Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

[Petteri Oja]

Omakustanne & pienkustannepuoli on nykyisin pääsääntöisesti hinnoitellut itsensä ulos pelistä. Kun mitättömät läpyskät on 5€ josta ei voi antaa edes tukkualennusta kuin 20% jos sitäkään, kauppias voi nostaa vaan kädet ylös ja luovuttaa. Puhumattakaan jostain kalliimmista tukku ostoista jolloin ollaan reilusti tappiolla siihen asti kunnes viimeinenkin tuote on myyty pois. Oravanpyörän rikkominen (pieni painos = kallis kappalehinta, ei saa myytyä helposti. Ratkaisuna painoksen kasvatus että hinta tippuu = >  iso painos = halpa kappalehinta = ei riitä kuluttajaa ostamaan niin isoja määriä. Ratkaisuna painoksen pienentäminen ja ollaan kohdassa yksi) on sellainen tehtävä että siihen tuskin kukaan pystynyt ainakaan kestävällä pohjalla?

Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...

Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä. Toki joitakin pikkulehtiä joutuu joskus myymään huonolla katteella, mutta enimmäkseen pienkustantajat antavat ihan saman ellei paremmankin katteen kuin isommat.

Ulosmyyntihinnat taas ovat suhteessa tuotteeseen kalliimmat esim. Likellä kuin vaikka Asemalla, Huudalla tai mulla.

Jos viittasit itsemonistettuihin pikkulehtiin, niin mun mielestäni sellaiset eivät edes kuulu kirjakauppoihin. Niiden oikea myyntikanava on kädestä käteen messuilla ja sen semmoisissa tapahtumissa.

[Matti Karjalainen]

Kuka sitä peräänkuulutti?

Keijo kirjoitti jokin aika sitten seuraavasti: "Ville Rannan aloituspuheenvuoro oli ehdotus sarjakuvaväelle vaatia kirjakauppatoimintaa toimimaan kuluttajien ja tekijöiden edun mukaisesti. Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava."

[Reima Mäkinen]

Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...

Jos viittasit itsemonistettuihin pikkulehtiin, niin mun mielestäni sellaiset eivät edes kuulu kirjakauppoihin. Niiden oikea myyntikanava on kädestä käteen messuilla ja sen semmoisissa tapahtumissa.

Varmaankin kohtuullisen sekaisin tässä keskustelussa nämä termit: pienkustanne, pienkustantaja, omakustanne ja omakustantaja. Minä taas tajuan Mikon pointin. Kyllä monissa kotimaisissa pienjulkaisuissa tuotanto on mennyt sillä tavoin reisille että hintaa ei ole yritettykään saada kuluttajaystävälliseksi. Syynä voi olla joko ammattitaidon/tiedon puute tai sitten "nyt tehdään taidetta, maksoi mitä maksoi" -asenne. On tyyppejä jotka esim. käyttävät värejä koska se on kivaa. Ja väri on edelleen aika paljon kalliimpaa kuin mustavalkoinen tuotanto. Pitäisi kuitenkin vähän miettiä että tuoko ne värit ostajalle mitään lisäarvoa. Ja tällä en tietenkään tarkoittanut Aseman, Daadan tai Boingbeingin kaltaisia ammattilaisen eväin liikkeellä olevia pienkustantajia.

Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä.

Tarkoittanet vakavissaan olemisella pitkäjännitteisyyttä? Se on hienoa jos ja kun saat bisneksesi pyörimään. Alalla on kuitenkin monen laisia, myös vähemmän professionaaleja toimijoita.
Alkupääomista, toimeentulomahdollisuuksista noin yleensä ja omasta tolkustahan nää on kiinni. Kaikilla köyhillä sarjakuvapiirtäjän plantuilla ei vain ole varaa tai intoa investoida edes sitä muutamaa tuhatta euroa. Tai sitten ei ole markkinointipuolesta hajuakaan ja istutaan kotona sen lehtipinkan päällä. Onhan näitä kaiken laisia nähty.  Kustannusala on klassinen esimerkki bisneksestä joka näyttää hirveen simppeliltä, mutta ei sit kumminkaan ole sitä.

[Mikko A]

Tuntuu taas, että puhut eri asiasta kuin moni muu...
Käsittääkseni kaikki yhtään vakavissaan sarjakuvia julkaisevat pienkustantajat eivät toimi niinkuin esitit. 500-700 kappaleen painos ei kustantajalle ole kovin iso riski ja sillä saa jo kappalehinnan täysin kohtuulliseksi. Olen myös kuullut usein mainittavan, etteivät pienkustantajat pysty antamaan tarpeeksi kovia tukkualennuksia. Oma kokemukseni pienkustanteiden kauppiaana ei tue tätä väitettä.

Viittaus on siihen, mitä sarjakuvat yleensä maksaa pienemmissä kirjakaupoissa / divareissa (joissa sekaisin sekä uusi että vanha) yms.
Kun se ns. tavallinen ostaja (jonka tavoittamista tämä keskustelu lähinnä koskee?), on sarjakuvien hinnastossa luottanut siihen aku/tex/korkkari/asterix/jne linjaan ja kirjaostoksissa pokkarit tai kampanja-alet...
Kun kauppaan kävelee herra XXX ja tarjoaa albumia XXX myyntiin. Tukkuhinta on 10-12 euroa käteen, kansihinta on 15-18 euroa... ehm. Lyhyt matikkatuokio on 3kpl sijoitus vaikka 36e, myyntihinnaksi 18e, 2 on myyty ollaan teoriassa omillaan. 3 tuottaa sen voiton, laskussa jätetty verot sun muut miettimättä. Voi olla aika harvassa ne paikat jotka voi ostaa sen 30kpl ja tehdä rahaa. Melkein kaikki muut taitaa myydä just sen verran että hädintuskin pääsi omilleen ja loppuja pölyä kerääviä albumeita myydään halpislaarissa vielä 5 vuoden päästä reilusti alle ostohintojen. Kun tukkuhinta ei ole riittävän halpa, tuote on aina reilusti kalliimpi kaupassa. VEIKKAISIN että siitä seuraa tilanne että 1) tavisostajalle heräteostokseksi liian kallis 2) alaan vihkiytynyt tietää mistä pienellä vaivalla saa ehkä jopa merkittävästi halvemmalla.

Zum Teufelin toimintaa ei voi tavallaan verrata "tavalliseen" kauppaan, kun kyseessä on sarjakuvaan erikoistunut erikoisliike jolla painopiste nimenomaan sillä erikoisemman sarjakuvan sektorilla. Kun lähdetään tavoittelemaan "tavallisia" kuluttajia ja "tavallisia" kauppoja, varmaan pitäisi olla käsillä jotain kuluttajatutkimusta mitä oikeat (hehe..) firmat usein tekee että tuotteen hinta/laatu/määrä/jakelu täsmää.

Muistaakseni Petteri itse mainitsi että nuo italia fumettien käännös julkaisut alkaa olla nyt vähän liian kalliita kun divareissa ei irtoa alle 4€. Vastaavan pienkustanne julkaisun (ts. A5-100 sivua) hinta lienee 10-15€ (60-90MK!!), voi kuvitella miten monen mielestä ollaan menty niin överiksi ettei mitään tolkkua. Puhumattakaan vanhan koulun kauppiaista joille ei tulisi mieleenkään maksaa 6-8 euron tukkuhintaa jostain jonka myynnistä ei ole takuita.
Ts. jos nyt joku uusi firma ajattelisi kulttuurityönä alkaa julkaista vaikka fumettien tyyppistä roskaa, mutta ei valmiina lähtemään Rautakirjajakelun tyyppiseen kuvioon, voisi kuvitella että automaattisesti hinnoittelisi itsensä ulos kaikesta muustakin "vakavastiotetusta" jakelusta.

[Doc Lomapäivä]

Minusta tämä:

Suomalainen kirjakaupan tappio ja häpeähän se silloin on, mutta ei sillä ole siitäkään huolimatta tässäkin ketjussa peräänkuulutettua velvollisuutta tai pakkoa ottaa pienkustanteita kokoelmiinsa.

on aika pitkälle viety kärjistys tästä:

"Ville Rannan aloituspuheenvuoro oli ehdotus sarjakuvaväelle vaatia kirjakauppatoimintaa toimimaan kuluttajien ja tekijöiden edun mukaisesti. Nyt täällä kannatetaan muutamassa puheenvuorossa että osakkeenomistajien etu olisi ensin turvattava."

Suomalainen kirjakauppa on kaikkein suurin ja laajimmalle levinnyt kirjakauppaketju. Se on nimenomaan SUOMALAINEN kirjakauppa, ei ReijoMäen kirjakauppa, eikä SeppoJokisen kirjakauppa, eikä JariTervon kirjakauppa eikä edes Juban kirjakauppa. Jo nimensä ja liikkeiden levinneisyyden puolesta sen pitäisi palvella KAIKKIA SUOMALAISIA lukijoita, eikä vain niitä jotka rakastavat hittituotteita (joille on kaiken lisäksi ostettu näyteikkunapaikat ja joista on annettu hervottomat alennukset).

Jos pienempi Akateeminen kirjakauppa pystyy myymään "epäkaupallista" sarjakuvaa, eikö Suomalaisessa ole silloin jotain vikaa kun se ei muka pysty?

[Petteri Oja]

Kun kauppaan kävelee herra XXX ja tarjoaa albumia XXX myyntiin. Tukkuhinta on 10-12 euroa käteen, kansihinta on 15-18 euroa... ehm.

Anna joku konkreettinen esimerkki tämmöisestä julkaisusta. Aika harvoin näkee pienjulkaisuja, jotka maksavat lähemmäs 20 euroa. Glömp ja Aseman kovakantiset ovat semmoisia, mutta kyllä niissä ihan reilu tukkuhinta on, 40-50%.

Vai onko niin, että sun mielestäsi tukkuhinnan pitäisi olla vieläkin enemmän?

Itsekään en osta kalliita albumeita hyllyyn makaamaan kahta kai kolmea kappaletta enempää. Ja väittäisin, että jos ei ole pakko saada rahojaan takaisin parissa viikossa, JOSKUS ne kyllä saa myytyä. Myös muista kuin mun kaupasta. Olettaen tietysti, ettei kustantajalla ole kiire lykätä julkaisua puolen vuoden päästä alennuskoriin. Mutta sellaista harrastavat vain isommat kustantajat kuten Like tai Arktinen Banaani. Niiden julkaisujen hankkimisessa täytyy sen vuoksi noudattaa paljon suurempaa varovaisuutta kuin pienempien kustantajien.

Muistaakseni Petteri itse mainitsi että nuo italia fumettien käännös julkaisut alkaa olla nyt vähän liian kalliita kun divareissa ei irtoa alle 4€. Vastaavan pienkustanne julkaisun (ts. A5-100 sivua) hinta lienee 10-15€ (60-90MK!!),

KÄYTETYISTÄ nuhjaantuneista pokkareista, joilla ei ole muuta kuin camp-arvoa, 4 euroa on mulle aika paljon. En näe yhteyttä UUSIEN laatualbumeiden välillä.

Enkä tajua logiikkaa, jonka mukaan 10-15 euroa satasivuisesta UUDESTA sarjakuva-albumista olisi törkeän kallis hinta. Elokuvalippu maksaa 9-10 euroa. Kirjat ainakin 20-30 euroa. CD-levy 20 euroa. Minusta sarjakuvat ovat halpoja. Monet pienkustantajat myyvät tällä hetkellä jopa liiankin halvalla, jotta saisivat albumeita leviämään. Esim. uusinta, 300-sivuista neliväristä Glömpiä ei taatusti saisi Otavan julkaisemana 25 eurolla.

[keijoahlqvist]

Kirjakaupan kehitys muistuttaa pankkipalvelun kehitystä.

Ennen pankissa palveltiin asiakkaita henkilökohtaisesti kun hän maksoi ilman palvelumaksuja laskujaan, ja säästötilille maksettiin 4,25% korkoa. Sitten pankkeihin alettiin rakentaa massiivisia jalopuisia palvelutiskejä joissa oli toistakymmentä palveluluukkua, mutta takana vain pari virkailijaa - täysin mieletöntä pröystäilyä. Nyt Limingasta poistettiin jo viimeinen maksuautomaattikin ja palvelumaksulla saisi neliväri sarjakuva-albumin. Kakarat maksaa 10,6 euroa bussimaksua siitä että käyvät Oulussa maksamassa laskuja kun jostain syystä ei ole verkkopankkitunnuksia.

Ennen kirjakaupat olivat kirjoja täynnä niin kuin Underground ullakko. Suomalaisen kirjakaupan väljyys, prameus ja mainosrekvisiitta on se mistä maksamme - joka kirjan hinnasta menee kirjan omakustannushinnan verran firmalle joka käyttää sen johonkin josta emme edes pidä.

Ahneenrumat ihmiset (ei mitkään kasvottomat markkinavoimat) tämän kaiken on kehittäneet, koska toiset ihmiset hyväksyy tilanteen.

Petterin kaupassa ei makseta parkettilattioista eikä ryöppymainonnasta. Menestyisipä Ullakko edes sen verran että mersun vuosimalli uusiintuisi tälle vuosituhannelle.

[Mikko A]

Anna joku konkreettinen esimerkki tämmöisestä julkaisusta. Aika harvoin näkee pienjulkaisuja, jotka maksavat lähemmäs 20 euroa. Glömp ja Aseman kovakantiset ovat semmoisia, mutta kyllä niissä ihan reilu tukkuhinta on, 40-50%.

narinat kuulin lähinnä esim. Kalevala albumeista.

Vai onko niin, että sun mielestäsi tukkuhinnan pitäisi olla vieläkin enemmän?

Muistelen että yrityskursseilla näitä asioita käsitellessä, hinta muodostui kaupassa 1/3 sisäänosto 1/3 verot ja MUUT kulut 1/3 tuleva voitto.

Ts, jos kansihinta olisi 10e, tukkuhinta 3,33e olisi asiallinen. Tämä siis jos mielii isoihin levityksiin. Jos kyse on siitä että supporttina ottavat valikoituihin erikoisliikkeisiin, voi tukkuhinnat olla kuten itselläniki, n. 2/3 kansihinnasta... Sen määrittää pienen painoksen kulut joka samalla estää mahdollisuuden edes pyrkiä isompaan levitykseen. Jättää kaikkien ansiot olemattomiksi ja sulkee pois tahot joiden intressit on puhtaasti kaupallisia.

Enkä tajua logiikkaa, jonka mukaan 10-15 euroa satasivuisesta UUDESTA sarjakuva-albumista olisi törkeän kallis hinta. Elokuvalippu maksaa 9-10 euroa. Kirjat ainakin 20-30 euroa. CD-levy 20 euroa. Minusta sarjakuvat ovat halpoja. Monet pienkustantajat myyvät tällä hetkellä jopa liiankin halvalla, jotta saisivat albumeita leviämään. Esim. uusinta, 300-sivuista neliväristä Glömpiä ei taatusti saisi Otavan julkaisemana 25 eurolla.

En minäkään tajua, mutta näin se yleensä menee. On myös vaikea tajuta miksi minikokoinen valokuvakirja on ok olla 50€, mutta vastaava sarjis enintää 10€. Kuka hinnat on alunperin määritellyt, johtuu varmasti ihan liike-elämän perusteista. Jos sarjakuvaa olisi pystynyt kalliimmalla myymään asiakkaalle, se olisi jo tehty vuosia sitten. Nyt ne on hinnoiteltu siihen, mihin "tavallinen" ostaja on valmis venymään.

[Lurker]

Ennen pankissa palveltiin asiakkaita henkilökohtaisesti kun hän maksoi ilman palvelumaksuja laskujaan, ja säästötilille maksettiin 4,25% korkoa.

Ja inflaatio oli tuolloin usein suurempi kuin tuo korko, mikä oli pankille oikein tuottoisaa bisnestä.

Pankissa saa muuten nykyään aivan jumalaisen hyvää palvelua, varsinkin jos menee lainaa hakemaan. Heh.

Pikkukaupunkien kirjakaupat Suomessa ovat muuten aivan huipputasoa, tämän huomaa aina maailmalla matkaillessa. Suurkaupungeista sitten toki löytyy vaikka mitä.

[Larkovirta]

Mielenkiinnolla luen keskustelua. Tuossa mainittiin, että Akateeminen ehti myydä sata Kiroilevaa siiliä, ennen kuin se otettiin Suomalaisen Kirjakaupan listoille. Ei millään pahalla, mutta mitä sitten. Se tarkottaisi n. 1,5 myytyä kappaletta per myymälä. Tuo myyntimäärä ei kata edes logistisia kuluja, mitä kaupalle siitä syntyy. Niin miksihän ketju siitä innostuisi. Kun tuote sen jälkeen sai julkisuutta, niin hyvähän se oli ottaa myyntiin, koska se nimenomaan möi. Miksi ottaa turhaa taloudellista riskiä?

Itse edustan kustannusalaa ja välillä kieltämättä harmittaa isojen ketjujen ostokäyttäytyminen. Mutta se kun nyt vaan sattuu olemaan bisnestä. Suomessa on myynnissä n. 80 000 tuotetta ja ne pitäisi kaikki olla esillä kirjakaupoissa. Eihän siinä ole järjen hiventäkään.

Ilman Kirjavälitystä kirja-ala olisi pahasti pulassa. Ajatelkaapa nyt, Suomessa on yli 3000 kustantajaa. Nyt kauppias pystyy hankkimaan tuotteet yhdestä paikasta. Kukaan muu suuri toimija ei tarjoa samanlaista ratkaisumallia.

Onko kenellekkään tullut mieleen, mitä tapahtuisi, jos tällaista toimijaa ei olisi? Kauppiaat tilaisivat tuotteet suoraan kustantajalta. Mitä tapahtuisi?

a) kustantajalla oltava omat varastotilat + henkilöstö -> lisää kustannuksia
b) kauppias joutuisi tekemään 3000 tilausta yhden sijaan -> lisää kustannuksia
c) kustantaja/kauppias joutuu maksamaan rahdin jokaisesta toimituksesta -> jumalattomasti lisää kustannuksia. (Olistko halukas lähettämään yhden kappaleen sarjakuvaa 60 SK:n myymälään omalla kustannuksella vai lähettäisitkö mieluummin ne 60 kpl jakelijalle, joka toimittaa ne eteenpäin? Minä en.)
d) kauppias joutuu vastaanottamaan 3000 tilausta yhden sijaan -> lisää kustannuksia
jne.

Kirjan hinta nousisi pilviin. Tai kaupat kuolisivat. Tai kustantamot kuolisivat. Kannattamattomina.

Jos joku väittää, että yritykset eivät saa tavoitella voittoa, elää aika kaukana todellisesta maailmasta. Hienoahan se olisi, jos kaikki olisivat yhtä rikkaita ja kaikilla olisi asiat hyvin. Ei olisi köyhyyttä eikä sotia. Ja Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyisi kaikki suomalainen kirjallisuus. Hohhoijjaa.

Vaikka olen kustantamossa (pienessä sellaisessa) töissä, niin kyllä me tavoittelemme voittoa ja se ei onnistuisi tällä hetkellä ilman näitä kahta dinosaurusta. Eikös tässä ketjussa nimenomaan ole juuri siitä kyse? Rahasta? Sarjakuvakustantajat haluavat lisää myyntiä -> lisää rahaa. Mutta kun SK ja KV vain ajattelevat rahaa... Kannattaisiko joskus katsoa peiliin.

[Irene]

Larkovirralle kiitos mielenkiintoisesta (ja taatusti paljon keskustelua herättävästä) mielipiteestä.

[keijoahlqvist]

Kun tässä ketjussa nimen omaan ei ole kysymys rahasta vaan sarjakuvien saatavuudesta. Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Jotkut haluavat tehdä sitä, toiset haluavat lukea sitä.

Voi jumalauta  kun rahan kaikkivaltaa pidetään jo noin itsestään selvyytenä!

[tertsi]

Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa.

Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi. Ei tarvita Suomalaista eikä mitään muutakaan kauppaa.

Raha on kivaa.

[Veli Loponen]

Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi. Ei tarvita Suomalaista eikä mitään muutakaan kauppaa.

Aivan. Kyllähän tänne mahtuisi vielä pari Kutia ja muuta ilmaisjakelusarjakuvalehteä. Tosin tuskin sitä Kutiakaan ihan miinuksella tehdään (ainakaan kovin suurella).

Mulla onkin haaveena, että jos joskus voitan mielettömästi rahaa, teen nelivärialbbarin ja jakelen sitä sitten ilmaiseksi. Jos tulee tarpeeksi, niin teen sen kanssa toniponit ja postitan sen joka talouteen.

[tomu]

Tosin tuskin sitä Kutiakaan ihan miinuksella tehdään (ainakaan kovin suurella).

Toistaiseksi ollaan menty pienellä miinuksella... tai tarkemmin ajatellen aika isolla, koska kukaan tekijöistä ei ole saanut työstään palkkaa. Tarkoitus olisi joskus pystyä jotain maksamaankin. Nimellinen korvaus olisi sekin jotain. Lehtihän on nyt vasta ottamassa muotoaan. Tämä tiedettiinkin; puhuttiin, että katsotaan viiden tai kuuden numeron jälkeen, mihin ollaan päästy. Helmikuussa kokeillaan kulttuurilehtitukea. Pitäköön peukkua se ken' tahtoo.