Tosin jos toden sanon, niin minusta Parkerit eivät iske enää niinkuin ennen. Raakuus tuntuu olevan itsetarkoituksellista hätkähdyttämistä ja lisäksi mukaan on tullut paljasta pintaa - jota en sinänsä vastusta, mutta jokin peruste sillekin pitäisi olla. Piinan Hetket-tarinassa tuli varsinainen pohjanoteeraus ( jutun lukeneet tietävät kyllä, mitä kohtausta tarkoitan )
Olen samoilla linjoilla Secos-Billin kanssa. En tiedä Parkerin kovin vanhoista tarinoista, mutta ainakin uusimmassa pokkarissa kuvataan ihmisen pahuutta ikävästi enemmän kuin yhteistyötä ja keskinäistä ymmärrystä, joita näimme mm. parin numeron takaisessa väri-Parkerissa.
Pokkarissa ensiksi Puoliverinen oli yksipuolinen ja synkkä kertomus kaoottisesta ja julmasta henkilöstä. Prattin outo Pohjolan mies tuli tarinasta mieleeni. Inuitijuttu Verinen jahti ei ollut yhtään parempi: kymmeniä ihmisiä laitettiin kylmiksi niin kuin jossain halpiksessa. Luulisi, että ihmisistä olisi enemmän hyötyä pakkotyössä kuin kuolleina? Myös lapsen kidutusta ja hylkeiden tappamista olisi saanut näyttää vähemmän. Myöskään kolmas tarina Ihmisen matka ei alkanut vakuuttavasti.
Onhan näissä hienoa taidetta ja osuvaa luontokuvausta, mutta Berardi ei ole nyt käsikirjoittajana lainkaan parhaimmillaan, koska Parkerille tyypillistä realismia ja humanismia puuttuu. Jos tarkoituksena onkin kuvata jotakin yksilön traagista kokemusta, se peittyy ylettömään melskeeseen ja möykkeeseen.
Piinan hetket -tarina ei soita hälytyskellojani lainkaan pelkän nimensä perusteella. En siis googlettamatta muista yhtään miten vanha tai uusi seikkailu on kyseessä enkä tiedä onko sitä minulla.
Mitä tulee paljaaseen pintaan, niin eiköhän se ole vain tasa-arvoista, että Ken näytettiin nyt alasti. Minusta ok juttu ja realistista.
