Yleensä eka numero ei ole värillinen, mikäs nyt! 
Värillisyydestä huolimatta tämä tarina kuuluu Italian normisarjaan. On jonkinlainen 75-vuotisjuhlanumero. Eli värinumeroita on tulossa vielä neljä kappaletta, jotta saadaan 16 numeroa vuosikertaan. Egmontin julkaisukalenterissa olevien kansikuvien perusteella seuraavaksi tulee lisää värillisiä, eli seuraava normisarjan tarina alkaa todennäköisesti vasta numerossa kuusi. Ja kyseessä on Musta Tiikeri-tarina, jonka neljäs (ja viimeinen?) osa julkaistaan Italiassakin vasta huomenna.
Mutta tästä uudesta numerosta. Tarina oli aika keskinkertainen ja Higginsin rooli oli päälleliimattu. Hänen avullaan ilmeisesti vain haettiin linkkiä Texin menneisyyteen ja siten näennäinen peruste juhlanumerolle. Unikohtaus oli sinänsä perusteeton, se olisi voinut toimia paremmin takautumana, kun kerran Higginsin selviäminen ei ollut missään vaiheessa kysymysmerkki. Suurin osa tarinasta perustui sitten normiammuskelulle, jossa ei yllätyksiä tarjottu.
Loppuratkaisu oli kuitenkin pääsi yllättämään ja oli siten onnistunut. Konnan kohtalo jätettiin tavallaan ilmaan samoin kuin Higginsillä alkuperäisessä tarinassa, mutta ainakin toistaiseksi kohtalosta lienee sinetöity. Vaikka vuosien kuluttua voi seurata rokonarpisen kostajan tarina...
Eli lopulta tarina jäi plussan puolelle. Ihan kelvollinen aloitus vuodelle.
Piirroksista taas: Villan tyyli ei minusta sovi tällä tavalla pehmeästi ja tummasti väritettyihin tarinoihin. Pitäisi olla kirkkaan värit, kuten kansissa, muuten selkeys kärsii. Hienoimmat viivat katoavat ja osa alueista muuttuu täysin mustiksi. Värittäjä Vattani osaa kyllä tehdä hienosti tulta, oli kyseessä sitten aurinko, nuotio tai suuliekki.
Jostain syystä Villa ei ollut vanhentanyt Higginsiä yhtään, vaikka aiemmista tapahtumista oli ainakin 15 vuotta.
Mukava yllätys oli lopussa muutama sivu Villan luonnoksia.
