiin aivan näinä päivinä, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. Edellinen osa antoi pienet johtolangat pahiksien aavistamiselle, mutta kaikki on vielä avoinna ja kuten hyvään tarinaan kuuluu, oletan silti jotain yllätyksellistä vielä olevan tulossa. Tässä tuskin malttaa odottaa lukunautintoa.
Uusin tarina (Bourbon Street) todistaa ennen kaikkea siitä, kuinka Tex Willer on vuosikymmenten jälkeenkin sykähdyttävän hyvä. Piirtäjinä on huikeita taitureita ja sarja ei ole suinkaan hiipumassa, vaan Tex on häkellyttävän elinvoimainen sarjakuva!Ja uusin Tex vain vahvistaa tätä. Piirrosjälki ja erityisesti tarina pitivät otteessaan eikä lehteä voinut laskea käsistään hetkeksikään. Toivotaan että, taso säilyy seuraavassakin numerossa.
Ja uusin Tex vain vahvistaa tätä. Piirrosjälki ja erityisesti tarina pitivät otteessaan eikä lehteä voinut laskea käsistään hetkeksikään. Toivotaan että, taso säilyy seuraavassakin numerossa.Montales ja kosto on aivan mieletön paketti! Toki tarina on vasta alussa, mutta ounastelisin, että kyseessä on tarina, joka nousee tavanomaisten tarinoiden yläpuolelle. Onko muita innostuneita?
Montales ja kosto on aivan mieletön paketti! Toki tarina on vasta alussa, mutta ounastelisin, että kyseessä on tarina, joka nousee tavanomaisten tarinoiden yläpuolelle. Onko muita innostuneita?Kyllä on! Tältä tarinalta voi odottaa paljon. Tosin ei avausosassa mitään kovin erikoista tapahtunut, mutta Bosellin aiheet ovat kerta kerran jälkeen mielenkiintoisia. Piccinellikin on kunnon piirtäjä, ainoastaan Texin hatun "kupu" oli piirretty välillä melko matalaksi. Jäi ulkoa mieleen sivun 19 viimeinen ruutu. ;)
Uusin Willeri oli erittäin positiivinen yllätys. Hyvin piirretty ja tarinakin oli hyvä. Varsinkin takaumat olivat nannaa ja tuovat tarinaan raikkautta. Liian usein tarinat on alkanu sanoilla: "Hei, mäen takana ammuskellaan".Juu todella hyvin piirretty ja eron huomasi kun takana oli uusimman maxin Paholaisen eskardoonan lukuelämys, joka ei ollut yksityiskohdiltaan näin pikkutarkka.
Kun avasin lehdykän ensi kertaa, olin hetken hämmennyksissä - kuinkas tämä Villan kuvitusta voi olla? Kun hieraisin silmiä kunnolla, niin tajusin, että Piccinelliähän tämä. Mahtava piirtäjä! Jos Villa on kouluarvosanalla 10, niin Piccinelli on 9,5. Eron oppi-isään huomaa pienissä yksityiskohdissa ja huolimattomuuksissa kuten niissä Ilmarin mainostamissa kuvuissa.Täysin samaa mieltä. Olipa mukava lukea "villan" piirtämä tarina pitkästä aikaa ;). Vaan onhan tuota odotettukin pian 10-vuotta.
Tarinan nimi kutkuttavasti "Muistojen polulla" tai joku vastaava.
Väkeä tapettiin taas paljon, kuten usein(?) Bosellin tarinoissa. Koko koplasta taisi muutama mies jäädä pystyyn.
Hornan kekäleet!
Onko teillä uusimmasta (9/2009) Texistä maanantaikappale? Oman numerossani neljässä sivussa (5, 13, 16, 25) on aika hailakkaasti mustetta. Onko koko painos heikkolaatuinen vai pitäisikö tuosta reklamoida? Tarina on hyvä ja ei voi kuin ihailla Cestaron veljesten käsityötä.
Onko teillä uusimmasta (9/2009) Texistä maanantaikappale?
Kommentteja?Väritys oli mahtava. Civitelli mahtava, ja tarinastakin pidin. Vauhdikas ja tunteikas. Muttei siitä vielä sen enempää.
Jokos tätä herkkua on kaubamajoissa saatavilla?Tai raamatupoodeissa?
Jokos tätä herkkua on kaubamajoissa saatavilla?
Onko tuo kirja samaa kokoa kuin Tex Willerit? En saa iloa pienistä ruuduista joissa Civitellin piirrosjälki eri tule hyvin esille. Egmontin periaate on säästää kustannuksissa tietenkin.
Adlibris ainakin väittää lähettäneensä mulle eilen, ja laskunkin mukaan on tulossa. Eilen en kyllä nähnyt Tampereen Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä...
Ainoa mikä iskostui heti alitajuntaan aiheuttaen ihmetystä... kuinka voi preerian miehen keltainen paita aina näyttää puhtaalta?Taisit juuri osua asian ytimeen siinä, mikä värillisessä Texissä ja muissa saman tyylisuunnan värillisissä julkaisuissa visuaalisuutensa puolesta mättää, jos on mättääkseen. Mustavalkojulkaisuissa auringon paahtamalla preerialla ratsastavan cowboyn puseron kainalot ja selkä ovat juuri niin hien kastelemat ja tummentamat, kuin vain mielikuvituksesi antaa myöten.
Mustavalkojulkaisuissa auringon paahtamalla preerialla ratsastavan cowboyn puseron kainalot ja selkä ovat juuri niin hien kastelemat ja tummentamat, kuin vain mielikuvituksesi antaa myöten.
Nonniin, nyt on ollut uusi kovakantinen näpeissä n. 10 minuuttia.
Mistä helkkarista olette jo saaneet tuota "Muistojen Polulla"?
Suomalaiseen kirjakauppaankaan ei täällä tule automatic vain ilmeisesti Turun Akateeminen on niitä ainoana tilannut automaattisesti, mutta ei sielläkään vielä viikolla ollut. No jätinpä Suomalaiseen tilauksen ja odottelen malttamattomana ensi viikkoa...koitin antaa vinkkiä että kannattaisi muutama ottaa hyllyynkin mutta ei vissiin mennyt jakeluun...
www.bookplus.fiTähän täkyyn tartuin minäkin, mutta pari arkipäivää meni ja mitään ei tapahtunut. Täytynee toivoa, että ensi viikolla on säpinää ja kovakantinen eksyisi lähipostiin. Saisivat olla ihan Prismojen hyllyissäkin.
Hinta 21,90 postitettuna ja mulle tuli 2. päivää tilauksen jälkeen ja hyvin pakattuna.
Toivoisin kovasti, että Egmont julkaisisi jotakin speciaalia täällä Suomessa. Siis sellaista, että Italian pääkin kalpenee kateudesta.Johan meillä on Kuuma iltapäivä, jonka perään Italiassa ja muualla on kuolattu kilpaa. Mutta ei lisä pahaa tekisi, se on totta.
Traagisesta rististä on Italiassa julkaistu nide, jossa on kummatkin lehdet samoissa kansissa. Sitten Janne sanoi, että Ticcistä on jukaistu jokin speciaali Italiassa. Nimeä en muista. Mutta ehkä Janne muistaisi tästä peremmin.
Joo Kronikkakin on hallussa, Janne on oikeassa rautaista kamaa, pitää vaan löytää aikaa lukea (huokaa), ja vuosikerta 1975 on kuulemma yksi parhaista, olen kuullut tuon yhdeltä toiseltakin Tex-hard core-fanilta. ;D
Kuinkas paljon liuskoja on enää julkaisematta uusintana?
Ei tässä ehdi italiaanot olla kateellisia, vaan sellaiset onnettomat, joilla kovakantinen on vielä tulossa jossakin.
Liuskatexien kronikointi ei ole varmaan kovin ajankohtaista, sillä lähivuosikymmenen aikana on julkaistu aika hulppeasti liuskamateriaalia klassikkotarinoina. Tosin ostaisin takuuvarmasti sellaisenkin sarjan kaikki osat, mutta en ole ensinkään varma, ovatko muut yhtä keräilyintoisia.
Pitääkin lukaista Ticcin sarjakuvasovitus, kun tämä on vielä tuoreessa muistissa. Sarjakuvassa ei muistaakseni kuvattu apassien raakuuksia noin tarkasti.
Ensin tuntui vähän erikoiselta ratkaisulta, että tuomarin todellinen luonto paljastettiin lukijalle varhaisessa vaiheessa takaumineen kaikkineen,
Jos tarinassa olisi keskitytty ilmiselvän petturin paljastamiseen, niin metsään olisi menty. Faracin ratkaisu oli mielestäni nerokas.
..."aloin jo luulla sitä [eläintä] luodinkestäväksi!"Eipäs pahoitella. Minusta oli ainakin mielenkiintoista lukea eläimien ampumisesta. Ajattelen, että toisaalta Texin ja kumppaneiden olettaisi olevan niin kovia metsästäjiä, että tietävät saaliseläimien heikot kohdat ja koska ovat tarkkoja miehiä, niin vähempikin paukuttelu riittäisi. Mutta lukijan kannalta olisi varmasti tylsää, että Tex pamauttaisi karhun tai aina vaarallisen puumanroikaleen nyljettäväksi yhdellä heittolaukauksella. Ehkä eläinten kohdalla sallittakoon siis se elementti, että ratkaiseva luoti ammutaan samalla kun eläin ponnistaa jonkun päähenkilön päälle.
Tuollaisia pikku yksityiskohtia (ja yhtymäkohtia) on sangen mukava metsästellä.
Tämä koko viesti meni puoliksi ohi uusimman villerin spoilailuista, pahoittelen...
Mutta jos mietitään, minkälaisia luotimääriä dinosaurukset saivat nahkaansa takavuosien tarinassa, niin onhan eläinten ampuminen sarjatulella tietynlainen tex-klisee. Ihminen pysäytetään toki yhdellä luodilla.
Minkalaista tex willeriä tulossa seuraavaksi?Toisesta ketjustahan sen olisi löytänyt, mutta autetaan miestä mäessä.
Bueno!Niinpä ;D Just aloin vasta lukemaan uusinta Texiä, mutta Bonelli-Galeppini ja mukana Tex, Kit*2, Tiger ja voimanpesä Pat, niin ainekset hyvälle keitokselle ovat olemassa! Alun satamatappelu vasta luettu, mutta tarina vie jo mukanaan...NAM 8]
Kyllä täälläkin nuo Bonelli-Galleppini-klassikot kolahtaa...Ja kun Irlannin Pat on mukana...
Muistelen kyllä nähneeni tämän aikaisemminkin jossakin.Uusimman Willerin takakansi on ollut aikaisemmin 4/74 numerossa. Ko. numero oli pitkään puutelistassani.
Ovatkos Texit ohentuneet sitten 70-luvun?
Ja onhan myös totta, että karhu ei kaadu yhdestä revolverin luodista, jollei selkäranka mene poikki. Sama tilanne vaikka hirvellä. Täydellisen laukauksen jälkeen hirvi saattaa juosta monta sataa metriä ja tuupertua vasta sitten.
Mielestäni eläinten kuuluukin kestää enemmän luoteja :)
Hiukan se perinteinen joukkotappelu alussa huvitti, mutta hyvin nopeasti sai pään kalibroitua "klassikkoasetuksille". :)Aika pienestä syystä Pat turvautui nyrkkeihin.
Ratkeaako tämä tarina jo seuraavassa numerossa, vai meneekö kolmanteen osaan?
Kyllä se vielä kolmannessakin pokkarissa jonnin verran jatkuu.
Minulla ei ole tietoa. Veikkaan, että ei tule. Jotain artikkelintynkää siinä ainakin on ja mahdollisesti yksisivuisia. Mutta voin olla täysin väärässä. Tai noh, kyllä ne artikkelit ainakin tulee, kun Asko on niistä täällä puhunut.
13/09 sisältää "Montalesin paluun" viimeiset 37 sivua, mainitut Montales/Pat-artikkelisivut sekä Almanacco 1998 -seikkailun "Glorietan sola" (Boselli / Gattia).
14/09 sisältää "Glorietan" loppuosan ja normaalisarjan numeron #583 "Missouri!" (Boselli / Mastantuono).
Toinen vaihtoehto on että saadaan luigeihin vauhtia niin että Italiassakin siirrytään 16 per vuosi tahtiin.
Tulossa olevasta Maxin sisällöstä Asko ei vielä ole pukahtanut, mutta veikkailisin Muzzi-kokoomaa.
.. melkein sata Repubblica-kirjaa pätkähti tässä toimitukseen ja niistä kopsaa nopsaan käännösjyrängit.
kokonainen 280-sivuinen "Texas Bill" ensin.
En minä huomannut mitään uutta fonttia... ??? Jos siis on perussarjasta kyse, niin ihan sama fontti kuin jo vuosia. Tai sitten on silmissäni vikaa.
Flunssa p**kele kaatoi petiin, mutta onneksi tuli uusi Tex, sairastaminen sujuu paljon mukavammin. Silmiin osui Galepin tekemä kömmähdys: nuoremmalla Willerillä näyttää olevan samanlaisia kykyjä kuin Pottereissa Hermionella eli kykenee olemaan yhtäaikaa kahdessa paikassa (tämä ei liene spoilerin paikka?).
No, missä? Meni ohi, enkä jaksa selata...Siis mitä mitä! Suomalaisittain tex-tiedon guru Janne ei jaksa selata willeriänsä uudestaan. Sairasloman paikka, sanoisin jopa :P
Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen
Kummassakin tietysti viitataan vanhempaan sisällissota-tarinaan Kahden lipun alla.
Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen, muistutan että diiliä mehustaa kaikkiaan 32 lisäsivua ilman lukijoille koituvia lisäkuluja...
Gattian taide näytti minusta jotenkin "suuralbumipiirroksilta". Enpä ole itsekään ikinä nähnyt kaverin piirroksia aiemmin, onko hän tehnyt Texiä tätä enempää?
589 Ruju & Garcia Seijas
Jossain lähteissä on kerrottu yhteistyöstä Maurizio Dottin kanssa tämän tarinan yhteydessä, ilmeisesti Dotti on ollut tarinan tussaaja.
Ei enempää eikä vähempää kuin SBE:n sivuilla. Kai Dotti on siis laskettava virallisesti tarinan tekijöihin mukaan.
... vailla ilmiintymisajankohtaa. Ja lieneekö opus lainkaan ärrä-jakelussa?
Oliko tuo se Segura-Ortiz maxi mistä olen kuullut puhuttavan aiemmin Kvaakissa?
Villa piirtää kerrassaan upeita kansikuvia Texiin, mutta minua taas tämä ei oikein viehättänyt. Perin "epälänkkärimäinen", tuo pikemminkin mieleen star warsit. Ja sitä kautta fingerporin: "käytä voimaa, Tex!"
Näinhän siinä varmaan oikeasti käy, mutta miksi korostaa sitä, ei minusta kuulu Tex-henkeen. Galepin töissä ei koskaan moista ollut, eikä myöskään Ticcillä tai Letterillä.Minua tuollainen "realismi" ei haittaa ainakaan niin kauan, kun siitä ei tule itsetarkoituksellista ja sillä ei ruveta mässäilemään. Minusta sellainen liian siistitty väkivalta, sarjakuvissa ja elokuvissa, voi myös olla vastenmielistä juuri sen kepeytensä vuoksi. Tällöin tulee helposti vaikutelma, että tappaminen ei ole juuri kahvikupillisen juomista kummoisempi toimitus ja että kuolema on kuin "pim-pom pelistä pois" -hokema lasten leikeissä. Sellainen vanhahtava "Argh, tuhannen tulimmaista, minua osui sydämeen, ehkäpä käyn makuulle..." -meininki voi olla todella ärsyttävää.
Mahtaako seuraavaksi perussarjassa olla sitten tulossa parin Manfredi-Civitellin ”Kova jano”?
...ettei vuodenvaihdetta nyt omisteta klassikoille.
Suuri jano on seuraava
Musta tiikerin uusien San Franciscon sikailujen kanssa.
La Grande Sete ( Suuri jano ) tuli lukaistua saapasmaankielellä sopivasti ennen
Suomi-version ilmestymistä , loppukesästä on tullut vaan pihdattua hyvää lukuhetkeä.
Juoneen kajoamatta ja paljastamatta , on luvassa kuitenkin ihan perus Willeriä , käsikirjoittajana näytti olleen itselleni uusi tuttavuus Gianfranco Manfredi. Saattoiko olla jopa miehen debyytti Tex Willer- tarinoiden väsääjänä ? Kuvitus on taattua tuttua ja mahtipontisen hyvää Civitelliä.
Tuntuu kuin Willerin ajassa oltaisiin menty eteenpäin 10-15 vuotta ja yhteiskunnan kehitys olisi jättänyt Willerin ja Carsonin hieman taakse. Teoriaani tukevat seuraavat seikat
-Kaverusten maine on vuosien aikana hieman haalistunut. Tämän takia isokenkäinen yritti palkata heidät. Lisäksi kummatkin käyttivät rangerin tähteä rinnassaan mahdollisesti siitä syystä ettei veikkojen naamataulu olisi enää kovin tuttu.
-Ravintolan moderni menu.
-Carsonin huomautus kaverilleen, että vuodet ovat tehneet tästä kärsivällisemmän.
No joo, Civitelli sopii piirtäjäksi silloin kun tarina sijoittuu johonkin suurkaupunkiin. Kansi oli muuten aikamoinen rimanalitus Villalta.
Ovakohan cheyenne-soturit sotajalalla?
Joskus olen nähnyt Civitelliltä tosi isokokoisen opuksen netissä. Taisi olla jopa kokoa A4. Se ei tainnut olla mikään Texin suuralbumi vaan jokin Civitellin oma Tex julkaisu!
Bonuksena Claudio Villa -artikkeli (by Janne) sopivassa 8-10 sivun välissä, runsaasti kuvitettuna tietysti.
Hienoa että on tulssa ticciä, civitelliä, ja fuscoa. Ja mahtavaa että musta tiikerikin on palaamassa, mutta onko totta että musta tiikeri sarja käsittää vain kolme pokkaria?
Ovatko muut saaneet omansa...Tottakai. A-luokan tilaajat saavat Willerinsä ajoissa ja B-luokan tilaajat myöhemmin :)
Aina kiva fiilis kun uusi Tex ilmestyy.
Panitteko muuten merkille, kuinka poikkeavaa oli tarinan ruutujako, näitä korkeita pystyruutuja oli useita ja osa laakakuvistakin oli vaihtelevan korkuisia.
Pueblo kohtauksessa ihmettelen samaa kuin joku muukin kirjoittaja, miksei tex katkaissut lankaa vaikka se oli piirretty siihen ihan selkeesti näkyviin :)
Meinaatko ihan tosissasi että kouluarvosana 8+ on huono? ???
Kokonais arvosanaksi annan huonohkon 8,24 asteikolla (4,00- 10.00)
2009 vuoden paras tarina oli n. 9,5 arvosanan saanut Bourbon streertin murhat. Montales ja kosto oli toinen ysin arvoinen suoritus, muut jäivät tästä.
Näyttää oikein mielenkiintoiselta seuraava Italiassa julkaistava Tex. Seikkailun nimi on La mano del morto eli Kuolleen miehen käsi. Tapahtumat sijoittuvat Deadwoodiin ja tuoksinassa on mukan Wild Bill, joka kuoli kyseisellä paikkakunnalla pelipöydässä. Hänen kädessään olleita kortteja alettiin kutsua nimityksellä Kuolleen miehen käsi. Ihan yhteneväisiä kuvauksia käden sisällöstä ei ole, mutta kaksi ässää ja kaksi kasia siinä ainakin sanotaan olleen. Wikipedian mukaan yleisin arvaus on pataässä, ristiässä, kaksi mustaa kasia (ristiä ja pataa) ja joko ruutujätkä tai ruuturouva viidentenä. Tekijöinä tarinassa ovat Font ja Boselli, joten ainakin minun odotukseni ovat todella korkealla.
Meinaatko ihan tosissasi että kouluarvosana 8+ on huono? ???
Ihan virallisenkin määritelmän mukaan se on hyvä. Melkein kiitettävä.
Victorion tavoin minäkin pidin Bourbon Streetistä. Vuoden paras tarina oli kuitenkin mielestäni Intiaanisheriffi, joka pääsi tasollaan yllättämään.Täysin samaa mieltä. Ehdottomasti kaksi vuoden parasta tarinaa. Kummassakin loistava, tunnelmallinen piirrosjälki ja jännittävä tarina tukevat niin toisiaan, ja ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa, omalta osalta varsinkin tuo Bourbon Street.
Ei Willeriä postiloorassa, harmi. Ehkä huomenna on parempi onni, toivotaan että postipoika saa tänään lehden luettua. Toinen kerta peräkkäin kun näin kävi, edellinen Tex tuli myös keskiviikkona.Kohtalotoveri. Onneksi minulla on tällaista tilannetta varten oikea lääke. En ole ehtinyt lukea vielä Kirjasto 2:sta :)
Ei Willeriä postiloorassa, harmi. Ehkä huomenna on parempi onni, toivotaan että postipoika saa tänään lehden luettua. Toinen kerta peräkkäin kun näin kävi, edellinen Tex tuli myös keskiviikkona.
Tulee muistaa, että Texillä on toivoakseni itseni lisäksi muitakin lukijoita, joilla on texejä pikemminkin 20 cm kuin 2,5 metriä.
Piirroksen puolesta Venturi hoitaa tonttinsa kunnialla (alun hait tosin näyttävät enemmän Syväläisiltä kuin kaloilta).
Itsellä uusin on vielä lukematta, mutta piti kommentoida että sehän olisikin hienoa jos tohtisivat kirjoittaa kunnon Lovecraft-henkisen tarinan. :) Ihan hyvin se sopisi kadonneiden kansojen ja avaruusolentojen ja muiden klassikoiden sekaan. El Moriscokin saattaisi kavahtaa tiettyjen kirjojen lukemista...
Meillä postipoika vielä lukee willeriä, mutta en malta olla kommentoimatta. Itse asiassa olen odottanut kommentoimista maltillisesti jo vuosia, sillä minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua tarinan alkuperäiseen käsikirjoitukseen..(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Meillä postipoika vielä lukee willeriä, mutta en malta olla kommentoimatta. Itse asiassa olen odottanut kommentoimista maltillisesti jo vuosia, sillä minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua tarinan alkuperäiseen käsikirjoitukseen.(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
...tai sitten minut on siirretty Egmontin postituslistalla kakkos- tai kolmostason kiireellisyyslistalle :D;Tätä minä olen pelännyt. Mitäköhän pahaa olen tehnyt, että joku on langettanut minulle kirouksen. "Saapukoon Willerisi aikaisintaan vasta keskiviikkoisin." Kyllä korpeaa.
Phöh.. Jo oli tylsä loppu Tiikerille.. Tuo alkuperäinen olisi tosiaan ollut rutkasti parempi.. Itse jo elättelin toiveita tarinaa lukiessa, että Tiikeri olisi itse molskahtanut uimaan haialtaaseen. Kaiken lisäksi Tom Devlin ampui Tiikerin eikä Tex tai Carson.
Toivotaan, että Texille saataisiin vielä joku Mefiston tai Tiikerin kaltainen vastus, joka ei kuolekaan heti ensimmäisessä tarinassa.
...Tämä tarina ei kyllä nouse omalla suosikkilistallani kovinkaan korkealle. Jotenkin jäi tunne, että Tiikeristä vain oli nyt päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja joitakin pakollisia kohtauksia oli saatu mukaan, mutta ei mitään uutta tai yllättävää... Ainoastaan Venturin taide yllätti positiivisessa mielessä ja se olikin parasta mitä Tiikerin tuhoamisesta jäi käteen.
Tosin, en ole määrämittaisuuden kannalla ja texin historiassa on paljon myös loistavia pitkiä tarinoitakin. Tällöin tarinaa ja taustoja on voitu huomattavasti syventää ja kertomukset ovat olleet monivivahteisia.
Tex-tarinoiden perisynti on pitkittäminen.
Kaikki kestää kauan.
Texin hyppy Tiikerin linnasta veteen: Kuusi ruutuako se oli?
Goscinny olisi tarvinnut tuohon kaksi ruutua ja siinä olisi lisänä vielä joku vitsintynkäkin.
Tex-tarinoiden perisynti on pitkittäminen.
Jep. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että Tex Willer-tarinoissa olisi tiivistämisen varaa.
Silloin kahteenkin opukseen sopisi vaikka mitä tapahtumaa.
Toisaalta taas, muistan kuinka nuorena oli mahtavaa lukea varsinkin niitä pitkiä seikkailuja. Texin nuoruus, Luurankoylänkö, Se joku musta mustangi -stoori jne..
::)
Sarjakuvassa käsittääkseni tuohon määrämitta-vaatimukseen voidaan vaikuttaa paljon kuvakerronnalla. Lurker tuossa jo valitteli pitkittämisestä (Lurker, vei sanat suustani!); tarpeen vaatiessa Texeissä voidaan hyvin liittää mukaan kuvia, jotka eivät tarinan etenemisen kannalta ole välttämättömiä, jolloin saadaan se määrämitta täyteen. (Viimeisimmässä Musta Tiikeri- jutussa oli niin paljon sellaisia ruutuja, joissa vain jonkun kiinalaisen tossut vilahtelee tms, jotka olivat silkkaa täytekamaa; koko jutun olisi näillä eväillä (=mitä Nizzillä oli sanottavaa) voinut tiivistää puoleentoista lehteen.)
Jos kerta Sergio on määrännyt tarinoiden pituudeksi yleensä sen kaksi pokkaria, niin mitä haittaisi jos pokkareiden sivumääriä voisi nostaa vaikka kolmisenkymmentä sivua.
SOff topic:
Ero esim. Asterixiin on se, että Texiä tehdään enempi liukuhihnaperiaatteella. Asterixissa määrämitta ei ole haitta, sillä siinä on enemmän aikaa luonnostella tarinaa, viilata tapahtumia, tehdä poistoja ja lisäyksiä jne. E
En kuitenkaan menisi syyttämään pelkästään kirjoittajia. Tässä takana voi olla jonkinlainen ohjeistus. Nimittäin Sergio Bonelli oli itse viimeisissä tarinoissaan melkoinen jaarittelija. Jos Bonellin mielestä tarinoissa pitää olla paljon dialogia, niin silloin niissä myös sitä on. Mutta tämä on vain arvailua.
Tiedustelin asiaa ja ilmeisesti on niin, että kirjoittajilla ei ole ohjeistusta siitä, kuinka paljon erilaisia tapahtumia, taisteluita jne. tulisi olla yhdessä pokkarissa. Jos siis tarinasa on tyhjäkäyntiä tai se on liian täyteen ahdettu, niin vika on kirjoittajassa.
Mutta naisia ei saa olla liikaa, hyi. Tämä on MIESTEN sarjakuva, ei akkojen!
Mutta naisia ei saa olla liikaa, hyi. Tämä on MIESTEN sarjakuva, ei akkojen!
Mutta voi sitä tuskaa kun aikoinaan divareista osti puuttuvia numeroita ja kun joistakin tarinoista pelkkä loppuhuipentuma oli juuri siinä numerossa, jota ei tahtonut löytyä millään.Totta muuten tuokin, myös itseni kohdalla.
Itse pidän huonona, kun tarina pitää saada pääsääntöisesti loppumaan pokkarin lopussa ja uusi tarina alkamaan seuraavassa pokkarissa. Kun ennen Tex-tarina loppui ja uusi alkoi keskellä pokkaria, niin uuteen tarinaan koukuttui paremmin ja seuraava irtonumero tuli väistämättä hankittua.Aivan hyvin voi joidenkin kohdalla olla näinkin, mutta ainakin itselleni se koukku on tullut monesti vaikka uusi juttu on alkanutkin pokkarin alusta. Eli itselleni ei ole pahemmin merkitystä alkaako tarina pokkarin ensimmäiseltä sivulta vaiko keskemmältä, kunhan tarina itse on mielenkiintoinen ja sujuva.
90-luvun puolivälistä. Eli melkein heti sen jälkeen, kun Boselli tuli taloon ja kahden kirjoittajan, Nizzin ja Bosellin, oli vaikeuksia kommunikoida keskenään. Ratkaisu kommunikaatiovaikeuksiin oli tämä, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut kommunikoida.
Mistä vuodesta asti muuten tämä määrämittaisuus on ollut voimassa..?
Minun mielestäni tarinasta Mestarin paluu, joka alkaa numerosta 11/1997, alkoivat tarinat olla pääsääntöisesti määrämittaisia.Palataan vähän vanhempiin lehtiin. Alussa Tex ilmestyi liuskoina, joissa oli siis 32 sivua. Yleensä seikkailu oli pituudeltaan liuskojen kerrannainen, eli esim. 3 liuskaa minimissään. Seikkailu siis päättyi iuskan loppuun, tavallisesti. Kun siirryttiin paksumpiin liuskoihin (80 sivua), seikkaulut olivat taaskin yleensä näiden kerrannaisia, esim. 107*3=321 ja kun jaetaan 80:lla, saadaan 4 liuskaa; yksi rivi puuttunee tuosta täydestä 107 sivusta. Toinen tavallinen sivumäärä oli 133*3=399 ja se tekee 5 liuskaa; taaskin yksi rivi uupuu.
...Texin ja Carsonin päiden yhteishinta on 50000 taalaa. Vaikka sen jakaa kahdella, niin hinta per pää on huima 25000. Ja tämä on Texin ennätyslukema. Likimmäksi liippaa ihka ensimmäisen tarinan 10000 plus kaupantekijäisiksi karjatila.Todellakin! Ihmettelin itsekin, että mistäs lähtien Texistä on noin paljon tarjottu. Yleensä parilla tonnilla saa jo muutaman "pistoleron" kokeilemaan onneaan.
Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?
Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?
Sitten jos Texin ja Carsonin nitistämisestä maksetaan ennätyksellinen summa, luulisi pahiksen olevan edes jonkinasteinen vastustaja. Toistaiseksi herran Barden on ollut pahainen nöösipoika, jolle ei olisi pitänyt antaa kuin korkeintaan 500 taalaa siitä, että ottaa turpaansa ja tapattaa kaverinsa.
Tätä ihmettelin itsekin. Kyllä 50000 taallalla olisi pitänyt saada huippuammattilainen kehiin.
Mutta se on kyllä todettava, että jos nuo ensimmäiset yritykset roismojen puolelta Texinj ja Carsonin eliminoimiseksi olivat jotain tosissaan tehtyjä, niin harvinaisen kömpelöitä olivat.
Tietysti pahoittelen, jos moinen raakastikin tympii, mutta en ala korjata sellaista, mikä ei mielestäni ole rikki.
Tätä ihmettelin itsekin. Kyllä 50000 taalalla olisi pitänyt saada huippuammattilainen kehiin.
Summa on ihan järjetön. Viralliset "wanted" ilmoitukset lupasivat Billy the Kidistä viisi tuhatta taalaa. Silloisen rahan arvon huomioiden konnien viiskytä donaa Texistä ja Carsonista olisi kyllä melkoista "huomiotaloutta"... ja on täyttä mielikuvitusta, kuten tietty koko juttukin. ;-)
Intiaanit ajavat sankareita takaa ja nämä alkavat rupatella ruoanlaitosta? Kai tässä on yritetty saada jonkinlaista "humoristista" keskustelua aikaan mutta lopputulos kuulostaa vain tyhmältä.Edellisessä numerossa (4/2010) lähtöaikeissa ollut intiaani kehoitti satulattomien hevostensa vieressä seisovia kavereitaan hyppäämään satulaan.
Jaaha, on näköjään pysyvää tämä meikäsian tiputtaminen toisen luokan postituslistalle :P, ei ollut Willeriä taaskaan laatikossa. Satanian sudenpesä on luettu jo pariin kertaan, mutta ehkä - kuten jo lupasin - tällä kertaa jaksan odottaa kunnes postipoika saa uuden willerin loppuun asti tavattua. Ehkä huomenna?Minut on pudotettu kolmannen luokan listalle. Sen vielä ymmärrän, että postipojalla menee päivä tai pari Willeriä lukiessa, mutta sitä en sulata, että kannet on taiteltu uuteen uskoon ja lehdet kasteltu..!
Minut on pudotettu kolmannen luokan listalle. Sen vielä ymmärrän, että postipojalla menee päivä tai pari Willeriä lukiessa, mutta sitä en sulata, että kannet on taiteltu uuteen uskoon ja lehdet kasteltu..!Eipä ollut minullekaan vielä eilen tuo tullut, mutta kait se tänään tulee. Soita Egmontin asiakaspalveluun. Saat sieltä uuden viallisen tilalle. Itse tulee soitettua jos vaan taitteita tai ryppyjä esiintyy. Käytännössä joka kolmas numero tulee tilattua uusiksi. Olen pyytänyt Egmontilta jopa sellaista lisäpalvelua, että texit tulisivat kirjekuorissa, mutta se ei kuulemma onnistu vaikka olen siitä valmis maksamaan... En kuitenkaan halua ostaa joka numeroa erikseen kaupasta, koska joskus saattaisi vaikka unohtua ostaa uusin numero (tuskin mahdollista), mutta eniten tässä toivoo, josko joskus tulisi taas joku mukaava tilaajalahja eteen. ;D
Soita Egmontin asiakaspalveluun. Saat sieltä uuden viallisen tilalle. Itse tulee soitettua jos vaan taitteita tai ryppyjä esiintyy. Käytännössä joka kolmas numero tulee tilattua uusiksi. Olen pyytänyt Egmontilta jopa sellaista lisäpalvelua, että texit tulisivat kirjekuorissa, mutta se ei kuulemma onnistu vaikka olen siitä valmis maksamaan...
Hyvä että uudet saa tilalle. ("Uuden viallisen", heh...)
Korostan kuitenkin, etteivät tilaajille menevät opukset painosta tullessaan käy lähelläkään Egmontin konttuuria ja toimitusta. Epäkelpo posti ja heidän niputuspalvelunsa pääsee ihan liian vähällä jatkuvasta turmeluksestaan, jos kaikki vastuu kasataan asiakaspalvelulle.
Toivon ja pyydänkin, että näistä murjotuista kappaleista menisi joka kerta tieto myös Itellalle, joka ei tunnu millään tajuavan, että emme kaipaa tällaista "palvelua" ainakaan niillä kohoavilla hinnoilla, joita he haluavat jakelustaan periä.
Meidän valituksillamme ei tunnu olevan sellaista painoarvoa, etteikö asiakkaan kuninkuutta voisi käyttää tukena.
Kuitenkin kolme Willeriä viikon sisään ja eiköhän suuralbumikin jo pian ilmesty... ;DPistän vielä paremmaksi. Kolme Willeriä yhdessä päivässä!Tuli nimittäin postissa normi-Willeri (b-luokan tilaaja), kirjasto ja kaupasta löytyi vielä kronikka. Hetken joutui miettimään, että mistäs sitä aloittaisi? :) Positiivinen pulma, eikö?
Vaisu oli tarina totta tosiaan.Pikkuisen toista oli lukea uusinta kronikkaa. Apachi-Kidin loppuosa ja Dakotojen sanoman alku. Juoni hiukan eri mallia, no kuvitus ei ehkä ihan tämän päivän normien mukaista. Ja tietysti se nostalgia-lisä.... Eikä Texin tarvitsisi olla aina täysin ylivertainen intiaaneihin verrattuna, tuntuu kuin olisi mies laitettu pikkulapsia kaisemaan...
Luontevien suomenkielisten ilmausten kehittäminen on varmasti vaikeata. Sitä paitsi :"Rivollit räpylään riuhtaise hep!" -Carson s. 13."Hemmetti! Patit (!) on loppu." (Carson, sama sivu).
Sen sijaan piirtäjän Tex-naamaan en ole koskaan ollut kauhean ihastunut. Joissakin kuvissa Tex pitää ilmeisesti perunoita poskissaan tai näyttää hetkellisesti lihoneen. Muutoin piirustus on perusnättiä.Olen samaa mieltä. Kummastuttaa, että Texin kasvot näyttävät välillä todella oudoille, mutta Carson on jokaisessa kuvassa itsensä näköinen. Texin hattu näyttäisi myös aina välillä kutistuvan lähes knalliksi. Del Vecchion miljöön kuvaus on sen sijaan hienoa.
Nykyiset kahden lehden sarjat ovat kyllä aika vaatimattomia. Kaiholla kaipaa niitä useiden lehtien pitkiä sarjoja.
uusissa Willereissä ei ole sitä divarin hajua, mikä noista 80-luvun lehdistäni löytyy. ;D
kyseinen tarina oli melko fataalista kuraa.Johtuisikohan se siitä, että tarina oli Texiin totaalisesti väsyneen Claudio Nizzin käsialaa.
Rennen suomennuskin oli jotenkin ihan käsittämätön "valotonta" verrattuna normaaliin ...???
Jos ymmärsin oikein, Eikös tämä tarina ollut Nymanin suomentama?
Kuka enään voi sanoa ettei MÄÄRÄMITTAISUUDELLA ole näppejään pelissä ?
Onkos Jannella vielä tietoa mikä tarina on jäävä Nizzin viimeiseksi?
Sivuilla 106-113, eli kahdeksan sivun aikana, tex painaa liipaisinta neljä kertaa! Neljä luotia lähtee ja tarinan neljä suurinta konnaa suorittaa matkaa kohti ruumishuonetta. Viimeinen tyyppi antautuu ja viimisellä sivulla heitellään pakolliset loppulorut. Kuka enään voi sanoa ettei MÄÄRÄMITTAISUUDELLA ole näppejään pelissä ? Kyseinen henkilö osoittaa tällä älykkyytensä tason vajoavan huomattavan paljon keskivertoa suomalaista alhaisemmalle tasolle! (ei sillä väliä ole, mutta osallistuminen keskusteluun aiheesta voidaan kyseenalaistaa näin ollen todella vakavin perustein)Miten tämä nyt määrämittaisuudesta johtuu? Eiköhän se ole tekijöiden ja/tai kustantajan ammattitaidottomuutta/välinpitämättömyyttä? Vertaa esim. Asterixit, Lucky Luket, Tintit etc. Asterixeissä aina 48 sivua eikä mitään ongelmaa. En tällä tarkoita että minusta on hyvä että seikkailut Texeissä ovat aina tasan kaksi pokkaria; eiköhän tuo ole täysin kustantajan sanelema juttu. Varmaan olisi parempi, jos seikkailujen pituudet voisivat vaihdella tästä puolin ja toisin. Mutta: jos kirjoittajalle ja kuvittajalle annetaan raamit, niin kyllä kuvittelisin että parempaan pitäisi pystyä. Eri asia on jos ei kustantaja vaivaudu asiaan panostamaan, vaan kunnon tarinan sijasta hyväksyy/odottaa vain määrällisesti oikean mittaisia tarinoita.
Miten tämä nyt määrämittaisuudesta johtuu?
Edit: Olisi mielenkiintoista, jos voisi äänestää viime vuoden parasta seikkailua.
No, tuli sentään uusi normiwilleri Helatorstaiksi. Klassikkoja, tosin nämä tarinat on tullut luettua niin monta kertaa (ekaa kertaa joskus alle 10-vuotiaana), että osaan ne ulkoa; mukavaa silti. Nyt voi jokainen tarkistaa aiemmin esittämäni väitteen, että Ceder Minesin seikkailu on koottu piirrosten osalta pääasiassa seikkailusta Tehtävä Devils Holessa (TW 16/2000-1/2001). Esim. Tim Allen on nuori Kit Carson. Mielenkiintoista olisi tietää hieman taustoja tähän; olisiko Galeppiini ollut sairaslomalla tai jotain, kun tällaiseen on turvauduttu?
Ceder Minesin seikkailu on koottu piirrosten osalta pääasiassa seikkailusta Tehtävä Devils Holessa (TW 16/2000-1/2001). Esim. Tim Allen on nuori Kit Carson. Mielenkiintoista olisi tietää hieman taustoja tähän; olisiko Galeppiini ollut sairaslomalla tai jotain, kun tällaiseen on turvauduttu?
Allekirjoitan täysin Hannun ja Alkon huomiot. Samaa outoutta jatkaa myös seuraava tarina eli Uggerin Loistavien vuorten salaisuus. Nimittäin jos noita tarinoita tarkastelee laajempana kokonaisuutena ja ennen kaikkea alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, huomaa, että tarinasta Veljessota uhkaa (maxi 2) alkaa sisällissotaan sijoittuva pitkä jatkumo, jossa Tex, Carson ja nuori Kit seikkailevat pääsääntöisesti kolmistaan. Tämän jatkumon rikkoon Uggerin tarina ja Tex onkin yhtäkkiä vuorilla loistamassa yhdessä Tigerin kanssa. Tätä edeltävän tarinan loppuun Kit Willerin poistuminen kuvioista on kirjoitettu enemmän kuin kömpelösti. Sitten seuraava tarina Yampa Flat kuuluu taas suureen jatkumoon ja se alkaa niinkuin edellistä tarinaa ei olisi ollutkaan.
Mitä siis on tapahtanut? Galep on hyvinkin voinut sairastua tai loukata itsensä. Tai sitten vain on loppunut aika. Mielestäni Galepin taide on Yampa Flatin aikoihin huipussaan. Aivan upeaa kuvitusta ja hienoja taustoja. Olisiko niin, että Galep on päättänyt tehdä työnsä suuremmalla huolella ja suuremmalla ajalla ja sitten onkin pitänyt turvautua pariin hätäratkaisuun.
Näissä nykyisissä tarinoissa pyöritellään perunaa lautasella pidempään kun oli koko loistavien vuorten kokonaispituus.
Nyt on tämäkin Tex Willer vuosikerta puolivälissä. Eilen tuli numero 8 ja tarina jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. Alusta oli unohtunut tiivistelmä tarinan alkuvaiheista, joten hiukan piti selailla edellistä numeroa, jota pääsi taas kärryille. Mutta hienostihan se matka jatkui.Puolivälissä on vuosikerta juu, harmittaa vain kun onnistuin jotenkin söhläämään vuoden ensimmäisen numeron kanssa ja se jäi kokonaan ostamatta. Divareistakaan ei ole vielä tärpännyt, mutta eiköhän tuo vielä jossain tule vastaan.
tämän tunnistaa Tex-tarinaksi. Ote on tuore.
Vastakysymys: jos lukemaansa ei samalla mielessään analysoi ja mieti, niin eikö silloin ole ihan sama mitä lukee vai lukeeko lainkaan mitään?
Eipä siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä, että sarjakuvatarinoiden sisältöä kommentoidaan ja jopa analysoidaan ja tulkitaan. Myös Texin lukemisen jälkeen on mukava makustella vähän aikaa ko. tarinan antia. Se kuuluu osaksi lukunautintoaThat's right! juuri sitä vartenhan nämä kvaakin ketjut ovatkin olemassa, että saa vapaasti keskustella sarjakuvista ja analysoidakin, ellen ole aivan väärin ymmärtänyt?
Myös Texin lukemisen jälkeen on mukava makustella vähän aikaa ko. tarinan antia. Se kuuluu osaksi lukunautintoa, eikä esim. vain juokse pokkaria läpi ja lähde siltä istumalta kantasaluunaan nollaamaan aivonsa. Lukutottumukset tietysti vaihtelevat ja jotkut analysoivat enemmän, jotkut vähemmän. Tyylinsä kullakin.Mä olen omalta kohdaltani huomannut, että sarjakuva on ollut silloin hyvä, jos jotakin siihen liittyvää osa-aluetta tulee pohdiskeltua vielä varsinaista lukemistapahtumaa seuraavanakin päivänä. Sama pätee kohdallani myös elokuviin. Huonot sarjakuvat, elokuvat ja kirjat unohtuvat heti ja painuvat välinpitämättömyyden pohjattomaan suonsilmään.
Mä olen omalta kohdaltani huomannut, että sarjakuva on ollut silloin hyvä, jos jotakin siihen liittyvää osa-aluetta tulee pohdiskeltua vielä varsinaista lukemistapahtumaa seuraavanakin päivänä.Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.
Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.Tuokin pitää paikkansa ja sopii myös elokuviin.
Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.
Tuli luettua Faracin tarinan lopetusosa. Kohtuuttoman korkeiksi paisuneet odotukset ykkösosan jälkeen eivät saaneet aivan täyttymystä.
1) Tex ei ole hävinnyt aseen vedossa kovin montaa kertaa. Mieleeni tulee vain eräs arpinaama. Tuo yksityiskohta suorastaan huutaa sitä, että myöhemmin tilanne kokeillaan jollain tavalla uudelleen Texin ja Hodsonin kesken. Toisaalta toivon, että noinkin värikäs henkilö säilyisi loppuun asti "hyviksenä" ja pysyisi kaiken lisäksi elossa.
2) ...Kit Carsonin ja Tigerin mainitseminen tarkoittaa tietenkin sitä, että he ilmestyvät juuri, kun Tex ja Kit ovat pahassa pinteessä, juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Faracista ei tosin tiedä, loppuratkaisu saattaa olla yllätyksellinenkin...
PS: Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Tex Willer etukansiteksti on pinkillä värillä (10/2010, pistäkää mieleen). Edistyksellistä!
Juonesta ei saanut ensilukemalta kiinni, vaan jouduin kääntelemään sivuja takaisinpäin, kun mietin, mikä oli ensin ja mikä sitten.
Ja ihailkaa Fontin kuvitusta. Se mies on uransa huipulla. Hänen ainoa vikansa aluksi oli, että Tex näytti vanhalta ukolta. Sekin on jo ajat sitten korjattu. Mikään ei hänen tyylissään ärsytä. Kaupunkikuvaus on ylivertaista, suorastaan naturalistista. Kuka muu Tex-kuvittaja viitsii piirtää esim. hevosen paskakasoja kaduille?Hieman kuitenkin ihmetyttää se, että yksityiskohtaisesta yleisjäljestään huolimatta Font näyttää piirtävän hahmojen kengät todella surkeasti. Carson näyttää välillä olevan liikkeellä Nokian kumisaappaissa. Texin Cowboy-saappaista, samoin kuin Carsonin kumppareista, puuttuvat kokonaan kannukset! Muutenkin Font näyttää välttelevän jalkaterien piirtämistä, mikä on jäljen perusteella aika ymmärrettävää. Ihmisten anatomiat ovat välillä myös vähän vinksallaan, mutta ei puistattavuuteen asti. Fontin kaupunki- ja maisemakuvaus on puolestaan kaikki kehunsa ansainneet. Hienon näköistä.
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen. Kyseessä on yhden numeron mittainen seikkailu (tästä syystä kaiketi Deadwood-tarinalle annettiin ruhtinaalliset kolme numeroa käyttöön), Ticcin kuvittama. Onkohan mitään toivoa saada tämä myös värillisenä myös suomen sarjassa?
Laskujeni mukaan se oli kuitenkin vasta 599:s.Niin no se on just se, miten tuon 5/6 vuodelta 1973 tulkitsee. Viimeinen numero on 12/1973, joten olen tulkinnut siten, että vuonna 1973 ilmestyi 12 numeroa, vaikka 5/6 oli kaksoisnumero. Tällöin nro 11/2010 olisi 600. pokkarinumero. Toki erillisiä pokkareita on nyt se 599 kpl. Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Vuosina 1971-1979 12 numeroa per vuosi paitsi 1974 11kpl (num. 5-6 yhtenä) ja 1979 13 numeroa = yhteensä 108.
Vuosina 1980-2009 16/vuosi, yht. 480.
v 2010 siis tähän mennessä 11; kaikki yhteensä 599.
Mahtaako Mikalla olla excel taulukossa eka rivi otsikkorivinä?
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen.
Sinänsä mielenkiintoinen yhtälö, että suomessa ja italiassa ollaan samoissa luvuissa,
Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Niin no se on just se, miten tuon 5/6 vuodelta 1973 tulkitsee. Viimeinen numero on 12/1973, joten olen tulkinnut siten, että vuonna 1973 ilmestyi 12 numeroa, vaikka 5/6 oli kaksoisnumero. Tällöin nro 11/2010 olisi 600. pokkarinumero. Toki erillisiä pokkareita on nyt se 599 kpl. Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Mikä on virallinen tulkinta? Asko ym.
Mikä on virallinen tulkinta? Asko ym.
Onhan ihmiselläkin aivot monikossa, vaikka niitä on vain yksi. Ei kaksi.Ja housut ...
Ja housut ...
Font on ensimmäinen näkemäni Tex Willer -kuvittaja, joka on ihan hukassa mustien pintojen sijoittelussa. Tulipa tämäkin ihme nähtyä! ::)
Niin ja vielä kerran pitää kehua Carsonin aktiivista roolia. :)Kyllä, vanha huuhkain kunnostautuu taas. Toivottavasti tarina pysyy loppuun asti yhtä laadukkaana, toistaiseksi se on pysytellyt keskiverron yläpuolella.
Historiallinen Calamity ei kuvien perusteella ollut mikään missi,Juuri tämän takia. Ja vähemmän kauniina hahmoon olisi saatu enempi särmää.
Vielä tuli mieleen, että olikohan tätä alunperin kaavailtu maxiksi? Sivumäärän perusteella olis ollut just sopiva.
Olisi myös ollut mukavaa, kun olisi pyritty historialliseen totuuteen.
Mitä ihmeen hienoa siinä on?Jos tiedetään miltä vaikkapa Calamity Jane on näyttänyt, niin minusta hänet voi piirtää itsensä näköiseksi. Ihan samalla tavalla kuin Colt 45 piirretään itsensä näköiseksi (No, okei, Galep ei piirrä)
Jos tiedetään miltä vaikkapa Calamity Jane on näyttänyt, niin minusta hänet voi piirtää itsensä näköiseksi. Ihan samalla tavalla kuin Colt 45 piirretään itsensä näköiseksi (No, okei, Galep ei piirrä)Kyllä, ehdottomasti juuri näin. Jos häntä ei kuitenkaan haluta kuvata historiallisen esikuvansa näköisenä, niin täytyisi kuitenkin muistaa minkälaista elämää Calamity oli viettänyt. Siinä ahavoituu takuulla nöpönenäisempikin pimu ja mutrusuu. Hempukkamainen Calamity alkaa väkisinkin vaikuttaa koomiselta.
alkaa väkisinkin vaikuttaa koomiselta.... tai jopa seksistiseltä.
mielestäni Tiger Jackinkin olisi ollut hyvä olla mukana jäljittämässä Kitin kanssa roistokoplaa. Mitä mieltä muut muuten ovat tästä?
Viimeisen osan vihjeillä seikkailun tapahtumat voikin helposti sijoittaa vuoteen 1881.
Eikä se oikea Jane myöskään ihan täysi rumilus tainnut olla. Tässä kuva wikipediasta:
Onko jollekulle onnekkaalle jo uusi Tex kolahtanut postilaatikkoon? Huomenissahan pitäisi olla virallinen ilmiintymispäivä?En ollut varma ilmestymisviikosta, mutta toiveikkaana katselin postilaatikon pohjia myöten. Ei ollut Texiä ja Itellasta johtuen lehdykkäistä saa todennäköisesti odotella aina torstaihin asti.
Uusin willeri tuli. Kieltämättä tuli samanlainen olo kuin katselisi viiden tähden klassikkoelokuvan kehnoa, yhden tai kahden tähden jatko-osaa. Tunne johtui pitkälti poppamies Ukasista, joka oli kaikin puolin epäuskottava hahmo ulkonäköään myöten. Epäuskottava oli myös utejen kääntyminen noinkin helposti Keltaisen Koiran kätyriksi. Tunnetta vahvisti se, että ei Ortiz nyt sentään ihan Ticcin tasoinen intiaanikuvittaja ole. Nauratti myös, että Keltainen Koira, raasuparka, oli edelleen uskollinen pallolliselle paitakuosilleen. Noh, kulkeehan Texkin edelleen keltaisessa kauluspaidassa...
Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.
...Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.Uusin Tex nyt luettu.
Texin joutuminen vangiksi on hieman poikkeavaa ja siksi piristävää, mutta muutoin aika onnetonta ja ponnetonta tarinointia.
...Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.Niin ja kysehän on juuri siitä, kuinka kukin tämänkin tarinan subjektiivisesti kokee.
Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.
Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.
Hieman nuoremman polven lukijana en ole koskaan tuota alkuperäistä Keltaisen koiran tarinaa lukenut, joten itse en pysty näitä kahta tarinaa vertailemaan keskenään.
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen.
Voih, olen suorastaan kades. Hommaa heti se tarina jostain, jos haluat parasta intiaanisotaa, mitä Texissä on ikinä kuvattu. Huuto.netistä löytynevät kaikki numerot suhteellisen vaivattomasti. Numerot ovat 5-8/1981.Ehdottomasti tulen jossain välissä ostamaan. Huudossa näyttää tälläkin hetkellä olevan esimerkiksi kokonainen 81-vuosikerta myynnissä. Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? (Kvaakin äänestyksessä 0 ääntä) Lauri Vartiaisen sivuilta löytyy aika mukavasti tietoa, mutta esimerkiksi piirtäjiä ei ollut merkitty. Onneksi Texissä 6/2003 on kaikki tekijätiedot. Kyllähän nuo kaikki vuosikerrat pitää pikkuhiljaa hyllyyn kerätä. :)
...Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? ...
Eikä tuo Ticcin käsi näytä kauheasti tärisseen, vaikka ikää täytyy olla jo melkoisesti.
Semmonen asia on jäänyt kaivelemaan, että milloin Italiassa siirryttiin liuskoista pokkari kokoon? Laiskuuttani en jaksa muualta tarkistaa.
...Ukasin kyky tappaa menee mauttomaksi. Jos sarjaan tuodaan liikaa noinkin maagisia kykyjä omaavia hahmoja, kärsii se väistämättä inflaation.Uusin Texin tarina on saanut aika lattean vastaanoton kvaakistien parissa. Itse pidän/pidin Ortizin piirrosjäljestä ja ei juonikaan kovin huono ollut.
Tarina loppu oikeestaan ennenku ehti edes löytää kunnon lukuasentoa.
Jälkimmäinen pokkari tuli luettua suunnilleen 20 minuutissa. Sen verran heppoista ja helppoa oli tällä kertaa.
joku Civitellin piirtämä tarina pyrkii mieleen huonouden huipentumana, mutta en saa seikkailun nimeä mieleen. Siinä Tex ja kumppanit taisivat olla kahdenkin eri koplan perässä ilman että niillä oli mitään tekemistä toistensa kanssa. Päämäärätöntä ratsastelua preerialla ja välissä vähän ammuskeltiin.Mahtaakohan tarina olla edes 2000-luvulta. Veikkaan, että tarkoitat vuoden 1989 tarinaa nimeltä Surman Polku.
Palauttakaapa mieleeni jokin oikein erityisen huono tarina. Itse en muista sellaista lukeneeni. 8]
Mahtaakohan tarina olla edes 2000-luvulta. Veikkaan, että tarkoitat vuoden 1989 tarinaa nimeltä Surman Polku.
Yleensäkin minua ärsytti (ja ärsytti jo 30 vuotta sitten) se, että sotilaat/sinitakit olivat taas koskemattomia. Kaksi tusinaa utea siirtyi ajasta ikuisuuteen ja sinitakeista yksi sai naarmun.
Onneksi kaappini on vielä täynnä lukemattomia Tex-klassikkoja.
esim. Tom Devlin, Gros-Jean, Kit Willer, tms. voitaisiin päästää päiviltä.
Kit Willer? Ei kai nyt sentään.
Kyllä, Kit Willer. En ole koskaan ymmärtänyt Kit Willerin merkitystä sarjassa. Tiger Jackin ymmärrän paremmin: Tiger on taitava rosvojen jälkiä seurattaessa ja osaa muutamia jippoja, joilla saa kuulusteltavat puhumaan. Mutta Kit Willerillä ei ole erityistaitoja, on vain huonompi kopio Texistä. Se on vain ollut aina mukana ja on aina olema.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Mikäli Texin tarinoiden suunta on tämä, taidan pidättäytyä uusien tarinoiden ostamisesta. Onneksi kaappini on vielä täynnä lukemattomia Tex-klassikkoja.
Auh.. anteeksi että pahoitin mielesi. Vaikka arvelinkin että näin voi käydä, mutta lähdin silti kepillä kokeilemaan jäätä...
Mietitään nyt vaikka kirjaa Taru sormusten herrasta, jota itse en tosin ole lukenut, mutta voisi kuvitella, että jos tarinan pohjalta pitäisi tehdä kahden pokkarin willer, ei käteen jäisi juuri mitään.
No, ei tätä tarinaa kyllä välttämättä olisi parempi piirtäjäkään kokonaan pelastanut, mutta olisi se varmaan ollut paljon siedettävämpää lukea jonkun muun kuvittamana.
...Tämä kulminoituu etenkin taistelukohtauksissa. Jatko-osassa intiaanit eivät osu kalliolla tapahtuvassa taistelussa Carsoniin ja nuorempaan Kitiin, mutta nämä pudottelevat uteja kuin kärpäsiä. Juuri tällaisissa tapauksissa pätevä ja tunnollinen kuvittaja olisi keksinyt syyn, miksi intiaanien laukaukset eivät voi osua. Nyt Kitit olivat kuin varikset puhelinlangoilla makoillessaan kivikaaren päällä. Taisi vanhempi Kit vielä nousta oikein polviasentoon tarjotakseen isompaa maalitaulua. Ja tämä on vain yksi esimerkki.Tähän lopun taistelukohtaukseen kiinnitin itsekin huomiota. Jokainen rynnäkkökiväärillä ampunut tietää, että tumpelompikin ampuja olisi siirtänyt Kitit harpunsoiton ensimmäiselle kurssille. Tsekatkaa mikä tahansa sivu, josta silta näkyy sivulta päin. Ei muuta kuin kivääri olalle ja naps. Tukalasta asemasta johtuen oletin, että edes toinen olisi saanut kliseisen olkapää- tai ohimo-osuman, mutta vielä mitä. Carsonin polviseisonta kruunasi epärealistisuuden. Texin ja Tigerin tultua paikalle he tiputtavat samaisesta alavinkkelistä intiaania sillan päältä joka laukauksella. Ortiz olisi aivan hyvin voinut piirtää Kitien ympärille kiviä, jolloin intiaanien osumattomuus olisi ollut uskottavampaa. Se ei tietääkseni ole käsikirjoituksen rikkomista. Epätasaiselle taistelulle varattiin kymmenen sivua. Esimerkiksi neljä olisi riittänyt aivan hyvin, jolloin olisi saatu lisäjoukot nopeammin mukaan. Sitäkään en ymmärrä, miksi kaikki utet lähtivät sillalle, jolloin he menettivät loistavat asemansa suhteessa navajoihin.
Ukasi oli todella huonosti suunniteltu hahmo ja sen puolesta loppukin oli hänen arvoisensa.Harvinaisen ruma, eikä millään muotoa sopinut Texeihin, jossa - ainakin minusta - ihmishahmot ovat ihmisen näköisiä. Olisi istunut Aku Ankkaan paljon luontevammin, mokoma linnunpelätin. Eikä koko Ukasilla loppujen lopuksi paljon virkaa ollut, sen alun jälkeen.
Tarina oli pumpattu liian täyteen toimintaa, minkä takia henkilöt jäivät paperinohuiksi...Mielestäni juuri tuon liiallisen toiminnantäyteisyyden vuoksi tarinat ovat välillä niin juosten kustun oloisia. Jos lehdistä menee vähintään kolmasosa pelkkään puhekuplattomaan ammuskeluun ja intiaanien hevosten selästä putoamisiin, niin ei ole ihme jos tulee kiire saada homma pakettiin kahden lehden määrämitalla. Tarina jää helposti pintapuoliseksi, eikä se toimintakaan tunnu enää juuri miltään muulta kuin tusinaräiskyttelyltä.
Harmi , että uusi tarina oli niin heikkoa tekoa >:(
Tänään tuli uusin Willeri ja hyvältä vaikutti.
Kansi oli taittunut jostain syystä, korvaisikohan posti jotenkin?
Tietysti kaikki tuo kuuluu siihen Tex Willer -sarjakuvien paljon puhuttuun "poikamaiseen" perinteeseen, mutta joskus nuo tilanteet ovat suorastaan kiusaannuttavia luettavia.
Willerin ja Carsonin välinen henkilödynamiikka jaksaa aina kummastuttaa. Herrat eivät tunnu olevan millään tavalla tasaveroisia keskinäisessä kanssakäymisessään.
Onkos jossain julkaistu tämän vuoden ilmestymiskalenteria noille normilehdille?
On, esmes täällä: http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/?query=tex%20willer&queryLang=kaikki&queryDesc=
sanon että Tex on tsundere.
Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, pojat:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266)
Ei, kyllä se on Texas Ranger.
Mutta iän karttuessa joillain ihmisillä on tapana tulla mukautuvaisemmiksi. Kenties Carson ei vain viitsi tapella härkäpäisen ystävänsä kanssa. Ja sitten on luonnekysymykset. Tex on puhdasverinen koleerikko, jonka täytyy saada olla alfauros, se siitä. Carson ei tunnut olevan yhtä arka niistä kysymyksistä. Antaa nuoremman kuumakallen häärätä.Nuo kuulostavat ihan hyville ja uskottaville tulkinnoille. Vanhemman ja jo kaiken moneen kertaan nähneen rangerin ei tosiaan tarvinne korostaa kovuttaan millään ylimääräisellä päsmäämisellä. Kunnioitus ja asema on ansaittu muuten jo ajat sitten.
Ja aivan oikeutetusti Carson ottaa toisinaan oikeasti nokkiinsa. Olisi hauska nähdä tilanne, jossa Carson kerrankin saisi tarpeekseensa ja pistäisi pystyy tappelun. Texhän sen voittaisi, mutta olisi sitä hauska katsoa.Jep, Tex ja Carson voisivat edes joskus joutua keskinäiseen sanaharkkaan, jossa kumpikin yrittäisi oikeasti pitää oman päänsä. Ja jos he nyt eivät sentään ihan fyysiseen tappeluun asti ryhtyisikään, niin ehkäpä Kit Carson voisi kerrankin karskisti käskeä Texiä vain tukkimaan suunsa. Ei tosiystävyys siitä mihinkään kärsisi. Pieni muutaman sarjakuvasivun mittainen mökötys voisi myös olla paikallaan. Tietenkään perinteiseen lännensarjakuvaan ei monen mielestä sovi, että sen sankarihahmot keskustelisivat vakavasti keskinäisestä ihmissuhteestaan. Vaikka se sitten tapahtuisi rosvojahdin ja muun ammuskelun lomassa. Veikkaanpa, että sanomista tulisi heti.
Eri asia on, kenellä muulla on oikeus huomautella esim. Carsonin iästä kuin Texillä.
---eikä mieleeni ole tullut tämä ikinä johtaisi tappeluun---
Tuleeko näin hataralla muistelulla kenenkään muun mieleen tilannetta, jossa klarinettiduon toinen osapuoli olisi hetkellisesti luullut olevan yksin?
Tuleeko näin hataralla muistelulla kenenkään muun mieleen tilannetta, jossa klarinettiduon toinen osapuoli olisi hetkellisesti luullut olevan yksin?
hyviksi esimerkeiksi oli otettu Ticci ja Galep, omat suursuosikkini.Oikeastaan hyviksi esimerkeiksi olisi sopinut ihan kuka vaan viime vuosituhannella Texiä piirtänyt (ja aika moni tämänkin vuosituhannen piirtäjistä). Kaikkien piirtäjien viivasta tai heidän piirtämiensä ihmisten ulkonäöstä en välttämättä pidä, mutta nuo mustat ja valkoiset pinnat he lähes poikkeuksetta saavat kadehdittavan hyvin paikoilleen.
Mutta eivätkös nuo Willien ja Modestyn asut ole samanlaisia mustia aukkoja kuin Fontin piirtämä musta paita?
Mutta eivätkös nuo Willien ja Modestyn asut ole samanlaisia mustia aukkoja kuin Fontin piirtämä musta paita?Periaatteessa.
Hieman mietitytti tuo asetelma, Loman menettää poikansa ja lähtee kostamaan, ja Tex lähtee estelemään Lomanin höyrypäistä toimintaa. Eiköhän Tex toimisi (ja ole toiminutkin) suunnilleen samalla tavalla? Tekopyhän makua?
Eiköhän Tex toimisi (ja ole toiminutkin) suunnilleen samalla tavalla?Muistelen, että herra Brennan sai loppunsa uppoavassa laivassa, ja vesistö kuhisi tietenkin hampaita narskuttavia haita. Tarinahan on veret seisauttava Fort Defiance vuodelta colt ja luoti. Texin kosto ei ollut vain Lilythin puolesta, vaan puolet kylän väestä menehtyi. Toisaalta edellisessä numerossa (16/2010) otettiin jo kantaa siihen, että lainvalvojan ja konnan ero on pieni, mutta olennainen. Taisi olla Tex. Tarkkoja sanakäänteitä en muista.
Mutta Tex ei tappaisi viattomia. Hän pitäisi kiinni oikeudenmukaisuudesta.
Saaliin olisi ehtinyt sitten vuoden päästä kivasti kaivaa esiin, mutta ei McDormand kilahtaa aivan totaalisesti ja kaivaa saaliin turvasta jopa mahdollisimman typerään aikaan. Saalis olisi ollut turvassa kaikilta, jos McDormand olisi vain pysynyt jossain ihan muualla. Älykkäästä roistosta tehtiin näin vajaaälyinen apina, vain kun ei jaksettu keksiä tarinalle jatkoa taikka parempaa loppua.Säkki olisi varmaan maatunut jos se olisi vuodeksi jätetty sijoilleen. Oikein hyvä tarina mielestäni. Kostotarinan kruunasi McDormandin pikku paljastus vaikka ilman sitäkin juoni olisi toiminut. Tex sai melkein maksaa raskaimman kautta kun ei heti laittanut kajahtanutta kaveriaan aisoihin. Seuraavaksi allekirjoittanut alkaa lukemaan Traagista ristiä.
Seijaksella on väkevä piirrostyyli. Ihan erityisesti miellyttää hänen taitonsa kuvata henkilöiden ilmeitä ja tunteita.
Kiitos tarkkaavaisuudesta, auttaa hahmottamaan tämän hetkisen kokonaistilanteen synkkyyttä huomattavasti.
Tuntuu vaan oudolta normi pokkarien keskiarvotason lasku, heti sen jälkeen kun määrämittaisuus astui estradille.
En ihan ymmärrä tuota kuvittajien laiskuus juttua.
Oli kyllä huikeaa luettavaa tuo numero 1/11. Viime vuoden viimeisessä numerossa alkanut tarinakokonaisuus imaisi pitkästä aikaa mukaansa oikein kunnolla. Varsinkin viimeisin numero oli pakko lukea loppuun kertaistumalta. Kuvituskin oli oikein nättiä, eikä ainakaan minua haitannut yhtään, että Texin habituksesta tuli välillä mieleen vanhojen Hollywood-länkkäreiden Gary Cooper. Toivottavasti yhtä mukaansatempaava meno jatkuu.
Minun mielestäni uusin Almanacco-tarina oli varsin onnistunut.
nyky-Nizziltä harvinaisen elävästi ja jopa koskettavasti kirjoitettu.
Tarina vaikutti aika tutulta, olisikos jostain elokuvasta..?
...Tulispa se jo tänään!KYLLÄ! Kuudessadas Tex on käsissäni! Upea kansi! Maltan tuskin odottaa iltaa, että pääsee lukemaan. Boselli/Ticci parivaljakko tuskin pettää. Olen ilmeisesti taas a-luokan tilaaja.
Jokohan on kauppoihinkin ehtinyt? Vai voiko se tulla etuajassa ainoastaan tilattaessa... :)Pääosin siten, että ensin tilaajille, sitten kauppoihin. Pitää sitä nyt jokin roti olla :)
Aivan hengästyttävän huikea juttu!Täsmälleen samaa mieltä!
Kyllä tämä menee näistä yhden pokkarin tarinoista ihan kärkipäähän!
Paljon oli ympätty yhteen pokkariin.
Hieman ihmettelen tuota kannibalismin nostamista etusijalle keskustelussa uusimmasta tarinasta. Ok, se oli osa sitä, mutta ei minusta mitenkään se olennaisin osa. Pelottavan susijengin tapoihin olisi aivan hyvin sopinut paljon muutakin kuin kannibalismi (uhraamiset tms), eikä se olisi tarinaa mitenkään muuttanut.
En ole ihan samaa mieltä. Kannibalismi on inhimillisyyden tikapuilla melko omilla puolillaan. Silloin on vajottu sellaiseen eläimellisyyteen ettei sen harjoittajan ajatusmaailmaan osaa eikä halua samaistua enää millään tasolla. Siksi siinä on samaa pelottavuutta kuin vaikka holokaustissa - sellaisessa täydellisen hyytävässä tunnekylmyydessä ja irtisanoutumisessa ihmislajin perusolemuksesta on vain jotain joka vetää täysin hiljaiseksi.
Ja mitä Ticciin tulee, niin olen kai taidetta ymmärtämätön puusilmä, mutten näe hänen kuvituksessaan hakemallakaan pitää pahaa. Päin vastoin. Lukeminen välissä takkuaa kun jää ihastelemaan ruutuja.
Muistaako joku Bosellilta tarinaa joka sisältäisi onnistuneen, kiinnostavan Tigerin?
Olen samaa mieltä Maryannen kanssa näistä asioista, mutta on niin paljon muita asioita jotka mielestäni ovat ällöttävyydessään täysin rinnastettavissa kannibalisimiin, niinkuin esim. naisten ympärileikkaukset tai muut vastaavat silpomiset. Minusta tämä ei kuitenkaan ollut uuden Texin keskiössä; joten miksi sitä nyt jäädä erityisesti leipomaan?
En ainakaan minä muista. Eikä pikaisella selaamisella sellaista tullut vastaan. Entäpä Nizziltä? Muuta kuin sen yhden retrospektiivisen tarinan.
Minulla tuli tästä tarinasta mieleen leffa "13 soturi"; tosin siinä ei ollut muistaakseni kannipaaleja, ja hyökäilevillä sotureilla oli sudennahan sijasta karhunnahat yllään. Mutta soihtuja muistaakseni oli.
Alkaa olla näitä melkein joka toisessa Bosellin tarinassa. Manfredilla on sama harrastus. Ne pari Magico Ventoa, joita olen lukenut, niin Wild Billiä ym. löytyy. Ja yhdessä (eihän niitä olekaan kuin kaksi) Manfredin Texissä oli Phoenixin perustaja dokumentoitu.
Tex ratsastaa jalat hevosen polvien tasolla
Eloisia kuvakulmia, vaatteita, henkilöhahmojen ulkomuotoa ja kasvoja, hienoja maisemia, hyvin piirrettyjä aseita...en löydä MITÄÄN valittamisen aihetta mistään.
Dogrib sotureiden muuttuminen yks kaks hyväntahtoisiksi oli niin ikään ihan älytön aivopieru Bosellilta ja minkä tähden tarinaan piti vielä ihan väkisin loppuun saada keltaveitsien ja dogribien rauhansopimuskin mahdutettua.No juu, tottahan tuo tietysti on. Sarjakuvaformaatissa tuo ei niin häirinnyt, enkä oikeastaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Elokuvissa tuollainen mutkien oikominen häiritsee heti.
Kieltämättä Susipaholaiset oli himpun turboahdettu...Lopun vuoristo-osuus oli ehkä vähän "indianajonesia", mutta kyllä tuo Pohjoisen susipaholaiset oli silti erittäin viihdyttävä paketti.
Kuten se jokin Nizzin kirjoittama tarina, jonka koko juoni oli että Tex vuorilla syystä X tarpoessaan törmäsi vanhaan erämiestuttuun ja tuli yöpymään hänen ja hänen squawinsa majaan, mutta maja tuli rikollisporukan piirrittämäksi ja siitä piti sitten selvitä.
Noh noh, myönnän nykyään valikoivani Tex-luettavani sillä periaatteella että jos se on Nizzin, annan olla. Mutta ehkä voimme suoda hänelle sen että hän on joskus osannut kirjoittaa ihan hyviäkin tarinoita?On kirjoittanut. 80- ja 90-luvuilla erinomaisia tarinoita kirjoittelikin. Paha Burn-out kuitenkin 1990-luvun puolen välin tienoilla jo vei mieheltä ne parhaimmat tehot, vaikka joitain ihan hyviäkin juttuja mieheltä on tullut vielä 2000-luvullakin
niin heräähän se epäilys.Tämän keskustelun innoittamana käväisin katsomassa Kadonneen Pueblon käsikirjoittajan.
Pitäisi kirjoittaa asiasta suurehkon kirjan verran jotta pystyisin analysoimaan edes jotenkin ymmärrettävästi jokaisen mielipiteeni, enkä välttämättä silloinkaan kykenisi sanomaan sitä mitä ajattelen.
En välttämättä tarkoita sitä, että "matka" olisi pitänyt kuvata kokonaan tai edes osittain, vaan tyyli jolla se tehtiin ei pudonnut. En ehkä edes yritä selittää, mitä se hyödytt