Dropsie Avenue – Katu Bronxissa julkaistaan suomeksi joukkorahoituksella

Kvaak kustannus on joukko suomalaisia sarjakuva-alan ammattilaisia ja -aktiiveja, joiden tavoitteena on vahvistaa Suomen sarjakuvakulttuuria. Kvaak kustannus kerää Mesenaatti.me -joukkorahoitusalustan avulla rahoituksen Will Eisnerin klassikkosarjakuvan Dropsie Avenue – Katu Bronxissa julkaisemiseksi. Mukana yhteistyössä on Kustannusosakeyhtiö Sininen Jänis.
Kvaak kustannuksen ensimmäiseksi julkaisuksi valikoitu Dropsie Avenue kuuluu Will Eisnerin ”A Contract With God” -trilogiaksi kutsuttuun sarjaan, jota voidaan pitää yhtenä hänen merkittävimmistä töistään. Sarjan aiemmat osat Talo Bronxissa (1982) ja Elinvoima (1987) on suomeksi julkaissut Jalava.
Teoskokonaisuus kertoo elämästä New Yorkin Bronxin vuokrakasarmeissa, työläisperheiden huonomaineisissa ja -kuntoisissa taloissa. Tarinoille on ominaista henkilökohtaisuus ja vaikeiden aiheiden käsittely. Trilogian päättävä kirja kertoo Dropsie Avenuen hitaasta matkasta rappioon, sekä kuvaa amerikkalaisen yhteiskunnan piilo- ja julkirasismia.
Dropsie Avenue – Katu Bronxissa -teoksen suomentaa kääntäjä-kirjoittaja Sauli Santikko, joka on kääntänyt mm. Irvine Welshin teoksen Trainspotting sekä Robin Hobbin Näkijän taru -trilogian. Taitosta vastaa sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen, jonka aiempiin töihin lukeutuvat mm. Guido Buzzellin Trilogia sekä Charlie Christensenin Aarne Ankka – mielipuolen kuvakirja.
Joukkorahoituksen vastikkeina tarjottavat originaalipiirrokset tekevät Suomen eturivin sarjakuvataiteilijat:

JP Ahonen (Belzebubs; Villimpi Pohjola)
Petri Hiltunen (Praedor; Kalkkaro)
Marko Raassina (Kalevala; Nerd and Jock)
Ninni Aalto (Sähköjänis; Kas, kissa)
Janne Toriseva (Valas; Oswald)
Mari Ahokoivu (Oksi; Sanni & Joonas)
Pentti Otsamo (FC Palloseura; Nipa Kettu & Joe Kaniini)
Matti Hagelberg (Läskimooses; Kekkonen)
Jyrki Nissinen (Borgtron; Auttaja hai)
Ville Pirinen (Yhesti yhes paikas; Ornette Birks Makkonen)
Anssi Rauhala (Väinö I – Suomen kuningas; Professori Anni Isotalon tutkimuksia).

Joukkorahoitus on helppo tapa lähestyä lukijoita suoraan, varsinkin nyt korona-aikana, kun useimmat sarjakuvatapahtumat on peruttu. Suomalaiset kirjankustantamot ovat luopuneet sarjakuvien kustantamisesta melkein kokonaan. Kotimaista sarjakuvaa julkaisevat sarjakuvakustantamot, mutta käännössarjakuvia julkaisee enää hyvin harva. Moni merkittävä ulkomainen teossarja on jäänyt joko kesken tai kokonaan julkaisematta, niin myös Dropsie Avenue. Kiinnostus klassikkosarjakuvia kohtaan ei kuitenkaan ole laimentunut. Kvaak kustannus haluaa tarjota sarjakuvien ystäville mahdollisuuden lukea hyvää käännössarjakuvaa suomen kielellä.
William ”Will” Erwin Eisner (6.3.1917 – 3.1.2005) oli yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä sarjakuvakerronnan kehittäjistä. Hänen tunnetuin sarjakuvansa on rikossarja The Spirit, mutta sen lisäksi hän piirsi ja kirjoitti useita arvostettuja sarjakuvaromaaneja, jotka sijoittuivat hänen oman lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin New Yorkiin.

Rahoituskampanja on nyt avautunut Mesenaatti.me -palvelussa.

Voit osallistua keskusteluun Kvaak kustannuksesta täällä.

Kesät kauan kauan sitten

Tänä syksynä Suuri Kurpitsa on julkaissut peräti kaksi Reetta Niemensivun sarjakuvaa: albumin suomalaisista naismaalareista 1880-luvulla sekä Pauli Kallion käsikirjoittaman Lyhenevä kesä -sarjan kolmannen osan.
Reetta Niemensivu on kokenut lastenkirjojen kuvittaja ja Maalarisiskot on hänen kolmas sarjakuva-albuminsa. Hänen aiemmat teoksensa (Lempi ja rakkaus sekä Saniainen kukkii juhannuksena) ovat olleet niin kriitikoiden kuin lukijoidenkin mieleen. Pauli Kallio on Suomen ainoa täysipäiväinen sarjakuvakäsikirjoittaja ja hänen kynästään on lähtöisin muun muassa sellaiset klassikot kuin Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, FC Palloseura sekä Ornette Birks Makkonen.

Lyhenevä kesä – Baskervillen villakoirat
(Lyhenevä kesä -sarjan 3. osa)
Teksti: Pauli Kallio
Kuvitus: Reetta Niemensivu
Suuri Kurpitsa (2019)

ISBN 9789527160367
80 sivua, 235mm x 168mm, nelivärinen, kovakantinen
18 €

Maalarisiskot
Reetta Niemensivu
Suuri Kurpitsa (2019)
ISBN 9789527160350
120 sivua, 168mm x 240mm, nelivärinen, pehmeäkantinen

18€

Maalarisiskot kertoo suomalaisista naistaiteilijoista 1880-luvulla. Tarina on fiktiivinen vaikka hahmot ja osa tapahtumista ovatkin todellisia. Sarjakuva alkaa Helene Schjerfbeck matkustaessa ensi kertaa Pariisiin, jossa hän pääsee kehittämään taiteellista ilmaisuaan ystäviensä Helena Westermarckin, Maria Wiikin ja Ada Thilénin kanssa. Kirja rakentuu lyhyistä luvuista, jotka käsittelevät merkittäviä tapahtumia nuoren Schjerfbeckin elämässä. Näistä sinällään irrallisista tapahtumista muodostuu selkeä kasvukertomus.

Lisäksi sarjakuva on kaunistelematon kuva naisen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulla. Vaikka noista ajoista on jo kuljettu pitkä matka, niin perille ei olla vieläkään päästy. Esimerkiksi taiteilijasiskosten kokemukset opetuksesta ovat suorastaan masentavia, mutta on helppo lohduttautua ajatuksella, että maailma ei ole ollut tuollainen pitkiin aikoihin. Vaikka Suomessa ajatus saattaakin pitää paikkansa, niin valitettavasti tilanne ei ole parantunut kaikkialla yhtä paljon, kuten Tulevaisuuden arabi 4:n sivuilta voi lukea.

Lyhenevä kesä -sarjan tunnelma on kevyempi, sillä siinä keskitytään onnellisiin lapsuuden kesiin. Silloin oli aikaa leikkiä ja maailmassa tuntui olevan jotain järkeä. Baskervillen villakoirat jatkaa samalla nostalgisella linjalla kuin sarjan aiemmat osat. Tällä kertaa leikkeihin saadaan mukaan polkuauto, ryhdytään taiteilijoiksi ja taidekauppiaiksi, tavataan kaupunkilaisserkkuja, leikitään parpeilla, kapinoidaan vanhempia vastaan ja maistellaan jopa tupakkia!

Siinä ohessa pohdiskellaan maailmaa juuri niin kekseliäästi kuin vain lapset osaavat. Sarjan huumori on lempeää ja viatonta mutta hetkittäin hyvinkin oivaltavaa. Kallion sanankäyttö on vuosien varrella hioitunut erittäin napakaksi ja sujuvaksi. Jopa niin napakaksi, että jotkin stripit tulee luettua ajatusta nopeammin ja jutun juoni aukeaa vasta jälkeen päin.

Niemensivun kuvitustyyli on helposti tunnistettavaa molemmissa kirjoissa mutta hän on onnistunut sitomaan kuvat tapahtuma-ajankohtiin taidokkaasti. Ei ole hetkeäkään epäselvää, että Lyhenevä kesä tapahtuu lähes viisikymmentä vuotta sitten ja Maalarisiskot suunnilleen sata vuotta aiemmin. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja sympaattisia, mikä mahdollistaa helpon samaistumisen heidän kokemuksiinsa ja tunteisiinsa. Niemensivu on vastannut myös molempien kirjojen värityksesä ja se on tunnelmallista kautta linjan.

Maalarisiskot käsittelee maalaustaidetta, joten luonnollisesti teokseen on upotettu viittauksia kuuluisiin tauluihin. Ainakin Toulouse-Lautrecin Tanssiaiset Moulin Rougessa, Schjerfbeckin Toipilas ja Thilénin maalaus Point-Avenista ovat päässeet mukaan varsin onnistuneina versioina. Maalausten bongailu on ihan mukavaa, mutta paikoitellen se uhkasi viedä huomion tarinalta. Muutaman kerran jäin pohtimaan onko ruudun taustalla jokin kuuluisa maalaus, kun hahmot erottuivat niin selkeästi taustastaan.

Toisaalta, dialogissa mainitaan lukuisia päähenkilöiden tekemiä maalauksista, joten olisi ollut mukava nähdä miltä teokset näyttävät. En usko, että kaikki lukijat ne nimen perusteella tietävät. On kuitenkin selvää ettei kaikkien teosten upottaminen tarinan oheen olisi toiminut ja kuvanäytteet tarinan jälkeen olisivat todennäköisesti rikkoneet kirjan yhtenäisen ilmeen. Niinpä kiinnostuneen lukijan ei auta kuin turvautua netin kuvahakuihin. Jos kirjassa esitellyt taiteilijat eivät ole ennestään tuttuja, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän tuotantoonsa. Siellä on tarjolla kerrassaan upeita teoksia! Nämä naiset ovat sarjakuvansa ansainneet!

Maalarisiskot on oivallinen kuvaus vähemmälle huomiolle jääneiden taiteilijoiden arjesta. Jos heidän elämänsä ja teokset ovat ennestään tuttuja, niin sarjakuva tarjoaa niistä kiinnostavan tulkinnan. Jos ei, niin sarjakuvan lukeminen herättää varmasti innostuksen tarkempaan tutustumiseen. Baskervillen villakoirat sen sijaan tarjoilee nostalgiaa keski-ikäisille maaseudun kasvateille. Mutta kyllä sen parissa viihtyvät muutkin. Ammattitaitoista hyvänmielensarjakuvaa!

Keskustelen Kvaakissa Reetta Niemensivun ja Pauli Kallion sarjakuvista.

Jessen huilitauko

Odotuksemme on palkittu ja Preacher on jälleen seuranamme! Meno on nyt hillitympää kuin edellisestä osassa mutta sitäkin kantaaottavampaa.

Preacher Deluxe 5
Alkuperäisnumerot: Preacher 41-54
Tarina: Garth Ennis
Kuvittaja: Steve Dillon
Värit: Pamela Rambo
Kansitaide ja alkuperäiset kannet: Glenn Fabry
Kääntäjä: Antti Koivumäki
Kustantaja: RW Kustannus, 2018
368 sivua, 4-värinen, sidottu
ISBN: 978-88-89-351-9465
Ovh: 44, 95 €

Sarjan edellisessä osassa Jesse, Tulip ja Cassidy ottivat yhteen herra Starrin ja Tappajien pyhimyksen kanssa. Seuraukset olivat räjähtävät ja sankarijoukkomme repesi liitoksistaan. Tulip uskoi Jessen kuolleen, joten Cassidy käytti tilaisuutta hyväkseen. Tulipin näkeminen Cassidyn käsipuolessa oli Jesselle liikaa ja hän lähti omille teilleen. Tämä viides kirja jatkaa suoraan siitä.

Yrittäessään selvittää päätään, Jesse päätyy Salvation-nimiseen kylään ja saa siellä sheriffin tähden rintaansa. Kylä on ollut pahamaineisen teollisuusjohtajan otteessa mutta Jesselle sellainen järjestely ei tietenkään sovi. Seuraa huvittava puhdistusoperaatio, jossa vastaan tulee niin uusnatseja kuin Ku Klux Klaanin -jäseniäkin. Jesse tapaa myös tuttuja omasta menneisyydestään ja kohtaa ensimmäistä kertaa taivaan isän silmästä silmään.
Tarinan puolesta Salvation-osuus on akkujen lataamista myös lukijalle. Se on sellainen leppoisa välipala, joka viihdyttää muttei imaise täysillä mukaansa. Tarina lähtee tosissaan vetämään vasta, kun Tulip ja Cassidy palaavat estradille. Preacher onkin parhaimmillaan kuvatessaan Jessen, Tulipin ja Cassidyn kolmiodraamaa. Salvation-osuuden jälkeen tarjolla on lyhyempiä tarinoita, jotka taustoittavat ja valmistelevat lukijaa saagan loppuhuipennukseen. Tässä kokoelmassa Garth Ennis vaikuttaa käyvän läpi amerikkalaisten suosimia genrejä vähän samaan tapaan kuin Alan Moore teki Rämeen olennon sivuilla. Saamme lukea Ennisin tulkinnat länkkäristä, road moviesta, Vietnamista, ja romanttisesta komediasta. Niiden perusteella Ennisiltä taipuu genre kuin genre.
Steve Dillonin kolhot mutta ilmeikkäät kuutiopäät ovat pysyneet samannäköisinä koko sarjan ajan. Se kuvaa osuvasti miten tasaista jälkeä kokenut ammattilainen saa aikaiseksi. Sivujen asettelu on ilmavaa minkä johdosta pitkienkään monologien sivut eivät tunnu raskassoutuisilta. Saippuasarjojen perinteitä kunnioittaen kuvissa keskitytään hahmojen kasvoihin, jotta yksikään mikroilme ei mene lukijalta ohi ja hahmojen tunteet välittyvät vaivattomasti. Vastaavasti ruutujen taustat ovat pääosin hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Silloin, kun kuvissa näkyy jotain muutakin kuin kasvoja, niin ei tarvitse arvuutella mitä näkyvät esineet tai asiat ovat. Dillon osaa kuvata muutamalla viivalla niin aseet, autot kuin lihajalosteetkin. Dillon menehtyi vuonna 2016 ja se on huomioitu tässä kirjassa muistoaukeamalla.
Kirjan ulkoasu ja käännös ovat samaa korkeaa tasoa kuin sarjan aiemmissakin osissa. Toivottavasti sama jatkuu myös viimeisessä kirjassa. RW Kustannuksen julkaisutahti on viime aikoina ollut hieman verkkaisempaa mutta onneksi hyvää kannattaa aina odottaa.

Kirjaa lukiessa tulee vaikutelma, että Preacher on ollut edellä aikaansa, ainakin amerikkalaisella mittapuulla. Siinä on käsitelty naisten asemaa sortumatta vaivaannuttavaan saarnaamiseen jo 20 vuotta sitten. Valitettavasti osuus on taas hämmästyttävän ajankohtainen: rikkaat koulupojat raiskaavat naisia opiskelijabileissä mutta vaikutusvaltaisten perheiden vesat eivät tietenkään joudu teoistaan vastuuseen. Samaan aikaan todellisessa maailmassa Brett Kavanaughin nimitetään Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomariksi opiskeluaikaan liittyvistä raiskaussyytöksistä huolimatta. Ehkä Amerikka olisi paremmassa kuosissa, jos useammat ihmiset olisivat lukeneet Preacheriä jo viime vuosituhannella. Toivonkin siis, että Preacher ja muut vastaavat humaanit teokset saavat Suomessa runsaasti lukijoita, jottemme taannu henkisesti samanlaiseksi takapajulaksi kuin lajitoverimme valtameren toisella puolen.
RW Kustannus on tehnyt kiitettävää työtä paikatessaan käännössarjakuviemme puutteita amerikkalaisten mainstreamklassikoiden osalta. Saimme jo Alan Mooren Rämeen olennot kokonaisuudessaan ja Preacher sekä Sandman ovat loppusuoralla. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niiden loputtua tarjolle jotain muuta vanhaa vai mennäänkö jatkossa puhtaasti uudemman tuotannon voimin.
Arviot sarjan edellisistä osista löytyvät täältä: osat 1 ja 2, osat 3 ja 4.

Keskustele Preacher-sarjasta Kvaakissa.