-
Postilaatikosta napsahti uusin Willeri. Luinpa koko sarjan (eli molemmat Texit) ja petyin pahasti. En siksi, ettäkö tarina olisi ollut huono, tai ennalta-arvattava, vaan siksi, että uusi klassikko, tahi legenda olisi syntynyt, jos ei Alfonso Font olisi pilannut tätä tarinaa. Kaikkineen tiukka, selviytymisen, sankaroinnin ja riipaisevuuden tilanteessa olisi muutamankin elokuvamaisen kohtauksen takia (kuten, kun Tex tulee seurueineen kaupunkiin- pölypilvi leijailee suuren hevosrykelmän ohi, tai Bronco heittää veivinsä jne.) olisi Villa, tahi Cestarot olleet täysin omaa luokkaansa tähän tarinaan. Alfonso Font saa rauhassa pilata muita tarinoita, mutta eikö edes kerrankin onnistuneen tarinan saisi piirtää joku, jolla perspektiivit, inhimilliset ilmeet ja realistinen piirrostyyli fiiliksineen olisi hallussa.
Jotain kumman kautta Alfonso onnistui silti tekemään ihan siedettävän Maxin, mutta miksi pilasi sitten tämän tarinan?
Edit: Ihmiset, tämän ketjun tarkoitus on antaa Texin ajallaan lukijoiden keskustella uusimmasta Texistä spekuloiden ja arvioiden ilman spoilaamisvaaraa. Ne, ketkä eivät uusinta Willeriä ole lukeneet, ei kannata vaivautua selaamaan tämän ketjun kulloinkin uusimpia viestejä. Willeristit, olkaa hyvät!
Edit: Muokattu otsikon Willeri muotoon Tex Willer, jotta haku löytää paremmin ketju. /Lurker 14.4.2018
-
Texkin sanoi: "Olet pohjimmiltasi hyvä mies, Wade"
-
Tex on oikeassa, olet pohjimmiltasi hyvä, mutta pitäisi sinun tunnistaa laadukas piirros :P.
-
Uusin tarina oli suoraan sanottuna huippu. Loistava! Boselli oli kirjoittanut tiiviin, tapahtumarikkaan ja jännittävän tarinan. Huumori puuttui, mutta tällainen kovempi tarina ei sitä kaivannutkaan. Sheriffi Langdon oli oikea helvetillinen ilmestys roistona ja Kit olikin tosi pulassa hänen kanssaan. Hienoa että Kitille saatiin tavallista merkittävämpi rooli taas pitkästä aikaa. Usein Bosellin tarinoissa Tex ei ole itse ihan pääosassa, eikä nytkään, mutta loppua kohden Texinkin osuus nousi riittävän isoksi. Henkilöitä ja juonenkäänteitä oli paljon, mutta kokonaisuus pysyi hyvin kasassa. Yksi parhaimmista kohtauksista oli mökin piiritys sumuisessa yössä. Siinä oli klassikon ainesta.
Pieni yllätys minulle kuitenkin oli, että pari kiinnostavinta henkilöä tapettiin: Bronco Lane ja palkkionmetsästäjä Catlett. Heitä kävi siinä melkein sääliksi. Toisaalta kunnon tarinassa kuuluu olla kunnon draamaa, ja näin kävi tällä kertaa. Loppuratkaisuun olisin ehkä toivonut, että Langdon olisi joutunut tuomittavaksi ja hirteen. Äijä olisi saanut siten maistaa omaa kalmanhajuista lääkettään.
Entä sitten Mr. Font? Minusta hän oli oivassa vedossa. Ilmeisesti rupean tottumaan hänen tyyliinsä, jopa nauttimaan siitä, sillä tässä tarinassa ei ärsyttänyt juuri mikään piirrostaiteellisessa mielessä. Pääsääntöisesti Font loi moneen kohtaukseen hyvin eloa, tunnelmaa ja latinkia.
Fontin kasvogalleria on ennen tuntunut jotenkin oudolta. Se on välillä kuin jostain ihme kalmistosta kaivettu päivänvaloon, mutta on kai tulkittava, että se on sittenkin Fontin valitsemaa silkkaa tyylittelyä eikä kyvyttömyyttä piirustaa ’oikeita’ kasvoja. Mutta tämäkään seikka ei enää jurppinut. Ehkä voisi verrata Fontia Marcelloon ja sanoa, että parempi kun piirtää ilmeikkäitä ja mieleenpainuvia kasvoja, vaikka vähän rujompiakin, kuin tylsiä perusjoneseja joka hatun sisään. Kyllä Font voidaan huoletta laskea tämän hetken huippupiirtäjien joukkoon Tex-tallissa.
-
Viimeisimmässä Tex-tarinassa oli ripaus jos toinenkin Ortizilta tuttua synkkyyttä, joskin piirtäjänä hääri Alfonso Font. Sheriffi Langdonin vetämä mormonien ja roskaväen muodostama takaa-ajajien joukko edusti ulkonäkönsä puolesta manalan pimeitä voimia parhaimmillaan ja meno kokonaisuudessaan oli karuakin karunpaa, ilonpilkahduksia ja huumoria ei juuri ollut havaittavissa.
Niin loistavia hetkiä kuin Fontilla on ollutkin, ei tämä tarina yltänyt hänen kahden huippunsa tasolle. Minä, jos joku, olen ihaillut Fontin luomaa tunnelmaa, mutta tällä kertaa sitä löytyi vain hetkittäin. Omasta tyylistä täys kiitos, mutta päähenkilöiden kasvoihin paneutuminen tekisi Fontin taiteesta vieläkin upeampaa. Mutta hänet on hyväksyttävä tällaisenaan, omia tottumuksiaan tai kynän jälkeä tuskin on helppo muuttaa. Muutoin Font kuljetti Bosellin tarinaa vaivattomasti eteenpäin, joskin Kit Willerin "hirttäjäisiin" olisi voinut lisätä latausta.
Joka tapauksessa tämän vuoden kärkikaksikkoon tämä menee Ortizin "Juna Redvilleen/Ramman Puuman Tarina " seuraksi.
Muuten Cheyenne oli täysin oikeassa siinä, että Surma sumussa/Tappakaa Kit Willer-tarinan ensimmäisessä osassa oleva metsämökin piiritys sakenevan sumun keskellä edustaa kohtausta, jossa on klassikon aineksia. Yksittäinen seikka mikä osui silmiini oli rosvojoukkoon kuuluvan Bonnerin ikuinen virnistys, johon Font oli onnistunut loihtimaan sopivan psykopaattisia vivahteita.
-
Ja täytyy hiukan takaisin vetäen ensimmäistä viestiä sanoa, että kyllä Font piirtää osaa. Mutta hänen tyylinsä ei oikeen meikäläiselle napsahda. Sitten taas päinvastainen hahmo on Marcello, joka ei osaa ollenkaan piirtää, mutta on silti hyvä!
-
Koska mielipiteeni Marcellosta voi aiheuttaa nootin moraalipoliisilta, niin jätän sen sanomatta. Mutta sen verran sanon, etten kupan runtelemia epämuodostuneiuta naamoja pidä "ilmeikkäinä".
-
Marcellon työt ovat mielenkiintoisia. Hänen ihmisensä ovat eläneet hurjaa elämää eikä kasvoja ole runnellut yksinomaan kuppa. Kaikenkaikkiaan hyvin ilmeikkäitä hahmoja.
Mutta Paso, mielipiteesi Fontin viimeisimmästä? Muistini mukaan Punaisia susia et arvostanut. Kerro mitä tästä tykkäsit vai piditkö lainkaan?
-
Uusin Font oli hyvä. Tarina oli ihan hyvä ja piirroksestakaan en löydä moitittavaa.
-
Uusin tarina oli parhaimmasta päästä mitä on nähty 2000-luvulla.. Boselli jatkaa loistavaa nousuaan.. Odotan innolla Boselli-Villa tarinaa joka ilmestynee joskus vuosien päästä.
"Colorado Belle" (tai jotain sinne päin) antoi kyllä odottaa Fontilta parempaa mitä tuoreimmassa tarinassa nähtiin, odotin Fontin nousevan mestaripiirtäjien harvaan joukkoon, MUTTA.
No, hän piti kyllä tasonsa, mutta ei missään nimessä loistanut. Niin kuin on todettu, päähenkilöiden kasvojen piirteet on se suurin kompastuksen kivi Fontilla.
-
Colorado Belle oli piirrokseltaan hyvä, mutta tarinana ihan pas**.
-
Font oli minun mielestäni keskittynyt juurikin päähenkilöiden kasvonpiirteisiin. Nyt Tex näytti Texiltä. Tarina oli suorastaan mahtava, upea. loistelias. MUTTA. Loppuratkaisusta en pitänyt. Langdon olisi kuulunut hirteen. Ja muutenkin haavoittuneen Langdonin nopeus lopputaistelun aseen tavoittelussa oli vähän typerää sillä eihän Texiä sellaisella kuprulla yllätetä.
Mielenkiintoinen tarina muutenkin, kun tarkastellaan Bosellin kehitystä Texin kirjoittajana. Mies on aiemminkin kritisoinut ja rikkonut vanhoja Tex-konventioita. Hän on mm. pistänyt Texin pänttäämään syyttömän miehen. Nyt hän selvästi kritisoi Texin asettumista lain yläpuolelle luomalla ilkiömäisen sheriffi Langdonin. Aivan kuin Boselli olisi halunnut sanoa: "Tex, se voisit olla sinä!" Ei ehkä aivan, mutta läheltä liippaa...
-
Ei juma! Juuri tuollaista muka-filosofointia en voi sietää!
-
Peace, please.
-
Ei juma! Juuri tuollaista muka-filosofointia en voi sietää!
Aina ei voi kaikkia miellyttää. Pääasia on, että itsellä on hubaa ja jos viestini ärsyttävät, niin ainahan ne voi jättää lukematta.
-
itsellä on hubaa
Paitsi jos menee mauttomuuksiin, kuten joillakin joskus. Ei sulla ole mitään moitittavaa, mutta eräille kyllä.
-
Texhän on niin suoraviivainen, toiminnallinen sarjakuva, että harvoin itse löydän sieltä mitään sen suurempaa filosofointia seasta. Tai edes muka-filosofointia. Eri asia taas on, jos lukija tekee omia tulkintojaan tarinasta (niinkuin Janne). Tosin kaikki tarinat ei anna mahdollisuutta niiden tekemiseen. Boselli on siitä ovela kirjoittaja, että hänen tarinoissaan se yleensä on mahdollista. Mikä on erittäin hyvä. Ja välttämättä kyse ei silloin ole lainkaan mistään filosofoinnista, moralisoinnista tai jonkin ideologian tuputtamisesta lukijalle, vaan se on Bosellin taholta hienovaraista ja ikäänkuin vapaaehtoista: pakkohan ei ole tulkita mitään. Mielestäni tässä on eroa. Mutta tulkintoja taitaa olla monia.
-
Kyllähän tässä uudessa tarinassa oli henkilöissä sellaisia "harmaan sävyjä" että tulkintaa tapahtui itse tarinassakin siitä, kuka on hyvä ja kuka on paha. Kai se on sitten sitä filosofointia...
-
Pitääpä nyt antaa meikäläisenkin kommentit, joskin vähän myöhässä.
Käsissäni lepää lempi piirtäjäni uusin tekele ja istun illalla noin kello kymmenen aikaan nojatuoliin ja alan lukemaan. Niiden tapahtumien jälkeen, kun Langdon on lähtenyt Kitin ja muiden perään, en voi keskeyttää lukemista hetkeksikään ennen viimeisen sivun viimeistä kuvaa. Tarinan loputtua hieraisen silmiäni ja ajattelen: "ei näin hyviä tarinoita tehdä enää, tämän täytyy olla unta"... Mutta ei, totta se on. Uusin tarina, Surma sumussa, menee ehdottomasti 2000-luvun viiden parhaan joukkoon, ja ehkä jopa kaikkien aikojen 30 parhaan joukkoon. Tarina oli mahtava, häikäisevä, myyttinen, loistava, ja niin edelleen, käyttäen superlatiivejen valikoimaa. Ainut miinus tulee loppuratkaisusta. Kuten mainittu, Langdonin olisi pitänyt kuolla kaulakiikussa.
Font oli juuri passeli piirtäjä, tai ainakin minun on vakea kuvitella vaikka tätä Civitellin piirtämänä, taikka jonkun muun "teknisesti täydellisen" piirtäjän tekemänä. Font oli ihan kelpo vedossa, ei ylittänyt itseään, eikä ollut tasonsa alla, vaan juuri siinä keskivaiheilla. Kasvoissa on tapahtunut kehitystä parempaan suuntaan (vert. Colorado Belle) vaikkei ne koskaan huonot ole olleetkaan ;D. Valitettavasti Texin rooli oli tässäkin Bosellin tarinassa hieman liian pieni. Mutta onko se sitten hyvä että Kit Willerillä on kaksi repliikkiä 228 sivussa, niin kuin Nizzillä on tapana tehdä? No kuitenkin hienosti onnistunut teos Surma sumussa on ja se jatkaa mukavasti Alfonso Fontin ja Mauro Bosellin onnistumisten sarjaa Maxin ja suuralbumin päälle. Jostakin syystä tarinasta tulee mieleen 70-luvun tarinat.
-
Kuten mainittu, Langdonin olisi pitänyt kuolla kaulakiikussa.
Kuten Carson sanoi, Langdon sai haluamansa lopun. Ei olisi saanut saada. Tylylle tarinalle tyly hirttokohtaus olisi ollut juuri sopiva ja siihen olisi ollut hyvä lopettaa. Lopun paluu reservaattiin oli jotenkin päälleliimattu ja aavistuksen liian sokerinen. Mutta pienistä puutteistaan huolimatta tämän vuoden toinen mestariteos "Junan Redvilleen" rinnalle.
Saa nähdä, millainen pakkaus on Faracin virallinen avaus tex-kirjoittajana. Jatkuuko mestariteosten sarja... Enemmän kuitenkin odotan Cestarojen seuraavaa tarinaa, sillä se on Faracin epävirallinen depyytti (eli kirjoitettu ennen Ortizin kuvittamaa tarinaa) ja siihen mies on varmasti panostanut kaikkensa.
-
Milloinkas seuraava numero ilmestyy? Waden lista väittää 10.10. ja se ei voi pitää paikkaansa.
-
Milloinkas seuraava numero ilmestyy?
nro 11 ilmestyy 29.8.
nro 12 - 19.9.
nro 13 - 10.10.
nro 14 - 31.10.
nro 15 - 21.11.
nro 16 - 19.12.
-
Onhan tuossa Wadettajan listassa muitakin puutteita, joten voisiko mister ehkäpä tehdä pientä päivitystä:
nro. 11 - Ortiz/Faraci (ilm. 29.8.) "Pako" ["Evasione"]
nro. 12 - Ortiz/Faraci (ilm. 19.9.) "Nopea päätös" ["Minuti contati"]
nro. 13 - Fusco/Nizzi (ilm. 10.10.) "Moctezuma"
nro. 14 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 31.10.) "Likainen maa" ["Soldi sporchi"]
nro. 15 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 21.11.) "Hiekkakuoppa" ["Sandy well"]
nro. 16 - Spada/Boselli (ilm. 19.12.) "Tavaralähetys Mexicoon" ["Spedizione in Messico"]
Suomen kylmän talven iskiessä, kiikareihin otetaan tottakai täälläpäin Almanaccot taikka klassikko-Galepit. Elikkä Spadan ja Vecchion debyytteja ei tänävuonna finlandiassa varmaankaan nähdä :'(. Askolla varmaan hihassa jotakin tähän liittyen. Fuscon viimeisen julkaisua ei sitten siirretä, se nimittäin on tuon listan mielenkiintoisin tarina.
-
Kääntäisin Soldi sporchin mieluummin muotoon Likaiset rahat. Ja spedizione in Messico voisi sointua peremmin Retkikuntana Mexicoon. Lisäksi veikkaan, että Del Vecchion depyytti hyvinkin saadaan Suomeen tämän vuoden puolella.
-
Voisiko tehdä pientä päivitystä:
nro. 11 - Ortiz/Faraci (ilm. 29.8.) "Pako" ["Evasione"]
nro. 12 - Ortiz/Faraci (ilm. 19.9.) "Nopea päätös" ["Minuti contati"]
nro. 13 - Fusco/Nizzi (ilm. 10.10.) "Moctezuma"
nro. 14 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 31.10.) "Likainen maa" ["Soldi sporchi"]
nro. 15 - Del Vecchio/Nizzi (ilm. 21.11.) "Hiekkakuoppa" ["Sandy well"]
Suomen kylmän talven iskiessä Almanaccot taikka klassikko-Galepit. Askolla varmaan hihassa jotakin tähän liittyen.
Painossa olevat #11 ja #12 ovat Rennen nimeäminä "Vankilapako" ja "Luetut hetket".
Numerot #16/07 ("Seikkailu Utahissa") ja #1/08 ("Kuoleman polulla") ovat klassikkokamaa ristampoista #15 ja #16.
-
Eikoinen mutta KOMEA kansi Dante Spadan aloituksessa:
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/tex0563.jpg)
Spadan tyyli muistuttaa ainakin noiden pikkukuvien perusteella melkoisesti Marcelloa. Pasoleatin suureksi riemuksi.
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_p.jpg)(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_g.jpg)
Onkohan tossakin tarinassa taas Kit Willer pääosassa...? Positiivista ainakin on, että koko kvartetti esiintyy tässä tarinassa.
EDIT. Muistin virkistykseksi kaivelin hiukan tuolta toisesta ketjusta listaa siitä, mitä on lupailtu tulevaksi. Ja nämä siis numerosta 2/08 etiäpäin.
Boselli/Spada, 2 nro
Nizzi/Repetto, 2 nro
Nizzi/Rossi, 2 nro
Nolitta&Boselli/Ticci, melkein kolme numeroa
Boselli/Seijas, vähän päälle 1 numero
Faraci/Cestarot, 2 nro
Nizzi/Civitelli, 1 nro (ainakin Italiassa värijulkaisu)
Boselli/Bianchini&Santucci, 3 nro
EDIT 2. Onko tämä Bianchinin festarikuva kenenkään muun mielestä aavistuksen kömpelö?
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_lug07/img/bianchini.jpg)
-
Onko tämä Bianchinin festarikuva kenenkään muun mielestä aavistuksen kömpelö?
Vaikuttaa huonommalta versiolta Venturista tai Andreuccista. Mutta ehkä Bianchi vasta lämmittelee, keltanokka kun on.
ps. Ensi vuoden schedule vaikuttaa hiton kiinnostavalta!
-
Spadan tyyli muistuttaa ainakin noiden pikkukuvien perusteella melkoisesti Marcelloa. Pasoleatin suureksi riemuksi.
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_p.jpg)(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/tex0563_g.jpg)
Onkohan tossakin tarinassa taas Kit Willer pääosassa...? Positiivista ainakin on, että koko kvartetti esiintyy tässä tarinassa.
EDIT. Muistin virkistykseksi kaivelin hiukan tuolta toisesta ketjusta listaa siitä, mitä on lupailtu tulevaksi. Ja nämä siis numerosta 2/08 etiäpäin.
Boselli/Spada, 2 nro
Nizzi/Repetto, 2 nro
Nizzi/Rossi, 2 nro
Nolitta&Boselli/Ticci, melkein kolme numeroa
Boselli/Seijas, vähän päälle 1 numero
Faraci/Cestarot, 2 nro
Nizzi/Civitelli, 1 nro (ainakin Italiassa värijulkaisu)
Boselli/Bianchini&Santucci, 3 nro
Joo aika erikoinen kansi tosiaan. Yleensä kansissa on aina "tilanne" päällä, mutta tossa Tex vaan seisoskelee karttaa vasten.
Minusta Spada vaikuttaa oikein lupaavalta. Hänen tyylissään on sopivasti karheutta (kuten Sommerilla) länkkäripiirtäjäksi. Valitettavasti ei taideta saada Spadalta tuon Mexico-stoorin jälkeen enää kovin monta. Eikös se kärsi terveysongelmista?
Ensi vuoden schedule vaikuttaa hiton kiinnostavalta!
Aivan, ja ennen kaikkea saadaan vihdoin tarina, jonka pituutta ei ole määrätty etukäteen, joten Nolitalla ja Bosellilla on ollut vapaat kädet, eikä lopun suhteen ole tarvinnut kiirehtiä. Sitten toinen on tietty Faracin ja Cestaroiden teos, josta ennakko maistiasia onkin aika rutkasti jo sadellut.
Onko tämä Bianchinin festarikuva kenenkään muun mielestä aavistuksen kömpelö?
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_lug07/img/bianchini.jpg)
Aavistuksen? Kyllä jos tuommosta jälkeä lehteen asti pääsee, niin on varmaan muutamalla Willer-fanilla pari sanaa Bonellin suuntaan...
Painossa olevat #11 ja #12 ovat Rennen nimeäminä "Vankilapako" ja "Luetut hetket".
Numerot #16/07 ("Seikkailu Utahissa") ja #1/08 ("Kuoleman polulla") ovat klassikkokamaa ristampoista #15 ja #16.
Kiitos tiedoista. Elikkä Vecchion "dirty money" saadaan sittenkin kokonaisuudessaan tänä vuonna. Hyvä juttu.
-
Olikos Spadallakin terveysongelmia? En muista enää, liian pitkä kesäloma... Sommerilla ainakin on.
EDIT. En ainakaan löytänyt mistään mainintaa, että Spada olisi pipi. Mies on vielä hyvinkin vetreässä iässä (s. 1960), joten ei pitäisi olla huolta. Spada on tehtaillut jonkin verran Bonellille muutakin sarjakuvaa (Martin Mystere ja Magico Vento). Mies on kuitenkin tunnettu hitaudestaan, joten sen vuoksi voi tosiaan käydä niin, että melko harvakseltaan hänen tarjoamaa Tex-herkua saadaan nauttia.
-
Ainakin Wade kertoi joskus niin, ja siksi tarinan valmistuminen lykkääntyi Ortizin ja Vecchion taakse. Alun perin se olisi ollut vuorossa heti Fontin jälkeen. Kai?
EDIT:
Löysin sen viestinkin jossa Wade asiasta mainitsee (oli omissa yksityisviesteissäni):
Minä: Sitten kysäisen että miksi olet poistanut listasta numerot 12 ja 13 vai oliko ne 11 ja 12? Ne missä on Spada tarina. Onko joku informoinut ettei sitä julkaista siinä kohti?
Wade: Se on päivityksen alla se sivu. Spada kärsii terveysongelmista, eikä tarina valmistu/julkaista ajallaan
No, väliäkö tuolla. Pelkästään positiivista että mies onkin terve.
-
Mikähän Waden tietolähde on ollut? Kyllä se on varmaan ollut yllättämään päässyt hitaus, joka on lykännyt tarinan ilmestymistä. Mies on piirtänyt tarinaa vuodesta 2003.
EDIT. Waden listasta selviää, että se oli nimenomaan Sommer, jonka piti saada tarina valmiiksi Ortizin ja Del Vecchion väliin ;). Ja kun nyt oikein muistelen, niin jossain vaiheessa oli puhetta, että Sommerin työ olisi saattanut valmistua jo ennen Ortiziakin. Mutta nyt ovat tosiaan vaivat iskeneet sen verran pahasti, että julkaisua on lykätty hamaan tulevaisuuteen.
-
Elikkä Vecchion "dirty money" saadaan sittenkin kokonaisuudessaan tänä vuonna. Hyvä juttu.
Vahvistan vielä.
"Sandy Well"-käännöskopiot ja painomateriaali tulivat postista tänään, joten aikataulussakaan ei ole ongelmaa. Renne translaa numeroita 13-14, ja JL Nyman on jo kääntänyt nuo klassikot.
PS. Otsikon englanninkielinen paikannimi jäänee kääntämättä.
Soldi soldi non troppo!
-
Wade: Se on päivityksen alla se sivu. Spada kärsii terveysongelmista, eikä tarina valmistu/julkaista ajallaan
Jaaha, en muistanutkaan moista. Ellei sitten Mr Wade olekin muistanut nimiä väärin :o.
-
Niin sen täytyypi olla, jotenka ihan turha ja perätön juttu.
-
Vielä vähän lisää tietoa tulevista julkaisuista perussarjassa, aloitetaan nyt siitä numerosta 2/08. Tyhjän rivin jälkeen tulee vähän epävarmempaa tietoa ja ainakin ilmestymisjärjestys voi heittää...
Boselli/Spada, 2 nro
Nizzi/Repetto, 2 nro
Nizzi/Rossi, 2 nro
Nolitta&Boselli/Ticci, melkein kolme numeroa
Boselli/Seijas, vähän päälle 1 numero
Faraci/Cestarot, 2 nro
Nizzi/Civitelli, 1 nro (ainakin Italiassa värijulkaisu)
Boselli/Bianchini&Santucci, 3 nro
Faraci/Bruzzo
Boselli/Mastantuono
Boselli/Font
Boselli/Piccinelli (3 nroa)
Manfredi/Civitelli
Nizzi/Venturi (Mustaa Tiikeriä...)
Ruju/Seijas
Nizzi/Rossi
Boselli/De Vescovi
Sitten on tekeillä ainakin Bosellin ja Villan sekä Nizzin ja Sommerin tarinat, mutta niiden ilmestymisajankohtaa voi vain arvailla. Lisäksi Faraci kirjoittaa muillekin, mutta piirtäjien nimiä ei ole kerrottu. Mahdollisesti hän kirjoittaa Ticcille, joka todennäköisesti piirtää Italian texin 600, tarinan. Sitten on vielä mainittu, että Boselli ei ehkä ehtisikään tehdä De Vescoville tarinaa, joten Faraci voi sen homman hoitaa. ja todennäköisesti Cestarot aloittavat uuden urakan Faracin tekstiin pohjautuen heti, kun saavat vielä teon alla olevan työnsä valmiiksi. On myös puhuttu, että suuralbumia väkertänyt Suarez voisi päästä vakituiseksi kuvittajaksi Tex-talliin, ja Faraci kirjoittaa mahdollisesti hänellekin tarinan. Myös Spada jatkanee Tex piirtäjänä ja hänellekin jonkun pitäisi kirjoittaa tarina...
-
Mainittakoon nyt sekin pikkuseikka, että Faracin oikeasti ensimmäisen, Cestaroiden tähtikaksikon piirtämän tarinan nimi on lo scheriffo indiano, eli "intiaanisheriffi."
Mielenkiintoista nähdä Cestaroiden piirtämä intiaani, muistaakseni heidän kahdessa ekassa tarinassa kun ei punanahkoja paljolti vilahtele (paitsi Tiikeri-Jaakko). Hienoja varmaan...
Muutenkin Willerissä pitäisi nykyään olla enempi puhtaita inkkaritarinoita, niistä minä tykkään.
Onkos minkäänlaista tietoa Nolittan ja Ticcin tarinan "ideasta," siis onko intiaani vai läntiaani tarina?
-
Olikos sen Ticcin tarinan nimi Buffalo Soldiers... Voin muistaa ihan väärinkin. Jos en muista väärin, niin kukin voi nimestä päätellä mitä tarina pitää sisällään. Lännen faktasta en tiedä juuri mitään, mutta eivätkös intiaanit kutsuneet ratsuväessä olleita mustia juuri tuolla nimellä.
-
Muistini mukaan cheyennet ottivat liikanimen " Buffalo Soldiers" käyttöön joskus 1860-luvulla ja tarkoittivat nimellä yhdysvaltain Armeijan mustien sotilaitten ratsuväkeä. Nimi tuli neekerien käkkäräisistä hiuksista, jotka intiaanien mielestä muistuttivat biisonin turkkia.
-
Itsekkin muistan täällä foorumilla kuulleni "Buffalo Soldiers"-nimen jonkun tulevan tarinan yhteydessä, jotenka se täytyy olla juuri tuo Ticci/Nolitta-juttu. Mielenkiinnolla odotan...
-
Hooh, jengi juttelee meikäläisestä täällä, kuin leipätyökseen.
Pahoittelen ensinnäkin, että itse pitämäni ketju on vähän ajasta jäljessä. Teen sitä, kun kerkeän muiden hommien sivussa (oman, puoli vrk:ta kestävän työni lisäksi on rästissä toistakymmentä arvostelua, artikkelia ja kolumnia ympäri suomia ja sarjakuvamuailmaa. Nyt on pakko lopettaa lomailut (ku on kotiuduttu) ja ruveta työstämään noita.
Länkkäri- listauksesta: olen päivitellyt listaa monelta taholta tulleiden vinkkejen (Jannea, Askoa, Jonnea, ja saattaa olla muualtakin) ja vastaillut silimät ristissä väsymyksestä (tahi pääni vippauksesta johtuen joihinkin mr. fontin yksäreihin), joten jokunen virhe sieltä täältä saattaa löytyä ;)
Muistaakseni terveyshäiköistä jollakin (oli sitten se Farssi, tahi Spede, en muista) tuli informeissöni jostakin. Selailen yksärit läpi, ja tsiigailen ne uudestaan.
Edit. Ja, Ticci/Nolittan tarina on todellakin Buffalo Soldiers, joka kookletuksen mukaan antaa saman vastauksen, minkä herra Dakota täydensi tuossa. Eli jotain jänskää tulossa. Ooh.
Nyt Pikon ja Fantasion kimppuun.
-
Tässähän vähän maistiaisia tulevasta Spadan tarinasta:
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2298139.jpg)
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2298140.jpg)
Mielestäni ihan OK. Ei mikään huippu, tarvittava roso puuttuu.
-
Näyttää hyvältä eikä siinä mitään v**** rosoa tarvita. Jos sitä haluaa, niin heittäköön lehden ensin ruukkimyllyyn ja lukee sen sitten.
-
No sanotaan sitten OK ilman mitään v**** loppukaneetteja ;). Aika vaikea on lopullista tuomiota vielä antaa noiden kahden valokuvatun sivun perusteella.
-
Kaikenlisäksi rosoa on! Varsinkin Carsonin kasvoissa on aivan ****sti rosoa, joten ei muuta kuin mielenkiinnolla odottelemaan niitä puuttuvia sivuja.
-
Kasvoissa parantamista paljon (kattokaa ny vaikka viimeisen mallisivun viimeistä kuvaa!), muuten ihan ookoo. Kit Willer on hieman omituisen näköinen. Muistuttaa Marcelloa aika paljolti.
-
En kyllä näe mitään yhteistä Marcellon tyyliin. Marcellon tyylin pääasiahan oli, että kasvot ovat kuin kymmenen vuotta haudassa mädänneellä.
-
No no, nyt meni liioitteluksi. Marcello parhaimmillaan on ollut eräs mielenkiintoisimmista Tex-piirtäjistä. Harmi, ettet ole tajunnut hänen suuruuttaan. Ei silti, kyllähän Marcellon taide kieltämättä meni alaspäin hänen myöhempinä vuosinaan, mutta itse olen nauttinut hänen kuvituksistaan mm. tarinoissa "Carsonin menneisyys", "Tulac" ja "Tappajat Sonorasta".
-
Kohtuulliselta näyttää Spada. Mitä nyt kahden sivun perusteella uskaltaa kritisoida, niin Texillä on jotenkin kiero, mörkki ilme. Ja jotain outoja koristeita on ilmestynyt Texin hattuun. Mutta hevoset Spadalla näyttäisi olevan hyvin hallussa. Ja Carsonin partahaivenet.
Mitä Marcelloon tulee, niin hänen ainainen tallaamisensa maanrakoon alkaa pikkuhiljaa v*******.
-
Kuten jo muutamaan kertaan sanottua, Marcellon jälki taiteellisesti on ihan päen mäntyä, mutta miellyttää meikäläisen silmää. Taiteellisuudella ja pirroksen laadulla (sekä luettavuudella) ei ole tekemistä toistensa kanssa.
-
Onko uusin nro11 jo ilmestynyt, meinaan ei ole postilaatikosta vielä kopsahtanut mutta oli paikallisessa marketissa jo myynnissä?
-
Onko uusin nro11 jo ilmestynyt, meinaan ei ole postilaatikosta vielä kopsahtanut mutta oli paikallisessa marketissa jo myynnissä?
Saman huomasin minäkin kun kaupassa tuli käytyä. Yleensähän on itselle tullut ensin ja vasta sitten on näkynyt kaupoissa...
-
Joo, irtonumero on jo myynnissä, Tito Faracin kirjoittama ja Josè Ortizin kuvittama "Vankilapako". Ostin juuri.
-
Sama huomio, jotenka huomenna varmaan tilaajatkin saavat nauttia Faracin esikoisesta...
-
Sama huomio, jotenka huomenna varmaan tilaajatkin saavat nauttia Faracin esikoisesta...
Kuuluuko Tex Willer Itellan lauantaijakeluun? Mitäs mieltä ihmiset Faracin tarinasta? Willer/kylmä rinki mielleyhtymä tuo mieleen enemmän Jonah Hexin mutta kannattaako nähdä vaivaa?
-
Minä tykkäsin. Faraci on mainiosti kirjoittanut Texin ja Carsonin välistä naljailua sortumatta silti pahimpiin kliseisiin. Uudella kirjoittajalla voi olla vaikeuksia löytää vanhojen tuttujen henkilöiden lukijoita miellyttävä olemus. Mielestäni Faraci ei ollut tähän sortunut. Tex oli pääosassa ja kova jätkä niinkuin pitääkin, vaikka normaalisti hän ei olisi antanut meksikaaniroistojen yllättää itseään. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä toisen meksikolaisen Tex ehti pelata pois pelistä. Carson oli kirjoitettu kunnioitusta herättäväksi. Hän ei tosiaankaan ollut mikään vanha höppänä, kuten joskus annetaan luulla. Hän pisti roistoja kylmäksi teholla ja taidolla. Hienoa! Ainoastaan siitä pikkiriikkinen miinus, että Tex ja Carson olisivat kaivanneet Tigeriä jäljityshommiin. Kyllä nämä ukot jäljityshommat osaavat siinä missä Tiger Jack!!
Kuvitus oli hyvää, mutta ei enää ihan parasta Ortizia. Oli kiva huomata ikämiehen vielä jaksavan. Vaan miksi hän oli piirtänyt ensimmäisen sivun viimeiseen ruutuu kadunmiehelle sian kärsän? Se on niin selkeä kärsä, että sitä on melkein pakko pitää tarkoituksellisesti piirrettynä.
-
Kuvitus oli hyvää, mutta ei enää ihan parasta Ortizia. Oli kiva huomata ikämiehen vielä jaksavan. Vaan miksi hän oli piirtänyt ensimmäisen sivun viimeiseen ruutuu kadunmiehelle sian kärsän? Se on niin selkeä kärsä, että sitä on melkein pakko pitää tarkoituksellisesti piirrettynä.
Minä pongasin tuon kärsän kanssa heti. Herätti aikalailla ihmetystä.....
pari muuta kummastuttavaa kohtaa:
-sivu 20, eka ruutu. Jotain kummaa mittasuhteissa tai jotain muuta. Epäsopiva hattu?
-sivu 21, kolmas ruutu. Onko Letteri tullut haudantakaa viimeistelemään Carsonin silmät...? Samanlaisat jälkeä on muuallakin.
Jotenkin Texin ja Carsonin pärstien laatu heittelehtii kovasti. Välillä Tex näyttää aivan mahtavan tylyltä ja julmalta, välillä naama näyttää ihan joltain toiselta?
-
Kyllä tuossa tosiaan taiteilijan ikä jo näkyy, ei voi mitään. Mutta kyllä se jälki on vieläkin hyvää, en valita. Ortiz voisi hiljentää tahtia, niin miehen viimeiset työt olisivat tasalaatuisempia.
-
Ortizin kunnioitettavan korkea ikä tunkee väkisin läpi "Vankilapaon" kuvituksessa. Monin paikoin, ikävä kyllä, myös kiire tuntuu vaivanneen Suurta Maestroa. Onko hänelle annettu liian vähän aikaa? No, kaikesta huolimatta joukkoon mahtuu myös selvästi viimeisteltyä piirrostyötä, joka ansaitsee kehut.
Faraci selviää käsikirjoittajan tehtävästään yrittämättäkään rakentaa mitään turhan monimutkaista juonikuviota. Keskeneräistä tarinaa on vaikea arvostella kokonaisuutena, mutta siksi mielenkiintoisia aineksia jutussa on, että uskon niiden pitävän lukijan otteessaan loppuun asti.
Ja kuten Janne jo totesikin: hienoa nähdä Carson noin elinvoimaisena!
-
Kyllä se on kai palkkapussi, joka ajaa taiteilijoita hillittömään vauhtiin. Kukaanhan ei varsinaisesti pakota tekemään hommia ultranopeudella. Ennen nopea tahti ei Ortizia haitannut, nyt se vähän näkyy.
Vielä Ortizin kuvitus miellyttää silmää, mutta jos huononeva suuntaus jatkuu, niin kohta alkaa tökkiä. Parhaillaan Ortiz tekee maxi-texiä. Siitäpä olisikin hyvä jäädä eläkkeelle, niin ei käy kuten Galepille ja Letterille.
-
Parhaillaan Ortiz tekee maxi-texiä. Siitäpä olisikin hyvä jäädä eläkkeelle, niin ei käy kuten Galepille ja Letterille.
Letterikin jäi eläkkeelle loistavasti onnistuneen maxin jälkeen... >:D
-
Galeppin viimeiset työt näyttivät töherryksiltä, mutta mielestäni Letteri pystyi selvästi havaittavaan parannukseen "Kobran merkissä", vaikkei ehtinyt piirtää tarinaa aivan loppuun. Olen lukenut tämän vuoden aikana Lettereitä kaikilta neljältä vuosikymmeneltä ja huomannut saman mistä jokuset ovat ehtineet mainita. Jokin notkahdus huonompaan suuntaan tapahtui 90-luvun alussa. Vuoden 89 tai 90 seikkailu "kauhujen kaivos" ei eronnut mitenkään merkittävästi sitä edeltäneistä Lettereistä, mutta ensimmäinen 90-lukulainen "Paluu Pilaresiin" oli jollakin tapaa kuvitukseltaan elottomampi kuin aiempien vuosikymmenien Letterit. (Espanjalaista solkea en ole lukenut.) 2000-luvulla jälki meni jo melko huonoksi, kunnes Kobran merkissä oli piirroksen taso taas parempaa.
Samalla tavalla Ortiz voisi uusimman Maxinsa parissa ahertaessaan kiinnittää enemmän huomiota kuvien tasoon. Vilkaista vaikkapa omaa työtään "Meksikon luotijuna". Janne, Erno ja minä emme varmaan ole ainoita, jotka uuden Texin ovat ehtineet lukea, joten mitä tykkäsitte siitä?
-
Kobran myrkky, jos saan mainita...
Ortizin uusin näytti jollain tapaa liian nopeasti sutaistulta, eikä läheskään edellisen Ortizin tarinan veroiselta. Kuvien taso heitteli vähän laidasta laitaan jne.
-
Ortiz oli näköjään keskittynyt paremmin uusimman tarinan jälkimmäiseen puoliskoon. Piirrosjälki oli siis hyvää, vaikkakin hieman erilaista kuin mihin Ortizin kohdalla ollaan totuttu. Tarina oli muutenkin hyvä, Tex ja Carson olivat hyvin dynaamisiä sortumatta silti ylilyönteihin. Naljailu tosin vaikutti paikoin hiukan pakotetulta, ehkä sitä oli siinä vain sen takia, kun niin kuuluu olla. Toivotan Faracin ilolla Tex-tiimiin!
Mistä muuten vetoa, että Jacky Blunt palaa jonakin kauniina päivänä.
-
Mistä muuten vetoa, että Jacky Blunt palaa jonakin kauniina päivänä.
Mutta mulle jäi kyllä sellainen mielikuva, että Jacky Blountin kohtalo oli sinetöity.. Voin olla väärässäkin, mutta ymmärsin, että hirttotuomio olis varma..?
Tosin aina on toivoa ku on elämää jäljellä, joten voit olla täysin oikeassakin..
-
Pari kommenttia uusimpaan Tex-tarinaan. Faraci ei vakuuttanut minua ihan täysin, vaikka aika hyvän tarinan hän oli juoninut keltanokaksi. Mutta jos muistetaan, miten Boselli aloitti huikealla Carsonin menneisyydellä, niin ei Vankilapako sillä asteikolla pärjää mitenkään. Tarina oli siis aika perusluokkaa ja oli kirjoitettu varman päälle yrittämättä liikoja. Mutta sellainen kutina jäi, että varmasti Faracilta voidaan odottaa vielä tulevaisuudessa ihan kunnon tarinoita.
Kuten muutkin ovat todenneet, ei Ortiz oikein yltänyt parhaimpaansa. Toivottavasti hän satsaa enemmän työn alla olevaan Maxiinsa eikä pitäisi liikaa kiirettä sen kanssa.
-
Uusin tex oli iha hyvä,mutta tulis joskus joku 3-4 lehden mittanen tarina...nykyää lehdet ovat liian lyhkäsiä.
-
Faraci ei vakuuttanut minua ihan täysin, vaikka aika hyvän tarinan hän oli juoninut keltanokaksi. Mutta jos muistetaan, miten Boselli aloitti huikealla Carsonin menneisyydellä, niin ei Vankilapako sillä asteikolla pärjää mitenkään.
Mutta tämä ei olekaan Faracin oikea depyytti, vaan se, jota Cestarot ovat vääntäneet jo pitkään. Tappavan nopea Ortiz vetäisi ohi jo ennen kirikierrosta.
-
Niin niin, niimpä niin, sanottu jo aikas monta kertaa. Vaan itse, henk.koht, en pitänyt Faracin tarinasta. Maistui vähän puultaa, ja rautalangasta väännetyltä. Osasyynä voipi olla myös Ortizin vähän nopeasti tehdyn näköinen kuvitus. Sais Faraci kunnon juonittelut punoa tarinoihin eikä mitään ramboilua ympäri kyliä. Toivottavasti paranee Cestaro stoorissa.
Vaan oikea mielenkiintoni suuntautuukin seuraavaan tiistaihin eli 9.10. päivään. Luukusta kolahtaa silloin Fuscon koko uran viimeinen tekele, silmäleikkauksen jälkeen, ja odotukset on korkealla. Toivottavasti Nizzi on saanut 110 sivuun hyvän juonen. Saas nährä...
-
Pitää kyllä vetää sanoja takaisin, kun eilen luin Faraci/Ortiz tarinan uudelleen yhteen menoo läpi. Tarina oli oikeastaan oikein hyvin rakennettu ja jännitystä riitti loppuun asti. Ortizista kaikki miinukset pois; loistavaa jälkeä. Hyvä tarinahan se oli.
Vaan tänäänpä tärähti postilaatikossa niin että ihme kun vielä ehjä. Fuscon ja Nizzin dynamiitin voimalla iskevä pokkari odottaa parempaa lukemista tuossa koneen vierellä. Piirros näytti samanlaiselta 90-luvun huippu Fuscolta, joka silloin oli itsestäänselvyys. Eikun nauttimaan.
Kun katsotaan tulevien Texien listaan niin Spada-tarinan jälkeen on vuorossa sitten Repetto Apache-stoorillaan. Käytää www.sergiobonellieditore.it tsekkaamassa kansikuva ja maistiaiset. Babelfish vääntää nimen enkuksi "the lookout", jonka varmaan jokainen osaa suomentaa...
-
Spada-tarinan jälkeen on vuorossa sitten Repetto Apache-stoorillaan. Käykää www.sergiobonellieditore.it tsekkaamassa kansikuva ja maistiaiset. Babelfish vääntää nimen enkuksi "the lookout", jonka varmaan jokainen osaa suomentaa...
Hakematta ja suoraan tuolta:
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=1&collocazione=3
Entäpä jos "La sentinella" onkin "Vartiotorni" ja Tex on löytänyt apassien mailta Jehovan!?
-
Ei kai sentään :). La sentinella on ainakin minun sanakirjani mukaan vartija...
-
Ei kai sentään :). La sentinella on ainakin minun sanakirjani mukaan vartija...
Googlen kuvahaulla tosiaan tuli sekalainen sakki vartiomiehiä näkyviin.
Ja tarinakuvauksen mukaan keskeisessä osassa taitaa olla päättyneen sisällissodan kaukovartioon unohdettu vartija.
Sana on kuitenkin la-artikkelin perusteella feminiinimuotoinen, joten visioin sen tarkoittavan "vartiota" tai "vartiopaikkaa" (vrt. hra Fontin "Lookout").
Vaan la-etuliitteellä on myös ranskankielinen "vartija" La sentinelle.
Ota näistä sitten selvä.
-
Fuscon viimeinenTex oli piirrosjäljeltään tosiaan upeaa. Tarinakin oli hyvä, vaikka alussa liian runsas ja selittelevä dialogi oli tukahduttaa koko jutun.
-
Ruudinkatkun voi vielä tuntea leijailevan ilmassa, kun juuri vasta laskin Nizzin ja Fuscon uusimman lehdykän käsistäni. Huh huh mitä menoa! Laskin, että Tex niittasi 19 tortunpurijaa tässä tarinassa, siis yhden lehden mittaisessa tarinassa.
Tarina tuntui etenevän ihan kohtuuhyvällä temmolla kaksi ekaa kolmannesta, mutta se viimeinen kolmannes meni jollakin tapaa läskiksi. Tylsän suoraviivaisesti ja helpon kaavan kautta nivottiin langanpäät yhteen. Fuscon taide oli suurenmoista, mikä samaan aikaan sekä ilahdutti että surustutti, että tässäkö tosiaan on Fuscon viimeinen Tex-työ. No, ainakin mies osaa lopettaa ajoissa, tyylikkäästi. Siitä syvä kumarrus.
Inhottavaa rutista painojäljestä, mutta nyt on pakko. Oli nimittäin luvattoman suttuista painatusta etenkin sivuilla 52-81, joilla valkoiset alueet olivat saaneet ylimääräistä väriä pintaansa vastakkaiselta sivulta.
-
Höh, minusta kun painojälki oli erittäin hyvää. Fuscoa jää kyllä kaipaamaan, sen verran kovaa tasoa hän jälleeen oli (tosin huonoa Fuscoa ei ole koskaan ollutkaan). Tarina oli liian lyhyt.
-
Mulla taas oli lievää suttua ensimmäisellä kymmenellä sivulla. Kummmasti se vaihtelee! Edellinen Tex oli laadullisesti oikein hyvä.
Minun mielestäni suoraviivainen lopetus sopi hyvin tähän tarinaan, sillä minä puolestani pidin alkua puuduttavana.
-
Uusin Willeri pamahti jälleen luukkuu, tällä kertaa "Likaista rahaa" nimikkeellä varustettuna, Del Vecchion piirtämänä. Tämä numerohan on miehen odotettu debyytti. Miehen tyyli oli muuten hienoa, mutta paikoitellen kasvot eivät olleet täysin symmetrisiä, joka pisti silmään jo pienellä pläräyksellä. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta...
-
Minusta tyyli on ensikatsomalla rumaa ja kömpelöä. Saa nähdä, miltä tyyli tuntuu, kun siihen uppoutuu kunnolla.
-
Tex ei juurikaan ollut itsensä näköinen. Uusimmassa sarjassa oli taas tapaus josta en tykkää yhtään. Eli Tex ja Carson menevät väijytykseen kuin alokkaat ja säilyvät hengissä vain siksi, että konnat ampuvat läheltä ohi. Kyllä odottaisi näin kokeneitten konkareiden näkevän "metallin välkähdyksen auringossa" tai jotain muuta :-\
-
Joo, läheltä ohi. Tosin se saattaa olla realismia, tuon ajan sohloilla ei juurikaan osunut. Tosin Tex osuu aina.
Mutta se taide. Se oli paljon parempaa lukiessa kuin selaillessa. Suorastaan pidin siitä. Aavikon armoton kuumuus hohkasi nojatuoliin asti. Maisemat toivat mieleen Victor de la Fuenten taiteen. Mutta aivan yhtä taitava del Vecchio ei ole, sen näkee etenkin Texin kasvoista eri kuvissa. Texillä tuntuu olevan aivan liian monet kasvot. Mutta toivon miehen jatkavan Texin parissa, mielelläni luin.
-
Hiukan tämän ketjun tarkoituksesta:
piirrosta ja muuta voi arvioida normaalissa Tex- ketjussa, jonka lukeminen vaikuttaa monen ei-tilaajan ostopäätökseen. Tässä ketjussa voitte sitten kukin luettuanne arvioida lukemanne kappaleen ihan juonea kertoen.
-
Janne hei, ihanko kirkkain silmin sanot Victor de la Porcon (=sika) olevan paremman kuin Del Vecchion? de la Sikahan on Surkellomainen suttuinen tuhertaja verrattuna Del Vecchioon >:(
-
Kyllä ja ehdottomasti. En tajua, mikä de la Porcon taiteessa ärsyttää. Mutta makuja on monia. Hyvä jos Del Vecchio miellyttää.
-
Uusin Willeri pamahti jälleen luukkuu, tällä kertaa "Likaista rahaa" nimikkeellä varustettuna, Del Vecchion piirtämänä. Tämä numerohan on miehen odotettu debyytti. Miehen tyyli oli muuten hienoa, mutta paikoitellen kasvot eivät olleet täysin symmetrisiä, joka pisti silmään jo pienellä pläräyksellä. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta...
Väitteesi pätee, mutta mielestäni kyllä eri piirtäjän suhteen. Alla on näyte Fuscon taiteesta numerosta 13. Siinä nenän alainen pää on pienempi kuin nenän ylinen pää. Hassun näköistä. Del Vecchiolta ei silmään tämmöisiä sattunut.
-
Ja lisäks texin vasen käsi on tuossa kuvassa aika kömpelössä, mutta "fuscomaisessa" asennossa..
Lähtökohtakahan on se, että kun piirretään kasvot edestä päin niin silmien alareuna on noin puolessa välissä (ylä-ala suunnassa) ja tuossa kuvassa se täsmää kohtuullisen hyvin. Nenä on ehkä liian iso ja kuvakulmakin hiukan viistosta joten se hämää..
-
Nenä on ehkä liian iso ja kuvakulmakin hiukan viistosta joten se hämää..
Kun kuva on viistossa ja leuka lähempänä "kameraa", niin silloinhan kasvojen alaosan pitäisi olla perspektiivissä isompi. Tässä on väärinpäin.
-
Ömm... Eikös tossa pää ole ALASPÄIN viistossa. Jos mitään, niin kallon pitäisi olla isompi. Nyt näyttää herra hieman pinheadilta mielestäni, lähinnä otsa on korkea (tai hiusraja vetäytynyt). Mutta mitäpä mä mistään tiedän..
-
Niin minustakin pää on hiukan alaspäin kallellaan..Kuvakulma hämää jotenkin. Ei oikeen ole onnistunut ja joka tapauksessa virhe mikä virhe ja se häiritsee..
-
Minua ei Fuscon tyylittely häiritse.
-
Minua ei Fuscon tyylittely häiritse.
No, sehän on tietysti makuasia että mikä on tyylittelyä ja mikä vain huonoa piirtämistä (joillakin piirtäjillä tyylittely jopa vaihtuu joka ruudussa) ;-) En yrittänyt itse asiassa edes sanoa mitään Fuscon piirtäjänlahjoista, ihmettelin vain että joku väitti kuvan kasvojen olevan ylöspäin kääntyneet.
-
Kuvassahan on korvien alla posket jämäköityneet jonkinlaisiksi lihapulisongeiksi. Texin keho on jotenkin takakenossa ja pää etukenossa. Anyway, aivan luonnottoman näköinen ilmestys.
-
Hassua, että nyt, kun Fusco on käynyt läpi silmäleikkauksen, ja parantanut huomattavasti taiteensa tasoa, hän saa ennätysmäärän kritiikkiä niskaansa. En sano, etteikö kritiikki olisi oikeutettua...
-
Fuscon rienaus ansaitsee fatwan!
-
Tosin se saattaa olla realismia, tuon ajan sohloilla ei juurikaan osunut.
...
Maisemat toivat mieleen Victor de la Fuenten taiteen. Mutta aivan yhtä taitava del Vecchio ei ole, sen näkee etenkin Texin kasvoista eri kuvissa. Texillä tuntuu olevan aivan liian monet kasvot.
...
Tämä kirjoitus mielessäni vertalin paria de La Porcon tarinaa (Lain yläpuolella ja Springfield .58)) ja Del Vecchiota. Tuota jannen lausuntoa ihmettelen vieläkin enemmän. Porco piirtää karmeaa suttua aivan kuin Surcello: kasvoista näyttää välillä revenneen palasia ja taustat ovat usein pelkkää mustaa suttua. Porcolla ei onnistu minkäänlainen siistin viivan piirtäminen, on kuin 2-vuotiaan yritelmiä.
Ei Porcosta ole edes Del Vecchion kenkien lankkaajaksi.
-
Porco piirtää karmeaa suttua aivan kuin Surcello-- Porcolla ei onnistu minkäänlainen siistin viivan piirtäminen, on kuin 2-vuotiaan yritelmiä.
Pasoleati se vain pitää sitkeästi kiinni mustavalkoisista mielipiteistään ja jaksaa niitä tuoda joka käänteessä kärkkäin ilmaisuin julki. Minut esimerkiksi De La Fuenten viimekeväinen suuralbumi yllätti positiivisesti eikä Texin ja Carsonin kasvoistakaan ole lopulta hirveästi valitettavaa. Fuentehan on tyyliltään karu piirtäjä eikä hän pyri mitenkään kaunistelemaan tai siloittelemaan kuvaamiaan asioita. Eli siitä voidaan olla montaa mieltä, tekeekö ainoastaan 'siisti viiva' piirroksesta hyvää, varsinkin lännensarjakuvan kohdalla.
Ja nuo nimiväännökset eivät oikein jaksa huvittaa enää pätkääkään, mikä niiden tarkoitus sitten olikaan.
-
Nimenomaan siisti viiva on tärkeää, etenkin lännensarjakuvassa. Suttuinen viiva antaa vaikutelman hutaisten ja huonosti tehdystä työstä. Cheyennen logiikan mukaan lännenelokuvat pitäisi kuvata mahdollisimman huonolla laadulla, vaikkapa lp:nä VHS:lle niin olisihan rosoa.
-
Täytyy sanoa, että olen Cheyennen kannalla. Tarvittavaa rosoa pitää olla. Esimerkiksi alkuaikoina en voinut pitää Civitellin taiteesta, koska se oli liian siistiä ja kliinistä. Nykyään olen siitäkin oppinut pitämään, vaikka miehelle vieläkin tuottaa vaikeuksia piirtää esim. sänki naamaan. Veikkaanpa, että Pasoleati on ollut alusta lähtein Civitellin suuri ihailija (ja hyvä niin).
De la Porcon (minua nämä nimiväännökset kyllä huvittavat!) taide ei ole kuitenkaan rosoisimmasta päästä. Esim. Ortizin taiteessa on rosoa herkullisen paljon. Ja on sitä rosoa myös Del Vecchiolla. Puhumattakaan Marcellosta.
-
Kyllä, Civitelli kolahti minuun heti alusta lähtien. Ja Ortizilta onnistuu myös siistin viivan käyttä mikä taas on mahdotonta noille kahdelle-joitten-nimeä-ei-voi-mainita.
-
Aika lähelle uusimman Texin puurtaja (dela pukkioko?) on mielestäni lähellä jo entisistä Texin tekijöistä Bruno Brindisiä. Mutta ehdottoman ehdoton piirtäjä! Repeton tasoa, tämän päivän ykkös(tex)tekijöitä!
-
Cheyennen logiikan mukaan lännenelokuvat pitäisi kuvata mahdollisimman huonolla laadulla, vaikkapa lp:nä VHS:lle niin olisihan rosoa.
Heh, tällaista johtopäätöstä ei sentään tarvitse vetää. Haluan kyllä lukea sarjakuvani hyvällä painojäljellä ja katsoa elokuvani laadukkaalla kuvalla. Eikä näitä voi oikein rinnastaa, koska kyse on ihan eri asioista.
Tätä rosoisuutta voidaan tulkita niin eri tavoin ja lisäksi jokaisella piirtäjällä on oma tyylinsä mitä tulee rosoisuuteen. Synkkä Ortiz on varmaan paras esimerkki onnistuneesta rososta. De La Fuenten tyyli taas on kevyempää ja yksinkertaistetumpaa, paikoin jopa minimalistista, ja siitä syntyy tietty karuuden vaikutelma. Mitään suttua en siinä kyllä näe.
No, jokaisella on omat suosikkinsa ja hyvä niin. Ja mikäs sen rattoisampaa onkaan kuin kiistellä mielipideasioista?
-
Uusin Repetton tarina, joka nyt on Italiassa menossa, on jatkoa Ticcin 70-luvun klassikolle, Luvattu maa. Tarkemmin en tiedä, millä tavalla.
Sommerin viimeiseksi jäänyt tarina kertoo ratsuväestä ja kenraali Davisin kidnappauksesta. Vielä ei ole tietoa, että kuka jatkaa tarinan loppuun. Sommerin kuoltua epävirallisena tietona kerrottiin, että tästä yhden pokkarin tarinassa olisi jäänyt n. 30 sivua tekemättä.
-
Cheyenne: Mielestäni De La Fuenten tyylissä on sitä rosoisuutta myös. Brindisiltä sitä ei löydy, joka onkin ko. piirtäjään ainoa ero. Ticci ja muut näennäisen yksinkertaisella tyylillä taapl... piirtävät eivät rosoile, eivätkä realisti-Villa ja naturalisti-Civitelli. Muilta piirtäjiltä - vähennetään tästä nyt alkupään Galep, Letteri ja Nicolo- sitä rosoa löytyy. Kuin vanhassa VHS:ssä! Nostaligsta.
-
Kyllä, Civitelli kolahti minuun heti alusta lähtien. Ja Ortizilta onnistuu myös siistin viivan käyttä mikä taas on mahdotonta noille kahdelle-joitten-nimeä-ei-voi-mainita.
HYVÄ! HYVÄ!
Siis sille että puhuit Civitellistä. Kaveri osaa sarjakuvan tekemisen ihan tosissa. Hahmot ovat realistisia ja ennen kaikkea CIVITELLI onn huippu hyvä saamaan aikaan varjostuksia. Tosin minä myönnän, että joskus Civitellin mustan käyttö joissakin tarinoissa on ollut hiukka liian tummaa. Tulee mieleen ihan Pandan iso pepe laku.
Mutta kuitenkin Civitelli onn yksi parhaista nykyajan piirtäjistä.
Sitten haluaisin mainita Venturin piirtäjistä. Minusta hänen tapansa piirtää on loistava. Hänestä olisi paljonkin sanottavaa.
Sitten jotakin vanhasta maestro Ticcista. Ikävä kyllä hän ei enää moniin moniin vuosiin ole ollut vedossa. Jokainen meistäkin aikanaan tulee huomaamaan sen tosi asian, ettei vanhuus tule yksin. Harmittaa vain kovasti, sillä eihän Giovanni ole nyt niin....vanha vielä. Mutta hänen piirtämänsä jaksot Traaginen risti, Cheynne ja Kento ei anna anteeksi ovat hänen huippu saavutuksiaan. Toki muutkin, mutta nämä jaksot haluaisin kovasti alkuperäisinä Italian kielisinä. JOS JOLLAKULLA ON MYYNNISSÄ, OSTAN HETI.
Ainoa Texin piirtäjä jonka tyylistä en ole koskaan pitänyt on Galep. En tässä lähde sen enempää asiasta, mutta tämä on minun mielipiteeni.
Sitten Villan tyyli. Hänkin osaa piirtää hyvin realistisesti joka on minulle hyvin tärkeä asia. Hänen intiaaninsa ovat rotevia ja lihaksikkaita. Ja Tex on texin näköinen. Varmasti Texin kasvojen piirtäminen on yksi vaikeimmista piirrettävistä.
Ja sitten lopuksi. Suurin ja kaunein ALBERTO GIOLITTI. Hän oli maailman paras sarjakuva taiteilija. Häntä arvostetaan ennenkaikkea Yhdysvalloissa, Argentiinassa jne. Kuten muistaakseni aikaisemmin olen jossakin yhteydessä sanonut, hän on saanut arvostetun Thomas Edisonin palkionnon, jonka myös Walt Disney on saanut.
Giolittin vahvuus oli ennenkaikkea tarkkuus. Katsokaapa vain hänen piirtämiään jaksoja, Jokainen vaatteen laskos, pienin ihon poimu tai puiden syyt näkyvät pikku tarkasti. Muut Texin piirtäjät eivät ikävä kyllä pääse lähellekkään hänen tasoaan. No. Giovanni Ticci onn aika lähellä. Varsinkin Tex Willerissä hänen tarkkuutensa pienissä yksityiskohdissa tulee esille. Voisin hänestä puhua koko päivän.
Ja onhan noita muitakin ihan hyviä, Blacco jne. Mutta tämä tällä erää.
MUTTA NÄMÄHÄN OVAT VAIN MAKU ASIOITA VAI MITÄ ARVOISAT LÄNKKÄRIEN YSTÄVÄT.
Kun joskus laitan lännen sarjakuvani kvaakkiin, älkää sitten kovin morkatko sarjakuvaani, vaikka tässä sanoinkin etten pidä Galepista ja Ticci ei ole enää vedossa. Ehkä joku teistä näki punaista, mutta tämä oli vain minun mielipiteeni Tex Willerin piirtäjistä. Ei sitten kosteta haukkumalla kuvituksia.
Terveisin sheriffi redman
-
Mielestäni De La Fuenten tyylissä on sitä rosoisuutta myös.
Jep, kyllähän asia näin on. De Lalla on rosoa rutkasti enemmän kuin monilla muilla. Mutta onhan toki monia vähärosoisiakin suosikkitaiteilijoita (Letteri, Civitelli, Ticcikin), jotka ovat silti kuin kotonaan Lännen maisemissa. Kukin tyylillään. Ja hyvä juttu, että tyylejä on joka lähtöön ja makuun.
-
Minäkin pidän Marcellosta. Miehen karu ja rosoinen tyyli sopi hyvin Esim: roistojen naamavärkkeihin. Enkä pidä miehen alku enkä keskivaiheen tuotoksia mitenkään suttuisina. Tietysti loppuvaiheessa ikä alkoi jo tehdä tepposia.
Sanotaan vielä sekin että kaikista eniten pidän Civitellin, Fontin, Cestarojen, ja Villan taiteesta. Mainittakoon vielä Letterin 16 vuoden takaiset tuotokset.
Saapas nähdä, millaista jälkeä Ticci on saanut aikaan hänen seuraavassa melkein 330 sivuisessa tarinassaan.
-
Ja parhaimmista suosikkipiirtäjästäni unohdin vielä mainita Ortizin, joka tietysti myös on rautaa, vaikka nyt piirtääkin tosi nopeasti ja joissakin kuvissa ehkä hieman hutaisten. Varmaan hälläkin jo ikä alkaa painamaan näissä hommissa.
-
Voisiko näitä kuvittajakeskusteluja siirtää vaikkapa tuonne paras Tex-piirtäjä osasto?
-
Pääsi yllättämään del vecchion ja Nizzin tarinan loppuosa. Alku vaikutti ehkä turhankin kliseiseltä, mutta jälkimmäisellä puoliskolla tuli käänne, jota en ollenkaan osannut odottaa. Oli myös hienoa, kun tarina eteni hetken aikaa rikollisen näkövinkkelistä. Hieno lopetus. Perun nyt myös puheitani siitä, etteikö del Vecchio olisi erityisen taitava piirtäjä. Kyllä hän on! Mielestäni suuri koitinkivi kuvittajille on se, kun joutuu piirtämään erityisen kauniin naisen. Se homma viimeistään erottaa jyvät akanoista. Postivaunutypykkä oli yksi tämän vuosituhannen Tex-seikkailujen hekumallisimmista ilmestyksistä. Sääli, kun hänen roolinsa jäi lopulta aika pieneksi.
-
Suurin osa Tex-piirtäjistä on osannut piirtää upeita naisia, suorastaan silmiä hiveleviä. Enpä ole uutta Texiä vielä lukenut, mutta täytyypä Del Vecchion taiteileman naisen olla sitten jotain vallan ainutlaatuista :P
Galep intoutui vanhoilla päivillään piirtämään niin hurjan näköisiä naisenkuvatuksia, että uskon kyllä Del Vecchion yltävän laadukkaampaan lopputulokseen. Mutta jos vertailukohteeksi pannaan vaikkapa Blascon naiset niin Del Vecchio jäänee jalkoihin. Myös vanha kunnon Fusco piirteli joskus hyvin seksikkään näköisiä typyköitä.
-
Del Vecchion piirroksesta olen Jannen kanssa samaa mieltä siinä, että nainen postivaunuissa oli kaunis; eri mieltä kuitenkin siten, että piirrosjälki kyllä hieman horjui loppua kohden mennessä, näkyy selvimmin Texin kasvoissa viimeisten parinkymmenen sivun aikana. Eipä silti että tuo olisi niin vakavaa ollut ja paljoakaan menoa haitannut. Kokonaisuudessaan Vecchion piirros on hyvää, ei minun makuuni huippua, mutta huomattavasti helpommin sulateltavaa ja Texiksi tunnistettavaa kuin moni muu - pidin enemmän kuin esim. Ortizista tai Fontista.
Kelpo tarina, miinuksena ehkä muutaman sivun mittainen episodi jossa kapteeni kelailee tekosiaan linnakkeessa.
-
Minä taasen ihmettelin tämä postivaunutypykän roolia koko tarinassa. Kivahan sitä oli katsoa, mutta ekalla keralla lukiessa tuli mieleen, että täytyiköhän vain saada pari sivua tarinaan täytettä ?!?
-
Kelpo huomio, mutta täytyy todeta että hyvää täytettä kumminkin saatiin. Parempaa kuin kapteenin pohdiskelut; ajatuskuplilla täytetty aukeama?
-
hyvää täytettä kumminkin saatiin. Parempaa kuin kapteenin pohdiskelut; ajatuskuplilla täytetty aukeama?
Heh, ehdottomasti samaa mieltä. Tuon kohdan olinkin ohittanut sen kummemin ihmettelemättä...
-
Minä luulin, että sillä typykällä olisi ollut isompi rooli, niin pieteetillä piirretty se oli. Ajattelin, että joku salamurhaaja tai naispuolinen etsivä tms. Mutta olipahan vaan postivaunutypykkä.
-
Uusin Tex-tarina Likaista rahaa lueskeltu lävitse. Ja todettava on, että se on vuoden heikoin tarina heti Saarretun kylän jälkeen. Tökeröä ja ennalta-arvattavaa menoa alusta loppuun, eikä muutama parempi kohtaus (Sandy Wellin kahakka ja postivaunun matkustajien keskustelu) onnistunut pelastamaan paljoakaan. Tätä tarinaa voisi myös suositella joidenkin luovan kirjoittamisen kursseille varoittavaksi esimerkiksi harvinaisen puisevasta dialogista. Kapteeni Pattonin yksinpuhelut voi nimetä jo nyt klassikoksi. Pattonin kohtalo oli sekin kiintoisa. Kuka mahtaa muistaa enää, miten kävi konnan tarinan Moctezuma! lopussa? Nizzillä on ainakin itseironiaa. Viimeisen sivun sotilaspartion saapuminen näyttämölle kruunasi vielä tämän tarinan. Juuri sopivasti.
Del Vecchio oli hyvä. Hän tuntui viihtyvän paremmin karuilla aavikoilla kuin sisätiloissa. Taistelukohtauksissa oli tarvittavaa särmää ja säpinää. Sen verran hyvä maku Del Vecchiosta jäi suuhun, että hänen tulevia tarinoitaan voi jäädä odottelemaan kieli poskella.
-
Ei tarinassa ollut mitään vikaa. Paljon parempi kuin Bosellin vakiokama takautumineen ja väkisin tuputettuine irkkupas***neen.
-
Minun mielestäni "Likaista rahaa" ei ollut vuoden huonoin Tex, vaan luettavaa keskikastia. Itse pidin mm. postivaunukeskustelusta, jossa sivuhenkilöt juttelivat niitä näitä. Sellaista on texissä harvoin. Del Vecchion jäljestä en löytänyt mitään moitittavaa. Ei kovin persoonallista, mutta kaikin puolin siistiä työtä. Tuli mieleen useitakin piirtäjiä.
En nyt äkkipäätä muista oliko seuraavana vuorossa Repettoa, mutta ainakin lähikuukausina kai häneltä oli tulossa jotain. Piirtäjien ehdotonta eliittiä!
-
Kuten Dakota: keskiverto tarina lienee "tarkka" määritys.
Sen verran on pakko kommentoida että kun Pason mielestä takautumien käyttö on negatiivista, niin eikö juuri kapteeni Pattonin yksinpuhelu ole takautumaa?
-
Pattonin takautuma oli lyhyt pätkä, lisäksi se kuvasi vain juuri äsken tapahtunutta asiaa kun taas Bosellilla takautuma vie helposti kymmeniä prosentteja tarinasta ja voi viedä vuosikymmenten taakse. Ei hyvä.
-
Parhaimmillaan takautumat ovat koko tarinan suola. Niitä suorastaan odottaa päästäkseen näkemään miten menneisyys raottaa paljastavia verhojaan.
Viime vuoden viimeinen tarina "Kapinallinen" koostui suureksi osaksi takautumista ja säilytti mielenkiintoisen otteensa loppuun asti. Puikoissa heilui Venturi ja itse kertomushan oli Nizziltä. Yksikään tämän vuoden Texeistä ei ole yltänyt kapinallisen tasolle.
-
Takautumat ovat tehokeino siinä missä sivuhenkilöjen nostaminen pääosaan. Ne menettävät tehonsa, jos niitä viljelee liikaa. Boselli viljelee! Kyllä niitä takautumia päähenkilöiden nostamista tarinan keskipisteeseen on Nizzilläkin, mutta hän käyttää näitä tehokeinoja erittäin maltillisesti.
-
Pitää kyllä sanoa että yhtään huonoa tarinaa ei tänä vuonna tullut. Pidin myös tarinasta Likaista rahaa enkä voi mitenkään sanoa sitä vuoden heikoimmaksi tarinaksi.Odotan innolla myös seuraavaa Bosellin tarinaa ja pitkää Ticcin tarinaa sekä Cestaroitten kynäilemää juttua. Ensivuodesta myös mahtava Tex vuosi. Tämä Tex Willer aika on varmaan parasta mitä koko 2000 luvulla on koskaan nähty.
Tällä sarjalla on valoisa tulevaisuus.
-
Hermanin kanssa olen täysin samaa mieltä. Poikkeuksellisen loistava Tex-vuosi!
-
Olipahan hieno ruutu tämä intiaanit hyökkää ja me ollaan kuopan pohjalla...
...mutta oi miksi, oi miksi, jälleen kerran here comes the cavalry. Taisi olla jo toka kerta tänä vuonna, kun ratsuväki reima laukkaa viime hetkellä hätiin.
-
Mutta nyt sitä ratsuväkeä tiedettiin sentään odottaa. Pahimmissa Nizzin tarinoissa ratsuväki ilmestyy joskus kuin tyhjästä. Ja tiedän, että se kuuluu Villin lännen perinteeseen, että ratsuväki tulee viime tipassa hätiin. Mutta eräs LL on saanut homman näyttämään muussa kuin parodiassa pelkältä latteudelta, jos sitä ei perustella millään. Mutta nyt onneksi perusteltiin...
-
Olipahan hieno ruutu tämä intiaanit hyökkää ja me ollaan kuopan pohjalla...
...mutta oi miksi, oi miksi, jälleen kerran here comes the cavalry. Taisi olla jo toka kerta tänä vuonna, kun ratsuväki reima laukkaa viime hetkellä hätiin.
Kyseinen Lurkerin laittama kuva ja muutamat muutkin taisteluun liittyneet piirrokset osoittivat kiistattomasti Del Vecchion kyvyt. Taistelukohtaus erosi edukseen monen muun piirtäjän vastaavista. En osaa sanoa, mistä ero Del Vecchion hyväksi tulee, mutta jotain muista erottuvaa siinä oli.
Hyviä suorituksia nähtiin tänä vuonna muiltakin uusilta Tex-piirtäjiltä. Andreussi ja Milano tekivät laadukasta jälkeä. Rossista on vaikea sanoa varmaa mielipidettä, kun hän teki työnsä enemmänkin Civitellin apurina. Mutta ensi vuonna Rossi pääsee näyttämään taitonsa ihan ilman apuvoimia, ellen aivan väärin muista.
-
Jipii! Tänään sai postilaatikosta kaivaa uusimman Texin, jossa on sellaista matskua mitä ensi kertaa lueskelin pienenä poikana runsas 40 vuotta takaperin. Tässä on mukana monta sellaista liuskaa jotka olivat niitä ensimmäisiä mitä olen kädessäni pidellyt (kaikki edelleen tallella!). Galepia parhaimmillaan, jokohan Pasokin suotuisi lukemaan Galepin piirtämää Tex-seikkailua? Ja kiinnostavaa lukea miten Nyman on onnistunut käännöksessä; ainakin alkusivut joita selailin vaikuttivat hyviltä.
-
Nyman on pistänyt käännöksessä todellisen hurlumhei-vaihteen päälle. En alkanut vertailla, mutta pakko on olla ainakin osittain ns. vapaata suomennosta. Yleensä vapaa suomennos toimii. Niin nytkin! Tarkka suomennos Bonellin pitkistä litanioista olisi ollut väkisinkin kankeahkoa. Ei tullut myöskään ylilyöntejä. Tarina ja suomennos iski ihan kybällä. Vaan olipahan Tigerillä pitkä tukka!
-
Uusinta (ja tämän vuoden viimoista) Willeriä luin, ja saman huomion tein kuin Janne, että käännös oli tavallista parempaa, ja rennompaa, juuri tuon Nymanin "hurlumhei"-vaihteen ansiosta (Heti ekalla sivulla "homekorva"). Asko vois varmaan laittaa terveisiä, että "jatka vaan samaa rataa." Itse tarinahan oli sitä perus Galepia, ja ihan mukava oli pitkästä aikaa lukea klassikkoa (eikös siitä Maxista jo tovi hurahtanut?).
Ensi vuonna sitten jälleen Texi pieksää pahiksia ympäri Amerikkaa, mutta jos nyt vielä analysoidaan hieman kulunutta vuotta. Ei voi sanoa muuta kuin, että olen todella tyytyväinen, ja erittäin hyvä Tex-sato saatiin. Tästäpä on hyvä jatkaa.
-
Editoren 'ennakkomaistiaissivu' on uudistunut. Nyt siellä on kustakin tarinasta pari näytesivua:
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/componi_sbeweb1?ID_giornale=42&pers=TEX
Rossin taide muuten näyttää ÄLYTTÖMÄN HYVÄLTÄ! Rossin tarina on suomeksi Verta paratiisissa.
-
Etpä Janne ihan turhia kehuskellut. Rossi vaikuttaa aivan hemmetin hyvältä. Veljeily Civitellin kanssa ei ole mennyt hukkaan. Onhan Rossilla jo pitkä kokemus takanaan, mutta se ei yksin takaa näin mahtavaa jälkeä. Suurin osa piirtäjistä ei pysty luomaan tunnelmaa, joka välittyy näistä Rossin piirroksista.
Täysi kymppi!
-
Uusi Tex tuli taas uskollisesti postilaatikkoon virallista ilmestymispäivää edellisenä päivänä. Mutta voi, tätä ei kääntäjän olisi pitänyt tehdä! Olen jo ehtinyt kehua Nymanin reipasta tyyliä, ja olen muutenkin siihen edelleen tyytyväinen paitsi en tähän: "Maja virran rannalla" (20/1961) on nyt käännetty "Mökki joen rannalla"! Minusta tuo kuuskytluvun käännös oli niiiiin runollinen ja jännittävä, kun taas tuo uusi on latistava, vähän sama olisi ollut "Tönö ojan penkalla" tai "Hökkeli avoviemärin vieressä".
-
Nyt, kun vuosi 2008 on jo pitkällä, niin onkin hyvä miettiä millaisia tarinoita julkaistaan Italiassa ensi vuonna. Tässä hiukan alustavaa listausta:
579-580 Boselli & Font (tai sitten Cestarojen tarina ellei se ole ilmestynyt jo aiemmin)
581-582 Boselli & Piccinelli
583 Nizzi & Sommer + ?
584-585 Manfredi & Civitelli
586-587 Faraci & Bruzzo
589 Ruju & Garcia Seijas
590-591 Nizzi & Venturi
Almanacco del West 2009: Boselli & Torricelli
Suuralbumi nro 23: Nolitta/Boselli & Suarez.
Maxi Tex nro 13: Segura & Ortiz
Näillä me siis menemme todennäköisesti pitkälle vuoden 2010 puolelle. Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa. Esim. tuo Cestarojen tarina, jota uumoiltiin alunperin tulevan jo ihan lähiaikoina, voi hyvinkin ilmestyä vasta tuolloin, koska se ei ole vieläkään valmis. Fontin tarina kuulemma on ja Font väsää jo seuraavaa tarinaa Bosellin tekstiin pohjautuen. Sommerilta kesken jääneelle tarinalle ei ole ilmeisesti vielä valittu viimeistelijää, mutta kyse ei ole pitkästä pätkästä, joten aika äkkiä homma varmaan saadaan kasaan. Mutta saattaa olla, että Almanaccossa julkaistavaksi aiottu Torricellin tarina sittenkin saadaan perussarjassa Sommerin jutun tilalla. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, niin Villan tarina ei ole edennyt ainakaan merkittävällä tavalla. Miehellä on muita kiireitä. Venturin tarina on muuten uusin Musta Tiikeri -seikkailu.
-
Torricellista on muistaakseni ollutkin jo puhetta ja kuvaakin näytillä; ja niin hyvältä näyttävää että soisi Torricellin piirtävän enemmänkin. Mutta tuo Piccinellistä en muista kuulleeni, onko hänen kädenjäljestään mitään havaintoa?
-
En muista, onko Piccinelliltä ollut Tex-näytettä aiemmin. Tässä nyt jonkinlainen olisi:
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2042671.jpg)
Tulee vähän Ticci tai Sommer mieleen. Tai Ambrosini. Ei kuvasta voi päätellä paljoakaan. En hurjan innoissani ole.
-
Tex 2/08 (Meksikon retkikunta) putkahti juuri. Kirjoittanut Boselli, piirtänyt Dante Spada. Uusi tuttavuus.
-
Pizzinellistä arvio täältäpäin;
Ensimmäinen ruutu taustaa, kasvoja, stetsonia ja kokonaisuutta myöten silkkaa Fuscoa. Toisessa kuvassa Montista hiukan rosoisempi versio naamasta, kroppa ja rotsi on Venturin tai Repeton käsialaa rosoisuudeltaan, ehkä Ticciäkin, jonka on joku muu tussannut. Toisessa kuvassa Pizzionella liittyy Villan, veljesten yms. sarjaan isoine stetsoneineen.
Tex on Texin näköinen, siitä plussaa.
-
Tex 2/08 (Meksikon retkikunta) putkahti juuri. Kirjoittanut Boselli, piirtänyt Dante Spada. Uusi tuttavuus.
Niinpäs putkahti. Spadan tyyli tuo pahasti mieleen Dison. Onneksi ei sentään ihan yhtä leukava ole tyyli. Ei mene minun piirtäjien top 10:een.
-
Ei Spada minustakaan huippupiirtäjien joukkoon sijoitu, ja kuten Janne totesi, niin yhtäläisyyksiä Disoon on kyllä nähtävissä. Mutta positiivisesti: Tex näyttää kuitenkin Texiltä, eikä piirros ole missään mielessä vastenmielistä eikä kömpelöä; eli ei Spadasta mitään inhokkiakaan saa. Kelpaa hyvinkin minulle.
-
Eipä siitä minunkaan inhokkiani tullut. Onnkeksi. Mutta niin kova taso Texin piirtäjillä nykyään on, että aika hännille omassa arvoasteikossani tuo Spada meni. Diso on siellä pahnan pohjimmaisena ylhäisessä yksinäisyydessään. Silti häntäkin pystyy lukea.
Niin, Bosellin tarina vaikuttaa todella lupaavalta ja jännittävältä. Ihan loppuun asti en eilen sen kanssa ehtinyt, mutta mukavasti kutkuttaa. Pitkästä aikaa on mukana koko kvartetti. Lisäksi Bosellin lähes täydellinen kliseettömyys miellyttää. Luin juuri -96 julkaistun Tulacin, ja sitäkin leimasi sama tuoreus ja vetreys. Monta kertaa olen Bosellia moittinutkin (ja ihan syystä!), mutta kyllä hän parhaimmillaan on todella HYVÄ!
-
Siinä kansi Ticcin tulevaan tarinaan. Komealta näyttää. Vaan miksi Editoren virallisilla sivuilla kirjoittajaksi on mainittu vain Boselli! Herra on nimittäin itse kertonut kirjoittaneensa sitä yhteistyössä Nolittan kanssa. On se kumma, kun ei saada täydellisiä tekijätietoja edes näistä uusimmista julkaisuista.
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/tex0569.jpg)
-
En muista, onko Piccinelliltä ollut Tex-näytettä aiemmin. Tässä nyt jonkinlainen olisi:
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2042671.jpg)
Tulee vähän Ticci tai Sommer mieleen. Tai Ambrosini. Ei kuvasta voi päätellä paljoakaan. En hurjan innoissani ole.
Minusta tuo on ihan hienoa jälkeä. Ainakin viiva on ohutta. Fusco ja Monti tulee mieleen.
Ei Spada minustakaan huippupiirtäjien joukkoon sijoitu, ja kuten Janne totesi, niin yhtäläisyyksiä Disoon on kyllä nähtävissä. Mutta positiivisesti: Tex näyttää kuitenkin Texiltä, eikä piirros ole missään mielessä vastenmielistä eikä kömpelöä; eli ei Spadasta mitään inhokkiakaan saa. Kelpaa hyvinkin minulle.
Minusta Disossa ja Spadassa nyt ei järin paljon ole samaa. Spadan piirros on huolellista, tunnelmallista ja yksityiskohtaista. Satakertaa mielummin luen Spadaa kuin Disoa. Ainuita miinuksia tuli kasvojen symmetrisyydestä, ja muutamissa kuvissa perspektiivit eivät olleet aivan kohdallaan. Ei siis top 10, mutta ei huonokaan. Parempi kuin esim. Milano.
-
Bosellilta taas pahuksen mielenkiintoisen tuntuinen tarina menossa, ja Spadan tyyli mielestäni pieksee kyllä Dison ja Milanon varsin kepeästi, vaikkei ukko mihinkään huippupiirtäjien joukkoon kuulukaan. Spada on OK! Tunnelmaa kyllä löytyy.
-
Oma arvioni Tex Willeristä 2/2008
Kansi: Claudio Villan piirtämä kansi on todella jylhä ja mahtipontinen. Iso Plussa taustalla olevasta kartasta.
Käsikirjoitus: Bosellin käsikirjoitus sai ainakin minut odottamaan jatkoa.
Piirrokset: Spadan piirrosjälki on mielestäni mukavan rentoa. Ei valittamista.
Yhteenveto: Kelpo lehti kaikenkaikkiaan. Päätin ruveta ostamaan Tex Willeriä, tai sitten tilata, jossei aina jaksa kaupasta hakea. Tähän mennessä on tullut vain satunnaisesti luettua Tex Willer - lehteä, tosin suuralbumeita olen lukenut hiukan enemmän.
-
Kestotilauksella saa aina vuodessa pari ilmaista numeroa verrattuna irtonumeron ostamiseen ja plussaa on sekin että postilaatikkoon se on yleensä tullut päivää ennen kuin kauppoihin.
Mukavaa että joku muukin arvostaa Texin kansia; minusta ne ovat erottamaton osa koko pakettia ja erityisesti Villan kansitaide on aivan mahtavaa. Pason taannoinen ehdotus siitä, että kannet voisivat olla vaikka mustat pelkällä otsikolla ja numeroinnilla kuulostaa aika karsealta.
Mr Font tuossa vähän aiemmin esitti ettei näe yhtäläisyyttä Dison ja Spadan välillä; itselläni se tuli mieleen Jannen siitä mainitessa ja kyllä ainakin minun silmääni nimenomaan Texin ja kumppaneiden kasvoissa on näiden piirtäjien välillä hyvin paljon samaa.
-
Minusta tuo on ihan hienoa jälkeä. Ainakin viiva on ohutta. Fusco ja Monti tulee mieleen.
Kun nyt Mr Fontin vinkkaamana noita Piccinellin kuvia katsoo, niin oikeanpuoleista kyllä voisi ihan erehtyä pitämään Montin piirtämänä. Aivan ok . Jos taas Fuscoa etsin, niin vasemmanpuoleisessa kuvassa Texin "nyrjähtänyt" asento tuo Fuscon mieleen. Onkohan satula kuitenkin liian kova päänalus taivasalla nukkuessa vai miksi Tex näyttää siltä kuin pää ei oikein kunnolla kääntyisi? Kiitos monien Kvaakin Tex-keskustelijoiden ohjauksen, olen alkanut huomattavasti enemmän sietää Fuscoa; silti vieläkin minun silmääni pistää Fuscon piirroksissa ihmisten kehon (oudot) asennot, eritoten jalat jotka näyttävät välillä taipuvan polven kohdalta taaksepäin kuin linnuilla ikään.
-
Vähän makustelua tulevasta. Ensin Civitelliä väreissä:
(http://img132.imageshack.us/img132/152/civitellitextav8bm0.jpg)
Vähän jäykkää. Hahmot eivät vaikuta eläviltä. Taas tuli mieleen, miksi olen joskus vieroksunut Civin tyyliä. Mutta katsokaa noita Lilythin silmiä! Vihreät, kuten pappa Bonelli jo aikoinaan kuvaili. Voidaankin taas aloittaa spekulaatiot Lilythin äidistä. Huomatkaa myös Texin paidan väri: huomattavasti hillitympi kuin repubblicoissa.
Sitten Ticcin Buffalo sotilaat:
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/texeroi2_g.jpg)
Kun parin viime tarinan jälkeen lakkasin odottamasta Ticciltä ihmeitä, niin ainakin tämä sivu on miellyttävä yllätys. Mahtavaa tunnelmaa ja energiaa!
-
Eikö Civitellin piirros ole aina vähän "teknistä", elävyys ei ole parhaita ominaisuuksia Civillä, näin minä ainakin koen. Väritys, kuten Janne on aiemminkin jo todennut, ei noissa repubblica-julkaisuissa voi edes teoriassa kovin huikeaksi muodostua kun kerran jälkeenpäin väritetään (viikkotahdilla!); siitä huolimatta se niissä on pääsääntöisesti suht kohtuullista. Mikähän tämä julkaisu mahtaa olla?
Aika mahtavaa Ticciä vanhoilla päivillä!
-
Woah! Helppo yhtyä Jansan ja Hannun kehuihin, Ticci näyttää tosi hyvältä. Tunnelmaa ja tyyliä on rutkasti tuossa sateisessa näytesivussa. Sadetta ei ole ylipäätään kovin helppo piirtää niin että se näyttää hyvältä, mutta täytyy todeta, että maestro Ticci on siinä onnistunut. Kieli märkänä poskella roikkuen jään odottamaan puhvelisotilaita laukkaaviksi Suomen lehtipisteisiin ja uskollisten tilaajien itellalaatikkoihin.
Civitellin tarinan väritys näyttää varsin onnistuneelta tuon yhden sivun perusteella. Kivan pehmeät ja lunnolliset värit. Onhan Civin piirros jäykkää, mutta värit tuntuvat sopivan hänen selkeään ja huolelliseen tyyliinsä. Ei mitään valittamista.
-
Mikähän tämä julkaisu mahtaa olla?
Italian juhla-tex 575, joka siis julkaistaan väreissä. Ja Suomessa se saadaan loppuvuodesta erikoisjulkaisuna, jos menee suunnitelmien mukaan.
-
O-lala! Miten herkullista. Parasta Ticciä pitkään aikaan. Todella mahtavan näköistä. Innolla odotan baffalousoldierssseja.
Ja sitten Civistä:
Parhaiten väritettyä Texiä mitä olen koskaan nähnyt. Jotenkin niin pehmeää, ja värit eivät pistä silmiin. Texin paitakin on paljon hillitympi. Tuollaista kun saisi :P :P.
-
Tasapainoinen lopetus Boselli/Spada -tarinassa. Tosin pääroistot putkahtivat kehiin liian myöhään, jotta heidän kohtalonsa olisi alkanut kunnolla kiinnostaa. Spadan tyyli alkoi viehättää entistä enemmän. Mainio aloitus Tex-vuosikerralle.
Spada on loihtinut erikoisen hattunauhan Texille :-\
-
Ja sitten Civistä:
Parhaiten väritettyä Texiä mitä olen koskaan nähnyt. Jotenkin niin pehmeää, ja värit eivät pistä silmiin.
Ja ääni sulla on kuitenkin vielä toisessa ketjussa mv- Texillä?
Texin paitakin on paljon hillitympi. Tuollaista kun saisi :P :P.
Miksi haluaisit saada Texin paitaa?
-
Wade laittoi vähän ilkeillen Mr. Fontille; mutta muistan kyllä joskus pienenä poikana kovastikin haikailleeni Texin paidan ja ennenkaikkea saappaiden perään; tollaiset kun saisi!
Ja väreistä vielä: onhan se ihan eri asia jos tehdään alunperinkin värillistä julkaisua kuin että väritetään vanhaa mustavalkokamaa. Mutta ei kai tämänkään suhteen tarvitse olla ehdotonta joko/tai mielipidettä; joskus tuo jälkeenpäin värittäminen voi tuottaa ihan miellyttävää jälkeä (niin kuin ainakin omasta mielestäni suurimmassa osassa näkemistäni varhaisWillereistä).
-
Huipulta on helppo pudota - ja kovaa. Bosellin edellinen tarina, Surma sumussa, oli mestarillinen, selkeästi viime vuoden paras tarina ja aivan kärkiporukassa myös koko vuosituhannen top-tarinoissa tähän asti, mutta nyt Boselli työnsi päänsä Meksikon retkikuntansa kanssa aivan pöheikköön. Käsissä oli harvinaisen tylsää luettavaa kahden lehden verran. Jos ei olisi käsikirjoittajaa ollut tiedossa, olisin pistänyt hevoseni palanutta tulitikkua vastaan likoon, että teksti oli Nizzin kynästä. Mutta ei. Bosellia se oli; ei siinä auttanut vaikka olisi hieronut silmänsä puhki. Dialogia oli paljon, mutta vähän puhuttiin asiaa. Ja mistä syntyy jännitys, kun Tex ja kumppanit pääsevät aina todella helpolla roistojen kynsistä ja ansoista? Loppu oli suoranainen antikliimaksi, kun kaikki konnat vangittiin vain vuoronperään eikä mitään ylläreitä saati dramatiikkaa ollut jaksettu sinne kehittää. Hengetön tarina, valitettavasti. Ainakin minä odotin Bosellilta paljon parempaa.
Ei voi Tex-debytantti Dante Spadaa ylistää yhtään sen enempää. Vaisu ja persoonaton piirtäjä, jolla on pahimmat ongelmat yllättäen hattujen kanssa. Ne olivat häiritsevästi koko ajan jotenkin ihmeellisesti vinksallaan ja liian isoja. En pitänyt liioin siitä Texin hatun koristeellisesta versiosta. Missä on Sergio Bonellin sensuurikomissio silloin, kun sitä todella tarvittaisiin? Kasvot olivat usein liian kulmikkaita ja elottomia. Tämä yaqui Islero muistutti aivan Frankensteinia. Spada painuu piirtäjien käänteisen paremmuusjärjestyksen top-kymppiini, ilman muuta.
Tästä esityksestä ei voi Tex-vuosi kuin parantua.
-
Miksi haluaisit saada Texin paitaa?
:D Reps
Wade laittoi vähän ilkeillen Mr. Fontille
Ei suinkaan. Tää on vaan tätä kavereiden välistä naljailua.
"Kerro pojille Texin sisällöntuottajalta (jos sanoo heille mitään), että hyvin oli tehty"
-
Wade laittoi vähän ilkeillen Mr. Fontille; mutta muistan kyllä joskus pienenä poikana kovastikin haikailleeni Texin paidan ja ennenkaikkea saappaiden perään; tollaiset kun saisi!
Minä sainkin joskus kymmenen vuotta sitten joululahjaksi. Faija etsi jostakin tyylikkäät bootsitkin. Kaikki Texin kamat oli (on kaapin perällä jossain vieläkin), mustaa huivia ei vain saanut Texin tyyliin pysymään aina ylhäällä. Ja sitten metsässä jahdatessani muistaakseni Mefistoa, astuin koirankakkaan. Vähän aikaa jäähdytin leikkejäni, kun en voinut enää Texin tavoin kävellä kotiini (Hotelliin) kengät jalaksi. Parhaita leikkejä. Broidi oli Carson.
-
En kyllä olisi Cheyennen tavoin ihan yhtä jyrkällä kannalla uusimman willerin suhteen. Varsinkin tarinan ensimmäinen osa oli mainio, ja odotin jatkoa erittäin innostuneesti. Olihan siinä tiettyä laimeutta juuri noiden pääroistojen suhteen ja heidän myöhäisen mukaanoton suhteen. Että piti olla vieläpä roistokolmikko, kun ainoastaan sille ketale-kapparille saatiin luotua mielenkiintoinen persoonallisuus. Oltaisiinpa vain keskitytty häneen, niin olisi saatu jämäkämpi loppu.
Mutta ei missään tapauksessa mikään rimanalitus, vaan pienistä puutteistaan huolimatta vuodelle oikein kelvollinen aloitus. Plussaa Bosellille siitä, että ei ollut takautumia ja Tex oli päähenkilö. Tässä sitä nähtiin, että ilman näitä päälleliimattuja 'erikoistehosteita' Bosellikaan ei pysty keksimään western-genreä uudelleen.
Spadaan en sanoisi persoonattomaksi. Dison tyylin jäljittelijänä, onneksi oppimestariaan selkästi parempana, hän on omassa kastissaan. Ticcin matkijoita sen sijaan riittää ja alkaa olla vaara, että kaikki uudet piirtäjät alkavat muistuttaa toisiaan. Mutta Islero tosiaankin ehkä muistutti enemmän apinaa kuin ihmistä :-\
-
Missäs numeroissa tämä Tusconin "rinki" -juttu on nähty?
-
8/1979 etiäpäin. Letterin Rauha vaarassa. Samaisen renkaan Tex tuhoaa toistamiseen eräässä Nizzin kirjoittamassa tarinassa. Ehkäpä Nizzi ei tiennyt, että G. L. Bonelli oli jo kertonut samaisesta herrasmiesten kerhosta, mikä on siis ollut oikeasti olemassa.
-
Uusimmassassa willerissä oli Nizzi mielestäni onnistunut kerrassaan mainiosti. Tarina ei olisi oikeastaan vauhdikkaammin voinut alkaa. Ja sitten kun vielä löytyi konfederaatin vartiomies kummittelemasta, niin tuoretta näkökulmaa tuli kerrassaan. Etelän sotilaan tarinan taustalla ovat varmaankin vuosien takaiset uutiset japanilaisista toisen maailmasodan aikaisista sotilaista, joita on hylättyinä löytynyt erinäisiltä saarilta. Muistaakseni jotkut näistä halusivat itseltään Japanin keisarilta vakuutuksen siitä, että sota on tosiaan ohi. Japanilaisiin verrattuna etelän solttu otti uutisen vastaan melkoisen tyynesti ;). Lisäpointseja Nizzille siitä, että apasseista ei tällä kertaa hankkiuduttu liian helposti eroon.
Repetton taidetta ei voi kyllin ylistää. Se oli kerrassaan mahtavaa pimeässä, sateessa ja vuorilla. Varsinkin kävelyretki kapealla vuoripolulla sai aikaan lievää huimausta!
-
Edellisen Willerin loppuosa Meksikon retkikunnasta jäi meikäläiseltä kommentoimatta.
Ei vastannut täysin odotuksia mielenkiintoisen ykkösosan jälkeen. Mutten pidä tarinaa kokonaisuudeltaan mitenkään huonona. Spadan piirros oli OK ja se hattunauha varsin siisti koristus texin stetsonissa. Hieman tylsempi loppuosa mitä odotin mutta niinkuin Jannekin sanoi, Tex oli sentään pääosassa, takautumia ei ollut sekä koko kvartetti oli mukana. Pääpahis jäi tosiaan melko pinnalliseksi, mutta uskon silti Boselliin käsikirjoittajana. Häneltä tullaan saamaan vielä paaaljon huipputarinoita jatkossa.
Seuraava odotuksia täynnä oleva pitkä seikkailu onkin Puhvelisotilaat. Ticci jaksaa yhä.
Myös uusin Tex alkupuolisko Vartiomies luettu ja sanonpa suoraan että koukuttava tarina. Myös Repetton hieno jälki jopa hivelee silmiä. Vartiomiehen ilmestyminen luolassa oli hyvä ja mieleenpainuva ja toi mieleen muutaman vanhan Tex tarinan 90-luvun alusta, joissa oli mielestäni vähän samaa henkeä.
-
Uusin oli kyllä hieno, mutta en minä pahemmin moiti edellistäkään. Takautumista ja irlantilaisten pakkosyötöstä vapaata Bosellia on mukava lukea ja Spadan nostan heti parhaaseen A-ryhmään.
-
Kyllä veti Repetto kaikki pisteet kotiin. Piirrosjälki oli juuri sitä mitä häneltä uskalsi odottaa. Mahtava tunnelma sateisissa vuoristomaisemissa. Repetton apachit ovat myös aina ilo silmälle.
Pikku huomautus: Sivulla 101 Tex sanoi törmänneensä päänahkoja himonneisiin apacheihin. Väärä suomennos tai alkuperäisessä tekstissä esiintynyt virhe, sillä apachit pelkäsivät surmattuihin koskemista, eivätkä ottaneet päänahkoja, elleivät sitten nylkeneet vihollisiaan elävinä. Eräs heidän johtajistaan, maineikas Victorio, silpoi kyllä joitakin mustia armeijan miehiä, jotka tunnettiin nimellä Buffalo Soldiers. Olikohan jonkinlaista rasismia?
-
Ei ihan samalle huipputasolle yltänyt Repetto/Nizzin tarina toinen puolisko. Mutta kauas ei jääty! Pari pientä latteutta, mahdottomat selviytymiset kahdesta väijytyksestä sekä aseella uhaten saatu tunnustus, hiukan laskevat kokonaisarvosanaa. Mutta toisaalta vauhti oli niin hurja, että latteudet eivät juuri haitanneet. Todellakin tarina minun makuuni. Kaiken kruununa on Repetton taide, mahtavasti mies pystyy välittämää syvän etelän uhkaavan tunnelman. Lisäksi kaupunkinäkymät ovat henkeäsalpaavat.
Aika yllättäävää, että Tex vielä nykypäivänä käyttää sanaa "nekru". Luulin, että se sana olisi jäänyt 80-luvun julkaisuihin. Renneä en soimaa, todennäköisesti alkukielisessä julkaisussa lukee negro.
-
Ihan alkuun: Repetto oli huikea uusimmassa tarinassa Vartiomies. Mies on 79-vuotias ja piirtää yhä aivan mielettömällä tasolla, kuin nuoruuden päivinään. Ei voi kuin ihailla. Kuten uusinkin tarina osoitti, Repetto viihtyy kuvittajana mainiosti niin karuissa vuoristomaisemissa, rehevissä metsissä kuin suurkaupungissakin. Toivotan pitkää ikää señor Repettolle.
Nizzin tarinassa oli paljon hyvää. Aloitus oli kerrankin räväkkä, tarinaan päästiin suoraan lennosta eikä parinkymmenen sivun lämmittelyjen kautta. Apacheista siirryttiin sitten kuin huomaamatta John Rickfieldin erikoislaatuisen tarinan kimppuun. Se alkoi kiinnostavasti, mutta muuttui aavistuksen liian raskassoutuiseksi turinoinniksi ja ennen kaikkea lopulta yllätyksettömäksi juonikuvioksi. John Rickfieldin rooli kuihtui loppua kohden, mikä oli sääli.
Loppuun Nizzi olikin sitten viritellyt pienen sisällissodan. Kuten Jansa totesi, epäuskottavaksi meni paikoin. Ja muutenkin vähän turhan suoraviivaisesti ratkottiin taas kaikki kiemurat, joita oltiin sentään kymmenien sivujen keskusteluilla aikaisemmin pohjustettu. Perusmätöllä Tex ja Carson hoitivat homman kotiin, ja häpi end. Kokonaisuutena tarinasta jäi kuitenkin plus-merkkinen maku suuhun, pitkälti juuri Repetton taiteen ansiosta.
-
Olihan aika monipolvinen tarina, juonenkäänteet olisivat tarjonneet/vaatineet ehkä vielä yhden lehden verran lisää tilaa niin loppua olisi voinut rakentaa vähän eri tavoin. Mukaansatempaava juttu joka tapauksessa. Ja edellisiä kirjoittajia myötäillen: Repetton taide on kyllä aivan huimaa! ja ennenkaikkea, tämän tunnistaa Texiksi; kaikessa on ripaus alkupään mestareita (Galep, Ticci ja Letteri). Huolestuttavaa on jos tosiaan Repetto on jo noinkin varttunut; mitenkä monta teosta vielä saadaan nautittavaksi. Toivotaan miehelle pitkää ikää.
-
Aika yllättäävää, että Tex vielä nykypäivänä käyttää sanaa "nekru". Luulin, että se sana olisi jäänyt 80-luvun julkaisuihin.
Eiköhän se kuvaa 1800 -lukua aika hyvin ja oikein - kontekstissaan pitää hyväksyä, mutta nyt jo poistettu pasoleatin möläys kuvaa ainoastaan hölmöyttä.
Timo
-
Ei tuo ajankuvaan suhteutettuna mitenkään silmiinpistävä sana ole, pikemminkin aika lievä, uskoisin. Silmiinpistäväksi sen tekee, että en ole vuosiin huomannut 'nekrua' tai 'neekeriä' käytetyn Texin sivuilla ainakaan ns. hyvien toimesta.
-
Nikupaavola haluaa olla uskollinen vanhalla länkkärityylille, vaikka välillä tuleekin käyttäneeksi turhankin nykyaikaisia sanoja.
Miguel Repetton kyky kuvata erilaisia maisemia on uskomaton. Hän tuntuu olevan kuin kotanaan missä tahansa miljöössä. Ikävää Vartiomiehessä/Sotilaan paluussa oli se, että tarina oli mahdutettava kahteen osaan. Nyt loppu meni pakostakin hätiköidyksi, kun sivumäärä alkoi vähetä huolestuttavasti.
Kuten Hannu sanoi: Yhden lehden verran olisi pitänyt antaa tälle jutulle lisätilaa ja rakennella loppua vähän eri tavoin. Mutta hyvä tämäkin. Ja kunnianosoitus sinne minne se kuuluu: Repettoa ei todellakaan ikä paina, vaikka mittarissa onkin kovat lukemat!
-
Eipä paina ikä Repettoa, ei. Eivät näy vuodet juurikaan myöskään Ortizin harteilla. Ticcilläkin tuntuu olevan taas vahva vaihe menossa. Kymmenen vuotta ja voi olla, että kukaan kolmikosta ei enää piirrä. Mitäs sitten? Onhan meillä Villa ja Cestarot, mutta niin hitaita, että ei heistä juurikaan iloa ole. Ainut hiukan nuoremmista piirtäjistä, joka on varauksettomasti sekä hyvä että nopea, on Font. Ehkä Civitellikin tähän lasketaan. Uutta supertähteä Tex-talliin kaivattaisiin.
-
Font: "Punaiset sudet", "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" ja "Colorado Belle". Mahtavaa!
Civitelli: Kaikki kuvitukset hyviä, mutta oma henkilökohtainen suosikki jostain 90-luvun puolivälistä eli "Tehtävä Bostonissa". Molemmilta hepuilta voi odottaa vielä pitkään hyvää jälkeä. Lupaavalta vaikutti se yksi nuorempi piirtäjä, jolta ei ainakaan Suomessa ole ilmestynyt vielä mitään, mutta jonka Tex muistutti tämän foorumin näytekuvissa hämmästyttävästi Galepin alkuperäistä Texiä. Ei kyllä tule taiteilijan nimi mieleen.
-
Lupaavalta vaikutti se yksi nuorempi piirtäjä, jolta ei ainakaan Suomessa ole ilmestynyt vielä mitään, mutta jonka Tex muistutti tämän foorumin näytekuvissa hämmästyttävästi Galepin alkuperäistä Texiä. Ei kyllä tule taiteilijan nimi mieleen.
Torricelli. Hidas hänkin! On onneksi saanut pestin Texin vakiopiirtäjäksi.
-
Font: "Punaiset sudet", "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" ja "Colorado Belle". Mahtavaa!
Totta. Tuossa ovat oikeastaan juuri ne kolme tarinaa, jotka ovat parhaiten jääneet mieleen Texin "uudelta ajalta".
-
Ja viime vuoden Surma sumussa.
-
Pieni pettymys oli Zeke Colterin balladi. Siihen nähden että Nizzi oli kirjoittanut sen uransa aallonharjalla, 90-luvun alkupuolella, ei Zeke noussut kyseisen aikakauden muiden huipputarinoiden kastiin. Hyviäkin kohtia tarinassa toki oli, kuten Zeken majava-muistelo. Kehysjuoni (rosvojen piiritys jne) sen sijaan oli varsin rutiininomainen. Alun Texin keskustelu hevosensa kanssa oli vaivaannuttava. Olisipa ollut Nizziltä hieno veto tehdä n. kahdeksasta ensimmäisestä sivusta täysin puheeton: antaa kuvakerronnan jylhine erämaan maisemineen puhua puolestaan ja virittää lukija pelkästään visuaalisesti oikeaan tunnelmaan.
Calegari täytti ruutunsa pätevästi. Tyylistä tuli väistämättä mieleen edesmennyt Marcello. Sillä erotuksella että Marcello on näistä kahdesta se parempi. Vertauskohdaksi käy vaikka mainio tarina Murhenäytelmä junassa 809 vuodelta 98, jossa Marcello on enemmän kuin kotonaan lumen, jään ja pakkasen keskellä.
Artikkelit olivat mukava lisä. Vaikka täytyy sanoa, että spagettiwesterneistä kertovat jutut eivät juurikaan uutta tietoa tarjonneet, jos aihe on lukijalle vähänkin ennestään tuttu.
-
Pieni pettymys oli Zeke Colterin balladi.
Minä taas pidin tarinasta alusta alkaen. Ekalla lukukerralla se tuntui jotenkin ...erilaiselta. Pieni vaihtelu kuitenkin tutussa ympäistössä oli ihan piristävää. Toki täytyy myöntää, että eihän siinä juonessa mitään uudenuutukaista koukkua ollut... Tarinaa lukiessa täytyy kuitenkin aina pitää mielessä, että tämähän ei ole vakiosarjan Texiä, vaan italian erikoisjulkaisuista. Monelta saattaa tämäkin seikka jäädä noteeraamatta.
Calegarin piirros tuntui jotenkin vaihtelevan tasoiselta. Välillä hienoja ruutuja, välillä hahmot uskomattoman kolhoja ja hätäisesti piirretyn oloista. Mahtaako siihen vaikuttaa kahden eri henkilön, Biglian ja Copellon tussaus, enpä tiedä. Jotenkin tuntuu että toinen on saattanut tehdä parempaa jälkeä ja toinen huonompaa... Voitti kuitenkin mielestäni mennen tullen monen vakiosarjan tarinan.
-
Olen Ernon kanssa samoilla linjoilla, minusta tarina oli hyvä. Ja Zeken vaimoke erityisesti oli varsin hersyvä ilmestys. Kaikkia oheisartikkeileita en vielä ehtinyt lukea, mutta Waden jutun kääntäjistä tietysti luin. Hyvä juttu! Tätäpä ei makaronimaan pojilla olekaan... ;D
-
Täytyy sanoa, että Cheyennellä oli visu pointti siinä tarinan aloituksessa. En itse tullut ajatelleeksikaan, mutta se puhe hevoselle oli tosiaan turhaa. Mykkä aloitus olisi ehkä ollut kuitenkin liian rankka Texin peruslukijoile jopa tällaiseen erikoisjulkaisuun. Milazzo ja Berardihan ovat tuota mykkyyttä viljelleet omissa Parker-tarinoissaan todella onnistuneesti.
Mutta kyllä tämä tarina oli mielestäni erittäin onnistunut. Itse vertaisin Calegarin piirrostyyliä juuri Milazzoon. Tunnelma ennen kaikkea. Mukavat jutut mökin lämmössä tempasivat kunnolla mukaansa. Kirotut roistot, jotka tulivat uhkaamaan rauhallista mökki-idylliä saivat todellakin ansionsa mukaan >:D.
Seuraava almanacco-tarina onkin sitten klassisempaa Tex-meininkiä ja piirtäjänä siinä on suuri suosikkini Victor de la Fuente!
-
mutta Waden jutun kääntäjistä tietysti luin. Hyvä juttu! Tätäpä ei makaronimaan pojilla olekaan... ;D
Kiitos!
Toisaalta, ei italian pojilla ole kääntäjiäkään. Juuri sain käteeni tulevan Texin painomatskut, jossa seuraava kääntäjä- artikkeli on. Hyvältä näyttää De la Fuente pitkästä aikaa.
Zeke Colterin balladi oli hyvää vaihtelua. Oikeastaan tuli juuri mieleen tuo toinen, realistinen italo-western. Piirustus hyvää!
Palautetta voi toki antaa noista artikkeleista. Mailina: wade.koivurinne[kissanhäntämerkki]gmail.com
Edit: jaahas, en ollut kirjautuneena sisään...
-
Olisipa ollut Nizziltä hieno veto tehdä n. kahdeksasta ensimmäisestä sivusta täysin puheeton: antaa kuvakerronnan jylhine erämaan maisemineen puhua puolestaan ja virittää lukija pelkästään visuaalisesti oikeaan tunnelmaan.
Pitihän tuota kokeilla miltä se näyttäisi. Vaatimattomilla kuvankäsittelytaidoillani väkästin hätäisesti tekstittömät sivut, ja laitoin ne tuttuun romuvarastoon myös näytille. http://personal.inet.fi/koti/erno.tamminen/ (http://personal.inet.fi/koti/erno.tamminen/) Tarinan lukemisen voi sitten aloittaa sivulta 17 noiden mykkäsivujen jälkeen.
-
kiitos.
Pakkohan tuo on hakea pois kuljeksimasta, kuvitus oli kieltämättä runollisen jylhää.
Harmi ettei tuo ole "oikea" versio.
-
Pitihän tuota kokeilla miltä se näyttäisi.
Wautsi vau, Erno! Hienoa työtä. ;D Hyvinhän tuo näyttää toimivan, suorastaan mykistävän hyvin. Eikä haittaa juonen seuraamista yhtään. Mukaan voi tietysti sielunsa silmillä kuvitella pari upeaa laajempaakin maisemallista panoraamakuvaa, jotka Nizzi olisi varmasti sijoittanut käsikirjoituksensa alkuun, jos olisi tehnyt sen alunperin tällaiseksi mykkäversioksi.
-
Tämä "fani-editio" on todella upea. Visuaalisuus nousee jotenkin toiseen potenssiin! Parempi kuin alkuperäinen. Näin on.
-
Kerrassaan upeaa jälkeä Ernolta!
-
Olin näkevinäni joskus, että Fort Saharan ilmestymispäiväksi tällä keskustelufoorumilla oli laitettu 14.5. Olen luottanut tähän kuin Kit Carson Texin väitteisiin. Mutta ei, jonkun kieli on ollut kaksihaarainen tai hänellä on ollut väärää tietoa. Asiasta paremmin tietävät, joudunko pettymään vielä monta monituista kertaa lähimmässä lehtipisteessä vai onko Fort Sahara tulossa lähiaikoina?
PS: Kun nyt tuli rekisteröityä, niin saatanpa joskus naputella minäkin oman korteni kekoon. Tämä lännensarjojen osasto Tex Willer -keskusteluineen on todella asiallinen paikka.
-
Painosta se on tullut jo, ja olen jo saanut sellaisen itselleni ja peräti lukenutkin sen. Lehtipisteisiin se tulee kai lähipäivinä. Noihin ennalta ilmoitettuihin päivämääriin ei kannata luottaa, ne eivät pidä paikkaansa. Ainoastaan, jos Egmontin sivuilla on ilmoitettu päivämäärä, niin sitten siihen olisi luottaminen. Harmi vain, että Egmontin sivuilla ei niitä päivämääriä ole.
Itse julkaisusta sen verran, että pääsin tuttuun, miellyttävään tex-nirvanaan opusta lukiessani. Näin siitäkin huolimatta, että piirtäjänä oli monien kammoama Diso ja käsikirjoituksessa oli muutamia kökköyksiä. Tässä vaiheessa enempiä ruotimatta totean, että oikein kelpo paketti, mitä ryydittää Askon pikkuylläri(t).
Samalla toivotan Mosabackan tervetulleeksi kvaakkiin!
-
Sahara-Maxi löytyi tänään Asematunnelin ärrältä, joten ei muuta kuin kipi kapi!
-
...
Itse julkaisusta sen verran, että pääsin tuttuun, miellyttävään tex-nirvanaan opusta lukiessani. Näin siitäkin huolimatta, että piirtäjänä oli monien kammoama Diso ja käsikirjoituksessa oli muutamia kökköyksiä. Tässä vaiheessa enempiä ruotimatta totean, että oikein kelpo paketti, mitä ryydittää Askon pikkuylläri(t).
Samalla toivotan Mosabackan tervetulleeksi kvaakkiin!
Kiitos. Ja aivan kuten Hannu jo asiasta kertoikin, Fort Sahara on saatavilla lehtipisteistä kautta maan. Muy bien!
Yhden sivun rykäykset ovat mainioita. Todennäköisesti en sohaise pahasti muurahaispesää kun sanon, että Diso piirtää päänelikon vallan omituisesti ja varsinkin Tigerin kuvaaminen on paikoin suorastaan epäonnistunut. Texin ja Kitin naamat olivat joissain ruuduissa sangen samanlaisia. Muutoin piirrosjäljessä ei ollut moitittavaa. Tarinasta hyvän teki jo pelkästään se, että sitä ei ollut rajoitettu normi-Willereiden tapaan. Loppu oli hätäisen oloinen eli siihen olisi voinut satsata sivuja enemmän.
Tex Willereiden yksi koukuttavuus on niissä sivuhuomioina olevat intertekstuaalisuudet eli linkit aikaisempiin seikkailuihin. Fort Saharassa on yksi viittaus, mutta se on tehty perinteestä poiketen. Kyse on ymmärtääkseni järjestysnumeroinnista. Ongelma on se, että ko. numeroinnin avulla on huomattavan paljon suurempi työ kaivaa omista varastoista viitattu tarina esille. Uusi viittaustapa antaa huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia muistella mikä tarina on kyseessä. Näin ollen toivon, että viittauksissa palataan vanhaan malliin (numero(t)/vuosi), jolloin perusharrastajan ei tarvitse alkaa etsimään suurennuslasilla järjestysnumerointeja (tai mitä ne nyt ovatkaan) Willerien sisäsivuilta.
-
Mielestäni koko Fort Sahara rakentui yhden idean varaan: laitetaan Tex muukalaislegioonaan. Kuvaukset legioonaan pääsystä, siellä toimimisesta ja kahakoista olivatkin kirjan suuremmoisinta antia. Nizzi ei ollut kuitenkaan jaksanut/viitsinyt laatia kummoista kehystä kuningasajatukselleen. Aloituksessa ja lopetuksessa ruoditut poliittiset juonittelut olivat jäykkää tavaraa ja selvästi päälleliimattuja, suoranaista pakkopullaa. Mutta kyllä tarinaa aloitus ja lopetuskin tarvitaan, ja vaikka ne tällä kertaa ontuivat, niin kokonaisuutena pidin tarinasta.
Dison taiteessa ei ole suoranaisesti mitään vikaa. On makuasia, pitääkö hänen taiteilemistaan kulmikkaista kasvoista. Huonoksi piirtäjäksi Disoa ei voi mielestäni sanoa, mistä kertoo mm. sieltä sun täältä esiin hyökkäävät komeat eläinhahmot.
-
Huonoksi piirtäjäksi Disoa ei voi mielestäni sanoa, mistä kertoo mm. sieltä sun täältä esiin hyökkäävät komeat eläinhahmot.
Paljonhan Fort Saharassa oli taas erilaisia eläimiä kuvattuna. Mutta mikä on tämä sivun 206 lintu? Mulle tulee mieleen jonkinsortin pöllö, mutta minä olen niitä pitänyt yöeläiminä... Tämä sen sijaan lentelee päiväsaikaan.
-
Kyllä jotkut pöllöt ovat liikkeellä päivälläkin. Mutta sitä en tiennyt, että niitä on hiekkaerämaissakin.
-
Senkin pöllöt, se on kaktuspöllö - nykyään hyvinkin harvinainen Texasissa ja Meksikossa. Mutta vielä niitä löytyy. Yleensä kyllä pysyttelee suojassa auringonpaahteelta. Kokoa on kyllä kuvassa liioiteltu.
Englanniksi elf owl. (http://vireo.acnatsci.org/search.html?Form=Search&SEARCHBY=Common&KEYWORDS=elf+owl&showwhat=images&AGE=All&SEX=All&ACT=All&Search=Search&VIEW=All&ORIENTATION=All&RESULTS=24)
Vai onko Tex ihan oikeassa Saharassa, Afrikassa? Silloin kyseessä lienee joku vastaava afrikkalainen laji.
-
Se on kaktuspöllö. Kokoa on kyllä kuvassa liioiteltu. Vai onko Tex ihan oikeassa Saharassa, Afrikassa?
Upeata informaatiota, Lurker!
Meksikossa, Chihuahuan piirikunnassa ollaan.
Ja kokohan voi olla ihan pienikin, koska ukuli voi olla perspektiivissä paljon lähempänä "kameraa" kuin kaktukset saati ihmishahmot.
-
Dison vahvuus Tex-kuvittaja ja kuvittajana ylipäätänsä ovat upeat eläinhahmot. Olisin ihmetellyt, jos hän olisi piirtänyt jonkun asiaankuulumattoman otuksen.
-
Tulihan se vastaus lintukysymykseenkin, ja vielä ripeään tahtiin. On se niin helppoa, jos vastauksen tietää... Kiitos tästä. Ihmetelinkin että onko Diso tosiaan vain roiskinut elukoita tarinansa kuvituksen täytteeksi, mutta taustatyötä on tosiaankin tehty...
-
Fort Saharan suhteen ennakko-odotukset eivät minulla olleet kovin korkealla. Kuitenkin ihan positiivinen luku-urakka uusimmasta maxista lopulta kehkeytyi. Nizzi oli haudutellut tarinapadassaan kiinnostavan keitoksen eksoottisesta legioonalaisaiheesta, vaikka alun politisoinnit ja lopun liian nopea tarinan päättäminen söivät hieman pisteitä kokonaisuudesta. Loppuun olisi saanut helposti kehitettyä pienen herkullisen sisällissodan Montalesin joukkojen ja legioonalaisten kesken, mutta nyt se inferaalinen huipentuma jäi näkemättä ja loppu lässähti. Seikkailun parhautta olivat todellakin tarinan keskikohdan legioonalaiskuvakset, kuten Jansa totesi. Niihin Nizzi oli kiitettävästi satsannut paukkujaan, vaikka toki ennalta-arvattavia ja hyvin nizzimäisiä juonenkäänteitä oli taas viljalti mukana läpi tarinan.
Diso ei aiheuttanut tällä kertaa yhtä pahoja vatsanväänteitä kuin aiemmin. Liekö syynä tottuminen hänen tyyliinsä vai onko Diso pystynyt nostamaan hieman tasoaan? Toivottavasti jälkimmäinen. Fort Saharaa lukiessa tosin tuntui, että Dison taso laskehti jonkin verran tarinan loppupuoliskolla. Etevimmillään Diso on selvästi luonnon kuvaajana, kuten monet hienot eläimet osoittivat, mutta autiomaan ympäristöissä hän ei tuntunut olevan oikein kotonaan. Lisäksi monin paikoin olisi Disolta kaivattu parempaa työmoraalia taustojen piirtämiseen. Kasvokuvissa on yhä ongelmia, vaikka joukossa oli nyt jopa päteviäkin pärstävärkkejä, jotka loivat hetken illuusion kyvykkäästäkin tekijästä. Tasaisuus vain ei riitä hänellä pitkän päälle. Plussaa kuitenkin siitä, että Dison Tex näytti nyt vähemmän kiinalaiselta kuin aikaisemmin.
Kokonaisuutena hyvä maxi. Ja tietysti hehkutukset täältäkin suunnasta näille mainioille yksisivuisille rykäyksille. En ollut edes tietoinen niiden olemassaolosta, ja ne tulivat minulle yllätyksenä. Toivottavasti vastaavia lyhäreitä nähdään vielä jatkossakin, sikäli kun pajatsoa ei niiden osalta tyhjennetty jo täysin Kuumikseen ja tähän maxiin.
-
Toivottavasti vastaavia lyhäreitä nähdään vielä jatkossakin, sikäli kun pajatsoa ei niiden osalta tyhjennetty jo täysin Kuumikseen ja tähän maxiin.
Ainakin viisi yksisivuista lyhäriä on vielä Suomessa näkemättä.
-
Uusin Tex (7/2008) oli taattua tavaraa. De la Fuenten kuvitus oli jälleen hurjaa (vaikka taas oli painojälki aika tuhrua...) ja upeaa. Käsikirjoitus oli muuten hyvä, mutta Tex ei selviytynyt kunnialla moraalisesta jaakobinpainistaan. Intiaanin olisi pitänyt kuolla/joutua telkien taa, sillä hän oli tappanut viattomia ihmisiä. Turvautumalla turhan helppoon ratkaisuun Nizzi hukkasi todella ison palan kakusta. Harmi!
-
Victor De La Fuente pääsi taas yllättämään positiivisesti uusimmassa willerissä. Hänen tyylissään on juuri sopivasti rosoa ja karuutta. Hienoa jälkeä. Nizzin tarina ei ollut elämää suurempi. Ehkä pituutta olisi kaivattu lisää, niin aihetta olisi kenties saatu käsiteltyä hieman syvemmältä. Matkueessa oli mm. monia hersyviä hahmoja, joille olisi suonut kernaasti enemmänkin ruutuaikaa. Loppuratkaisu oli ihan ok. Intiaanin kostonhimo oli kuitenkin tässä niin hyvin perusteltu, joten ei loppu aiheuttanut minulla sen kummempaa närästystä. Vai lienenkö sitten liian paatunut?
Waden Renne-juttu oli kerrassaan mainio. Kaikki kunnia kyllä Rennelle, joka on todellinen suomentajavelho omassa lajissaan. Loistavaa työtä jo vuosikymmenten ajan Texin parissa, ja mikä parasta, loppua ei ole vielä näköpiirissä.
Janne kritiseerasi painojälkeä, mutta minun lehdykkäni oli tällä kertaa varsin hyvää laatua, ihan selvästi parasta puoleentoista vuoteen. Kumma, miten se taso heittelee saman painoerän sisällä.
-
De la Fuentesta ei sitteen millään saa keskinkertaista parempaa, vaikka tähän mennessä se olikin hänen paras työ. Johtuisiko hyvästä painojäljestä.
Intiaanin selviäminen oli ihan OK, eiväthän uhrit olleet täysin viattomia vaan uusi ryhmä lisää intiaanien maitten anastajia. Tarina sinällään oli liian lyhyt.
-
Fort Sahara oli taas tarinana loistava! Dison vahvuudet jha heikkoudet onkin jo kerrottu. Aavikkomaisemat tuntuivat onnistuvan, mutta kyllä voisi miettiä millaista jälkeä vaikkapa Villa olisi samasta tarinasta saanut aikaan!
-
Lämmön keskelle kaivataan Luurankoylänköä. Olen odottanut ko. tarinaa kuin kuuta nousevaa (tosin sillä erotuksella, että tämä "kuu" on noussut jo useita vuosia), sillä se on ainoa suomenkielellä ilmestynyt tarina, mitä en ole koskaan lukenut. Yritys saada tarina kasaan vanhoja Willereitä keräämällä on ollut hyvä, mutta yksi numero puuttuu siitä keskeltä (Fanaattisemmat keräilijät tunnistavat numeron ja sekin on sanottava, että myyjät osaavat kyllä ylihinnoitella ko. tuotteen niin divareissa kuin netissäkin. Kalkkarokäärmeet!). Näin ollen olen jättänyt lukunautinnon nyt ilmestyvään kovakantiseen versioon. Nyt kaipaankin lisätietoja siitä, että milloin odotus päättyy? Tulisikohan Mefisto-tarina nopeammin bananapressin kautta?
-
Lämmön keskelle kaivataan Luurankoylänköä. Nyt kaipaankin lisätietoja siitä, että milloin odotus päättyy? Tulisikohan Mefisto-tarina nopeammin bananapressin kautta?
Viimeksi tulleen raportin mukaan kirjat on jo painettu Slovenian SAF-painossa, ja ilmestymisen kiintopiste 19.6. on mitä mahdollisin. Sitten ollaankin vain paikallisvarastojen, kirjakauppojen ja postimyynnin kesäaikataulujen varassa.
-
Kiitoksia Asko AA:lle Luurankoylängön tavoitellusta ilmestymispäivämäärästä.
Sitä olen vain viime aikoina ihmetellyt, että miksi seuraava erikoisjulkaisu on Mefiston poika? Mihin unohdettiin Painajainen (1977) tai Viidakon murhenäytelmä (1980) , jotka ovat Mefisto-tarinoiden jatko-osia?
-
Sitä olen vain viime aikoina ihmetellyt, että miksi seuraava erikoisjulkaisu on Mefiston poika? Mihin unohdettiin Painajainen (1977) tai Viidakon murhenäytelmä (1980) , jotka ovat Mefisto-tarinoiden jatko-osia?
Mefiston poika oli se Kroatiassa julkaistu kovakantinen, jonka valmiin, suhteellisen edullisen ja hyvin laadukkaan painomateriaalin perusteella koko formaattia meille tyrkytettiin kokeiltavaksi.
Emme kuitenkaan halunneet tehdä sitä ainoana tai ensimmäisena lajinsa Tex-kirjana, vaan kokosimme itse sitä edeltämään muutenkin aikeisiin kuuluneet "maxikronikka"-version Luurankoylängöstä. Siihenkin hankittiin näköispainoksia selvästi parempaa ristampa-materiaalia, joka on hieman tukkoista alkusivuilla, mutta kirkastuu pian.
Mitään ei ole varta vasten unohdettu, vaikka logiikka joskus onkin merkillisen käänteistä.
-
Mefiston poika oli se Kroatiassa julkaistu kovakantinen, jonka valmiin, suhteellisen edullisen ja hyvin laadukkaan painomateriaalin perusteella koko formaattia meille tyrkytettiin kokeiltavaksi...Mitään ei ole varta vasten unohdettu, vaikka logiikka joskus onkin merkillisen käänteistä.
Tämä selventääkin paljon aluksi omituiselta tuntuvasta järjestyksestä. Luurankoylängön jälkeiset Mefisto/Yama -tarinat ovat tosin helppo hankkia hyllyyn, joten sinänsä niiden ilmestymisjärjestyksellä "erikoisnumeroina" ei ole väliä. Kiitoksia vain taas selvityksestä!
-
Tex 8 putkahti luukusta. Rossano Rossin piirrosjälki tuo ainakin näin ensi silmäyksellä paikoitellen mieleen Civitellin.
-
Rossano Rossin piirrosjälki tuo ainakin näin ensi silmäyksellä paikoitellen mieleen Civitellin.
Tätähän ruodittiin jo Rossin esikoisen yhteydessä. Rossi ja Civitelli ovat 'sivilissä' hyviä ystäviä ja Civitelli auttoi Rossia tämän depyytissä. Miesten tyylejä on todella vaikea erottaa toisistaan. Itse pidän jostain syystä enemmän Rossin käsialasta. Se ei ole yhtä jäykkää kuin Civillä.
Naispahis Rhondan tukkatyyli on liian nykyaikainen. Suoraan 2000-luvun hiusalongista on neiti tainnut juuri putkahtaa.
-
Totta, Rossin piirrosta on välillä aika vaikea erottaa Civitellistä, ja myös minusta se on aika lailla eloisampaa kuin Civin melko "kliininen" piirros. Tarina oli minusta erittäin mukaansatempaava, tosi jännä odotella miten jatkossa käy. Ainakin ekan osan perusteella yksi tämän vuoden parhaista seikkailuista (tosin vielä on ainakin se normaalia pidempi Buffalo Soldiers tulossa).
-
Mormonitarinat ovat hyviä! Olen vasta tätä keskustelupalstaa lukiessani kiinnittänyt huomioni eri piirtäjiin, joten aloittelija olen tässä saralla, mutta silti uskallan sanoa, että Rossi piirtää komeasti.
Pieniä, mutta ah niin tärkeitä yksityiskohtia:
1) Lehden alkuosassa oli viittaus vanhaan tarinaan. Täytyy lukaista sekin tässä jatkoa odotellessa.
2) Jansan huomio on paikallaan. Rhondan hiustyyli ja mielestäni myös asustus on liian modernia.
3) Tex Willerissä mormoneilla on aina sankka parta. Pitääköhän tämä oikeasti paikkaansa, vai onko se vain tyypillinen stereotypia?
3) Mielenkiintoista oli mormonien sanasota raamatullisin termein. Sodomaan ja Gomorralla uhkaaminen on tehokasta. Ilmeisesti Italiassa raamattu vaikuttaa edelleen vahvasti, ainakin Nizziin.
-
1) Lehden alkuosassa oli viittaus vanhaan tarinaan. Täytyy lukaista sekin tässä jatkoa odotellessa.
Lue ihmeessä. Aivan mahtava tarina Ticciltä. Rossi on muuten jokusen kerran tyylitellyt noissa mormonien kasvoissa tismalleen Ticcin tapaan.
-
Mosabacka, tarinassahan on kveekareita, ei mormoneita. Mormoneilla on usein täysin päinvastainen asenne väkivaltaan itsepuolustuksessa.
Rossi on aivan loistava. Suorastaan huikea! Omalla asteikolla hän on Civin, Villan ja Repeton kanssa ykkösketjussa. Tyylissä on Civin lisäksi myös ripaus Repettoa. Ja Rhonda on aika täpäkkä kisu:)
-
Jihaa, tänään ostin kaupasta uusimman Tex Willerin. Nämä nykyiset Texit ei taida olla sellasia jatkuvia tarinoita? Siis sellasia jotka jatkuu seuraavassa osassa?? Ei ainakaa tuo 7/2008 ollut..
Ja kun en oo selkoa saanu, että onko nää 2000 luvun Texit ihan uusia tarinoita? Vai uusintaa joltai alkuajoilta kun Texit ilmesty ekaa kertaa.
-
Mosabacka, tarinassahan on kveekareita, ei mormoneita. Mormoneilla on usein täysin päinvastainen asenne väkivaltaan itsepuolustuksessa.
Hupsista keikkaa. Näin helposti menevät mormonit ja kveekarit sekaisin, vaikka todennäköisesti ovat hyvin erilaisia ryhmittymiä. Ainoa puolustava tekijä on se, että on Tex Willerissä mormonejakin ollut. Tarkkuutta tarkkuutta.
-
Jihaa, tänään ostin kaupasta uusimman Tex Willerin. Nämä nykyiset Texit ei taida olla sellasia jatkuvia tarinoita? Siis sellasia jotka jatkuu seuraavassa osassa?? Ei ainakaa tuo 7/2008 ollut..
Ja kun en oo selkoa saanu, että onko nää 2000 luvun Texit ihan uusia tarinoita? Vai uusintaa joltai alkuajoilta kun Texit ilmesty ekaa kertaa.
Juuri ostamasi Tex ainakin on jatkuva tarina. Vuodessa on 12 uutta tarinaa ja neljä jotain muuta. Noihin neljäänkin tulee joskus semmoista, mitä ei ole aiemmin julkaistu.
-
Rossille täysi tunnustus rohkeasta vedosta lähteä muuttamaan ja nykyaikaistamaan lännen elokuvista tutuksi tullutta nuoren naisen prototyyppiä. Hän onnistuu tässä erinomaisesti. Itse asiassa kuvitus kautta linjan on hyvää. Civitelli on epäilemättä Rossin esikuva, mutta mukaan mahtuu myös omaa ilmettä. Hyvä näin.
Kveekarit ja mormonit ovat kaksi eri uskonlahkoa, joista ensin mainituilla oli uskontonsa perustana rauhallinen elämä ilman väkivaltaa. Mormonit sen sijaan käyttivät tarpeen tullen hyvinkin ronskeja keinoja saavuttaakseen päämääränsä. Eivät he pelkillä rukouksilla ja Jumalan pelkoa kylvämällä anastaneet Utahin Salt Lake Cityn ympäristöstä ute-intiaanien asuinalueita 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Mutta kummatkohan olivat näitä mustiin puettuja partasuita, joihin törmää sarjakuvissa ja elokuvissa? Tuntuisi aika oudolta jos kveekarit ja mormonit olisivat olleet ulkoiselta olemukseltaan aivan toistensa kaltaisia. Jommat kummat ovat tainneet lainata ulkonäkönsä toiselle ryhmälle, oletan.
-
Mutta kummatkohan olivat näitä mustiin puettuja partasuita, joihin törmää sarjakuvissa ja elokuvissa? Tuntuisi aika oudolta jos kveekarit ja mormonit olisivat olleet ulkoiselta olemukseltaan aivan toistensa kaltaisia. Jommat kummat ovat tainneet lainata ulkonäkönsä toiselle ryhmälle, oletan.
Eiköhän taustalla ole ennemminkin Euroopasta tulleet pyhiinvaeltajat, jotka vaikuttivat muihinkin suuntauksiin kuin vain kahteen mainittuun.
-
Miksi pitäisi "nykyaikaistaa" (=väärentää) historiaan sijoittuvaa kuvitusta? Vai hyppisitkö ilosta, jos vaikkapa Tuntemattomasta tehtäisiin "rohkeasti nykyaikaistettu" elokuva joka sijoittuisi vaikkapa Kuuhun vuoteen 2200?
-
Ja eikös askeettinen musta puku ja pitkä parta ole juuri sopiva kiivaan uskon tunnusmerkki? Pukeutuvathan vaikkapa kiihkojuutalaiset (ne jotka esim. v. 1948 kieltäytyivät taistelemisesta Jerusalemissa sapattina) juuri mustaan ja heilläkin on monesti runsas parta.
-
Elokuvat ja sarjakuvat ovat vääristelleet lännen historiaa häikäilemättä.
Intiaanikulttuuri on hyvä esimerkki. Otetaan itärannikon heimojen kanootit, tasankointiaanien sulkapäähineet, tiipiit ja ratsut sekä länsirannikon kansojen toteemipaalut ja niputetaan kaikki yhteen. Tulokseksi saadaan täysin valheellinen kulttuuri, jollaista ei ole koskaan ollut. Katsojiin ja lukijoihin se menee täydestä.
Rossi uskalsi piirtää naisen, jolla oli erilainen kampaus. Miten hitossa joku voi sanoa, että se on liian nykyaikainen. Jonkun vanhan 1800-luvun valokuvan perusteellako?
Viihdeteollisuus on tainnut höynäyttää joitakin pahemman kerran.
-
Minähän en kampaukseen puuttunut ollenkaan (Janne sitä kommentoi) eikä minun silmiini kampauksessa näy sellaista jota ei olisi silloin voitu teknisesti toteuttaa. Mutta minun sanastossa historian "nykyaikaistaminen" tarkoittaa auttamatta historian väärentämistä.
-
Rossi uskalsi piirtää naisen, jolla oli erilainen kampaus. Miten hitossa joku voi sanoa, että se on liian nykyaikainen. Jonkun vanhan 1800-luvun valokuvan perusteellako?
Siten hitossa, että lyhyet hiukset tulivat naisilla muotiin vasta 1920-luvulla. Muu onkin sitten mutua, niin tarkkaan en hiusmuodin historiaa tiedä, että osaisin takuuvarmasti todistaa, että onko Rhondan frisyyri 1990- vai peräti 2000-luvulta. Varmaa on, ettei tyyli ole ainakaan 1800-luvulta. En kuitenkaan menetä yöuniani asian johdosta. Toivottavasti eivät muutkaan menetä. Ja jos menettää, niin sitten suosittelen todellakin tutkimaan juuri niitä vanhoja 1800-luvun valokuvia.
-
Mitäs muodilla on asian kanssa tekemistä? Eiväthän kaikki nykyäänkään alistu muodin riepoteltavaksi, eikä näin liene ollut 1800-luvullakaan. Kyllä kait tässä tapauksessa kysymyksen pitää kuulua "Oliko Rhondan kampaus TEKNISESTI mahdollinen tarinan kuvaamana aikana?" eikä "Oliko lyhyt tuokka muotia silloin tai tällöin?". Ja vastaus olennaiseen kysymykseen lienee kyllä.
-
Noh, saksethan toki oli keksitty jo tuolloin... Mielestäni se ei kuitenkaan ole olenaista. Mutta minähän olen vain minä, ja muut saavat olla vapaasti eri mieltä.
-
Tietysti eri mieltä pitää ollakin asioista, muutoinhan ei ikinä synny keskusteluja eikä väittelyitä. "Kapinalliset" tytöt saattoivat leikata hiuksensa lyhyiksi jo 1800-luvulla korostaakseen sitä, että tekivät mitä tahtoivat. Rhonda Carpenter todennäköisesti kuului juuri tuohon ryhmään, vaikka olikin olevinaan isin tyttö. Todellisuudessa hän taisi ihailla yli kaiken miesten maailmaa ja halusi osoittaa hiustyylillään olevansa "hyvä jätkä" hänkin. Vaatetus ja olemus oli kuitenkin naisellista.
Ensimmäinen moderni Tex-seikkailu taisi olla Civitellin tyylikkäästi kuvittama 90-luvulla ilmestynyt tehtävä Bostonissa, jossa oli vaikutteita nykyajasta. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään mikä ei oli sopinut myös 1800-luvun loppuneljännekseen.
-
Totta, Rossin piirrosta on välillä aika vaikea erottaa Civitellistä, ja myös minusta se on aika lailla eloisampaa kuin Civin melko "kliininen" piirros.
Rossi on mestari. Ainakin kasvoissa näkee eron kun vertaa Civiin.
Loistavaa työtä. Mielenkiintoinen tarina.
-
Uusin Tex on nyt luettu. Sydäntä lämmitti se, että Tex oli kunnolla vauhdissa - 20 lurjuksesta jäi vain ruma muisto. Aika paljon viime aikoina Tex on turhan helposti jättäytynyt vastaavissa tilanteissa vangiksi tai odottanut ns. parempaa tilaisuutta. Nyt hän turvautui raivoisaan toimintaan, kuten Tex Willerin kuuluikin.
Ja sitten parranpärinää aiheuttanut Rhonda. Mielestäni hänen toimintaansa ei perusteltu psykologisesti tarpeeksi. Mikä oli hänen motiivinsa hurjaan ja silmittömään, suorastaan syyntakeettomaan toimintaan? Sitä ei kerottu, vaikka mahdollisuuksia oli, koska kuvioissa oli mukana hänen raihnainen isänsä (mitä äitille oli tapahtunut...?). Sydämettömän ja kovan Rhondan rakastuminen vaatimattomaan kveekaripoikaan oli näistä lähtökohdista enemmän kuin epäuskottava. Kontrasti oli aivan liian iso. Olin ihan varma, että hän yritti vain ujuttautua yhteisöön pojan avulla jokin kierous mielessään. Muutama lisäsivu Rhondan ja hänen persoonansa ruodintaan olisi tarvittu. Varsinkin tarinan lopussa tähän olisi ollut selvä tilaus.
Ja palatakseni vielä Rhondan hiustyylin ajanmukaisuuteen, niin tässä pieni pätkä netistä:
"Lyhyet hiukset ovat olleet muotia vasta vähän aikaa. Pitkä tukka on ollut aina naisellisuuden ja siveyden merkki", kirjailija Kaari Utrio, 65, kertoo.
"Ensimmäinen eurooppalaisessa kulttuurissa hyväksytty naisten lyhyt hiusmalli oli 1800-luvun alussa. Siinä lyhyissä, usein kiharretuissa hiuksissa käytettiin otsaripaa tai hiuskoruja. Tämä lyhyt naisten hiusmalli oli muodissa vain kymmenisen vuotta, ja Ranskan vallankumous ilmeisesti vaikutti siihen uusilla liberaaleilla tuulahduksillaan."
1920-luvulla tulivat muotiin polkkatukat, imukesavukkeet ja lyhyet hameet. "Tosin silloinkin isät toruivat tyttäriään ja miehet vaimojaan lyhyeksi leikattujen hiusten takia", Utrio kertoo.
Naisten ulkonäön vapautuminen oli todella suuri kulttuurinen muutos. Sitä ennen naimattoman ja avioituneen naisen pystyi erottamaan juuri hiusmallista. "
Näistä lähtökohdista katsoen Rhondan hiustyyli ei siis kuvaa aikaansa. Mutta kuten Dakota sanoi, niin poikkeuksiakin varmaan on ollut. Ja ehkäpä Rossi on halunnut lyhyellä tukalla korostaa juuri Rhondan julkeutta. Oli miten oli, mielestäni Rhonda on yksi sexyimmistä Tex-typyköistä kautta aikojen. Naisten ja hevosten piirtäminen viimeistää erottaa jyvät akanoista Tex tallissa. Rossi on osoittanut, että hän kyllä osaa.
-
Rossi todellakin osoitti taitonsa lunastamalla eturivin paikan Tex-piirtäjien monenkirjavassa joukossa. Totta on, että Rhondan persoonan kehitysvaiheet jäivät hämärän peittoon, mutta ehkäpä hän oli saanut suurimman osan geeneistä äidiltään ja oli jo syntymästään asti ollut paha.
Rossi loihti Rhondan hahmolle mieleenpainuvan ulkonäön ja tätä naista tullaankin varmaan ehdottamaan tulevaisuudessa upeimmaksi Tex-typykäksi.
Tarinan loppuhuipentuma ladossa oli erinomainen. Kaikessa karmeudessaan suoranainen herkkupala.
-
Eipä tuohon paljoa ole lisättävissä, tarina oli aivan mainio ja Rossin piirros erinomaista. Hieman jäi kaivertamaan sen sheriffi-roiston pakoon pääsy, mielellään olisin nähnyt vielä senkin että Tex olisi päässyt tekemään kurinpalautuksen mokomalle. Ja mitä Rhondaan tulee, niin Villa oli kyllä kansikuvassa hänet varsin edustavasti kuvannut...
-
Minusta taasen loppu olisi ollut parempi mikäli Rhonda ja Aaron olisivat päässeet karkuun, ehkäpä palatakseen myöhemmissä tarinoissa. Nyt tällä kveekaripapalla puheet väkivallattomuudesta ja teot erosivat liikaa.
Ja Janne, itse en käyttäisi Utriota lähteenä yhtään mihinkään, onhän hän surullinen esimerkki kirjailijasta joka propagoi yhtä ainutta asiaansa täydellisen fanaattisuuden hengessä.
-
Ja Janne, itse en käyttäisi Utriota lähteenä yhtään mihinkään, onhän hän surullinen esimerkki kirjailijasta joka propagoi yhtä ainutta asiaansa täydellisen fanaattisuuden hengessä.
Fanaattisempia tuntuvat olevan Utrion arvostelijat ja leimaajat, joiden mielestä naisten historiaa ei pitäisi ylipäätään ollenkaan tutkia saati kirjata ylös. Tietyistä julkifeministisistä piirteistään huolimatta hän on kerännyt ja luettavaan muotoon saattanut huomattavan paljon tietoa, joka kestää polemiikin. Voi olla kirotun vaikeaa löytää maailmaltakaan parempia lähteitä esimerkiksi tässä nimenomaisessa asiassa.
-
Ja Janne, itse en käyttäisi Utriota lähteenä yhtään mihinkään, onhän hän surullinen esimerkki kirjailijasta joka propagoi yhtä ainutta asiaansa täydellisen fanaattisuuden hengessä.
Noh, ei netistä parempaakaan lähdettä tähän asiaan löytynyt. Ja en usko, että Suomessa kovin montaa parempaa tämän alan asiantuntijaa on...
Edit. Jahans, Asko ehti väliin vastailemaan...
-
Mielenkiintoista. Jos joku kirjoittaisi vaikkapa kansallissosialismista samalla paatoksella kuin Utrio omasta aiheestaan, niin vahvasti epäilen että äänessä olisi ihan toinen kello. Ja vahvasti muistelen, että hänen kirjoistaan puuttuu lähdeviittaukset ihan täysin.
-
Utrion historialliset romaanit ovat ihan viihdyttävää luettavaa, jos unohtaa teemat jotka toistuvat lähes samanlaisina jokaisessa kirjassa. Sankaritar on hänen kirjoissaan lähes aina henkilö, joka on jollakin tavalla ylenkatsottu, mutta joka kuitenkin kirjan edetessä osoittautuu vahvaksi ja neuvokkaaksi naiseksi. Jossain vaiheessa hän saa aina myös osakseen miesten huomion ja ihailun. Kaava on kieltämättä hieman ärsyttävä. Yleensä Utrion kirjojen sivuhenkilöt ovatkin varsinaista sankaria, tai sankaritarta mielenkiintoisempia hahmoja. Utrion historian tuntemus ja keskiaikaisen ihmisen elämän kuvaus on kuitenkin ansiokasta ja ne tekevät hänen kirjoistaan miellyttäviä lukukokemuksia.
-
Enpä olisi uskonut, että Kaari Utrio ja Tex Willer löytävät toisensa Kvaakissa!
Vaikka Tex Willereissäkään ei ole lähdeviitteitä, ovat ne oikein nautittavaa luettavaa.
Monissa Utrion tietokirjoissa on muuten laaja kirjallisuusluettelo, vaikka hän ei ensisijaisia lähteitä käytäkään (ovat muuten yleensä latinaa tai vanhaa ruottia tms.). Utrio (taiteilijaprofessori, akateemikko) sen sijaan luo joskus hätkähdyttävääkin synteesia jo tehdyn tutkimuksen perusteella.
Tex ja Katri yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppii..
-
Jos joku kirjoittaisi vaikkapa kansallissosialismista samalla paatoksella kuin Utrio omasta aiheestaan, niin vahvasti epäilen että äänessä olisi ihan toinen kello.
Surkeanpuoleinen vertaus.
Ymmärrän kyllä, että henkilökohtaista kaunaa on kasautunut, mutta pysyttäneen nyt kuitenkin niissä naisten kampauksissa ilman hätiköityä natsikortin käyttöä tai muuta paatosta.
-
Ja mitä Rhondaan tulee, niin Villa oli kyllä kansikuvassa hänet varsin edustavasti kuvannut...
Kyllä! Rintamavarustus on vielä erityisesti lukijaan päin kääntyneenä ja siihenkös katse sangen helposti harhautuu. Varsin dynaaminen kansi muutenkin. Loistotyötä Villalta taas kerran. Harvemmin on kansissa naisia nähty, mutta sanoisin että Rhondaakin suloisempi ilmestys on kuitenkin Lilyth muutaman vuoden takaisessa klassikkokannessa (vaikka Ristampakuva alunperin onkin).
Utrioon kantaa ottamatta olen itsekin kallistunut sille kannalle, että liian modernilta Rhondan hiuskuontalo näyttää. Varmasti tässä on tapahtunut pientä lepsuilua/huolimattomuutta keltanokka Rossin taholta. Mutta eipä tuo lukemista haittaa.
-
Rossiko keltanokka?? Ainakin hänellä oli silmää naiskauneudelle jo 1990-luvulla, kun hän viihdytti lukijoita toimimalla eroottisten sarjakuvien piirtäjänä. Hyppy villin lännen kuvioihin on voinut tapahtua vasta Texin mukana, vaikka kyllä Rossi oli Bonellin leivissä jo yli kymmenen vuotta sitten.
45-vuotiaana hän tietenkin tuntuu lähes untuvikolta, jos vertailukohteeksi asetetaan Ticci, Ortiz tai Fusco. Tässä valossa voidaankin olettaa, että useat sarjakuvapiirtäjät yltävät parhaimpiin suorituksiinsa 40-50 vuotiaina. Niinpä Rossikin lienee juuri nyt elämänsä vedossa, kuten "Verta paratiisissa" osoittaa.
-
Rossiko keltanokka??
No tämähän oli vasta Rossin ensimmäinen kokonaan itse piirtämä Tex-tarina. Eikä mies tietääkseni ole lännensarjakuvaa piirtänyt aikaisemminkaan. Nähtävästi genre ei siis ole Rossilla vielä historiallisten detaljien osalta täysin hallinnassa, vaikka muuten pätevä ja kokenut piirtäjä onkin. Tätä tarkoitin, kun puhuin keltanokasta.
-
Näistä lähtökohdista katsoen Rhondan hiustyyli ei siis kuvaa aikaansa. Mutta kuten Dakota sanoi, niin poikkeuksiakin varmaan on ollut.
Jospa hänellä on ollut täitä päässä ja hiukset on jouduttu ajamaan pois?
-
Tänään tuli uusin Willeri Puhvelisotilaat. Tämä ensimmäinen osa oli mielestäni loistava. Ticcin piirrosjälki oli hienoa. Ensimmäisellä sivulla tosin luki, että kuvittaja on Nizzi :) Juonta en ala kummemmin kertomaan, mutta voin kai mainita, että mukana on eräs henkilö, joka oli yhdessä tarinassa pari vuotta sitten.
Tämän lehden painojälkeen en ole ollenkaan tyytyväinen. Melkein joka sivulla oli mustetta tarttunut viereiseltä sivulta. :-\
-
Ensimmäisellä sivulla tosin luki, että kuvittaja on Nizzi :)
Heh, niinpäs olikin. Samanlainen virhe oli joskus aiemminkin, taisi olla lehdessä 2001/10, Nizzi silloinkin piirtäjänä Bosellin tarinassa...
Tämän lehden painojälkeen en ole ollenkaan tyytyväinen. Melkein joka sivulla oli mustetta tarttunut viereiseltä sivulta. :-\
Samaa vikaa täälläkin, sanoisin että melkeimpä pahempaa kuin aiemmin esiintynyt. Mustetta oli tarttunut välillä todella paljon viereiseltä sivulta.
-
Heh, niinpäs olikin. Samanlainen virhe oli joskus aiemminkin, taisi olla lehdessä 2001/10, Nizzi silloinkin piirtäjänä Bosellin tarinassa...
Tämä nyt ei haittaa millään muotoa verrattuna ao. tekstiin:
Samaa vikaa täälläkin, sanoisin että melkeimpä pahempaa kuin aiemmin esiintynyt. Mustetta oli tarttunut välillä todella paljon viereiseltä sivulta.
Aijai. Aijai. Tähän on kiireesti panostettava. Ticci on sellainen herra, jonka vihdoin hyvää työtä ei saa pilata tuollainen. Oma Texin tilaus alkaa vasta seuraavasta numerosta, joten tuo puhvelit käydään itse valikoimassa kaupasta. Ja kierretäänkin tarkkaan.
Ticci on nykyisin yksi mustan himokäyttäjistä Ortizin rinnalla.
-
Saapa nähdä milloin uusin Willeri suvaitsee saapua tänne päin. Olen odottanut tuota Ticcin tarinaa ja yrittänyt lievittää odotuksen suuria tuskia lukemalla vanhoja Ticcejä...Vaikuttaa kyllä niin hyvältä että, ainakin niiden näytekuvien perusteella joita täälläkin aiemmin oli näytillä.
-
Eikös se mene niin, että a-luokan texistit saavat Willerinsä tiistaina ja b-luokan vasta keskiviikkona tai torstaina? ;)
Boselli on kenen tahansa piirtäjän kanssa hyvä yhdistelmä. Pidän takautumatarinoista. Ja vaikka Nizzi on tehnyt huikeita tarinoita, niin viime aikaisissa hänen tarinansa ovat olleet liian ennalta-arvattavia. Siksi Boselli on in! Ticcistä en ole aina pitänyt, mutta tässä tarinassa hän on kyllä hyvässä iskussa. Hienoa on myös se, että tarina on pidempi kuin kaksi numeroa, joten luulisi lopullekin jäävän riittävästi ruutuja.
Myös minun Willerissäni oli liian "märkää" mustetta, jolloin viereisille sivuille oli painautunut haamukuvia. Harmillista.
-
Harmillista.
Alla on pari esimerkkikuvaa omasta lehdestäni. Aiemmin en ole pahemmin viitsinyt mankua painojäljestä, mutta taitaa olla pahin tähän mennessä. Kolmasosa lehden alusta siistiä, lopussa enemmän taikka vähemmän musta tarttumista viereiseltä sivulta.
1. ja 2. kuva: 'tarttunutta mustaa' ja 3. kuva: ' kaksi eri mustan sävyä'.
-
Eikös se mene niin, että a-luokan texistit saavat Willerinsä tiistaina ja b-luokan vasta keskiviikkona tai torstaina? ;)
Ilmeisesti... ;D
Juu. Ei nuo haamukuvat mitään kivoja ole. Ottaa päähän jos tarina on hyvä mutta sitten on tuhruisia kuvia. No, toivottavasti korjaantuu seuraavaan numeroon mennessä.
Edit: Kieltämättä ikävää katseltavaa nuo ernon postaamat kuvat. Toivottavasti ei lukiessa häiritse liikaa. Epäilen.
-
Alla on pari esimerkkikuvaa omasta lehdestäni.
Minulla oli täsmälleen samanlaisia.
-
Alla on pari esimerkkikuvaa omasta lehdestäni. Aiemmin en ole pahemmin viitsinyt mankua painojäljestä, mutta taitaa olla pahin tähän mennessä. Kolmasosa lehden alusta siistiä, lopussa enemmän taikka vähemmän musta tarttumista viereiseltä sivulta.
1. ja 2. kuva: 'tarttunutta mustaa' ja 3. kuva: ' kaksi eri mustan sävyä'.
Missä välissä kävit skannaamassa minun Tex Willeriäni? Omassa niteessäni ernotamin kuvien kaltaiset haamukuvat alkoivat about sivulta viisikymmentä. En ole kahdeksan vuoden tilausajalla tavannut tuollaisia suttuja.
Mutta tuo painatusasia alkaa viemään hyvältä tarinalta liikaa huomiota. Tarinan alku iski heti tajuntaan ja täytyy vain toivoa, että jatko-osat pitävät saavutetun tunnelman koossa loppuun asti.
-
Aiemmin en ole pahemmin viitsinyt mankua painojäljestä, mutta taitaa olla pahin tähän mennessä. Kolmasosa lehden alusta siistiä, lopussa enemmän taikka vähemmän musta tarttumista viereiseltä sivulta.
Sama vika, tälläistä ei ole ennen tullut vastaan. Aika ikävää. Lisäksi muste tarttuu tosi pahasti sormiin ja sivut ovat täynnä tahroja.
No, itse tarina ja varsinkin Ticcin jälki on mahtavaa.
-
Huomenna haen lehtipisteestä Tizzin tarinan. Sitten informoin, löytyikö sieltä edes hyväkuntoista.
-
Jospa hänellä on ollut täitä päässä ja hiukset on jouduttu ajamaan pois?
Heh.
Jos jokin, niin 1800-luvulla länsi oli niitä harvoja paikkoja, joissa nainen vapaana yksilönä l. poikkeusyksilönä sallittiin. Ja nimen oman villi länsi, sillä Boston ja New York olivat tapakulttuureiltaan vielä sallimattomampia kuin se vanha manner.
-
Ostin minäkin sitten "Puhvelisotilaat".
Ticcin jälki on kyllä hienoa. Ehkä pikkuisen itsetarkoituksellisen kikkailevaa ja hiukan laiskan miehen rentoutta havaittavissa. Mutta kuitenkin hienoa.
Juoni on semmoista mukavaa perus-Texiä, lisättynä poliittisesti korrekteilla kommenteilla mustista sotilaista.
Ehdottomasti ostan seikkailun muutkin osat.
Hugo Pratt voisi ottaa mustan käytöstä oppia, jos eläisi.
-
Hups!
Nyt hieman myöhemmin luettuna tuo ylläoleva arvioni vaikuttaa aika negatiiviselta.
Johtunee varmaan siitä, että Ticci oli ensimmäisiä piirtäjäsuosikkejani. Ticciä ennen taisin huomata oikeastaan vain Russ Manningin, Paul Murryn ja Neal Adamsin hienon jäljen erottuvan massasta.
Eli Ticciä tarkastellaan suurennuslasilla. Hän on parhautta.
-
Varjokuvia tai muuten tahriintunutta mustetta riitti minunkin kappaleessani. Muistaisikohan huomenna pirauttaa tilaajapalveluun ja kysyä, saako tällaisesta uuden lehden vai pitääkö mennä kaupasta itse valkkaamaan paras...
-
Varjokuvia tai muuten tahriintunutta mustetta riitti minunkin kappaleessani. Muistaisikohan huomenna pirauttaa tilaajapalveluun ja kysyä, saako tällaisesta uuden lehden vai pitääkö mennä kaupasta itse valkkaamaan paras...
Kaupasta ei löytynyt parempaa.
Itse tarinasta: loistava vedos. Ensimmäinen oikeasti hyvä tarina sitten ysärin! Ticci mahtavassa kunnossa, tarinassa on ideaa!
-
Ongelmia haamukuvien ja tahriintumisen suhteen myös minun kappaleessa. Taitaa olla on uuden formaatin ajan selkeästi pahin tapaus tässä mielessä. Harmittää kyllä vietävästi, sillä itse painon terävyys on hyvää luokkaa. Nyt pitäisi Askon marssia Texin tyyliin West Pointiin ja "kehottaa" heitä parantamaan tapansa vaikkapa leukahieronnalla...
-
Soittelin tilaajapalveluun ja ovat kuulemma saaneet lukuisia soittoja tästä numerosta, koko painos on samanlainen. Lupasivat silti katsoa varastokappaleista niin siistin kuin mahdollista ja lähettää tilalle.
-
Siistejä ei löydy. Neljässä kaupassa olen selannut uusimmat Texit ja kaikki ovat identtistä sotkua. Kyllä ketuttaa. Ja pitikin vielä sattua justiin tähän tarinaan, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Mielestäni Tein painojäljen pitäisi olla heikoimmillaan hyvää. Nyt se on parhaimmillaan tyydyttävää ja heikoimmillaan huonoa.
Sitten itse asiaan. Tarina vaikuttaa mahtavalta, vaan onko tosiaankin ehkä hiukan liian korrekti ja ylistävä buffalo soldiersin suhteen...? Ja hallelujaa, Ticcin kuvitus on juuri niin hienoa kuin toivoin. Tertsin mainitsemaa laiskuutta en juurikaan havaitse toisin kuin miehen parissa aiemmassa työssä. Onkohan mies inspiroitunut saatuaan erityisen hyvän tarinan kuvitettavakseen...
-
Pitkästä aikaa täälläkin. Juu samallain oli söhryä omassa Texissäkin. Vähän harmittaa, mutta onnksi sitä ei ollut kuin ekoilla sivuilla. Skannasin töhry viivoista kuvan. Oliko teillä samallaisia?
(http://img402.imageshack.us/img402/1055/texxi8.th.jpg) (http://img402.imageshack.us/my.php?image=texxi8.jpg)
(http://img402.imageshack.us/img402/7915/tex1bo4.th.jpg) (http://img402.imageshack.us/my.php?image=tex1bo4.jpg)
Edit: Löytyi mustetöhryjä muualtakin kun katsoin tarkemmin.
(http://img391.imageshack.us/img391/8896/uusitexox5.th.jpg) (http://img391.imageshack.us/my.php?image=uusitexox5.jpg)
(http://img212.imageshack.us/img212/6859/uusitex1ut2.th.jpg) (http://img212.imageshack.us/my.php?image=uusitex1ut2.jpg)
-
Todella mahtavan tuntuinen tarina ja Ticcin taide myös. Itsekin olen odottanut tätä tarinaa piiitkääään.
-
Varsin erikoinen kansi tuossa Texin juhlajulkaisussa:
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/tex0575.jpg)
-
Saanko sanoa suoraan? Tuo kansi ei ole kaikkein onnistunein, todella outo "kiiltokuvamainen" kansi, varsinkin kun vertaa kustantajan sivustolla löytyviin muihin Tex-kansikuviin.
Mutta sisältöhän se tärkein on.
-
Texin kasvot muistuttavat sitä yhtä länkkäreissä usein näytellyttä jenkkifilmitähteä (yleensä roiston roolissa) - nimeä en saa nyt mieleen. Taitaa olla kuva jostain valokuvasta maalattu.
-
Minä taas luulen, että kannessa on tavoiteltu texin alkuaikojen, 50-luvun henkeä, ja onnistuttukin siinä. Kaiken kruunaa tietenkin nuo 'tiskihanskat', joita ei ole enää vuosikymmeniin näkynyt, Texin käsissä. Tarinahan muutenkin sijoittuu siihen aikaan, jolloin Tex oli ns. julkisuudelta piilossa reservaatissa oman Lilythinsä kanssa. Kansi on mielestäni komea, mutta ei vanhanaikaisena kovin myyvä.
-
Texin kasvot muistuttavat sitä yhtä länkkäreissä usein näytellyttä jenkkifilmitähteä (yleensä roiston roolissa) - nimeä en saa nyt mieleen. Taitaa olla kuva jostain valokuvasta maalattu.
Jack Palance?
(http://images.scripting.com/archiveScriptingCom/2006/03/19/youngJackPalance.jpg)
-
Texin kasvot muistuttavat sitä yhtä länkkäreissä usein näytellyttä jenkkifilmitähteä (yleensä roiston roolissa) - nimeä en saa nyt mieleen. Taitaa olla kuva jostain valokuvasta maalattu.
Minulle ainakin tulee mieleen Henry Fonda, ei aina roiston osassa mutta ehkä mieleenpainuvin konnarooli Huuliharppukostajassa. Oliko Fonda Lurkerillakin mielessä?
-
Minun mielestäni taas tyylikäs. Jannen sanojen mukaan nostalgista alkuaikaa! Hiano!
-
Palance oli aika lähellä, mutta tällä mielessäni kummittelevalla näyttelijällä on vielä vinommat silmät ja korkeammat poskipäät.
-
Jansan lähettämän juhlajulkaisun kansi ei kyllä ollut minusta kovin hienon näköinen. Kauniisti sanottuna erikoinen. Kukakohan tuon on piirtänyt, kun Texin ja Lilythin kasvot eivät näytä oikein perinteisiltä?
-
Kukakohan tuon on piirtänyt, kun Texin ja Lilythin kasvot eivät näytä oikein perinteisiltä?
Sanoisin, että Claudio Villa.
Siis mitä ihmiset dissaa tuossa? Lilyth ei ehkä ole täysin oma itsensä ja Tex on vanhassa kunnon fiilisympäristössä. Tiskihanskat kädessä. Eniten mua häiritsee tuossa tuo "Tutto a Colori"- teksti. Sitä ei tarvita Suomi- versiossa. Se on melkein sama kuin silloin vanhoissa Teräsmiehissä oli kansikuvassa puhekuplia.
-
Juhla-tex väreissä, kansi on siis Villan kuten Wade ounasteli, muutoin piirros Civitellin: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html
Kaikki värillisten Texien vastustajat kauhistelkaa!
-
Texillä viikset.
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_ago08/img/tex4_g.jpg)
Tarinassa voi tosiaan olla joillakin sulattelemista. Mutta sanoisin, että Civitelli on tehnyt sen, mistä on pitkään haaveillut. Ei tarinaa Texin äidistä, mutta Lilythistä. Loistavaa. Tätä Civin väritystä emme olekaan nähneet, Kaksintaistelu oli maalattu juttu.
-
Juhla-tex väreissä, kansi on siis Villan kuten Wade ounasteli, muutoin piirros Civitellin: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html
Kaikki värillisten Texien vastustajat kauhistelkaa!
Itselleni värillisyys ei ole ongelma. Kuvissa Texin kumihanskat pistävät kyllä hyvin silmään, kun on jo tottunut siihen, että Tex työskentelee ilman hanskoja. Tarinahan on jo pelkästään sen takia mielenkiintoinen, että siinä on Lilyth, sillä tarina luo silloin pysyvää elementtiä Texin historiaan ja ei siis voi olla kovin irrallinen.
-
Bonellieditore kertoo Texistä:
Nizzi kertoo, että tarinoissa Tex kerkesi viettää liian lyhyen ajan Lilythinsä kanssa, joten hän halusi olla mukana tässä juhlateoksessa kirjoittajana. Kannessa on nimenomaan romanttinen kuva tuosta parista, joka menetti toisensa liian aikaisin.
Civitellin piirrustuksessa hahmot tuntuvat todella elävän.
Lisäksi kerrotaan, että albumi kätkisi viittauksen tai jonkin asian Tex Willeriin Goldeenan verilöyly.
Jos ymmärsin oikein.
Saas nähdä. Muutenkin lupaavat, että albumissa on yllätyksiä. Pitäisikö jopa tilata alkukielellä kotiin tuo.
-
Texillä viikset.
Harvoin nähty, mutta kyllähän se texilläkin parta kasvaa (esim. silmälappu-seikkailu). Ja olisiko tuo kuvassa vain kiikarien aiheuttamaa varjostusta ylähuulessa; eihän Texillä tuollaisia viiva-pulisonkejankaan oikeasti ole?
-
Tarinan nimi kutkuttavasti "Muistojen polulla" tai joku vastaava.
-
Ihan hienoja nuo Civitellin värikuvat. Italiassa taitaa nykyään olla melkein joka toinen ilmestyvä Tex joku värillinen juhlajulkaisu vai? Toivottavasti noita tulee myös Suomessakin enemmän.
-
Ihan hienoja nuo Civitellin värikuvat. Italiassa taitaa nykyään olla melkein joka toinen ilmestyvä Tex joku värillinen juhlajulkaisu vai? Toivottavasti noita tulee myös Suomessakin enemmän.
Joka sadas normaalisarjassa julkaistava tarina on värillinen. Muuten tulee noissa omissa sarjoissaan. Nyt ei taida mennä mikään satanen rikki, on muistaakseni 575 vuorossa, mutta Texin kuusikymppiset.
-
Ei Civitelli tuota seikkailua ole värittänyt, vaan "GFB Comics", mitä sitten pitääkään sisällään. Kaksintaistelut värit olivat sen sijaan käsittääkseni Civitelin väripaletista, mutta saatan olla väärässäkin...
-
Joka sadas normaalisarjassa julkaistava tarina on värillinen. Muuten tulee noissa omissa sarjoissaan. Nyt ei taida mennä mikään satanen rikki, on muistaakseni 575 vuorossa, mutta Texin kuusikymppiset.
Joo, meinasin vaan tuolla joka toisella sitä ,että siellä Italiassa niitä värijulkaisuja tulee melko paljon. Jotain noista Italian värijulkaisuista tiesinkin, mutta kiitos Wadelle näistä tiedoista.
-
Jylhä kansi Villalta tuohon Italian juhlatexiin. Kasvot näyttävät vain vähän oudoilta, jotenkin litteiltä ja kuin pronssista taotuilta, mutta muuten onnistuttu saamaan liuska-aikojen fiilistä mukavasti kanteen, tiskihanskoja myöten. Pätevältä näyttää pääsääntöisesti myös Civin tarinan väritys.
Palance oli aika lähellä, mutta tällä mielessäni kummittelevalla näyttelijällä on vielä vinommat silmät ja korkeammat poskipäät.
Ehkäpä Lee Van Cleef?
-
SUL SENTIERO DEI RICORDI on jokseenkin huono kansikuva Villalta. Se näyttää yliromantisoidun aikakauden Hollywood-julisteelta kaikessa imelyydessään. Luulisi, että kysymyksessä on pikkutyttöjen leikkeihin tarkoitettuja kiiltokuvanukkeja. Hyi, hyi!
Civitellin piirros ja värikuvat antavat varmaan enemmän kuin Villan kansikuva. Tai sitten odotettavissa on tekemällä tehty tarina, jonka olisi voinut unohtaa pöytälaatikkoon.
-
Oho, kattokaapas tätä Lilyth-tyttöstä! Melkoinen akrobaatti:
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_ago08/img/tex3_g.jpg)
Ihmisistä varmaan 99,999 prosenttia tuiskahtaisi turvalleen, jos hevonen ammutaan alta. Mutta ei Lilyth! Lilyth ponnahtaa ilmassa suoraan ylöspäin kohti Texin vankkaa käsivartta.
Lueskelin muutenkin nyt tarkemmin tuohon juhlajulkaisuun kuuluvia juttuja. Jos oikein ymmärsin, niin tarina EI SISÄLLÄ viittausta seikkailuun Goldeenan verilöyly, joka on siis Bonellin kirjoittama Tex-romaani, jonka Ticci myöhemmin piirsi tarinaksi. Sen sijaan se romaani, suunnilleen sata sivua, on mukana tuossa juhlajulkaisussa, jos siis ymmärsin oikein. Ja miksi näin? Ei pelkästään sen takia, että Tex Willer täyttää 60 vuotta, vaan myös, ja ehkä ennenkaikkea, siksi, että G. L. Bonellin syntymästä tulee joulukuussa 100 vuotta! Hitto, meinasi mennä tuo synttäri ohi. Saataisiinpa suomeksikin kyseinen romaani, niin olispa hianoo :).
-
Oho, kattokaapas tätä Lilyth-tyttöstä! Melkoinen akrobaatti:
Hameen helmakin pysyy piirulleen puolireidessä, vaikka ihan rempseästi retkahtaakin Texin vyöruusuksi "legs akimbo".
-
Vastoin aiempaa kantaani värillisistä Willereistä, tuo näyttää kyllä toooosi hienolle! Varsinkin Lilyth :-*
-
Kyllä monet tasankojen ratsastavista intiaaniheimoista olivat mestarillisia ratsastajia ja melkoisia akrobaatteja hevosen selässä. Comanchet ja flatheadit on mainittu ylivertaisiksi taitureiksi, mutta kyllä navajotkin, vaikkeivat kuuluneetkaan tasankojen ratsastajiin, oppivat hevosen käytön. Lilythin hieno suoritus ei vaikuta tässä valossa aivan yliammutulta. Kyllä lännentarinoissa näkee paljon uskomattomampia temppuja.
Vaikuttaisi näin näytekuvien perusteella siltä, että CFB Comicsin värit toimisivat hienosti Civitellin kuvissa. ja mikä hienointa niin Civi on huomioinut Texin nuoruuden tiskihanskat samoin kuin kansikuvataiteiteilija Villa.
-
Vastoin aiempaa kantaani värillisistä Willereistä, tuo näyttää kyllä toooosi hienolle! Varsinkin Lilyth :-*
Samaa mieltä ;)
Niin ja ensi viikolla taitaa ilmestyä uusi pokkari...
-
Maltan tuskin odottaa, että työt loppuvat. Postiluukussa pitäisi pötkötellä hyväpainoksinen uusin Tex Willer. B-luokan lukijoille Itella toimittaa niteen vasta keskiviikkona tai jopa torstaina. Eikä tässä kauan (korkeintaan kuukausi?) tartte odotella, että suuralbumi tärähtää markkinoille. Mitä sitten?
-
Hyväpainoksinen Willeri löytyi omasta postilaatikosta. Oli pikaselailun jälkeen hienoa painojälkeä, viimekertaisesta musteleviämisestä ei tietoakaan. Kaupassa ei vielä tuota näkynyt, jutun ykkösosa oli tarjolla.
-
Hyväpainoksinen Willeri löytyi omasta postilaatikosta.
Kuin myös täällä. Tiedä häntä mitä on tehty painossa ja toimituksessa, mutta kiitos siitä. Olipa ilo katsella kun musta näytti todellakin mustalta.
-
Nyt näyttääpi Tex hyvältä. Putosi laatikkoon ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Tosin kansi vähän rullalla, mutta painolaatu on erinomaista!
-
Painojälkeen kiinnitetään nyt liikaa huomiota. Olennaisin on sanomatta! Tarinan alkuhan oli huikean hyvä ja tänään ilmestynyt jatko on "tajuttoman hyvää settiä". Maltan tuskin odottaa kolmea viikkoa loppuosaa. Boselli on kehittänyt huikean keitoksen ja vaikka en mikään Ticci-fani ole, niin tämä tarina on kyllä rautaisesti piirrettykin.
Kun toisessa ketjussa joku mustamaalaili Tex Willeriä (ja mielipidehän sekin on), niin yksi asia täytyy tästä uusimmasta mainita, joka tekee Willeristä hienon. [spoiler]Sivuilla 44-48 eversti Radcliffe kerjää verta nenästään haukkumalla kymppirykmenttiä. Näitä törkimyksiä riittää siviilielämässäkin, mutta Tex Willerissä hienoa on se, että siinä aina oikeus voittaa eli tiedämme jo nyt, että Radcliffe tulee saamaan köniinsä.[/spoiler]
Mooseksen varjo.
-
Joo, painolaatu on parasta numeron 16/06 jälkeen (Texit on nyt kuulemma painettu 6 cm leveämmällä paperiradalla, mikä ei minulle kerro mitään, mutta jollekin asiantuntijalle ehkä jotain sanoo...). Kyllä taas kelpaa. Ja tarina tosiaan on täyttä rautaa!
-
Ostettu ja luettu.
Ticcin piirustus on kyllä suvereenia. (joskin hiukan pikaisesti tehdyn oloista)
Varsinkin pokkarin lopussa olevasta taisteluhommelista tykkäsin kovasti.
Kolmatta osaa jo odotellaan malttamattomana täälläkin.
Toivottavasti tarina ei loppuisi vielä siihen... ;)
Vuoden lopussa olisi tarkoitus panna Willer-tilaus vetämään.
EDIT:
Aion myös metsästellä vanhoja TIccejä. Olen lukenut ilmeisesti vain hänen kaksi ensimmäistä seikkailuaan. Joten mukavia lukuhetkiä lienee tiedossa.
-
Kolmatta osaa jo odotellaan malttamattomana täälläkin.
Toivottavasti tarina ei loppuisi vielä siihen... ;)
Seuraavan opuksen puolikas on vielä Puhvelisotilaita.
Kääntäjä J.L. Nyman käyttää muuten "buffalo-sotilaat" -nimitystä, mikä toivottavasti ei häiritse lukuelämystä liikaa.
Kesän Tex-materiaali tuli ilmeisesti Bonellin sairastelujen vuoksi myöhässä kolmen numeron ryöpsähdyksenä ja nuo Suomen 11 ja 12 piti käännättää nopeasti ja rinnakkain Rennellä ja Jukalla.
Olin lomalla silloin kun ne toimitettiin kääntäjille ja suomennokset latojalle. En muistanut Ticci-stoorin olevan ylipitkä, joten tässä sitä nyt ollaan...
Saapa nähdä, miten jälkipuolikkaalla Seijasin piirrosjälki maittaa. Se on stabiilissa selkeydessään lähes täydellinen vastakohta Ticcin lennokkuudelle.
-
Puhvelisotilas-tarina etenee kyllä mahtavasti; minusta yksi parhaista tällä vuosituhannella julkaisuista seikkailuista! Ticcin piirros on hienoa niinkuin aina. Eversti Radcliffe on kuvattu kyllä niin ärsyttävänä että varmaan joka lukijan mielessä väikkyy ajatus antaa moiselle kyylälle vähintään potku perseeseen. Sen verran jäi tarina kutkuttamaan että piti luntata italian Texistä (kaverit toivat) miten mahtaa Radclifelle käydä; mutta ei siitä sen enempää. Seijaksen kuvituksesta seuraaavassa numerossa alkavassa seikkailusta voin toki jo kommentoida sen verran että en kyllä oikein tykännyt. Sopisi paremmin vaikka Kapteeni Mikiin.
-
Minäkin olen yhden Seijasin jutun lukenut. En ole minäkään haltioissani. Ei hän huono ole, mutta tyyli on jotenkin vanhahtava ja tylsä.
-
Juohtuipa vain mieleen, että jos olen oikein ymmärtänyt, niin ensi viikolla ilmestyy puhvelitarinan loppuhuipennuksen lisäksi Filipuccin piirtämä suuralbumi. Mikä olisi kyllä hienoa. Eli tiistain lisäksi pitänee käydä tsekkailemassa kaupan hyllyjä loppuviikosta. Palkitaanko kyttäys vai onko Rämejahti tulossa vasta seuraavalla viikolla?
-
...ensi viikolla ilmestyy puhvelitarinan loppuhuipennuksen lisäksi Filipuccin piirtämä suuralbumi. Palkitaanko kyttäys?
Olemme toimituksen päässä tehneet osamme prikulleen niin, että Rämejahti olisi keskiviikkona 17.9. lehtipisteissä ja kirjakaupoissa. Painokaan ei ole maininnut mitään viipeen suuntaista, joten tumbleweed-pallo on nyt levityksen käsissä.
Pientä oikeinkirjoitusknoppia: Filippucci kaksoispeellä ja -ceellä.
Onneksi opin tuon itse ennen albumin painoon menoa...
-
Galleppini ja Filippucci. Tuli selväksi. Tiistai ja keskiviikko ovat mukavia päiviä.
-
Ubc:n sivuilla on arvosteltu molemmat tulevat Bosellin tarinat (eli Seijasin ja Fontin piirtämät). Molemmat ovat saneet hyvät arvostelut, kuten yleensäkin Bosellin tarinat sillä sivustolla. Arvostelija oli kuitenkin hehkuttanut enemmän tuota Fontin piirtämää tarinaa ja mainitsi sen olevan klassinen tarina, joka on kirjoitettu Bonellin hengessä.
Tarinoiden piirtäjät oli arvioitu samantasoisiksi. Ainakin minä jään mielenkiinnolla odottamaan molempia tarinoita.
-
Tänään sitten tuli uusi Willeri. Eipä Seijasin taide herättänyt kummoisia tunteita. Ihan ok, mutta jotenkin epä-Texmäinen piirrostyyli. Katsotaan sitten parantaako juoni tarinan arvosanaa. Eli nyt lukemaan... ;)
-
Kerkesin ennen työrupeamaa lukaista läpi Texin. Hieno lopetus Ticciltä, kaveri paransi loppua kohden. Viimeisten sivujen kaupunkitapahtumat mahtavia, myös kirjoituksellisesti! Hiukan häiritsi, että jossain vaiheessa tarinaa poukkoiltiin ja pätkittiin, eli hypeltiin toimintatilanteiden yli kuittaamalla ne seuraavassa ruudussa kommentilla "sitten" tai "kohta".
Tykkäsin Seijasin taiteesta. Nostalgiaa herätti, lieneekö mies piirtänyt aiemmin Lännentietä?
-
Uusin Willeri luettu. Ticci ja Boselli eivät pettäneet. Wade ehti jo ihmetellä poukkoiluja. Sivulla[spoiler] 17 oli ihmeellinen ja epälooginen pätkäisy. Carrizon poppoo yrittää ryövätä puhvelisotilaiden hevoset. Kersantti Johnson lähtee perään, mutta tilanne kuitataan sanalla "sitten". Yhtäkkiä hevoset ovatkin jo takaisin ja kehutaan Johnsonin ripeää toimintaa. Herää kysymys, että eivätkö jo ratsailla olleet Carrizon miehet saaneetkaan pöllittyä hevosia? Tosin ainoa johtopäätös on se, että vain pakenevien miesten hevoset menivät, mutta muu pollelauma saatiin pelastettua kersantin nopean toiminnan ansiosta. Ehkä tarinaa ei ole oikeasti pätkitty, mutta hyppäsi tuo silti silmille.[/spoiler]
Seijaksen Tex Willer oli epätavanomainen, aivan kuten samppalikin siitä mainitsi. Varsinkin sivulla[spoiler] 73 piti oikein katsoa, että kumpi nyt on Tex Willer ja kumpi Frank Harris?[/spoiler]En siis ollut haltioissani, mutta Seijasin jälki on kyllä ihan mukiinmenevää. Itse tarina lähti hyvin punoutumaan ja sisälsi huumoriakin, joten taas on kolme viikkoa odoteltava jatko-osaa.
-
Pieni moka oli sattunut, lieneekö kääntäjän vai kenen jäljiltä. Piirtäjäksi oli ilmoitettu Nizzi eikä Ticci (olisiko peräti Calamity Kidin piirtäjä Nucci vieraillut? ;D).
Puhvelisotilas-seikkailu oli kaikkiaan mainio, selkeästi tuli esille mikä on Texin (ja tekijöiden) kanta rotusyrjintään; eversti Radcliffe oli kuvattu varsin helposti inhottavana ääliönä. Ja Ticci on kyllö vielä vanhoilla päivilläänkin Tex-piirtäjien aatelia.
Seijaksen piirros Tappajassa tuntui minusta vieraalta Texiin, mutta Bosellin tarina oli kyllä hyvä. Odotan innolla jatkoa, mutta en tämän perusteella kyllä lisää Seijaksen piirrosta.
-
Uusimman Tex Willerin kannen sisäpuolella on mainos kovakantisesta Mefiston poika -tarinasta. On hieman harhaanjohtavaa kertoa, että "on ilmestynyt", jos kirjaa ei saa vielä ostettua. Toki valveutunut Tex Willeristi on jo perillä lokakuisesta ilmestymispäivästä eli tarjolla on vain ennakkotilausta. Tosin näinhän se on aina mennyt. Ensin tulee mainos, myöhemmin kauppoihin. Onko tämä sitä hypeä?
Mikäköhän julkaistaan Mefiston pojan jälkeen kovakantisena? Oma toivomus on, että Luurankoylängön ja Mefiston pojan välissä olevat tarinat Painajainen ja Viidakon murhenäytelmä. Muita mielipiteitä?
-
Yksi asia vielä ihmetytti: jonkun kääntäjävaihdoksen takia ensimmäisessä osassa oli Puhvelisotilaat, ja myöhemmin Buffalo- sotilaat. Uusimmassa kuitenkin sanat peräkkäin ja molemmin muodoin edustettuna.
-
Minäkin ihmettelin tuota poukkoilua Ticcin tarinassa. Ehkä siinä on kirjoittaja päättänyt jättää liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Ja ehkä syynä on ollut se, että tarina oli jo muutenkin melko ruudinsavuinen... Ehkä, ehkä, ehkä... Lisäksi ihmettelin Waden kommettia, että Ticci paransi loppua kohden. Mielestäni laatu oli tasaisen loistavaa alusta loppuun. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan Ticcin taiteesta täysin siemauksin, mikä johtuu osaltaan siitä, että tarina oli saakelin hyvä. Hieman pelkäsin, että puhvelisotilaita olisi liiaksi glorifioitu, mutta onnekseni huomasin pientä nurkumista muutaman soltun taholta ennen kuin heput lähtivät pelastamaan jauhonaamoja. Tällä vältyttiin mainitulta sudenkuopalta juuri ja juuri, ihan vaivoin...
Seijasin tarinasta pitää sanoa, että miehen piirrustustyyli oli parempaa kuin muistin. Vahva ja jykevä viiva toi paikoin mieleen Gamban mestariluomukset, mutta olihan Seijasilla sentää sävyjä huimasti enemmän kuin Gamballa. Kaikkiaan melko taitava kaveri, vaikka vanhahtava tyyli ei välttämättä kaikkia miellytäkään. Mutta ainakaan minulla ei ole mitää Seijasin taidetta vastaan. Tarina sen sijaan vaikutti välityöltä. Melko kekseliäs kyhäelmä, mutta jälleen kerran pääosassa on joku muu kuin Tex, kuten niin (liian) usein Bosellin jutuissa on tapana.
-
Minäkin ihmettelin tuota poukkoilua Ticcin tarinassa. Ehkä siinä on kirjoittaja päättänyt jättää liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Ja ehkä syynä on ollut se, että tarina oli jo muutenkin melko ruudinsavuinen... Ehkä, ehkä, ehkä... Lisäksi ihmettelin Waden kommettia, että Ticci paransi loppua kohden. Mielestäni laatu oli tasaisen loistavaa alusta loppuun. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan Ticcin taiteesta täysin siemauksin, mikä johtuu osaltaan siitä, että tarina oli saakelin hyvä. Hieman pelkäsin, että puhvelisotilaita olisi liiaksi glorifiitu, mutta onnekseni huomasin pientä nurkumista muutaman soltun taholta ennen kuin heput lähtivät pelastamaan jauhonaamoja. Tällä valtyttiin mainitulta sudenkuopalta juuri ja juuri, ihan vaivoin...
Ticcin tarina ei valitettavasti ollut alusta loppuun saakka timanttia. Ei ole, kun tietää, mihin kaveri on pystynyt. Kun on lukenut Kaukomaillen ja muita 80- luvun tarinoita. Loppua kohden, eli ts. viimeisessä Texissä Ticci oli käyttänyt kuvakulmia hyväkseen. Esimerkiksi siinä tilanteessa, kun Carson ampuu ylöspäin katolla olevan kaverin ihan lopputilanteessa. Tai kun Tex ja Carson ratsastavat kaupunkiin yöllä. Tässä oli Ticcilla havaittavissa piileviä kykyjä.
-
Puhvelisotilaat oli hyvä tarina, mutta ei loistava. Mukavaa oli ennen kaikkea todeta, että Ticcillä pysyy yhä kynät ja tussit tukevasti kädessä. Hienoa kuvitusta maestrolta. Ticcin hevosia ja toimintakohtauksia katselee aina mielellään. Tyyliä ja lennokkuutta piisaa vaikka muille jakaa. Joissakin lähikasvokuvissa näkyi kylläkin lievää tekniikan hajoamista, hutaisun makua ja epämääräistä viivaa, mistä ei ollut tietoakaan Ticcin uran alkuvaiheilla. Mutta ei sekään pahemmin haitannut. Paljon levottomammin kävi esim. Galepille hänen viimeisissä tarinoissaan, joissa koko lännen väestön keski-ikä tuntui yhtäkkiä olevan 60 paremmalla puolella.
Boselli petrasi paljon edellisestä tarinastaan Meksikon retkikunta. Nyt oli loppuratkaisulle jätetty riittävästi sivuja ja loppu huipentui hienosti öiseen taisteluun kaupungissa. Kokonaisuudessaan tarinassa oli mielestäni liikaa henkilöitä (ja tapahtumia). Tästä seurasi sekavuutta ja juurikin Mosabackan mainitsemia hyppeleviä, outoja juonenkäänteitä. Eversti Radcliffe oli tarinan herkullisin hahmo, vaikka vastaavia sotahulluja on nähty monia aiemminkin. Silti Radcliffen (jonka Ticci mainiosti tulkitsi) älyvapaita edesottamuksia olisi kernaasti seurannut enemmänkin.
Olipa muuten virkistävää, kun tarina loppui vaihteeksi keskelle pokkaria.
-
Kovakantisesta Mefiston poika -tarinasta. On hieman harhaanjohtavaa kertoa, että "on ilmestynyt" Onko tämä sitä hypeä?
Ei me noin viekkaita osata olla. Luulenpa, että ilmoitusten jyvityksessä on tullut tahaton vaiheistuserhe, koska "poika" oli jo nyt ja Hex vasta myöhemmin.
Jos asiasta haluaa löytää jotain positiivista niin Yama-kirjan hinnaksi oli ennakolta tehtyyn mainokseen laitettu sama summa kuin "Luurankukalle" ja se jäi voimaan, vaikka sivuja on todella reippaasti enemmän (256/384). Olihan se tosin hiukan edullisempi tehdä kroatialaispainoksen valmiilla painomatskulla.
..ensimmäisessä osassa oli Puhvelisotilaat, ja myöhemmin Buffalo- sotilaat
Tätä taas teetti materiaaliviive ja kiire. Piti jakaa normaalia pitempään odotettu matsku kahdelle suomentajalle rinnakkain, enkä tajunnut buffelien jatkuvan kolmanteen kirjaan, koska olin lomalla jne. Onneksi Nyman käyttää kumpaakin termiä.
Oli miten oli, toimituksen otsa hieraisee edessänne nyt pari kertaa sahanjauhoista parkettia näiden harminaiheiden vuoksi.
-
Puhvelisotilaat sitten luettu. Oikein hyvä tarina. Bosellin oli tarina oli hieno ja loppuratkaisu oli onnistunut, kuten Cheyenne totesi. Ticcin piirros oli vahvaa ja siis todella mukavaa katsella. Jostain syystä pidän nimenomaan Ticcin piirtämistä intiaaneista.
Ja sitten Seijasin piirtämä tarina, hänen tyylinsä oli ihan mallikelpoista.
-
Ticci paransi minunkin mielestäni loppua kohti.
Jotenkin tuntui, että hän on nauttinut tämän tarinan tekemisestä erittäin paljon.
Pientä kikkaa siellä ja täällä. Herkullista jälkeä.
Mua kävi tuo puhvelisotilaiden glorifiointi hiukan hermoon.
Mutta olihan se ihan kaunis ele ja kyllähän mustia on mollattu niin kauan, että suotakoon tämä nyt tämän kerran...
EDIT:
Hiukan häiritsi Ticcin tapa tehdä semmoista pyöreäviivasuttua esim. markkeeraamaan ruohoa tai ties mitä. Meni maneerin puolelle. Mutta ei häirinnyt kuin hiukan. Herkullista jälkeä.
-
EDIT:
Hiukan häiritsi Ticcin tapa tehdä semmoista pyöreäviivasuttua esim. markkeeraamaan ruohoa tai ties mitä. Meni maneerin puolelle. Mutta ei häirinnyt kuin hiukan. Herkullista jälkeä.
Ja tätä Ticci on karsinut valtavasti, kun vertaa edelliseen tarinaan. Siinä se häiritsi minua, mutta nyt minua ei häirinnyt kuvituksessa yhtään mikään. Tuo Cheyennen mainitsema 'epämääräinen viiva' jotenkin kuuluu nyky-Ticcin pelkistettyyn tyyliin. En sanoisi, että se olisi huonoutta tai vanhuuden vaivoja. Uskon, että Ticci pystyisi halutetssaan samanlaiseen tarkuuteen kuin Tex-uransa alkuaikoina. Sinä aikana kun Ticci on piirtänyt Texiä, hän on muuttanut tyyliään kolme kertaa. Joka kerta muutoskohdan huomaa selkeästi, mikä kertoo siitä, että kyseessä on tietoinen valinta, ei kykyjen rappeutuminen.
-
Minä myös suorastaan nautin Ticcin taiteesta ja koko tarinasta.Oikein hyvä loppu. Myös uusi keskeltä alkava tarina vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta ja hyvältä. Enkä myöskään morkkaa Seijasin jälkeä. Aivan kelpo kuvittaja jos ei huippu. Jack Spade oli lieron näköinen. Saas nähdä päätyykö mies Texin kanssa vielä kaksintaisteluun.
-
Uskon, että Ticci pystyisi halutetssaan samanlaiseen tarkuuteen kuin Tex-uransa alkuaikoina. Sinä aikana kun Ticci on piirtänyt Texiä, hän on muuttanut tyyliään kolme kertaa. Joka kerta muutoskohdan huomaa selkeästi, mikä kertoo siitä, että kyseessä on tietoinen valinta, ei kykyjen rappeutuminen.
Minä en usko. Kyllä noin korkea ikä vie tarkkuudesta aika paljon. Tyylinmuutokset ovat tietoisia valintoja, mutta osittain niihin on johtanut juuri taitojen asteittainen rappeutuminen elikkä näön huononeminen ja piirtämisen hidastuminen. Ticci on kuitenkin parantanut jälkeään koska on pyrkinyt näyttämään mihin vielä pystyy. Samoin paransi hieman ennen kuolemaansa jälkeään Maestro Letter, vaikkakaan aivan kaikki eivät olleetkaan haltioissaan hänen viimeisestä taidonnäytteestään Kobran merkistä.
Edellämainittujen herrojen esimerkkiä voisi noudattaa myöskin taiteilija Jose Ortiz, jonka viimeaikaisissa tuotoksissa on ollut selviä merkkejä turhasta hosumisesta.
-
Ei Ticci kuitenkaan -41 syntyneenä vielä mikään ikäloppu ole. Lisäksi hänen tyylinsä on näyttänyt suunnilleen samalta jo yli kymmenen vuotta, joten iän aiheuttaman rapistumisen olisi pitänyt alkaa jo miehen ollessa hiukan yli 50-vuotias. Enkä myöskään ole kuullut, että hänellä olisi tai olisi ollut joitakin terveydellisiä ongelmia (yleensähän sellaiset uutiset alkavat aika nopeasti levitä...).
-
Ticcin jälkeen tuo toinen piirtäjä tuntu aika noviisilta.
Mutta: Kun tarinaa luki etiäppäin, niin sehän rullasi ihan sujuvasti. Tarina vei mennessään eikä piirtäjän mahdollisiin heikkouksiin kiinnittänyt niin hirveästi huomiota.
Tex Willerin yksi voima on useat eri (ammattitaitoiset) piirtäjät. En ehkä jaksaisi lukea viittäkään Ticci-Texiä peräkkäin. Vaihtelu virkistää.
Eikä ne hyvätkään näytä miltään, jos ei oo huonoja joukos. >:D
-
Nyt kun suurin osa on saanut uusimman niteensä, voin kertoa omat mielipiteeni tarinasta.
Seijas näytti kyntensä. Minulle ainakin kävi niin, että vaikka ensimmäinen osa jätti pieniä kysymysmerkkejä piirtojäljen suhteen, niin päätösosa imi niin tehokkaasti mukaansa, että en ehtinyt ajatella piirtojälkeä ennen kuin tarina oli lopussa. Toisin sanoen Seijas kuuluu Tex-piirtäjien joukkoon. Tarina saattaisi olla huomattavasti miellyttävämpi suuressa koossa luettuna.
Kantta taidettiin toisaalla jo hieman kehuakin. Villan kannet ovat eittämättä hienoja, mutta usein niissä on pieniä epäloogisuuksia. Uusimmassa kannessa Texillä on revolverit kädessä ja hän on toimiston edesssä, mutta [spoiler] itse tarinassa Tex pöllii sheriffiltä kiväärin ja karkaa takaovesta.[/spoiler] Taiteilijan näkemys siis joka tapauksessa.
Tarinassa Tex saa mustanaamiollisia piirteitä. Tex ei ole tavallinen mies! Kertokaa millä sivulla?
-
Mukaansatempaava tarina. Seijasin taide oli peräti tunnelmallista kuten tarinakin ja loppu oli toimintatäytteistä ja jopa jännittävää luettavaa.
Eikä tarina mielestäni loppunut mitenkään liian töksähtävästi. Hyvin oli Boselli mahduttanut loppuhuipentumaan tapahtumia ja sai sen kunnialla päätökseen, kun taas jotkut Nizzin tarinan loppuosat tuntuvat joskus melko hätiköidyiltä.
Kansi oli huippua Villaa. Ja taas pitää verrata Seijasin taidetta yhteen toiseen kuvittajaan, jolla mielestäni on samoja vivahteita, Jesus Blasco.
-
Ei hullumpi vertaus, Herman. Blasco on tullut myös minun mieleeni Seijasista koko ajan. Blascoa ei erityisemmin arvostettu, mutta hyvä hän oli ja niin on Seijaskin!
Kansi ei minun mielestäni ole aivan parasta Villaa ainakaan Texin kasvojen osalta.
-
Mukaansatempaava tarina. Seijasin taide oli peräti tunnelmallista kuten tarinakin ja loppu oli toimintatäytteistä ja jopa jännittävää luettavaa.
Eikä tarina mielestäni loppunut mitenkään liian töksähtävästi. Hyvin oli Boselli mahduttanut loppuhuipentumaan tapahtumia ja sai sen kunnialla päätökseen...
Kyllä, juuri näin. Hienoa oli Seijasin taide. Tarina myös, vaikka se olikin vain puolitoista pokkaria pitkä. Tänä vuonna on tullut useita uusia hyviä piirtäjiä mukaan. (Spada, Rossi ja Seijas.)
Ja seuraavaksi siis sitten Fontin piirtämä tarina?
-
Oli kyllä meikäläisen makuun tämä tarina. Aluksi tuntui hieman vieraalta Seijasin tyyli, mutta äkkiä siihen tottui. Lopulta pidin. Tosin silmiinpistäviä ruutuja oli pari. Mutta ainahan niitä. Juoni oli myös hyvä. Aluksi tarina saattoi tökkiä osaksi sen takia, että Texiä ei näkynyt. Myöhemmin sekin asia parani. Kaiken kaikkiaan hyvä Tex tämä uusin.
Villan kannet ovat eittämättä hienoja, mutta usein niissä on pieniä epäloogisuuksia.
Itsekin ihmettelin hieman tuota kantta. Hieno mutta epälooginen.
Nyt Fontia odottelemaan, tosin ensin voisi tutustua Mefiston poikaan. Ehkä. Jos vain rahat sallii...
-
Tappaja luettu ja sulateltu. Kyseessä on yksinkertaisesti yksi vuoden parhaimpia tarinoita. Juoni oli hyvin Bosellimainen. Ensin Frank Harris meinasi varastaa koko näytelmän päähuomion, mutta loppua kohden Texinkin rooli kasvoi lumivyörymäisesti. Ei siis aihetta porata. Erityisen hienoa sarjakuvaa edusti Harrisin vangitsemisen jälkeinen tapahtumaketju vuorilla. Dramatiikka ja jännitys oli käsinkosketeltavaa. Muutenkin Bosellin napakat leikkaukset kohtausten välillä toimivat mallikkaasti. Kaikkea ei tarvitse aina paljastaa tai kertoa rautalangasta lukijalle vääntäen, kuten Nizzillä välillä on tapana. Kaikinpuolin kelpo tarina.
Piirros oli laadukasta. Se toi minullekin elävästi mieleen vanhan kunnon Blasco-vainaan. Silti debytantti Seijasin tyyli on vahvasti omintakeista ja massasta erottuvaa. Tykkäsin.
-
Kyllä Boselli on omimmillaan juuri tällaisissa iskevissä ja koruttomissa tarinoissa. Suurissa eepoksissa meinaa se tärkein aina joskus hukkua. Mutta jos pitäsi valita kahden viimeisen tarinan välillä, että kumman lukisin nyt uudelleen, niin ei tippaakaan kaduttaisi otta puffelisotilaita kouraan.
-
Kyllä Boselli on omimmillaan juuri tällaisissa iskevissä ja koruttomissa tarinoissa. Suurissa eepoksissa meinaa se tärkein aina joskus hukkua. Mutta jos pitäsi valita kahden viimeisen tarinan välillä, että kumman lukisin nyt uudelleen, niin ei tippaakaan kaduttaisi otta puffelisotilaita kouraan.
Tuohon yhdyn täysin!
Puhvelisotilaat oli todella loistava tarina. Siinä jäi odottamaan uutta Willeriä postilaatikkoon tulevaksi, jotta saa lukea tarinan loppuun... Tappaja oli myös erinomainen tarina ja mielestäni hieman normaalista poikkeava (johtuen juurikin tästä Texin "unohtamisesta" tarinan alkupuolella, mutta ehkä juuri siinä olikin tämän tarinan hienous.
Seuraava numero ilmestyneekin sitten ensi viikolla, joten innolla jään sitä odottelemaan... (minulle ainakin maistuisi tarina El Moriscolla höystettynä.. Ainahan saa toivoa :)
-
Puhvelisotilaat oli todella loistava tarina.
Mielestäni Puhvelisotilaat oli erinomainen tarina aiheensa puolesta, hyvin mielenkiintoinen, ei siinä mitään. Mutta tarina oli jatkuvaa touhotusta paikasta toiseen, jotenkin vain niitä suvantopaikkoja ei ollut tarpeeksi. Ei tämä juonensa puolesta tosiaankaan mikään klassikkotarina ole; jotakin puuttui, sellaista syvempää. Hyvää keskitasoa.
-
Mielestäni Puhvelisotilaat oli erinomainen tarina aiheensa puolesta, hyvin mielenkiintoinen, ei siinä mitään. ...Ei tämä juonensa puolesta tosiaankaan mikään klassikkotarina ole...Hyvää keskitasoa.
Samaa mieltä! Mun mielestä hyvä tarina nykytarinoiden joukossa muttei mikään klassikko edes Ticcin tarinoiden joukossa...
-
Paras Ticcin tarina silti pitkiin aikoihin. Ehkä Custer-juttu menee samalle viivalle tänän vuosikymmenen tarinoiden kanssa.
-
Kirotut maat-tarina aloitti kyllä rytinällä. Väitän, että paras tarina tälle vuodelle, mikäli meno jatkuu yhtä rautaisena. Sitä odotellen :P
-
Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin ensi viikolla napsahtaa kronikka. Mutta milloin Maxi-Texejä (Irlannin poika Pat) laitetaan hyllylle, jotta voin hakea omani pois kuleksimasta?
-
Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin ensi viikolla napsahtaa kronikka. Mutta milloin Maxi-Texejä (Irlannin poika Pat) laitetaan hyllylle, jotta voin hakea omani pois kuleksimasta?
Joo, samaa olen miettinyt. Mielestäni noille kaikille numeroille tulisi olla jonkinlainen lista, josta näkisi ilmestymispäivämäärän etukäteen. Nimim. Prisman hyllyjä liian usein turhaan tutkiva ;)
-
Kas, täällä on muitakin kärsimättömiä. Kokemus on osoittanut ettei tuollaisia listoja ole mahdollista tehdä kuin jälkikäteen. Onneksi Asko Auliisti kertoo aina ilmestymispäivän varmistuttua (ja kiroilee kun se ei pitänytkään paikkaansa ;D)-
Mutta: toivotaan Irlannin Patia mitä pikimmin kaubamajojen hyllyille!
-
Mutta: toivotaan Irlannin Patia mitä pikimmin kaubamajojen hyllyille!
Kotoa on katalampi päästä tarkistamaan, mutta tuolla Tex Willer -ketjussa jo kertaalleen ennakoin epätarkasti Kronikka 22- ja Irlannin Pat-ilmestymisiä:
Viikolla 46 marraskuun puolivälissä tulevat muistaakseni molemmat.
-
Hienoa! Pari päivää vielä niin voi parkkeerata viikoksi makuupussin kera lähimmän R-kioskin ovelle!
-
Hienoa! Pari päivää vielä niin voi parkkeerata viikoksi makuupussin kera lähimmän R-kioskin ovelle!
;D
Vois vähän mummot ihmetellä :P
Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että kun joku kysyy mitä jonotat niin pian on muitakin jonottamassa lippua Metallican ylimääräiseen konserttiin.. Ei ne kuitenkaan sun selitystä usko ;D
-
Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että kun joku kysyy mitä jonotat niin pian on muitakin jonottamassa lippua Metallican ylimääräiseen konserttiin..
Taikka sitten käy niin, että kun kuulevat jonotuksen syyn, vähän ajan päästä tulee pari valkotakkista kaveria hakemaan Hannua. ;D
Bananapress muuten kertoi viime viikolla Egmontin veikkaavan(!) sekä Irlannin pojan että seuraavan kronikan ilmestymispäiväksi ensi maanantaita. Kellään ei varmaan ole mitään sisäpiirin tietoa? ???
Ville
-
...ilmestymispäiväksi ensi maanantaita. Kellään ei varmaan ole mitään sisäpiirin tietoa? ???
Näissä eksakteissa ilmestymisajoissa sisäpiirit ovat tuolla levityksen puolella.
Molempien ennakkokappaleet ovat hallussasi, mutta toimitukseen ei tule vahvistuksia oliko Irlannin maxipoikaa eilen maanantaina jo myynnissä tai Saaren tyrannikronikkaa huomenna keskiviikkona niin kuin meillä on toivoskeltu.
-
Piru vie, myrsky vei makuupussini ja täällä sitä värjötellään Ärrän ovenpielessä eikä Irlannin poikaa näy vaikka on jo tiistai-ilta. Onko kellään muilla havaintoja Isosta Patista?
-
Piru vie, myrsky vei makuupussini ja täällä sitä värjötellään Ärrän ovenpielessä eikä Irlannin poikaa näy vaikka on jo tiistai-ilta. Onko kellään muilla havaintoja Isosta Patista?
Kun on tullut jonkun kerran pyörittyä eri kauppojen lehtihyllyillä, niin on tullut kyseltyä myyjiltäkin mitä, miksi ja milloin. Selvisi joskus, että tiettyjä lehtiä ei tule koskaan maanantaisin. Näihin kuuluu myös Tex Willer. Tähän lisään omasta kokemuksestani myös tiistain, jolloin en ole koskaan löytänyt suuralbumeita, kronikoita tai Maxi-Texejä. Toisin sanoen olet Hannu-parka värjötellyt turhaan pari päivää.
Sen sijaan keskiviikko, torstai ja perjantai ovat toivoa täynnä. Itse ajattelin huomenna käydä kurkkaamassa lähimmän lehtihyllyn, mutta eiköhän ostoksia tehdä vimeistään perjantaina.
-
Sano Hannu, minkä ärrän ovella värjöttelet, niin tuon vähän klapeja, niin alkaa veri kiertää ;).
Ei voi muuta sanoa kuin, että ihailtavaa innokkuutta eräillä. Ja ylimääräistä aikaa kenties...
-
Sano Hannu, minkä ärrän ovella värjöttelet, niin tuon vähän klapeja, niin alkaa veri kiertää ;).
Ei väkivaltaa, please :laugh:
Ei voi muuta sanoa kuin, että ihailtavaa innokkuutta eräillä. Ja ylimääräistä aikaa kenties...
Perjantaina töistä lähtiessä jätin työhuoneen oven raolleen, valot päälle, tietsikan päälle, näppäimistön viereen puoliksi juodun kahvikupin ja lukulasit, niin että jokainen huoneessani piipahtava huomaa minun olevan paikalla mutta ehkä palaverissa tai vessassa tms. juuri sillä hetkellä. Saan tästä vielä bonukset kun olen selvästi paikalla viikonlopun ja iltamyöhään eikä viikkoon tule tehtyä virheen virhettä!
Tosin työhuoneessa olisi paljon kuivempaa ja lämpimämpää kuin täällä Årrän nurkilla ...
... ja mitähän ne mahtaa kotona ajatella, olisikohan pitänyt vaikka soittaa? Edes toissapäivänä?
Tulisi nyt jo se Maxi...
No joo, off-topic, lopetan tämän tähän.
-
JIIIIHHHAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!
Länsi-Suomi ja Masku kuittaa:::: Irlannin poika Pat ja Saaren tyranni ovat tehneet kauppansa 8]
-
No hemmetti.. sitten niiden täytyy olla myös Raumalla. Ostitko ärrältä vai mistä? ???
-
No hemmetti.. sitten niiden täytyy olla myös Raumalla. Ostitko ärrältä vai mistä? ???
Tarjoustalon lehtihyllystä löysin...kuulin tosin hiljan ettei vielä näkynyt esim. Tampereen ärrällä tahi Anttilassa....
Huh, toivotaan että Hannu ainakin saa omansa ettei polta ärrää poroiksi, saan pian omantunnonvaivoja jos jakelu takkuaa eri tahoilla... 8]
-
Huh, toivotaan että Hannu ainakin saa omansa ettei polta ärrää poroiksi, saan pian omantunnonvaivoja jos jakelu takkuaa eri tahoilla... 8]
Juuh.. joutuu muuten aina lähettämään texin uusimman numeron Turun vankimielisairaalan suljetulle osastolle :laugh:
-
kuulin tosin hiljan ettei vielä näkynyt esim. Tampereen ärrällä tahi Anttilassa....
Kangasala (Tampereen kupeessa...) kuittaa sekä Maxin että kronikan. Prismasta.
-
Kangasala (Tampereen kupeessa...) kuittaa sekä Maxin että kronikan.
Näin on myös "Puutarhakaupungissa". Tosin jätin kronikan vielä hyllyyn ja Maxin kaveriksi lähti Ken Parker. Aika nätti pari.
Toivottavasti kronikoiden ostajia piisaa. Monen kohdalla on kohta puntarointi siitä, että haluaako hyväkuntoisemman kronikan vai tyytyykö omiin alkuperäisiin? -75 vuodessa on pari hankalampaa numeroa ja -76 vuodessa se ensimmäinen, mutta muutoin seiskanelosen loppupäästä lähtien on aika helppo löytää inhimillisellä hinnalla originaalit. Tosin eivät seitsemänkymmentäluvun Willerit ilmaisia ole, joten kronikkasarjaa keräämällä voi päästä aika samoihin. Siis jos ei ole kerännytkään alkuperäisiä.
-
Toivottavasti kronikoiden ostajia piisaa. Monen kohdalla on kohta puntarointi siitä, että haluaako hyväkuntoisemman kronikan vai tyytyykö omiin alkuperäisiin?
Ratkaisu on helppo.... kaikki numerot pitää olla! Vaikkakin tulisi samat tarinat uudelleen. Onhan kronikoista huomattavasti mukavampaa lukea, kun ei kokoajan tarvitse pelätä että 70-luvun lehti rapsahtaa halki.
-
Tosin jätin kronikan vielä hyllyyn...
Huh, mikä painajaismainen kauhukuvitelma, pahempi kuin mitkään manaajat....
Vain ja ainoastaan siinä tapauksessa ettei ole valuuttaa eikä kassaneiti suostu tinkimään kun kauniisti irv.. (hymyilen)... >:D
-
Jopa tämän "kylän" Ärrällä olivat molemmat eli Pat ja Kronikka!
-
Jopa tämän "kylän" Ärrällä olivat molemmat eli Pat ja Kronikka!
Löytyivät myös Rauman ärrältä. Jätin itsekin vielä kronikan hyllyyn, mutta tänään käyn senkin ostamassa. Hanskalokeroon ei mahdu kuin toinen ja autossa oli sen verran porukkaa, ettei uskaltanut ihan mihin tahansa laittaa ;D Pakko oli kuitenkin tuota Patia päästä jo lukemaan ;D
Toivottavasti kronikoiden ostajia piisaa. Monen kohdalla on kohta puntarointi siitä, että haluaako hyväkuntoisemman kronikan vai tyytyykö omiin alkuperäisiin? -75 vuodessa on pari hankalampaa numeroa ja -76 vuodessa se ensimmäinen, mutta muutoin seiskanelosen loppupäästä lähtien on aika helppo löytää inhimillisellä hinnalla originaalit. Tosin eivät seitsemänkymmentäluvun Willerit ilmaisia ole, joten kronikkasarjaa keräämällä voi päästä aika samoihin. Siis jos ei ole kerännytkään alkuperäisiä.
Ratkaisu on helppo.... kaikki numerot pitää olla! Vaikkakin tulisi samat tarinat uudelleen. Onhan kronikoista huomattavasti mukavampaa lukea, kun ei kokoajan tarvitse pelätä että 70-luvun lehti rapsahtaa halki.
Tuosta olen samaa mieltä.. kaikki on oltava vaikka mikä olisi ;D Ja Asko ei sitten lue tätä tekstiä kuin >:D raamattua.. uusintapainoksia ei kaivata enempää ainakaan toistaiseksi ;D
-
Kyllä ärrän myyjiltä pääsi iso helpotuksen huokaus kun Maxi-Pat vihdoin eilen ilmestyi, vihdoinkin tuo kahjo häipyy hokemasta onks maxii näkynyt? ;D
Tätä pitää lukea nautiskellen, kovin montaa klassikkoseikkailua ei enää ole tulossa.
-
Minäkin ostin maxin. Lähikaupan hyllyssä oli yhdeksän kappaletta, joista valkkasin sen parhaan. Samalla ostin uuden kronikan. Mitähän sitä seuraavaksi hankkisi...? No, ensi viikolla saapuu ainakin loppuosa Fontin tarinaan.
On muuten Texien tarjonta hyvällä mallilla, kun on ihan lähiaikoina ilmestynyt normi-Texien lisäksi suuralbumi, maxi, kronikka ja kovakantinen. 8]
-
Irlannin Pat on selvästikin saanut suuret Galepin fanijoukot liikkeelle. Itse ostin uuden kronikan, Erio Nicolon kuvittaman Saaren Tyrannin tai Timatti-Jimin koston loppuosan tai miksi tätä nyt sanoisikaan. Jos hiljattain tuli nautiskeltua Fontin hienosta kuvituksesta normi-Texeissä, niin nautiskeluksi menee Nicolonkin seurassa.
Ei voi kuin todeta, että kyllä meitä nyt hemmotellaan oikein kunnolla!
-
Pieni arvio uusimmasta Irlannin Pat Maxi-Texistä.
[spoiler]Päätarina on vanhaa hyvää Texiä. Tarina ei lopu heti kesken ja siinä on meininkiä. Kokonaisuus jakautuu oikeastaan kahteen eri tarinaan, joista toiseen siirrytään sulavasti. Täytyneepä joskus arvioida kuinka paljon Patin nostama kivi voisi painaa. Ensimmäisillä autoilla tuskin ohiteltiin hevosia. Lisäksi aika kuuroja ja vätyksiä olivat roistot, kun jäivät auton alle.
Kaksi muuta tarinaa on mielestäni täytetarinoita. Ei niistä jää hehkutettavaa jälkipolville eli mitään merkittävää niissä ei tapahdu. Huomionarvoista on se, että alkuvuosien Tex oli itsevarma ja vihollisia kohtaan kovempi kuin uusimmissa Texeissä. Itse en ole ollut äänestämässä huonointa piirtäjää ja se on sanottava, että minun mielestäni Gamba piirtää vähintään yhtä hyvin kuin Galleppini.[/spoiler]
-
Itse en ole ollut äänestämässä huonointa piirtäjää ja se on sanottava, että minun mielestäni Gamba piirtää vähintään yhtä hyvin kuin Galleppini.[/spoiler]
Irlannin Pat tarjoaakin hyvän mahdollisuuden Gamban ja Galepin vertailuun. Kuten Jannen artikkelista käy ilmi, Gamba ja Galep tekivät useita tarinoita yhteistyössä, Irlannin Pat on yksi niistä. Seikkailussa kummankin piirtäjän panos vaihtelee; välillä piirros on lähes yksinomaan Gambaa, välillä Galeppia. Ainakin minun silmäni sanovat, että esim. liuskat Yöllinen hyökkäys ja Koston polulla ovat puhtaasti Gamban jälkeä, ja Culebrasin pueblo taas puhtaasti Galepia. Ja edelleen silmäni sanovat että on näiden välillä aika iso ero Galepin eduksi.
-
Kyllä tuo minunkin silmääni Galepin eduksi kääntyy. Ja niille, jotka ovat muodostamassa lopullista mielipidettään Galepin hyvyydestä tai huonoudesta, tiedoksi, että Galepin osuudet on tussannut Virgilio Muzzi. Ihan puhdasveristä Galepin kuvitusta tuossa opuksessa ei siis ole ruutuakaan.
-
Kyllä tuo minunkin silmääni Galepin eduksi kääntyy.
Tarkoitukseni ei ollut verrata Galepia ja Gambaa keskenään, vaan kertoa, että Gamban kuvitus on ihan ok. Katsastelin nyt asiaa vertailun kannalta ja Galep vie voiton. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että Galepin Tex on se originaali Tex, jota muut matkivat.
Melkoista feikkausta tuo Galleppinin "nimissä" tehty piirtäminen. Pelkäsikö Bonelli, että toisten piirtäjien Texejä ei luettaisi?
-
Kyllä kai Galep nimenä jo tuolloin vetosi ostajakuntaan. Murytta ennen kaikkea kiire oli kova, ja ei sitä kai niin viimosen päälle turhan tarkasti kaikkia avustajia viitsitty/ehditty luetella. Ei sillon varmaan osattu aavistaa, että jotkut 'hifistit' olisivat niistä 50 vuoden kuluttua kiinnostuneita. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksei noita nimiä ole uusintajulkaisuihin lisätty virallisiin tekijätietoihin, kun niistä kuitenkin tietoa on säilynyt. Ehkä syynä on se, että tarkkaa tietoa kaikista tekijöistä ei ole sittenkään säilynyt, joten tuntuisi epäreilulta sitten julkaista vain osa nimistä.
-
Täytyneepä joskus arvioida kuinka paljon Patin nostama kivi voisi painaa.
Sanoisin, että helposti voi painaa tonninkin. Eli ei minkään maailman jumppaaja tai bodari tuommoisia murikoita nostaisi suorille käsilleen, saati heittelisi niitä puolta metriä kauemmas. Ei, vaikka olisi ottanut minkälaisia aineita.
Minusta Pat-osuudessa oli rutkasti farssin makua. Selvästi käsikirjoittaja oli päättänyt tehdä jatkumosta tavallista kevyemmän, mikä näkyi Patin jatkuvien toilailujen lisäksi puolivillaisina juonikuvioina. Hauskojakin kohtia oli, kuten Patin kiväärilläampumiskohtaus. Mutta kokonaisuutena irlantilaismaxin kaksi ensimmäistä tarinaa oli keskitasoa heikompaa liuskasettiä. Kesytön Nevada oli parempi.
Gamba-artikkeli oli kiinnostavaa luettavaa. Vaikka täytyy sanoa, että tee meni väärään kurkkuun siinä kohdassa, kun Gambaan liitettiin käsite ”mestari”. En ole Gamban muita sarjakuvia lukenut, mutta Texistä saatujen kokemusten perusteella olen yhä sitä mieltä, että kyseessä on yksi sarjan huonoimmista piirtäjistä. Asianhan pääsi nyt kätevästi toteamaan, kun häneltä oli peräti kaksi kokonaista omaa tarinaa mukana. Helposti huomaa, että Galepin tyyliä mies on kovasti yrittänyt jäljitellä, mutta kehnohkolla menestyksellä. Ei umpisurkeaa jälkeä, mutta vain niukasti siedettävän riman yläpuolella.
Mutta hieno asia, että näitä aiemmin suomentamattomia tarinoita julkaistaan. Kehtaisikohan ensi vuodeksi toivoa maxiksi kenties Bonelli-Galep-tiimin tarinaa Il ritorno di Montales? Sivuja olisi 260, ja Patkin taas mukana, sekä tietysti Montales.
-
Kyllähän Gambaa voi mestarina pitää monellakin tavalla. Ensinnäkään kuka tahansa tohelo ei pääse Texiä piirtämään. Kyllä siinä täytyy olla harjaantuneisuutta ja ammattimaisuutta takana. Ja se mikä Gambassa ehkä eniten ärsyttää, on tyyli, ei taidon puute tai osaamattomuus. Mutta ennen kaikkea Gamban mestarillisuus tulee esille siinä arvokkaassa ja nöyrässä näkymättömässä työssä (tussaus ym.), josta muut ovat melkein poikkeuksetta vieneet kunnian.
-
Kyllä kai Galep nimenä jo tuolloin vetosi ostajakuntaan.
Liioiteltu tavaramerkkiajattelu on ollut vallassa ainakin 1970-luvulle asti.
Ei siinä ole paljon lukijoilta/ostajakunnalta kysytty. Kaupallinen taktikointi lienee enemmän sisään päin kääntynyttä teknisten tekijänoikeuksien pitämistä mahdollisimman harvalla. Tuskin kirjoittajat ja piirtäjät voivat koskaan periä oikeuksiaan, kun juttu on julkaistu Bonelli/Galep-mandaatilla.
"Walt Disney" on tietysti klassisin ja laajamittaisin esimerkki tällaisesta nimimerkki-riistosta. Vaan kuinka monta piirtäjää olikaan "Hergellä?" Batmania julkaistiin vielä 1960-luvulla "Bob Kanen" nimissä. Mustanaamion kannessa on vieläkin "Lee Falk" -nimmari. Eiköhän "Stan Leekin" liene mainittu useammin kuin varsinaisena tekijänä olisi suotavaa.
-
Kyllähän Gambaa voi mestarina pitää monellakin tavalla. Ensinnäkään kuka tahansa tohelo ei pääse Texiä piirtämään. Kyllä siinä täytyy olla harjaantuneisuutta ja ammattimaisuutta takana. Ja se mikä Gambassa ehkä eniten ärsyttää, on tyyli, ei taidon puute tai osaamattomuus. Mutta ennen kaikkea Gamban mestarillisuus tulee esille siinä arvokkaassa ja nöyrässä näkymättömässä työssä (tussaus ym.), josta muut ovat melkein poikkeuksetta vieneet kunnian.
Samaa mieltä olen Jannen kanssa tästä. Ei varmasti pääse ketä tahansa Texiä piirtämään.
Ja se mikä Gambassa ehkä eniten ärsyttää, on tyyli, ei taidon puute tai osaamattomuus.
Tuo pitää paikkansa, mutta tyyli on tosin niin ärsyttävä etten yhtään ihmettele jos alkaa tuntua vääryydeltä sanoa Gambaa mestariksi. No, kun on lukenut ensimmäiset kymmenen sivua niin siihenkin tottuu.. Kuten itse totuin tuossa aiemmin puituun Fontin tyyliin, josta en oikein pidä.. Tosin ei Fontin tyyli ole likikään niin ärsyttävää kuin tuo Gamban, mutta pääasia, ettei ala tikku-ukkoja vilisemään (tai niitä laatikko ukkoja, joita oli yhdessä tarinassa.. en nyt muista tarinan nimeä, mutta "hifistit" varmaan tietävät mitä tarkoitan).
-
Jep, Gamba oli epäilemättä juurikin taustavaikuttamisen ja likaisen työn mestari omana aikanaan. Janne varmasti tietää, mistä puhuu, kun on asiaa enemmän tutkinut. Ja samaa mieltä olen siitä, että asianmukaiset krediitit hänelle kuuluisi myöntää näistä tekosistaan.
Mutta jos tarkastelen signor Gamban piirtojälkeä tällaisesta rivilukijan näkövinkkelistä, unohtaen kaiken muun mitä paperilla ei näy, pysyn yhä kannassani, että Gambasta ei saa huipputekijää linkkarilla veistämälläkään. Esimerkiksi yhtään kunnollisesti piirrettyä taustaa en löytänyt mistään ruudusta näissä hänen kahdessa tarinassaan. Hutiloitua jälkeä kautta linjan. Tunnelmakin puuttuu kokonaan. No ei siinä mitään, kyllä Gambaa lukee ilman että päätä alkaa särkeä. Mutta on noin 40 muuta Tex-piirtäjää, joiden tuotoksia lukee paljon mieluummin.
Makuasioitahan nämä viime kädessä ovat.
-
Äärimmäisen oleellisena lisänä keskusteluun mainittakoon, että pikagooglauksen perusteella kiven tiheys on 2,7-3 kertaa suurempi kuin veden. Eli kuutiometrin murikka painaisi kolmisen tonnia.
Ah, tulee aivan mieleen Mail-Manin palstan kestokysymykset. Nyt saadaan yksi uusi: paljonko Pat jaksaa nostaa? Ja Tex:kin on joskus heitellyt aikuisia miehiä melko komeassa kaaressa...
-
Miehen heitto ei tosin hirvittävästi voimaa kysy... Kun katselee joitain Judon yms. taitajia niin välillä lähtee äijä aika kaaressa liitoon :)
Noh, onhan tuossa Patissa muutenkin melkoisesti ruutia... Sanokaapa joku toinen, joka on laittanut kiväärin säpäleiksi lyömällä sen vain reittään vasten 8]
-
Ja tänään oli postilaatikossa uusin Tex...
-
... jossa oli ainakin julmetun hieno kansi! Aivan näyttää että Texin humma karauttaa kannesta silmille tornadoa pakoon. Kauan piti kantta ihastella ennen kuin maltoin opuksen avata.
-
Ja tänään oli postilaatikossa uusin Tex...
Hyväkuntoinen, ei painovirheitä ja tarinakin oli luettava. [spoiler]Jäi hieman kismittämään se, että Hankista tuli roisto. Lisäksi oli merkillistä, että Bennettiä vastaan asettui Hank ja Texille jäi Durango. Ehdin jo hieman odotella Texin ja Bennettin kohtaamista, kun Bennettin vaarallisuutta ehdittiin korostaa useaan otteeseen. Hank noin vain amupi Bennettin. Höh! Durango ja/tai Bennett olisi saanut sitä paitsi säilyä hengissä ja siten olla käytössä seuraavaan seikkailuun.
Onhan näitä nykytarinoita mukavampi lukea kuin keskimääräistä liuska-ajan tarinaa, mutta se joskus mietityttää, että mielenkiintoisten roistojen eteen nähdään huikeasti vaivaa ja lopputulos on aina se, että yhden tarinan jälkeen kovakin roisto saa lyijymyrkytyksen. Minusta se on henkilöhahmojen haaskausta ja sellaisten tarinoiden lukeminen käy pidemmän päälle tylsäksi![/spoiler]
-
Ja täällähän saa spoilata!!!
Itselleni Hankin petturuus ei tullut yllätyksenä. Aavistelin jo ekan osan jälkeen, että miehessä piilee enemmän kuin heti haluttiin kertoa. Mahtava tarina! Missään vaiheessa ei tullut retkahdusta. Kyllä se Boselli-Font -kaksikko osaa!
-
Jotenkin odotin tuolta jatko-osalta enemmän.. En tiedä johtuiko siitä, että tarina jäi ekan lehden jälkeen niin jännittävään paikkaan vai mistä johtuu... Tuli hiukan sellainen olo, että tarina loppui liian nopeasti. Onkohan ollut kiire saada tarina valmiiksi? Kaikki vaan kylmäksi mahdollisimman nopeasti, ettei joudu tarinaa pitkittämään vielä yhdellä numerolla..... ???
Amarilloonkin hypättiin hiukan yhtäkkiä ja olisi ollut kiva nähdä mitä nämä kaksi äijää olivat miehiään, jotka Carson tyrmäsi??? Hiukan koiteltiin selitellä, mutta mielestäni liian nopeasti mentiin tarinan loppuun...
No, se valituksesta! Tuota liian nopeaa loppua lukuunottamatta erittäin vauhdikas ja mukaansa tempaava tarina. Paljon loistavia hahmoja, joista tosin osa jäi hiukan liian pieneen rooliin, mutta niin varmaan käy helpostikin kun henkilöitä on niin paljon.
Tälle tarinalle kolme tähteä ja se siitä.
Tuosta tuli mieleeni, eikö tänne voisi avata jonkin äänestyshommelin, että saisi aina antaa tähdet uusimmalle tarinalle? Onko edes mahdollista?
-
Juu, vähän sama vika kuin edellisessä Puhvelisotilaat-tarinassa. Roistot jätettiin aavistuksen verran liikaa statisteiksi. Varsinkin tarinan pääroisto. Olisi ollut kiva seurata miehen myrkyn keittoa ja juonittelua edes pari sivua enemmän. Bonellin tarinoissa oli aikoinaan erityisen hyvää se, että pääkonnille annettiin riittävästi tilaa, heidän juonittelujaan ym. seurattiin tarkasti. Ja kun he lopulta saivat menolipun saapaskukkulalle, se tuntui lukijassa. Ehkäpä pian ilmestyvässä tupla-Marcojen & Bosellin tarinassa, joka on 330 sivua pitkä, tähänkin asiaan saadaan korjausta.
Tuo äänestys olisi kyllä hyvä. Muillekin sarjakuville kuin Texille. Ennen vanhaa Ubc:n sivuilla oli äänestys. Sai antaa pisteitä 1-7 aiheesta, käsikirjoituksesta ja kuvituksesta. Itsekin äänestelin siellä innokkaasti. Jostain syystä äänestysmahdollisuus sieltä hävisi.
-
Hyvä oli uusin Willer-story. Välillä tosiaan aika ennalta arvattava, esim. lossipaikalla heti pystyi arvaamaan, että konnakopla on odottamassa siellä. (jaa, no niinhän se Texkin arveli...) Dooley oli mielenkiintoinen miekkonen, ja ei kerrottu kuinka hänen kävi, vaikkakin jalka paketissa sinne koskeen suistuikin.
Kokonaisuutena siis todella hyvää tavaraa tämä uusin Tex. Fontin taide oli mahtavaa.
Muuten, tietääkö kukaan missä vaiheessa ovat Venturin piirtämä seuraava Musta tiikeri tai Faracin ja Cestaroiden Intiaanipoliisi tms?
-
Kaivetaanpa tämä vanha listaus Italian tulevista Tex-julkaisisuista esille:
575: Nizzi & Civitelli (värillinen, julkaistaa suomessa erillisenä)
576-578: Boselli & Bianchini/Santucci
579-580: Faraci & Cestaro
581-582: Boselli & Mastantuono
583-584: Boselli & Piccinelli
585-586: Faraci & Bruzzo.
587-588: Manfredi & Civitelli.
589/590: Nizzi & Venturi. (Mustan Tiikerin kolmas osa)
Tuollahan ne näkyvät myös tulevat länkkärit -ketjussa. En ole kuullut, että muutoksia olisi näköpiirissä näihin. Vuoden yli mennään liuska-ajan tarinoiden voimin, sitten tulee tupla-Marco -tarinaa, joten kevään korvalla pitäisi saada Cestaroa ellei sitä ennen Asko pistä väliin esim. almanacco-tarinoita. Taitaa tuo Musta Tiikeri mennä vuoden 2010 puolelle.
-
Kiitokset Jannelle listasta. Olisihan ne tosiaan ollut tuolla tulevissa lännensarjoissa, unohdin sen täysin...
Uusia piirtäjiä näyttää tosiaan olevan tulossa taas.
-
Boselli näytti taas vahvuutensa henkilöhahmojen saralla. Hankin turmio oli mahtavasti kuvattu. Bennettiin oisi vielä vähän särmää saanut laittaa, mutta toimi silti loistavasti. Kyllä Boselli on nyky-Texin ykköskäsikirjoittaja. Toisena tulee Segura, jonka armottomat ja raadolliset Tex-tarinat vievät mukanaan.
-
Kirotut maat jatkoi mukavasti Bosellin parin edellisen stooryn laadukkaalla linjalla. Taas saatiin lisätodisteita siitä, että Boselli-Font on melkoisen kuuma pari Tex-tallissa. Ei heiltä ole vielä putkahtanut markkinoille yhtään kehnoa tarinaa.
Ensimmäinen nide viritteli jännitteitä hienosti moneen suuntaan ja henkilöitä kuvattiin mallikkaasti. Nykywilleriä parhaimmillaan. Mutta kuten täälläkin kollegat ovat huomioineet, tokassa osassa meno kaavamaistui ja rutinoitui hieman liikaa. Tästä kielivät pitkät toimintasessiot. Tornado-idea oli tuore ja toimi kuin höyryveturi. Myös karu tuulenpieksemä tasanko sopi tapahtumapaikaksi hienosti. Dooleyn liikanimi Dumb ihmetytti, sillä sen verran kovaa suunpieksentää herra harrasti. Kokonaisuutena kässäri on vauhdikas ja pätevä, mutta ei yllä ihan napakymppiin.
Font ruletti jälleen kynän varressa. Omaperäistä ja särmikästä jälkeä. Tunnelman luonnissa hän on parhaimmillaan paras.
Tuosta tuli mieleeni, eikö tänne voisi avata jonkin äänestyshommelin, että saisi aina antaa tähdet uusimmalle tarinalle? Onko edes mahdollista?
Voisi olla kiva idea, mutta ehkä hieman hankala/työläs toteuttaa. Mutta toivottavasti saamme jossain vaiheessa ainakin äänestyksen tämän vuoden parhaasta tarinasta. Sellainen on ollut ennenkin.
-
Oikein hyvä tarina. Ehkei tosiaankaan aivan kympin arvoinen, muttei kovinkaan kauas siitä jäänyt. Tornado aihe oli jotenkin niin ajankohtainen ilmaston lämpenemisen aiheuttamista myrskyistä ja tornadoista. Olisikohan Boselli voinut napata kyseisen aiheen osaksi tarinaansa?
-
Tornado aihe oli jotenkin niin ajankohtainen ilmaston lämpenemisen aiheuttamista myrskyistä ja tornadoista.
No, ehkei silloin 1800-luvulla tämä ilmaston lämpeneminen ollut edennyt vielä kovin pitkälle. Ja pyörremyrskyt ovat siellä aavalla preerialla riehuneet iät kaiket.
-
Tässä vähäsen päivitettyä tietoa Italiassa tulossa olevista Texeistä:
576-578: Boselli & Bianchini/Santucci
579-580: Boselli & Piccinelli (vendetta per Montales)
581-582: Faraci & Cestaro (Lo sheriffo indiano)
583-584: Boselli & Mastantuono (Missouri)
585-586: Faraci & Bruzzo (In corsa con la morte)
587-588: Manfredi & Civitelli (La Guerra dell'aqua)
589-590: Nizzi & Venturi. (Musta Tiikeri)
Ihan kintereillä ovat Nizzi & Ortiz -tarina sekä tarina kaksikolta Nizzi & Del Vecchio. Ei tuossa siis suuria muutoksia. Cestarot ovat valahtaneet vähän alas ja Piccinelli noussut ylös.
Seuraava maxi on akselilta Faraci-Diso, suuralbumi Noselli/Nolitta-Suarez ja almanacco Nizzi-Sommer/Leomacs. Villan tulevan tarinan nimikin on selvillä: Eagle Pass.
-
Tässä vähäsen päivitettyä tietoa Italiassa tulossa olevista Texeistä:
576-578: Boselli & Bianchini/Santucci
Ai hitto, tuo on kolmen numeron mittainen. Saa nähdä, ollaanko lirissä, kun se alkaa Suomessa numerosta 2/09 (turvallisesti jo painoon menossa). Mutta kolmosen (#577) seuraksi yhteispainatukseen pitäisi näin ehtiä vielä nelonen (#578) suunnitellun Almanaccon sijasta. Kummastakaan ei ole vielä kääntäjälle kopiota.
Värinumeron nappaaminen välistä mutkisti jo vanhastaan tilannetta...
-
Tänään tuli taas uusi Tex. Klassikkokamaa, tarinan nimi on Kit Willer näyttää hampaansa. Kansi oli ainakin erilaisuudessaan hieno. Mitähän sisältö?
-
Täyttä tavaraa, tietysti! Virkistävää lukea nämä uusilla käännöksillä (noin 40 vuoden jälkeen)
-
Aluksi olin innoissani, kun näitä klassikoita alettiin julkaista normisarjassa. Nyt ne ovat alkaneet vähän "väsyttää" vanhanaikaisuudellaan ja jähmeydellään, tai sanotaan nyt suoraan: tylsyydellään. Uudet Tex-tarinat ovat lähes järjestään olleet viime aikoina dynaamisesti piirrettyä modernia kerrontaa, helkkarin hyviä juttuja. Niiden rinnalla nämä jähmeät länkkäriturinat puolen vuosisadan takaa ovat alkaneet tuntua aikansa elähtäneiltä. No, älkää ottako liian tosissanne!
Sen sijaan kovissa kansissa julkaistut klassikot puolustavat hyvinkin paikkaansa, ja sinne ne saisivat kaikki siirtyäkin.
Toisaalta kun lehden pitää ilmestyä 16 krt/vuosi...
-
Ihan mielenkiintoinen klassikko, mutta hieman ihmetytti se, että ensimmäinen sarjakuvastrippi (tai mikä se on) oli nro 16, sivulla 5. Puuttuiko stripit 1-15, eli viisi sivua tarinan alusta, vai onko tarina aloitettu joskus aiemmin?
-
Puuttuiko stripit 1-15, eli viisi sivua tarinan alusta, vai onko tarina aloitettu joskus aiemmin?
Tarina taisi alkaa numerossa 2008/1.
-
Tarina taisi alkaa numerossa 2008/1.
Niinpä tosiaan näkyy. Piti ihan tarkistaa nyt kun tuon mainitsit.
Himskatti, toivottavasti tässä numerossa ei taas jää joku klassikkotarina
vuodeksi kesken. Toivottavasti tuo uusin numero on kaupoissa huomenna
tai perjantaina.
Ville
-
Ei huolta. Hyvään lopetuskohtaan päästään numerossa 1/2009. Jokohan sitten vuoden päästä Olisi Montalesin paluun vuoro...? Tai sopisihan se maksiinkin.
-
Montales-maxi kuulostaisi erinomaiselta! Tuon lisäksi maxiin varmaan mahtuisi vielä joku lyhyempi tarina?
Hyvä lopetuskohta 1/2009 tarkoittanee sitä, että päästään tämän seikkailun loppuun; Cedar Mines ja Loistavien vuorten salaisuus jäävät siten seuraavaan klassikko-rypistykseen. Toisaalta nämä lyhyet seikkailut voisivat hyvin olla Montales -maxinkin täytteenä?
-
Älkää nyt vain sanoko, että teille lopsahti willeri postista! Ehdin jo tottua siihen, että Willer tulee yleensä tiistaisin tai viimeistään keskiviikkona. Nyt kun Itella on jostain käsittämättömästä syystä jättänyt niteeni johonkin postin perähuoneeseen, joudun odottamaan taattua lukunautintoa vielä vuorokauden verran eli torstaihin asti. Täytynee tyytyä lukemaan vanhoja Willereitä vielä tämäkin päivä.
-
No eipä näy!? No, vielä on Navajon ylpeyden ties kuinka monennes lukukerta kesken...
-
Joo, ei näy täälläkään, horna vieköön. Mutta banaanikaupassa on kansi näytillä ja sitä vakoiltuani pisti silmään, että hintaa on uusimmassa willerissä 4,90e. Eli nousua on tapahtunut 70 centtiä, mikä on prosenteissa noin 17%. Kovaa peliä.
-
Ruoan hinnan nousu ei jatku samalla karmaisevalla tavalla kuin viime vuonna. Bensan hinta on nyt alimmillaan, alemmaksi ei mennä; päinvastoin. Kuitenkin ollaan taantuman kynnyksellä. Ketkä sen maksavat? Tex Willerin tilaajat.
-
Kyllä Texin vähintään 4,90 pitää maksaa. Muuten joku voi luulla, että se on roskaa.
Ei ole täälläkään uusinta Texiä näkynyt. Kuulin, että matskut ovat Italiasta muutenkin myöhässä, joten alkuvuodesta kärsivällisyyttämme muutenkin ehkä koetellaan (toivottavasti tämä ei ollut huippusalaista tietoa...). Onneksi hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa!
-
Kyllä Texin vähintään 4,90 pitää maksaa. Muuten joku voi luulla, että se on roskaa.
No kyllähän sen nyt pitää maksaa enemmän kuin Aku Ankan taskukirjan...! Ensi vuonna Willereistä saa sitten pulittaa sieviä seteleitä, jos hinnat edelleen nousee. Nousevatkohan myös maxien, kronikoiden ja suuralbumeiden hinnat?
Ai niin, ei oo tännekään päin uuden uutukaista Texiä kuulunut...
-
Ei ole Texiä täälläkään näkyny,tuliskohan tänään. Kyllä tuon Texin hinta on jo aika korkea,pitää varmaan lopettaa tilaus jos se vielä tuosta nousee.
Meille on tullu Texi -95 vuojen puolivälistä isän tilaamana.
-
...pitää varmaan lopettaa tilaus jos se vielä tuosta nousee.
Millä logiikalla? Kestotilauksella (http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/?gclid=CJzA9u6FkJgCFQVOtAodm2A5lQ) yhden numeron hinta on 3,44 euroa (55 euroa jaettuna kuudellatoista).
-
Ei ole täälläkään uusinta Texiä näkynyt.
Kuulin, että matskut ovat Italiasta muutenkin myöhässä, joten alkuvuodesta kärsivällisyyttämme muutenkin ehkä koetellaan...
Joku sattumasabotööri oli lähettänyt Tex 1/09:n lehtipiste- ja tilaajakappaleet ristiin. Muutaman päivän myöhästyvät. Perhana soikoon ja anteeksipyyntö perään.
Tuo toinen hankalan paikka koskee kolmos- ja nelosnumeroa, joista arvon italialaiset panttaavat matskua suhteettoman pitkään. Kyseessä ovat kaksi jatko-osaa kakkosnumerossa alkavaan Bourbon Streetin murhien seikkailuun.
Jos tilanne ei ratkea tällä viikolla, on pakko nykäistä jonosta kaksi yksittäistä Almanacco-seikkailua kesken mainitun uudemman stoorin.
Digiaikana kaiken piti olla nopeampaa ja sujuvampaa, mutta kyrsimäpuolelle tuntuu kallistuvan oman talon ulkopuolisella sektorilla.
-
Joku sattumasabotööri oli lähettänyt Tex 1/09:n lehtipiste- ja tilaajakappaleet ristiin. Muutaman päivän myöhästyvät.
Kiitos informaatiosta. Eiköhän tuota jaksa odottaa, kun tietää, että nide on kuitenkin tulossa.
-
Joo, joskus voi mennä ristiinkin, emme me täällä pitkästy. Jännitys vain tiivistyy...
-
Mietinkin jo ennen Askon viestiä, että onkohan postipoika laittanut vahingossa uuden texin naapurin laatikkoon. Kiitos tiedosta, tämä rauhoitti; positiivisena puolena on se että odotusaika sitten seuraavaan texiin ompi lyhyempi.
-
Kiitoksia tosiaan tiedotuksesta. Hiukan huolestuttaa nuo makroonimaan temppuilijat. Jos olisi mahdollista äänestää, niin äänestäisin, että matskuja numero neljään odotetaan vaikka juhannukseen saakka, jotta tarina ei turhaan katkeaisi. Mutta kaipa se on sitten hätätilassa tehtävä, mitä tehtävä on, ja ymmärrän kyllä jos tarina on pakko katkaista.
-
Kiitoksia tosiaan tiedotuksesta. Hiukan huolestuttaa nuo makroonimaan temppuilijat. Jos olisi mahdollista äänestää, niin äänestäisin, että matskuja numero neljään odotetaan vaikka juhannukseen saakka, jotta tarina ei turhaan katkeaisi. Mutta kaipa se on sitten hätätilassa tehtävä, mitä tehtävä on, ja ymmärrän kyllä jos tarina on pakko katkaista.
Ei auta itku Tex -markkinoilla. Sarjakuvatoimittajan on tehtävä mitä sarjakuvatoimittajan täytyy.
Parempi olisi tosiaan noin.
-
Viikonloppu pelastettu: numero 1 putkahti luukusta (tutusti kulmat rutussa).
-
Viikonloppu pelastettu: numero 1 putkahti luukusta (tutusti kulmat rutussa).
Sama, ja tätä lukiessani, vaikka olenkin jo osittain tottunut Mr. Nymanin paikoitellen erikoisiin sananvalintoihin, nyt löytyi ehdoton suosikkisolvaukseni: Kalkkunakukko.
Toistakaa hitaasti: Kalkkunakukko.
Se on kyllä niin luu-kurkkuun nimittely ettei toista. Kalkkunakukko. Ei tuohon voi enää sanoa mitenkään vastaan, joka kalkkunakukon tuo peliin, voittaa. Ei mitään epäselvyyksiä. Carsonina olisin vain mykistynyt ja heittänyt sudin santaan. Game over.
-
Sovitaan, että tässä ketjussa puidaan aina ainoastaan uusinta willeriä. Siitä syystä tämä aihe, etteivät muut henkilöt, jotka haluaisivat tulevista piirtjäistä ja muista tietää, näkisi tahomattaan spoilaavaa keskuselua uusimmasta Texistä, jota he eivät ole vielä mahdollisesti kerenneet lukea. Näytteet ja muut esim. Tex Willer -ketjuun, johon siirsin Jannen laittaman näytekuvan.
Hienoa, jatketaan!
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6804.1845.html
-
Noh, kopioidaanpa tämä kommenttini sitten tähän ketjuun:
Tuo käsillä oleva tarina on muuten siinä mielessä merkityksellinen, että siinä Tex, Tiger, nuorempi Kit sekä Carson esiintyvät kaikki ensi kertaa yhdessä. Tämä virstanpylväs ohitetaan ihan tarinan lopussa. Jos tarina olisi ollut esim. Bosellin kirjoittama, niin huomattavasti hurmeisempi loppukahina olisi saatu. Nyt kai tarina haluttiin saada vain pikaisesti päätökseen. Yhden liuskan verran (eli rontti kymmen sivua) minusta olisi voinut vielä jatkaa.
-
Katsos, en hoksannutkaan, että siinä oli kommentti tuohon liittyen. Sori. Mutta asia on nyt sitten ok.
Itsellä on vielä Tex lukematta, mutta panin merkille, että sieltä löytyi maestron kirjoittama artikkeli maestrosta.
-
Numero uno luettu; kiitos Jannelle kiinnostavasta artikkelista ja Askolle siitä että näitä vanhoja tarinoita julkaistaan! Aika nostalgista luettavaa!
Detaljina: sivu 29, keskimmäinen kuvarivi, alaviitteenä "katso tex nuova ristampa nro 3 tai mikä lienee"; harvoin näkee näin täsmällistä viittausta ;D
-
Detaljina: sivu 29, keskimmäinen kuvarivi, alaviitteenä "katso tex nuova ristampa nro 3 tai mikä lienee"; harvoin näkee näin täsmällistä viittausta ;D
Varsinkin kun ko. numero on julkaistu Suomessakin (Tex-mittakaavassa) ihan hiljattain. Sen kummemmin tarkastamatta seikkailusta, viittaus tarkoittanee vuoden 1999 numeroa 2 tai 16?
-
Kiinnitin minäkin huomiota tuohon kaikkien viittausten äitiin ja isään. Onhan se nyt kurjaa, että Texin suomentajaa ei ole ohjattu tiedon lähteille ;)
-
Joo, ei näy täälläkään, horna vieköön. Mutta banaanikaupassa on kansi näytillä ja sitä vakoiltuani pisti silmään, että hintaa on uusimmassa willerissä 4,90e. Eli nousua on tapahtunut 70 centtiä, mikä on prosenteissa noin 17%. Kovaa peliä.
Sama pisti silmään täälläkin.
Vähän toki osasin odottaakin hinnan nousua kun vuosi vaihtui, mutta korotuksen suuruus oli kyllä yllätys - varsinkin kun inflaatio on hidastumassa ja taitaa olla jo alle 2 prosenttia.
Siihen verrattuna 17 % sisältää jo aika monen vuoden "inflaatiovarauksen"...
Joku viisaampi voisikin verrata inflaation kehitystä Tex Willerin hintakehitykseen?
-
Kyllä se vaan tosiasia on että 4,90€ normi-texistä on kohtuuttoman paljon.. Eli lehtipisteestä kannettuna vuosikerralle kertyy hintaa about 80€. Huh huh. Olkoonkin, että kyseessä on paras sarjakuva mitä lehtipisteistä yleensäkään löytyy.
Joku vertas aku ankan taskukirjojen hintoihin, mutta täytyy muistaa, että aku ilmestyy väreissä ja sen takia valmistuskulut on varmasti kovemmat.
-
Tuo värien lisähinta kuolettuu kyllä AATK:n valtavissa painosmäärissä (verrattuna Texiin).
-
Tänään tuli sitten uusin Texi,vaikuttaa ihan hyvältä.Vaikken ole vielä lukenutkaan.
-
Ja samantien uusimman Willerin lukeneena uskaliaasti veikkaan tästä tarinasta samantyylistä legendaa kuin Tehtävä Bostonissa, Mestarin paluu tai Mustan Tiikerin paluu ovat. Ensimmäinen osa on täyttä rautaa! Sama tapahtumaympäristöki kuin em. tarinoissa oli, aika lailla. Jopa samoja henkilöitä esiintyy.
Tällaista on kaivattu!
Huh, oikeasti kulki kylmät väreet kun Carsonia raahattiin veneeseen.
-
Ja samantien uusimman Willerin lukeneena uskaliaasti veikkaan tästä tarinasta samantyylistä legendaa kuin Tehtävä Bostonissa, Mestarin paluu tai Mustan Tiikerin paluu ovat. Ensimmäinen osa on täyttä rautaa! Sama tapahtumaympäristöki kuin em. tarinoissa oli, aika lailla. Jopa samoja henkilöitä esiintyy.
Tällaista on kaivattu!
Huh, oikeasti kulki kylmät väreet kun Carsonia raahattiin veneeseen.
Wade kirjoittaa asiaa! Suorastaan häkellyttävän hyvä alku. Hurahdin aivan täysin tarinaan. Boselli on tämän hetken tarinantekijöiden selkeä ykkönen ja piirtäjäkaksikkokin onnistui upeasti! Ainoa miinus tällä hetkellä on se, että miten tässä malttaa odottaa jatko-osaa. Ja vaikka se kirpaiseekin hieman odotusajassa, niin sanokaa nyt, että tarina ei pääty seuraavan osan lopussa, vaan kestää vielä pari Willeriä. Se olisi nannaa!
-
...sanokaa nyt, että tarina ei pääty seuraavan osan lopussa, vaan kestää vielä pari Willeriä.
Oli kai se kolmen mittainen tarina? Mutta joudutaanko ne almanaccot mahdollisesti lyömään kesken tarinan, niin kuin tuolla jossain pari sivua takaperin pelättiin?
-
Oikein lupaava tarina. Poikkeuksena pariin edeltävään tarinaan, Boselli on nyt malttanut luoda Texin vastapuolelle mielenkiintoisia persoonia. Mutta jos nyt jo arvasin tarinan pääroiston, niin olen pettynyt. Veikkaukseni on Robinson! Marco-kaksikon taide ei ole aivan niin hulppeaa kuin näytekuvien pohjalta odotin. Etenkin muutamissa kasvokuvissa oli pientä hapuilua. Mutta taustat, etenkin kaupunkimiljöö, ja tarinan tunnelma olivat mahtavia. Tyylistä tuli mieleen yllättäen Venturi, ja sellainen ajatus ei käynyt mielessäkään näytekuvia katsoessa.
-
Minä taas itse näkisin pääroistoksi sen ranskalaisen "etsivän". Mustassa Tiikerissäkin se oli notaari Madison, joka oli kaikkien kanssa hyvää pataa... No, jatko näyttää!
-
Minäkin epäilen sitä etsivää, konnalta vaikuttaa! Ja sitä ihmettelen, miten se etsivä tuli niin nopeasti Parisiumista? Ei tiedonkulku ja matkustaminen kuitenkaan tuohon aikaan (mihin aikaan? joskus ennen muinoin kuitenkin ennen lentokoneita ja internettiä) niin kauhean nopeaa ollut.
Markojen piirrosta hieman vieroksuin, vaikkei siinä kaiketi mitään suurempaa vikaa ollut. Mutta: Tex pipo päässä ja villapaita päällä vaikutti aika erikoiselta, varsinkin kun samaan aikaan osa porukasta kulki lyhythihaisilla paidoilla. Hip hop!
-
Marcot kyllä piirtävät pätevästi, mutta jotenkin tuntuu ettei Boselli ole taas muutamaan tarinaan ollut ihan terävimmillään, tämäkin tarina alkaa jotenkin laahaavasti. Lähtökohdat ovat erilaisuudessaan heti astetta kiinnostavampia, ja saas nähdä kuinka tästä jatketaan.
Jos seuraavassa lehdessä murhaajat paljastuvatkin Cthulhun kulttilaisiksi ja New Orleans ajautuu hulluuden partaalle Suuren Muinaisen saapumisen ollessa lähellä, Ia! Ia! Cthulhu Ftaghn!
-
Oli todellakin mainion tuntuinen tarina pitkästä aikaa !
Jotain tälläistä olen odotellutkin, jo jonkin aikaa tarinat ovat olleet vähän tylsähköä perusmatskua. Vaikka toki jokunen miellyttävämpikin poikkeus on sekaan mahtunut.
Janne arvuutteli tarinan pääkonnaksi Robinsonia.
En nyt muista, kuka hän oli, mutta mikäli kyseessä oli se merirosvon talon ostanut ja remontin yhteydessä porraskomerosta pari alkemia-kirjaa löytänyt herra, niin sitten äänestän samaa.
Ranskalainen poliisipoika voi sitten olla vaikka tämän herran kätyri nro 1...
Toivotaan, että tämä tarina jatkuu yhtä tiukkana ja jännittävänä loppuun asti !
-
Minä taas uskon, että ranskalainen poliisi on pelkkä poliisi :).
-
Minä taas uskon, että ranskalainen poliisi on pelkkä poliisi :).
Tai sitten se ei ole kumpikaan näistä näistä, ja pääjehua ei ole vielä näytettykään.
-
Kyllä pääjehu on näytetty ja ellen ole aivan väärässä niin roisto piileslelee Robinsonin viattoman, suorastaan hiirimäisen ulkokuoren alla.
Mutta olipa hieno avaus Bosellilta ja molemmilta Marcoilta. Waden rinnastus "Tehtävä Bostonissa" kaltaiseen klassikkoon ei ontunut tippaakaan. Tunnelma imaisi mukaansa hetkessä ja tarinassa oli sopivasti tarjolla useitakin henkilöitä, jotka istuisivat myös murhaajan rooliin. New Orleansin ranskalaiskorttelit ja niiden ympäristö tarjoavat loistavan miljöön, josta toivottavasti saadaan nauttia vielä kahdenkin lehden verran.
-
Mutta olipa hieno avaus Bosellilta ja molemmilta Marcoilta. New Orleansin ranskalaiskorttelit ja niiden ympäristö tarjoavat loistavan miljöön, josta toivottavasti saadaan nauttia vielä kahdenkin lehden verran.
Tähän nähden ensin hyvät uutiset:
- Kyllä seikkailua riittää vielä kahden numeron verran.
Mutta perään ennakkouumoiluni mukaiset huonot uutiset:
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1996 Intiaanien tappaja ja 1997 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
-
Mutta perään ennakkouumoiluni mukaiset huonot uutiset:
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
Huh....edessä on siis n. 9 viikon piina,,,no hyväähän kannattaa odottaa eikös vaan...
Itse kyllä veikkaan että pääjehua ei olla vielä näin aikaisessa vaiheessa edes nähty vaan Robinson on konnajoukon tiedemies joko oma-aloitteisesti tai pakotettuna mutta kuitenkin pikkukala. Varmaan ne kirjatkin siellä koostuivat osaltaan jo anastetuista....williäweikkaustawaan kehiin kaikilta ja katsotaan kuka osuu lähinnä (alkuperäismatskuun tutustuneet tietysti jääväävät itsensä) 8]
Terveisiä muuten koulukeikalta, opettajat ne vasta intoilivat mutta ehdin sentään oppilaillekin tarinoimaan...hauskaa oli. Se painomusteen leviäminenkin oli ihan konkreettista kun muutamat valkoiset pöydät oli tunnin päättyessä täynnä mustia pieniä sormenjälkiä ;D
-
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
Parempi tämäkin kuin se, että olisi jätetty kolmas osa julkaisematta. Sellaistakin on harrastettu (verinen paaluvarustus: uskollinen lukija muistaa...).
Sydän pamppaillen odotan Aldo Capitanion Bad Riveriä. Muistaakseni tarina sai jonkin palkinnon Italiassa aikoinaan. Kuvitus on U-P-E-A-A-!. Intiaanien tappajan on väsännyt Venturi nuorna miehenä.
-
Tähän nähden ensin hyvät uutiset:
- Kyllä seikkailua riittää vielä kahden numeron verran.
Mutta perään ennakkouumoiluni mukaiset huonot uutiset:
- Väliin on pakko sijoittaa kaksi Almanacco-seikkailua (1995 Intiaanien tappaja ja 1996 Bad River), sillä jatko-osia ei saatu edes käännettäväksi ennen kuin viime viikolla, kun numeroiden 3 ja 4/2009 ennakoitu painoonmenopäivä oli kaksi viikkoa sitten. Kolmonen saattaa myöhästyä. Samalla painettava 4/09 kuroo välin kiinni.
Ok, kun tietää, niin ei ole vaikeuksia sopeutua. Kiitos tiedosta.
-
Päivitin nopsasti lännensarjoja. Onko jollain noihin vajaisiin tietoihin täydennettävää? Tarinoiden nimiä, loppuvuotta...?
-
Almanaccojen vuojet on väärin. Intiaanien tappaja on vuodelta 1996 ja Bad River 1997.
-
Almanaccojen vuojet on väärin.
Ei enää. Kiitos korjauksesta.
-
Piirrostyylihän oli huippuhienoa, mahtavaa! Ei pienintäkään moittimista. Ja tarina on ainakin toistaiseksi Bosellin kahden parhaan tarinan joukossa (toinen on Shanghai Ladyn tragedia).
-
Itse kyllä veikkaan että pääjehua ei olla vielä näin aikaisessa vaiheessa edes nähty...
Samaa veikkaan minä. Vaikka tuo Robinsonikin vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä. Samanlainen "hiirihän" oli se snaipperi Cox jossain tarinassa muistaakseni vuonna 2005.(?)
Tarinan alku oli kyllä heti kova. Bosellilta on tullut useita hyviä tarinoita nyt, mm. Buffalo Soldiersit ennen tätä. Ja kuvittajat osaavat kyllä hommansa. Kaupunkikuvitus oli yhtä hyvää kuin Repettolla Vartiomies-tarinassa viime vuonna.
Tähän väliin tulevat almanaccot tosiaan katkaisevat sarjan, mutta eipä mitään. Hyvät piirtäjät niissä ainakin on!
-
Almanaccojen vuojet on väärin. Intiaanien tappaja on vuodelta 1996 ja Bad River 1997.
Ja näitähän ei ole suomessa ennen nähty. Vai onko?
-
Ja näitähän ei ole suomessa ennen nähty. Vai onko?
Näitä ei, kuusi muuta Almanacco del westiä sen sijaan on numeroissa:
2005/10 ja 11
2007/ 3 ja 4
2008/6 ja 7
-
Päivitin nopsasti lännensarjoja. Onko jollain noihin vajaisiin tietoihin täydennettävää? Tarinoiden nimiä, loppuvuotta...?
Waden listaus näyttää oudolta. Onko siinä käytetty jotain vanhaa ennustetta tulevista julkaisuista. Uusin, jonka olen tänne pistänyt on tämä:
576-578: Boselli & Bianchini/Santucci
579-580: Boselli & Piccinelli (vendetta per Montales)
581-582: Faraci & Cestaro (Lo sheriffo indiano)
583-584: Boselli & Mastantuono (Missouri)
585-586: Faraci & Bruzzo (In corsa con la morte)
587-588: Manfredi & Civitelli (La Guerra dell'aqua)
589-590: Nizzi & Venturi. (Musta Tiikeri)
Ainakin numeroon 582 varmaa tietoa, sillä Cestarojen tarina todellakin ilmestyy viimein.
Ole myös luulossa, että vielä tulee Bourbon Streetiä yksi numero ennen almanacco-seikkailuja. Vai kuinka, Asko?
-
Näyttääkö nyt oikealta, Janne?
-
Näyttää. Mutta saatan olla väärässä sen suhteen, että onko seuraava numero sittenkään bourbonia.
-
Bourbon-jatkot vietetään vasta numeroissa 5 & 6.
-
Bourbon-jatkot vietetään vasta numeroissa 5 & 6.
Kautta Metusalemin parran! kaksi kuukauttako joutuu vielä odottamaan!? Ei sitten varmaan muukaan auta....
-
Onneksi on kaksi loiventavaa tujausta ennen bourbon-finaalia.
-
Tuli postissa uusin Tex, ja lukaisin sen tuossa aterian seuraksi.
Heti ensi kärkeen on sanottava että Venturi on kovassa iskussa vieläkin, erityisesti ensimmäiset sivut ovat komeaa katsottavaa, ja tarinakin on pitkästä aikaa mielenkiintoinen ja antoi odottaa Nizziltä jotain aidosti jännittävää luettavaa tavanomaisten raapustusten sijasta.
Valitettavasti näin ei käynyt. Hyvästä aloituksesta huolimatta tarina tuntuu jämähtävän heti paikoilleen, ja eteenpäin päästään Mikki Hiiri-yhteensattumien johdosta, sitten tarina päättyykin kuin seinään jättäen lievän hämmennyksen jälkeensä. Ensimmäistä kertaa Nizzin tarinan kaataa lyhyys eikä liiallinen pituus, omituista! Onneksi lopetuksessa päästään lähes alun tasolle, niin kirjoituksen kuin piirroksenkin osalla. Ainesta hyytäväksi klassikoksi Texin historiassa, mutta yritykseksi jäi. :(
-
Tuohan on siis yli kymmenen vuotta vanha tarina.
Hienon tarinan lisäksi mieltä lämmitti erityisesti upea artikkeli John Waynestä. Kukahan mahtaa olla kirjoittaja? Italian alkuperäisjulkaisussa on myös juttu Wäinöstä, mutta kyllä tämä stoori on ihan oma tekeleensä. Mahtaakohan asialla ollut itse toimittaja Alanen... Rajallinen tilahan artikkelille on. Itse olisin kaivannut hiukan enemmän juttua Johnien Ford ja Wayne suhteesta. Luin juuri mielenkiintoisen kirjan Waynestä. Siinä minulle kristallisoitui, että Waynestä tuli todellinen tähti vasta 1948. Ford ei antanut Waynelle osia ja kohteli tätä muutenkin kuin koiraa (yksi syy ilmeisesti se, että Wayne oli uskaltautunut muidenkin suurohjaajien elokuviin...). Ford näki ennakkoon vuonna 1947 elokuvan Punainen virta (joka pääsi teattereihin vasta vuotta myöhemmin) ja päätti ottaa elokuvassa huippuroolin vetäneen Waynen omaan elokuvaansa Fort Apache, jossa siinäkin Wayne sai tyytyä kakkosrooliin. Tämän jälkeen niitä huippurooleja alkoi tulla. Silti Ford kohteli edelleen etunimikaimaansa kuin koiraa. Jostain syystä Wayne silti jumaloi Fordia.
-
Ei vieläkään postilaatikossa uusinta, apua 8]. Onkohan kaikki lähteneet painotalosta vai töppäileekö posti?
-
... artikkeli John Waynestä. Kukahan mahtaa olla kirjoittaja?
Tunnustan.
Kokosin jutun säädyttömän nopeasti parista vanhasta jutustani ja täydentelin "Duke"-kirjasta sekä netistä. Olisihan sen toki voinut nimiinsäkin ottaa.
Hienoja kuvia kuitenkin, vai kui?
-
Kuvat jämäköittävät mukavasti artikkelia. Eipä siitä Waynestä Suomessa kunnollista PIIITKÄÄ juttua ole kirjoitettu. Tämä juttu menee ihan kärkipäähän.
-
Jees, luinkin ensin Askon artikkelin ja olipa mukavasti juttua ja hienoja kuvia mukana. ja vieläpä seuraavassa numerossa saadaan ilmeisesti jatkoa...
Duke kuuluu allekirjoittaneen ehdottomiin suosikkeihin tietenkin...ja eikös G L Bonelli olisi halunnut hänen esittävän Texiäkin elokuvassa, valitettavasti tämä ei toteutunut. Vähän tuli semmoinen fiilis että pitäis kaivaa joku Wayne-leffa kaapista....no ehkä viikonloppuna. Iltapalaksi nyt sitten tuo almanacco-tarina... 8]
-
John Wayne näyttelemään Tex Willeriä...
Olisikohan se ollut oikeasti aivan paras valinta. Syy pieneen ennakkoluuloon on se, etten ole oikein koskaan välittänyt John Waynestä ja hänen elokuvistaan.Jotenkin niin vaisua menoa, ja hieman tylsähköäkin.
Mielestäni John Wayne ei olisi ollut tarpeeksi kovanaama näyttelemään Willeriä.
Mitäs mieltä tähän ovat muut?
-
Samaa mieltä Waynestä.
Muistui (hämärästi) mieleen, että joku intiaani olisi joskus kirjoittanut kirjan, jossa Wayne kuolee perseeseen ammuttuun luotiin... Ymmärrettävää. ;D
-
Eikä vieläkään uusinta Willeriä, posti tuli muttei Texiä. Vastakin Tex myöhästyi viikon ja nyt olin potkaista postilaatikon hajalle. Mitä seuraavaksi???
-
Uusimpaan Texiin ja Wayneen tiukasti liittyen:
Että noinkos siinä Rio Bravossa käytiinkin :)
Ja niille jokka sanoo, että Galep ei osannut piirtää, sanon, että osasi hän piirtää ainakin Waynen.
-
Kokonaisuutena Jannen laittama kuva käy hienosta taideteoksesta.
Naisvartalo on täydellinen. Kun mallista piirtää ja uhraa siihen riittävästi aikaa on tuloskin hyvä. Waynen kokonaisuus horjuu, lähinnä siksi, että Galep on tavoilleen uskollisena piirtänyt hänelle hieman liian ohuet jalat. Ylävartalo ja pää ovat kuitenkin aitoa John Waynea.
Ottaen huomioon millä nopeudella Galep on joutunut työskentelemään piirtäessään aikoinaan Texiä, oli hänen jälkensä aivan kelvollista. Nautinnollisempina hänen töistään pidän alkuvuosien vihkosia.
-
Paljon mielenkiintoisempana Texin näyttelijä valintana olisin pitänyt esimerkiksi Gary Cooperia kuin pehmo Waynea. Cooper mielestäni olisi ollut paljon karskimpi valinta ja paljon lähempänä Tex Willermäistä karismaa.
Tosin Cooper kyllä ehti kuolla jo niinkin varhain kuin 1961.
Tai sitten joku Eastwood tyyppinen näyttelijä ilman partaa..
Ticcihän piirsi Texille Clintiä muistuttavat kasvot.
-
Niin ja vaikka Tex onkin lihaksikas heppu (ei mikään bodari kuitenkaan), niin olisiko 193 cm pituinen John Wayne ollut liian pitkä ja vankkatekoinen heppu esittämään Texiä?
-
Hyvä oli sekä tarina että piirtäjä uusimmassa numerossa. Jos vertaa tätä ja Venturin ensimmäistä (?) (se sirkusseuruejuttu), on tyyli parantunut roimasti.
Wayne-juttu oli tekstimäärältään turhan lyhyt älyttömän ison kirjasinkoon takia.
-
Joo, luinpas minäkin tuon uuden Willerin eilen sitten. Mielestäni aika hyvä tarina noin lyhyeksi jutuksi. Minä arvelin tuota kaupunginpomoa koko jutun pääjehuksi, mutta ei ihan osunut. Lähelle kuitenkin. Tarina kuitenkin päättyi (liian) nopeasti. Aika munkilla Tex ja Carson pääsivät konnan perään, ja rajuilmakin sattui sopivasti... Olisi mielestäni voinut tarina jatkua vielä toiseenkin pokkariin. Venturin kuvitus oli hienoa, mutta uusimmissa Texeissä se on vielä hienompaa.
Seuraavaksi sitten tulee Paha joki piirtäjänään Capitanio ja kuulemma huikean hienoa piirrosjälkeä. 8]
Wayne-juttu oli tekstimäärältään turhan lyhyt älyttömän ison kirjasinkoon takia.
Mutta se juttuhan jatkuu seuraavassa Texissä...
-
Hyvä oli sekä tarina että piirtäjä uusimmassa numerossa. Jos vertaa tätä ja Venturin ensimmäistä (?) (se sirkusseuruejuttu), on tyyli parantunut roimasti.
Intiaanien tappaja nimenomaan on Venturin ensimmäinen työ Texin parissa. Julkaistu Italiassa 1996, kun Oopiumi-tarina tuli pari vuotta myöhemmin.
Mielestäni Venturin piirros oli vielä lastenkengissä Intiaanien tappajassa, vaikka kelvollista jälkeä olikin ja viitteitä kyvyistä tuli esiin. Silti ero tämän ja parin vuoden takaisen Kapinallisen välillä on iso. Itse tarina säilytti otteensa hyvin läpi lyhyen mittansa ja loppukin oli yllättäen... yllättävä. Ei ollut mielestäni liian hätäinen lopetus, vaikka toki tarinalla olisi voinut olla aineksia kahteenkin pokkariin. Intiaaniasiamies olisi vaikka voitu sekoittaa kuvioihin mukaan, nythän heppu unohtui heti alun jälkeen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ehdottomasti tykkäsin tästä tarinasta. Painojälkikin oli parasta pitkään aikaan.
Waynestä vielä: hyvä ja karismaattinen näyttelijä länkkäreissä, joista moni on ihan ansaitusti klassikon asemassa. Ehkä olisi sopinut Texiäkin esittämään, mutta nuoremmilla päivillään, ei missään nimessä enää 60- tai 70-luvulla.
-
No voi halvattu! Ainakin minun silmissä tämän tarinan kuvitus oli selvästi parempi kuin Oopiumi-tarinan. Johtuisiko se sitten isommasta koosta+paremmasta painojäljestä...
-
Intiaanien tappaja luettua. Arvasin etukäteen tarinaa lukiessani intiaanien tappajan. Näin ei käy usein. Jotenkin tarinasta tuli mieleen suuralbumi Kauhun varjo yössä. Venturin piirrosjäljessä mukavaa on monipuoliset kuvauskulmat, joista moni muu piirtäjä saisi ottaa mallia. Erilaisista viistonäkökulmista piirretyt ruudut toimivat upeasti. Tosin niiden varjopuolena on se, että jos ruutu epäonnistuu, se on todella kökön näköinen.
Kiinnitin samaan asiaan huomiota kuin Cheyenne. Ned Cutler eli intiaaniasiamies ei saanut ansaitsemaansa kohtelua. Miksi hänestä puhuttiin edes koko tarinassa?
-
Vahva oli Bourbonin jatko. Tarina kyllä vaikutti osin aika sekavalta, mikä johtunee siitä, että ensimmäisen osan lukemisesta on jo tovi vierähtänyt. Jäi myös tunne, että ei tässä paljoa tapahtunut. Cheyennen tekemä haastattelu oli mukava yllätys, vaikka siinä olikin suru-uutinen, että ainakaan toistaiseksi Santucci ei Texejä tee.
-
Bourbonin toinen osa Keskiyön aave luettu.
Ja jännähän se tietysti oli. Vielä viimeinen osa ja sitten tarkempi arviointi koko tarinasta. Uskon että Robinson on kyllä jollain lailla rikollisten liitossa, mutten kuitenkaan mene vielä millään väittämään että hän olisi koko jutun johtaja.
Ja se Ranskalais etsivän katoaminen oli kyllä aika myzsteeri, mutten silti usko että hänkään olisi, vaan ehkä muuten kiinnostunut Tenebresin aarteesta, tai sitten haluaa näyttää rangereille kykenevän yksinkin johonkin.... jää nähtäväksi.
Ja piirrostaide toi tarinaan hienon tunnelman. loistavan suorastaan.
Ja Mercedesiä oli myös kiva katsella, vaikka luulen ettei häntä kovin paljoa enää taida tarinassa näkyä.
Pitkään oli kyllä Marco tehnyt tätä Tex tarinaa. kaksi vuotta.
-
Pitkään oli kyllä Marco tehnyt tätä Tex tarinaa. kaksi vuotta.
Ja silti on vielä ihmisiä, jotka pitävät sarjakuvaa roskana. Ehkä arvostus pikkuhiljaa nousee tällaisten tarinoiden myötä.
-
Ja silti on vielä ihmisiä, jotka pitävät sarjakuvaa roskana. Ehkä arvostus pikkuhiljaa nousee tällaisten tarinoiden myötä.
Varmasti. Minä ainakin olen optimisti tässä asiassa.
-
On kyllä hieno tunnelma näiden veikkosten piirroksissa!
-
Ja silti on vielä ihmisiä, jotka pitävät sarjakuvaa roskana. Ehkä arvostus pikkuhiljaa nousee tällaisten tarinoiden myötä.
Eikö Magnus käyttänyt Kauhun Laaksoon seitsemän viimeistä vuotta elinajastaan, piirtäen lähestulkoon kuolinvuoteellaan?
-
Bourbon-kauhun viimeinen osa on tulossa tilaajille ja myyntipisteisiin aivan näinä päivinä, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. Edellinen osa antoi pienet johtolangat pahiksien aavistamiselle, mutta kaikki on vielä avoinna ja kuten hyvään tarinaan kuuluu, oletan silti jotain yllätyksellistä vielä olevan tulossa. Tässä tuskin malttaa odottaa lukunautintoa.
-
Bourbon-kauhun viimeinen osa on tulossa tilaajille ja myyntipisteisiin aivan näinä päivinä, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. Edellinen osa antoi pienet johtolangat pahiksien aavistamiselle, mutta kaikki on vielä avoinna ja kuten hyvään tarinaan kuuluu, oletan silti jotain yllätyksellistä vielä olevan tulossa. Tässä tuskin malttaa odottaa lukunautintoa.
Yllättyisin positiivisesti jos pääkonnaksi paljastuukin Latiffe tai Ténébres.
-
Joo, tänäänhän se tuli... Alkemistin talo. Luinkin jo ja oli kyllä yllättävä myös tuo loppu... Porukkaa putoili luoteihin ja nuoliin aika mukavaan tahtiin pitkin tarinaa... Mutta lukekaa vaan se ensin... 8]
Parhaita tarinoita vuosiin oli tämä Bourbon Street. Kolmiosaisessa jutussa on riittävästi tilaa tapahtumille ja myös hyvälle lopetukselle, toisin kuin mielestäni usein kaksi pokkaria käsittävässä tarinassa.
Marcojen piirros oli loistavaa kautta linjan. Hienoa, upeaa katseltavaa. Valitettavasti joillain sivuilla oli musteläiskiä ja haamuja edelliseltä sivulta.
-
Luettu uusin Willer, ja sanon heti alkuun että Marcojen kuvitus on yksinkertaisesti parasta mitä on nähty Tex Willerin historiassa, sitä ei vain yksinkertaisesti voi ylistää liiaksi. Myös Boselli onnistuu luomaan joitakin uransa parhaimpia kohtauksia, kuten autiotalon piiritys, lopun aavelaiva ja etenkin [spoiler]kun selviää että Henri onkin Ténébres, ja tämän hyvin sykähdyttävä lopullinen kuolema[/spoiler]. Kokonaisuutena sanoisin Roscoe Streetin Murhien paikottaisesta tyhjäkäynnistä huolimatta olevan 2000-luvun "Luurankoylänkö", josta tulee vielä yksi muistetuimmista klassikoista.
-
Ihan mahtava tarina. Eikä sitä täälläkään turhaan kehuta.
Vuosiin parasta Willeriä, tarinan kokonaisuus oli hyvää meininkiä alusta loppuun asti.
Kuvitus oli todella upea, riittävän yksityiskohtainen. Ja juoni oli mainiosti kehitelty, upposti kyllä kuin kuuma veitsi voihin!
Loppuratkaisuunkin oli saatu yllättävä momentti, vaikka tarinan konnaksi Robinsonin haistoikin jo ensimmäisessä jaksossa. Jotain mätää toki ranskalaispoliisissakin oli, mutta ainakaan itse en kyennyt lainkaan aavistamaan mitä tuleman piti.
Loistavaa! Lisää tälläistä, vaikkapa isossa koossa, eikä mitään "Mies Atlantasta" -alakoulutason tuherruksia.
-
Uusin tarina (Bourbon Street) todistaa ennen kaikkea siitä, kuinka Tex Willer on vuosikymmenten jälkeenkin sykähdyttävän hyvä. Piirtäjinä on huikeita taitureita ja sarja ei ole suinkaan hiipumassa, vaan Tex on häkellyttävän elinvoimainen sarjakuva!
Sitten itse Willeriin. Silloin tällöin on niin, että tarinan jatkoa tuskin malttaa odottaa. Se merkitsee usein sitä, että kyseessä on tavanomaista parempi tarina ja se saattaa nousta legendaaristen tarinoiden joukkoon, jonka muistaa selkeämmin ja jonka pariin palaa kerta toisensa jälkeen. Bourbon Streetin murhat on sellainen tarina, jolla on eväitä nousta kovien tarinoiden joukkoon. Upea piirrosjälki, poikkeavan hieno aihe, lähes poikkeuksetta toimiva juoni ja ennen kaikkea jännittävä tunnelma!
-
Uusin tarina (Bourbon Street) todistaa ennen kaikkea siitä, kuinka Tex Willer on vuosikymmenten jälkeenkin sykähdyttävän hyvä. Piirtäjinä on huikeita taitureita ja sarja ei ole suinkaan hiipumassa, vaan Tex on häkellyttävän elinvoimainen sarjakuva!
Ja uusin Tex vain vahvistaa tätä. Piirrosjälki ja erityisesti tarina pitivät otteessaan eikä lehteä voinut laskea käsistään hetkeksikään. Toivotaan että, taso säilyy seuraavassakin numerossa.
-
Ja uusin Tex vain vahvistaa tätä. Piirrosjälki ja erityisesti tarina pitivät otteessaan eikä lehteä voinut laskea käsistään hetkeksikään. Toivotaan että, taso säilyy seuraavassakin numerossa.
Montales ja kosto on aivan mieletön paketti! Toki tarina on vasta alussa, mutta ounastelisin, että kyseessä on tarina, joka nousee tavanomaisten tarinoiden yläpuolelle. Onko muita innostuneita?
-
Montales ja kosto on aivan mieletön paketti! Toki tarina on vasta alussa, mutta ounastelisin, että kyseessä on tarina, joka nousee tavanomaisten tarinoiden yläpuolelle. Onko muita innostuneita?
Kyllä on! Tältä tarinalta voi odottaa paljon. Tosin ei avausosassa mitään kovin erikoista tapahtunut, mutta Bosellin aiheet ovat kerta kerran jälkeen mielenkiintoisia. Piccinellikin on kunnon piirtäjä, ainoastaan Texin hatun "kupu" oli piirretty välillä melko matalaksi. Jäi ulkoa mieleen sivun 19 viimeinen ruutu. ;)
-
Kun avasin lehdykän ensi kertaa, olin hetken hämmennyksissä - kuinkas tämä Villan kuvitusta voi olla? Kun hieraisin silmiä kunnolla, niin tajusin, että Piccinelliähän tämä. Mahtava piirtäjä! Jos Villa on kouluarvosanalla 10, niin Piccinelli on 9,5. Eron oppi-isään huomaa pienissä yksityiskohdissa ja huolimattomuuksissa kuten niissä Ilmarin mainostamissa kuvuissa. Eniten ihastelin sitä, kuinka nuori ja vanha Tex oli saatu kerrankin erinäköisiksi. Yleensähän eroa eroa ei huomaa mistään, vaikka tapahtumien väliä olisi 20 vuotta. Ja sama pätee Montalesiin, joka on mielestäni piirretty viimeaikaisissa tarinoissaan liian vanhan näköiseksi. Nyt tuli hillitty nuorennusleikkaus.
Tarina on lupaava, mutta tuntui, että se pääsi vasta alkuun. Takautumat olivat ehkä liian hallitsevia ja itse seikkailun pääjuoni tuntui hautautuvan niiden alle. Mutta uskon tosiaan, että seuraavassa numerossa päästään paremmin vauhtiin.
-
Uusin Willeri oli erittäin positiivinen yllätys. Hyvin piirretty ja tarinakin oli hyvä. Varsinkin takaumat olivat nannaa ja tuovat tarinaan raikkautta. Liian usein tarinat on alkanu sanoilla: "Hei, mäen takana ammuskellaan".
-
Uusin Willeri oli erittäin positiivinen yllätys. Hyvin piirretty ja tarinakin oli hyvä. Varsinkin takaumat olivat nannaa ja tuovat tarinaan raikkautta. Liian usein tarinat on alkanu sanoilla: "Hei, mäen takana ammuskellaan".
Juu todella hyvin piirretty ja eron huomasi kun takana oli uusimman maxin Paholaisen eskardoonan lukuelämys, joka ei ollut yksityiskohdiltaan näin pikkutarkka.
Tarinakin on kiinnostava ja innolla jäi odottamaan seuraavaa Texiä, joka ilmestyy 24.6. ;D
Tuosta erilailla piirretystä hattusta tuli mieleen Tex Willer 2-4/1973, eli Texin menneisyys. Siinä nuorella Texillä oli myös erilainen hattu. Tai sitten olen väärässä, pitääpä tarkistaa ja verrata...
-
Justiin sitä Texin mennisyyden (takautumana kerrottu tarina sekin) tyyliä on tavoiteltu. Sama vaateparsi Texillä oli ihka ensimmäisissä tarinoissaan.
-
Kun avasin lehdykän ensi kertaa, olin hetken hämmennyksissä - kuinkas tämä Villan kuvitusta voi olla? Kun hieraisin silmiä kunnolla, niin tajusin, että Piccinelliähän tämä. Mahtava piirtäjä! Jos Villa on kouluarvosanalla 10, niin Piccinelli on 9,5. Eron oppi-isään huomaa pienissä yksityiskohdissa ja huolimattomuuksissa kuten niissä Ilmarin mainostamissa kuvuissa.
Täysin samaa mieltä. Olipa mukava lukea "villan" piirtämä tarina pitkästä aikaa ;). Vaan onhan tuota odotettukin pian 10-vuotta.
Piccinellihän vaikuttaa varsin loistavalta ja ennenkaikkea huolelliselta piirtäjältä. Onko Jannella tietoa, jatkaako hän Tex-tallissa vai onko Montales-tarina ensimmäinen ja viimeinen..?
Vielä tarinasta sen verran, että välillä oli hankala pysyä kärryillä, milloin oli kyseessä takautuma ja milloin elettiin "nykyhetkeä"..!! Odotan innolla jatkoa..
-
Tarinan nimi kutkuttavasti "Muistojen polulla" tai joku vastaava.
Ilmestymispäivä on nyt 07.08.2009.
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789522331625
-
Olipa hyvä aloitus uudelle Willer seikkailulle. Ja (Villan) taide erinomaista.
Vielä pitää kommentoida Bourbonin tarinaa. Marcojen kuvitus oli suorastaan loistavaa. Tarinan loppu oli kyllä todella yllättävä. En olisi iki päivinä uskonut Henriä Raphael Tenebresiksi. Pääjehu oli kuin olikin Robinson, Hugh Delouches. Olisihan se pitänyt arvata. Tarina oli kuitenkin pitkiin aikoihin niin hyvä, että annan sille neljä tähteä.
-
Aika keskinkertainen tarinahan tuo loppujen lopuksi oli. Mukaan tuli liikaa hahmoja ja tarina kääntyi ennalta-arvattavaksi.
-
Olen samaa mieltä. Lisäksi Montalesin osuus kylän tuhoamiseen jäi epäselväksi ja koko homma tuntui epäloogiselta. Millä tämä pääpahis oli kiristävinään Montalesia, jos Montales ei syyllistynytkään kylän tuhoamiseen? Kyllähän konnan täytyi tietää, että Montales ei ollut teon takana, koska hän itse oli siihen syyllistynyt. Ensimmäisen kerran Bosellin kohdalla tuntuu nyt siltä, että kesken kirjoittamisen mieheltä on mennyt korttipakka sekaisin.
Pettymys olivat myöskin kaivoksesta vastaan tulleet henkilöt, jotka olivat turhan karikatyyrimäisiä: kyttyräselkä kellonsoittaja ja jättimäinen intiaani. Intiaani vaikutti kaiken lisäksi aluksi ainakin kaksi ja puoli metriseltä, mutta alkoi tarinan edetessä huveta normaalin ihmisen mittoihin.
Pieni pettymys tästä siis tuli, mutta onneksi kuvitus oli loppuun saakka rautaa, ja Texin rooli kasvoi keskeiseksi tarinan edetessä.
-
Jovaltin ja Jannen kanssa samoilla linjoilla. Ei hirveän uskottavia juonenkäänteitä, tosin sellaisiin logiikkaoutouksiin ei mennä kuten Rio Granden Saalistajissa. Enemmänkin sellaista Meksikon Retkikunnan kaltaista "meh"-tasoa. Piccinellin kuvitus pelasti paljon ja etenkin Texin toveruus kahden koplan jäsenen kanssa sai mielenkiintoisia sävyjä.
-
Samaa mieltä myös. Koko tarina oli mielestäni aika sekava, pitää joskus lukea uudestaan huolellisemmin. Väkeä tapettiin taas paljon, kuten usein(?) Bosellin tarinoissa. Koko koplasta taisi muutama mies jäädä pystyyn.
Aiemmin taisin jopa arvostella Piccinellin piirrosta, mutta peruutellaan nyt, kyllä se hyvää on! Vahvoja uusia piirtäjiä tulee näköjään koko ajan.
Sellaista olen miettinyt, että miksi nykyään jokainen seikkailu on Meksikossa??Lähtisivät vaikka välillä porukalla Kanadaan auttamaan Brandonia ja Gros-Jeania.
-
Väkeä tapettiin taas paljon, kuten usein(?) Bosellin tarinoissa. Koko koplasta taisi muutama mies jäädä pystyyn.
Oikea huomio. Bosellin tarinoissa lakoaa äijää keskimääräisesti paljon enemmän kuin muilla. Laskettu on ja tulokset julkaisistaan hamassa tulevaisuudessa.
-
Uusin Texi luettu. Sininen takki punainen sydän- tarina uusissa kuorissa? Mielenkiinnolla silti odotan seuraavaa numeroa.
-
Hornan kekäleet!
Onko teillä uusimmasta (9/2009) Texistä maanantaikappale? Oman numerossani neljässä sivussa (5, 13, 16, 25) on aika hailakkaasti mustetta. Onko koko painos heikkolaatuinen vai pitäisikö tuosta reklamoida? Tarina on hyvä ja ei voi kuin ihailla Cestaron veljesten käsityötä.
-
Olin ajatellut lukea tämän sekä seuraavan numeron peräkkäin vasta, kun jälkimmäinen ilmestyy, mutta pitihän tuo tsekata:
Tex-willer shop ja sivut 8-9, 11, 13, 16, 18, 20-21, 25 ,28 ja 40 on vailla mustaa väriä. Mitä tämä on? ???
-
Hornan kekäleet!
Onko teillä uusimmasta (9/2009) Texistä maanantaikappale? Oman numerossani neljässä sivussa (5, 13, 16, 25) on aika hailakkaasti mustetta. Onko koko painos heikkolaatuinen vai pitäisikö tuosta reklamoida? Tarina on hyvä ja ei voi kuin ihailla Cestaron veljesten käsityötä.
Sama juttu täällä mutta himmeinä jopa parikymmentä sivua. Kannattaisko tosiaan ottaa yhteys kustantajaan?
-
Kivaa tiedossa siis, jos tänään ennätän lehdykän kimppuun. Toivottavasti tarina tasoltaan kompensoi huonoa painojälkeä.
-
Onko teillä uusimmasta (9/2009) Texistä maanantaikappale?
Ihan ok kipale on tullut postin kautta. Pari sivua on, joista voisi halutessaan sanoa, että muste olisi vaaleampaa. Ei mitään moittimisen arvoista. Painoksessa on siis melkoisesti hajontaa?
-
Sama huomio täällä. Selailun perusteella ei suurempaa moitittavaa. Eli painolaatu on sitä samaa kuin viime aikoina ollut.
-
Eilen postitse tulleessa Tex Willer nro 9:ssä oli hyvin vaalea painojälki
sivuilla 4, 13, 16, 25.
Lähetin eilen viestin kuvan kera Egmontin asiakaspalvelun sp-laatikkoon.
-
Hep!
Näin lomilta käsin: laittakaa huomatusta myös suoraan painolle Westpointiin:
(hannu.nurminen@wpp.fi)
Ja Kvaakissa kait mieluiten nämä viestit siihen omaan Texin painolaatu -säikeeseensä, ettei mielenkiintoisempi sisältökeskustelu tyrehdy niin tyystin kuin muutamissa muissa julkaisuissa tuntuu ikävästi tapahtuvan.
-
Tykkäsin kovasti Faracin aloituksesta. Aluksi peljästyin, että tarina tarpoo tavanomaisia latuja, Ja arvasin texin matkakumppanin kaksoispelin heti kättelyssä. Mutta kun lukijalle tarkoituksellisesti paljastettiin petos, homma meni mielenkiintoiseksi. Tarina voi jatkua tästä moneen suuntaan, toivottavasti Faraci ei ole valinnut helpoimpia ratkaisuja.
EDIT. Oli muuten ärrällä viikon (vai peräti kuukauden) sarjakuvajukaisu. Hyvin oli läåyskä esillä.
-
Joo huomasin itekkin R-kioskilla viikon lehti hyllyllä uusimman Texin, ja Tex kuva mainoksena jossa teksti, Western tunnelmaa kesärannalle....tai jotain sinne päin. Oli muuten paikassa josta ei silmät meinannu huomata, vaikka silti niin näkösällä. Luulin jo että julkaisu oli myöhästynyt kioskilta.
Ja oikein mielenkiintoisen tuntuinen tarinan alku. Upeaa piirrostyötä.
-
Huimaa jälkeä esitti debytantti Piccinelli edellisessä Tex-tarinassa. Yhtäläisyydet maestro Villaan ovat päivänselvät, mutta varsinkin varjostuksien kanssa Villa on mielestäni huomattavasti taidokkaampi ja toimintakohtauksissa lennokkaampi kuin nuorempi kollegansa. Mutta kovan luokan ammattilainen Piccinelli silti on.
Tarina oli kyllä valitettavasti keskitasoa kehnompaa Bosellia. Alku oli vielä lupaava. Mutta sangen pian taas nähtiin Bosellin sortuvan perisynteihinsä eli takautumiin, jotka eivät tällä kertaa toimineet lainkaan ja henkilökirjon älyttömään laajuuteen. Lopputulos oli, että puhetta oli todella paljon (tyhjänpäiväistäkin) ja lukeminen oli paikoin kuin suossa rämpimistä.
Epäloogisuuksiakin riitti: Montalesin lähtö korkeasta asemastaan rosvokoplan jäseneksi (tosi vahvat perustelut olisi mielestäni vaadittu tällaiselle tempulle, eikä niitä nyt kyllä saatu yrityksistä huolimatta) ja se kuinka Anita oli pelastanut tajuttoman Montalesin vuolaasta maanalaisesta virrasta. Tarinan lopetus ei sisältänyt käytännössä mitään yllättävää. Rajut räiskinnät ja parin keskeisen henkilön kuolema. Olisipa kiva, jos Boselli noudattaisi vähän useammin ohjenuoraa "keep it simple".
-
Oli tuossa viimeisessä Bosellin tarinassa ainakin se hyvä, että pitkästä aikaa roistojen persoonaan oli kiinnitetty huomiota. Bonellilla oli tapana seurata tasaisesti roistojen edesottamuksia ja juonia. Välillä pääsi taas Tex vauhtiin. Koko seikkailu saattoi joskus muistuttaa shakkipeliä. Tässä oli ripaus sitä samaa.
-
Tänään tuli postissa se Texin Muistojen polulla värikirja. Tuli tilattua bookplussasta.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä luvassa siis tänä iltana.
-
Kommentteja?
-
Kommentteja?
Väritys oli mahtava. Civitelli mahtava, ja tarinastakin pidin. Vauhdikas ja tunteikas. Muttei siitä vielä sen enempää.
-
Asian vierestä liipaten:
Kävin eilen Ison Omenan kirjastossa (Espoossa siis, kirjastot, Espoon pelastus) ja siellähän oli jo Texi numero 10/09. Ei meinaan löytynyt vielä Ärrältä esimerkiksi.
Niin se pointti. Mikäs se oli...? AIVAN. Ison Omenan kirjastosta on ryövätty Tex Willereitä urakalla ja uhkailevat lappusella virkailijat että ellei moinen meno lopu niin Texin tilaus loppuu. Johan on. Ryökäleet.
Olen aina kuvitellut että Tex Willeriä lukevat älykkäät ja sivistyneet henkilöt. Ehkä olen ollut väärässä.
Jos joku täällä tuntee omantunnon pistoksen syränalassaan teistä dier riidereistä niin: Lopettakaa se varastaminen ja heti! Grrrr.
(sitäpaitsi Isosta Ompusta löytyis paljon "hienompaakin" sarjista varastettavaksi, miksi sieltä nyt Texejä pöllitään? Kätsyn kokonen taskuun tietty...)
-
Heips,
Jos tässä on kysymyksessä uusi kovakantinen kirja jossa Texin kainalossa on kaunis intiaani-squaw niin sananen siitä. Näin kirjasta ilmoituksen uusimmassa Mustanaamiossa, jonka tarina on omistettu Lee Falkille. Kirjan kansi näytti aika upelta. Ja tuossa opuksessa minua kiinnostaa varsinkin Civitellin piirrosjälki jos se on samaa tasoa, kuin muissa Texeissä.
Mutta yksi asia minua hieman jännitti. Onko tuo kirja samaa kokoa kuin Tex Willerit? Jos on, niin suuri miinus Egmontille. Taidan sitten jättää ostamatta. Ja syy on seuraava: En saa iloa pienistä ruuduista joissa Civitellin piirrosjälki eri tule hyvin esille. Mitä pienemmät ruudut sitä ikävämpi asia. Ainakin minusta. No. Egmontin periaate on säästää kustannuksissa tietenkin. Senhän näkee Tex Wilerin paperin laadustakin. Että tämmönen tapaus!
-
Tämä kovakantinen on samaa kokoa kuin taannoin tulleet Mefisto-kirjat. Kyllä sitä kelpaa katsella. Painojälki on huippuhyvää! Ja samassa koossa tämä on italiassakin julkaistu, mutta käsittääkseni samassa pokkariformaatissa kuin muutkin perus-willerit, tosin väreissä sielläkin. Vielä kun ehtisi lukemaan. Tex-romaanissa on muuten todella komeaa kuvitusta minulle aivan oudolta taiteilijalta.
-
Jokos tätä herkkua on kaubamajoissa saatavilla?
-
Jokos tätä herkkua on kaubamajoissa saatavilla?
Tai raamatupoodeissa?
-
Jokos tätä herkkua on kaubamajoissa saatavilla?
Adlibris ainakin väittää lähettäneensä mulle eilen, ja laskunkin mukaan on tulossa. Eilen en kyllä nähnyt Tampereen Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä...
-
Onko tuo kirja samaa kokoa kuin Tex Willerit? En saa iloa pienistä ruuduista joissa Civitellin piirrosjälki eri tule hyvin esille. Egmontin periaate on säästää kustannuksissa tietenkin.
Sivukoko on täsmälleen sama kuin alkuperäisjulkaisussa. Eli normaali Willer-nykykoko.
Olisi ollut vallan järjettömän vaivalloista pusata itse suurempikokoiset värilliset paino-originaalit kuplatekstejä vaille valmiin sivuaineiston sijaan.
Kustannussäästöjä tässä ratkaisussa ei haettu, vaan tolkullisinta toteutusmuotoa.
-
Kohtuullisen hyvä oli Nizzi ja Civitellin tarina. Tapahtumia oli juuri sopivasti 110 sivuun ja takautumat toivat hyvin. Voisi sanoa, että säntillisesti toteutettu tarina. Civitellillä tarkkuus oli ehkä liiallista, mistä osoituksena jo näytekuvista ruoditut Texin 'tiskihanskat'. Mutta tarkkaa tutkimustyötä siinä oli tehty, että millainen asu Texillä juuri tuohon aikaan oli, joten ei auta kuin nostaa hattua. Kaiken lisäksi Tex näytti nuoremmalta kuin nykytarinoissa, mikä ei ole aina ollut itsestäänselvyys näissä retrospektiivisissa tarinoissa.
Romaani on vielä lukematta, mutta artikkelimatsku tuli lukaistua, ja siinä oli mm. kerrassaan herkullinen Ticcin kirjoittama kuvaus hänen ja G. L. Bonellin ensitapaamisesta. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että hieno julkaisu on kyseessä.
Vähän varjoon on jäänyt uusin peruswilleri. Faracin tarina jaksoi kantaa loppuun saakka. Tarinan jälkeen oli oikein tyytyväinen olo, mikä on aina varma tae, että tarina oli kaikin osin onnistunut. Faracin dialogi on nasevaa ja Cestarot ovat entisestään kehittyneet. Tarinan rakenne oli hyvä. Ihan klassikon mittoihin ei ylletty, mikä johtuu enimmäkseen siitä, että Tex oli ilman vakiokumppaneitaan, mikä on aina tavallaan pieni puute.
-
Cestarot ovat hyvä esimerkki siitä että laadukkaista piirtäjistä ei ole lähimainkaan pulaa. Faracikin alkaa saamaan tarinoihinsa otetta, mikä on erittäin positiivista, sillä kirjoitusosasto alkaa olemaan hieman liiaksi Bosellin varassa mikä näkyy 2000-luvun tasapaksummassa laadussa.
-
Adlibris ainakin väittää lähettäneensä mulle eilen, ja laskunkin mukaan on tulossa. Eilen en kyllä nähnyt Tampereen Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä...
Nonniin, nyt on ollut uusi kovakantinen näpeissä n. 10 minuuttia. Vaikuttaa tosi herkulta. Värit hehkuvat ja opus on muutenkin mukavan napakan ja juhlavan oloinen. Goldeenan verilöylyn (novelliksiko tuota pitäisi sanoa, joku tietä paremmin..) osuus ehkä hiukan yllätti, sehän on kuvituksineen melkein puolet koko teoksesta. Hyvä hyvä. Ainoa mikä iskostui heti alitajuntaan aiheuttaen ihmetystä... kuinka voi preerian miehen keltainen paita aina näyttää puhtaalta?
-
Ainoa mikä iskostui heti alitajuntaan aiheuttaen ihmetystä... kuinka voi preerian miehen keltainen paita aina näyttää puhtaalta?
Taisit juuri osua asian ytimeen siinä, mikä värillisessä Texissä ja muissa saman tyylisuunnan värillisissä julkaisuissa visuaalisuutensa puolesta mättää, jos on mättääkseen. Mustavalkojulkaisuissa auringon paahtamalla preerialla ratsastavan cowboyn puseron kainalot ja selkä ovat juuri niin hien kastelemat ja tummentamat, kuin vain mielikuvituksesi antaa myöten.
-
Taas loistava napakymppi Egmontilta, yksi vuoden sarjistekoja jo nyt!
Kovakantinen ja värillinen Tex toimii yllättävän hyvin, painojälki on hyvää, kyllä nyt taas kelpaa. Novelli on lukematta, mutta se on kuin hyvä jälkiruoka odottamassa parempaa hetkeä.
Todella mainio juttu kiitos niille jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Kyllä näitä värillisiä voisi julkaista silloin tällöin jonkun "juhlan" kunniaksi.
-
Mustavalkojulkaisuissa auringon paahtamalla preerialla ratsastavan cowboyn puseron kainalot ja selkä ovat juuri niin hien kastelemat ja tummentamat, kuin vain mielikuvituksesi antaa myöten.
Olisiko nyt niiden puuvärien paikka?
Hikisiä tummennuksia, iltapäivän sänkivarjostuksia,tomunharmaata ja mullanmustaa omin käsin Civitellin eheiden viivojen ja kirkkaiden väritysten murtamiseen!
-
Nonniin, nyt on ollut uusi kovakantinen näpeissä n. 10 minuuttia.
Mistä helkkarista olette jo saaneet tuota "Muistojen Polulla"?
Kirjakaupat ainakin täällä pääkaupungissa myyvät eioota. >:(
Ville
-
Tilasin Egmontin shopista, toinen hyvä on Bananan nettikauppa
http://www.bananapress.fi/
http://www.egmontshop.fi/epages/egmont.axl/?ObjectPath=/Shops/egmont
-
Mistä helkkarista olette jo saaneet tuota "Muistojen Polulla"?
http://www.adlibris.com/fi/ (http://www.adlibris.com/fi/)
Adlibris toimitti myös muutamassa päivässä. Tiistaina taisin tilata, perjantaina noudettavissa.
-
Suomalaiseen kirjakauppaankaan ei täällä tule automatic vain ilmeisesti Turun Akateeminen on niitä ainoana tilannut automaattisesti, mutta ei sielläkään vielä viikolla ollut. No jätinpä Suomalaiseen tilauksen ja odottelen malttamattomana ensi viikkoa...koitin antaa vinkkiä että kannattaisi muutama ottaa hyllyynkin mutta ei vissiin mennyt jakeluun...
-
Suomalaiseen kirjakauppaankaan ei täällä tule automatic vain ilmeisesti Turun Akateeminen on niitä ainoana tilannut automaattisesti, mutta ei sielläkään vielä viikolla ollut. No jätinpä Suomalaiseen tilauksen ja odottelen malttamattomana ensi viikkoa...koitin antaa vinkkiä että kannattaisi muutama ottaa hyllyynkin mutta ei vissiin mennyt jakeluun...
Jep, täällä kerrottiin Suomalaisesta, etteivät ota tuota ollenkaan hyllymyyntiin.
Nyt bongasin tämän Tapiolan Akateemisesta ja mukaan lähti heti.
Ville
-
www.bookplus.fi
Hinta 21,90 postitettuna ja mulle tuli 2. päivää tilauksen jälkeen ja hyvin pakattuna.
-
Wamos!
Kävin Akateemisessa ja ilokseni löysin tämän uuden kovakantisen kijan, jossa Tex ylpeänä esittelee kaunista vaimoaan.
Minusta kirja oli hieno. Pidin ennen kaikkea väreistä ja paperin latu oli hyvää.Värit toistuivat puhtaina.
Tarinakin minusta oli hyvä. Tosin en voinut jäädä sitä lukemaan Akateemiseen. Ja mitä tulee Civitelliin, niin hänen piirroksensa väreissä olivat tosi upeita. Civitellihän on tunnettu loistavasta mustan ja varjojen piirtäjänä.Tässä suhteessa hän ainakin minun mielestä peittoaa mennen tullen kaikki muut nyky Texin piirtäjt.
Nyt kun mekin saimme tämän hienon opuksen, uskallan sanoa ajatukseni ääneen. Toivoisin kovasti, että Egmont julkaisisi jotakin speciaalia täällä Suomessa. Siis sellaista, että Italian pääkin kalpenee kateudesta. Sitten sikäläiset Tex fanit mahdollisesti tilaisivat sitä importtina täältä Suomesta. En nyt osaa sanoa mikä se voisi olla, mutta jotakin vanhoihin 1960 ja 1970 luvulla julkaistuihin Giovanni Ticcin kuvittamiin Texin jaksoiin. Haluaisin nähdä ennen kuin hauta kutsuu käsissäni Ticcin Luvatun maan ja Traaginen risti jaksot iso kokoisina (A4) julkaisuina, jolloin isot ruudut olisivat taivaallista mannaa sarjakuvien ystäville. Opuksen alussa voisi olla Ticcin esittely kuvineen.Traagisesta rististä on Italiassa julkaistu nide, jossa on kummatkin lehdet samoissa kansissa. Sitten Janne sanoi, että Ticcistä on jukaistu jokin speciaali Italiassa. Nimeä en muista. Mutta ehkä Janne muistaisi tästä peremmin.
-
www.bookplus.fi
Hinta 21,90 postitettuna ja mulle tuli 2. päivää tilauksen jälkeen ja hyvin pakattuna.
Tähän täkyyn tartuin minäkin, mutta pari arkipäivää meni ja mitään ei tapahtunut. Täytynee toivoa, että ensi viikolla on säpinää ja kovakantinen eksyisi lähipostiin. Saisivat olla ihan Prismojen hyllyissäkin.
Pidin viimeisimmästä normi-Texin tarinasta. Veljekset Cestaro piirtävät hävyttömän hyvin. Ainoa miinus tarinaan oli se, että tuomari "otti" Carsonin paikan myös puheissaan. Vai kuka muu huomasi Forrestin puhuvan klarinetista tai käyttävän "Herran pieksut" -sanontaa? Taisin paljastua fundamentalistiksi tässä suhteessa, mutta menköön. Muutoin tarina olikin sitten hyvä ja poikkesi aivan perinteisistä skeemoista.
Edellisen kirjoittajan (redman1) toiveajatukseen voisi lisätä sen, että jos tehdään erikoisjulkaisu, niin siihen voisi ympätä pari upeata Villan keräilykuvaa väriversioina. Tosin tämänhetkinen tarjontakin on upeaa, mutta haaveillahan saa ;D
Loppuun kehuja. Muutin ja soitin Egmontille osoitteenmuutoksesta. Ja aina kuten aikaisemminkin, asiakaspalvelu vastaa todella nopeasti. Egmontille et ole "jonossa, palvelemme sinua hetken kuluttua" tai kuuntele loputtomiin musakkia. Muy bien!
-
Toivoisin kovasti, että Egmont julkaisisi jotakin speciaalia täällä Suomessa. Siis sellaista, että Italian pääkin kalpenee kateudesta.
Traagisesta rististä on Italiassa julkaistu nide, jossa on kummatkin lehdet samoissa kansissa. Sitten Janne sanoi, että Ticcistä on jukaistu jokin speciaali Italiassa. Nimeä en muista. Mutta ehkä Janne muistaisi tästä peremmin.
Johan meillä on Kuuma iltapäivä, jonka perään Italiassa ja muualla on kuolattu kilpaa. Mutta ei lisä pahaa tekisi, se on totta.
Italiassahan noita julkaisuja riittää, ja redmanin mainitsema nide on tosiaankin olemassa. Paitsi, että Traagisen ristin kanssa on eräs toinen tarina, ja luvatusta maasta on oma opuksensa. Sellaiset on ilo omistaa. Ja Ticcistä on julkaistu siellä kirja, jossa on mukana paljon herran kuvitusta eri julkaisuista.
EDIT. Piti myös sanomani, että uusin kronikka on myös lehtipisteissä. Ulkoasu on komea ja mikä parasta, sisältö rautaa. Kannesta kanteen pelkkää parasta Letteriä, ja seuraavassa numerossa samaa herkkua on luvassa lisää. Vuosikerta -75 on täynnä toinen toistaan hienompia tarinoita!
-
Joo Kronikkakin on hallussa, Janne on oikeassa rautaista kamaa, pitää vaan löytää aikaa lukea (huokaa), ja vuosikerta 1975 on kuulemma yksi parhaista, olen kuullut tuon yhdeltä toiseltakin Tex-hard core-fanilta. ;D
-
Joo Kronikkakin on hallussa, Janne on oikeassa rautaista kamaa, pitää vaan löytää aikaa lukea (huokaa), ja vuosikerta 1975 on kuulemma yksi parhaista, olen kuullut tuon yhdeltä toiseltakin Tex-hard core-fanilta. ;D
Juu! Monilla on kaikki pokkarit, tai ovat kronikoiden avulla saaneet kaikki pokkaritarinat omakseen ;D
Vielä kun saataisiin täällä Kvaakissakin ehdotettu liuskatexien "kronikka"-sarja. Moni kun ei ole kerännyt 50- ja 60-lukujen liuskoja ollenkaan!...No, onneksi noita liuskatexien sarjoja tulee uudestaan usein vuoden lopussa/alussa...hyvä niinkin 8]
-
Muistojen Poluilla on kahlattu puoleenväliin ja on tämä kyllä sellainen herkku artikkeleineen päivineen ettei paremmasta väliä. En siis tiennytkään että tällainen romaanikin oli ja upea on uusittu kuvituskin (hienoja olivat ne Galepin tekemätkin), kulttuuriteko saada tällainen luettavaksi...Ei siis tietenkään tarkoita sitä etteikö parempaa saisi toimittaa mutta siinäpä kunnianhimoiselle AA:lle haastetta (ja toki hän meidät vielä yllättää ;D).
No jos saapasmaassa tämä on tullut "vain pahvikansilla" niin ovat varmaan ihan vihreinä. Upea lisä jo toimitetuille kovakantisille Tex-kirjoille, näistä haaveilin jo viime vuosituhannella ja lisäähän näitä tahtoo kun on alkuun päästy 8]
-
Ainut huono puoli romaanissa oli se, että se oli liian lyhyt. Mikä mahtaa olla sivumäärä, joka jaottelee romaanit ja novellit? Anyway, melkoisen hurja oli tuo romaani. Pitääkin lukaista Ticcin sarjakuvasovitus, kun tämä on vielä tuoreessa muistissa. Sarjakuvassa ei muistaakseni kuvattu apassien raakuuksia noin tarkasti.
-
Ei tässä ehdi italiaanot olla kateellisia, vaan sellaiset onnettomat, joilla kovakantinen on vielä tulossa jossakin. Että pitikin luottaa bookplussaan! Seuraavan kovakantisen tilaan taas Egmontilta tai bananapressiltä.
En tiedä onko sarjakuvasovituksesta mainittu romaanissa, kun en ole opusta vielä käsissäni pitänyt, mutta kertokaahan minkäniminen Ticcin piirtämä tarina on? Alkoi nimittäin kiinnostamaan romaanin ja sarjakuvan peräkkäinen lukeminen.
Liuskatexien kronikointi ei ole varmaan kovin ajankohtaista, sillä lähivuosikymmenen aikana on julkaistu aika hulppeasti liuskamateriaalia klassikkotarinoina. Tosin ostaisin takuuvarmasti sellaisenkin sarjan kaikki osat, mutta en ole ensinkään varma, ovatko muut yhtä keräilyintoisia. Kuinkas paljon liuskoja on enää julkaisematta uusintana?
-
Sehän on Apashien maa ja alkaa Texistä 5/72 ja löytyy kokonaisuudessaan kronikasta 9.
-
Kuinkas paljon liuskoja on enää julkaisematta uusintana?
Oliskohan 1962/20 - 1963/25 ja 1965/7 - 1965/21...
-
Ei tässä ehdi italiaanot olla kateellisia, vaan sellaiset onnettomat, joilla kovakantinen on vielä tulossa jossakin.
No joo, on mulla vieläkin suomalaisessa tilaus vetämässä, malttanut odottaa vaan kävin akateemisessa ja hyllyssä oli ihan valinnanvaraa. Taidan säästää vaikka lahjaksi tai ihan muuten vaan tuon toisenkin kipaleen...
Liuskatexien kronikointi ei ole varmaan kovin ajankohtaista, sillä lähivuosikymmenen aikana on julkaistu aika hulppeasti liuskamateriaalia klassikkotarinoina. Tosin ostaisin takuuvarmasti sellaisenkin sarjan kaikki osat, mutta en ole ensinkään varma, ovatko muut yhtä keräilyintoisia.
Multa tuota ei kannata edes kysyä...kaikenlainen muukin oheismateriaalikin kelpais, kuten huudosta hommatut Tex pinssit tms (Ernokin tais semmoiset bongata) ;D
-
Pitääkin lukaista Ticcin sarjakuvasovitus, kun tämä on vielä tuoreessa muistissa. Sarjakuvassa ei muistaakseni kuvattu apassien raakuuksia noin tarkasti.
Nyt lukaisin sarjakuvaversion tähän päälle. Melko uskolinen on sovitus. Suurimmat erot ovat siinä, että sarjakuvassa apassit hävittävät Goldenan lisäksi erään karjatilan, vangiksi otetut naisvangit selviävät hengissä ja Tex antaa pääkonna Fraserille mahdollisuuden ampua kuulan kalloonsa ennen kuin sudet pääsevät apajille. Sarjakuvaversio ei siis ole ihan yhtä raaka ja armoton kuin romaani.
-
Kyllä on mukavaa, kun saa muilta willeristeiltä tuikitärkeitä tiedonmurusia. Kiitos vain, Janne ja ernotam. Bookplussalta kovakantista ei kannata tällä hetkellä tilata, siellä ei kirjaa ole. Täytynee tehdä samoin kuin elre eli ajaa lähimpään akateemiseen kirjakauppaan ja antaa nettitilaukselle tunkkia.
-
Suomalaisessa kirjakaupassa ei tosiaan tunnu homma etenevän, minäkin jätin viikko sitten tilauksen ja lupasivat laittaa tekstarin koska on noudettavissa, eipä ole mitään vielä kuulunut (lieneekö muistojen polulla koko tilaus...). Pitänee tehdä huomenna kuten elre ja käydä Akademisen pakeilla.
-
Minä kävin Tampereen aina yhtä hyvässä Lukulaarissa muutama päivä sitten ja siellähän niitä oli vino pino. Kirjaimellisesti. :)
Samalla kertaa tuli ostettua Jane Austenia. Monikohan asiakas on näin tehnyt, I wonder...
-
Täytyy kyllä ihmetellä suomalaisen penseyttä ottaa opusta myyntiin. Hyvinhän Texiä on myyty, joten tekevät jalkakampin itselleen. Pienemmät myyntitulot tuskin kauheasti kirpaiset, mutta aika moni varmaan menee kyselemään seuraavaa julkaisua mielluummin jostain muualta.
-
Tämänkin kelpo opuksen saa Tampereelta Lukulaarin lisäksi ainakin Makedoniasta, hinta muistaakseni 20€. Toimittavat myös tavaraa postitse niille, jotka eivät itse pääse noutamaan. Ehkäpä yksityinen kauppias on kiinnostuneempi yksittäisten tuotteiden lähettämisestä kuin suuret ketjut...
Luotettavasta lähteestä kuultua: Makedonian nettisivuja ollaan nyt (viimeinkin) päivittämässä ja kaikkien uusien saatavissa olevien albumien tilaaminen kyseisestä paikasta pitäisi tulla mahdolliseksi. Hinnathan siellä uusissa albumeissa ovat useimmiten alle kirjakauppahintojen.
Nyt hakeudun tästä oman muistojen polkuni ääreen nauttimaan lukuelämyksestä...
-
Mainio oli uusin perus Willeri tarina. Sykähdyttävä lukukokemus. Ja tunnelma samaten. Myös Cestarot ovat mestareita tunnelman luojia. Ei ole yhtään hyvistä piirtäjistä pulaa. Itse olisin ehkä toivonut, että lopussa olisi vielä näytetty se Lester Rowenin hirttokohtaus. Sen verran pisipää äijä oli, kuin myös hänen hullu ja typerä poikansa Rick, joka tulikin haukanneeksi lyijyä. Mutta oikein hyvä loppu näinkin.
Onkos kellään tiedossa milloin Faracilta olisi tulossa seuraavia tarinoita?
-
Faracilta ja Bruzzolta vähän odoteltiin tarinaa Italiassa nyt ilmestyväksi. Valmis se jo on, mutta kalkkiviivoilla Nizzin ja Venturin Musta Tiikeri kampesikin ohi ja se on Italiassa seuraavaksi julkaisuvuorossa. Bruzzon kuvitus nähtäneen kai joskus vuoden vaihteessa. Faracilta ja Disolta on valmiina myös maxi, mutta niin on myös Seguralta ja Ortizilta, ja ilmeisesti näistä jälkimmäinen julkaistaan seuraavaksi. Aika vähän on Faracilta tarinoita työn alla. Mainittujen lisäksi maxi Repetton kanssa, Cestarojen kanssa perusarjaa ja Danubion kanssa ilmeisesti almanaccoon tuleva tarina. Kaipa Disney-kiireet pitävät miehen aika lailla marginaalissa Texien saralla. Ei hänestä sittenkään taida tulla "Texin tulevaisuutta".
-
Helppo yhtyä tähän Intiaanisheriffin hehkutuskuoroon. Vaikkeivät Faracin ensimmäiset pari tarinaa ole aivan klassikon mittoihin yltäneet, ovat ne silti olleet kelpo tasoa nykymittapuun mukaan.
Parasta Intiaanisheriffissä olivat sen kiinnostavat ja poikkeukselliset henkilöt, kuten lynkkaajia pakeneva puoliverinen sheriffi ja kalkkaroksi paljastuva tuomari. Ensin tuntui vähän erikoiselta ratkaisulta, että tuomarin todellinen luonto paljastettiin lukijalle varhaisessa vaiheessa takaumineen kaikkineen, mutta siitä eteenpäin Faraci onnistui kuitenkin mainiosti luomaan asetelmasta jännitystä. Tuomarin henkien kamppailua kuvattiin osuvasti, ja loppuratkaisukin oli ihan tyydyttävä. Cestarot olivat yhtä vakuuttavia kuin ennenkin. Laatujälkeä.
-
Ensin tuntui vähän erikoiselta ratkaisulta, että tuomarin todellinen luonto paljastettiin lukijalle varhaisessa vaiheessa takaumineen kaikkineen,
Hyvä niin, koska asia olisi ollut muutenkin aika ilmiselvä. Jos tarinassa olisi keskitytty ilmiselvän petturin paljastamiseen, niin metsään olisi menty. Faracin ratkaisu oli mielestäni nerokas.
-
Jos tarinassa olisi keskitytty ilmiselvän petturin paljastamiseen, niin metsään olisi menty. Faracin ratkaisu oli mielestäni nerokas.
Joo, hyvin Faraci oli onnistunut juonenkuljetuksessaan. Jännitys säilyi ja kliseiltä vältyttiin. Mutta itse en heti älynnyt tuomarin peliä. Kun koko muu kaupunki tuntui vihamieliseltä, niin olin liian hyväuskoinen tuomarin suhteen. No, onneksi Tex ei ollut yhtä sinisilmäinen.
-
Bookplus yllätti ja toimitti lopulta Texin muistelo-opuksen kotiini. Eikä siinä, vaikka sarjakuvatarina ei ollutkaan juonellisesti kovin kummoinen, pidin menneisyyteen pureutuvasta tarinasta silti. Textipohjaista tarinaa en ole vielä lukenut.
Muistan, kun luin ensimmäistä kertaa Mustanaamiota värillisenä versiona. Se tuntui jotenkin omituiselta, koska oli tottunut mustavalkoiseen. Kävi kuitenkin niin, että jonkin ajan kuluttua värillisyys otti normipaikan aivoissa ja mustavalkoinen "mustis" tuntui vanhanaikaiselta.
Jotain samantapaista voi käydä Tex Willerin suhteen, mutta erojakin on. Vanhempiin Tex Willereihin värillisyys soveltuu varmasti ihan hyvin, koska piirrosjälki ei ole kovin huoliteltua. Luulisin silti, että parhaimpien nykypiirtäjien tussitukseen värien lisääminen pilaa tunnelmaa. Tarkoitan sitä, että jos halutaan muuttaa Tex Willer värilliseksi, piirtäjä varmasti ottaa sen huomioon tehdessään ruutuja. En ole mikään ammattilainen, mutta pohdiskelin silti, että voisiko värillistä Texiä tehdä muutoinkin kuin värittämällä yhdellä valitulla sävyllä haluttu alue? Tällöin täydestä väristä siirrytään suoraan täysin mustaan tussivarjostukseen ilman valöörejä. Texin paita oli täsmälleen saman värinen yöllä ja päivällä ja etenkin yökohtauksessa, jossa Tex hiipi konnien kimppuun, kirkkaankeltainen paita alkoi huvittamaan. :) Minkälainen tarina olisikaan, jos kaikki ruudut olisi väritetty yhtä hyvin kuin kannen kuvassa?
Ja jotta minua ei tulkita nyt ylikriittiseksi, on sanottava, että tämäkin kovakantinen on kermakaikkiaan upea teos! Nyt Suomessa on julkaistu neljä kovaa Texiä. Suuret kiitokset siitä Egmontille!
-
Texin kirkuvankeltainen paita on ongelma muutenkin. Mieshän mitä parahin maalitaulu väkijoukossa tai preerialla.
-
Texillähän oli aluksi punainen paita...? Vaihtui sitten myöhemmin keltaiseen. Kronikoiden kansissa tosin näkyy keltaista, punaista, vihreää, sinistä, valkoista...Alkuperäiset (paidan) väritykset vaihtelevat melkoisesti.
Uusin tavallinen Texi oli minusta tarinaltaan melko hyvä, kuvitukseltaan vielä parempi. Faracin tarina eteni sujuvasti alusta loppuun, tuomarin pelin paljastaminen oli peräti mielenkiintoista luettavaa. Tarkka poika on Tex havannoimaan, kun näki tuomarin sekunnin ajan tähtäävän tätä sheriffiä. Cestaron veljesten piirrokset ovat upeita, mutta niitä lähipärstäkuvia (silmät,nenä,suu) saa vähentää kyllä...
Sellaisen yksityiskohdan olen huomannut, että useissa 2000-luvun tarinoissa Tex ja kumppanit ovat paukuttaneet johonkin eläimeen (yleensä karhuun) kymmenisen luotia, ennen kuin se on kuollut. Ainakin seuraavissa:
2002 julkaistu Salaliitto Custeria vastaan. Kenraali tyhjentää kiväärinsä koiriensa kimppuun käyneeseen karhuun. Samaisen tarinan alkusivuilla Tex ja Kit Willer ampuvat puuman, ruutia palaa taas kunnolla.
2002 julkaistu Kauhun naamio. Tex ja Carson paukuttavat kuoliaaksi karhun, joka jahtaa poikaa, joka jäljestää kaurista haulikon kanssa .(sanoinpa omituisesti)
Ja nyt Tex ja sheriffi-Jerry nitistävät karhun useilla luodeilla.
Ja monesti joku sitten tokaisee: "aloin jo luulla sitä [eläintä] luodinkestäväksi!"
Tuollaisia pikku yksityiskohtia (ja yhtymäkohtia) on sangen mukava metsästellä.
Tämä koko viesti meni puoliksi ohi uusimman villerin spoilailuista, pahoittelen. Mutta kohta täytyy ostaa Muistojen poluilla. ;D
-
..."aloin jo luulla sitä [eläintä] luodinkestäväksi!"
Tuollaisia pikku yksityiskohtia (ja yhtymäkohtia) on sangen mukava metsästellä.
Tämä koko viesti meni puoliksi ohi uusimman villerin spoilailuista, pahoittelen...
Eipäs pahoitella. Minusta oli ainakin mielenkiintoista lukea eläimien ampumisesta. Ajattelen, että toisaalta Texin ja kumppaneiden olettaisi olevan niin kovia metsästäjiä, että tietävät saaliseläimien heikot kohdat ja koska ovat tarkkoja miehiä, niin vähempikin paukuttelu riittäisi. Mutta lukijan kannalta olisi varmasti tylsää, että Tex pamauttaisi karhun tai aina vaarallisen puumanroikaleen nyljettäväksi yhdellä heittolaukauksella. Ehkä eläinten kohdalla sallittakoon siis se elementti, että ratkaiseva luoti ammutaan samalla kun eläin ponnistaa jonkun päähenkilön päälle.
Mutta jos mietitään, minkälaisia luotimääriä dinosaurukset saivat nahkaansa takavuosien tarinassa, niin onhan eläinten ampuminen sarjatulella tietynlainen tex-klisee. Ihminen pysäytetään toki yhdellä luodilla.
Sitten pieniä huomioita kirjoitetusta Goldeenan verilöyly -tarinasta. Se oli oikein vanhaa kunnon Tex-kamaa. Tarinan juoneksi ei tarvita kuin iso paha intiaanijoukko, joka lahdataan tarinan lopussa. Minkähänlaisen vastaanoton piirretty tarina saisi, jos se ilmestyisi nyt? Tosin olihan siinä Fraser elävöittämässä tarinaa, mutta muutoin juoni oli aika yksinkertainen. Tuli sellainenkin ajatus mieleen, että kirjoitettu Tex ei luultavimmin ilmestyisi enää. Nyman oli tehnyt hienon käännöstyön, jota oli mukava lueskella.
-
Mutta jos mietitään, minkälaisia luotimääriä dinosaurukset saivat nahkaansa takavuosien tarinassa, niin onhan eläinten ampuminen sarjatulella tietynlainen tex-klisee. Ihminen pysäytetään toki yhdellä luodilla.
Ja onhan myös totta, että karhu ei kaadu yhdestä revolverin luodista, jollei selkäranka mene poikki. Sama tilanne vaikka hirvellä. Täydellisen laukauksen jälkeen hirvi saattaa juosta monta sataa metriä ja tuupertua vasta sitten.
Mielestäni eläinten kuuluukin kestää enemmän luoteja :)
Tilasin tuon uusimman kovakantisen netistä ja pitäisi saapua kotiin tällä viikolla. :P
-
Itse pistin myös tilausta menemään AdLibrikseen, tottahan tuo Muistojen polulla/Goldenan verilöyly on hankittava, vaikka pikkuisen penseästi näihin värillisiin Willereihin suhtaudunkin.
En tiedä, tarkistinko kaikki mahdolliset paikat joista opuksen saa tilata, mutta tällä hetkellä näytti edullisimmin saavan tuolta AdLibriksestä, vielä kun tilaa Ärrä Expressinä, eli paketin saa noutaa lähimmältä R-kioskilta, niin toimituskulut ovat kohtuulliset 0 euroa.
Bananapress = 24,90
Egmontshop = 19,90
Adlibris = 18,90
-
Minkalaista tex willeriä tulossa seuraavaksi?
-
Minkalaista tex willeriä tulossa seuraavaksi?
Toisesta ketjustahan sen olisi löytänyt, mutta autetaan miestä mäessä.
- normi-Willeri ensi viikolla (Boselli & Mastantuono? tai Jannen ehdottama klassikkoseikkailu)
- Tex Willer jättialbumi 22, syyskuussa, Patagonian rangerit (Boselli & Frisenda)
- Kronikka 25, marraskuussa, Kellot soivat Lucerolle (Bonelli&Letteri ja Bonelli&Nicolo)
- Maxi-Tex 8, joulukuussa, työnimellä "Montalesin paluu" (olisko Bonelli&Galep?)
Bonuksena johonkin väliin tai joskus tulevaisuudessa Askon lupaama värijulkaisu ensimmäisistä seikkailusta. Nannaa!
-
Minä olen muistavinani, että seuraavaksi perussarjaan tuleekin wanhaa Texiä herroilta Galep ja Bonelli. Montalesin paluu lienee tarinan nimi, ellei kääntäjä ole keksinyt mitään jännempää nimeä.
-
Kun kerran Montalesin paluu tulee normi-sarjassa, niin mitähän mahtaa siinä Maxissa sitten olla? Tätä jo tuolla toisessa säikeessä (Tex willer) varovaisesti utelin, mutta taitaa olla vielä salaisuus?
Voisin tähän vielä laittaa tuosta viimeisimmästä Intiaani-seriffistä omat kommenttini: Positiivinen yllätys oli mielestäni tämän tuomari-Frankin osuus tai rooli lopuksi. Olin odottanut jotain sen tyyppistä että kun kerran on pahis niin on pahis loppuun saakka, myöhännäisherännäisyys oli kuitenkin varsin piristävä lopputulema. Varsinaisten konnien, eli tämän isä-poika parivaljakon osalta loppu meni vähän liian kevyesti ohitse. Loppuhuipennuksena olisi voinut olla, että konnapoika-Rick lähtee pakoon ja Tex & co tavoittavat tämän kotoaan pienen taistelun jälkeen ja panevat konnasuvun vastaamaan teoistaan.
Joka tapauksessa, ihan kelpo tarina.
Ja vielä lisäys Muistojen poluista:
Suomainen kirjakauppa sai sitten toimitettua opuksen n. 1,5 viikossa (myyjä esitti kyllä pahoittelunsa), hinta 26 €. Upea paketti, mutta ei tuo varsinainen tarina (siis se sarjakuva) kyllä kummoinen ollut. Civitellin piirros oli upeaa, ja väritys oli selvästi parempaa kuin keskimäärin noissa Republica-julkaisuissa (tarkoittaa ettei se niissäkään nyt niin kehnoa ole mitä välillä on täälläkin esitetty!), mutta tarinana ei minussa kyllä mitään hurraa huutoja aikaansaanut. Mutta kokonaisuutena vähintäänkin hintansa väärti!
-
Tänään sitten mäjähti Montalesin paluun ensimmäinen osa. Tuli luettuakin jo. Nyt on hymy naamalla pitkän aikaa. Mahtavaa kuvitusta ja upeaa tarinointia. Tapahtumissa on väljyyttä ja ilmavuutta, ja konnillekin annetaan kunnon siivu tarinakakusta. Tex-kliseet tuntuvat kuuluvan asiaan, ne eivät vaikuta itsetarkoituksellisilta tai pakonomaisilta. Montalesin kiemurat vaikuttivat hieman epäselviltä, se on tarinan ainut miinus. Hyvä painojälki, toimitustyö ja suomennos kruunasivat kokonaisuuden. JIIIIHHAA!
-
Bueno!
Kyllä täälläkin nuo Bonelli-Galleppini-klassikot kolahtaa. Piti tosiaan lukea heti kun näki postin tuoneen uuden numeron. Tässä voi olla aineksia jopa meikäläisen top20 suosikkitarinoihin. Ja kun Irlannin Pat on mukana, lienee ensi numerossa tiedossa lisää nyrkkien mäiskettä tasapainottamassa luotisadetta.
Jännityksellä jään odottamaan millaisen lopun el Gato ja Carranza saavat. Takakansikin lienee alkuperäisestä albumista. Muistelen kyllä nähneeni tämän aikaisemminkin jossakin.
-
Bueno!
Kyllä täälläkin nuo Bonelli-Galleppini-klassikot kolahtaa...Ja kun Irlannin Pat on mukana...
Niinpä ;D Just aloin vasta lukemaan uusinta Texiä, mutta Bonelli-Galeppini ja mukana Tex, Kit*2, Tiger ja voimanpesä Pat, niin ainekset hyvälle keitokselle ovat olemassa! Alun satamatappelu vasta luettu, mutta tarina vie jo mukanaan...NAM 8]
-
Muistelen kyllä nähneeni tämän aikaisemminkin jossakin.
Uusimman Willerin takakansi on ollut aikaisemmin 4/74 numerossa. Ko. numero oli pitkään puutelistassani.
Tarinaa lukiessa minua huvitti se, kuinka mutkattomasti juoni eteni. Aika harva nykytarina alkaa tappelusta. Ilahduttavaa on myös se, kuinka luontevasti koko viisikko sai ruutu- ja puhetilaa. Tiger ja Kit eivät olleet statisteja, vaan tekijöitä siinä missä Tex ja Carsonkin. Galepin piirrosjälki ei ole aivan huoliteltua johtuen varmasti kiireestä, mutta silti se oli elävää ja humoristista.
Legendaarista, etten sanoisi! Taas on kolmeksi viikoksi odoteltavaa!
-
Mahtavaa että tämäkin viimein saatiin! Ja jäi vielä tarina niin kutkuttavaan paikkaan että kuinka tässä oikein jaksaa seuraavat viikot olla! (eikö sitä seuraavaa numeroa voisi millään saada jo huomenna? ;D)
Hieno tarina ainakin ekan osan perusteella, varsinkin kun mukana on koko peruskvartetti sekä Pat ja Montales; harvinaista herkkua.
Galepkin on vielä ihan täydessä vedossa, ja Bonellin juonenkuljettelu etenee hieman laajemmin kaarin kuin liuska-aikaan.
-
Ostinpa minäkin uusimman Texin.
Pidin kovasti. Klassista Bonelli-Galepia.
Ovatkos Texit ohentuneet sitten 70-luvun?
Hiukan nauratti, kun Tex katseli kiikarilla.
Hyvä ettei sentään korvalla katsellut. :laugh:
Galep varmaan pisteli menemään aikamoista vauhtia.
Kauankohan hänellä oli aikaa yhden Tex-sivun tekemiseen?
Aina ihailen näiden Tex-piirtäjien
mustan ja valkoisen tasapainoista käyttöä.
-
Ovatkos Texit ohentuneet sitten 70-luvun?
Ovathan ne. Peräti 14 sivua!
-
Ja onhan myös totta, että karhu ei kaadu yhdestä revolverin luodista, jollei selkäranka mene poikki. Sama tilanne vaikka hirvellä. Täydellisen laukauksen jälkeen hirvi saattaa juosta monta sataa metriä ja tuupertua vasta sitten.
Mielestäni eläinten kuuluukin kestää enemmän luoteja :)
Näinhän se on, varsinkin kun Texissä yleensä ammuskellaan eläimiä Winchesterillä jonka kaliiperi on oletettavasti .44-40 tai vastaavan tehoinen, eli pistoolin patruuna. Olihan niitä tehokkaampiakin Winsuja myöhemmin, mutta kuvittelisin että klassista 1873-mallia Tex yleensä käyttelee.
Uusimmasta Texistä: hyvä fiilis jäi Montalesista mullekin. Hiukan se perinteinen joukkotappelu alussa huvitti, mutta hyvin nopeasti sai pään kalibroitua "klassikkoasetuksille". :) Ratkeaako tämä tarina jo seuraavassa numerossa, vai meneekö kolmanteen osaan?
-
Hiukan se perinteinen joukkotappelu alussa huvitti, mutta hyvin nopeasti sai pään kalibroitua "klassikkoasetuksille". :)
Aika pienestä syystä Pat turvautui nyrkkeihin.
Jättää ensin työt kesken ja kun siitä
huomautetaan, vetää työnantajaa het' nokkaan.
Klassikkoasetukset = toivottavasti tämä mainio termi jää elämään. :D
-
Ratkeaako tämä tarina jo seuraavassa numerossa, vai meneekö kolmanteen osaan?
Kyllä se vielä kolmannessakin pokkarissa jonnin verran jatkuu.
-
Kyllä se vielä kolmannessakin pokkarissa jonnin verran jatkuu.
Hieno homma! On sen verran hyvä alku tuossa tarinassa ja kun saatiin irkkuverta kehiin, niin mielellään tuota lukeekin hieman pidempään... ;D
-
Tuo tarkoittanee sitä, että kolmanteen pokkariin Montalesin jälkeen tulee joku lyhyempi klassikkoseikkailu?
-
Minulla ei ole tietoa. Veikkaan, että ei tule. Jotain artikkelintynkää siinä ainakin on ja mahdollisesti yksisivuisia. Mutta voin olla täysin väärässä. Tai noh, kyllä ne artikkelit ainakin tulee, kun Asko on niistä täällä puhunut.
-
Minulla ei ole tietoa. Veikkaan, että ei tule. Jotain artikkelintynkää siinä ainakin on ja mahdollisesti yksisivuisia. Mutta voin olla täysin väärässä. Tai noh, kyllä ne artikkelit ainakin tulee, kun Asko on niistä täällä puhunut.
Justiin sain paletin kasaan.
13/09 sisältää "Montalesin paluun" viimeiset 37 sivua, mainitut Montales/Pat-artikkelisivut sekä Almanacco 1998 -seikkailun "Glorietan sola" (Boselli / Gattia).
14/09 sisältää "Glorietan" loppuosan ja normaalisarjan numeron #583 "Missouri!" (Boselli / Mastantuono).
Kumpikin on 128-sivuinen, joten irtonumerohinta kohoaa hieman.
-
Glorietan solassa siis sivutaan kuuluisaa sisällissodan Glorieta Passin taistelua. Italiankielinen nimi on ollut täysin englanninkielinen eli Glorieta Pass. Ja muistelisin, että Damned Dick esiintyy siinä. Ja eikös vain samainen Dick esiinny tuossa Mastantuonon tarinassa..? Melkoinen yhteensattuma, kun ajattelee, että tarinoiden väliä on suunnilleen vuosikymmen.
-
13/09 sisältää "Montalesin paluun" viimeiset 37 sivua, mainitut Montales/Pat-artikkelisivut sekä Almanacco 1998 -seikkailun "Glorietan sola" (Boselli / Gattia).
14/09 sisältää "Glorietan" loppuosan ja normaalisarjan numeron #583 "Missouri!" (Boselli / Mastantuono).
Suuret kiitokset tiedoista! Almanaccoa itsekseni arvuuttelinkin vaihtoehdoksi, kun en tuota Montales-seikkailun pituutta tarkkaan muistanut.
Tulossa olevasta Maxin sisällöstä Asko ei vielä ole pukahtanut, mutta veikkailisin Muzzi-kokoomaa. Ja tämä tietäänee samalla sitä, että (suomen liuskoja lukuunottamatta) sen jälkeen suomeksi alkaa olla jo aika tyhjentävästi julkaistu koko repertuaari, Almanaccoja lukuunottamatta. Hieno homma! Kolikon kääntöpuolena on tietysti normisarjan kohtalo (jälleen kerran) eli kuinka pian siirrytään 12 tai 13 pokkarin vuositahtiin. Toinen vaihtoehto on että saadaan luigeihin vauhtia niin että Italiassakin siirrytään 16 per vuosi tahtiin.
-
Toinen vaihtoehto on että saadaan luigeihin vauhtia niin että Italiassakin siirrytään 16 per vuosi tahtiin.
Nojaa.. Noiden Italian heppujen työntekokulttuurin tietäen tuo ei taida ihan heti tapahtua :P Tosin tiedä sitten noista sarjakuvaimmeisistä...
-
Tulossa olevasta Maxin sisällöstä Asko ei vielä ole pukahtanut, mutta veikkailisin Muzzi-kokoomaa.
Muzzis oli.
Siis oikein, mutta ei sitä haulikkohajautumaa vaan kokonainen 280-sivuinen "Texas Bill" ensin. Lähinnä sen takia, että italiankääntäjien kanssa on sen seitsemää säätämistä nyt kun Ken Parker ja Demiankin ovat linjassa. Helpompi operoida yhdellä pitkällä stoorilla toimittajankin, kun aikatauluissa jo ennestäänkin "laina-ajalla"... Onneksi sen saa kääntäjälle nopeasti, sillä melkein sata Repubblica-kirjaa pätkähti tässä toimitukseen ja niistä kopsaa nopsaan käännösjyrängit.
Lokakuun italo-Maxista ei irronnut mitään lupausta, mitä materiaalin saantiin tulee. Siis keväälle menee julkaisukuntoon saattaminen.
-
.. melkein sata Repubblica-kirjaa pätkähti tässä toimitukseen ja niistä kopsaa nopsaan käännösjyrängit.
Wau! Toivotaan että nuo kaikki saadaan suomeksi!
-
Vviimein uusin pokkari luettu. Hienoa ja mutkatonta klassikkoahan se oli. Noissa klassikoissa ja uusimmissa tarinoissa on sellainen selvä ero, että uusissa tarinoissa Texin ja kumppanien (tai roistojen) tarinointituokiot saluunan pöydässä voivat kestää useita sivuja, kun taas klassikoissa selvitään puolessa sivussa. Niin myös tässä Montalesin paluussa.
Hyvä oli tarinan alku!
Galepin piirrosjälki oli tuttua, mutta toki hieman erilaista kuin noissa vanhemmissa tarinoissa. Jos vertailee vaikka winchesterin piirtämistä, tässä ne oli piirretty "oikeamman näköisiksi" kuin vanhemmissa tarinoissa. Sen sijaan varsinkin Texin ja Kitin kasvonpiirteet jopa vaihtelivat jonkin verran eri ruuduissa.
Kiitokset vielä Askolle tulevien julkaisujen ja tarinoiden valoituksesta. On se mukava tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Gracias. :) ;)
-
kokonainen 280-sivuinen "Texas Bill" ensin.
Tämä on julkaisemattomista wanhoista Texeistä yksi suosikkejani tarinan puolesta. Jopa parempi kuin Montalesin paluu. Mainiota, että sekin tulee nyt vuoroon.
-
Mikähän hinku Egmontilla muuten on tyrkyttää viimeisimmäkin numerossa nähtyä uutta tekstifonttia?
Saman mallista tekstiä on yritetty sisäänajaa joskus aikaisemminkin, muistaakseni olen nähnyt sitä ainakin joissain 80-luvun alun numeroissa.
Onko se halvempaa kuin entinen?
Ei kai Tex Willerillä niin huonosti mene että tarvisi turvautua noin pieniä säästöjä tuoviin höyläyksiin?
Varsinkaan kun hintaa vastikään nostettiin näissä nollainflaation oloissa aivan ällistyttävän monta prosenttia.
Jos ei vielä käynyt selväksi niin tuo uusi tekstin muotoilu ei miellytä ainakaan minua.
Vanhassa vara parempi.
-
En minä huomannut mitään uutta fonttia... ??? Jos siis on perussarjasta kyse, niin ihan sama fontti kuin jo vuosia. Tai sitten on silmissäni vikaa.
-
En minä huomannut mitään uutta fonttia... ??? Jos siis on perussarjasta kyse, niin ihan sama fontti kuin jo vuosia. Tai sitten on silmissäni vikaa.
Ei silmissäsi ole mitään vikaa...
Kyllä se fontti on jo jonkin aikaa olla nykyisellään, itse asiassa pitäisikin tarkistaa mistä numerosta alkaen se vaihtunut.
-
Flunssa p**kele kaatoi petiin, mutta onneksi tuli uusi Tex, sairastaminen sujuu paljon mukavammin. Silmiin osui Galepin tekemä kömmähdys: nuoremmalla Willerillä näyttää olevan samanlaisia kykyjä kuin Pottereissa Hermionella eli kykenee olemaan yhtäaikaa kahdessa paikassa (tämä ei liene spoilerin paikka?).
-
Flunssa p**kele kaatoi petiin, mutta onneksi tuli uusi Tex, sairastaminen sujuu paljon mukavammin. Silmiin osui Galepin tekemä kömmähdys: nuoremmalla Willerillä näyttää olevan samanlaisia kykyjä kuin Pottereissa Hermionella eli kykenee olemaan yhtäaikaa kahdessa paikassa (tämä ei liene spoilerin paikka?).
Löysinpäs. Tosi vikkelä heppu.
-
No, missä? Meni ohi, enkä jaksa selata...
-
No, missä? Meni ohi, enkä jaksa selata...
Siis mitä mitä! Suomalaisittain tex-tiedon guru Janne ei jaksa selata willeriänsä uudestaan. Sairasloman paikka, sanoisin jopa :P
En olisi ikinä itse huomannut moista virhettä, mutta kun vihje annettiin, niin löytyihän se. Annetaan Jannelle ja muille vielä etsimisen ilo.
-
Manaan Mefiston peräänne, jos ette pian kerro!
-
Aukeama 40-41 & sivu 42.
Avainsanat:
- Jäätkö sinä tähän
- Jep!
Samalla hetkellä.
Tulta! Meidän vuoromme.
Kit kyllä paukuttaa järkeä heidän päähänsä.
-
Sarjakuvaneuvokseen voi luottaa! Täytyy tunnustaa, että sen verran illalla kaihersi, että piti vähän plärätä ennen nukkumaanmenoa, ja löytyihän se sieltä...
-
Hyvä ettei mennyt yöunet ;D
-
Melkoista hurlumheita oli, oikein vanhaa kunnon meininkiä....jotenkin silmiinpistävää oli tuo meksikaanien jääräpäisyys. Pat vastasi tapansa mukaan pienestä huumorista ja lihasvoimista kelpaisi varmaan useammankin purkufirman palkkalistoille kun noin vain menee kartanokin tuhannen päreiksi muutamassa tunnissa...siihen verrattuna on tuo Kitin salamasiirtyminenkin ihan okei ;D
-
Ehkä tämä ei kuitenkaan spoilaa tulevia Willereitä, mutta sellainen mystinen ja mieluisa sattuma niissä osui kohdalleen, että:
Tex Willerin numerossa 13/09 on Montalesin paluun huipennuksen perään (Jannen artikkelien jälkeen) siis Almanacco del West 1998 -seikkailu Glorietan sola, jossa muistot kiidättelevät Texin sisällissodan dramaattisiin aikoihin. Kumppanina on reipashenkinen "Damned" Dick, joka, kas kummaa, ilmaantuu samojen aikojen muistoissa Tex Willerin 14/09 Missouri-seikkailuun. Kummassakin tietysti viitataan vanhempaan sisällissota-tarinaan Kahden lipun alla.
Melkoinen onnenkantamoinen, sillä plokkasin Almanaccon tuohon kohtaan ainoastaan kyseisen sarjakuvatarinan sopivan, alle 100-sivuisen pituuden vuoksi. No onhan Alarico Gattian piirrostaidekin silmälleni aika mieluisaa...
Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen, muistutan että diiliä mehustaa kaikkiaan 32 lisäsivua ilman lukijoille koituvia lisäkuluja...
-
Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen
"Uskolliset lukijat" ovat siihen tottuneet vuosien saatossa, ja joku voisi herkkänä hetkenä sanoa, että niin sen kuuluisi Texissä ollakin.
-
Kummassakin tietysti viitataan vanhempaan sisällissota-tarinaan Kahden lipun alla.
Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen, muistutan että diiliä mehustaa kaikkiaan 32 lisäsivua ilman lukijoille koituvia lisäkuluja...
Pitää varmaan kaivaa "Kahden lipun alla" esiin ja lukaista pohjaksi kun edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt...
Tämä on kyllä vain pelkkää mukavuutta....vaikkakin muistelen jostain aikaisemmasta että irtonumeron ostajat saavat hieman kärsiä mutta lisäsivuista lisähinta 8]
-
Aah.
Montales-tarinan päätösosa, mukavannäköiset artikkelit niin Montalesista kuin Pat McRyanista (kiitos Jannelle!) ja uusi tarina, jossa seikkailee Texin sota-ajan kaveri Dick. Sellaista sisältää nro 13/2009, jota aloitan lukemaan juuri nyt...
Minulle Gattia (Glorietan solan piirtäjä) on ihan uusi nimi. Kaipaisin lisää tietoja hänestä.
-
Uusin keinokuitusankari Tekstiili Willer saapui tännekin postissa. Artikkelit Montalesista ja Patista on hyvä lisä, ja valoittaa hieman hahmojen taustoja. Montales-tarina oli ihan luettavaa, ei siinä mitään. Mutta en tiedä oliko Montalesin kartanon puolustukselle tarvittu lähes kaksi kokonaista kirjaa. Toisin kuin esim. Pikku Susi-tarinassa 90-luvulta, taistelusta puuttui kaivattu kipinä ja epätoivoisen puolustautumisen tunne, kun Tex ja toverit ampuvat sotilaita läjiin varsin helpon oloisesti ja omat tappiot jäävät lähes alaviitteeksi.
Glorietan Solan alku ei ole kovinkaan lupaava kun aletaan taas menemään Bosellin suosimiin takaumiin. Aiemman Sommerin kuvittaman tarinan mieleen tuova "postivaunujen väki uhattuna ja sisäpuolella on rotta" on kiinnostava, ja iso-B:n tuntien yllätyksiä on luvassa. Gattian jälki ei ole ihan makuuni, tyyli on jotenkin epäselvää ja tylsähköä.
-
Ja tänne saapui Tex myös, vaihteeksi aika siedettävässä kunnossa. Pari edellistä oli reunoiltaan melko repaleisia...siis lehdet. :P
Siistit artikkelit erottivat kaksi tarinaa toisistaan. Mielenkiintoista uuttakin tietoa oli Jannen artikkeleissa. Lukiessa ainoastaan sekoilin niiden tarinoiden ilmestymisvuosien (italia-suomi) kanssa ja piti pari kertaa tarkistella uudestaan.
Itse tarinoista olen suunnilleen samaa mieltä kuin AlkoTanko. Montales-tarina oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Hyökkäys-torjunta-hyökkäys-torjunta-kaavaa koko tuon kartanon puolustuksen ajan.
Glorietan sola oli kanssa alusta ainakin melko perustasoa. Ei mitään mullistavaa ja se yksi pappa (Harrison tms.) antoi jo melkein vihjeen, että hän on jossain tekemisissä tarinan konnien kanssa. Toivotaan, että erehdyn. Gattian taide näytti minusta jotenkin "suuralbumipiirroksilta". Enpä ole itsekään ikinä nähnyt kaverin piirroksia aiemmin, onko hän tehnyt Texiä tätä enempää?
-
Gattian taide näytti minusta jotenkin "suuralbumipiirroksilta". Enpä ole itsekään ikinä nähnyt kaverin piirroksia aiemmin, onko hän tehnyt Texiä tätä enempää?
Alarico Gatti on tehnyt ainoastaan tämän yhden tarinan Italian Texin 'almanacco del west' -sarjaan. Jossain lähteissä on kerrottu yhteistyöstä Maurizio Dottin kanssa tämän tarinan yhteydessä, ilmeisesti Dotti on ollut tarinan tussaaja. Dotti taasen taisi olla paremminkin Dampyrin ja Zagorin tekijöitä....?
-
Taas esiintyi kääntäjäminääni kiusallisesti tökkivä automaattikivääri uudessa numerossa. :) Makasiinikivääreitähän nämä Henryt ja Spencerit ovat.
Glorietan piirtäjälle ja kirjoittajalle muuten pisteet siitä, että takaumassa käytettiin oikeanlaista kalustoa, so. suustaladattavia kivääreitä ja Colteja, ja makasiinikiväärit olivat sitten tulivoimaltaan ihan eri luokkaa niiden onnekkaiden käsissä joilla niitä oli. "Jenkki lataa pyhänä ja ampuu sitten koko viikon", vai miten se sanonta meni... Jossain ruudussa näkyi jopa kaveri latauspuikon kanssa säätämässä. Gattian taide oli muutenkin aika miellyttävää ja tarina ainakin vahvaa keskitasoa. Ei sisällissotajuttuja liikaa ole tehty.
-
589 Ruju & Garcia Seijas
Onko Pasquale Rujun käsikirjoittamia Texejä tullut jo suomeksi?
Aihe on ajankohtainen, koska ko. herran kirjoittama Demian on alkanut ilmestyä täällä meilläkin.
-
Klamathien maassa (11/2005) on Rujun kirjoittama, ilmestyi italiassa almanacco-sarjassa. En tiedä olisiko muita vielä suomeksi, toisessakin almanaccossa Ruju on kirjoittajana, ilmestyi Italiassa viime vuonna.
-
Aina kun tekijätiedoissa lukee klassikonhohtoisen tutkaparin Bonelli-Galep nimi, odotukset pomppaavat korkealle. Montalesin paluu osoittautui kuitenkin pettymykseksi.
Tarina alkoi lupaavasti, kun kumppanit pääsivät vaikeuksien kautta Montalesin jäljille ja ilmassa leijaili salaliiton ja vallankumouksen käryä. Siihen tuntui sitten Bonellin mielikuvitus lopahtaneen, kun kartanoa puolustettiin 1½ lehteä samalla kaavalla. Aikamoiseksi teurastukseksi homma meni. Patin suorittama rakennuksen hajoittaminen oli täyttä fantasiaa.
Nämä köykäisyydet olisi voinut antaa anteeksi, jos lopetus olisi ollut jämäkkä. Mitä vielä. Ensin ratsuväki pelastaa porukan ja sitten pahin käy ilmi sivulauseessa: pääkonnat ovat kuolleet tahi tekaisseet itsemurhan. El Gatokin sai turhan nopean lopun jo tarinan puolivaiheilla. Lopussa olisi pitänyt ilman muuta olla kunnon ruudinkatkuinen sotaretki Carranzan tilalle. Nyt loppu oli pannari.
Ei siis tällä kertaa mikään huipputarina vanhoilta mestareilta, mutta hyvä että saatiin tämäkin vihdoin suomeksi. Painojälki oli myös oikein kunnollista.
Jossain lähteissä on kerrottu yhteistyöstä Maurizio Dottin kanssa tämän tarinan yhteydessä, ilmeisesti Dotti on ollut tarinan tussaaja.
Ei enempää eikä vähempää kuin SBE:n sivuilla. Kai Dotti on siis laskettava virallisesti tarinan tekijöihin mukaan.
-
Ei enempää eikä vähempää kuin SBE:n sivuilla. Kai Dotti on siis laskettava virallisesti tarinan tekijöihin mukaan.
Sama maininta on myös alkukielisessä julkaisussa.
-
Hjelo caballeros.
Milloin Tex-kirjaston ensimmäinen osa on saatavilla? Vai pitäisikö laittaa tilaus sisään jo nyt varmuuden vuoksi?
-
Hyvä kysymys, liityn uteliaittein rintamaan. Panaaanipikapainossa kirjaston esikoista mainostetaan kuvan kera, mutta vailla ilmiintymisajankohtaa. Ja lieneekö opus lainkaan ärrä-jakelussa, vaiko vain Akadeemisen ja Soomalaisen raamadupoodeissa?
-
... vailla ilmiintymisajankohtaa. Ja lieneekö opus lainkaan ärrä-jakelussa?
Marraskuun loppupäivinä ilmestyy. Netti- ja kirjakauppamyynnissä vainen.
SAF-Ervin laittoi jo ennakkokipaleen suoraan painokoneesta. Kaikki näkyy olevan kohdallaan, vaikka onkin tavalliset pehmeät kiiltoisat kirjakannet.
Sarjakuva näyttää paremmalta pienemmässä sivukoossa. Kuvitus on samassa koossa, ja karsittu on siis laveita valkeita marginaaleja.
-
Hienoa, kiitos Asko! Etenemme siis marraskuun loppupäiviin iloisen odotuksen merkeissä!
-
Buenas tardes amigos.
Uunituore Willer 14/09 odotti postilaatikossa ja kun muuta tähdellisempää ei ollut, niin luinpa lehden läpi. Glorietan solan loppuosa oli hieman vaisu. Tosin tarina voi avautua paremmin kun lukee myöhemmin sen yhteen putkeen. Sen sijaan Missouri! on huikea tarina ja taas on liki kuukaudeksi jännitettävää, miten takautumassa selvitään ja miten "nykyhetkessä" tulee käymään. Tämänkaltaisia historiaan väljästi sidottuja tarinoita voisi lukea enemmänkin. Vaikka olen sanonut sen ennenkin, niin Boselli on tämän hetken ehdoton ykkönen tarinoiden kehittelijöistä!
-
Ei ollut hyvä tämä Glorieta, tälläisiä kananlentoon verrattavissa olevia töks-lopetuksia en olekaan nähnyt sitten 70-luvun. Osasyy tosin voi olla hieman epäkäytännöllisessä tarinan jakamisessa kahteen lehteen, mutta tuskinpa tämä olisi parantunut vaikka olisi ollut kokonaisena yhdessä lehdessä. Bosellin epäonnistuneimpia tarinoita sitten ärsyttävän epäloogisen Rio Granden Saalistajien jälkeen.
Gattian kuvituksesta sen verran että onko minulta alkanut näkö mennä nuorella iällä, vai onko muidenkin mielestä ruudut jotenkin pieniä? Joka kuva tuntuu siltä että sitä olisi rajattu niin että juuri ja juuri mahtuu jotain puhekuplien viereen. Tämäkin hankaloitti tarinan lukemistani.
Missouri! sen sijaan aloittaa huomattavasti napakammin. Pakollista takaumaakin käytetään tehokkaammin kuin useimmissa Boselleissa, luoden hyvää pohjaa nykyajan tapahtumille. Erityisesti kapteeni Westin hahmo on kiinnostava, kuten kylmä logiikka mitä tulee vakoilijoiksi epäiltyyn. Mastantuono piirtää paremmin kuin muistinkaan, mitä nyt jotkut osiot näyttävät siltä että tussaus olisi unohtunut. Kyllä tältä voi odottaa pätevää jatkoa.
-
Kyllä tuo Glorieta putkeen luettuna on huomattavasti sujuvampi, vaikka mikään klassikko se ei ole silloinkaan. Nyt tosiaan loppuratkaisu, mitä on viikkojen ajan odoteltu, tuntuu olevan epätoivoisen typistetty.
Missourissa tuntuu olevan minunkin mielstäni enemmän henkeä. Näihin historiaan liittyäviin tarinoihin Boselli tuntuu vihkiytyneen. Tuntuu, että sekin alkaa olla hänellä maneeri noiden takautumien ohella. Mutta ei tämä maneeri ainakaan vielä minua haitannut. Saa nähdä, kuinka jatkossa.
Kerronpa vielä, että postipoika toi ihan Italiasta saakka uusimman Maxi-Texin. Ennakkotietona kerron, että siinä tarinan kuljetus on vaikkapa tuohon Grorietaan verrattuna suorastaan väljää. Perusrungon, jonka tosiaankin olisi voinut kertoa helposti n. 100 sivussa, oheen on ympätty jos jonninmoista sivukäännettä. Ratkaisu tuntuu mukavan tuoreelta. Ortizin, joka pian alkaa lähestyä 80 ikävuotta, upea kuvitus luo eeppistä tunnelmaa. Ei vielä ikä kovin haittaavasti Ortizia paina. Saa nähdä, kauanko hän vielä jaksaa pitää riman korkealla.
-
Oliko tuo se Segura-Ortiz maxi mistä olen kuullut puhuttavan aiemmin Kvaakissa?
-
Juuri se.
-
Oliko tuo se Segura-Ortiz maxi mistä olen kuullut puhuttavan aiemmin Kvaakissa?
Tarkkaan ottaen: nähnyt kirjoitettavan Kvaakissa ;D; tästähän on kyse: http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=28&collocazione=1
Ortiz ei ole suurimpia suosikkejani, mutta uskotaan kumminkin Jannea. Toivottavasti tällä kertaa mukaan ei ole ympätty kovin montaa notredamin kellonsoittajaa vai miten Teukka taannoin suuralbumien yhteydessä asian nasevasti muotoili. Ortizin osalta viittaan esim. Meksikon luotijuna-maksiin.
-
Muistelen lukeneeni jostain, että viive Italian julkaisuihin on noin puoli vuotta, joten ehkä ensi vuoden puolella pääsee lukemaan uutta Musta Tiikeri -tarinaa Venturin näkökulmasta. Ai että! Makea on kansi Villalta.
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/tex0588.jpg)
Sivuhuomiona mainittakoon, että minun mielestäni Ortiz on aivan huikea piirtäjä ja on harmi, että hänet napattiin kovin myöhään Texin piirtäjäksi. Lisäksi on uskomatonta, että 80-kymppinen pystyy piirtämään yhä edelleen.
-
Ei Ortiz kuitenkaan vielä ole 80 täyttänyt. Vielä on kolme vuotta siihen rajapyykkiin matkaa. Ei leimata heppua vanhukseksi ennen aikojaan ;).
-
Villa piirtää kerrassaan upeita kansikuvia Texiin, mutta minua taas tämä ei oikein viehättänyt. Perin "epälänkkärimäinen", tuo pikemminkin mieleen star warsit. Ja sitä kautta fingerporin: "käytä voimaa, Tex!"
-
Epähuomiossa luin, että 80-kymppinen, vaikka se oli että pian kahdeksankymppinen. :-[ Nooh, aika moni ukko on piirtää tuossa iässä aika tutisevin sormin ja ei siten pysty samaan kuin Ortiz.
-
Villa piirtää kerrassaan upeita kansikuvia Texiin, mutta minua taas tämä ei oikein viehättänyt. Perin "epälänkkärimäinen", tuo pikemminkin mieleen star warsit. Ja sitä kautta fingerporin: "käytä voimaa, Tex!"
Kuitenkin vetäisee revolverin ja ampuu Tiikerin.
Mutta kansi on kyllä hyvä, tulee hieman sellaista fiilistä että nyt on todellakin viimeinen kohtaaminen käsillä.
-
On nuo miekat kyllä minusta melkoiset maskuliinisuuden symbolit. Eli mieleen tulee elokuva Avaruusboltsit, "Your swartz is bigger than mine!" vai kuinka se nyt menikään.
-
Missouri! tarinan päätösosa putkahti tänään postiin, mutta tämänkin tarinan lopetus oli varsin antikliimaksi kuten edellinenkin. Jostain kumman syystä Boselli osaa aloittaa tarinansa varsin pätevästi, mutta sitten kun pitäisi tarina solmia kasaan, homma hoidetaan lyhyimmän kaavan mukaan. Lieneekö Nizzin 90-luvun burnout uhkaavan myös Bosellia? Etenkin Dickin mukaantulo viimeiseen välienselvittelyyn oli täysin turha lisä tarinaan, hahmo ei ole ikinä oikein ollut muuta kuin kalju isokokoisempi Carson-klooni. Myös Westin ja Corriganin liitto oli epätyydyttävästi selitetty "Ei ollut parempaakan tekemistä" tason höpötyksellä. Tosin voi olla että tarinaa on jouduttu lyhentämään, mihin viittaisi täällä (http://texwiller.blog.com/2009/06/25/tex-serie-normal-italia-missouri/) nähtävät tunnelmalliset kuvat joita ei edes näkynyt koko jutussa?
-
Olinkin juuri aikeissa kysyä, ovatko muut Texin tilaajat saaneet jo uusimman numeron, vai olenko minä ainoa joka on siitä jäänyt paitsi? Texin sijasta joku oli tunkenut postilaatikkoon Hesarin (jota en vuosikausiin ole tilannut enkä tilaa vaikka maksettaisiin), mikä pettymys!
-
Tuli se Tex onneksi meillekin. En jaa Alkon näkemystä antikliimaksista. Tosin takautuma olisi saanut jäädä vähän lyhyemmäksi, jolloin itse lopulliseen välienselvittelyyn olisi jäänyt enemmän sivuja. Ei ollut tarinan rakenne siis aivan hanskassa. Enkä väsy Bosellia tosiaankin painaa. Vaan eipä sitä aina voi ihan mestariteoksia suoltaa. Mastantuonon kuvitus parani nähdäkseni loppua kohti. Ihan kelpo seikkailu.
-
Löysi se uusi Tex meidänkin postilaatikon viimein (postipoika/tyttö sai lehden luettua). Ihan ok tarina, ahmin sen samantien. Ei kyllä mikään mestariteos johon tulisi tuon tuosta palattua uudestaan, näin veikkaan. Mastantuonon piirros oli muuten kohtalaista, mutta en ole koskaan pitänyt sellaisesta realismista jota Masta näköjään harrastaa luotien tai nuolien osuessa; veri lentää tai nuoli lävistää kurkun. Näinhän siinä varmaan oikeasti käy, mutta miksi korostaa sitä, ei minusta kuulu Tex-henkeen. Galepin töissä ei koskaan moista ollut, eikä myöskään Ticcillä tai Letterillä.
-
Näinhän siinä varmaan oikeasti käy, mutta miksi korostaa sitä, ei minusta kuulu Tex-henkeen. Galepin töissä ei koskaan moista ollut, eikä myöskään Ticcillä tai Letterillä.
Minua tuollainen "realismi" ei haittaa ainakaan niin kauan, kun siitä ei tule itsetarkoituksellista ja sillä ei ruveta mässäilemään. Minusta sellainen liian siistitty väkivalta, sarjakuvissa ja elokuvissa, voi myös olla vastenmielistä juuri sen kepeytensä vuoksi. Tällöin tulee helposti vaikutelma, että tappaminen ei ole juuri kahvikupillisen juomista kummoisempi toimitus ja että kuolema on kuin "pim-pom pelistä pois" -hokema lasten leikeissä. Sellainen vanhahtava "Argh, tuhannen tulimmaista, minua osui sydämeen, ehkäpä käyn makuulle..." -meininki voi olla todella ärsyttävää.
Willer on ehkä kuitenkin pitkine perinteineen ihan oma lukunsa ja tuo mitä sanoit Tex-henkeen kuulumisesta voi kyllä pitää täysin paikkansa.
-
Tex-piirtäjien ainoa sääntö on, että veri ei saa lentää liiaksi. Tarkoittaa kai sitä, että verenvuodatus ei saa olla nimenomaan itsetarkoituksellista.
-
Itsekin arvostan enemmän sitä että väkivallan lopputulos näytetään tylyn toteavasti. Siivo väkivalta voi aiheuttaa vähän tahatonta huumoria, mutta räjähtävät päät-tason meininki voi olla hieman epäsopivaa pohjimmiltaan nuorille aikuisille tarkoitettuun Tex Willeriin. Seguran tarinat onkin hyviä erikoisjulkaisuja tyydyttämään meitä henkisesti keskenkasvuisia raaemman toiminnan ystäviä.
-
Ihan hyvä tarina oli Missourikin. Todelliseen historiaan (ainakin osittain) perustuvat tarinat ovat aina mielenkiintoisia. Kuten Hannu ja kumppanit totesivat, ei tämä mikään mestariteos kuitenkaan ollut... Eikö Bonellilla ole enää muita kirjoittajia remmissä kuin Boselli? Olisi mielenkiintoista lukea vaihteeksi jonkun muun Texiä.
Mastantuonon piirrokset tässä Missourissa eivät kyllä oikein kolahtaneet. Suuralbumissa näyttivät paremmalta.
Ja niistä Askon joskus kysymästä postin uusista Texin suojapahveista, tuntuvat toimivan. Toki nuo Texit yleensäkin ovat tulleet hyvässä kunnossa, mutta joskus kesällä tuli yksi kappale, joka oli varmaan tungettu lihamyllyn läpi ennen laatikkoon tuomista. ::)
-
Näistä kahdesta sisällissotatarinasta Missouri! oli ehdottomasti parempi. Glorietan sola päätyikin omissa kirjoissani tähän asti Bosellin huonoimmaksi tarinaksi.
Valitettavasti Missourikaan ei ollut täyttä timanttia alusta loppuun. Alku oli räväkkä, sitten alkoi mammuttimainen takauma, joka kuitenkin toimi yllättävän hyvin. Sisällissodan aikainen juonikuvio oli kiinnostava ja jännittävä. Paikoin runsas dialogin määrä tuntui junnaavalta. Toimintakohtaukset oli hyvin rakennettu, kuten McKendrickien farmin valtaus.
Se mikä taas tökki, oli lopetus. Tuli vahva tunne, että tähän jos mihin olisi tarvittu kipeästi kolmas osa. Boselli olisi voinut syventää enemmän avainhenkilöitä ja laatia laajemman kuvion nykyhetkeen, jossa olisivat olleet mukana vanhat sotajermut ja Kitit ja Tiger. Nyt sisällissodan traumat ja velat kuitattiin parissakymmenessä sivussa. Kaikki oli ohi ihan turhan nopeasti ja helposti. Ja kuten AlkoTanko mainitsi, Westin ja Corriganin liittouma oli epäuskottava (Corriganin veli oli sentään tapettu jne). Näistä huolimatta, tarina jää kokonaisuudessaan plussan puolelle.
Corrado Mastantuono saa minulta viisi tähteä piirroksistaan. Aivan huikea taitotaso, ja mikä parasta, jälki on persoonallista. Vähän kuin Font, mutta tykkään vielä enemmän Mastasta. Elävää ja tarkkaa kuvitusta.
Mahtaako seuraavaksi perussarjassa olla sitten tulossa parin Manfredi-Civitellin ”Kova jano”?
-
Mahtaako seuraavaksi perussarjassa olla sitten tulossa parin Manfredi-Civitellin ”Kova jano”?
Suuri jano on seuraava ja sen jatko Valtapeliä (Nro 1/2010) menee painoon huomenna maanantaina yhdessä Mustan tiikerin uusien San Franciscon sikailujen kanssa. Tuli kuluneena vuonna jo niin monta vanhaa tarinaa ja täyteopusta, ettei vuodenvaihdetta nyt omisteta klassikoille.
-
...ettei vuodenvaihdetta nyt omisteta klassikoille.
Oikea päätös.
Mutta että on hieno tuo uusi värikirjasto. Vanhat tutut sarjakuvaruudut heräävät eloon uudessa loistossaan aivan kuin uusina. Lukukokemus tuntuu uustulkinnalta vanhoista liuska-Texeistä. Lukija huomaa sellaisia yksityiskohtia, jotka mustavalkoisissa kuvissa ovat jääneet piiloon.
-
Suuri jano on seuraava
Muy bien, tuon tarinan kanssa nautittavaksi pitää siis ehdottomasti varata kunnon iso, kylmä, huurteinen kolpakko kotikaljaa!
-
Musta tiikerin uusien San Franciscon sikailujen kanssa.
Aijai, vanhalle kielipoliisille sattui virhe. Suomen kieliopin mukaan oikea ilmaisu olisi joko
"Mustan Tiikerin uusien San Franciscon sikailujen kanssa"
tai
"Minusta tiikerin uusien San Franciscon sikailujen kanssa".
Joka tapauksesssa odotan innolla Askosta tiikerin sikailuja San Franciscossa.
-
La Grande Sete ( Suuri jano ) tuli lukaistua saapasmaankielellä sopivasti ennen
Suomi-version ilmestymistä , loppukesästä on tullut vaan pihdattua hyvää lukuhetkeä.
Juoneen kajoamatta ja paljastamatta , on luvassa kuitenkin ihan perus Willeriä , käsikirjoittajana näytti olleen itselleni uusi tuttavuus Gianfranco Manfredi. Saattoiko olla jopa miehen debyytti Tex Willer- tarinoiden väsääjänä ? Kuvitus on taattua tuttua ja mahtipontisen hyvää Civitelliä.
-
La Grande Sete ( Suuri jano ) tuli lukaistua saapasmaankielellä sopivasti ennen
Suomi-version ilmestymistä , loppukesästä on tullut vaan pihdattua hyvää lukuhetkeä.
Juoneen kajoamatta ja paljastamatta , on luvassa kuitenkin ihan perus Willeriä , käsikirjoittajana näytti olleen itselleni uusi tuttavuus Gianfranco Manfredi. Saattoiko olla jopa miehen debyytti Tex Willer- tarinoiden väsääjänä ? Kuvitus on taattua tuttua ja mahtipontisen hyvää Civitelliä.
Manfredi kirjoitti kyllä Biisonien Surmanajo-maxin. Vähän rönsyilevä maxiksikin, mutta katsotaan nyt saisiko Manfredi tällä kertaa pidettyä tarinansa kompaktimpana.
-
Mustan Tiikerin jatko oli haukuttu Ubc:n sivuilla niin lyttyyn kuin haukkua vaan voi. Arvostelija oli sama, joka haukkuu aina Nizzin työt, mutta noin pahasti hänkään ei ole sanan säilällä lyönyt. Käsikirjoituksesta ja aiheesta alhaisimmat mahdolliset pisteet. Kuvitus keräsi hiukan kehuja.
-
Uutta Willeriä pukkaa! Manfredi/Civitellin uuden tarinan alku napsahti postilaatikkoon, ainakin a-luokan tilaajille ;)
Taidan kuitenkin jättää lukukokemuksen iltaan, jouluvalmistelut siis ensin.
-
Hyvä aloitus Manfredilta, joskin olisin ennemmin nähnyt Ortizin kuvittamassa tarinaa kuivuudesta. Civitellin näkemys on jotenkin kliininen, kun taas Ortizin tarinoissa auringon porotuksen suorastaan tuntee ihollaan, ja hiekan suussaan ja silmissään.
-
Ortizista on tullut suorastaan mielitaiteilijani Texeissä. Vaikka hänen hahmonsa "ovat kuin kenkäplankilla sivellyt" (eikös joku näin sanonut? Ortiz kun ei mustaa säästele), niin se rentous ja ilmeikkyys ja suorainen taiteellisuus on ihan ylivertaista!
-
Tuntuu kuin Willerin ajassa oltaisiin menty eteenpäin 10-15 vuotta ja yhteiskunnan kehitys olisi jättänyt Willerin ja Carsonin hieman taakse. Teoriaani tukevat seuraavat seikat
-Kaverusten maine on vuosien aikana hieman haalistunut. Tämän takia isokenkäinen yritti palkata heidät. Lisäksi kummatkin käyttivät rangerin tähteä rinnassaan mahdollisesti siitä syystä ettei veikkojen naamataulu olisi enää kovin tuttu.
-Ravintolan moderni menu.
-Carsonin huomautus kaverilleen, että vuodet ovat tehneet tästä kärsivällisemmän.
No joo, Civitelli sopii piirtäjäksi silloin kun tarina sijoittuu johonkin suurkaupunkiin. Kansi oli muuten aikamoinen rimanalitus Villalta.
-
Tuntuu kuin Willerin ajassa oltaisiin menty eteenpäin 10-15 vuotta ja yhteiskunnan kehitys olisi jättänyt Willerin ja Carsonin hieman taakse. Teoriaani tukevat seuraavat seikat
-Kaverusten maine on vuosien aikana hieman haalistunut. Tämän takia isokenkäinen yritti palkata heidät. Lisäksi kummatkin käyttivät rangerin tähteä rinnassaan mahdollisesti siitä syystä ettei veikkojen naamataulu olisi enää kovin tuttu.
-Ravintolan moderni menu.
-Carsonin huomautus kaverilleen, että vuodet ovat tehneet tästä kärsivällisemmän.
No joo, Civitelli sopii piirtäjäksi silloin kun tarina sijoittuu johonkin suurkaupunkiin. Kansi oli muuten aikamoinen rimanalitus Villalta.
Voi myös olla Manfredin ei-niin-ajan-tasalla oleva Tex-tietämys, vähän sama kuin Ortizin kuvittama MacParland joka näyttää joltain ihan muulta kuin pitäisi.
Civitellistä vielä että oletteko huomanneet kuinka usein mies siirtää perspektiivin todella lähelle hahmon kasvoja. Noin joka kolmannessa kuvassa on Texin, Carsonin tai/ja jonkun muun tyypin kasvot kunnon Leone-lähikuvassa.
-
Tässä olisi listaa tulevista Italian Texeistä aina numeroon 600 saakka. Tuo Venturin Tiikeri-juttu julkaistaan siis seuraavaksi Suomessa käsittääkseni alkaen numerosta 2/2010, minkä jälkeen meillä on tiedossa kolmen pokkarin verran klassikkokamaa.
587-588, Nizzi & Venturi (L'artiglio della Tigre)
Maxi-Tex, Segura & Ortiz (Lungo i sentieri del west)
589-590, Nizzi & Del Vecchio (La rivolta dei cheyennes)
591-592, Faraci & Bruzzo (L'uomo di Baltimora)
Almanacco del west, Nizzi & Fusco
593-595, Boselli & Font
596-597, Nizzi & Ortiz (Keltaisen koiran paluu tms)
Suuralbumi, Nolitta/Boselli & Suarez (Cuba libre)
598-599, Ruju & Garcia Sejas (ranger del Texas)
Maxi-Tex, Faraci & Diso
600, Boselli & Ticci (I guerrieri del fuoco)
Numero 592 on vielä varma tieto. Loput ovat arvailuja ja olettamuksia. Varmaa kuitenkin on, että numero 600 on Ticcin tekemä. Se on jo valmis ja ilmestyy väreissä. Lisäksi varmaa on, että Fontin piirtämä seikkailu käsittää kolme pokkaria. Ticcillä on nyt työn alla Manfredin kässäriin perustuva tarina. Tekijätiimiin on taas otettu muutama uusikin tekijä, mutta heillä on tarinat vasta aluillaan, joten ei heistä vielä sen enempää. Mainittakoon, että meille aika tuoreilla tuttavuuksilla Frisendalle ja Filippuccille on myös tarinat teon alla. Ensi vuoden Maxi-Texistä Dison kanssa kilvoitteli kovin Repetto, mutta toiseksi taitaa jäädä. Kerrotaan, että Repetto olisi viime aikoina hidastunut kovin, mikä ei ole ihme sillä mies on jo 80 vuotta täyttänyt. Ortiz ei puolestaan osoita hidastumisen merkkejä iästään huolimatta. Listassa mainittujen juttujen lisäksi myös hänellä on maxi teon alla. Italiassa on häneltä julkaistu myös yksi almanacco, jota meillä ei ole vielä nähty, joten lähivuodet ovat Ortizin ihailijoille suurta juhlaa. Suuralbumeissa Villan taidonnäyte taitaa osua joko vuodelle 2012 tai 2013. Ja kuiskitaan jopa sellaistakin, että myös Civitelli saattaisi tekaista lähivuosina suuralbumin. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä pelkkä huhu, joka hyvinkin voi osoittautua uutisankaksi.
-
On se vaan hyvä, että meillä kvaakkilaisilla on Jannen tietämys käytössä puhuttaessa Tex Willeristä. ;D ;D Mistä muualta minäkään saisin tätä arvokasta tietoa kielitaidottomana kuin täältä kvaakin Tex Willer osioista. Mahtavaa! Odotan kovasti tota Keltaisen koiran paluu jaksoa. Minulla sitä ei enää ole itselläni, mutta jotenkin muistan, että Tex vai oliko se MR. Carson nöyryytti Keltaista Koiraa ajamalla hänen hiuksensa. Ja taisiko olla niin, että heimokin hylkäsi tuon kelvottoman Ute-päällikön. Muistaakseni oli Ticcin piirtämä. En nyt tähän hätään ehtinyt katsoa listastani ku tätä kirjoittelen.
Ja kovasti odotan vesi kielellä tota Venturin piirtämää Texiä. Ja samoin kiinnostuin Nicci &Del Vecchion Texistä n.589 jossa oli sana Cheynnes. Onkohan cheynne-soturit sotajalalla?
Joten kiitos Jannelle jälleen mahtavasta infosta!
-
Ovakohan cheyenne-soturit sotajalalla?
Suomennos tuli nimellä "Cheyennien kapina", joten sotapolulla lienevät.
Kerroin Jannelle hiukan hätiköiden tuosta ilmestymisjärjestyksestä, joka saattaa mennä (tuon vielä lainausmerkeissä olevan) seikkailun jälkimmäisen osan suomentamisen nopeudesta riippuen myös niin, että:
2-3 / 2010: Tiikerin kynsi ja Musta linna (Venturi)
4-5 / 2010: Cheyennien kapina / "Kolme pitkää päivää" (Del Vecchio)
6-8 / 2010: Cedar Minesin seikkailu / Loistavien vuorten salaisuus / Yampa Flat /Aavekaupunki (Galep-Bonelli -klassikoita, aiemmin Suomessa vuosina 1962-1963). Kaksi jälkimmäistä numeroa ovat 128-sivuisia. Bonuksena Claudio Villa -artikkeli (by Janne) sopivassa 8-10 sivun välissä, runsaasti kuvitettuna tietysti.
-
Kiitos AskoA:lle ennen kaikkea siitä hyvästä sarjakuvasta, jota saamme Texin kautta. Hienoa, että olit informoinut Jannelle tulevista makupaloista ja me saimme tuon informaation tänne kvaakkiin. Nyt on kiva filis näin uuden vuoden jälkeen kun on jotain mitä odottaa kovasti. Thanks Asko!
Askolle kysymys. Joskus olen nähnyt Civitelliltä tosi isokokoisen opuksen netissä. Taisi olla jopa kokoa A4. Luulen että sinulla se on omissa kokoelmissasi. Onkohan tämä mahdollisesti joskus tulossa suomeksi? Se ei tainnut olla mikään Texin suuralbumi vaan jokin Civitellin oma Tex julkaisu! Mikähn ihmeen kirja toi on?
-
Joskus olen nähnyt Civitelliltä tosi isokokoisen opuksen netissä. Taisi olla jopa kokoa A4. Se ei tainnut olla mikään Texin suuralbumi vaan jokin Civitellin oma Tex julkaisu!
Itselläni sellaista ei ole, mutta löysin pari kuvaa netistä:
Civitelli esittelee (ilmeisesti Mustan Tiikerin paluun, 2005) sivujaan alkuperäisessä A4-piirroskoossa:
http://texwiller.blog.com/2008/11/page/2/
Blogijuttu liittyy julistekuvasta päätellen "Minun elämäni Texin kanssa" -näyttelyyn, jossa Fabion originaaleja on ollut esillä.
Magnusilta minulla on toimituksessa valtava luksusversio "La valle di terrore" (Kauhun laakso) -albumista.
-
Bonuksena Claudio Villa -artikkeli (by Janne) sopivassa 8-10 sivun välissä, runsaasti kuvitettuna tietysti.
Tarkemmin sanottuna haastattelu ja vieläpä yksinoikeudella suomalaisille Texin lukijoille.
-
Hienoa että on tulssa ticciä, civitelliä, ja fuscoa. Ja mahtavaa että musta tiikerikin on palaamassa, mutta onko totta että musta tiikeri sarja käsittää vain kolme pokkaria?
Kuulostaa aika vähältä tollaisen legendan paluulle, kun muistelee että lähes järjestään parhaat tarinat ovat olleet yli kolmen pokkarin pituisia. Mutta katsellaan ja odotellaan, voihan kyseessä olla virhekin.
Parhaimpia tarinoita aikoihin oli toi joku aika sitten tullut bourbon streetin murhat, joka on hyvä esimerkki siitä että piirtämällä saa paljon hyvää aikaa, jos kyseisen sarjan olisi piirtänyt joku huonohko piirtäjä, olisi lukeminen ollut tuskaa ja tarina lässähtänyt huonoksi. Huonoa sarjassa oli nopea vähän hätäinen lopetus.
-
Hienoa että on tulssa ticciä, civitelliä, ja fuscoa. Ja mahtavaa että musta tiikerikin on palaamassa, mutta onko totta että musta tiikeri sarja käsittää vain kolme pokkaria?
Musta Tiikeri käsittää kolme erillistä tarina ja tämä kyseinen tarina käsittää kaksi pokkaria. Siinä ei ole mitään virhettä.
-
Autss!! No pitää toivoa että tarina on onnistunut kaikesta huolimatta /:
-
Suuren Janon loppuhuipennus luettu. Mitään sen enempää paljastamatta totean että tarinan visuaalinen anti vei voiton tällä kertaa...ihan ok.
-
Ovatko muut saaneet omansa, vai onko vuoden ensimmäisen Willerin painatuksessa( postituksessa jotain ongelmia?
- Oykka
-
Eilen tuli, eli päivän myöhemmin kuin yleensä (postipoika/-neiti on hieman hidas lukemaan?). Kaupoissa tuo näkyi myös eilen jo olevan.
Tarinasta olen Elren kanssa samoilla linjoilla, eli Civitellin piirros oli plussaa, juonesta ei paljon kehuttavaa löydy.
-
Ovatko muut saaneet omansa...
Tottakai. A-luokan tilaajat saavat Willerinsä ajoissa ja B-luokan tilaajat myöhemmin :)
No ei vaan. Posti tuo Willeriä eri päivinä. Pääosin nide on tiistaina laatikossa, nyt oli keskiviikkona ja joskus harvoin hermoja raastavasti vasta torstaina.
Yhdyn edellisiin kriitikoihin. Piirrosjälki ok ja kyllähän tuota luki ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta jälkipolville ei jää kehuttavaa. Jotenkin yllätyksetön, suorastaan mitäänsanomaton juoni.
-
Olen samaa mieltä. Juonesta olisi voinut kyllä kehitellä monitahoisemman kokonaisuuden..kin, mutta sillehän emme voi mitään
Mutta piirros jälki oli kyllä huikaisevan mahtipontista ja eleganttia. Aina kiva fiilis kun uusi Tex ilmestyy. ;D
-
Aina kiva fiilis kun uusi Tex ilmestyy.
Niin on, ja nyt kun tuli vielä yllätyksenä kauppoihin etuajassa tuo väri-kirjaston opus niin tunnelma on katossa!
-
Häikäilemättömän hyvää oli jälleen Fabio Civitellin kuvitus uusimmassa willerissä! En hetkeäkään kaivannut esim. Ortizia tätä tarinaa lukiessa, sillä niin nautinnollista, klassisen tyylikästä Civitelliä Suuri jano –tarina edusti. Panitteko muuten merkille, kuinka poikkeavaa oli tarinan ruutujako, näitä korkeita pystyruutuja oli useita ja osa laakakuvistakin oli vaihtelevan korkuisia. Uusi visuaalisuus toimi mielestäni erittäin hyvin: vanhoja kaavoja rikottiin virkistävästi ja kuvakerronta monipuolistui.
Olinkohan ainoa, joka piti myös tarinaa ihan hyvänä? Vesi teemana oli kiinnostava ja jopa tuore TW:ssä. Aiheen käsittelykin oli melko sujuvaa, vaikka henkilöiden taustavaikuttimet olivat niin kovin tuttuja (ahneus, vallanhimo) eikä juoni tarjonnut suuria yllätyksiä. Monia kutkuttavia yksityiskohtia oli Manfredi kuitenkin onnistunut rakentamaan tekstiinsä, ja eri osapuolien näkökulmia veden ja maankäytön ongelmiin tuotiin esille mallikkaasti. Dialogikin raflasi viljellen myös sopivasti sukkeluuksia. Jälkimmäisessä pokkarissa tarinan paras terä kuitenkin tylsistyi, tai pikemminkin mitään kovin dramaattista kilpajuoksua kohti suurta loppuhuipennusta ei koettu. Okei, kohtaus autiossa pueblossa oli pätevä, mutta siinäkin liian helpolla kuitattiin Texin ja Kitin selviäminen massiivisesta räjähdyksestä. Miksi muuten Tex ei vain katkaissut sitä piuhaa?
Jack Swillingin hahmo oli kiinnostava, mutta loppua kohden hän painui unholaan. Tarinan päättäminen oli mielestäni Manfredin kompastuskivenä. Ensinnäkin homma ajautui liikaa politikoinniksi, mutta pahin kömmähdys oli laittaa Tex ja Carson virittämään räjähdepiuhat uudestaan. Kyseessähän oli kylmäverinen murha! Vaikka Lansdale oli kiero käärme, miksei häntä voitu passittaa oikeustalon kautta yumaan/kaulakiikkuun? Todisteita oli. Kohtalokas tulitaistelu padon reunalla olisi ollut myös varma valinta.
Silti pidin kokonaisuudesta. Seuraavaksi sitten pidättelemään henkeä Mustan Tiikerin paluuseen asti.
-
Tarina ei ollut varsinaisesti huono, mutta meni tässä jälkimmäisessä aika sekavaksi juonenkäänteiden sumaksi, jotka tuntuvat hieman fillereiltä (pimojen "kostoyritys", Swillingin huumeongelmat). Hyviä kohtauksia näistä kyllä saatiin irti, joskin loppu tuntui hieman epäreilulta padonrakentaja Thompsonia kohtaan, jonka kuukausien työ meni savuna ilmaan, yhtiö hajoaa, ja lopulta miesparka varmaankin päätyy alkoholistiksi ja hirttää itsensä jossain talonröttelössä, sen pituinen se.
Civitelli piirtää kyllä hyvin, mutta miehen tyyli ei ole vieläkään mielestäni oikein kotonaan erämaissa ja syrjäkylissä. Suurkaupunkeihin (New Orleans, Boston) sijoittuviin tarinoihin kyllä ensimmäisten joukossa kysyisin olisiko hän saatavilla.
-
Panitteko muuten merkille, kuinka poikkeavaa oli tarinan ruutujako, näitä korkeita pystyruutuja oli useita ja osa laakakuvistakin oli vaihtelevan korkuisia.
Huomasin ja olin oikein tyytyväinen. Piti oikein kommentoida, mutta unohdin...
Tarinan kuvitus aloitettiin ennen Civitellin edellistä seikkailua Muistojen polulla. Lopulta sen deadline puski sen verran voimakkaasti päälle, että tämä pistettiin hetkeksi sivuun. Ja tiedot Italiasta kertoivat, että Civitellillä ja Manfedilla ei oikein yhteispeli toiminut. Kaikki kuvittajat ovat kilvan kiittäneet, kuinka vaivatonta Claudio Nizzin kanssa työskentely oli. Siihen tottuneelle Civitellille taisi tulla Siperia vastaan...
-
Tuli uusimmasta pokkariseikkaulusta mieleen tuo uusimman maxin vierailevat tähdet (näyttelijät esikuvina), niin kyllähän uusimman pokkaritarinan eräs mies oli kuin ilmetty Bud Spencer, monissa ilmeissään.
http://www.eloscense.com/blogoscense/wp-content/uploads/2009/10/bud_spencer.jpg
-
Tuli luettua toi suuri jano jo nyt, vaikka oon aika pahasti jälessä noitten uusimpien julkaisujen kansa ja aikalailla oon samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa. Eli ihan ok, muttei todellakaan mitään suurenmoista tex luettavaa. Piirus jälki oli kohtuu maagista, mitä nyt sopi odottaakin fabiolta, tosin olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa siitä, että civitellin "skillsit" tulee paremmin esille kaupunki kohtauksissa.
Itse juoni ja tarina oli vähän tönkköä ja vähän hutiloinnin makua ja sellaista perinteistä "älykkyyttä" puuttui, joka texille on ominaista. Tuota puutetta pystyisi korjaamaan hiukan esim lisäämällä eri kohtauksien ruutu määrää, ettei kohtaukset menisi puheripulilla pikakelaten, kuten numeron 16 sivuilla 10-11. Satuin lukemaan peräkkäin tuon tarinan sekä 1977 vuodelta tarinan -ihmis metsästystä- Juonikkuudessa ja tunnelmassa on selkeitä eroja, jotenkin tuntuu että tekijät eivät nykyään panosta kaikkeaan, noihin sarjoihin (paitsi civitelli). Jack Swillingin hahmo oli hauska ja todenperäinen ja vielä ihan näköinenkin :) Siinä mielessä tekijä lukenut läksynsä. Pueblo kohtauksessa ihmettelen samaa kuin joku muukin kirjoittaja, miksei tex katkaissut lankaa vaikka se oli piirretty siihen ihan selkeesti näkyviin :) Alko Tankon kanssa eri mieltä inssi Thompsonin kohtalosta :p iteppähän oli ammattinsa valinnu ja varsinkin seuransa ja sitä tekijätkin varmaan pyrkivät tuomaan opetuksena esille.
Kokonais arvosanaksi annan huonohkon 8,24 asteikolla (4,00- 10.00)
Yhteenveto vuodesta 2009. Meni aikalailla samaa keskiarvotahtia kuin koko 2000 luku, eli selvä notkahdus 90 luvusta. 2009 vuoden paras tarina oli n. 9,5 arvosanan saanut Bourbon streertin murhat. Montales ja kosto oli toinen ysin arvoinen suoritus, muut jäivät tästä. Pohja noteerauksena Glorietan sola (5,87) joka kuuluu huonoimpiin tex kokonaisuuksiin.
-
Pueblo kohtauksessa ihmettelen samaa kuin joku muukin kirjoittaja, miksei tex katkaissut lankaa vaikka se oli piirretty siihen ihan selkeesti näkyviin :)
Jospa Tex huomasi, että siinä oli kätevä tapa lavastaa oma ja Carsonin kuolema.
-
Kokonais arvosanaksi annan huonohkon 8,24 asteikolla (4,00- 10.00)
Meinaatko ihan tosissasi että kouluarvosana 8+ on huono? ???
Ihan virallisenkin määritelmän mukaan se on hyvä. Melkein kiitettävä.
-
2009 vuoden paras tarina oli n. 9,5 arvosanan saanut Bourbon streertin murhat. Montales ja kosto oli toinen ysin arvoinen suoritus, muut jäivät tästä.
Victorion tavoin minäkin pidin Bourbon Streetistä. Vuoden paras tarina oli kuitenkin mielestäni Intiaanisheriffi, joka pääsi tasollaan yllättämään. Ne olivat perussarjan vuoden 2009 kaksi mestariteosta. Myös minä pidin Montalesista, mutta paluusta. Tarina oli viihdyttävä puutteistaan huolimatta. Montales ja kosto puolestaan oli tarinaltaan hölmö ja täynnä aukkoja. Vara-Villan kuvitus pelasti kuitenkin paljon. Bosellin kohdalla voidaan kuitenkin puhua välityöstä.
-
Näyttää oikein mielenkiintoiselta seuraava Italiassa julkaistava Tex. Seikkailun nimi on La mano del morto eli Kuolleen miehen käsi. Tapahtumat sijoittuvat Deadwoodiin ja tuoksinassa on mukan Wild Bill, joka kuoli kyseisellä paikkakunnalla pelipöydässä. Hänen kädessään olleita kortteja alettiin kutsua nimityksellä Kuolleen miehen käsi. Ihan yhteneväisiä kuvauksia käden sisällöstä ei ole, mutta kaksi ässää ja kaksi kasia siinä ainakin sanotaan olleen. Wikipedian mukaan yleisin arvaus on pataässä, ristiässä, kaksi mustaa kasia (ristiä ja pataa) ja joko ruutujätkä tai ruuturouva viidentenä. Tekijöinä tarinassa ovat Font ja Boselli, joten ainakin minun odotukseni ovat todella korkealla.
-
Näyttää oikein mielenkiintoiselta seuraava Italiassa julkaistava Tex. Seikkailun nimi on La mano del morto eli Kuolleen miehen käsi. Tapahtumat sijoittuvat Deadwoodiin ja tuoksinassa on mukan Wild Bill, joka kuoli kyseisellä paikkakunnalla pelipöydässä. Hänen kädessään olleita kortteja alettiin kutsua nimityksellä Kuolleen miehen käsi. Ihan yhteneväisiä kuvauksia käden sisällöstä ei ole, mutta kaksi ässää ja kaksi kasia siinä ainakin sanotaan olleen. Wikipedian mukaan yleisin arvaus on pataässä, ristiässä, kaksi mustaa kasia (ristiä ja pataa) ja joko ruutujätkä tai ruuturouva viidentenä. Tekijöinä tarinassa ovat Font ja Boselli, joten ainakin minun odotukseni ovat todella korkealla.
Sain juuri henkisen kuvan Al Swearengenistä syytämässä hävyttömyyksiä sankareille Gem-saluunassa. Tuskin tv-sarjan henkilöitä nähdään, ainakaan samanlaisina, mutta nauttisin itse kyseisistä kohtaamisista tavattomasti.
-
Meinaatko ihan tosissasi että kouluarvosana 8+ on huono? ???
Ihan virallisenkin määritelmän mukaan se on hyvä. Melkein kiitettävä.
Mun omien määritelmien mukaan se ei ole mikään kovin hyvä vaikka hyvä onkin, koska arvostan kovaa laatua texeissä ja sinne päästäkseen pitää ylittää 9 :)
Jep Jannen selitys on uskottava, tyydyn siihen
-
Victorion tavoin minäkin pidin Bourbon Streetistä. Vuoden paras tarina oli kuitenkin mielestäni Intiaanisheriffi, joka pääsi tasollaan yllättämään.
Täysin samaa mieltä. Ehdottomasti kaksi vuoden parasta tarinaa. Kummassakin loistava, tunnelmallinen piirrosjälki ja jännittävä tarina tukevat niin toisiaan, ja ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa, omalta osalta varsinkin tuo Bourbon Street.
Onpa hienoa että saadaan pian myös tarina kuuluisasta Wild Bill hickocistakin. Kovat odotukset myös minulla tätä tarinaa odotellessa.
Näitä Villin lännen todellisia henkilöitähän on esiintynyt jo muutamia, ainakin esim Buffalo Bill, Annie Oakley, Kapteeni Custer jne...Vielä puuttuu ainakin Calamity Jane, Earpin veljekset, Wyatt, Virgil ja Morgan Earp. Olisi villi nähdä joskun myös Tex Willerissä Tombstonen, OK Corrallin tulitaisteluun liittyvä tarina kuten esim viimeisessä Blueberryssä. Tarinan loppuhuipennuksessa olisi tietysti Tex, Carson, Doc ja Sheriffiveljekset vastaan Clantonit pölyisellä Ok Corrallin aitauksella. Piirtäjänä olisi tietysti joku Tex kuvittajien kärkipäistä.
-
Tänään tuli uusin Willeri postilootaan,en ole vielä lukenu mutta vaikuttaa hyvältä. Onhan tätä jo kauan odottetukin.
-
Ei Willeriä postiloorassa, harmi. Ehkä huomenna on parempi onni, toivotaan että postipoika saa tänään lehden luettua. Toinen kerta peräkkäin kun näin kävi, edellinen Tex tuli myös keskiviikkona.
-
Ei Willeriä postiloorassa, harmi. Ehkä huomenna on parempi onni, toivotaan että postipoika saa tänään lehden luettua. Toinen kerta peräkkäin kun näin kävi, edellinen Tex tuli myös keskiviikkona.
Kohtalotoveri. Onneksi minulla on tällaista tilannetta varten oikea lääke. En ole ehtinyt lukea vielä Kirjasto 2:sta :)
Mutta Itellan ei kannata leikkiä willeristien kanssa. 2,5 metrin mitta voi tulla täyteen äkkiä!
-
Saisivat Itellan pony-expressiin hankkia vähän virkummat hummat; tai sitten tilata Itellan työntekijöille omat texit.
-
Ei Willeriä postiloorassa, harmi. Ehkä huomenna on parempi onni, toivotaan että postipoika saa tänään lehden luettua. Toinen kerta peräkkäin kun näin kävi, edellinen Tex tuli myös keskiviikkona.
Tänään tuli nro 2, mutta muistaakseni nro 1 tuli vasta torstaina. Vaihtelua on, mutta hyvää kannattaa odottaa :P
Pidin tarinan alusta (en paljasta juonesta mitään kun monilla vielä lukematta). Nämä -98 ja -93 olleet Mustan tiikerin tarinat luettu vain aikanaan kertaalleen, niin pitääpä kaivaa ne tässä joutessa esiin...
...Niin ja myös mulla Kirjasto 2 lukematta, tänään iltalukemisena aloitetaan, tai sitten yöunet jäävät vähiin, jos ei malta lopettaa [lue: emäntä ajaa olkkariin lukemaan kun valo on päällä eikä saa nukuttua] ;)
-
Tulihan se Tex sitten keskiviikkona, ja luettukin on. Venturin piirros on pääosin aivan loistavaa, kuvaukset kiinalaiskortteleista ovat kiehtovia ja päälle päätteeksi Texin ja Carsonin naamavärkit ovat juuri sitä mitä olla pitääkin. Mustan Tiikerin apuri-nainen Lohana on minusta välillä vähän oudon näköinen; ts. omituisesti piirretty; nainen vai kala? Samoin Tiikerin naamiaiset menee vähän siinä ja siinä, itkeäkö vaiko nauraako. Varsinkin tuo tiikeri-naamiointi on kokolailla koominen.
Tarinasta ei vielä oikein osaa sanoa, kun yleensä aina se lässähdys tulee siellä jatko-osassa. Tähänastisen perusteella aika mukavaa menoa, mutta ei kyllä silti oikein säväytä.
-
Ei säväytä, ei. Tarina on innoton. Etenkin Tiikerin toimintatavat ovat silkkaa kopiota varsinkin tämän ensimmäisestä seikkailusta. Aika kliseisiä ratkaisuja. Kyllä tästä nyt paistaa kirjoittajan heikko motivaatio. Innostuneisuutta on kyllä Venturin kuvituksessa. Ei hän maailman taivavin piirtäjä ole (joskus tunttuu, kuin kuvaa olisi taitto-ohjelmassa vahingossa venytetty jostain nurkasta), mutta innostuneisuus ja tekemisen riemu korvaavat näitä puutteita. Venturi on selvästi ollut ylpeä päästessään tekemään Mustaa Tiikeriä.
-
Ei tämä Mustan Tiikerin paluu nyt ainakaan alun perusteella ole mitenkään pohjanoteeraus, jos nyt ei erityisen jännittäväkään. Venturin taidetta kyllä katselee mielellään, tekee vain harmillisen vähän tarinoita herra.
-
Kamoon! Onko joku pissannut kvaakistien aamupapuihin? :laugh:
Minusta tarina oli oikein hyvä niin piirrosjäljeltään kuin kliseisine juonenkohtineen. Tuttuus eli toisto muunnelmineen on tärkeä tex-maailman elementti. Pitää varmaan toista osaa odotellessa ahmaista aikaisemmat Musta Tiikeri -tarinat.
Toisin sanoen ei ollenkaan hassumpi tarinanalku eli säväytti.
-
No joo. Venturin taide on aina hienoa. On yksi suosikeistani. Mutta tarina jää selvästi kerronnallisilta puitteiltaan muihin tarinoihin verrattuna. Mutta ei minusta tuo nyt niin huonokaan ole. Toki parempiakin on nähty.
-
:laugh:
Musta Tiikeritarina alkoi mainiosti. Tulee muistaa, että Texillä on toivoakseni itseni lisäksi muitakin lukijoita, joilla on texejä pikemminkin 20 cm kuin 2,5 metriä. Kuluneelta vuodelta mieleeni ovat jääneet Intiaanisheriffi ja edellinen vesiaiheinen jakso, joka tosin lässähti loppua kohti.
-
Tulee muistaa, että Texillä on toivoakseni itseni lisäksi muitakin lukijoita, joilla on texejä pikemminkin 20 cm kuin 2,5 metriä.
Ööh... Kuinkas tämä liittyy asiaan? Nimittäin, jos sinun 20 cm:ssä tämä edustaa Texin parasta a-luokkaa, niin suosittelen, että hankit pikaisesti toisetkin 20 cm. Voi tulla iloisia yllätyksiä vastaan :).
Joka tapauksessa toivotan Hui Hai Leen tervetulleeksi Tex-keskusteluihin!
-
Mielenkiintoisin tarina taas vähään aikaan. Ihmeen rauhallisesti Tiikeri suhtautui kun kuuli Willerin ja Carsonin saapuneen kaupunkiin, liekkö viehko naisseuralainen rauhoittanut ukkoa.
-
Yksi heikoimpia tarinan alkuja moneen vuoteen. Täynnä epäloogisuuksia ja draamankaari on nolla. Luulisi, että Musta Tiikeri ei haluaisi Texin pääsevän millään jäljille, mutta kyttäilijät vaan seuraileevat kaveruksia ja vasikoijat saavat ihan rauhassa höpötellä. Tätä yritetään selitellä Tiikerin ansalla, mutta luulisi tuota parempiakin tapoja löytyvän. Hyvästi Nizzi, aikansa kutakin.
-
Hyvä aloitus tuo minusta oli tähän Musta Tiikeri-tarinaan.
Toivottavasti jatkuukin hyvin.
Olihan siinä ennalta arvattavia juttuja mukana, mutta toisaalta - mitä hittoa, ei kai Musta Tiikeri nyt missään avaruusaluksessa voi majailla ja marssittaa örkkiarmeijaa laseraseineen Texin ja Carsonin kimppuun.
Ei tämä tietysti ihan Bourbon Streetin tasoiselta kehitelmältä vaikuta, mutta mielestäni Musta Tiikeri on ylipäänsä parhaita Texin vihollisia ja kaikki "parrat ja peruukit"-osaston jutut sekä salaluolat ja kulisseina toimivat uhkapelipaikat toimivat tämän kaltaisessa tarinassa ihan kympillä.
Kuvituskin oli minusta ihan onnistunutta, ainoa miinus siitä tummahipiäisestä naikkosesta, (jonka joku jo mainitsikin). Se muija näytti kyllä joltain ihme ambeebalta.
-
Niin, tuo maailman mollaus lienee vaikuttanut ennakkoasenteisiin jonkin verran...täytyy kyllä myöntää, että potentiaalia olisi tosiaan, vaikka Loa oli sentään jotain verrattuna...krhm, kapeahkokasvoiseen "kaunottareen".
Edelleen täysin maallikkona sitä mieltä (ja 588:n lojuessa onnekkaasti hyllyssä), että Italian paperi on heikompaa ja pilaa jonnin verran tunnelmaa?, vaikka niitä sivuja satunnaisesti suurennellessa tosin kuvat näyttävät yllättäen paremmilta ainakin maisemien osalta.
Tjoo, ainestahan olisi kunnon stooriin useampaankiin osaan, mutta...
-
Mulle tästä uusimmasta Texistä tuli jostain syystä mieleen Villan piirtämä Mefisto-juttu 2000-luvun alusta. Venturin kuvitus oli hyvää, vaikka ei Villan tasolle yltänytkään. Vähän keskinkertaisesta aloituksesta huolimatta seuraavankin numeron ostaa tietysti ihan mielellään.
-
Ei oo Willeriä näkyny.
Olen jo vähän vilkuillut lehtihyllyjä, vaikka tiedänkin, että Maxi ja Kirjasto ilmestyvät ymmärtääkseni vasta huhtikuussa ja a4-albumi vasta toukokuussa. Ainoa toiveeni on kronikka, joka voisi/pitäisi ilmestyä kaiken järjen mukaan maaliskuussa. Pitkä on odottavan aika :)
-
Mielestäni ihan hyvä tuo Musta tiikeri. Ihan toista kuin juuri lukemani maxitex Texas Bill. En ole näitä palstoja hetkeen lukenut, joten en tiedä kiinnittikö joku huomiota tuossa maxissa siihen, että jatkuvasti viljeltiin sanaa "hmph" jos tuo nyt edes on sana. Rupesi tosissaan nyppimään tuo. Siinä onkin kiva tehtävä jollekin laskea nuo turhat hmph tuhahdukset. Sanoisin että pitkälti toistakymmentä kappaletta noita on yhteensä..
-
Jiihaa!
Pää pystyyn ja rinta rottingille. Se on nimittäin niin, että tällä viikolla postiluukkuihin kolahtaa uusin tilattava Willer. Huominen on toivoa täynnä, vaikka Itella onkin kussut parin viimeisen numeron ajankohdan. Mustan Tiikerin jatko-osa. Kummelipojat sanoisivat, että "Kyllä lähtee!" :)
-
Mitenköhän AKT:n lakko vaikuttaa Texin ratsastukseen?
-
Itellan sivujen mukaan lakolla ei ole vaikutusta postin jakeluun; jää nähtäväksi kuinka käy.
-
Viimeinen osa Mustan Tiikerin tarinaa on nyt nähty ja luettu. Reaktioni ovat.... ristiriitaiset vähintäänkin. Hitaanlaisen alun jälkeen tahti piristyy kummasti Tiikerin tukikohdassa, vaikka tässäkin lainataan aika paljon Teatterimurhasta kohtauksia. Texin ja Tiikerin sanallinen kaksintaistelu ennen sapelien kolistelua on ehdottomasti tarinan parasta antia, ja antaa pahikselle tervetullutta persoonallisuutta. Viihdyttävän kamppailun jälkeen kuitenkin Nizzi ampuu juonenkuljetusta jalkaan kun [spoiler] Tom Devlin saapuu yhtäkkiä paikalle poliisien kanssa pelastamaan päivän ja Tiikeri kuolee tylsästi lässähtämällä kallioon[/spoiler]. Tämä on yksi piirre mitä vihaan Nizzin tarinoissa syvästi, ja jätti tympääntyneen maun suuhuni. Piirroksen puolesta Venturi hoitaa tonttinsa kunnialla (alun hait tosin näyttävät enemmän Syväläisiltä kuin kaloilta).
-
Piirroksen puolesta Venturi hoitaa tonttinsa kunnialla (alun hait tosin näyttävät enemmän Syväläisiltä kuin kaloilta).
Itsellä uusin on vielä lukematta, mutta piti kommentoida että sehän olisikin hienoa jos tohtisivat kirjoittaa kunnon Lovecraft-henkisen tarinan. :) Ihan hyvin se sopisi kadonneiden kansojen ja avaruusolentojen ja muiden klassikoiden sekaan. El Moriscokin saattaisi kavahtaa tiettyjen kirjojen lukemista...
-
Itsellä uusin on vielä lukematta, mutta piti kommentoida että sehän olisikin hienoa jos tohtisivat kirjoittaa kunnon Lovecraft-henkisen tarinan. :) Ihan hyvin se sopisi kadonneiden kansojen ja avaruusolentojen ja muiden klassikoiden sekaan. El Moriscokin saattaisi kavahtaa tiettyjen kirjojen lukemista...
Ei muuta kuin Innsmouthiin vaan, Massachusetts on olemassa Willerinkin maailmassa.
-
[spoiler] Tom Devlin saapuu yhtäkkiä paikalle poliisien kanssa pelastamaan päivän ja Tiikeri kuolee tylsästi lässähtämällä kallioon[/spoiler].
Meillä postipoika vielä lukee willeriä, mutta en malta olla kommentoimatta. Itse asiassa olen odottanut kommentoimista maltillisesti jo vuosia, sillä minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua tarinan alkuperäiseen käsikirjoitukseen.
[spoiler]Nizzi on käyttänyt tässä tarinassa, kuten aika monessa muussakin viime aikaisessa jutussaan, avustajaa. Avustaja on laatinut käsikirjoitusluonnoksen, jonka pohjalta Nizzi on laatinut lopullisen käsikirjoituksen. Alkuperäisessä versiossa lopetus ei ollut noin tylsä. Tiikerin ja Texin kaksinkamppailu käytiin keskellä oopiumipeltoa ja lopulta Tiikeri saa Texin luodista ja kuolee, mutta ehtii vielä viime teokseen sopertaa jotain (en muista mitä...)Texin korvaan. Siunatuksi lopuksi Tex tuikkaa oopiumipellon tuleen ja siinä samalla Tiikerin ruumis palaa. En tiedä, mitä Nizzin mielessä on liikkunut, kun on muuttanut lopetuksen tuollaiseksi. Alkuperäisen tarinan laatija oli tästä kovasti murheissaan. Italiassa Nizzi sai kovasti kuraa niskaansa juuri tuon kökön lopetuksen takia. Sergio Bonellin vaatimuksesta Tiikerin piti kuolla tässä tarinassa, juurikaan muita vaatimuksia ei ollut. Bonelli, joka ei koskaan ole tykännyt Tiikerin hahmosta, oli jo aiemmin hylännyt Nizzin aihion, jossa Tex kulkeutui Tiikerin perässä aina Jaavalle saakka.[/spoiler]
-
Niin meilläkin, tai sitten minut on siirretty Egmontin postituslistalla kakkos- tai kolmostason kiireellisyyslistalle :D;
No täytyypä odotella, ehkä jo huomenna voi lukea Willerin sekä tutkailla aiempien viestin broilerit.
-
Meillä postipoika vielä lukee willeriä, mutta en malta olla kommentoimatta. Itse asiassa olen odottanut kommentoimista maltillisesti jo vuosia, sillä minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua tarinan alkuperäiseen käsikirjoitukseen.
[spoiler]Nizzi on käyttänyt tässä tarinassa, kuten aika monessa muussakin viime aikaisessa jutussaan, avustajaa. Avustaja on laatinut käsikirjoitusluonnoksen, jonka pohjalta Nizzi on laatinut lopullisen käsikirjoituksen. Alkuperäisessä versiossa lopetus ei ollut noin tylsä. Tiikerin ja Texin kaksinkamppailu käytiin keskellä oopiumipeltoa ja lopulta Tiikeri saa Texin luodista ja kuolee, mutta ehtii vielä viime teokseen sopertaa jotain (en muista mitä...)Texin korvaan. Siunatuksi lopuksi Tex tuikkaa oopiumipellon tuleen ja siinä samalla Tiikerin ruumis palaa. En tiedä, mitä Nizzin mielessä on liikkunut, kun on muuttanut lopetuksen tuollaiseksi. Alkuperäisen tarinan laatija oli tästä kovasti murheissaan. Italiassa Nizzi sai kovasti kuraa niskaansa juuri tuon kökön lopetuksen takia. Sergio Bonellin vaatimuksesta Tiikerin piti kuolla tässä tarinassa, juurikaan muita vaatimuksia ei ollut. Bonelli, joka ei koskaan ole tykännyt Tiikerin hahmosta, oli jo aiemmin hylännyt Nizzin aihion, jossa Tex kulkeutui Tiikerin perässä aina Jaavalle saakka.[/spoiler]
Tuo olisi ollut tyylikkäin lopetus koko lehden historiassa. Mitä ihmettä, Claudio?
-
Aika köykäinen oli tarina, mutta ei ihan niin kehno kuin pelkäsin. Kyllä tämäkin sitten viihdytti. Vaan olisi Tiikerissä ollut aineksia parempaankin.
-
Johan postipoika sai (MINUN! Tilaa omasi!) willerin luettua, ja saimpa minäkin. En tykännyt, olisi koko seikkailu saanut minun puolestani jäädä julkaisematta. Lännentarinaksi tunnisti vain Texin ja Carsonin stetsoneista. Vai oliko se Tex? Eikä Indiana Jones? Musta Tiikeri voisi mennä seikkailemaan jonnekin muualle, vastenmielinen ilmestys, samoin kuin heilansa.
Muutoin, Venturin piirros oli satsin parasta antia, varsinkin Tex näytti ihan Texiltä. Lisää Venturia, mutta tolkullisemmissa tarinoissa.
-
...tai sitten minut on siirretty Egmontin postituslistalla kakkos- tai kolmostason kiireellisyyslistalle :D;
Tätä minä olen pelännyt. Mitäköhän pahaa olen tehnyt, että joku on langettanut minulle kirouksen. "Saapukoon Willerisi aikaisintaan vasta keskiviikkoisin." Kyllä korpeaa.
Venturi on kovan luokan piirtäjä. Tarinan loppu alkuperäisenä versiona olisi ollut kunniakas lopetus Musta Tiikeri -tarinoille. Nyt tarina väljähti.
-
Phöh.. Jo oli tylsä loppu Tiikerille.. Tuo alkuperäinen olisi tosiaan ollut rutkasti parempi.. Itse jo elättelin toiveita tarinaa lukiessa, että Tiikeri olisi itse molskahtanut uimaan haialtaaseen. Kaiken lisäksi Tom Devlin ampui Tiikerin eikä Tex tai Carson.
Toivotaan, että Texille saataisiin vielä joku Mefiston tai Tiikerin kaltainen vastus, joka ei kuolekaan heti ensimmäisessä tarinassa.
-
Phöh.. Jo oli tylsä loppu Tiikerille.. Tuo alkuperäinen olisi tosiaan ollut rutkasti parempi.. Itse jo elättelin toiveita tarinaa lukiessa, että Tiikeri olisi itse molskahtanut uimaan haialtaaseen. Kaiken lisäksi Tom Devlin ampui Tiikerin eikä Tex tai Carson.
Toivotaan, että Texille saataisiin vielä joku Mefiston tai Tiikerin kaltainen vastus, joka ei kuolekaan heti ensimmäisessä tarinassa.
"Renkaan" tapainen pysyvä organisaatio olisi hyvä vaihtoehto: Suuren Vehkeilyn kaltaisia laajamittaisia juonia, joihin on upottaa niin aikaa kuin resurssejakin, ja ison pomon kasvot pidetään piilossa. Hieman mitä Musta Tiikeri oli ensitapaamisellaan: älyllisesti ylivertainen ja näennäisesti sivistynyt, mutta sisältäpäin kuin itse perkele.
-
Tiikeri luettu. Piirtäjä Venturi saa minulta täydet pisteet kuvituksesta. Selvästi hän oli syttynyt tähän tarinaan ja pistänyt kaikki taitonsa likoon, mikä näkyykin joka sivulla. Yksityiskohdat taustoja myöten olivat ilahduttavan tarkasti kuvattuja. Ja mikä tärkeintä, Texin ja Carsonin lisäksi Musta Tiikeri näytti jetsulleen oikealta. Loistavaa!
Sitten se tarina. Ensimmäinen osa oli laimea. Nizzin draaman ja jännityksen kehitys jäi ponnettomaksi, vaikka huonostakaan kynäilystä ei toisaalta voi puhua. Kipinää ja kekseliäisyyttä vain puuttui. Musta Tiikeri on hahmo, joka on kahden aikaisemman tarinansa myötä muodotunut yhdeksi klassisimmista Texin vihulaisista (sanokoon S. Bonelli mitä hyvänsä), ja odotukset olivat tavallista korkeammalla. Teatterimurha oli niin pirullisen loistava tarina Nizziltä, ja Tiikerin paluukin ihan tasaisen hyvä, että suorastaan ihmeitä olisi nykyNizziltä vaadittu nostaakseen saagan tässä kolmannessa osassa vielä uudelle tasolle. Valitettavasti siis tarinan alkupuoli ei tarjonnut sellaisia spesiaaleja kieroiluja ja juonen käänteitä, joita tällaisen vihollisen ollessa kyseessä odottaa saavansa lukea.
Kaiken takana ollut oopiumi ja valkoisten saattaminen ikeeseen sen avulla ei ollut mielestäni yhtään huono lähtökohta, päinvastoin, mutta hyvistä aihioista huolimatta tarina ei onnistunut niitä hyödyntämään. Ehkä olisi tarvittu kolmas syventävä pokkari, taas kerran. (Itse asiassa tarinassahan oli vähän samankaltainen idea kuin Kadonneessa laivassa, oopiumilaakso jne.). Masentava tieto, että Nizzi on joutunut turvautumaan apureihin kirjoituksissaan.
Lopulta melko suoraviivaisesti päädyttiin Tiikerin luolaan. Venturi oli kuvittanut uhkaavan linnan upeasti, ja muutenkin Venturin taide pelasti paljon tarinan tunnelmasta.
[spoiler]Loppukahinat olivat mielestäni ihan tyydyttäviä. Vauhti ja jännitys nousivat toiseen potenssiin. Tiikerin motiiveja syvennettiin kyllä kreivin aikaan, ilman sitä ei olisi paljoa jäänyt käteen. Tiikerin kuolema oli hyvä ratkaisu. Parempi, ettei näitä saagoja väkisin pitkitetä. Mefistossa on vähän sitä ongelmaa. En pidä minään mahalaskuna, että Devlin lopulta ampui Tiikerin. MT ja Tex kamppailivat pitkään paremmuudestaan, ja kuten sitkeän ja huippuvaarallisen vastustajan kuuluukin niin Tiikeri pääsi niskan päälle. Tarvittiin ripaus onneakin, että Tom sattui paikalle. Tiikeri sylki myrkkyään loppuun asti ja Texkin kuvattiin haavoittuvaksi. Ei huono lopetus. Jannen kertoma alkuperäinen versio olisi voinut tietysti olla parempi, mutta vaikea sanoa, kun sitä ei pääse vertaamaan kuvitettuna.
Kokonaisuudessaan tarinana melko hyvä, mutta ei onnistunut kruunaamaan trilogiaa aivan arvoisellaan tavalla.[/spoiler]
-
RIP Mustalle Tiikerille sitten vaan. Aika aneemisesti lähti varjojen maahan kaveri, olis nyt edes ruumis kadonnut jokeen, niin olis jäänyt spekuloitavaa tulevaisuudesta. Tarinaan oli olemassa hyvät lähtökohdat, mutta näitä ei kyetty hyödyntämään, luovuuden ja mielikuvituksen käyttö on sallittua, mutta siitä huolimatta tapahtumat rullasivat kohti loppua masentavan nopealla temmolla, aivan kuin kirjoittajan muisti olisi pätkinyt kesken tarinan ja monet kohtaukset ikään kuin loppuivat kesken tai ne oli katkaistu jostakin syystä.
Tässä jälkimmäisessä painoksessa huomaa, että tarina on pyritty kopioimaan ensimmäisestä tiikeri seikkailusta, mm. tiikerin kaksi kiinalaista henkivartijaa ja heidän kamppailu texin ja carsonin kanssa oli lähes kopio ensimmäisestä tarinasta, puuttui vain että nytkin gorillat olisi kellistetty dynamiitilla. Venturi sentään osaa piirtää ja onnistuikin kohtuu hyvin. Venturin piirustaminen tosin pääsisi paremmin oikeuksiinsa jos kuva kokoa saataisiin pienennettyä, tämän vaativa ammattilainen varmasti huomasi muutamissa laajakuvaotoksissa. Joten tässä päättäjille pohtimista, miten olisi kuva koon pienentäminen suoritettava tulevaisuudessa. (Carson muuten näytti yhdessä kuvassa Olli Jokisen faijalta, istuessaan siellä tyrmässä :)
Nyt viimeistään pistää todella ihmetyttämään miten tarinan mitta oli JÄLLEEN TASAN KAKSI pokkaria pituudeltaan??? Itse en usko sattumiin ja tällaisten sattumien summa alkaa olla jo pöyristyttävän epäluotettavaa. Aikanaan lähes poikkeuksetta tarinat loppuivat ja alkoivat kesken painoksen ja kestivät 0-8 painosta random määrällä sivuja. Nykyään tuntuu että poikkeuksetta tarinat kestää 1-2 painosta. Hädin tuskin joskus kolme ja aina sattumalta loppuvat viimeiselle sivulle. Tietenkin kyseessä VOI olla sattuma, mutta kuten totesin. Itse en usko sattumiin.
Paljonkohan pitäisi maksaa että joku palstalainen opiskelisi vähän italiaa, niin pääsisi kääntämään tuhannen tulenpalavan kirjeen kohti italiaa, kaikista näistä viime vuosikymmenen nöyryytyksistä, joita sieltä tänne on hoideltu :/
Kaiken kaikkiaan ihan liian lyhyeksi jäänyt tarina, jossa lopetus jää torsoksi, ei yllä teoksena mitenkään parhaimmistoon vaan jää ankeaan keskikastii iäksi. Tosin ei huonoinkaan mahdollinen tarina, mutta odotuksiin ja annettuihin lähtöarvoihin nähden pannukakku.
-
Eiköhän tuo määrämitta ole ollut jo vuosikymmeniä voimassa. Tarinat normisarjassa ovat aina kahden numeron mittaisia (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Nuo yhden lehden mittaiset tarinat suomen normisarjassa ovat niitä alunperin italian almanakkoja, epämääräisen mittaiset taas vanhoja klassikkoja.
En näkisi että tarinan pituuden määrittäminen etukäteen sinänsä mikään ongelma pitäisi olla, kyllähän osaavien tekijöiden pitäisi osata tarina oikein silti kuljettaa. Lässähtävä loppuratkaisu on kyllä puhtaasti käsikirjoittajan munaus; "Oho, kas, paperi loppuu. Laitetaas nyt sitte tähän että Tex ampuu konnan ja lähtee kotio."
-
Ei se pokkarien määrä vaan miten sen sivumäärän käyttää hyödyksi. Esimerkkinä tässä vuosia sitten ollut Fuscon tarina Kanadassa joka kesti neljä (!) pokkaria, mutta tuntui vain ylipitkitetyltä. Perustarinoihin tuo 2 pokkaria sopii, mutta vähän isompiin juttuihin voisi suoda kolmannenkin osan, kuten Mustaan Tiikeriin.
En kyllä voi lopputulosta katsellessani välttyä ajatukselta että Nizzi on saanut kertakaikkisesti tarpeekseen Tex Willeristä ja Bonellista, mikä on taustoja lukiessa jokseenkin ymmärrettävää.
-
Minkä takia mm. useat Barksin Ankka-tarinat tuntuvat eeppisiltä ja laveilta kertomuksilta, vaikka parhaimmillaan puhutaan vain joistakin kymmenistä sivuista? Kaikki Asterixitkin ovat vain vähän yli 40 sivua. Minun mielestäni 220 sivua antaa mahdollisuuden vaikka minkälaisen tarinan tekoon. Jos kerronta tökkii, on se yksinomaan kirjoittajan vika. En ole minäkään tarinoiden määrämittaisuuden kannattaja, mutta ennen niiden tuloa joitakin tarinoita pitkitettiin ihan turhaan.
Victoriolle ja muille tiedoksi, että Tiikerin kuolema piti kertoa juuri sillä tavalla, että mitään mahdollisuutta spekulaatioihin ei jää. Sekin oli Bonellin määräys. (mutta hei... kävikö kukaan tutkimassa, että Tiikerin luut todella olivat murskana hänen makoillessaan kalliolla? Jospa siinä olikin pehmentävä sammalmätäs..? Tai ehkä Tiikeri sai otteen jostain kallion raosta pilkistävästä oksasta ja sai hidastettua ratkaisevasti putoamisvauhtiaan...)
-
Näyttää uusimmassa italian Willerissä olevan Wildin ohella myös toinen Bill, Buffalo! Noh,varmaan kuvioihin saadaan ympättyä vielä muitakin lännen kuuluisuuksia, ehkäpä Calamity Jane.
-
Sehän siinä juurikin on ratkaisevaa, jos annetaan muotti mihin valaa ei kaameinkaan mestari saa kuin korkeintaan niihin kehyksiin mahtuvan täydellisyyden teoriassa maximissa aikaan. Kyllähän nyt jokaiselle vähänkin selkeämmin ajattelevalle on selvää ettei mitään määrärajoja voi olla olemassa tietenkään, miettikää nyt itsenne kirjoittamaan ihan mitä tahansa käsikirjoitusta joko elokuvaan tai sarjakuvaan, jos mielikuvitus laukkaa ja tarinaa tulee ja eteneminen on lennokasta, ei mitään maagista rajaa voi yhtäkkiä tulla vastaan. Mitä sitten jos väliin sattuu jokunen pitkitetty tarina? Paljon parempi sekin on kuin että lähes poikkeuksetta jokainen tarina jää torsoksi. Edelleen oon sitä mieltä että jos tämä homma enää jaksaa asiakkaita suomessa kiinnostaa, niin italiaan pitäisi lähettää rankalla kädellä palautetta.
Ei mua lyhyet tarinat haittaa, kyllä lyhyistäkin tarinoista saa hyviä, onhan niistä esimerkkejä, mutta niin se vain on, että luovuudella ei voi olla rajoja ja en ymmärrä edes syytä tällaiselle toiminnalle. Lähes poikkeuksetta tex historian parhaat tarinat 80-90 luvuilla ovat olleet yli kolme pokkaria pitkiä.
-
Olen kyllä pääpiirteissään samaa mieltä Victorion kanssa. Tarinoiden taso on laskenut sen jälkeen kun pituus on määrätty 2 pokkariin. Tai sanotaan niin, että jos ei taso oo laskenu niin yhä useammin tulee tunne, että tarina etenee sujuvasti ja mahdollisuuksia olis paljon parempaankin, mitä lopulta jää käteen. Varsinkin tarinoiden lopetukset on ollu viime aikoina monesti hyvin köykäisiä, kuten Mustan Tiikerinkin kohdalla.
Tämä tarina ei kyllä nouse omalla suosikkilistallani kovinkaan korkealle. Jotenkin jäi tunne, että Tiikeristä vain oli nyt päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja joitakin pakollisia kohtauksia oli saatu mukaan, mutta ei mitään uutta tai yllättävää... Ainoastaan Venturin taide yllätti positiivisessa mielessä ja se olikin parasta mitä Tiikerin tuhoamisesta jäi käteen.
Tarinasta kyllä jotenkin paistoi läpi Bonellin negatiivinen suhtautuminen Mustaan Tiikeriin...
-
...Tämä tarina ei kyllä nouse omalla suosikkilistallani kovinkaan korkealle. Jotenkin jäi tunne, että Tiikeristä vain oli nyt päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja joitakin pakollisia kohtauksia oli saatu mukaan, mutta ei mitään uutta tai yllättävää... Ainoastaan Venturin taide yllätti positiivisessa mielessä ja se olikin parasta mitä Tiikerin tuhoamisesta jäi käteen.
Samaa mieltä! Tarinan jälkimmäinen osa oli pettymys piirrosjälkeä lukuunottamatta. Jotenkin loppu oli lyhyt ja lässähtänyt.
Voihan tarina olla hyvä, vaikka se ei kovin pitkä olisikaan, kuten täälläkin on mainittu. Oiva esimerkki on mielestäni vuosikerta 1972, joka sisältää paljon melko lyhyitä, mutta samalla loistavia tarinoita.
Tosin, en ole määrämittaisuuden kannalla ja texin historiassa on paljon myös loistavia pitkiä tarinoitakin. Tällöin tarinaa ja taustoja on voitu huomattavasti syventää ja kertomukset ovat olleet monivivahteisia.
-
Tosin, en ole määrämittaisuuden kannalla ja texin historiassa on paljon myös loistavia pitkiä tarinoitakin. Tällöin tarinaa ja taustoja on voitu huomattavasti syventää ja kertomukset ovat olleet monivivahteisia.
Ja samalla niissä on annettu tilaa myös roistoille. Nyt sellaiset tarinat ovat harvassa, mikä on todella sääli.
-
Tex-tarinoiden perisynti on pitkittäminen.
Kaikki kestää kauan.
Texin hyppy Tiikerin linnasta veteen: Kuusi ruutuako se oli?
Goscinny olisi tarvinnut tuohon kaksi ruutua ja siinä olisi lisänä vielä joku vitsintynkäkin.
-
Tex-tarinoiden perisynti on pitkittäminen.
Kaikki kestää kauan.
Texin hyppy Tiikerin linnasta veteen: Kuusi ruutuako se oli?
Goscinny olisi tarvinnut tuohon kaksi ruutua ja siinä olisi lisänä vielä joku vitsintynkäkin.
Piti ihan tarkistaa, seitsemän ruutua kestää osua veteen.
-
Jep. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että Tex Willer-tarinoissa olisi tiivistämisen varaa.
Silloin kahteenkin opukseen sopisi vaikka mitä tapahtumaa.
Toisaalta taas, muistan kuinka nuorena oli mahtavaa lukea varsinkin niitä pitkiä seikkailuja. Texin nuoruus, Luurankoylänkö, Se joku musta mustangi -stoori jne..
::)
-
Tex-tarinoiden perisynti on pitkittäminen.
Toinen näkökulma: Tex-tarinoille on ominaista lavea, kiireetön, eeppinen kerronta.
Valitettavasti kiire lopettaa tarinoita tuntuu nykyään liian usein vaivaavan sarjaa. Jos katsotaan viime vuosikymmenen tarinoiden pituuksia Italian perussarjan mukaan, on niistä valtaosa tasan 220 sivua. Joitakin 330 sivuisia ja pari 110 sivuista.
Victorio toi osuvasti esille luovuuden ja olen siitä samaa mieltä: sarjakuvien käsikirjoittajat tekevät mitä suurimmassa määrin luovaa työtä, joten tuntuu typerältä rajoittaa sitä määräämällä sivun tarkkuudella tarinoiden pituudet. Mitähän tulisi, jos kustantamot sanoisivat kirjailijoillensa: teoksesi pituus saa olla tasan 200, 300 tai 400 arkkia. Sarjakuvissa pituuksien ennalta määrittäminen tuntuu olevan valitettavan yleistä.
Kun Texissä siirryttiin määrämittoihin, ei siitä voi sanoa lehden tason ainakaan merkittävästi parantuneen. Teoriani on, että nimenomaan kirjoittajien luovuus on tästä kärsinyt. Sen sijaan että antaisi tarinan pulputa omalla painollaan, pitääkin miettiä koko ajan, miten pitkittää tai lyhentää juonta, että sen saa natsaamaan tasaan 220 sivuun, ilman että kokonaisuus vääristyy muotopuoleksi.
-
En näkisi tuota ollenkaan noin yksioikoisena, kuin mitä useampi kirjoittaja edellä on esittänyt, vastakkaisasetteluna määrämitta vs luovuus. Olen aivan samaa mieltä siinä, ettei luovaa työtä pidä kahlehtia triviaaleilla seikoilla. Mutta toisaalta, jos annetaan reunaehdot, niin asiansa osaavat tekijät kykenevät niiden puitteissa toimimaan.
Muistaakseni sellaisissa huippusarjakuvissa kuten Asterix, Lucky Luke, Ahmed Ahne ja Tintti (listaa voisi varmaan jatkaa), albumien mitta oli (on) aina sama. Kokoillan elokuvissa on tietty standardioletus kestosta (yleensä noin 1 t 50 min), pop/rock-kappaleissa samaten (3-4 min; muistelisin että tämä liittyi jukeboxeihin, joku joka muistaa paremmin tarkentakoon). Fantasia-kirjallisuudessa jonkinlaiseksi standardiksi on muodostunut se, että koko tarina muodostuu kolmesta osasta, niinkuin Tolkienin Sormus-trilogia; sattumaa sekin, ainakin yhden Tolkien-elämänkerran perusteella. (ja sitten on näitä, jotka jatkuu iäisyyksiin, voi herzyykeli! Kuka niitä jaksaa lukea? Osa 25? Siis esim. tämä Jordanin kirjoittama sarja.)
Tieteellisessä kirjoittamisessa rajat ovat vielä tiukempia. Valmistelin juuri konferenssiesitelmää, ja ohjeiden mukaan otsikon merkkimäärä (mukaanlukien välilyönnit) ei saa ylittää sataa; ja varsinaisen tiivistelmän merkkimäärä (mukaanlukien välilyönnit) ei saa ylittää 1500 merkkiä. Tieteellisiin lehtiin tarjottavien artikkeleiden ohjeet ovat vastaavia; asia on sanottava tietyn sivumäärän sisällä, niin että fonttikoko, reunukset ja riviväli on säädelty.
Kirjoitti sitten faktaa tai fiktiota, en usko että kukaan asiansa osaava toimii niin että alkaa alusta ja kirjoittaa loppuun ja siinä se sitten oli mitä mielestä pulpahteli! Kyllähän yleensä sitä hahmotellaan kokonaisuutta ja mietitään eri osien (mitä ne sitten ovatkaan) sisältöä ja suhdetta kokonaisuuteen (miten paljon voi tähän käyttää, mitä kaikkea siihen sisältyy jne). Ja sitten viilaillaan, että saadaan tasapainoinen kokonaisuus; voidaan kirjoittaa koko juttu vaikka aivan uusiksi.
Sarjakuvassa käsittääkseni tuohon määrämitta-vaatimukseen voidaan vaikuttaa paljon kuvakerronnalla. Lurker tuossa jo valitteli pitkittämisestä (Lurker, vei sanat suustani!); tarpeen vaatiessa Texeissä voidaan hyvin liittää mukaan kuvia, jotka eivät tarinan etenemisen kannalta ole välttämättömiä, jolloin saadaan se määrämitta täyteen. (Viimeisimmässä Musta Tiikeri- jutussa oli niin paljon sellaisia ruutuja, joissa vain jonkun kiinalaisen tossut vilahtelee tms, jotka olivat silkkaa täytekamaa; koko jutun olisi näillä eväillä (=mitä Nizzillä oli sanottavaa) voinut tiivistää puoleentoista lehteen.)
Eli olen edelleen sitä mieltä, että määrämitasta sinänsä ei seuraa huonoja tarinoita, kyllä se on ihan puhtaasti tekijöiden aikaansaamaa (-saamattomuutta?). Pikemminkin ounastelen, että tarinoita tehtaillaan sellaista vauhtia, ettei tekijöillä (=käsikirjoittajilla) ole riittävästi aikaa hioa juttuja - tai sitten ei vaan ole sitä paloa mikä oli Bonelli seniorilla. Ehkä molempia.
Ja tämäkin kommentti varmaan jonkun mielestä ylitti sille varatun määrämitan!
Olisi kiinnostavaa kuulla tähän asiaan sarjakuvatekijöiden kommentteja.
-
Jep. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että Tex Willer-tarinoissa olisi tiivistämisen varaa.
Silloin kahteenkin opukseen sopisi vaikka mitä tapahtumaa.
Toisaalta taas, muistan kuinka nuorena oli mahtavaa lukea varsinkin niitä pitkiä seikkailuja. Texin nuoruus, Luurankoylänkö, Se joku musta mustangi -stoori jne..
::)
Minä allekirjoitan tämän täysin. Lisään kuitenkin vielä, että ei kaikissa pitkissä tarinoissa ole tiivistämisen varaa. Mutta monessa on, ja tämä koskee lähinnä uudempia seikkailuja. Pituutta niissä on useimmiten juuri se 220 sivua, mutta monen tarinan jälkeen on tunne, että juuri mitään ei tapahtunut. Luin hiljakkoin suuralbumin Sotaprofeetta Manitary. Vaikka en olekaan sarjakuvan tekijä, aloin huvikseni katselemaan, että paljonko joitakin kohtia pystyisi supistamaan ilman, että tarinan kulku siitä millään tavalla häiriintyisi. Yllätyin, kun huomasin, että helposti ainakin kolmanneksen, lähinnä raskassoutuista ja turhaa dialogia, olisi voinut leikata pois. Jos kirjoittaja (Nizzi) olisi sellaisen ratkaisun tehnyt, niin hänellä olisi ollut n. 70 lisäsivua, jonka puitteissa olisi voinut vaikka luoda jonkinlaisen yllättävän käänteen, syventää vihollisten henkilökuvaa tms. Ja silloin olisikin puhuttu mestariteoksesta. Nyt siinä albumissa ei toimi tyydyttävästi muu kuin kuvitus.
En kuitenkaan menisi syyttämään pelkästään kirjoittajia. Tässä takana voi olla jonkinlainen ohjeistus. Nimittäin Sergio Bonelli oli itse viimeisissä tarinoissaan melkoinen jaarittelija. Jos Bonellin mielestä tarinoissa pitää olla paljon dialogia, niin silloin niissä myös sitä on. Mutta tämä on vain arvailua.
-
Totta kai asiansa osaava taiteilija pystyy teoksensa supistamaan taikka venyttämään tiettyihin kehyksiin (johan se on vuosikymmen nähty), mutta kyseessä ei enää ole orginaali teos, joka teos olisi ollut ilman mitään kehyksiä. Ja kehykset asettavat joka tapauksessa osaavallekin tekijälle lisähaasteita, kun pitää miettiä mihin kohtaan pitää lisätä jotakin tai mikä pahempaa, että jostain pitäisi karsia pois, jotta saadaan tietty sivumäärä aikaiseksi.
Janne mainitsi että tilaa on annettu myös roistoille, itse en tätä ole ajatellut, mutta näinhän se juuri myös on. Maltidokset Bastardokset ansaitsevat tarinan kannalta myös lisätilaa ja sivuja.
Yrittäkääpä kuvitella esim vuoden 1992 tarina "merkillinen kohtaaminen" supistettuna kahteen pokkariin. Yltäisikö se samanlaiseen legendan leimaan ikinä siinä formaatissa ? Tuskinpa, tai vaikkapa tarina murhaajan saappaissa ja listaa voisi jatkaa pitkälle.
Entis ajan willerit on tehty tunnetuksi laadukkailla, nykyaikaa pidemmillä teksteillä, vuoropuheluilla ja kerronnalla, ei pelkästään texin näkökulmasta. Ja tekstin määrä on suoraan verrannollinen kuvituksen määrään. Itse olen varma että kokonaisuus paranisi, jos artisteilta poistettaisiin kahlitsevat kehykset, vaikka he niidenkin kanssa toimeen tulisivat
Texin ylivertaisuus tinttiin, ahmadinejaneihin, asterixeihin ynnä muihin on piillytkin siinä, ettei ikinä tiedä milloin tarina loppuu. Musiikissa sama, onneksi stygejä on alle minuutista jopa useampaan tuntiin pitkiä, eikä vain 3-4 minuutin mittasia. Omistamistani stygeistä vois tehä jonkun kesto jakauma taulukon :)
-
:( Melkoisen syöksylaskun teki tuo tarina. Vähän kuin kansikuvakin, puitteet ovat komeat, mutta tapahtumat ovat kovin väsynyttä kamaa.
-
Sarjakuvassa käsittääkseni tuohon määrämitta-vaatimukseen voidaan vaikuttaa paljon kuvakerronnalla. Lurker tuossa jo valitteli pitkittämisestä (Lurker, vei sanat suustani!); tarpeen vaatiessa Texeissä voidaan hyvin liittää mukaan kuvia, jotka eivät tarinan etenemisen kannalta ole välttämättömiä, jolloin saadaan se määrämitta täyteen. (Viimeisimmässä Musta Tiikeri- jutussa oli niin paljon sellaisia ruutuja, joissa vain jonkun kiinalaisen tossut vilahtelee tms, jotka olivat silkkaa täytekamaa; koko jutun olisi näillä eväillä (=mitä Nizzillä oli sanottavaa) voinut tiivistää puoleentoista lehteen.)
Ottamatta ollenkaan kantaa uusimpaan Willeriin, koska en ole sitä lukenut, kannattaa kuitenkin yleisellä tasolla huomioida, että ns. turhia ruutuja lisäämällä sarjakuvan lukukokemus hidastuu ja se voi olla ihan tarkoituksellista. Esim. draaman lisäämiseksi tai yllätyksen korostamiseksi. Eli käsikirjoittajalla voi olla jalommat tarkoitusperät kuin pelkästään tietyn sivumäärän täyttäminen.
Lainaus Will Eisnerin kirjasta Comics and Sequential Art: "Critical to the success of a visual narrative is the ability to convey time. It is this dimension of human understanding that enables us to recognize and be empathetic to surprise, humor, terror and the whole range of human experience."
-
Aivan oikeaan osunut pointti, ei mitään vastaansanomista.
-
Jos kerta Sergio on määrännyt tarinoiden pituudeksi yleensä sen kaksi pokkaria, niin mitä haittaisi jos pokkareiden sivumääriä voisi nostaa vaikka kolmisenkymmentä sivua.
Noin 144 sivua per yksi pokkari. Kahden pokkarin tarinoihin tulisi silloin hyvin tilaa yhteensä sellaiset 288 sivua. Kolmen pokkarin tarinoissa sivuja olisi jo 432. Ihme jos tarinoiden loppu lässähtäisi tällaisen jälkeen.
-
Jos kerta Sergio on määrännyt tarinoiden pituudeksi yleensä sen kaksi pokkaria, niin mitä haittaisi jos pokkareiden sivumääriä voisi nostaa vaikka kolmisenkymmentä sivua.
Ehdottomasti kannatettava ehdotus. Miksi sivumäärän pitää olla vakio..? Sehän voisi vaihdella vaikka 110-140 välillä...?..?? Koska onhan tuo kuitenkin aika selkee homma, että tarina kestää sen 2 pokkaria. Uusi alkaa aina joka toisen pokkarin alusta.
-
Sivumäärä on vakio ihan toimituksellisista syistä. Kirjoittajia on nykyään niin monta, joten on helpompaa kaikille, kun tarina loppuu pokkarin viimeiselle sivulle. Määrämittaisuuksista ei tulla luopumaan kuin harvoissa poikkeustapauksissa, joista viimeisin oli Puhvelisotilaat.
Vaikka pokkarin sivumäärää kasvatettaisiin, niin siltikään määrämittaisuudesta ei päästäisi. Ja juuri tuo määrämittaisuus on ongelma. Kirjoittajat laativat alustavan käsikirjoituksen Bonellille hyväksyttäväksi. Uskoisin, että aihiossa saa/pitää olla tietty määrä juonenkäänteitä ja taisteluita per pokkari. Kun aihio on hyväksytty, niin sen mukaan sitten mennään usein kiireellä ja liikoja miettimättä. Ja joskus käy niin, että tarinoissa on liikaa tyhjäkäyntiä ja joskus taas tulee hoppu saada kaikki mahtumaan. Eli en usko, että Texin kirjoittajat kovin tarkoituksellisesti halunneet hidastaa lukukokemusta.
Ero esim. Asterixiin on se, että Texiä tehdään enempi liukuhihnaperiaatteella. Asterixissa määrämitta ei ole haitta, sillä siinä on enemmän aikaa luonnostella tarinaa, viilata tapahtumia, tehdä poistoja ja lisäyksiä jne. En ihmettele, miksi Nizzi koki Tex-tehtailun lopulta liian ahdistavaksi ja jätti homman muille.
-
Täytyy nyt jo itsekin sanoa oma mielipide asiasta.......vaikkei ketään kiinnostaisikaan ;)
Toisaalta on ihan hyvä, että tarina päättyy aina pokkarin loppuun. On helpompi lukea ja varsinkin hakea tarina jälkeenpäin. Onhan tuossa sekin hyvä puoli, että.....siihen taisi sittenkin hyvät puolet loppua (näin ainakin lukijan kannalta)..
Huonoja puolia asiassa on enemmän. Joko tarinat loppuu töksähtäen tai sitten niitä venytetään turhaan. Sitten tuo jo aiemmin mainittu asia, että yllätyksellisyys puuttuu. Nyt tietää aina, että tarina päättyy 10 sivun päästä ja vielä on paljon tapahtumatta. Oliko se nyt tämä "suuri jano" seikkaílu, jossa seliteltiin lopputapahtumia muutamalla ruudulla, koska sivut loppuivat kesken.
En pidä kyllä ollenkaan tästä määrämittaisuudesta. Curlingissa se on hyvä asia, mutta ei Texeissä!!!
Joku voisi koota plussat ja miinukset yhteen listaan niin nähtäisiin kaikki pointit kerralla!
-
S
Ero esim. Asterixiin on se, että Texiä tehdään enempi liukuhihnaperiaatteella. Asterixissa määrämitta ei ole haitta, sillä siinä on enemmän aikaa luonnostella tarinaa, viilata tapahtumia, tehdä poistoja ja lisäyksiä jne. E
Off topic:
Astrixeja taisi tulla parhaimmillaan kolme vuodessa.
Goscinny käsikirjoitti samaan aikaan Lucky Lukea, Ahmed Ahnetta, Pikku-Nikkeä, Dingodossieriä, päätoimitti Pilote-lehteä, joka taisi ilmestyä kerran viikossa. Aikamoista liukuhihnaa, sanoisin. ::)
-
Ja Nizzillä taisi olla kerran samanaikaisesti kahdeksan eri Tex-tarinan kierjoitus meneillää samaan aikaan. Melkoista menoa sekin. Mutta eipä se lopputuloksessa oikeastaan näkynyt ennen kuin miehen motivaatio loppui.
-
En kuitenkaan menisi syyttämään pelkästään kirjoittajia. Tässä takana voi olla jonkinlainen ohjeistus. Nimittäin Sergio Bonelli oli itse viimeisissä tarinoissaan melkoinen jaarittelija. Jos Bonellin mielestä tarinoissa pitää olla paljon dialogia, niin silloin niissä myös sitä on. Mutta tämä on vain arvailua.
Tiedustelin asiaa ja ilmeisesti on niin, että kirjoittajilla ei ole ohjeistusta siitä, kuinka paljon erilaisia tapahtumia, taisteluita jne. tulisi olla yhdessä pokkarissa. Jos siis tarinasa on tyhjäkäyntiä tai se on liian täyteen ahdettu, niin vika on kirjoittajassa.
-
Tiedustelin asiaa ja ilmeisesti on niin, että kirjoittajilla ei ole ohjeistusta siitä, kuinka paljon erilaisia tapahtumia, taisteluita jne. tulisi olla yhdessä pokkarissa. Jos siis tarinasa on tyhjäkäyntiä tai se on liian täyteen ahdettu, niin vika on kirjoittajassa.
Mutta naisia ei saa olla liikaa, hyi. Tämä on MIESTEN sarjakuva, ei akkojen!
-
Mutta naisia ei saa olla liikaa, hyi. Tämä on MIESTEN sarjakuva, ei akkojen!
Käys kioskilla ja pyydä MIESTEN sarjakuvaa, kerro sitten mitä tarjottiin. ;D
-
Mutta naisia ei saa olla liikaa, hyi. Tämä on MIESTEN sarjakuva, ei akkojen!
Kyllä naiset on kultia ;D Ainakin näin yli kolmekymppisen perheellisen miehen mielestä ;) Tiedä sitten mitä PIKKUPOJAT ajattelevat ???
-
Ei kaikki naiset, ja senhän tietää Tex Willerkin (ikuinen nelikymppinen) ;)
Carsonista en olisi niin varma, liekö krooninen viidenkympin villitys päällä ...
Mutta keskustelu määrämittaisuudesta jatkukoon.
-
Itse pidän huonona, kun tarina pitää saada pääsääntöisesti loppumaan pokkarin lopussa ja uusi tarina alkamaan seuraavassa pokkarissa. Kun ennen Tex-tarina loppui ja uusi alkoi keskellä pokkaria, niin uuteen tarinaan koukuttui paremmin ja seuraava irtonumero tuli väistämättä hankittua. Nykyisin tilaajanakin tuo toimisi jännityksen kannalta paremmin. On parempi odottaa tuskastuneen jännittyneenä miten keskenjäänyt tarina jatkuu, kuin odotella uutta tarinan alkua.
-
Mutta voi sitä tuskaa kun aikoinaan divareista osti puuttuvia numeroita ja kun joistakin tarinoista pelkkä loppuhuipentuma oli juuri siinä numerossa, jota ei tahtonut löytyä millään.
-
Mutta voi sitä tuskaa kun aikoinaan divareista osti puuttuvia numeroita ja kun joistakin tarinoista pelkkä loppuhuipentuma oli juuri siinä numerossa, jota ei tahtonut löytyä millään.
Totta muuten tuokin, myös itseni kohdalla.
Itse pidän huonona, kun tarina pitää saada pääsääntöisesti loppumaan pokkarin lopussa ja uusi tarina alkamaan seuraavassa pokkarissa. Kun ennen Tex-tarina loppui ja uusi alkoi keskellä pokkaria, niin uuteen tarinaan koukuttui paremmin ja seuraava irtonumero tuli väistämättä hankittua.
Aivan hyvin voi joidenkin kohdalla olla näinkin, mutta ainakin itselleni se koukku on tullut monesti vaikka uusi juttu on alkanutkin pokkarin alusta. Eli itselleni ei ole pahemmin merkitystä alkaako tarina pokkarin ensimmäiseltä sivulta vaiko keskemmältä, kunhan tarina itse on mielenkiintoinen ja sujuva.
-
Mistä vuodesta asti muuten tämä määrämittaisuus on ollut voimassa..? Muutaman vuoden, mutta tietääkö joku tarkemmin?
-
90-luvun puolivälistä. Eli melkein heti sen jälkeen, kun Boselli tuli taloon ja kahden kirjoittajan, Nizzin ja Bosellin, oli vaikeuksia kommunikoida keskenään. Ratkaisu kommunikaatiovaikeuksiin oli tämä, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut kommunikoida.
-
90-luvun puolivälistä. Eli melkein heti sen jälkeen, kun Boselli tuli taloon ja kahden kirjoittajan, Nizzin ja Bosellin, oli vaikeuksia kommunikoida keskenään. Ratkaisu kommunikaatiovaikeuksiin oli tämä, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut kommunikoida.
Siis mitä nämä kommunikaatiovaikeudet pitävät sisällään? Molemmat kuuroja? Vai tarkoittaako tuo että he riitelivät rajusti? Jos tuo tarkoittaa riitaisia suhteita, niin aika epäammattimaista toimintaa. Kustantajana pistäisin pojat ruotuun tai kenkää tarvittaessa molemmille.
-
Eivät tulleet keskenään toimeen. Varsinkin Nizzi arvosteli Bosellia rajusti. Alkukahnausten jälkeen päätettiin pitää säännöllisin väliajoin toimituksellinen palaveri, jossa kerrottiin lähinnä tekeillä olevat aiheet, jotta ei tulisi päällekkäisyyksiä. Muut asiat hoiti toimitus ja toimitus päätti helpottaa omaa hommaansa määräämällä tarinat määrämittaisiksi. En ole kertaakaan havainnut, että kukaan kirjoittaja olisi julkisuudessa kritisoinut tätä päätöstä.
Aiemmin oli helppoa, kun tarinoita teki vain Bonelli sr ja sitten myös Bonelli jr.
-
Mistä vuodesta asti muuten tämä määrämittaisuus on ollut voimassa..?
Ei tähän taida olla yhtä ja oikeaa vastausta, mutta minusta vuodesta 1998. Silloin Italian perussarjassa julkaistiin 5 määrämittatarinaa ja 2 vapaamittaista. Tosin jo vuotta aiemmin nähtiin myös kaksi määrämittaista.
Voisi sanoa niinkin, että Texin 50 vuotisjuhlien kunniaksi perinteille päätettiin pyllistää siirtymällä määrämitta-aikakauteen.
-
Minun mielestäni tarinasta Mestarin paluu, joka alkaa numerosta 11/1997, alkoivat tarinat olla pääsääntöisesti määrämittaisia.
-
Minun mielestäni tarinasta Mestarin paluu, joka alkaa numerosta 11/1997, alkoivat tarinat olla pääsääntöisesti määrämittaisia.
Palataan vähän vanhempiin lehtiin. Alussa Tex ilmestyi liuskoina, joissa oli siis 32 sivua. Yleensä seikkailu oli pituudeltaan liuskojen kerrannainen, eli esim. 3 liuskaa minimissään. Seikkailu siis päättyi iuskan loppuun, tavallisesti. Kun siirryttiin paksumpiin liuskoihin (80 sivua), seikkaulut olivat taaskin yleensä näiden kerrannaisia, esim. 107*3=321 ja kun jaetaan 80:lla, saadaan 4 liuskaa; yksi rivi puuttunee tuosta täydestä 107 sivusta. Toinen tavallinen sivumäärä oli 133*3=399 ja se tekee 5 liuskaa; taaskin yksi rivi uupuu.
Kun liuskojen teko loppui, seikkailujen pituus vapautui, ainakin näennäisesti. Tiettyä passailua varmaan tapahtui, koska ainakin pari kertaa vuodessa seikkailu kuitenkin alkoi lehden alusta. Tasan lehden pituisia olivat tietysti nämä värilliset tasa-sataset; juhlanumerot. Lehden pituinen tarina on ehkä toimituksen kannalta yksinkertaisempi, varsinkin jos jonkun seuraavan työ on myöhässä, niin voidaan ottaa jokin varaseikkailu.
-
Tärkeä tarkennus hte:ltä. Ja vielä noista liuskoista sen verran, että jokaisessa liuskassa oli aina oma "pikkuseikkailunsa", joka monasti sitten jäi kutkuttavaan tilanteeseen, ja ratkaisu nähtiin seuraavassa liuskassa. Eli tietynlainen määrämittaisuus - joka ohjasi tarinan kehittelyä - oli selkeästi jo noissa havaittavissa, vaikkakin koko seikkailun pituus saattoi vaihdella tosiaan kolmesta liuskasta vaikka kuinka pitkään.
Victorio taannoin (9.10.2010) kirjoitti:
Totta kai asiansa osaava taiteilija pystyy teoksensa supistamaan taikka venyttämään tiettyihin kehyksiin (johan se on vuosikymmen nähty), mutta kyseessä ei enää ole orginaali teos, joka teos olisi ollut ilman mitään kehyksiä. Ja kehykset asettavat joka tapauksessa osaavallekin tekijälle lisähaasteita, kun pitää miettiä mihin kohtaan pitää lisätä jotakin tai mikä pahempaa, että jostain pitäisi karsia pois, jotta saadaan tietty sivumäärä aikaiseksi.
En oikein usko, että ns. originaalia teosta Victorion tarkoittamassa muodossa on olemassakaan. Teokset - niin tekstit kuin kuvitukset - muokkautuvat lopulliseen muotoonsa niistä saatujen (kustannustoimittajalta tai joltain muulta) kommenttien ja korjausehdotusten perusteella. Eikä tämä suinkaan tarkoita, että jokin alkuperäinen häviäisi, pikemminkin teksti (tai teos) jalostuu pidemmälle, kohti lopullista muotoaan.
-
Tuli eilen luettua De Vecchion ensimmäinen Tex-kuvitus Likaista rahaa. Täytyy sanoa, että toisella lukukerralla miehen kuvitustaidot upposivat ihan täysillä. Älyttömän taitavaa jälkeä. Eikä Nizzin tarinakaan tuntunut hullummalta. Tarinan loppupuolen postivaunutypykkä oli todella upea ilmestys, mutta jotenkin tuntui, että hänet tuhlattiin liian pieneen rooliin. Toisaalta roistokapiaisen loppu tuntui hieman riipaisevammalta, kun annettiin makupala siitä, kuinka makealta elämältä hän Texin ja Carsonin ansiosta jäi paitsi.
Ja nyt on siis tulossa Del Vecchion järjestyksessään toinen Tex-tarina!
-
Postipojan lukunopeus on kasvanut (hieno homma, voidaan laskea Tex Willerin eduksi), uusin willeri ilmestyi laatikkoon jo tänään. Ja saman tien tuli ahmittuakin. Del Vecchion piirros kyllä miellytti, ei nyt ehkä iiihan huippua, mutta ei kerrassaan mitään valittamista, ts. tykkäsin kovasti. Toivottavasti piirustaa vielä paljon jatkossakin.
Ihan jännä tarinan alkupuolisko, mukavaa että mukana on vaihteeksi p-ameriikan alkuperäisväestön edustajiakin, sekä tietysti kunnon juonitteleva konnasakki. Toivottavasti Nizzi on tällä kertaa osannut arvioida Sergiolta saamansa paperin määrän oikein, että seuraavassa jaksossa saadaan loppuun mahalaskun sijaan kunnon kliimaksi.
Jotenkin jäi vielä sellainen vaikutelma, että Texillä taitaa olla selvännäkijän kykyjä, sen verran hyvin hän matkan varrella arvasi erilaisia asioita ja tapahtumia.
-
Texillähän on niitä satiaisia vai mitä pirun etiäisiä ne oli, joten kyllä vaarat arvataan ajoissa.
Tykkäsin aloituksesta! Mainittava seikka on, että Texin ja Carsonin päiden yhteishinta on 50000 taalaa. Vaikka sen jakaa kahdella, niin hinta per pää on huima 25000. Ja tämä on Texin ennätyslukema. Likimmäksi liippaa ihka ensimmäisen tarinan 10000 plus kaupantekijäisiksi karjatila.
-
Olisiko Nizzillä ollut tieto lylyn hinnoista, jos kerran ekasta suomen liuskasta pitäisi pulittaa 1500 euroa, niin johan itse miehestä pitää jonnin verran enemmän saada ::) (vrt. tex trivia)
Mutta hienoa että roismotkin osaavat arvostaa Texiä, ja myös vanhaa tarhapöllöä, joka on "täyttä rautaa harmaista hapsista huolimatta".
-
...Texin ja Carsonin päiden yhteishinta on 50000 taalaa. Vaikka sen jakaa kahdella, niin hinta per pää on huima 25000. Ja tämä on Texin ennätyslukema. Likimmäksi liippaa ihka ensimmäisen tarinan 10000 plus kaupantekijäisiksi karjatila.
Todellakin! Ihmettelin itsekin, että mistäs lähtien Texistä on noin paljon tarjottu. Yleensä parilla tonnilla saa jo muutaman "pistoleron" kokeilemaan onneaan.
Mutta yleisemmin tunnelmat olivat tarinan suhteen aika vaisut. Minusta juoni on väsynyt. Eikö intiaanien suuttumiselle keksitä muuta syytä kuin paha intiaaniasiamies? Ihan kuin samaa juonta ei olisi käytetty ennenkin. About 10 kertaa sanoisin. Sitten jos Texin ja Carsonin nitistämisestä maksetaan ennätyksellinen summa, luulisi pahiksen olevan edes jonkinasteinen vastustaja. Toistaiseksi herran Barden on ollut pahainen nöösipoika, jolle ei olisi pitänyt antaa kuin korkeintaan 500 taalaa siitä, että ottaa turpaansa ja tapattaa kaverinsa. Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?
Osuivatko konnat ennen paremmalla prosentilla vai mikä siinä on, että isompikin väijytys on Texille ja kumppaneille lastenleikkiä? Konnat osuvat vain Carsonin hattuun ja muutoinkin taistelun jälkeen ongelmana on vain vaatteisiin tarttunut pöly. Hevosetkin säilyvät nykyään hengissä. Piirtäjästäkään en ole varma, pitäisinkö vai en. Texin naama on välillä aika turvonneen oloinen.
Typerin juonenkäänne on kuitenkin mielestäni tulipalo. Selittäkääpä minulle, miten talo ehtii palaa/sammua sillä välin, kun Tex ja Carson paukuttavat muutaman opetusluodin intiaaneja kohti? Joko taistelu kestää tajuttoman kauan tai sitten talo on todella tulitikuista tehty. Piirtäjä lisää oman tulkintansa asiasta siten, että jättää palaneeseen taloon hirsialaosan. Ai eikö se palakaan?
Toivottavasti jatko-osa on parempi kuin aloitus. Muutoin tästä tarinasta ei jää kerrottavaa jälkipolville. Kansikuvakin ohjaa virheelliseen tulkintaan tarinan juonesta.
-
Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?
Espanjaa en sen kummemmin osaa, mutta käsittääkseni Claro kääntyy suomeksi "Selvä" tai "Tietysti".
-
Mielestäni ihan ok alku. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin perustexiä eli mucho bueno! Jäi harmittamaan oikeastaan ainoastaan se, että ei ollut heti tarinan jatkoa käsillä ;D
-
Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?
Tästä voin ottaa syyn niskoilleni.
Itseäni pätevämmille ja luotettavammille italiankääntäjille olen antanut vain vähän ohjeistusta.
Keskeisin taitaa olla se, että "texmex-kielisiä" ilmaisuja ei suomenneta.
"Claro" ei ehkä ole niin tuttu kuin "Vamos" tai "Con mucho gusto", mutta kuten käsikirjoittajakin, uskaltaisin olettaa merkityksen olevan klaari suurimmalle osalle lukijoista.
Tietysti pahoittelen, jos moinen raakastikin tympii, mutta en ala korjata sellaista, mikä ei mielestäni ole rikki.
-
Hola!
Se on selvä, että Willerin suomennosta pitää pippuroida espanjalla. Claro?
Käännös on muy bien, gracias.
-
Bravo!
Kyllä se varmaan klaaraantuu...lukemati vielä mutta hain just, kaksi kauppaa ja Texit jo ihan makkelina että sit just yhden kelpuutin ettei enää kolmanteen kauppaan...
-
Sitten jos Texin ja Carsonin nitistämisestä maksetaan ennätyksellinen summa, luulisi pahiksen olevan edes jonkinasteinen vastustaja. Toistaiseksi herran Barden on ollut pahainen nöösipoika, jolle ei olisi pitänyt antaa kuin korkeintaan 500 taalaa siitä, että ottaa turpaansa ja tapattaa kaverinsa.
Tätä ihmettelin itsekin. Kyllä 50000 taallalla olisi pitänyt saada huippuammattilainen kehiin.
-
Tätä ihmettelin itsekin. Kyllä 50000 taallalla olisi pitänyt saada huippuammattilainen kehiin.
Olisin itse tarjoutunut maksamaan keskisormilla mikäli mokomaa summaa pyydettäisiin. Ja nähdyn perusteella sekin olisi ollut liikaa.
-
Vaikea tietysti arvioida rahan arvoa eri aikoina ja eri paikoissa. 50 tonnia kuulostaa paljolta, mutta eipä tuossa tarinassa muistaakseni mitään viitelukuja tarjota, esim. paljonko ne oluet ja ruoka maksoivat, jotka Ned-ressu tarjosi. Toisaalta, tuolla hinnalla tuo "tällä-hetkellä nöösipoika" Barden palkkasi käyttöönsä ilmeisesti kohtalaisen jengin asemiehiä - joista siis osa siirtyi jo manan maille - joten siitä voisi laskeskella mikä sitten olisi jäämässä itse "yritysjohtajan" taskua lämmittämään; tosin veroja ja muita kuluja kuten esim sairasvakuutusmaksu ym. tässä ei liene tarpeen laskea mukaan. Jos sitten mietitään ns. riviroiston nettoa niin eipä varmaan kovin montaa tonnia ole, kun otetaan huomioon että yritysjohtajan täytyy tuosta vähintään puolet saada. En minä kyllä tuollaisilla hinnoilla henkeäni ja terveyttäni alttiiksi saattaisi, (enkä varmaan kyllä mistään hinnasta) miljoonista silloin pitäisi olla kyse.
Mutta se on kyllä todettava, että jos nuo ensimmäiset yritykset roismojen puolelta Texinj ja Carsonin eliminoimiseksi olivat jotain tosissaan tehtyjä, niin harvinaisen kömpelöitä olivat.
-
Mutta se on kyllä todettava, että jos nuo ensimmäiset yritykset roismojen puolelta Texinj ja Carsonin eliminoimiseksi olivat jotain tosissaan tehtyjä, niin harvinaisen kömpelöitä olivat.
Ainahan he voivat kidnapata Carsonin panttivangiksi kuten käy noin joka toisessa tarinassa.
-
Tietysti pahoittelen, jos moinen raakastikin tympii, mutta en ala korjata sellaista, mikä ei mielestäni ole rikki.
Asia on claro.
Eiköhän tuohonkin totu.
Nou problem.
-
Tätä ihmettelin itsekin. Kyllä 50000 taalalla olisi pitänyt saada huippuammattilainen kehiin.
Annan vapaasti käytettäväksi vinkin Tex-trivian puolelle: Joku voisi vertailla, kuinka paljon rosvoille ja murhamiehille on missäkin jaksossa tarjottu tai maksettu Willerin ja Carsonin murhaamisesta. Luvut eivät ole tarttuneet päähäni, mutta muistelisin niiden useimmiten olevan pikemminkin tonneja kuin kymppitonneja.
-
Summa on ihan järjetön. Viralliset "wanted" ilmoitukset lupasivat Billy the Kidistä viisi tuhatta taalaa. Silloisen rahan arvon huomioiden konnien viiskytä donaa Texistä ja Carsonista olisi kyllä melkoista "huomiotaloutta"... ja on täyttä mielikuvitusta, kuten tietty koko juttukin. ;-)
-
Summa on ihan järjetön. Viralliset "wanted" ilmoitukset lupasivat Billy the Kidistä viisi tuhatta taalaa. Silloisen rahan arvon huomioiden konnien viiskytä donaa Texistä ja Carsonista olisi kyllä melkoista "huomiotaloutta"... ja on täyttä mielikuvitusta, kuten tietty koko juttukin. ;-)
Nooh, Billy The Kid on täysin avuton ja osaamaton tyyppi jos vertaa Texiin ja Carsoniin, joten kymmenkertainen summa molemmista on jopa melkoista vähättelyä ;)
-
Jos noita länkkärielokuvia muistelen oikein, niin eikös sheriffien kuukausipalkka ollut jotain 30-40 dollaria kuussa. Ja edelleen muistelen, että julkkissheriffit (mm. Wyatt Earp) saivat kolminumeroisen kuukausipalkan. Eli ei tuo 50000 ole missään suhteessa todellisuuden kanssa. Kuten ei myöskään se aikaisempi ennätys 10000 (plus karjatila). Ja missään nimessä tuollaisia summia ei pitäisi maksella tavalliselle rivipaukuttelijalle. Kyllä 50000 olisi pitänyt riittää vähintään eurooppalaiseen kiikarikiväärimieheen. Yleensä nämä summat ovat pyörineet joidenkin satojen dollarien tasolla.
Eli tuo tapporaha on siis taas yksi esimerkki siitä, että turhautunut Nizzi ei ole viitsinyt/jaksanut ajatella näitä asioita kovin syvällisesti. Harmi.
-
Oli myös Timantti-Jimin kostossa ihan kelpo summia kun esim. kapteeni Barbaneraa pyydettiin viemään nuori Kit jonnekin jumalan hylkäämälle saarelle. Kätyri Andy oli heti valmis maksamaan laivan 30000 taalan rahtilaskun ja hänelle oli luvattu myös oopiumiluola ja kapakan avaimet ainakin...
Hups...siis kapteeni Drake...laivahan oli tietenkin tuo Barbanera...
Toka vuosikerran liuskassahan sitten oli taasen kansikuvassa vain 1000 taalan etsintäkuulutus nuoresta Texistä....siihen verrattuna vähän aiemmin tapahtunut 20000 + karjatilan tarjous oli kyllä aikamoinen...
Ihan mukava oli vaihteeksi lukea vähän perinteisempääkin Tex-tarinaa ja ainakin malttamattomana odotellaan jatkoa ;D
-
Jesse ja Frank Jamesista oli loppua kohti luvattu kymppitonni per lurjus, ja sen takana oli muistaakseni rautatieyhtiö. Korkeampaa palkkiosummaa en muista lännen ajalta nähneeni - ei niin että tietämykseni olisi mitenkään kattava.
Sheriffin palkka oli tosiaan luokkaa kymppejä kuussa, tosin sakkorahat ym. sai ainakin joissain kaupungeissa periä omaan taskuun. Cowboyn palkka oli muutaman kympin samaten.
-
Aika ruudinkäryinen oli numero 4/2010. Ehkä vähän liiankin. Useampi lähes puhekuplaton sivu pelkkää räiskyttelyä ja kuvia intiaaneista putoamassa hevostensa selistä. Äksöniä, kyllä kiitos... mutta rupesi jo tuntumaan, että tarinan sivumäärää on pyritty kasvattamaan keinotekoisesti.
-
Tarinan lopetus tuli tänään, ja kyllä kaikesta näkyy Nizzin lähes täydellinen motivaation puute. 50 000 dollarin mies Braden saa yrittää vielä KOLMESTI Texin ja Carsonin tappamista, mutta saa vain tapatettua koko porukkansa ja vielä onnistuu töpeksimään salaliiton johtajatkin rangerien käsiin. Ei voi kuin nauraa moiselle tunarille. Tarinasta katoaa mielenkiinto kuin lumet keväällä jos konnat kuvataan hölmöinä joista ei ole vähäistäkään vastusta sankareille.
Ja pakko on huomauttaa myös Nymanin suomennoksesta, joka paikoitellen kuulostaa todella kummalliselta: ("Eikö olisi aika ottaa pistooli käteen ja hämmentää kiehuvia kattiloita?" "Winchester pippuroi pataa parhaiten.") Mitä ihmettä tämäkin nyt sitten tarkoittaa? Intiaanit ajavat sankareita takaa ja nämä alkavat rupatella ruoanlaitosta? Kai tässä on yritetty saada jonkinlaista "humoristista" keskustelua aikaan mutta lopputulos kuulostaa vain tyhmältä.
-
Jaaha, on näköjään pysyvää tämä meikäsian tiputtaminen toisen luokan postituslistalle :P, ei ollut Willeriä taaskaan laatikossa. Satanian sudenpesä on luettu jo pariin kertaan, mutta ehkä - kuten jo lupasin - tällä kertaa jaksan odottaa kunnes postipoika saa uuden willerin loppuun asti tavattua. Ehkä huomenna?
-
Intiaanit ajavat sankareita takaa ja nämä alkavat rupatella ruoanlaitosta? Kai tässä on yritetty saada jonkinlaista "humoristista" keskustelua aikaan mutta lopputulos kuulostaa vain tyhmältä.
Edellisessä numerossa (4/2010) lähtöaikeissa ollut intiaani kehoitti satulattomien hevostensa vieressä seisovia kavereitaan hyppäämään satulaan.
-
Jaaha, on näköjään pysyvää tämä meikäsian tiputtaminen toisen luokan postituslistalle :P, ei ollut Willeriä taaskaan laatikossa. Satanian sudenpesä on luettu jo pariin kertaan, mutta ehkä - kuten jo lupasin - tällä kertaa jaksan odottaa kunnes postipoika saa uuden willerin loppuun asti tavattua. Ehkä huomenna?
Minut on pudotettu kolmannen luokan listalle. Sen vielä ymmärrän, että postipojalla menee päivä tai pari Willeriä lukiessa, mutta sitä en sulata, että kannet on taiteltu uuteen uskoon ja lehdet kasteltu..!
-
Minut on pudotettu kolmannen luokan listalle. Sen vielä ymmärrän, että postipojalla menee päivä tai pari Willeriä lukiessa, mutta sitä en sulata, että kannet on taiteltu uuteen uskoon ja lehdet kasteltu..!
Eipä ollut minullekaan vielä eilen tuo tullut, mutta kait se tänään tulee. Soita Egmontin asiakaspalveluun. Saat sieltä uuden viallisen tilalle. Itse tulee soitettua jos vaan taitteita tai ryppyjä esiintyy. Käytännössä joka kolmas numero tulee tilattua uusiksi. Olen pyytänyt Egmontilta jopa sellaista lisäpalvelua, että texit tulisivat kirjekuorissa, mutta se ei kuulemma onnistu vaikka olen siitä valmis maksamaan... En kuitenkaan halua ostaa joka numeroa erikseen kaupasta, koska joskus saattaisi vaikka unohtua ostaa uusin numero (tuskin mahdollista), mutta eniten tässä toivoo, josko joskus tulisi taas joku mukaava tilaajalahja eteen. ;D
-
Soita Egmontin asiakaspalveluun. Saat sieltä uuden viallisen tilalle. Itse tulee soitettua jos vaan taitteita tai ryppyjä esiintyy. Käytännössä joka kolmas numero tulee tilattua uusiksi. Olen pyytänyt Egmontilta jopa sellaista lisäpalvelua, että texit tulisivat kirjekuorissa, mutta se ei kuulemma onnistu vaikka olen siitä valmis maksamaan...
Hyvä että uudet saa tilalle. ("Uuden viallisen", heh...)
Korostan kuitenkin, etteivät tilaajille menevät opukset painosta tullessaan käy lähelläkään Egmontin konttuuria ja toimitusta. Epäkelpo posti ja heidän niputuspalvelunsa pääsee ihan liian vähällä jatkuvasta turmeluksestaan, jos kaikki vastuu kasataan asiakaspalvelulle.
Toivon ja pyydänkin, että näistä murjotuista kappaleista menisi joka kerta tieto myös Itellalle, joka ei tunnu millään tajuavan, että emme kaipaa tällaista "palvelua" ainakaan niillä kohoavilla hinnoilla, joita he haluavat jakelustaan periä.
Meidän valituksillamme ei tunnu olevan sellaista painoarvoa, etteikö asiakkaan kuninkuutta voisi käyttää tukena.
-
Hyvä että uudet saa tilalle. ("Uuden viallisen", heh...)
Korostan kuitenkin, etteivät tilaajille menevät opukset painosta tullessaan käy lähelläkään Egmontin konttuuria ja toimitusta. Epäkelpo posti ja heidän niputuspalvelunsa pääsee ihan liian vähällä jatkuvasta turmeluksestaan, jos kaikki vastuu kasataan asiakaspalvelulle.
Toivon ja pyydänkin, että näistä murjotuista kappaleista menisi joka kerta tieto myös Itellalle, joka ei tunnu millään tajuavan, että emme kaipaa tällaista "palvelua" ainakaan niillä kohoavilla hinnoilla, joita he haluavat jakelustaan periä.
Meidän valituksillamme ei tunnu olevan sellaista painoarvoa, etteikö asiakkaan kuninkuutta voisi käyttää tukena.
Ymmärrän kyllä tuon. Suoraan sanottuna alkaa vaan **tuttamaan tuo Itellan "asiakaspalvelu". Toimin itse asiakaspalvelijana kansainvälisesti toimivassa yrityksessä ja voin kertoa, että jos olisin aina yhtä töykeä kuin Itellan ihmiset (en kuitenkaan halua yleistää), en varmasti olisi enää tässä hommassa. Viimeksi kun soitin, että lehti ryppääntynyt ja kansi jopa alalaidastaan hieman repeytynyt, sain todella töykeää kohtelua osakseni.
- Jaaha. Vai niin. No, kai se sitten täytyy uskoa. Laita kuitenkin se ryppääntynyt lehti postilaatikkoosi, jotta postinjakaja voi sen sieltä poimia ja saamme tarkastettua lehden kunnon myös itse.
SIIS AAARGGHHH!!!!
Otti kyllä niin paljon päähän tuon puhelun jälkeen enkä ole sen jälkeen itellaan soitellut. Ihan kuin olisin joku pikkukakara, joka kiusallaan tekee hupi-ilmoituksia saadakseen lisättyä postin kustannuksia. Egmontista olen aina saanut puhelimitse asiallista ja iloista palvelua.
Ja loppujen lopuksi posteljooni ei edes tuota toista lehteä ottanut laatikosta.
Täytyy ensi kerralla (toivottavasti tänään ei tarvitse *kop kop* koputetaan puuta) ilmoittaa myös itellalle. Katsotaan millaista palvelua sitä saa.
Jottei mene täydeksi valittamiseksi niin laitetaan oheen vielä yksi postiin liittyvä linkki. Stand-up koomikko Ismo Leikola kertoo oman näkemyksensä postista aka itellasta.
Höh, on näköjään poistettu tuo video suntuubista, mutta laittakaa googleen hakusanaksi ismo leikola posti niin pitäisi varmaan jostain palvelusta löytyä.
-
Ei se kaupan hyllykään autuaaksi tee. Tänään: paikallinen tarjoustartzani, 6 normiwilleriä joissa kaikissa jotain käsittelyraiskauksia eli ei kelvannut mutta useampi kronikka oli ja sen sain. Seuraava yritys k-lähikauppa, 4 kronikkaa ei yhtään normiwilleriä. Raision kauppakeskus myllyn risma, n. 10 normiwilleriä joista kolme priimaa eli kaupat tuli ja reilusti kronikoita...mutta ei kauheen vakuuttavaa. Pienemmällä paikkakunnalla voi olla ihan toivotonta toi kaupasta ostaminen eli tilaaminen ainoa vaihtoehto. Kuitenkin kolme Willeriä viikon sisään ja eiköhän suuralbumikin jo pian ilmesty... ;D
-
Kuitenkin kolme Willeriä viikon sisään ja eiköhän suuralbumikin jo pian ilmesty... ;D
Pistän vielä paremmaksi. Kolme Willeriä yhdessä päivässä!Tuli nimittäin postissa normi-Willeri (b-luokan tilaaja), kirjasto ja kaupasta löytyi vielä kronikka. Hetken joutui miettimään, että mistäs sitä aloittaisi? :) Positiivinen pulma, eikö?
Älkääs nyt vielä Nyman-parkaa vielä listikö. Ei kukaan voi tuosta vain astua vuosikymmenten ajan harjoitelleen Nikupaavolan saappaisiin ilman virheitä. Luontevien suomenkielisten ilmausten kehittäminen on varmasti vaikeata. Sitä paitsi :"Rivollit räpylään riuhtaise hep!" -Carson s. 13.
Minusta 5/2010 tarinan loppu oli ihan ok, perus-Nizziä. Sen sijaan piirtäjän Tex-naamaan en ole koskaan ollut kauhean ihastunut. Joissakin kuvissa Tex pitää ilmeisesti perunoita poskissaan tai näyttää hetkellisesti lihoneen. Muutoin piirustus on perusnättiä. Loppun on kysyttävä, että onhan se painovirhe se Texistä tarjottu palkkiosumma, onhan?
-
Tulihan se joulu - eiku willeri meillekin! Uusin numero luettu ja mitenkään juonia paljastamatta voin sanoa että ihan ok juttu. Ei ainakaan minusta loppu ollut mitenkään pakkolaskun oloinen, niinkuin täällä on aikaisempia tarinoita kritisoitu. Mutta hyvän vertailukohdan tälle tarinalle tarjoaa samaan aikaan kronikoissa ilmestynyt Dakotojen sanoma - paljon samoja elementtejä - ja täytyy vaan sanoa että tuo vanhempi tarina vie kyllä pisteet sata-nolla!
-
Tarinana Cheyennien kapina jäi minusta lopulta aika vaisuksi. Ensimmäisen pokkarin jälkeisestä tilanteesta olisi saatu kehiteltyä hieman monimutkaisempaakin juttua, mutta nyt homma hoidettiin kotiin parilla kolmella ammuskelulla intiaanien ajaessa takaa kavereita, intiaaniasiamiehen mökillä ja Colorado railway-pomojen junalla. Mitään kunnon cheyennekapinaa ei täten päässyt syntymään. No joo, aika perus-Texiä, kyllä tätä loppujen lopuksi ihan mielellään luki. (Kuten texiä aina.) Piirtäjä Del Vecchion taiteesta pidin. Oikein mukavan näköistä settiä.
Nyt on siis tulossa perussarjassa muutamia klassikkoseikkailuja ja sitten Faracin kolmas tarina. Mielenkiintoista. Täytyy tosin tässä välissä hankkia kronikkaa ja kirjastoa hieman ensin. :)
-
Vaisu oli tarina totta tosiaan. Oli väijytys millainen tahansa, Tex ja Carson olivat kuin ampumaradalla. Toivottavasti loput Nizzin tarinat eivät laahaa ihan tällä tasolla. Kuvitus oli kyllä rautaa, tätä tahtoo lisää.
-
Vaisu oli tarina totta tosiaan.
Pikkuisen toista oli lukea uusinta kronikkaa. Apachi-Kidin loppuosa ja Dakotojen sanoman alku. Juoni hiukan eri mallia, no kuvitus ei ehkä ihan tämän päivän normien mukaista. Ja tietysti se nostalgia-lisä.... Eikä Texin tarvitsisi olla aina täysin ylivertainen intiaaneihin verrattuna, tuntuu kuin olisi mies laitettu pikkulapsia kaisemaan...
-
Isä-Bonelli oli tarinoitsijana kyllä täysin eri tasolla kuin seuraajansa. Dakotojen sanoma on yksi klassikoista Tex-seikkailujen joukossa, myös Ticcin upean kuvituksen johdosta. Onneksi pian (? 10-15 vuoden sisällä?) saamme tämänkin värikirjastossa, nyt kronikoissa jälki on - ymmärrettävästi - varsin suttuista.
Edit: Näyttäisi olevan italian väiritexeissä nro 72, eli jos päästään siihen 6 / vuosi tahtiin niin odotettavissa joskus vuonna 2022. Voi hitsi, että on pitkä aika; täytyy yrittää pysyä hengissä ainakin tuonne asti!
-
Luontevien suomenkielisten ilmausten kehittäminen on varmasti vaikeata. Sitä paitsi :"Rivollit räpylään riuhtaise hep!" -Carson s. 13.
"Hemmetti! Patit (!) on loppu." (Carson, sama sivu).
Sen sijaan piirtäjän Tex-naamaan en ole koskaan ollut kauhean ihastunut. Joissakin kuvissa Tex pitää ilmeisesti perunoita poskissaan tai näyttää hetkellisesti lihoneen. Muutoin piirustus on perusnättiä.
Olen samaa mieltä. Kummastuttaa, että Texin kasvot näyttävät välillä todella oudoille, mutta Carson on jokaisessa kuvassa itsensä näköinen. Texin hattu näyttäisi myös aina välillä kutistuvan lähes knalliksi. Del Vecchion miljöön kuvaus on sen sijaan hienoa.
-
Paljon painavaa asiaa on jo kirjoitettu Cheyennien kapinasta. Tarina oli perinteinen Tex seikkailu, hyvässä ja pahassa. Kliseitä löytyi turhan paljon, mutta niitä sieti tällä kertaa keskivertoa paremmin, koska kuvitus oli mahtavaa, toimintaa paljon ja juoni rullasi jouhevasti, joskin yllätyksettömästi, eteenpäin.
Valitettavasti Nizzi ei ollut jaksanut panostaa yhtään konnakaartiinsa, joka koostui läpeensä pinnallisista peruskelmeistä, joiden motiiveissa tai metodeissa ei ollut mitään uutta. Säälittävää mielikuvituksettomuutta ja saamattomuutta, huomioiden tappoyritysten lukumäärän ja moninkertaisen miesylivoiman. Saatanan tunarit. Huvitti myös se tässäkin toistunut kaava, millä kelmit ampuvat ohi väijytyksessä, mutta kun Carson näyttää hattuaan, siihen kyllä tehdään aina komeasti reikä. Ja miten Tex ja Carson osuivat joka luodilla (varsinkin täydessä laukassa ampuessaan taaksepäin vainoajiaan) selviämättä itse ilman naarmuakaan. Hirveä kasa konnia päätyi muuten tarinassa salamiksi Texin ja "äijäpahan" toimesta, olikohan jopa 30+.
Ei siis mikään Nizzin myöhäiskauden mestariteos, mutta jos ei kiinnitä yksityiskohtiin liikaa huomiota, ihan ok tarina. Ja Del Vecchio nosti paljon keskinkertaisen tarinan osakkeita perinteisellä ja realistisella kuvituksellaan. Täydet pisteet siitä! Erityisesti miellytti luonnon kuvaus: puut, risut, heinikko, kivet oli piirretty taidolla.
Nymanin suomennoksesta pidin. Paikoin heitot olivat hykerryttävän hillittömiä, kuten "Rivollit räpylään riuhtaise hep!" Välitön klassikko! Ihan tuli tunne, että Nyman olisi irroitellut käännöksen kanssa aiempaa enemmän, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Olen värikkäiden suomennosten kannalla eikä ole rikos muhevoittaa mahdollisesti kankeampaa alkutekstiä sopivilla heitoilla. Ainoa mikä tässä hieman kiusasi oli tyyli, jolla Tex puhutteli Carsonia äijäpahaksi, papparaiseksi ja vaariksi. Mutta senkin kanssa eli. Moogiltakin mielellään näkisi lisää taidonnäytteitä Texin parissa.
-
Komppaan täysin Cheyenneä! Mutta kyllä se vaan on niin, että kun noita vanhempia seikkailuja tulee värikirjaston ja kronikoiden myötä rinnalla, niin uusien tarinoiden keppoisuus tulee vääjäämättä esille. Piirtäjissä ei viime aikoina ole juuri huonoja ollut esillä, mutta Nizzi ja co ei kyllä millään tarinoiden kehittelijöinä yllä Bonelli seniorin ja miksei myös juniorinkaan tasolle. Ja tässä kontekstissa Cheyennien kapina nousee muiden viimeaikaisten yläpuolelle, mutta vanhempiin verrattuna jää kovin keppoiseksi.
-
En ole vähään aikaan seurannut palstan Tex keskustelua mutta uskon, että monilla on sama huoli kuin itselläni. Nykyiset kahden lehden sarjat ovat kyllä aika vaatimattomia. Kaiholla kaipaa niitä useiden lehtien pitkiä sarjoja. Nykyään juonet ovat pitkälti ennalta arvattavissa ilman mitään yllätyksiä. Lopussa tulee kamala kiire ampua kaikki konnat henkiltä ja homma on sitä myöten selvä, ei kun kamat kassiin ja takaisin reservaattiin hoitelemaan peräpukamia.
Cheyenne viittasi myös kohtaan jossa Tex ja Carson selviävät väijytyksestä kun konnat "hätiköivät tulen avauksessa" ja ampuvat läheltä ohi! Itseä ärsyttää sama asia. Kyllä Texin ja Carsonin täytyy aina nähdä "metallin välkähdys auringossa", epäilyttävä varjo tai jotain vastaavaa ;)
-
Nykyiset kahden lehden sarjat ovat kyllä aika vaatimattomia. Kaiholla kaipaa niitä useiden lehtien pitkiä sarjoja.
Minusta nykyiset Tex Willerit ovat keskimäärin parempia kuin mitä esimerkiksi julkaistiin 80-luvulla, toki poikkeuksiakin on. Ei kaikki tarinat voi olla huippuja. Itseltä meni vuodet 1995-2007, että en lukenut Willereitä lainkaan, mutta nyt olen palannut harrastuksen pariin, enkä ole ollenkaan pettynyt tarinoiden nykyisestä tasosta.
Tässä ketjussa oli aiemmin puhetta tarinoiden määrämittaisuudesta ja että tarinan tulisi olla pitkä ollakseen eeppinen. Olen hieman eri mieltä, sillä minusta tarinat saavat eeppiset mittasuhteet vasta myöhemmin ihmisten mielissä.
Myös lyhyt tarina voi saavuttaa eeppiset mittasuhteet kunhan siinä on jokin mieltä havahduttava juonenkäänne. Parhaiten mieleen ovat jääneet vuosia yksin eläneen etelävaltioiden sotilaan löytyminen luolasta (Vartiomies 4-5/2008) ja Zeke Colterin piiloutuminen intiaaneilta majavan pesään ja metsästyksen lopettaminen sen seurauksena (Zeke Colterin balladi 6/2008).
Tälläiset pienet ihmiskohtalot ovat jotenkin vaikuttavampia ja kiehtovampia ja jäävät helpommin mieleen kuin isot ampumakohtaukset, joissa kuolee kymmenittäin ihmisiä. Itse asiassa tuo Vartiomies-tarina olisi minusta eeppinen jo pelkästään yhden pokkarin mittaisena. Sehän oli kaksiosainen tarina, jossa ensimmäisessä osassa liikuttiin kanjoneissa ja Tex ja Carson löysivät sattumalta luolassa asuneen erakon. Jälkimmäinen osa tarinasta sijoittui Atlantan kaupunkiin.
Toki isot joukkotappelutkin ovat hyviä, mutta vaativat enemmän lihaa luiden ympärille eli enemmän juonenkehittelyä ja henkilögalleriaa eli vähintään kaksi pokkaria tyyliin Missouri! (14-15/2009) ja Bourbon Streetin murhat (2,5-6/2009). Eeppisiä tarinoita molemmat.
-
The spirit puhuu asiaa... Ainakin osittain..
Lyhytkin tarina voi olla "eeppinen", jos siinä on mieleenpainuvia juonenkäänteitä. Kuitenkin pitkästä tarinasta saadaan helpommin monisyinen ja siihen saadaan monia toisiinsa sidoksissa olevia asioita nivottua yhteen. Näistä mainitsemistasi neljästä tarinasta (Vartiomies, ZC balladi, Missouri ja BS murhat) tuo viimeisin lienee herättänyt eniten positiivista keskustelua täällä ja muualla. Ja liekö sattumaa vai ei, mutta Bourbon Streetin murhat on näistä tarinoista pisin ja on jäänyt upean tarinansa vuoksi parhaiten mieleen. Nämä oli kuitenkin hyviä esimerkkejä spiritiltä.
Tuosta 80-luvun ja 2000-luvun välisestä paremmuudesta olen eri mieltä, mutta asiassa on ainakin omalla kohdallani se puoli, että uusissa Willereissä ei ole sitä divarin hajua, mikä noista 80-luvun lehdistäni löytyy. ;D
-
uusissa Willereissä ei ole sitä divarin hajua, mikä noista 80-luvun lehdistäni löytyy. ;D
Se on täysin totta. Vanhemmat Willerit hakkaavat nykyiset Willerit hajussa 10-0 :) Tex Willer kirjastossakin on oma ominaishajunsa, mutta sen haju on vieläkin kliinisempi. Harmi että vanhan ajan kunnon divareita on aina vain vähemmän ja on menty tämmöiseen hygieeniseen huutonettiin.
Edit: Olisi mielenkiintoista, jos voisi äänestää viime vuoden parasta seikkailua. Tosin voittajasta ei varmaan ole epäselvyyttä, mutta mukava olisi nähdä miten suuren äänivyöryn tuo Bourbon Street saisi.
-
Jep äänestystä kehiin.
Ja sitten onkin victorion vuoro sivaltaa rankalla kädellä nyky willeriä kaikkine puutteineen ja kommelluksineen.
Tuli juuri luettua tuo uusin Cheyennien kapina tarina. Aikanaan täällä oli puhetta keltaisen koiran paluusta ja jotenkin tarinan nimen perusteella ajattelin että kyseessä olisi kyseinen tarina. Onneksi näin ei ollut, sillä kyseinen tarina oli melko fataalista kuraa.
Koko tarina alkaa tönkösti, texin ja carsonin rupattelu tuokio eversti blackmoren kanssa on täysin kuiva, väritön ja mitäänsanomaton. Texille paljastuu kaikki asiat lähes heti ja texistä on muutoinkin tullut täydellinen typerys. Ennen texin ajattelu tapa oli rationaalinen ja fiksu, nykyään texin päässä on sahanpuruja enemmän kuin korpilaki sallii. Fort Stilmanin komentaja lähettää linnakkeen vaimot ja lapset huitsin herkkuun ja kun carson ilmaisee huolensa matkueen turvallisuudesta, texillä ei käy edes mielessä että matkueen kimppuun voidaan hyökätä, eipä! Lukija arvaa heti, että jaahas matkueen kimppuun hyökätään seuraavien parinkymmenen sivun kuluessa. Sivulla 71 (nro 4) Texikkö saapuu uutisineen linnakkeeseen, eli odotettavissa jäätävää tilanne analyysia ja pitkiä keksusteluja linnakkeessa, mutta mitä helvettiä? Tilanne linnakkeessa ohitetaan yhdellä ruudulla vailla yhtään keskustelu kuplaa! Yhdyn myös muiden lukijoiden huoleen aiheesta väijytyksistä selviäminen. On se nyt käsittämätöntä, vaikka konna onkin puolenpennin pilipaliroisto, että texiläiset ajautuu suoraan väijytykseen ilman epäilyksen häivää, sijoittuvat hyville holleille "ampumaradalla" ja selviävät. Samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa, että khyllä aina pitäisi löytyä joku epäilys kokeneille konkareille, kuten vanha "heijastus kiväärinpiipusta" :)
Tarinan keskivaihe oli puurtamista ja pla pla pla höpö höpöä.
Uskomattominta paskaa oli jälleen kerran tarinan lopetus (kuin nykypäivän sotapeleistä - juokse putkessa ja paina hiiren vasenta korvaa kun jantteri nousee edessä)
Sivuilla 106-113, eli kahdeksan sivun aikana, tex painaa liipaisinta neljä kertaa! Neljä luotia lähtee ja tarinan neljä suurinta konnaa suorittaa matkaa kohti ruumishuonetta. Viimeinen tyyppi antautuu ja viimisellä sivulla heitellään pakolliset loppulorut. Kuka enään voi sanoa ettei MÄÄRÄMITTAISUUDELLA ole näppejään pelissä ? Kyseinen henkilö osoittaa tällä älykkyytensä tason vajoavan huomattavan paljon keskivertoa suomalaista alhaisemmalle tasolle! (ei sillä väliä ole, mutta osallistuminen keskusteluun aiheesta voidaan kyseenalaistaa näin ollen todella vakavin perustein)
Kuvitus maisemien ja muun infrasruktuurin osalta oli kyllä erityisen hienoa. Ihmisten naamoissa ja varsinkin texin naamassa on kuitenkin vielä parantamisen varaa.
Rennen suomennuskin oli jotenkin ihan käsittämätön "valotonta" verrattuna normaaliin ...???
Joku kyseli noista teilattujen määrästä. Carson pudotti 6 cheyenneä ja 12 valko hipiäistä ryökhälettä. Tex pamautti päiviltä 11 cheyenneä sekä 14 etniseen enemmistöön kuulunutta edustajaa. Näistä neljä viimeisintä oli sarjan isokenkäisimmät konnat, jotka lähtivät virittelemään harppuaan. (Nolan, Russel, Jack Braden, Mike Rockman)
Itsellä ei oo tapana nuuhkia texejäni, mutta kun siitä on ollut puhe, niin testasin, yhtä vuodelta 1982 ja yhtä 2010 vuodelta. Eroa oli, mutta en kumpaakaan mielellään nuuhkaise toista kertaa :)
Kokonaisuuden arvosana Cheyennien kapina 7,42 Eli jää kauheasti alle keskiarvon.
Mike Rockmanista tuli mieleen, että aika useesti texeissä tarinan pää bossi lähtee lopussa mieluummin hautaan kuin linnaan. Tuskin koskaan esim haavoittuu vakavasti tai menettää tajuntansa ja jää siksi kiinni.
-
kyseinen tarina oli melko fataalista kuraa.
Johtuisikohan se siitä, että tarina oli Texiin totaalisesti väsyneen Claudio Nizzin käsialaa.
Jotain tällaista aavistelin heti jo ennen tarinan ensimmäisen osan ilmestyttyä ja lukiessani täällä olevia kommentteja Cheyennien kapinasta, päätin etten tuhlaa rahojani moiseen tekeleeseen. Ja taitaa olla että muutkin Nizzin tekeleet jää ostamatta. Mies on parhaat tarinansa jo kirjoittanut ajat sitten, joten kunnia niille. Innolla odottelenkin tulevan Faracin tarinaa Mies Baltimorasta, Sekä Bosellin Kuolleen miehen käsi, eli uskon että loppuvuodesta saadaan varmasti nauttia näiden herrojen kovista tuotoksista.
Onkos Jannella vielä tietoa mikä tarina on jäävä Nizzin viimeiseksi?
Rennen suomennuskin oli jotenkin ihan käsittämätön "valotonta" verrattuna normaaliin ...???
Jos ymmärsin oikein, Eikös tämä tarina ollut Nymanin suomentama?
-
Jos ymmärsin oikein, Eikös tämä tarina ollut Nymanin suomentama?
Nymanin suomentama oli.
-
Kuka enään voi sanoa ettei MÄÄRÄMITTAISUUDELLA ole näppejään pelissä ?
Onko joku sanonut, että se ei vaikuta? Itse olen hokenut väsymiseen saakka, että hyviä tarinoita pystytään tekemään määrämittaisuudesta huolimatta, jos vain kirjoittajalla riittää eväät siihen. Mutta, jos motivaation kanssa on vaikeuksia, kuten tässä tapauksessa Nizzillä, niin kaikki mahdolliset rajoitukset heikentävät lopputulosta. Eli kyllähän se vaikuttaa.
Onkos Jannella vielä tietoa mikä tarina on jäävä Nizzin viimeiseksi?
Italiassa seuraava julkaistava tarina on Nizzin ja Ortizin tarina, jossa Keltainen koira tekee paluun. Tämän lisäksi Rossi ja Filippucci tekevät tarinaa Nizzin tekstiin. Näistä jälkimmäinen on siis Nizzin jäähyväistyö. Salaisena tietona kerrottakoon, että siinä tarina-aihio on peräisin Nizzin avustajalta, jonka meriitteihin kuuluvat myös viimeinen Musta Tiikeri -tarina.
Nizzi ei ole muuten missään vaiheessa virallisesti luopunut Texin kirjoittamisesta. Mitään ilmoituusta ei ole tullut myöskään Sergio Bonellin taholta. Nizzi on vain yksinkertaisesti lopettanut työt.
Almanacco-rintamalla on myös jokunen Nizzin tarina, joita ei vielä ole suomeksi saatu. Italiassakin on julkaisematta Nizzin ja Seijasin valmis suuralbumi, joka on jo vuosia ollut hyllyllä. Ehkä se joskus näkee päivänvalon. Joku aika sitten kerroin, että Nizziltä on todennäköiseti myös toinen tarina hyllyllä. Tähän ei ole kuitenkaan tullut vahvistusta, joten uutisankka lienee se tieto.
-
Sivuilla 106-113, eli kahdeksan sivun aikana, tex painaa liipaisinta neljä kertaa! Neljä luotia lähtee ja tarinan neljä suurinta konnaa suorittaa matkaa kohti ruumishuonetta. Viimeinen tyyppi antautuu ja viimisellä sivulla heitellään pakolliset loppulorut. Kuka enään voi sanoa ettei MÄÄRÄMITTAISUUDELLA ole näppejään pelissä ? Kyseinen henkilö osoittaa tällä älykkyytensä tason vajoavan huomattavan paljon keskivertoa suomalaista alhaisemmalle tasolle! (ei sillä väliä ole, mutta osallistuminen keskusteluun aiheesta voidaan kyseenalaistaa näin ollen todella vakavin perustein)
Miten tämä nyt määrämittaisuudesta johtuu? Eiköhän se ole tekijöiden ja/tai kustantajan ammattitaidottomuutta/välinpitämättömyyttä? Vertaa esim. Asterixit, Lucky Luket, Tintit etc. Asterixeissä aina 48 sivua eikä mitään ongelmaa. En tällä tarkoita että minusta on hyvä että seikkailut Texeissä ovat aina tasan kaksi pokkaria; eiköhän tuo ole täysin kustantajan sanelema juttu. Varmaan olisi parempi, jos seikkailujen pituudet voisivat vaihdella tästä puolin ja toisin. Mutta: jos kirjoittajalle ja kuvittajalle annetaan raamit, niin kyllä kuvittelisin että parempaan pitäisi pystyä. Eri asia on jos ei kustantaja vaivaudu asiaan panostamaan, vaan kunnon tarinan sijasta hyväksyy/odottaa vain määrällisesti oikean mittaisia tarinoita.
-
Miten tämä nyt määrämittaisuudesta johtuu?
Kai tuossa tarkoitettiin sitä, että loppuselvittelyä pohjustettiin melkein kahden pokkarin ajan ja sitten parissa sivussa kaikki oleellinen tapahtuu (kun kirjoittaja huomaa, että sivuja on käytössä enää muutama?). Eli siinä vaiheessa, kun ensimmäinen pääroisto kupsahtaa, niin sivuja olisi sen jälkeen saanut olla vielä käytössä 20-30, niin ei olisi tullut hätäistä loppua. Tietysti hyvä ja motivoitunut kirjoittaja olisi pystynyt tämän hätäilyn välttämään, mutta Nizzi ei todellakaan ole ollut vireessä tarinaa kirjoitaessaan.
-
Edit: Olisi mielenkiintoista, jos voisi äänestää viime vuoden parasta seikkailua.
Onnistunee. Meillä on olemassa ketju, jossa on männä vuosina äänestetty vuoden parhaita stooreja. Itse asiassa oli jo mielessäni järjestää äänestys tämän vuoden tarinoista ensi vuoden alussa, mutta toki voidaan 'lämmitellä' sitä ennenkin, jos väki vaatii. Voin pistää äänestyksen pystyyn jahka ehdin, ehkä parin viikon päästä.
-
Joo Nizzin uusin jatkoi siellä, missä aitaa ei olekaan linjalla. Pääkelmien juonet paljastuvat Texille kädenkäänteessä juopon kulkukauppiaan toimesta. Todellista hys-hys toimintaa. Jos plussaa etsii, niin toimintaa oli kyllä ihan riittämiin.
-
No, tuli sentään uusi normiwilleri Helatorstaiksi. Klassikkoja, tosin nämä tarinat on tullut luettua niin monta kertaa (ekaa kertaa joskus alle 10-vuotiaana), että osaan ne ulkoa; mukavaa silti. Nyt voi jokainen tarkistaa aiemmin esittämäni väitteen, että Ceder Minesin seikkailu on koottu piirrosten osalta pääasiassa seikkailusta Tehtävä Devils Holessa (TW 16/2000-1/2001). Esim. Tim Allen on nuori Kit Carson. Mielenkiintoista olisi tietää hieman taustoja tähän; olisiko Galeppiini ollut sairaslomalla tai jotain, kun tällaiseen on turvauduttu?
Loistavien vuorten salaisuus taas tuo esille Uggerin kyvyt, aivan upeaa jälkeä. Harmi ettei Ukkeli piirtänyt (ainakaan virallisesti) muuta tämän jälkeen; ennen tätähän oli tuo Seikkailu Rio Grandessa (liuskat 26/1957-5/1958) eli Taistelu El Pasossa (pokkari 4/2003). Novellina julkaistu Campesinon kopla on Galepin nimiin merkitty, mutta minusta ainakin piirros näyttää enemmän Uggerilta (kuuma iltapäivä). Onko kellään tietoa mitä muuta Uggeri on piirtänyt?
Edit: Kuumaa iltapäivää selaillessa tuli taas mieleen, kuinka hienoa TW-tarjonta on meillä ollut. Jatkuvan kitinän ja valituksen joukkoon voisi siis liittää jälleen kerran kiitokset Suomen Egmontille ja erityisesti Askolle tästä hemmotelusta! Hattu pois ja syvä kumarrus!
-
No, tuli sentään uusi normiwilleri Helatorstaiksi. Klassikkoja, tosin nämä tarinat on tullut luettua niin monta kertaa (ekaa kertaa joskus alle 10-vuotiaana), että osaan ne ulkoa; mukavaa silti. Nyt voi jokainen tarkistaa aiemmin esittämäni väitteen, että Ceder Minesin seikkailu on koottu piirrosten osalta pääasiassa seikkailusta Tehtävä Devils Holessa (TW 16/2000-1/2001). Esim. Tim Allen on nuori Kit Carson. Mielenkiintoista olisi tietää hieman taustoja tähän; olisiko Galeppiini ollut sairaslomalla tai jotain, kun tällaiseen on turvauduttu?
Huomattava osa Devil's Holesta otettua materiaalia, tunnistin myös paljon Daltonien koplasta, Satanian Sudenpesästä, Paholaisen Hypystä (tarkalleen ottaen siitä postitoimistotaistelusta tarinan loppuvaiheessa), ja hieman myös El Rojon Koplan loppuosasta missä tarina sijoittuu Maricopan kaupunkiin.
-
Ceder Minesin seikkailu on koottu piirrosten osalta pääasiassa seikkailusta Tehtävä Devils Holessa (TW 16/2000-1/2001). Esim. Tim Allen on nuori Kit Carson. Mielenkiintoista olisi tietää hieman taustoja tähän; olisiko Galeppiini ollut sairaslomalla tai jotain, kun tällaiseen on turvauduttu?
Allekirjoitan täysin Hannun ja Alkon huomiot. Samaa outoutta jatkaa myös seuraava tarina eli Uggerin Loistavien vuorten salaisuus. Nimittäin jos noita tarinoita tarkastelee laajempana kokonaisuutena ja ennen kaikkea alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, huomaa, että tarinasta Veljessota uhkaa (maxi 2) alkaa sisällissotaan sijoittuva pitkä jatkumo, jossa Tex, Carson ja nuori Kit seikkailevat pääsääntöisesti kolmistaan. Tämän jatkumon rikkoon Uggerin tarina ja Tex onkin yhtäkkiä vuorilla loistamassa yhdessä Tigerin kanssa. Tätä edeltävän tarinan loppuun Kit Willerin poistuminen kuvioista on kirjoitettu enemmän kuin kömpelösti. Sitten seuraava tarina Yampa Flat kuuluu taas suureen jatkumoon ja se alkaa niinkuin edellistä tarinaa ei olisi ollutkaan.
Mitä siis on tapahtanut? Galep on hyvinkin voinut sairastua tai loukata itsensä. Tai sitten vain on loppunut aika. Mielestäni Galepin taide on Yampa Flatin aikoihin huipussaan. Aivan upeaa kuvitusta ja hienoja taustoja. Olisiko niin, että Galep on päättänyt tehdä työnsä suuremmalla huolella ja suuremmalla ajalla ja sitten onkin pitänyt turvautua pariin hätäratkaisuun.
-
Allekirjoitan täysin Hannun ja Alkon huomiot. Samaa outoutta jatkaa myös seuraava tarina eli Uggerin Loistavien vuorten salaisuus. Nimittäin jos noita tarinoita tarkastelee laajempana kokonaisuutena ja ennen kaikkea alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, huomaa, että tarinasta Veljessota uhkaa (maxi 2) alkaa sisällissotaan sijoittuva pitkä jatkumo, jossa Tex, Carson ja nuori Kit seikkailevat pääsääntöisesti kolmistaan. Tämän jatkumon rikkoon Uggerin tarina ja Tex onkin yhtäkkiä vuorilla loistamassa yhdessä Tigerin kanssa. Tätä edeltävän tarinan loppuun Kit Willerin poistuminen kuvioista on kirjoitettu enemmän kuin kömpelösti. Sitten seuraava tarina Yampa Flat kuuluu taas suureen jatkumoon ja se alkaa niinkuin edellistä tarinaa ei olisi ollutkaan.
Mitä siis on tapahtanut? Galep on hyvinkin voinut sairastua tai loukata itsensä. Tai sitten vain on loppunut aika. Mielestäni Galepin taide on Yampa Flatin aikoihin huipussaan. Aivan upeaa kuvitusta ja hienoja taustoja. Olisiko niin, että Galep on päättänyt tehdä työnsä suuremmalla huolella ja suuremmalla ajalla ja sitten onkin pitänyt turvautua pariin hätäratkaisuun.
Ajattelin jokin aika sitten, että tämä Uggerin : loistavien vuorten salaisuus oli piirretty samoihin aikoihin kuin Seikkailu Rio Grandessa. Pikku Kit ei ollut aiemmin vielä kuvioissa, eikä hän tässä myöhemmässäkään ole mukana. Ehkä tuo loistavat vuoret vaan jätettiin julkaisematta ajallaan ja sitten otettiin hätävarana esille. Tarinan loppu muuten on todella tyypillisen töksähtävä; kolmas liuska läheni loppuaan ja jostain vedettiin ratsuväki apuun (Navajot). Kyllä tässä olisi ollut mahdollista vielä pari liuskaa venyttää. Näissä nykyisissä tarinoissa pyöritellään perunaa lautasella pidempään kun oli koko loistavien vuorten kokonaispituus.
-
Näissä nykyisissä tarinoissa pyöritellään perunaa lautasella pidempään kun oli koko loistavien vuorten kokonaispituus.
Totta. Tässä uutukaisessa (samoin kuin kirjastoissa) lukunautinto oli pitkä ja palkitseva. Edellisestä pokkarista voisi sanoa täysin päinvastaista.
-
Jep sori. Tosiaan eihän se renne ollutkaan suomentanu vaan joku tuntematon kaveri.
Edelleen pysyn omassa kannassani, mitään uusia mullistavia vakuutteluja ei ole esitetty.
-
Muillekin texinnälkäisille tiedoksi, että Parlovin "Villi Pohjola" -suuralbumi on ilmestynyt lehtipisteisiin. Ostin heti itselleni yhden pois kuljeksimasta.
-
Osaakos joku sanoa tuon uusimman värikirjaston (Lilyth) julkaisusta mitään? Koska on saatavilla???
-
Tex willer kirjasto -säikeessä on Askon infoa asiasta.
-
Fontin ja Bosellin Deadwood-seikkailu on saanut ylistäviä arvosteluja. Vaan eipä ole ihmekään, sillä Boselli tuntuu säästävän parhaat tarinansa juuri tälle luottokuvittajalleen. Ja kyllä siinä tarinassa esiintyy myös Calamity Jane, kuten joskus toiveikkaasti ounastelin. Ja on siinä monia muitakin historiasta napattuja henkilöitä. Voi poijjaat ja tytöt kuinka odotankaan tätä tarinaa saapuvaksi :).
-
Ja näköjään tarinassa on mukana myös Buffalo Bill. Ei ole tainnut ollakaan kuin Mestarin paluussa viimeksi.
-
Nyt on tämäkin Tex Willer vuosikerta puolivälissä. Eilen tuli numero 8 ja tarina jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. Alusta oli unohtunut tiivistelmä tarinan alkuvaiheista, joten hiukan piti selailla edellistä numeroa, jota pääsi taas kärryille. Mutta hienostihan se matka jatkui. Aavekaupunki on yksi parhaista liuska-ajan tarinoista ja oli hienoa lukea se tässä formaatissa. Huppupäiset daniitit vaikuttavat todella uhkaavilta, varsinkin kun heidän perimmäinen motiivinsa on pitkään hämärän peitossa. Sama uhka ja vaaran tuntu tulee vastaan myös mormonien kaupungissa, vaikka siellä onkin enimmäkseen rauhanomaista porukkaa. Bonellille hatunnosto hienosta aiheesta ja siitä, että tarina ei kulje täysin ennalta-arvattavasti. Ja myös Galep on tässä todella vahvassa vedossa.
-
Nyt on tämäkin Tex Willer vuosikerta puolivälissä. Eilen tuli numero 8 ja tarina jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. Alusta oli unohtunut tiivistelmä tarinan alkuvaiheista, joten hiukan piti selailla edellistä numeroa, jota pääsi taas kärryille. Mutta hienostihan se matka jatkui.
Puolivälissä on vuosikerta juu, harmittaa vain kun onnistuin jotenkin söhläämään vuoden ensimmäisen numeron kanssa ja se jäi kokonaan ostamatta. Divareistakaan ei ole vielä tärpännyt, mutta eiköhän tuo vielä jossain tule vastaan.
Pakko kuitenkin paljastaa tässä yhteydessä sen verran sisintään ja todetta, että itse odotan jo innolla seuraavaa "modernia" Tex-tarinaa. Kolme numeroa vanhoja klassikoita putkeen on mielestäni aika paljon. Varsinkin, kun klassikkotarinoita on nyt hyvin tarjolla muutenkin. Itse tarinapuolessa ei ole todellakaan ollut mitään valittamista, mutta Galepin tönkköjen ja uneliaskasvoisten hahmojen jälkeen on jo enemmänkin kuin piristävää nähdä toisenlaista taidetta.
-
Minusta taas oli mukavaa kun nämä klassikkotarinat tulivat putkeen eikä siroteltuna sinne tänne. Nostalgisia olivat, tosin osaan ne melkein ulkoa, mutta kumminkin kiva taas lukea. Ja eiköhän tämä helpota vähäksi aikaa myös Askon hommia, voi taas antaa vähän aikaa mennä Italian vauhtia, eikä tarvitse miettiä värikirjaston päällekkäisyyksiä muiden julkaisujen kanssa. Hienoa; nyt ei kaiketi Suomen liuskoista puutu enää kuin piutet?
-
Uusin Willeri löytyi postilaatikosta. Uusi piirtäjä Giovanni Bruzzo. Näyttää hyvältä, muistuttaa hieman Venturia, muta on enemmän mieleiseni. Faracin tekstiäkin, joten taidanpa ottaa hyvän asennon sohvalla...
-
Tämä "Uusin Willeri" -ketju toimii loistavasti sellaiselle ihmiselle kuten minä, joka ostaa Texinsä irtonumeroina. Ketjun herääminen on aina merkki siitä, että kioskien lehtihyllyjä on taas syytä tarkkailla huolellisemmin uuden numeron toivossa. Sama toimii hienosti myös tuolla mutanttipuolella.
-
Toimii aivan mahtavasti tämä Faracin juttu. Tarina etenee kiireettomästi mutta silti tehokkaasti. Pahimmat kliseet loistavat poissaolollaan, mutta silti tämän tunnistaa Tex-tarinaksi. Ote on tuore. Ei ole edes pelkoa puserossa, että seuraavassa osassa tämä ryssitään. Onkohan Faraci sittenkin Texin tulevaisuus..? Saisi vaan heppuli kirjoittaa enemmän.
-
tämän tunnistaa Tex-tarinaksi. Ote on tuore.
Juu tykkäsin kanssa. Juonessa sinänsä ei taida mitään mullistavaa toistaiseksi olla (kaikki lännentarinat taitavat olla jo kirjoitettu), mutta esittämistapa on jotenkin mukavan poikkeuksellinen Texissä. Jos Sergion luetun ymmärtäminen on vielä edes jonkinmoisella tasolla, niin tätä miestä (Faraci) saadaan lisää.
-
Oli kyllä tarinan ensimmäinen osa hyvää luettavaa. [spoiler]Jotenkin odotin tuon Hodsonin osoittautumista konnaksi, mutta sitä ei ainakaan vielä tapahtunut. [/spoiler]
Toivottavasti tarina jatkuu yhtä mielenkiintoisena myös seuraavassa osassa..
-
Turha toistella samaa mitä edellisetkin. Olen samaa mieltä uusimman normi-Willerin hyvyydestä.
Kiinnitin huomiota pariin pikkuseikkaan.
1) Tex ei ole hävinnyt aseen vedossa kovin montaa kertaa. Mieleeni tulee vain eräs arpinaama. Tuo yksityiskohta suorastaan huutaa sitä, että myöhemmin tilanne kokeillaan jollain tavalla uudelleen Texin ja Hodsonin kesken. Toisaalta toivon, että noinkin värikäs henkilö säilyisi loppuun asti "hyviksenä" ja pysyisi kaiken lisäksi elossa.
2) Yhdellä lauseella tehtiin liian selväksi loppuosan vaihtoehdoista. Kit Carsonin ja Tigerin mainitseminen tarkoittaa tietenkin sitä, että he ilmestyvät juuri, kun Tex ja Kit ovat pahassa pinteessä, juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Faracista ei tosin tiedä, loppuratkaisu saattaa olla yllätyksellinenkin.
Joka tapauksessa mainio lukupaketti helteeseen.
-
Ihan mielenkiinnosta kysyn:
Pystyykö sitä nauttimaan lukemastaan, jos samalla analysoi joka pilkun ja pisteen?
Vai luetteko tarinan ensin nopeasti läpi ja sitten uudestaan?
-
Jokaisella paatuneella fanilla on varmasti oma käsitys siitä, miten Tex-tarinan kuuluisi edetä. Uutta tarinaa automaattisesti, tiedostamattaan vertaa vanhaa Tex-perinteeseen. Lukunautintoa tämä ei haittaa. Päinvastoin, jos tarina on erityisen hyvä. Tarinan lukemisen jälkeen sitä alkaa selvemmin tiedostaa, mikä oli hyvää ja huonoa ja sitten onkin mukava vuodattaa tuntojaan ja odottaa muiden kommentteja ja tuntemuksia. Tuskinpa kukaan tekee muistiinpanoja lukemisen aikana, jotta pääsisi tieteellisesti kvaakissa analysoimaan juuri lukemaansa tarinaa.
Vastakysymys: jos lukemaansa ei samalla mielessään analysoi ja mieti, niin eikö silloin ole ihan sama mitä lukee vai lukeeko lainkaan mitään?
-
Vastakysymys: jos lukemaansa ei samalla mielessään analysoi ja mieti, niin eikö silloin ole ihan sama mitä lukee vai lukeeko lainkaan mitään?
Ei se ihan sama ole,osan lukemastaan muistaa vaivatta vaikka ei ajattelisi sitä syvällisesti. Kun puhutaan ajanvietteestä eikä tieteellisestä tekstistä.
Pitää säätää suodatus kohdalleen.Säilyttää se kriittisyys lukemaansa kohtaan.
-
Notta aivot narikkaan, kun Texiä saa eteensä. Ei onnistu minulla. Ihan yhtä hitaat ovat meikäläisen kierrokset lukupaketista riippumatta.
-
Texhän on täynnä nerokkaita oivalluksia.
-
Eipä siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä, että sarjakuvatarinoiden sisältöä kommentoidaan ja jopa analysoidaan ja tulkitaan. Sama pätee mm. kirjoihin ja elokuviin. Taiteen tarkoitus on herättää tunteita ja ajatuksia, viihdyttämisen ohella. Myös Texin lukemisen jälkeen on mukava makustella vähän aikaa ko. tarinan antia. Se kuuluu osaksi lukunautintoa, eikä esim. vain juokse pokkaria läpi ja lähde siltä istumalta kantasaluunaan nollaamaan aivonsa. Lukutottumukset tietysti vaihtelevat ja jotkut analysoivat enemmän, jotkut vähemmän. Tyylinsä kullakin.
-
Eipä siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä, että sarjakuvatarinoiden sisältöä kommentoidaan ja jopa analysoidaan ja tulkitaan. Myös Texin lukemisen jälkeen on mukava makustella vähän aikaa ko. tarinan antia. Se kuuluu osaksi lukunautintoa
That's right! juuri sitä vartenhan nämä kvaakin ketjut ovatkin olemassa, että saa vapaasti keskustella sarjakuvista ja analysoidakin, ellen ole aivan väärin ymmärtänyt?
Ja juu, pidin myös uusimman Willer tarinan aloituksesta.
-
Myös Texin lukemisen jälkeen on mukava makustella vähän aikaa ko. tarinan antia. Se kuuluu osaksi lukunautintoa, eikä esim. vain juokse pokkaria läpi ja lähde siltä istumalta kantasaluunaan nollaamaan aivonsa. Lukutottumukset tietysti vaihtelevat ja jotkut analysoivat enemmän, jotkut vähemmän. Tyylinsä kullakin.
Mä olen omalta kohdaltani huomannut, että sarjakuva on ollut silloin hyvä, jos jotakin siihen liittyvää osa-aluetta tulee pohdiskeltua vielä varsinaista lukemistapahtumaa seuraavanakin päivänä. Sama pätee kohdallani myös elokuviin. Huonot sarjakuvat, elokuvat ja kirjat unohtuvat heti ja painuvat välinpitämättömyyden pohjattomaan suonsilmään.
-
Mä olen omalta kohdaltani huomannut, että sarjakuva on ollut silloin hyvä, jos jotakin siihen liittyvää osa-aluetta tulee pohdiskeltua vielä varsinaista lukemistapahtumaa seuraavanakin päivänä.
Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.
-
Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.
Tuokin pitää paikkansa ja sopii myös elokuviin.
-
Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.
Pitää paikkansa! Montakohan kertaa on tullut luettua esim. Texin ja Yaman väliset tarinat. Ovat kuitenkin yksiä ehdottomia suosikkejani.
-
Mutta ymmärrän kyllä asiaan vihkiytymättömien ihmettelyä siitä, kuinka pikkutarkasti jotain asiaa täälläkin ketjussa pohditaa. Saatta tuntua siltä, että tämä on kuolemaakin vakavampi asia, minkä arvoisa sarjakuvaneuvos Alanen on varmasti tuntenut monesti selkänahassaan. Mutta jos/kun asiaan kunnolla vihkiytyy, niin moinen jauhaminen on ihan luonnollista (ainakin siltä se itsestä tuntuu). Sama pätee varmasti kaikkiin asioihin, joita voi fanittaa.
-
Tuli luettua Faracin tarinan lopetusosa. Kohtuuttoman korkeiksi paisuneet odotukset ykkösosan jälkeen eivät saaneet aivan täyttymystä. Suurimmat yllätykset ja hienoudet tarjottiin jo ensimmäisessä osassa. Tarina jyräsi kuitenkin mainiosti loppuun saakka. Hätäisestä lopusta, kuten usein viime aikoina muissa tarinoissa, ei ollut tietoakaan. Päivänvastoin. Tuntuu kuin Faracilla olisi ollut liikaa sivuja käytössä. Nyt mukana oli yksi täysin turha takautuma ja vähän liikaa makusteltiin tarinan matkamiehen 'piirtämillä' kuvilla.Tämä hieno tehokeino kärsi inflaation. Mutta tykkäsin todella paljon ja varmasti yhteen pötköön luettuna maistuu vieläkin paremmalta.
-
Tuli luettua Faracin tarinan lopetusosa. Kohtuuttoman korkeiksi paisuneet odotukset ykkösosan jälkeen eivät saaneet aivan täyttymystä.
Tästä olen samaa mieltä. Itsestäni tuntui siltä, että tämän "ulkomaanpellen" ja "arkajalan" niskaan olisi voitu lopussa sovitella suurempaa sankarin viittaa. Jotenkin sitä odotti, että kaveri olisi loppuratkaisuissa tiukemmin mukana ja ehkä jopa pelastasi Texin ihan kalkkiviivoilla tai jotain vastaavaa.
Nyt tästä toisesta osasta jäi tosiaan vähän väljähtänyt fiilis.
-
Minä tykkäsin kyllä koko tarinasta, ei mitään lässähdyksiä. Mukavaa että lordi oli sitten kunnon mies loppuun asti. Nuo lordin piirrokset olivat piristäviä, eikä minusta niissä mitään inflaatiota koettu. Takauma Kitin hurjaan menneisyyteen oli ehkä hieman päälleliimattu, mutta siinähän sekin meni. Kitin toipuminen oli kyllä taas sarjassa ihmeparantumisia. Kaikkiaan aivan oiva tarina, ja enenkaikkea, turhat raakuudet oli jätetty pois. Näitä lisää!
-
Virkistävää luettavaa oli tämä Tito Faracin kolmas(kin) Tex-tarina. Kuten on täällä todettu, hänen lähestymistapansa vanhoihin tuttuihin kuvioihin oli tuore, mistä ehdottomasti plussaa. Lordin hahmo oli ikimuistoisin pitkään aikaan ja kyllähän se niin on, että tarinan kiinnostavuus lepäsi valtaosin hänen harteillaan. Faraci viljeli tekstissään maukkaita yksityiskohtia ja vivahteita ja vaikka kaikkein omaperäisimmät ideat toisesta osasta jäivätkin puuttumaan, kokonaisuus vakuutti ja jätti jälkeensä kylläisen olon.
Bruzzo oli erittäin mieluisa uusi tuttavuus. Hänen klassinen tyylinsä sopii Texiin kuin colt käteen.
-
Faraci voisi huoleti lisätä tapahtumia ja juonenkäänteitä sarjoihinsa. Mielestäni ei olisi siltikään vaaraa hätäilystä tai typistetyistä loppukohtauksista. Hän on disney-kirjoittajana tottunut kertomaan oleellisen n. 30 sivussa. Nyt sivuja on käytössä 220, joten uuden opettelua tämä hieman vaatiin. Innolla odotan miehen seuraavaa tarinaa.
-
1) Tex ei ole hävinnyt aseen vedossa kovin montaa kertaa. Mieleeni tulee vain eräs arpinaama. Tuo yksityiskohta suorastaan huutaa sitä, että myöhemmin tilanne kokeillaan jollain tavalla uudelleen Texin ja Hodsonin kesken. Toisaalta toivon, että noinkin värikäs henkilö säilyisi loppuun asti "hyviksenä" ja pysyisi kaiken lisäksi elossa.
2) ...Kit Carsonin ja Tigerin mainitseminen tarkoittaa tietenkin sitä, että he ilmestyvät juuri, kun Tex ja Kit ovat pahassa pinteessä, juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Faracista ei tosin tiedä, loppuratkaisu saattaa olla yllätyksellinenkin...
Niin vain Hodson pysyi lainkuuliaisena ja ounastelemani aseenvetokilpailu jäi siten kokematta. Hyvä niin. Carson ja Tiger eivät tulleet pelastamaan "tilannetta". Olin siinäkin väärässä.
Kitiin liittyvä takauma oli sinänsä turha ja sen olisi voinut typistää pariin Texin lauseeseen. Hieman jää vain harmittamaan se, että mielenkiintoiseksi osoittautunut Hodson lähetetään Eurooppaan, joten häntä tuskin nähdään enää. Hieno tarina!
PS: Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Tex Willer etukansiteksti on pinkillä värillä (10/2010, pistäkää mieleen). Edistyksellistä!
-
PS: Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Tex Willer etukansiteksti on pinkillä värillä (10/2010, pistäkää mieleen). Edistyksellistä!
Aioin jo sanoa vastaan, että eikös vuoden 2007 alkupään numerossa ollut teksti pinkillä. Tarkastettuani asian, teksti oli keltainen ja taivas pinkki (1/2007). :D
-
Kuolleen miehen käsi. Voi veljet ja siskot mitä Tex-mannaa! Oli ihan pieni pelko etukäteen, että Tex ja kumppanit koikkelehtivat Deadwoodissa juuri Hickokin surman aikoihin. Onneksi ei näin, vaan murhaan vaan viitataan ja sen vaikutusta ovat ilmeisesti kaikki tulevat tapahtumat. Ja ihailkaa Fontin kuvitusta. Se mies on uransa huipulla. Hänen ainoa vikansa aluksi oli, että Tex näytti vanhalta ukolta. Sekin on jo ajat sitten korjattu. Mikään ei hänen tyylissään ärsytä. Kaupunkikuvaus on ylivertaista, suorastaan naturalistista. Kuka muu Tex-kuvittaja viitsii piirtää esim. hevosen paskakasoja kaduille? En minä siitä kakkasta erityisemmin nautintoa saanut, mutta olipahan yksi esimerkki miehen pikkutarkkuudesta :).
-
Hemmetti! Kyllä tuntuu siltä että TÄSTÄ tarinasta tulee todellinen Tex Willer klassikkko. Todella mielenkiintoinen aihe/käsikirjoitus aidoilla, historiallisilla henkilöillä ja tapahtumilla. Mikä lie olikaan Jack Maccallin todellinen motiivi Hickockin murhaan ja kuka, ketkä sen suunnitteli, tullaanpahan näkemään.
Ja Fontin jälki todellakin jotain niin loistavaa. Tosiaan niin yksityiskohtaisesti äijä piirtää etten itse hoksannut ekalla lukukerralla edes niitä hevosen paskoja joista janne puhui :laugh: Täytyi tsekata vielä tarkemmin.
-
Kyllä, hyvältä vaikuttaa. Ja tämähän oli siis poikkeuksellisesti kolmen lehden mittainen seikkailu, joten tarinan kehittelylle on nyt ainakin tilaa. Pienen mokan vaan havaitsin, joko kääntäjän tai käsikirjoittajan. Intron jälkeen siirrytään seuraamaan Carsonin touhuja, ja tässä yhteydessä lukee että "VÄHÄN myöhemmin". Jäljempänä käy kuitenkin ilmi että nuo alussa kuvatut tapahtumat olivat sattuneet monia vuosia aikaisemmin.
-
Caramba!
On ihan pakko myös yhtyä kuoroon ja todeta, että Kuolleen miehen käsi vaikuttaa mainiolta tarinalta! Ensimmäinen osa oli pakko lukea yhdeltä istumalta, sen verran hienosti tarina eteni ja oli tarpeeksi monipuolinen ja jännittävä.
Ehkä itseäni jostain syystä kuitenkin aina vähän korpeaa noiden Wild Bill Hickockien ja Buffalo Billien yms Annie Mestariampujien vetäminen Tex Willerin sivuille. Vaikka kuinka olisivat olevinaan aikalaisia ja muuta.
Mutta tällä kertaa se ei todellakaan häirinnyt lukunautintoa.
Jatkoa odotellen!!!
-
Kehuja täältäkin! Eilen oli niin paljon kuumetta ettei jaksanut edes uuteen Texiin tarttua, mutta tänään se oli erinomaista sairaslomaviihdettä. Boselli otti pisteet kotiin heti alussa, kun Carson sai kerrankin päteä ihan yksinään. :) Eivätkä sankarimme olleet niin tylsän yli-inhimillisiä kuin joskus: rosvoja pääsi karkuun, kavereita haavoittui pahasti jne.
-
Jannen kanssa olen samaa mieltä, että Font on parhaassa vedossaan. Kuvitus on huikeaa. Font on Texin don Rosa eli yksityiskohtien näpertelijä. Verratkaa vaikka Civitelliin tai Cossuun.
En kuitenkaan ole aivan haltioissani. Juonesta ei saanut ensilukemalta kiinni, vaan jouduin kääntelemään sivuja takaisinpäin, kun mietin, mikä oli ensin ja mikä sitten. Hienoa on se, että kaiken takana olevaa yksittäistä tahoa tai tahoja ei vielä ole ilmeisesti täysin näytetty. Ensimmäisen osan perusteella ei voi mitenkään päätellä loppuosien juonta, mikä laskettakoon myös tarinan eduksi.
-
Minusta uusin Willer oli oikein mieluisaa luettavaa.
Tarina on mielenkiintoinen ja ilmeisesti vasta aivan alussa.
Piirrokset ovat paikoitellen hätiköidyn näköisiä, mutta ehdottomasti perusvarman ammattilaisen tekemiä.
Astuuko viimeisessä ruudussa näyttämölle itse Calamity Jane?
EDIT: Saappaansa näkyy jo hiukan aikaisemmin?
-
Juonesta ei saanut ensilukemalta kiinni, vaan jouduin kääntelemään sivuja takaisinpäin, kun mietin, mikä oli ensin ja mikä sitten.
En sitten olekaan yksikseni, kun olen ihmetellyt mikä tässä on nii-iin loistavaa. Mun mielestäni tarina oli sekava, ehkäpä se selkiää kun lukeee uudestaan oikein ajatuksen kanssa. Kuitenkin jo alku oli mielestäni hyvin epä-Texmäinen.
-
Se tässä oli loistavaa, että pahimmat kliseiden sudenkuopat oli vältetty. Toki mukana oli kaksi Bosellin maneeria eli takautumat ja historialliset henkilöt. Alun takautuma oli niin taiten tehty, että sitä ei käytännössä takautumaksi tajunnut. Tarinassa ei myöskään tunnuttu edettävän historiallisten hahmojen ehdoilla. Carsonin särmikkäästä roolista myös plussaa. Ei tarvitse ainakaan tämän tarinan kohdalla puhua mitään koomisesta sivuhahmosta. Yhtään ei haitannut sekään, että Fontin kuvitus oli ihan kohdillaan. Ja kyllä ainakin minä pysyin kärryillä. Koska tarina on pitkä, niin tietenkin näin alussa moni seikka on vielä hämärän peitossa mutta eiköhän se siitä aukene.
-
Ja ihailkaa Fontin kuvitusta. Se mies on uransa huipulla. Hänen ainoa vikansa aluksi oli, että Tex näytti vanhalta ukolta. Sekin on jo ajat sitten korjattu. Mikään ei hänen tyylissään ärsytä. Kaupunkikuvaus on ylivertaista, suorastaan naturalistista. Kuka muu Tex-kuvittaja viitsii piirtää esim. hevosen paskakasoja kaduille?
Hieman kuitenkin ihmetyttää se, että yksityiskohtaisesta yleisjäljestään huolimatta Font näyttää piirtävän hahmojen kengät todella surkeasti. Carson näyttää välillä olevan liikkeellä Nokian kumisaappaissa. Texin Cowboy-saappaista, samoin kuin Carsonin kumppareista, puuttuvat kokonaan kannukset! Muutenkin Font näyttää välttelevän jalkaterien piirtämistä, mikä on jäljen perusteella aika ymmärrettävää. Ihmisten anatomiat ovat välillä myös vähän vinksallaan, mutta ei puistattavuuteen asti. Fontin kaupunki- ja maisemakuvaus on puolestaan kaikki kehunsa ansainneet. Hienon näköistä.
Muuten Tex 11/2010 vaikuttaa ihan kelpo tavaralta. Odotukset tätä Deadwood-tarinaa kohtaa olivat ehkä turhan korkealla, mutta ihan hyvältä näyttää ensimmäisen osan perusteella.
-
Täytyy sanoa, että omat odotukseni oli aika pohjalla kun kuulin, että kyseessä on Deadwood tarina. Ehkä siksikin, etten pitänyt samannimisestä tv-sarjasta. :)
Upea tarinan alku. Täytyy varmaan alkaa lukea nuo lehdet kahteen kertaan. Ekan kerran ahmien ja toisen kerran hitaasti kuvia tarkkaillen. En huomannut hevosen läjiä siinä kuin huonosti piirrettyjä jalkojakaan.
Samapa tuo, innolla odotan uutta numeroa.
-
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen. Kyseessä on yhden numeron mittainen seikkailu (tästä syystä kaiketi Deadwood-tarinalle annettiin ruhtinaalliset kolme numeroa käyttöön), Ticcin kuvittama. Onkohan mitään toivoa saada tämä myös värillisenä myös suomen sarjassa?
-
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen. Kyseessä on yhden numeron mittainen seikkailu (tästä syystä kaiketi Deadwood-tarinalle annettiin ruhtinaalliset kolme numeroa käyttöön), Ticcin kuvittama. Onkohan mitään toivoa saada tämä myös värillisenä myös suomen sarjassa?
Excel-taulukkoni mukaan Suomessa viime viikolla ilmestynyt 11/2010 oli kuudessadas (600) suomalainen pokkari (1971 alkaen) - merkkipaalu sekin 8]
-
Laskujeni mukaan se oli kuitenkin vasta 599:s.
Vuosina 1971-1979 12 numeroa per vuosi paitsi 1974 11kpl (num. 5-6 yhtenä) ja 1979 13 numeroa = yhteensä 108.
Vuosina 1980-2009 16/vuosi, yht. 480.
v 2010 siis tähän mennessä 11; kaikki yhteensä 599.
Mahtaako Mikalla olla excel taulukossa eka rivi otsikkorivinä?
Sinänsä mielenkiintoinen yhtälö, että suomessa ja italiassa ollaan samoissa luvuissa, vaikka uusimmat italian numerot (Deadwoodin avausjakso oli muistaakseni italian nro 593) ovat vielä julkaisematta ja lisäksi aika läjä on julkaistu maxeina ja vielä julkaisemattomiakin riittää. Almanaccojen sisällyttäminen normisarjaan ja parin seikkailun kahteen kertaan julkaiseminen tietysti osaltaan selittää tätä, samoin kuin se, että italian alkupään pokkarit olivat kokolailla paksumpia (162 sivua).
-
Laskujeni mukaan se oli kuitenkin vasta 599:s.
Vuosina 1971-1979 12 numeroa per vuosi paitsi 1974 11kpl (num. 5-6 yhtenä) ja 1979 13 numeroa = yhteensä 108.
Vuosina 1980-2009 16/vuosi, yht. 480.
v 2010 siis tähän mennessä 11; kaikki yhteensä 599.
Mahtaako Mikalla olla excel taulukossa eka rivi otsikkorivinä?
Niin no se on just se, miten tuon 5/6 vuodelta 1973 tulkitsee. Viimeinen numero on 12/1973, joten olen tulkinnut siten, että vuonna 1973 ilmestyi 12 numeroa, vaikka 5/6 oli kaksoisnumero. Tällöin nro 11/2010 olisi 600. pokkarinumero. Toki erillisiä pokkareita on nyt se 599 kpl. Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Mikä on virallinen tulkinta? Asko ym.
-
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen.
Pitää paikkansa. Pokkarin kansikin on tavallisesta poikkeava, niin kuin tasasataset aina. Villa on ottanut juhlan kunniaksi mallia Etsijät-leffan julisteesta.
-
Ompa hurjan näköistä jengiä nuo sudennahkoihin sonnustautuneet inkkarit, tulee mieleen 13 soturi -leffa (tosin siinä pukeuduttiin karhuntaljoihin).
-
Sinänsä mielenkiintoinen yhtälö, että suomessa ja italiassa ollaan samoissa luvuissa,
Ja muutamassa ollaan oltu aiemminkin prikulleen samoissa numeroissa. Triviaa....
Kustantaja/suom. järj nro/numero/ital järj. numero
Egmont Kustannus Oy Ab 577 2009/5 577
Egmont Kustannus Oy Ab 578 2009/6 578
Egmont Kustannus Oy Ab 579 2009/7 579
Egmont Kustannus Oy Ab 580 2009/8 580
Egmont Kustannus Oy Ab 581 2009/9 581
Egmont Kustannus Oy Ab 582 2009/10 582
-
Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Onhan ihmiselläkin aivot monikossa, vaikka niitä on vain yksi. Ei kaksi.
-
Niin no se on just se, miten tuon 5/6 vuodelta 1973 tulkitsee. Viimeinen numero on 12/1973, joten olen tulkinnut siten, että vuonna 1973 ilmestyi 12 numeroa, vaikka 5/6 oli kaksoisnumero. Tällöin nro 11/2010 olisi 600. pokkarinumero. Toki erillisiä pokkareita on nyt se 599 kpl. Onko tuo 5/6 1973 sitten yksi numero vaiko kaksi numeroa...varmaankin kaksi ja yksi erillinen pokkari...jaahas ;)
Mikä on virallinen tulkinta? Asko ym.
5/6 73 virallinen tulkinta on yksi numero. 12/85 on kansikuvassakin virallisesti 200's eli seuraava vasta on se pokkarisarjan 600's, UGH ;D
-
Mikä on virallinen tulkinta? Asko ym.
Olen luovuttanut viralliset tulkinnat Tex-toimitusta ts. itseäni pätevämpiin käsiin.
Minulla numerot menevät niin juupelin herkästi ristiin silmissä.
Kiitos Elrelle asian hallinnasta.
-
Onhan ihmiselläkin aivot monikossa, vaikka niitä on vain yksi. Ei kaksi.
Ja housut ...
-
Ja housut ...
ja sakset...No laitetaan piste tuon pokkarin 5/6 1973 käsittelylle? Vasta seuraava pokkari on siis se kuudessadas.
-
Keskipäivän juna luettu.
Tarina piti hyvin otteessaan. Sankarimme lähtevät eri jäljille heti seikkailun alussa, tämä lisää tarinan kiinnostavuutta. Ainakaan minulla ei ole mitään hajua pahisten perimmäisistä aikomuksista, vaikka Kitin jäljittämän tappajan taisin arvata jo edellisen seikkailun lopussa. Mut ei se mitään.
Font on ensimmäinen näkemäni Tex Willer -kuvittaja, joka on ihan hukassa mustien pintojen sijoittelussa. Tulipa tämäkin ihme nähtyä! ::)
Kuvakerronnan salat Font kuitenkin taitaa kunnon Tex-piirtäjän ottein, joten itse tarina kulkee sujuvasti kuin Denverin juna.
Ihan harmittaa, kun jatkoa pitää odottaa niin pitkään. Caramba!
-
Font on ensimmäinen näkemäni Tex Willer -kuvittaja, joka on ihan hukassa mustien pintojen sijoittelussa. Tulipa tämäkin ihme nähtyä! ::)
En minä huomannut siinä mitään erikoisen huonoa. Voisitko antaa jonkun selventävän esimerkin?
-
Todella kiinnostava tarina, ainakin vielä ennen viimeistä jaksoa vaikuttaa parhaimmalta vuosikausiin. Kunhan se kolmaskin ilmestyy, niin täytyy lukea uudelleen koko seikkailu yhteen putkeen. Minustakaan Fontin piirroksessa ei ollut mitään moitittavaa, vaikka jonkin verran Tertsin kommentin luettuani koetin niitä mustia pintoja sillä silmällä katsella.
-
Palaan joskus myöhemmin Fontin tyyliin.
Nyt on flunssa ja saikkua.
-
Mä olen ollut pihalla tarinan juonesta. Ei mitään hajua kuka tappoi kenetkin ja minkä takia. No ehkä ahnehdin ja luin liian nopeasti :(...pitäs malttaa lukea rauhassa ja ajatuksen kanssa ;)
-
Eivät nämä mysteerit muillekaan ole selvinneet.
Villi arvaus: [spoiler]pienijalkainen tappaja on Calamity Jane, joka kostaa ystävänsä Villin Billin kuolemaan osallisille. Nämä osalliset puolestaan lahtaavat vastavuoroisesti kaikkia Billin entisiä ystäviä, sillä he tietävät, että joku heistä on kostoretkellä...[/spoiler]
-
Samaa vosua minäkin veikkaan.
-
Toisen numeron aikana tämä muodostui myös mun arvaukseksi. Mutta on jo sinänsä hienoa, että on kerrankin vähän pitempi tarina; ehditään rauhassa kehitellä ja arvailun varaa jää edes vähän!
Niin ja vielä kerran pitää kehua Carsonin aktiivista roolia. :)
-
Niin ja vielä kerran pitää kehua Carsonin aktiivista roolia. :)
Kyllä, vanha huuhkain kunnostautuu taas. Toivottavasti tarina pysyy loppuun asti yhtä laadukkaana, toistaiseksi se on pysytellyt keskiverron yläpuolella.
-
Deadwood luettu loppuun.
Loppu ei kohonnut mihinkään sfääreihin, mutta ei se ollut huonokaan. Perushuttua.
Calamity Jane olis voitu piirtää vähemmänkin viehkoksi.
Oli oikein mukava pistäytyä Tex Willerin maailmaan.
Muy bien.
-
Pitkästä aikaa seikkailu, jonka haluan ja aion lukea uudestaan. Päätösosa tarinalle oli minusta edelleen kiinnostavaa, äärimmäisen vauhdikasta eikä missään vaiheessa tullut mieleen että jotain olisi pitkitetty tai laskettu alas liian nopeasti. Kerta kaikkiaan upea kokonaisuus, hyvä dekkari, hyvä tex-tarina. Yksi parhaista 2000 luvulla julkaistusta TW-seikkailuista, ilman muuta. Monipolvinen tarina oli kaikkiaan, ja siitä oikeastaan tulee mieleen vanhat klassikkotarinat. [spoiler]Luke Hardingtonin rooli oli myös mukava yllätys, pahiksesta hyvis. oikein lämmitti mieltä tällainen, ettei aina olla kyykäärmeittein kanssa tekemisissä. [/spoiler]
Tertsi jo paljasti arvaukset, eli Calamity Janehan se siellä. Mutta miksi hänet olisi pitänyt piirtää vähemmän viehkoksi? En ymmärrä. Lucky Lukessahan Jane oli varsin kolho, mutta pitäisikö sen olla ainoa tulkinta? Historiallinen Calamity ei kuvien perusteella ollut mikään missi, mutta minkähänlaisia missuksia ne keskiverto ameriikan valloittajat mahtoivat noin ylipäätään olla (nykymittapuilla arvioituina?). En olisi yhtään laittanut hanttiin, vaikka olisi ollut vieläkin viehkompi.
Fontti ei minun ykkössuosikkejani piirtäjänä ole, mutta empä siitäkään valita (Ticci jos olisi ollut niin...); kaikkeaan aivan upea tarina, ja kaikkea muuta kuin perushuttua.
Vielä tuli mieleen, että olikohan tätä alunperin kaavailtu maxiksi? Sivumäärän perusteella olis ollut just sopiva.
Ja siitä puheen ollen: ensi viikolla tulee uusi maxi, ja pian kai kronikka ja sitten taas normi, ja sitten Traaginen risti ja Värikirjasto ja pari muuta normi-texiä ennen joulua; kyllä meitä hemmotellaan!
-
Historiallinen Calamity ei kuvien perusteella ollut mikään missi,
Juuri tämän takia. Ja vähemmän kauniina hahmoon olisi saatu enempi särmää.
Olisi myös ollut mukavaa, kun olisi pyritty historialliseen totuuteen.
Näitä pimu-Calamityjä lienee viihdeteollisuus pullollaan.
Deadwood tv-sarjassa oli sentään hiukan tavallisemman oloinen täti valittu rooliin.
En kai mä mitään paljastanut, aika lailla arvattavaa oli Calamityn astuminen näyttämölle.
Ja eikö jo ketjun nimessäkin varoiteta spoilereista?
-
Vielä tuli mieleen, että olikohan tätä alunperin kaavailtu maxiksi? Sivumäärän perusteella olis ollut just sopiva.
Kaikissa tiedoissa, jotka vastaan on tullut, tämä oli juuri perussarjaan tarkoitettu.
Huipputarina! Ainut mikä kummastuttaa, oli Buffalo Billin heivaaminen heti aloituksen jälkeen pois kuvioista. Yhden lukukerran perustellaa sanoisin, että ihan turhaan häntä siinä alussakin mukana roikotettiin.
Jokohan Tertsi olisi sen verran parantunut, että jaksaisi kertoa, mikä Fontin mustan käytössä häiritsi..? ;)
-
On ollut harkinnassa palata aiheeseen, mutta homma venynee marraskuulle.
On tässä lähiaikoina kaikenlaista pientä puuhaa.
Skannaan sitten oikein kuvatkin selventääkseni mielipidettäni.
Jos unohdan, niin saa muistuttaa.
-
Olisi myös ollut mukavaa, kun olisi pyritty historialliseen totuuteen.
Tätä minä en sitten koskaan ole ymmärtänyt enkä jaksa ymmärtää. Mitä ihmeen hienoa siinä on? Tex Willer on täyttä fantasiaa! Ja mikähän se sitten mahtaa olla se historiallinen "totuus"? Onko sellaista olemassakaan?
-
Mitä ihmeen hienoa siinä on?
Jos tiedetään miltä vaikkapa Calamity Jane on näyttänyt, niin minusta hänet voi piirtää itsensä näköiseksi. Ihan samalla tavalla kuin Colt 45 piirretään itsensä näköiseksi (No, okei, Galep ei piirrä)
edit: Jos jossain sarjiksessa esiintyy Urho Kekkonen, soisin mielelläni, että hänet piirrettäisiin kaljuksi.
-
Jos tiedetään miltä vaikkapa Calamity Jane on näyttänyt, niin minusta hänet voi piirtää itsensä näköiseksi. Ihan samalla tavalla kuin Colt 45 piirretään itsensä näköiseksi (No, okei, Galep ei piirrä)
Kyllä, ehdottomasti juuri näin. Jos häntä ei kuitenkaan haluta kuvata historiallisen esikuvansa näköisenä, niin täytyisi kuitenkin muistaa minkälaista elämää Calamity oli viettänyt. Siinä ahavoituu takuulla nöpönenäisempikin pimu ja mutrusuu. Hempukkamainen Calamity alkaa väkisinkin vaikuttaa koomiselta.
Mielenkiinnolla odotan Tertsin tulevaa Font-analyysiä, sillä taidan tietää mitä hän ajaa takaa. Fontilla on heikkoutensa, mutta myös kiistattomat vahvuutensa. Mustan käytön lisäksi mainittakoon vielä ne välillä erikoisen näköiset kiväärinperät, jotka näyttivät vaihtavan muotoaan ruudusta toiseen (esim. s.63 viimeinen ruutu, 13/2010).
Hyvä kokonaisuus tuo Tex-tarina kuitenkin oli. Herkullista ja viihdyttävää luettavaa. Parasta Texiä hetkeen. Ja kerrankin ehdin ostaa lehden uuden numeron ennen Kvaakin Uusin Willeri -ketjun heräämistä.
-
Boselli - Fontin Deadwood-sarja on todellakin parasta Willeriä vuosiin. Yltää edellisen huipun Surma sumussa (9-10 2007) tasolle, joka sekin, kuten tiedätte, oli samaisen kaksikon tyylinnäytettä. Deadwood-tarina osoittaa, että Texin käsikirjoittamisessa voidaan yhä päästä jopa harvoin julkaistavan Ken Parkerin tasolle (vaikka sarjoja ei voikaan sisänsä verrata). Nizzin Tiikerin kynsi- tarinan loppuosa ehtikin jo horjuttaa uudelleen virinnyttä Tex-maniaani. Deadwood-tarinan mielenkiintoisuutta lisäsi sen liittäminen vaihteeksi ns. todelliseen kronologiaan ja tapahtumiin (Hickokin murha). Viimeisen osan vihjeillä seikkailun tapahtumat voikin helposti sijoittaa vuoteen 1881.
-
alkaa väkisinkin vaikuttaa koomiselta.
... tai jopa seksistiseltä.
-
Loistava tarina oli kerta kaikiaan. Annan neljä ja puoli tähteä syystä että mielestäni Tiger Jackinkin olisi ollut hyvä olla mukana jäljittämässä Kitin kanssa roistokoplaa. Mitä mieltä muut muuten ovat tästä?
Vaikka Calamity todellisuudessa näyttikin akkamaisemmalta, niin ei Janen pieni kauneusvirhe haitannut tarinaa ja piirrostyyliä meikäläisen mielestä ollenkaan. Janen sähäkkä luonne oli juuri sellainen kuin se oli pitkine hiuksineen ja letteineen,( kuten Walter Hillin ohjaamassa elokuvassa nimeltään Wild Bill 1995 jossa Calamity Janea näytteli Ellen Barkin) eikä lasiinkaan sylkenyt, vaan otti viinaryyppyjä taskumatistaan, ja ampui perskuleen nopeasti.
-
Keskivertoa parempi oli Bosellin ja Fontin tarina, mutta ei ihan terävintä huippua kuitenkaan. Vaikka tarina tuli lukaistua aika tiiviissä pötkössä, suurin imu ja tenho jostain syystä puuttuivat, ainakin ajoittain. Tiedä sitten, mistä se johtui, kun kokonaisuudesta ei keksi mitään isompaa morkattavaakaan.
Pidin tarinan poikkeavasta alusta, jossa esitettiin Villin Billin kuolema, mikä tietysti motivoi kaikkia jäljempiä juonen käänteitä. Kiinnostavat ja uskottavatkin kiemurat Boselli oli keksinyt Hickokin murhan taustalle. Takaumat toimivat. Kohtaus Albuquerquen asemalla oli myös onnistuneen latautunut ja siten mieleenpainuva. Miinuksena että konnat jäivät vähän etäisiksi, koska pääasia tuntui olevan itse jahdissa ja oikeuden jakamisessa (niin kuin Texissä usein). Toimintaa riitti sopivasti jokaiselle kolmelle päähenkilöllemme, ja hyvä niin.
Calamity Janesta tuli mieleen lähinnä reipas partiolainen, joka ei kyllä hirveästi muistuttanut loistavan Deadwood-sarjan ryypiskelevää ja rappioitunutta Janea. No, Boselli teki oman tulkintansa tästä kiinnostavasta historiallisesta hahmosta eikä siinä mitään. Fiktiota voi tehdä monella eri tavalla. Joka tapauksessa oikea ratkaisu oli paljastaa salaperäisen tappajan henkilöllisyys vasta loppuvaiheilla, vaikka epäilen, että monet sen tosiaan jo aikaisemmin arvasivat. Silti ihan kelpo juonikiemura.
Piirtäjä Font oli tuttu tasokas itsensä, vaikka ei hän aivan suurimpiin suosikkeihini kuulu. Maisema ja kaupunkikuvauksessa silti verraton.
mielestäni Tiger Jackinkin olisi ollut hyvä olla mukana jäljittämässä Kitin kanssa roistokoplaa. Mitä mieltä muut muuten ovat tästä?
Hm. Enpä tullut kaivanneeksi Tigeriä yhtään, koska tarinassa seikkaili muutenkin rutkasti porukkaa.
-
Viimeisen osan vihjeillä seikkailun tapahtumat voikin helposti sijoittaa vuoteen 1881.
Voitko tarkemmin kertoa, mistä vihjeistä on kyse? Wild Bill Hickok kuoli 1876, joten tämän mukaan tarinan "vähän myöhemmin" olisi siis viisi vuotta. Ja täten toivotan J.T:n (T like trouble... :)) tervetulleeksi kvaakiin!
Minusta on vähän hassua tämä keskustelu Calamity Janen ulkonäöstä. Ei Font häntä mitenkään hempukaksi mielestäni kuvannut. Olihan tällä pitkät hiukset ja ripsiä vähän enemmän kuin miehillä. Mutta muuten oli ihan tavallisen näköinen, pikkuisen leveäleukaisen ja aavistuksen vantterahkon näköinen naisimmeinen. Eikä se oikea Jane myöskään ihan täysi rumilus tainnut olla. Tässä kuva wikipediasta:
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f1/Calamity_jane.jpeg/220px-Calamity_jane.jpeg)
-
Kiitos toivotuksesta Janne. Mukava olla samanhenkisten seurassa. Selkein vihje tapahtumien ajoittamiseen on sivulla 32, jolla Sheriffi Banner toteaa, että " pari vuotta sitten tulipalo tuhosi puoli kaupunkia". Tosiasia onkin, että Deadwoodin kaupunki paloi lähes poroksi vuonna 1879.
-
Eikä se oikea Jane myöskään ihan täysi rumilus tainnut olla. Tässä kuva wikipediasta:
Kauneus on katsojan silmässä, mutta minusta hän näyttää tuossa kuvassa mieheltä, jolla on kapeat hartiat. Voisi kuvitella, ettei hän kuitenkaan hirveästi ehtinyt puuterin ja huulipunan kanssa lännen melskeissä pelata, säännöllisestä peseytymisestä puhumattakaan. Mikään salonkirouvahan hän ei ollut.
Tuskinpa oikea Jane silti olisi pannut pahakseen Fontin hivenen romantisoitua versiota hänestä. Onneksi kyse on vain pienestä yksityiskohdasta, joka ei haitannut tarinan lukemista. Vaikka minäkin pidän yleensä siitä, että jonkinlaiseen realismiin pyrkivässä fiktiossa historiallisia faktoja kunnioitetaan, jos ei ole todella perusteltua syytä tehdä toisin.
Ja tervetuloa keskusteluihin, Mr. Chance.
-
Oli kyllä todella mielenkiintoinen tarina. Täytynee jossain vaiheessa lukea koko tarina uudestaan kerralla. Pakkaa vähän nuo nimet aina unohtumaan, että kuka oli kukin, kun ensimmäisen lehden lukemisestakin on jo sen verran aikaa.
Reilusti oli henkilöhahmoja, joten hieman sekoitti.
Antaisin kuitenkin vähintään 4 tähteä tarinalle!
-
Löytyy Janesta muitakin tulkintoja, tämä Doris Day versio nyt ei ainakaan ole kovin esikuvansa näköinen. Tässä kontekstissa Fontin versio on hyvinkin todentuntuinen.
-
En osaa nyt päättää meneekö uusin tarina tämän vuoden parhaaksi tarinaksi vai ei, kuitenkin hieman yli keskitason tarinasta on kyse. Vaikka piirtäjän taidoissa olisi paljonkin huomautettavaa.
Harriganin rooli oli vähintäänkin arveluttava, junassa tyypistä tehtiin täydellinen idiootti ja taas tarinan edetessä älykkyysosamäärää yllättäen pyrittiinkin kasvattamaan :). Samaten lopussa Kendallin kohdalla, tuomarin harkinta kyky petti pahasti, vaikka kuva annettiin kylmänviileästä hepusta, loppuun olisi voinut tuoda jotakin muuta kuin hätiköintiä.
Kokonaisuus ei kovinkaan hätkähdyttävä, mutta hienosti yli keskitason sarja. Kohtalaisen mukaansa tempaava. 3,8 tähteä
-
Onko jollekulle onnekkaalle jo uusi Tex kolahtanut postilaatikkoon? Huomenissahan pitäisi olla virallinen ilmiintymispäivä?
-
Onko jollekulle onnekkaalle jo uusi Tex kolahtanut postilaatikkoon? Huomenissahan pitäisi olla virallinen ilmiintymispäivä?
En ollut varma ilmestymisviikosta, mutta toiveikkaana katselin postilaatikon pohjia myöten. Ei ollut Texiä ja Itellasta johtuen lehdykkäistä saa todennäköisesti odotella aina torstaihin asti.
-
Uusin willeri tuli. Kieltämättä tuli samanlainen olo kuin katselisi viiden tähden klassikkoelokuvan kehnoa, yhden tai kahden tähden jatko-osaa. Tunne johtui pitkälti poppamies Ukasista, joka oli kaikin puolin epäuskottava hahmo ulkonäköään myöten. Epäuskottava oli myös utejen kääntyminen noinkin helposti Keltaisen Koiran kätyriksi. Tunnetta vahvisti se, että ei Ortiz nyt sentään ihan Ticcin tasoinen intiaanikuvittaja ole. Nauratti myös, että Keltainen Koira, raasuparka, oli edelleen uskollinen pallolliselle paitakuosilleen. Noh, kulkeehan Texkin edelleen keltaisessa kauluspaidassa...
Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.
-
Uusin willeri tuli. Kieltämättä tuli samanlainen olo kuin katselisi viiden tähden klassikkoelokuvan kehnoa, yhden tai kahden tähden jatko-osaa. Tunne johtui pitkälti poppamies Ukasista, joka oli kaikin puolin epäuskottava hahmo ulkonäköään myöten. Epäuskottava oli myös utejen kääntyminen noinkin helposti Keltaisen Koiran kätyriksi. Tunnetta vahvisti se, että ei Ortiz nyt sentään ihan Ticcin tasoinen intiaanikuvittaja ole. Nauratti myös, että Keltainen Koira, raasuparka, oli edelleen uskollinen pallolliselle paitakuosilleen. Noh, kulkeehan Texkin edelleen keltaisessa kauluspaidassa...
Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.
Vieläkö Koiralla on hiukset päässä?
-
Vuodet ovat vierineet ja hiukset kasvaneet. Paitakin on korjattu ellei peräti uusi hommattu.
-
...Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.
Uusin Tex nyt luettu.
Onhan mukana sentää intiaaneja ja paljon! Minunkin mielestä kuvitus ei ole Ticcin tasoa, mutta tarina parani loppua kohden ja jäi jännittävään kohtaan! Veit myös jalat suusta siinäkin suhteessa, että on kiva, kun mukana on taas koko nelikko. Texin jouduttua vangiksi tuo sekin uuden jännittävän lisänsä tarinaan, kuten myös Tiger Jackin pako ja se, onnistuuko hän vapauttamaan Texin...Mitä Kitit tekevät? Jännittäviä kuvioita...
Sen verran mielenkiintoiselta siis vaikutti, että toivottavasti kestää kolmen pokkarin verran kahden sijaan?
-
Ei ole kolmea, vaan nyt palataan taas kahteen pokkariin. Tuo Deadwoodin kolmen pokkarin seikkailu selittynee vaan sillä, että nro 600 on yhden seikkailun värijulkaisu, joten edeltäneet seikkailut täytyi ajaa siihen kiinni.
Uusin tex tuli siis tänään, ja sen paikaisesti luin. Aika pettymys. Tarinassa positiivisinta oli tuo Jannen mainitsema seikka, että kvartetti on koossa. Oikeastaan muuta positiivista en löytänyt; tietysti Texin joutuminen vangiksi on hieman poikkeavaa ja siksi piristävää, mutta muutoin aika onnetonta ja ponnetonta tarinointia.
Ortiz ei minusta sinänsä mikään onneton kuvittaja ole, mutta helmasýntinä on nämä erikoiset rujot hahmot, joille ei löydy mitään järjellistä perustetta. Navajoista karkoitettu Ukasi on varsinainen linnunpelätin, josta ei tiedä onko mies, nainen vai mikä (joissain kuvissa on havaittavissa pieniä rinnatynkiä). En oikein ymmärrä miksi hänet on näin kuvattu, sopisi kyllä aivan johonkin muuhun sarjakuvaan mutta ei missään nimessä Texiin. Onneksi Ukasi ei kovin paljon esiinny kuvissa.
Toivottavasti jälkimmäinen numero on parempi, odotukset eivät kyllä ole korkealla tämän pläjäyksen jälkeen.
-
Texin joutuminen vangiksi on hieman poikkeavaa ja siksi piristävää, mutta muutoin aika onnetonta ja ponnetonta tarinointia.
Vuoteen 2000 mennessä Tex on jotunut vangiksi 67 kertaa!
Kovin toiveikas en olisi tarinan loppuosan suhteen. Ubc:n sivuilla tarina on saanut aiheesta ja käsikirjoituksesta kummastakin yhden pisteen seitsemästä. Kuvitus on sentäs noteerattu kolmosen arvoiseksi. Kyseinen arvostelija tosin on lytännyt Nizzin yleensäkin lähes yhtä maan rakoon, joten tuskin mistään kaikkien aikojen surkeimmasta seikkailusta on kyse. Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.
-
...Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.
Niin ja kysehän on juuri siitä, kuinka kukin tämänkin tarinan subjektiivisesti kokee.
-
Keltaisen käden jatko-osan julkaiseminen oli suoranaista painopaperin tuhlausta ja lukijakunnan älykkyyden mittaamatonta aliarviointia. Tarina oli suoranaista shaibaa! Erinomaisen Deadwood-tarinan jälkeen tason lasku on enemmän kuin vapaata pudotusta.
Taustani on se, että heräsin noin vuosi sitten keräämään Willereitä lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Kokoelmani on kasvanut vuodessa yhdestä pokkarista noin 250:neen + extrat (tiedän, vähän). Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.
Uusin tarina on kokoelma pahimpia Tex-kliseitä kautta aikain. Taas tolkuton lauma puusilmäisiä intiaaneja jahtaa sankareitamme (ja vielä kaksi kertaa) osumatta tällä kertaa edes tavanomaisesti Texin tai Carsonin hevosraukkaan. Samalla Tex ja Carson ampuvat, kuten aina, "helposta" asennostaan taaksepäin osuen luonnollisesti joka laakilla. Tarina on jono typeryyksiä, jota visualisoi lähes Dison tasolle romahtanut Ortiz, jonka luomat kasvokuvat ovat Dison tapaan riihen seinästä revittyjä piruja. Jos joku saa jännitystä siitä, että onnistuvatko Kitit ja Tiger seuraavassa osassa vapauttamaan Texin, niin onnea vain.
En lähettänyt viestiäni provosoidakseni. Olenhan edelleen willeristi. Positiivista on luonnollisesti se, että tästä on vain tie ylöspäin (mutta vasta seuraavan osan jälkeen?).
-
Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.
Olikos se niin, että periaatteessa Mefisto ei pystynyt (ainakaan aluksi) surmaamaan ketään etäältä... Sitten esille lompsii mokoma linnunpelätin ja hups, Mefisto ei sitten enää olekaan se mahtavin velho....
-
Näinhän se meni. Siinä viimeisessä Mefistossa periaattessa tähänkin tuli jo pientä muutosta, mutta Texiin Mefistot keinot eivät tehonneetkaan samalla tavalla kuin esim. lankomieheensä.
Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.
Eläköön virkistävät ja rohkeat mielipiteet. Tuo jälkimmäinen juttu olikin Italiassa ilmestynyt jo 1995, joten sillä sen hyvyys selittyykin.
Mutta kertoisitko enemmän tuosta siouxien kukkulat palgioinnista. Se on jäänyt ainakin minulta huomaamatta. Tokihan Nizzi on plagioinut vähän sieltä sun täältä - tai lainannut - sen verran peittelemättä, että ehkä kyseessä on enemmänkin pastissi kuin plagiaatti. Raja on häilyvä. Mutta kaipa se avoimuutta olisi, jos jossain esipuheessa mainittaisiin se, mistä on lainattu.
-
On se jännä miten mielipiteet voivatkin erota niin radikaalisti. Itse pidän Ortizia yhtenä parhaista tämän hetken kuvittajista, eikä tämä tarinakaan nyt ekan osan perusteella mitään täysin luokatonta roskaa ole, jos nyt ei erityisen dramaattinenkaan kokemus.
Ukasista sen verran että on tuota rumempiakin ilmestyksiä nähty (Galepin viimeiset työt, hm?), ja Ortizilla on aina tarinoissaan, öö tota noin, "omaperäisen" näköistä väkeä.
-
Ortizilla alkaa olla kuvituksessaan jo tiettyä laiskuutta ja maneereita, joista en erityisemmin pidä. Mainittakoon mm. sadistisesti virnuilevat konnanaamat. Tässä uutukaisessa se laiskuuden tunne puski oikeastaan läpi joka ruudussa, koska tätä automaattisesti vertaa siihen Ticcin piirtämään varhaisempaan tarinaan, joka on intiaanikuvituksensa puolesta järjettömän kunnianhimoisesti ja vaivoja säästämättä toteutettu. Vertailukohdaksi nyt vaan sattui osumaan Ortzille liian kova pala. Mutta pääsääntöisesti pidän edelleen Ortizin tyylistä. Kyllä hänen tarinoistaan huokuu se aito ja oikea, pölyinen Tex-tunnelma.
-
Minustakin Ortiz on ihan ok, ainoastaan ne muutamat hahmot jotka on piirretty, kuten J.T.Chance osuvasti kuvasi "riihen seinästä revityiksi piruiksi", häiritsevät. Ja varsinkin kun näiden otusten olomuodolle ei yleensä löydy mitään selitystä; esim. maksiteksissä Meksikon luotijuna, missä oli mukana konna jolla toinen puoli naamasta oli omituinen, mitään liittymäkohtaa (esim. mistä tämä oli peräisin) moiselle rujoudelle itse seikkailuun ei esitetty; olipahan vaan rumapärstäinen konna.
-
Mutta kertoisitko enemmän tuosta siouxien kukkulat palgioinnista. Se on jäänyt ainakin minulta huomaamatta. Tokihan Nizzi on plagioinut vähän sieltä sun täältä - tai lainannut - sen verran peittelemättä, että ehkä kyseessä on enemmänkin pastissi kuin plagiaatti. Raja on häilyvä. Mutta kaipa se avoimuutta olisi, jos jossain esipuheessa mainittaisiin se, mistä on lainattu.
[/quote]
En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta tarina seuraa Villiin länteen -sarjan (How the west was won) toisen tuotantokauden jaksoja 1-3. Sarjassa tilannetta eivät provosoineet Tex-tarinan tapaan kullankaivajat vaan biisonin metsästäjät. Yhtäkaikki sarjassa sioux-intiaani surmaa verta nenästään kaivaneen venäläisen aatelisen, joka oli paikalla ampumassa biisoneja USA:n armeijan suojeluksessa. Tämän jälkeen armeija vaatii asiasta tilille siouxien päällikköä Satangaita. Kuten Texissäkin, sarjan päähenkilö Jeb Maccahan on intiaanien puolella ja johdattaa heimoa pakoon armeijan takaa-ajamana siouxien pyhälle vuorelle. Pakomatkalla Jeb hidastaa intiaanien kanssa armeijan takaa-ajoa ajamalla biisonilauman armeijan päälle ja myöhemmin muistaakseni sytyttämällä preeriapalon. Lopussa armeija kuitenkin saa intiaanit nalkkiin ja edessä on verinen taistelu. Jebin ystävä kenraali Sheridan (Texissä Davis) kutsutaan paikalle tilannetta sovittelemaan. Teltassa käyty keskustelu on suurin piirtein identtinen. Intiaanien päällikön on autauduttava ja hänet on tuomittava vankeuteen. Jeb (Tex) vastustaa. Lopulta Satangai /Valkopilvi rukoilee vuorilla ja tekee itsemurhan vapautuakseen vankeudelta ja pelastaakseen heimonsa. Loppu täysin sama: Jeb kantaa Satangain ruumiin Sheridanille ja armeija asettautuu kunniavartioon Jebin (ja Texin) molemmille puolille.
-
Normaalista poiketen olin tällä keraa pirun utelias ja luin parikymmentä ensimmäistä sivua, vaikka koko tarina ei vielä ole ilmestynykkään. Ja totta tosiaan olen samaa mieltä. Piirosjälki on muuten ihan ookoo laatusta, mutta henkilöhahmojen etenkin juuri Ukasin kuvittaminen on kaukana realismista. Toisinsanoen Ukasi on täysi fiasko.
Sitäpaitsi Ukasin kyky tappaa menee mauttomaksi. Jos sarjaan tuodaan liikaa noinkin maagisia kykyjä omaavia hahmoja, kärsii se väistämättä inflaation. Sarja etenee muutenkin aivan liian nopeaa tahtia. On edetty nolla pisteestä vain 24 sivua, kun keltainen koira on jo utejen päällikkö, hyvä tarinoitsija olisi uhrannut tälle esim yhden kokonaisen pokkarin.
Sivuilla 35-37 kvartettimme ottaa kohtuu yllättymättä vastaan tiedon kokonaisen kylän tuhoutumisesta. Tällekin kohtaukselle olisi voinut uhrata kolme kertaa enemmän sivuja.
saa nähä mitä tästä tulee...
-
Yritänpä huomenna tehdä sen Font-teilaukseni.
Sitten onkin vuorossa oikein virallinen Kvaak-arvio/kolumni(?) uusimmasta Arzakista. (= melkein lännentarina. Oottakaapa kun näätte kuvanäytteet!)
edit:
Minne ihmeeseen mä olen laittanut nuo Deadwood-Texit!????
Eli tänään ei valmistu siis mitään teilausta. :(
-
Hieman nuoremman polven lukijana en ole koskaan tuota alkuperäistä Keltaisen koiran tarinaa lukenut, joten itse en pysty näitä kahta tarinaa vertailemaan keskenään. Ehkä se on vain hyvä lukea ensin "huonompi" tarina. ;)
Minusta tarina oli ihan ok-Texiä. Alussa kuvatun takautuman jälkeen utet tosiaan hyväksyivät Keltaisen koiran sangen helposti päällikökseen, eikä kukaan edes yrittänyt esim. ampua koiraa tai "riihen seinästä revittyä" ( ;D) Ukasia kohti. Ajojahdit nyt ovat mitä ovat, mutta niitähän löytyy Texistä harva se kerta. Texin vangitsemista sen sijaan ei ihan joka tarinassa tapahdu, jotain erikoisempaa siis ehkä luvassa toisessakin osassa. Enivei, mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämä Keltainen koira. Ja Ortizista sen verran, että omasta mielestäni mies piirtää oikein mallikkaasti.
Villan kansi oli muuten omasta mielestäni yksi parhaista vähään aikaan.
-
Hieman nuoremman polven lukijana en ole koskaan tuota alkuperäistä Keltaisen koiran tarinaa lukenut, joten itse en pysty näitä kahta tarinaa vertailemaan keskenään.
Voih, olen suorastaan kades. Hommaa heti se tarina jostain, jos haluat parasta intiaanisotaa, mitä Texissä on ikinä kuvattu. Huuto.netistä löytynevät kaikki numerot suhteellisen vaivattomasti. Numerot ovat 5-8/1981.
-
Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen.
Tuli lukaistua. Olipa hyvä. Ehkä paras näistä lyhyemmistä Tex-jutuista. Aloitus ei luvannut oikein hyvää, mutta teema - liikoja paljastamatta - oli Texissä ainutkertainen. Huonointa oli, että se oli ahdettu liian täyteen tekstiä. Ihan kuin kirjoittajalla olisi ollut pakonomainen tarve ahtaa 110 sivuun likimain se, mitä 220 sivussa yleensä on. Vaikutusta vahvisti tietenkin se, että teksti oli italiaksi, mitä en kuitenkaan osaa kuin välttävästi. Suomiversiossa tuskin tämä kauheasti haittaa. Lopetuskin oli aika kliseinen, mutta oikeastaan aika hyvällä tavalla. Ja olihan se hurja ja pelottavakin, kuten näytekuvista saattoi päätellä. Tuoreeseen ja ahdistavaan sekä karmivaan tarinaan toi perinteisen säväyksen Ticcin upea kuvitus. Tätä kannattaa odottaa!
-
Voih, olen suorastaan kades. Hommaa heti se tarina jostain, jos haluat parasta intiaanisotaa, mitä Texissä on ikinä kuvattu. Huuto.netistä löytynevät kaikki numerot suhteellisen vaivattomasti. Numerot ovat 5-8/1981.
Ehdottomasti tulen jossain välissä ostamaan. Huudossa näyttää tälläkin hetkellä olevan esimerkiksi kokonainen 81-vuosikerta myynnissä. Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? (Kvaakin äänestyksessä 0 ääntä) Lauri Vartiaisen sivuilta löytyy aika mukavasti tietoa, mutta esimerkiksi piirtäjiä ei ollut merkitty. Onneksi Texissä 6/2003 on kaikki tekijätiedot. Kyllähän nuo kaikki vuosikerrat pitää pikkuhiljaa hyllyyn kerätä. :)
-
...Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? ...
Monta hyvää tarinaa!
Kuten Janne totesi, niin Keltainen koira on eräs parhaimmista intiaanitarinoista.
Lisäksi mm. erilainen tarina Salaperäinen saari, missä on viikinkejä! Sekä tarina Arpiotsainen soturi.
http://www.huvipuisto.net/tex/kansi81.htm (http://www.huvipuisto.net/tex/kansi81.htm)
-
Kyllä sieltä Vartiaisen sivuillta löytyvät myös nuo kirjoittaja- ja piirtäjätiedot, kohdasta Tilastot. Ja vastaavat tiedot löytyvät luonnollisesti myös Janne Viitalan teoksesta Hornan kekäleet (joka yhtä luonnollisesti löytyy jokaisen Tex-keräilijän kirjahyllystä).
Tuosta Italian 600-värinumerosta sen verran, että tarinapuoli jäi kieliongelmien takia vähän hakuseen, mutta visuaalinen puoli oli kyllä hurjaa, ehkä sieltä kaikkein hurjimmasta päästä Texiä kautta aikain. Eikä tuo Ticcin käsi näytä kauheasti tärisseen, vaikka ikää täytyy olla jo melkoisesti.
-
Eikä tuo Ticcin käsi näytä kauheasti tärisseen, vaikka ikää täytyy olla jo melkoisesti.
Kohta 70!
-
Vasta 70. Mies tais olla aika nuori kun kuvitti ensimmäisen Texin?
Semmonen asia on jäänyt kaivelemaan, että milloin Italiassa siirryttiin liuskoista pokkari kokoon? Laiskuuttani en jaksa muualta tarkistaa.
-
Semmonen asia on jäänyt kaivelemaan, että milloin Italiassa siirryttiin liuskoista pokkari kokoon? Laiskuuttani en jaksa muualta tarkistaa.
Tämä kaikesta päätellen tapahtui vähän niinkuin liukuen; liuskoja julkaistiin vuodesta 1948 vuoteen 1967. Näissä siis seikkailut aina saivat "ensi-iltansa". Toisaalta pokkarit (ts. tämä italian normisarja) käynnistyivät jo 1958; aluksi siinä uusittiin jo liuskoissa ilmestyneet seikkailut, mutta suunnilleen 1967 normisarja ajoi liuskat kiinni ja uusia seikkailuja alettiin julkaista pelkästään pokkareissa. Liuskakausi kattaa suunnilleen vajaa sata ekaa pokkaria. Suomen Texissä 1/2008 oli artikkeli asiasta.
-
...Ukasin kyky tappaa menee mauttomaksi. Jos sarjaan tuodaan liikaa noinkin maagisia kykyjä omaavia hahmoja, kärsii se väistämättä inflaation.
Uusin Texin tarina on saanut aika lattean vastaanoton kvaakistien parissa. Itse pidän/pidin Ortizin piirrosjäljestä ja ei juonikaan kovin huono ollut.
Mutta aivan kuten Victorio kirjoittikin, Ukasin ääni rikkoo Tex-perinnettä pahasti. Mefisto ja Yama muuttuivat kertaheitolla pikkutekijöiksi ja se jos mikä, on hävytöntä! En ymmärrä, miten tällainen on voinut mennä läpi Italianpään toimitukselta. Veikkaisin, että Ukasi ei yhtä tarinaa pidempää ole käytössä, sillä ei häntä voida millään jättää henkiinkään tuollaisin kyvyin. Mefiston pitäisi tulla paikalle listimään tuollainen hernekeppi. Lisäksi kun otetaan huomioon suuralbumissa esiintynyt Rayado, niin ei ole ihme, että maagisuus kärsii inflaatiota.
Minun mielestäni joka tarinaan ei voi tuoda uutta maagiukkoa tai kovan luokan rikollista, vaan olisi syytä kehittää enemmän useamman tarinan kestäviä "pahiksia". Ai että kun Rakoskin vai Sokar ;) olisi elänyt parinkin tarinan verran puhumattakaan siitä naispaholaisesta (Mitlako se oli?). Proteus, Mefisto, Tiikeri, Yama, Brennan jne. Eivätkö olekin kunnon vastustajia verrattuna näihin kertakulutustuotteisiin? Toki silloin tällöin Willereitä lukevalle Ukasi-Rayado-name it -kaltainen lukukokemus on varmaan ok, mutta itse kiinnostuin Texistä todenteolla nimenomaan Mefisto-Yama-Proteus -tarinoiden avulla. Joidenkin henkilöiden pysyvyys on tärkeätä ja se koskee myös vastustajia.
-
Mielestäni Mestarin ja Proteuksen tulisi esiintyä vielä ainakin yhdessä tarinassa.
-
Onneksi noita Ukasin taidoille löytyy selitys ja Mosabackan toivekin toteutuu ;D
Toivottavasti ei tullut liikaa juonipaljastusta ? Olen samoilla linjoilla , ettei Tex Willeriin tarvitsisi tuoda liikaa samanlaisia noita / velho / yli-ihmis hahmoja . Ns. normaali western tarinoiden joukkoon suolana ja pippurina lisätyt Mefisto - seikkailut ja vastaavat tekevät lehdestä mielenkiintoisen . Toisaalta Mefisto korttiakaan ei voi liiaksi käyttää , kuten viimeisin epäonnistunut Nizzin kirjoittama tarina osoitti . Joidenkin vanhempien tarinoiden ( 70 - 80 -luku erityisesti )viehätys mielestäni on juuri siinä , että niiden pahiksia ei ole tuotu uudestaan henkiin . Ainutkertaisina jäävät paremmin mieleen.
-
Et paljastanut toki liikaa, vaan jätit meidät odottamaan seuraavaa osaa kuin hullu puuroa. :P
-
Petro K-n viesti toikin jotain kiinnostusta tähän seikkailuun. Uskon arvaavani mikä oli se Mosabackan toive joka toteutuu, mutta Ukasin taitojen selitys on vielä (onneksi) tyystin arvailuissa. Toivotaan kumminkin että kakkososa petraa ykkösestä.
-
Oli selvästi parempi tämä keltaisen koiran kakkososa. Tunsin viihtyväni tarinaa lukiessani. Kieltämättä tarina oli heppoinen välipala, mutta eivät kaikki jutut mestariteoksia voi olla. Ortizin kuvitus oli joissakin kohdissa oikein miellyttävää ja tarinassa oli sittenkin muutama yllättävä jippo. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen Ukasin osumatarkkuutta :).
-
Kokolailla tasan tarkkaan Jannen mielipiteisiin yhdyn; juuri nuo fiilikset minullakin oli luettuani uuden willerin. Ortizin kuvitus oli tosiaankin nyt miellyttävämpää, mikä tdn johtui siitä, ettei Ukasia (tai muita vastaavia linnunpelättimiä) kovin paljoa kuvattu. Toimintaa oli riittämiin, ja ihan hyvin tuo hieman harvinaisempi jako Kit Ja Carson ja toisaalla Tex ja Tiger, toimi. Jonkinasteisen naurunpyrskähdyksen aiheutti Carsonin luonnehdinta Keltaisesta Koirasta: "roistonpärstä hölmössä pallopaidassaan" (s. 44). En tiennytkään Carsonia näin muotitietoiseksi :D. (Lienee Nyman vastuulla tämä repliikki).
Eipä tässä klassikkoaineista ollut, mutta ei lopulta paskempi tarina.
-
Jahas, oon perinteiseen tapaan pessimistinen :) Mun mielestä tää tarina oli khyl aikamoinen mahalasku. Tarina loppu oikeestaan ennenku ehti edes löytää kunnon lukuasentoa. (liekö se sitten vaikuttanut negatiiviseen kuvaan tarinasta).
Juoni ja idea on sinänsä ihan hyvä, mutta jostain syystä Nizzi onnistuu kyllä saamaan kokonaisuudesta todella yllätyksettömän ja vaisun. Luku "elämyksen" jälkeen jäi fiilis kuin olisi katsonut jonkun keskivertoa huonomman länkkärileffan pikakelauksella läpi. Kohtauksia oli yritetty saada mahtumaan ihan liian suppeaan tilaan ottaen huomioon kuinka laajasta kokonaisuudesta periaatteessa oli kyse.
Nelivaljakolta kaiken lisäksi näytti kadonneen kaikki kokemus ja taito, jota luulisi jo olevan karttunut menneiltä vuosilta. Etenemis suunnitelmat olivat kuin alokkaiden päästä. Otan muutamia havaintoja käsittelyyn.
nro 14. sivulla 67. "oikea" tex olis kyllä keksiny paljon mojovamman taktiikan kuin mitä nizzi oli tarinoinut. Ei vakuuttanut.
Sivulla 87. Kaiken järjen mukaan sekä texin että tigerin olis pitäny lähteä laskeutumaan sieltä jyrkänteeltä. Olis voinu edes laittaa texin ampumaan hämäys tulta. Se että Utet päättikin hyökätä heti kun tiger on pudonnut oli mauton läppä. Koko tarina perustui muutenkin "helppoihin sattumiin" eikä realismiin ja yllätyksiin. Texin saaminen vangiksi heittämällä tomahawkilla kupoliin alarinteestä oli melkonen floppi myös.
Sivulla 98. Hevosten katoamista aletaan selittelemään säälittävän heppoisesti. Kova kaveri olis tutkinut jäljet, mutta ei jaksanu tarinan keksijä nähdä vaivaa keksiä parempaa ratkasua.
Sivulla 101. Mauton carsonin ja kitin törmääminen uteihin. Toimintaa on yritetty ujuttaa tarinaan ihan liikaa, tai oikeastaan tarinoinnin ja analysoinnin kustannuksella. "Paha juttu, emme pysty taistelemaan avomaastossa" (ja mistähän lähtien näin on että kuus "rääsyläistä" avomaastossa saa pikkuhaukan huoliinsa)
Nro 15. sivulla 11. Kun tiger pelastaa texin. Vanha kunnon tex olis sanonut naljaillen "odottelinkin jo" :)
s. 15 Aika helpolla soltut päästää kaks vierasta sisään varuskuntaan? Olis muutenkin tähän kohtaukseen toivonut käytettäväks vähän enemmän aikaa ja huolellisuutta. Ettei vain todeta että utet tulee montako miestä teillä on ja pam pam.
s. 17. Kersantti Braggsin suuhun olis ekassa kuplassa sopinut paremmin lause "hetkinen, mikäs mies te olette ja millä oikeudella..." SMACK
s 29. olis luonnollista että kaikki muutkin soltut jotka eivät paloa sammuta olisivat myös antamassa suojatulta.
s.43 Väsähtäneen helposti ja nopeesti carson ja kit löys itse pääkallonpaikalle :(
s 49 En ymmärtänyt kohtausta jossa carson sanoo "jos ryhdymme taisteluun saamme kaikki utet kimppuumme" ja sit seuraavalla sivulla ne ajaa hevoset näyttäytyen uteille jotka ampuu hälyttäen näin kaikki utet kimppuunne?
s 67 Nakateesta tehdään suotta strateginen hölmö. Ei sovi tällainen navajo päällikölle.
s 75 Sama juttu jatkuu "mitä tarkoitat yön kotka" hohhoijaa.
Taistelu kivisillalla. Tex ja Tiger hoitaa lähes kaksistaan homman jossa heillä on apuna lauma navajoja. Ihan liian suuret tasoerot luodaan näin. Ruutu, kaks laukausta ja kaks putoo, ruutu, kaks laukausta ja kaks putoo jne... tylsähköä.
Johtopäätökset
Yksityiskohtiin pitäis panostaa paljon enemmän. Ukasi ja Keltainen Koira jäi ihan taka-alalle, näihin olis voinu panostaa paljon enemmän sivuja. Lukijalle yritetään selittää typerästi itsestäänselviä asioita, se saa päähenkilöt näyttämään lähinnä peleiltä.
Loppu onkin sitten perinteisen heikko takaa-ajo ja jo toinen legendaarinen vastustaja passitetaan manan majoille vuonna 2010 ja yhtä ontuvasti. Luulis texinki jo nykyään varautuvan tohon iänaikaseen hiekkaa silmille temppuun. Ukasin taitojen selvitessä ei tienny meinasko pelottaa että itkettää, vaiko pelottaa ettei itkettäskään. En sit tehny molempiaakaan.
Kuvitus sentään pelas ihan kivasti. Arvosana 7,3 (4-10)
-
Tarina loppu oikeestaan ennenku ehti edes löytää kunnon lukuasentoa.
Jälkimmäinen pokkari tuli luettua suunnilleen 20 minuutissa. Sen verran heppoista ja helppoa oli tällä kertaa.
-
Jälkimmäinen pokkari tuli luettua suunnilleen 20 minuutissa. Sen verran heppoista ja helppoa oli tällä kertaa.
Jep. Kävin töiden jälkeen pötkölleen lukemaan tätä, pääsin pian loppuun ja otin päälle tirsat. Niin stimuloivaa tavaraa oli juttu. :)
Melkoista tavaraa oli kyllä poppasauvan toppaus, jos ei siitä ääntä kuulunut...
-
Jep, pitää kyllä olla melkoiset vaahtomuovit sen revolverin päällä. Eikä tuo tähtääminenkään varmaan kovin helppoa moisella keppi viritelmällä olisi ::) Eikö ne inkkarit tarkistaneet raatoja ja todenneet "oho! pojissahan on taikareikä rinnassa" ja taas ???
Tarina oli kyllä tylsä ja raatoja tuli taas (vaihteeksi) pinokaupalla. Mihin usa edes tarvii sinitakkeja, kun Tex ja poppoo pystyy pistämään lihoiksi kaikki "pahis" inkkarit halutessaan ja tarvittaessa. Vuoden heikoimpia tarinoita mielestäni.
-
Victorio,
Sinulla oli hienoja ajatuksia tuossa viestissäsi. Olen samaa mieltä monessa kuin sinä. Tosi hienoa, että osasit eritellä juonen käänteitä tuosta Texin jaksosta kuinka olisi pitänyt tarinaa jatkaa, jotta mielenkiinto ja jännitys olisi ollut koettavissa. Oikein hienoa analyysia. Oletko muuten koskaan kirjoittanut mitään omia käsikirjoituksia? Kysyn tätä ihan vaan siksi, että aistin sinussa piilevää lahjakkuutta joka odottaa pääsyä irti. ;D
-
Lapset nukutettu ja uusin pokkari luettu.
Aika heppoiseksihan tuo tarina jäi. Ei voi verrata aiempaan tarinaan jännityksen ja juonenkäänteiden osalta.
Ei tarina aivan huonokaan ollut, ehkä viime vuosien tarinoiden keskikastia.
-
Palauttakaapa mieleeni jokin oikein erityisen huono tarina. Itse en muista sellaista lukeneeni. 8]
-
Joku G. L. Bonellin viimeisistä tarinoista. Mies oli siinä vaiheessa jo niin pihalla, että tarinoissa ei ollut järkeä lainkaan. Onneksi niihin kirjoitettiin korvaavia pätkiä muiden kynäilijöiden voimin, joten ne kehdattiin julkaista. Joistakin tarinoista saatiin apuvoimin kursittua ihan kelvollisia juttuja kasaan. Varsinkin joku Civitellin piirtämä tarina pyrkii mieleen huonouden huipentumana, mutta en saa seikkailun nimeä mieleen. Siinä Tex ja kumppanit taisivat olla kahdenkin eri koplan perässä ilman että niillä oli mitään tekemistä toistensa kanssa. Päämäärätöntä ratsastelua preerialla ja välissä vähän ammuskeltiin.
-
joku Civitellin piirtämä tarina pyrkii mieleen huonouden huipentumana, mutta en saa seikkailun nimeä mieleen. Siinä Tex ja kumppanit taisivat olla kahdenkin eri koplan perässä ilman että niillä oli mitään tekemistä toistensa kanssa. Päämäärätöntä ratsastelua preerialla ja välissä vähän ammuskeltiin.
Mahtaakohan tarina olla edes 2000-luvulta. Veikkaan, että tarkoitat vuoden 1989 tarinaa nimeltä Surman Polku.
-
Palauttakaapa mieleeni jokin oikein erityisen huono tarina. Itse en muista sellaista lukeneeni. 8]
Tjaa, hyvä ajatus - tässähän voisi olla ihan laajemman keskustelun tynkää, sillä huonoimman vuosikerran keskusteluissa on joitakin viittauksia huonoihin tarinoihin. Toki näitä on Tex-keskustelun sisälläkin ruodittu, mutta tarinan nimi ja lyhyt perustelu siihen huonouteen.
Olisiko mitään mieltä liittää huonoimman tarinan ilmoitus tuohon huonoimman vuosikerran etsimisen yhteyteen, vai pitäisikö keskustelu pitää tämän otsikon alla?
Vielä kun voisi erotella vähän esim. mikä klassikoista/90-luvulta/2000-luvulta/tms olisi huonoin tarina, maxeissahan asia selviää mukavasti osin tuossa äänestyksessä. Tex Willer - lasien takaa tulisi varmaan mielenkiintoisia itsetutkiskeluja... ei tässä mitään psykoanalyyttisia arvioita tarvita, lännessäkin perustelut hoidettiin yleensä kadulla aamunkoiton aikaan ;).
Keskustelualueella kun on ammattilaisia joka lähtöön, niin siinä tulisivat edustetuiksi esim. piirrostekniikan, juonen ja käsikirjoituksen osalta kivasti läpileikkaukset siitä mikä Texeissä "tökkii". Tai siis eihän niissä mikään töki...
Hui sentään, uskallammekohan kritisoida lempilastamme...(ja omaa sisintämme siinä vähän sivuten)? Jaha, lähdenpä siis tutkimaan omaa inhokkia.
-
Mahtaakohan tarina olla edes 2000-luvulta. Veikkaan, että tarkoitat vuoden 1989 tarinaa nimeltä Surman Polku.
Saattaa olla. Aikakoordinaatit täsmäävät. Pappa Bonellin viimeiset tarinat julkaistiin 1990-luvun alussa.
Tehdäänpäs Ekon ehdotuksen mukaisesti oma ketju kehnoimmille Tex-tarinoille.
EDIT. Muistin kuvittajan väärin. Olikin Montin piirtämä juttu.
-
Kun olin käyttänyt tarvittavat 15 minuuttua (aika, jota en saa enää koskaan takaisin) "Kivisillan" lukemiseen, jäi päällimmäiseksi tunteeksi valtava myötähäpeä. Tarina oli tasoltaan pöyristyttävän säälittävä. Juonen sisältö on suoranainen antiteesi kaikelle logiikalle ja järjenkäytölle. Olisikin ajantuhlausta listata kaikkia tarinan sisältämiä typeryyksiä.
Tyypilliseen Nizzi-tyyliin tarinassa oli taas runsaasti kiipeilyä korkeille paikoille, jotta ruutujen täyttämisessä ei tarvitsisi käyttää turhaa retoriikkaa. Lopun kruunasi juhlavasti se, että 50 ampumataitoisesti täysin lahjatonta utea paukutteli osumatta yhtään mihinkään. Ortizin piirrostaito sopi tarinan jonninjoutavuuteen kuin nakutettu. Toisaalta edes mestari Ticci tai edes suurmestari Milazzo eivät olisi pystyneet tätä kertomusta pelastamaan.
Yleensäkin minua ärsytti (ja ärsytti jo 30 vuotta sitten) se, että sotilaat/sinitakit olivat taas koskemattomia. Kaksi tusinaa utea siirtyi ajasta ikuisuuteen ja sinitakeista yksi sai naarmun. Texeissä sotilaat, muutamia "hulluja" johtajia lukuunottamatta, ovat ainoita, jotka ovat "roistouden" ja suurten tappioiden ulottumattomissa. Sen sijaan intiaaneja voidaan lahdata joukoittain. Huomaankin nykyisellään toivovani, ettei tarinoissa esiintyisi intiaaneja lainkaan, koska kyseinen ihmisryhmä joutuu aina joukkolahtauksen kohteeksi.
Ilmeisesti Tex-fanien joukossa on yksilöitä, jotka löysivät tästäkin tarinasta jotain hyvää. Epäilen, että jos olisi tarina, jonka sisältö olisi se, että sankarimme lukisivat koko sadan sivun ajan puhelinluetteloa (Nizzi voisi kirjoittaa juonen), tarina löytäisi puolustajansa (esimerkiksi, että on kiva että kaikki neljä ovat yhdessä lukemassa puhelinluetteloa).
Mikäli Texin tarinoiden suunta on tämä, taidan pidättäytyä uusien tarinoiden ostamisesta. Onneksi kaappini on vielä täynnä lukemattomia Tex-klassikkoja.
-
Yleensäkin minua ärsytti (ja ärsytti jo 30 vuotta sitten) se, että sotilaat/sinitakit olivat taas koskemattomia. Kaksi tusinaa utea siirtyi ajasta ikuisuuteen ja sinitakeista yksi sai naarmun.
J.T. Chance sivaltaa rankalla kädellä, mutta aiheesta. Tuossa on kyllä totta vie ollut suuri epäsuhta aina. Intiaaneja tai keitä tahansa, jotka ovat vastapuolella kuolee huomattavasti enemmän kuin niitä, jotka ovat Texin puolella.
Tasapuolisuuden nimissä joku Willerin vakihahmoista voisi kuolla vaihteeksi. En tietenkään tarkoita Willeriä enkä Carsonia, mutta esim. Tom Devlin, Gros-Jean, Kit Willer, tms. voitaisiin päästää päiviltä. Kuvitelkaapa mikä yllätys se olisi lukijalle ja toisi aimo annoksen kiinnostavuutta ja uskottavuutta, kun yksi sivuhahmo laitettaisiin pois päiviltä aina noin kolmen vuoden välein. Koskaan ei voisi tietää kuka lähtee autuaammille metsästysmaille seuraavaksi. Tapauksesta tulisi aina koko vuoden puhutuin aihe ja kohokohta, jota todellakin muisteltaisiin leiritulen äärellä.
-
Onneksi kaappini on vielä täynnä lukemattomia Tex-klassikkoja.
Menetkö nyt sitten takaisin kaappiin?
;-)
esim. Tom Devlin, Gros-Jean, Kit Willer, tms. voitaisiin päästää päiviltä.
Hmm, olisiko tämä nyt niinkään hyvä idea? Texeissä jatkumo on niin "puolivetelä", etten tiedä, olisiko tällaisessa tempussa juonellisestikaan mitään järkeä. Mokoma tappotempaus voisi pikemminkin hävittää jotain Texin tunnelmasta, jos vakihahmoja passitettaisiin saapasmäkeen. Mikään ei sinänsä perusasetelmassa koskaan muutu, vaikka tarinoissa tapahtuisi mitä. Aivan alkupään tarinat olivat asia erikseen, niissähän legenda sai muotonsa.
Kit Willer? Ei kai nyt sentään.
-
Kit Willer? Ei kai nyt sentään.
Kyllä, Kit Willer. En ole koskaan ymmärtänyt Kit Willerin merkitystä sarjassa. Tiger Jackin ymmärrän paremmin: Tiger on taitava rosvojen jälkiä seurattaessa ja osaa muutamia jippoja, joilla saa kuulusteltavat puhumaan. Mutta Kit Willerillä ei ole erityistaitoja, on vain huonompi kopio Texistä. Se on vain ollut aina mukana ja on aina olema.
Edit: Ihmenelosetkin kutistuvat kolmikoksi, miksei sitten Willerin poppoo?
(http://yle.fi/uutiset/viihde/2010/12/ihmeneloset_kutistuu_kolmikoksi_2243925.html)http://yle.fi/uutiset/viihde/2010/12/ihmeneloset_kutistuu_kolmikoksi_2243925.html
-
Kyllä, Kit Willer. En ole koskaan ymmärtänyt Kit Willerin merkitystä sarjassa. Tiger Jackin ymmärrän paremmin: Tiger on taitava rosvojen jälkiä seurattaessa ja osaa muutamia jippoja, joilla saa kuulusteltavat puhumaan. Mutta Kit Willerillä ei ole erityistaitoja, on vain huonompi kopio Texistä. Se on vain ollut aina mukana ja on aina olema.
Mutta kun, mutta kun... Kun muistaa miten muijan kuolema muutti Texin, mitä sitten, jos mukulakin menisi?! Sehän muuttaisi koko sarjan. Ei kyllä Tex voisi mitenkään olla sen jälkeen entisensä, nauraa röhöttää Carsonin kanssa seikkailun lopuksi. Synkkyyteen vaipuisi. Kaikki hauska häviäisi.
En tajua, miten voit edes ehdottaa tuollaista. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
-
Vakiintuneen hahmon tappaminen ihan vain yllätyksen/järkytyksen vuoksi tuntuu hieman halpamaiselta idealta, vaikka tästä voisikin hyvä kirjoittaja saada aikaan vaikka millaista draamaa. Itse suosisin sitä että vastustajista tehtäisiin tehokkaampia ja vaarallisempia, jotta edes illuusio vaaran tunteesta pysyisi ylhäällä. Nyt kun lahdataan kätyreitä läjiin ja pääpomotkin ovat kaavamaisen ennalta-arvattavia ja lähes yhtä helposti tapettavia, tarinoita lukee lähinnä sen vuoksi että voisi lehden vaihtaa parempaan, eikä sen takia että oikeasti jännittäisi tulevia tapahtumia. Vähän kuin Grant Morrisonin JLA, vaikka tiesikin että sankarit selviävät aina lopussa, niin tähän päätepisteeseen ei todellakaan helpolla päästy.
-
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Auh.. anteeksi että pahoitin mielesi. Vaikka arvelinkin että näin voi käydä, mutta lähdin silti kepillä kokeilemaan jäätä...
-
Mikäli Texin tarinoiden suunta on tämä, taidan pidättäytyä uusien tarinoiden ostamisesta. Onneksi kaappini on vielä täynnä lukemattomia Tex-klassikkoja.
Nizziltä taitaa tulla enää muutama tarina, joten ehkäpä se sarjan taso J.T:n silmissäkin paranee. Viimeisin näistä on tosiian intiaanitarina, mikä saa uumoilemaan pahaa. Lisäksi Nizzillä on ollut apunaan sama kirjoittaja, joka on luonut rungon tähän viimeisimpään seikkailuun.
Mainittakoon nyt kuitenkin se, että Boselli se on statistien 'päälahtari', ei Nizzi.
-
Jaa että Kit Willerille kenkää? Ei sitten niin millään! Taitaapi J.T. Chancella olla aukkoja Texien lukemisessa jos ei nuoremmalle Kitille keksi erityistä osaamista; vaan kohtahan nuo nimenomaan Kitin kannalta oleelliset seikkailut tulevat värikirjastossa. Ja iso osa jo tullut pokkareiden klassikko-osastossa & maxeissa. Kit on se rämäpää, joka nuoruuden innolla saa aina asioita tapahtumaan ja välillä pelastaa vanhat patut pinteestä.
Uusin seikkailu on saanut aika moisen tyrmäyksen Kvaakissa (ehkä vähän kohtuuttomankin kovan), mutta en usko vakijengin jäsenten kuolemien olevan mikään ratkaisu tähän. Olipahan vaan tavallista kehnompi tarina, jota vielä suunnattomasti edesauttoi Ortiz (kuten J.T.kin totesi); minusta ensisijaisesti tämä nyt kiteytyi Ukasin ääliömäiseen hahmoon, joka vielä kakkososassa jäi täysin sivuosaan. Miksi ihmeessä tällainen linnunpelätin piti tähän tarinaan ympätä? Ja sama vika se tuntuu olevan suunnilleen kaikissa Ortizin piirtämissä tarinoissa, aina muutama hahmo jotka olisivat kyllä kotonaan aivan jossain muussa sarjakuvassa kuin Tex Willerissä.
No, ei tätä tarinaa kyllä välttämättä olisi parempi piirtäjäkään kokonaan pelastanut, mutta olisi se varmaan ollut paljon siedettävämpää lukea jonkun muun kuvittamana.
-
Kiitos luottamuksesta Orjan May :)
En varsinaisesti ole kyllä koskaan mitään käsikirjoituksia mihinkään kirjoitellut, harrastan kyllä omaksi huvikseni willereiden uudelleen "modausta", jossa uhraan tuplakappaleeni maalaamalla kuplat valkoisella ja kirjoittamalla omat stoorini päälle. Tarinat nyt lähinnä lähtee täysin lapasesta ja luonnollisesti rönsyilevät hulvattomasti, eikä jälkipolville jää juurikaan kerrottavaa.
Kolmen vuoden välein jos tapattaa vakio hahmon, niin hmm, 15 vuoden päästä ei oikeastaan enään olisi kenet pelastaa ja ketä joutuisi vaikeuksiin. Kit Willer jos jossain sarjassa kuolee, kuolee samalla myös itse Tex Willer. Pelkästään mustan tiikerin heppoinen kuolema vei "jotakin" sarjasta. Ehkä ennemminkin pitää kehittää lisää kesto julkkiksia, niin hyvälle kuin pahallekin rintamalle, näin näitä "tapatettaviakin" olisi enemmän käytettävissä.
Mun mielestä edelleenkin ja yhä tarinoiden ongelmana on se, että ne kestävät lähes aina vain sen TASAN kaksi pokkaria. Edellisestä tarinastakin olisi vaivan näöllä saanut aikaan juonen perusteella ihan hyvän sarjan, jos kohtauksiin olisi panostettu enemmän ja annettu tarinan edetä omalla painollaan ilman raameja. Mietitään nyt vaikka kirjaa Taru sormusten herrasta, jota itse en tosin ole lukenut, mutta voisi kuvitella, että jos tarinan pohjalta pitäisi tehdä kahden pokkarin willer, ei käteen jäisi juuri mitään.
Todisteet puhuvat puolestaan.Vuoden -97 kolmen viimeisen tarinan jälkeen, ei ole oikeastaan tullut enään mitään todellisen sykähdyttävää tarinaa, lukuun ottamatta; -98 Murhenäytelmä junassa, -01 Siouxien kukkulat, -02 Mefisto ja -03 Athabascajärvi. Nämä ovat yli kahden pokkarin tarinoita, lukuunottamatta tarinaa Murhenäytelmä junassa. 2008 vuoden Meksikon retkikunta tosin oli ihan kovan luokan tarina.
Myöskin koko nelivaljakon järkevä mahduttaminen kahden pokkarin sarjaan on ylipääsemätön haaste. Väistämättä tulee eteen tilanne, että jollekin näistä neljästä pitää "väkisin" keksiä jotakin toimintaa ja ainekset mahalaskulle kasvavat sietämättömiin mittapuihin.
Ongelmana on se että sarjaa tehdään italiassa ja palaute suomesta ei kielimuurin takia koskaan löydä perille :(.
-
Auh.. anteeksi että pahoitin mielesi. Vaikka arvelinkin että näin voi käydä, mutta lähdin silti kepillä kokeilemaan jäätä...
Tuomaskyröläistä huumoria yritin minäkin.
-
Mietitään nyt vaikka kirjaa Taru sormusten herrasta, jota itse en tosin ole lukenut, mutta voisi kuvitella, että jos tarinan pohjalta pitäisi tehdä kahden pokkarin willer, ei käteen jäisi juuri mitään.
Kannustan lukemaan, ehdottomasti! (Edit) Se että sormusten herra aikoinaan ilmestyi kolmen kirjan sarjana, ei ollut Tolkienin idea; hän kirjoitti yhden tarinan (viittaus: H.Carpenter: Tolkien elämäkerta, 1998). Hupaisaa, että tämän jälkeen melkein kaikissa fantasiatarinoissa on ollut kolme osaa.
Määrämittaisuus Willereissä on tietysti rasite, mutta edelleen olen sitä mieltä että asiansa osaavalle, ammattimaiselle käsikirjoittajalle tämä ei pitäisi olla mikään ongelma. En usko että tuota viimeisintä Willer-tarinaa olisi pelastanut se, että Nizzille olisi annettu vapaat kädet tarinan mitan suhteen. Olisiko se ollut lyhyempi vai pidempi?
-
No, ei tätä tarinaa kyllä välttämättä olisi parempi piirtäjäkään kokonaan pelastanut, mutta olisi se varmaan ollut paljon siedettävämpää lukea jonkun muun kuvittamana.
Hassua, sillä Ortiz on halutessaan erittäin hyvä piirtäjä. Nyt oli kuvitus yhtä laiskaa kuin käsikirjoitus. Eli kyllä, tunnollisempi piirtäjä olisi pelastanut paljon. Sattumalta on nyt luennassa Mondadorin italiankielinen Tex-kirja, jossa alkuperäinen Keltainen koira on yksissä kansissa. Kuvituksen ero on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Ticcin intiaanit kuvataan realistisiksi, ilkeiksi ja hurjiksi, Ortizin intiaanit ovat epäuskottavia ja säälittäviä raasukoita itseään Keltaista koiraa myöten. Tämä kulminoituu etenkin taistelukohtauksissa. Jatko-osassa intiaanit eivät osu kalliolla tapahtuvassa taistelussa Carsoniin ja (olikos se?) nuorempaan Kitiin, mutta nämä pudottelevat uteja kuin kärpäsiä. Juuri tällaisissa tapauksissa pätevä ja tunnollinen kuvittaja olisi keksinyt syyn, miksi intiaanien laukaukset eivät voi osua. Nyt Kitit olivat kuin varikset puhelinlangoilla makoillessaan kivikaaren päällä. Taisi vanhempi Kit vielä nousta oikein polviasentoon tarjotakseen isompaa maalitaulua. Ja tämä on vain yksi esimerkki.
-
Kaipa se Ortiz taiteilee käsikirjoituksen mukaan?!?
-
...Tämä kulminoituu etenkin taistelukohtauksissa. Jatko-osassa intiaanit eivät osu kalliolla tapahtuvassa taistelussa Carsoniin ja nuorempaan Kitiin, mutta nämä pudottelevat uteja kuin kärpäsiä. Juuri tällaisissa tapauksissa pätevä ja tunnollinen kuvittaja olisi keksinyt syyn, miksi intiaanien laukaukset eivät voi osua. Nyt Kitit olivat kuin varikset puhelinlangoilla makoillessaan kivikaaren päällä. Taisi vanhempi Kit vielä nousta oikein polviasentoon tarjotakseen isompaa maalitaulua. Ja tämä on vain yksi esimerkki.
Tähän lopun taistelukohtaukseen kiinnitin itsekin huomiota. Jokainen rynnäkkökiväärillä ampunut tietää, että tumpelompikin ampuja olisi siirtänyt Kitit harpunsoiton ensimmäiselle kurssille. Tsekatkaa mikä tahansa sivu, josta silta näkyy sivulta päin. Ei muuta kuin kivääri olalle ja naps. Tukalasta asemasta johtuen oletin, että edes toinen olisi saanut kliseisen olkapää- tai ohimo-osuman, mutta vielä mitä. Carsonin polviseisonta kruunasi epärealistisuuden. Texin ja Tigerin tultua paikalle he tiputtavat samaisesta alavinkkelistä intiaania sillan päältä joka laukauksella. Ortiz olisi aivan hyvin voinut piirtää Kitien ympärille kiviä, jolloin intiaanien osumattomuus olisi ollut uskottavampaa. Se ei tietääkseni ole käsikirjoituksen rikkomista. Epätasaiselle taistelulle varattiin kymmenen sivua. Esimerkiksi neljä olisi riittänyt aivan hyvin, jolloin olisi saatu lisäjoukot nopeammin mukaan. Sitäkään en ymmärrä, miksi kaikki utet lähtivät sillalle, jolloin he menettivät loistavat asemansa suhteessa navajoihin.
Texin mahtipontisuus tarinan lopussa laittaa hymyilyttämään.
Ukasi oli todella huonosti suunniteltu hahmo ja sen puolesta loppukin oli hänen arvoisensa. Harvinaisen kökkö kuolema.
-
Ukasi oli todella huonosti suunniteltu hahmo ja sen puolesta loppukin oli hänen arvoisensa.
Harvinaisen ruma, eikä millään muotoa sopinut Texeihin, jossa - ainakin minusta - ihmishahmot ovat ihmisen näköisiä. Olisi istunut Aku Ankkaan paljon luontevammin, mokoma linnunpelätin. Eikä koko Ukasilla loppujen lopuksi paljon virkaa ollut, sen alun jälkeen.
-
Kaikki olennainen on jo sanottu Keltainen Koira kakkosesta. Yhdyn kuoron: umpisurkea esitys Nizziltä. Ortiz sen sijaan saa minulta puhtoiset paperit, vain tokassa osassa esiintyi paikoin lievää hutilointia. Tai ehkä Ortizillekin vain tuli kiire päästä tarinasta nopeasti eroon huomattuaan, että ei siitä mitään suurta klassikkoa ikinä tule.
Tarina oli pumpattu liian täyteen toimintaa, minkä takia henkilöt jäivät paperinohuiksi, Keltaisen Koiran hahmostakaan ei saatu käytännössä mitään irti, mikä oli suuri pettymys. Todellista draamaa tai jännitystä ei näin ollen päässyt kehittymään. Lisäksi jotkut juonikuviot ja varsinkin dialogi olivat niin käsittämättömän puujalkaisia, että väkisinkin pisti huvittamaan, vaikka toisaalta puistatti, että onko tämä mahdollista. Ukasi oli kaiken pökkelyyden ruumiillistuma. Käsikirjoittaja oli varmaan suunnitellut hänet pelottavaksi hahmoksi, mutta koko äijähän meni ihan komedian puolelle. Selitykset Ukasin kyvyistä lopussa olivat vaivaannuttavan kehnoja.
Hiljattain luin vertailun vuoksi ekan Keltaisen koiran ja vaikka Bonelli siinä tarinassa syyllistyikin liikaan jaaritteluun, on kyseessä kuitenkin huomattavasti jäntevämpi ja kypsempi teos kuin Nizzin jatko-osa, joka olisi suoraan sanottuna joutanut jäädä kokonaan tekemättä.
-
Tarina oli pumpattu liian täyteen toimintaa, minkä takia henkilöt jäivät paperinohuiksi...
Mielestäni juuri tuon liiallisen toiminnantäyteisyyden vuoksi tarinat ovat välillä niin juosten kustun oloisia. Jos lehdistä menee vähintään kolmasosa pelkkään puhekuplattomaan ammuskeluun ja intiaanien hevosten selästä putoamisiin, niin ei ole ihme jos tulee kiire saada homma pakettiin kahden lehden määrämitalla. Tarina jää helposti pintapuoliseksi, eikä se toimintakaan tunnu enää juuri miltään muulta kuin tusinaräiskyttelyltä.
-
Ja taas kerran vertaus alkuperäiseen Keltaiseen koiraan. Vaikka siinä on yllin kyllin toimintaa, niin tapahtumat pohjustetaan huolella ja roistoillekin luodaan vankat profiilit. Tex ja kumppanit ilmestyvät kuvioihin, kun 50 sivua on jo mennyt. Siinä ei todellakaan kusta juosten! Mitä enemmän koko tarinaa ajattelen, niin se vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä Tex-seikkailulta. Juuri sellaiselta, jonka takia jäin aikoinaan koukkuun.
-
Keltaine koira oli myös itselle niitä ensimmäisiä tarinoita , joita tuli divareista kotiin kannettua ja tainahan vaan paranee uusintalukukierroksilla . Navajojen puolustustaistelu ylivoimaisia Ute ja Hualpai - heimoja vastaan on kuin suoraan Suomen talvisodasta . Harmi , että uusi tarina oli niin heikkoa tekoa >:(
-
Harmi , että uusi tarina oli niin heikkoa tekoa >:(
Minun mielestä oli kaikista tarinoista top kympissä ja kaikki texit tullut luettua noin parikyt kertaa. Uusi tarinahan oli siis mestarillinen ja todellakin sykähdyttävä että sekä vielä pysähdyttävä oli tutkimaan käsikirjoituksen taiteilijamaista luonnehdintaa ja tulkintaa
-
Toinen tykkää äidistä, toinen isästä. Joku taas mustasta huumorista. Hyvä niin.
-
Sori, vanha Tex, Tomin pöydällä on Tex no 23, 5. vsk, Kuolema vierailee kylässä, jes Tex ja Tiger niittaavat kammottavan poppamiehen!
-
Uusi Willeri vaikuttaa varsin kiinnostavalta, ja Seijasin piirros on mukavan perinteisen oloista, eikä mitään omituisia otuksia ole tungettu mukaan. Innolla odotan jatko-osaa.
-
Tänään tuli uusin Willeri ja hyvältä vaikutti.
Kansi oli taittunut jostain syystä, korvaisikohan posti jotenkin?
-
Tänään tuli uusin Willeri ja hyvältä vaikutti.
Kansi oli taittunut jostain syystä, korvaisikohan posti jotenkin?
Olen itse soittanut vuoronperään postille ja Egmontille kun noita tulee luvattoman usein.. Egmont lähettää suoraan uuden kappaleen kirjekuoressa ja posti pyytää toisinaan vioittunutta kappaletta itselleen. Tosin koskaan postinjakaja ei ole vanhaa lehteä laatikosta ottanut..
-
Tarina oli vaihteeksi asiallinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Pidin myös Seijasin tyylistä, jossa oli ripaus hämärää "film noiria". Tex näytti joillakin sivuilla kovasti Gary Cooperilta.
Tarinan keskeisin heikkous oli turha ja irrallinen episodi, jossa Tex laitettiin taas supersankarina teilaamaan kymmenkunta apassia (ja hevonen ammuttiin alta, mikä olikin originellia). Intiaanien amputaito ei ollut ainakaan parantunut edellisestä numerosta. Sotilaiden tappiot sisälsivät peräti yhden kaatuneen, mitä jaksettiinkin surra jopa pariin otteeseen. Mitäs kuolleista punanahoista.
Tarinan positiiviin anti oli sivun 86 intiaaninainen, jonka tyyli oli lainattu selvästikin edesmenneen iltalypsy-tv-sarjan karjakolta. Epäuskottavuuksia ei ollut tavanomaista enempää ja uskottavuuttakin nimeksi. Kohtuullinen päätös vuodelle 2010.
-
Mun mielestä tuo uusin Tex Willer tarina oli tosi hyvä, se Texin supersankari kohta oli kyllä aika turha ja sen ois voinut jättää tarinasta pois, mutta muuten olin yllättynyt tarinan tasosta. Itse pidän eniten vanhemmasta 70-luvun piirrostyylistä, jolloin oli Nicolon, Galepin, Letterin ja Ticcin vuoro piirtää upeita tarinoita, mutta kyllä olin yllättynyt kuinka hyvä piirtäjä Seijas onkaan. Näyti jopa paremmalta kuin lempi piirtäjäni Nicolon työt :)
Tarinan juonikin oli erittäin hyvä. Oli ammuskelua aluksi ja sen jälkeen alkoi Jack rangerin ihmismetsästys, jota seurasi se että Texin piti puuttua asioden kulkuun ja lähteä Jackin perään. Odotan kyllä todella innolla seuraavan osan tuloa.
-
Willerin ja Carsonin välinen henkilödynamiikka jaksaa aina kummastuttaa. Herrat eivät tunnu olevan millään tavalla tasaveroisia keskinäisessä kanssakäymisessään. Esimerkiksi juuri uusimman Texin alkusivuilla Carson valittaa koko päivän jatkuneesta ratsastuksesta johtuvaa väsymystään, mutta Tex on kuitenkin jälleen kerran se, joka määrää milloin ja mihin leiri perustetaan. Tex myös ilmoittaa nuoren rangerin isälle liittyvänsä Kitin kanssa rosvojahtiin, kysymättä ollenkaan Carsonin mielipidettä asiaan. Kit Carsonin ajatuskuplassahan on jopa teksti "pitihän se arvata" (tai jotain sen suuntaista), mutta suutaan hän ei saa auki. Aivan kuin muilla hahmoilla ei olisi omaa tahtoa joissakin tarinoissa ollenkaan, ainakaan jos he ovat Texin seurassa.
Samoin Carson jaksaa aina ylistää ääneen millainen mahdoton hurjakemies Tex on, mutta Texin suhtautuminen Carsoniin on aina sitä "leikillistä" suunsoittoa ja dissaamista "vanhoine kameleineen" jne. Välillä Tex käyttäytyy kuin entinen koulukiusaaja ja Carson vain ihmettelee, että on siinä mahtava mies. Carson saattaa jopa imarrella Texiä, toteamalla tälle kuinka rosvot nyt varmasti tutisisivat housuissaan, jos vain tietäisivät rautanyrkkisen Texin lähteneen heitä jäljittämään... ja ai että Texiä hivelee.
Tietysti kaikki tuo kuuluu siihen Tex Willer -sarjakuvien paljon puhuttuun "poikamaiseen" perinteeseen, mutta joskus nuo tilanteet ovat suorastaan kiusaannuttavia luettavia.
-
Tietysti kaikki tuo kuuluu siihen Tex Willer -sarjakuvien paljon puhuttuun "poikamaiseen" perinteeseen, mutta joskus nuo tilanteet ovat suorastaan kiusaannuttavia luettavia.
Kiusaantumisesta en tiedä, mutta juuri noiden perinteiden takia sitä aina palaa uudelleen ja uudelleen Texin maailmaan. Parasta on kuitenkin se, että pahikset saavat aina palkkansa!
Onkos jossain julkaistu tämän vuoden ilmestymiskalenteria noille normilehdille?
-
On, esmes täällä: http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/?query=tex%20willer&queryLang=kaikki&queryDesc=
-
Willerin ja Carsonin välinen henkilödynamiikka jaksaa aina kummastuttaa. Herrat eivät tunnu olevan millään tavalla tasaveroisia keskinäisessä kanssakäymisessään.
Et ole yksin - tämä asia tuntuu kismittävän aina välissä Carsoniakin. Mutta iän karttuessa joillain ihmisillä on tapana tulla mukautuvaisemmiksi. Kenties Carson ei vain viitsi tapella härkäpäisen ystävänsä kanssa. Ja sitten on luonnekysymykset. Tex on puhdasverinen koleerikko, jonka täytyy saada olla alfauros, se siitä. Carson ei tunnut olevan yhtä arka niistä kysymyksistä. Antaa nuoremman kuumakallen häärätä.
Heidän keskinäinen suunsoittonsa taas... Toisaalta se on paljolti teatteria. Kit nuorempihan on suoraan sanonut, että molemmat seniorit nauttivat rutinoituneesta toistensa nokkimisesta, ja että Tex kiusoittelee Carsonia koska pitää tästä niin paljon. Mitä me olemme hänelle vastaan väittämään.
Kuitenkin välissä Tex menee minustakin liian pitkälle ja on suorastaan julma. Ja aivan oikeutetusti Carson ottaa toisinaan oikeasti nokkiinsa. Olisi hauska nähdä tilanne, jossa Carson kerrankin saisi tarpeekseensa ja pistäisi pystyy tappelun. Texhän sen voittaisi, mutta olisi sitä hauska katsoa. >:D
Jos sallitaan niin käytän anime-termiä ja sanon että Tex on tsundere.
-
Onkos jossain julkaistu tämän vuoden ilmestymiskalenteria noille normilehdille?
On, esmes täällä: http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/?query=tex%20willer&queryLang=kaikki&queryDesc=
Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, pojat:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266)
-
sanon että Tex on tsundere.
Ei, kyllä se on Texas Ranger.
-
Niin onki, ja vielä Navajojen päällikkö! Ja kaiken lisäksi aika hyvin piirretty!
-
Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, pojat:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7385.msg296266.html#msg296266)
En oo tällasta huomannukkaa. Tackar och pockar, killarna! Toivottavasti jatkossa yhtä kattava & ajantasainen (= puoli vuotta eteenpäin, kiitos!). Hieno homma, hombres!
-
Ei, kyllä se on Texas Ranger.
Ja paljon muuta*. Kuten tsundere. Mutta hyvä on, pidän pahat jfen termit itselläni.
*En allekirjoita käsitystä että Tex olisi simppeli hahmo. Minusta hänellä on kiehtova ja monimutkainenkin psyyke. Mutta ehkä sarjakuvat ovat yksinkertaista luettavaa yksinkertaisille lukijoille... :P
-
Mutta iän karttuessa joillain ihmisillä on tapana tulla mukautuvaisemmiksi. Kenties Carson ei vain viitsi tapella härkäpäisen ystävänsä kanssa. Ja sitten on luonnekysymykset. Tex on puhdasverinen koleerikko, jonka täytyy saada olla alfauros, se siitä. Carson ei tunnut olevan yhtä arka niistä kysymyksistä. Antaa nuoremman kuumakallen häärätä.
Nuo kuulostavat ihan hyville ja uskottaville tulkinnoille. Vanhemman ja jo kaiken moneen kertaan nähneen rangerin ei tosiaan tarvinne korostaa kovuttaan millään ylimääräisellä päsmäämisellä. Kunnioitus ja asema on ansaittu muuten jo ajat sitten.
Ja aivan oikeutetusti Carson ottaa toisinaan oikeasti nokkiinsa. Olisi hauska nähdä tilanne, jossa Carson kerrankin saisi tarpeekseensa ja pistäisi pystyy tappelun. Texhän sen voittaisi, mutta olisi sitä hauska katsoa.
Jep, Tex ja Carson voisivat edes joskus joutua keskinäiseen sanaharkkaan, jossa kumpikin yrittäisi oikeasti pitää oman päänsä. Ja jos he nyt eivät sentään ihan fyysiseen tappeluun asti ryhtyisikään, niin ehkäpä Kit Carson voisi kerrankin karskisti käskeä Texiä vain tukkimaan suunsa. Ei tosiystävyys siitä mihinkään kärsisi. Pieni muutaman sarjakuvasivun mittainen mökötys voisi myös olla paikallaan. Tietenkään perinteiseen lännensarjakuvaan ei monen mielestä sovi, että sen sankarihahmot keskustelisivat vakavasti keskinäisestä ihmissuhteestaan. Vaikka se sitten tapahtuisi rosvojahdin ja muun ammuskelun lomassa. Veikkaanpa, että sanomista tulisi heti.
-
C. Gothicuksen käynnistämä keskustelu Texin ja Carsonin suhteesta on kiinnostava. C.G. vertaa sitä kiusaamiseen ja odottaa milloin Carson saa kyllikseen ja seurauyksena on tappelu. Voihan sitä tuohonkin suuntaan viedä, jos halajaa.
Ympäristössä, jossa itse kasvoin, pieni piruilu kuului aina ystävien väliseen kanssakäymiseen; ja tietyllä tapaa se on aina vain, vuosikymmenten jälkeen, sitä. Kukaan ei oikeasti halua, eikä pyri, loukkaamaan toista; se on pikemminkin hellyyden ja rakkauden osoitus (niin oudolta kuin se kuulostaakin). Jos joku ylittää rajan, niin se korjataan välittömästi anteeksipyynnöin. Tässä mielessä ymmärrän täysin Texin ja Carsonin naljailut, eikä mieleeni ole tullut tämä ikinä johtaisi tappeluun; päinvastoin, tämä lujittaa heidän ystävyyttään. Eri asia on, kenellä muulla on oikeus huomautella esim. Carsonin iästä kuin Texillä.
-
Humm, humm. Mieleeni tulee tässä tarina Nogalesista etelään, joka alkaa näin:
Carson: Ei pienintäkään jälkeä, ja jos minulta kysyt....
Tex: Enkä kysy!
Carson: Sanon kumminkin, ja sinä kuuntelet!
Carson: Poikasi ja Tiger ovat osuneet oikealle tielle, mutta me hikoilemme turhaan tässä pätsissä. He niiden kauppureiden pesäpaikat löytävät.
Tex: Loppu?
Carson: Loppu, ja piru vieköön, ellen ole oikeassa!
Olen samaa mieltä Hannun kanssa siitä, että rangerien piruilu on pikemminkin miehistä "hellyyttelyä". Kysehän on lähinnä siitä, kuinka taitavasti käsikirjoittaja osaa tilanteen luoda. Välissä on sorruttu siihen ansaan, että Texin piruilu menee liian pitkälle ja muuttuu nälvimiseksi, jolloin se ei ole enää lukijasta hauskaa. Ja Carsonin pitäisi saada sanottua samalla mittaa takaisin. Tämä liittyy laajempaan kysymykseen siitä, kuinka vahva, itsenäinen ja tasaveroinen Carsonin hahmon tulisi olla.
Eri asia on, kenellä muulla on oikeus huomautella esim. Carsonin iästä kuin Texillä.
Tai kenellä muulla kuin Carsonilla on oikeus sanoa Texille, että hän valehtelee?
---eikä mieleeni ole tullut tämä ikinä johtaisi tappeluun---
Mutta Gothicuksen esittämä mielikuva murjottamisesta on aika hulvaton. Johan Carson ja Tex ovat muutenkin kuin se kuuluisa vanha aviopari; mököttävä mykkäkoulu olisi looginen osa tätä jaloa kertomakirjallisuuden perinnettä. :D
-
Riippuu aika paljon kirjoittajastakin tuo sanailun taso ja tyyli. Esim. Boselli ja Nolitta kirjoittavat molemmille sankareille tasaväkisemmin piikitteleviä repliikkejä. Ruju ei taida vielä oikein osata tätä piirrettä tarinoissaan, mutta ei hän olekaan tehnyt kuin vasta pari seikkailua.
-
Muulla tavoin Rujun tarinat ovat hyvin toimivia. Niissä ehtii tapahtua yllättävän paljon mutta silti tuntuu, että asioita ei viedä hätäisesti päätökseen. Jos Ruju olisi ollut aikoinaan kirjoittamassa Fuscon piirtämää neljän pokkarin pituista Athabascaa, niin luultavasti homma olisi mahtunut kahteen opukseen.
-
Texin ja Carsonin väliseen sanailuun lisäkommenttina se, että jossakin tarinassa Tex luulee Carsonin kuolevan ja on varsin suruissaan. Muistelin, että se olisi ollut loistavassa Pitkä matka -tarinassa (2004, Ortizin upealla rosojäljellä), mutta ei siinä mitään tapahtunutkaan. Tuleeko näin hataralla muistelulla kenenkään muun mieleen tilannetta, jossa klarinettiduon toinen osapuoli olisi hetkellisesti luullut olevan yksin?
Nooh. Joka tapauksessa ko. esimerkillä tahdoin osoittaa, että Tex pitää vanhasta kamelista, vaikka ei sitä juuri osoitakaan puheillaan.
-
Tuleeko näin hataralla muistelulla kenenkään muun mieleen tilannetta, jossa klarinettiduon toinen osapuoli olisi hetkellisesti luullut olevan yksin?
On noita vastaavia tilanteita ollut varmasti monesti. Kauhun naamio -tarinassa vuodelta 2002 on semmoinen tilanne, jossa Carson luulee Texin hukkuneen ja melkein antaa tapattaa itsensä kidutuspaalussa, kun Texiä (ja syytä elää) ei ole enää. "Siitä vain! (halkaise pääni kirveellä). Minä en pelkää kuolemaa!". Tex tarkkailee metsän siimeksestä: "Voi jumaliste! Carson kai varmasti uskoo minun kuolleen, koska koetti tuolla lailla ihan vasiten tapattaa itsensä".
Jostakin syystä tämä on jäänyt mieleen.
-
Tuleeko näin hataralla muistelulla kenenkään muun mieleen tilannetta, jossa klarinettiduon toinen osapuoli olisi hetkellisesti luullut olevan yksin?
Lueskelen joskus huvikseen näitä sivuja ja aattelin nyt kirjottaaki ku sattuu mieleen tämmönen tilanne
elikkä Red hillin verilöyly tarinan lopulla kun siouxit hyökkäävät sinne jasonin linnakkeeseen niin carsonia osuu luoti vähän päähän, tex luulee ystävänsä kuoleen ja lähtee kostamaan.
-
No niin! Asiaa Alphonse Fontista.
Mielestäni Tex-lajityypin mustavalkosarjakuva on parhaimmillaan, kun koko kuva-alue on sommiteltu niin että se on työstetyn näköinen. Tarkoittaa, että mustaa ja valkoista (tai viivoitusta) on niin paljon, että kuva on täyteläinen, mutta ei tukkoinen eikä valju. Mustalla, valkoisella ja viivoituksella pitäisi saada aikaan muotoja ja tilan tuntua.
esimerkki 1.
Texin hiha näyttää mustalta, vaikka se on oikeasti keltainen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18672)
esimerkki 2
Taas on Texin hiha musta (alaosastaan). Font on varmaan tavoitellut jotain varjoefektiä, mutta miksi ase ja housu ei ole varjossa. Texin alahuuli amatöörimäisesti varjostettu HIRVEALLÄ klöntillä. (näkyy paremmin painettuna kuin tässä ruudulla)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18674)
esimerkki 3
Texin oikea käsi näyttää ihan mustan miehen kädeltä. Jos käsi on varjossa, miksei hihassa ole varjoa. Ja koko seikkailun ajan minua häiritsee Texin (ja muidenkin) rintataskujen pikimustat varjot. Ticci ja Galep piirtävät mustan varjon vain taskun läpän alle, niin kuin pitääkin.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18686)
esim 4
Oikeanpuolimmaisen tyypin hatussa yksinäinen pikimusta varjo. Muissa vaatteissaanei mitään varjoa. Muiden tyyppien mustiin vaatteisiin olisin avannut joitain valkoisia valokohtia, Nyt heidän vaatteensa ovat kuin mustia aukkoja.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18678)
esim 5
Ticcin koko kuva ala on työstetty. Musta ja valkoinen hienosti tasapainossa. Kuvan mustiss ja valkoisissa pinnoissa vallitsee looginen jako.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18680)
esim 6
Galepin kuvassa hieno syvyysvaikutelma. Etualan hevoset ovat varjossa, taka-alan ratsastajat ovat vaaleampia, mutta silti työstetyn oloisia, eivät mitään huteria viiva-ukkoja. Valot ja varjot ovat paikallaan. Kivääri-ukon oikea käsi on jätetty hienosti ääriviivoittamatta, jolloin valoefekti tehostuu ja tuo ratsastajan vieläki edemmäs kuvassa. VAmos yahaa -tyypin hevosen rinnan varjo ei ole varmaankaan ihan oikein, mutta emme ala nipottamaan turhasta. Kuva on todellisen ammattimiehen upea tyylinäyte osaamisestaan.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18682)
esim 7
Hiukan Fontin tyylisen mestaripiirtäjä Bernetin sivu. Jälki on rentoa (ja ehkä pikkuisen luonnosmaista), mutta koko sivu on tyylillisesti yhtenäinen. Komeata mustaa ja valkoista.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18684)
Koko ajan häiritsi myös Fontin silmille hyppivä ristiviivoitus. Esim. heti alussa sen talon sisätiloissa, johon konnat yrittävät hyökätä, kun Carson tulee hätiin.
Toimikoon tämä avaus hedelmällisen keskustelun pohjana.
-
Galepin kuva.
-
Pätevää analyysiä Tertsiltä. Sama epätasapainoinen varjostaminen vaivaa Fontilla, yksittäisten ruutujen lisäksi, myös kokonaisten sarjakuvasivujen koherenssia. Osa sivun ruuduista on varjostettu runsaalla mustalla, mutta samalla sivulla on myös valjuja ruutuja, jotka on toteutettu todella ohuella viivalla ja lähes kokonaan ilman minkäänlaista varjostusta.
Ja ne jo aikaisemmin mainitsemani Fontin häkkyrämäiset kiväärien perät ovat ihan oma lukunsa ja ihmetyksen aihe... ja kannuksettomat töppösmäiset kengät... ja... no joo.
Mainittakoon kuitenkin, että ei Fontin epätasalaatuinen kuvitus silti riitä yksinään tekemään lukukokemuksesta mitenkään sietämätöntä, tai vaikeaa. Supersankaripuolelta sellainen kynäilijä sen sijaan löytyy, mutta hänen jälkeään ei suomalaisissa Marvel-lehdissä olekaan vähään aikaan nähty.
-
Kiitoksia Tertsille. Meikäläiselle, joka ei ole koskaan piirtänyt mitään eikä ole joutunut miettimään näitä asioita, tämä oli varsin opettavaista ja valaisevaa. Nyt näen valon (ja varjon)!
Mieltä lämmitti sekin, että hyviksi esimerkeiksi oli otettu Ticci ja Galep, omat suursuosikkini. Amatöörinä minun on ollut erittäin vaikea peryustella mikä heidän taiteesaan minua miellyttää. On riittänyt, että miellyttää. Ticcin hyvyyttä ei ole koskaan joutunut perustelemaan mutta Galepin kohdalla näin on joutunut tekemään. Painavin argumenttini on tähän saakka ollut "no, onhan se hyvä, verratkaa vaikka..." ja sitten mustataan jonkun muun taiteilijan kyvyt, mitä vihaan tehdä. Nyt osaan perustellusti sanoa ainakin yhden asian, missä Galep oli hyvä. Eikä tarvitse samalla haukkua muita.
-
Kiitos Tertsille, tätähän jo jonnin aikaa ooteltiin. Eihän se keskivertolukija - niinku minä- näistä tajua mitään; mutta ehkä jos oikein monta kertaa tuon viestin lukee.
-
hyviksi esimerkeiksi oli otettu Ticci ja Galep, omat suursuosikkini.
Oikeastaan hyviksi esimerkeiksi olisi sopinut ihan kuka vaan viime vuosituhannella Texiä piirtänyt (ja aika moni tämänkin vuosituhannen piirtäjistä). Kaikkien piirtäjien viivasta tai heidän piirtämiensä ihmisten ulkonäöstä en välttämättä pidä, mutta nuo mustat ja valkoiset pinnat he lähes poikkeuksetta saavat kadehdittavan hyvin paikoilleen.
Onkohan jossain olemassa joku Tex-akatemia, jossa heitä opetetaan ja valmennetaan?
-
Oma suosikkini mustavalkotaitajien joukossa on Jim Holdaway. Hän ei ehkä niinkään taiteile muodolla ja tilalla, hän luo ennemminkin kaksiuoltteista pintaa (jossa on kuitenkin riittävästi syvyys ja muotoelementtejä). Esimerkiksi Galepiin verrattuna koko Holdawayn kuvanrakentamisfilosofia on mielestäni täysin erilainen.Galep keskittyy mustaan ja valkoiseen, Holdawaylla viiva on tärkeämmässä roolissa. Holdaway ei yritä jäljitellä todellisuutta, hän ikään kuin leikkien tulkitsee sitä. ::)
(Tosin hänen perspektiivinsä heittää silloin tällöin, mutta sitä se kiire teettää. )
Holdaway pukee usein hahmonsa johonkin mustaan vaatteeseen. Näin hänellä on aina kuvassa valmiina musta massa, josta lähteä rakentamaan lopullista sommitelmaa. Modestyn ja Willien musta taisteluasu on mitä herkullisinta käyttömateriaalia Holdawaylle. Sitten vielä hieno nyanssi on se että Modestyllä on musta tukka, Williellä vaalea.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=18690)
-
Mutta eivätkös nuo Willien ja Modestyn asut ole samanlaisia mustia aukkoja kuin Fontin piirtämä musta paita?
-
Mutta eivätkös nuo Willien ja Modestyn asut ole samanlaisia mustia aukkoja kuin Fontin piirtämä musta paita?
Mutta kun ne ovat "oikeastikin" mattamustia...
-
Samaa mieltä olen minäkin kuin Tertsi noista esimerkkikuvista. Fontti ei selvästikään ole ajatellut sen tarkemmin mistä suunnasta/suunnista valo tulee.
Ainoastaan noihin sysimustiin vaatteisiin (esimerkki 4) minäkin takerruin, en välttämättä kaipaa niihin valkoisia kohtia vaan isot tasaisen mustat pinnat näyttävät tyylikkäiltä aivan kuten Holdawayllä. Ylipäänsä pidän piirtäjistä, jotka käyttävät paljon isoja mustia pintoja, jotka tuovat dramaattisen lisänsä tarinaan. Esimerkiksi tuossa minun tämänhetkisessä profiilikuvassa on mukavasti valon ja varjon leikkiä.
Kaikesta huolimatta kyseessä on kuitenkin vain yksi realistisen piirtämisen osa-alue, jota tässä nyt tarkastellaan. Kyllä Font on edelleenkin hyvä piirtäjä eikä tavallinen puusilmäinen lukija (kuten minä) lukiessaan näihin asioihin kiinnitä huomiota.
-
Mutta eivätkös nuo Willien ja Modestyn asut ole samanlaisia mustia aukkoja kuin Fontin piirtämä musta paita?
Periaatteessa.
MUTTA:
Holdawayn koko tyyli lepää ihan eri perustalla kuin Fontin tyyli.
Mikä sääntö pätee yhteen, ei päde välttämättä toiseen. Absoluuttista ja helppoa totuutta ei ole.
edit:
Minusta tuo Holdawayn mustankäyttö (vaatteissa) on tosi cool. Sopii agenttimeininkiin kuin nakutettu.
edit2
Lurkerilla hyvä pointti.
Ratkaisevaa on myös kuinka ja minne ne mustansa ja valkoisensa asettelee. (= sommittelua)
-
Vaihteeksi uusi Tex tuli tänään, päivää ennen ilmestymistä kioskeille. Ahmaisin oitis. Hieman mietitytti tuo asetelma, Loman menettää poikansa ja lähtee kostamaan, ja Tex lähtee estelemään Lomanin höyrypäistä toimintaa. Eiköhän Tex toimisi (ja ole toiminutkin) suunnilleen samalla tavalla? Tekopyhän makua? Joka tapauksessa, sen enempää paljastelematta, ainakin tarina viedään loppuun kunnialla ilman töksähtävää loppua.
Tämä oli sitten Italian Willeri nro 599, eli aika pian tulee - jos ei väliin tule almanakkoja - sitten se nro 600 (Demoni del Nord eli Pohjoisen paholaiset tms.) jota kyllä odotan innolla, oli sitten väreissä eli ei.
-
Hieman mietitytti tuo asetelma, Loman menettää poikansa ja lähtee kostamaan, ja Tex lähtee estelemään Lomanin höyrypäistä toimintaa. Eiköhän Tex toimisi (ja ole toiminutkin) suunnilleen samalla tavalla? Tekopyhän makua?
Mutta Tex ei tappaisi viattomia. Hän pitäisi kiinni oikeudenmukaisuudesta.
-
Eiköhän Tex toimisi (ja ole toiminutkin) suunnilleen samalla tavalla?
Muistelen, että herra Brennan sai loppunsa uppoavassa laivassa, ja vesistö kuhisi tietenkin hampaita narskuttavia haita. Tarinahan on veret seisauttava Fort Defiance vuodelta colt ja luoti. Texin kosto ei ollut vain Lilythin puolesta, vaan puolet kylän väestä menehtyi. Toisaalta edellisessä numerossa (16/2010) otettiin jo kantaa siihen, että lainvalvojan ja konnan ero on pieni, mutta olennainen. Taisi olla Tex. Tarkkoja sanakäänteitä en muista.
Joka tapauksessa hyvä huomio Hannulta silti siitä, että Texin kohdalla kyse oli oikeutetusta kostosta, Loman sen sijaan meni "rajan" yli. Tosin ei tainnut Lomannilla olla ihan kaikki inkkarit kanootissa, kun poika alkoi antamaan ohjeita.
-
Mutta Tex ei tappaisi viattomia. Hän pitäisi kiinni oikeudenmukaisuudesta.
Tämän allekirjoitan! Ainakaan itselle ei tullut minkäänlaista tekopyhyyden makua suuhun.
Oli kyllä mahtava aloitus Tex-vuodelle.
-
Ei toki viattomia, mutta syylliset konnat saisivat kyllä kyytiä, jopa saapasmäkeen saakka.
-
No höh! Vai tuli uusi Tex jo 18pvä myyntiin :-\ Itse olen tilaaja ja eipä ole vielä uusinta numeroa luukusta kolahtanut >:(
-
Yllättävän hyvä tarinakokonaisuus kyseessä, joka toisenlaisissa olosuhteissa olisi voinut yltää jopa kaikkein legendaarisimpien tarinoiden joukkoon. Lukuisat asiavirheet juonessa, käsikirjoituksessa, piirroksessa ja suomennoksessa kuitenkin latistivat tarinasta terävimmän huipun.
Idea inhimillisen tragedian seurauksena kaheliksi muuttuvasta Rangerista on mainio ja omintakeinen, mutta niin kuin monien muidenkin 2000-luvun jälkeisten seikkailujen tapaan, tämäkin tarina kietoutuu aivan liian paljolti naurettavien sattumien varaan. Kuten tarkkaavainen lukija varmasti huomasikin, oikean henkilön osuminen paikalle sattumalta aina oikeaan aikaan, vie loistavaltakin tarinalta väkisinkin uskottavuuden. Tämä ongelma on jostain syystä alkanut toistumaan sen jälkeen kun tuotantotehokkuutta on alettu pyrkiä lisäämään ja määrämittaisuuteen on päädytty.
Muutamia huomioita tarinan varrelta:
Sivulta 29 alkava hyökkäys Jackals Creekiin on suoranainen loukkaus Texin järjen juoksua kohtaan. Suin päin ryntääminen aseet tanassa sudenluolaan, ei kuulu Teximäiseen ajattelumaailmaan sitten ollenkaan. Esimerkiksi sivulla 35 havaitaan, että hevoset ovat corralissa ja mikä olisi estänyt vanhan hyvän kaavan mukaan, edes yrittää siepata näitä polleja ja päästä näin edullisempaan piiritys asemaan? Heti Seuraavalla sivulla esitetty dynamiitti kohtaus puolestaan on sopivan hieno ja jämerä keino pysäyttää toverusten takaa-ajo hetkellisesti.
Sivulta 40 alkaakin sitten kummallisuuksien sarja, joka sotii myös tarinan lopun kanssa hassun hauskasti. Keskimmäisessä ruudussa havaitsemme Jack Lomanin ammuskelevan McDormandin koplan perään, johon Tex toteaa ”Tuhlaat lyijyä, Jack! He ovat jo liian kaukana!” Kuitenkin kuvasta voidaan selvästi havaita ja päätellä välimatkan olevan korkeintaan kuusikymmentä metriä, jos sitäkään. Ainakin ennen on paljon kauempaakin ihmisiä pudoteltu Willereissäkin. Erehtyikö siis jo lähes kaiken kokenut konkari Tex noinkin radikaalisti etäisyydestä? Näin voidaan jatkossa päätellä kun pojat juoksujalkaa lähtivät laukkaavien hevosmiesten perään, jotka olivat jo ”liian kaukana”, silti lopussa annetaan ymmärtää, että Jackin luoti kaatoi Michaelin. Ilmeisesti Texikin sitten on vain erehtyväinen ihminen.
Sivulla 43 Michaelin täydellinen jäätyminen tilanteessa ei sekään vaikuta oikein realistiselta. Kuka jäätyy noin täydellisesti tilanteessa? Kysynpähän vaan! Ei edes mummoni.
Sivulla 45 havaitaan että juoksemalla hevosmiehet kiinni päästään jälleen kantamalle, kun luodit viuhtovat McDormandin käsivartta. Huomioi myös Willerin roikkuminen aivan kannoilla ja vertaile sitä tarinan loppukohtaukseen, jossa Loman ammuskelee kohti häröpalloa ja tee johtopäätökset.
Sivulla 54 on hauska kohtaus, jossa Yönkotkamme syy ”matkaan” selviää jälleen. Saattaa elintarvike lasti Navajoreservaattiin. Mikäs siinä, onhan ylipäällikkyydessäkin omat haasteensa kerta toisensa jälkeen. :)
Sivulla 56 Korpinpoika sanoo seuraavaa ”Minulla on intiaaniverta suonissani. Osaan seurata jälkiä ja hävittää ne!” Joo todellakin, ilman sitä vertahan ei voi osata suorittaa kyseistä operaatiota ja vain sen veren ansiostahan ylipäätään koko kyky on olemassa ihan syntyjään. (sivuhuomio näin lukijan perspektiivistä.)
Sivulla 73 ilmeisesti piirtäjän huolimattomuus virhe joka pistää räikeästi heti silmään. Keskimmäisessä ruudussa kuuluu kaksi kertaa bang bang ja kaksi Mescaleroa kupsahtaa viiden metrin etäisyydellä toisistaan. Kuitenkaan Willerin kivääri ei näytä tekevän minkäänlaista sivuttaisheilahdusta. Jonkin näköisen liikkeen olisi voinut piirtää kun kerran äänetkin on mahdutettu samaan kuvaan. Sivulla 92 puolestaan on hauska yksityiskohta läppä, tai ei niinkään hauska, mutta hyvä oivallus käsikirjoittajan ja piirustajan yhteistyöstä. ”Edelleen Jackin raportin mukaan lainsuojaton yritti paeta jolloin Jack joutui ampumaan hänet” (Tolppaan sidottuna) :)
Sivulla 96-97 pokeriottelussa mies jolla on vaakaraitainen nauha hatussaan foldaa ja Ward niminen pullamössöpoika katsoo, kuitenkin pari diaa eteenpäin vaakaraitanauhainen mies, Rick nimeltään paiskoo kortit päin pöytään hävittyään ”värisarjalle”? Myös värisarja nimenä näin pokeria huvikseen ammatikseen pelaavalle särähtää korvaan. Yritä tässä sitten pysyä kärryillä tapahtumista :)
Sivulla 100 Texin ilmestyminen viime hetkellä taas kerran, menee näihin jo aiemmin mainittuihin naurettaviin sattumiin, eikä siitä sen enempää.
Sivulla 107 tapahtuu taas jotain poikkeavaa. Yleensähän laukauksen kuuluessa Sheriffi rynnistää paikalle suunapäänä nenä ja korvat vaahdossa, nyt kuitenkin virkavalta astelee muina miehinä rikospaikalle, ilmeisesti jopa tahdissa marssien. Tapansa tietysti kullakin, mutta…
Sivulla 110 Tex ja Sheriffi hengailevat ilmeisesti seuraavana päivänä jälleen saluunassa, jossa ilmeisesti saluunan omistaja vielä suree olevansa hukassa. Outoa ajan käyttöä kaikilta kolmelta? (No ehkä sheriffin ymmärtää) Viimeistään tässä vaiheessa lukijalle on selvää missä loppunäytös näytellään ja kuka tulee ampumaan J.Lomanin ja niinhän siinä sitten käykin.
Numerossa 1/2011 sivulla 7 Rhett käskyttää asiakkaita ja pankin väkeä nostamaan kädet ylös ja suuntaamaan naamat seinään päin! Kuitenkin ihmiset nostavat kaikki kätensä niskan taakse. Eli suomennoksessa olisi voinut lukea esim. kädet niskan taakse ja naamat kohti seinää. Virhe luultavammin on jo alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Sivulla 58 Kit Willerin sekoittaminen tarinaan oli hupaisaa hiekkalaatikkoleikkikokeilua, mutta ei suinkaan järin todennäköistä jälleen kerran, että suuren Navajoreservaatin reunamilla hups ja kas kummaa Yönkotkan poika tupsahtaa sopivasti luodin tielle
Sivulla 77 paljastuva McDormandin Lomanin seurailu ei vaikuta järin fiksulta suunnitelmalta niinkin ovelalle rosvopäällikölle kuten Lomanista on annettu ymmärtää. Kova kaveri olisi viimeistään tässä vaiheessa painunut junalla vähintään Kanadaan asti ja hävittänyt jäljet perusteellisesti kun aikaakin tarjottiin niin reilusti. Saaliin olisi ehtinyt sitten vuoden päästä kivasti kaivaa esiin, mutta ei McDormand kilahtaa aivan totaalisesti ja kaivaa saaliin turvasta jopa mahdollisimman typerään aikaan. Saalis olisi ollut turvassa kaikilta, jos McDormand olisi vain pysynyt jossain ihan muualla. Älykkäästä roistosta tehtiin näin vajaaälyinen apina, vain kun ei jaksettu keksiä tarinalle jatkoa taikka parempaa loppua.
Käsitelläänpä sitten hiukan kuvataidetta a la Ernesto R. Garcia Seijas. En muista onko kyseinen heppu piirtänyt aiemmin Willereitä, mutta lunasti kyllä paikkansa saman tien Tex piirtäjien joukkoon. Taide oli hetkittäin jopa huikeata katseltavaa, esimerkkejä on niin paljon, ettei niitä kannata edes lähteä luettelemaan. Piirtäjän ainoa miinus on Texin hahmon ”hakeminen”. Tex näyttää välillä ihan aidolta itseltään, mutta liian usein ilmeistä ja olemuksesta katoaa se jokin tyypillinen.
Jos kaksikolle Ruju&Seijas antaisi vapaat kädet ja aikaa hioa kykyjään, niin varmasti tulevaisuudessa odotettavissa olisi, jopa klassikoksi yltäviä tarinakokonaisuuksia. Toivossa sopii elellä.
Kaikenkaikkiaan, jos unohtaa pienet huolimattomuusvirheet ja muut hölmöilyt, tarina oli ihan positiivinen kokonaisuus, joka jäi kaipaamaan vain sitä määrittelemätöntä jotain, jotta yltäisi suurimpien legenda tarinoiden joukkoon.
Arvosana 9,39
(Ei mun mielestä tarinassa oikeuden käytön kannalta ollut havaittavissa tekopyhyyttä. Jack Lomanhan tappoi viattomia sivullisia saavuttaakseen päämääränsä. Tämähän ei ole Yönkotkan toimintamalli, edes kaikkein kriittisimmässä elämän vaiheessa !?!)
-
Oli kyllä huikeaa luettavaa tuo numero 1/11. Viime vuoden viimeisessä numerossa alkanut tarinakokonaisuus imaisi pitkästä aikaa mukaansa oikein kunnolla. Varsinkin viimeisin numero oli pakko lukea loppuun kertaistumalta. Kuvituskin oli oikein nättiä, eikä ainakaan minua haitannut yhtään, että Texin habituksesta tuli välillä mieleen vanhojen Hollywood-länkkäreiden Gary Cooper. Toivottavasti yhtä mukaansatempaava meno jatkuu.
-
Saaliin olisi ehtinyt sitten vuoden päästä kivasti kaivaa esiin, mutta ei McDormand kilahtaa aivan totaalisesti ja kaivaa saaliin turvasta jopa mahdollisimman typerään aikaan. Saalis olisi ollut turvassa kaikilta, jos McDormand olisi vain pysynyt jossain ihan muualla. Älykkäästä roistosta tehtiin näin vajaaälyinen apina, vain kun ei jaksettu keksiä tarinalle jatkoa taikka parempaa loppua.
Säkki olisi varmaan maatunut jos se olisi vuodeksi jätetty sijoilleen. Oikein hyvä tarina mielestäni. Kostotarinan kruunasi McDormandin pikku paljastus vaikka ilman sitäkin juoni olisi toiminut. Tex sai melkein maksaa raskaimman kautta kun ei heti laittanut kajahtanutta kaveriaan aisoihin. Seuraavaksi allekirjoittanut alkaa lukemaan Traagista ristiä.
-
Voi olla että olis maatunu joo, tää on tätä oikeeta ongelman ratakasua, että yritetään hakea selityksiä. Hyvä! Olisi silti voinu vaikka pakata massit esim johonkin maatumattomaan rasiaan ja jättää saaliin kohtalo ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten pumpata tieto McDormadilta.
Helppo se on jälkeen päin spekuloida tosin...
-
Juuttisäkki kestää todella pitkään ennen kuin maatuu. UV-säteily sitä eniten haurastuttaa eli aurinko.
-
Veitsenterävää analyysia Victoriolta uusimmasta willeristä. Tosiaan McDormandin käyttäytyminen lopussa oli käsittämätöntä sähläystä, kun hänet muuten kuvattiin viileän kylmäveriseksi ammattilurjukseksi. Sen sijaan Michaelin ampujan paljastuminen oli dramaattinen kohtaus ja yllätti ainakin meikäläisen täysin. Siitä pinnat Rujulle. Lomanin luisuminen pakkomielteiseen mielipuolisuuteen oli psykologisesti uskottavaa, ja sitä teemaa hyödynnettiin kiitettävästi. Mutta kokonaisuudesta olisi kaiken kaikkiaan voinut tehdä eheämmän ja tiiviimmän. Ekan osan inkkari-muonakaravaani-Texin sankaruuden korostamis-kohtaus oli irrallisuudessaan räikein esimerkki. Rujulta puuttuu vielä tasaisuutta.
Seijaksella on väkevä piirrostyyli. Ihan erityisesti miellyttää hänen taitonsa kuvata henkilöiden ilmeitä ja tunteita.
Kelpo aloitus tälle vuodelle.
-
Seijaksella on väkevä piirrostyyli. Ihan erityisesti miellyttää hänen taitonsa kuvata henkilöiden ilmeitä ja tunteita.
Tämän minäkin panin merkille.
-
hmm.. En itse käsitellyt juurikaan tuota "irrallista" osuutta, jossa Tex lähti saattamaan tarvikelähetystä reservaattiin. Jälkeenpäin kun miettii, niin se tosiaan oli turhahko sankaruuden korostamisefekti ja havaintona merkittävä.
Itsehän olen aktiivisesti vastustanut määrämittaisten julkaisuiden olemassa oloa ja vaatinut vapaan luovuuden palauttamista, jotta kokonaisuuksia saataisiin pidennettyä ja ennenkaikkea, jotta tarinoista poisuisi 2000 luvun "tekopyhyys"
Tässä tarinassa määrämittaisuus on ilmeisesti aiheuttanut päinvastaisen efektin, eli tarinaan on pitänyt lisätä turha välikohtaus, jotta molemmat pokkarit olisivat 114 sivua pitkiä. Kuvottavaa. Kuka lie tästä on vastuussa; "tulis Tex Willer ja löis!"
Kiitos tarkkaavaisuudesta, auttaa hahmottamaan tämän hetkisen kokonaistilanteen synkkyyttä huomattavasti.
-
Kiitos tarkkaavaisuudesta, auttaa hahmottamaan tämän hetkisen kokonaistilanteen synkkyyttä huomattavasti.
Oho!
Nythän on meneillään monta eri julkaisusarjaa, joista kaikki julkaistaan Suomessa. Kohta on kaikki vanhat ennenjulkaisemattomat julkaistu myös Suomessa. Paljon tekijöitä, joista suurin osa loistavia. Erilaisia tarinoita, joista pieni osa on kehnohkoja mutta mukana on myös runsaasti erinomaisia juttuja. Ei tarinoiden määrämittaisuus ole syössyt Texiä mielestäni millään tavalla synkeyteen. Päinvastoin, näen kokonaistilanteen aika hyvänä. Jos tarinat ovat huonoja, niin ennemmin syy löytyy tekijöistä kuin määrämittaisuudesta.
-
Voi olla että suurin syy on tekijöissä. Tuntuu vaan oudolta normi pokkarien keskiarvotason lasku, heti sen jälkeen kun määrämittaisuus astui estradille.
En tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Antakaa ehdotuksia ja kehitysideoita? Ei ainakaan tähän mennessä ole tullut parempaakaan teoriaa.
-
Eikös tätä asiaa puitu jo kerran aikaisemminkin? Silloin mielestäni enemmistö oli sitä mieltä, että tarina voi olla hyvä vaikka olisikin määrämittainen. Tarvitsee vain taidokkaan tekijän.
Voin silti itse hyvin ymmärtää miksi taso on laskenut, kun tarinat muuttuivat määrämittaiseksi (onko?). Tarinan kirjoittamisesta menee varmaan jonkinlainen luontevuus pois kun tarina yritetään puoliväkisin tunkea jonkinlaisiin raameihin.
-
Ei millään pahalla, Victorio, mutta tuo määrämittaisuusongelma taitaa olla ensisijaisesti sinun ongelmasi, ja se laskee noita laskemiasi arvosanoja. Texissä on erinomaisia ja hyviä (ehkä jopa huonoja) seikkailuja vaihdellen, ja lukijasta riippuen.Esim. tämä viimeimeisin seikkailu (antamasi arvosana 9,39) ei minulle kolahtanut, enkä siihen mitään desimaaleja tarvitse: tuskin tulee koskaan uudestaan luettua.
Mutta vielä kerran tuosta määrämittaisuudesta: vaikka se ei niin hauskalta kuulostakaan, niin ammattitaitoisten tekijöiden pitäisi pystyä kertomaan tarinansa ja kuvittamaan se annetuissa raameissa. Aivan turhaa itkeä tästä.
-
Tuntuu vaan oudolta normi pokkarien keskiarvotason lasku, heti sen jälkeen kun määrämittaisuus astui estradille.
Kyllä suurin syy notkahdukselle oli se, että sarjan pääkirjoittaja Nizzi ei koskaan toipunut burn-outinsa jälkeen sitä edeltävälle tasolle. Kyllähän siinä sitten määrämittaisuuskin vaikuttaa, jos tekijällä ei ole motivaatiota tehdä työtään, kuten Nizzillä viimeisinä vuosinaan. Tarinoista tuli liian usein liian kaavamaisia. Ja se määrämittaisuus siis aloitettiin lähes heti Nizzin paluun jälkeen, joten ajoitus osuu yksiin.
Boselli sanoo eräässä haastattelussa, että määrämittaisuus ei ole hänelle ollut koskaan ongelma.
-
Voipi olla.
Osaako kukaan sanoa miksei enään aikoihin ole tullut neljän tai yli neljän pokkarin tarinoita? Mietin sitäkin, että jos tarina luontevasti edeten kestäisi 2,5 pokkaria, niin kumpaan se sitten pyöristetään, kahteen vai kolmeen? Khyl mun teorialla on kannattajiakin muitakin kuin minä ite, itse asiassa teoria ei edes alunperin ole omani.
-
Kyllä minäkin kannatan teoriaasi tietyllä tavalla mutta vain osittain. Mielestäni syy kehnoon tarinaan löytyy mieluummin tekijöistä kuin määrämittaisuudesta. Mutta kyllä määrämittaisuudellakin vaikutusta on - enemmän huonoihin kirjoittajiin kuin hyviin.
Sergio Bonelli alias Nolittahan on säännönnmukaisesti rikkonut omaa sääntöään määrämittaisuudesta. Viimeksi puffelisotilaat taisi rikkoa määrämittaisuutta. Ja olisi saanut rikkoa enemmänkin, koska vähän hätäisesti sekin loppui. Mielestäni sen piti olla alunalkaen kaksi albumia, mutta sitten alkoi rönsytä. Se tarina olisi siis Nolittan ja osellin yhteistyönä tehty juttu.
Yksi juttu, miksi tarinat ovat nykyään lyhyitä johtuu siitä, että kuvittajat eivät aina halua kirjoittaa pitkää tarinaa. Esim. Fusco tekee nykyään enää yhden pokkarin pituisia tarinoita. Toinen esimerkki on Ortiz, jolle oli kirjoitettu kolmen pokkarin pituinen juttu (Meksikon retkikunta) mutta se piti sitten hänen pyynnöstään lyhentää kolmanneksella.
-
Varsin ymmärrettävää, että Fusco ei enää pidempiä juttuja halua piirtää. Sen verran kauan on Fusco ollut mukana, että varmaan jo haluaisi päästä kiikkustuoliin kissan kanssa.
Pidempien seikkailujen aikaansaamiseksi minusta olisi semmoinen ratkaisu hyvä, että piirrostyö jaettaisiin kahdelle. Esimerkiksi Murhaajan saappaissa -tarinaan (8/1992) Fusco piirsi 2,5 pokkaria ja Civitelli 2 pokkaria. Mutta tuo 4,5 pokkariahan oli yksi iso tarinakokonaisuus, vaikka siinä olikin luonnollinen välitilinpäätös missä kuvittaja vaihtui.
-
Onhan tuossa tarinoiden jakamisessa omat hankaluutensa, jotka hidastavat homman etenemistä. Ensinnäkin tarinat kirjoitetaan noin kymmenen sivun pätkissä, jolloin toisen kirjoittajan vain pitää kärsivällisesti odottaa , jotta aluosan kuvitus on valmiina. Jos tarina poikkeuksellisesti kirjoitettaisiin kerralla valmiiksi, niin kuvittajat joutuisivat etukäteen sopimaan pelisäännöistä, henkilögalleriasta ym. En siis usko, että sellainen tapa tarinoiden tekemisessä yleistyy. Ainakaan se ei prosessia nopeuta.
-
Jep, näinhän se menee, että taitava tekijä vääntää vaikka kivestä viinanrypäleen tai toisinpäin, itellä on vaan tapana kärjistää epäkohtia jos niitä havaitsen, jotta asioihin suhtauduttaisiin tietynlaisella vakavuudella.
Sulla näyttäskin olevan aika paljon taustatietoa asioista mikä on hyvä asia. En ihan ymmärrä tuota kuvittajien laiskuus juttua. Julkaisu nopeushan on se sama, olikse nyt 12 numeroa vuodessa italiassa, niin jos esim kuukaudessa piirtää yhden numeron ja neljässä kuukaudessa neljä, niin eikai siinä pitäisy tahdin mitenkään erityisemmin tiivistyä. Esim jos piirrät neljä yksittäistä sarjaa (pokkaria) tai yhden sarjan joka kestää neljä pokkaria. Muutoinhan siinä jäisi aika paljon luppoaikaa? (vai onko sarjakuvapiirtäjillä mikä TES)
No ehkei mun tarvikkaan ymmärtää, mutta kiinnostas tietää ja helpottas ymmärtämistä ja näin taas pystyisi hakemaan ongelmalle aktiivisemmin ratkaisua. Luultavasti sellainenkin on olemassa, kuten The Spirit jo tuossa hyvin yritti.
-
Tuskin kukaan pystyy piirtämään yhtä pokkaria per kuukausi, ainakaan jos laatuun satsaa.
-
Ok. Toi aikamääre oli vaan heitto, en tiiä kauan siinä oikeesti menee. Mutta suhteet pysyy samana.
-
En ihan ymmärrä tuota kuvittajien laiskuus juttua.
En tiedä kuinka laiskoja kuvitajat ovat, ovatko lainkaan. Mainitsin vain pari tietämääni esimerkkiä. Ortizillakin saattoi olla jotain muuta suunnitteilla silloin taannoin ja hän katsoi viisaammaksi todeta, että ei ehdi piirtää kolmea pokkaria. En myöskään tiedä palkkauksesta mitään, mutta voisin kuvitella palkkion tulevan, kun tarina on valmis. Piirtäjien keskivauhti lienee 15 sivua kuukaudessa. Sillä tahdilla yksi pokkari on valmis suunnilleen kahdeksassa kuukaudessa ja tilipäivä koittaa. Neljän pokkarin kanssa palkkaa saa odottaa neljä kertaa kauemmin, tosin silloin tömähtää kerralla enemmän.
Fuscon kohdalla ikä alkaa jo vaikuttaa. Ehkä hän ottaa vain sellaisia suupaloja kerralla, jotka hän uskoo vielä kykenevänsä varmuudella selvittämään. Hänenhän piti jäädä jo eläkkeelle mutta peruikin puheensa.
Luulisi korkean iän vaikuttavan muillakin vanhemman polven tekijöillä. Ennen niin nopeat Ortiz ja Repetto ovat jo selvästi hidastuneet. Siitä huolimatta kummallakin on lähes jatkuvasti pitkä maxi työn alla. Ei niitä näiltä herroilta voi enää kovin monta olla tulossa.
-
Oli kyllä huikeaa luettavaa tuo numero 1/11. Viime vuoden viimeisessä numerossa alkanut tarinakokonaisuus imaisi pitkästä aikaa mukaansa oikein kunnolla. Varsinkin viimeisin numero oli pakko lukea loppuun kertaistumalta. Kuvituskin oli oikein nättiä, eikä ainakaan minua haitannut yhtään, että Texin habituksesta tuli välillä mieleen vanhojen Hollywood-länkkäreiden Gary Cooper. Toivottavasti yhtä mukaansatempaava meno jatkuu.
Tähän kompit. Aivan loistava vuoden 2010 lopetus ja 2011 aloitus. Kostoteema oli onnistuneesti toteutettu ja loppuratkaisu oli klassinen mutta toimi. Lomanin hukkuminen koston kierteeseen oli tehty hienosti. Pala palalta mies hajosi, kunnes mitään ei ollut enää tehtävisssä. Näyttääkin siltä, että kunnon spagettilänkkärimäiset kostotarinat ovat tällä hetkellä parasta willeriä.
-
Minun mielestäni uusin Almanacco-tarina oli varsin onnistunut.
Jep, tietyistä kliseistä huolimatta mukavaa luettavaa. Tarinan osakkeita ehdottomasti eniten nostaa nuoren Hendersonin hahmo, joka on nyky-Nizziltä harvinaisen elävästi ja jopa koskettavasti kirjoitettu. Hendersonin psykologinen kehitys, jossa hän oivaltaa sukunsa rasitteet ja armeijaelämän tylyn todellisuuden, oli kuvattu vallan mainiosti.
Ikävää tietysti, ettei hieno piirtäjä Sommer ehtinyt saattaa viimeistä työtään kunnialla loppuun. No, kaatuipahan ainakin saappaat jalassa ja kynä kädessä. Rauha sielulleen.
-
nyky-Nizziltä harvinaisen elävästi ja jopa koskettavasti kirjoitettu.
On tuo nyt sentäs jokusen vuoden vanha seikkailu. Eli vielä tuolloin Nizzi ei ollut päättänyt lopettaa ja motivaatio mirjoittamiseen oli kutakuinkin kohdallaan. Tarina vaikutti aika tutulta, olisikos jostain elokuvasta..?
-
Tarina vaikutti aika tutulta, olisikos jostain elokuvasta..?
Voi olla elokuvastakin alunperin, mutta eiköhän Nizzi ole lukenut Ken Parker -klassikon "Sotilaan tarina", vuodelta -82. Suomennettu -84.
[spoiler]Tarinassa kaukaiseen linnakkeeseen saapuu sotilas joka paljastuu komentajan pojaksi. Isällä ja pojalla on etäiset välit, kuitenkin epäillään että poikaa suositaan/ saa etuja. Intiaanit tekevät tuhoretkiä maatiloille. Järjestetään kostopartio jonka intiaanit väijyttävät, erään sotilaan kuolemaa pidetään komentajan pojan syynä. Etsitään välittäjiä jotka ovat myyneet aseita intiaaneille.[/spoiler]
Voi olla muutakin yhteistä, tuo tuli nyt ihan ulkomuistista.
-
Tuo minullekin tuli ensimmäisenä mieleen, mutta lopetus oli sen verran erilainen, että en heti rynnännyt tarkistamaan.
-
Juohtuipa vain mieleen, että taitaapi tällä viikolla tulla uusi normi-willeri! Pää pois puskista ja rinta rottingille, sano. Muy bien!
Mitäs sieltä onkaan luvassa?
-
Veikkaan almanaccoa, tuskin vielä sitä Ticcin nro 500.
-
Katsokaa tulevista lännensarjoista. Ticciäpä hyvinkin!
-
No niin, tuohan on mukava uutinen! Tulispa se jo tänään!
edit:
Kiitokset Cheyennelle tiedoista!
-
...Tulispa se jo tänään!
KYLLÄ! Kuudessadas Tex on käsissäni! Upea kansi! Maltan tuskin odottaa iltaa, että pääsee lukemaan. Boselli/Ticci parivaljakko tuskin pettää. Olen ilmeisesti taas a-luokan tilaaja.
-
Taivas - tai postipoika - kuuli minua: uusi willeri pärähti postilaatikkoon! Tulihan tuo jo syksyllä italoversiona luettua (=katseltua), mutta nyt siihen pääsi kunnolla sisään. Aivan hengästyttävän huikea juttu! Ja kauhean kaamea! Yhden opuksen seikkailuksi hyvin rakennettu, ei puhettakaan tyhjäkäynnistä tai toisaalta liiasta kiirehtimsestä. Ja Ticcin piirros minusta aina vaan loistavaa, vaikka ikää onkin jo kertynyt (ja mitäs vikaa sinä olisi!). Vielä kun olisi ollut väreissä, niinkuin saapasmaassa, niin antaisin täyden kympin.
-
Jokohan on kauppoihinkin ehtinyt? Vai voiko se tulla etuajassa ainoastaan tilattaessa... :)
-
Metkan erilainen tarina 600:ksi. Ei ole tainnut kunnon kauhutarinoita olla sitten Meddan giallo-tarinan vuodelta 1995 jos oikein muistan? Ja vielä kannibaalitarinakin, arvostan.
-
Jokohan on kauppoihinkin ehtinyt? Vai voiko se tulla etuajassa ainoastaan tilattaessa... :)
Pääosin siten, että ensin tilaajille, sitten kauppoihin. Pitää sitä nyt jokin roti olla :)
-
Täytyy sanoa, että oli suorastaan loistelias tarina. Tästä tarinasta huomaa kyllä hyvin, ettei tarvitse todellakaan olla useamman pokkarin mittainen ollakseen hyvä tarina.
[spoiler]Varsinkin niiden intiaanien hyökkäys syvistä vesilammikoista oli todella yllättävä. Mahtoiko pojat hengitellä ruohonkorsien avulla???[/spoiler]
-
Aivan hengästyttävän huikea juttu!
Täsmälleen samaa mieltä!
Kuvaa hyvin fiiliksiä eilen illalla, kun luin tuon Willerin nro 600.
Välillä hengästytti oikein kunnolla, kun huomasi pidättäneensä hengitystä tarinaa lukiessaan.
Tälläistä harvoin itselleni tapahtuu enää nykyään, joten päättelin (myös) siitä, että hyvin oli saatu tarinaan rakennettua jännitystä.
Ehkä tarinan perusidea sinällään nyt ei ollut niin kummoinen, mutta kerronta oli rytmitetty oivallisesti ja piirrosjälki tuki tarinaa todella upeasti ja loi jännittävän tai ehkä jopa pelottavan ilmapiirin.
Olipa mainio tarina 600. numeroon!
-
Kyllä tämä menee näistä yhden pokkarin tarinoista ihan kärkipäähän!
-
Kyllä tämä menee näistä yhden pokkarin tarinoista ihan kärkipäähän!
Tämä menee kaikkien tarinoiden joukossakin kärkipäähän.. Itse pidin tarinasta niin paljon, että arvostan korkeammalle, kuin esim. viime vuoden kuolleen miehen käden.
-
Minun mielestä kaksi viimeisintä Texiä kaikkien aikojen pohjanoteerauksia ;) Jos taso jatkuu tuollaisena, lopetan tilauksen ;) Toiset tykkää toiset ei.
-
Noh, mikä mätti?
-
Ei nyt ehkä paras yksipokkarinen tarina, mutta hyvä! Intiaaneja oli paljon ja hieman erilainen juoni kun nämä intiaanit olivat kannibaaleja. Ticcin taidetta jaksaa aina ihailla, vaikka mies ei mikään teinipoika enää olekkaan. Paljon oli ympätty yhteen pokkariin. Pidin lukemastani ;D
-
Paljon oli ympätty yhteen pokkariin.
Vähän ehkä olisi voinut keventää alkupuolen raskasta dialogia. Mutta hyvä, että tällä lyhyelle tarinalle oli jaksettu rakentaa kaksi huipennusta: ensinnäkin taistelu paaluvarustuksella ja toiseksi tunkeutuminen kannupallien pesään. Notta ei ollut ihan tulin, näin, voitin -meininkiä. Se lopun räjäyttely oli kyllä niiiin Tex-kliseetä, että en ole ihan varma pidinkö. Mutta veikkaan, että Boselli on hymyillyt sitä kirjoittaessaan.
-
Minun mielestäni hyviä tarinoita sekä 600 että sitä edeltänyt almanacco. Erityisesti tämä uusin Tex oli ehdottomasti parhaita 110-sivuisia. Ainoa, mitä jäin odottamaan, niin noista "sumun sotureista" olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän lisää, varsinkin kun se yksi punatakki aikoi lähteä niitä tutkimaan... ::)
-
Minulla tuli tästä tarinasta mieleen leffa "13 soturi"; tosin siinä ei ollut muistaakseni kannipaaleja, ja hyökäilevillä sotureilla oli sudennahan sijasta karhunnahat yllään. Mutta soihtuja muistaakseni oli.
Eihän näitä yhden lehden seikkailuja montaa ole, paitsi sitten ihan siellä alkupäässä plus almanakot, joten kyllä tämä siinä kategoriassa menee hulppeesti kärkeen. Mutta kyllä tämä pärjää koosta riippumatta, hyvä tarina!
Se mikä minusta oli erityisen hyvää, oli se, että vaikka tarina sinänsä oli varsin raaka, niin missään vaiheessa ei Ticci sortunut mässäilemään raakuuksilla. Veikkaampa, että esim. Ortizin piirtämänä tämä tarina olisi ollut hyvin erilainen, tdn. vastenmielinen.
Yhden käännösvirheen löysin: s. 22, ylin kuva: ...piilotamme hevoset.." kun kyse oli kanoottien piilottamisesta; hevosista oli luovuttu jo edellisellä sivulla. Noh, ei tuo tahtia haittaa.
-
Uusin Tex Willer tarinaltaan oli kohtalainen minusta. Giovanni Ticcin piirrosjälki oli hänelle tunnusomaista mustan ja valkoisen sävyjen harmoniaa. Ei mitään suurta graafista. Jotenkin Ticcin intiaanien kasvot eivät ole enää niin vaikuttavia kuin vuosia sitten. Ikä tekee tepposensa.
Ja tarina itsessään oli erikoinen. Siis siltä osin, että tarinassa oli kannibalismia. Todellisuus pohjaa kyseiselle tarinalle on olemassa. Nimittäin Irokeesi niminen intiaaniheimo harrasti kannibalismia. Ensiksi uhria laitettiin kävelemään pajailla jaloilla sytytettyyn tuleen. Usein myös kuumennettuja tikkuja käytettiin uhrin tuskan kasvattamiseksi. Alla lainaus Wickipediasta. Intiaani-heimoista juuri Irokeesit ja Pawneet olivat hyvin pelättyjä vihollistensa silmissä. Pawneet olivat mm. Siouxien pahimpia vihollisia.
Lainaus:
Irokeesien harrastama kannibalismi kuului osana heidän moniin rituaaleihinsa. Polttaminen oli yleinen tapa sotavankeihin kohdistuneissa kidutuksissa. Uhria kypsyteltiin ensin jalkapohjista laittamalla hänet kävelemään paljain jaloin tuleen. Kuumennettuja puutikkuja työnnettiin raajoihin ja ihoa suikaloitiin ja leikeltiin. Uhrit lauloivat kuolemanlaulunsa ja urheimmat heistä joutuivat kuolemansa jälkeen osallistumaan tilaisuuteen, joissa kiduttajat söivät heidän sydämensä ja joivat heidän verensä, saadakseen itselleen uhrin voimat. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen ruokatilaisuuteen, jossa sotavankien ruumiit paloiteltiin, keitettiin ja syötiin rituaalisissa pidoissa, joissa karhu saattoi joskus korvata ihmisen.
Irokeesien kannibalismi oli taikauskojen motivoima. He ajattelivat, että syömällä vihollisen lihaa he saivat tämän henkisen voiman itseensä. Irokeesit uskoivat myös saavuttavansa mainetta barbaarisilla tavoillaan ja pelottomuudellaan. Jos he osoittivat surua tai huusivat tuskasta joutuessaan vihollisen kiduttamaksi, niin heitä pidettiin heikkoina. Kannibalismi oli myös vaikuttava keino pelotella vihollisia ja osoittaa heille halveksuntaa. Irokeesien liittokunnan kansat eivät kuitenkaan olleet ainoita Amerikan alkuperäisestä väestöstä, jotka kannibalismia harrastivat. Sitä kerrottiin esiintyneen myös paljon etelämpänä, yleensä kuitenkin Mississippiin idänpuoleisilla alueilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikkein kuuluisimpia kannibaaleja olivat asteekit, jotka teurastivat ja söivät lukemattomia ihmisiä olematta irokeeseille mitään sukua.
Aika rajua menoa vai kuinka. Jotenki Irokeesien harjoittama tapa peittoaa muiden intiaani-heimojen rituaaliset menot paitsi Asteekkien. Muut Pohjois-amerikan intiaaniheimot tai Arizonan apassit eivät moisia riittejä harjoittaneet. Mutta alunperinkään mm. Apassien tapa ottaa skalppeja eli päänahkoja oli peräisin aivan muualta kuin intiaanien perinteistä.
-
Ja irokeesit asustivat melko pohjoisessa, osittain Kanadan puolella. Joten siinäkin mielessä Boselli yrittää pitää tarinaansa uskottavuuden rajoissa.
-
Jep, sikäli kun muistan päänahkojen ottaminen opittiin valkoisilta (vai oliko se meksikolaisilta?), nämä kun maksoivat vihollisten päänahoista tapporahaa...
Minä tykkäsin uuden numeron tarinasta aika paljon. Kerrankin oli vähän jännitystä ilmassa ja vaarallisen tuntuinen vastus. Hirveä draivi tuntui olevan koko ajan, eivät sankarit ehtineet miettiä asioita pihvien & perunavuoren äärellä. Mutta Ticcin kuvituksessa tuntui se vaikeasti määriteltävä Jokin olevan pikkuisen pielessä... en oikein osaa pukea sanoiksi mitään tiettyä juttua siitä. Pitäisi ehkä vertailla vanhempiin töihinsä ensin. Jotenkin sellainen vähemmän huoliteltu fiilis jäi varsinkin ihmishahmoista. Monet sommittelut olivat kuitenkin hienoja - jos piirtäjä olisi ollut joku muu kuin Ticci niin tuskin valittaisin.
Saattaa myös olla että kuume vääristi näköä. Olin lukiessa aika huonossa hapessa. :)
-
Jep. Valkoisilta opittu tapa toi skalppi juttu kuten Wladislaw totesi. Olemme me valkonaamat aika hurjaa rotua loppujen lopuksi. :D
Ensiksi hävitimme intiaanien loistavan kulttuurin vajaassa 100-vuodessa Amerikassa. Alistimme ja tuhosimme kokonaisen kansakunnan....ihmisiä, jotka elivät sopusoinnussa luonnon ja henkien kanssa. Sitä ennen jo tummaihoiset alistettiin orjuteen ja työskentelemään valkoihoisten plantaaseilla minimipalkalla sekä huonolla safkalla Afrikass ja Amerikass. Australiassa aboriginaalit ...pahus kun on vaikea sana kirjoittaa >:( tuhoaminen tapautui kauan kauan sitten.....jne. Ja monia muita mielenkiintoisia mutta raadollisia ja surullisia juttua ihmiskunnan historia täynnä.
-
Kyllä jotkut Amerikan alkuperäiskansat skalppeerasivat ennen valkoisten tuloakin. Skalpeerausta kun on "harrastettu" vähän joka maailmankolkassa, Euroopasta Australiaan.
Melkoinen villitys siitä sitten kyllä tuli.
http://en.wikipedia.org/wiki/Scalping
-
Hei! Orjan May (varsinkin) ja Lurker myös, viette nyt kyllä keskustelua aika lailla sivuraitelle! Unohdetaan skalpeeraukset jne. ja jatketaan keskustelua Texistä. Ugh!
-
Hieman ihmettelen tuota kannibalismin nostamista etusijalle keskustelussa uusimmasta tarinasta. Ok, se oli osa sitä, mutta ei minusta mitenkään se olennaisin osa. Pelottavan susijengin tapoihin olisi aivan hyvin sopinut paljon muutakin kuin kannibalismi (uhraamiset tms), eikä se olisi tarinaa mitenkään muuttanut.
Minusta olennaista oli kaksi asiaa:
1) Mystinen vihollinen, eli tämä susijengi (vastaavia löytyy Texistä pilvin pimein); se syövätkö vai mitä sitten tekevätkään vihollisille on sivuseikka.
2) Epämääräinen ystävä/vihollinen; eli nämä suosta pongahtavat inkkarit, jotka lopulta tulivat avuksi. Yhtäkkiä ei tule mieleen tex-seikkailuja, mutta varmaan niitä löytyy.
-
Totta Hannu puhuit. Pysytään Texissä niin keskustelu ei säröile liikaa.
-
Hieman ihmettelen tuota kannibalismin nostamista etusijalle keskustelussa uusimmasta tarinasta. Ok, se oli osa sitä, mutta ei minusta mitenkään se olennaisin osa. Pelottavan susijengin tapoihin olisi aivan hyvin sopinut paljon muutakin kuin kannibalismi (uhraamiset tms), eikä se olisi tarinaa mitenkään muuttanut.
En ole ihan samaa mieltä. Kannibalismi on inhimillisyyden tikapuilla melko omilla puolillaan. Silloin on vajottu sellaiseen eläimellisyyteen ettei sen harjoittajan ajatusmaailmaan osaa eikä halua samaistua enää millään tasolla. Siksi siinä on samaa pelottavuutta kuin vaikka holokaustissa - sellaisessa täydellisen hyytävässä tunnekylmyydessä ja irtisanoutumisessa ihmislajin perusolemuksesta on vain jotain joka vetää täysin hiljaiseksi.
Tämä sanottuani, oli hyvä, viihdyttävä tarina. Tunnelma ja rytmi oli kohdillaan. Vaikka aloitus oli kenties hieman tökkivä hypähteleväisyydessään, oli kuitenkin hienoa että tarina saatiin nopeasti käyntiin. Kun tässä on puhuttu Texien pituudesta, niin nähdäkseni useista Texeistä voikin leikata paljon pois, nimeomaan sieltä alusta, missä on usein kaikenlaista puuhastelua ja puhumista enemmän kuin olisi lainkaan tarve. Joskus varsinkin Nizzin tarinoissa ollaan jo liki puolivälissä ennenkuin päästään itse asiaan.
Ja mitä Ticciin tulee, niin olen kai taidetta ymmärtämätön puusilmä, mutten näe hänen kuvituksessaan hakemallakaan pitää pahaa. Päin vastoin. Lukeminen välissä takkuaa kun jää ihastelemaan ruutuja.
Lopuksi vielä erikoiskiitos Tigerin läsnäolosta! Nyt kun Boselli on kiskonut Kitin takaisin tarinoihin mukaan, Tikrulle saisi tehdä saman. Vaikka jotenkin minusta tuntuu ettei Boselli vain oikein välitä hänestä, tai saa hänestä hahmona otetta. Toivottavasti olen väärässä. Muistaako joku Bosellilta tarinaa joka sisältäisi onnistuneen, kiinnostavan Tigerin?
-
En ole ihan samaa mieltä. Kannibalismi on inhimillisyyden tikapuilla melko omilla puolillaan. Silloin on vajottu sellaiseen eläimellisyyteen ettei sen harjoittajan ajatusmaailmaan osaa eikä halua samaistua enää millään tasolla. Siksi siinä on samaa pelottavuutta kuin vaikka holokaustissa - sellaisessa täydellisen hyytävässä tunnekylmyydessä ja irtisanoutumisessa ihmislajin perusolemuksesta on vain jotain joka vetää täysin hiljaiseksi.
Olen samaa mieltä Maryannen kanssa näistä asioista, mutta on niin paljon muita asioita jotka mielestäni ovat ällöttävyydessään täysin rinnastettavissa kannibalisimiin, niinkuin esim. naisten ympärileikkaukset tai muut vastaavat silpomiset. Minusta tämä ei kuitenkaan ollut uuden Texin keskiössä; joten miksi sitä nyt jäädä erityisesti leipomaan?
[/quote] Kun tässä on puhuttu Texien pituudesta, niin nähdäkseni useista Texeistä voikin leikata paljon pois, nimeomaan sieltä alusta, missä on usein kaikenlaista puuhastelua ja puhumista enemmän kuin olisi lainkaan tarve. Joskus varsinkin Nizzin tarinoissa ollaan jo liki puolivälissä ennenkuin päästään itse asiaan. [/quote]
Kas, kuin omasta suustani. Tässä on Boselli osannut suunnitella seikkailun alusta loppuun, ilman että tulee yht'äkkiä hoppu lopettaa tarina. Kokonaisuutena mielestäni hyvin tasapainoinen tarina.
[/quote]Ja mitä Ticciin tulee, niin olen kai taidetta ymmärtämätön puusilmä, mutten näe hänen kuvituksessaan hakemallakaan pitää pahaa. Päin vastoin. Lukeminen välissä takkuaa kun jää ihastelemaan ruutuja.[/quote]
Ticci on aivan loistava, edelleen!
Kiitos Maryannelle oivaltavista kommenteista!
-
Uusin Tex luettu.
Viihdyttävä, hyvinpiirretty tarina.
Ei mitään järisyttävää tarinaniskentää, mutta
ei tarviikaan olla.
Texin ja kumppanien seurassa kului
oikein rattoisat 40 minuuttia.
-
Ja mitä Ticciin tulee, niin olen kai taidetta ymmärtämätön puusilmä, mutten näe hänen kuvituksessaan hakemallakaan pitää pahaa. Päin vastoin. Lukeminen välissä takkuaa kun jää ihastelemaan ruutuja.
Onhan se Ticcin kuvitus muuttunut, se on selvä. Mutta onko huonontunut, se on makuasia. Muutos ei johdu ikääntymisestä vaan Ticcin halusta kehittää itseään koko ajan. Alkuaikojen pikkutarkkuuden jälkeen hän on keskittynyt enemmän tunnelmaan. 'Pahimmasta' luonnosmaisuudesta on mielestänini otettu yksi askel taaksepäin. Ticci tekee mitä haluaa - edelleen!
Muistaako joku Bosellilta tarinaa joka sisältäisi onnistuneen, kiinnostavan Tigerin?
En ainakaan minä muista. Eikä pikaisella selaamisella sellaista tullut vastaan. Entäpä Nizziltä? Muuta kuin sen yhden retrospektiivisen tarinan.
-
Olen samaa mieltä Maryannen kanssa näistä asioista, mutta on niin paljon muita asioita jotka mielestäni ovat ällöttävyydessään täysin rinnastettavissa kannibalisimiin, niinkuin esim. naisten ympärileikkaukset tai muut vastaavat silpomiset. Minusta tämä ei kuitenkaan ollut uuden Texin keskiössä; joten miksi sitä nyt jäädä erityisesti leipomaan?
Minulla oli lukiessani hieman sellainen olo, että Boselli halusi tehdä pyöreitä juhliakseen jollain lailla muista erottuvan tarinan. Kun lyhyys esti hänelle tyypilliset pitkät eeppiset juonikuviot takautumieen ja lukemattomine hahmoineen, niin otettiin tätä puutetta kompensoimaan hätkähdyttävä aihe. Samassa hengessä tulkitsin lopun tulivuori-iloittelun, vaikka se taisi olla jo hieman kieli poskella kirjoitettu: Tex kun tykkää iso pum pum, niin nyt sitten juhlitaan oikein super pum pum!
En ainakaan minä muista. Eikä pikaisella selaamisella sellaista tullut vastaan. Entäpä Nizziltä? Muuta kuin sen yhden retrospektiivisen tarinan.
Kovasti paljon sääli. Uskon että Tigerillä olisi hahmona sarjalle annettavaa. Mutta ulospäinsuuntautuneet, puheliaat hahmot tuppaavat helposti viemään niin lukijoiden kuin kirjoittajienkin huomion. Tämähän siis oli hellyydellä sanottu, parahin Carson... :)
-
Tulipa vaan mieleen, että Nicolón piirtämässä hirmuhienossa Hirmumyrskyssä vuonna 1974 Samoan kanakit olivat myös ihmissyöjiä. Silloinkin Tex ja kumppanit olivat vaarassa joutua pataan. Ero tähän tarinaan oli se, että siinä ei näytetty ihmislihalla mässäilyä. Toinen ero oli se, että rajusti harvennetut kanakit näytettiin lopulta melko sympaattisessa valossa.
-
Minulla tuli tästä tarinasta mieleen leffa "13 soturi"; tosin siinä ei ollut muistaakseni kannipaaleja, ja hyökäilevillä sotureilla oli sudennahan sijasta karhunnahat yllään. Mutta soihtuja muistaakseni oli.
Äh, taas olen "myöhässä"...meinasin juuri sanoa samaa kun sain tuon Tex Willerin 600-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun numeron luettua. En tiennytkään että Tex on jo noin vanha! Eli Kit Carsonhan on sitten jo ainakin 800 vuotta! >:D
-
Kuudessadas Tex on vihdoinkin luettu ja todella hyvin se viihdytti. Tarina piti hyvin otteessaan loppuun saakka, vaikka se ei mikään elämää suurempi kertomus välttämättä ollutkaan. Eikä tarinan tarvitse sellainen olla, ollakseen silti hyvä. Jonkun huonomman kuvittajan, kuin Ticcin, myötä olisi ehkä tarinakin voinut tuntua köpöisemmältä, mutta nyt kokonaisuus toimi todella hyvin. Kansi oli mielestäni vähän halvan ja valjun oloinen. Tuli mieleen markettien tarjousilmoitukset isoine ysiysi-numeroineen. Hyvältä näyttää Tex-vuosi 2011 tähän mennessä. Jatkoa odotellessa...
-
Uusimmassa Texissä 4/11, jälleen kerran aitoja lännen hahmoja yms.
Dave R tosin muutettu Daniksi varmaan siksi, ettei mene Dave kertaa kaksi sekaisin lukijoilla ::)
http://en.wikipedia.org/wiki/Dave_Rudabaugh
http://en.wikipedia.org/wiki/Hoodoo_Brown
http://en.wikipedia.org/wiki/Mysterious_Dave_Mather
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Joshua_Webb
http://en.wikipedia.org/wiki/Dodge_City_Gang
-
Alkaa olla näitä melkein joka toisessa Bosellin tarinassa. Manfredilla on sama harrastus. Ne pari Magico Ventoa, joita olen lukenut, niin Wild Billiä ym. löytyy. Ja yhdessä (eihän niitä olekaan kuin kaksi) Manfredin Texissä oli Phoenixin perustaja dokumentoitu.
-
Komeaa, dynaamista kuvitusta oli Vegasissa. Toivottavasti Mastantuonoa nähdään säännöllisesti. Tarinastakin tykkäsin. Alun kahakassa oli fiilistä kun se kerrottiin ikään kuin pahisten näkökulmasta. Juttuhetki yöllä autiomaassa oli myös toimiva ja hyvin nuori Kit paikkasi vanhempaa rutinaosastolla. :)
Minusta tällaiset vähemmän legendaariset historian henkilöt sopivat hyvin mukaan. Kunhan jokainen vastaantulija ei sellainen ole.
-
Komeaa oli kuvitus. Kummastelin, kun tuli monta kertaa mieleen Jordi Bernet, varsinkin Texin kasvoista. On tainnut Mastantuonolle langeta Bosellin luottokuvittajan rooli nyt kun Font työskentelee Manfredille. Melkoisen raisulta vaikutti tarina. Heti tuli fiilis, että hyvää seikkalua tässä on lukemassa. Hieman poikkeavat näkökulmat toivat heti tuorutta tarinaan.
-
Alkaa olla näitä melkein joka toisessa Bosellin tarinassa. Manfredilla on sama harrastus. Ne pari Magico Ventoa, joita olen lukenut, niin Wild Billiä ym. löytyy. Ja yhdessä (eihän niitä olekaan kuin kaksi) Manfredin Texissä oli Phoenixin perustaja dokumentoitu.
Keisari Nortonin haluaisin kyllä nähdä San Franciscon kaduilla. Hyvin todennäköistä että se kohtaus olisi Tex-historian huvittavimmista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Emperor_Norton (http://en.wikipedia.org/wiki/Emperor_Norton)
-
Tulihan tuo ahmaistua yhdellä istumalla. Mukaansatempaava tarina ja mukavan kimurantti; ovatko kaikki hyvikset pahiksia ja toisin päin. Vegasin viranomaisosasto on kuitenkin asetettu suurennuslasin alle!
Mastantuono ei oo huono (lohkaisi velipoikani); Jannen mainitessa Fontin ainakin minun mielessäni syntyi yhteys Mastantuonon ja Fontin välille. Mastantuonon piirrosjälki kyllä viehättää, mutta välillä perusjengin osalta tuntuu ettei ihan natsaa. Kit Willer on välillä hieman oudon näköinen ja Tiger-Jack muistuttaa välillä enemmän kuvernööri Swartzeneggerin Conan-barbaaria (esim. ss. 59-61) kuin perinteisempää Tigeriä.
Kaikkiaan oiva tarinan alkuosa hyvin piirrettynä! Jään innolla odottamaan jatko-osaa!
-
Vetävää tarinaniskentää on tämä uusin Tex. Sanoisin jopa: Parasta Tex-ryhmää.
Mukavaa värinää noissa "lainvalvojissa". Kuinka pahoja ne on, onko kaikki pahoja, onko jotkut jopa hyviä?
Kuvittajalla on puutteensa (pokkarin loppupuolella Tex ratsastaa jalat hevosen polvien tasolla, Carsonin hevonen on kapea kuin pahvikulissi), mutta yrityksen puutteesta ainakaan häntä ei voi syyttää. Aseet varsinkin on viitseliäästi piirretty, ja muutenkin rima ylittyy riittävällä marginaalilla. Sankariemme kasvot eivät ole oikein näköisiä ja heidän ulkonäkönsä vaihtelee liikaa ruudusta toiseen. No, näiden puutteiden kanssa voi kuitenkin elää.
edit:
Kitin marina kuumuudesta tuntuu hiukan kummalta, hänhän on puoliksi navajo = intiaanien valioita. Osittain mariseminen näyttäisi johtuvan motivaation puutteesta. Nuorisolle pitää jutella, kuten Tex sitten vihdoin tekeekin.
edi2:
Kansikuvassa on hieno valo. Valo ei tule tavanomaisesti lukijan takaa, vaan edestä, vai tuleeko se sivuilta useasta lähteestä. Hyvin tehty kuva.
-
Tex ratsastaa jalat hevosen polvien tasolla
Tuota minäkin ihmettelin. Meinasin rynnätä etsimään netistä heppakuvia ja katsomaan, että kuinka oikein on. Päätin sen sijaan jatkaa tarinasta nauttimista. Ihmettelen, jos/kun Mastantuono ei ole itse käyttänyt näissä asioissa mitään referenssikuvia.
-
Minusta Mastantuonon normista poikkeavat kasvonpiirteet ovat ihan virkistävä ilmestys. Etenkin Carson on hyvin persoonallisen näköinen, ja lyönkö kirveeni vallan kiveen kun sanon että hänet luonnosteltu sen historiallisen Carsonin mukaan?
Kyllä niiden kannusten pitäisi keikkua ihan hevon mahan tasolla tai mahdollisesti ei näköä mahan ali ollenkaan. Muutoin on kyllä liika pieni koni alla, ja Texhän suosii rotuhevosia. Mistäköhän niitä muuten Arizonaan aina saa, ja paljonkohan maksavat - niitä kun kaatuu alta kiitettävää tahtia. Kenties Texillä on oma "siittola" reservaatissa, Dynamiitti tietysti sukupuussa kantaisänä...
-
Minulle Mastantuonon Carson tuo mieleeni lähinnä Ratsuväen kenraali Custerin. Jotenki taiteilijan piirtämät ihmiskasvot jäävät etäisiksi. Ja tietynlainen kasvojen samankaltaisuus ei korostu tarinassa oikealla tavalla. Siis saman henkilön kasvoissa on suurtakin vaihtelua. Mutta totuus on se, että realistista sarjakuvaa piirrettäessä yksi hyvän piirtäjän elementti on se, kuinka säilyttää kasvot tunnistettavina koko sarjakuvan ajan.
Minäkin olen itse piirtänyt Kit Carsonia. Hänen hahmonsa on huomattavasti helpompi piirtää kuin esimerkiksi Tex Willer tai muut sankarit. Mutta enhä minä nyt mikään ammattilainen ole. Mutta sanoin tämän vaan siksi, koska olen piirtänyt Carsonia.
Kit Carsonissa ja Buffalo Billissä on jotakin samankaltaisutta kasvoissa ainakin mitä olen nähnyt vanhoissa sarjakuva lehdissä. Samannäköisiä kavereita. Ovatkohan he koskaan ihan oikeasti tavanneet silloin kun he elivät 1800-luvulla. Mutta oikealla Kit Carsonilla ja Tex Willerissä esiintyvällä Kit Carsonilla ei ole mitään yhteistä. Oikea Kit Carson oli majavanmetsästäjä sekä toimi intiaani-oppaana ja tiedustelijana, sekä varhaisimpina vuosinaan metsästi majavia.
Mastatuono on parhaimmillaan lännenkaupunkien kuvaamisessa. Sopivasti mustaa, valoja ja varjoja.
-
Kit Carson
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3d/Kit_Carson_photograph_restored.jpg/479px-Kit_Carson_photograph_restored.jpg)
Custer
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/G_a_custer.jpg/487px-G_a_custer.jpg)
Olet Orjan May oikeassa, Mastantuonon Carsonissa on aika paljon Custeria.
-
Molemmilla on viikset ja takatukka. Niin taisi olla Buffalo Billilläkin. Aidolta Carsonilta puuttuu Texin Carsionin pujoparta.
-
Minä en edes suostu lukemaan teidän kommenttejanne jos haukutte Mastrantuo...argh...miten se kirjoitetaan?! Hmph, luetaan sitten...(----)Mastantuono? No mut se heebo kuiteskin joka piirsi uusimman Willerin: miekkosen kynäily heti alkukuvasta lähtien on parasta mitä olen ehkä IKINÄ nähnyt Tex Willerin sivuilla! Eloisia kuvakulmia, vaatteita, henkilöhahmojen ulkomuotoa ja kasvoja, hienoja maisemia, hyvin piirrettyjä aseita...en löydä MITÄÄN valittamisen aihetta mistään.
Kerrankin luin yllättävän paneutuen Tex Willerin ja palasin uudestaan kuviin jo luettuani tekstin. Tarinakin erottuu edukseen koska nyt tuntuu (toki tiedän kuinka tuossa käynee) siltä että Texillä & companylla on vastassaan ns. arvoisensa vihulaiset. Ovelat, nopeat...ja luultavasti tarinan loppuessa ikävä kyllä, kuolleet :laugh:
-
Eloisia kuvakulmia, vaatteita, henkilöhahmojen ulkomuotoa ja kasvoja, hienoja maisemia, hyvin piirrettyjä aseita...en löydä MITÄÄN valittamisen aihetta mistään.
Minusta juuri kasvojen piirteet ja henkilöhahmojen ulkomuodot on Mastantuonon suurin heikkous. Tex ei näytä Texiltä ja muidenkin kasvot ja muodot on hmm... miten sanois omituisia.
Vaikka kyseessä ei olekaan realistinen sarjakuva niin siitä huolimatta mun mielestä henkilöiden kasvot ja muodot pitää olla mahdollisimman realistiset. Ei tuommoisia "kanttikulmia" tuu kyllä ainakaan Kokkolan kaduilla vastaan.
Ei hän heikoin tex-piirtäjä oo, mutta ei kyllä mahdu top10:n
-
Pohjoisen susipaholaiset 2011/3
Käsittämätöntä sekoilua ja uskomattoman huonosti toteutettu tarina. Tarinan luettua fiilis on häkeltynyt siitä, miten niin umpisurkeaa esitystä voi olla kuin mitä tarina Pohjoisen susipaholaiset oli. On oikeastaan jopa vaikea lähteä avaamaan tarinaa oikein mistään, kyseessä vain oli niin hämmästyttävän köyhä esitys.
Alkuun tuntui siltä että tarinasta voisi tulla ihan mielenkiintoinenkin. Ticcin piirustus oli mallillaan ja idea legendaariselle tarinalle oli olemassa. Nyky Willerille ominainen tapahtumien selittely alkoi kuitenkin jo heti Brandonin ja nelivaljakkomme kohdatessa. Fort St. Johnissa. Tästä typerästä selittelystä olisi päästy eroon kuvaamalla nämä kyseiset selitetyt tapahtumat sarjakuvamaisella tarinoinnilla, dokumentti kerronnan sijaan. Tämä hölmöily korostuu toverustemme matkan kuvaamisessa kohti pohjoista, asioita, jopa viikkoja vain harpotaan yli, ikään kuin katselisi jotain halpaa paskaa dokumentti elokuvaa. Tästä kohtauksesta olisi voitu mielikuvituksellisemmalla ja laadukkaalla suunnittelulla vaivatta saada seikkaperäisempi kohtaus vaikkapa lisäämällä 30-101 sivua väliin ja keksimällä jotain vähäpätöisiä yksityiskohtaisia kommelluksia taikka vuoropuheluita ja analysointeja tulevasta, vaan ei. Pakko oli päästä mahdollisimman äkkiä vuodattamaan järjettömästi verta. Lehden loppupuolisko on enimmäkseen vain susisotureiden armotonta lahtaamista, vailla minkäänlaista logiikkaa.
Dogrib sotureiden muuttuminen yks kaks hyväntahtoisiksi oli niin ikään ihan älytön aivopieru Bosellilta ja minkä tähden tarinaan piti vielä ihan väkisin loppuun saada keltaveitsien ja dogribien rauhansopimuskin mahdutettua. Ei mee jakeluun. 50 sivua aikaisemmin ollaan naamat irveessä valmiita tappamaan, pari naurettavaa sattumaa ja lopussa sitten väännetäänkin jatkuvasti irvokkaan teennäistä jenkkihymyä niin kuin parhaatkin länsimaisen sivistysvaltion tekopyhät diplomaatit. Mistä tällainen onneton arvoliberalismi oikein pyrkii iskostumaan Willereihin?
Yhteenvetona; Tarina oli umpisurkea yritys tiivistää dokumentaatio tyyppinen käsikirjoitelma yhden lehden mittaiseen zip tiedostoon. Ehkä vastaavanlainen olisi saatu aikaan, jos olisi yritetty vuosientakainen Jaguaarimiehet tarina typistää yhteen pokkariin. Toisaalla taas, jos tarina olisi purettu huolellisesti zip tiedostosta ulos ja kiristävät vanteet avattu, olisi käsikirjoituksesta varmasti saanut jopa lähes täydellisenkin tarinakokonaisuuden. Verta olisi voinut vuodattaa huomattavasti vähemmän, tai ainakaan verenvuodatus ei olisi tuntunut päätekijältä, jos tarina olisi laajennettu ja yksityiskohtiin panostettu nopean pomppimisen sijaan.
Taistelukohtauksissa jopa Ticcin piirrosjälki oli ensimmäistä kertaa urallani sekavaa ja suttusta, ehkäpä Ticciä ei kiinnostanut homma hänen tiedostaessaan miten lattea kokonaisuudesta tulisi, tai sitten vain kuvittelen Ticcin huonontuneen.
Erikoisuuksia
Susisoturien paetessa vuorilleen juosten ja raahaten vankeja mukanaan, he ehtivät perille hyvissä ajoin ennen ratsuin seuranneita toveruksiamme. Etumatkaa oli reilusti alle vuorokausi ja matkaa noin 80 kilometriä (50mil). Lopussa Tex paiskaa kolme pötköä dynamiittia kuumaanlähteeseen. Onko jollain kokemusta räjähtääkö dynamiitti paukku itsekseen kiehuvassa vedessä? Epäilen vahvasti.
(HUOM! Kirjoitin vuodatuksen heti luettuani willerin numero 600. Luin vasta sen jälkeen palstalaisten kommentit tarinasta ja mietin kehtaanko edes julkaista omaa mielipidettäni, etten rikkoisi harrasta tunnelmaa :)kun se poikkesi lähes kaikista lukemistani ylistävistä kommenteista. Ainoastaan yksi lukija oli kanssani samaa mieltä. Hän ei kantaansa kummemmin perustellut vaikka sitä pyydettiin. Ehkä oma kyhäelmäni vastaa joiltain osin kysymyksiin miksi tarina ei vastustajien mielestä mikään erityisen hyvä ollut. Vastailen mielläni lisää, jos ja kun vuodatukseni jätti joitakin epäkohtia avoimeksi. Lisään vielä, että mahdollisesti joskus tarinan uudelleen luettuani saatan olla hyvinkin eri mieltä tarinasta. Tarinan luettuani kello tikitteli keskiyön paikkeilla ja väsymys on saattanut vaikuttaa negatiiviseen kuvaan tarinasta. Itsekin olen kuitenkin sitä mieltä, että Ticcin kuvitus pelasti paljon, vaikkakin olin havaitsevinani joissakin taistelukohtauksissa pientä sekavuutta. Ticci kuuluu edelleen parhaimpien kuvittajien joukkoon.)
-
Kiitos Patille ja Victioriolle ajatuksista joita en itse huomoinut. Olen tismalleen samaa mieltä.
-
Kieltämättä Susipaholaiset oli himpun turboahdettu ja Texiin kuuluvat suvantovaiheet loistivat poissaolollaan. Mutta oli tämä silti parhaita 110-sivuisia. Zeke Colterin balladi menee äkisti miettien ohi mutta ei moni muu.
Pistäisivät Faracin kirjoittamaan näitä lyhäreitä. Hän on Disney-tarinoissa tottunut tiivistämään oleellisen n. 30 sivuun.
-
Dogrib sotureiden muuttuminen yks kaks hyväntahtoisiksi oli niin ikään ihan älytön aivopieru Bosellilta ja minkä tähden tarinaan piti vielä ihan väkisin loppuun saada keltaveitsien ja dogribien rauhansopimuskin mahdutettua.
No juu, tottahan tuo tietysti on. Sarjakuvaformaatissa tuo ei niin häirinnyt, enkä oikeastaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Elokuvissa tuollainen mutkien oikominen häiritsee heti.
Kieltämättä Susipaholaiset oli himpun turboahdettu...
Lopun vuoristo-osuus oli ehkä vähän "indianajonesia", mutta kyllä tuo Pohjoisen susipaholaiset oli silti erittäin viihdyttävä paketti.
-
Älä Victorio huoli, keskustelu olisi perin tylsää jos kaikki olisivat vain aina samaa mieltä. :)
Ja ymmärtäähän hyvin jos ei susitarina kaikkiin iskenyt. Ongelman alku ja juuri lienee se, että Bosellille annettiin tehtäväksi luoda lyhyt tarina juhlistamaan juhlanumeroa 600. Boselli taas on omassa elementissään kirjoittaessaan pitkiä, monipolvisia ja -hahmoisia eepoksia. Joten hän ryhtyi kirjoittamaan pitkää tarinaa tiiviiseen pakettiin. Kaikkia tulos ei voi miellyttää.
Kenties tällaisiin lyhykäisiin tarinoihin pitäisi vain uskaltaa kirjoittaa "novelleja". Ottaa aiheeksi jokin yksittäinen, erillinen tapahtuma, johon sitten sisällyttää mehukkaita hahmoja, hauskoja yksityiskohtia ja voimakkaita kuvia. Kuten se jokin Nizzin kirjoittama tarina, jonka koko juoni oli että Tex vuorilla syystä X tarpoessaan törmäsi vanhaan erämiestuttuun ja tuli yöpymään hänen ja hänen squawinsa majaan, mutta maja tuli rikollisporukan piirrittämäksi ja siitä piti sitten selvitä. Ensin olin hieman ihmeissäni mutta sitten aloin viihtyä, ja tuollainen "slice of life" tarina osoittautui perin virkistäväksi.
Erityisesti kohta, jossa askareissaan hääräävän squawin jatkuva kikattelu alkoi tarttua pöydän ääressä hieman hämmentyneenä istuvaan Texiin sai jotenkin sanomattoman hyväntuuliseksi. :laugh:
-
Kuten se jokin Nizzin kirjoittama tarina, jonka koko juoni oli että Tex vuorilla syystä X tarpoessaan törmäsi vanhaan erämiestuttuun ja tuli yöpymään hänen ja hänen squawinsa majaan, mutta maja tuli rikollisporukan piirrittämäksi ja siitä piti sitten selvitä.
Eli juurikin se äsken kehumani Zeke Colterin balladi :).
-
Jaa aha. :-[ Se siis. Hyvä tarina Nizziltä. On aina hauska päästä kurkistamaan hahmojeen suurten seikkailujen väliseen "tavalliseen elämään", mikäli heillä voi sanoa olevan sellaista.
-
Sen verran hyvä ja erilainen, että alkaa väkisinkin miettiä, keneltä Nizzi oli tällä kertaa varastanut. Tyylistä tulee pikemminkin Berardi mieleen. Mutta olisi Nizzi saanut varastaa urallaan enemmän, jos lopputulokset ovat tuota luokkkaa.
-
Noh noh, myönnän nykyään valikoivani Tex-luettavani sillä periaatteella että jos se on Nizzin, annan olla. Mutta ehkä voimme suoda hänelle sen että hän on joskus osannut kirjoittaa ihan hyviäkin tarinoita?
-
Noh noh, myönnän nykyään valikoivani Tex-luettavani sillä periaatteella että jos se on Nizzin, annan olla. Mutta ehkä voimme suoda hänelle sen että hän on joskus osannut kirjoittaa ihan hyviäkin tarinoita?
On kirjoittanut. 80- ja 90-luvuilla erinomaisia tarinoita kirjoittelikin. Paha Burn-out kuitenkin 1990-luvun puolen välin tienoilla jo vei mieheltä ne parhaimmat tehot, vaikka joitain ihan hyviäkin juttuja mieheltä on tullut vielä 2000-luvullakin
Kyllä itsekin olen alkanut jo valikoida ilmestyvien tarinoiden osalta ja juuri Nizzin kirjoittamat tekeleet jää tällä hetkellä ostamatta. Surullista tosiaan verrata miehen nyky, ja vanhojen teoksien tasoa, mutta näin se nyt vaan on.
-
Ei tarkoitus ollut morkata Nizzin kykyjä. Halusin viitata siihen, että Nizzin tapoihin on kuulunut lainata muiden, ja omista, teoksista varsin häikäilemättä. Ei siinä mitään, jos lopputulos palvelee lukijaa. Toki tässä voidaan keskustella siitäkin, onko homma moraalisesti oikein.
No joo, viittasin kyllä vähän siihenkin, että Nizzi on pahimmillaan hyvin kliseinen kirjoittaja. Mutta joskus uransa loppupuolellakin hän on päässyt todenteolla yllättämään lukijat. Tämä Zeke on yksi esimerkki. Vuonna 2006 ilmestynyt Kapinallinen on toinen. Siinä tarinassa Tex ei ollut millään tavalla pääroolissa toisin kuin yleensä. Koska nämä tarinat poikkeavatniin kovasti Nizzin perustyylistä, niin heräähän se epäilys.
-
niin heräähän se epäilys.
Tämän keskustelun innoittamana käväisin katsomassa Kadonneen Pueblon käsikirjoittajan.
Nizzihän se.
-
Ja...?
-
Kadonnutta Puebloa lukiessa hiipi semmoinen epäilys mieleen, että luenko mä itse asiassa Kultaluoteja ampuvaa aavetta/Kultaista luotia (Blueberry).
-
Kapinallinen ja Zeke Colterin Balladi ovat kyllä kieltämättä tavanomaista erinlaisempaa Nizziä. Varsinkin tuo ensimmäisenä mainitun tarinan loppu oli yllättävä. Niitä harvoja tarinoita jotka eivät päätykään hyvin.
-
Victorion vuodatuksesta huolimatta pidän Pohjoisen susipahiksista edelleen, kerrassaan mainion huikea tarina. Maantieteelliset siirtymät, jotka oikeasti olivat tuhansia kilometrejä (jopa viikkoja), on tarinassa sivuutettu, ja minusta ihan oikein; eivät ne olleet fokuksessa. Miksi ihmeessä niitä olisi pitänyt kuvailla? En ymmärrä.
Vitcorio myös ihmetteli niiden toisten intiaanien (dogrib) suhtautumisen muuttumista. Mitäs ihmettä siinä oli jos hekin olivat susipahisten ruokalistalla?
No, saahan sitä olla - ja on oikein hyvä jos on - erilaisia mielipiteitä.
-
Pitäisi kirjoittaa asiasta suurehkon kirjan verran jotta pystyisin analysoimaan edes jotenkin ymmärrettävästi jokaisen mielipiteeni, enkä välttämättä silloinkaan kykenisi sanomaan sitä mitä ajattelen.
En välttämättä tarkoita sitä, että "matka" olisi pitänyt kuvata kokonaan tai edes osittain, vaan tyyli jolla se tehtiin ei pudonnut. En ehkä edes yritä selittää, mitä se hyödyttää? Jos kerran pidit tarinasta, niin sehän on pääasia.
Ehkäpä tilannetta valaisee jos vertailee -80-90 lukujen parhaita tarinoita puheena olevaan tarinaan. Itse en ainakaan tällä hetkellä osaa selittää sitä mysteeriä mikä omasta mielestäni parhaista tarinoista on tehnyt parempia verrattuna esim. Pohjoisen susipaholaisiin. Ehkäpä joku viisaampii pystyy selittämään? :)
-
Pitäisi kirjoittaa asiasta suurehkon kirjan verran jotta pystyisin analysoimaan edes jotenkin ymmärrettävästi jokaisen mielipiteeni, enkä välttämättä silloinkaan kykenisi sanomaan sitä mitä ajattelen.
En välttämättä tarkoita sitä, että "matka" olisi pitänyt kuvata kokonaan tai edes osittain, vaan tyyli jolla se tehtiin ei pudonnut. En ehkä edes yritä selittää, mitä se hyödyttää? Jos kerran pidit tarinasta, niin sehän on pääasia.
Ehkäpä tilannetta valaisee jos vertailee -80-90 lukujen parhaita tarinoita puheena olevaan tarinaan. Itse en ainakaan tällä hetkellä osaa selittää sitä mysteeriä mikä omasta mielestäni parhaista tarinoista on tehnyt parempia verrattuna esim. Pohjoisen susipaholaisiin. Ehkäpä joku viisaampii pystyy selittämään? :)
Rytmitys?
-
Luulen, että Alko osui tiivistyksessään napakymppiin. Tarina on liian täyteen ahdettu ja suvantokohdat ovat täynnä runsasta dialogia. Lähtökohtaisesti aihevalinta oli väärä. Kuten Maryanne sanoi, niin Boselli lähti tekemään pitkää tarinaa tiiviiseen pakettiin. Efekti on vähän samanlainen kuin jos kahden tunnin elokuvasta leikattaisiin kolmen vartin TV-sarjan jakso.
Nyt pitää vaihteeksi kehua Nizziä. Aloitin eilen lukemaan Almanacco del westä vuodelta 2010. Olen siinä nyt noin puolivälissä. Pituuutta siinä on sama 110 sivua. Alku vaikuttaa lupaavalta ja ennen kaikkea kiireettömältä. Fuscon annetaan rauhassa maalailla komeita kaupunkinäkymiä ja erämaata. Tilanne on siis lähes päinvastainen kuin Susipaholaisissa, jota lukiessa väkisinkin hengästyy. Mutta on siinä Nizzinkin tarinassa liikaa dialogia...
Totean kuitenkin vielä, että pidin Susipaholasista. Aihevalinta oli muuten hyvä ja kiinnostava, vaikka formaatti olikin väärä. Ticcin kuvitus oli henkeäsalpaavaa. En ole sitä mieltä, että hän olisi merkittävästi huonontunut, vaikka tyyli onkin vuosien saatossa muuttunut. Vanhuuden oireita en hänen kuvituksestaan huomaa. Ticci tekee edelleen mitä haluaa.
EDIT. Almanacco 2010 eli Fuscon viimeisen tarinan taso ei loppua kohti päässyt pahasti laskemaan. Fusco oli mahtavassa vireessä. Noin sitä pitää lopettaa - huipulla! Oikein viihdyttävä tarina.
-
Almanacco 2010 eli Fuscon viimeisen tarinan taso ei loppua kohti päässyt pahasti laskemaan. Fusco oli mahtavassa vireessä. Noin sitä pitää lopettaa - huipulla! Oikein viihdyttävä tarina.
Onko tietoa, että milloin tämä ilmestyy Suomessa? Kun näitä almanaccojahan on viime aikoina ilmestynyt meillä aika runsaasti, tänä vuonna jo yksi ja kolme ilmeisesti tulossa Cheyennen listauksen mukaan. Ja montako almanaccoa meillä on vielä julkaisematta? Varmasti kerrottu jossain ketjussa, mutta en löytänyt... :-[
Fuscosta muuten vielä sen verran, että miehen edellinen tarina Moctezuma vuodelta 2007 on myös erinomaisesti piirretty.
-
Tuolle kyseiselle almanaccolle ei ole vielä julkaisuajankohtaa mietitty mutta todennäköisesti se julkaistaa ensi vuonna. Ellei sitten viime kuukausien aikana ole päätöstä tästäkin asiasta jo tehty... Tänä vuonna tulee vielä ainakin kolme almanaccoa. E nyt ihan tarkkaan muista, montako tarinaa on sen jälkeen vielä julkaisematta, ehkä kolme-neljä, mutta ensi vuonna sitten julkaistaneen loput, jos Italiasta painomatsku tulee ongelmitta. Näitten almanaccojen kanssahan on muutaman kerran ollut juuri painomatskun saannin kanssa ongelmaa.
Moctezuma oli minunkin mielestäni hyvin piirretty. Fusco oli sitä ennen ollut silmäleikkauksessa.
-
Kadonnutta Puebloa lukiessa hiipi semmoinen epäilys mieleen, että luenko mä itse asiassa Kultaluoteja ampuvaa aavetta/Kultaista luotia (Blueberry).
Lännensarjakuvia ei tule seurattua, mutta muistan lukeneeni naperona semmoisen James Oliver Curwoodin kirjan kuin Aarteen etsijät, jossa intiaanit pelkäävät kultaluoteja ampuvaa aavetta, joka kuitenkin paljastuu vain [spoiler]löytämäänsä kultasuonta vartioivaksi seonneeksi mainariksi tjsp.[/spoiler] Ainakin kannen ja nimen perusteella Kultainen Luoti näyttää hyvin samanhenkiseltä, mitenkäs tarina?
(joo, tiedän, väärä ketju, mutta silti).
-
Ilmeisesti kultaluotikeissi on niin valloittava tarina, että se pitää kertoa moneen kertaan.
Mutta palataksemme sorvin ääreen, niin Kultaisen Pueblon ja susipaholaistarinan jälkeen on alkanut uusi tarina, ja mikä tärkeintä, sen jatko saattaa kolahtaa joidenkin postiluukkuihin jo tänään. Ainakin alkuosa oli minusta oikein hyvä.
-
Wikipedia tietää, että Kultaluoteja ampuva aave -tarina perustuu amerikkalaiseen legendaan kadonneen hollantilaisen kaivoksesta ja edellä mainitusta Curwoodin romaanista (Les Chasseurs d'or).
joo, off-topic.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Le_Spectre_aux_balles_d'or
-
Wikipedia tietää, että Kultaluoteja ampuva aave -tarina perustuu amerikkalaiseen legendaan kadonneen hollantilaisen kaivoksesta ja edellä mainitusta Curwoodin romaanista (Les Chasseurs d'or).
Ahh, kiitos, yritin googlettaakin, mutten silti löytänyt infoa. Pitänee tutustua sarjakuvaan. :)
Off-topicin loppu, tämä desperado poistuu nyt laulaen auringonlaskuun.
-
Wikipedia tietää, että Kultaluoteja ampuva aave -tarina perustuu amerikkalaiseen legendaan kadonneen hollantilaisen kaivoksesta ja edellä mainitusta Curwoodin romaanista (Les Chasseurs d'or).
joo, off-topic.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Le_Spectre_aux_balles_d'or
En millään malta olla jatkamatta, kun pitää sanoa vielä että...
Off-off-topic: Dutchman tarkoitti "Villissä lännessä" saksalaista, ei hollantilaista. Se on väännös sanasta saksalainen, Deutsch.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lost_Dutchman's_Gold_Mine
Hmm, mutta millä nimellä sitten oikeita hollantilaisia kutsuttiin??
-
Heti tuli fiilis, että hyvää seikkalua tässä on lukemassa.
Ja tämä päti loppuun saakka. Mahtava tarina. Aika paljon kopioitiin OK Corralin taistelua. Niihin tapahtumiin viittasi myös tämän loppujakson nimi.
Toisaalta alkaa jo hiukkasen ärsyttämään Bosellin jatkuva verellä mässäily. Ei se yksittäisissä tarinoissa mtään haittaa, kuten tässä uutukaisessa, mutta kerta kerran jälkeen toistuessaan näistä verilöylyistä alkaa teho huveta ja ärsytys puskemaan pintaan.
-
Joo, muuten oikein mahtava tarina, mutta "hieman" oli ylitseampuva (vai ohitseampuva) tuo lopun välienselvittely. Pyssyt paukkui, mutta kymmenestä metristä eivät konnat osuneet Texiin ja Carsoniin muuta kuin nirhaisuja. Ja näittenhän piti olla vielä kovia ja pitkällisen kokemuksen omaavia konnia? Johonkin suojaan kun Tex ja Carson olisivat menneet niin olisi ollut helpommin ymmärrettävissä.
No, jos tuo ohitetaan niin kelpo seikkailu, ja suht tasapoinen sellainen. Ehkä tämän voisi lukea joskus toistekin.
-
Ja montako almanaccoa meillä on vielä julkaisematta?
Jos nyt oikein laskin, niin peräti kahdeksan niitä on vielä suomentamatta. Tänä vuonna on siis tiedossa vielä ainakin kolme.
-
Olipa jotenkin köpsä tämä päätös mun mielestä. Ruumiita kasakaupalla ja vielä ne pakolliset haavoittumiset ja hatun lennätykset. Tex saa luodin jalkaansa ja jammailee pokkanaan ympäriinsä ::) Oikeasti äijä olisi pudonnut niille sijoilleen ja paskalla mäihällä vuotanut kuiviin (jaloissakin kun menee noita tärkeitä suonia) ;D
Olisi mukava saada Texiin edes hieman realismia. Lehdestä tulee väkisin mieleen 40-50 luvun länkkärit (niistähän Tex tietty aikanaan matkittiin) joissa on suunnilleen kaikki faktat pielessä vaatteita myöten (kenties pieni uudistus olisi paikallaan, kun ollaan kuitenkin 2000 luvulla)
Mitä tuohon osumiseen kasvotusten tulee, niin 10m on pitkä matka (oikeassa elämässä ja ajan aseilla) kun on hermot (joita Texillä ja kavereilla ei selvästikään ole) kireällä ja kuolemanvaara edessä.
Muutenkin voisi olla viisasta käyttää haulikkoa lähitaistelussa, kuten monesti (jälleen kerran) oikeassa elämässä oli tapana lännessä. Sillä osuu lähes aina, vaikka hieman jännittäisikin :D
Haulikoita ei juuri Texissä näy ja syy lienee selvä, voisi hatun sijasta lentää pää pois sankareilta kun losauttaa :o Vaikea olisi tehdä hauleilla uskottava hatun lennätys :laugh:
-
Olisi mukava saada Texiin edes hieman realismia. Lehdestä tulee väkisin mieleen 40-50 luvun länkkärit (niistähän Tex tietty aikanaan matkittiin) joissa on suunnilleen kaikki faktat pielessä vaatteita myöten (kenties pieni uudistus olisi paikallaan, kun ollaan kuitenkin 2000 luvulla)
1940-50-lukujen Texeihin verrattuna sitä realismia juuri on tullutkin aseisen ym. muodossa. Tarkoititko, että kaipaat juuri tähän varustepuolelle entistä enemmän realismia vaiko itse tapahtumiin?
Ehkä pieni realismi ei olisi tosiaan pahitteeksi. Varsinkin ruumistehtailu Bosellin tarinoissa on mennyt ylettömyyksiin. Aidossa lännessä pahimmat tappajat tehtailivat maksimissaan 30 ruumista. Texin tilillä raatoja on jo n. 3000 ja Bosellin tarinoissa Texin tehtailemia kalmoja syntyy pikaisesti arvioiden liki 15 per tarina, mikä on hulppeasti yli keskiarvon.
-
1940-50-lukujen Texeihin verrattuna sitä realismia juuri on tullutkin aseisen ym. muodossa. Tarkoititko, että kaipaat juuri tähän varustepuolelle entistä enemmän realismia vaiko itse tapahtumiin?
Ehkä pieni realismi ei olisi tosiaan pahitteeksi. Varsinkin ruumistehtailu Bosellin tarinoissa on mennyt ylettömyyksiin. Aidossa lännessä pahimmat tappajat tehtailivat maksimissaan 30 ruumista. Texin tilillä raatoja on jo n. 3000 ja Bosellin tarinoissa Texin tehtailemia kalmoja syntyy pikaisesti arvioiden liki 15 per tarina, mikä on hulppeasti yli keskiarvon.
Texin vaatteisiin kaipaisin hieman vaihtelua, turhan usein on sama paita ja pöksyt jalassa (paitsi kun ollaan kylmässä) Jokin tyylikäs ajanmukainen takki pukisi äijää, noin vaihtelun vuoksikin.
Myös sitä realismia ja jatkuvuutta olisi kiva saada, eli vammoista seuraisikin jotain, esim, Tex pitäisi kantosidettä seuraavassa tarinassa, eikä aina tulisi reboottia seuraavaan tarinaan.
-
Myös sitä realismia ja jatkuvuutta olisi kiva saada, eli vammoista seuraisikin jotain, esim, Tex pitäisi kantosidettä seuraavassa tarinassa, eikä aina tulisi reboottia seuraavaan tarinaan.
Muistelen että näin olikin joskus kauan kauan siten kaukaisessa maassa, eli jossain vanhassa Meksikoon sijoittuvassa tarinassa. Taisi alkaa San Fransicosta, jossa Tex haavoittui, ja sitten lähdettiin Meksikoon käsi paketissa. Tai jotain. En jaksa kaivaa arkistoa.
-
Muistelen että näin olikin joskus kauan kauan siten kaukaisessa maassa, eli jossain vanhassa Meksikoon sijoittuvassa tarinassa. Taisi alkaa San Fransicosta, jossa Tex haavoittui, ja sitten lähdettiin Meksikoon käsi paketissa. Tai jotain. En jaksa kaivaa arkistoa.
Joo, Mustan Lohikäärmeen paluussa oli Tex melkein kolmanneksen tarinasta käsi kantositeessä. Sama Juna 809:ssä missä piti rosvot nujertaa toinen käsi sijoiltaan.
Montakohan "Musta jotakin" nimistä konnaa on tarinoissa nähty, Musta Tiikeri, Musta Kojootti, Musta Lohikäärme, Cuchillo Nero muistaakseni käännettynä Musta Veitsi...
-
Jos nyt sitten kokeilee nimien tehokkuutta vaikka pääväreillä: Sininen Tiikeri, Punainen Kojootti, Keltainen Lohikäärme. Ei niissä samaa dramatiikkaa ole...
-
Sininen lootus. :D
-
Sininen lootus. :D
Conan-tarinoissa taisi olla musta lootus. Taas off-topic... jaa jaa.
-
Montakohan "Musta jotakin" nimistä konnaa on tarinoissa nähty, Musta Tiikeri, Musta Kojootti, Musta Lohikäärme, Cuchillo Nero muistaakseni käännettynä Musta Veitsi...
Mustaa väriä on käytetty näissä sen "kulttuurisen konnotaation" takia, musta värinä liitetään läntisessä maailmassa pahuuteen ja voimaan, siis ihan väri- väri eikä mikään ihonväriin liittyvä juttu.
Sama kuin kuinka monta Keltaista ritaria on(verrattuna mustiin ritareihin) tai ne pahat, kirkkaita värejä käyttävät hahmot.
Tai se miten usein länkkäreissä ylipäätään on ne mustastetsoniset pahat tyypit ja...minkäs värinen stetson Texillä olikaan?
-
Uusimman Texin piirustustaide viehätti, taas. Piirtäjä yrittää kyllä tosissaan, mainioita varjostuksia loihtii hän sangen useasti. Revolverikotelot on ihan kummia, noista ei pyssyä kovin nopeasti vedetäkään.
Hauska yksityiskohta on lopullisen kaksintaistelun varjojen suunnan muuttuminen.
Vasemmanpuoleisella sivulla Texillä et Kumpp. on aurinko edessään, oikeanpuoleisella sivulla aurinko on kiepsahtanut heidän taakseen. No, kuka näitä jaksaa vahdata?!
Samoin kannessa aurinko heittelee varjoja eteen ja sitten taakse, vai onko kansikuvassa monta aurinkoa. ???
Tex-käsikirjoittajat saisivat kyllä keksiä jotain muuta näiden rosvojen ainaisten ohilaukauksien tilalle.
-
Kyse lienee siitäkin, kuinka realistisesti otettavan sarjan ylipäätänsä halutaan olevan. Juju on nähdäkseni siitä, että sarjan sisäinen realismi on tasapainossa. Jos sarjakuvan maailmassa on ufoja, dinosauruksia ja mustaa magiaa, sankari joka vuodesta toiseen kulkee samassa keltaisessa paidassa ja hylkii luoteja kuin vesi ölyä ei ole niin vaikea nielaista. Mutta jos sarjaa aletaan viemään "vakavammin otettavaan" suuntaan, "puhtaaksi lännensarjaksi", jonka hahmot selkeästi elävät samassa maailmassa kuin lukijakin, hengittävät samaa ilmaa ja toimivat samojen luonnonlakien alaisuudessa... silloin se keltainen paita alkaa kummastuttamaan. Ja se näkymätön luotiliivi.
Ammuskeluongelmaan tarjoaisin sellaista ratkaisua, että Texkin ampuisi huonommin. *väistelee tomaatteja* Katsokaas kun jos ne konnat ampuvat liika paljoa paremmin, Tex ja co ovat kohta täynnä ammottavia reikiä, ja siitä seuraava johtopäätös on että he ovat joko vainaita tai tehty titaniumista - voitte kukin hiljaisuudessa miettiä kumpi näistä vaihtoehdoista on sitten realistisempi. Mutta jos korjataan sarjan sisäistä realismin tasoa siihen, että kaikki kudit eivät parhaillakaan osu eikä tositilanteessa adrenaliini jyskyttäessä olla ampumaradalla, niin koitokset alkavat olla jännempiä.
Elän muuten siinä kenties väärässä käsityksessä, että Tex nykyisellään ampuu paremmin kuin 1880-luvun aseilla olisi oikeasti ollut mahdollista. Onko asiantuntevampaa näkemystä tarjolla?
Ai niin. Oi että sitten tykkään Bosellin Carsonista. "...ja pessimismi hiiteen! Eihän yksin murisemisessa ole mitään hohtoa!" Ja tällä kertaa Texkin oli oikein onnistunut. Italian fanien puolella herätti närästystä ajatus että Tex olisi hävinnyt pokeripelin. Minusta se oli ihanan inhimillistävä tunnustus. Samoin kuin se että Texkin tekee virheitä, mitä nyt peittää ne sukkelaan. Ja Kit piti jääräpäisesti kiinni omasta sankarinpalvonnastaan. "Ei kukaan eikä mikään voi voittaa minun isääni" tosiaan.
Luulenpa että Kitin hyväntuulisuuden alla on äiditön poika, jonka isä oli ensin masentunut ja poissaoleva, sitten aina tien päällä seikkailemassa, ja lopulta passitti pojan kokonaan pois kouluun. Vasta viime vuosina hän on päässyt iskän kanssa läheiseksi, ja siltikin Tex voi kuolla minä päivänä tahansa. Sellainen nuori ei kapinoi, kun menetyksen pelko on jatkuvasti jossain mielen sopukoissa.
Nyt jos vielä Tigeriinkin saataisiin taas eloa... mutta Tiger on hiljainen ja Boselli tykkää dialogista. Minkäs teet?
-
Elän muuten siinä kenties väärässä käsityksessä, että Tex nykyisellään ampuu paremmin kuin 1880-luvun aseilla olisi oikeasti ollut mahdollista. Onko asiantuntevampaa näkemystä tarjolla?
Ai niin. Oi että sitten tykkään Bosellin Carsonista.
Enemmän lienee kyse siitä, että Tex & kaverit toimivat viileästi kuin Robocop, vaikka kuulaa vinkuu korvissa tai jopa haavoittuisivat, ja omaavat myös ylimaallisen ampumatarkkuuden tilanteessa kuin tilanteessa. Ei .45 Colt Peacemaker ole toki mikään tarkkuusase, mutta itsepuolustuskäyttöön olisi edelleen riittävän tarkka ja tehokas (jätetään turvallisuus- ym. puoli nyt sikseen). Hassun hymynaaman ampuminen pelikorttiin parinkymmenen metrin päästä ylittää jo aseen "mekaanisen tarkkuuden", so. siihen ei pystyisi vaikka rivolli olisi ruuvipenkissä kiinni. Mutta nämä taitavat olla enemmän vanhimpien tarinoiden tempauksia.
Winchesterit on joskus esitetty turhan tarkkoina ja varsinkin isoa riistaa jahdatessa liian tappavina. Niiden ehkä yleisin latinki .44-40 on vain pistoolinpatruuna (Coltteihinkin se oli vaihtoehtona). Mutta oli Winsuja muitakin kuin klassinen malli 1873 jota piirtäjät kai yleensä tavoittelevat. Ehkä Texillä on 1876 tai 1886.
Tuon ajan isokaliberiset kertalaukauskiväärit olivat jo melko tarkkoja. Billy Dixon osui "Big Fifty" Sharpsilla vuonna 1874 ratsun selässä olevaan intiaaniin senaikaisen mittauksen mukaan 1538 jaardin päästä (noin 1400 metriä). Mies ei tosin yrittänytkään väittää tähdänneensä juuri sitä intiaania, rinteen harjalla olevaa ryhmää vain. Joka tapauksessa aika huikea suoritus.
Carson oli tosiaan mahtava tässä seikkailussa. :)
-
Enemmän lienee kyse siitä, että Tex & kaverit toimivat viileästi kuin Robocop, vaikka kuulaa vinkuu korvissa tai jopa haavoittuisivat, ja omaavat myös ylimaallisen ampumatarkkuuden tilanteessa kuin tilanteessa. Ei .45 Colt Peacemaker ole toki mikään tarkkuusase, mutta itsepuolustuskäyttöön olisi edelleen riittävän tarkka ja tehokas (jätetään turvallisuus- ym. puoli nyt sikseen). Hassun hymynaaman ampuminen pelikorttiin parinkymmenen metrin päästä ylittää jo aseen "mekaanisen tarkkuuden", so. siihen ei pystyisi vaikka rivolli olisi ruuvipenkissä kiinni. Mutta nämä taitavat olla enemmän vanhimpien tarinoiden tempauksia.
Winchesterit on joskus esitetty turhan tarkkoina ja varsinkin isoa riistaa jahdatessa liian tappavina. Niiden ehkä yleisin latinki .44-40 on vain pistoolinpatruuna (Coltteihinkin se oli vaihtoehtona). Mutta oli Winsuja muitakin kuin klassinen malli 1873 jota piirtäjät kai yleensä tavoittelevat. Ehkä Texillä on 1876 tai 1886.
Tuon ajan isokaliberiset kertalaukauskiväärit olivat jo melko tarkkoja. Billy Dixon osui "Big Fifty" Sharpsilla vuonna 1874 ratsun selässä olevaan intiaaniin senaikaisen mittauksen mukaan 1538 jaardin päästä (noin 1400 metriä). Mies ei tosin yrittänytkään väittää tähdänneensä juuri sitä intiaania, rinteen harjalla olevaa ryhmää vain. Joka tapauksessa aika huikea suoritus.
Carson oli tosiaan mahtava tässä seikkailussa. :)
Kerran mainitsi "Paluu Pilaresiin" tarinassa kiväärinsä malli -73:ksi. Kansikuvissahan se on usein -66 Yellow Boy (ja Navajon Ylpeydessä oli nähtävästi tehty lännenelokuvien vakiotemppu eli poistettu etutukki Yellow Boysta jotta se näyttäisi Henryltä).
-
Hyvä tarina. Minä pidin tästä enemmän kuin viime vuotisesta Kuolleen miehen kädestä , joka oli runsaine henkilöhahmoineen minun makuuni liiankin sekava. Lopun taistelukohtaus ei ollut ehkä realistinen, mutta henkilöiden toimintaa ennen sitä oli varsin mielenkiintoista seurata.
Mastantuono on muuten ihan hyvä piirtäjä, mutta hänen lähikuvansa ihmisten kasvoista ovat mielestäni suoraan sanottuna rumia. Tässä kakkososassa ne tosin näyttivät jostain syystä paremmilta kuin ensimmäisessä... ???
-
Kiitos Wladislaw infopaketista!
Se ainainen aseiden kädestä ampuminen lienee kuitenkin vakavasti liioiteltua. Vaikka sitten oltaisiin niin lähellä että revolveriin osuisi, niin ainakin sen pitäisi mennä osumasta käyttökelvottomaksi - eivät ne luodit ihan hernepyssyn pikku pistoksia ole. Ja viimeistään kun Coloradon kaivoskahakassa Tex ja Carson ampuvat kaukaa rinteeltä ratsuilla täyttä laukkaa kiitävien miesten käsistä pistoolit, niin pyörittelen hiukka silmiäni. :D Tietysti hyväntahtoisesti. Todistivathan Mythbustersit senkin ettei hattua pysty ampumaan pois päästä, mutta nämä jutut nyt vain kuuluvat länkkäreihin... :)
ilmari, olisikohan mieltäsi painanut se että kaikilla oli sellainen sitruunaisen herkkä hymy kasvoillaan?
-
Se ainainen aseiden kädestä ampuminen lienee kuitenkin vakavasti liioiteltua. Vaikka sitten oltaisiin niin lähellä että revolveriin osuisi, niin ainakin sen pitäisi mennä osumasta käyttökelvottomaksi - eivät ne luodit ihan hernepyssyn pikku pistoksia ole. Ja viimeistään kun Coloradon kaivoskahakassa Tex ja Carson ampuvat kaukaa rinteeltä ratsuilla täyttä laukkaa kiitävien miesten käsistä pistoolit, niin pyörittelen hiukka silmiäni. :D Tietysti hyväntahtoisesti. Todistivathan Mythbustersit senkin ettei hattua pysty ampumaan pois päästä, mutta nämä jutut nyt vain kuuluvat länkkäreihin... :)
Tex on länkkäriperinteessä aika syvällä ja tuo ammutaan ase kädestä on jäänne niistä John Ford-elokuvien kuvastosta ja amerikkalaisesta elokuvakäytännöstä josta se on levinnyt muihinkin kerronnan muotoihin.
Vrt.Morrisin Onnekas Luke joka ampuu varjoaan nopeammin.
Hatun saa kyllä päästä kudilla, useimmiten vaan spoilerissa olevan gif:n tavoin[spoiler](http://i56.tinypic.com/2lmxcat.gif)[/spoiler]
tuossa vaan kävi ns. järjetön tuuri.
Tarkoitettu laukauskin on mahdollisuuksien rajoissa eritoten jos ei ole väliä lähteekö puoli päätä hatun kanssa .
Tex nyt vaan on viety ääriyksilönä aika epätodennäköisiin lukemiin.
-
Todistivathan Mythbustersit senkin ettei hattua pysty ampumaan pois päästä,
Niin kuin muistaakseni todistivat mm. senkin, ettei hirttoköyttä olisi pystynyt ampumaan poikki, toisin kuin erehtymättömät fiktiosankarimme aina tiukassa paikassa ampuvat.
Kiinnostavia pointteja tullut esille pohdittaessa Texin realismin tasoa. Itse olen valmis katsomaan tiettyjä epäuskottavuuksia huoletta läpi sormien, kunhan ne ovat toimivasti ja kiinnostavasti toteutettu. Texin ja kumppaneiden selviäminen naarmuilla (ja usein kokonaan ilman niitäkin) on tietysti yksi sarjan toistuvimpia kliseitä, ja joskus se todella hieman lukiessa tökkii, mutta ehkä se vain on todella iso, jatkuva ja lähes ylipääsemätön haaste käsikirjoittajille (esim. juuri Bosellille, joka on nykyään enemmän kuin täystyöllistetty). Vaikea on varmasti keksiä joka tarinassa uusia nokkelia kikkoja, joilla Tex ja muut päihittäisivät vastustajat perinteisen tulitaistelun sijaan. Ja tietysti sarjakuvasankarithan ovat tunnetusti voittamattomia...
Mastantuonosta sen verran, itse tarinaa vielä lukemattomana, että nähdäkseni hänen tyylinsä piirtää on vain niin omintakeinen, että henkilöiden kasvot tuntuvat helposti standarditasosta poikkeavilta ja siten vaikeasti sulateltavilta. Itse olen kyllä alusta asti tykännyt Mastan vahvasta tyylistä. Ainakin hänen hahmonsa näyttävät karskeilta ja konnat ilkeiltä. Tunnelma on ehkä tässä (inho)realismia tärkeämpää. Mielestäni hän kuuluu eittämättä nykypiirtäjien kärkikaartiin. Mutta ihan ymmärrettävää on että Mastantuono jakaa vahvasti mielipiteitä, niin kuin monet muutkin omaperäiset mestarit (esim. Ivo Milazzo).
-
Tex on länkkäriperinteessä aika syvällä ja tuo ammutaan ase kädestä on jäänne niistä John Ford-elokuvien kuvastosta ja amerikkalaisesta elokuvakäytännöstä josta se on levinnyt muihinkin kerronnan muotoihin.
John Fordin länkkäreissä mitään aseita kädestä ammuttu.
Comics Code oli syypää siihen, miksi aseiden ampuminen käsistä karkasi käsistä...
"Comics Code effectively neutered the western genre; with cowboys forbidden from using violence or shooting to kill or maim, they had to resort to shooting guns out of hands or shooting the ropes of chandeliers to corral the bad guys."
Oh, You Kids With Your Guns and Sidekicks and Serious Commitment Issues (https://scrimbrown.wordpress.com/2011/02/08/oh-you-kids-with-your-gunplay-and-sidekicks-and-serious-committment-issues/)
Suomessa Seikkailu sarjat lehdessä oli juuri näitä salvettuja sankareita, jotka eivät tapa ketään.
-
Täällähän käy vilkas keskustelu. Huomasin minäkin viimeisen Willerin lopputaistelun yhteneväisyyden Ok Corralin kanssa, varsinkin kun olen lukenut lähiaikoina Blueberryn vastineena tapahtuman. Huomattavaa on se, että siinä taistelussa kuolee myös "hyviä", kun Texin nelikosta ei tietenkään tipahda kukaan. Sekin on hieman determinististä, että jos joku ei-merkittävä henkilö sattuu olemaan Tex Willerin kanssa lopputaistelussa, mukana, hänen kuolemansa tai häneen osuminen on lähes itsestäänselvyys.
Haluaisin kuulla hieman tarkemmin siitä, miksi hirttoköyttä ei voi ampua poikki. Eikö edes usealla kudilla? Hatun ampumista mietin sen verran, että jos hatun ja pään välissä on ilmaa, niin luoti kait menee vain hatun läpi heilauttamatta hattua sen enempää. Ja jos luoti tulee alemmas, vaihtoehtoina on harppu tai lapio.
Minä en oikein pidä Mastantuonon naamoista. Ne ovat jotenkin liian karkeita, liian kulmikkaita. Muutoin piirtäjänä oikein asiallinen.
-
John Fordin länkkäreissä mitään aseita kädestä ammuttu.
Comics Code oli syypää siihen, miksi aseiden ampuminen käsistä karkasi käsistä...
eka on ajatusvirhe osaltani, jos kohta oikea genre lännenfiktiota, 60-luvulta alkanut lännengenren "spagetoituminen" tai eurooppalaistuminen, osa puhuu yhteiskunnalistumisestakin erotuksena aiemmalle "pelkälle viihteelle" kuten nyt vaikka Sheriffi-High noon.
Comics code toki tallasi sarjakuvaa niskaan ja painoi päätä katuojaan pinnan alle mutta Magnificent seven- 7 rohkeaa miestä elokuvaan on vaikea nähdä Comics coden näppejään ulottavan.
Silti aseen ampuminen käsistä on siinä kuten Yksinäisessä ratsastajassa ja gaziljoonassa muussa. Siis lännengenressä ilman sarjakuvallista viitekehystä
-
Haluaisin kuulla hieman tarkemmin siitä, miksi hirttoköyttä ei voi ampua poikki. Eikö edes usealla kudilla?
http://mythbustersresults.com/episode65 (http://mythbustersresults.com/episode65)
An Old West gunslinger could save a man from being hanged by shooting the rope.
busted
Firing at a rope with the pistols, even at point blank range, failed to break the rope. The bullets were merely deflected off of the rope. A professional gunslinger armed with a more powerful Winchester repeating rifle managed to shoot and break the rope, but it required multiple tries in order to pull off. With the difficulty involved in shooting and breaking the rope, the myth was considered busted.
Tietenkään näitä 'leikkitieteellisiä' kokeita ei kannata tulkita ihan yhtä hartaan kritiikittömästi kuin vaikkapa Raamattua. [spoiler] ;)[/spoiler] Esim. otoskoko/testien määrä on pieni, mutta sanoisin että silti suuntaa antava ja kuulostaa ihan järkeenkäyvältä että usealla kiväärinluodilla tuo onnistuisi.
Koitetaan silti jatkossakin nauttia jokapäiväisestä tex-annoksestamme täysin rinnoin eikä anneta tylsien faktojen liiaksi haitata menoa!
-
Mitä ihmettä te oikein vänkäätte kaiken maailman jonnin joutavista asioista? Ei Tex Willerin maailmassa kaiken tarvitse tapahtua niinkuin meidän maailmassa, sehän on SARJAKUVAA! Siis fiktiota, sepitettä, fantasiaa, satua ja kaikkia sen tapaisia asioita. Jos Tex ampuu ilmaan heitettyyn kolikkoon reikiä, niin pitääkö sen "todenperäisyyttä" nyt niin kauheasti ihmetellä? Ja minkä merkkisillä pyssyillä kulloinkin ammutaan? Sori vaan pojat ja tytöt, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Texin maailman rajat on aikojen kuluessa piirretty (siis lähinnä Bonelli&Galep duon myötä), ja hyvin niissä minusta on viimeiset vuosikymmenet pysytty.
-
Pidin kyllä uusimmasta tarinasta, vaikkei yllättänytkään missän vaiheessa ja oli jo ensimmäisen pokkarin jälkeen selvä juonensa osalta. Nykyään täytyy pantata näitä Willer-hetkiäkin kerralla nautittaviksi, kun kaikki aiemmat on jo luettu, eikä ole vielä viitsinyt uutta kierrosta aloittaa paitsi Tex-kirjaston muodossa. Nautin siis yhden tarinan aina kokonaisuutena kerrallaan ja pidän kyllä suunnasta mihin Willerinkin maailma on jatkuvasti kehittymässä.
Lopputaistelu hipoi epäuskottavuudessaan jo äärirajoja Willer-standardilla mitattunakin, mutta onhan tuo tarinan kerronnan ja jatkumojen kannalta parempi ratkaisu, kuin se, että tarinoiden väliin sijoittuisi pakollinen puolen vuoden sairastauko luodinreikien paranteluun. Tällaisenaan Willer sentään olisi jollakin tasolla ehtinyt kaikki seikkailunsa historiansa aikana kokea.
Piirrostyyli oli naamoissa tosiaan vähän erikoista, mutta muuten oikein silmää miellyttävää, kyllä tämäkin tyyli esim. Windsor-Smithin Conanin tyylin peittoa mennen tullen, jos ajatellaan hahmojen totuttuja ulkomuotoja.
-
Mitä ihmettä te oikein vänkäätte kaiken maailman jonnin joutavista asioista?
Tsot tsot, me käymme mielestäni ihan tasokasta ja kiinnostavaa keskustelua westernistä genrenä sekä fiktion ja realismin suhteesta. Mitä pahaa siinä on?
Ei Tex Willerin maailmassa kaiken tarvitse tapahtua niinkuin meidän maailmassa, sehän on SARJAKUVAA! Siis fiktiota, sepitettä, fantasiaa, satua ja kaikkia sen tapaisia asioita. Jos Tex ampuu ilmaan heitettyyn kolikkoon reikiä, niin pitääkö sen "todenperäisyyttä" nyt niin kauheasti ihmetellä? Ja minkä merkkisillä pyssyillä kulloinkin ammutaan?
Sentään kaikki me ymmärrämme että fiktio on vain fiktiota, hetken huvia, jonka voi heittää mielestään heti kun on kannet sulkenut. Sitä varten kukaan ei ole koskaan analysoinut yhtään novellia, elokuvaa tai sarjakuvaa muuten kuin kenties esteettisenä suorituksena...
Sori vaan pojat ja tytöt, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Yleinen foorumi. Saamme jutella sellaisistakin asioista jotka eivät kaikkia muita kiinnosta. En ole ainakaan toistaiseksi selvittämässä osoittettasi ja tulossa aseen kanssa uhkailemaan että osallistuppa Hannunpoika jokaikiseen Tex-aiheiseen keskusteluun Kvaakissa, mitään ei saa jäädä kommentoimatta! :D
Texin maailman rajat on aikojen kuluessa piirretty (siis lähinnä Bonelli&Galep duon myötä), ja hyvin niissä minusta on viimeiset vuosikymmenet pysytty.
Esität Texin historian kovin staattisena. Siitä voitaisiin keskustella, mutta tärkeämpää on se, mitä on edessä. Kyseessä on säännöllisesti ilmestyvä jatkosarja jolla on paljon tekijöitä. Se elää ja hengittää eikä yksikään sen ominaisuus ole kiveenhakattu, elleivät sitten sen tekijät tietoisesti tee jotain valintaa.
Mikä lopulta on Texin maailmassa realistista ja mikä ei? Mikä on sen genre - onko se tyylipuhdas länkkäri, ja jos on, niin onko se perinteinen vai revisionistinen? Haluaako se olla puhtaan realistinen, ja jos haluaa, niin mitä se realismillaan tarkoittaa? Kieltoa yliluonnollisille jutuille, vaiko kaikkien tapahtumien, tekojen ja juonikuvioiden mahdollisimman suurta todentuntuisuutta*? Mikä osuus naisilla ja ero/romantiikalla on, jos mikään? Kuinka suuria muutoksia päähenkilöiden vallitsevaan status quohon suvaitaan tai halutaan? Mitä kaikkea sen sivuilta saa luvan odottaa? Kuka on Tex hahmona, mitä hän edustaa ja miten hänet kuuluu esittää? Nämä ovat isoja kysymyksiä joita toisaalla puidaan ahkerastikin.
Tässä mielessä en ymmärrä analysoivan keskustelun moittimista - sehän on osoitus vain siitä että sarjalla on lumovoimaa herättää mielenkiintoa ja intohimoakin. Ja jos usein joskus kritisoin Texejä, niin se on lempeää kritiikkiä joka nousee innostuksesta ja uskosta sarjan jatkuvaan potentiaaliin. Jos huonona pitäisin, niin en lukisi enkä täällä kommentoisi.
(*Huomaa että kirjoitan "todentuntuisuus" enkä "todenmukaisuus". On olemassa asioita jotka me ilman muuta hyväksymme todentuntuisiksi, koska olemme pienestä pitäen tottuneet siihen että fiktiomaassa näin tapahtuu - voimme jopa luulla että myös tosielämässä huotrasta vedettävä miekka päästää metallisen sähähdyksen tai että ammuttu ihminen tekee komeita balettikiepauksia ennen teatraalista kaatumistaan.)
-
Silti aseen ampuminen käsistä on siinä kuten Yksinäisessä ratsastajassa ja gaziljoonassa muussa. Siis lännengenressä ilman sarjakuvallista viitekehystä
Näin. Yksi tietynlaisten länkkärien konventioista, ei tosielämän. Eikä minua haittaa, että Tex joskus tekee sen, tai muita lottovoiton todennäköisyydellä tapahtuvia asioita. Mutta tykkään pienestä vaihtelusta Tex-lukemistoissani. Jos sankarit ovat jatkuvasti 110 % suorittavia, se ei minusta ole kovin mielenkiintoista pitemmän päälle. Pienet virheet tai erehdykset piristävät.
Yleisemminkin ottaen tykkään länkkäreistä aika laajalla skaalalla, Texistä vanhan Hollywoodin kautta Armottoman rujoon meininkiin, tai puhtoisen fiktion kautta historiaan. Tuliaseiden historia ja kehitys nyt sattuu olemaan yksi kiinnostuksen kohde muiden joukossa - yritän pitää sen kurissa. ;)
-
Tsot tsot, me käymme mielestäni ihan tasokasta ja kiinnostavaa keskustelua westernistä genrenä sekä fiktion ja realismin suhteesta. Mitä pahaa siinä on?
Sentään kaikki me ymmärrämme että fiktio on vain fiktiota, hetken huvia, jonka voi heittää mielestään heti kun on kannet sulkenut. Sitä varten kukaan ei ole koskaan analysoinut yhtään novellia, elokuvaa tai sarjakuvaa muuten kuin kenties esteettisenä suorituksena...
Yleinen foorumi. Saamme jutella sellaisistakin asioista jotka eivät kaikkia muita kiinnosta.
Täysin totta, eikä minun mielipiteilläni ole mitään merkitystä tämän kannalta. Ymmärrän että on mielenkiintoista pohtia fiktion ja realismin suhdetta sarjakuvassa. En kuitenkaan pidä kauhean hedelmällisenä lähtökohtaa, jossa realismi asetetaan lähtökohtaisesti arvoksi, jonka perusteella fiktiota arvioidaan. Esim. että jokin Tex-seikkailu (tai jokin kohtaus) on huono, koska todellisuudessa noin ei voisi tapahtua. Tai että jokin toinen sarjakuva - esmes Ken Parker - on paljon parempi kuin Tex, koska se kuvaa länttä realistisemmin. En väitä, että Maryannen tai muiden viimeaikaiseen keskusteluun osallistuneiden viesteissä tämä olisi ollut painotuksena, mutta aika usein siihenkin törmää.
Realistisuudesta vielä: jos toista ampuu pyssyllä - siis oikeasti - niin sehän on aivan järkyttävää. Vaikka luoti osuisi vain raajoihin, niin tuska on hillitön ja veren valuminen kuiviin ja sitä kautta hengenvaara mahdollinen (kuten aiemmin keskustelussa todettiin). Jos pyssy (käytän termiä pyssy, koska en tunne aseita sen tarkemmin) on iso, ja luoti osuu päähän, niin varmaankin osumahetkellä päästä roiskuu verta ja aivokudosta sun muuta. Tällaisten asioiden "realistinen" (=yksityiskohtainen & tarkka) kuvaaminen sarjakuvassa on jotain mitä vieroksun. Realistisuuden sijaan voi yhtälailla puhua väkivallalla mässäilystä. Texin piirtäjistä Ortizilla on selkeästi taipumusta tähän suuntaan.
Toinen näkökulma realistisuuteen: päivittäin toistuvista rutiineista Texissä kuvataan yleensä vain syömiset ja nukkumiset, mutta onko kukaan nähnyt Texiä paskalla? ("Carson tuu pois sieltä hyyssistä että muutkin pääsee!") Ja aina päällä samat (tai samanlaiset) vaatteet; peseekö Tex koskaan vaatteitaan? Ja rahaa riittää aina, mutta harvoin käy pankissa; olisiko navajoleirissä rahapaino? Päivien ratsastuksen jälkeen luulisi olevan hiertymiä siellä sun täällä, mutta eipä niistä valiteta eikä niitä hoideta. jne. Olisi Tex Willer varmaan aika erilainen luettava jos siirryttäisiin fiktiosta realismiin.
No, älkää antako typerien mielipiteideni vaikuttaa keskustelun kulkuun.
-
minä en mielipiteitäsi pidä "typerinä" vaan ihan yhtä hyvinä kuin muitakin.
Texiä syytetään kaavamaisuudesta usein, mutta se että jokin on kaavamaista ei ole sam kuin huono.
Yleisempi syy käyttää jotain kaavaa on se että kyseinen kaava sopii sangen hyvin tarkoitukseensa.
Ainoa näkökulma oli viitata tarinan väkivallan/toiminnan /voimankäyttöön ja siihen miten se vertautuu ainakin minulla siihen miten uskottava tai epäuskottava tarina on.
Tex on selkeästi monesti kuvattu poikkeusyksilöksi ja sarjassa on ollut yliluonnollisia ja scifielementtejä mutta enemmän kyse oli ainakin minun kohdallani siitä että tuoreimmassa tulitaistelu oli enää parin karvan päässä muuttumisesta Cocco Billliksi.
Hyvä sarja sekin mutta tässä mennään niihin henkilökohtainen maku osaston juttuihin myös.
Mikä yhdessä lännentarinassa toimii ei enää toisessa.
meni vaan itsellä vähäsen yli.
Minä lukisin vaikka Tex Willer version Harry Turtledoven Guns of the South-kirjasta(aikamatkaaja sotkee Amerikan sisällisotaa tuomalla AK-47t mukaan kuvaan) mutta sekin on eri asia kuin jos kesken muuten täysin sisäistä logiikkaansa seuraavassa tarinassailman selityksiä Tex alakynnessä nappaisikin rintataskustaan UZIn ja niittaisi sarjatulella koko vastustajaköörinsä niin oma reaktio ei olisi että nyt ollaan asian ytimessä.
Realismi on siitä hankala että ihan oikea todellisuutemmekaan ei aina ole muistanut seurata puhtaasti todennäköisyyden lakeja.Tai automaattisesti tylsää.
Kehittelysi Texin arkipäiväisistä askareista ei ollut edes kehno. Itselle olisi vaan tärkeämpää että mikäli joku kirjoitaja lisäisi Texin käymässä tarpeillaan sillä olisi jokin tarinallinen syy eikä vain itsetarkoitus.
Tyyliin :Tex helpottaa itseään saluunan takakujalla ja kuulee vahingossa murhasuunnitelman tai pelastuu koska on käymässä riulla kun postiryöstäjät nakkaavat dynamiittipötkön Texin leiriin tai jotain sellaista.
samahan pätee esim. vaatteiden pesemiseen.
Että se olisi Texmäistä realismia joka seuraa sarjan sisäistä logiikkaa.
-
Sorry Hannu jos olin turhan töykeä. Tykkään kun keskustelussa ollaan montaa mieltä, mutta ehkä hiukka herppasin kun koin että omia mielipiteitäni pidettiin halpoina. Sellaista sattuu kun erehtyy kirjoittelemaan yösydämmellä. :)
Tarkoituksemme ei siis todellakaan ollut sanoa että Texin ajoittaiset epärealistisuudet tekisivät siitä huonomman. Sen sijaan kiinnosti se että mikä tekee jostain fiktiivisestä tapahtumusta lukijasta häiritsevän epärealistisen. Kuten sanoit, kaikki Texissä on kuviteltua, ja parhaimmillaankin se vain imitoi todellisuutta - tai meidän käsitystämme siitä. Voi hyvinkin olla, että käsityksemme todellisuudesta on joiltain osin perin fiktiosta. (Miekathan siis eivät päästä metallista viuhahdusta kun ne vedetään huotrasta. Silti kyseinen ääniefekti täytyy lisätä joka leffaan koska katsojat odottavat kuulevansa sen.)
Kuten Curtvile totesi, Texissä on vilahdellut ties mitä eriskummallista. Musta ja valkea magia ovat suorastaan jo arkipäiväisiä ilmiöitä. Kukaan ei äskeittäistä susitarinaa lukiessaan nikotellut, että kuinka se shamaaninkäppyrä pikku luineen aina näkee niitä näkyjään; mitä lie pilveä polttelee. Mutta jos henkilö ampuu toisesta ohi - rationaalisessa mielessä ei mitenkään mahdoton tapahtuma - niin se herättää ihmetystä.
Olisko niin, että meidän on helpompi hyväksyä sellaisia eriskummallisuuksia, jotka liittyvät meidän kokemuksemme ulkopuolisiin asioihin, mutta mitä tutummista asioista tulee kyse, sitä kiivaammin todennäköisyyshoksottimemme alkavat surrata? Ja koska erinäisistä asioista meillä on kokemusta vain fiktion kautta....
Minulla ei pitkään aikaan ollut käytännössä mitään kokemusta aseista, ja niinpä sen suuremmin murehtimatta nielin kaikki elokuvien ja sarjakuvien temput. Nyt asioita hieman opiskeltuani tietämykseni kertoo useiden niistä olevan mahdottomia. Mutta ajatus ei silti suuremmin häiritse. Huomaan ne vain ja jatkan lukemista. Mutta myönnän että minun willing suspension of disbeliefiäni häiritsee välissä se etteivät sarjakuvahahmot - muutkaan kuin Tex - vaihda vaatteita. Kaikkihan vaihtavat vaatteita! Se kuuluu olennaisena osana jokapäiväiseen arkikokemukseemme. Niinpä ihminen joka ei vaihda vaatteita vaikuttaa minusta vaistomaisesti jollainlailla huolestuttavan erilaiselta ja jopa pelottavalta. Sehän on ihan friikki! Uskaltaako sille puhua? Mikä lie psykopatti... :D
-
Minusta roistojen huonolla osumatarkkuudella ei ole sinänsä mitään tekemistä realismin kanssa. Se on vain yksinkertaisesti tylsää luettavaa.
Rosvo tähtää kiväärillä huolellisesti sankareitamme ja ohi menee, Tex ampuu salaman lonkalta revolverilla ja rosvo on vainaa. Hohhoijaa. Tämmöinen juonenkuljetus ei jaksa kiinnostaa, varsinkin kun sama kaava näyttää toistuvan sangen (=aivan liian usein) usein.
Mielikuvitusta käsikrjoitusten kehittelyyn haluan ma.
Viimeisimmän Texin Ok-corrall-taistelu meni kyllä tahattoman komiikan puolelle, niin että helähti. kaiken huippuna Kit ja Tiger käänsivät selän rosmoille vastatakseen hevosmiesten tuleen ja silti kaikki konnien luodit menevät ohi. Tökeröä tarinaniskentää.
-
Minä lukisin vaikka Tex Willer version Harry Turtledoven Guns of the South-kirjasta(aikamatkaaja sotkee Amerikan sisällisotaa tuomalla AK-47t mukaan kuvaan) mutta sekin on eri asia kuin jos kesken muuten täysin sisäistä logiikkaansa seuraavassa tarinassailman selityksiä Tex alakynnessä nappaisikin rintataskustaan UZIn ja niittaisi sarjatulella koko vastustajaköörinsä niin oma reaktio ei olisi että nyt ollaan asian ytimessä.
Lukisin tuota niin että muste tarttuisi sormiin ja kirjaimet tippuisivat lattialle.
-
onko kukaan nähnyt Texiä paskalla?
Ilmeisesti et ole lukenut Kalervo Palsan Texiä.
-
Tex on tosimies, joten se paskoo housuu ja pyyhkäsee satulaan :o
-
Vegasin lainvalvojat
Ihan mukiinmenevä ysin pintaan menevä tarina. Itse asiassa tarina oli mahtava aina loppukohtaukseen saakka. Loppukohtaus mielestäni jälleen kerran aliarvioi lukijoiden älykkyyttä. Ei kuitenkaan tällä kertaa sietämättömän paljon vaan sillain mukavan lievästi. 71-97 vuosina texille oli ominaista älykkyys ja kyky nopeaan rationaaliseen toimintaan.
Nyt tarinan lopussa texiläisille annettiin useampi tunti aikaa viritellä jokin mehevä taistelu suunnitelma, mutta ei. Odoteltiin vain heikoissa asemissa keskipäivään asti. Normaali Tex, normaali Tiger, Normaali Pikku Haukka ja jopa normaali Carson olisi arvannut että vastaan tulee hiukan enemmän vastustajia kuin 5 ja että peli on kieroa. Näin ollen ei voi olla häiritsemättä, että joukko aseita syytää tulta avomaastossa olevia toveruksiamme kohtaa osumatta. Vielä kun piirtäjä piirtää luodit viistämään ihoa hipoen ohi joka puolelta kehoa (ks. s 100). (Jos takana olisi pahvilevy, voisi siitä hahmottaa ihmisen muotoisen siluetin, aika epätodennäköistä osumattomuus tarkkuutta)
Tähän ainoa ratkaisu on mielestäni texiläisten taistelu hyvistä suojista, tai edes piirtämään luodit menemään useimmiten selkeästi ohi, jos on pakkotilanne taistella avomaastossa. Kyseisessä tarinassa aikaa olisi ollut linnoittautua. Tai iskeä vastaisku, tai keksiä parempi syy siihen miksi oli pakko odottaa keskipäivään.
Mielikuvitusta, kuten edellä jo toivottiin ja älykästä toimintaa nelivaljakolta halutaan nähdä ...
Mastantuono oli mielestäni hyvä, ei kuitenkaan loistava. Pieniä huolimattomuus virheitä siellä täällä. Naamat olivat välillä maagisen hyviä, välillä taas melko surkeita. Tasaisuus puuttuu, mutta ainahan ihminen parantaa tasoaan?
Hannun kanssa olen harvinaista kyllä samaa mieltä asiasta, ettei pikkuseikkoihin kuten osuuko aseella kolikkoon kannata kiinnittää niinkään huomiota. Sen voi hyvin ohittaa "harjoittelu kysymys" kliseellä, eikä se haittaa. Enemmän tärkeää on tarinan ja piirroksen balanssi ja ristiriidattomuus. Esim, ettei piirretä vihollista kymmenen metrin päähän ja huudeta samalla sivusta että vihollinen on liian kaukana, ei kannata ampua, tai muuta vastaavaa.
Joku punapilven näkyjen näky taas on asia joka sotii järkeä vastaa. Silti asian voi ohittaa sillä, että emme voi todistaa onko näin, kun emme ole täydellisiä ihmisiä. Tällainen epärealismi on hyväksyttävissä, eikä se häiritse, kunhan vaan kukaan nelivaljakostamme ei saa vastaavia kykyjä :) (koska lukija samaistuu päähenkilöihin ja siksi heidän on oltava mahdollisimman inhimillisiä)
En kyllä itse haluaisi nähdä Texiä enkä kumppaneita paskalla :) tosin sivuseikkana se tuksin häiritsisikään ja Curtvilen kanssa siinä samoilla linjoilla. Tarinan voisi joskus esimerkiksi aloittaa jostain kaupungista esim. niin, että Tex kävelee juuri ulos pankista pihalle työntäen jotain epämääräistä taskuunsa. Pihalla Carson voisi satuloida samaan aikaan hevosia. Tai vastaavasti, jossain mitättömissä kohtauksissa esim Texin jututtaessa baarimikkoa, taustalla nähdään Carson joka astuu sisään toilettiin, ja jutustelun edetessä myös pois sieltä. Kunhan asiaa ei ruveta selittelemään millään tavalla se pysyy yksityiskohtana, eikä itse tarkoituksena.
Kaiken kaikkiaan ihan mukava fiilis jäi uusimmasta tarinasta virheineen ja puutteineen ...
-
lisätään nyt vielä tarinasta positiivisia asioita, kun tapanani on olettaa täydellistä ja keskittyä virheisiin...
Tarinassa onnistunutta oli mielestäni Carsonin rooli, ihan ensimmäisestä kuvaan astumisesta asti. Carson toimii kuin kokeneen kuuluukin, kylmän viileästi ja harkitusti. Carsonin sooloilua on selvästi mietitty ja se etenee vakuuttavasti aina juttu tuokiosta mysteriouksen kanssa, yksin suoritettuihin tutkimuksiin. Lisäksi tarinassa analysoidaan ja mietitään ihan kiitettävästi, eikä ainoastaan pompita ratkaisusta seuraavaan.
-
kaksintaistelu tosiaan käytiin puolilta päivin.
Valo kohtauksessa on melkein auringonnousumainen tai joku vastaava.
Ei ole keskipäivän paahteen tuntua tuossa kohtauksessa, ei.
-
Mastantuonosta sen verran... Itse olen kyllä alusta asti tykännyt Mastan vahvasta tyylistä. Ainakin hänen hahmonsa näyttävät karskeilta ja konnat ilkeiltä.
Täysin samaa mieltä. Hahmojen kasvot ovat ilmeikkäitä ja taustojen ränsistyneisyys realistista. Ilman muuta jopa Texin kasvot kiristyvät julmiksi jännityksestä juuri ennen ratkaisevaa tulitaistelua! Galepin lehmänkatseinen Tex Willer katselee kuolemaa kasvoihin raukeailmeisen uneliaana, kuin täydessä pilvessä. Hurja teräshermo, vai syyntakeeton retardi?
-
Tsuumailin, että ei ole hetkeen tullut Tex Willeriä. Katselin tulevien ketjusta, mitä on seuraavaksi tulossa. Almanaccoa pukkaa nimeltä Nahkakasvot. Tekijät tuttu Boselli ja äkkiseltään oudompi Torricelli. Piti "kuuklata" ja olihan kvaakissa hänetkin esitelty kuvaesimerkkien kera muutama vuosi sitten. Liityn etukäteiskomppaajien joukkoon ja nyt odotus palkitaan ensi viikolla.
-
Pieni tarkennus: kyseessä ei ole almanacco-seikkailu, vaikka yhden lehden mittaisesta tarinasta onkin kyse, vaan tämä on normisarjaa, Italiassa nro 603.
-
Uudessa Texissä Leatherface, vain Homelite puuttuu :o
-
Ei ollut tosiaan Almanacco, mutta lyhykäinen ja kelpo tarina joka tapauksessa. Torricelli hyppäsi hyvin suomidebyytillään tex-piirtäjien joukkoon. Uppouduin tarinaan ja en oikein edes kiinnittänyt piirtojälkeen huomiota. Toisin sanoen piirtäjä on tällöin onnistunut työssään.
Pieni kämmi mahtui tarinaan, sillä miksi Scoville ensin näki painajaista kasvottomasta Jacksonista ja lopussa paljastui, että he olivat käyneet kirjeenvaihtoa jo vuoden ajan? Tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta ihan mukiinmenevä tarina.
-
Torricelli näyttää perehtyneen Texin historiaan perusteellisesti ainakin siinä mielessä että Tex ja Carson on kuvattu hyvin uskollisesti Galeppiinin henkeen; siitä minulta suurimmat pisteet tähän tarinaan. Tarina ei muutoin kummoinen ollut; eikä siitä varmaan kahteen numeroon oikein eväitä olisi ollut.
-
Enpä kyllä muista, milloin olisin lukenut viimeksi näin ennalta-arvattavaa Tex-tarinaa. ::)
Piirtäjä Torricelli osasi asiansa.
-
Torricelli kyllä toi metkasti mieleen Galepin, etenkin sen aikakauden kun tuli tarinat Susikopla ja Kuoleman Ratsastajat yms. Tarina itsessään oli ihan kelvollinen välipala.
Uusin maxikin tuli myyntiin ja kävin poistamassa kioskilta. Kaikkien suosikki Diso piirtämässä, tämän pitäisi olla hyvä.
-
Tasapaksu tarina Bosellilta tämä Nahkakasvot. Ponnekkaasta yrityksestä huolimatta kihelmöivin jännitys jäi puuttumaan. Loppu oli lätty, kuten enemmän tai vähemmän aina kun lukijalle pitää rautalangasta vääntäen selittää monen sivun verran, mitä tarinassa on tapahtunut. Ilman muuta itsensä Nahkakasvon rooli oli myös luvattoman ennalta-arvattava ja liian vaisu, toisin kuin ehkä kannen perusteella olisi odottanut. Ytyä olisi pitänyt kaivaa vaikka siten, että hahmosta olisi tehty järkensä menettänyt mielipuoli, joka olisi lähtenyt veriselle kostoretkelle koko ihmiskuntaa vastaan. Väkisin tuli mieleen laatutarina Katkaistu nuoli vuodelta 83. Samankaltaista aihetta käsiteltiin siinä vain huomattavasti jännittävämmin ja kekseliäämmin. Tässä mielessä parin numeron takainen Susipaholais-tarinakin oli parempi, koska sen pahikset olivat oikeasti karmivaa ja läpeensä häijyä sakkia.
Torricellista ei ole pahaa sanottavaa, näkyi selvästi käyttäneen klassista Galepia referenssikuvina omissa piirroksissaan. Ja mikäs siinä, olihan jälki ihan nättiä.
-
Torricelli tunsi Galepin ja jos oikein muistan, niin tämä tarina on jonkinlainen kunnianosoitus mestarille. Mutta mutta... En tykännyt tarinasta enkä kauheasti edes kuvituksesta. Nettiin tihkuneet näytekuvat olivat lupauksia antavia. Jos tarina tosiaan on ihan suora kunnianosoitus Galepille, niin sellaisenaan se on ihan oiva temppu. Jopa ihmishahmojen polviasennot kengän korkoja myöten olivat ehtaa gaaleppia. Jos Torricelli jatkossa (vaikka jatkoa ei muistini mukaan ole hepulta tulossa) kuvittaa Texiä samaan tyyliin, niin se olisi noloa. Saisi jatkaa omalla tyylillään. Etenkin taustoista huomasi,että omaakin osaamista on ja se on sangen erilaista kuin oppimestarilla.
Itse tarina oli huonointa Bosellia piiitkään aikan. Sekava ja ennalta-arvattava keitos. Ei paljoa tarvinnut arvailla kuka maskin taakse kätkeytyi. Huhhuh, hyhhyh!
-
Ei ollut tosiaan Almanacco, mutta lyhykäinen ja kelpo tarina joka tapauksessa. ...Tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta ihan mukiinmenevä tarina.
Uusin pokkari oli melko hyvä tarina. Alun paini karhun kanssa oli jännä lisä. Piirrokset näin maallikon silmiin olivat ihan ok, kuvitus siis ihan hyvä. Paikoitellen loppupuolella hiukan tuntui, että tarinaa on jouduttu määrämittaisuuden vuoksi hieman typistämään. Tämä tunne on muutenkin aika usein mulla määrämittaisten nykytarinoiden kohdalla, mutta ei siitä sen enempää. Mukava tarina!
Alkuviikolla kilahtaakin postiluukusta sitten herkkua lisää 8] Maxi 21 ja Kirjasto nro 8. NAM!
-
Jos Torricelli jatkossa (vaikka jatkoa ei muistini mukaan ole hepulta tulossa) kuvittaa Texiä samaan tyyliin, niin se olisi noloa. Saisi jatkaa omalla tyylillään.
Enpä juuri voisi olla tässä asiassa enempää samaa mieltä! Alun pieni karhukohtaus oli kuitenkin mukavan dramaattisesti toteutettu, vaikka itse karhu näyttikin välillä siltä, kuin se olisi lainattu suoraan Aku Ankan sivuilta Veli Kani seikkailusta. Torricelli olisi voinut vähän tarkemmin vilkaista jotain eläinkirjaa malliksi...
-
Minulle Toricelli kuvittajana oli uusi tuttavuus. Mielenkiintoista oli huomata tosiaan kuten täällä todettiinkin, että Tex muistutti osittain kovasti Galepin piirtämää Texiä. Minusta muuten hänen tyylinsä oli hyvää tasoa. Pidin lehden alun karhu episodsista kovasti. Karhu oli tehty anatomisesti oikein ja varsinkin turkki oli hienosti piirretty.
Sitten sananen vielä tuosta piirrostyylistä, joka muistuttaa Texin osalta kovasti Galepin tyyliä. Koen, että koskaan ei saisi piirtäjä ottaa toiselta liiaksi vaikutteita, jolloin se tulee liian hallitsevaksi elementiksi. Pitäisi kehittää oma henkilökohtaisen tulkinta ja lähestymistapa piirtämästään sarjakuva hahmosta.
Tästä hyvä esimerkki on Giovanni Ticcin kuvittamat alkuaikojen piirtämät Tex seikkailut. Hänen tyylinsä muistutti ja olikin suoraan lainattu mestaripiirtäjä Alberto Giolittolta. Yhtäläisyydet Texin kasvoissa ovat lähes autenttiset. Mutta tämä vain alkuaikojen jaksoista huom! Samaan sortui Sy Barry aloittaessaan Mustanaamion piirtämistä. Joidenkin jaksojen jälkeen 1960-luvulla hän pikku-hiljaa kehitti oman tunnisttettavan tyylinsä. Mutta ensimmäinen jaksosta hän itsekkin myöntää, että tyyli oli samaa linja kuin vasta kuolleen edeltäjänsä tyyli.
Mutta uusin Maxi Tex jonka huomasin hyllssä oli.....meinasin heikotuksesta kaatua maahan Hakaniemen sokoksella tänään ;). Siis kuinka tuollainen piirtäjä voidaan hyväksyä Bonellin talliin? Kamalinta huttua mitä olen pitkään aikaan nähnyt Texeissä. Piirtäjänä on Roberto Disco.
-
Yhtäläisyydet Texin kasvoissa ovat lähes autenttiset.
Sanottakoon nyt, että Ticci piirsi Texiä ennen Giolittia. Toki alkuaikojen tyyli oli muuten lainattu oppimestarilta.
-
Ihan hyvä perus-Tex oli Fontin ja Bosellin almanacco-seikkailu. Hyvää kuvitusta mutta vähän kylmäksi silti jätti. Aika hurmehista meininkiä.
-
Juu ihan kelpo tarina. Sopivasti toimintaa ja juonta. Kelasin jonkin aikaa, että kenen länkkärinäyttelijän näköinen tuo pääkonna Dave Rogers on, ennen kuin muistin että sehän on Robert Mitchum.
http://goremaster.com/blog/wp-content/uploads/2010/08/robertmitchum.jpg
http://www.goatview.com/Mitchum.jpg
Onhan noita aavikkotarinoita ollut aina ajoittain - kait. Pari vuotta sitten luin ihan kelpotarinan AAVIKON VAELTAJAT 1-2/1983. Se ainakin on jäänyt mieleen hyvänä aavikkotarinana:
http://www.huvipuisto.net/tex/kansi83.htm
-
Säestän edellisiä kirjoittajia: mukiinmenevä perustarina. Pidin siitä, että tarina alkoi suoraan lennosta. Se ratkaisu myös tuki Bosellin selvästi tähän eepokseen valitsemaansa teemaa: autiomaata. Aavikollahan on Texissä monasti kärvistelty ennenkin, eikä tämä tarina sikäli tuonut mitään järin mullistavaa aiheen käsittelyyn. Muutenhan tarina noudatteli lähes orjallisesti Bosellin tutuksi tulleita tavaramerkkejä, mitä nyt takaumat loistivat poissaolollaan. Ruumiita syntyi älytön määrä yhden pokkarin mittaiseen tarinaan. Tortillanpurijoiden henki oli yhtä arvokas kuin väärennetty peso. Daven hahmo oli jälleen tällainen peribosellimainen hyvis-pahis. Vähän pinnalliseksi kaveri silti jäi. Psykologisen ulottuvuuden kehittely jäi puolitiehen, kun joka toisella sivulla kirmattiin pyssyhippasilla. Tarinan lopetus eli pari vikaa sivua oli tosin hyvä. Font oli oma tuttu itsensä. Ei alkanut lukijan silmiä särkeä, vaikka aurinko porottikin sokaisevasti.
-
Säestän edellisiä kirjoittajia: mukiinmenevä perustarina. Pidin siitä, että tarina alkoi suoraan lennosta. Se ratkaisu myös tuki Bosellin selvästi tähän eepokseen valitsemaansa teemaa: autiomaata. Aavikollahan on Texissä monasti kärvistelty ennenkin, eikä tämä tarina sikäli tuonut mitään järin mullistavaa aiheen käsittelyyn. Muutenhan tarina noudatteli lähes orjallisesti Bosellin tutuksi tulleita tavaramerkkejä, mitä nyt takaumat loistivat poissaolollaan. Ruumiita syntyi älytön määrä yhden pokkarin mittaiseen tarinaan. Tortillanpurijoiden henki oli yhtä arvokas kuin väärennetty peso. Daven hahmo oli jälleen tällainen peribosellimainen hyvis-pahis. Vähän pinnalliseksi kaveri silti jäi. Psykologisen ulottuvuuden kehittely jäi puolitiehen, kun joka toisella sivulla kirmattiin pyssyhippasilla. Tarinan lopetus eli pari vikaa sivua oli tosin hyvä. Font oli oma tuttu itsensä. Ei alkanut lukijan silmiä särkeä, vaikka aurinko porottikin sokaisevasti.
Olenko ainoa jonka mielestä Fontin kuvitus oli jotenkin suttuisempaa tässä tarinassa? Onko painossa ollut ongelmaa vai onko tämä eri ajalta tehty tarina kuin edelliset Fontit (esim. Deadwood)?
-
Heips Alko Tanko,
Et varmasti ole ainoa esittäessäsi ajatuuksen, "oliko hänen kuvituksensa jotenkin suttuisempaa tässä tarinassa". Fontin kuvitus tässä numerossa ei ollut minusta parasta häntä eli oli hyvin suttuisaa! Meksikaanitkin oli jotenkin tosi surkeasti piirretty eikä aina henkilön kasvot pysyneet samanlaisina ja tunnistettavina.
-
Tulevat lännensarjakuvat-ketjussa Cheyenne on kirjoittanut näin:
7. Boselli & Font: "Aavikon laki" (Almanacco del West 2000)
Eli onhan tämä Tex ilmeisesti 11 vuotta vanha. Kyllähän tuo Fontin kuvitus hieman erilaista oli kuin nykyään, mutta itse en pitänyt tätä pahana.
Kyllä, ihan perustarina. Tämän Dave Rogersin ja Johnny-pojan välistä suhdetta oli mielenkiintoista seurata ja olisin toivonut, että loppu olisi ollut hieman erilainen. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun jahdattu rosvo kuolee autiomaan hiekkaan. ;)
-
Uusin Willer luettu. Ei yhden läpyskän paksuiseen tarinaan mitenkään kauheita koukeroita saa rakennettua, mutta siitä huolimatta tarina oli mukavaa luettavaa. Erikoisuutena jäi mieleen ennennäkemättömän spoilaava (taka)kansi sekä Willerin ajatuskuplailu/ itsensä kanssa keskustelu Carsonin ja muiden loistaessa poissaolollaan.
-
Tuohon kannen spoilaavuuteen kiinnitin minäkin huomiota. Mutta kaikkiaan vallan maukas dekkaritarina, ihan innolla sen luín. Venturin piirros on niin ikään aivan mainiota. Jos nyt jotain valittamista hakemalla hakee, niin jälleen kerran se on loppuratkaisuissa. Olisiko konnan haciendan kellareista löytynyt niitä tyttöparkojen ruumiita tai muuta vastaavaa? Jotain ilmaa puhdistavaa olisin kaivannut.
-
Pidin kovasti Andrea Venturin piirros jäljestä uusimmassa Tex Willerissä. Taitava piirtäjä joka kehittyy jatkuvasti.
-
Niin, eihän tämäkään ollut kuin 10 vuotta vanha tarina. Venturi on mielestäni keskinkertaisuus Tex-piirtäjien joukossa. Riittävän hyvä hän silti oli, ei siinä mitään.
Nizzin tarina oli varsin tasapainoinen, vaikka lopulta yllätyksetön. Tappaja olisi voinut olla joku muu kuin se, johon jo tarinan puolivälissä vihjattiin.
-
Kiitos Janne täsmennyksestä. En tiennytkään, että tämä tarina on niinkin vanha jo kuin 10 vuotta. Niin se aika männöö!
-
Niin, eihän tämäkään ollut kuin 10 vuotta vanha tarina. Venturi on mielestäni keskinkertaisuus Tex-piirtäjien joukossa. Riittävän hyvä hän silti oli, ei siinä mitään.
Nizzin tarina oli varsin tasapainoinen, vaikka lopulta yllätyksetön. Tappaja olisi voinut olla joku muu kuin se, johon jo tarinan puolivälissä vihjattiin.
Joo, tuollainen vie tehokkaasti tarinasta sen parhaan elementin - oman arvuutusleikin että kuka on tarinan "hovimestari".
Kirjoittiko Nizzi muuten sen majatalotarinan missä väkivaltaiset juopot tuppasivat kokemaan tylyn kohtalon kyseisessä majatalossa?
-
Kirjoittiko Nizzi muuten sen majatalotarinan missä väkivaltaiset juopot tuppasivat kokemaan tylyn kohtalon kyseisessä majatalossa?
Mahdatkohan tarkoittaa tarinaa Aaveiden majatalo? 1988.Tämä oli Nizzin kirjoittama, vaikka tuohon aikaan tarinat merkattiinkin Bonellin nimiin.
-
Vanha kunnon Aaveiden majatalo. Klassikko ja syöpynyt mielensopukoihin ikuisesti, kun sen poijannaskalina eka kerran luin. Eipä kannata paljoa samassa lauseessa verrata tätä Almanaccoa kymmenen vuoden takaa. Aivan liian lyhyt ja siloinen dekkaritarinaksi, kunnon käänteitä tasan nolla. Spoilaavasta kannesta lisämiinukset, vaikkakin peli oli selvä ensimetreistä lähtien.
-
Paljon kyllä Nizzi käyttää uudestaan vanhoja tarinoita, omiaan ja Bonellin. Joskus tosin onnistuu aika hyvinkin, esim. Murha Corpus Cristissä on ihan eri luokkaa kuin Bonellin tekemä Montalesin Paluu. Ja Kadonnut Poliisipäällikkökin oli melkein suora kopio Timantti-Jimin Kostosta, muttei lainkaan hassumpi tarina.
-
Uusin Willer saapunut postissa, Nizzin ja Rossano Rossin tekeminä. Ja pakko myöntää että nyt on pitkästä aikaa hyvää tarinaa Nizziltä, maltetaan jättää tarinan salajuoni arvoitukseksi ja lopetetaan vielä oikeasti tarttuvaan cliffhangeriin.
Rossi ei ole tainnut piirtää vielä lehdessä? Mutta kovin samannäköistä jälkeä kuin monilla uusilla piirtäjillä, jos sana sallitaan. Ei huonoa, mutta ei oikein erotu joukosta.
-
Rossi ei ole tainnut piirtää vielä lehdessä?
Ehei, kyllä tämä on jo kolmas tarina Rossilta Texin parissa. Miehen debyytti oli vuoden 2005 Almanacco-tarina, jonka hän piirsi yhdessä Civitellin kanssa. Sen jälkeen hän taiteili ihan itse tarinan Vuosikymmentä myöhemmin (2008).
Uusimmassa Texissä mielestäni todella nautinnollista, klassista piirrosjälkeä Rossilta. Selvästi hänen tyylinsä on alkanut kehittyä omintakeisempaan suuntaan alun vähän tunkkaisen Civitelli-matkinnan jälkeen, mikä on oikein positiivinen juttu.
-
Oli todellakin postitiivinen yllätys Nizzin tarinan alkupuoli. Vaikka taisin kyllä jo haistaa ketkun [spoiler], joka nähdäkseni on eversti Fairmont, joka niin auliisti mustamaalaa kersanttinsa kasvoja[/spoiler]. Rossin taiteessa ei mitään moitittavaa. Edellisessä hänen tarinassa taisin manata Texin liian isoa hattua, mutta nyt stetson istui jo paljon paremmin.
-
Oli todellakin postitiivinen yllätys Nizzin tarinan alkupuoli. Vaikka taisin kyllä jo haistaa ketkun [spoiler], joka nähdäkseni on eversti Fairmont, joka niin auliisti mustamaalaa kersanttinsa kasvoja[/spoiler].
Jotenkin haistelin samaa. Huomattavasti kutkuttavampi asia oli se, että[spoiler]mihin kenraali Davis hävisi? Luultavasti hyppäsi jokeen ja piilotteli jossain, mutta silti.[/spoiler]Nizzi onnistui minunkin mielestä luomaan jännittävän alun.
-
Minäpä veikkaan, että [spoiler]joku poppamies tai kullankaivaja hoivaa pahoin kolhiintunutta ja virran kuljettamaa Davisia jossain luolassa tai majassa. Lopulta yön pimeydessä joku apuri kolkuttaa Texin ja Carsonin ikkunaan ja tuo viestin Davisilta.[/spoiler] ;)
-
Jannen ehdotus jatkosta on klassinen, toivoisin jotain muuta.
Hyvä huomio tuo, että Rossin kädenjälki muistuttaa Civitelliä. Muistuttaa myös minusta Villaa.
-
Hyvä tarinan alku. Tässä olisi ainesta pidempäänkin tarinaan. Toivottavasti jatko ei ole kuitenkaan ihan tavanomainen.
Mielestäni piirrosjälki oli kaikkiaan hyvää, ei mitään valittamista. Usein ottaa silmiin Texin kasvot, mutta tässä sekin oli hoidettu hyvin.
-
Toivottavasti jatko ei ole kuitenkaan ihan tavanomainen.
Ubc:n sivuilla tarina on haukuttu ihan lyttyyn paitsi kuvitusta vähän kehuttu. Tätä on vaikea uskoa aloitusosan jälkeen, joten kovin hyvää tämä ei lupaa kakkososaa ajatellen.
-
Olen joskus vahingossa eksynyt ubc:n sivuille, mutta kävinpä nyt tutustumassa sivuihin. Italiankielen osaamattomuudesta huolimatta löysin lopulta sivuja, jotka tarjoavat mielenkiintoista informaatiota joka tarinasta. Tässä vielä tarkemmin Italianpään lyttäys Postivaunujen ryöstö -tarinasta (604-605).
ideazione / soggetto (olisiko idea?) 1/7
sceneggiatura / dialoghi (skene, dialogi?) 1/7
disegni / colori / lettering (piirrosjälki ja tekstitys) 4/7
yhteenvetona 25 %
Joku italiaa paremmin ymmärtävä voi suomentaa kategoriat paremmin ja kertoa samalla, mistä tuo 25% tulee? Ajattelin, että 6/21, mutta se tuottaa 28 prosenttia. Lohdutuksena täytyy sanoa, että uusimman tulossa olevan suuralbumin arvostelu oli 75 % luokkaa (6/6/5), joten eivät ne kaikkea dissaa.
-
Olen joskus vahingossa eksynyt ubc:n sivuille, mutta kävinpä nyt tutustumassa sivuihin. Italiankielen osaamattomuudesta huolimatta löysin lopulta sivuja, jotka tarjoavat mielenkiintoista informaatiota joka tarinasta. Tässä vielä tarkemmin Italianpään lyttäys Postivaunujen ryöstö -tarinasta (604-605).
ideazione / soggetto (olisiko idea?) 1/7
sceneggiatura / dialoghi (skene, dialogi?) 1/7
disegni / colori / lettering (piirrosjälki ja tekstitys) 4/7
yhteenvetona 25 %
Joku italiaa paremmin ymmärtävä voi suomentaa kategoriat paremmin ja kertoa samalla, mistä tuo 25% tulee? Ajattelin, että 6/21, mutta se tuottaa 28 prosenttia. Lohdutuksena täytyy sanoa, että uusimman tulossa olevan suuralbumin arvostelu oli 75 % luokkaa (6/6/5), joten eivät ne kaikkea dissaa.
Onko tämä sama porukka joka järjestään liiskaa Nizzin uudet tarinat?
Sanakirja.org sanoisi että:
soggetto = aihe, teema.
sceneggiatura = käsikirjoitus.
-
Täytyy myöntää että vika tex on hyvä alku !
Minne muuten hävisi perus kapakka tappelut, niitä kyllä kaipaisi lisää huomattavasti, ennen vanhaan kapakka tappeluissa oli juonta ja niitä oli mukava lukea. mutta nyky juonen laatijat vesittää sen että kaikki kehiin ne jotka kynnelle kykenee, joka ei kyllä ole mukavaa luettavaa.No lehtien taso on kyllä laskenut huomattavasti, ei näitä uusia lehtiä tule luettua kuin kerran.
Paras kapakka tappelu Ikinä, kuten sanotaan ?
-
Uusin Tex oli viihdyttävä paketti ja Rossin kuvitus ihan perusnättiä jälkeä. Hiukan pisti kuitenkin kummastuttamaan kuinka suruttomasti tässä numerossa oli varaa tuhlata tilaa ja sivuja ns. "joutavuuksiin". Esimerkiksi postivaunujen putoamista rotkoon seurattiin kolmen kokonaisen sivun verran. Useampi tekstitön ruutu kului myös sen asian kuvin kertomiseen, kuinka rosvojoukko laskeutui hevosineen rotkon pohjalle ruhjoutuneiden postivaunujen luokse. Samaan tilanteeseen liittyen oli myös informaatioltaan joutavanpäiväinen ruutu, jossa rosvoperttunen könyää vaunujen päällä ja pyytää kaveriansa hieman jeesaamaan itseään perseestä. Tai no tietysti kyseinen kohtaus kertoi jotakin rosvojoukon keskinäisestä solidaarisuudesta tms.
Sarjakuva kyllä etenee jouhevasti ja miellyttävästi, mutta määrämittaisuusseikat tietäen tuollainen kuhnailu hermostuttaa. Kunhan nyt ei vain pilattaisi kokonaisuutta sillä, että loppua kohden tulee kiire pistää homma pakettiin.
Tämä ei ole varsinaisesti mikään moite, mutta mainitsenpa kuitenkin: lehdessä oli todella vähän tekstiä. En ole luultavasti koskaan lukenut Tex Willeriä läpi yhtä nopeasti, kuin mitä uusimman numeron luin. Tämä siitäkin huolimatta, että viipyilin sivuilla nautiskellen kuvituksesta.
-
Onko tämä sama porukka joka järjestään liiskaa Nizzin uudet tarinat?
Justiinsa se. Tuntuu siltä, että joskus pelkkä Nizzin nimi tiputtaa arvostelusta heti kättelyssä 2-3 pistettä aiheen ja käsikirjoituksen puolelta. Joskus ihan aiheestakin haukkuvat. Aiemmin siellä saivat lukijatkin äänestää ja silloin Bosellin tarinat saivat lukijoilta huonommat pisteet kuin arvostelijoilta ja Nizzin kohdalla käytiin täsmälleen päinvastoin.
-
Hiukan pisti kuitenkin kummastuttamaan kuinka suruttomasti tässä numerossa oli varaa tuhlata tilaa ja sivuja ns. "joutavuuksiin".
Tämä on Tex Willerien ominaispiirre. Joskus tämä tuhlailu toimii ja toisinaan se ärsyttää. Dialogiakin on joskus liikaa. Tähän perustuu väittämäni, että hyvien Tex tarinoiden ei vättämättä tarvitse olla yli 200 sivuisia. Kunhan vaan jättäisvät tuhlailun vähemmälle. Huonoin esimerkki tästä tuhlailusta on Nolittan jaguaarimiehistä kertova tarina Paluu Pilaresiin. Siitä 100-150 sivua pois, niin tarina olisi ollut huikea.
-
Tämä on Tex Willerien ominaispiirre. Joskus tämä tuhlailu toimii ja toisinaan se ärsyttää. Dialogiakin on joskus liikaa.
Parhaimmillaan tuollainen viipyily ja kuvakulmien vaihtelu tuo elokuvamaista fiilistä ja saattaa palvella sarjakuvan tunnelmaa hyvin. Raivostuttavimmillaan ilmiö on luultavasti silloin, kun huomaa seuraavansa sivutolkulla kuinka esimerkiksi intiaanit tipahtelevat ammuttuina hevostensa selistä - zip zip ja aargh.
Runsas dialogi ja tekstistä tukkoiset sivut aiheuttavat ainakin minussa rauhattoman olon. Tekstiin liittyy myös omat erityiskommervenkkinsä. Jos jokainen puhekupla kuljettaa merkittävällä tavalla juonta eteenpäin, tulee tarinasta raskas luettava. Ns. "jutustelulle" ja hahmojen karaktäärin luomiselle täytyy olla oma tilansa, mutta pelkistä paistinperunoista ja pihveistä jaarittelu voi myös ärsyttää. Kyse on pienistä nyansseista ja nuorallatanssin kaltaisesta tasapainottelusta. Tarkkanäköistä työtä tuo hyvän sarjakuvan tekeminen!
-
Aikaisemmin tässä ketjussa mollasin Alfonso Fontia. Tulipa taannoin vastaan eräällä nettisivulla muutama näytesivu Fontin agenttisarjakuvasta "Taxi". Tarina sijoittuu jonnekin 1990-luvulle. Olen nyt selaillut kahta Taxi-albumia ja hertsumanrepale! Aivan mahtavasti piirrettyä sarjakuvaa! Kertakaikkiaan.
Pistän lisää viestiä Taxin tiimoilta, kunhan olen joskus ehtinyt/jaksanut lukea nuo sarjikset.
-
Tertsi, olisikohan mahdollisuuksien rajoissa laittaa linkkiä? Minuakin kiinnostaisi. :)
-
Tjaa, siinähän se Nizzin tarinan lopetus meni. Ei ihan täydellinen mahalasku. Pakeneminen meksikolaisten käsistä oli kyllä tyhymä. Kukaan monikymmenpäisestä meksikaanijoukosta ei siis osunut lähietäisyydeltä virran armoilla oleviin Texiin ja Carsoniin tai edes heidän kanoottiinsa. :o Ihan kaikkia juonenkäänteitä ei tullut arvattua, mutta eivät ne aavistukset täysin pöpelikköön menneet. Mutta kyllä tuota ihan mielellään luki, mutta toivottavasti seuraava seikkailu olisi vähän tasokkaampi. Rossin kuvitus toimi koko tarinan ajan, joten sen suhteen ei pienintäkään moitetta.
-
Jassoo. Minusta taas mahalaskua ei tullut, vaan tarina jatkui ihan kelvollisesti. Ainoa iso miinus tuli Jannen mainitsemasta kanoottipaosta. Merkillisen huonoja ampujia nuo tortillanpurijat.
Intiaanikylässä[spoiler]minut pääsi yllättämään Davisin tulo ja se kummastutti, että intiaanit antoivat Texin mättää kersanttia nokkaan tulematta edes katsomaan. Kylätaistelussa oli piirtäjältä unohtunut fysiikan lait. Texiä katolla makuulla väijynyt (aika nopeasti hiipi muuten perään katolle) kaveri sai lentolipun manalaan alhaaltapäin ammutulta luodilta, mutta lensi alas katuun siten kuin luoti olisi tullut takaapäin katon reunalla seisoneelle kaverille. Kersantti liikkui merkillisesti tajuttomana tai vaihtoehtoisesti Rossi pyöritti kuvakulmaa siten, että en pysynyt mukana.[/spoiler]
Loppu oli erilainen. Vaihtoehtona olisi ollut perinteinen takaa-ajo.
-
Pakeneminen meksikolaisten käsistä oli kyllä tyhymä. Kukaan monikymmenpäisestä meksikaanijoukosta ei siis osunut lähietäisyydeltä virran armoilla oleviin Texiin ja Carsoniin tai edes heidän kanoottiinsa. :o
Tällaiselle on nimikin. (http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/ATeamFiring)
-
Minusta tarina kokonaisuudessaan oli hieman vaisu ja väsyneen oloinen; ikä varmaan jo painaa paitsi päähenkilökaksikkoa niin myös tekijöitä. Normaalisti Tex olisi painunut sutena karanneen konnan perään, nyt meni vaan puebloon venaamaan Davisin kirjettä.
Aina välillä ihmetyttää Texin ja Carsonin paikallistuntemus; vaikka missä mennään niin aina tietävät että "tuolla edessä on vanha kaivoskylä, joka on kyllä ollut autiona jo vuosia". Käsittääkseni nytkin liikuttiin aika kaukana navajokylästä, että miten ihmeessä niille on joka paikka tuttu? Olisko satulassa navigaattori?
Kaikkiaan sellainen pikkunätti tarina. Piirroksessa ei ollut mitään mukisemista, aivan huikeaa.
-
Kai muillekin on tullut uusin normi-Willer. Minusta on hienoa, että herätellään vanhoja hahmoja uusiin tarinoihin. Oli pakko katsoa 1999 vuodelta Fort Apachen tietä, kun siihen viitattiin. Ed Parkman, Laredo, kersantti Quincannon ja Lizzie. Piirrosjälki on hyvää, joten ei tässä voi muuta kuin nauttia. Mutta nyt ei muuta kuin jatkamaan...
-
Tarina oli mukaansatempaava mutta sitä en nyt kummemmin jaksa kehua. Sen sijaan kehun sitäkin enemmän uuden piirtäjän Yannis Ginosatiksen taitoa. Mahtavaa, upeaa, suurenmoista! Uusi piiräjämestari on esitelty.
-
Kyllä oli mielenkiintoinen aloitus! Juonikin voi vielä kääntyä moneen suuntaan. Hyvä/ paha -asetelma ei ole niin mustavalkoinen kuin yleensä.
Intiaaneille voi veikata kovia aikoja kun miettii millaista sakkia rajan yli ratsastaa....
-
Minustakin Yannis Ginosatiksen on erinomainen. Hienoa saada Tex talliin todella hyvä uusi tulokas.
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=9568
Ylläoleva linkki taitaa olla jotain muuta kieltä kuin englanttii... ;) :P
-
asian vierestä: Jos tämä uusin Willeri (#11) on ilmestynyt, niin miten hiivatissa en ole löytänyt sitä mistään? Olen kollannut 4 Rautakirjaa, 2 S-markettia ja alepaa ynnä 2 K-kauppaa..
Ottavatko kaupat enää nimikkeitä myyntiin? Noista edellä mainituista vähittäismyymälöistä ynnä er-kioskeista moni on ollut ennen se josta olen Texin kotiin kantanut. Sappermentti!
-
Uusin Tex luettu.
Tarinan aloitus oli lupaava. Tämä ei taida loppua vielä seuraavassa pokkarissa, sen verran monia elementtejä oli käsittelyssä.
Piirtäjä oli paikoitellen hiukan haparoiva (hiusviivoja liikaa siellä ja täällä), mutta ei missään nimessä huono. Vaivatonta oli tuota lukea.
wilpå: Jospa Texit on myyty noista paikoista loppuun?
-
Tämä ei taida loppua vielä seuraavassa pokkarissa, sen verran monia elementtejä oli käsittelyssä.
Kolmen pokkarin eepos on todellakin kyseessä.
-
Kolmen pokkarin eepos on todellakin kyseessä.
Hyvä juttu!
Hiukan pelkäsin, että tämä stoori pysähtyy jossain vaiheessa kuin seinään.
Tarinan alkuosassa mainittiin Carsoninkin nimi, joten hänkin liittynee vielä tapahtumien kulkuun.
Kuten tuossa aimmin todettiin, mielenkiintoista on että hyvikset ja pahikset eivät ole ihan mustavalkoisen selviä. Jännä nähdä, miten käsikirjoittaja käsittelee jatkossa alkuunpanemiaan tapahtumia ja henkilöitä.
-
Tämä tarina vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja kutkuttavan jännittävältä!
Piirtojälki oli upeaa (Paikoitellen tuli mieleen eräs P. Hiltunen).
Onneksi kestää kolmen lehden verran niin saa tätä mannaa enemmänkin.
Niin, ja täältä vielä muistinvirkistystä jos ei jaksa lukea kokonaan uudestaan tarinassa viitattuun Fort Apachen tie-tarinaa:
http://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer99.htm
-
Tänään tuli uusin Willeri, ihan ok tarina vaikkei ollutkaan kovin jännä.
Kenen piirtämä kansi tässä on?
-
Villahan nuo Texin kannet on piirtänyt siitä saakka kun Galep siitä tehtävästä luopui, eli viimeiset 17 vuotta.
Kyllähän tämä osa meni huipennusta odotellessa, ei sinänsä varsinaista tyhjäkäyntiä muttei mitään niin ihmeellistä ja kiinnostavaa. Kolmas osa sitten lopulta näyttää olisiko tämäkin tarina kumminkin kaivannut tiivistystä.
-
Noh noh Hannu. Kyllä minä ainakin luen mieluummin näitä kolmen paketin tarinoita kuin liian tiukkaan raamiin ympättyjä parin niteen pläjäyksiä. Tässä ehtii myös fiilistellä enemmän kun ei ole ihan kolmessa viikossa tarina valmis.
Sitä paitsi minusta tarinassa oli paljon hyviä kohtia. Esimerkiksi Parkmanin suhteen juoni on loistava. Piirrosjälki oli joissakin kohti satumaisen hienoa! Kukas se kirjoittikaan, että on hienoa olla todistamassa uuden tähden syttymistä. Tosin keskimäärin katsottuna Willerin piirtäjät ovat aika loistavia. Ehkä pieni miinus tulee siitä, että "kamera" olisi saanut olla enemmän Willerin ja revektin luona. Mielenkiintoinen loppukahakka joka tapauksessa tulossa.
-
Uskon, että lopetusosa on todellinen veriooppera Bosellin tapaan.
-
Uusin Willeri luettu, ihan kelpo lopetus tarinalle. Ja kuten Janne ennusti, aika verinenhän se oli. Ginosatiksen piirros oli myös ok.
[spoiler]Hieman jäi epäselväksi tuo Cunninghamin ja revektin suhde. Jossain vaiheessa joku sanoi, että revekti on mestitsi, eli intiaanin ja valkoisen jälkeläinen; tästä siis tuo revektin ulkoasu. Revektin äiti oli Cunninghamin vaimo, oliko siis revekti Cunninghamin poika? Vai oliko Cunningham ruoskinut intiaanivaimonsa ja ajanut tämän ja poikansa revektin pois, koska oli saanut selville ettei ollutkaan pojan isä? Tämän olisi voinut tarkemmin selvittää tarinassa. [/spoiler]
-
[spoiler]Hieman jäi epäselväksi tuo Cunninghamin ja revektin suhde. Jossain vaiheessa joku sanoi, että revekti on mestitsi, eli intiaanin ja valkoisen jälkeläinen; tästä siis tuo revektin ulkoasu. Revektin äiti oli Cunninghamin vaimo, oliko siis revekti Cunninghamin poika? Vai oliko Cunningham ruoskinut intiaanivaimonsa ja ajanut tämän ja poikansa revektin pois, koska oli saanut selville ettei ollutkaan pojan isä? Tämän olisi voinut tarkemmin selvittää tarinassa. [/spoiler]
Minullekin tuli mieleen, että isä-poika -suhde on kyseessä. Ehkä kirjoittaja vain unohti mainita asian.
Hyvä tarina, mutta avautunee paremmin, kun sen lukee toiseen kertaan yhtäjaksoisesti.
-
Willeri luettu. Kokonaisuudessaan loistava tarina, mutta olipahan lyhyt [spoiler] taistelu revektin ja Tex Willerin välillä. Olin odottanut suurempaa kaksintaistelua, joten siltä osin tarina lopahti. Toinen asia, mikä on ärsyttänyt myös muissa tarinoissa, oli kansikuva. Luulisi, että Villa katsoisi sen verran tarinan juonta, että piirtäisi kuvat edes jotenkin juonen mukaan. Tex ei ollut revektin vankina. Luulin, että vangitseminen tulee jossain kohtaa tarinaa ja kun se loppui, piti oikein tarkistaa, että mitäs kansi antoi ymmärtää.
Hienoa, että Boselli tajusi jättää Parkmanin henkiin. Normiratkaisu olisi ollut se, että revektin joukot olisivat listineet hänet. Nyt Parkman jää käytettäväksi johonkin kolmanteen tarinaan. Esimerkiksi Parkmanin ja Lizzien kohtaaminen yhdistettynä jotenkin Laredoon olisi ihan hyvä sivujuonne kolmososaan tässä teemassa. Laredo jäi aika sivurooliin tässä tarinassa.[/spoiler]
-
Toinen asia, mikä on ärsyttänyt myös muissa tarinoissa, oli kansikuva. Luulisi, että Villa katsoisi sen verran tarinan juonta, että piirtäisi kuvat edes jotenkin juonen mukaan.
Täytyy muistaa, että Villa ei päätä kannen aihetta. Kansikuvaluonnos tuli Sergio Bonelli -vainaalta, minkä pohjalta Villa teki lopullisen kannen. Saa nähdä, mikä on nyt meininki Bonellin kuoltua. Tämä kansi oli joka tapuksessa tehty vielä Bonellin eläessä.
Toiseksi, tässä ketjussa ei ole vältytämätöntä käyttää spoileria...
-
Mukavaa viihdettä oli tämä tarina. Tarina toimi niin hyvin, että en edes osaa sanoa mikä siinä oli sitä hyvää. Tällaista sarjakuvaa ei voi ilmestyä liikaa.
Jos pitää nillittää, niin ehkä henkilöiden välisiä jännitteitä oli alussa kasattu liikaa, kun ne ei sitten ehtineet oikein kehittyä mitenkään. Tosin tarinan keskivaiheilla ristiriidat pitivät lukijan mielenkiintoa yllä. Ehkä pienellä venyttämisellä olisi voinut käyttää vielä 114 sivua revektin ja Texin lopulliseen ja näyttävään välienselvittelyyn.
Tosin sekin oli mukavaa että loppu ei ollut mm. lyhyydessään peruskaavan mukainen.
-
Aika kuraa tämä uusin tex. Tarinassa ei mitään järkeä.
-
Minä en oikein osaa sanoa vielä mitää. Vaatii nuan pitka tarina ehdottomasti toisen lukukerran. Mutta ei se minusta ihan kuraa ollut ensimmäiselläkään lukukerralla.
-
Aika automaattivaihteella kirjoitettu ja piirretty tarina. Ainoa asia mikä jäi mieleen oli tarinan pääpahan kyttyrä (jota en huomannut vasta kuin tarinan puolivälissä, oliko Ortiz unohtanut tämän yksityiskohdan ensin?).
-
Kommentoiko Makke siis jo Ortizin piirtämää tarinaa? Minä sain omani tänään. Höpöttelin siis edellisessä viestissäni edellisestä tarinasta.
Mutta tämä Ortiz ja Nizzi parivaljakon Mescalero Station on asia ihan erikseen. En tarvitse muita lukukertoja sanoakseni, että nautin ihan kybällä tästä seikkailusta. Hyvin suoraviivainen ja toiminnantäyteinen revitys, joka istuu juuri sopivasti 110 sivuun. Pahat ovat pahoja ja hyvät ovat hyviä. Nyt ei haettu mitään harmaan sävyjä ja hyvä niin.
Kyllähän tästä pahalla tahdolla löytää selviä yhtymäkohtia Nizzin ja Ortizin toiseen viimeaikaiseen inkkariseikkailuun, Joen toisella puolella, joka oli totaalinen floppi. Suurin ero oli se, että se ei ollut alkuunkaan uskottava mutta Mescalero Station oli.
Ortiz oli vielä ihan kohtuullisessa vireessä tässä alunperin 2006 julkaistussa tarinassa. Texin unijakso oli hauskasti toteutettu mutta ei sen välttämättä unta olisi tarvinnut olla. Ihan hyvin sillä tehokeinolla olisi voitu vain kertoa mitä Texin uinailun aikana tapahtui ja jättää moiset uneksumiset kokonaan mainitsematta.
Jääköhän tämä Nizzin viimeiseksi hyväksi tarinaksi..?
-
Mescalero station luettu. Ei mikään mestariteos, muttei lainkaan huono. Vauhtia ja vaarallisia käänteitä, intensiivinen lukuhetki tuli opuksen parissa vietettyä. Yhden lehden mittaisessa tarinassa ei ole niin kauheasti tilaa pohjustuksille, mutta kyllä tämä minusta toimi ihan näinkin.
Ortizin piirroksessa olen aina vieroksunut noita omituisten otusten kerhoon kuuluvia, ja tässäkin intiaanien johtajan kyttyräselkä jäi täysin irralliseksi eikä sille löytynyt mitään perustetta. Olisi mukava joskus kuulla Ortizilta itseltään mitä hän näistä ajattelee; minusta halkikasvoisten jne vammautuneiden tuominen ilman mitään kiinnekohtaa on aika typerää ja vammaisia ihmisiä halveeraavaa; ikäänkuin sillä saadaan jotain jännitettä tai "kauhistusta" mukaan ´tarinaan että joku on jollain tavoin epämuodostunut.
Muutoin kyllä yllättäen tällä kertaa pidin Ortizin kuvituksesta; erityisesti yö- ja luontokuvat olivat hienoja.
-
Minusta tuo kyttyräselkäisyys toi pääkonnalle lisää vaikuttavuutta. Sehän on synnynnäinen vamma ja jos sellaisen olisi sattunut ristikseen saamaan varsinkin apassiheimossa, niin uskoisin, että elämä ei helppoa olisi ollut. Todennäköisesti pilkka ja halveksunta olisivat seuranneet lapsuudesta saakka. Ja jos sellaisesta sillasta olisi kyennyt nousemaan hurjien sotureiden johtajaksi, niin melkoiset henkiset ja fyysiset voimavarat täytyisi olla käytössä. Olen samaa mieltä kuin Hannu, että turhan usein Ortiz muutoin käyttää näitä muotopuolia kuvituksessaan. Maneeri lienee perua heppulin kauhutarinoista.
-
Minä pidin uudesta tarinasta. Olihin siinä raadollista, kun intiaanit teurastivat uudisasukkaita, mutta intiaanitaistelut luopioita vastaan olivat kovia ja yhdessä pokkarissa oli kovasti sähinää.
-
Kiva nähdä että jo nyt uutta Tex Willeriä analyoidaan.
Tarinassa oli kyllä sähköistä otetta koko ajan ja alati vaihtuvaa draamaa. Mutta mikä minulle oli suuri pettymys- tarinan graafinen taso ei ollut järin järisyttävän taitavasti hiottua sarjakuvallista kerrontaa. Olipa pitkä lause.
Ortizin hahmoista puuttuu vaan SE jokin. Minä en jotenkin pystynyt suhtautumaan siihen tässä osiossa jo mainittuun kyttyrään......ihhimillisella tavalla. Päinvastoin sen kyttyrän piirtäminen häiritsi minua jollain tavalla, jota en osaa ilmaista sanallisilla termeillä. Tex Willerin kasvot olivat usein kaikkea muuta kuin tunistattavat ja joitakin muita juttuja voisi mainita. Kyllä piirroksellista osuutta koskaan ei voida vähätellä siitäkin huolimatta, että tarinan kerronallinen sisältö on ehkä se kaikkein tärkein. Jos pitäisi antaa tähtiä jota en ole tehnyt pitkään aikaan, voin sen nyt tässä osiossa hyvällä omalla tunnolla tehdä. Annan taiteellisesta vaikutelmasta asteikolla 4-10 numeroksi nipin napin 6.
Claudio Villan ikansikuva taas oli tuttua Villaa. Hienosti tusseilla värietttyä kansikuva materiaalia.
Onkohan Claudio Villan kansikuvituksista julkaistu koskaan mitään kirjaa? Ostaisin kyllä mielelläni, sillä Claudio Villan kannet ovat inspiroineet minua usein. Haluaisin tehdä joskus yhtä hyviä kansikuvia kuin hän.
-
Ei Ortiz tuossa enää ihan parhaimmillaan tosiaan ollut. Iän vaikutus on näkynyt maestron töissä viimeiset 6-7 vuotta, ei mahda mitään. Ensi vuonna Ortiz täyttää 80 vuotta. Mutta ei hänen kuvituksensa edelleenkään ole mielestäni lähelläkään lukukelvotonta. Pystyn vielä tuosta jäljestä nauttimaan.
-
Helvetillinen jahti oli piirretty hyvin. Siihen hyvät asiat sitten jäikin.
Mescalero Station oli pohjanoteeraus vaihteeksi. Ortiz on täydellinen tunari. Sivulla 38 Dolores sulkee porttia joka on häntä päätä pidempi, sitä seuraavassa kuvassa portti on Doloresia puoli päätä lyhyempi ja helposti hevosella ylitettävissä. En tiedä, ehkä ortizi oli aikonut tehdä kyseiseen kohtaan kuva-arvoituksen "kasvoiko dolores, vai lyhenikö portti", mutta nizzi unohti kirjoittaa arvoituksen tekstiin. Muita ortizin hölmöilyjä ei jaksa edes mainita.
Siis mitä hemmettiä, pitäskö Willerin käydä pistelemässä vähän leukahierontaa nizzin ja ortizin leukaperiin, jotta tämmöinen lapsellinen välinpitämättömyys sarjakuvaa kohtaan loppuisi? Papuusikin tajuaa että mainittu tarina on niin monen muun edeltäjänsä tavoin hutastu "vartissa" kokoon. Miksei Villa piirrä näitä tarinoita kun hän kerran näyttäs kansien perusteella osaavan näitä tehdä. Ortizille pärjää kuka tahansa kadulta riuhtaistu markan sarjakuvapiirtäjäkin. Entäs sitten Nizzi. Miksei kaveri voi alkaa hiukan kunnioittamaan lukijaa ja näkemään vähän vaivaa tarinoidensa kanssa. Kaveri kuitenkin osaa, onhan hän sen aikanaan todistanut.
Toisaalta tekijöitäkään on paha syyttää jos lafka on huonosti johdettu. Kuka willer toimitusta oikein johtaa ja valvoo ja miten tällaisten asioitten edes annetaan tapahtua? Yksinkertaisesti huolimattomasti johdolta valvottua tarinointia, jos tämmöiset hutiloinnit pääsee läpi...
okei, sierra vistan salaisuus tässä taannoin oli ihan mukiin menevä tarina
-
Näköjään makuja on monia. Ja näköjään lukijoiden huomio kiinnittyy ihan eri asioihin ja ihan hyvä niin. Itse en millään laskisi Ortizia, edes vanhoilla päivillään, tusinatuhertajaksi. Eikä tätä tarinaa voi mielestäni edes rinnastaa kehnoimpiin tekeleisiin, joita viime vuosina on nähty. Aihe oli sen verran simppeli, käytännössä henkiinjäämistaistelu, että se ei kummempia koukkuja tarjonnut enkä niitä kaivannutkaan. Jännitettä oli juuri sopivasti kattamaan näin lyhyt tarina. Toisaalta en paneutunut yksityiskohtaisesti niihin kaikkiin puutteisiin ja lapsuksiin, joita tarina varmasti on pullollaan, kuten Victorio osoitti. Olen siis saattanut missata jotain oleellista. Virheiden pongaamisen sijaan sain rattoisan lukuhetken.
Kuka willer toimitusta oikein johtaa ja valvoo ja miten tällaisten asioitten edes annetaan tapahtua?
Tuohon aikaan valvoi vielä Sergio Bonelli.
-
emmäkään virheitä pyri mitenkään erityisemmin bongailemaan, eikä ne hyvässä tarinassa ees häiritse, joskus ne vaan hyppii silmille, vaikka niitä yrittäs kuin paljon tahansa antaa anteeksi.
-
Entäs sitten Nizzi. Miksei kaveri voi alkaa hiukan kunnioittamaan lukijaa ja näkemään vähän vaivaa tarinoidensa kanssa. Kaveri kuitenkin osaa, onhan hän sen aikanaan todistanut.
Mikä tässä tarinassa oli mielestäsi niin huonoa? Omasta mielestäni Mescalero Station oli varsin hyvä tarina tuohon sivumääräänsä nähden, ja muutenkin, paljon huonompiakin almanaccoja on nähty. Toimintaa oli mukavasti ja lapsen rooli tarinassa oli minusta sikäli onnistunut, että ilman sitä tarina olisi ollut huomattavasti tavallisempi Tex vs. intiaanit-mittelö. (Toisaalta, onhan näitä lapsia nähty ennenkin Texin seurassa keskellä taisteluja.)
Ortiz puolestaan on mielestäni varsin pätevä piirtäjä, enkä lukiessani kiinnittänyt sinänsä erilaisiin virheisiin huomiota. En kyllä osaa erotaakaan muuta kuin räikeimpiä virheitä piirroksista, koska en ole alan asiantuntija (esim. valojen ja varjojen suhde yms. jää kyllä aika helposti huomaamatta). Mutta kyllä, tuohon portin kokoon kiinnitin minäkin huomiota! ;)
-
Onhan noita mittakaavavirheitä pilvin pimein piirtäjällä kuin piirtäjällä; jos niitä tästä tarinasta väen väkisin haluaa lisää tonkia niin katsokaapa sivun 50 alakuvaa; yksikään linnaketta kiertävistä inkkareista hevosineen ei mahtuisi linnakkeen sisällä olevaan aitaukseen. Mutta eipä tämä ainakaan minun lukukokemustani yhtään haitannut. Portin ja Doloreksen kokoeron sijasta mielessäni kävi ennemminkin Doloreksen ja hänen miehensä, aseman pitäjän, kokosuhde; eikä sekään mikään probleemi ollut, kunhan nyt ajatuksia mielessä piipahti.
Nautittava lukukokemus ainakin minulla oli tämän lukeminen.
Mielenkiintoista on myös näiden alman-akkojen kannet, kun kuva jatkuu takasivulle. Villan kansitaide on taas nautittavaa, ja esikuva kannelle löytyy sivun 53 ylälaidasta. Mutta onkohan Villalla ollut perspektiivi ihan hallussa? Takakannen inkkari on aika iso.
-
Mä en edes huomannut tuota porttia. Hyvin pääsin siihen tunnelmaan mitä haettiin.
Toki jos jokin asia pomppaa silmille, niin se alkaa ärsyttämään. Minua häiritsi tässä enemmänkin Texin kasvot, mutta en antanut senkään enempää vaivata.
Ihan mukiinmenevä tarina, joskaan ei mikään mestariteos.
-
Itse en millään laskisi Ortizia, edes vanhoilla päivillään, tusinatuhertajaksi.
Ortiz piirtää Tex Willerinsä huomattavasti karskimman ja julmemman näköiseksi, kuin useimmat muut Tex-piirtäjät. Tämä on tietysti hyvä asia. Hurjan ja vaarallisen elämän jäljet kuuluukin näkyä kasvoista.
-
Mescalero Station oli suoraviivaisuudessaan ja vauhdikkuudessaan oikein kelpo tekele. Asioiden ytimeen mentiin heti eikä sivulla 50 ja paletti myös pysyi eheästi kasassa alusta loppuun. Verrattuna edeltävään Bosellin tarinaan, joka kärsi tietystä tukkoisuudesta ja jossa ratsasteltiin aavikolla puolitoista pokkaria ilman sen suurempaa jännitettä, Nizzin tarina oli turhista lörpöttelyistä karsittu kunnon toimintapläjäys, joka sopi kuin nakutettu yhteen pokkariin. Lukuunottamatta paria pikku huolimattomuusvirhettä Ortizista ei ole pahaa sanottavaa, komeaa kuvitusta kaiken kaikkiaan.
-
Onko uutta Texiä jo näkynyt? Cheyenne ei ole hetkeen päivittänyt tuota "tulevat lännensarjakuvat" palstaansa, mutta olettaisin että nyt olisi vuorossa Manfredin ja Ticcin tarina? Almanaccojahan on tälle vuodelle tullut jo neljä.
-
Onko uutta Texiä jo näkynyt?
Tänään tipahti laatikosta. Mielenkiintoinen tarina, tosin puolen miljoonan dollarin ryöstösaalis on vaan liian epärealistinen varsinkaan kun se ei tunnu riittävän upseerirosvolle :P
In 2010, the relative worth of $500,000.00 from 1880 is:
$11,000,000.00 using the Consumer Price Index
$10,300,000.00 using the GDP deflator
$72,300,000.00 using the unskilled wage
$119,000,000.00 using the Production Worker Compensation
$114,000,000.00 using the nominal GDP per capita
$701,000,000.00 using the relative share of GDP
http://www.measuringworth.com/uscompare/ (http://www.measuringworth.com/uscompare/)
-
Onko uutta Texiä jo näkynyt? Cheyenne ei ole hetkeen päivittänyt tuota "tulevat lännensarjakuvat" palstaansa, mutta olettaisin että nyt olisi vuorossa Manfredin ja Ticcin tarina?
Tämähän se uusin texi tosiaan on! Ja pahoittelut, että viime aikoina tulevien palsta on ollut hieman retuperällä, muiden kiirusten vuoksi. Mutta katsotaan, josko ensi vuoden ohjelma saataisiin (ainakin osittain) kasaan lähiaikoina...
-
Kylläpäs tykkäsin taas lukea Texiä. Tarina oli vauhdikas ja tasapainoinen. Selvästi laatukamaa ja olen varma, että taso kestää loppuun saakka. Manfredilla ei ole ollut tapana rytkäytellä. Mutta nyt kyllä huomasi, että Tex ei ole Manfredille järin tuttu. Ensimmäisen kerran urallaan Tex sylkäisi lasii. Onneksi sille saatiin kelvollinen selitys. Tex noin tiukasti rangerien talutushihnassa oli myös uutta. Yleensä Tex kohauttaa olkiaan liian rajoittaville säännöille.
Ja sitten se Ticci. Olen ollut sitä mieltä, että hänessä ei ikä negatiivisella tavalla vielä näy. Ticci tekee mitä tahtoo ja tämä seikkailun aloitus osoitti sen todeksi. Nyt hän on palannut mielestäni pari piirua realistisempaan suuntaan, mikä kelpaa minulle oikein hyvin.
Mielenkiintoinen tarina, tosin puolen miljoonan dollarin ryöstösaalis on vaan liian epärealistinen varsinkaan kun se ei tunnu riittävän upseerirosvolle :P
Kiinnitin minäkin huomiotani tähän. Tuli mieleen, että onkohan taas käännösvirhe tms. kyseessä.
-
Paatunut willeristi tunnistaa helmen välittömästi peruskaurasta.
Nyt on kyseessä sellainen tarina, jonka takia minä ja moni tämän palstan willeristeistä jaksaa vuodesta toiseen tilata ja ostella Tex Willereitä sen eri muodoissa. Pistetäänpä 15/2011 mieleen siinäkin mielessä, että jos kylään saapuu keskenkasvuisia vielä texistä tietämättömiä miehen- tai naisenalkuja, napataan ko. numero käteen ja odotellaan koukun uppoamista aivojen perukoille.
Ticci on taas kerran häkellyttävän hyvä. Hänen tapansa kuvata Tex ja Carson on ylivoimainen! Ei voi kuin hämmästellä pappaikäisen kaverin piirrosjälkeä.
Manfredi puolestaan saisi kirjoitella enemmänkin tarinoita. Voiko mielenkiintoisempaa vastustajaa Texille olla kuin Bigelow? Eikä unohdeta loistavia sivuhahmoja.
Mietin itsekin, että onkohan ensimmäinen kerta, kun Tex ei kaada kuppia tarjottaessa. Täytynee luottaa Jannen sanaan. Ei jäädä nyt jökkimään ryöstösaaliin suuruuden kanssa, vaan nautitaan täysin siemauksin tästä tarinasta!!
-
Jos on Ticci kuvittajana, ostan tuon heti perjantaina!
Kronikassakin on ensi numerossa Ticcia luvassa. Nam!
-
Voiko mielenkiintoisempaa vastustajaa Texille olla kuin Bigelow? Eikä unohdeta loistavia sivuhahmoja.
Veikkaan, että Bigelow jengeineen taistelee vielä Texin ja Carsonin kanssa sitä meksikolaiskoplaa vastaan. Mitä sitten tapahtuu, se onkin mielenkiintoista. Nämä ovat kuitenkin vain arvailuja. Toivottavasti hyvä tarinan alku kantaa loppuun saakka. Tekijäkaksikko on kyllä vedossa, kuten edellä on todettu, hienoa!
-
Ihan hyvää settiä oli uusin Tex. Manfredi kirjoittaa Texistä hieman tylymmän tyypin kuin muut kirjoittajat. Tuli välillä mieleen HBO:n Deadwood sarjan Sheriffi Bullock (olisi vielä ottanut niitä paria äijää korvasta kiinni) :D
-
Siemailin alkajaiskiksi uutta Tex Willeriä kun en ole vähään aikaan seuraillut Tex rintamaa. Ilokseni näin tosiaan, että konkari veteraani Ticcihän se oli piirtänyt tämän uuden tarinan.
Se vähä mitä yritin lukea lehtipisteessä vaikutti hyvältä. Minuun vetosi kovasti kohtaus, jossa Tex pelastaa sen intiaani tiedustelijan joka meinattiin juuri hirttää. Mukana tarinassa häijyjä tyyppejä jotka nostavat pakostakin vähäiset rintakarvani pystyyn :D.
Edelleen Giovanni Ticci on vedossa. Minusta jotkin ruuduista olivat oikein hyvin huoliteltuja, sopivasti mustaa pintaa ja action ruutuja useita. Toki ikä näkyy jo ehkä siinä, että jotkin ruudut oli piirretty sansoisinko hienovaraisesti hieman kiireellä ehkä. Mutta kaikinpuolin ei mitään mistä voisi nillittää. Hienoa että Ticci jaksaa.
-
Orjan May: Älä vain siemaile, vaan ryystä kaksin käsin viimeistä tippaa myöten. Osta siis tämä tarina. On se hintansa väärti.
ilmari: Voi se noinkin mennä. Itse ajattelin, että Bigelowin komppanian haavoittunut "sotilas" ohjastaa meksikolaispoppoon rahojen perään, joukkiot lahtaavat toisensa ja Texille jää esim. Pardon listiminen ja kuolevan Bigelowin kanssa henkevien puhuminen. Tämä olisi kyllä tietynlainen latistusjuoni, joten toivotaan, että jotain yllättävää vielä tapahtuu.
Hyvää settiä!
-
Tässä on seikkailun tuntua. Pitkän seikkailun tuntua. Loppuneeko vielä ensi numerossakaan? Toivottavasti ei. Henkilöhahmoja on vaikka muille jakaa. Tex on aikamoinen ajatustenlukija, mutta sehän oli jo tiedossa.
Ticci haluaa varmaan jo uransa tässä vaiheessa ottaa rennosti ja nauttia piirtämisestä ilman turhaa pingottamista. Pikkuista huolimattomuutta siellä täällä, mutta vielä kuitenkin edelleen: Ticci on paras!
Tarinaa lukiessa väkisinkin pysähtyy vähän väliä ihailemaan mestarin siveltimen luomaa upeaa valon ja varjon leikkiä. Ja kaikki piirtäminen näyttää niiiiiiin kovin vaivattomalta.
-
Kahden pokkarin tarina tämä on.
-
Kuulostaa ihan riittävän hyvältä. Porukkaa on vaan niin paljon, että olisi tästä voinut varmaan kolmannenkin pokkarin vääntää.
Odottelemme malttamattomana tarinan päätösjaksoa.
-
Nyt kun puhuttiin maestro Giovanni Ticcistä, niin laitoin mielen virkistykseksi tämän you tube linkin, niin voi ihailla mestaria hänen kotonaan. Mahtavaa nähdä hänet työssä. Yritin hyvin tarkkaan katsoa, millaisilla työvälineillä hän piirtää. Aivan samoja löytyy minun piirustusvälineistäni.
http://www.youtube.com/watch?v=WEDRdJe-dVQ
-
http://www.youtube.com/watch?v=WEDRdJe-dVQ
Kiitos kovasti, olipas hauska katsella lemppariani kotonaan.
Ja kiitos Länsi-Suomen verovirastolle toivottuakin muhkeammista veronpalautuksista. Nyt kehtaa taas ostella sarjiksia, kun tämän ja ensi kuun vuokranmaksu on turvattu.
-
Kyllä Ticcin piirtämiä tarinoita on aina niin ilo katsella! Loistava alku ja jatkoa odotellaan :P
Uudessa Texissä 15/2011 kerrottiin edesmenneestä Sergio Bonellista ja hänen ensimmäinen tarinansa oli näköjään Ihmismetsästystä (5-7/1977). Kuuluu mielestäni ehkä jopa top 20 kaikkien aikojen Tex-tarinoiden joukossa! Viimeksi ole lukenut noin 5 vuotta sitten. Loppu taisi olla hieman surullinen. Suosittelen tarinaa kaikille, jotka eivät sitä vielä ole lukeneet!!!!!
http://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer77.htm#ihmismets%C3%A4styst%C3%A4 (http://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer77.htm#ihmismets%C3%A4styst%C3%A4)
-
Kiitos Orjanille mielenkiintoisesta linkistä.
edit
Toki hiukan harmittaa että emme saa nähdä mestari Ticcia piirtämässä! Mutta kiva klippi kuitenkin.
-
Tänään päivitettyä julkaisukalenteria silmäiltyäni ei voi muuta kuin hykerrellä tyytyväisenä, että hyvältä näyttää Willer-vuosi taas kerran 2012. Näyttäisi olevan tulossa Cestaroa, Piccinelliä sekä paaaaaljon klassista Garcia Seijasta, Repettoa ja ikisuosikki Fuscoltakin uusi piirrostyö. Päivä päivältä kaduttaa vähemmän, että tuli tilattua Willer ensi vuoden alusta alkaen. Viimeksi Willer tuli tilattuna vuosina 89-95. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, silloin Fusco oli kyllä ilmiliekeissä... Louisianan rämeillä, Kuolema virralla, Klaatun kulta ja mitä niitä nyt oli. Vieläkö se Fusco meinaa piirtää?
-
Vieläkö se Fusco meinaa piirtää?
Ei meinaa. Nyt tuleva juttu oli jäähyväistyö.
-
Ei meinaa. Nyt tuleva juttu oli jäähyväistyö.
Ehkä ihan hyväkin, Fuscon jälki on ollut aika karkeaa katsottavaa 2000-luvulla. Toivotaan nyt ettei käy Texin vakiokirousta että herra kupsahtaa kesken tarinan. Koputetaan puuta.
-
Kyllä se tarina on jo valmis ja Italiassa julkaistukin jo ajat sitten. Olen sen Italiaksi lukenut. Vaikka itse tarina ei ollut hääppöinen, niin Fusco oli hyvässä iskussa. Fuscohan kävi jokunen vuosi sitten silmäleikkauksessa, minkä jälkeen halusi vielä tehdä yhden lyhyen tarinan ns. uusin silmin. Taannoin julkaistu Moctezuma sai Fuscon fanit myhäilemään pitkästä aikaan. Ukko pyörsi päätöksensä ja teki vielä tämän almanaccossa julkaistun jutun ilmoittaen samalla, että se on oikeasti se viimeinen.
-
Loistava tarinan alku. Siis todella monisyinen ja juoni eteni jouhevasti ja sivuhenkilöt on oikeasti mielenkiintoisia, eikä mitään ihan tusinapahiksia.
Kuten tuossa joku jo mainitsikin, niin kiinnitin myös itse huomiota Texin juomattomuuteen ja siihen, että ei tee täysin oman päänsä mukaan, vaan noudattaa rangereilta saamaansa tehtävää.
Oli kyllä toisaalta ihan virkistäviä juttuja. Vähän jotain uuttakin välillä, niin ei ala ainakaan maistumaan puulta.
Piti oikein kalenterista tarkistaa seuraavan numeron ilmestyminen. Aika pian se jo tulee, mutta tässä tapauksessa jokainen päivä on liikaa.
Saa nähdä millainen lopetus on kyseessä, mutta jotenkin tuntuu, että tämä tarina lähentelee vahvasti vuoden 2011 parhaan tarinan palkintoa.
-
Kiinnitin minäkin huomiotani tähän. Tuli mieleen, että onkohan taas käännösvirhe tms. kyseessä.
Turha pepuleerata enempää, niinku Mietaa sanoo, sillä summa todellakin on puoli milliä eli 500000. Huh huh!
-
No niin, tänään se sitten tuli se odotettu jatko-osa tuolle kovasti kehutulle seikkailulle. Olin toki minäkin aivan lääpällään siihen ekaan osaan, eikä tämä lopetus missään nimessä mikään mahalasku ole, pikemmin päin vastoin. Todella monipolvinen ja jännittävä, mutta ... ehkä jotain olisi kaivannut - esim. että Tex tai Carson olisi joutunut jonninmoiseen kiipeliin tms. - nyt meni vähän verilätyiksi ja ammumiseksi. Kokonaisuudessaan kuitenkin kelpo tarina (paitsi että pitikö ne rahat mennä kokkoon laittamaan? Oishan niillä saanut vaikka inkkareille uusia nuolia tai paremmat jänteet jouskareihin tai jotain muuta hyödyllistä!)
-
Minulla taas meinasi mennä vähän sekaisin, että kuka roisto kuuluu mihinkäkin poppooseen, mutta kyllä siinä lopulta kärryillä pysyi. Mahtoi olla Ticcille aika vaikea työ pitää kaikki langat käsissä.
Ja sitten vähän mietin niitä neljää meksikaaniroistoa, jotka ratsastivat kiljuen Texin ja Carsonin eteen ammuttaviksi. Totesin kuitenkin, että taktiikka olisi purrut 99,99 prosenttiin vastustajista mutta nytpä sattui vastaan tuleman Tex ja Carson. Eiväthän roistot sitä voineet tietää.
Tykkäsin tosi paljon. Oli paras Ticcille kirjoitettu tarina varmaan liki vuosikymmeneen. Aika liki tätä tasoa oli Puhvelisotilaat mutta siinä Boselli ei onnistunut kuitenkaa ihan sataprosenttisesti.
-
Minulla taas meinasi mennä vähän sekaisin, että kuka roisto kuuluu mihinkäkin poppooseen, mutta kyllä siinä lopulta kärryillä pysyi. Mahtoi olla Ticcille aika vaikea työ pitää kaikki langat käsissä...
Sama vika! Joukkioita oli niin monta ja välillä hypittiin kuvaruutu kuvaruudulta toiseen joukkiooseen tai Kitiin&Texiin.
Tuli mieleen, olisiko voinut tämän tarinan kirjoittaa ja kuvittaa kolmen pokkarin mittaiseksi, jolloin kerronta olisi paikoitellen ollut hitaampaa, kun kerran ollaan määrämittaisuudessa.
Ticci on kuitenkin voimissaan!
-
Sama vika! Joukkioita oli niin monta ja välillä hypittiin kuvaruutu kuvaruudulta toiseen joukkiooseen tai Kitiin&Texiin.
Tuli mieleen, olisiko voinut tämän tarinan kirjoittaa ja kuvittaa kolmen pokkarin mittaiseksi, jolloin kerronta olisi paikoitellen ollut hitaampaa, kun kerran ollaan määrämittaisuudessa.
Ticci on kuitenkin voimissaan!
Samaa olisin toivonut, Manfredille näytti tulleen aivan hirveä kiire saada tarina loppuun ja lähes kaikki hahmot tapettiin pois suorastaan mekaanisesti. Muutenkin tuntuu ettei Manfredi oikein ole täysin kotonaan Tex Willerin maailmassa: tässäkin, kuten taannoisessa patotarinassa, olisi ollut ideoita ja teemoja enemmänkin pureskeltavaksi, mutta nyt ne jäivät tasapaksun räiskinnän taustalle.
-
Ei tuossa minusta ollut mekaanista tappamista. Toki siinä ruumiita tuli, mutta kaikkea ei rysäytetty kerralla. Lopussa oli mielenkiintoisia välienselvittelyjä. Yksi toisensa jälkeen porukka harveni vähän kuten noita ennusti. Luulen, että tarina kestää useita lukukertoja.
-
Mainituksi on tullut kolmen koplan tuoma vaativa lukeminen. Koska luin "hankaluudesta" etukäteen täältä, kiinnitin enemmän huomiota kopliin ja pysyin jollakin tavalla kyydissä paremmin. Mutta siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että loppu oli vain sitä, että kaikki koplan jäsenet saavat loppunsa joko klarinettiduon tai toistensa luodeista. Viihdyttävästi toki.
Yleisesti ottaen jonkun voisi jättää henkiin. Toki Tex Willer on useimmille kertamättöviihdettä, mutta itse toivoisin enemmän pitkäjänteisyyttä eli sitä, että konnista olisi iloa useampaan seikkailuun. Esimerkiksi luutnantti oli mielestäni henkilö, jonka olisi voinut jättää henkiin. Konnien ja pääparivaljakon "liittouma" on toistunut aikaisemminkin ja minun mielestäni se on hieman epäuskottavaa.
Kritiikistä huolimatta kaiken kaikkiaan hyvä tarina, joka todennäköisesti on toisella yhtenäisellä lukukerralla oikein mainio. Tähän päättyi Tex-vuosi 2011, mitäköhän jännää ensi vuonna on tarjolla? ;D
-
Veikkaan, että Bigelow jengeineen taistelee vielä Texin ja Carsonin kanssa sitä meksikolaiskoplaa vastaan.
Itse ajattelin, että Bigelowin komppanian haavoittunut "sotilas" ohjastaa meksikolaispoppoon rahojen perään, joukkiot lahtaavat toisensa ja Texille jää esim. Pardon listiminen ja kuolevan Bigelowin kanssa henkevien puhuminen.
Pakko oli vielä kaivaa tuolta edellisiltä sivuilta nämä minun ja Mosabackan veikkaukset tarinan jatkosta. Kyllähän tuossa näyttäisi molemmilla olevan oikeita elementtejä mukana. :D Tarina oli mielestäni hyvä. Ensimmäisen osan perusteella odotin kyllä ehkä enemmän, mutta toinenkin osa oli ihan viihdyttävä eikä loppukaan ollut mielestäni niin väkisin väännetty kuin monesti on nähty. Sanotaan vaikka, että loppuosa ei ollut lähellekään pannukakku, mutta täytekakkuakaan emme saaneet. (No heh.) Ja Ticci se vain osaa yhä!
-
Tarinassa oli niin paljon keskeisiä henkilöitä (ja lisää tuli vielä tässä toisessakin pokkarissa), että voisi jopa sanoa että heitä oli liikaa kahteen pokkariin. Loppu meni hiukan liian kepeäksi tappamiseksi (vaikka kyllähän hurmeinen lopetus voi olla ah niin komeaakin katseltavaa).
Tarinan teemana lienee se, että täydellistä suunnitelmaa ei voi laatia, koska aina tulee tapahtumaan jotain ennalta-arvaamatonta. Minusta Bigelowin itseensätyytyväisyyttä olisi voinut vielä korostaa, rullatuolikonnan korvata normaalisti liikkuvalla heebolla, noidan kristalli"palloineen" heivata kokonaan pois, jättää Bigelowin porukasta petturin pois.
Tarinakokonaisuus oli paikoitellen nautittavaa seurattavaa, loppu ei ihan tyydyttänyt, vaikka ei se toki ollut mitenkään hirveäkään.
Ticci oli piirrellyt tarinan melkein puolihuolimattomaan tyyliin, joka oli paikoitellen melkein häiritsevää. Lähes joka ruudussa esiintyvä hieno valolla ja varjolla briljeeraus taas miellytti silmää suuresti. Mestarillista!! Joissakin ruuduissa liikettä oli liioitelu Tex Averymaisesti, vähempikin olisi riittänyt.
Ja sitten outo juttu: Hevosten rintaosiosta oli säännöllisesti "unohdettu"(?!) kaksi alinta lihasta, hepat olivat edestä päin ihan kumman oloisia. Pitää mennä ensi kesänä katselemaan ihka oikeita heppoja ja katsoa olisiko Ticci sittenkin oikeassa ja minä väärässä.
Silti: Ticci on paras.
-
Aika samoilla linjoilla olen muiden kanssa. Jotenkin sekavaksi meni nuo kaikki rosvopoppoot. Muuten kyllä mukiinmenevä tarinan lopetus.
Olisi kyllä voinut olla kolmen pokkarin pituinenkin.
-
Vuoden 2011 viimeinen tarinakokonaisuus oli mielestäni tämän vuoden viihdyttävin. Vaikka Bigelow melkoinen nilviäinen olikin, aloin tarinan edetessä jopa toivoa, että hän jäisi henkiin. Noh, toisinhan siinä sitten tutun kaavan mukaan kävi. Yleensä Willer-tarinoiden konnien kohtalo ei juuri liikauta, mutta Bigelow liikuskeli lierouden harmaalla alueella sellaisella tavalla, joka sai minut kiinnostumaan hahmosta niitä perinteisimpiä Tex-konnia enemmän.
Tarinan alkupuolen tyly ja suorastaan turhaan vittuiluun taipuvainen Tex tuntui hieman oudolle. Tex on, vanhaa mustisfraasia lainaten, kova koville, mutta nyt näytti siltä, että suuta pitää soittaa jokaiselle vastaantulijalle ja reppanalle. Ilmassa oli vähän sellaista entisen koulukiusaajan asennetta, jota en soisi Texiltä löytyvän...
-
Tarinan alkupuolen tyly ja suorastaan turhaan vittuiluun taipuvainen Tex tuntui hieman oudolle. Tex on, vanhaa mustisfraasia lainaten, kova koville, mutta nyt näytti siltä, että suuta pitää soittaa jokaiselle vastaantulijalle ja reppanalle. Ilmassa oli vähän sellaista entisen koulukiusaajan asennetta, jota en soisi Texiltä löytyvän...
Tämä pisti itsellenikin silmään. Oikein hyvä tarina, kunhan hiukan oli selvitelly, kuka kukin on.
-
Tuli tälle vuodelle ensimmäinen Willer, mutta missä kunnossa! Yläkulma taittunut ihan huolella. Nooh, toisaalta on tullut tilattua willeriä kohta kaksitoista vuotta, joten pääosin posti tuo kelpo niteitä.
Sisältö on varmasti taattua tavaraa.
-
Totta. Sisältö on rautaa varsinkin piirrosjäljen osalta. Muistuttaa niin kovasti mestaripiirtäjä Villan käsialaa. Myös itse tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta ja iso plussa siitä, että myös nuorempi Kit ja Tiger ovat mukana ja heillekin tuntuu löytyvän sopivia tehtäviä ja saavat jopa puheenvuorojakin välillä. Oikeen kelpo aloitus uudelle vuodelle.. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
-
Jälleen kerran mainio Tex. Todella monisyinen juoni. On salametsästäjää ja postivaunuretkuetta ja Carsonin vanhaa kaveria jajaja...
[spoiler]Mun oma veikkaus on, että herra, joka järjesti teollisuuspampuille matkan paratiisiin, on itse jonkun sortin kompuksessa intiaanien kanssa. Koittaa saada poijjaat elämään luonnon keskellä ja tällä tavalla arvostamaan luontoa.
Ehkä vähän kaukaa haettua, mutta ainakin muutaman intiaanien "vieraana" oleva herra alkaa olla positiivisella mielellä.
Helpompi vaihtoehto on tietysti se, että salametsästäjät palkannut äijä on palkannut myös intiaanit, mutta jotenkin on sellainen kutina, että ei ole noin. Ja sanoihan Texkin, että Nez Percet eivät tee sopimuksia valkoisten kanssa (tai jotain sinne päin).[/spoiler]
-
Minä tykkäsin myös. Intiaanien motiivit panttivankien ottamiseen jäivät mukavasti hämärän peittoon, eikä muutoinkaan annettu liian paljon vinkkejä. Hyvä aloitus tarinalle, ei ole liian ennalta arvattava. Ja ainakin minusta tarina eteni mukavan viipyilevästi, ei mitään kiireen tuntua. Piccinellin piirros myös viehätti.
-
Mutta tunkeeko Boselli tämänkin tarinan liian täyteen? Pokkarin lopussahan ilmestyi jo toinen intiaanipoppoo...
-
Minä käsitin että nämä toiset intiaanit ovat kompuksessa niiden metsästäjäroismojen kanssa.
-
Texin irtonumeron hinta nousi 0,6 eurolla viime vuodesta.
Samaten kestotilauksien hinnat nousivat: 12 kk 63,70 ja 6 kk 33,70
-
Oikein hyvältä vaikutti tarina ja kuvitus. Melko nopealukuista tällä kertaa Bosellin kirjoittamaksi, kärryillä pysyi hyvin. Kit Willerkin osoittautui melkoiseksi vihikoiraksi, kun löysi tupakannatsan ruohikosta ja päätteli, että joku on poltellut sen tarkkaan ottaen eilen iltapäivällä.
Tämä tarina on vissiinkin hieman poikkeavan pituinen, yli kaksi lehteä mutta ei kuitenkaan täyttä kolmea?
-
Tämä tarina on vissiinkin hieman poikkeavan pituinen, yli kaksi lehteä mutta ei kuitenkaan täyttä kolmea?
Näin on ja ihan hyvä niin. Piccinellin taidetta katselee ihan mielellään ja Bosellin tarinakin laukkaa jouhevasti eteenpäin. Sen sijaan en ole yhtä innostunut Leomacsin kuvituksesta, jota tulee tämän jälkeen suunnilleen yhtä pitkä pätkä.
-
Tuli tälle vuodelle ensimmäinen Willer, mutta missä kunnossa! Yläkulma taittunut ihan huolella. Nooh, toisaalta on tullut tilattua willeriä kohta kaksitoista vuotta, joten pääosin posti tuo kelpo niteitä.
Sisältö on varmasti taattua tavaraa.
Sama vika rahikaisella, posti oli kurmoottanut Willerin alakulman senpäiväiseen ruttuun. Tarinasta en vielä tiedä kun odottelen seuraavaa nroa ja lukasen sitten putkeen..
-
Tuli tälle vuodelle ensimmäinen Willer, mutta missä kunnossa! Yläkulma taittunut ihan huolella. Nooh, toisaalta on tullut tilattua willeriä kohta kaksitoista vuotta, joten pääosin posti tuo kelpo niteitä.
Täällä taas lehden takakannen reunat on painautunut ja osittain revenneetkin pakkausnarun ansiosta. Ilmeisesti ollut pakan alimmaisena ja muovinauhat kiristetty aika tiukalle.. Sama on toistunut usein viime aikoina. Täytyy harkita irtonumeroiden ostamista.
-
Täällä taas lehden takakannen reunat on painautunut ja osittain revenneetkin pakkausnarun ansiosta. Ilmeisesti ollut pakan alimmaisena ja muovinauhat kiristetty aika tiukalle.. Sama on toistunut usein viime aikoina. Täytyy harkita irtonumeroiden ostamista.
Näin minulle kävi edellisen numeron kohdalla ja soitin uuden itselleni. Täytyy tehdä uusimman numeron kohdallakin, vaikka kulman murtuminen ei johdu nauhoista. Onko syynä Itella vai Egmontin oma hölmöys? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa laittaa pienet pahvituet kiristysnauhojen väliin, että sisältö eli lehdet pysyvät priimana. Vai kuuluuko se hävikkiin? Itse en lähde vielä ainakaan irtonumeroiden ostoon, kun se tulee kalliimmaksi kuin tilaaminen.
Itse tarinahan oli päällikkökamaa! Pidän piirtäjistä, jotka osaavat piirtää monipuolisia naamoja ja juoni on taattua Bosellia. Ainoa kuva, mikä häiritsi hieman silmääni, oli sivulla 39. Ovatko mittasuhteet oikein kuvassa, jossa nelikko lähestyy mökkiä eri suunnista?
-
Ihailin suunnattomasti uuden Tex Willerin piirrosjälkeä. Mahtavia varjostuksia kasvoissa, upeita intiaaneja ja kokonaisuus loistava. Täyty todeta, että hän on yksi parhaimmista piirtäjistä minun suosikki listallan tällä hetkellä. Juuri reliasmin täydellinen tavoittelu tässä kiinnostaa minua kovasti ja sellainen pikku-tarkka piirrosjälki. Voi kun tämä olisi julkaistu suuralbumina, olisin päässyt tutkimaan jokaista ruutua tarkkaan, kuinka tuo ja tuo on piirretty kun olisi ollut isokokoisia ruutuja.
-
Huomasitko yhtäläisyyksiä Villan suuntaan? Mulla tuli kovasti Villa mieleen, molemmat tuntuvat tavoittelevan täydellisyyttä ja jokainen vaatteen poimu sekä varjostus kasvoissa on häkellyttävän tarkasti piirretty ja huomioitu. Eikä mitään ylimääräistä. Tex näyttää oikeasti Texiltä.
Tietääkö joku Piccinellistä (muistinkohan nimen oikein?) enemmän..? Ikä? Onko "vakituinen" paikka Tex-tallissa? Jne. Muistaakseni hän on ainakin yhden tarinan piirtänyt tässä joku aika sitten?
-
Huomasitko yhtäläisyyksiä Villan suuntaan?
Vaikka kysymys oli ilmeisesti suunnattu Orjan Maylle, osuit asian ytimeen. Pitääpä laittaa Villan ja Piccinellin piirtojälki vierekkäin ja vertailla. Hyviä kumpikin.
-
Tsaukkeli Pat ja Mosabacka,
Minun piti mainita myös noista yhtäläisyyksistä Villan kanssa, mutta onneksi Pat ehti ensiksi.
Voi olla, että Picinelli on ottanut vaikutteita Villan piirrostyylistä. Varsinkin Picinellin piirtämissä kasvoissa oli vaikutteita Villalta selvästi. Joku saattaa sanoa, että asia voisi olla toisinpäinkin, mutta epäilen sitä vahvasti. Molemmat ovat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja jotkut ovatkin sanoneet, että miksi Villa piirtää enään niin harvoin sarjakuvia. Se johtuu kahdesta asiasta. Ensiksikin Villalta menee kauan piirtää kokonainen Tex Willerin seikkailu. Ja toiseksi, Villa keskittyy piirtämään noita Tex kansikuvia. Kaikki kannethan pääsääntöisesti ovat olleet hänen kynästään lähtöisin jo useita vuosia. Ja komeita ovatkin Villan kannet.
Mutta Picinellistä tulemme vielä kuulemaan ja näkemään.
Rautaisia taidokkaita kavereita molemmat piirtäjinä. Täytypi oikein katsoa tänään netistä, mahtaisiko löytyä Picinellistä tietoja enemmän.
-
Huomasitko yhtäläisyyksiä Villan suuntaan?
Tämähän todettiin jo Piccinellin ensimmäisen tarinan jälkeen kollektiivisesti myös täällä kvaakissa. Uudet kuvittajat saavat ohjeeksi ottaa Texin kasvoihin mallia joko Villalta tai Ticciltä. Piccinelli on noudattanut ohjetta viimmesen päälle. Sujuvaa on herran piirrosjälki, vaikka ei ihan sellaista suvereenin lahjakkuuden tunnelmaa tulekaan kuin Villalta, jonka tyyli on kuitenkin ihan uniikki.
Piccinelli on vielä nuori (ki)sälli http://www.sergiobonellieditore.it/auto/componi_scheda_collaboratori?collaboratore=Alessandro+Piccinelli (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/componi_scheda_collaboratori?collaboratore=Alessandro+Piccinelli)
-
vaikka ei ihan sellaista suvereenin lahjakkuuden tunnelmaa tulekaan kuin Villalta, .
Piccinelli vaikuttaa huolelliselta puurtajalta. Selkeää sarjakuvaa herra tekee, mutta mestariluokkaan on vielä paljon matkaa. Mutta kyllä tällaista lukee oikein mielellään, varsinkin kun silloin tällöin Tex-sopan sekaan heitetään pokkari tai pari mestari-Ticciä.
Tarina on hiukan pitkäpiimäinen. Toivottavasti meno paranee seuraavassa pokkarissa.
-
Uusi Willeri pääsi tupsahtamaan yllättäen postista. Hyvää settiä kaiken kaikkiaan. Ainoa miinus tuli siitä, että ilmeisesti minun Willerini valitaan aina siitä pinon päältä, joten se on surkeassa kunnossa. Teenpä reklamaation, taas.
-
Pahus Mosabacka kun sinulla on ongelmia noitten Willereitten kanssa. Usko pois, posti kohtelee kaltoin noita lehtiä. Ehkä Texillä on jotakin kahnauksia ollut Suomen Postin kanssa.... ;) ;D Kannattaa tosiaa tehdä reklamaatio ja valittaa, että tämä ei ehkä ole ensimmäinen kerta.
Ja Jannelle kiitos tuosta Picinelli infosta. Hyvin mielenkiintoinen nuori piirtäjä. Katselin hänen kuviaan Tex Willer blogissa ja olen edelleen vakuuttunut hänen loistavista taiteellisista lahjoistaan.
Tuo oli minulle uutta, että Tex Willerin uusia piirtäjiä kehotetaan ottamaan mallia Villan ja Ticcin mallintamista kasvo profiilista. Tuohan on upea uutinen. Tosiaankin näiden kahden piirtäjän jälkien seuraaminen on iso haaste monelle uudelle ja myös tuleville piirtäjille.
Mutta kyllä Ticci on silti se...ehkä suosikki tällä hetkellä.
-
Johan oli komea ja toiminnantäyteinen kansikuva uudessa Willerissä. Komeaa oli rymistely kansien sisäpuolellakin. Lisää vaan tätä lajia...
-
Harmittaa vaan, kun joutuu kolme viikkoa odottamaan (hurmehista?) lopetusta.
-
Minun mielestäni meneillään olevassa tarinassa on mielenkiintoisinta se, että Boselli on jälleen ottanut mukaan todellisia historiallisia henkilöitä: Langfordin (http://en.wikipedia.org/wiki/Nathaniel_P._Langford), Yountin (http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Yount) ja Looking Glassin (http://en.wikipedia.org/wiki/Looking_Glass_%28Native_American_leader%29). Täytyy kyllä myöntää, että en tiennyt Yountin olemassaolosta ennen tätä Tex-tarinaa. Sen sijaan ainakin Looking Glass ja mahdollisesti myös Nathaniel Langford (en muista enää) mainitaan Dee Brownin mainiossa kirjassa Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen.
Palatakseni tarinaan, olisin halunnut näiden vankien touhuja seurattavan vähän enemmän, mutta odotetaan nyt sitä kolmatta osaa sitten. Hyvä tämä tarina on silti ollut, taattua Bosellia.
Harmittaa vaan, kun joutuu kolme viikkoa odottamaan (hurmehista?) lopetusta.
Taitaa mennä neljään viikkoon. Nyt on viikko 6 ja palautusviikoksi oli merkitty 10.
-
Lehtiapajan mukaan nro 4 ilmestyy 28.3., eli kolmen viikon päästä.
http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/
Cheyennellä sama tieto Tulevat lännensarjakuvat -osastossa.
-
Lehtiapajan mukaan nro 4 ilmestyy 28.3., eli kolmen viikon päästä.
http://www.lehtiapaja.fi/Egmont/Tex+Willer/
Cheyennellä sama tieto Tulevat lännensarjakuvat -osastossa.
Mutta ennen numeroa 4 ilmestyy numero 3, joka on tosiaan merkitty tuohon neljän viikon päähän eli 7. maaliskuuta. Olet, Hannu, tainnut erehtyä nyt kuukaudessa. Emme elä vielä maaliskuuta. :)
-
No joo, eihän tässä ole mitään uutta, olin taas vähän (paljon) hakoteillä (Almanakka pahus näköjään edistää!). Mutta eiköhän ne texit sieltä tuu, kolmen tai neljän viikon välein.
-
Kun Mosabackalle uusi Willeri valitaan aina pakan päältä, niin minulle se näköjään valitaan pakan alta; sen verran vahvat remmin jäljet oli takakannen ylä- ja alareunassa.
Kakkososassa tarina eteni edelleen jouhevasti, ja Piccinellin taide oli yleisilmeeltään erinomaisen hyvää. Mutta mukaan mahtui mutamia mokiakin: sivuilla 22 & 23 ylärivin kuvissa Carson on piirretty varsinaisena kuivettuneena kääkkänä; tarkoitan ensisijaisesti vaarin käsivarsia, jotka eivät mittasuhteiltaan ole lainkaan aikuisen miehen; eritoten tuossa jälkimmäisessä kuvassa.
Joka tapauksessa, innolla odottelen tarinan jatkoa/loppuosaa, oli sitten kolme tahi neljä viikkoa aikaa.
-
Totta Hannu sanoit. Olit tosi tarkka. Monilla piirtäjillä tosiaan joskus löytyy hienovaraisia pieniä puutteita tai ali tai ylilyöntejä. Saattaa johtua kiireestä tai jostakin. Mutta sehän on kuitenkin vain sellaista kosmista juttua.
-
Mutta mukaan mahtui mutamia mokiakin: sivuilla 22 & 23 ylärivin kuvissa Carson on piirretty varsinaisena kuivettuneena kääkkänä; tarkoitan ensisijaisesti vaarin käsivarsia
Niinpä on melko lyhyet kädet. Tuli melkein Nicolon Carson mieleen tuosta kuvasta. Joskus aina unohtuu miten pitkät ihmisen käsivarret oikeastaan ovat. Levitettyinä yhtä pitkä kuin ihmisen pituus (ks. Vitruviuksen mies (http://en.wikipedia.org/wiki/Vitruvian_Man)).
Nyt on tavallista pidempi odotusaika seuraavaan Willeriin, kun on tuo karkauspäivä tuossa välissä. Sehän se sotkikin Hannun pasmat.
Mutta sehän on kuitenkin vain sellaista kosmista juttua.
Tarkoitat varmaan kosmeettista juttua.
-
...Piccinellin taide oli yleisilmeeltään erinomaisen hyvää. Mutta mukaan mahtui mutamia mokiakin...
Eräs Piccinellin silmiinpistävimmistä anatomisista mokista on piirtää hahmojen polvet todella alhaalle. Reidet ovat pitkät, mutta polvista alaspäin jalat ovat lyhyet nysät. Vaikutelma on välillä aika koominen. Kuten Hannu, Tertsi ja muutama muukin jo mainitsi, Piccinellin piirrosjälki on yleisilmeeltään hyvää, mutta mestariluokkaan on vielä pitkä matka. Tarinan puolesta pari edellistä numeroa ovat olleet viihdyttävää lukemista ja mainitsemani perusnätti kuvituskin ajaa asiansa hyvin.
-
Viivyttelin yhteydenottoani Egmontin tilaajapalveluun ja oma vika. Surkeassa kunnossa saapunutta nro:a 1/2012 ei ole enää jäljellä, kakkosen sain vielä uusiksi. Ongelmalle, että joku saa aina nippusiteen päällimmäisen tai alimmaisen, ei voida kuulemma mitään. Tai voidaan, mutta se nostaisi kustannuksia liikaa. Näillä mennään.
Nyt minulla on uutuusarvoon nähden onneton ykkösnumero ja bananapressiltäkään ei saa apua. Joskus kaupoissa on edellistä numeroakin jäljellä, mutta sekin on aika ohut sauma. Joudunko odottelemaan, että ko. numeroa tulee joskus divariin, vai onko palstalaisilla joku parempi idea?
-
Eräs Piccinellin silmiinpistävimmistä anatomisista mokista on piirtää hahmojen polvet todella alhaalle.
Noihin maata viistäviin polviin minunkin katseeni osui vähän väliä.
Eikö taiteilijalla ole kallistuvaa piirustuspöytää? Tasaisella alustalla piirrettäessä voi tulla helposti noita perspektiivimokia.
-
Viivyttelin yhteydenottoani Egmontin tilaajapalveluun ja oma vika. Surkeassa kunnossa saapunutta nro:a 1/2012 ei ole enää jäljellä, kakkosen sain vielä uusiksi. Ongelmalle, että joku saa aina nippusiteen päällimmäisen tai alimmaisen, ei voida kuulemma mitään. Tai voidaan, mutta se nostaisi kustannuksia liikaa. Näillä mennään.
Nyt minulla on uutuusarvoon nähden onneton ykkösnumero ja bananapressiltäkään ei saa apua. Joskus kaupoissa on edellistä numeroakin jäljellä, mutta sekin on aika ohut sauma. Joudunko odottelemaan, että ko. numeroa tulee joskus divariin, vai onko palstalaisilla joku parempi idea?
Kaupoista ei taida tässä tilanteessa olla apua. Kysypä Libriconilta, oliskohan niillä?
Mä kysyin viimeksi kun soitin, että voisitteko pakata mun lehden erikseen kirjekuoreen ja sanoin, että olen valmis maksamaan tästä palvelusta. Ei kuulemma onnistu logistisesti. No, mä soitan sitten vaan sitkeästi aina kun vähänkin huono tulee. Viime numero oli kuitenkin mainiossa kunnossa.
-
Komppaan ylempää. Nyt ottaa päähän, jo vuoden kolmas Willeri aivan järkyttävässä kondiksessa. Postivaunuillako nuo kuljetetaan? Laitan senpäiväiset terveiset sekä itellaan että egmontille. Satania sentään!
-
Niin mullekin tuli perinteiseen tapaan se pinon pohjimmainen, jossa näkyy takakannen ylä- ja alareunoissa jokin remminjälki. Olen ilmeisesti Texin jakeluketjun pahnanpohjimmainen.Mutta: positiivista on, että monien tilaajien on täytynyt saada aivan ehta-kappaleita, olkaamme iloisia heidän puolestaan!
Kyllä tuntui tosi mukavalta lukea uutta Texiä, ilman suurennuslaseja ja opaskoiran tulkkausta (Pulp-Ukkostuulen jälkeen)! Ei painimista että saa sivut väännettyä auki niin että kuvat tulevat näkyviin kokonaan! Aah mikä nautinto!
Yellowstone-seikkailun lopetus oli mielestäni vallan mainio, ei tuntua että väkisin kiireellä lopetaan. Tosin pääkonna taas pääsi vähän niinkuin koira veräjästä kun ei joutunut Texin puhutteluun. Uusi seikkailu taas tuntuu oikein tosi italo-western meiningiltä, innolla odotan sen jatkoa. Leomacsin piirrosjälki on ihan ok.
-
Liekö puhjennut epidemia, koska allekirjoittaneenkin viimeiset willerit ovat tulleet perille siinä kunnossa, kuin ne olisi matkan varrella ajettu puimurin lävitse. Remmiä on saanut minunkin lehteni maistaa (muun muassa), tosin etukannessa on jäljet, joten olisikohan samasta erästä kuin Hannulla mutta vaan pinkan päältä...
Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen joutunut ehkä 1-2 kertaa pyytämään uuden ehjän pokkarin, nyt siis jo toinen peräkkäin tälle vuodelle. Nyt oli postinkantaja liimannut takakanteen oikein tarrankin, että postilähetyksessä havaittu vaurio päällyksessä. Ei se kyllä lohduta yhtään. Rutussa mikä rutussa. Surkiaa. Missä lie vika? Jotain suojapahvia tms. pitäisi noihin pakkauspinkkoihin saada. Mieluummin käyttäisi aikansa itse sarjakuvan lukemiseen kuin valituskirjelmien laatimiseen postille ym. ao. tahoille.
-
Muistaakseni knallissa ja sateenvarjossa tätä aihetta on useastikin käsitelty, mutta sehän oli tietysti enklannin posti!
Ainoa keino että texit tulisivat perille ehjinä olisi että ne pakatttaisiin kirjekuoriin tms, mutta sehän ei liene nykyään mahdollista, koska silloin toiminta ei olisi enää taloudellisesti kannattavaa (vai miten se nyt oli). On se vaan niiiiiiiiiiiin hienoa tää nykymeno!
Mutta älyttömän mukavaa että se uusi Tex löysi meille!
-
Mutta: positiivista on, että monien tilaajien on täytynyt saada aivan ehta-kappaleita, olkaamme iloisia heidän puolestaan!
:) :) :)
Kaikin puolin mainio oli Yellowstone. Tex-herkkua. Eikä moittia voi uudenkaan tarinan aloitusta. Jäi kyllä kutkuttamaan, että mitä se Tex vastaa Carsonille. Oliko jo peräti haistanut palaneen käryä. :o
-
Mutta: positiivista on, että monien tilaajien on täytynyt saada aivan ehta-kappaleita, olkaamme iloisia heidän puolestaan!
Kuten minä, priimakappale oli postilaatikossa. No nyt pitää koputtaa puuta, kun tuli sanottua.
Ihan ok oli Yellowstonen lopetus. Loppuselvittelyssäkin oli sentään jotakin omaperäisyyttä, kun loppuratkaisun hoiti geysir eikä pelkkä pyssyjen paukuttelu. Varsinkin kun se ei ollut sattuman kauppaa, vaan puistonvartija Yount tiesi tarkalleen milloin purkautuminen tapahtuisi. Siitä plussat.
Eikös se ole aina ennen ollut Potifar eikä Putifari? Eipä sillä, kumpikin käy.
-
Tarinat olivat hyviä, ensimmäinen loppuun asti ja toinenkin pääsi hyvin käyntiin. Oli jopa hieman epätavallinen alku.
Sen sijaan joutuu taas soittamaan Egmontille onnettomasta willeristä. Mietin jo tilauksen keskeyttämistä, mutta irtonumerotkaan eivät ole ilmaisia. Sekin on mielenkiintoista, että Egmontilla ei tunnu olevan kiinnostusta puuttua asiaan, vaikka esmes minulle tämä nide on jo neljäs reklamoitava peräkkäin. Olen tilannut ja ostanut kaikki willerit, mitä on tullut, yli kymmenen vuoden ajan.
-
Eikös se ole aina ennen ollut Potifar eikä Putifari? Eipä sillä, kumpikin käy.
Liekö jäänyt kääntämättä. Putifari (tai ainakin uulla kirjoitettuna) on mm. italialainen tapa translitteroida פּוֹטִיפַר֩ nimi, joka oikeammin on suomalaisillekin tuttu Potifar. Tai sitten on vain lyöntivirhe.
-
Sen sijaan joutuu taas soittamaan Egmontille onnettomasta willeristä.
Kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä myös Itellaan sillä Itellahan ne runnoo.
-
Liekö jäänyt kääntämättä. Putifari (tai ainakin uulla kirjoitettuna) on mm. italialainen tapa translitteroida פּוֹטִיפַר֩ nimi, joka oikeammin on suomalaisillekin tuttu Potifar. Tai sitten on vain lyöntivirhe.
Offtopic: Ahaa.. minä jo säikähdin, että se Potifar oli käännetty suomeksi samaan tapaan kuin Aku Ankan koiran nimi on Pulivari eikä Bolivar :)
-
Mulle on Tex aina tullut oikein hyvässä kunnossa. Ehkä olen sitten alueeni jakelureitillä pakan keskivaiheilla. :)
-
Old Faithful -lopetusta hiukan aprikoin.
Miten Tex ja kumppanit ratsastivat Geysirin läpi? Eikö se ole joku pieni lampi?
Tai jos se on vain pieni reikä maassa, miten se riitti pistämään matalaksi kokonaisen konnakoplan?
Onko joku Kvaakista jopa käynyt Yellowstonessa?
-
Kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä myös Itellaan sillä Itellahan ne runnoo.
Nää postitukset hoidetaan todennäköisesti painossa, missä osoitteelliset lehdet niputetaan. Itella hoitaa vain sen kuljetuksen ja nipun purkamisen. Eli niputuksesta johtuvat haitat tulee todennäköisemmin siellä painon päässä.
-
Ei luulisi olevan iso vaiva eikä iso kustannus laittaa niputettaessa pahvit pinkan alle ja päälle ennen remmien laittamista. Vai minkähänlaisella paalauskoneella tämä työvaihe suoritetaan? Cheyennen toteamus että "viimeiset willerit ovat tulleet perille siinä kunnossa, kuin ne olisi matkan varrella ajettu puimurin lävitse" saattaa siis hyvinkin pitää paikkansa. :P
-
Jotenkin kiinnostukseni Yellowstone-tarinaa kohtaan lopahti kertomuksen edetessä. Yleensä kritisoin Texissä nähtyjä hätäisiä lopetuksia, mutta nyt tuli turhan pian sellainen olo, että olisi aika taputella homma pakettiin. Hyvin alkanut seikkailu vain lässähti täydellisesti. Pelkäsin tovin kestäneen Tex-innostukseni olevan jo hiipumaan päin, kunnes luin uuden seikkailun aloituksen. Hienoa kyräilevää ja uhkaavaa spagetti-western tunnelmaa. Leomacsin ajoittain karhea kuvitus myös miellytti Piccinellin pikkunättiä jälkeä enemmän.
Vaikka suurin osa lukijoista tuskin on kiinnittänyt tähän asiaan Yellowstone-tarinaa lukiessaan mitään huomiota, niin mainitsenpa sen nyt kuitenkin: Aikaisemmin ketjussa mainittujen pienien kömmähdystensä lisäksi, Piccinelli voisi jättää myös aseiden piipuista ilmestyvät ketunhännät vaikka kokonaan piirtämättä, jos kunnollisten suuliekkiefektien piirtäminen kerran tuottaa vaikeuksia.
-
Hola amigos!
Uunituore Tex Willer on saapunut postissa ja mikä vielä parasta, neljän huonokuntoisena saapuneen numeron jälkeen uutukainen on hyvässä kunnossa. Ehkä tämä vielä tästä iloksi muuttuu!
Tarinasta myöhemmin.
-
Nytkö jo? Tuntuu kuin edellinen olisi vasta ilmestynyt. Lehtipisteisiin tää ehtii varmaan vähän myöhemmin... Pitäis kyllä varmaan kohta tilata tää, kun oon viime aikoina noita irtonumeroita ostanut niin usein (lähinnä noi pidemmät jatkikset).
-
Vaikutti vähän tylsältä tämä tarinan välivaihe. Paljon puhetta, vähän tekoja.
-
Vaikutti vähän tylsältä tämä tarinan välivaihe. Paljon puhetta, vähän tekoja.
Totta, mutta jotenkin mielenkiintoinen ja salamyhkäinen tarina. Kun nyt loppu ei olisi mikään floppi, mutta eiköhän tähän vielä kunnon ryminää saada.
Piirrosjäljestä harvemmin tulee mitään sanottua, mutta puhutaan nyt kerran siitäkin. Aika lailla erilaista jälkeä, kuin mihin on tottunut. En tiedä kiinnittikö kukaan muu huomiota, mutta tarinassa oli todella paljon hymyileviä hahmoja. Ihan hauskaa vaihtelua niiden tavallisten yrmeiden bandidojen jälkeen.
-
Minusta ei ollenkaan huono välivaihe, vaan ihan kelpo tarina. Sitä paitsi tarina jätettiin lopussa jännittävään kohtaan.
Tarkkasilmäisimmät bongasivat myös uusimman kronikan hyllystä. Kirkuvan keltaoranssi joko pääsiäisen sävyihin tai Tex Willerin paitaväriä tyylitellen.
-
Tjooh.. hieman on vaisunoloinen tarina tähän saakka. Kaverukset olivat peräti neljään eri otteeseen pihvien kimpussa (ks. sivut 8, 24, 36, 66). Varmaankin jonkin sortin ennätys kyseessä? Meinaa mennä melkoiseksi mässäilyksi, kun ei tapahdu mitään.
-
Minä tykkäsin uudesta Texistä, mukavan kimuranttia ja viipyilevää juonenkehittelyä. Kuka se pääpiru sitten oikein onkaan? Aika erilaista Texiä siinä mielessä, ettei vastustaja ole selvillä. Toivottavasti viimeinen osa naksahtaa hyvin kokonaisuuteen. Joka tapauksessa tämä tuntuu sellaiselta tarinalta, joka täytyy lukea myöhemmin uudestaan alusta loppuun kokonaan.
Ja pitäähän niiden poikien syödäkin, ei aina pemmikaania, vaan kunnon pihvejä! Johan siinä lukiessakin tulee parempi mieli!
-
Kaverukset olivat peräti neljään eri otteeseen pihvien kimpussa (ks. sivut 8, 24, 36, 66). Varmaankin jonkin sortin ennätys kyseessä?
Neljä sivuaa ennätystä. Jos seuraavassa pokkarissa mässätään kerrankin, pääsemme todistamaan uuden ennätyksen syntyä.
-
Minä tykkäsin siitä, että kerrankin maltetaan nostaa jalkaa kaasulta, eikä joka numerossa lanata n+1 pahista saapaskukkulalle. Tässähän on vähän Huuliharppukostajan tyylinen rautatietarina kehittymässä.
Ja muuten kuin tasanumeroiden mukaan mitoitetuista tarinoista tulee suorastaan nostalgian tippa linssiin. :)
-
Ja muuten kuin tasanumeroiden mukaan mitoitetuista tarinoista tulee suorastaan nostalgian tippa linssiin. :)
Juu totta vie :D
-
Itse tykkäsin Carsonin sanailusta, jossa oli päästy paremmalle tasolle kuin pitkään aikaan.
Tex: "Olemme aivan erilaisia kuin ne käärmeet, joissa ei ole mitään muuta yhteistä ihmisten kanssa kuin ulkomuoto."
Kit: "Ei edes se, jos minulta kysytään."
...
Isottelija tönäisee tarjoilijaa, joka pudottaa pihvin, ja sanoo Carsonille: "Tällä kertaa ette pääse yllättämään..."
Kit: "Nosta ylös."
-
Yellowstonen turkismetsästäjät oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että se loppui kuten willerin menestyksen aikoina yllättäen kesken pokkaria. Toivottu parannus ja toivottavasti aluksen suunta pikkuhiljaa muuttuu kohti parempia aikoja.
Itse tarinaan ei paljon ole kommentoitavaa. Muutamat turhan pliisut henkilöhahmot rassaa hermoja "arkajalka" sekä "älykääpiö". Kyllä arkajalkoja ja älykääpiöitäkin saa ja pitääkin olla tarinoissa, mutta ei heille suurta roolia pidä kaavailla missään tarinassa. Crawordin loppusekoilu oli naurettava katseltavaa.
Piirtäjä Piccinelli taas jatkaa kohtuu korkeaa tasoaan. Kuten aiemmassa keskustelussakin on käynyt ilmi, niin kaverissa on potentiaalia huipulle. Jos kaveri jaksaa skarpata, niin muutaman piirtovuoden jälkeen meillä on uusi piirtäjälegenda.
-
Neljä sivuaa ennätystä. Jos seuraavassa pokkarissa mässätään kerrankin, pääsemme todistamaan uuden ennätyksen syntyä.
Hurraa! Ja uusi mässäilyennätus on koettu.
Muutenkin tarinan loppuosa miellytti minua keskiosaa paljon enemmän. Siitäkin huolimatta, että peribosellimaiseen tapaan rumihia tuli varsin yltäkylläisesti.
-
Mukavan kiharainen juoni oli taas kerran, ja taas kerran Boselli onnistui oikoimaan lopussa lankavyyhdin suoraksi ilman jossitteluja. Enpä osannut arvata, että se olikin Bill Norton joka oli palkannut Mondegon, se tuli puun takaa. Mukavasti tarina päättyi pihvien ja perunavuorten äärellä, että saatiin ennätyskin rikki.
-
Kyllähän tuota ihan mielikseen luki... Mutta olisiko tarina ollut sen huonompi jos lopun kaksintaistelu olisi jätetty pois? Nyt saatiin sadas(tuhannes) todiste Texin nopeudesta, mutta menetettiin hahmo joka oli ehtinyt saada jo hiukan syvyyttä ja kiinnostavuutta.
-
Totta turiset. Mondego olisi voinut suistua vaikka kosken vietäväksi kuula nahassaan.
Oli melkoisen antelias kaula-aukko tarjolla tässä tarinassa. Ei ole usein Texissä vastaan tullut ihan noin anteliasta.
-
Ihan mukiinmenevä lopetus. Ei mitenkään klassikkoainesta, mutta ei huonokaan.
Jotenkin minua häiritsi koko ajan tuo Texin naama. Tex näytti vanhalta! Ehkä tässä vaiheessa kuuluisikin jo näyttää, kun on vuosikymmenet seikkaillut >:D
-
Ihan mukiinmenevä lopetus. Ei mitenkään klassikkoainesta, mutta ei huonokaan....
Minä nautin tarinan lopetusosasta. Jotenkin lopun kaksintaistelu toi mieleen El Muerton. Ainoa ero on se, että Mondegosta tehtiin (taas kerran) hieman
miellyttävämpi rosvo. Joka tapauksessa tarina on vähintään keskinkertaista parempi.
-
Oli melkoisen antelias kaula-aukko tarjolla tässä tarinassa.
Joo oli melkein "Rivo Länsi" -meininkiä. Fumetti-sivuilta Google kääntäjällä:
"Vaikka asiakirjat varastaa paita peittää sen, mutta Bill Norton on ensimmäinen mies esiintymään alasti sivuilla Tex!". Tämäkin vielä.
-
Minusta oikein hyvä tarina, vaikka vähän kyllä tuntuu että lopussa kumminkin tuli hoppu, vaikkei kahden lehdykän määrämitassa oltukaan. Mitä sille Wagomanille tapahtui? Olisi voinut vähän pidempään kiusata, kun kerran koko alun oli mukana. Mondego oli selvästi symppis, ei sitä olisi saanut tappaa. Vähän jäi sellainen olo ettei ilmaa kunnolla puhdistettu. Olisiko pitänyt olla vielä parisataa sivua lisää? Vai mistä on kyse, jos ei osata viedä tarinaa tasapainoisesti loppuun?
Joka tapauksessa, tykkäsin sekä tarinasta että kuvituksesta; yksi parhaista viime vuosiin.
-
Sivu 53, ylimmän rivin oikeanpuolimmainen ruutu, mies ja ratsu
Avatkaapa Blueberry-albumi Kultainen luoti. :)
Joistakin muistakin tämän mainion seikkailun kuvista tulee sellainen tunne, että olen nähnyt tuon aikaisemminkin.
Lempo soikoon, missasin Huuliharppukostajan alun. Willerin lukemiseen meni kauemmin kuin luulin. Onneksi Rooman valtakunnan tuho tallentuu kovalevylle.
-
Lempo soikoon, missasin Huuliharppukostajan alun. Willerin lukemiseen meni kauemmin kuin luulin.
Otan osaa. Tuo kun on suosikkileffoja, niin se on on niin VHS kuin DVD muodossa, joten ei tarvi tärrätä televitsioonia. Ja jonnin verran (aika perkeleesti) tuossa oli yhtymäkohtia Texin ja Huuliharppukostajan välillä; muutakin kuin juna.
-
Hieno rautatietarina oli kaikkinensa tämä uusin Tex-seikkailu, vaikka keskimmäinen osa menikin melkoisten perunafestivaalien merkeissä. Minusta Mondegon joutuminen, esimerkiksi Jannen ehdottamalla tavalla, kosken vietäväksi, olisi ollut laimea perustexmäinen perusratkaisu. Texin ja Mondegon kaksintaistelu oli mielestäni yllättävä ja sykähdyttävä. Kylmyydessään päätös välien lopullisesta selvittämisestä kaksintaistelulla toi seikkailuun jotakin sellaista tosielämän tuntua, jota toivoisin näkeväni Texin sivuilla useammin. Elämässä joutuu oikeastikin tekemään ratkaisuja, joissa kaikki valittavissa olevat vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Valinta on silti tehtävä. Ehkä kohtaus vei Texiä pois tutuilta poikamaisten seikkailutarinoiden viattomilta raiteilta kohti karujen lännenmiesten maailmaa, jossa voi tulla kaikille paha mieli. Ja hyvä niin. Kaksintaistelu oli merkittävimpiä Tex-tapahtumia pitkiin aikoihin, joka liikautti lukijaansa ihan oikeasti.
Leomacsin rouhea ja realistinen kuvitus oli mielestäni huikeaa! Ilmeikkäitä hahmoja, hienoja maisemia ja realistisen oloisia asentoja. Tex näytti rankan ja väkivaltaisen elämän kovettamalle hahmolle, kuten mielestäni asiaan kuuluu. Piccinellin pikkusievän piipertelyn ja pikkumokailujen jälkeen toivoisin näkeväni Leomacsin kuvitusta Texissä useamminkin. Hän oli näköjään saanut "erityisluvan" laittaa jopa veren lentämään sarjakuvaruuduissaan, mitä ei Texin sivuilla kovin usein nähdä. Veren näkeminen Tex Willerissä ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta suosin kuvituksissa silti mieluummin tuollaista Peckinpah-tyylistä lähestymistapaa, kuin niitä hieman lapsekkaita zip zip -luodin kulkua osoittavia viivoja. Nähtiinhän Leomacsilla toki niitäkin.
Sarjan keskimmäisen osan kansi jäi mieleen Villan täydellisenä alisuoriutumisena. Liekö ollut kiirettä ilmassa, tai jotain, mutta kyseinen kansikuva on surkeimpia Villalta koskaan näkemiäni suorituksia.
-
Sivu 53, ylimmän rivin oikeanpuolimmainen ruutu, mies ja ratsu
Avatkaapa Blueberry-albumi Kultainen luoti. :)
No perskules. Johan oli taas ylläri :-D Näitä olisi kiva saada bongattua enemmänkin... Niille joilla ei ole tuota luuperriä, niin koitan skannata nuo kuvat tänne kunhan tästä jaksaa... jollei joku muu ennätä ensin.
-
No perskules. Johan oli taas ylläri :-D Näitä olisi kiva saada bongattua enemmänkin... Niille joilla ei ole tuota luuperriä, niin koitan skannata nuo kuvat tänne kunhan tästä jaksaa... jollei joku muu ennätä ensin.
Olisi kiva nähdä nuo hevoset päällekkäin vaikka 50% opasiteetillä.
Onko piirretty läpi vai otettu viattomasti vain mallia.
-
koitan skannata nuo kuvat tänne kunhan tästä jaksaa... jollei joku muu ennätä ensin.
ei ennättänyt...
-
Mukava nähdä erinomaisesti käytettyä referenssi eli mallikuva materiaalia. Tuo ei ehkä ihan ole läpi tai siis kopioitu yksi yhteen, mutta läheltä liippaa. No kuitenkin ihan hieno kokonaisuus. Mutta Giraudin on ehdottomasti upeampi jokaista yksityiskohtaa myöten. Kiitos ernotam vaivasta että skannasit meidän iloksi nuo kuvat. Giraud myös on käyttänyt rutkasti referenssi materiaalia, samoin Ticci ja monet muut huippu sarjakuva piirtäjät.
Ainoa asia minua hieman häiritsee on se, että tuon hevosen varjostukset ovat monessa kohtaa aivan samanlaiset kuin Giraudilla. Olisi voinut hieman muunnella ja laittaa joukkoon ripauksen omaa mielikuvitusta ja luovuutta eikä yksi yhteen Giraudin kuvan kanssa. Tuo oksakin on näemmä samanlainen kuin tuossa Giraudin kuvassa. Mutta ihan kiva ruutu kuiteskin.
-
Entä voisiko yhtäläisyyksien selityksenä olla, että molemmilla oli käytössä sama referenssikuva?
-
Entä voisiko yhtäläisyyksien selityksenä olla, että molemmilla oli käytössä sama referenssikuva?
Hyvä huomio.
Olisipa aika mahtavaa, jos tuo referenssikuva löytyisi jostain.
Kuten aiemmin tuolla jo kirjoitin, niin moni muukin tämän seikkailun ruutu näyttää tutulta. Usein tulee vaikkapa Ticci mieleen Texin asennoista.
-
Höh. Uusi Willer oli näköjään ilmestynyt ja kun oli vain yhden numeron mittainen, niin piti ostaakin, kun oli vielä Repetton piirtämä. Tarkoitus ei ollut, mutta näin vaan kävi. En vielä lukenut.
-
Hyvä kun ostit. Minua lukeminen ei ärsyttänyt. Toisaalta Nizzin tarina ei suuria hurraa-huutojakaan nostattanut. Tuohan on almanacco-tarina muistaaksi 90-luvun lopulta.
-
Joo, tää oli ihan semmonen perushyvä tarina. Kirjoittaja ei edes yrittänyt peitellä rosmoa (joka paljastettiin jo kannessa), mikä oli hyvä juttu. Silti tarina tarjosi pari yllätystäkin.
Repetto oli myös perusvedossa. Mikäköhän miehen piirrostyylissä kiehtoo, kun se on kuitenkin tommosta maneerista ja ehkä hieman jäykkääkin.
Ainoa, mikä vähän haittasi, oli Willerin alkupään yksinpuhelu. Tietenkin se puhui siinä hevoselleen, mutta silti se tuntui vähän teennäiseltä. Myöhemmin samantapainen yksinpuhelu esitettiin ajatuskuplissa ja se toimi jo mielestäni paremmin.
-
Ainoa, mikä vähän haittasi, oli Willerin alkupään yksinpuhelu. Tietenkin se puhui siinä hevoselleen, mutta silti se tuntui vähän teennäiseltä. Myöhemmin samantapainen yksinpuhelu esitettiin ajatuskuplissa ja se toimi jo mielestäni paremmin.
Enpä nyt tiedä, hevoselle puhuminen rauhoittaa hevosta ja Texiä itseäänkin. Pitkä yksinäinen matka, vaikea tie, ilta pimenee ja sataakin vielä, mieliala ei varmaan häävi ole. Onhan se hyvää terapiaa pukea oma harmi sanoiksi ja päästää se rauhallisesti ulos, vaikkapa nyt sitten pahoittelemalla hevoselle tuottamaansa vaivaa.
-
Roistotkin olisivat Texille nauraneet jos olisivat moisen pulinan väijystään kuulemaan.
-
Yleensä en etsi virheitä mestari kuvittajien piirroksista, mutta kiinnitin huomioni ensitöikseni uuden Tex Willerin kansikuvaan. Johtuuko se sitten minun hieman karsastavista silmistäni vai valon taiteesta, niin minusta Texin pää on hivenen liian pieni verrattuna kroppaan. Tai voin olla että olen ihan väärässä.
Tarina keskinkertainen, välillä tylsä ja piirrostaide kohtalainen.
-
Oot varmaan ihan oikeassa, Orjan May, Texin pää on aika pieni. Annettakoon se kuitenkin Villálle anteeksi, niin hienoja kansia hän kuitenkin koko ajan Texeihin loihtii!
Minä tykkäsin tästä yhden lehden seikkailusta, oikein tasapainoinen kokonaisuus. Ja Repetton piirros oli aivan huikean hyvää( kun vertaa mitä muuta on tarjolla). En kyllä keksi mitään valittamista. Nam nam.
-
Almanacco, vuoden ensimmäinen sellainen. Niitä on ilmeisesti tulossa tänä vuonna vielä kolme. Eipä siinä, kyllähän nuo ihan hyviä tarinoita ovat, niin kuin tämä uusinkin. Kuten Hannu sanoi, varsin tasapainoinen tarina, ei tullut kiirettä loppuunsaattamisessa. Toisaalta Tex hoiteli koko jutun taas liiankin helposti. :P Repetton piirroksista olen (myös) itse aina pitänyt ja hienoa se oli tässäkin lehdessä. Vaan mitä tuolle sheriffille on tapahtunut sivun 64 viimeisessä ruudussa? Näyttää vähän oudolta, vai lieneekö minun lehdessäni päässyt muste jotenkin leviämään...?
Mikä muuten on Repetton ensimmäinen Tex-tarina? Ei se voi niin uusi olla, että jokin maxi olisi?
e. Ai niin, tämä tarina taisi itse asiassa olla vanhempi kuin maxi-texit (Bonelli-Galep-tarinoita lukuunottamatta).
-
Mikä muuten on Repetton ensimmäinen Tex-tarina? Ei se voi niin uusi olla, että jokin maxi olisi?
eikös tämä uusin TW ole Repetton eka?
-
Ainoa, mikä vähän haittasi, oli Willerin alkupään yksinpuhelu.
Sama juttu minulla. Vähemmän vuolas puheripuli ja ajatuskuplien sisällä, niin tuo alku olisi toiminut paremmin. Nizzillä oli tässä vähän samaa vikaa kuin Zeke Colterin balladi -tarinan alkuratsastuksessa. Jokuhan täällä teki tekstittömän version siitä.
Hyvä yhden kirjasen mittainen seikkailu noin muuten ja herkkämielisiä lännenmiehiä liikuttava loppu. Repettoa soisi näkevän useamminkin.
-
eikös tämä uusin TW ole Repetton eka?
Se on ensimmäinen julkaistu. Pitkäsarvisten surmanajo valmistui ensimmäisenä, mutta se sai odottaa julkaisuaan vuosikymmenen. Samoin Kalmankalinaa maxin ensimmäinen osa valmistui ennen tätä almanacco-tarinaa, joka on siis vasta kolmas Repetton piirtämä Tex-tarina.
Janne
-
No huh huh olipas huttua ;D
Tämä on todennäköisesti surkein Willeri tarina mitä on koskaan julkaistu Tex Willerin historiassa. Nizziltä täys pohjanoteeraus. Eikä Repeton kömpelö kuvakerronta auttanut asiaa ollenkaan.
Jo heti ensimmäisillä sivuilta kävi selväksi että tässä on surkea tarina tulossa. Kuvakulmat ja hahmojen elekieli oli paikoin todella kömpelöä. Myös tuo Repetolle tyypillinen silmien suurentelu heikentää kummasti omalta osaltaan tarinan uskottavaa kerrontaa.
Nizzi tarina on täysin suoraviivainen, erittäin tylsä ja lapselllinen. Tätä ei edes kymmennen vuotiaskaan jaksais lukea. :D
Kaiken kruunasi painatuksessa tullut erikoinen kyynelpisara jälki, muutamalla sivulla, joista muste oli hävinnyt lähes kokonaan.
Tämä on hyvä esimerkki siitä kun tehdään jotain vain työkseen ilman mitään kiinnostusta tai intohimoa asiaan.
Tämän jälkeen uusimman Comanchiin lukeminen piristi kummasti mieltä - mikä sekin oli huttua, mutta huomattavasti parempaa huttua :D
-
Myöskin hieman nauratti Texin kommentti tappajan älykkyydestä, vaikka tyyppi olisi voinut tappaa hänet jo heti alussa ilman mitään ongelmia, mutta päätyykiin vain kolkkaamaan tajuttomaksi ja pakenemaan vaikka on aseistettu? Ainahan pahikset ovat olleet Bond-konnan tasolla älykkyydessään mutta tämä tuntui erityisen koomiselta tapaukselta, olisin ostanut helpommin vaikkapa sen klassisen "Luoti hipaisee päätä - uskoo että on kuollut" -version.
-
Se on ensimmäinen julkaistu. Pitkäsarvisten surmanajo valmistui ensimmäisenä, mutta se sai odottaa julkaisuaan vuosikymmenen. Samoin Kalmankalinaa maxin ensimmäinen osa valmistui ennen tätä almanacco-tarinaa, joka on siis vasta kolmas Repetton piirtämä Tex-tarina.
Tähän vielä sen verran tarkennusta, että Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa on J. Ortizin piirtämä. Repetto on piirtänyt Kalkkarot ja pahemmat käärmeet, jonka ensimmäiseen osaan Janne ilmeisesti viittasi(t). Yksi omista suosikki-maxeistani on myös Repetton taiteilema Rio Hondo.
Joo, mutta kiitokset infosta Repen ensimmäisen tarinan suhteen!
-
Joo. Sekoilin nimissä. Kalkkarojen jälkimmäinen osa onkin sitten vähän uudempaa tarinaa.
-
Aika kökkö oli Tex 6/12. Juoni oli harvinaisen lapsellinen modernin Tex Willerin sivuille. Repetton kuvitus oli suurimmaksi osaksi melko kehnoa, vaikka muutamia upeasti onnistuneitakin ruutuja löytyi. Hätkähdyttävän kursailemattomasti Repetto kuvaa sivulla 101, kuinka yksinäinen cowboy helpottaa tiimellyksen lomassa liian suuriksi kertyneitä paineitaan. Tex on, paitsi lahjomaton ranger, myös ihminen, jolla on tarpeensa.
-
Uusi Tex postilaatikossa, Jippii! Mutta mitä pirua, lehti on taiteltu, rutattu, revitty, silvottu! Minkä v*tun paalauskoneen läpi nämä tilaajille lähetetään! Nyt keittää!
-
Laitoin viestiä Egmontille, ja lupasivat ystävällisesti lähettää uuden tilalle.
Kävin läpi 12 edellistä Texiä, ja totesin, että peräti kolme niistä oli virheettömiä (ts. ehjiä), kaikissa muissa oli painaumia joko takakannen ylä- tai alareunassa tai molemmissa, ts. remmien jäljet kun lehtiä on pistetty nippuun; joissakin vielä jotain muita murtumia. Hieman laittaa miettimään että pitäisikö kumminkin siirtyä irtonumero-ostajaksi, kaupasta voisi ainakin valkata ehjän kappaleen. Tai toisaalta: olisin kyllä valmis maksamaan kestotilauksesta vähän isommankin hinnan, jos vain lehdet tulisivat ehjinä kotiin.
-
Hieman laittaa miettimään että pitäisikö kumminkin siirtyä irtonumero-ostajaksi, kaupasta voisi ainakin valkata ehjän kappaleen. Tai toisaalta: olisin kyllä valmis maksamaan kestotilauksesta vähän isommankin hinnan, jos vain lehdet tulisivat ehjinä kotiin.
Mutta kun se ei olekaan egmontista kiinni vaan ihan Itellasta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7042.0.html).
Kustantamojen kunniaksi on laskettava miten monesti tulevat vastaan asiassa joka ei ole alun alkuakaan heidän vikansa.
Toivottavasti saat uuden ehjän numeron pian
-
No kun en tiedä missä vaiheessa ja kuka tuon paalauksen tekee: paino, varasto, jakelija vai kuka. Curtvilen viestistä voi päätellä että se on Itella; eikö se olisi Egmontin tehtävä ojentaa Itellaa?
Joka tapauksessa, tältä ne jäljet näyttää; 12 edellistä numeroa (tuo vaaleanruskea ei ole ruokatahra vaan etukannesta vääntynyttä):
-
Hieman laittaa miettimään että pitäisikö kumminkin siirtyä irtonumero-ostajaksi, kaupasta voisi ainakin valkata ehjän kappaleen.
Näitä viestejä lukiessani olen miettinyt samaa asiaa. Olen kylläkin irtonumero-ostaja, eli saan siis Texini juuri niin siloisina kuin haluan. Toisaalta lehtien kyttäämisessä on oma riesansa, joten lehden tilaaminenkin on käynyt mielessä. Samoin olen pähkäillyt jo todella kauan muutaman muun sarjakuvalehden kohdalla ja ollut tilauksen kanssa monta kertaa aivan hilkulla. Eilen postiluukusta tipahtanut ruttaantunut Spider-Man -lehti siirsi kuitenkin jälleen tilausaikeita... määrittelemättömän pitkäksi aikaa.
-
Itellaa kohti itse osoittaisin sormella ensin ja Egmont varmasti asianmukaisesti reklaimoi tätä tahoa näistä kuljetus/paalausvioista jotka itse korvaa uusilla.
Jo tapahtunutta se ei korjaa täysin.
Samansuuntaiset vauriot eri kustantamoiden ja painotalojen osalta mutta samalla toimitusmetodilla vaan saa epäilemään että ongelma lepää kuljetuksessa.
Itse olen tästä syystä päätynyt monien lehtien kohdalla irtonumero-ostajaksi.Texin kohdalla voinut siten äänestää lompakollaan myös sisällölisin perustein.
Tästä myös kiitos aktiivisille lännensarjisharrastajille täällä, maut eivät aina kohtaa mutta olette monesti helpottaneet ostopäätöksen kanssa.
-
Kannattaa ehdottomasti hankkitua vakituiseksi irto-numero ostajaksi. Silloin noin yleensä saat priima kappaleen. Ja aina voit valita kappaleen joka sinua miellyttää. Niitä on yleensä irtomyynnissä n.4-5 kpl.
Kun Tex lehdykkäsi saapuu kotiin postiluukustasi, se käy läpi pienen ruljanssin ennenkuin sen pitäisi saapua kaiken todennäköisyyden mukaan ehjänä ja lukukelpoisena kotiin. Mutta noin ei todellakaan aina tapahdu. Posteissa ei osata käsitellä lehtiä oikein. Sitten.... kuinka ne pakataan. Tietysti Texit alimmaiseksi rusentumaan. Ei siis kannata tilata, koska täällä lukemani perusteella useilla teistä on ongelmia ja se ei ole Egmontin syy pelkästään.
-
Sanoma Magazines ilmeisesti maksaa Itellalle jonkinlaista suojelurahaa, tai sitten Aku Ankka -lehti on sarjakuvakeijujen erityissilmälläpidon alla. Aku nimittäin tipahtaa postiluukusta AINA täysin hyväkuntoisena! En muista, että meille tulleissa Aku Ankka -lehdissä olisi ollut kuprun kuprua moneen vuoteen. Pari kertaa lehti on kyllä jäänyt, kestotilauksesta huolimatta, kokonaan tulematta, mutta se on sitten eri asia. Milläs ihmeellä tämä on selitettävissä? Akun kannetkin -ja koko lehti- ovat paljon heppoisemmat kuin esim. Texin, joten luulisi tämän sorsalinnun ottavan huomattavasti herkemmin runtua Itellan käsittelyssä, kuin tukevilla pahvikansilla suojatun karskin lännenmiehen.
-
Onko joku saanut jollakin keinolla tuon rusentelun loppumaan? Jokaisessa Texissä on ollut reunoissa pakkausnauhan puristumat ja pahimmillaan kannessa on ollut pitkä repeämä.
-
Vaihdatan taas kerran yhden Willerin. On se merkillistä, että yksitoista vuotta tulee kuranttia tavaraaa postista ja sitten tämän vuoden seitsemästä willeristä neljä on pitänyt tai pitää vaihdattaa kunnolliseen.
Minulle on selitetty, että tilaamani lehden paikka on isomman tilauspaketin nurkassa ja siitä johtuvat alituiset kiinnityssiteiden aiheuttamat painaumat, kulmien kääntymiset tai reunan hieraantumiset. Asialle ei ole toistaiseksi tehty mitään, vaan hyväksytään, että jotkut tilaajat saavat pienin väliajoin ylläreitä.
Onko pakko pakata lehdet siteillä? Pieni pahvinpala kulmiin? Paketti pahvilaatikkoon?
Asiassa on kaksi vaihtoehtoa: 1) Kaikki, joilla lehti tulee huonokuntoisena, soittavat joka kerta Egmontille ja/tai Itellalle tai 2) peruuttaa tilauksen (surullista). Itse yritän toistaiseksi muuttaa tilannetta asiakaspalauttein.
-
Itselläni on käynyt sen verran hyvä tuuri, että kaikkein pahinta vauriota jota Texini ovat ottaneet ovat olleet olemattoman pienet jäljet pakkausnauhosta. Tai no pahin on yhden Texin kosteusvaurio, mutta se taitaakin johtua paikallisjakelusta/omasta laatikosta.
Ja sitten uusimman sisältöön. En tiedä luinko vain kiireessä, mutta uutukaisin tuntui jotenkin hätäiseltä. Asioita tapahtui mutta ne vain välähtivät ohi, eivätkä oikein herättäneet kiinnostusta. Ehkä pidempi mitta olisi auttanut, mutta tiedä siitä sitten...
-
Ja sitten uusimman sisältöön.
Ihmettelinkin jo miksi kukaan ei ollut vielä kommentoinut sanallakaan varsinaista sisältöä, vaikka Willeri ilmestyi jo monta päivää sitten. Päättelin tästä, että vaihtoehtoja on kaksi: tarina oli joko mitäänsanomaton tai sitten niin hyvä ettei sanotuksi saa. Kallistun tuon mitäänsanomattoman puolelle. Kehnoin Willeri tänä vuonna ilmestyneistä.
-
Pidin sisällöstä eli uusimmasta almanaccotarinasta. Kliseinen tarina sisälsi petollisen intiaaniasiamiehen, heimosta karanneet intiaaniporukan, pahan rancherin sekä perinteisen pistoleron, joka haastoi Texin. Harmaa Susi yritti kai paikata Carsonia siinä onnistumatta. Apassipoliisit tekivät tästä tarinasta jouhevan.
Harmi vain, että Seijas ei ole suosikkipiirtäjäni. Texin naama ei ole ollenkaan pyöreä, vaan pikemminkin ovaali tai ohut kananmuna.
-
Ehdin viimeinkin lukemaan pari viimeksi ilmestynyttä Texiä.
Ensin tarinoista.
Ensimmäinen almanacco-tarina oli kyllä kökkö. Kyllä sen luki, mutta ei siinä oikein tahtonut päästä siihen tiettyyn fiilikseen lainkaan.
Toinen oli sitten jo huomattavasti parempi ja pidin sitä jopa mukiinmenevänä. Vähän näissä almanacoissa häiritsee tarinoiden lyhyys. Jotenkin juostaan läpi juonen.
Sitten asiasta, joka on täällä näköjään TAAS muillakin ongelmana. Lehden kunto.
Hannu mainitsi paalauskoneen. Puimuri voisi olla myös sopiva. Meillä kävi yksi kaveri kylässä, joka jakaa postia naapurikaupungissa. Hän ihmetteli, miten lehti voi olla tuossa kunnossa. Kannessa repeämä, taitoksia, pakkausnarujen jäljet ymsp.
Minä epäilen syypääksi Itellaa. Ei sinne viitsi silti soittaa, kun ovat niin vittumaisia puhelimessa. Epäilevät usein ensimmäiseksi, että olen itse tuhonnut lehden ja sitten vielä vaativat, että täytyy sitten palauttaa se huonokuntoinen lehti. Kai ne ajattelee, että teen ison tilin myymällä tuon toisen..
Ei vaan toimi yksikään monopoliasemassa oleva putiikki (Itella, VR, Alko). Jokaisella on ongelmia...
-
Kun nyt olen päässyt yli tuosta lehden runtelusta (ja saanut Egmontilta ehjän kappaleen), niin sisältöönkin voin ottaa kantaa. Minusta varsin mukava tarina, ei mitään uutta ja omaperäistä, mutta oikein mukaansatempaava. Ei ensimmäinen kiero intiaaniasiamies, mutta saipa kunnon opetuksen. Seijaksen piirros oli minusta ihan ok, ei huippua, mutta ei missään nimessä huonoa (kun niitäkin on riittämiin nähty). Kyseessä siis oli almanacco-seikkailu, joissa Tex yleensä aina toimii yksin; ei siis tuttua sanailua vanhan huuhkajan kanssa.
-
Vähän kahtiajakoiset tunnelmat tulivat Texin numerosta 7/12. Tarinan alku ei todellakaan antanut odottaa suuria. Hahmot päivittelivät kilvan Tex Willerin suuruutta ja jaloutta. Niin tekivät jopa Texiä vastustavat konnat. Edelliseen numeroon peilaten tuli pian tunne, että pohjamudissa mennään edelleen.
Loppua kohden tarina piristyi, vaikka tutuilla raiteilla jatkettiinkin. Syy ei silti ehkä ollut varsinaisesti kliseisessä tarinassa itsessään, mutta kuitenkin alun tervanjuonnin jälkeen aloin, jossain lehden puolivälin paikkeilla, viihtyä uusimman numeron parissa. Ja se näissä lehdissä on minulle tärkeintä.
Sellainen ihan luettava, mutta muuhun viimeaikaiseen tarjontaan verrattuna heikohko lukukokemus tästä lopulta kehkeytyi. Seijaksen hieman lastenlehtimäinen kuvitus oli siedettävää keskitasoa, joka alun pettymyksen jälkeen rupesi sekin loppua kohden miellyttämään silmää entistä enemmän. Pidin mm. Texin ajoittaisesta ilmeikkyydestä ja asevöiden yksityiskohtaisuudesta.
-
Aspa pyysi minua lähettämään lehteni näytteeksi Egmontin tuotantopäällikölle, kun pyysin varmaan kolmatta kertaa tänä vuonna ehjän lehden ruhjotun tilalle. Pitäisiköhän tästä päätellä, että Egmont aikoo nyt ryhtyä johonkin toimiin pakkaamisen parantamiseksi vai halunnevatko vain varmistaa ettei 18 vuoden kestotilaaja yritä huijata ylimääräisiä lehtiä? Toivottavasti ensiksi mainittu hypoteesi pitäisi paikkansa. Uhkaa olo muuttua turhauttavaksi, muuten.
Pistetään vielä näytille kuva (perhanan huonolaatuinen, ikävä kyllä) uusimmasta willeristäni. Ei tuollaista lehteä kukaan kokoelmiinsa halua.
-
Kuluttajalautakunta toteaisi vain, että " Lehden pystyy yhä lukemaan"
Amaootat.
-
Mulla sama homma. Pyysivät palauttamaan lehden ja sanoivat syyksi, että heillä on sitten hiukan näyttää esimerkkitapauksia Itellalle.
-
Lähetin neljä huonokuntoista lehteä Egmontille. Kun nyt huomaan, että kyseessä on mittavampi huonojen kappaleiden pyynti, täytyy toivoa, että jatkossa postilaatikossa on priimakamaa. Se on varmasti kaikkien osapuolien (Egmont, Itella ja tilaajat) toivomus.
-
Pistetään vielä näytille kuva (perhanan huonolaatuinen, ikävä kyllä) uusimmasta willeristäni. Ei tuollaista lehteä kukaan kokoelmiinsa halua.
Jahas ja tämä helpotti kerralla oman pitkään orastaneen tilauspäätöksen tekemistä. Pysyn edelleen irtonumero-ostajana.
-
Pistetään vielä näytille kuva (perhanan huonolaatuinen, ikävä kyllä) uusimmasta willeristäni. Ei tuollaista lehteä kukaan kokoelmiinsa halua.
Mun yksilö oli lähes samaa luokkaa, rutussa oli vaan eri kulma; ja tietysti niitä remminjälkiä oli siellä täällä. Laitoin rämän menemään Egmontille kun olin saanut ehjän tilalle. Laitoin mukaan myös saman kuvan jonka jokin aika sitten laitoin tähän ketjuun. Luulisi Egmontilla olevan kanttia pistää Itellaa ojennukseen, on kait se sen verran iso asiakas.
-
Siis tää uusinhan oli ihan mainio Tex-kertomus. Kuvitus oli niin hyvää, että rupesin miettimään, että pitäisikö se iso albumikin ostaa. Normaalisti en niitä osta, kun ovat niin kalliita.
Mut nopeastihan tarinassa edettiin, joka loi semmoista kepeyttä ja tiettyä pinnallisuutta tunnelmaan. Maxi-Texinä tää ois toiminu ehkä paremmin, siis sellaisena n. 300-sivuisena. Ois ollut tilaa syventää mysteeriä (nyt Tex tuntuu vähän liian suoraan päätyvän johtopäätökseen, että intiaaniagenttimikälie vetää välistä vaihtamalla valtion karjaa sairaisiin).
-
Onko kukaan saanut uusinta? Eikö sen olisi pitänyt tänään ilmestyä? Yleensä on tullut jo tiistaina...
-
Tänään kopsahti uusin Tex, 8/2012 postiluukusta ;D
-
Jep, oli päivällä jopa prisman lehtihyllyssä josta useamman joukosta valitsin kunnoltaan parhaan, kuten olen jo tehnyt viimiset 10 vuotta 8]
Ei ryppyjä, painaumia tai repeämiä.
-
Jep, oli päivällä jopa prisman lehtihyllyssä josta useamman joukosta valitsin kunnoltaan parhaan, kuten olen jo tehnyt viimiset 10 vuotta 8]
Ei ryppyjä, painaumia tai repeämiä.
Pah. Pitäis varmaan itekin harkita. Jälleen kerran huonokuntoinen kopsahti laatikkoon...
-
Jälleen kerran huonokuntoinen kopsahti laatikkoon...
Eihän tuossa ole enää mitään tolkkua! Ehkä jonkinlaisia toimia kannattaisi jo harkita. Suomalaiskansallinen tapahan on kestää valittamatta ja nöyrästi epäkohtia hamaan tulevaisuuteen, toivoen, että asia joskus korjaantuu itsestään. Suomalainen kuluttaja on nöyrä. Ammattivalittajat, joille ei kelpaa mikään, on sitten oma ihmislajinsa.
-
Taaskaan ei ollut Carson mukana uusimmassa Willerissä. Taitaa olla jo kolmas seikkailu peräkkäin, kun Carsoni ei ole mukana. Oikeastaan jo alkaa kaipaamaan sitä vanhaa marisijaa ja humoristisempaa ja kepeämpää puolta tarinoissa. Nyt meni täysin yrmyilyksi (no olihan siellä yksi virnuilija).
Suht nopealukuinen tarina tähän mennessä. Faraci tuntui käyttävän paljon ruutuja, joissa ei ollut lainkaan puhekuplia. Tiedä sitten oliko se epätavallista vai ei, ehkä vain en ole aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota muiden tarinaniskijöiden kohdalla.
-
Ostin eilen oman kappaleeni (8/12) ja nopean plaraamisen perusteella kuvitus näytti todella hyvälle.
-
Ostin eilen oman kappaleeni (8/12) ja nopean plaraamisen perusteella kuvitus näytti todella hyvälle.
Minusta näyttää jotenkin rosoisemmalta verratuna muihin Cestarojen tarinoihin. Ei mihinkään myöhäisvuosien Galep/Fusco linjoille mennä, mutta eroa on havaittavissa verrattuna mm. Intiaanisheriffiin(?).
Tarina itsessään ihan kelvolle 3:10 to Yuma-versiolle vaikuttaa, mukana on haavoittunut vanha mies, tohtori, ja väkeä seurannut pikkupoikakin. Saa nähdä millainen saattoreissu tästä lopulta seuraa.
-
Aika rajua menoa vai kuinka. Jotenki Irokeesien harjoittama tapa peittoaa muiden intiaani-heimojen rituaaliset menot paitsi Asteekkien. Muut Pohjois-amerikan intiaaniheimot tai Arizonan apassit eivät moisia riittejä harjoittaneet. Mutta alunperinkään mm. Apassien tapa ottaa skalppeja eli päänahkoja oli peräisin aivan muualta kuin intiaanien perinteistä.
Pakko tuohon on laittaa muutama rivi, vaikkei Tex Willeriin liitykään. Eivät irokeesien liittokunnan kansat olleet ainoita kannibalismin harjoittajia. (Ojibwat, creet, ottawat ym tekivät satunnaisesti samaa) Eteläisten tasankojen tonkawien ihmissyönnistä tuli lukuisia mainintoja 1800-luvulla sekä valkoisten että intiaanien toimesta. Tonkawapäällikkö Placidon mukaan suurinta herkkua oli comanche-liha, josta tehtiin herkullista muhennosta survomalla mukaan vihanneksia, muistaakseni porkkanaa ja perunaa.
Tonkawat joutuivat maksamaan kannibalismistaan hengellään, kun monisatapäinen joukko delawareja, shawneita, osageja ja todennäköisesti comancheja hyökkäsi Placidon kylään Oklahomassa 1862. Tonkawien lisäksi pawneet olivat erityisen vihattuja muiden heimojen keskuudessa. Yksi suuri syy vihanpitoon oli tietysti myös se, että pawneet ja tonkawat toimivat melko paljon Yhdysvaltain armeijan tiedustelijoina.
Ja päänahkojen ottamisen alkuperä on tuntematon. Väite, että tavan keksi 1600-luvulla Uuden-Hollannin kuvernäööri Willem Kieft, on perätön. Tapa on luultavasti keksitty yhtä lailla niin Amerikan mantereella kuin Euroopassakin. Apassit, kuten Orjan May sanoi, eivät erityisemmin ottaneet päänahkoja, koska he yksinkertaisesti tunsivat kammoa vainajia kohtaan.
-
Numero 9 tipahti postilaatikkoon. Täällä oli aiemmin puhuttu postikappaleiden huonosta kunnosta.. Noh, minulle ovat sitten kai osuneet ne hyväkuntoiset numerot sieltä pinon keskeltä
Cestarot ovat kyllä näyttäviä piirtäjiä. Tarina olikin sitten toiminnantäytteinen, mutta vähän tylsä. Plussana kuitenkin se että varuskunnan loput sotilaat tulivat VASTA tuoksinan päätyttyä, eikä juuri 'kreivin aikaan' pelastamaan tilannetta. Moisesta kliseestä saisi kyllä nyky-Texissä olla jo hankkiuduttu eroon >:|
E: Enpä ikinä tajunnut että veljeksiä on kaksi
-
Minun uutukaisessani (nro 9) oli näkyvillä nippusiteiden jäljet, mutta niin pienet, että hyllyyn menee. Cestarot ovat loistavia piirtäjiä ja minun mielestäni tarina oli oikein hyvää kesäsateen aikaista viihdettä!
-
Nyt oli ensimmäinen kerta, kun täysin varauksettomasti tykkäsin Faracin kirjoittamasta tarinasta. No, ehkä aihevalinta olisi voinut olla omaperäisempi. Mutta kyllä tuosta teemasta nähdäkseni otettiin kaikki irti, mitä otettavissa oli. Ja Cestaron veljesten kuvitus oli kerrassaan huimaa. Mahtava tarina!
EDIT. On kuitenkin mainittava, että Texin kohdistaessa sotilaan kivääriä jompikumpi veljeksistä oli mokannut. Kivääri oli liian matalalla ja näytti, että Tex olisi tähdännyt leuallaan eli ampunut puoliksi ns. lonkalta. Silti toinen silmä oli kiinni kuten kuuluukin olla tähdättäessä.
-
EDIT. On kuitenkin mainittava, että Texin kohdistaessa sotilaan kivääriä jompikumpi veljeksistä oli mokannut. Kivääri oli liian matalalla ja näytti, että Tex olisi tähdännyt leuallaan eli ampunut puoliksi ns. lonkalta. Silti toinen silmä oli kiinni kuten kuuluukin olla tähdättäessä.
Meille opetettiin armeijassa, että molemmat auki. Silloin kuulemma näkee kohteen tarkemmin.
-
Ei meille vaan... Mutta vaikka niin kuuluisi tehdäkin, niin se kuvitus on silti outo.
-
Kyllä tää alkaa jo aika lailla tympimään; lehti tuli taas sellaisessa kunnossa että tekis mieli mennä kippaamaan Itellan auto ojaan kun seuraavan kerran meilläpäin käy! P:kele!
Voi olla että edellä sanottu vaikutti jonnin verran lukukokemukseen, mutta kauhean innoissani en tästä lopetusjaksosta ollut. Puolet lehdestä oli pelkkää räiskintää. En pitänyt.
-
Olipas paljon ampumista. Rosvo ampuu ensin ohi ja sitten Tex osuu.
Taisteluunkin voi käsikirjoittaa jotain koukkua ja draamaa. Lukija viihtyisi paremmin.
Tämä oli yksi kehnoimmista Tex-pokkareista.
Piirrokset tehokasta mustan ja valkoisen pikkutarkkaa leikkiä. Aika usein kivaäärit oli menneet melko kieroon tai ainakin vinoon.
-
Tämä oli yksi kehnoimmista Tex-pokkareista.
Oho. Kyllpäs jakaa mielipiteitä. Minä tykkäsin kovasti. Taidankin lukea uudestaan koko stoorin...
-
En ole lukenut pokkaria, jossa on tarinan alkupuoli. Pitänee pistäytyä Kulkukatin pojassa lähiviikkoina...
-
Minä taas pidin näistä pitkistä räiskintäosioista, siis varsinkin tästä linnakkeeseen hyökkäyksestä. Ei näitä ihan joka numerossa näe vaan yleensä selvitään muutamalla luodilla. Tai sitten Cestarot vain kuvasivat sen paremmin kuin muut.
-
En tykännyt yhtään, vuoden pohjanoteeraus Willereiden saralla. Olisi voinut edes hieman juonentynkää kehitellä ammuskelun väliin. Verilöylyn hetki -maxi sen sijaan tuntuikin jo aivan loistavalta seikkailulta, kun luin sen heti tämän pohjanoteerauksen perään. Tästä on suunta vain ylöspäin Bosellin johdattamana seuraavassa numerossa.
-
Minusta uusin Tex oli jopa keskitasoista viihdyttävämpi. Tosin lopun kaksintaistelu oli jälleen turha (kuten oli numeron 5 vastaava Mondegon kanssa). Niiden lopputuloshan on aina etukäteen varma. Vaikka muuten pidän tolkutonta räiskintää Texeissä usein tarinoita köyhdyttävänä elementtinä, tässä homma toimi. Taistelu linnakkeessa oli peruskaavaltaan poikkeava: hyökkääjäthän eivät olleet intiaanikansaa. Visuaalisesti hienossa tarinassa sai sentään jännittää, ketkä Texin kumppaneista jäävät elävien kirjoihin.
-
Oli kyllä heikko lopetus. Kiire tuli ja tarina jäi taustalle: päälle liimattu uhkarohkea nuorukainen, kesken jätetty kehittely urheuden heikon säikeen löytäneestä lääkäristä, nopeasti ohitettu isän kuolema. Mitä ihmettä se kolmas veli jäi kuppaamaan eikä lähtenyt heti. Heti vain karkuun ammuskelun aikana ja jatkotarinaa odottamaan. Plussaa siitä kohtauksesta, jossa piippu osoittaa nuorukaista kohti.
-
Mielestäni ihan ok tarina. Ei mikään mieleenpainuva, keskitasoa siis.
Lehti tuli jälleen sellaisessa kunnossa, että voi hyvää päivää. Mä alan olla ihan kahden vaiheilla, josko siirtyisi irtonumero-ostajaksi.
-
Eilen ostin Texin no. 9/12 (huom. neitseellisen siloiset kannet). Lehti on vielä lukematta, mutta ensimmäisenä silmään osui surkea ja hätäisesti kyhätty kansikuva. Mitä ihmettä? Hämmentävä toinen epäonnistuminen Villalta lyhyen ajan sisällä.
-
Jospa epäonnistumiset menevät sen piikkiin, että Sergio Bonelli ei ole enää valvomassa asiaa. Hänhän omakätisesti laati kuhunkin Texiin kansiluonnoksen, jonka Villa sitten toteutti. Samaan hengenvetoon totean, että en minä ole kiinnittänyt kansien huonouteen huomiota. Mikä niissä mättää?
-
Hyvä tarina oli tämäkin. Jostain syystä kuvituksesta en pitänyt ihan hirveästi, vaikka hyvää olikin. Tuossa aikaisemmin joku kirjoitti, että lopetuksen kanssa taisi tulla kiire ja se ehkä pitää paikkansa. Toimi se näinkin, mutta kyllä toi loppuosa mentiin niin rytinällä läpi, että kunnollisen jännityksen syntyminen vähän jäi puolitiehen.
Tää oli muuten varmaan mun viimeinen Tex, jonka ostan irtonumerona, kun tilasin sen tosi pitkän pähkäilyn jälkeen. Ehkä seuraavalla kerralla yhdyn sitten postin kaltoinkohtelemien joukkoon.
-
Jospa epäonnistumiset menevät sen piikkiin, että Sergio Bonelli ei ole enää valvomassa asiaa... Mikä niissä mättää?
Niissä mättää sellainen yleinen huolimattomuuden ja kiireellä tehdyn tuntu. Hätäinen sommittelu, joka vaikuttaa sille, kuin asialle ei olisi uhrattu ajatusta ensimmäistä päähän pälkähtänyttä kansi-ideaa enempää. Tässä uusimmassa kansikuvassa myös tussausjälki oli mielestäni Villan totuttuun jälkeen verrattuna suorastaan huonoa (kai hän tussaa kuvansa itse?), samoin kuin varjostukset. Lisäksi useassa muussakin keskusteluketjussa marisemani hahmojen anatomia, johon tunnun kiinnittävän todella herkästi huomiota, oli Texin 9/12 kannessa pielessä.
Yleensä pidän Villan jäljestä ja taisinpa jopa äänestää häntä parhaaksi Tex-piirtäjäksi kyseisessä keskusteluketjussa. Jos asiaa kysyttäisiin tänään, saattaisin ehkä äänestää jotakuta toista. Olisiko syy näihin Villan huolimattomiin kansiin työtilanteessa, eli kiire pakottaa miehen hutilointeihin, vaikka eihän näitä ohilyöntejä kovin monta ole ollut. Toivoisin silti Villalta kokopitkän Tex-tarinan kuvitusta. Ehkäpä sellainen on ollut työnalla ja siihen on panostettu täysillä, satunnaisten köykäisten kansikuvien kustannuksella? Jannella ja palstan muilla Tex-tietäjillä on varmaan tietoa tuosta tilanteesta.
-
Niin, Villahan on palannut itse sarjakuvan pariin pitkän tauon jälkeen ja työstää suuralbumia. Mitä kansikuviin tulee, niin Sergio Bonelli oli hyvin tarkka juuri noista sommitteluista ja monesta kannesta piti tehdä useampi luonnos ennen kuin Bonelli oli tyytyväinen. Jospa siellä ei isinpoika Davide Bonelli kiinnitä moisiin huomiota. Ja Villa tekee kannet kokonaan itse paitsi värityksen hoitaa tietokoneella joku muu Villan ohejeiden mukaan.
-
Mitä kansikuviin tulee, niin Sergio Bonelli oli hyvin tarkka juuri noista sommitteluista ja monesta kannesta piti tehdä useampi luonnos ennen kuin Bonelli oli tyytyväinen. Jospa siellä ei isinpoika Davide Bonelli kiinnitä moisiin huomiota.
Uskallan näiden muutaman hutin perusteella väittää, että isinpoika Davide ei taida olla yhtä tarkka kansien suhteen, kuin edesmennyt isänsä. Tai sitten hänellä ei ole mahdollisuutta panostaa jokaiseen kanteen täydellä teholla ja "maanantaiversioita" pääsee julkaisuun asti. Vai voiko joku väittää, että esimerkiksi tämän uusimman numeron kansi olisi pitkällisen suunnittelu- ja sommittelutyön tulos? Tuskin.
Suuralbumi Villalta kuulostaa hienolle asialle.
-
Lisäksi useassa muussakin keskusteluketjussa marisemani hahmojen anatomia, johon tunnun kiinnittävän todella herkästi huomiota, oli Texin 9/12 kannessa pielessä.
Oletko aivan varma, että mittasuhteet Texin vartalossa on pielessä? Tarkoitat todennäköisesti hänen reittään, joka näyttää lyhyeltä. Jos menet peilin edessä samaan asentoon kuin Tex on kuvassa, niin sinulle käy aivan samoin. Kuvassa Texin säären suhde käsivarren pituuteen on OK, mutta hänen asentonsa luo optisen harhan lyhyistä jaloista. Varsinkin reisi näyttää epätodellisen lyhyeltä.
Ei Villa tee tuollaisia mittasuhdevirheitä kansikuvaan. Siinä olen samaa mieltä, että kuva ei ole piirtäjänsä parhaita. Hätäily ja viimeistelemättömyys paistavat läpi.
Itse tarinan piirtäjät eivät hekään yllä parhaalle tasolleen. Paljon parempaakin jälkeä heikäläiset ovat vääntäneet piirustuspöydältään.
-
Oletko aivan varma, että mittasuhteet Texin vartalossa on pielessä? Tarkoitat todennäköisesti hänen reittään, joka näyttää lyhyeltä. Jos menet peilin edessä samaan asentoon kuin Tex on kuvassa, niin sinulle käy aivan samoin.
Täytyy tsekata tuo mittasuhdetilanne, kunhan pääsen lehden äärelle.
-
Ja sitten: kovin persejalkainen Tex tuossa kansikuvassa Dakotan huomioista huolimatta on. Mihin Texin oikea jalka on kadonnut? Eihän kaatuneen sotilaan takana ole tarpeeksi tilaa kätkeä Texin jalkaa lähes koko sen pituudelta. Ehkä paaluaidassa on reikä ja Tex on työntänyt jalkansa siitä ulos?
Willerin ampuva käsi näyttäisi myös olevan oikeaa kättä huomattavasti lyhyempi. Jos kuvittelet "sielusi silmin" Texin ojentavan myös koukussa olevan käden samalla tavalla oikealle suoraksi, huomaat pituuseron. Oikea olkapää on jopa vähän koholla, mikä pahentaa pituuseroa entisestään. Edelleen oikean käden kyynärvarren anatomiassa on asioita pielessä.
-
Ei Texin jalkaa koko pituudelta olekaan peitetty. Oikeanpuoleinen jalka lienee kyykyssä ja polvi on siis maata vasten. Taapäin ojentunut sääri jää piiloon kaatuneen sotilaan olkavarren taa. Kieltämättä säärelle jää vähänlaisesti tilaa, joten meidän pitää tyytyä siihen olettamukseen, että aita on kauempana kuin mitä voisi olettaa. Tai sitten siinä on reikä. Käsivarsi ei muuten osoita suoraan sivulle vaan hieman eteenpäin, joten lyhyysvaikutelma tulee siitä.
Valokuvissa näkee paljon tällaisia mittasuhdevirheitä. Niitä ei vain yleensä katsella sillä silmällä. Mutta kyllä Gothicus asiaa puhuu, tämä on Villalta aika surkea tekele. Parhaimmillaan hänen kansikuvansa ovat silmiähiveleviä taideteoksia. Jotenkin tuntuu, että sellaisia ei enää nähdä. Kaikkihan me tiedämme miten kävi Galepille, Ticcille, Fuscolle ja Letterille kun heille tuli tarpeeksi ikää. Tosin en muista Villan ikää, mutta eiköhän miehen paras piirrosjälki ole jo kadonnut.
-
Käsivarsi ei muuten osoita suoraan sivulle vaan hieman eteenpäin, joten lyhyysvaikutelma tulee siitä.... Tosin en muista Villan ikää, mutta eiköhän miehen paras piirrosjälki ole jo kadonnut.
Käsivarren tarkkaan ojentumissuuntaan en kiinnittänyt mitään huomiota. Suuntaa ei oikeastaan pysty päättelemään mistään muusta, kuin aivan aseen piipun kärjen kaaresta ja suuliekistä. Ilman suuliekkiä revolverin piipun suu (siis se "reikä") näkyisi, mikä tietysti kertoo siitä ettei ase tosiaan osoita suoraan sivulle. Tarkka huomio Dakotalta. Ei kait Villa, ainakaan tietääkseni, vielä mikään kovin iäkäs ole? Wikipediakin näköjään kertoilee minulle mieluiten Claudio Villa nimisestä edesmenneestä italialaisesta tenorista.
Tärkeintä näissä lehdissä on kuitenkin sisältö ja tässä numerossa se toimii loistavasti juurikin kuvituksensa puolesta.
-
Ei kait Villa, ainakaan tietääkseni, vielä mikään kovin iäkäs ole? Wikipediakin näköjään kertoilee minulle mieluiten Claudio Villa nimisestä edesmenneestä italialaisesta tenorista.
Näkyy Villa täyttävän lokakuussa 53. Ihan kloppi siis Tex-veteraanien joukossa.
Tuolta tiedot:
http://en.wikipedia.org/wiki/Claudio_Villa_(comics)
Ja vähän pitemmällä italokaavalla
http://it.wikipedia.org/wiki/Claudio_Villa_(fumettista)
-
Näkyy Villa täyttävän lokakuussa 53. Ihan kloppi siis Tex-veteraanien joukossa.
Jep, ei ikä voi olla vielä esteenä Claudion piirrosjäljessä, joten ehkä vain kiire painaa päälle.
Itselleni "Fort Kearnyn urhot" ei tarjonnut keskitasollekaan yltävää willeriä, vaan jäi sen alapuolelle. Tosin täytyy sanoa heti ettei syynä tähän ole suinkaan Cestaro & Cestaron osuus, vaan lähinnä Faracin tarina. Veljekset kynän varressa tekivät minkä voivat. Se ei vain riitä pitkälle jos tarina itsessään on näinkin onneton. Koukuttava jännitys, korkealentoiset keskustelut ja kunnon juonikuvio jäivät puuttumaan. Nämä räikeät puutteet pyrittiin korvaamaan suuremman luokan räiskeellä. Joidenkin mielestä tämä toimii, joidenkin mielestä ei.
Kyllähän Cestarot näistä taistelukavauksista selvisivät ja pienenä plussana heidän mustan ja valkoisen käytöstään, joka parhaimmillaan on kerrassaan tyylikästä. Tosin ammolleen rävähtäneitä silmiä on mukana tarpeettoman paljon ja tehokeino alkaa toistaa itseään.
-
Orjakauppiaat vaikuttaa ihan laadukkaalta. Mutta jostain syystä en oikein innostunut. Ehkä siksi, että heti mentiin räiskeeseen. Mielestäni Texin ydin on jossain muualla kuin pelkässä räiskeessä ja tappamisessa.
-
Vilkaistuani uuden tarinan nimeä muistui mieleen Nizzi/Sommerin samanniminen suuralbumi. Onkohan näitä samannimisiä tarinoita ilmaantunut paljonkin, ja kuinka suuri osa niistä menee suomikääntäjän piikkiin? Juurikin tämä Sommerin piirtämä suuralbumi on nimeltään 'Merchanti di chiavi', 'Orjien kauppiaat' kun taas uusi tarina on nimeltään 'gli schiavisti', joka pikaisella googletuksella tuntuu viittaavan pikemminkin 'orjapiiskureihin'. Aika jänskää. HUOM, En ole koskaan itse opiskellut italiaa että nämä heitot tulee aika mutu-tuntumalta. Älköön kukaan saapasmaan kielen mestari liekittäkö minua jos nuo nimet menikin väärin ;)
Mutta itse tarina oli mainio!
-
Tarina oli ihan jees. Mentiin heti asiaan, mutta kuten Janne sanoi, kyllä Texissä saisi olla hieman myös tarinan kehitystä.
Tulipa sitten neljäs perättäinen huonokuntoinen numero. Laitoin postille kiitosviestin ja soitin Egmontille, josta pyysin taas uuden numeron ja peruutinpa myös kestotilaukseni. Meikäläisen kuppi meni nurin. Pakko siirtyä irtonumero-ostajaksi, kun ei tuosta touhusta tule mitään. Vielä on pari numeroa kestoa jäljellä, mutta sitten katkeaa vuosien putki >:(
-
Tarina oli ihan jees. Mentiin heti asiaan, mutta kuten Janne sanoi, kyllä Texissä saisi olla hieman myös tarinan kehitystä.
Tulipa sitten neljäs perättäinen huonokuntoinen numero. Laitoin postille kiitosviestin ja soitin Egmontille, josta pyysin taas uuden numeron ja peruutinpa myös kestotilaukseni. Meikäläisen kuppi meni nurin. Pakko siirtyä irtonumero-ostajaksi, kun ei tuosta touhusta tule mitään. Vielä on pari numeroa kestoa jäljellä, mutta sitten katkeaa vuosien putki >:(
Sinulla on ollut kyllä huono tuuria. Jo neljäs kerta peräkkäin. Aika outoa. Mutta nyt kun peruutit tilauksesi mikä varmasti tässä tapauksessa oli oikea ratkaisu saat aina priima kappaleen 100%sesti. Ja jos jossakin kappaleessa on jotain pientä hiomista aina voi valita itseään miellyttävän kappaleen. Noita on yleensä riippuen osto paikasta tilattuna 4-6 kpl uutta Tex Willeriä. Varaa on siis tehdä hyvä valinta.
-
Kyllä niitä huonokuntoisia tulee muillekin tilaajille. Minulla on kestotilaus ensi vuoden huhtikuulle asti voimassa, joten saatan joutua soittamaan uusintaa vielä jonkun kerran. Tämän vuoden puolella olen laitattanut uusiksi 5 numeroa, joista yhden voisi vielä jotenkin sulattaa.
Tällä kertaa Egmontin asiakaspalvelija kehoitti valittamaan Itellalle. Tein netissä reklamaation. Nähtäväksi jää, onko siitä mitään apua, mutta tosiasia on sekin, että posti ne numerot ruttaa. Ensi huhtikuun jälkeen siirryn minäkin irtonumeroiden ostajaksi, niin saa a-luokan lehtiä itselleen, vaikka se maksaakin yli pari kymppiä enemmän kuiin kestotilaus.
Ruttautuminen alkaa viedä itse tarinoilta roolia ja sekös on harmillista. Tarina oli ok, vaikkakin alun jälkeen aika yllätyksetön. Kaikki meni juuri niin kuin Tex halusi.
-
Kovin välityön makuista menoa uusimmassa tarinassa, alkaako Bosellillakin ruuhka viedä kynästä iskevimmän terän kuten Nizzillekin kävi? Seljasin kuvitus toisaalta alkaa ainakin itselleni toimimaan yllättävän hyvin, ainakin eroaa näiden lukuisten Civitelli/Villa-imitaattorien joukosta, yhtään heidänkään työtään väheksymättä.
Montako vakituista kirjoittajaa lehdellä muuten on nykyisin? Faraci ja Manfredi tuntuvat saavan enemmän työtä mitä pidemmälle mennään, Ruju tuntuu olevan enemmän vieraileva tähti. Entä Rämejahdin kirjoittanut D'Antonio, onko häneltä tulossa uutta tarinaa vai oliko tämä ns. keikkakirjoitus.
-
Luulen että Gino D`antonion loistavasti kirjoitetut tarinat päättyivät Texin osalta tuohon Rämejahti seikkailuun. Ikävä kyllä hänen henkensä elää tällä hetkellä autuaamilla metsästysmailla kuten meille jokaiselle käy ennen pitkään.
-
Faraci ja Boselli ovat vakituisia, Manfredi ja Ruju keikkakirjoittajia (vaikka Manfredin status on saattanut viime vuosina jo heilahtaa ainakin löyhästi vakkarin puolelle...). Kirjoittajatiimi huutaa uutta verta nyt, kun Nizzi on heivannut hommat ja Segura kuollut. Samoin Nolitta on vainaja, vaan eipä hän kovin aktiivinen kirjoituspuolella viimeiseen 20 vuoteen muutenkaan ollut. Ja Faracikin puuhastelee pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin kirjoittaa Texin seikkailuja. Kaivaisivat Michele Meddan naftaliinista!
-
Jaa, minä taas tykkäsin uudesta tarinasta, ei ollenkaan mikään välityö. Mukavan monipolvinen alku tarinalle, ja vaikka räiskettä oli niin ei se minusta ollut hallitseva elementti. Veikkaisin että jatkossa Tex & co pääsevät ruralien kanssa sopuun ja yhteistyöhön. Seijaksesta ei mitään pahaa sanottavaa, vaikka välillä päähenkilöiden kasvot olivat hiukan totutusta poikkeavia.
Ikävä vaan, että taas jurppi missä kunnossa lehti tuli, ennen pitkää seuraan muiden esimerkkiä ja siirryn kestotilaajasta irtolaiseksi.
-
Viimeisimmän tarinan parasta antia on sen kuvitus. Seijasin tyyli ja hänen kasvokuvansa miellyttävät minua varauksetta. Tex on hieman nuoremman näköinen kuin yleensä, mutta väliäkö sillä. Carsonissa on oikeanlaista kipinää, eivätkä Kit ja Tigerkään vaikuta ollenkaan hassummilta. Bosellilta näyttää kuitenkin olevan puhti pois. Kuten tuolla joku aiemmin totesikin, niin välityön tuntua tässä on.
Pidän tästä kuitenkin enemmän kuin edellisestä. Ja ehkäpä tarinaan tulee joku koukku, joka nostaa sen tasoa ennen loppumetrejä.
-
Ja ehkäpä tarinaan tulee joku koukku, joka nostaa sen tasoa ennen loppumetrejä.
Toivottavasti tarina muuttuu nopeammin mielenkiintoisemmaksi, loppumetrit eivät ole nimittäin vielä lähelläkään, tämä kun on peräti kolmen pokkarin mittainen eepos. Eipähän Bosellikaan voi aina onnistua sataprosenttisesti. Nyt jäädään melko kauaksi Bosellin parhaasta tasosta, mutta älkää vielä rytätkö Willereitänne, kyllä tästä hyvä tulee. Viimeistään kunhan päästään sinne kaivokselle luulen ma.
-
...loppumetrit eivät ole nimittäin vielä lähelläkään, tämä kun on peräti kolmen pokkarin mittainen eepos...
Kiva juttu, että on kolmen pokkarin mittainen! Ihan mielenkiintoinen tarina mun mielestä. Intiaanitarinat ovat suosikkeja, joten varmaankin se vaikuttaa siihen, että tarina oli kiinnostava, vaikkei nyt sentää aivan huippua olekaan.
Muuten, mulle ei ole tänne Jyväskylään tullut yhtään huonoa numeroa, siis tilattuna. No, nyt kun näin sanon, niin seuraava...Toivotaan, että tilaajat saavat siistikuntoisia Texejä kotiinsa kannettuna!
-
älkää vielä rytätkö Willereitänne, kyllä tästä hyvä tulee.
Ei oo toistaseksi itse tarvinnut tuota tehdä :laugh:
Postistakin oikein soiteltiin ja selitettiin tätä hommaa. Ilmeisesti meikäläisen Tex on aina siinä painosta tulevassa kasassa päällimmäisenä ja se saa enemmän runtua kuin muut. Tarttis tulla yksi tilaaja lisää, niin hommahan voi vaikka muuttua. Katsotaan miten Hannun käy, kun lopetin tilauksen ;)
Ovat kuulemma nyt ehdottaneet Egmontille, että pakkaisivat lehtipinonsa samanlaisesti muoviin, kuin muutkin lehdet, jolloin remmin jälkiä tai muita vikoja ei pitäisi niin kauheasti löytyä. Sitä päivää odotellessa.
-
Tuli tässä mieleen että mitä hittoa tuo meksikaanien huudahdus "Rayos" tarkoittaa, alkanut tipahtelemaan nyt todella usein lähivuosien tarinoissa?
-
...Ilmeisesti meikäläisen Tex on aina siinä painosta tulevassa kasassa päällimmäisenä ja se saa enemmän runtua kuin muut. Tarttis tulla yksi tilaaja lisää, niin hommahan voi vaikka muuttua....
Näin on minullekin selitetty, tosin Egmontilta. Siinä on vain se pikku seikka, että taitavat lähettää aika pienissä nipuissa, sillä huonokuntoisia saaneita on yllättävän paljon. Miksi kauppoihin lähetetyt ovat hyvässä kunnossa? Vai laittavatko myyjät huonokuntoiset sivuun? Maksaako muovitus enemmän kuin nippusiteet? Ei minua kiinnosta selitys, että pitäisi saada yksi tilaaja lisää tai lehteni sattuu olevan vain siinä kulmassa. Menettävät tuolla selityksellä aika monta tilaajaa. En oikein usko, että tämä on pitkällä tähtäimellä hyvä strategia.
-
Tuli tässä mieleen että mitä hittoa tuo meksikaanien huudahdus "Rayos" tarkoittaa, alkanut tipahtelemaan nyt todella usein lähivuosien tarinoissa?
Pikaisen googletuksen perusteella näkyisi tarkoittavan salamoita. Eli yhtä kuin "Donnerwetter!"
-
Edelleen syytä muistaa, että entinen työantajani Egmont ei pakkaa, lajittele tai jakele mitään. Kun digikamat on laitettu painoon, julkaisu on täysin seuraavien vaiheiden toimijoiden maksullisen "palvelun" armoilla.
Posti ei vain suostu ottamaan vastuuta ulkoistamastaan niputuspalvelusta, vaan antaa niiden niputtaa kireimmän päälle, vaikka entisenä postityöläisenä hyvin tiedän, että koneessa on säädöt vähemmän repivään niputtamiseen. Noin pienikokoisilla opuksilla varsinkin voisi käyttää väljempää säätöä ilman että ne leviävät käsiin. Onneksi postinkantajilla on sentään nykyään niitä lodjukärryjä, ettei piirille tarvitse niputtaa naruilla lehtiä vielä kertaalleen.
Ja se on ihan mafiameininkiä, että niitä tuhoamalla yritetään myydä paljon kalliimpaa pakkaustapaa. Yritin aikoinaan useaan kertaan vedota siihen, että niillä postitushinnoilla sopisi vaatia, että posti pitäisi huolen kuljetettavien lähetysten vahingoittumattomuudesta – lasku vaan perään, joka ainoasta turmeltuneesta kappaleesta. Varmasti olisi joku säätänyt niputuskonetta tai järkeistänyt jakelua vahinkojen minimoimiseksi.
Mutta monopolin kanssa ei synny keskustelua – eiväthän he enää kanna postia edes kotiovelle, jos ei ole ihan pakko. Posti ei toimi lähettäjän tai vastaanottajan saati itse lähetysten ehdoilla, vaan käsittelyn ja kuljetusten teholukujen bryokratian perusteella.
-
Täytynee jatkossa jo hieman rajoittaa tätä kansien syynäämistä, mutta olihan se (10/12) taas; Tex Willer -musikaali! Myös hevonen näytti laulavan samaa laulua. Sisällöltä odotan tasaista Tex-laatua.
-
Itellan "ruttaa ja runtele" kampanja vaan jatkuu, ***kele.
Tarina sen kun kehkeytyy monimutkaisemmaksi, innolla odottelen sitä kolmatta jaksoa. Onneksi välillä tulee ainakin värikirjasto niin ei odotus muodostu aivan kohtuuttomaksi.
-
Onpahan huikea tarina menossa! Vaikka en tiedä, mitä vielä on tulossa tänä vuonna, niin minusta tässä on ainesta vuoden tarinaksi! Lisäksi tarina sisältää loistavasti aineksia historiasta, kliseistä ja hienoista juonenkäänteistä. Ainoa miinus tulee siitä, että Seijas ei ole ihan lempipiirtäjäni. Tai oikeammin kaikki muu on ihan kohdallaan, paitsi päähenkilöt. En oikein pidä pyöreänaamaisesta Texistä. Ai että kun sama tarina olisi Civitellin, Villan, Ortizin tai vaikka Cestaron veljesten piirtämä.
Eversti Ramos on jo sinänsä kova vastus, mutta ounastelen Espectron nousevan konna-aateliston joukkoon (Mefisto, Yama, Proteus, Mestari, Musta Tiikeri, Paul Balder, Jack Thunder, Rakos ja Mitla).
Melkoinen ilme Texillä kannessa. Lähempää kun katsoo silmää, niin tuntuu, että Tex on joko fyysisesti lopussa tai sairas.
Loppuun on sanottava, että Itella "hellii" asiakkaitaan. Kiitos Askolle aikaisemmasta selvityksestä. Ongelma on Itellan, ei Egmontin. Siirryn silti irtonumeroiden ostajaksi heti kun se on mahdollista. Itellalle tehdystä valituksesta ei ollut mitään hyötyä.
-
Minä taas ihmettelin, että miksi tähän nyt piti vielä Espectrokin ottaa mukaan. Henkilögalleria oli muutenkin jo rikas. Ja oli vähän sellainen spagetti-western -hahmo, josta en ihan perusta. Eli ei tunnu tarina ihan omalta suosikiltani. Toisaalta mieli voi vielä muuttua, kun luen tarinan joskus yhteen pötköön.
Veikkaan, että veri lentää viimeisessä jaksossa, kun on satakunta Ramosin pyssymiestä vastassa ja vielä nuo Espectron miehet.
-
Näin tykkimiehenä pisti silmään konnien arsenaaliin kuuluva "howitzer-kanuuna." Haupitsikanuuna kuulosti aika ainutlaatuiselta tykkityypiltä. Mutta Google opetti taas, että ennen ensimmäistä maailmansotaa kanuuna oli yleisnimitys epäreilun tulenkäytön välineille, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäputkisia.
Eli enpäs päässytkään moittimaan arvon kääntäjää.
-
kanuuna oli yleisnimitys "suoraan" ampuville, sitten olivat mörssärit erikseen. Nyt alkoi kiinnostaa jo Texin tämä tarinakokonaisuuskin.
-
Oikeastaan pidin aika paljonkin uusimmasta Willeristä. Minusta henkilögalleria ei ollut vielä lainkaan niin rikas, ettei sinne yhtä pahista olisi vielä mahtunut, varsinkin kun kyseessä on noin hyvin muista henkilöhahmoista erottuva pattinaama. Tarina olisi jäänyt liian valjuksi, jos ei olisi ollut Espectroa, isorokkohuopia ja tämän pueblo-linnoitusta. Nämä seikat nostivat tarinan keskitason yläpuolelle ja kohottivat odotukset seuraavaa numeroa kohtaan sfääreihin.
-
Janne Viitalan Täällähän lentää lyijyä - Kaikki Tex Willeristä ilmestyy festareilla. Tekijää haastatellaan perjantaina klo 14.30 minkä jälkeen hän signeeraa kirjaa. Tekijä signeeraa myös lauantaina klo 13-15.
-
Tarinakokonaisuus taitaa kehittyä sittenkin paremmaksi kuin odotin.
Mitä kertomuksessa esiintyvään isorokkoon tulee, niin se on tappanut intiaaneja paljon enemmän kuin englantilaisten, hollantilaisten, espanjalaisten, ranskalaisten ja amerikkalaisten luodit yhteensä . Historioitsijoiden mukaan pelkästään Texasin intiaaneista isorokko on kaatanut noin 90 %. Tuon biologisen sodankäyn saastuneilla huovilla keksi ensimmäisenä Fort Pittin komentaja Simeon Ecuyer, joka v. 1763 pelasti linnakkeen väestön varmalta kuolemalta heittämällä isorokon saastuttamia huopia rakennusta piirittäville delawareille ja shawneille.
Tässä Willer-tarinassa hopien leirikunta saa valkoisen miehen tuliaisena tappavan viruksen, joka jättää arpensa niihinkin jotka selviävät hengissä. ilmeisestikin hienot huopalahjoitukset on tehty aika eriskummallisen persoonan toimesta. Yllättäen juonikuvioon tulleessa herra Esprectossa on ulkoista vaikuttavuutta, joka kyllä tunkee perheen pienimpien painajaisuniin.
Seijaksen taide toimii hienosti, vaikkei hänen Texinsä aivan ykkössuosikkeihini kuulukaan.
-
Hopit taisivat kuitenkin olla zuneja. ;)
-
Minulle töksähti "olen aikuinen ja rokotettu" mutta Wikipedia kertoi, että rokotustekniikkaa on käytetty 1800-luvun alusta asti. Tiedä sitten, minkälainen rokotusohjelma ruraleilla oli.
-
Tää oli hyvä jakso ja vei tarinaa (mielestäni) yllättäväänkin suuntaan, kun ajattelin, että menevät seuraavaksi pistämään orjuuttajan paloiksi. Sejas on ehdotonta kärkikastia Tex-piirtäjissä.
-
Uus Willeri tuli tänään. Viime kerralla ajattelin, että lyöttäydynkö postin väkivallasta kärsivien joukkoon, kun oli lehti ottanut vähän osumaa, mutta nyt tuli ihan hyvässä kunnossa kotiin saakka. Lukemaan en vielä ehtinyt.
-
Uus Willeri tuli tänään. Viime kerralla ajattelin, että lyöttäydynkö postin väkivallasta kärsivien joukkoon, kun oli lehti ottanut vähän osumaa, mutta nyt tuli ihan hyvässä kunnossa kotiin saakka. Lukemaan en vielä ehtinyt.
Uusin Tex tuli. Ensimmäinen siipeensä saanut yksilö vuosiin! Takakansi ja noin 10 viimeistä sivua takaa alhaalta keskeltä noin sentin halki. Varmaankin täällä aiemmin mainittu vaurio, eli naru ollut kireällä nipussa :( Onneksi ei pahempaa, niitäkin tapauksia on täällä kuultu!
-
Tex saapui normaalisti eli pahasti siipeen saaneena: remminauhan jäljet ylhäällä ja alhaalla, kulmat kurtussa. Kaiken lisäksi sain uuden Kalkkaron, jonka Petteri postittaa kirjekuoressa. Ja kas kummaa: kirjekuoressa repeymä, jota postissa on korjattu teipillä, sekä pahoja taitoksia. Itse lehti oli myös vaurioitunut, kulma taitettu pariin otteeseen ja takakansi revennyt. Kuoren päällä oli itellan lappu: "postilähetyksessä havaittu vaurio" ja raksi kohdassa "päällyksessä". Itellan ryttää ja rytistä, tärvele ja tuhoa" markkinointikampanja saa siis yhä uusia muotoja.
Texin sisältöön palannen kunhan sappi lakkaa kiehumasta.
-
Emäntä soitti ja sanoi, että Tex on niin pahassa kunnossa ettei ole koskaan ennen ollut. Kauhulla odotan mitä tuleman pitää, kunhan kotiin pääsen. Mutta Petterin kommentti tuolla Kalkkaro-ketjussa puimakoneesta lienee osuva.
Onneksi on viimeinen tilauksella tuleva numero. Mä en jaksa enää soitella mihinkään. Taidan laittaa kuvan tänne, kunhan kerkiän. Ehkä saadaan edes naurut :D
-
Emäntä soitti ja sanoi, että Tex on niin pahassa kunnossa ettei ole koskaan ennen ollut. Kauhulla odotan mitä tuleman pitää, kunhan kotiin pääsen. Mutta Petterin kommentti tuolla Kalkkaro-ketjussa puimakoneesta lienee osuva.
Onneksi on viimeinen tilauksella tuleva numero. Mä en jaksa enää soitella mihinkään. Taidan laittaa kuvan tänne, kunhan kerkiän. Ehkä saadaan edes naurut :D
Tai voidaan itkeä yhdessä maailman (itellan) kataluutta :D Voi Tex raukkaa, ei tiennyt mihin myllytykseen (puimakone) täällä joutuukaan.
-
Olipahan aikamoisen hutaistu loppunäytös, Espectro tapettiin pois ilman mitään isompia ongelmia, ja jäi täten melkoiseksi kuriositeetiksi ilman mitään muuta painoarvoa kuin että saatiin lisää ammuttavia. Edes miehen motiiveja ei vaivauduttu edes tutkimaan hahmojenkaan toimesta, mikä entisestään jättää hahmosta lähinnä kummastuneen mielikuvan. Myös edellisissä numeroissa näytetty everstikin ei saanut juuri mitään ruutuaikaa kuin oman kuolemansa, olin jo ehtinyt unohtaakin koko hahmon.
Kaikenkaikkiaan todella sekavasti ja päämäärättömästi kirjoitettu ammuskelutarina, joita Bosellilta alkaa tulemaan turhan usein nykyisin. Seljasin kuvituskaan ei tarjonnut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Melkein voisin tämän tuomita yhdeksi Bosellin huonoimmista tarinoista.
-
Minä jo luulin olevani ainoa, joka ei tarinasta innostunut.
-
Minä jo luulin olevani ainoa, joka ei tarinasta innostunut.
Tuliko sellainen olo että tässä olisi kaksi täysin irrallista tarinaa väkisin laitettu yhteen? Tuo Espectro-vaihe oli ihan täysin irrallaan ensimmäisestä osasta alkaneesta orjakauppa-juonesta, enkä vieläkään oikein keksi miten tämä liittyi mihinkään. Ajattelin ensin että Espectro ja eversti olisivat jotenkin liitossa keskenään mutta mitä vielä.
-
Tarinan olisi melkeinpä voinut lopettaa jo siihen, kun Espectron turvapaikka lentää savuna ilmaan. Sivulta 80 alkaa pitkä loppunäytös, jossa Eversti sitten lopulta kokee loppunsa. Tuon loppunäytöksen sijalla olisin mieluummin nähnyt kunnon vastuksen Espectron osalta, mutta nyt hänet hoidettiin liian helposti pois päiväjärjestyksestä. Espectro oli sentään tämän tarinan pääpahis. Vai oliko?
Ei tämä kuitenkaan ollut huonointa Bosellia, oli tässä hyvätkin hetkensä, vaikka kaksi erillistä tarinaa olikin naitettu yhteen. Keskiverto.
-
Taisin kirjoittaa aikaisemmin, että tässä tarinassa on aineksia vuoden tarinaksi. Ja olisihan siinä ollut, mutta loppu ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Kuten herrat ovat jo kirjoittaneetkin, kaksi erillistä juonta ei yhdistynyt mitenkään. Sekään ei olisi ollut niin silmiinpistävää, jos juoneen olisi mahtunut edes rahtusen yllätyksellisyyttä. Nyt Tex porukoineen meni ja lahtasi pienin tappioin vuoron perään ensin Espectron ja sen jälkeen everstin. Sellainen on kaikin puolin tylsää luettavaa, varsinkin loistavan alun jälkeen. Sen roiston kertomukseenkin uhrattiin turhan monta sivua. Pistetään juoniongelmat Bosellin piikkiin :)
Toisen onni on toisen epäonni. Minulle saapui priimakuntoinen Tex, ei jälkeäkään nippusiteiden painaumista tai muista koneiden runttauksista! Asiassa on kolme vaihtoehtoa: 1) Itella otti tosissaan valitukseni, 2) kyseessä on tsägä ja seuraavalla kerralla Tex tulee rullattuna tai 3) paikkani Tex-nipussa on vaihtunut pysyvästi perumisien tai lisätilaajien myötä keskemmälle, jolloin ongelma on poistunut, ainakin joksikin aikaa.
-
Minä jo luulin olevani ainoa, joka ei tarinasta innostunut.
Melkoista tyhjäkäyntiä koko tarina, eikä se koukuttanut oikein missään vaiheessa. Kuvitus oli perushyvää ja helposti siedettävää keskitasoa. Ihmetyttää, että näinkin keskinkertainen tarina kannatti venyttää kolmen numeron mittaiseksi. Paljon parempia Tex-seikkailuja on pilattu sillä, että loppupuolella joudutaan hötkyilemään ja kiirehtimään, jotta saadaan tarina pakettiin kahden numeron määrämittaisena.
-
Kuvat eivät edes kerro koko tarinaa ja myös takakansi on huonossa hapessa. Tuo alalaita näyttää kuvassa paljon paremmalta kuin luonnossa. Onneksi tämä oli viimeinen numero, joka tuodaan minulle laatikkoon. Seuraavan ostan sitten kaupasta ja valkkaan parhaimman.
(http://i6.aijaa.com/b/00103/10981529.jpg) (http://aijaa.com/mUEzTA)
(http://i10.aijaa.com/b/00740/10981524.jpg) (http://aijaa.com/AJEyZO)
-
Minä taas ihmettelin, että miksi tähän nyt piti vielä Espectrokin ottaa mukaan.
Tätä siis ihmettelen vieläkin. Ja ilmeisesti ei minkään muun takia, kuin että Boselli on halunnut vaihteeksi kirjoittaa 330 sivuisen tarinan. Ja sitä varten on tarvittu sivujuoni. Tarina ei siis ollut mielestäni mitään muuta kuin Tex ratsastaa joukkoineen Meksikoon ja pistää asiat siellä sun täällä reilaan. Kaikki tuntui olevan irrallista ja tyhjänpäiväistä. Eniten kuitenkin ärsytti suunilleen pokkarin puolivälissä, kun Tex joukkoineen lähtee intiaanikylässä, heidän perään luodut ihailevat katseet intiaaninaisen ja pojan osalta ja siihen vielä päälle oikein siirappiset repliikit (joita en nyt ulkoa muista). Oikein puistatti.
Mutta olihan tässä paljon hyvää mm. kuvituksen suhteen ja tarinakin varmasti maistuu paremmalta, kun sen lukee yhteen pötköön. Kuitenkin huolestuttaa, että onko Bosellilta ideat loppuneet, kun hänestä on tullut sarjan ykköskirjoittaja ja työtaakka on kasvanut. En muista, koska viimeksi olisi häneltä tullut todellinen mestariteos.
-
Tutunnäköinen lehti mkivimäellä. Itellan kidutusyksikkö on remmeineen käsitellyt tuttuun tapaansa minunkin viimeisimpiä numeroita, mutta suuremmilta ruttauksilta on sentään vältytty enkä ole jaksanut nyt ehyitä lehdyköitä pyytää, kun tämä uusin tarinakaan ei parasta Texiä edustanut.
Jotenkin tosiaan tuntuu, että Bosellilla on ollut paras terä kateissa jo pari vuotta, ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näinköhän nopeasti se suuri työtaakka sitten alkaa kostautua? Harmi, koska uran alkupuoliskolla Boselli oli mielestäni todella virkistävä ja yllätyksekäs tarinanikkari.
Nyt yhä useammin käy niin, että Texin porukka tietää aina, kuka ja missä vastustaja on ja mitä se aikoo tehdä. Sitten vihulaiset kolataan suuremmitta ongelmitta hornaan. Ja ruumiita tietysti kertyy. Niin kävi taas uusimmassakin willerissä. Hyvä esimerkki löysähköstä käsikirjoittamisesta oli mm. tuo loppupuolen kahakka, jossa Texin porukka ja ruralet peittosivat kaksinkertaisen vastustajapoppoon. Ja Carsonin sanoin: "Ramosin kelmejä kellistyi parikymmentä, mutta me emme kärsineet lainkaan tappioita!" Ei tällaisessa oikein riitä imua, kun päätarkoituksena tuntuu olevan ruumiiden tehtailu. Konnat jäivät taas kliseisiksi. Espectrossa oli särmää, mutta hän jäi irralliseksi, lyhyeksi sivujuonteeksi. Pitää vielä mainita siitä Tigerin ryhmän tunkeutumisesta Espectron selustaan sen vuoristotunnelin kautta, että olipahan aikamoista fantasiaa. Toivoisin kyllä Bosellilta nyt pikaista paluuta vähän realistisempiin juonikuvioihin, eikä vihollisen aina tarvitsisi koostua monikymmenhenkisistä konna-armeijoista.
Seijaksen kuvitukset kyllä miellyttivät kovastikin. Pätevää tekemistä argentiinan mieheltä.
-
Uusin numero luettu. Samaa mieltä kuin useimmat, Espectron rooli on päälleliimattu. Ampumisen jälkeen Tex kuitenkin vain loikkaa ruumiin ylitse tutkimatta sitä, joten ehkä Espectro ei olekaan kuollut, vaan hän palaa kostonhimoisena kestokonnana ( ja hänen menneisyydestäänkin saadaan selitys ). Toivossa on hyvä elää, sillä hahmossa on potentiaalia.
( ps. en halua ilkeillä, mutta posti toimittaa minun numeroni aina moitteettomana... )
-
En muista, koska viimeksi olisi häneltä tullut todellinen mestariteos.
Minäpä muistan. 2010 julkaistu Kuolleen miehen käsi on viimeisin todellinen mestariteos Bosellilta. Tai ainakin Patagonian rangerit vuodelta 2009, jos Kuolleen miehen käsi ei käy. Tietysti olisi hyvä, että edes kerran vuodessa onnistuisi Bosellikin.
-
Uusin numero luettu. Samaa mieltä kuin useimmat, Espectron rooli on päälleliimattu. Ampumisen jälkeen Tex kuitenkin vain loikkaa ruumiin ylitse tutkimatta sitä, joten ehkä Espectro ei olekaan kuollut, vaan hän palaa kostonhimoisena kestokonnana ( ja hänen menneisyydestäänkin saadaan selitys ). Toivossa on hyvä elää, sillä hahmossa on potentiaalia.
Myös minä toivon samaa. Espectrosta saisi hyvän vihulaisen useampaankin tarinaan. Itse asiassa toivoin, että E olisi päässyt karkuun, mutta ei. Saa nähdä nyt sitten tuleeko koskaan takaisin..
-
Yksi asia uudessa Texissä lämmitti: tuon kaivoksenomistaja-Ramosin loppu. Sai paskiainen mitä tilasi.
-
Myös minä toivon samaa. Espectrosta saisi hyvän vihulaisen useampaankin tarinaan. Itse asiassa toivoin, että E olisi päässyt karkuun, mutta ei. Saa nähdä nyt sitten tuleeko koskaan takaisin..
Tästä tulikin mieleeni, koska viimeksi on kukaan tarinan pahiksista päässyt pakoon? Nykyjään tuntuu että pöytä puhdistetaan joka kerta suorastaan lääketieteellisen huolella, ettei vahingossakaan joku vastustajista jäisi käytettäväksi toiselle kerralle.
-
Boselli ei todellakaan ole luonut ihmeitä Kuolleen miehen käden jälkeen. Itseasiassa tuon tarinan jälkeen on kaikista Tex-numeroista jäänyt vain pari tarinaa jossain määrin muistiin, ja lähinnä siksi, että ne olivat Ticcin kuvittamia. Mitä tästä on pääteltävissä? Boselli on valitettavasti ammentanut luovuutensa jo tyhjiin. Onhan takana jo kolme vuosikymmentä Texin käsikirjoittamista. Tämä ei mielestäni ole ukon omaa syytä, vaan Bonelli-pomojen, jotka ovat käsittämättömässä konservatiivisuudessaan luoneet päähenkilöistään totaalisen staattisia. Mm. naisten ujuttaminen tarinaan on ollut Bonelleille yhtä kielteisen neurootista kuin J.R.R. Tolkienille. Jos monoliittisille päähenkilöille voisi kehittää esim. tunteita tai uskottavia ihmissuhteita edes hitusta enemmän, uusia kiintoisia tarinarekennelmia olisi helpompi luoda. En usko, että tämä vetäisi mattoa edes uskollisimpien Texin-fanien alta.
Edellisessä numerossa Tex nuiji roistoa, joka oli kehdannut mainita hänen Lilithinsä (joka kuoli noin kuusi vuosikymmentä sitten). Texin edesmenneestä puolisosta on rakennettu epänormaali madonna-myytti. Bonellien jääräpäisyyden takia käsikirjoittajilla ei ole ollut Texin naissuhteista (yhdestä) mitään muuta ammennettavaa kuin menneisyyden riivaama Lilith-muisto. Aina voi tietysti taas kirjoittaa uusia (ja itseään toistavia) Mefisto-tarinoita, kutsua hätiin dinosaurukset tai tappaa toiset tuhat intiania.
-
Tästä tulikin mieleeni, koska viimeksi on kukaan tarinan pahiksista päässyt pakoon?
Taisi olla 9-10/11 ( Postivaunujen Ryöstö ), jossa Dug Tracy pääsee Meksikoon, missä hänet 'tiettävästi' ammutaan. Varsinaiset pääkonnatkin päätyivät vankilaan. Mutta koska kyseessä on Nizzin tarina, niin tuskin Boselli ottaa heitä käyttöön.
Mieleen myös tulee pari kertaa pakoon päässyt Musta Tiikeri, jonka Boselli joutui viimeksi tappamaan. Eli paikka maaseudun arkkikonnalle on vapaa ( 'Mestari' hoitaa kaupungit ).
-
Nizzi on kirjoittanut Tiikeri-tarinat.
Onhan siellä vielä Proteus naftaliinissa.
Juu, saisi Boselli vähän vetää henkeä ja miettiä asioita uusiksi. Luulen, että äijässä on vielä energiaa ja potentiaalia yllättämään meidät kaikki. Sarja tarvitsisi kuitenkin uuden kirjoittajan, joka väsäisi sellaiset 2-3 tarinaa vuodessa. Tämä kai riittäisi Bosellin elpymiselle.
-
Nizzi on kirjoittanut Tiikeri-tarinat.
Nyt hävettää... mutta onhan Musta Tiikeri tavallaan enemmän Bosellin friikkigalleriasta kuin Nizzin taloudellisesti motivoituneista normikonnista.
Ja asiaan. Seijasia on kehuttu ja minustakin hän on hyvä piirtäjä, mutta minua vaivaa suunnattomasti se luolan katossa ollut luonnottaman näköinen tunneli. Samaten sivulla 50 ollut poikkileikkaus, jossa keihäs on hiukan turhan tarkasti mittojen mukaan. Eikö sen pitäisi kiilautua vinosti tai olla vaikka ulokkeiden varassa.
Lisäksi jutussa oli taas Tex rynnäkköhyökkäyksen johdossa. Jotenkin minusta tuollaiset eivät sovi laskelmoivan Texin tyyliin, enkä muista, että niitä olisi aiemmin viljelty näin.
Ja jos toden sanon, niin minulle jäi hiukan epäselväksi, miksi se koko paikka lensi ilmaan. Kryptassa olevassa laboratoriossa ammuttiin ja sitten pyramidin huippu lensi ilmaan. ??
-
Tulisikin vaihteeksi dinosauruksia tai avaruuden muukalaisia tai kauhuleffakuvastoa tai kadonneita bassi-bazukkeja unohdetussa laaksossaan...
-
Odotan paljon tulevalta suuralbumilta. Siinä ainakin näytekuvien mukaan tuntuisi olevan rutosti horror-aineksia.
-
La Cavalcata del morto selattu sujuvalla italiankielellä läpi ;D
Aivan huigeaa oli Civitellin kuvitus, varsinkin hautuumaalla ja öiseen aikaan tapahtuvien vaiheiden kuvaaminen. Myös useat tulitaistelukohtaukset olivat näyttävästi piirretty. Civitellin piirrostaide onkin parhaimmillaan mustavalkoisena ja ainakin itse olen vierastanut kovasti väritettyjä versioita Civitellin tarinoista. Eivät vaan toimi samalla tavalla. Mukavaa oli nähdä El Morisco sekä vanha yrmynaama Eusebio in action, eikä vain ohimennen Texin käydessä vierailulla Pilaresissa. Kenenkään lukunautintoa pilaamatta toivonmukaan pilaamatta, täytyy todeta tarinankin olleen ihan kelpo. Toki italiankielentaidollani ja googlekääntäjällä ei ehkä parasta kuvaa saa, joten lopullista arviota voi esittää, kun saa Suomeksi käännetyn version luettavakseen. Boselli oli sopivasti annostellut ripauksen yliluonnollista ( ainakin siihen vihjattiin kovasti ) ainesta, mikä ainakin nöyrimmän allekirjoittaneen mielestä Tex Willer -tarinoihin sillointällöin sopii ja kuuluu. Hyvää oli koko perusnelikön mukana olo ja se että Tigerille ja Kit Willerille Carsonin ja Texin ohessa oli kirjoitettu myös repliikkejä ja toimintaa reippaasti.
-
Tää uusin Tex oli ihan hyvä tarina. Vaikka täytyy sanoa, että lopetus oli vähän pettymys. Joko ois pitänyt vähän pidentää sitä tai sitten tosiaan jättää se Espectro pois.
-
Italiassa näppeihin tarttui uusi Color Tex 2, I banditi delle nebbie. Voisi ehkä suomentaa: sumun rosvot. Tämä on 160 sivuinen värijulkaisu, Cossu piirtänyt ja Ruju kehitellyt juonta ja repliikkejä, kansi Villalta. Tapahtumat ovat Kanadan takamailla ja sankareista mukana Tex, Carson ja Gros Jean.
Tätä ei ehkä julkaista Suomessa, ainakaan väreissä. Laitoin myyntiin huutiksessa, jos jotakin kiinnostaa.
-
Italiassa näppeihin tarttui uusi Color Tex 2, I banditi delle nebbie. Voisi ehkä suomentaa: sumun rosvot. Tämä on 160 sivuinen värijulkaisu, Cossu piirtänyt ja Ruju kehitellyt juonta ja repliikkejä, kansi Villalta. Tapahtumat ovat Kanadan takamailla ja sankareista mukana Tex, Carson ja Gros Jean.
Tätä ei ehkä julkaista Suomessa, ainakaan väreissä. Laitoin myyntiin huutiksessa, jos jotakin kiinnostaa.
Ensi vuoden Tex-julkaisuohjelmaan tuli ujutettua normisarjan numeroksi 5/13 tuo kyseinen teos yhdeksi 60-vuotisteokseksi. Mustavalkoisena, mutta kokonaisena 160-sivuisena opuksena. Suunnitelmissa olisi vetäistä siitä oheispainos ainakin festarimyyntiin (Kuplii/Hki).
KORJAUS: Siis ei tuo kakkonen, vaan ykkösvärikirja vasta.
Mainittu teos varmaankin vasta 2014.
-
Onko Color Tex 1 myös ensi vuoden julkaisuohjelmassa?
-
Tämä viimeisin kolmeen numeroon venytetty tarina ei toiminut kohdallani ollenkaan. Päätösjaksoon (12/2012) on tuhrautunut jo neljä (!) eri lukukertaa, enkä ole saanut lehteä kokonaan loppuun vieläkään. Se, että tarinan lukeminen alkaa tuntua työltä on selkeä signaali siitä, ettei kokonaisuus osunut tällä kertaa omaan makuun. Joskus huononkin tarinan lukee hujauksessa ja nautiskellen, jos kuvitus on tarpeeksi vangitsevaa, tai toisinpäin. Tänä iltana otan tuosta viimeisimmästä Tex Willeristä työvoiton, tartun lehteen viidennen kerran ja raadan ne viimeisetkin uuvuttavat sivut... ehkä.
-
Onko Color Tex 1 myös ensi vuoden julkaisuohjelmassa?
Äh, sekoilin. Ykköskirja on tuo 5/13.
-
Vai että oheispainos ColorTexistä? Olisiko se värillinen? Onhan... 8]
Tässä pitää orientoitua pikku hiljaa ainakin kahteen pidennettyyn Tex-väliin, jos/kun jossain vaiheessa siirrytään 14 numeron vuositahtiin (12 normia, 1 almanacco + color mustavalkoisena).
-
Vai että oheispainos ColorTexistä? Olisiko se värillinen? Onhan... 8]
Mustavalkoisena sekin, sorry.
-
Sääli ettei tule värillisenä, väri-Texit ovat toimineet hyvin.
-
Niin ovat mustavalkoisetkin.
-
Tässä tapauksessa orginaali lienee se värillinen eikä kyse on jäkiväritetystä Texistä.
-
Näin on. Ei olisi minua ainakaan haitannut, jos suomiversiossakin olisi värit ollut. Toisaalta ei niiden puuttuminenkaan kauheasti haittaa. Tarinan hyvyys ratkaisee kuitenkin edelleenkin eniten.
-
No niin, nyt se kamelin selkä taittui. Uusin Tex saapui niin pahassa kunnossa (vaikka legioona postipoikia olisi lukeut niin se ei selitä lopputulosta), että irtisanoin kestotilaukseni (joka, by-the-way, on jatkunut yhtäjaksoisesti 1980-luvulta) ja siirryn irtonumeroiden ostajaksi. Kirottu Itella!
Uusimmassa oli siis Almanacco-seikkailu, Tex ilman vaki-jengiä, ja kaikkiaan minusta hieman hengetön jutska. Devescovin (uusi tuttavuus) piirroksessa ei moittimista minusta ollut, hyvin perinteistä jälkeä.
-
Uusimmassa oli siis Almanacco-seikkailu, Tex ilman vaki-jengiä, ja kaikkiaan minusta hieman hengetön jutska. Devescovin (uusi tuttavuus) piirroksessa ei moittimista minusta ollut, hyvin perinteistä jälkeä.
"Hengetön jutska" kuulostaa huolestuttavalta, kun en ole vielä kunnolla palautunut edellisestäkään rimanalituksesta. En ole varma myöskään siitä, onko "hyvin perinteinen piirros" hyvä asia. Taidan odottaa tovin, ennen uusimman numeron ostamista. Vielä viikko huilia, niin eiköhän Texin seikkailut jälleen maistu.
Joka tapauksessa tervetuloa irtonumero-ostajien joukkoon. En usko, että Itellan taholta kokemasi kohtelun jälkeen tulet katumaan päätöstäsi. Tästä lähtien sarjakuvahyllyysi päätyy kunnoltaan vain särmääkin särmempiä yksilöitä...
-
Minusta tämä uusin almanacco-seikkailu oli oikein mainio, jotenkin tuntuu että nämä seikkailut joissa Tex ratsastaa yksin ovat usein meiningiltään synkempiä ja tylympiä. Tarinan lyhyydestä johtuen pääpahis tuntui miltei tuhlaavaisen kiinnostavalta, enemmänkin olisi kiinnostanut lukea. Perinteistä kostotarinaa täydensi Dumontin omaleimainen synkistely. Äijän angstaava kohtalosetti jaksoi hykerryttää, ja tarot-pakassakin oli pelkkiä kuolemia. Asiaa!
Ps. Edit: Minä sain edellisen tex willerini (12/12) aika huonossa kunnossa ja laitoin egmontiin sekä itellaan tästä palautetta. Uusi numero tuli parin viikon kuluttua kartonkisessa kuoressa. Asiallista toimintaa mutta toivottavati jää ainoaksi kerraksi.
-
Ps. Edit: Minä sain edellisen tex willerini (12/12) aika huonossa kunnossa ja laitoin egmontiin sekä itellaan tästä palautetta. Uusi numero tuli parin viikon kuluttua kartonkisessa kuoressa. Asiallista toimintaa mutta toivottavati jää ainoaksi kerraksi.
Ei muuta kuin leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. >:D
Sanoo tilauksensa juuri lopettanut.
Kaipa se täytyy kiparilla huomenna piipahtaa noutamassa uusin läpyskä..
-
Tänään on siis tullut uusi Tex Willer ja jätkät mököttää ;). Ei muuta kuin vanhaa skottilaista lasiin, hyvä asento sohvalla ja nautiskelua.
-
Devescovin piirros oli kyllä niin perinteistä, että se oli jopa täysin persoonatonta. Ei minua ainakaan lämmittänyt ollenkaan samalla tavalla kuin skottilainen. Tarinan epäuskottavuuksiinkaan ei olisi tullut kiinnitettyä huomiota, jos olisi ollut joku mielenkiintoisemman piirrosjäljen omaava piirtäjä puikoissa.
-
Mulle uus Willer tuli aivan priimakunnossa. :D Vähän ehdin jo lukemaankin ja vaikutti ihan hyvältä. Toistaiseksi Willerin osuus on aika pieni...
-
Peruspersoonatonta kuvitusta, juu. Se ei oikein lämmittänyt. Mutta tarina oli mielestäni hyvä, vaikka ei tosiaankaan kovin uskottava. Ihan erilaiset juonikuviot kuin pitkään aikaa, mitä kiitos harvakseltaa Texiä tehneelle Rujulle.
-
Minä kyllä tykkäsin uusimmasta. Mielestäni parhaita yhden pokkarin mittaisia tarinoita.
Ja pidin jopa kuvituksesta.
-
Outoa. Civitelliä kehutaan, mutta minusta täysin samanlaista jälkeä tekevää Devescovia sanotaan peruspersoonattomaksi ( Osa ruuduista tosin oli kuin Ticcin kädestä ). Minusta jälki oli hyvää ja ihmiset yksilöllisen näköisiä ( osa oli varmasti mallista piirretty ), mikä ainakin minulle on tärkeää.
Pääkonnan virkoaminen lopussa oli tietysti karmea klisee, mutta kaipa hänet laitettava nimenomaan Texin ampumaksi, joka hoitaakin homman hienosti vasurilla... erikoisesti Tex ampuu kolme muutakin vasemmalla ja vain kaksi oikealla, ( sekä yhden kahdella aseella ).
-
Outoa. Civitelliä kehutaan, mutta minusta täysin samanlaista jälkeä tekevää Devescovia sanotaan peruspersoonattomaksi ( Osa ruuduista tosin oli kuin Ticcin kädestä ). Minusta jälki oli hyvää ja ihmiset yksilöllisen näköisiä ( osa oli varmasti mallista piirretty ), mikä ainakin minulle on tärkeää.
Pääkonnan virkoaminen lopussa oli tietysti karmea klisee, mutta kaipa hänet laitettava nimenomaan Texin ampumaksi, joka hoitaakin homman hienosti vasurilla... erikoisesti Tex ampuu kolme muutakin vasemmalla ja vain kaksi oikealla, ( sekä yhden kahdella aseella ).
Devescovin tyyli muistutti kaukaisella 90-luvulla Texiä piirtäneen Della Monican käsialaa. Siinäkin oli nähtävissä Ticcin vaikutteet. Vaikka jälki oli kaikin puolin siistiä, niin kylmäksi se jätti. Niin kuin Devescovikin. Mutta ei se kuvitus missään tapauksessa huonoa ollut eikä lukunautinto pilalle mennyt. Kaikki Texiä piirtäneet ovat kovan luokan kuvittajia. Ihan kaikista ei kuitenkaan ole mestariluokkaan.
-
Näyttää vähän siltä että toisille "perinteinen" on kirosana ja toisille kiitos. Itse kuulun kyllä tuohon jälkimmäiseen, arvostan Galepin pioneerityötä ja piirtäjät, joiden töissä Tex ja kumppanit näyttävät siltä miltä heidän tässä viitekehyksessä kuuluukin, saavat minun ihailuni. Joidenkin mielestä vanhahtavaa, mutta minusta sekin on positiivista. Jos nyt pitää verrata, niin esim. Diso ja Marcello (ja on niitä muitakin) jäävät selkeästi Devescovicin jälkeen, ja minusta myös Nicolo ja Fusco (nyt Janne kyllä pomppaa!), joita olen pitkän yrittämisen jälkeen oppinut sietämään, mutta en niin kovasti tykkäämään.
-
No, mielipiteitä on monia - Fuscostakin. Ja onneksi ei kaikilla sama.
-
Mielipiteitä on tosiaan monia..
Ite oon ainakin tykänny Nicolosta ja varsinkin Marcellon ja Fuscon talviaiheista piirroksista, kuten tarinoissa Yokunin erämää, Klaatun kulta ja Juna 809. Myös Carsonin menneisyys oli hieno työ Marcellolta.
Ja myös Devescovicin kädenjälki sopii mun silmään.. Disosta samaa ei voi sanoa.
-
Parin viikon kuluttuahan sitä päästään toteamaan Fuscon hyvyys vielä kerran.
-
Uusimmassa oli siis Almanacco-seikkailu, Tex ilman vaki-jengiä, ja kaikkiaan minusta hieman hengetön jutska. Devescovin (uusi tuttavuus) piirroksessa ei moittimista minusta ollut, hyvin perinteistä jälkeä.
Ei tämä nyt niin "hengetön jutska" ollut, kuin mitä alkuun pelkäsin. Vähän omanlaisensa välipala ehkä juu... Piirros oli perinteistä, mutta ei sellaisella harmittavaisella galep-tavalla, joten kelpasi minulle. Jotenkin kuvitus muistutti tyyliltään sellaista mustavalkoista piirrosjälkeä, jota näkee, kun tiedetään että päälle tulevat jossain vaiheessa vielä värit.
Hauskana ykstyiskohtana mainittakoon muistelukohtaus vuosien takaa, jossa esiintyivät nykyistä huomattavasti nuoremmat tarinan pääkonna, palkkionmetsästäjä Cannon ja itse Tex Willer. Kun tarinassa oltiin nykyhetkessä, olivat tarotkorttikonna ja Cannon selkeästi vanhentuneet ja harmaantuneet, mutta Texissä ei näkynyt mitään ikääntymisen merkkejä. Mielestäni muistelukohtaukseen olisi voinut vaikka piirtää Texille ne vanhoista alkupään tarinoista tutut hassut hansikkaat antamaan vaikutelman siitä, että nyt asialla on nuori Tex Willer.
-
Uusin Willeri on luettu. Ideana ihan ok-tasoa (Kit naamioituneena vangiksi/houkutuslinnuksi matkalla Yumaan), mutta toteutus jäi puolitiehen. Johtuu varmaan suurelta osin tarinan lyhyydestä. Mutta Fusco oli hyvä!
-
Kyllä sekä Nizziltä että Fuscolta on mielestäni paras terä mennyt jo aikaa sitten, kumpikaan ole tehnyt oikein mitään erinomaista sitten 90-luvun. Oikein sydäntä riipaisee sanoa, mutta Fusco voisi kyllä jo pistää pensselin santaan ennen kuin jälki degeneroituu samanlaiseksi mitä Galep ja Letteri piirsivät viimeisinä töinään.
-
On lopettanut jo. Tämä on Fuscon viimeinen tarina.
-
Yhden pokkarin mittaiseksi tarina oli oikein oivallinen. Fusco on lopettanut oikeassa kohdassa. Minun mielestäni piirtojälki oli vielä loistavalla tasolla eikä taso ole kovin paljon muuttunut vanhoista ajoista, vertailkaapa itse.
-
Mun mielestä tää uusin oli vähän pettymys. Tarina oli hyvä, mutta Fuscon kuvitus oli aika hirveetä ja se vei sitten vähän lukunautintoa.
-
Uusin Willeri on luettu. Ideana ihan ok-tasoa (Kit naamioituneena vangiksi/houkutuslinnuksi matkalla Yumaan), mutta toteutus jäi puolitiehen. Johtuu varmaan suurelta osin tarinan lyhyydestä. Mutta Fusco oli hyvä!
Samaa mieltä. Itse aina ollut sitä mieltä, että Fusco on Ticcin jälkeen eräs parhaimmista! En ole piirtäjä, niin en huomannut mitään älytöntä piirrosjäljen huononemista. Tarina nyt olisi saanut olla kahden pokkarin mittainen, jotta oltaisiin saatu tarinaan täytettä ja niitä mausteita.
-
Selailin tänään tuota uutta Tex numeroa. Huomasin, että joitakin kvaakkilaisia Texin ystäviä ei miellyttänyt Fuscon viimeisin työ Bonelli-kustantamolle. Katselin lehteä tarkkaan juuri piirrostyön osalta. Sanoisin, että kokonaisuutena piirrosjälki oli keskinkertaista ja täytyy ottaa huomioon tietenkin iän tuomat haasteet, jotka varmasti ovat henkisesti kuluttavia piirtäjille. Olen sitä mieltä, että suurimman haasteen Fuscolle tuo kasvojen piirtäminen. Tuossa nimenomaan näkyy kaikenlaista epätarkkuutta ja suorastaan huonoa viivaa. Tex ei ikävä kyllä kaikissa ruuduissa ollut enään tunnistettava puhumattakaan muista persoonattomista hahmoista. Mutta kaikenkaikkiaan sellainen keskinkertainen lopetus hänen urallaan. Tämä oli vain mielipiteeni siitä, millaisia visioita teos minussa herätti. Olen aikaisemmin jossain yhteydessä maininnut, että minulle merkitsee hyvä piirrosjälki ja realistisuus paljon ja noihin seikkoihin kiinnitän aina ensimmäisenä huomiota. Sitten tietenkään itse tarinaa ei voida jättää vähemmälle huomiolle.
-
Itse en huomannut juurikaan eroa perinteiseen Fuscoon, mutta vanhan polven piirtäjistä hän oli minusta aina heikoin. Kasvot ovat aina olleet kamalia ( ja sivulla 20 Kitillä on ihan liikaa ripsiväriä ), toinen heikko kohta on minusta ollut jalkojen piirtäminen, varsinkin takaa. Tässä numerossa kuitenkin huomiota kiinnitti hatunkupujen pieni koko verrattuna päähän ( erityisesti sivulla 44 ), täytyy tarkistaa, onko se aina ollut ongelma, sillä se oli nyt niin silmiinpistävää.
Mutta osaako joku kertoa, miksi Fuscon sheriffit tuntuvat aina olevan samannäköisiä, valkoiset viikset ja tukka, mustat liivit ja hattu, vain paino vaihtelee.
Itse tarina oli hiukan hukattu mahdollisuus. Kelpo lähtöidea, joka tuhlattiin pelkkään ammuskeluun. ( Kaikkein ilmeisin idea sentään jätettiin käyttämättä: pääkonna kohtaa lopuksi 'Rayn' ja hämääntyy henkilöllisyyden paljastuttua, mikä maksaa hänelle puoli sekuntia... )
-
Yhdyn siihen kuoroon, joiden mielestä Fusco oli vielä ihan fuscomaisessa vireessä. Ei mies ole koskaan ollut tunnettu naturalistisuudestaan ja kuvituksessa on paljonkin sellaista, mikä ei ole lähelläkään realistista. Vaikkapa järjestään persjalkaiset ihmiset sekä ylisuuret stetsonien lierit (kupuihin en ole kiinnittänyt huomiota...). Mutta ne ovat juuri sellaisia millaisiksi Fusco haluaa ne piirtää. Ja ainakin minut Fuscon kuvituksen ominaispiirteet saavat hyvälle tuulelle. Ja mainittujen "huonouksien" ohella mieltä lämmittivät myöskin muut fuscomaisuudet: mm. kaunis ja eläväinen luonton ja rehevät henkilöhahmot.
Kuvituksen puolesta tämä on siis samaa hyvää tasoa kuin edellinenkin Fuscon piirtämä tarina ja ihmettelen, että juuri näiden tarinoiden kohdalla on eniten alkanut kuulua soraääniä. Onko minulla jäänyt jotain oleellista huomaamatta? Jos on, en oikeastaan halua tietää sitä. Mutta mielestäni on selvää, että näitä kahta viimeistä tarinaa edeltävät jutut olivat kuvitukseltaan paljon huononpaa tasoa: kasvot olivat suorastaan epäsymmetrisiä ja joskus jopa irvokkaita. Tilanne ainakin kasvojen osalta parani huimasti, kun Fusco pääsi silmäleikkaukseen, jonka jälkeen nämä kaksi viimestä juttua on siis tehty.
-
Kovin kahtiajakautunutta on Willer-kansa. Tällä hetkellä Fuscon puolesta on 4 ja Fuscoa vastaan myöskin 4 äänestäjää. Jopa tiukempaa ja jännittävämpää kuin Yhdysvaltain presidentinvaalit.
-
Kovin kahtiajakautunutta on Willer-kansa. Tällä hetkellä Fuscon puolesta on 4 ja Fuscoa vastaan myöskin 4 äänestäjää. Jopa tiukempaa ja jännittävämpää kuin Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Vain makuasioista voi kiistellä. :)
-
No minäpä ratkaisen vaalit, kunhan viikonloppuna ehdin vihdoin uusimman lukea. :)
-
Minä olen sitkeästi yrittänyt oppia pitämään Fuscosta, varsinkin kun täällä Kvaakissa löytyy useita Fuscon puolesta puhujia. Jonkin verran olen edennyt, mutta en kyllä vieläkään Fuscon piirrosta ihastele. Secos-Bill tuossa edellä totesi aika hyvin, että Fusco on vanhan polven piirtäjistä heikoin. Jos tällä tarkoitetaan erityisesti Galeppia, Ticciä, Letteriä, Villaa ja Nicoloa, niin olen lähes samaa mieltä. Nuo neljä ensin mainittua ovat kyllä aivan omassa luokassaan (osittain eri syistä ja ansioista), mutta kyllä minä Fuscon piirun verran Nicolon edelle sijoittaisin. Toisaalta täytyy kyllä kunnioittaa sitä pitkää päivätyötä, minkä Fusco on tehnyt.
Tässä uusimmassa Fuscon piirros ei häirinnyt eikä häikäissyt. Normaalista Almanacco-seikkailusta poiketen Tex ei liikkunut yksin vaan mukana seikkaili poikansa Kit. Asetelma oli mielenkiintoinen, Kit naamioituneena konnaksi, mutta lopputulos ei ainakaan ensilukemalla vakuuttanut. Varsinkin loppuosassa oli aukeamakaupalla pelkkää räiskintää, jota tuli lähinnä tylsistyneenä selailtua. Täytyy jonkin ajan kuluttua ottaa lehti uuteen luentaan, ehkäpä fiilikset siitä hieman kohoavat.
-
En pidä minäkään Fuscon piirtämistä kasvoista. Periaatteessa muut kasvot eivät haitanneet, mutt Tex ja Kit eivät olleet sen näköisiä kuin kuuluisi. Muusta piirosjäljestä en sano mitään, en siihen niin kauheasti yleensä kiinnitä huomiota, mutta noiden kasvojen tulisi olla kunnolliset.
Itse tarina oli minusta ihan kelvollinen yhden pokkarin mittaiseksi. Olisin tosin itsekin kaivannut lisää pituutta tähän tarinaan. Aineksia olisi ollut pitempäänkin. Tarinan alussa kävi mielessä pitäisikö tarkistaa, että onko Kitin silmälappu piirretty aina saman silmän päälle, mutta unohdin. Tämähän on elokuvissa aina se perusmoka, jossa joku (arpi, haava, silmälappu) vaihtaa puolta kesken kaiken.
Näyttikö kenenkään muun mielestä Duncan jotenkin tutulta? En saa päähäni ketä näyttelijää/julkisuuden henkilöä hän muistutti. Rhett Butler tuli ekana mieleen, mutta ei kuitenkaan. Tietääkö Janne oliko kyseessä cameo?
-
Tarina tuli ja meni...semmonen perushuttu mistä ei jäänyt paljon mieleen, alku oli kyllä lupaava... Piirrosjälkeen en kauhean tarkkaan tule kiinnittäneeksi yleensä huomiota mutta kyllä tuo Kitin babyface oli niin vieras esitys joka vei parhaimman terän itse tarinasta ja jäi vieläpä pahasti mieleen. Muuten piirrosjälki oli mulle ihan riittävän hyvää...
-
Tarinan alussa kävi mielessä pitäisikö tarkistaa, että onko Kitin silmälappu piirretty aina saman silmän päälle, mutta unohdin. Tämähän on elokuvissa aina se perusmoka, jossa joku (arpi, haava, silmälappu) vaihtaa puolta kesken kaiken.
Silmälappu pysyi samalla puolella koko seikkailun ajan, mutta sivulla 103 Kitin housuista katosivat raidat kahden ruudun ajaksi.
-
Lupaavasti alkanut juoniasetelma vaipui nopeasti kliseiden kierrätykseksi. Nizzin kekseliäisyys kulminoitui siihen, että toinen willereitten reijittämistä vätyslaumoista koostui meksikolaisista eikä angloista kuten ensimmäisellä kerralla.
Fuscon piirrostyö oli mielestäni vielä asianmukaista. Tarkkuuden sijasta kuvitusta ohjasi tunnelma. Olen aina pitänyt miehen loihtimasta Tex-maailmasta. Ensimmäisiä ikinä lukemiani Willereitä oli Smaragdi-toteemi. Olihan siinä mukana myös ne hemaisevat intiaanikaunottaret!
-
Uusin Willer luettu, vaihteeksi Font kuvittamassa muun kuin Bosellin tarinaa (Ruju vuorossa tällä kertaa). Font kuvittaa varmaan tyyliinsä, mutta Rujun tarina herättää mielenkiintoa, ja mielestäni lehden parhaat kohdat ovat niitä joissa Tex ja Carson eivät ole osallisina, toivottavasti Makuan ja Santosin väliseen suhteeseen paneudutaan enemmänkin eikä vain unohdeta sitä heti kun pyssyttely alkaa.
-
Juu, tarinan aloitus teki vaikutuksen. Ristiriitainen tilanne tulee Texin ja Carsonin eteen, ja näistä lähtökohdista kirjoittajalla on ollut useita suuntia tarjolla viedä tarinaa eteenpäin. Näyttäisi siltä, että mikään tusinapaukuttelu tästä ei olisi kehkeytymässä.
-
Loistavaa kamaa. Font on ollut lemppareitani siitä asti kun sen aavekaupunkitarinan luin 2005, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Fontin tyylissä, kaikessa epärealistisuudessaankin, on jotain sellaista nasevaa josta pidän todella paljon. Myöskin Ruju oli jälleen onnistunut kirjoittamaan kiinnostavan tarinan - nyt kun heppua kerrankin ei paritettu Dison kanssa tarinaa tekemään. Oikeastaan kaikki mieleen osuvat Rujun tarinat ovat varsin hyviä, Tuulen poikaa, Fort Saharaa ynnä muuta. Mutta se Diso!
Aineksia vuoden tarinaksi omalta osaltani. Toivottavasti toinen puolisko on yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin eikä tunnu päälleliimatulta. Tämä tarina olisi melkein voinut kestääkin vain yhden numeron, joten toivottavasti saadaan puoliskojen välille joku luonteva yhteys.
-
Joo, kovin kiinnostavalta tarinan alkupuolisko minustakin vaikuttaa. Kaksi toisiinsa kietoutunutta tarinaa, arvaisin että Makua ja Tex tapaavat vielä, mutta millaisissa merkeissä? Font ei ole minun lemppareitani, mutta menettelee.
-
Ainut, mikä jäi aloitusosasta häiritsemään, oli se, kuinka nopeasti Makua oppi käsittelemään revolveria.
-
Kiva, että tykkäsitte Ruju-Fontin Puoliverisestä. Itse koin, ettei tarinassa ollut mitään mieltä. Ainoa looginen syy, että tarinalle on puserrettu jatko-osa on se, että Tex kohtaa kaksintaistelussa ennätysajassa pistoleroksi kohonneen Makuan, joka taas näkee Santosissa jonkinlaisen isähahmon. Poju joutuu henkeäsalpaavaan ristiriitatilanteeseen. Hohhoijaa.
Odotukset olivat (taas) ennakkoon lähes tapissa, sillä onhan Fontin kuvittamaa tarinaa kaipailtu jo pitkään. Kaksikon Boselli-Font taiasta ollaan kuitenkin kaukana. Texikin näyttää useissa ruuduissa yhtä uhkealta kuin keskitysleirivanki. Mitä sanotte sivun 19 yläruudusta? Muuten kyllä pidän edelleen Fontin kuvituksesta; hurjuutta ja komeita intiaaneja löytyy.
Jatko-osa pakkopullan jälkeen Tex-vuosi taas paketissa. Optimistina uskon, että ensi vuonna saadaan niitä hyviä tarinoita.
-
Ei tarvitse olla järin suuri optimisti, jos uskoo, että ensi vuonna tulee ainakin parempia tarinoita kuin tänä vuonna. Aika väsynyt mielikuva jäi tämän vuoden tarjonnasta ainakin perusarjan osalta. Toisaalta uusi lukukerta voi nostaa sieltä jotain kunnolla esiin.
Tämän sanottuani ei ole kuitenkaan kovin rohkaisevaa se, että nyt jo Italiassa julkaistuja tarinoita ei ole järin kehuttu. Kukaan kirjoittajista ei ole viime aikoina ollut oikein vedossa eikä uusia tarinamaakareita ole näköpiirissä kuin yksi: Roberto Recchioni, joka hänkin tekee stooria Color Tex sarjaan. Claudio Nizzin viimeinen tarina myös näkee päivänvalon, mikä ei herätä etukäteen riemun tunteita. Omista suosikkikuvistajistani Color Texiä raapustelevat Civitelli ja Ticci, joten heidänkään töitään ei ensi vuonna perussarjassa nähdä. Kuten ei myöskään Cestaroja, jotka työskentelevät nyt Dylan Dogin kimpussa. Mutta silti vuosi 2013 on takuulla parempi kuin 2012!
-
Fontin todella amatöörimäisen kuvituksen vuoksi uusin Tex tulee käytyä läpi pikalukuna. Ruutuja ei tee mieli tarkastella kovin pitkään, sillä melkein jokaisessa Fontin ruudussa on joku asia pielessä. Yksi Fontin monista helmasynneistä on täydellinen ymmärtämättömyys siitä, missä mittakaavassa objektit tulisi kuvata miltäkin etäisyydeltä. Esimerkiksi vankkurien pyörät ovat välillä kooltaan reilun miehen mittaisia, vaikka vankkuri on kuvattu taka-alalle. Kun hahmo seisoo aivan vankkkureiden vieressä, sama rengas yltää miestä hädin tuskin vyötäisille.
Minulle tulee Fontista aina mieleen sellainen jokaiselta koululuokalta löytyvä "luokan paras piirtäjä", jonka piirrosjälki on nopealla vilkaisulla tyydyttävää, joskus jopa hyvää, mutta joka ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua.
Tarina tuntuu (puolen pokkarin jälkeen) aika perusmeiningiltä, vaikka se saattaa olla myös täysin täällä annettujen kehujen arvoinen. Itselläni tuo kuvitus vie niin paljon lukunautintoa, että se vaikuttaa kokonaisarvioon ja saattaa koitua syyttä myös itse tarinan tappioksi.
-
Piirroksista paistaa kilometrin päähän, että hällä väliä. Syystä tai toisesta. Kiire, ikä, mikä lie?
Font on tehnyt joskus hyvääkin sarjakuvaa. Mulla on muutama Taxi-albumi ja niissä on kuvituksessa sellaista vaivatonta ja rentoa otetta eikä kuitenkaan sorruta lepsuiluun.
-
Onneksi minulle Fontin kuvitus ei ole minkäänlainen ongelma, mutta ymmärrän hyvin Gothicuksen (ja Tertsin) tuskan. Olisi mielenkiintoista, jos Bonelli kuvituttaisi uudelleen joitakin vanhoja tarinoita, joissa kuvituksessa on toivomisen varaa. En kuitenkaan usko, että Fontin kohdalla tähän ikimaailmassa ajaudutaan, sillä niin suosittu hänen tyylinsä yleisesti ottaen kuitenkin on.
-
Itse kuulun Jannen tavoin siihen porukkaan, joka ei juurikaan keskity piirrosjälkeen, ainakaan paljoa, vaan nauttii itse seikkailusta. Minulle texin lukeminen on aina nautinnollista - enemmän tai vähemmän. On vain hyviä ja ei niin hyviä Tex-seikkailuja.
Ymmärrän kyllä piirtäjien käsityksen ja varmaan sitä katsoo Tex-opusta eri silmällä kuin me peruslukijat.
-
Musta tää oli ihan perushyvä Willer ja parempi kuin edellinen. Ensinnäkin tykkään näistä pidemmistä tarinoista muutenkin enemmän ja Font pesee mennen tullen edellisen numeron kuvittajan.
Saa nähä, mihin tarina tästä etenee. Itsekin aavistelen, että Makua joutuu Willerin kohtaamaan piipun väärältä puolelta, mutta toivon mukaan tulee jotain yllätyksiäkin.
-
Ihan hyvää Willeriä. Vielä toiseksi viimeisellä sivulla luulin tämänkin jäävän yhden numeron tarinaksi, mutta positiivinen yllätys odotti.
-
No laitetaan tämä tännekin:
usin Texin numero luettu heti Pan Kerkerin perään. Mainio oli tämäkin Puoliverinen-stoori. Käsikirjoittaja oli ihan outo nimi mutta ehkäpä juuri siksi tarinassa oli vallan tuoretta makua ja toki Alfonso Fontin jopa Prattin joskus mieleen tuova vauhdikas ja ilmeikäs kuvitus auttoi positiivisissa fiiliksissä jotka nummerosta jäi. Onneksi tarina jatkuu vielä.
PS: Ja en kyllä ymmärrä Tertsin ja Gothikuksen Fontin arvostelua ollenkaan ??? Noh, täytyypä tarkastella noita pyöriä etc. tarkemmin. Minähän EN osaa piirtää joten noihin asioihin en varmaan edes osaa kiinnittää huomiota. Huomioni kiinnittyy kuvituksessa - kuten myös muuten esim. elokuvia katsoessa - ennen kaikkea henkilöihin ja heidän ilmeisiinsä, eleisiinsä etc.
-
Mulla on vähän samanlaiset fiilikset kuin Tolppiksella. En kiinnitä piirrosjälkeen niin kauheasti huomiota. Ainoa mikä häiritsee on Texin kasvot, joita Font ei osaa piirtää ollenkaan.
Muuten tarinan alkupuolisko oli hyvä. Sen luki innolla alusta loppuun.
-
Huomioni kiinnittyy kuvituksessa - kuten myös muuten esim. elokuvia katsoessa - ennen kaikkea henkilöihin ja heidän ilmeisiinsä, eleisiinsä etc.
Fontin tapauksessa tuo ei, viimeisimmän näytteen perusteella ainakaan, muuta tilannetta miksikään. Eli aivan yhtä pieleen mennään niilläkin kuvituksen osa-alueilla. Mkivimaki jo mainitsi esimerkkinä ja jäävuoren huippuna Texin kasvot. Saattaa jopa olla, että kohdallani seuraava numero menee lukemattomana suoraan hyllyyn. Luen sen sitten joskus, kun olen erityisen masokistisella tuulella.
-
Fontin tapauksessa tuo ei, viimeisimmän näytteen perusteella ainakaan, muuta tilannetta miksikään. Eli aivan yhtä pieleen mennään niilläkin kuvituksen osa-alueilla. Mkivimaki jo mainitsi esimerkkinä ja jäävuoren huippuna Texin kasvot. Saattaa jopa olla, että kohdallani seuraava numero menee lukemattomana suoraan hyllyyn. Luen sen sitten joskus, kun olen erityisen masokistisella tuulella.
Well, we agree to disagree.
-
Mulle tuli fiilis tästä uusimmasta numerosta, että tarinan puoliskot olisi vaikka voinut julkaista kahtena yhden numeron itsenäisenä tarinana, jotka sitten yhdessä muodostaisivat kokonaisuuden. Näille kahdelle puoliskolle sitten julkaisuväliä vaikka vuoden verran! Nyt kaksi osaa olivat keskenään huomattavan irrallisia, mutta kahtena erillisenä tarinana ajan kulun vaikutelma olisi ehkä ollut vahvempi. Olisi ehkä ollut kiinnostava ratkaisu.
Toisesta puoliskosta jäi voimakkaimpana kohtana mieleen Makuan itku, kun tämän pistoleroura tyssäsi. Ehkä näin tehokasta 'olisit mieluummin tappanut minut' kommenttia en muista Texissä ennen nähneeni. Ihan jees tarina.
-
Ehkä näin tehokasta 'olisit mieluummin tappanut minut' kommenttia en muista Texissä ennen nähneeni. Ihan jees tarina.
Jaa, mulla taas on mielikuva että näitä on ollut tuhkatiheään (siis noin 50 vuoden perspektiivillä)
Minusta tarina kaikkiaan oli kohtuullinen, ehkä Makuan ja Texin uuteen kohtaamiseen olisi voinut saada hieman enemmän dramatiikkaa kuin nyt oli.
Font kyllä alitti itsensä tässä tarinassa. Varsinkin Tex & kumpp kasvoissa oli aika surkea.
-
Ei ollut tarinan jatko ihan niin hyvä kuin toivoin. Siinä suunnilleen ensimmäiset 90 sivua pohjustettiin sitä, että konnat ja sankarit uudestaa kohtaavat. Ne viimeiset 20 sivua olivat sitten kiinnostavimmat eikä siinä onneksi menty ihan pahimpien kliseiden mukaan.
Fonthan on nuorukainen Tex-piirtäjien joukossa. Ei vielä lähelläkään 70. Mutta ei tämä kuvitus ihan niin hyvää ollut kuin joskus aiemmin. Tosin Texin kasvot eivät olleet minulle ongelma, koska Font ei piirä niitä enää liian vanhoiksi, kuten Tex-uransa alkuaikoina. Ehkä se ikä ja mahdollisisesti erilaiset terveysongelmat sittenkin ovat jo alkaneet vaikuttaa. Ja tämän sanottuani totean, että kyllä tämä taiteen taso minulle kelpasi vielä mennen tullen.
-
Nyt itseäkin alkoi vaivaamaan nuo Texin kasvot. Tarinan ensimmäistä osaa lukiessa tuota ongelmaa ei ollut, mutta nyt siihen osasi varautua oikeanlaisella negatiivisella asenteella. Ja olihan tuo melko kehno esitys Fontilta. Jopa Texin kasvojen muoto vaihteli kapoisesta leveään. Tämä toinen osa oli muutoinkin pettymys ja vaipunee unholaan nopeastikin. Itse asiassa jo nyt... joten mitäpä on tulossa seuraavaksi? Alkaako kukaan päivittämään tuota tulevat lännensarjat -ketjua ensi vuonna? Siitä on hyvä ollut katsoa tuleva Willer-tarjonta.
-
Ei kyllä tännekään oikein toiminut tuo toinen puolisko, onneksi ei sentään ihan helpoimman kautta menty että Makua olisi jotenkin kääntynyt pomoaan vastaan tai muuta. Silti tästä jäi fiilis että parempaankin olisi pystytty pienellä rohkeudella. Lieneekö Bonellin ohjeet vielä niin lujassa että ei uskalleta lähteä kaavoja edes hieman muokkaamaan?
-
Okei, okei...OKEI. Täytyy yrittää muistaessa kaivaa tuo nummero esiin ja tsekata uudemman kerran Fontin kuvitusta.
-
Jaa, mulla taas on mielikuva että näitä on ollut tuhkatiheään (siis noin 50 vuoden perspektiivillä)
Siis, nimenomaan niitä on ollut tiheässä. Mutta tässä, kerrankin, ei ollut kyse mistään kovanaamaisen roiston uhittelusta, vaan ihan tosissaan surun murtamasta nuorukaisesta. Nopeasta pyssykädestä oli kuitenkin tullut olennainen osa Makuan hahmoa ja tämän kehitystä, eli käsihaavoittumisesta syntyi (minulle) vahvempi vaikutelma. Dramaattisempaa ainakin kuin joku random sänkiturpa jonka Tex rei'ittää.
Ainiin, tarinan lopun meksikaanipikkupojan "kosto" oli ratkaisuna ihan läppä.
-
Ainiin, tarinan lopun meksikaanipikkupojan "kosto" oli ratkaisuna ihan läppä.
Ja aika lailla ennalta-arvattava. Olisin kyllä veikannut, että hän kylmentää Makuan.
-
Ja aika lailla ennalta-arvattava. Olisin kyllä veikannut, että hän kylmentää Makuan.
luin tänään ton, oli kyllä mahtava tarina! loppu oli aika outo, en kyllä odottanut.
jännä nähdä, millainen lehti 1/2013 on. mutta sitten sen ilmestyttyä tänne vaan spoilaamaan :D
vamos!
-
Tutkailin, milloin seuraava numero tulee ja huomasin, että kolmas ensi vuoden numero on merkitty "Juhlanumeroksi". Onko kellään tietoa, mitä se tarkoittaa käytännössä? Onko lehti tavallista paksumpi? Artikkeleita? Kuvia? Värillisiä?
Ensi vuosi on juhlavuosi Tex Willerin saralla.
-
Tutkailin, milloin seuraava numero tulee ja huomasin, että kolmas ensi vuoden numero on merkitty "Juhlanumeroksi". Onko kellään tietoa, mitä se tarkoittaa käytännössä? Onko lehti tavallista paksumpi? Artikkeleita? Kuvia? Värillisiä?
Ensi vuosi on juhlavuosi Tex Willerin saralla.
no niinpä onkin,
jännä kattoo et mimmonen on, veikkaan että lehdessä lukee kannessa että juhlanumero, ja sit siinä on joku klasikkotarina, ehkä galepin piirtämä.
veikkaan näin, mitään takeita ole että onko näin.
vamos!
-
Olettaisin että tuo juhlanumero on se eka Italian Color Tex sarjasta, joka ilmestyi viime vuonna; ei siis värikirjastoa; ja tullee Suomessa MV.
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/scheda_speciale?collana=93&numero=1&subnum=0
-
Ei mikään huono veikkaus Hannulta.
Käyköhän Color-sarjan kanssa samalla tavalla kuin suuralbumien, että ensin julkaistaan normisarjan täytteenä ja myöhemmin aloitetaan niistä oma sarjansa? Juhlavuoden kunniaksi ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että Color Tex julkaistaisiin värillisenä, vaikka erillisenä perussarjasta. Mutta mustavalkoinenkin käy, tämänhetkisen suunnitelman mukaisena.
-
Kyllähän se ehdottomasti pitäisi juhlavuoden kunniaksi julkaista väreissä ja normisarjassa, niin että kaikki Texin tilaajat pääsisivät siihen käsiksi. Tiedän paljon Texin tilaajia jotka lukevat vain normisarjaa eivätkä "tuhlaa" rahojaan erikoisjulkaisuihin eivätkä näin ollen tiedä miten hyvin värit oikeasti sopivatkaan Texiin.
Saisivat hekin uutta näkökulmaa asiasta.
Mutta taitaa käydä juuri niin kuin Mosabacka ennusti..Herääminen tapahtuu vasta vuosien päästä.
-
Toisessa ketjussa ttp://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12049.msg383880.html#msg383880
ehdotin juhlavuoden kunniaksi seuravaa:
"Se mistä olisin kyllä innoissani, olisi että noista Italian liuskakauden seikkailuista, jotka eivät liuskoina Suomessa ilmestyneet, julkaistaisiin liuskaversiot suomeksi. Retroa, niinkuin Kalkkaro. Matskua olisi kyllä noin 600:n liuskaan."
Texin tilaajista en enää tiedä, itse lopetin kestotilauksen Itellan onnettoman toiminnan vuoksi (ja näin on tehnyt tietääkseni moni muukin).
-
...Texin tilaajista en enää tiedä, itse lopetin kestotilauksen Itellan onnettoman toiminnan vuoksi (ja näin on tehnyt tietääkseni moni muukin).
Vihjailin itsekin tilauksen lopettamisen suuntaan, mutta kun olin tehnyt Itellalle valituksen, niin numerot ovat tulleet priimakunnossa postilaatikkoon.
En ole ollenkaan varma, menestyisikövätkö liuskat 2010-luvulla. Kirjasto on huomattavan paljon parempi formaatti uusille ruudinsavun ystäville.
-
Tässä syksyn kuluessa noitten kotiinkantokunto on parantunut huimasti. Viimeiset numerot on tullu huippukunnossa postista.
-
http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/12/28/tex-willer-60-vuotta-suomessa/
-
Oikein bueno juttu! :)
-
http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/12/28/tex-willer-60-vuotta-suomessa/
kiva kun laitoit linkin, itse en seuraa egmontin blogia joten en olisi löytänyt ilman
apuasi. kiitos!
-
Kiva kuulla, että lehtien kunto on parantunut. Itse olen nyt ostanut irtonumerot ärrältä. Niin nopeasti en lehteä saa, mutta onpahan ainakin kunto priimaa.
Sitten asiaan: Minusta tuo tarina lässähti jotenkin toisessa osassa. En tiedä miksi tuntui siltä, mutta ei vaan jotenkin natsannut. Liekö sitten syynä se, että itse asiaan pääseminen kesti liian kauan. Ei tästä ainakaan vuoden parasta tarinaa tullut.
-
Ovatkohan nuo kuljetusvauriot missä päin Suomea? Omissa kappaleissa ei ole 7 vuoden aikana ollut yhtään postin runtelemaa...
-
Omissa kappaleissa ei ole kahteenkymmeneen vuoteen ollut muita vaurioita kuin silloin harvoin, kun lehti on pudonnut postiluukusta auki lattialle ja kansi sekä muutama sivu on vääntynyt. Ellen erehdy, niin asun samassa kaupungissa kuin mkivimäki, joten kyse lienee pitkälti siitä, onko oma kappale nipun keskellä, eikä niinkään minkään tietyn postin taipumuksena.
Tämä pitää selvästi ottaa huomioon, jos suunnittelee muuttavansa... tietysti, jos pohjimmaisen saanut naapuri muuttaa, niin oma voikin yhtäkkiä päätyä pinon pohjalle...
-
Voi teitä onnellisia! Mulle on viimeisen vuoden aikana tullut ehkä yksi ehjä kappale. Lopetin kestotilauksen, mutta muutama vielä on tulossa. Ei voi muuta sanoa kuin että Itella stinks! Ja syvältä!
-
Vuoden ensimmäinen lehdykkä saapui ja taitaapi olla myös ensimmäinen kommentti.
Tarinaltaan vaikuttaa kohtalaisen peruskauralta (joskin yllätti että Texiin jopa osui alkuammuskelussa ja ihan kunnonkin osumina), mutta Del Vecchion kuvitus yllättää: aiemmin pidin häntä suhteellisen keskinkertaisena piirtäjänä, mutta nyt on löytynyt kuviin huomattavasti enemmän ytimekkyyttä ja liikettä.
-
Jep, Del Vecchion kuvitus iskee paremmin tarina tarinalta. Saisi vaan joku jo pikkuhiljaa kirjoittaa hänelle oikein huipputarinan kuvitettavaksi. Tähän saakka ovat olleen juurikin tätä peruskauraa. Täytyy todeta, että rankan työpäivän jälkeen oli oikein mukava nauttia tällaisesta peruskaurasta. Hyvin upposi, enkä nyt jaksa olla millään tavalla kriittinen tarinan suhteen.
-
Vai peruskauraa.
Minusta uusin Willer oli oikein loistava poikkeus peruskaurasta. Siis siitä, että Tex on ollut viime vuosina haavoittumaton. Noin sen pitäisi mennä, että kun on tarpeeksi monta ampujaa, jopa Texiin osutaan :) Oikein jännitti, että miten Tex selviää konnien seasta pari reikää kehossaan.
Minusta tarina oli mainio. Kliseinä mainittakoon roistosheriffi (kuinkahan mones?) ja pakotilanteessa jyrkänteeltä veteen hyppääminen. Vielä kun Del Vecchio opettelisi piirtämään Texin kasvot kunnolla, niin hyväksyn hänet tähtipiirtäjien joukkoon.
-
Eipä tuosta paljon muuta mieleen jäänyt kuin roistojen syväanalyysit Texin alkuperästä. Liekkö kääntäjän laiskuutta vai typerää uskollisuutta alkuperäistekstille, mutta kyllä siinä viidennen "Äpärän" kohdalla alkoi minulle riittämään.
-
Minä tykkäsin myös tarinasta, harvemmin Tex on noin pahassa pinteessä että heti kättelyssä joutuu toisen auttamana vuoteeseen toipumaan. Oykan lailla hieman häiritsi tuo äpärän hokeminen, mutta muuta negatiivista ei vastaan tullut. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.
-
Vai peruskauraa.
Minusta uusin Willer oli oikein loistava poikkeus peruskaurasta. Siis siitä, että Tex on ollut viime vuosina haavoittumaton. Noin sen pitäisi mennä, että kun on tarpeeksi monta ampujaa, jopa Texiin osutaan :) Oikein jännitti, että miten Tex selviää konnien seasta pari reikää kehossaan.
Minusta tarina oli mainio. Kliseinä mainittakoon roistosheriffi (kuinkahan mones?) ja pakotilanteessa jyrkänteeltä veteen hyppääminen. Vielä kun Del Vecchio opettelisi piirtämään Texin kasvot kunnolla, niin hyväksyn hänet tähtipiirtäjien joukkoon.
Tarkoitin peruskauralla enemmänkin lähtökohtia, kuinka monta "paha sheriffi pahan ison pampun palveluksessa" variaatioita oikein mahtuu maailmaan? Ja ainakaan alun perusteella tähän asetelmaan ei taideta olla keksimässä mitään uutta vivahdetta.
-
Peruskauraa oli myöskin Texin ilmiömäinen ylivertaisuus ja osumatarkkuus ammuskelussa. Napakymppi lonkalta, pakoon juostaessa ja vieläpä alamäkeen ammuttuna. Huh! Ja se Texin ruumiinkunto: kaksi luodinreikää ruhossa ja toteamus: "Onpa kestävä!". Nyt, kun kerran kriittisiksi pakotitte ;). Mutta, kuten sanoin, tykkäsin tästä peruskaurasta.
-
Eipä kovin kauaa mennyt uusimman Willerin lukemiseen, sen verran ruhtinaallisesti oli taas ammuntaa. Mikäs siinä, kyllähän tuokin upposi alkupalana tähän juhlavuoteen.
Huolestuttaa vain tuo lehden kapeneminen viime vuoteen verrattuna. Kohta paperi alkaa olla yhtä ohutta kuin puhelinluettelossa.
-
Eipä tuosta paljon muuta mieleen jäänyt kuin roistojen syväanalyysit Texin alkuperästä. Liekkö kääntäjän laiskuutta vai typerää uskollisuutta alkuperäistekstille, mutta kyllä siinä viidennen "Äpärän" kohdalla alkoi minulle riittämään.
Piti ihan laskea niin seitsemän kertaa Äpärä, kaksi kertaa Koiranpoika/penikka, ja kerran Kojootinpoika/penikka. Kovin suppean kieliosaamisen omaavia konnia.
-
Noin sen pitäisi mennä, että kun on tarpeeksi monta ampujaa, jopa Texiin osutaan :) Oikein jännitti, että miten Tex selviää konnien seasta pari reikää kehossaan.
Ja silti tämä puoli pilattiin. Odotin, että tarinasta tulisi vakavasti haavoittuneen Texin epätoivoista selviytymiskamppailua pitkine mietteineen ja piilosta toiseen ryömimiseen, mutta seuraavana päivänä hän käveleekin niin, että entinen sotilas ei meinaa pysyä kannoilla. No, kaipa Texin ei sovi olla uhri.
Piirtäjä on ihan hyvä, mutta sivulla 9 jokaisessa kuvassa rikottiin 180 asteen sääntöä, mikä teki siitä oudon näköisen. Lisäksi luulin aluksi, että Tex törmää kallionseinämään joen sijasta. Kyseisestä kuvasta puuttuu täysin korkean paikan dramaattisuus. ( Miksi pakoreitille osuu aina se joen jyrkkärantainen osuus? )
Ja Juban piirtämällä Texillä on pulisongit sekä monokkeli...
-
Ja silti tämä puoli pilattiin. Odotin, että tarinasta tulisi vakavasti haavoittuneen Texin epätoivoista selviytymiskamppailua pitkine mietteineen ja piilosta toiseen ryömimiseen, mutta seuraavana päivänä hän käveleekin niin, että entinen sotilas ei meinaa pysyä kannoilla. No, kaipa Texin ei sovi olla uhri.
Tuollainen tarina olisi kyllä kova. Vielä takaa-ajajaksi jokin eurooppalainen kiväärimies niin saataisiin ainakin yhden (suur)albumin mittoihin sopiva trilleritarina, kaksi menisi jo aika venyttämiseksi. En sitten tiedä miten Bonellilla suhtauduttaisiin moiseen ideaan.
-
Minusta uusin Willer oli oikein loistava poikkeus peruskaurasta. Siis siitä, että Tex on ollut viime vuosina haavoittumaton. Noin sen pitäisi mennä, että kun on tarpeeksi monta ampujaa, jopa Texiin osutaan...
Samaa mieltä. Piristävää vaihtelua huomata, ettei Tex Willer olekaan ihan niin kaikkivoipa, kuin miltä välillä on vaikuttanut. Texin jouduttua rosvokoplan kivääritulen kohteeksi, olin aluksi varma, että tuskin konnat osuvat edes hevoseen. Hevonen meni nurin jo seuraavassa ruudussa ja yllättäen niin teki myös Willer vähän myöhemmin. Toisaalta rajansa kaikella, eli ei Texin nyt aivan jatkuvasti haavoittuakaan tarvitse. Hölmöähän sekin olisi. Vähän samoin, kuten aikoinaan Kovaa peliä Bostonissa -telkkarisarjassa, jonka sankaripoliisi sai luodin lähes joka jaksossa samaan olkapäähänsä. Lienee mennyt kuula aina samasta reiästä sisään, koska käsi pysyi, lukuisista osumista huolimatta, toimintakuntoisena jaksosta toiseen. Tosielämässä se olisi varmaan jo irronnut.
Roistojen kielenkäyttö ei häirinnyt minua oikeastaan ollenkaan. Onhan kyseessä mullijoukko, jonka kaltaisilta ihmisiltä ei odotakaan kovin vivahteikasta ja runollista ilmaisua. Vertaa tuota nyt sitten vaikka nykypäivänä runsaasti viljeltyyn "fidduun" ja "fukkiin".
-
Samaa mieltä. Piristävää vaihtelua huomata, ettei Tex Willer olekaan ihan niin kaikkivoipa, kuin miltä välillä on vaikuttanut.
Toisaalta rajansa kaikella, eli ei Texin nyt aivan jatkuvasti haavoittuakaan tarvitse.
Roistojen kielenkäyttö ei häirinnyt minua oikeastaan ollenkaan. Onhan kyseessä mullijoukko, jonka kaltaisilta ihmisiltä ei odotakaan kovin vivahteikasta ja runollista ilmaisua. Vertaa tuota nyt sitten vaikka nykypäivänä runsaasti viljeltyyn "fidduun" ja "fukkiin".
Samansuuntaisia ajatuksia täälläkin. Oikein hyvää peruskauraa näin juhlavuoden alkajaisiksi, pirulauta sentään 8]
-
Jep, varsinaista lukemista olisi kuitenkin saanut olla enemmän, eli vähän kuvakirjamaisissa tunnelmissa tämä uusin numero tuli yhdessä hujauksessa lukaistua.
-
Jep, varsinaista lukemista olisi kuitenkin saanut olla enemmän, eli vähän kuvakirjamaisissa tunnelmissa tämä uusin numero tuli yhdessä hujauksessa lukaistua.
Minusta uusin oli loistava koska luotti nimenomaan kuvien voimaan, liika selittely ja jähmeä toimistopatsastelu on noin yleensä Tex-tarinoiden pahin helmasynti. Nyt loisti poissaolollaan ja muuten: Texihän olisi luulatvasti kuållut (jeah, right ::) ) jos se lippisheebo ei olisi sitä solttupomonsa hoteisiin noukkinut...
-
Minä pidin tarinasta. Paljon äksöniä ja jopa Tex sai osumia. Vähän kyllä kaipailin Carsonia tai muita nelikon ukkoja. Mutta niin kaipaili Texkin :)
Minusta Tex oli nuorentunut aika lailla kasvojen perusteella.
-
Jep, varsinaista lukemista olisi kuitenkin saanut olla enemmän, eli vähän kuvakirjamaisissa tunnelmissa tämä uusin numero tuli yhdessä hujauksessa lukaistua.
Turhauttaakohan piirtää aukeamaa, jota luetaan sekunnin tai kaksi?
-
Turhauttaakohan piirtää aukeamaa, jota luetaan sekunnin tai kaksi?
Piirtäjien tarttis joskus testata, että jos piirtää vaikka hattupäisen sammakon johonkin väliin pienellä, kun on kovaa ammuskelua sivukaupalla, niin huomaisiko sitä kukaan. Minä tuskin ainakaan huomaisin :)
-
Turhauttaakohan piirtää aukeamaa, jota luetaan sekunnin tai kaksi?
Toki sellaisia ihmisiä löytyy jotka saattavat viettää tekstittömienkin sivujen parissa pitkiä aikoja. Esimerkiksi nyt vaikka taiteilijakollegat ja muut piirtämisestä ja siihen liittyvistä tekniikoista kiinnostuneet. Joten en usko, että turhauttaa. Hieno jälki saa aina osakseen ansaitsemansa arvostuksen.
-
Piirtäjien tarttis joskus testata, että jos piirtää vaikka hattupäisen sammakon johonkin väliin pienellä...
Ortiz piirsi kerran miehelle selvästi siankärsän ja se kyllä huomattiin täälläkin. Saattoi se olla vahinkokin, mutta en usko.
-
Ortiz piirsi kerran miehelle selvästi siankärsän ja se kyllä huomattiin täälläkin. Saattoi se olla vahinkokin, mutta en usko.
Minä uskon, että se oli kiireessä tapahtunut vahinko. Tarkoitan, että sen ukon nokka näytti äkkiseltään kärsältä, mutta ne mitkä näyttivät sieraimilta olivat todellisuudessa vain nenänvarren (kyömynenän) varjostukset. Ortiz piirtää niin nopeasti, että tuommoista sattuu.
-
Ortizin ollessa kyseessä en yhtään ihmettelisi vaikka olisi saman tien piirtänyt saparon ja sian korvatkin. Niin omituisia otuksia Ortizin jäljiltä Texissä seikkailee että välillä pitää tarkistaa kannesta että varmasti on oikeaa sarjakuvaa lukemassa.
-
Turhauttaakohan piirtää aukeamaa, jota luetaan sekunnin tai kaksi?
Tuleepa mieleen Blueberryn kamppailu kotkaa vastaan. Ei yhtään repliikkiä. Lukiko kukaan sen kolmessa sekunnissa? Kuinka moni on palannut tuohon kohtaukseen ja katsellut sen uudestaan ja uudestaan. tuskinpa Giriä kauheesti kaduttaa.
-
Tuleepa mieleen Blueberryn kamppailu kotkaa vastaan. Ei yhtään repliikkiä. Lukiko kukaan sen kolmessa sekunnissa? Kuinka moni on palannut tuohon kohtaukseen ja katsellut sen uudestaan ja uudestaan. tuskinpa Giriä kauheesti kaduttaa.
En tarkoittanut tekstittömyyttä vaan toiminnan ohuutta. Bang bang bang menee samalla tahdilla laukausten kanssa mutta joku puhumaton pätkä voi vangita pidemmäksikin aikaa. Postivaunut rotkoon parissakin Texissä, rahavyöry poor old man -Roope-tarinassa, kenties tuo Blueberrykin jota en muista.
...Palasin kyllä tarinan luettuani katselemaan, mikä meni ohi :-)
-
En tarkoittanut tekstittömyyttä vaan toiminnan ohuutta. Bang bang bang...
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itsekin olen täällä joskus purnannut, miten puuduttavaa on seurata aukeamatolkulla, kuinka intiaanit tipahtelevat ammuttuina hevostensa selistä.
-
Uusin numero on luettu, ja aika ennalta-arvattavia latuja mentiin: nyt ei vuorostaan Texiin meinannut osua edes kovimmatkaan kasvot pääpomon palkkalistoilla, ja kessu ottopoikineenkin selvisi lähes naarmuitta. Tarinasta olisi saanut heti dramaattisemman mikäli kessu tai Rufus olisi saanut surmansa, ja siitä raivostuneena eloonjäänyt olisi itse tehnyt selvää isoimmista konnista. Nyt tästä ei oikein jäänyt käteen mitään.
-
Siinä oli kyllä aika monta dynamiittipötköä ja äijät enintään parin metrin päässä. Hmmm...
-
Jaa, minusta tämä uusin, seikkailun päätösnumero, oli oikein jännittävä, viihdyttävä ja mukaansatempaava. Useita jännittäviä kohtaamisia, joista - tietenkin - Tex, vaikkakin haavoittuneena, selvisi voittajana. Loppurutistuksessa olisin hieman kaivanut enemmän näiden pääkonnien ravistelua, helpolla pääsivät kun henki lähti. Mutta kaiken kaikkiaan, oikein kelpo tarina, aika näyttää sitten mihin tämä muiden joukossa sijoittuu. Tässä vaiheessa minulta ainakin täydet pisteet.
-
Sen verran pitää vielä lisätä, että jälleen kerran Tex saapui postilooraan kulmat kurtussa, hampaanjäljet takakannessa. Laitoin taannoin - egmontin kehotuksesta - itelalle reklamaation, ts. korvausvaateen rynstääntyneistä Texeistä. Pyysin korvausta noin vuoden ajalta - about 80 euroa.
Vastaus viipyi kuukauden verran. Tässä keskeinen sisältö: "Lehtien jakelu ei ole postitoimintaa, vaan sopimuspalvelu, jota Itella Posti Oy tarjoaa lehtitalolle. Lehden tilaajan sopimuskumppani on lehtitalo, joka puolestaan vastaa lehden tilaajalle. Näin ollen Itella Posti Oy ei ole velvollinen korvaamaan teille lehtien vahingoittumista."
Toisin sanoen: itella toimittaa lehdet perille, mutta viis veisaa missä kunnossa.
Muutama päivä sitten oli uutisissa (tais olla Ylen) juttu siitä kuinka Itella hoitaa hienosti postin mutta kun nämä tyhmät ihmiset laittavat kaikkea mahdollista kirjekuoriin niin jakelukoneet ei niitä osaa käsitellä.
-
Siinä oli kyllä aika monta dynamiittipötköä ja äijät enintään parin metrin päässä. Hmmm...
Joo, tuo oli täysin naurettava kohtaus, edes Tex itse ei olisi jäänyt niinkään ehjiksi. Ihme että vaivautuivat edes vaatteet piirtämään rispaantuneiksi.
-
Komppaan Hannua, että olihan tuo jatko-osakin ihan luettava pläjäys, vaikkei nyt ihan huipputasoiseksi kohonnutkaan. Olisiko taas ollut määrämittaisuuden syy, että nuo pahikset lahdattiin noin nopeasti? Vai onko Tex yksinkertaisesti vain niin hyvä :P
-
Texin kerta- ja silloin tällöin lukemisen ystäville on yksi ja sama, kuolevatko pahikset nopeasti esittelyn jälkeen tai ylipäätään aina tarinan lopussa. Hyvää viihdettä, pieni sarjakuvaregressio ja siinä kaikki.
Sen sijaan hienostuneemmat Tex-kannattajat, jotka kenties tilaavat, ostavat ja keräilevät "Tex-materiaalia", mutta ennen kaikkea lukevat kaiken ja moneen kertaan, puutuvat siihen, että mielenkiintoisimmiltakin tuntuvat pahikset listitään hyvänkin esittelyn jälkeen.
Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen, mutta hyväksyn sen, että Texiä tehdään pääosin ylemmän kategorian lukijoille. Uusin tarina oli nimenomaan hyvää länkkäriviihdettä. Silti minua kismittää se, että esim. Dekkerin veljeksissä oli ainesta. Nyt heidät esiteltiin ja tapettiin samassa Texissä, siis puolikkaassa tarinassa. Veljekset vaikuttivat tavallista kierommilta kavereilta, joiden toimintaa olisi voinut kertoa enemmänkin. Heidät olisi pitänyt ehdottomasti tuoda tarinaan jo aikaisemmin ja pitää hengissä tarinan loppun asti tai jopa siirtää vankilaan seuraavaa tarinaa varten. Nyt loppuratkaisuun jätettiin Sheriffi-Parker, joka oli huomattavasti vaisumpi vastus. Kuka muistaa vuoden päästä ko. hahmon?
Jos mietitään konnagalleriaa vuosien varrelta, niin uusissa tarinoissa on se ongelma, että pahikset esitellään ja tapetaan niin kliinisesti, että muistikuvia ei jää. Jack Thunder ja Red Duck muistetaan, mutta siinäpä se.
Vanhoissa tarinoissa pahikset esiteltiin niin hyvin, että vaikka heidät tapettiin tarinan lopussa, heistä saattoi jäädä muistikuva. Esmes Vindex, Rakos, Mitla ja El Muerto, puhumattakaan useamman tarinan pahiksista, kuten Musta Tiikeri, Proteus jne.
-
Vaikka nyt en niin kauhean innoissani ole Mosabackan "kahden kerroksen" Tex-lukija-tyypittelystä, niin siinä kyllä olen samaa mieltä että näistä roismoista olisi voinut ottaa enemmänkin irti. Dekkerin kahjo-veljekset tosiaankin vilahtivat vain muutaman sivun verran, ainesta enempäänkin ketku-kehittelyyn näissä velikullissa olisi varmaan ollut. Samaten roisto-sheriffi Parkeria ja sitä tilanomistajaa olisi voinut vähän enemmänkin höykyttää ennen ilmojen laskemista. Mutta edelleenkin, oli tämä minusta varsin jouheva ja mukaansatempaava tarina.
-
Tex Willer kyllä kaipaisi muutamaa pysyvämpää pahista edes kahdeksi-kolmeksi numeroksi, ja ihan kunnon konnaa (Keltaisen Koiran paluu oli todella turhanpäiväinen idea, kuten oli tarinakin).
Esimerkiksi viime vuonna nähty Espectro omasi potentiaalia pitkäikäisemmäksi konnaksi, mutta jäi nyt todella omituiseksi sivujuoneksi. Ja joskus 2000-luvun alkupuolella nähty Teloittajien järjestö olisi voinut olla jopa pysyvämpi vastustaja: ryhmä "hyvät" tarkoitukset omaavia henkilöitä jotka ovat valmiita uhraamaan kaiken asiansa eteen on huomattavasti kiinnostavampi pahis kuin nämä tuhanteen kertaan nähdyt pankkirosvot ja kapinalliset intiaanit.
-
Tämä teloittajien järjestö, eikös se ollut juuri se tarina San Franciscossa pyörineestä Vigilante-koplasta, joka kidnappasi ja tuomitsi lainkouran välttäneitä, tai muuten moraalittomiin tekoihin syyllistyneitä henkilöitä. Järjestön johtaja oli Alexander Smirnof niminen heppu, joka tarinan lopussa yritti syöttää rangerit haikaloille, mutta joutuikin itse haiden ruoaksi. Siinä olisi todella ollut ainesta pysyvämmäksi pääpahikseksi. Tarinahan taisi olla vuodelta 1999.
-
Kapteeni Mikissähän oli kahteenkin otteeseen pitkäaikainen konna, joka oli Mikin vastustajana pitkään, oikein seikkalujatkumona; Suomen 50-luvun liuskoissa Magic Face ja 60-luvun puolella Tuhatkasvoinen mies. Tuhatkasvoinen mies astui kuvaan muistaakseni joskus vuoden 1963 puolenvälin tienoilla ja seikkailuja jatkui 1965 loppupuolelle. Voisi olla kyllä kiinnostavaa, jo Texissä kokeiltaisiin samantyylistä juttua; eli jatkumoa, jossa on useampi erillinen seikkailu, mutta sama konna. En tiedä aukeaako idea muille kuin niille jotka ovat nuo Mikit lukeneet.
-
Voisi olla kyllä kiinnostavaa, jo Texissä kokeiltaisiin samantyylistä juttua; eli jatkumoa, jossa on useampi erillinen seikkailu, mutta sama konna. En tiedä aukeaako idea muille kuin niille jotka ovat nuo Mikit lukeneet.
Aukeaa myös niille, jotka ovat Ken Parkerit lukeneet. Siinähän heti koko sarjan alkajaisiksi Ken oli monen tarinan ajan kavalan murhaajan kannoilla. Ja se toimi. Toimisi varmaan Texissäkin.
Vanhoissa tarinoissa pahikset esiteltiin niin hyvin, että vaikka heidät tapettiin tarinan lopussa, heistä saattoi jäädä muistikuva. Esmes Vindex, Rakos, Mitla ja El Muerto, puhumattakaan useamman tarinan pahiksista, kuten Musta Tiikeri, Proteus jne.
Tästä olen samaa mieltä. Suunnilleen kolmannes tarinan kestosta saatettiin parhaissa tapauksissa viettää roistojen seurassa ja seurata heidän juonen punomistaan. Mutta oikeastaan tässä uudessakin tarinassa oli juuri tätä wanhaa meininkiä. Ainoa vika oli siinä, että pääroistot oli yksinkertaisesti kirjoitettu melko epäkiinnostaviksi. Jos tätä vertaa esim. Bosellin tyarinoihin, niin aika harvoin hän antaa roistoille tarpeeksi tilaa.
Lopuksi totean, että tämä peruskaura edelleen viihdytti!
-
Minustakin tässä tarinassa hukattiin paljon mahdollisuuksia. Johtuukohan tämä siitä, että Faracia pidetään turhan tiukassa lieassa. Aku Ankan taskukirjoihin mies kirjoitti monta loistavaa tarinaa, joissa Mikki menettää tilanteen hallinnan perusteellisesti. En sano, että Texin hahmo tarvitsee samanlaista tuulettamista, mutta odotin Faracilta omaperäisempää jälkeä kuin tähän mennessä on ollut.
'Paholaisen hyppy' - joku hyppäsi. Odotin tuossa Texin puolittain vihjaisevan, että hänhän se oli...
Takautuma oli täysin turha ja ilmeisesti vain viemässä tilaa - tai sitten harhauttamassa lukijaa ( minua ainakin ) olettamaan, että Rufus sekoaa ja katkaistuaan köytensä hän tekee selvää muutamasta konnasta ennen pakoyritystään, joka auttaa Texin ja kersantin hyökkäystä.
Dynamiitti puolestaan - olisikohan Nolitta antanut sen tehota ja luonut siten tarinan loppuun katkeran yllätyksen, joka olisi jäänyt kummittelemaan mieleen.
Piirtäjä oli hyvä ja Nevillen toimistoa tulikin tutkailtua tarkkaan ja ilmeisesti siitä oli suunniteltu oikea pohjapiirros, kun kaikki tuntui olevan kohdallaan kuvasta toiseen ( yksi tuoli ehkä siirtyi... )
Tuhatkasvoinen mies astui kuvaan muistaakseni joskus vuoden 1963 puolenvälin tienoilla ja seikkailuja jatkui 1965 loppupuolelle. Voisi olla kyllä kiinnostavaa, jo Texissä kokeiltaisiin samantyylistä juttua; eli jatkumoa, jossa on useampi erillinen seikkailu, mutta sama konna.
Proteus tuli kuvaan 1966 (!) ja on ollut sittemmin parissa tarinassa. Saisi tulla vieläkin, kunhan tarina tekee oikeutta hahmolle, eikä käy niin kuin Keltaiselle Koiralle, kuten edellä jo mainittiin.
[spoiler]Tai El Muerton poika! :o[/spoiler]
-
Tarinan alussa Tex on menossa oikeudenkäyntiin. (kts. Tex 1/2013 s. 6)
Tarinan lopussa Tex toteaa ex-kersantille lähtevänsä kansansa pariin.
Mihin unohtui oikeudenkäynti, jossa Texin piti olla todistajana?
-
Kuvittelenko vain, vai lähettikö Tex tässä tarinassa konnia manan majoille enemmän ns. suoralta kädeltä, ilman sitä perinteistä "heittäkää aseenne"-fraasia? Peruskauraksi muutenkin ihan mukavan tylyä meininkiä.
-
Proteus tuli kuvaan 1966 (!) ja on ollut sittemmin parissa tarinassa. Saisi tulla vieläkin, kunhan tarina tekee oikeutta hahmolle, eikä käy niin kuin Keltaiselle Koiralle, kuten edellä jo mainittiin.
[spoiler]Tai El Muerton poika! :o[/spoiler]
Jep. Proteus on esiintynyt useammin kuin kerran, samoin Mefisto, ja lienee nitä muitakin. Idea, mitä hain, ei tosiaan valkene kaikille jotka eivät noita mainitsemiani Miki-jutskia tai sitten Parkereita, kuten Janne valisti, ole lukeneet. Eli idea seikkailujatkumosta, jossa on sama pahis/konna. Texissähän toki on paljon tällaisia seikkailujatkumoja, ensisijaisesti tai poissulkien siellä alkupäässä, otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa maxeinakin julkaistut Merihevosen mysteeri ja Dodge city, joissa seikkailut vaihtuvat lennossa; tai nuo ekat kanada-seikkalailut. Mutta vastaavantyylistä kuin noissa viittaamissani Mikeissä, ei ole Texissä toteutettu.
Jos nyt konkretisoidaan, niin se voisi olla vaikka tällainen: seikkailu 1 (pari nroa) Proteus tekee kaappauksen, Tex selvittää jutun mutta ei saa Proteusta nalkkiin. Seikkailu 2. Tex saa tehtävän, joka osoittautuu Proteuksen hommiksi; Proteus vinkalaan. Seikkailu 3. tex saa kuulla Proteuksen paenneen vinkalasta.
Eli ideana se, että nämä olisivat kaikki samaa jatkumoa, ilmestyisivät peräkkäin ja seikkailut vaihtuisivat lennosta.
No, aika heikkoa se on täällä yrittää näihin vaikuttaa, mutta kunhan nyt idean esitin.
-
Kuvittelenko vain, vai lähettikö Tex tässä tarinassa konnia manan majoille enemmän ns. suoralta kädeltä, ilman sitä perinteistä "heittäkää aseenne"-fraasia? Peruskauraksi muutenkin ihan mukavan tylyä meininkiä.
Olihan tuossa laaki ja vainaa meininkiä ilman varoitusta wanhojen liuskatexien malliin aika mukavasti joskin selkäänampumista ei tapahtunut(jokin tarkkanäköisempi korjannee tämän mutta mielestäni tex on ampunut selkään pakenevia muutamia kertoja). Tarina aika köykäinen mutta toimintaa melkoisen rajusti paikkasi asiaa.
Piirrostaide oli mukavan kulmikasta simppeliä ilman kikkailuja :)
-
Seuraava numero onkin sitten se 160 sivuinen juhlanumero!
-
Luin viikonloppuna vuoden kaksi ekaa numeroa. Oli ihan hyvä tarina. Kerrankin Tex sai myös osumaa ja oli heikommassa kunnossa (paljastanee vihkiytymättömyyteni Tex-myytokseen, koska tää taisi oikeesti olla eka kerta, kun tarinassa Texiä noin pahasti ammutaan).
Ylläkin taidettiin mainita tämän tarinan hurjuus, mikä pisti myös minulla silmään. Ihan hyvällä. Tämmöisillä yksioikoisilla paukuttelutarinoilla on paikkansa (vastapainoksi luinkin loppuun Vaarojen Panama -maxin, joka on makoillut yöpöydän lukemattomien sarjakuvien pinossa jo aivan liian pitkään).
Mielenkiinnolla odotelen tuota juhlanumeroa.
-
..Kerrankin Tex sai myös osumaa ja oli heikommassa kunnossa (paljastanee vihkiytymättömyyteni Tex-myytokseen, koska tää taisi oikeesti olla eka kerta, kun tarinassa Texiä noin pahasti ammutaan)...
Tex sai alkuaikoina paljon pahempiakin osumia, mutta myöhemmin haavoittuminen on ollut melkoinen harvinaisuus. Ehkä kirjoittajille on annettu ohje, että Texin olkapää ei kestä enää osumia :) :)
-
Tex sai alkuaikoina paljon pahempiakin osumia, mutta myöhemmin haavoittuminen on ollut melkoinen harvinaisuus. Ehkä kirjoittajille on annettu ohje, että Texin olkapää ei kestä enää osumia :) :)
Onko Tex nyrkkitappeluissa saanut koskaan todella pahasti näköönsä(vaikka on voittanutkin lopuksi?)Muistaakseni eräässä kuvernöörin pojan kidnappaustarinassa oli jonkin tason vaikeuksissa.
Texas Billissä Tex rökitti ammattinyrkkeilijänkin loppujen lopuksi aika helposti, vaikka pientä tunnustusta antoi vastustajalle (itseäni) huvittavan repliikin muodossa "oho, ukko osaa asiansa".
-
Missäs Tex on oppinut tappelemaan. Vai onko hän täydellinen luonnonlahjakkuus?
-
Tuli vihdoin ja viimein itsekin luettua uusin lehti. Mielestäni tarina oli oikein mainio aloitus vuodelle. Ehkä paikoitellen hieman ennalta-arvattavia juttuja, mutta kuitenkin ihan kelpo tarina.
Olen nyt ostellut muutamia numeroita kaupasta, kun peruutin kestotilauksen postin tuhoamien lehtien takia. Aika paskamaista hommaa, kun joka kaupasta tai edes ärrältä ei löydy ollenkaan ja esimerkiksi Prismassa oli 2 kpl, jotka jätin molemmat hyllyn, kun kannet olivat taittuneet. MIeli tekisi tilata taas Tex, mutta kun edellisetkään haavat eivät ole vielä kunnolla arpeutuneet.
Varmaan tulisi tilaus tehtyä, jos jostain saisi hyvän tarjouksen tai vaikka jonkun kivan kaupanpäällisen mukaan. Ja tulisihan se tilaus halvemmaksikin, mutta kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa soittaa ja valittaa joka numerosta.
-
Olen nyt ostellut muutamia numeroita kaupasta, kun peruutin kestotilauksen postin tuhoamien lehtien takia. Aika paskamaista hommaa, kun joka kaupasta tai edes ärrältä ei löydy ollenkaan ja esimerkiksi Prismassa oli 2 kpl, jotka jätin molemmat hyllyn, kun kannet olivat taittuneet. MIeli tekisi tilata taas Tex, mutta kun edellisetkään haavat eivät ole vielä kunnolla arpeutuneet.
Varmaan tulisi tilaus tehtyä, jos jostain saisi hyvän tarjouksen tai vaikka jonkun kivan kaupanpäällisen mukaan. Ja tulisihan se tilaus halvemmaksikin, mutta kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa soittaa ja valittaa joka numerosta.
Samma här josta mainitsin ohimennen toisesta viestistä. Olisihan tuo 8 numeroa reilu 3 kymppiä houkutteleva tarjous mutta minkäs teet kun lehdet tulevat kotiin siinä kunnossa ettei niistä keräilykappaleiksi ole.
Willereiden postitus kirjekuorissa ilmeisesti liian vaivalloinen operaatio...?
Kronikatkin ovat tässä läheisessä prismassa aika usein ei-uuden-veroisessa kunnossa ja joutuu syynäämään tarkasti jotta löytyy kelvollinen kappale. Itellan tärveleminen menee vielä jotenkuten ymmärrettäväksi mutta on jo aika paksua kaupan hyllyltäkin joutuu ETSIMÄÄN priimaa.
-
Willereiden postitus kirjekuorissa ilmeisesti liian vaivalloinen operaatio...?
Kysyin tätä Egmontilta ja olin valmis maksamaan vaikka irtonumeron hinnan, mutta ei ole mahdollista. Nuo lähetetään suoraan painosta postiin, joten kukaan ei pysty muutamaa erillistä laittamaan kuoreen.
Varmaan tämäkin onnistuisi jos soittaisi Egmontille ja sanoisi, että voin maksaa 100e/lehti jos tulee kirjekuoressa. Mutta rajansa kuitenkin kaikella. >:D
Tässä hommassa pätee se yleinen totuus: paskan saa pyytämättäkin.
-
Kysyin tätä Egmontilta ja olin valmis maksamaan vaikka irtonumeron hinnan, mutta ei ole mahdollista. Nuo lähetetään suoraan painosta postiin, joten kukaan ei pysty muutamaa erillistä laittamaan kuoreen.
Varmaan tämäkin onnistuisi jos soittaisi Egmontille ja sanoisi, että voin maksaa 100e/lehti jos tulee kirjekuoressa. Mutta rajansa kuitenkin kaikella. >:D
Tässä hommassa pätee se yleinen totuus: paskan saa pyytämättäkin.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjastoihin päätyneet kappaleet ovat lähes aina erittäin siistissä kunnossa. Päätyvät niihin mitä ilmeisemmin vähempien mutkien kautta kuin tilaajille.
-
Päätyvät niihin mitä ilmeisemmin vähempien mutkien kautta kuin tilaajille.
Tilaajia ne kirjastotkin ovat ja yhtä lailla saavat kappaleensa postin toimittamina. Kyllä se taitaa olla niin, että tällä Kvaakissa ilmitulleet tapaukset ovat valitettavia yksittäistapauksia, ei yleinen asiaintila. Esimerkiksi mulle yhtä tai kahta lukuunottamatta Tex on tullut kotiin hyvässä kunnossa, eikä noissa huonommissa tapauksissakaan ole hirveän suurta kolhua tullut (luultavasti suurin osa johtuu postiluukusta putoamisesta) ja usein näkee kaupassakin huonommassa kunnossa olevia.
-
Yksittäistapauksia minäkin olettaisin niiden olevan. Olen asunut parissakin eri osoitteessa tilaukseni aikana, enkä muista ainuttakaan runneltua kappaletta. Joidenkin tilaajien kohdalla kuljetusketjussa lienee kuitenkin ongelmakohta, koska runtelu toistuu kerta toisensa jälkeen. Minkä luulisi helpottavan ongelman paikallistamista ja korjaamista, mutta posti pesee kätensä ja Egmont taas tietää, että entinen tilaaja luultavasti ostaa sitten irtonumeron ja kun menekki ei kärsi, niin miksi vaivautua.
Ainoa kohdalleni osunut revennyt on ollut eräs R-kioskista ostettu Ken Parker-tupla.
-
Yksittäistapauksia minäkin olettaisin niiden olevan. Olen asunut parissakin eri osoitteessa tilaukseni aikana, enkä muista ainuttakaan runneltua kappaletta. Joidenkin tilaajien kohdalla kuljetusketjussa lienee kuitenkin ongelmakohta, koska runtelu toistuu kerta toisensa jälkeen. Minkä luulisi helpottavan ongelman paikallistamista ja korjaamista, mutta posti pesee kätensä ja Egmont taas tietää, että entinen tilaaja luultavasti ostaa sitten irtonumeron ja kun menekki ei kärsi, niin miksi vaivautua.
Ainoa kohdalleni osunut revennyt on ollut eräs R-kioskista ostettu Ken Parker-tupla.
Yksittäistapauksia, en kuvittellutmaan minkään maanlaajuisen epidemian olevan kyseessä. Mutta jos ei todella kiinnostava jatkis mikä saatava ärrältä heti . kokekus osoittanut parempi maksaa divariin 2,5€ siistikuntoisesta kun tilailla.
Keskiarvohinta kuitenkin päätyy tuohon tilaushintaan muttas saa lukemisensa varmasti kohtuu kunnossa.
Ne jotka asuvat itäkeskuksessa siellä kirjastossa tilauskappaleet liki aina skarpimassa kunnossa kuin tilaajalle tulleet.Kuuluisia "yksittäistapauksia".Egmontille muutaman menekin saatika euron mistä asiamiespalkkio vielä veks varmaan kuin liri ämpärissä mutta keräilijänä on tärkeää saada kunnon kuosissa lehdet. Tämän vuoksi en osta kirjastoja suomalaisestakaan, ne usein kolhulla. Maksan mieluummin sen metrolipun jä käyn libriconissa.
-
Tiedä sitten mitä Veli Loponen noilla "yksittäistapauksilla" tarkoittaa, yksittäisiä lehtiä vaiko tilaajia. Minulle ei viimeisen vuoden aikana ole saapunut yhtään ainutta ehjää kappaletta; muutaman pahimman mutkalla olleen tapauksen olen Egmontilta pyytänyt uudestaan, kaikista en ole jaksanut narista. Olen siis "yksittäistapaus". Kuinka ollakkaan, tiedän myös muita - myös ei-kvaakkilaisia - jotka ovat minun laillani lopettaneet tilauksen murjottujen lehtien takia. Yksittäistapauksia siis hekin.
Egmontille asiasta valittaessani kohtelu on ollut asiallista ja aina on uusi ehjä kipale saapunut, kera suosituksen että tekisin Itellalle reklamaation. Tämän kerran teinkin, ja vastaus oli, ettei heillä ole tässä asiassa mitään vastuuta.
Tulipahan mieleen Tatin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tapauksessa "amerikan malli" on vaan Itellassa viety pirun paljon pidemmälle.
Mottona tulevaisuudessa voisi Itellalla olla: "Mitäs se meille kuuluu missä kunnossa posti perille saapuu, kunhan vaan saapuu perille, tai ainakin jonnekin sinne päin, tai kun nyt vaan saapuu, joskus".
Edit. Itellasta oli viikko siten Ylen tv-uutisissa juttu, jonka asiasisältö oli suurinpiirtein se, että vain murto-osa (promilleja) kirjeistä viottuu käsittelyssä, ja että syypäinä ovat tumpelot ihmiset, jotka lykkäävät kirjekuoriin esim. cd levyjä tai muuta sopimatonta kamaa. Ja vähän myöhemmin tiedotusvälineissä uutistoitiin, että suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä Itellan toimintaan. Minusta nämä uutisoinnit nimenomaan kertovat, että kyse
ei ole yksittäistapauksista, vaan laajemmasta ongelmasta.
-
Uusi tex, siis tämä juhlanumero, saapui tänään. Ahmaisin saman tien, ja ahmaistavaahan tällä kertaa riitti huomattavasti normaalia enemmän. Ja tykkäsin kovasti! Tarinakokonaisuus oli minusta harvinaisen tasapainoinen, nuo 50+ lisäsivua varmaan auttoivat asiaan. Eipä ollut edes loppuratkaisuissa mitään hoppuilun ja hätäisen alasajon makua. Tarinan konnakin alkoi minulle valjeta aika myöhään, lähes niihin aikoihin kuin olettaisin kirjoittajan tarkoittaneenkin; toki ennen kuin se oli kerrottu. Mukana oli varsin vauhdikkaita ja jännittäviä kohtauksia, ihan riittämiin.
Brindisin kuvitus oli ok, joissain kohdin oli jotain "kömpleyyksiä", esim Tiger Jackin kasvoissa. Mielenkiintoinen oli alun takauma, jossa Carsonilla ei vielä ollut harmaita hapsia eikä partaa (Tex tosin totesi että Carsonille harmaa sopisi).
Harvinaista hempeilyäkin perusnelikon sisällä nähtiin, mutta kyllä tämä silti vielä Herttasarjasta erottui. Kaikkiaan oikein sopiva Juhlanumeroksi!
-
Piirrosjäljestä paistoi minusta kilometrin päähän se, että se on suunniteltu värilliseksi. Toivottavasti näemme joskus värillisenkin version. Itse tarina piirrosjälkineen oli loistava paketti ja varmasti normaalista poikkeava tarina. Hieno valinta juhlanumeroksi!
[spoiler]Kohtaus Carsonin haudalla oli pysäyttävä, vaikka tiesi, että pakkohan Carsonin on olla hengissä. Bosellista kirjoittajana on sanottava, että tässä tarinassa vihollisia oli suurin piirtein komppanian verran. Mietin vain, että mistäköhän heidät noin vain värvättiin mukaan. Paljon uskottavampaa olisi vähemmän ja laadukkaita vihollisia. Sekin jäi muuten selvittämättä, että millä nuoremmat Willer ja Carson saivat selville väijytyksen.[/spoiler]
-
Oli tosiaan oikein kelvollinen tarina tämä uutukainen. Pitkästä aikaa oli fiilis, että nyt luen oikein hyvää seikkailua. Ainoa asia mikä ärsytti, oli tuo Mosabackan mainitsema vastustajien lukuisuus (Kyllä! Tässä ketjussa saa spoilata minkä kerkiää!). Vie uskottavuutta, jos kelmejä lanataan joka kerta plutoona hornaan.
Tosiaan näkyi tuo värien poistaminen. Väritystä silmällä pitäen oli kuvittaja käyttänyt runsaasti rasteripintoja, mikä kieltämättä toi sävyjä tähän mustavalkoversioonkin ja aika pian siihen silmä tottui. En minä välttämättä tähän värejä olisi kaivannut. Toimi!
Jäin miettimään, että kuinka värit oli poistettu. Menetelmä on varmaankin ollut eri kuin Italian värillisissä tasasatasissa, jotka siis nekin on suomeksi julkaistu mustavalkoisina. Nyt oli nimittäin Tex-julkaisussa ensimmäisen ja toivottavasti ainoan kerran viiva selvästi rasteroitunut, mikä alkoi tarinan edetessä enemmän ja enemmän tökkiä. En ole kuvankäsittelyn ammattilainen, mutta veikkaan, että rasterit johtuivat värien poistamisesta. Värillisessä italoversiossa viiva on nimittäin täysin virheetöntä.
-
Joo mulla kyllä tökki pahasti tuo värien poistaminen. Tarina sinällään oli ihan parasta Bosellia pitkästä aikaa, mutta liekö juuri tuo jannen mainitsema rasteroitunut viiva tai joku muu häiritsi kuvituksessa ja laski lukunautintoa.
Olis ollu kyllä mukava nähdä tämä väreissä, luulen että olisi toiminut paremmin kuin mustavalkoisena.
Mutta tosiaan, tarina oli poikkeuksellisen hyvä ja meni kyllä yhdellä kulauksella alas, eikä mua sinällään häirinnyt tuo vastustajien suuri määräkään. Ja tällä kertaa myös pääjehu säilyä tarpeeksi kauan tuntemattomana, vaikkakin siinä kohtaa kun hän palasi matkoilta, ihmettelin miten hän välttyi sen suuremmilta kuulusteluilta. En kyllä siinä vaiheessa vielä aavistanut pääkonnaksi.
-
AIVAN MAHTAVA TARINA!!!
Parasta settiä pitkään aikaan. Minusta tämä nousee ainakin kaikkien aikojen tarinoiden, jos ei top5:een, niin ainakin top10:een.
Ei häirinnyt värien poisto minua yhtään.
[spoiler]Kävin ostamassa päivällä lehden ja luin takaumaosion samantien. Arvasin, että hulluksi tullut Kingin veljes tulee myöhemmin takaisin, mutta en sentään osannut odottaa tällaista tarinaa. Jossain vaiheessa kävi ihan oikeasti mielessä, että ei kai Carson nyt oikeasti kuollut. Pelotti :D
Hienoja juonenkäänteitä, enkä ainakaan itse arvannut tarinan pääkonnaa, ennen kuin se paljastettiin. [/spoiler]
Emäntä siinä yritti lukukokemuksen aikana höpöttää kaikenlaista joutavaa. Sanoin emännälle, että jos ei olla voitettu lotossa eikä kukaan ole kuollut, niin nyt olet ihan hiljaa ja palataan asiaan sen jälkeen, kun olen tämän lukenut >:D
Harvemmin on Texissä ollut niin hyvää tarinaa, että on aivan pakko ahmia koko hoito kerralla.
Huh, tulipa hehkutettua. :-*
-
Oh-hoh ;D...Vaikka kuumetta yli 38, noiden kehumisten jälkeen on pakko oitis laahustaa prismasta hakemaan uusin Tex.
Muokkaus;luettu on ja todella kiinnostava tarina. Luodit vihelsivät ihan kiitettävän usein mutta juoneenkin oli panostettu varsin vankasti, mielestäni.
Tämä olisi kyllä ansainnut julkaisun väreissä kuten jo aiemmin mainittu, paikoitellen taide vaikutti "oudolta" mustavalkoisena.
-
Minua värien poistaminen ei haitannut. Harmaasävyt loivat tarinaan hienoa valokuvamaisuutta erityisesti yökohtauksissa. Ja piirtäjä oli hyvä, mutta nykyisinhän Texeissä ei muunlaisia olekaan - vaikka hän selvästi keksi hissin rakenteen omasta päästään miettimättä yhtään ja pilasi kohtauksen...
Tarina toimi hyvin, sopivasti erityyppisiä kohtauksia, ilman, että se muuttui sekavaksi.
Takautumassa ihmetytti, konnien leiripaikan sijainti, kun heillä oli sentään hevoset mukana. Lisäksi ihmetytti miten Wayne Kingin katoamista jäljettömiin ei noteerattu mitenkään.
Doug Kingin paluu oli selvä juttu heti alusta asti ja hänen paikkansa pääkonnana pedattiin niin hyvin, että en uskonut hänen kuolleen niin varhaisessa vaiheessa, vaan oletin hänen pysyttelevän taustalla loukkaantunena. Mikä sai sitten ihmettelemään, että kenen ruumis voi olla kyseessä.
Mutta Eldorado Valley, joka on vuorella? Ja em. pilatusta hissikohtauksesta... Hissin putoaminen tuolta korkeudelta ei vie edes sekuntia, joten siinä ajassa ehti tapahtua paljon. Mutta miten ( ainakin pari tonnia painava ) vastapaino on Texin yläpuolella, jos hissi oli puolessavälissä? Miksi se putosi niin ( myöhään ja ) läheltä Texiä, vaikka se oli hissikuilun toisella puolella? Väkipyöräsysteemikään ei oikein auennut minulle - köysien paksuus, määrä ja reitit, kiinnitys kattoon ja vastapainon pohjaan... Ja kevyen näköinen vinssisysteemi suoraan vastapainon alapuolella, jolloin hissin ollessa huipulla, vastapaino olisi vinssaajan selässä? Eikä hissiä ripustettaisi vain yhdellä köydellä, koska se alkaisi pyöriä ( ja keinumista estämään tarvitaan alaspäin menevä köysi ). Miksi tikkaat oli kiinnitetty kovaan kallioon, kun ne olisi saanut helpommin ja paremmin hissin torniin? Lisäksi tikkaita loogisempi vaihtoehto pelastautua olisi ollut tornin poikittainen tukihirsi. Mutta miksi hissi ylipäänsä tarvitsi tornia, kun se oli jo kallioiden muodostamassa kuilussa? En ole hissiasiantuntija, joten joku voi korjata minua tai vaikka löytää lisää valittamista...
( Tavallisesti en nillitä tällä tavalla, jos seikkalu vie mennessään ja nyt se vei, mutta se HISSI...!!! )
-
Kukaan ei ole täydellinen. Ja kyllähän tarinan on täytynyt olla kiintoisa, kun se tuollaisen hissikuhinan saa aikaan ;D
Olisihan tämä tarina ansainnut väreissä julkaisemisen (niikuin myös ne kaikki Italian satanumerot), mutta tyydytään nyt tällä erää tähän; herkkujahan on tulossa koko ajan. Parin viikon päästä pitäisi se uusi maxi olla jo tulollansa.
-
Tiedä sitten mitä Veli Loponen noilla "yksittäistapauksilla" tarkoittaa, yksittäisiä lehtiä vaiko tilaajia. Minulle ei viimeisen vuoden aikana ole saapunut yhtään ainutta ehjää kappaletta; muutaman pahimman mutkalla olleen tapauksen olen Egmontilta pyytänyt uudestaan, kaikista en ole jaksanut narista. Olen siis "yksittäistapaus". Kuinka ollakkaan, tiedän myös muita - myös ei-kvaakkilaisia - jotka ovat minun laillani lopettaneet tilauksen murjottujen lehtien takia. Yksittäistapauksia siis hekin.
Egmontille asiasta valittaessani kohtelu on ollut asiallista ja aina on uusi ehjä kipale saapunut, kera suosituksen että tekisin Itellalle reklamaation. Tämän kerran teinkin, ja vastaus oli, ettei heillä ole tässä asiassa mitään vastuuta.
[...]
Ei todellakaan ole yksittäistapauksia. Lehtien viimeaikainen kunto on ylittänyt nyt jo omankin kärsivällisyyteni ja liityn tänne joukkoon valittamaan. Tämä uusin juhlanumero saapui takakansi revenneenä ja nippusiteiden raatelemana.
Tässä parin vuoden aikana kun olen jälleen liittynyt tilaajaksi vuosien tauon jälkeen, on lehtien kunto vaihdellut melkoisesti tyydyttävästä surkeaan ja pari viimeistä numeroa on tullut kuin silppurin läpi käyneenä. Liekö sitten niin moni jo lopettanut tilauksensa, että oma numero on päässyt pinossa lähemmäksi Itellan puimurilaitetta.
-
Tänään oli marketissa kolme uusinta Texiä (no 500).
Kaksi kuhmuilla, yksi ookoo.
En ole aikaisemmin satunnaisesti Texejä vilkaistessani huomannut niissä mitään vikoja. Osa on päätynyt jopa ostoskoriini.
Numero 500 näyttäisi olevan grafiikaltaan aikamoista sahalaitaa. Jos tarina on noin hyvä kuin väitetään, niin pakkohan se on kuitenkin lukea!
-
Kerrassaan loistavaa juonittelua, vähän tuli mieleen Proteus-tarinoiden kieroilut joissa toveruksia vietiin ensin kuin pässiä narussa. Tämä piti hyvin otteessa alusta loppuun ja ei mua tässä häirinnyt juurikaan mikään, kesken ei voinut jättää. Lisää vain tämänkaltaisia tarinoita niin seuraavatkin 60 v on taattu ;D
Mun saldo oli 3 markettia ja 2 kohtuuhyvää juhlanumeroa 8]
Vamos!
-
Ei todellakaan ole yksittäistapauksia. Lehtien viimeaikainen kunto on ylittänyt nyt jo omankin kärsivällisyyteni ja liityn tänne joukkoon valittamaan. Tämä uusin juhlanumero saapui takakansi revenneenä ja nippusiteiden raatelemana.
Tässä parin vuoden aikana kun olen jälleen liittynyt tilaajaksi vuosien tauon jälkeen, on lehtien kunto vaihdellut melkoisesti tyydyttävästä surkeaan ja pari viimeistä numeroa on tullut kuin silppurin läpi käyneenä. Liekö sitten niin moni jo lopettanut tilauksensa, että oma numero on päässyt pinossa lähemmäksi Itellan puimurilaitetta.
Olen muutamaan otteeseen päässyt kehumaan että olen postissa saanut aina Tex Willerit hyvässä kunnossa. Nyt tilanne on kyllä muuttunut. Yhden numeron jouduin pyytämään uudestaan kun oli niin mutkalla ja revennyt. kolme viimeisintä on tullut kaikki kulmat runneltuna. Tilausta taitaa olla yhden numeron verran jäljellä ja siihen ainakin hetkeksi taas loppuu tilaaminen. Ehkä sitten taas kesällä tulee tilattua kun tulee jokin tarjous. Saldona kuitenkin vielä olen voiton puolella kun hyväkuntoisina on tilattuna tullut 12/16
Kaupassa on kyllä melkeinpä näkynyt huonokuntoisempia kuin mitä postissa on tullut
-
Ainakin niistä liikkeistä, joista ostan sarjakuvani en ole törmännyt kuin muutaman hassun kerran huonokuntoiseen Tex numeroon. Ja jos jossain on ollut jotain huomautettavaa, niin olen valinnut itselleni hyvän kappaleen, sillä usein noita Texejä kauppaan tulee liikkeestä riippuen 5-7 kpl. Kyllä niistä löytyy varmasti hyviäkin kappaleita. Ja sitten tietenkin isoissa markeiteissa on ikävää se, että ihmiset eivät aina osaa käsitellä hellävaroen lehtiä, kun niitä selailevat.
Siksi monet täällä purkavat tuntojaan siitä säännöllisesti, että saavat postissa kotiin huonokuntoiset lehdet usein. Nyt en muista, kuinka paljon halvemmaksi Texin tilaaminen vuositasolla tulee kuin jos sen ostaisi jostain muualta.
Kyllä tuo on todella valitettavaa, että lehdet turmemellaan ennenkuin ne tulevat postiluukusta kotiin.
Mutta uskon, että suurempi mahdollisuus saada hyväkuntoinen Tex on ostaa se jostain muualta kuin tilata kestotilauksena himaan. Ja ainahan voi kiertää useampia kioskeja ja marketteja läpi. Kyllä aivan varmasti löydät hyväkuntoisen kappaleen.
-
Kyllä niistä löytyy varmasti hyviäkin kappaleita. Ja sitten tietenkin isoissa markeiteissa on ikävää se, että ihmiset eivät aina osaa käsitellä hellävaroen lehtiä, kun niitä selailevat.
No, on löytynyt tähän asti onneksi :).Asiakkaiden selailussa toki lehdet kärsivät mutta ei kaikkia vaurioita voi laittaa asiakaskunnan piikkiin. Matkalla markettiin tai hyllytysvaiheessa käynyt kämmejä usein.
"Paras" mitä kronuissa minulle tapahtunut oli kronu 29, prisman kronikat olivat enemmän tai vähemmän kuluneita mutta käytyäni kaikki 3 nivaskaa läpi löytyi virheetön kulmista/reunoista. En kuitenkaan ollut tarpeeksi huolellinen , eipä tullut mieleen tarkistaa puodissa takakannen keskiosaa koska huomio oli laitojen syynäilyssä. Siinä oli kirjoitusta kuulakärkikynällä!
Kronikoiden ja lehtien kannethan ovat nykyään "pehmeämpiä" kuin ennen,vaikuttaa varmasti osaltaan klommojen yms syntymiseen.
-
Miksi se putosi niin ( myöhään ja ) läheltä Texiä, vaikka se oli hissikuilun toisella puolella?
Vastapaino ottaa kimmokkeen siitä toisella puolella olevasta kielekkeestä.
-
Oli muuten yksi parhaista - kyllä, ihan subjektiivinen mielipiteeni - Tex-tarinoista niinku evö toi Juhlanumeron "Nyyh, Hopeatukka kuollut? Kostetaan se!"-stoori :laugh: Hieno kuvitus ja mainio tarina jossa Kuollut Mies Kummitteli ja pelastikin päivän (jep, tiedän, ihan KAUHEE SPOILERI 8] )...
Nice!
-
Viihdyttävä tarina. Tykkäsin eritoten alun takaumasta, jossa Tex ja Carson olivat 15-20 vuotta nuorempina. Piirtäjä oli myös tajunnut piirtää nuoresta Texistä hieman kirkasotsaisemman ja vähemmän elämää nähneen. Nuoresta Texistä pystyi aistimaan nuoruuden innon ja optimismin, joka vanhemmiten on karissut pois.
-
Hyvä idea käyttää "Carson on kuollut" -kortti tällaisessa tasanumerossa. Se tuntuu jotenkin jopa juhlavalta aihevalinnalta.
Jos normi-Texissä väitettäisiin Carsonin kuolleen, niin eka ajatus olisi vain jotain tyyliin: "Just joo. Hohhoijaa".
-
Tänään oli marketissa kolme uusinta Texiä (no 500).
Kaksi kuhmuilla, yksi ookoo.
En ole aikaisemmin satunnaisesti Texejä vilkaistessani huomannut niissä mitään vikoja. Osa on päätynyt jopa ostoskoriini.
Numero 500 näyttäisi olevan grafiikaltaan aikamoista sahalaitaa. Jos tarina on noin hyvä kuin väitetään, niin pakkohan se on kuitenkin lukea!
Tuota, köh, pakko oikaista Tertsiä sen verran että nyt ilmestynyt juhlanumero (3/2013) ei ole mikään numero 500, vaan Italiassa vuonna 2011 uuden Color Tex sarjan eka numero (ei pidä sekoittaa värikirjastoon). Italiassa tasasataset on tosiaan julkaistu väreissä, mutta meillä mv. Suomen nro 3/2011 Pohjoisen susipaholaiset oli viimeisin tasasatanen, eli nummero 600.
-
Tuota, köh, pakko oikaista Tertsiä sen verran että
:-[
Eikös tuo nyt kuitenkin edes ollut jonkin sortin juhlanumero?
-
Suomessa kyllä, Italiassa ei.
-
Tää oli hyvä tarina. Onnistui tosiaan ihan oikeasti hetkeksi uskottelemaan, että Carson on kuollut, vaikkakin tarinassakin mainittu vain yhden ruumiin löytyminen herätti epäilyksiä.
Pituudeltaan oli sopivan kokoinen. Noi normipokkarin pituiset tuntuu yleensä vähän liian lyhyiltä ja tykkäänkin pitkistä tarinoista (siksi ostinkin pitkään vain Maxeja). Toisaalta oishan tässä ollut ainesta pidempäänkin tarinaan.
Viivan rasteroituminen oli kurjinta, mutta sitäkään ei sitten lukiessa jäänyt hirveästi miettimään.
-
Uusin numero saapui ja pakko sanoa että iskevän kannen ovat saaneet aikaiseksi. Tarina itsessään oli suhteellisen tyypillinen ammuskelu-Boselli, ei tällä mitään vuoden tarina-äänestystä voiteta mutta kyllähän tämän luki lounaan ohessa. Vaihteeksi uusi kuvittaja Danubio esillä (ellei ole kuvittanut jotain tarinaa aikaisemmin jota en nyt muista). Ei mitään erityisen ikimuistoista jälkeä, mutta ei huonoakaan. Kovin samannäköistä vain kuin monella muulla piirtäjällä, nykyjään tuntuu että jokainen tekee parhaansa mukaan Ticci/Galep/Civitelli/Villa-imitaatiota.
-
Kiitos tiedosta; minulle ei tullut; tämä lienee nyt sitten uuden ajan alku. Kestotilauksen taannoin irtisanoin (kiitos Itellan), viime numero oli sitten kait se viimeinen. Nyt totuttelen tähän meininkiin, eli huomenna kauppoihin väijymään! Ehkä samalla (pitkin hampain) uusi Parkerikin tarttuu mukaan.
-
Oli aika vauhdikas Tex-tarina. Mutta tarinan osalta jotenkin innoton. Tuntui, että innottomuus oli yritetty peittää vauhdin alle. Mutta mielellään tämän luki, ei siinä mitään. Tykkäsin kuvituksesta. Hyvin jatkuu Tex-juhlavuosi.
Sanottakoon vielä, että yhden pokkarin pituinen juttu. Alkujaan almanacco-julkaisu vuodelta 2011. Tätä ei mainittu lehdessä.
Kaipa tänä vuonna ainakin vielä yksi almanacco julkaistaan, niin saadaan 16 numeroa täyteen. Kovasti alkaa pelivara hiipua ensi vuotta ajatellen. Nyt on laskujeni mukaan kaksi alamanaccoa ja kaksi color texiä julkaisematta. Ja näistä siis ainakin yksi tänä vuonna vielä julkaistaan. Ehkäpä se ensi vuosi menee vielä niukin naukin 16 numerolla.
-
En tiedä mitä Janne tuolla "innottomalla" meinaa mutta vauhtia oli tarpeeksi. Juoni suoraviivainen mutta numeron pituisiin tämänkaltaiset "rymistelyt" ilman sen kummempaa tarinankehittelyä ovat OK. Kuvitus oli erittäin miellyttävää katseltavaa, hahmot jykevän näköisiä ja ilmeikkäitä. Lisää tältä piirtäjältä!
Kovin usein tämän pariin tuskin tulee palattua mutta varsin miellyttävä ~20 minuuttinen plärääminen oli :)
-
En tiedä mitä Janne tuolla "innottomalla" meinaa
Uusien ideoiden puutetta, mikä johtuu kiireestä, laiskuudesta tai osaamattomuudesta.
-
Jaa, ei minulla pahaa sanottavaa tästä uusimmasta ole. Mukavan ytimekäs ja vauhdikas tarina. Almanacco-jutskaksi hieman poikkeava, kun mukana oli koko kvartetti, ja sehän jo sinänsä on plussaa.
Muutamia kohtia oli, jossa nauratti oikein kunnolla: esim. s. 104 alarivi. Carson: "Mikä on suunnitelma?", johon Tex vastaa: "Hyvin selkeä. Mennään Wacoon ja ammutaan jokaista joka tulittaa meitä. Sopiiko?"
Voi että on kovia kavereita, nuo Tex ja Carson! (Kautta rantain tuli yksi Alivaltiosihteerin hupailu mieleen.)
Danubion piirros oli vähintäänkin kohtuullista, etten sanoisi hyvää.
Olettavasti seuraavakin nummero on almanacco?
-
Huolellista ja perusvarmaa piirosjälkeä Danubiolta. Danubio on näköjään kuvittanut myös vuoden 2012 Almanaccon, jota ei siis ole vielä julkaistu Suomessa.
Mukava oli huomata, että tällä kertaa savumerkkejä käytettiin harvinaisen realistisesti (kolme savupilveä = kolme tapettua vastustajaa) eikä niin kuin yleensä, kun kerrotaan koko taistelun kulku ja toimintaohjeet pikkutarkasti savumerkein mikä ei ole oikeasti mahdollista.
-
Selailin tänään uutta Tex Willerii. Piirtäjänä oli minulle aivan uusi tuttavuus nimneltä Giacomo Danubio. Pidin kovasti hänen piirros jäljestään. Mustaa ja valkoista sopivasti, taustat hienoja ja hahmot realistisia ja tunistettavia. Hän oli minulle tosiaan aivan uusi piirtäjä. Ilmeisesti häneltä ei ole paljoa materiaalia Texin muodossa julkaistu. Olen nykyään hieman out näistä Tex kuvioista.
Mistä noita uusia piirtäjiä oikein Italiassa tulee liukuhihnalta. Ja osa tosiaan hyviä.
-
Piirrosjälki oli kyllä hienoa. En tiedä mistä johtuu, mutta usein piirtäjillä on vaikeuksia Carsonin pärstän kanssa, mutta Danubio oli onnistunut siinä loistavasti. Monesti Carsonin tunnistaa vain harmaista hapsista, mutta Danubio oli onnistunut tuomaan ilmekkyyttä ja eloa naamatauluun ja uskallan väittää, että vaikka hapset olisi jättänyt pois, olisi Carsonin tunnistanut. "Villamaisen" hienoa jälkeä.
Tarinakin oli onnistunut ja kohtuullisen hyvin toimi, vaikka vain yhden pokkarin mittainen olikin ja koko kvartetti oli mukana. Kukaan ei jäänyt täysin statistiksi.
-
Kasvoja lukuun ottamatta Danubion jälki on ihan samanlaista kuin Montilla aikoinaan. Pari juttua kuitenkin kiinnitti huomiota. Ensinnäkin Carson nukkui kyljellään ja täydet asekotelot vyöllään. Miten se onnistuu?
Ja käärmeet eivät ole noin hyökkääviä vai suuttuivatko ne siitä, että niiltä on ( kuten Tex sanoo ) katkaistu kalistimet. Danubio on kuitenkin piirtänyt niille kalistimet.
Tarina oli kyllä kaikista kliseistään huolimatta ihan toimiva.
En tiedä mistä johtuu, mutta usein piirtäjillä on vaikeuksia Carsonin pärstän kanssa, mutta Danubio oli onnistunut siinä loistavasti. Monesti Carsonin tunnistaa vain harmaista hapsista,
Carson on vaikea juuri siksi, että hänellä on varsinaisista kasvonpiirteistä riippumattomat tuntomerkit. Viiksien ja parran takana oleva naama on jäänyt monen piirtäjän takia epämääräiseksi ja sen kanssa on helppo laistaa. Jo Galep aikoinaan teki niin, joten muilla on ollut huono pohja rakentaa yksilöllisyyttä.
-
Carson on vaikea juuri siksi, että hänellä on varsinaisista kasvonpiirteistä riippumattomat tuntomerkit. Viiksien ja parran takana oleva naama on jäänyt monen piirtäjän takia epämääräiseksi ja sen kanssa on helppo laistaa. Jo Galep aikoinaan teki niin, joten muilla on ollut huono pohja rakentaa yksilöllisyyttä.
Aivan totta, niinhän se varmasti menee. On helppo laistaa ja piirtää kasvot vähän sinne päin ja sitten paikata harmailla hapsilla. Mutta kyllä hyvät piirtäjät huomioivat myös kasvonpiirteet ja parta ikään kuin täydentää kokonaisuuden.
-
Vähän kattelin ubc:n sivuilta, että mitä Texin perussarjassa on lähiaikoina tulossa. Ja seuraava tarina(ellei joku almanacco-tarina kiilaa väliin)La catena della colpa eli Syyllisyyden ketju Rujulta ja Ortizilta vaikuttaa oikein lupaavalta. Tämän Meksikoon sijoittuvan tarinan sekä kuvitusta että tekstiä on surutta kehuttu. Tarinaan on haettu vaikutteita mm. elokuvasta Seitsemän urheaa miestä. Olisiko niin, että Rujussa onkin Texin tulevaisuus? Minä ainakin odotan tätä tarinaa nyt erityisen suurella innolla.
Seuraava tarina, Bosellin kirjoittama ja Andreuccin piirtämä Salt River vaikuttaa tusinatarinalta. Tex ja kumppanit jahtaavat erästä konnapomoa pitkin maita ja mantuja. Ei sitä hirveästi ole kehuttu, mutta ei haukuttukaan. Toisaalta ubc:n arvostelijat ovat aina kehuneet Bosellia, vaikka ei olisi ollut syytäkään. No, ei kehuta enää. Tämä lienee Bosellin yksi huonoimmista tarinoista, jos arvostelijaa on uskominen (uusin almanacco on ilmeisesti Bosellin mittapuulla vieläkin huonompi). Vaan sittenpähän päästään itse toteamaan asian laita, kun suomiversio ilmestyy.
-
Joo, edellinen Rujun tarina erosi kyllä peruskaavasta vaikka hieman uskottavuusongelmia löytyikin. Sinällään harmi että Bosellikin nykyisin tuntuu olevan omien kaavojensa vanki kuten Nizzi ennen, ja tämä näkyy kyllä tarinoiden tasossa. En kyllä nyt lähivuosilta muista yhtään erityisen loisteliasta Boselli-tarinaa, peruskynäilyjä sitäkin enemmän. Tekisikö pieni sapattivapaa hyvää miehelle?
-
Varmaan tekisi. Kymmenkunta vuotta sitten sellainen oli ja mies palasi komesti Punaisten sutten voimin.
-
Varmaan tekisi. Kymmenkunta vuotta sitten sellainen oli ja mies palasi komesti Punaisten sutten voimin.
Mikä tarina tuo oli, en muista tältä istumalta?
-
Mikä tarina tuo oli, en muista tältä istumalta?
Eipä ole kauan kun luin tuon Punaiset sudet, mutta enpä muista silti hirveästi. Itse olen alkanut pitää Excel-taulukkoa lukemistani Willereistä ja sieltä selviää, että kyseessä on TW nrot 13-15/2004, teksti Boselli ja kuvitus Font, annoin silloin aikoinaan keskiarvosanaksi 9 (tarina 10 ja kuvitus 8), mukana oli koko nelikko ja muita hahmoja olivat mm. Valkohepo ja Rohkea Isku. Nämä kaksi taisivat olla eri heimoista (Cheyennet ja Pawneet) ja kilpailivat keskenään toinen toistaan kunnioittaen. Kai siinä jotakin muutakin tapahtui :)
-
Punaiset sudet on aivan tajuttoman hyvä tarina. Fontin kuvitus ei ole kaikkien mieleen, mutta minusta tuossa stoorissa oli aivan törkeän hyvä tatsi. Jatko-osaa odotellessa.
-
Punaiset sudet on aivan tajuttoman hyvä tarina. Fontin kuvitus ei ole kaikkien mieleen, mutta minusta tuossa stoorissa oli aivan törkeän hyvä tatsi. Jatko-osaa odotellessa.
Ai niin tuo tarina. Olihan se ihan kiva, mutta helvetin ylipitkä ja varsinkin loppupuolella joidenkin hahmojen logiikka tuntui todella kummalta. Sinällään harmi koska BoselliTakaumaTM oli jopa hyvää luettavaa: cheyennejen ja pawneiden välinen sota ei ollut niin selkeästi hyvät inkkarit vs. pahat inkkarit ja Valkohevon sekä Rohkean Iskun hahmot olivat varsin onnistuneita.
-
Minusta uusin tarina oli ihan ok. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikenlaista tarinaan oli saatu tungettua. Eniten pidin kyllä siitä, että koko perusnelikko oli mukana. Kaipaisin taas pitkästä aikaa sellaista tarinaa, joka olisi pitkä ja monisäikeinen ja mukana olisi koko nelikko.
Huoh, Mefistoa kaivaten :)
-
Samoin. 4/13 oli ihan perushyvää länkkäriviihdettä. Danubion yllättävän paljon kehuja saanut kuvitus oli mielestäni kuitenkin hiukan jäykähköä ja pikkunättiä, sekä täynnä pieniä valitettavia fontmaisuuksia. Kuvituksessakin jäätiin silti voiton puolelle.
Tex (sivu 31): "Tex Willer, navajoiden päällikkö ja intiaaniagentti. Tunnetaan myös nimellä Yön Kotka. Mutta olen myös ranger ja edustan lakia..." Lisäksi olen formula 1 maailmanmestari ja hävittäjälentäjä. Voitte kutsua minua myös nimellä "pyörremyrsky"... Joskus kaipaisin Texin luonteeseen sellaista Clint Eastwoodin lännenhahmojen kaltaista salaperäistä vaatimattomuutta.
-
Tex 5/2013 kolahti postiluukusta. Itella oli onnistunut
taittamaan sekä etu- että takakannen.
Oli kiva pongata Petri Hiltusen piirroksesta eri seikkailuihin
viittaavia kuvia. Monestako eri seikkailusta löydätte viitteitä?
[spoiler]Mefisto-tarinat, "kasvi" Kuolema tulee taivaalta-seikkailusta ja
käärmetolppa on hankalampi, ehkä tarinasta Käärmeen merkki? [/spoiler]
-
Huisin hyvältä vaikuttaa uusin tarina. Ortiz on mainiossa vireessä. Aihe ei ole ihan perinteinen, mutta pikkuisen alkaa kyllästyttää Texin ja Carsonin roistojen kylmentämistahti. Vaikka Nizzin viimeisten vuosien töitä ollaan täällä(kin) urakalla haukuttu, niin moisiin veritalkoisiin hän, eikä myöskään Bonelli, koskaan sortunut.
-
Huisin hyvältä vaikuttaa uusin tarina. Ortiz on mainiossa vireessä. Aihe ei ole ihan perinteinen, mutta pikkuisen alkaa kyllästyttää Texin ja Carsonin roistojen kylmentämistahti. Vaikka Nizzin viimeisten vuosien töitä ollaan täällä(kin) urakalla haukuttu, niin moisiin veritalkoisiin hän, eikä myöskään Bonelli, koskaan sortunut.
Erittäin hyvin sanottu, komppaan. Ukkoa kuolee kuin syötäisiin leipää ja ase pysyy koko ajan lämpimänä. Vain yksi nyrkkikuulustelu ja vain muutama sivuhenkilö mainitaan edes nimiltä ja taisi osa jo joutua hiilenmättöhommiin. Ortiz on in!
-
Vaimo tilasi Tex Willerin talouteemme puoleksi vuodeksi, kun oli jossain törmännyt hyvään tarjoukseen. Vannoutuneena irtonumero-ostajana suhtauduin tehtyyn tilaukseen hieman varauksella. No, eilen tuli ensimmäinen tilattu numero ja kuinka ollakaan, etukannen alakulma tuhannen rutussa. Tex-kokoelmaani komistaa nyt ensimmäinen huonokuntoinen lehti. Niinpä niin. Saman postin mukana tuli myös uusin Spider-Man -lehden numero, jonka takakansi oli taittunut ja täynnä pieniä rumia koloja.
Texin tilaus päättyy heti puolenvuoden jälkeen. Myös Spider-Manin kestotilaus loppuu nyt.
-
Vaimo tilasi Tex Willerin talouteemme puoleksi vuodeksi, kun oli jossain törmännyt hyvään tarjoukseen. Vannoutuneena irtonumero-ostajana suhtauduin tehtyyn tilaukseen hieman varauksella. No, eilen tuli ensimmäinen tilattu numero ja kuinka ollakaan, etukannen alakulma tuhannen rutussa. Tex-kokoelmaani komistaa nyt ensimmäinen huonokuntoinen lehti. Niinpä niin. Saman postin mukana tuli myös uusin Spider-Man -lehden numero, jonka takakansi oli taittunut ja täynnä pieniä rumia koloja.
Texin tilaus päättyy heti puolenvuoden jälkeen. Myös Spider-Manin kestotilaus loppuu nyt.
Joo, tästä postin nykyruntelusta on taas minullakin esimerkki eiliseltä: Aku-kirja oli väkisin väännetty postiluukusta, onneksi vaurio niin pieni - säkällä! - etten sitä viitsi ruveta uutta kappaletta vinkumaan ja LISÄKSI Ryhmä-X myös taittunut ja revennyt hiukan. Ei suuresti mutta kuitenkin. Tekisi kyllä mieli valittaa jonnekin...muualle kuin Kvaakkiin :P
-
Kvaakissa on aiheesta ennestään ketju Kokemuksia Suomen postista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7042.0.html).
Mutta "totuus"han on että POSTI EI TEE VIRHEITÄ.
-
Kvaakissa on aiheesta ennestään ketju Kokemuksia Suomen postista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7042.0.html).
Mutta "totuus"han on että POSTI EI TEE VIRHEITÄ.
Juu, tiedän. Kummankin seikan mutta se vaan oli hyvä tähän jatkeena laittaa.
Mitä tulee aiheeseen eli Tex Willerin uuteen numeroon: jätin ostamati kun honasin että se on sitä tarinankerrontaosastoa "jaaritellaan toimistossa kuuskyt sivua putkeen niin että lukija nukahtaa ennen kuin taas tapahtuu oikeasti mitään ja sitten onkin jo lukijan kannalta myöhäistä" :P
-
Huisin hyvältä vaikuttaa uusin tarina. Ortiz on mainiossa vireessä. Aihe ei ole ihan perinteinen, mutta pikkuisen alkaa kyllästyttää Texin ja Carsonin roistojen kylmentämistahti...
Juu ;) Tex ja Kit olivat kovia koville. Pahiksilta ei kysytty, että antautuisivatko, vaan jätkät ammuttiin maahan armotta. No oma vika, mitä olivat pahiksia :o
Munkiksi tuleen entisen pankkiryöstäjän tarinahan se on tässä jännin. Pelastaako jatkossa Texin tai Kitin? Jääkö henkiin? jne.
MUUTEN: tietääkös Janne tai joku muu, miten ja kuka on valinnut nuo ensimmäisen sivun kuvat? Missä on tarinan nimi jne. Kuvissa On Tex, Kit, Carson, Tiger, kolmikko ja alhaalla intiaanit hyökkäämässä vankkureiden kimppuun. Mulla ei ole liuskoja, joten oliko sivu jo niissä, vai vasta pokkareissa? Aina tuo aloitussivu on yhtä komea, virittää heti textunnelmaan!!
-
Minäpä veikkaan, että tuo aloitussivu laadittiin 1958, kun tämä nykyinen sarja aloitti Italiassa. Ainakin uusintapainoksen ekalla sivulla se jo on. Ei se ainakaan liuskoissa ole ollut käytössä. Mutta mahdollista on, että jossain muussa edeltävässä julkaisusarjassa ennen tätä nykyistä pokkarisarjaa. Siellä on parikin vaihtoehtoa.
En ole ihan varma, löytyvätkö kaikki aloitussivun kuvat Texien sivuilta, mutta ainakin suurin osa.
-
Aina tuo aloitussivu on yhtä komea, virittää heti textunnelmaan!!
Joo, aloitussivu kuuluu samalla tavalla asiaan, kuin esimerkiksi Bond-elokuvien alussa nähdyt "pallosysteemit" ja näkymä Bondista aseen rihlatun piipun läpi katsottuna. Asialla ei ole varsinaisesti järkiperäistä merkitystä, eikä se loppujen lopuksi ole visuaalisestikaan kovin ihmeellinen, mutta sen vain on oltava siellä. Muutoin ei tunnu oikealle. Samoin Star Wars -leffojen aloituslogo ja avaruuteen loittonevat johdantotekstit. Pakkojuttuja.
-
Vaihteeksi varsin viihdyttävä tarina. Ensimmäinen uusista Texeistä, jonka luin yhteenmenoon. Viime numeroissa on käsikirjoittajien ajatus ollut niin hukassa, etten ole jaksanut lukuponnistella loppuun asti kuin päivien viiveellä. Juhlanumero oli kyllä puoliväliin asti hienosti rakennettu, mutta kadotti vetävän rakenteensa lopun pyssyttelyyn. Repetton Maxi-Tex-tarina oli taas kiinnostavuudessaan Alastalon salissa-luokkaa; käsikirjoitusta oli käytännössä 50-sivun tarinaan, mutta potaska oli hivutettu 320 sivuun (esim. Texin ja afroamerikkalaisen pojan kohtaamisen oli uhrattu pöyristyttävät 8 sivua).
Mutta "Syyllisyyden kahleissa"-tarinassa on muinaisuudesta tuttua Tex-henkeä. Ortizkin on vireessä. Keltaisen Koiran paluu-fiaskossa Ortiz ilmeisesti piirsi tuiskeessa, koska ei kestänyt typerryttävää käsikirjoitusta selvinpäin. Nyt Ruju onnistui mielestäni tekemään osan, jolle odotan jatkoa. Olihan tässäkin peckinpahilaisiin mittoihin yltänyt välienselvittely, mutta silti tällä kertaa tarinaa kokonaan pilaamatta. Hyvä!
-
En ihan samaan hehkutukseen edellisten kanssa yhdy. Ihan viihdyttävä tarina sinänsä, mutta ruumiiden tehtailu oli kyllä aika moista; laskeskelin - takaumat mukaan lukien - että henki lähti lähes 30:ltä. Kiinnostavinta loppujaksossa on tuo munkin kohtalo; Tex ja Carson toiminevat edelleen niittokoneina. Ortiz ei ole koskaan ollut suosikkipiirtäjiäni, positiivista tähän saakka on omituisten otusten puuttuminen. Toivottavasti niitä ei jatko-osassakaan nähdä.
Kokonaisuutena ok juttu, mutta ei mitään hurraa -huutoja saa aikaan.
-
Ihan viihdyttävä tarina sinänsä, mutta ruumiiden tehtailu oli kyllä aika moista; laskeskelin - takaumat mukaan lukien - että henki lähti lähes 30:ltä.
Oho, edes korkkaritarinoissa ei taideta yltää kovin usein tuollaisiin lukuihin.
-
Oho, edes korkkaritarinoissa ei taideta yltää kovin usein tuollaisiin lukuihin.
Kyllähän italialaisissa lännentarinoissa kovat bodycountit on aika yleistä, esim. Corbuccin Mercenaryssa ja Companerosissa taisi olla reippaasti yli sata molemmissa.
-
Monessa Tex-tarinassakin on tullut yli sata vainajaa. Ei tuo 30 yhdessä pokkarissa ole mitenkään poikkeuksellinen luku.
-
Näin topicin vierestä, missä tarinassa viikatemies on vienyt mennessään eniten väkeä? Ainakin Voittamattomissa oli se albumin mittainen lopputaistelu jossa kaatui väkeä kuin heinää kunnon Hurja Joukko-tyyliin, ja sitten tietenkin nämä sisällissota-tarinat ja Custer-tarina omasivat aika tuimat kuolinluvut, mutta lasketaanko sotatarinat erikseen perinteisemmistä tarinoista.
-
Tai jos käännetään asia toisinpäin; onko olemassa Tex-tarinaa, jossa ei tapettaisi ketään, tai edes tarinaa, jossa pelkästään pääkonna pääsisi hengestään?
-
Näin topicin vierestä, missä tarinassa viikatemies on vienyt mennessään eniten väkeä? Ainakin Voittamattomissa oli se albumin mittainen lopputaistelu jossa kaatui väkeä kuin heinää kunnon Hurja Joukko-tyyliin, ja sitten tietenkin nämä sisällissota-tarinat ja Custer-tarina omasivat aika tuimat kuolinluvut, mutta lasketaanko sotatarinat erikseen perinteisemmistä tarinoista.
Jos kaikki lasketaan niin (luonnollisesti) tarinat joissa intiaaneja mukana ovat eniten edustettuina..
80-luvulla julkaistu tarina missä haarniskoihin pukeutuneet intiaanipäälliköt johtivat kapinaa päästiin melkoisen mukaviin raatolukuihin kun gatlingeilla passitettiin manitoun preerialle puhvelijahtiin jo ennestään rajusti harvennettu joukko.
Ensimmäisessä keltainen koira tarinassa myös viikatemiehellä oli todella kiireinen puhde.
Goldenan verilöylyssä hornan halstereille päätyi kylän verran valkonaamoja ja joron jäljille eksyneet punakuonot.
Ihan pelkästään "neliapilan" paukuttelemana tulee ensimmäisenä mieleen kristallitoteemitarina jossa hualpaita passitettiin autuaammille metsästysmaille todella ahkerasti.
-
Myös 'Kalkkarot ja pahemmat käärmeet' Maxi-Texin jälkimmäisessä tarinassa (jonka nimeä en nyt muista, mutta siinä oli meksikolaiskylä nimeltään Tres Cruces ja rosvopäällikkö Estrella Negra) lahdattiin ainakin sivumäärään nähden hillitön määrä konnia. Huomionarvoista on että tarinassa oli vaan Tex ja Carson, mutta se ei tahtia hidastanut - sellainen armeijallinen niitä meksikaaneja tulitettiin suoraan iso-kieron hanslankareiksi.
Oli muuten tyly, raadonkatkuinen tarina. Pitääpä lukaista taas.
-
Tai jos käännetään asia toisinpäin; onko olemassa Tex-tarinaa, jossa ei tapettaisi ketään, tai edes tarinaa, jossa pelkästään pääkonna pääsisi hengestään?
Ainakin Taivaallinen takaa-ajo vuodelta 1983. Siinä ei kukaan joutunut saapasmäkeen.
-
Ainakin Taivaallinen takaa-ajo vuodelta 1983. Siinä ei kukaan joutunut saapasmäkeen.
Ja se viikinkitarina 80-luvulta, jos ei takaumia lasketa mukaan. Siinähän Tex ja Carson tietoisesti välttävätkin tappamista.
-
Tarinassa, jonka alussa kenraali Arlington lahtaa kylällisen inkkareita, ei kuole jatkossa muita kuin tuo paha kenraali.
Sitten on se tarina, jossa hemmoteltu rikkaan karjatilallisen poika joutuu Texin ja Carsonin kanssa törmäyskurssille. Seuraa kissa-hiiri-leikki kaupungissa. Ainoastaan palkkatappaja, poika ja tilallinen kuolevat. Muistaakseni. :)
-
(Muistaakseni)90-luvun alussa oli intiaanipoliisi tarina jossa ei alun jälkeen kukaan potkaissut tyhjää . Tarinan lopussa Tex kehaisi kapteenia tai vastaavaa asenteen muuttumisesta...
-
Tertsi muistaa aivan oikein, Karjakuninkaan Kuolema oli tarinan nimi.
Tuossa intiaanipoliisitarinassa, jos nyt muistan oikean (Monti piirsi?), kuoli noin tusinan henkeä: alun paimenet, Kitin kaksi toveria ja yksi intiaanipoliisi, sitten takaumassa kaksi likaista sotilasta, ja lopussa kolme lisää samaa sakkia. Suhteellisen hillitty ruumisläjä nykytarinoihin verrattuna.
Vähäraatoisia tarinoita kyllä löytyy, mutta täysin ruumiittomia juttuja saakin etsiä ihan tosissaan, taitaa tuo Taivaallinen Takaa-ajo olla ainoa jossa ei edes takaumissa kupsahda ketään.
-
Tuossa intiaanipoliisitarinassa, jos nyt muistan oikean (Monti piirsi?), kuoli noin tusinan henkeä: alun paimenet, Kitin kaksi toveria ja yksi intiaanipoliisi, sitten takaumassa kaksi likaista sotilasta, ja lopussa kolme lisää samaa sakkia. Suhteellisen hillitty ruumisläjä nykytarinoihin verrattuna.
Oops ::), se muististani sitten..1979 luvun tarinassa kilpailijat ei haudankaivuuhommiin kovin ahkerasti jouduta, taisi olla meksikolaisen "kidnappaajan" puolentusinaa intiaaniapuria ainoat.
Poliisipäällikön katoaminen taisi mittavasta pituudestaan huolimatta olla aika väkivallaton...
-
Luurankoylängön loppupuolella tulee raatoja ihan kiitettävästi.
-
Ja se viikinkitarina 80-luvulta, jos ei takaumia lasketa mukaan. Siinähän Tex ja Carson tietoisesti välttävätkin tappamista.
En nyt sano Texiä rasistiksi, mutta jos viikinkien sijasta kyseessä olisi ollut vaikkapa foinikialaisia, niin kyllä olisi dynamiitti lentänyt...
Kahdessa ensimmäisessä Proteus-tarinassa ainoat ruumiit taisivat olla Proteuksen apulaisia. Kolmannessa ainoa uhri oli Proteuksen puukottama pankkiiri.
Omassa kokoelmassani Pyramidin Arvoitus on niin syvälle hautautunut, etten viitsi tarkistaa, mutta eikö sekin ollut suhteellisen veretön? Voidaanko Rakos/Sokar edes laskea?
Uusimmassa oli kyllä tosiaan liioittelun makua, erityisesti Carsonin osuudessa, vaikka sitä ei edes näytetty. Eivätkä Ortizin piirrokset yhtään pehmennä vaikutelmaa.
Ja tämä on jo ties kuinka mones peräkkäinen tarina, jossa on takautumia. :(
-
Minä pidin tästä tarinasta, jäi jännittämään miten isä Clemente tiensä loppujen lopuksi valitsee. Ilmetty Saruman hän tosin on.
-
Vähäraatoisia tarinoita kyllä löytyy, mutta täysin ruumiittomia juttuja saakin etsiä ihan tosissaan, taitaa tuo Taivaallinen Takaa-ajo olla ainoa jossa ei edes takaumissa kupsahda ketään.
Olisiko "verta laitumilla" toinen?
-
Tarinoita, joissa kukaan ei kuole ovat Kaamea löytö (1963), Verta laitumilla (1986) ja Taivaallinen takaa-ajo (1983). Kolme verisintä tarinaa ovat Puhvelisotilaat (2008), jossa kuolleita 143, Suuri Hyökkäys (2002) 121 kuolleella ja sekä Fort Apachen tie (1999) 115 raadolla. Kaikki Bosellin kirjoittamia juttuja. Esimerkisi Nizzin kirjoittamassa jutussa Salaliitto Custeria vastaan (2002) näytettiin vain 60 kuolemaa, vaikka aihe olisi tarjonnut mahdollisuudet melkoiseen verioopperaan. Ihan viimeisimpiä juttuja en ole tilastoinut.
-
Hurjia lukuja, kun ajatellaan että kyseessä pitäisi olla viaton ja poikamainen seikkailusarja. Jos verrataan esimerkiksi jotain Marvel-julkaisuja, niin harvassa niistä päästään edes tuohon Texin uusimman numeron 30:een vainajaan, vaikka laskettaisiin yhteen vuoden kaikki "kaadot". Punisher tekee tietysti poikkeuksen, ehkä Wolverine ja muutama muu nimike.
Amerikkalaista sarjakuvaa soimataan usein liiallisesta väkivallasta ja sitä ihannoivasta kuvastosta, mutta kyllä eurooppalaisessakin valtavirtasarjakuvassa osataan laittaa porukkaa kylmäksi.
-
Eihän tuo haitanne kun ei edes verta näytetä. Nätisti vaan zip zip ja ukko kaatuu maahan ilman osumaa ruumiissaan. Tylynä poikkeuksena Seguran tarinat missä luodinosumat olivat huomattavasti verisempiä kuin missään vaikkapa Bosellin tarinoissa, pääosumissakin näytti joskus lentävän jopa osa kalloakin huspois (siksi kai hänen tarinoitaan julkaistiin vain Maxeissa ja muissa spessuissa).
-
En ole mikään aseiden saati rikostekniikan/luodinjälkien asiantuntija mutta veikkaisin että 44-kaliiberisella aseella kun osuu niin jälki on enemminkin
näytti joskus lentävän jopa osa kalloakin huspois
kuin tätä:
Nätisti vaan zip zip ja ukko kaatuu maahan
Itse tykkään enemmän tästä Seguran/Ortizin tyylistä, vaikken mikään väkivaltamaanikko olekaan, kaukana siitä. Koruttoman realistisesti kuvatulla väkivallalla vaan ei ole mitään tekemistä verellä läträämisen ja väkivallan glorifioinnin kanssa. Minua miellyttää enemmän, kun sarjakuva ei aliarvioi minua lukijana ja jotenkin yritä 'pehmentää' omaa kontekstiaan minun takiani.
Sama koskee tällaisia 'puun lehti tulee naisen rinnan eteen'-tyyppisiä ratkaisuja. Ihan turhaan sellaisiakaan sensuroimaan. Esmes jossain Millerin Sin Cityssa ei koskaan kainosteltu turhia: kyllähän se karvainen palkkatappaja alasti olohuoneessaan on hemmetin ruma näky, mutta tehokeinona erittäin voimakas. Tilanteeseen uppoutui ihan eri tavalla, kun ei oltu lähdetty vääntämään perhefiltteriä ylikierroksille.
Ja vielä aiheesta: ihan kelpo tarina, mielenkiinnolla jäi odottamaan päätösosasta ennenkaikkea sitä, kumman tien isä Clement valitsee lopulta.
-
Eihän tuo haitanne kun ei edes verta näytetä. Nätisti vaan zip zip ja ukko kaatuu maahan ilman osumaa ruumiissaan. Tylynä poikkeuksena Seguran tarinat missä luodinosumat olivat huomattavasti verisempiä kuin missään vaikkapa Bosellin tarinoissa, pääosumissakin näytti joskus lentävän jopa osa kalloakin huspois (siksi kai hänen tarinoitaan julkaistiin vain Maxeissa ja muissa spessuissa).
Kyllä munkin mielestä western-genreen kuuluu just tuo, että ukko kaatuu maahan, eikä paidassa näy edes reikää. Näinhän aika pitkälti taphtuu vielä uusissakin lännenleffoissa.
-
^No, kyllähän spagettiwesterneissä väkivalta on aina ollut ihan toista luokkaa kuin jenkkituotannoissa ja parempia ne ovat kuin puhtoiset/steriilit hollywoodit - mielestäni.
Ei "siisti" Tex mikään ongelma suinkaan ole mutta kyllä täälläpäin arvostetaan verenroisketta ja kallonkappaleiden irtoamista sarjakuvissa >:D.
-
Korjaus: olin taas ajastani jäljessä eli Ortizin piirtämä Tex oli ehtinyt ilmestyä ja kun mainitsin että jätin ostamatta "uusimman" numeron, tarkoitin siis toiseksi uusinta. Aika menee niin järjetöntä vauhtia ja sarjistakin pukkaa nopeammin kuin wanha ehtii ajatella :P
-
Tykkäsin uudessa siitä, että mukana on kerrankin ainakin kaksiulotteinen sivuhahmo, munkki/pyssymies tietenkin. :) Vaan mahtaako moinen ihme jäädä henkiin...
-
Ei tässä uusimmassa numerossa varsinaista juonta ole juuri nimeksikään, mutta jännitettä on saatu luotua hienosti muiden keinojen avulla. Hyvä aloitus, minä kyllä tykkäsin. Vaihteeksi oli mukava nähdä Ortizin koviksen näköistä Texiä julmine ja uurteisine kasvoineen.
-
Lopultakin saatiin Petri Hiltusen taidonnäyte Texistä. Hiltunen kelpaisi kyllä aivan mainiosti Texiä kuvittamaan.
-
Lopultakin saatiin Petri Hiltusen taidonnäyte Texistä. Hiltunen kelpaisi kyllä aivan mainiosti Texiä kuvittamaan.
No...HUH! HUH! Mukavan vitsin heitit kehiin! ??? ???
-
Niinpä, on Hiltunen aina parempi kuin Bonellin tusinatuhraajat.
-
Suuralbumissa Hiltunen voisi olla omimmillaan, mutta luulenpa, että perussarjaan italialaiset eivät Hiltusta kelpuuttaisi. Tyyli on sen verran persoonallista. Samoin näkisin mielelläni Aapo Kukon tekemän Texin suuralbumin.
-
Lopultakin saatiin Petri Hiltusen taidonnäyte Texistä. Hiltunen kelpaisi kyllä aivan mainiosti Texiä kuvittamaan.
Enemmän kuin kelpaisi. Moisen positiivisen ihmeen sattuessa mieluiten sellainen Tex jonka myös käsikirjoittaisi.
-
Täällähän kukkii keväinen vappuhuumori.
-
Täällähän kukkii keväinen vappuhuumori.
en harrasta moista.
-
Uusin numero saapui, melko klassisesti nimetty "Taivaan ja Helvetin välissä". Vaikka etenikin melko ennalta-arvattavia latuja, Rujulla on kyllä hyviä ideoita ja osaa suht. onnistuneita hahmojakin tehdä jotka ovat paikoitellen jopa kiinnostavampaa seurattavaa kuin itse päähenkilöt! Voi hyvinkin olla että Ruju on tulevaisuuden nimi Bosellin vajotessa hiljalleen keskinkertaisuuteen ja Faracin ollessa vielä melko epätasainen. Ortizin kuvituskin on mieheltä parasta muutamaan vuoteen.
Ja takakannessa Hannu Lukkarisen piirros. Ensi kertaa miehestä kuulen, mutta tyylikäs jälki kyllä, muistuttaa hieman Milazzoa.
-
Kyllä vain, Lukkarisen Tex on tähän mennessä nähdyistä suomalaistulkinnoista paras!
-
Itellan työntekijöiden lakon takia jäi willeri tulematta. Lakkoilevat kyllä aiheesta. En oikein pidä ajatuksesta, että postini kävisi ulkomailla kierroksen ennen tänne tuloa. Ehkä huomenna postia laatikossa. Taisi olla hyvä tarina kesken. Loppuiko tarina?
-
Itellan työntekijöiden lakon takia jäi willeri tulematta. Lakkoilevat kyllä aiheesta. En oikein pidä ajatuksesta, että postini kävisi ulkomailla kierroksen ennen tänne tuloa. Ehkä huomenna postia laatikossa. Taisi olla hyvä tarina kesken. Loppuiko tarina?
Joo loppui, kaksi albumia oli kyllä täysin sopiva pituus tälläiselle tarinalle, ei juuri lainkaan tyhjäkäyntiä tai kiirehdintää mielestäni.
-
Postin toimimattomuudasta on pitkät perinteet ja tästä kotimaisesta tai ulkomaisella vahvistetusta tunaroivasta kyvyttömyydestä jatketaan sen omassa
Kokemuksia Suomen Postista ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7042.0.html), ei Tex Willerissa.
-
Uusin numero saapui, melko klassisesti nimetty "Taivaan ja Helvetin välissä".
Yllättävän vähän on tarinan päätösjakso kirvoittanut ihmisiä täällä kommentoimaan. Minusta tarinan loppuosa oli jopa hieman liikuttava, ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Harvinainen, mutta erittäin tervetullut, tunne Tex Willer -lehden äärellä.
-
Jotenkin tuntuu, että kaikki tuli sanotuksi jo alkuosan jälkeen. Odotukset täyttävä oli lopetusosa. Hyviä tarinoita (ainakin paljon parempia kuin viime vuonna...) on tänä vuonna saatu, mikä näin juhlavuonna kuuluu oikeastaan asiaan.
-
Uutta Almanaccoa pukkasi normi-Willeriin. Tarinaan oli perushyvä ja Danubion käsiala muistuttaa paljon Giolittia tai Montia. Edellisen tarinan munkki jää varmasti henkilöksi, joka muistetaan vuosienkin päästä.
-
Jaa että almanaccoa? Kiitos tiedosta, täytyypi huomenna kirmata kioskille!
-
Edellisen tarinan munkki jää varmasti henkilöksi, joka muistetaan vuosienkin päästä.
Joo, munkissa oli särmää. Tuo olisi ollut mielenkiintoinen aloitus vähän pidemmällekin hahmokehittelylle. Harmi, kun meni kuolemaan heti alkuunsa.
-
Uutta Almanaccoa pukkasi normi-Willeriin. Tarinaan oli perushyvä ja Danubion käsiala muistuttaa paljon Giolittia tai Montia.
Mutta tarina ei ollut kaksinen. Taaskin veri lensi ja Tex oli ylivoimainen sekä havoittumaton. Innotonta perushöttöä. Nyt alkaa tuntua, että Faraci ei ole oikein päässyt sisälle sarjan henkeen ja tuskin koskaan pääseekään. Tykkäsin kuvituksesta.
-
Mutta tarina ei ollut kaksinen. Taaskin veri lensi ja Tex oli ylivoimainen sekä havoittumaton. Innotonta perushöttöä. Nyt alkaa tuntua, että Faraci ei ole oikein päässyt sisälle sarjan henkeen ja tuskin koskaan pääseekään. Tykkäsin kuvituksesta.
Joo, tässä ehkä tuo Texin luoteja torjuva aura oli melkoisen räikeästi esillä, mies ei taida lopputaistelun aikana olla KERTAAKAAN suojassa ja ei luodit edes vie hattua päästä.
Kyllähän tämä nyt rullakebabin kanssa kelpasi, mutta tuskin tätä muistetaan ensi vuonna, saati loppuvuodesta.
-
Meikäläinen ajatteli tilata kummipojalle willerin lahjaksi, mutta muutin mieleni, kun nykytarinat ovat aika pitkälti pelkkää ammuskelua. En tiedä, olisinko itsekään pikkupoikana 70-luvulla tykästynyt sarjan päähenkilöihin, jos tarinat olisivat olleet tätä tasoa.
-
Uusin Willeri poimittu kaupan hyllyltä, ehjänä. Eipä tosiaan tarina hääppöinen ollut, laskin että lopun ammuskelukohtaus oli noin 25 sivua (sivusta 83 eteenpäin) eli neljännes koko lehdykästä. Tohtori apulaisineen oli loppuunkalutun tuttua kauraa, ja tosiaan Tex onnistui välttämään kaikki roismojen (joita sentään oli aika liuta) luodit naarmuakaan saamatta. Hoh hoijaa, mutta sellaista kai supersankarin arki lienee. Danubin kuvitus miellytti minunkin silmääni; Tex ja lopussa paikalle ilmiintynyt Carson olivat ihan itsensä näköisiä. Niin että aika tismalleen olen Jannen linjoilla.
-
Luettu kaksiosainen "pappi-tarina" viimeinkin eli uusin Willeri on yhä ostamati ja siis lukemati, kuljen nyt pahasti jäljessä sarjisten suhteen siis.
Ortizin kuvitus oli taatun upeaa ja puolen sivun maisemakuvat olivat hauska lisähuvi. Tarinakin oli aika jees vaikka ikävä kyllä pappismies/ex-rosmo kuolikin lopussa (sori jos spoilasin mutta tuskinpa kovinkaan yllättävä ratkaisu sinänsä).
Uusinta Willeriä selasin eilen ja kuvitus miellytti niin silmää että ostan ja luen vaikkakin kasvot olivat kyseisen kuvittajan selkeästi heikko osa-alue (lähes järjestään "epämuodostuneet").
-
Uusimman alku vaikutti lupaavalta, mutta tarina lässähti pian. Supersankarimaisuutta oli tosiaan hiukan, piirtäjäkin alleviivasi asiaa sivun 104 ensimmäisessä kuvassa niin, ettei sitä voinut katsoa nauramatta.
Odotin jotain ennalta-arvaamatonta koukkua haavoittuneen konnan viimeisten sanojen perusteella, mutta niihinkään ei sitten enää palattu. Koko eliksiirijuttu tuntui päälleliimatulta, yhtä hyvin kyseessä olisi voinut olla kuka tahansa lääkäri. Tästä jäi tunne, että oli saatu kiinnostava lähtöidea ja alettu toteuttamaan sitä suin päin miettimättä enempää.
Täytyy sanoa, että Faraci ei ole ollut odotusten tasoinen. Aikoinaan taskukirjoissa hän teki parhaat ja tuoreimman tuntuiset Mikit, mutta ei taida olla kotonaan Texin vakavammassa maailmassa. Usein Mikkihän menetti täysin tilanteen hallinnan, mutta Texille ei niin sovi tehdä...
-
Minusta juuri tuollaiset rohtopuoskarit liittyvät niin vahvasti Villin lännen ajan henkeen, että ovat aina tervetulleita Texin sivuille ;) Tex Willer on perimmiltään niin nostalgiankuorruttamaa seikkailua että kyseisenkaltaisten länkkäripastissien kierrätys ei minua haittaa ollenkaan.
-
Hohjoijakkaa...Kuvitus oli erinomaista. Ja vain se on hyvää uudessa Texissä, aika steriili maku tästä jäi. Tuntuu lähimenneisyydessä on julkaistu liiaksi tarinoita jossa Tex lähettää roistot saapasmäkeen ilman sen kummempaa dramatiikkaa ja tarinankerronta korvattu pyssynpaukkeeella...
-
Olipa taas rautaista realismia uusimmassa. Texitykitys istuu satulassa maalitauluna ja jätkät ampuu ohi! (tai no Texitykitys liikkuu ku mustis salamaa nopeammin) Todella laiskaa kirjoittajalta.
Olisi vain lahdannut ne ukot jonkun kiven takaa (jonne Texitykitys kiiti piiloon satula elvistelyn jälkeen) ja se olis siinä.
Enemmän tarinaa ja vähemmän ammuskelua+raatoja, kiitos.
-
Olipa taas rautaista realismia uusimmassa. Texitykitys istuu satulassa maalitauluna ja jätkät ampuu ohi! (tai no Texitykitys liikkuu ku mustis salamaa nopeammin) Todella laiskaa kirjoittajalta.
Olisi vain lahdannut ne ukot jonkun kiven takaa (jonne Texitykitys kiiti piiloon satula elvistelyn jälkeen) ja se olis siinä.
Enemmän tarinaa ja vähemmän ammuskelua+raatoja, kiitos.
Ei minua sinänsä ammuskelun määrä haittaa, mutta niiden laatu: aivan liikaa tälläisiä "seistään täysin suojattomana ja ammutaan lonkalta sata miestä nurin" -tasoisia sutaisuja. Oliko viime vuonna viimeksi kun Tex haavoittui taistelussa jopa suht pahannäköisesti, en muista koska olisi viimeksi edes hattuun osunut.
-
Joskus olen ajatellut, että pahiksille pitäisi järjestää ammuntakoulutusta, sen verran luokatonta on osumatarkkuus sekä elokuvissa, että sarjakuvissa ;)
-
Ei minua sinänsä ammuskelun määrä haittaa, mutta niiden laatu: aivan liikaa tälläisiä "seistään täysin suojattomana ja ammutaan lonkalta sata miestä nurin" -tasoisia sutaisuja. Oliko viime vuonna viimeksi kun Tex haavoittui taistelussa jopa suht pahannäköisesti, en muista koska olisi viimeksi edes hattuun osunut.
Oli muuten sama kirjoittaja kuin nyt. Tämä tarina lienee vanhempi.
Outoa, Täällähän Lentää Lyijyä!-opuksen mukaan tämä ( Il Ciarlatano ? ) on Almanacco del West 17, mutta luettelossa on pari muutakin 17:aa. Olisiko tämä sittenkin 19?
Saisivat taas laittaa alkuperäisnimen ja numeron alkulehdelle.
-
Uusin Willeri poimittu kaupan hyllyltä, ehjänä. Eipä tosiaan tarina hääppöinen ollut, laskin että lopun ammuskelukohtaus oli noin 25 sivua (sivusta 83 eteenpäin) eli neljännes koko lehdykästä.
Tuohan on jopa "vähän" verrattuna numeron 1/2013 alkukohtaukseen...
Alkaa olla huutava tarve usean numeron pituiselle tarinalle jossa mielenkiintoinen juoni ja tiivistä kerrontaa....
-
Outoa, Täällähän Lentää Lyijyä!-opuksen mukaan tämä ( Il Ciarlatano ? ) on Almanacco del West 17, mutta luettelossa on pari muutakin 17:aa. Olisiko tämä sittenkin 19?
Ou nou. Kirjoittaja pyytää mokaa anteeksi. Tämä on numero 19.
Olen luvannut joskus euron jokaiselle, joka löytää tarinalistauksesta virheen, joten pistäpä Secos-Billi yksärillä tilinumeroa tulemaan ;-).
-
Kiitoksia, mutta euron ( kahden? ) takia ei maksa vaivaa. Sen sijaan Kirjasto-ketjussa esittämääni kysymykseen kelpaisi Tex-tieteen yli-moriscon vastaus. ;)
-
Sen sijaan Kirjasto-ketjussa esittämääni kysymykseen kelpaisi Tex-tieteen yli-moriscon vastaus. ;)
Pitää ainakin lukea se ensin (pitkästä aikaa...). Ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun itse Bonellikin kadottaa jutustaan punaisen langan. Joten syy ei välttämättä ole lukijassa.
-
Täytyy kans kompata kanssaveljiä ja -sisariakin, jos heitä on. Kyllä ajoittain uusia texejä lukiessa tulee 70-luvun texejä ikävä. Näin kesäisin tulee luettua willeri per päivä näitä 70-luvun texejä. Niissä oli juoni vaikka olisi ollut vain yhden pokkarin mittainen, kuten just lukemani tarinat Tahrittu tinatähti (2/1972) ja Karjakuninkaan kuolema (9/1972). Taisin lukea noikin tarinat vuos sittenkin, mutta yhä ovat mannaa!
Edesmennyt laulaja Kirka totes joskus 2005 tai silleen, että parasta kesälukemista ovat Jerry Cotton ja Tex Willer! Oikeassa oli. No, Cottoneita luin kesäisin yläasteikäisenä. Nykyään joka kesä tulee luettua noita vanhoja texejä.
Lämmin kesäpäivä, hyvä ruoka ja pari hyvää texiä - NAM!
-
Uusin lähdykkä saapui postissa, Bosellin ja Andreuccin seikkailu vuorossa. Eipä tässäkään oikein ole mitään erityisen sykähdyttävää, heti alkuun tylsänpuoleinen ammuskelu ja seuraavaksi paljon haahuilua ilman juurikaan yllätyksiä, tai sellaiseksi laskisin sen ettei tämä naistohtori olekaan rosvojen puolella toisin kuten lehden vikat sivut osoittavat. Melko autopilotilla kirjoitettua unohdettavuutta, Andreuccin kuvituskin aika perus Texiä.
Suomikuvan tehnyt Anssi Rauhala, muuten hyvin kuvitettu mutta Texin pää näyttää kamalan kookkaalta. Voi olla toki hieman tarkoituksella tehtykin.
-
Tjaa, minut Bosellin kirjoittama tarina yllätti positiivisesti. Siinä päästiin suoraan asiaan ilma johdantoa, jotka monesti ovat aika keinotekoisia. Kit Willer pääsi mukavasti esiin pitkästä aikaan. Vähän enemmän Carsonin ja Texin välistä sanailua olisin kaivannut.
Ja se lääkärimuija. Siinä vaiheessa kun puhuttiin, että tarinan pääkonna on naistenmies, ei tarvinnut olla nero laskeakseen yksi plus yksi yhteen, minkä jälkeen Kit Willerin kolkatuksi tuleminen ei ollut minkäänlainen yllätys. Seuraavassa jaksossa kai itketään kuumia kyyneleitä.
-
Täytyy myöntää, että lukiessani mietin, että näinköhän Kit Willerille taas tehdään klassiset eli ihastus kuolee lopussa. Kolkkaus tuli siten minulle yllätyksenä. Derringeristä olisi pitänyt arvata jotain, mutta sekin meni läpi. Lääkäri ei ole läpeensä paha (intiaanien auttaminen), joten odotan senkin takia mielenkiinnolla seuraavaa osaa.
Bosellilta hieno ja uudentyyppinen juonikuvio. Kiva tarina toistaiseksi, ei mitään perushöttöä. Andreucci ei osaa piirtää Willereitä "oikein". Näyttävät välillä melkoisilta pulloposkilta. Sen takia hän ei kuulu kuvittajana ykköskoriin.
-
Mun makuuni tämä oli paras numero aikoihin. Tarina toimii ja Andreucci menee laakista suosikkipiirtäjien joukkoon. Se pitää kyllä myöntää, että kun tohtorin hahmo oli esitelty kunnolla, mieleen tuli oitis "mahtaako kuolla traagisesti, olla pahis vai sekä että?" Mutta ei hän siinäkään sarjassa ole ihan yksioikoisimmasta päästä hahmoja.
-
Tämähän oli oikein mukavan kimurantti ja kiinnostava tarinan alku. Viitteitä on että lääkäritytteli olisi gangsterin heila, mutta jää nähtäväksi. Andreuccin piirros oli muutoin ihan nautittavaa, mutta välillä - varsinkin perusjengin - kasvonpiirteissä olisi ollut korjaamisen varaa.
Oli hieman hankala löytää uutta Texiä kaupoista; ainoa paikka missä lehtipisteen tietojen mukaan sitä Malmilla on myynnissä, on Prisma, mutta ei sitä siellä hyllyssä ainakaan eilen ollut. Kumma juttu, ettei muualla ole, Malmilla kun on myös esim City-market ja useampi ärrä. Eli läheskään kaikkiin lehtipisteisiin Texiä ei näköjään oteta myyntiin.
-
Huijaritohtori-tarina eli toiseksi uusin luettu ja oli tarinaltaan aika mukava mutta kuvitus oli kyllä oksettavaa, kaikki anatomisesti vinksallaan niin ihmissillä kuin hevosillakin :-X
Uusinkin willeri ostettu mutta odottaa yhä lukemistaan.
-
Ubc:n sivuilla oli mielenkiintoinen tieto tästä uusimmasta seikkailusta, Salt Riveristä. Tarina piti tulla alun perin julkaistuksi perussarjassa kahden pokkarin paksuisena. Kun ensimmäiset 20 sivua olivat valmiit, Sergio Bonelli pääti siirtää kuvituksen puolesta liian persoonallisena pitämänsä tarinan almanacco-sarjaan, ja Suomessakin se julkaistiin numerossa 3/2007 (Sattumasankari). Käsikirjoijoittaja Boselli joutui siis kirjoittamaan tarinalle kokonaan uuden lopun. Hän ei kuitenkaan hylännyt alkuperäistarinan loppuosaa, vaan kirjoitti sille uuden aloituksen ja tarina sai siis valmistuessaan nimen Salt River. Molemmissa tarinoissa piirtäjänä on siis Andreucci.
-
On tosiaan erikoinen tarinakuvio. Täytyypä lukea Sattumasankari uudelleen tämän tiedon kanssa.
-
Huijaritohtori-tarina eli toiseksi uusin luettu ja oli tarinaltaan aika mukava mutta kuvitus oli kyllä oksettavaa, kaikki anatomisesti vinksallaan niin ihmissillä kuin hevosillakin :-X
Uusinkin willeri ostettu mutta odottaa yhä lukemistaan.
Tässä menee nyt helposti tarinat ja narinat sekaisin; Tolppis viittaa numeroon 7 ja muut puhuu nr 8:sta. Kummassakin "tohtori" mukana. Yrittäkää saada tolkkua.
Edit: Tolpikksen kommenttiin on kyllä aivan mahdoton yhtyä. Pikaisesti selailin lehdykän, eikä oksettanut yhtään. Ehkäpä Tolppis valaisee tarkemmin, missä ne anatomisesti vinksallaan olevat hemmot elikkä elikot piileksivät, minä kun en löytännä ainuttakaan.
-
Carsonin viikset olivat kyllä tosi ärsyttävät....Ihan hyvä tarina ja piirrokset aika vankkaa keskitasoa. Selkeästi tähän-asti-ei-niin-erinomaisen-juhlavuoden parhaimmistoa, #3 jälkeen.
-
Viimeaikaisten Willerien valossa (varjossa) Carsonin viiksiongelma ei tunnu kovin suurelta erheeltä. Edellinen Huijaritohtori-tarina kiilasi ainakin omalla listallani suoraan surkeimpien Tex-juonien top5 joukkoon. Tätä vasten Bosellin uutuus on hieno yllätys. Stoori ei pitkästä aikaa pyöri täysin Texin navan ympärillä, joten muillekin hahmoille jää nyt tilaa toimia. Tässä mielessä tuttua hyvää Bosellia.
Itse odotan numeroiden 631-632 ilmestymistä (loppuvuodesta?). Nizzi-Filippuccin yhteistyö on tuottanut pitkästä aikaa kiinnostavan (tosin tutun oloisen) intiaani-tarinan. Hieno kuvituskin.
-
Tätä vasten Bosellin uutuus on hieno yllätys. Stoori ei pitkästä aikaa pyöri täysin Texin navan ympärillä, joten muillekin hahmoille jää nyt tilaa toimia. Tässä mielessä tuttua hyvää Bosellia.
Niin justiin, "uutuus". Pitkästä aikaa, kun vähänkin innostuu Bosellin kirjoittamasta tarinasta, käykin selville, että se on kirjoitettu jo kymmenkunta vuotta sitten.
-
No kyllähän siinä Huijaritohtori-tarinan kuvituksessa oli ihan selkeästi ne kasvot ihan vinksallaan! Silmät liian lähellä toisiaan kaikilla ja mitä kaikkea. Eihän niitä tarvitse kuin vilkaista ja verrata siis tähän uusimpaan Salt Riveriin ja sen kuvittajan piirroksiin...joissa on kaikki kohdallaan. Salt Riverin Andreucci on aika upeasti piirtävä heebo. Tarinasta toki sen verran että oiskohan tässä taas joku Femme Fatale :laugh:
(Vieläkin hämmästyttää jos olin ainoa jonka mielestä se Huijaritohtori-tarinan piirtäjän jälki oli ala-arvoista ja ihmettelen että on yleensä päässyt näinkin kuuluisaa sarjakuvaa edes piirtämään...)
Luette muuten huikean nopeasti (tai sitten skrivaatte saman tien tänne) noita Texejä. Itselläni menee aina tovi kun on niin pirukseen muutakin lukemista (ja tekemistä) ettei vaan kerkiä.
-
.......(Vieläkin hämmästyttää jos olin ainoa jonka mielestä se Huijaritohtori-tarinan piirtäjän jälki oli ala-arvoista ja ihmettelen että on yleensä päässyt näinkin kuuluisaa sarjakuvaa edes piirtämään...)
Et ole ainoa. Hämmästys oli tosi suuri kun avasin uusimman Texin, ekana ajattelin että tässä kyse jostain pilaversiosta tai jopa suomalaisen piirtäjän tekeleestä, niin huonoa oli jälki.
Ehdottomasti mielestäni surkeinta jälkeä mitä on Texissä ollut.
Itselleni TW on ollut tattua tavaraa juuri taiteensa puolesta, tarinat ovat olleet joskus mitä ovat olleet, nyt mentiin riman alitse.
Toivottavasti tämä ei ole pysyvä suuntaus.
-
No hyvä juttu. Ajattelin jo että aivoradoissani on jotain vikaa...vikaa...vikaa... :laugh:
-
Et ole ainoa. Hämmästys oli tosi suuri kun avasin uusimman Texin, ekana ajattelin että tässä kyse jostain pilaversiosta tai jopa suomalaisen piirtäjän tekeleestä, niin huonoa oli jälki.
Ehdottomasti mielestäni surkeinta jälkeä mitä on Texissä ollut.
Itselleni TW on ollut tattua tavaraa juuri taiteensa puolesta, tarinat ovat olleet joskus mitä ovat olleet, nyt mentiin riman alitse.
Toivottavasti tämä ei ole pysyvä suuntaus.
Makuasioitahan nämä ovat mutta hyvä taide ei tee paskasta stoorilinesta parempaa, vaikkakin näyttää paremmalta. Hyvän tarinan kestää huonommallakin taiteella.
-
Siis puhummeko edelleen Tex nro 7/2013, piirtänyt Danubio? En kyllä millään ilveellä löytänyt Tolppiksen mainitsemia vinksallaan olevia ihmisiä taikka eläimiä, taikka liian lähellä toisiaan olevia silmiä immeisten tahi elukoiden päästä, vaikka kuinka olen yrittänyt etsiä.
Ja Dennis säestää. Mitä ihmettä jannut horisette? Laittakaa edes viittaus johonkin kuvaan/sivunro missä nämä ilmenee, niin voi arvioida oletteko kärryillä vai tilataanko piipaa-auto.
-
Sori, olen paikassa jossa ei ole sarjiskokoelmaa joten ei nyt voi viitata. En nyt ala enempää kinata vaikka minusta se oli ilmiselvää.
Mutta juu, palataan taas tuohon UUSIMPAAN Willeriin (tai palatkaa).
-
Lukaisin juuri huijaritohtorin uudestaan ja kun ~24 sivua alusta menee "pohjustamiseen" ja ~30 loppusähinään eipä siinä tarinankehittelyyn juurikaan jää tilaa.
Asiasta toiseen löytyyköhän mitään muuta sivua kuin bananapressin fanishop missä osviittaa tulevista texeistä ja varsinkin ilmestymispäivistä?
El Muerto ja tehtävä great fallsissa olisi toive nähdä isona kirjana tai mieluummin kovissa kansissa. Jostain taisin lukea Muerto tulossa erikoisjulkaisuna mutta en löydä linkkiä enää...
-
Asiasta toiseen löytyyköhän mitään muuta sivua kuin bananapressin fanishop missä osviittaa tulevista texeistä ja varsinkin ilmestymispäivistä?
El Muerto ja tehtävä great fallsissa olisi toive nähdä isona kirjana tai mieluummin kovissa kansissa. Jostain taisin lukea Muerto tulossa erikoisjulkaisuna mutta en löydä linkkiä enää...
Ei taida olla, nettikirjakaupoissa on joskus jotain kun hakee tarkemalla haulla, mutta kyllä noi Texin tulevat julkaisut löytyvät Bananasta tai Egmontin blogista.
El Muerton pitäisi kaiketi tulla syksymällä siinä Texin juhlakirjassa, en ole ihan varma, mutta noita klassisia tarinoita voisi julkaista erikseen jatkossakin kuten tehtiin Luurankoylängön kanssa.
-
Kovakantisista Tex-kirjoista taidetaan pikkuhiljaa luopua. Mutta Maxi jatkaa ainakin tämän vuoden kahden numeron voimin, joten jälkimmäisessä numerossa saadaan taas jokin klassikkoseikkailu uusintana yksissä kansissa.
-
Mitä järkeä on luopua kovakantisista Tex kirjoista. Kyllä ne minusta kestävät paljon paremmin kulutusta kuin pehmeäkantiset, joiden kulmat käpristyvät ikävästi rullalle ajan kanssa ja senjälkeen niistä Divareista ei saa euroakaan jos vie myytäväksi.
Mutta makuasioita joo. Minusta kovakantinen on aina parempi ja kauniimman näköinen hyllyssä. Kyllä Texiä pitäisi saada myös kovakantisina myös tulevaisuudessa.
-
Täytyy kans kompata kanssaveljiä ja -sisariakin, jos heitä on. Kyllä ajoittain uusia texejä lukiessa tulee 70-luvun texejä ikävä.
Ilmoittautuu! Näin pitkästä aikaa...
Mutta mitäs täällä kuuleekaan? En ole vähään aikaan uusia Willereitä lukenut (klassikot kyllä edelleen eksyy säännöllisesti käpylään), joten tulin haistelemaan minkätasoista tarinaa nykyisin on liikkeessä.
Ja Bosellia moititaan. Saanko kysyä miksi? Kuten sanoin en ole aivan viime vuosien tarinoiden tasolla, mutta yleisesti sanoen pidän kovasti Bosellista ja hänen fiktion sepittämisen filosofiastaan - laaja maailma ja paljon kiehtovia, omaperäisiä hahmoja joiden joukkoon Texin silmin sujahdetaan. Onkos hänen tarinakoneensa alkanut nyt sitten yskiä?
-
Onkos hänen tarinakoneensa alkanut nyt sitten yskiä?
No, on! Ainakin minun mielestäni. Pari viime vuotta ovat olleet aikamoista alamäkeä. Kaava: henkilöt esitellään ja muutama tyyppi surmataan, tiukkailmeinen Tex yksin tai yhdessä kamujensa kanssa syöksyy jäljille ja lopulta, Villen sanoja lainatakseni, lukumääräisesti ylivoimaiset konnat "kolataan" helvettiin. Missä ovat seikkailullisuus, herkulliset henkilöhahmot ja huumori? Missä on tarina? Ja eniten huolestuttaa se, että (ylityöllistetty?) Boselli valvoo muiden kirjoittajien tarinoiden sisältöä. Mutta kukaan ei vissiinkään valvo Bosellin tekemisiä.
Kärjistetysti, ja ehkä hiukan provosoidenkin, siis näin. Mutta en ole kyllä kovin tyytyväinen tarinoiden nykytasoon ja huolestuttaa, että rimanalitusten sarja jatkuu, jatkuu, jatkuu ja....
-
Kovakantisista Tex-kirjoista taidetaan pikkuhiljaa luopua.
Tuo on kyllä huono uutinen. Talousosasto on toki tietoinen mikä on kannattavaa ja mikä ei mutta olisin erittäin mielelläni hankkinut kirjastot kovakantisina vaikka olisikin joutunut kaivamaan lompakkoa isommalla sorkalla.
"Erikoiskronikat" eli luurankoylänkö ja traaginen risti ilahduttivat tämän kirjoittajaa eivät pelkästään korkean laatunsa vuoksi vaan myös koska en omista 1970 luvun Texejä nuo "erikoiskronut" eivät vaikuttaneet kronikoiden julkaisuaikatauluun niin sai laadukasta Willeriä pari kertaa hieman nopeammin.
Ja ovathan muutkin kovakantiset hienoja ulkoiselta olemukseltaan. + Kuten Orjan May sanoi, kovakantiset ovat kulutusta kestävämpiä. Pehmeäkantisissa kulmat ovat aika herkkiä "avautumaan" ja vaikka asian saakin korjattua höttösellä paperiliimaa, ei siltikään hyvä.
-
Kaava: henkilöt esitellään ja muutama tyyppi surmataan, tiukkailmeinen Tex yksin tai yhdessä kamujensa kanssa syöksyy jäljille ja lopulta, Villen sanoja lainatakseni, lukumääräisesti ylivoimaiset konnat "kolataan" helvettiin. Missä ovat seikkailullisuus, herkulliset henkilöhahmot ja huumori? Missä on tarina? Ja eniten huolestuttaa se, että (ylityöllistetty?) Boselli valvoo muiden kirjoittajien tarinoiden sisältöä. Mutta kukaan ei vissiinkään valvo Bosellin tekemisiä.
Hmmm... kuulosta kieltämättä aika pahalta, jos on alkanut rutinoitua samoihin epäinspiroituihin kaavoihin... toivottavasti Boselli ei mene samaa tietä kuin Nizzi. Ehkä olisi paikallaan pitää breikki, ja palata tauolta takaisin uusin ajatuksin ja voimin. Samoin kirjoitusvastuuta pitäisi jakaa tasapuolisesti. Muistelen tässä vuosien takaa Bosellin haastattelua, jossa oli vielä nuori ja innostunut, mutta mainitsi jo silloin sen ristiriidan mikä vallitsee inspiraatiolla ja tarpeella suoltaa juttua kuukausittaiseen julkaisuun...
-
Tuohan se on asian ydin. Tarvittaisiin uusi kirjoittaja, joka keskittyisi pelkästään Texiin. Sitten Boselli saisi tarvitesemansa breikin ja harvemmat kirjoitustehtävät olisivat varmaan sisällöltään painavampia.
-
Kovakantisista Tex-kirjoista taidetaan pikkuhiljaa luopua.
Tämäpä kerrassaan harmillinen tieto...kovakantiset tässä sarjassa kun ovat aina olleet piristäviä tapauksia joita olen innoissani jokaista hommannut vähintään pari kipaletta...ei pitäisi luopua ei.
Kovakantisten kiistattomana suosijana arvostan todella myös tuossa aiemmin esitettyjä laadullisia etuja joita tämä upea sarja ansaitsee monen muun ohella...
-
Tämäpä kerrassaan harmillinen tieto...
Siis ei tämä ole mikään "tieto". Tämä on pelkästään johtopäätös sen pohjalta, että niitä ei ole pitkään aikaan tullut ja maxeissa on jo julkaistu yksi semmoinen klassikko, joka olisi vielä muutama vuosi sitten tehtu kera kovien kansien. Ja tänä vuonna tulee kai toinen vastaavanlainen maxi.
-
Mutta Maxi jatkaa ainakin tämän vuoden kahden numeron voimin, joten jälkimmäisessä numerossa saadaan taas jokin klassikkoseikkailu uusintana yksissä kansissa.
Onkohan mitään tietoa tai arvailuja, mikä tarina sieltä olisi Maxiin tulossa?
-
Taitaapi tulla Kadonnut poliisipäällilkkö, jossa oli aikoinaan kehno painojälki. En tiedä, oliko tälle tiedolle vielä ns. julkaisukielto, mutta laverrellaanpa nyt tämän verran kesän kunniaksi.
-
Juu, kiitokset vain Jannelle lavertelusta. :) Olihan tuo tarinan nimi ollut toisaalta täällä huhuissa jo aika kauan. Mutta hienoa, että tulee nyt hyvällä painojäljellä, itse pääsenkin sitten ensimmäistä kertaa tuon(kin) tarinan lukemaan.
-
Hui hemmetti, tuohon loppuu maxi-texien sarjakeräys, Luin noin kuukausi sitten ja aika ok, mustaparran ja poliisien hakkaamisten vuoksi.
Näin tuoreessa muistissa olevasta tarinasta ei kymppiä makseta jollei henki menossa.
Varmaan hyvä uusille lukijoille
-
Uusin Willer tuli postiluukusta, ja oli niin jännittävää luettavaa että melkein nukahdin lehden ääreen. Kyllä Bosellin nyt tarvitsisi oikeasti pitää luovaa taukoa että taso palaisi edes kelvolliseksi.
-
Uusin Willer tuli postiluukusta, ja oli niin jännittävää luettavaa että melkein nukahdin lehden ääreen. Kyllä Bosellin nyt tarvitsisi oikeasti pitää luovaa taukoa että taso palaisi edes kelvolliseksi.
Ainakin kuvitus oli paljon parempi kuin edellisen numeron kammotuksessa, Itellan riemupäivät jatkuvat, lehti oli pahasti taittunut ja kannessa täten vekki. Itellan kesä-Niilojen asenne jakelukeskuksissa taitaa olla EVVK-asenne, eilen saamani Mikki-kirja oli saanut lievästi siipeensä.
-
Positiivista oli se, että tohtori jätettiin henkiin. Tosin näitä nuoremman Kitin ihastuksia on nyt sitten elossa ainakin kaksi, Donna ja Sarah. En panisi pahakseni, vaikka Sarah esiintyisi jossakin toisessa tarinassa.
Minusta uusin oli kelpo luettavaa näin heinäkuun helteisiin. On paljon tarinoita, joista ei muista juuri mitään muutaman kuukauden päästä. Tästä muistetaan ainakin yksi henkilö.
-
Olisin yllättynyt siitä, kuinka verevä tarina tämä oli Bosellilta pitkästä aikaa, ellen tietäisi, että tarina on kirjoitettu jo vuosia sitten. Kuvitus tuki hyvin tarinaa. Poikkeukselisesti mukana oli myös juna, mistä lisäpisteitä. Eli oikein positiivinen yllätys. Viime vuonna perussarjassa ei tainnut olla ainuttakaan näin hyvää tarinaa.
-
Positiivista oli se, että tohtori jätettiin henkiin. Tosin näitä nuoremman Kitin ihastuksia on nyt sitten elossa ainakin kaksi, Donna ja Sarah.
Toki myös vuonna julkaistu 1979(olikohan kilpakosijat nimi) tarinan meksikotar. Tänään uuden Texin hankinta, kommentit jakautuneet puolesta ja vastaan, saa nähdä... :P
-
Piti oikein katsoa -79 vuosikerta ja oikeassa TK on. Manuela lisätään listaan. Toivottavasti seuraava tätä teemaa sivuava käsikirjoittaja kaivaa jonkun näistä naisista esille eikä kehittelee uutta. Tahtoo vain olla niin, että merkityksettömämmät sivuhahmot ikäänkuin kuolevat tekijöidensä mukana.
Häiritsikö ketään muuta se, että kannen junaa katseli Tex Willer ja tarinassa Kit Willer? Näitä Villan sovelluksia on tosin nähty aikaisemminkin.
-
Ei häirinnyt. Ihan tyypillistähän tuo on. Kannessa pitää olla aina Tex, muulla ei ole niin suurta väliä.
-
Kannessa pitää olla aina Tex, muulla ei ole niin suurta väliä.
16/2002 ;)
Edit: myös värikirjasto 11!
-
Secos Billin kannet taitavat olla sellaisia, missä on vain Kit Carson. Muistelisin kuitenkin, että muut päähenkilöt eivät ole päässeet yksin kansitaiteeseen. Vai tietääkö joku poikkeuksen? Carsonin menneisyys -tarinan kannessa Carson on pääosassa, mutta ei sentään yksin, vaan Tex ratsastaa siinäkin tasaveroisesti rinnalla.
Se kansista ja kansi vs tarinabugeista.
-
Paras tarina aikoihin, ehdottomasti. Kyllähän lukiessa aistii, että juoni on värkätty vuosia sitten, kun Boselli oli vielä luovalla päällä (kuten Janne paljasti). Sääli, ettei ideoita enää pukkaa. Tarinassa on parhaaseen Boselli-malliin lukijaa otteessaan pitävä juoni ja aidosti kiinnostavia sivuhenkilöitä, eikä viimeaikojen tapaan nopeasti ammuttavia ja samantien unohdettavia höyhensarjalaisia. Lynkkauskohtaus oli tyypilliseen Tex-genreen nähden poikkeuksellisen raju ja realistinen (tuli mieleen eräs vanha lännentie-tarina). Andreuccin kuvitus on uskomattoman hienoa, kun ottaa huomioon että kysymyksessä on normisarja: katsokaa vaikka sivun 31 alinta ruutua.
Ainoa miinus tarinan viiimeisestä ruudusta, jossa Texin lattea elämänohje on pilata kaiken.
(Jack Curtis näyttää tismalleen samalta kun erään vanhan westernin konna, mutta en muista leffan nimeä.)
-
Yleensä lynkkausporukka saa ansionsa mukaan, mutta nyt kun Tex ei tiedä aikaisemmin tapahtunutta, vain porukan johtomies saa Carsonin kengänkuvan poskeensa.
Pidän Andreuccin tavasta tehdä terävän lisäksi pehmeyttä kuviin. Miten lie saakaan sen aikaiseksi?
-
Pitäneeköhän lukea uudestaan tuo tarina kun niin monelle tuntuisi maistuneen. Taidan olla yksin mielipiteeni kanssa että kyseessä oli tylsimpiä tarinoita miesmuistiin niin tarinallisesti kuin kuvallisestikin.
-
Teksti oli ihan vanhan kunnon jälkeä, piirroksiin piti kyllä totuttautua. Aluksi jälki vaikutti kamalalta, mutta myöhemmin meni tarinan mukana. Andreucci näyttää tavoittelevan kolmiulotteisuutta piirtämällä hahmoille paksut ääriviivat ja käyttämällä muuten ohuita viivoja. Joskus vaikutelma on hieno ja joskus aika hirveä. Varsinkin pelkistetyillä taustoilla pienet hahmot näyttävät irrallisilta paperinukeilta.
[spoiler] Kallioilla kiipeily ja Carsonin viivyttely oli kyllä aika tolkuton kohtaus. Ja suora osuma sääriluuhun kuitataan naarmuna ja hyppykin onnistuu... no, eipä näitä uskottavuuden takia luetakaan... [/spoiler]
-
Tämähän oli oikein mukavan kimurantti ja kiinnostava tarinan alku. Viitteitä on että lääkäritytteli olisi gangsterin heila, mutta jää nähtäväksi. Andreuccin piirros oli muutoin ihan nautittavaa, mutta välillä - varsinkin perusjengin - kasvonpiirteissä olisi ollut korjaamisen varaa.
Jälkiviisaasti voi todeta että arvailin aivan oikein. Varsin mukava tarina myös lopetusosan osalta, varsinkin kun tuo tohtoristytteli jätettiin henkiin. Hieman nuo kaulakiikkukohtaukset vieroksuttivat.
-
Tyhjentävästi on hidasta Tolppista nopeampi (sarjis)nettikansa täällä tuon 2. osan Boselli&Andreucci - tarinasta käynyt läpi ja yhdyn kaikkeen edellämainittuun positiiviseen: naishahmon henkiin jättämiseen, lynkkauskohtauksen kiintoisuuteen ja jopa erikoisuuteen Tex-kaanonissa ja Andreuccin aivan järjettömän komiaan piirrosjälkeen, parhaita Tex Willerin sivuilla näkemiäni taitelijoita. Aivan mainiota kamaa.
-
Ainakin kuvitus oli paljon parempi kuin edellisen numeron kammotuksessa, Itellan riemupäivät jatkuvat, lehti oli pahasti taittunut ja kannessa täten vekki.
Kuvitus miellytti minuakin, paitsi ajoittain asevöiden "panostaskujen" kohdalla. Tarina oli aika suoraviivainen ja ennalta-arvattava, mutta silti viihdyttävä. Huonommalla kuvituksella ei olisi varmaan toiminut näin hyvin.
Carsonin jatkuvaa Texiin kohdistuvaa ylistystä ja ihailua on paikoittain kiusaannuttavaa lukea. Ärsyttäväksi ilmiö muuttuu siinä vaiheessa, kun konnatkin rupeavat suitsuttamaan puheissaan ihailevaa miesglooriaa Texin ylle. Todellisuudessa tuollaiset paatuneet ja pellossa kasvaneet mullit olisivat täysin oman erinomaisuutensa ja kaikkivoipaisuutensa harhan vallassa ja valmiita laittamaan mokomalle rangerille luun kurkkuun tuosta vain. Onhan näitäkin, vähän uskottavampia, konnia Tex Willerissä silti nähty.
Olen parjannut täällä kovasti Itellaa, mutta pakko tehdä pieni tunnustus: Olin irtonumero-ostajana aavistuksen vastahankainen, kun kuulin Rouvan tarttuneen johonkin Tex-tarjoukseen ja tilanneen lehden talouteemme. Ensimmäinen kotiin tullut numero taisi ollakin aika kuhmuilla, mutta useampi on jo tipahtanut postiluukusta priimakunnossa. Spider-Man -lehteen Itella on viime aikoina puolestaan jättänyt merkkinsä asiakaspalveluasenteestaan, eli aivan helvetin huonossa kunnossa ovat viimeaikaiset lehdet olleet. Tilaus on viittävaille katkolla. Tex saa ilmestyä Itellan toimesta eteisen matolle niin kauan, kunnes tilanne lehden kunnon suhteen huononee.
-
Kaverini (joka myy paljon postitse kirjoja yms.) muuten sanoi että suuri osa skeidakunnossa tulleista lehdistä yms. on yleensä Itellan lajitteluautomaattien "ansiota"...
-
Onkohan Bosellilla muuten tapana kuvailla tarkasti piirtäjille sivuhahmojen ulkonäköjä? Hänen kirjoittamissaan seikkailuissa rosvokoplista löytyy aina jos jonkinlaista konnaa omintakeisine tyyleineen tai vaatteineen. Tässäkin tarinassa tämä pisti positiiviseti silmään, vaikkakaan ei yhtä vahvasti kuin vaikkapa Fontin piirtämissä tarinoissa.
Uusi tarina oli mukavan vauhdikas, etenkin junakohtauksessa, jossa välillä piti lehteillä sivuja taaksepäin varmistaakseen, että on pysynyt kärryillä.
-
...Andreucci näyttää tavoittelevan kolmiulotteisuutta piirtämällä hahmoille paksut ääriviivat ja käyttämällä muuten ohuita viivoja. Joskus vaikutelma on hieno ja joskus aika hirveä. Varsinkin pelkistetyillä taustoilla pienet hahmot näyttävät irrallisilta paperinukeilta.
Lukijana harvoin kiinnitän huomiota piirrostyyliin. Ihan kohtalaista jälkeä, mutta kyllä välillä monsterin näköiset rosvot pistivät silmään, es. sivun 41 (9/2013) ensimmäisen puhekuplan rosvo on kuin suoraan näistä uudemmista Muumio- tmv. leffoista...HUI! >:D
-
Onkohan Bosellilla muuten tapana kuvailla tarkasti piirtäjille sivuhahmojen ulkonäköjä?
Ainakaan kukaan piirtäjä ei ole tällaisesta tietojeni mukaan kertonut, mutta mahdollista se on. Bonelli sr teki aikoinaan melko tarkan sivutaiton ja antoi tärkeiden henkilöiden piirtämiseen ohjeet. Bosellilla on samakaltainen tyyli, mutta hän ei ole yhtä tarkka kuin Bonelli sr. Mutta todennäköisesti hänkin joitakin piirosohjeita antaa. Seguran ja Manfredin kässärit ovat olleet melko pikkutarkkoja, Manfredilla ilmeisesti ihan pedenttia viilaamista ja Nizzi on ollut kaikkein löisin. Joskus hänkin on kuitenkin voinut sanoa, että joku hahmo saisi olla jonkun filmitähden näköinen.
-
Tällä viikolla pitäisi napsahtaa uusi willeri postilootaan. Varma merkki on se, että postilaatikosta nousee hienoinen ruudinkäry.
-
Tulihan se texi juu ja taas kerran ruhjottuna :( Laitankin heti tänään postia egmontille ja pyydän ehjän kappaleen. Samalla lopetan myös tilauksen heti ku kyseinen jakso loppuu.
-
Aika merkillistä, että Willerit tulivat vuosikymmeniä hyvässä kunnossa ja nyt viime vuosina nippusiteet ja lajittelukoneet ovat raadelleet usein tilaajien numeroita. Ilmeisesti tämä on kuitenkin niin pientä Itellan kannalta, että mitään ei kannata muuttaa. Itse tein valituksen Itellalle ja sen jälkeen on tullut priimakamaa. Tiedä sitten, johtuuko valituksesta.
Mutta sitten ruotimaan uusinta tarinaa. Faracin juoni on toistaiseksi ok, mutta Mastantuonon piirros on liian suttuista ollakseen texmäistä. Lisäksi se, että kaikki näyttävät lähes samoilta, johtaa siihen, että joutuu palaamaan taaksepäin tai miettimään, että mikäs porukka tämä nyt olikaan. Intiaanit olivat kuin veljeksiä ja sivukonnista ei jää mitään mieleen.
Hyvää oli Tiger Carsonin sijasta ja se, että pidetään toisen porukan seuraamisen syyt osittain piilossa. Ei tämä vuoden helmi ole, mutta hyvää välilukemista.
-
Mutta sitten ruotimaan uusinta tarinaa. Faracin juoni on toistaiseksi ok, mutta Mastantuonon piirros on liian suttuista ollakseen texmäistä. Lisäksi se, että kaikki näyttävät lähes samoilta, johtaa siihen, että joutuu palaamaan taaksepäin tai miettimään, että mikäs porukka tämä nyt olikaan. Intiaanit olivat kuin veljeksiä ja sivukonnista ei jää mitään mieleen.
Hyvää oli Tiger Carsonin sijasta ja se, että pidetään toisen porukan seuraamisen syyt osittain piilossa. Ei tämä vuoden helmi ole, mutta hyvää välilukemista.
Totta, ihan kelpo numero, ei helmi muttei täyttä kuraakin, ihan viihdyttävä kokemus.
-
On tämä kyllä parannus edelliseen, joskin olen kyllästynyt siihen miten melkein joka rosvopomo nykyisin esitellään ampumassa joku oman porukkansa mies. Muutaman vuoden takainen sisällissota-tarina tuntui paljon tuoreemmalta kun Jayhawkerien johtaja näytettiin alaistensa suuresti kunnoittamana miehenä jonka miehet ovat valmiita kuolemaankin tämän puolesta (sääli että sekin päättyi kliseiseen Boselli-tyyliin yksipuoleisena verilöylynä ja kyseinen hahmokin muutettiin paljon yksiulotteisemmaksi).
Mutta joo, katsotaan mihin tämä tästä lähtee, nykyisin Faraci ja Ruju ovat niitä kiinnostavampia kirjoittajia.
-
Mä tykkäsin Faracin ja Mastantuonon aloituksesta. Sopivasti sivujuonteita, jotta ei ihan heti voi arvata, mihin suuntaan tarinaa kuljetetaan seuraavassa numerossa. Faracille tyypillisesti kokonaisuus ei ollut täysin eheä. Uudisraivaajaperheen surmaaminen ei liittynyt oikein mihinkään. Osoitettiinpa vaan, että julmia ovat apassit. Tuli se kyllä muutenkin selväksi. Mutta pikkujuttuhan tuo. Ja vaikka pidän Mastantuonoa etevänä kuvittajana, niin edelleen minua vaivaa miehen töissä tietty huumorittomuus. Synkkäilmeiset Tex ja kumppanit ovat kuin supersankarisarjakuvista repäistyjä henkilöitä, joita vaivaa ainainen murhe ja ahdistus.
-
Ihan kiva tarinan alku. Räiskintää ja pauketta ja intiaaneja! Tiger Jack keskeisessä roolissa, mikä myös hyvä asia! Kuvitus ihan hyvää näin ei-piirtäjän silmin katsottuna.
-
Plussaa tarinassa on se, että Texin ja Tigerin kasvot on veistetty tosi kovien jätkien kaartiin. Melko lupaavasti alkanut juonirakennelma kaatui viimeistään epäjohdonmukaiseen intiaaniepisodiin. Tex ja Tiger alkavat tappaa intiaaneja vapauttaakseen paatuneen henkipaton; sankarimme eivät siis tienneet sitä, että oliko kidutuspaaluun sidottu Stanton esim. tehnyt jotain tosi ikävää intiaaniporukalle. Lukijat tiesivät, että niin ei ollut, mutta mistä Tex ja Tiger sen tiesivät? Alkoivat vain tehdä ruumiita. Tälläiset epäloogisuudet ärsyttävät!
Intiaanien hyökkäys maatilalle oli ympätty tarinaan siksi, että apassien ymmärrettäisiin olevan pahuuden asialla, mutta Tex ei varmaankaan lue omaa lehteänsä.
-
^Hyvä huomio J.T. Chancelta. Itsekin olin ihmeissäni, kun Tex ja Tiger aloittivat apassien räiskinnän. Kaitpa se on Texin maailmassa sitten niin, että apassi on apassi vaikka voissa paistais, eli kyselemättä kylmäksi.
Plussaa tarinassa on se, että Texin ja Tigerin kasvot on veistetty tosi kovien jätkien kaartiin.
Tästäkin olen samaa mieltä. Mastantuonon Tex on kovan maineensa näköinen mies, toisin kuin esimerkiksi Galleppinin pössyttelijän oloinen Willer.... Mutta mutta, eikös näitä rosvokoplan jäljittämistarinoita, hieman eri variaatioilla, ole nähty Texissä viimeaikoina aika usein?
-
Minua juuri tuo Texin ja Tigerin kasvojen veistäminen kirveellä nimenomaan häiritsee. Ovat niin yksitotisia ja huumorittomia, että...
-
Mukavan monisäikeinen tarinan aloitus. JT Chancen kommentti apacheista oli paikallaan, mutta toisaalta on todettava (vaikkei Tex tosiaankaan omaa lehteä lue), ettei porukka mitään pulmusia ollut. Silti lahtaaminen noin vaan oli hieman arveluttavaa. Toinen arvoituksellinen porukka on tuo veljessarja (mikä lie) joka lähti Texin ja Tigerin perässä, mitäs hittolaisia hää ovat? Tästä voi kehkeytyä vaikka mitä mielenkiintoista, toivotaan ainakin.
Mastantuonon piirros oli muutoin miellyttävää, mutta Texin ja Tigerin kasvojen piirtämisestä olen hieman eri mieltä kuin muutama edellinen kommentoija (ja samaa mieltä Jannen kanssa). Ja Gothicuksen kanssa olen totaalisesti eri linjoilla. "Pössyttelijän oloinen"; minkähän oloisia ne "pössyttelijät" sitten on? Vaikkei Galeppiini enää välttämättä parhaimmille oppipojilleen pärjää, niin ei tule unohtaa että hän se kuitenkin loi Tex Willerin & co visuaalisen ilmeen. Minusta tuntuu aina ikävältä kun Galeppia mollataan. Helppohan se on ollut muiden keksiä lisää ruutia kun joku on ruudin jo keksinyt.
-
Gothicuksen kanssa olen totaalisesti eri linjoilla. "Pössyttelijän oloinen"; minkähän oloisia ne "pössyttelijät" sitten on?
No, siis sellainen alati uneliaan näköinen ruipelo, joka reagoi kimppuunsa käyvään hirmuiseen intiaaniin ja lautaselliseen paistinperunoita samalla raukealla intensiteetillä.
Vaikkei Galeppiini enää välttämättä parhaimmille oppipojilleen pärjää, niin ei tule unohtaa että hän se kuitenkin loi Tex Willerin & co visuaalisen ilmeen. Minusta tuntuu aina ikävältä kun Galeppia mollataan. Helppohan se on ollut muiden keksiä lisää ruutia kun joku on ruudin jo keksinyt.
En mielestäni mollaa Galleppinia, vaan kerron mitä tuntemuksia hänen taiteensa minussa herättää. Sen pitäisi olla sallittua, vaikka tiedän kriittisen suhtautumisen Galleppiniin olevan Tex-ketjussa vähän saman asian, kuin jos alkaisi puhua jossain toisessa ketjussa politiikkaa, tai esittää omia uskonnollisia linjauksiaan.
Kaikki kunnia Texin visuaalisesta perusilmeestä kuuluu kiistattomasti Galleppinille ja sillä tavalla hän onkin sarjakuvan suurmiehiä. Sarjakuvataide on muuttunut ja kehittynyt yleisestikin paljon Galleppinin ajoista, joten siksi hänen vertaamisensa oppipoikiinsa ei ole välttämättä reilua. Myönnetään. Ruutivertauksesi on paikkansapitävä, mutta miksi tyytyä vaimeaan ruudintussahdukseen, jos on olemassa keinot räjäyttää koko potti.
-
Vaikken itsekään mikään Galeppiini fani ole, täytyy silti myöntää, että ainakin 70-luvun tarinoissa ( varsinkin El Muertossa) jälki on ihan kohtuu hyvää. Samoin osassa 80-luvunkin jutuissa. 90-luvulle tultaessa jälki oli jo huonointa mitä ukolla oli koskaan ollut.
-
^Hyvä huomio J.T. Chancelta. Itsekin olin ihmeissäni, kun Tex ja Tiger aloittivat apassien räiskinnän. Kaitpa se on Texin maailmassa sitten niin, että apassi on apassi vaikka voissa paistais, eli kyselemättä kylmäksi.Tästäkin olen samaa mieltä.
Texhän huomasi myös päänahat keppien päässä, ne riittivät Stantonin kovan raatelun päälle todisteeksi ettei tämä porukka hyvällä asialla ollut liikkeellä. (Olivat myös apassireservaatin ulkopuolella?)
-
Pottia ei räjäytetä, potti korjataan (talteen). Pankki räjäytetään.
Kuka kumma haluaisi räjäyttää potin? Miksi?
-
Pottia ei räjäytetä, potti korjataan (talteen). Pankki räjäytetään.
Kuka kumma haluaisi räjäyttää potin? Miksi?
Jos räjäyttäjinä ovat Daltonin veljekset, siinä menee helposti pottikin kassakaapin mukana.
-
Jos räjäyttäjinä ovat Daltonin veljekset, siinä menee helposti pottikin kassakaapin mukana.
Tainnut joskus Daltonien oma nahkakin tummeta räjähteen jäljiltä "pankkiasioinnin" yhteydessä?
-
Eipä uusimman tarinan loppuosa ihan täyttänyt alkuosan antamia lupauksia. Ja lopetus olikin sitten ihan omaa luokkaansa.
-
Kyllähän tämän nyt mieluummin luki kuin edellisen tarinan joutavuuden, vaikkei mitään erityisen mieleenpainuvaa muuta jäänyt kuin Texin hieno balettihyppy ammuskellen sivulla 105.
-
Olihan tää kohtalaisen viihdyttävä paketti.
-
Lopetus oli kyllä melkoinen mahalasku. Askelmerkit ei oikein osuneet kohdilleen, tämä on kai niitä määrämittaisuuden kiroja. Kansikuvakin tuntui sutaisemalla tehdyltä. Ei hyvä, ei hyvä. Eka osa antoi odottaa parempaa.
-
Ei tämä lopetusosa nyt varsinaisia riemunkiljahduksia aikaan saanut, mutta mieluusti lehdykän tavasin (uuden Ken Parkerin kanssa oli huomattavasti enemmän vaikeuksia). Räiskis räiskis, Tex ampuu ja konnat kellistyy, mutta olihan siinä kuitenkin poikkeaviakin elementtejä, esim. Tiger Jackin haavoittuminen. Alkuosa lupaili vähän parempaa, muttei tämä nyt minusta ihan mahalasku ollut. Kiikun kaakun. Kuvituksesta ei kyllä moitteen sijaa.
-
Olihan tää kohtalaisen viihdyttävä paketti.
"Ei hyvä, ei huono... Inhimillinen."
-
Lainsuojattomien polulla sisälsi juuri sopivasti tapahtumia yhden pokkarin mittaan, se oli hyvin kirjoitettu ja yllättävä. Gomezin kuvitus oli ok. Lopetus oli ehkä aavistuksen liian sokerinen, mutta ei niin paljon, että ärsyttäisi. Kalmoja tuli taas bosellimaisin mitoin, mutta jippo oli nyt sellainen, että Texinkin selustasta saattoi kevein mielin kylmentää porukkaa, joten Texin turruttava ylivoima ei tällä kertaa närästyttänyt. Eli oikein mainio paketti!
-
Jännä, että hyvä pätkä (12/2013) ei ole kirvoittanut muita kuin Jannen kirjoittamaan. Minusta tämän tarinan juoni oli tavanomaista huomattavasti parempi. Ainoa selkeä miinus tuli päähenkilöiden piirtämisestä (Tex ja Tiger). Gomez voisi harjoitella erityisesti Texin kasvojen piirtämistä. Esimerkiksi sivun 28 Tex on huonoimpia koskaan. Lähikuva kasvoista on hirveä. Muutoin Gomez on hieman marcellomainen tyyliltään ja ei ollenkaan huono.
Yhteenvetona komppaan edellistä. Oikein mainio töiden jälkeinen viihdepaketti.
-
Kyllähän nyt Texin ja Tigerin tunnisti omaksi itsekseen helposti, ja eikä tuo mainitsemasi kuvakaan mielestäni nyt niin kamala ollut Mosa, pahempaakin on nähty (köh loppuaikojen Galep köh).
Tarinakin parempaa Bosellia pitkään aikaan, joskin rosvojen kääntyminen "hyviksi" tyypeiksi tapahtuikin turhan nopeasti ja lähes ilman syytä. Silti aina piristävää nähdä hieman monikerroksisempia hahmoja Texissä joka on pohjimmiltaan varsin vahvasti mustavalkoisen moraalin omaava sarjakuva.
-
Tämä oli kyllä vuoden parhaita tarinoita, sekä piirrostaiteen että itse juonen osalta. Sopiva määrä oli tapahtumaa sovitettu yhteen numeroon, ei tuntunut liian täyteenkrämpätyltä, muttei myöskään sellaiselta tönkkökököltä missä juoni on luokkaa peruna ja ammuskeluun kuluu 53 sivua. Pidin kovasti Karavaani Oregoniin-albumista joten Gomezin tyyli miellytti omaa silmää - minusta päähahmojen kasvot olivat hyvin onnistuneita ja Texin ilmeskaala kovistelija-vitsiniekka -akselilla sai hykertelemään.
Muuten, olivatkos nämä tällaiset willerit joissa on eri etu- ja takakansi alun perin siitä Italian almanacco del west -sarjasta?
-
Jännä, että hyvä pätkä (12/2013) ei ole kirvoittanut muita kuin Jannen kirjoittamaan. Minusta tämän tarinan juoni oli tavanomaista huomattavasti parempi. Ainoa selkeä miinus tuli päähenkilöiden piirtämisestä (Tex ja Tiger). Gomez voisi harjoitella erityisesti Texin kasvojen piirtämistä. Esimerkiksi sivun 28 Tex on huonoimpia koskaan. Lähikuva kasvoista on hirveä. Muutoin Gomez on hieman marcellomainen tyyliltään ja ei ollenkaan huono.
Yhteenvetona komppaan edellistä. Oikein mainio töiden jälkeinen viihdepaketti.
Olen Mosabackan kanssa samoilla linjoilla mitä tulee siihen, että Gomez voisi olla huolellisempi piirtäessään Texiä. Hänen taiteensa tulee paremmin esille ainoastaan suuressa formaatissa. Nyt minusta ikävä kyllä monet ruudut olivat kovin tukkoisen vaikutelman antavia. Mutta jokatapauksessa jonkinlaisen sekavuuden aforian koin kun selailin lehdykän tänään läpi. Ja Texiä hän ei ikävä kyllä pysty taidoillaan pitämään sillein tyylikkäänä koko aikaa. Mutta tämä vain mun mielipide. Jäi ostamatta tällä kertaa. Mutta tarina varmasti erinomainen kuten Juho totesi. En epäile lainkaan.
Bonnelli saisi pitää jonkinlaista rimaa yllä ja se rima olisi se, että Texin pitää näyttää Texiltä eikä tavalliselta hepulta tai ei pääse töihin. Tex ei siis oo tavallinen heppu vaan kova jäbä!
-
Muuten, olivatkos nämä tällaiset willerit joissa on eri etu- ja takakansi alun perin siitä Italian almanacco del west -sarjasta?
On. Tämän on sarjasta kaikkein uusin osa. Ne on nyt kaikki julkaistu. Ensi vuoden 16 numeron pokkarisarjan sitten pelastaakin julkaisemattomat Color Texit. Sen jälkeen, vuonna 2015, on kai pakko siirtyä 14 numeroon. Ellei Egmont halua uusia pääsarjassa jotain vanhempia tarinoita...
-
...vuonna 2015, on kai pakko siirtyä 14 numeroon. Ellei Egmont halua uusia pääsarjassa jotain vanhempia tarinoita...
Tai halua alkaa tehdä lisenssillä Suomessa omia Texejä. Team Finland!
-
Tai halua alkaa tehdä lisenssillä Suomessa omia Texejä. Team Finland!
Kvaakista komitea tekemään tarinoita, ja piirtäjäksi vaikka Hiltunen!
-
Team Finlandin myötä Texiin ilmestyisi tietenkin (Jerry Cottonin tyyliin) suomalaisia sivuhahmoja - ja ennen pitkää Tex pääsisi saunaan!
-
2015 on kai pakko siirtyä 14 numeroon
Tämä onkin kiintoisa tieto. Oikeastaan en itse pistäisi tätä niinkään pahakseni, liuska/pokkaritarinoiden uudelleenjulkaisu peruspokkareissa on vähän sellaista, mille en ole koskaan lämmennyt: Pokkarit kun olisi syytä pyhittää nimenomaan niille uusimmista uusimmille tarinoille, joita näin kestotilaajana odottaa tuoreesta numerosta lukevansa. Uudelleenjulkaisut noin muuten, oli sitten kirjastoa, kronikaa tai maxia, ovat tietysti hieno juttu. Mahtaisikohan Egmont olla ajan tullen lainkaan valmis kuulemaan lukijakunnan (rajallisen edustuksen) mielipiteitä siitä, miltä Texin tulevaisuus numerojen määrän osalta pitäisi näyttää?
-
Tai halua alkaa tehdä lisenssillä Suomessa omia Texejä. Team Finland!
Aika pelottava visio.
-
Aika pelottava visio.
Komppaan.
Petri Hiltunen tekee jo Kalkkaroa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14664.0.html)joka toimii ihan omilla ansioillaan vakavasti otettavana lännensarjana.
-
Aika pelottava visio.
Calamity Kidistä voisi tulla totta!!
-
Calamity Kidistä voisi tulla totta!!
Mikko Komuilu se tässä huolenaiheena olikin.
Onneksi Team Finlandin toteutumismahdollisuus on luokkaa pyyt ennen maailmanloppua.
-
Mietin tässä juuri äsken, kun kävin Tex Willerin italian-foorumilla, että miksi kaikki Texin piirtäjät ovat miltei olleet Italialaisia. Miksei erimerkiksi Suomesta tai muualta maailmasta ole tullut taitavia piirtäjiä, vai onko se vaan sattumaa ja onnea, että Italiassa ovat tätä nykyä kaikki texin piirtäjät. Tosin Joe Kubert....mutta miksi aina Italiasta lähes kaikki muut? Osataanhan sitä muuallakin piirtää.
-
No paitsi että Tex ON italialainen sarja ja löytyy likimain joka taloudesta italiassa ja on italialaisten kirjoittama pääkohdeyleisölle joka on Italiassa mikä osaltaan selittää asiaa niin muistetaan että onhan joukossa espanjalaisia kuten Blasco ja Bernet, kroaatteja(Parlov) ja uuden seelannin edustajana Colin Wilson.
Faxit, sähköpostit skypet jne nykytekniikka mahdollistavat tietty vaikka sen että on käsikirjoittaja Vanuatulta , piirtäjä Andorrasta ja tussaaja Kanadasta ja toimitus painoineen latojineen italiassa, mutta helpommalla tietty päästään jos kaikilla on yhteinen kieli, hahmo taustoineen on tuttu ja kaikkien saattaminen yhteen tilaan ei vaadi aikavyöhykkeiden ylittämisiä.
-
Totta. Blascon ja Bernetin lisäksi espanjalaisia ovat de la Fuente, Ortiz ja Font. Ongelma heidän kanssaan on ollut se, että käsikirjoitus on pitänyt kääntää ensin italiasta espanjaksi. Paitsin Fontin kohdalla, joka osaa italiaa. Ja onhan siellä ollut espanjalainen käsikirjoittaja, Segura, joka kirjoitti espanjakielisiä textejä vain espanjaa osaaville. Eli yllämainitun Ortizin lisäksi Repettolle, joka on argentiinalainen. Mutta Segurankin tapauksessa lopullinen teksti piti kääntää ensin italiaksi, ennen kuin se voitiin latoa puhekupliin (=ylimääräisiä kuluja + aikaa ja vaivaa vaativaa).
Texin kotikutoisuudesta huolimatta sarjan piirtäjäkaarti on viimeisen 25 vuoden aikana kansainvälistynyt merkittävästi. Kiitos Sergio Bonellin. Ei olisi mikään ihme, jos joku suomalainenkin pääsisi joskus piirtämään Texiä.
-
Tarina tutun bosellimainen siinä mielessä, että roistokaartin johtaja häilyi taas hyvän ja pahan välillä. En tiedä johtuuko saamani vaikutelma Gomezin espanjalaisuudesta (?), mutta mielestäni Texin kasvonpiirteet ovat saaneet kovasti hispaanon piirteitä (Tex näytti hispaanolta myös Suarezin taiteilemassa Kuubalainen veri kuohuu -albumissa).
Intiaanien listiminen saavutti Bosellin mittakaavassakin jo hollywoodilaiset mittasuhteet: noin 10 ammuttua apassia yhtä valkoista kohti. Sama suhde taisi olla Bosellin Puhvelisotilaat tarinassa, jossa tuonelaan toimitettiin 10-20 utea yhtä puhvelisotilasta kohden. Ilmeisesti asia on nyt vain niin, että Tiger on ainoa ampumataitoinen punanahka Pohjois-Amerikassa.
-
Tykkäsin uudesta Willeristä jossa Gomezin hiukan tottumista vaativa kuvitus, joka lopulta kyllä voitti puolelleen. Tigeria en tosin meinannut ollenkaan tunnistaa aluksi. Juoni oli mielenkiintoinen variaatio Assault on Precinct 13 teemasta...
-
Uusin lehdykkä saapui, tekijöinä Nizzi ja Filipucci. Kävi melkein työstä päästä lehden loppuun, niin viiteentuhanteen kertaan nähtyä hemmetin huttua tämäkin tarina on kieroista politiikoista, ahneista rahamiehistä, ja ampumakyvyttömistä kätyreistä (Tex tietenkin osuu laukasta jokaiseen kohteeseensa edes tähtäämättä). Filipuccin kuvitus on aikalailla yhtä mitäänsanomatonta kuin kirjoituskin.
Parasta lehdessä oli Kari Korhosen tekemä Tex-kuva joka herätti mehevät naurut, melkein suosikkikuvani tähän mennessä näistä suomi-Tex piirroksista.
-
Parasta lehdessä oli Kari Korhosen tekemä Tex-kuva joka herätti mehevät naurut, melkein suosikkikuvani tähän mennessä näistä suomi-Tex piirroksista.
Oli kyllä hupaisa kuva Korhoselta. Olisivat muutkin piirtäjät saaneet irrotella samalla tavalla.
-
Mä kyllä tykkäsin tästä uusimmasta. Vaikka onhan noita tollasia tarinoita luettu ja koettu. Silloinkin, kun Tex ja Carson olivat ensimmäisessä väijytyksessä ajattelin, että koskahan intiaanit syäksyvät apuun. Ei tarvinnut turhaa odottaa. Mutta kyllä tämä tällainen vähän perinteisempi meininki pitkästä aikaa lämmitti. Ja lumiset maisemat toivat tuoreutta mukaan. Odotan oikein innolla seuraavaa osaa.
-
Nizzi ja Filippucci. Onko tämä nyt sitten se Nizzin viimeinen tarina? Ainakin tekijäkaksikko passaa kerrottuun.
-
Niin no onhan tämä teema nähty joskus aikaisemminkin. Kultatukka, Arlington jne. tyhminä sotilasjohtajina ja joku vanha intiaanipäällikkö pidättelemässä sotaintoisia nuoria. Silti pidin tästä alusta ja jos tämä on viimeinen Nizzin tarina, niin ei ollenkaan hassumpi.
-
Kultatukka, Arlington jne. tyhminä sotilasjohtajina
Se vaan, että tämän tarinan sotilasjohtaja ei vaikuttanut läpityhmältä. Katotaan nyt, mihin suuntaan hänen hahmoaan viedään.
EDIT. Tämä tosiaan on Nizzin viimeinen tarina.
-
Tykkäsin uudesta Willeristä jossa Gomezin hiukan tottumista vaativa kuvitus, joka lopulta kyllä voitti puolelleen. Tigeria en tosin meinannut ollenkaan tunnistaa aluksi. Juoni oli mielenkiintoinen variaatio Assault on Precinct 13 teemasta...
Uusin willeri on vielä lukematta mutta pidin tästä tarinasta erittäin paljon, oli sama "ongelma" tigerin kanssa. Vaikutti random inkkarilta alussa ja lämmitti mieltä vastustaja alun turpa/asekäräjillä varteenotettava jota Tiger hienosti kehaisi. En muutenkaan ns. taiteesta perustanut kovinkaan paljon vaikka loppujen lopuksi vankkaa keskitasoa silti.
Todella mielenkiintoinen juttu ja onneksi normilehden taso on heikohkon alkuvuoden jälkeen noussut varsin mukavasti...
-
Jos palataan tähän UUSIMPAAN Texiin, niin minusta tässä ei juuri ole moitteen sijaa. Filipuccin kuvitus toimii äärettömän hyvin; en ymmärrä lainkaan mitä AlkoTanko tarkoitti "mitäänsanomattomalla". Kaupunki- ja ylipäänsä miljöö-kuvauksissa ainakin minä olen näkevinäni häivähdyksen Civitelliä; äärimmäisen pikkutarkkaa työtä. Mitä tulee Texin ja Carsonin kasvoihin - miksei muihinkin- niin minulle tulee välillä mieleen Ticci (esim sivu 75, keskimmäisen rivin oikeanpuoleinen ruutu). Kaikkiaan en näe mitään valittamista Filipuccin taiteessa, on tämä nyt aivan eri luokkaa kuin ... (no, jääköön sanomatta, mutta aika suuri osa Texin piirtäjistä jää taakse).
Ja mitä tulee tarinaan, niin tämähän on aivan kihelmöivän jänskää. Kuinka sitä taas malttaa kolme viikkoa odottaa että saa tietää minkälaisen löylytyksen Tex järjestää näille pahis-paskiasille. Ja kuinka Utet selviää?
Ja edelleen hienoa, että Tex on ajan hengessä mukana taistelemassa heikommassa asemassa olevien puolesta isoa rahaa vastaan (esim. s. 61, alimmainen rivi). Olemme varmaan kaikki saaneet kyllästymiseen asti lukea uutisista ökypalkoista ja - palkkioista ja samaan aikaan tapahtuvista lomautuksista/irtisanomisista ja vaatimuksista työntekijöiden palkanalennuksiin. Olisi Texillä nykyoloissakin työnsarkaa riittämiin.
Summa summarum: minusta aivan loistava alku tarinalle.
-
Mäkin luulin ensin että oliko meille tulleet eri numerot AlkoTankon kanssa >:D Oli muuten toinen tilattu Tex mulle sitten vuoden -84, lukukappaleiksi tilasin. Se ampumatarkkuus Texin hyväksi 100-0 oli hieman silmiinpistävää mutta nautin kyllä tarinasta eikä taiteessakaan mikään häirinnyt. Oli mahis lukaista tuo ruokatauolla ja en mä kyllä malttanut kesken jättää, ne leipätyöt sai hetken odottaa...
-
Filipucci piirtää kyllä tarkasti, mutta jotenkin tästä ei välity juuri minkäänlaista tunnelmaa, kaikki tuntuu pysähtyneeltä ja staattiselta, etenkin tulitaistelut ovat todella aneemisen näköisiä. Tosin suosikkikuvittajiani Texissä ovat Marcello ja Ortiz joten mitä minä tiedän mikä on hyvää taidetta ja mikä ei. :P
Ja tarinasta, niin en minä oikein enää jaksa näitä iäinikuisia pohattojen hallitsemien kaupunkien puhdistamisia tai intiaanien maiden varastamisia, varsinkin kun kyseiset henkilöt jäävät aina todella persoonattomiksi. Olisi voinut hieman väriä tuoda asetelmaan vaikkapa sillä että intiaanit eivät olisikaan niin viattomia uhreja kuten yleensä, tai pohatalla olisi jokin muukin syy viedä intiaanien maat muuten kuin pelkkä ahneus.
-
[quomsg411732 date=1382031788te author=AlkoTanko link=topic=8671.msg411732#]
Filipucci piirtää kyllä tarkasti, mutta jotenkin tästä ei välity juuri minkäänlaista tunnelmaa, kaikki tuntuu pysähtyneeltä ja staattiselta, etenkin tulitaistelut ovat todella aneemisen näköisiä. [/quote]
Harmi, jos sinusta tuolta tuntuu; varsin vauhdikkaalta tuo meno minusta vaikuttaa, enkä kaipaa kuviin mitään vauhtiviivoja :D
quomsg411732 date=1382031788te author=AlkoTanko link=topic=8671.msg411732#]
Ja tarinasta, niin en minä oikein enää jaksa näitä iäinikuisia pohattojen hallitsemien kaupunkien puhdistamisia tai intiaanien maiden varastamisia, varsinkin kun kyseiset henkilöt jäävät aina todella persoonattomiksi. Olisi voinut hieman väriä tuoda asetelmaan vaikkapa sillä että intiaanit eivät olisikaan niin viattomia uhreja kuten yleensä, tai pohatalla olisi jokin muukin syy viedä intiaanien maat muuten kuin pelkkä ahneus.
[/quote]
Sinänsä hyvä kommentti, mutta eiköhän tuo suunnaton ahneus ole se olennaisin motiivi tämän(kin) kaltaisiin konnantöihin. Voihan sitä tietysti pohtia, mitä muita syitä pohatalla olisi ajaa utet pois tiehensä. Kosto? Ja mistä? Aikaisemmin koetusta surmatyöstä/nöyryytyksestä tms.? Ja mitenkähän olisi pohatta saanut muun seurueen mukaan tällä perusteella? Vallanhimo? Yhdistynee rahanhimoon. Rasismi? Inkkarit sukupuuttoon! Näitä mielenvikaisiakin on jo nähty huru mycket. Mitä ne muut syyt sitten olisivat, jotka tekisivät tarinasta uskottavamman tai mielenkiintoisemman? En kyllä keksi, mutta AlkoTankolla lienee ideoita.
-
Sellainen idea tuli mieleen että pääpaha olisi suorastaan jonkin köyhemmän ja hieman vähemmän edistyneen osavaltion kuvernööri, joka saisi tietää tälläisestä kultaesiintymästä intiaanien mailla ja masinoi suunnitelman saadakseen sen kullan ja käyttääkseen sitä parantaakseen osavaltionsa ja sen ihmisten asemaa. Tällä saataisiin vastustajasta hieman monisävyisempi kuva ja kenties tuntemaan hieman sympatiaakin, jos ei miestä itseään, niin tämän tavoitteita kohtaan.
Tai sitten tälläinen peruspamppu paljastuisikin muinaista demonia/jumalaa palvovaksi kultistiksi jolle kultalöytö on vain tekosyy kerätä intiaanit alueelta ja suorittaa valtava ihmisuhraus palvonnansa kohteelle. Ainakin olisi yllättävä käänne jos ei muuta. :D
-
Kosto nyt vain sattuu tarjoamaan parhaat puoitteet tarinoille, tästä ensimmäisenä mieleen el muerto ja huikea kalkkarot&pahemmat käärmeet maxin eka tarina joka vielä liki poikkeuksellinen kostoa ei haettu texin retkuetta kohtaan...
Nuo missä navajomaita/kultaa havitellaan eivät juurikaan ole itseäni kauheasti innostaneet, 70luvulla ja kronikoissa uusintana kylläkin julkaistiin kohtalaisen hyvä tarina missä luopiointiaanin avustuksena päästiin jopa kultaluoliin asti.
-
Vaikka Nizzin viimeisin tarina ei häikäise omaperäisyydellään, on se ainakin hänen viime vuotisiin käsikirjoituksiinsa peilattuna jopa hyvää tasoa. Olenkin jo pitkään odottanut perinteikästä intiaanitarinaa, joten nyt ei pidä liikaa valittaa, kun sellainen on vihdoin käsillä (intiaanitarinoiden näkökulman laajentaminen tekisi kyllä hyvää).
Vaikka San Juanin kulta on kudottu tutuista perusstandardi-asetelmista, on seikailussa hyviä aineksia, joille voi antaa arvoa. Kuten jo keväällä totesin, ostin tämän numeron Italiasta jo toukokuussa ja jatko-osan (nro 632) toisella Italian keikalla kesäkuussa. Sen jälkeen onkin malttamattomana odotettu käännöstä. Enempää paljastamatta, voin kuitenkin todeta, että jatko-osa vaikuttaa vetävältä; valkonaamaa kaatuu Ute-intiaanien kädestä ihan kunnollla.
Pidin Filipuccin taiteesta (ja tarinasta), mutta puutteena on henkilöiden staattisuus; sama vaiva kuin Civitellillä. Uutta Ticciä siis tarvittaisiin. Dramatiikan tajua puuttui erityisesti sotilaiden hyökkäyksestä Ute-kylään. Traaginen tapahtuma vesittyy osittain siksi, ettei Filipucci ole ladannut ruutuihin tarpeeksi vauhtia ja ylipäätään ihmisiä. Väljät kuvat latistavat. Jos haluatte palauttaa mieliin dramaattisen ja uskottavan hyökkäyksen intiaanileiriin, tarkistakaa asia Ken Parker -lehden Chemako-tarinasta (5/1980).
-
San Juanin kulta oli jälleen Tex-peruspullaa. Hyvää arkinisua, jota ei juhlapöytään kehtaisi laittaa tarjolle. Parin viimeisimmän Texin kuvituspuoli on ollut aika heikoissa kantimissa. Siellä täällä muutamia todella näyttäviäkin ruutuja, mutta myös aivan hirvittäviä epäonnistumisia ja tunarointeja. Epätasaisuuden vuoksi kuvituksen keskiarvoksi jää parissa viime numerossa vahva välttävä. Muutoin perushyvää länkkäriviihdettä.
-
Minun mielestäni aika hyvä tarinan alku. Minuun vetoavat tällaiset mahdollisiin tositapahtumiin perustuvat seikkailut. Lisäksi talvi tuo aina oman mausteensa tarinoihin, eikä talvitarinoita liian usein näekään. Filippuccin taiteesta pidin jo hänen suuralbumissaan ja kyllä se toimii pienemmässäkin koossa, vaikka jo mainittu dynaamisuus paikoin kuvituksesta puuttuukin.
Tuolla utepäälliköllä aika jännä nimi. Hierbabuena näyttäisi tarkoittavan suomeksi (pipar)minttua. ???
-
Hieno lopetus tuli Nizzin vimppaan tarinaan. Ei menty ihan kuluneimpien kaavojen mukaan, ja lopussakin oli mukavasti tilaa, jotta saatiin homma siististi pakettiin. On hyvä mieli ensinnäkin sen takia, että pitkästä aikaa tuli luettua uusi tarina, josta tosissaan tykkäsin, ja toiseksi sen takia, että sen on kirjoittanut Nizzi, jonka uran lopetukseksi tämä on passeli. Eli ei sellainen innoton rääpäisy, kuin muut hänen uransa viimeiset tarinat.
Itse tarinassa oli hyvänä jippona se, että ulkoisesti intiaanien kimpussa hääri armeija, mutta itse asiassa he olivatkin vapaaehtoisjoukko, joiden hengen vaalimisen kanssa ei tarvinnut olla niin rasittavan pikkutarkka kuin muutamassa muussa samankaltaisessa tarinassa. Eikä tarina silti ollut erityisen raaka tai verinen.
-
Kun ensimmäisen kerran "luin" tarinan italiankielisen alkuperäisnumeron, ehdin jo luulla, että Tex-traditiossa on tapahtunut yksi toivottava käänne: Tex liittolaisineen voi toimittaa saapasmäelle vihdoin myös pahoja USA:n armeijan sotilaita. Mutta käännöksen kautta kävikin ilmi, että sotilaat olivat "vain" vapaaehtoisia eivätkä siis todellista ratsuväkeä. Harmi, mutta hyvä tarina yhtäkaikki.
-
Onko kukaan kiinnittänyt viime aikoina huomiota todella tummasävyisiin Tex Willereiden kansiin? Uusimman numeron kansikuva taisi olla jo viides perättäinen öiseen miljööseen sijoittuva tuokiokuva (tai no yksi on siinä rajoilla, puhutaan nyt sitten sen kohdalla vaikka myöhäisestä iltakajosta). Hienoja kansia ovat olleet...
-
Kun ensimmäisen kerran "luin" tarinan italiankielisen alkuperäisnumeron, ehdin jo luulla, että Tex-traditiossa on tapahtunut yksi toivottava käänne: Tex liittolaisineen voi toimittaa saapasmäelle vihdoin myös pahoja USA:n armeijan sotilaita. Mutta käännöksen kautta kävikin ilmi, että sotilaat olivat "vain" vapaaehtoisia eivätkä siis todellista ratsuväkeä. Harmi, mutta hyvä tarina yhtäkaikki.
Asiaa sivuten mutta onhan Tex laittanut ns. eläkkeelle sotilaita aiemmin (esim. Kasvottomassa Tappajassa ainakin kaksi sotilasta ja kyseinen tappaja joka oli majuri) tosin nämä ovat olleet muutaman miehen kokoisia kieroja porukoita, mutta silti.
Itse tarinasta pitää sanoa että jotenkin paljon sujuvammin sujui tämä puolisko, ja piirroskin tuntui paremmalta. Ehkä Filipucci on paremmin iskussa luontokuvissa kuin kaupungeissa? Joka tapauksessa huonomminkin olisi Nizzi voinut lopettaa epätasaisen, mutta silti hatunnoston arvoisen uransa.
-
Juu, nuo kaksi USA:n armeijan sotilasta, jotka Tex surmasi, ovat muodostuneet jo pienimuotoiseksi legendaksi. Harvinaisuutensa vuoksi heidät voisi vaikka kanonisoida. Luku on kuitenkin noin tuhat kertaa pienempi kuin Texin intiaanikaadot.
-
Sain vasta uutukaisen käsiini, en vielä ehtinyt muuta kuin naureskella Nymanin hauskalle muotoilulle tarinapätkän nimeksi "Hermannin vapaaehtoisseura". Eipä tuo lisäksi juurikaan tee vääryyttä alkuperäiselle nimelle "I volotari di Herman".
-
Vuoden toiseksi viimeinen Tex olikin loistavaa luettavaa! Hykertelin suorastaan ääneen tarinaa lukiessa. Uuden piirtäjätuttavuuden Acciarinon tyyli on viivan paksuudesta huolimatta yksityiskohtainen ja mukavan lämmin. Vaikka asetelmana onkin tuttu 'vaikutusvaltainen karjankasvattaja' -tarina, tuo keskiössä oleva lehtipaino siihen mukavaa lisämakua.
Silmiin pisti muuten naisten määrä. Omasta mielestäni tämä siis on loistava asia, Texin maskuliiniseen maailmaan kyllä kuuluvat kauniit naiset, unohtamatta tietenkään vahvoja naishahmoja, kuten Billie tässä numerossa. Kitillekin löytyi tietysti mukava tyttö. Tässä tarinassa saattoi muuten tapahtua kaksikin ennenkuulumatonta asiaa: Kit Willer lyö naista nyrkillä, ja Kit Carson läpsäyttää naista takapuoleen. Onkohan tällaisia sattunut ennen?
-
Tässä tarinassa saattoi muuten tapahtua kaksikin ennenkuulumatonta asiaa: Kit Willer lyö naista nyrkillä, ja Kit Carson läpsäyttää naista takapuoleen. Onkohan tällaisia sattunut ennen?
Ei ole. Ja kun vielä nuori Kit esittelee paljasta ylävartaloaan ihailevan teinitytön vieressä, niin huomaa, notta Sergio Bonelli on kuollut.
Mutta tarinasta tykkäsin minäkin. Olisikohan Boselli pääsyt nyt pahimman yli? Tosin, jos seuraavassa pokkarissa tyypilliseen tapaan ylivoimainen roistosakki paukutellaan muitta mutinoitta hornaan, niin olen kyllä pettynyt. Italialaisilla nettisivuilla tätä tarinaa kyllä ylistetään (mutta seuraavaa, niinikään Bosellin kirjoittamaa, ei niinkään...).
-
Minä tykkäsin myös, oikein vauhdikas alku seikkailulle. Juhon kummastelu siitä, että Kit lyö nyrkillä naista paljastuikin ihan ymmärrettäväksi: eihän hän tiennyt että hlö joka häntä ampui oli nainen (tai oikeammin tytteli). Hiemanko Seijaksen tyylille tuo Acciarinon piirros vivahtaa, ainakin Tex & co kasvojen osalta? Kelpo jälkeä joka tapauksessa minusta. Innolla seuraavaa odottelen, toivottavasti se räkänokka karjatilallisen poika saa kunnolla nokilleen! :)
-
Taiteesta en juurikaan pitänyt joskaan mihinkään suuriin moitteisiinkaan ei aihetta, sellaista keskitasoa. Ennakko-odotukset eivät suuret koska "lunttasin" aika perus-settiä olevan juonen täältä eilen mutta tuhat tulimmaista, olipahan erittäin miellyttävä yllätys. Bosellilta hyvää tarinankerrontaa.
Tämä pesee lähimenneisyyden ruudinkäryiset tarinat kevyesti vaikka kyllähän tässäkin tarinassa jatkossa Samuel Colt saanee puheenvuoron kuten asiaan kuuluukin :)
-
Ei ole. Ja kun vielä nuori Kit esittelee paljasta ylävartaloaan ihailevan teinitytön vieressä, niin huomaa, notta Sergio Bonelli on kuollut.
Hattu päässä ruokailu pisti minun silmääni eniten. Joku roti pitäisi sentään olla.
-
Postilaatikosta napsahti uusin Willeri. Luinpa koko sarjan (eli molemmat Texit) ja petyin pahasti. En siksi, ettäkö tarina olisi ollut huono, tai ennalta-arvattava, vaan siksi, että uusi klassikko, tahi legenda olisi syntynyt, jos ei Alfonso Font olisi pilannut tätä tarinaa. Kaikkineen tiukka, selviytymisen, sankaroinnin ja riipaisevuuden tilanteessa olisi muutamankin elokuvamaisen kohtauksen takia (kuten, kun Tex tulee seurueineen kaupunkiin- pölypilvi leijailee suuren hevosrykelmän ohi, tai Bronco heittää veivinsä jne.) olisi Villa, tahi Cestarot olleet täysin omaa luokkaansa tähän tarinaan. Alfonso Font saa rauhassa pilata muita tarinoita, mutta eikö edes kerrankin onnistuneen tarinan saisi piirtää joku, jolla perspektiivit, inhimilliset ilmeet ja realistinen piirrostyyli fiiliksineen olisi hallussa.
-
Hmmm... Mitä tarinaa tarkoitat? Ei Font ainakaan tätä uusinta ole piirtänyt. Ja mistä "sarjasta" puhut? Nythän siis tuli kahden pokkarin kattavasta tarinasta vasta ensimmäinen osa. Ainakin minulle.
-
Hmmm... Mitä tarinaa tarkoitat? Ei Font ainakaan tätä uusinta ole piirtänyt. Ja mistä "sarjasta" puhut? Nythän siis tuli kahden pokkarin kattavasta tarinasta vasta ensimmäinen osa. Ainakin minulle.
Tämä käyttäjä on lähettänyt kaksi viestiä, molemmat ketjun aloitusviestin kopio. Lieköhän jokin hassu spämmibotti?
-
Huvinsa kullakin. Syököön paskaa.
-
Huvinsa kullakin. Syököön paskaa.
Voiko osuvammin sanoa!
Uusin Tex lukuvuorossa viikonloppuna. Viime viikonloppuna luin kirjaston nro 21, joka jälleen kerran oli nautinnollista luettavaa 8]
...Uusin pokkari luettu. Ihan hyvä alku! Mukava nähdä jälleen kun Tex ja Kit nöyryyttävät mahtailevia ja öykkäröiviä pahiksia!
-
Acciarino on piirtänyt Kit Willeristä lukiolaispojan ja Carsonkin näyttää nuorentuneen toistakymmentä vuotta. Epäilen Botoxia. Muuten kyllä vuoden paras tarina.
-
Tombstone Epitaph -sanomalehden latoja näyttää aivan Don Rosalle! Liekö tuo peräti tarkoituksellista?
Uusimman numeron perusteella täytyy jälleen todeta, että Tex Willer on aivan mahdoton aukomaan päätään, jopa lievään epämiehekkyyteen saakka. Vertailun vuoksi voisi nostaa Texin koulukiusaajamaisen suunsoiton rinnalle esimerkiksi Punisher-sarjakuvien päähenkilön, joka suorittaa pakolliset tappoaktit vähintäänkin Willerin kaltaisella tehokkuudella, mutta matalammalla ja uskottavammalla profiililla.
-
Tombstone Epitaph -sanomalehden latoja näyttää aivan Don Rosalle! Liekö tuo peräti tarkoituksellista?
Uusimman numeron perusteella täytyy jälleen todeta, että Tex Willer on aivan mahdoton aukomaan päätään, jopa lievään epämiehekkyyteen saakka. Vertailun vuoksi voisi nostaa Texin koulukiusaajamaisen suunsoiton rinnalle esimerkiksi Punisher-sarjakuvien päähenkilön, joka suorittaa pakolliset tappoaktit vähintäänkin Willerin kaltaisella tehokkuudella, mutta matalammalla ja uskottavammalla profiililla.
Paitsi silloin kun tuhosi saarellisen palkkasotureita atomipommilla johon oli ketjulla kiinnitetty valtava venäläinen palkkamurhaaja jolla oli naisen rinnat..
Tuntuu tämä suunsoitto olevan italialainen tapa, italocrimeissäkin päähenkilöt sähisevät kaikenlaisia loukkauksia vastapelureilleen milloin eivät mäiski näitä tylysti turpaan.
-
Paitsi silloin kun tuhosi saarellisen palkkasotureita atomipommilla johon oli ketjulla kiinnitetty valtava venäläinen palkkamurhaaja jolla oli naisen rinnat..
Kyllä kyllä, mutta Frank jysäytti atomipommin ilman lörpöttelyä, rinnan takomista ja muuta jonninjoutavaa "mieheilyä". Atomilataus välitti viestin. Siitäs sai venäläinen murhamies uhkaavasti nöpöttävine naisen tisseineen... hähhää.
Uudesta Texistä sen verran, että tarina oli tarpeeksi viihdyttävä oikeuttaakseen keskinkertaisen kuvituksen. Huonompi tarinan aloitus olisi edottomasti tuonut myös kuvituksen puutteet enemmän esiin. Toinen toistaan tukien... niinhän se hyvän sarjakuvan kohdalla menee.
-
Vuoden viimeisin numero saapui (vaihtuuko nyt ensi vuodeksi se 12 numeron tahti vai pysytäänkö vielä samassa?). Erikoista miten edellisessä osassa melko isoa huomiota saanut lehti on nyt aivan statistina loppunäytöksessä, esim. Billie pysyy lähestulkoon täysin taka-alalla, maajussien saadessa enemmän ruutuaikaa. Palkattu pyssyporukka on taas Bosellimaisesti pelkäksi tykinruoaksi kelpaavaa statistia, ihan kuin päälle kolmestakymmenestä cowboysta ei olisi tarpeeksi ammuttavaa ollut.
Acciarino tosin hoitaa kuvituksessa hommansa lähes moitteetta, pisti vain silmään sivulla 17 ollut kummallisuus missä on laitettu nuolet opastamaan täysin selkeästi luettavissa olevaa sivua. Melkein yhtä hupsua kuin laittaa samaiset nuolet osoittamaan strippisarjakuvassa että ruudut pitää lukea vasemmalta oikealle.
-
Hyvähän tuo tarinan lopetus oli. Boselli oli älynnyt jyvittää roistot eri kohteisiin niin, että kerralla Texill ja kumppaneille ei tullut liiaksi vastusta. Tämä laimensi vaikutelmaa päähenkilöiden rasittavasta ylivoimaisuudesta. Tarinan uskottavuuden kannalta voi olla, että ratkaisu ei ollut oikea. Jos minä olisin ollut tarinan pääroista, niin olisi jyrännyt kohteesta toiseen koko joukolla niin kauan, että mitään jyrättävää ei enää olisi ollut.
Ja 16 numerolla sarja jakuu ensi vuonnakin. Kiitos Color Texien. 12 numeroon ei varmaan palata koskaan, mutta 14 voi olla mahdollinen.
-
Tarinan loppunäytös luettu. Minusta kokonaisuus oli vallan mainio. Monissa aiemmissa seikkailuissa perisyntinä on ollut töksähtävä lopetus; tässä vietiin oikein hienosti juttu loppuun asti. Kukkoileva karjatilan poika sai mitä tilasi, ja isän reaktio, talon ja samalla itsensä polttaminen, oli osuva (samankaltaisia tapahtumia on aiemminkin ollut texissä ja tietysti sitten mieleen tulee myös Tolkienin Taru sormusten herrasta). AlkoTanko ihmetteli Tombstonen lehden ja toimittaja Billien vähäistä osuutta loppujaksossa; minä taas ihmettelen tätä kommenttia. Billie ja lehden painajahan olivat kovin hyvin esillä ja mukana toiminnassa loppuun saakka.
Kunhan hieman aikaa kuluu, niin täytyy tämä seikkailu lukea kokonaisuudessaan uudestaan. Saattaapi osoittautua yhdeksi parhaista tämän vuosituhannen puolella julkaistuista.
-
Kun vertaa Frisco - helvetin pesä-tarinaan, niin aika vähän Tombstone Epitaph varsinaisesti teki tarinassa konnien voittamiseksi, kun taas San Francisco Examiner oli etulinjassa hyvän osaa konfliktista. Tosin myönnettäköön että pöyhkeä karjaparoni on hieman erilainen vihollinen sanomalehdelle kuin ammattirikollisista koostuvat liigat. Jos Billie olisi ollut se joka pamautti lopussa kylmäksi paroninpojan, se olisi toiminut hieman runollisenakin ratkaisuna vaikka ehkä turhan ilmiselvä onkin.
-
Onkohan Willer-pokkareiden paperilaatu vaihtunut hiljattain? Pari viimeisintä numeroa on tuntunut aavistuksen paksummalta aikaisempiin verrattuna, sivumäärän pysyessä silti ennallaan. Paksuuden eron huomaa silmämääräisestikin helposti.
-
Lehti tosiaan näyttää paksummalta ja paperi on selvästi tukevampaa, kun hieroo sormilla.
Ihan niin kuin Tex-kokoelma ei muutenkin alkaisi jo vallata liikaa hyllytilaa, nyt vielä tämäkin :(
Ihan kelpo Tex-vuosi oli, mutta mikäköhän siinä on, että nämä uudet piirtäjät taidokkuudestaan huolimatta vaikuttavat aika persoonattomilta. Olenkohan vain tulossa vanhaksi...
-
Lehti tosiaan näyttää paksummalta ja paperi on selvästi tukevampaa, kun hieroo sormilla.
Ihan niin kuin Tex-kokoelma ei muutenkin alkaisi jo vallata liikaa hyllytilaa, nyt vielä tämäkin :(
Ihan kelpo Tex-vuosi oli, mutta mikäköhän siinä on, että nämä uudet piirtäjät taidokkuudestaan huolimatta vaikuttavat aika persoonattomilta. Olenkohan vain tulossa vanhaksi...
Olen kyllä samaa mieltä, tosi usein piirtäjät tuntuvat enemmän imitoivan jotakuta vanhaa kuvittajaa (Civitelli, Villa, Ticci, ja välillä Galep tuntuvat olevan isoimmat vaikuttajat) kuin tekevän omaa jälkeään. Onneksi (riippuen näkökannasta) on Seljas, Brindisi, ja pari muuta jotka ovat selvästi erottuvia joukosta.
-
Ihan OK, pidin ensimmäisestä osasta rahtusen enemmän. Aikamoisen näytteen Kit W antaa nopeudestaan intiaania vastaan :P
-
Vuosi 2014 on nyt korkattu, katsotaanpa mitä on tarjolla.
Hieman yskähdellen lähtee tarina käyntiin, tosin Roy Bean tuo oman piristyksensä tarinaan johon saatiin parikin yllättävää käännettä. Frisendan kuvitusta on mukava nähdä taas pitkästä aikaa, ja on nähtävästi hieman hillitty Patagoniassa häirinnyttä yksityiskohtaa eli jatkuvasta suiden kiinnipitämisestä dialogin aikana. Nyt nämä tuntuvat ihan keskusteluiltakin.
-
Tuomari Beanin salaisuus avaa loistavasti vuoden 2014 Tex-tarinat. Boselli on kaivanut vanhasta tarinasta todellisuuteen perustuvan Roy Beanin. Suomessa Bonellin ja Letterin tarina julkaistiin vasta kymmenen vuotta sitten. Tarinan alku on oivallinen ja täytyy kyllä nyt viimeistään lisätä Pasquale Frisenda huippupiirtäjien joukkoon. Katsokaapa noita yksityiskohtien määrää ja ihailkaa Texin ja Carsonin yhteenottoa Moonin koplan kanssa sumuverhon katveessa. Oliko muita vaikuttuneita?
-
Onkohan Willer-pokkareiden paperilaatu vaihtunut hiljattain?
Painopaikka on vaihtunut. Kotoisa willerimme painetaan nyt Norjassa. Ja tämähän on aivan mahtava asia. Parissa viimeisessä numerossa painojälki on ollut pitkästä aikaa terävää mv-kuvitusta. Surkiaa oli se westpointin harmaasävypainatus, jossa mustat kohdat vieläpä leimasivat viereisen sivun valkoiset kohdat. Huh, hyvä että siitä riesasta päästiin.
Bean-tarina on minustakin mainio! Se näissä uusissa tarinoissa yhtenä asiana harmittaa, että heti ensivilkaisulta ei enää osaa nimetä kuvittajaa. Näitä piirtäjiä on tullut nyt niin paljon lisää, ja itse olen tainnut jämähtää sinne 70-luvulle.
-
Painopaikka on vaihtunut. Kotoisa willerimme painetaan nyt Norjassa. Ja tämähän on aivan mahtava asia. Parissa viimeisessä numerossa painojälki on ollut pitkästä aikaa terävää mv-kuvitusta. Surkiaa oli se westpointin harmaasävypainatus, jossa mustat kohdat vieläpä leimasivat viereisen sivun valkoiset kohdat. Huh, hyvä että siitä riesasta päästiin.
Bean-tarina on minustakin mainio! Se näissä uusissa tarinoissa yhtenä asiana harmittaa, että heti ensivilkaisulta ei enää osaa nimetä kuvittajaa. Näitä piirtäjiä on tullut nyt niin paljon lisää, ja itse olen tainnut jämähtää sinne 70-luvulle.
Onko tosi? Painopaikka ja paperi vaihtunut. Ei enää Westpointin painotalo....jee! En ole vähäänaikaan enää ostanut normi Texejä. Minusta loistavaa, jos siitä surkean suttaavasta painojäljestä päästiin, joka tosiaan kuten Jannekin totesi suttasi seuraavankin sivun ja ainakin minun kappaleissani miltei jokaisen lukukerran jälkeen myös sormet. Minä jo kauan sitten vinguin samasta asiasta aiheellisesti kun kädet olivat lukemisen jälkeen havaittavassa määrin musteessa ja kommentit olivat altarivien, että pidä turpas kiinni jo suttaamisesta tai huonosta painäjäljestä. Ei voisi enempää kiinnostaa! Ei voi kenenkään maailmaa kaataa, jos paperi on hieman paksumpaa nyt about muutaman millin kuin se entinen WC-paperiin verrattava pehmeä surkimus!
Edes jotain hyviä uutisia vuoden alkajaisiksi sarjakuva rintamalta.
-
Painopaikka on vaihtunut. Kotoisa willerimme painetaan nyt Norjassa.
Olen ollut lukevinani pokkarin alusta että painopaikka on Norhaven, Tanska. Mutta samapa tuo, laatu on hyvää.
-
Samoja skandinaaveja kummiskin :-)
-
... sinänsä harmi, että ulkomailta saa parempaa kuin kotomaasta.
"Pelastetaan duunit."
edit
typo korjattu. duumi - duuni. (huoh)
Nakkisormeni eivät ole oikein sinut padin(kaan) kanssa. :'(
-
... sinänsä harmi, että ulkomailta saa parempaa kuin kotomaasta.
"Pelastetaan duumit."
kun itselle tulee näppäinvirheitä ei olisi varaa, mutta jotenkin ajatus joko latverialaisista roboteista painotaloissa tai vaihtoehtoisesti Sabbathin, Witchcraftin, katatonian ja Orange goblinin faneista henkilökuntana tähän aikaan yöstä...
"mutta kun mä haluaisin kuunnella Anna Abreuta"
"haluatsä pitää duunisi tex Willerien painajana? Nyt kakkoskoneelle ja pään on sitten parempi nyökkyä Eyehategodin tahtiin"
häiriö ohi jatkakaa aiheesta.
-
Pitäis varmaan ruveta kirjoittamaan tietsikalla näitä viestejä eikä tällä padilla. Kova duumi korjailla aina noita lyöntivirheitä jälkeen päin. Ja teksti on niin pientä ettei noita aina edes nää vaikka kuinka tihrustaa. ::)
-
Nyt meillä meneillään olevan Bean-tarinan jälkeen Italiassa oli (ja on edelleen) vuorossa Bosellin ja Maurizio Dottin yhdessä tekemä tarina Supremo, jolla on pituutta peräti kolme ja puoli pokkaria. Sitä seuraa Alfonso Fontin ja Mauro Bosellin tarina, joka sekin on yli kaksi pokkarillista pitkä. Noin pitkiä tarinoita odottaa oikein mielenkiinnolla. Suomessa Bean-tarinan jälkeen kaiketi tuleekin almanaccoa tms., jotta ei ihan italialaisten kantapäille ajettaisi.
-
Kiitos Janne tiedoista! Onhan tuo mukavaa vaihtelua kun tulee tavanomaista pidempiä seikkailuja.
-
Itse en hirveästi pidä siitä, että fiktiivisissä jutuissa käytetään todellisia henkilöitä tärkeissä rooleissa. Tähänkin olisi voinut keksiä jonkun ihan oman. No, onneksi sentään tätä kutsutaan lähes aina nimellä Roy Bean tai tuomari Bean - vain parissa kohdassa Tex sanoo pelkästään 'Bean', mikä riittää jo tuomaan mieleen mr Beanin. Ja draama katoaa savuna ilmaan...
-
^Makuasioitahan nämä ovat pelkästään, mutta itse olen täysin päinvastaista mieltä oikeiden historiallisten hahmojen osuudesta fiktiossa. Todelliset henkilöt linkittävät fiktion tosielämän kontekstiin ja tekevät - oikein käytettyinä - tarinasta siten elävämmän ja kiinnostavamman.
Esimerkiksi Asterix ilman Caesaria ja muita karrikoituja historian hahmoja olisi rutkasti köyhempää sarjakuvahupailua ja mielestäni siitä puuttuisi jotain oleellista.
-
Eikös Texissä ole alusta alkaen ollut historiallisia henkilöitä kuten Daltonit -- ja jotkut parhaista seikkailuista liittyvät johonkin oikeaan tapahtumaan tai henkilöön?
Mitä niitä nyt on... Custer nyt ainakin? Ja tietenkin: KIT CARSON.
EDIT: Kappas, on tällainenkin ketju: Historia sarjakuvan aiheena (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8320.0.html).
-
Kiitos täältäkin sille kenelle kiitos kuuluu. Painojälki ja paperi on ollut huomattavasti parempaa muutamassa viime nummerossa.
Hieno juttu on myös se, että on tulossa pidempiäkin seikkailuita. Minkähänlainen piirtäjä tuo Dotti on? Taas ihan uusi nimi ainakin minulle. Täytyypä yrittää etsiä kuvanäytteitä, kolme ja puoli pokkaria on aika pitkä aika kestettäväksi, jos piirtäjä onkin onneton raapustelija.
-
Tuolla Bonellin uusillla sivuilla niitä näytteitä on näytillä: http://www.sergiobonellieditore.it/scheda/10382/El-Supremo.html
Tässä yksi sivu Dottia:
-
^Makuasioitahan nämä ovat pelkästään, mutta itse olen täysin päinvastaista mieltä oikeiden historiallisten hahmojen osuudesta fiktiossa. Todelliset henkilöt linkittävät fiktion tosielämän kontekstiin ja tekevät - oikein käytettyinä - tarinasta siten elävämmän ja kiinnostavamman.
Esimerkiksi Asterix ilman Caesaria ja muita karrikoituja historian hahmoja olisi rutkasti köyhempää sarjakuvahupailua ja mielestäni siitä puuttuisi jotain oleellista.
Periaatteessa en vastusta todellisten henkilöiden käyttöä, mutta tämä tuomari Bean olisi ollut helppo korvata keksityllä hahmolla. Jos käytetään todellista henkilöä, niin pitäisi tapahtumienkin sitten olla jotenkin linkitetty henkilön todelliseen historiaan. Esim Custerin käyttö Little Big Horn-jutussa kuuluu ilman muuta asiaan. Lurkerin ( seuraavassa viestissä ) mainitsema Daltonit oli taas huono tapa. Ja näissä seikkaileva Kit Carsonhan ei ole sama kuin historiallinen Kit Carson.
Caesar Asterixissa onkin jo eri asia, kuten huumori yleensäkin ( Lucky Lukessa ei haittaa tippaakaan, vaikka todelliset henkilöt tekevät täysin älyttömiä juttuja ). Mutta todelliset henkilöt 'realistisessa' ympäristössä vaatisivat minusta aidompaa käsittelyä. ( esim Deadwood oli loistava tv-sarja, vaikka hahmot pohjautuivat todellisiin monia sivuhahmoja myöten, eikä se häirinnyt yhtään. )
Mutta itse tarinasta, ettei mene täysin offiksi; erittäin lupaava alku ja muutamia yllätyksiä. Toivottavasti juttu ei hyydy lopussa ( ja toivottavasti sinne ei ängetä kohtaamista Lily Langtryn kanssa :P )
-
Seuraavan numeron kannen perusteella Secos-Billiä odottaa pettymys. Näyttää että ihanainen Lily todella tavataan.
-
Tavanomaisesta poiketen luin uusimman muutamassa pätkässä, en ahmaissut kerralla niinkuin yleensä. En tiedä johtuiko tästä vai mistä mutta tarinakin tuntui vähän pätkittäiseltä; Tex jahtaa konnakoplaa, saa kiinni viimeisenkin, ja sitten uusi käänne, jossa toiset roismot tulevat kostamaan tuomari Beanille, ja sitten kun tilanne on ohi, Tex ja Carson palaavat Beanin luokse jne. Minusta ainakin aika erikoinen liikkeellelähtö.
Detalji: se kirje minkä Bean sai. Selvästi annettiin ymmärtää että tämä on rosvokoplan juonia. Mutta käsiala: kuka halvatun konna osaisi kirjoittaa tuollaista kaunokirjoitusta?
Frisendan piirrosjäljestä en ollut niin haltioissani kuin jotkut muut; Patagonian veroista tämä ei kyllä ollut, ja Texin & co kasvoissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa. En tiedä, Frisendalla ei ehkä ollut samanlaisia edellytyksiä tätä tarinaa piirtää kuin Patagoniaa, olisiko aikataulu ollut tiukempi ja vaatimukset erilaiset?
-
Frisendan piirrosjäljestä en ollut niin haltioissani kuin jotkut muut; Patagonian veroista tämä ei kyllä ollut, ja Texin & co kasvoissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa. En tiedä, Frisendalla ei ehkä ollut samanlaisia edellytyksiä tätä tarinaa piirtää kuin Patagoniaa, olisiko aikataulu ollut tiukempi ja vaatimukset erilaiset?
Huomasin saman ilmiön Brindisin suuralbumissa ja sitä seuranneessa normi-Texissä. Suuralbumeihin todellakin panostetaan ja kaikki tehdään vimpan päälle. Tuskin mikään kiire kuitenkaan on ollut, koska niin monta kuvittajaa on samaan aikaan puuhassa, että aina on jotain julkaistavaa. Ellei sitten itse ole halunnut saada nopeammin valmiiksi, koska liksahan maksetaan sitten, kun työ on tehty. Kauheesti ei kannata viivytellä, jos haluaa elantonsa ansaita. Voi olla, ja on varsin todennäköistäkin, että suuralbumeista maksetaan paremmin, joten silloin voi tehdä niin huolellista työtä kuin vain kykenee.
-
Mun mielestä Frisenda on kyllä huippupiirtäjä, enkä löydä kyllä kasvoistakaan juuri moitittavaa. Ainoastaan sivun 97 toiseksi viimeisessä ruudussa se dynamiittilatinki täytyy olla liimattu meksikolaisen käteen, eihän hän purista sitä ollenkaan. Ei tämä kuvitus nyt ihan Patagonian veroista ilotulitusta ihan ollut, mutta parhaasta päästä joka tapauksessa.
Tarinan alku tuntui, kuten Hannu totesi, vähän osiin jaetulta. Ei se kuitenkaan menoa haitannut, ja omalla kohdallani historialliset henkilöt sarjakuvassa toimivat aina. Kyllä se jotenkin tuntuu mielenkiintoisemmalta, kun tarinassa on tuomari Roy Bean vs. joku keksitty tuomari.
Normi-Texin taso on muuten vaihteeksi nousussa. Nyt on tullut muutama hieno tarina peräkkäin: Nizzin onnistunut viimeinen tarina, mainio seikkailu Tombstone Epitaph ja nyt Beanin alkuosa. Tuskinpa nuo tulevat normaalia pidemmät tarinatkaan mitään kuraa ovat, samaa toivoen almanaccojen osalta. :)
-
Roy Bean -tarina kantoi mukavasti loppuun saakka. Tuli sellainen mukava hyvän tarinan lukeneen jälkitunnelma. Olihan siinä niitä Bosellin maneereja riittämiin, mutta nyt tuli jostain syystä ummistettua niille silmänsä ja nautittua vain tarinasta.
-
Täytyy myöntää, että menin halpaan lopussa olevan Roy Beanin unen kanssa. Tämä tarina jää varmasti muistiin tavanomaista poikkeavana tarinana. Frisendasta tulee hieman mieleen Marcello.
Pari pikku huomiota. Miksi Lily Langtry ei näyttänyt kertaakaan livenä kasvoja, vaan oli koko ajan selin tai surunaamiossa? Miksi kansikuvan sallitaan täysin harhaanjohtava kuva, sillä eihän Tex ollut lähimaillakaan katsomoa?
-
Miksi kansikuvan sallitaan täysin harhaanjohtava kuva, sillä eihän Tex ollut lähimaillakaan katsomoa?
Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.
Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?
-
Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.
Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?
Joo, montako kertaa on nähty kannessa Tex tilanteessa joka tapahtuu tarinassa mutta eri henkilön kanssa?
Tarina itsessään ei ollut hullumpi, mitä nyt pientä irrallisuutta tuntui edellisen numeron tapahtumien ja tämän kanssa. Myös fakeout-lopetus taitaa olla ensimmäinen kerta kun sitä käytetää Willerissä? Frisendan piirrosjäljestä pidän yhä, mutta ei ole mielestäni niin näyttävää kuin Patagoniassa (lopun taistelu kanjonissa on yhä mielestäni yksi parhaiten piirrettyjä kohtauksia lehden historiassa).
-
Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.
Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?
Ihan kuin en sitä olisi huomannut, että kannet eivät ole aina sama kuin sisältö. Sopivasti sinne päin on ihan ok. Pidän silti oman mielipiteeni siitä, että pahasti tarinan ohi menevä kansikuva on epäonnistunut tekele, vaikka olisi kuinka hieno tahansa. Ei tässä ollut kyse lukutaidosta, vaan mielipiteestä.
Herkempi loukkaantuisi vihjauksesta sarjakuvan lukutaidon heikkouteen.
-
Olen Mosabackan kanssa samaa mieltä. Uusimman kansikuva oli jo melkoisen räikeästi itse tarinan tapahtumista eroava. Suurimmassa osassa, ei toki kaikissa, uudemmista (Villan) kansista kuitenkin mennään yhtenevästi sisällön kanssa.
Tarina itsessään oli, kliseisesti sanottuna, "ihan hyvä". Ei noussut tarinallisesti niin korkealle tasolle kuin olin ehkä odottanut. Vähän helpolla Tex ja Carson pelasivat Morientesin ja kumppanit pois pelistä. Frisenda puolestaan on loistava, lisää tarinoita vain herran piirrettäväksi. Pientä huolimattomuutta(?) tosin siinä kohdassa, jossa roistot hyökkäsivät Lily Langtryn hotellihuoneeseen; tainnutetulla hotellivirkailijalla on aluksi hiukset, mutta Texin ja Carsonin saapuessa mies onkin kalju...
-
Onko kuviteltujen virheiden ja huolimattomuusvirheiden bongaus näin tärkeää Willer-faneille? Miksi? Rikkooko se kuvitellun illuusion tapahtumien todellisuudesta...?
-
Onko kuviteltujen virheiden ja huolimattomuusvirheiden bongaus näin tärkeää Willer-faneille? Miksi? Rikkooko se kuvitellun illuusion tapahtumien todellisuudesta...?
Odotukset menevät pilalle väärästä kannesta. Sitä alkaa ihmetellä, että tuliko missattua jotain, ehkä kaksi sivua kääntyi kerrallaan jossain välissä. Suuri pettymys, jos kannen tilanne johtaa ostopäätökseen ja sellaista ei olekaan itse jutussa.
Virheitä bongailemalla saa levennellä huomiokyvyllään tai asiantuntemuksellaan. Se voi olla myös samanlaista kuin tuttujen sivuhenkilöiden bongailu, ilmaistaan, että sarja on tärkeä ja siihen perehdytään ja jaetaan samanmielisille ylimääräisiä elämyksiä. Se voi olla keino aloittaa keskustelu jos ei ole syvällistä sanottavaa, mutta haluaa, että keskustelua syntyy.
Tai jotain...
Itse olen jo pienestä saakka alleviivannut kaikki kirjoitusvirheet >:D
-
Odotukset menevät pilalle väärästä kannesta. Sitä alkaa ihmetellä, että tuliko missattua jotain, ehkä kaksi sivua kääntyi kerrallaan jossain välissä. Suuri pettymys, jos kannen tilanne johtaa ostopäätökseen ja sellaista ei olekaan itse jutussa.
Virheitä bongailemalla saa levennellä huomiokyvyllään tai asiantuntemuksellaan. Se voi olla myös samanlaista kuin tuttujen sivuhenkilöiden bongailu, ilmaistaan, että sarja on tärkeä ja siihen perehdytään ja jaetaan samanmielisille ylimääräisiä elämyksiä. Se voi olla keino aloittaa keskustelu jos ei ole syvällistä sanottavaa, mutta haluaa, että keskustelua syntyy.
Tai jotain...
Joo, ei tämä ollenkaan harvinaista ole. Elokuvaharrastuksen yksi osa-alue on klaffivirheiden ja epäjohdonmukaisuuksien etsiminen elokuvista, sille on omistettu kokonaisia sivustoja: https://www.moviemistakes.com/ (https://www.moviemistakes.com/)
Itsekin tulee siihen välillä sorruttua, viimeksi Nick Raiderin kohdalla (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,15345.msg417653.html#msg417653).
Ehkä se on myös yksi tapaa ottaa fanituksen kohde haltuun, ottaa se väkisin itselleen tekijältä pois: hei, MINÄ huomasin virheen jota TEKIJÄ itse ei huomannut.
Itse olen jo pienestä saakka alleviivannut kaikki kirjoitusvirheet >:D
Joku Tex-fani taisi täällä joskus tunnustaa kirjoittavansa Texien puhekuplat itse uudelleen, paremmiksi. Se on todellista haltuunottamista.
-
Jos minä olisin suuri ja suurenmoinen taiteilija, niin ihan huvikseni piirtäisin pari tarinaa uusiksi. Se se vasta olisi jotakin.
-
Onko kuviteltujen virheiden ja huolimattomuusvirheiden bongaus näin tärkeää Willer-faneille? Miksi? Rikkooko se kuvitellun illuusion tapahtumien todellisuudesta...?
Kyllä ne kuvat tulee melko tarkasti katseltua, vaikkakin myös aika nopeasti. Mutta ei minulla ainakaan tarkoituksena ole etsimällä etsiä virheitä kuvituksesta tai tekstistä. "Suuremmat" virheet kuitenkin osuu aika herkästi silmiin, kuten henkilön hiusten lähtö kesken kuvituksen... Tavallaan noita on kuitenkin ihan hauska bongailla ja toisinaan tännekin kirjoitella... Mitä tarkoitat "kuvitelluilla virheellä"?
Muuten minä en korkeintaan amatööritason piirtäjänä ole mikään moittimaan liiaksi ammattilaisten kuvitusta. Joistakin toki tykkää enemmän kuin toisista. Esimerkiksi Roy Bean -tarinan kuvittanut Frisenda on ihan ykköskorin piirtäjiä.
-
Nyt kun uusin normi-Tex on vihdoin luettu, on todettava, että Boselli on ehkä lopullisesti menettänyt luovuutensa. Bosellin strategia lienee se, että juonen ohuutta voidaan korvata alati kasvavilla ruumisröykkiöillä. Tex ja Kit tappavat dynamiiteilla ja aseillaan noin 20 comanche-intiaania, mikä onkin enemmän kaatuneita, mitä comanchet menettivät vuonna 1874 käydyssä kuuluisassa Adobe Wallshin taistelussa biisoninmetsästäjiä vastaan. Onhan Tex fiktiota ja päähenkilöt supersankareita, mutta jotain tolkkua sentään. Voin jo mielessäni nähdä, että kun luovuus tästä vielä ehtyy niin Boselli laittaa parin vuoden päästä 200 intiaania väijymään sankareitamme, joilla onneksi on mukana kuularuiskut dynamiittien ja tykkien lisäksi.
Kaksiosaisessa tarinassa Tex ja Kit tekevät noin 40-50 vainajaa, mikä on noin kolme kertaa enemmän mitä Wild Bill Hickoc surmasi koko elämänsä aikana.
Ehdin jo tarinan pääätteeksi luulla, että tuomari Bean sentään kuolisi traagisesti, mutta tarinan vesitti lopullisesti siirappinen loppuratkaisu.
Onneksi länkkärifaneja lohduttaa se, että ensi kuussa ilmestyy apollokustannuksen uusin Comanche ja mainio Hell on Wheels on ilmestynyt dvd:lle ja bd:lle. Ja ehkä seuraava Texikin on tasoltaan hieman edellisiä parempi. Olenhan tex-keräilijänä tässä suhteessa optimisti.
-
Adobe Walls.
Ilmeisesti rakennusten seinät tai alueen muuri oli tehty adobesta. Veikkaisin.
-
Ehdin jo tarinan pääätteeksi luulla, että tuomari Bean sentään kuolisi traagisesti, mutta tarinan vesitti lopullisesti siirappinen loppuratkaisu.
Minusta tämä taas olisi ollut vielä pahempaa todellisten henkilöiden väärinkäyttöä ( Roy Bean kuoli sänkyynsä liki 80-vuotiaana ). Itseäni kyseinen kohtaus suorastaan harmitti ennen kuin totuus selvisi. Vaikka oli tuokin lopetus hiukan tökerö...
Jotenkin luulisi, että nyt netin aikana todellisia henkilöitä vältettäisiin, kun virheet voi todentaa niin helposti. Sitä en vastusta, että todellisia tapahtumia muokataan tekaistuille henkilöille tai nimiä vaihdetaan ( Lännentiehän toimi siinä loistavasti ).
-
Minä jotenkin osasin luovia noiden ruumisröykkiöiden ohi tällä kertaa, ja todella nautin tarinasta. Italiassakin Bosellia kohtaan kritiikki on lisääntynyt. Toivottavasti mies ottaa onkeensa.
-
Olipas hieno kansi(värityksen osalta)uusimmassa Texissä, myös hyvä piirtäjä.
En ole vielä lukenut,pitää säästää illaksi.
-
Kansi tosi upea, samaa ei voi sanoa Cossun kuvituksesta, mutta se menettelee.
-
Jaha, se on siis näitä color-tex -tarinoita. En vielä ole nähnyt, kun en enää ole tilaaja.
-
Cossun kuvitus on hentoa ja sen verran erilaista, että vaimoni, joka ei yleensä niin perusta Tex Willeristä, tuumasi, että mitä sinä luet? Vastasin, että Tex Willeriä, johon hän tuumasi, että eihän tuo ole Tex Willerin näköistä.
Niinpä.
Mutta tarina oli kyllä kelpo. Toivottavasti se julkaistaan joskus kokonaisena värillisenä pakettina.
-
Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana Cossusta ja vielä vähemmän Rujusta. Aivan mahtava aloitus. Palaan vielä siihen kuvitukseen, että Cossu on kehittynyt aivan julmetusti. Nostan hänet omien suosikkieni joukkoon. Persoonallista jälkeä, mutta ei niin paljon, että häiritsisi. Ja Rujun tarinoita luen tällä hetkellä suurimmalla mielihalulla nykyisistä kirjoittajista.
Jännä nähdä, mitä kaikkea seuraavaan numeroon on kasattu. Tämä tarinahan on käsittääkseni 160 sivuinen, joten 60 sivua on täytetty jollain muulla matskulla. Voi olla, että siinäkin on (Ticcin) Color Texiä, jolloin se jatkuisi taas seuraavassa numerossa.
-
Kossuhan olisi ehdottomasti pitänyt nähdä väreissä.
-
Upea kuvitus. Siis värien takia tuo on niin selkeä eikä suttuinen niin kuin yleensä. Lisää näitä.
-
Mitähän ihmettä mahtoi Kahkonen tarkoittaa? Ei kait tuota ole Suomessa väreissä julkaistu? Vai onko? Selviää minulle vasta huomenna.
-
Ei ole julkaistu väreissä suomessa.
-
Mitähän ihmettä mahtoi Kahkonen tarkoittaa? Ei kait tuota ole Suomessa väreissä julkaistu? Vai onko? Selviää minulle vasta huomenna.
Ajattelin, että koska Color-Tex, niin oli tehty väritystä ajatellen eri tavalla. Ja että siksi näyttää niin selkeältä jäljeltä.
-
Cossulla on paljon valkoisia alueita, selkeitä viivoja eikä kasvoissa tainnut olla kertaakaan varjostusta. Selkeys ei kyllä ole pelkästään värittämisen takia, sillä Cossun piirtämä maxi oli samanlaista. Mutta oudon paljon Cossua kyllä nyt kehutaan, kun ottaa huomioon, että se maxi haukuttiin aikoinaan jo parin näytesivun perusteella. Onhan Cossun tyyli hiukan steriiliä, mutta itse pidän sen selkeydestä ja hahmot ovat riittävän yksilöllisiä.
Itse tarina alkoi lupaavasti, mutta menetti hiukan teräänsä, kun konnat näytettiin ensimmäistä kertaa. Odotin jotain 'salaperäisempää'. Ja sitten juostiin ja ammuskeltiin... No, kaikki ei ole menetetty, Chance on mahdollisuus... joskin jos juttu on tosiaan vain 160-sivuinen, niin ei lopuissa 50:ssä kovin kummoisia voi tehdä.
-
Tarinan aloitus oli mielestäni kelpo perus seikkailutarina. Mukana oli tietysi perusimelyydet, kuten Texin teräksistä kovuutta ylistävät roistot, vaikka eivät edes tunteneet koko miestä ja Texin ylikorostettu ja alleviivaava ritarillisuus intiaanityttöä kohtaan. Pidin silti tarinan aloituksesta.
Sitten se kuvitus; Cossun jälki oli suurimmalta osin hirveää ja paikoin lapsekasta. Taitava värittäjä pystyy tietysti paikkaamaan tilannetta jonkin verran, sillä väritettäväksihän tämä on selkeästi alunperin piirretty. Kannen maalauksellista pehmeyttä jäljittelevät värit olivat puolestaan niin "karamellit", että suorastaan säpsähdin ne nähdessäni. Murrettujen sävyjen käyttö olisi ollut suotavaa. Nyt luonto oli saatu muistuttamaan Disney-satukirjojen kuvitusta.
Lisäksi pisti silmään jotain outouksia sivujen ruutujaossa. Ne heittelehtivät häiritsevästi siten, että vaikka ne olisi voitu pitää järjestelmällisesti linjakkaina ja kohdikkain oli niissä tarkoituksettomia heittoja. Jos jotkut ruudut olisi väkisin laitettu linjaan sivun muiden ruutujen kanssa ja jostain kuvasta olisi siis pitänyt "leikata" pieni kaistale pois, ei kyseisen kuvan informaatiosta olisi menetetty mitään, puolikas pusikkoa tms. Nyt näytti aivan sille kuin kuvat olisi keräilty jostain erillisestä lähteestä ja siirretty ne editoimattomina yhdelle sivulle.
-
Onneksi minä en ymmärrä piirtämisestä mitään, ja siis pystyn varauksettomasti nauttimaan Cossun kuvituksesta. En minäkään pitänyt Cossun maxista alkuunkaan. Toisella lukukerralla se muistaakseni vaikutti paremmalta, joten ehkä on silimä tottunut.
-
Ehkä tämä olisi näyttänyt paremmalta värillisenä, ehkä, mene ja tiedä. Oli miten oli Tex on aina Tex.
-
Itselleni Cossun kuvitus on vähän kuin vahingossa kahdesti lantattu mehu: toimittaa virkansa mutta ei maistu miltään. Tarina ihan perusmielenkiintoinen konnajahti, jokirosvoissa on tosin hieman enemmän persoonaa kuin yleensä, mutta Rujulta on nähty parempaakin.
-
Ehkä tämä olisi näyttänyt paremmalta värillisenä, ehkä, mene ja tiedä. Oli miten oli Tex on aina Tex.
En minä ainakaan kauhean pahoillani ole sen vuoksi, että Suomessa nähdään vain mustavalkoversio....
-
No joo... tuota tuota. Ei värityksellä olla juurikaan onnistuttu peittämään Cossun tökeröyksiä. En ole silti kolmen sivunäytteen perusteella valmis sanomaan kumpi versioista olisi parempi. Ei tuo eka näytesivu kovin pahalta näyttänyt.
-
Kyllä minä mieluusti olisin tuon väriversion ottanut. Ei Cossussa mitään vikaa mv ollut, mutta kumminkin.. Ernolla kun tuo väriversio on, niin et viittis laittaa näytille jotain sivua välilltä 20-30, jossa uiskennellaan veessä.
Tarina sinänsä oli aivan mukiinmenevä, ja Tex hirmuiskussa, niinku aina. Vaikka on nuoli olkapäässä, niin ei haittaa! Jee!
-
et viittis laittaa näytille jotain sivua välilltä 20-30, jossa uiskennellaan veessä.
Tuossa olis yksi...
-
Kiitos, Erno!
-
Viimeisessä ruudussa Texillä on tuttu Teräsmies-asento! Minä lennän...!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=27729)
-
Kuinkahan hyvin uiminen saatikka sukeltelu oikeasti onnistuisi saappaat jalassa ja kaksi raskasta coltia lonkilla..?
-
Ja stetson niskassa, luulisi nauhan kuristavan.
-
Texi on niin kova jätkä et se selviäisi tuosta vaikka levyhaarniskassa ;D
-
Uusimman Texin piirtäjä tuotti ainakin minulle pienoisen pettymyksen. Ikäänkuin piirtäjä ei olisi viitsinyt piirtää esimerkiksi ruohikkoakaan kunnolla vaan lähes joka ruudussa se on sellaista yksinkertaista viivapiirros tekniikkaa jäljittelevää ruudun täyttöä. Sitten joissakin ruuduissa taustaa ei ole lainkaan. Eikä aina tarvitse tosin ollakkaan, mutta jotenkin tämä heppu ei....no joo!
Kovin yksinkertaisen tylsä tyyli tällä piirtäjämiekkosella. En ole ennen lukenut hänen piirtämiä tarinoita. Tämä riittänee. Tarina ei mitään tajunnan räjäyttävää mitä ei ole ennen nähty.
-
Keskityppä nyt Orjan ajatukseen, että piirtäjää on ennen työn aloittamista pyydetty ottamaan huomioon myöhemmin mukaan tuleva väritys.
-
Pidin tarinasta, sillä Tex ei viime tarinoiden tapaan dominoinut juonta jatkuvalla ylivoimallaan. Cossun tyylistäkin tykkäsin kuten hienosta Paholaiden eskadroonastakin.
Voisiko joku tietonikkari vielä perustella, miksi Egmont ei julkaissut numeroa väreissä? Eihän kysymys voi olla vain rahasta, sillä kyllähän me texistit maksaisimme näistä erikoisnumeroista enemmän. Edelläesitetyn Italia-version sivujen pohjalta voi todeta, että tarina olisi ansainnut värinsä myös täällä. Kaunis väritys on paljon elävämpää kuin tympeästi väritetyissä kirjasto-texeissä. Jokikohtaus pilattiin visuaalisessa mielessä täysin.
-
Empä osaa enkä voi Egmontin puolesta mitenkään perustella, mutta tämmöistähän taannoin minäkin täällä kvaakissa ehdottelin, eli että nämä Italian Color Texit tulisivat sellaisenaan (ja väreisssä) normisarjan osana.
-
Ja minä olen ollut Hannun kannalla. En tiiä, ehkä se on siitä kiinni,kun Suomessa nämä tulevat perussarjassa ja se halutaan säilyttää yhtenäisen oloisena. Jos tulisivat puhtaasti erikoisjulkaisuna, niin silloin varmaan saataisiin nämä väreissä. Mutta pelkkää arvailua siis minun osaltani.
-
Eiköhän väri-Texien kanssa tehdä samoin kuin aikanaan suuralbumien kohdalla. Ensin hyödynnetään perussarjassa ja myöhemmin julkaistaan originaaliversioina eli tässä tapauksessa värillisinä niteinä.
Asiahan liittyy Tex Willerin suomen perussarjaan elimellisesti. Koska Suomessa julkaistaan kuudentoista numeron vuositahtia ja Italiassa kahdentoista, on pakko keksiä perussarjaan ulkopuolelta "täytettä". Täytteinä ovat toimineet liuska-ajan uusinnat, suuralbumit pienennettyinä, Almanaccot ja uusimpana virityksenä Color-Texit mustavalkoisina sekä pätkäistynä kahteen eri Willeriin.
Ylläoleva kertauksena ja suurelle osalle kvaakkilaisista siinä ei ollutkaan mitään uutta. Sen sijaan ongelma on ja pysyy, sillä "täytteet" ovat käytetty tai uusia tulee liian hitaasti. Liuska-aika on julkaistu ja suuralbumit julkaistaan sellaisenaan. Almanaccoja ja Color-Texejä julkaistaan vain yksi vuodessa, joten niiden reservi loppuu ihan kohta.
Minun mielestäni pitäisi hyväksyä tosiasiat ja siirtyä esimerkiksi neljäntoista tai kolmentoista numeron vuositahtiin. Itse suosisin kolmentoista tahtiin siirtymistä heti, kun Almanaccot on ajettu loppuun. Tällöin Color-Texiä voitaisiin julkaista omana erikoissarjana, kuten suuralbumeita, Maxeja, kronikoita ja Kirjastoja.
Tämä oli minun perusteltu mielipiteeni. Egmont tekee kuitenkin kuin parhaaksi näkee.
-
Hyvin perusteltu ja olen samaa mieltä. Turha Egmontin on enää sementoitua 16 numeron vuositahtiin normisarjassa. Coloreista omat julkaisut. Tehtäköön niistä Texin uusi "lippulaiva". Komeat väripainokset voisivat houkutella uusia lukijoitakin.
-
Keskityppä nyt Orjan ajatukseen, että piirtäjää on ennen työn aloittamista pyydetty ottamaan huomioon myöhemmin mukaan tuleva väritys.
Siitäkin huolimatta ei voida kaikkea puolustaa vetoamalla väritykseen. Ja tuo väritetty versio on aivan kamalaa katseltavaa.
Huom! Tämä on vain minun mielipiteeni.
-
Ikäänkuin piirtäjä ei olisi viitsinyt piirtää esimerkiksi ruohikkoakaan kunnolla vaan lähes joka ruudussa se on sellaista yksinkertaista viivapiirros tekniikkaa jäljittelevää ruudun täyttöä. Sitten joissakin ruuduissa taustaa ei ole lainkaan. Eikä aina tarvitse tosin ollakkaan, mutta jotenkin tämä heppu ei....no joo!
En ymmärrä ollenkaan tätä kommenttia. Kysehän on kai Cossusta? Itse en selaamisen perusteella löytänyt taustattomia kuvia alun jälkeen. Ja ruoho on minusta päinvastoin ylipiirrettyä, koko ruohikkoinen alue on aina vedetty täyteen viivoja. Cossun tyyli on sen verran vaaleaa, että ruohon luulisi näkyvän viivoituksena vain varjoissa.
Vertasin tätä ( OM suuren suosikin ;) ) Ticcin piirtämään tarinaan Traaginen Risti, joka tapahtuu samoissa maisemissa. Ticcin piirtämä ruohikko on vain muutamia viivoja siellä täällä, varjoissa hiukan lisää ja taustattomia kuvia on paljon enemmän, joten tuli pieni epävarmuus, että Cossuako tässä tosiaan haukutaan. Mutta, joo, Ticcin ruohikko on parempaa.
Ei Cossu varsinaisesti eroa monista muista uusista nimistä. Tarkkaa ja siistiä, mutta jotenkin steriiliä. Enemmän ammattilainen kuin taiteilija.
Sivulla 35 kolmannen kuvan käsi on todella oudon näköinen, onko siinä yritetty tavoitella vapinaa. Se kiinnostaisi nähdä väreissä, ehkä se selkiyttäisi. ( Tai ehkä värittäjäkään ei ole tiennyt, mistä on ollut kysymys... )
-
Sivulla 35 kolmannen kuvan käsi on todella oudon näköinen, onko siinä yritetty tavoitella vapinaa. Se kiinnostaisi nähdä väreissä, ehkä se selkiyttäisi. ( Tai ehkä värittäjäkään ei ole tiennyt, mistä on ollut kysymys... )
Tässähän se.
-
Kiitoksia :)
En ole vieläkään oikein selvillä, mitä Cossu on tässä tavoitellut. Ei se voi olla värittäjän tehtäväksi jätetty varjokaan olla, kun siinä on kynnet, mutta ei tuo vapinaltakaan oikein näytä, varsinkaan kun hiha on niin jämäkästi tehty. Oikeastaan tuollainen yhtenäinen kaksoisviiva vaikuttaa eniten väsyneen Carsonin silmien harittamiselta, mutta silloin sitä olisi joka puolella.
Jäänee arvoitukseksi.
-
En ymmärrä ollenkaan tätä kommenttia. Kysehän on kai Cossusta? Itse en selaamisen perusteella löytänyt taustattomia kuvia alun jälkeen. Ja ruoho on minusta päinvastoin ylipiirrettyä, koko ruohikkoinen alue on aina vedetty täyteen viivoja. Cossun tyyli on sen verran vaaleaa, että ruohon luulisi näkyvän viivoituksena vain varjoissa.
Vertasin tätä ( OM suuren suosikin ;) ) Ticcin piirtämään tarinaan Traaginen Risti, joka tapahtuu samoissa maisemissa. Ticcin piirtämä ruohikko on vain muutamia viivoja siellä täällä, varjoissa hiukan lisää ja taustattomia kuvia on paljon enemmän, joten tuli pieni epävarmuus, että Cossuako tässä tosiaan haukutaan. Mutta, joo, Ticcin ruohikko on parempaa.
Ei Cossu varsinaisesti eroa monista muista uusista nimistä. Tarkkaa ja siistiä, mutta jotenkin steriiliä. Enemmän ammattilainen kuin taiteilija.
Sivulla 35 kolmannen kuvan käsi on todella oudon näköinen, onko siinä yritetty tavoitella vapinaa. Se kiinnostaisi nähdä väreissä, ehkä se selkiyttäisi. ( Tai ehkä värittäjäkään ei ole tiennyt, mistä on ollut kysymys... )
Huh! Aika kovaa tekstiä että vertaat tuota Coccun piirrosjälkeä Giovanni Ticcin tyylikkääseen vivaan. Kuten itsekkin totesit et Ticcin ruohikko on parempaa. Tosi on kun taas Cossun ruohikko on pelkkää viivoilla tehtyä kerroksellista tökkimistä ja liiallista viivan käyttöä joka ei edes näytä ruohikolta... kun taas Ticcin ruohikko on yksinkertaisen hienoa ja tyylikästä. Samoin hahmot ja varsinkin taustat ovat Ticcillä ylivertaiset. Cossun taiteellinen vaikutelma on hiukan yli 5,5 asteikolla 4-10. Joten minusta aika hurja vertaus Coccun kynänjäljen vertaaminen Ticciin. Yleensä analysointisi veliseni on tarkkaa mutta tällä kertaa meni ja menit metsään ja kovaa.
-
Kun sanoin 'vertasin' ( en 'vertaisin' ), niin tarkoitin tietysti, että laitoin vierekkäin ja vertailin ;)
Sillä Cossun sekainen ruoho ei tosiaankaan ole linjassa hänen muuten siistin, jopa hiukan steriilin tyylinsä kanssa. Piti vain katsoa miten se ruohikkoinen metsä oikeasti kuuluu piirtää ja yllätyin kuinka vähillä viivoilla Ticci sen tekikään - tästä siis ihmettely tuosta Cossun 'viitsimättömyydestä', Cossullahan on viivoja moninkertainen määrä ( ihan liikaa ).
Ei Cossu minusta kuitenkaan huono ole, hiukan mitäänsanomaton vain.
Ja vanhoina hyvinä aikoina Ticci oli oma kakkossuosikkini heti Letterin jälkeen ( nyttemmin Civitelli on mennyt ohi 8] )
-
Tarinaa lukenut noin 40 sivua ja varsin kohtuulliselta vaikuttaa. Ei mitään huipputasoa mutta jos tässä ei päädytä kymmeniä sivuja kestäviin lahtauksiin hyvissä asemissa ollaan.
Mutta hornan kekäleet, on todella tyylikäs kansikuva mielestäni. Tuon ostaisin julistena jos mahdollista.
>:D
-
Almanaccoja ja Color-Texejä julkaistaan vain yksi vuodessa, joten niiden reservi loppuu ihan kohta.
Almanaccoja tulee vuodessa yksi mutta Color Texejä nykyään kaksi. Siinä siis jo kolme ekstranumeroa Suomen perussarjaan. Ja kun Color Texit ovat 160-sivuisia, niin niistä kahdesta viipaloimalla saadaan kymmentä sivua vajaa kuudestoista pokkari (koska normaalipokkarissa on 110 sarjakuvasivua). Ja ne kymmenen sivua on helppo täyttää ties millä. Ei siis ole mitään järkeä alkaa kaventaa Suomen perussarjaa, koska se kuitenkin parhaiten myy. Ainut harmi tästä on se, että nuo värijulkaisut eivät Suomessa ole värillisiä. Vaikka toivonkin, että ne jatkossa julkaistaisiin värillisinä, niin pystyn elämään tämän asian kanssa.
-
Ja ne kymmenen sivua on helppo täyttää ties millä.
Vaikka mainoksilla muista genreistä..Uusin willeri luettu kokonaan ja vaikka hieman ylimainostettua "kelmin" taitoa livahtaa rangereiden hyppysistä siltikin varsiin mukavalta vaikuttaa tarina.
Huomaa kyllä valitettavasti varsin selkeästi ajoittain tämän olisi pitänyt olla värijulkaisu ja toivottavasti päästään aikaan texit värillisinä.
T:entinen joka vannoi mustavalkoisten "oikeaoppisuuteen"
-
Vai ilmestyy Coloria kaksi vuodessa. Se kyllä muuttaa tilannetta Suomen perussarjan eduksi, aivan kuten Janne tuossa ilmaisi. Ehkä kestämme sen, että yksi Willer on ohuempi kuin muut tai sisältää artikkelia, juttua, kuvia, niitä julkaisemattomia lyhyttarinoita tai mitä nyt milloinkin keksitään.
Hienoa, jos tämänkaltaisella kikkailulla saadaan pidettyä perussarja samanlaisena kuin Suomessa on totuttu. Perussarjassa julkaistaan kerralla kolmea eri sarjaa.
-
Joo, normisarjassa colorit, mutta väreissä. Lisäsivuja saataisiin siitä, että Italian Almanaccoissa mukana olevat kiinnostavat artikkelit käännettäisiin.
-
Samaa mieltä J.T. Chancen kanssa, myös noista artikkeleista.
-
Uusin Tex luettu,
-
Uusin Tex luettu,
Jaaha.
-
Uusin Tex luettu,
Olikos niin hyvä, ettei sanotuksi saa?
-
Oli.
Tässä nyt sitten vaihtui tarina pokkarin keskivaiheilla, kuten jo etukäteen tiedettiin. Uuden tarinan tekijäkaksikko on Ticci ja Boselli. Ja ai että, kun Ticcin kuvitusta oli ilo katsoa. Vaikutti hyvältä ajatksela ja kerrankin Bosellin tarinaa lukiessani aloin miettiä, että tämä ei välttämätä pääty siihen perusverilöylyyn. Toivottavasti olen oikeassa.
Rujun kirjoittama juttu muuttui vähän tavanomaisemmaksi. Alku lupasi enemmän. Nyt vaan mentiin ja tapettiin kaikki. Mutta hyvä mieli sitäkin lukiessa tuli.
-
Luettu on, hieman epäuskottava lopetus edelliselle vaikka ajatus oli ihan kiva sen takana, Cossunkin kuvitus tuntui siedettävämmältä edellisnumerosta.
Bosellin aloittamasta tarinasta ei oikein voi sanoa vielä mitään, Harper tosin astetta kiinnostavampi konna kuin yleensä, saa nähdä mitä Boselli onnistuu tästä saamaan irti.
-
Olikos niin hyvä, ettei sanotuksi saa?
Jep, oli hyvä Ticcin tarinan aloitus, ja olisi kyllä sanottavaa, mutta en osaa pukea sanoiksi.
Jos yritän jotain paperille tai esim. tänne foorumille kirjottaa, niin se on vaikeaa.
-
Eli kaikesta päättäen jatkona edelliseen on seuraava Color-Tex?
-
Joo, myös Ticcin tarina oli siis Color Texistä repäästy. Ja sama tarina jatkuu ensi numerossa. Siinä sitten onkin kymmenen sivua sitten jotain ekstramatskua. Toivottavasti ei pelkkiä mainoksia.
-
Oli kyllä eroa kuin yöllä ja päivällä, kun tarinaniskijä ja kuvittaja vaihtuivat kesken Willerin. Ruju-Cossu eivät ole huonoja, mutta kun Boselli on silti tämän hetken ykkönen ja Ticci vain on niin hyvä.
Jos Egmont lukee näitä tarinoita, niin laittakaa korvan taakse, että tämä tarina on ehdottomasti julkaistava värillisenä sitten, kun pöly on laskeutunut.
-
Samaa mieltä Mosabackan kanssa tuosta väreissä julkaisemisesta! Olisi oikeastaan jo nyt voinut olla.
-
Nyt vaan mentiin ja tapettiin kaikki. Mutta hyvä mieli sitäkin lukiessa tuli.
Janne!? Mitäs sä nyt oikein...?
-
Rujun ja Cossun juttu meni sitten lopulta aika ennalta-arvattavia polkuja. Jonkinlainen pettymys kiinnostavan alun jälkeen. Se hiukan hätkähdytti, kun Gros-Jean väänsi konnalta niskat nurin. Se oli jotenkin tarpeettoman tuntuista, kun konna kuitenkin olisi siinä tilanteessa ollut helppo ottaa vangiksi ( ja toimittaa hirteen 8] )
Jälkimmäinen alkoi lupaavasti, mutta menin lankaan, kun suunnitelma esitettiin kuvallisesti. Luulin jo, että siinä näytetään toteutus samanaikaisesti ja tarina olisi jatkossa pelkkää ammuskelua takaa-ajon lomassa. Ja sitten, kun takautuma alkoi, niin olin varma, että juttu lässähtää - kerrotaan puolivillainen takautuma, sitten mennään kylään ja ammutaan kaikki. Mutta päinvastoin. Kerrankin konna saa edes jonkin verran tilaa esitellä luonnettaan, ties vaikka hänestä tulisi yhtä muistettava kuin Jack Thunderista tai vaikka Espectrosta. Nolotti kyllä vähän Texin puolesta se Edithille lirkuttelu :-*
Paria juttua kyllä ihmettelin. Mikä rankaisuretkikunta ja miksi? Kuvitellun sieppauksen takiako? Silloin olisi olettanut, ettei hyökkääjä yrittäisi ampua vaaleahiuksista poikaa.
Myös Jonathan Rossin muutos oudoksutti. Hänkö nieli Harperin muutoksen aseita vihaavasta saarnaajasta orjakauppiaaksi noin vain ja opetteli itsekin aseiden käytön muuttuen psykopaatiksi. Kaikki tämä ehkä vain parissa kuukaudessa ?? Parista viimeisestä kuvasta voi vielä arvailla, että nähtävästi jokainen Rossin perheestä menetti henkensä, joten pedataanko tässä nyt jotain oikeutusta konnan kylmäveriseen tappamiseen. Vai tekeekö mormonikonna siellä lopussa 'Lucerot' ?
Ja onkohan sillä kultaluolalla vielä osuutta tarinassa? Kaiken kaikkiaan mikään ei mennyt odotusten mukaan - lisää näitä!
-
Janne!? Mitäs sä nyt oikein...?
Hehheh. Tulipas tosiaan kirjoitettua tyhmästi. Loppuratkaisu oli siis vähän kökkö, mutta kokonaisuutena tarina oli ihan hyvä. Ja koska Tex on Tex, niin sitä lukiessa tulee melkein aina hyvä mieli, ellei tarina ryve ihan pohjamudissa.
-
Ticcin ja Bosellin tarina alkoi hyvin. Hyvä veto oli näyttää kuvien kera, miten Tex ja Tiger olisivat päässeet vangin kanssa pakoon, jos haavoittunut poika ei olisi odotellut heitä luolassa.
Tosiaan, se Texin kaverin pojan muutos pahikseksi tapahtui kovin vikkelään. Tyttökin rakastui pastoriin salamannopeasti ja päätti epätoivoissaan päivänsä. No, jos se oli paksuna, niin sitten tuossa olisi jotain järkeä... Kuitenkin nuo olivat vain pieniä kauneusvirheitä, sillä Ticcin taide pelastaa kaiken. Täydellistä.
Tai siis melkein täydellistä: Revolverikotelot on hiukan löysien nahkapussien tai vanhojen villasukkien oloisia.
No, kukaan ei ole täydellinen. :D
Metsä on kuvattu todella hienosti. Paksuilla, rennoilla siveltimenvedoilla Mestari hahmottelee havupuiden oksat tuosta noin vain, viuh vauh.
-
Ticcin kuvitus sai cossun piirrostyön näyttämään harrastelijamaiselta. Ticcin taiteessa samaa hurjuutta ja eloisuutta kuin ennenkin. Toki suuripiirteisempiä kuin vuosia sitten, mutta hyvällä tavalla "milazzomaisesti". Minulle hän edustaa merkittävintä Tex- kuvittajaa ikinä. Moni heikompikin tarina on hänen käsissään saanut uskottavuutta.
Bosellilta pitkä aikaa lupaava tarina. Kiinnostavin kohtaus oli texin keskustelu Rossin perheen kanssa. Ehkä nuoruusvuosien muistelu sai pöydän ääressä istuneen Texin näyttämään ikääntyneeltä revolverisankarilta; olin havaitsevinani Texin kasvoissa surumielisyyden piirteitä. Samassa keskustelussa Boselli joutui ilmeisesti noudattamaan typerryttävää Bonelli-sensuuria ja korostamaan Texin aseksuaalisuutta (Texiä kiinnostivat nuoruudessa aseet ja hevoset, ei naiset ja juhlinta). Jokatapauksessa jo pelkästään se, että tarina kuvittuu suurimman mestarin siveltimestä, nostaa tarinan keskivertoisuuden suosta. Juonessa suorastaan klassista kreikkalaista draamaa isänmurhineen.
-
Tämä uusin olikin mukava yllätys kauppareissulla. Milloin viimeksi on tarina alkanut kesken numeron?
-
Tex 5/14 luettu.[spoiler]Pahasti lässähti lopussa ja kerrankin, kun olisin halunnut lisää takautumia, niin eihän niitä sitten tullut ja kaikki edellisessä osassa luodut mahdollisuudet klassikkokonnaan jätettiin käyttämättä. Tämän osan perusteella kyse olisi voinut olla vaikka kenestä tahansa mitättömästä puoliverisestä, joka oli kännireissulla puukottanut jonkun Texin tutun ja palannut kotikyläänsä :( [/spoiler]
Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.
-
Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.
[/quote]
Tuskin on pelkoa, en tosin ole sitä uutukaista vielä nähynyt. Mutta Color-texeissä mennään nyt, paluu arkeen ensi numerossa, veikkaisin.
-
Tässä ketjussa saa spoilata.
En minä tarinan lopetusta kokenut lässähdykseksi. Ihmettelin vain sitä, että Shenandoah oli saanut niin helposti valta-aseman snakejen keskuudessa. Ja muutenkin hänen kykynsä manipuloida ihmisille jäi minulle vähän mysteeriksi. Sitä ei millään tavalla lukijalle selvitetty. Kaikki vaan riemumielin hyppäsivät hänen kelkkaansa. Ja Secos-Billin tapaan harmittelen sitä, että kukaan lupaavistakaan roistoista ei nouse ns. arkkivihollisen asemaan, kun heidät kylmennetään niin nopsaan. Muuten tarina oli upea.
Tex 5/14 luettu.[spoiler]Pahasti lässähti lopussa ja kerrankin, kun olisin halunnut lisää takautumia, niin eihän niitä sitten tullut ja kaikki edellisessä osassa luodut mahdollisuudet klassikkokonnaan jätettiin käyttämättä. Tämän osan perusteella kyse olisi voinut olla vaikka kenestä tahansa mitättömästä puoliverisestä, joka oli kännireissulla puukottanut jonkun Texin tutun ja palannut kotikyläänsä :( [/spoiler]
-
Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.
No olen mä kyllä huonompiakin kansia nähnyt, tosin en vielä tiedä vastaako se millään tasolla sisältöä. Onhan toi aika värikäs, mutta ainakin tuossa lehtipisteen kuvassa mun mielestä näyttää ihan kiinnostavalta.
http://www.lehtipiste.fi/ext/image/fullsize.jpg?imageId=1322510
-
Tämä uusin olikin mukava yllätys kauppareissulla. Milloin viimeksi on tarina alkanut kesken numeron?
Näin saisi tapahtua useamminkin...
-
Padin ruudulta maalaus näyttää hiukan pikkusievältä piperrykseltä, tosin taidokkaalta sellaiselta. Siitä tulee hiukan mieleen Vartiotorni-lehden ja vastaavien julaisujen kuvitustyyli. Jos vertaamme vaikkapa Giraudin reippaalla otteella tekemiin Blueberry-albumien kansiin, tyyliero on melkoinen. Tosin nythän tässä ei ole kyseessä albumi-, vaan lehtimuoto.
Mustavalkoisella ääriviivalla piirretyt kannet tuntuvat olevan enemmän Villan ominta aluetta kuin maalatut kannet.
edit:
Muutama ruutu tästä viimeisimmästä seikkailusta väreissä (http://www.ubcfumetti.com/tex/?27631), kuten ne on tarkoitettukin katsottavaksi
-
Uusin Willeri luettu.
Ei ole Ticci enää parhaassa iskussaan, mutta piirtää edelleen nautittavaa "Villiä länttä". Olisi mukava kuulla joskus jonkun kuvakerrontaexpertin analyysiä Ticcin sivusommitelmista. Minusta ne ovat erinomaisia.
Tarina oli kyllä jotenkin kauhean vaatimaton, vaikka sekaan oli upotettu aimo annos tunteisiin vetoavaa tapahtumaa. Onko vika sittenkin lukijassa? Vai eikö aiemmin kehumani kuvittaja saanut tarinan palasia tasapainoon?
Hmmm...
-
Kuinkas muuten, jälleen sama mies saa allekirjoittaneen keittämään vahvat kahvit, rauhoittamaan tilanteen hetkeksi ja avaamaan lehtihyllystä mukaan napatut kaksi uusinta Willeriä. Huikeaa, Giovanni Ticci. Puhutaan rosoista, sutusta, vähentyneestä maisemaanpanostuksesta - mutta kyllä mestari on mestari.
Hyvä tarina muutenkin. Hauskaa luettavaa Nymanin Jukan suomennos ja Jannelle kiitos kattavasta Civitelli -artikkelista. Texin comeback mun yöpöydälle!
-
Wade is back :)
-
Wade is back :)
Parempi myöhään jos silloinkaan ;)
-
Mitäs normisarjassa on vuorossa seuraavaksi?
Sergionsaitti tarjoilee seuraavan numeron kohdalla Boselli/Dotti kaksikon tarinaa El Supremo, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Näyttäisi vieläpä kestävän yli kolme numeroa. Tätäkö siis luvassa?
-
No jopas; saatiin Wade ja Font takaisin! Hienoa!
Color texien jälkeen varmaan palataan italian normeihin, niinkuin Mr. Font uumoili.
-
Alan epäillä, että Mr Font ja Wade ovat saman henkilön kaksi persoonaa. En vaan ole päässyt selvyyteen kumpi on Jekyll ja kumpi Hyde...
Joka tapauksessa El Supremo on se seuraava tarina. Ja Italian nettisivuilla en muista minkään tarinan saaneen pitkään aikaan näin ylistäviä arvioita. Mutta se ei ole kolme pokkaria pitkä - se on peräti kolme ja puoli pokkaria (tai suunnilleen) pitkä! Tätä herkku todellakin odotan.
-
Alan epäillä, että Mr Font ja Wade ovat saman henkilön kaksi persoonaa. En vaan ole päässyt selvyyteen kumpi on Jekyll ja kumpi Hyde...
Hehee, voitaneen pitää jonkunasteisena persoonallisuushäiriönä tai ainakin voimakkaana jakautumisena jos saman kaverin kaksi eri puolta on Giovanni Ticci ja Alfonso Font. Kuin Hifki ja Jokerit.
-
Kolme ja puoli pokkaria? Tarkoittaako tämä sitä monen willeristin kauan toivomaa loppua määrämittaisuuksille? Jospa sitten ei enää tulisi venytettyjä tai typistettyjä loppuja. Ehkä El Supremo on juuri siksi niin onnistunut.
-
Kolme ja puoli pokkaria? Tarkoittaako tämä sitä monen willeristin kauan toivomaa loppua määrämittaisuuksille?
Veikkaan, että ei tarkoita, vaikka saisi tarkoittaakin. Varmaan jo seuraava tarina on sitten taas määrämittainen...
Uusimman Willerinkin sain vihdoin ja viimein eilen luettua, eikä se nyt ollenkaan huono ollut, vaikka ei nyt mitenkään erityisen mieleenpainuvakaan. Ticci on mahtava piirtäjä ja intiaanien piirtäjänä (edelleen) mielestäni sarjan paras. Tyylikkäästi oli pokkarin viimeisetkin sivut käytetty Civitellin vierailu -artikkeliin.
Ensi viikolla taitaakin sitten ilmestyä jo "El Supremon" avausosa. Toivottavasti on maineensa veroinen. Dotti ainakin näyttää näytekuvien perusteella hyvältä piirtäjältä. Ainoa vain, että taas näyttää olevan "meksikolaistarina" kyseessä. Alkaa jo vähän kyllästyttämään, mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan...
-
Veikkaan, että ei tarkoita, vaikka saisi tarkoittaakin. Varmaan jo seuraava tarina on sitten taas määrämittainen...
Joo, ei tarkoita. Onhan näitä poikkeuksia määrämiyttaisuudesta aina toisinaan.
-
Kävin makustelemassa tuota kehuttua El Supermoa ital. nettisivustoilla ja parin näytesivun perusteella piirrosjälki ainakin on korkealaatuista, ennakko-odotukset ovat korkealla. Tulossa on pariin vuoteen paras Tex-tarina?
-
Tulossa on pariin vuoteen paras Tex-tarina?
Voi olla. Kirjastossa pikaselauksen perusteella näytti todella lupaavalta. Hiinä ja hiinä etten lukenut siellä mutta pitää odottaa irtonumeromyyntiin ilmaantumista(tilatahan Texiä ei "voi" koska itella...) ja nauttia rauhassa kotona...
>:D
-
El Supremo alkoi pikkaisen tavanomaiseen Bloody-Mauro tapaan rankalla tappeluksella. Olin lievästi pettynyt. Mutta mitä pidemmälle tarina eteni, niin sitä paremmin se tempaisi mukaansa ja tuli tunne, että poikkeuksellisen kiinnostava tarina on meneillään. Dottin kuvituksessa mikään ei vihlaissut silimään, joten senkin puolesta odotan suurella mielenkiinnolla seuraavia osia. Jaa-a, kesä onkin melkein lusittu, kun saadaan viimeinen jakso neniemme eteen.
-
Ostettu ja luettu, hyvin pitkälle samoilla linjoilla Jannen kanssa paitsi Dottin taidetta taidan arvostaa rahtusen enemmän, omasta mielestäni upeaa katseltavaa. Maininnan arvoista tarinassa mimbresoturit eivät helposti höplästä vedettäviä mutta olihan selvää kuka vetää pidemmän korren.
Oletettavasti näin pitkässä kertomuksessa on tulossa vielä juonenkäänteitä ja yllätyksiä mutta lupaavalta vaikuttaa joskaan ei ehkä vielä ihan klassikon tuntua.
-
Minustakin oikein mielenkiintoinen tarinan aloitus, ja Dottin piirroksesta tykkäsin myös. Hieman mietitytti se loppupuolella kuvaan astunut pyssysankari, Nick Castle, joka tuntui roismoksi kovin sivistyneeltä, kun tunsi niin paljon asioita ja henkilöitä.
-
Joo, aloitusosa oli ihan hyvä ja Nick Castle vaikuttaa lupaavalta hahmolta, mutta viime aikoina on tällaiset kyllä jätetty hiukan puolitiehen. Yksi lupaavalta vaikuttanut hahmo ehdittiinkin jo listiä kuuden sivun sisällä - eli Walt, vastuuttoman herkästi aseen vetävä ranger. Vaikka tiedä häntä, ehkä hän lopulta vain haavoittui ja tulee mukaan jatkossa. Ainakin hänelle olisi töitä, sillä odotettavissa lienee sotaa hipova taistelu saarella ja varmaan jokunen konna päätyy hain kitaankin.
Dotti tekee ihan kelpo työtä, vaikka ajoittain onkin oudon näköisiä kasvoja. Ja tämäkin taitaa olla väreissä tehty, kun siellä täällä on harmaita pintoja.
-
Ihan mustavalko on ollut alkujaan.
-
Ihan mustavalko on ollut alkujaan.
Ja hyvä niin. Vaikka väritexeille on onneksi ottajansa/ostajansa(myös minä) ja pienen alkukankeuden jälkeen aloin arvostamaan niitä kyllä m/v on minulle paras Tex.
Lukaisin uudestaan viimeisimmän numeron ja sain siitä irti vielä hieman enemmän, kyllä tässä voi häpeilemättä tunnustaa on malttamaton jatkon odotus...Mikä on hyvä asia----
>:D
-
El Supremon eka osa luettu ja vastasi odotuksia. Dotti on loistava piirtäjä ja jatkoa odotan innolla.
-
Tulossa on pariin vuoteen paras Tex-tarina?
Tällainen fiilis kun sain juuri luettua uusimman Texin. Toivottavasti ei pääty seuravaan numeroon vaan saadaan herkutella vähän pitemmällä seikkailulla.
-
Tarinan pituus on suunnilleen kolme ja puoli pokkaria.
-
Uusinta Willeriä ei ole kommentoinut vielä kukaan, kummallista. El Supremo -tarina on toisaalta vielä niin kesken parin pokkarinkin jälkeen, että kokonaisuudesta ei saa otetta. Muutamia huomioita tässä vaiheessa.
1) Tarkka-ampujat -osa on keskeltä tarinaa. Nykymuotoisessa Texissä on harvinaista, että tarina on keskeltä eli ei ala tai pääty. Lisää pitkiä tarinoita, kiitos.
2) Toinen osa eli Tarkka-ampujat oli melko lailla erilainen kuin El Supremo. Ensimmäisessä osassa oli liian pitkä sisäänheitto eli alun taistelu, joka ei ole toistaiseksi liittynyt mitenkään jatkon tapahtumiin. Lozano, joka pelastettiin, hävisi toisessa osassa kuin myös rosvojoukkio pomoineen (Fanez jne.). Rangerit Joe ja Walt taidettiin esitellä vain Nick Castlen vuoksi. Ensimmäisessä osan lopussa esiin tullut opas Larsen saa toisessa osassa joukon uusia pahiksia kavereikseen (kapteeni Collins, majuri Keegan, sotamies Donen ja eversti Hunting). Näistä jatkoa ajatellen mielenkiintoisin on Donen ja muut varmaan unohdetaankin.
Escudero jatkaa toisessa osassa ja Supremo tulee lopulta esiin ja paljastuu melkoiseksi pahikseksi haidensa kanssa. Tarinan toisessa osassa päästään siis kunnolla vauhtiin.
3) Kritiikkinä on sanottava, että on lukijan aliarvioimista, että tarinassa on huomattavan paljon henkilöitä, jotka osoittautuvat turhiksi. Tarinasta ei puutu mitään olennaista, vaikka sen aloittaisi ensimmäisen osan sivulta 81 ja siihen pääsee jopa suoraan toisesta osasta aloittaen. Jo nyt on selvää, että lopputaistelu käydään saarella ja esim. sotilaskonnat tuskin ovat enää mukana.
4) Dotti on oiva piirtäjä. Varsinkin maisemat ovat hyviä.
5) Kritiikistä huolimatta pidän tarinasta ja etenkin siitä, että konnakaartiin on mahdutettu monentyyppistä kaveria (Castle&Mugg, Escudero&Supremo sekä Donan&sotilaat). Hauskaa on se, että tulitikku varpaiden väliin, klassikko, on saatu tarinaan.
6) Voiko oikeasti ampua kolikon läpi siten, että sen keskelle jää reikä?
-
6) Voiko oikeasti ampua kolikon läpi siten, että sen keskelle jää reikä?
Ei voi.
https://www.youtube.com/watch?v=XJ_fPY7axmU
-
Rangerit Joe ja Walt taidettiin esitellä vain Nick Castlen vuoksi.
Joe esiintyi kyllä tässäkin jaksossa, mutta vain hetken ennen kuin muuttui kaloreiksi.
Sarjakuvan karman lakien mukaan taisi kyllä paljastua, että lopussa Escudero suistuu kalliolta ja päätyy hain kitaan. Nick Castle taas haastanee Texin kaksintaisteluun...
Tämä on kyllä sikäli paluuta vanhoihin hyviin aikoihin, että konnillekin annettiin sivuja luonteen kehittelyyn, vaikka tässä ei minusta olekaan ketään, jolla olisi rahkeita kehittyä klassikoksi ja odotettavissa lienee lopussa Bosellimainen verilölyly.
Off-topic spoileriin viemästä tilaa:
[spoiler]
Kolikoiden ampumisjuttu on aina häirinnyt minua. Nuorina laitoimme joskus alumiinisia 5 pennin kolikoita ilmakiväärin piipulle ja ammuimme. Seurauksena kolikko katosi satunnaiseen suuntaan pärähdyksen saattelemana ( se pyöri kuin propelli ) ja vain äänen perusteella pystyi arvioimaan missä sen saattaisi ehtiä näkemään leijailemassa alas ( kuti teki vain pienen lommon ). Kaksi osumaa samaan on täysin mahdotonta - ei niin että se olisi Texeissä ikinä ollut este.
Jossain Tim & Dusty Lännentie-tarinassa kolikot poimittiin lattialta ja vasta sitten todettiin, että niihin on osuttu. Morgan Kanessa juttu oli sentään oikein.[/spoiler]
Jos katon pystyi puukottamaan niin helposti rikki, niin miten se sitten kesti, kun Tex ja Carson seisoskelivat siellä.
Ja herääkö tajuton muka oikeasti siihen, että tulitikku palaa varpaiden välissä? En oikein usko, mutta täytynee kokeilla, jos saan joskus tilaisuuden... >:D
-
Ja herääkö tajuton muka oikeasti siihen, että tulitikku palaa varpaiden välissä? En oikein usko, mutta täytynee kokeilla, jos saan joskus tilaisuuden... >:D
Taas tehtävä myytinmurtajille! :)
-
Ja herääkö tajuton muka oikeasti siihen, että tulitikku palaa varpaiden välissä? En oikein usko, mutta täytynee kokeilla, jos saan joskus tilaisuuden... >:D
Tajuttomuuttakin on niin eriasteista. Esimerkiksi syvään koomaan vaipunut henkilö ei takuulla havahdu hereille, vaikka varpaiden välissä polttaisi askillisen tulitikkuja. Oluttuoppinsa ääreen uupunut juokale puolestaan tehnee kipakan paluun "Beetlehemin matkaltaan" takaisin tähän päivään tulitikkutempulla.
-
Uusin Tex luettu, oli mukavasti menoa ja melskettä ja vanhoja tuttujakin mukana.
Tykkäsin kovasti ja oli parempi kuin eka osa, toivottavasti tarinan loppukin pysyisi hyvänä.
-
Oikein, oikein, oikein mainio jakso. Hirvittää, kun tulee koko ajan lisää henkilöitä mukaan. Ei kai vaan juttu sittenkinkin töksähdä lopussa... Nyt oli vähän realistisempi ammuskelunäytös mukana.
-
Melkoinen kavalkaadi Texin vanhoja tuttuja on marssitettu tarinan myötä kehiin. Montales, Tom Devlin, Mike Tracy, Lefty Potrero, Angelo ja Bingo. Kliseitäkin on käytetty (tulitikku varpaidenvälissä ja punttimiesten "treenit" eli paikanhajoittaminen), joten El Supremosta ei voi olla pitämättä.
Ainoa asia, mikä hieman mietityttää, on se, että tarinaa on vain puoli numeroa jäljellä. Minusta loppukahinaan olisi pitänyt varata kokonainen pokkari, mutta eivätköhän hait saa ruokaa vähemmälläkin ;)
-
Kelpo tarina meillä on meneillään, mutta melkoinen kiire tulee kyllä jäljellä olevaan noin 50 sivuun puristaa hyvä lopetus, sen verran ovat palikat levällään vielä. Avausosasta olisi voinut jättää jotain pois ja varata sen sijaan tilaa loppuselvittelyille. Vaan eipä sitä tiedä, annetaan Bosellille mahdollisuus yllättää. Sen verran taitava tekijä kuitenkin kyseessä. Ensimmäisen osan pohjustuskin oli kuitenkin mukavaa luettavaa, kuten Tex nyt lähes aina on muutenkin. ;)
-
Samoilla linjoilla. Tähänastisen perusteella tuntuu hurjalta jos tarina ajetaan loppuun 50 sivussa, sen verran on aihioita kehitelty. Mutta oli tuo tämänkertainen osa kyllä aivan mukiinmenevää, etten sanoisi hyvää tarinointia. Innolla kyllä odotan loppuhuipentumaa.
-
Uusin texi oli ihan "ok" mielestäni tarina hieman laahaa ja varmasti tulee taas kiire. Seuraava on siis vain sen puoli pokkaria?
Loppu lienee helppo arvata, texi lähettää ensin hämäyspaatin johon pahikset keskittyvät+tykittävät sen palasiksi :) Sitten texi sumussa livahtaa pahuuden pesään veneellä tms ja tappaa nopsasti kaikki pahikset, pelastaa daamin ja the end
-
Dotti tuntui vieläkin parantaneen tasoaan, uusimman lehden yö- ja sumukohtaukset ovat todella komeita. Mahtavaa lukea pitkästä aikaa pitkää tarinaa.
-
Dotti tuntui vieläkin parantaneen tasoaan, uusimman lehden yö- ja sumukohtaukset ovat todella komeita. Mahtavaa lukea pitkästä aikaa pitkää tarinaa.
Jep! Varmaankin paras pokkaritarina pitkiin aikoihin. Tarinan pituus syventää juonta ja tuo vivahteita tarinaan. Aika hurjalta tuntuu, jos lopetus tapahtuu 50 sivussa - HUH!
Noista kuntosalin körmyistä tuli mieleen, että onkohan Pat piirretty mukaan johonkin tulevaan tarinaan?
-
Uusin texi oli ihan "ok" mielestäni tarina hieman laahaa ja varmasti tulee taas kiire. Seuraava on siis vain sen puoli pokkaria?
Loppu lienee helppo arvata, texi lähettää ensin hämäyspaatin johon pahikset keskittyvät+tykittävät sen palasiksi :) Sitten texi sumussa livahtaa pahuuden pesään veneellä tms ja tappaa nopsasti kaikki pahikset, pelastaa daamin ja the end
Itse uumoilen, että Supremon kätyrit nitistetään ja huomattuaan tulevansa piiritetyksi, pääpomo tuikkaa tulen ruutinynnyreihin kytkettyihin sytytyslankoihin ja lähtee Suuren Kuninkaan tyylillä komealla loppupamauksella.
-
Hieno tarina, nämä pitkät tarinat ovat meikäläisen makuun. Aikamoinen kavalkadi vanhoja tuttuja on mukana, mutta ei se haittaa.
Jos tämä tosiaan vedetään loppuun 50 sivussa, niin on todella mielenkiintoista nähdä miten se tehdään, kiirus tulee.
-
Harmillista, että miltään italosaitilta en ole löytänyt tietoa, että montako sivua tarina vielä jatkuu. Mutta toisaalta, eihän tässä ole jäljellä enää kuin välienselvittely saarella.
-
Aikaisemmin Bonellin sivuilla oli aina mainittu sivumäärä missä seikkailu/tekjijät vaihtuu,mutta ei näköjään tosiaan näissä uusissa. Toivotaan että on ainaskin se 50 sivua, sen verran kimurantilta tämä vaikuttaa. Mutta tulee olemaan kyllä mukava lukea tämä myöhemmin yhteen pötköön.
-
Dotti tuntui vieläkin parantaneen tasoaan, uusimman lehden yö- ja sumukohtaukset ovat todella komeita. Mahtavaa lukea pitkästä aikaa pitkää tarinaa.
Samaa mieltä. Dottin jälki miellyttää silmää yhä enemmän ja enemmän, vaikka hahmoissa välillä onkin pientä jäykkyyttä. Dotti piirtää yksityiskohdat ajatuksella; Friscoon saavuttuaan Tex ja Carson jättivät kannukset pois saappaistaan tarpeettomina. Myös tarinan puolesta parasta Willeriä vuosiin.
-
Heinäkuun helteeseen napsahti uusin willeri, joka sisältää El Supremon loppukahinat ja Yuman vanki -tarinan alun. Loistavia molemmat!
Ilmeisesti joku on Italiassa kuullut ajatukseni, sillä, [spoiler]sekä El Supremo että Nick Castle jätettiin henkiin ja vielä niin, että Castle ei edes jäänyt kiinni![/spoiler] Aivan mahtavaa!
Yuman vanki yhdistää heti kättelyssä ainoan Jack Thunderin koplasta eloonjääneen Kid Rodelon sekä Durangon veljeksiksi. Pidän siitä, että vanhoihin tarinoihin viitataan ja niiden elossa olevia henkilöitä käytetään uusissa. Muistetaan myös, että Kid Rodelo on Marcellon piirtämä, joten siinäkin suhteessa kyseessä ei ole vain yhden piirtäjän aikaisempien hahmojen lämmittelyä. En tiedä, pidänkö roistojen inhimillistämisestä, mutta ainakin tarinan avaus oli loistava. Font ei kuulu aivan suosikkipiirtäjiini, mutta tarina vie tehokkaasti mukanaan. Onpahan odoteltavaa elokuuhun!
-
Mainio ruudin- ja dynamiitinkatkuinen päätös pitkälle El Supremo-tarinalle! Loppukahinassa päänelikolta irtosi kyllä päheintä konnanlahtausta miesmuistiin, perinteisen tarkka-ammunnan lisukkeeksi löytyi niin dynamiittia kuin konekivääriäkin. Kunniamaininnat saalistaja-Tigerin tykkipesäkkeiden eliminoimiselle sekä Carsonin hurtille tapponaljailulle ("Teillä on sekunti aikaa antautua - aika loppui!"). Kaiken kaikkiaan yksi viime aikojen kovimmista seikkailuista, suurten puitteiden ja vanhojen San Fransiscon tuttujen lisäksi tarinaan mahtui myös tulitikku varpaiden välissä-temppu ja pakoon luikkinut pahis, joka ehkä vielä palaakin. Mageeta!
Todella kiintoisa toinenkin tarina. Tuo babyface-pahis olikin jäänyt mieleen yhtenä häikäilemättömimmistä konnista texeissä. Osansa tässä on varmasti Fontin maukkaalla taiteilulla, itse tykkään kovasti hänen karrikoidusta tyylistään, joskus tulee hieman manga mieleen.
-
Oli kyllä hyvä päätös ja hyvä numero.
[spoiler]Yllämainittujen selviämisten lisäksi tykkäsin, että Donen ei "sovittanut rikoksiaan" ottamalla jonkun puolesta viimeisen pahiksen luotia vastaan tjsp.[/spoiler]
-
Minä tykkäsin siitä, että tarina ei äitynyt lopussa yltiöväkivaltaiseksi, kuten Bosellilla on viime aikoina ollut tapana, vaikka tarjolla oli dynamittia, kuularuiskua ja jopa tykkejä. Pahin vedenvuodatuskohta, sotilaiden rynnäkkö saarelle, oli siististi, ja ihan oikein, leikattu lähes kokonaan pois. Upea tarina. Kitin seinäkiipeily tosin ei aina vaikuttanut kovin realistiselta. Ns. kokokuvissa näkyi, että paino ei ollut yhtään jalkojen varassa, vaan koko ajan roikuttiin sormenpäiden varasssa. Melkoinen hämähäkkimies.
-
Loman kunniaksi luin seikkailun alusta asti, ennen kuin kävin käsiksi uusimpaan lopetusosaan. Olipahan aika spektaakkeli! Ansaitsee varmaan aikanaan uusintajulkaisun maxina tms., siis joskus 10 vuoden kuluttua. Mukavaa oli koko peruskvartetin ahkera mukanaolo sekä valiosotilas Donenin käännynnäisyys hyvikseksi. Huikeita kohtauksia riitti koko seikkailun ajaksi. Niinikään mieltä lämmitti se, että isokenkäiset konnatkin saivat kunnolla korvilleen; joskin olisi lopussa voinut hieman naatiskella ennemmän sen senaattorin käpälälautaan saattamisesta; samaten El Supremoa olisi voinut vielä enemmän nöyryyttää. Nick Castle oli kyllä outo lintu; kuten jo aiemmin ihmettelin, niin miten pistolero voi olla niin helkutin hyvin selvillä maailman menosta ja historiasta ja tuntea niin monta isokenkäistä? Ei silloin ollut internettiä, ja sanomalehdet piti kuljettaa junalla tai ratsain; uusin lehti jossain idässä oli lännessä vasta viikkojen päästä. Ja kuinka moni näistä desperadoista/pistoleroista osasi edes lukea? No joo, ehkä Nick Castle vielä ilmiintyy ja saamme tarkempaa tietoa. Lopetusosan hurjastelut Gatlingilla ja dynamiitilla olivat juuri ja juuri rajoilla, mutta mielestäni lopputulos oli ok. Kaikkiaan huikea seikkailu! Tämän jälkeen aloitusosa "Yuman vanki" -tarinasta tuntui kovin keppoiselta. Myös kuvituksen suhteen, kyllä Dottin jälki on aivan eri luokkaa kuin Fontin heppoinen ja hento piirros. UGH!
-
Minuunkaan Font ei tällä kertaa tehnyt vaikutusta. Vaikutti suoraan sanottuna pikkaisen valjulta. Jokohan ikä painaa? 70 tulee muistaakseni mittariin muutaman vuoden päästä.
-
Minusta taas Fontin aloitus oli HUIKEA. Jokaista kuvaa piti tihrustaa (Fontin kuvitus olisi kyllä ihan parhaimmillaan yksityiskohtiensa runsauden vuoksi isommassa koossa) aina uudelleen että mitä kaikkea sieltä löytyykään. Myönnän itsekin ensiselaukselta olleeni sitä mieltä että Fontin kuvitus ei ollut ihan niin hienoa kuin ehkä aiemmin (se legendaarinen inkkarijuttu jonka nimeä en muista). Pääpahiskaksikkokin oli vallan muikea ja odottaa sopii että tarina vain paranee edetessään...toisin kuin se jumalattoman pitkään jatkunut meksikaanikenraali-juttu, se vain jatkui...ja jatkui...ja jatkui...ihan jee skuvitusta & ihan jees tarina mutta...loppua kohden alkoi puuduttaa.
-
Hienon lopetuksen sai El Supremo -tarina, turha kai tässä on sitä sen enempää kelata; samaa mieltä edellisten kanssa.
Sen sijaan tarinan ja kuvittajan vaihtuessa "lennosta" tuli mieleen muutaman numeron takainen Cossun vaihtuessa Ticciksi. Nyt vain meni toisin päin, parempi Dotti vaihtui heikompaan Fontiin. Pidän kyllä Fontia sinänsä ihan hyvänä piirtäjänä, mutta ei hän terävimpään kärkikaartiin mielestäni kuulu. Font piirtää perus mustaa ja valkoista, kun taas nykyään monelta piirtäjältä nähdään mahtavia erilaisia harmaasävyjä yms., joilla saadaan hienoja vivahteita kuviin. Muun muassa Dottilta nähtiin tällaista. Kaikilla tavoilla voi toki piirtää hienosti, ei siinä...
Uusi tarina itsessään alkoi ihan mukiinmenevästi, mutta kylläpä oli taas surkeita ampujia niin Yhdysvaltain sotilaat kuin Meksikon ruraletkin. Tämän Durangon aikaisempaa esiintymistä en edes muistanut. Pitääpä lukea Kirotut maat jossain vaiheessa uudelleen.
-
Olen siis tässä(kin) asiassa vähemmistössä :laugh:
-
Älä oo moksiskaan! MOKS! Hienoa että on erilaisia näkemyksiä, ja vielä niin, ettei niitä tuoda esiin ensisijaisesti mollaamalla muita. Edit: ja saman tien huomasin mollanneeni Fontin piirrosta heppoiseksi ja hennoksi! Paha minä! MOKS!
-
Mä olen tiukan mustavalkomeiningin kannattaja. Fontin takia voisin jopa ostaa uusimman Texin. Font ei kylläkään onnistunut kovin hyvin taannoisessa Texissään, jossa oli se aurinkolasipahis.
Pidän herran piirroksista Taxi-sarjakuvassa kovin ja haaveilen, että se eräs scifisarjiskin, jonka nimeä en nyt muista, päätyisi joskus hyllyyni.
-
Edit: ja saman tien huomasin mollanneeni Fontin piirrosta heppoiseksi ja hennoksi! Paha minä! MOKS!
En tiedä mikä tai kuka on heppoinen ja hento, mutta kyllähän Font on maailmanluokan piirtäjä! ;D
Pidin kovasti tuosta avausosasta ja nyt on semmonen tuntuma, että pitkästä aikaa saadaan kaksi huipputarinaa putkeen.
-
Hmmm...löytyisiköhän Fontilta jotain esim. englanniksi käännettyä...ei kun etsimään :laugh:
Lempparipiirtäjiäni.
-
Muistelisin, että Taxi ja Prisoner of the stars ainakin on käännetty englanniksi
-
Huomasittako Fontin sarjiksen aloitusruudussa: Taustan vuorelle valo tulee eri suunnasta kuin etualan kaupunkiin. Texin tai ainakin Fontin kaailmassa näyttäisi olevan ainakin kaksi aurinkoa.
Oikeesti: tuollahan ei ole siis mitään merkitystä, mutta wannabee-piirtäjän silmään osuu aina kaikenlaista.
-
Kitin seinäkiipeily tosin ei aina vaikuttanut kovin realistiselta. Ns. kokokuvissa näkyi, että paino ei ollut yhtään jalkojen varassa, vaan koko ajan roikuttiin sormenpäiden varasssa. Melkoinen hämähäkkimies.
Olihan tuo kieltämättä aika huvittavaa katseltavaa. Ihan koko aikaa ei silti roikuttu sormenpäiden varassa. Sivulla 6 Kitin kummatkin kädet ovat jopa kokonaan irti seinästä, mutta siinä hän silti vain paikoillaan levitoi. Ehkäpä saappaiden kärjet saivat tukea muuten niin sileästä seinästä... kröhöm. Vähän tuli mieleen Adam Westin Batmanin telkkarisarjakiipeilyt.
Dottin jälkeen Fontin kuvitus - töppöjalkaisine ihmishahmoineen - näytti jopa odotettua kehnommalle. Mitä ihmettä Alfonsolla on esimerkiksi cowboy bootsien kannuksia vastaan, että niitä ei voi edes lännensarjassa piirtää kenellekään? Uskon silti, aivan kuten täällä on jo todettukin, että Font saattaa olla hyvä kuvittaessaan jotakin muuta genreä, kuin länkkäriä.
-
Ehkä minä en kiinnitä samoihin asioihin huomiota kuin te kun en itse piirrä... ???
En ole huomannut kumpaakaan: en kannusasiaa enkä aurinkoasiaa.
Mielestäni Fontin piirros on hienoa kuvakulmiltaan ja hahmotuksiltaan.
Jos sillä on kiire ollut tuota piirtäessä niin tuppaa tulemaan virheitä...
-
En ole huomannut kumpaakaan: en kannusasiaa enkä aurinkoasiaa.
Varjojen piirtämiseen moni piirtäjä suhtautuu kovin kevyesti. Yhdessä kuvassa saattaa tosiaan olla monta aurinkoa ja kun siirrytään ruudusta toiseen, aurinko ei seuraa loogisesti mukana.
Mutta kuten Tarmo Koivisto sanoi, jos joku näyttää hyvältä, se on hyvä. Viis "realistisuudesta"!
-
En ole huomannut kumpaakaan: en kannusasiaa enkä aurinkoasiaa.
Mielestäni Fontin piirros on hienoa kuvakulmiltaan ja hahmotuksiltaan.
Ja kiväärinperät ja yleinen mustan käyttö ja mustien alueiden sommittelu sivudynamiikan toimivuuden näkökulmasta ja...noh. Hienoa kuitenkin, että jotkut tykkäävät. Tex on siitä mukava julkaisu, että kaikille löytyy jotain, josta voi pitää.
... jos joku näyttää hyvältä, se on hyvä. Viis "realistisuudesta"!
Joskus hyvä tarina saattaa tietyissä rajoissa vaatia samaa. Annetaan esimerkiksi nyt sitten vaikka nämä Kit Willerin seinäkiipeilyt, vaikka tökeröyden rajoja siinä jo vähän hipaistiinkin.
-
Hätkähdytti uusimmassa tarinassa, kun kaunis meksikotar uiskenteli ilkialasti uimaaltaassa ja sieltä katseleli kunnon makuukamarisimmuin paikalle saapuvia tappajia. Oli ehkä Tex-historian eroottisinta kuvitusta. Tuskin olisi Sergio Bonellin aikana mennyt läpi.
Mutta itse tarina tuntui etenevät jouhevasti. Oikein jännityksellä jään odottamaan, että kuka tappaa kenetkin, kuka jää henkiin vai kuolevatko kaikki. Ja jääkö joku mahdollisesti henkiin hautomaan kataluuksia Texiä ja kumppaneita kohtaan palatakseen tulevissa seikkailuissa. Fontin kuvitus miellytti nyt enemmän kuin edellisessä numerossa.
-
Ensiksi tiedoitus, että uusin vihreänvärinen kronikka nököttää lehtipisteissä.
Uusimmasta normi-Willeristä sen verran, että palkkionmetsästäjä olisi voinut saada enemmän sivuja. Melkoisen synkkä ilmestys, jonka olisi suonut kahakoimaan sisaruskolmikon kanssa. Lyhyen osuuden takia palkkionmetsästäjien (kolmikko) tuominen tarinaan oli juonen kannalta turhaa.
Tarina on merkittävä, koska se yhdistää kaksi aikaisempaa tarinaa. Vaikka Kid Rodelo ja Durango saattavat päätyä lapioimaan hiiliä, heidät voi lisätä konnagalleriaan. Pahisnaisen kohtalo saattaa olla kliseinen (käärme, rotko jne.), mutta toisaalta hän voi päätyä vain vankilaan, koska ei ole toistaiseksi ampunut vielä ketään.
Fontin kuvitus tuntuu minusta aina aluksi kököltä, mutta kun tarina vie, kuvitukseen tottuu.
-
Uusimmasta normi-Willeristä sen verran, että palkkionmetsästäjä olisi voinut saada enemmän sivuja. Melkoisen synkkä ilmestys, jonka olisi suonut kahakoimaan sisaruskolmikon kanssa. Lyhyen osuuden takia palkkionmetsästäjien (kolmikko) tuominen tarinaan oli juonen kannalta turhaa.
Ihan samaa mieltä. Mitä järkeä oli nuo pyyhkäistä hiilenluontiin ja sen jälkeen tuoda vastaavanlainen sakki esille?
-
Ei minusta Font ole parhaimmillaan. Pääsääntöisesti ok, mutta mukaan mahuu myös ei-niin-onnistuneita ruutuja, esim. s. 89 ylärivin kuva on jotenkin kömpelö, samoin ihrakasa Hank Gradson on jokseenkin omituinen ilmestys Texissä (esim. s. 110). Muutoin tarina alkaa käymään mielenkiintoiseksi; Raineyn sisaruskolmikko asettuu koko ajan positiivisempaan valoon, vaikka rötöksiä tuleekin. Saapas nähdä miten päin asetelmat vielä kääntyvät.
-
Fontin grafiikka ei saa hihkumaan ihailusta.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä palkkionmetsästäjien halveksuntaa, samaa hommaa he tekevät kuin Tex ja kumppanit.
Lopussa veljekset kuolevat ja tyttö ja sulho päästetään pakoon, luulen ma.
-
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä palkkionmetsästäjien halveksuntaa, samaa hommaa he tekevät kuin Tex ja kumppanit.
Eiköhän tuo halveksunta selitetä ihan jetsulleen Lucky Luke -alpparissa Palkkionmetsästäjä.
Ottavat elantonsa verirahoista, ja suurella todennäköisyydellä "väijyltä selkään" periaatteella. Lukehan lahjoitti palkkiorahat rikollisten uhreille. Näinhän Texkin varmasti tekee?
Myös lännenelokuvissa palkkionmetsästäjät ovat pääsääntöisesti hyljeksyttäviä ruojakkeita, kuten vaikka leffassa Hurja joukko.
Ensimmäisiä palkkionmetsästäjä-sankareita taisikin olla vasta Randolph Scott elokuvassa The Bounty Hunter (1954). Viisikymmentälukuhan oli muutenkin westernin "aikuistumisen" vuosikymmen. Silloin tuli valkokankaille lukuisia genren klassikkoja, joissa oli aikaisempaa problemaattisempia aiheenkäsittelyjä.
Tietysti vasta 1960-luvun spagettilänkkärit sitten lopullisesti nostivat valokehään kyyniset "no-nonsense" palkkionmetsästäjä-sankarit.
-
Eiköhän tuo halveksunta selitetä ihan jetsulleen Lucky Luke -alpparissa Palkkionmetsästäjä.
Musta tuntui että Tex-käsikirjoittaja oli lukenut tuon Lucky Luke -albumin ja siirtänyt siitä asetelman Texiin sen kummemmin ajattelematta. Parodiasta oli siis yht' äkkiä tullut todellisuutta.
Minusta tarina olisi toiminut paremmin, jos Texin päänaukominen olisi jätetty pois ja annettu palkkionmetsästäjien ensin itse osoittaa oma pahuutensa kuten sitten vasta loppujen lopuksi kävikin.
Minusta oli hupaisaa kun Carson paheksui palkkionmetsästäjien kidutusmenetelmiä ja muutaman sivun päässä Tex hakkaa omaa kuulusteltavaa henkihieveriin ja nyt kidutus on Carsonin mielestä erittäin ok. Tex on tyyppinä aivan samanlainen kuin pahikset, mutta koska hän on (ärsyttävän) erehtymätön ja aina oikeassa, hän onnistuu aina kuitenkin toimimaan "oikein".
-
Steve McQueenin tähdittämässä tv-sarjassa Wanted: Dead or Alive (1958–61) (http://en.wikipedia.org/wiki/Wanted:_Dead_or_Alive_(TV_series)) sankari oli palkkionmetsästäjä. Sarja oli yllättävänkin kovaotteinen tuohon aikaan.
-
Minusta oli hupaisaa kun Carson paheksui palkkionmetsästäjien kidutusmenetelmiä ja muutaman sivun päässä Tex hakkaa omaa kuulusteltavaa henkihieveriin ja nyt kidutus on Carsonin mielestä erittäin ok. Tex on tyyppinä aivan samanlainen kuin pahikset, mutta koska hän on (ärsyttävän) erehtymätön ja aina oikeassa, hän onnistuu aina kuitenkin toimimaan "oikein".
Muistan aikoinaan Traagista ristiä lukiessani minulla käyneen jotain kuulusteltavaa jo sääliksi, kun Tex mätti sarjatulella kuonoon ja heitteli miestä ympäriinsä päin seiniä. Olisi varmaan tunnustanut jo aikaisemmin, jos vain olisi saanut suunvuoroa kidu...löylytykseltä. Muu remmi seurasi toimitusta huvittuneena vierestä. Tajuhan siinä sitten kaverilta lähti, eikä mitään tarinaa irronnut. Carson taisi todeta "aivojen olevan jo vellinä".
-
Tajuhan siinä sitten kaverilta lähti, eikä mitään tarinaa irronnut. Carson taisi todeta "aivojen olevan jo vellinä".
Noinhan se Texissä varsin usein menee. Tilanteen ollessa käänteisen, eli konnan toimiessa löylyttäjänä, inhosta vapiseva lukija malttaa hädin tuskin odottaa, että pääsee näkemään Willerin vähintään yhtä väkivaltaisen koston ja hykertelemään tyytyväisenä päälle.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin aika harvassa amerikkalaisessa "bulkkisarjakuvassa" kävisi verrattavissa oleva vinksahtanut arvomaailma laatuun. Poikkeus tietysti Tom & Jerry -tyyppiset jutut...
-
... Ei silloin ollut internettiä, ja sanomalehdet piti kuljettaa junalla tai ratsain; uusin lehti jossain idässä oli lännessä vasta viikkojen päästä. Ja kuinka moni näistä desperadoista/pistoleroista osasi edes lukea? ...
Eikös tässä kuitenkin seikkailla 1880-luvulla? Uutiset tuli länteen sähkeitse nopeasti ja lännen isoissa kaupungeissa kuten Denverissä oli omat sanomalehtensä. Eli väittäisin että jos Lontoossa tapahtui jotain merkittävää niin päivän sisällä oli printti jo ulkona lännessä New Yorkin jälkeen. Ja jos vaikka Euroopassa joku kuninkaallinen salamurhattiin niin ei varmaan mennyt kauaa kun esim Phoenix Arizonan lehdessä oli juttu.
Aika suuri osa osasi varmasti lukea sanomalehtiä ja kirjoittaa kirjeitä, mitä itse olen harrastanut villin lännen historiaa niin sellaisen käsityksen olen saanut, käviähän ne kouluakin johonkin teini-ikään asti.
Siis jos historiaa ja realismia katsotaan.
-
Yuman vanki -tarinan loppupätkä tuli postista. Tarina rikkoi joiltakin osin tex-genreä, koska [spoiler]Kid Rodelo jäi henkiin ja vieläpä ilman vankilatuomiota. Kid tappoi siinä missä Durangokin[/spoiler]. On ilmeisesti konnia ja "konnia". En oikein vielä tiedä, pidänkö tästä kehityksestä.
Villa on kyllästynyt ilmeisesti yhden aiheen kansikuviin, sillä nyt kanteen oli päässyt kuva, joka jakaantui kahteen eri kuva-aiheeseen. Hieno silti.
-
Bosellilla on ollut jo pitkään, oikeastaan alusta lähtien, tapana rikkoa Texin mustavalkoista asetelmaa. Tämä on silkkaa jatkumoa siihen. Pidin tarinasta tosi paljon. Ei ollut kovin tyypillinen, vaikka loppuratkaisu meni osapuilleen niin kuin etukäteen ounasteltiin. Tervehdin ilolla Bosellin piristymistä käskirjoittajana!
-
Uusin numero ( 11 ) vihdoin luettu.
Heti kannesta tuli mieleen vanhat Lännentiet, niissähän oli usein iso, osittain kuvattu henkilö ( tai pari ) ja pieni erillinen joukko. Sisäsivuilla vaikutelma vahvistui, tarinan konnat eivät olleet täysin pahoja ja heille annettiin tilaa muodostaa kunnon moniulotteiset luonteet, lisäksi sekaan oli ujutettu hiukan luokkataistelua.
Myös loppu oli jotenkin hyvin Lännentie-tyylinen, konnia ei siististi listitä ja sitten ratsasteta pois loppuvitsin säestämä. Loppuammuskelu ei taianomaisesti laitakaan kaikkia asioita järjestykseen ja luodeista seuraa muutakin kuin joko välitön kuolema tai parissa päivässä paraneva lihashaava. Jopa piirrosjälki toi jostain syystä mieleen Lännentien ( karkeaa käsityöläisjälkeä ylihiotun tietokonejäljen sijasta? ). Ja Texin tilalle olisi ollut helppo kuvitella vanha MacDonald.
Ei ihan tyypillinen Tex-tarina, mutta silti tässä jotenkin oli sellainen hyvä vanhanajan henki - varsinkin luettuna ulkona auringon lämmittäessä. Tuli oikein ikävä Lännentietä...
-
Kukaan ei ole vielä kommentoinut uusinta Willeriä.
En osaa itse arvostella, mutta on aina mukava lukea toisten kirjottamia viestejä. :)
-
Kerrot vaan, että tykkäsitkö vai et. Ja sitte vielä miksi tai miksi et. Ei se sen kummenpaa ole. :)
Minä tykkäsin. Oli napakka ja hyvin rakennettu tarina. Tosin arvasin ihan kättelyssä, mitä sulho on miehiään. Mutta sitä en arvannut, mitä hänelle tapahtuu. Faraci on näköjään parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa, mikä lienee Disney-hommissa opittua.
-
Tulipa uusin kahlattua; ei tästä paljoa kertomista lapsenlapsille jäänyt. Harvinaisen kökkö Tex-tarina, enkä piirtäjästäkään järin innostunut. En kauhean analyyttiseksi jaksa heittäytytä, mutta tarinan idea: konna uskottelee olevansa kidnapattu, että morsmaikun faija hellittäisi kukkaron nyörejä, on kyllä aika paksua. Menee ehkä Mikki Hiiressä (eikös Faraci niitä kirjoittele), mutta Texissä tämä oli kyllä aikamoinen mahalasku. Aika vaikea tästä on mitään positiivista sanottavaa keksiä. Niin, siis tämähän on niitä Italian Almanaccoja, joissa yleensä Tex kuljeskelee yksin. No, onneksi samaan aikaan ilmestyi uusi klassikko-Maxi.
-
Piristävää: Oltiin Jannen kanssa eri linjoilla! Harvemmin näin on käynyt.Otampa Willerin vielä uudestaan käteen ymmärtääkseni paremmin tuon Tex-tieteen Yli-Moriscon mielenliikkeitä!
-
Selvä, laitetaanpa sitten itsekin oma arvio. Eli numero 12/2014.
Lupaavan alun jälkeen aletaan ammuskella - ammuskella ja ammuskella... ja sitten tarina loppuu. Edes idea ei pelasta tätä, sillä sekin on lopulta aika kulunut. Ehkä vuoden heikoin tarina. Tällä kertaa Faraci sentään jättää takautuman pois. Täytyy sanoa, että mies on pahasti pettänyt ainakin minun suuret odotukseni.
Pohjimmiltaan ( liiankin ) yksinkertainen tarina on tehty sekavaksi, kun henkilöiden lukumäärä jätetään hämäräksi. Aluksi luulin, että koplassa on vain noin seitsemän jäsentä, mutta pitkän taistelun kuluessa vaikuttaa siltä, että heitä olikin parisenkymmentä. Henkilöiden epämääräisen luvun ja esittelemättä jättämisen takia on usein on vaikea tietää, kuka kuvassa kulloinkin on. Koko ajan tuntuu myös ilmestyvän uusia naamoja tai sitten ne ovat korkeintaan vilahtaneet jossain taustalla - ja seuraavassa kuvassa henkilö ammutaan ja uutta tulee tilalle... Ja tämä siis silloin, kun naamat edes näytetään, kaiken lisäksi koko taistelu tapahtuu pimeässä metsässä. Yhdessä vaiheessa aloin jo epäillä, että paikalle on saapunut kolmas tai ehkä jopa neljäskin joukko... Tarinalle ei voi olla hyväksi, kun lukija ihmettelee koko ajan, että keitäs nämä tyypit sitten ovat.
Minusta Suarezin tyyli ei kestä näin pientä kokoa. Suuralbumissa jälki oli ihan hyvää, mutta tässä se tuntuu tukkoiselta. Erityisesti, kun suuri osa tapahtuu hämärässä metsässä, joten mustaa on käytetty paljon. Ja se musta on yleensä tehty pienillä viivoilla, välillä kaipasi tasaisia mustia alueita rauhoittamaan silmissä viliseviä viivoja. Myös kasvot vaikuttavat välillä omituisilta. Ja tahattoman komiikan puolelle mennään, kun parin laukauksen yhteydessä näytetään piipusta ulos tuleva luoti jähmettyneenä kesken lennon niin, että rihlan jäljetkin voi erottaa.
Joku täällä valitti joskus, että kyllästyttää konnapomon pahuuden alleviivaus siten, että tämä tappaa oman koplansa jäsenen esimerkin vuoksi.
Niinpä... :(
-
Samoilla linjoilla Hannun ja Secosin kanssa. Todella tylsä ammuskelutarina. Ei mitään muuta. Tuommonen pimeä metsäseikkailu olisi kaivannut kunnon jännitys/kauhuelementtejä eli aivan toisenlaisen tarinan. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista, jos ikisuosikkini Segura (RIP) olisi saanut tehdä tämmöisen tarinan. Jälki olisi ollut toisenlaista.
-
Otanpa Willerin vielä uudestaan käteen ymmärtääkseni paremmin tuon Tex-tieteen Yli-Moriscon mielenliikkeitä!
Ei minun takiani tartte :-). Mitään ylisanoja en kuitenkaan heittele tuohon suuntaan. Ehkä se aihe todellakin oli vähän kökkö. Ja pari päivää lukemisen jälkeen oli vaikea enää muistaa, että mitä siinä oikein tapahtuikaan. Mutta viihdyin hyvin tarinan parissa. Aiheestaan huolimatta tarina oli jäntevä ja myös osaltaan yllättävä. Kelpasi siis minulle mutta ei tämä klassikkoainesta ole.
-
Aina minäkin Texin parissa viihdyn, mutta Texin seikkailujen keskinäisessä vertailussa tämä menee sinne kaikkein heikoimpaan osastoon. No, tämä tietää vaan sitä, että parempaa on tulossa! Parin viikon päästä värikirjasto, ja sitten pian onkin jo taas uusi normi käsissä. Tuleekohan tähän väliin vielä almanaccoa vai olisiko jo vuorossa tuo Ortizin kuvittama inkkarisiekailu?
http://www.sergiobonelli.it/scheda/37054/L-indomabile.html
-
Komppaan Hannua - aika tylsä ja kökkö tarina!
Ok, olihan tuo uusin pokkari Texiä, siis ihan luettava opus, mutta Tex-tarinoiden joukossa aika mitäänsanomaton tekele, jopa yksipokkaristenkin joukossa! Paikoitellen jopa sekava (kuten Secos-Bill on jo todennut), ainakin kun loppupuolen räiskintä alkoi. Juuri sama ajatus tuli mieleen, eli roistoja on aluksi alle 10, mutta taistelun tuoksinassa heitä tulee "ikkunoista ja ovista" tai tarkemmin puiden takaa ja Texin tarkka tuli kaataa nopeasti näitä ihmehiippareita!
No, samana päivänä ilmestynyt Keltainen koira korvasi reilusti tuon uusimman pokkarin puutteet!
-
Pidin Suarezin piirrosjäljestä, oli laadukasta jälkeä ja minusta tarinakin toimi hyvin.
-
Jooh, mainion Kid Rodelo ja kumppanit -tarinan jälkeen tämä uusin oli jopa melko huono (toki useamman pokkarin mittaista juttua ei voi suoraan verrata 110-sivuiseen, mutta kuitenkin). Almanaccojen joukossa tämä sijoittuu kyllä auttamatta häntäpäähän. Ei tuosta oikein jäänyt mitään käteen. Roistoista ei ollut vähemmän yllättäen mitään vastusta Texille (ai niin, saihan se kuitenkin "naarmun" käsivarteen). No, olihan Texillä nämä kolme kaveria, jotka olivat itse asiassa yllättävän päteviä ampujia...
Minusta Suarezin tyyli ei kestä näin pientä kokoa. Suuralbumissa jälki oli ihan hyvää, mutta tässä se tuntuu tukkoiselta.
Vahva sama. Ei Suarez minusta huono piirtäjä ole, pikemminkin päinvastoin. Pienemmässä sivukoossa hänen piirroksensa eivät kuitenkaan päässeet kunnolla oikeuksiinsa.
-
Kysymyksessä nopeasti kyhätty täytetarina. Sen sijaan pari edellistä pitkää seikkailua edustivat minulle jonkinlaista Tex-renessanssia. Niitä edeltänyt pitkä heikkojen tarinoiden jatkumo herätti jo hieman epätoivoa. Boselli osoitti vastoin luulojani, että luomisvoimaa löytyy vielä. Paluu pitkiin kolme pokkaria kestäviin tarinoihin olisi suotavaa, jotta juonenrakentamiselle jäisi riittävästi sivutilaa.
Uusimmassa Texissä eniten silmää karsastutti Texin kasvonpiirteet. Kuten albumissa Kuubalainen veri kuohuu, näyttää kuubalaisen Suarezin Tex tässäkin seikkailussa väsähtäneeltä latinorakastajalta.
-
Kerrankin ei mitään Nizzimaista happily ever after tai ''rakkauden tunnustus viimeisinä sanoina' -loppua. Naps vaan Tex lyijytti sulhon ja would-been morsian käskee sankariamme painumaan sinne mistä tulikin. Yleisesti lehti kaipais tätä suuntaa enemmänkin.
-
Almanaccosta ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville. Yliampuva ylivoimaisuus kaatuu itseään vastaan. Tex oli liian ylivoimainen tarinan ampumatilanteissa.
Suarez on piirtäjänä ammattilainen, mutta hänen näkemyksensä Texistä ja etenkin hänen kasvoistaan poikkeaa sen verran totutusta, että ei mene tuosta vain läpi. Ihan kuin Tex olisi lihonut 14 kiloa. Saisi opetella piirtämään olennaisen kunnolla, koska muu onkin sitten priimajälkeä.
Juoni oli periaatteessa tavanomaisesta poikkeava ja loppukin hyvä, mutta se lahtaaminen.
-
Jos on ampumatilanteessa yliampuva, niin silloinhan on ohiampuva. (Hih!)
-
Tarina on täällä jo niin monen toimesta haukuttu, että annan olla. Eniten otti päähän tuo sulhon logiikka. Kaveri oli kiristämässä rahaa 20.000 Mutta omien sanojensa mukaan (jos olisi tuosta kuivin jaloin selvinnyt) Olisi jäänyt lypsämään vielä lisää.. Toi yksinään vesitti koko lunnashomman. Kaveri oli pääsemässä rikkaisiin naimisiin ja tyytyi murusiin..
Tuon jälkeen ei paljon lukeminen napannut.. Luin kumminkin ja huuhdoin pahan maun suusta "Keltaisella Koiralla" Tästä on yksi suunta, ja se on ylös.
-
^ Kyllähän tuo 20 000 on tuohon aikaan ollut melkoinen summa rahaa.
Kokonaisuutena uusin numero oli aika kehno ja ennalta-arvattava esitys, vaikka siinä näyttikin olevan kosolti laseraseilla käytyjä scifi-henkisiä taisteluja. Suurimmalta osin Tex näytti kasvoiltaan vieraalle hahmolle, mutta muutama hieno ja miehevän näköinen lähikuva Willeristä oli silti saatu aikaiseksi. Ei Suarez täysi tumpelo ole. Tarinasta tuli sellainen olo, kuin varsinaista käsikirjoitusta ei olisi alunperin ollutkaan, vaan sitä olisi kehitelty sitä mukaa, kun sarjakuva eteni ja valmista tuli.
Ja joku raja erikoisuuden tavoittelullakin. Toivottavasti enää ikinä ei nähdä lähikuvia aseen piipusta lentävistä luodeista!
-
^ Kyllähän tuo 20 000 on tuohon aikaan ollut melkoinen summa rahaa.
Juu, juu. Mutta miksi mennä takaisin summan saatuaan? Missäs tuo veikkonen pitää tuota rahanippua asuessaan kartanossa, mihin tarvitsee tuon rahan jos on vielä jäämässä kartanoon?
-
^ Kyllähän tuo 20 000 on tuohon aikaan ollut melkoinen summa rahaa.
Juu, juu. Mutta miksi mennä takaisin summan saatuaan? Missäs tuo veikkonen pitää tuota rahanippua asuessaan kartanossa, mihin tarvitsee tuon rahan jos on vielä jäämässä kartanoon?
Tottahan tuo. Toisaalta hänenhän piti olla roolinsa mukaan varakkaan perheen poika, joten "pappas pengar". Eihän sitä koko summaa tarvitsisi kaikkien nähden vilautella. Vaikeuksia ja hankaluuksia tuosta tietysti olisi luvassa ja lopulta varmasti kaikenlaisia kiusallisia epäilyjä sekä pahoja puheita, joten lienet oikeassa.
-
Joo aika kuraa oli. Itseäni huvitti suuresti kohta (ja oli noita muitakin) jossa Tex on on naamatusten konnan kanssa ja texin kivääri ei toimi.
Noh eipä se mitään haittaa koska texi liikkuu kuin mustis konsanaan salaamaa nopeammin ja väistää jopa läheltä tähdätyn kiväärin luodin (no hieman raapasee) ::)
Mihin mies edes tarvitsee asetta ku pystyy kerran väistelemään luoteja? vittu mitä paskaa.
-
Tuleekohan tähän väliin vielä almanaccoa vai olisiko jo vuorossa tuo Ortizin kuvittama inkkarisiekailu?
http://www.sergiobonelli.it/scheda/37054/L-indomabile.html
Taitaa olla almanaccot tähän hätään käytetty. Veikkaanpa, että seuraavaksi tulee color texiä mustavalkoisena.
-
Taitaa olla almanaccot tähän hätään käytetty. Veikkaanpa, että seuraavaksi tulee color texiä mustavalkoisena.
Sais kyllä tulla väreissä :) Väreihin tarkoitettu taide latistuu pahasti mustavalkoisena >:(
-
Paluu pitkiin kolme pokkaria kestäviin tarinoihin olisi suotavaa, jotta juonenrakentamiselle jäisi riittävästi sivutilaa.
Kun Maxi-ketjussa arvuuteltiin seuraavaa ehdokasta, niin tutkailin listauksia löytääkseni oman ehdokaani. Kävi ilmi, että tarinat olivat pääsääntöisesti paljon lyhyempiä kuin muistinkaan. Siellä on roppakaupalla loistavia ja täysipainoisia tarinoita, joiden pituus on reilusti alle 200 sivua. Eli kyllä almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon.
-
Kun Maxi-ketjussa arvuuteltiin seuraavaa ehdokasta, niin tutkailin listauksia löytääkseni oman ehdokaani. Kävi ilmi, että tarinat olivat pääsääntöisesti paljon lyhyempiä kuin muistinkaan. Siellä on roppakaupalla loistavia ja täysipainoisia tarinoita, joiden pituus on reilusti alle 200 sivua. Eli kyllä almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon.
Siis että mitä?
-
Siis minusta kolmen pokkarin pituiset jutut eivät ole mikään edellytys laadulle, päinvastoin. Minusta parhaat tuntuvat järjestään olleen noin parisataasivuisia, jopa alle. Yli 300-sivuisissa taas on usein välillä tyhjäkäyntiä, ainakin määrämittaisissa.
Eli, en itse toivo kolmen pokkarinpituisia juttuja.
-
Maxeissa tuo idea lienee ollut että yksi seikkailu yksissä kansissa, siksi kait sinne on etsitty näitä pidempiä seikkailuja. Vois kait siellä lyhyempiäkin olla. Mutta ihmettelin lausetta "almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon"? Ei oikein auennut.
-
Almanacco-tarinan pituus on aina 110 sivua, ja useimmiten noiden tarinoiden laadusta nilitetään. Secos-Billin pointti käsittääkseni oli, että niihin nyt vaan on sattunut osumaan keskitasoa heikompia tarinoita, koska lyhyitä, erinomaisia tarinoita on ennenkin osattu kirjoittaa. Tämä on siis sama, mitä olen itse hokenut vuosikaudet. Lisäksi olen sitä mieltä, että kaikki almanaccot tai Italian tasasataset eivät suinkaan ole roskaa.
-
Aivan, ajatushan oli se, että kun tätä viimeisintä haukuttiin niin paljon ( myös minun toimestani ), niin ongelmahan ei missään nimessä ollut se, että se oli almanacco-pituinen. Olihan esimerkiksi ensimmäinen Proteus-tarina almanaccoa lyhyempi. Lisäsivut eivät olisi auttaneet, se olisi vaatinut ihan ylimääräisiä juonenkäänteitä - vaikka sen, että Jimmy Parker olisi livistänyt takaisin kartanoon ja esittänyt siellä viatonta tms.
Niin ja toki olisin voinut olla selkeämpi heti aluksikin :)
Edit. Vielä tuosta Wilpån huomioimasta 20 tonnin vaatimattomasta lunnassummasta. Juttu on itse asiassa vielä pahempi - Parkerhan joutuu jakamaan sen koplan kanssa. Eli ei hän varmasti kymppitonnia enempää olisi saamassa...
-
Noista rahasummista Villin lännen aikoihin oli juttua joskus ennenkin, taisi olla Wanted-ilmoituksista kyse. Kymppitonni oli valtava rahasumma noihin aikoihin. En nyt haulla löytänyt tätä aikaisempaa keskustelua.
EDIT: Eikun löytyikin se keskustelu. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8671.msg296298.html#msg296298)
-
Almanacco-tarinan pituus on aina 110 sivua, ja useimmiten noiden tarinoiden laadusta nilitetään. Secos-Billin pointti käsittääkseni oli, että niihin nyt vaan on sattunut osumaan keskitasoa heikompia tarinoita, koska lyhyitä, erinomaisia tarinoita on ennenkin osattu kirjoittaa. Tämä on siis sama, mitä olen itse hokenut vuosikaudet. Lisäksi olen sitä mieltä, että kaikki almanaccot tai Italian tasasataset eivät suinkaan ole roskaa.
Juu! Ajatellaan vaikka vuotta 1972. Monta erinomaista lyhyttä tarinaa, es. Tahrittu tinatähti ja Karjakuninkaan kuolema!
http://www.bellingham.fi/tex/kansi72.htm (http://www.bellingham.fi/tex/kansi72.htm)
-
Avataan keskustelu uusimmasta Tex Willeristä eli Ortizin piirtämästä Kesytön soturi -tarinasta.
Onkohan tämä nyt Ortizin viimeinen? Jos on, niin nautitaan vielä kerran rosoisista konnista. Niiden piirtämisessä Ortiz oli todella hyvä. Pidän myös siitä, että tarinan henkilöt erottuvat toisistaan eikä tarvitse miettiä, kuka on missäkin ruudussa.
Itse tarinan alku on hyvää settiä. Mitä muut willeristit sanovat?
-
Minusta tarinan alkuosa on todella kiinnostava! Vaikuttaa aivan herkulliselta. Mutta Ortiz ei kyllä sykähdytä. Onneksi tällä kertaa ei mukana ole mitään riihen seinästä revittyjä piruja tahi muita rujouksia. Huomiota kiinnitti ihmishahmojen, myös Texin ja muiden päähenkilöiden, venytetty kallonmuoto; aivan kuin osa kuvista olisi vaakasuunnassa typistettyjä. No, eipä tuo loppujen lopuksi paljoakaan lukunautinnosta vienyt. Innolla odotan jatko-osaa!
-
Tutuista aineksista koostettu tarina olisi voinut olla liki tyydyttävä ilman Ortizia. Anatomian perussääntöjä kaihtava tyyli ja shokkilehden hall of famesta lainatut naamavärkit tekivät lukukokemuksesta tukahduttavan. Carsonkin näytti ajoittain enemmän Mefistolta kuin itseltään. Toivottavasti tarina päättyy seuraavassa pokkarissa. Edesmenneen Ortizin kuvituksella oli paikkansa maxeissa, mutta ei sovi normisarjaan.
-
Minä taas olen sitä mieltä, että Ortiz on Tex-kuvittajien aatelia. Vaikka mies ehti olla remmissa mukana vain suunnilleen 20 vuotta, niin minä olen ihan alusta lähtien löytänyt hänen tarinoistaan juuri sen oikean fiiliksen. Kyllähän se ikä on näkynyt jo usiamman vuoden, mutta todella mielelläni minä vieläkin katselen hänen piirtämiä sivujaan. En pidä vertailuista eri piirtäjien kesken, mutta nyt teen poikkeuksen. Jos tarinan olisi piirtänyt Mastantuono, niin seikkailun henki olisi ollut ahdistunut, lohduton ja huumoriton. Nyt Ortiz toi mukanaan keveyttä ja huumoria. Ja tämä ei tarkoita, että pitäisin Mastantuonoa huonona piirtäjänä. Minusta esim. Ortiz on parempi TEX-piirtäjä.
Ja kun tarinakin vaikutti erittäin hyvin kasatulta, niin en toivonut pokkarin sivujen loppuvan. No, loppuivathan ne, mutta onneksi vielä toinen osa ilmestyy.
Ortizilla oli Maxi Tex teon alla kuolleessaan. En tiedä, mihin vaiheeseen se jäi. Jos oikein muistan, niin kyseessä on maxi, joka koostuu lyhyistä episodeista, jossa on useita piirtäjiä. Jois siis muistan oikein, niin hyvinkin Ortiz ehti saada osuutensa valmiiksi. Täytyy kuitenkin tarkistaa tämä jahka kerkiän.
-
Ortiz on huippupiirtäjä MUTTA uusimmassa Willerissä miehen piirrosjälki on aivan kamalaa! Miksi? En tiedä. Sitä pitäisi kai kysyä tekijöiltä että oliko aikataulu liian tiukka, Ortiz kipeä tms.
-
Ah, asia selvisikin jos luen edellisiä kirjoittajia täällä: ilmeisesti Ortizin viimeisiä töitä? Jos näin, sen kyllä huomasi. :(
-
En ole vielä noukkinut uutta Teksiä mutta voisiko joku spoilata hieman tarinan teemaa?
-
Ortizilla oli Maxi Tex teon alla kuolleessaan. En tiedä, mihin vaiheeseen se jäi. Jos oikein muistan, niin kyseessä on maxi, joka koostuu lyhyistä episodeista, jossa on useita piirtäjiä. Jois siis muistan oikein, niin hyvinkin Ortiz ehti saada osuutensa valmiiksi. Täytyy kuitenkin tarkistaa tämä jahka kerkiän.
Maxi tosiaan oli kyseessä, Faracin kirjoittama, ja pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Muistin sikäli oikein, että siinä maxissa on ilmeisesti kaksi tarinaa: toinen Ortizin piirtämä 180-sivuinen ja toinen Cossun piirtämä 150-sivuinen. Hyvänä uutisena kerrottakoon (ainakin niille, jotka Ortizia vielä sietävät), että Ortiz ehti saada oman osuutensa valmiiksi ilmeisesti vain muutamaa päivää ennen kohtalokkaaksi käynyttä reissua sairaalaan. Ja ehtipä heppuli luonnostella vielä seuraavan tarinan aloitussivujen lyikkäriaihiot ennen kuin loppu tuli. Näitä ahioita tuskin käytetään. Mutta ahkera oli Ortiz loppuun saakka.
-
En ole vielä noukkinut uutta Teksiä mutta voisiko joku spoilata hieman tarinan teemaa?
Pari intiaanisotilasta lavastetaan syyllisiksi viskikauppiaan murhaan. Tätä Tex ja kumppanit sitten selvittelevät. Näin kerrottuna kuulostaa tylsältä, mutta Boselli, joka tosiaankin on taas löytänyt vireen, on onnistunut löytämään kerrontaan tuoreutta.
-
Jannelle toteaisin vielä, että Mastantuonon kuvittama Tex ei ole mielestäni ahdistava muuta kuin konnille; hymytön Tex on uskottava eastwood-henkisessä ilmeettömyydessään. Minä pidän!
Huumori ei valitettavasti ole aina Texeissä oikein onnistunutta, esimerkkinä vaikka Texin ja Carsonin keskinäinen piikittely, johon usein sisältyy väsähtänyttä ja puuduttavaa toistoa.
Onnistuessaan Tex-huumori on kuitenkin hersyvän herkullista. Kesällä luin ensikerran kerrassaan yltiöhauskan Ticci-bonellin tarinan Rajaseudun rosvot (8-10/90), jossa Carson tekeytyi hurskaaksi munkiksi. Aivan uskomattoman hieno tarina! Hyvän retoriikan ohella onnistumisen takeena oli Ticci, joka mielestäni on lähes ainoa, joka täydellisen onnistuneesti piirtää pilkettä Texin ja Carsonin silmäkulmiin.
-
Ihan mainio tarinan alku, viskinmyyjäkonnat ja luopiointiaanit herättivät hyvällä tavalla perinteisiä viboja. Itseäni ei haittaa katsella Ortizin jälkeä, mutta näkeehän noissa viivoissa jo iän painavan. Annan kuitenkin aina Ortizin rujoudelle anteeksi niiden uskomattomien Maxi-Texien takia, jotka mies taiteili Seguran kanssa. Niiden aika onkin ohi. Saammekohan enää koskaan yhtä rajuja tarinoita yhdistettynä samanlaiseen rujoon piirtotyyliin...
-
Pari intiaanisotilasta lavastetaan syyllisiksi viskikauppiaan murhaan. Tätä Tex ja kumppanit sitten selvittelevät. Näin kerrottuna kuulostaa tylsältä, mutta Boselli, joka tosiaankin on taas löytänyt vireen, on onnistunut löytämään kerrontaan tuoreutta.
Kiitos. Uusin numero luettuna puoleenväliin asti ja tarina ihan OK ja kyllä minä itse pidin tuosta hieman "rujosta" kuvituksesta.
Edellisestä teksistä vielä oli aika hyvä, kidnappaustarina ei niin kovin yleinen teema kuitenkaan ole (poliisipäällikkö, insinööri, meksikotar ja kuvernöörin poika) ainoat mitkä tulevat mieleen vuosikymmenten varrella tältä istumalta.
Tämä vuosi peittoaa kirkkaasti norminumeroiden osalta "juhlavuoden".
-
Tarinan alkuosa tuntui aavistuksen keinotekoisen oloisesti venytetylle ja jopa pitkästyttävälle, mutta toisaalta tällainen vähän rauhallisempi eteneminen on oikein tervetulluta vaihtelua viime aikoina nähtyjen puolen pokkarin mittaisten tekstittömien ammuskelusessioiden jälkeen. Verkkaisempi meininki tuntuu siten hieman aikuismaisemmalle.
Jostain syystä päädyin vertaamaan myös uusimman numeron piirrosjälkeä muutamissa viimeisimmissä Texin numeroissa nähtyihin. Ortizin rujo jälki ei häirinnyt minua juuri ollenkaan, vaikka ei enää parhaaseen ykköslaatuun ylläkään. Viime aikoina Texissä on nähty niin naiivia ja luokatontakin piirrosjälkeä (mm. Font), että vanhan mestarin ehtoopuolen ymmärrettävä huteruus ei hirveästi haittaa.
-
Ortiz ei ole minua koskaan sykähdyttänyt, mutta nyt, piirroksesta huolimatta, odotan innolla jatko-osaa!
-
Ja jatko-osahan pitäisi olla käsillä tuota pikaa, eli ensi keskiviikkoon mennessä! Jee!
-
Ja taas Fontia arvosteltiin. Meikän mielestä ihan parasta A-luokkaa Tex-piirtäjissä. Oh well, makuasioitahan nämä.
-
Font on tosiaan saanut kummallisen paljon rapaa niskaansa. Ainoastaan tässä viimeisimmässä tarinassa olen havainnut, että kynä ei enää oikein tottele miehen kädessä. Jopa siinä määrin, että en enää odota innolla Fontin seuraavaa tarinaa. Mutta muuten minunkin mielestäni parasta A-luokkaa.
-
Oikein mukava tarina Bosellilta ja Ortizilta. En oikein kiinnittänyt huomiota lahtaamiseen, mutta Bosellin mittapuulla tuntui jäävän melko vähäiseksi. Ja ah, tässä oli romantiikkaakin. Kyllä se Boselli vaan osaa halutessaan kirjoittaa tunnelmallisia jutuja. Ortizin viiva kyllä väpätti, mutta jostain syystä se ei minua hirveästi haitannut. Silti toivon, että Boselli ei olisi pitänyt niin pitkää taukoa kirjoittaessaan tarinoita Ortizille, jonka kohdalle osui Claudio Nizzin lamakauden muutama kaikkein innottomin käsikirjoitus.
-
Olikos se muuten nyt niin, että tämä tarina jäi Ortizin viimeiseksi?
Hiukan huvittavasti noista veitsitaisteluista tuppaa näkemään yhdellä silmäyksellä että onko kyseessä varsinainen "oikea" jännittävä kohta tarinaan vaiko vain hätäinen roiskaisu jolla kulloinkin käsillä oleva vastakkainasettelu laukaistaan suuntaan tai toiseen. Tässä uusimmassa numerossa kaksintaistelu oli about yhden (!) sivun pituinen, kun taas aikoinaan tarinassa Tumak Leppymätön 14/05 mieleenpainuva veitsikamppailu oli varmaan monta aukeamaa (jestas, olin vielä ala-asteella tuolloin...)
Tarinan päätös oli ihan_kiva ja romanssikin kukki lopussa. Ortizilta ei vaan enää näytä irtoavan noiden vanhojen Maxi-Texien tasoista jälkeä, joten ehkä odottelen jotain nuorempaa ja tarkempaa piirtäjää seuraavaan tarinaan taas.
-
Olikos se muuten nyt niin, että tämä tarina jäi Ortizin viimeiseksi?
Edelliseltäkin sivulta selviää ;), että vielä maxi on tulossa.
-
Minusta vallan mainio oli tämä seikkailun päätösosakin, kerrassaan tasapainoinen tarina. Silmiini osui myös toinen intiaanipoliiseista kertova seikkailu, Kalabahin verilöyly (16/1990 - 1/1991), jossa asetelma on kokolailla toisinpäin.
Ja kansikin on upea: http://www.lehtipiste.fi/fi/aikakauslehdet/Sarjakuvat+ja+lastenlehdet/103062/Tex+Willer/
Carsonilla taitaa olla aika vikuripää humma alla, kun pitää aseella uhaten saada liikkeelle ;D
-
Tri Tuomio on arvioinut viimeisimpiä numeroita.
Syksyn satoa osa 10 (http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/11/21/tex-willer-lyo-kovempaa-kuin-koskaan-syksyn-satoa-10/)
-
En käyttäisi noista Tri Tuomion teksteistä sanaa "arvio", minusta ne ovat aivan selkeitä puffeja. Ihan hyviä sellaisia kylläkin. Ilokseen niitä lukee.
-
Huomenissahan tuo Raivoisa Comanche sitten pelmahtaa kauppoihin, ja tilaajille jo tänään (kurkatkaa postilaatikkoon varoen!).
-
Raivoisan Comanchen ensimmäinen osa tuli luettua. Harmi vain, että en vieläkään ole tottunut piirtäjään. Tarina ok ja hirttämisestä selviäminen oli mielenkiintoinen yksityiskohta. Yksi numero jäljellä tätä vuotta.
-
Enpä olisi osannut odottaa, että tästä Tex-vuosikerrasta tulee näin erinomainen, kun viime vuoden tarinat olivat kokonaisuuena todella vaisuja. Boselli todellakin on piristynyt, nyt viimeistään se on varmaa. Raivoisa Comanche vaikuttaa ekan osan perusteella oikein lupaavalta tarinalta, ja kun muitakin huipputarinoita sisältyy tähän vuoteen ihan reippaasti, niin Tex-fanina ei voi kuin myhäillä.
-
Jannea peesaan. Hyvää vuosikertaa ollaan läpikäymässä. Uusimman tarinan alku on kyllä kiinnostava, ja eritoten uteliaisuutta herättävä: ketä kaiken takana onkaan? Tuo raivoisa comanche kun on vaan konnuuden välikappale ja samalla myös konnuuden kohde.
-
16/2014 saapunut ja luettu.
Melkein totuin jo Seijaksen piirrosjälkeen. Tarina sisälsi perinteisiä aineksia ja Wasapelle jätettiin mahdollisuus palata johonkin toiseen tarinaan hengissä. Pienen miinuksen ansaitsee loppu, joka oli käytännössä typistetty kahteen sivuun. Melkoinen heikko ratkaisu Rujulta. Kaupunkitaistelusta olisi voinut hyvin niistää usean sivun, jolloin loppuun olisi jäänyt tilaa Mister Johnsonin ketkuilun paljastumiseen.
Hauska yksityiskohta ja ehkä pieni lipsahdus piirtäjältä ovat sivun 11 ja 12 Carsonin ja Texin ampuminen kiväärillä yhdellä kädellä. Onnistuisikohan oikeasti ja missä ase olisi laukauksen jälkeen? 😃
Oli muuten kelpo Tex-vuosi 2014.
-
Jaha, huomenissa saan käpäliini, niin pääsen katselemaan yhden käden kivääriammumista.
-
Hauska yksityiskohta ja ehkä pieni lipsahdus piirtäjältä ovat sivun 11 ja 12 Carsonin ja Texin ampuminen kiväärillä yhdellä kädellä. Onnistuisikohan oikeasti ja missä ase olisi laukauksen jälkeen? 😃
vastaan retoriseen kysymykseen: kyllä onnistuu oikeasti ja ase on kädessä jollei ole riisitautinen tai kyseessä ole norsukivääri tai vastaava.
Ranteen päälle ottaa jos on järeämpi kuin .44-40 mutta ei kiväärissä niin tolkuton rekyyli ole.
Oikea kysymys on missä luoti on? Todennäköisesti aivan eri postinumeropiirissä kuin maali. Kiväärin pitkä piippu parantaa vakaana tarkkuutta mutta yhdellä kädellä ammuttaessa hajonta kasvaa.
Tietenkin koska kyseessä on Tex eikä normikuolevainen moinen edellämainittu on vain hapatusta joka koskee meitä normiampujia.
Texhän osuu tarvittaessa ampuessaan yksikätisenä Gatlingilla, mitä siitä että painaa melkein 30 kiloa ja on veivattava.
-
vastaan retoriseen kysymykseen: kyllä onnistuu oikeasti ja ase on kädessä jollei ole riisitautinen tai kyseessä ole norsukivääri tai vastaava.
Ranteen päälle ottaa jos on järeämpi kuin .44-40 mutta ei kiväärissä niin tolkuton rekyyli ole.
Oikea kysymys on missä luoti on? Todennäköisesti aivan eri postinumeropiirissä kuin maali. Kiväärin pitkä piippu parantaa vakaana tarkkuutta mutta yhdellä kädellä ammuttaessa hajonta kasvaa.
Tietenkin koska kyseessä on Tex eikä normikuolevainen moinen edellämainittu on vain hapatusta joka koskee meitä normiampujia.
Texhän osuu tarvittaessa ampuessaan yksikätisenä Gatlingilla, mitä siitä että painaa melkein 30 kiloa ja on veivattava.
:laugh:
Ai että, nyt Curtvile sai aikaan päivän parhaat naurut, vika kommentti etenkin...Onko tuo muuten tapahtunut jossain Tex-seikkailussa ja jos on niin muistatko missä? Täytyisi lukea kun en ainakaan muista moista ihmeellisyyttä.
Joo ja se uusi Texi oli oikein mainio ja tykkäsin Seijasin piirroksestakin. Mua on kai helppo miellyttää kun Fontistakin tykkään...
-
:laugh:
Ai että, nyt Curtvile sai aikaan päivän parhaat naurut, vika kommentti etenkin...Onko tuo muuten tapahtunut jossain Tex-seikkailussa ja jos on niin muistatko missä?
Suuri Gatling-keskustelu (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.msg36906.html#msg36906) on aikoinaan käyty.
-
Raivoisa Comanche oli mainio lopetus Tex-vuodelle. Klassikkokastiin jo melkein nostaisin, jos piirtäjänä olisi ollut joku muu.
-
Hauska yksityiskohta ja ehkä pieni lipsahdus piirtäjältä ovat sivun 11 ja 12 Carsonin ja Texin ampuminen kiväärillä yhdellä kädellä. Onnistuisikohan oikeasti ja missä ase olisi laukauksen jälkeen?
En ole uutta numeroa vielä lukenut, mutta jos Willer ja Carson ampuivat Winchestereillään yhdellä kädellä, niin kyse ei ole kummoisestakaan ramboilusta. Winchesterit olivat siinä mielessä heikkotehoisia "räpsyjä", että niissä käytettiin saman kaliiperin patruunoita kuin Colt, Remington ja Smith & Wesson revolvereissa. Eli jos mietit perinteistä kiväärin patruunaa, niin ero on melkoinen ja rekyylit sen mukaiset.
-
Lisättäköön vielä, että eivät toki kaikki Winchesterit olleet revolverikaliiperisille patruunoille, mutta Tex-tarinoissa esiintyvä malli 1873 oli.
-
Suuri Gatling-keskustelu (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.msg36906.html#msg36906) on aikoinaan käyty.
Hmmmmm...lueskelin tuota threadia mutta en kyllä löytänyt varsinaisesti vastausta...oliko se Texin uskomaton ampuminen Gatlingilla siis tuosta Kalkkarot & pahemmat käärmeet seikkailusta? Jos näin niin pitääkin lukea se uudelleen kun en tosiaan muista tuota. Kyllä se muutenkin pitäisi kaivaa usintalukemiseen kun onhan se pahuksen hyvä Tex-sarjis.
-
Ampuuhan tuossa intiaanikin yhdellä kädellä. Miten latausliike vai meneekö tuossa mallissa automaattisesti uusi lipas latinkiin? Mitenvain, tuolla tavalla ammunta ratsastaessa näyttää vähintäänkin hupaisalta ja ehkä käytännön tasolla järjetöntä.
Willerin perhe on kyllä aikamoista äijää, esittihän Kit spidermankykyjään el supremossa...
-
Ampuuhan tuossa intiaanikin yhdellä kädellä. Miten latausliike vai meneekö tuossa mallissa automaattisesti uusi lipas latinkiin?
Latausliike tarvitaan; hylsy ulos ja uusi elävä kuti makasiinista sisään.
-
Vipulukkoisen Winchesterin latausliike ns. älyvapautuneesti äijäillen edeltää Terminator 2n pyöräytyksiä reippaalla marginaalilla.
populaarikulttuurin ja käytännön esimerkkejä youtubessa (https://www.youtube.com/watch?v=EJkm1JuOoUM)
Texhän on alunperin ottanut mallia John Waynesta, Gary Cooperista ja Cary Grantista joten kulttuurinen DNAjälki sallittakoon.
Ehken uudestaan lainaa serkun .30-30 winchesteriä ja tee itselleni tai muille uutta jakausta tuota kokeillessa "se onnistui sarjakuvissa" periaatteella.
Ja Tolppis: Oli keksitty gatling esimerkki. Willerin sälliltä moinen toki onnistuisi ja enin osa kudeista osuisi maaleihinsakin.
-
Anteeksi vaan, mutta jotenkin tunnen että keskusteluissa Tex Willerissä mennään aika lailla sivuraiteille kun asemaanikot pääsevät ääneen. Ymmärrän, että joillekkin tämä on rakas aihe, mutta minua ei kyllä kiinnosta pätkän vertaa.
-
Ehkä siirrymme keskustelemaan aina kiinnostavista julkaisujen ilmestymispäivämääristä?
-
Onko Kit Carsonin hattu ammuttu päästä tänä vuonna? >:D
-
Lisää kuittailuja, kiitos! Ilmestymispvm:t ovat aina kiinnostavia; aseiden yksityiskohdat eivät ole. Yhtälailla voitaisiin tietysti käydä keskustelua Texin & co hevosista ja asusteista. Tai vaikka mistä. Edit: empä voi mitään mutta aseintoilijoista vaan tulee ekana mieleen Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset.
Yäk!
-
Onko Kit Carsonin hattu ammuttu päästä tänä vuonna? >:D
No nyt kun otit asian puheeksi, niin edellisessä numerossa taisi viimeksi tulla reikä Carsonin stetsoniin.
-
Kakkososa inkkaristooriin odottaa lukemista junamatkalle töistä kotio. Nice! palajan asiaan kunhan olen sen lukenut, näytti hyvältä ensiselauksella.
-
Oli kyllä hyvä päätös inkkaristoorille, kuvitus oli hienoa ja meno armotonta, ruumiita taisi kertyä lähemmäs viisikymmentä...
-
Yhtälailla voitaisiin tietysti käydä keskustelua Texin & co hevosista ja asusteista. Tai vaikka mistä.
Todellakin! Minua ainakin kiinnostaa lännen historia (ja historia yleensäkin) ja näin ollen aseet, asusteet jne. sen osina. Vaikka Texillä ei olekaan mitään tekemistä realistisen länkkärin kanssa, niin historia antaa minusta hyvää kontekstia sarjakuvalle(kin).
Tämä ei tietysti ole paras foorumi ko. keskustelulle, mutta jos se joskus harvoin hetkeksi tulee esille, niin minua ei haittaa, päinvastoin.
-
45-50 vuotta sitten olisin hyvinkin voinut lämmetä näille asekeskusteluille; silloin kun tuli itse puusta veistettyä ties mitä pyssyjä. Mutta en oikein lämpene enää; toki keskustelukumppanit Kvaakissa, jotka ovat eri elämänvaiheessa kuin itse, voivat aivan hyvin minun nillityksistäni välittämättä jatkaa pyssyleikkejään. Texissä - samoin kuin muissa sarjakuvissa - riittää ihan hyvin kun coltit ja kiväärit on suht koht uskottavan näköisiä ja kokoisia; eivät ne minulle ole mitenkään keskiössä tarinoita lukiessa, ja niiden nostaminen keskiöön tuntuu äärimmäisen typerältä.
-
Italowestern "california" sisältää kohtauksen jossa ammutaan kiväärillä yhdellä kädellä, toiselta mieheltä käsirautojen ketju poikki. Texwillermäistä tarkkuutta. Asiaan liittyy myös mutkan takaa johdannainen teksiin, Giuliano Gemma joka on californian pääosassa oli sitä myös tex willer elokuvassa.
>:D
-
Texissä - samoin kuin muissa sarjakuvissa - riittää ihan hyvin kun coltit ja kiväärit on suht koht uskottavan näköisiä ja kokoisia; eivät ne minulle ole mitenkään keskiössä tarinoita lukiessa, ja niiden nostaminen keskiöön tuntuu äärimmäisen typerältä.
Haluaisitko keskustella esimerkiksi siitä, kuinka seikkailusarja Tex Willer on tällä hetkellä väkivaltaisin Suomessa ilmestyvä sarjakuvajulkaisu? N. 50-100 ruumista/Seikkailukertomus. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja sille, kuinka se ei ole "tarinan keskiössä" millään tavalla häiritsevä elementti. No ne ovat suurimmaksi osaksi vain inkkareita tai muuten pahoja ihmisiä ei nyt sitten käy perustelusta.
-
Sieltähän se tupsahti uusi willeri yllättävän aikaisin. Vaikuttaa hienolta tarinalta Faracin tekemäksi. Bruzzo on kelpo piirtäjä, mutta jotenkin tyyli vaikuttaa hiukan karikatyyrimaiselta. Eli ei nouse ainakaan minulle artistihierarkian huipulle, mutta ei tyyli estä nauttimasta kuvituksesta
-
Joo, kyllä aseet on syytä piirtää mahd. oikein ja tarkasti. Samoin kuin hevoset, stetsonit, kaktukset ja kaikki mahdollinen. Miksi ei pitäisi?
-
Uusin Tex hankittu ja luettu! Olin jo eilen menossa kaupoille, mutta onnekseni huomasin Egmontin ilmoittaman ilmestymispäivämäärän, enkä tehnyt turhaa reissua. Tarinan avaus vaikuttaa mukavan kimurantilta; Sladen konnakopla asettuu kehyskertomukseen ja varsinaisia konnia tulevat olemaan joko kuvernööri Madison tai todennäköisemmin tämän avustaja Maxwell. Jänskä nähdä miten kuvio kehittyy.
Bruzzon kuvituksesta olen aika lailla Jannen linjoilla; ei huippua, mutta kuitenkin ihan kelpo jälkeä. Tex ja Carson on kuvattu ihan ok, ja kaiken kaikkiaan muutkin henkilöt, hevoset, rakennukset ja pyssyt sun muut ihan tunnistettavia.
Gothicus nosti esiin Tex Willer-sarjakuvan väkivaltaisuuden, lähinnä ruumiiden lukumäärään nojaten. Tässäkin ruumiita tuli roppakaupalla, mutta vain osa Texin ja Carsonin aikaansaamina. Intiaaneja ei yhtään, ja roismojakin vain muutama. Sitä, kuinka moni ruumis oli minkäkinlaisen aseen aiheuttama, en vaivautunut laskemaan.
Tex Willerin väkivaltaisuudesta olen kuitenkin eri mieltä siinä, että sitä mittattaisiin ruumiiden määrällä. Korkeajännityksen tarinat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, jossa kuoli miljoonia ihmisiä; voiko tätä enää ylittää? Komisario Palmu-tarinoissa on aina murha (Palmun mielestä ainoa oikea salapoliisitarinan aihe), mutta väittääkö joku esim. Palmu-leffoja väkivaltaisiksi? Sarjakuvassa väkivaltaisuus näyttäytyy siinä, miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti kuvataan esim. luodin läjähtämistä kehoon ja veren roiskumista, tai kurkun leikkaamista puukolla. Texissä tällaisesta on onneksi pidättäydytty, no, Ortizia lukuunottamatta.
Minkälaisella pyssyllä kukin ammuttiin? Sinisellä vai punaisella? Minusta kiinnostavampia kysymyksiä ovat: kuka ampui? ja miksi?
-
Tex Willerin väkivaltaisuudesta olen kuitenkin eri mieltä siinä, että sitä mittattaisiin ruumiiden määrällä. Korkeajännityksen tarinat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, jossa kuoli miljoonia ihmisiä; voiko tätä enää ylittää? Komisario Palmu-tarinoissa on aina murha (Palmun mielestä ainoa oikea salapoliisitarinan aihe), mutta väittääkö joku esim. Palmu-leffoja väkivaltaisiksi?
kaunis olkiukko, Komisario Palmuhan on tunnettu kuulustelumetodistaan lyödä epäiltyjä nyrkillä nasevasti sanailleen, usein epäillyt henkihieveriin hakaten, ja Waltarin kirjoissa sekä niiden elokuvissa aseet laulavat ja konnia kellistyy pitkin bulevardia.
Tai sitten ei ja kuvaus sopii vakioTexiin.
Palmu-tarinoissa on väkivaltainen elementti eli murha mutta Palmu itse ei jaa erämaan oikeutta erehtymättömänä rangerin valtuuksin.
Päinvastoin Palmu syyllistyy ylimielisyyteenkin apuriensa ollessa väliin koomisen typeriäkin.
Saatan olla väärässä mitä Gothicus tarkoitti mutta uskoisin sen olleen että ero toisenlaisen sarjakuvan Judge Dreddin fasistipoliisin ja Willerin välillä on että Dreddin tekijät satirisoivat oikeistolaista lain järkähtämätöntä kouraa eikä Dreddiä ole päähenkilöydestään huolimatta tarkoitettu sankariksi.
Tex Willerin arvoja ja maailmankuvaa ei kyseenalaisteta.
Tex ratsastaa paikalle korjaa vääryydet ~99/100sta raakaa väkivaltaa käyttäen.
Aseiden mallilla tai värillä ei ole myöskään tässä sarjakuvassa suurempaa merkitystä, kunhan ovat suurinpiirtein anakronismin välttäviä ja yksin mahdollistamassa väkivallan Texissä.
Texin väkivalta on rakenteellista ja kuvaavasti siinä missä Palmuissa mietitään syitä ja motiiveja Texissä voimankäyttö kiduttamiseen asti on moraalisesti hyväksyttyä, kunhan sen tekee Tex kumppaneineen.
Parin vitsin siivittämänä tietty.
-
Voihan sitä kaikella lailla vinksalleen asiat laittaa, kun oikein tahtoo. Saatat tosiaan olla väärässä mitä Gothicus tarkoitti, eiköhän tuo pyrkinyt vaan piruilemaan minulle. Ja väkivaltaahan ei ole missään muussa sarjakuvassa: http://www.asterix.com/the-collection/albums/asterix-and-the-picts.html
-
Saatan olla väärässä mitä Gothicus tarkoitti mutta uskoisin sen olleen että ero toisenlaisen sarjakuvan Judge Dreddin fasistipoliisin ja Willerin välillä on että Dreddin tekijät satirisoivat oikeistolaista lain järkähtämätöntä kouraa eikä Dreddiä ole päähenkilöydestään huolimatta tarkoitettu sankariksi. Tex Willerin arvoja ja maailmankuvaa ei kyseenalaisteta.
Juuri näin! Curt on asian ytimessä ja vertauskin on erinomainen. Tex-sarjakuvien väkivalta ja sadismi on hyväksyttävää, joidenkin lukijoiden mielestä varmasti suorastaan ihailtavaa, jos sen suorittaa Tex Willer, tai joku muu iloisista veikoista. Sillä ei ole väliä vaikka revolveri näyttäisi lakupötkylle, kunhan rosvolta lähtee henki. Ja se ei sitten ole väkivaltaa se...
-
Sillä ei ole väliä vaikka revolveri näyttäisi lakupötkylle, kunhan rosvolta lähtee henki.
Pitäiskö sillä olla väliä? Does it make any difference? Ja mitenkä tuo asemania sopii yhteen väkivallan vastustamiseen?
-
Pitäiskö sillä olla väliä? Does it make any difference?
Niin pääasia on, että henki lähtee ja että "hurjapää" tai "vanha kameli" onnistuvat satuttamaan jotain ikävää hahmoa niin että varmasti riittää? Senhän sen tosiaan pitää olla osana "tarinan keskiötä". Samanhan voisi muuten kertoa tosi "herkullisesti" ilman kuviakin. Varsinkin, jos kuvien laadulla ei ole lukijalle mitään merkitystä.
-
Tertsi kirjoitti tuossa myös hyvin. Lännensarjakuvassa Coltin tulee näyttää Coltille, satulan satulalle ja hevosen perseen hevosen perseelle. Tällöin hyvin kirjoitettu sarjakuva voi olla nautittava kokonaisuus.
-
Empä ole tuota missään vaiheessa kiistänyt; hyvin on piirretty kun näyttää miltä pitääkin. Minä vaan taannoin ihmettelin, miksi Tex willer-keskustelussa mennään niin maan perusteellisesti aseita käsittelemään, minusta täysin typerää; siitähän tämä lähti. Ja nyt ryöppyää Curtilta ja Gothicukselta tekstiä ikään kuin minä olisin Tex Willerin väkivaltaisuuden synty ja juuri.
Toisessa ketjussa minua kehotettiin pitämään suuni kiinni, kun tivasin Kalkkaro-lehden ilmestymisajankohtia (Gothicus yhtenä).
Niin että eiköhän lopeteta tähän? Tä?
-
Joo, mikäpä siinä, lopetetaan vaan. Ei näitä kirjoituksia muutenkaan kannata ottaa turhan vakavasti.
Pitäisi vielä lukea tuo uusin numero ja katsoa mitä se kirvoittaa... jos mitään.
-
Väkivalta (ja ase) keskusteluun liittyen on ihan pakko mainita, että nykyisellään sarjan silmitön ruumistehtailu on pistänyt vähän ärsyttämään. Etenkin Bloody-Mauro Bosellin kohdalla, jonka tarinoissa tutkitusti (öhöm...) kuolee keskimääräistä enemmän populaa, tappaminen on suorastaan itsetarkoituksellista. Tai jos sillä on tarkoitus, niin sillä halutaan osoittaa Texin ja kumppanien ilmiömäinen ylivertaisuus, mikä on typerää. Bosellin, ja nyt näköjään myös Faracin, pitäisi tajuta, että tarinan kertomiselle on muitakin vaihtoehtoja. Bonelli sr kirjoitti juttuja, joissa kukaan ei kuollut, eivätkä ne mitenkään huonoilta tarinoilta tuntuneet. Myös Nizzin tarinat olivat kiireettömiä, jännittäviä ja usein kohtuullisen verettömiä (esim. Little Big Hornin taistelussa ei sorruttu mässäilemään). Ja useimmiten Nizzin kohdalla tämä kaava toimi.
Hannun tapaan minäkään en ole kiinnostunut suuresti aseista. Kuten Curtvile sanoi, pääasia on, että anakronismeilta vältytään. Mutta tämäkin on Texin yksi oleellinen osatekijä (jota olisi ehkä syytä jopa tutkia), eikä minua haittaa yhtään, vaikka siitä puhutaan ja kirjoitetaan.
-
Mielestäni tuo ruumistehtailu kuulokoon Texiin, sitä siinä on ollut alusta saakka.
Sen sijaan sivutolkulla jatkuvat hakkaamis- ja kidutuskohtaukset ovat vastenmielisiä ja ylittävät lukijan ärsytyskynnyksen. Uudisraivaajat-jättialbumi (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2052) on tästä hyvä esimerkki.
-
Samaa mieltä. Poikana Texiä lukiessa asia ei häirinnyt, mutta kun ikää tulee ja maailmassa tapahtuu, niin ei enää olekaan yhtään hienoa, että amerikkalainen viranomainen "vähän läpsii" pahantekijää. Tai peräti sellaiseksi vain epäiltyä.
-
Ainakin Texin suorittama läpsiminen on mielestäni selvästi vähentynyt. Tästä pisteet nykykirjoittajille, he ovat selvästi pohtiineet sen oikeutusta. Toki sitä vielä esiintyy, mutta ainakaan minua se ei häiritsi. Enemmän minua häirisee se kasvava ruumisvuori.
-
Bruzzo on kelpo piirtäjä, mutta jotenkin tyyli vaikuttaa hiukan karikatyyrimaiselta. Eli ei nouse ainakaan minulle artistihierarkian huipulle, mutta ei tyyli estä nauttimasta kuvituksesta
Lähikuvia lukuunottamatta jälki on minusta välillä kuin Ticciä ja välillä kuin Giolittia, mikä ei voine olla huono asia.
Tarina vaikuttaa lupaavalta, mutta mikä ihme Faracilla oikein on takautumien suhteen...
Noin 20 ruumista, mutta enemmän tai vähemmän perusteltuja. Pari postivaunumatkustajaa, Sladen koplan jäsentä ja vartijaa olisi tosin voinut vähentää tarinaan vaikuttamatta ja luku olisi puolittunut...
-
Lähikuvia lukuunottamatta jälki on minusta välillä kuin Ticciä ja välillä kuin Giolittia, mikä ei voine olla huono asia.
Tarina vaikuttaa lupaavalta, mutta mikä ihme Faracilla oikein on takautumien suhteen...
Noin 20 ruumista, mutta enemmän tai vähemmän perusteltuja. Pari postivaunumatkustajaa, Sladen koplan jäsentä ja vartijaa olisi tosin voinut vähentää tarinaan vaikuttamatta ja luku olisi puolittunut...
No mitäs minä tänne enää: Komppan sun mielipiteitä nyt täysin. Ticci mullakin tuli mieleen.
-
Ticcipä ticci. Jopa siinä määrin, että Italiassa ubc-sivuston arvostelija on huomannut Bruzzon tässä tarinassa jopa huolestuttavassa määrin samankaltaisuutta etenkin Ticcin piirtämään Traagiseen ristiin.
(http://www.ubcfumetti.com/vault/ubc/28892_Ticci-Bruzzo.jpg)
-
Onko kyseessä plagiaatti vai tribuutti?
-
Eiköhän tämä selvä plagiaatti ole. Vaikka Bruzzo olisi kysnyt luvan Ticciltä, niin mielestäni se olisi silti plagiaatti. Jos olisi tribuutti, niin silloinhan se olisi kannattanut ihan avoimesti mainita. Mutta sattuuhan näitä. Galep aikoinaan kopioi vaikka mitä Alex Raymondin juttuja, ja Milo Manarakin kertoin eräässä haastattelussa, että oli kopioinut erääseen varhaiseen merirosvotarinaansa roppakaupalla sivuja Texeistä, koska ei olisi muuten ehtinyt saada hommaansa ajoissa valmiiksi.
-
Yhteinen referenssiarkisto?
-
Itse näen asian ammattilaisten kohdalla näin:
Bruzzo on kuitenkin ihan hyvä piirtäjä ja olisi pystynyt tekemään samantasoista jälkeä itsenäisesti, joten en pidä tätä niin pahana. Nämäkään eivät ole mitenkään erikoisia kuvia ja ilman kolmatta riviä voisin hyvin pitää samankaltaisuutta pelkkänä sattumana.
Moni ammattilainenhan on piirtänyt valokuvistakin läpi ( mm. Al Williamson ja Leonard Starr ), eikä siinäkään ole mielestäni mitään väärää, jos se on pelkästään ajansäästämiskeino - ja edellämainituillahan taito kuitenkin olisi riittänyt samaan tasoon ilman läpipiirtämistä, mutta olisi vaatinut enemmän aikaa.
Ja kuka sanoo mistä ja miten Ticci omat kuvansa piirsi...
Eri asia taas on, jos taito ei riitä ja läpipiirtämistä käytetään tason nostamiseen. Silloin minulta ei riitä ymmärrystä piirtäjää kohtaan. Lopultahan lukija näkee vain piirrosten tason, ei niiden tekemiseen kulunutta aikaa, joten miksi ajasta ei voisi nipistää, jos keino löytyy. ( ja Milo Manara taitaa olla samaa mieltä... )
Galep aikoinaan kopioi vaikka mitä Alex Raymondin juttuja
Ja omiaan, mm nämä toistuvat jatkuvasti.
-
Eikö olisi jo rautaisen Tex Willer annoksen paikka?
-
Jeskamandeer mitä uutisia Texin viimeisellä sivulla O_o
-
Jeskamandeer mitä uutisia Texin viimeisellä sivulla O_o
Niinku mitä? Kerro irtsariostajille.
-
Utelias olen minäkin! Veikkaisin että tietoja tämän vuoden Tex-tarjonnasta? Noista normisarjan kolmesta värillisestä on jo ollutkin puhetta, mutta ounastelen, että muutakin kivaa saattaa olla tulollaan.
-
Jeps, nämä kolme värinumeroa olivat minulle ihan uusia uutisia ja siksi löivät aika ällikällä kun viimeiselle sivulle käänsin... Neljä lyhyempää seikkailua on siis luvassa ja yhdenkään piirtäjä (Casertano, Scascitelli, Biglia, Genzianella) ei kuulosta tutulta. Jänskää! Sitten on vielä 160-sivuinen (jee!) Civitellin (hmm...) tarina luvassa. Kiinnostavia aikoja edessä ^^,
-
Uusimmasta numerosta 2/15:
Lopulta lupaava tarina hyytyi hiukan ylettömään ammuskeluun ( taas ), mutta piiritys sivullisten kanssa toi sentään jotain erilaista juttuun. Samaten pari viimeistä sivua olivat harvinaisuuksia, vaikka eivät varsinaisesti yllättäneetkään, kun sivujen alkaessa loppua muutakaan vaihtoehtoa ei ollut - määrämittaisten ongelma on, että aina tietää, paljonko on vielä tarinaa jäljellä... koko kiristysjuttu jäi tyystin hyödyntämättä.
Ei tämä huonokaan kyllä ollut, minusta Faraci on petrannut ensimmäisten jälkeen, vaikka on vielä kaukana siitä, miten hän Mikki Hiiri-kirjoittajana erottui massasta.
S. 32 viimeinen kuva - en ole hevosasiantuntija, mutta aika oudolta näyttää...
Steve puolestaan on sen verran persoonallisen näköinen, että on luultavasti todellisesta henkilöstä piirretty.
Ja oikeastaan kaikki meksikolaiset tässä jutussa olivat ylimääräisiä.
Lopuksi muutama 'kunnianosoitus' lisää - vasemmalla Ticciä.
Ylärivissä pääkonnien apurit Maxon ja Maxwell ( sattumaako... )
Alin Ticci on tarinasta Luvattu Maa. Löytyi monta muutakin kohtaa, joista on otettu mallia, mutta ei sentään ole piirretty läpi.
-
2/15: Ok tarina. Tex ja Kit ratsastivat välillä poneilla hevosen jalkojen lyhyydestä päätellen ;D ;D (esim. s. 8). Tällä kertaa häiritsi myös se, että parivaljakko hyökkäsi ylämäkeen osuen joka laukauksella ja vastustajat olivat hätää kärsimässä kivien takana. Slade oli kyllä piirretty suoraan manalasta saapuneeksi, vaikka hänen roolinsa jäikin melko vaisuksi toisessa osassa.
Elämme normisarjan puitteissa huikeita aikoja. Värillistä pukkaa ja vieläpä kolmen numeron verran!
-
Värillistä pukkaa ja vieläpä kolmen numeron verran!
Värillinen Tex tuntuu nykyään olevan ok, ennen sitä vähän vierastettiin. Kirjasto taisi muuttaa mielet.
-
Muistan, kun Mustanaamio alkoi ilmestymään värillisenä ja se tuntui aluksi oudolta, mutta kun myöhemmin luki mustavalkoisia Mustiksia, niin ne tuntuivat vanhanaikaisilta. Tästä johtuen en ole laittanut hanttiin Texin osittaista värillistymistä. Eikä nyt olla edes luopumassa mustavalkoisuudesta, jossa on omat hyvät puolensa.
-
Eikä nyt olla edes luopumassa mustavalkoisuudesta, jossa on omat hyvät puolensa.
Juurikin näin.
Mustavalkoisuus sopii mielestäni parhaiten jättialbumeihin, joissa taide pääsee todella esille.
-
Näin on. Ja nytkin nuo normisarjan kolme värillistä numeroa on alunperin Italiassa Color Tex-sarjassa, jotenkin tyhmältä tuntuu että ne olisi Suomessa mustavalkoisiksi muunnettu.
Veikkaisin että värikirjasto on monen epäilijän vakuuttanut (viittaan siis siihen keskusteluun jota käytiin about 6 vuotta sitten); ja sehän on varsin tyylikäs kirjasarja.
Ainut huono puoli on sen alhainen esiintymisfrekvenssi Suomessa. (jankutan tätä hamaan tappiin!)
-
Ei tämä huonokaan kyllä ollut, minusta Faraci on petrannut ensimmäisten jälkeen, vaikka on vielä kaukana siitä, miten hän Mikki Hiiri-kirjoittajana erottui massasta.
Luin eilen Faracin tarinan Saattokeikka vuodelta 2012. Tykkäsin tosi paljon. Aika monta kertaa Faracin tarinat ovat tuntuneet toisella lukukerralla paremmilta.
-
Uusimmasta laimea mielipide: minusta ihan viihdyttävä seikkailu loppuun asti, ja siellähän itse pääpahis sai kunnon tuomion (lisämausteilla, kun ottaa tuon Sladen kommentin huomioon). Tuo uudisraivaajaperheen (vai miksi pitäisi kutsua) mukanaolo oli ihan mukava sivujuonne. Räiskintää oli paljon, ehkä jotain hienovaraisempaa hiivintää (niinkuin ennen Bonelli senorin jutuissa) olisi kyllä kaivannut mukaan. Vähän niinkuin NHL-kiekko: pitkä päätyyn ja perään.
-
Mielenkiinnolla ja positiivisesti odotan näitä väri-Texejä, tuo hyvän lisämausteen.
-
Laimeahko "jatko-osa" ihan hyvin alkaneelle tarinalle, meni liialliseksi räiskimiseksi. 2 viimeistä sivua paikkasivat hieman, kokonaisuutena jonkin verran keskitason yläpuolella oleva kertomus jossa olisi ollut potentiaalia parempaankin.
Onko Teksi aiemmin ampunut revolverilla välittömästi "kylvyn" jälkeen?
-
Onko Teksi aiemmin ampunut revolverilla välittömästi "kylvyn" jälkeen?
Minun mielikuvani mukaan yleensä pyssyjä on aina pitänyt kuivatella tovi.
-
Tulimmainen sentään! Uusin Willeri on väreissä! Kyseessä lienee siis color texin tms numero ??? joka viimeinkin saatiin oikeassa asussaan :) Lukemaan en vielä ole ehtinyt, joten tarinasta en voi siten sanoa vielä mitään..
Olisi muuten oiken hyvä juttu, jos lehdessä mainittaisiin alkuperäisnumerot. Ennen nuo taisivat "apinalaatikossa" olla, mut eipä ole enää :(
-
Alustava pleraus teki vaikutuksen, värit toimivat.
-
Alkuperäinen on Color Tex no 4, josta mukana on kolme ensimmäistä tarinaa. http://www.sergiobonelli.it/scheda/10429/Color-Tex-4.html
-
Väri-Tex oli raikas lukukokemus. Väripaletti selvästi kirjasto- Texin steriiliä väritystä rikkaampi. Texin paitakaan ei kilju kirkkautta. " Novellien" juonien sisällöttömyyskään ei haittaa. Manfredi-Stefanon tarina ilahdutti visuaalisesti eniten; etäisesti jotain Milazzomaista.
-
Jotenkin tämä lyhyttarinat eivät saaneet minua riemusta kiljumaan. Syy ei ole väreissä eikä kohtuullisen ponnettomassa kuvitusjäljessä. Tarinat olivat vaan liian lyhyitä. Ei ehtinyt päästä fiilikseen. Mutta minäkin pidin eniten juuri siitä viimeisestä tarinasta. Näissähän on muuten joka tarinassa eri värittäjä. Ilmeisesti värittäjän valikoi artisti, ei kustantaja.
Odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa, että käytetäänköhän siinä tämän Color Texin alkuperäistä kansikuvaa. Sen on piirtänyt Laura Zuccheri. Siis nainen! Näin äkkiseltään en osaa sanoa, että mistä tämän uusimman numeron kansi on peräisin. Ehkä se on Claudio villan nuova ristampa -settiä. Sopii kyllä hyvin tämän koosteen kanneksi.
-
Näin äkkiseltään en osaa sanoa, että mistä tämän uusimman numeron kansi on peräisin. Ehkä se on Claudio villan nuova ristampa -settiä.
Mitä, eikö sinulla ole ollut seinällä viimevuotista Tex-kalenteria!
Joulukuun kuvana 12/2014 oli tuo kansi, ristampa-korttien settiä niin kuin muutkin kalenterikuvat. Siitähän minä keksin tyrkyttää sitä, kun sen kolmannen lumisen jutun alkukuva on kuin samasta aiheesta.
Zuccherin kansi on seuraavassa ja sitten ensi numerossa jo alkavan Delta Queen -stoorin laivakansi.
Laitoin noita kuvia joulukuussa FB-taustakankaalleni.
Mukana myös Villan suuralbumi sekä syksyn jättiopus:
-
Jannella, varmaan niinkuin minullakin, Tex-kalenterit on arkistoitu eikä niitä seinillä heilutella!
Tuosta uutukaisesta sen verran, että lyhärit olivat kyllä tarinoina aika onnettomia. Hyvä kumminkin näin päin, että ne tulivat värillisinä. Aika onnetonta olisi ollut, jos ne olisi värillisistä mustavalkoisiksi muutettu.
Ja tästä tulikin mieleen, että Italiassa kaikki tasasataset ovat ilmestyneet värillisinä (siis 6 kpl); Olisiko ideaa tehdä näistä jotain koostetta/tai erillisjulkaisuja?
-
Aika ennalta-arvattavia olivat kyllä, mikään käänne ei yllättänyt, vaikka juuri lyhyet olettaisi rakennetun jonkun tvistin varaan. Kaipa näissä sellaista oli yritettykin, mutta aika moneen kertaan nämäkin on nähty.
Viimeinen toi jotenkin mieleen Ken Parkerin niin tarinan kuin piirrostenkin puolesta. En ole ihan varma oliko se hyvä vai huono asia Tex-tarinassa...
Mutta katsokaapa kuinka hienolta Galepin siveltimen jälki näyttää otsikkokuvassa sileällä ja lumivalkoisella pohjalla. Musta on mustaa ja viivat teräviä.
-
Villan suuralbumia on jo osattu malttamattomasti odottaa, mutta mikä on tuo Askon lupaama syksyn jättiopus :D?
-
mikä on tuo Askon lupaama syksyn jättiopus :D?
Opus tyyliin El Muerte. Noista Askon kuvista selviää ainakin yksi opuksen tarinoista.
Jannella, varmaan niinkuin minullakin, Tex-kalenterit on arkistoitu eikä niitä seinillä heilutella!
Juuri näin. Arvomaailmastani jotain kertoo, että Korkkari-kalenterin raaskin heittää juuri ja juuri seinälle. Tietenkään mitään siihenkään merkkaillut. Toisaalta aika surullinen on viime vuoden kalenteri, jossa ei ole yhtään merkintää. Ihan kuin lukematon kirja.
-
Opus tyyliin El Muerte. Noista Askon kuvista selviää ainakin yksi opuksen tarinoista.
En omista vuoden 1979 vuosikertaa mutta vahvasti oikeanpuolimmainen kuva tuo mieleen tehtävän great fallsissa. Jonka ilmestyminen opuksessa olisi ERITTÄIN hieno juttu....
Uusin teksi ostettu ja luettu, tarinat 1&3 olivat varsin viihdyttäviä. #2 oli keskinkertainen lopun ok käänteesä huolimatta. Tex selviää aika helpolla naispuolisista rikollisista, jos ei heitä päästä päiviltä toisen konnan luoti niin käy onnettomuus hevosten kanssa...
-
Tuleeko tänä vuonna myös joku klassikkotarina Maxi-muodosssa?
-
Askon julkaisemista kuvista päätellen syksyn jätti- Texissä on tarinat Tehtävä Great Falsissa (Nolitta-Fusco) ja Kadonnut laiva (nro 3-5/90 Nizzi-Villa). Edellinen luonnollisesti suuri klassikko. Jälkimmäisen luin tuoreeltaan vasta viime syksynä. Molemmat tarinat ovat pituudeltaan noin kolme pokkaria, joten lyhäreitä lukuunottamatta muita tarinoita ei tiiliskiveen mahdu. Toivottavasti jätti- Texistä tulee vuosittainen traditio ja ensi vuonna nähtäisiin jo Ticciä. Hieno juttu yhtäkaikki!
-
Edelliseen vielä tarkennusta. Nuo kaksi mainitsemaani seikkailua vievät yhteensä noin 650 sivua. Jos ensi syksyn jätti- Tex on sivumäärältään yhtä paksu kuin El-Muerto opus, tilaa olisi vielä noin 130 sivun tarinalle. Ehkä paljastuksia on kohta luvassa?
-
Tiedä sitten kuinka paljon tässä vaiheessa saa kertoa, mutta Villan kadonnut laiva ei tule tähän suuropukseen. Mutta kertokoon Asko loput, kun paremmin tietää, mikä on vielä salassa pidettävää sopimustekstiä.
-
Olipa kummallinen Tex viimeisessä tarinassa. Antoi ruumiin palkkionmetsästäjälle ja tappoi kuin huvikseen. Ensimmäinen oli huvittavan hölmö... pianistin kosto
-
Tiedä sitten kuinka paljon tässä vaiheessa saa kertoa, mutta Villan kadonnut laiva ei tule tähän suuropukseen. Mutta kertokoon Asko loput, kun paremmin tietää, mikä on vielä salassa pidettävää sopimustekstiä.
Kyllä jänskättää! Hyvää kumminkin on tulossa!
-
Väri-Texit olivat minusta vallan mainioita ja tykkäsin palkkionmetsästäjä-stoorista eniten ja olihan siinä viittaus Stephen Cranen länkkäreihinkin (hotellin pitäjän nimi oli Crane ja hotskun nimi...no tietty Blue Hotel)!
Eli siis: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Crane
-
Uusimmasta värillisestä Willeristä sen verran, että Civitelli se vain on pätevä piirtäjä! Luin ensimmäiset sivut ja tuumasin, että onpa hyvää piirrosjälkeä ja palasin alkuun katsomaan, että kuka on piirtäjä. Vanha tuttu Civitelli! Tarinakin on toistaiseksi pätevä.
-
Joo, tarina vaikuttaa tosiaankin pätevältä. Mutta täytyy sanoa, että nuo värit häiritsevät minua. Vetää jotenkin tukkoiseksi koko kuvituksen. Mutta hyvä silti, että tämä väreissä julkaistiin, koska tuolla tavoin esitettäväksi kuvittaja on sen tarkoittanut.
Tarinan Aline-neito on näyttävä ilmestys, muistuttaa erehdyttävästi Megan Foxia. Menee Tex-seikkailujen kauniiden ladyjen katagoriassa aika korkealle.
-
Luettu on. Ensimmäinen tarina ei oikein vakuuttanut, vuosien varrella karissut mielenkiinto pueblon aarteita kohtaan. Olihan tässä ripaus uuttakin joka hieman paransi loppuvaikutelmaa ja tällä kertaa kastunut Colt ei toiminut :D ;)
Jatkotarina tutuista kuvioista huolimatta oli kiinnostava, plussaa Texin istumisesta korttipöytään, taitaa olla todella lukuisia kuunkiertämiä viimeisimmästä pokerin peluusta?
-
tällä kertaa kastunut Colt ei toiminut :D ;)
Noku se ei ollut Texin oma coltti ;)
-
Minusta värikirjaston väritys on paljon miellyttävämpää kuin näiden normeissa julkaistujen. Nyt tietysti saan kimppuuni kaikki asiantuntijat, koska värikirjastojen väritys on ohjelmallisesti jälkikäteen tehtyä (ja siten lähtökohtaisesti huonompaa) kun taas nämä uudet on alunperin värillisiksi tehtyjä (ja siten lähtökohtaisesti korkeampilaatuista). Tästä huolimatta, tämä on minun kokemukseni ja arvotukseni.
-
Vaatimaton arvaukseni on, että Color Tex on Italiassa julkaistu hieman paremmalle paperille, jolloin värit näyttävät varmasti paremmilta kuin Suomen normisarjassa. Kirjastojen paperilaatu on kunnossa, joten ehkä siksi jälkikäteen väritetyt näyttävät nyt paremmalta kuin alkuperäisesti värillisiksi tarkoitetut, mutta heikommalle paperille painetut normisarjan tarinat. Mustavalkoisuuteen riittää hyvin normisarjojen tapainen paperi.
Esim. jos valokuva printataan valokuva- tai monistuspaperille, ero on aika selvä.
-
Outoa, olen taas (lähes?) yksin mielipiteeni kanssa mutta: minä tykkäsin nimenomaan siitä Pueblo-tarinasta enemmän, lyhyt, ytimekäs ja Texikin oli pulassa ja tarvitsi henkimaailman apuja. Värityskin sopi paremmin kuin Civitellin piirroksiin seuraavassa tarinassa. Kit Willerin ja Tiger Jackin vaatetuksen väritys oli KUVOTTAVA :-X En minä ainakaan ole niitä tuollaisiksi kuvitellut! Lisäksi sinänsä hyvää stoorikokonaisuutta pilasi taas se Tex-tarinoiden helmasynti eli ylenpalttinen "Istutaan pöydän ääressä puhuvina päinä ja höpistään itsestäänselvyyksiä"-kama. Plääh.
Mutta kaikenkaikkiaan ihan jees kokonaisuus mutta pidin enemmän siitä edellisestä Väri-Tex-numerosta...
-
Mutta kaikenkaikkiaan ihan jees kokonaisuus mutta pidin enemmän siitä edellisestä Väri-Tex-numerosta...
Sama virsi täällä. Jotenkin Civitelli toimii paljon paremmin mustavalkoisena.
-
Sama virsi täällä. Jotenkin Civitelli toimii paljon paremmin mustavalkoisena.
Nimenomaan näin.
-
Uusimmasta numerosta 2/15:
S. 32 viimeinen kuva - en ole hevosasiantuntija, mutta aika oudolta näyttää...
Enkä minä ole asetekniikan ylitohtori..Tuli aikoinaan luettua tämä "juosten pissittynä" ja tänään kunnolla. Stevellähän on minun mielestäni ilmiselvästi haulikko mutta laukaus on kuitenkin kuin winchesteristä.
:-\ :P
-
5/2015 saapui ja on nyt luettu. Pitkästä aikaa tarina ei lässähtänyt, vaan juoni oli ok loppuun asti. Ei hyppää legendojen joukkoon, mutta ei pettänytkään.
-
Voi tuntua toisella lukukerralla paremmalta, kuten niin moni muukin Tex-tarina.
-
Minustakin oli oikein kelpo tarina, ja Civitellin piirros oivaa! Mutta nuo värit! Janne taisi jo aiemmin kommentoida jotain sen suuntaista, että värit vetää tukkoiseksi kuvituksen. Just näin! Otin vertailun vuoksi viereen uusimman värikirjaston, ja ah! kuinka ilmavaa! En tiedä halutaanko Italiassa kosiskella Texin lukijoiksi 10-vuotiaita tyttöjä ja poikia, vai miksi näin imeliä paastellivärejä? Katsokaa esim sivu 96. Kaksi ylintä riviä: tausta vaaleansinistä ja lilaa; alimmassa kuvassa sekä taivas että joen vesi ovat samaa tasaista vaaleansinistä. Värityksen puolesta tämä kyllä muistuttaa enemmän jotain lastenlehteä kuin Tex Willeriä.
-
Nyt täytyy myöntää että värit näyttivät iskevän minullakin silmiin numero 5/2015:ssa kuin märkä rätti. Edellisissä väri-Texeissä oli onnistuneempaa kuin tuossa Mississippi-jutussa. Itse tarina ihan jees mutta jäi ihmetyttämään miksi Tex & Carson käyttivät huiveja naamioina kaapatessaan Charlien kuulusteltavaksi koska a) Vaatteista heti Texin ja Carsonin tunnisti ja b) myöhemmin kun päästivät Charlien veneellä menemään niin huivit olivat poissa kasvoilta. Pelottelutarkoitus? Lähinnä turhaa löperyyttä mielestäni.
Ehkä ois kiva jos mustavalkoiset Texit taas jatkuisivat...
-
Niinhän ne jatkuukin, heti seuraavasta numerosta. Vaikka edellä valitinkin värityksestä, niin ehdottomasti nämä väreissä piti ollakkin, tyhmäähän se olisi ollut ne mv-muotoon muuttaa.
-
Hyvä että nämä julkaistiin väreissä, näissä jutuissa homma toimi, jos olisi julkaistu mv-sarjoina niin aika laimeata olisi ollut.
Minusta näitä väri-Texejä saa tulla lisää, ehkä isompi formaatti toimisi paremmin ja eri paperilla.
-
Okei, kiitos tiedosta, en ole aina ns. inessä näissä insider-fanipiireissä niin en tiedä ns. julkaisupolitiikastakaan :laugh:
Mukavaa vaihteluahan tuo oli. Vaikeahan se olisi vertailla väri-Texejä mustavalko-Texeihin jos väri-Texejä ei julkaistaisi. D'oh!
-
Jahas, numero kuutonen tuli jo tänään ainakin minulle. Boselli-Piccinelli parivaljakon tekemä Syvyyksien käärmeihmiset . Mukana myös Morisco, Eusebio ja mukavasti pahaenteistä tunnelmaa.
-
Ja oli muuten hyvä alku. Hetken piti miettiä että mitä tämä mestarillinen piirtäjä on aiemmin piirtänyt, sehän oli se tarina jossa Tex ja Montales soluttautuivat meksikolaisen roistokenraalin koplaan. Piccinellin korkeakontrastinen tyyli sopii kyllä loistavasti tämänkin tarinan synkkiin tunnelmiin.
Nyt täytyy vain toivoa ettei tarina lopu lässähtäen ja ennen kaikkea "liian lyhyeen." Näin mallikkaasti pohjustetulta tarinalta sitä odottaisi monia vaiheita, ennen kuin pääpahikset saadaan Colttien eteen.
-
^Todella virkistävä numero, varsinkin tuon Tex-Maxin jälkeen. Taiteesta vastaa Alessandro Piccinelli, nuoremman polven piirtäjä, todellinen löytö. Tarinakin on ihan ok, ahmin lehden heti ja jään innolla odotamaan jatkoa!
Lisää plussaa mielenkiintoisesta henkilögalleriasta.
-
Luin uusimman normi-Texin ja en voi olla hehkuttamatta. Hieno tarina ja oikein mallikasta piirtämistä! On muuten melkoinen kontrasti piirtojäljessä uusimman Maxin ja normi-Texin välillä. Piccinellin jälki on aivan jotain muuta kuin Dison.
Morisco ja Eusebio tuovat Texien tarinaan mystiikkaa mukaan. Usein, kun egyptiläinen tiedemies on mukana, tarinaan on ujutettu oikeasta historiasta mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pidän.
Tällä kertaa mukaan mahtuu sanailua, joka toi mieleen takavuosien Bonellin tai Nolittan kynänjäljen. Eusebion ankeuttavat repliikit hiljentävät Carsonin totaalisesti :) Tämä tarina taistelee varmasti tämän vuoden parhaimmasta Tex-tarinasta.
-
Yhdyn ylistyksiin. Jos en väärin muista, niin kyseessä on kolmiosainen tarina. Alkuosa oli melkoisen puhelias, mutta sillä pedataan asetelmat seuraaviin osiin. Piccinellin nostan nyt jo mestarikastiin, ihan Villan, Civitellin, Ticcin ja Mastantuonon sekä Cestarojen rinnalle, vaikka opi-isä Villa on ainakin nenän mitan verran vielä edellä. Ainut, mistä en Piccinellin kohdalla pidä, on se, että hän luonnostelee jotkut henkilöt vähän liian karikatyyrimaisiksi. Tämän olen huomannut muistakin miehen tarinoista.
Tarina oli kunnon kauhujuttu pitkästä aikaa. Nyt vaan pitää toivoa, että Boselli on saanut pidettyä homman hanskassa eikä sorru lopussa ylen mitoin veriurheiluun. Kuvituksen suhteen en ole tippaakaan huolissani.
-
Sain vihdoin myös kotimaisen version uusimmasta; työmatkalla Norjassa ehdin jo ostaa paikallisen opuksen, josta lähinnä kuvitusta katselin. Tämähän oli aivan huikea aloitus tarinalle! Ja Piccinellin piirros on aivan mainiota, kuten täällä on jo kehuttukin. Innolla odotan jatkoa, ja näyttää siltä - kuten Janne totesikin - että tarina ei vielä lopu seuraavassa numerossa vaan vielä jatkuu puolikkaan verran kolmannessa? http://www.sergiobonelli.it/scheda/38080/Luna-insanguinata.html
-
Ei voi kuin kompata, paras avaus tarinalle ties kuinka moneen vuoteen.
-
Samaa mieltä ylläolevien kanssa, mielenkiintoinen tarina. Toivottavasti pysyy samanlaisena loppuun asti.
-
Joo, lupaava alkuhan tämä oli, mutta tuliko kenellekään muulle mieleen vuosien takainen Bourbon Streetin murhat?
Saa nähdä loppuuko samalla tavalla...
-
Hienoa kuvitusta ja mielenkiintoinen - suorastaan lovecraftimainen - alku stoorille...mutta sitten taas tämä Texien helmasynti palasi: hirveetä kuivaa höpötystä puolivälistä lehteä loppuun asti, päläpäläpälä, höpölöpöhöpölöpö. Enemmän toimintaa, vähemmän puhetta!
No, toivottavasti sitten jatkossa.
-
--Texien helmasynti palasi: hirveetä kuivaa höpötystä --
Höpö höpö ittelles! ;-)
Tex ei olisi Tex ilman monta sivua pitkiä diskuteeraamisia. Nautinnollisen nasevaa on usein myös tuo sanailu, hyvien suomennosten takia.
-
Höpö höpö ittelles! ;-)
Tex ei olisi Tex ilman monta sivua pitkiä diskuteeraamisia. Nautinnollisen nasevaa on usein myös tuo sanailu, hyvien suomennosten takia.
Todella tylsää minun mielestäni. Kuten usein ennenkin taidan olla tässäkin asiassa Tex-faneissa vähemmistössä. Jotenkin se vaan on ihan turhaa se puolen julkaisun pituinen lässyttäminen. Puhuvien päiden piirtämistä. Blaah. (kun niillä olisi edes jotain tähdellistä sanottavaa mutta se on aina sitä samaa jaaritusta ja juonen kertaamista triljoonanteen kertaan)
-
Piccinellin tarinan kakkososa jatkoi samalla tavalla, kuin mitä alkuosa lupaili: paljon puhetta, mutta vähän toimintaa. En usko, että tämä on sattumaa. Koko ajan pedataan tulevaa ja tunnelma tiivistyy. Muutamissa kohdissa väkivallan teot on vaan kerrottu. Väkisinkin tässä jännittää ja odotus on kova loppuosaa ajatellen. Veikkaan, että siinä loppuu puheet.
-
Kakkososa jatkaa mukavasti tarinaa, hienoa rakentelua ja hlöhahmot ovat hienoja. Nyt vaan jatkoa odottamaan.
Parasta Texiä normisarjassa tänä vuonna!
-
Kyllä helppo yhtyä hehkutuksiin, todella maukas jatko-osa! Loppu onkin sitten kaiketi vain puolen opuksen mittainen, toivotaan parasta ettei sitä viedä turhan hätäisesti maaliin!
-
Aivan mieletön tarina menossa. Välillä piti oikein pysähtyä ja miettiä, että milloin on viimeksi lukenut yhtä hyvää settiä. On hienoa, että huipputarinat eivät ole vain vanhoja, vaan uusiakin tulee silloin tällöin.
-
....
Sanattomaksi vetää: olen taas poikkeusyksilö. Selasin sitä uusinta Texin numeroa ja jätin ostamatta kun näytti samalta tympäisevältä lässytykseltä ja ei herranjestas, vielä jatkuukin tarina.
Notta jos joltakulta puuttuu sen stoorin eka osa, voin myydä huokeaan hintaan.
Sen sijaan ostin "uuden" (ok, normitexissä jo v. 1990 ja saattaa minullakin olla jossain ehkä) Texin suuralpparin ja samansuuntaisesta (Morisco, mystiikka yms.) stooristaan huolimatta tykkäsin tästä stoorista (ja kuvituksesta) heti koska TARINA EI PYSÄHDY plörinöimään montakymmentä sivua turhuuksia.
Näin sen näin.
-
Sanattomaksi vetää. En tiedä kuinka paljon vaadit toimintaa, mutta tässä sitä ainakin riittää. Minusta tässä puheet kuljettavat tarinaa eteenpäin, eivätkä ole mitään toverusten keskinäistä naljailua tai turhaa ruoka suussa puhumista. Kaikki suvantovaiheiltakin vaikuttavat ovat oikeasti tehokasta tunnelmankehittelyä ja valmistautumista taas uuteen räjähtävään yllätykseen.
Tykästyin tähän myös siksi, että tarina ei pysähdy montakymmentä sivua kestävään ja sata kertaa nähtyyn ammuskeluun ;).
Ja vaikka piirtäjäsuosikkiani Letteriä sanotaankin parhaaksi kauhutunnelman luojaksi Texeissä, niin melkein sanoisin, että Piccinelli menee tässä ohitse.
Tämä tuskin voi enää edes lässähtää niin, ettei olisi kärkipäässä vuoden-paras-äänestyksessä ( vaikka loppu olisikin sitä ammuskelua ammuskelun takia... ).
-
Kyllä Tolppis oikeassa on, että tässä on paljon puhetta, vähän toimintaa. Siis Texin mittapuulla. Mutta myös Secos-Bill osuu asian ytimeen, että ei tässä turhia lässytetä. Kukin tietysti kokee asiat eri tavalla, mutta minun hattuni alla tunnnelma tiivistyy. On tässä käsillä kyllä melkoisen erilainen tarina. Ei ole kirjoittaja päästänyt itseään helpolla. Olisi kiva lukea tästä sarjakuvan tekijöiden kommentteja. Notta tukahduttaako massiivinen tekstimassa tarinan temmon ja viekö se kenties jotain kuvakerronnalta pois?
-
Jos vertaa vaikkapa Blueberryyn tai Comancheen, niin ei todellakaan ole "massiivinen tekstimassa".
-
Comanchessa ei kyllä paljoa puhuta, mutta Blueberryissä kyllä. Oikeastaan Charlierin kaikissa sarjakuvissa on runsaasti tekstiä.
-
Noh...siis...pitäskö antaa uusi mahis ja ostaa sittenkin kakkososakin... ???
PS: Voi voi...ja Letterihän on inhokkipiirtäjäni... :laugh:
-
Noh...siis...pitäskö antaa uusi mahis ja ostaa sittenkin kakkososakin... ???
Ostin vasta tänään kakkososan ja pikaselauksella näytti olevan ~3 toimintakohtaa. Parempi perehtyminen illemmalla mutta ainankin itselle sopisi tarina viedään päätökseen hyvällä kerronnallisella lopetuksella ja minimaalisella räiskinnällä. Se on ollut homman nimi tähänkin asti, parikymmensivuinen loppuammunta millä homman pakettiin voisi jättää kalkin maun suuhun.
-
Ostin vasta tänään kakkososan ja pikaselauksella näytti olevan ~3 toimintakohtaa. Parempi perehtyminen illemmalla mutta ainankin itselle sopisi tarina viedään päätökseen hyvällä kerronnallisella lopetuksella ja minimaalisella räiskinnällä. Se on ollut homman nimi tähänkin asti, parikymmensivuinen loppuammunta millä homman pakettiin voisi jättää kalkin maun suuhun.
Mutta näinhän se Texeissä menee ja kuuluu asiaan jos kerran se ylenpalttinen "paistetut perunat ovat hyviä ja nyt selostamme juonta 20 sivua keskustelun välityksellä että tyhmempikin tajuaa"-höpötyskin :laugh:
-
Mutta näinhän se Texeissä menee ja kuuluu asiaan jos kerran se ylenpalttinen "paistetut perunat ovat hyviä ja nyt selostamme juonta 20 sivua keskustelun välityksellä että tyhmempikin tajuaa"-höpötyskin :laugh:
"Höpötys" toimii elokuvissa paremmin jossa pitkät alkusoitot johtavat sitten kunnon sinfoniaan. Itse lukisin mieluummin sarjakuvat "tasapaksuina" toiminta jakaantuu mukavasti tai sitten pysytään minimaalisessa räiskimisessä tarinan ollessa se huomattavasti vahvempi osa-alue, nuo satunnaiset toimintakohdat eivät tarinaa yleensä pahemmin nostata paitsi jos kyseessä todella kiinnostava stoori menossa ja pyssyilyt liittyvät tarinaan oleellisesti eivätkä tunnu täytteeltä.
Muuten jotkut klassikkotexeistä huvittavia kun suht pitkä tarina loppui äkisti kuin kanan lento reilun kymmenkunnan ruudun mittaiseen räiskintään :laugh:
:-\
-
Kyllä tässä lopetuksessa sitä toimintaakin oli. Aika erikoinen tarina. Olisi kiva tietää, perustuvatko moiset käärmeihmiset oikeasti johonkin meksikolaiseen myyttiin, vai onko Boselli vetäissyt koko jutun ihan omasta hatustaan. Mutta todellakin tykkäsin. Piccinelli saa multa 9,5 kouluarvosanaksi.
Mastantuonon piirtämää aloitusta en ole vielä lukenut...
-
Kyllä tässä lopetuksessa sitä toimintaakin oli. Aika erikoinen tarina. Olisi kiva tietää, perustuvatko moiset käärmeihmiset oikeasti johonkin meksikolaiseen myyttiin, --
En ole uusia Texejä lukenut, mutta meksikolaiset käärmeihmiset tuovat mieleen kauhuelokuvan Hämärästä aamunkoittoon.
-
Hyvä oli lopetus, oli toimintaa mutta ammunta ei mennyt Bosellilta ylikierroksille. Minulle tämä toi mieleen G.L. Bonellin tyylin enemmän kuin mikään mitä olen Bosellilta lukenut.
Jäihän tuossa vielä ovea vähän jatkollekin auki! Oikein hyvää vaihtelua oli tämä.
-
No. Minä nyt vain en tykännyt. Nuff said.
Odottelen jo uutta tarinakokonaisuutta siis.
-
Yksi parhaista 2000-luvun seikkailuista oli tämä. Ja aivan loistavaa kuvitusta Piccinelliltä! Todella huikea! Pitää palata tähän jahka vähän pöly laskeutuu ja lukea pötköön koko tarina.
Ja Villan kansi on taas aivan mielettömän hieno!
-
Haulla Hapikern löytyy maininta mayojen käärmejumalasta, jonka pääjumala tappaa aikojen lopussa. Samalla tosin kuolee kaikki ihmisetkin.
Sittenhän on se juttu liskoihmisistä... http://www.bibliotecapleyades.net/vida_alien/esp_vida_alien_28.htm
-
Hannun kanssa samoilla linjoilla, yksi parhaista 2000-luvun seikkailuista, tätä pitää makustella vielä pitkään.
Julistan jo nyt klassikoksi!
-
Parashan tämä oli pitkään aikaan. Jopa lopputaistelu toimi hienosti. Tässä ei ollut sitä Bosellin tavanomaista 'vihollinen-hyökkää-päättömästi-hyvin-suojautuneiden-sankarien-tulitukseen', vaan taistelu liikkui paikasta toiseen, käytettiin tuliaseiden lisäksi kaasua, nyrkkejä, käärmeitä, dynamiittia ja vielä potkuja sekä injektioruiskua ( josta ei kyllä olisi tuolla tavalla pitänyt mennä mitään osuman saaneen elimistöön... )
Alusta muuten puuttui ensimmäisen tarinan tekijöiden nimet - jälkimmäistä en ole vielä lukenutkaan. En tosin pahemmin pidä Mastantuonon tyylistä, mutta pahempaakin on nähty. Kansi oli kyllä pikkuisen hämmentävä, olisiko mennyt läpi Sergio Bonellin aikana?
Mutta miten nykyisessä ilmapiirissä pitäisi suhtautua alun tekstilaatikossa olevaan ilmaisuun 'ali-ihmisrotu'...? :angel:
-
. En tosin pahemmin pidä Mastantuonon tyylistä, mutta pahempaakin on nähty. Kansi oli kyllä pikkuisen hämmentävä, olisiko mennyt läpi Sergio Bonellin aikana?
No, olen tottunut jo tähän Tex-vähemmistön osaani (minkäs teet, pidän enemmän Ken Parkerista joten onko tuo nyt ihme sinänsä): Mastantuono on lempipiirtäjiäni ja en edelleenkään tykkää siitä edellisestä tarinakokonaisuudesta.
Uusi tarina - just se Mastantuonon upeasti piirtämä - vaikuttaa todella hyvältä. Tykkään!
-
Hieno oli ilkimys-comanche-stoori ja kuvitus aivan mahtavaa. Paras Texi tänä vuonna.
-
Mielestäni Mastantuonon kuvitus on alkanut enemmän ja enemmän muistuttaa Fontin käsialaa... Tykkäsin tarinasta minäkin. Hyvä Tex-kesä menossa!
-
Mielestäni Mastantuonon kuvitus on alkanut enemmän ja enemmän muistuttaa Fontin käsialaa... Tykkäsin tarinasta minäkin. Hyvä Tex-kesä menossa!
Hyvä vertaus!
-
Uusin Tex luettu ja periaatteessa hyvää settiä. Kunnon lännentarina perinteisessä ympäristössä ( vaikka lähtöidea onkin hiukkasen epä-Texmäinen ), Mastantuonon piirroskin toimii. Mutta...
Ei minua sinänsä haittaa, että tarinoissa ammuskellaan ihmisiä siististi hengiltä, mutta kiduttaminen onkin sitten eri asia. Itse kiduttamista ei tosin näytetty, mutta vastineeksi uhrit olivatkin sitten 'syyttömiä', eikä heitä pelastettu viime hetkellä. Joten hiukkasen huono maku tästä jutusta jäi. :(
-
Uusin Tex luettu ja periaatteessa hyvää settiä. Kunnon lännentarina perinteisessä ympäristössä ( vaikka lähtöidea onkin hiukkasen epä-Texmäinen ), Mastantuonon piirroskin toimii. Mutta...
Ei minua sinänsä haittaa, että tarinoissa ammuskellaan ihmisiä siististi hengiltä, mutta kiduttaminen onkin sitten eri asia. Itse kiduttamista ei tosin näytetty, mutta vastineeksi uhrit olivatkin sitten 'syyttömiä', eikä heitä pelastettu viime hetkellä. Joten hiukkasen huono maku tästä jutusta jäi. :(
Veikkaan ettet sitten ole esim. Ken Parkerin "ystävä". Niissä stooreissa tapahtuu paljon pahempiakin vääryyksiä, ei kauheasti siloitella tarinoita. Ymmärrän toki pointtisi, ehkä on liian raakaa ja realistista (kiduttamistahan tapahtuu joka päivä jossain maailman kolkassa ja niin tapahtui myös "Villissä lännessä") Tex Willerin maailmaan joka toki on perustasasta viihdettä yleensä, ei sen kummempaa.
-
Parkerit löytyvät hyllystä, enkä aio lopettaakaan hankkimista, mutta jo pari vuotta sitten kommentoin tällaista:
Tosin jos toden sanon, niin minusta Parkerit eivät iske enää niinkuin ennen. Raakuus tuntuu olevan itsetarkoituksellista hätkähdyttämistä
Myös väkivaltaa ja sen kuvaamista vaivaa sama päälleliimaamisen vaikutelma. Tapetaan paljon, kuvataan tarkkaan ja veri todellakin roiskuu ja sitten vielä lähikuvia runnellusta ruumiista.
Voi olla, että tämä juttu tuntui erityisen keljulta sen takia, kun Carl Robbinsilla oli nimi, kunnolla rakennettu persoonallisuus ja menneisyys traumoineen. On ihan eri asia lahdata iso joukko persoonattomia ja samannäköisiä konnia, jotka vilahtavat vain kuvassa, jossa saavat osuman.
:-[ olen näköjään kaksinaismoralisti...
-
Civitellin värkkäämä Yama-tarina julkaistaan Italiassa loppuvuodesta 2016, siis reilun vuoden päästä. Siinä on kolme osaa. Suurempi uutinen on kuitenkin se, että Mauro Boselli on jo kirjoittamassa saagalle jatkoa, eli seikkailua, jossa on itse Mefisto. Näillä näkymin siinä on vain kaksi osaa. Ainakin minua hykerryttää tieto siitä, kuka, tai paremminkin ketkä, ovat kuvitusvastuussa: Cestarot! Tarina pitäisi julkaistaman vuoden 2019 aikana.
-
Hari, Hari, Aryman!
Olen tainnut sen joskus aikaisemminkin mainita, että Mefiston ja Yaman tarinat olivat suuresti lisäämässä Tex-innostusta silloin juniorina. Tervehdin suurella ilolla näiden hornamaisten vastustajien uusia tarinoita!
Cestarot kelpaavat! Arkkivihollisten piirtäjiksi ei saa päästää ketä tahansa tusinapiirtäjiä. Kuka piirtää Yama-tarinaa?
-
Civitelli.
-
Hyviä uutisia noi Jannen kertomat: Mefisto palaa, piirtäjinä Cestarot!
Yama-tarinakin on herkkua. Joten mielenkiintoista ja antoisaa sarjakuvaa on siis tiedossa!
-
Chavez-julmuri tarinan loppuosa luettu. Varsin kelvollinen lopetus tarinalle, Adan osuus oli hieno! Kaikkiaan hieman turhan raaka juttu, mutta jos tuon ohittaa niin kelpo monipolvinen seikkailu. Ja kansikuva tässä viimeisessä oli tosi hieno! Mastantuonon kuvitus on tosiaan hyvin Fonttimaista, aivan hyvää, mutta ei minusta kyllä mitään huippua. Ei ihan yllä sen edellisen käärmeihmiset tarinan tasolle.
-
Kyllä mää nyt jo nostaisin Mastantuonon mestari-kategoriaan... Ihastelin muuten myös kantta kovasti. Sellaisenaan ehkä vähän 'halpa' ratkaisu, mutta vaihtelun nimissä toimi kuin junan vessa.
-
Enpä oikein tykännyt uusimmasta. Lisää kiduttamista ilman muuta perustetta kuin alleviivataan Charvezin julmuutta, ihan kuin se ei olisi jo tullut selväksi aiemminkin. Ja tiettyä epäoikeudenmukaisuutta tuli siitäkin, että kaikkien julmuuksiensa jälkeen Charvez itse kaatuu suhteellisen siististi taistelussa.
Viitteet yliluonnollisuuteen olivat taas turhan irrallisia ja päälleliimatun tuntuisia. Ja jonkinlainen spoileri oli sekin, kun Charvez kertoi, että kukaan mies ei ikinä tule tappamaan häntä. Viimeistään silloin oli selvää, kuka homman hoitaa...
Tästä olisi saanut siistimällä kelpo tarinan, mutta nyt siitä tuli kyllä vuoden inhokki. Toivottavasti Bosellin muutenkin liialliset verilöylyt eivät jatkossa ala kallistumaan tähän suuntaan.
Mastantuono on minusta kehittynyt ja välillä tulee mieleen myöhempi Sergio Tarquinio, mutta enpä kyllä itse laske häntä mestariluokkaan ( vaikka Tarquiniosta pidänkin... ). Lisäksi kuvat ovat välillä niin hutaisten tehdyn näköisiä, että ihmettelee onko niitä lainkaan luonnosteltu.
-
Itse pidin tästä tarinasta ja kyllä Mastantuono on kehittynyt, nyt ollut hyvä Tex-putki menossa! Toivottavasti myös jatkuu herkullisena!
-
Bosellin verikarkelot läikkyvät kyllä aika usein yli, siitä olen samaa mieltä. Mutta tämä tarina oli perusasetelmiltaan aika tuore, joten siksi pidin siitä. Mastantuono on saanut yllättävän paljon lokaa niskaansa, mitä en osannut odottaa. Jos järjestykseen nykypiirtäjät pitäisi pistää, niin oma listani näyttäisi tältä: 1) Villa, 2) Ticci, 3) Cestarot, 4) Civitelli, 5) Frisenda, 6) Piccinelli ja 7) Mastantuono. Esimerkiksi Font ja Repetto ovat sen verran laskeneet tasoaan, että enää en heitä tuohon joukkoon laske, vaikka vanhat meriitit ovat melkoisia.
-
Taas olen eri mieltä: vuoden parhaita Texejä JUURI sen takia ettei ollut sitä tavallista väkivallan peittelyä mitä Texit yleensä on (Texin luodit ei toki satu ketään eihän?). Ilkeä ja raaka tarina mutta hyvin tehty ja piirretty ja kunkin motiivit olivat kohdallaan toimia kuten toimivat. Ehkä oli epä-teximäinen sen vuoksi mutta mukava lukea välillä tällaisia (Texissä, ei välttämättä muualla sarjismaailmassa enää) ns. rohkeampia stooreja.
Texiinkin sattui ihan kunnolla ja näytti tavallista rähjäisemmältä.
Toki se loppuratakaisu oli hiukan kulunut...
-
Taas olen eri mieltä: vuoden parhaita Texejä JUURI sen takia ettei ollut sitä tavallista väkivallan peittelyä mitä Texit yleensä on (Texin luodit ei toki satu ketään eihän?). Ilkeä ja raaka tarina mutta hyvin tehty ja piirretty ja kunkin motiivit olivat kohdallaan toimia kuten toimivat. Ehkä oli epä-teximäinen sen vuoksi mutta mukava lukea välillä tällaisia (Texissä, ei välttämättä muualla sarjismaailmassa enää) ns. rohkeampia stooreja.
Texiinkin sattui ihan kunnolla ja näytti tavallista rähjäisemmältä.
Toki se loppuratakaisu oli hiukan kulunut...
Täysin samaa mieltä ja juonenkuljetus oli hyvää ja vauhdikasta. Eikä tässä päästy vielä lähellekään Seguran klassisia väkivaltakinkereitä.
-
Taas olen eri mieltä: vuoden parhaita Texejä JUURI sen takia ettei ollut sitä tavallista väkivallan peittelyä mitä Texit yleensä on (Texin luodit ei toki satu ketään eihän?). Ilkeä ja raaka tarina mutta hyvin tehty ja piirretty ja kunkin motiivit olivat kohdallaan toimia kuten toimivat. Ehkä oli epä-teximäinen sen vuoksi mutta mukava lukea välillä tällaisia (Texissä, ei välttämättä muualla sarjismaailmassa enää) ns. rohkeampia stooreja.
Taas olen eri mieltä: mitä ihmeen väkivallan peittelyä? Jos Tolppis haluat nähdä veren roiskuvan, mene teurastamolle töihin. Minusta Texiin ei kuulu roisi väkivalta, vaan seikkailut.
-
Olihan tässä minunkin mielestäni palikat klassikon rakentamiseen; poikkeuksellinen idea, kokonaiset henkilöhahmot, vauhdikas toteutus ilman tyhjäkäyntiä...
Mutta lopulta Texit ovat kuitenkin melko kevyttä viihdettä ja minusta siihen ei kuulu kärsimyksen korostaminen. Ja Mastantuonon rujo piirrostyyli alleviivasi asiaa, lisäksi hän ei edes pehmentänyt asiaa sopivilla kuvakulmilla tai rajauksilla.
Se, että lännessä ( tai muualla ) on ollut ja on edelleen raakaa väkivaltaa ei riitä perusteeksi siihen, että sitä tungetaan Texeihinkin. Olisikin outoa vaatiaa 'realismia' juuri tässä asiassa, kun sitä ei Texeissä juuri muuallakaan vaadita ( juurihan täällä hurrattiin Yaman ja Mefiston paluullekin )
-
Sekin on todettava, että ensimmäisen kerran Texissä todetaan suoraan, että nainen on joutunut raiskatuksi. Sergio Bonellin aikana ei olisi tämä tämmöinen ollut mahdollista. Mauro Boselli saa nyt tehdä Texille ihan mitä hän haluaa. Saapi nähdä, miten ostava yleisö asiaan reagoi. Pikkaisen vieraaltahan tämä tuntuu, mutta ainakaan minä en aio rakasta harrastustani jättää tämän tarinan, josta raakuudesta huolimatta pidin, takia.
-
Sekin on todettava, että ensimmäisen kerran Texissä todetaan suoraan, että nainen on joutunut raiskatuksi.
Lisäksi raiskaus oli mukana (mielipiteitä jakeneessa) Yksinäinen kostaja -jättialbumissa.
-
Vähän sekava, tai luin huolimattomasti. Porukkaa tuli mukaan ja lähti siihen malliin, että piti vähän väliä palata tarkistamaan, miten nuo tuonne olivat päätyneet. Poika vaihtoi lopussa puolta useammin kuin ehti sivua kääntää. Entinen poikaystävä jäi sitten ihan sivulliseksi, vaikka hahmon pohjustukseen käytettiin kovastikin vaivaa. Huono maku jäi mässäilystä.
-
Lisäksi raiskaus oli mukana (mielipiteitä jakeneessa) Yksinäinen kostaja -jättialbumissa.
Mutta sanottiinko siinä, että tyttö olisi raiskattu? Tarkastamatta nyt väittäisin, että tyttö heitti henkensä hukkumalla ennen kuin roistot pääsivät puuhiinsa.
-
Tarkastamatta nyt väittäisin, että tyttö heitti henkensä hukkumalla ennen kuin roistot pääsivät puuhiinsa.
Näin ovat näräykset.
-
Uusin Tex luettu eli Musta Kirves, ja pitää kyllä sanoa että tämä menee heittämällä ohi kaikista tämänvuotisista tarinoista ja monista viimevuotisistakin. Parin edellisen verilöylytarinan tilalla on paikoitellen yllättävän surumielinen tunnelma tarinan konnan(jota voidaan jopa sanoa lehden päähenkilöksi Texin ollessa lähes sivuhahmona) kostoretkeä seuratessa. Piristävästi konna ei ole perinteisen paha rosvo vaan enemmänkin traaginen hahmo kaikessa kostonhimoisuudessaan, ja lopun kuva kuolleesta miehestä kyyneleet silmissään on lähivuosien tunteikkaimpia kohtauksia Tex Willerissä. Myös uusi piirtäjä Scascitelli pärjää mainiosti, varsinkin alun laivaryöstö ja takaumassa nähtävä tomahawk-taistelu ovat erityisen komeaa katsottavaa.
Rujulla on vielä hiukan hakemista tarinoissaan, mutta ura on selvästi nousukäyräinen. Mieheltä on lupa odottaa paljon, ehkä jopa enemmänkin kuin Bosellilta jolta on alkanut hiukan ote löystymään ja epätasaisilta Faracilta ja Manfredilta.
-
Ehkä vähän turhan synkkä tarina meikäläisen makuun, ei paljon huumorille sijaa ollut. Hyvin tosin rakennettu, yksiosaisten parhaimmistoa. Konna oli tosiaan mielenkiintoinen ja "Angel Eyes" Van Cleefin ulkonäkö sopi tähän kuin nenä päähän. Piirtäjä teki kovasti vaikutuksen, onko tietoa piirtääkö jatkossakin Texiä? Mustan käytössä loistava, alun laivakohtaus silkkaa timanttia.
-
Scascitelli jatkaa. Color Tex on työn alla. On vaan jo aika iäkäs, joten ei tästä voida odottaa uutta Ticciä. Eikä minun mielestäni olisi niin väliksikään. Huolekasta jälkeä, mutta pikkutarkkuus ei mielestäni täysin peittänyt tiettyä kömpelyyttä. Texin kasvotkin vaihtelivat liiaksi. Mutta mainiota, jos muut ihastuivat.
Joo-o, varsin erikoinen tarina. Aina pitäisi pystyä tasapainoilemaan uusien tuulien ja perinteisyyden välimaastossa. Ruju onnistui tässä vähintään hyvin ellei jopa erinomaisesti. Taitaapi tämä tarina jäädä mieleen.
-
En minä kyllä kovin innostunut tästä ollut, tuskin tulee koskaan toiseen kertaan luettua; tylsähkö. Piirroksessa ei mitään moitittavaa.
-
Lupaava alku, mutta sitten tuli taas kiduttamista >:(
Ja sitten lisää... onneksi sentään sille oli joku 'peruste', eikä ollut vain roiston ( tai kirjoittajan ) sadismia. Ei se sitten lopulta sentään pilannut juttua.
Pääkonnassa oli persoonallisuutta ja hahmona ihan muistettava, mutta muuta ei sitten oikein käteen jäänytkään. Loppujen lopuksi tarina oli kuitenkin aika ennalta-arvattava loppuratkaisua myöten. Ja eikö kenellekään tosiaan tullut mieleen valehdella, että Musta Kirves olisi kuollut vuosia aiemmin.
Piirrosjälki oli ihan hyvää, vaikka välillä kasvot olivat hiukan outoja. Ja Musta Kirveskin oli selvinnyt aika vähällä nuotioon sukeltamisesta, odotin hänen näyttävän El Muertolta.
Lee van Cleefiä en kyllä konnan naamasta erottanut kuin parissa kohdassa ja hyvä niin. Hänen naamansa on jo niin ylikäytetty, että joskus oikein ärsyttää ( sama koskee Lee Marvinia... Ja mikä noissa kahdessa niin vetoaa piirtäjiin... missä ovat Charles Bronson ja Clint Eastwood tai vaikka John Wayne ja James Stewart ? )
-
Jännä pieni yksityiskohta lopussa. Strongin silmäkulmassa on kyynel. Olisiko nähnyt äitinsä ennen kuolemaansa?
-
12/2015, Mustaa kultaa - Manredi / Leomacs
Alku on melkoisen heikko ja jutun kruunaa Texin poliittinen puhe, jota voisi pitää suomentajan kommentaarina, ellei Nyman olisi käsittääkseni erittäin uskollinen alkuperäistekstille. Keltaruusu-palkintokin häiritsi hiukan ( turhaan tosin, myöhempi tarkistus Wikistä kertoikin, että kyseisestä laulusta oli jo muutettu viittaukset mustiin ja mulatteihin - mutta luulin, että se oli moka, joten lukiessa se häiritsi silti... ). 17 sivua turhaa tyhjäkäyntiä, jonka olisi voinut tiivistää pariin sivuun. Pahoja aavistuksia jutun suhteen...
Mutta sitten... kun päästään Hellsfiren kaupunkiin, niin alkaakin sellainen käänteiden vuoristorata, että harvoin näkee. Mielestäni tämä saattaa hyvinkin nousta vuoden vetävimmäksi tarinaksi. On monipuolisia hahmoja, joille annetaan tilaa näyttää luonnettaan sortumatta pitkiin keskusteluihin. Vauhtia riittää, vaikka ei hirveästi ammuskellakaan ja kaikesta huolimatta paketti pysyy hienosti kasassa.
Piirtäjä Leomacs tekee hyvää työtä, hahmoissa on ilmeikkyyttä ja yksilöllisyyttä. Joissakin kuvissa on tosin kuvattu liikettä aika kömpelösti, jopa koomisesti ( erityisesti s 74 kuva 2 ), s 75 viimeisessä kuvassa on myös jotain pielessä...
Jotenkin kokonaisuudesta tulee mieleen kultainen 70-luku, Tex on minusta nykyisin vahvemmassa vedossa kuin vuosiin.
-
Alku on melkoisen heikko ja jutun kruunaa Texin poliittinen puhe
Manfredilla on ollut näitä kantaa ottavia juttuja ennenkin, mutta tuo Texin puhe kyllä tuntui todella pöljältä. Hakisi sitä navajovuorten kultaa ja kusantais köyhien ranger-kamujensa rehut, jos niillä nyt noin tiukkaa tekee :)
-
Olipa ristiriitainen Tex tällä kertaa. Ehkä tässä on niin hemmoteltu olo, on ollut mainio Tex-vuosi.
Tuo puhe oli kyllä lievästi sanoen turha ja vaivaannuttava.
-
Painopaikka on näköjään vaihtunut, huomasin että paperi oli erilaista kuin aiemmissa.
-
Painopaikka on näköjään vaihtunut, huomasin että paperi oli erilaista kuin aiemmissa.
Eikös se kympin jälkeen vaihtunu tanskasta saksaan...niin ainakin olin kattovinani. Tuo numero 10 olikin sen verta vekillä koko painos että vaihto olikin vähintä mitä voi tehdä, Tex itse olisi pistänyt painotalon tuhannen päreiksi moisesta >:D
Mäkin ajattelin tosta uusimman Texin aloituksesta että mitä halvatun liirumlaarumia tää on mut onneks vähän parani edetessä...
-
Hiltuselta tosi hyvi huomioita uusimmista Texeistä:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2015/09/25/tex-willer-petri-hiltusen-tahtaimessa/
Varsinkin tuo väri-Texeissä raakuutta ja realismia korostava veriväri oli minusta napakymppi, jota en itse ollut tullut ajatelleeksi lainkaan. En ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota edes Tex-kirjastossa. Onko kukaan huomioinut, että onko niissä veri roiskunut hurjemmin värityksen myötä?
-
Viime aikoina on ollut kyllä lehden sivuilla nähty yhtä sun toista, jota ei niistä mummolan Willereistä löytäisi. Raiskauksesta syntynyt puoliverinen poika on ainakin yksi, ja joku aika sitten läpsäytti Carson tarjoilijarouvaa takapuolelle. Eipä siinä mitään, kyllä villissä lännessä pitää hurttia meininkiä olla. Kuten eräs arvostelija sanoi muutaman vuoden takaisesta Red Dead Redemption -länkkäripelistä; "mielummin Deadwoodia kuin Bonanzaa".
Uusin numero oli mainio. Tykkäsin etenkin öljykentän maisemista tosi paljon. :)
Muuten, olenko nähnyt unta vai kuulinko oikein että Durango-saagaan saadaan kolmas osa!?
-
Leomacsin piirustusjälki on melkoisen maagista uusimmassa Willerissä. Tarinakin oli ihan ok.
-
Minäkin tykkäsin, ja oikein kovasti, sekä piirroksesta että tarinasta! Tex laittaa veronkiertäjät ojennukseen! Ehkä olisin hieman enemmän kaivannut tuon kelvottaman Bobin lähiseudun tihutöiden perkaamista ja että niistä olisi rapsahtanut oikeuden tuomio sen sijaan että ökyveli Jonas ampui. No, menihän tuo näinkin. Oikein hyvä seikkailu kummiski, kaiken kaikkiaan.
-
Vielä kun kelmiveljekset ja luihu asianajaja olisi piirretty SSS-trion näköisiksi, niin siihähän olisi ollut valmiina kunnon yhteiskuntakritiikki Suomen tilanteesta. ;) Varmaan poliittisin tarina Texissä ikinä. Olen viime aikoina hokenut monta kertaa, että ei olisi mennyt läpi Sergio Bonellin aikana. Ei olisi mennyt tämäkään. En tiedä, oliko Bonellin rautakanslerin otteet loppujen lopuksi hyvä vai huono asia tarinoiden kannalta. Pyrkimus kun oli luoda tarinoista tuttuja ja turvallisia, jotka eivät ketään suututtaneet. Mutta nyt varmaan kävi niin, että veronkiertäjät eivät Texiä enää tilaa.
-
-- Mutta nyt varmaan kävi niin, että veronkiertäjät eivät Texiä enää tilaa.
Toivottavasti levikki nyt ei Suomessa roimasti laske!!
-
Kauhusta vapisten odotan. Tämä voi olla Suomessa Tex Willerin loppu.
-
Mistä lähtien Texin lukijat ovat olleet veronkiertäjiä? Minä veikkaan, että jos pitää Texistä, inhoaa veronkiertäjiä. Tex tekee sen, mitä moni haluaisi mielessään tehdä 8] 8] Luulen, että siinä on yksi syy Willerin kestomenestykseen. ;)
-
^^ Jossakin mainittiin, että Berlusconi on suuri Tex-fani. Kyllä tavatessa kävisi niin, että Tex heittäisi Silvion ikkunasta alle kymmenen sekunnin...
Itse tarinasta ( 13/2015 ). Eipä se minusta niin poliittinen ollut, että ainakaan olisi häirinnyt - sitä alun puhetta lukuun ottamatta. Tarina kulki hyvin, mutta tosiaan Bobin muut rötöstelyt jäivät liian vähälle huomiolle. Aavekaupunki piileskelevine asukkaineen ja synkät tunnelit olisivat tarjonneet tilaisuuksia vaikka minkälaisiin sivujuoniin, mutta käyttämättä jäivät. Öljykentälläkään ei sitten nähty niin suuria leikkejä kuin odotin.
Lukiessa Leomacsin jälki tuntui tällä kertaa aika huolimattomalta, mutta edelliseen osaan vertaillessa eroa ei huomannut ???
Siirtymä pokkarista toiseen oli toteutettu kömpelösti ja aseen hajoaminen siististi irrallisiin osiin teki siitä suorastaan koomista. Myös oikeudenkäynnissä mentiin parodian puolelle, eikä se minusta toiminut.
Summa summarum, kelvollinen tarina, mutta ensimmäisen osan lupauksia ei sitten taaskaan lunastettu täysin.
-
Kohta ilmestyvässä suuralbumissa "Hirmumyrsky iskee Galvestoniin" Tex puuttuu myös meillä nyttemmin yleistyvään pakkotyöhön, jolla vekslataan ilmaiseen "työharjoitteluun" työttömiä.
-
Jep, "ilmainen työvoima on kuin taivaan mannaa..." Olettavasti Tex panee stopin moiselle työharjoittelulle.
-
Kohta 40 vuotta Texiä itse lukeneena pitäisin tätä viimeisintä vuosikertaa aika mainiona pakettina juuri sen vaihtelevuuden vuoksi. Tämä koskee sekä tarinoiden hahmoja, tapahtumapaikkoja että juonia. Ilmassa on taas ollut suuren seikkailun höpsöä tunnetta. Joistakin kerronnallisista puutteistaan huolimatta numerossa 13/2015 päättynyt Mustaa kultaa\Oil Springsin tulihelvetti oli taas piristävä tuttavuus lähestymistapansa ja miljöön puolesta. Ongelmana taas tuo perinteinen tarinan hengittämättömyys. Kahteen pokkariin on vaikeaa upottaa tämän tyyppistä tarinaa toimivasti.
Kitinää sen sijaan aiheuttaa näissä kolmessa viimeisessä numerossa painomateriaalina käytetty heikkotasoinen vessapaperi. Hienokin kuvitus menettää nissä teränsä ja koko sisältö vaikuttaa nuhjuiselta ja epätarkalta (vaikka ei sitä olekaan). Paljonkohan yksikkökustannuksia nostaisi, mikäli painomateriaalina käytettäisiin edes kohtuullista tai jopa hyvää paperia.
Mutta tuosta loppuvuoden paperiongelmasta huolimatta kaiken kaikkiaan hyvä vuosi, vaikka yhä olen sitä mieltä että värit ovat tex-pornoa!
-
Kohta ilmestyvässä suuralbumissa "Hirmumyrsky iskee Galvestoniin" Tex puuttuu myös meillä nyttemmin yleistyvään pakkotyöhön, jolla vekslataan ilmaiseen "työharjoitteluun" työttömiä.
Aika hauskannäköistä piirrosta. Kukahan on kyseessä? Joku meille tuttu mestari vaiko toistaiseksi tuntematon mestari.
-
Aika hauskannäköistä piirrosta. Kukahan on kyseessä? Joku meille tuttu mestari vaiko toistaiseksi tuntematon mestari.
Massimo Rotundo on piirtäjä. Vuonna -55 syntynyt tekijä on piirtänyt moniin tunnettuihin julkaisuihin. Hänet tunnetaan mm. Ranskassa eroottisista sarjakuvista. Italiassa tehnyt Bonellille esim. Brendonia. Herralla on omat englanninkielisetkin kotisivut:
www.massimorotundo.com
Muoks. korjattu linkki.
-
Hirttoköysi uhkaa, ensimmäinen osa, lukaastu. Oli jotensakin innotonta menoa. Minulla kolahtaa Texit yleensä toisella lukukerralla kovemmin. Tämän olin lukenut jo italiaksi, mutta nyt en meinannut jaksaa kahlata läpi. Tulikohan totuttua vähän liian hyvään Texin jättikirjan jälkeen. Rossin kuvitus on kyllä komeaa, melkeinpä parasta mitä ajatella saattaa.
-
Kiitos Janne, kyllä nyt intoa piukassa huomenna ärrälle! :)
-
Voivoi, minä ja suuri suuni. Kuinkahan moni nyt jättää ostamatta... Näen jo sieluni silmin Egmontin toimitusjohtajan hiomassa sapeliaan ja suuntaavan kiiluvaa katsettaan meikäläisen suuntaan. :)
-
Kyllä mä ton ihan mielelläni luin....kai vähän lovestooriakin saa olla ;D
Jälki on kieltämättä komiaa...
-
Voivoi, minä ja suuri suuni. Kuinkahan moni nyt jättää ostamatta... Näen jo sieluni silmin Egmontin toimitusjohtajan hiomassa sapeliaan ja suuntaavan kiiluvaa katsettaan meikäläisen suuntaan. :)
Ehkä sä yliarvioit sun auktoriteetin...
Ei kai sulla ole Egmontin kanssa jotain diiliä, että puffaat foorumeilla niiden sarjiksia, kun moisia mietit?
-
Jannen pelottelut osoittautuivat aiheettomiksi. Minusta ihan mukavan kimurantti avaus tarinalle. Mikähän tuo sheriffi oikein on miehiään? ja kuka se pusikosta ammuskelee? Ja rikas mister Raymond? Entäs tuo tuomarin tuttu Hansen?
Ja Rossin piirros on oikein hyvää.
Aivan kuten El Reijo, niin minäkin tämän mielelläni luin. Ja innolla jatkoa odottelen.
-
Uusimman tarina jää inhottavasti kesken (mikä lasketaan tarinan eduksi) ja ei se nyt mikään kehnoimpia ole. Klassinen isä ei pidä tyttönsä kosiskelijasta -osajuoni on ihan toimiva Texiinkin. Hannulta tulikin jo hyvät kysymykset, joita minäkin mietin.
-
Ei kai sulla ole Egmontin kanssa jotain diiliä, että puffaat foorumeilla niiden sarjiksia, kun moisia mietit?
On diili, mutta ei sentään tästä asiasta. Saan Texit ilimatteeksi, kun teen kaikenlaista Tex-juttua vastapalveluksi. Joskus, kun sain jonkun maxin viikkoja ennen virallista julkaisua, ja menin sen täällä haukkumaan, niin sain vähän sapiskaa. Päätin, että pidän turpani tukossa tästä lähtien, jos ei ole hyvää sanottavaa. No, nyt lipsuin ja olen lipsunut ennenkin. Kommentti oli silti enemmän tai vähemmän vitsi...
Nukahdin muuten kaksi kertaa kesken kaiken, kuin luin tätä uusinta pokkaria. Joko mun oli väsy, tai sitten tarina oli vaan kehno. Tai sitten kumpaakin vähän. Pitää vielä testata...
-
Ei tämä ollut parasta Texiä, tuo romanssi on kyllä niin päälle liimattu kuin olla ja voi.
Taide on kohdallaan.
-
Ei tämä ollut parasta Texiä
Ei tästä Italiassakaan ihan haltioissaan olla. Aihe ja käsikirjoitus on saanut Ubc:n arvostelussa 2/7 pojoa, mutta kuvitus sentään 4/7. Olisin suonut Rossille vähän menevämmän tarinan työstettäväksi.
-
Uusin Willeri nosti heti mieleen kansikuvan toisesta sarjakuvagenrestä. Siihen uusimman numeron yhtymäkohdat supersankarisarjakuvaan sitten valitettavasti loppuivatkin. Tarina oli (tyypillisen) yksioikoinen ja pinnallinen Tex - seikkailu. Tarinan romanssiosuus oli erityisen kiusannuttava ja lapsekas rippileiriromanssi: Huomenna laitetaan pussauskoppiin.
Ei tästä Italiassakaan ihan haltioissaan olla. Aihe ja käsikirjoitus on saanut Ubc:n arvostelussa 2/7 pojoa, mutta kuvitus sentään 4/7. Olisin suonut Rossille vähän menevämmän tarinan työstettäväksi.
Italialaiset Tex - fanit tuntuvat suhtautuvan sarjaan suomalaisia kanssaveljiään objektiivisemmin. Kuvituksen pisteet nyt menivät vähän yläkanttiin Italiassakin, mutta ainakin Jannen erimerkin perusteella tarinoita näköjään arvostellaan rehellisen analyyttisesti. Meillä kaikki satunnaiset turaukset, joita Texin kansien välissä julkaistaan, tuntuvat kommenttien perusteella olevan sitä parhainta sarjakuvamannaa mitä toivoa uskaltaa. Jatkoa penätään tuskaisan odotuskiiman vallassa ja sitten taas hihkutaan ja heitellään hattua ilmaan täysin kritiikittömästi. Tietysti Kvaakissa kirjoittelee vain todella pieni osa Texin lukijoista, eli sikäli olen toivottavasti väitteineni väärässä.
Tänä vuonna on nähty hyviäkin, erilaisia, Tex-tarinoita. Seuraavan numeron ilmestymistä en odota, vaan kohdistan toiveikkaat ajatukseni vuoden viimeiseen numeroon.
-
Uusin Willeri nosti heti mieleen kansikuvan toisesta sarjakuvagenrestä. Siihen uusimman numeron yhtymäkohdat supersankarisarjakuvaan sitten valitettavasti loppuivatkin. Tarina oli (tyypillisen) yksioikoinen ja pinnallinen Tex - seikkailu. Tarinan romanssiosuus oli erityisen kiusannuttava ja lapsekas rippileiriromanssi: Huomenna laitetaan pussauskoppiin.
Italialaiset Tex - fanit tuntuvat suhtautuvan sarjaan suomalaisia kanssaveljiään objektiivisemmin. Kuvituksen pisteet nyt menivät vähän yläkanttiin Italiassakin, mutta ainakin Jannen erimerkin perusteella tarinoita näköjään arvostellaan rehellisen analyyttisesti. Meillä kaikki satunnaiset turaukset, joita Texin kansien välissä julkaistaan, tuntuvat kommenttien perusteella olevan sitä parhainta sarjakuvamannaa mitä toivoa uskaltaa. Jatkoa penätään tuskaisan odotuskiiman vallassa ja sitten taas hihkutaan ja heitellään hattua ilmaan täysin kritiikittömästi. Tietysti Kvaakissa kirjoittelee vain todella pieni osa Texin lukijoista, eli sikäli olen toivottavasti väitteineni väärässä.
Tänä vuonna on nähty hyviäkin, erilaisia, Tex-tarinoita. Seuraavan numeron ilmestymistä en odota, vaan kohdistan toiveikkaat ajatukseni vuoden viimeiseen numeroon.
Makuja ja kriteereitä on monia. Luen mielelläni ajatuksiasi ja kritiikkiäsi mutta olisi parempi että puhut vain omasta puolestasi...
-
Italialaiset Tex - fanit tuntuvat suhtautuvan sarjaan suomalaisia kanssaveljiään objektiivisemmin. Kuvituksen pisteet nyt menivät vähän yläkanttiin Italiassakin, mutta ainakin Jannen erimerkin perusteella tarinoita näköjään arvostellaan rehellisen analyyttisesti. Meillä kaikki satunnaiset turaukset, joita Texin kansien välissä julkaistaan, tuntuvat kommenttien perusteella olevan sitä parhainta sarjakuvamannaa mitä toivoa uskaltaa. Jatkoa penätään tuskaisan odotuskiiman vallassa ja sitten taas hihkutaan ja heitellään hattua ilmaan täysin kritiikittömästi. Tietysti Kvaakissa kirjoittelee vain todella pieni osa Texin lukijoista, eli sikäli olen toivottavasti väitteineni väärässä.
Mitähän se objektiivinen suhtautuminen oikein on? Sinun mielipiteesikö? Minä ainakin suhtaudun Texiin täysin subjektiivisesti, kyse on omasta tuntemuksestani ja kokemuksestani. Reijon kanssa olen samaa mieltä, voisit Gothicus keskittyä vähemmän muiden kvaakkaajien mollaamiseen ja enemmän itse asiaan.
-
Uusimmasta texistä sanon vain tämän. Kylläpä oli väsynyttä kamaa :sleepy:
-
Meillä kaikki satunnaiset turaukset, joita Texin kansien välissä julkaistaan, tuntuvat kommenttien perusteella olevan sitä parhainta sarjakuvamannaa mitä toivoa uskaltaa. Jatkoa penätään tuskaisan odotuskiiman vallassa ja sitten taas hihkutaan ja heitellään hattua ilmaan täysin kritiikittömästi.
Ihan täällä kvaakissa(kin) olen todenut, että mikään tai kukaan ei ole yhtä kriittinen kuin Tex-fani suuttuessaan. Jos tarina ei miellytä omaa subjektiivista makua, niin siinä on vähintään yksi päivä pilalla. Olen siis täysin päinvastaista mieltä tuosta kritiikittömyydestä. Mutta jos tarina sattuu miellyttämään, niin sitten syleillään maailmaa. Ainakin minä teen niin.
-
Hiltuselta tosi hyvi huomioita uusimmista Texeistä:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2015/09/25/tex-willer-petri-hiltusen-tahtaimessa/
Varsinkin tuo väri-Texeissä raakuutta ja realismia korostava veriväri oli minusta napakymppi, jota en itse ollut tullut ajatelleeksi lainkaan. En ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota edes Tex-kirjastossa. Onko kukaan huomioinut, että onko niissä veri roiskunut hurjemmin värityksen myötä?
Selailin Tex-kirjastoja läpi, eikä niissä veri punaisena roisku. Veri on niissä mustaa. Texin tasasatasissakin punainen väri on aikalailla peitossa. Selasin numeron 600 ja huomasin vain yhden kuvan, jossa punaista roiskui.Eli kyllä se veren roiskuminen punaisena on nyt väri-Texinen myötä laajemmin tullut kuvioihin mukaan. Niin selvä ero on kyseesä, että tästä on varmasti Tex-toimituksessa keskusteltu ja tehty uusi linjaus. Ja laajemmin tämä liittyy keskusteluun Texin raaistumisesta, mitä kvaakissakin on varmaan jo yli kymmenen vuotta silloin tällöin puitu. Eli raaistuuhan se, mutta ensisijaisesti sen huomaa kuvituksessa. Huono suuntaus minun mielestäni.
-
Selailin Tex-kirjastoja läpi, eikä niissä veri punaisena roisku. Veri on niissä mustaa. Texin tasasatasissakin punainen väri on aikalailla peitossa. Selasin numeron 600 ja huomasin vain yhden kuvan, jossa punaista roiskui.Eli kyllä se veren roiskuminen punaisena on nyt väri-Texinen myötä laajemmin tullut kuvioihin mukaan. Niin selvä ero on kyseesä, että tästä on varmasti Tex-toimituksessa keskusteltu ja tehty uusi linjaus. Ja laajemmin tämä liittyy keskusteluun Texin raaistumisesta, mitä kvaakissakin on varmaan jo yli kymmenen vuotta silloin tällöin puitu. Eli raaistuuhan se, mutta ensisijaisesti sen huomaa kuvituksessa. Huono suuntaus minun mielestäni.
Mietin asiaa ja tavallaan ymmärrän näkökulmasi.
Tavallaan näen sen tervehdyttävänäkin. Herättelevänä.
Verettömyys ei vähennä raaistavuutta tai tee kuvatuista kuolleista vähemmän kuolleita. Texin ongelmana itselleni ajoittain on verettömyyden tarjoama hyväksyttävyys: kun vain pahikset ammutaan tai puukotetaan, mutta "siististi" se turruttaa väkivaltaan sillä Mustanaamio-metodilla:
vain pahiksiin sattuu ja silloinkin status quo palautetaan ilman epäsiistejä roiskeita.
Totta, Tex Willer on eskapismia, sana jota itse en käytä lyömäaseena, latistamaan "pelkän viihteen".
Itse näen että eskapismilla kuten Texillä on arvokkaampia tehtäviä, juurikin moraalifaabeleina, ihmisyyden peilenä, tapoina nähdä toiseus ja ymmärtää muita aikoja ja ajanjaksoja siinä missä antaa jopa terapeuttisessa määrin keinoja päästä omasta tilastaan pois, joskus jopa antaen näkökulmia (valtavasti etäännytettyinä)oman elämän käsittelyyn.
Ymmärrän myös että Texin lukijat ovat enimmäkseen aikuisia ja että ihan lapsetkin, toisin kuin useimmat antavat ymmärtää, tajuavat toden ja kertomuksen eron.
Että kaikille on selvää että Tex Willer selviää samasta syystä kuin Batmankin: koskaon tarinan sankari ja kaikki on käsikirjoitettua.
Itselle kun raaistuminen on ollut juurikin käsikirjoituksen huolettomassa suhtautumisessa ihmiselämään, ihan ilman verenlennätystä tehdyissä tapoissa, silloin kuin on raaistanut Texiä.
Eli sama kuin ero Hays coden alaisissa leffalänkkäreissä ja myöhemmissä elokuvalänkkäreissä.
Toisessa intiaani ammutaan siististi kuolleeksi, toisessa on mukana tekoveripatruunakin.
Kumpikaan ei itsessään ole "oikeampi" tai parempi vaan se riippuu ihan muista asiyhteyksistä, onko kyseessä raaistava.
Ihan tuoreimpia Texejä en ole lukenut, myönnän, mutta en usko että Bonellin lafka on heilahtaen mennyt goresplatterosastoon jossa mehustellaan karnografisesti sillä mitä aseet ja väkivalta ihan oikeasti tekevät ihmisvartaloille.
Sitä kun ei saman firman kauhusarjakuvissakaan juurikaan esiinny, joskin niissä väkivallan seuraumukset on esitetty piirun realistisemmin kuin Texissä.
Bonelli on kuitenkin moneen italialaiseen kustantamoon verrattuna hyvin, hyvin hillitty.
Tex on yhä mielestäni skaalattu ennen muuta seikkailuun, ei teurashautaan.
Saatan toki saada muutaman Tex-fanin stetsonin vinoon ainoastaan kannallani ettei ongelma ole se punainen väri, oikeakin veri kun omaa runsaan sävykirjon oli kyse sitten laskimo-, valtimo- tai pintavuodosta. Asia jonka valitettavasti tiedän elävästä elämästä.
Joku jonka lukukokemus on laajempi nyky-(ja wanhoistakin)Texeistä korjatkoon mutta kun itsestä väite on että ruumismäärät ovat Texissä kasvaneet, eikä veren määrä.
Raaistuminen olisi siis enemmän käsikirjoittajan/kirjoittajien kuin piirtäjän vastuulla
-
Tulipas nyt ajattelemisen aihetta. Muutamaan faktapuoliseen asiaan kommentti. myös ruumismäärät ovat nousseet kiitos Bloody-Mauro Bosellin, joten siinä olet oikeassa, että vastuu raaistumisesta on sekä kirjoittajilla että kuvittajilla. Olen oikeastaan tuota Bosellia pitänyt vain yksittäitapauksena, enkä ole asiaa tältä kantilta noteerannut. Mutta koska Boselli on nyt se taustalla oleva visiönääri, niin hänen mukaansa alkavat luoteja laskettelemaan ehkä muutkin kirjoittajat.
Siinäkin olet oikeassa, että Bonelli-sarjakuvat ovat vielä verrattain maltillisia kerrontaa veriroiskeiden suhteen. Tarvittiin yksi Hiltunen havainnoimaan. Ilman häntä olisin tuskin kiinnittänyt koskaan asiaan huomiota. Ja nyt, tarkemmin ajateltuna, ei tuo uusi väriefekti minua millään tavalla häiritse.
Minulle Tex on varmaankin aina ollut eskapismia. Nykyään siinä on mukana myös melkoinen nostalgia-kerroin. Yhtälön vesittää se, jos Texiä muutetaan liiaksi eli homma ei olekaan enää niin tuttua ja turvallista kuin se on ollut. Toisaalta pienet muutokset saattavat olla joskus myös koko jutun suola. Jotenkin ajattelisin, että ei ihminen välttämättä kovin paljoa 30 vuodessa muutu. Jos homma on toiminut 30 vuotta sitten, niin miksi se ei toimisi nykyäänkin. Minulla on 9-vuotias kummipoika, joka lukee Texiä. Jotenkin arastelen antaa hänelle näitä uusimpia, kaikkein julmimpia tarinoita. Mieluiten tarjoan hänelle niitä tarinoita, joiden vuoksi jäin itsekin koukkuun. Vaan onhan niissäkin esim. Mefistoa ja Yamaa, joista jotkut ovat painajaisia saaneet. Minä en kuitenkaan kuulu siihen joukkoon.
Ja kyllä tässä on sekin, että on pirun huonoa tarinankerrontaa, jos Tex ja kumppanit kerta kerralta lakaisee entistä muhevamman legioonan lurjuksia hiilenluontiin. Niinkö sitä hahmoa muka pitää kehittää? Aika yksioikoista meininkiä, ja se jos mikä turruttaa väkivaltaan. Saisi tulla joskus tarinoita, joissa kuolee yksi tai kaksi heppulia tai ei ketään. Toki minä äksöniä Texiin jatkossakin haluan, ei siinä mitään..!
-
Muutenkin Tex-tarinoissa toivoisi näkevänsä ihmisluonnon väripalettia käytettävän vähän monipuolisemmin. Hyvät ovat aina pyhimysmäisen hyviä ja pahat läpeensä pahoja. Lopussa hyvät tappavat pahat, säilyttäen silti kirkasotsaisuutensa.
-
Totta kai ihmisluonnon väripaletin koko kirjo parantaisi sarjakuvaa kuin sarjakuvaa. Ei yksin Tex Willeria.
Jannen kanssa pitkälti samoilla linjoilla, Texilla on tietyt parametrit joiden sisällä on yhä Texia ja suuria muutoksia ei kaivata. Siihen kovempaan ruumistehtailuun kuin tarkempaan historialliseen lännenkuvaukseenkin on sitten ihan omat lännensarjakuvansa, niin olemassaolevat kuin tulossa olevatkin.
Tavallaan vaikka itse soisin että vaikka monesti ydinpersoona ei välttämättä muutu siinä 30 vuodessa, kyllä ihminen siinä ajassa muuttuu kokemustensa myötä tai ainakin ihmisen tulisi muuttua, oppia ja kehittyä.
Sanottuahan se ei ole.
Tex Willer ja moni muu sarjakuvahahmo taas on muuttumaton ja siksi hyvä nostalgian ja eskapismin lähde.
Mutta ennen muuta kaipaisin toisenlaisiakin tarinoita, seikkailua mutta niin että fokus on muussakin kuin Somme-mittakaavan raatotehtailussa tai Rambo 3 loppupään kelat.
Toimintaa toki saa olla mutta lännen laajat erämaat tarjoavat mahdollisuuksia moniin muihin Texin ja kumppanien pirtaan sopiville seikkailuille joissa riittäisi tosiaan vähempikin määrä kuulusteluja ja tulitaisteluja.
Texas rangerin luotettavuutta kun voisi tarvita joko rauhanneuvotteluihin intiaanimaastossa tai toimittamaan uudisasukkaille tarvittavaa lääkettä(kyllä: ihan häikeilemätön laina mm. Judge Dreddin Kirottu Maa tarinakokonaisuudesta) joka toisi draamaa ja miehistä sankarillisuutta ilman että hengenlähdetyksiä menisi kymmenluvuille per tarina.
Ensisijaisesti Willereihin vaikuttaa ydinyleisö, Italian Tex-fanit ja heidän makunsa. Tätä kysyntää vastaavaksi kun taidetuote tehdään.
-
Hyvät ovat aina pyhimysmäisen hyviä ja pahat läpeensä pahoja.
Taas pitää olla Gothicuksen kanssa vähän eri linjoilla. Ei ihan aina! Ennen näin oli, kun vanhempi Bonelli tehtaili yksin tarinoita. Nizzi jatkoi tätä linjaa ja samalla moitti Bosellia siitä, että tämä lipsui juuri tästä mustavalkoisesta hyvä-paha -asetelmasta. Eli juu, lasken Bosellin eduksi sen, että hän on tuonut mukaan juuri näitä harmaan sävyjä.
-
Muutenkin Tex-tarinoissa toivoisi näkevänsä ihmisluonnon väripalettia käytettävän vähän monipuolisemmin. Hyvät ovat aina pyhimysmäisen hyviä ja pahat läpeensä pahoja. Lopussa hyvät tappavat pahat, säilyttäen silti kirkasotsaisuutensa.
Kiintoisaa. Minä taidankin lukea aivan eri sarjakuvaa. Esim. nyt kahlatessani läpi jo useasti aiemmin lukemaani Kapinan liekkejä Kanadassa samannimisestä tuoreesta jättikirjasta, osuu silmiin ainakin kersantti Donovan, joka ei selkeästi asetu hyvien eikä pahojen joukkoon; yrittää ennen kuolemaansa tappaa pääkonnan ja auttaa Texiä kidutuspaalusta, vaikka pahisten joukossa olikin. Ja näitä löytyy kyllä yllin kyllin, mieleen muistuu sieltä Texin alkutaipaleelta ainakin muuan Gross-Jean. Tämän tarkemmin en asiaa nyt kykene erittelemään, mutta tuntuma on että Texin todellisuus on aivan jotain muuta kuin Gothicuksen maalama mustavalko-asetelma.
Janne osaisi varmaan vielä paremmin tätä kommentoida.
Ja tuosta raaistumisesta; vai pitäisikö puhua raakuuksien ja väkivaltaisuuden lisääntymisestä. En oikein noita Curtin juttuja ymmärrä enkä allekirjoita. Minusta se olennainen pointti on niiden julmuuksien näyttämisessä/kuvaamisessa, ei ruumiiden määrässä. Muistan lapsuudesta niitä ekoja Texejä jotka luin, oliko 1965 ekoissa liuskoissa kohtaus jossa Tex et co tulivat apassien hävittämään Aultmanin kaupunkiin ja löysivät sieltä vankkurit jossa hengettömänä ja ilman päänahkaa lojuivat heidän ystävänsä Puzzy John ja kumppanit; heitä ei kuitenkaan näytetty, pelkät vankkurit. Raaistumista on se, mitä yksityiskohtaisemmin kuvataan erilaisia julmuuksia ja väkivallantekoja ja niiden aiheuttamaa kärsimystä uhreille. Verta ja suolenpätkiä! Tuskaa ja epätoivoa! Eivät nämä kuulu mielestäni Texiin, ja ymmärrän oikein hyvin Jannen epäröinnin antaa näitä uudempia Texejä kummitaaperoiden selailtavaksi. Näin tekee moni muukin.
Ja mitä tulee noihin joidenkin parjaamiin Texin kuulustelumenetelmiin, niin eivätpä ne paljoa poikkea Asterixin ja Obelixin menetelmistä.
-
Tavallaan vaikka itse soisin että vaikka monesti ydinpersoona ei välttämättä muutu siinä 30 vuodessa, kyllä ihminen siinä ajassa muuttuu kokemustensa myötä tai ainakin ihmisen tulisi muuttua, oppia ja kehittyä.
Sanottuahan se ei ole.
Jepulis. Ihan henkilökhtaisella tasolla sanon, että kyllä minä 30 vuodessa muuttunut olen, oppinutkin ehkä jotain. Kehittymisestä olen jäävi sanomaan mitään. Muotoilin asian ehkä huonosti, yritin verrata 9-vuotiasta kummipoikaani 9-vuotiaaseen itseeni.
-
Minusta se olennainen pointti on niiden julmuuksien näyttämisessä/kuvaamisessa, ei ruumiiden määrässä...
Olin luvannut itselleni, etten lähtisi kommentoimaan näihin ajattelemattomiin höpinöihin mitään, mutta lähdenpä nyt sitten näköjään kuitenkin. Olen täysin eri mieltä siitä, että esimerkiksi sadan hengiltä ammutun intiaanin näyttäminen siististi preerialla köllöttämässä olisi vähemmän väkivaltaista kuvastoa, kuin vaikkapa yksityiskohtainen piirros luodin iskeytymisestä tarinan ilkeän konnan rintaan.
Sitten kuitenkin ollaan samassa kirjoituksessa myös tätä mieltä:
Ja mitä tulee noihin joidenkin parjaamiin Texin kuulustelumenetelmiin, niin eivätpä ne paljoa poikkea Asterixin ja Obelixin menetelmistä.
Onko siis niin, että edellisen perusteella Tex pieksämässä konnaa on jotenkin eri asia tämän kanssa:
Raaistumista on se, mitä yksityiskohtaisemmin kuvataan erilaisia julmuuksia ja väkivallantekoja ja niiden aiheuttamaa kärsimystä uhreille. Verta ja suolenpätkiä! Tuskaa ja epätoivoa! Eivät nämä kuulu mielestäni Texiin...
Samasta aiheesta on muistaakseni yritetty keskustella joskus aikaisemminkin, eikä siitä silloinkaan tullut mitään. Tex on siitä erikoinen sarjakuva, että siitä on vihkiytyneiden kanssa todella vaikea saada keskustelua aikaiseksi. Kehua ja palvoa saa, mutta muutoin on syytä olla nöyrästi hiljaa, tai mielet pahoittuvat jopa ihan henkilökohtaisella tasolla.
-
-- Tex on siitä erikoinen sarjakuva, että siitä on vihkiytyneiden kanssa todella vaikea saada keskustelua aikaiseksi. Kehua ja palvoa saa, mutta muutoin on syytä olla nöyrästi hiljaa, tai mielet pahoittuvat jopa ihan henkilökohtaisella tasolla.
Tex on joillekin niin ikonimainen monen vuosikymmenen aikana tutuksi ja turvalliseksi käynyt lähes pyhä hahmo, että siihen kohdistuva arvostelu tai muutoksenhalu voidaan tulkita "kuvainraastamiseksi", ikonoklasmiksi. Noh, tämä oli ehkä ylitulkintaa...
-
No juu, tottahan tuo on ja ihan ymmärrettävää. Samaan on viime aikoina törmännyt esimerkiksi Asterix-ketjussa. Uusia albumeja verrataan aina vanhoihin. Tintti-elokuva, Star Warsit, Star Trek jne. Sama juttu; kaiken täytyy olla kuten aina ennenkin.
Myös minä pitäisin siitä, että omat vanhat suosikkini pysyisivät iäti muuttumattomina, ainakin niiltä osin, kuin ne ovat minulle aikoinaan kolahtaneet. Silti voin keskustella suosikeistani hypoteettisella tasolla ja muiden mieltymykset huomioiden ilman tunnekuohuja.
-
"Kuulustelut" ovat mielestäni parasta antia ja vaikka välillä hätkähdytti kuinka heppoisin perustein teksi alkaa pieksemään vaikka baarimikkoa niin ei se lukunautintoa suinkaan häirinnyt. Minäkään en purematta niele tuota musta/valkoasetelmaa hyvien ja pahojen välillä. 12&13/2008 frank harris on tappaja joka yrittää muuttaa tapojaan mutta silti oli valmis laittamaan teksin+samin kylmäksi sen kummempia miettimättä. Ja lopussa kävi teksin kanssa taisteluun yhteistä vihollista vastaan...
Muutama tapaus tulee mieleen missä henkipatto on taistellut riehuvia intiaaneja vastaan vaikka tilaisuus olisi ollut vaihtaa maisemaa...
Edit;"suostutteluissa" on yleensä erittäin näppäraa dialogia, huonommalla tekstillä varustettuna niistä tuskin saisi niin paljon iloa irti... ::)
-
Edelleenkin olen sitä mieltä, että Kvaakissa tehdään paljon muutakin kuin kehutaan ja palvotaan Texiä. Muiltakin kuin Gothicukselta on tullut todella kriittistä analyysiä. Ei tarvitse selata kovin paljoa ketjua taaksepäin...
-
Koko ajanhan täällä on uusia Texejä haukuttu. Milloin piirtäjä ei saa päähenkilöitä näköisiksi ja milloin hevoset näyttävät kameleilta, milloin käsikirjoitus lässähtää lopussa järjettömään ammuskeluun tai vastaavaa. Alkuvuodesta oli paljon hyviä juttuja, joita kehuttiin, mutta sielläkin oli soraääniä. Sellaisia tarinoita, joita kaikki haukkuvat on ollut monia, sellaisia, joita taas kaikki kehuvat en muista yhtään.
Mustavalkoisia henkilöhahmoja on tietysti valtaosa, kun kyseessä ei ole mikään psykologinen sarja, vaan ihan toiminnallista seikkailua. Mutta alusta saakka on on ollut konnia, jotka vaihtavat puolta ja myös hyviksiä, jotka tekevät konnantekoja. Monesti tällaiset hahmot eivät vain ole niin tärkeässä roolissa, että heidät muistaisi vuosien jälkeen. Petturit ovat sitten asia erikseen ja heitäkin on riittänyt puolin ja toisin.
Mitä tulee raakuuteen, niin paljon riippuu asiayhteydestä. Itse kommentoin vuoden aiemmissa tarinoissa kiduttamiskohtauksia aika nuivasti, koska monissa kyse oli vain kiduttajan sadismista - mutta Musta Kirves -tarinassa se ei sitten vaivannutkaan siten, koska kyse oli tietojen saannista, sille oli siis ''peruste''. Sama juttu koskee muutakin väkivaltaa. Vaikka ammuskelu olisi kuinka siisti ja veretön, niin ilman perustetta se häiritsee. Perusteiden kanssa menee ( melkein ) mikä tahansa.
Itse jutun kuvaaminen tietysti merkitsee paljon, eikä se vaadi veriroiskeita tai kidutuspaalussa roikkuvia ruumiita. Itse muistan erityisesti muutaman piirroksen, joissa on käsikirjoittajan puolesta ihan normiammuskelu, mutta piirtäjä on jotenkin saanut verettömästäkin osumasta niin kivuliaan näköisen, että on oikein käynyt sääliksi konnaa.
( Tämä keskustelu taitaa olla jo hiukan väärässä Tex-ketjussa )
-
Hyvä kirjoitus Secos-Billiltä! Tuohon raakuuteen tai sen määrittämiseen voi hakea vertailukohtaa vaikka elokuvasensuurista. Kuvitteellinen esimerkki: Dekkarileffassa käsitellään rikosta, jossa nainen raiskataan ja tapetaan. Sensuuri ei varmaan iske jos kuvaus menee about näin: näytetään nainen kävelemässä illalla puistossa, jossa kimppuun iskee mies, joka lähtee raahaamaan pusikkoon. Sitten kohtaus siirtyy jonnekin muualle, esim. poliisitoimistoon, jossa seuraavana päivänä puidaan tapausta. Sen sijaan sensuuri iskee, jos raiskaus ja murha näytetään kokonaisuudessa ja yksityiskohtaisesti, ikäänkuin asiasta nautiskellen.
Mitä tulee noihin Texin kuulustelumenetelmiin, niin välillä ne kyllä kehystetään aika lailla Asterixmaisiksi; esim. tulitikku varpaiden väliin jne.
Ja mitä tulee Gothicuksen mainintaan, että asiat otetaan henk koht tasolla, niin voin vain todeta, että niin monta henk koht tölväisyä olen itse nimenomaan Gothicukselta saanut, että ihmettelen vaan mistä moinen.
-
Ei henkilökohtaisuuksia; käyttäytykäämme kuin gentlemannit konsanaan.
-
Samasta aiheesta on muistaakseni yritetty keskustella joskus aikaisemminkin, eikä siitä silloinkaan tullut mitään.
Onhan tästä aiheesta ollut pitkäkin keskustelu Uudisraivaajat -suuralbumin arvostelun mainingeissa —
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.1125.html
Ja vielä aikaisemmin samassa ketjussa —
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.150.html
-
Ei henkilökohtaisuuksia; käyttäytykäämme kuin gentlemannit konsanaan.
Asiallinen huomautus. Ja tähän lienee turha vinkua että "en se ollut minä". Otetaan Lurkerin huomautus vakavasti, minä mukaan lukien.
-
Edelleenkin olen sitä mieltä, että Kvaakissa tehdään paljon muutakin kuin kehutaan ja palvotaan Texiä. Muiltakin kuin Gothicukselta on tullut todella kriittistä analyysiä. Ei tarvitse selata kovin paljoa ketjua taaksepäin...
Ainakin kriittisiä mielipiteitä, tiedä nyt sitten tuosta analyysista, olit Janne vähän turhan höveli. Sen tiedän kokemuksesta (todella pitkästä!) että aina on helpompi haukkua (=olla "kriittinen") kuin löytää jotain positiivista tai rakentavaa.
-
Kritiikkiähän täältä kyllä löytää, ja hyvä että keskustellaan. Itse en ole kovinkaan kriittinen ja tyyliin pidän tarinasta jos se koukuttaa lukemaan ja jää odottamaan jatkoa (useimmiten näin, kuvitus ehkä häiritsee eniten jos Tex ei näytä Texiltä). En edes halua eikä kiinnosta kaivamalla kaivaa jotain epäkohtia eikä tuossa uusimmassa esim. tämä "päälle liimattu" teinirakkaus mua erityisemmin häirinnyt...sitä taitaa olla kotonakin vähän ilmassa ja aika ihkuu o sekin ;D
Jos nyt pitää oman makuni mukaan olla kriittinen niin taannoin tilasin kurioteetiksi sen Serpierin Texin italiasta, selasin kerran eikä todellakaan kolahtanut...toivottavasti ei julkaista suomeksi, ainakaan Texinä, menee paperi ihan hukkaan...
Enkä myöskään kaipaa kuvitukseen näitä yksityiskohtaisempia veriroiskeita ja muita...niille on omat julkaisunsa ken niillä halua mässäillä...
-
tse en ole kovinkaan kriittinen ja tyyliin pidän tarinasta jos se koukuttaa lukemaan ja jää odottamaan jatkoa (useimmiten näin, kuvitus ehkä häiritsee eniten jos Tex ei näytä Texiltä).
Ollaan Reijo aiva samoilla linjoilla!
-
tilasin kurioteetiksi sen Serpierin Texin italiasta, selasin kerran eikä todellakaan kolahtanut...toivottavasti ei julkaista suomeksi, ainakaan Texinä, menee paperi ihan hukkaan...
Bad news, buddy... ;)
-
15/2015 eli Murhaaja varjoissa päättää tarinan ja millä tavalla. Kaunis loppu ja kirjoittaja pääsi yllättämään parissa yksityiskohdassa. Ne spoilerin sisällä. Joskus, mutta siitä on kauan, tarina päättyi hääjuhliin. Yleensä konnat tapetaan ja se oli siinä. Nyt tarina päättyykin ilman päähenkilöitä ja [spoiler]nuoripari lähtee yhdessä kohti tulevaisuuttaan. Konnat luovuttivat, mikä oli yllättävää. Lisäksi se, että roistomaiseksi osoitettu seriffinkutale säilytti asemansa[/spoiler]. Kyllä tälläiset joskus uppoavat.
-
Jos olisin joskus lukenut Barbara Gartlandin romaanin, niin ehkä siitä olisi tullut vähän sama fiilis kuin uusimmasta Texistä. Olihan siinä sitä söpöilyä :). Mutta ihan ok tarina, sellaista B-sarjaa. Siinä tosiaan oli vähän tavallisuudesta poikkeavia kuvioita, joten ei tätä ehkä sittenkään ihan heti unohda.
-
Minusta ihan ok tarina. Tuohon loppuun olisin kyllä kaivannut edes vähän kuvausta Timothy Russelin maineen puhdistamisesta, ja ennen kaikkea tuon sheriffi-kutaleen reaktioista. Nyt meni vähän niinkuin veitsellä leikaten.
-
ja ennen kaikkea tuon sheriffi-kutaleen reaktioista.
Joo, siinä jäi syömättä oikein iso pala kakusta...
-
Ei ollut vuoden parasta Texiä, minusta jopa huonointa. Tuo romanssi oli kyllä naurettava, toivottavasti jatkossa ei enää tule näitä teinix-romansseja Texiin, mutta ei sitä koskaan tiedä.
-
Eipä tuo romanssi minua häirinnyt, oli tavallaan virkistävä poikkeus. Mutta toivottavasti ei nyt sentään tule tavaksi. Toinen erikoisuus oli, että tässä ei tainnut menettää henkeään ainutkaan iso konna tai edes kakkossarjalainen, ainoastaan tusinakonnia, joilla ei kaikilla ollut edes nimeä. Mutta tuskin tässä sentään pedataan kenenkään uutta tulemista.
Muuten olen kyllä samaa mieltä, että turhan paljon jätettiin kertomatta sivujen 111 ja 112 välisiä tapahtumia. Pahasti töksähti, kun äkkiä kaikki olikin valmista.
Loppujen lopuksi isoin yllätys tarinassa oli se, että syyllinen / motiivi olikin se kaikkiein ilmeisin vaihtoehto. Ehdin olla jo aika varma, että kyse on vain tökeröstä hämäyksestä. Mahtoiko olla tarkoituskin.
Ja tietysti Faraci tunki sekaan taas sen takautuman... ::)
-
Tex kaipaisi kyllä jotain kuutoksia ihan tuohon perusnelikkoon. Kit voisi vaikkapa hommata vaimon. Tai Carson.
-
Olisiko seuraavana vuorossa se Fontin piirtämä Kanada-seikkailu? Tilaajat tietävät sen jo huomenissa, minä irtonumero-ostajana vasta keskiviikkona.
-
Winnipeg-tarinan alku tuli ja se on luettu. Vielä ei oikein osaa sanoa, toimiiko, mutta mitään ei ole ainakaan pilattu. Täytyy lukaista teemaan liittyvät aikaisemmat tarinat uudelleen, kun joululoma koittaa.
-
Tuo Winnipeg-seikkailu on ilmeisesti kolmen nron mittainen, joten tilaa juonen käänteisiin ja kehittelyyn pitäisi olla yllin kyllin.
-
Ensimmäinen osa luettu ja nousi melko erikoinen epäily mahdollisen konnan henkilöllisyydestä, [spoiler]eli Jack Thunder itse Seitsemästä tappajasta. Tätä tukisi ainakin epämääräiset maininnat omista vammoistaan kuitenkaan varmistamatta onko raajarikko vai sokea, ja lisäksi joka murhayrityksellä uhri on pitänyt ääntä jota kohti ampua.[/spoiler]
Kaikin puolin mielenkiinto noussut tarinaa kohtaan vaikka olin hieman epäileväinen tarvitsiko Kid Rodelo vielä kolmannen tarinan osakseen.
-
AlkoTankon veikkaukseen pitää sanoa, että onhan se mahdollista. [spoiler]Tex ampui Jack Thunderia tunnelissa oikeaan hauikseen. Thunder kaatui taaksepäin osuen tukipalkkiin, joka katkesi ja tunneli sortui hänen päälleen. Kuolemista ei siis varmistettu. Ko. tarina oli Boselli/Marcellon käsialaa, kun taas nykyinen tarina on Boselli/Font -parivaljakon. Jack Thunder on sen luokan pahis, että ei olisi ihme, että hänelle suotaisiin toinen esiintyminen.[/spoiler]
-
Minusta hieman sekava ja puuduttava avaus, ei oikein hyvää lupaa. Ja Fontin kuvitus ei kyllä - niinkuin ei yleensäkään - mitään hurraa huutoja aiheuttanut. Toivottavasti petrausta jatkossa.
-
Kyllä tämä tarina minua alkoi kiinnostaa. Ainut miinus on Font, jota kynä ei enää tottele samaan tapaan kuin vielä viitisen vuotta sitten. Esimerkiksi kaunis Dallas oli joissakin ruuduissa nyt suorastaan ruma. Aika nopeasta tason laskusta on kyse, joten pikkaisen huolestuttaa. Ensi vuonna ikää mittarissa kuitenkin vasta 70, mikä ei Tex-kaartissa ole yleensä haitannut vielä yhtään mitään.
-
Ensimmäinen osa luettu ja nousi melko erikoinen epäily mahdollisen konnan henkilöllisyydestä, [spoiler]eli Jack Thunder itse Seitsemästä tappajasta. Tätä tukisi ainakin epämääräiset maininnat omista vammoistaan kuitenkaan varmistamatta onko raajarikko vai sokea, ja lisäksi joka murhayrityksellä uhri on pitänyt ääntä jota kohti ampua.[/spoiler]
Ei kökömpi arvaus. :)
-
Ei kökömpi arvaus. :)
Lievä voitonriemun huudahdus pääsi kun aavistukseni paljastui oikeaan, tosin tässä numerossa tiputeltiin vielä ilmiselvempiä vihjauksia.
-
Tämähän on jännittävimpiä tarinoita aikoihin.
-
Kun lukee tätä tarinaa ja edellistä Kid Rodeloa, onko kukaan muu ihmetellyt miksi Rodeloa ja Kitiä pidetään jonkinlaisina ystävyksinä, muistaakseni Seitsemässä Tappajassa heillä ei ollut yhtäkään yhteistä kohtausta? Alkaako Bosellilla hieman muisti lipsumaan asioissa.
-
Kit on vain päättänyt pitää Kidistä, siksi kai. Muutoin olen sitä mieltä, että Kid vain esittää olevansa mukana ja tarkoituksena on ampua Jack Thunder. Motiivi: suojata siskonsa elämä.
-
Kid Rodelo lähti Seitsemän tappajaa -tarinan päätteeksi vankilaan loukkaantumatta, joten muistaakseni jossain välissä on ollut tarina, jossa on Rodelon pikkuveli ja sisko ja sen päätteeksi Rodelo siirtyy pyörätuoliin. Siinä tarinassa (joku muistaa paremmin) Kit Willer tekee päätelmänsä, että pahiksella on hyvät puolensakin.
Joka tapauksessa Jack Thunderin "herättäminen henkiin" on loistava veto ja jännityksellä on odotettava viimeistä osaa.
-
Niinkin uusi tarina kuin 9/2014.
Täältä vielä pari aiempaa tarinaa: http://tex.willer.fi/kumppanit/kit-willer/
Durango aiemmin Tex Willer 14-15/2008
Kid Rodelo aiemmin Tex Willer 13-15/1999
-
Onkos näin monen tarinan kokonaisuutta ennen Texissä ollutkaan, jos ei lasketa näitä arkkikonnia kuten Mefistoa, Mustaa tiikeriä jne...?
Bosellikaan ei taatusti alunperin suunnitellut Kidin ja Durangon olevan veljeksiä, vaan retconnasi asian jälkikäteen sillä 2014 tarinalla. Eipä siinä, tervetullutta vaihtelua tällainen pitkä, laaja tarinankaari.
-
Ainut miinus on Font, jota kynä ei enää tottele samaan tapaan kuin vielä viitisen vuotta sitten.
Joo, Font ei ilmeisesti ole koskaan kuullutkaan esimerkiksi Cowboy bootseista. Fontin "ansioista" on keskusteltu tässäkin ketjussa paljon, joten tällä kertaa jätän aiheen tähän.
-
Tätä olen itsekin odotellut. [spoiler]Jack Thunderin paluuta. Vieläkö saataisiin nähdä Itse Mestarin toinen comeback ;D[/spoiler]
-
texi 2/16 luettu. Ihan oiva päätös tarinalle ja olihan siinä pieni juonenkäänne mukana myös. Hieman liikaa tarinaa vedätettiin ja taas meinasi lopussa tulla kiire saada pahis puupalttooseen.
Typerää oli mielestäni se, että Thunder ampuu ohi vaikka texi antaa vihjeen ??? Noh, kyllähän 10 metriä on aivan tarpeeksi että ehtii luodit väistää ;D Tulee väkisinkin fiilis että texi on saanut oppinsa joltain Sinanjun mestarilta ja on Remo Williamsin esi-isä ;)
-
Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään lukukokemusta, mutta minuun ei kyllä tämä viimeisin seikkailu uponnut alkuunkaan. Hyvä että loppui. Sekava, ja nämä pääpahikset: Kid Rodelo - kummallisen typerä nimi, aivan kuin jonkun alakoululaisen keksimä; Jack Thuder - Sokea, no joo, sinänsä kiinnostava mutta sopii kyllä jonnekin muualle kuin Tex Willeriin. Ja Kanadassa seikkailtiin, mutta ei lumesta tietoakaan - ilmastonmuutos? No, toivossa on hyvä elää; ehkä joskus vielä saatan tämän kokonaan lukea uudestaan ja toivottavasti silloin tuntuu paremmalta. Nyt olisin valmis nimeämään tämän yhdeksi huonoimmista ikinä.
-
Olipas tiukkaa kritiikkiä :). Minulla tämä kyllä maistui. Harkittu ja hyvin mietitty tarinakokonaisuus. En minä tuossa lopetuksessa mitään kiirettäkään aistinut. Päinvastoin, meni vähän jaarittelun puolelle pokkarin keskivaiheilla. Se vähän jätti höntin fiiliksen, että ai jaahas, nytkö siitä Dallsissa sitten tehdään seuraavissa jaksoissa kaunainen henkipatto, joka sitten tarinan lopuksi joko kuukahtaa tai kokee nirvanan (ihan sen mukaan, millä fiiliksellä Boselli silloin sattuu olemaan). Ja oli se kauhiaa, kun Carson löi sitä Tex-parkaa. Ennen näkemätöntä!
Kuitenkin toivon, että Font ei piirrä enää yhtään tarinaa. Surullista on, kun kynä ei enää tottele. Jos piirtää, niin arvaan, että seuraavaksi eilispäivän tähtien yksinoikeudella Maxi-Texiin.
-
No, ei tämä kokonaispalettina oikein toiminut. Ensimmäinen osa oli paikoitellen jopa puuduttava, toisessa sitten aika mukavasti petrausta mutta grande finaali melko vaisu.
Olisivat voineet laittaa homman kokonaan pakettiin ettei dallas palaa kostoa uhkuvana kelmikoplan kanssa...
Sinänsä on kyllä ihan hyvä juttu kelmikaartia tuodaan menneisyydestä aika ajoin kuvaruutuun, mustan tiikerin tarinathan olivat loistavia. Vuoden 2007(vai 2008) oli heppu jonka teksi saattoi takaisin vankilaan ryöstösaaliin pelastusoperaation jälkeen olisi ok nähdä hänen comeback....
Kid Rodelo - kummallisen typerä nimi ( no on tuo parempi kuin rod the kid tai kid the rod :P)
-
Hiukan sekavahan tuo oli ja kiinalaiset olivat jotenkin päälleliimattuja.
Lisäksi ne kaikki tunnelit ja kellarit olivat kyllä aikaa ja rahaa vaatineita rakennelmia, joita ei ihan osaa mieltää tuollaiseen paikkaan. Lieneekö Boselli tarkoittanut ihan tuollaisia kirjoittaessaan.
Ei suorastaan huono, mutta jotenkin ei ollut ihan Thunderin arvoinen paluu.
Rodelon rooli taas oli minusta tavallaan epäonnistunut. Välillä olin varma, että hän pahojen puolella, välillä taas varma, että hän on tehnyt parannuksen. Jotenkin juttu minusta kärsi tuosta. Lukijan pitäisi olla koko ajan epävarma kummalla puolella hahmo on, eikä välillä varma yhdestä ja sitten toisesta. Jotenkin jännite kärsii.
Ja onhan Kid Rodelo jotenkin kolho nimi, mutta Louis L'Amour on kirjoittanut samannimisestä tyypistä. Boselli on tunnetusti kova lukija, joten varmasti tuntee teoksen, ehkä elokuvankin - IMDb-linkki: Seikkailija Kid Rodelo (http://www.imdb.com/title/tt0059356/)
-
Olihan myös yhdessä tarinassa Rowdy Yates, joka ei tosin näyttänyt Clint Eastwoodilta (ja toisin kuin Clint, ammuttiin tarinan lopussa).
Mutta olen samaa mieltä että jotenkin vaisun oloinen loppunäytös, ja Thunderin apurit olivat melko mitäänsanomattomia, olisi luullut että No-Facen ja Lizardin kaltaisten psykopaattien löytäminen olisi ollut helppoa miehelle. Minua myös henkilökohtaisesti kyllästyttää tapa miten lähes kaikki pääpahikset nykyjään saavat surmansa pikavedossa keskellä katua/autiomaata/huonetta. En nyt sentään mitään Seagal-leffojen täysin läskiksi lyötyjä loppusurmia kaipaa mutta vähän dramaattisuutta sentään.
-
Suoraviivainen rymistely olisi sopinut tarinaan paremmin eihän "originaalissakaan" jack thunder ollut mikään mestarin, mustan tiikerin tai proteuksen tapainen juonittelija.
-
Täh!
Minusta tarina oli hyvä ja pidin erityisesti Tex Willerin ja Jack Thunderin taistelusta pimeässä kellarissa. Tex oli pimeässä melkoisessa lirissä. Myös lopun kaksintaistelu oli hyvin rakennettu. Tex otti ison riskin siinä, että pystyi väistämään Jack Thunderin ääntä kohti ammuttuja luoteja. Yksi Texin periaatteita on kuitenkin ollut, että annetaan toiselle tasavertainen mahdollisuus eikä ammuta raukkamaisesti esim. selkään.
Kyllä tästä vielä jokin jatko saadaan, koska likka lähti ja Mike hänen peräänsä.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, että minkälaista Tex-tarinaa kukin odottaa tai mikä jo ilmestyneistä on sellainen "arkkityyppinen" tarina, minkälaisia pitäisi uudempien kenties olla? Itse pidän monentyyppisistä tarinoista.
-
Rodelon rooli taas oli minusta tavallaan epäonnistunut. Välillä olin varma, että hän pahojen puolella, välillä taas varma, että hän on tehnyt parannuksen. Jotenkin juttu minusta kärsi tuosta. Lukijan pitäisi olla koko ajan epävarma kummalla puolella hahmo on, eikä välillä varma yhdestä ja sitten toisesta. Jotenkin jännite kärsii.
Kuulostaa varsin onnistuneelta hämäykseltä siis. Itsehän en - krhm - hetkeäkään epäillyt Rodeloa.
Hannu, ei kai Winnipegissä ja Selkirkissä ole aina lunta? Vai sanottiinko tarinassa jossain vaiheessa, että on talvi?
-
Ei tämä mikään höjdare ollut, Font ei ole parhaita piirtäjiä.
Seuraavat normi-Texit on värillisiä.
-
Itsekin pidin tarinasta ja hyvä oli myös tuo lopun showdown Texin ja Thunderin välillä.
Ei ehkä ihan Seitsemän tappajaa veroinen, mutta hirveän kauas ei mielestäni kyllä jääty siitäkään :) Ja ei, Aina ei Kanadassakaan (paikasta riippuen) ole lunta, varsinkaan kesäisin ;)
-
Ei Kanadassa varmaan aina ole talvi, niinkuin ei Suomessakaan. Käsittäkseni kuitenkin noissa vanhemmissa kanada-seikkailuissa kanadaan mentiin juuri siksi, että saatiin talvinen ympäristö. Tämä uusin seikkailu olisi voinut sijoittua ihan mihin vaan. Mollasin tätä, kun en oikein jaksanut lukea yhtään näistä kolmesta lehdestä; yleensä ahmin jutut saman tien. Vaikka tämä minusta oli tylsä ja huono, niin toivon ettei minun parjaamiseni heikennä muiden lukukokemusta!
-
Ei Kanada Texissä ole aiemminkaan merkinnyt automaattisesti lunta, jäätä ja tuiskua.
Athabasca-järvi ja red hillin verilöyly ainankin ovat lumettomia...
Ja varsin "uusi" Kanadan kapinalliset. Saattaa olla muitakin...
Winnipeg toi seikkailun nimen kuullessani kuitenkin mieleen heti teksi pääsee värjäämään lumea punaiseksi...
-
No pianhan Tex taas pääsee hiihtämään: http://www.sergiobonelli.it/scheda/tex/39736/Insidia-nella-neve.html
-
Yksi Texin periaatteita on kuitenkin ollut, että annetaan toiselle tasavertainen mahdollisuus eikä ammuta raukkamaisesti esim. selkään.
Näinhän se yleensä menee, uusimmassa numerossa käsikirjoittaja tosin laittoi Texin suolaamaan aseettoman kiinalaisen...
>:D
-
Näinhän se yleensä menee, uusimmassa numerossa käsikirjoittaja tosin laittoi Texin suolaamaan aseettoman kiinalaisen...
Ihmettelin tuota itsekin! Tex ampui aseetonta vanhaa kiinalaispapparaista täysin kylmäverisesti rintaan. Vanhus ei suoranaisesi edes uhannut Texin henkeä.
Vähän turhaan venytetyn oloinen tarina, joka kuitenkin parani loppua kohden jonkin verran. Samansuuntaiset fiilikset tuli itsellenikin kuin Hannulle: Tarinan läpikahlaaminen vaati ponnistelua. Viimeistä numeroa luin vähän kerrallaan yli viikon, joka on jo kyllä oma ennätykseni Texin parissa.
-
Minusta ihan hyvä kostotarina. Paikoin tekstin suuri määrä vaikeutti lukukokemusta, kun meinasi tulla ähky. Mukava aloitus uudelle Tex-vuodelle.
-
Mitäs seuraavat normitexit pitää sisällään? Onko järjestyksessä mihin viimeks jäätiin kaks tai kolme seuraavaa Color Texiä. En löytänyt mistään noiden sivumääriä niin vaikee arvioida, että miten nuo jakaantuu kolmeen numeroon. Sit toi on kanssa mielenkiintoinen julkaisu toi Tex Magazine, toivottavasti saadaan mahd. nopeasti suomeenkin, vaikka normisarjan sekaan tänävuonna?
-
Ei taida Tex Magazinen juttuja tänä vuonna vielä tulla. Muistaakseni tämän vuoden ohjelma oli jo päätetty ennen kuin tuli tietoa Tex Magazinen sisällöstä. Toki Asko tietää tämän paremmin ja korjaa, jos mulla on vanhaa tietoa.
Color Texissä tulee tulee todennäköisesti ensiksi ulos lyhäreitä, joissa on taas uusia piirtäjiä ja osittain myös uusia kirjoittajia. Niitä on neljä kappaletta ja taitaa yhden pituus olla 32 sivua. Sitä en tiedä, kuinka nämä on jaettu eri pokkareihin. Veikkaanpa, että tulevat yhdessä köntässä ulos yhdessä yhden pidemmän Color Texin kanssa, jonka piirtäjänä on vähän tutumpi Del Vecchio. Tarkoittaisi siis sivumäärältään vähän lyhyempiä numeroita samaan tapaan kuin viimeksi, kun näitä Color Texejä saatiin. Jos näin on, niin sitten tässä olisi hyvä sauma julkaista pari lyhyttä erikoisjulkaisua, jotka Italiassa on julkaistu väreissä. Olisi mukava yllätys, mutta enpä oikein usko tähän. Ja tämä kaikki on siis meikäläisen arvailua, ei tietoa.
-
Tarkoittaisi siis sivumäärältään vähän lyhyempiä numeroita samaan tapaan kuin viimeksi, kun näitä Color Texejä saatiin.
Näin taitaa olla, Egmontin sivulla seuraavan Texin sivumääräksi kerrotaan 96+ k(annet), eli näyttäisi menevän samoin kuin viime vuonna.
-
Olipas mukavan erilainen tämä tänään saapunut Tex Willer 2016/3. Ja oikeastaan aika vähän merkitsi tämä värillisyys, mitä on paljonkin välillä hehkutettu. Kyllä tarinat tuli luettua melkoisen nopeasti ja ahnaasti ihan eri syystä. Hiukan olen kyllästynyt näihin normisarjan tarinoihin, kun ne ovat jo pitkän aikaa toistaneet itseään aika laillakin. Nämä olivat erilaisia... mutta ei paljasteta enempää.
-
Erilainen on ihan oikea sana, mukava taas ei, en tykännyt lainkaan.
Ensimmäinen tarina toimi jotenkuten ja oli ainoa kelvollisesti piirretty, vaikka ei sekään hyvin.
Toisessa tarinassa ei ollut sen vertaa ideaa, että olisi kannattanut paperille laittaakaan, ja piirrosjälki oli pokkarin kamalinta. Toivottavasti tältä tyypiltä ei tule enää mitään.
Kolmannessa piirrosjälki paranee hiukan, mutta en kaipaa enää tämänkään tyypin tuotoksia. Itse tarina taas on aika pöljä ja töksähtää pahasti.
Näissä lyhyissä tarinoissa henkilöiden kehittely jää väkisinkin heikoksi ja täytyy pelata äärimmäisillä tunteilla. Siitä johtuen kaikki hahmot tuntuvat aika epäinhimillisiltä yhden piirteen tyypeiltä. Sellaiset tyypit eivät ole miellyttäviä ja se on omiaan tekemään tarinoistakin epämiellyttäviä. Se, että useimmista tehdään vielä rumia ei yhtään auta.
Valittu väripaletti teki tunkkaisen vaikutelman. Ainoastaan kolmannen alussa väritys oli hiukan miellyttävämpää, mutta se ei paljoa pelastanut.
Taitaa olla ensimmäinen Tex, josta en keksi mitään hyvää sanottavaa. Ja jos tämä olisi myös ensimmäinen lukemani Tex, en lukisi enää toista :(
-
Erilainen on ihan oikea sana, mukava taas ei, en tykännyt lainkaan.
Niin sitä taas huomattiin että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Värityksestä olit kyllä ihan oikeassa, ne vaikuttivat hiukan tunkkaisilta. Ehkä olisi toiminut paremmin kiiltävällä ja valkoisella paperilla? Itse pidin eniten siitä, että tarinat poikkesivat totutusta kaavasta täysin, jonninjoutavat jaarittelut puuttuivat. Ja jos joku ammutaan, niin painetaan liipasinta kerran ja se on siinä. Ei siihen viittä(toista) sivua tarvita. Eipä noista lyhyistä tarinoista kovinkaan syvällisiä voi mitenkään saada.
-
Ensimmäisen tarinan piirtäjä Benevento oli kyllä miellyttävä tuttavuus (ja oli mukava saada Medda takaisin kirjoituspuuhiin, vaikkakin vain 32 sivun ajaksi). Niistä kahdesta muusta ei niin väliä. Ja joo, aika tukkoista oli väritys. Beneventoa olisin mielelläni tutkaillut tarkemmin ilman väritystäkin.
-
Mukava juttu nämä värijutut.
Mutta, ehkä toimisi paremmin isomassa kuosissa? En tiedä mitä kokoa alkuperäiset ovat.
-
Ensimmäisen tarinan piirtäjä Benevento oli kyllä miellyttävä tuttavuus...
Samaa mieltä; upeaa "realismivetoista" kuvitusta ja hienoja uskottavan oloisia yksityiskohtia varsinkin taustoissa. Väritys on kieltämättä paikoin vähän tunkkaista ja tukkoista, mutta mielestäni tuollainen tunkkaisuus ja värien "likaisuus" sopii western-tyylilajiin paremmin, kuin vaikkapa kirkkaat karamellivärit.
Hyvälle näyttävät nämä väri-Texit, paitsi ehkä uusimman numeron hätäinen kansi, josta riittäisi sanottavaa. Olikos sekin muuten - yllättävää kyllä - Beneventoa kun en nyt muista niin tarkkaan?
-
Kansi pitäisi olla Giulio De Vitan; näin siis kerrotaan Bonellin sivuilla.
-
Kansi pitäisi olla Giulio De Vitan; näin siis kerrotaan Bonellin sivuilla.
Ok, kiitos tiedosta, hyvä jos näin on. Benevento saa siis synninpäästön. Taiteilijan signeeraus oli muistaakseni myös nähtävissä kannen alakulmassa, mutta kun ei juuri nyt ole lehteä käsillä, niin en pystynyt tilannetta tarkistamaan...
-
Suomessa on nyt viime aikoina ollut käytössä vähän tummempaa paperia kuin aiemmin. Se ei ihan parhaalla tavalla sovellu näihin värijulkaisuihin. Silti on hyvä, että on julkaistu samassa formaatissa kuin Italiassakin. Italiassa nämä Color Texit ovat myös ihan samankokoisia kuin Suomessa.
-
Minä kyllä tykkäsin niin tarinoista, kuvituksesta kuin värityksestäkin. Väritys oli minusta nyt huomattavasti miellyttävämpää kuin niissä viimevuotisissa värinumeroissa. Tarinoista kaikki kolme olivat varsin onnistuneita kokonaisuuksia, vaikka olivat vain 32 sivun mittaisia. Hyvä osoitus siitä, että ehjän kokonaisuuden voi tehdä vähän tiivimmässäkin tilassa. Itse asiassa tämähän on se formaatti, jossa monia muita sarjakuvia on tehty, esim. 1960-luvun Pecos Billit.
Secos Bill moitiskeli tuota kolmatta tarinaa, mikä taas minusta oli aivan mainio, ja humaani. Ensin maalaillaan kuvaa peikosta, joka alkaakin pikkuhiljaa tarkentumaan kuvaksi kehitysvammaisesta "peräkammarin/perunakellarin pojasta" (vähän niinkuin vaikka Soinion Kuutamosonaatti-leffassa), jota sitten epäillään murhista ja pikkutytön sieppauksesta, niin että kylän väki lähtee soihtujen kanssa ajamaan takaa. Lopulta totuus paljastuu. Paljon yhtymäkohtia esim. Frankensteiniin, ainakin Mel Brooksin parodiaversioon, sekä myös -60-luvun Pecos Billiin, oliko se Vuorten hirviö? (Jostain syystä en pääse Moogin arkistoon, sieltä sen olisin salamana löytänyt).
Piirrosjäljestä / kuvitustaiteesta eniten miellytti ekan tarinan Beneventon jälki.
Nämä lyhärit mielestäni osoittavat sen, että marina tarinoiden määrämittaisuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista juonen kuljetteluun on täyttä fuulaa. Olen aiemminkin väittänyt, että ammatikseen kirjoittamista tekevillä määrämittaisuus ei pitäisi olla mikään ongelma: Etukäteen annetaan koordinaatit, johon tarina sitten laitetaan. Ei se voi olla todellista, että käsikirjoittajalle tulisi sellainen tilanne, että "hups. nyt on tilaa enää kaks sivua. ajetaas homma loppuun." Ei ikinä. Kyllähän se kokonaisuus pitäis olla tiedossa ja hallinnassa alusta pitäen.
-
Ei se voi olla todellista, että käsikirjoittajalle tulisi sellainen tilanne, että "hups. nyt on tilaa enää kaks sivua. ajetaas homma loppuun." Ei ikinä.
Klassikkoseikkailuissa tuli kyllä välillä mieleen "tila loppui", joitakin kertoja pitkä tarina lopetettiin tylysti joukkoammuskelulla johon ei montaa ruutua käytetty.
Vilkaisin marketissa uutta numeroa, näytti ihan kelvolliselta myös kannen osalta. Ensimmäisen tarinan tosi menin pilaamaan itseltäni näkemällä lopun. Pitää librin seuraavalla keikalla napata tämä, kansihinnan pystyy maksamaan norminumeroista jos on kiinnostava jatkis menossa.
Valitettavaa ettei saapasmaassa ole materiaalia lehdykkään niin paljon että värilliset olisi saatu julkaistua meillä kovakantiseksi erikoisjulkaisuksi.
-
Onko nyt niin, että vain Secos-Billlin mielestä uusimman värillisen Tex Willerin toisen tarinan piirtäjä oli tehnyt kelvotonta jälkeä? Jos minä saisin valita, niin tässä oli Camuncolilta kolme työtä: ensimmäinen, ainoa ja viimeinen.
Juoni oli sinänsä ok, mutta olihan se ihan hirveätä lukea Tex Willeriä, kun Tex ei näyttänyt Texiltä, henkilöt olivat muodottomia ja mittasuhteet mättivät useassa kuvassa. En yleensä mussuta piirtäjistä, mutta Camuncoli on huonoin piirtäjä, mitä tähän astisessa Tex-historiassa on ollut.
Benevento sopii hyvin Tex-piirtäjien saagaan.
-
Klassikkoseikkailuissa tuli kyllä välillä mieleen "tila loppui", joitakin kertoja pitkä tarina lopetettiin tylysti joukkoammuskelulla johon ei montaa ruutua käytetty.
On tuo ilmiö nähty jo monasti muissakin, ei se mitenkään klassikkoseikkailuihin kulminoidu. Kyllähän se panee miettimään, missä ongelma piilee. Tehdäänkö liian kiireellä? Niin ettei mietitä loppuun saakka?
-
Juoni oli sinänsä ok,
Minusta edes tarina ei toiminut. Heti, kun Texin paidan tunnistettavuus mainittiin oli selvää, mitä jatkossa tapahtuu. Ja joka tapauksessa minusta oli tekopyhää muka antaa konnalle mahdollisuus kaksintaistelussa, kun kuitenkin se mahdollisuus samalla yritettiin viedä paidan avulla. Ja miksi Tex tuhlasi aikaa Coronelin kamppeisiin pukeutumiseen samalla, kun miestä itseään ammutaan seulaksi ulkona. Ase vain kouraan ja loikka ikkunasta, siinä se.
Camuncoli tosiaan oli minunkin mielestäni Tex-historian huonoin piirtäjä. Taustoissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta ihmiset olivat epämuodostuneita, erityisesti päät olivat ihmeellisiä möhkäleitä.
Benevento taas ehkä toimisi paremmin mustavalkoisena. Nyt oli jotenkin sellainen vaikutelma, että hän hiukan lintsasi ja jätti osan hommistaan värittäjälle.
Kansi oli tosiaan hiukan luonnosmainen, mutta kun muistaa millaisia viiden minuutin tekeleitä Galep joskus käsistään päästi, niin ei tuo huonokaan ole. Villa on vain hemmotellut meidät pilalle.
-
Ei minusta nämä piirtäjät nyt mitenkään erityisen huonoja olleet, jos nyt ei mitenkään loistaviakaan. Benevento pärjäsi mielestäni parhaiten, tulee hiukan mieleen Bruno Brindisin jälki. Eikä Camuncolinkaan kuvituksesta mennyt lounas väärään kurkkuun, rumempaakin jälkeä olen sivuilla nähnyt (Dison viimeisin Maxi tulee mieleen ekana).
-
On tuo ilmiö nähty jo monasti muissakin, ei se mitenkään klassikkoseikkailuihin kulminoidu. Kyllähän se panee miettimään, missä ongelma piilee. Tehdäänkö liian kiireellä? Niin ettei mietitä loppuun saakka?
Onhan niitä ollut toisinkin päin, tarina mikä olisi todennäköisesti toiminut pokkarin pituisena venytetty kahteen pyssynpaukkeen takia ja kokonaisuus kärsinyt.
-
Just näin, olet aivan oikeassa.
-
Tuo viimeisen kuvitus oli kyllä ihan kubismia. Kivan oloista Aku Ankassa sähläilytarinassa, mutta ei sovi Texiin.
-
Ihan ok pokkari tuo viimeisin "lyhyet erikoiset"! Seuraavat kaksi pokkaria ovat myös värillisiä. Mahtaako olla koko pokkarin mittaiset tarinat tai kahden pokkarin mittainen tarina? Vai jatkuvatko "lyhyet erikoiset" tarinat?
-
Toinen tarina eli "takinkääntäminen" luettu. Tuli mieleen näissä lyhhäreissä ei kannattaisi ehkä yrittää mitään juonenkäännettä ollenkaan vaan pitää suorasukaisena toimintana. Ensimmäinen tarina toimi nippanappa, toinen ei.
Uhm, aika karmaisevalta näyttää kolmannen tarinan kuvitus mutta luetaan ennenkuin tuomitaan.
>:D
-
No eihän se kolmannen tarinan kuvitus suinkaan millekään karmaisevalle näyttänyt, paikoin jopa hyvinkin hienolle. Aloitussivu, kohtaus lammella jne. Tex ja Carson näyttivät kieltämättä ajoittain vähän kököille, vaikka en kuulukaan niihin puristeihin, joiden mielestä sankariparin kuuluu aina näyttää jämptisti tietynlaiselle.
-
Sen kolmannen tarinan on kuvittanut Andrea Accardi. Kyllä minullakin muutama aukeama tökki; pikemminkin Aku Ankkaa kuin Texiä. Mutta ei tuo kokonaisuudessa nyt niin erityisen kamala ollut.
-
Mahtaako olla koko pokkarin mittaiset tarinat tai kahden pokkarin mittainen tarina? Vai jatkuvatko "lyhyet erikoiset" tarinat?
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tulee ensin vielä yksi lyhäri ja sitä seuraa yksi pitkähkö, joka on jaettu kahteen pokkariin.
-
Uusimpaan Texiin heitetty sitten sama kansi kun numerossa 8/2010? Ilmankos näyttikin niin tutulta.
-
No sehän se olikin. Sama fiilis tuli heti, mutta en jaksanut alkaa etsimään... tuo 2010 -versio on selkeästi tarkempi. Minkähän takia tämä uusi oli utuinen..?
-
Minkähän takia tämä uusi oli utuinen..?
Haluttiin tehdä kuitenkin vähän erilainen kansi? ;) No, todennäköisesti tämä uusi kansi on skannattu jostain ja samalla unohdettu, että se on käytetty jo, ja että siitä olisi ollut olemassa tarkempikin digitiedosto.
-
...8/2010? Ilmankos näyttikin niin tutulta.
Kauniisti sanottuna utuiselta, hieman realistisemmin sanottuna kuva on pikselimössöä, jota ei soisi näkevän myytäväksi tarkoitetun julkaisun kansikuvana. Jos on skannattu, niin on muuten surkea skanneri tai sen käyttäjä. Tähänkö on tultu? Ainoa positiivinen seikka on se, että kansikuvasta voi tehdä myöhemmin knoppikysymyksen.
Itse sisällöstä on sanottava, että ensimmäinen tarina oli sinänsä ok, vaikka lopun arvasi. Accardin piirustus ihan ok. Eikös onnenpoika kirjoiteta yhteen? Onnenpoika Randy eikä Onnen poika Randy.
Toinen tarina vasta alkoi, joten ei siitä vielä. Del Vecchio on tutumpi piirtäjä ja vaikka hän ei kuulu ihan terävimpään kaartiin, niin jälkeen on jo tottunut.
-
Ei minua tuo kansi haitannut, onhan niitä aikojen saatossa ollut muitakin. Laitanko heti knoppikyssän: mitkä kannet Suomen Texeissä on kahteen kertaan? Ainakin yksi mulla tulee heti mieleen, mutten kerro...
Tuosta uutukaisesta: kummatkin tarinat kelvollisesti kuvitettuja. Edelleen jännä juttu, että pidän kirjaston värityksestä kyllä paljon, paljon enemmän kuin näistä, vaikka nämä on ikäänkuin värillisiksi jo alunperin tehty.
Eka lyhäri ei kyllä minuun iskenyt, kokolailla olematon jutska. Tämä kakkostarina, joka siis jatkuu seuraavassa, vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, innolla odotan huhtikuun Texiä.
-
Ei ketään kannen kuvan käyttäminen kahteen kertaan haittane, vaan se, että uusimman kansi on pikselimössöä. 8/10 kannen vertaaminen uutukaiseen on aika karua. Yllätyin siitä, että tuollainen on mennyt läpi Egmontilla.
-
Pikselimössöä? Pikselimössönä olen pitänyt aina sellaista kuvaa, jossa ei ole tarpeeksi pikseleitä eli pikselit tosiaan erottuvat ja saavat aikaan sekkavan mössömäisen vaikutelman. Sellainen kuin esim. suuralbumin Uudisraivaajat kansi (jolloin painoon lienee livahtanut väärä tiedosto). Saatan olla ihan hakoteillä tässä asiassa. Nyt tuo kuva näytti utuiselta, ihan kuin olisi jonkun pehmennysfiltterin saanut ylleen. Syynä saattaa olla se, että alkuperäinen tiedosto on tosiaan skannattu liian alhaisella resoluutiolla ja tilannetta on jälkeenpäin pyritty korjaamaan. Mutta mieluummin otan utuisuuden kuin terävät pikselisärmät. Ja tuo kansi oli kyllä muuten erinomaisesti valittu. Voisi luulla, että se on varta vasten sitä Accardin lyhyriä varten piirretty, mitä se ei kuitenkaan ole.
Roberto Recchioni vaikuttaa erinomaiselta kertojalta. Tosin on tässä vaiheessa aika vaikea vielä lopullista tuomiota antaa. Joka tapauksessa molemmat tarinat olivat perinteitä kunnioittavia, mutta silti tuli fiilis, että tässä on jotain uutta. Molemmissa seikkailuissa oli myös jokainen perusnelikon jäsen, ja heitä kaikkia kirjoittaja kohteli mukavan kunnioittavasti. Varsinkin Carsonin kohdalla on vaara, että hän lipsahtaa liiaksi vanhan höperön puolelle. Harmi vaan, että hän ei näytä vakinaistaneen paikkaansa Tex-kirjoittajien joukossa.
-
Tuo viimeisen kuvitus oli kyllä ihan kubismia. Kivan oloista Aku Ankassa sähläilytarinassa, mutta ei sovi Texiin.
Tämä herätti mielenkiinnon kyllä, kubismia Texissä, se on nähtävä! :D Ei tuo jälki nyt tällaisesta hyvin satunnaisesta Texin lukijasta huonoa ole, persoonnallinen tyyli joka totta kyllä poikkeaa totutusta normista huomattavasti. Haittaako se riippu sitten tietysti, että koliseeko kyseinen tyyli vai ei. Mukavasti on yksityiskohtaakin saatu kuviin mukaan. Tarinasta tykkään myös, hermoraunio henkipatto-aiheen variaatiot kun kiinnostavat. Tuossa illan kuluessa tulee luettua. Kiitos lukuvinkistä! (Samalla reissulla tarttui mukaan myös Joe Kubertin "Faksi Sarajevosta"-teos, kiinnostava sekin.)
-
Tuosta kannesta vielä sen verran, että sehän ei ole missään Italian Texeissä kansikuvana, vaan lienee näitä Villan nueva ristampoihin taitelemia keräilykuvia; Janne tietänee paremmin. Siinä aiemmassa 8/2010 Texissä mentiin niitä klassikoita, aavekaupunki taisi olla, siis Suomessa -60-luvulla ilmestyneitä liuskoja. Jannen kanssa olen samaa mieltä että kuva sopii kyllä kuin nakutettuna tuohon jälkimmäiseen, nyt kesken jääneeseen stooriin, eikä minua myös tuo utuisuus haittaa. Hieno kansi!
-
Minä kyllä tarkoitin, että se sopii kuin nakutettu siihen pokkarin alussa olevaan lyhäriin, koska siinä oli melkein yksi yhteen kansikuvan kanssa yksi ruutu. :-) Ja se utuisuuskin ehkä sopii siihen loppujen lopuksi aika hyvin, koska siitä tarinasta ei heti tiedä, että mikä on totta ja mikä hourailua.
-
Kansi on alunperin ollut liian alhaisella resoluutiolla, sitten pikselimäärää on kasvatettu, mutta eihän kuvan tarkkuus siitä parane, vaan pehmenee. Näin uskoisin tapahtuneen. Näin on vältetty viivassa jyrkkä sahalaita ja saatu aikaan muhjuinen lopputulos. Ei hyvä kumpikaan, mutta ehkä parempi näin päin.
-
Oli oikein viihdyttävä tämä Recchionin ensimmäinen tarina alusta loppuun saakka. En pitkästynyt. Harmi vaan, että häneltä ei tiemmä ole tulossa uusia tarinoita ainakaan vähään aikaan. Kuvitus oli myös upeaa tässä tarinassa. Odotukset täyttyivät viime numeron lyhyen intron jälkeen. Ei tämä ehkä mikään mestariteos ollut, mutta viihdyttävää perus-Texiä.
Kiinnitin nyt huomiota, että Carsonilla näyttää olevan siniset silmät, muilla peruskvartetin jäsenillä tummat, ehkäpä ruskeat.
-
Kiinnitin nyt huomiota, että Carsonilla näyttää olevan siniset silmät, muilla peruskvartetin jäsenillä tummat, ehkäpä ruskeat.
Nyt mennään aivan muistikuvien varassa, mutta mielestäni väri-Texeissä on nähty Tex ruskeasilmäisenä, MUTTA tekijöistä riippuen myös sinisilmäisenä. Niissä Villan kansikuvissa, joissa Texin silmienväri näkyy, esiintyy puolestaan aina sinisilmäinen Willer. En sitten tiedä kuka nuo kansikuvat värittää. Olenpa näistä silmäisyysväitteistäni jopa suhteellisen varma.
Kit Willerin ruskeasilmäisyys lienee geneettinen välttämättömyys, Tiger Jackista nyt puhumattakaan.
-
Jannen kanssa aika samat fiilikset, ei mikään huippujuttu, mutta kiinnostusta riitti loppumetreille saakka. Minusta selkeästi paras tästä värillisten stoorien satsista, niin tarinan kuin kuvituksen puolesta.
-
Joo. Ehkä Ticcin tarina olisi lyönyt tämän, jos se olisi julkaistu aikoinaan Suomessakin väreissä.
-
Mitä Ticcin tarinaa tarkoitit? Sitä Italian 600? Se mun mielestä pitäis saada väreissä!
-
Sekin kyllä. Mutta tarkoitin Valkoista shamaania (4-5/2013). Sekin on ollut alunperin Color Tex.
-
Boselli-Danubion tarina "Elävänä tai kuolleena!" oli hyvä tarina (6/2016), vaikka pysyikin yhden numeron mittaisena. Oli ilo katsoa taas kunnon piirtäjän jälkeä mustavalkoisella pohjalla. Mitä muut olivat mieltä tästä lyhykäisestä vanhan mallin tarinasta?
-
Piirrosjälki oli loistavaa! Muutenkin juttu toimi hyvin!
-
Kuvitus ihan 10+. Tarina tuntui aluksi vähän tylsältä (vai olinko vain itse liian väsynyt?), mutta loppua kohti meininki parani huomattavasti.
-
Melko simppeli tarina mutta ihan viihdyttävä tälläiseksi yhden pokkarin stooriksi. Ei tällä mitään klassikkostatusta hankita mutta paljon kehnompiakin tarinoita on luettu.
-
No niin, tulipa ahmaistua uusi Tex. Piirrostaiteesta lähes yhdyn edellisiin, tuo Jannen 10+ on kyllä yläkanttiin, oikein hyvä mutta kumminkin korkeintaan 9. On noita parempiakin.
Mutta tarinalle kyllä annan täyden kympin! Ei ehkä klassikkoainesta, niinkuin Alkotanko totesi, mutta äärimmäisen hyvin hallittu kokonaisuus. Missään vaiheessa ei ollut tyhjäkäyntiä, eikä tarinaa lopussa ajettu päin seinää. Nämähän monasti ovat olleet niitä helmasyntejä, joista kommentoijat täällä Kvaakissa ovat syyttäneet määrämittaisuutta; minusta kyse on tällöin on taitamattomuudesta. Tässä oiva esimerkki siitä, miten tarina kuljetetaan yhden lehden puitteissa. Ja juonenkäänteitä ja tapahtumia oli yllin kyllin, ihan hyvin tämän olisi voinut kahden lehden mittaiseksikin laventaa. Mutta yhden opuksen mittaisenakin toimi erinomaisesti.
-
Katselin kioskilla. Taitavaa, mutta jotenkin hengetöntä kuvitusta. Vartiotorni-kaman suuntaista. Kouluarvosana 8-.
-
Olen ennenkin havaannut, että ne, jotka osaavat itsekin piirtää muutakin kuin tikku-ukkoja, suhtautuvat toistenkin taiteeseen paljon muita kriittisemmin. Jos minun 10+ oli yläkanttiin, niin väittäisin, että Tertsin 8- on yhtä paljon alakanttiin (joten Hannu kultaisen keskitien kulkijana osui arviossaan napakymppiin).
-
Vähän sisällyksetön ja lähtöasetelmiltaan moneen kertaan kaluttu seikkailu oli tämä uusin 6/16. Hajuton, mauton ja yllätyksetön. Tällaisiakin tasaisempia vaiheita kuvitteellisen sankarikaksikon elämään varmasti saattaisi mahtua, mutta kuinka tarkoituksenmukaista sellaisia on kuvata sarjakuvissa. Toisaalta ei kaiken aina tarvitse olla elämää suurempaa spektaakkelia.
Kuvituksen suhteen olen Tertsin viitoittamilla linjoilla, mutta ilman mitään kilpalaulantaa saattaisin jopa antaa arvosanaksi tuota 8- alhaisemman kouluarvosanan. Paikoin hirveitä ihmisanatomioita (mm. sivu 66 viimeinen ruutu) ja ruudusta toiseen kokoaan muuttavia hevosia. Lukijaa kohden osoittavien aseiden perspektiivit ja "kolmiulotteisuus" olivat pielessä lähes jokaisessa tämän kaltaisessa kuvassa, samoin kuin aseiden asennot suhteessa niitä piteleviin käsiin. Pieni kauneusvirhe olivat myös revolverien perien karhennus, joka oli mallinnettu suoraan nykyaikaisista muoviperäisistä automaattiaseista tai lelupyssyistä. Texin aikoina revolverien perät olivat etupäässä puuta, tai luuta, mahdollisine metallisomisteineen.
Kuvitus ei silti ollut pahinta mahdollisinta, eikä suinkaan huonoa, vaan päinvastoin; pikkunättiä keskinkertaista liukuhihnatyötä.
Ihan ok numero, mutta ei mikään juhlan aihe.
-
Kuvituksen suhteen olen Tertsin viitoittamilla linjoilla, mutta ilman mitään kilpalaulantaa saattaisin jopa antaa arvosanaksi tuota 8- alhaisemman kouluarvosanan. Paikoin hirveitä ihmisanatomioita (
Silmäilyni oli pintapuolista ja pikaista. Ei kaikki kökköydet ilmeisesti ehtineet rekisteröityä verkkokalvolleni. Yleisilme oli siisti.
-
Yleisilme oli siisti.
Kyllä, juurikin.
-
Vähän sisällyksetön ja lähtöasetelmiltaan moneen kertaan kaluttu seikkailu oli tämä uusin 6/16. Hajuton, mauton ja yllätyksetön. Tällaisiakin tasaisempia vaiheita kuvitteellisen sankarikaksikon elämään varmasti saattaisi mahtua, mutta kuinka tarkoituksenmukaista sellaisia on kuvata sarjakuvissa. Toisaalta ei kaiken aina tarvitse olla elämää suurempaa spektaakkelia.
Kuvituksen suhteen olen Tertsin viitoittamilla linjoilla, mutta ilman mitään kilpalaulantaa saattaisin jopa antaa arvosanaksi tuota 8- alhaisemman kouluarvosanan. Paikoin hirveitä ihmisanatomioita (mm. sivu 66 viimeinen ruutu) ja ruudusta toiseen kokoaan muuttavia hevosia. Lukijaa kohden osoittavien aseiden perspektiivit ja "kolmiulotteisuus" olivat pielessä lähes jokaisessa tämän kaltaisessa kuvassa, samoin kuin aseiden asennot suhteessa niitä piteleviin käsiin. Pieni kauneusvirhe olivat myös revolverien perien karhennus, joka oli mallinnettu suoraan nykyaikaisista muoviperäisistä automaattiaseista tai lelupyssyistä. Texin aikoina revolverien perät olivat etupäässä puuta, tai luuta, mahdollisine metallisomisteineen.
Kuvitus ei silti ollut pahinta mahdollisinta, eikä suinkaan huonoa, vaan päinvastoin; pikkunättiä keskinkertaista liukuhihnatyötä.
Ihan ok numero, mutta ei mikään juhlan aihe.
Nuo revolverin perät nyt ei itseäni juurikaan haittaa. texihän ei ole millään tavalla vaatetuksen, asevöiden jne suhteen realistinen vaan kaikki on kuin suoraan 40-60 luvun länkkäreistä.
-
Nuo revolverin perät nyt ei itseäni juurikaan haittaa. texihän ei ole millään tavalla vaatetuksen, asevöiden jne suhteen realistinen vaan kaikki on kuin suoraan 40-60 luvun länkkäreistä.
Pitänee ainakin osittain paikkansa, mutta Willerin ns. mestaripiirtäjät eivät sorru tällaisiin räikeisiin tapauksiin, joten eteen sattuessaan niihin kiinnittää huomiota.
-
Pitänee ainakin osittain paikkansa, mutta Willerin ns. mestaripiirtäjät eivät sorru tällaisiin räikeisiin tapauksiin, joten eteen sattuessaan niihin kiinnittää huomiota.
Tuo on totta ja itse olen aika tarkka aseiden suhteen noin yleensä, ne kuitenkin suht helppo piirtää aikakauden mukaisesti. Se että piirtää texille esim peacemakerin vuodessa 1865 tapahtuvaan tarinaan on jo silkkaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä (esimerkki)
-
Faracilla on nyt mukanaan apukirjoittaja tässä uusimmassa tarinassa. Seikkailu vaikutti melkoisen jäntevältä, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään uutta ollutkaan. Luin oikein mielelläni. Dotti on kelpo piirtäjä, mutta aina häneltä löytyy jotain, mikä jää harmittamaan. Nyt se oli huippuunsa bodattu intiaani. Se vähän tökkäsi, koska Dottilla kuitenkin tuntuu olevan pyrkimys jonkinlaiseen realismiin. Toinen asia, mitä kuvituksessa ihmettelin, oli näyttävät luodin mäjähdykset - luoti kalloon niin että silmät muljahtavat nurin. Ei tällaiseen Texissä ole totuttu. En tiedä, onko syytäkään totutella.
-
En edes huomannut tuota silmäjuttua ennen kuin mainitsit. Mutta itse tarina vaikuttaa ihan luettavalta jos nyt ei kauhean omaperäiseltä. Dottin kuvitus on muuten ihan hyvää mutta näyttää ihan samalta kuin kymmenen muuta uutta piirtäjää mitä lehdelle on tullut nyt tällä vuosituhannella. Vanhassa kaartissa sentään oli selkeästi omanlaisensa piirtäjät (Galep, Ticci, tiedättehän), nyt tuntuu että kokoajan on sama kuvittaja tekemässä joka tarinaa.
-
Jotenkin vaikutti aika tusinatarinalta, mikään ei yllättänyt. Ehkä sitten toisessa osassa tulee yllätys ( vaikkapa sellainen, että Faraci ei laita juttuun takautumaa ::) )
nyt tuntuu että kokoajan on sama kuvittaja tekemässä joka tarinaa.
Täytyy olla samaa mieltä. Onkohan Bonellilla jokin akatemia Disney-tyyliin ? Piirtäjät ovat teknisesti taitavia, mutta aika hengettömiä. Ja ne, jotka eroavat massasta ovat sitten Dison ja Ortizin kaltaisia kammotuksia...
Toinen asia, mitä kuvituksessa ihmettelin, oli näyttävät luodin mäjähdykset
Tämä ei kiinnittänyt ainakaan minun huomiotani, mutta uudelleen selatessa roiskeita kyllä oli aika tavalla. Mutta eivät ne sillä tavalla häirinneet, pahempaa teki aikoinaan Fusco. Hän kun jätti joskus osan roiskeista mustaamatta. Tuli sellainen inhottava tunne, että tuossa lentää veren lisäksi aivoja ja sisälmyksiä.
-
Mutta eivät ne sillä tavalla häirinneet, pahempaa teki aikoinaan Fusco. Hän kun jätti joskus osan roiskeista mustaamatta. Tuli sellainen inhottava tunne, että tuossa lentää veren lisäksi aivoja ja sisälmyksiä.
Minullekin tuli juuri Fusco mieleen etenkin noista päähän sattuneista osumista. Paitsi että Dotti oli mielestäni vienyt hommaa vielä astetta härskimpään suuntaan.
-
.... Se vähän tökkäsi, koska Dottilla kuitenkin tuntuu olevan pyrkimys jonkinlaiseen realismiin. Toinen asia, mitä kuvituksessa ihmettelin, oli näyttävät luodin mäjähdykset - luoti kalloon niin että silmät muljahtavat nurin. Ei tällaiseen Texissä ole totuttu. En tiedä, onko syytäkään totutella.
Ja juuri se syy miksen yleensä Texistä niin piittaa :sen väkivalta on siistiä ja hyväksyttävää, ei ikinä kauhistuttavaa ja väärin.
Ymmärrän toki että on Texin tyyli, mutta kun itse pitää enemmän niistä joissa väkivalta esitetään vastenmielisenä tai kyseenalaisena asiana.
Omien satunnaisotannoitten kautta kun Texien juonenkuljetus kun menee järjesin "siistin" ruumistehtailun puolella.
Itsestä tuo Tex-linja on pahempaa mässäilyä kuin seuraumusten näyttäminen.
Saman lafkan (Bonellin) Dylan Dogeissa väkivalta kun ahdistaa lukijaa. Veikkaan että osittain tämä vaikuttaa myös tämän Texin linjaan.
Ristiriitaisesti summaten, talon sisältä saadaan piirtäjiä jotka kuvittavat sekä ja että: toisessa väkivalta on aitoa(=realismiin pyrkivää) toisessa ei.
Aina ei mene ohjeistus perille miten paljon näytetään.
En välty ajatukselta että osaltaan kyse on Texin yhdistelmästä esterofiliaa ja hyvin epä-italialaista fantasiaa: Tex selvittää aina tapauksen loppuun saakka eikä langanpätkiä saati seuraumuksia jää auki toisin kuin italialaisessa yhteiskunnassa. Sekä suorittavan portaan kuin johtavan tason konnat niputetaan kasaan ja sillä klaari.
Sen lisäksi Tex kumppaneineen osoittaa joka kertaa furboa,italialainen oveluuden ja ei-aina-kirjan-mukaan viekkauden yhdistelmää -oleva kansallinen käsite joka vertautuu suomalaisten "sisu" käsitteeseen helpolla yksiselitteisellä selvityksellään.
Italialaiselle kulttuurille esteettisyys kun on moraalisuutta tärkeämpi arvo, se miltä vaikuttaa.
Molempiin suuntiin oli kyse seksistä tai kuolemasta: joko ei näytetään mitään tai sitten hyperrealistisesti.
Kiitän kirjoittajia vinkistä, tämä perus Tex kun alkoi kiinnostaa tuoreimman suuralbumin lisäksi joka sekin pääosin graafisilla ansioillaan osuu enemmän omaan makuun.
-
Hevosten piirtäminen on Dottilla mukavasti hallussa. Hienoja realistisen oloisia asentoja ja liikkeentuntua. Dottin hepoilta löytyy jopa erilaisia ratsastustilanteisiin yms. sopivia "ilmeitä". Ei siis mitään luupäisiä muuleja, vaan eläväisen näköisiä ratsuja.
-
Oli aika raju tarina tämä Dottin piirtämä seikkailu. Ei ollut hengähdystaukoja. Intiaanien vihamielisyyttä ei millään tavalla perusteltu, mikä toimii vaihteluna. Monestihan näissä jutuissa uhkaa kääntyä psykoanalyysin puolelle. Mutta ehkä muutaman sivun olisi voinut uhrata intiaanien motiiveille.
-
Varsin suoraviivainen tarina, joskin tuntui että tässä pohjustettiin jotain käänteitä/sivujuonia jotka sitten unohtuivat ammuskelun aikana (petturi-intiaani, epäilyttävä opas). Pisteet siitä että lopussa oli ihan kunnollinen kaksintaistelu veitsin ja nuijin sen sijaan että Tex olisi tylsästi vain ampunut pahiksen.
-
Hyvä vaan että oli suoraviivainen juttu, sopii hyvin näin loman kynnyksellä lukea vähän kevyempää tarinaa.
Taide toimi.
-
Kylläpä oli geneerinen ja kaavamainen Tex tarina nämä kaksi viimeisintä numeroa. Ruumiita tehtailtiin paljon ja jälleen kerran kapinoivat (kuinkas muuten) Comanchet olivat ilkimyksiä ::)
Comanchet "paiskasivat Kitiä jollain oudolla "Tomahawkilla" :laugh: ja Carson mietiskelee "mistä minullekin löytyisi samanlainen varmuus" Ei kyllä sovi yhtään pappa Carsonin suuhun moinen persausta nuoleva mietiskely, mielestäni Carson on kuitenkin ÄIJÄ!! eikä mikään kokematon tahi epävarma poikanen. Tulee mieleen tämä (kuva alla)
Pisteet taiteesta ja hieman realistisemmasta väkivallan seurauksista jotka olivat mieleeni ja annetaan nyt kokonaisuudella vaikkapa 6,5/10.
-
Kovin oli yksioikoinen tarina, tosin varsin vauhdikas. Ja tuo pääpahis, Nevequaya, oli kyllä vesureineen aika hurja ilmestys. Toisin kuin Jamoz, minä en lainkaan pidä tuosta "väkivallan seurauksien hieman realistisemmasta kuvauksesta"; ei minusta kuulu lainkaan Tex Willer-maailmaan.
Piirostaide nostaa tämän tarinan keskinkertaisuuksien joukkoon - siis Tex seikkailuissa. Toki tämäkin monen muun sarjakuvasankarin (jääköön nyt nimeämättä) seikkailut pesee mennen tullen.
-
Comanchet "paiskasivat Kitiä jollain oudolla "Tomahawkilla" :laugh: ja Carson mietiskelee "mistä minullekin löytyisi samanlainen varmuus" Ei kyllä sovi yhtään pappa Carsonin suuhun moinen persausta nuoleva mietiskely, mielestäni Carson on kuitenkin ÄIJÄ!! eikä mikään kokematon tahi epävarma poikanen.
No just tämä!! Todella mikkihiirimäinen kommentti, mutta eipä tarvitse ihmetellä kun katsoo tarinan kirjoittanutta kaksikkoa. Kyllä valitettavasti Boselli on tällä hetkellä ainut joka pystyy kunnon tarinoita kirjoittamaan.
Piirros kohtalaisen hyvää jälkeä, vähän vielä kehitystä päänelikon kasvoissa niin Dottinkin voi laskea parhaiden joukkoon.
-
Carson mietiskelee "mistä minullekin löytyisi samanlainen varmuus" Ei kyllä sovi yhtään pappa Carsonin suuhun moinen persausta nuoleva mietiskely, mielestäni Carson on kuitenkin ÄIJÄ!!
Olisi kiva tietää, että miten kommentti menee alkukielisenä.
-
Ai että, kaikkien suureksi yllätykseksi ei ollutkaan uusimmassa numerossa normisarjaa vuorossa. Erittäin hienoa että saatiin jo tässä vaiheessa Tex Magazine julkaistuksi! :) Vaikuttaa herkulliselta, palataan sisältöön kunhan ehdin lukaista duunipäivän jälkeen!
-
Historiallinen Tex Willer! Tarina ilman Tex Willeriä!
Uusimmassa 9/2016 Tex Willerissä on Tex Magazinen tarinat, kaksi lyhyttä. Ensimmäisestä ei jää jälkipolville kerrottavaa, joten jätän sen kommentoinnin muille. Sen sijaan toinen tarina, Maria Pilar, on ensinnäkin hyvin piirretty. Alessandro Bocci saisi piirtää enemmänkin Tex Willeriin tarinoita. Esim. aloituskuva sivulla 83 on kyllä maagisen hyvin raapustettu ja siinä voi miettiä, kuinka kauan jokaisen kiven varjon piirtämiseen on mennyt.
Toiseksi, tarinassa seikkailee vain nuori Kit Carson, yksin. Mustat tarkemmat viikset ja muutoinkin skarpimpi olemus. Tämän erikoisuuden lisäksi ei juoni mikään unohtumaton ole, mutta kelpo tarina. Mitäs mieltä muu Tex-posse on tästä Willeristä?
-
Tykkäsin minäkin kuvituksesta, itse asiassa molemmissa tarinoissa. Vaikka tuo eka, Barisonin piirtämä, näytti selailun perusteella hyvin arveluttavalta.
Minä olen niin vanhoillinen, että mielestäni Tex Willerissä pitää esiintyä Tex Willer. Tämä on ties jo kuinka mones kerta parin viime vuoden aikana, kun sanon, että Sergio Bonellilla ei olisi mennyt läpi. Mauro Boselli on muuttanut Texiä nyt ihan liikaa liian lyhyessä ajassa. Veikkaanpa, etä pian saamme kuulla, että Italiassa levikki on alkanut laskea, ja sitten Suomi seuraa perässä.
-
Eka oli oikein Tex-mäinen. Jokiriita yhdistettynä yliluonnolliseen.
Toinen ei mielestäni ollut hyvin piirretty: taustat joo mutta ihmishahmot suttuisia. Olisikohan ennen mennyt läpi muutenkaan kuin Texin puuttumisen vuoksi.
-
Tykkäsin molemmista tarinoista. Toinen tarina sijoittuu vuoteen 1857 ja ensimmäinen 1885 (20v sisällissodan jälkeen) Texin puuttumisen toisesta tarinasta ymmärtää koska hänhän olisi ollut vain nuori jolppi 1857 (jotain 17v)
Itse pidän siitä että texi on hieman toisenlainen, kaavoihin ei pitäisi kangistua ja sitähän tex on meinannut olla viimeiset noin 40 vuotta :) Mustanaamio on hyvä esimerkki siitä mitä lehdelle voi käydä, jos sitä ei koskaan uudisteta ja vuosikymmenestä toiseen on hahmot, maailma jne samanlainen.
Itse toivoisin texiin kenties lisää realismia niin vaatteisiin (keltainen paita ei oikein riitä öisellä ja kylmällä preerialla ;D ) kuin myös tarinoihin. Kenties jonkinlaista jatkuvuutta, hahmojen kehitystä yms..
-
Mustanaamio on hyvä esimerkki siitä mitä lehdelle voi käydä, jos sitä ei koskaan uudisteta ja vuosikymmenestä toiseen on hahmot, maailma jne samanlainen.
Korjaa, jos olen väärässä, mutta muistini mukaan kun Mustanaamioon lisättiin värit, niin suosio romahti. ;)
En muuten ymmärrä, että minkä takia Maria Pilar eli Salma Hayek ylipäätänsä pukeutui lutka-asuun (kuten lehdessä sanottiin). Ainut asia mikä tuli mieleen, oli että tarinaan haluttiin seksiä (jopa varsinaisen tarinan kustannuksella), mikä sekään ei tähän lehteen mielestäni sovi.
-
En vielä ole saanut käsiini uutta Texiä, mutta kommentoin kuitenkin käynnissä olevaa keskustelua.
Tex Willer sarjakuva täyttää pian 70 vuotta (kun lasketaan sieltä Italiasta), ja Suomessakin ilmestynyt 65 ja rapiat. Kunnioitettava saavutus. Ja Suomen tilannetta kun katselee, niin aika hienosti menee: iso osa pitkäänkin jatkuneista sarjakuvista on loppu, mutta Tex porskuttaa. Niin että mihin ihmeeseen tai kuka niin kauheasti tarvitsee/kaipaa Texin uudistumista?
Ja onhan Tex vuosien saatossa uudistunut ja muuttunut niin pirusti; mutta silti säilyttäen sen oman identiteettinsä, huolimatta siitä, että tarinoita on rustannut kasvava joukko kirjoittajia ja kuvittajia.
Viimeisimpinä uutuuksina ovat nämä väreissä painetut jutskat; no, toki onhan niitä ollut jo ennenkin, esim. normisarjan joka tasasatanen on ollut väreissä. Minusta tuo värikirjasto, jossa on seikkailut alusta lähtien mutta nyt alkuperäiset mustavalkojutut väritettyinä, on aivan huippua! Sen sijaan näistä muista värillisistä julkaisuista en voi sanoa samaa. Mukana on loistavia teoksia kuten se Kubertin albumi, mutta myös paljon kovin, kovin keskikertaista tavaraa; lähinnä näissä Color Texeissä tai onko ne nyt sitten Magazineja. En soisi niiden kovin paljoa nykyisestä yleistyvän.
Jamoz on kovasti kaipallut Texin "uudistumista", esim. realistisemmaksi. Jos realistisuus tarkoittaa sitä, että aletaan kuvata tarkemmin kuinka luoti läjähtää pään tai rintakehän läpi, tai kuinka skalpeerauksessa veri lentää, tai mitään tämän tapaista, niin minä sanon että ei. Siihen loppuu elinikäinen Texin lukeminen minun osaltani.
Jos taas realistisuuden lisäämisellä tavoitellaan vaikka jotain Ken Parkermaista tyyliä, niin voi kysyä: miksi? Olkoon Parker Parker ja Tex Tex.
Ja onhan noita rivo länsi sarjakuvia, jos semmoista toimintaa haluaa.
En myöskään näe mitään syytä, miksi Texin pitäisi uudistua esim. Blueberryn tai Comanchen tyyliseksi ns. taidesarjakuvaksi?
Niin että mihin sitä Texin uudistumista nyt pitäisi tapahtua? Minä en ymmärrä. Sen sijaan toivottavaa olisi, että nämä nykykirjoittajat - ja myös se Bonellin uusi johto - lukisivat vanhemman Bonellin eli G.L.n tarinoita ja ponnistaisivat sieltä tulevaan.
Viikko sitten oli Kaisaniemessä konsertti, jossa esiintyi mm. Black Sabbath (en ollut paikalla, mutta kavereita oli). Black Sabbath teki ekat levyt 60-luvun lopussa eli 50 vuotta sitten. Tuon ajan biisejä kuulemma soittivat. Voi voi, pitäisikö uudistua? Ozzyn sijasta Cheek räppäämään lavalle? Veikkaisin että paikalle saapunut yleisö olisi välittömästi mennyt vaatimaan rahojaan takaisin.
No niin, olen esittänyt mielipiteeni, ja ehkä kärjekkäästi. Pyydän jo nyt anteeksi, jos joku tämmöisestä loukkaantuu, en sitä tarkoita.
-
Sen sijaan toivottavaa olisi, että nämä nykykirjoittajat - ja myös se Bonellin uusi johto - lukisivat vanhemman Bonellin eli G.L.n tarinoita ja ponnistaisivat sieltä tulevaan.
Juuri näin. Paras keino säilyttää vanhat fanit ja tavoitella uutta lukijapolvea on kirjoittaa hyvä tarina, joka kunnioittaa Tex-perinteitä ja vaikuttaa samalla tuoreelta. Useat G. L. Bonellin, Sergio Bonellin ja Nizzin tarinat vaikuttavat edelleen tuoreilta. Tuntuu, että kaikki tämän hetken 'uudistukset' näyttävinen luodin läjähdyksineen, lutka-asuineen, Texin viemisine pois tarinoiden keskiöstä ja ennen kaikkea väkivallan lisääntymisineen ovat mielestäni kaikki tämän 'reseptin' vastaisia. Kaikesta huolimatta uudetkin Texit minua onnistuvat edelleen viihdyttämään. Muutokset ovat tähän saakkaa olleet aika pieniä, mutta suunta on selvä. Toivotaan, että Bonelli Editoressa tietävät, mitä tekevät.
-
Eihän tässä mitään päänpamahtamisia tietty tarvita, mut jonkinlainen realismi lisä/jatkuvuus olisi kiva. Yleensä kun tex saa luodin esim käteensä on osuma aina siisti ja ukko on taas toimintakunnossa viimeistään seuraavan tarinan alkaessa. Toipuminen voisi kestää vaikkapa tovin ja se olisi osa tarinaa.
Tietty liika realismi olisi huono juttu koska jokainen joka hiemankin tietää siitä tuhosta mitä luoti voi tehdä jo käteen osuessaan (ammuttu käsi ei ole koskaan täysin entisensä ja pahimmillaan koko käsi on loppuiän käyttökelvoton, ainakin tuohon maailman aikaan) Tai jos kivasti osuu niin päätyy saapaskukkulalle :)
Mut onhan sekin hieman typerää että tex lahtaa aivan surutta kymmeniä ihmisiä ilman mitään tunnontuskia ja kaikki tietysti siististi kuin jossain lastenlehdessä. Mitään Punisher Maxia en kaipaa, mutta kyllä väkivalta pitäisi näyttää väkivaltana koska siinä ei ole mitään ihailtavaa tai hienoa.
-
Itse ainakin suhtaudun melko myötämielisesti Texin uudistamiseen. Onhan se kirjoittajallekkin mahdoton tehtävä tuottaa loputtomasti uutta materiaalia jos on tiukat rajat missä pysyä, eli tietyllä tavalla uutta ei voi kokeilla muttei kuitenkaan voi liiaksi toistaa vanhoja aiheita joita texin historia on jo pullollaan.
Uusin numero oli kohtalaisen viihdyttävä, ei missään nimessä sitä parasta texiä, mutta silti viihdyttävä. Ja tuore. Kyllä Carson ansaitsikin saada lopulta yhden oman tarinansa ilman Texiä, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja onhan Carson jopa henkilöhahmona kiinnostavampi kuin itse Tex. Toivottavasti saadaan paljon muitakin Bosellin tarinoita julki mitkä Sergio aikanaan kielsi, mm. Dynamiitin kuolema ;D
Eikä tässä nyt mitään järkyttäviä rajoja ole rikottu ja toivon ettei Jannen ennustukset levikin romahtamisesta missään nimessä käy toteen. Paluu "perustexiin" tapahtuu hyvin nopeasti, heti seuraavissa kahdessa numerossa. Ratsastellaan kaksi numeroa ja rupatellaan. Faracin kirjoittama tarina siis tulossa, ei ainakaan italolehtien perusteella vaikuttanut ihmeelliseltä, toivotaan että yllättää positiivisesti.
Niin ja muistakaa että Italiassa nämä kokeiluthan on tehty nimenomaan normaalisarjan ulkopuolella. Ei ole pakko ostaa jos karmii. Meillä vähän eritilanne kun pakko julkaista colortexit ja magazine normaalisarjan sekaan, syntyy vähän kontrastia.
-
En nyt ota Texin uudistumiseen kantaa, mutta toinen lännensarja, Blueberry, on onnistunut uudistumisissaan aika hyvin ja tullut aina kiinnostavammaksi kuin ennen uudistumistaan. Alussa se oli John Ford -vaikutteinen länkkäri, viimeistään Kadonneen kaivoksen aikoihin se muuttui saergioleonelaisempaan suuntaan. Sitten tuli graafisten kokeilujen aika ja viimeiseksi sarja muuttui lähes parodiaksi itsestään, mikä ei yllättäen ollut mikään huono juttu.
No, Texistä Blueberryn erottaa lähtökohtaisesti se, että sitä piirsi vain yksi ihminen*, ja Texiä piirtää moni ja sen on tarkoitus jatkua aina ikuisuuksiin asti.
* Jätin tarkoituksella Spin-offit pois laskuista.
-
Mielestäni voisi olla ihan kokeilemisen arvoista vaikkapa jokin tarina firman ulkopuolisen käsikirjoittamana, vaikkapa Petri Hiltusen käsikirjoittamana&kuvittamana (eikö Herrasmieskostajassa pitänyt olla Texin ja Carsonin cameo, mutta jäi syystä tai toisesta toteutumatta?). Mitä tulee väkivaltaan, niin perus leffasquibeihin verrattavat verenpöllähdykset ovat mielestäni täysin ok, vaikea nähdä lehdessä esim. Garth Ennisin Streets of Gloryn tapaista gorea (heti ensimmäisessä numerossa ammutaan bandiitilta leuka irti jota tämä sitten etsii taistelukentältä). Pieni uteliaisuus kyllä olisi Ennisin kirjoittamaan Tex-tarinaan, mies kyllä osaa tehdä tarinoita ilman tavallisia ylilyöntejään, kuten Dan Dare tai Battler Briton. Todennäköisemmin Marvel ostaa DC:n mutta ainahan voi ajatusleikkejä harrastaa.
Uusimasta numerosta sen verran että ensimmäinen tarina toimi varsin mainiosti lyhyenä kauhutarinana, tuoden mieleen Ukkostuulen niin hirviöltään kuin piirrosjäljeltään joka oli oikein mainiota, etenkin pimeä metsä näytti todella pelottavalta. Kakkostarinassa nyt ei ollut mielestäni isompaa vikaa, tosin ihan hyvin olisi päähenkilö voinut olla nuori/vanha Tex tarinan juurikaan muuttumatta. Kuvitus oli ihan toimivaa mutta kuten olen aiemminkin sanonut, turhan samanlaista monien muiden uusien piirtäjien kanssa.
-
Yksi asia mitä texiin toivoisin olisi edes yksi Kari Leppäsen piirtämä tarina. Ukko on parhaimmillaan mustavalkoisessa kuvassa ja on todella taitava esim varjostuksissa ja hepatkin onnistuu mainiosti. Taitaa kuitenkin moinen jäädä haaveeksi :(
-
... ja ennen kaikkea väkivallan lisääntymisineen ovat mielestäni kaikki tämän 'reseptin' vastaisia.
Onko väkivalta todella lisääntynyt määrällisesti? Epäilen. Ainahan Tex on ollut julmaa ja hurmeista seikkailusarjakuvaa. Tavassa esittää asioita on tietysti - mukaan tulleiden entistä taidokkaampien kuvittajien myötä - tapahtunut muutoksia.
-
Bloody-Mauro Boselli on ylivoimaisesti verisin kirjoittaja mitattuna ruumispinojen korkeudessa. Tämä on tutkittua fakta-tietoa. Rujua ja Faracia ei ole (vielä?) kattavasti tutkittu, mutta eivät he ainakaan tässä listauksessa häntäpäähän kuulu. Claudio Nizzin tarinoissa on syntynyt vähiten vainajia.
-
Uusin Tex luettu ja ihan ok. Hyvää kesäviihdettä. Jälkimmäisen tarinan taide oli todella hienoa, kiitos siis Boccille.
Mitä tulee tuohon vaatimukseen, että pitäisi saada realismia kehiin, niin itse en sitä kaipaa. Tex on laatuviihdettä eikä kaipaa mitään ylimääräistä, kokeilut ovat okei, varsinkin jos ne toteutetaan erikseen (ja hienovaraisesti) kuten tehtiin Kubertin mainiossa Tex-kirjassa.
Realisteille on Ken Parker jne.....
-
Mitä tulee tuohon vaatimukseen, että pitäisi saada realismia kehiin, niin itse en sitä kaipaa.
Lisää realismiahan on jo aavistuksen verran saatu, mutta kaikki eivät ole siitä pitäneet. Toiset taas kaipaisivat sitä lisää vielä entisestään.
-
^Joo, onhan se niinkin, mutta ei sentään ole menty mahdottomuuksiin.
Itse kaipaisin kunnon roistohahmoja tyyppiä: Mefisto, Mr Pii, Yama, El Muerto.....
Eikä hyvistä sivuhahmoistakaan ole ollut runsasta tarjontaa viime vuosina.
-
^Joo, onhan se niinkin, mutta ei sentään ole menty mahdottomuuksiin.
Itse kaipaisin kunnon roistohahmoja tyyppiä: Mefisto, Mr Pii, Yama, El Muerto.....
Eikä hyvistä sivuhahmoistakaan ole ollut runsasta tarjontaa viime vuosina.
Yama-tarina on tulossa, mutta kyllä olisi aika herättää Pii juonimaan temppujaan. Ehkä tällä kertaa hän pukeutuisi Kit Willeriksi tai Tigerin asuun.
-
10/2016
Ensimmäinen ajatus: huoh, taas yksi Civitelli-klooni.
Civitelli on kyllä yksi suosikkejani, mutta toivoisin näiltä uusilta jotain yksilöllisyyttä. Tästä alkaa kärsimään jo itse Civitellikin, joka katoaa seuraajiensa joukkoon.
Eli piirrosjälki on pätevää ja siistiä, ei tarvitse arvailla mitä tapahtuu ja kuka tekee. Kasvoissa on riittävästi yksilöllisyyttä ja ilmeikyyttä, vaikka monet ovatkin omituisen iättömiä. Aluksa tosin luulin, että Kit Willeriä siinä jahdataan. Ja sumua en itse muista nähneeni lumiasateen aikana...
Tarina alkaa lupaavasti, mutta sitten Faraci sotkee taas takautumalla. Itse takautuma on kerrankin perusteltu, jotta on saatu alkuun toimintaa, mutta sivun 26 alussa oleva 'samana yönä' kummastuttaa. Se ei varmaankaan tarkoita samana yönä kuin s 25, vaan sivulla 16 olevan päiväkohtauksen jälkeen joskus koittavana yönä. Sivu 27 alkaa 'Seuraavan päivänä' - tässä meinaa hermo pettää, jatkuuko takautuma vai ollaanko reaaliajassa. Ilmeisesti ollaan, sillä s 41 kerrotaan, että alkukohtaus tapahtui eilen ja s 25 ei sitten kuulunut takautumaan. ( Kaikki tuo olisi vältetty sillä, että piirtäjä olisi laittanut takautuman loppuun samanlaisen pyöristetyn kulman kuin alkuukin. )
Itse juoni tahallaan lietsottavasta intiaanisodasta on tietysti vanha, tätä tosin tietoa pantataan kiitettävän kauan, jotta ehtii pähkäillä asiaa. Mutta eiköhän tähän ole saatu jotain uutta, sillä Tex päätyy tappamaan kaksi intiaania. Asiasta ei vielä ole tehty isompaa numeroa, mutta tilanne johon jäädään ei taida sallia asian hautaamista vaivihkaa. Korpraali Spencer alkaa kyllä vaikuttamaan jo tarpeettomalta hahmolta jatkon kannalta...
Ja olen aina ihmetellyt niitä oksiin jääviä kankaanriekaleita. Oma kokemus vuosien metsässäjuoksentelusta ei tue tätä klisettä millään lailla.
-
10/2016
Ja olen aina ihmetellyt niitä oksiin jääviä kankaanriekaleita. Oma kokemus vuosien metsässäjuoksentelusta ei tue tätä klisettä millään lailla.
Jos tuohon aikaan oli heikompia kangaslaatuja? ;)
Faraci muuten osoitti, että ei tunne Tex-historiaa kovin hyvi. Kun Tex liityi rangereihin, oli järjestössä entuudestaan kaksi jäsentä, joista toinen oli Kit Carson. Ei siellä silloin häärännyt mitään veteraaneja.
-
Ja sumua en itse muista nähneeni lumiasateen aikana...
Kyllä täällä rannikolla lumisadetta ja sumua tungetaan aika useinkin samaan syssyyn. :o
Tuo kangaspalojen irtoaminen kuuluu tosiaan noihin huvittaviin leffa/sarjis -trooppeihin.
Parhaimmillaan oksan kärkeen repeytyy ihan säännöllisiä kangasneliöitä, ja toisinaan jopa erilaista kuosia kuin alkuperäinen jahdattavan paita.
-
Tuo kangaspalojen irtoaminen kuuluu tosiaan noihin huvittaviin leffa/sarjis -trooppeihin.
Heh juu, samoin kuin rikospaikalta löytyvä savi tms, jota on irronnut roistojen kengänpohjista. Välittömästi Mikki Hiiri kykenee tekemään huomion, että kyseistä savilaatua löytyy vain Hanhivaaran tietyltä alueelta.
-
Ihan ok lopetus tarinalle. Ei ihan parasta A-ryhmää muttei huonokaan.
-
11/2016
Jotenkin outo lopetusosa mielestäni. Tapahtui kyllä paljon, mutta kaikki tuntui jollain lailla irralliselta. Oli kuin esivalmistelluista palikoista koottu.
Itse lopputaistelu oli toisaalta lajissaan yllättävä, Boselli olisi varmaan laittanut siihen kunnon verilöylyn, mutta parempi näin. Itse lopetus taas jätti kuvan, että sivut loppuivat kesken, kun tapahtumat kerrotaan sen sijaan, että näytettäisiin.
Varsinaisten taustakonnien rooli jäi vähän laimeaksi. Odottelin kunnon paniikkia ja ehkä jopa käsikähmän jälkeen vangiksi jäämistä ( ja puhumaan laittamista paalussa ).
Lopussa hiukan huvitti, kun Tex oli saanut selostettua koko jutun vanhalle Spencerille, niin tämä kysyy sitten veljenpoikansa kuulumisia. Eiköhän todellisessa maailmassa sitä olisi kysytty jo ennen kuin kaksikko olisi ehtinyt laskeutua satulasta...
Ei mikään klassikko, mutta menettelevä lajissaan.
-
Minusta lopetus oli kovin heikko, loppuhuipennuksen sijaan loppulässähdys. Ja sitä ennen paljon joutokäyntiä. Olisin kyllä odottanut että kersantti ja nämä idän rahamiehet olisivat laittaneet enemmän kampoihin, mutta ei, yhtäkkiä niistä tuli kesyjä lampaita. Lopetuksen vuoksi tämä tarina kyllä vajosi kovin alas, ei edes keskivertoa.
-
Perussarjan taso näyttää muutenkin jäävän aika vaisuksi tänävuonna.
Viimevuoden puolella alkanut Thunderin paluu onnistui vielä kohtalaisesti ja varsinkin alkuosa oli hyvä, kun tappajaa vasta arvuuteltiin. Sen jälkeen onkin ollut alamäkeä. Ehkä Faracin ja Dottin karavaanitarina on ollut seuraavaksi "paras" muttei sekään mikään ihmeellinen kyhäelmä ollut. Aika tusinatavaraa nämä muut tarinat, eikä näistä mitään klassikoita tule. Uusinkin aika pitkästyttävä juttu, eikä tuonut mitään uutta tähän "paha skappari" teemaan. Onhan näitä muutama tainnut Texissä näkyä aiemminkin.
Vielä toki kaksi tarinaa näkemättä, Ticci-Ruju kaksikolta taisi olla seuraava. Ticci hoitaa varmasti hommansa mestarin tyyliin, eikä se kuvituksesta tule jäämään kiinni, mutta Ruju on edelleen kirjoittajana sellainen ettei ole päässyt vakuuttamaan oikein missään vaiheessa. Nähtäväksi jää. Alkaakohan Carsonin pessimismi tarttua :D
Onneksi ensivuonna kaksi kovaa tarinaa tulossa: Yaman paluu Civitellin piirtämänä, ja ehkä jopa tämänhetkisistä suosikkipiirtäjäni Piccinellin juttu vanhaan liuskatarinaan pohjautuen. Näitä odottaa kyllä malttamattomana :)
-
Faraci muuten osoitti, että ei tunne Tex-historiaa kovin hyvi. Kun Tex liityi rangereihin, oli järjestössä entuudestaan kaksi jäsentä, joista toinen oli Kit Carson. Ei siellä silloin häärännyt mitään veteraaneja.
Joo, ilman lunttausta muistelisin että Arkansas Joe olis ollu ranger n:o 1...paha hölmöily ykkösosassa. Odotin kyllä loppuosalta paljon enemmän...liikaa tuuria, puukkotappelukin oli aikas iisi ja tosiaan pahinta oli että pääkonnat oli ihan turisteja joilla meni lopussa pupu täysin pöksyyn ja selvis kuin koira veräjäst...
itelle tuli epäuskoinen fiilis:
"että mitä, täsäks tää nyt oli vai..."
Onneks on tulossa Flagstaffin vehkeilyä jotta voi nautiskella kunnon juonikiemuroista ;D
-
Uusin normi-Tex oli keskinkertainen, taidekin oli aika huonoa. Lopetus oli heikko esitys, jotenkin vaikutti että pallo oli hukassa tarinassa.
En tiedä mitä loppuvuosi tuo tullessaan, mutta toivottavasti parempaa.
Mutta onneksi kohta saadaan namia roppakaupalla kun "ekstra"-Texit julkaistaan.
-
Mutta onneksi kohta saadaan namia roppakaupalla kun "ekstra"-Texit julkaistaan.
Kit Carsonin menneisyys vaikka onkin uusinta ilman muuta namia ja ostoslistalla.
Aiempaa kirjoittajan kanssa samaa mieltä, vaisu teksivuosi ollut. Mutta niin oli 2-3vuotta sittenkin, aika perusräiskintää useat tarinat.
Lukaisin hiljattain joitakin hieman vanhempia teksejä mitä sorkkaan osui hyllystä, Mies Baltimoresta oli erinomainen tarina. Voi olla etten arvostanut tarinaa tarpeeksi sen ilmestyessä tai sitten dementia mutta liki 5/5 materiaalista kyse.
Tämä uusi teksi oli mielestäni ekassa osassa varsin hyvä mutta näiden lukijakommenttien jotka kiistämättä tietävät asiansa perusteella en pidä kiirettä uuden numeron ostamisella.
-
Minusta hyvä lopetus. Ampumista on ollut ihan riittämiin. Yllättävän kesy Duncan kyllä oli. Texin wampumin valta myös ihmetyttää. Toimisikohan todellisuudessa? Epäuskottava.
-
Mitäs olitte mieltä uusimman tarinan aloitusosasta?
Itse tykkäsin. Tuli mieleen vanhat kunnon GLn intiaanistoorit. Idea toki kulunut muttei sekään jostain syystä haitannut vaan tarina vei hyvin mukanaan. Pisteet Rujulle tästä. Ja Ticci on pirun hyvä taas kerran, ehkä mestarin lennokas piirrostyökin oli yksi syy miksi pokkarin lukaisi niin nopeasti.
-
Oikein mukava seikkailun aloitus. Tex ei ollut liian kaikkitietävä arvailuissaan tai muuten ärsyttävään ylivoimainen, vaan tapahtumat etenivät uskottavalla tavalla. Paras lukemani Tex pitkiin aikoihin.
Ticci näyttäisi päällisin puolin olevan hyvässä vedossa edelleen, mutta katsokaapa esim. hevosten päitä ja ihmisten käsiä. Melkoisia muotopuolia! Ikävä kyllä. Samoin muutama isompi kuva vaikuttaa kovin innottomalta. Ja hatut ei oikein istu ihmisten päihin. Mutta ruutujako ja tarinankuljetus on edelleen huippuluokkaa. Hienoja varjostusefektejä siellä täällä. Samoin tykkäsin siitä, että piirrokset ei aina osu kiinni ruudun rajaviivoihin. Mukavaa ilmavuutta!
Varhaisempaa Ticciä ostaisin Maxeina tai suuraalbumeina. Ihan Jean Giraudin veroinen mestari.
-
Hyvä oli tällä kertaa, nautinnollista suorastaan, Ticci on edelleen ihan oikei, mutta Tersin huomiot ovat osuvia.
-
Ihan kelpo aloitus, uusin siis. Nuo piirrosongelmat ovat minun silmiini olleet Ticillä jo vuosia. Dialogi oli hyvää, ei toistoa, johon ainakin Boselli syyllistyy. Tämän tekstistä kun tulee usein mieleen, että ihan kuin hän kirjoittaisi Texiä ensimmäistä kertaa lukevalle. Ei hyvä.
-
Ihan kelpo aloitus, uusin siis. Nuo piirrosongelmat ovat minun silmiini olleet Ticillä jo vuosia.
Jossain päin kirjahyllyä mulla on ainakin Puhvelisotilaat. Pitääpä tsekata.
-
Ticci ei ole realismiin pyrkinyt täällä vuosituhannella enää ollenkaan. Tyyli oli luonnosmaisinta 2000-luvun alussa, ja välillä todella laiskan näköistä, mutta nyt on palattu hiukan takaisin 90-luvulle parin viimeisen tarinan aikana. Kyse ei ole siitä, että Ticci ei osaa tai kykene. Ticci tekee mitä haluaa. Edelleen!
-
Vahvasti eri mieltä. Kysymys ei ole mielestäni siitä onko jälki luonnosmaista vai ei, vaan siitä, että kuvissa on jatkuvasti selviä (tahattoman näköisiä) virheitä. Esim. se yksi Tex joka nousee hevosen selkään on kuin Notre Damen epämuodostunut kellonsoittaja, ja kaikki nuo edellä luettelemani jutut. Ja huomasinpa joissakin lähikuvissa, että ihmsisllä oli toinen silmä poskessa kun toinen oli osunut about kohdilleen.
Janne, voisitko pistää jonkun esimerkkikuvan Ticcin luonnosmaisimmalta kaudelta? Itseltä kun moinen jakso on jäänyt huomaamatta. Mulla meni n. 20 vuotta, että en lukenut ensimmäistäkään Willeriä.
-
Mun on kyllä vaikea muistella tai kuvitella että Ticci olisi koskaan ennen piirtänyt tällaisia käsiä. Eikä kuvassa ole kauheasti luonnosmaisuutta, kädet on vain yksinkertaisesti piirretty huonosti.
Edit
Kuva napattu kohtauksesta jossa Tex et kumpp. tapaavat intiaanitytön.
-
Jep, kyllä ero vaikkapa Vaarojen Panamaan on melkoinen!
-
Ihan täytyy ihmetellä kuinka Ticci on voinut piirtää esim. tämän käden näin pieleen. Luulisi että tuollainen olisi jo ihan selkäytimessä. Noita hän on piirrellyt varmaan tuhansia kappaleita.
Mä jo hetken mietin että oisko toi jonkun assistentin tussaama..,
-
Vaarojen Panama on tyylillisesti täysin erilainen, mutta minuun kyllä iskee paremmin Ticcin myöhäisempi ja lennokkaampi kausi. Vaikka piirrosjälki on ollutkin lennokasta, niin en ole aiemmin nähnyt/huomannut Ticciltä tällaisia mokia.
Hevosten koivet on kyllä olleet aika ohkaasia jo jonkin aikaa. :)
-
Minä tykkäsin kovasti tästä tarinanalusta ja erityisesti Ticcin piirrostaiteesta. Minusta Tertsi kyllä saivartelee piirrosjäljestä aivan suotta. Saattaa sieltä kaivamalla jokunen kömpelömpi ruutu löytyä, mutta kokonaisuutena ainakin minun silmään aivan mainiota.
-
Arvaa, mikä eläin? Vai onko se ehkä reggae-muusikko?
En nyt viitsi tallennella näitä kiusaksenne enempää, mutta aika paljon näitä tuossa Texissä kyllä on.
-
Kerta kiellon päälle.
Kyttyräselkä-Tex!!!
Vai sanoisinko että navajojen päällikkö "Erittäin Lyhyt Ylävartalo"?
-
Hevonen. Ehkä hieman impressionistinen näkemys, mutta tunnistaa kyllä riittävästi, kelpaa mulle. Ja näkyy olevan mies selässä. En minä nyt välttämättä mitään "todellisuutta" pikselin tarkkuudella kuvaavaa digikuvausta Texiin kaipaa. Aivan eri asia on, jos piirtäjällä on kautta linjan piirros hakusessa (niinkuin esmes Diso), tai piirros vilisee ällötyksiä (niinkuin Ortitzilla). Tunnelma Ticcin piirroksissa on minusta just kohdallaan.
-
Kerta kiellon päälle.
Kyttyräselkä-Tex!!!
Väljä paita, mukava yllä.
-
Tunnelma, kuvakerronta ja varjostusefektit erittäin kohdillaan. Kuten aiemmin mainitsin.
Toivon parasta, että Ticci jatkaa parhaana piirtäjänä maailman tappiin asti, mutta pelkän pahinta eli että nyt ollaan Fontin viitoittamalla tiellä kohti surkeutta.
-
Väljä paita, mukava yllä.
Mulle tulee mieleen, että ylä- ja alavartalo on piirretty eri papereille ja sitten niitä yhdistettäessä saumakohdassa ilmeneekin ongelmia.
-
Kyllähän Ticcillä oli näitä ongelmia jo yli kymmenen vuotta sitten, niinkuin Janne sanoi niin luonnosmaisinta ja laiskinta piirros oli 2000-luvun alkupuolen töissä. Noista ajoista Ticci on kuitenkin mielestäni skarpannut. Ja voihan se olla että ikä alkaa miehellä jo painaa, se vielä yhdistettynä siihen että on muistaakseni aika nopea piirtämään(?). Lipsahduksia sattuu. Mutta niin niitä etsimällä löytää muiltakin piirtäjiltä ja niinkuin todettu niin kokonaisuus ratkaisee ja siinä Ticci on edelleen erittäin hyvä. Ticcin piirtämissä Texeissä on seikkailun tunnelma oikein hyvin kohdallaan!
-
Katsoin ensin, että näytetäänkö siinä keskisormea...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=33956;image)
-
Katsoin ensin, että näytetäänkö siinä keskisormea...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=33956;image)
:-[
Ikävä kyllä oli pakko rajata kuva noin tiukasti, kun en osannut pienentää iphonissa tiedostokokoa Kvaakin vaatimaan 400 kt:uun.
MUTTA koko kuvan näkee heti kun ostaa uusimman Texin!!! Hyvä seikkailu.
-
Katsoin ensin, että näytetäänkö siinä keskisormea...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8671.0;attach=33956;image)
Heh, sama tuli heti mieleen.
Ticci on edelleen paras Tex-piirtäjä ja mun mieleen lennokkaampi tyyli. :)
-
Ostin eri liikkeistä 3 kipaletta uusinta Texiä. Kaikissa oli erilaiset kuvat ja tarrat.
Kannattaa kuitenkin katsoa tarkasti pussin sisällä olevan Tex-lehden kunto ennen kuin ostaa.
Ostamistani Texeistä 2:ssa on vaurioita kuten kuvasta näkyy. Taidanpa palauttaa
ne Egmontille.
-
Ostin eri liikkeistä 3 kipaletta uusinta Texiä. Kaikissa oli erilaiset kuvat ja tarrat.
Ihme konsepti, osta lehdestä useampia kappaleita niin saat erilaisia kuvia ym.. ::)
En ole vielä nähnyt uutta Texiä "pussitettuna", ovatko nuo edes numeroituja mikä lehti sisältää kunkin setin oheistuotteita?
Joo ei.....
Vilkaisin kirjastossa pikaisesti uusinta numeroa, vaikutti ihan kelvolliselta.Libriconista sitten aikanaan hankinta kuin myös edelliset kolme numeroa. Täytyy kai olla iloinen etten kiinnitä yksityiskohtiin niin paljon lueskellessa, ei tule huomattua jos hatut ovat hassuja tai pään koko ei symmetriassa vartaloon.
-
Täytyy kai olla iloinen etten kiinnitä yksityiskohtiin niin paljon lueskellessa, ei tule huomattua jos hatut ovat hassuja tai pään koko ei symmetriassa vartaloon.
Miten sen nyt ottaa...
Silloinhan sitä ei osaa myöskään iloita/nauttia siitä kun kuvat ja yksityiskohdat ovat kohdallaan ja onnistuneet.
-
Miten sen nyt ottaa...
Silloinhan sitä ei osaa myöskään iloita/nauttia siitä kun kuvat ja yksityiskohdat ovat kohdallaan ja onnistuneet.
Totta mutta vastapainoksi kyseiset seikat eivät ole häiritsemässä lukunautintoa silloin kun ne ovat "pielessä". Hahmot luonnollisesti ovat ilman muuta tärkeimmät, jos Tex ei näytä teksiltä niin se jo haittaa tai muuten vain yleinen tökeröisyys henkilöissä.
Muutamassa maksiteksissä taide jonkin verran häiritsi, ja aika pahastikin.
-
Ticci eroaa kaikista muista Tex-taiteilijoista mm. siinä, että jos hän piirtää tomahawkia heiluttavan intiaanin hyökkäävän kohti sarjakuvaruutua niin se myös tuntuu ja näyttää uskottavalta ja aidolta. Monet uudet Tex-piirtäjät ovat kyllä teknisesti huikean taitavia, mutta kuvallisesta ilmaisusta puuttuu henki ja karisma.
76-vuotias ja viidellä vuosikymmenellä Texiä kuvittanut Ticci on epäilemättä edelleen suurin mestari, ja taiteen suuripiirteisyys on vielä kaukana hälyttävästä tasosta. Hänen kohdallaan yksityiskohtien näperteleminen on alisteisessa suhteessa tulkintaan (vrt Milazzo).
Toivon vielä monia Ticcin kuvittamia kertomuksia, mutta täytyy muistaa, miltä Galepin, Fuscon ja Letterin viimeiset tarinat näyttivät :-\. Mutta onko Tex Willerillä nostalgikkojen (esim. minä) silmissä enää tulevaisuutta Ticcin jälkeen? Ainoa, joka kyseisessä apokalyptisessa tilassa voisi auttaa on Villa, jonka lahjakkuus ja aika tärvääntyy (sinänsä kyllä upeaan) kansikuvitukseen.
-
Olen Tertsin kanssa suht samoilla linjoilla, mutta olen huomannut jo aikaa sitten, että tässä ketjussa Texin kuvituspuolta on mahdotonta käsitellä analyyttisesti saati kriittisesti. Suurimmalle osalle ketjun kirjoittelijoista lähes mikä tahansa kynäily tuntuu kelpaavan ja niin on sitten kelvattava kaikille muillekin. Kunnollista keskustelua aiheesta ei tahdo syntyä.
Tertsin asenne on oikea: Kuvitukselta on lupa odottaa laatua ja varsinkin silloin, jos tekijä on esimerkiksi juuri Ticci. Ei piirrosjäljen aina tarvitse olla terävintä ykköslaatua, mutta jos se ei sitä ole, voi senkin sanoa ääneen ja varsinkin jos perustelut ovat yhtä tyhjentävät kuin nyt Tertsillä.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei uusimman numeron piirrosjälki ollut teknisesti kovin hyvää. Silti se - puutteistaan huolimatta - onnistui sellaisilla osa-alueilla, missä moni uudempi tekijä omissa töissään kompuroi, mutta se siitä...
-
Suurimmalle osalle ketjun kirjoittelijoista lähes mikä tahansa kynäily tuntuu kelpaavan ja niin on sitten kelvattava kaikille muillekin.
Tuo on ihan huuhaata. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä miellyttääkö kynäily vai ja en ainankaan itse ole huomannut täällä mitään varsinaista kuppikuntaa olevan mikä on "oikeaa" taidetta ja mikä ei...
-
Olen Tertsin kanssa suht samoilla linjoilla, mutta olen huomannut jo aikaa sitten, että tässä ketjussa Texin kuvituspuolta on mahdotonta käsitellä analyyttisesti saati kriittisesti.
Minusta täällä on ollut hyvin monta kommenttia jotka ovat olleet niin analyyttisiä kuin kriittisiä. Esim. J.T. Chancen kommentti oli varsin oivaltava; " Monet uudet Tex-piirtäjät ovat kyllä teknisesti huikean taitavia, mutta kuvallisesta ilmaisusta puuttuu henki ja karisma." Hyvin sanottu. Gothicukselle tuntuu analyyttisyys ja kriittisyys tarkoittavan pelkästään sitä, miten hyvin yksittäisissä piirroksissa onnistutaan kuvaamaan "todellisuus" mahdollisimman valokuvatarkasti ja "realistisesti". Tästä puuttuu vain enää se keskustelu, että ovatko aseet juuri oikeanlaisia tietyn mallin mukaisia. No, minulle ainakin tärkeimpänä pointtina on se, että Tex ja kumppanit ovat tunnistettavien - siis itsensä - näköisiä. Kömpelyydet piirroksissa toki hieman rassaavat, varsinkin jos ne ovat jatkuvia; samoin omituisen näköiset "riihipirut" joita ainakin Ortiz viljelee.
Kyllä Ticci tässä uusimmassakin osoittaa olevansa Tex-piirtäjien aatelia, muutamasta detaljista huolimatta.
Tämä on siis minun mielipiteeni; ei estä muita laukomasta omiaan.
-
Ei piirrosjäljen aina tarvitse olla terävintä ykköslaatua, mutta jos se ei sitä ole, voi senkin sanoa ääneen ja varsinkin jos perustelut ovat yhtä tyhjentävät kuin nyt Tertsillä.
Voi todellakin sanoa ääneen, ja mielestäni on sanottukin. Mielipiteitä on ollut monia, eikä ketään täällä mielestäni ole lytätty. Ihmettelen sitä, että valitetaan kriittisen keskustelun puutetta. Jos joku esittää kritiikkiä, niin ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä. Se ei ole kuitenkaan kritiikittömyyttä.
Tertsin kommentteja tervehdin aina ilolla, koska ne todellakin ovat oivaltavia. Mikä johtunee siitä, että Tertsi on itsekin taitava kuvittaja eli hän tietää, mistä puhuu. Itse osaan piirtää enintään tikku-ukkoja. Tiedän silti, että mikä minua miellyttää osaamatta analysoida sitä niin syvällisesti kuin moni muu. Samalla tavalla en, kuten ehkä eivät jotkut muutkaan, osaa kiinnittää huomiota kaikkiin pikkuvirheisiin. Alan ammattilaisille ne paistavat silmään kilometrien päästä, ja lukekokemus on sitten helposti pilalla. Olen tässä suhteessa ehkä onnellisessa asemassa.
-
Toivon vielä monia Ticcin kuvittamia kertomuksia, mutta täytyy muistaa, miltä Galepin, Fuscon ja Letterin viimeiset tarinat näyttivät :-\....
Ööö...Letterin kohdalla olen samaa mieltä loppuajan heikkenemisestä, mutta Fuscon kohdalla en. Jos nyt verrataan vaikkapa Athabasca-järveä vaikkapa Martin Stingo -tarinaan, niin kyllä ensimmäisessä ovat mukana kaikki oleelliset Fuscon tyylin piirteet.
Itse ainakin nautin näistä uusista teknisesti huipputaitavista piirtäjistä. Lukiessa piirroksiin suorastaan uppoutuu ja usein mielessä itse sulautuu mielessään ko. miljööseen, toisin kuin esim. liuskakauden Galepeissa, joista ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.
-
Ööö...Letterin kohdalla olen samaa mieltä loppuajan heikkenemisestä, mutta Fuscon kohdalla en. Jos nyt verrataan vaikkapa Athabasca-järveä vaikkapa Martin Stingo -tarinaan, niin kyllä ensimmäisessä ovat mukana kaikki oleelliset Fuscon tyylin piirteet.
Itse ainakin nautin näistä uusista teknisesti huipputaitavista piirtäjistä. Lukiessa piirroksiin suorastaan uppoutuu ja usein mielessä itse sulautuu mielessään ko. miljööseen, toisin kuin esim. liuskakauden Galepeissa, joista ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.
Äläs sano noin, se on herkkä asia. Minulle ja monelle muulle varttuneemmalle Tex lukijalle juuri tuo Galepin liuskakauden Texien piirros on se ainoa oikea; muut on vaan jäljittelyä. Galep loi Texin visuaalisen maailman ja ilmeen; helppoahan sitä on lisää ruutia keksiä kun joku sen alunperin on jo keksinyt. Hienovaraisuutta, siis, pliis! Ja Galepille hänen ansaitsemansa arvonanto!
-
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä miellyttääkö kynäily vai ja en ainankaan itse ole huomannut täällä mitään varsinaista kuppikuntaa olevan mikä on "oikeaa" taidetta ja mikä ei...
... No, minulle ainakin tärkeimpänä pointtina on se, että Tex ja kumppanit ovat tunnistettavien - siis itsensä - näköisiä...
Tämä on siis minun mielipiteeni; ei estä muita laukomasta omiaan.
Voi todellakin sanoa ääneen, ja mielestäni on sanottukin... Jos joku esittää kritiikkiä, niin ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä.
Äläs sano noin, se on herkkä asia. Minulle ja monelle muulle varttuneemmalle Tex lukijalle juuri tuo Galepin liuskakauden Texien piirros on se ainoa oikea...
Eikö saa sanoa?
-
Äläs sano noin, se on herkkä asia. Minulle ja monelle muulle varttuneemmalle Tex lukijalle juuri tuo Galepin liuskakauden Texien piirros on se ainoa oikea; muut on vaan jäljittelyä. Galep loi Texin visuaalisen maailman ja ilmeen; helppoahan sitä on lisää ruutia keksiä kun joku sen alunperin on jo keksinyt. Hienovaraisuutta, siis, pliis! Ja Galepille hänen ansaitsemansa arvonanto!
Clint Eastwoodin klassinen repliikki murhapoolissa;
Harry Callahan: Well, opinions are like assholes. Everybody has one.
-
Äläs sano noin, se on herkkä asia. Minulle ja monelle muulle varttuneemmalle Tex lukijalle juuri tuo Galepin liuskakauden Texien piirros on se ainoa oikea; muut on vaan jäljittelyä. Galep loi Texin visuaalisen maailman ja ilmeen...
Toki Galep loi vakihahmojen perusulkonäön, mutta ihan oikeasti: vertaapa jotain liuskakauden ruutua vaikkapa Bourbon Streetin murhien johonkin ruutuun. En pysty mitenkään näkemään sellaista yhteistä visuaalista maailmaa ja ilmeitä, jotka eivät selity Texin ajalla ja paikalla.
-
Jos Galepia kritisoidaan, niin eniten minua ärsyttää siinä se, että hänet niin helposti edelleen sotketaan kaikenmaailmanmuzzeihinjagamboihin, joiden työt edelleen, uusissa Tex-kirjastoissakin, merkitään Galepin nimiin. Galep on niihin tarinoihin piirtänyt yleensä vain kasvot. Jotkut ehkä huomaavat eron, mutta eivät kaikki.
-
Eikö saa sanoa?
Säännön vahvistava poikkeus. :) ;)
-
Jos Galepia kritisoidaan, niin eniten minua ärsyttää siinä se, että hänet niin helposti edelleen sotketaan kaikenmaailmanmuzzeihinjagamboihin, joiden työt edelleen, uusissa Tex-kirjastoissakin, merkitään Galepin nimiin. Galep on niihin tarinoihin piirtänyt yleensä vain kasvot. Jotkut ehkä huomaavat eron, mutta eivät kaikki.
Tätä en kyllä koskaan tajunnut, mielestäni Muzzi, Gamba ja kumppanit piirsivät itsekin Texin ihan Texin näköiseksi, eivät he olisi siihen "apua" tarvinneet. Luulivatko julkaisijat alussa lukijoita niin hölmöiksi etteivät huomaisi selvää eroa.
-
Jatketaan hieman tätä aihetta. Galep on minulle Tex Willerin "isä", hänen työnsä vakuuttavat edelleen, monet klassiset tarinat ovat hänen kuvittamiaan. Kunnia kuuluu myös hänen kanssaan käsikirjoituksia tehneille.
-
Täytyi oikein googlata Ticci ja Galep koska vaikka Texejä tulikin 70-80-luvulla luettua niin olin enemmän Lannentie-faneja...
Eli näin Tex-maallikolle tulee mieleen että Galep oli se perusnaama jonka seikkailut sijoittuivat aavikoille tyyliin Arizona jne, ja kun Ticcin Tex-naama paljastui kirjan sivuilta niin tiedossa oli hieman erilaista seikkailua jossain Kanadan lumisissa maisemissa. Jostain syystä Ticcin Texeissä oli tarinat kiehtovampia, muistelisin.
-
Googlettamisen sijaan suosittelen lämpimästi tutustumista Janne Viitalan ”Täällähän lentää lyijyä”-opukseen; erinomainen lähde Tex Willeriin ja tekijöihin. Koska olen saanut vaikutelman, ettei kaikille ole niin selvää ketä nämä Texin piirtäjät oikein ovat, niin ajattelin laittaa lyhyen tiivistelmän (Jannen teosta & Bonellin sivuja hyödyntäen). Tarina menee karkeasti ottaen näin (Tex-tieteen yli-Morisco Janne korjailkoon):
Texin julkaiseminen alkoi Italiassa vuonna 1948, tekijöinä Bonelli & Galeppiini (Galep). Liuskamuotoinen lehti ilmestyi joka viikko, siis 52/vuosi aina -60 luvun puoleen väliin, runsaan 900 liuskan verran (Suomessa noin kolmannes näistä julkaistiin liuskoina 1953-65). Tuo kattoi hieman vajaat 100 ensimmäistä seikkailua (Jannen kirjan taulukoinnista). Italiassa Texin seikkailuja alettiin julkaista pokkarimuotoisina jo 1958, aluksi julkaistiin kaikki liuskatarinat ja -60 luvun puolivälissä alkoivat kaikki uudet seikkailut ilmestyä pokkareissa ja liuskat lopetettiin; tämä tietysti tiesi tekijöille tuplaten lisää töitä; 52 liuskaa vuodessa vastaa about vajaata viittä pokkaria; ja pokkareita tuli 12 per vuosi.
Sadan ensimmäisen Tex-seikkailun (noin vajaa sata pokkaria) piirrostaiteesta vastasi lähes 90%:sesti Galep; avustajina häärivät mm. Uggeri, Gamba ja Muzzi. Suurin osa tarinoista oli pelkästään Galepin piirtämiä, osassa oli sitten em. avustajat mukana, ja oli myös muutama seikkailu, joihin Galep ei juuri osallistunut. -60 –luvun puolessa välissä, kun uudetkin seikkailut siirtyivät pokkareihin, mukaan piirtäjäkaartiin tulivat myös Nicolo ja Letteri. Sadan ensimmäisen seikkailun joukossa on yksi seikkailu, joka on puoliksi Nicolon ja Galepin piirtämä (Tahrittu tinatähti) ja kuusi Letterin piirtämää.
Seuraavan sadan seikkailun (noin 200 seuraavaa pokkaria) piirrostaiteesta vastasi sitten viisikko, johon Galepin, Nicolon ja Letterin lisäksi olivat liittyneet Ticci (ensimmäinen tarina vuonna 1967) ja Fusco (1974); tämä ajanjakso Italiassa on 1966-1984. Gamba ja Muzzi väistyivät pikkuhiljaa, vaikka heilläkin oli vielä jonkin verran kontribuutioita.
Galepin viimeisin työ on vuodelta 1994; siihen saakka hän myös taiteili kaikki Tex-julkaisujen kannet (norminumeroissa numeroon 400 saakka); tämän jälkeen kansimestarin paikan otti Villa. Mitenkään Villaa väheksymättä voi myös mainita, että nuo upeat kannet, mitä hän on Tex-kirjastoon tehnyt, pohjaavat kaikki Galepin alkuperäisiin kuviin.
Piirrostaitelijana Galepilla on siten aivan suvereeni asema Tex Willerin historiassa; muiden, myöhemmin tulleiden piirtäjien työnä onkin ollut luoda omaa versiotaan Galepin luomasta visuaalisesta maailmasta. Tämän vuodatuksen tarkoituksena on ollut vaan perustella, miksi en oikein ymmärrä Galepin mollaajia.
-
...Tämän vuodatuksen tarkoituksena on ollut vaan perustella, miksi en oikein ymmärrä Galepin mollaajia.
Mutta ei kai se nyt Galepista vielä kaikkien silmissä hyvää piirtäjää tee, vaikka hän olisikin kuvittanut Texiä ensimmäisenä tai paljon?
-
Juu kyllä mulla on tuo Viitalan Tex-kirja huvilalla, pari kertaa sen lukenut, oikein hyvä kirja mutta en nyt muistanut nyansseja...
Anteeksi, onkin tuo Hornan kekäleet -kirja, siinäkin historiaa ja muuta anorakkimeininkiä.
-
Mutta ei kai se nyt Galepista vielä kaikkien silmissä hyvää piirtäjää tee, vaikka hän olisikin kuvittanut Texiä ensimmäisenä tai paljon?
Voi ei tietenkään, enkä sitä oletakaan. Toki kauneus on katsojan silmissä ja noissa Galepin jälkeen tulleissa piirtäjissä on varmaan monessa mielessä parempiakin piirtäjiä. Tarkoitin vaan että minusta on hyvä osata arvostaa Galepin panosta ja merkitystä Tex Willerissä. Hänen ansiostaan meillä on luettavissa Texin ja kumppaneiden seikkailuja sellaisina kun ne ovat.
Moni taideopiskelijakin osaa maalata mallin mukaan hyvin alkuperäisen näköisiä tauluja Rembradtin jaPicasson ja muiden mestareiden töistä, jopa niin hyvin että asiantuntijoidekin saattaa niitä joskus olla vaikea erottaa. Jostain syystä kumminkin taidemaailmassa näitä ei järin arvosteta. 😊
-
Moni taideopiskelijakin osaa maalata mallin mukaan hyvin alkuperäisen näköisiä tauluja Rembradtin jaPicasson ja muiden mestareiden töistä, jopa niin hyvin että asiantuntijoidekin saattaa niitä joskus olla vaikea erottaa. Jostain syystä kumminkin taidemaailmassa näitä ei järin arvosteta. 😊
Tämä nyt on ihan höpöhöpövertaus. Tästä voitaisiin puhua silloin jos nykyiset tai edes Galepin jälkeiset tekijät olisivat pyrkineet kopioimaan ja toistamaan Galepin piirroksia, kynänvedolleen yks yhteen. Yksi tällainen Galepin kunniaksi piirretty Texihän on tehty, olisiko ollut Almanacco del Westissä alunperin ja ainakin kasvot oli kuvittaja pystynyt kopioimaan Galepilta. Ei toki faneissa tämäkään herättänyt riemua erityisemmin, kuten ei nuokaan kopiomaalaukset. Tästähän ei suinkaan asiassa ole kysymys.
Jonkinlainen arvo tai saavutus on myös jonkin asian kehittäminen/pyrkimys toteuttaa se vieläkin paremmin. (Tämän takia esim. Ticci on lukijoiden suuressa arvossa koska pystyi tuomaan Tex-taiteeseen paljon sellaista mitä Galep ei; nosti miljöön, taistelukohtaukset, yksityiskohtaisuuden, koko kerronnallisen ilmeen eritasolle).
Kun nyt keksitään näitä vertauksia niin väitätkö että esimerkiksi kun joku on joskus keksinyt puhelimen, niin kaikki kunnia kuulu hänelle ja se ensimmäinen on tottakai ainoa oikea puhelin. Sen jälkeen on jäljitelty vain sitä ja minkäänlaista arvoa ei voida antaa nykyaikaisten älylaitteiden kehittelijöille, jonka lopputuloksena pystyn samaisella puhelin nimeä kantavalla laitteella esimerkiksi kommentoimaan Kvaakkiin Tex Willer-keskustelua.
Ei keksitä ruutia lisää vaan "tehokkaampaa ruutia".
Myöskään Galep ei ole kehittänyt Texin visuaalista ilmettä, lännen miljöön visuualinen ilme on lienee ollut Euroopassa jo olemassa kun Galep on ruennut piirtämään?
Kyllä, kaikki kunnia Galepille Texin luomisesta yhdessä Bonellin kanssa, muttei se tee hänestä hyvää piirtäjää.
-
Kiitokset kommenteista, erityisesti Mr Font! Aivan asiaa, en käy kiistämään. Mutta samaan aikaa ne osoittavat - niin Mr Fontin kuin Morgan Kanen - jonkinlaista historiattomuutta tai historian väheksymistä. En tiedä mitä tuo Morgan Kanen ilmaisu "anorakkimeininkiä" tarkoittaa, mutta näin ensalkuun se tuntuu jotensakin väheksyvältä ilmaisulta. Mr Font taas korostaa keksintöjen edelleenkehittelijöiiden osuutta; tässä olen osittain samaa mieltä; jos ajatellaan esimerkiksi sähköä - joka tällä hetkellä on meille kaikille elintärkeä, ilman sitä emme eläisi nykyisenkaltaisessa todellisuudessa - niin sieltä löytyy näitä keksijöitä ja kehiitelijöitä vaikka kuinka (en niitä tähän luettele).
No, takaisin Tex Willeriin. Ymmärrän sen, että jos ensikosketus Texiin on vaikka 2000-luvulla tai -90 -luvulla, ja piirtäjänä on vaikka Civitelli tai Font tai Ortiz, niin se mielikuva siitä, millainen Tex on ja pitää olla muodostuu tämän ympärille. Muut on väärässä tai jotain sen tapaista. Ja varsinkin Galep, joka piirsi 50 vuotta takaperin, näyttäytyy aivan omituiselta. No, eihän tätä voi mitenkään kääntää. Niille taas, jotka luki Texiä jo -50 ja -60 -luvulla Galeppiini oli ainoa oikea piirtäjä, ja kaikki muut potaskaa...
No niin, en oikein itsekään enää tiedä mitä tässä jankkaan mutta ehkä se olennainen pointsi on tässä: liian usein sivuutetaan historia ja tuijotetaan vaan sitä mikä on nyt ja hetki sitten. Kuitenkin nykyhetken ja tulevan ymmärtäminen on mahdollista vain jos tunnemme historian.
-
On ehkä vähän väärin verrata Galeppia suoraan nykytaiteilijoihin vaan se pitää suhteuttaa myös silloiseen ajankohtaan. Texhän oli alussa käsittääkseni vähän niin kuin kakkossarja jota Galep sitten taiteili kiireisellä aikataululla päivätyön jälkeen, yksin. Nythän taiteilijoita ja aikaa on ihan eri tavalla ja kyllähän eroa on kiistämättä kuin yöllä ja päivällä jos vertaa ihan vaan taidetta, hyvä niin että kehittyy. Totta myös sekin että olen sarjaan tutustunut varhaisella 70-luvulla ja siellä ne vahvimmat tunnesiteet tähän sarjaan ovat. Totean vielä että on upeaa että Tex tuottaa monenlaisia elämyksiä ja keskusteluja puolesta ja vastaan, jatkakaahan kriittistä keskustelua.
-
Se on täysin totta että Galepia ei voi suoraan verrata myöhemmin piirtäneisiin, pitäisi verrata saman aikakauden muihin sarjakuvapiirtäjiin ja siitä saisi käsitystä Galepin tasosta sinä aikana. Toki esimerkiksi Galep, Letteri ja Ticci piirsivät pitkään Texiä myöhemmin yhtäaikaa, ja Galepin kohdalla kehitystä toki tuli liuska-ajoista roimasti, muttei koskaan päässyt kahden myöhemmin mainitun rinnalle. Miksi sitten ei, vaikea sanoa, oliko edelleen kiire vai oliko nämä muut lahjakkaampia sitten. Tarkoitus ei ole lytätä Galepia, ja arvostan hänen työtään kyllä, mutta kyllä G:täkin voidaan kritisoida jos ja kun aihetta on. Myöskin kansitaiteessa ero on kuin yöllä ja päivällä kun Villa hyppäsi puikkoihin.
Tuon allekirjoitan ihan täysin että tunnesiteet ja se milloin Texiä on alkanut lukea, vaikuttaa. Tottakai, kyllähän se muodostaa tiettyä kuvaa alitajuntaan koko sarjasta ja sankarista. Ja näihin seikkailuihin joihin tunnesidettä on, on mukava palata sen fiiliksenkin takia. Välttämättä oikeasti tarina ei ole niin hyvä kuin se itsestä nostalgiahuuruissa sitä lukiessa tuntuukaan.
-
Jostain syystä kumminkin taidemaailmassa näitä ei järin arvosteta. 😊
Taidemaailman arvostus nyt ei kummoinen meriitti ole. Taisihan yksikin taidemuseotason asiantuntija kehua yhdenkin maalauksen jonkin modernin "mestarin" unohdetuksi teoksi tyyliin "Siveltimen vedot kuvastavat juuri herra X:n sen ja sen kauden luomisvimmaa". Oli vaan käynyt niin, että ne luomisvimmaiset siveltimenvedot olivat eläintarhan apinoiden käsialaa...
-
Hannulle voisin sanoa, että yksi ensimmäisistä käsiini aikoinaan saanistani Texeistä oli 6/1982. Ja kukas sen piirtäjä olikaan? Eli vaikka G. on ollut vahvasti mukana Tex-tieni alussa, en silti pidä hänen tyylistään miltään osin. Kyllä niitä myöhempiä sietää, mutta puutteita on ihan liikaa, jotta Galepista voisin rehellisesti puhua yli kutosen piirtäjästä (4 - 10).
-
Palataksemme uusimpaan numeroon ja Ticciin, niin eikös ole aika huikeaa kun ajattelee että hän piirsi ekan Tex-tarinansa vuonna 1967, eli pian 50 vuotta sitten? Ja aina vaan noin huikeassa vedossa!
-
Laitetaanpa omaa värikynää mukaan tähän Galep vs. muut piirtäjät -debattiin. Olen samaa mieltä El Reijon ja Fontin kanssa, että Galepia on hyvä verrata oman aikakautensa piirtäjiin.
Muutama harmaan sävy keskusteluun:
1) Nykypiirtäjistä moni on napattu Bonellin kelkkaan piirtämään Tex Willeriä, kun he ovat olleet täysverisiä ammattilaisia. Vertaan tätä siihen, että Galep ikään kuin "harjoitteli" Texiä ja voisi sanoa, että esim. Mefisto- ja Yama-tarinoissa alkaa olla kunnon jälkeä ja luonnostelumaisuus ja ennen kaikkea kiire on hävinnyt alkuaikoihin verrattuna. Eivät nekään ole nykyaikojen mestareihin verrattuina kovin kummoisia, mutta ovat sentään aivan jotain muuta kuin kapoiseksi poikaseksi piirretty Tex Willer alussa.
2) Sarjakuvan yleinen taso Texin alkuaikoina ei vastaa millään tasolla nykyaikaa. Toisin sanoen 50-luvulla sarjakuvaksi riitti luonnostelumainen, yksinkertainen ja ennen kaikkea nopeasti aikaan saatava piirrosjälki. Asterixin, Tintin tai Lucky Luken ensimmäisten albumien piirrossurkeutta voi verrata myöhempiin albumeihin, kun piirtäjät olivat löytäneet tyylinsä. Galepin yhden miehen talli alkuaikoina verrattuna nykytilaan eli ties kuinka moneen piirtäjään verrattuna antaa jokaiselle piirtäjälle aikaa piirtää upeita ruutuja. En tiedä, kuinka kauan Galep piirsi yhtä tarinaa, mutta jos sitä vertaa esim. yhdeksi huikeimmiksi piirroksiksi arvioitua Magnuksen suuralbumiin (Kauhun laakso), jota piirrettiin seitsemän vuotta, on selvää, että Magnuksenkin jälki olisi ollut erilaista kiireen keskellä.
3) Itse luen Texin liuska-aikojen tarinoita samaan tapaan kuin Tintti neuvostojen maassa -albumia. Ajatuksella "tästä se lähti". Sarjakuvan tekemiseen olisi suhtauduttu aivan erilaisella pieteetillä, jos olisi tiedetty tulevaisuuden kulta-ajoista.
-
Piirsi se Galeppiini paljon muutakin kuin Texiä - tai piirsi nimenomaan ensisijaisesti muuta. Tässä Galepin Taika-Jim:
http://www.mandrakewiki.org/index.php?title=File:Galep_Mandrake.jpg
Surkeaa taas, eikös vaan?
-
Ensi kuussa Italiassa tymähtää Yama-seikkailu tiskeihin. Keväällä sitten täälläkin.
-
Ensi kuussa Italiassa tymähtää Yama-seikkailu tiskeihin. Keväällä sitten täälläkin.
Ai että, onhan tätä odotettu!
Nyt vaan sitten Egmontilla vähän pelisilmää tässä ja Yamat tiskiin heti kun niiden vuoro on. Lähinnä tarkoitan sitä, ettei lyödä juuri kun tämä olisi tulossa, niin jotain colortexiä tms. extraa väliin mihin keväällä on totuttu, vaan jos mahdollista niin ensin Yamat ja sitten näitä ylimääräisiä numeroita täytteeksi, että pysytään 16 x ilmestyvässä normisarjassa.
Kyllähän tätä herkkua on kohtalaisen harvoin ollut tarjolla joten odotukset on kovat.
-
Ensi kuussa Italiassa tymähtää Yama-seikkailu tiskeihin. Keväällä sitten täälläkin.
Mä haluun tän mieluummin suuralbumina ;D
-
Mä haluun tän mieluummin suuralbumina ;D
Ottaisin ns kovakantisena mieluiten.
-
Mä viikottain ilmestyvinä liuskalehtinä! Maksimoisi jännityksen?
-
En viittiny tota enää sanoo kun ei tule kuitenkaan mut...olishan se hienoa että kun Luurankoylänkö ja Mefiston poika on jo kovissa kansissa niin vois tämäkin tulla ja ne muutkin puuttuvat...
-
Komppaan kovakantista Yama-tarinaa. Ja samaan syssyyn voisi tosiaan tuottaa aiemmatkin Mefisto- ja Yama-tarinat kovakantisina edellisten perään.
-
Mutta mitäs, jos tuo tuleva Yama-seikkailu onkin umpisurkea? ;)
-
Eiköhän oteta rauhallisesti. Ensin normeissa, ja katsotaan sitten joskus olisiko aihetta näyttävämpään uusintajulkaisuun.
-
Ja nykyisinhän perussarjankin painojälki on vallan hyvä.
-
Jannen huomio on ihan hyvä. Sillä perusteella on varmaan hyväksyttävää, että uusin Yama-tarina tulee esimerkiksi perussarjassa. Oli vain niin upeaa, että aikoinaan tuli kaksi hienoa tarinaa kovakantisina ja toivoisi niille jatkoa.
Jäämme odottelemaan Yama-tarinaa vesi kielellä.
-
Jannen huomio on ihan hyvä. Sillä perusteella on varmaan hyväksyttävää, että uusin Yama-tarina tulee esimerkiksi perussarjassa. Oli vain niin upeaa, että aikoinaan tuli kaksi hienoa tarinaa kovakantisina ja toivoisi niille jatkoa.
Jäämme odottelemaan Yama-tarinaa vesi kielellä.
Eikös Egmont jo ajat sitten ilmoittanut, että kovakantisista luovutaan, kun uusintoja julkaistaan jo Maxeissa, noissa useamman tarinan "raamatuissa", kronikoissa ja vielä tulevaisuudessa kirjastossakin.
-
Eikös Egmont jo ajat sitten ilmoittanut, että kovakantisista luovutaan, kun uusintoja julkaistaan jo Maxeissa, noissa useamman tarinan "raamatuissa", kronikoissa ja vielä tulevaisuudessa kirjastossakin.
Mutta eikö ole vähän hassua että meillä ilmestyy kolmessa eri muodossa mustavalkouusintaa, kun kuitenkin aika moni lukijoista kärttää värikirjastossa näitä lempitarinoitaan. Neljässä jos laskee että suuralbumissakin voidaan tarpeentullen lyödä uusintaa kehiin?
Mun mielestä yksi vaihtoehto olisi korvata nuo raamatut värillisellä uusintajulkaisulla. Eikö niiden lisäarvo ole kohtuu pieni niille lukijoille joilla pokkarit jo napottaa hyllyssä. Korkeintaan parempi painojälki, luettavuus hieman kärsii kun kirja on niin paksu. Jos taas kerran vuodessa ilmestyvä erikoisjulkaisu olisi väreissä, sehän olisi keräilijälle jo täysin eri homma. Ja tuskin se karsisi pois niitäkään lukijoita jotka tarinan ostavat ensimmäistä kertaa. Mustavalkouusintaan jäisi kronikat ja maxi. Veikkaan että tuo raamattu kehiteltiin silloin juhlavuotta varten ja se möi yllättävän hyvin, joten sitä on päätetty jatkaa sen kummempia miettimättä. Tottakai hyvä että ilmestyy, ja kaikki otetaan vastaan, mutta kyllähän noita kovakantisia on ikävä!
Italiassahan pyörii ihan jäätävän siisti uusintajulkaisusarja nimellä Le grandi storie di Tex - kirjastosta vähän isompi sivukoko, kovat kannet, artikkelit ja valikoituna parhaat seikkailut. 12,90e siellä mutta näkisin että menisi suomessa kaupaksi vaikka hinta olisi 30-40e opukselta. Itse ostaisin ainakin.
Nappasin noita pari kesäloman Rooman matkalta mukaan ja on pirun hienoja opuksia. Italiassa näitä taitaa putkahtaa joka viikko mutta olisihan kerran vuoteenkin kova juttu täällä. Näissähän voisi alkuun valikoida vaikka noita Mefisto/Yama tarinoita edellisten kovakantisten jatkoksi.
http://www.sergiobonelli.it/news/nascosta/39609/Archivio-delle-copertine---1.html
http://www.sergiobonelli.it/gallery/news/40867/le-grandi-storie-di-tex.html
Oma lempparini alemmasta linkistä ;)
-
Mun mielestä yksi vaihtoehto olisi korvata nuo raamatut värillisellä uusintajulkaisulla.
Tässä olisi ideaa. Nuo raamatut on pirun hankalia lukeakin. Eivätkä ole kunnon kovakantisia ja painavat pirusti.
Tosin riippuu vähän tarjolla olevista värityksistäkin. Noissa esimerkkikuvissa oli aika köpöisen näköistä liukuvärjäystä taustamaisemissa.
-
Mutta eikö ole vähän hassua että meillä ilmestyy kolmessa eri muodossa mustavalkouusintaa, kun kuitenkin aika moni lukijoista kärttää värikirjastossa näitä lempitarinoitaan. Neljässä jos laskee että suuralbumissakin voidaan tarpeentullen lyödä uusintaa kehiin?
Mun mielestä yksi vaihtoehto olisi korvata nuo raamatut värillisellä uusintajulkaisulla. Eikö niiden lisäarvo ole kohtuu pieni niille lukijoille joilla pokkarit jo napottaa hyllyssä. Korkeintaan parempi painojälki, luettavuus hieman kärsii kun kirja on niin paksu. Jos taas kerran vuodessa ilmestyvä erikoisjulkaisu olisi väreissä, sehän olisi keräilijälle jo täysin eri homma. Ja tuskin se karsisi pois niitäkään lukijoita jotka tarinan ostavat ensimmäistä kertaa. Mustavalkouusintaan jäisi kronikat ja maxi. Veikkaan että tuo raamattu kehiteltiin silloin juhlavuotta varten ja se möi yllättävän hyvin, joten sitä on päätetty jatkaa sen kummempia miettimättä. Tottakai hyvä että ilmestyy, ja kaikki otetaan vastaan, mutta kyllähän noita kovakantisia on ikävä!
Italiassahan pyörii ihan jäätävän siisti uusintajulkaisusarja nimellä Le grandi storie di Tex - kirjastosta vähän isompi sivukoko, kovat kannet, artikkelit ja valikoituna parhaat seikkailut. 12,90e siellä mutta näkisin että menisi suomessa kaupaksi vaikka hinta olisi 30-40e opukselta. Itse ostaisin ainakin.
Nappasin noita pari kesäloman Rooman matkalta mukaan ja on pirun hienoja opuksia. Italiassa näitä taitaa putkahtaa joka viikko mutta olisihan kerran vuoteenkin kova juttu täällä. Näissähän voisi alkuun valikoida vaikka noita Mefisto/Yama tarinoita edellisten kovakantisten jatkoksi.
http://www.sergiobonelli.it/news/nascosta/39609/Archivio-delle-copertine---1.html
http://www.sergiobonelli.it/gallery/news/40867/le-grandi-storie-di-tex.html
Oma lempparini alemmasta linkistä ;)
Noi Almanacco del west-opukset on miun mieleisiä opuksia. Kaivelin varastojani ja löysin toistakymmentä kyseistä pokaria. Ja vaikken pätkääkään ymmärtänyt, tykkäsin kyllä formaatista. Italiassa taitaa ilmestyä TW aika monenlaisessa kuosissa?
Ekku
-
Tosin riippuu vähän tarjolla olevista värityksistäkin. Noissa esimerkkikuvissa oli aika köpöisen näköistä liukuvärjäystä taustamaisemissa.
Veikkaisin että näissä on ihan samat väritykset kuin kirjastossakin. Tuskin näitä on kovin montaa kertaa väritelty italiassakaan, Janne osaisi paremmin vastata tähän.
Onneksi painettu sivu näyttää aina vähän paremmalta kuin kuvat koneen/puhelimen ruudulta. Ihan laadukkaalta tuon sarjan väritys vaikuttaa, katsokaas vaikka Colorado belle -tarinan ensimmäistä sivua tuolta:
http://www.sergiobonelli.it/gallery/news/40976/le-grandi-storie-di-tex.html
Italiassa taitaa ilmestyä TW aika monenlaisessa kuosissa?
Juu liekkö kukaan edes kartalla miten monessa eri kuosissa. Käsittämättömiä määriä.
-
Mun mielestä yksi vaihtoehto olisi korvata nuo raamatut värillisellä uusintajulkaisulla.
Ei ikinä! Jos niin tapahtuisi, vetäisen heti konekiväärin liikkuvat taakse. Värillisyys pilaa Texin. Toiseksi, nuo kovakantiset ovat olleet toteutukseltaan pettymys: sisältö ja painojälki ovat laadukasta, mutta selkämykseksi/sidokseksi on valittu neliömäinen rakenne, joka on jo uutena lievästi kiero ja pari kertaa luettuna kieroontunut pahasti ja näyttää kirjahyllyssä todella rumalta. "Raamatut" ovat pyöreäselkäisiä kuten pitääkin.
-
Ei ikinä! Jos niin tapahtuisi, vetäisen heti konekiväärin liikkuvat taakse. Värillisyys pilaa Texin.
Luulin että tästä ois päästy jo pikkuhiljaa yli.
Molemmat sopii ihan yhtä hyvin, ei tietenkään mikä tahansa väritetty ole parempi kuin mustavalkea, mutta hyvin toteutettuna kyllähän se antaa ihan uuden lukukokemuksen vanhallekin tarinalle. Kirjastoa on todella mukava lukea ja uusin suuralbumi oli myös väritykseltään loistava ja erittäin hieno julkaisu.
Luulisin että mustavalkouskovaisten määrä on vähenemään päin kun hienot värijulkaisut texissä on suomessakin yleistyneet.
"Raamatut" ovat pyöreäselkäisiä kuten pitääkin.
Niin on muuten nämä Grandi storie opuksetkin ainakin italiassa, joten tätä ongelmaa ei siellä ole.
-
Jos jostakin Tex-julkaisumuodosta pitää luopua, niin se on ilmiselvästi kronikat, joita ei varmaan suunniteltu julkaistavan edes näin pitkälle. Nyt ollaan jo päästy kasariin asti. Kirjasto on minusta pätevä julkaisumuoto niin vanhoille kerääjille kuin uusillekin.
Minulle käy niin väri- kuin mustavalkojulkaisut. Totta kai tiedämme, että kovakantiset eivät tällä hetkellä kuulu Egmontin arsenaaliin, mutta aina sitä saa haaveilla... :)
-
Kannattaa huomata, että hyvin pidettyinä nuo raamatut ovat liki kovakantisten veroisia kestävyydeltään, sillä niissä näyttäisi olevan lankasidos.
-
Jos jostakin Tex-julkaisumuodosta pitää luopua, niin se on ilmiselvästi kronikat, joita ei varmaan suunniteltu julkaistavan edes näin pitkälle. Nyt ollaan jo päästy kasariin asti. Kirjasto on minusta pätevä julkaisumuoto niin vanhoille kerääjille kuin uusillekin.
Minulle käy niin väri- kuin mustavalkojulkaisut. Totta kai tiedämme, että kovakantiset eivät tällä hetkellä kuulu Egmontin arsenaaliin, mutta aina sitä saa haaveilla... :)
Keräilijöiden kannalta tilanne on varmasti haastava. Kronikoita, raamattuja ja Maxeja tullaan varmaankin julkaisemaan ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta niin pitkään kuin ostajia riittää.
Toisaalta jotenkin on myös vaikea uskoa, että kirjastokaan tulisi Suomessa koskaan kirimään "loppuun asti".
-
Keräilijöiden kannalta tilanne on varmasti haastava. Kronikoita, raamattuja ja Maxeja tullaan varmaankin julkaisemaan ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta niin pitkään kuin ostajia riittää.
Toisaalta jotenkin on myös vaikea uskoa, että kirjastokaan tulisi Suomessa koskaan kirimään "loppuun asti".
Italiassa värikirjastoa on ilmestynyt reilusti yli 200. Suomen vauhdilla, 5 per vuosi, numeroon 100 päästään vuonna 2029, numeroon 150 vuonna 2039 ja numeroon 200 vuonna 2049. Omalta osaltani täyttä utopiaa että noita loppupään numeroita olisin ostelemassa. Masentavaa tämä elämän rajallisuus samoin kuin liian hidas ilmestymistahti kirjastossa.
-
Kronikat ei varmasti lopu niinkauan kun kauppa käy. Kustantajalle edullisia tehdä, ei tarvii käännöksiä uusia yms. Ennenhän näitä on tullut 3 vuoteen mutta tänävuonna 4 eli jopa pystytään kasvattamaan kronikoiden julkaisutahtia.
Italiassa värikirjastoa on ilmestynyt reilusti yli 200. Suomen vauhdilla, 5 per vuosi, numeroon 100 päästään vuonna 2029, numeroon 150 vuonna 2039 ja numeroon 200 vuonna 2049. Omalta osaltani täyttä utopiaa että noita loppupään numeroita olisin ostelemassa. Masentavaa tämä elämän rajallisuus samoin kuin liian hidas ilmestymistahti kirjastossa.
Juurikin tämä on se syy miksi olisi hienoa jos joitain tarinoita uusittaisiin väreissä jo ennen kun vuoro napsahtaa kirjastossa. Jos ajatellaan että omat suosikkini on esim. 90-94 vuosissa niin näihin päästään jo kirjaston numeroissa 130->
Eli enää noin 100 numeroa, 5 per vuosi, 20 vuotta. Kukaan ei tiedä julkaistaanko kirjastoa tai mitään sarjakuvaa suomessa silloin.
Ja kun veikkaisin että kysyntää olisi, suomalaiset fanit varmasti haluaisivat vielä kirjastoa hienompia opuksia kovakantisina. Italiassahan tuo "meidän deluxe-sarja" värikirjasto on liki rinnastettavissa normaalisarjaan täällä. Niitä saa siellä torin kulmilta 2e/kpl kerran luettuina melkeimpä numeron kuin numeron.
Kustantajan pitäisi vaan uskaltaa kokeilla, tähän mennessähän suunilleen kaikki texiin liittyvät yrityksen on onnistuneet melko hyvin, esim. nuo raamatut.
-
Italiassa värikirjastoa on ilmestynyt reilusti yli 200. Suomen vauhdilla, 5 per vuosi, numeroon 100 päästään vuonna 2029, numeroon 150 vuonna 2039 ja numeroon 200 vuonna 2049. Omalta osaltani täyttä utopiaa että noita loppupään numeroita olisin ostelemassa. Masentavaa tämä elämän rajallisuus samoin kuin liian hidas ilmestymistahti kirjastossa.
Ehtisit vielä hyvin opetella italian ennen vuotta 2049 ja hommata noi opukset Italiasta ;-)
Käsittääkseni on ihan samat värit tässä uusintajulkaisusarjassa kuin kirjastossa. Eikä niitä ole aiemmin väritetty, paitsi joitakin alkupään numeroita Mercuryn toimesta. Silloin oli oli jälki kamalaa. Yksittäisiä tarinoita on kyllä väritelty mennen tullen vuosien saatossa. Esimerkiksi Italian tasasataset ja Mondadorin julkaisemat paksukantiset värialbumit (ne ne vasta komeita ovat!).
Jos Suomessa nyt alettaisiin julkaista noita valikoituja huipputarnoita väreissä, niin ostaisin kyllä. En olisi ajatuksesta kuitenkaan kovin haltioissani, joska samat tarinat, samoilla väreillä ja huippupainojäljellä tulisi siis toistamiseen värillisinä. Mustavalkojulkaisujen ystäviä ei samalla tavalla ole hemmoteltu, koska pokkareissa on joskus aika karheaa painojälki. Maxeissa painojälki on myös yleensä ollut hyvä, mutta ei ihan niin huippua kuin niissä Texin kovakantisissa tai 'raamatuissa'. Niitä kovakantisia minunkin on ikävä.
Ja juu, tykkään siis enempi mv-julkaisuista, mutta ei minulla ole mitään värijulkaisujakaan vastaan. Paras ratkaisu mielestäni olisi (ollut), jos kirjasto olisi tullut alusta alkaen mustavalkoisena, ja niiden lisäksi olisi alettu julkaista tätä uutta sarjaa värillisenä. Nyt tuota uutta sarjaa tuskin Suomessa saadaan ainakaan tuollaisena, koska kirjasto on niin pahasti vaiheessa. Mutta voihan olla, että sieltä poimitaan jotain vaikka suuralbumisarjaan.
-
Minusta tuo värihomma on suolesta siinäkin mielessä, että värityksen ilmeisesti tekee joku muu kuin piirtäjä. Eihän taidemaalarinkaan töitä värjää joku muu.
-
Minusta tuo värihomma on suolesta siinäkin mielessä, että värityksen ilmeisesti tekee joku muu kuin piirtäjä. Eihän taidemaalarinkaan töitä värjää joku muu.
Paitsi että tuo rinnastus ei päde tuolla ehdottomuudella sarjakuviin.
Ammattitaitoinen värittäjä tekee useammin monin verroin parempaa työtä kuin piirtäjä. Huomaa painotus ammattitaitoinen.
Samasta syystä elokuvissakin sama kaveri kuvaa valaisee ohjaa ja leikkaa ihan joka elokuvan, eikö totta?
Eikä kyse ole edes siitä miten moni piirtäjä on värisokea. Se miten moni ymmärtää sommitelman ja dynaamisuuden piirroksessa ja on täysin kädetön värittämisessä on yleisempää kuin uskotaan.
-
Minusta tuo värihomma on suolesta siinäkin mielessä, että värityksen ilmeisesti tekee joku muu kuin piirtäjä. Eihän taidemaalarinkaan töitä värjää joku muu.
Curtvile tätä jo asiallisesti kommentoi, mutta jäi askarruttamaan miksi tämä Peisokrinnosen mielestä on niin huono asia? Että sen takia värilliset tex-julkaisut on "suolesta"?
-
Ja juu, tykkään siis enempi mv-julkaisuista, mutta ei minulla ole mitään värijulkaisujakaan vastaan. Paras ratkaisu mielestäni olisi (ollut), jos kirjasto olisi tullut alusta alkaen mustavalkoisena, ja niiden lisäksi olisi alettu julkaista tätä uutta sarjaa värillisenä. Nyt tuota uutta sarjaa tuskin Suomessa saadaan ainakaan tuollaisena, koska kirjasto on niin pahasti vaiheessa. Mutta voihan olla, että sieltä poimitaan jotain vaikka suuralbumisarjaan.
Tuohon Jannen kommenttiin löyhästi jatkaen pari asiaa. Kun puhutaan uusintajulkaisuista, niin olen kyllä ihmetellyt tuota Italian tilannetta. Pokkarimuotoinen normitexi on ilmestynyt 12/vuosi vuodesta 1958 lähtien ja ilmestyy edelleen. Nykyjänsä tuosta normisarjasta ilmestyy koko ajan kolme uusintasarjaa: Tex Tre Stelle (alkoi vuonna 1965); Tutto Tex (alkoi vuonna 1987) ja Nuova Ristampa (alkoi vuonna 1997); jokaisessa siis alusta alkaen kaikki nummerot. Jokaista noita uusintasarjan julkaisua tulee vuosittain vähintään 12 numeroa, joitakin useammin. Miten ihmeessä näille kaikille riittää ostajia? Varsinkin kun tähän päälle laitetaan tuo kirjasto, jossa muutaman vuoden aikana julkaistiin koko senhetkinen saaga 239 volyymin väriversiona? Puhumattakaan siitä, että nyt noista kirjaston opuksista vähän eri malliin kootaan näitä best of-jutskia? ja puhumattakaan siitä, että jo vuosikausia Bonellin lisäksi Tex-seikkailuja (siis jo aiemmin julkaistuja) ovat julkaisseet myös mm. Mondadori ja Mercury. Miten on mahdollista että samat jutut voidaan tuolla julkaista ja myydä yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
No se toinen asia. Mietin sitä, että oliko se paras ratkaisu julkaista normisarjassa ja myöhemmin maxeissa noita Suomen liuskakauden ja myös aiemmin julkaisemattomia seikkailuja. Suomen liuskakauden seikkailujahan alettin alusta alkaen julkaista normeissa 1998; sittemin näitä klassikkoseikkailuja oli aina vuosittain; 2003 alkoi tulla klassikkomaxeja: Merihevosen mysteeri, Dodge city ja ennen kaikkea Valkoisen biisonin pojat (2006)!
No, noissa tuo kokonaiskuva on varsin sekava, siellä täällä normeissa ja maxeissa. Mietin sitä, mikä olisi ollut parempi ratkaisu. Yksi varsin radikaali ratkaisu oli ollut vuonna 1998 tiputtaa normitexin ilmestymismäärä 13:sta ja ajaa rinnalle toinen sarja, jossa olisi uusittu Italian malliin kaikki texit, esim. otsikolla Klassikko Tex (12/vuosi); ja julkaista tässä sarjassa alusta alkaen kaikki Texit, mukaanlukien Suomen liuskat ja ennen julkaisemattomat. Ymmärrän täysin,että tämä olisi ollut aikamoista uhkapeliä; näin varsinkin kun katsoo vaikka Kvaakin Tex-porukan suhatutumista alkupään Texeihin; niin moni vierastaa. No, jos tällainen rinnakkaissarja olisi lanseerattu, niin ei se minuakaan olisi kiinnostanut kovin paljoa sen jälkeen kun nuo aiemmin julkaistut ja liuskat olisi saatu pakettiin.
Toinen ratkaisu oli ollut vähän samansuuntainen (ja taas ehkä edellyttänyt normisarjan rajaamista): suomen liuska-ajan tuotanto ja aiemmin julkaisemattomat seikkailut olisi Maxeissa laitettu järjestyksessä julkaisuun; siis joku koherentti julkaisusarja.
No, sitten kun vuonna 2009 alkoi tämä Tex Willer kirjasto, niin minusta nämä probleemit ratkesivat kertaheitolla, ja itseasiassa näkisin että aiemmat tehdyt ratkaisut olivat aivan oikein tehtyjä. Ainut asia mikä mieltäni vielä hiertää on tämä iänikuinen: minun elinaikani ei riitä loputtomiin odotella noita Tex Willer kirjastoja! Edes 8 numeroa per vuosi, pliis!
-
Curtvile tätä jo asiallisesti kommentoi, mutta jäi askarruttamaan miksi tämä Peisokrinnosen mielestä on niin huono asia? Että sen takia värilliset tex-julkaisut on "suolesta"?
Osittain näin. Minusta tähän mennessä julkaistujen väri-Texien perusteella voi sanoa, että värillisyys vie merkittävän osan Texin tunnelmasta. Tuo uusi värialbumi (Fronteran jotain) on niin karmea, etten ole viitsinyt sitä lukea, niin epätexmäistä piirros on. Joku varmaan kehuu sitä intohimoisen raivokkaan dynaamiseksi, minä en.
-
^^ Muistaakseni täällä moni ( myös minä ) oli sitä mieltä, että parasta Fronteran vanki-tarinassa olivat juurikin värit.
( Tässä on jo n 60 postausta peräkkäin, jossa ei käsitellä uusinta Willeriä, pitäisikö jo siirtää normi-Willer-ketjuun - tai luoda vielä uusi Willertaide-ketju, Tex-ketjuja ei ole koskaan liikaa :D )
-
^^ Muistaakseni täällä moni ( myös minä ) oli sitä mieltä, että parasta Fronteran vanki-tarinassa olivat juurikin värit.
( Tässä on jo n 60 postausta peräkkäin, jossa ei käsitellä uusinta Willeriä, pitäisikö jo siirtää normi-Willer-ketjuun - tai luoda vielä uusi Willertaide-ketju, Tex-ketjuja ei ole koskaan liikaa :D )
Ainakin Tex Willer herättää paljon keskustelua ja suuria tunteita. Tätä peilaten voisi olla perusteltua toivoa jonkun formaatin julkaisutiheyden tiivistämistä, vai?
Ekku
-
Osittain näin. Minusta tähän mennessä julkaistujen väri-Texien perusteella voi sanoa, että värillisyys vie merkittävän osan Texin tunnelmasta. Tuo uusi värialbumi (Fronteran jotain) on niin karmea, etten ole viitsinyt sitä lukea, niin epätexmäistä piirros on. Joku varmaan kehuu sitä intohimoisen raivokkaan dynaamiseksi, minä en.
Itse en ole mikään erityinen Tex-fani, mutta juuri tuo Fronteran vanki -tarina kolisi kyllä kovaa niin tarinan, kuvituksen kuin värityksenkin puolesta. Albumin ykköstarina eli Serpierin Sankari ja legenda ei sitten kovista odotuksista huolimatta ilahduttanut oikein laisinkaan. Nämähän ovat kaikin puolin hyvin erityylisiä tuotoksia, joten ei kannata jättää toista lukematta, jos toinen ei silmää miellytä.
-
Serpierin Sankari ja legenda ei sitten kovista odotuksista huolimatta ilahduttanut oikein laisinkaan.
Miksi ei? Epätexmäinen tarina, joka tuskin sinua haittasi, ja nähdäkseni taidokasta kuvitusta, jonka kuvittelisin olevan mannaa niille, jotka ylipäätänsä sarjakuvasta pitävät.
-
vai?
Ilman muuta, kaikki olen hankkinut ja aion vastakin ( ja Hannun laskelmien vuoksi pitänee parantaa elintapojakin - ehkä tässä onkin kiero suunnitelma sarjakuvan ystävien terveyden vuoksi, olemmehan yleisen oletuksen mukaan kaikki fyysisesti pahasti rappiolla ).
Epätexmäinen tarina
Juuri tämä onkin vika - Texit Texeinä ja Jonah Hex Jonah Hexinä. Molemmista pidän, mutta en silloin, kun jompikumpi käyttäytyy vieraasti.
-
Itse kannatan ideaa että noita klassisia Tex-tarinoita julkaistaan erikseen väreissä, Suomen Tex-kirjasto on niin paljon jäljessä Italian tahtia ettei meistä kukaan taida olla hengissä vuonna jotain 2050?
Voisin luopua Veikan ehdotuksen mukaisesti tuosta tiiliskivi-Texistä.
Toinen kyssä on sitten se, mitä kukin katsoo klassisiksi tarinoiksi, itse katson mm Luurankoylängön, Pataässän, Paholaisaaveen.....
Janne voisi ehdotella Egmontin väelle tästä ajatuksesta, kun kerran on yhteyksiä sinne.
-
-- meistä kukaan taida olla hengissä vuonna jotain 2050?
No, toivottavasti nyt joku kvaakilainen sentään, edes nuoremmasta päästä!
-
Toinen kyssä on sitten se, mitä kukin katsoo klassisiksi tarinoiksi, itse katson mm Luurankoylängön, Pataässän, Paholaisaaveen.....
Janne voisi ehdotella Egmontin väelle tästä ajatuksesta, kun kerran on yhteyksiä sinne.
Ehkei vielä kannata hirveesti kättä vääntää että mitä seikkailuja tonne päätyisi, pidän äärimmäisen epätodennäköisenä että tuollainen julkaisu tulisi. Ehkä Jannella jotain mahdollisuuksia on tollaista lähteä edes ehdottamaan, jos näin haluaisi tehdä. Kuka lie edes tänäpäivänä päättää näistä asioista. Askon hartioillako se edelleen lepää?
Edit. Kyllähän se Alasen nimi möllöttää uusimman Willerin sisäsivulla "ohjelma" kohdassa ja päätoimittaja Jukka Torvinen. Ilmeisesti siis nämä herrat pääasiassa aprikoi mitä kannattaa julkaista ja mitä ei. Ensivuoden ohjelma varmaan on jo aikalailla heillä olemassa, mutta ehkäpä vielä sinne kerkeäisi yhden kovakantisen livauttamaan jos yli-Morisco suostuisi hieman taivuttelemaan kyseisiä herroja Egmontin saunaillassa.
-
No, toivottavasti nyt joku kvaakilainen sentään, edes nuoremmasta päästä!
Tarkoitin Tex-faneja, no voi niitäkin olla jokunen elossa >:D
Fontille: No en minäkään usko mutta toivoa saa.....
-
Uusin Tex luettu, elikkäs tuo Ruju/Ticci-parivaljakon tarinan päätösosa. Minusta kaikin puolin kelpo tarina, hyvin tasapainoinen kokonaisuus ja mukavasti juonenkäänteitä ja tapahtumia. Loppuepisodi - intiaaniveljesten välienselvittely ja konnaluutnantin paljastaminen - sujui myös varsin hyvin; ei siis lainkaan sellaisia fiiliksiä että tarina pitkän jahkailun jälkeen ajetaan hetkessä alas, mikä aina silloin tällöin on probleemana. Ja Ticcin piirros oli minusta edelleen hurmaavaa; en tosin noita yksittäisiä ruutuja jäänyt tiirailemaan, että olisiko niissä jotain "virheitä" havaittavissa.
Muoveissa taas tuli, ja mukana paketti niitä keräilytarroja/-kortteja. En niin kauhean innostunut näistä ole, mutta kaipa se keräilyalbumi pitää tsekata kunhan se joskus tulee saataville. Varsinkin jos siinä on mukana joku Tex-tarina.
-
Muoveissa taas tuli, ja mukana paketti niitä keräilytarroja/-kortteja.
Egmontilla on keksitty miten myynti saadaan moninkertaistettua... täytyy vissiin käydä hakemassa jokunen pussitettu numero säilöttäväksi. Kuten edellistäkin :-D hulluja on monenlaisia...
-
Olen Hannun kanssa samaa mieltä; mainio tarinan lopetus. Ruju kirjoittaa Tex-perinteitä kunnioittaen. Ja Ticci on Ticci.
Ja tiedoksi kaikille: kyllä Asko lukee Kvaakia (joskus jopa vastaileekin), Torvisesta en tiedä, joten kaikki täällä esitetyt ehdotukset menevät kyllä perille ilman välikäsiä ja saunailtoja :)
-
Noi Almanacco del west-opukset on miun mieleisiä opuksia. Kaivelin varastojani ja löysin toistakymmentä kyseistä pokaria. Ja vaikken pätkääkään ymmärtänyt, tykkäsin kyllä formaatista. Italiassa taitaa ilmestyä TW aika monenlaisessa kuosissa?
Ekku
Almanacco-Tex taitaapi olla Italiassa ainakin toistaiseksi jäähyllä; tilalle on tullut esim. Color Tex ja Romanzi e fumetti. Kaikkiaan noista Italian julkaisuista on jo jonnin verran kirjoitettu, mutta tähän vielä laitan ihan eksplisiittisesti. Eli tämän verran erilaisia Tex julkaisuja tullee tämän vuoden aikana Italiassa:
Tex Willer –julkaisut Italiassa vuonna 2016; arvio
Normi Tex: 12
Tutto Tex: 12
Tex Tre Stelle: 12
Nuova Ristampa: 24
Maxi-Tex: 1
Suuralbumi: 1 + 2 uusintaa
Color Tex: 2
Tex romanzi e fumetti :2
Le Grandi storie di Tex: 52
Muita erikoisjulkaisuja: 4
Yhteensä 124 kpl
Näistä uusia tarinoita 18 (uudet kursivoituina), loput uusintoja. Näiden lisäksi saattaa olla muiden kustantajien kuten Mondadorin tai Mercuryn julkaisuja, jotka ovat uusintoja jo ilmestyneistä, näistä minulla ei ole tarkkaa tietoa.
Siis kerta kaikkiaan aivan tolkuton määrä! Yli nelinkertainen Suomeen verrattuna. No, suurin osa on uusintoja, ja jälleen kerran ihmettelen, miten nämä uusinnat menevät kaupaksi? Eihän niitä muuten julkaistaisi. Laittaako suurin osa Italialaisista Texin sen luettuaan pizzauunin sytykkeeksi? Omasta lapsuudesta muistan sen, että ei vanhemmille lasten sarjakuvilla ollut sen kummenpaa arvoa, kun oli luettu, niin saunapesään tai ullakolle lämpäeristeeksi. Ja tiedän ihmisiä, jotka nykyäänkin lukevat Texiä (tai muita sarjiksia), mutta ei heillä lukemisen jälkeen ole niille mitään käyttöä; vähän niinkuin sanomalehdet, paperinkeräykseen tai sytykkeeksi.
-
Tuosta Hannun listalta puuttuu Tex Magazine, joka on ilmestynyt vasta kerran ja ilmestynee siis vain kerran vuodessa. Tex Magazine syrjäytti almanaccot.
-
Ostamistani Texeistä 2:ssa on vaurioita kuten kuvasta näkyy. Taidanpa palauttaa
ne Egmontille.
Palautitko? Mullekin osui tuollainen.
-
Palautitko? Mullekin osui tuollainen.
Ilmoitin Egmontin asiakaspalveluun 27.9. ja 5.10. tuli viesti, jossa Egmont lupasi toimittaa ehjät kappaleet. Vaurioituneita ei tarvinnut palauttaa. EIpä ole vieläkään
tullut luvattuja Texejä.
-
Ilmoitin Egmontin asiakaspalveluun 27.9. ja 5.10. tuli viesti, jossa Egmont lupasi toimittaa ehjät kappaleet. Vaurioituneita ei tarvinnut palauttaa. EIpä ole vieläkään
tullut luvattuja Texejä.
Okei, taidanpa tehdä samoin!
-
Täytyypä ihan julkisesti hehkuttaa tuoreinta Tex Willer -seikkailua. Numeroissa 12-13 julkaistu kokonaisuus toimi tarinallisesti erittäin hyvin ja oli aivan loisteliaasti piirretty. Ihan täydellistä herkkua!
On viime vuosina jäänyt Texin lukemiset niin vähiin, että nyt on pakko kysyä, onko taso yleensäkin näin hyvä, vai satuinko vain osumaan oikeisiin numeroihin?
Tämä tasoista kamaa kun lukisi mielellään lisääkin!
-
Ikävä kyllä osuit ehkä vuoden parhaaseen tarinaan. Aika paljon täällä on ennen kyseistä tarinaa veisattu valitusvirttä tämän vuoden tarinoiden tasosta. Kannattaa kyllä tsekaka myös uusin suuralbumi.
-
Pari viimeistä numeroa lukematta mutta tämän vuoden tarinoista "elävänä tai kuolleena" (#6) on ehdottomasti tutustumisen arvoinen..Varsin tutunoloisista alkuasetelmista on saatu aikaan yhden numeron mittainen erittäin hyvin kerrottu tarina jossa mahdutettu muutama mukava koukku mukaan.
;)
-
On viime vuosina jäänyt Texin lukemiset niin vähiin, että nyt on pakko kysyä, onko taso yleensäkin näin hyvä, vai satuinko vain osumaan oikeisiin numeroihin?
Laatu on ollut helppo tarkistaa kauppareissujen yhteydessä, joten vähälle ovat ostokset jääneet tässäkin taloudessa. Meinasi jäädä väliin nämä uusimmat muovien takia, huh!
-
Ikävä kyllä osuit ehkä vuoden parhaaseen tarinaan. Aika paljon täällä on ennen kyseistä tarinaa veisattu valitusvirttä tämän vuoden tarinoiden tasosta. Kannattaa kyllä tsekaka myös uusin suuralbumi.
No jos haluaisin nyt metsästää käsiini vaikkapa "kaikki" ticcin piirtämät ja rajun käsikirjoittamat jaksot, niin löytyykö jostain päin nettiä listausta, jonka avulla voisin kartoittaa, mitä suomi-julkaisuja etsiä?
-
No jos haluaisin nyt metsästää käsiini vaikkapa "kaikki" ticcin piirtämät ja rajun käsikirjoittamat jaksot, niin löytyykö jostain päin nettiä listausta, jonka avulla voisin kartoittaa, mitä suomi-julkaisuja etsiä?
Aloita vaikka näillä mainioilla Ticcin Texeillä.
3/2010 pohjoisen susipaholaiset (vahvoja vaikutteita elokuvasta 13. Soturi)
10-12/2008 Puhvelisotilaat
2-4/2002 Salaliitto Custeria vastaan
-
Moogin arkistossa on hyvä listaus: http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=sankarit
-
No mitäpäs mieltä posse oli uusimmasta?
Ihan mielenkiintoinen aloitus, alkuun käynnistyi vähän verkalleen mutta kyllähän tuossa toiminnankin makuun ihan hyvin päästiin. Veikkaampa ettei tämä piiritystilanne olekkaan tässä tarinassa kuin alkusoittoa, ehkäpä kelpo eversti Badhand aiheuttaakin lopulta Texille ongelmia vaikka nyt alkuun onkin pelastavassa roolissa. Realismi tässä tarinassa on supersankaritarinoiden tasolla ja vähän jopa ihmetytti Texin uhkarohkeus. Toki olihan ne rangereita jotka täytyi pelastaa. Carsonin selviytyminen pelkällä säkällä oli sekin vähän siinä ja siinä. No kyllä tästä kelpo tarina saadaan.
Biglian kuvitus ei ole oikeen hyvää eikä huonoa. Jotenkin vaikea keksiä siitä mitään sanottavaa, ihan mukiinmenevää muttei kuitenkaan mitenkään mieleenjäävää.
-
Tarinasta en osaa sanoa nyt mitään, mutta taide oli aika jännä. Lähikuvat oli tarkkaa mutta kauenpana olevat hahmot vähän sinnepäin piirretty.
-
Minusta myös mielenkiintoinen avaus tarinalle. Jaa että rangerit töpeksivät. Ja tietysti tuo kunianhimoinen Badhand vai mikä se nyt oli, solttuupseeri kummiski; just niinku mr. Font uumoili, varmaan on kantona kaskessa. Oikeen jänskä juttu.
Eikä mitään moittimista kuvituksessa, toki niitä löytää jos luupilla tiiraa. :)
-
Minusta aloitus oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka alussa dialogia tursusi kuin tuutista. Heti tuli olo, että tässä ollaan vähän kunnianhimoisemman ja paremman tarinan äärellä. Mistään tarkastamatta väittäisin, että tarinalla on vankka faktapohja. Tykkäsin kuvituksestakin. Oli myös 'mukavaa', että valkoisetkin saivat osumaa, vaikka piirittäjillä yllättäen oli paljon suurempi mieshukka. No, olihan ikkareilla vähän huonommat aseet.
Tämä on sitten kolmen pokkarin seikkailu, joten jänskättävää riittää koko loppuvuodeksi.
-
Melkoinen kaarti piirtäjiä nykyään Bonellilla. Taas uusi piirtäjä uusimmassa Texissä (14/2016). Biglian tyylissä on Ripaus Disoa, ripaus Milazzoa, jopa Del Vecchiota, mutta kuitenkin oma tyyli. Kuten Mr Font jo kirjoittikin, ei huono, mutta ei huikeakaan.
Badhand eli "Pahakäsi" on nimenä jo sellainen, että eiköhän aiheuta ongelmia. Puhvelisotilaat ilahduttivat. Aika kiperään paikkaan on Tex joutunut ja voi olla, että Carson ei kestä armeijan hidastelua, vaan karauttaa itse aikaisemmin kaverinsa ja rangerijoukon avuksi.
Jouluna tämä tarina pakettiin, mainiota!
-
Ei tämä uusin mitenkään vakuuttanut, muttei huonointakaan antia. Taide jätti kylmäksi, ei loistanut.
-
Taide jätti kylmäksi, ei loistanut.
Selailin tuota kirjastossa, libriconista omaksi sitten joskus kuten myös 6 viimeisintä numeroa tämän lisäksi.. Tarinasta ei pysty sanomaan mitään, mutta taide jätti piirtäjästä hieman laiskan vaikutelman. Aavikko vaikka ei olekaan mikään kovin kuvauksellinen miljöö vaikutti silmiinpistävän karulta ja tuossa punapila jo sanoikin kauempaa sijaitsevista hahmoista. Vaikuttivat jotenkin "kasvottomilta".
Huono piirtäjä ei kuitenkaan asialla, hahmot lähellä näyttivät oikein onnistuneilta, varsinkin Carson.
-
Taas uusi piirtäjä uusimmassa Texissä (14/2016).
Biglia on tussannut Zeke Colterin balladin jo vuonna 1994 ja senkin jälkeen häneltä on ilmestynyt yksi Color Tex -lyhäri. Hän on piirtänyt myös Nick Raideria ja Ukkostuulta. Mielestäni erinomainen piirtäjä.
-
Minusta vuoden lupaavin tarina tähän mennessä. Näistä lukuisista uusista taiteilijoista tämä Biglia miellyttää minua ehkä eniten: joissakin kuvissa jotain etäisesti milazzomaista. Keskeisin ongelma oli jälleen se, että Bosellin tarinoiden intiaanien joukossa ei yleensä ole yhtään soturia, joka osaisi käyttää jousta saati tuliaseita. Taas läjittäin kuolleita intiaaneja.
Tarinan eversti Ranald S. Mackenzie on historiallinen henkilö. Häntä on pidetty Amerikan suurimpana intiaanisotien taistelijana; Mackenzie mm. tuhosi Comanchet ja sai Quonah Parkerin Quahadis-Comanchet antautumaan. Kunnioitti kaikesta huolimatta intiaanivastustajiaan.
Mackenzie Valmistui West Pointista 1862 22-vuotiaana kurssinsa parhaana. Sisällissodan veteraani.
Kiowa-päällikkö Lone Wolf on myös historiallinen henkilö. Kova luu, antautui kiowista viimeisenä heimoineen kenraali Sheridanille 1875. Ei kuollut sodassa, vaan eli 1900-luvun puolelle. Quonah Parkerin ystäviä.
-
Jospa näkisi joskus tarinan, jossa maahantunkeutuvat maananastajat tuhotaan täydellisesti. Texin johdolla. Nuo puhvelisotilaatkin kun ovat maananastajia kantaväestöä hävittämässä.
-
Aika outo kommentti Peisoskronnoselta. Mitähän ne "maahantunkeutuvat maananastajat" mahtavat olla muita kuin valkoisia eurooppalaisia? Ja puhvelisotilaathan muistaakseni oli afroamerikkalaisia, aikanaan sinne ameriikkaan orjina rahdattuja ja heidän jälkeläisiään.
-
Minä ainakin ymmärsin, että nimenomaan valkoisista puhuttiin.
-
Janne ymmärsi pointin. Intiaanit ovat Amerikan kantaväestöä, kaikki muut mamuja. Ja kantaväestön pitäisi aina olla isäntinä kotimaassaan.
-
Ja Texin valkoinen iho tekee hänestä ...minkä ?
D
-
Jos nyt ei ruvettaisi Yön Kotkaa tällä foorumilla "mamuttelemaan" ja politisoimaan.
-
15/2016 tuli postilaatikkoon, Boselli-Biglian tarinan toinen osa ja hyvähän se oli. Kolmanteen osaan jäi paljon nivottavaa ja liikkuvia osia on runsaasti. Badhandin porukat, kapinallisintiaanit, roistot ja Tex jengeineen, joten joululomalla saadaan selville, ketkä pääsevät lapioimaan hiiliä ja ketkä puhaltelemaan pyssynsuuta.
-
Uusimmassa Texissä oli maininta Quanah Parkerista, muistanko väärin vai kupsahtiko Parker eräässä aiemmassa Tex tarinassa?
-
Quanah Parker ei ole Texissä esiintynyt. Morgan Kanessa sen sijaan (jälleen kerran - muistaakseni) on.
-
Ellen väärin muista, mainittiin kyllä tarinassa, jossa oli myös Hullu Hevonen ja Tonkawa. Texin menneisyyteen liittyvä tarina 2000-luvun alkupuolelta, muistaakseni Boselli-Marcello -kaksikon nyyhkytarina. Roistoina (vankeina) mm. sellaiset nimet kuin Kirby Doyle ja Ogre ja se kaveri, joka joutui vankilaan palauttaessaan kähveltämänsä fyrkan. Tarinaan liittyi myös Kansasin Jayhawkerien Bowie-puukot.
-
^^ Quanah Parker mainitaan tarinassa Suuri Hyökkäys ( 11-13/2002 ) eräänä comanchesodan johtajista. Ei tainnut esiintyä esiintyä mukana missään joukossa, ellei sitten yhdessä takautumaruudussa.
-
^ Okei kiitti, pitääpä lukasta se tarina.
-
Minua hieman mietityttää tässä uusimmassa Tex-seikkailussa tuo tarinan kuljetus. Kolmen opuksen setistä ensimmäinen ja toisen alkuosa kuvaa takaumana rangerijoukon tarinaa ja Badhandin osuutta siihen; nyt sitten toisen opuksen puolivälissäkö sitten päästään käsiksi itse pihviin? Eipä mulla mitään tällaistakaan vastaan ole, mutta aika erikoinen ratkaisu kummiskin. Tuo alkuosa olisi hyvinkin voinut ilmestyä omana seikkailunaan, ja tässä loppuosassa sitten vaan viitattu siihen. Mutta taitaa olla niin, että tämä onkin jonkinlainen "Badhand-saaga"?
-
Tex Willer 16/2016 ei ole saanut aiheutettua vielä yhtäkään kommenttia tähän ketjuun. Luin toki saman tien, kun se tuli, mutta kyseessä olikin yleiseen tex-genreen verrattuna epätavallinen tarina.
Eversti Ranald "Badhand" Mackenzie on historiallinen henkilö ja siitä varmaan johtui, että tarinalla oli määrätty juoni. Itse en pitänyt siitä, että Badhand hirtti roistot ja poltti kylän ja silti Tex kavereineen nosti maljaa hänelle lopussa. Huolimatta siitä, että Mackenzie joukkoineen hyökkäsivät meksikolaisten kimppuun antaen Texin ja intiaanien paeta. Selkeät pahikset tai hyvikset ovat parempia. Tarinalla oli hyvät aihiot, mutta loppumaku jäi valjuksi.
-
Minusta tämä vaikuttii vallan hyvältä tarinalta; tosin hieman on hämmentynyt olo, sen verran monipolvinen juttu tämä oli kaikkine takaumineen; pitänee lukea koko kolmen lehden setti kerralla, niin saa vähän paremman kokonaiskuvan. Tarinan lopetus sujui minusta oikein hyvin, ei lainkaan sitä helmasyntiä mitä välillä on että lopetus on täysi töksähdys. Sillä seikalla, että Badhand McKenzie on ollut "oikea" historiallinen henkilö, ei kyllä minun lukukokemukseeni ollut mitään vaikutusta, aivan yks ja sama. Voi olla, että se on asettanut jotain reunaehtoja tarinan kirjoittajalle, mutta, mutta, nyt on kyse Tex Willeristä, ei mistään dokumentista. Mutta noin kokonaisuutena: kyllä tämä varmaan vielä toiseenkin kertaan tulee luettua. Ja kuvituspuolikin oli minusta ok; ei häikäisevää, mutta hyvää.
-
Tarina oli selvästi Bosellin kunnianhimoisempaa osastoa. Ei ole miehellä näköjään aikaa panostaa kaikkiin tarinoihin ihan täysillä. Mutta tätä on selvästi huolellisesti kypsytelty pitkän aikaa. Tätä tarinaa ei 'lukaista' läpi. Kyllä tähän täytyy ihan paneutua ja varata aikaa. Jo ihan poikkeuksellisen runsaan dialogin vuoksi. Tarina mielestäni nosti kokonaisuutena kovasti tämän vuoden perussarjan tasoa.
Aina kun Boselli käyttää tarinoissaan historiallisia henkilöitä, niin kyllä sen heti huomaa ilman googletustakin. Niissä tarinoissa on ihan eri fiilis, ja lopetus yllätyksellisempi kuin yleensä (paitsi niille, joilla on lännen faktat tarkasti muistissa). Monesti Tex on silloin vähän sivuosassa, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Tässä tarinassa oli kuitenkin hyvä tasapaino 'roolituksen' suhteen.
-
Minä taas olen tullut siihen päätelmään, että joka kerta kun tarinaan ympätään historiallisia henkilöitä, mennään pajukkoon rytinällä. Ainakin herra B.sellin ohjatessa.
-
Toimi tämä kokonaisuutena keskivertoa paremmin, mutta fokusta olisi voinut hieman tarkentaa ainakin ensimmäisen lehden osalta. Ja kuten Mosabacka sanoi, lopun olisi voinut vaihtaa, vaikkapa hypätty mielisairaalasta suoraan MacKenzien hautajaisiin (tai jos oikein olisi haluttu kunnon alakuloinen lopetus, niin lopetusteksti suoraan mielisairaalaan).
-
Ehkä tämä tarina pitää lukea historiallisena osallisuustarinana, hieman Ken Parkerin tapaan. Tex kumppaneineen seuraa Badhandin vaiheita joihin kuuluu rangerväijytys (sivujuonne tässä tarinassa) Meksikon seikkailu, mielen luhistuminen ja lopulta kuolema. Mutta kuten todettua, Tex-traditiossa tämä ennaltamäärätty juoni ja hieman sivuhahmona oleminen ei ole tavanomaista.
Mutta onhan näitä muitakin. Osa on vain tehty niin oivallisesti, että ei ole tajunnut olevansa historiallisessa seikkailussa mukana. Salaliitto Custeria vastaan, jotkut suuralbumit ja Puhvelisotilaat tulivat ensimmäisenä mieleen ja on niitä varmaan paljon muitakin. Vai mitä muita historiallisia Tex-tarinoita kvaakin jäsenet muistavat/tietävät?
-
Salaliitto Custeria vastaan,
Tämä tarina tuntuu kerta kerran jälkeen paremmalta. Ekalla kertaa en tykännyt, mutta nyt se on yksi suosikeistani. Punaiset sudet on kanssa yksi parhaista historiaan sijoittuvista tarinoista. Jos jollain on käsillä kirja "Kaikki Tex Willeristä" niin siinä on kokonainen luku omistettu tällaisille tarinoille.
-
Jos jollain on käsillä kirja "Kaikki Tex Willeristä" niin siinä on kokonainen luku omistettu tällaisille tarinoille.
Luonnollisesti Jannen kirja löytyy jokaisen Tex-harrastajan hyllystä! :D
-
Tai ainakin aika monesta kirjastosta. :)
-
Luonnollisesti Jannen kirja löytyy jokaisen Tex-harrastajan hyllystä! :D
Toki, toinen maestron taiteellisella signeerauksella ja toinen ilman 8]
-
No mutta hyvä kun otin asian puheeksi. Minulla on siis joululomalla syy ottaa Jannen opus hyllystä ja tsekkailla historialliset tarinat ja kenties lukea joitakin niitä uudella näkökulmalla. Huikeaa!
-
No mutta hyvä kun otin asian puheeksi. Minulla on siis joululomalla syy ottaa Jannen opus hyllystä ja tsekkailla historialliset tarinat ja kenties lukea joitakin niitä uudella näkökulmalla. Huikeaa!
Todellakin hyvä että otit puheeksi. Hyvä syy tutkailla kirjakauppojen sivuja, kun näkyy oma opus hävinneen johonkin. Olisko tyttäret taas tehneet luvattomia.😠
Ekku
-
Olipas jotenkin todella tympeä tämä vuoden aloitus. Koko ajan odotin jotain koukkua tarinaan, mutta sitä ei koskaan tullut. Eli Tex sai vastaansa ilkeitä konnia ja ne passitettiin hiilihommiin. Siinä se. Tosi rutiinimaista puurtamista. Varsinkin siltä rautatiepomolta odotin hiukan juonikkaampaa touhua. Ehkä seuraavassa osassa sitten tulee se koukku, mitä vähän epäilen.
Tilasin kummipojalle joululahjaksi willerin, ja tällainen sitten oli aloitus. Noh, ehkä juuri tämän takia lueskelin läpyskää vähän kriittisemmin silmin.
-
Oli erittäin tympeää settiä. Ei paljon huumoria näkynyt ja Texkin oli jopa tavallista tylympi "tappokone." Jopa liiankin ylivoimainen, kun isot konnalaumat mies teilaa tyyliin kuistilla seisten ja kukaan ei mahda mitään. Dialogikaan ei ollut jotenkin niin sujuvaa kuin yleensä ja lähinnä ärsytti Texin jatkuva hautajaiskukkoilu konnien suuntaan. Ainahan Tex on suorasukainen ollut ja pitkään sarjaan mahtuu kaikenlaista, mutta jos tää olisi ensimmäinen tarina jonka lukisin niin aika erilaisen kuvan sankaristammekin saisi.
-
Jos ei mene ennakkoaavistusten mukaan (enkelikasvo on konna ja hän se ampujakin oli), niin hyvä. Paljonko kukkoilusta menee sen piikkiin, että takaumassa oli nuoremmat painokset Texistä ja Kitistä?
-
Myös minun täytyy liittyä moitiskelijoiden kuoroon: Uudessa numerossa ylikorostuivat sellaiset vastenmieliset asenteet, joita Tex Willer -sarjakuvassa aina joskus näkee. Olen kirjoittanut ilmiöstä tällä palstalla joskus aiemminkin, mutta vastaanotto on ollut hieman... sanoisinko... torjuva.
Heti tarinan alussa Tex pahoinpitelee harmittoman suunsoittajan ja sitten naureskelee asiaa Carsonille. Ei edes lähtökohdiltaan kovin tasaväkinen yhteenotto. Simpsakkaa meininkiä. Mustanaamio on kova koville, mutta Willer on sitten kai hieman toisenlainen sankari.
-
Tilasin kummipojalle joululahjaksi willerin, ja tällainen sitten oli aloitus. Noh, ehkä juuri tämän takia lueskelin läpyskää vähän kriittisemmin silmin.
Ainahan sitä voi toivoa, ettei tilaus ehtinyt päälle vielä tästä numerosta? Itsekin päädyin jälleen Tex-tilaajien joukkoon ennen joulua, mutta ainakaan tämä numero ei vielä näköjään ehtinyt tilaukseen mukaan, koska mitään ei ole postilaatikossa kolissut ja potkinut. Ehkäpä hyväkin niin.
-
Minä en varsinaisesti liity moitiskelijoihin, pelkästään hieman hämmästelen sitä, että tässä on jo toinen seikkailu peräjälkeen joka käynnistyy varsin mittavalla takaumalla. Olisihan tuosta takaumassa kuvatusta jutusta voinut tehdä ihan oman tarinan, johon sitten myöhemmin voisi viitata.
-
Ainahan sitä voi toivoa, ettei tilaus ehtinyt päälle vielä tästä numerosta?
Kyllä se ehti. :-\
-
Niin jos hieman jatkan. Minusta on hieman ärsyttävää, että edellisessä seikkailussa Boselli ja nyt tässä Manfredi kehittelevät Texin menneisyydessä tapahtuneen tarinan, joka sitten pohjustaa uutta tarinaa. Siis kehittelevät aivan uuden menneisyystarinan, jota ei ole aiemmin julkaistu; ja vaikka näitä Texin seikkailuja kaikkiaan on jo pilvin pimein. Miksi ei rakenneta niille vanhoille seikkailuille, jotka on Texeissä julkaistu? Ja jos kehitellään tällaisia menneisyystarinoita, niin miksi niistä ei saman tien tehdä kokonaisia seikkailuja? Jotenkin tästä tulee se vaikutelma, että ko herrat Boselli ja Manfredi eivät ole ihan kartalla siitä, mitä kaikkia ennen heitä onkaan julkaistu. Minusta tämä on hieman omituista, kun ottaa huomioon että Texiä on Italiassa pian julkaistu 70 vuotta, niin nämä herrat kaivavat jostain ihan jotain uutta, "muistatko Carson kun oltiin siellä ja siellä..." Hieman tämä kuvio nyt hämää.
-
Olennaisimmat kritiikinaiheet 2017 vuoden ensimmäisestä Texistä on jo mainittu ja lähinnä ryhdyn komppaamaan jo esitettyjä väitteitä.
Miksi takautuman kertomiseen on käytetty yksi kokonainen pokkari? Hannun ajatus siitä, että takautuma olisi voinut olla oma tarinansa, on perusteltu. Takautumasta jää ainoastaan kaksi olennaista asiaa mieleen jatkoa ajatellen. Kuka vankilassa lymynneistä ampui ja toisaalta tämä nykyhetkessä virkaanhakijan piileskely takautumassa vankilassa. Ei jää kovin suuret odotukset jatkolle.
Tex alkoi epätavallisella alulla. Ei Tex ennen ole juoppoja paukonut ja vaikka ennenkin on ollut Tex vastaan kymmenen tilanteita, kritisoin edelleen niiden epärealistisuutta, kuten aikaisemmissa kirjoituksissakin tätä on tuotu esille.
Tarinan olisi saanut paljon paremmaksi lyhentämällä takautumaa kolmasosaan nykyisestä ja vähentämällä konnien määrää olennaisesti, jolloin nyt Tex olisi jo tavannut virkaanhakijan ja juoni olisi nykyisyyden osalta jo paljon pidemmällä. Ihan luettava tuo pokkari oli kuitenkin puutteineen.
-
Jep, oleellinen on kerrottu, ei mikään "delikates" ollut, mutta inhan okei lähtö tälle vuodelle.
-
Aika tökerö sellainen laatikkokin olisi, että: "Tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten". Takauma on parempi. Mutta sopivampi olisi ollut omana tarinanaan.
Esimerkiksi Carson olisi lukenut lehdestä tuon kuvernöörikisan, josta olisi alkanut muistelu.
Sitten seuraavassa lehdessä olisi tullut avunpyyntökirje ja lähtö sinne.
-
Täällä peräänkuulutettiin tarinan koukkua.
Kyllä semmoinen oli. kannessa. Ehehehe...
Tarina itsessään oli aika meh, mutta taiteesta tykkäsin. Mukavan läskiä viivaa Seljas tekee ja se taisi ollakin ainoa valopilkku tässä. Yamaa odotellessa.
-
Manfredin ja Seijasin tarinan loppuosassakaan ei ollut mielestäni päätä eikä häntää. Manfredi tykkää näköjään kirjoittaa poliittisista aiheista. Heräsi epäilys, että on ottanut aiheen jostain maansa sotkuisesta vaalikampanjasta.
-
Samoilla linjoilla Jannen kanssa, olen nyt lukenut kahdesti tarinan alusta loppuun asti enkä vieläkään oikein tahdo saada kiinni homman punaisesta langasta. Huolestuttavaa että takauma toimi paljon paremmin tarinana kuin tämä mitä se pohjusti vaikkei mitään erityisen iskevä stoori ollutkaan. Seljasin kuvitus on muuttunut aikojen saatossa miellyttävämmäksi, hyvä vain että on näitä oman näköisiään piirtäjiä kaikkien näiden Civitelli/Villa-imitoijien ohella joita tuntuu olevan Bonellilla töissä sadoittain.
-
Eipä noihin paljon lisättävää, paitsi että en ehkä noin negatiivista kokemusta saanut, enemmän ehkä niinpäin, että pitääpä jonkin ajan päästä lukea koko juttu, josko sitten aukeaisi. Se mikä tarinassa jäi puuttumaan, oli etteivät Tex ja Carson päässeet käsiksi sinne konnuuksien alkulähteille, eli niiden tyyppien kraiveleihin jotka taustalla olivat juonimassa. Tuskin tämä tarina kuitenkaan miksikään klassikoksi ikinä muodostuu. Seijas on minustakin ok.
-
Ihan luettava tarina, vaikkei mikään klassikko ollutkaan. Vähän jäi mielestäni kesken. Kuten täällä on sanottu, niin isoja kihoja olisi voinut lopussa hiukan ravistella.
-
Erikoinen tarina kokonaisuudessaan. Vähän niin kuin olisi lukenut kaksi toisiinsa löyhästi liittyvää erillistä tarinaa. Jos on lukenut kaiken, mitä suomeksi on Texin saralta painettu, tämä menee niin sanottuihin välitarinoihin. Ei katastrofi, mutta ei kovin huikeakaan.
Seijasin ruudut ovat pääosin ok, vaikka en millään meinaa tottua, että Tex on välillä pullaposki ja välillä totutun kapeilla kasvoilla varustettu lonttoposki. Toinen asia, mikä Seijasilla on vielä kenties tulossa, on ruutujen taso. Väliin mahtuu vielä ruutuja, jotka eivät ole priimaa. Katsokaapa esimerkiksi sivun 73 ylänurkan Katea ja verratkaa sitä seuraavan sivun kauniimpaan versioon Katesta. Tai sivun 48 porraskuvaa.
Mutta ei hätää. Jos en nyt ihan väärin ole ymmärtänyt, seuraavaksi pukkaa ylivoimaista priimakamaa, Civitellin piirtämänä Yama-tarina. Tuskin maltan odottaa seuraavan Texin ilmestymistä. :)
https://www.youtube.com/watch?v=d8SaZnMR0N4
http://shop.sergiobonelli.it/albo/sezione-privata/41269/il-segno-di-yama.html
-
Paitsi jos meillä tulee Color Texiä tähän väliin...
-
Hyvähän tuo oli, vaikka kahtena erillisenä parempi. Aika erilliset ne olikin, piirretty jopa pari ruutua uudestaan (koukkukohtaus).
Ja jää sopivasti avoimeksi. Varmaan nelikko nähdään vielä. Miten lie Billy sitten pärjännyt vai korruptoiko valta?
-
Siis onkos Texiä tullut tänä vuonna tilaajille jo kaksi numeroa???
Alkaa vähän ihmetyttää, sillä tein tilauksen ja maksoinkin sen jo joulun tienoilla, mutta yhtään numeroa ei vielä ole pudonnut postilaatikkoon...
-
^Jeps, kaksi on tullut, kandee soittaa tilaajapalveluun!
-
Tex 1 - 2/2017. Aika epätavanomainen Tex-tarina ja siten ihan piristävä. Olisiko ollut tarinallisesti havaittavissa peräti jonkinlaista hapuilevaa pyrkimystä aikuismaisempaan suuntaan?
Seijas tuntuu olevan laatunäkökulmasta kovin epätasapainoinen kuvittaja. Samalla sivulla saattaa olla todella hienoja ruutuja, mutta myös melko kamalia epäonnistumisia. Ihan ok kokonaisuus tämä oli kuitenkin.
-
Uusin Willeri tuli postista ja vaihteeksi lyhyitä väritarinoita. Bosellin aloittama kauhutarina oli muuten erinomainen mutta auttamattoman lyhyt parikymmensivuisena stoorina, tästä olisin mieluusti lukenut kunnon kokopitkän version. Etenkin tarinan lopussa nähtävä demoni oli oikein näyttävä, ja Franzella teki myös hyvää työtä tarinassa oleellisesti esiintyvien varjojen kanssa.
Seuraava tarina josta vastasi Ruju ja Tisselli olikin vähän oudompi lintu, ei niinkään tarinaltaan jossa taas kerran ainesta pidemmäksikin stooriksi mutta Tissellin kuvitus ei ihan pääse pienissä kuvissa/sivuissa täysin oikeuksiinsa. Toivottavasti herra saadaan tekemään vaikkapa suuralbumi sillä kädenjälki on oikein hienoa.
Viimeisestä tarinasta vuorostaan hoitaa sekä kirjoitukseltaan että kuvitukseltaankin muuan Simeoni ja unohdin jo mitä siinä tapahtui vaikka luin lehden viitisen minuuttia sitten, mikä kertonee kaiken oleellisen. Pari seuraavaa numeroa ovat nähtävästi myös väreissä, onko tietoa ovatko nekin lyhyttarinoita vai onko niissä ihan kokopitkäkin seassa?
-
Yksi kauhulyhäri ja sitten pitempi jatkotarina. Lisää infoa:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2017/02/10/varilliset-tex-willerit-vuonna-2017-kauhutunnelmointia-ja-tuimaa-toimintaa/ (http://blogi.egmontkustannus.fi/2017/02/10/varilliset-tex-willerit-vuonna-2017-kauhutunnelmointia-ja-tuimaa-toimintaa/)
-
Minä tykkäsin noista kaikista kolmesta tarinasta, erityisesti ekasta kauhu/fantasia-jutskasta; vähän niinkuin Ukkostuulessa. Keskimmäisessä tarinassa kuvitus/väritys oli mielenkiintoista, mutta varmaan kärsi aikalailla tuosta paperinlaadusta; olisi varmaan ollut nautittavampaa kunnon paperilla. Siinä olen samaa mieltä AlkoTankon kanssa, että eka tarina olisi voinut olla pidempi. Väritys oli näissä parempaa kuin aiemmissa Color Tex-jutuissa, mutta silti kyllä edelleen tykkään paljon enemmän tuosta kirjaston hillitymmästä värityksestä.
-
Kuka tekee väri-Texien värityksen?
-
Etenkin tarinan lopussa nähtävä demoni oli oikein näyttävä, ja Franzella teki myös hyvää työtä tarinassa oleellisesti esiintyvien varjojen kanssa.
Olen samaa mieltä. Paitsi siinä kohdassa, kun Tex ja Carson näkevät varjon ensimmäisen kerran: varjo oli peitetty puhekuplalla lähes kokonaan. Aikamoinen moka. Samaa mieltä myös siitä, että arina olisi saanut olla pidempi. Nyt tuli fiilis, että suorastaan harpottiin kohti loppuratkaisua.
Yllättäen pidin myös Tissellin akvarelli-Texistä. Arvelin, että tuo tyli ei Texiin sovi, mutta onneksi olin väärässä. Todella taitavaa kuvitusta. Ja se viimeinen oli tosiaan aika yhdentekevä. Kuvituskin oli aika kulmikasta.
Näitä Color Texejä värittää kuka kulloinkin. Yleisimmin GFB Comics tai Oscar Celestini. Mutta esimerkiksi tuon Tissellin työn oli värittänyt Tisselli itse. Voisihan näistä maininnat olla lehdykässäkin. En muista onko italoversioissakaan mainittu, mutta ainakin kustantajan kotisivuilta tieto löytyy.
-
Hieno oli väri-Tex, eka tarina oli paras, hyvä homma hieman tahmeiden edellisten numeroiden jälkeen.
-
Olen samaa mieltä. Paitsi siinä kohdassa, kun Tex ja Carson näkevät varjon ensimmäisen kerran: varjo oli peitetty puhekuplalla lähes kokonaan. Aikamoinen moka. Samaa mieltä myös siitä, että arina olisi saanut olla pidempi. Nyt tuli fiilis, että suorastaan harpottiin kohti loppuratkaisua.
En sanoisi mokaksi, eihän kauhuleffoissakaan hirviötä näytetä samantien kaikessa komeudessaan vaan taustalla vilahtaen ilman varoitusta.
-
Itse kyllä laskisin varjon peittämisen mokaksi, kun en aluksi edes huomannut sitä. Piti palata tarkistamaan, kun se mainittiin. Muuten varjo hoiti hommansa, mutta aineellistunut demoni niissä kahdessa kuvassa oli jotenkin tehottoman näköinen. Kasvoista en oikeastaan tykännyt, mutta asennot sekä taustat olivat hyvin tehtyjä.
Tarina on tosiaan kyllä liian lyhyt ja olisi saanut paljon tehoa edes muutamasta tunnelmaa kehittävästä sivusta. Myös Sangstonin etsintä ja kukistaminen kävivät liian helposti.
Ja mitä tapahtui Sangstonin poliittiselle kunnianhimolle? Hän oli valmis kostamaan kaamealla tavalla olettamansa avun epäämisen ja myöhemmin elelee tyytyväisenä kaukana Washingtonista olevassa oopiumiluolassa.
Toinen tarina oli oikeastaan aika ennalta-arvattava, jos jätti huomiotta, että se oli Tex Willer-tarina. Maalausjälki ei ollut niin kamalaa kuin odotin, vaikka välillä olikin melkoista suttua. Isoin vika oli, että piirrokset värien alla eivät olleet kovinkaan kummoisia. Tuli vaikutelma, että alkuperäissivut on tehty liian pienssä koossa.
Ja miksi, oi miksi, jälleen kerran tyyppi herätetään, jotta saadaan käskeä tätä vaikenemaan, kun hänet isketään tajuttomaksi. En tajua...
Kolmas tarina oli, kuten täälläkin on todettu, melkoisen yhdentekevä piirroksiltaan ja erityisesti tarinaltaan.
Kuten useimmissa aiemmissakin värijutuissa, en ikävöisi, vaikka kukaan näistä piirtäjistä ei enää tekisi toista tarinaa...
-
Itse kyllä laskisin varjon peittämisen mokaksi, kun en aluksi edes huomannut sitä.
Minunkin mielestä juuri näin.
-
Yllättäen pidin myös Tissellin akvarelli-Texistä. Arvelin, että tuo tyli ei Texiin sovi, mutta onneksi olin väärässä... Näitä Color Texejä värittää kuka kulloinkin... Mutta esimerkiksi tuon Tissellin työn oli värittänyt Tisselli itse.
Kyllä, hyvälle näytti, kuten etukäteen uskalsin toivoakin. Erittäin tunnelmallista jälkeä. Akvarellityöstä puhuttaessa tuntuu vähän hassulle ilmaisulle sanoa, että sen on värittänyt joku. Akvarellityö muodostaa eri tavalla kokonaisuuden, kuin ehkä perinteisesti ajateltu sarjakuvapiirtämisen "marssijärjestys", jossa työstä tehdään ensin mustavalkoversio, jonka joku sitten värittää, jos värittää.
Tietysti akvarellityössäkin joku toinen henkilö saattaa tehdä lyijykynähahmotelmat pohjalle ennen vesivärejä, mutta silloinkaan kyse ei olisi värittämisestä sanan varsinaisessa mielessä.
Erittäin miellyttäviä välipaloja ja irtiottoja nämä väri-Texit ovat olleet! Kiitos näistä.
-
Uusin Willeri tuli postista ja vaihteeksi lyhyitä väritarinoita.
No on kyllä nykyisin postin kulussa ihmeellisiä viiveitä - mun kappale tipahti postilaatikkoon vasta tänään.
Ja just eilen kuulin yhdestä toisesta lehdestä, joka ilmestyi viime viikon torstaina, mutta saapui osalle tilaajista vasta eilen.
Mutta hyvä, että Texini löysi vihdoin kotiinsa! Aloin jo huolestua.
-
"Tex Willer ja kaikkien aikojen salanimi" tipahti tänään postilaatikosta. Pidin kyllä tuosta pitkän tarinan alusta ja jäi sopivasti kesken niin että odottaa seuraavaa numeroa taas innolla! Värityskin oli ihan onnistunut.
-
Täytyy kyllä todeta, että seuraava numero ei ihan hirveästi kiinnosta. Niin kärsimättömästi odotan sitä kutosta. Siinä pitäisi sitten olla se Yama.
-
"Tex Willer ja kaikkien aikojen salanimi"
Bosellihan on käyttänyt tätä samaa salanimeä ainakin pariin otteeseen ja tarjosi sille selityksenkin ( se muistuttaa tarpeeksi oikeaa, jotta piilottelevat etsintäkuulutetut hätkähtävät ja siten paljastavat itsensä, tjsp )
Ensimmäinen tarina oli täysin pöljä ja piirrosjälki turhan luonnosmaista. Paperin tuhlausta, kuten niin moni näistä värikokeiluista.
Toinen taas tuntuu olevan kaikin puolin käytetyistä osista koottu sekasotku. Saa nähdä miten palat jatkossa loksahtavat paikoilleen.
Ja valitanpa taas takautumasta. Faracilla tuntuu olevan niistä pakkomielle, tässäkin ollut takautuma oli täysin perusteeton, kohtauksen olisi voinut näyttää hyvin 'reaaliajassakin'. Kun Tex sanoo, että konna ehti kertoa tärkeän tiedon, niin piti alkaa etsiä, että missä... no, ei missään, juttu esitetään takautumassa yli 20 sivua myöhemmin !
( Juu, tiedän, pakkomielle tässä alkaa kehittyä itsellekin... )
-
Hyvähän se eka oli. Sellainen pieni tarina, ja mukana Texiin hyvin sopivaa kevyttä mystiikkaa.
-
Tex 4 ropsahti vasta tänään postiluukusta.
Sen lisäksi että Texit ovat usein saaneet pintavaurioita
nyt jostain mystisestä syystä oli tussilla merkattu postinumero
takakanteen. Tästä lähti palaute Egmontille - taitaa syyllinen
löytyä kylläkin Postin päästä.
-
Tex 4 ropsahti vasta tänään postiluukusta.
Sen lisäksi että Texit ovat usein saaneet pintavaurioita
nyt jostain mystisestä syystä oli tussilla merkattu postinumero
takakanteen. Tästä lähti palaute Egmontille - taitaa syyllinen
löytyä kylläkin Postin päästä.
Itselläni oli sama murjottujen Texien ongelma pitkään ja vaikeroin asiasta täällä Kvaakissakin. Harmi parani ajan mittaan hiljalleen itsestään. Ehdottomasti kannattaa - ja kuuluukin - valittaa Egmontille, vaikka syy ei heidän olekaan. Posti Oyj nauraa virtuaalista naurua päin naamaasi.
-
Jep, minä myös muutama vuosi sitten sain Texini varsin murjottuina, Egmontista pyysin ja sain useammankin kappaleen, ja tosiaan, postille valittaminen on ajanhukkaa, vaikka nehän ne lehdet murjoivat. No, olin pari vuotta irtonumero-ostajana, ja sitten taas Egmontin tarjousten houkuttelemana siirryin takaisin tilaajaksi noin vuosi sitten. Siitä saakka Texit on tulleet ajallaan ja suht kunnossa, mutta luottamukseni postiin on kyllä laskenut. Ei pelkästään murjottujen texien takia, vaan muidenkin kokemusten vmyötä. Taannoin lähetin ystävälleni ihan normaalin kirjepaketin, niin siinä meni lähes kolme viikkoa ennenkuin löysi perille.
No niin, mutta uusimmasta Texistä pari mietettä: Eka lyhäri oli ihan kiinnostava yliluonnollinen jutska, muttei mikään maailmaa suurempi tarina; en tiedä olisiko tuosta aihiosta voinut vähän pidemmän tarinan värkätä, ehkä ei. Värimaailma oli kyllä kiinnostava. Se pidemmän tarinan alkuosa oli sitten perinteisempää länkkäridekkaria, josta ei nyt tuon aloitusosan perusteella vielä osaa paljoa sanoa. Kummassakin tarinassa väritys oli kyllä huomattavasti siedettävämpää, kuin mitä näissä Color Tex -jutuissa on ollut. Pidän kuitenkin enemmän siitä hillitystä värityksestä, mikä on värikirjastoissa.
-
Ihmetyttää nuo postikokemukset, kun itselle niin Texit kuin Akut tulevat ehjinä perille ja äsken Puolaan lähetetty paketti oli 3 päivässä vastaanottajalla. Vuoden aikana lähettänyt kymmeniä kotimaan paketteja, kaikki perillä luvatussa ajassa.
-
Onkos kukaan saanut postilaatikkoon numero 5/2017. Aika hiljaista on kommenttirintamalla. Minun kappaleeni on tainut postipoika viedä väärään osoitteeseen.
-
Normaalia myöhemmin saapui. Ennätin jo kysellä asiakaspalvelusta, kun meilläpäin on ollut hiukka epärehellisyyttä noilla postpateilla.
Ekku
-
Torstai-postissa tuli uusin Tex. Näytti tulevan samana päivänä myös Lehtipisteisiin.
-
Torstai-postissa tuli uusin Tex. Näytti tulevan samana päivänä myös Lehtipisteisiin.
Mulla tipahti Tex tänään postilaatikkoon – kuten myös uusin Hämähäkkimies. Juhlan paikka, kun samana päivänä tulee kaksikin sarjakuvalehteä kotiin kannettuna. Viikonloppu on pelastettu!
-
Omaa viikonloppuani ei ainakaan uusin Tex pelastanut. Surullista, että kuvittaja on tuhlannut elämästään vuoden Faracin luomuksen kuvittamiseen. Lisäksi metsää ja paperia ja ties mitä muita luonnonvaroja on hukattu. Tarinassa on sen sijaan hukattu hengen ravinnon kaikki osaset: retoriikka, juoni ja luova tarinan kulku. Ei aikuisten luettavaksi.
Kai tässä on liityttävä muiden optimistien joukkoon ja uskottava seuraavan Yama-tarinan onnistumiseen.
-
Surullista, että kuvittaja on tuhlannut elämästään vuoden Faracin luomuksen kuvittamiseen. Lisäksi metsää ja paperia ja ties mitä muita luonnonvaroja on hukattu. Tarinassa on sen sijaan hukattu hengen ravinnon kaikki osaset: retoriikka, juoni ja luova tarinan kulku.
Kiitos. Nyt ei enää harmita niin paljoa.
-
Tarinana ei mikään huippu, mutta kuvitus ihan okei, nyt sitten odottamaan sitä Yamaa, voi olla että odotukset ovat liian korkeat?
-
Pääsiäisen takia varmasti tuli normaalia myöhemmin ilmestymisviikolla, kuten Hämiskin.
-
Tarinana ei mikään huippu, mutta kuvitus ihan okei, nyt sitten odottamaan sitä Yamaa, voi olla että odotukset ovat liian korkeat?
Taidan olla ihan toista mieltä kuin valtavirta, mutta minä kyllä pidin kovasti tuosta numeroiden 4 ja 5/17 pitkästä tarinasta. Juoni ei toki missään nimessä ollut maailman kummoisin, mutta tarinassa oli annettu maittavasti tilaa ihan tavalliselle elämällä, ihmishahmoille ja karjanajon arjelle. Juoni ei hötkyillyt, vaan maalasi rauhallisia maisemia, joissa taiteilija pääsi näyttämään kyntensä eläinten, ihmisten ja maastojen kuvittajana - ja jopa värit toivat touhuun lisäarvoa.
Aina ei tarvitse säntäillä vauhdilla paikasta ja käänteestä toiseen, vaan väliin voi vain nautiskella tavallisen olemisen kauneudella. Ja loppuun oli kuitenkin tarjolla myös hyvin rytmitettyä toimintaa, joka liikkui lähes elokuvamaisen soljuvasti jännityskohtauksesta toiseen.
Hakkasi ainakin mennen tullen ja oksat pois numeron 3/17 vikan lyhärin, joka oli niin tyhjänpäiväistä perustuubaa, ettei mitään rajaa (värityskin oli tässä aikamoista kökköä).
Ja jos jotain yleistä pitäisi sanoa viime numeroiden värikokeiluista, niin sillä saralla parhaiten pärjäsi kolmosnumeron keskimmäinen tarina, jonka vesivärimaalauksellinen jälki ihastutti. Mutta hyvin toimi siis myös numeroiden 4 & 5 pitkän tarinan huolellinen perusväritys.
-
Ei tuo minustakaan niin huono ollut kuin mitä J.T.Chancen tuomiosta voisi päätellä. Minä pidin tarninan lopusta, ainakin jossain määrin yllättävä ja varsin sympaattinen. Samaten kuvataide, ja varsinkin väritys oli näiden Color Texien skaalassa ihan parhaasta päästä. Mutta se myönnettäköön, että kyllä minäkin kieli pitkällä toukokuussa ilmestyvää Yamaa odottelen.
-
Minua ei haittaisi jos normiteksien määrää vähennetään ja värilliset omissa julkaisuissaan. lyhyille väritarinoille "kuuma iltapäivä" on jo hyväksi todettu konsepti, pidemmät ehkä albumeina.
Eivät nämä tunnu kuuluvan varsinaiseen sarjaan.
-
Yama tipahti luukusta, alustava räplääminen lupaa hyvää, palataan asiaan kun läpsykä on luettu.
-
Kivaa, kun paikallinen posti on justiin nyt alkanut takkuilla. Vimeksi willeri tuli viikon myöhässä ja tietenkin rutussa. Moni muukin lehti on ollut viime aikoina liki viikon myöhässä. Nyt ei malttaisi odotella yhtään.
-
tietenkin rutussa.
Juuri tuosta syystä lopetin Willerin tilauksen ja siirryin irtonumeroiden ostajaksi. Vielä kun Egmontin tilaajapalvelusta alettiin valittamaan että miksi tarvitsen niin usein uuden lehden (joka sitten lähetettiin kirjekuoressa) oli päätös tilauksen lopettamisesta selvä.
Mieluummin kyllä ostaisin lehden kotiin tuotuna ettei tarvitsisi erikseen sitä vaivautua hakemaan kikkarilta. Olisin vielä valmis maksamaan extraa siitä kuoresta erikseen mutta eihän nykypäivänä enää ketään kannata palvella; edes korvausta vastaan...
No, nyt vielä kuitenkin töistä kotiin mennessä pitää poiketa hakemaan tuo uusin numero mutta kuinka kauan tätä viitsii vielä tehdä?
-
No, nyt vielä kuitenkin töistä kotiin mennessä pitää poiketa hakemaan tuo uusin numero mutta kuinka kauan tätä viitsii vielä tehdä?
Tärveltyneiden postien tilanne saattaa yllättäen myös muuttua. Tälläkin palstalla aikoinaan kiukuttelin alahuuli väristen samasta Postin murjomien Tex Willereiden ongelmasta, mutta ilmeisesti joku sarjakuvakeiju jossain kuuli valitukseni, sillä ongelma korjautui itsestään hyvin pian tuon jälkeen. Texit ovat nyt tulleet kotiin jo pitkään moitteettomassa kunnossa, mutta jostain syystä Spider-Man -lehti saa ajoittain osakseen kovaa käsittelyä.
Eli kannattaa varmaan kokeilla sitä tilausta ja tarttua vaikka johonkin satunnaiseen puolenvuoden tarjoukseen tms, jonka voi sitten halutessaan taas lopettaa...
-
Yaman merkki, 6/2017.
Itse en ole hirveästi pitänyt Yama-tarinoista verrattuna Mefistoon. Ovat olleet jotenkin liian synkän yliluonnollisia. Mefisto on kaikesta huolimatta ollut enemmän sympaattinen hullu, mutta Yama on puhtaasti paha. Lisäksi Mefiston kohdalla yliluonnolliset voimat ovat olleet hillitympiä, mutta Yaman kohdalla on kokonainen yliluonnollinen rinnakkaisulottuvuus, joka on tavallista maailmaa suurempi, mahtavampi jne.
Tarinan alku menee sillä samalla Yama-linjalla, että yliluonnolliset voimat ovat tärkeässä roolissa ja tavalliset ihmiset joutuvat niiden riepoteltaviksi.
Kun siirrytään seuraamaan Texin väkeä tunnelma muuttuu välittömästi vanhan kunnon lännentarinaksi. Seuraa paljon ammuskelua useammassakin paikassa, takaa-ajoja, väijytyksiä, autiomaata, aavekaupunki jne...
Mutta tämä ei tunnu tyypilliseltä Boselli-verilöylyltä, missä hyvin suojautuneet ja haavoittumattomat sankarit tekevät selvää kymmenistä kasvottomista tunarikonnista, jotka ryntäävät aivottomasti suoraan tuleen.
Tämä on enemmän Bonellin tyylistä, tilanteet ja ympäristöt vaihtelevat, konnillekin annetaan tilaa miettiä strategiaa ja toimia muutenkin kuin suoraan hyökäten. Ero saattaa olla hiuksenhieno, eivätkä muut ehkä ole samaa mieltä ja voihan olla, että kuvittelen koko jutun, mutta mielestäni juttu toimii ihan eri tavalla kuin monessa muussa Bosellin tarinassa.
Yama itse ei näyttäydy intron jälkeen ja sankarit ovat jakson lopussakin pimennossa, mikä on vain hyvä asia. Jos Yama olisi sotkeentunut taisteluun, niin luulen, että se olisi pilannut jutun.
Civitelli piirtää loistavasti, mutta nythän hänellä on niin paljon klooneja, että sellaista taidoista lumoutunutta tunnetta ei enää pääse syntymään.
Minusta tämä on oikein onnistunut ensimmäiseksi osaksi, vaikka odotukseni eivät olleetkaan kovin suuret, kun en ole mikään varsinainen Yama-fani. Jatkoa odotellessa...
-
Luettu.
Olipas mielenkiintoista. Hieman erilainen Tex-tarina, paljon yliluonnollista. Toisaalta kuten Secos-Bill kirjoitti, seuraa perinteistä menoa.
Kuvitus toimii, tarinakin on hyvä. Tuskin malttaa odottaa jatkoa.
Tämä on niitä tarinoita joita tulee luettua useamman kerran.
Joillekin perinteisen menon hard-core-faneille tämä voi vaatia sulattelua.
-
No joo... Kyllähän Yaman nyt luki, mut ei mitään ihmeellistä. Ruumiita tuli taas aivan järjettömästi ja Carson sai peräti "naarmun" Nyt täytyy Carsonin olla tarkkana! Tuohon aikaan jos haava tulehtui ja sai verenmyrkytyksen, niin se oli menoa :D Tosin kuten Carson sanoi, vain naarmu :D
Itse tykkään enemmän tex tarinoista joissa tex kuvataan lähemmäksi oikeaa ihmistä eikä supersankaria, tappaa vähemmän jne..
-
Pistin hankkien Italiasta tuon "Yaman merkin" .
Ajatuksena oli että kyllä se suomiversionakin tulee ja sitten vain tavailemaan kirjaa suomi-Tex toisessa kädessä .
Kuriiri pimputti ovikelloa ja paketin aukaisun jälkeen olin lentää jaloiltani !
Suurikokoinen ( yli A4 kirkkaasti ) , kovakantinen kirja selkein kuvin värikansilla .
Aivan upea , tällaisesta herkusta maksaisin ilomielin Suomessa .
Ja eipä mennyt kauankaan kun 6 / 2017 aloitti Yama - tarinan .
Nyt vain odottelen että koko seikkailu on ilmestynyt suomeksi ja sitten kirjan kimppuun .
Mitä hiukan alkusivuja kurkistin ... oikein hyvältä näyttää .
D
-
Dwight teki hyvän ostoksen hankkiessaan kokonaisen Yama-tarinan Italiasta!
Vaikka odotukset olivat suuret ja olin syynännyt italiankielisen version kuvineen läpi, suomenkielinen ensimmäinen osa oli ja on mainio. Civitelli on civitellimäisen hyvä! Tietyllä tapaa ensimmäinen osa on lämmittelyä ja sen tarkoitus on selittää, miten Yama on taas Yama eikä äitinsä luona puuhaileva pikkutaikuri.
Se on mielenkiintoista, että ikään kuin tämä tarina sijoittuisi uusimman Mefisto-tarinaa edelle, koska Mefistosta näytetään se kohta, kun hän joutuu rottiensyötäväksi. Mehän tiedämme, että Mefisto on tehnyt reinkarnaation toisen ihmisen ruumiiseen ja pitkäikäisin pahis ei siis ole vielä lapiomassa hiiliä. Ehkä on tarkoitus, että Mefisto ja Yama eivät voi kohdata toisiaan tai varsinkaan siten, että he olisivat yhtä aikaa vastuksina Texiä ja hänen kollegiotaan vastaan. Miten muut Yama-Mefisto -tarinoista innostuneet tulkitsevat Mefiston roolin vain äänenä ja kuvana?
Toinen kohta, josta haluaisin muiden tulkintoja, on kohta (s. 10), jossa saluunan isäntä koskettaa Yamaa olkapäästä. Mitä teidän mielestänne seuraavassa ruudussa tapahtuu? Onko Yaman kosketus omituinen, onko hän yhtäkkiä toisin päin vai mitä siinä oikein yritetään kuvata?
Mefisto ja Yama -tarinat ovat toisille arkkitarinoita, toisille pakollista vääntöä.
-
Minä en oikein Yama tarinoista tykkää, kun ovat niin samantyyppisiä Mefiston kanssa. Tässä uudessa Yama tarinassa ainakin piirtäjä osaa asiansa, jospa tästä tulisi hyvä eikä tarina lässähdä lopussa.
-
Civitelli piirtää loistavasti, mutta nythän hänellä on niin paljon klooneja, että sellaista taidoista lumoutunutta tunnetta ei enää pääse syntymään.
Nyt tuli minullekin tämä tarinan aloitus vihdoin viimein. Yama on ilmeisesti saanut paikallisen postin sekoamaan. Olen kaikesta Secos-Billin kanssa täsmälleen samaa mieltä, mutta en tästä yllämainitusta. Minulle nimenomaan tuli tästä Civitellin taiteesta lumoutunut tunne. Civitellillä on rajoitteensa, ja mahtuu tähänkin tarinaan pari jäykkää ihmishahmoa, mutta ahkerasti tutkimalla ja opiskelemalla hän on tehnyt puutteistaan vahvuuksia. Esimerkiksi autiomaat olivat hänelle vaikeita 1980-luvulla, mutta nyt ne ovat suorastaan lumoavia. Mies on hionut ilmauksensa täydellisyyteen, ja käyttää kuuluisaa pistetekniikkaansa todella upeasti ja yltäkylläisesti laatiessaan harmaan sävyjä. Ja tämä tarina todellakin antaa mahdollisuuksia tälle kikkailulle. Tulee mieleen inpressionistiset taidemaalarit. Kyseessä on minun mielestäni yksi Tex-historian taitavimmin piirretyistä tarinoista.
Se on mielenkiintoista, että ikään kuin tämä tarina sijoittuisi uusimman Mefisto-tarinaa edelle, koska Mefistosta näytetään se kohta, kun hän joutuu rottiensyötäväksi. Mehän tiedämme, että Mefisto on tehnyt reinkarnaation toisen ihmisen ruumiiseen ja pitkäikäisin pahis ei siis ole vielä lapiomassa hiiliä.
Minun mielestäni tuossa oli kyse enemmänkin hourailusta ja vanhoista muistikuvista, ei niinkään tuoreimmista tapahtumista. Viimeisimmässä Mefisto-tarinassa nimenomaan sanottiin, että Yama asuu äitinsä luona. Ja koska enää ei asu, niin Tex-historiassa tämä sijoittuu mainitun Mefisto-tarinan jälkeiseen aikaan. Näin minun mielestäni. Toki tulin minäkin hetkeksi sen verran epäilevälle kannalle kyseisestä rottakuvasta, että odotan oikein mielenkiinnolla, miten jatkossa Mefistoa kommentoidaan, ja onko Yama mahdollisesti millään tavalla yhteydessä isäänsä.
Ja kerrattakoon nyt velä sekin asia, että Cestarothan ovat parhaillaan tekemässä uutta Mefisto-tarinaa. Pitäisi ilmestyä vuonna 2019 ja on 220 sivua pitkä.
-
Ihan loogisestihan tämä uusin Yama- juttu alkoi. Ja saatiin suht helposti palautettua Yama pahoille teille tuosta Nizzin langettamasta kohtalosta, eli Mefisto!-tarinassahan kerrottiin että Yama kärsii muistin menetyksestä ja masennuksesta, ja on palannut äitinsä luo. Tässä tilassahan vihulaisemme tavattiinkin aluksi hyvin pitkälti ja unet ja harhanäyt palauttivat hänen mieleensä vanhoja tapahtumia. Sen takiahan Yaman unessa hoettiin kokoajan "muistatko?" ... Itse sain kyllä enemmän sen käsityksen ettei Yama muistiansa ole menettänyt, ainakaan kokonaan, vaan enemmänkin tietoisesti yrittänyt unohtaa noita vanhoja juttuja. Harhanäyt toivat sitten väkisin sitä hänen mieleensä. Yama ei myöskään tiedä Mefiston olevan hengissä vaan luulee hänen kuolleen rottien syömänä. Mefisto sanoi siskolleen Nizzin seikkailussa että aikoo ehkä myöhemmin ottaa Yamaan yhteyttä mutta kosto oli nyt ensin tärkeämpi. Näin voisi siis olettaa että Mefisto ei ole henkiin heräämisensä jälkeen pitänyt ollenkaan yhteyttä Yamaan ja silloinhan Yaman muistelo isäpapan menehtymisestä on ihan oikein. Jännä tosin nähdä jos (ja kun) Yama tästä meneillään olevasta tarinasta selviää, että nähdäänkö seuraavassa Mefisto-tarinassa, jota siis Cestarot väsäävät, mahdollisesti molemmat Mefisto ja Yama Texin kimpussa yhtäaikaa, vai pidetäänkö hahmot vähän erillään ja vuorotellen sankarustemme riesana. Molemmat kyllä käy mutta toisaalta olisi ihan mielenkiintoista nähdä miten Tex & kumppanit selviäisivät molemmista kerralla.
Jokatapauksessa lupaava alku ehdottomasti ja kyllä tuntuu että Bosellilla on hyvin langat käsissään tarinan ja hahmojen suhteen. Civitelli piirtää ihan hemmetin hyvin ja on ehdottomasti oikea valinta tähän tarinaan. Voi veljet tuota pistetekniikkaa varsinkin alun myrsky-kohtauksessa. Mutta jos Mefisto/Yama tarinat jatkuvat vielä Cestaroiden jälkeen niin kuka olisi valintanne seuraavaksi piirtäjäksi? Itse heittäisin ehkä Piccinellin piirtämään seuraavan, varmasti suoriutuisi hyvin. Villa olisi muuten ykkösvalinta mutta on niin tuhottoman hidas. Toisaalta nyt kun suuralbumi on valmis ja kansiakin vähemmän niin seuraavaan tarinaan ei välttämättä menisi niin kauan. Mutta voisihan joku persoonallisempaa jälkeäkin tekevä piirtäjä tehdä välillä Mefistoa, vaikkapa Dotti. Toivottavasti tuo Cestarojen Mefisto-juttu valmistuu jo etuajassa ja saadaan mahd. nopeasti :) Ei kai kahden pokkarin tekeminen kovin kauaa kestä.
-
Ihan jänskä nähdä ja lukea, että mitä Mefistolle ja Yamalle tapahtuu näiden kahden tarinan aikana. Luulen, että Boselli on sen jälkeen ravistellut ideapussinsa tyhjäksi. Ei olisi mikää ihme, jos jompi kumpi pahiksista makaisi tuoksinan jälkeen vainaana, sillä eihän nitä loputtomiin voi elossa pitää. Uskottavuushan siinä alkaa mennä, jos Tex kohtaa Mefiston vaikkapa 20 kertaa. Luulen kuitenkin, että näin ei käy, vaan Boselli jättää sopivasti takaportin auki jatkotarinalle, jota luultavasti saadaan odottaa hyvä tovi.
Voi olla, että seuraavan Mefisto-tarinan piitäjä ei ole vielä edes Bonellin palkkalistoilla. Mutta joku tallin tähtikuvittaja se takuulla on. Mutta tuskinpa enää Villa. En usko, että hän tekee uransa aika kahta tai kolmea tarinaa enempää. Varsinkaan, jos hän edelleen joutuu piirtämään kaikki kannet ja ristampa-kuvat. Eikä se suuralbumikaan ole vielä valmis. Jos nyt pitäisi valita piirtäjä tarinalle, niin valitsisin Civitellin.
-
Uusin numero liki poikkeuksellisesti hankittu kiparilta ovh hinnalla eikä "perinteisesti" libriconista, ja kahden lukukerran jälkeen voi sanoa erittäin lupaavalta vaikuttaa.
Taide on todella upeaa silmänruokaa ja vaikka aikamoiseksi räiskimiseksi menikin Yaman poistuttua toistaiseksi takavasemmalle niin toimintakohtaukset olivat kiinnostavia. Selvästi niiden suunnitteluun on panostettu eikä kaavamaista settiä.
Ei ollut pettymys ;D
-
Itsekin ostin pitkästä aikaa irtonumeroita uusina ja yllätys ... ensimmäisessä käyntipaikassa KAIKKI Texit olivat jotenkin saaneet siipeensä .
Seuraava paikka ...pinon ensimmäinen murtumilla , toisessa kulma rutussa ja vasta kolmas oli hyväkuntoinen .
D
-
Eikö siinä sivun 10 tianteessa ole jonkun muun kuin Yaman käsi?
E: muistin väärin, Yaman se on.
-
Lopetin normi-Texin tilauksen ja käytännössä lukemisenkin numeroon 16/1999.
Maxeja, Kronikoita ja värillisiä Tex kirjastoja on tullut tämä 2000-luku luettua ja tietysti 70- ja 80-luvun normi Texejä ties monettako kertaa.
Tän viikon maanantaina kuitenkin ostin uusimman Texin kun tän Kvaakin ansiosta tiesin että siinä on Civitellin piirtämänä Yaman paluu. Mutta pokkari on edelleen, 5 päivää myöhemmin vaiheessa. Ei vain lähtenyt tarina elämään. Ettei vain olisi samanlainen lässähdys/pettymys kuin oli Mefiston paluu n. vuosituhannen vaihteessa. Varsinkin se Mefiston paluun loppu oli aika töks, ihan kuin kirjoittajalla olisi yht'äkkiä tullut mitta täyteen ja vain lopetti sen.
Kyllä minä seuraavankin pokkarin ostan jos en muuta niin Civitellin takia. Hänen piiroksensa kuitenkin mahtavaa katottavaa, mutta tarinalta en osaa kovinkaan paljoa enää odottaa ton vaisun alun takia. Tämä tietysti vain minun mielipiteeni.
-
No nyt lähti Yama-seikkailu kunnolla lentoon! Vautsi! Siis kakkososa luettu.
-
Pirkule, pari viimeisintä numeroa on tullut pari päivää aikaisempaa myöhemmässä. Ei siis kolahtanut vielä laatikkoon.
Ekku
-
Ja taas myöhässä täälläkin >:( :'(. Ei näköjään auta mitkään reklamaatiot. Kirottua! Hornan kekäleet! Lempo! Turkanen!
Mutta hei, jos toiseksi edellinen oli melkein kaksi viikkoa myöhässä, edellinen viikon, niin voisko tää olla vaan päivän tai pari?
-
No voi voi veljet ja siskot, eikö teille vielä tullut? No, ei hätää, minä voin referoida tähän tuon toisen jakson pääkohtaukset ( :P) : Kit Carson meinas joutua pirulaisen vetämäksi hiekka-aavikkoon, ja sama kohtalo oli edessä Kit Willerillä, mutta Tex heitti lasson ja pelasti; skorpiooni meinas purra El Moriscoa mutta Eusebio ehti hätiin ja Tiger listi sen puukolla; tämän jälkeen illallispöytä oli ihan mullin mallin ja Eusebio joutu siivoamaan sen... No joo, tämä oli vasta alkua. En kiusaa enempää. Mutta mutta, missä viipyy Exi_Bell? eikös tähän väliin nyt olisi hyvä taas toitottaa että turha kysellä koska se tulee, kun sen näkee sitten kun se tulee >:D >:D >:D >:D >:D >:D >:D
-
Ei ole uusinta numeroa tullut myöskään minulle, mutta uskon näkeväni sen sitten kun se tulee. En siis ole vielä kovin huolissani. Mikä sinun, Hannu, neuvosi olisi nyt Willereitään odottaville? Miten kaikki lehteään odottavat tilaajat voisivat tahoillaan nopeuttaa sen saapumista? Petteri Ojan hätistely ei sitten ole tässä kohtaa käypä vastaus, se on varattu Kalkkaro-lehdelle.
-
Ei ole uusinta numeroa tullut myöskään minulle, mutta uskon näkeväni sen sitten kun se tulee. En siis ole vielä kovin huolissani. Mikä sinun, Hannu, neuvosi olisi nyt Willereitään odottaville? Miten kaikki lehteään odottavat tilaajat voisivat tahoillaan nopeuttaa sen saapumista? Petteri Ojan hätistely ei sitten ole tässä kohtaa käypä vastaus, se on varattu Kalkkaro-lehdelle.
Hops! Eipä mullakaan vielä tänäänkään lehteä näkynyt. Turha tuosta on ainakaan kustantajalle reklamoida, kun ihan postistahan tuo on kiinni - ja huonommaksi on tilanne koko ajan mennyt. Eli postin suuntaan kannattaa valitukset kohdistaa.
On ihan omakohtaisia kokemuksia, että vaikka kaikki lehdet lähetetään aina samaan aikaan ja luvattu toimitusaika on joka paikkaan sama, ovat lehdet usein perillä ihan miten sattuu. Vastaavaa huutoa kuuluu monen muunkin lehden suunnalta.
Nykypäivänähän tämä on entistä paskempi tilanne, kun ensimmäisinä lehdet saavat alkavat heti huudella asiasta sosiaalisessa mediassa ja ne, joille lehtiä ei vielä moneen päivään näy, saavat raivokohtauksia - ja palaute kohdistuu useimmiten kustantajaan, joka ei voi asialle mitään. Käytännössä julkaisijat menettävät postin toiminnan takia tilaajia, jotka kyllästyvät siihen, että saavat lehtensä aina myöhässä.
-
Kustannustalo ja Posti Oyj ovat keskenään asiakkuussuhteessa, eli Posti Oyj on sopimusteitse luvannut kustantajalle, että se hoitaa lehtien jakelun tilaajille. Minä olen puolestani asiakkuussuhteessa kustantajaan, tilaamalla heidän lehteään. Minun kuuluu siis reklamoida myöhästyneestä tai ruttaantuneesta lehdestä kustantajalle. Jos Posti Oyj:n kustantajalle lupaamat toimintaehdot eivät täyty, toimii lehtitalo Posti Oyj:n suuntaan reklamointitilanteissa sen prosedyyrin mukaan, kuin miten heidän välisessä sopimuksessaan on etukäteen sovittu. Tämä lienee marssijärjestys...
-
Ei ole uusinta numeroa tullut myöskään minulle, mutta uskon näkeväni sen sitten kun se tulee. En siis ole vielä kovin huolissani. Mikä sinun, Hannu, neuvosi olisi nyt Willereitään odottaville? Miten kaikki lehteään odottavat tilaajat voisivat tahoillaan nopeuttaa sen saapumista? Petteri Ojan hätistely ei sitten ole tässä kohtaa käypä vastaus, se on varattu Kalkkaro-lehdelle.
Kuulehan Gothicus, ei tuossa viestissäni siitä ollut kyse että Kvaakissa huutelu nopeuttaisi lehden saamista. Vaan siitä, että minusta jokaisella tilaajalla on oikeus voivotella & harmitella & ounastella & odottaa tilaamaansa lehteä, ja tehdä vaikka sen täällä Kvaakissa, ilman että jotkut idiootit alkavat huutelemaan ja vaatimaan ettei tuollaista saa tehdä.
-
Nyt mennään siinä rajoilla, että ovatko nämä Hannun puheet tulkittavissa maamme idioottivähemmistöön kohdistuviksi vihapuheiksi. Moderointi? Ja sitten takaisin asiaan, eli Tex Willeriin...
-
No nyt lähti Yama-seikkailu kunnolla lentoon! Vautsi! Siis kakkososa luettu.
Tuosta Hannun viestistä saa käsityksen että seikkailu ei lopu vielä kakkososassa. Eli Yaman remellykset jatkuvat vielä ainakin numerossa 8/17.
Toivottavasti tarina paranee saadessaan lisää sivuja. Minäkin vihdosta viimein sain tuon ekaosan luettua, empäs muista aiemmin lukeneeni yhtä Texiä viittä iltaa.
P.S Oletko Janne, tai joku muu tehnyt opusta tai nettiluetteloa 2000-luvun Texeistä. Kiinnostais hankkia kaikki Ticcin ja Civitellin piirtämät tarinat.
-
Jep, kolmen pokkarin seikkailu on kyseessä.
-
Heleijaa, vaan päivän myöhässä ;D ;D ;D. Posti parantaa palveluaan kuin sika juoksuaan. Pahoittelut, jos jotakuta häiritsi aikaisempi tuskailuni. Justiin tätä tarinaa ei malttaisi odottaa yhtään ylimääräistä. Mutta kyllä kannatti odottaa. Alun piiitkän johdannon jälkeen päästiin todellakin vauhtiin. Tarina on tunnelmaltaan todella kylmäävä. On tainnut kirjoitaja Bosellikin perehtyä oikein huolella pimeyden voimiin. Kaikki hyvät ainekset oli kasassa: Yaman voimat ovat lisääntyneet ja nyt pitää vaan toivoa, että Tex löytää sopivat aseet vihulaista vastaan. El Moriscokin on pelissä mukana, mutta voih, maaginen Hathorin peili, jota jossain välissä ounastelin oivaksi aseeksi Mefistoa vastaan, on Yaman käsissä. Vielä kun kuvioon saataisiin sotkettua Padma, niin alkaisi olla soppa valmiina. Ja ihan oikeaan ilmaansuuntaanhan tässä Padman suhteen ollaan menossa... Mielestäni mahtava tarina on meneillään. Civitellin kuvitusta ei voi kylliksi kehua.
P.S Oletko Janne, tai joku muu tehnyt opusta tai nettiluetteloa 2000-luvun Texeistä. Kiinnostais hankkia kaikki Ticcin ja Civitellin piirtämät tarinat.
Opus on, mutta on ihan tekstitiedostokin. Pistän sulle yksäriä.
EDIT. Pistin siis sähköpostia.
-
Mahtava tarina menossa!
Tarkkaa työtä oli tehty kirjoittajapuolella, sillä rannekorujen ongelmaan tuli nyt pelastava selitys. Niiden teho heikkenee ajan myötä. Ei ihan paras selitys, mutta on se kohtuullinen verrattuna siihen kuinka ne ohitettiin Mefisto-tarinassa täysin.
Upottavat hiekkapyörteet, skorpioni ja varjokuvana liikutettavat teräaseet. Texillä ja kumppaneilla oli tekemistä pysyä hengissä Yaman juonien keskellä.
Posti saisi toimittaa kolmannen eli tarinan päättävän osan ajoissa.
-
Kustannustalo ja Posti Oyj ovat keskenään asiakkuussuhteessa, eli Posti Oyj on sopimusteitse luvannut kustantajalle, että se hoitaa lehtien jakelun tilaajille. Minä olen puolestani asiakkuussuhteessa kustantajaan, tilaamalla heidän lehteään. Minun kuuluu siis reklamoida myöhästyneestä tai ruttaantuneesta lehdestä kustantajalle. Jos Posti Oyj:n kustantajalle lupaamat toimintaehdot eivät täyty, toimii lehtitalo Posti Oyj:n suuntaan reklamointitilanteissa sen prosedyyrin mukaan, kuin miten heidän välisessä sopimuksessaan on etukäteen sovittu. Tämä lienee marssijärjestys...
Hah, ehkä jossain toisessa todellisuudessa. Posti on kuitenkin monopoli, joka tekee, mitä lystää. Ehkä joillain oikeasti isoilla taloilla on muskeleita postin suuntaan, muut voivat vain vikistä ja kärsiä postin mokat omissa nahoissaan. Postin vastaanottajien valitukset otetaan lafkassa kuitenkin paremmin huomioon ja niihin jopa väliin reagoidaan.
Mutta nyt jatkan uuden Willerin odottelua innolla, kyllä se varmaan jossain välissä tännekin asti löytää. Kommenttien perusteella luvassa on odotuksen arvoista matskua!
-
Kylläpä sai koluta monta kauppaa ja kioskia löytääkseen uusimman numeron... :-\
-
Yllättäen huomasin, ettei Malmin Prismassa ollut tuota lainkaan myynnissä. Eikä lehtipisteen mukaan sitä sinne ole jaettukaan. Outoa! Kyllä tähän saakka on aina pino ollut hyllyssä. Suuralbumia ja kronikkaa oli muutama kappale, muutoin koko iso hyllykkö oli täynnä Aku Ankan taskukirjoja ja Mangaa.
-
Mutta mutta, missä viipyy Exi_Bell? eikös tähän väliin nyt olisi hyvä taas toitottaa että turha kysellä koska se tulee, kun sen näkee sitten kun se tulee >:D >:D >:D >:D >:D >:D >:D
Hannu, olen ymmärtänyt että me molemmat olemme suuria Texin ystäviä.
Kunnioituksesta Yön Kotkaa kohtaan pidän oman keskustelun asiallisena kaikissa Tex-ketjuissa, toivottavasti säki.
Heitetään Twin Peaks-juttua tuolla Kalkkaro-ketjussa, toivon sulle hyvää kesää ja malttia.......
( näet sitten kun seuraava Kalkkaro tulee ;) )
-
Mahtava tarina menossa!
Tarkkaa työtä oli tehty kirjoittajapuolella, sillä rannekorujen ongelmaan tuli nyt pelastava selitys. Niiden teho heikkenee ajan myötä. Ei ihan paras selitys, mutta on se kohtuullinen verrattuna siihen kuinka ne ohitettiin Mefisto-tarinassa täysin.
Upottavat hiekkapyörteet, skorpioni ja varjokuvana liikutettavat teräaseet. Texillä ja kumppaneilla oli tekemistä pysyä hengissä Yaman juonien keskellä.
En tarkoita kamalasti puolustella Mefisto-tarinaa mutta siinä tarinassa kyllä oli käytössä rannekorut, mitä nyt Tigerillä oli omansa vaikka se oli tuhottu toisessa Yama-tarinassa ja kolmannessa Morisco teki niiden tilalle sormukset, mihin lie hukkuneet aikojen saatossa.
Jostain syystä minua myös huvittaa kovasti se että Yaman uusin ja vahvin voima on kyky tarttua lihakirveeseen astraalimuodossa. Käytännöllinen ja tehokas kyllä nähdyn perusteella mutta eikö Yama muka mitään sen voimakkaampaa ansaitse.
-
Joo hieno on kakkososa, hienoa tarinan rakentelua, kolmas osaa janoan jo. Edelleen taide toimii ja käsis pelittää. Kauden toistaiseksi paras tarina menossa.
-
Ensimmäistä kertaa tuli minullekin lehti myöhässä, rikkinäisenä ei sentään ole vielä ikinä tullut...
Aika yksimielistä väkeä täällä on ollut uusimman tiimoilta, enkä eri mieltäkään ole, vaikka jo aiemmin valittelemani rinnakkaisulottuvuuspuoli oli tässä vielä korostetumpi. Omassa lajissaan tämä on viihdyttävä ja toimiva, vaikka tästä lajista en niin hirvittävästi välitäkään.
Lisäksi kun näissä pitää näköjään Yamalle ja Mefistolle saada aina jotain uusia lisävoimia, niin tarinat alkavat jo luhistua kaiken yliluonnollisen vyörytyksen alle. Ja kun sankarien on kuitenkin voitettava, niin eivät sankaritkaan tästä ihan entisellään selviä, vaan alkavat muuttua enemmän supersankareiksi. Se taas on huono asia varsinkin, jos tulee tarina, jossa on kevyempää yliluonnollisuutta tai esim jokin dekkari, jossa voisi olla yliluonnollinen ratkaisu - ole siinä sitten enää skeptikko... toivottavasti seuraavaksi tulee jokin vanha kunnon suoraviivainen hevosooppera.
Ja koska tämä on arvaus tulevasta, niin laitetaanpa spoileriin.
[spoiler] Sivuilla 23-24 annetaan ymmärtää, että Yama on esittänyt itsensä Shaktille hyviksenä, joten eiköhän tämä käännä kelkkansa, kun totuus paljastuu. Seuraus lienee kuvattu sivulla 86. [/spoiler]
-
Ei hassumpi arvaus! Mä veikkaan myös että joku Yaman lähipiiristä kääntää kelkkansa, se vois olla kyllä tuo mimmi.
-
Tai sitten kelmikerho kaatuu omaan eripuraisuuteensa ja sisäiseen valtataisteluun. Yaman ja Mefiston apurit ovat olleet aina heidäin heikoin lenkkinsä. [spoiler]Mutta selvää tosiaan on, että ei Shakti loppuun asti Yaman rinnalla pysy.[/spoiler]
-
*aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*
Tuo apuri, joka nappasi pillerin, ei tainnut oikein ymmärtää. Tuo nainen, Shaktiko se nimi sitten oli, oikein korosti, että "kerro nyt kaikki, kerro kerro" ja varmuuden vakuudeksi näytti medaljongillaan, että on samalla puolella. Sitten kuitenkin nappaa pillerin. Houkutussuunnitelma meni pilalle.
-
^^ Laitankin spoilerin siksi, että 'spoilaan' seuraavaa...
En oikein ymmärtänyt sitä medaljongin vilauttamista. Ilman sitä juttu olisi ollut selvästi tarkkaan laadittu ansa, jossa mies toimi jonkinlaisena takaajana, että Shakti on viaton ja että hänet otettaisiin mukaan Yama-jahtiin ( ts. he tiesivät Texin ja muiden kuulevan keskustelunsa ).
Jos taas mies ei tiennyt Shaktin todellista puolta, niin hän olisi kuulusteltuna voinut kertoa jotain, joka olisi sotkenut Shaktin aiemmat puheet veljestään ja neljästä kuukaudesta Los Angelesissa. Siinä tapauksessa medaljonki saattoi olla käsky ottaa myrkkyä, koska mies oli sekaantunut asiaan, johon ei olisi pitänyt.
Mutta kun se oli mies, joka ensimmäisenä mainitsi veljen... ehkä hän oli tosissaan ja Shakti oli juuri kertomassa totuuden, kun huomasi Kitin lähestyvän ja jatkoi lausetta eri suuntaan kuin aluksi aikoi...
Moisen medaljongin ( varsikin noin suuren ) mukana pitäminen kyllä on melkoinen paljastumisriski, mutta [spoiler] kun Mandip iskee häntä tikarilla petoksen takia, niin käy ilmi, että medaljonki ohjasikin terän sydämen ohitse ::). [/spoiler]
-
Kylläpä sai koluta monta kauppaa ja kioskia löytääkseen uusimman numeron... :-\
Viime lauantaina minä ostin omani, Elon Cittarista. Oli viimeinen kpl jonka ostin. Näköjään Yaman tarina kiinnostaa, tai sitten lehtiä on tullut vähemmän irtomyyntiin.
-
Kyllä se nimenomaan kiinnostaa. Olen nyt jo aika monelta sellaisesta, joka ei yleensä Texiä osta, kuullut kommentteja. Jotkut ovat havahtuneet vasta numeroon 7, ja harmittelevat sitä, että kutonen on jäänyt ostamatta. Yamahan on vasta nro 7:n kannessa. Voi olla, että kutosta ei kovin helposti divareista löydy.
-
Kyllä se nimenomaan kiinnostaa. Olen nyt jo aika monelta sellaisesta, joka ei yleensä Texiä osta, kuullut kommentteja. Jotkut ovat havahtuneet vasta numeroon 7, ja harmittelevat sitä, että kutonen on jäänyt ostamatta. Yamahan on vasta nro 7:n kannessa. Voi olla, että kutosta ei kovin helposti divareista löydy.
Kolmannelta r-kioskilta löytyi toissaviikolla. En pystynyt tekemään lehtipistehakua koska ei nettiä evakkokämpässä mutta eipä tule mieleen milloin uutuuslehteä on saanut suorastaan metsästää. Tai no, Sons Of Anarchy:ssä oli yksi hukkareissu mutta sen jälkeen netti avuksi.
-
Jokin aika sitten oli puhetta postin kulusta ja myöhästelevistä Texeistä. Sain vastauksen omalta osaltani paikallislehdestä, sillä posti ei ollut tiedottanut tästä mitenkään. Meijän pikku paikkakunnalla lajittelu on siirtynyt isompaan naapurikuntaan ja siksi postiauto kaahasi esim. viime viikolla vielä ilta kahdeksan aikaan kyläraitilla. Muutkin tilatut lehdet tuli päivän myöhässä. En tiedä parantuuko tilanne jatkossa, kun volyymi oli yllättänyt lajittelukeskuksen (vrt. kela). Syksyllähän kenenkään ei sitten tiistaina tarvii vartoo, kun posti lopettaa tiistaijakelun lehtien ja kirjeiden osalta.
-
Vautsi! Jos hyvin menee niin enää kaksi yötä ja käsissä on uusi normitex ja Yama-seikkailun päätösosa! Jänskää!
-
Eipä tullut texiä tänään, eikä mitään muutakaan postia Näinköhän paskaposti on jo siirtynyt kolmipäiväjakeluun? Kyllä järsivät omaa nilkkaansa.mitä huonommin posti toimii, sitä useampi etsii muita keinoja tavaroiden lähettämiselle.
-
Juu. Itäsuomeenkin tuli vielä viime vuonna tilatut lehdet päivää ennenku lehtipisteisiin. Nykyään päivä/pari pisteitä myöhemmin. Oon jemmannut kaksi edellistä kirjahyllyyn odottamaan että saan lukea koko tarinan kerralla niin ei haittaa vaikka tulevat miten sattuu.
Ekku
-
Ihme! Sain Texin tänään, jää kyllä luettavaksi myöhemmin kun ekana on jonossa eilen tullut Kronikka.
-
Melkonen ihme täälläkin, kun tänään ilmesty. Tosin klo 17.30 kolahti postiluukkuun. Nyt kaikki kolme osaa koossa, joten lukemaan.
-
No niin, nyt on Yama-seikkailun päätösosa hyppysissä! Onhan huisin jännää!
-
Huh! Vautsi! Ei epäilyksen häivää, kyllä tässä on vuosikymmenen huikein tex-tarina!
-
Ei ole lehtipisteen saitin mukaan lähistöllä(prisma, cm tai ärrä) vielä hyllyissä mutta ~4km päästä löytyisi. Jaksaisikohan sitä tehdä kävelylenkin hyvän asian eteen....
Haettu ja hotkittu, perusteellisempi lukeminen huomenna. Hyvä lopetus hienolle tarinalle. Ei ihan erinomaisen lehden#2 tasoa mutta silti liki koboltinkovaa tarinaa.
Yaman todennäköistä kohtaloahan vihjailtiin aika vahvasti jo aiemmin, päiviltä päästäminenhän ei olisi tullut kysymykseen mahdollisen/todennäköisen jatkumon kannalta.
Mukavasti tässä oli hoodoo enimmäkseen pääosassa, pyssynpaukutteluthan hoidettiin tyylillä alta pois aika pitkälti ensimmäisessä pokkarissa.
Saattaa hyvinkin olla vuosikymmenen paras tarina tähän asti.
-
Näistä "Yama-kauhuiluista" tulee mieleen varhaiset Hammer-studion kauhuelokuvat; Muumiot ja Ihmissudet. Samanlaista camp-henkeä. Hyvällä tavalla siis...
-
Huikea tarina! Kannatti odottaa.
Hauskin yksittäiskohta oli se, kun [spoiler]Kit Carson leikki tukehtuvansa, kun Kit Willer hautasi voodoo-nuket. Kaiken kaikkiaan tilanne, jossa kaveri aiheuttaa haavoja Texille ja Carsonille, on minusta yksi vaarallisimmista kautta aikojen.
Ehkä ainoa, mitä voi kritisoida, oli se, että intialainen hörhö oli ehkä liikaa niin mainion voodoo-nukkeilun jälkeen.[/spoiler]
Tarina menee heittämällä sekä arkkitarinoihin, että parhaisiin kautta aikojen.
-
Plussaksi täytyy ilman muuta laskea Mustien Enkelien mukana olo. Yaman(+Mefiston) synkkien taitojen lähteiden selvitys oli ihan kiva juttu.
Mukava plussa oli myös yhden ratsumiehen paljastuminen ei ihan täydeksi konnaksi vaikka hän olikin heittämässä pimua kauhujen lonkeroille. Auttoihan hän merkittävästi demonin välipalan missaamisessa.
Koska Y&M väistämättä palaavat jonain vuonna hieman epäilevä olo jokohan eväät viimeinkin syöty tämän aiheen osalta.
-
Näistä "Yama-kauhuiluista" tulee mieleen varhaiset Hammer-studion kauhuelokuvat; Muumiot ja Ihmissudet. Samanlaista camp-henkeä. Hyvällä tavalla siis...
Kansi ainakin on sitä lajia. Tästähän saisi vaikka julisteen.
(https://pbs.twimg.com/media/DDfPuGWXYAIVIgB.jpg)
-
Kansi on kyllä erityisen hieno. Se ensimmäisessä Yama-numerossa ollut hiekasta nouseva suomuinen ja pitkäkyntinen käsi aiheutti kyllä röhönaurut. Samoin kuin samassa kohtauksessa velmuillut suomukasvoinen Yaman inkarnaatio.
-
Muuten erinomainen tämä tarina, mutta pikkuisen vaivaa se, että vaikka Yaman mahti oli selvästi kasvanut, niin Tex ja kumppanit eivät saaneet pussiinsa oikeastaan mitään uusia velhonvastustuskeinoja. Silti Yama tuli lyödyksi. Sama juttu oli jo edellisessä, Villan piirtämässä tarinassa. Jos/kun Tex saa ensi kerralla vastaansa sekä isän että pojan, niin uskottavuuden kannalta olisi toivottavaa, että Tex saisi uusia liittolaisia.
-
Katsokaapas tämän päivän sarjakuvat Ilta-Sanomista. Ajankohtaista kommentointia Tex Willeristä ja postin toiminnasta :)
-
Tykkäsin kovasti ja loppuratkaisu oli hyvä ja erilainen. Lähdettiinkin karkuun eikä lopputaistelua tullut. Lisäksi Civitellin jälki on neroutta. Voisiko joku kertoa, mitä sille Mefistolle tapahtu siinä Nizzin tarinassa? Oma numero on arkistossa, eikä saatavilla nyt. On täysin unohtunut. En tiedä, johtuuko heikosta tarinasta.
-
Karkuun se pääsi ja loppupyörteessä vannoi palaavansa ja kostavansa taas kerran. Sitä tässä on nyt odoteltu.
-
Kyllä tämä tarina nousee viime vuosien kärkijulkaisuihin, loppuratkaisu toimi erinomaisesti.
Taide oli hyvää.
Toimi kaiketi paremmin kun lukee kaikki osat putkeen.
-
No huh huh, Tex käyttää aika roisia kieltä puhuessaan Yaman haitilaisesta kätyristä. Poliittista epäkorrektiutta kavahtamaton Willer manaa: "Pakko myöntää, että sen voodoota harrastavan hiilisäkin metkut jättivät nahkaani joitakin kivuliaita jälkiä (8/2017, s.60).
-
^^ En pitäisi tuota niin pahana, kyseessähän on sentään vain yhteen tyyppiin kohdistuva henkilökohtaisuus. Ja voisihan saivarrella, että tuo oli ihan normikielenkäyttöä vielä 30 vuotta sitten, saati 130, silkkaa realismia siis... ( ja hiilisäkithän ovat mustia nimenomaan sisältä, kuten roistotkin kuvainnollisesti ovat ).
Itse tarinasta minulla ei oikein ole sellaista sanottavaa, jota muut eivät olisi jo sanoneet. Paitsi, että en tykkää tällaisista jutuista kulkevat ne kuinka hienosti tahansa ja kulkihan tämä. Tahatonta komiikkaa oli kyllä sivun 111 kolmannessa kuvassa. Dramaattiseksi tarkoitettu, mutta kun on kallot silmäterinä... no, ensi viikolla alkaakin jo uusi seikkailu, ehkä se on enemmän minun makuuni.
-
No huh huh, Tex käyttää aika roisia kieltä puhuessaan Yaman haitilaisesta kätyristä. Poliittista epäkorrektiutta kavahtamaton Willer manaa: "Pakko myöntää, että sen voodoota harrastavan hiilisäkin metkut jättivät nahkaani joitakin kivuliaita jälkiä (8/2017, s.60).
Tuossa haiskahtaa humanistin lievä närkästys. Vaikka Tex puolustaa ihonväristä riippumatta jokaista niin tuossahan oli selkeästi tilanne teksillä oli syy olla käärmeissään "hiilisäkille", ei kai tuollaisessa tilanteessa voi mitään kaunopuhetta odottaa. Hyvä ilmaisu tuo hiilisäkki,aika mieto kun kyseessä pysyvän suojavärin omaava henkilö ja "pitää" hieman karskimpää kieltä käyttää.
Eilen katsoessani Bronsonin Deathwish 4, hieman hätkähdyin kun suomalaisella tekstitysraidalla seisoi "s**tan*n musta h*ntt*" ja "p*rkel**n hu**a"..
Yleensä käännöksissä sadattelukohtaukset ovat aika laimeita mutta tuossa ei säästelty.
-
Vaikka asiaa kuinka yrittäisi vääntää muuksi, niin Texin tokaisussa on kyse pelkästään rotuylemmyyttä tuntevan valkoisen miehen rasistisesta kommentista. Vakavamman keskustelun paikka olisi sitten tietysti sarjan tekijöiden ja julkaisijan vastuu tällaisessa asiassa. Parin aikaisemman kommentin perusteella Texin rasismille flirttailu ei ilmeisesti lukijoita kuitenkaan juuri tunnu haittaavan.
Muutoin olen samoilla linjoilla Secos-Billin kanssa. Myös minä pidän enemmän perinteisistä lännenseikkailuista desperadoineen, intiaaneineen ja kieroine karjatilallisineen. "Kauhu" on, varsinkin sarjakuvissa, vaikea laji, kuten nämä kolme viimeisintä Tex Willeriäkin hyvin osoittivat. Tahattoman ja tahallisen komiikan puolelle mentiin sen verran isosti, että Yama-seikkailuun täytyy suhtautua vähän kuten satunnaisiin värillisiin Texeihin; mukavana pikku välipalana ja erikoisuutena. Väri-Texit ovat välipalanakin kuitenkin odotetumpia.
-
Onneksi ei tule oltua ammattimainen mielensäpahoittaja niin voi nauttia sarjakuvista ilman että näkee niissä rasismia tai syrjintää.
-
Vaikka en varsinaisesti tuosta hiilisäkistä hernettä nenään vetänyt, niin kyllähän se vähän särähti, ei paras mahdollinen ilmaisu. Sen sijaan olisi aivan hyvin voinut käyttää vaikka ketale tai roisto tai pirunpenikka tms.
Kyllä minäkin tykkään noista perinteisistä inkkari/pankkiroismo /rancheri jne tarinoista, mutta on nämä kauhu/scifi/fantasiajututkin mielenkiintoisia. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä Yama-tarina on tämän vuosikymmenen parhaimmistoa jossei paras. Todella jännittävä ja monipolvinen tarina, jossa myös kokonaisuus pysyi hyvin kasassa. Tarkoitan tuota tarinan rytmitystä, ei liikaa haahoilua eikä loppua vedetty kauhealla kiireellä alas.
-
Se vähän mietityttää, että tämä Yama oli kolmen pokkarin pituinen ja tuleva Mefisto-tarina ennakkotietojen mukaan 'vain' kaksi pokkaria. Toivottavasti siinä ei tule sitä hätäilyä. Luotan kyllä siihen, että Boselli tietää mitä tekee, kuten tämä tarinakin osoitti. Uskon, että sillä kertaa mennääkiin sitten heti asiaan, kun ei tarvitse ihmetellä ja selitellä edellisen kirjoittajan munailuja.
-
Eikös Tex ole käyttänyt termiä "hiilisäkki" ihan valkoisistakin rikollisista? Tyyliin likasanko. Eli klassinen virhepäätelmä väittää Texin ilmaisua rasistiseksi.
Vaikka asiaa kuinka yrittäisi vääntää muuksi, niin Texin tokaisussa on kyse pelkästään rotuylemmyyttä tuntevan valkoisen miehen rasistisesta kommentista.
Tex Willer ei tunne rotuylemmyyttä. Hän on Tex Willer, paras mies kaikista. ;D
-
Jos texi olisi realistinen, niin sehän olisi täynnä rasismia. Vai eikö sitä esiintynyt yhdysvalloissa 1800 luvulla? :) texi on kuitenkin niin siloteltu ja romantisoitu näkemys lännestä kuin vain voi olla :) Esim Deadwood käsitteli rasismia hienosti.
-
Jos texi olisi realistinen, niin sehän olisi täynnä rasismia. Vai eikö sitä esiintynyt yhdysvalloissa 1800 luvulla? :) texi on kuitenkin niin siloteltu ja romantisoitu näkemys lännestä kuin vain voi olla :) Esim Deadwood käsitteli rasismia hienosti.
Sankari on nykyajan ihminen menneisyydessä.
-
Tex-tarinat ovat täynnä kuvauksia siitä, miten hän puolustaa kaikkia heikompia, sorrettuja ja orjuutettuja, eikä missään nimessä suvaitse rotuun tai syntyperään liittyvää eriarvoistamista tai syrjintää. Kyse on sydämestä, ei ihonväristä. Siis siinä, kuka on konna ja kuka on hyvä ihminen.
Vaikka noita lapsuksia välillä sattuu, niin Gothicuksen reaktio oli kyllä kovin yliampuva.
-
Onhan Tex käyttänyt jos jonkinlaisia ulkonäköön liittyviä solvauksia vuosien aikana. Tex on maininnut loukkaavaan sävyyn lihavuudesta, lyhyydestä, kaljusta... Kun Tex kutsui erästä konnaa luusäkiksi, niin olisiko minun laihana tyyppinä pitänyt loukkaantua ?
Tässähän Tex saattoi poimia ihonvärin juuri vallitsevan rasismin takia. Ei siksi, että olisi itse rasisti, vaan siksi, että se muistutti Lefeuvrea kipeästi siitä, että hän kuuluu halveksittuun vähemmistöön. Tässä solvaus oli nimenomaan henkilökohtainen, eikä kohdistunut muihin kuin tämän yhden kelmin oletettuun arkaan paikkaan.
Tex sanoi joskus suunnilleen näin: en välitä tippaakaan henkilön ihonväristä, jos tyypin käytös on ihmismäistä.
Nähtävästi se sitten tarkoittikin, että jos käytös ei ole ihmismäistä, niin silloin Tex välittää henkilön ihonväristä ::)
-
Uusin Tex on almanacon korvannut Tex Magazine. Italian versiossa on parikymmentä sivua villi länsi -aiheisia artikkeleita ja kuvia. Taaskaan niitä ei ole käännetty tähän Suomi-versioon.
Texin lukijana koen, että artikkelien pois jättäminen on karhunpalvelus lehden kehittämiselle. Minusta Tex formaattina kulkee paikallaan. Julkaisujen määrä lisääntyy, mutta lisäarvoa ei synny. Helpoin tapa kotimaisen julkaisun vireyttämiseksi olisi se, että nuo erikoisnumerojen artikkelit, tai edes osa niistä, käännettäisiin. Takavuosinahan lukijalle toi iloa Rennen vetävästi kirjoittamat historiikki-artikkelit.
Olisiko meillä lukijoilla tässä syytä esittää toivomus kustantajalle. Olisin itse valmis maksamaan korkeamman hinnan artikkelikäännöksiä sisältävistä numeroista. Mitä mieltä olette?
-
Riippuu vähän artikkelista... Millaisia artikkeleita tässä olisi ollut tarjolla? Lisäksi Tex-kirjastojen kohdalla oli se ongelma, että kaikkiin italoversioissa olleisiin artikkeleihin ei ollut oikeuksia, vaan niistä olisi pitänyt maksaa erikseen. Sergio Bonellin kirjoittamiin juttuihin tuli käyttöoikeudet samalla rahalla.
Lisäksi ongelman aiheuttaa se, että noissa Tex Magazineissa tarinat ovat juuri oikean pituisia ilman artikkeleita upotettaviksi suomipokkariin. Jos artikkelit lisätään, niin se edellyttäisi ylimääräistä säätöä ja rahanmenoa. Plus isommat painatuskulut ja käännätyskustannukset.
Eli enpä usko, että kovin helpolla artikkeleja mukaan ahdetaan. Mutta voihan sitä ehdottaa, mutta silloin olisi ehkä syytä myös sanoa, että paljonko enemmän oltaisiin valmiita maksamaan artikkeleistä. Itse olisin valmis maksamaan ehkä 2 euroa, mikäli artikkelit käsittelisivät Tex Willeriä. Sen sijaan en olisi valmis maksamaan mitään, mikäli artikkelit käsittelisivät jotain muuta aihetta.
-
Aivan kuten Janne sanoi; riippuu tietysti täysin artikkeleiden sisällöistä kiinnostavatko ne, saati onko niistä valmis maksamaan ylimääräistä. Sisällöltään köykäinen artikkeli, vain artikkelin itsensä vuoksi, ei kiinnosta. Vähän epäilevästi niiden tarpeellisuuteen suhtaudun.
-
Huonohko numero. Ensimmäinen tarina liian tutunoloinen, vaikkakin musta rancheri toi tarinaan lisäväriä mitä tulee musteen käyttöön vaan ei itse stooriin. Taide oli sentään ihan pätevää, lievästi keskitason yläpuolella.
Jälkimmäisessä kuvitus huonompaa ja aika höhlä juonikin mutta menetteli ~30 sivun mittaisena.
Ei tule vähään aikaan tätä pokkaria uusittua, ja lukusession päätteeksi tuli taas kerran mieleen lehden julkaisutahti pitäisi tiputtaa 12/vuosi eikä "väkisin" ylläpitää 16 numeron tahtia. Näiden täytelehtien vuoksi väliin tulee turhan pitkä paussi ennenkuin on kunnon tavaraa taas sorkassa.
-
Kyllä noista molemmista tarinoista mielestäni uusien kirjoittajien innostuneisuus paistoi läpi. Aika harva sitä pääsee aitoa Tex-tarinaa kirjoittamaan! Toki sen verran lyhykäisiä molemmat olivat, että eivät tarinat päässeet kasvamaan mitenkään eeppisiin mittoihin.
Olen vähän sitä mieltä, että Italiassa tämä Texien julkaisu on nykyään melkoista sillisalaattia. Oikeastaan ihan hyvä, että Suomessa formaatteja on vähemmän. Pääasia, että kaikki tarinat julkaistaan.
-
Toki muutkin lännen aiheiset artikkelit kiinnostavat, mutta luen ne mieluummin muista lehdistä. Ensi viikkolla tuleekin taas uusin Ruudinsavu, jossa on mm. juttua Tex Willerin uusista piirtäjistä. Lehden saa, jos liittyy Suomen länkkäriseuraan tai käy ostoksilla Akateemisessa kirjakaupassa.
Sen sijaan en olisi valmis maksamaan mitään, mikäli artikkelit käsittelisivät jotain muuta aihetta.
-
1) Uusin Tex on almanacon korvannut Tex Magazine.
2) Minusta Tex formaattina kulkee paikallaan.
1) Kiinnostaisi tietää minkä kokoinen tuo Tex Magazine oikein on, onko taas mahdutettu isompi koko suomalaiseen pokkarikokoon, esim. nuo pokkareissa julkaistut väri-Texit eivät toimineet pienessä koossa, ne olisi pitänyt julkaista isompina.
2) Osittain samaa mieltä, lue kohta 1. Nyt ollaan liian paljon kiinni tässä perus-Texissä ja sen koossa, koskien juuri näitä ei-perusjulkaisu-Texejä joita ängetään pokkarikokoon.
Jutuista en osaa sanoa mitään, koska en valitettavasti osaa italiaa kuin muutaman sanan.
-
Olipa kehno piirtäjä tuossa jälkimmäisessä. Kit näytti kasvoiltaan ihan naiselta ja melko feminiinejä piirteitä muissakin. Sottaista jälkeä noin pienessä koossa. Vaikea lukea.
-
Uutukaisen ensimmäinen tarina oli aika mitäänsanomaton ja kliseinen. Vielä kun kuvituskin oli surkeaa, ei Texin alkupuoli osoittautunut kovin viihdyttäväksi.
Kakkostarina oli puolestaan oikein mukava pieni makupala. Sellainen pikkunäppärä raikas tuulahdus. Kuvitus miellytti suuresti erityisesti realistisuudellaan ja pikkutarkalla lennokkuudellaan. Kuvittaja päivitti Texin hienosti tähän päivään ja näkisin hänen jälkeään Texissä mielelläni lisääkin. Pieni sivukoko saattoi kuitenkin viedä kuvitukselta tehoja.
Kun tuo realistisuus tuli taas mainittua, niin Kitin hyppy koskeen ja keskelle tukkisumaa oli melkoinen... öh... temppu.
-
Uutukaisen ensimmäinen tarina oli aika mitäänsanomaton ja kliseinen. Vielä kun kuvituskin oli surkeaa, ei Texin alkupuoli osoittautunut kovin viihdyttäväksi.
Kakkostarina oli puolestaan oikein mukava pieni makupala. Sellainen pikkunäppärä raikas tuulahdus. Kuvitus miellytti suuresti erityisesti realistisuudellaan ja pikkutarkalla lennokkuudellaan.
Itse pidin ensimmäisen tarinan kuvituksesta mutta olihan siinä tosiaan niin peruskliseet kuin voi ja olla.
Muuten, ei liity ihan suoraan tähän ketjuun mutta kit willerin hämähäkkitaidot el supremossa on isältä peritty. Meksikon Luotijunassa Teksi kapuaa suht mahdotonta tiilimuuria ylös-
-
Välipaloja kumpikin tarina, piirroksen puolesta minustakin toi eka oli parempi.
Realistisuudesta sen verran, etteihän noissa tarinoissa kukaan käy koskaan vessassa tai pesulla tai vaihda kalsareita ja sukkia.et gothicus ole vielä näihin puuttunut, lienee sitten realismia?😊
-
Välipaloja kumpikin tarina, piirroksen puolesta minustakin toi eka oli parempi.
Realistisuudesta sen verran, etteihän noissa tarinoissa kukaan käy koskaan vessassa tai pesulla tai vaihda kalsareita ja sukkia.et gothicus ole vielä näihin puuttunut, lienee sitten realismia?😊
Casronhan on tainut useamminkin käynyt paljussa Tex hiaman harvemin. Kitin ja Tigerin kohalla tuollasita ei tannut käydä jos es vastointahtoista sukeltamista jokeen kun verenhimoiset apachit tms kinteleillä lasketa?
-
Realistisuudesta sen verran, etteihän noissa tarinoissa kukaan käy koskaan vessassa tai pesulla tai vaihda kalsareita ja sukkia.et gothicus ole vielä näihin puuttunut, lienee sitten realismia?😊
Tuo lienee sitten mielestäsi hyvä argumentti epärealistisuuden puolesta?
Kun tuo realistisuus tuli taas mainittua, niin Kitin hyppy koskeen ja keskelle tukkisumaa oli melkoinen... öh... temppu.
Ohessa esimerkkikuva tukkisumasta, jollaisen sekaan korkealta jyrkänteeltä hyppäämistä - ja sen seasta hengissä selviämistä - pidän melkoisena suorituksena jopa Kit Willerin tapaiselta monitaiturilta. Sarjakuvan tapauksessa kyse oli vielä voimakkaasti virtaavasta koskesta.
-
Realistisuudesta sen verran, etteihän noissa tarinoissa kukaan käy koskaan vessassa tai pesulla tai vaihda kalsareita ja sukkia.et gothicus ole vielä näihin puuttunut, lienee sitten realismia?😊
Yleisesti ottaenhan tuo vastaisi kyseisen ajanjakson hygieniakäsitystä. Sarjakuvaa varten vaan Tex Willerin ja kumppanien peseytymättömyyden aiheuttamat loisinfektiot täineen hajuineen ja sairauksineen on poistettu narratiiviin sopimattomina auttamaan samasitumista koska kun Lurker mainitsi:
Sankari on nykyajan ihminen menneisyydessä.
Tämän takia myös maininnat Tex Willerin kommenttien rasistisuudesta heijastetaan itseä kohtaan ja suututaan kun joku antaa ymmärtää että sankarissa ja hänen toimissaan olisi arveluttava elementti vaikka kyseinen elementti löytyisi niin villin lännen yhdysvalloista kuin sekä valmistusmaa italiasta nykyään tai tästä julkaisumaastamme.
Automaattinen reaktio on suuttua koska "annetaan ymmärtää" että missään muodossa tukisi tai hyväksyisi rasismia.
Asia joka ei katoa sillä ettei asiaa käsittele, pikemminkin päinvastoin.
Tekeekö se Texistä vaahtoavan rasistin? Ei mutta fiktionaalisten hahmojenkin arvovalinnoilla on merkitystä.
Ja miten niihin itse suhtautuu.
Ko tapauksessa korostuu kuinka Tex ystävä/perhejoukkoineen toistuvasti rikkoo todennäköisyyksiä eloonjäännissä ampumahaavoista, pudotuksista ja tappeluista selviämisineen. Oikea varsinainen historia tuntee kyllä vastaavia, Goyaałé paremmin nimellä Geronimo tunnettu kuoli lopulta 79-vuotiaana keuhkokuumeeseen, vartalonsa yli 50 luodinaiheuttamaa haavaa eivät varmastikaan auttaneet asiaa.
Mutta tämäkin oikea ihminen on saavuttanut myyttiset mittasuhteet, ei ihan Texin sfääreissä mutta silti.
Myyttisyys ei itsessään ole automaattisesti valhetta tai faktojen vastaista.
Myyttien tehtävä on olla kertomuksellinen selitystapa tai kuten se kääntyy suomeksi tarunomainen.
Taruilla on funktionsa käyttötarkoituksensa, mutta ne eivät ole ohjenuora kenenkään elämälle.
Realistisuus ei ole yksiselitteistä. Vaikka todennettava luonnontieteelliset faktat ovat kaikille samat niiden tulkinta vaihtelee kunkin oman subjektiivisen taustan mukaan: joillekin aurinko nousee idästä ja laskee länteen.
Minulle aurinko ei nouse, me kierrämme planeetallamme tuota liikkuvaa räjähtävää kaasupalloa mutta havainnointi saa sen vaikuttamaan siltä.
Miten tämä liittyy Texiin? Gothicus tuskin tarkoitti tätä hyökkäykseksi Texin tai Kitin persoonaa kohtaan, ainoastaan että ymmärtääkseni kohtaus vei hänet ulos tarinan sisäisestä uskottavuudesta aivan samalla tavalla kuin jos Kit tai Tex Willer olisi toiminut täysin vastoin aiempaa käytöstään.
Fiktio käyttää useinkin monenlaisia deus ex machinoita koska kyseessä on fiktio, mutta samalla tavalla kun voidaan esittää että hahmot on piirretty liian feminiineiksi, varusteet on piirretty väärin, hevonen näyttää kamelihtavalta kummajaiselta jne sama pätee tarinaan.
Kukaan ei odottane Tex Willerin olevan historiankirja tai luonnontieteen laitos, se on myyttinen esitys historiallisesta ajanjaksosta.
Sellaisenaan voidaansilti esittää arvostelua eli kritiikkiä tehdyistä valinnoista. Toistuvien kuolemaa uhmaavien temppujen realismi on samanlaista kritiikkiä kuin piirrosjälkeen liittyvä tai siihen miten tarina lopetetaan kuin seinään kiireellä.
Keskustelu voi olla samanmielisten keskinäistä hyminääkin mutta sivistynyt keskustelu mahdollistaa myös moniäänisyyden.
Se puolestaan mahdollistaa uusien näkökulmien saamisen, mikäli moiseen itse on valmis.
-
Realistisuudesta en sano mitään, mutta kyllä hyvän tarinan pitää olla jollain tavalla uskottava ollakseen kiinnostava (mielestäni), oman sisäisen logiikkansa mukaan nyt vähintään.
-
Miten tämä liittyy Texiin? Gothicus tuskin tarkoitti tätä hyökkäykseksi Texin tai Kitin persoonaa kohtaan, ainoastaan että ymmärtääkseni kohtaus vei hänet ulos tarinan sisäisestä uskottavuudesta...
Juuri näin! Tuon tyyppiset kohtaukset pudottavat lukijan tarinallisesta flow-tilasta, joka voi tietysti olla harmillista. Tukkisumakohtaus ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut, tai ärsyttänyt, eikä siis sillä tavalla pudottanut tarinan sisäisestä uskottavuudesta, sillä tuollaiset ajoittaiset hupsuttelut ovat aika elimellinen osa Tex Willer sarjakuvien maailmaa.
Toistuvien kuolemaa uhmaavien temppujen realismi on samanlaista kritiikkiä kuin piirrosjälkeen liittyvä tai siihen miten tarina lopetetaan kuin seinään kiireellä.
Tämäkin pitää täysin paikkansa! Kuten jo tuossa aikaisemmin viittasin; jatkuvat viime tinkaiset pelastumiset varmalta kuolemalta, sankareiden lukuisat harmittomiksi osoittautuvat ampuma-asevammat, Texin vastustajat jotka ovat vaarallisista desperadon yms. ammateistaan huolimatta onnistuneet selviytymään aikuisikään saakka ilman minkäänlaista osumatarkkuutta aseillaan, Texin ajoittainen koulukiusaajan asenne sekä sadistinen luonne, kliseiset hahmot, satunnainen huono kuvitus ja töksähtäen loppuvat tarinat jne. ovat kaikki osa tuntemaamme Tex Willer -kuvastoa. Ne kuuluvat Willeriin ja Willer-sarjakuvassa ne hyväksytään. Jotkut pystyvät siihen sitten täysin kritiikittä...
Realistisuudesta en sano mitään, mutta kyllä hyvän tarinan pitää olla jollain tavalla uskottava ollakseen kiinnostava (mielestäni), oman sisäisen logiikkansa mukaan nyt vähintään.
Ja taas hyvä kommentti! Juuri näin. Korostan tässäkin tuota skTV:kin ajatusta edustamansa maailman ja tarinankerrontatyylin omasta sisäisestä logiikasta.
-
Juuri näin! Tuon tyyppiset kohtaukset pudottavat lukijan tarinallisesta flow-tilasta, joka voi tietysti olla harmillista. Tukkisumakohtaus ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut, tai ärsyttänyt, eikä siis sillä tavalla pudottanut tarinan sisäisestä uskottavuudesta, sillä tuollaiset ajoittaiset hupsuttelut ovat aika elimellinen osa Tex Willer sarjakuvien maailmaa.
Juu ei tietenkään...se toki hyväksyttävää ja pakollistakin etteivät roistojen luodit osu mutta itse en perusta muuten fyysisistä mahdottomuuksista tässä sarjakuvassa. Kyseessä ei kuitenkaan ole marvelmaailma...
-
Itse ajattelen Texeistä sillä tavalla, että kaiken pitäisi olla mahdollisimman realistista, ellei perusjuoni sitä vaadi.
Jos juoni vaati dinosauruksia tai ufoja, niin olkoon sauruksia ja ufoja, se ei vaivaa minua.
Mutta jos juoni ei vaadi tai salli mahdottomuuksia yksittäisissä kohtauksissa ( taikuus Yama-tarinassa tms. ), niin niitä ei pitäisi ujuttaa sinne, jos ne vaikuttavat tarinan kuljetukseen.
Jos konna ampuu ohi ja Tex vastaa osumalla, niin se ei ole millään muotoa mahdotonta. Jos kymmenen konna tekee samoin, niin onhan se epätodennäköistä, mutta ei edelleenkään mahdotonta. Jos jokainen yksittäinen tapaus on mahdollinen, niin miksi kymmenen erillistä olisi mahdotonta - peräkkäisinä epätodennäköistä, mutta toisiinsa liittymättöminä ne eivät pienennä muiden todennäköisyyttä. Tämäkään ei siis vaivaa minua.
Mutta esimerkiksi jos kohtauksessa Tex ampuu ohitse ja luoti kimpoaa viiden kohdan jälkeen konnan aseeseen, niin se toimii vain tietyissä oloissa.
Jos Tex käyttää viimeisen luotinsa ja ehtii hätääntyä hudista, kun voitonvarma konna kohottaa aseensa armonlaukaukseen - ja sitten kimmoke osuu konnan aseeseen ja Texin henki pelastuu "ihmeen" ansioista. Tämä ei mielestäni toimi.
Jos taas kyseinen kimmoke tapahtuu taistelun tuoksinassa osuen yhden suojautuneen konnan aseeseen vaikuttamatta mitenkään lopputulokseen ja saa vain Texin päivittelemään asiaa Carsonille, niin silloin kyseessä on aivan sallittu "mahdottomuus". Tällaisia mahdottomuuksia on sattunut meille jokaiselle ja yleensä niistä ei seuraa kuin epäuskoista naureskelua. Eräänlaista realismia siis tuokin. Asiayhteys, kuten niin usein, on se ratkaiseva tekijä.
Tukkilautoista: en tiedä kuinka vaarallinen tukkilautta on vuolaasti virtaavassa vedessä, kun seassa oleva henkilö kulkee samaa vauhtia. Aika vaarallinen, luulisin, kun tukit kimpoilevat toisistaan, mutta ei ehkä varma tuomio. Mutta kunnolla asettunut lautta jossain järvenselällä on kuulemma äärimmäisen vaarallinen. Jos jalka luiskahtaa, päätyy sukelluksiin ja yläpuolella lautta sulkeutuu ennen kuin pääsee takaisin pintaan. Sen jälkeen on lähes mahdotonta työntää tukkeja erilleen ja saada samalla päänsä pinnalle. Sinne hukkuu kuin jään alle. :(
( Olisivatkohan tässä viime aikana olleet postaukset enemmän kotonaan yleisessä Tex-ketjussa kuin tässä tuorein numero-ketjussa ? )
-
Realistisuudesta sen verran, etteihän noissa tarinoissa kukaan käy koskaan vessassa... et gothicus ole vielä näihin puuttunut, lienee sitten realismia?😊
No nyt puutun. Sarjakuvan lukuprosessista Hannulle siis vielä muutama rivi. Lukija muodostaa sarjakuvaruuduista omassa päässään katkeamattoman kokonaisuuden. Mielikuvitus, lukijan aktiivinen mieli, täyttää ruutujen väliset tyhjät välipalkit, jolloin lukukokemuksesta tulee ehjänä eteenpäin soljuva tarina.
Minun realistisessa Tex Willer -sarjakuvassani Tex pyöräyttää kakat sopivissa väleissä ihan muutaman sivun välein. Jos luet omaa Willeriäsi hyvän matkaa "sillä silmällä", niin huomaat, että sopivia välejä tarpeiden tekemiseen kyllä löytyy.
Paistinperunoiden ystävä Kit Carson - yllättävää kyllä - kakkaa Willeriä huomattavasti harvemmin, vaikka helposti luulisi muuta. Korkea ikä aiheuttaa ummetusoireita. Tex naljaileekin usein ystävälleen asiasta ruutujen välissä - omassa Willer-flowssani - seuraavasti: "No, mikä on vanha kameli, eikö irtoa?" Tämän jälkeen Tex töräyttää suullaan vulgaarin pöräyksen, nauraa makeasti päälle ja läimäyttää kädellä polveaan. Carson katsoo Texiä ihaillen kulmiensa alta ja toteaa: "Hurjapää".
-
Millähän lailla kakalla käynti palvelee sitä tarinaa? Kovin harva sarjakuva-sankari piipahtelee vessassa tuon tuosta. Ja sarjakuvissa on ruudut syystä. Jokaisen ruudun välissä aikaa on kulunut, kuinka paljon, se riippuu seuraavasta ruudusta. Sen vessassa ravaamisen voi kukin kuvitella niiden väliin. Jos haluaa. Itse en niin välitä...
-
Tämän keskustelun voisi tosiaan siirtää toiseen ketjuun. Tex on yhtä totta kuin Korkkarien britit jotka tappavat sakemanneja yhdellä luodilla kolme ;D
-
Kovin harva sarjakuva-sankari piipahtelee vessassa tuon tuosta.
Myrkyssä oli varmasti wc:ssä ramppaamista ja ehkäpä useampikin "sankari" harrasti sitä...
Ei varsinaisesti mikään laatulehti ja omatkin jo ajat sitten vaihdettu veks mutta ainankin kokonainen&puolikas.
Kovin montaa fyysistä liki mahdottomuutta(voisi onnistua ehkäpä joltakin todella extremetyypiltä, onhan niitä elävän elämän seinäkiipeilijöitä olemassa) ei tekseissä loppujen lopuksi ole ollut mutta ratsujen selässä on myös nähty aikamoisia taidonnäytteitä. Carsonkin ikämiehenä välillä esittänyt aikamoista akrobatia ratsukolla.
Navajojen reservaatissa on ilmeisesti elo varsin leppoisaa koska intiaanitarinat jääneet suhteellisen vähälle viime vuosina.
-
Tämän keskustelun voisi tosiaan siirtää toiseen ketjuun. Tex on yhtä totta kuin Korkkarien britit jotka tappavat sakemanneja yhdellä luodilla kolme ;D
Jostain luin monta luotia tarvitaan taistelutilanteessa vastustajan eliminoimiseen. En muista enää # mutta se oli todella suuri määrä.(Sniperit oma lukunsa).
-
Por todos los diablos! Uusin willeri ollut ulkona jo useita päiviä ja ei kukaan suostu kommentoimaan uutta tarinaa sanallakaan.
No yritän itse avata peliä. Tuntui ettei tarinan avausosassa tapahtunut hirveästi sivumäärään nähden. Poika ryöstettiin ja eipä siinä paljon muuta 110 sivuun tapahtunut. Silti numero oli todella nopealukuinen koska dialogia oli mielestäni aika niukasti. Ehkä se Ankka tausta näkyy Faracin tarinoissa tuossa, että ovat suht nopealukuisia. Toisaalta Faraci ei kylläkään saa Texin ja Carsonin välille sitä henkilökemiaa niinkuin hyviin tarinoihin kuuluisi. Pelkkä "vanhan pöllön" hokeminen ei mielestäni ihan aja samaa asiaa kuin vanhoissa tarinoissa kumppanusten välinen perinteinen naljailu.
Toinen asia mitä mietin: Faraci ei ilmeisesti keksi sarjan peruskvartetista kahdelle minkäänlaista käyttöä, koska päätyy lähes poikkeuksetta tarinoihin joissa seikkailevat Tex ja Carson. Ei nyt ole tilastoja aiheesta mutta mutu-tuntumalla väittäisin näin. Bosellin eduksi mielestäni on laskettava se, että käyttää monipuolisemmin kaikkia hahmoja.
No, vielä tästä voi hyväkin tarina tulla, toinen puolisko ratkaisee pitkälti.
Kuvitus hyvää, Texin kasvoissa ainoastaan parannettavaa.
-
No, ainakin takautumilla oli tällä kertaa peruste ::) ...
Lähtöidea ei ehkä ole se tavallisin, mutta toteutus oli sitten aika harhailevaa. Toivottavasti tiivistyy jatkossa.
Ja päähenkilöiden kemiasta. Faraci on minusta Castyn jälkeen paras nykyisistä Mikki-kirjoittajista, mutta minusta hän saa Mikin ja Mustan Pekan vuorovaikutuksesta jopa Castyä parempaa. Hän ei selvästikään ole niin kotonaan Texin maailmassa, olisiko ympäristö sitten liian vakava ?
-
No, ainakin takautumilla oli tällä kertaa peruste ::) ...
Kyä näi o! Kerrankin oli oikein hyvä ja kiinnostava takautuma, jonka palveli tarinaa.
Toinen asia mitä mietin: Faraci ei ilmeisesti keksi sarjan peruskvartetista kahdelle minkäänlaista käyttöä, koska päätyy lähes poikkeuksetta tarinoihin joissa seikkailevat Tex ja Carson. Ei nyt ole tilastoja aiheesta mutta mutu-tuntumalla väittäisin näin. Bosellin eduksi mielestäni on laskettava se, että käyttää monipuolisemmin kaikkia hahmoja.
Taannoin, kun näitä tilastoin, niin Faracilta oli jo ilmestynyt muutama tarina. Ainakin vielä silloin hän käytti nuorta Kitiä ja Tigeriä tarinoissaan. Nyt tosiaan ei ole tilastotietoa viime vuosilta, mutta mutun pohjalta minäkin sanoisin, että huomio saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Mainittakoon vielä, että Ruju ei käyttänyt ainakaan ekoissa tarinoissaan lainkaan Kit Willeria ja Tiger Jackiä. Harmi, kun UBC fumetti sarjakuvasivusto on ilmeisesti lakkautettu (tai vaihtanut nettiosoitetta), josta nämäkin faktat olisi nopeasti voinut tarkistaa.
-
Hieman ehkä hapuillen lähti tarina käyntiin, mutta tapahtuihan tuossa maaston kartoitusta. Tex ja Carson tietävät nyt mikä tuo Hall on miehiään. Lukijoille on avattu Bowenin tarina, joka muistuttaa Texin omaa tarinaa siitä miten hänestä tuli etsintäkuulutettu rikollinen. Saapa nähdä, miten Tex lopulta Boweniin suhtautuu, kun taustat hänellekin valkenevat.
Ihan kelpo tarinan alku, ei mitään huippua mutta ihan kiinnostavalta vaikuttaa. Eikä minulla ole piirroksestakaan mitään kielteistä sanottavaa.
-
Minä kyllä pidin tarinan (10/17) alkupuolesta kovastikin. Bowen vaikuttaa mielenkiintoiselle hahmolle, jonka tekojen kaikki vaikuttimet eivät välttämättä ole täysin ilmeiset, vaikka siltä saattaisi vaikuttaa. Tai sitten ovat, ensi numero sen näyttää. Toivottavasti tästä asetelmasta saadaan irti kunnollista draaman kaarta, eikä mentäisi taas sieltä missä aita on matalin. Tarinassa oli mukana myös sellaista pientä surumielisyyttä, jopa liikuttavuutta. Tykkäsin.
Ennalta-arvattavuudesta sen verran, että en usko Bowenille lopulta käyvän ollenkaan huonosti. Häntä ei ole piirretty tarpeeksi konnan näköiseksi, jotta hänelle kävisi ohraisesti. Bowen näyttää ja vaikuttaa jopa ihan sympaattiselle. Tex-perinteen mukaan sänkinen leuka ja musta stetson kuitenkin viestivät siitä, että aina ei ole kuljettu sitä polun valoisinta puolta. Esimerkiksi Texin leuka pysyy sileänä tilanteessa kuin tilanteessa.
Piirros oli suurimmaksi osaksi hyvää, jopa erittäin hyvää. Aivan kuten jäsen Mr. Font tuossa aikaisemmin sanoi, olisi Texin kasvoissa silti ollut ajoittain korjaamisen varaa.
-
Ennalta-arvattavuudesta sen verran, että en usko Bowenille lopulta käyvän ollenkaan huonosti.
Tätä minäkin mietin. Heppuli kuitenkin teki armottomia murhia. Tuskin kohteet ansaitsivat kohtaloaan, joten minä puolestani uskon Bowenin lähtevän harpunsoittokurssille.
-
^Totta tuokin, ainakin sen perusteella mitä tällä hetkellä tiedämme. Mielenkiintoista nähdä miten käy. Olen silti Bowenin selviämisen kannalla, vaikka se tosiaan edellyttäisi sellaista harmaalla alueella liikkumista, mitä Texissä ei yleensä suvaita.
Toisaalta, jos Tex surmaa lukijoissa sympatiaa herättäneen - ei läpeensä pahan - keskushenkilön, olisi sekin melko tavatonta. Tilanne on siis kutkuttavampi kuin aikoihin.
-
Tätä minäkin mietin. Heppuli kuitenkin teki armottomia murhia. Tuskin kohteet ansaitsivat kohtaloaan, joten minä puolestani uskon Bowenin lähtevän harpunsoittokurssille.
Jo todennäköisyys tuota puoltaa. Äärimmäisen harvoin ns hieman inhimillisemmät rikolliset ovat selvinneet. Vai jos koskaan, ne paremmat pahikset kaatuneet taistelussa intiaaneja vastaan? Muutama pahempi mutta jonkinnäköinen diili on Texin kanssa löytynyt kun kyseessä ryöstösaalis, senaattorin valonarat asiakirjat tms.. on selvinnyt ehjin nahoin vankilaan takaisin.
-
Ja melko tuoreessa kronussa nuori murhamies jäi myös henkiin, teksi tyytyi ampumaan aseen sorkasta.
-
Uusin Bowenin tarinan lopettava Tex oli ihan jees. Ei yllätyksiä. Oli aika arvattava loppu, vaikka se ei mene ihan jakeluun, että pojan isän tappanut Bowen olisi noin vain kelvannut isänkorvikkeeksi.
-
Tex Willerille piirretään usein liian lyhyet jalat, onko se jotenkin miehekästä italotaiteilijoiden mielestä?
(https://pbs.twimg.com/media/DIdjSOKWAAE4fPH.jpg)
-
Uusin Bowenin tarinan lopettava Tex oli ihan jees. Ei yllätyksiä. Oli aika arvattava loppu, vaikka se ei mene ihan jakeluun, että pojan isän tappanut Bowen olisi noin vain kelvannut isänkorvikkeeksi.
Lopetus yhä lukematta mutta ei ehkä kannata ihan täyttä logiikkaa näissä tarinoissa odottaa(vaikka sortunut odotuksiin aina välillä). Tosin bowenin ansiosta nassikka selvisi ekassa pokkarissa joten ei tuo kuvailemasi loppu ihan huonolta vaikuta, jotain ns kauhun tasapainoa...
-
Jos piirustuspaperi on tasaisella pohjalla, piirtäjä piirtää helposti liian lyhyet jalat, siksi että ne näyttävät hänestä oikean mittaisilta, koska lähellä silmiä olevat kohteet näyttävät isommilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Siksi jos paperi on vähänkin iso, pitäisi piirustustason olla enempi vähempi pystyasennossa.
-
Ehkä tuossa hämää myös se että kansi loppuu juuri tuossa kohtaa? Jos mustan palkin tilalle kuvittelee loput jalasta niin suht oklta näyttää?
Uusin Bowenin tarinan lopettava Tex oli ihan jees. Ei yllätyksiä. Oli aika arvattava loppu, vaikka se ei mene ihan jakeluun, että pojan isän tappanut Bowen olisi noin vain kelvannut isänkorvikkeeksi.
Tämä itseänikin jäi tarinasta hiertämään. Bowen pääsi tuosta kylmäverisestä murhasta kuin koira veräjästä Texin myötätunnon takia. Ehkä kuitenkin olisi odottanut toisenlaista loppua.
Yksi hieno kohta tarinassa oli kun pyssysankarina lähes ylivertainen Bowen (ampuiko n. parikymmentä äijää tarinan aikana) oli Tex Willerin käsittelyssä kuin sulaa vahaa. Nätisti Colt hyppysistä ennenkuin tuo ylivertainen vetäjä ehti kissaa sanoa.
-
Kannen virhe on Texin ylävartalossa, joka on aavistuksen venahtanut yli klassisen neljän päänmitan. Korkeavyötäröiset pöksythän nousevat ihan tuonne kyynärpäihin. (kuva)
Enemmän kiinnitän huomiota stetsonin varsin yleiseen piirustusvirheeseen, jossa pään aukko lieren alla ei vastaa kuvun kokoa lieren yllä. ;D
Eikös Fuscolla ollut "vanhemmiten" aika villejä hattuja, vai muistanko väärin.
-
Kannen virhe on Texin ylävartalossa, joka on aavistuksen venahtanut yli klassisen neljän päänmitan. Korkeavyötäröiset pöksythän nousevat ihan tuonne kyynärpäihin. (kuva)
Enemmän kiinnitän huomiota stetsonin varsin yleiseen piirustusvirheeseen, jossa pään aukko lieren alla ei vastaa kuvun kokoa lieren yllä. ;D
Eikös Fuscolla ollut "vanhemmiten" aika villejä hattuja, vai muistanko väärin.
Pahin, tai yksi pahimmista, virheistä kannessa lienee Texin vasemman jalan katkeaminen kokonaan keskeltä reittä. Jalkaa on täysin mahdotonta taivutella luonnollisesti siten, että se jäisi kokonaisuudessaan peittoon tuolissa istuvan hahmon jalan taakse. Jalkaan tarvittaisiin ylimääräisiä eri suuntiin taipuvia niveliä. Normaalin anatomian mukaisesti jostain tuolin väleistä loppuosaTexin jalasta pitäisi pilkistää. Aika paha huti koko kansi. Silmään sattuu.
Tuo hattuhuomioikin pitää täysin paikkansa. En muista oliko juuri Fusco, vai kuka, joka piirtää eläviä ja sykkiviä taikastetsoneita. Välillä hattu on knallin kokoinen, seuraavassa ruudussa sama hattu on jo kooltaan medium. Hetkeä myöhemmin saman henkilön stetson saavuttaa mittaluokan, jossa sitä voisi käyttää vaikka laskuvarjona, vain palatakseen jälleen knallikokoon.
-
Uusin luettu, keskikertainen juttu, josta ei paljoa muistoja jää. Ei näitä kannatta ottaa logiikan kannalta, nämä ovat viihdettä.
-
Ehkä tuossa hämää myös se että kansi loppuu juuri tuossa kohtaa? Jos mustan palkin tilalle kuvittelee loput jalasta niin suht oklta näyttää?
Ei näytä ok:lta sittenkään. Saappan ensimmäinen "laskos" tai ruttu, joka näkyy ennen mustaa palkkia, paljastaa että Texin nilkka on siinä kohtaa, eli jalka on auttamatta liian lyhyt. Jos saappaanvarsi jatkuisi suorana ja ruttaantumattomana palkin alle, olisi jalka mahdollista kuvitella normaalin mittaiseksi ja se näyttäisi ihan hyvältä. Kokeilkaa peittämällä saappaan runtukohdat ja visioikaa jalka oikean pituiseksi, niin huomaatte.
-
Anatomiassa minua häiritsee eniten tuon sidotun oikea käsivarsi. On kyllä luonnottoman pitkä olkavarsi.
Toinen hämäävä juttu on valonlähteen sijainti. Tex peittää osan varjostaan, joten kuu ei sitä varjoa tee. Samaten oven yläreunassa oleva varjo ei voi olla kuun tekemä, mutta se taas ei voi olla sisällä olevan lampunkaan tekemä.
Varjosta voisi saada sellaisen käsityksen, että Texin oikea polvi on valonlähdettä kohti ja varjo on suora. Koukistunut varjo taas tulee vasemmasta jalata, joka näyttää suoralta, koska koukistuu lukijaa kohti. Ja se taas saa jalan näyttämään todellista lyhyemmältä. Joskin polvipussista päätellen jalka ei kyllä koukussa ole...
Ja vasemmasta jalasta tosiaan pitäisi jotain näkyä vangin jalan takaa.
Itse tarinasta: eipä sinänsä yllätyksiä, aika ennalta-arvattava. Ainoastaan se, että sehän oli juuri Bowen, joka ampui Timin isän, joten hänen päästämisensä ei oikein sopinut. Toisaalta ei Tex eikä Tim tiennyt kuka Timin isän ampui... olisi se silti saanut joku muu olla, kun tähän ei oltu edes saatu erityisen vaikuttavia tunnontuskia.
Hallin pakomatka lopussa oli hiukan hätiköidyn oloinen, nähtävästi sivut alkoivat loppua ja piti tehdä tynkälopetus.
-
Ja vasemmasta jalasta tosiaan pitäisi jotain näkyä vangin jalan takaa.
Jep, ja aivan kuten Secos-Bill puolestaan sanoi, kansi tosiaan on valojen ja varjojen täysin epälooginen sekamelska. Oikeastaan kansi vilisee pieniä mokia. Laitetaan tähän vielä yksi: Kun katsoo tuolin selkänojan yläosan poikkipuuta näyttäisi selkänojasta puuttuvan yksi puolapuu. Mutta jos katsoo istuinosaa, voi huomata ettei lisäpuolalle olisikaan tilaa. Selkänojan yläosa jatkuu ulos kuvasta, mutta kapeampi istuinosa mahtuu kuvaan kokonaan. Tämä siitäkin huolimatta, että nyt ei puhuta mistään Ikea-tuotteesta.
Villalla on tainnut tulla deadlinet ilkeästi vastaan ja on pitänyt vähän kiirettä.
-
Villalla on tainnut tulla deadlinet ilkeästi vastaan ja on pitänyt vähän kiirettä.
Villa on tehnyt noita niin paljon ja niin kauan, että kyllähän se väkisinkin vaikuttaa lopputulokseen jossain vaiheessa. On noita huonoja kansia tullut vastaan niin Tex -värikirjastossa kuin normisarjassakin viimevuosina, niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa. Jos katsoo Villan 90-luvun kansia, niin kyllä niistä paistaa ylpeys siitä että on tullut valituksi hommaan, ja jokaiseen yksityiskohtaan on panostettu huolella. Nykyisin taitaa mennä aikamoisella liukuhihnamoodilla, eli hoidetaan vaan alta pois. Jos on kustantamolle (Bosellille) erityisen tärkeä tarina niin ehkä sitten kanteenkin laitetaan efforttia enemmän, esim. Lupe-tarinassa nähdään hienot kansikuvat.
Piccinelli voisi olla jossain vaiheessa Villan manttelinperijä Texin kansivastaavana. Tekee ainakin Zagoriin pirun hienoja kansikuvia. Saisi Villakin lopulta sarjakuvaa valmiiksi.
-
Villa on tehnyt noita niin paljon ja niin kauan, että kyllähän se väkisinkin vaikuttaa lopputulokseen jossain vaiheessa.
Ja todella hienoja kansia hän onkin tehnyt! Kaikki kunnia hänelle. Kansien taso on yleensä ollut vähintään hyvää keskitasoa, mutta usein myös erinomaista. Villa on yksi Tex-piirtäjien suosikeistani ja todellakin sitä sarjakuvaa saisi vihdoin tulla häneltäkin. Kansien perusteella vaikuttaa joka tapauksessa sille, että silloin kun Villalla lähtee homma lipsahtelemaan, niin silloin mennään puihin oikein huolella ja niin että ryskyy.
Muistan hieman nyt käytyä keskustelua muistuttavan mielipiteiden vaihdon johonkin vuosien takaiseen kansikuvaan liittyen - jossa muistaakseni patsasteltiin jonkin varuskuntalinnakkeen paaluaidalla - ja ongelmat olivat silloinkin samantapaisia. Puuttuvia jalkoja yms. holtittomuutta.
-
minä puolestani uskon Bowenin lähtevän harpunsoittokurssille.
Pyh ja Pah! ;-)
Nykyisin taitaa mennä aikamoisella liukuhihnamoodilla, eli hoidetaan vaan alta pois.
Aikoinaanhan Sergio Bonelli näitä kansia tarkasti ja olikin hyvin perusteellinen siinä hommasa. En ole ihan varma, että mikä käytäntö nykyää. Olen kyllä ollut huomaavinani pientä tason laskua hänen kuolemansa jälkeen.
-
Normisarjassa numero 12/2017 alkaa hieno tarina. Mustan miehen paluu (Boselli-Mastantuono). Jotenkin olen alkanut lämpenemään Mastantuonon kädenjäljelle. Vähän sama efekti kuin Fontin kanssa. Oli vain vaikea päästää irti siitä, että Mastantuono on piirtänyt Aku Ankan surkeinta hahmoa, Palle Pulppua.
Ainoa iso miinus on siinä, että minkä ihmeen takia yhden tarinan pitää sisältää kaksi tarinaa? Nyt nykyhetken tarina olisi sekin kiinnostava, mutta takautuman kautta avautuva klaanilaistarina se vasta mielenkiintoinen onkin. Oletetusti takautuma viedään nyt loppuun, jonka jälkeen jatketaan väljähtyneen oloisesti nykyhetki loppuun. Villi arvaus on, että Tex ja Glenn Corbett tulevat apuun nykyhetken tarinassa, mutta sen aika on vasta, kun Klu Klux Klaanin jäsenet on hoidettu pilvenreunalle, vankilaan tai käännytetty hellällä nyrkkihoidolla.
Näinä aikoina on ihan mukavaa, että Texissä pidetään yllä klassista hyvä-paha-asetelmaa, sorretut saavat oikeutta ja konnat kokevat kovia.
-
Kukas tuo Glenn Corbett on?Nimi ei ole aivan outo, mutta lähes 100% varma hän ei vuosien 71-80 lehdissä(kronuissa) ole ollut eikä 2007>tähän päivään poislukien viimeistä numeroa toki. Vuodet 81-90 tuli kersana luettuna niin moneen kertaan ettei välttämättä niissäkään...
Nuo uusimman kronikan>2007 väliset teksit pitäisi periaatteessa kerätä mutta aika vakava tilanpuute vaivaa...
-
Ei Glenn Corbett eikä Jethrokaan ole minun muistaakseni koskaan aiemmin esiintynyt Texeissä, sempäs takia tuohon uuden tarinan sisään on kehitelty takaumatarina menneisyydestä. Olen samaa mieltä kuin Mosabacka, että nämä kaksi tarinaa olisi aivan hyvin voinut julkaista ihan ominaankin. Jokunen aika sitten oli ihan sama juttu, tarinaan oli ympätty pitkä takaumatarina, jossa taustoitettiin sitä uudempaa. En nyt muista mikä se oli, mutta varmaan viime vuonna ilmestynyt; selvinne kun selaa tätä ketjua hieman taaksepäin.
Mutta niin tai näin, ihan kiinnostavalta tämä vaikuttaa. Kyseessä on kahden opuksen mittainen tarina, joten kummankin, niin muistelon kuin uudemmankin seikkailun ratkaisut selviävät sitten seuraavassa numerossa.
Mastantuono ei oo huono!
-
Ei Glenn Corbett eikä Jethrokaan ole minun muistaakseni koskaan aiemmin esiintynyt Texeissä, sempäs takia tuohon uuden tarinan sisään on kehitelty takaumatarina menneisyydestä. Olen samaa mieltä kuin Mosabacka, että nämä kaksi tarinaa olisi aivan hyvin voinut julkaista ihan ominaankin. Jokunen aika sitten oli ihan sama juttu, tarinaan oli ympätty pitkä takaumatarina, jossa taustoitettiin sitä uudempaa. En nyt muista mikä se oli, mutta varmaan viime vuonna ilmestynyt; selvinne kun selaa tätä ketjua hieman taaksepäin.
Mutta niin tai näin, ihan kiinnostavalta tämä vaikuttaa. Kyseessä on kahden opuksen mittainen tarina, joten kummankin, niin muistelon kuin uudemmankin seikkailun ratkaisut selviävät sitten seuraavassa numerossa.
Mastantuono ei oo huono!
Lukaiskaahan 11-13/2002 muistin virkistykseksi ;)
Ja mastantuono on loistava piirtäjä! Kyllä tästä hieno tarina saadaan aikaiseksi, ja veikkaanpa että oli virhe Texille ja kumppanuksille päästää se ruoskatyyppi ja muut pakosalle. Ties vaikka ne samat jannut kiusaisivat Jethroa vielä tuossa "nykyaikaan" sijoittuvassa tarinaosuudessa.
-
Googlella löytyy niukasti tietoja tai etsijässä vika mutta kansikuvista muistuu jotakin mieleen. Viimeisen "jakson" nimi taisi olla Suuri Hyökkäys ja erittäin laadukkaasta tavarasta oli kyse.
Pitänee unohtaa flunassa ja noutaa uusin numero välittömästi kiparilta.
-
Ei noita Suomen texejä kannata googlella etsiä. Suosittelen joko Moogin arkistoa http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/ tai perunamaata http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/
Samalla löytyy kaikkea muuta kiinnostavaa.
Mutta mielenkiintoista jos Glen ja Jethro löytyvät tuosta Mr Fontin vinkkaamasta seikkailusta.
-
Posti on kyllä nykyisin harvinaisen nilja laitos. Täällä ehditään aina puhua useamman päivän ajan Texin uusimmasta numerosta ennen kuin lehti kolahtaa omaan luukkuuni. Noh, toivottavasti huomenna onnais...
-
Aika sekava tarina minusta, eikä Mastantuonon piirrojälki auttanut asiaa yhtään. Eipä ole pahemmin luottoa jatkoa kohtaan.
Eikös Fuscolla ollut "vanhemmiten" aika villejä hattuja, vai muistanko väärin.
" 'nuff said":
-
Uusin (12/2017) luettu, ja summaten:
1. Mastantuonon kasvogalleria on ennemminkin kauhugalleria.
2. Vatun Boselli vattumaisine takautumineen.
3. Teksti on kuin kliseekokoelma Rasmus-ryhmän ja RHC-väen virikepäiviltä anakronismeineen (sanaa "rasismi" ei käytetty kyseisenä ajankohtana englannissa saatikka suomessa. Toivottavasti linja ei yleisty Texissä.
-
Ei noita Suomen texejä kannata googlella etsiä. Suosittelen joko Moogin arkistoa http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/ tai perunamaata http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/
Samalla löytyy kaikkea muuta kiinnostavaa.
Mutta mielenkiintoista jos Glen ja Jethro löytyvät tuosta Mr Fontin vinkkaamasta seikkailusta.
Perunamaa oli tiedossa mutta koska viime käytöstä jo muutama vuosi oli unohtunut...
Moog sen sijaan uusi tuttavuus, vaikuttaa varsin pätevältä, kiinnostavaa ehdottomasti.
-
anakronismeineen (sanaa "rasismi" ei käytetty kyseisenä ajankohtana englannissa saatikka suomessa. Toivottavasti linja ei yleisty Texissä.
Jep. Näköjään xenofobia on sekin vasta 1900-luvun alusta. Tästähän oli keskustelua myös Kalkkaro-ketjussa. Setä Tuomon tuvan lukemisesta on sen verran kauan aikaa, etten muista, mitä sanaa siinä käytettiin, vai käytettiinkö mitään. Vainko "orjuuden kannattaja"?
1892 näköjään ensimmäisenä ranskan kielessä käytetty "rasistia": http://cnrtl.fr/etymologie/raciste
-
Ei näin, ei! "Mustakuonon" kuvitus on lievästi sanottuna huonoa, tarina taas, haukotus, niin keskinkertainen ja kliseinen.
Toivottavasti meno paranee muutaman numeron päästä.
-
Ei näin, ei! "Mustakuonon" kuvitus on lievästi sanottuna huonoa
Mielestäni osa hahmoista on hyvinkin onnistunutta taidetta, osa taas todella kökköä. Tarina on ihan jees joskin aika peruskauraa. Ei siinä että se olisi mitenkään huono asia, johan yamassa sai 3 numeroa eksotiikkaa....
-
Muuten, ei "kohua" herättänyt kommentti yamassa tummaihoisesta ihan ainutlaatuinen ole mitä tulee poliittisesti epäkorrekteihin termeihin, 70 luvulla kaukoidän kansalaisia teksi on nimittänyt vinosilmiksi. Ehkä myös hualpaita apinoiksi(tosin tässä saattoi olla ettei tex itse vaan joku muu 4 apilasta)...
-
... kaukoidän kansalaisia teksi on nimittänyt vinosilmiksi. Ehkä myös hualpaita apinoiksi...
Tex on Tex. Hurjapää.
-
Minusta uusin tarina, takautumineen kaikkineen on ihan ok. Itse luen ihan mielellään tälläisiä takautumilla lihavoitettuja jatkumoita sen sijaan että homma hoidettaisiin esim. vain nopealla toteamisella tyyliin että 'jätkät on vahoja tuttuja ja tiukkoja paikkoja oli'. Tässä saa ns. kaksi tarinaa yhden hinnalla jotka tukevat toinen toisiaan. Pakko myöntää että tuo 2002 tarina Suuri Hyökkäys ei ole ihan tuoreessa muistissa, mutta tykkään myös siitä että tarinoissa silloin tällöin viitataan menneeseen ja siten luodaan maailmalle jatkumoa.
Taide oli ihan ok, osittain varsinkin hahmojen kasvot, mm. Glenn, Heck jne. menivät hieman villin näköisesti vedetyksi, mutta toisaalta taas itselleni pisti silmään kuvituksessa erittäin hyvin toimineet varjostukset pimeissä kohdissa, mm. klansmen ratsastus unessa ja muutkin yö kohtaukset.
Kaikenkaikkiaan sanoisin että hieman keskivertoa parempaa kamaa.
-
Omassa rankkauksessa tämä uusin nousee ehdottomasti vuoden parhaimmaksi. Minuakaan eivät takaumat häiritse, sillä ne tuovat perus-konventioihin kaivattua vaihtelua. Hyvin rakennetut takaumathan olivat olennainen osa mm. film noirin Elokuvagenreä.
Pidän myös siitä, että vanhoista seikkailuista tuttuja hahmoja ponnahtaa esiin myöhemmissä tarinoissa (vaikka tuo Suuri hyökkäys vuodelta 2002 oli varsin heikko). Vuosien aikana ehti jo kyllästyä siihen, että Tex törmäsi aina tuttuihin sheriffeihin tai ex-sinitakkeihin, joita ei vanhemmissa seikkailuissa oltu tavattu. Jatkuvuutta vain lisää. Ja lisää elintilaa sivuhenkilöille.
Mastantuonostakin pidän; erottuu näistä lukuisista uusista taiteilijoista, joiden piirrosjälki on persoonatonta. Mastantuonon Texin kasvot ei tietenkään vedä vertoja Ticcin tai Villan luomuksille, mutta erottuvat muiden piirtäjien perusmassasta hymyttömällä askeettisuudellaan.
Rasisti-sanan käyttö 1860-luvun kontekstissa on tietenkin selkeä anakronismi, mutta haittaako tämä virhe sarjakuvassa, jonka sivuilla on esiintynyt dinosauruksia, avaruusolioita, muinaisia viikinkejä ja mitälie örkkejä. Tunnettu tosiasia on kuitenkin se, että Yhdysvalloissa (etenkin etelässä) harjoitettiin ankaraa rodullista segregaatiota 1960-luvulle asti. Tuomittavaa, jos mikä. Eri asia lienee se, että haluavatko Texin lukijat, että tarinoissa esiintyy poliittista valistusta implisiittisesti (tulkintakysymys). Mielestäni tähän asti vähän ja ei vielä häiritsevästi.
Näyttää siltä, että afroamerikkalaisen henkilön esiintyminen tarinoissa tuo Bosellillekin ylimääräistä painetta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Voi johtaa lieviin ylilyönteihin, kuten Buffalo soldiers -tarinassa. Vertailun vuoksi voi kuitenkin palauttaa mieliin missä ennen mentiin; vaikka Tex numero 13/1983 s. 13.
-
Loppuosa luettu tuosta Jethro-tarinasta (12-13/2017). Kyllä kovasti ihmetyttää, että mihin ihmeeseen tuota kehystarinaa oikein tarvittiin, kun koko juttu oli lähes pelkästään tuota takaumaa, joka olisi toiminut ihan hyvin omanaankin? Mieluimmin olisin lukenut vaan sen. Ja sitten joskus myöhemmin olisi tuosta kehystarinasta voinut kehitellä ihan kunnon jutun. No joo, mieluusti tämän kumminkin luin.
-
Sekavahan tämä uusi oli, takautuma oli turha. Ainoa peruste sillä lienee se, että Boselli sai käyttää jo aiemmin kuollutta Glenn Corbettia eikä tarvinut keksiä uutta hahmoa.
Ymmärrän kyllä motiivin pankkiryöstöön ja karjavarkauteen, mutta näissä rasistijutuissa on jotain sellaista, joka saa kiemurtelemaan konnien epäloogisuuden takia - mikä hyöty tuosta on, mitä he oikein saavat siitä irti, jotta riski on perusteltu ?
Lisäksi minua jonkin verran ärsyttävät kohtaukset, joissa Tex esitetään lähes pyhimyksenä ja Corbettin raivokohtaukset menivät jo mustien holhoamisen puolelle. Jonkinlainen plussa siitä, että tässä ei sentään menty "mustat täydellisiä, valkoiset pahoja"-linjalle ( ehkä GC:n rooli oli otettu mukaan juuri siksi, että saatiin toinenkin hyvä valkoinen ).
Mastantuonon piirrokset eivät enää vaikuta niin kamalilta kuin aluksi, mutta ehkä olen vain tottunut. En silti tykkää lainkaan. Ja kaikki mustat olivat samannäköisiä ::)
Lyhyesti: en pahemmin pitänyt tästä.
Ja hetki sitten törmäsin tällaiseen ( en tiedä miten tai miksi ??? Johdatusta? ):
Mastantuono on siis piirtänyt tuon KKK-tarinan (kolme pokkaria), ja se julkaistaan vajaan vuoden päästä.
Kolme ?
-
Näköjään siis kaksi.
-
Kauden huonompia, tarina sakkasi kuten Secos-Bill kirjoitti, "Mustakuonon" jälki on kauheata kuraa.
Teemasta olisi saanut paljon enemmän irti jos näistä ikuisista kliseistä olisi luovuttu.
Toivottavasti loppuvuodesta tulee parempaa.
-
Joo, sakkasi. Ensimmäinen osa oli varsin hyvä tarinaltaan. Takautumat sössivät jälkimmäisen pokkarin..Corbetista jäi tässä tarinassa jotenkin yli-innokkaan rähinöitsijän vaikutus kun ensimmäisessä on sentään suhteellisen tyyni alan mies.
Osa hahmoista piirretty varsin hyvin, Corbett (sain "originaalit" viime viikolla) ei voisi tunnistaa edes mielikuvitusta käyttämällä ja muutama muu taas ei.
Helposti vuoden kehnoin, mutta tosin vuosi ollut varsin mukavan tasoinen tähän asti.
Mieluummin tämän silti lukee kuin olisi teksin "suostuttelussa"...
Näistä n-orja tarinoista ei taida juurikaan olla tämän kummempaa ammennettavaa (poislukien konfederaattien kulta) joten siltä osin ei mikään ns floppaus.
-
Tuossa kaupassa käydessäni tuli vilkaistua uutta Tex numeroa. Jälki näytti mielestäni hyvältä. Hyvä piirtäjä siis, näin äkki vilkaisulta. Tykkäsin myös kansikuvasta. Siisti ja jotenkin erityylinen mitä yleensä. Ratsastava joukko ja taustalla Texin kasvokuva. Jotenkin samantyylien kun Carsonin menneisyydessäkin. Tämän tyylisiä kansia on muistaakseni muutama aiemminkmin ollut. Vaihtelua sellaiselle tyypilliselle ''Tex hampaat irvessä kivääri kourassa'' tai vastaavaa. Vaikka tässä kannessa toki Tex oli myös hampaat irvessä, mutta se ei nyt häirinnyt niinkään ;)
-
Menipäs lekkeriksi. Tarinaa vaivasi kummallinen saarnasävy, joka ei yleensä ole läsnä Texin puolustaessa vaikkapa intiaaneja heitä kohtaavilta epäoikeudenmukaisuudelta.
-
Pasha tarina ja yhtä pasha piirros. Esimerkkinä sivu 10, oikea alakulma. Tuoko on muka Tex?
Tarina on sitten oikeastaan BLM-propagandaa. Eipä esimerkiksi kerrota, että neekeriorjien ja isäntien keskimääräinen eliniänodote oli jotakuinkin sama. Tai sitä, että tyypillisesti työnjohtajatkin rekrytoitiin orjien joukosta. Tai sitä, että keskimääräisen Etelän orjan elinolot olivat paremmat kuin Unionin teollisuusköyhälistöllä. Tai sitä, että Lincoln mm. sanoi, että jos hän säilyttäisi liittovaltion eheyden vapauttamatta yhtään orjaa, hän ei vapauttaisi yhtään orjaa.
Keskimäärin Etelän "isännät" olivat myös koulusivistyneempää väkeä kuin Pohjoisen herrat.
-
Pasha tarina ja yhtä pasha piirros. Esimerkkinä sivu 10, oikea alakulma. Tuoko on muka Tex?
Tarina on sitten oikeastaan BLM-propagandaa. Eipä esimerkiksi kerrota, että neekeriorjien ja isäntien keskimääräinen eliniänodote oli jotakuinkin sama. Tai sitä, että tyypillisesti työnjohtajatkin rekrytoitiin orjien joukosta. Tai sitä, että keskimääräisen Etelän orjan elinolot olivat paremmat kuin Unionin teollisuusköyhälistöllä. Tai sitä, että Lincoln mm. sanoi, että jos hän säilyttäisi liittovaltion eheyden vapauttamatta yhtään orjaa, hän ei vapauttaisi yhtään orjaa.
Keskimäärin Etelän "isännät" olivat myös koulusivistyneempää väkeä kuin Pohjoisen herrat.
Mitäh?! Ei ollut orjilla mitään kuvaamasi kaltaisia kissanpäiviä, ehei.
-- the average life expectancy of a slave at birth was just 21 or 22 years, compared to 40 to 43 years for antebellum whites. Compared to whites, relatively few slaves lived into old age.
http://www.digitalhistory.uh.edu/disp_textbook.cfm?smtid=2&psid=3040 (http://www.digitalhistory.uh.edu/disp_textbook.cfm?smtid=2&psid=3040)
Lisätietoja laajemmin eri tutkimuksista orjien eliniänodotteesta ja kuolleisuudesta: Life Expectancy and Mortality Rates (http://www.encyclopedia.com/humanities/applied-and-social-sciences-magazines/life-expectancy-and-mortality-rates)
-
Eipä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun PeisosKronnonen levittää täällä tuollaista soopaa. Häneltä on tällainenkin helmi:
Kannattaa muistaa, että Pohjoisen ideologistien alkuperäinen suunnitelma oli lähettää jokaikinen musta takaisin Afrikkaan, tuhota Etelän tilalliset ja siirtää Pohjoisen paisuvan väestön köyhälistä Etelän "puhdistetuille" alueille.
:laugh: Kaksi sanaa: homestead act ja koko tuo salaliitteoria hajoaa atomeiksi. En tiedä mistä hän "tietonsa" saa, mutta hänen kannattaisi lukea oikeita historiankirjoja, ehkä jopa aikalaisdokumentteja.
-
Eipä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun PeisosKronnonen levittää täällä tuollaista soopaa. Häneltä on tällainenkin helmi:
:laugh: Kaksi sanaa: homestead act ja koko tuo salaliitteoria hajoaa atomeiksi. En tiedä mistä hän "tietonsa" saa, mutta hänen kannattaisi lukea oikeita historiankirjoja, ehkä jopa aikalaisdokumentteja.
Orjien alhaisempi elinikä perustui toki suurelta osin huikeaan lapsikuolleisuuteen. Jos sitä, ja Afrikasta tuotujen orjien "hävikkiä" ei oteta huomioon, ero orjien ja isäntien välillä eliniän suhteen todellakin kapenee selvästi, eroa on jotain viitisen vuotta. Elinikä oli hyvin lyhyt yleensäkin tuohon aikaan verrattuna meihin moderneihin ihmisiin. Eri lähteissä luvut heittelevät paljon.
Sinänsä arvokkaiden orjien tappaminen olisi ollut "omaisuuden" tuhoamista, ja järjetöntä.
Tex Willer ei toki perustu historiallisiin faktoihin vaan on mielikuvitusrikasta seikkailukirjallisuutta. Tex on heikkojen ja alistettujen puolella, vaikka itse käyttäytyykin välillä huonosti - ongelmia ilmeisesti vihanhallinnassa.
-
Siitä alkaa olla jo seitsemän vuotta, kun ostin edellisen Texin, taitaa olla 2011 vuoden ensimmäinen numero. Viimeisiksi omistamani Tex sarjan hyviksi tarinoiksi muistelen vuoden 2009 Bourbon Streetin murhat. Ja 2010 oli Kuolleen miehen käsi. Ensinnä mainitusta tykkäsin vielä enemmän. Sitten Tex kipinä alkoi hiipumaan siinä 2010-2011 paikkeilla. Mitä nyt kirjastossa välillä selaillut Texin perus sarjan numeroita tältä väliltä. Toki voi olla niinkin että alkaa taas jossain vaiheessa Texin ostelu ja kerääminen. Niitä toki tulee kokoajan ja niin monessa eri formaatissa, että sekin oli yksi vaikuttava tekiä, että lopetin Texin oston. Säästö syistä suuremmaksi osaksi sekä tilan puute.
-
Aika moista mollausta uusimmasta Tex-tarinasta, ja kruununa tuo PeisosKronnosen älyvapaa kirjoitus. Minä pidin tarinasta, vaikka, kuten jo totesin, niin tuo kehystarina olisi voinut jäädä pois ja pelkästään tämä takaumajuttu julkaistu. Mastantuonon piiros oli minusta ok, ja ihmettelen ja samalla vieroksun kovasti kommentteja jossa nimi on väännetty muotoon "Mustakuono" Mielestäni tälläinen on kovin epäasiallista, en olisi k.o. kirjoittajalta enkä muiltakaan tällaista odottanut.
Mutta varsinainen rimanalitus oli tosiaan tuo Peisoskronnosen kirjoitus. Orjana on hyvä olla? Orjuus on rikos, pahimmanlaatuinen rikos koko ihmiskuntaa kohtaan, ja jokainen teksti, jossa tällaisen oikeutusta yritetään esittää, pitäisi mielestäni viedä oikeuskäsittelyyn. Mielenkiintoista, että ylläpito ei ole tähän puuttunut, vaikka muuten on ollut asialle herkkä (esim. neekeri-sanan käytölle).
-
-- Mielenkiintoista, että ylläpito ei ole tähän puuttunut, vaikka muuten on ollut asialle herkkä (esim. neekeri-sanan käytölle).
Ylläpito on puuttunut asiaan.
-
Hyvä!
-
Mastatuono=Mustakuono, okei hieman huono läppä, en käytä sitä enää. Mut on kehno piirtäjä, se asia pitää.
-
14/2017 Veristen veljesten jäljillä on kyllä mainio aloitus uudelle tarinalle. Ruju on kehittänyt pätevän tarinan ja Filippuccin Tex on kova ja tyly, ei mikään pehmokasvo. Pidän siitä, että pahiksille laitetaan luonnetta ja onhan Forresterin perhe melkoinen joukkio. Timothy ei jätä ketään kylmäksi. Oikea mielenvikainen, mutta vaarallinen pyssyn kanssa.
Mitäs muut willeristit tuumaavat?
-
Eikö uusimman Texin, nro 14 olisi pitänyt eilen jo ilmestyä? Ei näkynyt vielä kaupoissa? Egmontin sivuilla Ilmestymisajankohdan on pistetty päivälle 8.11.2017.
-
^Tuli eilen meikäläiselle. Eli vastaus on kyllä.
Tarinan alku tosiaan lupaa paljon, vähään aikaan ihan hyvä tarina jossa on myös Mosan mainitsemaa tylyyttä. Jatkoa odotellessa.
-
Mainio aloitus kyllä. Ruju on kyllä hieno kirjoittaja. Pohjimmiltaan hyvin tyypilliseen juonikuvioon, Tex jahtaa murhaajia, on saatu koukkua jos jonkinlaista, joten homma vaikuttaa tuoreelta. Filippucci on hyvä, mutta ei ihan niin hyvä kuin muistin. Kasvot, joita pidin persoonallisina miehen aiemmissa töissä, häiritsevät nyt hiukan.
-
Ihan ok aloitus tarinalle minustakin. Ei mitään huippua, mutta ihan hyvä. Mielenkiintoista tarinassa on tuo Forresterin perhe. Vanhin veljeksistä, Jeromeko se oli, kuvataan oikeastaan ihan sympaattisena; nuorin liipasinherkkä veli taas kärsii harhoista. Ja se keskimmäinen on sitten voimamies. Vähän Bill-veljeksiä muistuttavat. Ja perheen äiti on aika ronski mamma, muistuttaa Kapteeni Mikissä v. 1965 esiintynyttä mammaa, jolla oli kaksi korstoa poikinaan.
Mielenkiintoista nähdä kuinka perheelle käy.
-
Veikkaan, että maksimissaan yksi veljeksistä ja kostoa hautova sisko jäävät henkiin.
-
Aika lähelle veikattu Jannelta. Kaikki veljekset lähtivät lapioimaan hiiliä, mutta sisko sentään jäi eloon.
Mieleen jää ilman muuta Timothy, harhainen kaveri. Muutoin toinen osa oli selkeästi vaisumpi kuin ensimmäinen. Toisaalta sen näkee myös kommenteista, joita ei tähän päivään asti ollut tullut ensimmäistäkään.
-
Toisaalta sen näkee myös kommenteista, joita ei tähän päivään asti ollut tullut ensimmäistäkään.
Oma "Tex-kiinnostus" alkoi hiipua kokonaisuudessaan Yama-tarinan aikoihin. Lehti tulee kotiin edelleen ja sen jopa luenkin, mutta kipinä on vähän kadonnut. Samaa rusinatonta pullapitkoa numerosta toiseen. Jospa se kipinä kuitenkin sieltä vielä löytyisi...
-
Oma "Tex-kiinnostus" alkoi hiipua kokonaisuudessaan Yama-tarinan aikoihin. Lehti tulee kotiin edelleen ja sen jopa luenkin, mutta kipinä on vähän kadonnut. Samaa rusinatonta pullapitkoa numerosta toiseen. Jospa se kipinä kuitenkin sieltä vielä löytyisi...
Vaikka tuo Yama-tarina nimenomaan oli ne rusinat? Paljon enemmänkin, tarinahan oli aivan loistava. Sekä kuvittaja että kirjoittaja olivat antaneet kaikkensa peliin, ja tuota voi jo nyt pitää mielestäni merkkiteoksena koko sarjankin kannalta. Sen jälkeisissä tarinoissa on ollut vähän väljähtänyt maku, ei käy kiistäminen. Tosin ensiviikolla putkahtaa normisarjassa ulos ”Lupen paluu” tekijäparilta Piccinelli/Boselli, joten korjausta pitäisi olla luvassa pian. Ainakin aiheessa on potentiaalia rutkasti!
Sen jälkeen alkuvuodesta on luvassa Font/Ruju kaksikon talviaiheinen tarina ”Wolfman”, sekä perinteinen kolmen numeron väritexien putki. Näitä seurannee Venturi/Faraci kaksiosaisella tarinallaan ”Kätketty kaupunki” tms. Sen jälkeen menee enempi arvailuksi, mutta eiköhän juhlavuoden kunniaksi ole hyvää matskua tulossa. Ainakin Dotti/Boselli parivaljakolta on valmiina 4 numeroa pitkä seikkailu, jossa Tex & Carson vierailevat New Yorkissa. Tuo tosin voi tulla myös Maxi-Texissä. Biglian kuvittamana on tulossa Montalesin paluuta, ja Ticci piirtää varsinaista 70v juhlatarinaa (väreissä?) joka kertoo yllättäen Texin nuoruusvuosista. Civitellin vastuulla on seuraava tasasatanen eli #700, tuo tosin vasta 2019 Italiassa. Janne osannee täydentää ennakkotietoja, nämä tullut poimittua lähinnä Bonellin FB-sivuilta. Mutta ihan hyvältä vaikuttaa ja on monta mielenkiintoista tarinaa taas mitä odottaa!
-
Yksi ruttuinen rusina pullapitkossa ei vielä tee juhlaa. Yama-tarina oli niin camp-henkinen, että se kyllä viehätti juuri erilaisuutensa vuoksi, mutta se oli samoilla camp-perusteluilla myös hieman vaivaannuttavaa luettavaa.
Talveen sijoittuvat tarinat ovat aina mukavaa vaihtelua ja se saattaisi olla seuraava kaivattu lisämauste, mutta toisaalta odotuksia laskee Fontin kuvitus (ei millään pahalla jäsen Mr. Fontia kohtaan). Kun on ruokavertauksilla aloitettu, niin jatketaan, eli aika todennäköisesti samaa vanhaa paistinpottua tarjoilee myös talvinen seikkailu. Tässä asiassa olen tietysti mielelläni väärässä, mutta se jää nähtäväksi.
Värilliset Texit ovat puolestaan joka kerta haastaneet lukijaansa miellyttävällä tavalla ja niissä on ollut todella maistuvaisia makupaloja. Väri-Texejä oikeastaan odotan ihan innolla. Tilaus saa siis jatkua ainakin niiden ilmestymisen yli.
-
Minunkin täytyy iskeä särö yksituumaisuuteen Yama-seikkailun laadukkuudesta. Ponneton tarina, jonka valopilkku oli Civitellin upea kuvitus. Yama-Mefisto- tarinoiden sarjassa toki parhaasta päästä. Ei kuitenkaan yllä mielestäni sarjaan top50 parhaat Tex-tarinat. Toivoisin kovasti, ettei näitä Mefisto/Yama-tarinoita enää värkättäisi. Velhojen temput ja sankareidemme ihmeellinen selviytymiskyky uudestaan ja uudestaan. Laarin pohjalta ei saa raavittua enää mitään uutta.
Kun katsoo Tex-vuotta taaksepäin, esiin nousee vain Boselli-Mastantuonon Mustan miehen paluu (ja numeron 3 toinen tarina). Ehkä tämä kertoo jotain vuoden tasosta. Onneksi Mr. Fontin luoma katsaus tuleviin tarinoihin kirkastaa ensi vuoden näkymät.
Viimeisestä kaksiosaisesta vain sellainen toteamus, ettei Ruju ilmeisesti osaa kirjoittaa tarinaa, jossa toinen nro ei olisi aina täydellinen pettymys. Odotukset olivat nimittäin ensimmäisen osan jälkeen taas kovin korkealla.
-
Mitäs mieltä Lupen paluusta?
Omasta mielestäni tarinan alku on huikea. Jäi harmittamaan kun jatkoa joutuu odottelemaan, ja se on aina hyvän tarinan merkki! Sergion aikana tosin ei olisi koskaan mennyt painoon nämä lehdykät.
Piccinellin kuvitus aivan täysi kymppi.
Edit. Toki Boselli-kliseet takauma & verilöyly ovat vahvasti esillä, mutta ei tälläkertaa häiritsevästi. Juoni kiinnosti enemmän kuin niihin tarttuminen. Ja jäähän tässä sentään toinen pokkari sijoittuvaksi nykyhetkeen. Ilman muuta Lupe ja tuo niljakas isot-valkoiset-viikset heppu ovat vielä elossa ...
-
Joo, alkaa olla turhan kulunut tarinankerronnan väline tämä takauma.
Mutta hyvä tarina kuitenkin. Onko Lupe elossa? Miten veli? Mistä haava?
-
Minusta myös aivan oiva aloitus, ihan hyvältä vaikuttaa, innolla jatkoa odottelen. Vähän kyllästyttää tuo iänikuinen narina siitä, että takaumat ovat aina pahasta. Välillä ne toimii, välillä taas tulee mieleen, että eikö takaumasta olisi voinut tehdä ihan omaa juttua. Minusta tällä kertaa ainakin tähän asti toimii.
Ja Piccinellin kuvitus on varsin nautittavaa.
-
Lupe on sen verran hyvä hahmo menneisyydestä, että hänen ympärilleen saa väkisin hyvän tarinan. Muistumat Lupesta olivat hyviä ja takaumatarinakin ihan ok:n rajoissa. Piccinelli on hyvä valinta tähän tarinaan. Kuten joku jo siitä mainitsi, romanssiasiat tässä ovat sen verran vahvasti esillä, että ei olisi aikaisemmin mennyt läpi tämä kässäri.
Ainoa asia, mitä uumoilen on se, että voiko Lupe, Texin nuoruuden... tai eihän sitä sanota. Joka tapauksessa olisi hienoa, että Lupe jäisi henkiin, mutta tällöin jätettäisiin mahdollisuus... ja siten oletan, että Lupe ei jää henkiin.
-
Minunkin täytyy iskeä särö yksituumaisuuteen Yama-seikkailun laadukkuudesta. Ponneton tarina, jonka valopilkku oli Civitellin upea kuvitus.
Minulla lukeminen edelleen kesken. Eka lehden luin heti ostettuani toukokuussa ja kyllä kaksi seuraavaa lehteäkin ostin, mutta lukematta ovat vielä, tarina vaan ei alkanut elää.
Civitellin kuvitus kyllä upeaa.
Onneksi minulla on nuo 70- ja 80-luvun lehdet, niitä tulee edelleen luettua. Viime viikonloppuna Kuoleman kukka ja Meskalerot. Tykkäsin.
-
Minulla lukeminen edelleen kesken. Eka lehden luin heti ostettuani toukokuussa ja kyllä kaksi seuraavaa lehteäkin ostin, mutta lukematta ovat vielä, tarina vaan ei alkanut elää. Civitellin kuvitus kyllä upeaa.
Onneksi minulla on nuo 70- ja 80-luvun lehdet, niitä tulee edelleen luettua. Viime viikonloppuna Kuoleman kukka ja Meskalerot. Tykkäsin.
Hienoa keskustelua uusimmasta Texistä!
-
tai eihän sitä sanota.
Nyt ihan ulkomuistista, mutta eikös Lupe sanonut jotain siihen suuntaan, että "Drigo oli minulle hyvä, kuten sinäkin aikoinaan" tms? En nyt ehdi tarkistaa. Kyllä tuossa nyt aika selvästi annetaan olettaa, että vällyt on heilunu.
-
Minunkin täytyy iskeä särö yksituumaisuuteen Yama-seikkailun laadukkuudesta. Ponneton tarina, jonka valopilkku oli Civitellin upea kuvitus.
Minulla lukeminen edelleen kesken. Eka lehden luin heti ostettuani toukokuussa ja kyllä kaksi seuraavaa lehteäkin ostin, mutta lukematta ovat vielä, tarina vaan ei alkanut elää.
Civitellin kuvitus kyllä upeaa.
Onneksi minulla on nuo 70- ja 80-luvun lehdet, niitä tulee edelleen luettua. Viime viikonloppuna Kuoleman kukka ja Meskalerot. Tykkäsin.
Hienoa keskustelua uusimmasta Texistä!
Näköjään hupinsa kullakin. Toiset on kiinnostuneet lehdestä; toiset taas saa kiksinsä vittuilemalla muille kirjoittajille.
Mitäpä tuohon on lisäämistä: Hupinsa kullakin
-
On tuo Lupe vaan aikamoinen mimmi. Tarinaan mahtui pari aviomiestä, Tex siinä välissä pari kertaa, ja lopulta jäi pitämään kartanoa aviomies #1 veljen kanssa! Mutta minkäs sille voi kun miehet vaan kuolevat toisensa jälkeen.
Tarina oli mielenkiintoinen loppuun asti, joten ihan mukava tätä oli lukea. Sergio Bonelli on kylläkin kääntynyt haudassaan.
-
Ei saapunut eilen postissa eikä tänäänkään(pieni toivo on ettei postimiehen rutiinia vielä suoritettu). Hädissäni vilkaisin paikallisen prisman tarjonnan mutta ei hyllyssä sielläkään. On välillä ihmeellistä jakelun toiminta, parin kilometrin päässä asuvalle kaverille postikuski toimitti lehden eilen.
-
On myös se Tex aikamoinen. Ei tarvitse kuin miehen varjon heilahtaa, niin johan löytävät hairahtuneet miehet kunniantuntonsa nopeammin kuin kissa aivastaa. Että vähän ärsyttivät nämä siirtymät kunnon miehistä täysiksi lurjuksiksi ja takaisin. Aika eriskummallista myös se, etä Tex ja Lupe eivät vuosien saatossa vanhene juuri lainkaan. Texin kohdalla tähän on toki totuttu. Mutta ihan jänskä tarina, ei siinä mitään. Pääsi Boselli toteuttamaan haaveensa. En olisi arvannut, että ihan tuohon malliin tämä tarinan toinen puoli kulkeutuu. Kuvituskin oli hienoa.
-
On myös se Tex aikamoinen. Ei tarvitse kuin miehen varjon heilahtaa, niin johan löytävät hairahtuneet miehet kunniantuntonsa nopeammin kuin kissa aivastaa
No jos olisin hairahtunut väärälle polulle niin kyllä texin kaltaisen tyypin opetuksessa alkaisin vaikka uskovaiseksi.
Asiasta toiseen ei texiä vieläkään saapunut postin kuskaamana ja ei myöskään prismassa. Kummallista.
Ja kolmanteen, lupe ei taida lilythin lisäksi olla ihan ainoa nainen jossa hieman romanssipotentiaalia texin kanssa. Muistaakseni jotain ysärin puolivälin tarinassa nainen jonka mies laitettu ns kylmäksi osoitti tunteita texiä kohtaan mutta lopussa lähti pois reservaatista.
Ja 70 luvun tarinassa missä tex pelasti kaapattuja intiaaninaisia ja taisteli heimoa vastaan kutakuinkin yksin kalliolla intiaaninaisen katse ole vähintäänkin ihaileva mr Willeriä kohtaan.
-
Asiasta toiseen ei texiä vieläkään saapunut postin kuskaamana ja ei myöskään prismassa. Kummallista.
Kummallista. Oletko varma, että on tilaus voimassa? Kyseessä kuitenkin vuoden ensimmäinen numero. Todennäköisempää tietysti on postin töppi.
-
Kummallista. Oletko varma, että on tilaus voimassa? Kyseessä kuitenkin vuoden ensimmäinen numero. Todennäköisempää tietysti on postin töppi.
On voimassa, 8 numeron tilaus( en ottanut pidempää aluksi koska ensin haluan nähdä missä kunnossa lehdykät saapuvat perille) ja 3 tai 4 vasta saapunut.
-
Tässähän oli oikein hyvä loppupuolisko, ja mahtava piirrosjälki nosti kokonaisuuden yhdeksi viime aikojen paremmista tarinoista. Tuntuu että näitä ainakin osittain Texin nuoruuteen sijoittuvia juttuja on ollut viime aikoina enemmänkin, uusimpana tuo Loistava Lainsuojaton -suuralbumi (joka myöskin oli mainio). Ei siinä mitään: minusta on ihan piristävää vaihtelua, että Tex on nuorempi ja äkkipikaisempi, ja päähenkilön luoti-immuniteettikin koskee vain nimikkohahmoa. Tarinat ovat yleisesti vähän raaempia ja arvaamattomampia. Passaa.
-
Tänään viimeinkin ilmaantui ja luulen ettei tilaus jatku myöhemmin. Turhan hidasta jakelua, no postin hyväksi sanottava lehdet olleet ihan ok kunnossa vaikka toisin pelkäsin.
Perusteellisempi perehtyminen myöhemmin mutta on hieno kansitaide.
Hmm!SIvulla 40 tex sanoo hän ja lupe olivat vain hyviä ystävitä. Mutta ekasta pokkarista voisi tehdä tulkinnan olivat muutakin. Huomenna lukaisu loppuun...
No, oli jälkimmäinen puolisko ensimmäistä heikompi. Parempaan tarinaan olisi ollut aineksia kuin lupen mies hieman hairahtunut miekkonen ja päällysmies tarinan konna.
Taide silti upeaa, parasta aikoihin ja ensimmäisen osan vuoksi kyllähän kokonaisuutta voi ihan kehua mutta siltikin hukattua potentiaalia oli.
Ehdottomasti plussaksi on laskettava loppuräiskintä pysyi varsin maltillisen pituisena. Kyllä minä niistä kohdista pidän mutta ensimmäisessä pokkarissa oli sitä tavaraa jo kelpo tavalla.
-
2/2018 sisälsi kolme värikylläistä lyhyttarinaa. Keskimmäinen näistä, Rio Quemado, on Italiassa tullut alkujaan mustavalkoisena erikoisjulkaisuna, mutta sitten uusittiin tässä jälkikäteen väritettynä. Eka stoori Kasvoton meskalero toi mieleen monilta osin El Muerton. Toimi yllättävän hyvin näin lyhyenä tarinana, vaikka loputus oli vähän tönkkö. Viimeinen seikkailu, Huopahevonen, oli vain 16 sivua pitkä ja ilman tarinan pientä jujua kyseessä olisi ollut tosi tylsä juttu. Kyllähän näitä luki, mutta mutta... Ymmärrän kyllä sen, että väritys tuo monille jonkinlaista lisäarvoa. Mutta sitä en ymmärrä, mitä näillä lyhyttarinoilla haetaan. En oikein usko, että kyseessä voi enää olla uusien kykyjen testausalusta, koska näitä uusia kykyjä on nyt jo tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan pari tusinaa.
-
Lupe-seikkailu luettu ja olihan se melkoinen pettymys. Takaumia, takaumia, takaumia,takaumia...ja loppustoorikin oli samaa surkeutta. Toivottavasti takaumat ovat loppu tältä vuodelta.
-
Takaumathan on just hyviä. Tuovat syvyyttä tarinaan. Useimmiten.
-
Takaumat ovat ihan ok mutta niissä toivoisi tarinan kerronnan olevan tiivistettyä.
Lupen ekassa pokkarissa se ei sitä ollut, söi turhan paljon sivuja "reaaliajalta".
Muistaakseni täällä joku(jotkut) mainitsi takaumat voisi julkaista omana seikkailunaan.
Ideahan on oikeastaan hyvä, takauman sijaan tarina pokkarin mittaiseksi "nykyaikaan" sijoittuvana ja jättää osan henkilöistä eloon(myös konnapuolelta) jatkoa varten..
-
Heh, uusimman texin sivun 7 alalaidassa Carson näyttää ihan Nasse-sedältä. Puuttuu vain punainen nenä :laugh:
-
1. Takautumat lähes poikkeuksetta pyllystä.
2. Noi lyhyet tarinat samasta paikasta. Tex vaan ei toimi alle 100 sivun jutuissa.
-
Kovin heppoisia olivat uuden Texin lyhärit. Keskimmäisessä oli vähän yritystä. Piirros kaikissa ok, mutta noista väreistä en innostunut. Kirjaston väritys sopii minulle, mutta ei nämä.
-
Saattaa olla, että paperilaatu tekee värityksestä vähän tukkoista.
-
^Minusta vika on juuri paperissa, nämä väri-Texit toimivat paremmin valkoisella paperilla samaan tyyliin mitä Kirjastot ovat.
Itse tarinat olivat ihan oikei, sellaista välipalan tapaista.
-
Lupe-tarina oli oikeastaan aika mainio! Tykkäsin kyllä. Takaumat olivat silti kieltämättä kömpelöitä.
Jälkipuoliskossa 1/18 Tex jopa osoittaa aavistuksen siitä, että olisiko hän sittenkin vain ihan tavallinen heikko ihminen: Sivun 99 ylimmäisessä tekstittömässä ruudussa Tex luo pikaisen katseen Lupeen ja ajattelee ”peijooni, kaikkien näiden vuosien jälkeen Lupen perse on edelleen ihan all right.” Huomattakoon, että tuolloin elettiin siis aikaa ennen ”me toota”.
-
Uusin Tex (3/2018) luettu! Alkuun noin 30 sivun mittainen "Ystävät kuolemaan saakka" (Testi & Laurenti). Minusta ehdottomasti tähän mennessä paras lyhäritarina! Ripaus Texin nuoruutta, ja mielenkiintoinen jälleentapaaminen, kaikkiaan ihan järjellinen tarina. Visuaalinen puoli vähän niin ja näin, ei kovin Texmäinen, mutta, kuten täällä jo aiemmin todettu, värit voisivat olla paremmat kiiltävällä paperilla. Mutta ihan kovasti tätä tykkäsin lukea.
Ja sitten loppuosa onkin jo pidempää seikkailua, "Karjatilallisen rakkaus" (Ruju & Danubio). Vaikuttaa ihan mukiinmenevältä peruslänkkäriltä, karjanajoa ja konnia ja inkkarit astumassa kuvaan. Ei hassumpaa. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
Tuo edellinen norminumero, siis 2/2018, oli kyllä aivan jonninjoutava ja totaalisesti kalpenee tämän rinnalla.
-
Onkos uusimman numeron kansikuva kopio jostain wanhemmasta julkaisusta? Kovin vaikutti tutulta...
Tarinoihin en vielä ole ehtinyt perehtyä...
-
Onkos uusimman numeron kansikuva kopio jostain wanhemmasta julkaisusta? Kovin vaikutti tutulta...
TW 1994/11
-
Kyllä vain, tuo on Galeppiinin viimeinen kansikuva Texissä (Suomen Texeissä nro 11/1994); jäähyväiset! muok: no tietysti Erno ehti!
Kun tämä nyt normeissa menossa oleva kolmen väripokkarin setti lienee kasattu Italian kahdesta julkaisusta, niin joku ylimääräinen kansi tarvittiin. Kun menossa on Texin juhlavuosi (Italiassa 70 vuotta ja Suomessa 65 vuotta), niin kait tuo uusintakansi on sillä perusteltu, vaikka ei sisältöön osukaan.
-
3/18:
Ykköstarina on minusta kyllä yksi turhimpia tarinoita Texeissä ikinä. Odotin koko ajan jotain koukkua, jota ei sitten tullutkaan. Ja jotenkin häiritsee, kun tarinassa on joku erittäin hyvä ystävä, jota ei ole ikinä ennen tavattu eikä todennäköisesti tulla ikinä enää toiste tapaamaankaan.
Kakkostarina alkaa 'puolilupaavasti', ilman viittausta Chicagoon odottaisin heppoista normikostotarinaa. Mutta sivurajoitusten myötä pahaa pelkään, että tarina päättyy siihen, että Bannon nousee junaan kaksikon jäädessä asemalle ja O'Brian onkin pelkkä McGuffin. Nuoresta Curlysta rakennetaan kokonaista henkilöä, joten hän tietysti kaatuu tehdessään jonkin sankariteon.
Molemmat piirtäjät ovat aika keskinkertaisia. Danubion tyyli miellyttää enemmän, mutta jotenkin tuntuu, että se toimisi paljon paremmin ilman värejä. Laurentin tyyli ei oikein miellytä silmääni ja luulen, että se ei toimisi lainkaan mustavalkoisena.
-
Huomaan, että ei ole ollut muillakaan suurta tarvetta kertoa uusimmasta väri-texistä (4/2018) kovin suuria mielipiteitä. Kyllähän ne tarinat luki, mutta suurimman säväyksen teki se, että Tex ei kestänyt rakkauden syttymistä. Näin ollen ei siis surkeita tarinoita, mutta eipä kovin erikoisiakaan. Mitä mieltä muut ovat?
-
Kuvitus oli ihan laadukasta :-)
-
Minusta tuo värillisten normien viimeisin tarina oli ihan ok ja ok kuvitus. Mutta ei missään nimessä huippua. Ja tämä sama pätee kyllä kaikkin näihin tähän mennessä normisarjassa tulleisiin värillisiin lyhäreihin ja pidempiinkin tarinoihin. Periaatteessa ok, mutta loppujen lopuksi aika jonnijoutavaa kamaa. Ei mitään suurempia intohimoja lukea näitä uudestaan. Ja uskon kyllä siihen, että väritys olisi näyttänyt paremmalta paremmalla paperilla. No, näitä tulee jatkossakin, jostainhan ne Suomen normisarjan neljä ylimääräistä numeroa on kaavittava.
-
Kukaan ei olisi menettänyt yhtään mitään, jos numerot 2-4 olisi jätetty julkaisematta. Olisi lukuaika säästynyt johonkin kehittävämpään toimintaan. Surullista nähdä, kuinka heikolle ja kömpelälle tasolle tarinoiden kirjoittaminen voi vajota. Viimeinen pitkä tarina oli taattua laaduttomuutta Rujulta. Danubion hengetön kuvitus huipensi koko roskan. Erityisen vaikeaa taiteilijalle oli päiden ja hattujen yhteensovittaminen. Numeron ainoa positiivinen osa oli Villan hieno kansi.
Jos näillä neonväreillä kirkastetuilla kertomuksilla yritetään löytää uusia lukijoita, niin ei kyllä onnistu. Ohessa karkotetaan ainakin osa vanhoista. Onkohan kohta todettava että peruskonventioiden päivät on luettu? Kaikki satoja kertoja toistetut kuviot tylsistyttävät mieltä.
Lyhäritkään eivät toimi siksi, että muutamaan sivuun yritetään mahduttaa sama perusjuoni kuin normitarinoissa: alkuasetelma, konflikti ja loppuratkaisu. Näiden novellien kohdalla olisi edistyksellisempi toteutustapa se, että niissä kokeiltaisiin jotain aidosti uutta ja ajettaisiin samalla uusia parempia käsikirjoittajia sisään. Lyhäreitten sisältö suorastaan korostaa sitä, että mitään luovuutta ei ole saanut käyttää.
Esimerkkejä huomattavasti paremmasta lyhäreiden toteuttamistavasta löytyy vaikka Ken Parkerista. Niissä ne toimivat erinomaisesti. Kärjistetysti voisin väittää, että Berardin käsikirjoittama kymmensivuinen lyhäri, jossa perusnelikkomme pelaisi korttia puhumatta sanaakaan (Ticcin kuvittamana), olisi moniulotteisempi ja kiinnostavampi kuin mikään Tex-lyhäri tähän mennessä.
Sopii toivoa parempaa seuraavilta numeroilta. Eihän sitä willeristinä muutakaan taas voi toivoa...
-
Lyhäritkään eivät toimi siksi, että muutamaan sivuun yritetään mahduttaa sama perusjuoni kuin normitarinoissa: alkuasetelma, konflikti ja loppuratkaisu.
Tuo on kyllä totta, vaikka poikkeuksiakin on joukossa. Ja muutamassa lyhärissä on ollut oikein kelvollinen perusasetelma pitkää tarinaa varten, ja sitten on harmittanut, kun se on vedetty turboahdetusti muutamassa sivussa läpi.
Minä kyllä tykkäsin Danubion kuvituksesta. Tosin en kiinnittänyt huomiota hattuihin.
-
Danubion hengetön kuvitus huipensi koko roskan. Erityisen vaikeaa taiteilijalle oli päiden ja hattujen yhteensovittaminen.
Minun täytyy puolestani olla Danubion kuvituksesta samoilla linjoilla J.T. Chancen kanssa. Paikoin aika kamalaa, mutta siedettävän rajoissa. Tuo päihin ja hattuihin liittyvä ongelma hyppäsi silmille niin ikävästi, että niitä rupesi oikein etsiskelemään, mikä tietysti romutti lukukokemusta. Päät viettävät - ja venyvät - lukijasta katsoen oikealle. Aivan kuin piirtoalusta ei olisi ollut aivan suorassa, tai Danubio olisi tiiraillut piirtäessään alustaansa vain sen toisesta laidasta. Sellainen vahvasti hajataittoinen vaikutelma. Anatomiat olivat muutenkin ajoittain ongelmallisia; hahmot venyivät, kutistuivat tai muuttuivat ns. "persejalkaisiksi" ruudusta toiseen siirryttäessä.
Tarina oli aika köykäinen, mutta ihan luettava. Tuskin jättää muistijälkeä. Muutoin olen kyllä pitänyt näitä värikokeiluja ihan piristävänä vaihteluna ja mielestäni joukossa on ollut myös muutamia ihan ok onnistumisia.
-
Onko joku muu Texin tilaaja jäänyt ilman uusinta numeroa? Ei ole minun postilaatikossa vielä näkynyt.
-
Uusin texi tuli ainakin mulle jo eilen. Posti nyt on nykyään mitä on, joten aina saa jännittää tuleeko se edes perille :(
"Wolfman" (osa 1) oli varsin hyvä ja lumiset tarinat on aina ollu muutenkin mieleen :)
-
Eipä ole vielä tullut. Ihmettelen Tässä itseäni, kun olen viimeiset 15 numeroa jättänyt lukematta jemmaan pahojen aikojen varalle. Ja nyt olenkin huomannut, että pikkupoikana alkanut Texharrastus on alkanut hiipumaan näiden uusintojen ja lyhyiden tarinoiden myötä. Ja edes Juhlavuonna kun ei ole odotettavissa mitään päheetä extraa, ei oikein jaksa odottaa uutta numerossaan niin innolla. Olikohan tähän jotain lääkettä?
Ekku
-
Lue ne 15 numeroa, niin huomaat, että ihan hyvää settiähän tämä on. Uusin numero oli myöskin erinomainen. Kummasti Font näytti petranneen kuvitustaan ja Rujun teksti sai ainakin minut kiinnostumaan. Murhaajaa ei ole kyllä vaikea arvata, mutta tuskin siitä kovin visaista pähkinää oli tarkoitettukaan. Aika yllättävää, että ilotytöt olivat saaneet tarinassa hyvin vahvan roolin. Vähän tuli jo Deadwood mieleen. Toistan mantraani: Ei Sergio Bonellin aikana... :-)
-
Kummasti Font näytti petranneen kuvitustaan...
Saattaa olla! Toisaalta tällainen talvinen tarina on kuin tehty Fontille. Väitän, että Font on saanut tarinan kuvitettavakseen tarkan etukäteen suunnitellun strategian seurauksena:
Fonthan ei tunnetusti osaa piirtää ihmisten jalkateriä, saati Cowboy-saappaita. Ei sitten kertakaikkiaan millään. Nyt hahmojen jalat ovat useimmissa ruuduissa nilkkoja myöten lumessa, eivätkä jalat siis näy kokonaan: Problem solved!
Helpottaa ainakin omaa lukukokemustani, koska olen sarjakuvia lukiessani taipuvainen takertumaan toistuviin itseäni häiritseviin yksityiskohtiin ja vikoihin. Tämä puolestaan heikentää lukunautintoa. Itse tarinasta minulla ei vielä ole sanottavaa, ja kuvitustakin täytyy vielä tarkastella lähemmin, mutta Jannen kommentin perusteella stoori vaikuttaa ihan lupauksia antavalle.
-
Toistan mantraani: Ei Sergio Bonellin aikana... :-)
Ai niin kuin sitä jyrkänteeltä pudonneen kahti katkennutta kättä, josta luut sun muut paistaa.
Edit. Siis toki sitäkin, mutta ei kai tuollaistakaan ole ennen nähty.
-
Tarkoitti kait sitä ilotyttöjen näkyvyyttä. Bonellin sivuilla oli muuten artikkeli "sensuurista" tällä viikolla.
Sitten asiaan.
Ei mikään loistotarina, muttei huonointakaan antia, luultavasti kun lukee kokonaisuuden, niin juttu paranee, tai sitten ei.
Kuvituksessa on pikkaisen nielemistä, se on myönnettävä, mutta kaippa sekin kokemus on parempi kun lukee kokonaisuuden,
-
Onko joku muu Texin tilaaja jäänyt ilman uusinta numeroa? Ei ole minun postilaatikossa vielä näkynyt.
Ai prkl. Eikä tullut tänäänkään. Tytön Penny friends tuli väkivaltaisesti runnottuna, kun ei Niemistö mahtunut mutta Mitäs näistä kun posti ei sitä kuitenkaan korvaa. Ai että korpeaa joskus. Pitänee lämmittää sauna.
Ekku
-
Ai prkl. Eikä tullut tänäänkään. Tytön Penny friends tuli väkivaltaisesti runnottuna, kun ei Niemistö mahtunut mutta Mitäs näistä kun posti ei sitä kuitenkaan korvaa. Ai että korpeaa joskus. Pitänee lämmittää sauna.
Ekku
Jos lehti tulee ruhjottuna, niin mailia vaan menemään egmontin tilaajapalveluun (jos muistan oikein) Sieltä voi pyytää eheän kappaleen jos posti on tuhonnut lehden. Mulle tulee toisinaan murjottuja yksilöitä ja pyydän aina uuden tilalle. Kyllä tilaajalla on oikeus saada ehjä lehti.
-
Jos lehti tulee ruhjottuna, niin mailia vaan menemään egmontin tilaajapalveluun (jos muistan oikein) Sieltä voi pyytää eheän kappaleen jos posti on tuhonnut lehden. Mulle tulee toisinaan murjottuja yksilöitä ja pyydän aina uuden tilalle. Kyllä tilaajalla on oikeus saada ehjä lehti.
Periaatteessa noin mutta kun aikoinani tilasin Willeriä alkoivat tilaajapalvelusta valittaa kun reklamoin kaikista postin ruhjomista lehdistä. Pyysivät vielä lähettämään ruhjotun lehden takaisin jotta voisivat tarkistaa oliko siinä oikeasti vikaa. Pistin heidän kustannuksellaan lehden takaisin mutta mitään vastausta en koskaan saanut. Lopetin tilauksen ja päätin ostella irtonumeroita (niin kauan kun innostusta riittää).
Jos tulisi mahdollisuus saada lehti tilattuna edes kirjekuoressa, joka suojaa yllättävän paljon, niin tilaisin Texin uudelleen. Olisin valmis maksamaan vielä reilusti ylimääräistä tuosta palvelusta mutta lienee utopiaa.
-
Periaatteessa noin mutta kun aikoinani tilasin Willeriä alkoivat tilaajapalvelusta valittaa kun reklamoin kaikista postin ruhjomista lehdistä. Pyysivät vielä lähettämään ruhjotun lehden takaisin jotta voisivat tarkistaa oliko siinä oikeasti vikaa. Pistin heidän kustannuksellaan lehden takaisin mutta mitään vastausta en koskaan saanut. Lopetin tilauksen ja päätin ostella irtonumeroita (niin kauan kun innostusta riittää).
Jos tulisi mahdollisuus saada lehti tilattuna edes kirjekuoressa, joka suojaa yllättävän paljon, niin tilaisin Texin uudelleen. Olisin valmis maksamaan vielä reilusti ylimääräistä tuosta palvelusta mutta lienee utopiaa.
Yllättävää, mua eivät ole koskaan kyseenalaistaneet ja aina olen saanut mukisematta uuden lehden on se sitten texi tai hämis, mut mun olemus ja silmät onkin kuin hornankekäleet!! :D :D
-
Wolfman vaikuttaa ( kuten tavallista ) lupaavalta, toivottavasti ei lässähdä lopussa, kuten turhan usein viime aikoina.
En ole ihan niin varma, että Justin Langin ampuja on niin selvä kuin tässä annetaan ymmärtää. Ehkä Percyn käytös johtuukin siitä, että hän luulee Taran olevan ampuja. Tuskin tästä silti kummempaa dekkaria tulee.
Mutta Ruju ei liene kotoisin lumiselta seudulta. Kyllähän lumeen tallattuja jälkiä pystyy seuraamaan, vaikka niiden päälle olisi satanutkin uutta lunta. Hiukan joutuu tietysti kaivelemaan, mutta jäljet ovat edelleen siellä.
Lisäksi konnat piirittävät kylää kahdestaan. Yöllä he paletuvat hengiltä ilman tulta, mutta jos he tekevät tulen heidät on helppo löytää ja nitistää. Isommalla porukalla voisi pitää vartioita, mutta nyt ei näytä edes siltä, että he valvovat vuorotellen. Mökin piipusta nouseva savukin riittää paljastamaan sijainnin.
Sopii toivoa, että ei tule 'uskottavuusongelmia'.
- -
Fontin jälki tosiaan näytti tavallista paremmalta. Se on mielestäni jotenkin ilmavampaa ja ehkä se johtuu lumesta, joka estää suttaamasta ristivarjostusta joka paikkaan.
Naiset ovat edustettuina vahvasti, kuten jo todettiinkin, mutta eipä kyllä tekijäksi valittu hyvää naisten piirtäjää. Eivät nämä nyt sinänsä rumia ole, mutta jotenkin pelkistettyjä karikatyyrejä ilman yksilöllisyyttä.
Itse en kiinnittänyt huomiota tuohon katkeneeseen käteen, päinvastoin huomioin kuinka Pruettin ja sheriffin ruumiilla vältettiin mässäilemästä.
-
Tulihan se tex sitten pari päivää myöhässä, onneksi ihan ok kunnossa.
-
En ole ihan niin varma, että Justin Langin ampuja on niin selvä kuin tässä annetaan ymmärtää. Ehkä Percyn käytös johtuukin siitä, että hän luulee Taran olevan ampuja. Tuskin tästä silti kummempaa dekkaria tulee.
Tästähän tuli sittenkin jännää. Minä pidin jotenkin koko ajan selvänä, että tappaja on Taran pikkuveli ;)
-
Veikkaan kuitenkin että texi hoitelee susimiehen, eikä susimies texiä!! Tai jos käykin niin et ei olekaan ennalta arvattavaa ja texi pääseekin hengestään!! Texi haudataan traagisen kuoleman jälkeen ja carsoni itkee rakastettunsa kuolemaa >:( texin pojasta tulee pääsankari ja seuraamme tovin hänen seikkailujaan, mutta lukijat eivät moisesta diggaa vaan marisevat. Sitten tapahtuu yllätyskäänne kun carsoni eräänä aamuna herää hotellissa, kuulee suihkun äänen, avaa oven... Siellä onkin TEX! joka kääntyy ja sanoo huomenta ;) Kaikki olikin vain painajaista :D
-
Mistä ihmeestä olet voinut keksiä noin mielikuvituksekkaan juonen ;)
-
Ja Texin suihkukohtaus vois sijoittua isoon texasilaiseen kaupunkiin.
-
Jamoz on selvästikin seurannut aikanaan Dallasta. Legendaarinen kohtaus, jossa Pamela löytää kuolleista heränneen Bobbyn suihkusta. Voisi toimia myös Texissä.
-
Eittämättä myös "kuka ampui Carsonin" saattaisi toimia :laugh:
-
Ovatko kvaakkilaiset jo saaneet uusimman Texin elikkäs numeron 6 ?? Omaa lehdykkääni ei ole näkynyt vieläkään ja julkaisu oli 9.5
-
Sain sen keskiviikkona, yleensä mulle tulee julkaisupäivää seuraavana päivänä eli torstaina.
-
Minulle tuli myös keskiviikkona. Saman tien luin, ja päällimmäinen arvio on, että ei kovin kaksinen tarina kokonaisuudessaan ollut. Sinänsä oli jo kummallista, että metsämies-konna intiaaniapulaisineen pystyi kaksistaan pitämään Texiä ja Carsonia ja koko kylää pihdeissään. Ja sitten tuo loppuratkaisu on perin kliseinen, kumpikin syöksyy syvyyteen. Enpä usko, että toista kertaa tätä huvittaa lukea.
-
Posti nykyään ::) Noh, mä en jää ihmettelemään niiden touhuja, vaan pyysin jo Egmontilta uuden lehden.
-
Jaah, en mää tiedä, oliko tuo nyt niin kliseemäinen. Sanottakoon nyt sekin, että luulo ei ole tiedon väärtti, ja minulla ainakin luulo salaperäisestä murhaajasta meni kirkkaasti lumiseen metsään. Mutta niin taisi mennä aika monella muullakin.
Kyllä minä voisin kuvitella, että häikäilemätön ja tarkkakätinen murhaaja, jolla on hyvä paikallistuntemus, voisi Sharpsilla räiskimällä saada ihan oikeasti kunnon paniikin aikaiseksi tuollaisessa pikkukylässä. Ja vaikeahan sitä tuollaisesta metsästä olisi löytää. Tosin ajattelin, että lumeen pitäisi jäädä kyllä pikkuisen enemmän jälkiä. Tälle kyllä annettiin selitys, mutta en oikein vakuuttunut.
Oikein mielelläni tarinan luin.
-
Olihan tuossa pieniä epäkohtia mutta kuitenkin mukaansa tempaavaa luettavaa. Taisi Ruju kirjoittaa nyt ensimmäisen hahmon minkä voi tarvittaessa herättää uudelleen henkiin. Näytti sopivasti virtaavan joki vielä siellä rinteen alla minne Wolfman tipahti. Ja vähän tuo hahmo jäi vielä hämärän peittoon, esim kyky kadota salamannopeasti Texin tähtäimestä. Oliko sittenkään ihan normi lihaa&verta tyyppiä? Ja Carson vielä lopussa totesi itsekin että Wolfmanilla oli henkiä kuin kissalla. Kyllä joskus kuullaan tästä tyypistä vielä ;)
-
Nyt on uusin texi luettu... No joo, kyllähän tuon nyt luki, mut hieman kyllä lässähti edellisestä ja olihan tuo (jälleen kerran) aika ennalta arvattava tarina ja loppu. Keskitason pläjäys tämä viimeinen osa korkeintaan...
-
Suomen posti yllätti ja toimitti uusimman postilaatikkoon jo eilen, siis luvattuna ilmestymispäivänä ja lisäksi priimakunnossa!
Faracin ja Venturan tarina olikin pitkästä aikaa ns. suljettuun yhteisöön liittyvä. Joukko konkistadorien jälkeläisiä miehittää tuntematonta laaksoa. Näitä vastaavia juonenpätkiähän on ollut Texeissä, kapteeni Mikeissä ym. aikaisemminkin. Koska tarina on heikoimman kässärikirjoittajan Faracin käsialaa, tarina ei tietenkään toimi. Konkistadorit ovat epäuskottavan pösilöitä nasu-ukkoja ja laaksoon tunkeutuva roistojoukko ennen pitkää helposti niitettävä tusinajoukkoa. Eli ei siis mitään jännitettä (edellisestä tarinakokonaisuudesta kuitenkin pidin). Lisättäköön kritiikkiin vielä huonoin tarinan alku vuosikausiin. Sitä luulisi, että maasta, jossa asuu yli 60 miljoonaa ihmistä, löytyisi kelvollisia käsikirjoittajia.
Huomattavaa on, että Venturan Texin kasvot ovat saaneet melkoisesti vaikutteita Ticciltä.
-
7/2018, Kaupunki Vuorten Kätkössä
Koko juttu tuntuu siltä, että Faracilla ei olisi eväitä kokonaiseen tarinaan ja hän laittaa peräkkäin irrallisia kohtauksia venyttääkseen juttua ja heittää sekaan vielä takautuman sekä unen.
Takautuma on jälleen perusteeton ja alkaa huomamatta. Pankkiin tehty väijytys tuntuu lähinnä sankarien itsemurhayritykseltä. Kitin osallistuminen ammuskeluun kertoi, että jotain on pielessä, mutta vasta takautuman lopussa tajusin mistä on kysymys. Olisi tietysti pitänyt aikaisemmin, kun ottaa huomioon kuka jutun kirjoitti ::)
Ja jälleen kerran pääkonnan roistomaisuutta alleviivataan sillä ärsyttävällä kliseellä, että hän tappaa yhden apurinsa mitättömästä syystä.
Konkistadorit tosiaan vaikuttavat aika nössöiltä. Ja karkaaminen sairasta esittämällä on puhdasta laiskuutta Faracin taholta. Samaten molemmat kuilun ylitystavat ovat mielestäni huonoa kirjoittamista.
Kumma kyllä kaikesta huolimatta tarina ei varsinaisesti tuntunut huonolta.
Piirroksista ei ole paljoa sanottavaa. Kelvollista työtä, riittävän selkeää ja henkilöt erotti toisistaan, mutta jotenkin persoonatonta jälkeä.
-
Olipas aikamoista raatotehtailua, ei muistaaksini vähään aikaan olla hornan halstereille tuota tahtia laitettu populaa.
Aika järeä rosvojoukon koko, eihän normaalilla pankki/postivaunukeikalla jäisijuuri mitään saalista kärsää kohti ;D, mutta ehtymätön vara lyijymyrkytyksen vastaanottajaksi.
No ei ollut pitkäveteinen päätösosa, Kit Willerille oltiin kynäilty enemmän rohkeutta kuin järkeä mutta johan logiikka oli aika köyhää jo aloituksessa..
-
Äärettömän tylsä lopetus. Roistoja kerätään hirvittävä läjä ja sitten ne lasautellaan pois päiviltä kuin tivolin ampumaradalla. Plääh.
-
Onkohan Ticcilta tekeillä uutta matskua lähiäaikoina? Sitten voisi taas palailla normisarjan pariin.
-
Äärettömän tylsä lopetus.
Osittain samaa mieltä, eihän tuossa tarinan kuljetusta ollut kuin nimeksi ja sekin hieman liioitellen sanottu. Mutta ammuskelupaikat ja henkilöt vaihtuivat aika tiheään tahtiin mikä plussaa..
Tylsyyden huipentuma oli joitakin vuosia sitten ~50 sivun mittainen aloitus jossa Tex ja kelmit vaihtoivat erimielisyyksiä metsässä.
Siitä on mahdotonta enää laittaa huonommaksi, samaan voi päästä jos oikein yrittää.
-
Melko tyhjentävästi täällä on arvioutu uusin, vaikka aika vähän onkin sanottu.
Jo ensimmäisessä osassa oli venyttämisen makua ja tässä oli vielä pahemmin. Vaikutti siltä kuin Faraci olisi kirjoittanut yhden pokkarin tarinan ja sitten kuullut, että pitääkin kirjoittaa kahden pokkarin verran. Joten sinne tänne irrallisia ammuskeluja, joista tökeröin oli sivujen 96-98.
Tai ehkä alunperin pitikin tulla kolmen pokkarin tarina ja jostain syystä piti typistää kahteen. Joten konnista piti päästä eroon kunnon satseissa, sillä koplahan oli valtavan kokoinen jo aluksi.
Itse tarinaa kiinnostavampaa olisikin lukea kirjoittajan omia ajatuksia tämän ideoinnista sekä kirjoittamisesta ja mitä tässä oikeastaan ajettiin takaa. Vuoden heikoin mustavalkoinen.
-
Uusimman numeron jälkimmäisessä pikkutarinassa ei ollut Texiä lainkaan. Onkohan tällaista ennen tapahtunutkaan?
-
Noissa Tex Magazineissa on joka toinen tarina sellainen, että siinä ei Texiä juuri näy. Olisikohan tämä ollut kolmas laatuaan sellaisia. Ekassa oli pääosassa nuori Kit Carson, ja siinä ei muistaakseni Tex edes vilahtanut. Voi olla, että muistan väärin, koska olen sen vain kerran lukenut. Seuraavassa oli Kit Willer pääroolissa, mutta Tex tuli loppumetreillä hätiin.
Tuntuu, että on vähän sama juttu kuin Disney-tarinoissa: kun ideat ehtyvät, niin kehitellään uusia hahmoja tyyliin Palle Pulppu tai sivuhahmosta päähahmoksi kohotettu etsivä Kaasi, joille laaditaan tarinoita, jotka olisi aikaisemmin kirjoitettu suoraan Akulle, Mikille tai Roope-Sedälle. Varmaan pian nähdään tarinoita, joissa El Morisco kohtaa yksin Mefiston tms.
-
Okei! Italian formaatteja huonommin tuntevalle tämä Tex Magazine olikin ihan vieras termi. Pikagooglauksella vastaan tulevien skannien perusteella nämä tarinat onkin julkaistu meillä peruspokkareissa. Enpäs muistanutkaan koko Maria Pilar -tarinaa ja nuorta Carsonia.
-
Tiger Jackin sooloseikkailun ainoa säväytys oli se, että Tiger oli yksin. Jotenkin sitä odotti koko ajan Texin tai edes jonkin muun nelikon jäsenen saapumista, mutta Tiger laittoi konnat kuriin ihan itsekseenkin.
Pidin uusimman Texin ensimmäisestä luikurikaveritarinasta. Siinä oli jotain kenparkermaista ja siten siis epätavallista Tex-genressä. Tarinan viimeinen ruutu hymyilytti. Lyhyeksi tarinaksi oikein mainio.
-
Tex Willer 10/2018 aloitti Cossun piirtämän tarinan, jossa päästään pitkästä aikaa kiinalaistunnelmiin. Pidin tarinasta ja ehkä sitä alkaa tottumaan Cossun riisuttuun ja vähäeleiseen piirrosjälkeen. Herra Wu:sta voisi tehdä useamman tarinan mittaisen pahiksen. Mitäs muu Tex-posse on mieltä?
-
Samoilla linjoilla. Älyttömän jäykkäähän tuo Cossun kuvitus on ja toimintajaksoista puuttuu täysin energia. Aavikko on todella vaisua maisemaa. Mutta jotenkin aloin pitää, kun päästiin kaupunkimaisemiin ja etenkin henkilögalleria oli suorastaan herkullinen. Että kyllä sillä Cossulla vahvuuksiakin on. Tarina oli myös piristävän monipuolinen ja varsin erilainen, mihin on totuttu.
-
Viimeisessä ruudussa luki "loppu". Taisi olla virhe, tai muuten oli tarinalla erikoinen lopetus, kun oli vielä pääpahis pätkimättä ja tyttö pelastamatta.
-
Cossun jälki on lievästi sanottuna outoa, tarina itsessään on ihan okei, mutta ei tämä mikään nautinto ole.
-
Viimeisessä ruudussa luki "loppu". Taisi olla virhe, tai muuten oli tarinalla erikoinen lopetus, kun oli vielä pääpahis pätkimättä ja tyttö pelastamatta.
Enpä tuota huomannutkaan. ;D Juu, kyllä tämä jatkuu seuraavassa numerossa.
-
http://www.sergiobonelli.it/tex/2018/08/21/albo/tex-magazine-70-anni-1003319/
Tuossa on mielenkiintoinen julkaisu. Suomessa ilmestynee normaalisarjassa ensivuoden aikana, kuten nuo Magazinet tähänkin asti. Ainakin piirros on parasta A-luokkaa mitä koko tallista löytyy, ellei kantta lasketa. Olenko ainoa jonka mielestä Lilythin toinen silmä näyttää liian isolta? :D
Jälkimmäinen tarina lienee se Dynamiitin kuolonhetket sisältävä, joka pitkään oli kiellettyjen aiheiden listalla SBn toimesta. Nythän Sergion kuoltua nämä kaikki on kohta toteutettu. Nähtäväksi jää onnistuuko lopputulos, mutta ainakin odotan suurella mielenkiinnolla.
-
http://www.sergiobonelli.it/tex/2018/08/21/albo/tex-magazine-70-anni-1003319/
Olenko ainoa jonka mielestä Lilythin toinen silmä näyttää liian isolta? :D
Oikeassa olet.
-
Ei tuo kiina-jutun lopetus nyt miksikään klassikoksi muodostunut. Cossu piirtää yritteliäästi ja pikkutarkasti, mutta tuntuu, että lahjoja hommaan vaan ei ole tarpeeksi. Tarina kyllä oli ihan mukiinmenevä, mutta varsinkin tämän jälkimmäisen pokkarin keskivaiheilla oli vähän liikaa tyhjäkäyntiä. Ihan ok...
-
Ja toistamiseen uusinta texiäni ei kuulu, uskomatonta :( Kyllä posti sitten osaa...Täytyy nyt katsella jos tulisi alkuviikosta.
-
Texin juhlavuosi on soinut tähän mennessä pääosiltaan mollissa. Hyviä tai lähes hyviä numeroita ovat olleet vain numerot 1, 5 ja 6. Numero 8 sen sijaan saattaa kilpailla kaikkien aikojen tasottomimman Texin palkinnosta. Kyseistä tarina oli brutaali hyökkäys ihmiskunnan sivistystä vastaan.
Tässä uusimmassa taas cossun paperinukkehahmot syövät realistisuutta ja vievät huomion koko tarinan kontekstista, mikä toisaalta saattaa olla lukijan mielentilaa helpottava tekijä.
Olisi mukava pitkästä aikaa kehua normiteksiä, mutta mahdottomaksihan se on tehty. Onneksi sentään Maxi Nueces valley oli miellyttävä lukukokemus. Onkohan uusi Tex-klassikko!?
Loppuvuosi kuitenkin mahdollisesti pelastanee vaisun tunnelma, kuten tällä palstalla on jo varmaankin todettu. Rujun ja Priscon yksipokkarisen tarinan jälkeen tulee Rujun kaksiosainen Apachen sydän -seikkailu (jossa cochise pitkästä? aikaa mukana) ja Ginosatisin kuvitus on hankkimani italopokkarin perusteella hyvää.
Sitten kaksiosainen Proteuksen paluu (jonka jälkimmäisen osan kannessa ei Tex esiinny!) ja sen jälkeen putken kruunaa Bosellin ja Ticcin (väri) juhlanumero (Italia nro 695), jossa palataan Texin nuoruusvuosiin. Italiassa numeron mukana tulee tarra-arkki Texistä ja Bonellin muista sankareista. Saadaan sitten nähdä, ovatko mukana Suomi-versiossa (epäillä saattaa, että ei). Vielä tämän jälkeen ulos pukataan ylimääräinen Tex-magazine, jossa kaksi tarinaa: ensimmäisessä mukana Lilith ja toisessa Texin heppa dynamiitti. Tätä rataa mennään.
-
^Asiaa! >:D
On ollut kylmä kahvin maku tässä vuodessa. Eikä uusin numero ollut mikään herkkuannos. Cossun "nauttiminen" ei nyt sujunut yhtään.
-
tarina oli brutaali hyökkäys ihmiskunnan sivistystä vastaan.
Nyt on kovaa tekstiä :laugh: :laugh: En sano, että olet ihan väärässä, mutta en minä sentään tota noin vahvasti kokenut.
-
Loppuvuosi kuitenkin mahdollisesti pelastanee vaisun tunnelma, kuten tällä palstalla on jo varmaankin todettu.
Vaikka Nuaces Valley oli hyvä, niin oikein hätkähdyttää se, kuinka noita Texin nuoruustarinoita suolletaan. Tässä välissähän tuli jo yksi sitä lajia siinä taannoisessa suuralbumin puolikkaassa. No, nyt ainakin Ticcin tekemä juhlanumero (Italian 695), romanzi a fumetti (joka Suomessa Suuralbumissa nähtäneen) sekä Tex Magazinen molemmat tarinat ovat sitä maata. Sitten myös Del Vecchio tekee nuoruustarinaa. Eli Boselli tekee sen taaas: saa tuoreehkon idean ja alkaa sitä kestoviljelemään niin, että lopulta kaikkia alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Minua ärsyttää nyt jo. Ei Boselli noita toki kaikkia itse kirjoita, mutta taustapiruna varmasti sanelee aihevalinnat muidenkin tarinoissa. Ja kun samaan aikaan perustarinoiden taso ei ole ole noussut, vaan pikemminkin laskenut, kuten tämän vuoden tarinoiden osalta saatetaan havaita, niin ei voi noiden nuoruustarinoiden osaltakaan sanoa muuta kuin, että ovat kosmetiikkaa, jolla yritetään peittää tuoreiden ideoiden ja hyvien tarinoiden puute.
-
Ymmärrän kyllä huolesi, mutta ehkä asia on niin, että tällä hetkellä vain näiden nuoruustarinoiden avulla saadaan sitä kaivattua tuoreutta. Ihan liikaahan niitä ei ole vielä tuotettu ja tämänvuotinen runsaus selittynee juhlavuodella. Merkillepantavaa on, että nämä Texin menneisyyteen liittyvät kertomukset ovat pääsääntöisesti olleet rutiinijulkaisuja tasokkaampia. Lisäksi niiden avulla saataneen Texin hahmoon, ainakin minun toiveitteni mukaan, syvyyttä ja särmää.
Olen täysin samaan mieltä, että sarjaa vaivaa hyvien ideoiden ja tarinoiden puute. Nykykäsikirjoittajat eivät pysty tätä ongelmaa enää ratkomaan. Eli Rujulle ja varsinkin totaalisen lahjattomalle Faracille kenkää. Miksi ei kutsuta esim. Berardia ja Manfredia tiimiin. Meriittineitä Ken Parker ja Ukkostuuli. Tulisi varmasti uutta raikasta kulmaa tarinan kerrontaan.
-
nämä Texin menneisyyteen liittyvät kertomukset ovat pääsääntöisesti olleet rutiinijulkaisuja tasokkaampia.
Niitähän on siis nyt ainakin meillä Suomessa tullut vasta kaksi, joista toinen oli häkellyttävän hyvä ja toinen keskinkertainen.
Ja Manfredihan jatkaa Texin parissa siis edelleen. Toisaalta nuo vanhat patut on jo nähty ja koettu. Oli mielestäni hyvä idea kokeilla Faracia Texin kirjoittajana, mutta hän osoittautui lopulta todelliseksi flopiksi. Sitähän ei voinut etukäteen tietää. Mielestäni Ruju on tasoltaan ihan ok (jos/kun joku on eri mieltä, niin olisi kiva lukea kunnon perusteluja). Mutta ehkä sieltä Disney-puolelta voisi uudestaan ammentaa. Bruno Ennanhan piti tulla Texin kirjoittajaksi, mutta tästä (väärästä?) tiedosta on jo monta vuotta. Saisikohan Castyn houkuteltua Tex-tiimiin? Ja onhan sitten nämä noviisit, joita on Color Texissä kokeiltu runsain mitoin. Uskon ja toivon, että kustantamossa tehdään heidän tarinoistaan lukijapalautteen kautta jonkunlaista arviointia, ja paras/parhaat valikoituvat kirjoittajiksi.
-
No, ei Ruju ihan toivoton ole: onnistumisia mm. tämän vuoden numerot 5-6 ja pari suhteellisen hyvin toimivaa suuralbumia. Mutta Rujun tarinat eivät yleensä pysy koossa loppuun asti. Tähänastisten näyttöjen perusteella voi päätellä, että Ruju ei osaa luoda mitään sellaista uutta ja kiinnostavaa, jonka varaan Lehden tulevaisuuden voi laskea.
Mitä tulee Berardiin, niin on todettava, ettei hänen käsikirjoittamassaan Parker-sarjassa ollut mitään tason laskua. Päinvastoin, tarinoiden käänteet muuttuivat sitä kiehtovammaksi, mitä pidemmälle mentiin (okei, se viimeinen tarina ei ollut kovin kiehtova). Mielelläni lukisin vielä 69-vuotiaan mestarin tarinoita Texin sivuilta.
En ole lukenut disneysarjiksia noin 35 vuoteen, joten minulta on jäänyt huomaamatta, että alalla olisi lahjakkuutta. Silti ajatus Mikki hiiri?-käsikirjoittajan rekrytoinnista Tex-tiimiin hieman huimaa. No, Mikkiä ja Texiä yhdistää aseksuaalisuus ja Hessussa ja Carsonissa on jotain etäisesti samankaltaista ;).
-
Mikki-kirjoittajahan se Faracikin on, vieläpä melkoisen ansioitunut, mikä ei nyt kuitenkaan tällä kertaa käy suosituksesta. :)
-
Tuonpa minäkin lusikkani soppaan Texin kirjoittajien ruotimisessa ;D
Boselli kirjoittaa hyvin. Miehen nimi tarinan tekijätiedoissa on tällähetkellä varma laatutakuun merkki, ja pystyy suoltamaan jatkuvasti hyviä ellei loistavia tarinoita. Huteja tulee käytännössä äärettömän harvoin. Nuoruustarinoita syydetään nyt reilusti ja ärsyttää melkeenpä valmiiksi. Mutta toisaalta miksi? Nuaces Valley oli parasta Texiä pitkään aikaan, Loistava lainsuojaton myös. Ainostaan tuo lyhyt suuralbumi oli näistä vähän vaisun oloinen, toki onhan formaattikin aivan erilainen. Reiluun 30-sivuun ei mielestäni perinteisillä mittareilla hyvää Tex-tarinaa pysty tekemään. Pitäisikö kuitenkin odottaa nuo nuoruustarinat ensin ulos ja sitten katsoa mikä oli lopputulos. Ainakaan vielä ei pahoja epäonnistumisia ole tullut, päinvastoin. Toinen kaivo josta Boselli selkeästi nyt ammentaa on vanhojen hahmojen uudelleen heräämiset. Sinänsä ihan mielenkiintoista nähdä niitäkin, mutta kyllähän jossain vaiheessa Bosellinkin on kyettävä kehittämään jotain täysin uutta. Odotan kuitenkin erittäin innolla Dotti/Boselli kaksikon ”Mestarin varjo” -tarinaa, joka täällä nähtänee ensikeväänä, italiassa lokakuusta alkaen. Neljän numeron mitta antaa ainakin tilaa tarpeeksi juonenkehittelylle ja herkulliselle dialogille.
Ruju kirjoittaa kohtalaisesti. Missään nimessä en ole potkuja miehelle toivomassa, vaan pidän ihan potentiaalisena tulevana huippukirjoittajana. Rujulla on uskallusta kokeilla uusiakin ihan mielenkiintoisia aiheita ja hahmoja (Wolfman, uusimmassa se parantajatyttö) mutta ehkä jotain jää vielä puuttumaan. Vieläkin rohkeammin voisi kehitellä Texille uusia vihollisia ja vaikeampia pulmia. Huomattavasti mielummin luen kuitenkin Rujua kuin Faracia. Ruju ehkä osittain kärsii kakkoskirjoittajan statuksessaan siitä että joutuu kirjoittamaan tarinoita B-osaston kuvittajille, Bosellin rohmutessa koko tähtikattauksen. Kai sieltä joku liikenisi Rujullekin. Esim. Uusimmassa Cossun kuvitus kyllä aika tehokkaasti vei koko juonesta lennon.
Faracista taas en löydä käytännössä mitään hyvää sanottavaa. Kaikki on pielessä: aiheet umpitylsiä, ei osaa käsitellä henkilöhahmoja oikein eikä tunne niiden historiaa, ei osaa luoda uskottavia vastustajia, ei kirjoittaa kunnollista dialogia, ei saa tarinaa kantamaan edes kahta pokkaria jne. Miehen tuotoksista tulee mieleen lähinnä, että on ollut pakko kirjoittaa kaksiosainen lännentarina vailla mitään intohimoa aiheeseen. Lopputulos on aina joku todella kliseinen aihe, vailla kunnollissa punaista lankaa. Toivottavasti pikkuhiljaa ymmärretään Tex-tallissa päästää tästä kaverista jo irti ja uutta yrittäjää tilalle.
Käytännössä uskon Bosellin kantavan hyvin oman ruutunsa ja Ruju pystyy apukirjoittajana välillä yllättämään tuoreilla aiheillaan. Faracin tilalle täytyisi saada joku joka pystyy muutaman tarinan vuoteen tuottamaan suht laadukasta matskua. Tuolla perussarjaan saataisiin tasaisuutta.
-
Boselli kirjoittaa hyvin. Miehen nimi tarinan tekijätiedoissa on tällähetkellä varma laatutakuun merkki, ja pystyy suoltamaan jatkuvasti hyviä ellei loistavia tarinoita. Huteja tulee käytännössä äärettömän harvoin.
Font kirjoittaa asiaa. Hiukan olen kuitenkin eri mieltä yllä olevasta. Boselli on minunkin mielestäni parhaimmillaan erinomainen. Mutta mielestäni motivaatio vaihtelee ja sitä kautta laatu notkahtelee. Keskinkertaisia täytetarinoita on turhan monta. Mutta kun pitää kirjoittaa vaikka Mefistosta tai näistä muista arkkivihollisista, niin intoa ja kekseliäisyyttä tuntuu löytyvän. Mutta mitäs sitten, jos pitää taas parin vuoden päästä kirjoittaa Proteukselle uusi tarina? Ja Mustalle Tiikerille. Tai Mestarille? Taikka kuudes Texin nuoruustarina kahden vuoden sisään? Nyt näitä on hyödynnetty kuin viimeistä päivää. Käykö niin kuin supersankarisarjakuvissa, että vähintään joka toisessa tarinassa vastaan asettuu joku tuttu ilkiö? Selviää aikanaan, mutta aika paljon olen huolissani.
Faracista olen ihan samaa mieltä, ja kyllä kustantamossakin on asiaan kiinnitetty huomiota. Joissakin viimeaikaisissa tarinoissa hänellä on ollut apukirjoittaja, joka on laatinut tarina-aihion ja Faraci sitten sen pohjalle kirjoittanut dialogin ym.
-
No, ei Ruju ihan toivoton ole: onnistumisia mm. tämän vuoden numerot 5-6 ja pari suhteellisen hyvin toimivaa suuralbumia. Mutta Rujun tarinat eivät yleensä pysy koossa loppuun asti. Tähänastisten näyttöjen perusteella voi päätellä, että Ruju ei osaa luoda mitään sellaista uutta ja kiinnostavaa, jonka varaan Lehden tulevaisuuden voi laskea.
Uusimmassa pokkarissa Ruju onnistuu mielestäni ihan hyvin. Tarina ei niitä loppuunkulutettuja teemoja, mukavasti toimintaa ja pari ok juonenkäännettä.
Varmaan tarina laahaisi jos olisi kahteen numeroon jaettu mutta yhdessä niteessä oli varsin miellyttävä lukukokemus.
Taide ei mitään ylenpalttisen kehuttavaa mutta sen verran kelvollista ettei todellakaan häirinnyt.
Pidin.
-
Uusin oli ihan kelpo tarina, joka kantoi pituutensa verran. Ei mikään klassikko tämäkään, mutta ei ainakaan ollut tylsä. Vauhtia riitti ja vaikka oli useampia ryhmiä, niin ei mennyt sekavaksi. Konnissa oli riittävästi persoonallisuutta ja jotenkin ensimmäiseen konnaryhmään oli minusta saatu luonnetta sen verran, että hiukan harmitti, kun heistä tehtiin heti selvää. Uusi joukko tosin paikkasi hyvin, vaikka taas siellä oli konnapomo, joka nitisti yhden apurinsa...
Neljän vahdin kohtaaminen noin oli kyllä lähinnä itsemurhayritys ja Texin poistuminen räjähdyspaikalta taas tahattoman koomista. Jotenkin tuntui myös siltä, että tähän oli yritetty jotain kääntämiskelvotonta loppuvitsiä, sillä jokin parissa viimeisessä kuvassa tökkäsi.
Piirtäjästä tuli jostain syystä mieleen Fusco, mutta sen sijaan, että se olisi häirinnyt, niin tuli hiukan nostalginen olo. Olisivat kyllä voineet valita paremman naisten piirtäjän, jotta olisi ollut edes hiukan yksilöllisyyttä kasvoissa. En tajua miksi se on ammatilaisille noin vaikeaa, kun jotkut ovat muuten niin käsittämättömän taitavia.
-
Itsellekin tuli piirtäjästä mieleen ehkä Fusco ja jollaintapaa myös Ortiz. Siis hyvällä tavalla. Ihan mukava että joku piirtää persoonallisemmin eikä pyri tappamaan kaikkea vauhtia tarinasta. Ei haittaa vaikka piirtäisi jatkossakin Texiä.
Tarina oli aika keskinkertainen, joka sekin tosin maistui ihan hyvältä muutaman umpisurkean (Faracin kaupunkitarina ja Rujun kiinalaisjuttu) esityksen jälkeen. Sivut loppuivat kesken ja kaikki konnat piti räjäyttää kerralla helvettiin? En kyllä toisaalta tiedä olisiko tästä aihiosta saanut kovin paljon enempää irti pidemmässäkään mitassa.
Nyt kun lukenut tuon normitexin jälkeen uusintana maxista Kultasolaa, niin täytyy vaan todeta että iso on kuilu minkätahansa Rujun kirjoittaman tarinan välillä vaikkapa tähän Sergio Bonellin kirjoittamaan. Eikä tuossa Kultasolassa mitään ylivertaista juonta ole, kerronta vaan rullaa niin mukavasti että tuota haluaa lukea lisää ja lisää. Kaverusten välinen sanailukin on aivan omalla tasollaan nykyisiin kirjoittajiin verraten, heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Lukisivat Ruju ja Faraci näitä pitkiä tarinoita ja ottaisivat onkeen omiin juttuihinsakin.
-
Erittäin hyvältä vaikuttaa "Apassin sydän", saattaa olla vuoden paras tarina menossa mutta ei nuolaista ennenkuin(jatkoa postiluukusta) tipahtaa. Pitkä aika kun viimeksi malttamattomana odottanut seuraavaa numeroa, olikohan niinkin kauan kuin Yama viime kesältä.
Taidekin on varsin miellyttävää.
-
Joo, ihan mielenkiintoinen avaus tarinalle, kun kaikki tuntuu olevan auki jatkoa ajatellen. Varmaa lienee, että kuumapäinen Mathalay tuottaa jotain harmia jatkossa, mutta mitä muuta? Konnamainen intiaaniasiamies siirtyi hiiliä lapioimaan, mutta ehkä hänen rikoskumppaninsa tulevat esiin? Tai mitä tekee rautateiden porukka kun heidän kaksi metsästäjäänsä katosivat? Tex sanoo loppukaneettina että "..pelkään, että nyt ne hankaluudet vasta alkoivat". Aika vaikea veikkailla, mitä kaikkia hankaluuksia onkaan tulossa. Ei hassumpaa!
-
Tarina saa aika yllättävän käänteen, hankaluuksia tosiaan piisasi ja hieno ei-niin-onnellinen lopetus tarinalle. Vuoden parasta teksiä tämä ja edellinen pokkari omasta mielestäni.
Todella komeaa kuvitus kuten ensimmäisessä osassakin.
-
Ja seuraavassa numerossa Proteuksen paluu (jälleen). Toivottavasti onnistuu.
-
Kukas on piirtäjänä Proteus tarinassa?
-
^^ Bruno Ramella (http://shop.sergiobonelli.it/tex/2018/06/06/albo/il-ritorno-di-proteus-1002995/)
Piirtänyt (http://shop.sergiobonelli.it/ricerca?q=bruno%20ramella&idcanale=3&sortElement=data_pubblicazione,true&page=1&sortDefault=false) aiemmin lähinnä Nick Raideria ja Ukkostuulta
-
Seuraavaa Texiä odotan innolla, Proteuksen Paluu!
Uusin saatiin loppuun, piirrosjälki kauheaa, mutta tarina oli parempi, jos olisi ollut parempi kuvittaja niin tämä voisi olla vuoden parhaita.
-
Seuraavaa Texiä odotan innolla, Proteuksen Paluu!
Uusin saatiin loppuun, piirrosjälki kauheaa, mutta tarina oli parempi, jos olisi ollut parempi kuvittaja niin tämä voisi olla vuoden parhaita.
Piirros jälki kauheaa? Tä? En kyllä moista ymmärrä. Minusta aivan ok.
-
Piirros jälki kauheaa? Tä? En kyllä moista ymmärrä. Minusta aivan ok.
Kyllä se minustakin ok oli. Selailin uutta Tex numeroa kaupan hyllyllä, en siis ostanut, eikä omastakaan mielestä moittimisen aihetta piirrosjäljen suhteen ollut. Ihan hyvää.
Kiinnostavia tarinoita luvassa siis, Proteus...Mestari...Pitkään aikaan en ole Texejä ostellut mutta nämä tarinat tulee varmaan kyllä hommattua. Edellinen Texin perussarjan seikkailu jonka ostin on parin vuoden takainen Jack Thunder kakkonen. ;)
Kiintoisa Tex syksy ja kevät siis luvassa. 8]
-
Tarina kulki suhteellisen hyvin, oli vain hiukkasen katkonainen, eivätkä katkokset aina olleet oikeissa paikoissa.
Ensimmäisen osan perusteella pelkäsin jutusta tulevan sekavan, kun vielä tuli koko ajan lisää henkilöitä, mutta osan lopussa oli jo harvennettu riittävästi.
Toinen osa kulki minusta paremmin ja vaikka lopputulema oli arvattavissa jo ajoissa, niin itse varsinainen lopetustapa pysyi arvoituksena riittävän pitkälle.
Piirtäjä oli minusta taidokas, taustoista tuli mieleen Giolitti ja kasvoista taas Villa. Jotkut kuvat näyttivät valokuvista läpipiirretyiltä.
Mutta... sivun 96 heijastus ei toimi noin. Johnnyn olisi pitänyt olla vastarannalla pää alaspäin. Kumma miten piirtäjät sortuvat tuohon kerta toisensa jälkeen. Vai onko se vain tyylikeino, viis luonnonlaeista. Pilasi minusta koko kohtauksen.
Mutta kaiken kaikkiaan oli mielestäni vuoden paras ainakin tähän asti.
-
Pitää kokonaisuutta odottaa Proteuksen paluusta mutta enpä tiedä....Oli hyvää mutta kliseitäkin kyllä...Taisi eniten osua tikulla silmään tuo Texin kuuluisa vainu....Jotenkin tuo wanhojen rikostovereiden kaivaminen naftaliinista ei oikein vakuuttanut.
Taide varsin keskinkertaista ei siinä mitään häiritsevää ollut mutta ei suuriin kehuihinkaan aihetta.
-
Minä taas tykkäsin kuvituksest aika paljonkin. Mutta tuo Texin vainu vähän mietitytti minuakin. Toisaalta arvasin heti, että Lindon on Proteus, joten olisi ärsyttänyt vähän se, jos Texiltä olisi jäänyt niin ilmiselvä asia huomamatta. Onhan hänellä kuitenkin ollut jo monta kertaa tilaisuus oppia Proteuksen metkut. Mutta jotain ovelaa käännettä minä olisin tähän kaivannut. Nyt mentiin liian suoraviivaisesti. Mutta ehkä se käänne saadaan seuraavassa osassa.
-
Jatko oli parempi kuin "esinäytös". Melko pitkä takautuma oli mielenkiintoinen ja täydensi tarinaa ihan mukavasti, toimintakaan ei ollut ihan sitä peruspyssyilyä paitsi ensimmäinen kahakka mutta tuohonhan viitattiin todella vahvasti edellisessä numerossa mitä tuleman pitää. Kivasti juonenkäänteitäkin...
Melko spoilaava kansitaide...
Apassin sydän jäi mielestäni vuoden parhaaksi mutta kyllä proteus kokonaisuutena kehut ansaitsee...
;D
-
Uusin Willeri kopsahti laatikkoon etuajassa jo eilen.
Proteuksen jatko oli kyllä kaikin puolin parempi kuin edellinen numero. Noilla kasvojen- ja äänenvaihdolla ei ollut uskottavuutta Vaarallinen tehtävä - elokuvasarjassa, ja vielä vähemmän 1880-luvulle sijoittuvassa lännensarjassa. Kun muistaa, että Tex on fantasia-sarja, niin tämän puutteen voi antaa lähes anteeksi.
Mitä jäi sitten saldoksi kuluneesta Tex-vuodesta. Normi-Texien heikointa antia olivat värinumerot (poislukien Boselli-Dottin Rio Quemado) ja Faracin Kaupunki vuorten kätköissä (jonka ala-arvoisuutta ei voi ikinä liioitella). Paras oli 1/2019, eli Lupe-tarinan lopetus. Tämän vuoden normi-Texien käsikirjoittamisesta vastasi lähinnä Ruju, joka sai aikaan pari kelvollista tarinaa ( Wolfman ja Apassin sydän). Rujumaisesti mitään mieleenpainuvaa ei tietenkään saatu aikaan. Toisaalta muistan kyllä takavuosilta vuosikertoja, jolloin Boselli teki melkein kaikki tarinat, mikä johti hänenkin kohdallaan tuolloin jyrkkään tason laskuun.
Viime aikoina Boselli on käsikirjoittanut muuta kuin Texin normisarjaa: esim. Tex Willerin nuoruudesta kertovia pokkareita, Deadwood Dickia ja mm. hyvin kiinnostavalta vaikuttavaa Mohawk Riveriä. Nuoruustarinathan julkaistaneen meillä ennenpitkää normisarjassa, mutta toivoisin Egmontin kokeilevan myös noiden kahden muun julkaisemista; sen verran hienolta jälki näyttää.
Ensi vuosihan alkaa hienosti normi-Willerin kohdalla Boselli-Ticcin pokkarilla. Vuoden antiin kuuluu myös Bosellin käsikirjoittama tarina, jossa sankarimme seikkailevat New Yorkissa.
Tex-vuoden 2018 pelastus oli maxi Nueces Valley ja suuralbumi Finneganin rangerit. Jälkimmäistä pidän ehdottomasti yhtenä 2000-luvun parhaista Texeistä.
-
Antoista päätös Tex-Vuodella 2018, yksi vuoden parhaita, Tex-vuosi oli vaihteleva, Proteus on parhaasta päästä.
-
Minä kyllä sanoisin että tämä Proteus-konnan uudelleenlämmittelytarina oli koko lailla onneton kyhäelmä. Olisi saanut jäädä moinen julkaisematta. Vaikka en yleensä peräänkuuluta mitään suurempaa "realistisuutta" (ainakaan jos kyse on väkivaltakohtausten esittämisestä), niin jonkinlainen uskottavuus olisi toki paikallaan. Mistä ihmeestä tuo Proteus muka yht'äkkiä taikoi itselleen samanlaiset asusteet kuin Kit Willerillä on? Oliko oma vaatturi mukana? Ymmärrettävää ja uskottavaa on, jos kolkkaa jonkun, ja pukeutuu sen vaatteisiin. Mutta ei kait tuohon aikaan joka kylässä ollut vaatekauppoja, joista ostaa kuteet?
Ja kaikkiaan tuon Proteuksen haahoilu - toisaalta kostaa Texille, toisaalta tehdä rahakkaita kaappauksia - oli jokseenkin päämäärätöntä.
Kyllähän tämän nyt just ja just jaksoin kahlata läpi, mutta kyllä ikävä tuli pappa-Bonellia.
-
Oikein osuvasti kiteytetty analyysi, Hannu. Juonessa oli logiikan lakeja herjaavia elementtejä enemmän kuin Arizonan lait sallivat.
-
Lisäksi Proteuksesta oli tehty lähes psykopaattinen tappaja, millainen hän ei aiemmin mielestäni ollut. Pikemminkin juonikas varas, joka tappoi vain tarvittaessa. Niitä kaipaamiani ovelia käänteitä tässä nyt kyllä tarjottiin, mutta olivat jopa niin ovelia, että meni naurettavuuden puolelle. Saa nyt nähdä, älysikö Proteus heittäytyä kiskojen väliin makaamaan, tarrata yhdellä kädellä johonkin ulokkeeseen ja raahautua kaukaisuuteen odottamaan parempaa tarinaa.
-
Minusta tarina kulki ihan hyvin, paremmin kuin ensimmäisessä osassa. Tietysti Proteuksen lähes yliluonnollisen naamioitusmistaidon ei saanut antaa häiritä.
Aina se ei kyllä ollut mahdollista. Morsiamen sokeus oli suorastaan tuskastuttavaa. Appiukkokin näkee kaukaa vilaukselta, että mies on pidempi kuin ennen, mutta morsian istuu vieressä, sitten vastapäätä, varmaan kulki myös käsikynkkää. Lisäksi kävi mahdollisesti hyvinkin intiimejä keskusteluja. Ja vasta pienen arven puuttuminen ranteesta paljastaa, että kyseessä onkin muukalainen. Ja sitten hän tunnistaa samat silmät myöhemmin konduktöörin naamassa. Silmät, joita Tex sanoi helposti tunnistettaviksi ja joita morsian oli vastapäätä istuessaan varmasti katsonut.
Takautuma oli oikeastaan turha ja vaikutti siltä, että piti saada sivut täyteen. Lopetus taas oli sen tyyppinen kuin saattoi odottaakin, Proteuksen ruumista ei näytetty.
Piirtäjästä tuli välillä mieleen Milazzo, mikä ei aina ole hyvä asia.
-
Kvaakin joulukalenterissa tex-aiheinen visailu. Ja mahtavat palkinnot! http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,18563.75.html
-
Kvaakin joulukalenterissa tex-aiheinen visailu. Ja mahtavat palkinnot! http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,18563.75.html
Joulukiireistä johtuen visailun vastausaika päättyy 26.12 33:59,59
-
Tuo on vähän cortomaltesemainen kellonaika.
-
Joulukiireistä johtuen visailun vastausaika päättyy 26.12 33:59,59
Oho! Maapallon pyörähdysliike on hidastunut...tommoiset 10 tuntia viime näkemältä. Oikein hyvä...on enemmän aikaa paketoida lahjoja.
-
Oho..26.12 23:59,59 piti olla 😂
Muistutuksena joulukalenterin Visasta että esim voittaja saa valita 2 vuosikertaa (32 pokkaria), 2 suuralbumia, 2 Maxia, 2 kronikkaa ja kovakantisen lännen sankari keräilysetin kaikkine kortteine ja tarroineen...vai onks teil kaikil nämä jo 🤔
-
Oho..26.12 23:59,59 piti olla 😂
Muistutuksena joulukalenterin Visasta että esim voittaja saa valita 2 vuosikertaa (32 pokkaria), 2 suuralbumia, 2 Maxia, 2 kronikkaa ja kovakantisen lännen sankari keräilysetin kaikkine kortteine ja tarroineen...vai onks teil kaikil nämä jo 🤔
On muuten ihan hiton hieno luukku lahjoineen. No ei ole keräilysettiä, kun en uskaltanut aloittaa.
Aikoinaan keräsin Jenkki purkka-kuvia "Musta Aukko" kirjaan...lopettivat sen ennekuin sain sen täydelliseksi. Tuli ikuisia traumoja. Siksi en hirveen helposti ala keräilemään mitään, jonka myynti saattaa loppua milloin vain.
-
On muuten ihan hiton hieno luukku lahjoineen. No ei ole keräilysettiä, kun en uskaltanut aloittaa.
Aikoinaan keräsin Jenkki purkka-kuvia "Musta Aukko" kirjaan...lopettivat sen ennekuin sain sen täydelliseksi. Tuli ikuisia traumoja. Siksi en hirveen helposti ala keräilemään mitään, jonka myynti saattaa loppua milloin vain.
Hei Mika, siitä on jo melkein 40 vuotta... nyt voisi jo olla aika yrittää uudelleen. 👍
-
Aikoinaan keräsin Jenkki purkka-kuvia "Musta Aukko" kirjaan...lopettivat sen ennekuin sain sen täydelliseksi. Tuli ikuisia traumoja. Siksi en hirveen helposti ala keräilemään mitään, jonka myynti saattaa loppua milloin vain.
No mut hei, tossa on täydellinen setti. Tarrojen liimaus jää voittajalle. Sulla oli hieno vastaus 45:een ja nyt vaan onnea muihin kysymyksiin 👍
-
Hei Mika, siitä on jo melkein 40 vuotta... nyt voisi jo olla aika yrittää uudelleen. 👍
No purkkakeräilykuvia ei enää tehdä missään....siltä osalta peli on menetetty.
Noh keräänhän mä sarjakuvia (kerännyt koko ikäni), joten edistystä siinä suhteessa.
Leffojen keräys on myös aina ollut mielipuuhaani.
Niin ja tänä vuonna päätin ja aloitin ison keräyskohteen. Kaikki ikinä julkaistut Star Wars laserdiscit...niitä on nyt 100 ja vähän päälle, joten siinä on vähän työsarkaa.
Nyt mennään jo aiheen ohi, joten lopetetaan tää lässytys!
-
Italiassa tämä oli seuraava numero Proteus-seikkailusta, mahtaako tulla Suomessa heti vuoden alkuun? Ticciä värillisenä, mistähän tämä on kaivettu? Kaikesta päätellen Italiassa se 70-vuotissynttärijulkaisu. http://shop.sergiobonelli.it/tex/2018/08/02/albo/l-ultima-vendetta-1003293/
-
Numeron 16/2018 sivulla neljä kerrotaan, että seuraavat neljä numeroa ovat väreissä ja luetellaan näiden tekijät sekä sisältämät tarinat kansikuvien kera.
Eli juurikin tuo on tulossa.
Vielä ei näy Egmontin julkaisukalenterissa (https://blogi.egmontkustannus.fi/julkaisukalenteri/), mutta edellisiä vuosia vilkaistessa tulee n. kymmenes päivä. Oletettavasti siis ensi keskiviikkona.
-
Ok, kiitti Secos-Bill! Hieno juttu!
-
Perunamaan mukaan tulee ensi viikon keskiviikkona.
-
Mulla oli tuosta Ticci-Boselli -tarinasta postaus Tex Willer- keräily topicissa (se viimeisin). Numero julkaistiin Italiassa numerolla 695 ja siinä oli mukana ne tarrat vihkoineen (mitkä kuvassa).
-
Olihan mukava alku tälle vuodelle tuo Texin juhlanumero, varsinainen herkkupala. Sen tarkemmin analysoimatta tykkäsin erityisesti tietenkin Ticcin piirroksesta, väritys oli silmää miellyttävää ja tarinakin ihan kohtuullisen tasapainoinen.
-
Ei liene Tex-vuosi koskaan alkanut komeammin! Boselli-Ticcin opus on lumoavaa tunnelmaa alusta loppuun. Täytyy alati hämmästellä Ticcin ainutlaatuista kykyä saada kuva räjähtävään liikkeeseen. Ticci ilmentää tekniikallaan lähes täydellisen elävästi sekä ihmisten että eläinten liikeratoja ja dynamiikkaa. Efektien sujuva yhdistely herättää elokuvallisen vaikutelman (juu, myönnän olevani kritiikitön Ticci-fani).
Mielestäni Ticci osaa kuvata esim. Carsonia aivan poikkeuksellisella tavalla: veteraani rangeri on aivan hersyvän karismaattinen.
Boselli teki taas hyvää jälkeä; onhan tietenkin mahdollista, että tarinan piirrättäminen jollakin toisella taiteilijalla olisi syönyt tunnelmaa ja johtanut täten heikompaan lopputulokseen.
Hupaisaa on se, että rodeo-takautumassa Texin päähän on istutettu lähes yhtä erikoinen stetson, joka nauratti lukijoita siinä ”muinaisessa” (ja harvinaisen innottomassa) Bonelli-Galepin tarinassa, jossa ensi kertaa avattiin Texin nuoruutta.
Tänäkin vuonna Italiassa ilmestynee kaksi color-Texiä ja kaksi Tex-Magazinea. Päälle 12 norminumeroa ja lisäksi Tex Willerin nuoruudesta kertovat pokkarit. Miten Egmont aikoo nämä kaikki mahduttaa Suomi-sarjaan? Pitääkö olla huolissaan?
-
^Ehkä pitää olla huolissaan.
Minusta nämä väri-Texit toimisivat paremmin isomassa koossa, mutta komea oli pokkari ja Ticci on iskussa.
-
2 nuoruuspokkaria = 1 Maxi. Loputhan tulee jo normisarjassa muutenkin.
-
Tänäkin vuonna Italiassa ilmestynee kaksi color-Texiä ja kaksi Tex-Magazinea. Päälle 12 norminumeroa ja lisäksi Tex Willerin nuoruudesta kertovat pokkarit. Miten Egmont aikoo nämä kaikki mahduttaa Suomi-sarjaan? Pitääkö olla huolissaan?
Mää luulen, en varmaksi tiedä, mutta Egmont ehkä jättää noi Color Texit normisarjasta pois. Ja alkaa täyttää vuoden neljää ekstranumeroa Texin nuoruuden tarinoilla. Väri-Texit perussarjassa ovat joka kerta saaneet aikaan nurjaa palautetta(kin). Perussarjaa italiassa tulee siis edelleen se 12 numeroa vuodessa. Tuosta junnu-Texistä tulee kyllä vuodessa enemmän kuin neljän norminumeron verran matskua, joten en tiedä, kuinka se sumplitaan. Jos sumplitaan siis lainkaan.
Sitten seuraavaksi tietenkin kysytään, että julkaistaanko Color Texejä jollain muulla tavalla. En tiedä! Tex Magazinesta en tiedä sitäkään.
-
Juhlanumeron arvoisen tarinan oli Boselli taas saanut kasaan, ja kohtuu hyvin onnistuikin. Toki tässä mentiin taas samalla kaavalla kun aiemminkin, eli nykyhetkeen sijoittuva kehyskertomus ja keskellä pitkä takauma (Lupe-tarinassa, Nuaces Valleyssa sama). Takauma-osuus oli ehkä se mielenkiintoisempi. Ehkä tätä kaavaa ei Bosellikaan enää niin hyödynnä (kuluta loppuun) kun normisarjan rinnalla pyörii omana sarjanaan tuo rebootti. Ticcihän on edelleen todella hyvä, nautin kyllä kuvituksesta!
Tänäkin vuonna Italiassa ilmestynee kaksi color-Texiä ja kaksi Tex-Magazinea. Päälle 12 norminumeroa ja lisäksi Tex Willerin nuoruudesta kertovat pokkarit. Miten Egmont aikoo nämä kaikki mahduttaa Suomi-sarjaan? Pitääkö olla huolissaan?
Niin sitä on tilanne kääntynyt päälaelleen kun jossain vaiheessa oltiin huolissaan että materiaali ei riitä 16-numeroon vuodessa. Ja nyt pitää olla huolissaan että mitä jää julkaisematta. Color-Texit ja Magazinet perussarja mahduttaa varmaankin jatkossakin jos noiden pokkarien sivumäärää suomessa vähän lisätään, mutta tuon nuoruussarjan kohtalo arveluttaa. Jos tuota julkaistaan 12 numeroa vuodessa Italiassa, kertyy siis 12x64 = 768 sivua vuoteen matskua jolle ei varsinaisesti ”ole tilaa” jos kaikki formaatit pidetään ennallaan. Maxi-Texeillä tuota tuskin voidaan ratkaista, siellä on nytkin kaksi uutta Maxia julkaisematta, ja jos tuo on pysyvä tahti Italiassa niin siinäkään sarjassa ei enää ylimääräistä tilaa ole. Toivottavasti Egmont keksii jotain ja uskaltaa lisätä julkaisujen määrää. Kolmella Maxilla vuodessa, joista yhdessä olisi nuoruussarjaa, saisi jo jonoa lyhemmäksi. Toinen vaihtoehto olisi priorisoida nuoruusjuttuja color-Texien edelle suomen normaalisarjaan. Jos jossain vaiheessa joku formaatti loppuu Italiassa, olisi sitten varastossa color-texiä vielä vuosiksi. Mielummin kuitenkin tuota nuoruussarjaa lukisi normi-texissä kun noita lyhyitä värijuttuja.
http://www.sergiobonelli.it/news/2019/01/11/gallery/tex-2019-1004076/
Tuossa vielä linkki Bonellin sivuilla vasta julkaistuun 2019 katsaukseen. Tuosta itseäni eniten kiinnostaa tuo Boccin kuvittama kauhutarina, jossa El Morisco mukana. Saadaan suomeenkin tämän vuoden puolella, pitkän New York-seikkailun ja Civitellin väritexin jälkeen. Reboot-sarjassa nähdään näemmä todella kovia kuvittajanimiä ja mm. Mefiston ja Texin ensikohtaaminen. Todella mielenkiintoista olisi saada nämäkin suomenkielisillä puhekuplilla neniemme eteen!
-
Tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta ettei kaikkia Italiassa julkaistavia uusia teksejä nähtäisi myös täälläkin formaatissa tahi toisessa...
Uusin numero oli ihan ok, taide parempaa keskitasoa. Olisi tosiaan varmasti toiminut paremmi isommassa koossa. Carson oli oikein onnistunut, monella piirtäjällä on nimenomaan Carsonin kanssa vaikeuksia mutta nyt oli oikein ilmeikäs eikä vain eleetön hapsupaita, viikset ja pää.
Nyt ei uutta numeroa sorkan ulottuville joten en muista sanatarkasti dialogia mutta miten teks oli niin "järkyttynyt" kierosta intiaaniasiamiehestä. Onhan kyseistä lajia osunut lukuisia kertoja aikaisemmin teksin hierottavaksi...
-
Janne mainitsi väri-Texien saamasta nurjasta palautteesta. En niistä innostu itsekään. Uusinta numeroa lukiessa (vielä kesken) rupesi mietityttämään, että kuka nuo tarinat värjää? Värit ovat näissä väri-Texeissä todella oudot. Jos esimerkkejä uusimmasta haluaa, niin esimerkiksi miksi Texin, Kitin, Carsonin ja Tigerin iho on kaikilla samaa ruskeaa, vaikka todellisuudessa Carsonin ja Tigerin ero on ollut suuri. Toinen hyvä kohta on maisema: taivaan sini on aivan liian haljua. Jos vertaa valokuvia "lännen" maastosta ja väri-Texiä, niin jälkimmäisen värityksen kontrasti on ihan huttua. Sarjakuvapuolella hyvä vertaus on se Punaparta-albumi, jossa väritys on paljon terävämpää ja luonnollisempaa. Samoin Tex-kirjastossakin on skarpimpi väritys.
-
Janne mainitsi väri-Texien saamasta nurjasta palautteesta. En niistä innostu itsekään. Uusinta numeroa lukiessa (vielä kesken) rupesi mietityttämään, että kuka nuo tarinat värjää? Värit ovat näissä väri-Texeissä todella oudot. Jos esimerkkejä uusimmasta haluaa, niin esimerkiksi miksi Texin, Kitin, Carsonin ja Tigerin iho on kaikilla samaa ruskeaa, vaikka todellisuudessa Carsonin ja Tigerin ero on ollut suuri. Toinen hyvä kohta on maisema: taivaan sini on aivan liian haljua. Jos vertaa valokuvia "lännen" maastosta ja väri-Texiä, niin jälkimmäisen värityksen kontrasti on ihan huttua. Sarjakuvapuolella hyvä vertaus on se Punaparta-albumi, jossa väritys on paljon terävämpää ja luonnollisempaa. Samoin Tex-kirjastossakin on skarpimpi väritys.
Itse olen pitänyt Tex Willer kirjaston väreistä. Tätä uusinta Texiä en ole vielä lukenut.
Aikanaan kun Mustanaamio-lehti muuttui värilliseksi, niin karsastin sitä ja lopetin tilaukseni. Jotenkin ne värit häiritsi siinä ja kun oli tottunut lukemaan Mustanaamiota mustavalkoisena, niin ei se värillinen lehti enää iskenyt. Sama voi olla Texissä, joka on perinteisesti mustavalkoinen julkaisu. Se ei enää tunnu samalta. Tietysti värityksenkin voi pilata, jos on laiska tai ei osaa hommaansa.
-
Vilkaisin juuri Ticcin värialbumi Kadonnutta puebloa. On muuten väritys ihan erilainen ja skarppi. Onko puhtaasti paperinlaadusta kiinni.
-
^Taitaa olla näin, hyvälle valkoiselle paperille painettuna tämä olisi toiminut paljon paremmin.
Luulen, en tiedä, että yksi syy miksi näitä värijuttuja painetaan pokkarikoossa ja huonolle paperille on se, että halutaan pitää kiinni tästä 16 pokkarin määrästä perussarjassa vuositasolla.
-
Vertailtuani silmämääräisesti italialaista painosta suomalaiseen painokseen, en helposti löytänyt aluksi mitään laatueroja painojäljessä. Hyvin tarkan syynäyksen jälkeen on todettava, että italoversion värit ovat aivan hitusen terävämmät. Johtunee ehkä siitä, että italopokkarin paperi vaikuttaa laadukkaammalta kuin kuin suomipokkarin pehmeämpi ja ”rosoisempi” paperi.
-
Yhdyn kvaakkilaisten mielipiteeseen. Proteuksen paluu epäonnistui. Olihan siinä kaikenlaisia pieniä epäloogisuuksia mutta eniten ärsytti se, että koko seikkailu oli rajattu niin pienelle alueelle. Flagstaffissa pyörittiin ympäri ja ämpäri. Lisäksi Proteus paljastui liian äkkiä + melko yhdentekevä ja pitkä takauma. Sekava vyyhti, joka meni samaan mappiin Nizzin Mefiston! ja Mustan tiikerin kolmannen tulemisen kanssa. Toivottavasti Mestarin kolmas korvapuusti on maukas.
-
Kieltämättä vaisu oli Proteus. Puuttui se Proteuksen "henki".
-
Katsokaapa nron 1/2019 sivua 38. Härän pitäisi painaa 500 kg, mutta Texin kainalossa pää näyttää vasikan päältä. Lisäksi epäilen, että 500 kg härkä ei Texinkään käsittelyssä noin vain antaudu. Ei riitä ihmisen lihasvoima.
-
melko yhdentekevä ja pitkä takauma.
Millä muotoa noin?Siinähän kerrottiin mestarin pako ja hänen opettajansakin kohtalo joten ns irrallisia lankoja ei jäänyt roikkumaan.
Eikä pituus kuin 15 sivun verran, tuntui tosin pidemmältä kun ekan kerran lukaisin.
Paljon huonompiakin takaumia on nähty.
No silti koska proteus on nyt niin perinpohjin koluttu hahmolla ei voi olla mitään annettavaa toivottavasti oli menolippu junaan eikä saavu takaisin.
-
Millä muotoa noin?Siinähän kerrottiin mestarin pako ja hänen opettajansakin kohtalo joten ns irrallisia lankoja ei jäänyt roikkumaan.
Eikä pituus kuin 15 sivun verran, tuntui tosin pidemmältä kun ekan kerran lukaisin.
Paljon huonompiakin takaumia on nähty.
No silti koska proteus on nyt niin perinpohjin koluttu hahmolla ei voi olla mitään annettavaa toivottavasti oli menolippu junaan eikä saavu takaisin.
Minusta paon kuvaaminen ei ollut relevanttia, kun se ihan siinä alussa näytettiin.
-
Minusta paon kuvaaminen ei ollut relevanttia, kun se ihan siinä alussa näytettiin.
Makuasioita, minusta tuo oli ihan mielenkiintoinen kuvaus. Ja jos sitä ei olisi ollut tilalla olisi ollut mielikuvituksetonta pyssynpauketta sankarien lahdatessa palkkatappajia tai pihvien kehumista...
No, jos hienovaraista suostuttelua koko 15 sivua sitä en laittaisi pahakseni :P
-
Tex 1/19: ei ole Ticci enää entisensä! Toki tästäkin pystyy ajoittain näkemään ne vahvuudet, joilla hän on aikoinaan kannuksensa piirtäjämestarina ansainnut, mutta hyvin on epätasainen lopputulos. Tietysti hän päihittää tälläkin tasollaan useat nuoremmat yrittäjät, vaikka ainakin tämän numeron perusteella vähän vanhoilla ansioilla mennäänkin.
-
Tex 1/19: ei ole Ticci enää entisensä! Toki tästäkin pystyy ajoittain näkemään ne vahvuudet, joilla hän on aikoinaan kannuksensa piirtäjämestarina ansainnut, mutta hyvin on epätasainen lopputulos. Tietysti hän päihittää tälläkin tasollaan useat nuoremmat yrittäjät, vaikka ainakin tämän numeron perusteella vähän vanhoilla ansioilla mennäänkin.
Johtuisikohan ihan väreistä. Minusta näytti ihan normaalilta "myöhemmältä Ticiltä". Joka ei toki ole 1970- ja 1980-lukujen Ticin veroista.
-
Ticci täyttää kolmen kuukauden päästä 80 vuotta ja jatkaa työntekoa. Suomalaiset nasut jäävät eläkkeelle keskimäärin noin 60-61 vuotiaina. Todennäköisesti minäkään en ehkä pysty rikkomaan työelämässäni laadullisia tuottavuusennätyksiä enää 80-vuotiaana.
Texiä ajatellen pääasia on, että Ticci vielä jaksaa ahertaa, ja tasolla, johon muista taiteilijoista vain Villa yltää. Ticcin Texissä ja Carsonissa on kuitenkin särmää, joka on uniikkia laatua.
-
Cia:n Factbook in mukaan Suomen miesten elinajanodote on 78,1 vuotta, italomiesten 79,7 v. Joten ei ihme, että Ticci(kin) jaksaa. Ei tarvitse loskapashapakkasessa kärvistellä.
-
No miulle kyllä kelpaa. Ticci on vaan niin paljon mielekkäämpi taiteilija kuin muut. Siis Miun silmään.
Ekku
-
Ei minunkaan silmään Ticcin taiteessa mitään moitittavaa ollut; ihan ehtaa tavaraa. Tykkäsin kovasti.
-
Samma här. Sivuilta pursuava energian määrä on rajaton. Heti sen takautumajakson alussa, kun mentiin Texin nuoruusvaiheisiin, niin ajattelin että "Vauu!". Tolla tyylillä tehdyt Texin ensiseikkailut olisivat olleet huomattavasti elävämpiä kuin alkuperäiset. Vaikka ei mitään olekaan alkuperäispiirtäjää vastaan.
-
Tervehdys, arvon willeristit!
Teen paraikaa opinnäytetyötä musiikkikasvatuksen aihepiiristä, ja haluaisin ujuttaa lopulliseen työhön jonkin humoristisen aiheeseen liittyvän kevennyskuvan. Muistan nähneeni joitain vuosia sitten Tex-ruudun, jossa Carson toteaa suunnilleen "Olisin pienenä halunnut oppia viulunsoittoa", tai vastaavaa. Mahtaisiko joku Willer-guru muistaa, mistä tarinasta kyseinen kommentti oli? Myös vastaavat sutkaukset ovat tervetulleita: Esimerkiksi Konfederaattien kulta -tarinasta muistan toteamuksen "Onneksi. Olen nähkääs kovin epämusikaalinen" vastauksena siihen, ettei lähtö harpunsoittokurssille vielä koittanutkaan.
Kiitoksia jo etukäteen kaikille vastanneille!
-
^Tarinassa "Kultasola" Tex Carsonille "vanha kameli mieheksi joka juuri sanoi ettei saa henkeä sinä pidät ääntä kuin oopperatenori".
-
2/2019 posahti eilen postilaatikkoon. Sisältää kolme lyhäriä. Siinä Ampukaa pianistia on mielestäni yksi parhaista Tex-lyhäreistä. Ensinnäkin oli todella mukava saada pitkästä aikaa luettavakseen Frisendan piirtämä tarina. Toiseksi Ruju oli saanut upotettua lyhyeen tarinaan juuri sopivasti jännittäviä käänteitä, joita ei etukäteen olisi arvannut. Aihepiirikin oli hyvällä tapaa vähän erikoinen.
-
Kaksi peräkkäistä "nyt meikäläinen tappaa Tex Willerin" -tarinaa oli mielestäni rytmityksen kannalta vähän huono ratkaisu. Tuli sellainen teemanumero-olo. Tämä siitäkin huolimatta, että tarinat poikesivat muutoin toisistaan.
-
Joo, tuli minullekin aluksi mieleen, että lukeeko tässä nyt samaa tarinaa toiseen kertaan.
-
Numeron 2/2019 sivulla 97 on kyllä karmaiseva esimerkki siitä, mitä väri-Tex huonoimmillaan on. Muutenkin ihmetyttää tuo värien suttuisuus. Esimerkiksi sivu 3 yläpiirros. Muuten hyvä piirros on pilattu suttuväreillä. Huolimatonta!
-
http://www.sergiobonelli.it/tex/2019/02/04/albo/la-regina-dei-vampiri-1004169/
Onpas jäätävän hieno kansi Villalta! Tulee mieleen Galepin Yama-kannet 80-luvun tarinoista. Jos lasken oikein niin tämä numerossa 10/2019 Suomessa.
-
On! :)
-
Numeron 2/2019 sivulla 97 on kyllä karmaiseva esimerkki siitä, mitä väri-Tex huonoimmillaan on. Muutenkin ihmetyttää tuo värien suttuisuus. Esimerkiksi sivu 3 yläpiirros. Muuten hyvä piirros on pilattu suttuväreillä. Huolimatonta!
Osa syy on tuo kierrätyspaperi, muuten nuo olivat ihan hyviä lyhäreitä.
-
Osasyy kyllä (paperi), mutta vertaa nyt vaikkapa Aa Taskareihin. Ei oo paperi käytännössä parempaa, mutta värien terävyys, rajaus yms. ovat selvästi parempaa.
-
Tulevassa Texissä eli kolmannessa, on näköjään sama kansi kuin 5/2000 tappajat sonorasta. Onko tätä kansien kierrätystä ennenkin harrastettu?
-
Onko tätä kansien kierrätystä ennenkin harrastettu?
on sitä joskus:
71/5 - 85/7
71/6 - 76/4
71/9 - 85/12
71/11 - 85/11
72/3 - 84/8
72/9 - 77/5
72/11 - 86/7
72/12 - 86/5
73/1 - 82/11
73/3 - 82/10
73/4 - 82/12
73/8 - 86/1
73/9 - 85/16
73/11 - 85/8
74/4 - 2009/11 takakansi
74/12 - 85/3
75/3 - 82/7
76/1 - 2001/8
80/8 - 85/2
89/7 - 96/14
uudenpia en ole edes jaksanut listata...
-
Okei kiitti tiedoista, listalla olevia 70-luvun Texejä minulla ei ole mutta nuo 80-luvun Texit pitää tsekata.
-
Okei kiitti tiedoista, listalla olevia 70-luvun Texejä minulla ei ole mutta nuo 80-luvun Texit pitää tsekata.
Meinas hermo mennä liitteiden kokorajoitusten kanssa, mutta pdf:ssä nyt alkuperäinen italialainen kuva sekä suomen versiot noista listaamistani. Joutui pilkkomaan osiin..
-
Laitetaanpa nyt samassa formaatissa katseltavaksi italiasta samankaltainen listaus Gigante II -sarjan alkupäästä. Tässä pdf:t 1-5. Ja mainitaanpa sekin että tyhjistä kohdista ei puutu minkään mokan takia kuvaa vaan siksi että siihen ei ole vastaavutta löytynyt. Osa tiedoista on muistaakseni jostain Italian Tex-keskusteluista poimittu joskus ammoisina aikoina...
-
ja tässä viestissä loput 6-10 osaa. Ehkä näitä joku jaksaa ihmetellä.
-
Hienoa työtä :)
Ja nuo Albo d'Oro-kannet ovat parhaita Tex-kansia mitä olen nähnyt, jopa Villa kalpenee rinnalla ( ainakin tässä koossa arvioituna )
Toivottavasti tämä ei vaikuta työn halveeraamiselta, mutta sivulla 7 oleva Alex Raymondin piirros ei ole X-9-sarjasta, vaan Flash Gordonista ( 11.10.1935.)
-
Toivottavasti tämä ei vaikuta työn halveeraamiselta, mutta sivulla 7 oleva Alex Raymondin piirros ei ole X-9-sarjasta, vaan Flash Gordonista ( 11.10.1935.)
Ei toki, päinvastoin. Täytyy korjata omiin tiedostoihini (joskus:-) Mistä lie tuon tiedon aikanani löytänyt...
-
Hmm, uusimmassa numerossa (3/2019) puhuvat kakkostarinassa "pankkisiirrosta". Tokkopa liene ollut silloin käytössä...
-
Hmm, uusimmassa numerossa (3/2019) puhuvat kakkostarinassa "pankkisiirrosta". Tokkopa liene ollut silloin käytössä...
No mutta! Eikös se klisheisesti juuri tuolla Villin lännen aikoina syntynyt: wire transfer? Western Union sähkötti tilisiirrot.
-
Hmm, uusimmassa numerossa (3/2019) puhuvat kakkostarinassa "pankkisiirrosta". Tokkopa liene ollut silloin käytössä...
Kannattaa lukea, ei vain yleistä globaalia niin myös yhdysvaltain pankkihistoriaa.
-
Ja kun Morgan Kane lähti aikoinaan Pinkertonin palveluksessa E-Amerikkaan metsästämään Butchia ja Sundancea niin mukaan annettiin "kreditiivi" kortti jolla sai tarvittaessa matkan varrelta rahaa nostettua.
(Maailman ensimmäinen pankkiautomaattinosto oli Barclays-pankilla Enfieldissä Lontoossa vuonna 1967 ja sen teki Mennään bussilla-komedian Stan eli Reg Varney)
-
No mutta! Eikös se klisheisesti juuri tuolla Villin lännen aikoina syntynyt: wire transfer? Western Union sähkötti tilisiirrot.
Western Unionin rahasiirto ei ole tilisiirto (pankkitililtä pankkitilille). Muutama vuosi sitten viimeksi itse sitä käyttänytkin.
-
Ihan jees lopetus jatkikselle. Loppuräiskintä olisi voinut olla lyhyempikin, nielaisi kohtalaisen paljon pokkarin pituudesta mutta kokonaisuutena varsin viihdyttävä tarina.
Tämän vuoden värisetti oli mielestäni tasokkaampi kuin menneiden vuosien.
:P
-
Jos ihan rehellinen olen, niin värilliset tarinat eivät ole parantaneet Tex Willerin tasoa. Piirtäjien taso vaihtelee liikaa ja suurin osa värillisistä on siedettäviä ja välillä luokattomia eli noiden jälkeen Gamba ja Cossukin tuntuvat huippupiirtäjiltä. Kirjoittajien taso vaihtelee sekin liian paljon.
Kuten Janne toisessa ketjussa hyvin kirjoittaakin (ketjuun ei muuten voi kirjoittaa, lukittu?), määrä heikentää laatua ja joudumme kestämään keskinkertaista ja kuraa entistä enemmän. Kun tulisi edes joku hyvä uusi kirjoittaja, sillä Tex-tallissa on vielä aivan maagisia piirtäjiä, joille soisi kunnon tarinanaihioita. Pitää nauttia hyvistä piirtäjistä ja tarinoista enemmän kun niitä osuu kohdalle ja ainahan on legendaarisia vanhoja tarinoita, joihin voi palata uudelleen.
-
Kuten Janne toisessa ketjussa hyvin kirjoittaakin (ketjuun ei muuten voi kirjoittaa, lukittu?), määrä heikentää laatua ja joudumme kestämään keskinkertaista ja kuraa entistä enemmän.
Oli näemmä jostain syystä, nyt auki lukostaan kun syytä ei ollut.
Niin erilaisia ovat ihmiset, Tex Willerit ovat aina olleet länkkärien Star Trek: kyllä sitä lukee/katsoo mutta niistä mitä olen lukenut paria lukuunottamatta ovat juuri keskinkertaista rapaa,mutta kohdeyleisönsä pitää klassikoina.
mutta toinen äidistä toinen tyttärestä-
-
Piirtäjien taso vaihtelee liikaa ja suurin osa värillisistä on siedettäviä ja välillä luokattomia eli noiden jälkeen Gamba ja Cossukin tuntuvat huippupiirtäjiltä.
Onneksi Italia on pullollaan hyviä kuvittajia. Mutta tosiaan siinäkin raja tulee vastaan. Tuli mieleen, että Texin levikin lasku saattaa olla syy sille, miksi näitä uusia ja kokemattomia kuvittajia tulee koko ajan. Kustantamolla ei ole mitää syytä luoda tähtikulttia uusien piirtäjien ympärille. Jos uusista piirtäjistä tulisi tähtiä, niin heille pitäisi maksaa ihan eri tavalla kuin muille. Saa sen tarinan valmiiksi halvemmallakin. Veikkaan, että Ticcin, Civitellin ja Villan liksat on ihan eri luokkaa kuin muilla. Ja tässä on varmaa syy sillekin, miksi käytännössä kaikki uudet kuvittajat tekevät kaikenlaista muutakin sarjakuvaa kuin Texiä. Heille ei makseta tarpeeksi. Näppituntumalta väittäisin, että vielä 90-luvulla kaikki Texin pariin päätyneet kuvittajat kiittivät onneaan ja tekivät pelkkää Texiä. Se oli vielä sitä aikaa, kun Repettokin sanoi, että kustantamossa ajateltiin aina ensin sarjakuvaa, ja vasta sitten rahaa. Siihen oli silloin varaa.
-
Mestarin varjo. Hmmm... Ihan kiinnostava aloitus kokonaisuudessaan kyllä, mutta vähän pelottaa, että käykö kuten Proteuksen paluuksi, että Boselli lyö koko homman överiksi, ja tekee Mestarista jonkun psykopaatti-ihmemiehen. Vankilapako oli kyllä kohtuu järkevästi toteutettu, joten sen karikon selvittivät kyllä. Muutama pikkuasia tossa aloituksessa tökkäsi. Ensinnäkin se, että tämä oli nyt selvästi suunnattu ns. uskollisille lukijoille: pitkä tarina ja yksi arkkikonnista mukana. Mutta oli jo vähän liiankin verkkaista kerrontaa. Alkoi pikkasen haukotuttamaan. Ja sitten se Dottin kuvitus tökkäsi. Piru asuu pikkuasioissa, ja nyt aika monta pientä yksityikohtaa ärsytti alkaen Carsonin ulkoisesta habituksesta. Texikään ei aina näyttänyt ihan Texiltä. Mielestäni Dotti on ollut ennen selvästi parempi. Mutta kyllä tässä vielä on ainekset todella hyvään tarinaan.
-
Innolla odotetaan huomista. Mestarista sen verran, että kyllä se aika psykopaattista on muutenkin, jos aikomus on aluksi kiristää kaupunkia myrkyttämällä koko San Franciscon juomaveden ja myöhemmin räjäyttää puoli New Orleansia ilmaan. Kun tämän tyyppisestä pahiksesta on kyse, niin lähtökohtahan hahmolla ilmanmuuta ei muuta voi ollakaan kuin se, että on häikäilemätön psyko. Ja Proteuksesta myös, jos pistää porukkaa kylmästi kylmäksi esim: Texiksi, Carsoniksi tai Kitiksi naamioituneena yms niin eipä sekään mitään kovin ''tervettä'' hommaa ole. Kun on tämäntyyppisiä arkkipahiksia, samoin kun missä tahansa sarjakuvassa tai elokuvassa, tottakai on selvää, että päässä täytyy olla jo lähtökohtaisesti jotain vinksallaan.
Itsekin toivon niin ettei Mestarista tehdä mitään ylivoimaista, yliluonnollista tyyppiä. Jokatapauksessa, mielenkiintoisen oloinen tarina siis edessä. 8]
-
Pidin aloituksesta vaikka Janne on oikeassa mainitessaan verkkaisesta kerronnasta.
Oli mukava nähdä El Supremon parivaljakko myös kuvioissa mukana vanhoista tuttavuuksista mestarin lisäksi, innolla jatkoa odottelen.
-
Uusi Mestari-tarina onkin sitten peräti neljän pokkarin pituinen eli tätä luetaan vielä juhannuksenakin. Taitaa olla muuten pisin Tex-tarina sitten vuoden 2005 Athabasca Laken (Nizzi & Fusco), joka sekin oli 4 pokkaria.
-
Uusi Mestari-tarina onkin sitten peräti neljän pokkarin pituinen
Juu, näin on!
-
Mulla on tuo Supremo juttu jäänyt kokonaan lukematta. Sillä aluksi mietinkin, keitä ne kaksi tyyppiä siellä saarella olivat ja miten sinne päätyneet. Luulin ensin sitä isoa äijää Muggsia Ladykilleriksi, joka oli siis Mestarin paluussakin.
Pidin kyllä aloituksesta. Eikä Dottin taide ainakaan minua häirinnyt. 8]
-
Mulla on tuo Supremo juttu jäänyt kokonaan lukematta.
Tuo "vika" kannattaa korjata, kyseessä on ilman muuta yksi parhaista tarinoista tällä vuosikymmenellä.
Eli numerot 6-9/2014
-
Minun näkökulmastani Mestarin paluu on parasta a-luokkaa. Nyt on yritystä!
Vaikka homma voi vielä lässähtää, niin onhan tässä kunnon keitoksen ainekset. Dotilla on mielenkiintoinen tyyli. Välillä perinteistä piirtämistä ja välillä sumuisempaa, ikään kuin pehmeätä, vesivärityyppistä suhnutusta. Minä pidän. A-luokan piirtäjä. Ei ole ollut Bosellin kliseistä tavaramerkkiä eli takautumia vaan etenemistä. Mikä parasta, tämä tarina ei lopu ensi numerossa!
-
Mestarin paluun kakkososakin oli oikein laadukasta luettavaa. Mutta vieläkin on vaikea arvioida, että tuleeko tarinasta kokonaisuudessaan hyvä. Itse Mestaria on näytetty ruuduissa melko vähän. Joistakin tarinoista tietää heti alusta lähtien, että tässä lukee mestariteosta. Tästä sitä fiilistä ei ole ainakaan vielä tullut, vaan on pelko takamuksessa, että vieläköhän tämä ryssitään.
-
Oli kyllä hyvä kakkososa. Jäin odottamaan jo kolmatta. Elä oo Janne niin pessimistinen. ;) Tämä on pitkä tarina. Mestari tulee saamaan vieläkin enemmän ruutuaikaa. Täytyy myös edelleen kyllä kehua Dottin taidetta. Ja pidän kyllä hänen Mestari hahmon tulkinnastaan. Texin ja Carsonin sanailuille tuli repeiltyä aikaslailla.
:)
-
Texin ja Carsonin sanailuille tuli repeiltyä aikaslailla. :)
Se oli kyllä aivan parasta. Sille oli annettu tarinassa hyvin tilaa.
-
Sanailu oli tosiaan mainiota mutta muuten kovin verkkaisesti tarina eteni. Jollei ote tiukkene aika huomattavasti seuraavassa numerossa alkaa jo pahalta vaikuttaa...
Ehkä hieman yliammuttua häkeltyminen puolustuskyvyttömän vangin hakkaamisesta, kun sen antoi henkilö joka voisi luennoida vaikka yliopistoissa suostuttelumenetelmistä.
::)
-
Pidin kakkososastakin. Jäi muuten jännään kohtaan, sillä nykytarinoissa Tex ei jää itse kiinni juuri ollenkaan. Nyt Tex on pinteessä ja nähtäväksi jää, auttaako Carson Texiä vai onnistuuko hän itse pakenemaan?
Luultavasti tämän vuoden parhaita tarinoita. Nyt nautitaan!
-
Oliko muuten ensimmäinen kerta Texin historiassa jossa nähtiin puhelimia? Itelle ei tule ainakaan mieleen että olisi aiemmin näkynyt?
-
En tietty ole Jannen tasoinen tietonikkari mutta aikalailla texiä kahlanneena sanoisin ettei aikaisemmin ole ollut lennätintä ja savumerkkiä kummempaa.
Ekku
-
^^ Värikirjaston kolmannessa osassa, tarinassa El Rojon kopla, on ainakin talon sisäinen puhelin.
-
Oliko Tex ja puhelin jossain isommassakin kaupungissa, esimerkiksi Denverissä tai vastaavassa? Hatusta arvaisin että 1880-luvun ihan lopulla puhelimet saapuivat isompiin paikkoihin ja 1890-luvun lopulla 1900-luvun alussa pienempiin...kohta varmaan Kit Carson ajaa autolla innostuneesti ja Tex päivittelee että senkin vanhus koitas käyttäytyä ikäsi mukaisesti, siitähän syntyisi jo muutama sivu kevyttä naljailua.
-
^^ Mainitsemani puhelin oli Maricopan kaupungissa, joka lienee kuvitteellinen. Välillä vaikuttaa pieneltä hökkelikylältä ja sitten välillä on isoja kivitaloja.
Värikirjaston osassa 18, Pat kaahaa autolla ja tuhoaa siinä sivussa muutaman talon. Muita autoja en Texeissä muista nähneeni.
( Tämä tiedon paikallistamisessa korvaamattomana apuna oli opus nimeltä "Täällähän lentää lyijyä - kaikki Tex Willeristä. Suosittelen ehdottomasti :) )
Itse en pahemmin pidä tuollaisista "moderneista" yksityiskohdista. Eivät kuulu klassiseen westerniin. No, eivät kuulu dinosaurukset ja ufotkaan, mutta nämä ovat olleet Texeissä tarinaa kantavia asioita toisin kuin em. yksityiskohdat. Onneksi uusimmassa maxissa ei sentään menty kilpaa autoilla.
- - -
Mutta uusimmasta. Jotenkin tarina polkee paikallaan, en tiedä miksi, kun kerran koko ajan tapahtuu. Liikaa henkilöitä ehkä.
Piirrostyö on ihan hyvää, mutta mestarin kasvoissa häiritsevät eri korkeudella olevat silmät. Ei kai se bakteeri luustoa ole mennyt muokkaamaan. Ja muutosten pitäisi olla aika sattumanvaraisia, joten millä todennäköisyydellä Lawrence muuttui samannäköiseksi kuin mestari.
-
Tex ampuu yhden laukauksen, Carson ei sitäkään. Jos seuraava pokkari mennään yhtä ruudinsavuttomissa tunnelmissa pakko toivoa sama jatkuu sitten loppuun asti ja homma pakettiin suht tyylikkäästi eikä vähäistä raatomäärää tähän asti korvata lopuksi monikymmensivuisella räiskinnällä.
-
Hyvä kolmas pokkari. Ei tästä mitään klassikkoa muodostu mutta vankasti keskitason yläpuolelle kokonaisuus tähän asti. Sopivasti toimintaa ja näppärää sanailuakin joskin (onneksi?) vähemmän kuin 2. pokkarissa ja tarina nytkähti eteenpäin ei-enää-niin verkkaisesti.
Parivaljakko saa tuta lisää teknologiaa ääniviestin muodossa, täytyi itseäkin sivistää mokoman hökötyksen osalta pokkarin loputtua...
-
Samaa mieltä. Nyt alkoi tulla lisää vauhtia. Ja lisää teknologiaa. Pidin kyllä kolmannestakin pokkarista. En tiedä vielä itsekään tässä vaiheessa onko silti ihan klassikon ainesta, mutta pidin kyllä muuten. Keskitason yläpuolella mennään myös mielestäni. Pari uutta juttua tuli taas tarinassa esille, mitä ei Texissä muistaakseni aikaisemmin ole ollut.
-
Kolmas pokkari menossa Mestari-tarinasta. Minun mielestäni a-luokkaa. Kunnon vastustaja, joka ei ole ollut kertakäyttöinen, uusia juonenpätkiä, joita ei ole aiemmin ollut, hyvä piirtäjä ja toistaiseksi varsin kelvollinen ja toimiva ”iso” kuva eli kokonaisjuoni.
Mestarin kohtalo vaikuttaa tässä vaiheessa melko selvältä, mutta voisikohan sileäkasvoinen El Supremon ja Mestarin apulaiskaksikosta älykkäämpi säilyä tästä seikkailusta hengissä? Nimittäin jos on lukenut kaikki Tex Willerin tarinat, yhden tarinan roistoista ei muista kovinkaan montaa, mutta kaikki useamman tarinan pahikset tietenkin. Jo pidemmän ajan tendenssi on ollut herätellä arkkiviholliset yhden tarinan ajaksi. Ainoa miinuspuoli on ollut se, että pahikset on Yamaa ja Mefistoa lukuunottamatta siirretty luomaan hiiliä tarinan päätteeksi. Tai Proteus nyt saattoi selvitä, kuka tietää... ;)
Olisi makea ajatus, että Italian päässä mietittäisiin pari uutta arkkipahista, joiden tarkoitus olisi pysyä hengissä useamman seikkailun ajan. Onko joku muu willeristi samaa mieltä?
-
Tai Proteus nyt saattoi selvitä, kuka tietää... ;)
Toivottavasti ei selvinnyt. Viimeisin proteus oli ihan OK tarina mutta koska hahmon menneisyyskin koluttiin läpi perusteellisesti niin Proteuksella tuskin on enää mitään kiinnostavaa hihassa jollei käsikirjoitus kynäilijällä osu sitten todella nappiin.
Musta tiikeri, Yama, Mestari&Mefisto ovat sen verran isompiin bisneksiin keskittyneitä Proteuksen suht näpertelyyn verrattuna että niitä seikkailuja lukee käytännössä alati ihan mielellään vaikkei aina tarinankerronta ihan nappiin olisikaan mennyt.
-
Mestari-tainan kolmannessa osassa ei taidettu lainkaan näyttää itse Mestaria. Tai jos näytettiin, niin en enää muista. Eli aika pienessä roolissa omassa tarinassaan. Oleellista kokonaisuuden onnistumisen kannalta on, että mihin suuhtaan hahmoa viedään, joten vieläkään ei oikein voi sanoa mitään.
-
Olisi makea ajatus, että Italian päässä mietittäisiin pari uutta arkkipahista, joiden tarkoitus olisi pysyä hengissä useamman seikkailun ajan. Onko joku muu willeristi samaa mieltä?
Vuoden 2012 lopulla esiintyi lupaava konna, jonka nimi oli El Espectro.
[spoiler]Asusteli kätyreineen vuorilla, jokaisella ollut isorokko ja tartutti tuleviin apureihinsakin tahallaan. Saattoi periaatteessa selvitä, kun Tex ei kaiken luhistuessa jäänyt tarkistamaan ruumista. Rooli oli jossain määrin päälleliimattu, joten tuli jo silloin mieleen, että kyseessä oli vain uuden arkkikonnan alustus.[/spoiler]
Hänen paluutaan olen odotellut.
-
Pidän näistä aikuisille suunnatuista Texeistä, joissa intensiteettiä ei luoda pelkällä ammuskelulla. Vaikka tarina on poikkeuksellisen pitkä, karsimisen ja tihentämisen tarvetta ei ole. Kieli ja repliikit ovat niin runsasta, että tarinan voisi lähes upgreidata kirjallisuudeksi.
New Yorkin kaupunkikuva ja ilmapiiri välittyvät uskottavasti Dottin luomien kuvien kautta. Texin helmasyntinä ovat konventiot ja maneerisuus. Toimintaympäristön kekseliäs ja yllättävä muutos sekä tarinan selkeäkulkuinen kokonaisuus ovat kuitenkin normaalia yksilöllisempiä ratkaisuja. Vuoden ensimmäinen numero (Boselli- Ticci) on mielestäni selvä klassikko. Mestarin tapauksessa klassikkostatuksen ratkaisee viimeinen osa. Huomioitavaa on se, että 2000-luvun normi-Texien klassikot ovat saaneet alkunsa vain Nizzan ja Bosellin kynästä.
Nyt kun olen nauttinut Bosellin hämmästyttävästä paluusta huipulle, parin pokkarin jälkeen edessä lienee taas Rujua. Tietenkin Rujun asema on hankala nykyisessä asetelmassa. Miehen tarinat kärsivät toistuvasti väkinäisyydestä ja lapsellisuuksiin tukeutumisesta (Viimeisimmän Rujun Maxin luettuani ei muistanut tarinasta seuraavana päivänä mitään muuta kuin Dison veret seisauttaneen taiteen). Vaikka hän välillä osoittaakin ajoittaista potentiaalia, klassikkoa ei Rujulta liene koskaan tulossa.
-
Mestarin tapauksessa klassikkostatuksen ratkaisee viimeinen osa.
Juurikin näin. Viimeinen osa ratkaisee klassikkoaseman. Muuten kyllä ollut oikein hyvää luettavaa tähän mennessä. Viimeistä osaa odotellessa. Nro 8 pitäisi kait vähän ennen juhannusta putkahtaa lehtihyllyihin.
-
Tjaa...vähän liian helposti jäi kelmikaksikko nalkkiin kiinalaisten avustaessa poliisia ja rangereita. Älykkäämpi otti turhia riskejä menemällä nyrkkeilymatsiin kutakuinkin aitiopaikalle.
Ihan hyvä etteivät siirtyneet autuaammille metsästysmaille, taitavat paeta vankilasta erinäisten vuosien jälkeen.
Mestarille kävi onneksi kuten kävi tosin vähän yllätyskin näytti tovin maestro jää vangiksi. Kaksi vedenmyrkytystarinaa on ilman muuta katto minkä jaksaa.
Ihan hyvä kokonaisuus, parempi kuin 2. mestaritarina mutta "originaali" silti trilogian paras mielestäni. Taide oli kauttaaltaan hyvää ja kahdessa viimeisessä numerossa oli toimintaa ihan mukavasti eikä menty ylilyötyihin ammuskeluihin.
Juhannuksena tullee luettua kaikki numerot ns putkessa.
Edit:en löydä tähän hätään edellistä numeroa mutta eikös Castle ollut siinä varma kiinalaisten petollisuudesta joten varsinkin siinä valossa hänen "vedättämisensä" vaikuttaa aika oudolta...
-
8/2019:
Loppuyhteenvetona tämä oli ihan onnistunut tarina. Parempi mitä odotin, kun en ikinä oikein ole pitänyt Mestari-tarinoista. Kolmas osa oli vauhdikas ja kantoi loppuun asti ilman, että tuli tunnetta venyttämisestä tai kiireisestä lopetuksesta.
Tuntui olevan aika vähän ammuskelua verrattuna useimpiin Bosellin juttuihin. Ja hyvä niin, sillä nyt Mestarin loppu suorastaan hätkähdytti, varsinkin, kun ehti jo vaikuttaa siltä, että hän jää elävänä kiinni.
Castlen pako lopussa aiheutti lähinnä vaivautuneen reaktion, mutta siinäkin Boselli onnistui sitten yllättämään.
Patin rooli oli päälleliimattu, mutta olisiko Boselli sitten vain lopulta halunnut väkisin käyttää sen ensimmäisestä tarinasta Bonellin tekemän uudelleenkirjoittamisen takia pudotetun idean.
Piirrokset olivat yleisesti ottaen laadukkaita, mutta välillä kasvoissa oli jotain määrittelemätöntä pielessä. Kaupunkimaisemat olivat aika vaikuttavia ja vaivaa on nähty. Todennäköisesti aika moni on suoraan jostain vanhasta valokuvasta. Lieneekö tietokoneella piirretty, kun oli harvoin nähtyjä harmaasävyjä, enkä usko, että olivat lyijykynällä tehtyjä. En ole kyllä ihan varma haluanko jatkossa nähdä harmaasävyjä, ainakin tässä niitä tuntui olevan hiukan liikaa ja osa aika huolimattomasti tehty, mutta ehkä niihin tottuu.
Thomas F Byrnes (https://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_F._Byrnes) ( 1842-1910 ) oli New Yorkin poliisipäällikkö 1880-1895. Ned Buntline (https://en.wikipedia.org/wiki/Ned_Buntline) taas eli 1821-86. Eli tämä tarina tapahtuu siis joskus 1880-86.
-
Aika vaikeaa on kyllä laittaa paremmuusjärjestykseen Mestari tarina trilogiat. Toki ykkönen on ykkönen ja siitä ei pääse mihinkään. 2 ja 3 aika samalla viivalla mielestäni. Vaikea sanoa kumpi parempi. Tykkäsin kyllä kaikista kolmesta.
Ja hyvä tosiaan niinkuin täälläkin jo mainittiin, että toimintaa oli sopivasti mutta mitään hirmy teurastuksia ei silti ollut eikä ruumiita tullut kuin amerikan sisällissodassa. Tarina piti otteessaan loppuun asti ja jännitystä piisasi. Mestarin kohtaloa osasin ounastella. Suotta mokomaa enää elävänä napata, ja hyvä niin. Hyvä päätös mestari trilogialle. Tulee varmasti tämäkin taas luettua jonkusen vuoden kuluttua uudestaan.
-
Hieno kokonaisuus tämä uusin mestaritarina, mulle tää on klassikko! :)
-
Kyllä Mestari-tarina aina lyhyet väritarinat voittaa sata-nolla! Minusta oiva päätös pitkälle tarinalle. Mestarin kohtalo taisi olla jo kirjoitettu etukäteen, mutta El Supremon ja Mestarin adjutantit jäivät henkiin ja näin ollen on mahdollisuus, että heitä käytetään myöhemmin jossain muussa tarinassa. Ei ollenkaan huono pahiskaksikko.
-
Mestarin kohtaloa osasin ounastella. Suotta mokomaa enää elävänä napata, ja hyvä niin.
Jeps, kolmannessa pokkarissa alkoi vahvasti vaikuttamaan kellot lyövät Mestarille. Sen verran vähän hahmoa käytettiin siihen asti että nyt on hahmo kirjoitettu saapasmäkeen.
Liimaus aukeamalla 112-113 alaa jo osoittamaan merkkejä ei tämä lukemista kestä(isi) montaa kertaa ennenkuin viimeinen sivu irtoaa...2 kertaa lukaissut ja käsittelen lehtiä aina varovasti, en taita esim pöydällä aukeamia "sepposen selälleen"...
:-X
-
8/2019:
Patin rooli oli päälleliimattu, mutta olisiko Boselli sitten vain lopulta halunnut väkisin käyttää sen ensimmäisestä tarinasta Bonellin tekemän uudelleenkirjoittamisen takia pudotetun idean.
Ihan ilmiselvästi juuri näin on. Paitsi, että siinä alkuperäisessä tarinassa Pat sai myrkkyä sisuksiinsa. Oletin, että tässäkin käy niin, ja että mies saadaan viime tingassa pelastettua. Onneksi niin ei tapahtunut.
Mutta minäkin kyllä pidin tarinasta. Saapi havaata, miten kestää toisen ja kolmannen lukukerran.
-
Olipas hieno tarina, Bosellin parhaita ja Mestari-luokkaa. Aina voi nillittää Texin supervaistosta ja kiipelitilanteiden puutteista, mutta mikä minuun vetosi tässä erityisesti oli hienosti rakennetut kohtaukset. Erityisesti nautin teatterikohtauksesta, joka oli huumorin, tex-draaman ja -jännityksen timanttinen kombinaatio. Myös loppuratkaisut elokuvamaisine kohtauksenvaihtoineen (nyrkkeilyottelu/friikkiteatteri) saivat hyvän mielen hyrräämään. Tämä tarina pyyhki kertaheitolla Proteus-tarinan pettymyksen pois ja oli todellakin arvoisensa päätös trilogialle.
-
No niin, Tex nro 9 kolahti tänään postilaatikosta. Äänestä päätellen postin-
jakaja oli yrittänyt tunkea kaikki postit yhdellä kertaa seurauksena, että
Tex otti pahasti siipeensä.
Sekä etu- että takakannessa on pahat murtumat.
Laitoin viestiä Egmontille.
Ensimmäinen tarina ok. Toinen tarina ei sytyttänyt. Olisin suonut
Dynamiitin kohtalon jäävän historian hämäriin ...
-
Pidin jälkimmäisestä tarinasta enemmän vaikka ei olisi ollut välttämätöntä saada tietää miten Dynamiitti päätyi meetwurstiksi. Silti, ihan hyvä ~50 sivuinen ja "kilpajuoksu" onnistui olemaan jopa hieman jännittävä...
Kovin tutunoloista proosaa puebloon kätketystä arvotavarasta ensimmäisessä mutta toki Lilythin mukanaolo nosti tarinan ihan kelvolliseksi.
Hyvinkin OK pokkari kokonaisuudessaan ja plussaa myös taidekuvista lopussa...
-
9/19. Mainiot lyhytarinat. Tosin kun ensimmäisessä oli piirtäjänä Civitelli, tarina kantaa aina paremmin.
Pidin itse toisesta tarinasta ja erityisesti tarkka-ampuja vastaan Tex&Dynamiitti -kohtauksesta. Muistelen kuitenkin, että Dynamiitista on sanottu jotakin muuta aiemmin. Jos näin on, nyt tarina kerrottiin eri tavalla. Jäin myös miettimään, että onko Tex kokeillut joskus kunnon tarkkuuskivääriä?
-
Tex ampuu kiikarikiväärillä maxissa Viikatemiehen tiellä. Ei Dynamiitin kohdalla ole mielestäni sanottu aiemmin mitään varmaa. Tarkkaa on tiedossa, missä Dynamiitti viimeisen kerran mainittiin nimellä (El Gringo Italiassa 1964 ja sama tarina Suomessa 20 vuotta myöhemmin). Tämän jälkeen Texiltä kuoli ensimmäinen oma, joskin nimetön humma tarinassa Jupakka Brazos joella, joka julkaistiin Italiassa 1966. Hevosen kuolemaa surtiin poikkeuksellisen paljon, joten voidaan olettaa, että Bonelli halusi siinä antaa Dynamiitille hellät mutta hieman arvailujen varaan jääneet jäähyväiset. Se olisi ollut tyylikästä ja siihen se olisi mielestäni saanut jäädä.
-
Ihan mukavia olivat nämä lyhärit, vaikkakin vaan tuokiokuvia. Kummastakin pidin. Tuon äärimmäisen rasittavan ja vastenmielisen Mestari-tarinan jälkeen näitä oli kiva lueskella.
-
Tuon äärimmäisen rasittavan ja vastenmielisen Mestari-tarinan jälkeen ...
Haluaisitko antaa vielä perustelut tälle, että miksi mielestäsi näin? Suurinosa varmaankin piti tuota hyvänä ellei erinomaisena tarinana.
-
Haluaisitko antaa vielä perustelut tälle, että miksi mielestäsi näin? Suurinosa varmaankin piti tuota hyvänä ellei erinomaisena tarinana.
Kompit tälle. Loistava tarinahan se ja ehkä 2010-luvun parhaimmasta päästä El Supremon kanssa, veikkaisin. :)
-
Jep, huomasin kyllä että kovasti tuosta mestari-tarinasta täällä tykättiin. Minä en siihen ihastunut, mutten viitsinyt tulla sitä haukkumaan. No, kuten totesin, tarina oli minusta rasittava ja vastenmielinen. Mestari hahmona oli hyvin luotaantyötävä, ja moinen ällötys sopii minusta aivan johonkin muuhun sarjakuvaan kuin Tex Willeriin. Tarina oli hyvin polveileva ja kyllä vaiherikas, jopa siinä määrin, että oli vaikea hahmottaa missä aina mennään. Ja tuo Patin pitäminen eristyksissä vain sitä varten, että loppupuolen nyrkkeilyotteluun saataisiin Tex ja Carson myrkytettäväksi, oli minusta aika epäuskottava. Minusta kovin rasittava tarina, enkä usko että koskaan tuohon enää jaksaisin palata.
-
Itselleni tämä uusin Mestari tarina oli syynä siihen, että tuli pitkästä aikaa, reilun kahdeksan vuoden tauon jälkeen palattua taas Texin pariin. Ja tarina ylitti kyllä odotukseni. Toki täällä on aiemminkin joku maininnut, että Patin rooli tuntui vähän päälle liimatulta. Jokatapauksessa Patia käytettiin syöttinä saadakseen Tex ja Carson ansaan. Tuosta Patin eristämisestä, uskon että Texin vainun tuntien Mestari ei halunnut ottaa mitään riskiä, että hänen olinpaikkansa ja suunnitelmansa paljastuu, eikä näin halunnut Texiä nuuskimaan. Jo viimeisessä pokkarissa Tex ajatteli, kun saapui Friikki galleriaan, että paikka on kuin juuri sopiva lymypaikka Mestarin kaltaiselle sekopäälle. ;D
Vielä pitäisi uusin Proteus ja viimeisin Musta tiikeri (Tiikerin kynsi jäi aikanaan hommaamatta) saada käsiin. Huolimatta siitä että Musta Tiikeri kolmosen loppu oli usealle pettymys. Samoin yritän löytää sen uusimman Jack Thunder tarinan, ja tietysti Supremon, jota on kehuttu kuluvan vuosikymmenen, tai ehkä jopa yhdeksi parhaimmaksi Tex tarinaksi yleensäkin. :)
-
Vielä pitäisi uusin Proteus ja viimeisin Musta tiikeri (Tiikerin kynsi jäi aikanaan hommaamatta) saada käsiin. Huolimatta siitä että Musta Tiikeri kolmosen loppu oli usealle pettymys. Samoin yritän löytää sen uusimman Jack Thunder tarinan, ja tietysti Supremon, jota on kehuttu kuluvan vuosikymmenen, tai ehkä jopa yhdeksi parhaimmaksi Tex tarinaksi yleensäkin. :)
El Supremo aivan ensiluokkainen sekä piirrokseltaan että tarinaltaan. Myös Yaman uusimmat metkut kannattaa lukaista 2017 vuodelta, Civitellin kuvittamana. Vuosikymmenen paras tähänasti on kuitenkin ollut ”Syvyyksien käärmeihmiset” 6-8/2015 Piccinelli/Boselli. Sille vahva lukusuositus. Tuolle Boselli saisi vielä joskus kirjoittaa jatkoa, hieno kauhuteemainen tarina. Tuon, Supremon, Mestarin ja Yaman lisäksi ehkä vuosikymmenen top5 vielä Vegasin lainvalvojat 2011! Saa toki kyseenalaistaa ja kertoa mitkä tarinat olivat parempia :D
-
El Supremo aivan ensiluokkainen sekä piirrokseltaan että tarinaltaan. Myös Yaman uusimmat metkut kannattaa lukaista 2017 vuodelta, Civitellin kuvittamana. Vuosikymmenen paras tähänasti on kuitenkin ollut ”Syvyyksien käärmeihmiset” 6-8/2015 Piccinelli/Boselli. Sille vahva lukusuositus. Tuolle Boselli saisi vielä joskus kirjoittaa jatkoa, hieno kauhuteemainen tarina. Tuon, Supremon, Mestarin ja Yaman lisäksi ehkä vuosikymmenen top5 vielä Vegasin lainvalvojat 2011! Saa toki kyseenalaistaa ja kertoa mitkä tarinat olivat parempia :D
Niin tuo uusin Yamakin tosiaan. ja Tuosta Syvyyksien Käärmeihmisistä aikanaan luinkin täältä ylistäviä kommentteja. Kiitän listauksesta. Täytyypä laittaa hankintaan. :)
-
Tulipa hankittua vuoden 2018 vuosikerta, ja taas tuli huomattua että huonoja värillisiä Texejä oli joukossa. Montako värillistä on tänä vuonna tullut, kasvaako värillisten texien osuus niin Isoksi ettei kannata ostaa koko vuosikertaa vaan vain mustavalkoiset painokset. Mietin aina kun hyllystä otan luettavaa ja sattuu vari painos niin heitänkö sen roskiin ettei pilaa koko päivää. No tää menee vähän topikin aiheen ohitse.
-
Montako värillistä on tänä vuonna tullut, kasvaako värillisten texien osuus niin Isoksi ettei kannata ostaa koko vuosikertaa vaan vain mustavalkoiset painokset.
Muistaakseni 3. Täällä ei myöskään väritekseistä sen pahemmin pidetä mutta tämän vuoden pokkarit olivat ihan menetteleviä.
Vaikka ihan kelpo tarina viimoinen Mestari oli, ei mielestäni mitään asiaa kuluvan vuosikymmenen top kymppiin. Jo mainittujen lisäksi tulee oitis mieleen Kuolleen Miehen Käsi, Tappaja Mondego ja Yuman vanki mitkä peittoavat Mestarin. Ja lisääkin varmasti löytyisi jos ottaisi niteet sorkkaan ja alkaisi selailemaan. Mestari oli kynäilty ylipitkäksi....
Mustan Tiikerin finaali oli ihan oivallinen, toivottavasti ei mitään marvelmaista ylösnousua tapahdu ja Tiikeri saa levätä rauhassa hyvään päätökseen loppuen.
-
Vaikka ihan kelpo tarina viimoinen Mestari oli, ei mielestäni mitään asiaa kuluvan vuosikymmenen top kymppiin. Jo mainittujen lisäksi tulee oitis mieleen Kuolleen Miehen Käsi, Tappaja Mondego ja Yuman vanki mitkä peittoavat Mestarin. Ja lisääkin varmasti löytyisi jos ottaisi niteet sorkkaan ja alkaisi selailemaan. Mestari oli kynäilty ylipitkäksi....
Mustan Tiikerin finaali oli ihan oivallinen, toivottavasti ei mitään marvelmaista ylösnousua tapahdu ja Tiikeri saa levätä rauhassa hyvään päätökseen loppuen.
Kolmas tiikeri taisi vähän lässähtää loppua kohden. Ja toiveesi ei toteudu, neljäs on nimittäin tulossa, Bosellin kirjoittamana. Kaikki vanhat konnat herätellään nyt vuorotellen henkiin. Joko ideat on loppu tai yritetään lämmitellä vanhoja lukijoita takaisin, tai molempia. Jännä nähdä onnistuuko Boselli tuomaan mitään uutta Tiikerin hahmoon jota on aikaisemmin kirjoittanut vain Nizzi. Jostain syystä kovin suuret odotukset tuota kohtaan ei ole, kuvittajanakin on parhaat päivänsä jo nähnyt Venturi.
Sen sijaan Bosellin tulevia Mefisto-tarinoita odotan vesi kielellä! Civitellin tällähetkellä piirtämässä Mefisto/Yama stoorissa on mukana myös Padma. Tuossa on mahdollisuudet vaikka mihin.
Vuosikymmenen top-tarinoihin hyvä poiminta tuo Kuolleen miehen käsi. Täytyykin lukaista uudestaan ja palautella mieleen.
-
Juu, Mustan tiikerin päätös alitti kaikki rimat ja en soisi siihen enää koskettavan. Toisaalta suunta ei voi olla kuin ylöspäin, joten katsotaan. Värillisten numeroiden jälkeen tulevata Manfredin viidakkokauhuseikkailua odotan mielenkiinnolla. Näistä olen tykännyt aina. Esim. vanha kunnon Kuristajat voisi pistää Maxin kansiin (vaikka ei viidakossa oltukaan).
-
Mikähän tuossa viimeisimmässä Mustassa Tiikerissä niin mätti?Ihan ok tarina ja hyvä loppukärhämä Tiikerin tukikohdassa jossa selkeni tarkemmin hänen vihansa motiiveja ja teksi oli erittäin lähellä siirtyä autuaammille metsästysmaille...
Saas nähdä sitten miten sitten aikanaan herättävät Tiikerin henkiin, tuosta kalliolle putoamisesta ei voi uskottavaa paluuta tehdä. Mefisto menetteli koska tipahti hiekalla vaikkakin korkealta myös..
-
Mustan tiikerin pojat tietysti tulee kostamaan isien kokemat vääryydet
-
Sen viimeisimmän Mustan Tiikerin tarkoitus oli näyttää Tiikerin kuolema niin selvästi, että mitään ei jäisi epäselväksi ja että takuulla hahmoon ei enää palata. Se oli ehto kolmannen tarinan kirjoittamiselle. Kiva tosiaan nähdä, kuinka tästä luovitaan. Peukut pystyssä suihkukohtauksen Dallasin tapaan puolesta! :P
Oikeasti siinä varmaan kävi niin, että Tiikerin kaksoisolento mätkähti kuoliaaksi ja oikea Tiikeri myhäillen katseli kalliolta, että nyt on tie vapaana valkoisen rodun orjuuttamiseksi, kun kaikki luulevat hänen kuolleen.
-
kasvaako värillisten texien osuus niin Isoksi ettei kannata ostaa koko vuosikertaa vaan vain mustavalkoiset painokset.
Vuodessahan tulee keskimäärin se 12 mv-numeroa, jotka julkaistaa mv myös Italian perussarjassa. Poikkeus on nyt, kun tuleva juhlanumero julkaistiin Italiassakin perussarjassa väreissä.
-
Italianpään juhlanumero 700 oli luettava paketti. Ei mikään huipputarina, mutta silti mielenkiintoinen. Tesahin ympärille oli tehty yllättävän hyvä tarina, joka liittyi hyvin pariin muuhun aikaisempaan seikkailuun. Muut piirtävät, mitä osaavat, Civitelli piirtää mitä haluaa.
-
Tarina oli okei. Intiaaninaiset näyttää vaan kovasti valkoisilta malleilta näissä Tex tarinoissa. Tuon ajan natiivit oli kyllä aika kaukana kauniista :o ainakin mun silmääni :laugh: Elikkäs Civitelli ei näytä osaavan piirtää intiaani naista, tuppaa olevan sama juttu aika monella Tex piirtäjällä... Toki voi olla tietoinen valinta tehdä naisista valkoisen mallin näköisiä.
-
Itse en kyllä oikein pitänyt tästä uusimmasta. Alku oli jotenkin päälleliimattu, samaten takautuman henkilövalinnat.
Varsinainen tarina sekä henkilöt olivat ennalta-arvattavia. Koko juttu suorastaan juostiin läpi ja veri virtasi jälleen liiankin kanssa. Muumioluola oli turhan samaa edellisen numeron kanssa ja avausmekanismi, joka olisi vielä käynyt 70-luvun tarinoissa on nyt auttamattoman epäuskottava.
Ja mistä lopun konnat päättelivät, että Nelson olisi tappanut Tesahin ? Eikö tämä muka kertonut totuutta, joka olisi sitten ollut helppo tarkistaa.
Ja värit veivät minusta aika paljon Civitellin tyylikkyydestä.
Ei minusta ollut tasasatasen tasoinen tarina.
-
Nuo tasasataset aika harvoin täysin onnistuvat. Olen samaa mieltä edeltävien puhujien kanssa, että Civitellin intiaanineitoset näyttivät aika lailla huippumalleille. Iltanuotiolla pimut olivat suorastaan pornahtavia. Ja kumma juttu sekin, että Texin muinaiset naisystävät pysyvät kauniina ja hehkeinä, vaikka vuosikymmenet vierivät. Kyllä Tesahinkin pitäisi tässä tarinassa olla vähintään 40-vuotias. Ja veri virtasi minunkin mielestä aivan liikaa. Myöskään minulle eivät nuo värit olleet mieleen. Jännä nähdä, kuinka Civitelli onnistuu meillä ehkä jo piankin julkaistavassa Color Tex -lyhärissä, jossa hän on myös värittänyt kuvittamansa tarinan. Ja sekin alkaa nyt ärsyttää, että näitä Texin nuoruusseikkailuja tukitaan nyt jo joka väliin. Eikö se Texin oma nuoruussarja riitä? Plussaa sille, että Tesah oli säilyttänyt muinaisen sombreronsa, jonka Galep vuosikymmeniä sitten kopioi Jennifer Jonesin päästä elokuvasta Kaksintaistelu auringossa. Että kyllä tämän nyt ihan mielellään lukaasi, mutta tuskin tätä vuosikymmenien kuluttua leirinuotioilla hehkutetaan.
-
Uusin oli huonohko. Kätketyt aarteet eivät sitä ominta teksiään vaikka on niistäkin ihan ok tarinoita joskus tehty. Tämä ei ollut sellainen...Hehkeä oli pimu kyllä mutta tuskin tulee heti uusittua sen takia...
-
Olipas hyvä aloitus Vampyyrien Kuningattarelle. Taitaa(ja toivottavasti) Mestari jäädä toiseksi uuden pokkarin tarinalle.
Kuvitus on silmiä miellyttävää ja tarinankerronta muuten sen verran tiukkaa ettei edes pokkarin keskivälillä tapahtuva pitkä(hyvin tehty) ammuskelu muuttanut ensilukaisun vaikutelmaa tässä tapahtui paljon.
Moriscoa toki aina mukava nähdä, plussaa siitäkin.
-
Minusta myös varsin oivallinen aloitus tälle vampyyritarinalle! Mukavan jouhevasti etenevää kerrontaa, ja kuvituksesta myös tykkäsin. Sopivan kimurantti asetelma, ei kyllä oikein tarkkaan osaa arvailla miten tämä lopulta ratkeaa.
-
Kuvitus oli kyllä hienoa. Tarinasta tuli mieleen Mefiston kujeet puhuvine päineen ja muine kujeineen. Mutta häijymmältä tämä vaikutti kuin Mefisto nykyisellään. Toisaalta taas tuli mieleen Game of Thronesin white walkersit tuosta vamppyyrikuningattaren pärstästä.
-
Hyvä lopetus joskin ehkä pikkuriikkinen pettymys silti. Tai no ehkä pikemminkin yllätys vampyyrien kuningatar paukuteltiin pyssyin tomuksi ja tuhkaksi, hieman laimelta vaikutti muuten hurjassa loppukähinässä. Noinkohan helpolla eukosta päästiin eroon lopullisesti....
Tarinan olisi voinut kirjoittaa ilman reliikkijuonta, olisi pärjännyt ilman sitäkin varsin mukavasti.
On mielestäni toistaiseksi vuoden paras tarina ilman muuta, mukavasti juonenkäänteitä päätöspokkarissa vaikka toiminnassa pääpaino.
-
Hyvä tarina tämä oli. Ehkä vähän liian monta liikkuvaa osaa ja sitten se, että noidan olemassaoloa ja tarkoitusta ei kunnolla selitetty. Ja sitten se noita vaan yksinkertaisesti täytettiin lyijyllä. Ihan ei ollut yksityiskohtia käsiksessä mietitty loppuun. Kuvitus oli kyllä hyvää.
-
Minä tykkäsin myös! Varsin jouhevasti etenävä tarina, eikä puhettakaan niistä synneistä joista täälläkin on monasti tarinoita moitittu elikkä lopun loputon jahkailu ja pitkittäminen. Ei, nyt oli juonirakenne varsin hyvin tasapainossa.
Mutta niinkuin Janne totesi, niin tuon noidan alkuperä ja olemus jäi selittämättä; mikä ihmeen otus oli? Jotain selvennystä olisi kyllä kaivannut.
Minä uumoilin tuon ekan osan perusteella, että sieltä olisi paljastunut taustalta valkoisten rahanahne rosmokopla, mutta eipä sitten niin käynytkään.
Kuvataide oli kyllä ihan mainiota, mukavaa katseltavaa!
-
Taiteesta tykkäsin minäkin.
Minulle oli kyllä pieni pettymys että juttu saatiin ratkaistua ja noita pois päiviltä noinkin helposti. Ensimmäisen numeron jälkeen odotukseni tarinan suhteen olivat korkealla ja tuntui että toisessa osassa oli tullut kiire saada tarinan loppu mahtumaan yhteen pokkariin. Siksi noidan taustat jäivät kertomatta ja loppuselvittelyt onnistuivat ilman mitään isompia yllätyksiä.
-
En ole kyllä yhtään tykännyt näistä viimeaikaisista numeroista. Viimeisin hyvä Textarina oli se mainio "Mestarin paluu" by Boselli/Dotti.
-
Onneksi pian pitäisi tulla vanha hyvä klassikko maxina eli Tigerin nuoruustarina
-
Tarina alkoi lupaavasti, kuten niin monet nykyään. Mutta lopussa se hajosi silmittömään ammuskeluun, kuten niin monet nykyään.
Ja sama valitus minultakin noidan suhteen. Alkuperä jäi liian auki, eikä edes sellaisella 'arvoituksellisella' tavalla, vaan jotenkin asiaan suhtauduttiin itsestään selvyytenä: noita vain tuli jostain, oli aikansa ja muuttui tomuksi - se siitä, ei vaivata päätä sen enempää. Sen kerran, kun olisin kaivannut takautumaa ( olihan siellä yhden sivun verran, mutta väärästä henkilöstä ja sekin aika turha ).
Piirrosjälki oli todella taidokasta, mutta välillä se vaikutti hiukan turhankin steriililtä. Tuli sellainen vaikutelma, että tämä on tehty tietokoneella ja todella isoon kokoon. Välillä varjostusviivoja oli niin, että kuvat näyttivät mustavalkoversioilta värikuvista.
-
Hämmentävä tuo kommentoiva kuvateksti (tyyliin "Tex tuttuun tapaan hoitaa tällaiset pulmat leikiten", vai mitä siinä oli kun ei jaksa hakea lehteä nyt). Tyylirikko.
Sai miettimään, että niitä texmäisiä ruudusta toiseen kuvailevia "Nelikko ratsastaa läpi öisen aavikon vältellen lisäkahakoita ja saapuu aamutuimaan kaupungin talleille" ei ole tainnut vähään aikaan olla.
-
Vampyyritarina lässähti kuten Kitin mahikset seksikkäiden puolialastomien naisten lähellä. Sankarimme lahtasivat jälleen hirvittävän määrän populaa ja sen pituinen se.
-
Nyt on kyllä meneillään todella hyvä ja jännittävä tarina. Yhtään en osaa avistaa, mihin suuntaan tarina pyörähtää. Pahikset todennäköisesti saavat hiililapion kouraansa, mutta lopetus silti tuskin on silkkaa auringonpaistetta.
-
Rujun kirjoittaman Bowen-tarinan toinen osa ei ollut pettymys, vaan juoni pysyi poikkeuksellisesti kasassa maaliin asti. Vaikka tarinan juonenkaari oli arvattavissa jo ensimmäisen osan puolivälissä, toisen osan ennaltaennustettavuuden pelasti pieni yllätys lopussa. Sanoisin, että vuoden kolmanneksi paras tarina 1/2019 ja 5-8/2019 jälkeen. Osui hyvään saumaan, sillä edellinen Bosellin Tesah-pokkari oli kaikilta käänteiltään heikko suoritus.
Rujun kässärissä kuitenkin kummallinen johdonmukaisuusmoka liittyen Texin päättelykykyyn (ks sivut 46 ja 62).
-
Edellisestä pokkarista oli ilmeisesti postin hoteissa irronnut&kadonnut viimeinen sivu jonka huomasin vasta parin päivän päästä, meni arvailut neljänne herran henkilöllisyydestä ihan metsään. Wanhan bowentarinan kertaus olisi voinut hieman jeesata...
Joo, mukava pieni yllätys lopussa ja ei tämä tarina oikeastaan muuten olisi voinut päättyä. Bowenin kohtalon käytännössä sinetöi salaisuus mitä ei uskaltanut pojalle kertoa.
Pieni lapsus lee ei ota asetta bowenilta heti veks vaan myöhemmin parivaljakon ollessa liikekannalla.
Ei erinomainen sentään mutta yht`kaikki varsin laadukas kertomus. Ja mukavaa että tällaisia hyvin toimivia pienimuotoisempiakin seikkailuja tehdään missä henkilöitä ja lahtausta ei ole runsaasti.
-
Odotin innokkaana uuden Texin saapumisesta. Kun se saapui en ollutkaan niin innoissani.
Postimies oli taas runnonut Tex-paran ja lopputulos oli huono. Sen verran alkoi vatuttaa, että tein ensimmäisen vahinkoilmoituksen Postiin. Tuskin siitä mitään hyötyä ole >:(
-
Odotin innokkaana uuden Texin saapumisesta. Kun se saapui en ollutkaan niin innoissani.
Postimies oli taas runnonut Tex-paran ja lopputulos oli huono. Sen verran alkoi vatuttaa, että tein ensimmäisen vahinkoilmoituksen Postiin. Tuskin siitä mitään hyötyä ole >:(
Ei siitä mitään hyötyä olekaan. Reklamoi Egmontille joka on suorassa asiakassuhteessa Postin kanssa. Egmont Kustannus antaa palautteen Postille saamastaan sopimuksellisesta palvelusta jos antaa. Tuskin hekään sitä tekevät yksittäistapauksen perusteella, mutta sitten kun näitä tulee tarpeeksi monta - ja varmasti tulee - niin asia voi olla toinen. Marssijärjestys on tämä. Reklamoida kuitenkin kannattaa.
-
Rujun kässärissä kuitenkin kummallinen johdonmukaisuusmoka liittyen Texin päättelykykyyn (ks sivut 46 ja 62).
Sama huomio. Oikein piti kahteen kertaan lukea. Saattaa olla lipsahdus myös suomennoksessa.
-
Taitaa willerin saaminen tällä viikolla/tässä kuussa jäädä vain kaukauseksi haaveeksi -_-
-
Taitaa willerin saaminen tällä viikolla/tässä kuussa jäädä vain kaukauseksi haaveeksi -_-
Saattaapi irtonumeroiden myynti moninkertaistua tällä viikolla... :laugh:
No kikkarilta olen numeroni ostanut muutenkin...
-
Vaihtelee reilusti. Koko viime viikon posti odottelee tulemistaan. Laskuja en kaipaa, mutta viihdykkeitä kyllä.
-
Ei oo Hämistä näkynyt, tuskin tulee Willeriäkään. Ainoastaan Urheilulehti on jaettu varhaisjakelun mukana viime viikolla. Katellaan sitten tammikuussa.
-
Vahanaamio luettu. Bosellin tarina ei ihan tavanomaisempia ja kohtalaisen kiinnostava mutta miltään vuoden parhaalta tms ei vaikuta. Rahtusen keskitasoa paremmalla puolella ja sama oikeastaan pätee taiteeseenkin. Suht hyvää mutta mihinkään isompiin kehuihin ei syytä ole.
Toimintaa oli niukahkosti.
Toivottavasti jatkossa hieman petraantuu.
-
Siellähän tuo kaupassakin pötköttää hyllyllä, uusin Tex Willer. Saisivat Postin pomot antaa periksi palkanalennuksissaan, niin pääsisivät työntekijät tekemään hyvällä mielellä töitä eli jakamaan Tex Willerit asiakkaille. Onko joku eri mieltä?
-
Siellähän tuo kaupassakin pötköttää hyllyllä, uusin Tex Willer. Saisivat Postin pomot antaa periksi palkanalennuksissaan, niin pääsisivät työntekijät tekemään hyvällä mielellä töitä eli jakamaan Tex Willerit asiakkaille. Onko joku eri mieltä?
Minä. Postihan on valtion firma ja hallituksessa ihan oma ministeri johtamassa tätä veronmaksajan omistamaa paskakasaa jossa posti heitetään roskiin ja asiakkaat raiskataan nurmikonleikkuun ohessa. Joko ministeri/hallitus/eduskunta/vaalikarja sanoo että miten homma toimii tai sitten koko omistusjärjestely ei toimi ja postin voisi yksityistää. Ministeri on aivan munaton ja piiloutuu postin johdon taakse, sosialisoitua firmaa koitetaan johtaa markkinavoimien ehdoilla, jos ei kunnon sosialismilla voi valtion firmaa johtaa niin myykoon valtio firman pois.
-
Taitaa willerin saaminen tällä viikolla/tässä kuussa jäädä vain kaukauseksi haaveeksi -_-
Niin taitaa, ei ole kahteen viikkoon tullut mitään postissa, ei edes tärkeitä kirjeitä.
-
Minä. Postihan on valtion firma ja hallituksessa ihan oma ministeri johtamassa tätä veronmaksajan omistamaa paskakasaa jossa posti heitetään roskiin ja asiakkaat raiskataan nurmikonleikkuun ohessa. Joko ministeri/hallitus/eduskunta/vaalikarja sanoo että miten homma toimii tai sitten koko omistusjärjestely ei toimi ja postin voisi yksityistää. Ministeri on aivan munaton ja piiloutuu postin johdon taakse, sosialisoitua firmaa koitetaan johtaa markkinavoimien ehdoilla, jos ei kunnon sosialismilla voi valtion firmaa johtaa niin myykoon valtio firman pois.
Posti liikelaitoksena tulee lopettaa. Epäonnistunut kokeilu. Posti pitää palauttaa valtion laitokseksi, jonka tehtävänä on vain ja ainoastaan postin jakaminen, ei voiton tuottaminen eikä nurmikon leikkuu. Karseaa että tällä hetkellä posti tavoittelee voittoa repimällä sen työntekijöiden selkänahasta ja samaan aikaan johtoportaalle maksetaan älyttömiä summia. Ja ei, kyse ei ole epäonnistuneesta sosialismista vaan epäonnistuneesta markkinatalouden mukaisesta kokeilusta.
-
Posti liikelaitoksena tulee lopettaa. Epäonnistunut kokeilu. Posti pitää palauttaa valtion laitokseksi, jonka tehtävänä on vain ja ainoastaan postin jakaminen, ei voiton tuottaminen eikä nurmikon leikkuu. Karseaa että tällä hetkellä posti tavoittelee voittoa repimällä sen työntekijöiden selkänahasta ja samaan aikaan johtoportaalle maksetaan älyttömiä summia. Ja ei, kyse ei ole epäonnistuneesta sosialismista vaan epäonnistuneesta markkinatalouden mukaisesta kokeilusta.
Tässä olen samaa mieltä...postilaiset takaisin valtion virkamiehiksi. Kunnon koulutus ja laatusertifikointi postin kantoon. Posti semmoiseksi kuin se ennen oli, jolloin postit kannettiin kotiin hyvässä kunnossa ja ajoissa. Postiin pystyi silloin luottamaan. Nyt postin työn laatu on ihan luokatonta.
Ennen sarjakuvat tuli luukusta hyvä kuntoisina...nykyään ne on rikki tai kulmat paskana.
-
Tässä olen samaa mieltä...postilaiset takaisin valtion virkamiehiksi. Kunnon koulutus ja laatusertifikointi postin kantoon. Posti semmoiseksi kuin se ennen oli, jolloin postit kannettiin kotiin hyvässä kunnossa ja ajoissa. Postiin pystyi silloin luottamaan. Nyt postin työn laatu on ihan luokatonta.
Ennen sarjakuvat tuli luukusta hyvä kuntoisina...nykyään ne on rikki tai kulmat paskana.
Puuttumatta kenenkään palkkatasoon etc olen Mikan kanssa samaa mieltä. Yleensä ammatissa kuin ammatissa oletetaan tiettyä laatua työssä ja työn suorittamista kunnolla. En muista milloin olen saanut ssrjakuvani ehjänä kotiin kuljetettuna ja posti vetäytyy vastuusta, joten reklamointi on täysin haistapaska touhua. Sanotaan että ota yhteyttä tavaran lähettäjään, he vain kuljettavat. Ehkä tämä heidän oikeuden tajuaan tyydyttää.
Ekku
-
Texiä minäkin tässä odottelen ja mieluusti ehjää sellaista. Sattumalta osuin viimeksi näkemään kun postimies runttasi Tex-päivän postit laatikkooni huomattavalla epätarkkuudella. Tuloksena rujosti rispaantunut Tex-pokkari.
Faktahan on se, että postityö on ns. matalan osaamisen ja koulutustason työtä, josta ei markkinamekanismin mukaan voi maksaa kunnon palkkaa. Koko postinjakeluala on auringonlaskun bisnestä, jossa työn tuottavuutta on liki mahdoton parantaa. Työn tarjonta ja kysyntä eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Kieltämättä huvittavaa tässä on se, että demarit ovat astuneet itse virittämäänsä miinaan. Postihan ei ole liikelaitos, vaan osakeyhtiö. Ne ovat eri asioita. Postilla on hallitus ja sen päälle hallintoneuvosto edustamassa omistajan näkökulmaa. Viime kädessä asioista päättää demari Paatero, joka on omistajaohjausministeri. Hän hyväksyi pakettiduunareiden liittoratkaisun. Lisäksi taustalla on kahden demarivetoisen ammattiliiton valtataistelu. Erikoista kubletissa on se, että Pau on nimennyt tarinan roistoiksi postin riistäjä-johtajat, jotka tosiasiassa vain toteuttavat omistajan tahtoa. Näin focus on viety asian ytimestä. Liiton agitoivat punakaartilaisjohtajat marssittavat sopulilaumansa eduskunnan portaille kertomatta asian todellista laitaa. Tässä mielessä sääliksi käy lakkolaisia. Rispaantunut sarjakuvani on pieni harmi työntekijöiden hätään verrattuna.
Selvää on, että palkkojen poljenta on postin taholta keino vallata markkina-alaa kilpailijoilta, jotka yrittävät toimia markkinamekanismin hengessä. Valtio-omisteinen posti ei ole oikea yritys, vaan kilpailua vääristävä häirikkö. Ehkä ainoa ratkaisu on tehdä postista taas valtion virasto, johon kaadetaan vuosittain miljoonia veronmaksajien rahaa. Sitten siellä on varmaan niin hyvin koulutettuja postinkantajia, että he Texin osumatarkkuudella osuvat laatikkoon lastia vahingoittamatta.
-
Vuosikymmeniä Britanniassa asuneena muista vielä ajan jolloin posti jaettiin 2 kertaa päivässä, mutta vieläkin vaikka Royal Mail on porssissä kaikkien ostettavina niin on jopa lauantain postijakelu. Posti tulee 6 kertaa viikossa 10.45am, sama karju, tuntee asukkaat ja käyttää omaa järkeä, posti ei tuhoudu eikä katoa, tuo paketit ja jos ei ole kotona niin lappu postiluukusta että voi noukkia paikallisesta asiamiespostista (itse postikonttori lopetti viime vuonna). En voi myoskään valittaa firmojen kuten DHL tai DPD jne toiminnasta, viimeksi tänään venäläinen pakukuski toimitti särmänä paketteja,toimituksen kulkua voi seurata netistä GPS:lla, jotenkin nämä yksinkertaiset asiat on osattu munata Suomessa totaalisesti, en tiedä mistä johtuu.
-
Ei tarvitse ottaa tuota varoitusta Texin spoilaamisesta näin kirjaimellisesti.
Kyllä täällä Texistä voi puhua eikä käyttää näitä monimutkaisia kiertoilmaisuja kuten postilakko, posti, demarit ja liikelaitos tai omistajaohjausministeri.
Rohkeasti vaan.
-
noh, Navajot eivät vieläkään hyväksyneet Ison Valkoisen "miehen" esitystä ja päättivät olla lähettämästä savumerkkejä jouluun asti. Voi pyhä Metusalem sentään.
-
Vihdoinkin navajot on oppineet, että valkoinen mies puhuu käärmeen kielellä ja tarjoaa paskojabsopimuksia.
-
Koska Pony Express on lakossa, eikä lähetti täten ole pystynyt tuomaan uusinta Texiä reservaattiini, on kommentointi uusimmasta numerosta spekulatiivista. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että vahanaamion takaa paljastuu ilkeä Pony express -pomo.
Lopuksi Tex laittaa pomon hiilihommiin hornaan ja kusti alkaa taas polkea. Sen pituinen se.
-
Lieneekö latuskajalat sotapolulla vai joku rosvojoukko iskenyt parina viikkona peräkkäin, kun ei ole Wells Fargon postivaunuja näkynyt. Onneksi itselläni on tapana käydä aina noutamassa uusin Tex lähimmästä trading postista.
-
Jania mukaillen, tarvitsee varmaan itsekin karauttaa asioille. Saa sen ainakin haluamassaan kunnossa.
Ekku
-
Ja tarkennus: Navajot olisivat hyväksyneet sopimuksen, mutta Valkoiset päälliköt hylkäsivät sen.
-
Minä ostin jo, kun en jaksanut odottaa että tuleeko se joskus postilaatikkoon. Alkua olen jo vähän ehtinyt lukea, ihan kiinnostavalta vaikuttaa seikikailun alku. Ja olen toki katsonut Italian sivuilta esittelyn kahdesta jatkonumerosta, joten osaan jo arvailla vähän kokonaiskuvaa tarinasta. Jonkinlainen paluu tässä tehdään Texin alkuvuosiin, muistatte vielä varmaan Satanian? (3 vsk, v 1955) Satania (nainen) oli salaperäinen rosvokoplan pomo, jolla oli joku itämainen palvelija sekä hemmetin iso gorilla.
Tämän tarinan kolmannen eli seikkailun päätösnumeron nimi on "La Figlia di Satania", eli Satania tytär. https://shop.sergiobonelli.it/tex/2019/08/01/albo/la-figlia-di-satania-1005023/
Elikkäs tuo vahanaamio on varmasti juurikin tuo Satanian tytär. Lienee riemukas loputus kun Tex tapaa vanhojen tuttujen jälkeläisiä.
-
Valtio-omisteinen posti ei ole oikea yritys, vaan kilpailua vääristävä häirikkö. Ehkä ainoa ratkaisu on tehdä postista taas valtion virasto, johon kaadetaan vuosittain miljoonia veronmaksajien rahaa. Sitten siellä on varmaan niin hyvin koulutettuja postinkantajia, että he Texin osumatarkkuudella osuvat laatikkoon lastia vahingoittamatta.
Hieman kummeksun tuota olettamusta, jota on myös joku Kokoomuksen kansanedustaja esittänyt. Mitenkä Postin tuottoisa toiminta muuttuisi kerta heitolla tappiolliseksi, jotka pitäisi tukea sadoilla miljoonilla? MOT-ohjelma tänään TV:ssä: "Perinteisen postin määrä on vähentynyt jo usean vuoden ajan. Postin mukaan logistiikka, eli erilaisten tuotteiden kuljetus ja varastointi tukee hupenevaa postipalvelua. Tilinpäätökset kertovat kuitenkin muuta. Pelkästään vuosina 2008–2015 Postin logistiikkapalvelut tuottivat yli 170 miljoonaa euroa tappiota. Samaan aikaan perinteinen postipalvelu tuotti lähes 500 miljoonaa euroa voittoa."
-
Nyt on ollut odottaessa aikaa pohtia viime vuosien Tex-pokkarien satoa, ja vaikka kuinka katselee Tex-lasien läpi niin maku on hieman hapan, muutamia loistavia tarinoita mutta muuten sylttyä, ehkä meikäläisen pitää ottaa taas muutaman vuoden "ero" perus-Texeistä, se on auttanut aiemminkin.
OT!
Menee muuten halvalla 2000-luvun vuosikerrat Huudossa, Torissa jne......sama kohtalo kuin Aku Ankka lehdellä ja Taskareilla? Ei näytä tavara hinnoista huolimatta liikkuvan. ???
-
On uusin Tex karannut lahjakkaasti lehtihyllyiltä. Tän'ään ratsasin muutaman takuuvarman hyllyn ja vain yksi kappale löytyi ja siinäkin oli takakannessa repeämä. Kyllästyin siis odotteluun ja vähän pelottaa, että missä kunnossa lehdykkä sitten joskus saapuessan nkaan. Vähän veikkaan, että tällä numerolla on melkoinen levikki.
-
Nyt on ollut odottaessa aikaa pohtia viime vuosien Tex-pokkarien satoa, ja vaikka kuinka katselee Tex-lasien läpi niin maku on hieman hapan, muutamia loistavia tarinoita mutta muuten sylttyä, ehkä meikäläisen pitää ottaa taas muutaman vuoden "ero" perus-Texeistä, se on auttanut aiemminkin.
OT!
Menee muuten halvalla 2000-luvun vuosikerrat Huudossa, Torissa jne......sama kohtalo kuin Aku Ankka lehdellä ja Taskareilla? Ei näytä tavara hinnoista huolimatta liikkuvan. ???
Mulla sama juttu.. Taso laskenut mielestäni tasaisesti hiipien vuosi vuodelta ja alkaa tuo tilakin jo loppumaan, niin päätin katkaista texin tilauksen.. Kenties sitten joskus uudestaan ja tuoreemmalla fiiliksellä :-\
-
Loppuihan se postilakko! Jotkut pitivät lakkoa oikeutettuna 700 henkilön palkkataistelussa, osa oli ja on sitä mieltä, että pyrkivät jatkossa minimoimaan postin palvelut. Kuulemma kuolevaa bisnestä. Oli miten oli, niin nyt voi odotella uusinta Tex Willeriä saapuvaksi postilaatikkoon (niin, voisikohan sen saada edes jatkossa muita reittejä pitkin?) minä päivänä hyvänsä. Sieltä ne kaupan hyllyiltä hävisivät, kun tilaajat kyllästyivät ja ostivat irtonumerot pois. Toivottavasti oma numeroni tulee ehjänä perille, niin pääsen keskittymään historiallisen seikkailun pahisnaisen tyttären edesottamuksiin Texin ja muiden kanssa.
-
Loppuihan se postilakko! Jotkut pitivät lakkoa oikeutettuna 700 henkilön palkkataistelussa, osa oli ja on sitä mieltä, että pyrkivät jatkossa minimoimaan postin palvelut. Kuulemma kuolevaa bisnestä.
En tiedä onko syytä jatkaa tätä keskustelua enempää, mutta tämä jäi minua askarruttamaan. Sinänsä selvää suomenkieltä, mutta ajatusta en tuosta onnistu hahmottamaan. Mitähän mahdat Mosabacka tarkoittaa? Lakossa olleetko pyrkivät minimoimaan postin palvelut??
-
Ehkä tuo oli vaikeasti ilmaistu. Siis tavallisten kansalaisten mielissä osa komppasi postin työntekijöiden lakkoa ja osa ei tykännyt lakosta ja pyrkivät jatkossa minimoimaan postin palveluita. Onko se sitten kostoa. Ihan sama minulle. Kiva kun jakavat taas postia.
Tervehdin ilolla tietoa, että tarina on kolmen pokkarin pituinen. Siinä ehtii punoa kunnon juonen ja rakentaa henkilöhahmojakin.
-
Toivottavasti oma numeroni tulee ehjänä perille
No tänäänhän tuo uusin nro napsahti luukusta. Käytännössä heti lakon loputtua ja täysin ehjänä.
-
Itelle ei tullut kuin viime viikon maanantain posti vasta tänään "=-D" eivät pidä Limingassa kiirettä.
-
^Teillähän homma pelittää kuitenkin ihan hyvin, tänne Lähi-itäkeskukseen ei ole postia jaettu lakon päättymisen jälkeen(eikä lakon aikana) kertaakaan. Voisi uusin teksi saapua viikonlopuksi, naapurin ukolta lainattu ainoan lukukerran ajaksi.
-
Willer, klassikko, hämis ja kaksi akua saapuivat tänään. Vain uusin aku oli runneltu siihen kuntoon että saa pyytää uuden joten ihan kohtalaisesta alkoi posti taas rullaamaan.
-
Pakko puuttua tuohon "pyydän uuden kappaleen"-systeemiin. Joku miussa mättää mutta ei vaan omatunto anna periksi pyytää tuotteen lähettäjältä uutta kappaletta, kun jakelija tekee paskaa duunia.
Oma vikani varmaan mutta ei Miun oikeustajuni mukaan pitäis Egmontin korjata postin jakelijoiden välinpitämättömyyttä.
Ekku
-
Pakko puuttua tuohon "pyydän uuden kappaleen"-systeemiin. Joku miussa mättää mutta ei vaan omatunto anna periksi pyytää tuotteen lähettäjältä uutta kappaletta, kun jakelija tekee paskaa duunia.
Oma vikani varmaan mutta ei Miun oikeustajuni mukaan pitäis Egmontin korjata postin jakelijoiden välinpitämättömyyttä.
Ekku
Juu ei Egmont, Sanoma tai mikään muukaan kustantamo näitä omia tuotteitaan riko. Mun mielestä postiin ja muihin toimijoihin pitäisi saada semmoinen laatutakuu systeemi, että pyritään tuomaan se tuote kotiin asti oikeasti ehjänä ja mahdollisemman nopeasti. Jos tuote on rikki, niin siitä joutuu maksamaan se posti silloin.
Täytyy myös ottaa huomioon myös se, että myös postiluukut pitää olla joko standardi-tasoa, standardikokoa ja rikkinäiset luukut on korjattava. Varsinkin Helsingissä, vanhoissa kerrostaloissa voi olla ns. kirjeluukkuja, jotka on sille postinjakajalle yhtä kärsimystä. Kun asuin Hesperiankadulla, niin siellä oli semmoinen erittäin pieni ja jäykkä postikortin menevä luukku ja kaiken kukkuraksi se oli vielä melkein lattian kynnyksen korkeudella. Lopulta ne muutettiin nykyaikaseksi ja ihmisystävälliselle korkeudelle.
Eli vaikka me toivotaan, että posti tulee kotiin ehjänä, niin pitää myös laittaa se luukku siihen kuntoon , että sen voi jakaa hyvässä kunnossa sinne kotiluukkuun.
Mutta viime vuosina Postin taso on kyllä laskenut niin paljon, että vaikka olisi kuinka hyvä luukku, niin sittenkin lehti on huonokuntoinen.
Luulen, että suurin syy laatuongelmiin on kiire ja se, että työnantaja ei kunnioita työntekijöitään, ei maksa tarpeeksi palkkaa. Silloin posteljoonin työmoraalikin laskee...työn laatu kärsii.
-
Odottavan aika muodostui pitkäksi, joten hain Willerin eilen kaupasta. Varmaan huomenna olen kahden saman numeron onnellinen omistaja.
Tarina oli hyvä ja kuvituskin lähes kiitettävä. Alkusivuilla tapahtunut pöytäkeskustelu antoi ymmärtää, että Bondin perivihollisen Spectre toimi jo villissä lännessä. Blofeldin (tai dr. Evilin) kissa oli muuttunut apinaksi, mutta muuten kohtaus oli suoraan Bondeista tai Austin Powerista. Liekö ollut Bosellilta puhdas ryöstö vai tarkoituksellinen parodia.
Sataniaan eli Dora Grayhyn tarina tietenkin liittyy. Eikös se ollut niin, että Gray sai siinä wanhassa Texissä ulkomuotonsa Rita Haywordilta, ja erityisesti hänen Gilda-roolihahmostaan?
Jamozia ja Dennisiä kannustaisin vielä roikkumaan Texissä mukana, sillä onhan tänä vuonna julkaistu lähes pelkästään hyviä tai erinomaisia tarinoita.
-
Eli vaikka me toivotaan, että posti tulee kotiin ehjänä, niin pitää myös laittaa se luukku siihen kuntoon , että sen voi jakaa hyvässä kunnossa sinne kotiluukkuun.
Mutta viime vuosina Postin taso on kyllä laskenut niin paljon, että vaikka olisi kuinka hyvä luukku, niin sittenkin lehti on huonokuntoinen.
Ei kyllä luukusta pitäis olla kiinni kun on tuollainen perinteinen muovinen postilaatikko. Pari kertaa vuodessa olen uuden akun pyytänyt, muutamia ostanut kaupasta tilalle ja loppuihin tyytynyt. Priimanahan tuota ei juurikaan laatikosta löydä. Tex willer ja spider-man tuntuvat kestävän käsittelyä paremmin. Niistä vain noin yksi per vuosi niin huonossa kunnossa että tulee pyydettyä uusi. Mielestäni hyödyllisempi kuitenkin pyytää uusi kun tilauksesta maksaa kuin käydä postissa valittamassa ja jäädä ilman lehteä. Korvaava lehti vielä ihmeellisesti on yleensä se vuoden parhaimmassa kunnossa oleva kappale. Sitä en kyllä tajua miksi laatikko pitää sateella avata se posti kädessä ja imaista kannesta kaikki vesi postiin.
-
Pakko puuttua tuohon "pyydän uuden kappaleen"-systeemiin. Joku miussa mättää mutta ei vaan omatunto anna periksi pyytää tuotteen lähettäjältä uutta kappaletta, kun jakelija tekee paskaa duunia.
Oma vikani varmaan mutta ei Miun oikeustajuni mukaan pitäis Egmontin korjata postin jakelijoiden välinpitämättömyyttä.
Noin se kuitenkin menee. Postille reklamoiminen on tuuleen huutamista. Sitä ei kiinnosta satunnaisen jakelutuotteen tuhoutuminen. Tuotteen kustantajaa se sen sijaan kiinnostaa.
Jos haluat, että valituksesi tulee huomioiduksi ja että sillä olisi kenties jotain vaikutustakin, niin turvaudu "pyydän uuden kappaleen -systeemiin". Tuotteen lähettäjän osuus on sitten olla yhteydessä Postiin: "hei te ruhjotte meidän tuotteita, jotka olette luvanneet toimittaa hyväkuntoisina oikeille vastaanottajilleen."
Kun täällä on nyt nostettu esiin tuo Tex-väsymys hurjapäineen ja vanhoine kameleineen, niin mainittakoon, että vähän samoissa aatoksissa ollaan täälläkin oltu jo jonkin aikaa. Tilauksen jatkaminen on vakavassa harkinnassa.
-
Alkusivuilla tapahtunut pöytäkeskustelu antoi ymmärtää, että Bondin perivihollisen Spectre toimi jo villissä lännessä. Blofeldin (tai dr. Evilin) kissa oli muuttunut apinaksi, mutta muuten kohtaus oli suoraan Bondeista tai Austin Powerista. Liekö ollut Bosellilta puhdas ryöstö vai tarkoituksellinen parodia.
Ihan selvä Bond-pastissi. Suora lainaus muistaakseni jostain 60-luvun lopun tai 70-luvun alun Bondista. Olisikohan ollut "Hänen majasteettinsa salaisessa palveluksessa".
-
Pakko puuttua tuohon "pyydän uuden kappaleen"-systeemiin. Joku miussa mättää mutta ei vaan omatunto anna periksi pyytää tuotteen lähettäjältä uutta kappaletta, kun jakelija tekee paskaa duunia.
Oma vikani varmaan mutta ei Miun oikeustajuni mukaan pitäis Egmontin korjata postin jakelijoiden välinpitämättömyyttä.
Ekku
Niinikään tilaajan ei pitäisi kärsiä postin jakelijoiden välinpitämättömyydestä toimittaako lehti asiallisessa kunnossa tilaajalle. Ei tuo kestotilaushinta sentään niin edullinen ole että kannattaa telottu lehti hyväksyä hiljaisuudessa. Pienet kulumat vaikka eivät ole ok voi sietää koska eihän priimakuntoisena tilattua lehteä uskalla enää kuin toivoa saavansa nykyaikana. Kun joskus niin tapahtuu, aina se ollut mukava yllätys.
-
Itse tilasin joskus 15v sitten Tex Willeriä postitse.Muistelisin että melkein joka kerta oli se joko rutussa tai jos satoi niin märkä.Hyvä ja odotettu päivä oli puoliksi pilattu.En muista kestinkö vuoden tai kaksi sitä.Muistan että mukava oli kuitenkin odottaa milloin olisi postilaatikossa taas.Yksi toinenkin asia mikä siinä ketutti oli että Kaupassa näin sen aina muutamaa päivää ennen kun se oli minulla joka mielestäni oli aina iso vääryys ja olen sitä mieltä edelleen että tilaajien pitäisi saada se ensin ja kaupan muutamaa päivää myöhemmin vai saako joku ennen kauppaa laatikkoon?
Ikinä en pyytänyt uutta rutatun tilalle ja siellä ne ovatkin tänä päivänäkin kaikkien muiden kanssa hyllyssä ja aina kun eteen osuvat niin ketjuttaa taas.
Pyysin ennen tilauksen lopetusta vielä kuitenkin egmontonilta että voisiko sen saada kirjekuoreen niin tulisi paremmin ehjänä perille mutta ei onnistunut ja lopetin tilaukseni.Tänä vuonna ajattelin kokeille taas tilaamista mutta kun muistin minkä takia silloin lopetin niin laitoin kuitenkin ensin vielä kyselyn Egmontonille että voisiko Willerin saada kirjekuoreen,ei onnistunut ja tilaukseni jäi sitten tekemättä.Itse olisin vaikka valmis maksamaan vähän enemmän kun sen saisi vain ehjänä luettavaksi.
-
Mulla sama juttu.. Taso laskenut mielestäni tasaisesti hiipien vuosi vuodelta ja alkaa tuo tilakin jo loppumaan, niin päätin katkaista texin tilauksen.. Kenties sitten joskus uudestaan ja tuoreemmalla fiiliksellä :-\
Joo lopetin tilaukseni viime viikolla, ja onnistuin myymään noita tuoreita Texjä alihintaan....
-
Pyysin ennen tilauksen lopetusta vielä kuitenkin egmontonilta että voisiko sen saada kirjekuoreen niin tulisi paremmin ehjänä perille mutta ei onnistunut ja lopetin tilaukseni.Tänä vuonna ajattelin kokeille taas tilaamista mutta kun muistin minkä takia silloin lopetin niin laitoin kuitenkin ensin vielä kyselyn Egmontonille että voisiko Willerin saada kirjekuoreen,ei onnistunut ja tilaukseni jäi sitten tekemättä.Itse olisin vaikka valmis maksamaan vähän enemmän kun sen saisi vain ehjänä luettavaksi.
Itsellä kävi samoin muutama vuosi sitten. Käytännössä joka numero oli kolhittu ja rutattu ja kun pyysin ehjän numeron tlalle alkoivat tilaajapalvelussa valittamaan että vaadin liian usein ehjää numeroa! Käsittääkseni tilaajalle kuuluisi joka numero ehjänä? vai onko tässä joku kiintiö paljonko saa myydä rikkinäisiä ehjän hinnalla?
Eivät näytä käsittävän että viime kädessä HEIDÄN työpaikat ovat vaarassa mikäli ihmiset lopettavat lehtien tilaamisen ja ostamisen. Olisipa mielenkiintoista jos Egmontilta kommentoitaisiin edes jotain vai onko niin että heitäkään tämä riesa ei voisi vähempää kiinnostaa, ovat vain töissä siellä.
Luulisi että vähenevän tilaajamäärän ongelmaan edes yritettäisiin tehdä jotain kustantajan puolelta. Jos Willerin saisi kirjekuoressa niin pistäisin tilauksen tulille koska pelkkä kirjekuori jo suojaisi lehden. Olisin vielä valmis maksamaan tästä palvelusta extraa mutta turha tämmöisestä lienee edes haaveilla...
-
Onko kukaan selvittänyt paljon semmoinen kirjekuori maksaisis. Ei varmaan 50 senttiä enempää. Itse toivoisin, että Aku Ankka ja Aku Ankka klassikko laitettaisiin kirjekuoreen. Samalla se suojaisi kastumiselta. Nykyisin ne tulee tosi huonokuntoisena postiluukusta.
Mutsi tilaa naistenlehtiä ja sekin sanoo, että kansilehdet välillä rutattuna ja joskus, kun siellä on jotain mainostajien hoitoaine-pussukoita, niin niitä ei sitten olekaan juuri siinä kotiin tulleessa lehdessä, vaikka pitäisi.
Kustantajien pitäisi todellakin miettiä tarkkaan tuon kirjekuoreen laittoa. Postin jako voi huonontua vieläkin enemmän. Kirjeeseen laitto olisi ainoa järkevä teko tässä tilanteessa. Torjuisi vähän Postin ninjojen sabotaasia.
-
Onko kukaan selvittänyt paljon semmoinen kirjekuori maksaisis. Ei varmaan 50 senttiä enempää.
Kustantajien pitäisi todellakin miettiä tarkkaan tuon kirjekuoreen laittoa. Postin jako voi huonontua vieläkin enemmän. Kirjeeseen laitto olisi ainoa järkevä teko tässä tilanteessa. Torjuisi vähän Postin ninjojen sabotaasia.
Kirjekuoriin laittaminen tulisi kyllä hyvin kalliiksi. Tuskin postitusta hoitavilla painoilla on edes laitteita, jotka tuon voisivat hoitaa, joten jos ihmiset sujauttelisivat tuhansia tai kymmeniätuhansia lehtiä kuoriin joka postituskerta, menisi siihen aikamoisesta aikaa ja työvoimaa...
Sitten on tietty se, että kirjeiden postitus on paljon kalliimpaa kuin lehtien postitus.
Ja nykyisin kun postitus alkaa muutenkin olemaan isompi menoerä kuin painatus, tarkoittaisi tuo helposti tilaushinnan merkittävää nousua.
Ja itse asiaan liittyen: uusin Tex putosi postiluukusta lakon jäljiltä viime perjantaina. Ja ihan ehjänä, kuten tavallisestikin.
-
Kirjekuoriin laittaminen tulisi kyllä hyvin kalliiksi. Tuskin postitusta hoitavilla painoilla on edes laitteita, jotka tuon voisivat hoitaa, joten jos ihmiset sujauttelisivat tuhansia tai kymmeniätuhansia lehtiä kuoriin joka postituskerta, menisi siihen aikamoisesta aikaa ja työvoimaa...
Sitten on tietty se, että kirjeiden postitus on paljon kalliimpaa kuin lehtien postitus.
Ja nykyisin kun postitus alkaa muutenkin olemaan isompi menoerä kuin painatus, tarkoittaisi tuo helposti tilaushinnan merkittävää nousua.
Ja itse asiaan liittyen: uusin Tex putosi postiluukusta lakon jäljiltä viime perjantaina. Ja ihan ehjänä, kuten tavallisestikin.
Eletään 2000-lukua...varmaan koneet saataisiin myös laittamaan se lehti kirjeeseen.
Postin kanssa sovittaisiin, että kirje maksaisi saman kuin lehti...niiden takiahan tuo kirje on pitänyt laittaa, kun on niin luokatonta postinkantoa.
-
Mulla ei ole ollut kuin yksi "ruttu", eikä ole varmaa että oliko se postijakelijan syy, sentään n 15 vuotta putkeen tilasin Texin tällä kertaa.
-
Niin,ei tarvi kun yksi välinpitämätön jakelia joka jakaa 16 kpl rutattuja Lehtiä vuodessa samaan postilaatikkoon.Mukava kuulla että olette saaneet lehdet hyväkuntoisina,itselleni se ei ollut silloin mahdollista.Mahtaako vaurioiden syynä olla myös se että asuu kauempana Suomea ja että lehdet menee mahdollisesti monien käsien ja laitteiden läpi.Monasti samassa kaupassakin olevasta Tex pinosta saattaa kaikkien nurkat olla jo valmiiksi rutussa mutta kun menee R-kioskille mihin tulee vain muutama,niin ne ovat yleensä aina hyvässä kunnossa.
-
Niin,ei tarvi kun yksi välinpitämätön jakelia joka jakaa 16 kpl rutattuja Lehtiä vuodessa samaan postilaatikkoon.Mukava kuulla että olette saaneet lehdet hyväkuntoisina,itselleni se ei ollut silloin mahdollista.Mahtaako vaurioiden syynä olla myös se että asuu kauempana Suomea ja että lehdet menee mahdollisesti monien käsien ja laitteiden läpi.Monasti samassa kaupassakin olevasta Tex pinosta saattaa kaikkien nurkat olla jo valmiiksi rutussa mutta kun menee R-kioskille mihin tulee vain muutama,niin ne ovat yleensä aina hyvässä kunnossa.
Eikös maalla, jossa jaetaan postilaatikkoihin pitäisi olla parempikuntoisia lehtiä. Kun sen vaan sujauttaa sinne postilaatikkoon suoraan päältä.
Kaupungissa postiluukut on vähän jäykempiä ja pienempiä ja postin änkeäminen luukusta hankalampaa.
Meillä maalla vaarille ainakin tuli ihan huippukuntoisia lehtiä...niin no siitä on jo 4 vuotta kai aikaa, kun vaari vielä eli, joten ne vanhat kunnon jakajat on voineet vaihtua.
-
Eletään 2000-lukua...varmaan koneet saataisiin myös laittamaan se lehti kirjeeseen.
Postin kanssa sovittaisiin, että kirje maksaisi saman kuin lehti...niiden takiahan tuo kirje on pitänyt laittaa, kun on niin luokatonta postinkantoa.
Ai että postiko suostuisi halpuuttamaan jotain muuta kuin työntekijöidensä palkkoja? Älä unta näe. Kun eivät ikinä suostu korvaamaan edes omien mokiensa aiheuttamia lisäkuluja. Posti ei hinnoista neuvottele, vaan nostaa niitä vähintään kerran vuodessa yksipuoleisella ilmoituksella - ja väliin keksii ihan omia, postittajille kalliiksi tulevia lisävaatimuksia.
Ja kyllä, kaikenlaisia laitteita toki voidaan kehitellä ehkä jopa lehtien kirjekuorittamiseenkin, mutta harvemmin niitä ilmaiseksi jaetaan. Ja kuten postin laitteista jo tiedetään, yleensä nuo vehkeet ovat yksi suurin syistä, miksi posti tulee perille kehnossa kunnossa jo nytkin.
-
Joo lopetin tilaukseni viime viikolla, ja onnistuin myymään noita tuoreita Texjä alihintaan....
Mikä oli "alihinta"?Noin 35€, ehkä 40€ on mielestäni kohtuuhinta siististä vuosikerrasta menneiden lähivuosien opuksista.
Vuosi 2018 oli tosiaan aika kamala normiwillerissä, ei sitä huomannut niin pahaksi kun ei juurikaan tullut numeroita kerrattua mutta luin pinkan pari viikkoa sitten ns sukkana. Muutama ok seikkailu..
Uudestaan ja perusteellisemmin lukaistu viimeisin numero. Vaikutti nyt aavistuksen kiinnostavammalta vaikka steroideja syönyt simpanssi kaupunkimiljöössä on mitä on...Hyvä että kyseessä kolmen pokkarin tarina, jos kahden kuten pelkäsin niin olisi tullut ehkäpä liian kiire iskeä tarina pakettiin.
-
Toivottavasti viimeinen osa skarppaa...satanian tytär esiteltiin mutta aika sekametelisoppaa miun mielestä tämä keskimmäinen pokkari. pitää huomenna lukea uudestaan josko siitä petraantuisi mutta aika hulppea finaali täytyisi olla jotta kyseisen tarinan saisi vaivoin rankattua edes vuoden 3n parhaimmain joukkoon.
No, hieman kliseistä poikkevampaa tarinankerrontaa tässä koeteltu ja ei siinä mitään ettei kaikki stoorit ole niitä perinteisimpiä mutta ehkä hieman liian paljon mutkia nyt matkassa.
No, ruudinkatkua sentään hieman ja ihan ok toimintakohtaukset olivat.
-
Mä vähän ihmettelen, että mitä ihmeellistä Boselli tohon loppuun vielä keksii koko pokkarin mitaksi, koska näyttää vähän siltä, ettei siinä ole kuin lopullinen välienselvittely jäljellä.
Ihan perus-Bosellia on, että lypsetään ideasta kuin ideasta kaikki niin kuiviin, että lopulta alkaa kaikkia närästää. Nyt on marssitettu kaikki elossa olevat vakiokelmit lähes vuoron perään kehiin. Ja jos joku on kuollut, niin se herätetään henkiin. Ja ellei herätetä, niin sitten keksitään yks kaks kuolleelle kostoa tihkuva jälkeläinen. Ei ole laatu päätä huimannut, mutta määrä on. Tulee mieleen supersankarisarjakuvat, jossa supersankareilla on melkein aina samat kelmit vastassa. Varmaan Texissäkin mennään lopulta siihen, että kerrotaan esim. Texin syntytarina, Texin ja Carsonin ensikohtaaminen tai Lilythin kuolema aina uudestaan hieman eri näkövinkkelistä.
-
Hopsistakeikkaa. Tällainen oli ilmaantunut erääseen saapasmaan facebook-ryhmään! Pienellä varauksella pitää suhtautua etenkin loppupään osalta.
Huomio kiinnittyy moneenkin asiaan: Ensinnä se, että kirjoittajista Tito Faraci loistaa poissaolollaan. Ei lyönyt "Texin tulevaisuus" itseään sittenkään tällä saralla läpi.
Sen sijaan "Texin menneisyys" Claudio Nizzi on palannut nyt oikein kunnolla kummittelemaan. Toivotaan, että tauko on tehnyt miehelle hyvää. Esimerkiksi Ticcin vähiä jäljellä olevia työvuosia olisi sääli haaskata innottomasti kirjoitetulla tarinalla.
Ja sitten se, että Villa puurtaa jo, tai ainakin pian, uuden tarinan parissa. Tosin vain yhden pokkarin mittaisen sellaisen. Jos olemme onnekkaita, saatamme saada Villalta vielä 5-6 tarinaa, jos hän nyt saa keskittyä kunnolla sarjakuvan tekemiseen eikä pelkkiin kansikuviin.
Melkoinen Mefisto-pläjäys tulossa: kuusi pokkaria putkeen. Tuleekohan ähky? Toivon totisesti, että myös Tex saa näissä seikkailuissa lisäapuja tukijoukoiltaan, esim. El Moriscolta tai vaikkapa Padmalta, ettei kävisi niin, että Mefiston ja Yaman voimat taas vaan kasvavat, mutta Tex lyö heidät silti lopussa jonkun vaivaannuttavan keinon avulla. Kuten viimeksi.
Ja näyttää siellä kapteeni Mustapartakin tekevän paluun. Kenet Boselli mahtaakaan vielä kaivaa naftaliinista? Takuulla lukijapalautetta on seurattu sen verran, että kandidaatit ovat Bosellilla siistissä ranking-järjestyksessä. Minä veikkaan Juan Razaa. Harmi, että El Muerto on kuollut kuten myös kaikki hänen veljensä, mutta ehkäpä hänellä on poika. Mutta tätä Mustapartaa odotan oikeasti innolla, on se sen verran kiinostava ja ristiriitainen persoona.
-
Näyttää ainakin olevan Manuela Montoya, jonka kanssa Kit Willerillä oli jotain romanssinpoikasta tarinassa Kilpailijat ( kronikoissa 48-49 ).
Guatemalaan ilmeisesti mennään, mutta entä tuo Erebus. Etelämantereella on sen niminen tulivuori. Vai onko kyseessä se pohjoiseen v 1848 kadonnut laiva.
Redrockiin näköjään palataan, mutta onko kyseessä sama paikka kuin tarinassa Kultakaupungin konnat ( kronikka 57 ).
Itse olen odotellut Espectron paluuta.
On kyllä paljon pitkiä tarinoita. Mahtaako alku kadota muistista ennen viimeistä osaa.
Uusimmasta tarinasta voi oikeastaan sanoa vain, että sekavaa on.
-
On kyllä paljon pitkiä tarinoita. Mahtaako alku kadota muistista ennen viimeistä osaa.
Niin on. Mutta niitähän vanhan polven lukijat ovat kaivanneet, ja ilmeisesti perussarja pyhitetään nyt aika pitkälti niille: kuuden pokkarin Mefisto (julkaisuaikai siis Italiassa puoli vuotta, Suomessa onneksi hitusen vähemmän!), kaksi neljän pokkarin tarinaa ja vielä muutama kolmen pokkarin seikkailukin. Texin nuoruudessa ja muissa erikoisjulkaisuissa mennään sitten kai vähän enemmän nuorten ehdolla. Vaikka enpä ole varma, ovatko ne Texin nuoruusjutut sittenkään erikoisen lyhyitä, kun näyttävät kaikki olevan jatkokertomuksia.
-
Mustaparta Drake on ilman muuta värikäs hahmo ja tuntuisi etukäteen arvuutellen kiinnostavammalta kuin (yli)pitkä mefisto tarina. Lukaisin eilen timantti-jimin koston ja lienee paras kronikka. Pitänee lukaista kadonnut poliisipäällikkö tänään, onkin jo pari vuotta vierähtänyt viimoisesta. Manuela Montoya oli ihan kelpo tarina mutta tuskinpa mitään järityttävän hyvää juonta saadaan kehitetty comebackiin. Toivottavasti kuitenkin olen väärässä.
Uudestaan plärätty myös 16/2019 ja vaikutti kehnommalta. Pyssyttely kelmien kerholla oli hyvä kohtaus mutta eläinten käyttö apureina rajusti ylimitoitettu. Sai jo käytännössä naurettavat mittasuhteet. Aika hurjaa vauhtia etenivät tutkimuksetkin, ei kauaa kestänyt kun oli jo macparlandin olinpaikka selvitetty.
-
Uudestaan plärätty myös 16/2019 ja vaikutti kehnommalta. Pyssyttely kelmien kerholla oli hyvä kohtaus mutta eläinten käyttö apureina rajusti ylimitoitettu. Sai jo käytännössä naurettavat mittasuhteet.
Tässä on vähän sama kuin viimeisimmässä Proteuksessa ja vähäisemmässä määrin Mestarissa. Kelmien kyvyt ovat suorastaan yliluonnollisia. Tulee tästäkin mieleen supersankarisarjakuvat. Mielestäni Mefisto olisi riittänyt tältä saralta. Vähän pelottaa, että mihin suuntaan esim. Mustaa Tiikeriä ollaan nyt viemässä.
-
Uusin ja viimeisin osa Satanian tyttären tarinaa luettu, ihan ok lopetus tarinalle omasta mielestäni. Ja ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa Satanian tytär palaa,
Onko muuten koskaan aiemmin ilmestynyt 17 numeroa Texiä vuodessa? :P
Seuraavat 4 väri-Texiä jää luultavasti lukematta jos tarina tai kuvitus ei nappaa, ei ole nämä väri-tarinat omaan makuuni.
-
Pidin tarinasta. Jäi tosin harmittamaan että sympaattisen Nick Cassidyn piti kuolla >:( Benevento on kelpo piirtäjä, toivon lisää tarinoita häneltä.
-
Juu, erikoista on, että 1/2020 tuli jo laatikkoon.
Tämä viimeinen osa oli kyllä trilogian paras, käänteitä ja ruumiita riitti kuin Midsomerin murhissa.
Jokohan näiden vanhojen vastustajien (tai heidän jälkeläistensä) marssittaminen vuoron perään uudelleen lyötäväksi jo rauhoittuisi? Luulin aikaisemmin, virheellisesti, että klassikkokonnien elvyttäminen olisi jotenkin liittynyt viime vuoden tasavuosi-juhlintaan.
Luulisi, että olisi riittänyt, että Mefisto on jo tungettu nuoren Tex Willerinkin pokkareihin. Mutta ei, parin vuoden päästä samaa Mefisto-virttä veisataan taas peräti kuuden pokkarin verran. Armoa!!
Jannen julkaisemasta listasta käy myös ilmi, että Ticcin viimeisen normipokkarin käsikirjoittaa Nizzi. Toivottavasti Nizzi tekee oikeutta suurimmalle Tex-kuvittajille. Synkkää on, kun muistelen sitä viimeistä Musta Tiikeri - pokkaria, joka oli Nizzin käsialaa. Se oli umpisurkea, mutta jäi mieleen juuri kelvottomuutensa takia.
-
Vuoden ensimmäinen numero ei ole kyllä tasoltaan hurmaa, Jaahas seuraavat 2-4 numeroa ilmestyvät väreissä, eipä tämä mieltä ylennä. Kolmeen numeroon voi heittää pinon jatkoksi tai lopettaa koko tilaus kuten kaverini teki enkä ihmettele yhtään. Olisipa toi kopiointi edullista voisi värilliset vetää musta valkoiseksi mutta kun tarinat on kuraa ei sitäkään kannata vaivautua.
-
Tämä viimeinen osa oli kyllä trilogian paras, käänteitä ja ruumiita riitti kuin Midsomerin murhissa.
Jep, oli aika yllätävä lopetus. Toisaalta ns. tykinruokaosastoa oli meikäläisen makuun taaskin vähän liiaksi.
-
Vuoden ensimmäinen numero ei ole kyllä tasoltaan hurmaa, Jaahas seuraavat 2-4 numeroa ilmestyvät väreissä, eipä tämä mieltä ylennä. Kolmeen numeroon voi heittää pinon jatkoksi tai lopettaa koko tilaus kuten kaverini teki enkä ihmettele yhtään. Olisipa toi kopiointi edullista voisi värilliset vetää musta valkoiseksi mutta kun tarinat on kuraa ei sitäkään kannata vaivautua.
Ei Rottah kannata lopettaa Texin tilausta sen takia, että seuraavat numerot ovat värillisiä. Minä itsekin pidän musta-valkoisista enemmän,i mutta sitten taas joissakin värillisistä Texeissä värit ovat rikastuttanut muuten huonoa piirros jälkeä huomattavasti. Mutta kyllä sieltä taas sitten tulee normaalia Texiäkin. Kyllä noita Texin tilaus määriä pidetään jatkuvasti silmällä, ja jos julkaisijat huomaavat tilauskantojen vähentyvän vuosi vuodelta, kuten valitettavasti uskon käyvän, koska nykynuoriso ei enää lue juuri mitään, niin kun tilauskannat pienenevät, on luonnollista, että kustannustoiminnasta vastaava lehtitalo miettii, kannattaako lehteä enää julkaista. Mistä sitten saamme Texiä luettavaksi. Itse en ainakaan osaa kieliä puhumattakaan Italiasta, joten kuivaa tulee olemaan, jos Texkin loppuisi, kun Suomessa ei enää juuri ilmesty mitään sarjakuvalehtiä varttuneempasn makuun.
Sieltä on tulossa aivan varmasti jotakin sellaistakin, että kannattaa todella odottaa. Onhan Texin piirtäjä repertuaari käsittäääkseni, vaikken ole enää Texin maailmaa seurannut kunnolla lähes 5 vuoteen, niin piirtäjiä ei kait koskaan ole ollut näin paljoa ....joukossa lahjakkaita uusia tulevia huippupiirtäjäjiä ja myös uusia tarinan kertojia. Esimerkiksi itse odotan kovasti Villan mahtavaa suuralbumia Suomeksi ja sitä ennen Italiaanoksi. Saa ainakin aluksi ihailla Villan upeaa kuvitusta, kun entinen suosikkini Ticcin viiva ei minusta enää ole sellaista, että sitä kannattaisi odottaa. Pahoittelen, jos sanon näin, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Ticci oli mielestäni lyömätön parhaina vuosinaan tarinan garaafisena kertojana. Koska itsekin piirrän silloin kun jaksan ja voimia on, osaan nähdä kuvista, milloin taiteilija on parhaimmat päivänsä ohittanut. Niin meille kaikille valitan käy. Mutta kyllä Ticcin tarinan kerronta silti vielä on täynnä dramaattista energiaa. Hän osaa maalata sielunsa silmin upeita toiminta kohtauksia, joihin edelleenkään monet uusista piirtäjistä eivät vielä yllä. Mutta ehkä joskus kun taidot kehittyvät suuren mestarin jalanjäljissä. Mutta kasvojen kuvauksissa alkaa ikä näkyä. Joku on varmaan eri mieltä. Saa ollakin.
-
Aiemminkin maininnut mielestäni nämä väriteksit pitäisi julkaista muussa formaatissa ja siirtyä 12 numeron "luonnolliseen" aikatauluun. vaikka 16 numeroa vuodessa kuulostaa mukavalta nämä väriteksit lykkäävät potentiaalisesti paremman materiaalin ilmestymistä kuukausikaupalla. No, on niissä välillä ollut ihan ok tarinoita ja niin huonoa teksiä ei ole vielä ilmestynyt että sen olisi lukematta jättänyt.
Ja viimeisestä numerosta. Oli selkeä hyppäys tasossa ylöspäin onneksi, mukavasti juonenkäänteitä ja toimintaa. Olisin tosin suonut texin kuuluisa vainu ei tässä tapauksessa olisi aistinut koiruutta vain rehdisti satania jr karkuun. Taitaa olla mustan tiikerin 2 pakoa ja mefiston oma viimeisin tarina olla kutakuinkin ainoat jossa kelmi päässyt karkuun jos ei lasketa niitä missä ollut syytä uskoa autuaammille metsästysmaille siirtymistä.
-
Aiemminkin maininnut mielestäni nämä väriteksit pitäisi julkaista muussa formaatissa ja siirtyä 12 numeron "luonnolliseen" aikatauluun. vaikka 16 numeroa vuodessa kuulostaa mukavalta nämä väriteksit lykkäävät potentiaalisesti paremman materiaalin ilmestymistä kuukausikaupalla. No, on niissä välillä ollut ihan ok tarinoita ja niin huonoa teksiä ei ole vielä ilmestynyt että sen olisi lukematta jättänyt.
Ja viimeisestä numerosta. Oli selkeä hyppäys tasossa ylöspäin onneksi, mukavasti juonenkäänteitä ja toimintaa. Olisin tosin suonut texin kuuluisa vainu ei tässä tapauksessa olisi aistinut koiruutta vain rehdisti satania jr karkuun. Taitaa olla mustan tiikerin 2 pakoa ja mefiston oma viimeisin tarina olla kutakuinkin ainoat jossa kelmi päässyt karkuun jos ei lasketa niitä missä ollut syytä uskoa autuaammille metsästysmaille siirtymistä.
Ei kai ne lykkää, kun seikkailut tulisi vaan hitaammassa rytmissä. Satania-stooria olisi venattu loppuun kaksi kuukautta, nyt väli oli puolitoista kuukautta. Siinä kun olisi huonomman Mefisto-stoorin vuoro, niin parhaassa tapauksessa ooteltas parempaa tarinaa 5 kuukautta.
-
Ei kai ne lykkää, kun seikkailut tulisi vaan hitaammassa rytmissä. Satania-stooria olisi venattu loppuun kaksi kuukautta, nyt väli oli puolitoista kuukautta. Siinä kun olisi huonomman Mefisto-stoorin vuoro, niin parhaassa tapauksessa ooteltas parempaa tarinaa 5 kuukautta.
Totta mutta tuo olisi se looginen ja "oikea" aikataulu ja erikoisjulkaisuina nää väriteksit ostaisin mieluusti. No tosin egmontilla on saletisti finanssipolitiikka laskettu. olet kyllä täysin oikeassa jos huonompi tarina ja venytetty saa sitä kärsiä pienen ikuisuuden >:D ^-^
-
Uusin väri-Tex, joka sisälsi kolme lyhyttä tarinaa, ei ollut tasoltaan täysin toivoton. Olen aikaisemminkin kritisoinut sitä, että nämä Tex-lyhärit eivät toimi lähinnä siksi, että niihin rakennetaan normi-Texeille tyypillinen juonikaari normi-ruumismäärällä. Sivut eivät vain riitä. Näin hukataan mahdollisuus lähestyä asioita jostain uudesta kulmasta. Mallia voisi hakea vaikka Ken Parkerin lyhyttarinoista.
Ensimmäisen tarinan sujuvuutta rasittaa Civitellin staattisen patsashahmot, joiden luonnollisuuden rippeet vie mukanaan epäonnistunut väritys. Onneksi kaksi seuraavaa olivat jo suhteellisen toimivia, ja viimeisessä tarinassa oli jopa yritystä käsitellä aihetta, joka käsittääkseni on ollut Texissä aikaisemmin tabu-kategoriassa.
-
Ensimmäisen tarinan sujuvuutta rasittaa Civitellin staattisen patsashahmot, joiden luonnollisuuden rippeet vie mukanaan epäonnistunut väritys.
Aivan samaa ajattelin. Enpä muista noin pökkelömäistä jälkeä Civitelliltä nähneeni. Väritys oli muuten hänen omansa, kahdessa muussa oli tämän sarjan vakiovärittäjä asialla.
-
Kaksi ekaa lyhäriä olivat kyllä kaikin puolin ihan turhaa tauhkaa. Kolmannessa oli onneksi sitten jopa ideaa ja mittaansa nähden useampikin yllättävä ja toimiva käänne.
-
Piirtäjänä kiinnitän yleensä ensiksi huomion piirtäjän tuottamaan piirräntään ja tarinan kerrontaan sarjakuvassa graafisesti. Tarkastelin uusinta kolmen tarinan väri Texiä. Täällä on moitittu tälläkertaa Civitellin piirrosjälkeä eikä turhaan. Minusta kysymys on seuraavasta. Koska kyseessä oli värillinen tarina jonka Civitelli tiesi saadessaan käsikirjoituksen, hän ei tässä tapauksessa käyttänyt tunnusomaista pisteillä leikkimistä kuvatessaan taivasta, pilviä jne eikä muutenkaan niin tarkkaa ihmishahmojen kuvausta kuin tavallisesti. Esimerkiksi tarinan ensimmäinen ruutu se iso. Katsokaa taivasta. Siinä ei näy lainkaan Civitellin tarkkaa pistepiirräntää, vaan taivas ja muu on rakennettu väreillä. Tämä toistuu muuallakin tarinassa. Sivulla 25 vai olikos sivulta 26 alkaen on taustoissa mukana jo hivenen pistepiirräntää. Civitelli on ottanut huomioon tehdessään tuota lyhäriä sen, kuten totesin, että se on värillinen tarina. Silloin hän ei tee niin tarkkaa jälkeä kuin normaalisti, sillä värillinen tarina ei tarvitse niin tarkkaa tulkintaa tässä kyseisessä tarinassa.
Sen huomioon ottaminen vaikuttaa selvästi siihen, millaisella tekniikalla hän piirtää tarinansa. Olihan Civitelli ollut hieman harmissaan, että eräs hänen tarinansa julkaistiin Suomessa sellaisessa formaatissa, mikä ei ollut alkuperäinen Italiassa julkaistu sama jakso Texiä. Hän siis ottaa huomioon rakentaessaan tarinansa garaafista ilmettä, julkaistaanko se musta valkoisena vai värillisenä.
Mutta sitten taas Bonelli kustantamo on teettänyt jälkikäteen värit Civitellin alunperin mustavalkoisena tehtyihin Texin sarjoihin, joissa on mukana tarkkaa pistepiirräntää.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, ettei Tex tarvitsisi lainkaan värejä. Ostin halvalla divarista värillisen Ticcin tarinan Kadonnut pueblo, enkä pitänyt lainkaan Tissistä värillisenä. Musta valkoinen oli upeampi.
Mutta....tämäkään mitä sanoin ei tietenkään kerro kaikkea, miksi tosiaan Civitellin jälki nyt ei ollut sellaista huikaisevaa varjojen ja pisteiden harmoniaa kun on totuttu näkemään aikaisemmissa tuotoksissa. Vaikea sanoa tuohon mitään. Minusta lisäksi väritys ei ollut parhaasta päästä lehdykässä, joten jäi tällä kertaa odottamaan jotakuta muuta lehtihyllyyn.
-
Tämän uusimman ensimmäinen lyhäri on jokseenkin kummallinen tapaus. En keksi sen luomiselle mitään muuta motiivia kuin sen, että tekijät haluavat todistella Carsonin heteroseksuaalisuutta. Onko päämääränä leikata siivet kysymystä epäilleiden asialta ja hapertaa Carsonin munkkisoturiluonnetta? Tosin onhan Carsonilla ollut aina silmää naiskauneudelle. Voihan tietenkin olla, tarinan iskijöiden tavoite oli vain toistaa läpeensä loppuunkulunutta konventiota siitä, että revolverisankari on tuomittu kulkemaan eikä juurtumaan.
Toinen kertomus, josta paluuta tekevä Nizzi on vastuussa, etenee hyvin suoraviivaisesti ja edustaa varsin perinteistä tarinan kaarta. Uudelleen lämmittelyyn tuo kuitenkin ripauksen tuoreutta Tortin raikas kuvitus. Odotan jatkoa ihan mielenkiinnolla.
-
Ensimmäinen Barbierin kirjoittama tarina herättää lähinnä myötähäpeää. En tajua miksi se on edes vaivauduttu laittamaan paperille. On Carsonin nuoruudenseikkailu, jossa Texiä ei edes mainita. Edes Venturin piirrosjälki ei pelasta, sillä se on aika keskinkertaista, välillä vaikutelma on jopa suttuinen. Sergio Bonelli pyörii haudassaan.
Jälkimmäinen Nizzin kirjoittama tarina kulkee tavanomaisesta juonestaan huolimatta muuten lupaavasti, mutta Tortin piirrokset ovat kädettömintä mitä olen ikinä nähnyt Texeissä. Jokainen osa-alue on pielessä, Diso on mestari tähän jälkeen verrattuna.
Googlaus kertoo, että kyseessä on Rodolfo Torti, mitä on kyllä vaikea uskoa. Joku varmaan muistaa Jalavan n 30 vuotta sitten julkaiseman albumin Jan Kartan tutkimuksia - Weimar. Oli hienoa jälkeä, mutta nyt näyttää ikä tehneen tehtävänsä.
-
Koen että Bonnelli kustantamon monikirjoisesta Tex Willer valikoimasta jotkut nimikkeet ovat sellaista pakkollista pakkopullaa, että edes jonkin tasoista kamaa on saatava ulos. Texin myyntiluvut ovat ilmeisesti laskusuunnassa kuten on käynyt muidenkin sarjakuvalehtien joissakin maissa. Minusta juuri Texin normisarja pitäisi pitää ehdottomasti laadukkaana niin tarinoiden osalta kuin piirrännällisestikkin. Näin itse ajattelen. Ehkä moni ei näe asiaa samalla tavalla. Kyllä Texin lukijat antavat tarvittaessa palautetta, joka on aina tervetullutta. Lukijoitaan varten lehteä tehdään ja julkaistaan.
On selvää, että Texin tallissa on hyvin vaihtelevaa lahjakkuutta tekijöissä, jotka tuottavat tuota sarjaa. Ja sekin, että noita Texi sarjoja on ainakin Italiassa hyvin monia, niin olen ymmärtänyt lukiessani tätä Kvaakin Tex osiota, enhän osaa italiaa, niin tuollainen liika tarjonta ei mitenkään voi tarjota aina parasta laatua lukijoille. Perus sarja laadukkaana ja sitten muut Texin julkaisut kohtalaisella laadulla ja selvästi alta riman menevä kama lopetettakoon.
Täytyypä tällä viikolla kun ehdin, tutustua Secos-Billin mainitsemaan piirtäjään nimeltä Rodolfo Torti. Minulle aivan tuntematon piirtäjänä. En ole lukenut yhtään tuon henkilön piirtämää numeroa.
Minua alkoi kovasti kiinnostaa se mitä sanottiin, kun Venturan piirräntä nyt ei oikein kolahtanut. Nimittäin pidän kovasti Venturin piirtämistä jaksoista. Venturin piirtämä suuralbumi Uudisraivaajat oli mielestäni sen vuoden yksi kohokohdista Tex rintamalla. Vieläkin muistissa upea panoraama, kun intiaanit valmistautuivat hyökkäämään vsnkkurikaravaanin kimppuun. Se iso ruutu oli huikaiseva. Sulat liehuivat tuulessa ja kohta rytisee. Täytyypä selvitellä tilannetta kun näen lehden kaupassa seuraavan kerran. Sitten pystyn sanomaan mitä mieltä itse olen.
-
Tiedän hyvin, että olen Kvaakin willeristien silmissä ihan väärää koulukuntaa, mutta itse ihastuin ikihyviksi numeron 3/20 jälkimmäisen tarinan vahvaan ja omintakeiseen taiteeseen. Lisää tälläistä! Tällä kertaa jopa värit toimivat, vaikka normaalisti luen Texini mieluiten mustavalkoisena.
-
Itseäkin miellytti se jälkimmäisen kuvitus ja väritys. Itseä ei nuo värit haittaa. Onhan Kirjastokin väreissä.
-
Olen nyt lukenut toiseksi viimeisen ilmestyneen väri-Texin ja yhtä juttua jonkin verran uusimmasta (se Kit Carson nuorena v. 1866 juttu) ja täytyy myöntää että yhä mv-kuvitus on se hienompi formaatti kuin värityksellinen, vähän sama juttu kuin Corto Maltesesssakin. Silti, pidän näistä lyhyistä jutuista tarinoidensa osalta paljon koska näistä puuttuvat tyystin ne uuvuttavat "Tex, Carson ja joku muu puhuvat 13 sivua putkeen ilman mitään varsinaista sanottavaa ja juoni ei etene"-kohtaukset. Mielenkiintoista on myös nämä naishahmojen ulottuvuudet esim. ekan väri-Texin vikassa tarinassa jossa on kiintoisa koukku lopussa intiaanien uhriksi jääneen naisen tarinassa (ja avoin loppu myös harvinaisesti!) ja tokassa väri-Texissä (hitto minä muista noita numeroita) olevan Carson-jutun alussahan baarinainen kostaa miehensä murhan, noh, murhalla melko suoraviivaisella tavalla. En minä usein muista moisia kohtauksia miestenkään tekeminä Texeistä. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa (harmi että kuvitus ei ole tarinoiden vinkeyden tasalla).
-
Luonnehtisin Nizzin kirjoittaman tarinan päätösosaa häpeälliseksi roskaksi.
En tajua sitä, että miksi esim. Bonellin talliin kuuluvaa Benardia ei käytetä käsikirjoittajana. Olisi aikuisillekin luettavaa. Toivottavasti Nizzi jää lopullisesti eläkkeelle Tex-tarinoinnista ja löytää itselleen jotain muuta mielekästä ajanvietettä.
-
-- Silti, pidän näistä lyhyistä jutuista tarinoidensa osalta paljon koska näistä puuttuvat tyystin ne uuvuttavat "Tex, Carson ja joku muu puhuvat 13 sivua putkeen ilman mitään varsinaista sanottavaa ja juoni ei etene"-kohtaukset.--
Nuo monen sivun velmut höpötyksethän ovat ihan parasta Texeissä. Olisi upeaa, jos joskus julkaistaisiin pitkä Tex-tarina,jossa ei tapahtuisi lopulta mitään... no, ehkä joskus!
-
Luonnehtisin Nizzin kirjoittaman tarinan päätösosaa häpeälliseksi roskaksi.
Olisiko tarkempia perusteluja? Mielestäni tässä oli selvä parannus Nizzin viimeisiin töihin. Virtaa mies oli selvästi saanut taukonsa aikana, ja luin tarinan ihan mielelläni. Mutta ei tämä toki minunkaan mielestäni klassikko-kastiin nouse. Ehkä tässä nyt oli se, kun en mitään hyvää odottanut, niin yllätyin iloisesti. Kuvitus miellytti silmää.
-
Pelastetaan Kit, räiskitään. Käväistään oikeussalissa ja sitten taas pyssynuottasille.
Ohutjuoninenkin tarina voi olla hyvä. Tämä ei sitä ollut.
Ei tule koskaan luettua uudestaan, jos niteeseen kosken se hyllyn järjestelyn vuoksi.
:( :-[
-
No olihan tämä kyllä tarinallisesti aikamoista tyhjänpäiväisyyttä. Ammuntaa sivu sivun perään ilman minkäänlaista koukkua. Puhumattakaan Texin ja kumppaneiden yli-inhimillisestä tähtäyskyvykkyydestä, josta nähtiin varmaan sata täydellistä esimerkkiä.
Taiteesta kyllä pidin.
-
Melko vaatimaton oli tämä uusin. Jotenkin jäi vaikutelma, että keskeltä jäi iso pätkä pois, kun yhtäkkiä väki oli oikeussalissa. Istunto oli myös nopeasti ohitse ja ilman draamaa, minkä jälkeen seurannut ammuskelukin tuli ilman kummempia alustuksia. Ihmeellistä hyppelyä, aivan kuin olisi annettu keskeneräinen tarina piirrettäväksi.
Pääkonna ei lainkaan antanut vaikutelmaa paikallisesta mahtimiehestä, saati että kylässä olisi mitenkään ollut sellainen tunnelma, että se on Korriganin anturan alla. Kaikki muutkin hahmot jäivät täysin persoonattomiksi. Edes Stocker ei saanut minkäänlaista luonnetta, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Myös piirrosjälki oli kuin tekijä olisi ollut hirvittävästi myöhässä, eikä voinut tehdä kunnon jälkeä. Ihmettelen aika tavalla täällä annettuja kehuja, kun ottaa huomioon minkälaista jälkeä puolestaan on haukuttu. Naamat olivat kerta kaikkiaan hirvittäviä, kädet kelvottomia ja muussakaan ei ollut kehumista, vaikka välillä vaatteissa oli hiukan Ticcin tyyliä.
Hiukan asiasta ohitse. Egmont muutti blogiaan juuri ja pilasi sen täysin. Missä se julkaisukalenterikin nyt on vai poistivatko sen kokonaan. Se oli se kiinnostavin osa. :(
-
Tuntuipas mukavalta taas lukea perusjuttuja noiden värillisten välipalojen jälkeen. Oikein oli kiinnostava ja lupaava alkujakso, vaikkakin aika verinen. Täytyy toivoa, ettei Makua kohtaa tiensä päätä loppujaksossa, ruumiita on kyllä tullut jo nyt ihan tarpeeksi.
-
Onko tämä Makua seikkaillut jossakin aiemmassa tarinassa?
-
Onko tämä Makua seikkaillut jossakin aiemmassa tarinassa?
On. En tähän hätään jaksa etsiä kyseisen seikkailun# hyllystäni mutta meksikolainen pistolero opetti Makulla coltin käyttöä ja Makua toimi hänen oikeana kätenään bisneksissä joille luonnollisesti laitettiin stoppi.
Ihan kelpo tarina mielestäni..
-
Okei, vähän arvelinkin että tällainen tarina olisi.
Jos joku tietäisi minkä vuoden numerossa tarina olisi niin voisi lukaista sen ensin.
-
Aloin etsimään mutta jokusen minuutin jälkeen tuli mieleen perunamaa tässä saattaa auttaa, riippuen seikkailun nimestä. Eli;
15/2012: Puoliverinen 1/2
16/2012: Puoliverinen 2/2: Makuan hyvitys
-
Luin tänään uutukaisen ja pohdin heti samaa kuin täällä muut, että todennäköisesti Makua on esiintynyt Tex Willerissä aiemmin, mutta en ollut ollenkaan varma asiasta. Onneksi palstaveljet kaivoivat tiedon heti esille.
Fontin piirtojälki on rujoa ja roistot ovat aina todella rumia. Jotenkin tuntuu, että hymytkin ovat lähempänä irvistystä kuin iloisuutta. Itse tarinahan oli melko karua luettavaa ja Makuan osa on kyllä epätoivoisen surkea. Olen mielelläni väärässä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että Makua ei selviä tästä tarinasta hengissä. Hannun tavoin toivon, että nyt olisi kirjoitettu erilainen loppu, jossa Makua pysyy elossa.
-
Sain viimeinkin luettua uusimman, ihan viihdyttävä tarina. No, ruumiitahan tuli varsin maltilla muuten paitsi yksi kohtaus kasvatti saapasmäen asukasmäärää aika tavalla. Kohtalaisen tyly meninki ja sen vuoksi...
veikkaukseni on kellot lyövät Makualle.
Kertasin uusimman numeron innoittamana "esinäytöksen" ja oli jopa parempi kuin muistinkaan. Fontin taide on todellakin karkeaa mutta pidän siitä. Roistot erittäin roistomaisen oloisia, ja Tex tuo ehkä liikaa mieleen jonkin filmitähden wanhoissa jenkkiwesterneissä. Toisaalta maisemakuvauksiin on mielestäni nähty vaivaa ihan mukavasti, kohtalaisen usein muutama muu taiteilija on tyytynyt hiekkaan...
-
Makuan kostoretki siitä tulee, mutta itsellä on kutina, että Tex laukkaa viime hetkillä pelastamaan ruhjoton Makuan.
Tulihan tuota raatosakkia, mutta ei liikoja mässäilty kuitenkaan. Oikein innolla seuraavaa numeroa odottaen taas.
-
Mielestäni vähän turhan spoilaava kansi tässä uusimmassa.
-
Jopa yllättävän lämminhenkistä jutustelua teksin ja Makuan välillä. En siltikään muuta arvausta vaan veikkaan Makua heittää lusikan nurkkaan...
Ilman muuta erittäin hyvä tarina menossa ja koska asetelmat kuitenkin suht arvattavat niin tuskin seuraava pokkari tästä viimeisimmästä heikommaksi jää.
-
En siltikään muuta arvausta vaan veikkaan Makua heittää lusikan nurkkaan...
Heheh. Aika moni veikkasi näin. Itse en uskaltanut veikata mitään. Hyvin kävi. Mielestäni hieno tarina, ja mielestäni myös ikämies Font on löytänyt uudestaan hivenen takavuosien tenhoaan.
-
Joo, valitettavasti homma laitettiin pakettiin ilman sen suurempaa draamaa. Toimintaa oli ihan hyvin ja jokaisella kohdalla(paitsi ehkä "lainvalvojilla") oli myös ihan tarkoituksenmukaisuus juonen kannalta eli ns turhaa pyssyttelyä ei onneksi ollut.
Hyvä kokonaisuus.
-
Hyvä tarina tää uusin :)
-
Onko tietoa saako numero 5/2020 vielä jostain kun jäi nyt ostamatta tämän koronan takia.
-
Onko tietoa saako numero 5/2020 vielä jostain kun jäi nyt ostamatta tämän koronan takia.
Huuto.netissä on parikin kohdetta, mistä tuo numero löytyy.
-
Oudon kiehtova tämä Nizzin uusin tarina. Johtuu ehkä lähinnä siitä, että en odottanut taaskaan mitään. Tai siis odotin erittäin kehnoa tarinaa, jos rehellisiä ollaan. Kuvittaja Filippucci tai Kilipukki (kuten muistaakseni Hannu hänet taannoin suomensi) ei ollut enää yhtä vakuuttava kuin ensimmäisissä tarinoissaan. Ei pitäisi vielä iänkään painaa, kun on 1955 syntyneenä Texin nuorisokaartia.
-
Olen kyllä jokseenkin samaa mieltä Nizzin tarinasta , mutta jokin herjaa. Eikö olekin niin, että tämä on jo nähty. Joukko ihmisiä, erilaisista syistä, on kasautunut piiritetylle postivaunuasemalle. Jotenkin Nizzin kirjottama retoriikka vaikuttaa laskelmoidulta ja simppeliltä. Hän siis tekee sen, mitä mitä minimissään Tex-konventioissa kuuluu tehdä. Nizzi oli kieltämättä aikanaan parhaimmillaan huippu, mutta tämä tarina oli vartissa luettu, kuten Nizzin viimeisimmät. Ei surkea, mutta väsähtänyt. Boselli on kiinnitetty nuoruustarinoihin, joten tätä on tiedossa lisää. Ilmeisesti vaihtoehtoja ei ole.
Sen sijaan viime tarina, jossa Ruju ja Font yhdistivät voimansa oli yllättävän onnistunut. Muutamista kliseistä huolimatta, on todettava, että Font Ja Ruju olivat hyvässä iskussa. Tex ei näyttänyt anorektikolta missään ruudussa. Verratkaapa Fontin Texiä Fuscon viimeisimpiin Texeihin, jossa päähenkilön rintakehä ja hartiat ovat Conan barbaarin luokkaa.
-
Oli aika erikoinen tuo uusimman tarinan loppu episodi. Koko lailla irrallisena tuntuinen, olisiko laitettu vaan täytteeksi että tulee sivumäärä kokoon?
-
Myöskään intiaanien hyökkäykselle postivaunuasemalle ei taidettu antaa mitään syytä?
-
Myöskään intiaanien hyökkäykselle postivaunuasemalle ei taidettu antaa mitään syytä?
Kapinalliset intiaanit taisivat vain saalistaa pakoon päässyttä sotilasryhmää. Huvikseen sitten hyökkivät. Saatiin siten pituutta tarinaan.
-
Ihan kelpo tarinahan tuo oli, juttu kulki hyvin ja käänteitä riitti. Intiaanit jäivät persoonattomiksi, mutta linnakkeen sisällä sellaisia sitten piisasi. Oli tosin hiukkasen ennalta-arvattava, loppua lukuunottamatta.
-
Heikohko lopetus keskitasolta ensimmäisen pokkarin perusteella vaikuttavaan tarinaan. Carsonin lähteminen apuvoimien hakemiseen pilasi muuten kelvollista lopputappelua kun tiesi varsin hyvin mitä tuleman pitää.
Ukon kultakuumeeseen sairastuminen vaimon ja pojan kuoleman vuoksi oli..no, hölmö.
-
9/2020:
Sisältää kaksi tarinaa, ensimmäisen Veristä satoa on tehnyt tuntematon kaksikko Rauch / Poli. Itse pääjuonen idea on aika tympeä, mutta sivujuoni pankkiryöstöstä kantaa ehkä hiukan paremmin, vaikka ei tee tästä mitään klassikkoa.
Ehkä juttu olisi ollut parempi pidempänä, yllätyksiä kuitenkin riittää ja hahmoissa on tiettyä potentiaalia. Turhan raaka prologi pilaa dekkariulottuvuuden ja juttu sortuu pelkäksi ammuskeluksi.
Piirtäjä on ihan menettelevä, Font/Ortiz-koulukuntaa.
Jälkimmäinen Yukon race ( Giusfredi / Font ) onkin sitten täyttä roskaa. Tex ei esiinny koko tarinassa, häntä ei edes mainita. Päähenkilö on Gros-Jean, joka on tässä täysi psykopaatti. Jos hän ei olisi vanhastaan tuttu hahmo, niin loppuratkaisun huomioon ottaen, häntä voisi pitää tarinan konnana.
-
Olikohan ensimmäinen kerta, kun tarinassa ei esiinny ollenkaan ketään perusnelikosta?
Kansikuvassa poseerasi Gros-Jean Yellow Boy kourassa ja Tex hänen vieressään Coltteineen. Odotin koko ajan, että Tex jossain vaiheessa astuu estraadille, mutta eipä äijää näkynyt, vaan Iso-Janne hoiti homman.
-
Ehkä paras talviaiheinen kansikuva :)
-
Pidin molemmista tarinoista, sillä niissä ei toistettu läpeensä tuttuja kuvioita. Tai sitten nämä tuntuivat onnistuneilta vain siksi, että edellinen (Nizzin) pokkari oli rimanalitus. Ensimmäisen tarinan juoneen oli kyllä häpeilemättä lainattu elementtejä Stephen Kingin Maissilapsista ja Hitchcocin Psykosta. Siksi on vielä liian aikaista sanoa, onko Rauchista hyväksi käsikirjoittajaksi.
Vaikka Yokon Race-lyhäri ei ehtinyt muodostua kummoiseksi, sen kiinnostavuus oli juuri siinä, ettei Tex kumppaneineen ollut mukana. Valitettavasti Texistä on muodostunut oman ylivoimaisuutensa vanki ja siksi päähenkilömme on vaarassa ajautua lukijan silmissä yhdentekeväksi. Siksi toivonkin sitä, että näitä texittömiä tai lähes texittömiä tarinoita tulisi vielä joskus lisää. Jokin niistä voisi jopa onnistua. Tämähän oli jo toinen kuluvana vuonna, sillä 3/20 pokkarissa oli yksi (huono) texitön lyhäri.
Oli asiallista, että Yokon Racessa oli kuvittajana Font, kuten siinä ensimmäisessä Maxissa, jossa Gros-Jeanin kummityttö Dawn esiintyi ensi kerran. Hauska sattuma oli se, että Texin kanssa laatikkoon kolahti samana päivänä uusin True West- lehti, jossa oli juttu Alaskassa 1800-luvun lopulla pidetyistä koiravaljakko-kisoista.
Jokin ihme tapahtui, sillä posti sai toimitettua uusimman Texin ehjänä. Viimeiset numerot ovat saapuneet runneltuina. Ehkä postivaunut oli yritetty ryöstää.
-
Siksi on vielä liian aikaista sanoa, onko Rauchista hyväksi käsikirjoittajaksi.
Jacopo Rauchilta tuleekin meillä heti tämän jälkeen kahden pokkarin mittainen tarina. Lisäksi Italiassa julkaistaan elokuussa Rauchin kässäröimä pitkä Color Tex -tarina. Faracin korvaajaa miehestä ilmeisestikin leivotaan. Jää nähtäväksi, riittävätkö sitten rahkeet Faracia pitemmälle. Toivottavasti!
-
Tex Willer 9/20. Jälkimmäiselle Tex-lyhyttarinalle oli hyvät aihiot. Oli meritoitunut piirtäjä Font ja hyvät hahmot eli Gros-Jean ja Dawn. Mutta minkä ihmeen takia tarinaan piti sijoittaa kännikosto? Kansi on myös virheellinen, sillä tarinassa ei ole Texiä.
Tähän historialliseen tarinaan olisi toivonut kirjoitettavan loppuun asti kelvollisen juonen. Tai ehkä kyse oli siitä, että olisiko Gros-Jeanin tilalle voinut uskottavasti laittaa Tex Willerin? Sitä on tottunut tiettyyn käytösmoodiin ja nyt sitä rikottiin jollain tasolla.
-
Työleirin vaikuttaa ihan kelpo tarinalta. Juoni ei mikään monimutkainen tosiaankaan vaan simppeli mutta kuten useasti aiemmin tarpeeksi viihdyttävästi kerrottuna ei kertomus vaadi liiemmälti koukeroita.
Vankilapako oli viihdyttävä, harvinaista herkkua vastaavat kohtaukset. Ei tule kuin konfederaattien kulta mieleen tältä istumalta.
Piirustus ihan hyvää tasoa, varsinkin kelmit ovat mielestäni onnistuneesti kynäilty.
-
Sitä on tottunut tiettyyn käytösmoodiin ja nyt sitä rikottiin jollain tasolla.
Mielestäni tässä uusimmassa oli vähän sama juttu, kun Tex tinttasi käteen ammuttua jo massaa olevalta roistolta hmpaat kurkkuun.
-
Ihan jees lopetus ja simppeli juoni eteni varsin mukavasti. Lopun pyssyttely kyllä alkoi puuduttamaan, vaikka näinhän teksit liki aina päättyvät kun iso rosvokopla(tai tässä tapauksessa jopa 2) kuvioissa mukana mutta olisi kiva joskus nähdä muunlainenkin loppuratkaisu kuin pyssyn piippujen kuumentaminen.
Kelmit saivat varsin paljon ruututilaa tässä tarinassa mikä ehdottomasti +.
-
Samaa mieltä kuin TexKiller. Oli hyvä tarina ja toteutus ja lopussa jopa pieni poikkeavuus siinä, että osa saaliista taisi jäädä jemmaan nuorukaista varten. Tarina kestää hyvin toisenkin lukukerran.
-
Olin ihan varma, että uusi Tex Willer ilmestyy tällä viikolla. Keskiviikkona yllätyin kun Tex ei ollut postilaatikossa ja ajattelin niteen tulevan torstaina. Sillä onhan niinkin joskus käynyt. Tässä vaiheessa kurkkasin pikaisesti Egmontin julkaisukalenterista ilmestymispäiväksi 29.8. (tällä viikolla) miettimättä asiaa sen tarkemmin. (Sehän on tämä päivä eli lauantai.) Torstaina mietin, että on se kumma kun posti ei kulje ja latasin toivoa perjantaille.
Eihän Tex Willer tullut perjantainakaan ja mietin olenko jättänyt laskun maksamatta. Ei, en ole. Maksettu on. Harkitsin myös asiakaspalveluun soittamista, että laittavat uusimman niteen jälkikäteen tulemaan, kun posti on kämmännyt. Illalla tutkailin kaupan hyllyjä ja oli vain kronikkaa, nuorta Tex Willeriä ja albumia tarjolla. Lopulta avasin uusiksi julkaisukalenterin ja tajusin olleeni väärässä. Siellä oli 29.8. päivämäärän vieressä 2.9.
Jos sitten ensi viikolla... :laugh:
-
Onkohan tuo Egmontin uusi julkaisukalenteri jotenkin hämäävä. Olin myös siinä uskossa, että Tex Willer ilmestyy tällä viikolla ja kävin parista kaupasta katsomassa turhaan. Sitten tarkistin uudelleen ja huomasin, että sehän ilmestyy vasta ensi viikolla.
-
On se silloin vähän sekava, kun on ilmoitettu kahden viikon julkaisut pötköön. Jää helposti huomaamatta kohta mistä alkaa seuraava viikko.
-
(https://img.aijaa.com/m/00865/14880601.jpg) (https://aijaa.com/ks08ZF)
Nyt se Texi löytyi, jota tuli jo viime viikolla turhaan etsittyä. Unohtui vaan tutkia se kunnolla jo kaupassa ja sain sekundayksilön.
Tarina alkoi ihan lupaavasti, oltiin tällä kertaa Kanadassa ja jokilaivalla, vaihteluna perinteisemmille villin lännen maisemille. Willerin ja Carsonin keskinäinen naljailu ja jälkimmäisen tavanomaiset valituksen aiheet oli ihan viihdyttävää dialogia. Gros Jeankin oli taas oma itsensä, eikä sellainen psykopaatti kuin taannoisessa lyhärissä.
-
Mainio tarinanalku. Nizzi on päässyt juonissaan jollei takaisin niin lähelle vanhojen aikojen osaamistaan. Ravintolakohtaus ja junamarinat olivat oivallista sanansäilää. Mastantuonon kasvojen piirtämistä jos ei ota huomioon, kyseessä on briljantti piirtäjä.
On toki mahdollista, että tarina lässähtää, mutta erittäin hyvät aihiot ovat huippuluokan tarinalle. Ja mikä parasta, viime viikolla alkanut odottelu palkittiin kunnon tarinalla, eikä millään c-luokan puuhastelulla! :)
-
Joo, todella hyvä oli tarinan ensimmäinen osa :) Tunnelma todellakin kohdallaan! Vuoden parhaita tarinoita menossa nyt. hienoa että Nizzi on taas kehissä
-
Carsonin piirtämisessä massatuotannolla on usein vaikeuksia muuten ei hahmoista suuremmin valittamista. Ihan mielenkiintoinen aloitus ja jokilaiva tosiaan tuo vaihtelua miljööseen.
Korjaus;onhan Willer Juniorilla muutama eriskummallinen ilme ja myös joillakin rekvisiittahahmoilla. Paras kun olla turpavärkkejä vilkuilematta sen tarkemmin.
-
Yhdyn iloon ja riemuun Nizzin tarinan kohdalla. Nizzi suorastaan naureskelee saamalleen kritiikille tarinoiden verkkaisuudesta ja sille, että Texin ja Carsonin taustalla Tiger ja Kit ovat pelkkiä statisteja. Niinpä Tiger on puhumaton ja Kit pistetään tiskaamaan kuin keskenkasvuinen kloppi. Dialogi on pitkää ja leppoisaa. Mihinkään ei ole kiire. Silti tapahtuu ja jännitys tiivistyy. Jotenkin tuntuu, että ehkä tämä ei sittenkään ole kokonaan Nizzin kirjoittama tarina. Hänellähän on ennenkin ollut apukirjoittaja. Tai sitten Nizzi on plagioinut tarinapohjan jostain muualta, mikä ei sekään olisi ensimmäinen kerta. Vähän kyllä kauhistuttivat nuo Mastantuonon piirtämät pärstävärkit selailun perusteella, mutta kyllä ne siinä tarinaa lukiessa menivät ihan huomaamatta.
-
Toivotaan että tauko teki Nizzille hyvää ja että hän sai sinä aikana uutta puhtia. En itse ostanut uusinta Texiä mutta kaikesta päätellen siis mielenkiintoinen tarina menossa. 8]
-
Toivotaan että tauko teki Nizzille hyvää ja että hän sai sinä aikana uutta puhtia. En itse ostanut uusinta Texiä mutta kaikesta päätellen siis mielenkiintoinen tarina menossa. 8]
Toimii kyllä erinomaisen hienosti sekä tarinansa että taiteensa puolesta, joten jos laatusarjakuva kiinnostaa edes hitusen, niin tämä kannattaa kyllä hankkia itselleen.
-
Nizzin käsikirjoittama kaksiosainen seikkailu Kanadassa tuli päätepisteeseensä, eikä siinä ihan onnistuttu lunastamaan ensimmäisen osan nostattamia toiveita. Edellisen pokkarin alkusivuilta välittyi hämmästyttävän letkeä tunnelma osuvine herjanheittoineen. Vaikutti vahvasti siltä, että vanha herra Nizzi oli löytänyt ripauksen entistä suuruuttaan ja kirjoittanut ensimmäisen lukukelpoisen tarinansa yli vuosikymmeneen. Siksi tarinaa ei raaskisi oikein moittia. Olihan tässä tapahtumatkin sijoitettu kekseliäästi poikkeavaan ympäristöön, jokipaattiin.
Mutta. Edellisessä osassa sankarimme kukistivat kovin vaivatta laivakaapparit ja jatkossakin meininki on sitä, että vastustajien eliminointi sujuu mallikkaasti ilman suurempia vaikeuksia (en halua spoilata). Missä jännitys? Kunnia Nizzille kelpo suorituksesta, mutta ei tämä pärjännyt edelliselle Rauchin luomalle seikkailulle (TW 10-11). Kelpo aloitus muuten uudelta käsikirjoittajalta.
Olen aina pitänyt Mastantuonon kuvituksesta, mutta tässä tarinassa se ei taipunut samalle tunnelma-asteikolle kuin käsikirjoitus. Nizzi oli varmaankin antanut ohjeet, että päähenkilöillä pitää koko ajan olla jokin typerä virne päällä. Mastantuonon näkemys Texistähän on ollut se, ettei mies juuri hymyile. Hänen Texinsä ilmeettömyys maalaa kuvan armottomasta ja uskottavasta revolverisankarista.
Ei liene spoilausta paljastaa, että jälkimmäisessä osassa on paljon inkkareita kanooteissa. Kun Mastantuonon taiteilemista ruuduista katselee Gros-Jeanin ilmeitä, tulee lukijalle väistämättä mieleen sellainen vaikutelma, ettei Gros-Jeanilla itsellään ole kaikki inkkarit kanootissa. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että koko hahmo on nykyisellään jokseenkin tarpeeton ja tylsä. Olisi ollut hyvä, jos Gros-Jean olisi saanut sankarillisesti kuulan kalloonsa ja kadonnut koko kuvasta. Olisi tehnyt tästä tarinasta oikeasti hyvän. Valitettavasti linjanahan on se, että myös Tex Willerin kaikki kamutkin ovat kuolemattomia.
-
Olin kyllä aikamoisen pettynyt tämän hyvin käynnistyneen seikkailun loppuosaan. Kymmeniä sivuja silkkaa ammuntaa, pari sivua juonta ja sitten taas kymmeniä sivuja ammuntaa jne. Tuota käsikirjoitettaessa ei ole paljon täytynyt päätä vaivata.
Taiteesta kyllä pidin kovasti - ihmisten puustaveistettyjä ilmeitä lukuunottamatta.
-
Kymmeniä sivuja silkkaa ammuntaa, pari sivua juonta ja sitten taas kymmeniä sivuja ammuntaa jne.
No, kohtuudella vaikka oletkin oikeassa täytyy sanoa ei kai tuossa ekan osan perusteella voinut muuta odottaa? Laivan sabotöörit vangittu tai nirhattu tarinan päähenkiköt kaikki laivalla ja oli jo tehty selväksi jokimatka vielä kestää ns oman aikansa...
-
Nizzi varmaan tapansa mukaan (nykyisellään harvinaisen) hyvän alun jälkeen, totesi, että tarina etenee loppuun omalla painollaan. Eli ei siinä todellakaan ole turhia mietitty. Jotain yllättävää olisi voinut tosiaan keksiä. Olisi kyllä ollut (vähän liian?) rajua, jos Gros-Jean olisi saanut varoittamatta napin otsaansa.
-
Mjaa...ei jäänyt oikein mitään sorkkaan uusimmasta numerosta. Kymmenillä sivuilla pohjustettiin netdaheintiaaneja ja tarina otti (yllättäen) aivan toisen suunnan ja punanahat sysättiin takavasemmalle.
Oli pokkarissa ihan hyviä hetkiäkin mutta tässä jos missä täytyy lukea koko tarinan ennen haukkuja(tai kehuja)...
Taide on ok, mutta kuten Toni toisessa ketjussa totesi Nuoressa on parempaa.
-
Aika hyvin oli huuhtoutunut willerin 14/2020 tapahtumat mielestä, ja niinpä en tajunnut yhtään, mistä oli kyse tässä uusimmassa numerossa 15/2020. Älyttömästi ainakin tuli porukkaa joka suunnalta. Onneksi toinen lukukerta auttaa.
-
Hyvä, että muillakin on samankaltaista dementiaa. Itelläkin ihan hukassa, että mitä on edellisessä numerossa tapahtunut. ;D muisti palaili pätkittäin. Kertooko se siitä, että on vähän mitäänsanomaton tarina
-
16/2020 tuli yllättäen jo tänään postilaatikkoon. Ajattelin, että nyt viimeinkin päättyy Seijasin piirtelyt, vaan eivät pääty. Tarina jatkuu vielä seuraavaan numeroon.
Positiivista on se, että tarinaan tuli nyt kolmannessa osassa Rancho Verden valtiatar, Ramona. Perinteisesti naispahikset eivät jää eloon, mutta katsotaan, miten tällä kertaa käy.
Iso kysymys kuuluukin, että mitä varten kaksi edellistä osaa kirjoitettiin ja piirrettiin? Miksi tehdä kaksi numeroa kuraa, jos olisi voinut aloittaa lähes suoraan tämän numeron juonesta? Samassa tarinassa on nyt ikäänkuin monta tarinaa peräkkäin, joista vain jatketaan heti seuraavaan. En ymmärrä sitäkään, miksi Nuori Tex Willer -sarjassa on laatupiirtäjiä koko ajan, juoni toimii ja normi-Willerissä piirtäjänä b-luokan Seijas ja Bosellin juoni ei ole kaikessa rehellisyydessä kummoista.
-
Tismalleen samaa mieltä kanssasi. Seikkailun ensimmäiset 30 sivua (nro 14) olivat lupaavia, mutta sitten kaikki hajosi. Yleensä pidän siitä, että aikaisemmissa seikkailuissa esiintyneitä hahmoja tuodaan uudelleen esiin, mutta tällä kertaa lisäarvoa ei syntynyt siitäkään. Neljän pokkarin pituinen kertomus ei olisi ongelma, jos tarina kulkisi. Tästä esimerkkinä viime vuotinen New York - mestari -tarina, josta tykkäsin paljon.
Minulle ei ole tullut vielä uusinta osaa, mutta lohtua tuonee Mosabackallekin se, ettei neljäs pokkari ole enää kokonaan tätä tarinaa: numerossa 1/21 alkaa nimittäin jo uusi Ruju-Font -seikkailu.
-
Itse kyllä tykkäsin tästä uusimmasta tarinan kolmososasta, parempi kuin edellinen. Kokonaisuudessaanhan tarina on vähän sekava monista hahmoista johtuen, jos ei episodien välissä ei olisi tätä pakollista kolmea viikkoa niin pysyisi helpommin kärryillä. Seijasin kuvitus on mielestäni ihan miellyttävää vaikkei mestarillista olekaan.
Lehden kannessa muuten esiintyvät Tex ja tarinan nimikkohahmo-Ramona yhdessä, vaikka itse tarinassa eivät ole toisiaan vielä tavanneet - loogisempaa olisikin ollut että esim. luutnantti Castillo olisi ollut kannessa Texin sijaan. Sellaiset kannet joissa Tex ei itse ole näkyvillä taitavat olla aika harvassa, itselle tulee mieleen vain 16/2018 jossa Kit tappelee "ilkeän kaksoisolentonsa" kanssa?
-
Tähän meneillään olevaan tarinaan auttaa varmaan, kun lukee sen sitten joskus kokonaisuutena. Nyt tosiaan vaikuttaa takkuiselta. Bosellilla on näköjään pitkissä tarinoissa tapana marssittaa koko ajan uusia (tai vanhoja aiemmista seikkailuista) hahmoja monimutkaistamaan kokonaisuutta sen sijaan että keskittyisi tarinan soljuvaan kuljetukseen. Noh, saahan sillä tarinalle pituutta, ja ilmeisesti pitkiä tarinoita perussarjaan jääräosastokin kaipaa. Ongelma on vaan siinä, että ei se Boselli nyt sittenkään ole Bonellin veroinen mestari, joka pystyi tasaisesti toimittamaan mestariteoksia toisensa jälkeen. Huono pitkä tarina on vaivaannuttava lukea.
Tex-vuosi 2020 alkaa olla takana. Kyllä oli uuvuttava vuosi. Julkaisuja oli aivan liikaa, ja hyvät muistikuvat menneistä tarinoista vähissä. Ihan hyviäkin tarinoita toki oli välissä. Tätä se nyt on, kun laatu korvataan määrällä. Tuskastuttavaa. Ei meinaa ehtiä lukea ja hyllystäkin tila loppuu. Ja jälkeenpäin ei muista lukemaansa.
-
"Tex-vuosi 2020 alkaa olla takana. Kyllä oli uuvuttava vuosi. Julkaisuja oli aivan liikaa, ja hyvät muistikuvat menneistä tarinoista vähissä."
Allekirjoittanut on Jannen kanssa täysin samaa mieltä. Onpa vuoden varrella jopa hiipinyt mieleen kerettiläinen ajatus koko Tex keräilyn mielekkyydestä. olisiko ollut Satania asialla?
Alkuvuodesta kyllästyin Nuori Tex lehtien tarinan arvattavuuteen mutta loppuvuodesta jopa ne ovat ohittaneet perussarjan laadussa.
Ei siis enää lisää julkaisuja laadun kustannuksella.
-
Tex-vuosi 2020 alkaa olla takana. Kyllä oli uuvuttava vuosi. Julkaisuja oli aivan liikaa, ja hyvät muistikuvat menneistä tarinoista vähissä. Ihan hyviäkin tarinoita toki oli välissä. Tätä se nyt on, kun laatu korvataan määrällä. Tuskastuttavaa. Ei meinaa ehtiä lukea ja hyllystäkin tila loppuu. Ja jälkeenpäin ei muista lukemaansa.
Kirottujen heimo eli Makuan paluu on ainoa minkä muistan hyväksi, mielikuva normisarjassa olisi toinenkin kelvollinen ollut mutta ei jaksa nyt tarkistaa. Jos noin olisikin, kyse ei kuitenkaan mieleenjäävästä tarinasta :-\. Toki päälle nuoret Willerit jos ne sallitaan laskea mukaan ovat erinomaista luettavaa.
Uusin suuralbumi yhä lukematta mutta maksien osalta täytyy muuttaa mieltäni uusintojen suhteen, vielä alkuvuodesta oli mieli uusi materiaali aina tervetulleempaa. Klassikkotarinat takaisin, ei näissä uutukaisissa ole kertaamisen arvoa kuin nimeksi. Wanhoja laatutarinoita sen sijaan jaksaa plärätä ummetlammet.
Uusin numero oli kylläkin ja onneksi ihan selkeä petraus kahteen edelliseen pokkariin verrattuna.
-
Tarinaa sen enemmän kommentoimatta, pakko todeta, että tässä numerossa 16/2020 on erotiikkaa enemmän kuin Tex Willerissä konsanaan vuosikymmeniin. Jopa lähes alaston nainen, mutta ei toki Texin kanssa. Vai tuleeko jollekin mieleen tarina, jossa on ollut vielä enemmän erotiikkaa tai alastomuutta?
-
Taisi aika tuoreessa suuralbumissa Kit Willer pelehtiä ilotalossa ilotytön kanssa, mutta ei siinä näin paljoa näytetty. Taannoinhan Fucco onnistui tekemään yhdestä ilotytöstä niin suttuisen, että sai piirrettyä tälle nännin. Se meni silloin Bonellin haukansilmän ohi. Eli aika pienestä on nämä ilot tähän saakka tässä sarjassa revitty.
-
Lasketaanko Galepin piirtämässä El Muerto-tarinassa ollut saluunan kyltti, johon oli maalattu yläosaton merenneito ja sisällä oli toinen versio samasta aiheesta ?
-
Tarinaa sen enemmän kommentoimatta, pakko todeta, että tässä numerossa 16/2020 on erotiikkaa enemmän kuin Tex Willerissä konsanaan vuosikymmeniin. Jopa lähes alaston nainen, mutta ei toki Texin kanssa. Vai tuleeko jollekin mieleen tarina, jossa on ollut vielä enemmän erotiikkaa tai alastomuutta?
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2009/12/07122009183108-2.jpg)
-
Mä jätin koko vuoden väliin, säästin siten rahaa ja ilmeisesti en hyvää hävinnyt? Ei tainnut olla kaksinen Tex vuosi ::) Toivottavasti tuleva vuosi on parempi, mutta jos sama linja jatkuu, niin tilaajaksi en enää palaa.
-
^ Sama täällä. Peruin kestotilauksen kun tympäännyin tarinoissa Texin öyhöttävään ja patsastelevaan väkivaltaan, sekä jatkuviin puolustuskyvyttömien pahoinpitelyihin. Jos ikävä iskee, niin saatan kokeilla onneani joskus tulevaisuudessa satunnaisilla irtonumeroilla.
-
Ihan kelvollinen lopetus ei-niin-hyvään-tarinaan. Castillo ja Ramona pelastivat hieman ja toiminta oli OK. Kun/jos tämä tulee aikanaan uusittua, ensimmäisestä pokkarista yli puolet ja hieman #2 alusta voi jättää kertaamatta mitään menettämättä.
Grangerin veljeksit vaikuttaa kiinnostavalta juonesta ei kunnon selkoa vielä tai ehkä juuri sen vuoksi...Karsastin Fontin piirtelyä aikoinaan mutta alkanut pitää hänen kynänjäljestään. Mikään suuri taiteilija hän ei ole mutta hahmot ovat liki poikkeuksetta varsin onnistuneita ja persoonallisen näköisiä kuitenkaan vailla typeriä virnistelyjä. Teks on tosin ehkä hieman liian usein todella tuiman ilmeinen.
-
Viime pokkarissa päättyneestä pitkästä tarinasta ei kannata luetella kaikkea sitä, mikä oli pielessä. Tyydyn vain toteamaan, että tarinassa Texin johtama joukko ratsasti paikasta paikkaan listimään vastarintaan kykenemätöntä porukkaa. Aina kun joku apassi- tai comancherolauma oli reijitetty, Boselli kuljetti seuraavan ammutettavaksi. Oli aika vaikeaa saada lukukokemuksesta irti mitään jännityksen tunnetta, kun sankareidemme vastustajat kaatuvat avuttomina kuin keilat. Kaikki oli yhdentekevää.
Tuli myös mieleen, että onko Boselli koskaan kirjoittanut tarinaa, jossa intiaanit olisivat ns. hyvien puolella? En vaivautunut selaamaan hyllyrivillistä Texejä tarkistaakseni asiaa, mutta tällainen tuntuma on jäänyt. Bonelli ja Nizzi kirjoittivat aikanaan monia vetäviä intiaanitarinoita, joissa Tex kumppaneineen asettui vääryyttä kokeneiden intiaanien puolelle. Bosellin tarinoissa intiaanit ovat lähes yksinomaan kiljuvia murhaajia, joita päähenkilöt tappavat kasoittain. Näinköhän olisi Jannen vuonna 2012 tekemään listaan Texin ja co surmaamista intiaaneista tullut jo nelinumeroinen luku lisää?
Erikoista on se, että Boselli hyvät intiaanit ovat yleensä heimonsa pettureita ja valkoisten kollaboraattoreita. Esimerkkinä viime tarinan Nantan, josta Boselli on käsikirjoittanut omaa heimoaan vainoavan tappajan. Ainoa hyvä heimo, tietysti lauhkeiden navajojen ohella, Bosellille on pawneet. Tämä intiaaniheimo esiintyy Bosellin tarinoissa sankarillisesti, vaikka todellisuudessa kysymys oli joukosta USA:n armeijan kollaboraattoreita ja luotaantyöntäviä opportunisteja. Pawneethan liittoutuivat valkoisten kanssa Dakotoja, Cheyennejä ja monia muitakin heimoja vastaan.
Bosellin tarinoissa intiaanit eivät voi kapinoida tai puolustaa metsästysmaitaan. Tai kyllä voivat, mutta silloin paikalle ratsastaa Texin porukka ja kapinoitsijat ratsastavat tämän jälkeen autioilla metsästysmailla.
Kaikesta huolimatta pidän Bosellia edelleen nyky-Texin parhaana käsikirjoittajana. Bosellin ilmeisen suuri työtaakka näkyy kuitenkin siinä, että tuotosten joukkoon asettuu myös luokattomiakin tarinoita. Parhaimmillaan hän osaa edelleenkin tuottaa mestarillisia tarinoita. Yleensä niissä ei ole intiaaneja.
-
Hyvä oli Grangerin veljekset. Mukavasti juonenkäänteitä ja toimintaa mutta oli sentään rangereilla aikaa laittaa ateria tuulensuojaan ja imaista oluset. Tarina tuskin olisi toiminut näin hyvin suuremmalla sivumäärällä, nyt reilun pokkarin mittaisena täytti tarkoituksensa hyvin. Aika hurjan oloisia helvetin koirat sivulla 24, eihän noin pelottavia hauvoja näy edes elokuvissa...
Alkaa kylläkin olla turhan pitkä aika kun viimeksi willerissä ollut erittäin lujatasoinen kertomus, nähtäisiinkö sellainen tämän vuoden aikana...Toivottavasti.
-
Alkaa kylläkin olla turhan pitkä aika kun viimeksi willerissä ollut erittäin lujatasoinen kertomus, nähtäisiinkö sellainen tämän vuoden aikana...Toivottavasti.
Jep, itse ajattelin lopettaa tästä syystä hankinnat sekä perussarjan että "erikoisjulkaisujen" osalta, jos ei sitten täällä jotain uutta tarinaa erityisen paljon kehuta. Muistakaahan hehkuttaa. :)
Ticcin uudetkin tullee hankittua, mutta taitaa valitettavasti kilometrit olla sielläkin kohta täynnä. Mies täyttää 81 tänä vuonna. :o Vieläköhän tarinaa pukkaa?
-
Väriwilleriä pukkasi pitkästä aikaa. Kolme lyhyttä tarinaa. Usein noihin lyhäreihin ei ehdi kovin kummallista juonta kehittyä ja nytkään ei ensimmäinen ja viimeinen tarina niin kauhean erinomaisia ollut.
Keskimmäinen juttu oli, jos ei muuta, niin ainakin tavallisuudesta poikkeava. Ei tainnut olla yhtäkään repliikkiä koko jutussa. Pitkään vain tunnelmallisia kuvia jylhistä maisemista ja kovista pyssysankareista, kunnes lopulta alkoi luodit laulaa ja veri lentää. Tuntui kuin olisi katsellut jonkun spaghettiwesternin alkua, seuraavaksi olisi alkanut alkutekstit pyöriä ja Morriconen musiikki soida...
-
Lyhäriwillerin kansikuva ei kuulunut mihinkään julkaisun tarinaan. Aika outoa. Ehkä sillä ei ole niin väliä. Noita lyhäreitä on muuten jäänyt viime aikoina aina jokunen tarina Suomessa julkaisematta. Ehkä ne kerätään jossain vaiheessa omaan numeroonsa.
-
Voisikohan Egmont harkita ensi keväänä näiden ColorTexien sijasta julkaisevansa vaikkapa tätä Speciale Tex Willer sarjaa:
https://shop.sergiobonelli.it/fumetti/2021/01/18/albo/un-uomo-tranquillo-1008851/
Saataisiin kolme 128 sivuista mustavalkonumeroa värinumeroiden tilalle.
Nämä Speciale TW:thän ovat osa nuoren Texin seikkailuja, mutta tuskinpa ketään haittaisi jos nämä julkaistaisiin Suomessa normitexin osana. Itsenäisiä tarinoita kuitenkin jokaisessa numerossa. Kolmas osa tulee Italiassa ensi jouluna, joten ehtisi kevääksi mukaan. Tuo kolmas numero pitänee sisällään sen Texin ja Zagorin yhteistarinan, jolle varmaan kiinnostusta lukijoiden keskenkin löytyisi enemmän kuin näille väritexeille.
Itselle ainakin näistä värilyhäreistä on tullut ”pakollinen paha”, joiden ilmestymisessä hyvää on vain se, että paluu normitarjontaan on jokaisen numeron jälkeen lähempänä siltä keväältä.
-
3/21:
Tämä oli aika outo taas. Ensimmäisessä tarinassa Tex vilahtaa ihan lopussa, varsinainen päähenkilö on Carson. Ja taas vihjaillaan, että yön pimeinä tunteinta tapahtuu sopimattomuuksia. Vaikka Carson on tässä tarinassa se perussarjan vanha huuhkain. Tarina ( Boselli ) on aika heikko, mutta piirtäjä ( Font ) on vielä heikompi.
Toisessa tarinassa taas ei ole ainuttakaan repliikkiä. Näistä kolmesta tarina ( Antonio Serra ) on jollain lailla mielenkiintoisin. On ilmeisesti miehen ensimmäinen Tex-tarina. Piirtäjä ( Patrizia Mandacini ) on myös lehden paras, vaikka hiukan kuivaa jälkeä onkin. Etunimen takia piti perehtyä tarkemmin, eikä näytä väkivaltasarjakuvan piirtäjältä, enemmän kiltiltä uskonnonopettajalta.
Bonellin sivuilla olevat näytteet muista töistä eivät ole yhtään samaa tyyliä. Kirjoitin siellä aluksi hakuun nimen väärin, virheilmoituksen kuva oli minusta pikkuisen omituinen valinta... uskollinen lukija tunnistaa tilanteen. Tex olisi pahastunut tilanteen vetämisestä huumoriksi.
Kolmas tarina on taas lähes juonetonta väkivaltaa pääosassa Kit Willer. Tex ei esiinny muuten kuin hiukan hölmön loppuvitsin merkeissä. Käsikirjoittaja Moreno Burattinin ensimmäinen Tex. Raffaele della Monica teki muutamia vuosia sitten.
Näiden näytteiden perusteella en kaipaisi ketään normisarjaan. En edes Bosellia, joten ei näistä taida saada kunnon kuvaa tekijöistä.
-
Voisikohan Egmont harkita ensi keväänä näiden ColorTexien sijasta julkaisevansa vaikkapa tätä Speciale Tex Willer sarjaa:
https://shop.sergiobonelli.it/fumetti/2021/01/18/albo/un-uomo-tranquillo-1008851/
Saataisiin kolme 128 sivuista mustavalkonumeroa värinumeroiden tilalle.
Tuskinpa nuoren Texin seikkailuja kannattaa perussarjaan ujuttaa. Nythän Italiassa julkaistaan myös Tex Willer libri, yli 300 sivuinen opus, jossa on käsittääkseni nuoren Texin seikkailu seminolien parissa.
Aivan järjentön uusien tarinoiden tulva. Ei noita ehdi edes lukea enää. Viime vuoden Texeistä en muista juuri mitään.
-
Tulva tosiaan.
Normisarja: 16 kpl
Nuori Tex: 12
Värikirjasto: 5
Kronikka: 4
Maxi: 2
Albumi: 2
Siis vuodessa 41 uutta Texiä jossain muodossa, yli puoli hyllymetriä. Muutakin pitäisi silti vielä ehtiä lukemaan. Ja tekemään.
-
Kronikat olen jo jättänyt omasta valikoimasta pois, koska niissä ei ole meikäläiselle lisäarvoa. Mutta riittää sitä muutenkin. Eikä siltikään siis ole tarpeeksi, kun kaikkia makronimaan julkaisuja ei saada käännettyä.
-
Nythän Italiassa julkaistaan myös Tex Willer libri, yli 300 sivuinen opus, jossa on käsittääkseni nuoren Texin seikkailu seminolien parissa.
Aivan järjentön uusien tarinoiden tulva.
Tuo seminole-tarina on julkaistu alun perin Tex Willerin numeroissa 18-23. Suomessa tämä mammuttistoori alkaa Nuoren Tex Willerin kesäkuun numerosta.
Italiassa on julkaistu tällaisina kookkaampina kirjoina myös nuoren Texin kolme ensimmäistä seikkailua (eli kattaen numerot 1-13). Ne olivat värillisiä, tämä uusin näkyisi olevan mustavalkoinen kirja.
-
Tarinassa Mustasukkaisuutta Meksikossa (4/2021) on näköjään päästetty irti sekä Anthony Quinn että Rita Hayworth.
-
Uusi numero oli oikeastaan ihan positiivinen ylläri koska odotukset ovat matalalla wärillisistä. Lyhyt tarina oli ihan OK, täyden pokkarin mittaisena sama konsepti olisi tuskin toiminut mutta ~30 sivun pituisena ihan kelpo luettavaa. Selväksi ei käynyt miksi skinyalla oli suuri into teilata maska mutta tuskin asian vuoksi kannattaa yöunia menettää.
Mustat sukat vaikuttaisi alun perusteella 2. parhaalta pitkältä väritarinalta. Jokilaiva oli hyvä tuskin ihan sille tasolle menee mutta niin kävisi mikäs siinä. Jatkoa odotellessa...
Muokkaus;
Mjaa, olisi ollut suotavaa hieman omaperäisempi loppuratkaisu. Nyt ei menty edes aidan matalimmasta kohdasta vaan aitaa ei ollut ollenkaan. Taide oli kyllä ihan hyvää ja silti likaiset sukat peittosi Hirttäkää Kit Willerin..
-
Mustasukkaisuutta Meksikossa olisi ollut huomattavasti paree, mikäli roistoporukka olisi saanut vähän osumaa vastustajiinsa. Pari kolme, kun olisi kupsahtanut ns. omista joukoista, niin olisi ollut tunnelma heti ihan eri. Potentiaalista lyijynruokaa olisi kyllä ollut tarjolla.
-
Minä taas tykkäsin kuvituksest aika paljonkin. Mutta tuo Texin vainu vähän mietitytti minuakin. Toisaalta arvasin heti, että Lindon on Proteus, joten olisi ärsyttänyt vähän se, jos Texiltä olisi jäänyt niin ilmiselvä asia huomamatta. Onhan hänellä kuitenkin ollut jo monta kertaa tilaisuus oppia Proteuksen metkut. Mutta jotain ovelaa käännettä minä olisin tähän kaivannut. Nyt mentiin liian suoraviivaisesti. Mutta ehkä se käänne saadaan seuraavassa osassa.
. Juurikin tuo Ramellan upea kuvitus teki tarinasta miellyttävän, vaikka kuten moni jo toi esille niin tarina oli ihan epälooginen. Mut mä nautin! Tästä tuli mun suosikki proteustarinoista. Lähiaikoina tulossa kai Ramellalta uusi stoori
-
Uusin Tex Willer oli kyllä mainio tarinanaloitus. Nuori Tex Willer on peitonnut hetken aikaa perus-Willerin niin pahasti, että oli ilo lukea kunnon tarinaa perussarjassa. Veikkaan, että tämä tarina kestää myös aikaa eli se kannattaa lukea myöhemmin vielä uudelleen. Montales oli virkeässä vireessä ja juoni ei ollut mitenkään ennalta-arvattavissa. Vielä jää jännitettävää, että lähteekö Tex Montalesin matkaan Guatemalaan asti ja toisaalta, minkälainen tarina Montalesin palvelijalta irtoaa.
-
En huomannut heti aluksi katsoa kirjoittajaa. Tarina alkoi maittaa niin hyvin, että oli pakko vilkaista - Ruju! En ollut yllättynyt.
-
Uusimmassa Texissä tuntuu, että itse Tex on sakkeineen sivuroolissa ja pääroolissa onkin Montales. Tämä toimii kyllä hyvin. Juoni vie sujuvasti mukanaan ja kuvituskin on hyvää. Hyvä aloitus värillisten jälkeen.
-
Kai montales tarina loppuu seuraavassa numerossa? Olen pantanut lukemista koska kiinnostaa lukea pidempi tex willer tarina uutuutena ns sukkana mutta jos 5. numeroon menee niin ei ehkä kärsivällisyys riitä. Uusin numero saapui tänään mutta hiemän tyrmistynyt kun vilkaisin viimeisen sivun tarina jatkuu..
-
^^ Bonellin sivuilta katsottuna käsikirjoittajien ja piirtäjien perusteella vaikuttaa siltä, että tarina loppuu seuraavassa osassa ( 724 ), mutta ei ole täyttä pokkaria, vaan siinä alkaa tarina, joka loppuu sitä seuraavan pokkarin ( 725 ) lopussa. Sitä seuraavassa on sitten taas eri kirjoittaja ja piirtäjä ja sen pituus on kaksi numeroa ( 726-727 ).
Tuon jälkeen alkaakin näköjään se tarina, josta mainittiin jo parisen vuotta sitten, eli Manuela Montoya palaa kuvioihin. Italiassa siitä on julkaistu vasta yksi osa ja toinen seuraa heinäkuussa. Sekin lienee kaksiosainen ( 728-729 ). Täällä se alkanee numerossa 13 ( 13.10. ).
Aika tiukasti kannassa seurataan Italian julkaisuja.
-
9/21 numerossa Guatemalan juonittelut saadaan päätökseen ja Shaolin -tarina alkaa. Tekijöinä vähemmän tunnetut Zamberletti ja Candita.
Omasta mielestäni Guatemala-tarinan loppu ei ole ihan paras mahdollinen, mutta luulen sen toimivan paremmin, kun tarinan lukee yhteen pötköön.
Shaolin -tarinassa on klassikko-juoni. Roistot pyrkivät saamaan syylliseksi kiinalaisen, jolla on siis itse vain vähän mahdollisuuksia puolustautua vääriltä murhasyytöksiltä. Hienon Guatemalaan sijoittuneen tarinan jälkeen kiinalaisjuttu voi olla välitarina, mutta ehkä seuraavassa numerossa nähdään vielä uusia juonenkäänteitä.
Lisäys: Tex Willereitä lukee mieluusti kuumilla keleillä. 😀
-
Shaolin-tarina oli mielestäni yksinkertaisesti huono. Tuntuu, että roistot eivät muuta osanneet kuin kidnapa ihmisiä ja sen jälkeen antoivat tyhmästi Texin ja Carsonin ottaa itsensä kiinni ja tulla ammatuiksi kuin ampumaradalla. Tuntui myös, että paatuneita roistoja oli kasautunut aivan ylimitoitettu määrä varsin lepsusti kuvatun hämäräbisneksen äärelle. Kuvituskin vaikutti nyt paljon kömpelömmältä kuin tarinan alkupuolelta. Varsinkin taustat olivat aika huolimatonta jälkeä. Kouluarvosanoilla antaisin käsikirjoitukselle 5½ ja kuvitukselle 6½. Tällaisten tarinoiden myötä koko sarjan arvostus laskee kuin lehmän häntä.
-
Tarina oli tosiaan huono, juoni oli niin heikko, ettei siinä oikeastaan tuntunut olevankaan mitään juonta. Päähenkilöt vain menivät jonnekin ja sitten siellä ammuttiin. Sitten he siirtyivät toisaalle ja siellä ammuttiin lisää. Missään vaiheessa tarina ei tuntunut kehittyvän eteenpäin kun alkuasetelma oli selvinnyt parin sivun jälkeen, eikä se sisältänyt pienintäkään yllätystä.
Ja kun Tex lähti kiinalaisen jäljille, niin miten on mahdollista, että hän ei muka osannut arvata jonkun seuraavan häntä ?
Piirrosjäljestä sinänsä pidin. Oli selkeää ja hahmot tunnistettavia. Jostain syystä jälki ei kuitenkaan tuntunut Texiltä, vaan pikemminkin myöhemmän ajan Lännentieltä. Kuten oikeastaan tarinakin.
-
Ei Shaolin aivan surkea tarina ollut, mutta ensimmäiseen osaan nähden loppupätkä oli melkoinen pettymys. Munkki ja taistelutaidot hävisivät juonen surkeuteen. Texin ja Carsonin ylivoimaisuus useita vihollisia vastaan on puuduttavaa ja se korostui nyt liikaa.
Onneksi perussarjassa oli välissä kiintoisa Guatemalan seikkailu, sillä Nuori Tex Willer -sarja on koko ajan tasaisen hyvä ja erityisesti viimeisin numero pesee milloin tahansa Shaolinin koko tarinan. On surullista ja jopa häpeällistä, että sarja, mistä kaikki alkoi ja minkä pitäisi olla runko, kaikkien huipputarinoiden ehtymätön jatkumo, on tällä hetkellä lähes heikoin sarja. Maxit, Suuralbumit ja Nuori Tex Willerit ovat laadukkaampia. Ainoastaan väri-Willerit (mitkä nekin ilmestyvät perussarjassa) ovat laadultaan vaihtelevimpia, sisältäen niin hyviä kuin aivan amatöörimäisiä raapustuksia.
-
Eli ilmeisesti teksin taso, ei ole noussut mihinkään tämän vuoden aikana? Olisihan se piristävää jos tex ottaisi välillä kunnolla turpiin tai haavottuisi todella vakavasti ja se tarina käsittäisi useamman osan.
-
11/2021:
Uusin sisältää kaksi tarinaa: Herrasmiesvaras ja Suuri Yhteenotto. Molemmat on kirjoittanut Mignacco.
Ensimmäinen alkaa lupaavasti hiukan kuin Proteus-tarina. Sen jälkeen juttu laantuu hiukan tylsäksi matkaksi, jonka aikana tehty suuri paljastus lienee aika itsestään selvä. Ja sitten lopussa taas ammuskellaan.
Mignaccolla on jonkinlaista yritystä saada luonnetta konniin ja yllätyksiä lopputaisteluun, mutta ei ehkä ihan riitä. Juttu tuntuu myös jäävän kesken, kun konnalauman lähettänyttä kihoa vasta suunnitellaan toimitettavaksi oikeuden eteen. Tuntuu siltä, että tästä olisi tullut parempi, jos tämän olisi venyttänyt koko pokkarin mittaan.
Piirtäjä Russo tekee sitä nykyään tavallista Tex-tyyliä. Taitoa löytyy ja viitseliäisyyttä, mutta on aika persoonatonta, eikä näitä uudempia piirtäjiä erota toisistaan.
Toisen tarinan päähenkilö taas on Pat MacRyan. Kukaan perusnelikosta ei esiinny siinä, tai kukaan muukaan vanha tuttu Patin lisäksi. Pituutta on vain kolmisenkymmentä sivua, joten juttu rynnitään läpi, mikä nyt ehkä sopii Patin tyyliin. Tästä olisi voinut saada kunnon dekkarinkin, jos konnan juoni ei olisi paljastunut liian aikaisin. Siinä tapauksessa Texin olisi varmaan pitänyt olla mukana. Loppuvitsin olisi kyllä voinut jättää pois, eikä vain pelkästään sen takia, että se on huono. Ja oikeastaan myös sen nyrkkeilyottelun olisi voinut jättää pois, tarina olisi voinut loppua ottelun alkamiseen.
Piirtäjä Dotti on samasta muotista kuin niin moni nykyään. Jokin kuitenkin häiritsi kasvoissa, enkä todellakaan osaa sanoa mikä se oli. Ovat kuitenkin ihan ilmeikkäitä ja tunnistettavia.
Piirtäjät tuntuvat menevän kahteen luokkaan nykyisin. On tätä tarkkaa ja persoonatonta tyyliä, joita ei erota toisistaan ja sitten on sellaisia, jotka ovat persoonallisia, mutta täysin kädettömiä.
Mikäköhän idea näissä Texittömissä Texeissä on. Onko tarkoitus tunnustella maaperää ja parin vuoden kuluttua kaikkien Tex-sarjojen lisäksi alkaa tulla kuukausittainen Irlannin Pat tai Gros-Jean. Milloin saamme ensimmäisen tarinan, jossa esiintyy pelkästään Mefisto tai joku muu konna. Tai jopa sellaisen tarinan, jossa ei ole ainuttakaan tuttua hahmoa. Ehkä jossain vaiheessa Tex kertoilee nuotiolla lännen legendojen elämäntarinoita, joihin ei itse liity mitenkään. Nämä tuntuvat aika turhilta.
-
Mikäköhän idea näissä Texittömissä Texeissä on.
Sama idea kuin nykyisissä Disney-sarjakuvissa. Kun Akulle ja Mikille ei keksitä enää uusia, tuoreita tarinoita, niin nostetaan sivuhenkilöt esiin ja pistetään heidät tekemään juttuja, joita Aku ja Mikki ovat aiemmin tehneet.
-
Uusimman Texin lyhärit on julkaistu Italiassa Tex Magazine -erikoisjulkaisussa, jossa on myös kymmeniä sivuja artikkeleita yms. Näissä, kuten Color Texeissä ja Romanzi a fumetteissakin, otetaan tieten tahtoen enemmän vapauksia ja kokeillaan uutta, mutta tuskinpa siitä sen laajempaa villitystä tulee.
Laajemmassa kuvassa suurella oheisjulkaisujen määrällä pyrittäneen kompensoimaan perussarjan laskeneita myyntilukuja. Tähän liittynee myös heinäkuussa Italiassa julkaistu perussarjan nro 729 BIS eli ylimääräinen numero, jossa kerrotaan, miten Texistä tuli navajoiden intiaaniasiamies. Eli Italian perussarjassa julkaistaan tänä vuonna poikkeukselliset 13 numeroa. Saapa nähdä, tuleeko tästä vakinaisempikin "kesäperinne".
Kiintoisaa on sekin, että Italiassa on juuri tullut perussarjassa kaksi Tex-fanien ideoimaa tarinaa. Kustantamo on siis ihan julkisesti merkinnyt heidät tekijäluetteloon. Herrat ovat nimeltään Carlo Monni ja Antonello Rizzo, ja molempien tarina on kahden pokkarin mittainen. Varsinaisista käsikirjoituksista vastaavat kuitenkin Boselli ja Ruju.
-
Tjaa, Carlo Monni onkin tuttu nimi. Hän on ollut kustantamon lähipiiriläinen varmaan jo parikytä vuotta ja vuotanut luotettavalla tavalla julkaisujen ennakkotietoja. Tuntee Texinsä, joten lienee perinteistä meininkiä tiedossa.
Se on ihme, että tuota Texin päätymistä intiaaniasiamieheksi ei ole jo aiemmin kerrotu. Se on vain tuntunut unohtuneen jatkumosta. Hyvä, että se otetaan nyt käsittelyyn, mutta samalla olen pettynyt, että siihen uhrataan vain yksi pokkari. Tästä olisi saanut mahtavan, pitkän tarinan.
-
Uusin Willer kolahti postista. Ilahduin että Bruno Ramella piirtäjänä :) tarina vaikuttaa hyvälle
-
Monenlaista tunnetta kävi Tex Willerin uusinta perussarjan nidettä lukiessa. Pitkästä aikaa rakennettiin riittävän perusteellisesti pääpahista ja tarinan alussa ajatteli, että ehkä Tex Willer kohtaa tumman voodooäijän tarinan loppuhuipennuksessa.
Mutta mitä vielä. Kaksintaistelu olikin nopeasti edessä ja tunne valahti alas. Sitä ajatteli, että onpa surkea tarina, kun kaikki pahikset olivat siihen mennessä ammuttu.
Käsikirjoittaja onnistui yllättämään eli paikalle ilmestyi kovan luokan tekijä eli vanha voodoonainen, joka nostatti tumman pojan takaisin henkiin ja tarina sai heti uutta virtaa. Siinä olikin Tex Willerille mietittävää. Mihin kaveri hävisi ja eikö Tex muka osunut kunnolla?
Onhan tämä aivan muuta kuin Shaolin, surkeat pikkutarinat tai Pat McRyaninin soolotarina. Vai onko joku muukin toiveikas siitä, että nyt on luvassa laadukas pätkä?
-
Ruju on kyllä mielestäni kaikkein verevimpiä perussarjan tarinoita viime vuosina mielestäni kirjoitellut, joten toiveet ovat korkealla.
-
Oli uusimmassa mukaansa tempaavaa synkkäöää magiaa ja yllättävät heittelyt tunnelmassa on kutkuttavaa. Jää paljon kysymyksiä seuraavaan kertaan. Jos voodoo-muori saa karkin otsaan, niin kuoleeko tämä tappajakin? Jännää
-
Ei oikein iskenyt tämä viimeisin willeri-tarina meikäläiseen. Tarina ihan ok, se jää mieleen kyllä, ja jatkoakin ehkä saadaan. Mutta tuo kuvituspuoli oli kyllä todella huonoa. Ihan tuli Lännen korkeajännitykset tai jotkut muut halpikset mieleen. Ei Tex Willerin perussarjassa noin kehnoa kuvitusta saa olla. Näköjään nuoreen Willeriin on tässäkin suhteessa panostettu enemmän.
-
Uusin tarina puhalsi harmaasti etenevään normi-Texiin vihdoinkin jotain henkeä. Bosellihan on viimeaikoina ottanut etäisyyttä normisarjaan ja tuutannut sinne huonoimmat tekeleensä. Sen sijaan lukijoita on hemmoteltu Nuoressa Tex Willerissä, jossa on Bosellin parhaat tarinat ja Bonellin tallin pätevimmät kuvittavat. Tämänkin tarina olisi ollut sävyltään vieläkin tunnelmallisempi, mikäli kuvitus ei olisi ollut näinkin luokatonta.
Näinköhän on niin, että Nuoren Willerin viihdyttävyydelle ja Montoya-tarinalle on yhteistä se, että naiset on otettu uutena elementtinä mukaan? Rutiinien ja kliseitteitten täyttämiin tarinoihin on lisätty, mitä ilmeisemmin täysin harkitusti, naisten osuutta. Tarinat saavat uutta sytykettä ja homma näyttää toimivan. Tosin edellisessä numerossa Carson toteaa Texille: "Perhana, naiset ovat aina olleet sinulle ongelmallisia!" Hauska veto Bosellilta.
Olen seurannut kasvavalla tyytymättömyydellä käsikirjoittaja Rujun työtä. Hän ei kirjoita hyviä eikä huonoja tarinoita, lähinnä vain totaalisen yhdentekeviä. Olin toivonut, että Rujusta olisi kehittynyt Texin uusi pelastaja, kuten Nizzistä ja Bosellista aikanaan. Sen lisäksi, että Ruju on tylsyttänyt normisarjan paikoin lukukelvottomaksi, hän vastaa myös uusimmasta heikkotasoisesta värialbumista ja maxista. Onkohan Boselli palannut käsikirjoittamaan perussarjaa katkaistakseen sen tasonlaskun? Yhtäkaikki, Boselli on varsin kaukana takavuosiensa loistosta ja aina voi toivoa, että Rujusta kehittyisi vielä sittenkin se kaivattu uusi voimatekijä, joka lietsoisi Tex-tarinoihin uutta raikkautta.
-
Uusin myynnissä oleva Tex Willerin kuvituspuoli oli minulle pienoinen pettymys. Katsoin kuka oli tarinan piirtäjä. Piirtäjä oli jos oikein muistan Rubini??! Joku voi tarkistaa muistinko oikein.
Jotenkin hänen tyylinsä piirtää ei mielestäni sovi tuollaiseen formaattiin, jossa ruutukoko ei ole kovin laajapintainen. Ehkä hänen taiteensa tulisi paremmin esille kenties suuralbumeissa. Nyt ruudut olivat tukkoisenoloisia ja jokin vaan puuttui.
-
Uusin myynnissä oleva Tex Willerin kuvituspuoli oli minulle pienoinen pettymys. Katsoin kuka oli tarinan piirtäjä. Piirtäjä oli jos oikein muistan Rubini??! Joku voi tarkistaa muistinko oikein.
Jotenkin hänen tyylinsä piirtää ei mielestäni sovi tuollaiseen formaattiin, jossa ruutukoko ei ole kovin laajapintainen. Ehkä hänen taiteensa tulisi paremmin esille kenties suuralbumeissa. Nyt ruudut olivat tukkoisenoloisia ja jokin vaan puuttui.
Piirtäjä oli Mauro Laurenti. Piirtänyt lähinnä Zagoria ja Dampyria. Uusi siis Texin maailmassa. Jotenkin tulee mieleen alkuaikojen Gamban tyyli surkeana kasvojen piirtäjänä. Keskeneräistä. Korvattu sitten paljon varjostuksella.
-
Olipahan puiseva tarina uusimmissa Texeissä 14 ja 15 2021. Tuntui että tarinaan oli pakko laittaa paljon mitäänsanomatonta puhetta jotta saaatiin pokkarin kaikki sivut käytettyä. Varsinkin nro 15 oli pitkästyttävää luettavaa.
Kuvituskin oli korkeintaan keskinkertaista ja tarina kokonaisuudessaan köykäinen... >:(
-
Mitä pidätte suolajärvestä?Aika keskinkertaista mutta saumat on petraantuisi?
Edit:kyllä tämä toisella lukemalla vaikutti ihan OK tarinalta.Taide on ajoittain ihan hyvää, maisemakuvauksiin ei ole kovin paljon panostettu mutta henkilöt ovat hyvin piirretty. Teksi ei ihan näytä "omalta itseltään" kasvoiltaan mutta toisaalta sekä rennot että kovanaaman ilmeet ovat oivallisia mielestäni.
-
Kyllähän tätä oikein mielellään luki. Kuvitus palasi sille tasolle, missä Tex Willerin perussarjassa kuuluukin olla.
-
Samaa mieltä, tarina oli varsin viihdyttävä. Kuvituskin nousi Nuoren Tex Willerin tasolle.
Suolajärven hirviön Siatsin henkilöllisyyttä ei tosin ole vaikea päätellä.
Ute-päällikkö Puumahäntä näytti heti jotenkin tutulta. Tuli mieleen kuvat oikeasta Ute-heimon "ylipäälliköstä" Ouraysta, jonka mukaan on nimetty kaupunki Coloradossa ja reservaatti Nevadan Suolajärven tuntumasta. Ouray oli ns. rauhanintiaani ja liitossa USA:n armeijan kanssa 1860-70-luvuilla. Uskoisin, että kuvittaja Benevento haki Puumahännän piirteet Ouraylta. Voitte verrata oheisesta kuvasta.
https://ourcommunitynow.com/local-culture/our-coloradans-then-chief-ouray-a-man-of-peace-caught-between-two-worlds
-
Kävin kurkkimassa Bonellin sivuilta, mitä on tulossa ja positiivista on se, että sieltähän puskee kunnon tarinaa. Välillä olen toivonut, että värilyhärit tulisivat erillisinä paketteina, koska niiden taso vaihtelee umpisurkeasta loistaviin tarinoihin. Huolimatta siitä, että se voisi tarkoittaa perussarjan vuosittaisen numeromäärän puristamista 16 niteestä pienempään.
Mitä tulee uusimpaan eli Suolajärven hirviö-tarinaan, se on minusta pätevä tarina. Lukijalle toki syötetään lähes väkisin sitä, että hirviö olisi läheisen varuskunnan upseeri, mutta kirjoittaja voi toki huijata lukijoita ja Siats onkin aivan joku muu henkilö. Nimittäin ketä ovat Siatsin kaverit?
-
Kävin kurkkimassa Bonellin sivuilta, mitä on tulossa ja positiivista on se, että sieltähän puskee kunnon tarinaa. Välillä olen toivonut, että värilyhärit tulisivat erillisinä paketteina, koska niiden taso vaihtelee umpisurkeasta loistaviin tarinoihin. Huolimatta siitä, että se voisi tarkoittaa perussarjan vuosittaisen numeromäärän puristamista 16 niteestä pienempään.
Samaa mieltä. Noiden värilyhäreiden tilalle toivoisi melkeinpä mitä muuta matskua tahansa. Mutta positiivista on että kunnon tarinaa on värinumeroiden jälkeen tulossa.
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2021/09/07/albo/alla-ricerca-delle-navi-perdute-1020737/
Ensin Bruzzo-Bosellin 4 osainen Erebus -tarina. Bruzzo näyttää esimerkkikuvien perusteella kehittyneen. Intiaanikohtauksesta tulee jopa Ticci hieman mieleen. Liekkö sieltä esimerkkikuvia katseltu.
Tämän jälkeen suht pian (päätellen että tarinaa jo tekstitetään) lienee luvassa odotettu Cestarot-Boselli Mefisto-tarina. Nimeltään näemmä ”il manicomio del dottor weyland”
Kuvia linkistä:
https://www.instagram.com/p/CXkw_ZYs20r/?utm_medium=copy_link
Jossain vaiheessa oli puhetta, että tämä Cestarojen Mefisto sekä Civitellin tuleva Yama-tarina tulisivat kaikki yhteen pötköön (3+3 numeroa?).
Ennakkotiedoista poiketen IGn kommenttiosioon Boselli on nyt kuitenkin vastaillut että Civitellin Yama-tarina ei tulekaan yhteen pötköön, mutta on luvassa myöhemmin 2022. Ehkä ihan hyvä niin, Mefisto ähkyn välttämiseksi.
Civitellin Mefisto/Yamasta kuvia täältä:
https://www.instagram.com/p/CR8STmLskzc/?utm_medium=copy_link
Padma on näemmä mukana!
Mitä tulee uusimpaan eli Suolajärven hirviö-tarinaan, se on minusta pätevä tarina. Lukijalle toki syötetään lähes väkisin sitä, että hirviö olisi läheisen varuskunnan upseeri, mutta kirjoittaja voi toki huijata lukijoita ja Siats onkin aivan joku muu henkilö. Nimittäin ketä ovat Siatsin kaverit?
Uusin vaikuttaa hyvältä kieltämättä, toivottavasti nimenomaan lukijaa viedään tässä harhaan. Benevento on hieno kuvittajana kyllä. Ehkä jopa top5 kamaa jos jätetään pois ne kuvittajat joilta tulee nykyisin tarina kerran kymmenessä vuodessa (Villa, Cestarot jne).
-
Harmin paikka, että nettiin ei enää vuodeta tietoa tulevista julkaisuista samaan tapaan kuin männä vuosina. Ainakaan minä en sellaisia sivustoja enää löydä. 'Päävuotajahan' oli Carlo Monni, joka on nyt pestattu kirjoittamaan tarinoita. Olisiko pestaamisella haluttu tukkia ennenaikainen tietovuoto?
-
Pahus! Ehtikö tietovuotaja paljastaa, tuleeko Ticciltä enää yhtään tarinaa? Edellisestähän on kulunut aikaa jo liki kolme vuotta. Onkohan Ticci siirtynyt ansaitulle eläkkeelle, ikäähän kun on kohta 82 vuotta.
-
Taitaa Ticci tehdä kaksiosaista tarinaa Nizzin tekstin pohjalta. Eli vieläkin ura jatkuu :)
-
Kiitos tiedosta! Ehdinkin jo tutkia asiaa löytämättä käytännössä yhtään johtolankaa. Onko jokin sivusto, josta näitä tulevia projekteja voisi onkia esille?
Pelkkä tietoisuus siitä, että Ticciltä ilmestyy vielä uutta tuotantoa, tuo lohtua. Onhan mestari viimeinen side noihin 70-luvun lopun vuosiin, jolloin itsekin aloitin seikkailut Texin kyydissä. Tosin pientä huolta tuottaa se, että tulossa olevan tarinan kirjoittaa Nizzi, joka ei ole onnistunut työssään herran vuosiin. Ainahan voi toivoa, että Nizzi-Ticci kaksikko venyy toistamaan Custer-tarinen veroisen mestariteoksen. En haluasi vähempää menestystä Ticcin (todennäköisesti) viimeiselle kuvitustyölle. Poistuessaan mies ansaitsee enemmän kuin kohteliaat taputukset.
Eilen luin uudelleen Maxista Nolitta-Ticcin Kultasolan. Oli ilo lukea tarinaa, johon on tallennettu luontevasti kaikki ne merkittävät piirteet, jotka tekevät tarinasta viihteellisen, jopa lähes maagisen, lukukokemuksen.
-
Uusin Tex-pokkari nro 1/2022 tipahti postiluukusta jo tänään. Julkaisukalenterin mukaan julkaisupäivä on 7.1.
Hyvä, että tuli etuajassa :)
-
Ai että on hienoa kuvitusta uusimmassa Texissä :) Benevento on hieno piirtäjä. Tarinan tarkempi lukeminen saa vielä odottaa...
-
Uusimman Texin salaperäinen intiaanien tappaja oli yllätys - ainakin minulle
[spoiler] koska aikaisemmassa Texissä kerrottiin kyseisen henkilön saaneen surmansa.[/spoiler]
En tiedä voidaanko puhua loogisesta ristiriidasta vai lukijaan kohdistetusta "huijauksesta". :)
No, tarina menetteli kokonaisuuden huomioonottaen. Käsikirjoitus ei kaikilta osiltaan miellyttänyt - ehkä näistä kostotarinoista on tullut itselleni kiintiö täyteen. Taide oli aika hyvin onnistunutta.
[spoiler]Tex nro 16 sivu 38: Vaunusta löydettiin Conroyn vaimo ja pieni poika sivu 39: Ruumiit päätyivät korppikotkien ruuaksi. Sotilaiden ehtiessä paikalle haudattavaa ei enää paljon ollut.. Kyllä kai sentään jäljelle jääneiden vaatteiden perusteella olisi pystytty tunnistamaan Conroyn vaimo ja poika :) [/spoiler]
-
Tarinan päätösosa nousee keskitasoa korkeammelle, eikä vähiten taiteen takia, joka on nyt poikkeuksellisen tasokasta. Koska minulle oli ensimmäisen osan perusteella päivänselvää, kuka Siats on, jäi tätä kautta kylläkin jännitysmonentti tarttumatta.
Minulle suurinta jännitystä normi-Texiin tuo nykysellään se, kuinka rutussa posti sen kulloinkin toimittaa. Viime numerosta oli päädyn yläosa useamman sentin irti, uusimmasta alaosa. Tietysti pitää taas soittaa egmontiin ja pyytää ehjä tilalle (joskus nielen tappion ja ostan lähikaupasta uuden tilalle). Eihän tämä toisaalta ole iso vaiva, mutta pistää miettimään, kuinkahan suuri osa painoksesta tärvääntyy korvauskappaleiden toimittamiseen.
-
Minulle suurinta jännitystä normi-Texiin tuo nykysellään se, kuinka rutussa posti sen kulloinkin toimittaa. Viime numerosta oli päädyn yläosa useamman sentin irti, uusimmasta alaosa. Tietysti pitää taas soittaa egmontiin ja pyytää ehjä tilalle (joskus nielen tappion ja ostan lähikaupasta uuden tilalle). Eihän tämä toisaalta ole iso vaiva, mutta pistää miettimään, kuinkahan suuri osa painoksesta tärvääntyy korvauskappaleiden toimittamiseen.
Toi teksien huono kunto postauksessa on kyllä tärkein syy miksi ei tule koskaan tilattua Tex Willeriä. Jos postaukset olisi paremmassa maineessa heti tulisi tilattu. Itsellä on ulko postilaatikko ja siinä on välillä muukin posti likomärkänä.
-
https://bit.ly/3nm2WIW
Bonellin sivuilla esimakua Tex vuodesta 2022.
-
Mitä Tex-posse tuumasi uusimmasta (2/22) perussarjan väri-Texistä?
Itse olin positiivisesti yllättynyt kahdesta ensimmäisestä tarinasta. Tällä kertaa juonet olivat hyviä ja piirtäjät eivät olleet pakan pohjalta revittyjä. Erityisesti "Hang them all" -tuomari oli kunnon kieroilija ja erilainen pahis. Viimeinen tarina jäi valjuksi, koska se oli puristettu liian tiukaksi paketiksi.
Toivottavasti kaksi seuraavaa Willeriä sisältää yhtä hyviä värillisiä lyhyttarinoita.
-
Tykkäsin kyllä oikeastaan kaikista tarinoista. Kiva nähdä Boselli, Ruju ja Nizzi samassa numerossa! Boselli oli varmaan joutunut pienen paineen alle! Mutta hyvä kauhuhenkinen tarina. Jotenkin vain toivoisi parempaa paperilaatua tähän normisarjaan, kun Nuoressa Texissä on jo tottunut hyvälle.
EDIT. Ai niin, älyttömän hyvä kansi numerossa, ihan parhaita mitä tulee mieleen. Kuka lie maalannut, oliko MO nimimerkki reunassa?
-
Omasta mielestäni jokainen tarina kärsi lyhyydestä. Piirtäjät olivat ihan kelvollisia ottaen huomioon, että olivat väritarinoita.
Kannen tekijä on Massimo Carnevale (https://shop.sergiobonelli.it/fumetti/2021/01/04/albo/la-casa-del-giudice-e-altre-storie-1008795/), joka piirsi ensimmäisen tarinan.
-
Ai se oli Carnevale, kiitos tiedosta.
Joo, olihan nämä lyhyitä, mutta jotenkin nauratti kun viimeisessä tarinassa Nizzi tyylilleen uskollisesti oli onnistunut ujuttamaan tähänkin pieneen mittaan vähän Carsonin ja Texin keskinäistä sanailua mukaan.
-
Olipas harvinaisen huono kansikuva tässä uusimmassa texissä (3/22).
-
^^ Tuohan ei ole varsinainen kansikuva, vaan jälkimmäisen tarinan ensimmäinen kuva suurennettuna. Väritarinoiden kanssa noin tehdään kaiketi joka vuosi, kun ne eivät mene tasan normipokkarien sivumäärän kanssa. Ovat järjestään todella kehnoja. Osa on huonoja valintoja, osassa kuva ei kestä suurentamista ja viivoista tulee aivan liian paksuja. Seuraavassa pokkarissa on se oikea Aavatappajan kansikuva, joka on huomattavasti parempi.
Itse sisällöstä ei ole hirveästi sanottavaa. Ensimmäinen tarina on kuten lähes kaikki lyhärit: esitetään lähtöidea, pieni tvisti ja sitten ammutaan. Tuollaisena se on aika turha, lisää sivuja ja juonenkuljetusta, niin se voisi olla kelvollinen. Filippo Iiriti ei ole kirjoittanut mitään muuta Bonellille, joten mahtaako olla vain jokin työnäyte. Googlekaan ei juuri tuo mitään esille.
Bruzzon piirrosjälki on periaatteessa kelvollista, mutta lähikuvat kasvoista ovat välillä aika outoja.
Toinen tarina taas on huomattavasti lupaavampi, kuten odottaa saattaakin, sillä se on Manfredin käsialaa.
Piirtäjä Cossu taas on aika outo lintu. Kun katsoo hänen mustavalkoista jälkeään ajattelee, että se kaipaisi kovasti värejä. Mutta sitten, kun näkee väritettyjä sivuja, niin niissä on oikeastaan liikaa yksityiskohtia, jotta väritys toimisi lainkaan. Toisaalta kyllä pidän hänen selkeästä ja siististä tyylistään. Oli tosin melkoinen yllätys, kun tarkistaessa selvisi, että hänelläkin alkaa olla ikää liki 70 vuotta.
-
... lienee luvassa odotettu Cestarot-Boselli Mefisto-tarina. Nimeltään näemmä ”il manicomio del dottor weyland”
Ensi kuussa tämä alkaa Italiassa, ja Suomessa sitten syyskuussa!
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2022/03/07/albo/il-manicomio-del-dottor-weyland-1021433/ (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2022/03/07/albo/il-manicomio-del-dottor-weyland-1021433/)
-
Ei ihan huippua tämä uusin Willeritarina 3 - 4/2022 vaikka ihan luettava tarina olikin.
-
No, jos kuvittajana on Cossu, niin lähtökohtaisesti voidaan pitää varmana, ettei kokonaisuus klassikoksi kohoa. Semminkin, kun aika harvoin näille huonoimmille piirtäjille kovin hyviä tarinoita edes annetaan.
Olen aika paljon miettinyt sitä, miksi lapsena ja teininä tuli niin vankka side joihinkin sarjakuviin. Yhdistävä tekijä on ollut laatu. Näillä Cossun tasoisilla tarinoita ei moista sidettä olisi ikimaailmassa päässyt syntymään.
-
Kossu on mielestäni ihan ok keskitason piirtäjä mutta viimeisimmästä en pitänyt. Lieneekö sitten värityksessä syntipukki mutta jotenkin tökki. Mustavalkoisena Cossun piirustuksissa ei ole isommin moittimista ollut..
Delta Queen yhä ainoa pidempi väritarina jota voi sanoa hyväksi mutta ei Koston Kilpajuoksu huono ole. Parempi kuin kahden edellisen vuoden yli pokkarin mittaiset väritetyt.
-
Ainakin oli komean näköinen kansi tässä uusimmassa Texissä. Nro 4.2022. Omasta mielestä ainakin
-
Ihan hyvä aloitus tämä Kadonneita laivoja etsimässä. En viitsi paljastaa juonta, mutta tykkään intiaaniseikkailuista. Piirrosjälkikin oli ihan hyvää, elikkäs kelpo aloitus tarinalle!
Tietääkös joku, monenko pokkarin mittainen tarina tämä on?
-
Näyttäisi olevan peräti neljä pokkaria tämä tarina. Sellainen eeppinen ja kiireetön fiilis huokuu tuosta aloituksesta. Mutta voi hemmetti tuota Bruzzon kuvitusta - ei siinä mitään (no, on siinäkin vähän...), jos haluaa haluaa innokkaasti kopioida ihailemansa kuvittajan tyyliä. Tässä tapauksessa 1970-luvun Ticciä. Mutta se on kyllä syvältä, että kopioidaan ihan 1:1 roppakaupalla ruutuja vanhoista tarinoista. Nytkin tuli monta kertaa mieleen, että hetkinen, nämä kuvat olen nähnyt jo 1970-luvulla, ja vieläpä paljon hohdokkaammin piirrettyinä. Lähinnä mieleen tulee ensimmäisenä Traaginen risti. Eikä tämä ole Bruzzon kohdalla edes ensimmäinen kerta. Muistan nimittäin, kun joku oli joskun nettiin tehnyt koosteen hänen kopioimistaan Ticcin alkuperäisistä ruuduista. Kuinka se edes enää kehtaa? Kyllä tämä ainakin minun lukunautintoa nakersi.
-
Neljä.
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2021/09/07/albo/alla-ricerca-delle-navi-perdute-1020737/
Ensin Bruzzo-Bosellin 4 osainen Erebus -tarina. Bruzzo näyttää esimerkkikuvien perusteella kehittyneen. Intiaanikohtauksesta tulee jopa Ticci hieman mieleen. Liekkö sieltä esimerkkikuvia katseltu.
-
Italiaa en osaa, mutta kävin katsomassa tuolla ja neljän pokkarin tarinahan tämä on niin kuin täällä on todettu.
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2021/09/07/albo/alla-ricerca-delle-navi-perdute-1020737/ (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2021/09/07/albo/alla-ricerca-delle-navi-perdute-1020737/)
Olihan siellä jatkoakin, mm tuo Mefistotarina.
-
Hmm....ihan kelpo piirtos jälkeä tässä uusimmassa Texissä. Noista intiaaneista tuon Bonnellin näytesivun perusteella, niin intiaanit ovat lähes identtisiä Ticcin Traagisen ristin inkkarien kanssa. Sivuruutujen plagioinnista en osaa sanoa mitään, kun en ole vielä ehtinyt tutustua tuohon numeroon. Mutta intiaanit ovat kopioitu Ticciltä tai ainakin saatu vaikutteita ja tehty sitten mukaan jotakin omaakin. Esimerkiksi tuon näyte sivun inkkarin viirumaiset silmät selvä kopiointi Ticciltä. Mutta toimii hyvin.
Mutta en voi todellakaan väittää etteikö kaveri osaisi piirtää.
-
Ei natsannut.Voi he*lvetin posti Helsingissä ei voi toimia sitten tänäänkään koska siirrytty jakoon 5 krt/2vk.ksiä.
Samat fiilikset. Postin jakelu on luokattoman hidasta Hesassa. Tänään (9.4.) huomasin S-marketissa että uusi Tex on tullut vaan eipä ole tullut minulle. Seuraava kirjeenjakopäivä näyttää olevan vasta tiistaina 12.4. >:(
Hieman käynyt mielessä lopettaa Texin tilaus ja siirtyä irtonumero-ostajaksi.
-
Tänään Tex-pokkari tuli. Melkein viikon myöhässä ...
-
Mulla tämän vuoden Willeripokkari 4 ei tullut ollenkaan. Laittoivat Egmontilta uuden, joka kyllä tuli perille. Joskus pari vuotta sitten kesti kans viikon että saapui perille. Samoin muutama vuosi sitten.
-
Numerossa 5/2022 alkavassa Kanadan seikkailussa käsikirjoittaja Boselli on hakenut aiheen oikeasta historiasta, kuten hän välillä onnistuneesti tekee. Seikkailussa puhutaan lordi Franklinin kadonneesta retkikunnasta ja laivoista. Kit Willer mainitsee niiden kadonneen lähes neljäkymmentä vuotta sitten. Seikkailu sijoittuu siis 1880-luvulle, sillä retkikunta purjehti 1845-47 etsien Luoteisväylää, kunnes laivat Erebus ja Terror jäivät kiinni jäihin ja jäljet katosivat. Laivojen hylyt löytyivät merenpohjasta niinkin myöhään kun 2014 ja 2016, mikä on voinut inspiroida Bosellia tarinan kirjoittamiseen.
Jos joku haluaa lukea historiallisesta taustasta, joka inspiroi Texin seikkailun, esim. Wikipediasta löytyy artikkeli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Franklinin_kadonnut_arktinen_retkikunta
P.S. Jim Brandonin ja eräiden muiden Texissä esiintyvien Kanadan ratsupoliisien päässä oleva terävähuippuinen ratsupoliisihattu ei ole aikakauden mukainen, sillä ne otettiin käyttöön vasta aivan 1800-luvun lopulla. Sen sijaan osalla näkyvät karvalakit ovat periodin mukaisia.
-
Ihan ok toinen pokkari tähän tarinaan. Tarina jäi jännään kohtaan! Piirrosjälki edelleen hyvää tasoa.
-
Bruzzo ei piirtäjänä ole kovin kummoinen. Etenkin kasvot ovat usein epäonnistuneet.
-
Todella tyylikäs kansi uudessa teksissä ja hyvä oli pokkari muutenkin. Ihan mukava asia wanhempia seikkailuja wälillä muistetaan vrt Pohjoisen susipaholaiset uusimmassa. Jos ei pahaa romahdusta tapahdu viimeisessä lehdykässä niin vahva kokonaisuus tämän kevään pitkä tarina on.
-
Todella tyylikäs kansi uudessa teksissä ja hyvä oli pokkari muutenkin.
Ihan kelpo pokkari oli juu. Samana päivänä uusin pokkari ja uusin kronikka, kiva juttu!
-
Ihan hyvä lopetus pohjoisen tarinalle. Nopeasti meni neljä pokkaria. Ei ihan huonoimmasta päästä 2000-luvun tarinoita.
-
Aivan viimeinen sivu oli outo. Olisi nyt sitten vaikka molemmat jääneet lojumaan lautalle vierekkäin tai muuten käynyt ilmi että molemmat menehtyi.
Muuten oikein hyvä ja jännä. Pysyi kasassa, vaikka välillä seurattiin viiteen kuuteen osaan jakautunutta porukkaa.
-
Kelpo tarinahan tämä uusin oli ja kuten todettu, niin pysyi hyvin kasassa. Bruzzo otti mielestäni ison harppauksen kuvittajana eteenpäin edellisistä töistään, ja ykköspokkarin ehkä vähän turhan ilmeisen Ticci plagioinnin jälkeen, oli kuin kotonaan myös arktisissa maisemissa. Kiva että muillekin kuin absoluuttisille ykköskorin kuvittajille annetaan välillä näitä kunnon tekstejä piirrettäväksi ja uusia nimiä pääsee nousemaan esiin.
Bosellin tekstistä välittyi tietty viitseliäisyys. Oli selvästi nähnyt tarinan eteen vaivaa tekemänsä taustatyön kanssa (en toki tiedä miten paljon tässä oli oikeasti faktaa mukana, mutta vaikutelma ainakin oli sen mukainen), mikä on hienoa. Tuntuu että ehkä liian usein nykykirjoittajat tekevät uutta tarinaa vain koska lehden pitää ilmestyä, sen kummemmin miettimättä että mitä haluaisivat sarjaan tuoda. Nyt sentään taustalla oli selvästi motivaatiota aihetta kohtaan ja lopputulos oli varsin hyvä.
Lukaisin tarinasta innostuneena myös Dallas/Mike -saagan aiemmat osat joihin tarinassa viitattiinkin (9-11/14 ja 16/15-2/16) ja niille myös vahva lukusuositus!
-
Harvinainen lopetus ettei vakituisia henkilöitä viimeisissä ruuduissa. Tosin ei ihan ainutlaatuinen ilmiö, maxissa kobran myrkky kävi samoin. Ja yhdessä alpparissa(olikohan paholaisen ratsumies). Ehkäpä muitakin kertomuksia on?
-
Uusin Willeri on nyt luettu. Columbia river oli ihan luettava tarina. Hieman yllättävä loppu. Punatakki oli täytetarina mielestäni. Onkos ennen ollut tarinaa, jossa ei ole mukana Texiä tai Kitiä, tai Carsonia tai Tigeriä?
-
Onhan noita joitakin tarinoita. Mieleen tulee tarina, jossa seikkaili vain Pat McRyan, Gros-Jeanillakin taitaa olla oma lyhyt tarina ja Kit Carsonillakin on oma seikkailunsa. Tarinoita, joissa ei ole Tex Willeriä, ei ole kovin montaa.
Onkos ennen ollut tarinaa, jossa ei ole mukana Texiä tai Kitiä, tai Carsonia tai Tigeriä?
Nämä Tex-Magazinen tarinat ovat yleensä laadukkaampia kuin värilyhyttarinat. Columbia Riverissä tarina oli hyvä, mutta en pitänyt piirrosjäljestä. Sen sijaan Punatakki oli piirtojäljeltään hyvä, mutta tarina jäi vajaaksi, ikään kuin olisi kerrottu takautumana ja päätarina oli vasta tulossa.
-
Onkos ennen ollut tarinaa, jossa ei ole mukana Texiä tai Kitiä, tai Carsonia tai Tigeriä?
Näissä Tex Magazine -tarinoissa näyttää nyt sääntönä olevan, että julkaisun toisessa tarinasa ei ole lainkaan Texiä. Silloin alussa hän vain vilahti jossain loppukohtauksessa tms., mutta nyt siis ei ole esillä enää lainkaan.
-
Intiaaneihin keskittyviä tarinoita on (jos ei muisti petä) ilmestynyt viime vuosina harvakseltaan ja Vihollisen Nuolet kiinnosti aika tavalla. Rujun kynäilemä kertomus vaikuttaa varsin kelvolliselta ja Priscon taide vaikka ei mitenkään silmiä hivelevää ole ajaa aasin sen verran hyvin ettei valittaa tarvitse.
-
Intiaaneihin keskittyviä tarinoita on (jos ei muisti petä) ilmestynyt viime vuosina harvakseltaan ja Vihollisen Nuolet kiinnosti aika tavalla. Rujun kynäilemä kertomus vaikuttaa varsin kelvolliselta ja Priscon taide vaikka ei mitenkään silmiä hivelevää ole ajaa aasin sen verran hyvin ettei valittaa tarvitse.
Joo hyvän intiaanitarinan alku. Piirrosjälki ei ollut aivan parasta, muttei huonoakaan. Hyvä tarina kyseessä! Tarinan loppukin oli mukavaa luettavaa.
-
Kettu että itähelsingin posti osaa hyvin teloa lehdet. Uusi tilaus menossa ja nyt 2/2 numeroa runneltu. Ensimmäisestä sain uuden mutta ei huvittaisi alvariinsa anoa egmontilta korvaavaa kappaletta. Pidän tämän telotun sitten kokoelmissa.
Punaisen tammen kosto on kyllä hyvää willeriä mutta mefistoahan tässä odotellaan...
-
En tiedä onko postinjakaja vaihtunut tai jotain muuta muuttunut mutta kolme peräkkäistä numeroa tex willeriä ja yksi nuori tex willer on tullut taitoksilla, painaumilla ja repeämillä varustettuna. Aika monta vuotta tex willer tulikin ihan ok kunnossa postilaatikkoon
-
Keskiviikkona tuleekin uusi pokkari ja Mefisto-tarina alkaa. Onko tarina peräti viiden pokkarin mittainen niin kuin joku tuolla Facebookissa mainitsi? Niin ja kun ei tuo italian kieli ole hallussa.
-
Peräti 7 pokkaria kestää. Tarina on kahdessa osassa, ensin 3 numeroa Cestarot/Boselli ja heti perään 4 numeron jatko Civitelli/Boselli. Vähän samaan tapaan jaettu kuin Timantti-Jim tai Murhaajan saappaissa, joissa myös tarinan voisi periaatteessa katkaista siitä kun piirtäjä vaihtuu. Jostain syystä nyt on kuitenkin haluttu kaikki Mefistoilut yhteen pötköön, joten helmikuulle asti mennään meillä tätä tarinaa. Itse olen nyt selannut viisi ensimmäistä pokkaria italiaksi tästä, ja paljastamatta sen enempää juonesta todettakoon että aika perinteisen Mefisto-tarinan latuja mennään tässä kolmiosaisessa avaustarinassa. Ehkä enemmän innovatiivinen osuus on luvassa sitten Civitellin piirtämässä jatkossa. Toki kääntäminen on niin heikkoa itsellä, että eiköhän suomiversiosta paljastu vielä uusia puolia tarinasta :D
-
Ei tullu uusinta pokkaria tänään. ??? Mitens muilla?
-
Ei tullut tännekään
-
Löytyi lehtipisteestä.
-
Löytyi lehtipisteestä.
Joo lehtipisteessä oli tänään myynnissä. Toivottavasti tulee postissa huomenna tai perjantaina.
-
Joo lehtipisteessä oli tänään myynnissä. Toivottavasti tulee postissa huomenna tai perjantaina.
Kulkeeko jossakin vielä posti torstaisinki? =-O. Itse pitää odottaa perjantaihin.
-
Ei saapunut mutta tuo oli tiedossa jo eilen koska posti jaettiin tiistaina. Tämän viikon jakopäivät osuvat tiistaille ja torstaille. Jos ei natsaa niin sitten menee maanantaihin :(. Aika tyylikkäät kannet myös parissa seuraavassa texissä mitä katsoin egmontin julkaisukalenterista.
-
Meillä posti ei kulje tiistaisin, muina arkipäivinä kulkee.
-
Meillä posti ei kulje tiistaisin, muina arkipäivinä kulkee.
Täällä menee joka toinen viikko ti&to ja sitten ma-ke-pe. Jos olisin tiennyt Mefistoa ilmaantuu noin paljon olisin jättänyt tarjoustilauksen väliin ja siirtynyt tilaajaksi vasta black fridayna.
Nuoret ostan irtonumeroina, joka yleisesti ottaen on parempi sarja joskin tilapäisesti normi tullee viemään voiton.
Edit;Voi kerpele, eipä tietenkään. Tuo on se (tiedostettu) riski kun tilaat lehtiä voi tulla ajallaan(joskus aikaisemminkin) tai hemmetin paljon myöhässä ja missä kunnossa. Olisi hullun hommaa näissä olosuhteissa tilata normaalilla hinnalla mutta tarjouksina ei verenpaine sentään tappiin nouse.
-
Uusi Tex näyttää todella hienolta ja tarinassa on tunnelmaa. Mitkäkös Mefisto-tarinat tässä välissä on tullut tuon Mefiston varjon jälkeen? Siihen asti ne ovat plakkarissa, mutta sitten tieto hämärtyy. Pari nyt ainakin, mutteivät ilmeisesti ihan niin tasokkaita? (Alkupään Mefisto-tarinat ovat mielestäni koko Tex-bibliografian huippuja.)
-
Uusi Tex näyttää todella hienolta ja tarinassa on tunnelmaa. Mitkäkös Mefisto-tarinat tässä välissä on tullut tuon Mefiston varjon jälkeen? Siihen asti ne ovat plakkarissa, mutta sitten tieto hämärtyy. Pari nyt ainakin, mutteivät ilmeisesti ihan niin tasokkaita? (Alkupään Mefisto-tarinat ovat mielestäni koko Tex-bibliografian huippuja.)
2 niitä on tullut(joku korjannee jos erehdyn ja niitä enemmänkin). Mefiston henkiinheräämistarinan numeroa en muista enkä omista mutta se oli aika huono. Sen sijaan numerosta 2017/6 alkanyt Yaman Merkki(mukana Mefistokin pienessä osassa) on mielestäni erinomainen. Plussana siitä Yamalla on myös kyvykkäämpiä apureita kuin massoittain lahdattavia afroja, hualpaita ja inkoja( vai mitä olivatkaan).
Ja nuoressa texissä oli mefistotarina joskaan mefisto ei kovin suuressa roolissa ollut.
-
Edit;Voi kerpele, eipä tietenkään. Tuo on se (tiedostettu) riski kun tilaat lehtiä voi tulla ajallaan(joskus aikaisemminkin) tai hemmetin paljon myöhässä ja missä kunnossa. Olisi hullun hommaa näissä olosuhteissa tilata normaalilla hinnalla mutta tarjouksina ei verenpaine sentään tappiin nouse.
On kyllä ikävä niitä aikoja kun lehti tuli aina tilaajille päivän ennen ilmestymispäivää, ja silloin myöhästyneenäkin siis ajallaan ilmestymispäivänä. Tokihan tilaaminen edelleen kannattaa hinnan puolesta, mutta kyllä tällaisten odotettujen numeroiden kohdalla harmittaa kun lehteä ei näy eikä kuulu. No, jos huomenna ei nappaa niin viikonloppuna ostan irtonumeron varmasti. Maanantaihin ei hermo kestä odotella >:(
Ps. Toisessa willer-ketjussa löytyy Secos-Billin / Villen listaamana kaikki aikaisemmat mefistot
-
Eipä tullut tuo uusin tännekään ajallaan :( Jostain syystä ovat olleet tämän vuoden ajan jatkuvasti myöhässä. Aiemmin tulivat joskus jopa pari päivää etuajassa ja nyt on mennyt pari kertaa jo seuraavalle viikolle.
Ja tuo edellä mainittu listaus siis löytyy klikkaamalla tuota sitaattia:
-
En kestänyt odottaa maanantaihini vaan pokkari ostettu pristmasta. Melko omaperäinen ja mikä tärkeämpää erittäin kiinnostava aloitus. Saas nähdä monta hahmoa kummastakin maailmasta tuodaan mukaan tuleviin pokkareihin, ensimmäisessä kivivartijat ym ja pitkästä aikaa poliisipäällikkö Devlin. Varmaan maltillisemmalla vauhdilla lukaisu toistamiseen tänä iltana.
No, tämä on kuitenkin pokkari minkä halusin priimakuntoisena jos/kun postin toimittava aikanaan telottu ei tarvitse egmontia vaivata asialla.
-
Eipä tullut perjantainakaan lehteä, laitoin palautetta chatissä Egmontille, sieltä vastattiin että viivettä postissa…no niin on.
-
Eipä tullut perjantainakaan lehteä, laitoin palautetta chatissä Egmontille, sieltä vastattiin että viivettä postissa…no niin on.
Mulle tuli tänään. Nyt on luettukin! Hyvä alku tarinalle :)
-
Eipä tullut perjantainakaan lehteä, laitoin palautetta chatissä Egmontille, sieltä vastattiin että viivettä postissa…no niin on.
Saapui tänään vaikka jakelua ei pitänyt olla. Paikkaavatkohan sitten viivettä ylimääräisellä kierroksella. Yläkulma taittunut mutta se nyt aivan samantekevää koska eilen puodista hankittu tuliterä ja lukukappaleeksi tämä jokatapauksessa jää.
Harmi vain postin tila vajonnut näin alas mitä vähemmän "kunnon" postia jaettavana sitä useammin ongelmia. Myöhästyneet/runnellut lehdet takavuosina olivat tosiaan yksittäistapauksia, enää ei.
-
Tuo lehtien kunto oli yksi syy sille miksi lopetin lehden tilauksen 2020. Sai aina jännittää miten raadeltuna lehti tuli ja sitten pyydellä Egmontilta tilalle eheää kappaletta. Toki texin tasokin oli mielestäni valunut aika alas tuolloin ja äänestin siten lompakollani.
-
En ole useampaan vuoteen ostanut normilehteä (nuori Tex ja osa erikoisjulkaisuista tulee vielä hankittua), mutta tämä uusin piti hankkia kun ennakkokuvat vaikuttivat kiinnostavilta. Ja hyvää kauhufiilistähän siinä kehiteltiin. Ostan loputkin osat.
-
Hauska juttu tuosta uusimmasta Willeristä. Pietarsaarenkin Prismaan tuli tuo uusi lehti 14.9 julkaisupäivän mukaan, kuten on aivan normaalia. Liekö noita tullut hyllyyn se 7-8 kpl, näin olen aiemmin arvellut niitä olevan kulloisenkin numeron pinossa. Seuraavana päivänä aamupäivällä sain juuri ja juuri omani, kun otin sen viimeisen hyllystä. Onneksi en jättänyt hankintaani yhtään myöhäisemmäksi. Tämä laadukkaampi tarina on varmaan saanut satunnaisetkin Texin lukijat liikkeelle.
-
Tämä laadukkaampi tarina on varmaan saanut satunnaisetkin Texin lukijat liikkeelle.
Erittäin todennäköistä. 2017 Yamatarinaa jouduin etsimään jonkin aikaa, olikohan 3s vai 4s myyntipiste kun natsasi. Olin silloin putkiremppaa evakossa ja en halunnut tilauksen olevan voimassa silloin.
Tähän lähiprismaan (itäkeskuksen) toimitetaan enää 4 kpl normipokkareita(vaikka muita texin julkaisuja ihan riittävästi) voi olla lehdet eivät ole menneet kaupaksi taloudellisempien tilaushintojen takia ja osa irtonumeron ostajista ovat valikoivia. Mutta on päivänselvää tuo 4 ei tule riittämään Mefiston tarinan ollessa päällä vaan jotkut joutuvat poistumaan pokkaritta.
-
No juu, olen sitten todella myöhäisherännäinen kun hommasin juuri 15min. sitten netistä tuon edellisen kolmiosaisen Yama-tarinan. Jos jossain vaiheessa vielä hankkisi sen Mefisto! -tarinan, vaikka sitä on vähän moitittu. Vanhemmat Mefisto/Yama -seikkailut olen hankkinut omina kokonaisuuksinaan, vaikken olekaan sortunut (vielä) keräämään Texiä ihan täysvaltaisesti. Niissä kivitemppeleissä tapahtuvissa tarinoissa on todella hyvä kauhuvärinä, jonka muistan yhäkin kun niitä kouluikäisenä luin joskus 70-luvun lopulla.
Nuoren Willerin seikkailuissa vanha kelmi, Mefisto, tuotiin kivasti mukaan tarinaan vähän niin kuin "sivuraiteella". Pidin siitä jutusta kovasti lukiessani ja samalla lailla nuo vanhojen tarinoiden uudelleenkerronnat vähän eri sävyillä saavat minulta kyllä pluspisteitä. Todella toivoisin, että Egmont hemmottelisi esim. jouluspesiaalina tuon jonkun mainitseman, Italiassa julkaistun Mefiston oman tarinan.
-
Tästä päivästä tulikin Tex-juhlapäivä. Poimin Tex-pokkarin, Nuoren Texin ja vielä Maxi-Texin paikallisesta S-marketista (Hki) :)
Julkaistaan niin paljon Texejä, että jouduin jo myymään Tex Willer-kirjastot 1-34 että saan tilaa. Tosin ne olivat tuplakappaleita.
-
Hyvä pokkari oli tämä Mefisto-tarinan toinen pokkari. Piti otteessaan ja oli hyvä lukunautinto! Jatkoa odotetaan innolla :D
-
Hauska juttu tuosta uusimmasta Willeristä. Pietarsaarenkin Prismaan tuli tuo uusi lehti 14.9 julkaisupäivän mukaan, kuten on aivan normaalia. Liekö noita tullut hyllyyn se 7-8 kpl, näin olen aiemmin arvellut niitä olevan kulloisenkin numeron pinossa. Seuraavana päivänä aamupäivällä sain juuri ja juuri omani, kun otin sen viimeisen hyllystä. Onneksi en jättänyt hankintaani yhtään myöhäisemmäksi. Tämä laadukkaampi tarina on varmaan saanut satunnaisetkin Texin lukijat liikkeelle.
Ja taas poimin matkaani viimeisen kappaleen
-
Liki erinomainen uusin numero. "Liki" koska alkaa olla jo kohtalaisen käytetty konsepti Lefty(tai palkatut satamajätkät) tekevät tuhoa chinatownissa. Muuten todella näppärästi kynäilty pokkari. Melkoisen paljon jää arvailujen varaan miten tarina päättyy Yaman kannalta ja oman lusikkaansa soppaan laittavat Mefiston apurit jotka eivät aivan tyytyväisiä isäntäänsä.
Posti ei tällä kertaa ollut juurikaan telonut, pikkuriikkinen taitos ja marginaalinen nirhauma. Kaupan hyllyssä nähnyt lehtiä huonommassa kuosissa.
-
Hopsistakeikkaa. Tällainen oli ilmaantunut erääseen saapasmaan facebook-ryhmään! Pienellä varauksella pitää suhtautua etenkin loppupään osalta.
Mielenkiintoinen tämä listaus tulevista Tex -seikkailuista. Hieman julkaisujärjestys ja ajankohdatkin muuttuneet, ja varsinkin loppupäässä, kuten kuvan alkuperäinen postaaja Janne kirjoittikin aiemmassa viestissään.
Muutama juttu hieman ihmetyttää, esim se että Italiassa alkoi mefistoseikkailujen jälkeen Ruju/Mastantuono -kaksikon tarina "Vancouver", jota ei tuossa listauksessa ole. Osaako joku selittää miksi? Ja näemmä alunperin mefistopläjäyksen piti olla yhteensä 6 numeroa mutta ihan kiva että venyikin seitsemään.
-
Listaus näyttää tosiaan olevan ihan sekaisin. Suomessa ollaan puolisen vuotta Italiaa jäljessä ja silti ainakin osat 756-761 on julkaistu täälläkin jo vuoden 2021 lopussa ( eri numeroinnilla tietysti ). Siis tuollaiset kaksi vuotta etukäteen. Osat 740-742 julkaistiin täällä viime kesänä, mutta sekin venytettiin neljään osaan ( 732-735 ).
Jos pitää arvata, niin muutokset johtuvat piirtäjien vauhdista. Joku piirtää odotettua nopeammin, joku taas syystä tai toisesta jää jälkeen odotetusta, käsi katkeaa tms. Mitä tulee Mastantuonoon, niin ehkä se tarina on aloitettu tämän listauksen tekemisen jälkeen ja valmistui selvästi etuajassa. Sattuneesta syystä hän ei ainakaan minusta vaikuta hitaalta piirtäjältä...
-
Jos pitää arvata, niin muutokset johtuvat piirtäjien vauhdista. Joku piirtää odotettua nopeammin, joku taas syystä tai toisesta jää jälkeen odotetusta,
Joo itsekin veikkaisin että tämä on se suurin vaikuttava tekijä. Toki kyseessä tuskin on mikään virallinen lista, vaan ehkä ennemmin joku Italian fanien tekemä arvaus tms sen pohjalta mitä tarinoita on tekeillä.
Ja onhan tuon listan tarinoista osa tullut perussarjan ulkopuolellakin, esim. Manfredi/Rotundo Maxi-Texinä ja Zuccheri Color-Texinä. Mutta mielenkiinnolla olen silti listaa seuraillut, koska ainakin tietää että tuollaisia tarinoita on ollut tulossa.
Mitäs noista listalla jäljellä olevista odotatte eniten?
-
Tietäisikö kukaan Tex tietäjä että onko tuo vuoden 2023 alussa ilmestyvä Andrea Venturin Le Tigre uusinta painos vai ihan uusi Tex tarina? Kiitos jos joku tietäisi. Odottelen kovasti että Giovanni Ticciltäkin vielä tulisi uutta materiaalia.
-
^^ Listaan ei ole luottamista ja Bonellin sivuilla ei ole ainakaan vielä mitään mainintaa tuosta. Mutta lienee ihan uusi, sillä perussarjassa ei taida ikinä olla uusintoja.
Venturi piirsi yhden Musta Tiikeri-tarinan ja täällä on ollut jotain puhetta siitä, että aiheeseen ehkä palataan vielä esim jälkeläisen kautta.
Ticcistä löytyi eräästä blogista vuodelta 2018 maininta, että hän on saanut juuri sivun numero 10 valmiiksi tuosta listassa olevasta tarinasta. Edistyy siis hitaasti, mutta miehellä onkin ikää jo tuollaiset 80 vuotta. Bonellin sivuilla siitä ei ole mitään, mutta sen sijaan löytyi tällainen opus (https://shop.sergiobonelli.it/libri/2017/09/29/libro/giovanni-ticci-artbook-l-arte-di-giovanni-ticci-1001802/). 160 sivua pelkkiä kuvituksia ja piirroksia, väreissä ja mustavalkoisena.
-
^^ Listaan ei ole luottamista ja Bonellin sivuilla ei ole ainakaan vielä mitään mainintaa tuosta. Mutta lienee ihan uusi, sillä perussarjassa ei taida ikinä olla uusintoja.
Joo kyllä uusi Musta tiikeri -tarina on tulossa jollain aikataululla juurikin Venturi/Boselli kaksikolta. Tuosta on näytesivuja ollut jo useasti Bosellin instagramissa esillä.
Samasta lähteestä voisin listata muutamilta piirtäjiltä tulevia:
-Piccinelli - Piirtää toista Texin ja Zagorin yhteistarinaa, suomessa se ensimmäinenkin on näkemättä.
-Dottilta tulossa Texin/Carsonin nuoruusvuosille sijoittuva suuralbumi
-Del Vecchio tekee pitkästä aikaa perussarjaan ”vanhaa texiä”
Nämä nyt viimeksi ollut siellä näytillä
-
Joo kyllä uusi Musta tiikeri -tarina on tulossa jollain aikataululla juurikin Venturi/Boselli kaksikolta. Tuosta on näytesivuja ollut jo useasti Bosellin instagramissa esillä.
Ovatkohan Nizzi ja Boselli päässeet jonkinlaiseen yhteissopimukseen siitä että Boselli voi käyttää hänen Tiger hahmoaan tässä tulevassa tarinassa? Ei olisi vaihtelunvuoksi ajateltuna huonokaan sopimus, mikäli näin on.
-
Mitäs noista listalla jäljellä olevista odotatte eniten?
Barbanera! Viikonloppuna luin Timantti-Jimi Koston, että se on vaan hyvä! Parikytä vuotta sitten viimeksi sen lukenut ja kuuluu edelleenkin Tex-seikkailujen aateliin. Siinähän itse Timantti-Jim näytteli aika pientä roolia eikä hahmona mikään erityisen kiinnostava edes ollutkaan mutta taasen kapteeni Drake alias Barbanera on paljon kiintoisampi, persoonallinen tapaus. Jimin sekä Barbaneran kohtalo jäi täysin auki ko. seikkailussa mutta eikös Barbanera ollut mukana jossain myöhemminkin? Oliko jopa Texin apuna jollain tavoin, pitkin hampain toki?
-
Kadonnut poliisipäällikkö, Villan piirtämä. Olisko ollut vuonna 1993.
-
Sehän se olikin! Huippu tarina se myös.
-
Kadonnut poliisipäällikkö, Villan piirtämä. Olisko ollut vuonna 1993.
13-16.1991.
-
Joo kyllä uusi Musta tiikeri -tarina on tulossa jollain aikataululla juurikin Venturi/Boselli kaksikolta. Tuosta on näytesivuja ollut jo useasti Bosellin instagramissa esillä.
Samasta lähteestä voisin listata muutamilta piirtäjiltä tulevia:
-Piccinelli - Piirtää toista Texin ja Zagorin yhteistarinaa, suomessa se ensimmäinenkin on näkemättä.
-Dottilta tulossa Texin/Carsonin nuoruusvuosille sijoittuva suuralbumi
-Del Vecchio tekee pitkästä aikaa perussarjaan ”vanhaa texiä”
Nämä nyt viimeksi ollut siellä näytillä
Kiinnostavia tarinoita tulossa kyllä. Eniten noista odotan Dottin tarinaa, Texin ja Carsonin nuoruuden (tarkoittanee juuri ennen sisällissotaa) tarinat on mielenkiintoisia.
Nyt kun Boselli on päässyt Texin nuoruus-seikkailujen kanssa vauhtiin ja pari muutakin käsikirjoittajaa (Ruju, Giusfredi ja Rauch) ovat sitä kirjoittaneet niin olisko seuraava vaihe juurikin tämä Texin ja Carsonin "alkuvaiheen"
seikkailut. Ennen sisällissotaa tai heti sen päätyttyä. Ja sitten tämä Tex/Zagor kuvio, alkaakos näitäkin tulemaan joka vuosi? Vähän tuntuu siltäkin että lukijoita kosiskellaan tällä kombinaatiolla, mutta ei siinä mitään, kunhan hyviä tarinoita ovat.
-
Ja sitten tämä Tex/Zagor kuvio, alkaakos näitäkin tulemaan joka vuosi?
Tietooni kulkeutui pari päivää sitten, että Yhdysvalloissa julkaistaan tämä eka Tex/Zagor. Jälkimmäistähän siellä on muutenkin jo julkaistu ihan hyvä pino.
-
Ohoh! Sen olen toki tiennyt että Yksinäinen kostaja siellä aikoinaan julkaistiin mutta että Zagoria on julkaistu myös. Taitaa olla tarkoituksena tätä kautta pieni päänavaus Texille jenkkilään tämä.
-
Ohoh! Sen olen toki tiennyt että Yksinäinen kostaja siellä aikoinaan julkaistiin mutta että Zagoria on julkaistu myös.
Myös Patagonia albumi on julkaistu jenkeissäkin muistaakseni.
-
^^ Eikös Yksinäinen Kostaja ollut Texin sooloesiintyminen, koska todellinen Kit Carson on Amerikassa sen verran legendaarinen hahmo, että tämä eri Carson olisi sotkettu siihen. Eikä tainnut olla Carson mukana Patagoniassakaan. Mutta on kuitenkin sen verran usein käytetty hahmo, että pakko hänen on jossain välissä tulla mukaan, jos enempiä julkaistaan. Mahtavatko muuttaa vanhan huuhkaimen nimeä siellä jotenkin. Kid Carson?
-
Eikä tainnut olla Carson mukana Patagoniassakaan.
Olin aivan varma että vanha huuhkain olisi ollut Patagonian rangereissa, tai ainakin edes alussa, mutta voi olla että muistini pettää. Luin albumin viimeksi joskus 2009. Albumi kerää pölyä jossain mummolan vintillä. Pitäisi kait hakea se ja lukea uudelleen. :D
Toki jenkkilän painoksissa voisi jossain sivun alussa olla jonkinlainen selostus, että sarjan Carson ei esitä todellista historiallista Kit Carsonia, ja että muuta yhteistä ei hahmolla ole todellisen Carsonin kanssa kuin vain pelkkä nimi. Tai sitten tosiaan muuttaa hieman etunimeä tyyliin, Kid, Git...tai vastaavaa.
-
Kuuluukohan tämä Tex Wiler Super tex 05 mahdollisesti Egmontin julkaisu ohjelmaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. Olisi tosi hienoa saada näitä värillisiä Texeja enemmän. Sivujakin on kivasti 112.
Tuo on ilmestynyt Italiassa 03/2022 eli tänä vuonna.
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2022/01/31/albo/la-giustizia-di-saguaro-1021324/
La giustizia di Saguaro - Supertex 05
Supertex 05SUPERTEX N° : 5 Periodicità:
LA GIUSTIZIA DI SAGUARO
UN APACHE ASSETATO DI VENDETTA E UN MISTERIOSO STERMINATORE DI INDIANI!
Formato: 16x21 cm, colori
Pagine: 112
Soggetto: Nizzi Claudio Sceneggiatura: Nizzi Claudio Disegni: De La Fuente VÃctor, Venturi Andrea
-
Tuskin näitä nyt ainakaan ensihätään Suomessa julkaistaan. Nämähän ovat uusintoja. Ehkä sitten julkaistaan, kun värikirjastossa on kaikki perussarjan tarinat julkaistu.
-
Olipa hyvä tämä tänään ilmestynyt pokkari. En viitsi paljastaa juonta, mutta lukunautinto oli hulppea! Jatkoa on mukava odottaa.
-
Kappas - uusi Tex pitää hakea pois
-
Hurja tämä uusi Tex. 50% luettu junassa. Parasta Mefistoa koskaan
-
Parasta Mefistoa koskaan
Samaa mieltä ainakin kuvituksen osalta (eikä se tarinakaan nyt ainakaan vielä takkua). Cestaron veljekset ovat kyllä erinomaisesti onnistuneet luomaan tarinoille synkän ja häijjyn tunnelma. Vaikka pidänkin Civitellistä kovasti, niin tulevia näytekuvia katsoessani on ajukoppaani luikerrellut harmittava toteamus, että olisivat Cestarot saaneet kuvittaa kokonaisuuden loppuun saakka.
-
näytekuvia katsoessani on ajukoppaani luikerrellut harmittava toteamus, että olisivat Cestarot saaneet kuvittaa kokonaisuuden loppuun saakka.
Komppaan tätä. Cestarojen ne muutkin tarinat (Sateinen yö ja se 2-osainen juttu) ovat todella silmäkarkkia. Jos koko tämä Mefisto-tarina (onko siinä nyt sitten yhteensä 7 osaa?) olisi heidän piirtämänsä, niin voi pojat. Tästä viimeisestä osasta 50-vuotas äijä sai samoja viboja kuin alakouluikäisenä Galepin Mefistoja lukiessa. Tunnelma on kohdallaan!
-
Komppaan tätä. Cestarojen ne muutkin tarinat (Sateinen yö ja se 2-osainen juttu) ovat todella silmäkarkkia
Oliko Vihan laakso tuo kaksinumeroinen tarina, vuodelta 2005. Ja tietysti mukaan luettuna mainio Bourbon streetin murhat. 2009. Mahtava tunnelmaista jälkeä osaa kyllä velipojat loihtia.
-
Ai niitä on siis kolmaskin? Mitkä numerot?
-
Ai niitä on siis kolmaskin? Mitkä numerot?
Eli Bourbon streetin murhat oli numeroissa 2,5, ja 6. 2009. Kesken tarinan julkaistiin harvinaisesti väliin erikois seikkailuja numeroihin 3 ja 4. koska jatko materiaali ei ehtinyt vielä Suomen julkaisuun. Oltiin niin lähellä Italian julkaisutahtia.
Sitten taisi olla samana vuonna Cestarojen tarina Intiaanisheriffi, numerot 9 ja 10. 2009.
En nyt muista oliko heiltä muitakin tarinoita 2010-luvulta. En ihmettele, vaikka onkin.
-
Tuon Bourbonin on kuvittanut Marco Bianchini ja Marco Santucci. Cestaroilta on kyllä Intiaaniseriffin jälkeen tullut vielä ainakin yksi tarina ennen tätä. En tosin muista ulkoa numeroita, mutta olisiko ollut Faracin kirjoittama.
Samaa mieltä ainakin kuvituksen osalta (eikä se tarinakaan nyt ainakaan vielä takkua).
… että olisivat Cestarot saaneet kuvittaa kokonaisuuden loppuun saakka.
Samaa mieltä. Civitelli on hyvä, mutta ei millään saa samanlaista tunnelmaa aikaan kuin Cestarot. Eikä noin pirullisen näköistä Mefistoa.
Tarinasta olen kanssa vähän kahden vaiheilla. Viihdyttävä tarina kyllä, mutta onko kuitenkaan ihan niin hyvää Mefistoa kun olisi voinut olla. Lopussa tuntui tulevan Nizzimäinen kiire vetää lankoja yhteen, vaikka 3 pokkaria tähänkin ”avaustarinaan” oli käytössä. Sitten vähän myös häiritsi tuo kirjoituksellinen ratkaisu, että pahiksilla on taas käytännössä koko jengi vankeinaan (vähän kulunut idea, monestiko ainakin osa porukkaa on Mefiston vankina ollut?) ja super-rikollinen Mefisto jättää itse Texille veitsen, että pakenehan nyt tälläkin kertaa. No, mielellään tämän silti luki, ja viihdearvoa oli. Toivotaan että tarinaosuus vähän petraa sitten jatkotarinassa.
-
Omasta mielestäni tämä menee ilman muuta top5seen texitarinoissa.jymäleissön että oli hyvä kokonaisuus ja tätä hieman laskusuhdanteessa oleva Willer tarvitsi.
Posti tärvellyt lehden tällä kertaa pyydettävä uusi kappale.
-
No ei tämä nyt sentään kuvituksen osalta ole parasta Mefistoa, vaikka kohtuullista onkin. Kyllä Villan Mefisto on kuvituksen osalta parasta A-luokkaa, todella harmi vain, että Nizzi floppas juuri tuossa kohtaa.
Mutta joo, tätä tarinaa on ollut kyllä mukava lukea. Pitkästä aikaa lennokasta menoa.. odotukset ei ollut kovin korkealla, koska jotenkin tuntuu, että Mefistosta on jo kaikki mahdollinen nähty ja sanottu, mutta tämä on yllättänyt kyllä positiivisesti.
Uskon kyllä, että Civitellikin saa luotua hyvän tunnelman.. luulen jopa, että hän yllättää. Annetaan ainakin mahdollisuus siihen.
-
Sitten vähän myös häiritsi tuo kirjoituksellinen ratkaisu, että pahiksilla on taas käytännössä koko jengi vankeinaan (vähän kulunut idea, monestiko ainakin osa porukkaa on Mefiston vankina ollut?) ja super-rikollinen Mefisto jättää itse Texille veitsen, että pakenehan nyt tälläkin kertaa.
Kieltämättä hyviä huomioita. Ongelma näissä nyt on ollut, kuten jo edellisessäkin Mefisto-tarinassa, että Mefiston kyvyt ovat jo sen verran ylivoimaiset, ettei Texillä ja kumppaneilla pitäisi olla mitään mahdollisuutta häntä vastaan. Nyt sitten taas enemmän säkällä kuin taidolla hommasta selvittiin kuivin jaloin. Olisivat antaneet esimerkiksi Mike Tracyn kuolla, niin olisi Mefistokin saanut oikeasti jotain tosi ilikiää aikaiseksi. Mielestäni Tracy on aika lailla turhin sarjan vakkarihahmoista, joten hän olisi kyllä ollut hyvinkin uhrattavissa Mefisto-alttarille. Mutta en minä tätä nyt mitenkään huonona pidä - kaukana siitä. Esimerkiksi Yaman hulluus oli käsitelty sen verran hyvin, että se toi uskottavuutta Mefiston tämän kertaiseen tappioon. Ja koska Padma tulee nyt seuraavassa osiossa mukaan, niin Tex saa avukseen niitä yliluonnollisia voimia, joita hän tarvitsee uskottavampaan seuraavaan kohtaamiseen.
-
Minusta joskus tekisi sarjalle hyvää, kun joku vakiohahmo potkaisi tyhjää. Nostaisi tarinassa panoksia ja lisäisi jännitystä. Tarinaan tulisi myös enemmän latausta ja draamaa. Palaan eiliseen kommenttiini tarinasta "Mies ilman menneisyyttä". Tässä olisi ollut hyvä iskun paikka.
-
Italiasta muuten kantautuu kitkerää kritiikkiä tälle Mefisto-kokonaisuudella. On kuulemma itseään toistava ja liian pitkä tarinakokonaisuus. Varsinkin Civitellin tarinaosuutta moititaan puuduttavaksi, vaikka taidetta toisaalta kehutaan. Myös mietitään, montako vakkarilukijaa Tex menetti lopullisesti tämän tarinan aikana. Enpä muista ihan noin jyrkkää Texiin liittyvää tekstiä pitkään aikaan lukeneeni. Tälle siis ihan oikeesti nauretaan. Olisko Boselli syyllistynyt lukijoiden aliarvioimiseen?
-
Olisikohan tarinaa voitu tiivistää vaikka viiteen pokkariin. Cestarojen kolmen pokkarin jälkeen siis Civitellin osuus olisi voitu vaikka tiivistää kahteen pokkariin. Nizzin viimekertainen Mefisto tarinahan oli muistaakseni neljä pokkaria ja tuntui silti suht pitkältä. Ei tosin liian pitkältä, vaan sopivan mittaiselta juuri Mefisto tarinaksi. Ehkä tuo seitsemän pokkarin mitta oli nyt tosiaan liikaa.
-
Olisikohan tarinaa voitu tiivistää vaikka viiteen pokkariin.
No, katsotaan nyt. Voi olla että saadaan nauttia 7 pokkarin verran ;D
-
Pitkään keskusteluja seuranneena (olisko vuodesta 2007 asti), mielessäni on pyörinyt kysymys josta en muista keskusteluja lukeneeni, eli vieläkö nähdään Zhendan paluu. Muistaakseni viimeisimmässä vuoden 1991 tarinassa Zhenda säilytti nahkansa.
-
Eipä ole Zhendaa sen enempää kuin poikaansa Saguaa nähty, vaikka Sagua sai käytännössä vuoristoaluen navajot johdettavakseen. Olisihan siinä ammennettavaa vaikka kuinka, mutta ainakaan minun tietooni ei ole kulkeutunut, että tähän aiheeseen palattaisiin. Tosin eipä nyt oikein missään ole viime aikoina esiteltykään pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia listauksia tekeillä olevista tarinoista. Tietoja vuotanut Syväkurkku vuosien ajan oli muuan Carlo Monni, joka nyt on alkanut rustailla itsekin tarinoita. Ehkäpä yhtiö pestaamalla hänet palvelukseensa 'osti' Monnin hiljaiseksi. :-X
-
Kiitos vastauksesta. Pitkänlinjan intohimoisena/uskollisena lukijana mainittakoon, että ensimmäinen muistikuva tex willeristä on vuoden 1995 numero neljä. Viiden vanhana juuri lukemaan oppineena, jäi kyseinen willeri vahvasti mieleen. Eikä suotta kun ilmeisesti parhaimpien tarinoiden joukkoon äänestetty. Sen lisäksi mustatiikerin eka osa ja muita
vuosien 1992-1995 huipputarinoita tuli luettua. Ne herätti innostuksen texien lukemiseen ja jonkinmoiseen keräilyyn. Kotiin tilattiin willeri vuonna 1997. Sitä ennen ostettiin irtonumeroina.Hyllystä löytyy vuodesta 1977 eteenpäin lähes kaikki perussarjan numerot. Joitain 1985 vuoden numeroita uupuu(luettu toki jossain muualla). Kannuksen juna aseman vieressä olevasta divarista ostettiin pussikaupalla puuttuvia numeroita joskus vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Sen jälkeen huuto netistä loput vuosikerrat ja yksittäiset puuttuvat. Kronikkoina löytyy sitten seitkyt luvun muut vuosikerrat. Maxit, albumit ja muutamat erikoisjulkaisut löytyvät hyllytilaa kuluttamasta kuten myös tex tieteen yli moriscon julkaisut ja lagerstedin minä tex willer.
Tulipahan pidettyä aikanaan englanninkielinen esitelmä lukiossa willeristä ja siihen oli hyvä ammentaa tietoa Viitalan ensimmäisestä tex-tietokirjasta netistä löytyvien tietojen lisäksi.
Meni ehkä vähän ohi keskusteluaiheen mutta tuohon oli hyvä sauma jatkaa ekan postauksen jatkeeksi.
-
Kannuksen juna aseman vieressä olevasta divarista ostettiin pussikaupalla puuttuvia numeroita joskus vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Sen jälkeen huuto netistä loput vuosikerrat ja yksittäiset puuttuvat.
Juu tuolta Kannuksen divarista mäkin ostin Texejä teinipoikana. Täällä Kokkolassa oli Agatha niminen divari, joka loppui pari vuotta sitten, sieltä tuli kans ostettua texejä ennen Huuto.nettiä. Asuin tuossa välillä Jyväskylässä ja siellä oli useampi vanhoja kirjoja myyvä liike, saattoivat myydä texejäkin.
-
Bedlam! saattaa olla paras koskaan tehty yksittäinen pokkari. Jymäleissön tuota on tullut luettua, no toistakymmentä kertaa helposti. Kohtaukset vaihtuvat nopeasti ja paljon erinomaisia jaksoja. Suosikkini Yaman sekoaminen ja poliisien väijytys mielisairaalassa.
-
Ihan hyvä pokkari tämä Mefistoseikkailu 15/2022. Kolme pokkaria vielä herkkua edessäpäin :D
-
Mitäs mieltä muut tästä uusimmasta?
Omasta mielestäni varsin kelvollinen numero taas. Ehkä pientä huolimattomuutta huomaan Civitellin piirroksissa, esim hänen vanhempiin töihinsä verrattuna. Enää ei jokainen ruutu ole ihan niin hiottu, kuin joskus on ollut. Silti edelleen yksi mun aivan suosikkikuvittajista kautta aikojen. Loistava luomaan kylmäävää/pahaenteistä tunnelmaa tässäkin numerossa.
Tarinapuolesta kehuisin varsinkin usean mefiston kohtausta pokkarin alkupuolella. Lisäksi on mielestäni ihan toteuttamisen arvoinen idea, että nyt päästään seuraamaan tätä takaa-ajoa, eikä Tex ja kumppanit tyydy vain odottelemaan että millonhan se pahis seuraavan kerran ilmestyy. Mielenkiinnolla jäi taas jatkoa odottamaan.
-
Mitäs mieltä muut tästä uusimmasta?
Luettuani nuo ylempänä mainitsemani Italian kritiikit, en odottanut tältä enää juuri mitään. Mutta olikin oikein hyvä pokkari. Civitellille näköjään oikein tarjotaan pimeää ja ja hämärää maisemaa, jotta hän saa toteuttaa kuuluisaa pistetekniikkaansa. Siinä on kuulkaas pisteitä saanut töpötellä ja aikaa on palanut! Suuri syy siis siihen, miksi hän nykyään on niin hidas.
Tarina voi mennä vielä moneen suuntaan, enkä näe loppuratkaisua ajatellen kovin useaa, ainakaan positiivista vaihtoehtoa. Pahinta olisi, jos Mefisto ja Yama pääsevät karkuteille, ja homma menisi taas vuosiksi ns. remissioon. Ainakin minulla oli ennakkokäsitys, että tässä olisi jotain lopullista tapahtunut, kun on näin pitkä kokonaisuus. Päästäisivät nyt edes Yaman päiviltä. Ja mihin on jätetty Mefiston sisar Lily?
-
Huh! :o nyt alkoi hienosti Civitellin osuus! Lienee parasta Civitelliä koskaan ensiselailun perusteella :D
-
On kyllä mielenkiintoinen tarina tässä uudessakin. Koukuttavaa. Ainut, mitä jäi vähän kaipaamaan oli Padman muistelokohtaan tietoiskut, että mistä pokkarista kyseinen tarinan pätkä löytyy. Kaikkea kun ei 741 eri opuksen seasta muista. Maxit yms.lisäksi tietysti.
-
Ainut, mitä jäi vähän kaipaamaan oli Padman muistelokohtaan tietoiskut, että mistä pokkarista kyseinen tarinan pätkä löytyy.
Painajainen alkaa numerosta 9/1977.
-
Painajainen alkaa numerosta 9/1977.
Ja kronikassa 37 tai 38.
Nyt kun pari kertaa lukaissut uusimman en olisi ikinä uskonut mefisto/&yama tarinoihin saadaan näin paljon uutta henkeä koska olivathathan monet wanhat vanhojen kaavojen toistoa.
-
Ei ilmaantunut eilen uutta Teksiä vaikka kaverille joka myös asuu Helsingissä kolahti postiluukku Willerin muodossa. Toikkaroin sitten yöllä umpikännissä prismasta hakemaan lehdykän. Enempää spoilaamatta tarinaan tuodaan lisää wanhoja tuttuja. Hyvä tarina menossa joskin ensimmäistä "osaa" huomattavasti hidastempoisempi.
Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä lopetus tälle eeppiselle tuplatarinalle(kai nuo voisi laskea yhdeksi kokonaisuukdeksi koska jatkumo mutta kahden eri piirtäjän vuoksi miellen ne erilliskertomuksiksi)
-
Mulle tuli uusin pokkari tänään. Mefisto-tarina jatkui ja jäi jännitävään kohtaan. Mukana Mefiston sisko ja El morisco.
-
On hienoa piirrosta Civitelliltä tässä uusimmassa 1/2023 :)
-
Jo vain. Yllättäen tuli Tex seniori ja juniori jo päivän pari etuajassa. Viime aikoina yleensä ilmiintyneet postilaatikkoon viikon verran myöhässä. Nyt onkin Hyvää lukuaikaa kun on vielä muutama päivä lomaa jäljellä.
-
Vaikka huomattavasti vähemmän toimintapainotteisempi kuin ensimmäinen "osa" niin kun kolmas pokkari luettu niin täytyy sanoa tarinan osalta ei häviä ensimmäiselle yhtään. Aika paljon jää avoimeksi finaalia odotellessa. Miten Mefisto vs Padma?Entä intialainen? Ja Yaman (yksipuolinen) mielenkiinto blondia kohtaan. Entä Mefiston sisko?
Innolla odottelee jatkoa.
-
Uusin pokkari tuli jo tänään maanantaina :) 16 sivua enemmän kuin tavallisesti! Ihan kelpo lopetus pitkälle tarinalle. Seuraavat kolme pokkaria ovatkin sitten värillisiä.
-
Uusi Mefisto-kokonaisuus on luettu. Civitellin osuus oli mielestäni huomattavasti parempi kuin Cestarojen niin tekstin kuin piirrostenkin puolesta. Ensimmäinen osuus oli sekava ja siinä oli omalla tavallaan liikaa henkilöitä ja hyppelyä paikasta toiseen. Mitään eikä ketään päästy kehittelemään kunnolla.
Erikoista, että vaikka jälkimmäisessä osuudessa oli enemmän henkilöitä ja enemmän hyppelyä, niin silti se toimi paremmin. Ehkä se toimi hyvin siksi, että siinä sekä Mefistolle että Yamalle oli kirjoitettu isommat ja selkeämmät roolit sekä hyvää vuorovaikutusta. Loppukin toimi ihan hyvin, vaikka tahattoman komiikan puolelle mentiinkin aivan lopussa, kun alleviivattiin kuinka puhdassydäminen Tex on.
En hirvittävästi pidä tällaisesta tyylilajista, mutta tämä toimi minusta hyvin ja saattoi olla paras kaikista Mefisto-tarinoista. Jopa vaikka Bonellin kirjoittamatkin laskettaisiin. Toivottavasti tämä silti oli Mefiston viimeinen näyttäytyminen.
-
Tahatonta komiikkaa oli mielestäni nuo supersankaritaistelut valomiekkoineen.
Vaikka googlatessa kyllä oppii uutta. Dorje on ihan todella itämaiden uskontojen salama-ase. Sen sanskritinkielinen nimi vajra saattaa olla samaa perua kuin suomen sana vasara. https://en.wikipedia.org/wiki/Vajra (https://en.wikipedia.org/wiki/Vajra) Että kai se laser-ase ihan oikeassa käytössä tarinassa oli.
Mahtaako Mefistosta tosiaan enää kuulua. Lily varmastikin vielä nostetaan konnailemaan mutta sellainen tunne jäi, että tyhjiin on Mefisto-juonien astia ammennettu. Vaikea oli välillä tajuta, että Willer-tarinaa tässä luettiin. Koko nelikko oli sivuosassa. Paljon oli näennäistoimintaa eikä mistään tainnut lopulta olla todellista hyötyä, kun varsinainen taistelu käytiin Nabrasin/Padman ja Mefiston/Yaman välillä.
Hyvä tarina silti.
-
En ole nyky Texejä ostellut taas vuosiin mutta tätä nykyistä Mefisto seikkailua on kyllä tullut välillä selailtua kauppojen hyllyillä. Taide ja tarina vaikutti hyvältä. Olletikin Civitellin loistava piirrosjälki. Ei Cestaroillakaan huonoa ollut.
Täällä on ollut puhetta italialaisten kitkerästä kritiikistä nykyistä tarinaa kohtaan, olletikin Civitellin tarina osuudesta. Liekö Italiaanojen kitkerä kritiikki ollut kuitenkin ylimitoitettua?
Jos joskus vielä innostun nyky willereitä keräämään, kyllä tämä uusin Mefisto seikkailu tulee silloin varmasti hankittua.
-
Joo kun olin tietoinen tuosta Italiasta kantautuneesta kritiikistä niin sitä kieltämättä tuli hieman tarkemmin kiinnitettyä myös asiaan huomiota. Ja vaikka Civitellin kynänjälki olikin totutun rautaista niin ei hän mielestäni onnistunut ihan täydellisesti tunnelman luomisessa. Jotenkin oli rauhallista tekemistä vaikka tapahtumia oli siellä ja täällä paljonkin. Esim kun dynamiittia lensi niin aika rauhallisesti kaverit otti tilanteen, vaikka osumaakin tuli. Ja kun lähestyttiin Mefiston viimeistä piilopaikkaa niin ei siitä oikeen välittynyt, että oltiin keskellä hurjaa myrskyä. Aallot oli kovin matalia ja muuta.
Vähän tuli ikävä Alfonso Fontia. Hän olisi ollut tähän tarinaan oiva kuvittaja. Uskoisin, että hän olisi saanut loihdittua tosi jännittävän tunnelman.
Tykkäsin kyllä tarinasta, mutta sama toive kuin edellä, jospa tämä oli nyt viimeinen Mefisto-tarina. Olisin kaivannut myös Moriscolle hieman suurempaa roolia ja toisaalta Texille ja kumppaneille parempaa suojaa Mefistoa vastaan, nyt tuntui, että vähän helpolla ja kevyessä varustuksessa pääsivät Mefiston luo.
-
Yleensä tulee ostettua vuosikerta kerralla mut nyt ostin tämän vuoden numerot 1 ja 2 ihan Mefisto tarinan vuoksi, täytyy sanoo että odotukset jutusta oli isommat mitä tarina oli, aika hyppelyä koko juttu... Yama hyppii sinne tänne ja Mefisto välillä tulee juttuun mukaan.. Täytyy näköjään lukea tarina uudestaan moneen kertaan onko tässä jutussa mitää järkeen... Aika sekavaa on.
-
Täällä on ollut puhetta italialaisten kitkerästä kritiikistä nykyistä tarinaa kohtaan, olletikin Civitellin tarina osuudesta. Liekö Italiaanojen kitkerä kritiikki ollut kuitenkin ylimitoitettua?
Lähinnä se Italiasta kantautunut kritiikki suuntautui kahteen asiaan: kokonaisuus oli ihan liian pitkä, ja joitakin alkoi jo kyllästyttää. Suomessakin olen samoja kommentteja lukenut.
Toinen oli se, ettei tässä taaskaan tapahtunut oikeastaan mitään oleellista uutta.
Civitellin kuvitukseen oltiin kyllä tyytyväisiä, mutta omasta mielestäni tämäntyyppisessä tarinassa Cestarojen tyyli toimi paljon paremmin. Mustien pisteitten naputtelullakin on rajansa.
Minulle ainakin jäi tarinakokonaisuuden jälkeen vähän tyhjä olo. Ei tyydyttänyt täysin eikä jäänyt myöskään tunnetta, että toivottavasti taas pian Mefistoa. Päinvastoin, toivon, että Mefisto-tarinoita ei pitkään aikaan nähdä. Jotain uutta saisivat keksiä. Pitkiä tarinakokonaisuuksia vastaan minulla ei ole mitään, mutta tästä jäi sellainen mielikuva, kuin Boselli olisi etukäteen jo päättänyt, että tehdäänpä nyt Pitkä tarina, kun kansa sellaista tahtoo. Ennen wanhaan, ennen määrämittaisuuksia, pitkät tarinat syntyivät pakottamatta kirjoitustyön edetessä.
-
Mitä uutta tähänkin sarjaan vielä voisi saada 70 vuoden jälkeen? Ufot ja zombit puuttuu. Kas kun ei ole vielä lopetettu kulttuurin omimisen vuoksi. ;D
-
Ufot ja zombit puuttuu.
Zombeja on kyllä esiintynyt muistaakseni Mustan Tiikerin paluussa no 5.1998. Taisi olla jopa kyseisen numeron kannessakin. Ja tarinassa Vihreä kuolema 1971 (en nyt muista numeroita) ja Nicolon piirtämässä tarinassa Kadonnut maailma 1987 taisi olla myös ulkoavaruuden muukalaisia. Ensimmäisenä mainitussa tarinassa tuo muukalainen ammuskeli muistaakseni ihmisiä jollain sädepyssyllä. Tuo tuntui aika oudolta, mutta jännällä, raikkaan erilaisella tavalla melko scifiltä varsinkin villiin länteen sijoitettuna kun joskus kakarana aikanaan tuota luin. ;D
-
Kyllä Texeissä on käsitelty lähes kaikki mahdolliset dinosauruksia ja aaveita myöten. Tähän hätään keksin vain kaksi juttua, joita ei ole ollut: vähäpukeiset naiset ja aikamatkailu. Jälkimmäistä on tosin hiukan sivuttu eristyksessä olleilla viikingeillä ja konkistadoreilla.
-
Italiasta muuten kantautuu kitkerää kritiikkiä tälle Mefisto-kokonaisuudella. On kuulemma itseään toistava ja liian pitkä tarinakokonaisuus. Varsinkin Civitellin tarinaosuutta moititaan puuduttavaksi, vaikka taidetta toisaalta kehutaan. Myös mietitään, montako vakkarilukijaa Tex menetti lopullisesti tämän tarinan aikana. Enpä muista ihan noin jyrkkää Texiin liittyvää tekstiä pitkään aikaan lukeneeni. Tälle siis ihan oikeesti nauretaan. Olisko Boselli syyllistynyt lukijoiden aliarvioimiseen?
Yhdyn muiden mielipiteeseen että Civitellin osuus oli pitkä ja puuduttava. Aiempi osuus oli paljon sujuvampaa luettavaa. Itsellä häiritsi todella paljon tekstin määrä, vaikka mitään ei tuntunut tarinassa tapahtuvan, oli päähahmoilla (Mefisto ml.) asiaa koko ajan. No, tämä nyt on silloin tällöin ongelma muutenkin Texissä, jotkut kirjoittajat vaan saavat senkin sujuvammin kirjoitettua (esim. Texin ja Carsonin leukailu).
-
Ja tarinassa Vihreä kuolema 1971 (en nyt muista numeroita) ja Nicolon piirtämässä tarinassa Kadonnut maailma 1987 taisi olla myös ulkoavaruuden muukalaisia. Ensimmäisenä mainitussa tarinassa tuo muukalainen ammuskeli muistaakseni ihmisiä jollain sädepyssyllä. Tuo tuntui aika oudolta, mutta jännällä, raikkaan erilaisella tavalla melko scifiltä varsinkin villiin länteen sijoitettuna kun joskus kakarana aikanaan tuota luin. ;D
Nyt tämä muistui allekirjoittaneen mieleen :D tuostakin jo kuitenkin 50 vuotta jo, että uusintakierrosta jo kovasti ;D jotain kunnon Marven-supersankari hommia :D
-
Vihreä kuolema oli numerossa 4/1971. Kadonnut maailma alkoi numerosta 5/1987 ja jatkui seuraavassa numerossa.
Scfi- ja kauhuelementtejä on ollut useitakin esim. Kuolema tulee taivaalta 1/1975 -tarinassa pyöreät piikkipallot.
Valo avaruudesta (nro 4/1996) tarinassa
avaruudesta tipahtaa meteoriitti, joka osuu suoraan kaivoon ja muuttaa ihmisiä eläviksi kuolleiksi.
-
Mitä uutta tähänkin sarjaan vielä voisi saada 70 vuoden jälkeen?
Eipä sieltä varmaan mitään uutta aihetta enää löydy. Nuori Tex puhalsi uutta henkeä koko sarjaan, vaikka sivutuotteena vuosittain julkaistujen sivujen määrä nousi kohtuuttomaksi. Tekisi mieli sanoa, että Tex on kaluttu aiheena loppuun, mutta en sano. Tällä hetkellä ilahtuisin eniten eeppisistä, pitkistä intiaanitarinoista, joissa olisi joku todella hyvä kuvittaja. Ticci ei taida enää jaksaa.
-
Itse olen pitänyt noita intiaani tarinoita tylsimpinä... Kyllähän texiin löytyy tarinoita vielä vuosikymmeniksi mutta riittääkö lukioita Suomesta riittävästi se on eri asia, italiassa luulisi pyörivän mallikkaasti. Muutamalle nuorelle henkilölle antanut aina joululahjaksi texin mutta eipä niistä koskaan texin ostajakuntaa tullut.
-
Itse olen pitänyt noita intiaani tarinoita tylsimpinä..
Minä taas pidän intiaanitarinoista! Juuri monen pokkarin mittaisia tarinoita, missä on paljon intiaaneja. Toivon mukaan nykyinen runsas tarjonta pokkarit, Nuori Tex Willer, Kirjasto, Kronikka, Maxi, värialbumit, suuralbumi, olikohan siinä kaikki...jatkuvat Suomessa pitkään.
-
Minustakin kolmen pokkarin ensimmäinen osa Mefistoa oli paremmin kulkeva tarina kuin tämä jälkimmäinen neljä pokkaria. Tuli välillä tunne että sitä väkisin pitkitetään. Supistamalla tuo kolmeen pokkariin olisi paljon turhaa jorinaa voitu jättää pois. Olen monen muun kanssa samaa mieltä että Mefisto pitäisi nyt olla käsitelty. Ellei sitten vielä tehdä tarinaa jossa Mefisto joutuu lopullisesti Manalaan eikä sieltä enää koskaan palaa...
Mielikuvitustahan kyllä vaatii että keksitään jotain ennen käsittelemätöntä Texiin. Minua ei haittaisi vaikka Tex käväisisi vaikka Australiassa koska noista "villin lännen" ulkopuolelle sijoittuvista tarinoista olen yleisesti pitänyt. Yksi mieluisimmista tarinoista on kyllä kuolema tulee taivaalta ja sitä odottelenkin kirjastoihin tulevaksi...
Joskus käy kyllä mielessä että miksi näitä pitää aina vain hankkia lisää (siis uusin) koska kaikissa tähän saakka julkaistussa tarinoissa olisi kyllä luettavaa riittävän pitkäksi aikaa jos niitä lähtisi lukemaan alusta uudelleen ja parhaat vaikka vielä kaksikin kertaa. No äkkiä tuo mielenhäiriä on selätetty ja eikun seuraavaa uutta julkaisua odottelemaan... :laugh:
-
Intiaanitarinoita on kahta sorttia.
Toinen on se perinteinen, jossa seikkaillaan intiaanien mailla, kohdataan kapinallisia tai sitten yritetään estää kunnianhimoista upseeria aloittamasta sotaa yms. Ollan hiukan stereotyyppisiä ja yksityiskohdilla ei niin väliä, esim kaikki asuvat teltoissa ja pitävät sulkia päässään riippumatta heimosta.
Sitten on se toinen modernimpi tyyli, johin ujutetaan faktoja intiaanien kulttuurista, heimojen eroista, ja usein niissä on jokin päähenkilö, josta yritetään luoda mahdollisimman uskottavaa henkilöä ja joka ehkä perustuu todelliseen henkilöön. Usein Tex on niissä täysin sivuosassa.
Ensimmmäinen laji on yleensä hyvää, koska mennään seikkailun ehdoilla. Jälkimmäiset ovat raskaita ja tylsiä, kuin oppikirjoja, joita on yritetty hiukan elävöittää.
Mitä tulee Mefistoon, niin minusta tosiaan ensimmäinen osa oli sekava ja sen vauhdikkuus oli lähinnä hosumista. Jälkimmäisen verkkaisuus ja puheliaisuus taas oli hyvää tunnelman luontia ja hahmojen välille luotiin jännitteitä, joita ensimmäisessä osassa ei ollut. Makuja on monia ;)
-
Uusin Tex tipahti eilen postiluukusta. 3 värilyhäriä tuntuivat auttamattoman lyhyiltä todella pitkän Mefisto-seikkailun jälkeen.
Jos näitä ei olisi ympätty perusarjaan voisi jäädä jopa ostamatta, mutta kun Tex tulee tilattuna niin tulee ne sitten luettuakin...
-
Uusin Tex tipahti eilen postiluukusta. 3 värilyhäriä tuntuivat auttamattoman lyhyiltä todella pitkän Mefisto-seikkailun jälkeen.
Jos näitä ei olisi ympätty perusarjaan voisi jäädä jopa ostamatta, mutta kun Tex tulee tilattuna niin tulee ne sitten luettuakin...
Tänä vuonna taitaa väri numerot ostamatta kun tulee yksitellen ostettua.
-
Uusin Tex tipahti eilen postiluukusta. 3 värilyhäriä tuntuivat auttamattoman lyhyiltä todella pitkän Mefisto-seikkailun jälkeen.
--
Vaihtelun pitäisi virkistää!
Normisarjaa tosin en ole aikoihin ostanut, mutta itse olen pitänyt niistä bd-tyylisistä värialbumeista.
Intiaanitarinoita on kahta sorttia.
Toinen on se perinteinen, jossa seikkaillaan intiaanien mailla, kohdataan kapinallisia tai sitten yritetään estää kunnianhimoista upseeria aloittamasta sotaa yms. Ollan hiukan stereotyyppisiä ja yksityiskohdilla ei niin väliä, esim kaikki asuvat teltoissa ja pitävät sulkia päässään riippumatta heimosta.
Sitten on se toinen modernimpi tyyli, johin ujutetaan faktoja intiaanien kulttuurista, heimojen eroista, ja usein niissä on jokin päähenkilö, josta yritetään luoda mahdollisimman uskottavaa henkilöä ja joka ehkä perustuu todelliseen henkilöön. Usein Tex on niissä täysin sivuosassa.
Ensimmmäinen laji on yleensä hyvää, koska mennään seikkailun ehdoilla. Jälkimmäiset ovat raskaita ja tylsiä, kuin oppikirjoja, joita on yritetty hiukan elävöittää.
--
Jos tulisi lisää Punaiset sudet -tyyppisiä intiaaniseikkailuja, niin voisin taas vaikka normisarjaankin palata. Mutta kuten todettiin, makuja on monia - ja onneksi on näitä Tex-formaattejakin!
-
Huomasin vasta nyt, että uutta Civitelliä Texissä.
Voisiko joku ystävällisesti kertoa, missä numerossa tuo nyt pyörivä seikkailu alkoi?
En muuten kerää Texiä mutta Civitellejä kyllä.
D
-
Voisiko joku ystävällisesti kertoa, missä numerossa tuo nyt pyörivä seikkailu alkoi?
D
Civitellin kuvittama seikkailu kesti 4 numeroa eli nrot 15-16/2022 ja 1-2/2023.
Cestaron veljekset kuvittivat Mefisto-tarinan 3 aikaisempaa numeroa eli nrot 12-14/2022. Civitellin tarina on jatkoa Cestaron kuvittamalle tarinalle.
-
Suurimmat kiitokset.
Saan taas kokoelman ajan tasalle.
D
-
Uusin Tex tipahti eilen postiluukusta. 3 värilyhäriä tuntuivat auttamattoman lyhyiltä todella pitkän Mefisto-seikkailun jälkeen.
Jos näitä ei olisi ympätty perusarjaan voisi jäädä jopa ostamatta, mutta kun Tex tulee tilattuna niin tulee ne sitten luettuakin...
Tänään tipahti postiluukusta pokkari 3/2023. Ihan luettavat kolme värillistä lyhäriä! Tunnelmaa oli ihan kivasti, vaikka toki olivat lyhyitä tarinoita. Keskiviikkona tulee uusi värialbumi. Toivottavasti on tunnelmaa myös, vaikka albumi on aika lyhyt.
-
Olen monen muun kanssa samaa mieltä että Mefisto pitäisi nyt olla käsitelty.
Monen täällä kommentoineen tavoin uumoilin minäkin tätä lähes 800 sivun (!) eeppistä tarinakokonaisuutta lukiessani, että tämä taitaa nyt jäädä viimeiseksi Mefisto/Yama -tarinaksi. Loppumetreille asti oli kutkuttava tunne, että tässä pedataan ikimuistoista ja tyylikästä loppua Mefiston klaanille, kun pitkä takaa-ajo huipentui tulivuorelle. Esim. Padma olisi voinut vetäistä koko köörin mukanaan laava-altaaseen tai olisivat jääneet tulivuorenpurkauksen alle.
Vertailun vuoksi taannoisessa Mestari-tarinassa pantiin selvästi piste sille saagalle. Synkempi ja dramaattisempi loppu olisi ollut nytkin paikallaan, mutta sen sijaan haluttiin ihan selvästi jättää takaovi raolleen jatkolle (ihmettelisin suuresti ellei ainakin Lilyä nähtäisi vielä; hänetkin muuten vaikka hait olisivat voineet ahmia kitoihinsa). Vaikea silti kuvitella, miten Mefiston/Yaman saagaa voisi kovin tuoreilla ideoilla ja isommilla panoksilla enää jatkaa. Seuraava osa sitten täydet tuhat sivua ja kenties veisi Texin & co Mefiston perässä pitkin Eurooppaa?
Summa summarum, minuunkin iski paremmin ensimmäinen, Cestaroiden kuvittama osuus. Tarina rullasi ja siinä oli aitoa vaaran tuntuakin, mitä vähän uupui jälkimmäisestä. Lisäksi mielisairaala oli miljöönä mainio tällaiseen teemaan.
Intiaanitarinoista puheen ollen, nuoren Texin puolella on ainakin tulossa 6-osainen eepos Cochisen menneisyydestä.
-
Monen täällä kommentoineen tavoin uumoilin minäkin tätä lähes 800 sivun (!) eeppistä tarinakokonaisuutta lukiessani
Italialaiset ovat tämän tilastoineet kahdeksi tarinaksi. Kyllä tämä minusta yhtä kokonaisuutta on, vaikka Cestarot välillä vaihtuvat Civitelliin. Mutta tällä mennään. Tiedoksi vaan niille, jotka pohtivat historian pisintä Tex-tarinaa; tästä ei sellaista tullut. Ainakaan virallisesti.
-
Intiaanitarinoista puheen ollen, nuoren Texin puolella on ainakin tulossa 6-osainen eepos Cochisen menneisyydestä.
Tämä lienee tarina johon viitattiin Billin veljekset maksissa...
Tuon Fiesmont/Yama kertomuksen ensimmäistä "osaa" tulen varmasti lukemaan uudestaan ja uudestaan tulevaisuudessa ja pokkari#7 aniharvoin. Kelmipuolella Lily oli ainoa jolla käytännölliseen tapaan toimi aivot. Finaali oli pettymys hieman sekava. Ainankin täällä vasta toisella lukukerralla täysin valaistui kuka riivasi ketä.
-
Tänään putkahti postiluukusta pokkari nro 4. Sotilaan muistelmat oli hieman täytetarina. Varasteleva harakka, joka jatkuu seuraavassa pokkarissa oli ihan mielenkiintoinen.
-
Sen verran piti vilkaista kaupantiskillä uusinta julkaisua että oli väri... Toinen tarina olisi ollut hyvä vetää mustavalkoisena...
-
Italiassa on nyt tulossa huhtikuussa "Ritorno a Redrock" -nimellä kulkeva tarina perussarajaan. Ruju/Rossi kaksikolta. Eli onko suomeksi jotain "Paluu Redrockiin" tai sinnepäin. Jos on niin ollaankos siellä Redrockissa käyty joskus ennemminkin?
-
Italiassa on nyt tulossa huhtikuussa "Ritorno a Redrock" -nimellä kulkeva tarina perussarajaan. Ruju/Rossi kaksikolta. Eli onko suomeksi jotain "Paluu Redrockiin" tai sinnepäin. Jos on niin ollaankos siellä Redrockissa käyty joskus ennemminkin?
Vähän piti itsekin kaivella, kun ei suoraan soittanut mitään kelloja. Kyseessä on vähän ehkä yllättäenkin vanha GL Bonellin/Nicolon tarina Kultakaupungin konnat 15-16/1980. Itsellä ei kyllä muistikuvaa tuosta alkuperäisestä tarinasta, joten täytynee lukaista pohjalle ennen jatko-osaa. Ihan kaikkeen tehdään kyllä jatkoa nyky-perussarjassa, joten lienevät ideat käyneet oikeasti vähiin.
-
Vähän piti itsekin kaivella, kun ei suoraan soittanut mitään kelloja. Kyseessä on vähän ehkä yllättäenkin vanha GL Bonellin/Nicolon tarina Kultakaupungin konnat 15-16/1980. Itsellä ei kyllä muistikuvaa tuosta alkuperäisestä tarinasta, joten täytynee lukaista pohjalle ennen jatko-osaa. Ihan kaikkeen tehdään kyllä jatkoa nyky-perussarjassa, joten lienevät ideat käyneet oikeasti vähiin.
Hämärästi tämän muistin. Jos ei ehdi/halua lukea kyseistä seikkailua niin täältä löytyvät tarinalyhennelmät.
Hieno sivusto, mutta harmi kun päivitykset loppuvat vuoteen 2001
https://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer80.htm (https://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer80.htm)
-
Pokkari 5 Varasteleva harakka luettu. Ei niin hyvä kuin alun perusteella olisi voinut ajatella, muttei huonokaan. Jännitystä ainakin piisasi kun mukana oli murhamies James Blackwell.
-
Ihan hyvä aloitus tämä pokkarin 6 Vancouver. Toimintaa piisasi ja toivottavasti jatko on yhtä hyvä!
-
Kiinnostava aloitus. Sivulla 28 Carson käyttää sen verran voimakasta sanaa öykkäristä melkein piti hieraista silmiä luinko oikein. Mastantuono ei ole päähenkilöiden piirtämisessä niitä parhaimpia mutta sivuhahmot ovat sitävastoin yleensä hyvin piirrettyjä kuten nytkin pääosin.
Jatkoa odotellaan....
-
Olikohan muuten ensimmäinen kerta, kun kyseinen *ulkku sana vilahtaa Texissä?? :laugh: Ollaan kuitenkin vielä aika kaukana Deadwoodin meiningistä :angel:
-
Harvinaista kun ollaan Kanadassa, mutta ei tavattu (ainakaan vielä) Gros-Jeania, eikä Jim Brandonia.
-
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tarinalta taas vaihteeksi.
Onkohan tämä ulkku kielenkäyttö kääntäjän omaa vai onkohan italiankielisessä vastaava termi?
-
Olikohan muuten ensimmäinen kerta, kun kyseinen *ulkku sana vilahtaa Texissä?? :laugh: Ollaan kuitenkin vielä aika kaukana Deadwoodin meiningistä :angel:
Ei kyllä tuota sivulta 33 löytyvää "kusipää"- sanakaan löydä näistä opuksesta helpolla. Nyt on oltu rohkeasti liikkeellä :D
-
Ei kyllä tuota sivulta 33 löytyvää "kusipää"- sanakaan löydä näistä opuksesta helpolla. Nyt on oltu rohkeasti liikkeellä :D
En muista ainankaan tältä istumalta. Lievempi ilmaisu "pisipää" on joskus sanottu. P*skiainen kai joitakin kertoja mutta harvinainen taitaa tuokin olla.
-
( ^^ 70-luvun puolivälissä oli aika karkeaa kieltä monessakin tarinassa. Tuo sivun 33 ilmaisu löytyy tarinasta Apachi-Kid. Muistan sen koska juttu on tullut luettua niin monta kertaa ja tuo pudotetaan niin rauhallisesti ja täysin yllättäen aivan harmittomassa tilanteessa. Pienenä kloppina hiukan hätkähti sitä.
Mutta joo, tuollainen kieli ei minusta kuulu Texiin ja toivottavasti tuosta ei tule tapaa. Hiukan ihmettelin myös sivun 7 ensimmäistä kuvaa, että osoittaako voimasanan sisältävän puhekuplan nuoli väärää henkilöä, mutta taitaa olla niin sanotusti jäänne sanojan menneisyydestä. )
6/2023: Tarina alkaa lupaavasti, vaikka siinä onkin välillä hiukan tyhjäkäyntiä ja se tuntui venytetyltä. Tämän osan jälkeen oli kuitenkin hiukan huonoja aavistuksia, että nuo sekavat dokumentit jäävät vain tekosyyksi ammuskelulle, kun konnat yrittävät saada niitä haltuunsa, mutta vilkaisu Bonellin sivuille kertoo, että juttu kestää vielä kaksi pokkaria ja tulee saamaan aika villejä käänteitä. Joista ei sen enempää, ei olisi varmaan itsekään pitänyt vilkaista. Kolmannen osan sisällön kuvaus spoilasi ehkä kakkososaa liikaa...
Piirtäjä edustaa sitä tyyliä, josta en hirveästi välitä ( mm Font, Ortiz ) ja joskus kasvot ovat todella outoja. Naisilla on välillä aika maaninen tuijotus ja Carsonin viikset näyttävät lähinnä ylimittaisilta nenäkarvoilta. Taustat ja maisemat ovat kyllä hienoja.
-
Uusin pokkari 7/2023 jatkoi hyvää tarinaa. Tarina jäi jännittävään kohtaan. Tais olla *usipää pariin kertaan ;D
-
^Juu, Karhunkynsi oli oikein viihdyttävä. Ei hävinnyt piiruakaan tarinan ensimmäiselle pokkarille. Toivottavasti lopetus myös hyvä eikä juosten *ustu,
-
Ei olla hetkeen taas spekuloitu tulevilla, joten ohessa valistunut arvaukseni normi-texien julkaisuohjelmasta lähitulevaisuuden osalta kotimaassamme;
#
8 Ruju/Mastantuono Vancouver
9 Tex Magazine Ruju/D’Agata & Boselli/Dotti Montales
10-11 Burrattini/Rubini El Morisco
12-13 Ruju/Rossi Paluu Redrockiin
14 Giusfredi/Font Tigerin nuoruus
15-16 Ruju/Del Vecchio Wolfman
1/24 Boselli/Villa juhlanumero Tex-75v (Italia syyskuu 23)
2-4/24 Color Tex
5-X/24 Musta tiikeri? Boselli/Venturi
Itselle ainakin tuo #14 vaikuttaa erittäin kiinnostavalta, sillä tarina liittyy ilmeisesti jollakin tapaa Navajon ylpeyteen (Ticci 93), jossa siis Tigerin ja Texin ensitapaaminen.
Toki myös Villan yksipokkarista odottaa innolla.
Aika paljon erilaisia jatkoja kirjoitellaan perussarjaan nykyään. Pari-kolme vuotta sitten täällä foorumilla oli nettiin vuotanut monen vuoden listaus tekeillä olevista tarinoista, ja aikalailla paria lukuunottamatta kaikki sen listauksen tarinat on kohta nähty. Aika hyvä vuoto saatiin siis.
Merkittävimmät tarinat mitä ei olla vielä nähty, joista viitteitä oli, on Ticcin uusi tarina (mitenhän lie terveyden laita) ja Andreucci/Bosellin Mustaparta -jatko. Toivottavasti molemmat nähdään vielä!
-
Ihan hyvä lopetus Vancouver-tarinalle.
-
Suuri Tulipalo oli oivallinen finaali hyvälle tarinalle ja mukavasti oltiin kynäilty juonen käänteitä. Ettei olisi yksi viime vuosien parhaista seikkailuista kyseessä. Kircherin olisi ehkä voinut jättää henkiin mutta eipä tuolla niin suurta väliä koska "susihukka" kelmikategoriasta sentään tekee paluun...
-
^^ Kircherin loppu olikin sellainen mikä on jossain määrin häirinnyt Texeissä. Eli on verenhimoinen konna, joka tappaa silmittömästi ja usein erittäin raakalaismaisesti. Ja sitten sankarit antavat tälle mahdollisuuden kaksintaistelussa ihan vain todistaakseen, että eivät pelkää tätä. Aivan kuin se ei olisi jo moneen kertaan tullut selväksi. Ja sitten tuo kelmi saa nopean lopun, kuten halusikin, eikä vietä päivääkään sellissä.
Usein vaikuttaa siltä, että jos Tex on toimittanut jonkun ison roiston kiven sisään, niin siitä kerrotaan vain takautumassa ja varsinainen seikkailu kertoo siitä, kun tuo konna on paennut vankilasta ja lähtenyt kostoretkelle. Itse vangitsemistarinaa ei ole edes olemassa ja tuo kostotarina on konnan ensimmäinen esiintyminen koko sarjassa. Sikäli on tietysti ymmärrettävää, että moiselle kostoretkelle ei haluta antaa tilaisuutta, mutta eihän Kircherilläkään ollut mitään mahdollisuutta selvitä pelkällä linnatuomiolla.
Mutta itse tarinasta: oli pikkuisen päämäärätön ja keskeneräisen oloinen, viimeksi kirjoitin näin: "Tämän osan jälkeen oli kuitenkin hiukan huonoja aavistuksia, että nuo sekavat dokumentit jäävät vain tekosyyksi ammuskelulle, kun konnat yrittävät saada niitä haltuunsa,"
Olin väärässä. Noita dokumentteja ei edes mainittu. Ne olivat pelkästään mcguffin, jotka vain käynnistivät tapahtumat, minkä jälkeen ne unohdettiin täysin. Tai jos niitä käsiteltiin toisessa osassa, niin en muista sellaista. Kyllä niillä olisi edes jonkinlainen rooli pitänyt olla tarinassa.
Nimittäin pelkkä tulipalo ei minusta riittänyt peittämään sitä, että tämäkin oli lähinnä ammuskelua ja tuhanteen kertaan nähty kaksintaistelu. Edes Kircher ei lopulta ollut niin persoonallinen tyyppi karhunkourasta huolimatta, että nousisi klassikoksi.
Harmillisesti tästä jäi hiukan puolitekoinen vaikutelma.
-
Uuden numeron ilmaantumisesta jo nyrjähtänyt tovi eikä kommentteja :P..
Ihan jees 2n tarinan pokkari. Maverick Bunch on kiinnostavampi mutta ei Desperadon Paluu huono ole. Molemmissa kertomuksisa hyvä taide mikä ilman muuta plussaa.
Ensi viikolla sitten Moriscoa ;D
-
10/2023, Hulluuden Mesa:
Tarina alkaa lupaavasti, tulee hiukan samanlaisia tunnelmia kuin siinä klassisessa Kivien Herra-tarinassa. Mutta sitten jo sivulla 14 se mennään osittain pilaamaan, kun luonnontieteellinen mysteeri tuntuu menevän yhtäkkiä Mefisto-tyylisen magian puolelle.
Texin ja kumppanien osuudesta puolestaan tulee aika vahvasti mieleen muinainen Vindex-tarina. Toivottavasti ei sentään ole lähdetty plagioimaan, mutta pahaa pelkään.
Käsikirjoittaja Burattini näyttää tehneen aika paljon Zagor-tarinoita, joten pitäisi ainakin olla ammattimies. Silti tarina tuntuu koko ajan huojuvan luhistumisen partaalla. Kaikki kohtaukset toimivat kelvollisesti, mutta vaikuttavat irrallisilta. Tuosta johtuen myös kaikki hahmot ovat jotenkin päälleliimattuja. Ja tuo edellä mainittu maagisuus tuntuu unohtuneen täysin. Jäljellä on vielä toinen osa, joten on aikaa sitoa kaikki yhteen, mutta tuskin tästä klassikkoa tulee.
Enkä hirvittävästi pidä Michele Rubinin piirrostyylistä. Paksut ääriviivat tekevät hahmoista kuin jähmeää clip artia ja sitten kasvoissa on muotoa kuvaamassa ohuita viivoja, jotka tekevät kasvoista hiukan metallisia. Jotenkin tuntuu, että tämä näyttäisi paremmalta väreissä ja jossain muualla kuin kauhutarinassa.
-
Hyvä tarinan aloitus 10/2023 Hulluuden Mesa. Kuvituskin mielestäni ok. Mukana EL Morisco.
-
Ai että, tammikuussa:
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2023/08/03/albo/la-cavalcata-del-destino-1023478/
Villa on mustavalkoisena kyllä vahvimmillaan, mutta aika hyvältä näyttää maistiaissivut väreissäkin.
-
10/2023, Hulluuden Mesa:
Tarina alkaa lupaavasti, tulee hiukan samanlaisia tunnelmia kuin siinä klassisessa Kivien Herra-tarinassa. Mutta sitten jo sivulla 14 se mennään osittain pilaamaan, kun luonnontieteellinen mysteeri tuntuu menevän yhtäkkiä Mefisto-tyylisen magian puolelle.
Taas mcguffin. Alun maan järkkymistä ei selitetä mitenkään. Vähän halpahintaista toimintaa, jolla saadaan näyttävän oloista sarjakuvaa aikaiseksi, mutta jossa sisältö ei kestä tarkempaa paneutumista lainkaan. Ärsyttää. Muuten ihan ok tarina.
-
Hyvä tarinan aloitus pokkarissa 12/2023! Kuvitus myös hyvää tasoa mielestäni.
-
Rossi osaa kyllä tehdä hienoa jälkeä, mutta tarinassa on vähän kopioinnin makua. Kruununa se, että Mandero sattuu olemaan El Tuerton velipuoli. Tämä viimeistään sai vähän tunkkaisen maun suuhun.
-
Minä pidin kovastikin. Piirrosjälki oli tietenkin hienoa, mutta käsikirjoituskin toimi hyvin. Olihan siinä tietysti pieni ongelma, kun sheriffiin kohdistuva lavastus menee läpi niin helposti, vaikka kaupunkiin on juuri saapunut tyyppi, joka on aiemmin tunnetusti syyllistynyt vastaavaan juttuun.
Oman lisänsä tuo se, että tällä kertaa paluuta ei tehnyt Mefisto, Proteus tai joku muu elämää suurempi konna, vaan ihan tavallinen kelmi. Tätä tarinaa lukiessa tuli hiukan samanlainen olo kuin joskus nuorena kloppina, kun oli vihdoin pitkällisten etsintöjen jälkeen löytänyt jälkimmäisen osan tarinasta, jonka alun on lukenut ties kuinka monta kertaa. On vanhastaan tutut hahmot, mutta loppuratkaisu ei ole tiedossa.
Lukiessa tuli muuten mieleen sellainenkin seikka, että vaikka Tex aikanaan ampui El Muerton, niin ei hän siinäkään tutkinut ruumista, vaan lähti pois oletettuaan tämän kuolleen. Aivan kuten tämän pankkiirinkin kohdalla. Ehkä jonain päivänä tulee El Muerton paluu, joka alkaa, kun hän tekee selvää hänet hautaamaan tulleesta mainarista...
-
Ihan ok tarinan lopetus 13/2023. Ei nyt mikään mestariteos kokonaisuudessaan, mutta ihan luettava tarina.
-
Ihan ok tarinan lopetus 13/2023. Ei nyt mikään mestariteos kokonaisuudessaan, mutta ihan luettava tarina.
En ole vielä lukaissut Tuomio vailla valitusoikeutta mutta ylläri oli alunperin originaalille tehtiin jatkoa(hyvä perustarina, kullankaivaja ja kaupungin kieroja mahtimiehiä) ja varsinkin kuinka hyvä ensimmäinen pokkari tässä uudessa näkemisessä oli.
-
Tarina paransi menoaan kuin sika juoksuaan. Tykkäsin lopulta todella paljon. Texin ja Carsonin lahtaustalkoot olivat toisaalta kovin puuduttavaa katseltavaa.
-
Tex aikanaan ampui El Muerton, niin ei hän siinäkään tutkinut ruumista, vaan lähti pois oletettuaan tämän kuolleen. Aivan kuten tämän pankkiirinkin kohdalla. Ehkä jonain päivänä tulee El Muerton paluu, joka alkaa, kun hän tekee selvää hänet hautaamaan tulleesta mainarista...
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2023/10/23/albo/tex-magazine-75-1023809/
Nyt kun mainitsit, niin Muerto tottakai mukana seuraavassa Tex Magazinessa :)
Myös Ruby Scott, Zhenda, Lilyth ..
Mielenkiintoinen julkaisu/kokeilu muutenkin, kun ilmeisesti yksi tarina, mutta 7 piirtäjää. Myös Villa on piirtänyt tähän sivuja.
Samassa julkaisussa myös mukana Ticcin lyhyt tarina omanaan.
-
Veriveljet oli varsin kelvollinen pokkarin mittainen kertomus. Yllättävän paljon tapahtumia sai kirjoittaja mahtumaan tuohon sivumäärään. Vaikka moni piirtäjä taiteilee hahmot Fontia paremmin jotenkin pidän hänen tyylistään aika tavalla ???
-
Veriveljet oli varsin kelvollinen pokkarin mittainen kertomus. Yllättävän paljon tapahtumia sai kirjoittaja mahtumaan tuohon sivumäärään. Vaikka moni piirtäjä taiteilee hahmot Fontia paremmin jotenkin pidän hänen tyylistään aika tavalla ???
Yllättävän vähän vanhentuvan Fontin kuvitus haittasi. Ihan yksittäisissä ruuduissa vaan, suurinosa oli varsin ok.
Tarinassa ehkä ainoa häiritsevä asia oli kaikkien hahmojen kokemat jatkuvat loukkaantumiset, oli nuolta ja ampumahaavaa siellä ja täällä, ja meno senkun kiihtyi! :D Hyvä tarina, ja jatkoakin on mitä ilmeisemmin luvassa. Ehkäpä Giusfredistä saadaan texin normisarjaan kaivattua piristysruisketta.
-
Veriveljet oli varsin kelvollinen pokkarin mittainen kertomus.
Minäkin pidin. Yhteen pokkariin oli saatu paljon tarinaa. Fontin kuvitus ihan ok, vaikka ei kaikista parasta olekaan.
-
Intiaanien nuolet oli usein niin likaisia, että saattaisi taivaalliset preeriat kutsua Carsonia moisen osuman jälkeen ja varsinkin kun kyseessä on suht iäkäs papparainen ;D ja ei, haavan polttaminen ei puhdista haavaa vaan päinvastoin. Ekassa maailmansodassakin moni ukko kuoli lopulta johonkin näennäisesti ei niin vakavaan haavaan mikä sitten aiheutti lopulta verenmyrkytyksen.
Montakohan kertaa Tex ja Carson olisivat jo kuolleet, jos kyseessä olisi todellinen 1880 luku ??? Veikkaan kymmeniä :laugh:
Itse tarina oli varsin viihdyttävä, tykkäsin 8]
-
^^ Haavan polttamisen tarkoitushan ei ollutkaan haavan puhdistaminen, vaikka välillä niin sanotaankin tai ainakin annetaan ymmärtää. Todellisuudessa tarkoitus oli polttaa verisuonet niin, että verenvuoto lakkaisi.
itse veikkaan, että todellisuudessa olisivat kuolleet tasan kerran...
Itse tarina oli minusta hiukkasen heppoinen, kaikki juostiin läpi, eikä mitään kehitelty loppuun asti. Tuon kruunasi se, että Punaisen Salaman osuus jätettiin ilmaan.
Font on minusta aina ollut suttuinen piirtäjä, eikä hänen tyylinsä ole vedonnut lainkaan ja nyt se tuntui erityisen hutiloidulta. Jotenkin tarinan pointti olisi ansainnut huolellisempaa työtä kummaltakin tekijältä.
-
Jep niin vanhan tiedon valossa mutta nykyään tiedetään, että se polttaminen itseasiassa tarjoaa mainion alustan bakteereille.
Cautery was historically believed to prevent infection, but current research shows that cautery actually increases the risk for infection by causing more tissue damage and providing a more hospitable environment for bacterial growth.
https://en.wikipedia.org/wiki/Cauterization
-
Veriveljet oli varsin kelvollinen pokkarin mittainen kertomus. Yllättävän paljon tapahtumia sai kirjoittaja mahtumaan tuohon sivumäärään. Vaikka moni piirtäjä taiteilee hahmot Fontia paremmin jotenkin pidän hänen tyylistään aika tavalla ???
Fontissa on jotain Ivo Milazzoa ja Hugo Prattia. Tykkäsin myös tästä sujuvasta pikkutarinasta. Seuraavaksi olisi ilmeisesti tulossa Pasquale Del Vecchion taiteilemaa susimiestä. Onkos tämä sama tyyppi, joka joskus ollut myös Fontin kuvittamassa seikkailussa?
-
Fontissa on jotain Ivo Milazzoa ja Hugo Prattia. Tykkäsin myös tästä sujuvasta pikkutarinasta. Seuraavaksi olisi ilmeisesti tulossa Pasquale Del Vecchion taiteilemaa susimiestä. Onkos tämä sama tyyppi, joka joskus ollut myös Fontin kuvittamassa seikkailussa?
Sama ukkeli juu, toivottavasti pysyy hengissä ja antavat hahmon kehittyä. Pahoin kuitenkin pelkään, että äijä lähetetään hornaan.
-
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2023/10/23/albo/tex-magazine-75-1023809/
Nyt kun mainitsit, niin Muerto tottakai mukana seuraavassa Tex Magazinessa :)
Ei taida olla El Muerto tuo.
-
^^ Ei se minustakaan El Muertolta näytä, ei edes siltä takautumassa ennen paloa esiintyneeltä tyypiltä, jolla ei edes ollut viiksiä.
Mutta kun tuosta klikkaa hiukan eteenpäin, niin esiin tulee sivu, jossa on näkymä hautausmaalta, missä on Fernando ja Diego Ordoñezin haudat. Niiden lisäksi on kolmas, jossa lukee nimi Paco Ordoñez ja sen lisäksi teksti: "El Muerto" killed 25 september 1880.
Muista sivuista ja alla olevasta tekstistä voisi päätellä, että kyseessä ei ole ihan tavallinen seikkailu.
( Automaattinen käännös englanniksi: The Valley of the Shadow
An adventure that takes Tex to the edge of reality. )
-
Ja Ticcinkin tarina on vähintäänkin outo. Siinä lännessä liikkuu Ticcin näköinen taiteilija yhdessä vaimonsa kanssa. Ja tämä vaimo muistuttaa Ticcin omaa vaimoa Monica Hustleria, joka on tekstannut massiivisen osan Italian Texeistä. Haiskahtaa jäähyväisteokselta.
-
Wolfman elää! on ihan hyvä aloitus.Del Vechhio piirtää hyvin "se jokin" uupuu ettei ihan suosikkipiirtäjiin lukeudu mutta voi taidetta liioittelematta sanoa keskitasoa asteen pari paremmaksi. Italian originaalit pläränneet tietävä jo miten tarina päättyy mutta en ole siinä joukossa mukana. Susiukko on ihan kiinnostava hahmo mutta toivottavasti päätyy autuaammille metsästysmaille tässä ei kyseistä hiipparia kannatte ihan vakiokonnien kaartiin liittää kolmanteen tai useampaankin tarinaan.
-
Wolfman elää! on ihan hyvä aloitus...
Minäkin tykkäsin Wolfman-tarinan aloituksesta. Ensi viikolla onkin sitten tarinan loppu!
-
Lienee turvallista otaksua Wolfmania ei tämän jälkeen enää nähdä. Ja laadukasta teksiä oli tarinan jälkimmäinen pokkari, Ruju oli moniulotteisemman kertomuksen saanut aikaiseksi kuin ensimmäisen lehdykän perusteella odotin. Hyvissä merkeissä siis loppui Texin 70. vuosi suomessa ja sitten odottelua väriteksien yli Mustan Tiikerin kolmatta paluuta.
-
Wolfmanin päätös oli ihan hyvä! Se olikin vuoden viimeisin Willeri.
-
Itse en tykännyt susimiehen lopusta... Lyhyehkö lopputappelu ja tietty täysin arvattavissa. Erittäin vaarallinen ja taitava sus ukko olikin sitten täysin hampaaton. Ilmeisesti Texi on myös yli 2m pitkä, tai ainakin siltä näytti kun äijät ottivat yhteen ;D Texin tietty täytyi voittaa mutta voin sanoa, että kun esim joku 2m 120+ kilonen äijä on käsirysyssä teksin tapaisen hieman yli 80 kilosen (päätellen teksin sutjakkaasta kropasta) niin kyyti on aika kylmää pienemmälle ukolle noin oikeassa elämässä ;D Saihan teksi tietty sen pakollisen viillon mikä teksin veitsikamppailuissa aina tulee :D Ekalle osalle 8 ja tälle 6 pojoa.
Kamppailulajeissa on painoluokat aivan syystä.
-
Alku oli tosiaan lupaava, vaikka en tarinalta paljoa odottanut. Juttuun oli myös saatu kelvollinen sivujuoni, erityisesti, kun uhrin kasvoja ei näytetty ja taidettiin jopa hiukan vihjata, että niitä ei voinut tunnistaa.
Mutta loppu oli ihan liian nopeasti ohitse. Ja koko panttivankien antama mahdollisuus tuhlattiin täysin.
On muuten aina huono merkki, kun kansikuva on aivan tarinan lopusta. Nähtävästi tarinassa ei aiemmin ole ollut tarpeeksi mielenkiintoisia kohtauksia. Mutta ehkä kanteen vain haluttiin väkisin laittaa Wolfman, huonompi juttu tosin, että noin loppuun sijoitettuna se spoilasi liikaa. Toisaalta kansi oli myös harhaanjohtava, sillä sen perusteella erehdyin toisen panttivangin henkilöllisyydestä.
Piirtäjästä pidin kovasti. Selkeää ja ilmeikästä jälkeä perinteiseen tai jopa hiukan vanhanaikaiseen tyyliin. Naisten kasvoissa oli kyllä välillä hiukan liikaa nukkemaisuutta. Jotenkin ne vaikuttivat enemmän olevan jostain ranskalaisesta albumista kuin italialaisesta pokkarista. Del Vecchio on aiemmin piirtänyt lähinnä nuoren Texin seikkailuja.
-
Vuoden ensimmäinen saapui ja kyseessä siis Boselli/Villa 75 v. juhlanumero. Selailun perusteella on todellakin juhlanumeron arvoista upeaa kuvitusta Villalta ja värityskin näyttää hyvältä.
Ikävä kyllä, digimateriaaleissa tms on kyllä käynyt Egmontilla nyt joku kämmi, sillä muutama sivu pokkarin alusta on pikselöitynyt/kuvat epätarkkoja. Puhekuplat ovat selviä joten painovirheestä ei liene kyse, ja siksi arvelen että koskee koko painosta. Pikaselauksella sivut 5,7,8,9 - tsekatkaa toki onko teillä vastaavaa.
-
Ikävä kyllä, digimateriaaleissa tms on kyllä käynyt Egmontilla nyt joku kämmi, sillä muutama sivu pokkarin alusta on aivan suttua. Puhekuplat ovat selviä joten painovirheestä ei liene kyse, ja siksi arvelen että koskee koko painosta. Pikaselauksella sivut 5,7,8,9 - tsekatkaa toki onko teillä vastaavaa.
Luin kyseisen Texin viikonloppuna enkä huomannut mitään suttua. Tex on jo lähtenyt toiselle paikkakunnalle joten en voi sitä enää tarkistaa.
-
Fontti on oikeassa. Jotenkin samean oloisia osa ruuduista alkusivuilla.
-
Ainoat mitkä oli selkeät on puhekuplat
-
Tykkäsin tarinasta ja suttuisuuskaan ei haitannut. Yleensä jätän väritarinat lukematta.
-
Tykkäsin tarinasta ja suttuisuuskaan ei haitannut. Yleensä jätän väritarinat lukematta.
On todellakin epätarkkuutta kuvissa.
-
Yleensä eka numero ei ole värillinen, mikäs nyt! ???
-
Tykkäsin tarinasta 1/2024. Ei nuo värit haittaa, tulee ostettua kaikki willerit, myös kirjasto.
-
Yleensä eka numero ei ole värillinen, mikäs nyt! ???
Juhlajulkaisu. Ennen näitä on tehnyt Ticci. Suomessa tosin väreissä tainnut tulla vain yksi häneltä?
-
Yleensä eka numero ei ole värillinen, mikäs nyt! ???
Värillisyydestä huolimatta tämä tarina kuuluu Italian normisarjaan. On jonkinlainen 75-vuotisjuhlanumero. Eli värinumeroita on tulossa vielä neljä kappaletta, jotta saadaan 16 numeroa vuosikertaan. Egmontin julkaisukalenterissa olevien kansikuvien perusteella seuraavaksi tulee lisää värillisiä, eli seuraava normisarjan tarina alkaa todennäköisesti vasta numerossa kuusi. Ja kyseessä on Musta Tiikeri-tarina, jonka neljäs (ja viimeinen?) osa julkaistaan Italiassakin vasta huomenna.
Mutta tästä uudesta numerosta. Tarina oli aika keskinkertainen ja Higginsin rooli oli päälleliimattu. Hänen avullaan ilmeisesti vain haettiin linkkiä Texin menneisyyteen ja siten näennäinen peruste juhlanumerolle. Unikohtaus oli sinänsä perusteeton, se olisi voinut toimia paremmin takautumana, kun kerran Higginsin selviäminen ei ollut missään vaiheessa kysymysmerkki. Suurin osa tarinasta perustui sitten normiammuskelulle, jossa ei yllätyksiä tarjottu.
Loppuratkaisu oli kuitenkin pääsi yllättämään ja oli siten onnistunut. Konnan kohtalo jätettiin tavallaan ilmaan samoin kuin Higginsillä alkuperäisessä tarinassa, mutta ainakin toistaiseksi kohtalosta lienee sinetöity. Vaikka vuosien kuluttua voi seurata rokonarpisen kostajan tarina...
Eli lopulta tarina jäi plussan puolelle. Ihan kelvollinen aloitus vuodelle.
Piirroksista taas: Villan tyyli ei minusta sovi tällä tavalla pehmeästi ja tummasti väritettyihin tarinoihin. Pitäisi olla kirkkaan värit, kuten kansissa, muuten selkeys kärsii. Hienoimmat viivat katoavat ja osa alueista muuttuu täysin mustiksi. Värittäjä Vattani osaa kyllä tehdä hienosti tulta, oli kyseessä sitten aurinko, nuotio tai suuliekki.
Jostain syystä Villa ei ollut vanhentanyt Higginsiä yhtään, vaikka aiemmista tapahtumista oli ainakin 15 vuotta.
Mukava yllätys oli lopussa muutama sivu Villan luonnoksia.
-
On todellakin epätarkkuutta kuvissa.
Jep. Reklamointiin menee, aivan liikaa kuvia pilalla...Osasta ei saa juuri mitään selvää.
-
Pikku hiljaa tässä käy niin että kaikki texit on värillisiä! Mielummin niin että palattaisiin kahteentoista kappaleeseen vuosi jotka kaikki olisi mustavalkoisia, niistä sitten maksettaisi sen mukaan.
-
Pikku hiljaa tässä käy niin että kaikki texit on värillisiä! Mielummin niin että palattaisiin kahteentoista kappaleeseen vuosi jotka kaikki olisi mustavalkoisia, niistä sitten maksettaisi sen mukaan.
Minulle sopii tämä 16 numeroa vuodessa, joista tavallisesti neljä on värillisiä. Tämä 1/2024 oli juhlanumero, niin kait siksi värillinen.
-
Ikävä kyllä, digimateriaaleissa tms on kyllä käynyt Egmontilla nyt joku kämmi, sillä muutama sivu pokkarin alusta on pikselöitynyt/kuvat epätarkkoja. Pikaselauksella sivut 5,7,8,9 - tsekatkaa toki onko teillä vastaavaa.
Kyllä tuo tuli huomattua heti. Ja samat sivut (plus vielä edeltävä mainossivu), joten koko painos on tätä samaa pikselimössöä. Painoon on siis jostain syystä mennyt viiden sivun osalta väärä tiedosto. Aika kummallista. Kummallista myös se, että painossahan heti huomataan, jos tiedoston sivut ovat liian alhaisella resoluutiolla. Varmaan nytkin on huomattu, mutta ei ole ilmeisesti vaan välitetty. Veikkaisin, että on ollut kiire saada hommat valmiiksi ennen joulun tuloa. Harmin paikka, että piti tällainen moka osua juuri Villan kuvitukseen. Melkeinpä kuka tahansa muu olisi ollut parempi vaihtoehto. Mutta onneksi oli vain neljä sarjakuvasivua. Ihan yhtä hyvin olisi voinut koko lehti olla samanlainen, ja tuskinpa olisi siinäkään tapauksessa painettu uudestaan.
Olen myös sitä mieltä, että aika huono paperi tähän kuten kaikkiin muihinkin värijulkaisuihin. Noh, varmaan Italiassa pian julkaistaan erikoisjulkaisun erikoisjulkaisu kovilla kansilla neljällä eri värillä, joten sieltä saa tarina kunnon painoasussa.
-
Pikku hiljaa tässä käy niin että kaikki texit on värillisiä!
Eikä käy. Kyllä me siellä Italiassa tiedostaa, että iso osa lukijoista on jääräosastoa, jotka haluaa pitää kaiken ennallaan. Kuulun itse samaan osastoon.
-
^^ Tuo on jo julkaistu mustavalkoisena versiona (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2023/09/08/libro/tex-la-cavalcata-del-destino-1023560/). Kovat kannet, mitat 22 x 29,7 cm, eli A4-kokoa, 144 sivua, joten siinä on noiden luonnosten lisäksi tekstiartikkeleita: "Mistä tarinat tulevat", "Jotain henkilökohtaista", "Claudio Villan taide".
Hiukan lisäajatuksia. Outoa, että Higgins käytti oikeaa nimeään. Parempi olisi ollut, että hän olisi esiintynyt väärällä nimellä, mutta joku olisi vaikka puolihuolimattomasti kutsunut tätä oikealla. Erikoista myös, että Higgins sekaantui taas isorokkojuoneen. Ehkä joku keksi hänet tunnistettuaan juonen ja pyysi kokenutta konnaa uusintaan?
Higginsin loppu oli myös hyvin kirjoitettu, siinä oli tunneskaalaa laajalti. Heikompi kirjoittaja olisi laittanut perinteisen kaksintaistelun, jossa Higgins olisi ollut raivokkaan uhmakas loppuun asti. Nyt tuo epätoivoisen alistunut teko pääsi yllättämään ja jäi mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Mikä on aina hyvä merkki.
Henk.kohtaisesti en välitä ovatko tarinat värillisiä, jos ne eivät häiritse itse piirrosjälkeä. Tässä häiritsivät, mutta esim värikirjastossa eivät.
-
Luin tuon tarinan siis vasta tänään. Ikävä kyllä painoasussa mätti jokin muukin kuin alkusivujen pikselöityminen. Tässä oli nyt monella sivulla jokin kohdennusvirhe Villan viivojen ja ilmeisesti värityksen kanssa. Monessa kohdassa näytti kuin olisi ollut apuviivat eli Villan terävä viiva ja siinä vieressä hämärämpi viiva. Niiden väliä oli vajaa milli, mikä riitti tekemään kyseisistä sivuista melkoista suttua. Jos muilla on samaa, niin katsokaa esimerkiksi sivua 97 ja verratkaa sivuun 99. Melkoinen ero tarkkuudessa. Sivulla 97 ongelman näkee jo katsomalla kuvaruutujen reunaviivoja; näkyy selvästi kaksi vierekkäistä viivaa. Kylläpä harmittaa!
-
Omassa kappaleessa ei ole vikaa kuin sivuilla 4,5, 7-9.
Tulin tuossa taas ihmetelleeksi tarinan alkua. Pitkään ja hartaasti miettittyäni tulin siihen tulokseen, että tarinan alku on ns "Viisitoista vuotta aiemmin", sitten tulee viiden stripin takautuma, josta kertovat sen alussa ja lopussa olevat pyöristetyt kulmat. Tuo "15 v aiemmin" loppuu sivulle 19 ja sivun 20 alusta alkaa Texin uni.
Sekava toteutus, mutta ei sentään pilaa tarinaa.
-
Kuulostaa ehkä rienaavalta, muuta katsottuani noita italian mustavalkoruutuja ja totesin, että ainakin tässä tarinassa Villan taide toimii paremmin väreissä.
-
Kuulostaa ehkä rienaavalta, muuta katsottuani noita italian mustavalkoruutuja ja totesin, että ainakin tässä tarinassa Villan taide toimii paremmin väreissä.
Samaa mieltä. :)
-
Luin tuon tarinan siis vasta tänään. Ikävä kyllä painoasussa mätti jokin muukin kuin alkusivujen pikselöityminen. Tässä oli nyt monella sivulla jokin kohdennusvirhe Villan viivojen ja ilmeisesti värityksen kanssa. Monessa kohdassa näytti kuin olisi ollut apuviivat eli Villan terävä viiva ja siinä vieressä hämärämpi viiva. Niiden väliä oli vajaa milli, mikä riitti tekemään kyseisistä sivuista melkoista suttua. Jos muilla on samaa, niin katsokaa esimerkiksi sivua 97 ja verratkaa sivuun 99. Melkoinen ero tarkkuudessa. Sivulla 97 ongelman näkee jo katsomalla kuvaruutujen reunaviivoja; näkyy selvästi kaksi vierekkäistä viivaa. Kylläpä harmittaa!
Joo, mielestäni koko numero on aika pilalla. Aiemmin mainittujen katselukelvottomien alkusivujen ohella, ainakin omaan silmään nuo ovat häiritsevän epäteräviä: 36-37, 40-41, 45, 48-49, 52-53, 56, 68-69, 80-81, 84-85, 96-97(hyvin paha), 98, 112, ...- Ilmeisesti asemointi virhe kyseessä?...- Reklamointi lähetetty Egmontille.
-
Joo, mielestäni koko numero on aika pilalla.
Jep. Mutta vain meillä kahdellako on tällainen maanantaikappale? Vai onko nyt, niin Texin kohderyhmällä 40-100 vuotta ikänäkö jo piinaa sen verran, että muut eivät tuota huomaa.
-
On tuo maanantai kappale itelläkin. Että on sitä sekundaa melkoisesti liikkeellä. Pitäs vaan jaksaa alkaa reklamoimaan.
-
Lähdin tarkistamaan sivuja erikseen ja osasta saattoi arvata, että se löytyy tuosta Miccon listasta. Aavistus epätarkkuutta tai ehkä musta ei ole 100% mustaa. Suurimman osan kohdalta en huomannut mitään, osan arvasin väärin ja osassa mainituista oli jopa todella skarppia viivaa. Eli selvästikin jokainen kappale ei ole samanlainen. Ainoat, jotka oikeasti häiritsivät olivat noiden ensimmäisen kymmenen sivun joukossa.
-
Tehty reklamaatio Egmontille. Laatupoikkeama sen verran merkittävä ...
-
Kävin kaupassa selaa ensimmäiset kymmenen sivuun... Ei mitään vikaa!
-
Kävin ostamassa uuden väri Texin kaupasta. Muutama alku sivu oli vähän suttuisempi (ei haaleampi) verrattuna muihin teräviin ja laadukkaisiin kuviin. Muuten ei mitään vikaa. Mahtavaa väri Villaa. Alla kuvaa omasta kappaleestani.
-
Kävin ostamassa uuden väri Texin kaupasta. Muutama alku sivu oli vähän suttuisempi (ei haaleampi) verrattuna muihin teräviin ja laadukkaisiin kuviin. Muuten ei mitään vikaa. Mahtavaa väri Villaa. Alla kuvaa omasta kappaleestani.
Tänään tuli Egmontin asiakaspalvelusta alla oleva vastaus:
pahoittelut! Kyllä, koko painos on mennyt huonoksi. Lisäsin tilauksellenne yhden lehden lisää pahoitteluna.
Story House Egmont tilaajapalvelu
-
Eli selvästikin jokainen kappale ei ole samanlainen.
Tässä lehdessä on siis kahdenlaista vikaa. Pikselöityneet sivut pokkarin alussa ovat kaikkien riesana. Mahdollisesti niissä 'varjokuvasivuissa' saattaa olla eroja. Toivorikkaana kävin kaupassa selaamassa Tex-tarjontaa. Ikävä kyllä siellä oli kaikissa samaa vikaa kuin omassakin kappaleessa.
-
Tässä oma kappaleeni sivuista 96-97. Itse en aluksi kiinnittänyt näiden mahdollisiin varjokuviin juurikaan huomiota. Toki lievää sellaista on näissäkin havaittavissa. Mikäli kädenvapinaltani ne tuosta kuvasta erottaa. Ja oikeasti nuo värit on kirkkaammat mitä tämän kuvan perusteella voisi luulla.
-
Tämähän antaa Egmontille vain hyvät perustelut julkaista tarina myös mustavalkoisena. Tex-kansa kyllä ostaa kaiken. :)
-
Joka tapauksessa tuo Villan piirtämä tarina oli viihdyttävä. Mielestäni parempi kuin se taannoinen suuralbumi.
-
Oli hyvä tarina kyllä. Ja taide myös, muutamasta painovirheestä huolimatta. Ei ole Villan suuralbumia tullut ostettua. Sen sijaan suuralbumi Captain Jack kiinnostaisi hankkia jo persoonallisen taiteenkin takia, mutta ymmärtääkseni tarinakin on oikein hyvä. Saanut netissäkin hyviä arvioita. Tuo kyseinen albumihan on juurikin myös Jenkeissäkin myynnissä.
Mutta kerta mainintana nyt vielä, oli kyllä hieno tarina tämä uusin. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Nykyään tuleekin näitä uusimpia Texejä hankittua melkoisen valikoivasti. Tuleva neljäs Musta Tiikeri tarina menee ainakin varmaan hankintaan.
-
Paljon on partaa päristetty viimeisimmän numeron osin epäonnistuneesta painotyöstä. Mutta mitä mieltä olette Villan piirroksista tässä Kohtalon ratsastuksessa? Mielestäni Villa on mestarillinen piirtäjä, mutta tässä tarinassa ihailen erityisesti maalauksellista värien käyttöä. Esimerkkeinä taivaan värit monessa kuvassa, käsi valoa vasten sivulla 6 sekä lopun pyörremyrsky.
Mutta ei Villakaan täydellinen ole, ja Kohtalon ratsastuksessa on muutamia epäonnistuneita yksityiskohtia. Länttä käsittelevissä sarjakuvissa aseet ja miten niitä pidetään kädessä ovat tärkeä, mutta vaikea kuvituskohde. Niitä piirtäessä on syytä käyttää kunnon referenssikuvia tai elävää mallia, muutoin tulos on huono. Ja minusta näyttää, ettei Villa ole aina viitsinyt käyttää. Esimerkiksi sivulla 14 revolveri on oudon korkealla intiaanin kädessä. Sivun 83 keskikuvassa näyttää kuin Tex pitäisi kivääriään vasempaa olkaansa vasten. Sivulla 84 yläkuvassa Colt roiston kädessä on kummallisen lyhyt, etenkin aseen rumpu, vaikka kaliiberi on .45 Long Colt. Sivun 99 oikeassa alalaidassa Reidin Colt on selvästi piirretty ilman mallia, ase on liian korkea ja iskurikin puuttuu. Ja se ei ole ainoa kuva, jossa revolverin iskuri puuttuu tai on muuten omituisen muotoinen (esim. sivun 19 revolveri).
Toinen piirtäjä, joka lähes aina jättää revolvereista iskurit pois, on Nuoren Tex Willerin kuvittaja De Angelis. Muuten hän on ihan taitava piirtäjä.
Aikuisen Texin seikkailun voi pelkästään Kit Willerin hahmosta päätellä sijoittuvan jonnekin 1880-luvulle, sillä Kit vaikuttaa parikymppiseltä. Mutta todellisuudessa Ely Parker toimi Yhdysvaltain intiaaniasiain komissaarina varsin vähän aikaa ja varhain, 1869-1871, sitten hänet savustettiin ulos. Dee Brown on kertonut Ely Parkerin tarinan kirjassaan Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä tarina silti Bosellilta, täydentää hienosti Texin henkilöhistoriaa.
-
Hepat näyttää välillä jänskältä. Esim sivun 77 viimeisessä ruudussa, Tigerin hepo näyttää oudon pieneltä ja näyttää kömyävän lähes maata pitkin matkaan :D
-
Ihan jees kolmen tarinan pokkari. Ammattimies ja väärä syytös olivat ihan hyviä, yavapai oli menettelevä. Olin aikoinaan mieltä värinumerot pitäisi julkaista erillään perussarjasta mutta vuosien varrella alkanut kallistumaan kannalle nykyinen systeemi ehkä sittenkin parempi. Uusi pokkari vaihtelevasti 3-4 viikon välein on parempi kuin kerran kuukaudessa saapuva lehdykkä.
-
Minustakin uusi pokkari (2/2024) oli hyvä. Tosin Majon tarina Yavapaissa oli hämmästyttävän typerä ja Gualandrisin kuvitus kolmannessa tarinasa oli epätasista (loppupuolella päiden asennot ja koot olivat kohtalaisen surrealistisia). Ammattimies kohosi mielestäni lyhärien aateliin.
Harmillista, että tässäkin numerossa värien kohdennuksessa oli ongelmaa, ja jotkut sivut olivat sen takia suttuisia. Tätä vähän pelkäsinkin, koska näitä pokkareita painetaan aina kaksi kerrallaan.
-
Olin aikoinaan mieltä värinumerot pitäisi julkaista erillään perussarjasta mutta vuosien varrella alkanut kallistumaan kannalle nykyinen systeemi ehkä sittenkin parempi. Uusi pokkari vaihtelevasti 3-4 viikon välein on parempi kuin kerran kuukaudessa saapuva lehdykkä.
Itselläni mieli on muuttunut päinvastaiseksi. Toivoisin, että värilyhärit pois perus Tex-pokkareista. Tuleehan nämäkin tarinat luettua, koska Tex tulee tilattuna. Ainoastaan tarina Ammattimies miellytti minua.
-
Ensimmäinen tarina oli heikoin ja kaksi muuta tarinaa parempia, vaikkei ensimmäinenkään huono ollut. Minulle sopii tämä 16 pokkaria vuodessa.
-
Ammattimiehen kiikaritähtäintä ihmettelin, että joko tuohon aikaan oli tuollaisia saman näköisiä kuin nykyään? Yleensä länkkäreissä näkee kiikaritähtäimenä sellaisia pitkiä tasapaksuja putkia.
-
Ikävä kyllä myös numerossa 3/2024 painojälki on joillakin sivuilla huonoa. Sama värien kohdennusongelma kuin kahdessa edeltävässä numerossa. Lähes satavarmasti myös seuraavassa numerossa. Ainakin minulla lukunautinto meni pilalle, kun näitä sivuja alkoi tulla vastaan pokkarin puolivälin jälkeen. Muutenkin tällaisella huokoisella paperilla muste leviää, ja sitten kun vielä piirroksille tulee varjokuvat kohdennusvirheen takia, niin lopputulos on tosi surkea. Toivottavasti painopikka vaihtuu tai sitten ei tehtäisi näitä enää värillisenä, jos kerran ei onnistu.
Palkkamurhaaja oli tarinana oikein viihdyttävä, eikä siinä ollut edes vielätätä virhettä, joten jotain hyvää sentään.
-
Joo kyllähän se käy että värillisiä painoksia ei laiteta myyntiin koskaan! 😏
-
Ensimmäinen uuden pokkarin tarina oli ihan ok. Toinen hyvä ja jäi jännittävään kohtaan!
-
Ikävä kyllä myös numerossa 3/2024 painojälki on joillakin sivuilla huonoa. Sama värien kohdennusongelma kuin kahdessa edeltävässä numerossa. Lähes satavarmasti myös seuraavassa numerossa. Ainakin minulla lukunautinto meni pilalle, kun näitä sivuja alkoi tulla vastaan pokkarin puolivälin jälkeen. Muutenkin tällaisella huokoisella paperilla muste leviää, ja sitten kun vielä piirroksille tulee varjokuvat kohdennusvirheen takia, niin lopputulos on tosi surkea. Toivottavasti painopikka vaihtuu tai sitten ei tehtäisi näitä enää värillisenä, jos kerran ei onnistu.
Palkkamurhaaja oli tarinana oikein viihdyttävä, eikä siinä ollut edes vielätätä virhettä, joten jotain hyvää sentään.
...Joo ongelma sen ku jatkunee, ilmeisesti latojan vika? :( ??? ...Tuo lukunautinto nimittäin menee aivan kokonaan jos kuvat ei oo kohilaan, en oo viittiny lukea noita värijulkasuja tuosta syystä. ...Ei muuta ku uutta reklamointia Egmontille. ...Täytyy "pommittaa" Egmonttia reklamoinnilla niin kauan että korjaavat ongelmat...Kauhullla ootan väri-suuralbumia jos ongelma on siinäkin. :(
-
Shannonvillen Sudet tupsahti postiluukusta ja painojäljessä en huomannut moitteita. Itse asiassa vaikuttaisi väriwiller normisarjassa on harvoin jos koskaan näyttänyt näin kelvolliselta tätähän voi jopa kehaista.
Tarinakin oli ihan OK.
-
Tarinakin oli ihan OK.
Joo oli ihan ok tarina! Keskiviikkona ilmestyykin uusin värialbumi.
-
Ei ollut painojäljessä mitään, joka ainakaan olisi häirinnyt minun lukemistani. Mutta kuvittelenko vai ovatko Cossun piirtämät kasvot alkaneet muuttua jotenkin jähmeiksi. Ja oli ehkä jonkinlainen piirtäjän moka, mutta edellisen numeron sivulla 55 viimeinen kuva sai aikaan täysin varman tunteen, että tuo on pääkonnan naama. Juttu, jota ei saisi tapahtua.
Tarina oli toimi kestonsa verran, mutta jotenkin siitä jäi jälkimaku, että kovasti mentiin paikasta toiseen ja konnat pettivät toisiaan sen kuin kerkesivät. Outoa oli, että yhtä pääkonnista ei edes esitelty lukijalle ja päähenkilötkään eivät edes tavanneet koko tyyppiä. Minusta tuo oli epäonnistunut ratkaisu, joka todennäköisesti vaikutti tunteeseen, että tarina oli jotenkin keskentekoinen.
Toisessa ketjussa kerrottiin, että näillä näkymin seuraavaan numeroon tulee Tex Magazinea, mutta eipä kerrottu tarkemmin ja nyt julkaisukalenterissa on kansi tästä! (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2022/12/20/albo/tex-magazine-2023-1022588/)
En tiedä mitä ajatella...
-
En tiedä mitä ajatella...
Pitäähän sitä nyt toki Mefistoa saada. Edellisestä on jo niin pitkä aika.
-
Onneksi oli viime väri teksi, päästään taas mustavalkoisiin!
-
Hyvä on uusin Willeri. Kuolleen miehen suo on sivumäärään nähden aika tapahtumarikas ja olen viime vuosina alkanut pitää Mastantuonon kuvituksesta enemmän kuin takavuosina. Mielellään hänen piirroksiaan katselee. ~30 sivuinen Mefiston lyhykäinen Pahuuden Tiellä myös kiinnostava, tälle toivottavasti/oletettavasti saadaan jatkoa joskus?
-
Ihan hyvä pokkari 5/2024. Tarina Kuolleen miehen suo oli jännittävä ja tapahtumarikas. Tarina Pahuuden tiellä kertoi Mefistosta sisällissodan aikana. Saanee varmaan jatkoa!?
-
Eka tarinasta tykkäsin, mutta omasta mielestä sais jo Mefisto tarinat loppua.
-
Mefisto tarina tuo kyllä vaihtelua tekseihin. Lisää vaan.
-
Tuli lukaistus uusin tarina, en osaa vielä sanoa oliko hyvä vai ei.
Olikos Venturi piirtänyt jonkin aiemman mustatiikeri tarinan?
-
Tykkäsin pokkarin 6/2024 tarinan aloituksesta. Tarina on käsittääkseni neljän pokkarin mittainen.
-
Olikos Venturi piirtänyt jonkin aiemman mustatiikeri tarinan?
En omista kahta ensimmäistä MT tarinaa mutta ainankin edellisen piirsi Venturi ja ihan hienoa on taide.
Vähän ontui selitys miten Tiikeri on yhä elossa mutta parempi toki näin kuin vaikkapa mustan magian avulla herätetty henkiin. Kiinnostavalta vaikuttaa kertomus.
-
En omista kahta ensimmäistä MT tarinaa mutta ainankin edellisen piirsi Venturi ja ihan hienoa on taide.
Claudio Villa piirsi ensimmäisen Musta Tiikeri -tarinan Teatterimurha 8 - 11/1993.
-
Vähän ontui selitys miten Tiikeri on yhä elossa mutta parempi toki näin kuin vaikkapa mustan magian avulla herätetty henkiin.
Piti oikein edellisestä tarinasta tarkastaa, että kuinka kaikki kävikään siinä lopussa, ja en havainnut ristiriitoja tähän uuteen aloitukseen. Silloin vuosia sitten ei näytetty kunnolla, mihin kohtaan luoti upposi, mutta nyt näytettiin, että käteen. Tiikerin kivinen 'liukumäki' oli enemmän uskottavuuden rajamailla, mutta kun edellisen seikkailun kuvitusta katsoin, niin siitäkin sellaisen hyvällä tahdolla voi ehkä hahmottaa. Tosin selvästikin silloin haluttiin kertoa, että Tiikeri mätkähti suoraan kivialustalle, ja nyt keksitty liukumäki oli enemmänkin taustalla olevan kallion muotoja. Mutta tosiaan hyvällä tahdolla katsottuna menee läpi, joten minulta ratkaisusta puhtaat paperit.
Tämä oli nyt tietojeni mukaan viimeinen seikkailu, jonka tekemisen Sergio Bonelli oli aikoinaan Bosellilta kieltänyt. Mutta niin vain Boselli on ne kaikki toteuttanut, mikä kertoo mielestäni kunnioituksen puutteesta. En tiedä, mikä Bonellia on aikoinaan kismittänyt Mustan Tiikerin hahmossa, mutta tällä kertaa korostettiin enemmän rodullista tasa-arvoa kuin ennen ja Tiikerille annettiin annettiin muutama järkeväkin repliikki liittyen myös Texiin. Ehkä se sterotyyppisen paha itämaan julmurista luotu kuva on ollut kivenä Bonellin kengässä, ja ehkä se Boselli on saadun kritiikin pohjalta nöyrtynyt hiukan pehmentämään hahmoa. Ehkä.
-
Eikös Musta Tiikeri ollut alunperin Nizzin luoma hahmo?
-
Tämä oli nyt tietojeni mukaan viimeinen seikkailu, jonka tekemisen Sergio Bonelli oli aikoinaan Bosellilta kieltänyt. Mutta niin vain Boselli on ne kaikki toteuttanut, mikä kertoo mielestäni kunnioituksen puutteesta. En tiedä, mikä Bonellia on aikoinaan kismittänyt Mustan Tiikerin hahmossa, mutta tällä kertaa korostettiin enemmän rodullista tasa-arvoa kuin ennen ja Tiikerille annettiin annettiin muutama järkeväkin repliikki liittyen myös Texiin. Ehkä se sterotyyppisen paha itämaan julmurista luotu kuva on ollut kivenä Bonellin kengässä, ja ehkä se Boselli on saadun kritiikin pohjalta nöyrtynyt hiukan pehmentämään hahmoa. Ehkä.
Kiinnostavaa olisi kuulla mitä muita aiheita Sergio sitten on laittanut pannaan? Omasta puolestani olen kyllä yleensä Bosellin tarinoista tykännyt suuresti, monipuolisia ja mielenkiintoisia juttuja. Muun muassa Texin nuoruusseikkailut, eikö nuo taida järjestään olla Bosellin kynästä vaikka julkaistaisiin eri sarjoissakin.
Mitä Tiikeriin tulee, niin yllätyin että uusi tarina on käytännössä suoraa jatkoa tuolle vuosien takaiselle edelliselle Tiikeri-tarinalle. Ja oma veikkaus tulevasta on, että Tiikerin kätyrit saa suunnitelmansa mukaan kaapattua ja kuljetettua Texin borneoon Tiikerin luo, jolloin muut lähtevät pelastustehtävään. Vähän tuo mieleen Kit Willerin kaappauksen siinä Mustaparta-tarinassa kyllä... Saapa nähdä osuuko arvaus oikeaan. ;D
Ties vaikka itse vanha karvanaama saataisiin laivan kapteeniksi pelastuspartioon, Friscossahan se kai viimeksi nähty ja taisi saada Devliniltä armahduksen...
-
Piti oikein edellisestä tarinasta tarkastaa, että kuinka kaikki kävikään siinä lopussa, ja en havainnut ristiriitoja tähän uuteen aloitukseen. Silloin vuosia sitten ei näytetty kunnolla, mihin kohtaan luoti upposi, mutta nyt näytettiin, että käteen.
Olisi melkoinen ihme jos Proteus jos ei tekisi paluuta sitten joskus. Hänen mahdollinen autuaammille metsästysmaille siirtyminen oli epävarmempaa kuin Tiikerin.
-
Proteushan jäi muistaakseni täyttä vauhtia etenevän junan alle, tiedä sitten miten tuosta voisi selviytyä...
Mutta viime vuosina on kyllä ollut paljon näitä toistuvia vihollisia. Mefisto, Yama, Proteus, Mestari, Satania (tavallaan), Tiikeri... Vieläkö näitä riittää ;D
-
Proteushan jäi muistaakseni täyttä vauhtia etenevän junan alle, tiedä sitten miten tuosta voisi selviytyä...
Mutta viime vuosina on kyllä ollut paljon näitä toistuvia vihollisia. Mefisto, Yama, Proteus, Mestari, Satania (tavallaan), Tiikeri... Vieläkö näitä riittää ;D
Vielä on lukematta tuo Jack Thunderin viimeinen tarina. Mitä nyt kerran pikaisesti vilkaisin lopputarinan viimeisiä sivuja. Tämän herran poistuminen saapaskukkulallehan oli täysin selkeä, eli tuskinpa palaa enää ikinä.
-
Kiinnostavaa olisi kuulla mitä muita aiheita Sergio sitten on laittanut pannaan?
Ainakin Lupen paluu ja Dynamiitin kuolema olivat tiukasti kiellettyjen listalla. Bonelli ei myöskään suvainnut, että sarjan superrikolliset esiintyisivät kovin taajaan sarjassa, mutta Bosellihan veti heidät heti kaikki kehiin. Viimeisimpänä siis nyt Tiikeri, johon oli ehdoton eieiei. Ristisiitokset muihin lännen hahmoihin olivat myös kiellettyjä, mutta niin sieltä vain on putkahdellut Bill veljeksiä ja Zagoria. Kiellettyjen listalle ainakin periaatteessa voidaan laskea myös nuoren Willerin heilastelut, koska Texillähän ei saanut olla sutinaa. Tosin jää vain arvailujen varaan, jos nuoren Willerin tarinat olisi aloitettu jo Bonellin aikana, mikä olisi ollut hänen asenteesa Texin heilasteluihin niissä puitteissa.
Ja kyllä, Tiikeri on Nizzin kehittämä hahmo.
-
Vielä on lukematta tuo Jack Thunderin viimeinen tarina. Mitä nyt kerran pikaisesti vilkaisin lopputarinan viimeisiä sivuja. Tämän herran poistuminen saapaskukkulallehan oli täysin selkeä, eli tuskinpa palaa enää ikinä.
Sama juttu wolfmanin kanssa. Jos ei Texin luoti hoitanut asiaa niin viimeistään sortuma kaivoksessa ja näyttiin kivenjäkräleen putominen kasvoille.
Ei Texillä montaa viholista ole jotka esiintyneet kahdessa(tai useammassa tarinassa) ja voisivat enää tehdä paluun. Näkinin mielellään mestitsi Ciscon joka kauppa-asemaltaan trokasi paloöljyä viskinä juopoille apasseille. Kahdessa tarinassahan hän oli(ainankin, vai onk vielä kolmas?), eli Keltaisessa Koirassa ja Colodradon kullassa.
-
Keltaisesta koirasta puhuen, muistanko ihan väärin vai onko kyseinen ute-kelmikin ollut mukana kahdessa tarinassa? Ainakin se vanha tarina joka on myös maxi-kansiin laitettu, mutta oliko joskus +/- 2010-vuoden paikkeilla joku "Keltaisen koiran paluu" tarina?
-
Ainakin Lupen paluu ja Dynamiitin kuolema olivat tiukasti kiellettyjen listalla.
Missä tarinassa Dynamiitti kuolee? Se on minulta lukematta.
-
Vahvasti jatkuu tiikerin paluun tarina, Pako Merelle saattaa olla jopa piirun parempi kuin hyvä ensimmäinen pokkari. Aika suuri yllätys oli pari Tiikerin lakeijaa päästettiin päiviltä näinkin varhain.
-
Minusta oli kyllä aika nolo kohtaus se väivyjys suolla. Pinkertonin agentit tietenkin krokotiilien kitaan, mutta Texille ja kumppaneille ei käynyt kuinkaan. Tuollaisesta väijytyksestä ei olisi kenenkään pitänyt selvitä.
-
Texin juttujen suurin ongelma onkin että texit ja kumppanit ei voi kuolla.
-
Minusta oli kyllä aika nolo kohtaus se väivyjys suolla. Pinkertonin agentit tietenkin krokotiilien kitaan, mutta Texille ja kumppaneille ei käynyt kuinkaan. Tuollaisesta väijytyksestä ei olisi kenenkään pitänyt selvitä.
Hieman huvitti tuo Natin lausahdus "Jos noilla olisi hyviä kivääreitä ja kunnon ampujia, kukaan meistä ei olisi enää elossa"
Johan tuon jo arvaa, ettei Texin poppoolle tai edes heidän ystävilleen voi käydä huonosti. Mikä toki hieman syö jännitystä. Eikä kukaan näistä edes haavoittunut. Ja tuo krokotiilien hyökkäyskin tuli aika puskista.
Mutta muuten kaiken kaikkiaan olen kyllä pitänyt tarinasta. Odottelen mielenkiinnolla jatkoa.
-
Ei tuo minun mielestäni ollut väijytysvaarallisuudessa kuin keskikastia. Juurikin mainittujen poliisien ja pinkertonin etsivien ansiosta Boselli pystyi suuntaamaan voodookannattajien aseet heitä kohti, jos sankarit olisivat olleet pienemmällä porukalla liikenteessä niin selviäminen pälkähästä olisi paljon kyseenalaisempaa vaikka luonnollisesti Tex selviää mistä tahansa. Ja vihollisia ei näyttänyt olevan mitään runsasta joukkoa.
Texhän on mestari havaitsemaan väijytykset joko kiikari tai heijahdus kelmin aseen piipusta kavaltaa vaanijat tai teksin erinomainen vaisto kehoittaa olla varuillaan. Epäuskottavimmat pelastukset ovat kun muutama kymmen vihainen intiaani ajaa sankareita takaan ja kohti syydetystä lyijymäärästä huolimatta kukaan ei osu edes willerin ym ratsuihin. Tai kaiketi kerran pari niin on käynyt...Takaa-ajosta selvitään linnouttautumalla kalliolle pelastusta odottamaan tai hypätään jorpakkoon...
-
Ei tuo minun mielestäni ollut väijytysvaarallisuudessa kuin keskikastia. Juurikin mainittujen poliisien ja pinkertonin etsivien ansiosta Boselli pystyi suuntaamaan voodookannattajien aseet heitä kohti, jos sankarit olisivat olleet pienemmällä porukalla liikenteessä niin selviäminen pälkähästä olisi paljon kyseenalaisempaa vaikka luonnollisesti Tex selviää mistä tahansa. Ja vihollisia ei näyttänyt olevan mitään runsasta joukkoa.
Tuosta tuli muuten mieleen loistava Louisianan Rämeillä tarina. Siinähän Tex nelikkö seilasi kanootilla pitkin jokea alligaattorimiesten väijytessä rannalla, josta nipin napin selvisivät. Taisi siinä olla muistaakseni vielä hieman enemmänkin vastustajia väijyssä kuin tässä tuoreimmassa tapauksessa. Vai oliko suunnilleen sama määrä?
Mutta kuitenkin. Hyvältä vaikuttaa uusin Tiikeri.
-
Myös kolmaskin pokkari hyvä. Meneillään olevan seikkailun osalta Bosellilla on homma tiukasti hanskassa. Tästä osiosta tulee mieleen ensimmäinen Kapteeni Mustaparran tarina eikä millään muotoa negatiivisella tavalla :D
-
Joo oli hyvä tämä kolmas pokkari! Jäi jännittävään kohtaan ja vielä on yksi pokkari jäljellä tätä tarinaa :D
-
Empä ole koskaan pitänyt näistä tiikeri tarinoista, onhan texillä ollut hyviäkin vastustajia joille olisi voinut jatkaa juttuja.
-
Jos ei mitään muuta, niin ainakin pari uutta hahmoa, joista kuullaan vielä, elleivät nyt viimeisessä osassa potkaise tyhjää. Tiikerin poika Daniel sekä kapteeni Van Horn miehistöineen.
-
Tänään sain ensimmäisen sivun kolmatta numeroa, mutta ei kyllä kiinnosta lukea loppuun.
Eikä kyllä muakaan tämä musta tiikeri tarina miellytä.
-
Ei ollut ihan huono lopetus viimeiseen Mustan Tiikerin pokkariin mutta samaan lauseen pitää todeta oli ihan liian ennalta-arvattava. Liian helppo ennen tämän lukemista oli veikata (oikein) ketkä heittävät lusikan nurkkaan ja ketkä toimeenlaittoivat hiippakunnan vaihdot. Harmi, tähän olisi saanut hieman "tramatiikkaa" ja yllätyksiä mukaan mutta ilmeisesti muutamaa hahmoa säästeltiin mahdollisiin tuleviin kertomuksiin.
Heikoin pokkari tämä oli neljästä juurikin yllätyksettömyyden vuoksi.
-
Ei ollut ihan huono lopetus viimeiseen Mustan Tiikerin pokkariin ...
Minä tykkäsin tästä neljän pokkarin kokonaisuudesta. On totta, että loppu ei yllättänyt, vaan oli ennalta arvattavissa.
-
Itse kyllä tykkäsin kovasti tästä Tiikeri-kokonaiuudesta ja oli monenlaisia käänteitä mukana.
Tosiaan Tiikerin kuolema tarinan lopussa oli aika arvattavissa, mutta jollain tapaa oli mielestäni jopa koomista, että kaikkien suurten suunnitelmiensa jälkeen Tiikeri sitten kuoli tuon pelkuri-Radzan luoteihin yhdessä Lohanan kanssa. Odotin kyllä jotain kohtaamista vielä Texin kanssa.
Se mikä yllätti, oli tuo että Danielin kanssa välit jäi noin ystävällisiksi lopussa. Eipä tuosta enää taida hyvällä tahdollakaan saada taiottua uutta pahista Mefisto-Yama-tyyliin. Mutta ehkä parempi niin. Tyytyväinen kyllä olen tähän Tiikerin "henkiinherättämiseen" vaikka Boselli olisikin sen tehnyt vastoin Sergion tahtoa... Jääpä nähtäväksi, nähdäänkö Danielia vielä joskus.
-
Aika jättimäiseksi oli Venturi krokosiilin piirtänyt. Lukaisin uudestaan, ihan hyvä mutta silti yhä mielestäni muut kertomuksen pokkarit olivat parempia. Tuntui lopetus oli hieman hätäinen. Ehkä aiemmin olisi voinut tarina siirtyä palatsiin missä Tiikeri kohtasi vihamiehensä.
-
Oli hyvä päätös Musta Tiikerin tarinalle. Minäkin pidin tästä uusimmasta tarinakokonaisuudesta. Kyllä passaa lukea taas uudestaankin vaikka noin muutaman parin vuoden kuluttua.
Pitäisi lukasta vielä se kolmaskin Tiikeri tarina. Sitä en vielä omistakaan. Samoin Mustan Tiikerin paluusta eli kakkos tarinasta uupuu itellä se viimeisin pokkari eli numero 5.1998. Pakkohankinta vielä sekin. Vuoden 1993 Teatterimurha tarina löytyy kyllä kokonaisena. Mustan Tiikerin depyytti.
-
Pokkarissa 10/2024 alkanut tarina Kadonnut partio oli ihan hyvä. Toimintaa oli runsaasti mahdutettu yhteen pokkariin ja tarina jatkuu. En ole ollut mikään Fontin taiteen ylin ystävä, mutta sekin oli ihan ok.
-
Pitkän ja hyvän Mustan Tiikerin jälkeen oli kiva lukea seikkailua jossa kuviot huomattavasti arkisemmat Font piirtää talviset maisemat aika hvvin ja muutenkin Fontin kuvituksesta olen aina pitänyt. Asiaan varmaan rahtusen auttaa usein hän on päässyt taiteilemaan seikkailuja joista usein pidän enemmän kuin monista muista. Tältä istumalta tulee mieleen 2 Makua tarinaa ja kaksoisvelikertomus jokusen vuoden takaa.
Kiinnostavalta vaikuttaa nytkin, partion eloonjääneen harhaisuus on hyvä lisä. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.
-
Onkos tämä kanada tarina kolmen pokkarin mittainen?
-
Onkos tämä kanada tarina kolmen pokkarin mittainen?
Taitaa olla kahden pokkarin mittainen.
-
Font ja talvitarina Kanadassa. Ei voi mennä pieleen :)
-
Font ja talvitarina Kanadassa. Ei voi mennä pieleen :)
Ei. Lukaisin pokkarin uudestaan ja hyvä on uusin numero. Ei osaa arvailla mitä asiaa Louiksella oli Angelicalle mutta selviää sitten aikanaan. Big Frank heittänee lusikan nurkkaan. Korkealla rosentilla ovat siirtyneet saapasmäkeen ne kelmit jotka Tex on suostuttellut avukseen mutta on joskus konna selvinnyt hengissäkin muistaakseni. Aniharvoin kylläkin.
-
Tuli sitten lukaistua numerot 8 ja 9 , olihan tarina sittenkin ihan hyvä varsinkin nämä 2 jälkimmäistä numeroa.
-
Onko tietoa loppuvuoden normi-Tex tarinoista ja piirtäjistä?
-
Onhan sitä:
#11 Font/Ruju
#12-14 Bocci/Boselli
(Jatkoa vanhaan Nicolo/Bonelli tarinaan Kadonnut maailma 1987)
#15-16 Ticci/Nizzi
Tuostapa Boccin maistiaisia:
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2024/03/05/albo/il-mistero-del-monte-rainier-1024374/
-
Hienoa! Hyvää Texiä tulossa ja uutta Ticcia ;D
-
Pokkari 11/2024 luettu. Ei ollut yhtä paljon toimintaa kuin ensimmäisessä pokkarissa, mutta ihan ok lopetus.
-
Ihan ok lopetus talvitarinalle. Ainoa mikä "harmitti" itsellä, oli ettei Lagarde saanut pääpomoa tapettua väijystään.
Kuitenkin heti perään Tex ilmestyy kuvaan ja ampuu tämän, eli tarinan kannalta sillä ei olisi ollut mitään vaikutusta, mutta Texin piti saada tappo vain koska on päähenkilö. Minusta olisi ollut hyvä kun Lagarde olisi sen tehnyt ja näin kostanut oman partionsa, etenkin kun oli aika isossa roolissa tässä tarinassa...
-
Kiinnostava on Mount Rainierin Mysteeri. Esiosaan kun viitattiin muutaman ruudun avulla palautui seikkailu mieleeni kohtalaisen hyvin vaikka toistakymmentä vuotta viime lukaisusta. Kultasolan Mamiekin saatu mukaan ja lyhyt mutta reipas joukkotappelu piristys.
Kuvitus on hemmetin hyvää, isommassa koossa saattaisi sanoa kutakuinkin ensiluokkaiseksi. Jatkoa kelpaa odotella.
-
Joo Mount Rainierin Mysteeri aloitus oli hyvä ja jäi jännittävään kohtaan! Saa nähä mitä seuraa jatkossa. Taide oli hyvää.
-
Pidin pokkarissa muonituksen käsittelystä. Aniharvoin on tarinoissa höysteenä logistinen asia miten isompi miesmäärä pidetään ns leivässä, tältä istumalta ei tule mieleen kuin maksi Luopioiden Etuvartio.
Intiaanien ruokapulat ovat luonnollisesti olleet tarinoissa suht usein esillä.
-
Uusin Texi luettu. Tuota ensimmäistä tarinaa en taida olla ikinä lukenutkaan... Joten ihan hyvä että sai pienen tiivistyksen mitä tapahtui.
Tosiaan taide oli loistavaa ja sinänsä mielenkiintoiselta vaikuttaa tarinan alku, vaikka vierastankin alieneita ja avaruusaluksia texissä... vaikka loppujen lopuksi onko ne sitten sen kummempia kuin monet muut texissä tavatut erikoisuudet. Saapa nähdä mihin tämä johtaa.
-
Pari numeroa taitaa olla tätä tarinaa vielä tulossa.
-
Kyllä vain. Ja vuoden toivottavasti lopettaakin sitten sopivasti parin Tex-veteraanin, Nizzi Claudion ja Ticci Giovannin, kaksi pokkaria kestävä tarina.
-
Tänä vuonna tullut jo useampi hyvä tarina.
-
Pitäisi ihan muistin virkistykseksi lukea tuo vuoden 87 Kadonnut maailma ennen tätä uusinta jatkotarinaa.
-
Pitäisi ihan muistin virkistykseksi lukea tuo vuoden 87 Kadonnut maailma ennen tätä uusinta jatkotarinaa.
Kyseinen seikkailu löytyy Tex-pokkareista 5-7/1987. Ainakin minulla olevassa pokkarissa nro 6/87 sivu 113 on sama kuin numeron 5 sivu 113 . Onko vika vain mun pokkarissa vai onko koko painos virheellinen?
Tässä tuo puuttuva sivu - alkuperäisenä ja mun suomentamana tai paremminkin Googlen
Kuvassa virheellinen aukeama nro 6/87 sivut 112 - 113
-
Mulla ainakin on niin nro 6/87 sivu 113, pitäisi olla sivuna neljä. Ladonta virhe.
-
Pokkari 13/2024 oli jatkoa tarinaan. Hieman olisi saanut ola toimintaa lisää, mutta jäi tarina ihan jännittävään kohtaan. Yksi pokari jäljellä tätä tarinaa ja sitten uutta Ticcia!
-
Joo vähän verkkaisesti tarina eteni mutta yhtkaikki kiinnostavasti. Toivottavasti päätösosassa Jäätikön Demonit näyttäytyvät hyvissä ajoissa eikä hommaa ns pakettiin kiireessä parinkymmenen sivun pyssynpaukuttelussa lopussa.
-
Ajoittain näitä selailevana oppimaton kysymykseni on: onko loppukohtaus tahallinen vai tahaton viittaus Jonah Hexiin vai tulkitsenko liikaa?
-
Tarina päättyi pokkarissa 14/2024. Viimeinen pokkari oli tarinan paras mielestäni. Toimintaa riitti ihan kiitettävästi.
-
Jäätikön demonit oli kieltämättä ihan hyvä, vaikka omasta mielestä ampui hieman yli. Toisaalta en tiedä eroaako nämä alienit loppupelissä hirveästi dinosauruksista, magiatempuista ja kaikenmaailman mielikuvitusolennoista joita vuosien mittaan on aina välillä nähty... Ja alieni jo kerran aiemminkin. ;D Ainakin oli yllätyksellinen ja mielenkiintoinen tarina.
Saapa nähdä vieläkö Boselli 10v päästä päättää tuoda venäläisproffan takaisin tähdistä ;D
-
Toimintaa oli melkeinpä tauotta voisi olla ehkä ollut parempi kokonaisuus jaksoitettuna muihin pokkareihin. Mutta en valita juurikaan ja ehkä vuoden paras tarina(vaikka yksi on vielä tulossa). Fysiikan lait eivät ihan päteneet teksin roikkuessa irtonaisen köyden varassa.
-
Keltaisen haukan viha oli hyvä pokkaritarinan aloitus. Mukana intiaaneja. Pidin Ticcin tyylistä, vaikka mies taitaa olla jo 84-vuotias! Jatkoa saakin odottaa innolla.
-
Koska on ollut viimeksi uutta Ticciä?
-
Koska on ollut viimeksi uutta Ticciä?
2019 ja eka numero tais olla viimeksi
-
Koska on ollut viimeksi uutta Ticciä?
Nythän on uutta Ticcia 15-16/2024.
-
Nythän on uutta Ticcia 15-16/2024.
Kyllä, mutta edellis kerta kyselin.
-
Vielä on lukematta tuo Jäätikön Demonit tarinakokonaisuus. Kiirettä pitänyt. Kaikki nuo kolme pokkaria odottelee vielä tuolla lehtihyllyllä. Jospa sitten tässä viikonlopun aikana kerkeäisi. Mielenkiintoiselta kyllä kuulostaa.
-
Uusin tarina (15-16/2024) oli ihan hyvä intiaanitarina. Toivottavasti saadaan vielä uutta Ticcia!
-
Perussarjan osalta kulunut vuosi oli hyvä. Yhdessäkään mv-tarinassa ei moittimista ja muutamaa voi liioittelematta kehua. Eikä vajaan kahden pokkarin mittainen väritarina Shannonin Sudet sekään huono ollut. Aika tyylikäs kansi ensi vuoden ekassa teksissä.
(https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/11/TEX_2025_01_kansi-768x1010.jpg)
-
Olen samaa mieltä, että poikkeuksellisen laadukas vuosi perussarjan osalta. Jäi isosti kismittämään alkuvuoden painotekniset ongelmat värijulkaisujen osalta, mistä kärsi myös Villan piirtämä tarina. Mutta muutenhan useampikin tarina kohosi lähes eeppisiin mittoihin ja kuvitus oli melkein koko ajan erinomaista.
-
Oli mahtava tarina myös tämä Mount Rainierin mysteeri. Samaa mieltä kuluvasta Tex vuosikerrasta. Laatutarinoita lähes toinen toistensa perään. (Melkein kuin loistava 88 vuosi.) Samoin alkuvuoden Villan väritarina alkusivujen pienistä painovioista huolimatta.
Vähän harmittaa kun jäi hommaamatta numero 15. Ticcin tarinan alkuosa. Vuoden viimeisen numeron 16 ehdin ostaa vasta tänään. No täytyy metsästää alkuosa myöhemmin.
Ja komealta näyttää tuo 1.2025 numeron kansi.
-
Aika tyylikäs kansi ensi vuoden ekassa teksissä.
(https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/11/TEX_2025_01_kansi-768x1010.jpg)
Vähän yllätti, että vuosi alkoi Italian perussarjan tarinalla.
-
Mustat Lesket vaikuttaa todella kiinnostavalta. Kelvollisen aloituksen jälkeen kun tarina otti tuulta siipien alle ei malttanut pokkaria laskea räpylästä ennen loppua. Vahvasti alkoi perussarja tämän vuoden osalta.
Piti tarkistaa pituus ja onneksi kolmen pokkarin mittainen. Tarinankehittely sen verran perusteellista että olisi ikävää jos loppuisi kahdessa pokkarissa kuin kanan lento.
-
Mustat Lesket vaikuttaa todella kiinnostavalta. Kelvollisen aloituksen jälkeen kun tarina otti tuulta siipien alle ei malttanut pokkaria laskea räpylästä ennen loppua. Vahvasti alkoi perussarja tämän vuoden osalta.
Piti tarkistaa pituus ja onneksi kolmen pokkarin mittainen. Tarinankehittely sen verran perusteellista että olisi ikävää jos loppuisi kahdessa pokkarissa kuin kanan lento.
Joo ihan hyvä tarinan aloitus! Onneksi on kolmen pokkarin mittainen, niin on vielä juonen käänteitä ja toimintaa.
-
Nelosnumero onkin sitten värillinen. Nämä värilliset näyttävän olevan 160 sivuisia italiassa, ja kolme niistä on suomeksi julkaisematonta. Joten ainakin kaksi niistä julkaistaan nyt kolmeen opukseen venytettynä. :P Aloittava tarina on Pasquale Rujun ja Corrado Mastantuono tekemät
-
Ja Carson lähti tarinan alussa naisiin, ja lähetti Texin yksikseen hotellille. Seuraavana aamuna vielä Tex naljailee että ”taisi yöunet jäädä aika vähiin” tms :D Eipä ole tainnut tätä tapahtua ainakaan perussarjassa aikaisemmin ..
Kauas ollaan tultu Sergio Bonellin sensuurin päivistä.
Suomentajalta on jostain syystä jäänyt sivulla 81 löytämättä viittaus aikaisempaan tarinaan. Piti tuota itsekkin hetki etsiä, mutta löytyihän se lopulta. Kyseessä ei ole meillä julkaisematon tarina, vaan mr. Gallardo on tavattu aiemmin perussarjan numeroissa 5-6/2013, jos joku haluaa vaikka taustaksi uusimmalle lukaista. Myöskin Rujun tarina, Ortizin piirroksella.
Joku näissä Rujun teksteissä itselle tökkii, mutta sinänsä pidän kyllä tarinan ideasta, että Texin jättämät lukuisat lesket yhdistävät voimansa ja ryhtyvät kostotoimiin. Olisihan näitä varmasti löytynyt enemmänkin kuin neljä - mutta ei nyt kasata ylivoimaista vihollista Texillekään!
-
Oli kyllä mielenkiintoinen, tavallisuudesta poikkeava tarinanaloitus. Jännä nähdä, mitä tästä seuraa.
Ja tuo "ei julkaistu suomessa" viittaus jäi itselläkin vaivaamaan kun tietääkseni aikalailla kaikki materiaali nuori tex spesiaaleja lukuunottamassa on nyt suomennettu, uusimmat tietenkin pienellä viiveellä. Välähti jopa mielessä tuo Gallardo rosvomunkkitarinasta vuodelta 2013, mutta on aikaa kun sen viimeksi lukenut niin en heti keksinyt yhdistää... ;D
Carsonin naisseikkalut ei kyllä mielestäni ole uusi juttu, onkai ihan vastaavanlainen kuvio nähty jo moneen kertaan, ei vain suoriltaan muistu mieleen missä ja milloin.
-
Hyvin jatkui Mustat Lesket ja hieman yllättäen naikkoset saivat pöytäseuraa. Sen verran kiinnostavista asetelmista alkaa päätösosan odottelu luotan Ruju on kynäillyt hyvän lopetuksen.
-
Hyvin jatkui Mustat Lesket ja hieman yllättäen naikkoset saivat pöytäseuraa. Sen verran kiinnostavista asetelmista alkaa päätösosan odottelu luotan Ruju on kynäillyt hyvän lopetuksen.
Joo mielenkiintoisena jatkuu. Toinen pokkari oli hyvää tarinaa. Lisäksi jäi jännittävään kohtaan!
-
Pokkarissa 3/2025 loppunut tarina oli hyvä! Lopetuksessa oli paljon pyssyjen pauketta, mutta juoni kulki myös hyvin.
-
vauhdikas oli leskien päätöspokkari. Pari kertaa sen nyt lukenut ja en ole varma oliko aivan paras lopetus kaikkien leskien eloonjääminen ja pakeneminen. Naiset ovat harvoin ammutuksi joutuneet mutta pari kertaa muistan niin käyneen rikostoveriensa johdosta.
Jos tekevät joskus paluun sivuille niin toivottavasti juoni on jotain muutan kuin koston yritys texille.
-
Ilmeisen suosittu on tämä tarina ollut kun ei yhtään uusinta numeroa näkynyt Kittilän K-supermarketin lehtihyllyllä.
-
Kaikki varmaan huomasivat tässä leski-tarinassa, että kuvittaja vaihtui kesken kakkospokkaria. Syynä on se, että Seijas kuoli kesken kaiken. Aloitti Texin parissa aika varttuneella iällä, mutta ehti saada paljon hyvää aikaiseksi. Olisipa ehtinyt tehdä tämänkin tarinan loppuun, niin ei olisi tarvinnut ärsyyntyä loppupään kehnohkosta kuvituksesta.
-
Kävikö Seijakselle samoin kuin Giolittille, että kuoli kesken Red Hillin verilöyly tarinan, jonka Ticci piirsi loppuun? Vai oliko siinä tarinassa alunperinkin sellainen työnjako, että Giolitti teki alkupuoliskon ja Ticci loput?
Harmillinen juttu. Seijas oli hyvä piirtäjä. Mielestäni se toinen ei ollut yhtä hyvä. Toki makunsa kullakin mutta ikävä juttu jokatapauksessa Seijasin kuolema.
-
Uusin pokkari 4/2025 luettu. Kolme värilyhäriä, joista ensimmäinen Mesa Blanca mielestäni paras. Eivät kaksi muutakaan ihan huonoja olleet.
-
Kävikö Seijakselle samoin kuin Giolittille, että kuoli kesken Red Hillin verilöyly tarinan, jonka Ticci piirsi loppuun?
Juuri samoin kävi.
-
Intiaaniaasimies oli hyvä. Mitään kovin yllätyksellisiä juonen kiemuroita ei ollut. Kiero intiaaniasiamies ja "voideltu" solttujen komentaja eivät ihan uusi konsepti. Mutta tarina oli pokkarin mittaiseksi oivallinen. En aluksi noteerannut miten yhden pokkarin lukemiseen meni noinkin kauan(~puolisen tuntia) mutta kun otin lehden seuraavana päivänä uudestaan räpylään niin tässä tässä on dialogia melkoisen paljon. On kyllä toimintaakin mukavasti. Yhden pokkarin mittaisista tarinoista tämä on ilman muuta parhaassa neljänneksessä.
Ja olihan tämä historiallisestikin kohtalaisen merkittävä kun kerrottiin miten Texistä tuli navajojen intiaaniasiamies.
-
Värilliset pokkarit jäi tänä vuonna vähäiseksi. Ehkäpä hyvä niin. :)
-
Värilliset pokkarit jäi tänä vuonna vähäiseksi. Ehkäpä hyvä niin. :)
Montako on tullut tänä vuonna! Onkohan konsepti taputeltu.
-
Montako on tullut tänä vuonna!
1. Ei minuakaan haittaa värivillereiden väheneminen. Pidemmän väriseikkailut olivat pääosin ihan hyviä mutta lyhyemmät suurelta osin keskitasoa tai välillä huonoja. Joitakin jeeslyhhäreitä tosin on.
-
Onkohan konsepti taputeltu.
Kyllä niitä Italiassa julkaistaan ihan yhtä innokkaasti kuin tähänkin saakka. Jopa niin paljon, että paljon on jäänyt jo entuudestaan meillä julkaisematta. Tässä on nyt uudelleenjärjestely perussarjan osalta, kun on haluttu nyt ainakin nuo bis-tarinat mukaan. Ja mielestäni paremminhan ne sopivatkin perussarjassa julkaistaviksi.
-
Egmontin blogissa esimakua tulevista vähän erikoisemmista tarinoista... mukana on myös kuvia, ja lieviä spoilereita, varoituksena sanottakoon.
Tex Willer: Varjojen laakso (https://storyhouseegmont.fi/2025/04/16/tex-willer-varjojen-laakso/)
Tex Willerin kevät 2025 etenee sen verran huikeissa ja haikeissa tunnelmissa, että on syytä vinkata perusjulkaisun numeroja 5 ja 6 lännenviihteensä vakavasti ottaville tahoille. Numero 5 kertoo meille, miten Texistä tuli navajojen intiaaniasiamies. Numero 6 saattaa olla kevään Tex-julkaisuista erityisin ja merkittävin. Tex Willer: Varjojen laakso vaatii peräti seitsemän huippupiirtäjän panoksen. --
-
Itsellä tuli juuri mieleen, että Intiaaniasiamiehestä sai sellaisen kuvan kuin Texistä olisi juuri äskettäin tullut päällikkö. Kit Willer on kuitenkin vielä keskenkasvuinen kloppi.
Mutta eikös Bonellin vanhassa tarinassa jossa Punainen Nuoli kuolee ja Texistä tulee päällikkö, Kit Willer ole jo aikuinen (tai aikuinen ja aikuinen mutta selvästi vanhempi, tarpeeksi vanha seikkailemaan isänsä mukana)?
-
Olihan tuo Intiaaniasiamies mukavaa luettavaa. Kuvituskin oli ihan ok. Nyt luen tässä ennen ensi viikon Maxia vanhoja Willereitä ja Aku Ankan digipalvelua.
-
Intiaaniasiamies oli pikkaisen kuin juosten pissitty. Tätä pelkäsin jo etukäteen, kun tärkeään aiheeseen oli käytetty vain yksi pokkari. Kaikki oli kovin pintapuolista sipaisua, kun tästä olisi mielestäni pitänyt paisuttaa oikein eeppinen tarina.
-
Tuosta Intiaaniasiamiehestä vielä, että olisi saanut juu olla vähintään se kaksi pokkaria. Hyviä yhden pokkarin mittaisia tarinoita mm. Tahrittu tinatähti ja Karjakuninkaan kuolema, molemmat vuodelta 1972.
-
Olipas uusin Texi hiukan erikoinen, oliko tämä jokin spessu-tex?
-
Näyttäisi olevan jokin 75-vuotis juhlanumero parin vuoden takaa.
Kovin usein ei näe että alkaa sisäkannesta ja loppuu samoin.
-
Oli tämä kuutonen parempi kuin pokkari nro 5. Lisänä Ticciä!
-
Sivumääräkin normaalia suurempi. Taiteilija Lännessä oli ihan jees, vaihtelua peruskonsepteihin.
-
Olipa erikoinen juu. Niin oli myös tuo lyhyt jotain 15-sivuinen erillistarina lopussa. Onkohan tämä vaan joku lyhäri joka päätettiin liimata sopivaan väliin? ;D
-
Piti käydä vilkasee kaupassa, sopivan kokoinen toi 122 sivua on.. :angel:
-
Näyttäisi olevan jokin 75-vuotis juhlanumero parin vuoden takaa.
Juuri näin. Ja se 75 kummittelee näköjään sisäkannessa myös alkuperäisen julkaisun eli Tex magazinen numerona. Oikeasti tämä on numero 10.
-
Onko tässä tarinassa El Muerto (ilman palovammoja) ja Ruby Scott? Joku Zhendan kaltainen velho näkyy kannessa myös. Nopeasti selailin sisältöä. Mietin vaan että ovatko nämä Muerto/Ruby Scott jotain ns vaihtoehtoisia skenaario juttuja vai miten tuon sanoittaisi. Vai joitain Texin uniin liittyvää?
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta numerolta. Saatanpa jopa ostaakin.
-
Eikös se ilman palovammoja ole El Muerton veli. El Muertosta oli vain muutama kuva. Ruby Scott oli juu. En tiedä viitsiikö paljastaa sitä, minkä vuoksi ovat mukana kuten monet muutkin tutut konnat ja myös jotkut hyvikset - lue pois ;D Mielestäni parempi pokkari kuin nro 5/2025.
-
Palaan vielä numeroihin 4 ja 5/2025. Molemmissa numeroissa esiintyy todellinen henkilö lännen historiasta. Värinumeron 4 viimeinen tarina (joka ei ole numeron paras) on Legenda Porter Rockwellista. Orrin Porter Rockwell toimi mormonikirkon perustajan Joseph Smithin ja hänen seuraajansa Brigham Youngin henkivartijana ja myöhemmin myös liittovaltion apulaismarshalina. Mormoniuskoa puolustaessaan hänet tunnetaan ennen kaikkea kentien lännen pahimpana tappajana, jonka ruumisluku ylittää jopa John Wesley Hardinin. Eri arvioiden mukaan Porter Rockwell surmasi 40:stä jopa sataan miestä. Tex Willerin lukuihin hän ei sentään päässyt.
Numerossa 5 esiintyy Ely Donehogawa Parker, joka nousi sisällisodan lopussa prikaatikenraaliksi ja toimi intiaaniasiain komissaarina 1869-71, ts. melko lyhyen aikaa, vaikka Tex Willerissä hän tuntuu olevan koko ajan virassa. Sinänsä pidin Texin omaan historiaan liittyvästä tarinasta, vaikka se oli lyhyt. Tarina alussa mainitaan olevan torstai 27. syyskuuta. Huvikseni tutkin minä vuosina 1800-luvun jälkipuoliskolla torstai oli 27.9. Vastaus oli, että vuosina 1866 ja 1877. Kumpikaan vuosi ei oikein sovi tarinaan, jossa Kit Willer on nuori vekara ja Ely Parker on virassa.
-
Pitihän se ostaa tuo Varjojen Laakso. 6.2025. Oli kyllä hyvä. Piirtäjät vaihtuivat jännästi tarinan edetessä. Oli mukavaa lukea Villaakin pitkästä aikaa.
Täysin poikkeuksellinen Tex numero verrattuna muihin tarinoihin.
-
Missähän klassikkotarinassa tuo Mah-Sai velho nyt oikein olikaan? En nyt saa päähän. Siis tuossa Varjojen laaksossa? Liekö olen koskaan lukenut kyseistä juttua.
-
Mah-Shai löytyy alunperin Tex Willer -pokkarista Käärmeen merkki nro 7/1971 ja Kronikassa nro 4. Tietysti myös Varjojen laaksossa ...
Huvipuiston sivulta klippi
https://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer71.htm (https://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer71.htm)
Tex, Kit Willer ja Tiger ratsastelevat eräänä päivänä pitkin Navajo-reservaatin luoteiosaa, kun he törmäävät alueen poppamiesten salaseuraan. Tätä hallitsee noita Mah-Shai, joka omaa yliluonnollisia kykyjä. Mukaan kuvioon liittyvät uhrimenot, joissa Navajo- nuorukaisia katoaa jäljettömiin. Kaverukset päättävät ruveta tutkimaan tapausta, ja pääsevätkin pian Mah-Shain jäljille. Mutta mielikuvitukselliset seikkailut ovat vasta alussa, kun toverukset laskeutuvat autiomaan keskellä olevaan valtavaan luolaan etsimään kadonneita poikia.
-
6/2025 Ticci-lyhärissä oli vahva jäähyväisten tunnelma. Onkos jossain ollut jo juttua, että tämä olisi maestron viimeinen Tex?
-
kun ikää on jo 85, niin ei enää älyttömän laadukasta uskalla odottaa vaikka olisi kuinka Ticciä.
-
Hienoa että foorumi toimii taas... Sain tänään viime vuoden vuosikerran luettavaksi... Eka numero, menossa.. Surkeata väritys..ei näin, kakkos numerosta eka sivu nideestä jo irti.. Ei näin huonoo laatuun voi olla. Sitten pääsin mustavalkoiseen numeroon eli viisi. Pakko oli ottaa mittanauha esiin ja mitata sivun piirustuksen leveys... Melkein viisi milliä kapeampi kuin vaikka 2007 vuoden yksi numero.. Ja sen huomaa selvästi lukiessa selvästi kapeampaa tavaraa.. Ei hyvä onkohan tarkoitus säästää musteessa vai onko latojalle tullu iso virhe, tiedä tota.
-
Keskinkertainen Tex-seikkailu tällä kertaa. Ns. yllätyslopun lisäksi minua odotti toinenkin yllätys pokkarin viimeisellä sivulla.
Ilmoitettuani viasta Storyhouseegmontin asiakaspalvelu lupasi lähettää ehjän pokkarin minulle.
-
Seuraava tarina onkin sitten ainakin piirrosjäljen osalta ihan timanttia. Pitkästä aikaa Yannis Ginosatista. Nimi ei välttämättä sano paljon, kun on piirtänyt viimeisen viidentoista vuoden aikana vain 2-3 tex tarinaa, mutta luin lähiaikoina vuodelta 2011 hänen piirtämänsä pitkähkön intiaanitarinan, ja oli kyllä silmiä hivelevää piirrosjälkeä.
-
En ole Bonellin sivustoja vilkaissut muutamaan kuukauteen mutta jos seuraavassa tarinassa kuvitus parempi kuin nyt päättyneessä seikkailussa niin aika hulppeaa piirrosjälki olisi. Keskinkertainen tosiaan Sotilaskarkuri mutta taide on melkoisen miellyttävää.
-
Keskinkertainen Tex-seikkailu tällä kertaa.
Olen ihan samaa mieltä. Tarina lähti todella lupaavasti käytiin, mutta sitten Nizzi päätti mennä joka ikisen aidan yli sieltä matalimmasta kohdasta. Bruzzo on kuvittajana kehittynyt, mutta ei hän vieläkään hyvä ole. Nyt ei tullut niin paljon Ticcin 70-luvun tarinoiden kopioituja ruutuja vataan kuin viimeksi. Itse asiassa vain muutama ruutu näytti etäisesti tutulta. Taitaa olla enemmän kuvittajan vastuulla taistelukohtausten kömpelöt toteutukset. Vai mitä mitää ajatella kohtauksesta, jossa tarinan pääintiaani pääsee ahtaassa teltassa hiipimän Texin taakse, saa vasemmalla kädellä Texin kaulan koukkuunsa ja oikea käsi, jossa on valtava leuku, on vapaana iskemään - ja silti hän epäonnistuu? Ei olisi tarvinnut kuin tuikata puukko Texin suojattomaan selkään ilman mitään kurkkuotteita, ja homma olisi ollut jo sillä selvä. Että joo, taisivat viime vuonna kaikki normaalimittaiset tarinat olla tätä tekelettä selvästi parempia.