Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 17.09.2008 klo 19:00:00 | Luettu: 3265 kertaa

Elegia: Yksinäytöksinen uninäytelmä

Kuvittajana monikasvoinen Mika Lietzén (s. 1974) on kypsytellyt ensimmäisen käsikirjoittamansa albumin, Tarinoita lännestä, kerrontaa. Kunnianhimoinen Elegia: Yksinäytöksinen uninäytelmä on tekijänsä mukaan sarjakuvan muotoon toteutettu näytelmäkäsikirjoitus.


Tarina ja taide: Mika Lietzén

Julkaisija: Asema Kustannus
ISBN: 978-952-99923-5-5
Painopaikka: Gummerus Kirjapaino, 2008
Ulkoasu: mv, B5, 136 s., Sid.
Ovh: 22,50 €



Terminä näytelmäkäsikirjoitus on Elegialle ahdas. Sarjakuvan valitessaan Lietzén on käsikirjoittajan lisäksi ohjaaja, lavastaja sekä kaikki näyttelijät. Yhtä oikeutettua olisi kutsua Elegiaa teatteriesitykseksi. Sarjakuvaakin se on, ellei ilmaisultaan niin sellaisten tehokeinojen osalta joita teatterilla ei ole käytössään. Sarjakuvana Elegia myös toimii, ei taidemuotojen rajalle jäävänä kokeiluna.

<br>

Elegia kertoo parisuhteesta ja sen väsymisestä. Se vähä dialogi, mitä Elegia sisältää, esiintyy kaurismäkeläisenä lausuntana. Mies ja nainen kertovat toiveensa ja pelkonsa monologeina kuvaten lukijalle suhteensa tilan. Tulevaisuutta maalaillessaan henkilöt lausuvat jälleen monologia – puhuen toistensa ohitse.


Näytelmään ei kuulu penkkiä enempää lavasteita. Mikään ei varasta huomiota näyttelijöiden eleiltä. Nainen leikittelee huivillaan, kietoutuen haaveisiinsa. Solmio kuvaa miehelle niin parisuhdetta kuin itsenäisyyttäkin.


Sivut noudattavat tiukkaa 2x3 ruutujakoa. Erinomaisen onnistunut tehokeino on antaa hahmojen lausua sanottavansa korkeintaan muutamien sanojen puhekuplissa, lauseiden jakautuessa siten useisiin ruutuihin. Näin Lietzén kuvaa puheen luonnollista, vaihtelevaa tahtia. Näyttelijät eivät lausu pitkiä monologeja tasaisesti, vaan katkonaisesti mietiskellen, sanojaan tunnustellen. Samalla näytelmän esittäjillä on käytössään myös liike; eleet ja ilmeet välittävät merkittävän osan sanomasta.
<br>



Tekniikkansa Lietzén on pelkistänyt ekspressionismin ja minimalismin rajaseudulle. Taustat ovat kesäyön hämyisää valoa, sekin vain korostamassa näyttelijöiden tunnetiloja. Toisiaan monotonisesti seuraavat tummasävyiset ruudut eivät tunnu painostavilta, lukijan keskittyessä näyttelijöiden sanoihin, taukoihin ja elehtimiseen. Intensiivisyys luo sen vaikutelman, jota Lietzén tavoittelee.

Taide ei Lietzénille ole kääre, johon tuotos kiedotaan haettaessa oikeutusta ratkaisuille, joiden toimivuus on kyseenalainen. Elegia on ratkaisujensa summana jo funktionaalinen. Kamariteatterin keinoin Lietzén osoittaa sarjakuvan joustavuuden ilmaisumuotona, kenties taiteenakin.


Lietzén on kasvamassa kansainvälisiin mittoihin, jos hänellä vain on tietä Elegian jälkeen enää kuljettavaksi. Tietty naivistinen näkemys sarjakuvan roolista taidemuotona kun välittyy jo Elegian sivuilta. Lahjakas ja luomisvoimainen Lietzén on ehtinyt osoittaa kurinalaisuutensa käsikirjoittajana, saman toistaminen olisi kääntymistä sisäänpäin. Seuraavaksi toivoisin jo vapautuneempaa kerrontaa.

Kuvat © Mika Lietzén, 2008


Keskustele Mika Lietzénin töistä Kvaakissa.


Mika Lietzénin kotisivut.
Elegian näytesivut.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali