Valomerkki

Vaatii ideoiden vimmaa pitää viidenteen albumiinsa ehtinyt sarjakuva edelleen freesinä, koskettavana ja kiehtovana. Tähän tavoitteeseen JP Ahonen on yltänyt kerrassaan kiitettävin arvosanoin, sillä uusin Villimpi Pohjola, nimeltään Valomerkki, on tiukkaa kamaa. Tavoitteeseen päästäkseen on sarjakuvittajan toisaalta pidettävä riittävän moni asia samana tai ainakin tunnistettavana, vaan toisaalta paikalleen ei missään nimessä saa jäädä. Asioiden ja tilanteiden on muututtava selkeästi ajan funktiona.

Jatka lukemista “Valomerkki”

Surullinen planeetta

Valerian ja Laureline ovat menneiden aikojen kulttihahmoja, jopa siinä määrin, että nykyiset scifistipolvet eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet heistä. Suomessa tämän parivaljakon seikkailuja on saatu seurata 1970-luvulta asti aina näihin päiviin, ja harvassa ovat ne 80-luvulla tieteistarinoita ahmineet harrastajat, joille Jean-Claude Mézièresin ja Pierre Christinin aika-avaruusagenttisarjakuvat eivät aikanaan olleet merkittävä fanituksen kohde ja eräs olennaisimmista scifisäväreistä.

Jatka lukemista “Surullinen planeetta”

Bruno Brazil 1

Koko pienen elämäni olen kolunnut divarien hyllyjä ja etenkin keräilijän urani alkupäässä Disney-alppareita penkoessani törmäsin nimeen Bruno Brazil. Ikinä en Brunon albumeja poiminut käteeni, koska kansikuva ei iskenyt. Siitä puuttui sekä Mikki Hiiri että avaruusraketti, kaksi seikkaa joista melkein jommankumman olisi pitänyt kannessa olla kiinnostukseni herättääkseen. Näin jäi tutustumiseni Bruno Braziliin 40-vuotispäivieni ryppyisemmälle puolelle.

Jatka lukemista “Bruno Brazil 1”