Sarjakuvasivusto
Suomen kirjataiteen komitea on valinnut vuoden 2021 kauneimmat kirjat. Vuoden kaunein kirja on Matti Hagelbergin Läskimooses (Asema Kustannus) ja kauneimmaksi sarjakuvaksi valittiin Kati Kovácsin Eläimelliset aakkoset (WSOY).
Jatka lukemista “Läskimooses on kaunein kirja”
Viime kirjastokäynnillä haaviini tarttui Mika Lietzénin Minä olen saari. Kirjassa yhdistyy samaan aikaan kiehtovalla ja karmivalla tavalla pienen kuolevan saaren ihmisten melakolisuus ja mysteeriset, ehkä peräti yliluonnolliset tapahtumat. Lyhyenläntä tarina onnistuu pituudestaan huolimatta nappaamaan mukaansa ja pitämään lukijansa koukussa kannesta kanteen. Turhaan tämä kirja ei siis kivunnut vuoden 2018 Sarjakuva-Finlandia ehdokkaiden listalle.
Jatka lukemista “Jumissa ei-missään — Minä olen saari” |
Vuosi 1939 ja Eurooppa on, ansiosta tai ei, syösty turmioon. Mutta Ada, nenäkäs englantilaisneito, on viidakossa. Häntä seuraa sangen hämärin aikomuksin katala serkku Nancy. Tämä on klassinen ja moralistinen sarjakuvaromaani.
Jatka lukemista “Ada viidakossa – romanttinen ja groteski seikkailutarina”
“Tervetuloa Turkuun. Toivottavasti selviät kokemuksesta hengissä.”
Karim-sarjakuvan vaihtoehtohistoriassa Turku on kaaoksen kourissa. Nuoren miehen on pakko tehdä valintoja huonon ja vielä huonomman välillä.
 |
Ville Ranta on muutamassa aiemmassa teoksessaan – kuten Eräänlaisia rukouksia ja Paratiisisarja – käsitellyt uskonasioita. Nimestään huolimatta Köyhän miehen Jerusalem ei lukeudu samaan sarjaan. Pikemminkin kyseessä on teemallinen jatko Isi on vähän väsynyt -teokselle.