Pikselimössöä? Pikselimössönä olen pitänyt aina sellaista kuvaa, jossa ei ole tarpeeksi pikseleitä eli pikselit tosiaan erottuvat ja saavat aikaan sekkavan mössömäisen vaikutelman. Sellainen kuin esim. suuralbumin Uudisraivaajat kansi (jolloin painoon lienee livahtanut väärä tiedosto). Saatan olla ihan hakoteillä tässä asiassa. Nyt tuo kuva näytti utuiselta, ihan kuin olisi jonkun pehmennysfiltterin saanut ylleen. Syynä saattaa olla se, että alkuperäinen tiedosto on tosiaan skannattu liian alhaisella resoluutiolla ja tilannetta on jälkeenpäin pyritty korjaamaan. Mutta mieluummin otan utuisuuden kuin terävät pikselisärmät. Ja tuo kansi oli kyllä muuten erinomaisesti valittu. Voisi luulla, että se on varta vasten sitä Accardin lyhyriä varten piirretty, mitä se ei kuitenkaan ole.
Roberto Recchioni vaikuttaa erinomaiselta kertojalta. Tosin on tässä vaiheessa aika vaikea vielä lopullista tuomiota antaa. Joka tapauksessa molemmat tarinat olivat perinteitä kunnioittavia, mutta silti tuli fiilis, että tässä on jotain uutta. Molemmissa seikkailuissa oli myös jokainen perusnelikon jäsen, ja heitä kaikkia kirjoittaja kohteli mukavan kunnioittavasti. Varsinkin Carsonin kohdalla on vaara, että hän lipsahtaa liiaksi vanhan höperön puolelle. Harmi vaan, että hän ei näytä vakinaistaneen paikkaansa Tex-kirjoittajien joukossa.
