Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => : ubu-kauppa 18.09.2007 klo 12:06:48
-
Tekstit olivat lehden parasta antia. Ville Rannan essee Kirjavälityksestä ja Suomalaisesta kirjakaupasta jopa niin olennainen että julkaisin sen (luvan kanssa) myös omilla sivuillani:
http://kreegahbundolo.blogspot.com/2007/09/tappakaa-kirjavlitys-kuolema.html
-
Rannan essee on muuten ihan hyvä, mutta hieman huvittaa se ajatus joka tiivistyy:
"Pienkustantajat osaavat toimittaa ja suunnitella laadukkaita sarjakuvakirjoja. Ne tuntevat lajin ja tekijät, osaavat arvioida lopputulosta ja toimittaa teoksia tekijöiden kanssa. Ne osaavat jopa markkinoida teoksia niiden arvolle sopivalla tavalla ja oikeille tahoille. Mitään näistä asioista suuret kustantamot eivät osaa. Ne julkaisevat sarjakuvan alalla mitä sattuu, valitsevat tekijät julkisuuspotentiaalin tai pärstäkertoimen perusteella, tekevät kirjat huonosti, painattavat ne huonosti, myyvät sitä väärin"
Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille
... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on perseestä? Levittäjät on kaupallisia tahoja, joille raha kelpaa. Jos tuotteelle on julkaisija osannut rakentaa kysyntää (ks. kohdat 1-3), niin kyllä minä veikkaan että ne sinne kauppaan päätyy.
Jos ongelmaa katsoo ihan objektiivisesti, niin missä tuo asiantunteva markkinointi näkyy? Pääsääntöisesti niissä medioissa, joita seuraavat hankki albumin jo suoraan kustantajalta, jostain postimyynnistä tai sarjisfestareilta. Osaako taiteilija katsoa teostaan mistään muusta kuin omasta näkökulmastaan? Jos itseään kiinnostaa lukaista vasurilla sutaistu juttu oman perhe-elämän kiemuroista, onko varmaa että muita oikeasti kiinnostaa? Albumeita, joissa tavallinen lukija ei meinaa välillä saada selvää niin tekstistä kuin että mitä kuvissa yleensä tapahtuu, tai jos saa, niin sitä ei välttämättä kiinnosta lukea insidepiirin fiilistelyä mitä viime vuoden sarjisfestareilla tapahtui, heh...
Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.
Minulle kyllä kelpaa ihan jokainen Aseman julkaisu, vaikka en niitä erityisen suuressa arvossa pidä, mutta kyllä minä pääsääntöisesti antaisin varoituksia ostajalle kuin hehkuttaisin.
Ongelma ei ole Suomalaisessa kirjakaupassa tai kirjavälityksessä, vaan se koskee ihan koko yhteiskunnan hektistä kulutushysteriaa, jossa hädistuskin kukaan (etenkään fyysinen kauppa) haluaa pitää varastoa tai edes mitään vanhaa myynnissä* ja kyse ei ole minkään kestävän luomisesta vaan että tavara muuttuu rahaksi äkkiä ja sen voi sen jälkeen unohtaa ja tuote katoaa markkinoilta totaalisesti kun helposti myytävä uutuus tavara vyöryy hyllyille vaan hävitäkseen nopeimpien ostajien haltuun. Ja jos näin ei käy, vaihtoehtoisesti se alelaari/roskis.
(*EDIT: siis myös tavis kirjat, levyt, lehdet, leffat... Yritä etsiä joku hitusekin marginaalisempi leffa jostain muutaman vuoden viiveellä, niin voi tulla itku. Levyistäkin kun kerran päästään eroon, ei kehdata ottaa uutta hyllyyn ellei menekki ole 100% varma)
Mutta jos nyt offtopic jäisi tähän ja voisinkin kommentoida että Kuti 5 oli erittäin asiallinen. Joitain graafisesti erittäin onnistuneita juttuja. Etukansi kerrankin todella mainio, vaikka värit ei ihan tuon netin näytekuvan tasolle pääse. Ei ole nyt lehti tässä käsillä, niin ei voi sen tarkemmin sanoa, mutta kyllä tuo yks Roope niiden huopakynien kanssa vääntää huvittavimmat jutut.
-
Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille
... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on
Asia ei ole noin yksinkertainen, rakas Watson. Mutta en ehdi kirjoittaa syvällistä erittelyä aiheesta tähän, en edes vasemmalla kädellä sutaisten. Kun sanon, että pienkustantajat osaa myös markkinoida kirjojaan, niin sehän ei aivan pidä paikkansa. Tai, osaaminen ja pystyminen ovat kaksi eri asiaa. Siinä missä suurien kustantajien markkinointiosasto ei edes tiedä, että kustantamo julkaisee sarjakuvaa (tämä ei koske Aku Ankkaa, mutta melkein kaikkea muuta), pienkustantamoissa tiedetään, ketkä ovat kirjojen todellisia ja potentiaalisia lukijoita, mistä he haluavat kirjansa ostaa, mihin hintaan, miltä kirjan pitää näyttää, että se on sekä kaunis, tyylikäs että houkutteleva jne. Toinen juttu onkin sitten se, miten tämä tieto siirretään markkinointitoiminnaksi. Ei mitenkään. Ei ole rahaa.
"Laadukas tuote = ihmiset haluaa sitä". Jaa jaa. Sori nyt vaan. En tiedä, oletko Aspa niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ooppera pitää lopettaa, koska kansan syvät rivit eivät ole kiinnostuneita siitä. No, muitakin kriteerejä on olemassa, ja pienkustantajat ovat elitistisiä. Miksi keskittyisimme tekemään kaupallista roskaa, jos suurin intohimomme on julkaista juuri ja vain sitä, mikä meidän mielestämme on suurta ja hyvää? Okei, vaikkapa siksi, että saisimme rahaa. Näin meidän ehkä pitäisikin tehdä, mutta mun kohdalla ainakin jäisi sitten ne sarjakuvat piirtämättä, koska kustantamon pyörittäminen ei ole mikään iltapuhde - ei edes, vaikka julkaisisi vain pari taidepaskaa vuodessa.
No, meillä on paljon opittavaa, paljon mahdollisuuksia ja paljon tehtävää vielä. Siinä hommassa Suomalainen kirjakauppa ja Kirjavälitys asettelevat kapuloita rattaisiin todenteolla.
Tätä näkökulmaa kirjamarkkinoihin saa kritisoida, tietysti, mutta en ihan totta Mikko Aspa puhunut omien kirjojeni laadusta enkä omien, Asemassa tehtyjen (mm. Mika Lietzénin ja Terhi Ekebomin loistavasti suunnittelemien) kirjojeni myynnistä. Voit mennä valittamaan piirrostyylistäni minua tai kotimaista sarjakuvaa ruotiviin keskusteluihin. Löydät sieltä varmasti samanmielisiä.
-
Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.
En nyt Mikko vastaa tekstiisi yksityiskohtaiseti, se on mielestäni kauttaaltaan aika väärässä, johtuen lähinnä ajattelutapojen eroista.
Villen teksti on kirjoitettu pienkustantajan asemasta, josta Villellä ja minulla on aika lailla kokemusta, samoin sinulla. Mikä vaikkapa Aseman ja Huuda Huudan erottuu Loka/Freak Animal -kuvioista on se, että FA menee suoraan marginaaliin eikä pyrikään sieltä pois. Minä olen tehnyt aiemmin samoin, teen sitä vieläkin joillain Boing Being -julkaisuilla kuten omat luonnoskirjani. Hyväksyn, että ne ovat marginaalille. Aseman ja Huuda Huudan tapauksessa emme kuitenkaan pyri olemaan marginaalia vaan toivomme, että jokaisella, joka kirjamme haluaa on mahdollisuus se saada. Kirjojen materiaali on sellaista, etten näe mitään syytä, miksei siitä voisi satunnainen ihminen jossain Äkäslompolosta kiinnostua. Siis jos vain törmäisi siihen kirjaan. Nääs, jotta lukija haluaa kirjan, pitää hänen se ensin kohdata. Tässä kohtaa astuvat Kirjavälitys ja Suomalainen kuvioihin. Niiden varjon takaa on vaikea toimia. Ei meidän kirjamme ole marginaalia, ne ovat graafista kirjallisuutta, jollaiseen Suomessa ei olla vielä juurikaan totuttu. Asemalla ei varmastikaan ole laittaa nelinumeroisia summia kirjojensa markkinoimiseen ja sitä kautta saada kiinnostusta. Turhaa on myös ollut selittää vaikkapa Jeffrey Brownin Haparointia -kirjasta Suomalaiselle. Kyseessähän on yksi niitä avainteoksia, jotka pelastivat uuden amerikkalaisen sarjakuvan. Muutaman kymmenentuhannen myyntiin yltänyt Clumsy on yksi syy, miksi yhdysvaltalaiset kirjakaupat nykyään myyvät myös vaihtoehtosarjakuvaa ja sarjakuvaromaaneja. Niin. Suomalaisesta minulle osoitettu henkilö ei vaivautunut ikinä vastaamaan.
Tosiasia on, että artikkelin käsittelemiä tahoja ei kiinnosta kuin raha. Ei siellä yksilöt myytävästä päätä vaan selkeät luvut. Suomalaisen puolimonopoli tuntuu jopa laittomalta. Kuten Ville sanoo, ei isoissa ympyröissä tällaista meidän tekemäämme/julkaisemaamme tavaraa osata myydä, levittää eikä markkinoida. Ammattitaidotonta touhua alusta loppuun. Varovaisia ratkaisuja, ei uskota tekijöihin saati teoksiin. Onko tässä maassa oikeasti yhtään sarjakuvakustannustoimittajaa? Minun mielestäni ei ketään, jolla olisi siihen riittävä sarjakuvan koko skaalan kattava asiantuntemus.
Eihän tässä kauppalevityksen kanssa mistään isoista määristä puhuta, se on varmaa. Kuitenkin, se parin-kolmensadan lisämyynti, joka paremmalla levityksellä olisi mahdollista, on JUURI SE RAHA, jolla itse taiteilija tulisi elämään... ja tekemään ehkä sen seuraavan kirjansa. Asemalla ja meillä on tarkoitus tehdä kustannustoiminta jatkuvaksi JA maksaa tekijöille palkkaa. Ymmärrät kai miksi HUUDAMME asiasta?
Tarkoitus on tehdä asioita tosissaan. Omakustanteita toki voi näperrellä ja olla tyytyväinen siihen. Se on eri juttu. Käsityöläisyys on hyvä asia. Uskon, että Villellä ja Asemalla, samoin kuin meillä, on halu tehdä asiat niin hyvin kuin pystymme, loppuun asti; viedä kirjat paikkaan ja katsoa, mitä ihmiset oikeasti ovat mieltä siitä, mitä teemme. Kirjan valmistumisen jälkeen olemme kuitenkin voimattomia. Kiitos mainittujen tahojen tuotos ei ikinä tule kohtaamaan suomalaisista kuin murto-osan. Voidaan siis vain toivoa jonkinlaista ilmiötä.
-
Uskon, että Villellä ja Asemalla, samoin kuin meillä, on halu tehdä asiat niin hyvin kuin pystymme, loppuun asti; viedä kirjat paikkaan ja katsoa, mitä ihmiset oikeasti ovat mieltä siitä, mitä teemme. Kirjan valmistumisen jälkeen olemme kuitenkin voimattomia. Kiitos mainittujen tahojen tuotos ei ikinä tule kohtaamaan suomalaisista kuin murto-osan. Voidaan siis vain toivoa jonkinlaista ilmiötä.
Joo, nuo tuossa on kyse juuri erilaisesta näkökulmasta ja tavoitteista ja syistä jotka nähdään esteenä. Muistuu vielä mieleen muutaman vuoden takainen tapaus jossa Hans oli erityisen kitkeränä kun GRONKin räpellyksiä oli muutamassa divarissa/kirjakaupassa myynnissä ja silloin se oli pilaamassa sarjakuvan potentiaalia ja syynä miksi kaupat ei halua vaihtoehtosarjakuvia myyntiin (-> koska joku rävellys ei myynyt, ei oteta muitakaan "omakustanteita"), vaikka kyse oli n. 5-10kpl lehtiä asettumisesta johonkin tiettyyn paikkaan suomessa, hehe..
Divareita/kirjakauppoja laajasti kiertäneenä voi kokemuksesta sanoa itse ja kuka tahansa muukin, että sen ei tarvitse olla Suomalainen Kirjakauppa tai joku kasvoton iso pulju, vaan mikä tahansa liike, jossa uutuusjulkaisua ei oteta kuin 1kpl hyllyyn. Jos sitäkään. Tukkuhintaa kauhistellaan, jos uskallat jättää laskulla, voi olla että tietyistä paikoista ei kuulu pihaustakaan eräpäivän tullessa, heh.. Vaikka edellistä tuotosta olisi mennyt, jos et oma-aloitteisesti vie toista tilalle, sitä ei kyllä koskaan hankita. Postitse ei tilata paria lehteä tai albumia, isompaa läjää ei uskalleta ottaa hyllyyn pölyyntymään.
Joten minä veikkaisin, että vaikka kirjavälitys heivattaisiin pois ja jokainen liike päättäisi itse valikoimistaan, ilman erittäin massiivista omaa panosta (suhteeton työmäärään & tulevaan voittoon) kauppajakelu ei silloinkaan kannata.
Kun kysyy miltä tahansa kauppiaalta, tulee sama viisu miksi mitään omakustanne/pienkustanne kamaa ei ole, eikä tule.
Olisi mielenkiitoista nähdä esim. Haparointia kirjan myyntiluvut suhteutettuna asukaslukuihin. Muutama kymmenen tuhatta jenkeissä, vaikka noteeraisi vaan "trendikkäät" osavaltiot ja niiden isoimmat kaupungit, olisi ehkä suomessa samassa suhteessa vain pari sataa? % kirjakauppojen kokonaismäärästä jotka vaihtoehto sarjakuvaa myy, voisi suomessa vastata juuri se vähäinen vaihtoehtoputiikkien määrä?
En tietenkään tyrmää ajatusta että ei saisi yrittää. Esim. Kuti on projektina ennenkaikkea ihailtava ja kannatettava, kuten myös laadukkaiden albumien väsääminen. Näin marginaalisten markkinoiden maassa, missä juuri mikään ei saa jakelua tai tuota tarpeeksi tuntuu turhalta ottaa esimerkiksi 2 yritystä, joiden poistaminen todennäköisesti ei toisi mitään pelastusta vaan sama karu tarina jatkuisi edelleen, nyt "vittumaisten" yksityisten kirjakauppojen pitäjien nihkeilynä, jotka ei ymmärrä rahvaita nuoleskelemattoman elitistisen sarjakuvan päälle.
En tiedä mikä on se normaali siivu minkä välittäjä ja kauppa julkaisusta ottaa? Jos kansihinnalla olisi tarkoitus myydä kaupassa, pitäisi alkuperäinen tukkuhinta olla ehkä enintään 30% siitä. Onko tämä mahdollista, riippunee ihan siitä miten pienellä katteella on valmis toimimaan vai jopa tappiolla jota kompensoi suoramyynti. Jos asenne on että hinnasta ei tingitä, vaan tukkuhinta on esim. 60% myyntihinnasta (+ kulut), niillä hiluilla mitä erotukseksi jää pelaa kukaan .. "oikea yrittäjä". Sitten diilailut jää elitistien keskinäiseksi UG touhuksi ja yksittäisten kauppiaiden hyväntahtoiseksi eleeksi.
-
Uskon että tässäkin tilanteessa kannattaa vähän katsella, miten asia on muualla hoidettu. Josko sieltä löytyisi ratkaisuja. Suomen ongelmahan usealla saralla on, että täällä on periaatteessa liian pieni väestöpohja, jotta mikään alakulttuuri voisi olla taloudellisesti kannattavaa. Prosentti 60 miljoonasta tai kuudesta miljoonasta merkitsee mahdottomasti, kun painolaskut ja muut tietyt kiinteät lähtökulut ovat kuitenkin vakiot. Tähän on kaksi helpotusta: suunnata tekemisiään myös ulkomaille (kuten nämä pienet kustantamot osin tekevätkin) ja Suomen tapauksessa myös julkinen tuki, jota tosin myönnetään vain tekemiseen, ei markkinointiin tai levitykseen.
Puhun nyt Ranskasta taas, kun sen tunnen paremmin. Siellä pienet sarjiskustantamot perustivat oman levityspuljunsa Comptoir des independents. Etuna on maan erilainen sarjakuvakulttuuri - tosin ihmisten käsitys sarjakuvasta on ihan yhtä kaavamainen kuin täälläkin, se kaava vain ei ole ankka tai possu ja nainen vaan pallonenä tai sankarifantasia. Periaatteessa molemmissa maissa suhtaudutaan sarjakuvaan positiivisesti, mutta taidesarjakuva kiinnostaa yhtä harvoja kuin nykyrunous. Ranskassa nämä nykyrunouden lukijat on kuitenkin helpompi tavoittaa, sillä siellä on valtion tukema riippumaton kirjakauppaverkko. Sitä kautta nämä erilaisen sarjakuvan kustantamot levittivät sarjakuvansa. Lisäksi panostettiin ulkoasuun: alppareista tehtiin tietoisesti KIRJAN näköisiä: pienikokoisia, mustavalkoisia, paksuja, pehmeäkantisia erotuksena ranskalaisen valtavirtasarjakuvan koville kansille, A4-koolle, räikeille väreille ja yhden hahmon jatkokertomuksille.
USA:ssa kiinnostaisi tietää enemmän siitä, miten sarjakuva on murtautunut kuppaisista Comics Shopeista tavallisiin kirjakauppoihin. Ja mikä sarjakuva - manga kuulemma isoissa ketjuissa, mutta miten noiden pienten levitys, onko nekin jo Barnes&Noblella (vai mitä niitä on)? Vai onko siellä vain Pantheon, poimien rusinat Fantagraphicsin pullasta?
-
Tämä pitää paikkansa. Mutta: olen ollut mukana isompien kustantamojen toiminnassa sekä taiteilijana että monissa muissakin ominaisuuksissa ja paljastan nyt jotakin sellaista josta ei paljon puhuta nimittäin sen että oli kyse kuinka isosta kustantamosta tahansa, sarjakuvia julkaistessa tuhannen kappaleen myynnin ylittymistä voi pitää Suomessa huippumenestyksenä. Pienkustantajien aktiivisuuden ansiosta monia pienkustanteita myydään OVH-hinnalla enemmän kuin isojen kustantamojen tuotoksia. Isojen kustantamojen myynti tehdään vasta alennusmyynneissä.
Tämä on muuten totta. Suuren kustantajan kustannustoimittaja aivan avoimesti myönsi eräästä somasta pikku teoksesta, että "tokihan tuo ko tekijän oman pienkustantamon kautta olisi myynyt painoksen loppuun. Hänellä on omat markkinointikanavansa." Niin että jos haluat, että kirjasi myös kuluu lukijoiden käsissä, niin... niin ja siis painos oli samaa luokkaa kuin olisi ollut pienkustanteena.
-
USA:ssa kiinnostaisi tietää enemmän siitä, miten sarjakuva on murtautunut kuppaisista Comics Shopeista tavallisiin kirjakauppoihin. Ja mikä sarjakuva - manga kuulemma isoissa ketjuissa, mutta miten noiden pienten levitys, onko nekin jo Barnes&Noblella (vai mitä niitä on)? Vai onko siellä vain Pantheon, poimien rusinat Fantagraphicsin pullasta?
Itse aina USA:ssa käydessä, kokemukset tosin rajoittuu itärannikkoon, yritän käydä mahdollisimman monessa kirjakaupassa & sarjisliikkeessä. On olemassa muistaakseni 150 kaupan lista joka kattaa kaikki Manhattanin ja lähialueen(?) kaupat. Kovasti on tullut kyylättyä hyllyjä yhdessä jos toisessa liikkeessä ja jopa ne, jotka on erikseen mainittu olevan sarjakuvaystävällisiä & sisältävän valikoimaa, ei oikeasti pärjää edes R-kioskille. Oikeissa sarjisliikkeissä joissain ei vaihtoehtokamaa ole kuin syrjäinen nurkkaus, mutta sentään Empire State Buildingin vieressä on sen verran hyvin varusteltu liike, ettei oikeastaan muualle tarvitse edes mennä. Rupisimmista kopioläpysköistä alternativen kautta pornosarjiksista isoimpiin mainstream julkaisuihin ja kaikki mahdolliset oheistuotteet. Mutta kun miettii NIIN isoa kaupunkia, tuntuu omituiselta että hyvät julkaisut olisi oikeasti vain yhden kaupan levityksen varassa? Mutta se voi helposti olla näin.
Providencessa on tuttuja jätkiä jotka oli mukana raapustelemassa ilmeisesti Kuti lehteen vaikuttaneessa tabloidissa ja oli ihan hauska kun kyselin vieläkö pyörii ylimääräisiä ja vessa lukemistona olon jälkeen oli vipattu roskiin. Ei niitäkään kamoja missään oikein ollut saatavilla.
Niin, mitäs siis olin sanomassa? No, jostain lukiessa voi näyttää että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, mutta suhteutettuna asukasmääriin ja katsottuna paikallista todellisuutta, en usko että tilanne on RADIKAALISTI erilainen kuin muualla.
Samalla kun esim. Ville puhuu siitä että vaihtoehto sarjakuva on elitistinen homma ja ei kiinnosta rahvaan mieltymykset, kuitenkin valitus on nimenomaan että rahvaalle suunnattu kirjaketju ei sarjakuvaa ota. Mielestäni siinä on se olennainen ristiriita ja vaihtoehtoiset levityskanavat on se mikä voisi olla ratkaisu. Joskus esittämäni Poptori levy-yhtiön tyyppinen ratkaisu missä levittäjä vuokraa standitilan kaupalta, mutta siksi myös käärii kaikki rahat omaa taskuun. Kauppa saa vakiotulon vaikka ei myisi mitään, mutta toisaalta jos tuotteet oikeasti myy, myös julkaisija saa myytyä täyteen hintaan. Jokaisessa kaupungissa taitaa olla levykauppa/divari/taidekauppa tms mistä löytyy tyhjä kohta lattialta josta omistaja voisi mielellään ottaa vuokraa. Jos näyttäisi että tavara oikeasti myy, ehkä jatkossa myös ko. tahot ostaisivat ja kokeilusta voisi luopua. Tottakai se olisi haastava projekti ja vaikea järjestää ja ylläpitää, mutta ei niin vaikea kuin kaataa Suomalainen kirjakauppa nurin narinan voimalla.
Loka Kustannukselle tulee standi Lahden Superflyhin heti kun ehdin mennä sen täyttämään. Näkee sitten miten nihkeästi se toimii ;)
-
Niin, mitäs siis olin sanomassa? No, jostain lukiessa voi näyttää että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, mutta suhteutettuna asukasmääriin ja katsottuna paikallista todellisuutta, en usko että tilanne on RADIKAALISTI erilainen kuin muualla.
Ei tuo suurten maiden asukasmääriin suhteuttaminen järin järjellistä ajattelua ole. Kiinaan suhteutettuna...
Samalla kun esim. Ville puhuu siitä että vaihtoehto sarjakuva on elitistinen homma ja ei kiinnosta rahvaan mieltymykset, kuitenkin valitus on nimenomaan että rahvaalle suunnattu kirjaketju ei sarjakuvaa ota. Mielestäni siinä on se olennainen ristiriita ja vaihtoehtoiset levityskanavat on se mikä voisi olla ratkaisu. Joskus esittämäni Poptori levy-yhtiön tyyppinen ratkaisu missä levittäjä vuokraa standitilan kaupalta, mutta siksi myös käärii kaikki rahat omaa taskuun. Kauppa saa vakiotulon vaikka ei myisi mitään, mutta toisaalta jos tuotteet oikeasti myy, myös julkaisija saa myytyä täyteen hintaan. Jokaisessa kaupungissa taitaa olla levykauppa/divari/taidekauppa tms mistä löytyy tyhjä kohta lattialta josta omistaja voisi mielellään ottaa vuokraa.
Levykaupan lattia ei ole se paikka, jossa sijaitsee meidän sarjakuvien mahdollisuudet. Ehkä useat sarjakuvaharrastajat harrastaa myös rockia ym., mutta tässä ollaan taas marginaalisia - vai pitäiskö mun sanoa ELITISTISIÄ?!
Meidän kirjat kuuluu kirjakauppaan, ja Suomessa ei ole juuri muita kirjakauppoja kuin Suomalainen kirjakauppa. Mä haluan meidän kirjat sinne, ja siksi mä räyhään. Kotimainen kaunokirjallisuus on myynnissä kirjakaupoissa. Sarjakuvakin on kotimaista kaunokirjallisuutta. Rahvaan mieltymykset kiinnostaa mua kustantajana mitä suurimmissa määrin. Taiteilija ei saa niitä ajatella (ja ajattelee kuitenkin).
Katsaus kotimaiseen proosaan. Ei se mitenkään ihmeellisesti myy, mutta poikkeuksia on paljon. Wsoy, Otava, Tammi, Gummerus jne. jne. jne. OSAA MYYDÄ romaaneja, ja vaikka kielialue on pieni ja kirjat kalliita, kirjallisuus on elossa, ja lukuhaluiset pääsee kirjojen äärelle. Jos menee heikosti, uusi kotimainen romaani myy vain 300 kpl. Mutta monet myy sellaisen normaalin 1000-2000 kpl, ja joskus sattuu, että myynti nousee tuosta huomattavasti korkeammaksi, ja silloin on kyse menestyksestä, myös taloudellisesta. Ja kotimaisessa proosassa menestyksiä todella on.
Myyntiluvuissa ero pienkustannesarjakuvan ja proosan välillä ei ole järin suuri (jos menestykset lasketaan pois)! Sarjakuvalla on kaikki mahdollisuudet samaan näkyvyyteen ja lähtökohtiin. Miksi ei olisi? Ei mulla tämän fantastisempia kuvitelmia sarjakuvan myynnistä ole.
-
Ville, se sun purkaus menee vähän hukkaan KUTIssa. KUTIa lukee sarjakuvaväki ja kyllä sarjakuvaväki tietää mikä on ongelman nimi. Juttu pitäisi julkaista Hesarin mielipidepalstalla.
-
Ville, se sun purkaus menee vähän hukkaan KUTIssa. KUTIa lukee sarjakuvaväki ja kyllä sarjakuvaväki tietää mikä on ongelman nimi. Juttu pitäisi julkaista Hesarin mielipidepalstalla.
TAIKKA sitten kaikki ottavat kopioita Villen purkauksesta ja vievät jokaisen Suomalaisen kirjakaupan tiskille omat kappaleensa, joita sitten jaellaan Paasilinnan kirjojen ostajille.
-
Ville, se sun purkaus menee vähän hukkaan KUTIssa. KUTIa lukee sarjakuvaväki ja kyllä sarjakuvaväki tietää mikä on ongelman nimi. Juttu pitäisi julkaista Hesarin mielipidepalstalla.
Petri, Kutin lukijakunta on suurimmaksi osaksi EI-sarjakuvaväkeä.
Keskustelua samasta aiheesta on käyty eri suunnilla, kirjallisuusjulkaisuissa ja myös Hesarin sivuilla. Kuti kantaa kekoon oman osuutensa, nimeomaa sarjakuvapienkustantajan kannalta.
Lähetän lehdestä kappaleita myös Suomalaiselle kirjakaupalle ja Kirjavälitykselle.
-
Keskustelua samasta aiheesta on käyty eri suunnilla, kirjallisuusjulkaisuissa ja myös Hesarin sivuilla. Kuti kantaa kekoon oman osuutensa, nimeomaa sarjakuvapienkustantajan kannalta.
Lähetän lehdestä kappaleita myös Suomalaiselle kirjakaupalle ja Kirjavälitykselle.
Tommi, nimenomaan sarjakuvapienkustanteista sitä julkista keskustelua Hesarin palstoilla pitäisi käydäkin. Jos kirja päätyy omakustanteeksi, se täytyy olla a) täysin paska b) tekijä ei halua sille kustantajaa. Jos sarjakuvalle ei saa kustantajaa, se ei välttämättä johdu teoksen kehnoudesta vaan siitä ettei sille löydy markkinoita Suomalainen-Kirjavälitys -barrikadin vuoksi.
Kyllä Suomalainen ja Kirjavälitys tietää miten ne toimii. Vasta kun suuri yleisö reagoi voi odottaa muutosta.
-
Tommi, nimenomaan sarjakuvapienkustanteista sitä julkista keskustelua Hesarin palstoilla pitäisi käydäkin.
Sarjakuvasta käytävää keskustelua kannatan siinä mielessä, että tällä saralla muutokset ovat olleet mielestäni suurempia kuin muun kirjallisen materiaalin puolella. MUTTA, kannatan kaikkea keskustelua ja tökkimistä tämän tiimoilta, sillä kyllähän vaikkapa hyvällä runoudella on sangen hankala päästä näiden samojen kauppojen hyllyille. SIIS jos se ei väistämättäkin myy, TAI pärstäkerroin ole kohdallaan, TAI sitä ei väännetä hassulla murteella. Tässä ollaan tilanteessa, jossa väistämättäkin jää tärkeitä teoksia huomiotta.
-
Tässä ollaan tilanteessa, jossa väistämättäkin jää tärkeitä teoksia huomiotta.
Tästä aiheesta on peistelty myös Parnasson sivuilla pitkään.
-
Ei tuo suurten maiden asukasmääriin suhteuttaminen järin järjellistä ajattelua ole. Kiinaan suhteutettuna...
Ei kannata ottaa jotain kehitysmaa vertausta osoittaakseen ettei vertaus toimi. Ihan looginen asia on että jos suomessa on vaikka..hmm.. 20 riippumatonta kirjakauppaa jonne potentiaalisesti saat kirjasi myytyä (suomalaisia kirjakauppoja 62kpl) vs. USA:ssa on vaikka hatusta tempaistuna 2000 riippumatonta kirjakauppaa jonne kirjan saa potentiaalisesti myytyä lukematon määrä ketjujen liikkeitä ketä ei kiinnosta. Vaikka saisit yhtä hyvällä suhteella kauppoihin ja postitsekin myytyä (siksi mainitsin USA kohdalla "trendikkäät" osavaltiot / suuret kaupungit, koska en oleta että vaihtoehto sarjakuvaa on tarjolla pikkukylissä missä tahansa osavaltiossa), lopputulos on silti että yhtä hyvä suksee tuo pienillä markkinoilla merkittävästi pienemmän tuloksen. Olisiko lukuja käsillä mikä on kirjallisuuden ja sarjakuvan myyntimäärien suhde esim. yhdysvalloissa tai ranskassa? Voi olla että tavoite myydä "sama kuin proosa" ei välttämättä toteudu muuallakaan. Idealisti voi toki olla.
Levykaupan lattia ei ole se paikka, jossa sijaitsee meidän sarjakuvien mahdollisuudet. Ehkä useat sarjakuvaharrastajat harrastaa myös rockia ym., mutta tässä ollaan taas marginaalisia - vai pitäiskö mun sanoa ELITISTISIÄ?!
Itse en tunne ihmisiä jotka ei jollain tapaa "harrasta" musiikkia. Jos vielä katsotaan ns. vaihtoehtoisempaa sarjakuvaa, niin voin olla väärässä, mutta kuvittelen että se kulkee todellakin käsi kädessä musiikki kuvioiden kanssa. Jos on pakkomielle, että oma kirja pitää olla kaunokirjallisuuden kanssa samassa hyllyssä, niin mikäs siinä, mutta en minä ainakaan itse koe että sarjakuvan myynti olisi siitä kiinni. Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä, taide kaupassa/galleriassa, leffakaupan hyllyssä tai NAPA neitosen ideoimassa kenkiä+sarjakuvaa putiikissa, heh... En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?
-
Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä [...] En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?
Painotuotteita eivät ihmiset vain tapaa lähteä etsimään levykaupoista, puhumattakaan kenkäkaupoista. Heräteostoksena jollekin voisi tarttua levykaupasta sarjakuva mukaan, mutta yleensä ihmiset menevät levykauppaan ostamaan musiikkia. Täten ne henkilöt, jotka haluaisivat ostaa nimenomaan sarjakuvia eivät luultavasti koskaan edes löydä tätä levykaupassa lojuvaa omakustannetta, sillä he menevät etsimään sitä kirjakaupasta.
Siihen on syynsä, että meillä on erilaisia kauppoja erilaisia tuotteita varten. Vaikka toki leffakaupassa voi myydä sarjakuvia ja minun puolestani vaikka parturi/kampaamossa koiranruokaa, eivät ne voi olla pääasiallisia levityskanavia näille tuotteille, sillä muuten huomattava osa potentiaalisista ostajista ei koskaan niihin törmää - kun ei tule mieleenkään etsiä niin epätodennäköisestä paikasta. Ja jos koko myynti perustuu vain heräteostoksille, ei bisnes ole kovin kantavalla pohjalla.
-
tuo ajatus perustuu vaan sille, että otetaan ajatukseksi että sarjakuvat = kirja, ja kirjat myydään kirjakaupoissa. Voi yhtähyvin linkittä sarjakuvan elokuviin kuin romaaneihin tai runokirjoihin. Kun ihmiset ennenpitkää tajuaa mistä sarjakuva ostetaan, ei sillä ole merkitystä onko ne omaan mahdottomuuteen taantuneissa kirjakaupoissa vai jossain muualla.
Tämä nimimerkillä en tunne ketään joka ostaisi sarjakuvia kirjakaupoista. Tai R-kioskilta. Paitsi satunnaisia hankintoja.
-
Ei niitä voi ostaa kirjakaupoista kun siellä niitä ei ole kuten todettiin.
Nyt oli kysymys siitä, että jos epäsarjakuvafriikki haluaa sarjakuvaa, hän menee etsimään sitä kirjakaupasta, eikä löydä kuin soopaa, joten hän luulee ettei laatusarjakuvaa ole.
Hän ei mene musiikkikauppaan, eikä markettiin eikä huoltoasemalle eikä divariin koska hän oikeutetusti olettaa että Suomalainen Kirjakauppa on se paikka josta kotimaista sarjakuva löytyy jos semmosta yleensä on.
Minä en ole ikinä löytänyt Suomalaisesta kirjakaupasta mitään mitä olen mennyt etsimään. Siitä on ollut oma ketjukin.
Onneksi ei tarvitse tehdä yhtään turhaa kaupunkireissua kirjojen perään enää. Voi tilata Kookeepeeltä ja äkkiä se postiin tulee samaan hintaan kuin olisi S****a kirjakaupassa.
-
Voi yhtähyvin linkittä sarjakuvan elokuviin kuin romaaneihin tai runokirjoihin.
Sarjakuva on painotuote, joten se automaattisesti liittyy ihmisten mielissä kirjoihin. Tämä ajatusyhteys ei tule koskaan katoamaan, sillä kirja ja sarjakuva jo fyysisinä tuotteina muistuttavat toisiaan.
Tämä nimimerkillä en tunne ketään joka ostaisi sarjakuvia kirjakaupoista.
Vaikka itse satun olemaan niin onnellisessa asemassa, että asun kaupungissa jossa toimii useitakin sarjakuvaan erikoistuneita kauppoja, ostan silti suunnilleen puolet sarjakuvistani kirjakaupoista tai R-Kioskeilta. Mikäli sattuu asumaan pienemmällä paikkakunnalla, ei kai muita vaihtoehtoja sarjakuvan hankkimiseen voi ollakaan, ellei nettimyyntiä lasketa. Ja siitähän Ville Ranta alunperin kirjoittikin.
Voihan sarjakuviaan laittaa myyntiin myös mainitsemiisi levy- ja elokuvakauppoihin, mutta niistä ei koskaan voi tulla merkittäviä levityskanavia. Painotuotteita, myös sarjakuvia, etsin ainakin itse automaattisesti nimenomaan kirjakaupoista, enkä usko olevani mitenkään poikkeava tämän suhteen.
Voi tilata Kookeepeeltä ja äkkiä se postiin tulee samaan hintaan kuin olisi S****a kirjakaupassa.
Jep, niin kauan kuin tietää mitä etsii. Valitettavasti sarjakuvaskeneä seuraamaton henkilö ei voi oikein netin kautta selailla albumeita ja päättää sitten, mikä näyttää ostamisen arvoiselta. Kirjakauppa on tärkeä linkki satunnaisen ostajan ja sarjakuvakustantajan välillä. Se, että Kirjavälityksen toimintatavat estävät suomalaisen laatusarjakuvan päätymistä kuluttajien käsiin on todella valitettavaa.
-
olla.
Jos on pakkomielle, että oma kirja pitää olla kaunokirjallisuuden kanssa samassa hyllyssä, niin mikäs siinä, mutta en minä ainakaan itse koe että sarjakuvan myynti olisi siitä kiinni. Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä, taide kaupassa/galleriassa, leffakaupan hyllyssä tai NAPA neitosen ideoimassa kenkiä+sarjakuvaa putiikissa, heh... En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?
Noh, minun uutta alppariani saa nimenomaan tuolta "Napa-neitosen kaupasta", jossa se on myynytkin ihan kivasti. Mutta silti, tosiaan, minusta olisi ihan perusjuttu että sitä saisi myös Suomalaisesta kirjakaupasta ympäri maata. Niin vain ei tule tapahtumaan.
-
Täytyy siis myöntää että voin olla väärässä enkä ymmärrä muiden ihmisten ostokäyttäytymistä.
Siitä huolimatta selvennykseksi: Nykyisin on hyvin vähän sellaisia erikoisliikkeitä missä ei olisi myös jotain muuta. Free Recordshop oli enemmän leffakauppa kuin levykauppa ennenkuin se lopetti. Moni "divari" ei myy pelkkää käytettyä kamaa, vaan on yhtälailla kirjakauppa/leffakauppa/pornokauppa, joka myy sekä uutta että vanhaa.
Jos minulla olisi myynnin kanssa ongelma, itse en valkkaisi syyllistä ja odottaisi sen antavan periksi, vaan valkkaisin helpomman ratkaisun ja tekisin työtä sen eteen.
Ensimmäisenä etappina olisi se että kirjat oikeasti saa edes ne tietävät + satunnaiset ostelijat jostain muualta kuin festareilta tai postimyynnistä(kaikki ei kiinnosta tilata etenkin jos postikulut nostaa vaikka +7€ postipaketin verran). Jos nettisivuilla näkyy myyntilista mistä voi noutaa missäkin kaupungissa, olisi helppo käydä poimimassa tavara kun on nurkilla. Lahdessakin varmaan kirjoja ja sarjakuvaa myyviä kauppoja heti... 5 kpl? Joka myy siis myös uutta kamaa, osa pääsääntöisesti. Ei silti oikein näy kenenkään julkaisuja missään (tai ilmeisesti sieltä uudesta kaupasta löytyy? Pitää käydä mulkaisemassa) kun on ilmeisesti liian kiire itkeä että SKK ei asio suoraan heidän kanssa, joten ei sitten itsekään asioida suoraan muiden kanssa.
Se että esim. nyt jollain tapaa sarjakuvista kiinnostunut rahvas saadaan tajuamaan että sarjakuvat löytyy muualta kuin kirjakaupasta, voi olla helpompi yritys kuin saada Rautakirja pienkustantajaystävälliseksi. Sillä sehän tässä taustalla on. Suomalainen kirjakauppa ei ole mikään yksittäinen yritys, vaan Rautakirjan omistama ja sitä myötä (1999 lähtien) SanomaWSOY:n jatke (myös kirjavälityksestä 20,1% Rautakirjan hallussa). Näistä tahoista ja niiden toiminnasta lienee ruikutettu aika pitkään, mutta lieneekö paljon Sanoman omissa lehdissä kun siellä on omat pelissä.
-
Lahdessakin varmaan kirjoja ja sarjakuvaa myyviä kauppoja heti... 5 kpl? Joka myy siis myös uutta kamaa, osa pääsääntöisesti. Ei silti oikein näy kenenkään julkaisuja missään (tai ilmeisesti sieltä uudesta kaupasta löytyy? Pitää käydä mulkaisemassa) kun on ilmeisesti liian kiire itkeä että SKK ei asio suoraan heidän kanssa, joten ei sitten itsekään asioida suoraan muiden kanssa.
Ettet nyt olettaisi vähän liikaa a) pienkustantajien saamattomuudesta ja b) divareiden ostohalukkuudesta? Oletko saanut omia julkaisujasi, esim. Metsänpeikkoja, näihin paikkoihin myyntiin? Kiersin tässä vastikään itse kaikki Turun uusia sarjakuvia myyvät paikat tarjoamassa uusia albumeitani. Tulos:
Alfa Antikva: Yksi kpl kutakin pitkin hampain.
Pieni Kirjapuoti: Luuli ensin, että tulen hakemaan aiemmat julkaisuni pois, ja ilahtui. Sitten kun tarjosinkin lisää, masentui. Otti lopulta yhdet kappaleet tilimyyntiin.
Sammakko: Otti tilimyyntiin, koska olen aiemminkin myynyt niiden kautta. Kuulemma uusien pienkustantajien tuotteita ei enää oteta.
Turun Taidemuseo (!): Otti mielellään myyntitiliin, koska yhden albumin tekijä on niiden tuttu.
Omituisten Opusten Kauppa: Ottaa uutena myyntiin vain halpisalppareita. Olisi tarjonnut pari euroa kappaleelta, en myynyt.
Kirjakahvilaan en vielä kerennyt, ne saattavat ottaa tilimyyntiin.
Unohdinko jotain? Missä ovat ne lukuisat paikat, joihin albumeita saa myyntiin? Muut täkäläiset "divarit" myyvät vain käytettyjä sarjiksia ja pornoa. Mikko puhui Lahdesta, mutta en usko siellä olevan sen kummempi tilanne kuin täälläkään.
-
Mikko A on siinä oikeassa että on ihan turha nillittää jossain sarjakuvafoorumilla. Pitää olla tekoja. Mutta ideoita tässä heitelläänkin ja ongelmia kartoitetaan.
Runous lähti nousuun kun perustettiin runokustantamoja ja kapakoihin perustettiin runoiltoja. Tietokirjailijat ovat puskeneet asiaansa kuuluviin ja ovat tekemässäkin jotain paremman näkyvyyden eteen. Voisiko kapakoissa olla sarjakuvailtoja? Illan vieras piirtää ja juo kaljaa? Karitaryyribattlesta bisnesideaksi, aivan kuin Poetry Slamming.
Nuo uudet pienkustanteita myyvät nettisivut on tulevaisuuden juttu, mutta vain jos kaikki tuuppaa omakustanteensa sinne myyntiin. Jokaisen on ihan turha erikseen kiikuttaa kenkäkauppoihin sarjakuviaan myyntiin, mutta jos omakustanteita myyvä nettiosoite saadaan leviämään, asia on ihan toinen. Sivustoista pitää yksinkertaisesti tehdä niin toimivia ja suosittuja että Suomalaisesta soitetaan ja pyydetään lähettämään teoksia heidänkin hyllyynsä.
edit: tiedän kyllä sen miksei karikatyyribattle tule kapakoihin. Poetry Slammingkin levisi kirjallisuusjärjestöjen kautta ja järjestäjänä oli toiminnanjohtajat. Suomen sarjakuvaseuralla ei toiminnanjohtajaa ole, ja ajatuskin sellaisen palkkaamisesta kilpistyy aina takarivin "on sitä yritetty, ei se kannata"-kyklooppeihin.
-
Runous lähti nousuun kun perustettiin runokustantamoja ja kapakoihin perustettiin runoiltoja. Tietokirjailijat ovat puskeneet asiaansa kuuluviin ja ovat tekemässäkin jotain paremman näkyvyyden eteen. Voisiko kapakoissa olla sarjakuvailtoja? Illan vieras piirtää ja juo kaljaa? Karitaryyribattlesta bisnesideaksi, aivan kuin Poetry Slamming.
Kun jollain koulutusmessuilla on piirretty fläppitaululle vuorosarjakuvaa improna, yleisö on tykänny. Eli Kylli-täti-iltoja kapakoihin tyyliin Nissinen, niin kyllä minä lähtisin vaikka kahvetta juomaan mahan kuralle sen nähdäkseni.
-
Nuo uudet pienkustanteita myyvät nettisivut on tulevaisuuden juttu, mutta vain jos kaikki tuuppaa omakustanteensa sinne myyntiin. Jokaisen on ihan turha erikseen kiikuttaa kenkäkauppoihin sarjakuviaan myyntiin, mutta jos omakustanteita myyvä nettiosoite saadaan leviämään, asia on ihan toinen. Sivustoista pitää yksinkertaisesti tehdä niin toimivia ja suosittuja että Suomalaisesta soitetaan ja pyydetään lähettämään teoksia heidänkin hyllyynsä.
Onhan Suomessa jo useita liikkeitä jotka myyvät pienten kustantajien tai muuten syvemmän alaa harrastavia kiinnostavia tuotteita, ainakin Greegah Bundolo ja Zum Teufel. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka merkittävä ja kannattava kanava ne ovat kotimaisille pienkustantajille. Nettikauppojen haastehan on aina se, että pitäisi saada jotenkin ihmiset tulemaan sinne. Heräteostosten määrä on varmaan vielä pienempi kuin Mikko A:n ehdottamassa levykaupan sarjakuvahyllyssä.
-
Nettikauppojen haastehan on aina se, että pitäisi saada jotenkin ihmiset tulemaan sinne. Heräteostosten määrä on varmaan vielä pienempi kuin Mikko A:n ehdottamassa levykaupan sarjakuvahyllyssä.
Se mitä hämärästi ajattelin oli kenkäkaupan heräteostoständin ja nettiosoitteen yhdistelmä, eli myytäviä teoksia, uutuuksien flaijereita ja (ilmais)sarjakuvapostikortteja yms. En minä tiedä. Otsikko on yhä paras vaihtoehto.
musapuolella on tukkutoiminta järjestetty ihan eri tavalla
Voiko sitä kopioida sarjakuvapuolelle?
-
Ettet nyt olettaisi vähän liikaa a) pienkustantajien saamattomuudesta ja b) divareiden ostohalukkuudesta? Oletko saanut omia julkaisujasi, esim. Metsänpeikkoja, näihin paikkoihin myyntiin? Kiersin tässä vastikään itse kaikki Turun uusia sarjakuvia myyvät paikat tarjoamassa uusia albumeitani. Tulos:
Se oli vaan esimerkki siitä miten Lahdessa on 1 suomalainen kirjakauppa ja 5+ tai enemmän noita yksityisiä, ja koska osa toiminut vuosikausia, se tarkoittanee että asiakkaita käy ainakin jonkinverran ettei kyse ole ihan totaalisen häviävästä marginaalista. Se että saisi vängättyä kaikkiin viiteen 1-2 albumia (potentiaalisesti mahdollista), johtuen siitä että ei saa yhteen 5kpl (osoittautunut mahdottomaksi), se voisi tuoda jotain tulosta levikin suhteen. Kuten mainitsin aikaisemmin, en usko että se on helppoa ja projektiin tuhlatun ajan&vaivan määrä ei mitenkään ole suhteessa tulokseen. Itse levitän omat julkaisut siinä sivussa kun satun olemaan jossain kaupungissa. Ei maksa vaivaa varta vasten mennä mihinkään ja näytä minulle yksityinen kirjakauppa joka tilaa 1-2 uutuus albumia postitse...
Itseasiassa tuo on se asia josta itse aikaisemmin puhuin. Oletus että kirjavälityksen poisto ja suoraan asiointi SKK kanssa muuttaisi asian. Uskoisin että tilanne olisi suurinpiirtein sama kuin antamassasi erimerkissä ja kirjan ottamatta jättäminen voi olla pyörittäjän ammattitaitoinen valinta, vaikka sitä näin häviävässä päässä on hankala sulattaa ;)
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmisoikeuksista tai jonkun velvollisuudesta tehdä jotain. Kukin pyörittää yrityksiään kuten parhaaksi näkee ja jos joku ei halua toisen julkaisuja myydä, on julkaisijan ideoitava jotain muuta vaikka tuntuisi epäreilulta.
-
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmisoikeuksista tai jonkun velvollisuudesta tehdä jotain. Kukin pyörittää yrityksiään kuten parhaaksi näkee ja jos joku ei halua toisen julkaisuja myydä, on julkaisijan ideoitava jotain muuta vaikka tuntuisi epäreilulta.
Kyllä tässä ihmisoikeuksistakin on kysymys. Yhteiskunnan pitäisi toimia niin että kansalaiset saavat mitä tarvitsevat (itse asiassa jopa talouselämän oletetaan toimivan kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, heh).
Jotkut tekevät hyviä sarjakuvia ja jotkut kustantavat niitä, kumpikin ilman vaurastumistavoitetta. Jotkut ihmiset haluaisivat lukea hyviä juttuja mutta eivät edes saa kuulla niistä, ja jos saavat, eivät tiedä mistä niitä hankkia.
Epäreilua? Jotain enemmän.
-
heh! Aika hyvä sketsi.
Jos sarjakuva on liian omakohtainen asia mihin ei voi objektiivisesti suhtautua esimerkkinä voi myös ajattella niin että joku "kellaribändi" tekee CD:n. Teknisesti hyvälaatuinen, näyttää paremmalta kuin moni mainstream levy, hyvät biisit, omasta mielestä edustaa just sitä mitä ihmiset haluaa, keikka soitettu ja yleisö diggaillut ja kaveritkin sanoo että on ihan sikamaisen kova. Mutta Anttila ja Free Record Shop (rip) ei sitä ikinä suostunut ostamaan. Kovasti ahdisti että oman ja vastaavien mestariteosten sijaan tarjoillaan top-40 huttua, perus klassikoita ja valikoituja alennustuoteita. Bändi tietää että saa kaupaksi marginaalisia omia kanaviaan pitkin alan harrastajille 500kpl, mutta isojen ketjujen myynnillä ehkä +300-500 lisää, jolla kattaisi jo studiokulujakin ja tavoittaisi rahvaan.. Ei ehkä tavoitella taivasta, mutta että saisi edes saman mahdollisuuden kuin keskitason suomirock bändi joka on isolla lafkalla. Bändi ei halua enää levittää "demoja", ei antaa myyntitiliin paikallisiin divareihin, ei luottaa oman nettisivun & postimyynnin voimaan, mutta minkä teet jos ei isot jakelijat lotkauta korviaan? Bändi kokee olevansa jotenkin mullistava, mutta ei tajua että rajallisen myyntitilan omaavan yrityksen valintalistalla on 10000 muuta tuotetta etusijalla, jotka otetaan mielummin koska se on halutumpi, myydympi, paremmalla kattella ja vielä helpompi ottaa. Onko kyseessä taas ihmisoikeusloukkaus + epäreilua ja enemmän? Valtavirtaan ei vaan "mennä". Eikä sukseeta saa vaatimalla sitä.
-
Tässä tulee mieleen sekin, että Amazon myy enimmäkseen kaikkea vähemmän suosittua. Toki suosittuja tuotteita myydään eniten, mutta niiden osuus on yllättävän pieni ja firman tuloksen kannalta on oikeasti merkittävää, että niillä on myydä ties mitä kummallista. Tästä oli jotain lukujakin, joita en tietenkään muista/löydä. Fyysisen pienen kirjakaupan suhteen tilanne on automaattisesti murheellisempi - mutta kun täällä Tampereella on Akateeminen ja Suomalainen lähes vierekkäin, vertailu on helppoa ja oikeastaan en keksi mitään syytä mennä jälkimmäiseen ollenkaan. Kirjatorista lie turha puhuakaan sarjakuvakauppana, sieltä voi ostaa alennuksessa olevia Tinttejä.
-
heh! Aika hyvä sketsi.
Öö, ei tää nyt näinkään mene. Meillä on kyllä ihan joka pirun keino käytössä jakelun ja myynnin suhteen. Yrität kai Mikko vetää jotain rajaa snobailun ja kunnon"rehdin" diy-menon välillä. Tämä on perseestä, koska tässä ei sellaista rajaa ole. On vaan eri kokoisia pyrkimyksiä. Omakustantamisen "rehti meininkikin" on kyllä aika harhaa... tekemisen intoa toki on ja se on hyvä juttu - sen takaa paljastuu usein laiskuutta, huolimattomuutta, näkemyksen puutetta ja silkkaa paskaa! Ei kannata siis valittaa, jos joku pyrkii tekemään julkaisunsa laajemmalle yleisölle. En nyt ihan suoraan kyllä rinnastaisi vaikka Aseman julkaisuja jonkun ö-luokan rivibändin demoihin. On tässä nyt hei vähän eri kalibeerit kyseessä. Vaikket sisällöstä henkilökohtaisesti pitäisikään, et voi kieltää etteikö Suomessa tehtäisi korkeatasoista sarjakuvaa.
Erona vielä tähän sun visioon on se, että tilanne ennen kuin Suomalainen on ostanut suurimman osan yksittäisistä kirjakaupoista, oli paljon parempi. Silloin pystyttiin asioimaan ihan näkyvän henkilön kanssa, esittelemään tuote jne.
-
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmisoikeuksista tai jonkun velvollisuudesta tehdä jotain. Kukin pyörittää yrityksiään kuten parhaaksi näkee ja jos joku ei halua toisen julkaisuja myydä, on julkaisijan ideoitava jotain muuta vaikka tuntuisi epäreilulta.
Kukin ei pyöritä yrityksiään miten parhaaksi näkee, vaan lakien puitteissa. Suomalainen-Kirjavälitys -putki toimii ainakin päällisin puolin laillisesti, mutta se muistuttaa monopolia ja kartellia, jotka taas on Suomen yrityislaissa kiellettyjä.
Keskittyminen ei ole "tosiasia joka on vain pakko hyväksyä" eikä se ole kenenkään etu. Ei lukijoiden, ei tekijöiden, ei kustantajien eikä kirjallisen kulttuurin. Kartellin sisällä toimijoiden etu se on, mutta voi kääntyä tekijäänsä vastaan.
Suomalainen ja Kirjavälitys EY-tuomioistuimen tutkintaan!
-
Musiikkibisnes ei minua kiinnosta, se on luonteeltaan totaalisen erilaista. Jos on bändi, on kavereita, harjoittelupaikka, kuulijoita - verkosto.
Sarjakuvantekijä työskentelee yksin, eikä niin työvaltaisessa harrastuksessa jengin kanssa luuhaamaan ehtisikään. Sarjakuvanopiskelijoista suurin osa on hiljaisia, vetäytyviä, epäsosiaalisia ja epäaggressivisia. He ovat kotoisin usein Vieremältä tai vastaavasta erämaasta, jossa piirtelijällä ei ole yhtään samaharrasteista kaveria. Heillä ei ole mitään muuta tekemistä, joten he kehittyvät tarinankertojiksi ja piirtäjiksi. Heillä ei ole verkostoa jonka kautta levittää tuotettaan. He eivät ole koskaan kuulleet kenenkään innostuvan että "hei, tuo kannattaisi julkaista".
Jos ihmeen kaupalla pääsee niin pitkälle että teos painetaan, sukulaiset, koulukaverit, inttikaverit ja ystävät eri puolilla Suomea eivät löydä sitä vaikka kyselevät. "Joo ei meillä ole tämmöistä edes Helsinginpään listalla että ei pysty tilaamaankaan." (suom.huon.)
Masentaa tosissaan kun ei ole mitään keinoa viedä upeita teoksia tarjolle. Festareilla on lähinnä dragigoomista ottaa yhteyksiä alan vaikuttajiin, rinnalla juosten, häviämään tuomittuna, kun toisella on ilmiselvästi kiire päästä korjailemaan edellisillan kivailua eikä mikään vois vähempää kiinnostaa kuin joku röpellysnivaska.
Eikö Tampereen festari voisi kunnostautua ja perustaa kykykatsastuspöydän (Angoulêmessa on huone) jossa muutama kustantajien edustaja vuorotellen silmäilisi pari tuntia lauantai-iltapäivällä sarjakuva-alalle haaveilevien töitä ja kertoisi mistä kannattaa kohentaa, ja lykkäisi käteen valmiiksikopiodun ohjeiston yhteystietoineen, miten tarjota sarjakuvajulkaisua millekin kustantamolle?
-
Sarjakuvanopiskelijoista suurin osa on hiljaisia, vetäytyviä, epäsosiaalisia ja epäaggressivisia. He ovat kotoisin usein Vieremältä tai vastaavasta erämaasta, jossa piirtelijällä ei ole yhtään samaharrasteista kaveria. Heillä ei ole mitään muuta tekemistä, joten he kehittyvät tarinankertojiksi ja piirtäjiksi.
Miten paljon luulisitte, asiantuntijat, että sarjakuvantekijän persoona ja sen näkyvyys vaikuttaa myyntiin? Tuntuu että tekijät, joilla ei ole mitään vakkarisarjaa tai -hahmoa, voivat "brändätä" vain itsensä. Jos suurelle yleisölle tuntemattomalta tekijältä tulee mihinkään tunnettuun sarjaan kuulumaton sarjakuva, kirjakaupan sisäänostajalla ei ehkä ole mitään mistä innostua? (Pelkään että laadukas sisältö ei kirjakauppahommissa riitä) Eli pitäisikö henkilökulttiakin ja muuta propagandaa yrittää rakentaa jakeluideoiden lisäksi?
-
Kaupallisen kustantajan edustajana totean useiden levityksen ongelmien pätevän myös ns. bulkkiviihteeseen. Mekin olemme sillä hankalammalla puolella, jossa julkaisu pitää saada hyllyyn monen välikäden kautta ja joka vaiheessa ikään kuin hyväksyttää ihmisillä, jotka näkevät siinä piilevät arvot eri lailla. Näitä ovat oletukset kohderyhmästä, formaatin sopivuudesta ja brändin (tekijä/hahmo/logo) houkuttavuudesta. Tuttuus rulettaa joka kohdassa, ja epätietoisuus kostautuu ylivarovaisina ratkaisuina.
Tekijöiden jälkeen ensimmäinen suodatin on tietysti toimitus ja julkaisukohtainen toimittaja, sitten oma markkinointi, sitten lehti/kirjavälitys, sitten kirjakauppa ja vasta sitten ostaja saa viimeisen sanan. Mikä tahansa lenkki tässä ketjussa voi heittäytyä penseäksi ja haluttomaksi julkaisulle jo ennen kuin lukijan mielipidettä tiedetään. Painosmäärät, levityspisteiden tiheys ja hyllyssä olevien kappaleiden luku määrittyy välivaiheissa, jotka ovat kiusallisen arvoituksellisia tehdessään pikaisia päätöksiä tuhansista nimikkeistä. Perusteita ei välttämättä saa koskaan tietää, varsinkin jos menekkiä ei ole saanut testatuksi tarpeeksi edustavan tarjolla olon kautta.
Muuttuneiden tai kokonaan uusien konseptien saaminen läpi on juuri tällä hetkellä hyvin piukeaa verrattuna parin vuoden takaiseen tilanteeseen, kun Viivi ja Wagnerin ja B. Virtasen menestys veti perässään laajemman sortimentin niin kotimaista tuotantoa kuin muutakin albumimuotoista sarjakuvaa. Sen muun tavaran suhteen on nyt "viisastuttu" ylivarovaisuuden suuntaan. Rautakirjakin on vaihteeksi harventanut lehtipistejakelua.
Sarjakuvalehdet ja pokkaria ohuemmat taskulukemistot ovat tässä jakelussa jo hävinneet formaattisodan jo 1990-luvulla. Korkkaria ei olisi enää olemassa, jos lehtihyllyjen piiloon jäänyttä pikkulehteä ei olisi nostettu Aku-taskarien rinnalle ja kotimaisina versioina jopa kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Nyt mangat ovat tehneet saman, mutta meni senkin potentiaalin hakuun vuosia, varsinkin vanhakantaisella jakelulla, jossa ilmiötä vieläkin epäillään yhtä ohimeneväksi kuin Turtlesin kaltaiset markkinabuumit. A4-albumilla on edelleen menestyksensä, mutta siinäkin on häkellyttävän iso kuilu kirjakauppojen alelaareihin kasautuviin alppareihin.
Markkinalähtöisen jakelun yksipuolistuminen tai portinvartijoiden tuntosarvien puutuminen onneksi näyttäytyy nopeasti diy-kulttuurin ja vaihtoehtoisen julkaisutoiminnan rikastumisena. Kuten musiikissa ja elokuvissakin: tekeminen monipuolistuu, vaihtoehdot rikastuvat ja taso nousee, kun luovuutta ei valjasteta hittimuotteihin. Helsingin Sarjakuvafestivaalin pienlehtitaivas ja alakerran markkinatori olivat ilahduttava todiste. Voi vain toivoa, että kaupallinenkin heiluri heilahtaisi sen voimalla taas toiseen suuntaan.
Vaihtoehtoiset, suoremmat jakelun ja myynnin muodot näyttäisivät kuitenkin ehtivän ensin apajille.
-
Ei kannata siis valittaa, jos joku pyrkii tekemään julkaisunsa laajemmalle yleisölle. En nyt ihan suoraan kyllä rinnastaisi vaikka Aseman julkaisuja jonkun ö-luokan rivibändin demoihin. On tässä nyt hei vähän eri kalibeerit kyseessä. Vaikket sisällöstä henkilökohtaisesti pitäisikään, et voi kieltää etteikö Suomessa tehtäisi korkeatasoista sarjakuvaa.
Sketsi viittaus koskikin sitä että asia rinnastettiin ihmisoikeuksiin, se ei liittynyt muuhun sisältöön. Oikein asetetut quotet ehkä olisi selventänyt. Se rinnastus mielestäni on edelleen huvittava näkemys, ellei jopa hölmö ottaen huomioon mistä ihmisoikeuksissa yleensä on kysymys.
Musiikkiesimerkissä en rinnastanyt Ö luokan demoihin, vaan nimenomaan tilanteeseen jossa kotimaista tai ehkä jopa kansainvälistä huippua edustava tekele (niin ulkoisesti kuin sisällöllisesti) ei pääse jakeluun, koska ei ole kenties oikean tahon julkaisema tai kuulostaa liian riskialttiilta ison jakelijan mielestä. Ja veikkaisin että keijon näkemyksen vastaisesti, ei noita aggressiivisia ja ulospäinsuuntautuneita rokkikukkoja niin loputtomasti ole, vaan moni musiikintekijä on hiljainen nörtti johon pätee sama tarina kuin keijon esittämä piirtäjän prototyyppiin(?).
Suomalaisen sarjakuvan tasoa (aikaisemminkin mainittu Asema mukaan lukien) en ole mielestäni kyseenalaistanut missään viestissä. Jossain sivulauseessa vain maininnut sen olevan minusta "marginaalista" & "vaihtoehtoista" suhteessa johonkin kaupalliseen ja perinteisesti massoihin vetoavaan.
Mitä tulee siihen, onko kaikki mahdolliset levityskeinot käytössä, en tietenkään voi tietää tätä ellei siitä erikseen mainita. Aikaisemmissa viesteissä oli lähinnä kerrottu että mihin ei suostuta lähtemään (hylkäämällä potentiaali) ja mihin ei nyky tilanteessa pystytä. Sen ulkopuolelle jäävä on ihan arvailun varassa ja ainoa tapa arvailla on jos mulkaisee esim. Aseman sivuilla olevan jälleenmyyjien listan. Tuntuu oudolta ettei sen enempää ole listattu. Luulisi tavalla tai toisella julkaisujen päätyvän edes alan liikkeisiin (vaikka sarjakuvaliikkeet perinteisesti on nekin nihkeitä ottamaan sarjakuvaa ;) ) tai muutamiin isompien kaupunkien yksityisiin kirjakauppoihin/divareihin. Vrt. vaikka itse esimerkkinä käyttämäni Lahti, jossa myös kotimaista sarjakuvaa myyviä liikkeitä on. Kritiikki on kohdistettu Asemaan ihan sen vuoksi että yrityksen pyörittäjä oli se joka tuon artikkelin kirjoitti.
-
Sketsi viittaus koskikin sitä että asia rinnastettiin ihmisoikeuksiin, se ei liittynyt muuhun sisältöön. Oikein asetetut quotet ehkä olisi selventänyt. Se rinnastus mielestäni on edelleen huvittava näkemys, ellei jopa hölmö ottaen huomioon mistä ihmisoikeuksissa yleensä on kysymys.
YK esittää ihmisoikeudet kyllä laajemmin kuin sinä:
22 artikla. Kullakin henkilöllä on yhteiskunnan jäsenenä … sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat välttämättömiä hänen ihmisarvolleen ja hänen henkilöytensä kehittymiselle.
26 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen. …
2. Opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen …
27 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus vapaasti osallistua yhteisön sivistyselämään, nauttia taiteista sekä olla osallisena tieteen edistykseen ja siitä johtuviin etuihin.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaan, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
Ja miksikähän tuppaat mulle tuommoisia näkemyksiä joita en ole esittänyt:
Ja veikkaisin että keijon näkemyksen vastaisesti, ei noita aggressiivisia ja ulospäinsuuntautuneita rokkikukkoja niin loputtomasti ole, vaan moni musiikintekijä on hiljainen nörtti johon pätee sama tarina kuin keijon esittämä piirtäjän prototyyppiin(?).
Musiikkia voidaan nykyisin tehdä yksinkin mutta tyypillistä se ei ole.
-
Olen seurannut mielenkiinnolla tätä keskustelua ja sympatiseeraan Rannan alkuperäistä avautumista.
Toki asian voisi ohittaa olankohautuksella ja todeta, että tämä on se maailma missä pelataan ja näillä pelisäännöillä vaihtoehtosarjakuvalle tai pienempien kustantamoiden tuotoksille ei ole markkinoita, sillä jos olisi niin tilanne ei olisi tämä. Ja Suomalaisen kirjakaupan valinnat ovat täysin perusteltuja eivätkä he halua sellaista paatosta hyllyynsä mikä ei myy massoja ja muodostu kannattavaksi.
Mutta kuten jo Ranta itse perusteli, eihän se näin mene.
Tilanne on itse asiassa täysin sama esim. sanomalehtisarjakuvien julkaisussa: siellä vain Kirjavälitys on syndikaatti ja Suomalainen sarjaa julkaiseva lehti, jota ei varsinaisesti kiinnosta miten suppea sarjakuvasivun valikoima on tai mitä se käsittää. Tärkeintä, että sarja on syndikaatilta helposti ja halvalla saatu Karvinen tai Masi, koska sitä kaikki haluavat ja muuta ei ole olemassakaan tai jos onkin niin ainakaan se ei ketään kiinnosta. Ja tämän päätöksen tekee yleensä yksi jamppa, joka ei tiedä sarjakuvista mitään.
On kuitenkin ihan turha kuvitella, että marginaaliporukan kitinä vaikuttaisi millään tavalla niin Suomalaisen kirjakaupan sarjakuvakustanne kuin sanomalehtienkään julkaisupoliittisiin valintoihin. Ne toimivat valitsemillaan arvoilla ja nyt ne arvot vain sattuvat olemaan sellaiset, että toiminnan on tuotettava rahaa eikä tuettava minkään alakulttuurin monipuolisuutta.
Tai vaikka sarjakuvahyllyn laajentaminen käsittämään suomalaisten pienkustanteiden koko kirjon saattaisikin olla yllättäen jopa kaupallisesti toimiva veto, riskiä ei haluta ottaa, koska asiaan on jo ennakolta asennoiduttu siten, että kaikki muu kuin kirjavälityksen kautta tuleva materiaali on harrastelijoiden räpellystä: Kirjavälitys toimii sensuurina, joka karsii pois sellaiset julkaisijat, joilla ei ole paukkuja painattaa tuhansia kappaleita vähintään kymmenistä eri nimikkeistä.
Asiasta voi kuitenkin kirjoitella miten paljon haluaa, mutta tilanne ei muutu miksikään, ellei sille itse jotain tee. Vaihtoehdot ovat:
1. Jos haluaa tuotteensa Suomalaisen hyllyyn, on pelattava sen asettamilla säännöillä ja siirryttävä pienkustantamisesta ammattimaiseen kustantamiseen. Painettava kymmenistä nimikkeistä tuhansien painoksia ja tarjottava niitä Kirjavälityksen kautta Suomalaiselle samaan tapaan kuin suuremmatkin tekevät. Otettava lainaa ja riskejä ja pantava rahaa mainontaan ja rattaiden voiteluun. Varauduttava tulokseen: konkurssiin tai parhaimmillaan jonkinlaiseen menestykseen. Silloin anakin selviää, kiinnostavatko ne työt suurta yleisöä vaiko eivät.
TAI
2. Kehitettävä kilpaileva välityskanava. Unohdettava kokonaan Suomalaiset ja toimittava kokonaan omilla pelisäännöillä ja löydettävä omat vahvuudet: kun välityskanavat jäävät pois, kate on suurempi ja mahdollistaa toiminnan pienemmilläkin painosmäärillä. Sarjakuviin kokonaan keskittynyt, nopeasti ja kilpaileva nettikauppa tai jopa "kirjakerho", johon liittymällä ja kohtuullisen kuukausittaisen maksun maksamalla saisi vaikka kuukausittain pari valikoitua omakustannejulkaisua. Onhan näitä vaihtoehtoja. Toki suuren yleisön tavoittaminen on vaikeaa, mutta parhaimmillaan kohtuullisen kokoisen ostajajoukon haaliminen voi olla mahdollista.
(Jollain tapaa tätä kakkoskohdan aukkoa paikannee Kvaakin sarjakuvakauppa, jonka avautumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Monilla on usko jo mennyt, mutta epäilkää vain Tuomaat. Sittenpähän näätte...
Lyhyt ote kaavailemastani markkinointipropagandasta:
"Kvaakin kaupassa ei mm. ole laisinkaan toimituskuluja ja tuotteet toimitetaan suoraan varastosta tilaajille yleensä jopa tilausta seuraavaksi arkipäiväksi suoraan postiluukkuun. Tilaa tänään kello 15 mennessä ja alppari on 95% todennäköisyydellä pehmustetussa kirjeessä ovellasi huomenna klo 12. Maksa mukana tulevalla laskulla jälkikäteen. Myynnissä oleva valikoima sisältää vain varastokappaleet, joten pitkää odotusta vaativia tilaustuotteita ei edes tarjota.
Kvaakin sarjakuvakaupan valikoima koostuu monipuolisesta otteesta suomalaisia omakustanteita sekä pienten ja suurten kaupallisia julkaisuja. Kauppaan voivat tarjota tuotteitaan kaikki suomalaiset oma-, pien- ja sarjakuvakustantajat, joilta kaupan ylläpidosta vastaava Sarjamedia Oy ostaa tuotteet varastoonsa sovituin maksuehdoin ja hinnoin. Kustantajien on myönnettävä tuotteisiin jälleenmyyjäalennus 55-45%, pienkustantajien vähintään 40% ja omakustantajien vähintään 30%. Tuotteet myydään ilman lisättyjä toimituskuluja kuluttaja-asiakkaille niiden määriteltyyn ovh-hintaan tai myöhemmin alennushintaan."
Kuka enää jaksaa lähteä minnekään Suomalaiseen, täh? Suomalaiset ostavat sarjakuvansa kolmen vuoden päästä keskitetysti Kvaakista :P
3. Kolmas vaihtoehto on toki vielä olemassa. Ainahan voi jatkaa kitinää ja toivoa, että jotain muutosta tapahtuu. Ei sitä tapahdu.
-
Nuo uudet pienkustanteita myyvät nettisivut on tulevaisuuden juttu, mutta vain jos kaikki tuuppaa omakustanteensa sinne myyntiin. Jokaisen on ihan turha erikseen kiikuttaa kenkäkauppoihin sarjakuviaan myyntiin, mutta jos omakustanteita myyvä nettiosoite saadaan leviämään, asia on ihan toinen. Sivustoista pitää yksinkertaisesti tehdä niin toimivia ja suosittuja että Suomalaisesta soitetaan ja pyydetään lähettämään teoksia heidänkin hyllyynsä.
Word.
Minäkin panen toivoni pikemminkin uusiin luoviin ratkaisuihin, nettiin, yhteisöllisyyteen ja puskaradioon kuin siihen että ketjun otsikossa mainitut yritykset muuttaisivat toimintatapojaan.
Jos alan toimijat (tarkoitan pienkustantajia laidasta laitaan) olisivat niin yksimielisiä kuin miltä asia tässä ketjussa vaikuttaa, saattaisi ehkä olla mahdollista tehdä yhdessä jotain.
Jo vitisen vuotta sitten muuan kustantaja pyrki keskittämään myyntiään (suoramyynnin kustannuksella) Akateemiseen juuri siitä syystä että kyseisessä kaupassa nähtäisiin että tuotteita kannattaa ottaa myyntiin. Tuolloin en oikein ymmärtänyt sitä logiikkaa... Suomalainen kirjakauppa on todellakin viheliäinen (olen kuullut siitä pelkkää pahaa ja negatiivisia kokemuksiakin on omasta takaa riittävästi). Se haitta mitä SKK nykyään aiheuttaa sarjakuvaksi kutsutulle kulttuurille alkaa olla jo merkittävä ja käsinkosketeltava.
Kenties siellä herättäisiin jos jouduttaisiin tilanteeseen jossa SKK joutuu jatkuvasti myymään kyselijöille eioota. Nyky tilanteessa tuskin yksittäisen kaupan yksittäisen myyjän kokemukset jonkun kotimaisen tekijän albumin kyselemisestä kantautuvat pääkallonpaikalle portinvartijan korviin.
Tilanne on toki ymmärrettävä juuri liiketaloudellisten näkökohtien kautta. Sarjakuvat ovat liian halpoja tuotteita SKK:lle. Ajatus siitä että nk. sarjakuvayleisö, jota on paljon, ostaisi pelkästään sarjakuvia on kuitenkin naurettava. Eli näkisin että samalla kun SKK ylenkatsoo sarjakuvasta kiinnostuneita asiakkaitaan se menettää suuren osan myös muusta kuin näiden sarjakuvatuotteiden myynnistä. (Joku täällä totesikin, että ei ole paljon syitä asioita ko. kaupassa)
Tietenkin muutos vaatisi ajattelutavan muutosta SKK:ssa. Koko idea erillisestä nurkkaan runtatusta sarjakuvahyllystä kielii lähinnä Kekkosen kauden aikaisesta liiketaloudellisesta vainusta.
Toisin tähän Kvaain keskusteluun kuitenkin vielä muutaman näkökulman jota ei ole vielä mainittu:
1. Suomalainen sarjakuvakirja tai omakustannesarjakuva on suurin piirtein yhtä venyvä käsite kuin manga. Se kattaa kaiken laidasta laitaan. Se mikä pätee yhteen tuotteeseen ei päde toiseen (kaikkiin). Tämä ei ole este yhteistyölle kunhan tosiasian ymmärtää ja hyväksyy.
2. Kotimaisen sarjakuvankin markkinaan pätee jossain määrin sama sääntö kuin kaikkeen muuhun kuluttamiseen. Tarjonta vaikuttaa kysyntään. Jos (ja kun) on ideana kasvattaa kokonaiskysyntää, pitää hyväksyä se, että markkina kyllästyy silloin tällöin. Kun markkinat ovat tukossa eivät edes kaikki laadukkaat tuotteet ole kustantajalleen kannattavia.
Kun olen laskenut nimikemääriä olen havainnut että kasvu tapahtuu aaltomaisesti. Esimerkiksi kotimaisten tekijöiden albumien tuotannossa oli edellinen selkeä piikki ja kyllästymisvaihe heti 90-luvun puolivälin jälkeen. Ihan viime vuoden numerotietoa mulla ei ole, mutta siellä 60:n pinnassa se nimikemäärä nyt pyörii. Päälle vielä omakustannelehdet. Jos ajatellaan että kaupan pitäisi pitää esillä myös edellisen vuoden tuotteita, puhutaan jo valtavasta mällistä kirjoja.
-
Eikö Tampereen festari voisi kunnostautua ja perustaa kykykatsastuspöydän (Angoulêmessa on huone) jossa muutama kustantajien edustaja vuorotellen silmäilisi pari tuntia lauantai-iltapäivällä sarjakuva-alalle haaveilevien töitä ja kertoisi mistä kannattaa kohentaa, ja lykkäisi käteen valmiiksikopiodun ohjeiston yhteystietoineen, miten tarjota sarjakuvajulkaisua millekin kustantamolle?
Idea pantiin jo liikkeelle. Ongelma vain on se mikä kaikessa muussakin: kuka tuon ottaisi hoitaakseen? ("Grönlund" ei tällä kertaa ole oikea vastaus.)
Suomalaisen sarjakuvan tasoa (aikaisemminkin mainittu Asema mukaan lukien) en ole mielestäni kyseenalaistanut missään viestissä. Jossain sivulauseessa vain maininnut sen olevan minusta "marginaalista" & "vaihtoehtoista" suhteessa johonkin kaupalliseen ja perinteisesti massoihin vetoavaan.
Ehkä närää herätti se, että mitä hittoa on "perinteisesti massoihin vetoava sarjakuva"? Nimikkeitä voi aina heitellä, mutta jos aikoisi tehdä ja julkaista uuden "perinteisesti massoihin vetoavan sarjakuvan" niin mistä sen tunnistaa?
Aseman sarjakuviin verrattuna 'pieneläimestä kertova sarjakuva joka loppuu aina samaan vitsiin' ei kuulosta hittituotteelta. Mutta toisin on.
-
Omat kokemukseni:
Tärkeintä myynnille ei ole että teos on esillä kirjakaupoissa, vaan että ihmiset ovat tietoisia teoksen olemassaolosta ja sen sisällöstä. Ja koska pienkustantajalla ei ole varaa kuin marginaaliseen mainontaan ja markkinointiin, näkyvyyttä saa käytännössä vain sanomalehtien ja mahdottomalla tuurilla tv-ohjelmien kautta - teosta arvostellaan, tekijää haastatellaan jne. Ja harvemmin riittää yksi haastattelu, niitä pitäisi olla KYMMENIÄ. Tässä taas pienkustantaja törmää kolmeen ongelmaan: 1) medioiden kaupallistumiseen ja mediakonsernien kasvavaan kokoon, 2) kulttuuritoimitusten linjaan sekä 3) kulttuuri/taidealaan sisäiseen kilpailuun.
1) medioiden kaupallistuminen ja mediakonsernien kasvu:
Se joka mainostaa paljon, saa helpommin ja näkyvämmin palsta- ja ohjelmatilaa. Miksi antaa näkyvyyttä toimijoille, jotka eivät tuo sinulle rahaa? Mediakonsernien kasvu tarkoittaa taas sitä, että toimii monilla aloilla: yhdellä konsernilla on tv-kanavia, sanomalehtiä. kustannustoimintaa, .... Ja tietenkin on konsernin näkökulmasta parempi, että oma sanomalehti arvostelee näyttävästi saman konsernin uusia teoksia, kuin että antaisi paljon tilaa kilpailevien toimijoiden teoksille. Raha ratkaisee. Ja kun sama konserni omistaa useita lehtiä, arvostelut ja lehdistötiedotteet menevät yhden kanavan kautta sisään - jos siinä tulee stoppi, arvostelu tai "uutinen" ei tule mihinkään konsernin lehteen.
2) kulttuuritoimituksen linja.
Lehtien kulttuuritoimitukset ovat pienet, ja niiden pomoilla on oma, usein vahva, näkemyksensä siitä, mistä pitää kirjoittaa ja mistä erityisen paljon. Harvoilla on sarjakuva ykkössijalla. Eikä kulttuuritoimituksen kokonaiskompetenssi kata koko taide/kulttuurikenttää, eli ei yksinkertaisesti ymmärretä miten hyvä toimitukseen lähetetty arvostelukappale itse asiassa on, jos on. Ei ole ammattitaitoa arvostella sarjakuvaa. Kulttuuritoimittajat ovat myös vain ihmisiä omine kiinnostuskohteineen, ja kirjoittavat mieluummin kahden sivun jutun sunnuntainlehdessä suosikkikirjalijastaan, joka sattuu olemaan 90-vuotias norjalainen postmoderni feministirunoilija, joka kirjoittaa miesten ylivallasta vammautuneen albinohylkeen näkökulmasta.
3) kilpailu.
Näkyvyyttä arvostelujen ja haastattelujen muodossa haluavat sarjakuvapienkustantamoiden lisäksi myös isot kustantamot, isot kulttuuri-instituutiot kuten Kansallisooppera, baletti, Kansallisteatteri, festivaalit, museot, muiden alojen pienet toimijat kuten teatterit, tanssi, galleriat, bändit, muun kirjallisuuden pienkustantajat, performanssien esittäjät jne jne jne... Sen lisäksi että julkaisee vitun hyviä sarjakuvia pitää siis olla sitkeä ja omata kovat kyynärpäät.
Jos saisin valita, olisiko sarjakuvastani (olettaen että se olisi suomeksi) 20 kpl kaikissa Suomen kirjakaupoissa ja esillä kaikkien näyteikkunassa vai albumistani sivun myönteinen arvostelu+haastattelu Hesarissa sekä olisin vieraana jossain hyvin suositussa tv-ohjelmassa, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Eli näkyvyys, näkyvyys ja näkyvyys. Kun se vaatii ihan oikeasti ihan helkkarin paljon duunia, että edes potentiaalisimmat asiakkaasi saisivat tietoisuuteensa, että hei, tää tyyppi on tehnyt tällaisen jutun mistä varmasti tykkäisin.
Parasta mitä sarjakuvakirjan tekijälle voi tapahtua on, että joku keskeinen mediapersoona jolla on oma tv-ohjelma tai paljon tilaa jossain lehdessä ihastuu sarjakuvakirjaan ja kirjoittaa/puhuu siitä. Tai että sisältö sattuu olemaan jotain sellaista tai olemaan sellainen, että nousee valtakunnallisten medioiden uutiskynnysten yli. Mutta se on taas ihan tuurista kiinni.
En osaa siten antaa muita neuvoja kun että 1) tehkää parempia sarjakuvia ja 2) tehkää enemmän työtä sen eteen, että saatte näkyvyyttä. Sen jälkeen jakelu tuntuu pieneltä ongelmalta.
Minulla on Ruotsin valloituksessa toinen askel meneillään, voin raportoida myöhemmin syksyllä, oliko sillä vaikutusta myyntiin. Minusta on tärkeää, ettei katkeroidu ja ala syyttää eri tahoja (vaikka se olisikin osittain oikeutettua) huonosta menestyksestään, vaan että saa tämän käännettyä positiiviseksi energiaksi jonka tuloksena on parempia sarjakuvia ja niille enemmän näkyvyyttä.
Sebastian
-
Tällä hetkellä on eteviä tekijöitä jotka eivät tee koska eivät saa julkaistua.
On hyviä jo tehtyjä sarjakuvia joita ei paineta koska niitä ei voi myydä.
On kansainvälisesti arvioiden laadukkaita painettuja sarjakuvajulkaisuja joita ei myydä koska ostaja ei tiedä niitä olevan ja vaikka tietäisi, ei tiedä mistä ostaa.
Tulevaisuus on siis valoisampi kuin nykyisyys kunhan S****alainen KK ja se toinen jarru saadaan ohitettua.
Se mikä minua kiinnostaa, on että kun etevät tekijät saisivat töitään julki, vielä etevämmät rohkaistuisivat tuottamaan, ja sitten sarjakuvailmaisu jalostuisi paitsi ilmaisun myös sisältönsä puolesta ohi tylsän kirjallisuuden ja elokuvan. Ihan tosi.
Tähän euforinen hymiö.
-
Sebastianilla on oikeita pointteja. Mulla ei omakohtaista kokemusta ole, mutta vuosien varrella on tullut kuunneltua useita pienkustantajia, ja kaikilla on samat ongelmat.
Omakustantajan kannalta lehtikritiikit ja palkinnot voi olla hyvä juttu, mutta niillä ei ole mitään merkitystä pienelle kustantamolle jonka jakelu on kunnossa mutta tarvittaisiin lisätilauksia normaalin hyllytäytön sijaan. Divarit ja kirjakaupat ostaa sen 1-2 kpl eikä enempää. (Tai saavat Kirjavälitykseltä ilmaiskappaleen ja myyvät sen, eivätkä tilaa uutta tilalle vaikka sopimus niin määrittää). Kustantaja ei jää tappiolle mutta ei myöskään saa leipää suuhunsa.
Juuri nyt Hesarin lukijapalstallakin keskustellaan tekijänoikeuskorvauksista, ja osa ihmisistä tuntuu oikeasti luulevan että taiteilijaksi ryhdytään koska halutaan julkkikseksi. Medianäkyvyys valitettavasti tarkoittaa pelleksi ryhtymistä, kännissä räyhäämällä kansan lemmikiksi.
-
Kehitettävä kilpaileva välityskanava. Unohdettava kokonaan Suomalaiset ja toimittava kokonaan omilla pelisäännöillä ja löydettävä omat vahvuudet: kun välityskanavat jäävät pois, kate on suurempi ja mahdollistaa toiminnan pienemmilläkin painosmäärillä.
Juhalla on asenne kohdallaan. Avasin tällaisesta vaihtoehdosta uuden keskustelun tekijöiden puolelle: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9004.0.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9004.0.html).
-
Pienempi askel pienkustantajille voisi olla toimia yhdessä Kirjavälityksen suuntaan.Kun:
Kirjakaupat tuntuvat pääsääntöisesti preferoivan mahdollisimman vähän jakelijoita, mieluiten käyttävät vain yhtä, koska jos kaikki kirjat tulevat yhden jakelijan kauttaa, logistiikan kustannukset ovat mahdollisimman pienet koska lähetysten määrä on mahdollisimman pieni. Jos käyttää monta jakelijaa, logistiikan kustannukset nousevat. Ruotsissa on olemassa sarjakuviin erikoistunut jakelija Grand Ocean, jota itsekin käytän, mutta ne tavoittavat vain sarjakuvakaupat ja lehtikioskit johon sarjakuvakirjat eivät oikein mahdu. Kirjakaupat sielläpäin tuntuvat harvemmin käyttävän Grand Oceania, vaan käyttävät juuri kustannussyistä mahdollisimman isoa jakelijaa, eli sielläpäin useimmiten Förlagssystem, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Tästä syystä esimerkiksi sarjakuvakustantamot Kartago ja Komika käyttävät myös Förlagssystemiä.
Pienkustantajien kannattaa ehdottomasti tehdä yhteistyötä, mutta millä tavalla? Oma jakelu ei välttämättä ole paras ratkaisu, yllä kuvatuista syistä.
-
Jos saisin valita, olisiko sarjakuvastani (olettaen että se olisi suomeksi) 20 kpl kaikissa Suomen kirjakaupoissa ja esillä kaikkien näyteikkunassa vai albumistani sivun myönteinen arvostelu+haastattelu Hesarissa sekä olisin vieraana jossain hyvin suositussa tv-ohjelmassa, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Eli näkyvyys, näkyvyys ja näkyvyys. Kun se vaatii ihan oikeasti ihan helkkarin paljon duunia, että edes potentiaalisimmat asiakkaasi saisivat tietoisuuteensa, että hei, tää tyyppi on tehnyt tällaisen jutun mistä varmasti tykkäisin.
Parasta mitä sarjakuvakirjan tekijälle voi tapahtua on, että joku keskeinen mediapersoona jolla on oma tv-ohjelma tai paljon tilaa jossain lehdessä ihastuu sarjakuvakirjaan ja kirjoittaa/puhuu siitä. Tai että sisältö sattuu olemaan jotain sellaista tai olemaan sellainen, että nousee valtakunnallisten medioiden uutiskynnysten yli. Mutta se on taas ihan tuurista kiinni.
Juu, noin siis periaatteessa. Käytännössä törmätään kuitenkin muna-kana asetelmaan. Kymmenen vuoden perspektiivissä kuvaamasi systeemi on toiminut laskujeni mukaan oikeastaan vain Juban, Kaisan ja Millan kohdalla. Juba ja Milla tekivät pitkään työtä jo ennen kuin julkisuus varsinaisesti "löysi" heidät. Kaisa taas oli/on ilmeisesti riittävän erikoinen median näkökulmasta. Moni muu on tänä aikana yrittänyt - ja lujaa. Tuotteissa ei ole ollut vikaa eikä pärstässä tai ulosannissa. Näkyvyyttäkin on ollut paljon. Yleensä homma menee niin että vaikka pääset telkkariin ja sanotaan 5-10 lehtijuttuun niin sun kirjaa (siis itse tuotetta) ei tod. näk. ole kaupoissa koska se sisäänostaja ei ole sitä sinne halunnut. Niinpä julkisuus ei hyödytä myyntiä ja jos julkisuuden siivittämänä sattuu sitten saamaan työnsä lopulta jonnekin hyllyihin, niin yleisö on jo siinä vaiheessa ehtinyt unohtaa sinut (ja sen naamasi jota olet revitellyt mediassa) moneen kertaan juostessaan jonkun toisen kuuman nimen perässä.
Ainoa "julkisuusautomaatti" on Hesari ja sen liitteenä ilmestyvät lehdet. Ne tekevät sarjan tunnetuksi riittävän usealle ihmiselle jotta tästä joukosta löytyy se 1-10%:n popula myös diggaamaan ja ostamaan ko sarjasta kokoelmia. Sanomattakin on selvää että kaikki eivät voi piirtää sarjakuvaa Hesariin.
En osaa siten antaa muita neuvoja kun että 1) tehkää parempia sarjakuvia ja 2) tehkää enemmän työtä sen eteen, että saatte näkyvyyttä. Sen jälkeen jakelu tuntuu pieneltä ongelmalta.
Tuo mitä kirjoitat on järkeenkäypää - mutta tämän ajan Suomessa valitettavasti kuitenkin vain teoriaa. Koko tämä keskustelu on lähtenyt juuri siitä että kuvaamallesi mekanismille ei näiden topicissa mainittujen tahojen puolesta anneta mitään mahdollisuuksia.
Tilanne on toki koko ajan korjaantumaan päin, sillä yhä useampi media noteeraa sarjakuvatuotokset ja niiden tekijät, myös esikoiset ja hieman erikoiset. Ja tällöin netti näyttänee voimansa. Kun Suomalainen Kirjakauppa on maalannut itsensä nurkkaan tarjoamalla teoksia vain trukkilavakaupalla, niin yleisö löytää haluamansa ihan jostain muualtakuin siitä kaupasta.
Vielä täytyy herkistellä sen verran että tosiaan joskus (ei niin kauan sitten) oli aika joillon sarjakuvajuttuja näkyi mediassa vuodessa saman verran kuin niitä nykytahdilla julkaistaan keskimäärin päivässä.
-
YK esittää ihmisoikeudet kyllä laajemmin kuin sinä:
Lainaus
22 artikla. Kullakin henkilöllä on yhteiskunnan jäsenenä … sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat välttämättömiä hänen ihmisarvolleen ja hänen henkilöytensä kehittymiselle.
26 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen. …
2. Opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen …
27 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus vapaasti osallistua yhteisön sivistyselämään, nauttia taiteista sekä olla osallisena tieteen edistykseen ja siitä johtuviin etuihin.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaan, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
Mikä noista liittyy SKK tai kirjavälitykseen? Onko SKK jakelu välttämätön jonkun ihmisarvolle ja henkilöytensä kehittymiselle? Haluaisin nähdä sellaisen henkilön ja ottaa fyysiseen koulutukseen. Myös opastusta on tarjolla enemmän kuin kukaan ehtii käyttää. Sen määrä on lähinnä ongelma, siinä suhteessa että kukaan ei kykene sisäistämään sitä informaatio tulvaa joka nykyisin on.
Mikään muukaan artikla ei kyllä liity tuohon. Taiteesta voi nauttia, voi tehdä, voi levittää, mutta ei niin että se tapahtuu toisen yritystoiminnan kustannuksella. Ainakin näin veikkaisin. Vastaavasti et voi vaatia parasta ja tunnetuinta taidegalleriaa omaan käyttöösi vedoten ihmisoikeuksiin, vaan päädyt sinne mihin on rahkeita, mihin riittää budjetti ja minne olet tervetullut.
Tulevaisuus on siis valoisampi kuin nykyisyys kunhan S****alainen KK ja se toinen jarru saadaan ohitettua.
Juha kouvalainen varsin ansiokkaasti kiteytti mitä piti jo aiemmin sanoa:
1. Jos haluaa tuotteensa Suomalaisen hyllyyn, on pelattava sen asettamilla säännöillä ja siirryttävä pienkustantamisesta ammattimaiseen kustantamiseen. Painettava kymmenistä nimikkeistä tuhansien painoksia ja tarjottava niitä Kirjavälityksen kautta Suomalaiselle samaan tapaan kuin suuremmatkin tekevät. Otettava lainaa ja riskejä ja pantava rahaa mainontaan ja rattaiden voiteluun. Varauduttava tulokseen: konkurssiin tai parhaimmillaan jonkinlaiseen menestykseen. Silloin anakin selviää, kiinnostavatko ne työt suurta yleisöä vaiko eivät.
Ei ole epäselvää etteikö jokainen Suomalainen pienkustantaja repisi selkänahastaan jo nyt kaiken rahan investoidakseen julkaisuun johon uskoo, ottaen samalla ehkä jopa kohtuuttomia riskejä verrattuna.."perus duunariin". Mutta siitä huolimatta on todettava että jos oikeasti mielii isoille markkinoille, on toimittava isojen markkinoiden tavoin. Otettava itse ne riskit, eikä vaadittava riskien ottoa muilta.
Näyttää siltä että yritykset saada suomalainen tai edes kansainvälinen "laatusarjakuva" täällä "nousuun" tuntuu pääsääntöisesti kaatuvan. Mutta jos uskoa on, lienee aiheellista käyttää hyväksi nykyistä taloudellista noususuhdannetta ja hakea pankista miltei puoliväkisin työnnettävää lainarahaa ja pelattava kuten isot julkaisijat pelaa. Ja kuten joku jo mainitsi, jakelulla ei ole pätkän vertaa väliä jos ei ole näkyvyyttä ja sitä myötä kiinnostusta herännyt. Omilla kukkaronpohjalla olevilla hiluilla ei mainosteta missään. Ei luoda promootio kampanjoita jotka ihmiset noteeraisi jne.
Jos musiikkipuolta vielä yrittäisi rinnastaa, moni iso tai keskisuuri jakelija ei ota tuotettasi myyntiin, ellet ole sitoutunut mainostamaan paikallisissa/markkina-alueen medioissa. Ei ole syytä ottaa hyllyyn XXX kpl CD:tä josta kukaan ei tiedä mitään. Jakelija ei ole millään muotoa velvollinen panemaan tikkua ristiin promootion eteen, se kuuluu julkaisijalle. Ison firman jakelu voi kuulostaa ensin tosi hyvälle jutulle, mutta loppupelissä voi tuottaa huonomman tuloksen* niin levikissä kuin puhtaasti taskuun jäävän rahan määrässä, ellei ole valmis pelaamaan niillä säännöillä millä siinä "skenessä" toimitaan.
(*verrattuna keskittymiseen marginaaliin, jossa tuotot ja levikki on pienempi, mutta myös kulut minimaaliset)
-
Sarjakuvantekijä työskentelee yksin, eikä niin työvaltaisessa harrastuksessa jengin kanssa luuhaamaan ehtisikään.
Eikö Tampereen festari voisi kunnostautua ja perustaa kykykatsastuspöydän (Angoulêmessa on huone) jossa muutama kustantajien edustaja vuorotellen silmäilisi pari tuntia lauantai-iltapäivällä sarjakuva-alalle haaveilevien töitä ja kertoisi mistä kannattaa kohentaa, ja lykkäisi käteen valmiiksikopiodun ohjeiston yhteystietoineen, miten tarjota sarjakuvajulkaisua millekin kustantamolle?
Keijon kanssa olen samaa mieltä siinä, että sarjakuvantekeminen on enimmäkseen yksinäistä touhua, joka ei lisäksi jätä liikaa ylimääräistä aikaa verkostoitumiseen, kustannustoimintaan tai markkinointiin. Harrastelijan kannalta osa ongelmaa lienee se, että "harrastus" ei saisi kai viedä koko elämää, vaan muutakin tekemistä pitäisi olla, jopa ammatti. Ammattilaisen kannalta ongelma taas on se, että tullakseen sarjakuvilla toimeen, on oltava hyvin tuottelias, eikä taaskaan jää aikaa itsensä markkinoimiseen ja brändäämiseen, kuten kai modernissa markkinataloudessa pitäisi tehdä.
Keskustelin hiljattain vanhan tuttavan kanssa, joka on ihan eri alalla, mutta tekemisissä myymisen kanssa. Hän oli vallan ihmettynyt, kun sanoin mieluummin asioivani sähköpostilla, enkä ole monia monivuotisia työnantajianikaan koskaan tavannut, joidenkin kanssa korkeintaan puhunut puhelimessa. Täysin väärä lähtökohta markkinointiin, kuulemma. Mutta sitten taas, jos laukkaisin kaikkialla tekemässä itseäni tutuksi ja tarjoamassa lounaita kustantajille, en ehtisi tehdä sitä myymääni tavaraa, eli sarjakuvia.
"Kykypöytä" olisi periaatteessa hyvä ajatus, mutta miten sen käytännössä toteuttaisi? Luulen etteivät kustantajat välttämättä haluaisi lähteä semmoiseen. He haluavat harkinta-aikaa, eivätkä he muutenkaan voisi sanoa siellä muuta kuin "Ihan kiva", "Lähetä kopioita postissa, niin katsotaan sitten" tai "Myy tämä ensin 20 sanomalehteen, niin sitten voidaan harkita". Jonkin sortin ammattilaisista koostuva raati voisi toki pitää arvostelupalvelua, mutta siinäkin on se ongelma, että sarjakuvan arviointi vaatisi sen lukemista ja aikaa, muuten arviointi olisi aika pintapuolinen raapaisu. Voisihan siitäkin toki jotain hyötyä olla... Olisiko Keijolla tai jollakulla muulla ajatuksia miten homma voisi toimia?
-
Miten paljon luulisitte, asiantuntijat, että sarjakuvantekijän persoona ja sen näkyvyys vaikuttaa myyntiin? Tuntuu että tekijät, joilla ei ole mitään vakkarisarjaa tai -hahmoa, voivat "brändätä" vain itsensä. Jos suurelle yleisölle tuntemattomalta tekijältä tulee mihinkään tunnettuun sarjaan kuulumaton sarjakuva, kirjakaupan sisäänostajalla ei ehkä ole mitään mistä innostua? (Pelkään että laadukas sisältö ei kirjakauppahommissa riitä) Eli pitäisikö henkilökulttiakin ja muuta propagandaa yrittää rakentaa jakeluideoiden lisäksi?
Pitää rakentaa henkilökulttia tai ehkä lähinnä tulla tunnetuksi. Henkilö tunnettavuudella myydään Viivi Avellanin, Susanna Sievisen, Susan Kurosen/Ruususen jne jne kirjoja. Epäilemättä näiden kirjojen myyntiluvut olisivat alle prosentin verran nykyisistä myyntiluvuista, jos kyseiset henkilöt olisivat täysin tuntemattomia.
On oikeastaan aika surullista, että jos Susanna Sievinen tekisi sarjakuva-albumin, se myytäisiin varmasti sisällöstä huolimatta paljon enemmän kuin Suomen parhaimmat alternativesarjakuvatekijöiden tuotokset.
Yleisesti taitaa olla myös niin, että pienkustantamoiden markkinointiymmärrys on todella pieni, käytännössä olematon. Erilaiset markkinointikeinot ja laajempien kohderyhmien tavoittaminen ovat hakusessa. Niin on esim. minulla, mutta sen verran olen oppinut ja kuunnellut markkinointi-ihmisiä, että tiedostan oma ammattitaidottomuuteni näissä asioissa.
Eräs ratkaisu voisi olla, että riittävästi pienkustantamoita yhdistyisivät "löyhästi", tuotteita myytäisiin yhteisen brändin alla, olisi palkattu markkinoinnin ammattilainen ja markkinointibudjetti.
-
"Kykypöytä" olisi periaatteessa hyvä ajatus, mutta miten sen käytännössä toteuttaisi? Luulen etteivät kustantajat välttämättä haluaisi lähteä semmoiseen. He haluavat harkinta-aikaa, eivätkä he muutenkaan voisi sanoa siellä muuta kuin "Ihan kiva", "Lähetä kopioita postissa, niin katsotaan sitten" tai "Myy tämä ensin 20 sanomalehteen, niin sitten voidaan harkita". Jonkin sortin ammattilaisista koostuva raati voisi toki pitää arvostelupalvelua, mutta siinäkin on se ongelma, että sarjakuvan arviointi vaatisi sen lukemista ja aikaa, muuten arviointi olisi aika pintapuolinen raapaisu. Voisihan siitäkin toki jotain hyötyä olla... Olisiko Keijolla tai jollakulla muulla ajatuksia miten homma voisi toimia?
Kuvittelen että sarjakuvaa julkaisevilla kustantajilla on joku/joitain lukemassa tarjolle tulevia tekeleitä. Tämä henkilö voisi poiketa uhraamaan aikaansa hetken nähdäkseen millaista jälkeä on tulossa nousevalta polvelta ja antaakseen ylimalkaisenkin vinkin edetä: "sun pitää opetella anatomia", "oletko lukenut Aristoteleen runousopin?" ynnä muuta helppoa mutta harvoin metsään menevää. Ei niitä läpi tarvitse lukea, silmäyksellä jo näkee mitä pitäisi parantaa. Mutta jos joku arka saisikin tuotua todella näyttävän teoksen? Puuväreillä nyherretyn helmen josta ei Kuhmon takana mistään saisi värikopiota eikä olisi varaa otaakaan. Tällöin voisi edes lainata originaaleja (skannattavaksi) ja sanoa: "en minä usko että me tätä julkaisemme mutta sen verran mukavaa jälkeä sulla on että haluan näyttää kollegalle". Juuri kustantajayhteys rohkaisisi näitä esille. Ja kykypöytä rohkaisisi kehittymään.
Jos tämmöinen pöytä tarjoaisi palveluaan lauantaina muutaman tunnin, se ei kysyisi kustannustoimittajalta kuin tunteroisen per pärstä elleivät sitten innostuisi turinoimaan keskenään pöydän ääressä muutenkin. Lehdet todennäköisesti haastattelisivat ja kustantajat saisivat taas pikkupikkuisen peeärrää.
-
Aseman ja Huuda Huudan tapauksessa emme kuitenkaan pyri olemaan marginaalia vaan toivomme, että jokaisella, joka kirjamme haluaa on mahdollisuus se saada. Kirjojen materiaali on sellaista, etten näe mitään syytä, miksei siitä voisi satunnainen ihminen jossain Äkäslompolosta kiinnostua. Siis jos vain törmäisi siihen kirjaan. Nääs, jotta lukija haluaa kirjan, pitää hänen se ensin kohdata. Tässä kohtaa astuvat Kirjavälitys ja Suomalainen kuvioihin. Niiden varjon takaa on vaikea toimia.
Eihän tässä kauppalevityksen kanssa mistään isoista määristä puhuta, se on varmaa. Kuitenkin, se parin-kolmensadan lisämyynti, joka paremmalla levityksellä olisi mahdollista, on JUURI SE RAHA, jolla itse taiteilija tulisi elämään... ja tekemään ehkä sen seuraavan kirjansa.
Pari kommenttia:
Ensinnäkin Akateemisella kirjakaupalla on myymälöitä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella, eli tavoittavat karkeasti 1,5 miljoonaa suomalaista joten minusta julkaisijan riippuvuus Suomalaisesta ei ole niin totaalinen kuin annatte ymmärtää. Akateemisella on erittäin hyvä maine ja valikoimat, joten kirjojen ostajat käyvät kyllä säännöllisesti niissä, kunhan vain löytyy myymälä kotikaupungissa.
Toiseksi ei mene minun kaaliini, miten 200-300 kappaleen lisämyynti voisi olla se raha, jolla taiteilija voisi elää. 20 euron albumin sisäänostohinta on 10 euroa, painokustannukset 5€, joten vaikka jäljelle jäävästä osuudesta koko 5€ maksetaan taiteilijalle (ja nyt olen jättänyt muitakin kuluja huomioimatta), hän saa 300 kappaleesta vain 1500€, josta pitää vielä maksaa verot. Albumin tekoon menee tekijältä esimerkinomaisesti 8 kuukautta, joten bruttona hän saisi tällä skenaariolla alle 200€/kk, eli ihan pikkurahoja. Ei sillä kukaan elä.
-
...kunhan vain löytyy myymälä kotikaupungissa.
Aivan! Jotkut ihmiskunnan yksilöt ovat kuitenkin päättäneet vastoin kaikkia luonnonlakeja asua Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen ulkopuolella.
Toiseksi ei mene minun kaaliini, miten 200-300 kappaleen lisämyynti voisi olla se raha, jolla taiteilija voisi elää.
Ei sillä itseään elätä. Kukaan pienkustanteita tekevä tekijä tuskin uskoo saavansa kunnollisia tuloja pelkästään kyseisestä hommasta, mutta 200 equa kuussa helpottaa varmasti seuraavan lehdykän tekoa.
-
RE: kykypöytä. Paremmin saanee kustantajan edustajan huomiota ja mahdollisen punnitun kirjallisen mielipiteen lähettämällä viimeistään paikkakunnan kirjastossa valokopioidun taidonnäytteensä. Kopiostakin näkee toimiiko homma ja sitten voi mahdollisesti kiikuttaa ne "hienosti puuväritetyt" originaalinsa pyynnöstä erikseen näytille.
-
RE: kykypöytä. Paremmin saanee kustantajan edustajan huomiota ja mahdollisen punnitun kirjallisen mielipiteen lähettämällä viimeistään paikkakunnan kirjastossa valokopioidun taidonnäytteensä. Kopiostakin näkee toimiiko homma ja sitten voi mahdollisesti kiikuttaa ne "hienosti puuväritetyt" originaalinsa pyynnöstä erikseen näytille.
Tuo on aina ollut mahdollista. Nyt ehdotetaan jotain muuta, ei tuota mahdollisuutta kiellettäväksi.
Sarjakuvafestivaaleilla ei olisi hassummaksi tekijöiden kohtaaminen tummoisen pöydän liepeillä. Sitä paitsi nuo tekijät, koulukiusatut ressukat, peräkammarinerot, kaappisarjakuvantekijät eivät osaa lähestyä sarjakuvakustantajia. Nähty on.
-
Henkilö tunnettavuudella myydään Viivi Avellanin, Susanna Sievisen, Susan Kurosen/Ruususen jne jne kirjoja.
Paitsi että Susan Kuronen-Whateverin kirjat eivät myy. Mainio esimerkki siitä että julkisuus ei ole automaatti. Olen aina tolkuttanut sitä että kyse on TUURISTA. Siksi on tärkeämpää ja mielenterveydellisesti järkevämpää tehdä taidetta josta itse pitää, sen sijaan että alkaa heilua Seiskan pikku-uutisissa. Vituiksi menee jos taidetta alkaa tehdä jostain muusta syystä kuin ilosta jonka sen tekemisestä itselleen saa. Jos ei itse tykkää lopputuloksesta niin ei siitä tykkää kukaan muukaan.
Tää ketju on menossa pahasti Off.
-
Pääministerin morsian on myynnissä Kirjatorilla 2 eurolla, Gunnm on myös mutta 6,50 eurolla. Voitto sarjakuvalle!
-
Sarjakuvafestivaaleilla ei olisi hassummaksi tekijöiden kohtaaminen tummoisen pöydän liepeillä. Sitä paitsi nuo tekijät, koulukiusatut ressukat, peräkammarinerot, kaappisarjakuvantekijät eivät osaa lähestyä sarjakuvakustantajia. Nähty on.
Toisivatko nämä päihin potkitut hissukat töitään tämänkaltaiseen pöytään arvioitavaksi? Jos asiasta laitetaan sana kiertämään, varmasti jotkut tuovat töitään näytille, mutta minä uskon näiden henkilöjen jo aiemminkin yrittäneen tyrkyttää töitään ties minne (elleivät sitten ole sen verran nuoria, etteivät ole edes ajatelleet sellaista mahdollisuutta).
-
minä uskon näiden henkilöjen jo aiemminkin yrittäneen tyrkyttää töitään ties minne (elleivät sitten ole sen verran nuoria, etteivät ole edes ajatelleet sellaista mahdollisuutta).
Sun pitäis tietää, kamu: poikkeuksellisen kiinnostavia tekijöitä on mun mielestä
Heinonen Väinö
Hietala Olli ressukka pieni ujo ei olis ilman potkimista tehny mitää
Kainulainen Joonas
Kekkonen Jaana
Kivisilta Noora
kokkarinen pia
korpinen janne
muilu jaakko
mäkelä mikko
Parkkinen Muura
pitkänen janette
siira marja
tervapuro henri
tolonen johanna
ja
vääräkangas jukka
ja jätin pois ne jotka todennäköisesti osaa markkinoida itseään ilman kaveriapuja. Mut nää onkin alaa opiskelleita. Entäs ne tosi hiljaiset.
-
Sun pitäis tietää, kamu: poikkeuksellisen kiinnostavia tekijöitä on mun mielestä...
Hyviä tekijöitä kaikki minunkin mielestäni muutamaa lukuunottamatta, kun en tunne. Ajattelin vaan, etteivät hiljaiset ihmiset sinne pöydän luokse tule, jos eivät uskalla lähettää postitse taikka muin' keinoin töitään näytille. En silti lynkkaa ideaa: oikein hyvä niille rohkeille - mutta tuntemattomille - ihmisille.
-
ja jätin pois ne jotka todennäköisesti osaa markkinoida itseään ilman kaveriapuja. Mut nää onkin alaa opiskelleita. Entäs ne tosi hiljaiset.
Tuosta tuli mieleen se mitä olen jauhanut aiemminkin: minusta pitää markkinoida myös tekijöitä, eikä pelkkiä sarjakuvia. Musiikki- ja kirjapuolella se on selvä juttu. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että tekijän imagoa pitäisi (tai edes saisi) muokata mihinkään suuntaan: umpimielinen "nuori Kari Peitsamo"-persoona saattaa olla todella kiinnostava. Eli kannattaisi tuottaa ahkerasti haastatteluja ja henkilökuvia lehdissä ja livenä. Olisi mukavaa nähdä kerrankin Suomalaisessa juliste jossa iso naama ja otsikko "Kaltsu Kallion uutuus täällä!"
-
Nostanpa vähän omaa häntääni, kun sattui niin sopivasti:
"Levityskanavien puute on pienkustantajien suurin ongelma" (http://www.turunsanomat.fi/talous/liite/?ts=1,3:1018:0:0,4:18:77:1:0,104:18:487882,1:0:0:0:0:0:)
eli Turun Sanomien talous-liitteessä oli tänään allekirjoittaneen haastattelu.
-
Hyvä artikkeli.
Koska tämä ketju on jo mennyt niin kauaksi topicista tyydyn toistamaan vain äsken jossain kuulemani määrittelyn. Underground on nykyään jotain sellaista mitä ei löydy netistä. :)
Tekijöiden markkinoimisen hoitaa media. Jopa niin tehokkaasti että mua tympii. Sarjakuva- tai kuvitusnäytteen sijasta tykätään mieluummin julkaista pärstäkuvia. Kai se lehden julkaisijoiden mielestä on lukijoiden tai ko. median mainostajien etu... tai jotain. Mutta ei tämä käytäntö ainakaan tee niitä (yleisölle ennestäänkin) tuntemattomia duuneja sen tunnetummiksi. >:(
-
Tekijöiden markkinoimisen hoitaa media. Jopa niin tehokkaasti että mua tympii. Sarjakuva- tai kuvitusnäytteen sijasta tykätään mieluummin julkaista pärstäkuvia. Kai se lehden julkaisijoiden mielestä on lukijoiden tai ko. median mainostajien etu... tai jotain. Mutta ei tämä käytäntö ainakaan tee niitä (yleisölle ennestäänkin) tuntemattomia duuneja sen tunnetummiksi. >:(
Minusta mediassa markkinoidaan vain paria-kolmea tekijää, ja kuten sanoit, enemmän sisustusratkaisujensa tms. kautta. Kaipaisin Soundi-tyyppistä meininkiä jossa kuvataan tekijää suhteessa tuotantoonsa. Sarjainfohan siinä on kunnostautunut, vielä kun näkis samaa jossain NYTtenissä.
-
En käy moittimaan niitä, jotka ovat asian tälle tolalle saattaneet, vaan niitä, joita se ei voisi vähempää kiinnostaa. Eli meitä, kuluttajia ja kansalaisia.
Suomihan on niin pieni maa ja markkina-alue, että käytännössä jokainen sarjakuvatuottaja on jokaisen kirjakauppiaan ja lehdentoimittajan naama- tai etunimituttu. Tai ainakin kaverin kaveri. SILTI hankinnat hoidetaan keskitetysti (mikä on muuten stalinismia, jos ette tienneet) jonkin keskusostohallintohankintayksikön siivilöimänä.
Yksi keskeinen tekijä on Rautakirja, joka omistaa kaksi isoa kökkärettä: Suomalaisen Kirjakaupan ja Lehtipisteen. Se ei ole R-kiskan vika, sillä mitäpä kapitalisti muuta haluaisi kuin kaiken? Tämän olemme halunneet, tämän kanssa meidän on elettävä. (Jollekin toiselle kansalle voisi olla ongelma, että yksi konserni omistaa kustannusyhtiön, tv- ja radiokanavien sekä aikakaus- ja päivälehtien lisäksi lehtien ja elokuvien sataprosenttisen jakelumonopolin ja kirjojenkin myynnissä jokseenkin määräävän markkina-aseman. Mutta mediamonopolien yhteiskuntavastuu on aina kevyempi muiden firmojen. "Neljännen valtiomahdin" yli ei käy mikään muu kuin ne kolme muuta.)
Entäpä kirjastot, esimerkiksi? Ne ovat täysin demokraattisen päätäntävallan käskytettävissä. Nyt ei siis puhuta edes lompakkoäänestämisestä, vaan meistä itsestämme. Silti, koska kirjastojen aineistohankinnat ilmeisesti eivät kuulu kunnalliseen "ydinosaamiseen", ahkerat ja alipalkatut virkamiehemme tilaavat teokset kaiketikin vain BTJ Kirjastopalvelun katalookista. (Tästä joku toinen varmaan osaa kertoa enemmän?)
Tämä on tiettävästi hinta, jonka joudumme maksamaan siitä, että Suomi on joka vuosi maailman vähiten korruptoitunut maa. Kirjakauppojen ja kirjastojen työntekijät eivät tilaa pääomasijoittajan tai veronmaksajien rahoilla kavereidensa teoksia. Surkeata. Pieni luraus epärehellisyyttä pitää markkinatalouden kunnossa. Nykyinen malli on niin kliinisen byrokraattista, että DDR:ssäkin oltaisiin kateellisia.
-
Entäpä kirjastot, esimerkiksi? Ne ovat täysin demokraattisen päätäntävallan käskytettävissä.
Valitettavasti eivät ole. Taisi olla 2001 kun hankintalaki alkoi vaikuttaa myös kirjastojen hankintoihin, ne on kilpailutettava ja halvin on valittava. Tässä vaiheessa Kirjavälitys tuli myös kirjastojen hankinnoista kilpailemaan. Ja nykyisin moni kirjasto on sopimuksin velvoitettu hankkimaan Kirjavälitykseltä, jos teos on sen kautta saatavissa.
BTJ on kuitenkin vielä kirjastojen ostoissa suurempi tekijä, ainakin minun ymmärtääkseni. Kustantajan kannalta se on mukavampi: kokoaa kirjastojen tilaukset yhteen ja tilaa kerralla kustantajalta, eikä tipoittain muutama kappale kerrallaan kuten K.
t. Reijo
-
1. Suomalainen sarjakuvakirja tai omakustannesarjakuva on suurin piirtein yhtä venyvä käsite kuin manga. Se kattaa kaiken laidasta laitaan. Se mikä pätee yhteen tuotteeseen ei päde toiseen (kaikkiin). Tämä ei ole este yhteistyölle kunhan tosiasian ymmärtää ja hyväksyy.
Jep. Vähän hassua, että tästä meinaa melkein riitaa tulla. On ihan selvä homma, että (taas vertaan kirjallisuuteen) rokkiin tai muuhun musiikkiin jollakin sisällöllisellä tai tyylillisellä tai millä tahansa tavalla liittyvä kirja kannattaa panna myyntiin levykauppaan. Varsinkin, jos kirjakaupassa ei pääse esille. Mutta ei se millään sovi kaikille kirjoille. Ajatelkaa nyt, en viitsi antaa edes esimerkkiä.
Kiinnostaako jotain hevijätkää Ekebomin Terhin vaivihkaisen ahdistavat tunnelmat, Mika Lietzénin tunteidensa kammitsoimat ihmiset tai minun isyysidentiteettiongelmani - Aseman kirjoista puhuakseni? Ei minusta ole mitenkään outoa, etten mä EDES YRITÄ saada Aseman kirjoja myyntiin levykauppoihin. En usko, että hukkaan kovin merkittävää POTENTIAALIA (viitaten Aspan kommenttiin Aseman jälleenmyyjälistan lyhyydestä).
Eikä ole mikään salaisuus, että Aseman ongelmana on sekin, etteivät SARJAKUVAHARRASTAJAT ole kovin laajasti kiinnostuneita meidän kirjoista. Niitä pidetään hankalina ja liian kaunokirjallisina.
Joten oikea suunta ei ehkä ole levykauppa.
Tuolla oli aiemminkin kommenttia siitä, ettei pääsy kirjakaupoissa esille ole helppoa meitä pieniä vaihtoehtosarjakuvakustantajia suuremmillekaan puljuille. Kova tunku siellä on, eikä kilpailu ole kaikin osin reilua. Mutta minkäs teet... pakko yrittää ja huutaa.
-
En jaksanut lukea kuin ensimmäiset kaksi sivua postauksia. Palauttaisin semmoisen näkökulman tähän ketjuun, että Kuti on ilmainen tavoittamisen vahvistamiseksi. Eli kun massat eivät välttämättä tiedosta vaihtoehtosarjakuvaa varteenotettavana kiinnostuksen kohteena niin kun he saavat siihen ilmaisen kosketuksen baareissa, levykaupoissa, kirjakaupoissa, festivaaleilla niin voi olla että kenties kymmenen vuoden päästä on tämänhetkinen vaihtoehto sitä mainstreamia mitä kansa janoaa kirjakaupoista. Okei vähän ideaalia ylihehkutusta, mutta jos Kutin rinnalle saisi lisää ilmaisia julkaisuja niin olisi mahdollista vahvistaa tavoiteltavaa muutosta. Ensimmäinen Parkakin tuli.
Vähän mutkat suoriksi, mutta nyt en jaksa keskittyä tähän. Hyvää ja mielenkiintoista pohtimista vihdoin ja viimein tällä foorumilla. Tällaisesta vatvomisesta saisi jo lehtijutun.
-
voi olla että kenties kymmenen vuoden päästä on tämänhetkinen vaihtoehto sitä mainstreamia mitä kansa janoaa kirjakaupoista. Okei vähän ideaalia ylihehkutusta
Ehkä hehkutusta, mutta sarjakuva on niin mehevä ilmaisukieli että siihen soisi totuttavan.
Kun se vie sanomalehdissä liikaa tilaa jotta sitä viitsittäisiin käyttää sarjakuvasivujen ulkopuolella, toimituksellisena sarjakuvana, niin olisi mainiota jos nettijulkaisut alkaisivat käyttää sitä kun pikselitilaa nyt kuitenkin riittää.
Ja pikku hiljaa maaperä muokkaantuisi sarjakuvakirjallisuudellekin.
-
Kiinnostaako jotain hevijätkää Ekebomin Terhin vaivihkaisen ahdistavat tunnelmat, Mika Lietzénin tunteidensa kammitsoimat ihmiset tai minun isyysidentiteettiongelmani - Aseman kirjoista puhuakseni? Ei minusta ole mitenkään outoa, etten mä EDES YRITÄ saada Aseman kirjoja myyntiin levykauppoihin. En usko, että hukkaan kovin merkittävää POTENTIAALIA (viitaten Aspan kommenttiin Aseman jälleenmyyjälistan lyhyydestä).
Joo, mutta tuskin hevijätkät dominoi kirjakauppoja tai edes (kaikkia) levykauppoja. Yhtä hyvin siellä on joku runotyttö ostamassa Ristoa ja Liekkiä (tms) ja suureksi ilokseen bongaa Terhin albumin.
Mainitsemani Lahden 5 liikettä, ne on siis ensisijaisesti tai yhtäpaljon kirja/sarjakuva liikkeitä. Jätin pois laskuista levyliikkeet. Lahdessa on erittäin ansiokkaasti hoidettu Kuti levitys ja se päätyy varmasti satojen ihmisten kätösiin. Riittäisi varmasti pari myyntipaikkaa ja pieni ilmoitus lehden sivuilla jossa mainitaan että täältäkin saa...
Edelleen sanon että ei minusta kannata narista ketjuista, niin kauan kuin on kokeilematta merkittävä osa yksittäisistä kirjakaupat. Se vaan alleviivaa että JOS ketjua ei olisi, riittäisikö silloinkaan into käydä läpi niitä yksittäisiä kirjakauppoja lukuunottamatta ne pari isointa kaupunkia ja niiden keskeisintä liikettä?
Mutta ehkä tuo Zum Teufel & co. junailema pienkustanne tukku saa asialle tehtyä jotain? Olisiko aiheellista koota osoitelista kaikista suomen kirjakaupoista mitä voi pommittaa myyntilistoilla ja visiiteillä kun nurkilla pyörii.
-
Siistin ketjusta pois henkilökohtaisuudet ja siihen liittyvän oheiskeskustelun. Jatkakaa. :police:
-
Onko olemassa vertailutietoa, miten paljon jotain omakustannetta myydään esim. Akateemisen Kirjakaupan kautta verrattuna nettimyyntiin? Tämähän olisi mielenkiintoista vertailutietoa, jos mietitään, miten näkyvyys isossa kirjakaupassa lisää myyntiä. Liekö kukaan tekijä/pienkustantaja kerännyt talteen tilastoja?
-
jos mietitään, miten näkyvyys isossa kirjakaupassa lisää myyntiä. Liekö kukaan tekijä/pienkustantaja kerännyt talteen tilastoja?
Kahden albumin kokemuksen perusteella näkyvyys mediassa myy paljon enemmän kuin näyttävä esillepano kirjakaupassa, minun tapauksessa Akateeminen.
-
Onko olemassa vertailutietoa, miten paljon jotain omakustannetta myydään esim. Akateemisen Kirjakaupan kautta verrattuna nettimyyntiin? Tämähän olisi mielenkiintoista vertailutietoa, jos mietitään, miten näkyvyys isossa kirjakaupassa lisää myyntiä. Liekö kukaan tekijä/pienkustantaja kerännyt talteen tilastoja?
Akateemisessa on vaihtunut sisäänostaja, nykyinen on varovaisempi. Mutta esim. Teräsliljaa tilattiin keväällä 30 kappaletta ja sen jälkeen on tullut parikin lisätilausta. Se on selvästi enemmän kuin mitä olen myynyt nettikauppani tai minkään muun liikkeen kautta. (Festarit on asia erikseen.)
-
Akateemisessa on vaihtunut sisäänostaja, nykyinen on varovaisempi. Mutta esim. Teräsliljaa tilattiin keväällä 30 kappaletta ja sen jälkeen on tullut parikin lisätilausta. Se on selvästi enemmän kuin mitä olen myynyt nettikauppani tai minkään muun liikkeen kautta. (Festarit on asia erikseen.)
Lähinnä mietin tuossa, että missä määrin pätee tämä väite, että ihminen ostaa sitä mitä näkee. Ja missä määrin nämä "marginaalisarjakuva myisi paremmin jos olisi parempaa" vähättelyt. Kyllähän tuo kertomasi puhuu puolestaan. Akateeminen kirjakauppa on kyllä aika hyvin jyrätty monilta paikkakunnilta, Suomalaisen kirjakaupan alta. Valitettavasti.
-
Enempi minunkin sarjakuva-aiheisia teoksia Akateemisen kautta menee kuin netin. On se näkeminen ilmeisesti tärkeää.
Akateemisessa on se hyvä puoli, että tilaavat lisää, pitävät kaupaksi menevää tavaraa myynnissä. Eikä se lopu siihen, kun on kulunut vuosi tai kaksi teoksen julkaisusta.
t. Reijo
-
Tuskin tämä ketään lohduttaa, mutta tsekkasin Oslossa pari Suomalainen-tyyppistä pienehköä/keskikokoista kirjakauppaa ja sarjakuvia oli tosi surkeasti esillä. Yhdestä en löytänyt muuta kuin kovakantisen Pondus-kokoelman! Nemiä, Pondusta, Fantomia. Norjassakin varmaan on pienkustantajia, ja kaipa niiden julkaisuja olisi löytänyt jostain sarjakuviin erikoistuneista liikkeistä.
-
Onko olemassa vertailutietoa, miten paljon jotain omakustannetta myydään esim. Akateemisen Kirjakaupan kautta verrattuna nettimyyntiin? Tämähän olisi mielenkiintoista vertailutietoa, jos mietitään, miten näkyvyys isossa kirjakaupassa lisää myyntiä.
Liekö kukaan tekijä/pienkustantaja kerännyt talteen tilastoja?
Rippuu tuotteesta. Mutta sellaista vähemmän tunnettua, ei siis kokoelmaa joka on ilmestynyt aikaisemmin tipoittain jossain... sanoisin että 50-50. Akateeminen ja netin sarjakuvakaupat voivat myydä molemmat jokusen kappaleen. Perinteisesti nimittäin omakustanteita ei osteta ennenkuin ne puoli väkisin myydään. :)
Täytyy lisäksi muistaa että meillä on myös jo ihan "oikeita" nettikauppoja. Kuten vaikka BookPlus, joka on myynyt mm. jokusen kappaleen Mangan harmaasävyt kirjaani. Hobboksillakin (http://www.hobboks.com/) on ihan mielenkiintoinen konsepti. Liike on pitkälle erikoistunut ja pyrkii myymään myös nettisivunsa kautta. Tästä siis mallia Zum Teufelille ja Pitkämiehelle (jos vain ns. rahoituspohja kestää)
Lähinnä mietin tuossa, että missä määrin pätee tämä väite, että ihminen ostaa sitä mitä näkee. Ja missä määrin nämä "marginaalisarjakuva myisi paremmin jos olisi parempaa" vähättelyt.
Vastaisin että lähinnä pätee väite: Ihminen ei tee heräteostoksia kun kyseessä on kotimainen sarjakuva. Sarjan tai tekijän pitää olla tuttu jostain ennen kuin tuote menee edes harkintaan. Tuo on siis rankka yleistys, puhun "ihmisestä", kun semmoista vastausta ilmeisesti haettiin. :)
Kysymykseesi tiukemmin pureutuen: Huonompikin tavara menee kaupaksi jos em. ehto täyttyy. Toisaalta ehdottamani säännön vahistaa muutama poikkeuksellinen piirtäjävirtuoosi/kirjan disaineri. Sellainen joka onnistuu vakuuttamaan ensikatsastajan silkalla suvereeniteetillaan.
Akateeminen kirjakauppa on kyllä aika hyvin jyrätty monilta paikkakunnilta, Suomalaisen kirjakaupan alta. Valitettavasti.
Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa, Helsingin Itäkeskuksessa, Espoon Tapiolassa ja tuossa pääkaupungin rajalla Jumbo-ostoskeskuksessa. Sisäänosto tehdään keskitetysti. Ja onhan Akateemisellakin tosiaan sellainen systeemi että rahalla voi ostaa kirjalle paremman näkyvyyden eli myyntipaikan liikkestä (ja sen huomaa kun tietää tämän :)).
-
Akateeminen kirjakauppa on kyllä aika hyvin jyrätty monilta paikkakunnilta, Suomalaisen kirjakaupan alta. Valitettavasti.
Tosin esimerkiksi Espoon Tapiolassa tuntuu Akateeminen olevan ainakin viikonloppuisin melkolailla täynnä, kun taas Suomalaisessa kirjakaupassa on enemmän tai vähemmän tyhjää. Käyn itsekin useammin Akateemisessa, vaikkei mulla olekaan mitään asenteita Suomalaista kirjakauppaa kohtaan. Akateemisessa on kirjat paremmassa järjestyksessä ja se vihreä logo vetää puoleensa : )
-
Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa,
Ei Oulussa.
Lokakuun 26. on oululaisten ilon päivä kun Akateeminen avaa Stokkalla. Avajaisissa on kohdattavissa sarjakuvantekijöitä, käykää katsomassa.
Lisäys: en pystynyt tarkistamaan tuota päivämäärää, joissain tiedoissa Akateeminen avaa 10.10. mutta jotain vipinää siellä on 25. tai 26. päivä... (sori kun on muistiinpanojärjestelmä sotkussa)
Oulussahan on pienen mutta oikean kirjakauppa Nisperon lisäksi vain kaksi S****laista.
-
Onko kellään kokemusta Suuri Kuu kirjakaupasta? Ainakin Helsingin keskustan kivijalkakaupassa sarjakuvavalikoima oli todella ankea, mutta netissä näkyy olevan kohtuullinen valikoima suomenkielistä tavaraa, sivujen perusteella liki tuhat myyntiartikkelia.
-
Onko kellään kokemusta Suuri Kuu kirjakaupasta? Ainakin Helsingin keskustan kivijalkakaupassa sarjakuvavalikoima oli todella ankea, mutta netissä näkyy olevan kohtuullinen valikoima suomenkielistä tavaraa, sivujen perusteella liki tuhat myyntiartikkelia.
Näyttäisi toimivan sillä periaatteella että kaikkia kirjoja ei säilytetä varastossa vaan vasta kun asiakas tilaa kirjan niin nettikauppa tilaa sen kustantajalta tai tukulta. Toimitusaika voi tällöin olla useamman viikon.
-
Näyttäisi toimivan sillä periaatteella että kaikkia kirjoja ei säilytetä varastossa vaan vasta kun asiakas tilaa kirjan niin nettikauppa tilaa sen kustantajalta tai tukulta. Toimitusaika voi tällöin olla useamman viikon.
Ei vaikuta ainakaan Suomen kokoisessa systeemissä kaikkein toimivimmalta ratkaisulta. Ihmisillä kun halua saada kaikki nyt tai heti. Kauhean pitkään ei huvita odotella, ellei säästö sitten ole melkoinen, kuten esim. Amazonin kautta tilatessa. Ja monesti tuntuu, että sieltäkin se puketti saapuu nopsempaan kuin kotimaasta tilattuna.
-
Kauhean pitkään ei huvita odotella, ellei säästö sitten ole melkoinen, kuten esim. Amazonin kautta tilatessa. Ja monesti tuntuu, että sieltäkin se puketti saapuu nopsempaan kuin kotimaasta tilattuna.
Jos tavara ei ole varastossa, niin taitaa tämänkin, Otavan omistaman (?), putiikin kautta myyminen olla pienkustajalle se heikompi vaihtoehto. Olen kyllä samaa mieltä että esim. kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika odottaa, ellei kyse ole oikeasti harvinaisesta tavarasta - mitä kotimaisen uudehkon julkaisun ei pitäisi olla.
-
"Ajattelemme aina asiakaslähtöisesti. Se saa tilaa, minkä arvelemme myyvän" kerrotaan Suomalaisesta aamun Kalevassa. Hienoa. Melkeinpä kaikki ongelmiksi tässä keskustelussa nousseet asiat tulevat esille Suomalaisen kirjakaupan ostojohtaja Kristiina Rantasen haastattelussa ja sen kainalossa:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=683523
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=683544
-
Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa, Helsingin Itäkeskuksessa, Espoon Tapiolassa ja tuossa pääkaupungin rajalla Jumbo-ostoskeskuksessa.
Täytyy kyllä muistaa, että vielä 1990-luvun alkupuolella Akateemisella oli huomattavasti enemmän kirjakauppoja pitkin maata, kunnes Suomalainen osti 1998 niistä kuusi (6) itselleen - siinä samalla katosi Tähtivaeltaja-lehdeltäkin moni myyntipaikka ja Akateemisen myymien lehtien määrä tippui puoleen. Kirjakauppakauppojen sopimuksessa oli käsittääkseni myös karenssiaika, jonka mukaan Akateeminen ei saanut avata uusia liikkeitä samoille paikkakunnalle hyvin useaan vuoteen.
-
Melkeinpä kaikki ongelmiksi tässä keskustelussa nousseet asiat tulevat esille Suomalaisen kirjakaupan ostojohtaja Kristiina Rantasen haastattelussa ja sen kainalossa:
Tämä pisti silmään: "kun Hirvosen kirja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi, niin soitettiin, että nyt voisimme ottaa pari tuhatta kappaletta myyntiin"
Eli laaja julkisuus on aikamoinen potku myynnille. Minua kinnostaisi tarkempi analyysi kotimaisten sarjakuvien myyntimenestyksistä (johon lasken myös pienkustantajien 1000 kieppeillä myyneitä teoksia): Viivi&Wagner, Kirjoileva siili, Kaisa Lekan These Are Not My Feet jne. Voisi yrittää selvittää, mitkä ovat keskeiset menestystekijät erityyppisille sarjakuville. V&W ja siilihän ovat aika kansaanmeneviä huumoristrippejä, kun taas Kaisa Lekan albumi sai muistaakseni aika paljon huomiota lehtien kulttuuripalstoilla.
En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.
-
En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.
"Yrittävät". "Heidän mielestään hyviä". Siinähän tämän keskustelun lähtöongelma.
Jos se "he" sarjakuvan osalta on joku yksi sarjakuvaharrastukseltaan karvistyyliin rajoittunut henkilö, jonka mielestä hyvä on semmoinen mikä myy, tuossa on paljonkin väärää.
Elinkeinoelämän ensimmäinen tehtävä on tyydyttää yhteisön tarpeita eikä tuottaa osakkeenomistajille voittoa. Tätähän ei toki nykynilkit tunnusta mutta niin se on.
Osa asiakkaista menee kauppaan ostamaan lahjaa, lukemista, tai tietoa jostain. He ostavat mitä näkevät. Osa menee ostamaan jotain täsmällistä, jokainen eri asiaa. Suomalaisesta yksikään ei löydä etsimäänsä, koska sitä kiinnostaa vain taloudellinen tulos. Maailmassa on vielä kirjakauppoja joiden kunnia-asia on myydä laadukasta, monipuolista painettua ajattelua. Suomessa tämmöinen on tapettu.
-
"Yrittävät". "Heidän mielestään hyviä". Siinähän tämän keskustelun lähtöongelma.
Jos se "he" sarjakuvan osalta on joku yksi sarjakuvaharrastukseltaan karvistyyliin rajoittunut henkilö, jonka mielestä hyvä on semmoinen mikä myy, tuossa on paljonkin väärää.
Elinkeinoelämän ensimmäinen tehtävä on tyydyttää yhteisön tarpeita eikä tuottaa osakkeenomistajille voittoa.
Ensinnäkin, koska alternative/pienkustannesarjakuva on melko tuntematonta ja marginaalista, sarjakuvan pienkustantajat tarvitsevat lyödäkseen paremmin läpi ei pelkästään hyviä vaan äärimmäisen loistavia teoksia ja parempaa ja ovelampaa julkisuutta ja markkinointia kuin muiden kirjallisuuden aloilla on. Näin se vain on, kun lähtee altavastaajana kilpailemaan kuluttajien huomiosta millä tahansa alalla.
Toiseki, elinkeinoelämällä ei ole mitään yleistä tehtävää, koska se koostuu hyvin monesta eri toimijasta joilla on eri motiivit ja intressit, johon mahtuu kaikkea puhtaasta voitontavoittelusta marginaalikirjallisuuden harrastepohjaiseen myyntiin eikä vapaassa yhteiskunnassa mikään taho voi päättää, mitkä ovat yksittäisen elinkeinoharjoittelijan toimintavat. Sinänsä tällainen altruistis-sosialistinen ajattelu elinkeinoelämän ylevistä tehtävistä on kaunista, mutta ei millään tavalla edistä hyvien vaihtoehtoissarjakuvien myyntiä Suomessa. En ole tässä ketjussa lukenut mitään sellaista, joka olisi muuttanut käsitystäni, että pitää vain a) tehdä parempia sarjakuvia ja b) kehittää vaihtoehtoissarjakuvien markkinointia ja tunnettavuutta. Sitä kautta jakelu ja näkyvyys kirjakaupoissa saa tuulta siipien alle.
-
En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.
Jos tämä pitäisi käytännössä paikkansa, löytäisin kaikki etsimäni sarjakuvat Suomalaisesta. En löydä ainuttakaan, pitää mennä Akateemiseen. Eikä minulla ole edes vaativa maku, kotimaiset uutuudet riittää.
Suomalaisen kirjakaupan logiikkaa käyttäen Akateeminen menee varmaan pian nurin kun ne on ottaneet myyntiin sarjakuvia joita kukaan ei kuulemma halua.
-
eikä vapaassa yhteiskunnassa mikään taho voi päättää, mitkä ovat yksittäisen elinkeinoharjoittelijan toimintavat
Tämä on ilkeää, mutta esimerkiksi sellainen taho kuin valtio on säätänyt mm. seuraavaa:
*9.2.2007/121
Laki luottolaitostoiminnasta
*12.1.2007/8
Laki kuluttajariitalautakunnasta
*15.7.2005/570
Laki vakuutusedustuksesta
*23.6.2004/613
Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista
*30.1.2004/75
Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta
*23.5.2003/393
Viestintämarkkinalaki
*5.6.2002/458
Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta
*6.4.2001/313
Postipalvelulaki
*9.2.2001/119
Vesihuoltolaki
*21.12.2000/1189
Laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä
*15.12.2000/1119
Rautatiekuljetuslaki
*31.5.2000/508
Maakaasumarkkinalaki
*22.4.1999/513
Laki saatavien perinnästä
*19.3.1999/361
Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta
*18.12.1998/1057
Asetus Kuluttajavirastosta
*18.12.1998/1056
Laki Kuluttajavirastosta
*9.10.1998/744
Laki televisio- ja radiotoiminnasta
*17.3.1995/386
Sähkömarkkinalaki
*23.9.1994/843
Asuntokauppalaki
*8.1.1993/91
Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista
*18.12.1992/1353
Laki panttilainauslaitoksista
*26.5.1989/495
Arvopaperimarkkinalaki
*28.12.1979/1062
Vakuutusyhtiölaki
*23.3.1979/345
Tiekuljetussopimuslaki
*22.12.1978/1061
Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa
*20.1.1978/38
Kuluttajansuojalaki
Monissa muissa sivistysvaltioissa (esim. Ranskassa) on lisäksi kirjakauppalaki, jossa määritellään mm. maksimihinnat myynnissä oleville teoksille.
Suomessa on ajateltu, että kirjakauppa-ala toimii vastuullisesti omista lähtökohdistaan mahdollistaen kaiken sorttisten ajatusten julkitulon kauttaan.
-
No tietenkin on olemassa yleiset säädökset jokaiselle alalle, mutta mikään ei estä esim. vaatekauppaa myymästä pelkkiä valkoisia sukkia, eikä toista vaatekauppaa myymästä kaikkea sukista pipoihin. Nämä säädökset eivät merkitse sitä, että Suomalainen Kirjakauppa rikkoo jotain lakeja kun eivät aseta pienkustannesarjakuvia näyttävästi esille sillä tavalla kuin pienkustanaja haluaa. Kirjavälityksen asema taas jakelijana on kyllä dominoiva, muttei niin dominoiva että rikkoisi kilpailusäädöksiä.
Enkä haluaisi jotain maksimihintaa kirjoille/sarjakuville Suomeen missään nimessä. Sitä kärsii loppupäässä kirjan tekijä.
-
No tietenkin on olemassa yleiset säädökset jokaiselle alalle
No, ne säädetty jostakin syystä. Ei Itella veisi korttia Kilpisjärvelle, Sonera laajakaistaa Enoon tai Fortum vetäisi Kinnulan mummolle edes sähköjä jos laki ei velvoittaisi. Joissakin sivistysmaissa on katsottu, että kulttuuri on vastaavanlainen ihmiselämän perustarve. Mutta ei meillä.
Muistutan vielä näitä keskustelun lähtökohtia: kaikki ei asu pääkaupunkiseudulla. Ei ole esim. Iisalmessa toista kirjakauppaa johon mennä muutakin kuin valkoisia sukkia ostamaan.
Enkä haluaisi jotain maksimihintaa kirjoille/sarjakuville Suomeen missään nimessä.
En minäkään, ranskalaisten kirjojen ulkoasustakin se näkyy. Tehdään mahdollisimman halvalla ja silti maksimihinnalla myydään. Ei käy ranskalaisia kirjankansigraafikoita kateeksi.
-
No, ne säädetty jostakin syystä. Ei Itella veisi korttia Kilpisjärvelle, Sonera laajakaistaa Enoon tai Fortum vetäisi Kinnulan mummolle edes sähköjä jos laki ei velvoittaisi.
Eivätpä nuo niin suurella innolla näytä moista harrastavan nyttenkään, vaikka nuo ovatkin yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä toimijoita.
-
Se on nyt ilmiselvää, ettei tarjonta syrjäseudulla voi olla samanlaista kuin Helsingissä. En minä itke, kun en saa punamangoldia ja pinjansiemeniä ruokakaupasta Parkanossa. Pienillä paikkakunnilla kauppiaan on panostettava bulkkitavaraan, muuten liiketoiminta loppuu äkkiä.
Myös Helsingin kirjakauppojen tarjonta on aivan surkea verrattuna esimerkiksi Amsterdamin tarjontaan.
-
En minä itke, kun en saa punamangoldia ja pinjansiemeniä ruokakaupasta Parkanossa.
Mutta kun se parkanolainen kauppias haluaisi myydä punamangoldia ja pinjansiemeniä, mutta Vantaalta ilmoitetaan ettette saa, kuten Kalevan jutussa kerrotaan:
"Meiltä ilmestyi hiljattain Olet tässä Turku -kirja, josta luonnollisesti kiinnostuttiin Turussa. Tarjosimme Turun Suomalaiseen kirjakauppaan mainoksia ja rekvisiittaa, ja kauppias oli niistä kiinnostunut, mutta totesi, että päätökset tehdään Vantaan pääkonttorissa", kertoo Ajatuksen Anne Rutanen.
-
"Meiltä ilmestyi hiljattain Olet tässä Turku -kirja, josta luonnollisesti kiinnostuttiin Turussa. Tarjosimme Turun Suomalaiseen kirjakauppaan mainoksia ja rekvisiittaa, ja kauppias oli niistä kiinnostunut, mutta totesi, että päätökset tehdään Vantaan pääkonttorissa", kertoo Ajatuksen Anne Rutanen.
Tuntuu kieltämättä hölmöltä, jos ei anneta paikallista pelivaraa, paikalliset kirjailijat kiinnostavat yleensä aina. Enkä oikein usko, että Suomalaisen Kirjakaupan linja on niin ehdoton, että tarjonta ja mainonta on melkein identtinen jokaisessa liikkeessä. Mutta saatanhan olla väärässäkin.
-
Monissa muissa sivistysvaltioissa (esim. Ranskassa) on lisäksi kirjakauppalaki, jossa määritellään mm. maksimihinnat myynnissä oleville teoksille.
Tässä varmaankin viitataan Loi Lang:iin (katso fr.wikipedia.org/wiki/Loi_Lang (http://fr.wikipedia.org/wiki/Loi_Lang)). Lyhykäisesti:
- kustantaja määrää kirjalle hinnan
- kirjakauppa ei saa myydä kirjaa muulla kuin kyseisellä hinnalla. 5 prosentin alennus on tosin sallittu.
Eli ei se laki tietääkseni kirjojen hintaa määrittele.
Ideana oli, että isot ketjut kuten FNAC eivät käyttäisi asemaansa väärin ja siten ajaisi pieniä kirjakauppoja alas. Keskustelua on herättänyt esim se onko verkkokauppojen kuten Amazonin tarjoama ilmainen postitus lain kiertoa.
Sen sijaan Belgiassa myyntihintoja ei ole sidottu, joten siellä voi sarjakuvista saada esim 20 % alennuksia kanta-asiakaskortilla.
-
Minun mielestäni Japanissa on jonkinlainen samanlainen systeemi voimassa. Kaikkiin kirjoihin painetaan ovh valmiiksi, joten on ihan sama mistä sen kirjan sitten ostaa. Tavallaan kätevää pieniä kauppoja ajatellen mutta hieman tylsää, sillä minusta ainakin on mukava bongata tarjouksia ja löytää jotain hieman halvemmalla kuin toisaalla. En kyllä sitten tiedä minkälainen laki tuossa on taustalla Japanin kohdalla.
-
Minun mielestäni Japanissa on jonkinlainen samanlainen systeemi voimassa. Kaikkiin kirjoihin painetaan ovh valmiiksi, joten on ihan sama mistä sen kirjan sitten ostaa. Tavallaan kätevää pieniä kauppoja ajatellen mutta hieman tylsää, sillä minusta ainakin on mukava bongata tarjouksia ja löytää jotain hieman halvemmalla kuin toisaalla. En kyllä sitten tiedä minkälainen laki tuossa on taustalla Japanin kohdalla.
Jos saa veikata niin arvelen että Japanissa tuohon vaikuttaa lähinnä logistiset syyt. Voihan siellä olla joku lainsäädäntökin sillä varmasti julkaisemista on WWII:n jälkeen rajoiteltu erilaisin säännöin. Kirjakaupoilla on käsittääkseni kuitenkin riittävästi tekemistä että ehtivät purkaa ja sijoitella tavaraa hyllyyn sitä mukaa kun uutta ilmestyy. Myyntivolyymit ja nimikemäärät on hirvittäviä. Silloin on varmaan kaikkien kannalta kätevintä että kustantaja (joka tuntee asiakkaansa) päättää hinnan. Tätähän muistaakseni Villen alkuperäisessäkin kirjoituksessa vähän haettiin. Itsekin olen taipuvainen väittämään että olisi nimen omaan kustantajan asia miettiä kirjan ulosmyyntihintaa. Sehän pitäisi olla jossain suhteessa sisältöön, painosmäärään, käyttötarkoitukseen, kohderyhmään, samoista asiakkaista kilpaileviin tuotteisiin jne. Vähänkään eksoottisempien tuotteiden (kuten sarjakuvien) kohdalla kauppias näkee vain teoksen ulkoasun. Ja Suomalaisessa Kirjakaupassa olen nähnyt usein päin honkia hinnoiteltuja tuotteita. Siellähän on myös se kahden lapun (valkoinen "normaalihinta" ja punainen "ale") -systeemi. En käsitä miksei siihenkään puututa koska alennushintaa ei mielestäni saa mainostaa ellei tuotetta ole ensin myyty kaupassa normaaliin hintaan.
Mielestäni hinnoittelukäytäntö on meillä jämähtänyt jonnekin 20-30 vuoden taakse. Silloin nimekkeitä ilmestyi paljon vähemmän ja asiakas saattoi jopa tietää kauppoja joiden myyjät olivat lukeneet jonkin verran niitä teoksia joita myivät. Nykyään ketjukauppiaat ovat säkällä tutustuneet johonkin kirjan markkinointimatskuun. Nykytila (se että tuotteita on enemmän ja painosmäärät pienempiä) ei ole kauppiaan vika, mutta se on että asiaan ei ole sopeuduttu vaan kaupoissa ollaan edelleen ennakolta tietävinään mitä asiakas haluaa (ja ostaa). Silloin kauppias on täsmälleen kustantajan syöttämän markkinointitiedon varassa. Ehkä se on kaupalle kätevää ja tuottaa hyvää liikevaihtoa, mutta kulttuurisesta näkökulmasta se on turhan raakaa.
Japaniin palatakseni... Siellä toimii myös käytettyjen kauppa yhtä kummallisesti kun uusien. Tuotteista riippumatta samankokoisilla sarjiksilla on yhdessä kaupassa yleensä suurin piirtein sama hinta. Eroja tulee esiin kauppojen välillä, sekä joissain übervanhoissa keräilykappaleissa, joita käytetyiden määrästä on vain hyvin pieni osa. (Tähän vaikuttanee ehkä osittain se että suosituimmista sarjiksista on saatavissa yleensä riittämiin uusintapainoksia.)
Uusien osalta en osaa sanoa millä perusteella tuotteet valitaan kirjakauppoihin? Otetaanko ne esim. kustantamoittain? "Täyden valikoiman kauppoja" ei taida juuri siitä suuresta nimikemäärästä johtuen olla. :) Esim. pääkaupungin alueella liikettä pitävä japanilainen kauppias tuskin kuvittelee että hän tuntee kaikkien tokiolaisten maun. Tuotetuntemuskin voi jäädä ohueksi sinä aikana kun kirjat piipahtavat kaupan hyllyllä.
Ainakin suurin käytettyä myyvä (ketju) Mandrake ostaa käsittääkseni käytetyn tavaran yksityisiltä bulkkina. Silloin hinta määräytyy sarjiksen koon ja sen mukaan onko kyseessä esim. lehti vai tankoubon/bunkobon -tyyppinen kokoelma. Sisäänostaja ehkä kattoo vaan että mitään yhtä tuotetta ei tule ostettua varastoon järjettömiä määriä. (Pitäs tutustua tarkemmin tohon tsydeemiin...) Keräilijälle tämä on mielestäni enemmänkin etu ja mahdollisuus kuin haitta :)
-
Tietämättä asiasta mitään faktaa pohdiskelin että olisi tietysti hyvä jos Suomalaisessa olisi omaa osastoa hoitavat henkilöt jotka valittaisiin siihen tehtävään asiantuntemuksensa kautta. Eli sarjisosastoa hoitaisivat myyjät jotka tuntevat kentän ja vielä seuraavat sitä aktiivisesti. Tarjontaa on paljon ja se tarkoittaa sitä että nämä henkilöt elävät sitä kulttuurin osapuolta mitä kaupittelevat. Itse erikoisliikkeessä työskentelevänä ovat myymäni tuotteet (elokuvat) samalla intohimoinen harrastukseni. Täten olen sen tuotteistetun kulttuurisen toiminnan sisällä ja toisin kuin jokin Makuunin kellokortilla toimiva bimbo tiedän mitä tarjota ja mitä hankkia.
Kalevan jutussa mainittu "kansa ostaa mitä näkee" on kaikille liikkeen pitäjille selvä juttu, mutta kirjon monipuolisuuteen nähden on mietittävä esillepanon mahdollistavasta tilasta mitkä nostetaan esille. Jos tähän vaikuttaa suurempien luotsaama markkinointi ja tila ylipäätään niin voisihan Suomalaisessa tehdä tähän muutos tekemällä esillepanotilasta suurempi. Minusta on esimerkiksi hämmentävää miksi jossain Kampin keskuksen Suomalaisessa pitää olla niin paljon käytävätilaa ja niin vähän hyllytilaa. Jos julkaisuille varattu tila olisi suurempi olisi nimikkeidenkin määrä suurempi. Täten niitä pienkustantamoidenkin julkaisuja saattaisi nähdä esillepanoissa. ???
-
Tietämättä asiasta mitään faktaa pohdiskelin että olisi tietysti hyvä jos Suomalaisessa olisi omaa osastoa hoitavat henkilöt jotka valittaisiin siihen tehtävään asiantuntemuksensa kautta. Eli sarjisosastoa hoitaisivat myyjät jotka tuntevat kentän ja vielä seuraavat sitä aktiivisesti. Tarjontaa on paljon ja se tarkoittaa sitä että nämä henkilöt elävät sitä kulttuurin osapuolta mitä kaupittelevat. Itse erikoisliikkeessä työskentelevänä ovat myymäni tuotteet (elokuvat) samalla intohimoinen harrastukseni. Täten olen sen tuotteistetun kulttuurisen toiminnan sisällä ja toisin kuin jokin Makuunin kellokortilla toimiva bimbo tiedän mitä tarjota ja mitä hankkia.
Vastasitkin jo tuohon ensimmäiseen lauseeseesi tällä vikalla lauseella.
Rinnastan tylysti enimmän osan Suomalaisen myyjistä Makuunin bimboihin.
Tokihan olisi hieno homma että osastosta vastaavat valittaisiin juuri niin kuin sanot, mutta totuus taitaa olla ihan toinen. Parhaassa tapauksessa tuntevat ne sarjakuvat mitä Hesarissa julkaistaan ja mitä sattuvat muistamaan oman osastonsa hyllyltä löytyvän.
Tuskin monikaan alan harrastaja on sopivalla osastolla Suomalaisessa tms.
Erikoisliikkeiden friikit on sitten asia erikseen.
-
(En ole lukenut koko ketujua, joten pahoittelen mahdollista toistoa.)
Ainakin tuo parjatuin ketju antaa kirjoille tilaa ihan kustantamon maksukyvyn mukaan. Eli lisämaksusta saa tuotteen hyvälle ständille keskelle kauppaa. Pienkustantajat muuten manaa näitä samoja juttuja myös kirjallisuuden puolella...
-
(En ole lukenut koko ketujua, joten pahoittelen mahdollista toistoa.)
Ainakin tuo parjatuin ketju antaa kirjoille tilaa ihan kustantamon maksukyvyn mukaan. Eli lisämaksusta saa tuotteen hyvälle ständille keskelle kauppaa. Pienkustantajat muuten manaa näitä samoja juttuja myös kirjallisuuden puolella...
Olisi hyvä jos lukisit tuon alkuperäisen lehtijutun ja koko tämän ketjun tähänasti. Enkä tarkoita sitä toiston ansiosta.
-
Jos saa veikata niin arvelen että Japanissa tuohon vaikuttaa lähinnä logistiset syyt. Voihan siellä olla joku lainsäädäntökin sillä varmasti julkaisemista on WWII:n jälkeen rajoiteltu erilaisin säännöin. Kirjakaupoilla on käsittääkseni kuitenkin riittävästi tekemistä että ehtivät purkaa ja sijoitella tavaraa hyllyyn sitä mukaa kun uutta ilmestyy. Myyntivolyymit ja nimikemäärät on hirvittäviä. Silloin on varmaan kaikkien kannalta kätevintä että kustantaja (joka tuntee asiakkaansa) päättää hinnan.
Jotenkin minun on vaikea uskoa, että toinen maailmansota enää vaikuttaisi lainsäädäntöön tuollaisissa asioissa. Tuo logistinen juttu voi olla todennäköisempi mutta arvoitukseksi tuo jäänee, ellei sitten joku Kvaakkaavista manga-kääntäjistä sitten tiedä paremmin.
Ainakin suurin käytettyä myyvä (ketju) Mandrake ostaa käsittääkseni käytetyn tavaran yksityisiltä bulkkina. Silloin hinta määräytyy sarjiksen koon ja sen mukaan onko kyseessä esim. lehti vai tankoubon/bunkobon -tyyppinen kokoelma. Sisäänostaja ehkä kattoo vaan että mitään yhtä tuotetta ei tule ostettua varastoon järjettömiä määriä. (Pitäs tutustua tarkemmin tohon tsydeemiin...) Keräilijälle tämä on mielestäni enemmänkin etu ja mahdollisuus kuin haitta :)
Useimmat käytetyt sarjakuvat ovat varsin hyväkuntoisia mutta olen minä nähnyt joitain hieman huonokuntoisempia myytävän selkeästi halvemmalla. Näidenkin kunto on moneen suomalaisissa divareissa myytäviin repaleisiin nähden erinomainen.
Lisäys: Toinen aika iso on myös Book-Off, jossa tosin myydään myös CD-levyjä ja leffoja.
-
Harmi etten huomannut keskustelua aiemmin. On muuten loistokirjoitus ja riensin näyttämään sitä entisille kollegoille (kirjakauppaketjuun) heti luettuani. Ajattelin tässä kopioida sen entiselle pomolleni myös, mikäli hän ei ole sitä jo lukenut. Oivallista!
-Kirjavälityksen toiminta on monelta osin aikas...mitenhän sen kauniisti ilmaisisi, kaukana hyvästä meiningistä. Olemme saaneet tuta yhden jos toisenkin kerran asioiden hankaloittamista, koska emme ole lähteneet maksamaan valtavia takuusummia vaan hieman kierrämme heidän toimintaansa. Silti otamme joidenkin kustantajien teokset sitä kautta (koska muutamien kustantajien koko varastot ovat siellä nykyisin).
p.s meille mahtuu kyllä lisää sarjiksia myyntiin...
t.Erja
Bukrasta, Tampereelta ->siis kirjakauppa, jossa on myös sarjakuvia.
www.bukra.fi
-
Päivän Aamulehdessä koko sivun juttu aiheesta. Johanna Vehkoo asialla. Suomalainen kirjakauppa vastaa Ville Rannan syytöksiin. Tässä mainio tilaisuus jatkaa keskustelua vaikka Aamulehden yleisönosastolla.
-
Päivän Aamulehdessä koko sivun juttu aiheesta. Johanna Vehkoo asialla. Suomalainen kirjakauppa vastaa Ville Rannan syytöksiin. Tässä mainio tilaisuus jatkaa keskustelua vaikka Aamulehden yleisönosastolla.
Lehdestä on näköjään vain sellainen maksullinen versio saatavilla. Saisiko joku aikaiseksi, että skannaisi tai jollain muulla tavalla saattaisi tuon jutun näkyville?
-
Skannasin, poistin kuvat. Katsotaan, tuleeko jakeluun.
Siis Johanna Vehkoon juttu Aamulehdestä 25.10.2007 (s.B22)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8998.0;attach=7689)
-
Asko, pienensikö Kvaak kuvasi niin pieneksi, ettei sitä kykene lukemaan, vai teitkö sen itse?
-
Asko, pienensikö Kvaak kuvasi niin pieneksi, ettei sitä kykene lukemaan, vai teitkö sen itse?
Kaikki on minun vika.
Vaihdoin giffiksi.
Vanhaa "syksyn sävel"- kilpakappaletta lainatakseni:
tsot tsot tsot, joko näkyy...
-
Klikkaamalla liitettä aukeaa luettavaan kokoon. Vähän turhaan se on tuossa itse viestissä.
Hyvä juttu! Toivottavasti herättää keskustelua.
-
Kuti mainittu!
-
Kuti mainittu!
No tietty hyvä sekin, mutta pääpointti, että Villen artikkeli poiki tämän artikkelin Aamulehteen. Tähän voitaisiin kyllä vastata. Katsotaan asiaa huomenna.
-
Hyvä juttu! Skannatkaa jatkokeskustelutkin tänne, jos sellaisia ilmestyy.
-
Ynmärrän, fysiikan lait estävät Jasso-kissan myynnin. Hyvä nyrkkisääntö, kannattaa aina vedota mahdollisimman äärimmäiseen poweriin. Ihmisluonto, historian voimat, fysiikan lait.
-
Ynmärrän, fysiikan lait estävät Jasso-kissan myynnin.
Etevä visio etenkin, kun Aamugirja on hyvin pienikokoinen aforismiopus.
Se mitä K. Rantasen ympäripyöreästä vastailusta jäi puuttumaan, oli vastaus ihmettelyyn sarjakuvan asemasta ylipäätään - Jasso oli niin turhauttavan helppo sivuuttaa "fyysisenä" yksittäistuotteena.
Sisäänostot olivat kasvaneet 20% - nimikkeinä vai volyymina? Sarjakuviakin? Kasvavaan vai stabiiliin ketjuun?
-
..kannattaa aina vedota mahdollisimman äärimmäiseen poweriin. Ihmisluonto, historian voimat, fysiikan lait.
Pertti unohti vielä sen takavuosien kestohitin: "Markkinavoimat". ;)
Ihmiset ovat markkinavoima. Mitenkähän ihmiset saisi ostamaan, tilaamaan ja tahtomaan enemmän sarjakuvia? No, niille pitäisi kertoa, että hyvää on, ja kannattaa ostaa. Mitä teemme koko ajan, kunnes henki loppuu. saa nähdä, onko tästä iloa.
Itse ainakin kyttään silmä tarkkana, mistä saan käsiini sen uuden Muumin, koska Johanna Sinisalo ja Ilkka Ruokola ovat kumpikin vanhoja suosikkejani pisneksessä. Oliskohan Suomalaisessa Kirjakaupassa?... Ensin kumminkin käyn kirjamessuilla.
-
Muumimammaa oli kirjamessuilla ja näytti herkulta. Plarailin sitten mutten ostanut, mutta kyllä tuo jossain vaiheessa pitää lukea.
-
Toimittaja riensi puolustamaan S****sta toteamalla itsestäänselvyytenä että kapitalismiin kuuluu voitonmaksimointi.
Kuitenkin ihmiselämän tarkoitus ei ole osakkeenomistajien rikastuttaminen. Yhteiskunta on kehitetty edistämään jäsentensä elämää. Kustantamokapitalisti suostuu kustantamaan hyvän runoteoksen tappiolla, kirjakauppakapitalisti ei suostu myymään?
Tuo on paskaa että Suomalaisesta saa minkä kirjan tahansa tilaamalla. Sitähän ne kehtaa tyrkyttää, kun ensin matkustaa lähikaupunkiin kirjaostoksille, mistä jo hinta lisääntyy 10,6 eurolla. Toinen matka tekisi ylihinnoitetulle teokselle lisähinnaksi 21,2 euroa. Kirjan saa halvemmalla ja nopeammin Booky.fi:stä.
Lisämuistuma:
Hah. Oulun tuoreessa Akateemisessa sentään oli Draamattu hyllyssä. Oulussa on vihdoinkin kirjakauppa!
-
Olipa kyllä niukasti Suomalaiselta kommentoitu. Toki hyvä, että keskustelua ylipäänsä syntyy, mutta ihan asemansa puolesta olisi Suomalaiselta voitu puhua enemmän asiaakin. Eipä niitä aihe näytä paljoakaan kiinnostavan.
Kiva pointti toi myymäläpäälliköiden valta. Ihan huttua edes puhua siitä, koska myymäläpäällikkö/myyntipäällikkö ei tiedä mitä yksittäiset asiakkaat kyselee:
-myyjillä on kiireensä
-myyjillä ei välttämättä ole halua juosta päällikön juttusilla
-asiakas ei välttämättä halua jättää asiasta kirjallista palautetta
-asiakas ei välttämättä kysele teosten perään, jos vastaavaa ei näy
-asiakas ei välttämättä tiedä teoksista, joita ei koskaan näe
jne.jne.
Mutta, mitäs mä tästä valitan. Enemmän sarjista meille, vähemmän Suomalaiseen. On sitten jotakin mitä muualta ei helpolla saa. :)
-
Kannattaa muuten muistaa, että myös kustantamoilla on valtaa, mikäli heille sattuu joku kultakimpale kuten V&W tai kiroileva siili. Voivat nimittäin vaatia, että kirjakaupat asettavat myös esille heidän muita, vähemmän tunnettuja julkaisuja suosikkikirjan viereen jonkinlaisen kampanjan ajaksi ja mainostavat näitä tyyliin "Samalta kustantamolta" ,"Tutustu Bobby Bebopin*) lisäksi näihin" jne.
Jälleen kerran mietin, että pienkustantamoilla pitäisi olla jonkinlainen kattobrändi, jotta myyntimenestyksillä voisi saada nostetta muille, vähemmän tunnetuille mutta hyville teoksille.
'*) Bobby Bebop = kuvitteellinen undergroundsarjakuva joka myy tsiljoonia
-
Toimittaja riensi puolustamaan S****sta toteamalla itsestäänselvyytenä että kapitalismiin kuuluu voitonmaksimointi.
Aamulehden Venho ei minusta puolustellut Suomalaisen kirjakaupan toimintaa, vaan pikemminkin peräänkuulutti kulttuurin ylläpitämisen tärkeyttä ja kehui kahdessa viimeisessä kappaleessaan suomalaisen sarjakuvan korkeaa laatua. Toimittajan toteamus, "ettei kapitalistiselta kirjakaupalta voi vaatia kirjallisen kulttuurin ylläpitämistä", pitää valitettavasti paikkansa: itsehän kauppiaat tekevät päätöksensä, olivatpa ne hyviä tai kuten tässä tapauksessa, huonoja. Venhon kommentti voidaan mielestäni nähdä yhtä hyvin melko tasapuolisena faktojen lukuna tai jopa Suomalaisen kirjakaupan epäsuorana kritisoimisena, mutta ei mitenkään itsestäänselvänä puolusteluna.
-
Poikkesin sitten Salossa katsomassa miten ahdasta S****laisessa on ettei sinne valinnanvaraa mahdu.
Yläkuvassa näkyy että hylyt loppuvat katseenkorkeudelle jotta mainoskrääsä näkyisi. Viihtyisissä, oikeissa kirjakaupoissa on tiiviimpää.
Remeksen kirjoilla pitää toki täyttää koko hylly, eihän ne muuten mene kaupaksi, ja muillakin nimikkeillä oli peitetty neliömetreittäin tilaa valikoimilta. Jotta asiakkaanhalveksunta tulisi oikein alleviivatuksi, myös noita typeriä kansioita piti olla koko hyllyllinen kirjojen seassa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8998.0;attach=7707)
Jos nykykauppakoulussa opetetaan tuommoista myymäläsisustusta ja väitettän asiaakkaan semmoista vaativan, valehtelevat. Asiakkaat hihkuvat ihastuksesta kun pääsevät ulkomailla oikeisiin kirjakauppoihin. Oli miten oli, kehnoa kirjakaupanpitoa (verrattuna Oulun Nisperoon).
-
Olen seuraillut mielenkiinnolla fiksumpien keskustelua. Ehkä minäkin uskallan sanoa hupsut mielipiteeni, kun myös Suomalaisen toimesta on hupsuja puhuttu. ;)
Toimittajan kommentti näytti minun silmääni pelkästään hyvältä. Aistin piiloivallisuutta oikeaan suuntaan kylmässä kapitalistinen kirjakauppa -faktassa.
Hyvää asiaa sortavista suurbisneksistä en pidä. Harva ymmärtää etsiä hyvää musiikkia, kun radio soittaa vain yhtä ja samaa. Sarjakuvia ei löydetä, jos Suomalainen ei niitä myy.
Kyseisessä kirjakaupassa minulle tehtiin hiljattain ikävänlainen temppu. Myyjät lupasivat, että voin palauttaa ostamani koulukirjan, jos kirja osoittautuukin vääräksi. Seuraavana päivänä sain kirjan palautetuksi, mutta rahojani kirjaa vastaan ei suostuttu palauttamaan. Sen sijaan sain kirjan arvoisen lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. :D
-
Toimittajan kommentti näytti minun silmääni pelkästään hyvältä. Aistin piiloivallisuutta oikeaan suuntaan kylmässä kapitalistinen kirjakauppa -faktassa.
Taisit aistia oikein.
Parin tuhannen asukkaan kotikunnassani oli joskus kirjakauppa, siihen aikaan kun ihmiset oli vielä köyhiä, eikä monenkaan oletettu kykenevän ostamaan kirjoja. Tuo "kirjakaupan rouva" lienee saanut yrityksestään elantonsa. Hänellä oli Datsun Bluebird.
Hän katsoi tarpeelliseksi lahjoitella vanhentuneet Naket kakaroille, esmers mulle. Kun oikein rahalla olin ostamassa kirjaa, hän varoitti että se on kallis ja ehdotti että se hankitaan kirjastoon.
Hän tarjosi kirjakauppapalveluja asujaimistolle (ei verovapaata tuloa ulkomaisille osakkeenomistajille).
-
Kyseisessä kirjakaupassa minulle tehtiin hiljattain ikävänlainen temppu. Myyjät lupasivat, että voin palauttaa ostamani koulukirjan, jos kirja osoittautuukin vääräksi. Seuraavana päivänä sain kirjan palautetuksi, mutta rahojani kirjaa vastaan ei suostuttu palauttamaan. Sen sijaan sain kirjan arvoisen lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. :D
Ei noin saa toimia. Jos sinulle on luvattu että voit palauttaa kirjat se tarkoittaa rahaa vastaan. Kysypä vaikka kuluttaja-asiamieheltä ja käy sen jälkeen vaatimassa rahasi.
-
Ei noin saa toimia. Jos sinulle on luvattu että voit palauttaa kirjat se tarkoittaa rahaa vastaan. Kysypä vaikka kuluttaja-asiamieheltä ja käy sen jälkeen vaatimassa rahasi.
Noin sen on mentävä. :)
Jokupäivä yritän saada kirjoitetuksi valituksen. Harmittaa, jos tällaista sattuu muillekin. :-\
-
Kyseisessä kirjakaupassa minulle tehtiin hiljattain ikävänlainen temppu. Myyjät lupasivat, että voin palauttaa ostamani koulukirjan, jos kirja osoittautuukin vääräksi. Seuraavana päivänä sain kirjan palautetuksi, mutta rahojani kirjaa vastaan ei suostuttu palauttamaan. Sen sijaan sain kirjan arvoisen lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. :D
Ei noin saa toimia. Jos sinulle on luvattu että voit palauttaa kirjat se tarkoittaa rahaa vastaan. Kysypä vaikka kuluttaja-asiamieheltä ja käy sen jälkeen vaatimassa rahasi.
Noin Suomalainen on toiminut aina. Itsekin kerran palautin jokunen vuosi sitten joululahjakirjoja jotka ei ollu niitä joita toivoin, ja vain karjumalla sain silkkoa rahaa. Myyjä ehdotti että olisin ottanut jotain vaihdossa.
Tällaisessa tilanteessa voisi tietysti luetella pitkän nivaskan vaihtoehtosarjakuvia, ja kun ei niitä hyllystä löydy, virnistellä että "eihän teillä ole mihin vaihtaa..."
-
Itsekin kerran palautin jokunen vuosi sitten joululahjakirjoja jotka ei ollu niitä joita toivoin, ja vain karjumalla sain silkkoa rahaa. Myyjä ehdotti että olisin ottanut jotain vaihdossa.
En ole seurannut asiaa tarkasti, mutta onko kaikella palautusoikeus jos ei miellytä? Väärä koulukirja, avaamaton muoveissa oleva tuote kuittien kera jne on toki ymmärrettävää, mutta tulee joululahjojen mukana kuitit joiden kanssa palautuksen voi suorittaa? En itsekään kauppiaana suostuisi palautukseen joka ei täytä vaadittavia yksityiskohtia. Kirjastot sitten asia erikseen.
-
En ole seurannut asiaa tarkasti, mutta onko kaikella palautusoikeus jos ei miellytä? Väärä koulukirja, avaamaton muoveissa oleva tuote kuittien kera jne on toki ymmärrettävää, mutta tulee joululahjojen mukana kuitit joiden kanssa palautuksen voi suorittaa?
Niin siis ei millekään tuotteelle tarvitse antaa käsikaupassa palautusoikeutta (postimyynti on oma lukunsa, samaten tietenkin jos tuotteessa on vikaa taikka se ei vastaa mainostettuja ominaisuuksia). Monet kaupat antavat lisäpalveluna tällaisia oikeuksia, mutta en ole ihan varma onko niissä sitten sallittua antaa sellaisia ehtoja, että rahoja ei palauteta käteisenä vaan lahjakorttina.
Suomalaisen myymälöissähän ei käytännössä koskaan ole juuri mitään ostettavaa, mutta niiden veppikauppaa tulee kyllä käytettyä kun se on ollut joissain tuotteissa halvempi kuin Akateeminen. Josko saisi ihan luottokortin, voisi toki siirtyä ehkä ihan suoraan johonkin amatsooniin.
-
Suomalaisen myymälöissähän ei käytännössä koskaan ole juuri mitään ostettavaa, mutta niiden veppikauppaa tulee kyllä käytettyä kun se on ollut joissain tuotteissa halvempi kuin Akateeminen. Josko saisi ihan luottokortin, voisi toki siirtyä ehkä ihan suoraan johonkin amatsooniin.
Mitäpä ei Adlibriksestä tai Booky.fi:stä saisi halvemmalla?
-
Mitäpä ei Adlibriksestä tai Booky.fi:stä saisi halvemmalla?
Kas näemmä Adlibriksessä eläinkirjat (ne joissa ei kuitenkaan eläimiä käsitellä) ovat ihan naurettavan halpoja. No niin, eihän tuolla suomalaisella sitten tee enää mitään...
-
En ole seurannut asiaa tarkasti, mutta onko kaikella palautusoikeus jos ei miellytä?
Lain mukaan ei ole, hyvän liikemiestavan mukaan on.
tulee joululahjojen mukana kuitit joiden kanssa palautuksen voi suorittaa?
Tässä tapauksessa kyllä.
-
Toimittajan toteamus, "ettei kapitalistiselta kirjakaupalta voi vaatia kirjallisen kulttuurin ylläpitämistä", pitää valitettavasti paikkansa
Mä näen asian samoin: liikeyritys on liikeyritys. Eihän Prisman levyosastoltakaan voi edellyttää kattavaa punk/hc-hyllyä tai mielenkiintoista tarjontaa klasarin tosiharrastajalle.
Fiilispohjalta tuntemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia: ärsyttäähän se että Suomalaisissa on harvoin mitään ostettavaa. Mutta toisaalta joskus kuitenkin löytää jotain, ja silloinhan pulju palvelee sarjakuvan jakeluketjuna edes jossain määrin (mä oon kahlannut noita reissuilla jonkunkin verran, Jyväskylän Suomalainen on siedettävämmästä päästä). Ja itsestähän se on kiinni, ehkä vähän mutta kuitenkin: pitäisi jaksaa antaa palautetta siitä mitä olisi voinut ostaa jos hyllystä olisi löytänyt tavaraa.
-
Mä näen asian samoin: liikeyritys on liikeyritys.
Katsos kun se on muutakin. Kenen asiaa ajat?
Se on hyvä että jotkut pitää kapitalistien puolta kun ei ne ite osaa eikä pysty.
Minä pidän kuluttajan puolta. Minä en niele sitä, että mun pitäis vaan nöyrästi kantaa palkkani tai opintotukeni kaikille saatanan vilppivilleile, että voisivat päivittää mersunsa. Tämä on vitun kallis maa verrattuna muihin kapitalistimaihin, koska täällä on kuluttajina nöyriä ruikuleita, jotka matelee että: "enhän vain häirinnyt kun kysyin tavaraa jota teillä ei ole ja voinko ehkä korvaukseksi maksaa vähän enemmän tästä tavarasta jota en tarvitse?".
Kuluttajaa suojaavat lait ei ole tulleet lepertelemällä, siinä on ensin jotku nähny vaivaa ja ottanu paskaa niskaan ennen kuin lainsäädäntö on saatu kieltämään törkeimmät härskiydet.
Ville Rannan aloituspuheenvuoro oli ehdotus sarjakuvaväelle vaatia kirjakauppatoimintaa toimimaan kuluttajien ja tekijöiden edun mukaisesti. Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava. :-[
-
Lain mukaan ei ole
Näinpä... http://www.laki24.fi/kulu-kuluttajakauppa-tavaranpalautusoikeus.html
hyvän liikemiestavan mukaan on.
Mä olen kyllä jossakin määrin eri mieltä siitä että hyvään liikemiestapaan kuuluisi kaupan purkaminen automaattisesti aina kun asiakas saa näin päähänsä tehdä. Reilu meininki pitää olla - mutta puolin ja toisin, pitäähän kaupan sitoa molempia osapuolia. Jos itse haluan jostakin syystä mahdollisuuden palauttaa tuote kaupanteon jälkeen, olen neuvotellut ehdoista jo kauppaa tehtäessä.
-
Kenen asiaa ajat?
Oma napa sijaitsee kuluttajassa, sympatiat puolestaan sellaisissa kustantajissa ja tekijöissä joilla uskon olevan mulle ja muillekin annettavaa.
Olishan se ihanaa jos jokaisesta pikkuriikkisestäkin kirjakaupasta saisi kivaa marginaalimatskua, jos sieltä Prisman levyhyllystä sais punk-bändien omakustanteita jne jos jos jos. Mut ku ei ni ei. Nyt.
Milläs me voidaan muuttaa tilannetta? Silleenkö että herätetään isot antipatiat tälle jakeluketjulle? Ja ajetaan ihmisiä ostamaan sarjiksensa toisin - mun näkemys on että semmoinen tappaa kyllä - mutta ei tietenkään Suomalaista kirjakauppaa, vaan sen vähäisenkin uskottavuuden potentiaaliselle kysynnälle jota siellä päättävissä elimissä sarjiksilla on ollut.
Oliko se niiden osakkeenomistajien etu sittenkään mitä mä ajoin?
-
Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava.
Ei täällä olla osakkeenomistajien puolelle asetuttu, vaikka kuinka yrität piruilla. Kuten Chemo totesi, niin kivahan se olisi, että Prismasta saisi omakustannesinglejä ja jonkun tuntemattoman suomalaisen sarjakuvataiteilijan uusia tuotoksia.
Jos asiaa kuitenkin miettii kauppiaan kannalta, niin mielestäni tällä ei ole mitään velvollisuutta tai pakkoa ottaa hyllyynsä sellaisia tuotteita, jotka eivät mene kaupaksi. Kulttuurin tukemista harrastaisi varmasti moni kirjakauppias, mutta tappiokseen tuskin sellaista kovin moni haluaa tehdä. Taloudellisten raamien mukaan mennään, olipa kyse sitten Suomalaisesta kirjakaupasta, Nisperosta tai vaikka Limingan taidekoulusta, ja leipää on syötävä niin kauppiaan kuin sarjakuvataiteilijankin.
Kirjastojen ja muiden kultturilaitosten yhteydessä voidaan puhua kulttuuriin liittyvistä velvollisuudesta, mutta kirjakauppa toimii erilaisten periaatteiden mukaan, pidimmepä siitä tai emme. Kirjakauppa voi halutessaan tukea kulttuuria omaksi tappiokseen ja niin epäilemättä tehdäänkin jossain määrin, mutta ensisijaisesti niiden tehtävänä on tehdä kauppaa, kuten tämänpäiväisen HS:n haastattelema Akateemisen kirjakaupan veteraanikin totesi. Ideaalimaailmassa kaikki olisi varmasti toisin, mutta siinä maailmassa ei olisi myöskään sotia tai nälänhätää.
Sivusta on helppo huudella ja moralisoida, mutta kuten joku totesi näköispainoksia käsittelevässä ketjussa, saa jokainen kyllä kustantaa ja kaupata vaikka minkälaista sarjakuvaa, kunhan on valmis ottamaan siitä itse taloudellisen riskin.
Lisäksi on syytä muistaa, että edes laadukas (taide)sarjakuva ei välttämättä mene kovin hyvin kaupaksi tämänkokoisessa maassa, vaikka sitä olisikin tarjolla jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa. Ilkka Remeksestä ja Arto Paasilinnasta pitävät Pentti ja Pirkko Perusinsinööri tuskin innostuisivat laittamaan ostoskoriinsa uutta villerantaa, kaisalekaa tai aaporapia, vaikka sellaisia kirjakaupan hyllystä löytäisivätkin. En ole itsekään niin tehnyt, vaikka olen kyseisten sarjakuvien olemassaolosta ollut tietoinen, ja tunnustan vieläpä niiden taiteelliset arvot.
-
Jos asiaa kuitenkin miettii kauppiaan kannalta, niin mielestäni tällä ei ole mitään velvollisuutta tai pakkoa ottaa hyllyynsä sellaisia tuotteita, jotka eivät mene kaupaksi.
Miksi luulet, etteivät ne menisi kaupaksi? Kannattaa muistaa, että toinen ketju, Suomalaista pienempi Akateeminen tilaa säännöllisesti myyntiin piensarjakuvia. Ja ne MENEVÄT kaupaksi, ei Akateeminen muuten jatkaisi samaa linjaa vuodesta toiseen. Omien julkaisujeni kohdalta voin kertoa, että esim. Teräsliljaa ja Nissisen Nuolee kuin eläin sipsiä -albumia on Akateeminen myynyt useita kymmeniä kappaleita ja tilannut niitä lisää aina kun vanhat ovat loppuneet.
Siltikään Suomalainen ei kyseisiä albumeita halua hyllyynsä. Ei tietääkseni ostanut Kiroilevaa siiliäkään ennenkuin se tuli ulos tarpeeksi isolta kustantajalta. Siihen mennessä Akateeminen oli myynyt siiliä satoja kappaleita.
-
Miksi luulet, etteivät ne menisi kaupaksi?
Ok, sehän on hienoa, jos ainakin nuo mainitsemasi sarjakuvat löytävät ostajansa Akateemisen kautta. Suomalainen kirjakaupan tappio ja häpeähän se silloin on, mutta ei sillä ole siitäkään huolimatta tässäkin ketjussa peräänkuulutettua velvollisuutta tai pakkoa ottaa pienkustanteita kokoelmiinsa.
Ja älkää ymmärtäkö minua väärin: toivon vilpittömästi että nykyinen tilanne muuttuu tulevaisuudessa paremmaksi ja Suomalainen alkaa ottaa sarjakuvia enemmän hyllyynsä. Ehkä tästä keskustelunavauksesta on apua, vaikka olen kyllä miettinyt, missä mittakaavassa tämä enemmän tai vähemmän hyökkäävä linja sitten tehoaa päättäviin tahoihin.
-
Akateeminenhan on sama kuin Stockmann, ja ainakin Tampereen Akateemisesta pääsee kävelemään suoraan portaat alas Stockmann Herkkuun. Siellä voi mennä olutosastolle, jossa kerrassaan kaikki yksittäin myytävät olutmerkit ovat kylmäkaapissa.
Keskon kaupoissa taas Hartwall ja Sinebrykoff arvatenkin omistavat kylmäkaapitkin, eikä niihin sovi henkilökunnan mennä kentiläistä alea sijoittamaan.
Tässä on jotain tuttua.
-
Näinpä... http://www.laki24.fi/kulu-kuluttajakauppa-tavaranpalautusoikeus.html
Mä olen kyllä jossakin määrin eri mieltä siitä että hyvään liikemiestapaan kuuluisi kaupan purkaminen automaattisesti aina kun asiakas saa näin päähänsä tehdä. Reilu meininki pitää olla - mutta puolin ja toisin, pitäähän kaupan sitoa molempia osapuolia. Jos itse haluan jostakin syystä mahdollisuuden palauttaa tuote kaupanteon jälkeen, olen neuvotellut ehdoista jo kauppaa tehtäessä.
Tässä tapauksessahan ymmärtääkseni oli myös näin tehty eli oli luvattu että tuotteen saa palauttaa:
Myyjät lupasivat, että voin palauttaa ostamani koulukirjan, jos kirja osoittautuukin vääräksi.
Jos on puhuttu palauttamisesta ja myyjä ei ole spesifionut mitä tällä tarkoittaa (tilalle lahjakortti) niin uskoisin että jos myymäläpäälikön kanssa keskustelu ei auta niin viimeistään kuluttajavirastoon tms narisemalla uskoisin homman hoituvan.
Näissä asioissa pitäisi molempien osapuolten olla iana kovin tarkkoja kun helposti ajatellaan hieman eri asioita.
-
Kannattaa muistaa, että toinen ketju, Suomalaista pienempi Akateeminen tilaa säännöllisesti myyntiin piensarjakuvia.
Niin, mutta eikös Akateeminen saa (tai ainakin jossain vaiheessa sai) valtiolta määrärahoja siitä hyvästä, että pitää piensarjakuvia/lehtiä hyllyissään? Sen takia taloudellinen riski on niille paljon pienempi.
-
Niin, mutta eikös Akateeminen saa (tai ainakin jossain vaiheessa sai) valtiolta määrärahoja siitä hyvästä, että pitää piensarjakuvia/lehtiä hyllyissään? Sen takia taloudellinen riski on niille paljon pienempi.
Kulttuurilehtitukea saa juu. Yhtä hyvin Parnasson kuin Sarjarin pitämisestä saatavilla...
-
Niin, mutta eikös Akateeminen saa (tai ainakin jossain vaiheessa sai) valtiolta määrärahoja siitä hyvästä, että pitää piensarjakuvia/lehtiä hyllyissään? Sen takia taloudellinen riski on niille paljon pienempi.
Kulttuurilehtitukea saa juu. Yhtä hyvin Parnasson kuin Sarjarin pitämisestä saatavilla...
Tätä en tiennytkään. Ei kai nyt albumeista kuitenkaan? Eli koskeeko tämä sarjakuvapuolella vain Sarjarin tapaisia säännöllisesti ilmestyviä lehtiä vai tuleeko tukea johonkin Sytykkeeseen tai Muesliinkin?
-
Eli koskeeko tämä sarjakuvapuolella vain Sarjarin tapaisia säännöllisesti ilmestyviä lehtiä vai tuleeko tukea johonkin Sytykkeeseen tai Muesliinkin?
Veikkaisin, että tulee, mutten mene vannomaan. Ainakin 90-luvulla Akateemisen hyllyistä löytyi melkoisesti pienlehtiä, jotka eivät ilmestyneet edes yhtä "säännöllisesti" kuin Muesli, mutta olivat varmasti siellä vain tuon tuen ansiosta (esim. rasistis-sekopäinen Sinivalkoisten Ylpeys). Joskaan en kyllä muista, oliko noiden lehtien joukossa sarjakuvaakin. Joku viisaampi osaa varmaan kertoa aiheesta enemmän.
-
Hieman meni aikaa tämän asian (http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_78_1999_p.shtml) kaivamiseen netistä:
Valtio tukee opetusministeriön kautta jaettavalla määrärahalla kulttuuri- ja mielipidelehtiä. Osa tuesta, vuosittain säännönmukaisesti 30 000-50 000 markkaa, on annettu Helsingissä toimivalle Akateemiselle Kirjakaupalle lehtien myyntipisteen ylläpitoon.
Empiirinen tutkimushan tuon on vahvistanut jo ainakin parikymmentä vuotta. Ko. lähteen mukaan näkyy olleen v. 1999 tuo Akateemisen kirjakaupan (Stockman konsernin) saama tuki n. 5000 euroa vuodessa. Ja tosiaan lehtiähän se koskee.
Pienissä sarjakuvajulkaisuissa tämä lienee määrittelykysymys - siitäkin huolimatta että käytetään ISSN ja ISBN -numeroita. Uskoisin että ainakin joillain rupisimmilla albumeilla armo käy oikeudesta. :) Tällä hetkellä Hgin keskustan Akateemisessa Sarjari on sijoitettu "oikeiden" lehtien ja "mielipidelehtien" tapaan lehtipuolelle eikä kirjojen sarjakuvaosastolle. Myös muut lehtiä näkyvästi esitelleet (ja hieman myyneetkin), kuten kirjakahvilat ovat saaneet samaa tukea.
Sen sijaan Suomalainen kirjakauppa ei vaan ota edes Hegin keskustan liikkeeseensä kivan/myyvän/maistreamin näköisiä albumeita. Niitä ei vaan huvita, vaikka kävis lättyä siellä varta vasten esittelemässä. Joku Huitulan Kalevala on tätä sääntöä vahvistava poikkeus.
-
kyllä nuo tukiaisrahakuviot mielestäni hyvin alleviivaa ettei Suomalaista & akateemista enää voi millään tavalla edes rinnastaa.
Keskustelin juuri pienkustanteiden jakelusta kiinnostuneen mutta kriittisen kaupan kanssa. Vuosikymmenen kokemuksella on tiedossa minkähintainen kama myy. Omakustanne & pienkustannepuoli on nykyisin pääsääntöisesti hinnoitellut itsensä ulos pelistä. Kun mitättömät läpyskät on 5€ josta ei voi antaa edes tukkualennusta kuin 20% jos sitäkään, kauppias voi nostaa vaan kädet ylös ja luovuttaa. Puhumattakaan jostain kalliimmista tukku ostoista jolloin ollaan reilusti tappiolla siihen asti kunnes viimeinenkin tuote on myyty pois. Oravanpyörän rikkominen (pieni painos = kallis kappalehinta, ei saa myytyä helposti. Ratkaisuna painoksen kasvatus että hinta tippuu = > iso painos = halpa kappalehinta = ei riitä kuluttajaa ostamaan niin isoja määriä. Ratkaisuna painoksen pienentäminen ja ollaan kohdassa yksi) on sellainen tehtävä että siihen tuskin kukaan pystynyt ainakaan kestävällä pohjalla?
Minua tavallaan ärsyttää että apurahat/tukiaiset olisi ainoa olemassa oleva ratkaisu. Mutta niin se näyttää olevan ihan jopa Akateemisen kirjakaupan tasoisella yrityksellä...
-
Mä olen kyllä jossakin määrin eri mieltä siitä että hyvään liikemiestapaan kuuluisi kaupan purkaminen automaattisesti aina kun asiakas saa näin päähänsä tehdä.
Yhdysvaltalainen ystäväni kertoi että aikoi palauttaa digikameransa takaisin liikkeeseen, koska saisi työnantajaltaan paremman kameran samaan hintaan. Kysyin että voiko USA:ssa muka palauttaa vuoden käytössä olleen laitteen takaisin kauppaan ilman mitään syytä. Kaverini katsoi minua kuin täyspälliä: "Of course!"
Jenkeissä on markkinavoimien kilpailu kiristänyt "asiakas on aina oikeassa"-asenteen äärimmilleen. Mutta Amerikka on paska maa, se on tullut jo selväksi toisessa ketjussa.
kyllä nuo tukiaisrahakuviot mielestäni hyvin alleviivaa ettei Suomalaista & akateemista enää voi millään tavalla edes rinnastaa.
--
Minua tavallaan ärsyttää että apurahat/tukiaiset olisi ainoa olemassa oleva ratkaisu. Mutta niin se näyttää olevan ihan jopa Akateemisen kirjakaupan tasoisella yrityksellä...
Kulttuurilehtitukea saa kuka vaan kun antaa siihen aihetta. Ei se ole joko Suomalainen tai Akateeminen. Pienlehtituki on olemassa kulttuurillisesti merkityksellisen mutta kaupallisesti kannattamattomien julkaisujen hengissä pitämiseksi.
Ok, sehän on hienoa, jos ainakin nuo mainitsemasi sarjakuvat löytävät ostajansa Akateemisen kautta. Suomalainen kirjakaupan tappio ja häpeähän se silloin on, mutta ei sillä ole siitäkään huolimatta tässäkin ketjussa peräänkuulutettua velvollisuutta tai pakkoa ottaa pienkustanteita kokoelmiinsa.
Kuka sitä peräänkuulutti?
En minä muista tiedä, mutta itseäni ärsyttää se, että Suomalaisessa saa myyntitilaa vain rahalla (ostamalla näyteikkunatilaa, antamalla hervottomia alennuksia), ja rikotaan itse kirjoitettuja sääntöjä (ei tilata Kirjavälitykseltä uutta tuotetta kun näytekappale on myyty). Ja senkin sietäisi hammasta purren, jos asia myönnettäisiin suoraan eikä esitettäisi päivänpaistetta ja kierreltäisi haastatteluissa varsinaista kysymystä. KAKSINAAMAISUUS SIEPPAA MEIKÄLÄISTÄ KAIKKEIN ENITEN.
-
Omakustanne & pienkustannepuoli on nykyisin pääsääntöisesti hinnoitellut itsensä ulos pelistä. Kun mitättömät läpyskät on 5€ josta ei voi antaa edes tukkualennusta kuin 20% jos sitäkään, kauppias voi nostaa vaan kädet ylös ja luovuttaa. Puhumattakaan jostain kalliimmista tukku ostoista jolloin ollaan reilusti tappiolla siihen asti kunnes viimeinenkin tuote on myyty pois. Oravanpyörän rikkominen (pieni painos = kallis kappalehinta, ei saa myytyä helposti. Ratkaisuna painoksen kasvatus että hinta tippuu = > iso painos = halpa kappalehinta = ei riitä kuluttajaa ostamaan niin isoja määriä. Ratkaisuna painoksen pienentäminen ja ollaan kohdassa yksi) on sellainen tehtävä että siihen tuskin kukaan pystynyt ainakaan kestävällä pohjalla?
Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...
Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä. Toki joitakin pikkulehtiä joutuu joskus myymään huonolla katteella, mutta enimmäkseen pienkustantajat antavat ihan saman ellei paremmankin katteen kuin isommat.
Ulosmyyntihinnat taas ovat suhteessa tuotteeseen kalliimmat esim. Likellä kuin vaikka Asemalla, Huudalla tai mulla.
Jos viittasit itsemonistettuihin pikkulehtiin, niin mun mielestäni sellaiset eivät edes kuulu kirjakauppoihin. Niiden oikea myyntikanava on kädestä käteen messuilla ja sen semmoisissa tapahtumissa.
-
Kuka sitä peräänkuulutti?
Keijo kirjoitti jokin aika sitten seuraavasti: "Ville Rannan aloituspuheenvuoro oli ehdotus sarjakuvaväelle vaatia kirjakauppatoimintaa toimimaan kuluttajien ja tekijöiden edun mukaisesti. Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava."
-
Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...
Jos viittasit itsemonistettuihin pikkulehtiin, niin mun mielestäni sellaiset eivät edes kuulu kirjakauppoihin. Niiden oikea myyntikanava on kädestä käteen messuilla ja sen semmoisissa tapahtumissa.
Varmaankin kohtuullisen sekaisin tässä keskustelussa nämä termit: pienkustanne, pienkustantaja, omakustanne ja omakustantaja. :) Minä taas tajuan Mikon pointin. Kyllä monissa kotimaisissa pienjulkaisuissa tuotanto on mennyt sillä tavoin reisille että hintaa ei ole yritettykään saada kuluttajaystävälliseksi. Syynä voi olla joko ammattitaidon/tiedon puute tai sitten "nyt tehdään taidetta, maksoi mitä maksoi" -asenne. On tyyppejä jotka esim. käyttävät värejä koska se on kivaa. Ja väri on edelleen aika paljon kalliimpaa kuin mustavalkoinen tuotanto. Pitäisi kuitenkin vähän miettiä että tuoko ne värit ostajalle mitään lisäarvoa. Ja tällä en tietenkään tarkoittanut Aseman, Daadan tai Boingbeingin kaltaisia ammattilaisen eväin liikkeellä olevia pienkustantajia.
Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä.
Tarkoittanet vakavissaan olemisella pitkäjännitteisyyttä? Se on hienoa jos ja kun saat bisneksesi pyörimään. Alalla on kuitenkin monen laisia, myös vähemmän professionaaleja toimijoita.
Alkupääomista, toimeentulomahdollisuuksista noin yleensä ja omasta tolkustahan nää on kiinni. Kaikilla köyhillä sarjakuvapiirtäjän plantuilla ei vain ole varaa tai intoa investoida edes sitä muutamaa tuhatta euroa. Tai sitten ei ole markkinointipuolesta hajuakaan ja istutaan kotona sen lehtipinkan päällä. Onhan näitä kaiken laisia nähty. :) Kustannusala on klassinen esimerkki bisneksestä joka näyttää hirveen simppeliltä, mutta ei sit kumminkaan ole sitä.
-
Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...
Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä.
Viittaus on siihen, mitä sarjakuvat yleensä maksaa pienemmissä kirjakaupoissa / divareissa (joissa sekaisin sekä uusi että vanha) yms.
Kun se ns. tavallinen ostaja (jonka tavoittamista tämä keskustelu lähinnä koskee?), on sarjakuvien hinnastossa luottanut siihen aku/tex/korkkari/asterix/jne linjaan ja kirjaostoksissa pokkarit tai kampanja-alet...
Kun kauppaan kävelee herra XXX ja tarjoaa albumia XXX myyntiin. Tukkuhinta on 10-12 euroa käteen, kansihinta on 15-18 euroa... ehm. Lyhyt matikkatuokio on 3kpl sijoitus vaikka 36e, myyntihinnaksi 18e, 2 on myyty ollaan teoriassa omillaan. 3 tuottaa sen voiton, laskussa jätetty verot sun muut miettimättä. Voi olla aika harvassa ne paikat jotka voi ostaa sen 30kpl ja tehdä rahaa. Melkein kaikki muut taitaa myydä just sen verran että hädintuskin pääsi omilleen ja loppuja pölyä kerääviä albumeita myydään halpislaarissa vielä 5 vuoden päästä reilusti alle ostohintojen. Kun tukkuhinta ei ole riittävän halpa, tuote on aina reilusti kalliimpi kaupassa. VEIKKAISIN että siitä seuraa tilanne että 1) tavisostajalle heräteostokseksi liian kallis 2) alaan vihkiytynyt tietää mistä pienellä vaivalla saa ehkä jopa merkittävästi halvemmalla.
Zum Teufelin toimintaa ei voi tavallaan verrata "tavalliseen" kauppaan, kun kyseessä on sarjakuvaan erikoistunut erikoisliike jolla painopiste nimenomaan sillä erikoisemman sarjakuvan sektorilla. Kun lähdetään tavoittelemaan "tavallisia" kuluttajia ja "tavallisia" kauppoja, varmaan pitäisi olla käsillä jotain kuluttajatutkimusta mitä oikeat (hehe..) firmat usein tekee että tuotteen hinta/laatu/määrä/jakelu täsmää.
Muistaakseni Petteri itse mainitsi että nuo italia fumettien käännös julkaisut alkaa olla nyt vähän liian kalliita kun divareissa ei irtoa alle 4€. Vastaavan pienkustanne julkaisun (ts. A5-100 sivua) hinta lienee 10-15€ (60-90MK!!), voi kuvitella miten monen mielestä ollaan menty niin överiksi ettei mitään tolkkua. Puhumattakaan vanhan koulun kauppiaista joille ei tulisi mieleenkään maksaa 6-8 euron tukkuhintaa jostain jonka myynnistä ei ole takuita.
Ts. jos nyt joku uusi firma ajattelisi kulttuurityönä alkaa julkaista vaikka fumettien tyyppistä roskaa, mutta ei valmiina lähtemään Rautakirjajakelun tyyppiseen kuvioon, voisi kuvitella että automaattisesti hinnoittelisi itsensä ulos kaikesta muustakin "vakavastiotetusta" jakelusta.
-
Minusta tämä:
Suomalainen kirjakaupan tappio ja häpeähän se silloin on, mutta ei sillä ole siitäkään huolimatta tässäkin ketjussa peräänkuulutettua velvollisuutta tai pakkoa ottaa pienkustanteita kokoelmiinsa.
on aika pitkälle viety kärjistys tästä:
"Ville Rannan aloituspuheenvuoro oli ehdotus sarjakuvaväelle vaatia kirjakauppatoimintaa toimimaan kuluttajien ja tekijöiden edun mukaisesti. Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava."
Suomalainen kirjakauppa on kaikkein suurin ja laajimmalle levinnyt kirjakauppaketju. Se on nimenomaan SUOMALAINEN kirjakauppa, ei ReijoMäen kirjakauppa, eikä SeppoJokisen kirjakauppa, eikä JariTervon kirjakauppa eikä edes Juban kirjakauppa. Jo nimensä ja liikkeiden levinneisyyden puolesta sen pitäisi palvella KAIKKIA SUOMALAISIA lukijoita, eikä vain niitä jotka rakastavat hittituotteita (joille on kaiken lisäksi ostettu näyteikkunapaikat ja joista on annettu hervottomat alennukset).
Jos pienempi Akateeminen kirjakauppa pystyy myymään "epäkaupallista" sarjakuvaa, eikö Suomalaisessa ole silloin jotain vikaa kun se ei muka pysty?
-
Kun kauppaan kävelee herra XXX ja tarjoaa albumia XXX myyntiin. Tukkuhinta on 10-12 euroa käteen, kansihinta on 15-18 euroa... ehm.
Anna joku konkreettinen esimerkki tämmöisestä julkaisusta. Aika harvoin näkee pienjulkaisuja, jotka maksavat lähemmäs 20 euroa. Glömp ja Aseman kovakantiset ovat semmoisia, mutta kyllä niissä ihan reilu tukkuhinta on, 40-50%.
Vai onko niin, että sun mielestäsi tukkuhinnan pitäisi olla vieläkin enemmän?
Itsekään en osta kalliita albumeita hyllyyn makaamaan kahta kai kolmea kappaletta enempää. Ja väittäisin, että jos ei ole pakko saada rahojaan takaisin parissa viikossa, JOSKUS ne kyllä saa myytyä. Myös muista kuin mun kaupasta. Olettaen tietysti, ettei kustantajalla ole kiire lykätä julkaisua puolen vuoden päästä alennuskoriin. Mutta sellaista harrastavat vain isommat kustantajat kuten Like tai Arktinen Banaani. Niiden julkaisujen hankkimisessa täytyy sen vuoksi noudattaa paljon suurempaa varovaisuutta kuin pienempien kustantajien.
Muistaakseni Petteri itse mainitsi että nuo italia fumettien käännös julkaisut alkaa olla nyt vähän liian kalliita kun divareissa ei irtoa alle 4€. Vastaavan pienkustanne julkaisun (ts. A5-100 sivua) hinta lienee 10-15€ (60-90MK!!),
KÄYTETYISTÄ nuhjaantuneista pokkareista, joilla ei ole muuta kuin camp-arvoa, 4 euroa on mulle aika paljon. En näe yhteyttä UUSIEN laatualbumeiden välillä.
Enkä tajua logiikkaa, jonka mukaan 10-15 euroa satasivuisesta UUDESTA sarjakuva-albumista olisi törkeän kallis hinta. Elokuvalippu maksaa 9-10 euroa. Kirjat ainakin 20-30 euroa. CD-levy 20 euroa. Minusta sarjakuvat ovat halpoja. Monet pienkustantajat myyvät tällä hetkellä jopa liiankin halvalla, jotta saisivat albumeita leviämään. Esim. uusinta, 300-sivuista neliväristä Glömpiä ei taatusti saisi Otavan julkaisemana 25 eurolla.
-
Kirjakaupan kehitys muistuttaa pankkipalvelun kehitystä.
Ennen pankissa palveltiin asiakkaita henkilökohtaisesti kun hän maksoi ilman palvelumaksuja laskujaan, ja säästötilille maksettiin 4,25% korkoa. Sitten pankkeihin alettiin rakentaa massiivisia jalopuisia palvelutiskejä joissa oli toistakymmentä palveluluukkua, mutta takana vain pari virkailijaa - täysin mieletöntä pröystäilyä. Nyt Limingasta poistettiin jo viimeinen maksuautomaattikin ja palvelumaksulla saisi neliväri sarjakuva-albumin. Kakarat maksaa 10,6 euroa bussimaksua siitä että käyvät Oulussa maksamassa laskuja kun jostain syystä ei ole verkkopankkitunnuksia.
Ennen kirjakaupat olivat kirjoja täynnä niin kuin Underground ullakko. Suomalaisen kirjakaupan väljyys, prameus ja mainosrekvisiitta on se mistä maksamme - joka kirjan hinnasta menee kirjan omakustannushinnan verran firmalle joka käyttää sen johonkin josta emme edes pidä.
Ahneenrumat ihmiset (ei mitkään kasvottomat markkinavoimat) tämän kaiken on kehittäneet, koska toiset ihmiset hyväksyy tilanteen.
Petterin kaupassa ei makseta parkettilattioista eikä ryöppymainonnasta. Menestyisipä Ullakko edes sen verran että mersun vuosimalli uusiintuisi tälle vuosituhannelle.
-
Anna joku konkreettinen esimerkki tämmöisestä julkaisusta. Aika harvoin näkee pienjulkaisuja, jotka maksavat lähemmäs 20 euroa. Glömp ja Aseman kovakantiset ovat semmoisia, mutta kyllä niissä ihan reilu tukkuhinta on, 40-50%.
narinat kuulin lähinnä esim. Kalevala albumeista.
Vai onko niin, että sun mielestäsi tukkuhinnan pitäisi olla vieläkin enemmän?
Muistelen että yrityskursseilla näitä asioita käsitellessä, hinta muodostui kaupassa 1/3 sisäänosto 1/3 verot ja MUUT kulut 1/3 tuleva voitto.
Ts, jos kansihinta olisi 10e, tukkuhinta 3,33e olisi asiallinen. Tämä siis jos mielii isoihin levityksiin. Jos kyse on siitä että supporttina ottavat valikoituihin erikoisliikkeisiin, voi tukkuhinnat olla kuten itselläniki, n. 2/3 kansihinnasta... Sen määrittää pienen painoksen kulut joka samalla estää mahdollisuuden edes pyrkiä isompaan levitykseen. Jättää kaikkien ansiot olemattomiksi ja sulkee pois tahot joiden intressit on puhtaasti kaupallisia.
Enkä tajua logiikkaa, jonka mukaan 10-15 euroa satasivuisesta UUDESTA sarjakuva-albumista olisi törkeän kallis hinta. Elokuvalippu maksaa 9-10 euroa. Kirjat ainakin 20-30 euroa. CD-levy 20 euroa. Minusta sarjakuvat ovat halpoja. Monet pienkustantajat myyvät tällä hetkellä jopa liiankin halvalla, jotta saisivat albumeita leviämään. Esim. uusinta, 300-sivuista neliväristä Glömpiä ei taatusti saisi Otavan julkaisemana 25 eurolla.
En minäkään tajua, mutta näin se yleensä menee. On myös vaikea tajuta miksi minikokoinen valokuvakirja on ok olla 50€, mutta vastaava sarjis enintää 10€. Kuka hinnat on alunperin määritellyt, johtuu varmasti ihan liike-elämän perusteista. Jos sarjakuvaa olisi pystynyt kalliimmalla myymään asiakkaalle, se olisi jo tehty vuosia sitten. Nyt ne on hinnoiteltu siihen, mihin "tavallinen" ostaja on valmis venymään.
-
Ennen pankissa palveltiin asiakkaita henkilökohtaisesti kun hän maksoi ilman palvelumaksuja laskujaan, ja säästötilille maksettiin 4,25% korkoa.
Ja inflaatio oli tuolloin usein suurempi kuin tuo korko, mikä oli pankille oikein tuottoisaa bisnestä.
Pankissa saa muuten nykyään aivan jumalaisen hyvää palvelua, varsinkin jos menee lainaa hakemaan. Heh.
Pikkukaupunkien kirjakaupat Suomessa ovat muuten aivan huipputasoa, tämän huomaa aina maailmalla matkaillessa. Suurkaupungeista sitten toki löytyy vaikka mitä.
-
Mielenkiinnolla luen keskustelua. Tuossa mainittiin, että Akateeminen ehti myydä sata Kiroilevaa siiliä, ennen kuin se otettiin Suomalaisen Kirjakaupan listoille. Ei millään pahalla, mutta mitä sitten. Se tarkottaisi n. 1,5 myytyä kappaletta per myymälä. Tuo myyntimäärä ei kata edes logistisia kuluja, mitä kaupalle siitä syntyy. Niin miksihän ketju siitä innostuisi. Kun tuote sen jälkeen sai julkisuutta, niin hyvähän se oli ottaa myyntiin, koska se nimenomaan möi. Miksi ottaa turhaa taloudellista riskiä?
Itse edustan kustannusalaa ja välillä kieltämättä harmittaa isojen ketjujen ostokäyttäytyminen. Mutta se kun nyt vaan sattuu olemaan bisnestä. Suomessa on myynnissä n. 80 000 tuotetta ja ne pitäisi kaikki olla esillä kirjakaupoissa. Eihän siinä ole järjen hiventäkään.
Ilman Kirjavälitystä kirja-ala olisi pahasti pulassa. Ajatelkaapa nyt, Suomessa on yli 3000 kustantajaa. Nyt kauppias pystyy hankkimaan tuotteet yhdestä paikasta. Kukaan muu suuri toimija ei tarjoa samanlaista ratkaisumallia.
Onko kenellekkään tullut mieleen, mitä tapahtuisi, jos tällaista toimijaa ei olisi? Kauppiaat tilaisivat tuotteet suoraan kustantajalta. Mitä tapahtuisi?
a) kustantajalla oltava omat varastotilat + henkilöstö -> lisää kustannuksia
b) kauppias joutuisi tekemään 3000 tilausta yhden sijaan -> lisää kustannuksia
c) kustantaja/kauppias joutuu maksamaan rahdin jokaisesta toimituksesta -> jumalattomasti lisää kustannuksia. (Olistko halukas lähettämään yhden kappaleen sarjakuvaa 60 SK:n myymälään omalla kustannuksella vai lähettäisitkö mieluummin ne 60 kpl jakelijalle, joka toimittaa ne eteenpäin? Minä en.)
d) kauppias joutuu vastaanottamaan 3000 tilausta yhden sijaan -> lisää kustannuksia
jne.
Kirjan hinta nousisi pilviin. Tai kaupat kuolisivat. Tai kustantamot kuolisivat. Kannattamattomina.
Jos joku väittää, että yritykset eivät saa tavoitella voittoa, elää aika kaukana todellisesta maailmasta. Hienoahan se olisi, jos kaikki olisivat yhtä rikkaita ja kaikilla olisi asiat hyvin. Ei olisi köyhyyttä eikä sotia. Ja Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyisi kaikki suomalainen kirjallisuus. Hohhoijjaa.
Vaikka olen kustantamossa (pienessä sellaisessa) töissä, niin kyllä me tavoittelemme voittoa ja se ei onnistuisi tällä hetkellä ilman näitä kahta dinosaurusta. Eikös tässä ketjussa nimenomaan ole juuri siitä kyse? Rahasta? Sarjakuvakustantajat haluavat lisää myyntiä -> lisää rahaa. Mutta kun SK ja KV vain ajattelevat rahaa... Kannattaisiko joskus katsoa peiliin.
-
Larkovirralle kiitos mielenkiintoisesta (ja taatusti paljon keskustelua herättävästä) mielipiteestä. ;)
-
Kun tässä ketjussa nimen omaan ei ole kysymys rahasta vaan sarjakuvien saatavuudesta. Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Jotkut haluavat tehdä sitä, toiset haluavat lukea sitä.
Voi jumalauta kun rahan kaikkivaltaa pidetään jo noin itsestään selvyytenä!
-
Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa.
Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi. Ei tarvita Suomalaista eikä mitään muutakaan kauppaa.
Raha on kivaa.
-
Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi. Ei tarvita Suomalaista eikä mitään muutakaan kauppaa.
Aivan. Kyllähän tänne mahtuisi vielä pari Kutia ja muuta ilmaisjakelusarjakuvalehteä. Tosin tuskin sitä Kutiakaan ihan miinuksella tehdään (ainakaan kovin suurella).
Mulla onkin haaveena, että jos joskus voitan mielettömästi rahaa, teen nelivärialbbarin ja jakelen sitä sitten ilmaiseksi. Jos tulee tarpeeksi, niin teen sen kanssa toniponit ja postitan sen joka talouteen.
-
Tosin tuskin sitä Kutiakaan ihan miinuksella tehdään (ainakaan kovin suurella).
Toistaiseksi ollaan menty pienellä miinuksella... tai tarkemmin ajatellen aika isolla, koska kukaan tekijöistä ei ole saanut työstään palkkaa. Tarkoitus olisi joskus pystyä jotain maksamaankin. Nimellinen korvaus olisi sekin jotain. Lehtihän on nyt vasta ottamassa muotoaan. Tämä tiedettiinkin; puhuttiin, että katsotaan viiden tai kuuden numeron jälkeen, mihin ollaan päästy. Helmikuussa kokeillaan kulttuurilehtitukea. Pitäköön peukkua se ken' tahtoo.
-
Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi.
Uskoisin että Keijo tarkoitti että sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa siinä mielessä kuin se ei ole myöskään vaikkapa oopperan tai kirjallisuuden tarkoitus. Taisi olla liian korkealentoista :)
Sarjakuva oli pitkään puhtaan kaupallista. Se oli myös pitkään suurelta osin aikamoista kakkia. Ei ole enää. Ei ole ollut reiluun kymmeneen vuoteen. Nyt suomalainenkin sarjakuva on monella arvovaltaisella suulla tunnustettu hyväksi ja taiteeksi. Sen sarjakuvan osan pitäisi mahtua myös KIRJAkauppaan.
Larkovirta olisi voinut lukea ketjun alusta asti. Muistaakseni on ollut paljonkin puhetta siitä että mainitut yritykset ovat lähes tulkoon monopolin asemassa alalla. Ja se tekee niiden toiminnasta monen kustantajan kannalta ongelman.
Larkovirta käsittääkseni kuuluu niiden kustantajien joukkoon jotka ovat saaneet kirjansa Suomalaiseen kirjakauppaan esille? Entäs jos seuraavaa kustantamonne kirjaa ei enää otetakaan sinne (kun ei vaan mahduTM)? Tuotteen laadustahan tässä ongelmassa ei ole kysymys!
Vertailut ovat typeriä, mutta jos näinkin itsestään selvää asiaa pitää vielä valottaa niin ajattele vaikka että suurimmat ruokakauppaketjut lopettaisivat perunoiden myynnin. Peruna kun on niin halpa tuote että siitä ei jää kaupalle tarpeeksi katetta. Lisäksi ruokakauppaketjujen hallinto olisi sitä mieltä että riittää kun kaupassa on paljon makaroonia. Asiakkaat voisivat sitten hakea pottunsa pienistä ketjuuntumattomista kaupoista. Näin toimittaisiin koska kaupan tehtävä ei ole palvella asiakkaita vaan tuottaa enemmän rahaa.
Suomessa on myynnissä n. 80 000 tuotetta ja ne pitäisi kaikki olla esillä kirjakaupoissa. Eihän siinä ole järjen hiventäkään.
Ei, jos halutaan vain tehdä rahaa. Arvaas montako niistä 80 000:sta on sarjakuvatuotteita? Entä onko siinä järjen hiventä että esimerkiksi muutamilla suosituimmilla kirjatuotteilla päällystetään kokonaisia hyllykköjä ja lavoja? On jos halutaan vain tehdä rahaa.
Vuodessa ilmestyy ehkä max 200 sarjakuvanimikettä joista n. 25% on kotimaista.
AL:n artikkelin mukaan Suomalaisella on valikoimassaan kirjoja 15 000 nimikettä (ja monia niistä saa tilaamalla helposti liikkeeseen parissa viikossaTM). Jos siellä nyt on muutama sata sarjakuvatitteliä (useammalta vuodelta ja niistä vain murto osa kotimaisia) niin ei se paljon naurata. Laajemmin ajateltuna kyse on kulttuurista.
Ja ongelma oli siis siitä että Suomalaisessa kirjakaupassa ei osata eikä haluta ostaa sisään sarjakuvia. Niitä ei vaan jostain syystä katsota asialliseksi sieltä tarjota yleisölle. Edes sen kirjavälityksen kautta. Tämä kuulostaa väitteenä tietenkin hieman naurettavalta, mutta kun tiedetään että Suomalaisessa sisäänoston "pystyy" hoitamaan yksi henkilö, niin voi vaan laskea että kauanko siinä yhden titteliin hankkimista (kohderyhmiä) harkitaan.
Myös täällä vinkuminen on tyhmää. Eivät K ja SK tämmöisestä hetkahda. Mutta ajatuksena on myös kehitellä konsteja joilla saadaan rahavirrat ohjattua järkevämmin, niin että sarjakuvienkin kustantaminen tulisi jotenkin mahdolliseksi.
-
Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Jotkut haluavat tehdä sitä, toiset haluavat lukea sitä.
Hyvän sarjakuvan on PAKKO tuottaa rahaa. Jotta sarjakuvatekijä pystyisi kehittymään ja tekemään hyviä teoksia, hänen on saatava keskittyä siihen täyspäiväisesti vuodesta toiseen. Tämä ei onnistu, ellei piirtäjä itse ja tuotteen julkaisuun ja myyntiin liittyvät tahot (kustantamo, jakelija, kirjakaupat, painot jne) saavat riittävästi rahaa kannattavaan liiketoimintaan. Ei sitä rahaa voi aina ottaa jostain muualta (apurahoista tai muista kannattavammista kirjoista), vaan sarjakuvan pitää itse myydä riittävästi, seisoa myös kaupallisesti omilla jaloillaan. Muuten meille jää vain kompromissiteoksia, joita on piirtänyt ihmisiä liian pienellä ammattitaidolla liian lyhyessä ajassa.
Vaikeatahan tämä on.
-
... sarjakuvan pitää itse myydä riittävästi, seisoa myös kaupallisesti omilla jaloillaan. Muuten meille jää vain kompromissiteoksia, joita on piirtänyt ihmisiä liian pienellä ammattitaidolla liian lyhyessä ajassa.
Vaikeatahan tämä on.
Ah, niin kipeän totta.
Kauppaan ei oteta, ellei ole näyttää aikaisempaa myyntimenestystä, eikä myyntiä synny, ellei kukaan voi kaupasta ostaa. Sama vanha kaava kuin työpaikkahaastatteluissa ja Joseph Hellerin Catch-22:ssa.
On se kyllä silti vähän tylsää, että näyteikkunapaikan voi ostaa suoralla rahalla.
Sarjakuvassa ei tunnu hirmuisesti toimivan sekään mekanismi, mistä dekkarikirjailijat puhuivat messuilla: kun ulkomailla palkitaan, suomalaiset kiinnostuvat, että "onko tämmöistäkin, ostaa pitää"... suomalaisia sarjakuvantekijöitä on palkittu toistuvasti ulkomaisissa kilpailuissa, mutta en näe heidän olevan kummoisenkaan ruhtinaallisesti esillä ja näkyvissä. En ainakaan työnsä kautta.
Olin meinannut kirjoittaa pitemmänkin postin, mutta täällä kyllä on sanottu jo jokseenkin kaikki, mitä asiasta voi sanoa. Otin turhat lööperit sitten tästä pois.
-
Hyvän sarjakuvan on PAKKO tuottaa rahaa. Jotta sarjakuvatekijä pystyisi kehittymään ja tekemään hyviä teoksia, hänen on saatava keskittyä siihen täyspäiväisesti vuodesta toiseen. Tämä ei onnistu, ellei piirtäjä itse ja tuotteen julkaisuun ja myyntiin liittyvät tahot (kustantamo, jakelija, kirjakaupat, painot jne) saavat riittävästi rahaa kannattavaan liiketoimintaan.
Nyt puhut asiaa. Ongelmanahan onkin se, että rahavirrat ovat menneet väärään suuntaan. Jakelija yrittää napata leijonanosan, ja se joka oikeasti tuottaa jotain jää nuolemaan näppejään.
Tässä keskustelussa menee koko ajan sekaisin Ansio ja Rahasta tekeminen. Ansio on se, että saat sarjavien tekemisestä ja myynnistä omasi takaisin ja vähän voittoa jotta voit tehdä seuraavan. Rahasta tekeminen on sitä, että teoksen ainoa arvo on tuottaa voittoa ja sisällöstä viis.
Nyky-yhteiskunnassa rahan ansaitsemista pidetään kehityksenä, mutta kulttuuriin se ei sovi. Vain sisällöllinen kehitys on kulttuurin kehitystä. Ei ole pahaksi jos siitä saa rahaa ja voittoakin, mutta sitä ei saa asettaa päämääräksi.
Huvittavaa tässä keskustelussa on se, että edes kaikki pienkustantajat eivät näe nykytilanteessa mitään ongelmaa, vaan uskovat sokeasti hittituotteen osuvan jonain päivänä heidänkin kohdalleen, ja että peräkylien sarjakuvafanien pitää vain odottaa että Ville Rannan alpparia myydään 100.000 kappaletta jotta sitä vihdoin saisi heidänkin kirjakaupastaan.
-
En minäkään nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen ole, mutta asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin, jos vaikkapa esim. Kijavälitystä ei olisi. Ja kaippa sillä tarvetta on, koska pulju on pystyssä ollut vissiin kohta 90 vuotta.
Monopoli-asema on aika kovaa kieltä. KV:n osalta pitää osittain paikkansa johtuen siitä, että kukaan muu ei sitä halua/osaa tehdä. Kyse siis enemmän luonnollisesta monopolista. KV tekee toisaalta paljon korvaamatonta työtä esim. alan tuotetietojen saralla, joita ilman ei myöskään koneisto (kaupat, marketit, kirjastot) toimisi. Muistakaa myös hyvät puolet. Ja se ei maksa kustantajalle mitään. (aika moni muu asia kyllä sitten maksaakin...)
Suomalainen Kirjakauppa on taas jotain muuta kuin monopoli. Suomessa myydään n. 30 miljoonaa kirjaa vuodessa. Näistä alle 40 % myydään kirjakaupoissa. Suomalaisten markkinaosuudesta en mene takuuseen, mutta arvioisin sen olevan ehkä puolet. Joten 20 % markkinaosuus koko kirjamarkkinoista ei taida tarkoittaa vielä monopolia.
Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.
Kustantamomme jokainen suhteellisen tuore kirja löytyy Suomalaisen Kirjakaupan hyllyiltä, siiä kiitos Näytevarastopalvelun. Ilman Kirjakauppaliiton ja Kustannusyhdistyksen välistä sopimusta niitä ei varmasti kaikkia siellä olisi. Tosin maksaahan sekin.
Miten muuten Valiosarjat toimii? Eikös se ole ns. sarjakuvatukkuri? Voisiko sitä kehittämällä saadaa sarjakuvalle paremmat jakelutiet?
-
Lisään nyt vielä varmuuden vuoksi, että en tietenkään näe mitään väärää siinä, että myös todella lahjakkaat ja fantastisen hyvät sarjakuvatekijät saavat työstipendejä useaksi vuodeksi, kuten esimerkiksi Joakim Pirinen Ruotsissa, jotta on myös mahdollista keskittyä taidesarjakuvaan, ilman kompromisseja ja taloudellisia huolenaiheita. Tämä koskee kuitenkin käytännössä vain hyvin, hyvin pientä osaa kaikesta kotimaisesta alkuperäissarjakuvatuotannosta.
-
Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.
Näinhän ne väittää, minä en usko sanaakaan. Jos hittituotteet on sisäänvetotuote, niin mikä on sitten se katteen tuova myyntituote? Ei ainakaan sarjakuvat. Tussikynät?
-
Näinhän ne väittää, minä en usko sanaakaan. Jos hittituotteet on sisäänvetotuote, niin mikä on sitten se katteen tuova myyntituote? Ei ainakaan sarjakuvat. Tussikynät?
Tjaa. Otetaanpa esimerkiksi Harry Potter. Uutta Potteria myydään jo heti aluksi melkein puoleen hintaan. Tokkopa se on kustantaja, joka sen pienimmän katteen siitä kääräisee. Miksi kustantaja myisi kirjaa pienellä katteella, vaikka voisi myydä sitä kaupalle normaaliin hintaan, koska sitä joka tapauksessa ostetaan pilvin pimein?
-
Tjaa. Otetaanpa esimerkiksi Harry Potter. Uutta Potteria myydään jo heti aluksi melkein puoleen hintaan.
Puoleen hintaan mistä? Jos lasketaan teoksen kulut ja katteet ja saadaan sille hinta A, ilmoitetaan tuotteen normaalihinnaksi 2 x A, mutta myydään se kuitenkin "alennuksella" hinnalla A. Tästä on huomauttanut jo kuluttajavirastokin.
-
Onkohan Turun Akateemisessa luettu tätä ketjua, kun oli näyttävästi aseteltuna ikkunaan useaan riviin Corto Maltese Sveitsissä -albumeja? Mukavaa.
-
Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.
Suomen mittakaavassa taitaa olla aika vähän tälläistä kahvipaketilla asiakkaat sisään-tyyppistä toimintaa, siis kirjakaupoissa. Sarjakuvien kohdalla tuskin lainkaan - eli kyllä se on se kustantaja joka myy halvemmalla hinnalla, kun sarjakuvaa myydään ulos supersisäänheitto/alehintaan (eli kauppa saa superalen ja loppuvoittoprosentti ovh:sta on ihan sama kuin "normaalituotteissa"). Ellei sitten ole kyseessä kauppaan myymättä jääneet ja alekoriin menevät eikä kaupalla ole palautusoikeutta (Suomalaisella takuulla on). Alennukset ovat tietysti tilausmääristäkin.
Kiinnostavaa sinänsä, että Suomalaisen hinnat taitavat olla poikkeuksetta korkeammat kuin Akateemisen vaikka alennusprosentti on varmasti samaa luokkaa? Eli Suomalainen ottaa korkeamman voittoprosentin?! Eikös tästä ollut Tommi Musturilla & co. jotain kokemuksia?
Harry Potter taitaa olla se poikkeus joka vahvistaa säännön - minäkään en jaksa uskoa että ko. kirjan kustantajalla olisi tarvetta myydä superalella, kyllä se taitaa olla se kauppa joka kiristää voittomarginaaliaan jotta saa kaikki ostamaan kirjan juuri heiltä= määrässä voitetaan minkä kappalehinnassa menetetään.
-
Kiinnostavaa sinänsä, että Suomalaisen hinnat taitavat olla poikkeuksetta korkeammat kuin Akateemisen vaikka alennusprosentti on varmasti samaa luokkaa? Eli Suomalainen ottaa korkeamman voittoprosentin?! Eikös tästä ollut Tommi Musturilla & co. jotain kokemuksia?
Täähän johtuu yleensä toisesta ketjun otsikossa mainitusta tahosta. Suomalaisen sarjakuvatilauksissa on Kirjavälitys välissä ottamassa oman osuutensa.
Tosin asian ei tarvitsisi olla näin. Tampereen Suomalainen on poikkeustapaus, joka todistaa, että Suomalaisen myymälöillä on mahdollisuus asioida myös suoraan kustantajien kanssa. Tilasivat minulta taannoin Mannisen albumeita myyntiin paikallisuuden vuoksi. Harmi, etteivät ketjun myymälät yleensä käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen.
-
Täähän johtuu yleensä toisesta ketjun otsikossa mainitusta tahosta. Suomalaisen sarjakuvatilauksissa on Kirjavälitys välissä ottamassa oman osuutensa.
Juuri tämän vuoksi Suomalaisen sarjakuvat ovat järjestäen niin sikamaisen kalliita.
MUTTA, tapaus Glömp8 on ainoa kerta, kun Helsingin Suomalainen on ostanut kirjoja suoraan minulta. Pyysivät toimittamaan kirjat liikkeisiin säästääkseen toimituskulut ja penäsivät vielä muita suurempaa alennusta. Jälkimmäiseen en myöntynyt, koska siihen ei kertakaikkiaan ollut varaa. Glömp8 maksoi silloin kaikille kaupoille 12e. Mitäs sitten. Niin, vein kirjat (20 kpl) kahteen keskustan Suomalaiseen ja annan ovh:n, joka on 20e. Olin tyytyväinen.
Viikko kului ja tapasin ystäväni, joka oli tulossa Suomalaisesta. Kyseli, miksi uusi kirja maksoi kaupassa niin tuhottoman paljon. Riensin paikalle löytääkseni hintalapun: 28.10 euroa. Tuossa hinnassa suomalaisen siivu on 60% ja se on aikasta paljon.
Ei ihme, jos valittavat ettei suomalainen sarjakuva myy. Ei sen noilla hinnoilla pidäkään.
-
Riensin paikalle löytääkseni hintalapun: 28.10 euroa. Tuossa hinnassa suomalaisen siivu on 60% ja se on aikasta paljon.
Ei ihme, jos valittavat ettei suomalainen sarjakuva myy. Ei sen noilla hinnoilla pidäkään.
Ruskaa Pakkasella kirjani kanssa (Tampereen) Suomalainen kirjakauppa toimi ihan samoin. Kyllä tämän toiminnan logiikka pakenee ainakin meikää.
Ja tästä syystä (kauppa hinnoittelee miten sattuu) vierastan myös kovakantisia sarjiksia. Niihin tuppaa siunaantumaan sitä ilmaa ja myyjän katetta vielä enemmän.
-
Ruskaa Pakkasella kirjani kanssa (Tampereen) Suomalainen kirjakauppa toimi ihan samoin.
Joo. Mulla kävi sillai onnellisesti, kun en päässyt julkkareihin, niin menin seuraavana päivänä katsomaan, jos olis jäänyt jokunen kappale jäljelle ja olihan niitä siellä iso kasa. Kipale, jonka sattumalta otin, oli varustettu valmiiksi hintalapulla (oisko ollu 8e) ja menin sen kanssa kassalle. Kahdeksan euroa sitten maksoin, vaikka hyllyn reunassa tms. oli huomattavasti isompi summa (olikohan lähes 15 euroa?).
-
Nyt se pää pois sieltä selän jatkeesta!
Luuletteko oikeasti, että jos jokainen Suomalainen Kirjakauppa hoitaisi omat ostonsa (suomeksi palkataan ostajia), hankkisi tuotteet (sarjakuvat, kirjat, konttoritarvikkeet, pelit yms) suoraan kustantajalta/valmistajalta, niin tämä kuvio toimisi jotenkin paremmin ja kustannustehokkaammin? Tämä tarkoittaisi, että jokaisen kaupan työmäärä - työvoimakustannukset ja rahtikulut kasvaisi tolkuttomasti. Ja tämähän ei varmasti näkyisi tuotteiden hinnoissa, katteissa tai kustantajan osuudessa.
Jos katsoo omaa napaa ja vinkuu, niin siitä sitten vaan. Kannattaisi miettiä joskus kokonaisuutta. Valitettavasti siinä me pienet toimijat jäädään joskus jalkoihin, mutta sellaista on elämä. Eipä sitä sodassakaa ritsoilla pärjätä pommeja vastaan. Pikkuisen nyt todellisuudentajua mukaan.
Jos marginaalikirjallisuus, olkoon se sarjakuva tahi muu, edustaa promillea liikevaihdosta, niin kannattaako siihen satsata? Jos kauppa siihen panostaa ja se nousee kahteen promilleen, niin mitä sitten? Kyse on tälläkin alalla liiketoiminnasta. Valtio ei tue kirjakauppoja tai kustantajia, kuten esimerkiksi oopperaa tai teatteria. Jos valtio maksaisi Suomalaisen Kirjakaupan tappiot idioottimaisesta liiketoiminnasta, niin se olisi eri asia.
Kysymys. Kannattaisiko joskus ajatella kaupallisista lähtökohdista? Miksi ajattelette, että joku ostaisi tuotteita, jotka eivät myy? Ostaisitko itse? Marginaalituotteet mydään jossain muualla kuin mainstream-kaupoissa, oli sitten kyse musiikista tahi kirjoista. Se on tässä jo käynyt selväksi.
Pahoittelen avautumistani, mutta ihmetyttää tämä keskustelu. Tehkää jotain!
-
Parahin nimimerkin takaa meuhkaaja. Sarjakuvan pienkustantajat tekevät tämän keskustelun ulkopuolella koko ajan suunnitelmia tilanteensa parantamiseksi. Julkisemmin niistä puhutaan ensi vuonna, kun asia ajankohtaistuu.
-
Ööö, Veli. Ruskaan kanssa hinta piti olla jotain max 10 euron kieppeissä mutta se oli mitattu jonnekin 20:n pintaan. Kirjojen tukkuhinta taisi kaupalle olla jotain 4-5egee. (En muista tarkkaan, siitä on jo vuosia enkä ollu ite kustantamassa.)
Luuletteko oikeasti, että jos jokainen Suomalainen Kirjakauppa hoitaisi omat ostonsa (suomeksi palkataan ostajia), hankkisi tuotteet (sarjakuvat, kirjat, konttoritarvikkeet, pelit yms) suoraan kustantajalta/valmistajalta, niin tämä kuvio toimisi jotenkin paremmin ja kustannustehokkaammin?
Olisit lainannut kirjoituksesi alkuun sen viestin jossa tuommosta järjestelyä kaivattiin. Olen missannut sen tässä keskustelussa. ???
Jos marginaalikirjallisuus, olkoon se sarjakuva tahi muu, edustaa promillea liikevaihdosta, niin kannattaako siihen satsata? Jos kauppa siihen panostaa ja se nousee kahteen promilleen, niin mitä sitten?
Pahoittelen avautumistani, mutta ihmetyttää tämä keskustelu.
Kannattaisi ehkä mieluummin pahoitella sitä että teet ihan omia kärjistäviä tulkintoja, joita vastaan sitten suuntaat argumenttisi.
Jos sarjakuva olisi marginaalia tai muuhun kirjallisuuteen verrattuna "promilleja" niin miten se voi samaan aikaan olla kirjastojen suosituinta materiaalia?
Marginaali saa sanana myös aivan uuden ulottuvuuden kun muistellaan mitä materiaalia Suomen suurin aikakauslehti julkaisee. Hmm.
-
Olisit lainannut kirjoituksesi alkuun sen viestin jossa tuommosta järjestelyä kaivattiin. Olen missannut sen tässä keskustelussa.
Eikös tässä ole siitä aika moneen kertaan tässä ketjussa puhuttu? Kirjavälitys pois välistä ja jokainen Suomalainen Kirjakauppa saisi itse päättää valikoimistaan? Silloinhan näin tapahtuisi.
Tarkoitukseni ei ole millään muotoa mollata sarjakuvaa. Mutta kuten kaunokirjallisuudella, myös sarjakuvalla on olemassa omat marginaalituotteet, jotka eivät suuria massoja juuri liikuttele. En ymmärrä miksi jälleenmyyjäportaan pitäisi sellaisia tuotteita ostaa?
-
Kysymys on vain siitä että jotkut vie aivan helvetisti välistä.
Ennen on pärjätty paljon vähemmällä välistävedolla ja silti maailma ja bisnes on pyörinyt. Ja pyörii muualla maailmassa.
-
Jos sarjakuva olisi marginaalia tai muuhun kirjallisuuteen verrattuna "promilleja" niin miten se voi samaan aikaan olla kirjastojen suosituinta materiaalia?
En ota kantaa enempää varsinaiseen aiheeseen, mutta voisin asiaa sivusta seuranneena kuvitella, että kirjastojen suosituimman aineiston listalla sarjakuvaa esiintyy senkin takia, että 40-sivuisen albumin "kierto" on huomattavasti nopeampaa kuin vaikkapa 400-sivuisen romaanin. Lisäksi kirjastojen lainatuimmat sarjakuvat taitavat olla sitä mainstreameinta osastoa, eli akuankkaa, viivi&wagneria ja asterixia, eivät niinkään pienkustantamoiden tuotoksia. No, yhtä kaikki, suosittua kirjastoaineistoa se joka tapauksessa on, mutta välttämättähän Viivin ja Wagnerin lainaava Pekka Perusinsinööri ei ostaisi sitä kirjakaupasta.
* Onko sarjakuva muuten suosituinta kirjastomateriaalia? Minä en tiedä.
-
Marginaali saa sanana myös aivan uuden ulottuvuuden kun muistellaan mitä materiaalia Suomen suurin aikakauslehti julkaisee. Hmm.
Tuota, tuota...
Hieman kaukaa haettua sanoisin, jos aattelee mistä tässä ketjussa nyt yleensä puhutaan. Aika kaukana Ankasta mennään. Ja Ankkaahan löytyy ihan kivasti Suomalaisen hyllyistä.
Mielenkiintoista keskustelua, kuidenkin. Johtaako se mihinkään? Jos Petterin viestiin on uskominen, niin johtaa.
Hyvä niin.
-
Onko sarjakuva muuten suosituinta kirjastomateriaalia? Minä en tiedä
"Helsingin kaupunginkirjaston vuoden 1993 tilastojen mukaan sarjakuvien lainauskierto oli eri kirjalajeista kaikkein vauhdikkain. Niitä lainattiin 7,61 kertaa nidettä kohti romaanien päästessä 4,58 lainaan. Kyse ei ole pienen aineiston tilasto-oikusta, Helsingin kaupunginkirjastossa oli tuolloin 87 456 nidettä sarjakuvaa." Heikki Jokinen: Tuolien välistä omalle pallille - sarjakuva valtion taidehallinnossa. s. 29.
Tosin väite "sarjakuvat ovat runsaasti luettua aineistoa" on sama kuin vaittäisi että kirjallisuutta luetaan paljon. Se mikä menee ja kiertää eniten on kuitenkin molemmissa ryhmissä se mainstream ja ns. muotikirjat.
Timo
-
Parahin nimimerkin takaa meuhkaaja. Sarjakuvan pienkustantajat tekevät tämän keskustelun ulkopuolella koko ajan suunnitelmia tilanteensa parantamiseksi. Julkisemmin niistä puhutaan ensi vuonna, kun asia ajankohtaistuu.
Aamulehti: Sarjakuvalle oma kirjatukku:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/52752.shtml
-
"Sarjakuvapienkustantajat ymmärtävät kyllä jäävänsä jatkossakin marginaaliin. Tukun ajatuksena onkin löytää lisää kirjakauppoja, jotka ottaisivat laatusarjakuvaa hyllyihinsä, etenkin kasvukeskusten ulkopuolelta."
Tulee semmoinen kuva, että Pienkustantajat jotenkin automaattisesti julkaisevat laatusarjakuvaa.
Mitä on laatusarjakuva?
Onko Asterix laatusarjakuvaa? Onko Lassi ja Leevi laatusarjakuvaa? Onko Eläkeläinen muistelee laatusarjakuvaa?
Eikö mainstream voi olla laatusarjakuvaa?
-
Aamulehti: Sarjakuvalle oma kirjatukku:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/52752.shtml
Mukava uutinen! Nyt ankaraa vääntöä ja kovaa myyntityötä kirjakauppojen suuntaan. :)
-
Onko Asterix laatusarjakuvaa? Onko Lassi ja Leevi laatusarjakuvaa? Onko Eläkeläinen muistelee laatusarjakuvaa?
Eikö mainstream voi olla laatusarjakuvaa?
Huokaus. Rautalankaa one track mindille:
ensinmainitut ovat varmasti kaikki laatusarjakuvaa. Mainstream voi olla laatusarjakuvaa, ja jos mittarina käytetään myyntiä, se se vasta sitä onkin. (Paitsi eipä esim. noiden isojen kustantajien sarjat myyntiluvuillaan päätä huimaa, mutta se on toinen juttu se.) Yllämainittujen laatusarjakuvien, jotka ovat mainstreamia ja uuden tukun edustamien laatusarjakuvien, joita julkaisevat pienkustantajat, ERO on se että ensinmainituilla on levitys ja edustus Suomalaisen suuntaan sekä PALJOUSETU sillä niiden kustantajat ovat SUURIA ja niiltä tilataan ENEMMÄN, joten KOKONAISKULUT JÄÄVÄT PIENEMMIKSI joka osapuolelle. Pieniltä Suomalainen taas tilaa Kirjavälityksen kautta, mikä nostaa hinnat mahdottomiksi. Siispä LAATUSARJAKUVA ja LAATUSARJAKUVA eivät ole tasavertaisessa asemassa riippuen julkaisijasta. (Jotkut pienkustantajien laatusarjakuvat myyvät muuten enemmän kuin Suomen suurimman kustantajan julkaisema ns. mainstream. Mutta se on taas eri juttu.)
Luitko uutista ollenkaan? Entä tätä ketjua?
Voisin kuvitella että ko. sanaa käytettiin ilman kirjallista lupaa sinulta kyseisen uutisen yhteydessä paristakin eri syystä. Esimerkiksi koska kyseessä on kuitenkin tilaisuus edistää omaa myyntiään ("haluamme levittää paskoja sarjakuvia"?) ja koska useat julkaisijat ovat saaneet tunnustusta työlleen sen laadukkuudesta niin koti- kuin ulkomaassa. On nurinkurista, jos Glömppiä tai Marko Turusta myydään enemmän ulkomailla kuin omassa maassaan - etenkin jos se syy on tuollainen "kulttuuriystävällinen" pullonkaulalevitysorganisaatio.
Missään ei sanottu, että Asterix EI olisi laatusarjakuvaa. Kiesus, Tertsi, joskus tuntuu että sulla jää levy päälle. Äh, ja mä tartuin siihen. *itseruoskint*
-
Miksi eivät sarjakuvan pienkustantajat voisi toimia jo olemassa olevan organisaation puitteissa? Pienkustantajia on tässä maassa todella paljon ja järjestäytymisaste toistaiseksi alhainen.
Törmäsin Hesan kirjamessuille Suomen Pienkustantajat ry:hyn. Julkaisevat Kirjaviesti-nimistä lehteä joka lähetetään kaikille kirjakaupoille ja kirjastoille. Jäsenet voivat mainostaa lehdessä omia kirjojaan, neljännessivun kokoinen mainos maksaa vain 30 euroa. Jäsenmaksu vuodelle 2007 on 130 euroa.
http://www.suomenpienkustantajat.fi/ (http://www.suomenpienkustantajat.fi/)
-
Miksi eivät sarjakuvan pienkustantajat voisi toimia jo olemassa olevan organisaation puitteissa?
Hmm... Miksi pitäisi? Suomen pienkustantajat ry koostuu yli viidestäkymmenestä kirjoja julkaisevasta tahosta. Koen itse järkevämmäksi yrittää rakentaa jotain uutta, joka keskittyisi auttamaan nimenomaan SARJAKUVIA julkaisevia tahoja. Aika tietysti näyttää, onko siinä järkeä vai ei.
-
Tossa Aamulehden jutussa häiritsi vähän se, että se keskittyi niin taidesarjakuvaan. Ei siinä mitään vikaa toki ole, mutta pienkustantajat kustantavat kuitenkin muutakin kuin taidesarjakuvaa. Tuskin tukkua kuitenkaan pelkästään niitä varten perustetaan.
En ainakaan itse miellä esim. Zumin tai Lokan julkaisuja taidesarjakuvaksi ja Oja nyt kai sarjakuvineen ainakin on mukana, kun kerran on yksi puuhamiehistäkin.
Edit: Tietenkin jutussa vaikutti se, että haastattelun antoi Musturi, joka luonnollisesti vastasi omista lähtökohdistaan. Eli kaikesta huolimatta kyllä ymmärsin jutun ja pidän sitä hyvänä.
-
Hmm... Miksi pitäisi?
Hmm... koska yleensä ei ole järkeä keksiä pyörää uudestaan. Lisäksi erikoisliikkeisiin keskittymisen sijasta saisi laajempaa näkyvyyttä. Sekä valmis nettikirjakauppa jne...
Minua kiinnostaisi (siis oikeesti) saada infoa siitä miten erikoistunut sarjakuvatukku palvelisi main stream käännössarjakuvan pienkustantajaa paremmin kuin tuo mainitsemani ry. En ole ry:n jäsen, mutta paperilla se näyttää hyvältä.
-
Mutta mistähän etsitään syytä sitten kun levitys saadaan kuntoon eivätkä hienot "laatu"albumit siltikään myy...
-
Tossa Aamulehden jutussa häiritsi vähän se, että se keskittyi niin taidesarjakuvaan. Ei siinä mitään vikaa toki ole, mutta pienkustantajat kustantavat kuitenkin muutakin kuin taidesarjakuvaa. Tuskin tukkua kuitenkaan pelkästään niitä varten perustetaan.
En ainakaan itse miellä esim. Zumin tai Lokan julkaisuja taidesarjakuvaksi ja Oja nyt kai sarjakuvineen ainakin on mukana, kun kerran on yksi puuhamiehistäkin.
Kuinka niin? En huomannut Tommin puhuvan missään vaiheessa taidesarjakuvasta. Sen sijaan hän sanoi:
Kaikkia alan pienkustantamoita toivotaan mukaan. Tukun tarjonta painottuisi uuteen kotimaiseen sarjakuvaan.
Uutta kotimaista sarjakuvaahan ne minun tai Lokan julkaisutkin ovat.
-
Tossa Aamulehden jutussa häiritsi vähän se, että se keskittyi niin taidesarjakuvaan. Ei siinä mitään vikaa toki ole, mutta pienkustantajat kustantavat kuitenkin muutakin kuin taidesarjakuvaa. Tuskin tukkua kuitenkaan pelkästään niitä varten perustetaan.
En ainakaan itse miellä esim. Zumin tai Lokan julkaisuja taidesarjakuvaksi ja Oja nyt kai sarjakuvineen ainakin on mukana, kun kerran on yksi puuhamiehistäkin.
Edit: Tietenkin jutussa vaikutti se, että haastattelun antoi Musturi, joka luonnollisesti vastasi omista lähtökohdistaan. Eli kaikesta huolimatta kyllä ymmärsin jutun ja pidän sitä hyvänä.
Hei Veli, voitko kertoa mikä osuus sanomastani keskittyi taidesarjakuvaan? Vaikka voin puhua vain omalla suullani ja Huuda Huudan edustajana, tarkoitus oli nimenomaa kertoa tukusta kaiken uuden laadukkaiden pienkustantamoiden tuottaman sarjakuvan kotina. Mielestäni koko artikkelissa ei itse asiassa mainita taidesarjakuvaa millään tavalla.
-
Hmm... koska yleensä ei ole järkeä keksiä pyörää uudestaan. Lisäksi erikoisliikkeisiin keskittymisen sijasta saisi laajempaa näkyvyyttä. Sekä valmis nettikirjakauppa jne...
Minua kiinnostaisi (siis oikeesti) saada infoa siitä miten erikoistunut sarjakuvatukku palvelisi main stream käännössarjakuvan pienkustantajaa paremmin kuin tuo mainitsemani ry. En ole ry:n jäsen, mutta paperilla se näyttää hyvältä.
Valmis nettikirjakauppa on meilläkin, tai oikeastaan useampiakin. Enkä oikein usko, että Pienkustantajat ry:n jäsenten julkaisut pääsevät sen paremmin esille Suomalaisessa kirjakaupassa kuin meidän sarjakuvammekaan...
Onko suomessa mainstream-käännössarjakuvan pienkustantajaa? Joka tapauksessa uskon, että tukku palvelisi myös sellaisen julkaisijaa. Vaikka pääpaino olisikin kotimaisissa julkaisuissa, ei käännössarjakuvaakaan hyljeksitä. Pienkustantajat vain julkaisevat sitä selvästi vähemmän kuin kotimaista tuotantoa.
Lisää infoa on tulossa kyllä.
-
Ok, toiminta siis on kaikille avointa.
Enkä oikein usko, että Pienkustantajat ry:n jäsenten julkaisut pääsevät sen paremmin esille Suomalaisessa kirjakaupassa kuin meidän sarjakuvammekaan...
Mutta kait tukku sinne kuitenkin yrittää päästä? Vai onko Suomalainen boikotissa?
Entä kuuluuko kuvioihin muutakin yhteistyötä kuin jakelu, esim print-on-demand tms ?
-
Mutta kait tukku sinne kuitenkin yrittää päästä? Vai onko Suomalainen boikotissa?
Yrittää toki, mutta Suomalaisen varaan ei parane laskea mitään. Sen takia panostamme ensisijaisesti tukikauppojen hankkimiseen, joissa olisi aina uutuuksiamme tarjolla. Kaupoille kehitellään erilaisia houkuttimia lähteä mukaan.
Albumeita tarjotaan myös suoraan Suomalaisille sekä Kirjavälityksen kautta. Jälkimmäisessä tapauksessa tosin hinnat nousevat korkeammiksi kuin muualla, niinkuin ketjussa on tullut jo monesti ilmi.
Entä kuuluuko kuvioihin muutakin yhteistyötä kuin jakelu, esim print-on-demand tms ?
Muutakin yhteistyötä tehdään. Print-on-demandista ei ole ollut puhetta, koska kaikilla olisi kuitenkin tarkoituksena myydä albumeita sen verran, että offset-painatus kannattaa. (Jos ymmärsin oikein, mitä tarkoitit.) Mutta ei kai sekään mitenkään poissuljettu vaihtoehto ole.
-
Hei Veli, voitko kertoa mikä osuus sanomastani keskittyi taidesarjakuvaan?
Okei, ilmaisin ajatukseni huonosti. Olisi pitänyt kirjoittaa, että siitä välittyi sellainen tunnelma, että puhutaan nimenomaan taidesarjakuvasta. Tekstissä kyllä puhutaan kaikista pienkustantajien sarjakuvista, mutta esimerkit kohdistuvat nimenomaan niihin taiteellisemman (?) puolen juttuihin (kustantajaesimerkit ja kuvitus). Tietenkin osasyynä tälle on, että pienkustantajista suurin osa on sellaisia.
Mielestäni koko artikkelissa ei itse asiassa mainita taidesarjakuvaa millään tavalla.
Mainitaan ainakin kerran (lukaisin sen uudelleen läpi nopsasti), mutta se on Vehkoon omaa juttua eikä ole varsinaisesti osa haastattelua.
-
Minua kiinnostaisi kyllä ihan konkreettisia esimerkkejä niistä pienkustantamoiden sarjakuvista, jotka olisivat teidän mielestä myyneet tuntuvasti enemmän, jos olisivat olleet näyttävästi esillä Suomalaisissa Kirjakaupoissa. Menee jotenkin liian abstraktiseksi koko keskustelu.
-
Okei, ilmaisin ajatukseni huonosti. Olisi pitänyt kirjoittaa, että siitä välittyi sellainen tunnelma, että puhutaan nimenomaan taidesarjakuvasta.
Mutta sovitaanko Veli, ettei aleta heti luomaan vastakkainasettelua, kun siitä ei ole tässä kyse? Itse näen tällaisen tukun toiminnalle ihan hyvänä sen, että se tarjoaa monipuolista sisältöä. Onhan niin, että juuri sen huumorijulkaisun mukana saattaa jälleenmyyjän tilaukseen eksyä myös se taidealbumi. Ja sama toisinpäin. Tukku pyrkii myymään laadukasta sarjakuvaa ja se ei rajaa sisältöä mitenkään.
-
Minua kiinnostaisi kyllä ihan konkreettisia esimerkkejä niistä pienkustantamoiden sarjakuvista, jotka olisivat teidän mielestä myyneet tuntuvasti enemmän, jos olisivat olleet näyttävästi esillä Suomalaisissa Kirjakaupoissa.
Tähän voinee korjata 'näyttävästi esillä' = 'esillä ylipäätään'?
Sen mitä minä voin tähän sanoa omasta kokemuksesta on, että törmään usein ostajiin, jotka eivät ole ikinä kuulleet saati nähneet MITÄÄN tällaista sarjakuvaa MISSÄÄN. He ovat monesti vilpittömän innostuneita löytämästään, ostavat kirjoja ja kyselevät mistä niitä voi saada jatkossa. Esim. sille Kirjamessuilla tavatulle keski-ikäiselle naiselle Hämeenlinnasta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käskeä tilaamaan netistä tai matkustamaan Tampereelle. Samalla tavalla saan lehtiarvosteluiden jälkeen sähköposteja sieltä täältä Suomesta, joissa ihmiset kyselevät missä kaupoissa kirjoja voi käydä selaamassa.
Näitä kokemuksia on kymmeniä ja niihin pohjaan sen ajatuksen, että jotkut ihmiset olisivat OIKEASTI kiinnostuneita sellaisesta sarjakuvasta, jota me tuotamme. Ongelmana on se, että siihen ei missään törmää. Ja tässä (kuten sanottua) mukaan astuu Suomalainen kirjakauppa ja muut markkinoita hallussaan pitävät koneistot.
Tukun tehtävänä on nimenomaa laajentaa meidän jakelukanavia. Jos se toimii, voisin ehkä seuraavalla kerralla opastaa tuon Hämeenlinnalaisen tädin pieneen riippumattomaan kirjakauppaan hänen kotikaupungissaan.
Konkreettisia esimerkkejä? En epäile yhtään, ettei esim. meidän julkaisemamme Jeffrey Brownin 'Haparointia' olisi voinut nousta pieneksi hitiksi, jos se olisi otettu Suomalaisen valikoimaan. Vakuuttelut siitä, että kirja on yksi uuden amerikkalaisen sarjakuvan avainteoksia ja ehkä suurimpia syitä, miksi uusi sarjakuva on Jenkeissä hyväksytty kirjakauppoihin, eivät auttaneet. Ei sekään, että kirja on meren tuolla puolen kuitenkin myynyt hyvät luvut.
-
Mainitaan ainakin kerran (lukaisin sen uudelleen läpi nopsasti), mutta se on Vehkoon omaa juttua eikä ole varsinaisesti osa haastattelua.
Onko lehtiversiossa muuten jotain, mitä ei netissä ole (kuvien lisäksi)? En kolmannellakaan lukemalla löytänyt sieltä sanaa "taide".
Vastakkainasetteluiden luomista eri genrejen välille vastustan minäkin. Jos joku innostuu julkaisemaan suomeksi vaikkapa ranskalaista lännensarjakuvaa, ihan taatusti tukku pyrkii palvelemaan häntäkin.
Minua kiinnostaisi kyllä ihan konkreettisia esimerkkejä niistä pienkustantamoiden sarjakuvista, jotka olisivat teidän mielestä myyneet tuntuvasti enemmän, jos olisivat olleet näyttävästi esillä Suomalaisissa Kirjakaupoissa. Menee jotenkin liian abstraktiseksi koko keskustelu.
Tää esimerkki on perinteisemmän sarjakuvan puolelta, mutta:
Huomasin henk.koht. Turun Kirjamessuilla, että monet ei-sarjakuvanharrastajat, jotka sattumalta osuivat kojullemme ja ryhtyivät selailemaan albumeita, innostuivat jostain ja ostivat albumin. Omista julkaisuistani J. Pukkilan Lampaita oli eniten myyty teos sekä Helsingin että Turun messuilla, ja sitä ostivat nimenomaan ns. "normaalit" ihmiset, jotka vain sattuivat törmäämään siihen.
-
Onko lehtiversiossa muuten jotain, mitä ei netissä ole (kuvien lisäksi)? En kolmannellakaan lukemalla löytänyt sieltä sanaa "taide".
Kuvien evästykseksi oli lyhyt teksti, joka toimii kuvatekstinä:
"Suurin osa taidesarjakuvaa julkaisevista kustantajista on myös itse sarjakuvataiteilijoita." Ja sen jälkeen viittaukset kuviin ja tekijöihin (Kallio, Tiitu, Pirinen, Nuutinen, Turunen ja Latva-Nikkola). Sitten on vielä pieni Tausta-laatikko, jossa selitetään Kirjavälityksestä sekä mainitaan pari suomalaista piensarjakuvakustantamoa.
Tämän lisäksi on vielä Vehkoolta juttu runokirjoista ja niiden menkistä. Hieman verrataan sarjakuviin (runokirjojen painokset yleensä pienempiä kuin sarjakuvalla) ja ongelmiin Kirjavälityksen kanssa.
-
Minua kiinnostaisi kyllä ihan konkreettisia esimerkkejä niistä pienkustantamoiden sarjakuvista, jotka olisivat teidän mielestä myyneet tuntuvasti enemmän, jos olisivat olleet näyttävästi esillä Suomalaisissa Kirjakaupoissa.
Limingan sarjislinjalle tulee opiskelijoita joka puolelta Suomea, isoilta ja pieniltä paikkakunnilta, eikä heistä yksikään ole törmännyt sarjakuvan perusteoksiin muualla kuin festareilla (jossa ei ole varaa ostaa kuin pari kuuminta) ja joissain kirjastoissa. He sentään ovat uteliaita. Jos joulun alla olisi tarjolla, lahjoiksi menisi laatusarjakuvaa karvisten sijasta. Tuleepahan harrastajille vaihdettavaa joulun jälkeen kun on saatu pino siilejä, mutta mihin vaihtaa?
Draamattu kiinnostaa aikuisia ihmisiä: tavallisten nuorten ennakkoluulottomia tulkintoja varsin tunnetun kulttikirjan kohdista. Aikoinaan kun Huuli/Jymy oli R-kioskissa, kaikki koululaiset tiesivät mistä oli kysymys ja monet lukivat. Luultavasti joku Crumb kiinnostaisi yhä.
-
Useimpia on tainnut kismittää yhtälössä Suomalainen Kirjakauppa - Kirjavälitys tietyt yrityskeskittymät:
Tutkivat journalistit, huomio. Sijoittakaa generaattoriinne sellaisia avainsanoja kuin SanomaWSOY, Rautakirja, Suomalainen Kirjakauppa tai Kirjavälitys.
Mitä tulee ulos? Mikä tulos?
Pienkustantajat väittävät, että kirjankustantamisen ja -jakelun epäterve symbioosi estää muiden kuin isojen kirjatalojen teosten pääsyn myyntipöydille, ainakaan näkyvämmille paikoille.
Esimerkiksi Antti Heikkilä, tamperelainen pienkustantaja, pohti Helsingin Sanomissa (19.2.2007), ”mistä syistä kirjakaupat eivät uskaltaisi nostaa jotain esimerkiksi pienkustantajan kirjaa esiin”. Hän päätyi kirjakaupan omistussuhteisiin: samat yrityskeskittymät ”harjoittavat myös laajamittaista kustannustoimintaa itse eli ovat periaatteessa pienkustantajien kilpailijoita”.
Jopa kilpailuvirastoa Heikkilä tuntui kaipaavan tilannetta selvittämään.
Jyrki Pietilän kolumni (http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2007/12/kolumni/) Viestintäliiton Kirjatyö -lehdessä.
Timo
edit: linkki lisätty
-
Miksi eivät sarjakuvan pienkustantajat voisi toimia jo olemassa olevan organisaation puitteissa?
http://www.suomenpienkustantajat.fi/ (http://www.suomenpienkustantajat.fi/)
Tuossa pistää silmään se että organisaatio on ry. Jokainen järjestöissä toiminut tietää yhdistysten resurssit. Ainakaan missään ei mainita että Suomen pienkustantajat ry:llä plisi ihmisiä työssä edistämässä asiaa.
Kannatan voimien yhdistämistä ja tässä sarjakuvatukkukuviossa se näyttäisi toteutuvan yli genre- ja muiden rajojen. Hienoa!
Mikä muuten on uuden organisaation muoto noin niin kuin juridisesti?
Suomen sarjakuvakustantajat ry perustettiin käsittääkseni jo joskus 5 vuotta sitten. Mutta se pulju taisi kuolla hyvin nopeasti omaan mahdottomuuteensa? Mukana oli vain keskisuuria, oikeita sarjakuvakustantamoita ja sellaisia jotka julkaisivat muutakin kuin sarjakuvaa. Niiden omistajilla ei ilmeisesti ollut aikaa tai kiinnostusta moiseen puuhasteluun?
-
Vai onko sitä mainittu täällä (Ei jaksa kattoo)? Että siis sarjakuvan pienkustantajat perustavat oman tukun.
On mainittu ja valvoja setä sanoo, että tästä lähin on parempi, kun jaksaa katsoa. Vaikka onhan se hienoa, että Ylekin huomioi tämän.
-
Oivoi. Luin nyt vasta tämän surullisen kuuluisan kirjoituksen ja kyllähän tässä naurunalaiseksi joutuu kirjoittarauka itse. Varsin suppeasta näkökulmasta kirjoitettu vuodatus on täynnä asiavirheitä. Huomaa, että kirjoittaja ei tiedä kirjoittamistaan asioista juurikaan mitään. Yhtä vähän, kuin Suomalaisen Kirjakaupan ostaja suomalaisesta huippusarjakuvasta.
Aluksi. "Parhaita sarjakuvia ei saa kirjakaupoista". Ja mitenköhän kirjoittaja määrittelee käyttämänsä termin paras? Kun taas minun mielestäni Viivi ja Wagner on parasta sarjakuvaa ja sitä saa kaupoista. Kumpi meistä on väärässä vai olisiko kyseessä molempien oma mielipide, jolla ei ole mitään rationaalista pohjaa?
"Hyvien sarjakuvataiteilijoiden lisäksi Suomessa on hyviä pienkustantamoita, jotka toimivat ammattimaiseen tapaan ja tarjoavat kirjojaan kaikkiin kirjakauppoihin koko maassa. Siis ei vain Helsingin kauppoihin, vaan kaikkialle." Aivan. Kun se ei nyt vielä riitä, että kustantaja saa myytyä kirjat kirjakauppaan, ne kun pitää myydä sieltä vielä uloskin. Markkinointi ja myynti on kustantajan tehtävä, ei KAUPAN. Jos kerran ollaan kustannustoiminnan lisäksi myös markkinoinnin ammattilaisia, niin miksi minä en ole kuullut näistä parhaista sarjakuvista koskaan mitään? En juurikaan käy kirjakaupoissa, mutta enpä ole törmännyt näihin tuotteisiin missään muuallakaan; lehdissä, TV:ssä, netissä yms. markkinointikanavissa, joita ns. normaalit kuluttajat käyttävät.
"Melkein kaikki kirjakaupat ovat Suomalaisia kirjakauppoja". Kirjakauppoja Suomessa on n. 500, näistä n. 60 on Suomalaisia Kirjakauppoja. En ole matemaatikko, mutta prosenttiosuus lienee lähempänä kymmentä kuin sataa.Tämän lisäksi kirjoja myydään tuhansissa muissa myyntipisteissä: antikvariaateissa, kioskeissa, marketeissa, huoltamoilla, asemilla. Pää pois puskasta ja mielikuvitusta! Se on muillakin kirjakustantajilla ongelmana ja siitä on selvittävä. Kirjan jakelukanavat ovat niin pirstaloituneet, että myyntimiehillä riittää tekemistä.
"Suomalainen kirjakauppa kieltäytyy asioimasta suoraan kustantajien kanssa. Se ostaa kaikki kirjansa Kirjavälitys Oy:ltä." Kyllä SK asioi kustantajien kanssa jatkuvasti. Kirjat se ostaa keskitetysti. Kirja-alalla toimii useampia logistiikkataloja, joista SK kirjat hankkii: mm. Porvoon Kirjakeskus, Itella, Kustannustaito ja Kirjavälitys. Näppituntumalla kustantajista n. 150 on ulkoistanut logistiikan kokonaan näille toimijoille, eikä heillä ole omaa varastoa, vaan ovat keskittyneet omaan ydinosaamiseen; kustannustoimintaan, markkinointiin ja myyntiin. Sitten on olemassa nyrkkipajoja, joista ilman Kirjavälitystä tuskin yksikän kirjakauppa vaivautuisi kirjoja hankkimaan, kustannussyistä. Tukkukauppaa ei harjoita, kuin Kirjavälitys. Mitäs luulette, jos se kerran kirjoittajan mielestä on rahasampo vailla vertaa, niin miksihän kukaan muu ei ole lähtenyt kilpailuun mukaan? Esim. Itella, jolla resursseja olisi riittävästi. Ehkäpä se ei olekaan sellainen kultakaivos, kuin pienet kustantajat olettavat. Kannattaa lukea Kirjavälityksen avoimia tilinpäätöksiä, ennen kuin alkaa puhumaan läpiä päähänsä.
"Se maksattaa kirjojen toimitukulut yhdessä päässä kustantajilla, toisessa kirjakaupoilla. Näin sen ei tarvitse keskittää tilauksiaan eikä pitää varastoa." Jaa. Tässä paistaa taas tietämättömyys Kirjavälityksen toiminnasta ja toimintamallista. Suosittelen edelleen tutustumista aiheeseen, ennen kuin alkaa kirjoittamaan. Toiseksi, otetaan esimerkki, mitäs jos Kirjavälitystä ei olisi. Miten sitten toimittaisiin? Kauppa joutuisi ostamaan jokaisen tuotteen erikseen kustantajalta ja kustantaja joutuisi yksittäiset kappaleet lähettämään suoraan kauppaan. Kulut nousisivat pilviin, kuka ne silloin maksaisi? Kustantaja vai kauppa? Ilmeisesti kannattavuus ja liiketoiminta on vieraita termejä, vaikka ollaankin kustantamisen ja markkinoinnin ammattilaisia.
"Kaikki kirjallisuus, jota ei ole julkaissut Wsoy:n tai Otavan kaltainen suurkonserni, on jo nyt muuttunut tavallisten ihmisten silmissä merkityksettömäksi ja näkymättömäksi kirjallisuudeksi." Hyvää provoa, mutta ihan tyhjää sananhelinää. Tutkippas vaikkapa Mitä Suomi lukee-listoja ihan huviksesi.
Provoillaan takaisin. Jatketaa keskustelua. Tämä on minun näkökulmani. Eiköhän tämä perustettava sarjakuvatukkukin huomaa, että niitä kuluja vaan jostain kummasta syntyy. Ihmeellistä, mutta totta.
-
Tässä paistaa taas tietämättömyys Kirjavälityksen toiminnasta ja toimintamallista. Suosittelen edelleen tutustumista aiheeseen, ennen kuin alkaa kirjoittamaan.
Kerropas ja valaise sitten, miten se todellisuudessa on.
Hassun pitkä kirjoitus, jossa käytetään puolet pituudesta alkuperäisen lainaamiseen ja toinen puoli mielipiteiden sättimiseen. Sääli vain, että on unohdettu kirjoittaa omat mielipiteet mukaan. Mutta kaikenkaikkiaan hyvin provoiltu, ei siinä mitään.
-
"Parhaita sarjakuvia ei saa kirjakaupoista". Ja mitenköhän kirjoittaja määrittelee käyttämänsä termin paras? Kun taas minun mielestäni Viivi ja Wagner on parasta sarjakuvaa ja sitä saa kaupoista. Kumpi meistä on väärässä vai olisiko kyseessä molempien oma mielipide, jolla ei ole mitään rationaalista pohjaa?
Vai niin. Että yksi riittää.
Erinomainen näyte kirjoituksesta joka toimii kantaansa vastaan.
-
Aluksi. "Parhaita sarjakuvia ei saa kirjakaupoista". Ja mitenköhän kirjoittaja määrittelee käyttämänsä termin paras? Kun taas minun mielestäni Viivi ja Wagner on parasta sarjakuvaa ja sitä saa kaupoista.
Hämmästyttävää, miten näin suuri sarjakuva-aiheinen foorumikin on syntynyt, ottaen huomioon sen, että ihmiset haluavat lukea ainoastaan Viiviä ja Wagneria?
-
naurunalaiseksi joutuu kirjoittarauka itse.
Tiedän. Kuuluu tapoihin.
Aluksi. "Parhaita sarjakuvia ei saa kirjakaupoista". Ja mitenköhän kirjoittaja määrittelee käyttämänsä termin paras? Kun taas minun mielestäni Viivi ja Wagner on parasta sarjakuvaa ja sitä saa kaupoista.
Ha ha!
Jos kerran ollaan kustannustoiminnan lisäksi myös markkinoinnin ammattilaisia, niin miksi minä en ole kuullut näistä parhaista sarjakuvista koskaan mitään?
Se kyllä selviää kirjoituksesta. Kun ei ole rahaa. Ai niin, mutta tietysti pitäisi olla paljon rahaa, jos kerran tekee hyviä sarjakuvia, eiks niin?
En juurikaan käy kirjakaupoissa, mutta enpä ole törmännyt näihin tuotteisiin missään muuallakaan; lehdissä, TV:ssä, netissä yms. markkinointikanavissa, joita ns. normaalit kuluttajat käyttävät.
Onhan niistä vaikka missä. Vaihtoehtosarjakuva saa ainakin sanomalehdissä ja netin eri kanavilla aika hyvin näkyvyyttä. Ai niin, mutta eihän kukaan enää lue mitään, mikä ei ole jo satatuhatta ihmistä ostanut.
Kirjakauppoja Suomessa on n. 500, näistä n. 60 on Suomalaisia Kirjakauppoja. En ole matemaatikko, mutta prosenttiosuus lienee lähempänä kymmentä kuin sataa.Tämän lisäksi kirjoja myydään tuhansissa muissa myyntipisteissä: antikvariaateissa, kioskeissa, marketeissa, huoltamoilla, asemilla.
Ai niin, tappakaa myös R-Kioskit ja markettien kirjajakelusysteemit! Ne toimii suurilevikkisten nimikkeiden hyväksi ja sysii pieniä vielä enemmän kuin Suomalainen kirjakauppa ja Kirjavälitys!
Se on muillakin kirjakustantajilla ongelmana ja siitä on selvittävä.
Niin onkin, mutta suurilla kustantamoilla on paljon rahaa, minkä lisäksi ne on perustaneet systeemejä ja monopoleja, kuten Suomalainen kirjakauppa ja Kirjavälitys, jotka toimivat niiden tarpeiden mukaan. Ai niin, mutta miksi helvetissä ne perustaisi systeemejä ja monopoleja, jotka toimisivat pienkustantajien tarpeiden mukaan?
"Suomalainen kirjakauppa kieltäytyy asioimasta suoraan kustantajien kanssa. Se ostaa kaikki kirjansa Kirjavälitys Oy:ltä." Kyllä SK asioi kustantajien kanssa jatkuvasti.
Eikä asioi.
Näppituntumalla kustantajista n. 150 on ulkoistanut logistiikan kokonaan näille toimijoille, eikä heillä ole omaa varastoa, vaan ovat keskittyneet omaan ydinosaamiseen; kustannustoimintaan, markkinointiin ja myyntiin.
Hitto. Taidankin heti perustaa logistiikkayrityksen ja ulkoistaa pienkustantamoni markkinointi- ja levitystoiminnot.
Mitäs luulette, jos se kerran kirjoittajan mielestä on rahasampo vailla vertaa, niin miksihän kukaan muu ei ole lähtenyt kilpailuun mukaan?
Jotkut hommat on paljon parempia rahasampoja, kun niitä saa tehdä yksin, kuin että alalle olisi päässyt muitakin toimijoita. Ja jos vielä tekee naimakaupat maan suurimman kirjakauppaketjun kanssa, niin SIITÄ syntyy jo jotain. Mutta joku kirjojen myyminen sellaisenaan... saatanan huono bisnes. Kuka idiootti sellaiseen alkaa?
Esim. Itella, jolla resursseja olisi riittävästi.
Itellallakaan ei ole kilpailijoita, vaikka se on rahasampo.
Toiseksi, otetaan esimerkki, mitäs jos Kirjavälitystä ei olisi. Miten sitten toimittaisiin?
No hitto. Silloin saattaisi olla muita toimijoita alalla. Pahimmassa tapauksessa useampia kuin yksi!
Ilmeisesti kannattavuus ja liiketoiminta on vieraita termejä, vaikka ollaankin kustantamisen ja markkinoinnin ammattilaisia.
Täytyy myöntää. Tai termeinä ne on liiankin tuttuja, mutta omaa elämää ja toimintaa sivuavina ilmiöinä valitettavan outoja, myönnetään.
"Kaikki kirjallisuus, jota ei ole julkaissut Wsoy:n tai Otavan kaltainen suurkonserni, on jo nyt muuttunut tavallisten ihmisten silmissä merkityksettömäksi ja näkymättömäksi kirjallisuudeksi." Hyvää provoa, mutta ihan tyhjää sananhelinää. Tutkippas vaikkapa Mitä Suomi lukee-listoja ihan huviksesi.
Ai niin. Viivi ja Wagner.
-
Oli tuossa Eki Penkillä jotain pointtejakin. Erikoisesti olisin kyllä minäkin suonut että hän olisi hieman jakanut sitä tämän ketjun linjasta poikkeavaa tietoa mitä hänellä tuntuu olevan, ehkä. Siis enemmän keissejä tyhjältä kolisevien yleistyksien sijaan. Kirjoittaja syyttää Rantaa siitä että hänen kirjoituksensa perustuu heppoisiin tietoihin ja faktoihin, mutta syyllistyy itse samaan. ???
Kiinnitin huomioni väkisinkin tähän:
Kun se ei nyt vielä riitä, että kustantaja saa myytyä kirjat kirjakauppaan, ne kun pitää myydä sieltä vielä uloskin. Markkinointi ja myynti on kustantajan tehtävä, ei KAUPAN.
Tämä on minultakin päässyt välillä unohtumaan. Siis se että kirjakaupan tehtävä ei ole myydä tai markkinoida kirjoja vaan kerätä paikalle saapuvilta ostajilta rahat. Tästä suunnattomasta ponnistuksesta sitä jo maksaakin mielellään heille hieman myyntiproviisiota.
-
Jos nyt otetaan vertailun vuoksi vaikka katsaus musiikkibisnekseen, joka liippaa kirja-/kustannusalaa likeltä, niin kumpikohan hoitaa markkinoinnin, jälleenmyyjä vai levy-yhtiö?
Älkää pakoilko vastuuta, muita on aina helppo syyttää.
-
Jos nyt otetaan vertailun vuoksi vaikka katsaus musiikkibisnekseen, joka liippaa kirja-/kustannusalaa likeltä, niin kumpikohan hoitaa markkinoinnin, jälleenmyyjä vai levy-yhtiö?
Sarjakuvissa Artisti
Timo
-
Markkinointi ja myynti on kustantajan tehtävä, ei KAUPAN. Jos kerran ollaan kustannustoiminnan lisäksi myös markkinoinnin ammattilaisia, niin miksi minä en ole kuullut näistä parhaista sarjakuvista koskaan mitään? En juurikaan käy kirjakaupoissa, mutta enpä ole törmännyt näihin tuotteisiin missään muuallakaan; lehdissä, TV:ssä, netissä yms. markkinointikanavissa, joita ns. normaalit kuluttajat käyttävät.
Vantaan Jumbossa oleva Suomalainen kirjakauppa on irvikuva siitä minkälainen kirjakaupan pitäisi olla. Minulla on kammo näitä kauppakeskuksia kohtaan mutta Myyrmäellä ja Itäkeskuksessa on sentään divarit joilla on laajat valikoimat erilaista sarjakuvaa. Jumbon Suomalaisen oletusarvo on että kaikki siellä käyvät ovat idiootteja jotka haluavat ostaa kilon Ilkka Remestä kerralla
-
Kaupan alalla käydään ihan samaa keskustelua (mm. tämän päivän Hesarissa). Tuottajien ansiot kutistuvat kun taas kauppa vetää aina vain isomman siivun välistä. Tuotevalikoima pienenee ja laajaa einestarjontaa perustellaan "tätä asiakkaat haluavat"-syyllä. Perustelu on falski, koska kaikkea ei ole edes yritetty tarjota. Lähi- ja luomuruokavalikoima on pieni tai sitä ei ole lainkaan (esim. luomukanaa ei saa mistään).
-
Suomalaisen oletusarvo on että kaikki siellä käyvät ovat idiootteja jotka haluavat ostaa kilon Ilkka Remestä kerralla
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8998.0;attach=7928)
Kyllä tämmöinen kaupanteko järjetöntä on. Ei halutakaan tarjota valikoimaa vaan hokea asiakkaalle OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES...
Tuo on sairasta markkinataloutta, jonka ideoijat ovat typeriä, paskoja ihmisiä.
-
Ekan kanssa samaa mieltä että tuo markkinointi on kustantajan tehtävä, tässä nyt sivutaan mielestäni yhtä suomalaisen sarjakuvajulkaisun akilleen kantapäätä eli huonona markkinointia, on kummaa kuinka vähän pienkustantajat hyödyntävät esim. nettiä markkinoinnissa, tekisitte edes yhteisen "myyntisivuston" tai jotain. Näin on jo tehnyt muutama pikkuinen levyfirma.
Jotenkin henkii sellainen marttyyrihenki suomalaisissa sarjakuvakustantamoissa tai omakustantajissa (tekijöissä), että tulkaa "huomatkaa meidät ja tulkaa hakemaan isolla mustalla autolla meidän sarjakuvia".
Mutta ei ole hurraamista isoissakaan kustantajissa, melko vaisua on markkinointi, ainakin kun otetaan huomioon uusien asiakkaiden hankinta, ei ihme että elokuvat ja konsolipelit jyräävät, koska näillä on jopa aggressiivista markkinointia.
-
huonona markkinointia, on kummaa kuinka vähän pienkustantajat hyödyntävät esim. nettiä markkinoinnissa, tekisitte edes yhteisen "myyntisivuston" tai jotain. Näin on jo tehnyt muutama pikkuinen levyfirma.
Jotenkin henkii sellainen marttyyrihenki suomalaisissa sarjakuvakustantamoissa tai omakustantajissa (tekijöissä), että tulkaa "huomatkaa meidät ja tulkaa hakemaan isolla mustalla autolla meidän sarjakuvia".
Mitäs kirjoottaasit sinne myyntisivustolle: että koska S***nen kirjakauppa ei huoli tuotteitamme, tule hakemaan kirja meiltä kotoa mustalla autolla?
Lue ny vähä mistä ketjussa on kysymys.
-
Ekan kanssa samaa mieltä että tuo markkinointi on kustantajan tehtävä, tässä nyt sivutaan mielestäni yhtä suomalaisen sarjakuvajulkaisun akilleen kantapäätä eli huonona markkinointia, on kummaa kuinka vähän pienkustantajat hyödyntävät esim. nettiä markkinoinnissa, tekisitte edes yhteisen "myyntisivuston" tai jotain. Näin on jo tehnyt muutama pikkuinen levyfirma.
Jotenkin henkii sellainen marttyyrihenki suomalaisissa sarjakuvakustantamoissa tai omakustantajissa (tekijöissä), että tulkaa "huomatkaa meidät ja tulkaa hakemaan isolla mustalla autolla meidän sarjakuvia".
Mielelläni kuulisin teiltä näitä keinoja markkinoida. Ja nimenomaa sellaisia keinoja, jotka sopivat pienkustantajan kukkarolle, jossa markkinoinnin budjetti on lähes olematon.
Itse koen nimittäin, että me käytämme aivan kaikki keinot mitä käytettävissä on kirjojamme myydessä. Ilman rahaa tämä tarkoittaa aktiivista tiedotusta netin kautta, läsnäoloa ja aktiivista osallistumista KAIKKIIN tapahtumiin minne voimme päästä, suurta lehdistökappaleiden määrä kirjoista, flaijereita & muuta fyysistä tiedotusta ja vaikkapa tällaisten keskusteluiden aikaansaamista. Webissä on kolme hyvää sarjakuvakauppaa (Kreegah, Pitkämies ja Zum Teudel), jotka kaikki myyvät kotimaista sarjakuvaa hyvällä kattauksella. Ne palvelevat meitä, eikä niiden kanssa ole järkeä kilpailla.
Kysymys: mitä hel#%tin marttyyrihenkeä siinä on, että halutaan keskustella meitä koskevista ongelmista ja myös tehdä jotain tilanteen parantamiseksi? Enemmän marttyyrihenkeä näen siinä, että tänne ilmaantuu Ekin ja Denniksen kaltaisia luovia tietäjiä, jotka näin avuliaasti luovuttavat bisnestietämyksensä muiden käyttöön vastapalvelusta pyytämättä. Tämä on sitä todellista suomalaista vieraanvaraisuutta!
-
Kyllä tämmöinen kaupanteko järjetöntä on. Ei halutakaan tarjota valikoimaa vaan hokea asiakkaalle OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES OSTA REMES...
Niin, sitten taas samaan aikaan kumminkin kovasti puhutaan niin sanotusta pitkästä hännästä (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Long_Tail), eli siitä, että esim. Amazon tekee tiliä erittäin laajalla valikoimalla.
-
Niin, sitten taas samaan aikaan kumminkin kovasti puhutaan niin sanotusta pitkästä hännästä (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Long_Tail), eli siitä, että esim. Amazon tekee tiliä erittäin laajalla valikoimalla.
En usko, että Amazon on ihan verrattavissa Suomalaiseen Kirjakauppaan. Suomalainen Kirjakauppa perustuu fyysisiin myymälöihin, Amazon on verkkokauppa, missä kaikki teokset ovat yhtä paljon esillä ja työnnetään asiakkaan eteen aikaisempien ostos- ja katselutietojen perusteella.
Ja sitten yleisempi kommentti, joka ei ole sinulle suunnattu:
Pienkustajan ongelma markkinoinnissa ja myynnissä on yksinkertaisesti raha. Ja kun näkyvyyttä ei ole varaa ostaa, ainoa toivo päästä säädyllisiin myyntilukuihin on kirja, joka ylittää medioiden uutiskynnyksen ja/tai saa arvostelijoiden suosion osaakseen.
Luovia, halpoja ja toimivia myynti- markkinointikeinoja joita peräänkuulutetaan on vain pirun vaikea keksiä.
-
Tota, eikös tässä tapauksessa suomalainen karjakauppa olisi semmoinen "tiiliskivi ja laasti"-liike ja taas Kreegah, Pitkämies ja Zum Teufel olisivat niitä kauppoja, joille tuo "pitkä häntä"-ilmiö olisi eduksi? Jos en nyt aivan väärin tuota wikipedia-artikkelia ymmärtänyt...
Omasta kokemuksestani allekirjoitan kyllä tuon markkinointiongelman: mahdotontahan se on verkkokaupastakaan mitään etsiä, jos ei tiedä edes koko teoksen olemassaolosta. Tähän ongelmaan tosin taisikin ainakin jotain ratkaisuja tässä ketjussa jo olla.
-
on kummaa kuinka vähän pienkustantajat hyödyntävät esim. nettiä markkinoinnissa, tekisitte edes yhteisen "myyntisivuston" tai jotain. Näin on jo tehnyt muutama pikkuinen levyfirma.
Kuulosta hyvältä, vaikka en minä tuosta levyfirmojen myyntisivustostakaan ole aiemmin kuullut.
Ne pienkustantajat jotka Kvaakissa "valittavat", ovat erittäin aktiivisia nettimarkkinoijia. Sitten on vielä iso nippu muita pienkustantajia, jotka eivät valita edes netissä. Niiden mukaan saaminen on vaikeaa.
Uusien ideoiden keräämiseksi perustettiin ketjukin, mutta se on unohtunut.
-
Kuulosta hyvältä, vaikka en minä tuosta levyfirmojen myyntisivustostakaan ole aiemmin kuullut.
Täs: http://www.levyvirasto.net/catalog/
-
Tietääkseni Levyvirasto on nettikauppa, joka keskittyy alternative-musiikin myymiseen. Sarjakuvan puolella sitä lähinnä lienee siis ZT-kauppa.
Kummatkaan eivät liene sen enempää tai vähempää mikään kustantajien yhteenliittymä.
-
Kummatkaan eivät liene sen enempää tai vähempää mikään kustantajien yhteenliittymä.
Niin, ei mikään varsinainen yhteenliittymä siinä mielessä että yhteistä omistuspohjaa olisi (mun tietääkseni).. mutta Levyvirasto on yksi esimerkki siitä miten vaihtoehtotavaran jakelua voi hoitaa riippumatta suurista ketjuista - silti tietyllä tavalla keskitetysti.
-
Niin, ei mikään varsinainen yhteenliittymä siinä mielessä että yhteistä omistuspohjaa olisi (mun tietääkseni).. mutta Levyvirasto on yksi esimerkki siitä miten vaihtoehtotavaran jakelua voi hoitaa riippumatta suurista ketjuista - silti tietyllä tavalla keskitetysti.
Kysymyksessä näkyy olevan kolmen veljeksen yhtiö joka ei toimi liiketaloudellisin pontimin:
Levyvirasto ei maksa palkkaa kenellekään, vaan kaikilla levyviraston kanssa touhuavilla on omat työnsä tai opintonsa Viraston ollessa intohimoinen harrastus.
Mitä tarjottavaa tällä konseptilla on meidän sarjakuvanettikaupoille?
-
Kysymyksessä näkyy olevan kolmen veljeksen yhtiö joka ei toimi liiketaloudellisin pontimin
Eiks sarjakuvan nimenomaan pitänyt olla olematta bisnestä ;D
-
Eiks sarjakuvan nimenomaan pitänyt olla olematta bisnestä ;D
???
-
Niin siis:
Kun tässä ketjussa nimen omaan ei ole kysymys rahasta vaan sarjakuvien saatavuudesta. Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Jotkut haluavat tehdä sitä, toiset haluavat lukea sitä.
Voi jumalauta kun rahan kaikkivaltaa pidetään jo noin itsestään selvyytenä!
...Levyviraston kaverit eivät ainakaan palvo rahan kaikkivaltaa.
Vakavammin: voiko tosta joku nettisarjakuvakauppias saada ideoita? Ehkä perinteisen fyysisen ja sähköisen sisällön myyminen samassa paikassa voi olla kiinnostavaa. Tai ehkä niiden nettisivustossa voi olla jotain mikä kiinnostaa. En mä tiedä varmasti, saako sarjakuvakauppias tosta mitään, kun en itse ole sellainen. Laitoin linkin kun musapuolen toimintaan viitattiin.
-
Jotenkin henkii sellainen marttyyrihenki suomalaisissa sarjakuvakustantamoissa tai omakustantajissa (tekijöissä), että tulkaa "huomatkaa meidät ja tulkaa hakemaan isolla mustalla autolla meidän sarjakuvia".
Tuo on paskamainen kommentti, kun on seitsemän vuotta tehnyt niin paljon markkinointityötä, että vittu on välillä ollut psykoterapian tarpeessa. Se, että markkinointia tekee ja se että siinä menestyy, on kaksi eri asiaa.
Tai, okei, markkinointi jopa hyvin vähillä rahoilla ei ole läheskään niin vaikeaa kuin levittäminen. Suomen kokoisen maanhan pitäisi lähtökohtaisesti olla ihanteellinen paikka pienkustantamoille. Pieni kielialue, rajallinen määrä skenejä ja kauppoja ja nimekkeitä. Mutta mutta. Yksi asia tekee lähtökohtaisesti mahdollisesta asiasta lähtökohtaisesti epätoivoisen - viittaan kirjoitukseeni.
Ei oo marttyyrihenkeä valittaa. Ainakaan, jos samalla TEKEE jotain. Mehän ollaan perustamassa yhdistettyä sarjakuvalevitysfirmaa, pykätään pystyyn uudet nettisivut joka vuosi jos milläkin mahtavalla idealla, ollaan yhteydessä kaikkiin kirjakauppoihin (myön Suomalaisiin) koko ajan, melko turhaan tosin, jne.
Nyky-Suomessa eräs suosituimmista ja arvostetuimmista kiusaamisen muodoista on ilkkua niille, jotka eivät tee rahaa työllään. Se on nimittäin merkki siitä, ettei sillä työllä ole mitään arvoa, eikä sitä kukaan tarvitse.
Vaihtoehtosarjakuvan pienkustantajien tavoitteet markkinoinnissa ja myynnissä ovat aika kunniallisen vaatimattomat, ja töitä tehdään niska limassa.
Vittuilu pois ja pipot pois päästä. Ollaan köyhiä mutta henkisiä miljonäärejä.
:laugh:
-
Itse en meinaa saada vietyä alvi-ilmoituksia kirjanpitäjälle, en voi tajuta kuinka jotkut jaksaa sekä piirtää, kustantaa että markkinoida sarjakuvia. Helppohan siinä on vierestä kehotella että "markkinoikaa vähän dynaamisemmin!"
Ideaalimaailmassa olisi enemmän kokopäivätoimisia sarjakuvakustantajia ja markkinamiehiä, jolloin luovan työn tekijöille jäisi aikaa keskittyä varsinaiseen ydinosaamiseen. Ehkä niitä putkahtelisi esiin sarjakuvan myyntilukujen kasvaessa.
-
Tää on hyvä ketju. Paljon asiaa.
Eki Penkin kaltaisia "vähän pihalla siitä mistä puhutaan" oleviakin keskustelijoita tarvitaan sillä ne saavat ihmiset perustelemaan näkökantojaan lisää.
Ja niillä tuntuu tosiaan aina olevan ainakin ne pari väärää perusolettamusta.
1. Raha on kaiken mittari. Parasta on se mikä myy eniten.
2. "Miksi te vaan valitatte siellä foorumilla."
Eli ikäänkuin epäkohdista keskusteleminen ja niille jotakin tekeminen olisivat jotenkin automaattisesti toisensa poissulkevia asioita.
-
Myyntityön parissa itse työskentelen (juu, kirjoitan tätäkin ahkerasti töistä käsin) ;) ja olen tätä ketjua lukiessa miettinyt, että mitenkähän tosiaan taiteilijat ja myynti-ihmiset saataisiin yhdessä ponnistelemaan suomalaisen sarjakuvan eteen Pertin esimerkin mukaisesti. Ei mullakaan kyllä valitettavasti viisasten kiveä tähän ole, en päivätyön jälkeen taida oikein jaksaa enää ruveta sarjakuvia markkinoimaan. :/ Mutta johan mulla yksi sivutyö on eli tuo kirja-arvosteleminen, olkoon se pienikin ponnistus sarjakuvatietoisuuden levittämiseksi.
Tältäkin foorumilta löytyy kyllä myynti- ja markkinointiosaamista, ehkä se jollakin tavalla joskus hyötykäyttöön saataisiin? Nyt ei ole muuta neuvoa kuin että puhelin käteen ja soittamaan, jos hengentuotoksiaan jonnekin haluaa myyntiin ja/tai näytille saada...
-
Amazon.com:ista muistui mieleeni, että AdLibris verkkokauppa myy kirjoja ja sarjakuvia halvemmalla kuin perinteiset kirjakaupat ja maksavat kustantajan postikulut. Mun kirjat on siellä myynnissä ja pikahaulla näköjään myös esimerkiksi Asema Kustannuksen julkaisut. Juuri tänään tuli taas muutaman kirjan tilaus sitä kautta. Muistaakseni asiakkaan ostamat kirjat tulevat myös laskun kera kotiin, eli ei tarvitse edes omistaa luottokorttia. Eli halvemmat sarjakuvat ovat jo kaikkien suomalaisten saatavilla helposti, kunhan on netti.
Enää puuttuu sitten tuo erittäin helppo ja halpa markkinointi massoille...
-
Amazon.com:ista muistui mieleeni, että AdLibris verkkokauppa myy kirjoja ja sarjakuvia halvemmalla kuin perinteiset kirjakaupat ja maksavat kustantajan postikulut. Mun kirjat on siellä myynnissä ja pikahaulla näköjään myös esimerkiksi Asema Kustannuksen julkaisut.
Hmm, mielenkiintoista. AdLibris on siis ostanut suoraan sulta?
Veikkaan, että suurin osa sarjiksista on tuolla Valiosarjojen kautta. Esim. Asemalta on tarjolla kolmea albumia ja yhtä, joka ei ole vielä ilmestynyt. Mun alppareita on myös, mutta jokaisen paitsi yhden kohdalla lukee "tilapäisesti loppu".
Mutta silti täytyy ottaa selvää tuosta.
-
Hmm, mielenkiintoista. AdLibris on siis ostanut suoraan sulta?
Joo, albumini näkyi siellä puutteellisin tiedoin ilman, että olin ilmoittanut siitä heille - muistaakseni saavat kirjojen tiedot jotenkin automaattisesti Kirjavälityksen kautta mutta sitä kautta hinta oli paljon korkeampi kuin suoraan minulta ostettuna.
Kun otin yhteyttä, saatiin päivitettyä molempien albumien tiedot ja lähettivät minulle tarroja paketteja varten, joten postittaminen on helppoa. Kirjat pakettiin, tarra päälle ja postilaatikkoon.
-
Adliris, kuten myös Suomalainen.com, Bookplus, Akateeminen.com sekä Suuri Kuu ja sen lisäksi lähestulkoon kaikki jälleenmyyjät käyttävät Kirjavälityksen toimittamia tuotetietoja. Kun kerran se ei mitään maksa, että ilmoittaa tuotetiedot kuvan ja referaatin kanssa KV:lle, niin miksi sitä ei käyttäisi. Hyvä palvelu meille kustantajille ja ilmainen (edes joku mikä ei maksa). Kannattaa käyttää hyväksi. Netistä on vaikeampi ostaa kirjaa, jos referaatti ja kansikuva puuttuvat.
Ja sitten vielä yksi tyhmä kysymys. Sen sijaan, että kaikki pienet sarjakuvakustantajat toimivat omissa nimissään, niin miksi ette perustaisi samalla omaa yhteistä kustantamoa. Yhdistäisitte sen laajan tietotaidon mitä teillä kaikilla sarjakuvista on ja olisitte uniikki sarjakuvakustantaja Suomessa. Markkinointi helpottuisi, koska resurssejakin olisi enemmän. Varmasti ylittäisi uutiskynnyksen. Sen lisäksi kaikkea ei tarvisi tehdä useampaan otteeseen itsekseen vaan yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Näin toimiessa Kirjavälityksen tilauksetkin tulisivat yhtenä eränä -> rahtikulut ja muut käsitelykulut pienenisivät ja kustannustehokkuus paranisi huomattavasti.
Helppoahan se on täältä sivusta huudella, mutta ideana voisi olla pohtimisen arvoinen. Vaiko jo syntyessään kuollut?
-
Ja sitten vielä yksi tyhmä kysymys. Sen sijaan, että kaikki pienet sarjakuvakustantajat toimivat omissa nimissään, niin miksi ette perustaisi samalla omaa yhteistä kustantamoa. Yhdistäisitte sen laajan tietotaidon mitä teillä kaikilla sarjakuvista on ja olisitte uniikki sarjakuvakustantaja Suomessa. Markkinointi helpottuisi, koska resurssejakin olisi enemmän. Varmasti ylittäisi uutiskynnyksen. Sen lisäksi kaikkea ei tarvisi tehdä useampaan otteeseen itsekseen vaan yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Näin toimiessa Kirjavälityksen tilauksetkin tulisivat yhtenä eränä -> rahtikulut ja muut käsitelykulut pienenisivät ja kustannustehokkuus paranisi huomattavasti.
Jep, tästäkin on puhuttu... Kaikkea ei tee mieli näin julkisesti puida mutta tuleva tukku toimii jo yhdenlaisena yhteenliittymänä, joka saattaa laajentua ajan myötä muuhunkin kuin tukkutoimintaan. Ja juuri mainitsemiesi seikkojen kohdalla yhteistyötä tullaan tekemään.
-
Ja sitten vielä yksi tyhmä kysymys. Sen sijaan, että kaikki pienet sarjakuvakustantajat toimivat omissa nimissään, niin miksi ette perustaisi samalla omaa yhteistä kustantamoa.
Tämmöisestä olen nähnyt lähinnä unta viimeiset 20 vuotta. Lyhyt vastaus kysymykseen on se että varmaankin noin ei tehdä samasta syystä mikä estää pieniä kirjakustantamoita lyömästä hynttyitä yhteen. Oman linjan pitäminen ja halu kokeilla lyödä päätä seinään ihan itse on ollut hyvin vahva. Oletetaan että pitäisi olla yhteinen linja.
Pitkä vastaus sisältää mm. pohdintaa siitä olisiko suomalainen yleisö ja skene jo valmis moiseen. Taiteellisesti ja taloudellisesti. Johan tuossa on kymmeniä vuosia puuhasteltu ja harjoiteltu. Markkinat (ja kotimaisen sarjakuvan imago) ei moista olisi vielä jokunen vuosi sitten kestänyt, mutta nyt saattaa tilanne olla jo toinen. Toiminnalle saattaisi löytyä taloudellisia edellytyksiä. Vaikka kustantamolla ja siinä toimivilla ei olisi yhteistä ja yhtenäistä taiteellista linjaa, niin eikö riittäisi jos olisi yhteisiä tavoitteita tai yhteinen päämäärä?
Työkaluksi heittäisin tuohon soppaan osuuskunnan. Se saattaisi helpoimmin mahdollistaa sen että tarvittavalle individualismillekin olisi kombinaatiossa tilaa.
-
Sen sijaan, että kaikki pienet sarjakuvakustantajat toimivat omissa nimissään, niin miksi ette perustaisi samalla omaa yhteistä kustantamoa.
Pienkustantamoiden julkaisut ovat niin erilaisia laadultaan ja tyyliltään, että en näe järkevänä ideana. Olisi melkein kuin koru- ja putkiliikkeen yhdistäisi. Voin myös kuvitella millaisen määrän riitoja saisi aikaiseksi markkinoinnista ja julkaisujen karsimisesta jne...
Itse kannatan jotain hyvin löyhää katto-organisaatiota, joka hoitaisi keskitetysti markkinoinnin yms yhteisen brändin kautta. Eräs ei-ehkä-niin-huono idea on, että olisi webbisivu, missä eri tekijöiden sarjakuvia päivitettäisiin säännöllisesti ja tätä saittia yritettäisiin tehdä tunnetuksi. Voisi esim. markkinoida maanantaisarjakuvasaittina, niin että mahdollisimman moni lukisi töissä maanantaiaamuisin tuoreet sarjakuvat - "helpotusta työvitutukseen" tms. Jokaisen sarjakuvan kohdalla pääsisi yhdellä klikkauksella suoraan esim. Ad Libriksen sivuille tilaamaan kyseisen tekijän tuotoksia.
-
Amazon.com:ista muistui mieleeni, että AdLibris verkkokauppa myy kirjoja ja sarjakuvia halvemmalla kuin perinteiset kirjakaupat ja maksavat kustantajan postikulut. Mun kirjat on siellä myynnissä ja pikahaulla näköjään myös esimerkiksi Asema Kustannuksen julkaisut. Juuri tänään tuli taas muutaman kirjan tilaus sitä kautta. Muistaakseni asiakkaan ostamat kirjat tulevat myös laskun kera kotiin, eli ei tarvitse edes omistaa luottokorttia. Eli halvemmat sarjakuvat ovat jo kaikkien suomalaisten saatavilla helposti, kunhan on netti.
Otin selvää. AdLibris oli kiinnostunut ostamaan kirjoja suoraan, mikä on positiivista. Odottelen nyt, tuleeko postitustarroja.
Muita halvempien hintojen salaisuuskin selvisi. AdLibriksen emoyhtiö sijaitsee Ruotsissa, ja kustantajat laskuttavat aina sitä, vaikka kirjat toimitetaankin Vantaalle. Näin ollen myynti lasketaan EU-myynniksi, eikä siitä tarvi maksaa ALV:ia. Puhtaasti suomalaisiin verkkokauppoihin nähden kaikki kirjat maksavat siis sille 8 prosenttia vähemmän.
-
Muita halvempien hintojen salaisuuskin selvisi. AdLibriksen emoyhtiö sijaitsee Ruotsissa, ja kustantajat laskuttavat aina sitä, vaikka kirjat toimitetaankin Vantaalle. Näin ollen myynti lasketaan EU-myynniksi, eikä siitä tarvi maksaa ALV:ia. Puhtaasti suomalaisiin verkkokauppoihin nähden kaikki kirjat maksavat siis sille 8 prosenttia vähemmän.
Juu, sama homma on musa- ja leffapuolella cdonin menestyksen takana. Levyissä vain ALVin osuus on täydet 22%, joten hintaetu kotimaisiin toimijoihin verrattuna on merkittävä.
-
Tarkoittaako tämä sitä että muutetaan kaikki Ruotsiin ?
Aiempaan pienkustantajien yhteisen kustantamon aiheeseen viitaten, olen samaa mieltä Sebastianin kanssa. Yksi pointti on se että kustannustoimintaan liittyy muita osa-alueita kuin mitä on sarjakuvantekijän hanskassa. Toinen on se, että vaikka onkin tuo aikaansaaminen hallussa, on syytä olla myös näkemystä mitä julkaisee ja minkä näköisenä. Tästä saataisiin nokkapokkaa. Voisin kuvitella millaisen hiekkalaatikkosodan saisi aikaiseksi esim. yhteisen logon suunnittelusta. Näkemyseroja voi perustella sitten tuollaisessa yhteisössä parhaimpansa mukaan mutta yleensä on vain kyse tee-tai-oo-tekemättä asioista.
-
Tarkoittaako tämä sitä että muutetaan kaikki Ruotsiin ?
Ei, koska silloin joutuisimma kaikki taas maksamaan Ruotsin sisäisen ALVin. Pointti on siis tilata ulkomailta (ja tarpeeksi pieniä eriä, ettei niitä veroteta tullissa)
-
Johtuneeko siitä että olen ollut yhtenä takapiruista tässä jupakassa vai mistä mutta eivät vastaa Kirjavälityksestä mihinkään tiedusteluihini. Olisin näet halunnut ostaa kauppani hyllyille kourallisen isojen kustantamojen kirjoja joita en syystä tai toisesta saa suoraan lähteestä. Asiallisesti kysyin josko voisin syytää rahaa tilille mutta hiljaista on.
Hauska huomio: Kun hakee Googlella Kirjavälitystä, tulee Ville Rannan teksti "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!" ensimmäisten hakutulosten joukossa.
-
eivät vastaa Kirjavälityksestä mihinkään tiedusteluihini.
Haluavat ehkä demonstroida tilannetta, jossa joku tosiaan on tappanut Kirjavälityksen?
Suomessa piirit ovat pienet ja pitkävihaiset.
-
Mustalle listalle joutuu jos avaa suunsa.
Pitää vaan olla tyytyväinen siihen mitä tarjotaan eikä ottaa epäkohtia esille.
Rääväsuita ei haluta Suomeen!
-
Laittakaa nyt minutkin sitten listalle. Kävin tänään pitkästä aikaa Jumbon molemmissa kirjakaupoissa ja teki mieli repiä perse. Akateemisen nimi velvoittaisi johonkin vaan ei tuolla näköjään, Suomalaisesta kaikki tietää että se on vähän kuin Tiimari mutta kallis. Vantaalla asioidessa tulee kääntyä Pepen ja sen Myyrmannin divarin puoleen kaikkia sivistyksellisiä hankintasuunnitelmia tehdessä.
Mangaa on kivasti tarjolla jopa Vantaalla mutta juuri tänään en sitä tarvinnut
-
Johtuneeko siitä että olen ollut yhtenä takapiruista tässä jupakassa vai mistä mutta eivät vastaa Kirjavälityksestä mihinkään tiedusteluihini. Olisin näet halunnut ostaa kauppani hyllyille kourallisen isojen kustantamojen kirjoja joita en syystä tai toisesta saa suoraan lähteestä. Asiallisesti kysyin josko voisin syytää rahaa tilille mutta hiljaista on.
Hauska huomio: Kun hakee Googlella Kirjavälitystä, tulee Ville Rannan teksti "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!" ensimmäisten hakutulosten joukossa.
Onko termi korrelaatio tuttu?
Kirjavälityksen toiminnassa on reippaasti parantamisen varaa, mutta varoilta seuraavaa kertaa varten: jos on jo hyökännyt asiattomasti on ihan sama kysyykö asiallisesti sen jälkeen yhtään mitään.
Sarjakuvien ja kirjojen kohdalla ei ole eroa banaanien myyntiin: Chiquita jyrää ja tiedostavat tahot boikotoivat, siinä mitään.
Siitä huolimatta 25 kg banaania tuottaja saa 3$ eurokurssilla samalla rahalla kuluttaja saa ehkä kaksi reilun kaupan banaania.
Syy?
Voi olla että toinen kauppias on tiedostavampi, mutta ilman chiquitan valmiita infrastruktuureja tulee päälle tullia, kuljetus, tukkurin kulut yms. ne ovat Chiquitallakin mutta käytäntö ja nimi, jakelu"monopoli" on jo olemassa.
Pikkukauppaa on mukava tukea aatteelliselta pohjalta, se ei ole tae että kyseinen liike on olemassa kahden vuoden päästä.
Turhautuminen on luonnollista, jopa ymmärrettävää, mutta hämmästyä ei kannata jos saa niskaansa rapaa sen jälkeen kun on "avautunut".
kritiikissäkin on aste-eroja tai kuten se suomeksi sanotaan: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Toivoisin että tarjolla olisi mahdollisimman laaja kirjojen ja sarjakuvien skaala, kuluttajan näkökohdista, mutta taho joka on mukana kaupallisessa toiminnassa muuna kuin kuluttajana ei voi olettaa äärireaktion jäämättä huomioonotetuksi.
Toinen vaihtoehto on suuren paranoidin salaliittoteorian ohella se ettei kirjavälitys toimi ollenkaan.
kolmas on se ettei panostamasi summa ole vaivan arvoinen.
mitä itse veikkaat?
Ei, en ole ollut enkä tule olemaan kirjavälityksessä saati suomalaisessa töissä.
-
Suomalaisen kurjakaupan määräävä markkina-asema on herättänyt jälleen kritiikkiä (http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2009/07/10/kuka-paattaa-mita-suomi-lukee/200916033/12). (Taloussanomat)
Syytös kuuluu että valikoimat ovat suppeat ja muutama tyyppi päättää koko maan puolesta tanjakarpeloina mitä meillä on mahdollisuus lukea. Muutama ajatus asiasta.
Yritystalous on muutaman kymmenen vuotta toitottanut, että suurin onnettomuus mikä voi yritystä kohdata, on se että sillä on varasto. Mitä pienempänä varasto pidetään ja mitä lyhyemmän aikaa tavara viihtyy varastossa, sitä vähemmän rahaa siihen on sitoutunut. Tämähän on täysin totta. Tavaran toimittaminen liikkeeseen sitä mukaa kun sitä menee kaupaksi toimii myös erinomaisesti niin kauan kuin kaupustellaan jotain Elovenaa, jonka kysyntä on (olettaakseni) vakio.
Mutta… kirjakauppa? Bisnes, jonka koko liikeidea perustuu nimenomaan siihen, että sillä on se varasto ja laaja sortimentti tavaraa, joka ei mene ihan huomenna heti kaupaksi?
Aina kun Amazon ilmoittaa tehneensä taas tappiota, siihen tarttuvat herkästi ja suurella mielihalulla ne taloustoimittajat, joiden mielestä pitkän hännän teoria on humpuukia. Senhän täytyy olla, koska se on täysin vastakkainen uskonkappaleelle, jonka mukaan varasto täytyy pitää pienenä. (Nähtävästi silloin kun varaston koko lähenee nollaa, liikevoitto alkaa hipoa ääretöntä.)
Huomioni herätti Suomalaisen edustajan huomautus, että heillä ei ole suinkaan määräävä markkina-asema, koska ”pienemmillä paikkakunnilla myös esimerkiksi marketit myyvät kirjoja”. Niin, niitä samoja kirjoja. Huoh.
-
Kloppikapitalismi perustuu siihen että kauppakoulun jälkeen pitää pystyä tienaamaan miljoona baaritiskillä istuen puhelimen ja läppärin avulla. Kössiporukassa saa pojoja jos ei edes tiedä millä käy kauppaa.
Silloin tällöin muistelen aikaa jolloin patruunatkin katsoivat toteuttavansa yhteiskunnallista tehtävää: työllistivät, pitivät huolta työläisistään perustamalla niille jopa kesäviettopaikkoja, tuottivat tarpeellista tavaraa.
Tänäänkin pitää paikkansa että vaikka ruokaa tuottamassa on vain pieni osa väestöstä, yksikään traktori tai automaattikanala ei tuota mitään ilman työntekijää. Kaikki ihmiselämä tulee aina vaatimaan vähintään rasvaista automaatiohuoltajaa.
Että Suomalaisen kirjakaupan clerasil-naamojen pitäisi havahtua toteamaan että kirjakauppa on kirjallisuuden levittämistä varten, ei vitun rahantekoa varten.
-
Aina kun Amazon ilmoittaa tehneensä taas tappiota, siihen tarttuvat herkästi ja suurella mielihalulla ne taloustoimittajat, joiden mielestä pitkän hännän teoria on humpuukia.
Amazonin ongelma on noiden aletaktiikka eli saavat vähän katetta jos edes sitäkään.
"We loose money on every deal. But we make it up in volume!"
-
Keijo en kiistä inhimillisen elementin olemassaoloja, mitä nyt Patruunakuvauksesi oli enemmän yhdistelmä patruunien yltiöpositiivinen käsitys itsestään/itsesuojelutarkoituksessa tehtyä.
Tämä:
Että Suomalaisen kirjakaupan clerasil-naamojen pitäisi havahtua toteamaan että kirjakauppa on kirjallisuuden levittämistä varten, ei vitun rahantekoa varten.
on väärin. kirjakaupan ensisijainen tehtävä on myydä kirjoja, ei levittää kirjallisuutta. se on kirjaston ja äidinkielen opettajien tehtävä.
Kirjakauppojen tehtävä on myydä kirjoja ja sarjakuvia.
suomalaisen kirjakaupan nettikauppa tarjoaa laajan valikoiman kirjoja ja sarjakuvia, edulliseen hintaan, myymälöissä tämä ei toteudu ainoassakaan.
ei, kyse ei ole edes siitä että tarjolla olisi vain "viihdettä" "taiteen" kustannuksella.
Pitkän hännän malli olisi suotava, mutta ainakin nyt :utopiaa. Boikotti on yksi vaihtoehto mutta toimivampia ovat kunnon kilpailija taiu laajamittainen kuluttajien vaatimukset.
Ahneus on inhimillinen piirre jota voi myös käyttää hyväksi.
Jos he haluavat rahamme on heillä oltava tarjota jotain vastineeksi
-
Tosiaan. Yritin kirjoittaa näkyville sen seikan, että yritystalouden yleinen möhkälemäisesti levitetty vaatimus että varasto täytyy pitää niin pienenä kuin suinkin (tai muuten maa repeää jalkojen alla, taivaat aukenevat, tuhka ja tulikivi sataa päälleme) ja kirjakaupan liikeidean luonne eivät kohtaa. Eivät ollenkaan. Joitakin sivuja taaksepäin osoitettiin tässä ketjussa, että on kyseenalaista, voivatko ne kohdata ikinä.
Tietysti tulee mieleen että bittien varastointitila on halpaa ja niitä voi levittää tehokkaasti p2p-menetelmillä...
Jos Amazon jonakin päivänä tulee olemaan kannattava, se tekee sen nimenomaan volyymilla. Siihen sillä on hyvät mahdollisuudet, koska se on jo maailman tunnetuin kirjakauppa. Edessä häämöttää tilanne jossa tarvitsemme koko maailmaan vain yhden ainoan kirjakaupan, joka on todella kirjakauppa, koska sieltä saa kaikkea.
Mitähän silloin keksitään sanoa määräävästä markkina-asemasta?
-
Jos Amazon jonakin päivänä tulee olemaan kannattava, se tekee sen nimenomaan volyymilla.
Eikös se ole ollut kannattava jo useita vuosia?
-
YLE kertoo: (http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/12/edes_hyva_joulumyynti_ei_pelasta_kehnoa_kirjavuotta_1306537.html)
Monissa pienemmissä kustantamoissa ollaan närkästyneitä suurten kirjakauppojen suosimaan linjaan. - Siellä on esillä bestselleriä ja jotain vaihtoehtoisempaa joutuu tilaamaan erikseen, tai sitten ne ovat hyllyn alla piilossa, sanoo myymälävastaava Tanja Kielinen Kolmen Sepän kirjakaupasta.
Silti myös pienkustantamoiden joulumyynti on sujunut hyvin. Tällä hetkellä kiinnostusta herättävät esimerkiksi taloutta ja ilmastonmuutosta käsittelevät tietokirjat. Pienemmästä kaupasta haetaankin vaihtoehtoja hittikirjoille.
Sarjakuvista ei uutisessa puhuttu mitään...
-
Otava osti Suomalaisen kirjakaupan. (http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/08/otava_osti_suomalaisen_kirjakaupan_2818122.html)
-
Otava osti Suomalaisen kirjakaupan. (http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/08/otava_osti_suomalaisen_kirjakaupan_2818122.html)
Mahtaako tällä olla vaikutuksia, osaako joku ennustaa? Olisi kiva tietää, jos esimerkiksi tämä tarkoittaa että valikoimat vähenevät tms. Tässä alkaa olla jo melko isoja asutuskeskuksia melko lailla ilman kulttuuritarjontaa kohta, jos kirjakauppoja vielä karsitaan tai juustohöylätään. Amazon riemuitsee...
-
Olisi kiva tietää, jos esimerkiksi tämä tarkoittaa että valikoimat vähenevät tms.
Ilmeisesti vähenevät, eli keskitytään myymään enemmän kirjoja ja vähemmän sälää.
-
Sälää..joo, todellakin 'erikoista'krääsää myydään ainakin Riihimäen Suomalaisessa. Mm levyjä ja (jos muistan oikein) jopa pieniäkaramelleja. Tai sitten sekotan nuo karamellit Postiin. Ymmärrän kyllä että levyjä pitää tyrkyttää osta osta ja osta periaateella koska Piratismi on yleistä. En silti ymmärrä miten DVD:eet,levyt ja karamellit liittyvät kirjojen ostamiseen. Luultavasti voi olla että myymälä turvautuu 'heräte'ostosten vaikutukseen.
-
Mahtaako tällä olla vaikutuksia, osaako joku ennustaa? Olisi kiva tietää, jos esimerkiksi tämä tarkoittaa että valikoimat vähenevät tms.
Myydään enemmän Otavan kirjoja. ;D Ja sitä mitä ihmiset ostavat. Talousihmisen taskulaskin rapisee. Jahas... tota enemmän myyntiin.
Timo
-
Ilmeisesti vähenevät, eli keskitytään myymään enemmän kirjoja ja vähemmän sälää.
Tätä minäkin toivon. Jos vähennetään kirjavalikoimaa, niin sitten pitää jättää jäljelle pelkkä Ilkka Remes ja karsia pois esim. Paulo Coelho ja Leena Lehtolainen.
-
Sälää..joo, todellakin 'erikoista'krääsää myydään ainakin Riihimäen Suomalaisessa. Mm levyjä ja (jos muistan oikein) jopa pieniäkaramelleja. Tai sitten sekotan nuo karamellit Postiin. Ymmärrän kyllä että levyjä pitää tyrkyttää osta osta ja osta periaateella koska Piratismi on yleistä. En silti ymmärrä miten DVD:eet,levyt ja karamellit liittyvät kirjojen ostamiseen. Luultavasti voi olla että myymälä turvautuu 'heräte'ostosten vaikutukseen.
Eh, kaupathan pyörivät pelkästään heräteostoilla? Ainakin tänänpäivänä ei tunnu hassulta, että jos jokin tuote on pakko saada, sen voi ostaa jopa kaksinkertaisella hinnalla kaupasta kuin netistä, jos sen kaupasta löytää.
Divareissa myydään kiltisti DVD:tä, levyjä, kirjoja ja lehtiä ja mun mielestä sellainen tietyssä mielessä kätevämpää; vaikken hirveämmin levyistä välitä, kirjoja ja DVD:tä tulee sen verran ostettua, jotka tietenkin toivois löytävän samasta paikasta. Tietenkin, valikoimat eri kaliiberia Suomalaisen kanssa.
-
Myydään enemmän Otavan kirjoja.
Alkuvuoden perusteella voi jo todeta seuraavaa: Paikallisessa Suomalaisessa saattoi ennen olla varma että ainakin yksi kappale WSOY:n sarjakuvajulkaisuja tulee myyntiin. Näin ei enää ole. Edes ihan kaikkia Sanoman ankkakirjoja ei ole enää tarjolla. Sen sijaan kaikki Otavan ja Liken uudet julkaisut löytyvät hyllystä. Pienten kustantajien puolella tilanne on yhtä satunnaiselta vaikuttava kuin ennenkin. Lähinnä Jalava ja Gummerus näyttävät saaneen hyllytilaa.
Omistajalla on väliä.
-
"Suomen Kustannusyhdistyksen kokous on päättänyt, että näytevarastojärjestelmää käyttäviltä, Suomen kustannusyhdistykseen kuulumattomilta kustantajilta kerätään vuosittain vuosimaksu järjestelmän ylläpidosta aiheutuvien kustannusten peittämiseksi.
Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenillä maksu sisältyy vuosittaiseen jäsenmaksuun. Vuosimaksun suuruus on 150 euroa."
Tarkoittaa käytännössä sitä että vaikkapa yhden kirjan vuodessa näytevaraston kautta jakeluun laittava, näytevaraston minimipalvelua käyttävä kustantaja maksaa yli kaksi euroa per kirja ylimääräistä siitä että kirja on 70 kirjakaupan hyllyssä. Tätä ennen kustantaja maksaa tietty näytevarastomaksun joka on about 3,5 euroa jokaista kirjaa kohden (hinta siis kappalehinta) plus maksaa rahdit. Yhteensä siis seitsemisen euroa kustantaja maksaa siitä riskistä että kirja on jonkun kirjakaupan hyllyssä ja voi sieltä ehkä mennä kaupaksi.
Olisi kyllä mukava jos kirjakaupat tilaisivat kirjoja suoraan kustantajilta. Katselin vuoden 2008 kirjanpitoani ja Akateemista kirjakauppaa lukuun ottamatta kaikki silloiset jälleenmyyjät ovat joko lopettaneet tai muuttaneet ostokäytäntöään nihkeämmäksi.
Merkittävimpiäkin suomalaisia pienten kustantamojen sarjakuvia myydään tätä nykyä kirjakauppoihin ja kirjastoihin alle sata kappaletta per nimike. Masentavaa!
-
???
Ompas mielenkiintoinen tuplarahastus tai ...no niskalaukaus.
Eikö tuo näytevarastopalvelutoimeksianto hinnoitteluineen jo itsessään ole kustantajan maksu käyttämästään palvelusta?
Miten voi perustella vuosimaksulla kaksinkertaistettua laskutusta? Paitsi tietysti sillä että halutaan päästä eroon pienkustantajista. >:(
-
Aika ikävältä näyttää tilanne kaikenkaikkiaan. Ja mitä tulee Suomalaiseen kirjakauppaan ja sen sarjakuva valikoimaan. Se on todella surkealla tolalla. Siellä ei ole juuri muuta kuin jotain Aku Ankkaan liittyvää ja sitten juuri noita mainittuja tuotteita, joista tässä jo mainittiin. Siis haloo.
Siellä ei kyllä ostajat ole ajantasalla tippaakaan mitä tulee sarjakuviin. Miten he tekevät ostospäätöksiä yleensä. Kyselin tätä kerran myyjältä joka sattui olemaan samaa mieltä kanssani heidän sarjakuva tarjonnastaan. Mainitsi, että heillä on paljon vähämmän tilaa kuin i suurella kilpailijallaan. Tottahan se tietenkin on. Mutta.......!
Mitä tulee noihin kustantaja juttuihin, kohta ei kannata enään ilmiesesti kustantaa mitään, jos tuotteet eivät myy. Ikävää. TÄMÄ TULEE KOROSTETUSTI ESILLE JUURI PIENTEN KUSTANTAMOJEN KOHDALLA. Heille huono juttu.
Ongelman ratkaisu. Kaikki väli etapit pois. Kustantaja vie suoraan liikkeeseen tietyn sovitun määrän, maksaa asiaankuuluvat maksut ja yritys ottaisi pienen ennalta sovitun välityspalkkion myydyistä sarjakuvista. Näin pienkustantajillekkin jäisi edes hieman enemmän katetta juliaisuistaan. Tämähän on vain kuvittelua siis!
-
Olin jo itse päättänyt etten enää halua käyttää näytevarastopalvelua, joten minulle ei tällä uutisella ole enää merkitystä. Näen itse asian niin että kustannusyhdistyksen pääjäsenet ajavat selvästi omia etujaan, eikä heitä kiinnosta luoda palvelua josta olisi apua pienkustantajille. Kirjavälityksen merkitys on minulle näin ollen marginaalinen, ja näytevaraston merkitys tästä eteenpäin olematon.
Omasta puolestani odotan että kaikki suomalaiset kirjakaupat menevät konkkaan kuten free record shopit aikoinaan menivät. Ostan joka tapauksessa sarjakuvani joko netistä, erikoisliikkeistä tai akateemisesta, mikäli ostan niitä paperilla ylipäätään.
Pienkustantajille suosittelen ibooks authoriin tutustumista, uuden version myötä sekin tuntuu olevan ystävällisempi sarjakuvaformaatille.
-
Viikko-pari sitten kävin vilkaisemassa Turun keskustan Suomalaisen kirjakaupan sarjakuvavalikoimaa. Yksi hyllykkö oli enää jäljellä sarjakuvia ja nekin oli siirretty ulko-ovesta katsoen kauimmaiseen nurkkaan. Alkoi masentaa.
Sitten kävin viereisessä Akateemisessa ja piristyin aavistuksen.
Sarjakuvakauppiaana en osaa enää mieltää Suomalaista kirjakauppaa edes kilpailijaksi. Muutaman vuoden päästä niillä lienee hyllyssä enää Fingerporia, Aku Ankkaa ja Mauri Kunnaksen satunnaisia sarjakuvajulkaisuita.
-
Kirjakauppoja katoaa Suomesta – ”Mahdoton yhtälö” (http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/60612-kirjakauppoja-katoaa-suomesta-silla-ei-helsingin-vuokria-makseta)
– Mieluiten ostetaan vitosen ja kympin kirjoja. Sillä ei Helsingin keskustan neliöiden vuokria ja palkkoja makseta, se on mahdoton yhtälö, Lahtinen sanoo.
-
Kirjakauppoja katoaa Suomesta – ”Mahdoton yhtälö” (http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/60612-kirjakauppoja-katoaa-suomesta-silla-ei-helsingin-vuokria-makseta)
– Mieluiten ostetaan vitosen ja kympin kirjoja. Sillä ei Helsingin keskustan neliöiden vuokria ja palkkoja makseta, se on mahdoton yhtälö, Lahtinen sanoo.
Olihan jutussa maininta että sulkemisten ohella SSK on hiljan avannut Kuopiossa. Uusi liike avataan reilun kk:n kuluttua myös Helsingin Konalassa. Avajaisten aikaan on siellä muuten myös sarjakuvapiirtämisen välineiden, tai ainaki mangatussien esittelyä.
Oma lähiSSK muuttui parempaan suuntaan liikeremontin yhteydessä vuos pari sitten. Sarjakuvahylly pysyi abaut saman kokoisena.
Barnes & Noblen ongelmat kyllä huolestuttaa.
Olisko kuitenkin tämä Kirjakaupat katoaa -ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13684.30.html) parempi.
-
Kirjakauppoja katoaa Suomesta – ”Mahdoton yhtälö” (http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/60612-kirjakauppoja-katoaa-suomesta-silla-ei-helsingin-vuokria-makseta)
– Mieluiten ostetaan vitosen ja kympin kirjoja. Sillä ei Helsingin keskustan neliöiden vuokria ja palkkoja makseta, se on mahdoton yhtälö, Lahtinen sanoo.
Kirjatorille jäi neljä liikettä, jotka toimivat francising-periaatteella. Nyt ketju on avannut myyntipisteitä Filmtown-videovuokraamoihin.
Kaksi kuolevaa alaa löytää toisensa?
-
Kaksi kuolevaa alaa löytää toisensa?
Isossa karkkikaupassa on kaksi hämärää nurkkaa, toisessa leffoja, toisessa kirjoja.
-
Joo tuo "Ai sarjakuvia? No tuolla on nuo Aku Ankat rivissä ripauksella Fingerporia" -villitys on kyllä huomattu täälläkin päin. Eihän siinä, kait ne on sitten niitä juttuja mitä ihmiset ostaa. Ikävää kyllä, vaihtelu kun näet virkistää yms.
-
Tämäkö: http://www.uusikirjakauppa.fi/
Piti oikein googlettaa mistä on kyse, ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja on niin harvassa. Noin vanha firma, enkä ole ennen törmännyt.
Voisin postittaa heille Sarjakuvan Toivo -tukun kataloogin, jolloin he voivat helposti tilata periaatteessa mitä vain suomenkielistä sarjakuvaa mitä asiakkaat haluavat, myös Egmontia ja Apolloja. Ei se välttämättä houkuttele hyllyyn hankkimaan mutta jos ovat asiakaspalveluhenkisiä niin luultavasti tilaavat mielellään ne albumit, mitä vakiasiakkaat haluavat.
-
Suomalaisella kirjakaupalla taitaa mennä huonosti, kun muovipusseista on alettu veloittamaan 15 senttiä. Kuulemma heinäkuusta asti on näin tehty. Aiemmin kirjoja ostaessa pussin saaminen ilmaiseksi oli itsestään selvää. Sitä ei tarvinnut edes erikseen kysyä.
Tai sitten vain halutaan parempaa tulosta tahi joku on keksinyt alkaa tässäkin puljussa miettiä ympäristöä. Päätelmien lopputulos on, että koko kirja-ala on ympäristön tuhoamista ja myymälät siirtyvät kokonaisuudessaan verkkoon, josta voi kätevästi ostaa itselleen e-kirjoja. Tulos on tämän myötä entistäkin parempi ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.
-
Sarjakuvan toivon sivu sanoo että:
"Virhe 403
Pääsy estetty - Forbidden
Sinulla ei ole oikeutta päästä kyseiseen kohteeseen.
Kohteeseen on määritelty ehdoton esto tai tiedosto-oikeudet ovat vajavaiset.
Nettihotelli.fi"
Olenkin jo tovin ihmetellyt että miksei Peltolan Antin sivuille päivity enää uutuudet. Toivottavasti vika saadaan korjattua.
-
Suomalaisella kirjakaupalla taitaa mennä huonosti, kun muovipusseista on alettu veloittamaan 15 senttiä. Kuulemma heinäkuusta asti on näin tehty. Aiemmin kirjoja ostaessa pussin saaminen ilmaiseksi oli itsestään selvää. Sitä ei tarvinnut edes erikseen kysyä.
Tai sitten vain halutaan parempaa tulosta tahi joku on keksinyt alkaa tässäkin puljussa miettiä ympäristöä. Päätelmien lopputulos on, että koko kirja-ala on ympäristön tuhoamista ja myymälät siirtyvät kokonaisuudessaan verkkoon, josta voi kätevästi ostaa itselleen e-kirjoja. Tulos on tämän myötä entistäkin parempi ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.
Joo laittakaa vaan e-kirjoiksi kaikki. Joskus 3000-luvulla ihmetellään, että miksi ei löydy mitään kirjallista tai tiedollista materiaalia 2000-luvun alun jälkeen.
Maailmassa on käyty silloin varmaan 3. ja 4. maailmansota läpi ja kaikki digitaalinen tieto on ydinpommien takia kadonneet. Ainoastaan kirjoja on jäljellä menneestä ajasta. Kaikki ne 2010-2050-luvulla tehdyt digitaaliset kirjat on tyystin poissa.
Kannattaisi vähän kyllä mitettii...sama koskee valokuvia. Niitä kannattaisi myös kehittää paperikuviksi. Ei tule sit yllätyksenä, että missä kuvat lapsista tai vanhemmista, kun tietokoneesta palaa kiintolevy kiinni.
Ja onhan se nyt ihan toista pitää oikeeta kirjaa tai sarjakuvaa kädessä, kuin jotain pirun tablettia ja lukea sieltä noita kirjoja. Mihinkä tää maailma vielä menee...voi kun sais olla vielä 70-80-luvulla.
-
Kannattaisi vähän kyllä mitettii...sama koskee valokuvia. Niitä kannattaisi myös kehittää paperikuviksi. Ei tule sit yllätyksenä, että missä kuvat lapsista tai vanhemmista, kun tietokoneesta palaa kiintolevy kiinni.
Helpompihan se on bittejä kopioida: minun valokuva-albumini ovat kovalevyllä, saman koneen toisella kovalevyllä ja konesalissa toisessa kaupungissa (ilmeisesti jossain päin Helsinkiä). Ydinsotaan tai muuten vaan yhteiskunnan romahtamiseen en ole tässä siis varsinaisesti varautunut, mutta tulipaloon nyt sentään.
Se mihin kulttuurina pitäisi teokset säilöä onkin jännä juttu. Haurasta se on paperikin, tosin suuri painos voi auttaa pitkälle. Ehkä sarjakuvista pitäisi painaa muutama kappale platinalevyille tms.
-
Laitan nyt tähän tän tiedon, kun en muutakaan löytänyt!
Jotain oleellista lähtee pois Aleksi 23:sta. Suomalainen kirjakauppa lopettaa heti siinä Stockmannia vastapäätä. Toiminut samalla paikalla vuodesta 1912.
Niillä on nyt se uusi lippulaiva-kirjakauppa siinä Aleksanterinkatu 15. En nyt ymmärrä miksi pitää se vanha kirjakauppa lopettaa...paikkahan mitä parhain.
Kävin tässä uudessa lippulaiva paikassa...ensinnäkään en meinannut löytää sitä, kun se niiden katukyltti ei oikein erotu siinä tarpeeksi hyvin. Eikä se sisällöltäkään ole mikään ihmeellinen...no katto on korkeampi ja myymälä on 2 kerroksessa, mutta silti ei mikään mullistava. Ja taas on kahvila pitänyt änkeä sinne samoihin tiloihin.
Kyllä mulla tulee ikävää Aleksi 23 myymälää. Siitä on monet kirjat, sarjakuvat, paperitarvikkeet ja muut asiat ostettu. Luotettava hyvä kauppa ja hyvä henkilökunta siellä oli. Tuohon varmaan tulee joku naurettava rättikauppa, kuntosali, kahvila, Sedun yökerho, Tokmanni, Lidli tai muu vastaava kauheus.
Ei ole Stadi enää entisensä. Prkl!
-
En tiennytkään tuommoisesta lippulaivasta. Kustannuksiahan siinä tietenkin ajatellaan. Varmaan tuo säilytetty tila oli halvempi ja tai logistisesti/teknisesti toimivampi. Ihme sinänsä, että kivijalkakirjakaupat noinkin hyvin on pärjänneet markettien ja netin puristuksessa. Täytyykin piruuttaan käydä katsomassa. Sarjakuvaosastosta et maininnut mitään, oletan että ei ollut mainittavaakaan. :laugh:
-
En tiennytkään tuommoisesta lippulaivasta. Kustannuksiahan siinä tietenkin ajatellaan. Varmaan tuo säilytetty tila oli halvempi ja tai logistisesti/teknisesti toimivampi. Ihme sinänsä, että kivijalkakirjakaupat noinkin hyvin on pärjänneet markettien ja netin puristuksessa. Täytyykin piruuttaan käydä katsomassa. Sarjakuvaosastosta et maininnut mitään, oletan että ei ollut mainittavaakaan. :laugh:
Samaa tasoa oli kuin kaikki suomalaisen sarjakuva-osastot. Typistetty ja tavallista perus-sarjakuvaa.
Akateemisessa edelleenkin eniten sarjakuvaa ja laadullisesti parempaa. Kylläkin kalpenee niiden Stokkan hyvien aikojen tarjonnalle.
-
Tänään kävin jättämässä hyvästit Kolmen Sepän patsaan Suomalaiselle kirjakaupalle. Ensi viikolla sulkeutuu tuokin pulju sitten...nyyh!
Kyllä vähän haikeet fiilikset oli. Siellä on tosiaan nyt 50 % alennuksella kaikki kirjat ja tavarat.
Itse ostin vikan Attila-sarjakuvakirjan, kun en aikanaan ollut sitä ostanut...lähti alle 10 eurolla. Eipä siellä paljon muuta kivaa ollutkaan.
Hyvin on palvellut ainakin meikäläistä tuo vanha suomalainen. Kaupunki muuttuu, mutta ei ainakaan nyt hyvää suuntaan.
-
Kävin tänään ostoskeskuksemme Suomalaisessa. Siellä oli vielä joskus vuosi pari sitten pieni sarjakuvahylly. Nyt sarjakuvat loistavat poissalollaan. Tavisten näkökulmasta sarjakuva on siis muuttunut näkymättömäksi taiteeksi. :(
Samalla reissulla havaitsin että manga on poistunut paikallisen S-marketin hyllystä. Taskareita siellä vielä on.
-
Meidän paikallisessa Suomalaisessa on oma sarjakuvahylly, missä on lähinnä ollut egmontin ja sanoman julkaisuja myytävänä. Muuta juuri ei löydy.Huomasin että nettikaupasta on mahdollista tilata joitain lontoonkielisiä sarjakuvia ja tilasinkin -15% alennuksella yhden Marvelin Epic Collectionin. Oli tilaustuote eli saan noutaa sen tosin sitten joskus parin viikon päästä liikkeestä.
-
Aivan turhaan olen tässä moittinut Suomalaista kirjakauppaa. Nyt on meidänkin ostarilla tarjolla taas vaikka mitä sarjakuvaa. On eurooppalaista on kotimaista, sekä laaja kattaus mangaa. Jopa Fingerpori -puuhakirja. Päätän ironisen kommenttini toteamalla että tämä nerokkaasti nimetty sarjakuvahylly oli piilotettu jännästi aivan myymälän perälle.
-
Aivan turhaan olen tässä moittinut Suomalaista kirjakauppaa. Nyt on meidänkin ostarilla tarjolla taas vaikka mitä sarjakuvaa. On eurooppalaista on kotimaista, sekä laaja kattaus mangaa. Jopa Fingerpori -puuhakirja. Päätän ironisen kommenttini toteamalla että tämä nerokkaasti nimetty sarjakuvahylly oli piilotettu jännästi aivan myymälän perälle.
Mutta ne Suomalaisen kirjakaupan hinnat...välillä ihan poskettomia...siis sarjakuvissa. Tavalisissa kaunokirjoissa hinnat suht normaalit. En ymmärrä miksi sarjakuva on niin hinnakas Suomalaisessa!
-
Olen keksinyt sellaisen selityksen että kun ne tilaa niitä hyllyyn x kappaletta ne laskee saavansa myytyä jokusen sillä "poskettomalla" ja sitten loput jollain käsittämättömällä alennuksella alelaaristaan. Keskimäärin kuvittelevat jäävänsä voitolle?
Mitä ilmeisemmin tämä strategia ei ole toiminut (sarjakuvien kanssa), kun sarjiksia ei enää kaupoissa ole tarjolla.