^^ Tuohan ei ole varsinainen kansikuva, vaan jälkimmäisen tarinan ensimmäinen kuva suurennettuna. Väritarinoiden kanssa noin tehdään kaiketi joka vuosi, kun ne eivät mene tasan normipokkarien sivumäärän kanssa. Ovat järjestään todella kehnoja. Osa on huonoja valintoja, osassa kuva ei kestä suurentamista ja viivoista tulee aivan liian paksuja. Seuraavassa pokkarissa on se oikea Aavatappajan kansikuva, joka on huomattavasti parempi.
Itse sisällöstä ei ole hirveästi sanottavaa. Ensimmäinen tarina on kuten lähes kaikki lyhärit: esitetään lähtöidea, pieni tvisti ja sitten ammutaan. Tuollaisena se on aika turha, lisää sivuja ja juonenkuljetusta, niin se voisi olla kelvollinen. Filippo Iiriti ei ole kirjoittanut mitään muuta Bonellille, joten mahtaako olla vain jokin työnäyte. Googlekaan ei juuri tuo mitään esille.
Bruzzon piirrosjälki on periaatteessa kelvollista, mutta lähikuvat kasvoista ovat välillä aika outoja.
Toinen tarina taas on huomattavasti lupaavampi, kuten odottaa saattaakin, sillä se on Manfredin käsialaa.
Piirtäjä Cossu taas on aika outo lintu. Kun katsoo hänen mustavalkoista jälkeään ajattelee, että se kaipaisi kovasti värejä. Mutta sitten, kun näkee väritettyjä sivuja, niin niissä on oikeastaan liikaa yksityiskohtia, jotta väritys toimisi lainkaan. Toisaalta kyllä pidän hänen selkeästä ja siististä tyylistään. Oli tosin melkoinen yllätys, kun tarkistaessa selvisi, että hänelläkin alkaa olla ikää liki 70 vuotta.
