Googlettamisen sijaan suosittelen lämpimästi tutustumista Janne Viitalan ”Täällähän lentää lyijyä”-opukseen; erinomainen lähde Tex Willeriin ja tekijöihin. Koska olen saanut vaikutelman, ettei kaikille ole niin selvää ketä nämä Texin piirtäjät oikein ovat, niin ajattelin laittaa lyhyen tiivistelmän (Jannen teosta & Bonellin sivuja hyödyntäen). Tarina menee karkeasti ottaen näin (Tex-tieteen yli-Morisco Janne korjailkoon):
Texin julkaiseminen alkoi Italiassa vuonna 1948, tekijöinä Bonelli & Galeppiini (Galep). Liuskamuotoinen lehti ilmestyi joka viikko, siis 52/vuosi aina -60 luvun puoleen väliin, runsaan 900 liuskan verran (Suomessa noin kolmannes näistä julkaistiin liuskoina 1953-65). Tuo kattoi hieman vajaat 100 ensimmäistä seikkailua (Jannen kirjan taulukoinnista). Italiassa Texin seikkailuja alettiin julkaista pokkarimuotoisina jo 1958, aluksi julkaistiin kaikki liuskatarinat ja -60 luvun puolivälissä alkoivat kaikki uudet seikkailut ilmestyä pokkareissa ja liuskat lopetettiin; tämä tietysti tiesi tekijöille tuplaten lisää töitä; 52 liuskaa vuodessa vastaa about vajaata viittä pokkaria; ja pokkareita tuli 12 per vuosi.
Sadan ensimmäisen Tex-seikkailun (noin vajaa sata pokkaria) piirrostaiteesta vastasi lähes 90%:sesti Galep; avustajina häärivät mm. Uggeri, Gamba ja Muzzi. Suurin osa tarinoista oli pelkästään Galepin piirtämiä, osassa oli sitten em. avustajat mukana, ja oli myös muutama seikkailu, joihin Galep ei juuri osallistunut. -60 –luvun puolessa välissä, kun uudetkin seikkailut siirtyivät pokkareihin, mukaan piirtäjäkaartiin tulivat myös Nicolo ja Letteri. Sadan ensimmäisen seikkailun joukossa on yksi seikkailu, joka on puoliksi Nicolon ja Galepin piirtämä (Tahrittu tinatähti) ja kuusi Letterin piirtämää.
Seuraavan sadan seikkailun (noin 200 seuraavaa pokkaria) piirrostaiteesta vastasi sitten viisikko, johon Galepin, Nicolon ja Letterin lisäksi olivat liittyneet Ticci (ensimmäinen tarina vuonna 1967) ja Fusco (1974); tämä ajanjakso Italiassa on 1966-1984. Gamba ja Muzzi väistyivät pikkuhiljaa, vaikka heilläkin oli vielä jonkin verran kontribuutioita.
Galepin viimeisin työ on vuodelta 1994; siihen saakka hän myös taiteili kaikki Tex-julkaisujen kannet (norminumeroissa numeroon 400 saakka); tämän jälkeen kansimestarin paikan otti Villa. Mitenkään Villaa väheksymättä voi myös mainita, että nuo upeat kannet, mitä hän on Tex-kirjastoon tehnyt, pohjaavat kaikki Galepin alkuperäisiin kuviin.
Piirrostaitelijana Galepilla on siten aivan suvereeni asema Tex Willerin historiassa; muiden, myöhemmin tulleiden piirtäjien työnä onkin ollut luoda omaa versiotaan Galepin luomasta visuaalisesta maailmasta. Tämän vuodatuksen tarkoituksena on ollut vaan perustella, miksi en oikein ymmärrä Galepin mollaajia.