Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

[Reima Mäkinen]

Sittenhän sarjakuvia voikin jakaa ilmaiseksi.

Uskoisin että Keijo tarkoitti että sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa siinä mielessä kuin se ei ole myöskään vaikkapa oopperan tai kirjallisuuden tarkoitus. Taisi olla liian korkealentoista 

Sarjakuva oli pitkään puhtaan kaupallista. Se oli myös pitkään suurelta osin aikamoista kakkia. Ei ole enää. Ei ole ollut reiluun kymmeneen vuoteen. Nyt suomalainenkin sarjakuva on monella arvovaltaisella suulla tunnustettu hyväksi ja taiteeksi. Sen sarjakuvan osan pitäisi mahtua myös KIRJAkauppaan.

Larkovirta olisi voinut lukea ketjun alusta asti. Muistaakseni on ollut paljonkin puhetta siitä että mainitut yritykset ovat lähes tulkoon monopolin asemassa alalla. Ja se tekee niiden toiminnasta monen kustantajan kannalta ongelman.
Larkovirta käsittääkseni kuuluu niiden kustantajien joukkoon jotka ovat saaneet kirjansa Suomalaiseen kirjakauppaan esille? Entäs jos seuraavaa kustantamonne kirjaa ei enää otetakaan sinne (kun ei vaan mahdu^TM)? Tuotteen laadustahan tässä ongelmassa ei ole kysymys!

Vertailut ovat typeriä, mutta jos näinkin itsestään selvää asiaa pitää vielä valottaa niin ajattele vaikka että suurimmat ruokakauppaketjut lopettaisivat perunoiden myynnin. Peruna kun on niin halpa tuote että siitä ei jää kaupalle tarpeeksi katetta. Lisäksi ruokakauppaketjujen hallinto olisi sitä mieltä että riittää kun kaupassa on paljon makaroonia. Asiakkaat voisivat sitten hakea pottunsa pienistä ketjuuntumattomista kaupoista. Näin toimittaisiin koska kaupan tehtävä ei ole palvella asiakkaita vaan tuottaa enemmän rahaa.

Suomessa on myynnissä n. 80 000 tuotetta ja ne pitäisi kaikki olla esillä kirjakaupoissa. Eihän siinä ole järjen hiventäkään.

Ei, jos halutaan vain tehdä rahaa. Arvaas montako niistä 80 000:sta on sarjakuvatuotteita?  Entä onko siinä järjen hiventä että esimerkiksi muutamilla suosituimmilla kirjatuotteilla päällystetään kokonaisia hyllykköjä ja lavoja? On jos halutaan vain tehdä rahaa.
Vuodessa ilmestyy ehkä max 200 sarjakuvanimikettä joista n. 25% on kotimaista.
AL:n artikkelin mukaan Suomalaisella on valikoimassaan kirjoja 15 000 nimikettä (ja monia niistä saa tilaamalla helposti liikkeeseen parissa viikossa^TM). Jos siellä nyt on muutama sata sarjakuvatitteliä (useammalta vuodelta ja niistä vain murto osa kotimaisia) niin ei se paljon naurata. Laajemmin ajateltuna kyse on kulttuurista.

Ja ongelma oli siis siitä että Suomalaisessa kirjakaupassa ei osata eikä haluta ostaa sisään sarjakuvia. Niitä ei vaan jostain syystä katsota asialliseksi sieltä tarjota yleisölle. Edes sen kirjavälityksen kautta. Tämä kuulostaa väitteenä tietenkin hieman naurettavalta, mutta kun tiedetään että Suomalaisessa sisäänoston "pystyy" hoitamaan yksi henkilö, niin voi vaan laskea että kauanko siinä yhden titteliin hankkimista (kohderyhmiä) harkitaan.

Myös täällä vinkuminen on tyhmää. Eivät K ja SK tämmöisestä hetkahda. Mutta ajatuksena on myös kehitellä konsteja joilla saadaan rahavirrat ohjattua järkevämmin, niin että sarjakuvienkin kustantaminen tulisi jotenkin mahdolliseksi.

[sebastian]

Sarjakuvan tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Jotkut haluavat tehdä sitä, toiset haluavat lukea sitä.

Hyvän sarjakuvan on PAKKO tuottaa rahaa. Jotta sarjakuvatekijä pystyisi kehittymään ja tekemään hyviä teoksia, hänen on saatava keskittyä siihen täyspäiväisesti vuodesta toiseen. Tämä ei onnistu, ellei piirtäjä itse ja tuotteen julkaisuun ja myyntiin liittyvät tahot (kustantamo, jakelija, kirjakaupat, painot jne) saavat riittävästi rahaa kannattavaan liiketoimintaan. Ei sitä rahaa voi aina ottaa jostain muualta (apurahoista tai muista kannattavammista kirjoista), vaan sarjakuvan pitää itse myydä riittävästi, seisoa myös kaupallisesti omilla jaloillaan. Muuten meille jää vain kompromissiteoksia, joita on piirtänyt ihmisiä liian pienellä ammattitaidolla liian lyhyessä ajassa.

Vaikeatahan tämä on.

[Anssi Rauhala]

... sarjakuvan pitää itse myydä riittävästi, seisoa myös kaupallisesti omilla jaloillaan. Muuten meille jää vain kompromissiteoksia, joita on piirtänyt ihmisiä liian pienellä ammattitaidolla liian lyhyessä ajassa.

Vaikeatahan tämä on.

Ah, niin kipeän totta.

Kauppaan ei oteta, ellei ole näyttää aikaisempaa myyntimenestystä, eikä myyntiä synny, ellei kukaan voi kaupasta ostaa. Sama vanha kaava kuin työpaikkahaastatteluissa ja Joseph Hellerin Catch-22:ssa.

On se kyllä silti vähän tylsää, että näyteikkunapaikan voi ostaa suoralla rahalla.

Sarjakuvassa ei tunnu hirmuisesti toimivan sekään mekanismi, mistä dekkarikirjailijat puhuivat messuilla: kun ulkomailla palkitaan, suomalaiset kiinnostuvat, että "onko tämmöistäkin, ostaa pitää"... suomalaisia sarjakuvantekijöitä on palkittu toistuvasti ulkomaisissa kilpailuissa, mutta en näe heidän olevan kummoisenkaan ruhtinaallisesti esillä ja näkyvissä. En ainakaan työnsä kautta.

Olin meinannut kirjoittaa pitemmänkin postin, mutta täällä kyllä on sanottu jo jokseenkin kaikki, mitä asiasta voi sanoa. Otin turhat lööperit sitten tästä pois.

[Doc Lomapäivä]

Hyvän sarjakuvan on PAKKO tuottaa rahaa. Jotta sarjakuvatekijä pystyisi kehittymään ja tekemään hyviä teoksia, hänen on saatava keskittyä siihen täyspäiväisesti vuodesta toiseen. Tämä ei onnistu, ellei piirtäjä itse ja tuotteen julkaisuun ja myyntiin liittyvät tahot (kustantamo, jakelija, kirjakaupat, painot jne) saavat riittävästi rahaa kannattavaan liiketoimintaan.

Nyt puhut asiaa. Ongelmanahan onkin se, että rahavirrat ovat menneet väärään suuntaan. Jakelija yrittää napata leijonanosan, ja se joka oikeasti tuottaa jotain jää nuolemaan näppejään.

Tässä keskustelussa menee koko ajan sekaisin Ansio ja Rahasta tekeminen. Ansio on se, että saat sarjavien tekemisestä ja myynnistä omasi takaisin ja vähän voittoa jotta voit tehdä seuraavan. Rahasta tekeminen on sitä, että teoksen ainoa arvo on tuottaa voittoa ja sisällöstä viis.

Nyky-yhteiskunnassa rahan ansaitsemista pidetään kehityksenä, mutta kulttuuriin se ei sovi. Vain sisällöllinen kehitys on kulttuurin kehitystä. Ei ole pahaksi jos siitä saa rahaa ja voittoakin, mutta sitä ei saa asettaa päämääräksi.

Huvittavaa tässä keskustelussa on se, että edes kaikki pienkustantajat eivät näe nykytilanteessa mitään ongelmaa, vaan uskovat sokeasti hittituotteen osuvan jonain päivänä heidänkin kohdalleen, ja että peräkylien sarjakuvafanien pitää vain odottaa että Ville Rannan alpparia myydään 100.000 kappaletta jotta sitä vihdoin saisi heidänkin kirjakaupastaan.

[Larkovirta]

En minäkään nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen ole, mutta asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin, jos vaikkapa esim. Kijavälitystä ei olisi. Ja kaippa sillä tarvetta on, koska pulju on pystyssä ollut vissiin kohta 90 vuotta.

Monopoli-asema on aika kovaa kieltä. KV:n osalta pitää osittain paikkansa johtuen siitä, että kukaan muu ei sitä halua/osaa tehdä. Kyse siis enemmän luonnollisesta monopolista. KV tekee toisaalta paljon korvaamatonta työtä esim. alan tuotetietojen saralla, joita ilman ei myöskään koneisto (kaupat, marketit, kirjastot) toimisi. Muistakaa myös hyvät puolet. Ja se ei maksa kustantajalle mitään. (aika moni muu asia kyllä sitten maksaakin...)

Suomalainen Kirjakauppa on taas jotain muuta kuin monopoli. Suomessa myydään n. 30 miljoonaa kirjaa vuodessa. Näistä alle 40 % myydään kirjakaupoissa. Suomalaisten markkinaosuudesta en mene takuuseen, mutta arvioisin sen olevan ehkä puolet. Joten 20 % markkinaosuus koko kirjamarkkinoista ei taida tarkoittaa vielä monopolia.

Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.

Kustantamomme jokainen suhteellisen tuore kirja löytyy Suomalaisen Kirjakaupan hyllyiltä, siiä kiitos Näytevarastopalvelun. Ilman Kirjakauppaliiton ja Kustannusyhdistyksen välistä sopimusta niitä ei varmasti kaikkia siellä olisi. Tosin maksaahan sekin.

Miten muuten Valiosarjat toimii? Eikös se ole ns. sarjakuvatukkuri? Voisiko sitä kehittämällä saadaa sarjakuvalle paremmat jakelutiet?

[sebastian]

Lisään nyt vielä varmuuden vuoksi, että en tietenkään näe mitään väärää siinä, että myös todella lahjakkaat ja fantastisen hyvät sarjakuvatekijät saavat työstipendejä useaksi vuodeksi, kuten esimerkiksi Joakim Pirinen Ruotsissa, jotta on myös mahdollista keskittyä taidesarjakuvaan, ilman kompromisseja ja taloudellisia huolenaiheita. Tämä koskee kuitenkin käytännössä vain hyvin, hyvin pientä osaa kaikesta kotimaisesta alkuperäissarjakuvatuotannosta.

[Doc Lomapäivä]

Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.

Näinhän ne väittää, minä en usko sanaakaan. Jos hittituotteet on sisäänvetotuote, niin mikä on sitten se katteen tuova myyntituote? Ei ainakaan sarjakuvat. Tussikynät?

[larkovirta]

Näinhän ne väittää, minä en usko sanaakaan. Jos hittituotteet on sisäänvetotuote, niin mikä on sitten se katteen tuova myyntituote? Ei ainakaan sarjakuvat. Tussikynät?

Tjaa. Otetaanpa esimerkiksi Harry Potter. Uutta Potteria myydään jo heti aluksi melkein puoleen hintaan. Tokkopa se on kustantaja, joka sen pienimmän katteen siitä kääräisee. Miksi kustantaja myisi kirjaa pienellä katteella, vaikka voisi myydä sitä kaupalle normaaliin hintaan, koska sitä joka tapauksessa ostetaan pilvin pimein?

[Doc Lomapäivä]

Tjaa. Otetaanpa esimerkiksi Harry Potter. Uutta Potteria myydään jo heti aluksi melkein puoleen hintaan.

Puoleen hintaan mistä? Jos lasketaan teoksen kulut ja katteet ja saadaan sille hinta A, ilmoitetaan tuotteen normaalihinnaksi 2 x A, mutta myydään se kuitenkin "alennuksella" hinnalla A. Tästä on huomauttanut jo kuluttajavirastokin.

[Ossi Hiekkala]

Onkohan Turun Akateemisessa luettu tätä ketjua, kun oli näyttävästi aseteltuna ikkunaan useaan riviin Corto Maltese Sveitsissä -albumeja? Mukavaa.

[Outi]

Eipä noista hittituotteista taida kaupoille hirveästi käteen jäädä. Ne ovat ns. sisäänvetotuotteita niinkuin kahvi. Myydään olematomalla katteella, mutta saadaan asiakkaat sisälle kauppoihin tekemään mahdollisesti muita ostopäätöksiä.

Suomen mittakaavassa taitaa olla aika vähän tälläistä kahvipaketilla asiakkaat sisään-tyyppistä toimintaa, siis kirjakaupoissa. Sarjakuvien kohdalla tuskin lainkaan - eli kyllä se on se kustantaja joka myy halvemmalla hinnalla, kun sarjakuvaa myydään ulos supersisäänheitto/alehintaan (eli kauppa saa superalen ja loppuvoittoprosentti ovh:sta on ihan sama kuin "normaalituotteissa"). Ellei sitten ole kyseessä kauppaan myymättä jääneet ja alekoriin menevät  eikä kaupalla ole palautusoikeutta (Suomalaisella takuulla on). Alennukset ovat tietysti tilausmääristäkin.

Kiinnostavaa sinänsä, että Suomalaisen hinnat taitavat olla poikkeuksetta korkeammat kuin Akateemisen vaikka alennusprosentti on varmasti samaa luokkaa? Eli Suomalainen ottaa korkeamman voittoprosentin?! Eikös tästä ollut Tommi Musturilla & co. jotain kokemuksia?

Harry Potter taitaa olla se poikkeus joka vahvistaa säännön - minäkään en jaksa uskoa että ko. kirjan kustantajalla olisi tarvetta myydä superalella, kyllä se taitaa olla se kauppa joka kiristää voittomarginaaliaan jotta saa kaikki ostamaan kirjan juuri heiltä= määrässä voitetaan minkä kappalehinnassa menetetään.

[Petteri Oja]

Kiinnostavaa sinänsä, että Suomalaisen hinnat taitavat olla poikkeuksetta korkeammat kuin Akateemisen vaikka alennusprosentti on varmasti samaa luokkaa? Eli Suomalainen ottaa korkeamman voittoprosentin?! Eikös tästä ollut Tommi Musturilla & co. jotain kokemuksia?

Täähän johtuu yleensä toisesta ketjun otsikossa mainitusta tahosta. Suomalaisen sarjakuvatilauksissa on Kirjavälitys välissä ottamassa oman osuutensa.

Tosin asian ei tarvitsisi olla näin. Tampereen Suomalainen on poikkeustapaus, joka todistaa, että Suomalaisen myymälöillä on mahdollisuus asioida myös suoraan kustantajien kanssa. Tilasivat minulta taannoin Mannisen albumeita myyntiin paikallisuuden vuoksi. Harmi, etteivät ketjun myymälät yleensä käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen.

[tomu]

Täähän johtuu yleensä toisesta ketjun otsikossa mainitusta tahosta. Suomalaisen sarjakuvatilauksissa on Kirjavälitys välissä ottamassa oman osuutensa.

Juuri tämän vuoksi Suomalaisen sarjakuvat ovat järjestäen niin sikamaisen kalliita.

MUTTA, tapaus Glömp8 on ainoa kerta, kun Helsingin Suomalainen on ostanut kirjoja suoraan minulta. Pyysivät toimittamaan kirjat liikkeisiin säästääkseen toimituskulut ja penäsivät vielä muita suurempaa alennusta. Jälkimmäiseen en myöntynyt, koska siihen ei kertakaikkiaan ollut varaa. Glömp8 maksoi silloin kaikille kaupoille 12e. Mitäs sitten. Niin, vein kirjat (20 kpl) kahteen keskustan Suomalaiseen ja annan ovh:n, joka on 20e. Olin tyytyväinen.

Viikko kului ja tapasin ystäväni, joka oli tulossa Suomalaisesta. Kyseli, miksi uusi kirja maksoi kaupassa niin tuhottoman paljon. Riensin paikalle löytääkseni hintalapun: 28.10 euroa. Tuossa hinnassa suomalaisen siivu on 60% ja se on aikasta paljon.

Ei ihme, jos valittavat ettei suomalainen sarjakuva myy. Ei sen noilla hinnoilla pidäkään.

[Reima Mäkinen]

Riensin paikalle löytääkseni hintalapun: 28.10 euroa. Tuossa hinnassa suomalaisen siivu on 60% ja se on aikasta paljon.

Ei ihme, jos valittavat ettei suomalainen sarjakuva myy. Ei sen noilla hinnoilla pidäkään.

Ruskaa Pakkasella kirjani kanssa (Tampereen) Suomalainen kirjakauppa toimi ihan samoin. Kyllä tämän toiminnan logiikka pakenee ainakin meikää.
Ja tästä syystä (kauppa hinnoittelee miten sattuu) vierastan myös kovakantisia sarjiksia. Niihin tuppaa siunaantumaan sitä ilmaa ja myyjän katetta vielä enemmän.

[Veli Loponen]

Ruskaa Pakkasella kirjani kanssa (Tampereen) Suomalainen kirjakauppa toimi ihan samoin.

Joo. Mulla kävi sillai onnellisesti, kun en päässyt julkkareihin, niin menin seuraavana päivänä katsomaan, jos olis jäänyt jokunen kappale jäljelle ja olihan niitä siellä iso kasa. Kipale, jonka sattumalta otin, oli varustettu valmiiksi hintalapulla (oisko ollu 8e) ja menin sen kanssa kassalle. Kahdeksan euroa sitten maksoin, vaikka hyllyn reunassa tms. oli huomattavasti isompi summa (olikohan lähes 15 euroa?).