Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

[Reijo Valta]

eikä vapaassa yhteiskunnassa mikään taho voi päättää, mitkä ovat yksittäisen elinkeinoharjoittelijan toimintavat

Tämä on ilkeää, mutta esimerkiksi sellainen taho kuin valtio on säätänyt mm. seuraavaa:

*9.2.2007/121
    Laki luottolaitostoiminnasta
*12.1.2007/8
    Laki kuluttajariitalautakunnasta
*15.7.2005/570
    Laki vakuutusedustuksesta
*23.6.2004/613
    Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista
*30.1.2004/75
    Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta
*23.5.2003/393
    Viestintämarkkinalaki
*5.6.2002/458
    Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta
*6.4.2001/313
    Postipalvelulaki
*9.2.2001/119
    Vesihuoltolaki
*21.12.2000/1189
    Laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä
*15.12.2000/1119
    Rautatiekuljetuslaki
*31.5.2000/508
    Maakaasumarkkinalaki
*22.4.1999/513
    Laki saatavien perinnästä
*19.3.1999/361
    Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta
*18.12.1998/1057
    Asetus Kuluttajavirastosta
*18.12.1998/1056
    Laki Kuluttajavirastosta
*9.10.1998/744
    Laki televisio- ja radiotoiminnasta
*17.3.1995/386
    Sähkömarkkinalaki
*23.9.1994/843
    Asuntokauppalaki
*8.1.1993/91
    Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista
*18.12.1992/1353
    Laki panttilainauslaitoksista
*26.5.1989/495
    Arvopaperimarkkinalaki
*28.12.1979/1062
    Vakuutusyhtiölaki
*23.3.1979/345
    Tiekuljetussopimuslaki
*22.12.1978/1061
    Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa
*20.1.1978/38
    Kuluttajansuojalaki


Monissa muissa sivistysvaltioissa (esim. Ranskassa) on lisäksi kirjakauppalaki, jossa määritellään mm. maksimihinnat myynnissä oleville teoksille.

Suomessa on ajateltu, että kirjakauppa-ala toimii vastuullisesti omista lähtökohdistaan mahdollistaen kaiken sorttisten ajatusten julkitulon kauttaan.

[sebastian]

No tietenkin on olemassa yleiset säädökset jokaiselle alalle, mutta mikään ei estä esim. vaatekauppaa myymästä pelkkiä valkoisia sukkia, eikä toista vaatekauppaa myymästä kaikkea sukista pipoihin. Nämä säädökset eivät merkitse sitä, että Suomalainen Kirjakauppa rikkoo jotain lakeja kun eivät aseta pienkustannesarjakuvia näyttävästi esille sillä tavalla kuin pienkustanaja haluaa. Kirjavälityksen asema taas jakelijana on kyllä dominoiva, muttei niin dominoiva että rikkoisi kilpailusäädöksiä.

Enkä haluaisi jotain maksimihintaa kirjoille/sarjakuville Suomeen missään nimessä. Sitä kärsii loppupäässä kirjan tekijä.

[Reijo Valta]

No tietenkin on olemassa yleiset säädökset jokaiselle alalle

No, ne säädetty jostakin syystä. Ei Itella veisi korttia Kilpisjärvelle, Sonera laajakaistaa Enoon tai Fortum vetäisi Kinnulan mummolle edes sähköjä jos laki ei velvoittaisi. Joissakin sivistysmaissa on katsottu, että kulttuuri on vastaavanlainen ihmiselämän perustarve. Mutta ei meillä.

Muistutan vielä näitä keskustelun lähtökohtia: kaikki ei asu pääkaupunkiseudulla. Ei ole esim. Iisalmessa toista kirjakauppaa johon mennä muutakin kuin valkoisia sukkia ostamaan.

Enkä haluaisi jotain maksimihintaa kirjoille/sarjakuville Suomeen missään nimessä.

En minäkään, ranskalaisten kirjojen ulkoasustakin se näkyy. Tehdään mahdollisimman halvalla ja silti maksimihinnalla myydään. Ei käy ranskalaisia kirjankansigraafikoita kateeksi.

[Ossi Hiekkala]

No, ne säädetty jostakin syystä. Ei Itella veisi korttia Kilpisjärvelle, Sonera laajakaistaa Enoon tai Fortum vetäisi Kinnulan mummolle edes sähköjä jos laki ei velvoittaisi.

Eivätpä nuo niin suurella innolla näytä moista harrastavan nyttenkään, vaikka nuo ovatkin yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä toimijoita.

[sebastian]

Se on nyt ilmiselvää, ettei tarjonta syrjäseudulla voi olla samanlaista kuin Helsingissä. En minä itke, kun en saa punamangoldia ja pinjansiemeniä ruokakaupasta Parkanossa. Pienillä paikkakunnilla kauppiaan on panostettava bulkkitavaraan, muuten liiketoiminta loppuu äkkiä.

Myös Helsingin kirjakauppojen tarjonta on aivan surkea verrattuna esimerkiksi Amsterdamin tarjontaan.

[Reijo Valta]

En minä itke, kun en saa punamangoldia ja pinjansiemeniä ruokakaupasta Parkanossa.

Mutta kun se parkanolainen kauppias haluaisi myydä punamangoldia ja pinjansiemeniä, mutta Vantaalta ilmoitetaan ettette saa, kuten Kalevan jutussa kerrotaan:

"Meiltä ilmestyi hiljattain Olet tässä Turku -kirja, josta luonnollisesti kiinnostuttiin Turussa. Tarjosimme Turun Suomalaiseen kirjakauppaan mainoksia ja rekvisiittaa, ja kauppias oli niistä kiinnostunut, mutta totesi, että päätökset tehdään Vantaan pääkonttorissa", kertoo Ajatuksen Anne Rutanen.

[sebastian]

"Meiltä ilmestyi hiljattain Olet tässä Turku -kirja, josta luonnollisesti kiinnostuttiin Turussa. Tarjosimme Turun Suomalaiseen kirjakauppaan mainoksia ja rekvisiittaa, ja kauppias oli niistä kiinnostunut, mutta totesi, että päätökset tehdään Vantaan pääkonttorissa", kertoo Ajatuksen Anne Rutanen.

Tuntuu kieltämättä hölmöltä, jos ei anneta paikallista pelivaraa, paikalliset kirjailijat kiinnostavat yleensä aina. Enkä oikein usko, että Suomalaisen Kirjakaupan linja on niin ehdoton, että tarjonta ja mainonta on melkein identtinen jokaisessa liikkeessä. Mutta saatanhan olla väärässäkin.

[pappa-sami]

Monissa muissa sivistysvaltioissa (esim. Ranskassa) on lisäksi kirjakauppalaki, jossa määritellään mm. maksimihinnat myynnissä oleville teoksille.

Tässä varmaankin viitataan Loi Lang:iin (katso fr.wikipedia.org/wiki/Loi_Lang). Lyhykäisesti:

- kustantaja määrää kirjalle hinnan

- kirjakauppa ei saa myydä kirjaa muulla kuin kyseisellä hinnalla. 5 prosentin alennus on tosin sallittu.

Eli ei se laki tietääkseni kirjojen hintaa määrittele.

Ideana oli, että isot ketjut kuten FNAC eivät käyttäisi asemaansa väärin ja siten ajaisi pieniä kirjakauppoja alas. Keskustelua on herättänyt esim se onko verkkokauppojen kuten Amazonin tarjoama ilmainen postitus lain kiertoa.

Sen sijaan Belgiassa myyntihintoja ei ole sidottu, joten siellä voi sarjakuvista saada esim 20 % alennuksia kanta-asiakaskortilla.

[Ossi Hiekkala]

Minun mielestäni Japanissa on jonkinlainen samanlainen systeemi voimassa. Kaikkiin kirjoihin painetaan ovh valmiiksi, joten on ihan sama mistä sen kirjan sitten ostaa. Tavallaan kätevää pieniä kauppoja ajatellen mutta hieman tylsää, sillä minusta ainakin on mukava bongata tarjouksia ja löytää jotain hieman halvemmalla kuin toisaalla. En kyllä sitten tiedä minkälainen laki tuossa on taustalla Japanin kohdalla.

[Reima Mäkinen]

Minun mielestäni Japanissa on jonkinlainen samanlainen systeemi voimassa. Kaikkiin kirjoihin painetaan ovh valmiiksi, joten on ihan sama mistä sen kirjan sitten ostaa. Tavallaan kätevää pieniä kauppoja ajatellen mutta hieman tylsää, sillä minusta ainakin on mukava bongata tarjouksia ja löytää jotain hieman halvemmalla kuin toisaalla. En kyllä sitten tiedä minkälainen laki tuossa on taustalla Japanin kohdalla.

Jos saa veikata niin arvelen että Japanissa tuohon vaikuttaa lähinnä logistiset syyt. Voihan siellä olla joku lainsäädäntökin sillä varmasti julkaisemista on WWII:n jälkeen rajoiteltu erilaisin säännöin. Kirjakaupoilla on käsittääkseni kuitenkin riittävästi tekemistä että ehtivät purkaa ja sijoitella tavaraa hyllyyn sitä mukaa kun uutta ilmestyy. Myyntivolyymit ja nimikemäärät on hirvittäviä. Silloin on varmaan kaikkien kannalta kätevintä että kustantaja (joka tuntee asiakkaansa) päättää hinnan. Tätähän muistaakseni Villen alkuperäisessäkin kirjoituksessa vähän haettiin. Itsekin olen taipuvainen väittämään että olisi nimen omaan kustantajan asia miettiä kirjan ulosmyyntihintaa. Sehän pitäisi olla jossain suhteessa sisältöön, painosmäärään, käyttötarkoitukseen, kohderyhmään, samoista asiakkaista kilpaileviin tuotteisiin jne. Vähänkään eksoottisempien tuotteiden (kuten sarjakuvien) kohdalla kauppias näkee vain teoksen ulkoasun. Ja Suomalaisessa Kirjakaupassa olen nähnyt usein päin honkia hinnoiteltuja tuotteita. Siellähän on myös se kahden lapun (valkoinen "normaalihinta" ja punainen "ale") -systeemi. En käsitä miksei siihenkään puututa koska alennushintaa ei mielestäni saa mainostaa ellei tuotetta ole ensin myyty kaupassa normaaliin hintaan.

Mielestäni hinnoittelukäytäntö on meillä jämähtänyt jonnekin 20-30 vuoden taakse. Silloin nimekkeitä ilmestyi paljon vähemmän ja asiakas saattoi jopa tietää kauppoja joiden myyjät olivat lukeneet jonkin verran niitä teoksia joita myivät. Nykyään ketjukauppiaat ovat säkällä tutustuneet johonkin kirjan markkinointimatskuun. Nykytila (se että tuotteita on enemmän ja painosmäärät pienempiä) ei ole kauppiaan vika, mutta se on että asiaan ei ole sopeuduttu vaan kaupoissa ollaan edelleen ennakolta tietävinään mitä asiakas haluaa (ja ostaa). Silloin kauppias on täsmälleen kustantajan syöttämän markkinointitiedon varassa. Ehkä se on kaupalle kätevää ja tuottaa hyvää liikevaihtoa, mutta kulttuurisesta näkökulmasta se on turhan raakaa.

Japaniin palatakseni... Siellä toimii myös käytettyjen kauppa yhtä kummallisesti kun uusien. Tuotteista riippumatta samankokoisilla sarjiksilla on yhdessä kaupassa yleensä suurin piirtein sama hinta. Eroja tulee esiin kauppojen välillä, sekä joissain übervanhoissa keräilykappaleissa, joita käytetyiden määrästä on vain hyvin pieni osa. (Tähän vaikuttanee ehkä osittain se että suosituimmista sarjiksista on saatavissa yleensä riittämiin uusintapainoksia.)

Uusien osalta en osaa sanoa millä perusteella tuotteet valitaan kirjakauppoihin?  Otetaanko ne esim. kustantamoittain?  "Täyden valikoiman kauppoja" ei taida juuri siitä suuresta nimikemäärästä johtuen olla.  Esim. pääkaupungin alueella liikettä pitävä japanilainen kauppias tuskin kuvittelee että hän tuntee kaikkien tokiolaisten maun. Tuotetuntemuskin voi jäädä ohueksi sinä aikana kun kirjat piipahtavat kaupan hyllyllä.
Ainakin suurin käytettyä myyvä (ketju) Mandrake ostaa käsittääkseni käytetyn tavaran yksityisiltä bulkkina. Silloin hinta määräytyy sarjiksen koon ja sen mukaan onko kyseessä esim. lehti vai tankoubon/bunkobon -tyyppinen kokoelma. Sisäänostaja ehkä kattoo vaan että mitään yhtä tuotetta ei tule ostettua varastoon järjettömiä määriä. (Pitäs tutustua tarkemmin tohon tsydeemiin...) Keräilijälle tämä on mielestäni enemmänkin etu ja mahdollisuus kuin haitta 

[KultaVuori]

Tietämättä asiasta mitään faktaa pohdiskelin että olisi tietysti hyvä jos Suomalaisessa olisi omaa osastoa hoitavat henkilöt jotka valittaisiin siihen tehtävään asiantuntemuksensa kautta. Eli sarjisosastoa hoitaisivat myyjät jotka tuntevat kentän ja vielä seuraavat sitä aktiivisesti. Tarjontaa on paljon ja se tarkoittaa sitä että nämä henkilöt elävät sitä kulttuurin osapuolta mitä kaupittelevat. Itse erikoisliikkeessä työskentelevänä ovat myymäni tuotteet (elokuvat) samalla intohimoinen harrastukseni. Täten olen sen tuotteistetun kulttuurisen toiminnan sisällä ja toisin kuin jokin Makuunin kellokortilla toimiva bimbo tiedän mitä tarjota ja mitä hankkia.

Kalevan jutussa mainittu "kansa ostaa mitä näkee" on kaikille liikkeen pitäjille selvä juttu, mutta kirjon monipuolisuuteen nähden on mietittävä esillepanon mahdollistavasta tilasta mitkä nostetaan esille. Jos tähän vaikuttaa suurempien luotsaama markkinointi ja tila ylipäätään niin voisihan Suomalaisessa tehdä tähän muutos tekemällä esillepanotilasta suurempi. Minusta on esimerkiksi hämmentävää miksi jossain Kampin keskuksen Suomalaisessa pitää olla niin paljon käytävätilaa ja niin vähän hyllytilaa. Jos julkaisuille varattu tila olisi suurempi olisi nimikkeidenkin määrä suurempi. Täten niitä pienkustantamoidenkin julkaisuja saattaisi nähdä esillepanoissa.

[Lönkka]

Tietämättä asiasta mitään faktaa pohdiskelin että olisi tietysti hyvä jos Suomalaisessa olisi omaa osastoa hoitavat henkilöt jotka valittaisiin siihen tehtävään asiantuntemuksensa kautta. Eli sarjisosastoa hoitaisivat myyjät jotka tuntevat kentän ja vielä seuraavat sitä aktiivisesti. Tarjontaa on paljon ja se tarkoittaa sitä että nämä henkilöt elävät sitä kulttuurin osapuolta mitä kaupittelevat. Itse erikoisliikkeessä työskentelevänä ovat myymäni tuotteet (elokuvat) samalla intohimoinen harrastukseni. Täten olen sen tuotteistetun kulttuurisen toiminnan sisällä ja toisin kuin jokin Makuunin kellokortilla toimiva bimbo tiedän mitä tarjota ja mitä hankkia.

Vastasitkin jo tuohon ensimmäiseen lauseeseesi tällä vikalla lauseella.
Rinnastan tylysti enimmän osan Suomalaisen myyjistä Makuunin bimboihin.

Tokihan olisi hieno homma että osastosta vastaavat valittaisiin juuri niin kuin sanot, mutta totuus taitaa olla ihan toinen. Parhaassa tapauksessa tuntevat ne sarjakuvat mitä Hesarissa julkaistaan ja mitä sattuvat muistamaan oman osastonsa hyllyltä löytyvän.

Tuskin monikaan alan harrastaja on sopivalla osastolla Suomalaisessa tms.
Erikoisliikkeiden friikit on sitten asia erikseen.

[Ami]

(En ole lukenut koko ketujua, joten pahoittelen mahdollista toistoa.)
Ainakin tuo parjatuin ketju antaa kirjoille tilaa ihan kustantamon maksukyvyn mukaan. Eli lisämaksusta saa tuotteen hyvälle ständille keskelle kauppaa. Pienkustantajat muuten manaa näitä samoja juttuja myös kirjallisuuden puolella...

[KultaVuori]

(En ole lukenut koko ketujua, joten pahoittelen mahdollista toistoa.)
Ainakin tuo parjatuin ketju antaa kirjoille tilaa ihan kustantamon maksukyvyn mukaan. Eli lisämaksusta saa tuotteen hyvälle ständille keskelle kauppaa. Pienkustantajat muuten manaa näitä samoja juttuja myös kirjallisuuden puolella...

Olisi hyvä jos lukisit tuon alkuperäisen lehtijutun ja koko tämän ketjun tähänasti. Enkä tarkoita sitä toiston ansiosta.

[Ossi Hiekkala]

Jos saa veikata niin arvelen että Japanissa tuohon vaikuttaa lähinnä logistiset syyt. Voihan siellä olla joku lainsäädäntökin sillä varmasti julkaisemista on WWII:n jälkeen rajoiteltu erilaisin säännöin. Kirjakaupoilla on käsittääkseni kuitenkin riittävästi tekemistä että ehtivät purkaa ja sijoitella tavaraa hyllyyn sitä mukaa kun uutta ilmestyy. Myyntivolyymit ja nimikemäärät on hirvittäviä. Silloin on varmaan kaikkien kannalta kätevintä että kustantaja (joka tuntee asiakkaansa) päättää hinnan.

Jotenkin minun on vaikea uskoa, että toinen maailmansota enää vaikuttaisi lainsäädäntöön tuollaisissa asioissa. Tuo logistinen juttu voi olla todennäköisempi mutta arvoitukseksi tuo jäänee, ellei sitten joku Kvaakkaavista manga-kääntäjistä sitten tiedä paremmin.

Ainakin suurin käytettyä myyvä (ketju) Mandrake ostaa käsittääkseni käytetyn tavaran yksityisiltä bulkkina. Silloin hinta määräytyy sarjiksen koon ja sen mukaan onko kyseessä esim. lehti vai tankoubon/bunkobon -tyyppinen kokoelma. Sisäänostaja ehkä kattoo vaan että mitään yhtä tuotetta ei tule ostettua varastoon järjettömiä määriä. (Pitäs tutustua tarkemmin tohon tsydeemiin...) Keräilijälle tämä on mielestäni enemmänkin etu ja mahdollisuus kuin haitta 

Useimmat käytetyt sarjakuvat ovat varsin hyväkuntoisia mutta olen minä nähnyt joitain hieman huonokuntoisempia myytävän selkeästi halvemmalla. Näidenkin kunto on moneen suomalaisissa divareissa myytäviin repaleisiin nähden erinomainen.

Lisäys: Toinen aika iso on myös Book-Off, jossa tosin myydään myös CD-levyjä ja leffoja.