Keltaisen käden jatko-osan julkaiseminen oli suoranaista painopaperin tuhlausta ja lukijakunnan älykkyyden mittaamatonta aliarviointia. Tarina oli suoranaista shaibaa! Erinomaisen Deadwood-tarinan jälkeen tason lasku on enemmän kuin vapaata pudotusta.
Taustani on se, että heräsin noin vuosi sitten keräämään Willereitä lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Kokoelmani on kasvanut vuodessa yhdestä pokkarista noin 250:neen + extrat (tiedän, vähän). Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.
Uusin tarina on kokoelma pahimpia Tex-kliseitä kautta aikain. Taas tolkuton lauma puusilmäisiä intiaaneja jahtaa sankareitamme (ja vielä kaksi kertaa) osumatta tällä kertaa edes tavanomaisesti Texin tai Carsonin hevosraukkaan. Samalla Tex ja Carson ampuvat, kuten aina, "helposta" asennostaan taaksepäin osuen luonnollisesti joka laakilla. Tarina on jono typeryyksiä, jota visualisoi lähes Dison tasolle romahtanut Ortiz, jonka luomat kasvokuvat ovat Dison tapaan riihen seinästä revittyjä piruja. Jos joku saa jännitystä siitä, että onnistuvatko Kitit ja Tiger seuraavassa osassa vapauttamaan Texin, niin onnea vain.
En lähettänyt viestiäni provosoidakseni. Olenhan edelleen willeristi. Positiivista on luonnollisesti se, että tästä on vain tie ylöspäin (mutta vasta seuraavan osan jälkeen?).
