( ^^ 70-luvun puolivälissä oli aika karkeaa kieltä monessakin tarinassa. Tuo sivun 33 ilmaisu löytyy tarinasta Apachi-Kid. Muistan sen koska juttu on tullut luettua niin monta kertaa ja tuo pudotetaan niin rauhallisesti ja täysin yllättäen aivan harmittomassa tilanteessa. Pienenä kloppina hiukan hätkähti sitä.
Mutta joo, tuollainen kieli ei minusta kuulu Texiin ja toivottavasti tuosta ei tule tapaa. Hiukan ihmettelin myös sivun 7 ensimmäistä kuvaa, että osoittaako voimasanan sisältävän puhekuplan nuoli väärää henkilöä, mutta taitaa olla niin sanotusti jäänne sanojan menneisyydestä. )
6/2023: Tarina alkaa lupaavasti, vaikka siinä onkin välillä hiukan tyhjäkäyntiä ja se tuntui venytetyltä. Tämän osan jälkeen oli kuitenkin hiukan huonoja aavistuksia, että nuo sekavat dokumentit jäävät vain tekosyyksi ammuskelulle, kun konnat yrittävät saada niitä haltuunsa, mutta vilkaisu Bonellin sivuille kertoo, että juttu kestää vielä kaksi pokkaria ja tulee saamaan aika villejä käänteitä. Joista ei sen enempää, ei olisi varmaan itsekään pitänyt vilkaista. Kolmannen osan sisällön kuvaus spoilasi ehkä kakkososaa liikaa...
Piirtäjä edustaa sitä tyyliä, josta en hirveästi välitä ( mm Font, Ortiz ) ja joskus kasvot ovat todella outoja. Naisilla on välillä aika maaninen tuijotus ja Carsonin viikset näyttävät lähinnä ylimittaisilta nenäkarvoilta. Taustat ja maisemat ovat kyllä hienoja.
