Ketjussa on paljon puhuttu (meikäläisen työllistymismahdollisuuksien lisäksi

) siitä, että alpparin tekemiseen vaaditaan perslihaksia ja päättäväisyyttä. Menee tosin edelleen hieman aiheen vierestä, sillä kysehän oli alun perin sarjakuvilla toimeen tulemisesta. Jos olisi aikaa en yhtään epäilisi ruveta työstämään alpparia. Mutta todellinen ongelma on muualla kuin siinä saako alpparin valmiiksi vai ei. Mitä Keijo mainitsi sarjakuvien laadusta pitää varsin paikkansa. Kilpailu on kovaa. Työhön pitää keskittyä sen lisäksi että sen saa joskus saatettua loppuun eikä menestys ole silti taattu. Ja alppareilla ei ainakaan rikastu.
Ei tunnu olevan mitään järkeä siinä että vääntää tuhottomasti sivuja olemattomalla palkalla. Jos sarjakuvat (ja kuvitukset yms yms yms) menevät kokopäivätyöksi eikä rahaa silti tule ei koko hommassa ole enää järkeä. Siinä vaiheessa kannattaa ehkä harkita sarjakuvan tekemistä vain harrastuksena.
Ammattilainen voi pyytää kunnon palkkioita, mutta missä vaiheessa sitä sitten määrittelee itsensä niin ammattilaiseksi että kunnon hintoja "saa" pyytää. Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole. Kunnon hintoja pitäisi pyytää, mutta käytännössä homma menee aina päinvastoin.
Tosiaan, miksi ainoa joka ei saa kunnon palkkaa työstään on materiaalin alkuperäinen tuottaja?
Onneksi olen vielä opiskelija joten voin rauhassa jatkaa itseni näännyttämistä koulun ohella vielä parisen vuotta. (Puoleeni tosin käännytään vain manga-asioissa mutta liekö sillä loppujen lopuksi väliä? Esim Narullan tyylinen sarja kiinnostaa luonnollisesti eniten juuri mangaihmisiä. Enempää jatkuvia sarjoja en kuitenkaan tällä hetkellä pysty kontolleni ottamaan.)