Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[Mon of Olay]

Mutta ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä että jos kaikki ajattelisivat näin ja vain luovuttaisivat ei maailmassa olisi varmaan yhtä ainutta kovan tason sarjakuvantekijää, kirjailijaa, muusikkoa tai tiedemiestä.

Itse asiassa suurin osa kovan luokan taiteilijoista on aluksi käynyt ns. "oikeissa töissä" taiteilun ohella, ja ryhtynyt kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta sitten, kun se on alkanut kunnolla taloudellisesti kannattaa. Eikä kannata aliarvioida sitäkään, miten positiivisesti halu päästä eroon paskasta duunista voi vaikuttaa taiteilijan inspiraatioon. 

[Irene]

Eikä kannata aliarvioida sitäkään, miten positiivisesti halu päästä eroon paskasta duunista voi vaikuttaa taiteilijan inspiraatioon. 

Tämä on muuten semmoinen asia, joka vaikuttaa positiivisesti ihan mihin tahansa päämäärään...

[Aura]

Itse asiassa suurin osa kovan luokan taiteilijoista on aluksi käynyt ns. "oikeissa töissä" taiteilun ohella, ja ryhtynyt kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta sitten, kun se on alkanut kunnolla taloudellisesti kannattaa.

Joo, totta. Tiedänhän minä tuon mutta tuli taas möläytettyä...  Jonkin asteen yrittäminen siihen kai yleensä kuitenkin sisältyy. Ja onnea. Paljon onnea sekä taitoa että suureen yleisöön vetoavat jutut. Kymmenenkään vuoden hipsuttelu ei aina avaa tietä ammattilaisuuteen vaikka töitä tekisikin, eikä se takaa sitä että pääsisi yleiseen tietoisuuteen.

[Markku Myllymäki]

Auran ei ainakaan tarvitse miettiä, onko oikealla alalla. Katselin yhtä lehdykkää tänään, silmiin osui poikkeuksellisen hieno kuva ja kun tihrustin tarkemmin, signeerauksessa luki A. Ijäs! 

[mari]

En oo uskaltanu oikeen seurata tätä keskustelua, kun tein tuossa muutama päivä sitten lopullisen päätkösen, että tulen tekemään sarjakuvia kokopäivätyönäni. Nyt pitäisi laittaa toiminimipaperit menemään ja hankkia tilitoimistopalveluita ja tehdä kaikkea muutakin pelottavan aikuismaista.

Saa sitten nähdä miten päätös tulee onnistumaan, vielä on onneksi muutama vuosi koulua jäljellä, jonka jälkeen voisi vielä hakea jotain kivoja lisäopintoja (kuten vaikka lahdesta... ) joten opintotuki on turvana vielä jonkin aikaa. Tavoitteena sitten valmistuttua on pystyä elättämään itseni sarjakuvilla ja kuvituksilla.

Edelleen oon sitä mieltä, ettei mua oo luotu "oikeisiin töihin" edes niin että "voin vapaa-ajalla sitten tehdä sarjakuvia", vaan haluan keskittyä täysin valitsemaani ammattiin. Kyllä se siinä vaiheessa kun sain pakit postin lajittelusta tuntui siltä että "te ette halua mua enkä mä halua teitä joten miks mä ees yritän?" -fiilis.

Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?

[Timo Kähkönen]

Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?

Juuri näin. Asenne ratkaisee. Hyvä tekijä löytää aina paikkansa.

[Timo Kähkönen]

Yrittäjälle taas on voinut helpommin tulla investointilainaa ja muita kuluja, jotka voivat kaatua täysimittaisesti maksettavaksi, jos tekee konkan. Pienyrittäjälle ei taida löytyä ymmärtäjää oikein mistään. Ei oikein uskalla otta mitään riskejä, hissukseen täytyy jokainen liike miettiä, ettei vain tule takkiin.

Asiat näköjään edistyvät, hitaasti.
http://www.yle.fi/uutiset/oikea/id53319.html

[mari]

Ei tuo ole mielestäni yhtään naiivia tai tyhmää. Sinulla on todella lahjoja tehdä sarjakuvia, joten olisi erittäin oikeudenmukaista, että pystyisit elättämään itsesi juuri sarjisten teolla. Onnea matkaan! 

kiitos ja kumarrus 
Saatte sitten kuulla sarjistapaamisissa kun valitan miten on liian vähän töitä/liian paljon töitä/liian vähän aikaa/liian vähän apurahoja/liian vähän taiteellista inspiraatiota 
että koittakaa kestää vaan!

[Kuikka]

Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?

"Minä tyydyin niin vähään, etten saanut mitään" - sanottiin jossain Smedsin näytelmässä.

Jos ei mitään pyydä, ei mitään saa, eli anna
palaa!

[Holle]

En oo uskaltanu oikeen seurata tätä keskustelua, kun tein tuossa muutama päivä sitten lopullisen päätkösen, että tulen tekemään sarjakuvia kokopäivätyönäni. Nyt pitäisi laittaa toiminimipaperit menemään ja hankkia tilitoimistopalveluita ja tehdä kaikkea muutakin pelottavan aikuismaista.

Sanokaa sitten naiiviksi tai tyhmäksi, mutta eikö ihmisellä ole oikeus tehdä sitä mitä haluaa? tai ainakin kaatua yrittämällä?

Onnittelen, näin pitää toimia.
Älä kerää turhia paineita tuolla "yrittäjä"-termillä.
.........
Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi. Murto-osalla siitä hinnasta saat kirjanpito-ohjelman tai hoidat homman käsin jos sinulla ei nyt ole aivan kauhea kuittifobia.

[mari]

Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi.

No joo, mut meen kuitenkin keskustelemaan asiasta kyseisen tilitoimiston kanssa... Tämä on erikoistunut pienyrittäjiin, (ja mä oon varmsti se pienin ) ja eräs ystäväni joka on vähän niinkuin samassa tilanteessa on kehunut tuota toimistoa joten katsotaan nyt paljonko siellä veloitetaan...
...Mä olisin onnellinen, ettei tarttis huolehtia noista asioista sen enempää. Se jo säästäis niin paljon mun hermoja ja aikaa että voisin siitä jotain maksaakin...

Mut tosiaan, katsellaan vielä kaikkia vaihtoehtoja.

[Hazart]

Oma kokemus oli semmoinen, että tein sarjiksia ja kuvituksia oman työn ohella muutaman vuoden. Siinä sitä näki aika hyvin, että haluaako sitä tehdä päätyönä ja pystyykö siihen. Ei sitä tarvitse itseään heti irtisanoa vanhasta työstä, kun rupiaa näitä kuvioita miettimään. Ei tämän niin dramaattista tarvitse olla. Jos sitten näyttää siltä, että hommia ei riitä tai muuten vaan ei nappaa, niin on ainakin se vanha duuni vielä siinä. Kauaa sitä ei tosin kahta työtä jaksa...

Nyt harkitsen opiskelupaikan hankkimista taiteen tekemisen saralta, jotta pääsis eteenpäin oikein kunnolla tässä hommassa... Joskohan sitä vielä vanha johonkin pääsis...

 

[Ossi Hiekkala]

Noin käytännön mielipiteenä sanoisin että ei ehkä kannata välttämättä mennä heti maksamaan tilitoimistopalveluista jos kyseessä on toiminimi. Murto-osalla siitä hinnasta saat kirjanpito-ohjelman tai hoidat homman käsin jos sinulla ei nyt ole aivan kauhea kuittifobia.

Kaytannon mielipiteena sanon, etta kirjanpitajan hankkiminen kannattaa, ellet halua kayttaa aikaasi tuumailemalla, kuinka mikin asia kirjataan ja mihinka ja milloin maksaa mita ja minne ja missa maarin. Jos laskee, etta tuntilaskutuksesi on vaikkapa 50 euroa ja kirjanpitaja laskuttaa vaikkapa 60-70 euroa kuussa, niin kyseessa on sinulle vain vajaan parin tunnin menetys. Sen sijaan voit menettaa tuntitolkulla aikaa pahkaillessasi mita tehda kun voisit sen sijaan keskittya tyohosi. Lisaksi kirjanpitaja antaa vinkkeja miten hoitaa asiansa paremmin. Jos itsellasi on kaupallinen koulutus ja moiset hommat sujuvat, niin kaikin mokomin. Mina mieluummin keskityn tekemaan omaa tyotani ja sailytan mielenrauhani. Ja joka tapauksessa voit vahentaa kirjanpidon verotuksestasi.

[keijoahlqvist]

Kaytannon mielipiteena sanon, etta kirjanpitajan hankkiminen kannattaa, ellet halua kayttaa aikaasi tuumailemalla, kuinka mikin asia kirjataan ja mihinka ja milloin maksaa mita ja minne ja missa maarin. Jos laskee, etta tuntilaskutuksesi on vaikkapa 50 euroa ja kirjanpitaja laskuttaa vaikkapa 60-70 euroa kuussa, niin kyseessa on sinulle vain vajaan parin tunnin menetys. Sen sijaan voit menettaa tuntitolkulla aikaa pahkaillessasi mita tehda kun voisit sen sijaan keskittya tyohosi. Lisaksi kirjanpitaja antaa vinkkeja miten hoitaa asiansa paremmin. Jos itsellasi on kaupallinen koulutus ja moiset hommat sujuvat, niin kaikin mokomin. Mina mieluummin keskityn tekemaan omaa tyotani ja sailytan mielenrauhani. Ja joka tapauksessa voit vahentaa kirjanpidon verotuksestasi.

Kun työskentelin freena, kuukausituloni olivat kesäisin vähemmän kuin tuo 60 - 70 euroa kuussa. Kukaan ei anna kokemattomalle freelle töitä, joista voi laskuttaa 50 euroa tunnissa ellei laske niin että laskuttaa kahdesta tunnista mutta tekee viikon.

Oikea argumentti on että pitäisi pystyä keskittymään työhönsä. En vain usko että 60 - 70 eurolla kuussa voi ostaa itsensä irti byrokratiahuolista. Kirjanpitofirmako pähkäilisi paremmin? Ei aloittelevan freen kirjanpidossa ole ihmeitä mietittävää mihin mikäkin erä kirjataan. Palkkio > tulot. 20 kiloa kananmunia > työvälinemenot. Paljon enemmän aikaa menisi siihen että selittäisi kirjanpitofirmalle miten sinun toimintasi toteutuu, millä lailla mikäkin kuluerä liittyy työhön jotta ne voi selittää vähennettäviksi: kananmunat > munatemperamaalaus.

Tosin tuo kaikki on niin tympeätä että mieluummin heittäisi toisen huolehdittavaksi. Mutta silloin voi käydä niin, että saa 20 000 euroa mätkyjä kuten ystäväni jonka kirjanpitofirma ei ollut ajan tasalla.

[JanneT]

Hmmm olen nyt kahdeksan vuotta tehnyt freelancer-kuvituksia, kaksi vuotta täysipäiväisesti. Ei tässä ainakaan toistaiseksi pahempia kuittikaruselleja ole tarvinnut kärsiä. Jos ostan jotain verotuksessa vähennettävää, laitan sen muovitaskuun muiden sekaan ja lähetän aikanaan verottajalle. Yhtä suuri työ on toimittaa kuitit kirjanpitäjälle. Lukuisista työnantajista ja ulkomaantuloista huolimatta en ole toiminimeä tarvinnut. Vastaus toiminimikyselyihini on verotoimistosta aina sama: Ei kannata, työn määräni lisääntyy enkä hyödy siitä mitään.

Ulkomaantuloihin en tarvitse verokorttia lainkaan, eikä minun tarvitse maksaa niistä edes ennakkoveroa vaan niistä arvioitu vuositulo huomioidaan kotimaan tulojen veroprosentissa.

Summa summarum todella yksinkertaista: soitan kerran vuodessa verotoimistoon ja selitän hyvin yksityiskohtaisesti tuloni. Veroneuvoja puhisee tuskissaan ja yhdistää erityisveroneuvojalle, joka kirjoittaa verokortin. Mikäli arvioidut vuosiansioni muuttuvat huomattavasti vuoden aikana soitan uudelleen verotoimistoon ja nyt tavallinenkin virkailija osaa tehdä tarvittavat muutokset. Siinä se.