Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Janne]

EDIT:
Hiukan häiritsi Ticcin tapa tehdä semmoista pyöreäviivasuttua esim. markkeeraamaan ruohoa tai ties mitä. Meni maneerin puolelle. Mutta ei häirinnyt kuin hiukan. Herkullista jälkeä.

Ja tätä Ticci on karsinut valtavasti, kun vertaa edelliseen tarinaan. Siinä se häiritsi minua, mutta nyt minua ei häirinnyt kuvituksessa yhtään mikään. Tuo Cheyennen mainitsema 'epämääräinen viiva' jotenkin kuuluu nyky-Ticcin pelkistettyyn tyyliin. En sanoisi, että se olisi huonoutta tai vanhuuden vaivoja. Uskon, että Ticci pystyisi halutetssaan samanlaiseen tarkuuteen kuin Tex-uransa alkuaikoina. Sinä aikana kun Ticci on piirtänyt Texiä, hän on muuttanut tyyliään kolme kertaa. Joka kerta muutoskohdan huomaa selkeästi, mikä kertoo siitä, että kyseessä on tietoinen valinta, ei kykyjen rappeutuminen.

[Herman]

Minä myös suorastaan nautin Ticcin taiteesta ja koko tarinasta.Oikein hyvä loppu. Myös uusi keskeltä alkava tarina vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta ja hyvältä. Enkä myöskään morkkaa Seijasin jälkeä. Aivan kelpo kuvittaja jos ei huippu. Jack Spade oli lieron näköinen. Saas nähdä päätyykö mies Texin kanssa vielä kaksintaisteluun.

[Dakota]

Uskon, että Ticci pystyisi halutetssaan samanlaiseen tarkuuteen kuin Tex-uransa alkuaikoina. Sinä aikana kun Ticci on piirtänyt Texiä, hän on muuttanut tyyliään kolme kertaa. Joka kerta muutoskohdan huomaa selkeästi, mikä kertoo siitä, että kyseessä on tietoinen valinta, ei kykyjen rappeutuminen.

Minä en usko. Kyllä noin korkea ikä vie tarkkuudesta aika paljon. Tyylinmuutokset ovat tietoisia valintoja, mutta osittain niihin on johtanut juuri taitojen asteittainen rappeutuminen elikkä näön huononeminen ja piirtämisen hidastuminen.  Ticci on kuitenkin parantanut jälkeään koska on pyrkinyt näyttämään mihin vielä pystyy. Samoin paransi hieman ennen kuolemaansa jälkeään  Maestro Letter, vaikkakaan aivan kaikki eivät olleetkaan haltioissaan hänen viimeisestä taidonnäytteestään Kobran merkistä.

Edellämainittujen herrojen esimerkkiä voisi noudattaa myöskin taiteilija Jose Ortiz, jonka viimeaikaisissa tuotoksissa on ollut selviä merkkejä turhasta hosumisesta.

[Janne]

Ei Ticci kuitenkaan -41 syntyneenä vielä mikään ikäloppu ole. Lisäksi hänen tyylinsä on näyttänyt suunnilleen samalta jo yli kymmenen vuotta, joten iän aiheuttaman rapistumisen olisi pitänyt alkaa jo miehen ollessa hiukan yli 50-vuotias. Enkä myöskään ole kuullut, että hänellä olisi tai olisi ollut joitakin terveydellisiä ongelmia (yleensähän sellaiset uutiset alkavat aika nopeasti levitä...).

[tertsi]

Ticcin jälkeen tuo toinen piirtäjä tuntu aika noviisilta.
Mutta: Kun tarinaa luki etiäppäin, niin sehän rullasi ihan sujuvasti. Tarina vei mennessään eikä piirtäjän mahdollisiin heikkouksiin kiinnittänyt niin hirveästi huomiota.
Tex Willerin yksi voima on useat eri (ammattitaitoiset) piirtäjät. En ehkä jaksaisi lukea viittäkään Ticci-Texiä peräkkäin. Vaihtelu virkistää.

Eikä ne hyvätkään näytä miltään, jos ei oo huonoja joukos.   

[Mosabacka]

Nyt kun suurin osa on saanut uusimman niteensä, voin kertoa omat mielipiteeni tarinasta.

Seijas näytti kyntensä. Minulle ainakin kävi niin, että vaikka ensimmäinen osa jätti pieniä kysymysmerkkejä piirtojäljen suhteen, niin päätösosa imi niin tehokkaasti mukaansa, että en ehtinyt ajatella piirtojälkeä ennen kuin tarina oli lopussa. Toisin sanoen Seijas kuuluu Tex-piirtäjien joukkoon. Tarina saattaisi olla huomattavasti miellyttävämpi suuressa koossa luettuna.

Kantta taidettiin toisaalla jo hieman kehuakin. Villan kannet ovat eittämättä hienoja, mutta usein niissä on pieniä epäloogisuuksia. Uusimmassa kannessa Texillä on revolverit kädessä ja hän on toimiston edesssä, mutta

(click to show/hide)

itse tarinassa Tex pöllii sheriffiltä kiväärin ja karkaa takaovesta.

Taiteilijan näkemys siis joka tapauksessa.

Tarinassa Tex saa mustanaamiollisia piirteitä. Tex ei ole tavallinen mies! Kertokaa millä sivulla?

[Herman]

Mukaansatempaava tarina. Seijasin taide oli peräti tunnelmallista kuten tarinakin ja loppu oli toimintatäytteistä ja jopa jännittävää luettavaa.
Eikä tarina mielestäni loppunut mitenkään liian töksähtävästi. Hyvin oli Boselli mahduttanut loppuhuipentumaan tapahtumia ja sai sen kunnialla päätökseen, kun taas jotkut Nizzin tarinan loppuosat tuntuvat joskus melko hätiköidyiltä.

Kansi oli huippua Villaa. Ja taas pitää verrata Seijasin taidetta yhteen toiseen kuvittajaan, jolla mielestäni on samoja vivahteita, Jesus Blasco.

[Dakota]

Ei hullumpi vertaus, Herman. Blasco on tullut myös minun mieleeni Seijasista koko ajan. Blascoa ei erityisemmin arvostettu, mutta hyvä hän oli ja niin on Seijaskin!

Kansi ei minun mielestäni ole aivan parasta Villaa ainakaan  Texin kasvojen osalta.

[ilmari]

Mukaansatempaava tarina. Seijasin taide oli peräti tunnelmallista kuten tarinakin ja loppu oli toimintatäytteistä ja jopa jännittävää luettavaa.
Eikä tarina mielestäni loppunut mitenkään liian töksähtävästi. Hyvin oli Boselli mahduttanut loppuhuipentumaan tapahtumia ja sai sen kunnialla päätökseen...

Kyllä, juuri näin. Hienoa oli Seijasin taide. Tarina myös, vaikka se olikin vain puolitoista pokkaria pitkä. Tänä vuonna on tullut useita uusia hyviä piirtäjiä mukaan. (Spada, Rossi ja Seijas.)

Ja seuraavaksi siis sitten Fontin piirtämä tarina?

[Samu94]

Oli kyllä meikäläisen makuun tämä tarina. Aluksi tuntui hieman vieraalta Seijasin tyyli, mutta äkkiä siihen tottui. Lopulta pidin. Tosin silmiinpistäviä ruutuja oli pari. Mutta ainahan niitä. Juoni oli myös hyvä. Aluksi tarina saattoi tökkiä osaksi sen takia, että Texiä ei näkynyt. Myöhemmin sekin asia parani. Kaiken kaikkiaan hyvä Tex tämä uusin.

Villan kannet ovat eittämättä hienoja, mutta usein niissä on pieniä epäloogisuuksia.

Itsekin ihmettelin hieman tuota kantta. Hieno mutta epälooginen.

Nyt Fontia odottelemaan, tosin ensin voisi tutustua Mefiston poikaan. Ehkä. Jos vain rahat sallii...

[VilleM]

Tappaja luettu ja sulateltu. Kyseessä on yksinkertaisesti yksi vuoden parhaimpia tarinoita. Juoni oli hyvin Bosellimainen. Ensin Frank Harris meinasi varastaa koko näytelmän päähuomion, mutta loppua kohden Texinkin rooli kasvoi lumivyörymäisesti. Ei siis aihetta porata. Erityisen hienoa sarjakuvaa edusti Harrisin vangitsemisen jälkeinen tapahtumaketju vuorilla. Dramatiikka ja jännitys oli käsinkosketeltavaa. Muutenkin Bosellin napakat leikkaukset kohtausten välillä toimivat mallikkaasti. Kaikkea ei tarvitse aina paljastaa tai kertoa rautalangasta lukijalle vääntäen, kuten Nizzillä välillä on tapana. Kaikinpuolin kelpo tarina.

Piirros oli laadukasta. Se toi minullekin elävästi mieleen vanhan kunnon Blasco-vainaan. Silti debytantti Seijasin tyyli on vahvasti omintakeista ja massasta erottuvaa. Tykkäsin.

[Janne]

Kyllä Boselli on omimmillaan juuri tällaisissa iskevissä ja koruttomissa tarinoissa. Suurissa eepoksissa meinaa se tärkein aina joskus hukkua. Mutta jos pitäsi valita kahden viimeisen tarinan välillä, että kumman lukisin nyt uudelleen, niin ei tippaakaan kaduttaisi otta puffelisotilaita kouraan.

[mkivimaki]

Kyllä Boselli on omimmillaan juuri tällaisissa iskevissä ja koruttomissa tarinoissa. Suurissa eepoksissa meinaa se tärkein aina joskus hukkua. Mutta jos pitäsi valita kahden viimeisen tarinan välillä, että kumman lukisin nyt uudelleen, niin ei tippaakaan kaduttaisi otta puffelisotilaita kouraan.

Tuohon yhdyn täysin!
Puhvelisotilaat oli todella loistava tarina. Siinä jäi odottamaan uutta Willeriä postilaatikkoon tulevaksi, jotta saa lukea tarinan loppuun... Tappaja oli myös erinomainen tarina ja mielestäni hieman normaalista poikkeava (johtuen juurikin tästä Texin "unohtamisesta" tarinan alkupuolella, mutta ehkä juuri siinä olikin tämän tarinan hienous.
Seuraava numero ilmestyneekin sitten ensi viikolla, joten innolla jään sitä odottelemaan... (minulle ainakin maistuisi tarina El Moriscolla höystettynä.. Ainahan saa toivoa

[Lurker]

Puhvelisotilaat oli todella loistava tarina.

Mielestäni Puhvelisotilaat oli erinomainen tarina aiheensa puolesta, hyvin mielenkiintoinen, ei siinä mitään. Mutta tarina oli jatkuvaa touhotusta paikasta toiseen, jotenkin vain niitä suvantopaikkoja ei ollut tarpeeksi. Ei tämä juonensa puolesta tosiaankaan mikään klassikkotarina ole; jotakin puuttui, sellaista syvempää. Hyvää keskitasoa.

[Sporttispurtti]

Mielestäni Puhvelisotilaat oli erinomainen tarina aiheensa puolesta, hyvin mielenkiintoinen, ei siinä mitään. ...Ei tämä juonensa puolesta tosiaankaan mikään klassikkotarina ole...Hyvää keskitasoa.

Samaa mieltä! Mun mielestä hyvä tarina nykytarinoiden joukossa muttei mikään klassikko edes Ticcin tarinoiden joukossa...