Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : Jensaih 29.12.2006 klo 12:59:44
-
Olen vain miettinyt tuota sarjakuva piirtäjän alaa. Suomessahan on jotain vain 5 vain sarjakuvilla rahansa ansatsevaa piirtäjää että kuinka paljon sarjakuva piirtäjä ansaitsee kuukaudessa?
Tämä taas riippuu piirtäjästä, mutta eikö se ole aika horjuva ala jos vaikka yt äkkiä ideat loppuvat tai jotain... :o?
-
Mikään ei ole ikuista, paitsi että sitten kun olet tarpeeksi kuuluisa ja menestyvä piirtäjä, ei ole mitn väliä vaikka et saisi ainuttakaan (omaa) ideaa ikinä enää. ks. Mort Walker.
Noin muuten, ns. vakavasti puhuen, oikeaksi sarjakuvapiirtäjäksi tuleminen kestää äbout 10 vuotta, minä aikana et tienaa juuri mitään. Sen jälkeen, vakiintuneena ja ammattitaitoisena tekijänä SAATAT päästä kunnon palkoille mutta todennäköisesti et.
Ps. Iso-Roban mäkkäriin haetaan vuorotyöntekijöitä.
-
Taitaa olla kaikki duunit nykyisin epävarmoja ja "horjuvia".
Sarjakuvien kohdalla joutuu itse tekemään aika paljon töitä, kun kukaan ei tule hakemaan niitä pöytälaatikosta. Monessa muussa riittää että jaksaa kävellä töihin siihen asti kun töitä riittää ja joku muu huolehtii että firmalla menee hyvin.
-
On kyllä tullut stressi tutuksi kun tajusi jossain vaiheessa että pitäisi saada piirtää työkseen.
Kyllä minä väitän että palkalliseksi (tai siis rahaa ansaitsevaksi) piirtäjäksi pääsee, jos jaksaa yrittää tosissaan. Suurin osa luovuttaa.
Varmaan ulkomailla menestyisi aika selvästi paremmin, Suomessa kun ei oikein ole yleisöä.
Mutta VesaK:n viimeinen kommentti on ihan totta (jos nyt tajusin oikein, aika harvoin tajuan). Jos vaan pystyy näkemään itsensä jonain muuna kuin sarjakuvapiirtäjänä, niin kannattaa ainakin yrittää, kyllä se piirtäjän tie taitaa olla aika kuoppainen.
-
Jensaih, voit tehdä laskelmia miettimällä, paljonko haluat kuukausipalkkaa. Suomalaisen keskipalkka taitaa nykyisin olla 2400 eur/kk, vaihtelee tietysti kovasti aloittain. Esim. diplomi-insinöörin keskipalkka on n. 4000 eur/kk.
Jos siis haluaisit saada 2400 eur käteen, tämä onnistuisi jos myisit joka kuukausi 240 kpl sarjakuva-albumeitasi (/lehtiäsi) tiettyyn hintaan. 10 eur hinta ei riitä, maksaahan albumien painattaminenkin. Lasketaan vaikkapa 20 eur/albumi. Jätän tässä nyt huomiotta työsuhteesi laadun (onko sinulla kustannussopimus, mihin hintaan) vai painatatko työt omakustanteena ja työskentelet esim. oman toiminimen alla. Kustannusalan ihmiset osaavat taatusti neuvoa paremmin tässä asiassa.
Ota siis käteesi viimeisin luova tuotoksesi, määrää sille hinta ja rupea myymään sitä. Kuukauden päästä voit arvioida, mikä kuukausipalkkasi olisi, jos elantosi riippuisi vain omasta myynnistäsi. Kuinka moni taho haluaa ostaa tuotteitasi ja paljonko he ovat valmiita niistä maksamaan? Onnistuisiko sinun myydä uusi työ samoille ihmisille joka kuu?
Tämä vertaus on taatusti epätieteellinen ja epätilastollinen, mutta sillä voi hieman yrittää hahmottaa, mitä omilla sarjakuvillaan voi tienata. Vertailun vuoksi: suomalaisen kirjailijan keskiansio kirjoillaan on noin 2000 eur/vuosi. Ei siis kuukaudessa, vaan vuodessa. Sarjakuvantekijät tuskin ainakaan tuosta summasta ohi menevät.
-
Jos siis haluaisit saada 2400 eur käteen, tämä onnistuisi jos myisit joka kuukausi 240 kpl sarjakuva-albumeitasi (/lehtiäsi) tiettyyn hintaan. 10 eur hinta ei riitä, maksaahan albumien painattaminenkin. Lasketaan vaikkapa 20 eur/albumi. Jätän tässä nyt huomiotta työsuhteesi laadun (onko sinulla kustannussopimus, mihin hintaan) vai painatatko työt omakustanteena ja työskentelet esim. oman toiminimen alla. Kustannusalan ihmiset osaavat taatusti neuvoa paremmin tässä asiassa.
Salaisuus on oheistuotteissa: kovat rahat tahkotaan tietysti pehmoleluilla, hammasharjoilla sekä Egmontin tuottamilla animaatioilla ;D
-
Salaisuus on oheistuotteissa: ...........
Tuon voi käydä todistamassa vaikka Festareiden pienlehtitaivaassa, jossa ei luulisi perus kaupan sääntöjen toimivan, mutta toimivatpa sittenkin. Siinä missä lehdet menee jotenkin, niiden oheissälä kenellä sitä on (piparista rinta-& hihamerkkien kautta & t-paitoihin) tuntuu tekevän kauppansa parhaiten.
Kiertueilla olevat bändit tekee hillot myös t-paidoilla ja muulla sälällä.
Sarjakuva albumin ostaa yleensä yksi henkilö vain kerran. Mutta jos se on diggaillut siitä, voi olla että (turhaakin) käyttötavaraa tai tilpehööriä voi myydä aina vain uudestaan kun uusien väsääminen ei vaadi samanlaista panostusta kuin uuden albumin teko.
Ja.. En minä tiedä ketään joka saisi 2400e käteen? Yleensä taiteilijoille riittää se vuokra & tarvikkeet & näkkäri + kahvi budjetti ;) Menee vähän syrjemmälle asumaan, niin selviää vaikka 500-1000€ kuussa tuloilla.
-
Menee vähän syrjemmälle asumaan, niin selviää vaikka 500-1000€ kuussa tuloilla.
Mutta jos tekee vauhdikasta agenttisarjakuvaa, niin referenssikuvien hankintaan menee paljon rahaa. Ensin pitää olla hyvä digikamera ja sitten pitää vielä kierrellä kuvaamassa maailmaa ja kasinoita ja loistoautoja.
;)
-
Mutta jos tekee vauhdikasta agenttisarjakuvaa,
Vielä kalliimmaksi tulee, jos tekee jotakin scifi-sarjaa, kun pitäisi matkustella kaukaisille tähdille ottamaan kuvia.
-
Tai historiallista seikkailusarjakuvaa.
Aikamatkat ne vasta maksavatkin.
-
Puhumattakaan realistisesta tämän päivän sarjakuvapiirtäjä-graafikon omaelämänkerrallisesta arjesta: kyllähän sen tarinan aikaansaamiseen kuluu viinaa.
-
Ei kai nyt pelkillä sarjiksilla juur kukaan tule toimeen. Mutta käsistään pätevä voi sarjisten ohessa tehdä kaikenlaista kuvitus- ja designtyötä, tai vaikka mitä leipänsä pitimiksi. Ja jos löysät hetket tekee omia sarjakuvia niin kyllä niitä vuodessa kunnioitettavasti saa syntymään. Pitää olla valmis tinkimään vapaa-ajasta jos haluaa pärjätä taloudellisesti ja saada sarjakuviaan julki.
-
Ja.. En minä tiedä ketään joka saisi 2400e käteen? Yleensä taiteilijoille riittää se vuokra & tarvikkeet & näkkäri + kahvi budjetti ;) Menee vähän syrjemmälle asumaan, niin selviää vaikka 500-1000€ kuussa tuloilla.
2400e palkka ei tarkoita samaa kuin 2400 käteen. Joku on kuulemma joutunut maksamaan verojakin. Ja jos asuu pitkään isin ja äitin nurkissa, säästyy kummasti vuokra- ja ruokarahoissa.
-
2400e palkka ei tarkoita samaa kuin 2400 käteen.
Joo, mutta tossa Irenen esimerkissä, johon Mikko viittaa sanotaan, että 2400 e käteen. Kyllähän se aikamoisen työn takana taitaisi olla.
-
Jensaih, voit tehdä laskelmia miettimällä, paljonko haluat kuukausipalkkaa. Suomalaisen keskipalkka taitaa nykyisin olla 2400 eur/kk, vaihtelee tietysti kovasti aloittain. Esim. diplomi-insinöörin keskipalkka on n. 4000 eur/kk.
Jos siis haluaisit saada 2400 eur käteen, tämä onnistuisi jos myisit joka kuukausi 240 kpl sarjakuva-albumeitasi (/lehtiäsi) tiettyyn hintaan.
Ja jätät maksamatta siitä veron. Keskipalkka yleensä ilmoitetaan bruttona. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2005 keskipalkka oli n. 2500 e, josta käteen jää 1705 euroa.
http://www.stat.fi/ajk/poimintoja/2006-02-20_tietotrendit3.html
-
Kyllä tässä toimeen on tultu varsin mukavasti. Mutta on tää niin hemmetin kivikkoinen tie, että välillä sitä mielummin hakkais vaikka halkoja päivät pitkät jossain metässä. Se ois helppoa eikä tarvis ajatella mitään. Ajattelu on raskasta. Voi että se on raskasta.
-
Pahoittelen epätarkkuuttani ja kiitän poikia tietojen täsmentämisessä brutto- ja nettopalkan osalta sekä veroasioissa. :)
-
Kyllä tässä toimeen on tultu varsin mukavasti. Mutta on tää niin hemmetin kivikkoinen tie, että välillä sitä mielummin hakkais vaikka halkoja päivät pitkät jossain metässä. Se ois helppoa eikä tarvis ajatella mitään. Ajattelu on raskasta. Voi että se on raskasta.
Ja se muuten viduttaa kun on improvisoinut sarjakuvaa jossain valmennustilaisuudessa 7 tuntia putkeen, sit valittaa väsymystä toimistossa työskentelevälle kaverilleen, joka ei tajua mikä siinä nyt on niin raskasta kun itse tekee jopa 9 tunnin työpäiviä...
-
Kyllä tässä toimeen on tultu varsin mukavasti. Mutta on tää niin hemmetin kivikkoinen tie, että välillä sitä mielummin hakkais vaikka halkoja päivät pitkät jossain metässä. Se ois helppoa eikä tarvis ajatella mitään.
Sama olo ollut itselläkin aina toisinaan, tosin halkojen hakkaamisen sijaan tekisin todennäköisesti jotain muuta. (Hakkaisin vain omaan jalkaani ja sitten ei olisi hauskaa. :P)
Tosin itse en tule vielä toimeen sarjakuvilla, ja tuskin koskaan tulenkaan; tuntuu siltä ettei osaa pyytää "kunnon" hintoja ja silloin kun pyytää ei niitä kukaan suostu maksamaan. Lisäksi pelottaa freelancerina olo kun pitäisi itse osata hoitaa kaikki ja ymmärrän noista asioista yhtä paljon kuin etana metsänhoidosta. Tai no ok, ehkä hieman enemmän... mutta silti... :-\
Nyt opiskelijana aika ei edes riitä mihinkään ja ironista kyllä, olen joutunut kieltäytymään monesta hommasta joita parin vuoden päästä saattaa kovasti kaivata. Mikäli siis on freelancer. Toisinaan tuntuu siltä että pitäisi tyytyä johonkin perusduuniin, mutta kun eivät nekään työpaikat nykymaailmassa ole pysyviä.
Ja nyt kun on taas angstattu niin voi vielä todeta ettei kannata heti alkuunsa luovuttaa. Menestys riippuu siitä kuinka paljon on valmis tekemään töitä sen eteen, kuten tässä on aiemminkin todettu.
-
Kyllä sarjakuvia piirtämällä elää näköjään... kunhan vaimo käy työssä. Jos asuisin yksin, eläisin juuri ja juuri piirtämällä. Ruokaa se on nuudelikin!
Pitäisi markkinoida itseään, että sais lisää hommia, mutta kun ei jaksa...
8]
-
Kyllä sarjakuvia piirtämällä elää näköjään... kunhan vaimo käy työssä. Jos asuisin yksin, eläisin juuri ja juuri piirtämällä. Ruokaa se on nuudelikin!
Tämä antaakin virkistävän lisän tuohon Särkkäri-vääntöön. :)
Syö perunaa, siinä on paljon halvempi kilohinta kuin nuudelissa.
-
Mä oon kuullu, et Suomes sarjakuvapiirtäjille ei oo oikeen työpaikkoja. No, onko töitä paremmin muualla maailmassa? ???
-
Suuremmalla kielipohjalla voi sarjakuvantekijäkin päästä vakinaiseen työhön.
Japanissa, englanninkielisessä maailmassa, ranskan kielialueella ja vaikkapa Argentiinassa löytyy vahvempia ammattikuntia kuin täällä mutta kyllä Suomikin on sarjakuvallisesti vahva maa.
Enimmäkseen alan väki saa tienata lisää opettamalla, kuvittamalla ja graafisella suunnittelulla.
-
Suuremmalla kielipohjalla voi sarjakuvantekijäkin päästä vakinaiseen työhön.
Enimmäkseen alan väki saa tienata lisää opettamalla, kuvittamalla ja graafisella suunnittelulla.
Suomessakin hyvä tekijä voi tulla toimeen pelkällä sarjakuvalla, mutta hyväkään ei välttämättä onnistu. Menestyminen on monesta asiasta kiinni: lahjakkuus, sinnikkyys, menestymisen nälkä, onni, vanhempien/oma varallisuus jne. Käytännössä moni elättää itsensä muilla töillä tai vaimonsa työllä. Täytyy muistaa että Suomi on pieni kulttuurialue, ja täältä on hyvin luontevaa (tai pakko) suuntautua myös ulkomaille.
-
Täällä on jo keskustelua aiheeseen liittyen: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7555.0
Ketjun aloittajalle voisin kyllä suositella johonkin muuhun työhön suuntautumista leivän hankkimiseksi ja sarjakuvien tekemisen pitämistä harrastuksena.
-
Jos perinteistä työpaikkaa hakee, sellaisia tuskin löytyy. Sarjakuvapiirtäjät ovat enemmänkin tavallaan yrittäjiä, freelancereita; heille ei makseta säännöllistä palkkaa, vaan he tienaavat sen mukaan, paljonko töitä saa myytyä.
Suomessa ei työtä paljoa ole, muuta (sarjakuviin liittymätöntä) kuvitustyötä on huomattavasti enemmän.
-
Jos haluaa piirtää vain sellaista sarjakuvaa kun itse haluaa ja ei ole kiinnostunut tekemään kuvitusta esim logoja ja muita, niin parasta varmaan hankkia joku normaali päivätyö jota ei tarvitse kotona miettiä ja käyttää sitten vapaa-ajan harrastuksen parissa eli tekemällä mieluista sarjakuvaa. Sitten kun on tehnyt mielestään hyvän ja painokelposen sarjakuvan niin voi sitä yrittää tuputtaa kustantajalle saaden mainetta muttei mammonaa.
Voin olla väärässä koska ei ole asiantuntemusta kyseisestä asiasta ollenkaan, olen vain saanut tälläisen käsityksen.
-
Täällä on jo keskustelua aiheeseen liittyen: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7555.0
Ketjun aloittajalle voisin kyllä suositella johonkin muuhun työhön suuntautumista leivän hankkimiseksi ja sarjakuvien tekemisen pitämistä harrastuksena.
Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. >:(
-
Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. >:(
Monella lienee aika ...realistinen asenne sarjakuvilla elämiseen, mukaan lukien itselläni (vaikka sitä voisi pikemminkin kutsua pessimismiksi... *köh*)
Timo tuolla sanoikin monta asiaa jotka vaikuttavat siihen menestyykö sarjakuvantekijänä vai ei. Suureen osaan niistä voi kuitenkin onneksi vaikuttaa itse. Yleensä ammattilaiseksi tuleminen vie vuosia ja kaikki eivät siinä koskaan onnistu. Tärkein asia jutussa on tehdä kovasti töitä, jos ei yritä ei luonnollisesti voi onnistuakaan. ;) Mutta helppo tie se ei missään nimessä ole.
-
... Menestyminen on monesta asiasta kiinni: lahjakkuus, sinnikkyys, menestymisen nälkä, onni, vanhempien/oma varallisuus jne. ...
Sokea onni on ehkäpä ratkaisevin, luulen ma.
Sinnikkyyttä olen omasta puolestani paraikaa laittamassa testiin: Anni Isotalo -albumisarja on ollut nyt vuoden ulkona, ja tähtäin on astettu viiteen vuoteen, että josko alkaisi olla siinä vaiheessa katu-uskottavuutta. Rahat on kumminkin loppu, että se sinänsä ei vaikuta yhtään mihinkään... Laihtunut kyllä olen.
Mutta tänään viimeksi kuulin, että "ai sinäkö olit sen mariankoodin piirtänyt, se oli kyllä kiva". Mukavasti lämmitti tuo kuulla. Ja pääsinpä sanomaan, että sille on jo jatkoakin.
Niin joo: näyttäisi olevan kumminkin niin, että ihan kuin kirjoissakin, myös sarjakuvissa kysytään, onko sinulla tarpeeksi taitoa ja varmuutta tehdä peräkkäin monta tasalaatuista juttua. Ja onkos se eka jo valmiina, että nähdään, mitä olet saanut aikaan.
Joudut todennäköisesti unohtamaan suuremmat palkkatoiveet aluksi. Jos saat sarjiksista rahaa, se on sitten aina iloinen yllätys. Tai lähde tosiaan tarjoamaan työpanostasi ulkomaille; nykyään etätyö helpottaa sitäkin, kun lähes kaiken voi siirtää tiedostoina asiakkaalle. Mutta aloitus on siinäkin hankalaa.
Ja vaikka pitää sarjakuvauralla varautua siihen, että saa sietää paljon pahaa mieltä, niin pitäähän nykyään kaikissa muissakin hommissa.
-
Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. >:(
Anteeksi tylyyteni. Minäkin halusin nuorena humanistitutkijaksi hyvin paljon, mutta kun kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen olin edelleen töissä krematorion siivoojana, niin piti todeta että kyllä mun täytyy ruveta tekemään jotain sellaista, millä elättää itsensä. Ahdisti niin kovasti se epävarmuus ja rahattomuus. Koko tarina täällä: http://www.lut.fi/~brunou/humanisti.pdf
(Anteeksi että spämmään tätä linkkiä joka ketjuun mutta kun se sopii näihin keskusteluihin ihan liian hyvin)...
Jos koetan neuvoa sinua positiivisemmin, niin miltäs nämä mallit kuulostaisivat:
1) Mene sellaisiin töihin joilla voit tienata elantosi ja päätä, että 25-vuotiaana (oletan, että olet koululainen) rupeat sarjakuvapiirtäjäksi. Näin sinulla on aikaa hankkia järkevää työkokemusta ja voit 25-vuotiaana arvioida hieman uudesta vinkkelistä sarjakuvapiirtäjän uraa. Jos se näyttää silloin hyvältä tavoitteelta, go for it!
2) Rupea sarjakuvapiirtäjäksi ja katso esimerkiksi kahden vuoden päästä, oletko voinut elättää työllä itsesi omasta mielestäsi riittävällä tavalla. Huom. tässä tapauksessa elatukseksi ei lasketa esimerkiksi opintotukea, työttömyyskorvausta tai sossun rahoja, koska nehän saa kuka tahansa ei-sarjakuvapiirtäjäkin. Vain sarjakuvilla tienaamasi rahat tai apurahat lasketaan.
-
Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. >:(
Kyllä alkuvaiheessa tarvitaan rohkaisua aika lailla ja päätös että haluaa sarjakuvapiirtäjäksi. Se päätös on aika tärkeä. Voin kertoa omasta urastani sen, että päätin tai mielessäni kyti haaveena sarjakuvapiirtäjän ura jo 9-12-vuotiaana. Nuoruus meni harjoitellessa ja mestareiden töitä tutkiessa. Ensimmäisen sarjakuvan sain julkaistua Suomen Madissa 18-vuotiaana. Sen jälkeen elin 25-vuotiaaksi asti työttömyyspäivärahalla ja sekalaisilla sarjakuvatöillä eri lehtiin (myös pienlehtiin). Oli vuosi 1991 ja lama iski täydellä voimalla ja tulot ehtyivät. Hakeuduin luokanopettajakoulutuslaitokseen 25-vuotiaana ja opiskelin siellä noin 4 vuotta saamatta kaikkia opintoja valmiiksi. Lama alkoi hellittää ja sain jo mainostöitä. Viimein 32-vuotiaana pääsin Maaseudun Tulevaisuuteen "vakipiirtäjäksi" ja 35-vuotiaana Vivaan. Myin sarjakuvaa useisiin lehtiin ja perustin sarjakuvasyndikaatinkin tähtäimenä ulkomaan levitys omille ja muiden tekemille sarjakuville. Nyt rahaa tulee kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi, joten apurahoja täytyy anoa. Ehkäpä muutaman vuoden päästä ei tarvitse jatkuvasti murehtia rahan riittävyydestä. Mutta voin sanoa jo nyt, että lapsuuden haaveeni tulla sarjakuvapiirtäjäksi on toteutunut ja panostaminen siihen on kannattanut. Jonkun mielestä aika vanhana, mutta harvapa tänä päivänä tienaa leipänsä sarjakuvasta kaksikymppisenä.
Jos jotain päättää ja ponnistelee sen eteen tarpeeksi kauan, kyllä se onnistuu.
-
Timo puhuu viisaita unelmiensa toteuttamisessa. Pätevät mihin tahansa unelmiin.
Itse vain koen vastuuttomaksi väittää nuorille ihmisille, että heidän kannattaisi hakeutua epävarmoihin, huonosti työllistäviin ja taloudellisesti pahimmillaan kurjistaville aloille. Irkin puolella arvioitiin äskettäin, että Suomessa on alle 10 ihmistä, jotka elättävät itsensä kokopäivätoimisesti sarjakuvantekijöinä. Tässäpä muutama vertailu:
Suomessa on presidentin työtä tekeviä 1 kpl, sarjakuvantekijöitä (kokopäiväisiä) ~10 kpl ja lääkäreitä 17 000 kpl (lääkärit tarkistin Tilastokeskuksesta). Näistä presidentti ansaitsee noin 10500 eur/kk (verottomana), sarjakuvantekijät todistetusti joutuvat turvautumaan apurahoihin vielä keski-ikää lähestyttäessä, lääkärien keskipalkka liikkuu 4200-5200 eur/kk välillä.
Kysymys kuuluu: mihin työhön keskivertosuomalaisen kannattaa realistisesti tähdätä?
a) Presidentin
b) Sarjakuvapiirtäjän
c) Lääkärin
-
Kannattaa muuten hankkia joku virallinen tutkinto, vaikka sarjakuvanpiirtäjäksi vuorenvarmasti aikoisikin. Kouluttamaton nuori ihminen ei saa muuta kuin kakkaa niskaansa joka taholta - ihan niinkin perusasioita kuin työmarkkinatukea hakiessa tulee äkkiä seinä vastaan.
Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.
Tai sitten saa työpaikan ja piirtelee silti sarjakuvia vapaa-ajalla niin kauan, että ne alkavat tuottaa sen verran fyrkendaalia, että niiden varassa uskaltaisi elääkin, ja jättää vakiduuninsa.
-
Osin ohi aiheen, mutta hieman sivusta olen seurannut peliteollisuuden grafiikantaitajien tarvetta. Mikäli haluaa kovasti piirtämällä tms. tienata elantonsa, niin sillä saralla tuntuu olevan pulaa osaajista, joskin edelleen alkuun tienestit ovat enemmän harrastelijatasoa. Tokihan tuolla on omat ideat ja luovuus sidottu tiukasti määrättyyn raamiin, mutta mielestäni mahdollistaa silti hyödyntää osaamistaan ihan siinä kuin muussakin tilatussa graafisessa työssä.
Tuosta tulikin mieleeni, että miten paljon täällä ihmiset työstävät töitään puhtaasti koneella? Minä itse yllätyin aikanaan siitä miten hyvin veljeni osasi piirtää perinteisellä kuulahiirellä. Vielä enemmän asian ohi: mikäli jollain on antaa vinkkejä digitaalisen tuottamisen tarvikkeisiin, niin voisin jotain sellaista hankkia esim. synttärilahjaksi tälle lahjakkaalle opiskelijalle.
-
Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.
Ja tämähän oli toivottavasti rankkaa huumoria, kenenkään tavoite ei voi olla kouluttautua työttömyyspäivärahan saajaksi...
-
Täällä on jo keskustelua aiheeseen liittyen: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7555.0
Niinpä yhdistinkin nämä ketjut. Jatkakaa.
-
Ja tämähän oli toivottavasti rankkaa huumoria, kenenkään tavoite ei voi olla kouluttautua työttömyyspäivärahan saajaksi...
Olisiko tarkoitus ollut sanoa, että työttömyyspäivärahaa käytetään tavallaan koulutustukena treenaten piirtämistä, kunnes se alkaa tuottaa sen verran että voi tulla toimeen ilman työttömyyspäivärahaa.
-
Huomautus tuosta palkasta:
Jos haluaa bruttopalkkaa 2400€/kk, niin pitää tämän päälle vielä lisätä TEL-maksu ja pakolliset vakuutukset, n. 20%. Eli n. 2900€/kk pitää ansaita. Jos julkaiset albumin itse, voi tulla voittoa 4€/albumi painokustannusten jälkeen (kirjakaupat ja jakelijat ottavat aika muhkean osan myyntihinnasta), eli pitää myydä 725 albumia kuussa päästäkseen 2900€/kk bruttotuloihin. Enkä ole tässä ottanut huomioon markkinointi- ja viestintäkuluja...
725 * 12 = 8700 albumia vuodessa. Pyöreästi sanoisin, että 10000 albumia per vuosi on hyvä tavoite. Helppoa kuin häkä. :-)
Itse teen vuorotellen IT-työtä (olen DI) ja piirrän. Viime vuonna piirsin vain 3 kk, tänä vuonna teen töitä kesäkuun loppuun asti, sitten piirrän kolmannen albumini, ajattelin olla vapaa taiteilija noin vuoden verran. Eka albumi myi 400 kpl, toisen tavoitteena on 1000+ ja kolmannen tavoite 5000, tosin sitä ajattelin kääntää myös suomeksi (olen ruotsinkielinen).
Sebastian
-
Olisiko tarkoitus ollut sanoa, että työttömyyspäivärahaa käytetään tavallaan koulutustukena treenaten piirtämistä, kunnes se alkaa tuottaa sen verran että voi tulla toimeen ilman työttömyyspäivärahaa.
Oli mikä oli, tämä on juuri tuollaista shittiä mistä väännettiin kättä tuolla prekariaattiketjussa.
-
Jos haluaa bruttopalkkaa 2400€/kk, niin pitää tämän päälle vielä lisätä TEL-maksu ja pakolliset vakuutukset, n. 20%. Eli n. 2900€/kk pitää ansaita. [...] Enkä ole tässä ottanut huomioon markkinointi- ja viestintäkuluja...
Tästä jo aikaisemmin puhuttiinkin. Hinta-arviosi on kuitenkin ehkä hiukan alakanttiin. Sarjakuvantekijän kun pitää ottaa huomioon myös mahdolliset sairastumiset, työhuonevuokran ja muut kulut (mainitsemiesi markkinointi- ja viestintäkulujen lisäksi). Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa. Ehkä jopa neljä.
-
Sarjakuvantekijän kun pitää ottaa huomioon myös mahdolliset sairastumiset, työhuonevuokran ja muut kulut (mainitsemiesi markkinointi- ja viestintäkulujen lisäksi). Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa.
Totta. Entisen osakeyhtiön johtajan kokemuksista viisastuneena suosittelen kuitenkin, että työhuone vuokrataan vasta, kun siihen on taloudelliset edellytykset eli riittävän iso summa rahaa virtaa joka kuukausi kassaan. Kiinteät kulut kannattaa kaikin tavoin yrittää minimoida. Keittiön pöydällä olen kaksi albumia piirtänyt...
-
Suomessahan on jotain vain 5 vain sarjakuvilla rahansa ansatsevaa piirtäjää että kuinka paljon sarjakuva piirtäjä ansaitsee kuukaudessa?
Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa. Ehkä jopa neljä.
Jossain on ollut puhetta, että sarjakuva-ammattilaisten parhaiten tienaava kova ydin on hyvin kapea, arvioiden mukaan 10 henkilöä. Kävin läpi tekijälistaa ja nopsalla arviolla keräsin ne, joilla todennäköisesti jää verotettavaksi tuloksi vähintään kansalaisen keskipalkka (v. 2005 keskipalkka 2 500 euroa), siis siten että vähintään tuo tulo muodostuu pelkästään sarjakuvan tekemisestä. Huom! laskutus on siis eri asia kuin verotettava tulo. Laskutus voi olla vaikka 3500 e kuussa, mutta verotettava tulo 2500 e.
Näillä tekijöillä voisi arvioni mukaan olla verotettava tulo tai siihen verrattava tulo pelkästä sarjakuvanteosta ilman apurahoja vähintään 2500e TAI sarjakuvanteosta tuleva laskutus vähintään 3000e:
Heilä, Ilkka
Jarla, Pertti
Koivisto, Tarmo
Korhonen, Kari
Kähkönen, Timo
Leppänen, Kari
Roikonen, Juha
Savolainen, Veikko
Tuomola, Jussi
Vaalio, Harri
Voi olla muitakin, tuleeko mieleen ketään?
Siis tosi vähän näyttäisi olevan pelkästään sarjakuvalla toimeentulevia. Sivutöinä sarjakuvia tekeviä on kymmeniä. Jos taas listataan ne, joilla sarjakuvanteko on poistanut taloushuolet kokonaan, listalle tuskin jää yhtään nimeä.
-
No se toinen savolainen, Jorma Pitkänen ainakin puuttuu.
-
Anteeksi tylyyteni. Minäkin halusin nuorena humanistitutkijaksi hyvin paljon, mutta kun kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen olin edelleen töissä krematorion siivoojana, niin piti todeta että kyllä mun täytyy ruveta tekemään jotain sellaista, millä elättää itsensä. Ahdisti niin kovasti se epävarmuus ja rahattomuus. Koko tarina täällä: http://www.lut.fi/~brunou/humanisti.pdf
(Anteeksi että spämmään tätä linkkiä joka ketjuun mutta kun se sopii näihin keskusteluihin ihan liian hyvin)...
Jos koetan neuvoa sinua positiivisemmin, niin miltäs nämä mallit kuulostaisivat:
1) Mene sellaisiin töihin joilla voit tienata elantosi ja päätä, että 25-vuotiaana (oletan, että olet koululainen) rupeat sarjakuvapiirtäjäksi. Näin sinulla on aikaa hankkia järkevää työkokemusta ja voit 25-vuotiaana arvioida hieman uudesta vinkkelistä sarjakuvapiirtäjän uraa. Jos se näyttää silloin hyvältä tavoitteelta, go for it!
2) Rupea sarjakuvapiirtäjäksi ja katso esimerkiksi kahden vuoden päästä, oletko voinut elättää työllä itsesi omasta mielestäsi riittävällä tavalla. Huom. tässä tapauksessa elatukseksi ei lasketa esimerkiksi opintotukea, työttömyyskorvausta tai sossun rahoja, koska nehän saa kuka tahansa ei-sarjakuvapiirtäjäkin. Vain sarjakuvilla tienaamasi rahat tai apurahat lasketaan.
Kyllä sä saat anteeksi! :D
Mä oon kyl koululainen ja tiedän,että tulevaisuus on vielä edessä. Mulle on monesti sanottu, että hyödynnä vaan tota sun piirrustustaitojas. Mä oon myös kova kirjoittelemaan tarinoita, joten kyllä se ammatti mulle sopis paremmin. Peruskoulun jälkeen vanhempani lähettävät minut Kauhajoen 10-luokalle, koska siellä on graaffista suunnittelua. Mä ajattelin muutta Kanadaan, koska luulen, että täällä sarjiksenpiirtäjät joutuvat kadulle tai sitten heistä tulee kuuluisia. Minä haluan pysyä tavoitteessani.
-
Näillä tekijöillä voisi arvioni mukaan olla verotettava tulo tai siihen verrattava tulo pelkästä sarjakuvanteosta ilman apurahoja vähintään 2500e TAI sarjakuvanteosta tuleva laskutus vähintään 3000e:
Heilä, Ilkka
Jarla, Pertti
Mulla toi saattaa pitää paikkansa jonain kuukausina tämän HS-strippihomman aikana, mutta suurin osa hommista tuppaa olemaan muita piirroskuvituksia.
-
Savolainen, Veikko
Eikö Joonas oo taiteilijaeläkkeellä? Ei kai se enää noin paljoa tienaa.
Mun tarinani on aika paljon samanlainen kuin Timolla, paitsi että jo lapsena uskoin Tarmo Koivistoa kun hän sanoi ettei sarjakuvia piirtämällä elä. Niinpä en ole koskaan halunnut sarjakuvapiirtäjäksi, tein sitä muiden haavetöiden ohessa kunnes se sattuman oikusta syrjäytti muut. Lisäksi mulla ei ole oikeaa kouluammattia, vain taiteilijan koulutus, eikä kuukausiansiot ole tuonne päinkään edes apurahojen kera. Mutta vähään kun tyytyy...
Taiteilijan ammatin valitessasi valitset köyhyyden, en muista ketä taiteilijaa joskus noin opastettiin. Kouluja pitää käydä ja sen päälle n. 10 vuotta kun jaksaa vääntää sarjakuvia työttömyyskorvauksella ja jos tuuri käy, niin leipä saattaa alkaa irrota. Senkin jälkeen ikuinen pätkätyö, sarjakuvapiirtäjällä ei ole töiden jatkumisesta ikinä varmuutta. Ja samaa se on Kanadassakin.
Parempi ja järkevämpi tie on hankkia oikea ammatti ja tehdä sarjakuvia siinä ohessa, ei se piirtämisen nautintoa vie vaikka piirtääkin vain iltaisin. Minun ei pitäisi sanoa tätä, mutta totuus kuitenkin on se että kahta leipää ei pysty syömään yhtäaikaa, sitä reittiä ei tulla ammattisarjakuvapiirtäjäksi. Taiteilijaksi tullaan vain tekemällä paljon taidetta, 12 tuntia vuorokaudessa.
-
Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.
Hieman provoavaa huumoria viitaten omaan tilanteeseen mutta ihan oikeaa asiaakin siltä kantilta, että hankkikaa nyt ihmeessä joku tutkinto, koska sitten ei tosiaan tarvitse murehtia sitä, että saako esimerkiksi työmarkkinatukea. Ei ole ihan heti kylmä rinki perseessä ja peukalonmurskaajat ovella jos töitä ei kuulukaan ja rahaakaan ei saa mistään. Jos 19-vuotias tyyppi lukion jälkeen sanoo Kelassa ja työkkärissä olevansa sarjakuvapiirtäjä ja ettei hänen tarvitse hakea mihinkään koulutukseen, niin rahaa ei tosiaankaan saa mistään. Ellei sitten vanhemmilta tai puolisolta. Tai sossusta, mutta miljuuna kertaa mieluummin olen itse tapellut työkkärin ja Kelan kanssa kuin sossun.
Pari kertaa vetänyt niin rahattomaksi itselläni+avopuolisolla erinäisistä syistä, että tuommoisten "mistä rahat vuokraan" -perusasioiden varmistaminen menee selkäytimestä.
-
...Ei ole ihan heti kylmä rinki perseessä ja peukalonmurskaajat ovella jos töitä ei kuulukaan ja rahaakaan ei saa mistään...
...Pari kertaa vetänyt niin rahattomaksi itselläni+avopuolisolla erinäisistä syistä, että tuommoisten "mistä rahat vuokraan" -perusasioiden varmistaminen menee selkäytimestä.
Kyllä tutkinto tai parikin kannattaa hankkia, koska ei koskaan tiedä miten käy. Nykyaikaa leimaa pätkätyöt eikä yksi koulutus välttämättä riitä. Työttömyystukisäännöksetkin ovat tiukentuneet sitten 90-luvun.
Aika monilla tekijöillä taitaa olla tutkinto tai muodollinen koulutus hankittuna tai puolitiessä: Juballa kielenkäännös, Wallulla ja minulla luokanopettaja, Tarmolla taiteellinen, Leppäsellä painopinnanvalmistaja tai vastaava.
On tämä niin epävarma ja huonosti "palkattu" ala, että hyvällä omallatunnolla voi tekemiinsä sopimuksiin vaatia pitkiä irtisanomisaikoja, runsaita ensijulkaisupalkkioita jne. Eihän meillä ole lomakorvauksia, työsuhdeautoja, -asuntoja, -aterioita, eikä oikein käytännössä työttömyyskorvausmahdollisuuttakaan.
-
Mauri Kunnas sanoi, että hänen unelmansa oli tulla nimenomaan sarjakuvapiirtäjäksi, mutta kun sarjiksista ei saanut rahaa, oli pakko siirtyä kuvittajapuolelle - ja tehdä sarjakuvia siinä ohessa niin paljon kuin pystyy.
Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä. Onneksi nykyisin Suomessa järjestetään sarjakuva-alalle koulutusta, mm. Lahdessa ja Limingassa. "Ei koulutuksesta haittaakaan ole", totesi Aki Kaurismäkikin.
Joka tapauksessa sarjakuva-alalle breikkaaminen vaatii vähintään noin kymmenen vuoden työn, sinä aikana pitää piirtää, piirtää ja piirtää - aivan kaikkea, ei vain sarjakuvia. Sitten ehkä - ehkä - on mahdollisuuksia.
Pääasia on tulla julkaistuksi, teetpä sitten omat nettisivut, omakustanteen tai sarjoja paikallislehteen.
-
Eikö Joonas oo taiteilijaeläkkeellä? Ei kai se enää noin paljoa tienaa.
Joonas on eläkkeellä, mutta tekee kuitenkin ainakin Unto Uneksijaa (vai tekeekö enää). Tulot eivät ehkä enää ole niin suuret.
Hassulta tuntuu sanoa että "niin suuret" tai "noin paljoa". Eihän 2500 e/kk ole oikeasti paljon. Sehän on se mitä ihmiset yleensä tienaavat muissa ammateissa. Mutta jos sarjakuvapiirtäjä tienaa saman, se vain tuntuu paljolta. Jotain mätää on jossakin.
Saattaa tulla vähän epätoivoinen olo kun ajattelee että Suomessa toimii vain ehkäpä 10 päätoimista sarjakuvapiirtäjää. Tuodakseni vähän valoa pimeyteen totean, että tilanteen ei tarvitse jatkua tällaisena ikuisesti. Suomessa on arviolta 500-600 sarjiksentekijää, joista useat kymmenet toimivat jo sivutoimisina alalla. Meillä on myös koulutusmahdollisuuksia, uutta kokeiluja kaihtamatonta piirtäjäpolvea. Suomessa on lehtiä ja kausijulkaisuja ainakin 1300, koko maailmassa yli 600 000.
Nyt pitäisi löytää uusia kanavia, uusia ideoita, uusia suunnitelmia, joilla saadaan työn tarjonta ja kysyntä kohtaamaan.
EDIT: Sanomalehtiä on maailmassa 22 643 (International Standard Serial Number Register 1999) tai 8 391 (UNESCO's Statistical yearbook 1996). Erot johtunevat siitä, että Unesco ei listaa muita kuin päivälehtiä ja että Unescon lista on yksinkertaisesti vähemmän kattava. Aikakauslehtiä on maailmassa 158 000 (the 2000 Ulrich International Periodical Directory). Aikakauslehtiä ja muita kausijulkaisuja on maailmassa 617 801 kpl (the International Standard Serial Number Register).
Suomessa on ainakin 1357 lehteä, jos mukaan lasketaan kaikki sanomalehdet, ilmaisjakelulehdet, yleisaikakauslehdet, ammattilehdet, asiakaslehdet ja harrastelehdet (Suomen Levikintarkastus Oy: Ilmoitushinnat 2002, Printtimedian perushakemisto + oma tietokantani). Näistä sanomalehtiä on 397 kpl ja aikakauslehtiä ja muita kausijulkaisuja 960 kpl. Todennäköisesti määrät ovat suuremmatkin, koska kaikki eivät ole rekistereissä mukana.
-
Saattaa kuulostella hassulta, mutta kyllä minäkin sarjiksilla elän. Toki teen boonuksena kuvitushommia lisäksi ku tykkään niistä.
Mutta aivan sikana on vaatinut työtä että päästään siihen pisteeseen että elää sarjakuvilla. 10 v vähintään menee+ sitä ennen harjottelua 20 vuotta.
-
Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä.
Auts. ;D Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.
Toisinaan kyllä huolestuttaa tulevaisuus hyvinkin paljon että mitä koulun jälkeen, jos pääsisi edes jotenkin oman alan töihin niin hyvä... en haluaisi kuitenkaan löytää itseäni kaupan kassalta kun veri vetää ihan muualle. Mutta ei sitä auta muu kuin yrittää. Oliskohan jollakulla myydä halpaa aikaa ja robottikäsi?
-
Kysymys kuuluu: mihin työhön keskivertosuomalaisen kannattaa realistisesti tähdätä?
a) Presidentin
b) Sarjakuvapiirtäjän
c) Lääkärin
Ei mihinkään noista, koska yhteenkään yllämainituista tavallisella keskivertosuomalaisella ei ole rahkeita.
Timo
-
Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä.
Sweet, siinä sitten vedettiinkin kaikki japanilaisvaikutteista sarjakuvaa tekevät saman kissarkorvat-kamman läpi.
On se vaan hyvä, että on se ”oikeakin” työ... :P
-
Auts. ;D Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.
Uskaltaisin väittää, että mangabuumi ei mene ohi. Tai siis se ei ole buumi ensinnäkään.
Henkilökohtaisesti odottelen, koska tämä strippisarjakuvabuumi menee ohi. Strippisarjakuvat ovat niin 1900-luvun alkua.
-
Henkilökohtaisesti odottelen, koska tämä strippisarjakuvabuumi menee ohi. Strippisarjakuvat ovat niin 1900-luvun alkua.
Luulisin, että odotusaikaa riittää. Jos 100 vuotta voi edes kutsua buumiksi.
-
Auts. ;D Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.
Nonnono. Kyllä mankastakin voi oman tyylinsä kehittää, kuten itse olet tehnyt. Sekä esmes Reima. Semmonen mangan tai minkä vaan valmiin tyylin läpipiirräntä ei välttämäti kustantajaa saati ostajaa niin kiehdo. Onhan noita ligneclairejakin vaikka kuinka monta.
Kerrankin törmäsin semmoiseen teokseen, jossa oli piirretty kokonainen albumi könkelösti matkitulla Tintti-tyylillä, ja vielä puuväreillä väritetty - juoni taas oli napattu eräästä television dekkarisarjasta. Ei niin.
Toinen hätkäytys oli sarja, joka oli kuvallisesti ihan millintarkasti kopsattua F.Millerin Sin Cityä, juoni taas rakenneltu Juice -lainausten varaan. Ei niinkään.
-
Saattaa kuulostella hassulta, mutta kyllä minäkin sarjiksilla elän.
Joo, kyllä sarjiksilla voi elää, varsinkin jos tekee muutakin alaan liittyvää hommaa. Itse olen elänyt sarjiksilla ja sarjakuviin liittyvilla jutuilla jo 10 vuotta. Ekat sarjikset sain Ilta-Sanomiin (kuukauden kotimainen)1996 ja niitä julkaistiin siellä vuoteen 1999 saakka silloin tällöin, kunnes lopetin siilin piirtämisen ja aloin tehdä kettuja ja possuja. Sarjakuviani on julkaistu säännöllisesti viikottain sanomalehdissä vuodesta 2000. (Ensin Oulun sanomissa, sitten Kalevassa + Ylöjärven uutisissa). Muu ansiotulo on myös liittynyt sarjakuviin (opetustyöt, kuvitustyöt, taidenäyttelyt jne). Osan tuloista olen saanut myymällä sarjakuvahahmoihini liittyviä maalauksia tai vuokraamalla sarjakuviini liittyviä näyttelyitäni. Vuokraaminen tarkoittaa sitä, että näyttelyn tilaaja maksaa sovitun näyttelykorvauksen tietyltä ajalta. Yleensä nämä ovat olleet koululaisille tarkoitettuja taidekasvatuspainotteisia näyttelyitä, joissa sarjakuvahahmojen avulla kerrotaan esim italian renessanssin ajasta ja taiteesta. Välillä olen saanut projekteihini apurahoja, mikä ei ole ylimääräinen lisä, vaan taiteilijan palkka. Kokonaisen vuoden tulot sain tekemällä prosenttitaideteoksen kaupungin tilaustyönä; maalasin sarjakuva-aiheisen teossarjan. Sarjakuviini liittyvistä oheistuotteista saa myös lisätuloja. Sarjakuvilla eläminen on yksityisyrittämistä ja kovaa työtä, eikä sovi heikkohermoisille. Jos haluaa sarjakuvataiteilijaksi, tärkeää on hankkia koulutus, mikä tahansa koulutus! Muotoilijan koulutuksesta ja taidehistoriaan perehtymisestä on ollut mulle tällä alalla paljon hyötyä. (Ei olisi myöskään pahitteeksi olla fiksu, älykäs, superkaunis ja mediaseksikäs... sekä kannattaa myös periä rikas mummu, jos sarjikset ei ihan alusta asti myykään pilvin pimein). Eli lukekaa suosiolla lääkäreiksi, niistä on pulaa...
-
Eihän 2500 e/kk ole oikeasti paljon. Sehän on se mitä ihmiset yleensä tienaavat muissa ammateissa.
Tuo on laskennallinen keskipalkka. Suomessa on niin paljon ylempää keskiluokkaa (lue: kännykkäinsinöörejä) ja rikkaita että ne nostaa tuota lukemaa satoja euroja. Keskiluokkainen keskivertosuomalainen tienaa n. 1700 e/kk. Mulle oli yllätys että koulutettujen toimistotyöntekijöiden, rakennusmiesten ja lentoemäntien peruspalkka on 1250 e/kk. Lisät voi olla kaksin-kolminkertaiset lähtöpalkkaan verrattuna.
Nii ja kyllä määki tällä elän, vaikka jäänkin alle köyhyysrajan. Lapsiin ja omaan asuntoon ei oo varaa, mutta jos niiden kanssa toiseen vaakakuppiin laitetaan piirtäminen niin valinta on jo tehty.
-
Tuo on laskennallinen keskipalkka. Suomessa on niin paljon ylempää keskiluokkaa (lue: kännykkäinsinöörejä) ja rikkaita että ne nostaa tuota lukemaa satoja euroja. Keskiluokkainen keskivertosuomalainen tienaa n. 1700 e/kk.
Ei se kai näin ole. Rikkaat (ja toisaalta köyhät) vääristävät keskiarvoa, mutteivat keskipalkkaa. Keskipalkkahan on summa, jota enemmän ansaitsevia on 50% kaikista ja vähemmän ansaitsevia on 50%.
EDIT: Otetaan esimerkiksi seuraava kohderyhmä:
100,00 €
200,00 €
300,00 €
400,00 €
500,00 €
550,00 €
551,00 €
610,00 €
700,00 €
900,00 €
1 000,00 €
2 000,00 €
100 000,00 €
Tässä ryhmässä keskiarvopalkka on 8 293,15 €, mutta keskipalkka on 551,00 €. Tuo viimeisin 100 000 e tienaava ei vääristä keskipalkkaa.
EDIT 2: Jos taas pudotetaan joukosta pois tuo 100 000 e tienaava, keskiarvopalkaksi tulee 650,92 € ja keskipalkaksi
550,50 €.
=> Rikkaat eivät vääristä keskipalkkaa, mutta "vääristävät" keskiarvopalkkaa.
-
Pitääkö muuttaa japaniin ja alkaa piirtämään mangaa?
Sehän on ainoa maa missä nuoretkin sarjakuvan tekijät voivat elättää itsensä pelkästään sillä.
Sittenkun kustannusyhtiö hoitaisi kaikki oheistuotteet ja muut niin avot ei tartte ku piirtää ja saa Todella (iso T) hyvää palkaa.
To Japan the land of comics!
-
Nonnono. Kyllä mankastakin voi oman tyylinsä kehittää, kuten itse olet tehnyt. Sekä esmes Reima. Semmonen mangan tai minkä vaan valmiin tyylin läpipiirräntä ei välttämäti kustantajaa saati ostajaa niin kiehdo.
Joo, totta, vaan ei siitä ole kauaa kun joku viimeksi ehdotti omalla tyylillä tekemistä. ;D Ihan ystävällisesti kyllä, mutta... No joo, silti huolestuttaa. Ja paljon. Varsinkin kun mikään freelancerin elämään kuuluva käytännön asia ei multa suju. Kun vaan olisi se manageri-mikälie joka hoitaisi kaikki käytännön jutut ja voisi itse keskittyä tekemiseen... Japaniin? Eei... Suomessakin kilpailu on jo kohtalaisen kovaa.
Ehkä muutaman vuoden päästä tilanne selkenee, nyt täytän jo Sarjakuvantekijöiden pääsyvaatimukset mutta silti työt ovat vain pientä sivutuloa opintotuen ohella. En kuvittele että elannon saisi pelkistä sarjakuvista (onhan se jo mukavaa vaihtelua tehdä kaikkea muutakin) mutta sinne kaupan kassalle en halua.
*menee nurkkaan ahdistumaan*
-
Japaniin? Eei... Suomessakin kilpailu on jo kohtalaisen kovaa.
Kato varmistaa että se sitä julkaistaan suomessa ja sitten nää jotka ostaa kaiken jossa lukee että manga niin ostaa ja Mhuuhaaa. ;)
-
Keskipalkkahan on summa, jota enemmän ansaitsevia on 50% kaikista ja vähemmän ansaitsevia on 50%.
Tuo on mediaanipalkka. Älä kysy miten keskipalkka lasketaan.
Pitääkö muuttaa japaniin ja alkaa piirtämään mangaa?
Hei, tehdään tuo! Kukaan muu ei varmaan ole keksinyt sitä! ;D
Kun vaan olisi se manageri-mikälie joka hoitaisi kaikki käytännön jutut ja voisi itse keskittyä tekemiseen...
--
En kuvittele että elannon saisi pelkistä sarjakuvista (onhan se jo mukavaa vaihtelua tehdä kaikkea muutakin) mutta sinne kaupan kassalle en halua.
*menee nurkkaan ahdistumaan*
Tuu pois sieltä nurkasta! Etsi yhteistyökumppani, käsikirjoittaja joka tekee sulle kässärit ja hoitaa markkinoinnin. Käyttösarjakuvaa käyttölehtiin, niitä riittää nk Timo aiemmin listasi.
-
Pitääkö muuttaa japaniin ja alkaa piirtämään mangaa?
Ehkä kannattaa harkita toisenkin kerran. En saa mieleeni enää kirjan nimeä mutta lainasin Tikkurilan kirjastosta asiallisen opuksen jossa haastateltiin erityyppisiä mangapiirtäjiä ja sellainen käsitys siitä tuli että (harvoja staroja lukuunottamatta) siellä joutuu paskalla palkalla piirtämään sata sivua kuukaudessa. Ne kustantajien vaatimukset oli todella kipeitä
-
Tuo on mediaanipalkka. Älä kysy miten keskipalkka lasketaan.
Niin on. En tiedä kumpaa tuo Tilastokeskuksen sivuilla
http://www.stat.fi/ajk/poimintoja/2006-02-20_tietotrendit3.html oleva keskipalkka tarkoittaa, keskiarvotuloa vai mediaanituloa. Itse ajattelisin, että olisi loogisempaa mitata mediaanitulo kuin keskiarvotulo, jotta ääriarvot eivät niin paljon vaikuttaisi. Mutta laitoin viestin Tilastokeskukselle, joka selvittää asian. Heidän julkistamansahan tuo tieto on. En ainakaan itse löytänyt heidän sivuiltaan tietoa, miten keskipalkka lasketaan.
-
mutta sinne kaupan kassalle en halua.
*menee nurkkaan ahdistumaan*
Pöh. Näin jälkikäteen ajatellen se krematorion siivoaminen on ollut yksi parhaita ja opettavaisimpia työkokemuksiani. :)
-
Kato varmistaa että se sitä julkaistaan suomessa ja sitten nää jotka ostaa kaiken jossa lukee että manga niin ostaa ja Mhuuhaaa. ;)
Ei, ne pahimmassa tapauksessa valittavat että "miks ne ei voinu julkasta jotain oikeeta mangaa?" ;)
Tuu pois sieltä nurkasta! Etsi yhteistyökumppani, käsikirjoittaja joka tekee sulle kässärit ja hoitaa markkinoinnin. Käyttösarjakuvaa käyttölehtiin, niitä riittää nk Timo aiemmin listasi.
Varmaan helpommin sanottu kuin tehty. Varmaan tarkoittaa käytännössä että firma pystyyn?
-
Varmaan helpommin sanottu kuin tehty. Varmaan tarkoittaa käytännössä että firma pystyyn?
Ei firmaa välttämättä, jos tekee vain yhteen tai muutamaan paikkaan. Jotkut eivät edes halua perustaa firmaa, vaan toimivat freelancereina. Firma ei siis ole välttämätön, mutta helpottaa asiakassuhdetta. Jokainen vapaa taiteilija on kuitenkin käytännössä yrittäjä.
Ei sitä alussa tarvita manegereita (vaikka hienoa se olisikin) vaan itse se on johonkin kaupattava. Sarjakuvaseurojen lehdet, paikallislehdet, internet ovat hyviä harjoittelupaikkoja. Valtakunnalliset isot lehdet vaativat jo kovaa tasoa, joten se voi olla seuraava askel.
-
Ei sitä alussa tarvita manegereita (vaikka hienoa se olisikin) vaan itse se on johonkin kaupattava.
Ei kun päinvastoin; juuri alussa sellaista kipeimmin tarvitsisi! Sitten kun on jo aikansa ollut alalla, luonut suhteita ja tullut tunnetuksi niin homma pyörii huomattavasti helpommin.
-
Tuo vapaa taiteilija = käytännössä yrittäjä on se mikä kuulostaa vaikealta.
-
Jokainen vapaa taiteilija on kuitenkin käytännössä yrittäjä.
Terveisiä eduskunnasta: olin toissapäivänä Arkadia-seuran seminaarissa, missä esiin nousivat juuri nämä asiat. Onhan se kumma kun minä piirrän sarjakuvan lehteen, niin siinä ketjussa työn tilannut toimittaja, taittaja, painaja, lehdenjakaja - kaikki muut saavat hyvin todennäköisesti eläkettä ja sosiaaliturvaa paitsi minä. Ja jos eivät saa, niin se on huononnus entiseen normaalikäytäntöön. Nämä asiat ovat nyt kovasti tapetilla ja taiteilija- ja tutkijajärjestöt yrittävät vaikuttaa niin poistuvaan kuin tulevaankin eduskuntaan ja hallitukseen, jotta taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva-asiat saataisiin vihdoin kuntoon. Mietintöjä on jo vaikka lampaat söis, ja osa muutoksista olisi hoidettavissa saman tien, ilman rahaa, työministerin paremmalla ohjeistuksella mm. Kelan ja työkkäreiden suuntaan. Lisää tietoa aiheesta tuolta: tatusotu.blogspot.com (http://tatusotu.blogspot.com)
Itse Timon väitteeseen: tuo ei ihan ole totta. Hallintoviranomaiset ja työelämä meitä kovasti koittavat siihen suuntaan pakottaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Jos ei halua menettää työttömyysturvaansa, voi esimerkiksi liittyä osuuskuntaan, jossa on yli 7 jäsentä; tehdä töitä free-kortilla ja/tai ilmoittautua ennakkoverorekisteriin. Alv-velvollisuus alkaa muistaakseni noin 8000 €:sta yritysluontoista tuloa, eli sellaista palkkioista josta työnantaja ei maksa sivukuluja (eläkkeet jne.). Esim. opettamisesta ne maksetaan. Ei alvien maksaminen pelkästään huono asia ole, saa sitä rahaa takaisinkin kaikista omista hankinnoistaan. Kannattaa kuitenkin tehdä tarkkaan laskelmat, kuinka iso osa tuloista todellisuudessa tulee "yritys"toiminnan kautta ja missä menee kannattavuusraja. Sanoisin että kannattaakseen liikevaihdon tulisi olla haluamasi tulotaso +30%. Työttömyyskorvausta ei yrittäjänä saa (paitsi osuuskunnan jäsenenä). Yrityslainsäädäntö perustuu jatkuvaan kasvun odotukseen ja suosii suuria yrityksiä. Yrittäjän ammatti on monella tapaa työ- ja rahakeskeinen.
Olen ehkä vähän skeptinen, koska tulen yrittäjäperheestä ja olen käynyt taidekoulua. Minun arvomaailmassani työ ei ole kaikkein tärkeintä, eikä taidekaan itse asiassa. Minulle riittää, että tienaan sen verran, että elätän itse itseni.
Mutta Aura ja muut asiasta kiinnostuneet: suosittelen Heikki Jokisen kirjaa Graafikon eväät. Siinä on perusasiat. Sen saa kai edelleen ilmaiseksi liittyessään Sarjakuvantekijöihin, Grafiaan tai Kuvittajiin. Kaksi viimeistä ottavat tietyissä kouluissa opiskelevat suoraan opiskelijajäsenikseen. Kuvittajissa opiskelijajäsenyys taitaa olla ilmaista.
Kelan päätöksistä kannattaa valittaa, ottaa yhteyttä kollegoihin, em. järjestöihin, ammattiliittoon (esim. TaKu).
-
Jos haluaa sarjakuvataiteilijaksi, tärkeää on hankkia koulutus, mikä tahansa koulutus!
Hitsin vitsi, tämä siis juuri meni itselläni pieleen. Olin kymmenen vuotta sitten lyhyen pätkän aikaa tuntiopettajana TAIKissa, ja sielläkin sanottiin, että harmi, kun ei sulla ole tutkintoa, nimittäin liksa olisi heti korkeampi kuin vain "erikoisasiantuntijalla".
Tuo vapaa taiteilija = käytännössä yrittäjä on se mikä kuulostaa vaikealta.
Se on sellaista "suoraan altaan syvään päähän" -juttua. Kun päässäsi on toimivat aivot, osaat ottaa tarvittavat harkitut riskit. Ja jättää ne harkitsemattomat ottamatta. Kysy ongelmatilanteissa apua kaikilta, joiden uskot osaavan neuvoa. Äläkä jätä avunhuutoa viime tinkaan tai liian myöhään. Sen virheen itse tehneenä voin kertoa, että sanomista tulee.
Toivotan onnea tästedes, kuten aina.
-
Ei kun päinvastoin; juuri alussa sellaista kipeimmin tarvitsisi! Sitten kun on jo aikansa ollut alalla, luonut suhteita ja tullut tunnetuksi niin homma pyörii huomattavasti helpommin.
Kyllä se noinkin on. Tarkoitin tuolla lauseella sitä, mitä olen aiemminkin sanonut, että sen ekan kaupan Hesariin tai muuhun isoon lehteen pystyy (ja kannattaa) tekemään itse, mutta kun haluaa saman sarjan kymmeniin tai satoihin lehtiin, silloin agentti/manageri on välttämätön. Varsinkin jos tekee päivittäissarjaa, ei ehdi edes ajatella markkinointia.
Alussa tietysti kaikki on epäselvää, niin kuin on luonnollista, mutta silloin pitääkin kysellä, etsiä tietoa, käydä kursseja, kouluja, lukea kirjoja, selata nettiä tms.
-
...jotta taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva-asiat saataisiin vihdoin kuntoon.
Itse Timon väitteeseen: tuo ei ihan ole totta. Hallintoviranomaiset ja työelämä meitä kovasti koittavat siihen suuntaan pakottaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Sosiaaliturva on yrittäjillä huono, esim. sossusta ei yrittäjä voi saada kuin kuukauden pari silloin tällöin avustusta. Jatkuvaa tukea ei sossusta saa, kuten saavat normaalit työttömät.
Taiteilija on siinä mielessä yrittäjä, että tekee töitä omilla välineillään, omalla ajallaan, kukaan ei valvo työn suorittamista niskan takana jne. Asiakkaita voi olla monta eikä yhteen ole pakko sitoutua, kuten työsuhteessa lähes aina täytyy. Voi olla sellaisiakin taiteilijoita, jotka ovat todella palkkalistoilla ja tekevät työt firman tiloissa ja välineillä jne. Eikö osuuskunta ole juuri tällainen?
Minusta taiteilijoiden sosiaaliturva on tärkeä, mutta vielä huutavampi on tarve yrittäjän sosiaaliturvalle. Ensin yrittäjä uhraa valtavan osan rahoistaan, ajastaan, terveydestäänkin valtion ja työntekijöidensä hyväksi. Mutta annapa olla, jos epäonnistuu, firma menee konkkaan tai terveys menee tms., niin taitaa olla valtio ensimmäinen, joka on haukkana kimpussa vaatimassa saataviaan. Okei, yrittäjä ottaa yrittäjäksi ryhtyessä riskin, riskinsietokykyä pitää olla, mutta pitäisi yrittäjänkin voida tyylipuhtaasti epäonnistua. Yrittäjän maailma on tällä hetkellä äärimmäisen kova. Jos taas työntekijä joutuu työttömäksi, niin kohtelu on paljon inhimillisempää. Ja aina voi saada uuden työpaikan. Yrittäjälle taas on voinut helpommin tulla investointilainaa ja muita kuluja, jotka voivat kaatua täysimittaisesti maksettavaksi, jos tekee konkan. Pienyrittäjälle ei taida löytyä ymmärtäjää oikein mistään. Ei oikein uskalla otta mitään riskejä, hissukseen täytyy jokainen liike miettiä, ettei vain tule takkiin.
-
Pitäis poistaa koko ilmiöt pienyrittäjä (joka ei työllistä pysyvästi kuin itsensä ja ehkä puolisonsa), pätkätyöläinen ja fiilansseri ja katsoa että "itsensä työllistävät" saavat saman turvan kuin palkkatyöläiset.
Eräs yrittäjä kieltäytyi maksamasta teettämästään työstä mulle ja kollegalle. Kun käytimme lakimiestä, hän ilmoitti tehneensä konkurssin. Viikon päästä Iltiksessä sama äijä poseerasi vasta perustamansa uuden yrityksen mannekiinina. Me jäätiin ilman palkkiota. Ja kiltti lakimiehemme myös.
Kieltäydyn aatteellisista ja uskonnollisista syistä ikinä olemasta pienyrittäjä, jota pidän vesikauhuista ongelmajätekaatopaikkaa vastenmielisempänä olentona.
-
Kieltäydyn aatteellisista ja uskonnollisista syistä ikinä olemasta pienyrittäjä, jota pidän vesikauhuista ongelmajätekaatopaikkaa vastenmielisempänä olentona.
Ei nyt kannata kuitenkaan niputtaa kaikkia yrittäjiä yhteen yhden (tai kymmenen) epäluotettavan kanssa.
Mulla on kyllä Graafikon Eväät (Jopa kolmena kappaleena joista yksi on vanha painos.) En kuulu vielä Grafiaan enkä Kuvittajiin, kannattaisiko? Olen kyllä lähinnä tehnyt sarjakuvaa...
-
Eräs yrittäjä kieltäytyi maksamasta teettämästään työstä mulle ja kollegalle. Kun käytimme lakimiestä, hän ilmoitti tehneensä konkurssin.
Onneksi meillä on Asiakastieto Oy, josta voi tarkistaa firmojen luottotiedot ja maksuviiveet ennen kuin laittaa nimensä mihinkään paperiin. Vuosimaksu jotain 80-100 e, ja muutama euro per tarkistus. Jos vähänkään epäilee asiakkaan maksukykyä, kannattaa tarkistaa. Suurin osa firmoista kuitenkin maksaa laskut ajallaan, mutta kun asiakkaita on useita kymmeniä, mukaan mahtuu aina huijareitakin tai ainakin sellaisia, joilta maksu ei tule sovittuna aikana. Kaikkea voi elämässä sattua, mutta onneksi aika moneen voi varautuakin.
-
En kuulu vielä Grafiaan enkä Kuvittajiin, kannattaisiko? Olen kyllä lähinnä tehnyt sarjakuvaa...
Kyllä näihin kannattaa liittyä. Esim. Grafian jäsenet saavat Intrum Justitian perintäpalvelun 17 e/v, kun normaalihinta jotain 80 e/v. Lisäksi voi ehkä helpommin saada apurahoja ja muutakin neuvontaa. Grafia on ollut minulle suureksi hyödyksi. Sain sen ja lakimiehen avulla originaalit takaisin Kemistä ja aika monesta muustakin paikasta. Jotkut olivat intoutuneet säilyttämään itsellään originaaleja ja niitä oli aika työn takana saada takaisin.
-
Aura, vilkaisin kuviasi ja näyttävät tosi hyviltä. En tiedä onko sinulla minkä verran työkokemusta, mutta ei kai tuo ns kontaktien luominen eroa mitenkään perus kesätyön hausta. Eli pitää olla itse aktiivinen, lähettää rohkeasti hakemuksia ja soitella niiden perään ja kestää ne pettymykset siitä ettei voi olla joka kerta se joka töihin pääsee.
Itse päädyin nykyiseen työpaikkaani kun perustin toiminimen ja järkkäsin itselleni keikkahommia sitä kautta. Nyk. työnantajani työllisti minua ensin toiminimen kautta ja sitä kautta siirryin tänne palkolliseksi.
Eli rohkeus, oma-aloitteisuus, aktiivisuus, niillä sitä töitä löytyy, oli kyse palkkatyöstä tai kanavasta omien sarjakuvien myymiseen ja levittämiseen... Puhelin kouraan ja soittamaan.
-
Ehkä kannattaa harkita toisenkin kerran. En saa mieleeni enää kirjan nimeä mutta lainasin Tikkurilan kirjastosta asiallisen opuksen jossa haastateltiin erityyppisiä mangapiirtäjiä ja sellainen käsitys siitä tuli että (harvoja staroja lukuunottamatta) siellä joutuu paskalla palkalla piirtämään sata sivua kuukaudessa. Ne kustantajien vaatimukset oli todella kipeitä
Onko näin.
Ei sitten, muuten olisin kyllä mennyt. ;)
-
Aura, vilkaisin kuviasi ja näyttävät tosi hyviltä. En tiedä onko sinulla minkä verran työkokemusta, mutta ei kai tuo ns kontaktien luominen eroa mitenkään perus kesätyön hausta.
Kiitoksia. :) Enempi tässä tosin huolettaa pystyykö hoitamaan kaikki tarvittavat asiat ja saamaan tarpeeksi rahaa elämiseen. Eipähän sitä ole yksin tuon ongelman kanssa, mutta miten tapella esim palkkioista kun kellään ei ole rahaa maksaa? Olen käsittänyt että harva tekijä onnistuu saamaan ns kunnon palkkioita työstään ja silloin pitääkin olla jo kovasti kysyntää. Moni joutuu myymään alihintaan jolloin työn hinta laskee entisestään.
-
Kiitoksia. :) Enempi tässä tosin huolettaa pystyykö hoitamaan kaikki tarvittavat asiat ja saamaan tarpeeksi rahaa elämiseen. Eipähän sitä ole yksin tuon ongelman kanssa, mutta miten tapella esim palkkioista kun kellään ei ole rahaa maksaa? Olen käsittänyt että harva tekijä onnistuu saamaan ns kunnon palkkioita työstään ja silloin pitääkin olla jo kovasti kysyntää. Moni joutuu myymään alihintaan jolloin työn hinta laskee entisestään.
No, koska olet nuori, niin mitä jos kokeilisit sitä kaupan kassaa edes osa-aikaisesti? Täällä nuo prot ovat todenneet, että kymmenen vuotta on vienyt ennen kuin sarjakuvilla leivän tienaa, ja silloinkin se leipä on pieninä murusina maailmalla eikä ole varmaa nähnytkään...
-
No, koska olet nuori, niin mitä jos kokeilisit sitä kaupan kassaa edes osa-aikaisesti?
Tällä hetkellä aika ei riitä kyllä mihinkään, kaikki aika menee töihin ja opiskeluun. Mutta ehkäpä se kaupan kassa tulee ajankohtaiseksi sitten kun valmistuu... :D Tai sitten pitää harkita jotain muuta ammattia. :P
-
...mutta miten tapella esim palkkioista kun kellään ei ole rahaa maksaa? Olen käsittänyt että harva tekijä onnistuu saamaan ns kunnon palkkioita työstään.
Kyllä lehdillä rahaa on, kassat pullistelevat ja riittää osingonjakoon asti. Kyse on pikemminkin siitä ettei sarjakuvaa koeta tärkeäksi tai eivät ymmärrä kuinka kova homma ne "muutamat viivat" on vetää tai eivät yksinkertaisesti tiedä että Aura Ijäs ja hänen sarjakuvansa ovat olemassa.
Mutta pitää vain harjoitella kovasti ja myydä, myydä ja myydä. Esitettä, sähköpostia, puheluita, vuodesta toiseen. Kun on saanut jalkansa johonkin ovenväliin, voi seuraavalta pyytää jo vähän enemmän. Kun on tarpeeksi nimeä, voi alkaa jo määrittelemään työn hintaa ja jopa alkaa saada sen mitä pyytää.
-
No ei hemmetissä Auraa minnekään kaupan kassalle. Kyllä kuvallisesti osaavalle ihmiselle töitä löytyy, mutta totuus vain on että koulusta valmistuessa huomaa viimeistään, että työelämä on toista kuin auvoisa opiskeluaika. Voi joutua piirtämään hymyileviä pärstiä mainoksiin tai muuta mitä ei itse heti allekirjoittaisi, mutta aina se Siwan kassana olon voittaa, myös taloudellisesti. Ja ainakin on omalla alalla jossain määrin.
-
No, koska olet nuori, niin mitä jos kokeilisit sitä kaupan kassaa edes osa-aikaisesti? Täällä nuo prot ovat todenneet, että kymmenen vuotta on vienyt ennen kuin sarjakuvilla leivän tienaa, ja silloinkin se leipä on pieninä murusina maailmalla eikä ole varmaa nähnytkään...
Kun pari sarjakuvaopiskelijaa on siirtynyt koulun jälkeen nimen omaan kaupan kassaksi, he ovat lopettaneet piirtämisen koska sitä ei työpäivän jälkeen jaksa.
Voin ymmärtää. Piirtäessä pitää olla täydessä energiassa, siinähän pannaan kaikki peliin että saadaan aikaan jälkeä jonka itse sietää. Kun sitten yrittää jotain väsyneenä, alkaa tympiä koko harraste.
Sarjakuvantekemisessä pitää keskittyä. On oltava mielessä kokonaisuus ja yksityiskohdat ja vielä mieli altis keksimään mehusteita. Pitää lämmitellä käsi notkeaksi ja löytää sama tyyli kuin eilen. Sarjakuvaprojektiaan ei voi edistää puoli tuntia kerrallaan, pitää saada valmiiksi se kokonaisuus jonka on kullakin työrupeamalla mieleensä rakennellut. Ei sitä enää huomenna tavoita, ja jää vaivaamaan kun kadotti lujan kuljetuksen.
Siksi Suomessa ei ole satoja Puupäähattukelpoisia sarjakuvantekijöitä, vaikka on hyviä piirtäjiä, hyviä kertojia ja hyviä ideoita. Itse toteuttaminen on vaativaa.
Vaikka kyllä esmers Taskinen saa paljon aikaan työnsä ohella. Ehkä hän on parempi ihminen kuin minä.
-
Kun pari sarjakuvaopiskelijaa on siirtynyt koulun jälkeen nimen omaan kaupan kassaksi, he ovat lopettaneet piirtämisen koska sitä ei työpäivän jälkeen jaksa.
Nojoo, tämähän pätee aika lailla mihin tahansa muuhunkin asiaan. Esimerkiksi viime talvena diplomityön teko työn ohessa oli syvältä pärsiistä, enkä ollut ollenkaan virkeässä ja luovassa tilassa dippaa kirjoitellessani.
Jotenkin vaan surettaa jos lahjakas nuori ihminen ajaa tieten tahtoen itsensä köyhyyteen ja pätkäelämään... :/ Ehkei pitäisi ajatella näin koska olen humanisti ja kyldyyrin ystävä, mutta jotenkin se köyhäilytaiteilijaromantiikka ei oikeassa elämässä tunnu olevan yhtään romanttista.
Pitää kai ryhtyä ostamaan enemmän kotimaisia sarjakuvia edistääkseni asioita parempaan suuntaan. :) Tosin täytyy sanoa että Kvaakin myötä niitä on tullut osteltuakin prosentuaalisesti huikeasti aiempaa enemmän. Grezenillekin on mennyt ainakin yli 5 euron edestä kassavirtaa... :)
-
Kun pari sarjakuvaopiskelijaa on siirtynyt koulun jälkeen nimen omaan kaupan kassaksi, he ovat lopettaneet piirtämisen koska sitä ei työpäivän jälkeen jaksa.
Juu, samantapaisia juttuja kuulee joka puolelta. Kaikki eivät ole kassalla mutta piirtäminen on huhujen mukaan jäänyt pariltakin ihmiseltä, vaikka lahjoja olisi. Opiskelu vie tehokkaasti puhdin, ja tietokoneen ääressä tulee istuttua enemmän kuin kannattaisi. (Tällä viikolla sentään pidin hieman vapaata. ;))
-
Opiskelu vie tehokkaasti puhdin
Uskon.
Mutta kerro onko se todella mahdotonta: tehdä pitkää tarinaa pikku hiljaa, varata sille tunti päivässä jotenkin väkisin, jotta lopulta kiitos seisoisi ja albumi olisi valmis?
-
Kun pari sarjakuvaopiskelijaa on siirtynyt koulun jälkeen nimen omaan kaupan kassaksi, he ovat lopettaneet piirtämisen koska sitä ei työpäivän jälkeen jaksa.
Voin ymmärtää. Piirtäessä pitää olla täydessä energiassa, siinähän pannaan kaikki peliin että saadaan aikaan jälkeä jonka itse sietää. Kun sitten yrittää jotain väsyneenä, alkaa tympiä koko harraste.
Sarjakuvantekemisessä pitää keskittyä. On oltava mielessä kokonaisuus ja yksityiskohdat ja vielä mieli altis keksimään mehusteita. Pitää lämmitellä käsi notkeaksi ja löytää sama tyyli kuin eilen. Sarjakuvaprojektiaan ei voi edistää puoli tuntia kerrallaan, pitää saada valmiiksi se kokonaisuus jonka on kullakin työrupeamalla mieleensä rakennellut. Ei sitä enää huomenna tavoita, ja jää vaivaamaan kun kadotti lujan kuljetuksen.
Siksi Suomessa ei ole satoja Puupäähattukelpoisia sarjakuvantekijöitä, vaikka on hyviä piirtäjiä, hyviä kertojia ja hyviä ideoita. Itse toteuttaminen on vaativaa.
Näinhän tämä on.
Mä teen vielä vihoviimoisen ponnistuksen ja aion piirtää pari vuotta niin paljon sarjakuvaa kuin suinkin jaksan/ehdin/viitsin. Saapi nähdä kuinka paljon se on.
Joten Tertsi vähentää kvaakkausta ja muuta riippuvuutta aiheuttavaa radikaalisti just nyt.
-
Jep, tuo on totta.
Jos tekee vaikka ns. nykyistä perushommaa, eli päätteen ääressä jotakin, niin se ei välttämättä vaadi ihan 100%ista keskittymistä/intoa, mut sarjis vaatii. Jos sarjiksen kanssa ei ole fiilistä, niin ei tuu mitään. Jos taas on, niin silloin syntyy vaikka mitä.
Itse täytyy opettajana kyllä sanoa, et on sinällään onnellisessa asemassa, et työ antaa tavallaan tukea sarjiksen tekoon ainakin siinä mielessä, et luova pitää olla koko ajan. Se pitää "aivonystyrät oikeassa asennossa".
-
Mutta kerro onko se todella mahdotonta: tehdä pitkää tarinaa pikku hiljaa, varata sille tunti päivässä jotenkin väkisin, jotta lopulta kiitos seisoisi ja albumi olisi valmis?
Ajan puolesta se tunti olisi mahdollsta puristaa, mutta aivokapasiteetti onkin sitten eri asia... Pitkä alppari pitäisi saada pysymään kasassa ja juonen kehittelyyn menee aikaa, ja koko ajan on käynnissä vähintään kolme isompaa projektia joita pitäisi miettiä.
-
Ei millään pahalla Aura, mutta sinun äänensävyssäsi alkaa olla sellaista kitinää, että tekisi mieli vastata että "se on ihan henkilökohtainen voivoi". Minulla supervoimana ei ole piirtäminen, se on kirjojen lukeminen. Minulle pitäisi yhteiskunnan siis taata leveä elanto sillä, että luen kirjoja ja kerron niistä mielipiteeni muille.
Ammatillisesti tämä tarkoittaa sitä, että minun pitäisi päästä vähintään Hesarin kirjallisuuskriitikoksi. Mutta voih. Suvi Ahola ja Antti Majander, jotka tällä hetkellä pitävät kirjallisuuskriitikoiden kuningatar- ja kuningasvaltikkaa käsissään, ovat vasta keski-ikäisiä, ja tuskin jäävät eläkkeelle tai kupsahtavat vielä kymmeniin vuosiin. Sitten kun niin käy, on paikkoja hakemassa kaikki maakuntalehtien kymmeniä vuosia työskennelleet kriitikot, kaikki Suomen tohtoristason kirjallisuudentutkijat yliopistoilta ja vielä pitkä liuta kulttuuritoimittajia. Eihän ne minua sinne töihin ota. Nyhy nyhy yhy yhy! Ihan epistä!
Sen sijaan Mihan jutut allekirjoitan täysin. Jos ihminen pyrkii päämäärään X, hänen pitää valita, miten aikansa ja voimavaransa (jotka taatusti ovat aina rajallisia) käyttää. Muistanpa tilanteen, kun yliopistoa vaihdettuani koetin tehdä historian gradun valmiiksi, että saisin opintotuelle 10 kk jatkon toisen tutkinnon viimeistelyä varten. Sinä keväänä kun gradu alkoi olla vähän niinku pakko saada valmiiksi, aikani jakautui seuraavasti: Opiskelin toisessa yliopistolla toisella paikkakunnalla kokopäiväisesti, lisäksi olin osa-aikatyössä yliopistolla ja hain kiivaasti kesätöitä, kukas minua muuten olisi kesällä elättänyt. Kesätyöt alkoivat kesäkuun alussa, luennot loppuivat toukokuun alussa ja toukokuussa oli vielä yksi tenttiviikko, jossa oli kolme tenttiä ja muistaakseni vielä pari harjoitustyötä. Gradun teko on taatusti vähintään yhtä kokonaisvaltaista omistautumista vaativaa työtä kuin sarjakuvien piirtäminenkin, ja todellakaan en jaksanut sitä lukukauden aikana iltaisin koulun ja osa-aikatyön jälkeen pusertaa. Niinpä tein viimeisen version valmiiksi toukokuussa kaikkina muina viikkoina paitsi tenttiviikkona. Muistaakseni sosiaalisuuden huippu oli se, kun välillä piipahti lähikaupassa ostamassa maitoa. Se, mistä piti tinkiä, oli laatu. Arvosana, minkä gradusta sain, ei todellakaan häikäissyt, mutta tämä oli minulle riittävä kompromissi: sain maisterin paperit pois kuleksimasta, sain jatko-opintotuen ja ennen kaikkea sain todistettua itselleni, että pystyin tekemään loppuun asti jotain niin kauheaa, ahdistavaa, vaikealta tuntuvaa ja hirveää kuin gradun ja pystyin valmistumaan.
Elämä on valintoja, ja kompromisseja oman elatuksen, daideen dekemisen ja mukavan harrastelun välillä joutuu taatusti tekemään...
EDIT: Voin vannoa, että olisin tuossa graduntekovaiheessa antanut vaikka taivasosuuteni, jos olisin saanut rauhallisen työtilan, puoli vuotta aikaa ja riittävästi rahaa sen gradun tekoon. Valitettavasti tyhjästä on paha nyhjästä, joten pakko oli tehdä niitä kompromisseja. No, lopputulos oli halutun mukainen, ja "valmis työ on hyvä työ", arvosanoista huolimatta...
-
Nettiyhteys poikki ja telkku kellariin. Siinä on ajankäyttöongelmien perusratkaisu.
Jos tekisin nuo niin:
a) asuntoni olisi siistimmässä kunnossa
b) lukisin enemmän kirjoja
c) kuuntelisin enemmän musiikkia
d) piirtäisin enemmän
e) söisin paremmin
Tosin sosiaaliset kontaktit katkeaisivat lähes täysin.
Mutta muutoin minusta tulisi kaikin puolin parempi ihminen.
-
Ei millään pahalla Aura, mutta sinun äänensävyssäsi alkaa olla sellaista kitinää, että tekisi mieli vastata että "se on ihan henkilökohtainen voivoi".
Joo, itse asiassa jossain vaiheessa aloin miettiä missä vaiheessa ketju lipsui pois alkuperäisestä aiheestaan "voiko sarjakuvalla elää" ja siirtyi aiheeseen "mistä Aura saa töitä". ::) Pitänee lukea koko hoito uudestaan tai pyytää valvojaa muuttamaan otsikko hieman Aura-keskeisemmäksi.
Töiden saaminenhan tässä ei ole se ongelma, vaan se osaako hoitaa yrittäjän (tai sen tapaiset) hommat kunnialla ja arvostetaanko sarjakuvaa Suomessa vielä(kään) niin paljon että töistä maksetaan kunnon hintoja. Pelkällä sarjakuvalla tuskin kukaan kuvittelee elävänsä, siinä ohessa ainakin itse tekisin mieluusti kuvituksia sekä muita media/luovan alan töitä, jopa nettisivuja tai taittohommia vaikka eivät ne aina välttämättä kovin hohdokkaita ole. Kuten tuolla aiemmin sanoin, se toisi ainakin vaihtelua. Ja en ole ainoa joka unelmoi managerintapaisesta joka hoitaisi kaikki ns. käytännön asiat. Kaikista ei vain ole yrittäjiksi (sillä käytännössä free joutuu kaiken hoitamaan itse eläkettä myöten?)
Vaikka kukaan ei epäilemättä haluakaan maksaa kuvituksista sillä nehän nyt on helppo tehdä tai joku ainakin tekee halvemmalla tai sitten sitä rahaa ihan aikuisten oikeesti ei ole, niin on tilanne sentään epäilemättä parempi kuin AV-puolella josta olen kuullut aika hurjia juttuja.
-
Aiheellinen huomautus, eli palautetaan tosiaan keskustelua henkilöistä pois...
"Manageri" voisi löytyä osuuskunnasta. Jos kotiseudultasi löytyy joku kuvittajien osuuskunta, avoin yhtiö tahi muu vastaava, niin sieltä löytyy noihin käytännön juttuihinkin apuja.
Tosin oma lyhyehkö kokemukseni yrittäjyydestä osoitti, että olin kuvitellut paperisotaa paljon vaikeammaksi. Toiminimi on helppo panna pystyyn, kokeilee ensin vaikka alvittomana (raja on jossain 8000 euron hujakoilla), ja jos tienestit ovat ensi alkuun pieniä, voi miettiä, kannattaako yrittäjävakuutuksia ruveta maksamaan heti vaiko vasta sitten, kun toiminta on osoittanut elinkelpoisuutensa ja saanut päätoimisen luonteen.
Eli jos kotipaikkakunnallasi on jonkin sortin yrityshautomo tai vastaava neuvontapulju, sinne vaan kyselemään.
-
Motivaatio on kuitenkin ratkaiseva tekijä, ei raha. Jos haluaa tarpeeksi sarjakuvapiirtäjäksi, niin tulee kyllä piirrettyä.
Muistaakseni Stephen King kirjoitti ruokatauolla kirjoituskone sylissään, kun oli pesulassa töissä. Siitä voi ottaa opiksi.
Mahdolliset managerit, oman firman pystyttämiset yms ovat vain sivujuonia. Olennaista on, miten paljon ja kuinka hyviä sarjakuvia saat aikaiseksi.
Sebastian
-
Elämä on valinnoista kiinni, niitä valintoja saa ja pitää tehdä.
Tälläinen elämänfilosofia tähän väliin. Kyllä sen saavuttaa kun yrittää ja tekee töitä. Ei heti, mutta joskus.
Toivottavasti, sillä minullahan ei ole vielä mitään kokemusta asiasta nuoren ikäni vuoksi.
Edit: Kyllä olen katsonut Madventuresia.
-
... jos tienestit ovat ensi alkuun pieniä, voi miettiä, kannattaako yrittäjävakuutuksia ruveta maksamaan heti vaiko vasta sitten, kun toiminta on osoittanut elinkelpoisuutensa ja saanut päätoimisen luonteen.
Joo, muuten: freelancen eläke ei ole sekään joka talossa selviö. Kun neuvottelin jokunen vuosi sitten YEL-vakuutukseni määrästä, kävi ilmi, että on esim. lehtitaloja, jotka eivät maksa free-avustajiensa keikkatöistä mitään eläkemaksuja. Joten nyt ainakin tiedän, että osasta palkkojani on nämä suoritettu omasta toimestani, sitten taas osasta on asia valmiiksi hoitunut TaEL:in puolelta. Mikä olisi oikeasti keikkatyöläisen tapa sopeutua näihin järjestelmiin.
Ensi vuonna säännöt saatetaan tietysti taas muuttaa, ja virastoissa mielivalta jatkuu.
-
...on esim. lehtitaloja, jotka eivät maksa free-avustajiensa keikkatöistä mitään eläkemaksuja.
Jostakin virastosta minulle sanottiin, että jos ei ole työsuhdetta, lehtitalon ei tarvitsekaan maksaa eläkettä. Silloin pitää olla YEL ja työn hintaan lisätään YELin osuus.
-
Gradun teko on taatusti vähintään yhtä kokonaisvaltaista omistautumista vaativaa työtä kuin sarjakuvien piirtäminenkin
On vain niin kuin Irene itsekin kohdaltaan todisti: gradusta ei tarvitse saada hyvää arvoasanaa.
Joka onneton maisterinruikku on saanut gradun hyväksytettyä, mutta tämän tästä haukutaan sarjakuvantekijöitä huonosta tasosta. Huonoa sarjakuvaa ei kestä julkaista - eikä semmoista halua tehdä. Hyvän sarjakuvan tekeminen on huomattavasti vaikeampaa kuin gradun. Ja kun sillä ei suinkaan taio itselleen toimeentuloa (ellei se myy ulkomaita myöten), on aihetta ruikuttaa.
Aura on todella hyvä. Hän on näyttönsä antanut (vaikkei suuri yleisö niitä ole nähnyt, enkä tarkoita omakustanteitakaan). Jos noin hyvä tekijä joutuu vakavissaan pelkäämään kassaksi joutumista, elämme pahassa yhteiskunnassa joka ei taidetta ansaitse.
-
Gradu eroaa tosin sarjakuvasta siinä mielessä, että gradu ei ole taidetta. :) Mutta pitkän albumin tekeminen lienee sarjakuvapiirtäjälle samanlainen etappi kuin gradu opiskelijalle: vaikka laadulla ei väliä olisikaan, kysytään niitä perslihaksia ja sitkeyttä - pystynkö voittamaan itseni, saanko valmiiksi jonkun ison, itsenäisen, vaativan työn, varsinkin jos pelottaa että emminä pysty ja ei minusta ole tähän?
On paljon lahjakkaita opiskelijoita joilta se gradu jää ainiaaksi tekemättä ja on paljon lahjakkaita piirtäjiä joista ei koskaan tule piirtämisen ammattilaisia... Yleensä kompastuskivenä ei ole lahjakkuuden määrä.
-
Täällä on pariin otteeseen tainnut keskustelu vähän eritä aiheesta, mikä ei minua haittaa itseäni, joten jatkan samalla linjalla.
Minusta ajastus siitä, että tekisi töitten jälkeen sarjakuvaa ei ole ollenkaan mahdotonta, mutta koulun ohessa tekeminen tuntuu välillä sairaalta.
Itsellä olisi nyt ensiviikolla uusinta koe plus välikoe, suunnittelin panostavani uusintakokeeseen, koska muuten menee yksi uusinta kerta hukkaan jos en jaksa edes yrittää.
Sitten myös tekisi mieli lukea vartijat loppuun, uusin willeri, muita sarjakuvia. Katsoa tvstä mieliohjelmia, katsomattomia elokuvia olisi melkein ääretön määrä. Ja sitten tietysti haluaisin piirtää. Olisi yksi pieni projektikin kesken ja olen saanut väsättyä sitä aina välillä, mutta todella hitaaseen tahtiin. Pitäisi saada se maaliskuun loppuun mennessä tehtyä.
Mutta niinhän se on, että valintojen maailma.
-
Minua hämmästyttää tämä lehtien sarjakuvavihamielisyys, olisi kaikkien kannalta hyödyllistä jos meikäläiset tekijät saisivat albuminsa ensin julki viikkolehdissä ja sanomalehtien sunnuntaipainoksissa ennenkuin ne julkaistaisiin albumeina. Suomen kuvalehdessä Mämmilä ja pienemmässä mittakaavassa Monsieur Jean on erittäin suosittuja sarjakuvia. B. Virtanen ja Viivi ja Wagner on ilmiöitä. Sarjakuvia luetaan ja niistä pidetään mutta se kynnys mennä ostamaan albumi kirjakaupasta on pirun korkea. Vika ei ole siinä että lukijat olisivat typeriä vaan ongelma on muualla. Lehtien markkinointipuolella näyttää olevan Hankenin käyneitä apinoita jotka ei inhoa vain sarjakuvia vaan myöskin sitä journalistista puolta. Hyvä lehti olisi sellainen joka olisi pelkkiä mainoksia mutta josta tilaajat maksaisivat
-
Oletuksena että tuleeko vain piirtämällä toimeen vähän tökkii.
Mä tykkään puuhailla kaikenlaista. Ja nyt yllätyksekseni saan huomata että näin noviisina sarjakuvatekijänä opetan sarjakuvaa lapsille. Opiskelujeni ohessa häärään seuran puolella ja piirrän kun kerkeän. Opiskelutovereitani vaivaa jo kevät väsymys. Opiskelu on tylsää eikä hyviä juomajuhlia ole jokaiselle viikolle tiedossa.
Mulla on onni että sarjakuvien kanssa häärääminen on tehnyt elämästäni monipuolisen ja jännän. Joka kuukausi melkein joku uusi hanke toteutettavana. Olen kuitenkin hankkimassa sitä varmaa ammattia ja työllistymistä (luokanopettajaksi). Tulevaisuudessa toiveena tehdä sarjakuvaa josta olisi itsekkin ylpeä.
Näin opiskelijana kuitenkaan aika ei riitä. Nytkin olen yötä myöten tehnyt sarjakuvaa. Vaikken itseäni nysvääjänä pidä teen luvattoman pitkään yhtäkin ruutua. Eli ekonomisesti ei niin fiksua. Sitä kuitenkin soisi muillekkin ihmisille sen intohimonsa jossa saa toteuttaa itseään. Mulle monipuolinen sarjakuvaan liittyvä toiminta, josta joskus saa rahaakin on yhden unelman täyttyminen.
-
Mulle monipuolinen sarjakuvaan liittyvä toiminta, josta joskus saa rahaakin on yhden unelman täyttyminen.
Juu tohon lauseeseen se kaikki kiteytyy ainaki mulle.
Monipuolinen toiminta ja mulla esmes sarjakuvan josta saa rahaa on vain yksi unelma.
Ei kannata jäädä rannalle ruikuttamaan.
-
...lehtien sarjakuvavihamielisyys...
...jotka ei inhoa vain sarjakuvia vaan myöskin sitä journalistista puolta. Hyvä lehti olisi sellainen joka olisi pelkkiä mainoksia mutta josta tilaajat maksaisivat.
Tämä on minuakin ihmetyttänyt, kuka haluaa maksaa mainoksista ja kuka lukea pelkkiä mainoksia lehdistä, paitsi ne köyhät mummot, jotka juoksevat hakemaan sen halvimman maitopurkin? Ja nämä köyhät tarjousten perässä juoksijat eivät ehkä sittenkään ole se kohderyhmä, jolle lehti kannattaa suunnata.
Katsotaanpa asiaa toisin päin. Missä lehdissä on varsinkin kotimaisia sarjakuvia arvostava toimittaja/toimittajia?
Ilta-sanomat, Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat, Vihreä lanka, Kansan uutiset, Länsi-Väylä, Viva, Maaseudun Tulevaisuus, Aamulehti, Anna, Me-lehti, Hymy, Pellervo, Koululainen, Lemmikki. Tuliko tässä kaikki? On kai niitä muitakin.
Joissakin maakuntalehdissä on sarjakuvatuntijoita toimittajina, mutta suurin osa maakuntalehdistä näyttäisi katsovan mitä Hesari julkaisee ja nappaa niistä parhaat. Tässä olisi maakuntalehdille hyvä keino erottautua, alkaa julkaista kotimaista ensijulkaisuoikeudella.
-
Sarjiksilla on mahdollista tulla toimeen, kunhan hyväksy sen että ei vain tekemällä itse sarjakuvaa = käsikirjoitus/piirrostyö.
Taittaminen, kääntäminen, kustantaminen...
Mutta oikeasti se riippuu valinnoista ja siitä mitä laskee toimeentuloksi. Sarjakuva on toki taidettakin, mutta siinä on kaupallinen puolikin.
Vastakulttuurikin on markkinoitu ja enin osa markkinoinnista on
ulkoistettu todellisuudesta vieraantuneille apinoille.
sarjakuvaa ei voi verrata graduun. Molemmat vaativat kyllä selkänahkaa ja kestokykyä siinä missä ammattitaitoakin mutta kyse on eri asioista.
Ei omenoista ja appelsiineista vaan lavantaudista ja fuusiomasuunista.
Jos järjellä ajattelee on sarjakuvan tekeminen täysin kannattamaton uravalinta. ei suuren yleisön kunnioitusta, ei rahaa, ei vastakkaisen sukupuolen houkuttelumahdollisuutta (ehkä sen voikin rinnastaa graduun...) ja silti vaatii sydänverellä tehtyä työtä ja ajatusta.
Mutta saman voi laajentaa kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan.
A. Vainion vain mainoksia sisältävä lehti herätti ajatuksen. moniko tilaisi viikko/päivälehden jolla olisi sarjakuvasivujen lisäksi sarjakuvaliite tai ne sarjakuvasivut olisivat SIVUT kuten autoilu, talous, ruoka, urheilu jne?
-
Sarjakuvaa tekemällä pitäisi tulla toimeen koska se on tuottavaa työtä. Kuten Curtvile viittasi, kynänvalmistaja, paperityöläinen, tietokonekauppias, kirjapainon toimistotyöntekijä, kustantamon osakkeenomistaja sekä sadat muuta saavat sarjakuvasta toimeentulonsa, jotkut jopa kokonaan.
Miten on mahdollista että ainoa joka ei saa toimeentuloaan sarjakuvasta on sen tekijä? Koska sarjakuvantekijä on pöljämpi kuin basisti.
-
Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden luetuin sivu. Olen varmaan tyypillinen Pirkan lukija kun vilkaisen ehkä sen niksipalstan ja jos siellä sattuu olemaan kiinostavasta maasta matkailujuttu niin senkin. Kaikki muu siinä on paskaa.
Toisaalta se niiden toimituspolitiikka vaikuttaa niin oudolta että ne varmaan vaatisi siihen sarjakuvaankin jotain Pirkkatuoteista kertovia tietoiskuja. Vähän vaikea kuvitella että vaikkapa joku Kespan porukka suostuisi piirtämään sarjakuvia vain Pirkka-tuotteita käyttävistä zombeista mutta mikäs siinä. Lukisin kyllä mielelläni sellaisenkin
-
...kynänvalmistaja, paperityöläinen, tietokonekauppias, kirjapainon toimistotyöntekijä, kustantamon osakkeenomistaja sekä sadat muuta saavat sarjakuvasta toimeentulonsa, jotkut jopa kokonaan. Miten on mahdollista että ainoa joka ei saa toimeentuloaan sarjakuvasta on sen tekijä?
Keijon sanat voitelevat verta vuotavaa sydäntä. Tässä kusetetaan niitä, jotka tekevät varsinaisen luovan työn, jonka työpanoksen ansiota on että näillä rutiinityöntekijöillä olisi töitä.
Jos tekijät haluavat lopettaa tällaisen sorron, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vaatia kunnollisia korvauksia. Jokainen, joka tekee pilkkahinnalla, sahaa sekä omaa oksaansa että muidenkin oksaa.
Toinen juttu on sitten kilpailu, esim. ulkomaisen syndikaattitavaran kanssa on kotimaisen vaikea kilpailla. Jos isokin lehti saa viikon stripit 20-40 eurolla, menee siinä kotimaisella tekijällä sormi suuhun. Siksi pitääkin myydä ensijulkaisuoikeus kalliilla, koska se voi jäädä pitkäksi aikaa ainoaksi korvaukseksi mitä sarjakuvasta saa.
Onneksi monet lehdet ovat valmiita maksamaan kotimaisesta reilusti enemmän kuin ulkomaisesta ja onneksi jotkut jopa eivät harkitsekaan ulkomaisen julkaisemista.
-
Rocky Tukholman Metro-lehdessä on tavattoman suosittu, minä monien muiden tapaan katson siitä Ruotsissa ollessa vain sen ja heitän lehden menemään. Mikä on siinä niin vaikeaa ymmärtää että kannattaa maksaa vähän enemmän kuin Karvisesta että erottuu?
-
Olen tässä viime aikoina paljon lähetellyt lehdille näytteitä jos ne vaikka haluaisivat alkaa julkaisemaan mun sarjiksia. Monet eivät vastaa mitään, ja ne jotka vastaavat, kiittelevät kyllä kohteliaasti ja toteavat ettei niillä ole ainakaan tällä hetkellä aikomusta ottaa sarjakuvaa. Ja monet lehdet joilla oli ennen sarjis sivuillaan, eivät enää nykyään jostain kumman syystä ota niitä aineistoonsa. Tietenkään sarjakuvasta lehdelle ei makseta niin kuin mainoksista, päinvastoin, mutta ainakin minä itse luen lehdestä mieluummin sarjakuvaa kuin mainoksia :D.
-
No suomalainen journalisti-ilmapiirihän on niin joustavaa ja avointa muutenkin, että sarjakuva-asenne on vain jäävuoren huippu. Muistellaanpas sitä Turun Sanomien pt:n lausuntoa, jonka mukaan naisia ei kannata ylentää kun jäävät ryökäleet heti äitiyslomalle ja mitä siitä työstä sitten tulee.
-
mulla on semmoinen kuva, että aika moni kotimainen tekijä tekee sitä "omaa juttuaan". Tinkimättömästi. Piiruakaan muuttamatta.
Sitten ihmetellään, kun ei kelpaa lehdille. Joustavuutta hyvä herrasväki.
Uskoisin, että mahikset myyntiin paranee myös, jos sarjakuvan ensivaikutelma (= ulkoasu) on miellyttävä esim. "haastavan" sijaan.
Pahitteeksi ei ole sekään, jos sarjakuvassa on myös niin kovin epämuodikas loppuvitsi.
-
Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden luetuin sivu.
Pirkassa oli pitkään sarjakuva. Ruusuvuoren ja Rasin sarja, nimi ei tule mieleen. Enää ei ole. Samaten sarjakuva hävisi toisesta vastaavasta, ME-lehdestä, epäilemättä koska se annettiin oikealle kustantajalle tehtäväksi. Eikä taida muissakaan kauppojen jäsenlehdissä olla (Yhteishyvä jne).
Timo
-
...Pirkassa...
...ME-lehdestä...
...Yhteishyvä...
Eli niitä pommittamaan, Aura, Tertsi, Timo R. ja muut!
-
Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee semmoinen kuva, että Suomi on pullollaan loistavia sarjakuvia, joita typerät ja sokeat toimittajat ei vain huomaa.
Niitähän voisi vaikka esitellä täällä Kvaakissa. Ihan vaan mielenkiinnon vuoksi.
Sen kyllä allekirjoitan, että sellaisia palkkioita on vaikea saada, joilla voisi elää esim. merkonomin elämää. Pitäisi räätälöidä sarjakuva jollekin lehdelle siten, että se kelpaisi myös muulle yleisölle.
Vaikea homma.
-
Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden luetuin sivu. Olen varmaan tyypillinen Pirkan lukija kun vilkaisen ehkä sen niksipalstan ja jos siellä sattuu olemaan kiinostavasta maasta matkailujuttu niin senkin. Kaikki muu siinä on paskaa.
Toisaalta se niiden toimituspolitiikka vaikuttaa niin oudolta että ne varmaan vaatisi siihen sarjakuvaankin jotain Pirkkatuoteista kertovia tietoiskuja. Vähän vaikea kuvitella että vaikkapa joku Kespan porukka suostuisi piirtämään sarjakuvia vain Pirkka-tuotteita käyttävistä zombeista mutta mikäs siinä. Lukisin kyllä mielelläni sellaisenkin
Ajattelin ensin kopsata vain lopun tekstistäsi, mutta olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Minulle on aina ollut lehtien sarjakuva-anti hyvin oleellista. Sen perusteella olen luokitellut lehden tason ;D Nykyään kiinnitän huomiota puolueettomuuteen, mutta sarjikset ovat edelleen tärkeitä. Jahka tässä tietää mikä on tuleva tilattava lähilehti, niin täytyy samantien laittaa palautetta toimitukseen tämän asian tiimoilta.
-
Eli niitä pommittamaan, Aura, Tertsi, Timo R. ja muut!
Mun ongelmani on se, että mulla on suht hyvä vaikkakin tosi boring päiväduuni. (edit:ongelma on tietysti myös keksiä omaperäinen ja muita ihmisiä kiinnostava hyvä sarjakuva)
Kunnollisen sarjakuvan tekeminen esim. Me-lehteen olisi todella aikaa vievää. Kun ovat Mämmilään tottuneet. Koivisto teki yhtä Mämmilä-sivua 35 tuntia. Se ei oikein onnistu vakiduunin ohessa.
Mä panostan meidän pikkuiseen Muësliin ja jos joskus sais albumin tehtyä niin ois ihan kiva.
-
Ketjussa on paljon puhuttu (meikäläisen työllistymismahdollisuuksien lisäksi :P) siitä, että alpparin tekemiseen vaaditaan perslihaksia ja päättäväisyyttä. Menee tosin edelleen hieman aiheen vierestä, sillä kysehän oli alun perin sarjakuvilla toimeen tulemisesta. Jos olisi aikaa en yhtään epäilisi ruveta työstämään alpparia. Mutta todellinen ongelma on muualla kuin siinä saako alpparin valmiiksi vai ei. Mitä Keijo mainitsi sarjakuvien laadusta pitää varsin paikkansa. Kilpailu on kovaa. Työhön pitää keskittyä sen lisäksi että sen saa joskus saatettua loppuun eikä menestys ole silti taattu. Ja alppareilla ei ainakaan rikastu.
Ei tunnu olevan mitään järkeä siinä että vääntää tuhottomasti sivuja olemattomalla palkalla. Jos sarjakuvat (ja kuvitukset yms yms yms) menevät kokopäivätyöksi eikä rahaa silti tule ei koko hommassa ole enää järkeä. Siinä vaiheessa kannattaa ehkä harkita sarjakuvan tekemistä vain harrastuksena.
Ammattilainen voi pyytää kunnon palkkioita, mutta missä vaiheessa sitä sitten määrittelee itsensä niin ammattilaiseksi että kunnon hintoja "saa" pyytää. Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole. Kunnon hintoja pitäisi pyytää, mutta käytännössä homma menee aina päinvastoin.
Tosiaan, miksi ainoa joka ei saa kunnon palkkaa työstään on materiaalin alkuperäinen tuottaja?
Onneksi olen vielä opiskelija joten voin rauhassa jatkaa itseni näännyttämistä koulun ohella vielä parisen vuotta. (Puoleeni tosin käännytään vain manga-asioissa mutta liekö sillä loppujen lopuksi väliä? Esim Narullan tyylinen sarja kiinnostaa luonnollisesti eniten juuri mangaihmisiä. Enempää jatkuvia sarjoja en kuitenkaan tällä hetkellä pysty kontolleni ottamaan.)
-
...Niitähän voisi vaikka esitellä täällä Kvaakissa...
...sellaisia palkkioita on vaikea saada, joilla voisi elää esim. merkonomin elämää. Pitäisi räätälöidä sarjakuva jollekin lehdelle siten, että se kelpaisi myös muulle yleisölle.
Vaikea homma.
Kunhan Kouvalaisen Juha saa sen gallerian tänne, niin sittenhän niitä voi esitellä - kuka vain.
Räätälöity ja kelpaa muulle yleisölle - vaikea muttei mahdoton. Voi riittää myös yhteen lehteen. Jos uskaltaa pyytää vaikka 3500 e/sivu. Pirkalle ja Yhteishyvälle tämä ei olisi mahdoton hinta. Jakavathan he miljoonia asiakas"omistajillekin".
-
Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee semmoinen kuva, että Suomi on pullollaan loistavia sarjakuvia, joita typerät ja sokeat toimittajat ei vain huomaa.
En mä edes syytä toimittajia, siellä on järki-ihmisiä. Mutta kun kukaan ei halua maksaa mitään niin sitten sarjakuvantekijät tekevät todella sisäänpäinkääntyneitä juttuja jotka kiinnostaa vain niitä itseään ja niiden kavereita. Edelleen mietin tuota Ranskaa missä markkinat ja tekijät kohtaa niin että jopa tunnetusti ksenofobit ranskalaiset elättää muunmaalaisia tekijöitä ostamalla niiden albumeita vaikka kotona ne olisi kuinka marginaalisia tyyppejä. Ranskalaiset on viimeaikoina tukenut sellaisia kehitysmaita kuin USA, Kanada, Englanti ja Suomi
-
vaikka 3500 e/sivu. Pirkalle ja Yhteishyvälle tämä ei olisi mahdoton hinta. Jakavathan he miljoonia asiakas"omistajillekin".
Jep.
Noihin kannattaa yrittää. Siellä on rahaa.
Pari kertaa olen päässyt katsomaan, millaisia sarjakuvia erääseen lehteen on tarjottu. Silloin huomasin tuon ensivaikutelman tärkeyden. Kun kädessä on monistenippu eri sarjakuvia, ei siinä toimittaja viitsi etsiä rivien välistä mitään syvämerkityksiä .
Kyllä jonkinlainen positiivinen vaikutus pitää tapahtua heti ensi vilkaisulla.
-
Toi on totta. Osta puku, vahaa viikset
-
En mä edes syytä toimittajia, siellä on järki-ihmisiä.
Joo, onhan noita muutamia. :D
Tuolla aiemmin mainittiin mielestäni hyvä pointti:
Monelle tylsälle lehdelle se lehden sarjakuva voi olla ainoa syy, että lukija viitsii edes avata kyseisen lärpäkkeen. Oman sarjakuvan avulla voi erottua kilpailijasta.
Tein aikoinani erääseen ammattilehteen ei-kovin-kummoista sarjakuvaa. Se oli lehden ensimmäinen sarjakuva kautta aikain.
Sarjakuva oli lehden toiseksi luetuin osio erään pakinan jälkeen, joka käsitteli kyseiseen ammattiin liittyviä ajankohtaisia asioita.
Sarjakuvan luki 80% lukijoista/vastaajista. Ei pöllömpää. Tuon tutkimuksen jälkeen toimituksen suhtautuminen minuun ja sarjakuvaani muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Ei siinä kauheasti valittamista ollut ennenkään, mutta kuitenkin.
-
Gradun teko on sitä paitsi mielestäni todella helppoa puuhaa. Itse tein oman graduni äitiyslomalla ja sainpa gradustani vielä ihan hyvän arvosanankin.
Puhu vain omasta puolestasi... :) Minulle gradu on ollu yksi elämäni ahditavimmista ja kamalimmista asioista. Ja mä en sentään jäänyt siihen, olikos se 25 % suuruiseen, opiskelijaryhmään jotka tekevät opinnoistaan kaiken paitsi gradua.
-
Joo, onhan noita muutamia. :D
Tuolla aiemmin mainittiin mielestäni hyvä pointti:
Monelle tylsälle lehdelle se lehden sarjakuva voi olla ainoa syy, että lukija viitsii edes avata kyseisen lärpäkkeen. Oman sarjakuvan avulla voi erottua kilpailijasta.
Tein aikoinani erääseen ammattilehteen ei-kovin-kummoista sarjakuvaa. Se oli lehden ensimmäinen sarjakuva kautta aikain.
Sarjakuva oli lehden toiseksi luetuin osio erään pakinan jälkeen, joka käsitteli kyseiseen ammattiin liittyviä ajankohtaisia asioita.
Sarjakuvan luki 80% lukijoista/vastaajista. Ei pöllömpää. Tuon tutkimuksen jälkeen toimituksen suhtautuminen minuun ja sarjakuvaani muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Ei siinä kauheasti valittamista ollut ennenkään, mutta kuitenkin.
Tämä kiteyttää paljon omaa näkemystäni: sarjakuvien merkitystä väheksytään lehdissä. Jos minulla on kiire, niin hesarista luen vain sarjikset (tämä pätee myös esim. viikon poissaolon aiheuttamaan lehtipinoon).
Miksiköhän lehdissä ei ole yleisesti mainoksia sarjisten lähellä ???
-
... Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole...
Tosiaan, miksi ainoa joka ei saa kunnon palkkaa työstään on materiaalin alkuperäinen tuottaja?
Me ollaan sillä lailla tyhmiä.
Mutta otan vapauden lainata Kiven aikoinaan kehittämää etulinjanvetoa aina palaverin alussa: "Valitettavasti tämä on mulle työtä, joten mun on pakko ottaa tästä rahaa, vaikka olisi kuinka kivaa."
Asiaa, eikö? Jos kerran niillä ei ole varaa maksaa, ei jumankauta meilläkään ole varaa tehdä niille mitään. Miksi ne siis saisivat olettaa voivansa tehdä tilauksia, jopa jotain vaatimuksia?
Sävelen vaihto duuriin: pitkän hiljaisen kauden jälkeen iski kuvituskeikka. Rahaa! Se on ihana asia. Vuokran ja laskujen maksua, ruokaa, ehkä jopa hiukan juomaa. Laihduttuani viidessä viikossa viisi kiloa sovin taas tummaan pukuunikin ja voin olla uskottava.
-
Jos kerran niillä ei ole varaa maksaa, ei jumankauta meilläkään ole varaa tehdä niille mitään.
Asiaa!
Öh, tulipa mieleeni, että toimittamaani lehteen piirtävät taiteilijat eivät saa sarjakuvistaan palkkaa pennin hyrrää. :-\
Vielä...
-
Öh, tulipa mieleeni, että toimittamaani lehteen piirtävät taiteilijat eivät saa sarjakuvistaa palkkaa pennin hyrrää. :-\
Riistäjä! ;)
Eräässä entisessä työpaikassani (kohtuullisen iso lafka kuitenkin) satuin mainitsemaan piirtäväni sarjakuvia. Parissa tunnissa sainkin sitten kolme (3) kappaletta kuvitus- ja sarjakuvapyyntöjä. No, mainitsin sitten ehtoni (50 euroa per kuvitussivu, 100 euroa per sarjakuvasivu, oikeudet pysyvät minulla), jotka kuitenkin olivat aika polkuhintaa. Eipä kuulunut enää sen jälkeen mitään...
No, kyseessä oli kyllä paikka, joka käyttää mm. laajasti työkkärin tarjoamaa ilmaista työharjoitteluvoimaa tekemään ihan koko- ja ylipäiväistä vaativaa työtä, joten duunista maksaminen taisi olla ylivoimaista (minunkin palkkani maksoi aivan toinen taho)...
-
Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole. Kunnon hintoja pitäisi pyytää, mutta käytännössä homma menee aina päinvastoin.
Mä sanoin aikoinani näin:
Te maksatte mulle tämän verran. Toimittajan keskipalkka on tämä.
Tällä summalla toimittaja tekee näin ja näin monta (=vähän) tuntia töitä (palkkioissa pitää tietysti otta huomioon eläke ja tellit ja vellit). Mä käytän saman verran aikaa tämän sarjakuvan tekoon. Älkää odottako joka kerta mitään elämää suurempaa sarjakuvanautintoa.
Enää en siis piirrä mihinkään. ::)
-
Tuodaan jotain positiivisia erikoistapauksiakin esille.
Tein paikallislehteen sananlaskukuvituksia kerran viikossa. Lehden päätoimittaja soitti ja kysyi miksi en ole sanonut että teen myös nettisarjaa.Hän halusi sarjan ilmestymään joka numeroon (2x viikossa) ja asia oli sillä selvä.
-
Joo, onhan noita muutamia. :D
Sarjakuvan luki 80% lukijoista/vastaajista. Ei pöllömpää. Tuon tutkimuksen jälkeen toimituksen suhtautuminen minuun ja sarjakuvaani muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan.
Epäilen että ajoit ne viikset pois ja sinuun suhtauduttiin ihmisenä vakavammin
-
Hän halusi sarjan ilmestymään joka numeroon (2x viikossa) ja asia oli sillä selvä.
Joo kyllä ne sarjakuvia haluaa. Mutta mites on palkkion laita?
Sä teet omaperäisiä, hyviä sarjakuvia. Olikos kyseessä Naapurit?
-
Epäilen että ajoit ne viikset pois ja sinuun suhtauduttiin ihmisenä vakavammin
Osu ja uppos!!! ;)
-
Joo kyllä ne sarjakuvia haluaa. Mutta mites on palkkion laita?
Palkkio on liikesalaisuus mutta sain sen minkä pyysinkin.
-
Palkkio on liikesalaisuus mutta sain sen minkä pyysinkin.
Tämmöiset positiiviset esimerkit antavat uskoa siihen, että joku päivä se ihana valo voi osua minuunkin.
Mutta perusedellytys "menestykselle" on se, että tuote on monen ihmisen mielestä hyvä.
-
No, kyseessä oli kyllä paikka, joka käyttää mm. laajasti työkkärin tarjoamaa ilmaista työharjoitteluvoimaa tekemään ihan koko- ja ylipäiväistä vaativaa työtä, joten duunista maksaminen taisi olla ylivoimaista (minunkin palkkani maksoi aivan toinen taho)...
Tästä tulee mieleen yliopiston graafisen suunnittelun sähköpostilista ( Lapin yliopisto ) jossa rekrytointipalvelu välittää työtarjouksia, joissa opiskelijoita pyydetään tekemään ilmaiseksi hommia, tarjoten porkkanoina iänikuisia fraaseja:
"Saa töitänsä näkyviin nettiin"
"Ehkä sen voi jotenkin yhdistää opintoihin"
"Saa mainetta ja kunniaa"
Bollocks! Pitäkää tunkkinne! :P
-
"Saa töitänsä näkyviin nettiin"
Pöyristyttävintä paskaa mitä olen lukenut 2007. En ole mikään nettiuskovainen mutta tämän systeemin hyvä puoli on että kaikki saa töitänsä näkyviin nettiin jos ei ole joku perkeleen lukutaidoton talebani tai kepulainen. Sisältö ratkaisee että viitsiikö sitä kukaan lukea (Cola-Ollin suosio sai mut kyllä epäilemään että aika iso osa suomalaisesta nettiporukasta on debiilejä). Kerronpa vain ilahduttavana esimerkkinä että minun fudisjoukkueen sivulle oli ilmestynyt Kiroileva Siili-linkki. Meistä pelaajista kaksi käyttää enemmän rahaa vuodessa sarjakuviin kuin jalkapalloon ja kumpikaan meistä ei sitä osoitetta laittanut sinne
-
Mitä/Miten muuten Aku Ankan piirtäjät tienaa?
Olen ymmärtänyt että on jokunen vakiintunut piirtäjä, mutta suurin osa toimii freelancereinä.
-
Mitä/Miten muuten Aku Ankan piirtäjät tienaa?
Aku Ankasta en tiedä, mutta Muumi-piirtäjät saivat ainakin jokunen vuosi sitten 170 e/sivu ja joutuivat sillä luovuttamaan kaikki oikeudet. Mustanaamio-piirtäjät saivat jokunen vuosi sitten 170 e/sivu piirtämisestä ja 85 e/sivu käsikirjoittamisesta, mutta sentään uusintajulkaisusta 50%. Joka tapauksessa sellaisia palkkioita että minä en piirtäisi näillä hinnoilla edes tikku-ukkoja.
Don Rosa joskus kertoi suuttuneensa, kun joutui myymään kaikki oikeudet kertajulkaisun hinnalla. Olisiko Aku-palkkiokin siis jotain 170 e/sivu luokkaa.
-
Meillä Euroopassa ei kai kukaan vaadi noita kaikkia oikeuksia (Disneyn siirtomaissa harjoittama valkoinen orjakauppa on tietysti oma lukunsa), eikö se ole ihan amerikkalaisten oma keksintö?
-
Disni onlinen orjuudessa kyllä maksettiin kohtuullinen korvaus, mutta tekijänoikeuksien kertakaikkinen luovuttaminen oli vasta alkua!
krediittejä työlleen ei saanut,
Huomatkaa että Egmont ja Disney ovat erillään. Sarjakuvien tekijät saavat krediitit ja piirtäjiä jopa promotaan messuilla jne. Oikeuksia ei tosin omista omiin sarjoihinsa.
Timo
-
Olisihan se hienoa, jos voisi piirtää sarjakuvia kokopäiväisesti tienaten niin, että joka päiväinen elanto ja asunto olisi turvattu + rahat joka vuotiseen lomamatkaan tienattu. Mutta tuskin se meikäläisen kohdalla on mahdollista. :-[
Itse olen ajatellut, että jos kirjoituksissa fysiikka menee hyvin (vähintään m), pääsen suoraan yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Opettajan ammatti olisi oikein otollinen sivutoimiselle sarjakuvapiirtäjälle. Olisi säännölliset tulot, ei vuorotyötä, joka todella söisi mehut, on viikonloput, syys-, joulu-, kevät- ja kesälomat, jolloin on aikaa piirtää. Töidenkin jälkeen olisi aikaa harrastella, mikäli ei tarvitse kokeita tarkistaa. Lisäksi matematiikan, fysiikan ja kemian opettajista on suorastaan pulaa. Korjatkaa, jos olen jossain suhteessa väärässä.
Eli ei minun unelmissani tarvitse elantoansa sarjakuvilla tienata. Riittää kun sillä saa rahat vaikkapa käsin tehtyyn Les Pauliin tai suuren sarjiskokoelman kartuttamiseen, nimeään kuuluviin niin paljon, että pääsee satunnaisesti luennoimaan itselleen rakkaasta aiheesta ja omat taitonsa ja työnsä kehitettyä niin, että se inspiroisi jotakuta (edes yhtä) vasta-alkajaa aloittamaan tämän saman harrastuksen. 8]
Loppujen lopuksi, onhan tässä ainakin itselläni eniten kyse rakkaasta harrastuksesta ja kulttuurin muodosta. En tahdo pilata sitä deadlineilla, rahahuolilla ja väkipakkoisella väkertämisellä. Sitä paitsi, kun nyt kirjoitukset saadaan ohi, voin käyttää reilun vuoden pelkästään piirtämiseen Limingan sarjakuvalinjan ja muiden tuherteluiden muodossa. Lisäksi olen suunnitellut oman nettisarjiksen aloittamista kaverin avustuksella, mikä tässä vaiheessa olisi jo kova juttu. Mutta siitä sitten lisää joskus myöhemmin. ;)
-
Uroskana, kaikki kohdat kuulostavat minusta järkeviltä. Luonnontieteellisten alojen opettajia kouluihin on tosiaan alkanut olla vaikea löytää, koska esimerkiksi fysiikan ja matikan opiskelijoista on yliopistoissa pulaa (matikan opiskelu lukiossa kun on vähentynyt), ja monet vaihtavat alaa tai rupeavat johonkin muuhun työhön kuin opettajiksi.
Tuoreimman tiedon opettajien työllisyystilanteesta saat, jos seurailet vaikka tuon Limingan vuotesi aikana www.mol.fi -sivustoa, ja vertailet siellä hieman, mihin töihin eri ihmisiä oikein haetaankaan. Opettajien ammattiliitosta löytynee myös jonkin sortin tilastoja.
-
Mitä/Miten muuten Aku Ankan piirtäjät tienaa?
Aku Ankasta en tiedä, mutta Muumi-piirtäjät saivat ainakin jokunen vuosi sitten 170 e/sivu ja joutuivat sillä luovuttamaan kaikki oikeudet. Mustanaamio-piirtäjät saivat jokunen vuosi sitten 170 e/sivu piirtämisestä ja 85 e/sivu käsikirjoittamisesta, mutta sentään uusintajulkaisusta 50%. Joka tapauksessa sellaisia palkkioita että minä en piirtäisi näillä hinnoilla edes tikku-ukkoja.
Egmontin alkupalkka aloittaville Aku Ankan käsikirjoittajille oli ainakin muutama vuosi sitten 90 e/sivu, kokeneemmille tekijöille sitten enemmän. Ei mitään päätähuimaavaa, mutta ei nyt aivan kehnostikaan mielestäni. Riippuu tietenkin myös omasta työnopeudestaan, onko tuo palkkio mielekäs vai ei... ehkä nuo hinnat ovat tuosta jo nousseetkin.
Niinhän se menee, että palkka täytyy sopeuttaa työnantajaan. On sitä itsekin tullut tehtyä joskus sarjakuvakuvituksia pienelle työnantajalle satasella sivu. Jossain vaiheessa sitä alkoi pohtia työn mielekkyyttä kun maa on täynnä työnantajia, joilta voi hyvinkin pyytää freelancer-suositusten mukaisesti sen 65 euroa/tunti. Tietenkin alkuun on tärkeintä saada kokemusta ja näyttöä millä lähteä myymään omaa osaamistaan.
-
Loppujen lopuksi, onhan tässä ainakin itselläni eniten kyse rakkaasta harrastuksesta ja kulttuurin muodosta. En tahdo pilata sitä deadlineilla, rahahuolilla ja väkipakkoisella väkertämisellä.
Aina on vaarana että kun luovasta tekemisestä tulee työtä siitä saattaa mennä maku ja lopulta unohtaa miksi alalle alun perin ajautui.
Ehkäpä loppujen lopuksi on tärkeämpää saada kohtuullinen toimeentulo, joten ammattilaisuuden jättäminen alkaa melkein tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Jos homman jättää pelkäksi harrastukseksi ei ole vaaraa että stressaisi sen kanssa itseltä hengiltä. Ja saahan töitä silti levitykseen, jos ei nyt "suurelle yleisölle" niin pienille piireille ainakin.
Mutta ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä että jos kaikki ajattelisivat näin ja vain luovuttaisivat ei maailmassa olisi varmaan yhtä ainutta kovan tason sarjakuvantekijää, kirjailijaa, muusikkoa tai tiedemiestä. :P
-
Mutta ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä että jos kaikki ajattelisivat näin ja vain luovuttaisivat ei maailmassa olisi varmaan yhtä ainutta kovan tason sarjakuvantekijää, kirjailijaa, muusikkoa tai tiedemiestä. :P
Itse asiassa suurin osa kovan luokan taiteilijoista on aluksi käynyt ns. "oikeissa töissä" taiteilun ohella, ja ryhtynyt kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta sitten, kun se on alkanut kunnolla taloudellisesti kannattaa. Eikä kannata aliarvioida sitäkään, miten positiivisesti halu päästä eroon paskasta duunista voi vaikuttaa taiteilijan inspiraatioon.
-
Eikä kannata aliarvioida sitäkään, miten positiivisesti halu päästä eroon paskasta duunista voi vaikuttaa taiteilijan inspiraatioon.
Tämä on muuten semmoinen asia, joka vaikuttaa positiivisesti ihan mihin tahansa päämäärään...
-
Itse asiassa suurin osa kovan luokan taiteilijoista on aluksi käynyt ns. "oikeissa töissä" taiteilun ohella, ja ryhtynyt kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta sitten, kun se on alkanut kunnolla taloudellisesti kannattaa.
Joo, totta. Tiedänhän minä tuon mutta tuli taas möläytettyä... Jonkin asteen yrittäminen siihen kai yleensä kuitenkin sisältyy. Ja onnea. Paljon onnea sekä taitoa että suureen yleisöön vetoavat jutut. Kymmenenkään vuoden hipsuttelu ei aina avaa tietä ammattilaisuuteen vaikka töitä tekisikin, eikä se takaa sitä että pääsisi yleiseen tietoisuuteen.
-
Auran ei ainakaan tarvitse miettiä, onko oikealla alalla. Katselin yhtä lehdykkää tänään, silmiin osui poikkeuksellisen hieno kuva ja kun tihrustin tarkemmin, signeerauksessa luki A. Ijäs! ;D
-
En oo uskaltanu oikeen seurata tätä keskustelua, kun tein tuossa muutama päivä sitten lopullisen päätkösen, että tulen tekemään sarjakuvia kokopäivätyönäni. Nyt pitäisi laittaa toiminimipaperit menemään ja hankkia tilitoimistopalveluita ja tehdä kaikkea muutakin pelottavan aikuismaista.
Saa sitten nähdä miten päätös tulee onnistumaan, vielä on onneksi muutama vuosi koulua jäljellä, jonka jälkeen voisi vielä hakea jotain kivoja lisäopintoja (kuten vaikka lahdesta... ;) ) joten opintotuki on turvana vielä jonkin aikaa. Tavoitteena sitten valmistuttua on pystyä elättämään itseni sarjakuvilla ja kuvituksilla.
Edelleen oon sitä mieltä, ettei mua oo luotu "oikeisiin töihin" edes niin että "voin vapaa-ajalla sitten tehdä sarjakuvia", vaan haluan keskittyä täysin valitsemaani ammattiin. Kyllä se siinä vaiheessa kun sain pakit postin lajittelusta tuntui siltä että "te ette halua mua enkä mä halua teitä joten miks mä ees yritän?" -fiilis.
Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?
-
Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?
Juuri näin. Asenne ratkaisee. Hyvä tekijä löytää aina paikkansa.
-
Yrittäjälle taas on voinut helpommin tulla investointilainaa ja muita kuluja, jotka voivat kaatua täysimittaisesti maksettavaksi, jos tekee konkan. Pienyrittäjälle ei taida löytyä ymmärtäjää oikein mistään. Ei oikein uskalla otta mitään riskejä, hissukseen täytyy jokainen liike miettiä, ettei vain tule takkiin.
Asiat näköjään edistyvät, hitaasti.
http://www.yle.fi/uutiset/oikea/id53319.html
-
Ei tuo ole mielestäni yhtään naiivia tai tyhmää. Sinulla on todella lahjoja tehdä sarjakuvia, joten olisi erittäin oikeudenmukaista, että pystyisit elättämään itsesi juuri sarjisten teolla. Onnea matkaan! :)
kiitos ja kumarrus :-*
Saatte sitten kuulla sarjistapaamisissa kun valitan miten on liian vähän töitä/liian paljon töitä/liian vähän aikaa/liian vähän apurahoja/liian vähän taiteellista inspiraatiota ;D
että koittakaa kestää vaan!
-
Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?
"Minä tyydyin niin vähään, etten saanut mitään" - sanottiin jossain Smedsin näytelmässä.
Jos ei mitään pyydä, ei mitään saa, eli anna
palaa!
-
En oo uskaltanu oikeen seurata tätä keskustelua, kun tein tuossa muutama päivä sitten lopullisen päätkösen, että tulen tekemään sarjakuvia kokopäivätyönäni. Nyt pitäisi laittaa toiminimipaperit menemään ja hankkia tilitoimistopalveluita ja tehdä kaikkea muutakin pelottavan aikuismaista.
Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?
Onnittelen, näin pitää toimia.
Älä kerää turhia paineita tuolla "yrittäjä"-termillä.
.........
Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi. Murto-osalla siitä hinnasta saat kirjanpito-ohjelman tai hoidat homman käsin jos sinulla ei nyt ole aivan kauhea kuittifobia.
-
Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi.
No joo, mut meen kuitenkin keskustelemaan asiasta kyseisen tilitoimiston kanssa... Tämä on erikoistunut pienyrittäjiin, (ja mä oon varmsti se pienin ;) ) ja eräs ystäväni joka on vähän niinkuin samassa tilanteessa on kehunut tuota toimistoa joten katsotaan nyt paljonko siellä veloitetaan...
...Mä olisin onnellinen, ettei tarttis huolehtia noista asioista sen enempää. Se jo säästäis niin paljon mun hermoja ja aikaa että voisin siitä jotain maksaakin...
Mut tosiaan, katsellaan vielä kaikkia vaihtoehtoja.
-
Oma kokemus oli semmoinen, että tein sarjiksia ja kuvituksia oman työn ohella muutaman vuoden. Siinä sitä näki aika hyvin, että haluaako sitä tehdä päätyönä ja pystyykö siihen. Ei sitä tarvitse itseään heti irtisanoa vanhasta työstä, kun rupiaa näitä kuvioita miettimään. Ei tämän niin dramaattista tarvitse olla. Jos sitten näyttää siltä, että hommia ei riitä tai muuten vaan ei nappaa, niin on ainakin se vanha duuni vielä siinä. Kauaa sitä ei tosin kahta työtä jaksa...
Nyt harkitsen opiskelupaikan hankkimista taiteen tekemisen saralta, jotta pääsis eteenpäin oikein kunnolla tässä hommassa... Joskohan sitä vielä vanha johonkin pääsis...
8]
-
Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi. Murto-osalla siitä hinnasta saat kirjanpito-ohjelman tai hoidat homman käsin jos sinulla ei nyt ole aivan kauhea kuittifobia.
Kaytannon mielipiteena sanon, etta kirjanpitajan hankkiminen kannattaa, ellet halua kayttaa aikaasi tuumailemalla, kuinka mikin asia kirjataan ja mihinka ja milloin maksaa mita ja minne ja missa maarin. Jos laskee, etta tuntilaskutuksesi on vaikkapa 50 euroa ja kirjanpitaja laskuttaa vaikkapa 60-70 euroa kuussa, niin kyseessa on sinulle vain vajaan parin tunnin menetys. Sen sijaan voit menettaa tuntitolkulla aikaa pahkaillessasi mita tehda kun voisit sen sijaan keskittya tyohosi. Lisaksi kirjanpitaja antaa vinkkeja miten hoitaa asiansa paremmin. Jos itsellasi on kaupallinen koulutus ja moiset hommat sujuvat, niin kaikin mokomin. Mina mieluummin keskityn tekemaan omaa tyotani ja sailytan mielenrauhani. Ja joka tapauksessa voit vahentaa kirjanpidon verotuksestasi.
-
Kaytannon mielipiteena sanon, etta kirjanpitajan hankkiminen kannattaa, ellet halua kayttaa aikaasi tuumailemalla, kuinka mikin asia kirjataan ja mihinka ja milloin maksaa mita ja minne ja missa maarin. Jos laskee, etta tuntilaskutuksesi on vaikkapa 50 euroa ja kirjanpitaja laskuttaa vaikkapa 60-70 euroa kuussa, niin kyseessa on sinulle vain vajaan parin tunnin menetys. Sen sijaan voit menettaa tuntitolkulla aikaa pahkaillessasi mita tehda kun voisit sen sijaan keskittya tyohosi. Lisaksi kirjanpitaja antaa vinkkeja miten hoitaa asiansa paremmin. Jos itsellasi on kaupallinen koulutus ja moiset hommat sujuvat, niin kaikin mokomin. Mina mieluummin keskityn tekemaan omaa tyotani ja sailytan mielenrauhani. Ja joka tapauksessa voit vahentaa kirjanpidon verotuksestasi.
Kun työskentelin freena, kuukausituloni olivat kesäisin vähemmän kuin tuo 60 - 70 euroa kuussa. Kukaan ei anna kokemattomalle freelle töitä, joista voi laskuttaa 50 euroa tunnissa ellei laske niin että laskuttaa kahdesta tunnista mutta tekee viikon.
Oikea argumentti on että pitäisi pystyä keskittymään työhönsä. En vain usko että 60 - 70 eurolla kuussa voi ostaa itsensä irti byrokratiahuolista. Kirjanpitofirmako pähkäilisi paremmin? Ei aloittelevan freen kirjanpidossa ole ihmeitä mietittävää mihin mikäkin erä kirjataan. Palkkio > tulot. 20 kiloa kananmunia > työvälinemenot. Paljon enemmän aikaa menisi siihen että selittäisi kirjanpitofirmalle miten sinun toimintasi toteutuu, millä lailla mikäkin kuluerä liittyy työhön jotta ne voi selittää vähennettäviksi: kananmunat > munatemperamaalaus.
Tosin tuo kaikki on niin tympeätä että mieluummin heittäisi toisen huolehdittavaksi. Mutta silloin voi käydä niin, että saa 20 000 euroa mätkyjä kuten ystäväni jonka kirjanpitofirma ei ollut ajan tasalla.
-
Hmmm olen nyt kahdeksan vuotta tehnyt freelancer-kuvituksia, kaksi vuotta täysipäiväisesti. Ei tässä ainakaan toistaiseksi pahempia kuittikaruselleja ole tarvinnut kärsiä. Jos ostan jotain verotuksessa vähennettävää, laitan sen muovitaskuun muiden sekaan ja lähetän aikanaan verottajalle. Yhtä suuri työ on toimittaa kuitit kirjanpitäjälle. Lukuisista työnantajista ja ulkomaantuloista huolimatta en ole toiminimeä tarvinnut. Vastaus toiminimikyselyihini on verotoimistosta aina sama: Ei kannata, työn määräni lisääntyy enkä hyödy siitä mitään.
Ulkomaantuloihin en tarvitse verokorttia lainkaan, eikä minun tarvitse maksaa niistä edes ennakkoveroa vaan niistä arvioitu vuositulo huomioidaan kotimaan tulojen veroprosentissa.
Summa summarum todella yksinkertaista: soitan kerran vuodessa verotoimistoon ja selitän hyvin yksityiskohtaisesti tuloni. Veroneuvoja puhisee tuskissaan ja yhdistää erityisveroneuvojalle, joka kirjoittaa verokortin. Mikäli arvioidut vuosiansioni muuttuvat huomattavasti vuoden aikana soitan uudelleen verotoimistoon ja nyt tavallinenkin virkailija osaa tehdä tarvittavat muutokset. Siinä se.
-
Paljon enemmän aikaa menisi siihen että selittäisi kirjanpitofirmalle miten sinun toimintasi toteutuu, millä lailla mikäkin kuluerä liittyy työhön jotta ne voi selittää vähennettäviksi: kananmunat > munatemperamaalaus.
Ei kirjanpitäjälle tarvitse selittää miten mikin kuluerä liittyy toimintaan. Itse niistä kuitenkin on vastuussa, kirjanpitäjällä ei ole mitään vastuuta. Kun kuitin laittaa kirjanpitäjälle, kirjanpitäjän tehtävä on etsiä sille sopiva lokero, johon se kirjataan. Jos kirjanpitäjä ei osaa jotain kulua lokeroida, hänen velvollisuutensa on kysyä sinulta. Jos kirjanpitäjä ei osaa työtään, pitää vaihta kirjanpitäjää.
-
Jotkut (monet!) asiakkaat saattaa yrittää väittää etteivät he maksa alvia, koska se on heille kohtuuton lisäkulu - tämä on roskapuhetta, sillä kaikki yritykset jotka alvilla laskuttavat vähentävät maksamansa alvit omista hankinnoistaan. Se on täysin normaalia liiketoimintaa.
Alv:ssa on vaihtelevaa käytäntöä. Esim. otava tai joku muu oppikirjankustantaja sanoo, ettei kirjankuvituksesta kuulu maksaa alvia. Näin se ilmeisesti on. Samoin sarjakuvan julkaisuoikeus on alviton. Ja muut piirroksen tekijänoikeuden osaluovutukset. Mutta käytännössä toimintatavat vaihtelevat. Jotkut lisäävät kaikkeen aina alv:n, vaikka ei pitäisi. Mainos on alvillinen ja jos piirros on mainos sellaisenaan, se on alvillinen, mutta piirros mainoksen osana on alviton.
Selkeintä olisi, että kaikki olisivat alvillisia, niin ei olisi tulkintaongelmia. Silloin saisi myös vähentää kaikki ostojen alvit. Kun taas jos on alvillista ja alvitonta toimintaa, alvin saa vähentää vain siltä osin, kuin kulut liittyvät alvilliseen toimintaan. Jee! Lisää kirjanpitokuluja piirtäjille!
-
Toimaria ei kannata perustaa, jos kuvituksista saatavat tulot on pienet tai epäsäännölliset. Jos ne ylittää sen 8 ja puoli tonnia vuodessa, ja sulla on edessä paljon työvälinehankintoja (vaikkapa tietokone ja A3-skanneri), niin silloin toiminimeä kannattaa harkita koska arvonlisävelvollisuus ei välttämättä ole huono juttu - sen lisäksi että voi vähentää hankinnat veroista, niin niistä maksettujen alvien summaa ei tarvi kuitata verottajalle. Ja se on aika iso etu se, jos vertaa mitä sulle maksaa ostaa työvälineet veroineen päivineen sillä rahalla mitä sulle jää ennakonpidätyksen jälkeen käteen.
Hehkutan vielä kerran tähän väliin sitä osuuskuntaa vaihtoehtona pieni/vaihtelevatuloisille. Työkkärit ei vaarannu jos tuleekin enemmän töitä ja joku on ottanut yritysbyrokratiasta selvää sun puolesta. Sarjakuvantekijöitä /graafikoita /kuvittajia on mm. Lilithin ja Antskogin avoimen jäseninä.
Kaikkia isoimpia laitehankintoja ei paikasta riippuen aina saa läpi. Toisaalta, jos haluaisin vaikka perustaa grafiikanpajan, tekisin sen ehkä tuossa muodossa.
-
Mennee täysin väärään osastoon, mutta menköön. Minusta oli mukavaa lukea tämän päiväisestä hesarista juttua Rojusta. Toivottavasti tuolla on myös myynnillistä merkitystä :)
-
Alv:ssa on vaihtelevaa käytäntöä. Esim. otava tai joku muu oppikirjankustantaja sanoo, ettei kirjankuvituksesta kuulu maksaa alvia. Näin se ilmeisesti on. Samoin sarjakuvan julkaisuoikeus on alviton. Ja muut piirroksen tekijänoikeuden osaluovutukset. Mutta käytännössä toimintatavat vaihtelevat. Jotkut lisäävät kaikkeen aina alv:n, vaikka ei pitäisi. Mainos on alvillinen ja jos piirros on mainos sellaisenaan, se on alvillinen, mutta piirros mainoksen osana on alviton.
Selkeintä olisi, että kaikki olisivat alvillisia, niin ei olisi tulkintaongelmia. Silloin saisi myös vähentää kaikki ostojen alvit. Kun taas jos on alvillista ja alvitonta toimintaa, alvin saa vähentää vain siltä osin, kuin kulut liittyvät alvilliseen toimintaan. Jee! Lisää kirjanpitokuluja piirtäjille!
Tehdään nyt vielä varmuuden vuoksi kaikille selväksi, ettei kuvituksien ja sarjakuvien julkaisuoikeuksista mene Alvia. Yleensä tämä pätee myös mainoskuvitukseen: kuvittaja tekee vain kuvan mainosta varten, Alvit jäävät mainostoimiston päänsäryksi. Siis: älkää perikö alvia kuvituksista!
-
Lainaus käyttäjältä: JanneT - Tänään kello 09:51:15
Siis: älkää perikö alvia kuvituksista!
Näin minuakin on kirjallisesti verotoimistosta ohjattu. Käytännössä piirtäjän ei välttämättä kannata hakeutua alv-velvolliseksi, ellei tee mainoksia, logoja, webbisivuja, joista taas menee alv.
Niin, ja muotokuvista menee 8% alv. Fyysisen maalauksen tai piirroksen (tavarana) myynti on nykyään verollista taiteilijallekin.
-
Toimaria ei kannata perustaa, jos kuvituksista saatavat tulot on pienet tai epäsäännölliset.
Tuosta verotoimisto varoitteli. Saattavat jopa lopettaa toiminimen alta , jos katsovat toiminnan olleen harrastelijamaista. Siinä tilanteessa voi olla aika liisterissä työttömyysturvansa suhteen. Jouduin näitä asioita viime keväänä tosissani selvittämään - kolme viikkoa myöhemmin olin taas palkkatyöläinen IT-konsultti.
Jotkut (monet!) asiakkaat saattaa yrittää väittää etteivät he maksa alvia, koska se on heille kohtuuton lisäkulu -
Tuossa on kyllä se järki, että maksettu alv on korotonta lainaa valtiolle.
Tietenkin kannattaa ottaa luotettava tilitoimisto, kysyä kavereilta ja sukulaisilta vaikka luotettavia, sillä jos he mokaavat on vastuu silti yksin sinun.
Yrittäjäkurssilla oli opettajia kahdesta tilitoimistosta . Pienyrittäjien kirjanpitäjä oli ( yllättäin ) sitä mieltä, että tilitoimisto on ihan pakko hankkia . Keskisuurten firmojen kirjanpitäjän mukaan "Passeli on ihan hyvä ."
-
Tuntuma: kirjanpitofirma ottaa isomaan tuntimaksun kuin sarjakuvantekijä? Samaten albumin/kirjan taittaja ja painaja saa isomman liksan kuin se joka sen piirsi. Faktorista puhumattakaan.
Timo
Edit: Typo
-
En oo uskaltanu oikeen seurata tätä keskustelua, kun tein tuossa muutama päivä sitten lopullisen päätkösen, että tulen tekemään sarjakuvia kokopäivätyönäni. Nyt pitäisi laittaa toiminimipaperit menemään ja hankkia tilitoimistopalveluita ja tehdä kaikkea muutakin pelottavan aikuismaista.
Jos perustat firman koulun jälkeen ja käyt yrittäjäkurssin saat starttirahaa. Kirjanpito kannattaa tehdä itse jos kulut on pienet. Tilinpäätöksen voi teettää kirjanpitäjällä.
Itse en ole koskaan yrittäjäksi jaksanut vaivautua. Mulla on free lance-verokortti, joten voin itse nostaa veroprosenttiani jos tarve vaatii. Alvivelvolliseksi pääsee ilman yritystäkin.
Nyt harkitsen opiskelupaikan hankkimista taiteen tekemisen saralta, jotta pääsis eteenpäin oikein kunnolla tässä hommassa... Joskohan sitä vielä vanha johonkin pääsis...
8]
Onnea yritykselle. Aika erikoinen ammatinvaihdos edessä... :)
Ei kirjanpitäjälle tarvitse selittää miten mikin kuluerä liittyy toimintaan. Itse niistä kuitenkin on vastuussa, kirjanpitäjällä ei ole mitään vastuuta. Kun kuitin laittaa kirjanpitäjälle, kirjanpitäjän tehtävä on etsiä sille sopiva lokero, johon se kirjataan. Jos kirjanpitäjä ei osaa jotain kulua lokeroida, hänen velvollisuutensa on kysyä sinulta. Jos kirjanpitäjä ei osaa työtään, pitää vaihta kirjanpitäjää.
Kirjanpitäjälläkin on osittainen vastuu. Menot kannattaa selittää ja merkitä hyvin, sillä yrittäjän ei kannata maksaa 50 e/h kirjanpitäjälle siitä että tämä pähkäilee ja soittelee perään.
Kirjanpitäjäkaverini kerran mainitsi eräästäkin yrittäjästä joka ostaa karkkia yms samalle laskulle yrityksen tarvikkeiden kanssa eikä vähennä karkkipusseja kuiteista. Kirjanpitäjä poistelee niitä ja taksamittari raksuttaa koko ajan. Karkkipussille tulee aikalailla hintaa.
Asiat näköjään edistyvät, hitaasti.
http://www.yle.fi/uutiset/oikea/id53319.html
Lainaus kyseisestä linkistä:
Professori markkinoi kirjassa porrastettua tasaveroa lisäansioiden veroprosenttiin. Hän soisi nykyisen pääomaveron suuruisen 28 prosentin veron 40 000 euron vuosituloihin saakka. Sen jälkeen vero nousee 38 prosenttiin ja vähintään 85 000 euron vuosiansioilla lisätuloprosentti olisi jo 48.
- Alimpaan veroluokkaan kuuluisi laskelmieni mukaan 86 prosenttia palkanansaitsijoista. Kenenkään verorasitus ei nousisi, vaan päinvastoin kaikkien lievästi laskisi, summaa Ylä-Liedenpohja tasaveromalliaan.
Kirjassa halutaan voimakkaasti kannustaa yrittämiseen ja siihen liityvään riskinottoon. Professori Ylä-Liedenpohja olisi muun muassa valmis poistamaan rajoitukset tappioiden verovähennyksiltä, jotta yrittämisen riskinotto lisääntyisi:
- Katson, että tämä lisäisi ajan mittaan myös valtion verotuloja, koska riskinotossa pyritään parempiin tuottoihin.
En kutsuisi tuota edistykseksi vaan taaksepäin menoksi. Pienpalkka-aloille kaivataan työntekijöitä mutta kaikkien alle 28 % verotuksen omaavien verotus nousisi. Eipä paljon kannata seistä videovuokraamon tiskin takana.
Riskinotosta on hyvänä esimerkkinä 80-luvun lopun valuuttalainojen vapauttaminen. Moni maksaa niitä vieläkin. Kokoomuslaisten höpötystä taas.
-
En kutsuisi tuota edistykseksi vaan taaksepäin menoksi. Pienpalkka-aloille kaivataan työntekijöitä mutta kaikkien alle 28 % verotuksen omaavien verotus nousisi. Eipä paljon kannata seistä videovuokraamon tiskin takana.
Siis edistystä siinä on se että riskinotto nähdään tärkeänä. Jos kukaan ei uskalla ottaa riskiä, ei ole videovuokraamon työntekijöitäkään.
-
Hienoa toveri Lomapäivä!
Jos TaTusotu-asiat kiinnostavat, asiaa ajava verkosto järjestää aiheesta keskustelutilaisuuden http://tatusotu.blogspot.com/2007/02/kutsu-lallukkaan-1422007.html
Ettei olis agitatsioonia ja järjestäytymistäkin luvassa! Jo vain!
Aion mennä. En suostu pakkoyrittäjäksi, olen taiteilija.
-
Aion mennä. En suostu pakkoyrittäjäksi, olen taiteilija.
Ratkaiseva kai tässä on se YEL. Jos taiteilijat pakotetaan ottamaan YEL, silloin 20% arvioidusta työtulosta pitää maksaa eläkemaksua. Muilla kuin YELiä maksavilla tämä on pienempi. YEL on siinä mielessä järjetön, että taloudellisena sijoituksena se on todella huono. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että vaikka sitä olisi maksanut vähän aikaa, saa sen perusteella lasketun työkyvyttömyyseläkkeen tai erilaisia äitiys/isyys/vanhempain/työttömyys/sairauspäivärahoja. Mutta joka tapauksessa huono sijoitus. Ja joidenkin kohdalla voi käydä niin, ettei siitä saa mitään hyötyä koskaan, vaikka olisi maksanut satoja tuhansia euroja eläkemaksuja.
-
Ei kirjanpitäjälle tarvitse selittää miten mikin kuluerä liittyy toimintaan.
Ei niin. Mutta jos kirjanpitäjä hoitaa sun veroilmoituksen, siihen pitää oheistaa tuollainen selvitys. Joten kirjanpitäjästä ei ole mitään hyötyä kun suurimman työn joutuu kuitenkin tekemään itse: kuluerien perustelu vähennettäväksi.
-
Ei niin. Mutta jos kirjanpitäjä hoitaa sun veroilmoituksen, siihen pitää oheistaa tuollainen selvitys. Joten kirjanpitäjästä ei ole mitään hyötyä kun suurimman työn joutuu kuitenkin tekemään itse: kuluerien perustelu vähennettäväksi.
Ei yrittäjän eikä kirjanpitäjän tarvitse selvittää, miten kulu liittyy yritystoimintaan. Eihän verottajan resurssit riittäisi lukemaan selvityksiä, jos jokainen kuluerä pitäisi selvittää. Verottaja kyllä ottaa yhteyttä, jos jotain epäselvää on.
Eikä yrittäjän aika riittäisi varsinaiseen työntekoon, jos kulueristä vielä laatisi selvitykset.
-
Ratkaiseva kai tässä on se YEL. Jos taiteilijat pakotetaan ottamaan YEL, silloin 20% arvioidusta työtulosta pitää maksaa eläkemaksua. Muilla kuin YELiä maksavilla tämä on pienempi. YEL on siinä mielessä järjetön, että taloudellisena sijoituksena se on todella huono. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että vaikka sitä olisi maksanut vähän aikaa, saa sen perusteella lasketun työkyvyttömyyseläkkeen tai erilaisia äitiys/isyys/vanhempain/työttömyys/sairauspäivärahoja. Mutta joka tapauksessa huono sijoitus. Ja joidenkin kohdalla voi käydä niin, ettei siitä saa mitään hyötyä koskaan, vaikka olisi maksanut satoja tuhansia euroja eläkemaksuja.
Minä jouduin hirvittävään velkakierteeseen tuon YELin takia. Siinä on tietty minimimaksu. Muutenhan sen suuruus arvioidaan etukäteen. (Eikö alvissa ole sama? Tosin ne rahat saa myöhemmin takaisin.) Minulla tulot ovat vaihdelleet roimasti vuodesta toiseen (ei ole esim. vakkaripalstoja aina) mutta nuo maksut pätkähtää kesälläkin. Kesäisin ei ole ollut töitä valmistumisen jälkeen varmaan ikinä, säästöillä mennään. Esim. ammattiyhdistysmaksuani maksan tasan sen verran mitä olen tienannut.
Eläke on ihan mahtava juttu, mutta mulla ei ihan oikeasti ole varaa maksaa sitä samaa arviosummaa joka kuukausi. En sit ehkä jää eläkkeelle. Ja tuo ansiosidonnainen äitiyspäiväraha huolettaa myös, isosti. Sairastumista en halua edes ajatella. Onneksi minulla on myös jonkin verran tuloja, joista työnantaja maksaa em. kulut (mm. opetuspalkat). Tosin niitäkään en saa kesäisin. Tiedän että logiikka maksamattomuudessani ontuu, mutta minulla *ei* ole varaa maksaa edes 100 € kesäkuukausina. Talvella voisin maksaa vaikka enemmänkin, tai aina kun iso palkkio kohdalle osuu. Olen ajatellut säästää isommin sitten kun/jos saan vakkariduunin joskus.
Koko yrittäjäkuvio on suunniteltu voittoatavoitteleville jatkuvasti kasvaville yrityksille. Taiteilijan toiminta ei ole yrittäjyyttä. Sarjakuvapiirtäjissä on aste-eroja tuolla taiteilija-yrittäjä-akselilla, mitä tienestien koostumukseen tulee. Jokaisen pitäisi laskeskella omalla kohdallaan, mikä on kannattavinta. Tuo Mihan 8500 € oli hyvä esimerkki. Ja eläkettä maksetaan siis käteenjäävästä palkasta, ei koko liikevaihdosta, joten tuo summa pitäisi jäädä käteen kuittien ja kulunkien jälkeen ennenkuin yrittäjyys kannattaa.
Tästä aiheesta on muuten keskusteltu perusteellisesti jo aikaisemminkin, muistan Janosin asiantuntevat kommentit...
En ole ainoa taiteilija tai tutkija tässä tilanteessa, siksi aktivoidun.
-
Ei yrittäjän eikä kirjanpitäjän tarvitse selvittää, miten kulu liittyy yritystoimintaan. Eihän verottajan resurssit riittäisi lukemaan selvityksiä, jos jokainen kuluerä pitäisi selvittää. Verottaja kyllä ottaa yhteyttä, jos jotain epäselvää on.
Ihailtavaa idealismia. Minä olen kyllä saanut eri ohjeet. Kuitit eivät yksinkertaisesti mene vähennyksinä läpi, jos niitä ei ole perusteltu. Esim. matkalippu Angoulemeen ilman tarkkaa matkakuvausta, ketä tapasit jne. Näin on minulle sanoneet sekä kulttuurialaan erikoistunut kirjanpitäjä että lukuisat eri taiteilijajärjestöjen neuvot. Paljon riippuu kyllä myös oman alueen verotoimistossa. Helsingissä kai uskotaan helpommin, Turussa on kaveri saanut lähettää oikaisupyyntöjä jopa työhuoneen vuokrasta ja siveltimistä!
-
Minä jouduin hirvittävään velkakierteeseen tuon YELin takia. Siinä on tietty minimimaksu. Muutenhan sen suuruus arvioidaan etukäteen. (Eikö alvissa ole sama? Tosin ne rahat saa myöhemmin takaisin.)
YEL arvioidaan työtulon perusteella. Työtulo on hämärä käsite, sen verran pitäisi maksaa työsuhteessa toimivalle vastaavasta työstä. Mikä on sarjakuvapiirtäjien keskipalkka? Olisiko 100e/kk? Sarjakuvapiirtäjällä, joka toimii yrittäjänä, on perusteita saada YEL minimityötulon perusteella eli 5000e työtulon mukaan, jolloin maksettavaa tulee noin 1000e/vuosi. Tai kokonaan ilman YELiä. Tosin päättäjät ovat tiukentaneet YEL-säädöksiä tämän vuoden alusta. Eläke on järkevintä hankkia sijoittamalla eläkerahastoihin tai osakkeisiin tai omaan firmaan. Tuotto on huimasti parempi.
ALV:t maksetaan (tai pitäisi maksaa) toteutuneen tilanteen perusteella kaksi kuukautta jälkikäteen.
-
Ihailtavaa idealismia. Minä olen kyllä saanut eri ohjeet. Kuitit eivät yksinkertaisesti mene vähennyksinä läpi, jos niitä ei ole perusteltu. Esim. matkalippu Angoulemeen ilman tarkkaa matkakuvausta, ketä tapasit jne. Näin on minulle sanoneet sekä kulttuurialaan erikoistunut kirjanpitäjä että lukuisat eri taiteilijajärjestöjen neuvot. Paljon riippuu kyllä myös oman alueen verotoimistossa. Helsingissä kai uskotaan helpommin, Turussa on kaveri saanut lähettää oikaisupyyntöjä jopa työhuoneen vuokrasta ja siveltimistä!
Tiukalta tuntuu. Itse laitan joka vuosi pari viinakaupan laskua edustuskuluihin.
Muuten Rojun yel-tarina on tutunoloista toimintaa. Kohtuutonta mutta totta.
-
Ihailtavaa idealismia. Minä olen kyllä saanut eri ohjeet. Kuitit eivät yksinkertaisesti mene vähennyksinä läpi, jos niitä ei ole perusteltu.
...vuokrasta ja siveltimistä!
Ei varmasti mene, jos kulut laittaa tulonhankkimiskuluiksi. Silloin todella on aivan verovirkailijan varassa, mitä verovirkailija ymmärtää taiteilijan toiminnasta. Yrittäjä taas tekee erillisen kirjanpidon, josta lähtee verottajalle tilinpäätös (tase ja tuloslaskelma), jossa kulut ovat kuluerittäin köntättynä. Käytännössä nämä menee verottajalla läpi aina, ellei ole jotain syytä puuttua (epäloogisuutta tms). Verotarkastus on eri juttu, mutta verottajaa ei taida liiemmin kiinnostaa sarjakuvapiirtäjien tulot ja vähennykset. Sen verran pientä tuloa piirtäjillä yleensä on.
-
Tuntuma: kirjanpitofirma ottaa isomaan tuntimaksun kuin sarjakuvanekijä? Samaten albumin/kirjan taittaja ja painaja saa isomman liksan kuin se joka sen piirsi. Faktorista puhumattakaan.
Timo
Tämä on perverssi totuus. Teoksen hintahan jaetaan suunnilleen näin:
- Tekijä 10 %. Suurin riski, 1-2 vuoden työ
- Kustantaja 55 %. Kohtuullinen riski, painokulut
- Kirjakauppa 35 %. Täysin riskitön kun kirjavälityksen toimittama vapaakappale tilitetään vasta kun teos on myyty
Tähän ei Kirjailijaliittokaan ole saanut muutosta. Mutta voiko tätä muuttaa? Voi. Vaatimalla, ja tekemällä niin hyvän teoksen että vaatimuksiin suostutaan.
Koko yrittäjäkuvio on suunniteltu voittoatavoitteleville jatkuvasti kasvaville yrityksille.
Tuo on ihan tunnustettu juttu. Yrittäjyyteen kannustetaan mutta joku Herra sanoi joskus ääneen että yritys joka ei kasva on merkityksetön. Eli assaria palkkaamaan!
Eläke on järkevintä hankkia sijoittamalla eläkerahastoihin tai osakkeisiin tai omaan firmaan. Tuotto on huimasti parempi.
Omaan firmaan, korkeakorkoiselle tilille, taattuihin obligaatioihin tai vastaaviin. Rahastojen ja osakkeiden tuotto ei ole varmaa, toisin kuin väitetään. Ne perustuvat ikuiseen talouskasvuun. Jos rahat on eläkerahastossa, rahaston pitää olla voitolla silloin kun tahtoo eläkkeelle.
-
Onnea yritykselle. Aika erikoinen ammatinvaihdos edessä... :)
Kiitos. Ammatinvaihdos on tosin jo takana. Vain tutkinto uupuu. :)
-
Ihailtavaa idealismia. Minä olen kyllä saanut eri ohjeet. Kuitit eivät yksinkertaisesti mene vähennyksinä läpi, jos niitä ei ole perusteltu. Esim. matkalippu Angoulemeen ilman tarkkaa matkakuvausta, ketä tapasit jne. Näin on minulle sanoneet sekä kulttuurialaan erikoistunut kirjanpitäjä että lukuisat eri taiteilijajärjestöjen neuvot. Paljon riippuu kyllä myös oman alueen verotoimistossa. Helsingissä kai uskotaan helpommin, Turussa on kaveri saanut lähettää oikaisupyyntöjä jopa työhuoneen vuokrasta ja siveltimistä!
Eroa tuntuu selvästi olevan paikkakunnittain. Kyllä kaiken olen verottajalle selvittänyt, mutta en todellakaan jokaista sivellintä yksitellen vaan niputtanut siveltimet, printterit, skannerit tms. materiaalikuluihin. Työhuoneeseen on riittänyt "Työtila asunnon yhteydessä", ilmoitettu asunnon vuokra ja koko sekä työtilan koko. Aikaa koko ruljanssiin menee alle puoli tuntia vuodessa. Näin täällä Helsingissä.
-
Minkähänlaiset perustelut Nokia laittaisi, jos toimisi kuin sarjakuvapiirtäjät?
"Ostin tämän muovitehtaan (kts. liite A5) Intiasta, koska tarvitsen sitä kännyköiden (kts. liite D1) näyttöpaneelien muoviosien valmistamiseen. Viinatehdas (kts. liite D2) Thaimaassa on välttämätön yritystoiminnalleni, koska tehtaidemme johtohenkilöt (kts. liite E3) tarvitsevat juomia kutsuvierastilaisuuksien (kts. liite R66), lehdistötilaisuuksien (kts. liite R67) ..."
-
Verottaja voi myös tuhota ihmisen taiteellisen uran. Katsokaa, ettei teille käy näin:
"Siitä alkoi monen vuoden taistelu, jonka aikana olin joitakin vuosia täysin lamaantunut ja työkyvytön. En pystynyt työskentelemään, en pitämään näyttelyitä, enkä opettamaan."
http://tatusotu.blogspot.com/2006/12/verottaja-ammatti-identiteetin.html
Rakastakaamme siis kaikki veroja ja verottajaa.
-
<snip>
Rakastakaamme siis kaikki veroja ja verottajaa.
Ja jos ei rakasta veroja, voi muuttaa Monacoon. Siellä ei peritä veroja ollenkaan... kyllä maailma on yksinkertainen.
-
Ja jos ei rakasta veroja, voi muuttaa Monacoon. Siellä ei peritä veroja ollenkaan... kyllä maailma on yksinkertainen.
No nimenomaan. Kukaan meistä kun ei ole tähänastisen elämänsä aikana saanut mitään verovaroin kustannettuja palveluja, eihän?
-
Arvasinkin, että tästä maasta löytyy verojen rakastajia.
Ulkomaille muutto ei ole vain ihan yksinkertainen juttu: kirjanpitolait, verolait, terveydenhuolto, vieras kieli, ystävät ja tutut kaukana jne.
-
Nyyhg kun te onnistutte aina sotkemaan mun pään näillä jutuilla!
(Tai no, sekaisin se on kuitenkin jo...)
Ajattelin, että käyn nyt juttelemassa tuon kyseisen verotoimiston kanssa että mitä hän asiasta tuumaa... Toi starttiraha on kyllä sellainen, mikä olisi hyvä saada. Pitää kysellä enemmän siitä, millon sen saa...
Onko teillä siis muita vaihtoehtoja kuin toiminimi? Toi osuuskunta on aika kallista lystiä ainakin aloittaa (muistaakseni). Kävin joskus kysymässä ihan informaatiota tuosta freelancer verokortista verotoimistosta, ja mut naurettiin sieltä pihalle...
Mä jotenkin ajattelin että se olis kaikista yksinkertaisinta tuolla toiminimi-tilitoimisto systeemillä, mä vaan haluaisin sellaisen rutiinin veroasioihin ja laskutukseen, niin että vois OIKEESTI keskittyä vain tekemiseen. Tuntuu nyt että kaikki aika mitä vois käyttää oman osaamisen kehittämiseen menee pähkäillessä jotain tälläisiä asioita...
Niin, ja ottakaa oikeesti huomioon, että mä oon normaalia tyhmempi näissä asioissa. Ikinä mitään tajunnu verotuksesta tai alvista tai mistään, eikä oo kauheesti kiinnostanutkaan... Eikä kiinnostais nytkään jos ei olis pakko...
-
Starttiraha kannattaa ehdottomasti yrittää saada. Helpottaa alkuvaihetta.
YEL-jutussa kannattaa olla tarkkana. Se voi olla järkevä, mutta siitä ei välttämättä koskaan kostu mitään. YEListä neuvovat eläkevakuutusyhtiöiden henkilökunta. Jos YEL on pakko ottaa, ainakin alussa YEL kannattaa ottaa miniminä vedoten osa-aikaisuuteen, töiden vähyyteen jne. Pitäisi mennä suorilla läpi, varsinkin jos on opiskelija.
Tilitoimisto on siitä hyvä, että se neuvoo aloittavaa yrittäjää ja on "puolellasi". Veronmaksajien keskusliittoon kannattaa liittyä, sieltä jäsenet saavat ongelmatapauksissa edullista puhelinneuvontaa. Jos tilitoimisto on asiantunteva, ei välttämättä itse tarvitse tietää niin paljon.
-
Kannattaa myös miettiä, millaisia sarjakuvia on aikeissa tehdä, jos niillä haluaa elää. Jos on tyytyväinen siihen, että saa piirtää lähes mitä vain sarjakuvia (esimerkiksi kuvittaa jotain esitettä tilaussarjakuvilla), tilanne on tietenkin helpompi. Jos taas haluaa vain tehdä omaa tavaraa ilman kompromisseja, on enemmän taiteilija kuin työläinen ja mahdollisuudet ansaita ovat huomattavasti pienemmät. Tietenkin jos ideat ovat sellaiset, että niillä on selkeää kaupallista potentiaalia (esim. strippejä söpöistä eläimistä), mahdollisuus ansaita rahaa on suurempi kuin omasta synkästä taiteilijaelämästä kertovat kokeelliset albumit.
Mutta riippumatta siitä mitä haluaa tehdä, pitää joka tapauksessa olla valmis kustantamaan itse omat piirtämiset muutamaksi vuodeksi.
-
Onko teillä siis muita vaihtoehtoja kuin toiminimi? Toi osuuskunta on aika kallista lystiä ainakin aloittaa (muistaakseni). Kävin joskus kysymässä ihan informaatiota tuosta freelancer verokortista verotoimistosta, ja mut naurettiin sieltä pihalle...
Ihmisellä on kaulassa molemmin puolin noin euron kolikon kokoinen kohta, johon reippaasti napauttamalla menee taju. Seuraavan kerran kun nauravat suosittelen kokeilemaan.
Jos yrittäjyys-ajatukset kauhistuttavat, freelancer-verokortti on aivan varteenotettava vaihtoehto. Ainakin jos saat palkkaa useammalta työnantajalta. Ainakin minulla on homma toiminut koko 2000-luvun ilman ongelmia eikä yhden soiton jälkeen tarvitse asiasta huolehtia, kunhan tarkkailee tulotasoaan vuoden mittaan. Tulojen muuttuessa uusi soitto on helppo tehdä. Alv:n voit unohtaa, kuten jo aikaisemmin mainittu jos myyt vain julkaisuoikeuksia kuvituksiisi/sarjakuviisi.
Mutta järkevintä lienee tosissaan ottaa yhteys verotoimistoon. Melkein kehoittaisin soittamaan niin pääsee varmuudella osaavan ihmisen puheille.
-
Enpä minäkään hirveästi mistään byrokratiasta tiennyt, kun omaa toiminimeä perustelin. Kukapa sellaisesta tykkäisi?
Hyvää palvelua ja apua sain yrityshautomosta ja eräästä vakuutusyhtiöstä. Verotoimistossa käynti oli aivan absurdia. Passiivinen lehmä tiskin takana ei osannut sanoa mihinkään mitään eikä tuntunut edes ymmärtävän kysymyksiäni. Menin aivan sekaisin ja pakenin paikalta, kun parin tunnin jankkauksen jälkeen mikään ei ollut selvinnyt.
-
Varokaa hyvät ihmiset noita toiminimiä ja osuuskuntia ja yrityksiä, jos haluatte yrittää olla taiteilijoita. Ensinnäkin: taiteesta saa niin huonosti rahaa, ettei ole mitään järkeä ruveta yrittäjäksi (mikä siis toiminimikin on). Toinen juttu, jos aikoo panna pystyyn bisneksen, joka tuottaa esimerkiksi käyttökuvituksia, mainosgrafiikalla ja muuta sellaista, jolle on oikeasti markkinat olemassa.
Mutta jos alatte taiteilijoiksi ja yritätte siinä sivussa jotenkin elättää itsenne, niin ottakaa freelancer-verokortti käyttöön. Se on yksinkertainen. Ei ole mitään järkeä tehdä itse kirjanpitoaan, taloushallintaansa, veroilmoitustaan ja maksaa itselleen palkkaa, jos tulot on 500 euroa joka toinen kuukausi.
Freelancer-verokortti on hyvä sellaisille epämääräisille tuloille kuin satunnaiset opetushommat, satunnaiset kuvittamiset, satunnaiset apurahat ja erittäin satunnaiset tekijänpalkkiot.
Jos SATUNNAISESTI tulee jotain isompaa, kuten albumisopimus, teoskauppa tms., niin sen voi hoitaa ilmoittamalla siitä verottajalle ERIKSEEN. Jos vaikka saa 2000 euroa tekijänoikeuspalkkiota, eikä tilaaja halua maksaa sitä verokortille (verokortillehan maksetaan työ, ja tekijänoikeuspalkkio on pfff jotain muuta), niin voi mennä verotoimistoon, ilmoittaa voitostaan (heh) ja pyytää ennakkoverolippua vain tästä kyseisestä tulosta. Oon tehnyt tämän pari kertaa, ja hyvin toimii.
Ne tosin luulee, että sama tulo tulee seuraana vuonna kans, ja yrittää ennakkoverottaa sitä, mutta sitten pitää soittaa ja sanoa, että mun myyntivoitot kuule oli siinä, ja tänä vuonna ei tule mitään.
Nämä on vaikeita asioita, ja uskon, että verottaja voi tehdä jonkun elämästä helvetin, jos asiat menee pieleen.
Ja toiminimen on muuten turha mennä pyytelemään työttömyyskorvauksia, jos yritys ei jostain syystä kannatakaan.
-
Enpä minäkään hirveästi mistään byrokratiasta tiennyt, kun omaa toiminimeä perustelin. Kukapa sellaisesta tykkäisi?
Hyvää palvelua ja apua sain yrityshautomosta ja eräästä vakuutusyhtiöstä. Verotoimistossa käynti oli aivan absurdia. Passiivinen lehmä tiskin takana ei osannut sanoa mihinkään mitään eikä tuntunut edes ymmärtävän kysymyksiäni. Menin aivan sekaisin ja pakenin paikalta, kun parin tunnin jankkauksen jälkeen mikään ei ollut selvinnyt.
Et ole ensimmäinen, joka on (myös tällä foorumilla) kokenut tuon. Olen itsekin saanut verovirkailijan useampaan otteeseen hämmentymään. Tästä syystä suosittelenkin soittamista: mikäli virkailija ei osaa vastata, hän yhdistää ihmiselle, joka osaa. Myös ajallisesti huomattavasti verovirastossa vierailua taloudellisempaa.
Mutta jos alatte taiteilijoiksi ja yritätte siinä sivussa jotenkin elättää itsenne, niin ottakaa freelancer-verokortti käyttöön. Se on yksinkertainen. Ei ole mitään järkeä tehdä itse kirjanpitoaan, taloushallintaansa, veroilmoitustaan ja maksaa itselleen palkkaa, jos tulot on 500 euroa joka toinen kuukausi.
Freelancer-verokortti on hyvä sellaisille epämääräisille tuloille kuin satunnaiset opetushommat, satunnaiset kuvittamiset, satunnaiset apurahat ja erittäin satunnaiset tekijänpalkkiot.
Jos SATUNNAISESTI tulee jotain isompaa, kuten albumisopimus, teoskauppa tms., niin sen voi hoitaa ilmoittamalla siitä verottajalle ERIKSEEN. Jos vaikka saa 2000 euroa tekijänoikeuspalkkiota, eikä tilaaja halua maksaa sitä verokortille (verokortillehan maksetaan työ, ja tekijänoikeuspalkkio on pfff jotain muuta), niin voi mennä verotoimistoon, ilmoittaa voitostaan (heh) ja pyytää ennakkoverolippua vain tästä kyseisestä tulosta. Oon tehnyt tämän pari kertaa, ja hyvin toimii.
Näin juuri! Turha tehdä asioista turhan vaikeita. Itsellänikin kaikki ulkomaantulot tms. ovat verokortin ulkopuolella, mutta ne huomioidaan sitten muiden tulojen veroprosentissa. Tästäkään ei tarvitse tajuta mitään, kun soittaa verotoimistoon ja antaa setien/tätien hoitaa hommansa.
-
Mä jotenkin ajattelin että se olis kaikista yksinkertaisinta tuolla toiminimi-tilitoimisto systeemillä, mä vaan haluaisin sellaisen rutiinin veroasioihin ja laskutukseen, niin että vois OIKEESTI keskittyä vain tekemiseen.
Halu ei aina riitä vaan pitää laskea mikä kannattaa. Älä tee sitä virhettä että otat ison askeleen tietämättä minne, ja pelkän toivon varassa (mä tein sen joskus, masennuin vuosiksi kun ei se onnistunu). Firman pyörittämisestä, starttirahasta ynnä muusta antaa parhaiten tietoa TE-keskus: http://www.te-keskus.fi/
Mut tuntuu että sun olis parasta aloittaa free-verokortilla ja aggressiivisella markkinointikampanjalla. Jos sulla on isoja investointeja (laitteita, painokuluja) sitten voit harkita alvittomuutta ja jos palkkaakin alkaa tulla niin firman perustamista.
-
Freelance-verokortti on itseäni ihmetyttänyt viime aikoina, että mites sen kanssa hoitetaan noi sosiaalimaksut? Eli pääsääntöisesti saan palkkioni normaaleina palkkoina, josta työnantaja maksaa tellit ja vellit ja kaiki, mutta osassa niitä ei työnantaja ilmeisesti maksa (eli maksavat vain verokortin mukaan verot). Pitäiskö mun nyt olla jotenkin oma-alotteinen ja koettaa maksaa niitä jonnekin vai oottelenko vaan rauhassa, että poliisisedät tulee hakemaan vankilaan?
-
Jos sulla on isoja investointeja (laitteita, painokuluja) sitten voit harkita alvittomuutta ja jos palkkaakin alkaa tulla niin firman perustamista.
Mitäs tällä tarkoitat, Docci? Tavalliset kuvitusten ja sarjakuvien julkaisuoikeudethan ovat aina alvittomia...
Freelance-verokortti on itseäni ihmetyttänyt viime aikoina, että mites sen kanssa hoitetaan noi sosiaalimaksut? Eli pääsääntöisesti saan palkkioni normaaleina palkkoina, josta työnantaja maksaa tellit ja vellit ja kaiki, mutta osassa niitä ei työnantaja ilmeisesti maksa (eli maksavat vain verokortin mukaan verot). Pitäiskö mun nyt olla jotenkin oma-alotteinen ja koettaa maksaa niitä jonnekin vai oottelenko vaan rauhassa, että poliisisedät tulee hakemaan vankilaan?
Kyllä työnantaja on aina velvollinen nuo sosiaalimaksut maksamaan, kun niille verokortin kouraan länttäät.
-
Freelance-verokortti on itseäni ihmetyttänyt viime aikoina, että mites sen kanssa hoitetaan noi sosiaalimaksut?
Palkoista maksetaan vellit, mutta palkkioista ei. Jos palkkiot on yli 5000 e (jos oikein muistan) pitäis ottaa työeläkevakuutus, eli YEL tai vastaava. Jos et ota, verottaja saattaa soittaa ja pistää jälkiperintään, mutta harvoinpa niin käy.
Mitäs tällä tarkoitat, Docci? Tavalliset kuvitusten ja sarjakuvien julkaisuoikeudethan ovat aina alvittomia...
Jos ostaa tietokoneen, alvivelvollinen saa siitä alvin verran alennusta eli 22 %. Sama painossa jos tekee omakustanteen. Julkaisuoikeuksien myynti on alvitonta niin kuin sanoit.
-
Työnantaja voi maksaa sun palkasta eläkkeitä ja muita maksuja harkintansa mukaan, vaikka sulla olisi freelancer-verokortti. Freelancer-verokorttihan on ihan tavallinen verokortti sillä erotuksella, että sitä saa levittää kopioina, ja se perustuu yhdelle tulorajalle. Oma vastuu on siinä, että pitää itse pitää lukua, missä tulot menee. Jos tulot ylittää arvion, jolle freelancer-verokortti perustuu, on syytä muuttaa prosenttia. Se on helppoa.
Mä haluan vieläkin varoittaa teitä!
Ette te ikinä saa keskittyä tekemiseen, jos on toiminimeen liittyvät velvoitteet ja tulospaineet ja kaikenlaiset eläke- ynnä muut maksut niskassa.
Mä teen vuosittain jopa 9 kuukautta töitä ilman euroakaan palkkaa. Eläkkeenmaksu on asia, jota uskaltaa ajatella vain joskus. Toistaiseksi olen maksanut eläkettä vain opetushommista, joita teen lopultakin varsin vähän.
Ehkäpä paras lähtökohta, jonka voi sanoa ääneen itselle peilin edessä ennen kuin päättää alkaa taiteilijaksi on: Älä ajattele toimeentuloa. Älä ajattele omaa asuntoa tai taloa. Älä ajattele omaa autoa. Älä ajattele millä elät kun olet vanha. Älä ajattele millä elät ensi vuonna tai aina edes sitä millä ensi kuussa. Jos sun käy joskus tosi hyvin, menestyt ja saat rahaa kaikkeen siihen, mitä muilla on normaalisti. Siihen asti: vapaa pudotus.
Jos taiteilija olisi yrittäjä, se lakkaisi yrittämästä. (Pentti Saarikoski)
-
Palkoista maksetaan vellit, mutta palkkioista ei. Jos palkkiot on yli 5000 e (jos oikein muistan) pitäis ottaa työeläkevakuutus, eli YEL tai vastaava. Jos et ota, verottaja saattaa soittaa ja pistää jälkiperintään, mutta harvoinpa niin käy.
Juu, palkkiona taitaa olla osa noista maksuista. Mutta ne jää kyllä ton viiden tonnin alle, joten ei kai sitten hätää.
-
Juu, palkkiona taitaa olla osa noista maksuista. Mutta ne jää kyllä ton viiden tonnin alle, joten ei kai sitten hätää.
Korostan erittäin voimakkaasti tuota jos oikein muistan. Tsekkaan guuglesta.
Ville ja Saarikoski ovat oikeassa. KUUNNELKAA HEITÄ!
-
Ette te ikinä saa keskittyä tekemiseen, jos on toiminimeen liittyvät velvoitteet ja tulospaineet ja kaikenlaiset eläke- ynnä muut maksut niskassa.
Mitä tulospaineita on toiminimellä?
-
Mitä tulospaineita on toiminimellä?
Ainakin tulospaine elättää itsensä. Jos homma ei kannata on parasta keksiä äkkiä jotain mikä kannattaa. Työttömyystukeen toimarin on turha luottaa.
-
Kyllä töitä saa tehtyä, vaikka on toiminimi. Siinä vain pitää olla tarkempana ja aikaahan menee toki enemmän byrokratiaan. Kun on kunnon kirjanpito, saa ongelmattomammin läpi ilman verottajan nipottamista siveltimet, tussit, työhuonekulut, työtuolit, tietokoneet, levykkeet, adsl-kulut, puhelinkulut, markkinointikulut, painatuskulut, matkakulut... Tietysti jos on tuloja ja rakastaa verojen maksua, niin ei kai niistä vähennyksistäkään kannata huolehtia.
Itse tappelin jokaisesta pensselistä verottajan kanssa ennen kuin otin kirjanpitäjän. Verottaja ei ymmärrä taiteilijaa eikä selittämiseen kannata käyttää aikaa.
-
Ehkäpä paras lähtökohta, jonka voi sanoa ääneen itselle peilin edessä ennen kuin päättää alkaa taiteilijaksi on: Älä ajattele toimeentuloa.
Ajateltiin tuttujen kanssa perustaa se pahvilaatikkokommuuni kunhan tästä itse kukin valmistuu... :P Espressokeitin sinne kuulemma tulee, mutta ei sähköjä.
Itse kun ihmettelin tuota free-verokorttia virkailija valisti ettei tarvitse olla freelancer käyttääkseen sitä. "Se on vain sen nimi". Aiemmin käyttämäni kopioitava kortti ei kulkenut nimellä freekortti, joten siksi asia kummastutti. Kysyin myös eläkkeestä ja tulin siihen tulokseen ettei koske minua vielä. Osasta palkkioista on mennyt eläkettä, mutta muuten velvoitetaan maksamaan kaikki itse. Tuloni eivät kuitenkaan riitä tarvittavien maksujen maksamiseen ja tuskin ne piakkoin nousevat siihen pisteeseen että YEL-maksut pitäisi maksaa. Teen siis useita vuosia töitä niin että eläkettä ei kerry?
Sekavaa, ja aina kun yritän ottaa näistä asioista selvää menen entistä pahemmin sekaisin. Kerran oli jopa jonkin aikaa väärä kortti kun kämmäsivät toimistossa.
-
Jos ostaa tietokoneen, alvivelvollinen saa siitä alvin verran alennusta eli 22 %. Sama painossa jos tekee omakustanteen.
Jos on runsaasti alvitonta myyntiäkin, ei saa kokonaan vähentää ostojen alveja vaan jonkin mystisen kaavan mukaan laskettuna tietyn osuuden ostojen alveista. En tiedä kuitenkaan kuinka tehokkaasti ne tätä valvovat...
-
Jos on runsaasti alvitonta myyntiäkin, ei saa kokonaan vähentää ostojen alveja vaan jonkin mystisen kaavan mukaan laskettuna tietyn osuuden ostojen alveista. En tiedä kuitenkaan kuinka tehokkaasti ne tätä valvovat...
Ahaa. Oon suunnitellut alvivelvolliseksi ryhtymistä, varsinkin kun pitäis hankkia uus tietokone, mutta enhän mä siitä mitään hyödy kun kaikki ansiot on alvitonta palkkiota!
Tästä kehkeytyi yllättäen varsin elävä ja suosittu ketju...
-
Ville, JanneT ja Sebastian puhuvat erittäin asiaa. Itse olen enemmän "sarjakuvataiteilija" kuin "sarjakuva", öööh, vaikka "graafikko". Teen rahasta pääosin muita töitä (kuvitukset, opetukset) ja sarjakuvia just niinkun tykkään. Olen halunnut pitää sen itseilmaisun alueena. Onnekasta on, jos käy niin kuin Ville kuvaili, että sille omalle jutulle löytyy lopulta maksajia. Olen tehnyt työni freelance-verokortilla valmistimisesta saakka, YELiä maksoin muutaman vuoden ja jouduin siihen kamalaan velkaan, ja soittaessani Ilmariseen taas kerran sopiakseni maksueristä, osaava asiakasneuvoja siellä laski, että maksoin eläkettä liikaa, ns. liikevaihdostani enkä käteenjäävästä palkasta. Siispä JanneT:n ja Villen neuvoja noudattaen: kannattaa aloittaa fr-kortilla, katsoa miten tulot nousevat (jos nousevat), ja sitten perustaa yritys vasta kun se on tulopuolen kannalta kannattavaa.
Osuuskunnassa on alussa liittymismaksu, jonka suuruus vaihtelee. Sen päälle maksetaan ok:n kautta tilitettävästä tulosta % osuuskunnalle, ja senkin suuruus vaihtelee. Ja se mitä rahalla saa. En tarkoittanut että perustaisit oman osuuskunnan. Se on ihan mahdoton homma. Itse kuuluun osuuskuntaa jotta voin tarvittaessa laskuttaa y-tunnuksella joitain palkkioita ja saan kirjanpidon kimppahintaan yms. yritysetuja.
Ei pidä unohtaa että koulussa ne opettaa vaan tuota yrittäjyyden autuutta. Jos on oikeasti graafikko/taittaja, se voi vielä lyödä leivillekin kunhan keikkaa riittää itselle, sillä alalla itsessään on töitä. Sarjakuva-alalla ei ole. Sarjakuva-alaa ei Suomessa ole, busineksenä. Siispä noilta osin kannattaa nappikaupan oppi ottaa taidepuolelta, kunnes oma tili toisin todistaa. Mutta kyllä minun TaiKista (!) valmistuneista graafikkokavereista otti moni lentävän lähdön konkurssiin uskoessaan tuota yritysjargonia ja perustaessaan heti valmistuttua oman firman...
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä taiteilijoiden ajamisessa yrittäjiksi, ja sitä kautta työttömyysturvan ulkopuolelle, on kyse vain hallituksen halusta siivota työttömyystilastoja.
-
Kysyin myös eläkkeestä ja tulin siihen tulokseen ettei koske minua vielä. Osasta palkkioista on mennyt eläkettä, mutta muuten velvoitetaan maksamaan kaikki itse. Tuloni eivät kuitenkaan riitä tarvittavien maksujen maksamiseen ja tuskin ne piakkoin nousevat siihen pisteeseen että YEL-maksut pitäisi maksaa. Teen siis useita vuosia töitä niin että eläkettä ei kerry?
Juuri näin :P Itse olen harkinnut pyytää ennakkoperintöä, ottaa lainaa ja siirtyä kiinteistöjalostuksen puolelle... pitänee käydä joku remonttikurssi ensin. Timolla ja Lomapäivällähän oli tuolla aiemmin sijoitusvinkkejä myös...
Tässä nyt olen seurannut läheltä tyhjätaskua luovan alan yrittäjää, jolla on kolme autoa ja tuore 3h&k Helsingin lähiössä... lainaa kysyessä pankkiin ilmoitti tuloksi 1700 €/kk, Kelalle asumistukea hakiessa 400 €/kk. Totuus lienee tuossa välissä. Kämppä oli ostettaessa ns. "alkuperäiskunnossa", joten remonttia siellä sai tehdä. Autot ja työvälineet on yrityksen nimissä, elämä sujuu muovikortilla ja autot yms. releet on vuokralla tuon tuostakin tuottaen tasaista pikkutuloa... käy se niinkin mutta töitä saa tehdä ihan perkeleesti ja rikastumaan ei pääse. Luulen että sarjakuva-alalla ei töitä olisi tarjolla tuonkaan vertaa. Itse olen yrittäjäperheestä kotoisin ja arvostan vähän vähemmän työkeskeistä elämää. Sosiaalitukia ei ole tarvinnut nostaa vuosikausiin, mutta perhettä ei kyllä ole varaa perustaa. Tai siis ainakaan ilman niitä sos. tukia.
-
Tässä sarjishommassa on mahdollista katsoa, saako työn tuottamaan ennen kuin perustelee mitään yrityksiä tai ottaa toiminimiä. Se on valtavaa!!! Toista se on Kebab-kioskin alkuun laittaminen... Taidan toistaa itseäni ja vähän muitakin, mutta siitä viis.
8]
-
Minäkin oon jo tehny vuosia freekortilla ja maksanut kiltisti YEL-maksua. Yritystä en ole viitsinyt laiskuuttani perustaa. Tämä free-kortin kanssa puljaaminen on niin kovin helppoa.
Ja kuitit tietty säilytän arvoisaa verottajaa varten. Ja ohan toi YEL-maksukin vähennyskelpoinen.
-
Korostan erittäin voimakkaasti tuota jos oikein muistan. Tsekkaan guuglesta.
Mahdollisesti olet oikeassa, koska jossain vaiheessa koitin tähän saada selvyyttä ja jostain (olikohan verotoimiston sivuilta) löysin sellaisen, missä sanottiin, että vajaan 500 euron kuukausituloista ei tarvitse tota maksaa. Se sopisi tuohon viiteen tonniin vuodessa.
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä taiteilijoiden ajamisessa yrittäjiksi, ja sitä kautta työttömyysturvan ulkopuolelle, on kyse vain hallituksen halusta siivota työttömyystilastoja.
Samaa mieltä. Erittäin keinotekoista.
Mutta uskon kuitenkin, että sarjakuva-alallakin on töitä kun kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan. Se on haaste, mutta uskon, että osittain kyse on vain siitä, etteivät julkaisevat tahot (lehdet) tiedä, millaisia taitureita on piilossa eivätkä nämä taiturit ole saaneet mahdollisuutta näyttää kykyjään. Itsekin opiskelin luokanopettajaksi ja melkein valmistuin, koska en uskonut että sarjakuvapiirtäjänä voi elättää itseään.
-
Firmassa on se etu, että menot saa vähentää suoraan tuloista. Ja tosiaan tuo YEL ja kirjanpitokulut ovat vähennettäviä menoja. Yksilön (free lancerin) verotuksessa taas käytetään laskukaavaa, jossa vähennykset suhteutetaan tuloihin. Potuttaa kun itselläkin on vähennyksiä yli tonnilla ja kaikki on menneet läpi, mutta tuon alkemistin laskukaavan jälkeen saan käteen vain satasen.
Eläke kannattaa säästää itse tai toivoa että taiteilijaeläke pelastaa. Eikä niin kauas kannata muutenkaan suunnitella, nälkäkuolema on todennäköisempi kuin eläkeiän saavuttaminen. Seuraavan kerran kun mulla nousee seinä pystyyn ja hommat loppuu, ajattelin päästää ratista irti ja ottaa kossun kuskiksi. Antaa pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion kuljettaa kun itse en jaksa.
Kamalan pessimististä. Just kuuntelin radiosta Aila Meriluotoa, miten se muori jaksaa nauraa? Eikö moisesta tule leuat kipeäksi?
-
Mutta uskon kuitenkin, että sarjakuva-alallakin on töitä kun kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan. Se on haaste, mutta uskon, että osittain kyse on vain siitä, etteivät julkaisevat tahot (lehdet) tiedä, millaisia taitureita on piilossa eivätkä nämä taiturit ole saaneet mahdollisuutta näyttää kykyjään.
Tuli mieleen että meinasitko tästä http://kahkonen.com/kaikkitekijat/ listasta semmoisen että mahdolliset sarjiksia mahdollisesti julkaisevat tahot saisivat sen helposti tietoisuuteensa ja silmiensä eteen tarkasteltavaksi?
Hieno homma tuo lista :). Ainakin siitä näkyy asiaan tarkemmin perehtymättömille melkoisen konkreettisesti kuinka moni niitä sarjakuvia täällä väsäileekään... Ja jos tuon avulla vielä saisi eri lehtien sun muiden toimitusväkeä perehtymään sarjakuvantekijöiden aikaansaannoksiin ja tarjontaan niin mahtava juttu jo ihan itsessään.
-
Tuli mieleen että meinasitko tästä http://kahkonen.com/kaikkitekijat/ listasta semmoisen että mahdolliset sarjiksia mahdollisesti julkaisevat tahot saisivat sen helposti tietoisuuteensa ja silmiensä eteen tarkasteltavaksi?
Vähän tällaista ajatusta oli tai on. Mutta nyt se on lähinnä pelkkä linkkilista. Siihen pitäisi saada luokkia lisää, jotta siitä jotain järkevää voisi löytää. Vähän samaan tyyliin kuin sarjakuvaseuran matrikkelissa, mutta silloin tullaan taas tekijänoikeuskysymyksiin ja miksi tehdä uusi matrikkeli kun sellainen jo on. En voi omin luvin laittaa näytteitä, enkä juuri mitään muitakaan tietoja tekijöistä. Markkinointi sinänsä olisi helppoa (kun minulla on järjestelmät tätä varten valmiina), mutta sitten tullaan taas ansaintalogiikkaan. Mitä se minua hyödyttää, että tekijöille tulee töitä? Tätä olen miettinyt ja toistaiseksi vain tyytynyt täydentämään listaa mahdollisimman kattavaksi.
-
Luulisin, että yksi hyvä tapa varmistaa, että saa toimeentulonsa sarjakuvasta on lopettaa sarjakuvien teko omasta (köyhästä) taiteilijanelämästään. Se ei varmasti kiinnosta kuin taiteilijan omaa lähipiiriä ja sarjassa täytyy olla aika paljon muitakin ansioita menestyäkseen tai persoonan täytyy olla kiistattoman mielenkiintoinen (jokainenhan omasta mielestään on).
Toinen tapa on lopettaa metasarjakuvallisten elementtien käyttö. Ne ovat lähes aina mukahauskoja, ja kertovat sisäänpäinlämpiävyydestä ja siitä että nyt on taiteilijalla ideat loppuneet.
Jos näistä kahdesta pystyy luopumaan, voi kassaan alkaa kilahdella muutakin kuin hikisiä hiluja.
Olen unelmoinut aina että saisin tehdä hyvää tienestiä realistisella piirrostyylillä, mutta toistaiseksi olen joutunut tyytymään pottuneniin ja hyvin pelkistettyyn, nopeaan tyyliin. Kylmä totuus on, että pelkistäminen myy, realismi ei.
-
Kylmä totuus on, että pelkistäminen myy, realismi ei.
Scott McCloud oli selventänyt aika hyvin miksi näin on. Onneksi voi kuitenkin yhdistää realistiset ja pelkistetyt elementit, eikä tuloksena edes tarvitse olla pelkkää "mangaa".
-
Scott McCloud oli selventänyt aika hyvin miksi näin on.
On toki poikkeuksiakin. Mustanaamiota julkaisee vielä noin 15 lehteä. Norjassa 30 lehteä. Vielä pari vuotta sitten Norjassa 40 lehteä. Tex Willer myy 10 000 kpl (Asko onko oikein?).
Joka tapauksessa aika harvinaisia nykyään ovat menestyneet realistisen tyylin sarjat. Cloudin samaistettavuus on vain yksi osatekijä. Minulle ei ole vielä selvinnyt lopullisesti, miksi realistinen tyyli ei myy.
-
Toinen juttu on taas, miksi suomalaiset sarjakuvat eivät ole menestyneet maailmalla Muumia lukuunottamatta.
Miksi VW tai B.Virtanen eivät tunnu menevän kaupaksi ulkomailla?
Ulkomailla on kuitenkin markkinat, ei Suomessa. Sinne pitää päästä, jos mielii suurista yleisöistä ja toimeentulosta.
-
Joka tapauksessa aika harvinaisia nykyään ovat menestyneet realistisen tyylin sarjat. Cloudin samaistettavuus on vain yksi osatekijä. Minulle ei ole vielä selvinnyt lopullisesti, miksi realistinen tyyli ei myy.
Johtuisikohan syy myös siitä että pelkistetty tyyli -> vähemmän informaatiota ->helpompi/nopeampi tajuta ->"vaivattomampi" lukijalle. Sopii siihen pikaruoka-mentaliteettiin paremmin, jota useimpien lehtien lukijat lehtien sarjakuvatarjonnalta odottavat. Helppoa, nopeaa, vaivatonta kahden metro/juna/bussipysäkin välissä tai kakalla ennen tärkeää palaveria.
-
Joka tapauksessa aika harvinaisia nykyään ovat menestyneet realistisen tyylin sarjat. Cloudin samaistettavuus on vain yksi osatekijä. Minulle ei ole vielä selvinnyt lopullisesti, miksi realistinen tyyli ei myy.
Puhutaanko nyt Suomesta vai ylipäätään?
Oletan että kyse on pitkistä tarinoista albumimuodossa? Uskon kyllä että hyvä visuaalisesti realistislähtökohtainen, hyvin kirjoitettu, dramatisoitu, piirretty jne. sarjis voi myydä, mutta Suomen myynnillä tuskin pääsee lähellekään omilleen olisi laatu sitten kuinka timangia tahansa. Kannattaisi suunnata tähtäin heti ulkomaille ja Ranska on looginen kohde. En sitten tiedä jos esim. Hugo Pratt olisi syntynyt Suomeen ja olisi keksinyt Corton täällä, olisiko kukaan huomannut? Kuvittelisin että kyllä, mutta olisi voinut herra vaihtaa toiseen ammattiin ennen kuin ura olisi edes alkanut? Tälläinen ajatusleikki vain.
Onko realististyylisiä strippejä enää olemassakaan muita, kuin noita vanhoja ikuisesti jatkuvia sarjoja? Ei tule kyllä mieleen mitään kovin tuoretta, paitsi Timppa Mäkelän sunnuntaisarjis Hesarissa. Ja Watterson joskus revitteli myös sunnuntaiosioissaan.
-
Jatkanpa pohdintaa. Suomalaisilla tekijöillä näyttää olevan aina lähtökohtana Suomen markkinat, tästä saan omallekin käsikirjoittajalleni usein huomautella. Jos sarjan haluaa ulkomaille, olisi loogista ajatella hiukan yleismaailmallisemmin ja kertoa asioista, jotka ovat yhteisiä kaikille ihmisille.
-
... Kannattaisi suunnata tähtäin heti ulkomaille ...
... esim. Hugo Pratt ... olisi voinut herra vaihtaa toiseen ammattiin ennen kuin ura olisi edes alkanut? Tälläinen ajatusleikki vain.
... Suomalaisilla tekijöillä näyttää olevan aina lähtökohtana Suomen markkinat...
... olisi loogista ajatella hiukan yleismaailmallisemmin ja kertoa asioista, jotka ovat yhteisiä kaikille ihmisille.
Vielä yksi, jos sopii: Vie aikaa lanseerata, luulisin. Vai tietääkö kukaan ketään (muuta kuin Kiroilevan Siilin), joka olisi heti ensijulkaisullaan tavoittanut hittistatuksen? Siis todella, heti huipulle, ensipainos loppuun viikossa ja puolitusinaa uusintapainosta lisää ekana vuonna? Sitä en luule tapahtuvan edes ulkomailla. Kuten VesaK on toisaalla maininnut, on yhä ihmisiä, jotka eivät tiedä, että B.Virtasesta on tehty kokooma-albumeja. Juba ehti tehdä vuosia töitä VW:n kanssa, ennen kuin eka albumi painettiin, ja silloin sen myyntiä edisti se, että se oli ollut olemassa ja suosittu strippisarja jo vuosia. Oikaiskaa, jos puhun läpiä päähäni.
Olen itse tehnyt albumisarjaamme nyt puolitoista vuotta, eka alppari on ollut saatavilla vuoden ja toka viisi kuukautta. Itse ajattelen yhä, että vuonna 2010 on kuusi albumia kasassa, ja silloin on mahdollista, että sarjasta kiinnostutaan. Sehän on siinä vaiheessa jo sarja. Sitten saan jatkaa työtäni rauhallisemmin mielin. Harmittaa tietysti se, että tunnen aloittaneeni liian myöhään.
-
Vielä yksi, jos sopii: Vie aikaa lanseerata, luulisin.
Harmittaa tietysti se, että tunnen aloittaneeni liian myöhään.
Tämä pitää varmasti myös paikkansa. Ehkä ruotsalaisilta ja norjalaisilta kestää tajuta ne vitsit (VW & BV) hiukan kauemmin kuin suomalaisilta. Vakavammin: lehdet tekevät päätöksiä hitaasti, mitä isompi lehti sitä hitaammat päätökset. Sopimukset ovat myös usein pitkiä. Mutta toisaalta, mitä hitaammin kauppa on syntynyt, sitä kauemmin myös korvaava sarja pysyy lehdessä. Tämä siis lehtimarkkinoilla.
Paljonkos Anssilla on ikää? Ei kai sitä ole koskaan liian myöhäistä. Eikö Astrid Lindgren aloittanut kirjailuhommat 40-50-vuotiaana? Jos elää terveesti, ei kai sitä kupsahdakaan kovin nuorena. Ja eläkkeellehän sarjakuvapiirtäjät harvemmin jäävät, eli kuolevat kynä kourassa.
EDIT: Tarkistin luotettavasta lähteestä (Wikipedia) että Peppi Pitkätossu julkistettiin kun Lindgren oli noin 38-vuotias.
-
Vielä yksi, jos sopii: Vie aikaa lanseerata, luulisin.
Tuo on kyllä totta. Mutta toisaalta nykyaika ja internet on muuttanut asiaa siten, että laatu voidaan löytää nopeammin (enkä tarkoita tällä tiettyä siiliä ;). Esim. elokuvapuolella on esikoisohjaajia jotka ovat menestyneet esikoisohjauksellaan. Tottakai taustalla on yleensä vahva lahjakkuus ja koulutus, mutta tieto kulkee paremmin tässä suhteessa.
Mutta yleensä ottaen kärsivällisyyttä tarvitaan. Sitä kuuluisaa nöyryyttä, vaikka tuo sana on jo inflaation kärsinyt Timo Jutilan vuoksi. Niin paljon on noita tarinoita huipputekijöistä, jotka saivat uransa alussa pakit paikasta kuin paikasta. Bill Wattersonin uraa oli hauska lukea. Ne syndikaattiheebot, jotka Wattersonin hylkäsivät näkevät varmaan vieläkin painajaisia.
-
Scott McCloud oli selventänyt aika hyvin miksi näin on. Onneksi voi kuitenkin yhdistää realistiset ja pelkistetyt elementit, eikä tuloksena edes tarvitse olla pelkkää "mangaa".
Siis niinkuin Mämmilä ja Unto Uneksija .
Joka tapauksessa aika harvinaisia nykyään ovat menestyneet realistisen tyylin sarjat. Cloudin samaistettavuus on vain yksi osatekijä. Minulle ei ole vielä selvinnyt lopullisesti, miksi realistinen tyyli ei myy.
Realistinen vitsisarja on aika vaikea laji ja viimevuosina juonelliset jatkosarjat eivät ilmeisestikään ole oikein olleet muodissa.
-
viimevuosina juonelliset jatkosarjat eivät ilmeisestikään ole oikein olleet muodissa.
Enkä yhtään ihmettele. Mustanaamio tuntuu olevan yhden tai kahden ruudun ihmettelyä, joten ei tarina pahemmin etene (yhdessä vaiheessa seurasin sitä vähän pidempään sivusilmällä ja monta viikkoa pyörittiin samassa kohtauksessa). Hiltusen Kalkkaroa en ole ruvennut seuraamaan, kun ei tuu Aamulehteä niin aktiivisesti seurattua, mutta se vähä, mitä oon lukenut on ollut ihan kelvollista.
Sanoisin siis, että kyllä sitä juonisarjoillekin sanomalehdissä olisi tilaa, mutta ne vaatisivat uudistamista. Uutta puhtia.
-
Olen unelmoinut aina että saisin tehdä hyvää tienestiä realistisella piirrostyylillä, mutta toistaiseksi olen joutunut tyytymään pottuneniin ja hyvin pelkistettyyn, nopeaan tyyliin. Kylmä totuus on, että pelkistäminen myy, realismi ei.
Puhumattakaan siitä kuinka työläs ja aikaavievä realistinen tyyli on (ja aina löytyy joku besserwisseri valittamaan siitä kuinka oikeanpuoleinen kulmakarva on hieman ohuempi), kun taas pelkistetyt on kerran piirtämään opittuaan todella nopeaa lätkäistä paperille. Asiakas kun ei maksa siitä sarjakuvasta suhteessa työtunteihin...
Oma edit: Huomasin luettuani sivun 16 loppuun asti, että vähän meni toistoksi tämä kommenttini, mutta jääköön tähän. Eipähän tarvitse mennä 'Murhe'-ketjuun kitisemään... :P
-
Miksi VW tai B.Virtanen eivät tunnu menevän kaupaksi ulkomailla?
Kulttuurierot. B.Virtasta ei tajuta Ruotsissa ja Ranskassa koska työkulttuuri on aivan toinen. Sama pätee V&W:iin, parisuhdetta ruoditaan toisella tapaa. Vesku mainitsi Henki & Elämä-tapaamisessa että ruotsalaisilla on jo oma viivijawagner mutta sitä ei tajuta täällä eikä V&W:ia siellä.
Ulkomailla on kuitenkin markkinat, ei Suomessa. Sinne pitää päästä, jos mielii suurista yleisöistä ja toimeentulosta.
Ainakin kirjallisuuspiireissä on käynyt selväksi että tämä on yleinen harha. Ensipainokset on samansuuruisia kaikkialla, samoin palkkiot. Sopimukset ovat jopa huonompia, ja agentti nykäisee 20 % siitäkin vähästä. Ruoho vain on vihreämpää. Kisa on kovaa eikä Euroopassa päde ne kaupankäynnin lait mihin Suomessa on totuttu.
-
Ainakin kirjallisuuspiireissä on käynyt selväksi että tämä on yleinen harha. Ensipainokset on samansuuruisia kaikkialla, samoin palkkiot. Sopimukset ovat jopa huonompia, ja agentti nykäisee 20 % siitäkin vähästä. Ruoho vain on vihreämpää. Kisa on kovaa eikä Euroopassa päde ne kaupankäynnin lait mihin Suomessa on totuttu.
Mutta kuitenkin sellaiset lehtisarjat ovat saaneet useissa maissa suuren yleisön kuin: Dilbert, Lassi ja Leevi, Jere, Tenavat, Harald Hirmuinen, Karvinen, Masi, Mustanaamio. Ja sellaiset albumisarjat kuin: Asterix, Lucky Luke, Tintti.
Kisa on varmasti kovaa kaikkialla, mutta eipä nykyään juuri sellaista alaa ole, jossa ei olisi kilpailua.
-
Dilbert, Lassi ja Leevi, Jere, Tenavat, Harald Hirmuinen, Karvinen, Masi, Mustanaamio.
Näiden takana on hirvittävän suuret markkinointikoneistot. Näitä kauppaavat yritykset eivät ole opetelleet bisneksen sääntöjä vaan luoneet ne. Ei kukaan elokuva-alallakaan usko että pärjäisi Paramountia tai Buena Vistaa vastaan.
Asterix, Lucky Luke, Tintti.
Näillä sarjoilla on ikää ja sen myötä mainetta. Silloin kun ne luotiin ajat oli ihan toiset. Maailmalle kun lähtee niin vastassa on maailmantähdet. Pitäisi olla kaikkia noita edellämainittuja parempi. Oma matsku kisaa Manaran ja Bilalin kanssa, kuin myös edesmenneiden Prattin ja Franquinin hengentuotteiden kanssa.
En sano etteikö ulkomaanmarkkinoilla voisi menestyä, mutta sen sijaan että ryhtyy kurkottelemaan kuuta kannattaisi paremminkin keskittyä siihen minkä oikeasti osaa. En vastusta kurkottelemistakaan mutta silloin täytyy varautua isoihin pettymyksiin.
-
...Ei kukaan elokuva-alallakaan usko että pärjäisi Paramountia tai Buena Vistaa vastaan...
...Pitäisi olla kaikkia noita edellämainittuja parempi...
Hyviä näkökohtia tuot esiin. Mutta eipä olisi varmaan Paramountia ja Tinttiäkään syntynyt, jos lähtökohta-ajatuksena olisi ollut, ettei pärjätä. Mainitsemissasi näkökohdissa on heijastumia suomalaiskansallisesta alisteisesta ajattelusta, mistä minä sanouduin irti jo vuosia sitten. Ihmiset, jotka eivät usko menestyvänsä, ovat juuri sitä kansanosaa, joka on omiaan marketin kassalle tai liukuhihnatyöhön.
-
Ihmiset jotka uskovat menestyvänsä ovat juuri sitä kansanosaa jotka tekevät kolisevan konkurssin.
Yrittää pitää, mutta Formula-1:n seuraaminen on opettanut mitä riskinotto tarkoittaa. F1-maailmassa on paljon ihmisiä joilla olisi varaa perustaa vaikka kolme tallia ja rakentaa oma kilparata, mutta eivät sitä tee vaikka haluaisivat. Kyse on rahoituksesta. Niillä tyypeillä on varaa kolmeen F1-talliin juuri sen vuoksi että eivät ole sitä tehneet. Bisneksen pääidea on aina että pitää saada joku muu maksamaan omat ideansa. Ne jotka siihen pystyy rikastuu, haaveilijat köyhtyy. Siksi on tärkeää hallita se mitä osaa, ei haaveilla sellaisesta mitä ei osaa. Tietysti voi opetella osaamaan, mutta pitää saada joku muu maksamaan se.
-
Sitte on semmonen juttu että kyllä toimeentulo aina löytyy, kunhan ei ole nirso. Heroiinille on aina luotavissa rahaisat markkinat.
Karviselle on aina luotavissa rahaista markkinat. Mutta on eettisesti väärin piirtää Karvista - silloinkin vaikka perhe muuten kuolisi nälkään.
-
Ihmiset jotka uskovat menestyvänsä ovat juuri sitä kansanosaa jotka tekevät kolisevan konkurssin.
Tai tekevät isoja voittoja. Mutta ne jotka eivät usko menestyvänsä, eivät myöskään tee isoja voittoja, mutta eivät myöskään kolisevaa konkurssia.
-
Ulkomaille tekemisen hyvistä puolista sen verran, että sieltä löytyy enemmän mahdollisuuksia ja monessa maassa sarjakuvan tekeminen (jopa realistisen seikkailusarjan) on kannattavaa päätyönä, mikä Suomessa on jo vähän hankalampaa.
Toki ulkomaille oman idean myyminen on vaikeampaa kuin kotimaahan ja muutenkin kilpailua on enemmän (tai ainakin tarpeeksi suhteutettuna työmahdollisuuksiin). Ulkomainen kustantaja ei siis välttämättä ole taivas, mutta voi olla parempi kuin kotimainen.
-
Ulkomaille tekemisen hyvistä puolista sen verran, että sieltä löytyy enemmän mahdollisuuksia ja monessa maassa sarjakuvan tekeminen (jopa realistisen seikkailusarjan) on kannattavaa päätyönä, mikä Suomessa on jo vähän hankalampaa.
Totta. Jos alkaa ranskalaiseksi (=opettelee suurinpiirtein kielen ja asuu paikan päällä, mieluiten Angoulemessa - siellä on oikein pitkäaikainen taiteilijaresidenssi tätä varten!), voi ihan hyvin päästä ison kustantamon palkolliseksi, esim. värittäjäksi. Niillä liksoilla kyllä ihan elää. Siellä on sitäpaitsi vähän halvempaa ja halvemmat verot kuin Suomessa.
Säästöillä kyllä pitää elää alussa arvaamaton aika ja sen lisäksi tarvitsee lahjoja ja tuuria ja suhteidenluomiskykyä.
Mutta tylsähköä hommaahan semmoinen värittäminen on (minusta), ja perhe ja ystävät kaukana. Ehkä parin vuoden päästä, kun kontaktit olisi luotu, voisi palata Suomeen. Ja onhan noita ankkapiirtäjiäkin.
-
Yhdysvaltalaiset suuret syndikaatit hyväksyvät vuosittain noin puoli promillea vastaanottamistaan sarjakuvista jakeluun. Lähetetyiltä töiltä odotetaan myös virheetöntä kieltä - en tiedä, löytyykö joukosta ainoatakaan ei-amerikkalaista sarjakuvantekijää. Mahdollisuus saada itsensä lyötyä sinne läpi ei siis ole juurikaan nollaa suurempi.
Mutta jos poltteet maailmanmarkkinoille ovat suuret niin eipä se näytekappaleiden postittaminen tietysti kauhean suuri vaiva ole.
Kyllä Timppa minusta oikeassa on. Jos ei yritä, ei mitään taatusti tapahdukaan. Konkurssipelko ei ole minusta sarjakuvantekijän suurin painajainen, ei se muste niin kallista ole. Mutta tuotteen sekä sen markkinointisuunnitelman täytyy olla kyllä pirun hyvä.
Säästöillä kyllä pitää elää alussa arvaamaton aika ja sen lisäksi tarvitsee lahjoja ja tuuria ja suhteidenluomiskykyä.
Mutta tylsähköä hommaahan semmoinen värittäminen on (minusta), ja perhe ja ystävät kaukana. Ehkä parin vuoden päästä, kun kontaktit olisi luotu, voisi palata Suomeen. Ja onhan noita ankkapiirtäjiäkin.
Suhteet ovat kyllä todella tärkeitä. Senhän myös Ville Ranta & kumppanit ovat tajunneet ja tulosta on alkanut syntyä. Tämä ei poista sitä, etteivätkö tekijöiden albumit olisi erinomaisia. Mutta jokaista löydettyä lahjakkuutta kohden löytynee ziljoona lahjakasta tekijää ja teosta, jotka eivät koskaan lyö itseään läpi kun eivät osaa muodikkaasti ilmaistuna verkostoitua/markkinoida itseään. Tai onni ei vain ole ollut myötäinen.
Omakohtaisen kokemuksen kautta voisin sanoa että Aku Ankan tekijäksi pääseminen ei kyllä ole mahdottoman hankalaa - ainakin se lienee huomattavasti helpompaa kuin albumilla läpilyöminen Ranskassa tai strippisarjakuvan tekijäksi pääseminen suurille kansainvälisille markkinoille. Mutta ei siinä vielä rikastumaan pääse - tekijöitä on huomattavasti enemmän kuin julkaisutilaa lehdissä. Käytännössä tarinoita ei siis voida ostaa suurimmalta osalta tekijöitä riittävästi, että he pystyisivät elättämään sillä itsensä.
-
Yhdysvaltalaiset suuret syndikaatit hyväksyvät vuosittain noin puoli promillea vastaanottamistaan sarjakuvista jakeluun.
Japanissa ja Ranskassa on suuremmat markkinat. Japani voi olla kyllä vielä tuota USA:kin vaikeampi markkina. Tiedä sitten jos erottautuisi jotenkin.
-
Ja arvoisat piirtäjät tai piirtäjiksi aikovat, tämä kannattaa aina muistaa, kun sarjakuvan teko tuntuu vaikealta/hitaalta/pessimismi iskee tms:
Sarjakuva on tuote, jossa samaa työtä (sen käyttöoikeutta) on mahdollista myydä yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin sanomalehtikentällä. Jos tuote on hyvä, sitä on mahdollista myydä myös ulkomaille. Ja tehdä siitä albumeita.
Työn laatuun kannattaa siis panostaa!
(Jos olet marketin kassalla, et saa kuin sen kk-palkan, eikä ole toivoakaan saada mitään muuta.)
-
Japani voi olla kyllä vielä tuota USA:kin vaikeampi markkina. Tiedä sitten jos erottautuisi jotenkin.
Jos tekis mangaa, kun se on muodis...
8]
-
Jaa nyt te sitten puhutte, että millaista sarjakuvaa sitä alkais tekemään, että pääsis liksoille. Että millaisella kynällä, millainen tarina, kuinka pitkää, millainen ruutujako, millaiset värit... Kun oikeat löytää, niin rahantuloa ei voi estää! Paras perustaa se yritys heti, niin saa sitten pitää suuremman osan niistä mahtavista tuloista, joita alkaa kohta virrata.
Eikö olisi kivempaa mennä johonkin sellaiseen työpaikkaan, joka on oikeasti olemassa?
Mä rakastan veroja. Oli ihanaa, kun sain ison tekijänpalkkion Ranskasta ja sain korvata tälle yhteiskunnalle pienen osan siitä, millä se on pitänyt mua ja mun perhettä elossa vuodesta 2002, kun rupesin taiteilijaksi.
Vielä ihanampaa oli tietysti sitten, kun ne rahat oli käytetty, ja seuraava kaupallinen albumi torjuttiin. Asumistuki 199 e/kk
lastenhoidontuki lisineen 420 e/kk ja niin edelleen...
Ei haittaa, vaikken saa vähentää hankkimaan "tarpeellisia" tavaroita verotuksessa. Ei ne vähennykset sitä paitsi kovin autuaaksi tee, jos rahat menee ruokaan.
Eläköön hyvinvointivaltio!
-
Eikö olisi kivempaa mennä johonkin sellaiseen työpaikkaan, joka on oikeasti olemassa?
Turha puhua mistään todellisesta sarjakuvantekijöille. Piirrä kato suuremmat silmät siihen sun alppariin ja suuntaa Japaniin. Siellähän ne suuret markkinat kuulema oli.
-
Jaa nyt te sitten puhutte, että millaista sarjakuvaa sitä alkais tekemään, että pääsis liksoille. Että millaisella kynällä, millainen tarina, kuinka pitkää, millainen ruutujako, millaiset värit... Kun oikeat löytää, niin rahantuloa ei voi estää! Paras perustaa se yritys heti, niin saa sitten pitää suuremman osan niistä mahtavista tuloista, joita alkaa kohta virrata.
;D (Laittaisin toisenkin jos ei Kvaakin netiketti kieltäisi.)
Kyl määki veroi rakastan. Näillä tuloilla ei ole päässyt syntymään riitaa verokarhun kans. Kirjastoa tai sen tarjoamia ilmashyödykkeitä käytän päivittäin joten ei passaa valittaa. Ei vaikka yhteiskunta kerran jättikin mut vuodeksi rahatta. Hyvinvointivaltio on pelkkä ohut kuori.
Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?
-
Asiaa sivuten: löysin tietoa siitä, mitä eräs ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä sai syndikaatin kautta. Euroissa suunnilleen 2€/strippi.
Jos yksi vuosi on 24*12 strippiä = 288 strippiä, syndikaatin kautta myyty sarjakuva tuottaa vuosittain 576 euroa. Päästäkseen 25000 euron vuosituloihin, strippiä pitää julkaista yli 40 lehdessä.
Repikää siitä huumoria, kun suunnittelette äveriästä sarjakuvapiirtäjäuraanne. :-)
Sebastian
-
;D (Laittaisin toisenkin jos ei Kvaakin netiketti kieltäisi.)
Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?
Hyvä pointti. Täytyypä kokeilla!
-Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus, Eeva Lepistö puhelimessa.
-Janne täällä moro! Kuule ostatteko multa sunnuntaisarjiksen jos teen siitä tosi hyvän?
-Hmmm onko sulla mitään näytteitä...?
-Näytteitä?? Minullako?! Hah, älä naurata! Rikkaakaan en pistä ristiin ennenkuin on rahat kourassa! Haloo..?
-
Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?
Njaa, että käsikirjoittaja saa idean vasta sen jälkeen kun tilillä kilisee?
-
Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta.
Hmm, kenen palkkioista siellä puhutaan? Kannattaa muistaa, että elokuva-alalla uudet tulokkaat tekevät paljon työtä ilmaiseksi, kun kilpailu on niin kova.
Rahoituksen saaminen on kovaa työtä elokuva-alallakin eikä kukaan kiellä toimimasta samalla lailla sarjakuva-albumin kanssa. Sarjakuva-albumin tuotto-odotukset ovat vain niin pienet verrattuna elokuva-alaan, että rahoittaminen etukäteen kannattaa tosi harvoin. Jos vuoden verran rahoittaa yhden käsikirjoittajan ja yhden piirtäjän työt, niin se maksaa jo 40,000€. Lisää tähän markkinointikulut, painokulut, jakelu ja kustantajan hallinnolliset työt albumiin liittyen, niin albumia pitäisi myydä ainakin 10,000 kpl jotta puhuttaisiin kannattavasta liiketoiminnasta. Ja silloin piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat jo palkkaansa saaneet ja vasta 10,000 kappaleen jälkeen alkaisi tulla provikkaa per myyty albumi.
Näin esimerkinomaisesti.
-
Njaa, että käsikirjoittaja saa idean vasta sen jälkeen kun tilillä kilisee?
Ei kun käsikirjoittajaa ei vielä edes ole. Tuottaja on tehnyt puolen sivun synopsiksen ja nimennyt ohjaajan ja pari muuta työryhmäläistä, ja saa Elokuvasäätiöltä 50.000 euroa esittelyvideon tekemiseen jolla haetaan lisärahoitusta lopullisen projektin kasaamiseen.
Ja sitten elokuvalle pitäisi muka antaa lisätukea.
Edit: Janne T ja Sebastian, ei kustantajien ja lehtien tarvitse tekijää tukea, vaan apurahajärjestelmän. Kaikki samalle viivalle eikä elokuvalle noin isoa etua.
Sarjakuvat pitäisi pystyä sopimaan lehden kanssa niin, ettei sinne ensin lähetetä viittä valmista sivua jotka lehti piirrättää kokonaan uusiksi, vaan niin että sovitaan hinta ja kehitellään yhdessä hahmot ja sisältö.
-
Ehkäpä se vakinainen työ olisi joillekkin hyvä asia ainakin aluksi.
Toiseksi suosituimmalla Ankka piirtäjällä oli oma rakennusfirma, mutta myi sen ja alkoi piirtämään ankkaa. Kyllähän tuolla kaupan rahoilla vähän aikaa hän pärjäsi.
Kaikki tietää kenestä minä puhun.
Eli kannattaa tahkota rahaa, välissä alussa ja lopussa.
-
Sarjakuvat pitäisi pystyä sopimaan lehden kanssa niin, ettei sinne ensin lähetetä viittä valmista sivua jotka lehti piirrättää kokonaan uusiksi, vaan niin että sovitaan hinta ja kehitellään yhdessä hahmot ja sisältö.
Tämähän olisi ideaalitilanne. Lehdillä tuppaa olemaan niin paljon muuta tekemistä (palaveria, juttujen tekoa, kahvitaukoja, ruokatunteja, juttumatkoja) ettei heiltä tunnu löytyvän aikaa yhdessä kehittelyyn. Ei tahdo löytyä aikaa, vaikka kauppaa valmista. Yksi kauppa voi olla 10-20 yhteydenoton takana. Varsinkaan sanomalehtipuolella yhdessä suunnittelu ei toimi. Aikakauslehdet taas haluavat lähes aina räätälöityä sarjakuvaa ja silloin voi olla mahdollista että toimittaja intoutuisi kehittämään sarjaa yhdessä tekijän kanssa. Käytännössä yleensä pitää olla jotain valmista (edes yksi strippi ja kuvaukset sarjasta ja hahmoista), että asia etenee mitenkään. Toki hinnan voi sopia jo etukäteen, jos tekijä on toimittajalle tuttu muista töistä.
-
Johonkin lehteen räätälöity sarjakuva on tietenkin oma lukunsa, josta voinee pyytää hieman suurempaa korvausta kuin laajempaan jakeluun pyrkivällä strippisarjakuvalla. Itse olen tehnyt asiakkaille kohdennettuja sarjakuvia jonkin verran. Tällöin keskustelu on aina lähtenyt palkkiosta -ja hinnoittelu on linjassa muiden kuvituspalkkioideni kanssa. Kaikille asiakkaille hinnastoni ei ole sopinut, useimmille on.
Laajemman jakelun strippisarjakuva taas ei taitaisi tuolla palaverimentaliteetilla kovin hyvin toimia. Mitä järkeä suunnitella sarjakuvaa yhden lehden kanssa, jos tarkoitus on myydä sitä useammalle? Ja kuinka monta menestystarinaa sanoma -ja aikakausilehtien varassa pyörivistä sarjakuvista löytyy, jotka olisivat syntyneet neuvottelupöydältä? Kyllä kaikki Karviset, Lassit ja Leevit, Tenavat, Dilbertit jne. ovat tekijänsä visioita.
Jos taas myy yhdelle lehdelle, kannattaa miettiä onko siitä saatava hinta vaivan väärtti.
-
Ja kuinka monta menestystarinaa sanoma -ja aikakausilehtien varassa pyörivistä sarjakuvista löytyy, jotka olisivat syntyneet neuvottelupöydältä?
Modesty Blaise räätälöitiin johonkin brittisanomalehteen. Muistaakseni
Evening Standard?
-
Johonkin lehteen räätälöity sarjakuva on tietenkin oma lukunsa, josta voinee pyytää hieman suurempaa korvausta kuin laajempaan jakeluun pyrkivällä strippisarjakuvalla.
Jos taas myy yhdelle lehdelle, kannattaa miettiä onko siitä saatava hinta vaivan väärtti.
Räätälöidyn sarjan hintaan vaikuttaa myös sen myytävyys muualle. Jos tekee vaikka terveydenhoitoalan lehteen sarjakuvaa terveydenhoitajista, voi olettaa, ettei sitä Suomessa (tai ulkomaillakaan) saa muualle myytyä, jolloin ensijulkaisuhinnan täytyy olla tuntuva: esim. 3000-4000 e/sivu. Jos taas sarja on yleisluontoisempi ja myytävissä muualle, voi hinta olla vaikka 2000 e/sivu. Jos taas myydään samaa sarjaa muualle kertajulkaisuoikeudella, voi hinta olla 200-600 e/sivu.
Ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa, nämä ovat siis hintoja, joita voi pyytää ja SAADA isoilta valtakunnallisilta aikakauslehdiltä. Eri juttu ovat sitten kulttuurilehdet, harrastuspohjalta tehdyt jne.
-
Sarjakuvat pitäisi pystyä sopimaan lehden kanssa niin, ettei sinne ensin lähetetä viittä valmista sivua jotka lehti piirrättää kokonaan uusiksi, vaan niin että sovitaan hinta ja kehitellään yhdessä hahmot ja sisältö.
Joskus on tehty noinkin, aikamma palaveerasimma ja ehdotuksia tehtiin ja minä piirsin lopputulokset. Ei kumminkaan tuotantoon asti päätynyt... mutta palkan sain osaltani. Homma ei vaan toiminu.
-
Jaa nyt te sitten puhutte, että millaista sarjakuvaa sitä alkais tekemään, että pääsis liksoille. Että millaisella kynällä, millainen tarina, kuinka pitkää, millainen ruutujako, millaiset värit... Kun oikeat löytää, niin rahantuloa ei voi estää! Paras perustaa se yritys heti, niin saa sitten pitää suuremman osan niistä mahtavista tuloista, joita alkaa kohta virrata.
Näinhän se menee. Kun oikeat sisällöt ja ilmiasun löytää, rahaakin alkaa tulla. Itse yritin pitkään realistisella tyylillä jota väsäsin tyyliin 1 viikko per sivu ja odotin että kyllä se leipä sillä irtoaa. Miten väärässä olinkaan! Kun vaihdoin tyyliä kaupallisemmaksi (=pelkistetymmäksi), alkoi tuloja virrata. Noin niinkuin karrikoidusti sanottuna. Kun on 5 päätä itseni lisäksi elätettävänä, ja lapsi huutaa ruokaa, kyllä realistisen tyylin kaipuu häipyy mielestä kauas horisontin taakse. Äkkiä tämä valmiiksi, lasku eetteriin ja kauppaan ruokaa hakemaan.
-
Edit: Janne T ja Sebastian, ei kustantajien ja lehtien tarvitse tekijää tukea, vaan apurahajärjestelmän. Kaikki samalle viivalle eikä elokuvalle noin isoa etua.
Elokuva-apurahat ovat isot, koska elokuvan tekeminen maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin esim. sarjakuva-albumin tekeminen. Eli ihan reilua.
En usko, että sarjakuva-apurahoja tulee merkittävästi lisää, ennen kun näemme muutaman kotimaisen sarjakuvamestariteoksen, joka saa myös laajaa kansainvälistä huomiota ja myös myy paljon.
Minusta nuo apurahat ovat kuitenkin toissijaiset luomisen kannalta. Piirtäminen on loppujen lopuksi kiinni motivaatiosta, eikä rahasta.
-
Piirtäminen on loppujen lopuksi kiinni motivaatiosta, eikä rahasta.
Ai jaa? Minä kun luulin siihen vaikuttavan myös käytännön asiat kuten esm vuokranmaksu, iltaisin tavallisen leipätyön jälkeisen piirtämisen aiheuttama krooninen väsymys ja jännetuppitulehdus yms. Mutta luultavasti en ole vain tarpeeksi 'motivoitunut'...
En tarkoita tällä sitä että kaikki verorahat pitäisi käyttää 'harrastukseni' sponsoroimiseen. Olisipahan vain hyvä jos päättävillä tahoilla olisi visioita tarvitaanko kotimaista sarjakuvaa vai ei. Markkinat ovat niin pienet ettei homma tule koskaan pyörimään 'omillaan'. Ei maanviljelykään ole näillä leveysasteilla erityisen järkevää...
OMA EDIT: Oho, taisinpa nousta tänään väärällä jalalla kun tuollainen trolli niin ärsytti...
-
Viittaan aikaisempaan viestiini Stephen Kingistä, joka kirjoitti lounastauollaan ja iltaisin kun oli pesulassa työssä.
Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani, mutta silloin kun tavallisessa palkkatyössä ja otti päähän kun en ehtinyt piirtää, niin kyseessä ei loppujen lopuksi ollut ajanpuute, vaan omat valinnat mitä tein vapaa-ajallani. Työtäkin olisin voinut vaihtaa vähemmän stressaavaan (jolloin palkkakin olisi tietenkin laskenut).
Kyllä tiedän, että on todella turhauttavaa kun on väsynyt työpäivän jälkeen ja tuntuu siltä, ettei pysty panostamaan piirtämiseen ja viikonloppuisin haluaa nähdä kavereita ja joskus käydä baarissa tai konsertissa tai jopa matkustaa. Mutta ottakaa joskus selvää kuinka paljon suurin osa kansainvälisistä sarjakuvapiirtäjähuipuista tai minkä tahansa luovan alan huipuista ovat panostaneet ammattitaitoonsa omalla ajallaan ja missä olosuhteissa. Harva on tehnyt sitä apurahoilla.
-
Ai jaa? Minä kun luulin siihen vaikuttavan myös käytännön asiat kuten esm vuokranmaksu, iltaisin tavallisen leipätyön jälkeisen piirtämisen aiheuttama krooninen väsymys ja jännetuppitulehdus yms. Mutta luultavasti en ole vain tarpeeksi 'motivoitunut'...
Nämä nyt ovat sellaisia vakio-oletuksia, jotka vaikuttavat mihin tahansa asiaan. Miksi se Tiina Tavallinen ei saa persettään penkistä ja lähde lenkille vaikka kannattaisi? Kun työpäivän jälkeen niin väsyttää...
-
Nämä nyt ovat sellaisia vakio-oletuksia
Oleta vain omasta puolestasi! Minä _saan_ perseeni penkistä ja piirrän illat/viikonloput sen sijasta että roikkuisin Punavuoren baareissa, tapailisin kavereita ja muuta sellaista.
Viittaan aikaisempaan viestiini Stephen Kingistä, joka kirjoitti lounastauollaan ja iltaisin kun oli pesulassa työssä.
Todella älykäs vertaus. Kerro toki minullekin mistä saa nykyään sellaisen työpaikan että siellä voi ”harrastaa” jotain aivan muuta kuin tehdä juuri sitä kyseenomaista työtä?? SItä paitsi olen periaatteessa sitä mitä mieltä että jos palkan nostaa niin kyllä siihen täytyy jotain tehdäkin. Vertaus ontuu muutenkin. Ei kirjailijalla ole samoja välinehankintakuluja yms kuin esm piirtäjällä.
Minun kokemukseni/näkemykseni taas on, että hyvin useat kansainväliset huiput ovat tehneet töitä apurahoilla tai kehittäneet taitojaan oman alansa kehnopalkkaisissa töissä ennen läpimurtoa. Mutta kun meillä Suomessa ei oikein ole kehnopalkkaisia piirtäjän hommia muuten kuin free lancereille, joiden palkat taas on liian huonoja elämiseen.
Niin, Doc tuossa jo kiteyttikin osan ongelmaa. Eli ne jotka jo ovat vaihtaneet pois luottokelpoisuutensa, työpaikan myötä tulevat sairas- ja eläkevakuutukset yms työsuhteessa olevalle itsestäänselvyydet, mitäs me sitten teemme? Kaikille ei ole suotu erikoislahjakkuutta aloilla joista nettoaa. Olisin itsekin p*run mielelläni matemaattisesti lahjakas ja Nokialla duunissa, josata sitten jäisin hyvin ansaitulle eläkkeelle 55-vuotiaana... :P
En oikein tiedä kuinka tämän asian voisi ilmaista selvemmin: jos ei piirrä huumoristrippiä vaan esm pitempää, realistisen tyylistä sarjakuvaa ei työpanokseen käytetty aika ja siitä saatava rahamäärä ole koskaan järkevässä suhteessa toisiinsa. Ei vaikka myisi Suomen oloissa hyvin. Eli kysymys kuuluu: halutaanko Suomessa tehtävän muutakin kuin sitrippisarjakuvaa?
-
Nämä nyt ovat sellaisia vakio-oletuksia, jotka vaikuttavat mihin tahansa asiaan. Miksi se Tiina Tavallinen ei saa persettään penkistä ja lähde lenkille vaikka kannattaisi? Kun työpäivän jälkeen niin väsyttää...
Sarjakuvan piirtäminen on rasittavampaa kuin lenkilläkäyminen. Kroppahan suorastaan kaipaa liikuntaa istumatyön vastapainoksi.
Ongelma on se, että kaiken sosiaalisen kanssakäymisen, kunnonhoitamisen ja muun normaalin vapaa-ajantoiminnan lisäksi pitäisi viikossa löytää aikaa ja voimia noin 10 tuntia sarjakuvan tekemiseen,jotta projekti voisi toteutua säällisessä ajassa,esim. reilussa vuodessa. Se on mun mielestä aika paljon.
EDIT:
Ramahan tuon asian jo kiteyttikin tuossa edellä.
-
Varsinkaan sanomalehtipuolella yhdessä suunnittelu ei toimi.
Aina ihmettelen kuinka kaikkein kyvyttömimmät ja mielikuvituksettomimmat tyypit nostetaan päätoimittajiksi. Jos niille näyttää toisesta sarjasta millaista jälki on ja kertoo esimerkkijutun, ne sanoo: "hmh, toimiikohan tuo? Pitäisi nähdä..." Ne ehdottaa aivan hirveitä nimiä sarjakuville ja sanoo että juttujen pitäisi olla hauskoja mutta ketään ei saa pilkata eikä ärsyttää.
Hinnoistahan puhutaan aina heti alussa, mutta silloin on jo myös jotain näytettävää. Elokuvapuolella saa apurahan näytteen tekemiseen.
Elokuva-apurahat ovat isot, koska elokuvan tekeminen maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin esim. sarjakuva-albumin tekeminen. Eli ihan reilua.
Näin minäkin luulin ennen kuin olin itse mukana. Viikonlopussa tienasin liki kolmasosan koko vuoden ansioista. Filmiä valmistui 1,5 minuuttia, ja kun jatkoon ei saatu rahaa kaikki siirtyi muihin hommiin. Mutta hetken aikaa rahaa tuli niin maan perkeleesti.
Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani, mutta silloin kun tavallisessa palkkatyössä ja otti päähän kun en ehtinyt piirtää, niin kyseessä ei loppujen lopuksi ollut ajanpuute, vaan omat valinnat mitä tein vapaa-ajallani.
Tämähän se on yleisin syy, mutta mistä nuo vapaa-ajan valinnat johtuu? Itse en ainakaan pysty piirtämään kuin hyvin nukkuneena ja pirteänä, iltapäivällä tahti hidastuu selvästi. En voisi kuvitellakaan piirtäväni illalla töiden jälkeen.
Stephen King on huono esimerkki, koska sillä jätkällä on ihan uskomattomasti virtaa, ja toisekseen siltä oli ilmestynyt vasta 2-3 kirjaa kun Carrien pokkarioikeudet myytiin ja sen jälkeen herra Kingillä ei ole ollut enää koskaan rahahuolia.
Minun kokemukseni/näkemykseni taas on, että hyvin useat kansainväliset huiput ovat tehneet töitä apurahoilla tai kehittäneet taitojaan oman alansa kehnopalkkaisissa töissä ennen läpimurtoa. Mutta kun meillä Suomessa ei oikein ole kehnopalkkaisia piirtäjän hommia muuten kuin free lancereille, joiden palkat taas on liian huonoja elämiseen.
-
Ei niinkään vastauksena mutta jonkinlaisena positiivisena puheenvuorona :
Piirtelen puoliammatikseni sarjakuvia. Pidän työstäni. Piirtäminen on mukavaa. Idean keksiminen on hieno tunne samoin sen näkeminen valmiina sarjana edessään. Jostakusta ideoiminen saattaa näyttää löhöämiseltä (itsellekin on joskus vaikea mieltää sitä työnteoksi).
Piirrän muutaman pilakuvan tai sarjakuvan samalla kun kuuntelen mielimusiikkiani ja yhdellä näppäimellä lähetän kuvat lehteen, homma joka ennen vaati lähtemistä liikkeelle postittamaan ja toivomista ettei kuvissa ollut jotain joka vaati korjaamista l. uudelleenlähettämistä. Ajat ovat muuttuneet paremmiksi.
Laki suosii piirtäjää, tuote on automaattisesti omasi eikä sitä voi sinulta viedä pois kuten jos esim. suunnittelet jonkun tuotteen. Jos uskonpuute iskee, katson pakkaseen ja mietin millaista on sydäntalvella lähteä aamupimeällä sahalle töihin. Tai jonkun pikkupirun nälvittäväksi.
Kerran viikossa käyn opettamassa (valvomassa) tenaville tätä samaa hommaa. Sekään ei tunnu tylsältä kun lähemmäs parikymmenta tenavaa ilmestyy säällä kuin säällä piirtämään eivätkä aina malta lähteä pois. Henkeni pitimiksi käyn silloin tällöin opettamassa myös muita aineita jos se aikatauluuni sopii.
Olen myös halunnut ja tehnyt oman albumin, se on ylellisyyttä mutta olen sen verran turhamainen että haluan jonkun konkreettisen jäljen itsestäni
Elintasoni on huomattavasti keskitasoa matalampi, en hae asumistukea tai muita avustuksia, joskus kuolinvuoteella voin normalisoida suhteeni KELAan.
Joskus myös liikun kansan parissa kuin kuka tahansa ja siellä kokemiani vastoinkäymisiä kerään ideavarastoon ja muokkaan sarjoiksi. Se onkin eräs elämää helpottava oivallus että ei mitään niin ikävää ole etteiko siitä vääntäisi sarjakuvan.
.......
Ehkä ajan tällä takaa sitä että tullakseen toimeen piirtämällä täytyy todella pitää piirtämisestä. Jos sarjakuvanteko on tuskaista niin ei ehkä kannata. On myöskin eri asia olla tunnettu kuin elää sarjakuvilla. Maineesta on tietysti apua mutta se ei takaa toimeentuloa kun taas divaritasollakin voi pärjätä nöyrällä vääntämisellä. On myös mainittu ettei alaa arvosteta. Minusta taas joskus tuntuu että sarjakuvapiirtäjillä luullaan olevan jopa yliluonnollisia kykyjä.
-
Elintasoni on huomattavasti keskitasoa matalampi,
Tästä se mulla kiikastaa.
En voisi kuvitellakaan vapaaehtoisesti laskevani elintasoani (se lienee nyt jokseenkin suomalaisten keskitasoa) esim.siirtymällä vaikka vuorotteluvapaalle.
Niin paljoa en piirtämisestä pidä. ;D
-
Vaikea kysymys tuo apurahat - oma kustannus -juttu. Itse oon aina aiemmin ajatellut asiaa niin, et pitäis saada homma "harrasteena" toimimaan ja jos se ylipäänsä on toimiakseen, niin kyllä se siitä lähtee ilman apurahaakin...
Toisaalta taas toi maanviljelyesimerkki on aika hyvä! Eihän näillä alueilla siinäkään hirveästi mitään järkeä oo, mutta kun valtiolla on halu pitää yllä myös omaa tuotantoa, niin sekin työ/ammatti mahdollistuu.
Samalla tavoin voisi tietysti olla sitten valtion mahdollistama "sarjakuvapiirtäjän ammatti". Jos siis valtio katsoisi, et omaan kulttuuriin kannattaisi panostaa. Tiedän, että aivan pelkkää kuvitelmaahan tällänen on, kun tietää, että kyseisellä alalla päinvastoin hommaa tehdään entistä hankalammaksi mm. paikallislehtien tukia poistamalla, mutta ideana tuo ois hieno.
Kyllä sitä PALJON mieluummin lukis enemmän korkeatasoista kotimaista tuotantoa esim. sanomalehdissä noiden kaikkien karvisten yms. sijaan. Sen mitä on kotimaista seurannut, niin omasta mielestä ainakin taso meillä Suomessa on tosi kova kv. tuotantoon verrattuna + että kotimaisessa on myös usein vähän enemmän "särmää" mukana.
-
Kyllä sitä PALJON mieluummin lukis enemmän korkeatasoista kotimaista tuotantoa esim. sanomalehdissä noiden kaikkien karvisten yms. sijaan. Sen mitä on kotimaista seurannut, niin omasta mielestä ainakin taso meillä Suomessa on tosi kova kv. tuotantoon verrattuna + että kotimaisessa on myös usein vähän enemmän "särmää" mukana.
Tuo juuri on totta.
Eivätkö lehdet pidä häpeällisenä, että ostavat julkaistavakseen vieraan kulttuurin inspiroimia ja myös toiseen ympäristöön tarkoitettuja strippejä. Sarjakuvia, joissa kepeästi kuvataan arjen kommelluksia, jotka saavat lukijan tunnistamaan omat pikku ongelmansa ja suhtautumaan niihin suvaitsevammin - paitsi että ne kuvaavat aivan toisen kansakunnan arkea. Kuitenkin joka pitäjässä alkaa olla huonoa kelvollisempi sarjakuvantekijä joka tarvitsisi julkaisukanavan.
-
Toisaalta taas toi maanviljelyesimerkki on aika hyvä! Eihän näillä alueilla siinäkään hirveästi mitään järkeä oo, mutta kun valtiolla on halu pitää yllä myös omaa tuotantoa, niin sekin työ/ammatti mahdollistuu.
Maaseudun Tulevaisuus 14.2.2007 (Tilojen talous heikentynyt lisää -artikkeli etusivulla):
"Viljelijäperhe ansaitsee keskimäärin 1250 euroa kuukaudessa, palkansaajien kuukausiansiot ovat keskimäärin noin 2500 euroa. Tuntipalkoiksi muutettuna ero vieläkin huimempi. Viljelijän tuntipalkka oli viime vuonna arviolta kaksi euroa. Yksityisellä sektorilla palkansaajien tuntiansio oli yli 12 euroa vuonna 2005."
-
Todella älykäs vertaus. Kerro toki minullekin mistä saa nykyään sellaisen työpaikan että siellä voi ”harrastaa” jotain aivan muuta kuin tehdä juuri sitä kyseenomaista työtä?? SItä paitsi olen periaatteessa sitä mitä mieltä että jos palkan nostaa niin kyllä siihen täytyy jotain tehdäkin. Vertaus ontuu muutenkin. Ei kirjailijalla ole samoja välinehankintakuluja yms kuin esm piirtäjällä.
Siis selvennykseksi: hän kirjoitti töissään lounastauolla ja iltaisin, vapaa-ajallaan. Ei siis työaikana iltaisin. Heillä oli hädin tuskin varaa ostaa lääkkeitä omalle lapselleen, joten noita piirtäjän välinehankintakuluja en näe siihen tilanteeseen verrattuna minkäänlaisena ylitsepääsemättömänä kynnyksenä.
Sanon vielä, että jos haluaa piirtää sarjakuvia, pitää itse järjestää elämänsä niin, että siihen on aikaa ja varaa. Lahjakkuus ja ahkeruus palkitaan tavalla tai toisella melkein aina, mutta apurahat tulevat tulevaisuudessakin olemaan kortilla, joten sarjakuvapiirtäjien pitää olla valmiita uhraamaan aika paljonkin piirtämisensä eteen ennen kun alkaa näkyä apurahoja ja kiinnostuneita lehtiä/kustantamoja. Sama koskee tietenkin taidemaalareita, muusikoita, monia näyttelijöitä, kulttuurityöntekijöitä jne jne. Ei tällaisia asioita tee rahasta.
-
Lahjakkuus ja ahkeruus palkitaan tavalla tai toisella melkein aina, mutta apurahat tulevat tulevaisuudessakin olemaan kortilla, joten sarjakuvapiirtäjien pitää olla valmiita uhraamaan aika paljonkin piirtämisensä eteen ennen kun alkaa näkyä apurahoja ja kiinnostuneita lehtiä/kustantamoja. Sama koskee tietenkin taidemaalareita, muusikoita, monia näyttelijöitä, kulttuurityöntekijöitä jne jne. Ei tällaisia asioita tee rahasta.
Siis et tainnut lukea vastaustani? Halusin tietää onko Suomessa tarkoitus tuottaa muutakin kuin humoristista strippisarjakuvaa.
Kumma muuten tuo ikuisesti toistuva mantra ”Ei tällaisia asioita tee rahasta”. Mitä oikeikin haluat sanoa sillä? Että taidetta tekevällä ei ole oikeutta minimituloihin?
-
Kerro toki minullekin mistä saa nykyään sellaisen työpaikan että siellä voi ”harrastaa” jotain aivan muuta kuin tehdä juuri sitä kyseenomaista työtä??
Etkö ole koskaan kuullut vahtimestarin työstä. Työtehtäviin kuuluu olla paikalla ja availla ovia tarpeen mukaan. Työpisteessään voi sitten lukea ja puuhailla omiaan silloin, kun on hiljaista. Koulujen iltavahtimestareilla voi olla todella hiljaiset illat. Unelma-ammatti sarjakuvapiirtäjälle, jos on pakko tehdä jotain muuta työtä henkensä pitimiksi.
Tunnen joitakin vahtimestareita, jotka vahvistavat edellä mainitun. Itseasiassa eräässä 'työhaastattelussa' kysyttiin suoraan, että onko sinulla läppäri, koska tämä homma on todella tylsää, jos ei ole mitään omaa tekemistä.
Joissakin paikoissa vahtimestarit joutuvat tekemään kaikenlaista muutakin, mutta joissakin paikoissa riittää, että olet paikalla.
8]
-
Myös tuo yliopistolla hengailu, josta minulle maksettiin palkkaa yli kolmen vuoden ajan, oli sen verran leppoisaa että siinä olisi varmasti piirtänyt parikin sarjakuva-albumia.
-
Vaikea kysymys tuo apurahat - oma kustannus -juttu. Itse oon aina [...]
Samalla tavoin voisi tietysti olla sitten valtion mahdollistama "sarjakuvapiirtäjän ammatti". Jos siis valtio katsoisi, et omaan kulttuuriin kannattaisi panostaa.
Kirjallisuuden ja elokuvan puolella on katsottu, että omaan kulttuuriin kannattaa panostaa. Tarvittaisiinko "sarjakuvasäätiö"?
Myös tuo yliopistolla hengailu, josta minulle maksettiin palkkaa yli kolmen vuoden ajan, oli sen verran leppoisaa että siinä olisi varmasti piirtänyt parikin sarjakuva-albumia.
Vaan et tehnyt?
Siis selvennykseksi: hän kirjoitti töissään lounastauolla ja iltaisin, vapaa-ajallaan. Ei siis työaikana iltaisin.
Minkähän takia kustantajan, kustannustoimittajan, painajan jne. ei tarvitse tehdä työtään harrasteena? Sorvaisivat päivät jotain kansantaloutta kohentavaa ja toimittaisivat/painaisivat kirjoja kotonaan iltaisin.
Timo
-
Vaan et tehnyt?
Timo
No en, minähän olen vain sarjakuvien lukija, en tekijä.
-
Siis et tainnut lukea vastaustani? Halusin tietää onko Suomessa tarkoitus tuottaa muutakin kuin humoristista strippisarjakuvaa.
Kumma muuten tuo ikuisesti toistuva mantra ”Ei tällaisia asioita tee rahasta”. Mitä oikeikin haluat sanoa sillä? Että taidetta tekevällä ei ole oikeutta minimituloihin?
Mitä sinä sitten haluat sanoa? Suomessa jaetaan taiteilijoille on monivuotisia stipendejä ja on itsestään selvä, ettei niitä voida jakaa kaikille halukkaille.
Suomessa yhteiskunta tukee myös sarjakuvaa, tietääkseni useat tunnetut, taiteellisempaa sarjakuvaa tekevät ovat jossain vaiheessa saaneet ja saa apurahaa. Tuetaanko sitten sarjakuvataiteilijoita riittävästi? Sinusta ilmeisesti ei. Mistäs ne rahat pitäisi ottaa? Muusta kulttuurista? Kaikki taiteenalan edustajat ovat sitä mieltä, että juuri heidän taidetta pitäisi tukea enemmän. Otetaanko sitten rahat jostain muualta kulttuurille, mistä? Kärjistäen tiedän, että esimerkiksi lastenpsykatria kärsii rahanpuutteesta joten jos jostain löytyy lisärahaa, annetaanko tämä sarjakuvapiirtäjille vaiko lastenpsykiatrialle?
Minäkin haluan että valtio tukee taidetta, mutta en osaa sanoa, tukeeko nyt riittävästi vai pitäisikö tukea enemmän. Sen ainakin tiedän, että jos jään odottamaan että minulle maksettaisiin taiteilijan minimipalkkaa ennen kun jatkan piirtämistä, ei tulisi enää piirrettyä.
-
Minkähän takia kustantajan, kustannustoimittajan, painajan jne. ei tarvitse tehdä työtään harrasteena? Sorvaisivat päivät jotain kansantaloutta kohentavaa ja toimittaisivat/painaisivat kirjoja kotonaan iltaisin.
Kustantajan työ tuntuu olevan taloudellisesti kannattavaa, joten hänen kannattaa tehdä työtään kokopäiväisesti.
-
Kumma muuten tuo ikuisesti toistuva mantra ”Ei tällaisia asioita tee rahasta”. Mitä oikeikin haluat sanoa sillä? Että taidetta tekevällä ei ole oikeutta minimituloihin?
Mun mielestä sarjakuvia tehdään nimenomaan rahasta. Tai siis ainakin mä teen.
Kissantappamiset ja muut performanssit on sitten ihan eri juttu. Niitä voi kai tehdä siitä "tekemisen ilosta".
-
Mitä sinä sitten haluat sanoa? Suomessa jaetaan taiteilijoille on monivuotisia stipendejä ja on itsestään selvä, ettei niitä voida jakaa kaikille halukkaille.
Lainaan Timoa joka jo ilmaisi asian ytimen. Sarjakuvaa kun ei vain ole kelpuutettu samalle lähtöviivalle muitten taiteenlajien kanssa.
Kirjallisuuden ja elokuvan puolella on katsottu, että omaan kulttuuriin kannattaa panostaa.
Myös tuo yliopistolla hengailu, josta minulle maksettiin palkkaa yli kolmen vuoden ajan, oli sen verran leppoisaa että siinä olisi varmasti piirtänyt parikin sarjakuva-albumia.
Niin, siis jos on vara ylläpitää valtion varoilla virkoja joissa ei vaadita kovin paljon tulosta on luultavasti varaa myös panostaa enemmän kotimaiseen sarjakuvaan.
-
Minkähän takia kustantajan, kustannustoimittajan, painajan jne. ei tarvitse tehdä työtään harrasteena? Sorvaisivat päivät jotain kansantaloutta kohentavaa ja toimittaisivat/painaisivat kirjoja kotonaan iltaisin.
Muista, että on olemassa kahta eri tapausta:
Ne kirjailijat, jotka kirjoittavat vapaaehtoisesti omalla ajallaan ja lähettävät kirjan sen jälkeen kustantamoille. Isot kustantamot julkaisevat tietääkseni alle prosentin siitä materiaalista, jota heille lähetetään. Jos näin paljon ihmisiä vapaaehtoisesti kirjoittavat kirjoja, en näe kustantamoille syytä ruveta maksamaan heille etukäteen. :-)
Tilaustöistä ja luottokirjailijoille kustantamot maksavat etukäteen, sopimuksen mukaan.
-
No en, minähän olen vain sarjakuvien lukija, en tekijä.
Oops, :P Tosiaan.... Sori.
Timo
-
Tuli muuten mieleen pari asiaa tuosta Tertsin kommentista. Ensinnäkin se, että se kuinka paljon kullakin alalla maksetaan riippuu vähemmän sen todellisesta kansantaloudellisesta hyödystä kuin arvostuksesta. Sarjakuva-alan arvostus ei varmastikaan kohoa sillä että tekijät joutuvat tekemään työtä ”iltapuhteinaan”.
Toiseksi, ulkomailla (lue Isoilla Markkinoilla) iso osa motivaatiota ja alkuhankaluuksien ja köyhyyden kestämiseen on että kun lopultakin (toivon mukaan) sitten tulee se suuri Läpimurto tulee myös rahaa. Ihan asialle asti.
-
Etkö ole koskaan kuullut vahtimestarin työstä. Työtehtäviin kuuluu olla paikalla ja availla ovia tarpeen mukaan. Työpisteessään voi sitten lukea ja puuhailla omiaan silloin, kun on hiljaista. Koulujen iltavahtimestareilla voi olla todella hiljaiset illat. Unelma-ammatti sarjakuvapiirtäjälle, jos on pakko tehdä jotain muuta työtä henkensä pitimiksi.
Ensimmäisen Aku Ankka-käsikseni tein pääasiassa lääketehtaan koekaniinina. Sielläkin oli runsaasti luppoaikaa: Sydänlääke huuleen, ja eikun piirtelemään. Mitä nyt välillä piti käydä verikokeissa.
Stephen King-vertaus oli minusta osuva: jotain tuollaista suurin osa läpimurron tehneistä kertoo. Tolkien kirjoitti juoksuhaudoissa, Rowling managerin puheiden perusteella (ja miksi emme häntä uskoisi) kahvilassa lapset kainalossa yms. Toisaalta myös Doc on oikeassa: äijällä on huomattavasti keskimääräistä enemmän virtaa, samoin kuin kaikissa noissa lahjakkaissa, menestyneissä sekopäissä. Suurin osa ihmisistä ei pysty samaan eikä tarvitse pystyäkään. Maailmassa on vaihtoehtoja. Alalla toimiminen vaatii kuitenkin Hollen tapaista positiivista ajattelua, muuten myrkyttää itsensä hengiltä.
Minusta on vallan erinomaista jos sarjakuvantekijöitä tuetaan, ainakin jonkin verran. Suurin osa (sarja)kuvantekijöistä jää kuitenkin harrastajiksi, mikä on luonnollista. Omasta mielestäni parempi näin: 500:lle kokopäiväiselle sarjakuvantekijälle ei ole tilaa. Mitkään markkinat tai apurahat eivät riittäisi ylläpitämään moista.
-
Ensinnäkin se, että se kuinka paljon kullakin alalla maksetaan riippuu vähemmän sen todellisesta kansantaloudellisesta hyödystä kuin arvostuksesta.
Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna kannattavuuteen vaikuttaa vain ja ainoastaan se asia, paljonko ihmiset haluavat jostakin asiasta maksaa. Tv-chat on ehkä turhin ja typerin ja hyödyttömin asia maailmassa, mutta silti tv-chattia pyörittävä kanava tienaa varmasti mukavasti tällä "ohjelmalla", koska on ihmisiä, jotka haluavat maksaa monta euroa oman tekstiviestinsä näkymisestä tv-ruudussa.
-
Stephen King-vertaus oli minusta osuva: jotain tuollaista suurin osa läpimurron tehneistä kertoo. Tolkien kirjoitti juoksuhaudoissa, Rowling managerin puheiden perusteella (ja miksi emme häntä uskoisi) kahvilassa lapset kainalossa yms.
Minusta nämäkirjailija-vertaukset ovat ontuvia.
Kyllähän kirjoittaa voi missä vaan ja pieniäpätkiäkerrallaan. varsinkin nykyään tietokone aikana.
Piirtäminen on ihan eri juttu.
Karkea Esimerkki tuosta työn määrästä:
Kirjailija kirjoittaa: "Argentiinalainen tatuoitu asepukuinen eversti käveli täpötäyteen Pariisin Savoyhin ja kohotti Luger-pistoolinsa."
Tuon kohtauksen tekemiseen sarjakuvaksi tarvitaan hirveä määrä referenssikuvia. Ja hyvät istumalihakset.Kirjailija hoitaa homman muutamalla sanalla.
-
Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna kannattavuuteen vaikuttaa vain ja ainoastaan se asia, paljonko ihmiset haluavat jostakin asiasta maksaa.
Jep, näin on. Pitäisi tehdä myyviä sarjiksia jos niillä haluaa elää tai elättää perheen.
Mutta kun Suomessa on tämä apurahasysteemi, niin aina kannattaa kokeilla kepillä jäätä. Miksi rahaa syydetään kaikille muille muttei meille? (asiat ovat ehkä muuttumassa, myönnetään.Toivottavasti.)
-
Minusta nämäkirjailija-vertaukset ovat ontuvia.
Kyllähän kirjoittaa voi missä vaan ja pieniäpätkiäkerrallaan. varsinkin nykyään tietokone aikana.
Piirtäminen on ihan eri juttu.
Tertsi on oikeassa mutta ihmisenä jonka lahjat(?) ovat enemmän käsikirjoitusosastolla täytyy kommentoida.
Se ideointi, työstö ja referenssien läpikäynti on kirjoittajallakin. Ja se täytyy vielä usein välittää piirtäjällekin.
Totta, jokainen voi kirjoittaa tietokoneella ja kynällä. Sama pätee piirtämiseen.
Ero on ammattitaidossa.
Ja Suomessa ero on siinä että ollaan taiteilijoita tai senttareita, ei käsityöläisiä.
Siitä myös palkkakuoppa. Menestyneitä taiteilijoita suhteessa taiteilijoihin? ei montaa.
Kaikki kunnia kustantajille mutta harva heistä kykenisi itse tuottamaan sisältöä. Toki joku mutta harva.
ongelma on yleisesti taidealojen puolella. Älä jätä päivätyötäsi. se mitä teet, olit sitten, sarjakuvantekijä, muusikko, kirjailija yms.
ei tee työtä, eihän se vaadi edes ammattitaitoa.
Jonka jokainen karaokea koskaan kuullu voi todistaa. samoin kaikki osaavat piirtää ja kirjoittaa.
-
Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna kannattavuuteen vaikuttaa vain ja ainoastaan se asia, paljonko ihmiset haluavat jostakin asiasta maksaa. Tv-chat on ehkä turhin ja typerin ja hyödyttömin asia maailmassa, mutta silti tv-chattia pyörittävä kanava tienaa varmasti mukavasti tällä "ohjelmalla", koska on ihmisiä, jotka haluavat maksaa monta euroa oman tekstiviestinsä näkymisestä tv-ruudussa.
Aivan, erittäin oiva esimerkki siitä miten arvostus ja kansantalous eivät ole mitenkään yhteydessä ;D
Jonka jokainen karaokea koskaan kuullu voi todistaa. samoin kaikki osaavat piirtää ja kirjoittaa.
;D
-
Minusta nämäkirjailija-vertaukset ovat ontuvia.
Kyllähän kirjoittaa voi missä vaan ja pieniäpätkiäkerrallaan. varsinkin nykyään tietokone aikana.
Piirtäminen on ihan eri juttu.
Joo kyllähän kirjoittaa voi enemmän valmiiksi kuin piirtää vaikka katuojassa, taino, piirtäjän tekniikasta riippuen, tietenkin. Mutta ei tuo tekninen toteutus ollut pointtini vaan asiaan vaadittavat henkiset voimavarat. Täällä on keskusteltu siitä kuinka ei jaksa töiden jälkeen piirtää ja tunnen tunteen hyvin. Iskee se välillä itsellenikin vaikka edessäni olisi valopöytä, laadukas Bristol-paperi ja sivellin aitoa kolinskyn karvaa. Sen verran olen kuitenkin vuosien varrella kirjoitellut että tiedän sen ainakin omalla kohdallani vaativan saman pinnistämisen ja itsensä ruoskimisen kun ei-vain-jaksaisi vaikka edessä olisi läppäri, word ja vieressä Aristoteleen runousoppi. Tai sitten jaksaisi, mutta ajatukset eivät vain lennä 1700-luvulle pihalla on rakennustyömaa/lapsi oksentaa tms. Mutta joku jaksaa kirjoittaa/piirtää. Ja se joku saa albuminsa tai romaaninsa ulos vuodessa, ei kymmenessä ja kenties menestyy joku päivä. Nostan hattuani heille. Kunhan huolehtivat myös niistä oksentavista lapsistaan.
-
Jep, jep. Minäkin olen tänään piirtänyt monta sivua sarjakuvia samalla, kun olen opettanut, ohjannut opetusharjoittelua suorittavia opiskelijoita ja kirjoittanut tieteellistä artikkelia. Hankkiutukaa siis töihin yliopistoon, niin sarjakuvataiteilijan ura pääsee loistavasti käyntiin.
Onhan tästä ollut puhetta aikaisemminkin, ja tiedän että on paljon ihmisiä joiden työ yliopistolla on hirveätä raatamista, mutta itse pääsin ko. laitoksessa melko vähällä. :)
-
Karkea Esimerkki tuosta työn määrästä:
Kirjailija kirjoittaa: "Argentiinalainen tatuoitu asepukuinen eversti käveli täpötäyteen Pariisin Savoyhin ja kohotti Luger-pistoolinsa."
Tuon kohtauksen tekemiseen sarjakuvaksi tarvitaan hirveä määrä referenssikuvia. Ja hyvät istumalihakset.Kirjailija hoitaa homman muutamalla sanalla.
Tuo on kiinni sekä kirjoittajan että piirtäjän tyylistä. Yhden runon kirjoittaminen voi kestää pari kuukautta, yhden sivun piirtäminen voi sujua parissa tunnissa. Kirjan kirjoittaminen on ihan yhtä työlästä kuin sarjakuva-albumin tekeminen. Enkä laittaisi eri taiteita arvojärjestykseen sen mukaan, kuinka hankala niitä on toteuttaa. Sitten pitäisi varmaan eniten tukea jotain jättiperformansseja. :-)
-
Mun pointtini ei ollut apurahojen lisääminen vaan niiden jakaminen tasapuolisemmin, kaikille samoin perustein. Apurahojakin tärkeämpää olisi muun rahoituksen hankkiminen, ja turhan työn välttäminen. Timo taisi joskus mainitakin että sarjakuvasta pitäisi tehdä tuote. Himoittu brandi jota ilman ei voi olla. Sitten kurssi kääntyisi.
Menestyneet taiteilijat on minusta aina huono esimerkki. Se antaa käsityksen että kenellä tahansa on mahdollisuudet samaan. Tosiasiassa heillä on ollut kolme avua:
A: tuuria
B: onnea
C: uskomaton mäihä
On pelkästään amerikkalaista hapatusta sanoa että "kun teet tarpeeksi töitä onnistut". Höpsis, sitä ei takaa mikään. Ne jotka ovat tehneet niska limassa hommia saamatta ikinä rahaa tai mainetta eivät ole kertomassa sitä. He häpeävät ja heitä hävetään.
Kustantajan työ tuntuu olevan taloudellisesti kannattavaa, joten hänen kannattaa tehdä työtään kokopäiväisesti.
Se ei tienaisi penniäkään ellei onnettomat taiteilijat tekisi sille kustannettavaa. Ja ottaako isot ja keskisuuret kustantajat riskejä? Ei ota. Ketju on suunniteltu painokoneesta divarin alelaariin saakka, se on itse asiassa trusti, eli yhtiöllä on kaikki tuotannon osat hallussaan.
Ja kaikki joilla on alle 60 tunnin työviikko ei tarvi tulla neuvomaan miten, missä tai koska mun pitäisi töitäni tehdä.
-
Se ideointi,
En missään tapauksessa väheksy käsikirjoittajan/käsikirjoituksen merkitystä/työmäärää.
Mutta jos esim.minä teen sarjakuvan, käsikirjoitus ja ideointi on noin 40% työmäärästä.Ja ideointia voi tehdä missä tahansa paikassa.
Lopputuloksen laadun/viihdyttävyyden kannalta käsis voi olla merkitykseltään jopa 95%.
-
En missään tapauksessa väheksy käsikirjoittajan/käsikirjoituksen merkitystä/työmäärää.
Mutta jos esim.minä teen sarjakuvan, käsikirjoitus ja ideointi on noin 40% työmäärästä.Ja ideointia voi tehdä missä tahansa paikassa.
Tätä en epäillytkään. Ideointia tapahtuu jatkuvasti, mutta sama pätee piirtäjäpuolella.
Jokainen tavattu ihminen, nähty rakennus tai maisema menee prosessointiin, valot varjot massa perspektiivi yms.
Piirtäjän urakka on kova sitä en ollut sanomassa.
Enkä tunne montaa 8-16.oo sarjakuvantekijää. Työ joka otetaan kotiin mukaan.
Docin 60h+ viikossa oli hyvin varovainen arvio.
Rahallisen, työmäärää vastavan, arvon laskeminen on mahdottomuus
-
Se ei tienaisi penniäkään ellei onnettomat taiteilijat tekisi sille kustannettavaa. Ja ottaako isot ja keskisuuret kustantajat riskejä? Ei ota. Ketju on suunniteltu painokoneesta divarin alelaariin saakka, se on itse asiassa trusti, eli yhtiöllä on kaikki tuotannon osat hallussaan.
Näinpä. :) Lähes yhtä fiksua kuin tv-chatiin tuottaminen ;)
-
Ja ottaako isot ja keskisuuret kustantajat riskejä? Ei ota. Ketju on suunniteltu painokoneesta divarin alelaariin saakka, se on itse asiassa trusti, eli yhtiöllä on kaikki tuotannon osat hallussaan.
Mitä sitten noiden kustantajien pitäisi tehdä eri tavalla? Minua otti aluksi pattiin kustantajien konservatiivisuus, "ei kukaan osta sarjakuvia, emme usko että tuota voi myydä niin paljon", mutta toisaalta heidän täytyy pitää firmansa voitollisena ja varovaisuus on ihan ymmärrettävää. Ei heillä ole mikään velvollisuus edistää sarjakuvien myyntiä. Jos itse on sitä mieltä, että osaa myydä sarjakuvia paremmin kuin he, voi julkaista sarjakuvia itse - niin minä päätin tehdä.
Seuraavat kohdat ovat minusta varsinaiset ongelmat, ei apurahojen niukkuus tai olemassaolevien kustantamojen nuiva suhtautuminen sarjakuviin:
1) Kaupalliset mediayhtiöt ovat yhä isompia ja taloudelliset intressit ohjaavat mielestäni yhä enemmän heidän kulttuuriuutisointia ja arvosteluja, joten näkyvyyttä on vaikea saada ilman tuntuvaa markkinointibudjettia ja suhteita.
2) Minun kannaltani, jakelu Ruotsissa (sarjakuvani ovat ruotsinkieliset) on hyvin keskitettyä eikä suosi pienkustantajia, suorastaan välttää meitä.
Pienemmät lehdet ja YLE suhtautuvat taas kokemukseni mukaan hyvin suopeasti kulttuuri- ja taidealan pientoimijoihin. YLE:ltä toivoisin tosin entistä enemmän ohjelmia kulttuurin marginaali-ilmiöistä, joihin esimerkiksi iso osa sarjakuvatekijöistä kuuluu. Laajat kaupalliset ilmiöt saavat huomiota joka tapauksessa.
-
Maaseudun Tulevaisuus 14.2.2007 (Tilojen talous heikentynyt lisää -artikkeli etusivulla):
"Viljelijäperhe ansaitsee keskimäärin 1250 euroa kuukaudessa, palkansaajien kuukausiansiot ovat keskimäärin noin 2500 euroa. Tuntipalkoiksi muutettuna ero vieläkin huimempi. Viljelijän tuntipalkka oli viime vuonna arviolta kaksi euroa. Yksityisellä sektorilla palkansaajien tuntiansio oli yli 12 euroa vuonna 2005."
En usko että noin räikeä soopa on eduksi viljelijöiden äänenkannattajalle. Siihen provosoituvan on helppo vastata, että jyväjemmari tekee tulonsa eteen kaksi viikkoa vuodessa töitä eikä maksa veroja.
-
Tarvittaisiinko "sarjakuvasäätiö"?
...
Miksipä ei - ei ollenkaan paha. Vaikkei sitten varmasti jokaikinen sarjiksenvääntäjä siitä elantoaan saisikaan, niin jo pelkästään arvostuksen eleenä jotakin laajempaa huomiota soisi alalle. Samoin kun käytännössä minimaalisilla verotuksen muutoksilla pyritään ohjailemaan kansan kulutusta, niin tuokin voisi vähintään sillä tavoin toimia.
Mutta ennen kaikkea tarvittaisiin varmasti monen täälläkin kuuluttamaa alan vimmaista "markkinointia" joka suuntaan. Ja toiseksi tarvittaisiin valtionjohtoon hlöitä, jotka olisivat kulttuurisuuntautuneita / joilla olisi jotakin alan osaamista...
Asialla on kyllä varmasti laajaa merkitystä, sillä kuten ainakin yksi tuntemani lehden toimituksen johdosssa oleva on sanonut: "Jos lehdestä ei muuta lueta, niin sitten ainakin sarjis".
-
Tuo on kiinni sekä kirjoittajan että piirtäjän tyylistä.
Toki tuon voi piirtää tikku-ukkoina. Mutta sitten pitää olla tekstilaatikko jossa lukee "Argentiinalainen tatuoitu asepukuinen eversti käveli täpötäyteen Pariisin Savoyhin ja kohotti Luger-pistoolinsa." ;D
Kirjailijat joutuvat leventämään leipäänsä kirjoittamalla kolumneja ja muuta toimituksellista tekstiä lehtiin yms. koska heidän kirjansa eivät tuota kylliksi rahaa ruokaan. Strippi- tai yhden sivun sarjakuvaa voisin verrata lehden kolumniin. Kovin moni strippisarjakuvantekijä ei jaksa tehdä alpparia sen lisäksi, että pitää olla hauska 360 kertaa vuodessa. (Juban uusin Minerva-alppari, joo... mutta millonkas tekijältä tuli aiempi ei-V&W-kokooma-alpumi? EDIT: no joo, työn sankari P. Hiltunen jaksaa väsätä rahaa tuovaa Väinämöistä ja sen ohella oikeita suoraan albumeiksi suunniteltuja albumeita).
Tosin se kirjailija saa kolumnistaan yleensä paljon enemmän kuin sarjakuvapiirtäjä saman tilan vievästä sarjakuvasivustaan - joka on usein kuitenkin se päätyö.
Toinen käytti kolumniinsa näppiksen naputtelua tunnin ehkä? Sarjakuvapiirtäjä istui pöytänsä ääressä 16-20 tuntia. Molemmista poistettu ideointiin käytetty aika, koska sitä ideointia voi tehdä vaikka pytyllä istuissaan, tai kaupan kassajonossa. Kaupan kassana ollessaan ei voi ideoida, voi tulla väärä luku kuittiin.
"Voisitsä jo ottaa nää rahat mun ostoksista?" - "Oota ny hetki, kun kirjoitan tän mun kässäri-idiksen muistiin, mihisse vihkko nyt tuli". ;D
Timo
-
Muistelen lukeneeni jostain että manner-Euroopassa palkkiot jaetaan niin että 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?
Kyllähän piirtäjä joutuu yhden sivun eteen tekemään enemmän töitä kuin kirjoittaja vaikka olisi kuinka anaalisen tarkasti kuvaileva senttari tahansa joten toi kuulostaisi mahdolliselta
-
2) Minun kannaltani, jakelu Ruotsissa (sarjakuvani ovat ruotsinkieliset) on hyvin keskitettyä eikä suosi pienkustantajia, suorastaan välttää meitä.
Ruotsissa jakelu on lähes täydellisesti Bonnierin käsissä.
Käsitinkö oikein että kustannat itse? Kannattaisi varmaankin hankkiutua sellaisen suomalaiskustantajan listoille jolla on yhteistyökumppani Ruotsissa. Esm WSOY tekee muistaakseni yhteistyötä juuri Bonnierin kanssa.
-
Antti:
Ainakin Franquin-Jijé: Createur de la bande dessinée-kirjassa on samanlainen tieto tuosta tulonjakamisperiaatteesta.
Tillieux otti Natashoista vielä vähemmän
-
... Ja kaikki joilla on alle 60 tunnin työviikko ei tarvi tulla neuvomaan miten, missä tai koska mun pitäisi töitäni tehdä.
Asiaa! :D
Muistelen lukeneeni jostain että ... ... 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?
Se lienee aika tavallinen jako, minkä takia kirjoittajat mieluusti tekevätkin kässäreitä useammille eri piirtäjille. Vaikkapa, öö, Lewis Trondheim...
Käsittääkseni siinä ollaan jokseenkin aina henkilötasolla tehtävien sopimusten varassa. Joku kirjoittaja, jolla ei ole niin rahasta kiinni, on tosiaan saattanut joskus huolia vähemmänkin, kuten Tertsin mainitsema Tillieux (20%!!) ja Peyo (25%). Mutta he olivatkin jo luoneet asemansa maailmassa. Rauha heidän muistolleen.
Ei maars, pitää kai lähteä tästä takaisin töihin.
-
Käsitinkö oikein että kustannat itse? Kannattaisi varmaankin hankkiutua sellaisen suomalaiskustantajan listoille jolla on yhteistyökumppani Ruotsissa. Esm WSOY tekee muistaakseni yhteistyötä juuri Bonnierin kanssa.
Jes, kustannamme itse vaimon kanssa. On ehkä jakelija, eivät ole vielä varmistaneet mutta viimeisten tietojen mukaan näyttää hyvältä. Saas nähdä!
-
Gmurf vaan kaikille.
Irtopaloja trollaamaan lisää keskustelua:
Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu. Jos oletetaan, että sarjakuvan piirtämisellä menestyminen toimii samoin, kannattaisi varmaan hukuttaa kustantajat yritelmiin. ;D
Ramalle: Ei kaikki Nokialla ole matemaatikkoja, tiesitkö, että Nokialla on runsaasti ihmisiä joiden murheena on esim. muotoilu, julkaisujen taitto tai grafiikka/visualisointi? Isopalkkaisiakin, jotkut. Eli taiteella (noh, väljästi määriteltynä) voi rahastaa melkein missä vaan.
Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.
Nyt menen katsomaan saanko Supreme Commanderin ahdettua koneeseeni. Jos onnistuu, voipi olla että vapaa-aika on taas kuukausiksi mennyttä, unenpuute hälyttävissä lukemissa ja avioliitto ritisee liitoksistaan.
-
Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.
Hyvä pointti. Vaikka hyvän pallonenäisen strippijäljen tekeminenkin on taitolaji niin kyllä se vaan niin on että on helpompi tehdä ammattimaisen näköisiä palluroita kuin korkeatasoista ja kriittisemmänkin katseen kestävää ööh... sarjakuvarealismia. Pelkistetyn jäljen tekijää ei tule välttämättä heti verrattua Franquiniin, mutta realismin hallitakseen välttävästi pitäisi olla vähintään Byrne. Eikä siitä kait voi ketään syyttää, ihminen vain on niin mutkikas ja me nähdään toisiamme aivan liikaa, silmä oppii kriittiseksi.
"Ai se Hiltusen Väinämöinen? Joo! Sehän oli oikein ammattimaisen näköistäkin!"
"Ihan OK toi Hiltusen Praedorin jälki, mutta kyllä Frank Miller piirtää hienommat polvilumpiot."
Ehkä realistisen lammassarjakuvan tekijältä ei vaadittaisi yhtä paljoa. Ellei kohderyhmänä ole karjatilalliset.
-
Hyvä pointti. Vaikka hyvän pallonenäisen strippijäljen tekeminenkin on taitolaji niin kyllä se vaan niin on että on helpompi tehdä ammattimaisen näköisiä palluroita kuin korkeatasoista ja kriittisemmänkin katseen kestävää ööh... sarjakuvarealismia.
Totta. Realistinen tyyli tuo säälimättä esiin kaikki piirrustustekniset heikkoudet ja anatomian tuntemuksessa olevat puutteet. Pelkistetyllä tyylillä piirtäessä omia heikkouksiaan on helpompi vältellä ja piilottaa.
-
Luin juuri muksulle ääneen yhden Leppäsen piirtämän Mustanaamion ja se on kyllä teknisesti aivan loistava kaveri. Mutta kun näitä pakon sanelemana joutuu aika usein lukemaan niin alkaa kyrsiä se että a) kaikkien naamat on aina samannäköisiä ja b) ne tarinat on päivän muotitermiä käyttäen todella puuduttavan geneerisiä. On aina mukavaa jos poika on sillä tuulella että se haluaa kuulla mieluummin jonkun Mustiksessa olevan Tom Strongin. "Emme ole palomiehiä vaan teknokonnia!"
edit. Rupesin tuota geneeristä miettimään, wikipedia antaa vihjeen Generic mood, a grammatical mood used to make generalized statements like Snow is white.
Tuohon törmää silloin tällöin, yleensä se on halveksiva ilmaus joka tarkoittaa yksilöllisen ja omaperäisen vastakohtaa
-
Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu. Jos oletetaan, että sarjakuvan piirtämisellä menestyminen toimii samoin, kannattaisi varmaan hukuttaa kustantajat yritelmiin. ;D
Ehkäpä tuolla onnella tarkoitetaan pikemminkin sitä, että rahakirstun päällä istuva sattuu ottamaan yhteyttä juuri sinuun ja pyytämään sarjakuvaa. Miksi juuri sinuun? Olet tehnyt hyviä sarjakuvia, niitä on julkaistu eri foorumeilla, olet tunnettu. Todennäköisyys saada hyvä kauppa on sitä suurempi mitä parempi ja tunnetumpi tekijä on. Kyllähän tässä voi auttaa hukuttaminenkin, sillähän Wattersonkin sai sen tärkeän kaupan.
Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.
Jos verrataan myydyimmän realistisen sarjakuvan myyntiä myydyimmän pallonenäsarjan myyntiin, olen lähes 100% varma, että pallonenän myynti voittaa. Tai ainakin, jos otetaan useampi sarja mukaan vertailuun. Ainakin Suomessa.
-
Mitä sitten noiden kustantajien pitäisi tehdä eri tavalla?
Tarjotut sopimukset antavat tekijälle voitosta 15 % ja kustantaja saa 85 %. Eikö sen pitäisi olla 50/50 kun kyse on puhtaasta voitosta? Jotkut tekijät saa enemmän, mutta parhaimmillaankin voitto jaetaan 30/70. Menestyneet huippukirjailijat saa voittonsa teoksen ovh:sta, mutta se ei koske sarjakuvantekijöitä paitsi Mauri Kunnasta. Tuskin edes Jubaa. Pidän tästä asiasta meteliä koska muutosta ei tapahdu jos kukaan ei vaadi sitä.
1) Kaupalliset mediayhtiöt ovat yhä isompia ja taloudelliset intressit ohjaavat mielestäni yhä enemmän heidän kulttuuriuutisointia ja arvosteluja, joten näkyvyyttä on vaikea saada ilman tuntuvaa markkinointibudjettia ja suhteita.
Ikävän totta. Arvostelujakin ajetaan alas, niistä yritetään vääntää yhä enemmän mainoksia. Ällöttävin piirre on jutuiksi naamioidut mainokset. Tampereella ilmestyy 3 viikottaista "mainosjuttu"-ilmaisjakelulehteä.
YLE:ltä toivoisin tosin entistä enemmän ohjelmia kulttuurin marginaali-ilmiöistä, joihin esimerkiksi iso osa sarjakuvatekijöistä kuuluu.
Niin minäkin toivoisin. Pitäisi alkaa kehitellä konseptia. Tunnen tuottajia, suunnitelman kanssa olisi helppo kävellä TV2:een. Ideoita?
Muistelen lukeneeni jostain että manner-Euroopassa palkkiot jaetaan niin että 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?
Kyllähän piirtäjä joutuu yhden sivun eteen tekemään enemmän töitä kuin kirjoittaja vaikka olisi kuinka anaalisen tarkasti kuvaileva senttari tahansa joten toi kuulostaisi mahdolliselta
Kirjoittajan ja piirtäjän työmäärä riippuu ihan tehdystä työstä. Teos saattaa vaatia kirjoittajalta todella paljon taustatyötä kun taas piirtäjä toteuttaa jutun tikku-ukoilla. Jakoprosentti voi olla jopa 40-60 tai 50-50 jos käsikirjoittaja tekee tarkat kuvakäsikset ja hoitaa markkinoinnin.
Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu.
Jos heität nopalla 1,2,3,4 ja 5, onko seuraava 6? ;)
-
Niin minäkin toivoisin. Pitäisi alkaa kehitellä konseptia. Tunnen tuottajia, suunnitelman kanssa olisi helppo kävellä TV2:een. Ideoita?
Haluatko sarjakuvapiirtäjäksi Japaniin?
Konsepti: Tositv-ohjelma, jossa joukko suomalaisia sarjakuvapiirtäjiä suljetaan Big Brother -tyyppiseen taloon tutustumaan japanilaiseen työtahtiin: about 20 sivua sarjakuvaa on saatava valmiiksi per viikko, tai piirtäjä lentää ulos, ja otetaan uusi tilalle. Pisimpään talossa pysynyt saa kauden lopussa jonkun huisin palkinnon.
No, ehkei tuohon kyllä paljon osallistujia löytyisi... :P
-
Haluatko sarjakuvapiirtäjäksi Japaniin?
--
No, ehkei tuohon kyllä paljon osallistujia löytyisi... :P
Hiton hyvä idea! Varmasti löytyisi parikymppisiä taideopiskelijoita montakin! Tytöille lyhyet hameet ylle niin katsojakunta olisi taattu... Konsepti voisi olla enemmän Idols-tyyppinen, eli ensin alkukarsinnat ja sitten jo voisi päästä Japaniin tositoimiin orjapiiskurimaisen tuottajan aleiseksi ja voittajan työ julkaistaisiin Japanilaisessa lehdessä. Suomessakin voitaisiin julkaista "alkukarsintojen best and worst"-kokoelmia.
-
sitten jo voisi päästä Japaniin tositoimiin orjapiiskurimaisen tuottajan aleiseksi ja voittajan työ julkaistaisiin Japanilaisessa lehdessä.
;D Tuo vaatisi jo melkoista organisointia...
-
Teos saattaa vaatia kirjoittajalta todella paljon taustatyötä kun taas piirtäjä toteuttaa jutun tikku-ukoilla.
Mitä minä katselin ranskalaisissa kirjakaupoissa sitä tarjontaa niin se perustaso on niin uskomattoman korkea että niille markkinoille ei millään tikku-ukkotuhertelijoille ole mitään asiaa
-
Sama homma se on musapuolella. Keikkajärjestelyissä miksaajalle maksetaan sata euroa, paikan vuokrasta muutama sata euroa, mainoksiin laitetaan fyrkkaa, portsari ja muu henkilökunta saa palkan, mutta bändin odotetaan tulevan soittamisen ilosta.
Artisti maksaa!
8]
-
Niin minäkin toivoisin. Pitäisi alkaa kehitellä konseptia. Tunnen tuottajia, suunnitelman kanssa olisi helppo kävellä TV2:een. Ideoita?
Täällä (Ruotsissa) alkaa keväällä SVT:ssä uusi kulttuuriohjelma (jatkoa 'Kobralle' jos joku katsoi sitä). Mukana on myös Martin Kellerman (Rocky) ja vaikka hänen onkin tietääkseni tarkoitus tehdä haastatteluja IRL (eikä sarjakuvan muodossa kuten uusissa Rocky-lehdissä) niin ainakin vinjettejä ja sellaista on luvassa. Lisää tietoa/linkkiä kun eka osa nähty.
-
Tarjotut sopimukset antavat tekijälle voitosta 15 % ja kustantaja saa 85 %. Eikö sen pitäisi olla 50/50 kun kyse on puhtaasta voitosta? Jotkut tekijät saa enemmän, mutta parhaimmillaankin voitto jaetaan 30/70.
Hmm, miten tuo voitto lasketaan? Esimerkiksi uusi albumini maksaa kaupoissa 18€. Tästä yleensä puolet menee kirjakaupalla tai jakelijalle ja meille jää siis 9€. Albumin painokustannukset ovat olleet n. 4,5€/kpl eli "voittoa" on 4,5€. Tosin jos olisimme isompia, olisi myös kustantamon palkkakuluja ja jonkinlaiset markkinointikulut. Nyt meillä on hyvin pienet markkinointikulut, mutta kuitenkin jonkun verran, esim n. 50 kirjaa lähetämme promokappaleina eli näiden painokustannukset pitää kattaa muiden kirjojen myynnillä. Kustantamon pitää siis myydä aika monta albumia, ennen kun paino-, markkinointi- ja kustantamon oman työntekijöiden palkat alkutyöpanoksista ja yrityksen muut laskennalliset kiinteät kulut on maksettu. Siinä mielessä iso osuus voitosta on oikeutettu. Kustantamo ottaa taloudellisen riskin kun julkaisee albumin. Se on peursmarkkinataloutta ja minusta reiluakin, että riskin ottaja käärii myös isot voitot, jos hyvin käy.
Tosin jos saisin itse aikaiseksi albumin, jonka veret seisauttavaan kaupalliseen menestykseen uskoisin vankasti ja joku haluaisi sen julkaista, niin tekisin sellaisen sopimuksen, että ottaisin mieluummin pienen siivun esim ekoista parista tuhannesta myydystä kappaleesta ja siitä ylöspäin yrittäisin saada enemmän, jolloin kustantamo on saanut omat kulunsa takaisin.
Tästä muistuu mieleen ajat IT-firmassa, missä yksi työntekijä ilmaisi tyytymättömyytensä kun hänen työstä laskutettiin 100€/tunti ja hän sai itse siitä palkkana vain murto-osan. Mutta kun laskee yrityksen kaikkia muita kuluja joita pitää maksaa, tuosta 100€/tunti hupenee äkkiä suurin osaa pakollisiin menoihin.
Sebastian
-
Tästä muistuu mieleen ajat IT-firmassa, missä yksi työntekijä ilmaisi tyytymättömyytensä kun hänen työstä laskutettiin 100€/tunti ja hän sai itse siitä palkkana vain murto-osan. Mutta kun laskee yrityksen kaikkia muita kuluja joita pitää maksaa, tuosta 100€/tunti hupenee äkkiä suurin osaa pakollisiin menoihin.
Tämä pitää paikkansa. Firmalla on lukuisia kiinteitä kuluja, jotka tulevat riippumatta siitä, onko myyntiä ollenkaan. Minulla sellaisia ovat työtilan vuokra, sähkö, puhelimet, adsl, palvelinkulut, vakuutukset, lainakulut, järjestöjen jäsenmaksut, kirjanpitokulut. On niitä varmaan vielä muitakin. Nämä rouskuttavat siis aina, vaikka pitäisin lomaa.
-
;D Tuo vaatisi jo melkoista organisointia...
Tuotannon tässä vaiheessa taloudellisten asioiden ei pidä antaa kahlita mielikuvitusta! Sarjakuvaohjelman heikko puoli vain on, että sarjakuvien näyttäminen tv:ssä on tylsää. Varsinkin jos joku lukee "eloisasti" tekstit sitä mukaa kun ruudut vaihtuu kuvassa, byäh!
Mitä minä katselin ranskalaisissa kirjakaupoissa sitä tarjontaa niin se perustaso on niin uskomattoman korkea että niille markkinoille ei millään tikku-ukkotuhertelijoille ole mitään asiaa
Ai sä tarkotit ranskalaista sarjakuvaa. Mä ajattelin yleisellä tasolla.
Hmm, miten tuo voitto lasketaan?
Tämä on vielä osittain epäselvää itsellenikin, mutta jos voitto on voittoa kaikkien laskettujen ja oletettujen kulujen jälkeen, silloin sen pitäisi mennä 50/50. Jos taas voitto on kirjakaupalta saatu tilitys miinus painokulut ilman muita kuluja, silloin tekijälle luonnollisesti kuuluu pienempi osuus.
Se kuka ottaa suurimman taloudellisen riskin on suhteellista laskentaa. Sarjakuva-albumin valmiiksi saattamiseen menee 1-2 vuotta, eikö sekin ole taloudellinen riski? Miksi riskit ja kulut valuvat aina tekijöiden niskaan ja muut vain vetävät tuoton välistä? Miten päästäisiin kipuamaan pyramidin yläpäähän?
ottaisin mieluummin pienen siivun esim ekoista parista tuhannesta myydystä kappaleesta ja siitä ylöspäin yrittäisin saada enemmän, jolloin kustantamo on saanut omat kulunsa takaisin.
Tietääkseni tällaista sopimusta ei vielä kenelläkään ole, mutta ajattelin yrittää saada juuri tämankaltaisen mallin läpi. Raporttia seuraa kun asia kehittyy.
-
Ai sä tarkotit ranskalaista sarjakuvaa. Mä ajattelin yleisellä tasolla.
No se 2/3 piirtäjälle-käytäntö on ranskalainen kuten Tertsi tuossa vahvisti. Täällähän juuri kukaan ei tienaa sarjakuvista mitään joten kysymys on puhtaasti teoreettinen
-
Se kuka ottaa suurimman taloudellisen riskin on suhteellista laskentaa. Sarjakuva-albumin valmiiksi saattamiseen menee 1-2 vuotta, eikö sekin ole taloudellinen riski? Miksi riskit ja kulut valuvat aina tekijöiden niskaan ja muut vain vetävät tuoton välistä?
Ensinnäkin pelkästään Suomesta löytyy satoja sarjakuvatekijöitä, jotka vapaaehtoisesti vuodesta toiseen piirtävät omalla ajallaan sarjakuvia ja tarjoavat niitä kustantamoille, joten kustantamoille tarjotaan paljon enemmän kuin mitä julkaisevat. Eli sarjakuvapiirtäjät eivät pääsääntöisesti piirrä koska haluavat rahaa, vaan koska haluavat piirtää. Kustantamoilla on siis varaa valita.
Toiseksi albumin pitää myydä aika paljon, jotta se tuottaisi kustantajalle voittoa. Ymmärtääkseni kirja-alalla aika monet kirjat tuottavat tappiota ja muutamilla suurmenestyksillä kustantamot tekevät voittonsa ja julkaisevat muita kirjoja.
Jos voitonjakomalli muuttuisi 50-50:ksi, kustantamot ottaisivat myös pienempiä riskejä eli käytännössä panostaisivat entistä enemmän vain varmoihin kortteihin kuten Aku-pokkareihin ja Ilkkaremeksiin. Ja entistä vähemmän uskaltaisivat julkaista uusia tekijöitä tai kirjoja/albumeja, joiden kaupallista menestystä epäillään.
Vasta hyvin menestynyt piirtäjä/kirjailija voi vaatia itselleen parempaa sopimusta. Ainoa mahdollisuus tilanteen muuttamiseksi näen oman kustantamon perustamisen.
-
Sarjakuvaohjelman heikko puoli vain on, että sarjakuvien näyttäminen tv:ssä on tylsää. Varsinkin jos joku lukee "eloisasti" tekstit sitä mukaa kun ruudut vaihtuu kuvassa, byäh!
Unohdat, että nyt puhutaan mangasta. Vauhdikas ruutujako auttaa jo paljon, puhumattakaan todennäköisistä aihevalinnoista.
"Oi Markku, pakarasi ovat niin kiinteät!"
"Niin sinunkin, Juha!"
"Tapellaan!"
"Joo!"
"TULIHYÖKKÄYS!"
"SATEENKAARIMÄJÄYS!"
Ei siitä kovin puisevaa voi tulla, jos nyt ei kovin ylevääkään. :D
-
Eli sarjakuvapiirtäjät eivät pääsääntöisesti piirrä koska haluavat rahaa, vaan koska haluavat piirtää. Kustantamoilla on siis varaa valita.
Ja sun mielestä se on ihan jees? Onko teos itsessään päämäärä vai sillä eläminen? Minusta tehdystä työstä pitää saada palkka riippumatta siitä mikä on työhön ryhtymisen motivaatio. Tämä on se vanha ongelma mihin aina törmätään: koska taiteilija on kutsumusammatissa ei hänelle tarvitse maksaa palkkaa.
Toiseksi albumin pitää myydä aika paljon, jotta se tuottaisi kustantajalle voittoa. Ymmärtääkseni kirja-alalla aika monet kirjat tuottavat tappiota ja muutamilla suurmenestyksillä kustantamot tekevät voittonsa ja julkaisevat muita kirjoja.
Päinvastoin. Isoilla ja keskisuurilla kustantamoilla on kirjoille valmiit reitit. Ensin kirjakauppaan ja sitten kirja-aleen (jota varten usein otetaan ylisuuria- tai erikoispainoksia), siitä divareihin yms alekirjakauppoihin. Alemyynnista ei makseta tekijälle joten painokulut kuittaantuu sillä. Voittoa ei välttämättä tule mutta omat saadaan aina pois. Pienkustantamot toimivat sun esimerkin tapaan.
Käännösmateriaalin kohdalla tehdään myös niin, että jos teosta ei myydä tarpeeksi ennakkoon, julkaisua siirretään sopivampaan ajankohtaan tai se perutaan kokonaan. Seuratkaapa keskisuurten sarjakuvakustantajien listoja.
Jos voitonjakomalli muuttuisi 50-50:ksi, kustantamot ottaisivat myös pienempiä riskejä eli käytännössä panostaisivat entistä enemmän vain varmoihin kortteihin kuten Aku-pokkareihin ja Ilkkaremeksiin. Ja entistä vähemmän uskaltaisivat julkaista uusia tekijöitä tai kirjoja/albumeja, joiden kaupallista menestystä epäillään.
Mikä olisi hyvä, sillä kukaan ei ole Ilkka Remes syntyissään vaan tarvitaan kustannustoimittajaa. Kustantajat ottavat listoilleen nuoria, räväköitä kirjailijoita mutta teoksia ei toimiteta eikä markkinoida. Kokeillaan vaan josko teoksesta tulisi hitti, jos ei muuten niin oikeussalin tai kirjailijan pärstän kautta. Jos hittiä ei tule, toista teosta ei kustanneta.
Hyvän kotimaisen sarjakuvan leviämisen este ei ole manga, vaan kirjakauppatuotteiden nimikkeiden määrä. Jos teosten määrän sijasta keskityttäisiin toimittamiseen ja laatuun, yhä useammalla taiteilijalla olisi mahdollisuus kasvaa tekijänä ja elää teoksillaan. Nyt kaikki hukkuu toistensa tuottaman paperisaasteen alle.
Vasta hyvin menestynyt piirtäjä/kirjailija voi vaatia itselleen parempaa sopimusta. Ainoa mahdollisuus tilanteen muuttamiseksi näen oman kustantamon perustamisen.
Luutuneet asenteet eivät muuta rakenteita. Oman kustantamon perustaminen ei ole ainoa vaihtoehto, joskin hyvä sellainen. Sen ongelmana vain on Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa, jotka on suorassa kytkyssä isojen kustantamojen kanssa. Pienkustantaja ei pysty antamaan niiden vaatimia alennuksia joten hyllymyynnissä teosten hinnat kohoavat mahdottomiksi.
Sopimuksissa ei myöskään ole tekijällä irtisanomissuojaa. Tekijä tekee uransa alussa huonon sopimuksen pienellä prosentilla, teos myy hyvin ja kustantaja ottaa siitä aina uusia painoksia. Tekijä ei saa vanhoista teoksista yhtään enempää vaikka kuinka olisi hittitekijä. Tätä eräskin kotimainen hittikirjailija kiroili. Siksi sopimukset pitäisi pystyä irtisanomaan ja niissä pitäisi olla painosten mukaan nouseva prosentti.
Pienkustantajien pitäisi kehittää kokonaan uusi jakelukanava jolla sekä Kirjavälitys että Suomalainen kirjakauppa pystyttäisiin kiertämään mutta silti saataisiin teokset leviämään laajalti.
-
1) Ja sun mielestä se on ihan jees? Onko teos itsessään päämäärä vai sillä eläminen? Minusta tehdystä työstä pitää saada palkka riippumatta siitä mikä on työhön ryhtymisen motivaatio. Tämä on se vanha ongelma mihin aina törmätään: koska taiteilija on kutsumusammatissa ei hänelle tarvitse maksaa palkkaa.
2) Oman kustantamon perustaminen ei ole ainoa vaihtoehto, joskin hyvä sellainen. Sen ongelmana vain on Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa, jotka on suorassa kytkyssä isojen kustantamojen kanssa. Pienkustantaja ei pysty antamaan niiden vaatimia alennuksia joten hyllymyynnissä teosten hinnat kohoavat mahdottomiksi.
1) Totean vain, että niin kauan kuin piirtäjillä riittää motivaatio tekemään sarjakuvia omalla ajallaan ja tarjoavat näitä kustantamoille, mikään ei muutu. Jos taas kustantamot alkaisivat maksaa palkkaa piirtäjille etukäteen, etusijalla olisi vanhat tekijät ja mahdollisimman varmat kortit. En jaksa usko, että kovinkaan moni panostaisi uusiin tekijöihin. Eli tilanne olisi sama kuin nyt: uusien tekijöiden pitää ensin todistaa osaamisensa piirtämällä riittävästi ensin.
2) Minusta Kirjavälitys ei ole ongelma, päinvastoin: tuntuvat ottavan kaiken tarjotun listoilleen ja palvelu pelaa. Ongelma pienkustantajalle on näkyvyys: miten tavoittaa potentiaaliset ostajat? Ainoa mahdollisuus on julkaista niin helkkarin hyviä sarjakuvia, että ylittävät uutiskynnyksen myös kaupallisissa medioissa.
Mitkä muuten ovat sellaisia kotimaisia sarjakuva-albumeja, jotka ovat todella loistavia mutta eivät ole saavuttaneet suurta yleisöä?
Sebastian
-
Jos taas kustantamot alkaisivat maksaa palkkaa piirtäjille etukäteen, etusijalla olisi vanhat tekijät ja mahdollisimman varmat kortit.
Ei palkkaa eikä edes välttämättä isoja palkkioita, vaan reilu voitonjako.
Minusta Kirjavälitys ei ole ongelma, päinvastoin: tuntuvat ottavan kaiken tarjotun listoilleen ja palvelu pelaa.
Olet ensimmäinen oma/pienkustantaja jonka kuulen sanovan noin, mutta hyvä jos sulla ei oo ollu ongelmia.
Ainoa mahdollisuus on julkaista niin helkkarin hyviä sarjakuvia, että ylittävät uutiskynnyksen myös kaupallisissa medioissa.
Kaikki on silkkaa markkinointia. Jos joku on keskiverto ja näkyvillä siitä pidetään, jos joku on hyvä mutta sivussa se jää auttamatta ilman huomiota. Tietysti hyvää on aina helpompi markkinoida kuin keskivertotuotetta.
Mitkä muuten ovat sellaisia kotimaisia sarjakuva-albumeja, jotka ovat todella loistavia mutta eivät ole saavuttaneet suurta yleisöä?
Kysymys kuuluu johonkin toiseen ketjuun, mutta oikea vastaus on likipitäen kaikki. "Suuri yleisö" on häilyvä käsite. Kiroileva siili on myynyt hyvin mutta voiko silti sanoa sen tavoittaneen suuren yleisön?
-
Ehkä olen kohta sanonut sanottavani tässä ketjussa, ei taida olla juuri lisättävää. Mielenkiintoisia näkökulmia eri ihmisillä, hyvää!
Vaikka isot kustantamot, jakelijat, mediayhtiöt ja apurahapäättäjät olisivatkin suuren saatanan kätyreitä, omalta osaltani paras tapa vaikuttaa sarjakuvien suosioon on piirtää koko ajan paremmin. On vain pyrittävä tekemään jotain konkreettista asian eteen, vaikka tilanne tuntuisikin lohduttomalta.
Omat sarjakuvasuosikkini ovat muuten esim. Pirisen Sokeri-Sakari, Martin Kellermanin Rocky, Millerin Batman, Jeff Smithin Bone ja Chris Waren Jimmy Corrigan. Suomalainen sarjakuva on kyllä aika kaukana näistä. Joten jatkakaamme harjoituksia. :)
-
Mitä Myrkky maksaa tekijöilleen?
Tuskin paljoa. Mutta se on näköjään suomalaisen sarjakuvan julkaisukanava. Taso on todella vaihteleva: silkasta sonnasta laatuoivalluksiin. Mutta Juha Hakasuon Aukea.netissä mainioilta vaikuttaneet stripit kadottavat täysin hohtonsa töryn rinnalla.
Ääh tämä on toivotonta, vain paska kelpaa markkinoilla. Ja markkinat muuttavat kullankin paskaksi.
Pienkustantaja ei pysty antamaan niiden vaatimia alennuksia joten hyllymyynnissä teosten hinnat kohoavat mahdottomiksi.
Joo. Kirjojen nettikauppa pelastaa jotain. Hintoja tosin nostaa postituskulut mutta nettikauppa on jo paljon lähempänä kuin Suomalainen kirjakauppa, ja paljon miellyttävämpi käyttää. Niin kauan kun Suomalaisessa sanotaan (aina): "Meillä ei näy olevan hyllyssä, mutta tilaamalla saamme nimikettä ensi viikoksi" voi vastata: "Nettikaupasta saan sen halvemmalla ensi viikoksi".
Ja kun posti joutuu kilpailemaan, toimitushinnatkin ehkä järkistyvät.
-
mainioilta vaikuttaneet stripit kadottavat täysin hohtonsa töryn rinnalla.
Onneksi esim. sarjakuvaseura ei ole moiseen inhaan törkyilyyn ikuna sotkeutunut, hyi! (Älä klikkaa linkkiä, jos seksin ja väkivallan yhdistämisen esittäminen inhottaa)
http://www.kupla.net/seurantoiminta.php?artikkeli_id=439&id=34
Kiitos ja kumarrus Suomen Kultturirahastolle (sic!)!
Itse sitten muuten diggaan Rrrojua kovasti.
-
Onneksi esim. sarjakuvaseura ei ole moiseen inhaan törkyilyyn ikuna sotkeutunut, hyi! (Älä klikkaa linkkiä, jos seksin ja väkivallan yhdistämisen esittäminen inhottaa)
Jos yrität vihjata että mulla olis muka jotain seksiä ynnä väkivaltaa vastaan, hyi ittelles.
Myrkyn taso ja asenne on törkyä. Hunt Emerson on hieno taiteilija jonka jutut jossain muussa ympäristössä olis vain railakkaita. Mutta rinnastettuna noihin räkäpaskavitseihin nekin muuttuu huonoiksi. Niinku Kiroileva siilikin.
Toi sonta saa vain kiihkouskovaisen, aliupseerin ja ääliön tukehtumaan kikatuksiinsa.
-
Myrkyn taso ja asenne on törkyä. Hunt Emerson on hieno taiteilija jonka jutut jossain muussa ympäristössä olis vain railakkaita. Mutta rinnastettuna noihin räkäpaskavitseihin nekin muuttuu huonoiksi. Niinku Kiroileva siilikin.
Seura tekee kaltaisekseen...?
En tiedä vastaanko yhdenkään Myrkkyyn taiteilevan/kaatuilevan artistin puolesta, mutta pientä palkkiota tuntuu kompensoivan tekemisen hauskuus. Ja melkoisia huteja Huntkin ammuskelee tuoreimmassa Myrkyssä, mutta Kaz jyrää niin kuin aina...
-
Mitä Myrkky maksaa tekijöilleen?
80-120 e sivu. Ulkomaalaiset saa varmaan enemmänkin. Myrkyn haukkumiselle on oma ketjunsa, enkä julkaisua ala puolustella muuten kuin sillä jo sanotulla lauseella, että se on viimeinen kotimainen huumorijulkaisu joka maksaa tekijöilleen.
(Älä klikkaa linkkiä, jos seksin ja väkivallan yhdistämisen esittäminen inhottaa)
http://www.kupla.net/seurantoiminta.php?artikkeli_id=439&id=34
Sarjakuvahan on Nobel-tasoa: Pianonsoittaja (http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/?book_id=2317&subcategory_id=1)!
-
Ja sun mielestä se on ihan jees? Onko teos itsessään päämäärä vai sillä eläminen? Minusta tehdystä työstä pitää saada palkka riippumatta siitä mikä on työhön ryhtymisen motivaatio.
Minä ajattelen tässä eri tavalla. Jotta työstä voitaisiin palkkaa maksaa, pitäisi työn olla jollakin lailla tuottavaa. "Palkka" ei siis ole mikään automaattinen luontaisetu, vaan työn pitää tuottaa sen verran rahaa, että siitä voitaisiin palkka maksaa.
Kärjistettynä: jos suomalaisia sarjakuvia ei osteta niin paljon, että tekijä eläisi niillä, voisi ratkaisu olla sarjakuvasyndikaatti, joka keskittyisi tv-chattien tuottamiseen, ja tuotolla maksaa piirtäjille palkkaa. Tv-chat kun tuntuisi olevan tuottoisa rahasampo, niin jostain suunnasta tulisi sitä rahaa, jota pitää olemassa että palkkoja voisi maksaa.
-
Minä ajattelen tässä eri tavalla. Jotta työstä voitaisiin palkkaa maksaa, pitäisi työn olla jollakin lailla tuottavaa. "Palkka" ei siis ole mikään automaattinen luontaisetu, vaan työn pitää tuottaa sen verran rahaa, että siitä voitaisiin palkka maksaa.
Joo, ja kaikille ilmaiset kännykät!
EDIT: oon kauan ollut sitä mieltä, että lapseton ihminen ei tarvitse palkkaa yli 2000 e/kk. Jos on kakakoita niin saisi tienata 3000 e/kk. Loput rahat voisi lahjoittaa niille jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Liika raha menee vain viinaan ja tyhjänpäiväiseen kulutustavaraan ja saastuttavaan matkusteluun.
-
80-120 e sivu. Ulkomaalaiset saa varmaan enemmänkin. Myrkyn haukkumiselle on oma ketjunsa, enkä julkaisua ala puolustella muuten kuin sillä jo sanotulla lauseella, että se on viimeinen kotimainen huumorijulkaisu joka maksaa tekijöilleen.
Vertailun vuoksi, ruotsalaiset huumorisarjakuvalehdet (levikki 40,000-60,000 kpl) maksavat 65-110€/sivu. Tai siis minulle, en tiedä mitä muut saavat. :)
-
Niin minäkin toivoisin. Pitäisi alkaa kehitellä konseptia. Tunnen tuottajia, suunnitelman kanssa olisi helppo kävellä TV2:een. Ideoita?
Täältä Kvaakistahan toi ois varmasti helpointa aloittaa, eli kasaan muutama sarjiksenvääntäjä ja istuis yhdessä jonain vloppuna tms. ideoimaan jonnekin tuota konseptia... mä oisin ainakin kiinnostunut tulemaan suunnitteluryhmään!
Perusideoina ihan noin lonkalta heitettynä vois olla alkuun vaikkapa:
- muutaman tekijän haastikset?
- sarjiksen teon / valmiiden "tuotteiden" esittelyä?
- eri "suuntausten/tyylien" esittelyä?
- suomalaisen sarjiskoulutuksen esittely?
- jotain perusinfoa suomalaisen sarjakuvan kentästä (ei liikaa, ettei se ainoa katsoja karkaa :)?
Ohjelma pitäis varmaankin saada jollakin tapaa "raflaavaksi" eli et se saisi "suuren yleisön" jaksamaan olla töllöttimen ääressä... tota vois sitten miettiä et miten se käytännössä tapahtuu.
-
Vertailun vuoksi, ruotsalaiset huumorisarjakuvalehdet (levikki 40,000-60,000 kpl) maksavat 65-110€/sivu. Tai siis minulle, en tiedä mitä muut saavat. :)
Ja minä luulin että Ruotsissa on kaikki paremmin!
Ohjelma pitäis varmaankin saada jollakin tapaa "raflaavaksi" eli et se saisi "suuren yleisön" jaksamaan olla töllöttimen ääressä... tota vois sitten miettiä et miten se käytännössä tapahtuu.
Tämähän se on se pääongelma. Ennen kuin tämä on keksitty ei kannata edes kokoontua, eikä varsinkaan esitellä tuottajalle. Kyseessä on nimenomaan kuningasajatuksen metsästys. Pitäisi keksiä jotain sellaista mitä ei vielä aiemmin ole Suomessa keksitty.
Tietääkö kukaan onko Japanissa sarjakuvaa televisiossa ja millaisella konseptilla?
-
Minä ajattelen tässä eri tavalla. Jotta työstä voitaisiin palkkaa maksaa, pitäisi työn olla jollakin lailla tuottavaa. "Palkka" ei siis ole mikään automaattinen luontaisetu, vaan työn pitää tuottaa sen verran rahaa, että siitä voitaisiin palkka maksaa.
Tällä kriteerillähän pitäisi lopettaa kaikki voittoa tuottamattomat laitokset, kuten kirjastot, koulut, päiväkodit ja julkiset sairaalat.
Jos joku lukee mun sarjakuvia niin kyllähän mulle pitäisi niiden tekemisestä maksaa. Joko lukijan tai sitten valtion, joka tukee kulttuuria ja taidetta. (Eihän mulle tietenkään tällä hetkellä makseta mitään, mutta tämä nyt olisi ideaalitilanne). Tuolla arkistoalalla kun on tullut myös pyörittyä, niin työtähän sielläkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta ei rahoitusta.
Kyllä nyt saatana ihmisen työstä pitää maksaa.
-
Sairaloiden ja koulujen rahoitus on ratkaistu veroilla, eli joku muu tekee tuottavaa työtä niin paljon, että rahaa voidaan jakaa myös sellaiseen työhön, joka ei välittömästi tuota rahaa. Välillisesti kyllä, koska esimerkiksi sairaiden ihmisten parantaminen tekee heistä työkykyisiä...
Sinun sarjakuvasi ovat sen verran tasokkaita, että jos teet blogistasi maksullisen, tilattavan palvelun, olen valmis maksamaan sen lukemisesta enemmän kuin mielelläni. Pätee myös muutamaan muuhun bloggaajaan.
-
Minä ajattelen tässä eri tavalla. Jotta työstä voitaisiin palkkaa maksaa, pitäisi työn olla jollakin lailla tuottavaa. "Palkka" ei siis ole mikään automaattinen luontaisetu, vaan työn pitää tuottaa sen verran rahaa, että siitä voitaisiin palkka maksaa.
Tässäpä ajan henkeen hyvin istuva kommentti. Vanhainkodissa duunissa olevat on pelkkiä siivestäjiä koska eihän niistä kuolevista mummoista ja vaareista ole kuin kuluja. Mäkkärillä duunissa olevat on sankareita, ne tuottavat puhdasta voittoa
-
Tässäpä ajan henkeen hyvin istuva kommentti. Vanhainkodissa duunissa olevat on pelkkiä siivestäjiä koska eihän niistä kuolevista mummoista ja vaareista ole kuin kuluja. Mäkkärillä duunissa olevat on sankareita, ne tuottavat puhdasta voittoa
Taas äärimmilleen kärjistetty. Kuten Irene jo totesi, yhteiskunnalla on tiettyjä vastuita, joita sitten ylläpidetään verovaroin. Kuten todettua, minä maksan tällä hetkellä ansioistani enemmän veroa kuin mitä on pääomaprosentti. Olisin valmis korottamaan verotusta, jotta yhteiskunta voisi tuottaa enemmän inhimillistä kohtelua niin sitä tarvitseville, kuin sen eteen työskenteleville.
-
Tässäpä ajan henkeen hyvin istuva kommentti. Vanhainkodissa duunissa olevat on pelkkiä siivestäjiä koska eihän niistä kuolevista mummoista ja vaareista ole kuin kuluja. Mäkkärillä duunissa olevat on sankareita, ne tuottavat puhdasta voittoa
RAAH. Minä, humanisti ja kyldyyrin ystävä, en todellakaan ole mikään "ajan hengen" edustaja tuossa mielessä mitä ajat takaa. Kyse on maalaisjärjestä. Jos mulla on tilillä 20 euroa, en todellakaan voi nostaa sieltä rahaa 40 euroa, vaikka kuinka olisin sitä mieltä, että minun PITÄISI se 40 euroa nyt rahaa saada.
Rahaa pitää olla, ennen kuin sitä voidaan jakaa. Jos rupeaisin keräämään pikkukiviä rannalta ja järjestelisin niistä kuvioita, millä lailla se olisi tuottavaa työtä? Mistä syntyisi se raha, joka minulle tästä työstä palkkana maksettaisiin? Jos työni ei ole sitä itsessään tuottanut, mistä rahat otettaisiin? Kenen tekemän työn tuloksesta?
(Jos turistit haluaisivat vaikka valokuvata kivikasojani ja maksaisivat siitä, voisin heti alkaa maksaa itselleni tästä työstä palkkaa...)
-
Sairaloiden ja koulujen rahoitus on ratkaistu veroilla, eli joku muu tekee tuottavaa työtä niin paljon, että rahaa voidaan jakaa myös sellaiseen työhön, joka ei välittömästi tuota rahaa. Välillisesti kyllä, koska esimerkiksi sairaiden ihmisten parantaminen tekee heistä työkykyisiä...
Entäs sairauksen ennaltaehkäisy? Taiteen terapeuttiset vaikutukset, henkinen pääoma, työssä jaksaminen... Ovatko ne täysin arvottomia asioita koska niitä ei voi rahassa mitata?
Kun 2000 vuoden kuluttua tongitaan maaperää ja sieltä löytyy Nokian kännykkä, sen käyttötarkoitus on täysin hämärä ennen kuin löydetään taideteos josta asia tulee selväksi.
Sinun sarjakuvasi ovat sen verran tasokkaita, että jos teet blogistasi maksullisen, tilattavan palvelun, olen valmis maksamaan sen lukemisesta enemmän kuin mielelläni. Pätee myös muutamaan muuhun bloggaajaan.
Ihmiseksi joka ei koskaan ole tehnyt sarjakuvia sulla pisaa paljon asiantuntemusta siitä miten niitä pitäisi tehdä.
-
No Grezenhän sanoi että joku voisi hänelle sarjakuvista jotain maksaa. Eli kyllä minä blogista voisin maksaakin.
Ei-tuottavaan työhön en ota sen kummemmin kantaa. Eiköhän meidän kaikkien ihanneyhteiskunta olisi paikka, jossa veroja ei olisi ollenkaan, kaikki palvelut olisivat ilmaisia ja valtio vielä maksaisi mukavaa kuukausipalkkaa. Tällä hetkellä taitaa se Kuwait olla aika lähellä tätä mallia (koska heillä on öljyä, joka on nykymaailmassa kätevä tulonlähde).
En voi uskoa olevani ainoa ihminen tässä ketjussa, jonka mielestä tyhjästä ei voi nyhjästä, eli jollakin tavalla pitäisi olla olemassa rahaa, jotta sitä voitaisiin kaikille antaa.
-
Entäs sairauksen ennaltaehkäisy? Taiteen terapeuttiset vaikutukset, henkinen pääoma, työssä jaksaminen... Ovatko ne täysin arvottomia asioita koska niitä ei voi rahassa mitata?
Sitähän tuossa juuri aikaisemmin selitettiin, että ne kustannetaan veroilla. Siksi on valtion tukia taiteelle ja mielenterveyspalveluita jne.
Ihmiseksi joka ei koskaan ole tehnyt sarjakuvia sulla pisaa paljon asiantuntemusta siitä miten niitä pitäisi tehdä.
Sulla taas on harvinaisen köyhä tapa provosoida ja lukea rivien välistä ja jättää vieläpä ajattelu yllättävän vähälle.
Toinen tapa sanoa Irenen viesti on ikuinen vääntö, mitä taiteen pitäisi olla ja mitä ei. Onko joku kissantappaja yhtä arvokas ja kuuluu saada tukia ja rahaa kuin kuuluisa taidemaalari, jonka teoksista maksetaan käypää rahaa galleriassa tai huutokaupassa.
Paskallakin on tekijänsä, muttei siitä konvehtia saa, vaikka kuinka yrittää.
-
Tämähän se on se pääongelma. Ennen kuin tämä on keksitty ei kannata edes kokoontua, eikä varsinkaan esitellä tuottajalle. Kyseessä on nimenomaan kuningasajatuksen metsästys. Pitäisi keksiä jotain sellaista mitä ei vielä aiemmin ole Suomessa keksitty.
Tietääkö kukaan onko Japanissa sarjakuvaa televisiossa ja millaisella konseptilla?
Japanin konseptista en tiedä, eli vastaustani ei varmaankaan siinä mielessä kaivata, mutta sanonpa siltikin vielä jotakin muuta:
1) toimiva ajatus - tai osa ainakin - voisi olla esim. kvaakin malli siitä, et tehdään yhdessä "jatkosarjakuvaa" ja sitä "juoksutetaan" ohjelman runkona, eli seuraavat osuudet tuodaan sisään sarjisruudulla, joka kertoo siitä jne... hyvä musiikki taustalle ja jne.
2) uskon, että sarjiksen takana olevat ihmiset ja se mitä niillä on sanottavana kiinnostavat aina töllöä katsovaa ihmistä. Oli se sitten kuinka "7 päivää" -tyyppistä sisältöä hyvänsä, niin mielenkiintoiset haastikset varmasti toimisivat.
3) olen itse huomannut, että kun ajatuksia puhuu ääneen toisille, niin siitä saattaa syntyä joko itselle / toiselle hyvinkin juuri näitä "kuningasideoita"... ja joka tapauksessa asiassa saisi varmasti jotakin aikaiseksi, minkä vois sitten esim. tuoda tänne kvaakkiin kommeteille ja asia ainakin etenisi.
Mutta ihan miten vaan. Toivottavasti asiassa päädytään tavalla taikka toisella sinne kuningasajatukseen saakka.
-
En voi uskoa olevani ainoa ihminen tässä ketjussa, jonka mielestä tyhjästä ei voi nyhjästä, eli jollakin tavalla pitäisi olla olemassa rahaa, jotta sitä voitaisiin kaikille antaa.
Minäkin suhtaudun epäilevästi kaikenlaisiin apuraha-automaatteihin (ja toisaalta ajattelen että hyvä taide saattaa olla myös myyvää) mutta närästää tällainen yksioikoinen kokoomusajattelu että ahkerat liikemiehet tekee ne rahat joita risupartataiteilijat sitten tuhlaa. Nokian ja vastaavien menestys johtuu juuri siitä että rahaa on uhrattu sivistykseen ja kulttuuriin, verorahoillahan noidenkin yritysten duunareiden koulutus on maksettu. Jos kulttuuri pitää ne terveinä ja työkykyisinä niin se ei ole hukkaanheitettyä rahaa. Nämä veroista vinkuvat haluaisivat vain poimia rusinat pullasta mutta eivät osallistua kuluihin. Se jaettava kakku tulee viiveellä siitä että näihin asioihin satsataan
-
Sulla taas on harvinaisen köyhä tapa provosoida ja lukea rivien välistä ja jättää vieläpä ajattelu yllättävän vähälle.
Itse luet puusilmäisesti. Minä kirjoitin näin: "Minusta tehdystä työstä pitää saada palkka riippumatta siitä mikä on työhön ryhtymisen motivaatio." Johon Irene vastasi: "Minä ajattelen tässä eri tavalla. Jotta työstä voitaisiin palkkaa maksaa, pitäisi työn olla jollakin lailla tuottavaa. "Palkka" ei siis ole mikään automaattinen luontaisetu, vaan työn pitää tuottaa sen verran rahaa, että siitä voitaisiin palkka maksaa."
Minä en ole väittänyt että valtion pitäisi rahoittaa taiteilijoiden palkat, vaan että taiteen apurahojen jakotapa pitäisi olla tasapuolisempi ja kustantajien, lehtien yms julkaisulaitosten pitäisi maksaa tekijöille sen suuruinen osuus voitosta kuin heille kuuluu.
Irene kirjoittaa koko ajan itsensä kanssa ristiin jonka vuoksi minä häntä tahalleni provoan.
-
Karviselle on aina luotavissa rahaista markkinat. Mutta on eettisesti väärin piirtää Karvista - silloinkin vaikka perhe muuten kuolisi nälkään.
Sori Keijo, mutta en ymmärrä... miksi on eettisesti väärin piirtää Karvista? Voihan Karvisen ohella vaikka piirtää sitten sitä taidetta.
-
Vertailun vuoksi, ruotsalaiset huumorisarjakuvalehdet (levikki 40,000-60,000 kpl) maksavat 65-110€/sivu. Tai siis minulle, en tiedä mitä muut saavat. :)
Mitä ne on ne lehdet? Ruotsissahan on pitkän linjan ja vähän uudempiakin täysin tai melkein kokonaan kotoperäisiä kioskisarjislehtiä 91:anista Kornblomiin ja Uti vår hageniin... Ja Lilla Fridolf ja mitä vielä. Kaikki ikivanhoja ja pölyyntyneitä Uti vår hagenia lukuunottamatta. Mutta perinteet on pitkät ja katkeamattomat. Ei vaan meillä.
Timo
-
Mitä ne on ne lehdet? Ruotsissahan on pitkän linjan ja vähän uudempiakin täysin tai melkein kokonaan kotoperäisiä kioskisarjislehtiä 91:anista Kornblomiin ja Uti vår hageniin... Ja Lilla Fridolf ja mitä vielä. Kaikki ikivanhoja ja pölyyntyneitä Uti vår hagenia lukuunottamatta. Mutta perinteet on pitkät ja katkeamattomat. Ei vaan meillä.
Timo
Eiks siel nyt oo esmes Pyton ja joku muukin tais kioskissa näkyä. Atlanticin muistaakseni. En tiedä maksaako Galago.
-
Nokian ja menestys johtuu juuri siitä että rahaa on uhrattu sivistykseen ja kulttuuriin, verorahoillahan noidenkin duunareiden koulutus on maksettu.
Nokia ja muut vetää isoja voittoja, varsinkin siirtäessään työpaikkoja pois Suomesta. Missä on heidän yhteiskuntavastuunsa? Miksi sitä kysytään ja penätään yksityisiltä ihmisiltä mutta ei suuryrityksiltä? Verohelpotuksia ja tukia on nokioille tuotu, vaan voitaisiinko nyt irrottaa niistä voitoista vähän kansalle? Eipä annettu bonuksia työntekijöillekään, vaikka luvattiin ja vaikka voittoa tehtiin kaikkien aikojen ennätys. Perlos teettää jo Kiinassakin töitä vuokratyövoiman avulla, eli vetää kustannuksia alas vetääkseen yhä isompia voittoja. Kohta ne on Nokiankin kokoonpanotyöt Kiinassa. Pääomat ja liikevoitot ja optiot verolle ja kunnolla. Ja ne rahat täällä kansalaispalkkana tai kulttuuriin tai mitä tahansa.
Timo
-
Eiks siel nyt oo esmes Pyton...
Pyton (=Myrkky) loppui ainakin kotimaassaan Norjassa. En tiedä jatkuuko muualla kuin Suomessa. Galago ei ehkä maksa tekijöilleen, tai mistäs minä tiedän.
Timo
-
Pitääkin muistaa etsiä joku taatusti kokoomuslainen vaaliehdokas...
-
Mitä ne on ne lehdet?
Ernie ja Knasen eli Masi.
-
Nokia ja muut vetää isoja voittoja, varsinkin siirtäessään työpaikkoja pois Suomesta. Missä on heidän yhteiskuntavastuunsa?
Ennen vanhaan yritykset rakensivat kouluja ja asuntoja työntekijöilleen. Sodan jälkeen homma on järjestetty uudelleen sillä tavalla, että yritykset maksavat suoraan ja epäsuoraan enemmän veroja yhteiskunnalle, joka hoitaa kansan koulutus- ja asumisasiat käytännössä.
Minusta yrityksiltä ei siten voi oikein pyytää enempää yhteiskuntavastuuta kuin verojen maksamista, kun kerran yhteiskunta on virallisesti ottanut vastuun aika monestakin asiasta itselleen ja perii siitä rahaakin. Toiseksi tällä hetkellä syntyy enemmän työpaikkoja Suomeen kuin niitä häviää, uutisissa nostetaan vain näitä irtisanomisia ykkössivun uutiseksi.
-
Pitääkin muistaa etsiä joku taatusti kokoomuslainen vaaliehdokas...
Kuulut siis näihin nuoriin, jotka kuvittelevat joskus tienaavansa törkeästi osakkeilla, pääomatuloilla tms. ;)
-
Kuulut siis näihin nuoriin, jotka kuvittelevat joskus tienaavansa törkeästi osakkeilla, pääomatuloilla tms. ;)
En kuulu nuoriin, kuulun kolmekymppisiin... :)
-
En kuulu nuoriin, kuulun kolmekymppisiin... :)
Ei siis kolahtanut. Enitenhän kokoomuksen puolesta melskaavat juurikin nuoret, joilla on kovat luulot itsestään ja omasta kuolemattomuudestaan. Korostavat yksilön vastuuta ja vannovat markkinatalouden ja mammonan nimiin.
-
En voi uskoa olevani ainoa ihminen tässä ketjussa, jonka mielestä tyhjästä ei voi nyhjästä,
Et olekaan.
Tämä keskustelu vaikuttaa niin toivottomalta, että siihen ei huvita osallistua.
-
En kuulu nuoriin, kuulun kolmekymppisiin... :)
Alle 35-vuotiaat lasketaan vielä nuoriksi monessa paikassa, joten älä yhtään yritä.
-
Alle 35-vuotiaat lasketaan vielä nuoriksi monessa paikassa, joten älä yhtään yritä.
Opin yhden asian nuorisotyötä opiskellessa (En juuri muuta...). Suomessa (lain mukaan?) 29-vuotias on viimeistä vuottaan nuori. Sen jälkeen olet auttamatta jotain muuta. Siksi Veli hyvä tuo kommenttisi tuntuu epätoivoisen kolmekymppisen yritykseltä siirtää tuota ikää kauemmaksi.
Sori off-topic.
8]
-
Opin yhden asian nuorisotyötä opiskellessa (En juuri muuta...). Suomessa (lain mukaan?) 29-vuotias on viimeistä vuottaan nuori. Sen jälkeen olet auttamatta jotain muuta. Siksi Veli hyvä tuo kommenttisi tuntuu epätoivoisen kolmekymppisen yritykseltä siirtää tuota ikää kauemmaksi.
Voi olla, kuten kirjoitat, mutta itse sain kimmokkeen siitä, kun ruokatunnilla lueskelin taukohuoneessa ammattiliiton lehteä, jossa oli mainos liiton nuorille. Ikäraja oli 35 vuotta. Samaan olen ennenkin törmännyt.
Mutta tottahan se on, että me kolmekymppiset ollaan tämmösiä väliinputoajia. Nuoria ei enää olla, keski-ikäisiä ei vielä ja aikunenkin on liian laaja termi yksin meitä kuvaamaan.
Off-topicia tai ei.
-
Jos palataan siitä mikä on nuori siihen tuleeko sarjiksilla toimeen, niin kantani on selvä: tällä hetkellä, ei.
On huomattavasti kannattavampaa taloudellisesti tehdä mitä tahansa muuta tarpeetonta.
Asian korjaamiseksi on turha ehdottaa kulttuurirahastojen tukemista, koska se osoittaa liiallista sinisilmäisyyttä valtion hyväntahtoisuutta kohtaan.
Se että saisi ajettua läpi yhdenmukaisen verkoston joka ajaisi yhtä lailla kaupallisesti suuntautunutta ja taiteellisempaa sarjakuvaa on aivan yhtä utopistista.
Surullista koska sarjakuvien tekeminen on resursseiltaan kilpailukykyistä maailmanmarkkinoillakin.
Kulut ovat huomattavasti vähäisemmät verrattuna elokuva- ja musiikkialaan.
Jos joku ihmettelee kyynistä asennoitumista ei ole seurannut sarjakuvapiirejä kovin kauaa.
Hölmöintä on että pukarit kunnioittavat toisiaan, mutta taiteellisuus/kaupallisuus kontrasti on liian kova.
Siksi haluan kiittää jokaista joka realismista huolimatta on valinnut pitkän ja kivisen tien, sarjakuva-alan.
Eihän enintä osaa työssäkäyviä ihmisiä ammatteineenkaan tarvita, vaikka heidän tekemänsä työ on vähäisempää kuin mitä esim. terveydenhuolto,pelastusala, ruuantuotanto ja kulttuuriala.
ps. Kolmikymppiset on nuoria, mutta pointti on tarpeeton koska 99,99% lopettaa henkisen kasvun viimeistään 13-vuotiaana. Ikää ja kiloja tulee, mutta ei kehitystä.
-
ps. Kolmikymppiset on nuoria, mutta pointti on tarpeeton koska 99,99% lopettaa henkisen kasvun viimeistään 13-vuotiaana. Ikää ja kiloja tulee, mutta ei kehitystä.
Anteeksi ohi aiheen jatkaminen, mutta miten tämän oikein perustelet? Luontaisen älykkyyden kasvun loppumisella eli loppuu ns. helppo oppiminen ja siirrytään puurtavaan kehitykseen vai???
Minä ainakin olen kohtalaisesti erilainen nyt kuin 13-, 20- tai jopa 25-vuotiaana. Huomattavasti tasapainoisempi ja kykenen paremmin ymmärtämään ympäristöäni kokonaisuutena.
Ja jotta palattaisiin takaisin tänne oikeaan aiheeseen sarjakuvilla tuloksen tekoon, niin mitä toiveita teillä on minun laiselleni nettomaksajalle? Muuta kuin että ostan enemmän (kotimaisia) sarjakuvia? Sen mitä "normaalina" kuluttajana kaipaisin enemmän, on juuri tämän monipuolisen alan parempi julkisuus. Jollain tavalla olisi saatava mainostettua tuotteita. Tämä kvaak on minulle hyvä kanava löytää uusia juttuja, mutta aika harva tänne vahingossa eksyy.
Hesarin Nyt-liitteeseen tai IS:n viikonloppupainokseen jokaviikkoinen "esittelyssä kotimainen tekijä" -juttu?
-
Anteeksi ohi aiheen jatkaminen, mutta miten tämän oikein perustelet? Luontaisen älykkyyden kasvun loppumisella eli loppuu ns. helppo oppiminen ja siirrytään puurtavaan kehitykseen vai???
Minä ainakin olen kohtalaisesti erilainen nyt kuin 13-, 20- tai jopa 25-vuotiaana. Huomattavasti tasapainoisempi ja kykenen paremmin ymmärtämään ympäristöäni kokonaisuutena.
Hesarin Nyt-liitteeseen tai IS:n viikonloppupainokseen jokaviikkoinen "esittelyssä kotimainen tekijä" -juttu?
Hyvä jos lukeudut 0,01% perustan tähän astiseen empiiriseen kokemukseen ihmisten käytöksestä ja hyväksynnän tarpeesta.
Ja loputtomaan uskoon ihmisesta lajina.
Kannatettava idea, sarjakuva tarvitsee lisää näkyvyyttä ns. tavisten parissa.
Kuuluisuus on turha kiro mutta edes auttaa rahan ja mammonan saantia. Juhani Palmun sarjakuvaa, anyone?
-
mitä toiveita teillä on minun laiselleni nettomaksajalle? Muuta kuin että ostan enemmän (kotimaisia) sarjakuvia?
Tavallinen sarjakuvanlukija voi lähettää viestiä paikallis- yms lehtiin ja pyytää että lehdessä julkaistaisiin enemmän kotimaista sarjakuvaa. Jos tarpeeksi usea tekee näin se saattaa pikkuhiljaa avata markkinoita.
Tämä keskustelu vaikuttaa niin toivottomalta, että siihen ei huvita osallistua.
Mitäs toivotonta tässä on? Välistä eksytään sivupoluille mutta tiheällä kammalla voi löytää järkeäkin. Avaa sanainen arkkusi ystävä hyvä!
-
Tämä keskustelu vaikuttaa niin toivottomalta, että siihen ei huvita osallistua.
Eiköhän tästä aiheesta ole jo märehditty tarpeeksi. Olen sitä mieltä, että sarjakuvantekijän toimeentulo räjähtää uusiin sfääreihin, kun hän hankkii hyvälaatuisen skannerin ja tulostimen, joten kaikki antamaan vinkkejä hyvien välineiden hankintaan:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7824.msg147695#msg147695
-
Ehkäpä Suomen sarjakuvakulttuuri tästä kehittyy, onhan se kehittynyt huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana? Ateneumissa sarjakuvaa, olisiko se ollut mahdollista 80-luvulla? Ainakin yleinen suhtautuminen sarjakuviin on nykyään hieman positiivisempaa. Vai kuvittelenko vain? Tuntuu vain utopistiselta että siitä maksettaisiin. Mutta kuka tietää.
Toisaalta taas näistä aiheista keskustelua seuranneena alkaa entistä vahvemmin tuntua siltä että homman jättäminen harrastuspohjalle voisi todella olla se fiksumpi vaihtoehto. Voi tehdä juuri niin paljon kuin jaksaa ja ehtii ja juuri sitä mitä itse haluaa. Kaikista ei ehkä tule ammattilaisia, mutta heidän työnsä voi silti levitä pienille piireille tai vähän isommillekin. Ja olen kuullut inspiroineeni monta ihmistä sarjakuvien pariin. Ei mikään huono saavutus sekään. Ehkäpä heistä tulee se "kovan luokan" lauma ammattilaisia joille maksetaan kunnon kuukausipalkka piirtämisestä. ;D
-
Tuntuu vain utopistiselta että siitä maksettaisiin.
Toisaalta taas näistä aiheista keskustelua seuranneena alkaa entistä vahvemmin tuntua siltä että homman jättäminen harrastuspohjalle voisi todella olla se fiksumpi vaihtoehto.
Vaikutelma on hyvin pessimistinen, jos jaksaa kahlata kaikki tämän ketjun viestit läpi. Mutta mitä muutakaan se voisi olla, kun toinen toistaan köyhempi piirtäjä tilittää tuntojaan ja tosiammattilaiset (Tape, Tilsa, Roikonen, Leppänen, Joonas, Jope yms.) loistavat poissaolollaan. Mutta sanon tämän vielä (ainakin) kerran: jokainen lahjakas (ja miksei lahjattomampikin) tekijä menestyy, kun on tarpeeksi sitkeyttä ja asenne muutenkin kohdallaan.
-
Ehkäpä heistä tulee se "kovan luokan" lauma ammattilaisia joille maksetaan kunnon kuukausipalkka piirtämisestä. ;D
Tulee sinustakin. Sun parhaita juttuja ei ole edes yleisö nähnyt.
Mutta ottaahan tuo aikaa enemmän kuin rokstaraksi kohoaminen.
Kuitenkin, sulla on vielä aikaa kun opiskelu on kesken. Sit ku paperit on kassis, voit heittäytyä ammattiin ja olen varma että sun ominaisuuksilla pärjää.
-
Tavallinen sarjakuvanlukija voi lähettää viestiä paikallis- yms lehtiin ja pyytää että lehdessä julkaistaisiin enemmän kotimaista sarjakuvaa. Jos tarpeeksi usea tekee näin se saattaa pikkuhiljaa avata markkinoita.
Jahka tässä keväällä vaihdan maisemaa, niin tulen tulevia lähilehtiä painostamaan tämän asian tiimoilta.
-
Toisaalta taas näistä aiheista keskustelua seuranneena alkaa entistä vahvemmin tuntua siltä että homman jättäminen harrastuspohjalle voisi todella olla se fiksumpi vaihtoehto.
Voi kuulostaa kornilta, mutta seuraa sydäntäsi. Muiden antamia neuvoja ovat vain neuvoja. Jos itse olisin tehnyt päätöksiä vain muiden antamien neuvojen perusteella, en varmaan edes piirtäisi tänä päivänä. Ajan myötä kyllä oppii, mitkä neuvot ovat hyviä ja perustuvat kokemukseen ja mitkä neuvot vain latistavat eivätkä ole rakentavia.
-
Olen sitä mieltä, että sarjakuvantekijän toimeentulo räjähtää uusiin sfääreihin, kun hän hankkii hyvälaatuisen skannerin ja tulostimen,
Eikä sen skannerin tarvitse edes olla kalliimmasta päästä, jos pelkkää bitmappia skannaa. Kunhan katsoo vertailuista kuinka pientä fonttia skannerit ovat virheettömästi bitmappina skannanneet (6 pt riittää varmasti!) niin löytää riittävän laitteen ainakin alle 400 eurolla, varmasti.
Tavallinen sarjakuvanlukija voi lähettää viestiä paikallis- yms lehtiin ja pyytää että lehdessä julkaistaisiin enemmän kotimaista sarjakuvaa. Jos tarpeeksi usea tekee näin se saattaa pikkuhiljaa avata markkinoita.
Noniin pelkän marmatuksen sijasta jotain tällaisia konkreettisia keinoja tarvittaisiin. Mutta yksittäisen ihmisen ääni, pelkään pahoin, hukkuu kuin kyy suohon ilman mitään merkitystä. Moni on sanonut täällä tuota samaa, kuinka moni on todella nostanut äänensä Kvaakin ulkopuolella? Kerätään sitten addressi tai jotain ja lähetetään se lehdille. Sanoista tekoihin!
Tietysti jos hommaa vetää syndikaatin pitäjä tai strippisarjakuvan tekijä joka on ängennyt omaa sarjakuvaansa lehtiin täysipäiväisesti uskottavuus saattaa olla tiessään...
Nojoo, eiköhän ensimmäinen ajatus lehdissä kuitenkin ole että tämä on katkerien sarjakuvantekijöiden touhuja...
-
Voi kuulostaa kornilta, mutta seuraa sydäntäsi.
Jep Irene, Sauli Niinistö Kokoomusnuorista on sitä mieltä että kirjastot tulee laittaa maksullisiksi koska kaiken maailman pummit käyttää hänen tapaisien pankkiirien rahoja. Jos kokoomusperheet lisääntyy niin Saulin lastenkin rahoja menee ihme hipeille. Voi voi.
-
Sen mitä "normaalina" kuluttajana kaipaisin enemmän, on juuri tämän monipuolisen alan parempi julkisuus.
Hesarin Nyt-liitteeseen tai IS:n viikonloppupainokseen jokaviikkoinen "esittelyssä kotimainen tekijä" -juttu?
Tätäpä jo jossain toisaalla, Sarjakuvan arvostus (tjms) -ketjussa, peräänkuulutin. Juttuja ja arvosteluja kotimaisista(kin) sarjakuvista ihan tavallisissa lehdissä, ihan yllättävissäkin paikoissa. Kun "tavikset" ne huomaavat, että jaa sarjakuvistakin voi kirjoittaa näin ja niissähän on hyviäkin juttuja, päästään eteenpäin. Como, Me Naiset, HS-Nyt-liite (siellä on kirja-, elokuva- ja peli-palstat, mutta ei sarjakuva) jne jne..
Ilta-sanomissa on joka päivä kotimainen strippi. Kuukauden kotimainen. Sitä en ole huomannut, onko niiden esittelyt kaikonneet, lehdestä.
Timo
-
Teekkaripiireissä meikäläinen on mielipiteineen keskellä tai jopa vasemmalla. Tässä ketjussa tunnen olevani äärioikeistolainen. :)
Kirjastopalvelut ovat varmaan se eniten käyttämäni julkisin varoin kustannettu palvelu, ja arvostan kirjastolaitosta äärimmäisen paljon. (Tai no, ilmainen tai erittäin edullinen terveydenhoito, ilmainen koulutus 28-vuotiaaksi asti nautittuna sekä nauttimani lapsilisät ja opintotuet ovat taatusti olleet vielä enemmässä käytössä kuin kirjasto mitä minuun tulee.)
Humanistina, kulttuurin ystävänä ja kirjallisuuden ja sarjakuvien rakastajana olen totta kai sitä mieltä, että taiteella on valtavasti arvoa, vaikka kirjaa lukemalla euroja ei yhtään kenenkään kukkaroon tipahtelisikaan.
Historian asiantuntijana (kyllä, se on yliopistosta saatu "ammattinimikkeeni") olen seurannut mielenkiinnolla suomalaista talouskehitystä. Nykytilanne, jossa suuret ikäluokat jäävät kohta eläkkeelle, mielenterveysongelmat sun muut työkyvyttömyyttä aiheuttavat vaivat lisääntyvät, lapsia syntyy vähän ja iso osa sosiaalisesti niin huonoihin oloihin (kouluttamattomat naiset kun tekevät enemmän lapsia kuin koulutetut) ettei ole työntekijöiksi heistäkään, lukiolaisia ajetaan opiskelemaan media-leikki-laulu-julkkishömpötyksiä jne jne ja yritykset siirtävät toimintaansa ulkomaille, aiheuttaa taatusti rakkaalle maallemme melkoista kassavajetta. Eikö meidän kaikkien kynnelle kykenevien terveiden, aikuisten ihmisten olisi parasta ajatella, että elätetään itse itsemme ja maksetaan niitä veroja, jotta olisi sitä rahaa mitä sitten voisi huonompiosaisille jakaa.
Jos vaikkapa meikäläinen nyt jättäisi päivätyönsä ja ryhtyisi piirtämään sarjakuvia, en todellakaan voisi väittää, että se olisi työtä josta minulle kuuluisi palkka. Ihmettelisin myös kovasti, mistä se raha tulisi ja kenen maksamilla veroeuroilla tämä minun "palkkani" kustannettaisiin. Kun nyt en ole sarjakuvien piirtämistä juurikaan harrastellut, olisi erittäin epätodennäköistä että sarjakuvia myymällä itseni elättäisin, ja apurahoja ei kukaan järkevä taho minulle antaisi. Ehkä sitten joskus, kun olen ne ensimmäiset 10 vuotta harjoitellut sitkeästi - tai sitten olisin siinäkin vaiheessa niin lahjaton ja keskinkertainen tekijä, etteivät minun taiteelliset tuotokseni kansakunnan henkiseen pääomaan antaisi juuri mitään lisää.
Jos omassa elannossa lähtökohta on aina se, että muut maksakoot kaiken, niin kai sitä samalla vaivalla jo varastaisi kaupasta ruokansa, sieltähän sen saa niin kätevästi ilmaiseksi. Ainiin, sitähän nämä kettutyttöjen henkiset perilliset kuuluvat nykypäivänä tekevänkin. Ilmiön nimeä en muista, mutta eiköhän tällekin aatteelle joku muotitermi löydy.
-
Juttuja ja arvosteluja kotimaisista(kin) sarjakuvista ihan tavallisissa lehdissä, ihan yllättävissäkin paikoissa. Kun "tavikset" ne huomaavat, että jaa sarjakuvistakin voi kirjoittaa näin ja niissähän on hyviäkin juttuja, päästään eteenpäin. Como, Me Naiset, HS-Nyt-liite (siellä on kirja-, elokuva- ja peli-palstat, mutta ei sarjakuva) jne jne..
Kyllä tavallisissakin lehdissä on sarjakuva-arvosteluja, esim Kodin kuvalehti, Me naiset tms tekivät mun ekasta possukirjasta arvostelun 2004 (vaikka itse Sarjainfo ei tehnyt). Kannattaa itse lähettää eri lehtiin arvostelukappaleita. Eli se siitä sarjakuvan arvostamisesta.
-
Kyllä tavallisissakin lehdissä on sarjakuva-arvosteluja, esim Kodin kuvalehti, Me naiset tms tekivät mun ekasta possukirjasta arvostelun 2004 (vaikka itse Sarjainfo ei tehnyt). Kannattaa itse lähettää eri lehtiin arvostelukappaleita. Eli se siitä sarjakuvan arvostamisesta.
Vastaavalla tavalla monet pienet seurat ja yhdistykset saavat paikallista näkyvyyttä, kun vievät valmiiksi tehtyjä juttujaan suoraan toimitukseen. Kun itse toimin urheilujoukkueen valmentajana sekä saman seuran puheenjohtajana, oli sponsoreita haalittaessa mainintaa tietystä medianäkyvyydestä.
-
Jos vaikkapa meikäläinen nyt jättäisi päivätyönsä ja ryhtyisi piirtämään sarjakuvia, en todellakaan voisi väittää, että se olisi työtä josta minulle kuuluisi palkka. ...etteivät minun taiteelliset tuotokseni kansakunnan henkiseen pääomaan antaisi juuri mitään lisää.
Tuolla "kentällä" on miljoona tuotosta joka ei anna kansakunnan henkiseen pääomaan mitään lisää, silti niillä on netottu tuohta reippaasti. Asia menee näin, taho A kaipaa sarjakuvaa: "hei meidän lehti tarvitsee sarjakuvan, piirrätkö?" tai "Hei, me ajateltiin että tässä mainoksessa voitaisiin käyttää sarjakuvaa, tekisitkö?", niin silloin sen sarjakuvantekijän on saatava kunnon korvaus työstään, ihan siinä missä siihen lehteen kirjoittavan toimittajan tahi kolumnistin tai mainostoimistossa stressilelua puristelevan copynkin. Silti halutaan että se sarjakuvasivu syntyy halvemmalla kuin vastaava toimitettu sivu tai yhdestä yksinkertaisesta mainoskuvituksesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin vaativammasta sarjakuvatyöstä. Tiedän, kun olen tehnyt kaikkea em.
Timo
-
Teekkaripiireissä meikäläinen on mielipiteineen keskellä tai jopa vasemmalla.
Olen vähän huolestunut teekkaripiireistä. Siellä ilmeisesti Pekka Siitoin olisi keskellä. Pekan ongelma on että se ei ole kovin nuori tai edes kovin hengissä. Tsemppiä sulle kuitenkin siellä keskustanuorien joukossa
-
Epäkohdista huomauttaminen menee helposti väittelyksi ja pilkkaamiseksi, mutta se ei saa olla este sille etteikö asioista puhuttaisi. Jos kukin kyräilee itsekseen niin ei se maailmaa muuta. Eikä muuta Kvaakkikaan, mutta se muuttaa miten kukin siihen reagoi.
Jos vaikkapa meikäläinen nyt jättäisi päivätyönsä ja ryhtyisi piirtämään sarjakuvia, en todellakaan voisi väittää, että se olisi työtä josta minulle kuuluisi palkka. Ihmettelisin myös kovasti, mistä se raha tulisi ja kenen maksamilla veroeuroilla tämä minun "palkkani" kustannettaisiin.
Tätä ei ole kukaan vaatinut, olet tämän itse keksinyt. Luultavasti siihen vaikutti mun aiempi perustulon puolustaminen, mutta perustulohan ei ole palkkaa vaan valtion korvaus kansalaisilleen siitä että pienimmät sosiaalietuudet poistetaan.
Jokaisen pitää saada työstään reilu, samanveroinen palkka suhteessa muihin saman alan toimijoihin (eli tuo Timon esimerkki). Siitä tuskin olemme eri mieltä. Kyllä minä tiedän insinöörejä jotka istuu koko päivän kahvihuoneessa ideoimassa, enkä väheksy sitä. On täysin näkökulmakysymys onko ideapalaverin tuotos eli ostosten tekeminen kännykällä yhtä tärkeää kuin sarjakuva-albumi.
Toisaalta taas näistä aiheista keskustelua seuranneena alkaa entistä vahvemmin tuntua siltä että homman jättäminen harrastuspohjalle voisi todella olla se fiksumpi vaihtoehto. Voi tehdä juuri niin paljon kuin jaksaa ja ehtii ja juuri sitä mitä itse haluaa.
Nuorena haluaa että kaikki olisi valmista, sitten kun kaikki on valmista kaipaa niitä aikoja kun kaikki oli vielä auki. Varsinkin kouluaikana pelkää tulevaisuutta, kun pitäisi seistä omilla jaloillaan.
Ota sarjakuva harrastukseksi, tee jotain muuta. Jos sarjakuva on sun juttu, se kyllä syrjäyttää kaiken muun. Sä oot niin nuoresta asti ollu puoliammattilainen että kyllä susta tulee vielä ammattilainen. Hetkensä se on kaikissa ammateissa eikä se ole tienaamisesta kiinni. Kyse on sisäisestä motivaatiosta ja minäkuvasta suhteessa ympäristöön ja yhteisöön. Kyllä se ohjaa kunhan muistaa kuunnella.
Tätäpä jo jossain toisaalla, Sarjakuvan arvostus (tjms) -ketjussa, peräänkuulutin. Juttuja ja arvosteluja kotimaisista(kin) sarjakuvista ihan tavallisissa lehdissä, ihan yllättävissäkin paikoissa.
Taidanpa tehdä tälle heti jotain. Jos juttuja tarjotaan ja pyydetään, kyllä niitä jossain vaiheessa aletaan julkaistakin.
-
Silti halutaan että se sarjakuvasivu syntyy halvemmalla kuin vastaava toimitettu sivu tai yhdestä yksinkertaisesta mainoskuvituksesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin vaativammasta sarjakuvatyöstä. Tiedän, kun olen tehnyt kaikkea em.
Timo
No tällainen onkin jo sellainen ongelma, jonka minäkin myönnän. Toisaalta, kun olen päässyt sivusta seuraamaan aika monenkin eri toimialan hinnoittelutapoja, niin on tullut nähtyä että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Tietyillä toimialoilla tietyt toimistot kiskovat sellaisia tuntiliksoja, että siinä kalpenevat opintotuet, kansalaispalkat ja äitiyspäivärahat tahi kertaluontoiset strippien korvaukset, näin niinkuin esimerkin omaisesti.
Toivottavasti Kvaakinkin kautta löytyy verkostoja ja tiedon jakamista omien sarjakuvien ja oman työn hinnoittelulle.
Olen kyllä jonkin aikaa miettinyt, että kaikkien taidealojen koulutuksiin pitäisi lisätä pakollisena jotain kaupallisen alan ja yrittäjyyden peruskursseja, koska niitähän taiteilijat tuntuvat koulun jälkeen tarvitsevan.
-
Tuolla ketjussa aiemmin oli viittaus tähän artikkeliin:
]http://www.stat.fi/ajk/poimintoja/2006-02-20_tietotrendit3.html (http://www.stat.fi/ajk/poimintoja/2006-02-20_tietotrendit3.html[/b)
Sain tänään tilastokeskukselta viestin, että siinä tarkoitetaan keskiarvopalkkaa eikä mediaanipalkkaa, joten suurituloiset vääristävät tilastoa. Mediaanipalkasta ei ole tietoa, mutta kyllä se varmaan muutama sata euroa pienempi on kuin 2500 e.
-
Vallankumouksen paikka! Muuten irenet ja heinäluomat kyykyttää ja ulkoistaa täysin alemman keskiluokan ja köyhät. Meidän kuuluu painaa kaukosäätimen näppäintä jossa lukee että Irene harmittaa poliittisesti korrektisti mutta rajusti
-
Antti lääkitys, muista lääkitys!
-
Vallankumouksen paikka! Muuten irenet ja heinäluomat kyykyttää ja ulkoistaa täysin alemman keskiluokan ja köyhät. Meidän kuuluu painaa kaukosäätimen näppäintä jossa lukee että Irene harmittaa poliittisesti korrektisti mutta rajusti
No olen kyllä tosi pahoillani jos noin olen mieltäsi järkyttänyt, mutta vielä enemmän olen pahoillani että rinnastit minut Heinäluomaan. :P
Köyhistä vielä että itse olen vasta vuoden parin sisällä päässyt vuosituloineni yli virallisen köyhyysrajan. Tämän rajan alla olin kyllä tiiviisti koko opiskeluajan.
-
99% oikea vastaus: Ei niillä tule.
-
99% oikea vastaus: Ei niillä tule.
Kvaakissa on useita ihmisiä, jotka tulevat sarjiksilla toimeen. Tietenkin se vaatii kovaa työtä. Ellei jaksa piirtää sarjakuvia, vaan vain puhua niistä, niin silloin sarjakuvilla ei varmastikaan tule toimeen.
-
Kiinnostavaa luettavaa tässä ketjussa. Kukaan tosin ei ole tainnut vielä mainita sellaisesta vaihtoehdosta että eikö voisi ulkoistaa sarjakuvan tekemistä Kiinaan? Mangaahan tuleekin jo lehtipisteisiin Japanista, laadusta päätellen ovat ostaneet julkaistavaksi halvinta roskaa mitä ovat löytäneet.
Siinä missä suomalainen sarjakuvapiirtäjä kiukuttelee jostakin julkaisuoikeuksista, kiinalainen vuokratyöläinen piirtelee iloisena sarjakuvasivun toisensa perään ollen kiitollinen siitä riisikupista jonka saa palkakseen päivän päätteeksi (kuppi on tietysti palautettava).
Ai mitä? Että Kiinassako ei välttämättä osattaisi luoda yhtä laadukkaita nuoren ihmisen opiskelijaelämän kuvauksia, joissa lähinnä juodaan olutta baarissa? Rasisti! Eikö Mämmilä muka olisi enää entisensä pekingiläisen pätkätyöläisen näkemyksenä? Rasisti!
-
eikö voisi ulkoistaa sarjakuvan tekemistä Kiinaan?
Tietääkö kukaan miten kirjoitetaan kiinaksi "Sarjakuvapiirtäjä palkataan"?
-
Tietääkö kukaan miten kirjoitetaan kiinaksi "Sarjakuvapiirtäjä palkataan"?
Kiinaan pitää kirjoittaa että "sarjakuvatyöläinen palkataan".
-
Tietääkö kukaan miten kirjoitetaan kiinaksi "Sarjakuvapiirtäjä palkataan"?
EASY $$$!!!
-
Keksin yhden konkreettisen toimenpiteen: kotimaisten sarjakuvapiirtäjien oma syndikaatti, joka aktiivisesti tarjoaa ja markkinoi kotimaisia sarjakuvia lehdille, ottaa pienemmän osan itselleen kuin tavalliset syndikaatit ja pyrkii siihen, että lehdet maksaisivat stripeistä enemmän kuin isojen syndikaattien stripeistä.
Saattaisi jopa toimia.
-
...kotimaisten sarjakuvapiirtäjien oma syndikaatti...
Saattaisi jopa toimia.
Ja toimii. Minulla on jo pari vuotta ollut tällainen syndikaatti: Royal Comics Syndicate. Valitettavasti tuo ei liiketaloudellisista syistä onnistu että syndikaatti ottaa vähemmän kuin syndikaatit tavallisesti. Jos myyjä ei saa tarpeeksi tekemästään työstä, myyjä ei myy. Piirtäjän taas pitää käytännössä saada sarja ensin johonkin hyvin maksavaan lehteen, että sarjaa edes auttavasti pystytään tuottamaan. Syndikaatin kautta tuleva on sitten pelkkää plussaa.
Pyrin pitämään hintatason ulkomaista korkeampana, mutta käytännössä hinnoittelu on aina kahdenvälinen sopimus.
-
Tekijöillä oli muutama vuosi sitten oma syndikaatti (Ilmaranta, Larmola jne.), mutta käytännössä tämä ei toiminut. VesaK tästä joskus Kvaakissa kertoikin. Mikä olikaan jo legendaksi muodostunut lehtien yleisin vastaus?
-
Tekijöillä oli muutama vuosi sitten oma syndikaatti (Ilmaranta, Larmola jne.), mutta käytännössä tämä ei toiminut. VesaK tästä joskus Kvaakissa kertoikin. Mikä olikaan jo legendaksi muodostunut lehtien yleisin vastaus?
Onko tämä sama kuin se osuuskunta, mikäs sen nimi olikaan?
-
"Hyvä herra Ilmarinta, lehtemme sarjakuva-asiat ovat kunnossa."
-
Nordbergin Kalle-tuotanto oli jo 80-luvun lopulla. Siitä tuli Laaki-sarjat. Toimii yhä, mutta valitettavan pienellä volyymilla. www.laakisarjat.fi
Taitaa Kalervo Pulkkisella olla muuta hommaa tarpeeksi.
Kalletuotanto ainakin otti vähemmän ja jätti piirtäjälle isomman summan.
Timo
-
Kalletuotanto ainakin otti vähemmän ja jätti piirtäjälle isomman summan.
Taisi olla 30% syndikaatille ja 70% tuotantoon. Ilmeisesti tuon mahdollisti, että levityksessä oli paljon sarjoja, jolloin jokaisesta tuli se 30%. Kun on paljon sarjoja, syndikaatti saa tehtyä kaupan suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos olisi vähän sarjoja. Tällöin liikevaihto kasvaa melko suureksi, mutta kotimaan markkinoiden pienuudesta johtuen väistämättä tulo tekijää kohti jää hyvin pieneksi, eikä se ole tekijöiden kannalta pitkällä tähtäimellä mielekästä.
Royal Comicsilla (kuten Bullsillakin) on 40% syndikaatille ja 60% tuotantoon. Ulkomailla Royalilla on 50%/50%, koska syndikaatti vastaa käännöskuluista. Ulkomaisilla syndikaateilla näyttäisi olevan 50%/50%-jako. Täytyy muistaa, että syndikaatin osuudesta menee aika monelle muulle taholle osuuksia: asiakasrekisterin ylläpito, palvelinkulut, esitepainatus ja -postitus, myyjän palkkio ja ulkomaan toiminnasta kääntäjälle, kohderyhmätutkimuksiin, lakiasiantuntijoille.
-
Kyllä yleisin ulkomailla on 50-50, mutta löytyy myös suuria syndikaatteja, jotka ottavat jopa 60%.
-
Millaista markkinointia nämä kotimaisten sarjakuvapiirtäjien syndikaatit tekevät/tekivät?
-
Millaista markkinointia nämä kotimaisten sarjakuvapiirtäjien syndikaatit tekevät/tekivät?
Eiköhän se ole maailman sivu ollut sen saman kaavan mukaan: portfoliot postitse (tai sähköpostitse) pariinsataan lehteen, sitten puhelinsoittoa perään, että onko paketti tullut perille ja kiinnostaako mikään sarjoistamme. Urakan kun käy läpi muutamaan kertaan vuodessa (koska lehdissä aina "tehdään perinteisesti tällaiset ratkaisut keväällä/syksyllä/tammikuussa/helmikuun 29.päivä kello 09.00-10.00), alkaa varmaan tuntea tekevänsä alipalkalla.
-
portfoliot postitse (tai sähköpostitse) pariinsataan lehteen, sitten puhelinsoittoa perään, että onko paketti tullut perille ja kiinnostaako mikään sarjoistamme. Urakan kun käy läpi muutamaan kertaan vuodessa.
Sen tiedän omasta kokemuksesta, ettei tuo riitä. Pitää luoda henkilökohtaisia kontakteja, käydä paikan päällä ja saada edustamansa sarjakuvat ja heidän tekijänsä yleisön tietoisuuteen muutenkin.
Kovaa työtä.
-
Myyminen nyt on ylipäätään kovaa työtä, myypä mitä tahansa niin taatusti saa aina varautua siihen että nyt on kiire, palataan asiaan joulun/kesän jälkeen, ainiin mitäs tämä koskikaan, meillä on nämä asiat kunnossa eikä kiinnosta... Mutta jos jää odottelemaan kotiin peukaloitaan pyöritellen että kyllä ne kiinnostuneet itse soittaa ja ostaa, saa odottaa kyllä ikuisuuksia.
Lueskelin tuossa erään firman vuosikertomusta, ja mieleeni tuli että tällaiseen sopisi sarjakuva kuvitukseksi mainiosti. :) Ei tarttis lukea mitään pitkää tylsää kapulakieltä, vaan voisi sarjakuvasta kurkata tiivistettynä oleelliset asiat.
Vuosikertomuksia painavia firmoja on vielä paljon enemmän Suomessa kuin varteenotettavia lehtiä tältä kannalta, ja niillä ei ainakaan ole rahasta kiinni maksaa sarjakuvista kunnon palkkioita. :)
-
... Mutta jos jää odottelemaan kotiin peukaloitaan pyöritellen että kyllä ne kiinnostuneet itse soittaa ja ostaa, saa odottaa kyllä ikuisuuksia.
Varmasti joo. Suomalaisille on vain syötetty niin kauan sitä "kyllä hyvä tuote myy itsensä" -mantraa, että ne uskovat sen. Ja tämä on toiminut kahteen suuntaan:
1) tuottaja kuvittelee, että jos tuote on hyvä, kaikki saavat siitä kumminkin tietää, joten turha markkinoida, ja
2)yleisö kuvittelee, että koska tästä ei ole ennenkään saatu tietää, tuote ei varmaan ole hyvä, joten turha ostaa.
Myyviä myyjiä tarvitaan, koska ne, jotka myytävää materiaalia tuottavat, tekevät jo siinä ihan tarpeeksi pitkää päivää.
-
Näinpä juuri. Hurjin esimerkki taisi olla, kun olisiko ollut Turun kauppahallissa eräs juustokauppias halusi valikoimiinsa suomalaisten pienjuustoloiden tuotteita. Lähetti niille kirjeitä ja kertoi haluavansa heidän tuotteitaan myyntiin. Yhdestä tai kahdesta vastattiin.
Asenne "kyllä ne asiakkaat sieltä pihaan ajaa" ei välttämättä takaa hyvää menekkiä omille tuotteille, hyvillekään.
-
Myyviä myyjiä tarvitaan, koska ne, jotka myytävää materiaalia tuottavat, tekevät jo siinä ihan tarpeeksi pitkää päivää.
Jeesh. Eivät ne voimat riitä kaikkeen. Itse kukin tarvinnee sen manageri-yhteyshenkilö-minkälien. Voisin sen lisäksi ottaa vastaan myös robottikäden. Mutta ei halpaa vaan sellaisen joka kestää.
Luonnollisesti jokaisen piirtäjän pitää tehdä vuosia töitä tullakseen tunnetuksi, se on selvää... Mutta kun piirtäjä on siinä pisteessä että hänestä voisi tulla "ammattilainen" tuntuu kohtuuttomalta että kaikki aika menee ihmettelyyn ja omien töiden kauppaamiseen ympäri maailmaa. Yksi yhteyshenkilö jolle töittään voisi mennä tarjoamaan ja joka hoitaisi markkinoinnin saattaisi kummasti helpottaa... voisin kuvitella. Tällaista levitystä ei täällä taida olla muulle kuin strippisarjakuvalle.
-
Mutta kun piirtäjä on siinä pisteessä että hänestä voisi tulla "ammattilainen" tuntuu kohtuuttomalta että kaikki aika menee ihmettelyyn ja omien töiden kauppaamiseen ympäri maailmaa. Yksi yhteyshenkilö jolle töittään voisi mennä tarjoamaan ja joka hoitaisi markkinoinnin saattaisi kummasti helpottaa... voisin kuvitella. Tällaista levitystä ei täällä taida olla muulle kuin strippisarjakuvalle.
Jees, minäkin peräänkuulutin joskus vuosi pari sitten Kvaakissa agenttia/agentuuria joka hoitaisi myymis- ja maksupuolen Suomessa puolestani. Esm melkein kaikilla tuntemillani valokuvaajilla on tällainen käytäntö, ja vaikka agentille meneekin 25% niin he tienaavat paremmin kun voivat keskittyä juuri siihen minkä taitavat. Sarjakuvapuolella asia on tietysti hieman toinen, mutta kuvitusta tekevien piirtäjien ja valokuvaajien työolosuhteet kestävät suoran vertailun.
Hei, olisiko muita kiinnostuneita jos menisimme kasa kuvittajia kimppaan ja hankkisimme yhteisen henkilön meitä markkinoimaan/hoitamaan paperipuolen? Ruotsissa on pari tällaista kuvittaja-agentuuria.
-
Näinpä juuri. Hurjin esimerkki taisi olla, kun olisiko ollut Turun kauppahallissa eräs juustokauppias halusi valikoimiinsa suomalaisten pienjuustoloiden tuotteita. Lähetti niille kirjeitä ja kertoi haluavansa heidän tuotteitaan myyntiin. Yhdestä tai kahdesta vastattiin.
Ei tuossa mitään hurjaa ole. Pientuottajilla mättää logistiikka. Ei kannata kuskata laatikollista juustoja toiselle puolelle Suomea pakettiautolla. Kuljetuskustannukset nostaa jo tuotantokustannuksiltaan hieman arvokkaamman juuston hinnan pilviin, eikä sitä silloin kukaan osta. Jos taas tehdään niin iso erä juustoa että logistiikka pelaa, pitää isontaa tuotantotiloja, palkata henkilöstöä ja hankkia pakkaamo, eikä se sitten enää mikään pienjuustola ole. Tämä on kaikkien pienyrittäjien ongelma.
Sama se on sarjakuvissakin. Möis kai sitä mikkihiiren hinnalla omia sarjakuviaankin jos sais sen yhtä moneen lehteen kuin mitä Mikki on.
Tällaista levitystä ei täällä taida olla muulle kuin strippisarjakuvalle.
Ei ole ei. Kuka möisi kahden sivun jatkoseikkailusarjakuvia, ja kuka ostaisi. Hiltusen Kalkkaro luo toivoa siihen että seikkailusarjakuvalle voisi olla kysyntää, mutta kun ei ole tilaa julkaista. Tai halua.
Hei, olisiko muita kiinnostuneita jos menisimme kasa kuvittajia kimppaan ja hankkisimme yhteisen henkilön meitä markkinoimaan/hoitamaan paperipuolen? Ruotsissa on pari tällaista kuvittaja-agentuuria.
Jotta sarjakuva menisi kaupaksi, sen täytyy olla yleissarjakuva. Yleissarjakuvan pitää sopia kaikille, eikä se saa ärsyttää mutta sen pitää olla hurjan hauska (=paradoksi). Jotta sarjakuva menisi kaupaksi, sen pitää olla räätälöity tuote. Tällöin taas myyjää ei tarvita, koska tekijä tietää ostajan ja voi kaupata sen hänelle suoraan.
On myyviä ja hauskoja yleissarjakuviakin, mutta sitten eteen tulee hinta. Lehtikilpailu on kiristänyt kaikkien budjetit äärirajoilleen. Isot lehtiyhtiöt lisää nimikkeiden määrää, mutta koska mainostulot eivät kasva samassa suhteessa jokaiselle jää vähemmän jaettavaa. Se tarkoittaa että lehti pitää täyttää yhä pienemmällä budjetilla.
Just vähän aiemmin sanoin että tekijöiden pitäisi pyrkiä rikastamaan itsensä pyramidin yläpäähän. Hazart mainitsikin että muusikoilla on sama tilanne: keikkajärjestäjä maksaa liksan, josta maksetaan ensin roudareille ja ääni- ja valomiehelle. Muusikko saa sen mitä jää.
Ei riitä että tekijät palkkaa myyjän, vaan pitää alkaa myös kustantajaksi. Kun koko ketju on hallinassa voittoa tuottava osa voi rahoittaa vähemmän tuottavia. Näin se pärjää paremmin suhdannevaihteluja vastaan. Tämä taas vaatii pääomaa, eikä se sen jälkeenkään ole yksiselitteistä.
-
Ei tuossa mitään hurjaa ole. Pientuottajilla mättää logistiikka. Ei kannata kuskata laatikollista juustoja toiselle puolelle Suomea pakettiautolla. Kuljetuskustannukset nostaa jo tuotantokustannuksiltaan hieman arvokkaamman juuston hinnan pilviin, eikä sitä silloin kukaan osta. Jos taas tehdään niin iso erä juustoa että logistiikka pelaa, pitää isontaa tuotantotiloja, palkata henkilöstöä ja hankkia pakkaamo, eikä se sitten enää mikään pienjuustola ole. Tämä on kaikkien pienyrittäjien ongelma.
Tarina ei kerro olikö tämä kaikkien loppujen syynä, mutta ylipäätään vastauksia, olivat ne mitä tahansa, tuli vähän. Jos sitä omaa tuotettaan minnekään haluaa myydä, niin kannattaisi vastata edes jotain, ihan mitä tahansa, mieluummin kuin vajota syvähiljaisuuteen.
-
Hei, olisiko muita kiinnostuneita jos menisimme kasa kuvittajia kimppaan ja hankkisimme yhteisen henkilön meitä markkinoimaan/hoitamaan paperipuolen?
Jos tuo toimii niin voisi olla hyvä vaihtoehto, sitten joskus kun se on ajankohtaista.
Ei ole ei. Kuka möisi kahden sivun jatkoseikkailusarjakuvia, ja kuka ostaisi. Hiltusen Kalkkaro luo toivoa siihen että seikkailusarjakuvalle voisi olla kysyntää, mutta kun ei ole tilaa julkaista. Tai halua.
Jotta sarjakuva menisi kaupaksi, sen täytyy olla yleissarjakuva. Yleissarjakuvan pitää sopia kaikille, eikä se saa ärsyttää mutta sen pitää olla hurjan hauska (=paradoksi).
Tuo lienee lähinnä kustantajien vaatimus, ei yleisön? Eihän jatkuvan sarjan tarvitse välttämättä olla seikkailusarja. Ajattelin itse useamman sivun pätkiä, mutta julkaisukanavaa ei toistaiseksi ole... Ja sitten kun joku sarjisantologialehti tännekin viimein ilmaantuu on se epäilemättä pelkkää mangaa.
Myyhän manga hullun lailla vaikka kaikki sarjat eivät suinkaan ole hauskoja ja aiheet valuvat päästä päähän. Enkä usko että syynä on pelkästään trendikäs isosilmätyyli vaan eläväntuntuiset henkilöhahmot, vaikka usein kliseisiä ovatkin.
-
Kuka möisi kahden sivun jatkoseikkailusarjakuvia, ja kuka ostaisi.
Tuo lienee lähinnä kustantajien vaatimus, ei yleisön?
Taitaa olla lähinnä lehtikustantajien uskomus että yleisö ei halua muuta kuin huumoristrippiä. Jatkoseikkailu on oma haaveeni sekä lukijana että tekijänä. Ennen lehdissä julkaistiin paljonkin kirjailijoiden jatkonovelleja, nyt tarjonta on kutistunut melkeinpä ainoastaan kesädekkareihin. Sarjakuville toivoisi samanlaista kanavaa kuin kirjailijoilla silloin joskus, albumien tekeminenkin kannattaisi kun lehtijulkaisusta saisi rahat. Jos kotimaista jatkosarjakuvaa julkaiseva antologialehti tulisi, mua ei haittaisi vaikka se oliskin pelkkää mangaa, kunhan vain tulisi!
edit: katkennut ajatus
-
Jos kotimaista jatkosarjakuvaa julkaiseva antologialehti tulisi, mua ei haittaisi vaikka se oliskin pelkkää mangaa, kunhan vain tulisi!
Finnmangassahan alkoi justiinsa jotain jatkosarjoja; paha vain, ettei lehti maksa artisteilleen mitään :P
-
Jees, minäkin peräänkuulutin joskus vuosi pari sitten Kvaakissa agenttia/agentuuria joka hoitaisi myymis- ja maksupuolen Suomessa puolestani. ........Hei, olisiko muita kiinnostuneita jos menisimme kasa kuvittajia kimppaan ja hankkisimme yhteisen henkilön meitä markkinoimaan/hoitamaan paperipuolen? Ruotsissa on pari tällaista kuvittaja-agentuuria.
Samoin minä haeskelin tällaista KVAAKissa aikoinaan mutta asia ei oikein ottanut tulta. Ja olen yhä varauksella kiinnostunut asiasta.
Ajatuksena oli että ko. sarjakuvaorientoitunut supermyyjä hoitaisi myynnin lisäksi suhteet kustantajiin , oheistuotteet,festivaalit , nettisarjojen mainosmyynnin ja muun promoilun. Lisäksi haistelisi koko ajan innokkaasti alan ilmiöitä ja olisi ensimmäisenä viivalla uusissa systeemeissä.
(Piti kirjoittaa kiireesti ennenkuin Doc ja Kähkönen tuovat asiaan realistisen näkökulman ;D)
-
Samoin minä haeskelin tällaista KVAAKissa aikoinaan mutta asia ei oikein ottanut tulta. Ja olen yhä varauksella kiinnostunut asiasta.
Ajatuksena oli että ko. sarjakuvaorientoitunut supermyyjä hoitaisi myynnin lisäksi suhteet kustantajiin , oheistuotteet,festivaalit , nettisarjojen mainosmyynnin ja muun promoilun. Lisäksi haistelisi koko ajan innokkaasti alan ilmiöitä ja olisi ensimmäisenä viivalla uusissa systeemeissä.
(Piti kirjoittaa kiireesti ennenkuin Doc ja Kähkönen tuovat asiaan realistisen näkökulman ;D)
No sittenhän meitä on ainakin kaksi 'varovasti kiinnostunutta' ;D
(itse kyllä lähinnä ajattelin kuvitus-, en niinkään sarjakuvapuolta. Mutta mikäpäs siinä jos sama ihminen taitaa molemmat markkinat!)
-
Ajatuksena oli että ko. sarjakuvaorientoitunut supermyyjä hoitaisi myynnin lisäksi suhteet kustantajiin , oheistuotteet,festivaalit , nettisarjojen mainosmyynnin ja muun promoilun. Lisäksi haistelisi koko ajan innokkaasti alan ilmiöitä ja olisi ensimmäisenä viivalla uusissa systeemeissä.
Kokonaisuutena tämä kuulostaa minusta oikein toimivalta, mutta yksi näkökulma tähän vielä on, mikä on valitettavasti vähän ikävä taiteilijoiden kannalta... Nimittäin se, että miten tälle "supermyyjälle" maksettaisiin? Jos hän saisi provikkaa myymistään sarjakuvista, olisi palkka väkisinkin melko pieni, jos kerran alalla niin matala korvaustaso on. Ja jos hän olisi niin supermyyjä että saisi huippupalkan kasaan, hän todennäköisesti vaihtaisi aika äkkiä tuottavammalle alalle...
En muista paljonko vaikkapa joku perus puhelinmyyjä tienaa myymällä aikakauslehtiä, mutta jotta sarjakuvien myyjä pääsisi edes samaan tulotasoon, täytyisi olla jo kova tekijä tai sitten "syndikaatin" pitäisi maksaa hänelle kunnon pohjapalkkaa. Eli rahattomat taiteilijat keräisivät kasaan viimeiset rahansa myyjälle?
Tällaista supermyyjää odotellessa suosittelen siis lämpimästi, että myyntivastuu olisi ainakin ensi alkuun ja ainakin osittain myös tekijöillä itsellään.
-
Tällaista supermyyjää odotellessa suosittelen siis lämpimästi, että myyntivastuu olisi ainakin ensi alkuun ja ainakin osittain myös tekijöillä itsellään.
Ruotsissa maksu kuvaa (nyt puhumme siis kuvitusalasta, emme sarjakuvista) kohden on noin SEK 700 ylöspäin noin SEK 10.000 (on myös tilanteista joissa maksetaan enemmänkin). Agentuurilla on yleensä tallissaan 8-15 kuvittajaa, isoilla markkinoilla huomattavasti useampia. Sanotaan että jokainen kuvittaja tekee vähintään pari kuvaa viikossa, agentti ottaa 25%. Mikä tässä on vaikeaa? Kyllä kai tuolla yksi myyjä eläisi.
Itsestäni olisi huomattavasti antoisampaa lukea tässä ketjussa (ketju on sarjakuvanTEKIJÄIN puolella) kommentteja/ehdotuksia ihmisiltä joilla itse asiassa löytyy kokemusta alalta. Esm Jaana S:llä oli hyviä, omakohtaisesti kokeiltuja ideoita. Lisää sellaista kiitos!
-
Kokonaisuutena tämä kuulostaa minusta oikein toimivalta, mutta yksi näkökulma tähän vielä on, mikä on valitettavasti vähän ikävä taiteilijoiden kannalta... Nimittäin se, että miten tälle "supermyyjälle" maksettaisiin? Jos hän saisi provikkaa myymistään sarjakuvista, olisi palkka väkisinkin melko pieni, jos kerran alalla niin matala korvaustaso on. Ja jos hän olisi niin supermyyjä että saisi huippupalkan kasaan, hän todennäköisesti vaihtaisi aika äkkiä tuottavammalle alalle...
Palkka ei varmasti heti olisi huima mutta kuitenkin nouseva. Jokainen uusi sopimus nostaisi palkkaa ja nousu olisi pysyvää niin kauan kuin ko. sarja ilmestyy , periaatteessa palkka voisi nousta aivan asialliseksi.
Yksi vaihtoehto on tietysti että taiteilijat maksavat pientä (väliaikaista) pohjapalkkaa ettei aivan tyhjästä tarvitse aloittaa.
Huonompiakin ansaitsemiskonsteja on. Tässä kuitenkin tarjotaan tuotteet ilmaiseksi etkä tarvitse vuokratiloja hommaa hoitaaksesi.
-
Sitäpaitsi luulisi tällaisen olevan ideaalidiili ihmiselle jolla on suhteita markkinointi- ja lehtimaailmassa, mutta joka ei jostain syystä (esm kotona pieniä lapsia) halua tehdä 70 tuntista työpäivää :)
-
Siispä onnea sarjakuvien ja kuvituksien päälle ymmärtävän myyntitykin löytämiseen! ;)
-
Ajatuksena oli että ko. sarjakuvaorientoitunut supermyyjä hoitaisi myynnin lisäksi suhteet kustantajiin , oheistuotteet,festivaalit , nettisarjojen mainosmyynnin ja muun promoilun. Lisäksi haistelisi koko ajan innokkaasti alan ilmiöitä ja olisi ensimmäisenä viivalla uusissa systeemeissä.
Realisti iskee. Olen mukana. Olisikohan tällaiseen duuniin mahdollista palkata joku tuottajaopiskelija. Lupaisi prosentin ja opintoviikot päälle. Jos homma osoittautui toimivaksi, voisi luvata jatkoa.
Voisin ensi kesänä/syksynä kysyä TAMKin tuottajalinjan opettajalta olisko tällainen mahdollista. Pitäisi vain ehkä aluksi päättää mitä me tarjotaan, keitä me ollaan ja mitä me tahdotaan.
-
Kataisto, sarjakuva-alan humanisaattori, osais luulemma kouluttaa tuommoista tykkiä.
-
Kataisto, sarjakuva-alan humanisaattori, osais luulemma kouluttaa tuommoista tykkiä.
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Totta kai minä autan niitä jotka näen vaivan arvoisiksi, mut kyynisyys on sekin herännyt.
Mikä lie siinä, että joidenkin hahmoissa on se juju ja joissakin vaan ei - ei ei ei.
-
Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Tästä unohtui menestynein kotimainen sunnuntaisarja, Paikallisuutisia:
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=pu&p2=sun.
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Missä lehdissä Kiroileva siili ilmestyy?
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Totta kai minä autan niitä jotka näen vaivan arvoisiksi, mut kyynisyys on sekin herännyt.
Mikä lie siinä, että joidenkin hahmoissa on se juju ja joissakin vaan ei - ei ei ei.
;D
Alas Pertti ja Milla! Olisi jo pikkuhiljaa aika teidänkin luovuttaa paikkanne tuoreemmille tekijöille! Vaadimme enemmän vaihtuvuutta sanomalehtien sarjakuvaosastoon, ei aina vaan vuodesta toiseen tulehtuneita välejä ja kiroilevia pieneläimiä!
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Totta kai minä autan niitä jotka näen vaivan arvoisiksi, mut kyynisyys on sekin herännyt.
Mikä lie siinä, että joidenkin hahmoissa on se juju ja joissakin vaan ei - ei ei ei.
Jättäkää hyvät ihmiset näiden ikuisten pessimistien puheet omaan arvoonsa. Suomen kansasta näköjään löytyy ulkomaille jaettavaksi asti pessimismiä. Kun tälle alalle aikoo, täytyy olla uskallusta mutta ennen kaikkea kannustusta. Jokainen noista Vesan mainitsemista tekijöistä on joskus ollut köyhä ja uransa alussa (osa on vieläkin ainakin köyhä). Ja tulipa työstä kuinka paljon rahaa tai oli tekijä kuinka suosittu, on jokainen kuitenkin joka aamu samalla viivalla: edessä on tyhjä paperiarkki...
-
Mielestäni ketjussa ei ole ollut liikaa pessimismiä, ei edes tarpeeksi.
Totta jokaisella on edessä tyhjä paperiarkki ja vain taivas rajana jos on ideaa ja oivallusta, mutta se olennainen kysymys on mikä on motivaatio tehdä maailmanluokan sarjakuvaa, joka koskettaa, itkettää ja naurattaa, jos laskuja on vino pino, rahaa ei yhtään ja ruokaakin se mitä on roskiksesta haalittu.
Näin paha tilanne on harvinaista, mutta ei mitenkään mahdoton.
Kannustusta tarvitaan, mutta jos mennään raakoihin materiaalisiin asioihin niin vaikka sarjakuva onkin edukkaammasta päästä (ei näyttelijöitä, kameroita, teatterilavaa yms.) sekin vaatii jnkin verran rahaa.
Markkinointia kaipaa koko ala ja paljon, mutta se tulee ajankohtaiseksi vasta kun on mitä markkinoida.
Suomalainen sarjakuvatalli/studio on utopiaa, mutta tällainen kaupallinen tekijöiden oma (tiedän "osuuskunta käyttökuvan" tiedän) tekijöitä riistämätön joka tuottaisi materiaalia myös muihin pohjoismaihin olisi minusta yksi iso ratkaisu.
mutta kuka oikeasti uskaltaa ottaa sellaisen riskin?
Rahoitusta on turha hakea valtion taholta enkä usko että syndikaateilta tai kustantajiltakaan löytyisi sen verran ylimääräistä että moisen voisi rakentaa.
Saati yhteisymmärrys mistä genrestä, millä perustein tekijät ja mihin fyysisesti paikka.
Voin myöhemmin lisätä vähän pessismismiäkin jos tahdotaan...
-
Pirun hyvin sanottu, Timo!
Ihmetyttää vähän kun multa kysellään jokapaikassa tuunko sarjakuvapiirtämiselläni toimeen. Entiä mitä tollaseen pitäs vastata, kun käyn koulua ja piirtelen ihan huviksenikin jatkuvasti. En mä tee juttuja euronkuvat silmissä. Ja jos en opiskelisi, vaan toimisin kokopäiväisenä yrittäjänä, niin musta aika tunkeilevaa alkaa kyselemään tienaanko hyvin (paljonko??) ja tuunko toimeen.
-
Ja jos en opiskelisi, vaan toimisin kokopäiväisenä yrittäjänä, niin musta aika tunkeilevaa alkaa kyselemään tienaanko hyvin (paljonko??) ja tuunko toimeen.
Mitä tunkeilevaa siinä? Ennen kuin kukaan kysyy, kerron omasta puolestani. Laskin pari päivää sitten, että Paikallisuutisia-sarjan strippien 1-216 kokonaislaskutus on ollut 177 419 e eli 1 054 885 mk. Miljoona markkaa on siis mennyt rikki! Tosin pitkällä aikavälillä. Sarjaa on tehty 30.11.2002 lähtien eli reilut 4 vuotta. Siis tuosta sarjasta laskutusta on tullut keskimäärin 44354,75 e/vuosi.
Laskutusta on kertynyt keskimäärin 821,38 e/strippi. Eniten tuloa on tullut stripeistä 2-10, joista on saatu 1493 e/strippi.
Kyllä tällä kohta rupeaa jo toimeen tulemaan, kun on Viljo ja Esterikin. Tosin täytyy muistaa, että osa menee käsikirjoittajalle ja onhan meikäläisellä 4 lasta, joiden kasvattaminen vaatii yllättävän paljon rahaa.
-
Ihmetyttää vähän kun multa kysellään jokapaikassa tuunko sarjakuvapiirtämiselläni toimeen.
Vastaa siihen, että ei ainakaan pelkällä opintotuella elä. Näin vaalien alla ohjaa keskustelua oikeaan suuntaan. ;D
-
Kuulostaa hyvältä tuo Timon business. Tuohan vastaa ketjun otsikkoon.
.....
Välikevennys tuohon omien ansioiden kertomiseen joka Timon avoimuudesta huolimatta on suomalaiselle hankalaa.
(http://www.verikoirat.com/imgkoira/07/ansiot.gif)
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala...
25 vuotta sitten kuulin Markku Paretskoilta, etteivät tarjoamani sarjakuvat olleet hauskoja. Eivät olleetkaan. 20 vuotta sitten kuulin Risto Karlssonilta, etteivät kuvitukseni olleet tasokkaita. Tosia sanoja. Ja he ovat nähneet kaiken, ja osaavat arvioida. Tylyys voi kasvattaa luonteenlujuutta. Puskin eteenpäin, ja vaikken ole vieläkään paljon hauskempi, ainakin osaan tehdä parempia kuvia.
... Kun tälle alalle aikoo, täytyy olla uskallusta mutta ennen kaikkea kannustusta. ...
Totta. Ja kritiikinkin on oltava rakentavaakin, eikä vain sellaista "ei tää kyllä ei, ei semmoista tehdä, ei semmoista tee kukaan, ei juu ei." (Muistatteko sketsiohjelma Pulkkisen, missä Virmavirta esittää tuottajaa, jolle käsikirjoittaja Salmi tuo paperinivaskaa? Oli muuten elämänmakua.)
... mikä on motivaatio tehdä maailmanluokan sarjakuvaa, joka koskettaa, itkettää ja naurattaa, jos laskuja on vino pino, rahaa ei yhtään ...
Rupesin taas tekemään sarjakuvia vasta siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen jo vanha, eikä tässä nyt enää hävitäkään voi, kun ulosottovirasto totesi, ettei mulla edes ole mitään omaisuutta, mistä saisi rahaa irti velkojeni maksuun. Omistan pelkkää arvotonta romua (Ostatteko neliovisen 1988 Peugeotin? Viidellä sadalla lähtee). Keikkatöistä ei irronnut sen vertaa, että velat lyhenisivät, hyvä, kun vuokrat ja laskut saa maksettua. Totesin siis, että tämäkään ei voi olla turhempaa kuin mikään muu, mitä yrittäisin.
Albumisarjakuva on tietysti se suurin riski: on likimain mahdotonta laittaa sitä minnekään muualle, vaikka jatkikseksi aikakauslehteen. Sivu kerran viikossa, likimain vuoden ajan? Ja entäs ne lukijat, jotka löytävät sarjan vasta jaksossa 32? No eikös niiden pitäisi silloin ostaa se albumi? Ja jos ne ostavat sen albumin, mitä ideaa on julkaista jatkista? Ei näitä voi ajatella kauan, päänsäryn vain saapi siitä.
... Saati yhteisymmärrys mistä genrestä, millä perustein tekijät ...
Yhteisymmärryksessä on riski tuottaa komiteatyyppisiä ratkaisuja. Äänestetään, ja yksikin ei-ääni voi pudottaa pelistä tarjolla olevan idean, joka vain kaipaisi kehittelyä. Se tulee siitä, että tiimityöhön kuuluu se, että pelätään, että jos tuo tuolla pöydänpässä vaikka panee pahakseen, kun tämä nyt kuitenkin on vähän riskaabeliä. Jos meillä olisi joka genrelle despoottimainen (ja rikas) puolestapuhuja, tekijät voisivat mennä aina sen luo, joka vaikuttaa lupaavalta. Tiedän itsekin, että minun ei ole järkevää mennä Bullsille käymään, eikä Markku Jalavan kanssa ole koskaan löydetty mitään yhteistä säveltä. Mutta olenkin oppinut nämä asiat vuosien saatossa. Ne ovat niitä henkilökohtaisia kontakteja, mitä pitää kuulemma luoda.
Kirjoitin tätä näemmä niin pitkään ja harkiten, että ketjussa ihan tulvi uutta eteen. Kiitos Holle! :D ....Omasta puolestani voin sanoa, että 2000-luvun aikana (brutto)vuosituloni ovat laskeneet sujuvaa alamäkeä: muistaakseni noin 34 tonnista noin 17 tonniin. (Minä en enää viitsi pitää kirjaa tämmöisistä.) Repikää siitä.
-
Välikevennys tuohon omien ansioiden kertomiseen joka Timon avoimuudesta huolimatta on suomalaiselle hankalaa.
Tuo on yksi suurista jaksoistasi.
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
Totta kai minä autan niitä jotka näen vaivan arvoisiksi,
Suomen neljänneksi suurinta sanomalehteä Kalevaa ei ilmeisesti
tämän listan mukaan lasketa lainkaan sanomalehdeksi. Eikä sarjakuvan tekemisessä ole kysymys mistään "väliin änkeilemisestä", vaikka onhan tuokin tietenkin tapa ajatella. Kyllä hyville ja aikaa kestäville sarjoille löytyy aina tilaa jostain julkaisusta. Enkä oikein usko, että sinulla sentään niin paljon valtaa on, että voit mennä sanomalehtien päätoimittajia neuvomaan, mikä sarjakuva sopii julkaistavaksi ja mikä ei.
Muoks. Tällä viestillä ei siis ole tarkoitus loukata ketään, vaan osallistua keskusteluun piirtäjän näkökulmasta.
-
Rupesin taas tekemään sarjakuvia vasta siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen jo vanha, eikä tässä nyt enää hävitäkään voi, kun ulosottovirasto totesi, ettei mulla edes ole mitään omaisuutta, mistä saisi rahaa irti velkojeni maksuun. Omistan pelkkää arvotonta romua (Ostatteko neliovisen 1988 Peugeotin? Viidellä sadalla lähtee). Keikkatöistä ei irronnut sen vertaa, että velat lyhenisivät, hyvä, kun vuokrat ja laskut saa maksettua. Totesin siis, että tämäkään ei voi olla turhempaa kuin mikään muu, mitä yrittäisin.
Karlssonin ja Paretskoin kommentit ovat hiukka hämmentäviä, mutta miksei.
Tylyys opettaa paremmin, se on totta.
mutta mieluummin sitä ei saattaisi ketään tuohon pisteeseen vaan että tämän alan töitä voisi tehdä ja pitää luottotiedot.
Jostain kumman syystä moni kulttuurintekijätaho omaa saman taustan, ei ole enää muuta jäljellä kuin itse sarjakuva, kirja yms.
vika on siinä että siitä "kaikki tai ei mitään"-sarjasta kuulemme vain niistä jotka pääsevät sille"kaikki" puolelle.
Ja juuri tuo komiteapuoli siinä studion yhteisymmärryspuolessa haraakin vastaan. Sama kuin missä tahansa työryhmässä, on eri alojen spesialisteja, mutta usein paras tulos syntyy kun pottunokka-ligneclair-humoristi pistetään vääntämään realistista seikkailua tai superheerosspesialistin on väännettävä hassua strippiä tai taidesarjakuvaa.
Pakottaa laatikon ulkopuolelle.
Tällaisella tekee mitä vaan tilaustöistä omiin juttuihin olisi minusta kysyntää ja eri taideteolliset ja sarjakuvaoppilaitokset tekevät juuri niitä ammattilaisia joille työpaikka olisi omiaan.
Kaupallisen puolen toimivuus elvyttäisi entisestään harrastelija ja UGpuolta.
Siinä tullaan maan resursseihin ja muuhun vastaavaan. juu juu.
Eihän meidän kannata sitten kotimaista musiikkiakaan markkinoida ulkomaille.
Kuka hitto näin outoa mollivoittoista metallia kuuntelisi kun on ruotsalainenkin hiphoppop?
-
Jättäkää hyvät ihmiset näiden ikuisten pessimistien puheet omaan arvoonsa. Suomen kansasta näköjään löytyy ulkomaille jaettavaksi asti pessimismiä.
...on jokainen kuitenkin joka aamu samalla viivalla: edessä on tyhjä paperiarkki...
Jokaisen taitelijan kohdalla pätee Hollywoodin laki: "Olet yhtä hyvä kuin viimeisin elokuvasi".
Aloittaessani piirtämään säännöllistä sarjaa lehteen, oli hirveä pelko siitä, että keksiikö sitä tosissaan joka kerta uusia ideoita. Huomasin kuitenkin että yksi idea poikii aina lisää ja tyhjän paperin pelko jäi siihen. Sarjakuvantekijän on myös hyvä omistaa muutamia mukavia puhuvia kavereita, joiden heitoista voi saada idiksiä strippeihin.
-
Voi voi. Mikä ettei, mutta kun se vaan on kovin tylyy tämä ala. Sanomalehtisarjaa hallitsevat Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Fingerpori, Naisen kanssa ja Kiroileva siili. Muiden on juurikin nyt hyvin vaikea ängeillä väliin.
No tiedä häntä. Ei tarvi mennä kuin puoli vuotta taaksepäin niin tuokin lista oli kahta nimeä vajaa, eli kyllä näitä syntyy.
Ja paikallisuutisiakin tuntuu tosiaan kaikilta aina unohtuvan. Onko se sitten niin, että jos ei näy pääkaupunkiseudulla niin ei ole olemassa.
Kyllä niitä sanomalehtiä maakunnissakin luetaan.
-
Ja paikallisuutisiakin tuntuu tosiaan kaikilta aina unohtuvan. Onko se sitten niin, että jos ei näy pääkaupunkiseudulla niin ei ole olemassa.
Taitaa jo nimellään houkutella enempi maakuntalehtiä. Hyvä että menee!
Timo
-
Aiemmin tässä ketjussa uhosin tekeväni jotain sarjakuvan eteen ja kaupittelin sarjakuva-arvosteluja taholle jos toisellekin, ja kieltäviä viestejä on satanut tiuhaan.
Ymmärrän sen että päätoimittaja ei halua pieneen paikallislehteensä arvosteluja, mutta joskus perustelut tuntuvat kummallisilta: "sarjakuva-arvostelut tuntuvat mielestäni hieman etäiseltä aineistolta maaseudulla ilmestyvässä paikallislehdessä julkaistaviksi."
Onko sarjakuvat vain kaupunkilaisille?
-
"sarjakuva-arvostelut tuntuvat mielestäni hieman etäiseltä aineistolta maaseudulla ilmestyvässä paikallislehdessä julkaistaviksi."
Hoh... Kostoksi kerrot lehden ja päätoimittajan nimen täällä. ;D
Mehän voidaan vaikka lähettää sinne sähköpostia, "hei, olis hauskaa jos lehdessänne arvostelatisiin myös sarjakuvia".
Timo
-
"hei, olis hauskaa jos lehdessänne arvostelatisiin myös sarjakuvia".
Mikä markkinointi-idea! Ensin kaikki kvaakilaiset ronkkuu sarjakuva-arvosteluja kaikilta paikallislehdiltä ja sitten yllättäen, kuin taivaan lahjana kriitikko tarjoaa niitä...
Seuraavaksi kaikki alkaa intoilla kotimaisesta sarjakuvasta ja kuin yllättäen Royalcomics lähettää tarjouksen...
-
Timo Ronkainen ikuinen optimisti lähtee siitä että päätoimittajalla ON sähköposti...
Docin kärjistys on osuva, mutta jottei mene maaseudun takapajuisuuden väittämiseksi: eihän sarjakuva ole vieläkään suuren yleisön ja nk.tavisten silmissä kuin Aku Ankkaa ja Viiviä ja Wagneria.
Lehdille on tärkeää olla vakavasti otettavia.
Tarjoapa Doc artikkelia maaseudun rakennemurroksesta tai kirja-arvostelua kjell Westösta tai kirja-arvostelua niin tilanne on eri.
Pääasiallinen myyntisegmentti on aikuiset ihmiset ja sanottiin asiallisesti kvaakissa tai sarjainfossa mitä tahansa on lopputulos sama: sarjakuvat on vain lapsille-myytti elää ja voi hyvin ja on yksi syy miksi sarjakuvantekemisellä ei kovin herkästi elä.
viittaan Katuojasta käytyyn keskusteluun genreistä: millä perustella itsemurhaa tai aviorikosta käsittelevät työnsä ja niistä saatva korvaus mediassa joka on virheellisesti leimattu vain lapsille tarkoitetuksi ja yksisilmäisellä viihdelokeroinnilla jaetuksi?
-
Seuraavaksi kaikki alkaa intoilla kotimaisesta sarjakuvasta ja kuin yllättäen Royalcomics lähettää tarjouksen...
Sitähän tuossa pari sivua taaksepäin ehdottelin. Ei muuta kuin www.adressit.com adressia tekemään, postitetaan käsittämättömät mittasuhteet saava lista 400:n sanomalehden toimitukseen ja hops! suomalainen sarjakuva-ala on uusi kultakaivos. Näin se menee.
-
No kyllä tää mun orastava riitikon ura Etelä-Saimaassa on alkanut varsin sarjakuvamyönteisesti. Kiroileva siili -juttu julkaistiin tänään ja sai hyvin tilaa, ja XIII:n arvostelu on sovittu. Tarkoitukseni olisi vuorotella koti- ja ulkomaisten sarjiksien arvosteluja, ehkä pari arvostelua kuussa olisi sopiva, niin voisi sitten myös kirjoista väsäillä juttuja.
-
Sellainen tuli vielä mieleen, että pikkulehtiin asian voisi varmaan esittää näin: "Minäpä teen teille kirja-arvosteluja." "Joo." Sitten kirjoittaa kirja-arvostelujen lisäksi tai tilalla sarjakuva-arvosteluja. Sarjakuvathan ovat kirjoja, eikö vaan. Eikä koira perään hauku...
-
Minä lähetin aikoinaan joskus 1985 tai 86 Karjalaiseen ihan vaan kirjeen, jossa nimenomaan sanoin haluavani tehdä sarjakuva-arvosteluja. Hyvät perustelut mukaan ja muuta tietoa sekä itsestä että sarjakuvatilanteesta yleensä ja läpi meni. Olin ensimmäinen joka ko. lehteen ikinä mitään sarjakuva-arvioita teki.
Mitään nettiadresseja kukaan päätoimittaja tuskin noteeraa, mutta jos naamioituu viestissään lehden pitkäaikaiseksi lukijaksi, niin...
Päätoimittajilla on toki kaikilla sähköposti, mutta osaako ne sitä käyttää tai viittivätkö juurikaan lukea - se on toinen juttu.
timo
-
Niin, ja onko se päätoimittaja aina paras henkilö. Kiireisiä ihmisiä, jolloin on nopeinta sanoa "juuei" kaikkeen mikä ei ole päivänpolttavan tärkeää. Voihan sitä kokeilla kolkutella kulttuuritoimituksen ovia eri ihmisten kautta.
-
Ensimmäiset kuvitustyöni sain tekemällä juttuja ilmaisjakelulehteen - erään kerran kiikuttaessani kirjoitustani toimitukseen vein artikkeliin tekemäni kuvitukset mukana.
Joo Timo R on oikeassa, toimitusten suhtautuminen sähköpostilähestymisiin vaikuttaa ylipäätään äärimmäisen välinpitämättömältä. Suosittelisin lähestymään puhelimitse.
Niin, ja onko se päätoimittaja aina paras henkilö. Kiireisiä ihmisiä, jolloin on nopeinta sanoa "juuei" kaikkeen mikä ei ole päivänpolttavan tärkeää. Voihan sitä kokeilla kolkutella kulttuuritoimituksen ovia eri ihmisten kautta.
Joo, silti yleensä homma jää pyörimään puoleksi vuodeksi johonkin, minkä jälkeen kehoittavat ottamaan yhteyttä siihen päätoimittajaan :P
-
Joo, silti yleensä homma jää pyörimään puoleksi vuodeksi johonkin, minkä jälkeen kehoittavat ottamaan yhteyttä siihen päätoimittajaan :P
Juu ei mennä tähän nyt ollenkaan. Eiköhän tämä ole ihan sama juttu kuin vaikka työnhaussa, eli itse pitää olla aktiivinen ja sitkeä, jos haluaa päästä päämääräänsä. (Paitsi tässä Etelä-Saimaa tapauksessa mulla, jolle tää arvostelujen tekeminen sivuduunina käynnistyi käsittämättömän helposti, eli minua pyydettiin kirjoittamaan.)
-
(Paitsi tässä Etelä-Saimaa tapauksessa mulla, jolle tää arvostelujen tekeminen sivuduunina käynnistyi käsittämättömän helposti, eli minua pyydettiin kirjoittamaan.)
Julk(k)isuudessa on puolensa! ;D
Jonakin päivänä suistat vielä itsensä Kata Kärkkäisen palliltaan... mutta suuri Ctulhu meitä varjelkoon, että Kata ryhtyisi sarjiksia tekemään.
No, ei nyt sentään, sellainenhan olisi työntekoa. Helpompaa on laappia maalia isommalle kankaalle.
-
Tarjoapa Doc artikkelia maaseudun rakennemurroksesta tai kirja-arvostelua kjell Westösta tai kirja-arvostelua niin tilanne on eri.
Suosittelisin lähestymään puhelimitse.
Järkeviä neuvoja, mutta eivät kannata. Kun lukee viikon kirjaa ja alkaa soitella, ja saa vastaukseksi "meillä ei ole varaa maksaa palkkiota mutta saathan sinä sen kirjan" niin pienellä kalkuloinnilla huomaa jäävänsä tappiolle.
Sitähän tuossa pari sivua taaksepäin ehdottelin. Ei muuta kuin www.adressit.com adressia tekemään, postitetaan käsittämättömät mittasuhteet saava lista 400:n sanomalehden toimitukseen ja hops! suomalainen sarjakuva-ala on uusi kultakaivos. Näin se menee.
Mä laskin leikkiä, toivottavasti sinäkin. Liian laskelmoitu kaupankäynti on läpinäkyvää, ja tekee enemmän hallaa kuin hyvää. Voi kyllä olla että palaan aiheeseen jos rahatilanne käy epätoivoiseksi. Aasia uhkaa jo.
Niin, ja onko se päätoimittaja aina paras henkilö.
Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä kulttuuritoimitukseen jos lehdessä sellainen on. Kannattaa kirjoittaa hyvin, lyhyesti ja analyyttisesti, välttää vaikeita sanoja ja lauserakenteita, eikä maalailla teoksen juonta vaan mennä sisään siihen mistä teos kertoo. Maksimissa sivun juttu per teos.
Jos joku tahtoo tarjota arvostelujaan tällaiseen "kirja on samalla arvostelijan palkkio, muihin palkkioihin meillä ei ole varaa"-lehteen niin pistää mulle privaviestin niin annan yhteystiedot. Itse en moisella palkalla kirjoita. Liittokin kieltää.
-
Julk(k)isuudessa on puolensa! ;D
Jonakin päivänä suistat vielä itsensä Kata Kärkkäisen palliltaan... mutta suuri Ctulhu meitä varjelkoon, että Kata ryhtyisi sarjiksia tekemään.
No, ei nyt sentään, sellainenhan olisi työntekoa. Helpompaa on laappia maalia isommalle kankaalle.
Nojoo.. Itse ennakkoluulottomasti yritin lukea Kata Kärkkäisen uusinta teosta, mutta jouduin luopumaan leikistä kesken. Se onkin varmaan abt ainoa kirja jota blogissani olen käsitellyt tietoisen negatiiviseen sävyyn. Hullua kyllä, joku oli osunut siihen googlettamalla "Sinäminä-novellit".
-
Juu ei mennä tähän nyt ollenkaan. Eiköhän tämä ole ihan sama juttu kuin vaikka työnhaussa, eli itse pitää olla aktiivinen ja sitkeä, jos haluaa päästä päämääräänsä. (Paitsi tässä Etelä-Saimaa tapauksessa mulla, jolle tää arvostelujen tekeminen sivuduunina käynnistyi käsittämättömän helposti, eli minua pyydettiin kirjoittamaan.)
Samaa mieltähän minä sinun kanssani tuosta olen, kyse on vain siitä, mihin suuntaan se aktiivisuus kannattaa suunnata... vuosien varrella vastaan on tullut useammankin kerran tilanne, jossa kulttuuri-sun muissa toimituksissa ollaan oltu hyvinkin innoissaan, mutta mitään ei ole tapahtunut ennenkuin päätoimittaja on saatu vakuutettua asiasta. Ja yleensä tämä on täytynyt tehdä lopulta itse.
Järkeviä neuvoja, mutta eivät kannata. Kun lukee viikon kirjaa ja alkaa soitella, ja saa vastaukseksi "meillä ei ole varaa maksaa palkkiota mutta saathan sinä sen kirjan" niin pienellä kalkuloinnilla huomaa jäävänsä tappiolle.
Tuota en ymmärrä. Suurin osa vastauksista on juuri jotain tuollaista, mutta kuten Irene mainitsi, aktiivinen pitää olla. Jos sanon soittaneeni työnhaun perässä tuhat turhaa soittoa vuosien mittaan, arvio saattaa hyvinkin olla alakanttiin. Mutta aina on johonkin osunut. Sen verran että on leipänsä tienannut.
Mä laskin leikkiä, toivottavasti sinäkin. Liian laskelmoitu kaupankäynti on läpinäkyvää, ja tekee enemmän hallaa kuin hyvää.
Leikkiä en laske koskaan, mutta ironian tajuni on vertaansa vailla.
Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä kulttuuritoimitukseen jos lehdessä sellainen on. Kannattaa kirjoittaa hyvin, lyhyesti ja analyyttisesti, välttää vaikeita sanoja ja lauserakenteita, eikä maalailla teoksen juonta vaan mennä sisään siihen mistä teos kertoo. Maksimissa sivun juttu per teos.
Jos joku tahtoo tarjota arvostelujaan tällaiseen "kirja on samalla arvostelijan palkkio, muihin palkkioihin meillä ei ole varaa"-lehteen niin pistää mulle privaviestin niin annan yhteystiedot. Itse en moisella palkalla kirjoita. Liittokin kieltää.
Ehkä sinne kulttuuritoimitukseen sitten kannattaa olla yhteydessä. Sarjakuvan myynnissä asia on toisin, lopulta täytyy aina olla yhteydessä päätoimittajaan ennen kuin mitään alkaa tapahtua. Paitsi ehkä jossain Hesarissa. Mutta ehkä tuollaista arvostelijan vakanssia katsotaan eri lähtökohdista.
Samaa mieltä olen Docin kanssa kyllä, että ilmaiseksi saa työtä varmasti tehdä niin paljon kuin mielii. Mielestäni se on kuitenkin moraalisesti lähes rikollista toimintaa koko alaa kohtaan. Jos osa porukasta tekee töitään ilman järkevää palkkiota, muidenkin on vaikeampaa sellaista samasta työstä pyytää.
-
Nimenomaan kulttuuritoimituksen esihenkilö on se henkilö johon kannattaa ottaa yhteyttä, ei PT.
Pilakuvia jos tarjoaa, niin ehkä sitten PT.
Timo
-
Tuota en ymmärrä. Suurin osa vastauksista on juuri jotain tuollaista, mutta kuten Irene mainitsi, aktiivinen pitää olla. Jos sanon soittaneeni työnhaun perässä tuhat turhaa soittoa vuosien mittaan, arvio saattaa hyvinkin olla alakanttiin. Mutta aina on johonkin osunut. Sen verran että on leipänsä tienannut.
Tarkoitin vain, että pitää laskea kulut suhteessa tuloihin. Suurin tietämäni maksettu palkkio kritiikistä on 250 e. Työnhaku on ihan eri juttu, palkoiltaankin. Parasta olisi käydä paikanpäällä, ja isoissa lehdissä kannattaakin käydä, mutta pieniin maakuntalehtiin ei usein kannata vaivautua sähköpostia enempää. Vaikka maksaahan se sähkökin.
-
Tarkoitin vain, että pitää laskea kulut suhteessa tuloihin. Suurin tietämäni maksettu palkkio kritiikistä on 250 e. Työnhaku on ihan eri juttu, palkoiltaankin. Parasta olisi käydä paikanpäällä, ja isoissa lehdissä kannattaakin käydä, mutta pieniin maakuntalehtiin ei usein kannata vaivautua sähköpostia enempää. Vaikka maksaahan se sähkökin.
Voipi olla ettei kaikkia lehtiä lähestyminen ole välttämättä järkevää, varsinkaan jos on kyse lähinnä sivutoimisesta lisästä itselleen. Uraa luodessa toki täytyy alussa varautua ottamaan vähän takkiinkin. Mutta onko kukaan saanut töitä, ikinä, pelkällä sähköpostilla lähestyttäessä? Kertokaa toki, jos olette, minä en ole ikinä saanut sitä kautta mitään, yleensä en edes vastausta.
-
Mutta onko kukaan saanut töitä, ikinä, pelkällä sähköpostilla lähestyttäessä? Kertokaa toki, jos olette, minä en ole ikinä saanut sitä kautta mitään, yleensä en edes vastausta.
En ole eläissäni tavannut tai edes puhelimessa puhunut useiden työnantajieni kanssa.
-
Mutta onko kukaan saanut töitä, ikinä, pelkällä sähköpostilla lähestyttäessä? Kertokaa toki, jos olette, minä en ole ikinä saanut sitä kautta mitään, yleensä en edes vastausta.
Joitakin pieniä kuvitushommia, kyllä - viestin liitteenä linkki kotisivuille ja/tai näytteitä. Ja onpa sillon tällön ihan pyydettykin, toisinaan jopa tuikituntemattomat kyselee. Harvemmin kuitenkin niin päin.
Timo
-
Te kirjoitatte ilmeisesti parempia sähköpostiviestejä kuin minä :P Muutaman kuvitushomman olen itsekin saanut niin että minuun on otettu yhteyttä. Viimeksi helmikuussa. Mutta harvinaisempaa tosiaan.
-
No itse en kyllä jättäisi mitään asiaa, jonka haluan hoitaa, vain sähköpostin varaan. Jos sähköpostiin ei vastata, tartun puhelimeen - puhelimessa sen toisenkin on pakko ainakin sanoa jotain, ei voi vain möllöttää hiljaa.
-
Jos sähköpostiin ei vastata, tartun puhelimeen - puhelimessa sen toisenkin on pakko ainakin sanoa jotain, ei voi vain möllöttää hiljaa.
Olet selvästi keskustellut ihan eri henkilöiden kanssa kuin minä. Tai siis ei ne olleet keskusteluja: minä puhuin ja puhuin ja puhuin ja epäilin linjassa vikaa ajoittain kun ei mitään vastausta kuulu....
mutta toki, omat markkinointitaidot ovat liian iso tekijä sarjakuvapuolen toimeentulossa.
-
Kokemuksia taitaa olla yhtä paljon kuin kertojiakin... ne harvat kerrat (no vuosien mittaan tietysti niitäkin on kertynyt) jolloin olen lähestynyt sähköpostin varasssa ovat olleet kun toimituksesta on nimenomaisesti kehoitettu lähestymään henkilöä X sähköpostitse... mutta jostain syystä olen säällisen ajan kuluttua joutunut kuitenkin tarttumaan luurin ja vastaus henkilöltä X on lähes aina ollut:
"Jaa, lähetit sähköpostia, vai? Milloinkohan tämä tapahtui... ai 19. tammikuuta, oho, onpas sinulla se tarkkaan ylhäällä, pieni hetki..."
30 sekunnin hiljaisuus
"Kuule, jostain syystä en löydä sitä enää mistään, mutta voinko pyytä sua lähettämään sen uudelleen..."
Nykyisin en lähesty enää ketään ensisijaisesti sähköpostilla, aina täytyy olla vähintään puhelu siinä pohjana. Mutta erilaisiakin kokemuksia selvästi löytyy, kuten täällä on tullut todistettua...
-
Olet selvästi keskustellut ihan eri henkilöiden kanssa kuin minä. Tai siis ei ne olleet keskusteluja: minä puhuin ja puhuin ja puhuin ja epäilin linjassa vikaa ajoittain kun ei mitään vastausta kuulu....
mutta toki, omat markkinointitaidot ovat liian iso tekijä sarjakuvapuolen toimeentulossa.
Nojoo, toki tällaisiakin henkilöitä on olemassa, mikä kuulostaa ihan älyttömältä mutta on valitettavasti totta. :)
Lähinnä mun pointti oli se, että olipa asia mikä tahansa, jos sen haluaa saada hoidetuksi niin joutuu olemaan itse valmiustilassa asioiden eteenpäin viemiseksi... Ei sitten tarvitse itkeä, että jäi se Hollywood-rooli saamatta, kun se tyhmä ohjaaja ei koskaan soittanut takaisin vaikka ihan varmasti se näki että olin yrittänyt sen kännykään soittaa.
-
Joo, silti yleensä homma jää pyörimään puoleksi vuodeksi johonkin, minkä jälkeen kehoittavat ottamaan yhteyttä siihen päätoimittajaan :P
Päätoimittajahan asioista yleensä päättää. Kannattaa oikeasti mennä suoraan paikan päälle näytteet ja cv mukana. Ei sitä koskaan tiedä, mullekin aikoinaan Pohjolan sanomien päätoimittaja ärisi ja näytti hapanta naamaa kun kävin tarjoamassa sarjiksiani paikan päällä. Mutta sitten jonkun ajan kuluttua mut kutsuttiin piirtämään Kalevaan. Päätoimittajan juttusilla silloinkin piti käydä ja päätoimittaja vielä sanoi että SAA ja mielellään pitääkin piirtää ilmapiirissä olevista asioista (enkä tarkoita nyt lentokoneita) ja mielellään tehdä sen hyvinkin kriittisesti ja ilman silkkihansikkaita.
Syndikaattien kautta tilattavista sarjakuvista maksetaan huomattavasti vähemmän, kun ajatellaan että sarja esiintyy useammassa lehdessä ja mukana on välikäsiä. Vaikka sanomalehtien on helpompaa ja halvempaa tilata sarjakuvansa syndikaatin kautta, nykyään sanomalehdet kuitenkin haluavat juuri jotain omaan julkaisuun räätälöityä sarjaa, josta sitten maksetaankin paremmin. Näin ollen päätoimittajan kanssa sitten neuvotellaan millaista linjaa sarjakuvan pitäisi edustaa... esim onko kohderyhmänä nuoriso, vai koko lukijakunta. Piirtäjäkin joutuu vähän joustamaan, jos vaikka tilaa ei olekaan palstalla siihen formaattiin, mihin piirtäjä on sarjan ideoinut. Sitten voi miettiä näitä taiteellisia kysymyksiä: voinko muuttaa sarjani formaatin tuplastripistä yhdelle riville tai stripistä jopa yksiruutuiseksi tms.
Joten siinä mielessä tuo syndikaatti-ajatus on Suomessa vähän huono idea ja ehkä aikansa elänyt.
-
Tämähän on näitä ikuisia suuria kysymyksiä: myydäkö vähän kalliimmalla lehden tarpeeseen räätälöityä strippiä vai tarjotako useammalle lehdelle halvemmalla. Molempia malleja käytetään, ei siihen ole yhtä totuutta. En silti sanoisi että syndikointi on Suomessa aikansa elänyt - sen verran vahva liikesiteet syndikaateilla suomalaisiin lehtiin on. Mutta toki aina löytyy yksinäisiä susia, jotka onnistuvat saamaan itsensä siihen väliin.
-
Joku voi puhelinmarkkinoinnilla saada hyviäkin tuloksia, mutta se ei vain sovi mulle. Omassa myyntityössä olen huomannut että saan saman tuloksen s-postilla. Joskus olin puhelinmarkkinoijana (aikakauslehtiä, Aku Ankkaa jne) ja huomasin että ne joilla oli miellyttävä ääni teki myös kauppaa.
S-postikauppaan voin antaa hyvän vihjeen: ei koskaan maanantaisin. Eikä iltaisin ja viikonloppuisin. Aamuisin toimittajien sähköpostit on täynnä roskapostia ja ne deletoi samalla kaupustelijatkin. Iltapäivällä ne on väsyneitä ja pelaa pasianssia, silloin ne vastaa s-posteihinkin koska se on näennäistä työntekoa.
Useat hommat olen saanut niin että olen lähettänyt liitteenä näytteitä tai linkin, ja päätoimittaja on soittanut mulle itse tai pyytänyt käymään. Laajaa kaveripiiriä pitää myös kiittää, nykyisin hommat on edenneet paljolti tutunkauppaa.
Jos jonkun homman TODELLA haluaa, pitää lähettää s-postia, soittaa ja käydä paikanpäällä niin usein että ne yksinkertaisesti ajaa luudalla pihalle tai antaa sen homman.
-
Vaikka julkisuudessa ihmisten tuloilla repostelu on kyseenalaista, on tämänpäiväisessä Hesarissa ihan asiallinen artikkeli taiteilijoiden tuloista. Osui silmään se, että Juban verotettavat tulot viime vuonna olivat rontti 25 tuhatta euroa - eli ymmärtääkseni nykytuloilla varsin vaatimaton potti JA kyseessä on sentään suomalaisen sarjakuvan suurimpia menestystarinoita - Viivi ja Wagner on joka lehdessä, albumit myy kuin häkä - myyntilistojen kärjessä jo monetta vuotta, taidenäyttelyt ja Minerva- albumi päälle!!!
Olen erittäin hämmentynyt - ehkä sarjakuvalla itsensä elättäminen Suomessa on silkka mahdottomuus. (vai onko Juban tuloista jätetty joku iso kakku pois, eikös kirjaprovikat ym. ole ihan verotettavaa tuloa...)
Vertailun vuoksi kuvataiteilijat saivat keskimäärin 3 500 euroa taiteellisesta työstään, joka viidennes ei mitään (muut työt mukaanlukien keskipalkka 13 tonnia) puolet keskivertopalkasta mukaanlukien.
-
Osui silmään se, että Juban verotettavat tulot viime vuonna olivat rontti 25 tuhatta euroa - eli ymmärtääkseni nykytuloilla varsin vaatimaton potti JA kyseessä on sentään suomalaisen sarjakuvan suurimpia menestystarinoita - Viivi ja Wagner on joka lehdessä, albumit myy kuin häkä - myyntilistojen kärjessä jo monetta vuotta, taidenäyttelyt ja Minerva- albumi päälle!!!
Olen erittäin hämmentynyt - ehkä sarjakuvalla itsensä elättäminen Suomessa on silkka mahdottomuus. (vai onko Juban tuloista jätetty joku iso kakku pois, eikös kirjaprovikat ym. ole ihan verotettavaa tuloa...)
Voipi perustaa yrityksen. Muuttaa tuloa omaisuudeksi ja nostaa palkkana/pääomatulona (verotettavaa) vain osan. Vähennykset otetaan ensin päältä tietty, autot ja muut hankinnat voi tehdä yrityksen nimiin. Älä kysy miten, tarkemmin en osaa vastata. Tiedän vaan että tutut yrittäjät sitä tekee. Taidealallakin. Kun tulot alkavat olla yli 20 000 €/v, tietyin ehdoin kannattaa jo perustaa yritys. Tai kuulemma jo 8000 €/v.
-
Voipi perustaa yrityksen. Muuttaa tuloa omaisuudeksi ja nostaa palkkana/pääomatulona (verotettavaa) vain osan.
Juballa on oy, jolloin voittoja voi helposti lipastoida eli tallettaa yritykseen eli kasvattaa omaisuutta (jota voi esim. eläkepäivinä nautiskella).
Juballa tuli vuonna 2005 sarjakuvista ja muista jutuista 285 000 e/v tuloa. Tilikauden 2005 tulos oli 159 000 e.
Jos kaikki olisi ansiotuloa (ei olisi yritystä), veroa menisi yli 46%. Kun on oy, voitosta maksetaan "vain" 28% veroa.
Juban firman tietoja voi katsoa vaikka täältä:
http://www.inoa.fi/showFinancialInformation.do?&company=909617
-
Olen erittäin hämmentynyt - ehkä sarjakuvalla itsensä elättäminen Suomessa on silkka mahdottomuus.
Riippuu myös mitä siihen elämiseen tarvitaan. Jos saisin vain tuon mainitsemasi reilut 2000€ kuussa tästä hommasta, niin elelisin ihan mukavasti.
8]
-
Juballa on oy, jolloin voittoja voi helposti lipastoida eli tallettaa yritykseen eli kasvattaa omaisuutta (jota voi esim. eläkepäivinä nautiskella).
Juballa tuli vuonna 2005 sarjakuvista ja muista jutuista 285 000 e/v tuloa. Tilikauden 2005 tulos oli 159 000 e.
Jos kaikki olisi ansiotuloa (ei olisi yritystä), veroa menisi yli 46%. Kun on oy, voitosta maksetaan "vain" 28% veroa.
Juban firman tietoja voi katsoa vaikka täältä:
http://www.inoa.fi/showFinancialInformation.do?&company=909617
Ok. tuohan selvittää sen homman. Sinänsä vain aika harhauttavaa esittää noita numerotietoja Hesarissa, ja kytkeä se siihen artikkeliin. Ehkä ne tilastotiedot eivät siis kovin selkeästi asioiden todellista laitaa kerrokaan.
Hazartille: Kyllä minullekin se 2000 euroa riittäisi aika moneksi kuukaudeksi... Joskus mietin mihin ne ihmiset oikein ne rahansa tuppaavat, kun itse on tottunut nykyoloissa tosi vaatimattomaan, mutta silti aika luksus-elämään.
-
Sinänsä vain aika harhauttavaa esittää noita numerotietoja Hesarissa, ja kytkeä se siihen artikkeliin. Ehkä ne tilastotiedot eivät siis kovin selkeästi asioiden todellista laitaa kerrokaan.
Mitä numerotietoja Hesarissa oli ja milloin? Itselleni kun ei tule Hesaria.
-
Mitä numerotietoja Hesarissa oli ja milloin? Itselleni kun ei tule Hesaria.
Juurihan minä sen pari viestiä aiemmin selitin. Pohdittiin taitelijoiden tuloja ja tukia, ja oli kuvissa joitakin tekijöitä kuvateksteinä nimi ja tulot. Juballa vain nimi ja summa. Jubaa ei itse jutussa mainittu.
-
Mitä numerotietoja Hesarissa oli ja milloin? Itselleni kun ei tule Hesaria.
Hesari otsikoi: "Tuloistaan huolestuneet taiteilijat vaativat hallitukselta veroremonttia". Juttu käsittelee mm. sitä että yhtenä vuotena rahaa tulee ja verottaja vetää siitä ison siivun, kun taas toisena vuotena ei tule mitään. Tuloverotus pitäisi saada tasattua useammalle vuodelle.
Artikkelin verotietoja:
Juba: 25 079 e
Heta Kuchka: 9692 e
Tuomas Holopainen: 227 184 e
Kjell Westö: 26 814 e
Mikko Leppilampi: 5444 e
Päivi Alasalmi: 0 e
Tietoja vääristää yritykset ja apurahat. Mutta nämä on näitä nousukauden vaatimuksia, asia unohtuu kun tuo Aasian kurssilasku poikii asuntojen hintojen romahduksen ja korkotason nousun.
Joskus mietin mihin ne ihmiset oikein ne rahansa tuppaavat, kun itse on tottunut nykyoloissa tosi vaatimattomaan, mutta silti aika luksus-elämään.
Samaa minäkin. Aina pitää saada lisää ja mikään ei riitä.
Katsoin tuossa juuri omia verotietojani. Vuonna 2002 tienasin n. 3000 e ja siihen aikaan pelkästään vuokramenot oli jo 4500 e vuodessa. Säästöillä mentiin ja raskaasti, onneksi niitä oli. Nyt tilanne on paikattu, mutta antaa kuvan sarjakuvantekijän ansioista. Joskus niitä on ja joskus ei.
-
Tämän päivän (9.2.) Hesarin kultt.sivuilta. Taiteentekijöiltä kysyttiin:
Mitä kolmea taiteenlajia Suomen poliitikot ja kulttuuriviranomaiset suosivat eniten?
(pistemäärä laskettu siten että 1. sijassta saa 3 pistettä, toisesta sijasta 2 ja kolmannesta yhden)
Tullokset:
1. Ooppera 197
2. Klassinen musiikki 132
3. elokuva 63
4. Teatteri 53
5. Kirjallisuus 27
6. Populaarimusiikki 17
7. Kuvataide 7
8. Tanssi 7
9. Sarjakuva 0
Tarjotun listan ulkopuolelta mainittiin:
Viihde 8
Taideteollisuus9
Kysymyksiä lähetettiin 300 taiteilijalle kyselyyn vastasi 111.
Saiko joku sarjakuvataiteilija kyselyn?
Timo
-
Kysymyksiä lähetettiin 300 taiteilijalle kyselyyn vastasi 111.
Saiko joku sarjakuvataiteilija kyselyn?
Joo, ainakin minä sain tuon kyselyn.
-
Taiteentekijöiltä kysyttiin:
Mitä kolmea taiteenlajia Suomen poliitikot ja kulttuuriviranomaiset suosivat eniten?
Ihme pseudokysely. Kysytään taiteilijoiden mielipidettä siitä mitä tuetaan eniten. Kai tuohon vastaisi putkimieskin että oopperaa. Kysyisivät mieluummin mitä pitäisi tukea ja miksi.
Joo, ainakin minä sain tuon kyselyn.
Ilmeisesti et vastannut ;D
-
Ihme pseudokysely. Kysytään taiteilijoiden mielipidettä siitä mitä tuetaan eniten. Kai tuohon vastaisi putkimieskin että oopperaa. Kysyisivät mieluummin mitä pitäisi tukea ja miksi.
Nimenomaan, Doc.
Ilmeisesti et vastannut ;D
En vastannut. Kolme kertaa avasin kyselyn ja pähkäilin, mutta ei tullut mitään. Osassa kysymyksistä lähtökohta oli mielestäni täysin väärä, osaan en vain osannut vastata.
-
Kari Korhonen kertoi että jos kaikista varoituksistaan (Siinä oli vaikka mitä) huolimatta ryhtyy sarjakuvapiirtäjäksi tulee elämään tavallista kansalaista iloisempaa elämää.
Edellyttää ilmeisesti sitä että ala oikeasti kiinostaa.
Pistää miettimään että mitä sitä elämältään oikein haluaisikaan.
-
Kari Korhonen kertoi että jos kaikista varoituksistaan (Siinä oli vaikka mitä) huolimatta ryhtyy sarjakuvapiirtäjäksi tulee elämään tavallista kansalaista iloisempaa elämää.
Kyllä, kunhan raha-asiat saa kuntoon. Olen Korhosen kanssa samaa mieltä, mutta vedän pessimististä linjaa enkä suosittele alalle ryhtymistä juuri tuon vuoksi:
Edellyttää ilmeisesti sitä että ala oikeasti kiinostaa.
Mikä tahansa ala tekee elämästä tavallista iloisempaa jos se oikeasti kiinnostaa. Eikä mikään ala joka päivä kiinnosta, mutta suurimmaksi osaksi.
-
En jaksanut kahlata aihetta läpi enkä tiedä onko tämä edes oikea ketju tällaiseen, mutta itsellä olisi nyt tarkoitus nyt lyödä sarjakuvilla rahoiksi ja ryhtyä myymään strippejä lehtiin.
Kysyisin vinkkiä niiltä jotka ovat kenties omiaan saaneet, että montako strippiä olisi hyvä olla valmiina tarjolla ja millaisia summia kehtää pyytää (tähän on vastattu, mutta en löytänyt... olen kädetön)... voiko paikallislehdiltä pyytää samaa, kuin hesarilta... vai peräti pitääkö pyytää?
Kiitos.
-
En jaksanut kahlata aihetta läpi enkä tiedä onko tämä edes oikea ketju tällaiseen, mutta itsellä olisi nyt tarkoitus nyt lyödä sarjakuvilla rahoiksi ja ryhtyä myymään strippejä lehtiin.
Kysyisin vinkkiä niiltä jotka ovat kenties omiaan saaneet, että montako strippiä olisi hyvä olla valmiina tarjolla ja millaisia summia kehtää pyytää (tähän on vastattu, mutta en löytänyt... olen kädetön)... voiko paikallislehdiltä pyytää samaa, kuin hesarilta... vai peräti pitääkö pyytää?
Kiitos.
Syndikaatit saattavat vaatia jopa vuoden materiaalia (noin 300 strippiä) valmiina ennenkuin edes harkitsevat stripin ottamista jakeluun. Jos itsenäisesti tarjoaa jakeluun riippuu lehdestä, millaista määrää he odottavat olevan valmiina. Kerran kuussa tai viikossa ilmestyvät lehdet saattavat kiinnostua jo vähäisemmästäkin strippimäärästä, päivittäislehdet vaativat suurempaa näyttöä. Kannattaa nyt tehdä varmasti ainakin 50 strippiä valmiiksi ennenkuin lähtee tarjoamaan edes viikkolehtiin. Mitä suurempi määrä valmiina, sitä laadukkaampaa materiaalia luultavasti myös tarjoat, sillä kyllähän ne stripit muotoutuvat tehtäessä. Onnea vain.
-
Jostain luin, että syndikaatit tykkäävät ottaa lähinnä sellaista matskua joka on ns. koeteltua... joten yritän tyrkyttää sarjakuviani itse. Aika suolaista vain väkertää miljoona strippiä ilman hajuakaan siitä, että nappaako tyyli kenellekään. Mutta saapahan harjoitusta. Tutuilta on toki tullut selkään taputtelua, mutta siitä ei ole hajua mitä menestymisen mahdollisuuksia sitten on... no toisaalta, kun ottaa huomioon mitä moskaa ihan Jenkeistä asti tänne roudataan niin...
-
Syndikaatit saattavat vaatia jopa vuoden materiaalia (noin 300 strippiä) valmiina ennenkuin edes harkitsevat stripin ottamista jakeluun
Wuhuu! Enää 265 strippiä tekemättä! Ja sittenhän saa jo varmasti rahaa, eikö?
-
Wilpuri ja Maziwapp: tehkää muutama kymmen strippi ja tarjotkaa esimerkiksi Ilta-Sanomiin kuukauden kotimaiseksi ja/tai osallistukaa Kemiin. Molempiin riittää vähempikin määrä, mutta aivan ensimmäisiään ei kannata lähetellä, sillä stripit luultavasti joka tapauksessa vain paranevat tehtäessä. Ilta-Sanomien sarjakuvilla on 700 000 päivittäistä lukijaa ja palkkio on hyvä, Kemi on myös erinomainen meriitti, joten hommaan kannattaa panostaa. Kannattaa aloittaa tarjoaminen harvemmin ilmestyvistä lehdistä, viikkolehdille vuoden matsku on kasassa 50 stripillä. Pitkäjänteistä hommaa joka tapauksessa, ei kannata heti luopua leipätyöstä :P
-
ilman hajuakaan siitä, että nappaako tyyli kenellekään.
Strippien vika onkin useimmiten se että niillä yritetään miellyttää jotain kuviteltua itseä tyhmempää kohderyhmää. Voi olla että se onkin ainoa tapa tuottaa materiaalia keskustalaisiin lehtiin.
Minusta kuitenkin suositut sarjakuvablogit antavat vinkin mikä toimii: vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Pahinta mitä voi sattua on saada joku "karvinen" läpi ja joutua tekemään sitä lopun elämäänsä. Kuin parantumaton sairaus.
-
Pahinta mitä voi sattua on saada joku "karvinen" läpi ja joutua tekemään sitä lopun elämäänsä. Kuin parantumaton sairaus.
Ei sitä kai enää itse tarvitsisi tehdä? Siihen kai pyritään, että joku muu tekee hommat sun puolestas?
(Wuhuu, enää 264!)
-
Ei sitä kai enää itse tarvitsisi tehdä? Siihen kai pyritään, että joku muu tekee hommat sun puolestas?
(Wuhuu, enää 264!)
Totta.
Ehkä helpointa olisi pestautua piirtämään Karvista niin hyvällä palkalla, että voisi palkata edelleen pohjois-korealaista halpatyövoimaa tekemään se puolestasi.
-
vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Juuri tätä teen (no ehkä vähän väritettyä...) ja siksi se epäilyttääkin. Omasta mielestäni vahvuuteni ovat pidempien tarinoiden puolella, mutta otin itseäni sarvista kiinni ja päätin, että ryhdyn tekemään strippejä.
Huimat 12 valmiina... :P Ideoita tosin on vaikka kuinka ja paljon.
-
Strippien vika onkin useimmiten se että niillä yritetään miellyttää jotain kuviteltua itseä tyhmempää kohderyhmää. Voi olla että se onkin ainoa tapa tuottaa materiaalia keskustalaisiin lehtiin.
Minusta kuitenkin suositut sarjakuvablogit antavat vinkin mikä toimii: vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Eipä kai sillä teemallakaan väliä, kunhan aiheesta uskoo pystyvänsä ammentamaan sarjakuvia vuosikausiksi -siis muutakin kuin pelkkiä puujalkoja. Hyvä sarjakuva syntyy intohimosta, joten ensisijaisesti kannattaa tietysti tehdä hommaa itselleen. Jos ei viihdytä itseään, tuskin sitten muitakaan. Nämä ehdot täyttyvät tietysti helposti blogeissa jo luonnostaan, sillä oman navan kaivelu tuppaa herättämään ihmisissä intohimoja. Hyvä sarjakuva onnistuu myös välittämään osan tuosta intohimosta. Mutta liian suuria paineita ei kannattane tekemisestä ottaa, oman linjan löytyminen vie aikansa. Tärkeintä on tietysti tekeminen.
Tuli stripistä menestys tai ei, sanoisin että suositeltava ja hemmetin opettava kokemus jokaiselle alasta kiinnostuneelle. Ankara formaatti pakottaa etsimään kerronnasta olennaisen, muuten homma ei toimi.
-
En jaksanut kahlata aihetta läpi enkä tiedä onko tämä edes oikea ketju tällaiseen, mutta itsellä olisi nyt tarkoitus nyt lyödä sarjakuvilla rahoiksi ja ryhtyä myymään strippejä lehtiin.
Rasituksen kauhistuksesta huolimatta kannattaa lueskella vanhoja ketjuja joissa puhutaan palkkioista ja myymisestä. Sarjan saaminen sanoma- tai viikkolehteen on liki mahdotonta jos et anna ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Näkyvyyden vuoksi ei kuitenkaan niin kannata tehdä, itselläni ei ole ainuttakaan kokemusta sen tehosta, päinvastoin. Aikakauslehtiin voit saada jotain läpi mutta sun pitää muokata sarja lehteen sopivaksi. Stripin hinta määräytyy niin monella tapaa, haitari on mitä tahansa 100-1000 euron väliltä. Muista että ammattimaista jälkeä ja ammattimaisia hintoja pyytämällä saa ammattimaista kohtelua.
Sanon jo valmiiksi että rahoiksi tuskin lyöt, tai jos lyöt, niin siinä vaiheessa olisit jo nakkikioskihommillakin rikkaampi.
-
Sanon jo valmiiksi että rahoiksi tuskin lyöt, tai jos lyöt, niin siinä vaiheessa olisit jo nakkikioskihommillakin rikkaampi.
Sanoisin, että sarjakuvilla voi tulla varakkaaksi, mutta kyllä tekemisen motivaation täytyy tulla jostain ihan muualta kuin moisen lottovoiton odotuksesta.
-
Sanon jo valmiiksi että rahoiksi tuskin lyöt, tai jos lyöt, niin siinä vaiheessa olisit jo nakkikioskihommillakin rikkaampi.
Rahoiksi lyömisellä tarkoitan lähinnä sitä, että saa KELA:n korvausten ja muiden pikku sivuhommien lisäksi vähän voita näkkärin päälle.
Sarjakuvia teen rakkaudesta sarjakuviin ja tarinan kerrontaan yleensä, mutta strippimuotoisesta olisi mukava pari lanttia saada taskuun... siinä kun joutuu tekemään aika paljon taiteellisia myönnytyksiäkin. Lisäksi se varmasti lietsoisi luovuuden uuteen kukkaan, kun tietäisi, että joku oikeasti lukee... Ei niitä kukaan pöytälaatikosta varasta ja lue.
-
Tuleeko sarjiksilla toimeen? Ei ainakaan omakustanteilla, jos niitä on tekemässä useampi henkilö. Siis siitä ei saa mainittavaa lisäpätäkkää ollenkaan! Jos myyn 100 lehteä hintaan 4€/lehti, saan siitä 160 voittoa, kun painatus maksaa 240€. Neljälle jaettuna se on mitä? 40€? Hmm. Vuoden työstä ihan sopivasti.
-
Tuo hintaketju oli muuten valaiseva. Ohjeita ja jumalan käsyjä taivaasta tuli joka suuntaan, mutta loppukaneetti taisi olla se, että pyytää sen minkä kokee työstään ansaitsevan... Ihan fiksua.
Saapa nähdä miten käy... harmittaa vaan, kun on niin hidas piirtäjä! Ideoita tulee paljon nopeampaa tahtia, kuin mitä niitä ehtii piirtää...
-
Pojalle iltasaduksi lukemaani Teutorin kirjoittamaa ja piirtämää kirjasta Miinan ja Manun harrastuksia (http://www.satukustannus.fi/tuote.php?tnro=101366) (Satukustannus 101366) törmäsin vastaukseen, joka antaa ymmärtää, ettei sarjakuvapiirtäjän ura ainakaan sieltä helpoimmasta päästä ole.
(http://img522.imageshack.us/img522/7392/eihelppoura03eh4.jpg)
(http://img515.imageshack.us/img515/9249/eihelppourafw2.th.jpg) (http://img515.imageshack.us/my.php?image=eihelppourafw2.jpg)
-
Pojalle iltasaduksi lukemaani Teutorin kirjoittamaa ja piirtämää kirjasta Miinan ja Manun harrastuksia (http://www.satukustannus.fi/tuote.php?tnro=101366) (Satukustannus 101366) törmäsin vastaukseen, joka antaa ymmärtää, ettei sarjakuvapiirtäjän ura ainakaan sieltä helpoimmasta päästä ole.
Kyseinen kirja on tullut luettua useampaan otteeseen hymyssä suin iltasaduksi tyttärille.
-
Tuleeko sarjiksilla toimeen? Ei ainakaan omakustanteilla, jos niitä on tekemässä useampi henkilö. Siis siitä ei saa mainittavaa lisäpätäkkää ollenkaan! Jos myyn 100 lehteä hintaan 4€/lehti, saan siitä 160 voittoa, kun painatus maksaa 240€. Neljälle jaettuna se on mitä? 40€? Hmm. Vuoden työstä ihan sopivasti.
Mut mietipä sitä ku painos on kymmenentuhatta ja lehti ilmestyy kerran kuussa...
-
Mut mietipä sitä ku painos on kymmenentuhatta ja lehti ilmestyy kerran kuussa...
Mutta kun siihen ei ole rahaa. Ei voi kuvitellakaan tuollaisia. Varsinkin, kun ilman nimeä ei voi julkaista. Julkisuus pitää ensin ansaita.
-
Mutta kun siihen ei ole rahaa. Ei voi kuvitellakaan tuollaisia. Varsinkin, kun ilman nimeä ei voi julkaista. Julkisuus pitää ensin ansaita.
Jostain pitää lähteä liikkeelle. Pienempikin julkaisu on hyvä alku. Ja moni on ansainnut paikkansa auringossa juuri omakustanteiden avulla.
-
Strippien vika onkin useimmiten se että niillä yritetään miellyttää jotain kuviteltua itseä tyhmempää kohderyhmää.
Minusta kuitenkin suositut sarjakuvablogit antavat vinkin mikä toimii: vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Olen samaa mieltä, ainakin jos arkisarjakuva käsitetään laajasti. Suosittelen muuten Scott Adamsin ohjeita kaikille aloitteleville strippipiirtäjille: http://www.dilbert.com/comics/dilbert/news_and_history/html/how_to_become.html (http://www.dilbert.com/comics/dilbert/news_and_history/html/how_to_become.html)
Dilberthan on sarja arkielämästä :-) ja toimii melko hyvin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen... ainakin jos istuu päivät toimistossa.
-
Olen samaa mieltä, ainakin jos arkisarjakuva käsitetään laajasti. Suosittelen muuten Scott Adamsin ohjeita kaikille aloitteleville strippipiirtäjille: http://www.dilbert.com/comics/dilbert/news_and_history/html/how_to_become.html (http://www.dilbert.com/comics/dilbert/news_and_history/html/how_to_become.html)
Dilberthan on sarja arkielämästä :-) ja toimii melko hyvin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen... ainakin jos istuu päivät toimistossa.
Hmm.. Adamsin ohjeethan menivät oikeastaan päinvastoin kuin tässä ketjussa mainitut :) Tiivistettynähän tuo meni: Älä tee sitä mikä naurattaa itseäsi, vaan mikä naurattaa muita. Nojoo... ehkä voisi sanoa, että se mikä naurattaa tekijää, ei välttämättä naurata muita -> mutta toisaalta: jos ei viihdytä itseään, tuskin viihdyttää muitakaan. Sanoisin, että hyvä strippi uppoaa yleiseen tajuntaan, mutta sisältää myös tekijän oman näkökulman, joka tekee sarjakuvasta ainutlaatuisen.
Ja se toinen ohje: "kirjoita ytimekkäästi" on tietysti tärkeä.
Seuraavanlaisia ohjeita aloitteleville strippimaakareille tarjoilee King Features Syndicate:
First, we look for a uniqueness that reflects the cartoonist's own individual slant on the world and humor. If we see that unique slant, we look to if the cartoonist is turning his or her attention to events that other people can relate to. Second, we very carefully study a cartoonist's writing ability. Good writing helps weak art, better than good art helps weak writing. Good art is also important. It is what first attracts readers to a comic strip. We look to see that your art is drawn clearly and with visual impact. We want our comics to be noticed on a page. Finally, we look for your ability to sustain a high level of quality material. We want comics that readers will enjoy for years and years.
...
The single best way of improving your chances for success is to practice. Only by drawing and writing cartoons do you get better at it. Invariably the cartoonists whose work we like best turn out to be those who draw cartoons regularly whether anyone sees their work or not. Another key to success it to read a lot. Read all sorts of things — fiction, magazines and newspapers. Humor is based on real life. The more you know about life the more you have to write humorously about.
...
[Cartoonists] often place too much emphasis on coming up with a novel character or setting. A strip starring a giraffe won't get critical acclaim just because there's never been a giraffe strip before. Humor is the most important element of successful comic strips, followed closely by well-defined and interesting characters. In many cases, aspiring cartoonists develop too narrow a premise. Syndicated comics are meant to last for decades. A cartoon about a character who always falls asleep at the wrong time or talks about just one topic day after day, will quickly get repetitive and boring. Develop characters and situations that will allow you many avenues for humor in the future.
Very few aspiring cartoonists pay enough attention to their lettering. The words need to be lettered neatly enough, and large enough, that readers can read them without difficulty ... There shouldn't be too much writing either. People prefer reading shorter, quicker-paced comics.
...Finally, many aspiring cartoonists develop comics that are too similar to already successful strips. Newspaper editors aren't going to duplicate a comic that they already print.
-
Strippien vika onkin useimmiten se että niillä yritetään miellyttää jotain kuviteltua itseä tyhmempää kohderyhmää. Voi olla että se onkin ainoa tapa tuottaa materiaalia keskustalaisiin lehtiin.
Minusta kuitenkin suositut sarjakuvablogit antavat vinkin mikä toimii: vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Kiroileva siili on myyntilukuineen esimerkki, jonka edessä sopii nöyrtyä. Ei minkäänlaista markkinalaskelmointia takana. Ja mitä sanoo Scott McCloud: "Just because you have decided to sell out, doesn't mean that anyone is going to buy"
Scott Adamsin ohjeet olivat omaan kokemukseeni verrattuna yllättävän huonoja. "Other people are not like you" on individualistinen harha joka ei yksinkertaisesti ole totta. Suuri osa ihmisistä on todennäköisesti huumorintajultaan melko samanlaisia kuin joku satunnainen piirtäjä. Samoin omat oudot mielenkiinnon aiheet -tuskin niidenkään kanssa on yksin muita viittä miljardia ihmistä vastaan- sopivasti käytettynä antavat persoonallisen otteen, jolla erottuu.
-
... Suuri osa ihmisistä on todennäköisesti huumorintajultaan melko samanlaisia kuin joku satunnainen piirtäjä. Samoin omat oudot mielenkiinnon aiheet ... ... sopivasti käytettynä antavat persoonallisen otteen, jolla erottuu.
Aivan. Esim. "Kissa pois!" on universaali tokaisu, jonka lausujaan voivat samastua niin kissanomistajat kuin vihaajatkin. Se on tietenkin sarjakuvantekijästä kiinni, saako siitä viritettyä karvis- vaiko fingerporivitsin.
Jos Kiroilevaa Siiliä olisi suunniteltu myyntihenkisen suunnittelutiimin kokouksissa, olisi taatusti jäänyt esim. kaikki repliikittömät ruudut pois. Ja nähdäkseni juuri niissä on erinomaisen paljon sitä jännitettä, joka antaa sarjalle oman erityisen hurmaavuutensa.
-
Jos katsoo maailman menestyneimpiä ja merkityksellisimpiä strippisarjakuvia Tenavia ja Lassi ja Leeviä, taitaa molempien menestys perustua juuri siihen vilpittömyyteen, joka tekemisestä on välittynyt paperille. Toisaalta menestynein yhä tehtävä strippi taitaa olla karvinen :P
Olen Keijon, Pertin ja Anssin kanssa samoilla linjoilla, että vilpittömyys ja tekemisen ilo saavat luultavasti aikaan pitkällä tähtäimellä jotain hedelmällisempää kuin mikään liian laskelmoiduista lähtökohdista tehty. Ei Scott Adams silti mielestäni aivan pehmeitä puhunut: on helppo uskoa, että syndikaatit "etsiessään neulaa heinäsuovasta" törmäävät melko paljon materiaaliin, jossa tekijä on katsonut liian läheltä omaa strippiään, mutta näkemättä kokonaisuutta toisen silmin, onnistuen siis naurattamaan lähinnä itseään.
Persoonallisen, henkilökohtaisen näkemyksen lisäksi niin sarjakuvantekijältä kuin muultakin viihteen/taiteen ammattilaiselta vaaditaan mielestäni kykyä nähdä omat hengentuotteensa myös hieman etäämmältä.
Watterson mainitsee työtavoistaan kirjassa The Calvin and Hobbes Tenth Anniversary Book mm. seuraavanlaisesti:
"Occasionally I'll have a subject or issue in mind that I want to talk about, but if I don't have a ready topic, I try to think of what I'd like to draw. My goal is to feel enthusiastic about some aspect of the work. I think one can always tell when an artist is engaged and having a good time: the energy and life comes through in the work.
...
I reevaluate roughs over several days when I'm fresher and more objective. Often the writing needs more work, and sometimes I just cross the whole thing out. On occasion, I've ripped up entire stories - weeks of material - that I didn't think were good."
Monella stripintekijällä ei ehkä ole varaa tällaiseen ylellisyyteen vaan on oltava tyytyväinen että saa ylipäätään materiaalia kasaan, mutta silti minusta kiteytyy tuossa hienosti se ajatus, että hyvä sarjakuvantekijä onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä hyvin subjektiivinen -löytääkseen sen henkilökohtaisen kipinän- että riittävän objektiivinen välittääkseen sen muille.
-
Scott Adamsin ohjeet olivat omaan kokemukseeni verrattuna yllättävän huonoja.
Ehkä Scottin ohjeet kertovat enemmän hänen omasta kehitystarinastaan, tai amerikkalaisesta syndikointisysteemistä? Suomalainen julkaisumaailma on varmasti aika erilainen. Voisin myös kuvitella että on aika monta tapaa saada homma toimimaan.
"Other people are not like you" on individualistinen harha joka ei yksinkertaisesti ole totta. Suuri osa ihmisistä on todennäköisesti huumorintajultaan melko samanlaisia kuin joku satunnainen piirtäjä.
Omalla kohdallani strippisarjakuvien huumorin toimivuus on ollut aika paljon kiinni elämäntilanteesta - aloin ymmärtää Dilbertia kun tein töitä insinöörivetoisessa toimistossa tai nauroin Baby Bluesin vauvaperhevitseille kun olin itse samassa tilanteessa. Jutuille nauraminen oli terapeuttista, joten jos aiheilla ei ole yhteyttä omaan elämään, voi olla vaikea samaistua.
Tällä hetkellä ei kumpikaan enää pahemmin innosta, mutta olen sitä mieltä että omasta aihepiiristään ne molemmat tavoittavat jotain yleisemmin toimivaa. Ja siinä mielessä ne ovat aika kaukana vaikka Karvisesta jonka huumorilla ei ole oikein mitään yhteyttä todellisuuteen. Jos oikein olen ymmärtänyt, Karvista tehdään tiimissä, teollisesti. Voiko hyvää sarjakuvaa syntyä jos tekijöitä on enemmän kuin yksi tai kaksi?
-
Minusta kuitenkin suositut sarjakuvablogit antavat vinkin mikä toimii: vilpitön, omiin kokemuksiin pohjautuva ja täysin tekemisen ilosta tuotettu arkisarjakuva. Sitä on ainakin hauskempi tehdä, ja yleisökin on kiitollisempaa.
Blogejakin on monenlaisia. Päiväkirjablogeista ei kannata ottaa mallia sellaisenaan, suuri osa niiden viehätyksestä perustuu tirkistelynhaluun eli siihen illuusioon, että lukija n.s. "tuntee" tekijän. Omasta elämästä voi toki ammentaa, mutta jutussa täytyy olla enemmän pointtia kuin se, että piirtäjälle on sattunut juuri sellainen tapaus. Päiväkirjablogisarjakuvaan se taas riittää aivan hyvin.
-
Joop, kyllä paremminkin voisi tulla toimeen kuin sarjakuvanpiirtäjänä, mutta onhan sentään muutamia hyviä esimerkkejä todella hienosti tienaavista piirtäjistä.
-
Aattelin hankkia kunnon työn, ja vetää tätä ihan harrastuspohjalta 8]
-
Olen usein ajatellut sitä että tekisin sarjakuvia ja taidetta yms työkseni mutta menestyminen ilman graafikon koulutusta on aika vaikeaa..noh kyllä olen aatellut kunnon työn hankkia pakko kai se on. : (
-
Kyllä piirtämistä voi tehä eläkseen.Kuitenkin se ei alussa ole mitään ruusuilla tanssimista.Töitä on vaikea löytää aluksi ja niistä ei edes saata tulla palkkaa.
Aluksi kannattaakin tehdä töitä vaikka niistä ei saa palkkaa.Niistä
saa silti mainetta ja henkilö jolle on tehnyt työt niin saattaa mainostaa piirtäjää eteen päin.
-
Juu tuon olen kuullut sukulaisilta kun sukuuni kuuluu Taidemnaistereita ja yksi Graafikko (egoego) mut juu itse asiaan.Olisin kyllä tosi tyytyväinen jos parin hieman rahattomamman vuoden jälkeen taiteella eläisi.
-
...Olisin kyllä tosi tyytyväinen jos parin hieman rahattomamman vuoden jälkeen taiteella eläisi.
Niin minäkin.
Nuorisolla ei kuitenkaan pitäisi olla suurempaa hätää, koska koulutuksensa ansiosta niillä ei koskaan tule käymään kuten esimerkiksi mulla: palkka on laskenut kahdessakymmenessä vuodessa summittain arvioiden puoleen.
-
Niin minäkin.
Nuorisolla ei kuitenkaan pitäisi olla suurempaa hätää, koska koulutuksensa ansiosta niillä ei koskaan tule käymään kuten esimerkiksi mulla: palkka on laskenut kahdessakymmenessä vuodessa summittain arvioiden puoleen.
Sama juttu kuvittajilla Ruotsin puolellakin. Eipä taida olla kovin monta muuta alaa jolla on vastaava palkkakehitys...
-
palkka on laskenut kahdessakymmenessä vuodessa summittain arvioiden puoleen.
Sama juttu kuvittajilla Ruotsin puolellakin. Eipä taida olla kovin monta muuta alaa jolla on vastaava palkkakehitys...
Mistä tämä johtuu ? Onko kuvitusten arvostus vähentynyt, vai mikä on syy?
-
Mistä tämä johtuu ? Onko kuvitusten arvostus vähentynyt, vai mikä on syy?
Internetti on pärähtänyt täyteen sivustoja, jotka myyvät kuvia ja piirroksia.
Aihepiireittäin ja halvalla (tai jopa ilmaiseksi).
-
Mistä tämä johtuu ? Onko kuvitusten arvostus vähentynyt, vai mikä on syy?
katsoppa kirjojen ja lehtien kansia, moniko on maalattu tai piirretty?
Monessako on valokuva tai vielä herkumpaa kuva-arkisto + minuutin photarityö...
Tämä yhdistettynä kulttuuriaineiden opetuksesta ja eritoten teknisestä osaamiskoulutuksesta/ välineistä karsimisesta alkaen alaluokilta jatkuen kohti uutta uljaampaa maailmaa jossa kaikki ovat ekonomeja/tradenomeja yms.
-
Se, joka pystyy sarjakuvataidoillaan lumoamaan sen, jolla on rahaa, tulisi kyllä toimeen sarjakuvaa tekemällä - siinä kun joku tulee toimeen laulamalla iskelmiä ja joku toinen ripustamalla sulatettuja muovikasseja taidegalleriaan.
Mutta liikututtuaan nyyhkyttämään siitä ilosta, että joku yleensä viitsii katsoa hänen tuotoksistaan, sarjakuvantekijä pyytää värillisestä sarjakuvasivusta empien ja häpeillen 200 euroa.
Sillä meiningillä ei tule toimeen.
-
Mutta liikututtuaan nyyhkyttämään siitä ilosta, että joku yleensä viitsii katsoa hänen tuotoksistaan, sarjakuvantekijä pyytää värillisestä sarjakuvasivusta empien ja häpeillen 200 euroa.
Sillä meiningillä ei tule toimeen.
That's me! Sellainen piirtäjä tulee toimeen tekemällä pitkää päivää ja menettämällä hiljalleen hermonsa.
-
Olisin kyllä tosi tyytyväinen jos parin hieman rahattomamman vuoden jälkeen taiteella eläisi.
Siis parinkymmenen rahattoman vuoden. Ensin teet 10 vuotta palkatta, sitten 10 vuotta köyhyysrajan alapuolella, ja senkin jälkeen saatat pudota takaisin alkuun hetkessä. Esimerkkinä, viime marraskuussa mun tulot putosi puoleen kun kaksi päätyönantajaani lopetti työsuhteemme sattumalta yhtäaikaa. Ei voi sanoa että ahisti, se oli paljon pahempaa. Taiteilijan palli ei ikinä ole varma. Vaikka kenenpä nykyään olisi.
Mun mielipide on, että älä ryhdy taiteilijaksi jos ei ole aivan pakko; pakko on sitä, että muiden vaihtoehtojen ajatteleminenkin oksettaa. Jos voit tehdä muuta kuin taidetta (vaikket ehkä tahtoisi) tee muuta.
katsoppa kirjojen ja lehtien kansia, moniko on maalattu tai piirretty?Monessako on valokuva tai vielä herkumpaa kuva-arkisto + minuutin photarityö...
Ja monikansalliset yhtiöt nappaa jokaisen pikku töherryksenkin oikeudet itselleen, valtavat ilmaiset kuvapankit täyttyy täyttymistään...
Tämä yhdistettynä kulttuuriaineiden opetuksesta ja eritoten teknisestä osaamiskoulutuksesta/ välineistä karsimisesta alkaen alaluokilta jatkuen kohti uutta uljaampaa maailmaa jossa kaikki ovat ekonomeja/tradenomeja yms.
Se on sitä luovaa taloutta!
-
Siis parinkymmenen rahattoman vuoden. Ensin teet 10 vuotta palkatta, sitten 10 vuotta köyhyysrajan alapuolella, ja senkin jälkeen saatat pudota takaisin alkuun hetkessä.
Riippuu.Nimittäin siitä mistä hakee töitä ja mainostaako itseään tarpeeksi.
Ei töitä istumalla tuu vaan pitää itse uskaltaa kysyä.
-
Riippuu.Nimittäin siitä mistä hakee töitä ja mainostaako itseään tarpeeksi.
Ei töitä istumalla tuu vaan pitää itse uskaltaa kysyä.
No nythän ei varsinaisesti ollut kyse siitä josko töitä saa vai ei, vaan siitä elääkö niistä saamillaan palkkioilla ;)
Nykyisillä sarjis- ja kuvitusalan friilansupalkkioilla ei pahemmin ostella asuntoja, perusteta perheitä tai pidetä 4 viikon kesälomia vaikka työpöydän ääressä istuisi vuorokauden ympäri. Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta heitä on harvassa.
-
No nythän ei varsinaisesti ollut kyse siitä josko töitä saa vai ei, vaan siitä elääkö niistä saamillaan palkkioilla ;)
No tästähän minä puhun.Siis jos ei itseään mainosta niin ei saa töitä
ja jos ei saa töitä, ei saa rahaa JA jos ei saa rahaa töistään ei tule toimeen.
-
No tästähän minä puhun.Siis jos ei itseään mainosta niin ei saa töitä
ja jos ei saa töitä, ei saa rahaa JA jos ei saa rahaa töistään ei tule toimeen.
Huoh, ilmeisesti et kuitenkaan ymmärtänyt mistä puhuin. Töitten saanti ei ole useimmilla kuvittajilla se itse ongelma, vaan työn teosta saatavan korvauksen suhde työpanokseen.
-
Huoh, ilmeisesti et kuitenkaan ymmärtänyt mistä puhuin. Töitten saanti ei ole useimmilla kuvittajilla se itse ongelma, vaan työn teosta saatavan korvauksen suhde työpanokseen.
Hmmm noo joo puhutpa asiaa.Siis tuo ei ole minulla ongelma vielä.Tarkoitan,
olen vasta 17.Tässä iässä ei oo oiken paljon väliä palkasta vaan siitä että saa tulevaisuuden varalle mainetta.
-
10 vuotta palkatta-osiolla tarkoitin, että sen ajan jälki on yksinkertaisesti niin paskaa ettei kukaan osta töitä (sarjakuvapiirtäjän pitää osata myös kirjoittaa, ja hyvin!). Vasta kokemus tuo ansioita. Lahjakkaita poikkeuksiakin on, mutta nuorena on yleensä koko kuviosta (tehdäkö sarjakuvaa, kuvituksia, animaatiota, elokuvia, romaaneja) niin sekaisin että kun yrittää kaikkea, mistään ei tule mitään. Ja varsinkin suhdetoiminta, oikeat yhteydet ja markkinointi on hankala saada toimimaan.
-
katsoppa kirjojen ja lehtien kansia, moniko on maalattu tai piirretty?
Monessako on valokuva tai vielä herkumpaa kuva-arkisto + minuutin photarityö...
Mainospuolella käytettiin pitkään näyttävää käsityötä, vaikka valokuvaus oli jo hyvin kehittynyttä.
Ohessa olevat Pontiac -mainokset ovat National Geographic Magazinesta vuosilta 1960 (ponu1, jossa on tekijöiden nimikirjaimet (?) AF UK alhaalla oikealla) ja 1955 (ponu2).
-
NG:llä oli pitkään ja toisinaan yhä maalattuja kansia yms. mutta ajat muuttuvat.
Käsityötaitoa ei arvosteta ja kuten Keijo totesi
Mutta liikututtuaan nyyhkyttämään siitä ilosta, että joku yleensä viitsii katsoa hänen tuotoksistaan, sarjakuvantekijä pyytää värillisestä sarjakuvasivusta empien ja häpeillen 200 euroa.
ei mitään järkeä.
Vaikka totta onkin. Taksvärkkihenkeä on hyvin mutta tiettyä...itsekunnioitusta, kunnianhimoa, omkanarvontuntoa kaipaisi sarjakuvantekemiseen.
Sitä että ketjun nimi olisi edes osin retorinen kysymys.
-
... tekijöiden nimikirjaimet (?) AF UK ...
Se on "VK". Van Kaufman maalasi taustat ja ihmiset, Art Fitzpatrick autot. Kummallekin riitti ihan kivasti palkkaa noista yhteistyönä tehdyistä maalauksista, joita olen ihaillut vuosikymmeniä (ja vielä joitakin vuosia sitten omistinkin 60-luvun Pontiacin, jollaisista nämä mestarit olivat tehneet mykistävän hienoja brosyyrikuvituksia).
Ai niin! Van Kaufman oli aiemmin Disneyllä animaattorina, mutta tajusi ajoissa, mistä töistä rahaa saa.
-
Kiitos korjauksesta ja lisätiedoista Anssille. Mikähän Pontiac mahtoi olla. Itsellä ei semmoista ole ollut, mutta isä oli aikoinaan töissä täkäläisessä GM -liikkeessä ja sen omistaja ajoi uutena ostamallaan -65 Pontiac GTO:lla ihan kuolemaansa asti (1980-luvun alkupuoli, sen rinnalla hällä oli loppuvaiheessa Buick Regal Turbo, ei kuitenkaan se järeä Grand National, mutta tykkäsi enemmän ponusta).
GTO on edelleen olemassa suvun säilömänä.
Kun ei itse ole käsinvärittäjä tai maalari, olisi mielenkiintoista tietää Kaufmanin ja Fitzpatrickin tekniikasta. Guassi, öljy...?
Toi vanhempi mainos voisi olla tehty guassilla, jota kaiketi käytettiin vanhojen piirrosfilmien taustamaalauksisissa.
-
Kun ei itse ole käsinvärittäjä tai maalari, olisi mielenkiintoista tietää Kaufmanin ja Fitzpatrickin tekniikasta. Guassi, öljy...?
Toi vanhempi mainos voisi olla tehty guassilla, jota kaiketi käytettiin vanhojen piirrosfilmien taustamaalauksisissa.
Veikkaisin tosiaan tuota guassia. Öljy voisi olla myös mutta sen hidas kuivuminen ei useimmiten ole mainostoiminnan aikataulujen kanssa yhteneväistä. N. 70-luvulta lähtien akryyli nappasi paikan mainoskuvituksista. Sittemmin digitaalisuus on korvannut perinteisiä tekniikoita.
-
Hienoa, sarjakuvia tekemällä voi tienata!
Kiroileva siili on rahasampo (http://yle.fi/uutiset/kiroileva_siili_on_rahasampo/6911570)
Milla Paloniemi 275 500 €
Pertti Jarla 94 700 €
Juba Tuomola 34 200 €, pääomatuloja 44 800 €
Ilkka Heilä 87 900 €
Ville Ranta 26 600 €
Ei latisteta tätä heti, että suurin osa ei tienaa paljon mitään. Niin se on muillakin taiteen aloilla.
-
Hienoa, sarjakuvia tekemällä voi tienata!
Listaan pystyisi varmasti lisäämään muutaman muunkin nimen, varsinkin jos Rannan tuloja pitäisi alarajana. Neljä ensimmäistä taitavat kyllä olla omaa luokkaansa.
On tää minusta valtavan hienoa ja lohduttavaa. Ainakin strippejä tekemällä voisi itsekin ihan hyvin tienata leipänsä, siis sarjakuvia piirtämällä. Ei ollu joku kakskymmentä vuotta sitten lainkaan yhtä realistinen ajatus.
En minä sitä sano että minusta välttämättä olisi tekemään kaupallisesti menestyvää strippisarjaa mutta on mukava tietää että edes mahdollisuus on olemassa.
-
Nämä on niin persiestä nämä verokalenterijuorut. Juban firma tienaa paljon enemmän kuin Kiroileva Milla, mutta Juba maksaa itselleen huonoa palkkaa. Ei Milla todellakaan tienaa käteisenä noin paljon. Se on kuten Veikko Joonas Savolainen minulle eilen kertoi, freelanceri maksaa tuloistaan 50 prosenttia veroja koko elämänsä ajan.
-
Nämä on niin persiestä nämä verokalenterijuorut. Juban firma tienaa paljon enemmän kuin Kiroileva Milla, mutta Juba maksaa itselleen huonoa palkkaa. Ei Milla todellakaan tienaa käteisenä noin paljon. Se on kuten Veikko Joonas Savolainen minulle eilen kertoi, freelanceri maksaa tuloistaan 50 prosenttia veroja koko elämänsä ajan.
No silti, 140 000, elää kai silläkin?
-
Ja on tästä tulokyttäilystä (Fingerpori pesi Viivin ja Wagnerin) (http://www.ksml.fi/erikoissivut/verotiedot/fingerpori-pesi-viivin-ja-wagnerin/1707193) mitä mieltä tahansa, osa sarjakuvantekijöistä on "julkkiksia", tunnettuja nimiä, kuten myös heidän sarjakuvansa. Näkyvyyttä on.
-
Sehän olisi unelmien täyttmys, jos eläisi pelkästään piirtämällä sarjakuvaa. Joidenkin kohdalla tämä on totta, mutta siten ikävä kyllä monien muiden kohdalla ei. On oltava joku muu työpaikka, jotta saa maksettuu vuokrat, ruoan jne. Mahtava asiahan se olisi, jos sillä eläisi, mitä rakastaa tehdä eli sarjiksilla.
-
Sehän olisi unelmien täyttmys, jos eläisi pelkästään piirtämällä sarjakuvaa. Joidenkin kohdalla tämä on totta, mutta siten ikävä kyllä monien muiden kohdalla ei. On oltava joku muu työpaikka, jotta saa maksettuu vuokrat, ruoan jne. Mahtava asiahan se olisi, jos sillä eläisi, mitä rakastaa tehdä eli sarjiksilla.
Itse olen huomannut, että elannon repiminen siitä, mihin on todellinen intohimo ja rakkaus ei välttämättä ole optimaalista. Varmasti sarjakuva-ammattilaisenakin joutuisi tekemään kompromisseja, tekemään aivan jotain muuta kuin haluaisi, koska asiakas sanoo niin ja ennen kaikkea pitäisi olla luova myös silloin kun ei siltä tunnu, koska deadline.
Minä ainakin pidän vastaisuudessa ne suurimman intohimon ja rakkauden kohteet harrastuksina, niin saan tehdä just sitä mitä lystään ja silloin kun siltä tuntuu. Työnä sitten jotain nautinnollista ja kiinnostavaa, mutta jotain johon on ehkä vähemmän intohimoinen suhde.
-
Itse olen huomannut, että elannon repiminen siitä, mihin on todellinen intohimo ja rakkaus ei välttämättä ole optimaalista. Varmasti sarjakuva-ammattilaisenakin joutuisi tekemään kompromisseja, tekemään aivan jotain muuta kuin haluaisi, koska asiakas sanoo niin ja ennen kaikkea pitäisi olla luova myös silloin kun ei siltä tunnu, koska deadline.
Minä ainakin pidän vastaisuudessa ne suurimman intohimon ja rakkauden kohteet harrastuksina, niin saan tehdä just sitä mitä lystään ja silloin kun siltä tuntuu. Työnä sitten jotain nautinnollista ja kiinnostavaa, mutta jotain johon on ehkä vähemmän intohimoinen suhde.
Ja siten on meitä sellaisiakin joille sarjakuvat ovat "kutsumus". Ei ole olemassa työtä, joka olisi enemmän nautinnollisempaa tahi kiinnostavaa. Ei ole vaihtoehtoista "elämää". On vain Siunaus ja kirous. Ja jos onnistuu tässä pienessä maassa saamaan elantonsa sarjakuvista, niin onhan se erikoislaatuista. Kiitollinen saa olla, ja ylpeäkin.
-
Ja siten on meitä sellaisiakin joille sarjakuvat ovat "kutsumus". Ei ole olemassa työtä, joka olisi enemmän nautinnollisempaa tahi kiinnostavaa. Ei ole vaihtoehtoista "elämää". On vain Siunaus ja kirous. Ja jos onnistuu tässä pienessä maassa saamaan elantonsa sarjakuvista, niin onhan se erikoislaatuista. Kiitollinen saa olla, ja ylpeäkin.
Kyllä se "kutsumus" siitä hiipuisi, jos joutuisi tekemään tarpeeksi latteaa kaupallista kökköä tarpeeksi kamalissa olosuhteissa tarpeeksi monta vuotta. Suomessa nyt vaan ei ole onneksi sellaista teollisuutta, siksi tänne ei pääse sellaisia hikipajoja syntymään kuin mitä pelialalla on.
Itse haaveilen edelleen siitä päivästä, että saisin taas tehdä sarjakuvia elääkseni ja tietenkin mielellään itsenäisenä piirtäjänä, tuskin olen mistään muusta työstä koskaan yhtä paljon pitänyt.
-
Verotietojen julkaisu on erittäin ookoo. On hyvä tietää, mitä johtajat tienaa ja vetää siitä johtopäätökset yhteiskuntamme tasa-arvoisuudesta.
-
Ja siten on meitä sellaisiakin joille sarjakuvat ovat "kutsumus". Ei ole olemassa työtä, joka olisi enemmän nautinnollisempaa tahi kiinnostavaa. Ei ole vaihtoehtoista "elämää". On vain Siunaus ja kirous. Ja jos onnistuu tässä pienessä maassa saamaan elantonsa sarjakuvista, niin onhan se erikoislaatuista. Kiitollinen saa olla, ja ylpeäkin.
Niinpä. Jos ei voisi tehdä näitä hommia elääkseen, niin sitten pitäisi keksiä joku muu tapa tehdä näitä hommia koko ajan (eräs sarjakuvapiirtäjä kehui parkkihallin valvojan ammattia kun siinä sai piirtää edes suhteellisen rauhassa). Harrastuksia mulla ei ole, enkä oikeastaan haluakaan että olisi.
Verotietojen julkaisu on erittäin ookoo. On hyvä tietää, mitä johtajat tienaa ja vetää siitä johtopäätökset yhteiskuntamme tasa-arvoisuudesta.
Tuosta olen erittäin eri mieltä. Palkkatietojen vertailu ei kerro mitään todellisesta elintasosta. Rikkaat eivät ainakaan Suomessa pääse palkkatuloilla rikastumaan, vaan siihen vaaditaan omaisuutta ja sen tuottoa. "Kauppa se on mikä kannattaa", sanotaan.
-
Minä ainakin pidän vastaisuudessa ne suurimman intohimon ja rakkauden kohteet harrastuksina, niin saan tehdä just sitä mitä lystään ja silloin kun siltä tuntuu. Työnä sitten jotain nautinnollista ja kiinnostavaa, mutta jotain johon on ehkä vähemmän intohimoinen suhde.
Tää on ihan hyvä ajattelutapa ja mikäli onnistuu käytännössä, mikäs sen parempaa. Itsellä kevyt sisätyökin vie puhdin niin pois ettei vapaa-ajallaan enää jaksa piirrellä tai mieluummin viettää ne vähäiset vapaatunnit perheen kanssa. Usein tuntuu kans siltä että piirtäminen sujuu paremmin kun siihen on aikaa keskittyä kunnolla. Menee välillä päiväkausia ihan vain siihen että pääsee vauhtiin.
Sit kun jälki ei oo kaikkein kaupallisinta niin kyllähän sitä tosissaan joutuu pohtimaan mitä sitä elämällään tekee.
Kanssapiirtäjien menestys ei kyllä tunnu olevan lainkaan itseltä pois. Päinvastoin, mitä useampi pärjää, sitä enemmän näkee itselläänkin jotain mahkuja.
-
Kanssapiirtäjien menestys ei kyllä tunnu olevan lainkaan itseltä pois. Päinvastoin, mitä useampi pärjää, sitä enemmän näkee itselläänkin jotain mahkuja.
Jep.
-
verotietopäivänä lienee aika muistuttaa miten homma menee, isossakin maailmassa:
(https://31.media.tumblr.com/9264254d49d2e13a7f396151bc106431/tumblr_nej0ztNWR61qj34j2o1_500.jpg)
-
Whaam. >:(
-
jottei totuus unohtuisi, miten sarjakuvien tulonsaanti menee suuressa maailmassa:
mistä puhutaan kun puhutaan rahasta sarjakuvissa
(http://loser-city.com/features/what-we-talk-about-when-we-talk-about-money-in-comics)
-
jottei totuus unohtuisi, miten sarjakuvien tulonsaanti menee suuressa maailmassa:
mistä puhutaan kun puhutaan rahasta sarjakuvissa
(http://loser-city.com/features/what-we-talk-about-when-we-talk-about-money-in-comics)
Ei nuo page ratet kyllä herkkua ole piirtäjille. BOOM! ja Dynamite maksavat käsittääkseni ykeisesti melko samaa kuin Oni, eikä IDW ole paljon parempi. Tosin moni artisti saattaa mielellään hyväksyä huonommankin page raten, jos työskentelee perinteisesti ja sellaisissa sarjoissa joiden originaalityöt käyvät kaupaksi. Niillä saa helposti huomattavan parannuksen vuosiansioihin.
Mutta ei noilla palkoilla ole ihme, että moni keskitason artisti ajautuu animaatioihin tai muihin kuvitusalan hommiin. Kustantajat varmasti osaavat käyttää hyödykseen sitä, että halukkaita tekijöitä tähän monien unelmaduuniin löytyy, vaikka ei niin paljon maksakaan. Monessa tapauksessa Kickstarterit voivat olla todella hyvä vaihtoehto, jolla tahkoa itselleen paremmat rahat, mutta se on tietysti toinen asia, että viekö se kuinka hyvin uraa eteenpäin, jos muutama sata ihminen ostaa lehden Kickstarterin kautta, vaikka tietysti lehtiä coneissa ja netissäkin myydään.
Mutta mielenkiintoista keskustelua on nyt viimeaikoina ollut page ratejen ja alan yleisen tilan suhteen ollut.
-
Tämä lienee lähinnä:
Dazzler Fox Bill Sienkiewicz (https://www.inverse.com/article/19051-x-men-artist-unaware-dazzler-art-x-men-apocalypse)
on se hienoa ettei makseta tai edes kerrota alkuperäisen grafiikan tekijälle että käytämme kehnolla resoluutiolla googlesta napattua taidettasi promoamaan elokuvaamme.
Mitäs siitä rahasta tai arvostuksesta...kutsumusammatissa kun ollaan
-
Tuossa ohjeita kirjailijan palkkioista. Pätee soveltaen myös sarjakuvantekijän / kuvittajan työhön.
http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijalle/ohjeita-kirjailijan-tyon-hinnoitteluun/
-
Angoulémen viurallinen sarjakuva-auto lie asian ytimessä:
(https://66.media.tumblr.com/0299a319b41e69b2aac741c5db2dc4d7/41d2f282e92690d3-cd/s540x810/d2f697acd436b84f4f1fad8fcf66d980129821c6.jpg)
-
Oulun festarien jälkeen ollut itselleni poikkeuksellisen hyvällä tuulella, joten aika palauttaa realismi maailmaan.
Linkitän Mike Hawthornen twitterissä julkaiseman tekijäoikeustuloutumansa. On siis Yhdysvaltain isojen kustantajien listoilla piirtäjänä.
(https://pbs.twimg.com/media/FhnjVejWYAc3RaS?format=jpg&name=small)
Ei sinänsä uutta taiteen saralla, mutta muistuttaa kuinka tätä lajia harrastetaan rahasta, groupieden takia ja tietty "näkyvyydestä" ja maineesta.
-
Notta miltäköhän ajalta tämä lienee? Vuoden tulot? Huh?!
Timo
-
Näinhän vaikuttaisi olevan.
Soppari on kymmenen vuoden ikäinen, ennakko oli kertaluontoinen ja pieni. Sitä vähennellään yhä.
Kirjoittaja on ainut toinen jonka kanssa"jakaa" potin tuo siis piirtäjän osuus. Kirjoittaja on samalla diilillä.
Mites Jack Kirby sanoikaan?
Sarjakuvat särkevät sydämesi.
-
Mutta toi on tosiaan rojalti eli rahaa on tullut jo aikaisemmin ja tuossakin ennakkoa näkyy vielä reilun 300 dollarin edestä. Marvelilla ja DCllä ei ole ennakkopalkkioita, vaan työstä maksetaan sivuittain työkorvaus, jonka mukaan saa sitten vielä rojaltit. Muilla (esim. Image) on sitten luultavasti lähempänä meidän tyylistä meininkiä eli jonkinlainen ennakko ja sitten mahdollisia rojalteja, jos myynti riittää. Tossa näyttäisi olevan rojaltiprosentti jotain 9 luokkaa menojen jälkeisestä tulosta. Suomessa taitaa kirja-alalla olla vähän parempi...
Mutta toisella puolella on sitten esimerkiksi Disneyn ankka-sarjikset, joista maksetaan vain työkorvaus eikä rojalteja ollenkaan. Mutta onhan noi rojaltit aika naurettavia. Byrne välillä kertoo erikoisimmista saamistaan rojalteista. Joissain on summa koostunut lukemattomista eri julkaisuista ja minimissään ollut suunnilleen yhden sentin luokkaa se rojalti. Mutta välillä on tullut myös hyvin. Riippuu tietenkin myynnistä.
-
Marvel ja DC eivät ole kyseessä eikä Imagekaan, mutta siinä missä näillä Imagen kohdalla pidät hahmojen ja tarinan oikeudet ja isojen kohdalla paitsi saa sivukorvauksen ja rojaltit myös saa myydä originaalit.
Itsellä tuo vaan osui ikeniin.
Toki tiedän tästä maasta sarjakuva-, kirja- ja elokuva-alalta hurjia tapauksia joissa tekijää on saanut pyytämättä virtsanäytteen näköelimiinsä.
Ja nämä tiedetään, tietäjät tietää.
Musiikkipuoli on vielä raadollisempi hyväksikäytöstä tunnettu ala.
Tämän Mike Hawthornen esimerkin kannustamana muutamia tuli eri kustantamoiden osalta julkisuuteen että on ne rojaltit ja palkat heille maksamatta.
Ei kovin kauaskantoinen tapa rakentaa sarjakuvakulttuuria ja luotettavaa yritystoimintaa.
Ongelma on että jos kuluttaja ei voi luottaa tekijöiden reiluun kohteluun se heijastuu kaikkiin, myös asiansa hyvin hoitaviin kustantamoiden.
Ne mädät hedelmät herättävät huolen että kaikki ovat korruptoituneita.
-
Itsellä tuo vaan osui ikeniin.
Joo. Mun tarkoitus ei ollut väittää, että Yhdysvalloissa(kaan) tilanne olisi paras mahdollinen tai edes hyvä. Mun käsityksen mukaan Marvel ja DC maksaa tekijöille suht hyvin, eli että sillä varmaan tulee toimeen. Pienemmillä kustantamoilla palkkiot sivua kohden on sitten jopa naurettavia (tyyliin 20 dollaria sivulta) tai pelkästään rojalteja.
Mutta onhan samaan syssyyn todettava, että nykyiset sarjakuvamarkkinat ovat aika pienet verrattuna vaikka 1980-lukuun (90-luvun alkua ei kannata esimerkiksi ottaakaan, koska silloin vain meni epärealistisen lujaa ja kupla sitten puhkesikin). Eli eivät kustantamotkaan lähtökohtaisesti paljoa juhli. Voisi arvailla, että ilman elokuvien tuottoa ja huomiota ei Marvelilla ja DC:lläkään varmaan kovinkaan loistokkaasti menisi.