YK esittää ihmisoikeudet kyllä laajemmin kuin sinä:
Lainaus
22 artikla. Kullakin henkilöllä on yhteiskunnan jäsenenä … sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat välttämättömiä hänen ihmisarvolleen ja hänen henkilöytensä kehittymiselle.
26 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen. …
2. Opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen …
27 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus vapaasti osallistua yhteisön sivistyselämään, nauttia taiteista sekä olla osallisena tieteen edistykseen ja siitä johtuviin etuihin.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaan, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
Mikä noista liittyy SKK tai kirjavälitykseen? Onko SKK jakelu
välttämätön jonkun ihmisarvolle ja henkilöytensä kehittymiselle? Haluaisin nähdä sellaisen henkilön ja ottaa fyysiseen koulutukseen. Myös
opastusta on tarjolla enemmän kuin kukaan ehtii käyttää. Sen määrä on lähinnä ongelma, siinä suhteessa että kukaan ei kykene sisäistämään sitä informaatio tulvaa joka nykyisin on.
Mikään muukaan artikla ei kyllä liity tuohon. Taiteesta voi nauttia, voi tehdä, voi levittää, mutta ei niin että se tapahtuu toisen yritystoiminnan kustannuksella. Ainakin näin veikkaisin. Vastaavasti et voi vaatia parasta ja tunnetuinta taidegalleriaa omaan käyttöösi vedoten ihmisoikeuksiin, vaan päädyt sinne mihin on rahkeita, mihin riittää budjetti ja minne olet tervetullut.
Tulevaisuus on siis valoisampi kuin nykyisyys kunhan S****alainen KK ja se toinen jarru saadaan ohitettua.
Juha kouvalainen varsin ansiokkaasti kiteytti mitä piti jo aiemmin sanoa:
1. Jos haluaa tuotteensa Suomalaisen hyllyyn, on pelattava sen asettamilla säännöillä ja siirryttävä pienkustantamisesta ammattimaiseen kustantamiseen. Painettava kymmenistä nimikkeistä tuhansien painoksia ja tarjottava niitä Kirjavälityksen kautta Suomalaiselle samaan tapaan kuin suuremmatkin tekevät. Otettava lainaa ja riskejä ja pantava rahaa mainontaan ja rattaiden voiteluun. Varauduttava tulokseen: konkurssiin tai parhaimmillaan jonkinlaiseen menestykseen. Silloin anakin selviää, kiinnostavatko ne työt suurta yleisöä vaiko eivät.
Ei ole epäselvää etteikö jokainen Suomalainen pienkustantaja repisi selkänahastaan jo nyt kaiken rahan investoidakseen julkaisuun johon uskoo, ottaen samalla ehkä jopa kohtuuttomia riskejä verrattuna.."perus duunariin". Mutta siitä huolimatta on todettava että jos oikeasti mielii isoille markkinoille, on toimittava isojen markkinoiden tavoin. Otettava itse ne riskit, eikä vaadittava riskien ottoa muilta.
Näyttää siltä että yritykset saada suomalainen tai edes kansainvälinen "laatusarjakuva" täällä "nousuun" tuntuu pääsääntöisesti kaatuvan. Mutta jos uskoa on, lienee aiheellista käyttää hyväksi nykyistä taloudellista noususuhdannetta ja hakea pankista miltei puoliväkisin työnnettävää lainarahaa ja pelattava kuten isot julkaisijat pelaa. Ja kuten joku jo mainitsi, jakelulla ei ole pätkän vertaa väliä jos ei ole näkyvyyttä ja sitä myötä kiinnostusta herännyt. Omilla kukkaronpohjalla olevilla hiluilla ei mainosteta missään. Ei luoda promootio kampanjoita jotka ihmiset noteeraisi jne.
Jos musiikkipuolta vielä yrittäisi rinnastaa, moni iso tai keskisuuri jakelija ei ota tuotettasi myyntiin, ellet ole sitoutunut mainostamaan paikallisissa/markkina-alueen medioissa. Ei ole syytä ottaa hyllyyn XXX kpl CD:tä josta kukaan ei tiedä mitään. Jakelija ei ole millään muotoa velvollinen panemaan tikkua ristiin promootion eteen, se kuuluu julkaisijalle. Ison firman jakelu voi kuulostaa ensin tosi hyvälle jutulle, mutta loppupelissä voi tuottaa huonomman tuloksen* niin levikissä kuin puhtaasti taskuun jäävän rahan määrässä, ellei ole valmis pelaamaan niillä säännöillä millä siinä "skenessä" toimitaan.
(*verrattuna keskittymiseen marginaaliin, jossa tuotot ja levikki on pienempi, mutta myös kulut minimaaliset)
