Vuosi 1986. Mankasta raikaa Iron Maiden ja teinipoikien illat kuluvat Conaneita lukien tai Call of Cthulhua pelaten. Pitkä kesä tarjoaa pojille myös tosielämän kauhua heidän nähtyään koulun pihalla kummituksen.
 |
1986
Tekijä: Mika Lietzén
Kustantaja: Asema
Paino: InPrint, Latvia, 2014
B5, mustavalkoinen, nidottu, 32 s.
333 kappaleen numeroitu ja signeerattu painos
ISBN 978-952-5909-18-0
Ovh: 8 €
Mika Lietzén on ansioitunut sarjakuvantekijä, jonka töistä suuri yleisö tietänee parhaiten Pauli Kallion käsikirjoittamat Kramppeja ja Nyrjähdyksiä -stripit. Omissa tarinoissaan Lietzén on keskittynyt vähäeleisiin novelleihin ihmisyydestä. Tarinoita lännestä ja Elegia ovat hyvin riisuttuja teoksia, joilla on paljon yhteistä teatterin kanssa. Pari vuotta sitten ilmestynyt Kaksi pientä novellia on ulkoisesti lähempänä valtavirtasarjakuvaa, mutta edelleen keskitytään henkilökuvaukseen. Lietzénin sarjakuvia voisi luonnehtia jopa pieniksi, julmiksi tarinoiksi, sillä ihmisten elo on niissä sen verran lohdutonta. Mutta sellaistahan se elämä usein on.
 |
Lietzénin tuorein tarina on kuin jatko-osa löyhästi tekijän nuoruuteen perustuvalle Lohikäärmeen varpaalle, joka sijoittui vuoteen 1980. Molemmat tarinat tapahtuvat kesällä ja molemmissa päähenkilöt menettävät nuoruuden viattomuuttaan. 1986 alkaa kevyesti, mutta synkät sävyt lisääntyvät tarinan edetessä. Päähenkilö saa huomata, että Cthulhun kauhut ovat pientä todellisuuden rinnalla. Murheellinen tarina on kuin suoraan oikeasta elämästä. Lehden lukee nopeasti, mutta taidokkaasti tehdyn henkilökuvauksen ansiosta se ei ole loppuun kaluttu yhdellä lukemisella. Tarina sijoittuu samaan kategoriaan kuin Petteri Tikkasen tuotanto ja erityisesti Eero-sarjakuvat, mutta hieman erilaisilla painotuksilla.
Lietzénin kuvista tulee mieleen Tikkasen lisäksi myös Pentti Otsamo ja Amerikan mantereelta Daniel Clowes. Hyvässä seurassa siis ollaan. Lietzén on harmillisen vähälle huomiolle jäänyt A-luokan tekijä.
 |
Graafisesti ja kerronnallisesti 1986 on täydellinen teos. Otsikosta ja sisäkansista lähtien kaikki on mietitty loppuun ja tehty huolella. Sisäkansista ja nimestä tulee mieleen Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga mutta sisältö on selvästi realistisempaa. Lehteen on mahtunut monta hienoa yksityiskohtaa, kuten kirjainten muotoiset ruudut klassiseen Sin City -tyyliin. Mikä parasta, Lietzén ei vain kikkaile vaan kaikki jipot, kirjainruudut mukaan lukien, ovat oleellinen osa kerrontaa.
Teoksen ainut komprossi on sivun alareunaan sijoitetut käännöstekstit. Ne olisi voinut jättää pois, sillä pienen fontin tihrustaminen on turhauttavaa ja sarjakuvan lukemisesta tulee kömpelöä tekstin ollessa irrallaan kuvista. Toisaalta pienen fontin takia tekstit eivät häiritse suomenkielistä lukijaa. Toimivin ratkaisu olisi ollut täysin englanninkielinen versio sarjakuvasta.
1986 on tyylikäs paketti laadukkaalla painojäljellä. Usein kotimaisten teosten kehutaan yltävän kansainväliselle tasolle, mutta sarjakuvien suhteen sanonnan voisi kääntää jo toisin päin. Kunpa ulkomaalaiset tekisivät yhtä hyviä sarjakuvia kuin tämä.
Keskustele Mika Lietzénin tuotannosta Kvaakissa.