Jos palataan siitä mikä on nuori siihen tuleeko sarjiksilla toimeen, niin kantani on selvä: tällä hetkellä, ei.
On huomattavasti kannattavampaa taloudellisesti tehdä mitä tahansa muuta tarpeetonta.
Asian korjaamiseksi on turha ehdottaa kulttuurirahastojen tukemista, koska se osoittaa liiallista sinisilmäisyyttä valtion hyväntahtoisuutta kohtaan.
Se että saisi ajettua läpi yhdenmukaisen verkoston joka ajaisi yhtä lailla kaupallisesti suuntautunutta ja taiteellisempaa sarjakuvaa on aivan yhtä utopistista.
Surullista koska sarjakuvien tekeminen on resursseiltaan kilpailukykyistä maailmanmarkkinoillakin.
Kulut ovat huomattavasti vähäisemmät verrattuna elokuva- ja musiikkialaan.
Jos joku ihmettelee kyynistä asennoitumista ei ole seurannut sarjakuvapiirejä kovin kauaa.
Hölmöintä on että pukarit kunnioittavat toisiaan, mutta taiteellisuus/kaupallisuus kontrasti on liian kova.
Siksi haluan kiittää jokaista joka realismista huolimatta on valinnut pitkän ja kivisen tien, sarjakuva-alan.
Eihän enintä osaa työssäkäyviä ihmisiä ammatteineenkaan tarvita, vaikka heidän tekemänsä työ on vähäisempää kuin mitä esim. terveydenhuolto,pelastusala, ruuantuotanto ja kulttuuriala.
ps. Kolmikymppiset on nuoria, mutta pointti on tarpeeton koska 99,99% lopettaa henkisen kasvun viimeistään 13-vuotiaana. Ikää ja kiloja tulee, mutta ei kehitystä.
