Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

[Reijo Valta]

Enempi minunkin sarjakuva-aiheisia teoksia Akateemisen kautta menee kuin netin. On se näkeminen ilmeisesti tärkeää.

Akateemisessa on se hyvä puoli, että tilaavat lisää, pitävät kaupaksi menevää tavaraa myynnissä. Eikä se lopu siihen, kun on kulunut vuosi tai kaksi teoksen julkaisusta.

t. Reijo

[pertti jarla]

Tuskin tämä ketään lohduttaa, mutta tsekkasin Oslossa pari Suomalainen-tyyppistä pienehköä/keskikokoista kirjakauppaa ja sarjakuvia oli tosi surkeasti esillä. Yhdestä en löytänyt muuta kuin kovakantisen Pondus-kokoelman! Nemiä, Pondusta, Fantomia. Norjassakin varmaan on pienkustantajia, ja kaipa niiden julkaisuja olisi löytänyt jostain sarjakuviin erikoistuneista liikkeistä.

[Reima Mäkinen]

Onko olemassa vertailutietoa, miten paljon jotain omakustannetta myydään esim. Akateemisen Kirjakaupan kautta verrattuna nettimyyntiin? Tämähän olisi mielenkiintoista vertailutietoa, jos mietitään, miten näkyvyys isossa kirjakaupassa lisää myyntiä.
Liekö kukaan tekijä/pienkustantaja kerännyt talteen tilastoja?

Rippuu tuotteesta. Mutta sellaista vähemmän tunnettua, ei siis kokoelmaa joka on ilmestynyt aikaisemmin tipoittain jossain... sanoisin että 50-50. Akateeminen ja netin sarjakuvakaupat voivat myydä molemmat jokusen kappaleen. Perinteisesti nimittäin omakustanteita ei osteta ennenkuin ne puoli väkisin myydään. 
Täytyy lisäksi muistaa että meillä on myös jo ihan "oikeita" nettikauppoja. Kuten vaikka BookPlus, joka on myynyt mm. jokusen kappaleen Mangan harmaasävyt kirjaani. Hobboksillakin on ihan mielenkiintoinen konsepti. Liike on pitkälle erikoistunut ja pyrkii myymään myös nettisivunsa kautta. Tästä siis mallia Zum Teufelille ja Pitkämiehelle (jos vain ns. rahoituspohja kestää)

Lähinnä mietin tuossa, että missä määrin pätee tämä väite, että ihminen ostaa sitä mitä näkee. Ja missä määrin nämä "marginaalisarjakuva myisi paremmin jos olisi parempaa" vähättelyt.

Vastaisin että lähinnä pätee väite: Ihminen ei tee heräteostoksia kun kyseessä on kotimainen sarjakuva. Sarjan tai tekijän pitää olla tuttu jostain ennen kuin tuote menee edes harkintaan. Tuo on siis rankka yleistys, puhun "ihmisestä", kun semmoista vastausta ilmeisesti haettiin. 
Kysymykseesi tiukemmin pureutuen: Huonompikin tavara menee kaupaksi jos em. ehto täyttyy. Toisaalta ehdottamani säännön vahistaa muutama poikkeuksellinen piirtäjävirtuoosi/kirjan disaineri. Sellainen joka onnistuu vakuuttamaan ensikatsastajan silkalla suvereeniteetillaan.

Akateeminen kirjakauppa on kyllä aika hyvin jyrätty monilta paikkakunnilta, Suomalaisen kirjakaupan alta. Valitettavasti.

Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa, Helsingin Itäkeskuksessa, Espoon Tapiolassa ja tuossa pääkaupungin rajalla Jumbo-ostoskeskuksessa. Sisäänosto tehdään keskitetysti. Ja onhan Akateemisellakin tosiaan sellainen systeemi että rahalla voi ostaa kirjalle paremman näkyvyyden eli myyntipaikan liikkestä (ja sen huomaa kun tietää tämän  ).

[Leo]

Akateeminen kirjakauppa on kyllä aika hyvin jyrätty monilta paikkakunnilta, Suomalaisen kirjakaupan alta. Valitettavasti.

Tosin esimerkiksi Espoon Tapiolassa tuntuu Akateeminen olevan ainakin viikonloppuisin melkolailla täynnä, kun taas Suomalaisessa kirjakaupassa on enemmän tai vähemmän tyhjää. Käyn itsekin useammin Akateemisessa, vaikkei mulla olekaan mitään asenteita Suomalaista kirjakauppaa kohtaan. Akateemisessa on kirjat paremmassa järjestyksessä ja se vihreä logo vetää puoleensa : )

[keijoahlqvist]

Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa,

Ei Oulussa.

Lokakuun 26. on oululaisten ilon päivä kun Akateeminen avaa Stokkalla. Avajaisissa on kohdattavissa sarjakuvantekijöitä, käykää katsomassa.

Lisäys: en pystynyt tarkistamaan tuota päivämäärää, joissain tiedoissa Akateeminen avaa 10.10. mutta jotain vipinää siellä on 25. tai 26. päivä... (sori kun on muistiinpanojärjestelmä sotkussa)

Oulussahan on pienen mutta oikean kirjakauppa Nisperon lisäksi vain kaksi S****laista.

[PetriT]

Onko kellään kokemusta Suuri Kuu kirjakaupasta? Ainakin Helsingin keskustan kivijalkakaupassa sarjakuvavalikoima oli todella ankea, mutta netissä näkyy olevan kohtuullinen valikoima suomenkielistä tavaraa, sivujen perusteella liki tuhat myyntiartikkelia.

[Petteri Oja]

Onko kellään kokemusta Suuri Kuu kirjakaupasta? Ainakin Helsingin keskustan kivijalkakaupassa sarjakuvavalikoima oli todella ankea, mutta netissä näkyy olevan kohtuullinen valikoima suomenkielistä tavaraa, sivujen perusteella liki tuhat myyntiartikkelia.

Näyttäisi toimivan sillä periaatteella että kaikkia kirjoja ei säilytetä varastossa vaan vasta kun asiakas tilaa kirjan niin nettikauppa tilaa sen kustantajalta tai tukulta. Toimitusaika voi tällöin olla useamman viikon.

[Ossi Hiekkala]

Näyttäisi toimivan sillä periaatteella että kaikkia kirjoja ei säilytetä varastossa vaan vasta kun asiakas tilaa kirjan niin nettikauppa tilaa sen kustantajalta tai tukulta. Toimitusaika voi tällöin olla useamman viikon.

Ei vaikuta ainakaan Suomen kokoisessa systeemissä kaikkein toimivimmalta ratkaisulta. Ihmisillä kun halua saada kaikki nyt tai heti. Kauhean pitkään ei huvita odotella, ellei säästö sitten ole melkoinen, kuten esim. Amazonin kautta tilatessa. Ja monesti tuntuu, että sieltäkin se puketti saapuu nopsempaan kuin kotimaasta tilattuna.

[PetriT]

Kauhean pitkään ei huvita odotella, ellei säästö sitten ole melkoinen, kuten esim. Amazonin kautta tilatessa. Ja monesti tuntuu, että sieltäkin se puketti saapuu nopsempaan kuin kotimaasta tilattuna.

Jos tavara ei ole varastossa, niin taitaa tämänkin, Otavan omistaman (?), putiikin kautta myyminen olla pienkustajalle se heikompi vaihtoehto. Olen kyllä samaa mieltä että esim. kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika odottaa, ellei kyse ole oikeasti harvinaisesta tavarasta - mitä kotimaisen uudehkon julkaisun ei pitäisi olla.

[Reijo Valta]

"Ajattelemme aina asiakaslähtöisesti. Se saa tilaa, minkä arvelemme myyvän" kerrotaan Suomalaisesta aamun Kalevassa. Hienoa. Melkeinpä kaikki ongelmiksi tässä keskustelussa nousseet asiat tulevat esille Suomalaisen kirjakaupan ostojohtaja Kristiina Rantasen haastattelussa ja sen kainalossa:

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=683523
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=683544

[Toni]

Tietääkseni Akateeminen on lähtöisin Helsingistä. Ensin tuli liikkeet Turkuun ja Tampereelle (way back). Sen jälkeen on jokusen vuoden ollut myymälöitä myös Oulussa, Helsingin Itäkeskuksessa, Espoon Tapiolassa ja tuossa pääkaupungin rajalla Jumbo-ostoskeskuksessa.

Täytyy kyllä muistaa, että vielä 1990-luvun alkupuolella Akateemisella oli huomattavasti enemmän kirjakauppoja pitkin maata, kunnes Suomalainen osti 1998 niistä kuusi (6) itselleen - siinä samalla katosi Tähtivaeltaja-lehdeltäkin moni myyntipaikka ja Akateemisen myymien lehtien määrä tippui puoleen. Kirjakauppakauppojen sopimuksessa oli käsittääkseni myös karenssiaika, jonka mukaan Akateeminen ei saanut avata uusia liikkeitä samoille paikkakunnalle hyvin useaan vuoteen.

[sebastian]

Melkeinpä kaikki ongelmiksi tässä keskustelussa nousseet asiat tulevat esille Suomalaisen kirjakaupan ostojohtaja Kristiina Rantasen haastattelussa ja sen kainalossa:

Tämä pisti silmään: "kun Hirvosen kirja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi, niin soitettiin, että nyt voisimme ottaa pari tuhatta kappaletta myyntiin"

Eli laaja julkisuus on aikamoinen potku myynnille. Minua kinnostaisi tarkempi analyysi kotimaisten sarjakuvien myyntimenestyksistä (johon lasken myös pienkustantajien 1000 kieppeillä myyneitä teoksia): Viivi&Wagner, Kirjoileva siili, Kaisa Lekan These Are Not My Feet jne. Voisi yrittää selvittää, mitkä ovat keskeiset menestystekijät erityyppisille sarjakuville. V&W ja siilihän ovat aika kansaanmeneviä huumoristrippejä, kun taas Kaisa Lekan albumi sai muistaakseni aika paljon huomiota lehtien kulttuuripalstoilla.

En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.

[keijoahlqvist]

En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.

"Yrittävät". "Heidän mielestään hyviä". Siinähän tämän keskustelun lähtöongelma.

Jos se "he" sarjakuvan osalta on joku yksi sarjakuvaharrastukseltaan karvistyyliin rajoittunut henkilö, jonka mielestä hyvä on semmoinen mikä myy, tuossa on paljonkin väärää.

Elinkeinoelämän ensimmäinen tehtävä on tyydyttää yhteisön tarpeita eikä tuottaa osakkeenomistajille voittoa. Tätähän ei toki nykynilkit tunnusta mutta niin se on.

Osa asiakkaista menee kauppaan ostamaan lahjaa, lukemista, tai tietoa jostain. He ostavat mitä näkevät. Osa menee ostamaan jotain täsmällistä, jokainen eri asiaa. Suomalaisesta yksikään ei löydä etsimäänsä, koska sitä kiinnostaa vain taloudellinen tulos. Maailmassa on vielä kirjakauppoja joiden kunnia-asia on myydä laadukasta, monipuolista painettua ajattelua. Suomessa tämmöinen on tapettu.

[sebastian]

"Yrittävät". "Heidän mielestään hyviä". Siinähän tämän keskustelun lähtöongelma.

Jos se "he" sarjakuvan osalta on joku yksi sarjakuvaharrastukseltaan karvistyyliin rajoittunut henkilö, jonka mielestä hyvä on semmoinen mikä myy, tuossa on paljonkin väärää.

Elinkeinoelämän ensimmäinen tehtävä on tyydyttää yhteisön tarpeita eikä tuottaa osakkeenomistajille voittoa.

Ensinnäkin, koska alternative/pienkustannesarjakuva on melko tuntematonta ja marginaalista, sarjakuvan pienkustantajat tarvitsevat lyödäkseen paremmin läpi ei pelkästään hyviä vaan äärimmäisen loistavia teoksia ja parempaa ja ovelampaa julkisuutta ja markkinointia kuin muiden kirjallisuuden aloilla on. Näin se vain on, kun lähtee altavastaajana kilpailemaan kuluttajien huomiosta millä tahansa alalla.

Toiseki, elinkeinoelämällä ei ole mitään yleistä tehtävää, koska se koostuu hyvin monesta eri toimijasta joilla on eri motiivit ja intressit, johon mahtuu kaikkea puhtaasta voitontavoittelusta marginaalikirjallisuuden harrastepohjaiseen myyntiin eikä vapaassa yhteiskunnassa mikään taho voi päättää, mitkä ovat yksittäisen elinkeinoharjoittelijan toimintavat. Sinänsä tällainen altruistis-sosialistinen ajattelu elinkeinoelämän ylevistä tehtävistä on kaunista, mutta ei millään tavalla edistä hyvien vaihtoehtoissarjakuvien myyntiä Suomessa. En ole tässä ketjussa lukenut mitään sellaista, joka olisi muuttanut käsitystäni, että pitää vain a) tehdä parempia sarjakuvia ja b) kehittää vaihtoehtoissarjakuvien markkinointia ja tunnettavuutta. Sitä kautta jakelu ja näkyvyys kirjakaupoissa saa tuulta siipien alle.

[Doc Lomapäivä]

En itse näe mitään väärää Suomalaisen Kirjakaupan toiminnassa, artikkelin mukaan kirjakaupoissa yrittävät suurien nimien uutuuksien lisäksi nostaa esille myös sellaisia teoksia, jotka ovat heidän mielestään hyviä.

Jos tämä pitäisi käytännössä paikkansa, löytäisin kaikki etsimäni sarjakuvat Suomalaisesta. En löydä ainuttakaan, pitää mennä Akateemiseen. Eikä minulla ole edes vaativa maku, kotimaiset uutuudet riittää.

Suomalaisen kirjakaupan logiikkaa käyttäen Akateeminen menee varmaan pian nurin kun ne on ottaneet myyntiin sarjakuvia joita kukaan ei kuulemma halua.