Varsinkaan sanomalehtipuolella yhdessä suunnittelu ei toimi.
Aina ihmettelen kuinka kaikkein kyvyttömimmät ja mielikuvituksettomimmat tyypit nostetaan päätoimittajiksi. Jos niille näyttää toisesta sarjasta millaista jälki on ja kertoo esimerkkijutun, ne sanoo: "hmh, toimiikohan tuo? Pitäisi nähdä..." Ne ehdottaa aivan hirveitä nimiä sarjakuville ja sanoo että juttujen pitäisi olla hauskoja mutta ketään ei saa pilkata eikä ärsyttää.
Hinnoistahan puhutaan aina heti alussa, mutta silloin on jo myös jotain näytettävää. Elokuvapuolella saa apurahan näytteen tekemiseen.
Elokuva-apurahat ovat isot, koska elokuvan tekeminen maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin esim. sarjakuva-albumin tekeminen. Eli ihan reilua.
Näin minäkin luulin ennen kuin olin itse mukana. Viikonlopussa tienasin liki kolmasosan koko vuoden ansioista. Filmiä valmistui 1,5 minuuttia, ja kun jatkoon ei saatu rahaa kaikki siirtyi muihin hommiin. Mutta hetken aikaa rahaa tuli niin maan perkeleesti.
Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani, mutta silloin kun tavallisessa palkkatyössä ja otti päähän kun en ehtinyt piirtää, niin kyseessä ei loppujen lopuksi ollut ajanpuute, vaan omat valinnat mitä tein vapaa-ajallani.
Tämähän se on yleisin syy, mutta mistä nuo vapaa-ajan valinnat johtuu? Itse en ainakaan pysty piirtämään kuin hyvin nukkuneena ja pirteänä, iltapäivällä tahti hidastuu selvästi. En voisi kuvitellakaan piirtäväni illalla töiden jälkeen.
Stephen King on huono esimerkki, koska sillä jätkällä on ihan uskomattomasti virtaa, ja toisekseen siltä oli ilmestynyt vasta 2-3 kirjaa kun Carrien pokkarioikeudet myytiin ja sen jälkeen herra Kingillä ei ole ollut enää koskaan rahahuolia.
Minun kokemukseni/näkemykseni taas on, että hyvin useat kansainväliset huiput ovat tehneet töitä apurahoilla tai kehittäneet taitojaan oman alansa kehnopalkkaisissa töissä ennen läpimurtoa. Mutta kun meillä Suomessa ei oikein ole kehnopalkkaisia piirtäjän hommia muuten kuin free lancereille, joiden palkat taas on liian huonoja elämiseen.
