Ihan alkuun: Repetto oli huikea uusimmassa tarinassa Vartiomies. Mies on 79-vuotias ja piirtää yhä aivan mielettömällä tasolla, kuin nuoruuden päivinään. Ei voi kuin ihailla. Kuten uusinkin tarina osoitti, Repetto viihtyy kuvittajana mainiosti niin karuissa vuoristomaisemissa, rehevissä metsissä kuin suurkaupungissakin. Toivotan pitkää ikää señor Repettolle.
Nizzin tarinassa oli paljon hyvää. Aloitus oli kerrankin räväkkä, tarinaan päästiin suoraan lennosta eikä parinkymmenen sivun lämmittelyjen kautta. Apacheista siirryttiin sitten kuin huomaamatta John Rickfieldin erikoislaatuisen tarinan kimppuun. Se alkoi kiinnostavasti, mutta muuttui aavistuksen liian raskassoutuiseksi turinoinniksi ja ennen kaikkea lopulta yllätyksettömäksi juonikuvioksi. John Rickfieldin rooli kuihtui loppua kohden, mikä oli sääli.
Loppuun Nizzi olikin sitten viritellyt pienen sisällissodan. Kuten Jansa totesi, epäuskottavaksi meni paikoin. Ja muutenkin vähän turhan suoraviivaisesti ratkottiin taas kaikki kiemurat, joita oltiin sentään kymmenien sivujen keskusteluilla aikaisemmin pohjustettu. Perusmätöllä Tex ja Carson hoitivat homman kotiin, ja häpi end. Kokonaisuutena tarinasta jäi kuitenkin plus-merkkinen maku suuhun, pitkälti juuri Repetton taiteen ansiosta.
