Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 18.09.2013 klo 00:18:37 | Luettu: 1689 kertaa

Bassokuvioita ja Easy Rider

Eero
on keskellä kukkeinta teini-ikäänsä. Hänen bändinsä Mad Caps pääsee ensimmäiselle keikalleen ja tytöt aiheuttavat pojille tykytyksiä. Mutta kenestä Kanerva on kiinnostunut? Vaikka aikaisemmin kovasti toivottu mopo on jo unohtunut jonnekin autotallin perälle, polkupyörästä tuunataan chopperia Easy Riderin hengessä. Eletään aikaa, jolloin lapsuuden viattomuus jää lopullisesti taakse.

Autoerotiikassa tapaamme Eeron ja Kanervan kuudennen kerran. Lapsuusaikaa kuvanneissa albumeissa Kanerva – lapsellisia kertomuksia (2006), Kanerva ja yks juttu (2007)ja Kanerva ja kirottu lokki (2008) maailmaa katseltiin Kanervan silmin. Eeron ja Kanervan kasvamista teini-ikäisiksi tarkasteltiin Eeron näkökulmasta albumeissa Eero (2009) ja Mopo (2011).

Petteri Tikkanen
(s.1975) on iisalmelainen sarjakuvataiteilija ja taiteen maisteri. Hän voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2010 albumillaan Eero. Tikkasen alter ego on trikoisiin pukeutuva supersankaripainija Black Peider. Tikkasen sarjakuvat ovat moniulotteista ja minimalistista, ja hänen hahmonsa ovat samaan aikaan inhimillisiä ja piirroskuvamaisia.

Autoerotiikkaa – Eero, osa III
Tarina, taide ja graafinen ulkoasu Petteri Tikkanen
Valokuva Susanna Tikkanen
Kustantaja Like Kustannus Oy
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2013
Nid., pk, mv, 80 sivua, 175 X 250 mm
Hinta 17 euroa
ISBN 978-952-01-0950-9
© Petteri Tikkanen 2013


Autoerotiikkaa on Petteri Tikkasen Kanerva-sarjasta siinneen Eero-sarjan kolmas albumi. Eikä sarja varmastikaan trilogiaksi jää. Tässä ei hirveästi tuntunut tapahtuvan, edellisiin osiin verrattuna.

Eero on nyt teini-iässä. Tytöt kiinnostavat edelleen, erityisesti Kanerva. Mutta bändi ja piirtäminen ottavat myös aikaa. Autoerotiikan pääosassa eivät ole autot eikä erotiikka. Teiniyden ilot ja surut kylläkin, joista jokainen entinen poika kyllä itsensä löytää.

Autolla kuskataan bändin poikia, ja eroottisia fantasioita Kanervasta on jälleen, mutta taaskin vain vähäsen. Pitkälti omaelämäkerrallinen Eero-sarja on. Taas takakannessakin on vanha valokuva, jonka aihetta voi löytää sisäsivuilta.

Nyt Petterillä eikun Eerolla on mustat kutrit ja teiniviikset. Chopperfillareilla ajellaan, mihinkäs se mopo hävisi? Bänditouhut ja piirtäminen vievät aikaa.

Mukaan on otettu rujoja bändijulisteaihioita Tikkasen nuoruudentöistä. Tietenkin ne ovat aivan erilaisia nykypäivän pyöreisiin hahmoihin verrattuna. Sama kontrasti tulee kuin vaikka Art Spiegelmanin Mausissa, jossa oli mukana juoneen upotettuna miehen varhainen sarjakuva.

Eero on tällä kertaa enemmän sivustakatsoja kuin keskeinen päähenkilö. Sellaista tässä ei oikeasti ole. Kanervakin pussaa ihan toista poikaa. Muuten tutkaillaan Eeron isän alkoholinkäyttöä ja sotaveteraaniukin ahdistavia muisteloita. Eero on varsin kiltti poika vaikka esittääkin kovista. Vanhemmat ja ukki kannustavat Eeroa eteenpäin mainituista ongelmistaan huolimatta.

Kanerva-albumissa maailmalle esiintymään lähtevä Kanervan muusikkoisä nähdään nyt kellarissa opettamassa Eerolle kitaransoittoa. Kanerva kurkkii ovenraosta, kun ei häntä Eero kehtaa kuulemaan päästää.

Autoerotiikkaa on mukava albumi välivaiheeksi Eeron nuoruuden ja kasvun seuraamiseen, mutta ei missään nimessä sarjan paras. Paukkuja on jätetty tuleviin osiin. Kuvittajana sen sijaan Tikkanen parantaa koko ajan. Harmaasävytkin tuntuvat sopivammilta kuin Mopo-albumin keltainen väri. Muuten moni asia mitä Moposta tuli sanottua, pätee tähänkin. Ja sitä luvattua Kanerva-albumiakin odotellaan...

Keskustele Petteri Tikkasen sarjakuvista Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali