 |
Keskeytän albumin lukemisen kirjoittaakseni tämän. Lukeminen on kyllä muutenkin vaikeata, sillä ruudut ovat niin upeita ettei niitä voi vain silmäillä ohi mennen. Yht’äkkiä ei tule mieleen toista sarjakuvaa, joka yhtä ilmeisesti ansaitsee ympärilleen kovat pahvit.
 |
Mäkelän sivellintyöskentely mykistää suvereenisuudellaan. Tekijä on käynyt suurten arkkien kimppuun veitsin ja pensselein. Hän sananmukaisesti kaivautuu lähes sadan vuoden taakse ja läväyttää historian tussimaalauksinä katsojan silmien eteen.
Tiedän vain muutaman sarjakuvantekijän jonka työskentely on fyysisesti näin kolmiulotteista. “Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909” kuvaa yhteiskunnallisten olojen suhteen melko rauhallista aikaa. Tässä tarinassa on romantiikkaa ja dekkarimaisia sävyjä. Pääosassa ovat taiteilija Risukoski, kaunis mallityttö Sofia Jossaliani, sekä taiteenkerääjä Sjöstrand ja herra Emil Forström.
Mäkelä kertoo, että hänen innoittajanaan toimivat Signe Branderin valokuvat. Helsingin historiaan tekijä on perehtynyt nimenomaan tätä kirjaa tehdessään.
Työ vei kaikkiaan kolme vuotta. Tämän vuoden alusta syyskuulle asti, valmistui viimeinen 2/3 kirjasta puolen sivun viikkovauhtia. Syksyn tullessa alkoi sivujen vihertävän lisäsävyn etsiminen ja muu painotekninen säätäminen. Siinä Mäkelän apuna oli kirjan taittaja Kari Rissanen.
 |
|
Mäkelä myy mielellään töidensä originaaleja.
|
Mäkelä teki jokaisesta sivusta kaksi originaalia, keskustelimme tekniikasta tovin. Paperioriginaaleissa pitäytyminen on Mäkelälle ennen muuta taiteellinen valinta. Sivellin, tekstausterä ja paksu huopakynä, sekä paperi (jota näyttää kuluvan) antavat tekemiseen materiaalintunnun. Vasta viime aikoina olen kokeillut tietokonetta käsikirjoituksen tekemisessä, hän kertoo. Emilin ja Sofin käsikirjoitusvaiheessa täyttyi kaksi luonnoskirjaa.
Yritän kömpelösti muotoilla kysymystä siitä mihin Timppa itse vertaisi tätä työtään? Esimerkiksi Rooma ja Kalliokadun blues koostuvat molemmat lyhyistä tarinoista. Käy ilmi, että hänen aikaisemmassa tuotannossa ainoastaan Vaaleanpunainen pilvi on edes jotenkin verrattavissa Emiliin ja Sofiin. “Mutta sekin oli sellainen esikoisteos, nyt käsikirjoittaminen oli huomattavasti ammattimaisempaa”, Mäkelä kuittaa.
Julkistamistilaisuudessa Mäkelää haastatellut Vesa Anttonen sai vain vaivoin kuvailtua käsillä olevaa teosta sarjakuvaromaaniksi. (Vaaleanpunainen pilvihän tuota titteliä jo ylpeänä kantoi) Timppa itse luonnehti nyt Vaalenapunaista pilveä sisällöltään lähinnä omakohtaiseksi ja mainitsi, että sen tekemisessä tärkein lähtökohta oli visuaalisen työstämisen vapaa kokeilu. Emilin ja Sofin keskiössä on henkilöiden lisäksi myös tapahtuma-aika ja kaupunki.
 |
Kysyin Mäkelältä onko hänellä ollut mielessä joitakin esikuvia tätä kirjaa tehdessä? Eikös ne sellaiset ole vähän nuorempien kavereiden juttuja, Timppa hymähtää. Olin kärkkynyt tätä juttuhetkeä tilaisuuden viime metreille asti. Ilmeisesti taiteilija on jo haastateltu niin vereslihalle, että hän hetken kuluttua tulee sutkauttaneeksi: “Tardihan tekee kyllä hyviä, kirjoja.”
Jatkan inttämistä: Ilmeisesti luet kuitenkin sarjakuvia? Kyllä alaa tulee, seurattua. Nythän meillä ilmestyy paljon kaikkea hyvää, hän vastaa.
Entä, oletko lukenut mangaa? En, Timppa kavahtaa. Tämän jälkeen aprikoimme hetken yhdessä mangan estetiikan olemusta.
Keskustelun lomassa olen saanut mestarilta kirjaani piirroksen. On tullut aika hyvästellä taiteilija ja kustantamon tirehtöörit. Poistun ravintola Kappelista. Kävellessäni pitkin lähes kesäistä Esplanadin puistoa, aivoissani jyskyttää ajatus että Timppa on jättiläinen joka kulkee joukossamme.
 |
Emil ja Sofi – Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909
Timo Mäkelä
112 sivua, duotone
Arktinen banaani 2005
ISBN 952-5602-12-5
hinta n. 30 eur.