-
Onko Kone joka näki unia-albumin jälkeen Belgiassa ilmestynyt lisää P&F alppareita. Tietääkö joku, onko niitä tekeillä?
~markus~
-
Hö. Harmin paikka. No onneksi on vielä Tomen ja Janryn sekä Franquinin julkaisemattomia alppareita. Fournierista en niinkään perusta, enkä alkuaikojen piirtäjistä. Tietääkö joku syyn ´Kone joka näki unia-tarinan synkkään tyyliin? Oliko se tietoinen hyvästijättö?
-
Disneyllähän on Marsupilamin lisenssi. Voisiko tulla joskus esim. sellaisia sarjakuvia, missä Mikki Hiiri ja tuo Marsupilami kohtaisivat, tai Marsu Roopen säiliön vartijana? (Tyhmiä kysymyksiä, sori)
-
Marsupilami on kohdannut Tarzanin. Ja Tarzanin kävi huonosti.
-
Disneyllähän on Marsupilamin lisenssi. Voisiko tulla joskus esim. sellaisia sarjakuvia, missä Mikki Hiiri ja tuo Marsupilami kohtaisivat, tai Marsu Roopen säiliön vartijana? (Tyhmiä kysymyksiä, sori)
Ei. Marsu productions pitää siitä huolen. Tarzan on jo teostovapaa hahmo, mitä taas Disneyn hahmot eivät tule kai koskaan olemaan. Disneyllä ei enää ole edes Marsupilamien lisenssejä.
-
Kyllä Burroughsin perikunta pitää hyvän huolen Tarzanista, ei sitä pahansuoviin tai muuten epämääräisiin käsiin hevillä päästetä. Disneynkin kohdalla mietittiin pariin kertaan ennen kuin lupa animaation tekoon annettiin.
Timo
-
Takavuosina Teosto julkaisi kyllä sarjakuvalehden, jossa oli eri sarjakuvan tekijöiden lyhyitä tarinoita. Mukana oli myös Wallun sarjakuva siitä, kuinka hänen tarinoitaan myytiin laittomasti Virossa, ja Teosto auttaa Wallun oikeuksien puolustuksessa, minkä tuloksena herra saa rahasäiliöllisen rahaa.
Eli kyllä Teosto muidenkin oikeuksia puolustaa kuin musiikintekijöiden, sanoohan sen jo nimikin, tosin musiikki on varmaan mp3'n ansiosta se tunnetuin osa-alue millä laitos toimii..
-
Ei pidä paikkaansa. Teosto hoitaa vain musiikkiasioita (epäselväksi on tosin jäänyt, miksi Gramex sitten on olemassa, koska se tekee ihan samaa). Muita tekijänoikeusjuttuja hoitaa Kopiosto. Tarkemmat löpinät löytyvät k.o. puljujen nettisivuilta.
-
No joo, teostovapaa ja tekijänoikeusvapaa ovat siis eri asioita. Thor on mytologinen hahmo, jota voi hyödyntää haluamallaan tavalla, koska kansantarinoilla ei ole copyrightia. Sandmanin Thor muistuttaa enemmän tarinoiden ukkosjumalaa, ja vielä yksi versio löytyy Alan Mooren top 10stä.
Thorin suosion syy lienee iskevässä nimessä. Väinämöinen-brändinimi ei kolise ulkomailla yhtä hyvin, vaikka hahmossa on yhtä reippaasti potkua. Siksi mm. J.R. R. Tolkienkin risti oman Väinönsä Gandalfiksi.
-
Thor-nimeen heillä ei ole yksinoikeuksia, hahmon ulkoasuun kyllä. Vaikka moraalinen tekijänoikeus Marvel-Thorista kuuluu tietenkin Jack Kirbylle. Eikös se juuri Kirby ollut joka designeerasi MarvelThorin Stan Leen "konseptin" pohjalta?
-
Ei siinä Marsupilami-sivulla mainittu nimeä. Ei viidakkoäijä siis välttämättä ollut Tarzan.
Franquinhan harrasti muutenkin paljon muiden sarjishahmojen piirtämistä omiin sarjakuviinsa. Siis varsinkin Niilon toimituksen seinillä oli säännöllisesti paperilappusia, joissa oli piirrettynä milloin Strumffit, Sipuleena tai Jaska Jokunen jne.
Onko siis mahdollista vaikkapa Suomessa, että Viivin ja Wagnerin seinällä olisi esim. Mikki Hiiri-juliste? Ja Disney olisi ihan hiljaa siitä.
Ja tuo Marsupilami ja Tarzan -homma vielä: voinko minäkin tosiaan piirtää tuollaisen lannevaatehemmon viidakkoon flengailemaan liaaneissa johonkin julkaisuun ilman, että loukkaan tekijänoikeuksia?
-
Onko siis mahdollista vaikkapa Suomessa, että Viivin ja Wagnerin seinällä olisi esim. Mikki Hiiri-juliste?
voinko minäkin tosiaan piirtää tuollaisen lannevaatehemmon viidakkoon
Kyllä ja kyllä. Kyseessä on ns. visuaalinen laina. Jos et kohota lainahahmoja päähenkilön asemaan ja ne tosiaan vaan vilahtavat jutussa, on se ok.
Timo
-
Thor-nimeen heillä ei ole yksinoikeuksia, hahmon ulkoasuun kyllä. Vaikka moraalinen tekijänoikeus Marvel-Thorista kuuluu tietenkin Jack Kirbylle. Eikös se juuri Kirby ollut joka designeerasi MarvelThorin Stan Leen "konseptin" pohjalta?
Luultavasti. Ja Kirbyhän teki myös DC:llä ollessaan Thor sarjakuvia.
Siinä on vähän sama juttu kuin Kapteeni Marvelissa. Sekä DC:llä että Marvelilla on sen nimisiä sankareita. DC:n Kapteeni Marvel on vanhempi, mutta kuitenkin Marvel on rekisteröinyt nimen, joten DC ei voi tehdä Captain Marvel -nimistä lehteä, vaan aina on joko SAZAM tai Marvel Family tms.
Ja sitten on kaikenlaiset samankaltaisuuden, joille tekijänoikeudellisesti ei voi mitään. Esim. Doom Patrol ja X-men ilmestyivät suht samoihin aikoihin ja olivat samalla idealla tehtyjä (DP tuli ensin). Sama juttu Swamp Thingin ja Man Thingin kohdalla (sillä kertaa Marvel ehti ensin parilla kuukaudella).
-
"Lordi Greystoke" ja "Tarzan" ovat reg.trade.mark, nyt kun asiaa tarkemmin ja ihan aivojen kanssa tarkistelin, muuten voi melkoisen huolettomasti piirrellä viidakossa heiluvia muskelisankareita, ja niinhän totisesti on tehtykin. Erilaisia Tarzan-versioita on kymmenittäin. Marvelillakin on omansa, Ka-zar. Taisipa ottaa toisenkin kupin kahvia se joka tuon hahmon ja varsinkin sen nimen "keksi". Karzaneista puhumatakaan. Miksi nykyään joku haluaisi "omaa" Tarzaania tehdä, paitsi tahallisessa parodiointitarkoituksessa, on eri juttu.
Franquinilla oli se etu puolellaan, että Niiloa julkaiseva kustantamo omisti Ranskassa myös noiden hahmojen oikeudet. Sekä lisäksi esim. Strumffi-Peyo oli hänen työkaverinsa ja ystävänsä.
Disneyllä ei ole huumoria omien hahmojensa käyttämisestä toisen sarjan yhteydessä, paitsi jos niitä käytetään aivan selvästi parodisessa tarkoituksessa, joihin tekijänoikeuslaki joustaa.
Siinäkin on rajansa. Ensimmäinen tapaus ja esimerkki tapahtui jo vuonna 1936, kun Disneyn studion väki oli "kutsuttu" juhlimaan suuren johtaja Waltin 35-vuotispäivää, työpaikan eli studion tiloihin tietenkin eikä mihinkään varsinaiseen ravintolaan tms. Muutama animaattori oli sitten "juhlan" kunniaksi tempaissut lyhyen filmin siitä miten Mikki & Minni menevät naimisiin ja Mikki käyttää hääyönä suorasukaisesti aviollisia "oikeuksiaan" (vrt. Disney <-> henkilökunta). Kelan loputtua Walt aplodeerasi raikuvasti, kehui filmiä ja kysyi leveästi hymyillen: "Ketkä tämän filmin tekivät?"
Muutama käsi nousi. Waltin hymy hyytyi hetkessä ja hän ilmoitti lyhyesti: "Selvä. Saitte potkut." Tämän jälkeen Disney marssi sanaakaan sanomatta pois "synttärijuhlistaan".
Teoksesta Marc Eliot: Walt Disney - Hollywood´s Dark Prince.
-
Ei pidä paikkaansa. Teosto hoitaa vain musiikkiasioita (epäselväksi on tosin jäänyt, miksi Gramex sitten on olemassa, koska se tekee ihan samaa). Muita tekijänoikeusjuttuja hoitaa Kopiosto. Tarkemmat löpinät löytyvät k.o. puljujen nettisivuilta.
Sekoitinpa sitten Teoston ja Kopioston keskenään. My bad. Puhuinpa taas vaihteeksi läpiä päähäni :P
-
Gramex on kansainvälinen musiikkikorvaustoimisto, jonka valta ulottuu kaikkialle Eurooppaan, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Teosto taasen suojaa ensisijaisesti suomalaisten musiikintekijöiden oikeuksia.
Mitä tulee Marvelin ja DCn heeroksiin, tulee minulle ensimmäisenä mieleen kreikkalainen ja roomalainen jumaltarusto. Samat ylivertaiset hienonhienoin muutoksin ja eri nimin.
Euroopassa ei superhahmoja erityisemmin esiinny. Täällä ovat aivan oma lukunsa nämä usein saman katon alla asuvat euromiessankariparit. Piko ja Fantasio, Tim&Tom, Asterix ja Obelix, Tintti ja Kapteeni Haddock, Blake&Mortimer.... mielenkiintoista, sanoisinpa jopa intressanttia.
-
Tämäpäs liittyy taas niin paljon alkuperäiseen aiheeseen!
-
Näin aina! Tämä kuuluu kaikkien nettikeskusteluiden hyvvin tapoihin ja hovietikettiin. Annan esimerkin.
Lempiruokaani on kirjolohipasteija. Otetaan kaksi pakastelehtitaikinalevyä, sulatentaan, ja kaulitaan ja käännetään, kaulitaan ja käännetään (me kekkoslaiset muistamme tämän cream cracker -mainoksen). Kaulitaan ja käännetään vielä kerran päälle ja sen jälkeen jaamme taikinan kahtia. Toinen puolisko leivinpaperin päälle pellille, ja taikinan päälle maun mukaan mutta mahdollisimman paksulti hakkelusta, jossa on keitettyä puuroriisiä, savustettua kirjolohta tarjouksesta, ja muutama hienoksi kuutioitu kovaksi keitetty nelikulmainen muna. Sen jälkeen lätkäisemme taikinan toisen puoliskon koko komeuden ylle kanneksi, johon pistelemme reikiä Niilo Pielisen kaktuksella.
Paistetaan uunissa 150 asteen lämmössä kunnes pinta on ruskea. Nooeammin ruskean pinnan saa sivelemällä kannen raa'alla nelikulmaisella munalla, mutta silloin ajastuksen silmämääräinmen automatiikka pettää, ja voi olla että uunista tulee ulos ennenaikaisen raaka lohipiirakka.
Tätä herkkua myydään esimerkiksi Lahdessa kahvila Sinuhessa (nimi tulee siitä että kahvilan perusti 1940-luvulla eräs äijä nimeltä Waltari) sellaiseen hintaan, jolla kotikokki tekaisisi kymmenkertaisen määrärn lohipiirakoita.
Nöökäle Lubroz!
-
Näin aina! Tämä kuuluu kaikkien nettikeskusteluiden hyvvin tapoihin ja hovietikettiin. Annan esimerkin.
Lempiruokaani on kirjolohipasteija.
Okei... Ja mitä tuo oli olevinaan?
Rami: Ylipitkä lainaus typistetty.
-
Ylipitkä lainaus toisesta viestistä kahteen kertaan?
-
Okei... Ja mitä tuo oli olevinaan?
Se oli tietenkin esimerkki "hyvätapaisesta nettikeskustelusta". Huomaa asiaankuulumattoman tekstin väkinäinen liittäminen aiheeseen:
Sen jälkeen lätkäisemme taikinan toisen puoliskon koko komeuden ylle kanneksi, johon pistelemme reikiä Niilo Pielisen kaktuksella.
-
Humm, takavuosina käytettiin joskus myös sellaista puoliksi jo unohtunutta nimitystä kuin "huumori". Mutta silloin sanottiin paljon muutakin hassua, kuten sellaista että "ihmiset oletusarvoisesti puhuvat toistensa mielestä aina vääristä asioista, joten keskustelun ainoa todellinen arvo on sen rönsyilyssä". Mutta nyttemmin olen saanut kuulla, että nykytietämyksen mukaan tämäkin olisi ollut erehdys, ja että maailman todellisuus olisi tässäkin suhteessa rutkasti yksinkertaisempi ja selvempi.
-
Gramex on kansainvälinen musiikkikorvaustoimisto, jonka valta ulottuu kaikkialle Eurooppaan, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Teosto taasen suojaa ensisijaisesti suomalaisten musiikintekijöiden oikeuksia.
Ei.
Teosto on säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien etujärjestö, jonka valvonta kohdistuu kappaleeseen, olipa se elävä esitys, äänite tai nuotti, ja olipa esittäjä kuka tahansa.
Gramex on soittajien ja artistien etujärjestö, joka valvoo äänitteellä esiintyvien muusikoiden ja artistien oikeuksia. Gramexin valvonta kohdistuu aina tulkintaan, sen mukaan kuin sille on studioraportissa soittajien osuuksia ilmoitettu.
Molemmat ovat sopimuksissa muiden vastaavien järjestöjen kanssa eri maissa. Esimerkiksi Teoston tilityksissä mainitaan tanskalainen n©b, Nordisk Copyright Bureau. Yhdysvalloissa Teostoa vastaavia järjestöjä on kaksi, ASCAP ja BMI, joista toinen muistaaksen aloitti itä- ja toinen länsirannikolta, eri musiikinlajeista joka tapauksessa.
-
Jesh, Pikolla uus piirtäjä! Vihdoinkin.
Milloinkahan tuo uusi albumi nähdään Suomessa.
Eikö muuten ole vielä jotain Tomen & Janryn albumeita, joita ei ole Suomessa julkaistu? Tietääkö joku niiden julkaisusta?
-
Franquinin ja Fournierin yhteistä albumia ei ole julkaistu ruotsiksikaan, ei myöskään Nicin albumeita. Ja kumma kyllä, ei myöskään Tembo Tabua.
Onko Franquin työstänyt Fournierin kanssa muutakin kuin albumin 20. Le faiseur d'Or? Tuo meinaan löytyy ruotsinkielisenä hyllystäni - Spirous äventyr: Guldmaskinen (Carlsen - 1975)
- Harri -
-
Kyseessä on jonkinlainen esittelyalbumi, eikä sillä ole tosiaan mitään numeroa. Ostin tuon aikanaan jostain divarin poistokorista Turussa ja olen aina pitänyt tuota aavistuksen tavallista tylsempänä albumina. En silti aio myydä sitä, vaikka nyt googlella huomasinkin siitä pyydettävän aika huikeita hintoja eli kyseessähän on pienoinen harvinaisuus.
- Harri -
-
Onko täällä ketään, joka vastaa käännöksistä tai vastaavista? Vois julkasta myös ton Franquinin ja Fournierin yhteisjutun. Ja muut.
Tekeekö noi Mummo ja Mömmö mitkä olikaan uudet piirtäjät myös Pikku-Pikoa?
-
Oho! Tyhmä kysymys. Tuolla lukee että Tome & Janry jatkaa PPssä. korjatkaa! Miksi edellämainitut muuten lopetti P&F:n
-
Ostin tuon aikanaan jostain divarin poistokorista Turussa ja olen aina pitänyt tuota aavistuksen tavallista tylsempänä albumina.
No mutta! Minäkin olen ostanut saman albumin (kovakantinen) divarin alekorista ja vieläpä Turusta!! Minusta kuitenkin kyseessä on ihan toimiva albumi. Onhan siinä Zorbuli ja kaikki. Mahtuu minun kokoelmiini ihan kepeästi.
Minäkin olen pahasti suivaantunut että Pikku Pikoa tulee jatkuvasti, mutta Piko ja Fantasio on unohdettu tyystin. Ranskan matkoillakin sitä tulee aina ekana plarattua Piko ja Fantasiot läpi kaupasta siinä toivossa, että olisi jotain uutta. Vaan ei. :(
-
Minkä takia Suomessa ei julkaista kaikkia piko ja fantasio albumeita.. kuka siitä on vastuussa.. kenelle siitä voisi valittaaa...
-
Kuka voisi listata kaikki julkaisemattomat albumit suomessa.. ja jos jaksaa niin julkaistutkin.. Onkos esim. tuo Luna Fatale julkaistu suomessa. Jos on niin mikä sen nimi on suomeksi..
-
Ja muut ovat täällä (http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/piko_ja_fantasio.html)
Tuosta taitaa puuttua ainakin Non Stop albumisarjassa julkaistut Piko ja Fantasio albumit. "Kuplamiehet" (tai jotain sinnepäin) ja "Bretzelburgin radioamatöörit" (tai jotain sinnepäin). Vieläköhän löytyisivät vanhempien hyllystä...
-
Olihan ne tossa. Numerot 17 ja 18.
-
Taistelu perinnöstä -albumissa oudon tyylinen kansikuva. Siis se missä Zantafio on etualalla.
Kenen piirtämä se on? Ei näytä Franquinilta
-
Kenen piirtämä se on? Ei näytä Franquinilta
Ei ole Franquinia. Siinä on signeeraus "pet-75". Outo on.
Timo
-
Kiitos nopeista vastauksista.. tännehän pitää rekisteröityä.. Tietääkö kukaan muuten mikä on seuraava Piko ja Fantasio -albumi.. Minä teen vielä joskus Pikosta ja ... elokuvan
-
Olihan ne tossa. Numerot 17 ja 18.
No niinpä olivat. Kansikuvien puute hämäsi.
-
No onko kellään vielä tietoa mikä on seuraava Piko ja Fantasio -seikkailu..
Se olisi muuten erinomainen juttu jos saisitte ylläpitäjät, laitettua kaikki mahdolliset ilmestyneet sarjakuvat ja niiden kansikuvat ja äänestyksen että mikä on paras ja mitä on luettu eniten tänne nettiin...!"!"!!!!
-
Kertokaapa, tästäkin aiheesta enemmäntietävät.
Piko - Fantasio - Marsupilami- maailma näyttäisi viestienne perusteella olevan suht piirtäjästä riippumaton. Mitä itse olen albumeita lueskellut, niin Franquinin vanhat työt ovat tuntuneet kirkkaasti paremmilta kuin Tome-Janry - väännelmät. Mutta ilmeisesti nykytasokin on siedettävä? Vai?
Sitä on vuosien varrella jotenkin tullut skeptiseksi kaikkeen, jossa on "uusi piirtäjä" tai "uusi käsikirjoittaja" Asterix- ja Lucky Luke-kokemusten myötä. Onneksi eivät Tinttiä sentään jatkaneet...
-
Olen erimmieltä.. paitsi tuon kaikki sarjakuvat hamiston kannalla joka on hyvä idea.. mutta olisihan se hyvä jos tinttiäkin joku olisi jatkanut.. tyhjää parempi.. en ymmärrä sun mielipiteitäs...!! :o
-
Piko ja Fantasio ovat selvinneet muita paremmin "uusi-piirtäjä-syndroomasta", kenties sikesi että Franquin ei ollut sarjan luoja. Tekipähän vain paremman version kuin hahmojen luoja itse, ja se oli melko helppoa, koska sarja oli alkuun aika tavanomainen, jopa lähes kehno. Tilanne oli vähän sama kuin Barksilla. Teki paremmin kuin edeltäjät ja "otti sarjan omakseen". Tintin tai Luken kanssa vähän vaikeampi. Tosin: Lukehan sai uuden käsikirjoittajan vuonna 1957 ja sarja parani! Miksei nytkin voisi käydä niin?
Timo
-
Tosin: Lukehan sai uuden käsikirjoittajan vuonna 1957 ja sarja parani! Miksei nytkin voisi käydä niin?
Timo
Nyt ei voi käydä niin koska Luke sai Uuden Käsikirjoittajan tai ehkä pitäisi sanoa UUDEN KÄSIKIRJOITTAJAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
-
tertsi, mä en tajuu?
-
Uusi Lukehan näyttää aivan 60 - luvun Morrikselta, ainakin parempaa, kun nämä 90 - lukuiset.
Tomen ja Janryn Piko ja Fantasio - seikkailuista: Ruumiiden ja väkivallan määrä ainakin lisi huomattavasti edellisiin piirtäjiin verrattuna.
-
tertsi, mä en tajuu?
Tarkoitan sitä, että Lucky Luken käsikirjoittajaksi tuli Goscinny, GOSCINNY. Paras kaikista!!
Pehmennetään vähän, Yksi parhaista.
Asterix. Lucky Luke, Ahmed Ahne, Pikku Nikke, Modeste et Pompon, Umpah-pah, Pilote ja liuta kaiken maailman juttuja...
kykeneekö kukaan koskaan vastaavaan? Kysyn vaan.
-
No lukumäärällisesti ainakin Charlier pärjää Goscinnylle. Christinkin on ollut melko tuottoisa. Ja molemmilla on joukossa vallan mainioitakin tarinoita. Jos Lewis Trondheim jatkaa samaan tahtiin kuin tähän asti niin taitaa ohittaa kaikki sekä määrällä, että minun makuuni myös laadulla.
-
kykeneekö kukaan koskaan vastaavaan? Kysyn vaan.
Greg menee aika lähelle, määrällisesti ja laadullisesti. Franquinille Buddhan vanki jne... kirjoitti myös Hermannille, William Vancelle, Dupalle, Deribille, Danylle, Paul Cuvelierille, ja itselleen Achille Talonia. Ja ties kenelle...
Mutta vain lähelle, vain lähelle...
Timo
-
En viitsi aloittaa uutta keskustelua tämän takia, niin pistän tähän jatkoksi:
Eli olen lueskellut viime aikoina Pikoja ja huomasin mm. Z niin kuin Zorbul -albumista, että sivujen sivunumerointi on erikoinen. Sieltä löytyy esim. sivut 38A ja 38B (ja tämä kahtena puolikkaana eli 38B1 ja 38B2) ja sitten 39 jne..
Eli tietääkö kukaan, mikä tuossa on ideana? Se ei ole säännöllistä, sillä välillä sivunumerointi menee normaaliin tapaan ja välillä tulee näitä A ja B sivuja. Onko tässä kyse esim. lyhennetyn tarinan numeroinnista (lyhennetyssä ei ole B sivuja) vai mistä?
-
Eli tietääkö kukaan, mikä tuossa on ideana? Se ei ole säännöllistä, sillä välillä sivunumerointi menee normaaliin tapaan ja välillä tulee näitä A ja B sivuja.
Tätä minäkin olen pohtinut astuudesta lapsi. Joitakin Franquinin originaaleja on tullut nähtyä ja lähes kaikki on ollut kahdessa osassa keskeltä kahtia, muistaakseni.
Vakaa tarkoitus ois mennä Pariisiin suureen Franquin-näyttelyyn ens lokakuussa. Sieltä ehkä selvinnee onkelman ratkaisu.
-
En tarkoittanut niitä puolikkaita sivuja, sillä ne lienevät vain piirretty kahdelle paperille ja yhdistetty (tuo esimerkkini 38B1 (yläosa) ja 38B2(alaosa)). Mutta siis kokonaisia sivuja on jaoteltu noilla aakkosilla. Eli 38A ja 38B ovat kaksi kokonaista ja erillistä sivua kun taas esim. sivun 39 jälkeen tulee heti sivu 40.
-
Mutta siis kokonaisia sivuja on jaoteltu noilla aakkosilla.
Ymmärrän, muistaakseni ainakin Zorbulit on numeroitu tollai mysteerisesti.
Ei ole hajuakaan, miksi?
EDIT:
Jos joku on ihmetellyt miksi Dinosaurusseikkailun yksi strippi on piirretty eri tyylillä kuin muu albumi, niin tämä johtuu suttä, että alunperin Spiroussa oli mainos stripin paikalla. Eli albumiversioon piti piirtää jälkikäteen puuttuvat ruudut. Mutta eipä osannut Franquin jäljitellä aikaisempaa itseään, hieman kummaa sekin. Siis se ettämiksi se strippi on niin eri tyylinen, vaikka piirtäjä on sama.
-
Ahoo, tässä on muuten anekdootin paikka!
Vittorio Leonardo (joka esiintyy Natasa-albumissa Kangastuksia taivaalla, se harmaapartainen italoherra joka voi huonosti mutta het Natasan nähdessään virkistyy ja käy ylistämään tämän kauneutta) kertoi, että hänen eräs tehtävänsä oli piirtää uusiksi mm. Morriksen, Franquinin ja Peyon sivuja, koska originaalit olivat hävinneet tai turmeltuneet painokelvottomiksi, tms. muokkausta piti tehdä. Alkuperäiset auteurit eivät joko itse ennättäneet hommaa tehdä, tai sitten eivät enää kunnolla hallinneet varhaista tyyliään.
-
Ohho!!!!!
Onko antaa esimerkkejä, mitkä olisivat Leonardon tekemiä plansseja?
Nimimerkki
Järkyttynyt
-
Öh, taitaapa olla aika mahdotonta sanoa, mikä on originaalia ja mikä Leonardon (http://www.lambiek.net/leonardo_vittorio.htm) (ks. myös Studio Leonardo) uudelleen piirtämää, kun ei ole 50-luvun albbuja tai lehtiä käsillä vertailua varten. Originaalien tekijät olivat joka tapauksessa hyvin tyytyväisiä lopputulokseen, eipä niitä muuten olisi Leonardolle annettu.
-
Todennäköisesti Leonardon työ oli samanmoista kuin Daan Jippesin kynäily mm. Barksin sarjassa Kilpapurjehdus Etelämerelle. Eli käytännössä läpipiirtämistä jostain köpökopiosta, jotta saadaan viivat selkeiksi ja skarpeiksi. Katsokaapa Ankassakin julkaistua Kilpapurjehdusta. Jep, kyllä. Se on Jippesin versio se.
Timo
-
Mutta onko Timolla käsitystä miksi kauan piirrettiin uudestaan läpi (Tanskassa?) amerikkalaisia sarjoja,Barksiakin aluksi? Kun vielä läpipiirtäjät olivat poropeukaloita.
Onkohan tuohon käsitystä kenelläkään? Ei voi ymmärtää. Väliin olen lukenut/kuullut että puutetta oli painofilmeistä, väliin taas että tuommoisen läpipiirrännän avulla koulutettiinn uusia piirtäjiä. Ei tajua, ei. Joissakin oli taas vaan ankkojen nokat piirretty uusiksi - lyhennettyinä, samalla kökkötyylillä. Luulen että tuo "taiteilija" oli tanskalainen Nils Rydahl, jonka kansikuvia nähtiin ankassa koko 60-luvun ja vielä pitkään 70-luvullakin.
Timo
-
Olin näkevinäni yhden heidän albuminsa jo Helsingin kirjamessuilla.
Muuten: Gorillojen markkinat-tarinassa Soto Kiki räjäyttää sen toisen gangsteripomon ihan tarinan lopussa ja sitten poliisit pidättävät Soto Kikin. Julkaistu Spirou-lehdessä ja siivottu pois albumiversiosta, kunnes julkaistiin uudelleen Nifflen mustavalkoisessa Spirou ja Fantasio -sarjassa pari vuotta sitten.
-
Tämä loppukohtaus on neljän ruudun pituinen (puoli sivua)
Soti Kiki pääsi sairaalasta. Hän räjäyttää Lucky Caspianon auton ja tarkkailee pamausta pensaikosta kainalosauvoihin nojaten. Caspiano räjähtää palasiksi. Harvinaista väkivaltaa Franquinilta. Soto Kikin takaa pensaikosta tulee poliiseja ja he pidättävät tämän.
Viimeisen ruudun alareunassa opettavainen
teksti: Aiotko gangsteriksi? Ei puhettakaan! Se on ammateista pahin. ;)
Taksikuskin kohtalo jää auki. Tämä jää nyt vaivaamaan. Kuoliko vai vammautuiko pahasti?
-
Juuh. Se on painettukin jo. (Siis Pariisi aaltojen alla...)
-
Oli myynnissä jo Helsingin kirjamessuilla. ;)
-
Vihdoinkin Pikoa ja Fantasiota! Ja sarjiskerhon paketissa oli vielä bonuksena uusin Älli ja Tälli! Yleensä bonus on ollut joku varastosta poimittu (iki)vanha alppari.
-
Ja sarjiskerhon paketissa oli vielä bonuksena uusin Älli ja Tälli! Yleensä bonus on ollut joku varastosta poimittu (iki)vanha alppari.
Nii, tällä kertaa se olikin vain ja ainoastaan todellista tuubaa sarjakuvaksi... ;D
-P.
-
Mikäs ihme tämmöinen sarjiskerho on, joka lähettelee albumeja suoraan kotiin ja josta viestiketjussa oli ylempänä puhetta ?
-
Mustanaamiossa jatketaan edelleen Pikon ja Fantasion julkaisemista!
"Siellä luki keksijän nimi ja osoite... Fantasio... toisen nimi on Piko... ollaan varuillamme, kaverukset näyttävät pitävän seikkailuista..."
Nyt alkoi (MN 1/2005) Sarvikuonon sarvi (La corne de rhinoceros). Jokainen albumi ilmestyy kahdessa peräkkäisessä numerossa.
Kannet (tai siis oikeastaan aloitusivut) ovat niistä vanhoista painoksista. Näillä kansilla seikkailuja ei tietääkseni ole suomeksi ennen julkaistu.
(http://europeanbook.com//media/images/2800100087.jpg)
-
Kahhoppa, Egmont on satsannut minimoi-kortteihin. "Pariisi aaltojen alla" -albumia mainostetaan kahdella erilaisella kortilla.
-
Nic & Cauvinin tuotos "Uusi Jääkausi" on mielestäni anteeksiantamattoman huonoa Pikoa ja Fantasiota. Vaikka tuo onkin signeerauksen mukaan jo vuodelta -81, niin sen ruutujen tarinakulku on jotain mitä ei soisi tapahtuvan Franquinin luomille hahmoille. Vertailukohtana tuo Mustiksessa pyörinyt Sarvikuonojahti, mikä on sitä dynamiittia Nic & Cauviniin verrattuna.
Mutta, mutta ei jäädä tätä itkemään. Sitä kylläkin ihmettelen, etten ole nähnyt missään myynnissä tuota "Pariisi Aaltojen Alla"-albumia. Onko se siis jo todellakin myynnissä?
-
Minä en saata tajuta miten Nic Broca (http://www.lambiek.net/broca.htm), animaatiopiirtäjä joka sentään oli tekemässä mm. Kuusistrumffisen huilun elokuvasovitusta, on saattanutkin piirtää noin kökösti rytmittäen. On olemassa vielä kaksi muutakin Cauvin-Piko-Nic-Fantasio-albbua olemassa, mutta tämän ensimmäisen näytteen perusteella ei olisi niin väliksi vaikka jäisivät suomentamatta.
Mangavaikutteisen "Pariisi aaltojen alla" -albarin pitäisi todella jo olla kaupoissa, mutta eipä näy...
-
Minä en saata tajuta miten Nic Broca (http://www.lambiek.net/broca.htm), animaatiopiirtäjä joka sentään oli tekemässä mm. Kuusistrumffisen huilun elokuvasovitusta, on saattanutkin piirtää noin kökösti rytmittäen.
Jospa Broca ei ollut kovin kummoinen animaattori? Hän oli näemmä myös Asterix ja Kleopatra -filkkaa tekemässä. Uskoisin tunnistavani hänen tyylinsä mm. sivuhahmoista. Pyramidinrakentajat ainakin näyttävät Brocalta, ja ovat elokuvan kehnoimmin animoituja hahmoja.
timo
-
Sitä kylläkin ihmettelen, etten ole nähnyt missään myynnissä tuota "Pariisi Aaltojen Alla"-albumia. Onko se siis jo todellakin myynnissä?
Oli ainakin Hesan kirjamessuilla.
-P.
-
No nyt hää on kaupoissa, Pariisi aaltojen alla siis. Olisivatko tapaninpäivän tapahtumat vaikuttaneet viivästykseen? Ei tuossa silleensä mitään ongelmaa toki ole, aihe nyt ei tähän ajankohtaan ollut ihan paras mahdollinen. Onkohan se joku riitti, että jokaisen Belgoranskalaisen piirtäjä-käsikirjoittajan pitää kerran elämässään tehdä ainakin yksi Piko ja Fantasio-albumi?
-
Hää tuli myös Sarjiskerhon lähettämänä tänään.
Höh ? Mulle tuli vasta eilen.
No eipä sillä oikeastaan mitään kiirettä olisi näköjään ollutkaan. Luin sen nimittäin samantien ja ei todellakaan ollut mikään elämää suurempi teos. :-\
Zippo
-
No nyt hää on kaupoissa, Pariisi aaltojen alla siis.
Nyt ei ole hakuretkeni onnistuneet paikantamaan mistään tuota albumia. :( Tänään Helsingin Akateemisen myyjä sanoi ettei ole saatu vielä, ennenkuin ehdin lausumaan kokonaan albumin nimeäkään. Saman kaupungin Suomalaisesta en sarjakuvaosastoa löytänytkään. Turun Stoccan hyllyt eioota. Pertin Alfa on vielä tutkimatta.
Ilmeisesti ei muukaan auta kuin tilata albumi jostain nettikaupasta ja toivoa että tulee ennen kesää kotiin.
-
Hei! Haluaisin paljon tietoa Pikosta ja Fantasiosta, jotta voisin tehdä paremmin esitelmääni. Joten kertokaapas kaikkea mitä tiedätte! ???
-
Junanglauta kun nää nykypenskat pääsee helpolla ja jotkut yrittää päästä vielä helpommalla. Mutta kerrotaan nyt sitten. Pikon ja Fantasion loi kirjailija Jules Verne, joka tunnetaan myös Kapteeni Nemon ja Kersantti Napalmin luojana. Ensimmäisessä seikkalussa vuodelta 1890 Piko ja Fantasio ratkaisevat Lontoon kiinalalskorttelissa tapahtuvan mysteerin, johon liittyy taistelu-ilmalaiva ja painovoiman kumoava laite. Sarjakuvan puolella P & F esiintyivät ensimmäistä kertaa, kun Walt Disney ryhtyi julkaisemaan sarjakuvalehtiä Euroopassa. Hahmot loi Carl Barks Will Eisnerin hahmotelmien mukaan, mutta sarjan varsinaiseksi piirtäjäksi vakiintui pian Rene Goscinny salanimellä Andre W. Franquin. Piirrettyään sarjaa 40 vuotta ja 60 albumin verran Franquin kyllästyi ja keskittyi omaan sarjaansa, Smurffeihin. Hän lauloi ensimmäiset Smurffien tanssihitit omalla äänellään, mikä edesauttoi Goscinnyn kuolemaa interrail-matkalla Islannissa 1999. Nykyisin Pikon ja Fantasion seikkailuja piirtää Rumpchard ja käsikirjoittaa Pitloaf.
Tässä nyt aluksi vankkaa faktaa Pikosta ja Fantasiosta. Lisää ja kenties totuudenmukaisempaa tietoa löytyy kun vaivaudut menemään sivulle www.google.fi ja kirjoittamaan sinne sanat "Piko ja Fantasio".
-
ISO KIITOS!!! ;D Itse olen kyllä ettiny googlesta, mutta ei sieltä kyllä näi hyvää tietoo löytyny!
-
Joo kato, mää olenki uhrannut elämäni sarjakuville, ei sinun kannata, juokse kun vielä voit...mutta ihan oikeesti, aikuisen oikeesti, mikäli osaat englantia edes hiukkasen, niin mene www.lambiek.net -iin, sieltä "Comiclopediaan" ja katso tekijät Jije ja Franquin noin aluksi.
Suomessa julkaistuista P+F-sarjakuvista löydät tietoa esimerkiksi googlettamalla sanat Lakoma, Piko ja Fantasio.
Sitten ovat vielä kustantajan sivut: www.egmont-kustannus.fi
-
Kyllä noista aineksista yhden esitelmän kasaa. Samalla voi valmistella toisenkin esitelmän "Esitelmäni tähden nähty työn määrä ja mistä sain faktani".
Edit: Siis hommalla ei ole edes kiire, no kyllä täällä sitten ihan auttamisen ilosta vaikka oikoluetaan se sun esitelmä. Äläkä unohda P&F :n lehtimiesurasta kertonutta näyteltyä elokuvatrilogiaa jonka VesaK varmaankin hajamielisyydessään unohti Piko(Peter Sellers) ja Fantasio(Steve Martin): Länsirintamalta ei mitään uutta, Piko ja Fantasio: Takaikkuna sekä Piko ja Fantasio: Muutaman dollarin tähden. Ihme on jos ei vähintään kymppimiikkaa tule.
-
Älkääs vanhuxet hämmentäkö nuarisoa liikaa. ;D
Mutta totta on että nälkäiselle ei pidä antaman kalaa vaan se onki.
Google onkin pahuksen hyvä onki, suorastaan verkko. Heh.
Mutta pahuksen vähän Pikosta ja Fantasiosta on juttua kirjoissa ja kansissa, ei ainakaan suomeksi. Mutta jos kirjastosta löytyy haje nämä käsiisi:
Piko ja Fantasio 23 Mustat hatut. Sis. artikkelin P&F:n historiasta ja semmosta.
Franquin: Mustat sivut. Sis. niin ikään hyvän artikkelin Frankusta ja p&F:stä ja vähän muustakin (muista Franquinin sarjoista).
Timo
-
Minä olen kuule ihan liian kallis miäs lukemaan kouluesitelmiä, että älä turhaan minulle sitä lähetä.. ittekkin vaan täällä kvaakissa luumuilen, vaikka pitäs täyttä häkää kirjoittaa mm. Sarjainfoon Franquin-näyttelystä Pariisissa ja BTJ-kirjastopalvelulle hakusanaa mm. Franquinista.
Mutta sanompa myös, että kun noin 13-vuotiuden kynnyksellä elämä ja maailma tuntuu aivan liian valoisalta, etsi käsiisi Franquinin Mustat sivut-albumi. Siinä on pätevä artikkeli joka käsittelee myös Pikoa ja Fantasiota. Tässä ranskaversion kansi: (http://www.bulledair.com/catalogue/idees_noires1.jpg)
Lohtuna ja lohduttomuutena voin todeta, että arvosanasi tuskin muuttuu vaikka käyttäisit suoraan noita ensimmäisessä vastauksessani latomiani faktoja. Opettajien sarjakuvatietämys kun on ihan hävyttömän huano.
-
Kai muistit pistää lähdeluetteloon VesaK:n kanssa käydyn keskustelun?
-P.
-
Joonas93:
Esitelmän tekemisen idea lienee siinä, että opettelet ITSE hankkimaan tietoa. Jos täällä joku olisi latonut sulle faktat ja sä olisit copypastannut ne esitelmääsi , niin eihän se silloin olisi SUN esitelmä, vaan tässä tapauksessa Vesa K:n.
Kannattaa muuten jatkossa tehdä esitelmä sellaisesta asiasta, josta jo tietää jotakin.
Tuo Piko ja Fantasio on aika vaikea aihe jo sen takia, että faktat taitaa aika pitkälle olla saatavana vain ranskan kielellä.
-
Okei, okei.
Anteeksi epäluuloisuuteni nykynuorisoa kohtaan.
Nyt rupesi kiinnostamaan: Voitko lähettää esitelmäsi: tero.mattila@pp3.inet.fi
-
Juu, lähetän oikein mielelläni esitelmä! ;D Muista sitten antaa palautetta!
-
:'( Aprillipäivä meni jo. :'(
Ihan nyt varmistaakseni kerron (kun ei kipeitä lapsia saa kiusata) että VesaK:n ja minun ensimmäiset viestit oli puutaheinää.
Saat aika hyvää tietoa esitelmääsi ihan vain hakemalla sanalla Franquin täältä keskustelualueelta.
-
No niin hiukan ajattelinkin!!! ;D :D >:( ;D
-
En saa auki sitä esitelmääsi, siis liitetiedostoa. Johtuneeko siitä, että mulla ei ole Wordia tietsikassain.
Voisitko ystävällisesti kopioda sen siihen tekstikenttään?
-
Esitelmän tekemisen idea lienee siinä, että opettelet ITSE hankkimaan tietoa. Jos täällä joku olisi latonut sulle faktat ja sä olisit copypastannut ne esitelmääsi , niin eihän se silloin olisi SUN esitelmä, vaan tässä tapauksessa Vesa K:n.
Ääää... kovaa vauhtia keski-ikäistyvät kalkkikset vaan itkevät, kun meidän kouluaikana ei ollut internetiä! Eikös se perinteinen esitelmän tekotapa kuitenkin ollut, että etsittiin hakusana tietosanakirjasta ja muutettiin sitten siitä pari sanaa? Oliko siinä nyt sitten KUITENKAAN niin hirveästi enempää työtä kuin Googleen - tai vaikkapa tänne Kvaakiin näpyttelemisessä? :D
(Ehkä jos se oli iso tietosanakirja ja ylhäällä hyllyssä).
Kävi muuten VesaK joskus meidänkin koulussa sarjakuvista puhumassa, mutta muistaakseni sillä oli silloin kyllä luotettavampaa kerrottavaa kuin täällä... ;D
Vai ehkä minä vain olin silloin vielä niin nuori ja herkässä iässä, että uskoin kaiken? Vaikka kyseessä olikin vain kasa kavalia valheita, jotka ovat syövyttäneet altiin mieleni perustuksia siitä lähtien?? Aaaaargh!!
Oli miten oli, niin minä kyllä taisin silloin itse joka tapauksessa olla semmoinen sietämättömän tietäväinen eturivin nappisilmä joka tavan takaa huuteli jotain omiaan väliin... (Öööh - enkä ole tainnut niin hirveästi siitä muuttuakaan). Pahoitteluni, Vesa.
Joka tapauksessa Joonas on kyllä oikealla asialla: ihan oikein se on nykynuorisollekin kuulla välillä hyvää sanaa länsimaisesta lastensarjakuvasta. Go get them! Franquin rules!!
-
Niih, kouluissa esitelmöinti on vähän semmosta aina, osa on valmiiksi käännynnäisiä ja osa ei välitä kukon murujakaan sarjiksista. Mutta en mää koskaan ole tahallani valehdellut tuommoisissa tilanteissa, ehkä vähän glorifioinut alaa ja usuttanut nuoria sarjisten syövereihin syvemmälle, sori vaan Jyrki...
Fantakopteri roikkuu siellä Pariisin Heurekan (Citte des Sciences) katossa, ostotarjoukset sinnepäin... pienoismallin saa 500 eurolla...
-
Silloin oli KaukorantaKemppinen, versio 1 , ja kaikki oli siinä.
-
Silloin oli KaukorantaKemppinen, versio 1 , ja kaikki oli siinä.
Joo, oli se onnen päivä kun uusi versio tuli 1982. :o
Ja ihmeellistä oli kun kaukolainana sai paksun Hornin sarjakuva-ensyklopedian jossa oli vaikka mitä. Wow.
Itse kirjoitin näiden avulla äikän aineen ja sain ekan ysini! :D
Voi niitä aikoja.
Timo
-
Ja ihmeellistä oli kun kaukolainana sai paksun Hornin sarjakuva-ensyklopedian jossa oli vaikka mitä. Wow.
Minulle referenssi-kirjojen ykkönen oli Ilpo Lagerstedtin "Supersankarit". Osui juuri sopivaan Marvel-innostuksen saumaan minulla jossain kasiluokan paikkeilla. Muistan julistaneeni sen voimalla yhden kokonaisen äidinkielen tunnin.
Ei, en tosiaan juurikaan ollut tekemisissä tyttöjen kanssa yläasteella.
Olettiko joku sitten niin? ::)
-
Noh, lisää kirjoja on kuten Kotimaisia sarjakuvantekijöitä (BTJ) ja lisää on tulossa koko ajan...
-
Se musta laatikko lie siis tämä:
(http://www.spirouworld.com/images/bds/31.jpg)
Asiasta sen viereen.
Käykääpä tsekkaamassa:
http://www.spirouworld.com/
sieltä löytyy kohdasta:
Les planches inédites
wanhoja Jijen ja Frankun sarjoja, joita ei ole sen koommin missään pahemmin julkaistu albumeina (vuosilta 1941-46). Jännää. Hauska huomata että niin Piko kuin Tinttikin ponnistavat samasta lähteestä. Tuommoista Geo McManus-tyyliä jäljitellen.
Timo
-
<snip>Hauska huomata että niin Piko kuin Tinttikin ponnistavat samasta lähteestä. <snip>
Tuo kansikin tuo mieleen Kultasaksisen ravun (vain kamelit puuttuvat).
-
Tuo kansikin tuo mieleen Kultasaksisen ravun (vain kamelit puuttuvat).
Juu, tuohan se nyt suomeksi tuli, kansi ei tosin varsinaisesti liity sisällön tapahtumiin mitenkään, ts. tuollaista ruutua ei albusta löydy vaikka sankaripari tuossa aavikkolinnakkeessa käykin noin pukeutuneena. Voipi siis olla ihan tahallinen viittaus Tinttiin, kun kerran tarinassa muutenkin metasarjakuvaillaan. Piko kohtaa ainakin Cauvinin Spiroun toimituksen edustalla, mutta onko se toinen, parrakas tyyppi, Yvan Delporte vai Nic Broca, jäi avoimeksi kun en ole yhtään kuvaa Brocasta nähnyt.
-
parrakas tyyppi, Yvan Delporte vai Nic Broca, jäi avoimeksi kun en ole yhtään kuvaa Brocasta nähnyt.
Tämmönen:
(http://www.spirouworld.com/images/nicbroca.jpg)
Parta on silläkin. Delportella punainen.
Timo
-
Egmontin sivuilla on puffi Mustasta laatikosta.
>> http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=1505
(http://www.egmont-kustannus.fi/ewriter/tiedostot/1/05_2005/1505_piko2.JPG)
© 2005 Dupuis
-
Parivaljakolle tulee taas uudet tekijät Morvanin ja Munuerin jälkeen tai ohelle:
http://www.actuabd.com/article.php3?id_article=2471
Missä tässä ny mennään? Öh? Siis tekijöiksi tulee Yann & Tarrin ja Frank le Gall ja Fabien Vehlmann & Yoann. Ainakin. Tää menee jo disneyksi...
Timo
-
Siis eihän noi tee samaa seikkailua, vaan eri seikkailuja kukin työpari keskenään.
Kaipa toi Spirou on niin iso juttu ranskankielisessä maailmassa, että kaikilla tekijöillä menee pupu pöksyyn ja tuloksena on sitten vain sitä itteään...
Mureenan pesä on aika hyvä.
-
http://www.spirou.com/journal/planches-bd/img/spirou48/03.jpg
-
Missä tässä ny mennään? Öh? Siis tekijöiksi tulee Yann & Tarrin ja Frank le Gall ja Fabien Vehlmann & Yoann. Ainakin. Tää menee jo disneyksi...
Tässsä näytteitä Fabrice Tarrinin tyylistä. Ei paha!
Muistuttaa niin paljon Conradin tyyliä, että voisi kuvitella herrojen olevan yksi ja sama henkilö. Mutta eivät sitten kai vissiin ole...
http://fabricetarrin.free.fr/?id=fax&p=1
http://fabricetarrin.free.fr/?id=scenar&sce=14
http://fabricetarrin.free.fr/index.php?id=dedikss (myös robaa ja franquinia mm.)
Kannattaa tsekata myös sarjakuva nimeltään "Violine"
Tuo idea, että käytetään noin monia piirtäjiä sai alkunsa siitä, kun Dupuis alkoi kyselemään seuraajia Tomelle ja Janrylle. Useat sarjakuvantekijät olivat kiinnostuneita tekemään Pikoa ja Fantasiota, mutta eivät halunneet luopua omista, jo käynnissä olevista sarjoistaan. Siispä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Morvan & Munuera tekevät pääsarjaa ja sitten nämä muut työparit tekevät vain yhden albumin kukin.
EDIT:
(melkein alastomuutta)
http://mistermundy.free.fr/Gallerie3/images/2D21_jpg.jpg
-
Luin tuossa albummin Pariisi veden alla. Hienoa kuvitusta!
Vaihteeksi näinkin. Onkos tietoa että onko kyseinen parivaljakko piirtäny muita P&F albummeja?
-
Luin tuossa albummin Pariisi veden alla. Hienoa kuvitusta!
Vaihteeksi näinkin. Onkos tietoa että onko kyseinen parivaljakko piirtäny muita P&F albummeja?
Ei ole piirtänyt. Mutta piirtää jatkossa.
-
Ei ole piirtänyt. Mutta piirtää jatkossa.
Tietoa mitä on lähiaikoina tulossa?
-
http://www.spirou.com/poubelle/3499/img/15.jpg
www.spirou.com:sta
löytyy kaikenlaista P&F:n tiimoilta, mm. se, että herra Jean Roba täyttää lähiaikoina 75 vuotta. Robahan piirsi taustat Kuplamiehiin ja Pienoismalleihin.
EDIT: Ja Tembo Tabuun.
-
Uusimmassa Pikossa ja Fantasiossa on näköjään Franquinkin päässyt kuvaan. Olettaisin että tämä on albumista Pariisi aaltojen alla.
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=1087
-
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=1209
-
Virallisesti Franquin piirsi vain Marsupilamin Fournierin ekaan Piko ja Fantasio- seikkailuun.
Luin äskettäin eräältä ranskalaiselta nettisvulta kirjoituksen esimerkkikuvien kera, jossa todistettiin vakuuttavasti Franquinin piirtäneen joitakin kokonaisia ruutuja tuohon albumiin (jota en ole koskaan lukenut).
Olisiko tuo sivu ollut www.bdgest.comissa vai missä?
Vaiko www.franquin.comissa? Äh, en muista.
-
Forum Franquinissahan tämä linkki oli:
http://members.lycos.co.uk/notfound404/jd-spirou/article.php3?id_article=99
-
Forum Franquinissa mainittiin, että olisivat julkaisseet QRN Bretzelburg-tarinan mustavalkoisena versiona. Mukana myös esim. suomalaisesta albumista puuttuvat sivut. Nuo sivut on ilmeisesti julkaistu vain jatkosarjana Spiroussa.
Tuossa linkki noihin M/V Pikoihin. (kyseinen albbu ei ainakaan vielä ole nettimyynnissä tuolla)
http://www.bdnet.com/Spirou%20et%20Fantasio/fiche_serie.htm?
Ja tulossa lähes originaalikokoinen Niilo Pielinen -albumi (på franska). Samaan tyyliin kuin "originaalialbbu" Mustista Sivuista.
Noin niin kuin vinkiksi asiasta kiinnostuneille.
(Jos olen mollannut täällä Marsu Productionsia, se johtuu siitä, että tuolla Forum Franquinissa majaili joku katkeroitunut Marsun työntekijä, joka mustamaalasi Marsu Productionsia johdonmukaisesti.
Ja mähän uskoin. :( )
-
Eikös Pikossa ja Fantasiossa piirtäjä vaihtunut? Vai olenko saanut väärää informaatiota, tai sitten muistan aivan väärin. xD
-
Eikös Pikossa ja Fantasiossa piirtäjä vaihtunut? Vai olenko saanut väärää informaatiota, tai sitten muistan aivan väärin. xD
Sarjaa ovat piirtäneet ja kirjoittaneet monetkin eri tekijät. Ensin Jijé eli Joseph Gillain, sitten Franquin (+ Jidehém + Greg, ym.), sitten Fournier, välissä Nic Broca & käsikirjoittaja Raoul Cauvin, joiden tekoa nyt suomeksi tulleet, alkujaan 1980-luvun alussa tehdyt kolme albbaria ovat (Uusi jääkausi, Musta laatikko, Hiljaisuuden salaisuus).
Sitten sarjaa jatkoivat Tome & Janry ja nyt viimeksi Morvan & Munuera....
-
Sarjaa ovat piirtäneet ja kirjoittaneet monetkin eri tekijät. Ensin Jijé eli Joseph Gillain,
Ihan ensin oli sarjan luoja RobVel eli Robert Velter. 1938 se taisi olla.
Timo
-
"Hiljaisuuden salaisuus" tuli Sarjiskerholta. On näköjään myöhästellyt aikataulu otettu kiinni.
Kylläpäs oli taso parhaista päivistä laskenut kuin lehmänhäntä... :P En tiedä, kumpi itkettää enemmän, tämä vaiko uusi Asterix...
-P.
-
Ketkäs ovat tuon "Hiljaisuuden salaisuuden" tekijät?
Aika samanlainen nimi kuin "Vaiteliaan salaisuus". Eikös se amfibiomarsupilamiseikkailu ole julkaistu jossain tuolla nimellä?
-
Ketkäs ovat tuon "Hiljaisuuden salaisuuden" tekijät?
Aika samanlainen nimi kuin "Vaiteliaan salaisuus". Eikös se amfibiomarsupilamiseikkailu ole julkaistu jossain tuolla nimellä?
Nic Broca ja Raoul Cauvin. Heidän P&F -trilogiansa viimeinen osa.
-
Minulle tuli mieleen nimestä Operaatio Hiljaisuus. Tässä Fantasio keksii laitteen joka poistaa äänen valitusta kohteesta, ja siitä sitten syntyy kommelluksia, ja vakoilijakonnat ovat tietysti taas perässä.
Minä ja isäni tultiin samaan johtopäätökseen. Franquinin ideoita kierrätetään kunniottavasti, suora kopio tämä ei sentään ole. Ei mikään huono albumi, voittaa kevyesti uusimman (huoh!) Asterixin.
Onko Franquinilla paljon suomentamatonta materiaalia, jos ei niin voisi ainakin Tembo Taboun julkaista vaikka albumina.
-
Aika samanlainen nimi kuin "Vaiteliaan salaisuus".
Taidan vain muistaa ihan omiani. Taas.
-
Nuo edellä mainitut, mustavalkoiset P&F-"integraalit" eli "jättikirjat" olisi hieno saada suomeksikin. Franquinin grafiikka loistaa upeasti ja kaikki aiemmin albumeissa näkemätön (lyhennetty, joskus vähän sensuroitukin) materiaali on mukana.
-
Mulla on yksi Integral , eli semmoinen missä on mm. dinosaurusseikkailu.
Se on oikeastaan "minikirja". Eli hieman albumikokoa pienempi. Koko Integral-sarja on käsittääkseni samaa kokoa.
Pienehkössä koossa Franquinin mustavalkografiikka näyttää erittäin hyvältä.
Albumissahan piirrosviivat tuppaavat katoamaan, mutta tämä m/v on painettu todella hyvin.
Joku aika sitten tuli (lähes) A3-kokoinen pieni mustavalkopainos Salaperäisestä Hylystä (på franska). Se on kieltämättä upea. Sitä muuttuu vähän niin kuin lapseksi, kun sarjakuva-albumin koko vastaa omia venyneitä mittoja.
Niin, siis:
Olisi kieltämättä upeaa, jos nämä Integraalit tulisivat suomeksi. Mutta riittäisikö ostajia?
QRN-Integral on hankintalistalla, kunhan se ensin tulee vain jonnekin myyntiin.
EDIT: nyt "Integral QRN" on myytävänä netissä.
-
Tältä albumilta odotan paljon. Tekijöinä Yann ja Tarrin.
Ei ole ilmestynyt vielä alkukielelläkään. Saapi nähdä, milloin ehtii tänne Suomeen asti.
http://journalspirou.free.fr/image/couverture-tarrin.jpg
-
Nuo edellä mainitut, mustavalkoiset P&F-"integraalit" eli "jättikirjat"
Mustista sivuista ja Niilosta on tuollaiset isokokoiset integraali-versiot ("lähes originaaliplanssikoko" eli 95% alkuperäisplanssista) .
Itse asiassa Niilo-integraali osa 1 ilmestyy marraskuussa 2005. Siinä on m/v Niilo-juttujen ohella myös Franquinin piirtämää värimateriaalia Spirou-lehden somistamiseksi.
Nuo vanhimmat Niilot taitavat olla aika pitkälle Jidehemin piirtämiä tai ainakin tussaamia.
-
Nuo vanhimmat Niilot taitavat olla aika pitkälle Jidehemin piirtämiä tai ainakin tussaamia.
Juu. Jidehem tussasi n. 500 ensimmäistä Niiloa, aina siihen asti kunnes Franquin jätti Pikot ja Fantasiot muille ja keskittyi Niilon tekoon.
-
Uusi, järjestyksessä 48. Piko ja Fantasio L'Homme qui ne voulait pas mourir (Mies, joka kieltäytyy kuolemasta) on näköjään ehtinyt ilmestyä ranskaa paremmin taitavien iloksi: http://www.dupuis.com/servlet/jpecat?pgm=DETAIL_COUV&lang=UK&NART=1136940
Onko kukaan lukenut albumista muuta kuin näitä sivuja? http://www.dupuis.com/servlet/jpecat?pgm=VIEW_PLANCHE&lang=UK&OUVRAGE_ID=7723&NPAG=1
Morvanin & Munueran versio Pikosta on Pariisi veden alla-albumin perusteella mielestäni ihan kelpo, ainakin verrattuna Fournierin staattisiin kuviin ja nyt viime aikoina ilmestyneisiin Nic & Cauvin-hirvityksiin.
Eikä hinta hirvitä, tämäkin kovakantisena 8,5 euroa. On se niin väärin!!!
-
Eikä hinta hirvitä, tämäkin kovakantisena 8,5 euroa. On se niin väärin!!!
Niinpä. Mutta tähänhän on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin suomalaisten pitää ruveta lisääntymään hurjasti. Suomen väkiluku kymmenkertaiseksi viidessä vuodessa. Sitten pitää aikaansaada kunnon sarjakuvabuumi, niin että sarjakuvien lukeminen ja kerääminen on muotia. Siinä vaiheessa sitten painokset voi olla jopa miljoonaluokkaa ja hinnatkin voi pitää alhaalla. Jesh.
Tai sitten opiskelee ranskaa.
-
Ensinnäkin suomalaisten pitää ruveta lisääntymään hurjasti. Suomen väkiluku kymmenkertaiseksi viidessä vuodessa. Sitten pitää aikaansaada kunnon sarjakuvabuumi, niin että sarjakuvien lukeminen ja kerääminen on muotia. Siinä vaiheessa sitten painokset voi olla jopa miljoonaluokkaa ja hinnatkin voi pitää alhaalla. Jesh.
Teen parhaani, jotta suomalaisia sarjakuvan harrastajia on tulevaisuudessa enemmän. 9-vuotias poikani on innokas vanhempien eurosarjakuvien harrastaja, lukee viikoittain muun muassa Tinttiä, Asterixia, Pikoa, Lucky Lukea, Alixia, Blake ja Mortimeria sekä Johannesta ja Pirkaletta. Surukseni en ole vielä onnistunut saamaan häntä lukemaan Blueberryjä. 6 viikkoa sitten perheeseen syntyneen kuopuksen tulevasta sarjakuvapreferaatiosta ei luonnollisesti vielä ole tietoa, mutta edellytykset sarjakuvainnolle kuitenkin on olemassa, albumit ovat asunnossamme vaimon harmiksi lähes paraatipaikalla. Ja lisäksi melko monesta albumista alkaa löytyä huonokuntoisempi kaksoiskappale, joka sallisi aikaisen tutustumisen sarjakuvien maailmaan ilman vieressä pomppivaa, huutavaa isää, joka pelkää hienon albumin mitätöntä taittumista tai mikroskooppista repeytymistä.
-
Uusi Piko ja Fantasio on yllättäen myynnissä ainakin Helsingin keskustan Akateemisessa. Aika vähin äänin on ilmestynyt. Egmontin umpisurkeilta internetsivuilta ei asiaa mainita millään tavalla.
-
Taistelu kuolemattomuudesta, P&F 34. Jopeti japp. Eikö ne nyt millään mitään uusia juonia keksi. Kuolleella hevosella ratsastamista tämä, kirjaimellisesti. Kuvitus oli mukavan äksönistä, mutta juoni, oi voi...
-
Ruottinkielinen Spirou-sivu. Luettavissa wanhaa Spirreä.
http://www.mantagraphics.com/franquin/boxarenindex.htm
Tuossahan oli aika hurjat värit verrattaessa minun kirjahyllyn Dupuisin albumiversioon Quatre Adventures de Spirou et Fantasio.
Tuo uusin P&F (Taistelu Kuolemattomuudesta) upposi ainakin tähän lukijaan ihan kiitettävästi. Pidin tarinasta ja värityksestä, eikä nyt totuttelun jälkeen piirrostyylissäkään ole ollut valittamista. Vanhaan Franquiniin ei ole enää selvästikään paluuta, joten olkoon minun puolestani Piko ja Fantasio nyt tämän uuden tyylin mukaisia.
-
Johannesta ja Pirkaletta.
Voi kauhia jos jonkun nimi olisi Pirkale!
-
Tuossahan oli aika hurjat värit verrattaessa minun kirjahyllyn Dupuisin albumiversioon . Vanhaan Franquiniin ei ole enää selvästikään paluuta, joten olkoon minun puolestani Piko ja Fantasio nyt tämän uuden tyylin mukaisia.
Dupuis julkaisee oheissarjaa, jossa on vierailevia tähtiä. Itse odotan vesi kielellä Yannin ja Tarrinin versiota Pikosta ja Fantasiosta. Aika maukkaan näköistä, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittavaa.
http://fabricetarrin.free.fr/index.php?id=series&id_scenariste=5
(elekää hermostuko, tämän linkin oon pastannut tänne jo pari kertaa aikaisemminkin)
-
Taistelu kuolemattomuudesta, P&F 34. Jopeti japp. Eikö ne nyt millään mitään uusia juonia keksi. Kuolleella hevosella ratsastamista tämä, kirjaimellisesti. Kuvitus oli mukavan äksönistä, mutta juoni, oi voi...
"taistelu kuolemattomuudesta"="l'homme qui ne voulait pas mourir"?
-
"Les géants pétrifiés" - tämä oli bdparadision etusivulla. Onko kyseessä Yoanin ja Vehlmannin ensimmäinen albumi ja mitä Pikolle ja Fantasiolle on tapahtunut? Onhan Pikon piirrostyyli vaihdellut, mutta muistaakseni räikeämpää muutosta yritettiin albumeihin "Kone joka näki unia" sekä "Pariisi aaltojen alla" - ei onnistunut. Mistä lienee kyse?
-
Uusi Piko -saitti:
http://www.spirou.com/spirou/index.htm
-
Mikäs tämmöinen Piko ja Fantasio Fac simile -sarja on?
http://www.bdnet.com/5413170112773/alb.htm
Oisko jäljennöksiä alkuperäisplansseista? Näkyiskö lyijäriviivat, plakaväri ja teipit?
No, tilasin jo yhden kokeeksi.
-
Dupuis julkaisee oheissarjaa, jossa on vierailevia tähtiä. Itse odotan vesi kielellä Yannin ja Tarrinin versiota Pikosta ja Fantasiosta. Aika maukkaan näköistä, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittavaa.
[/color]
Vastaanotan viikottain Dupuisin uutta Spirou-lehteä vaikken edes haluaisi ;) Mutta yllättäen Yoannin ja Vehlmannin uusi Piko & Fantasio on pelittänyt täysillä. Yoann piirtää reippaasti ja rohkeasti uusiksi klassikkohahmot ja juttukin on jotenkin "aitoa ja alkuperäistä seikkailua". Siis ei todellakaan sitä rappiokamaa johon tämä klassikko on viimevuosina suistunut...
Merten kätköistä löytyy mystisiä hautausmaita, sukellusvehkeet ovat aitoa Franquin-härdelli-tyyliä ja ennen kaikkea Piko ja Fantasio eivät näytä täysin idioottimaisilta ikivanhoissa asuissaan vaan on uusittu katu-uskottavammiksi...
Lisäksi vanha aina innostuu kun ikivanhat lapsuuden sarjakuvasankarit muuttuvat todellisimmiksi. Fantasiolla on juonikas blondi beibe superhuvijahdillaan! Pikon tummaihoinen ja sisukas tyttöystävä pupuilee välillä Pikolle! Mahtavaa!!! Milloin olet nähnyt Pikoa läpsäytettävän pyllylle: "On y va, mon joli!" !?!? ;D
P.S. loppu uudesta Spirou-lehdestä onkin sitten semmosta höttöä - klassikkoja kuten Smurffit ja Franquin lukuunottamatta, tietenkin
-
Tuota, pientä pilikunviilausta:
Piirtäkö Yann? Mä olen ollut siinä käsityksessä, että se on pelkkä käsikirjoittaja.
EDIT:
Pannaanpa tämäkin tänne, kun tuli kerran vastaan
Oikea Sieninevan linna
http://www.spirouworld.com/chateau.htm
-
Tuota, pientä pilikunviilausta:
Piirtäkö Yann? Mä olen ollut siinä käsityksessä, että se on pelkkä käsikirjoittaja.
Ouu ouu tuli O:n puutos. Siis Yoann.
-
Tarjousten perässä juoksijat kipi-kipi kirjatorille.
Kolme sarjisalbumia yht. 10€. Menossa mukana Pikoa ja Fantasiota mm. Musta Laatikko, Uusi jääkausi.
-
Voisiko joku kiltti Piko ja Fantasio-spesialisti auttaa minua löytämään etsimäni tarinan? Kyseessä voi myös olla Gaston-albbari...
Selostan skenen ruotsiksi; ”Redaktionen var pressad som vanligt...” Medarbetare springer omkring med papper mm, Spirou (Piko) talar i telefon med Peyon eller någon annan av de stora: ”Jag skulle behöva en fullständig röntgenskiss på en Boeing 740... ja... om en kvart, tack! Hallo? Var det något som föll hos dig, Peyo? Hallooo??” Nicke (Fantasio) häftar ihop en bunt papper med Spirous rockärm osv.
Muistaakseni tämä juttu on seikkailun alussa (mutta kyseessä ei ole 'Raffel med Zafir', siis 'Panade a Champignac', joka sekin alkaa lehden toimituksessa).
Oma EDIT: Jaha, sokea kana löysi jyvän; tarina löytyi juuri mainitsemani albumin lopusta Bravo the Brothers-extrasta... :P Kyseessä ei myöskään ollut Peyo vaan Jidéhem. Tämännäköisestä matskusta oli kyse:
(http://www.ramaform.com/spirou.jpg)
Lohtua kaikille niille, jotka istuvat koneen ääressä töitä tehden sen sijaan että nauttisivat kauniista pääsiäissäästä ulkona (mieluiten jonkin ravintolan terassilla lasi kädessä)...
-
Kyllä kahdessa suomennoksessa Piko puhuu Peyonkin kanssa.
Ja niistä toinen on tuon samaisen kertomuksen jatkoa; Piko on tilannut Peyolta kokovartakokuvan BB:stä. Hän ei kuitenkaan valitettavasti tarkoittanut Brigitte Bardot'a vaan Björn Borg'ia ;-)
Satutko muistamaan sitä toista?
-
Piko on tilannut Peyolta kokovartakokuvan BB:stä. Hän ei kuitenkaan valitettavasti tarkoittanut Brigitte Bardot'a vaan Björn Borg'ia ;-)
Lahjakas ruotsinnos. Soile Kaukorannan suomennoksessa Piko oli halunnut kuvan "isosta B:stä", "B niin kuin Benjamin, tietenkin!". Kuvan äärelle kerääntynyt urossakki Kursio etunenässä hoiti kyllä vitsin kotiin ilman selityksiäkin.
-
Lahjakas ruotsinnos. Soile Kaukorannan suomennoksessa Piko oli halunnut kuvan "isosta B:stä", "B niin kuin Benjamin, tietenkin!". Kuvan äärelle kerääntynyt urossakki Kursio etunenässä hoiti kyllä vitsin kotiin ilman selityksiäkin.
;)
-
Alkuperäisessä ranskankielisessä albumissa seisoo "Benoit Brisefer" = Benjamin.
-
Alkuperäisessä ranskankielisessä albumissa seisoo "Benoit Brisefer" = Benjamin.
Todella kaunis tekstaus tuossa alkuperäisessä. Samaa ei voi sanoa tästä ruotsinkielisestä, vaikka käännös onkin hyvä...
(http://www.ramaform.com/spirou2.jpg)
-
Pannaas tää tapahtuma tähänkin ketjuun:
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=1835&start=0
Le Monde de Franquin -suurnäyttely Brysselin Autoworldissa 27.10.2006 - 15.4.2007
-
Jokos tämä kuva on nähty Kvaakissa:
http://www.fbdfq.com/index.html
Fantasion hiuspeite on hiukan ohentunut ...
-
P&F vääntyy nyt mangaksi:
So, Spirou will become also a Manga. Written by Jean-David Munuera and drawn by Hiroyuki Oshima. Since December 2005 the fans are talking in the forums about all this. The japanese adventure should come out in October 2006 on Spirou 49. The graphic style is a perferct manga one, exactly the opposite of the "adult" Spirou by Tome & Janry in Machine qui Reve, and quite different from all the others.
(http://www.catsuka.com/interf/icons/spirou_manga5.jpg)
uutinen ja näytteitä:
http://www.afnews.info/public/afnews/viewnews.pl?newsid1146038077,74138,.htm
-
Voi &%€# sentään. Onneksi seuraavaksi suomennettava albbu on ehtaa, joskin varhaista Franquinia - vai olisko peräti vieläkin vanhempaa, eli Rob-Velin / Jijén tuotantoa. Neljä varhaista seikkailua kuitenkin samoissa kansissa.
-
Näin se kehitys kehittyy. :-[
Mä hautaudun vanhoine repaleisine albumeineni sisätiloihin enkä tuu ikinä pois.
-
Mä hautaudun vanhoine repaleisine albumeineni sisätiloihin enkä tuu ikinä pois.
Onhan tässä hyvätkin puolensa, kai. En ole keksinyt niitä, menen klitsuun Asterix - Tintti ja Corto Maltese - albumien kanssa, sekä sirkkelin. Lao Tse on sanonut:ensin pitää leikata pää pois ja sähköä saa käyttää
-
P&F vääntyy nyt mangaksi:
Aieeee!
My eyes, my eyes!
Pitäisi olla varmaan avarakatseisempi mutta ainakin tuo Ronkaisen postaaman sivun ruutujako oli aivan kauhea. Eli ei kyllä vaikuta tuo manga lainkaan muulta kuin gimmiciltä :(
-
Et sitten Lönkka seurannut linkkiä ja nähnyt muita sivuja?
Eihän tuo riemunkiljahduksia nostata, mutta katsotaan ensin. Annetaan tuomio sitten.
Riittävän hyvä tarina on pelastanut monta kammottavasti tuherrettua juttua.
Kysymys kyllä väkisin herää: miksei kukaan ole tehnyt P&F sarjista realistiseen tyyliin? Jos kerran mangana niin miksi ei sitten niin?
-
Kone joka näki unia -tarinahan on aika realistisesti piirretty.
En ole lukenut, katsellut vain kuvia.
-
Miksi pitää ottaa käsittelyyn klassikko joka ei kaipaa tuunaamista?
If it's not broken don't fix it. Vähän epäpätevämmän materiaalin kierrättäminen saattaisi kiinostaa minunkin tapaista epäluuloista takametsien miestä, esim. Tex Willer, Torpedo tai Alivaltiosihteerin tyyppien sarjakuvat saattaisivat olla hupaisia mangoja
-
Miksi pitää ottaa käsittelyyn klassikko joka ei kaipaa tuunaamista?
If it's not broken don't fix it. Vähän epäpätevämmän materiaalin kierrättäminen saattaisi kiinostaa minunkin tapaista epäluuloista takametsien miestä, esim. Tex Willer, Torpedo tai Alivaltiosihteerin tyyppien sarjakuvat saattaisivat olla hupaisia mangoja
provottavan aika ei ole pitkä vai? Itse kun pidän Texistä ja Torpedosta.
Mangatyyliähän löytyy nykyään kaikkialta. Ajan henki jne. sen verran tarkentaisin touta pointtia realistisesta tyylistä, että tyyliin Colin Wilson,Jean Giraud(ei Moebius) niin realistista.
Ei sen puoleen että sitä tarvittaisiin, eihän P&F rikki ole.
-
Neljä seikkailua on se seuraava albumi. Muinaiskauden P&Fää.
-
Miksi pitää ottaa käsittelyyn klassikko joka ei kaipaa tuunaamista?
If it's not broken don't fix it.
Elä nyt, Spirou & Fantasiohan on luotu "vain" jatkosarjaksi jota saa ja voi tehdä melkein kuka vain (Kustantamon luvalla). Ei se koskaan ollut mikään "Auteur"-sarja - huh mikä sana mutta parempaakaan ei ole keksitty... Sitäpaitsi kaikki "perussarjan" viimeisimmät ovat olleet uskomattoman huonoja (subjektiivinen mielipide!) joten ihan mikä tahansa muutos voi olla vain parempaan suuntaan!
Manga-Spirou ei nyt tullut mullekkaan heti ekana mieleen mutta mikä ettei. Eniten odotan näitä One Shot- uutuuksia kuten se jo hehkuttamani Yoannin ja Vehlmannin versio, "Les géants pétrifiés" (Dupuis). Ja lisää on tulossa. Ihan kuningasajatus! Lisää tätä!
S&F:tä on aina kohdeltu kevyemmin ja "vain" tuotemerkkinä, toisin kuin Tinttiä ja Asterixia. Näitä ei voisi kuvitellakaan toisten pilaamina (tosin joku onnistui pilaamaan Asterixin jo ihan itsekin). S&F ovat ihan mitä haluat, ketä vain haluat. Sarja oli alunperinkin enemmän tarina- kuin hahmojohtoinen, sen verran kevyet persoonat Franquin loi...
Minua riemastutti tuossa Kivettyneiden Jättiläisten seikkailussa juuri se, että artistit saivat & ottivat täydet vapaudet tehdä kaveruksista "inhimillisempiä". Ja yllättäen niistä irtosikin ihan hauskaa vastakkainasettelua ja persoonallisuutta. Ja silti tarina on perinteinen vauhdikas seikkailu josta ei huumoria puutu. Mitä voi ihminen enempää S&Fantsusarjalta toivoa?!
-
. Mitä voi ihminen enempää S&Fantsusarjalta toivoa?!
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Mutta kaikki kukkivat kuitenkin André Franquinin hahmon luomassa varjossa.
-
Mutta kaikki kukkivat kuitenkin André Franquinin hahmon luomassa varjossa.
Franqun hahmon varjossa? Minkä niistä? Spip-oravan?
Tarkoitit varmaan, että kaikkia tuoreesta apulannasta kohoaviaP&F-kukkia varjostaa Franquinin mestarillinen tuotanto.
Mikähän siinä on, että kaikki todelliset mestaritekijät tulevat ennemmin tahi myöhemmin kahjoiksi/alkoholisteiksi/uskovaisiksi?
-
Joo, muotoilin ajatukseni taas huonosti.
Yritin olla hieman mahtipontinen.
No, nyt olen ainakin jo selvä. Eikä ole edes krapulaa.
Hip heijaa!
EDIT: Huomasin jo tekstiä kirjoittaessani, että sen voi tulkita väärin. Mutta en jaksanut ruveta sitä viilaamaankaan. :D
-
EDIT: Huomasin jo tekstiä kirjoittaessani, että sen voi tulkita väärin. Mutta en jaksanut ruveta sitä viilaamaankaan.
Hehee, seli seli. Mutta siis, seuraavaksi suomeksi tulossa esi-klassista Franqqua. Myöhemmin, syssyllä ilmestyy meillä lisää muutakin nonstoppi/ruutu-nostalgiaa, odotan ja toivon ainakin niin.
-
Hei, vinkki:
Julkaiskaa joku tuo Gotlibin ja Franquinin "Slowburn", jonka huutokaupan muuten hävisin eilen ebayllä.
Siinä on vain kaksi repliikkiä. Kääntäminen ja tekstaus tulisi halvaksi.
Ja tämä mini-albumi on piirretty sairaan hyvin. Juonikin on aika viihdyttävä.
Vai onko oikeuksien saaminen kenties hankalaa?
ideesnoires.free.fr
-
Vai onko oikeuksien saaminen kenties hankalaa?
Ei yleensä. Ostajien löytäminen taas on. Aitoja sarjakuvafaneja kun on Suomessa alle 5000, eivätkä kaikki heistäkään osta kaikkea. Kloonaa itsesi noin 2000 kertaa niin sitten.
-
Hehee, seli seli. Mutta siis, seuraavaksi suomeksi tulossa esi-klassista Franqqua. Myöhemmin, syssyllä ilmestyy meillä lisää muutakin nonstoppi/ruutu-nostalgiaa, odotan ja toivon ainakin niin.
Niin esi-klassinen on siis tämä vai:
Kehän kuninkaat
Franquin
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 2006
ISBN: 9524695367
Hinta: 12,30 euroa
Saatavuus: Ei vielä julkaistu
Kieli: Suomi
Kuuluu sarjaan: Pikon ja Fantasion seikkailuja 0
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen, nidottu
Julkaisumaa: Suomi
Pikon ja Fantasion seikkailuja 0 ? Jaahas. Seuraavaksi saammekin varmaan P&F seikkailuja T -1 osan.
-
Tässä kaikki Piko ja Fantasio albumit sivunäytteineen.
http://www.franquin.com/spirou_fantasio/albums_spirou.php
Tuo suomennettava albumi "0" lienee siis tuo ihka ensimmäinen.
Onhan se vielä aika raakile-Franquinia. Mutta ihan kiinnostava.
-
Totta.
Outoa, että eivät ole listassa.
-
Kevätsiivouksen yhteydessä löytyi joskus Ranskasta ostettu Franquiniin keskittynyt numero lehdestä Schtroumpf. Ranskaa en osaa, mutta sen verran tuosta selvisi, että Bretzelburgin radioamatöörin albumiversiosta on jätetty yksi sivu pois (4B-4C). Tuonkin ymmärsin vain koska lehdessä oli kuva tuosta sivusta. Onkohan vastaavaa tapahtunut muidenkin Piko-albumien kohdalla?
-
Itse asiassa KAKSI sivua nipsaistiin Bretzelburgista pois, siis yhteensä 8 strippiriviä. Franquinilla tuo sivujen numerointi on hiukan outoa nuissa plansseissaan. Olen tainnut panna Kvaakkiin jonnekin linkin, mistä nuo sivut näkyy. Muistaakseni.
-
Bretzelburgin radioamatöörin albumiversiosta on jätetty yksi sivu pois (4B-4C).
Juu, siis enemmänkin. Siitä välistä kun Marsupilami nielee transistoriradion / joutuu eläinsairaalaan. Mp heiluu kaupungilla radio nenässä soiden, tuottaa positiivisen yllätyksen katusoittajalle jonka yleisö luulee viulukonserton tulevan hänen rämäviulustaan, jne.
Franqu sai siis maksakirroosin(?) kesken albumin teon, ja tarina jäi alkujaksoonsa kesken. Jatkui sitten aikanaan, selvästi synkempänä kuin aiemmat Piko&Fantasiot.
Koko stoori - ja kaikki syystä eli toisesta albuista pois jääneet ruudut/sivut löytyvät Spirou et Fantasio - L'Integrale -sarjasta. Ei niitä valtavan paljon kyllä ole, mutta sarja sinänsä on mainio. Mustavalkoisuus antaa Franquinin grafiikalle potkua.
-
Mustavalkoisuus antaa Franquinin grafiikalle potkua.
Ja pienennys myös. Ja kai voi sanoa että nuo Nifflen L'integralit on painettu aikas hyvin? Ohkasetkin viivat näkyvät selkeästi.
Tuosta mustavalkoisuudesta: Franquinin Pikot ja Fantasiot on minusta väritetty todella heikosti.
Katselin tuossa päivänä muutamana Piko ja Fantasio sivuja Bdnetissä ja näyttivät nuo muutamat sivut paljon paremmin väritetyiltä kuin mitä ne ovat mun albumeissani (muistaakseni esim. Buddhan vanki). Mahtaisko olla niin, että olisivat Dupuisilla värittäneet nuo sivut uudestaan? Vai näyttävätkö sivut vaan paremmilta netissä kuin albumeissa?
-
Värittikö Frq sarjojaan ollenkaan? Tuskin Pikoa ja Fantasiota ainakaan. Kansikuvat originaalit hän kyllä piirsi väreissä - postikorttikokoon!
Studios Leonardo vastasi lähes kaikiksta Spirou-lehden sarjojen väreistä, ja Kemissä käydessään Vittorio Leonardo kehui piirtäneensä myös uusiksi monia sellaisia Franquinin, Morriksen jne. originaaleja 1940- ja -50-luvuilta, jotka olivat kulahtaneet painokelvottomiksi / hävinneet tms.
Leonardon mukaan kun maestrot itse eivät enää itse osanneet piirtää nuoruutensa malliin, eivätkä toisaalta halunneet piirtää kokonaista albbaria uusiksi.
-
Värittikö Frq sarjojaan ollenkaan? Tuskin Pikoa ja Fantasiota ainakaan. Kansikuvat originaalit hän kyllä piirsi väreissä - postikorttikokoon!
Studios Leonardo vastasi lähes kaikiksta Spirou-lehden sarjojen väreistä, ja Kemissä käydessään Vittorio Leonardo kehui piirtäneensä myös uusiksi monia sellaisia Franquinin, Morriksen jne. originaaleja 1940- ja -50-luvuilta, jotka olivat kulahtaneet painokelvottomiksi / hävinneet tms.
Leonardon mukaan kun maestrot itse eivät enää itse osanneet piirtää nuoruutensa malliin, eivätkä toisaalta halunneet piirtää kokonaista albbaria uusiksi.
Ei värittänyt frankku P&F:ta. Kehui kylläkin värityksen parantuneen huomattavsti, kun Sudios Leonardo rupesi niitä väsäämään.
NiiloPieliseen Franquin rupesi jossain vaiheessa tekemään väritysohjeita Leonardolle puuväreillä läpinäkyvälle kalvolle.
http://www.gastonlagaffe.com/sitefr/dossiers/index1.php?page=accueil#
-
Jossain näin vilaukselta kuvan Piko & Fantasio-alpparista jossa seikkaillaan Jack the Ripperin ajassa & maisemissa. Nyt en löydä mistään mainintaa mokomasta. Ainakin Saksaksi pitäisi olla käännetty. Mistä on kyse?!
-
Lueskelin pitkästä aikaa Trondheimin alppareita läpi ja tyypin Spiro & Fantasio hommage/parodia "l'Accélérateur Atomique" on aivan loistava.
Siis suht samaa Lapinot-sarjaa mitä WSOY julkaisee mutta Trondheim on istuttanut hahmoja S&F-maailmaan. Tuloksena on perinteinen seikkailu: Hulluja tiedemiehiä, näkymättömyyssäteitä, lentohärveleitä...
Lewisin huumori kukkii oikein kunnolla. Ankka-Fantasio on enemmän Fantasio kuin alkuperäinen ikinä. Spip-orava on pieni ruskea jänis. Spiroukin on jänis mutta ei se mitään...
Älyttömän sympaattinen hyvän mielen sarjakuva-alppari.
-
Ihan vain pieni välihuomautus: ranskan kielen kääntäjä ja sarjakuvafani etsii töitä - mitenköhän noita vanhempia Pikoja pääsisi kääntämään? Olen isäni vanhoja ranskalaisia Pikoja lueskellut, sellaisia joita ei koskaan käännetty suomeksi, aivan loistavia!
-
... mitenköhän noita vanhempia Pikoja pääsisi kääntämään? ... sellaisia joita ei koskaan käännetty suomeksi ...
Koska Egmont-kustannus tuota Piko ja Fantasio -tonttia hoitaa, niin sinne vaan kärkkäästi tyrkylle. Ottavat tai jättävät.
Ovatko ne "vanhat" kuinkakin vanhoja? Mesoliittisia Robert Velterin sarjoja, vähän vähemmän ikivanhoja Jijén tarinoita, vaiko niitä väliinpudonneita Fournierin kauden juttuja? Franquinin P&F -albumit on taidettu jo enimmäkseen suomentaa. Vai puhunko läpiä päähäni?
-
Et puhu vaikka uupuhan sieltä Tome & Janryakin. Täytyy muistaa että joillekin 1980-luku on "vanha". En tosin tiedä onko asia Emiliian kohdalla näin.
-
Fournierin juttuja meillä on hyllyssä, Senegalin-seikkailuja (Le gri-gri du Niokolo-Koba) yms. Pikaisten laskujen perusteella noiden Joen mainitsemien Fournierin ja Tomen & Janryn lisäksi on suomentamatta kaksi Franquinin alkuperäistä (tai niitä mesoliittisiä, en tiedä tarkemmin - Quatre aventures de S & F ja Tembo Tabou), ja sitten Hors série -juttuja. Eli yhteensä viisitoista albumia kääntämättä.
-
Quatre aventures on siis ilmestymäisillään suomeksi. Tembo Tabou on julkaistu NonStopissa 1975.
Sitten uupuu vielä, järjestyksessä:
20: Le faiseur D'or = Fournierin eka
22: L'abbaye truquée
23: Tora Torapa
25: Le Gri-Gri du Niokolo-koba
27: L'ankou
28: Kodo le tyran
29: Des haricots partout
33: Virus = Tomen ja Janryn eka
35: Qui arretera Cyanure?
36: L'horloger de la comete
37: Le reveil du Z
Muita P&F -alasarjoja
Franquin: L'héritage
Franquin: Radar le robot
Useita tekijöitä: La voix sans maitre
Useita tekijöitä: Fantasio et le Fantome
Yoann & Vehlmann: Les géants petrifies
Tarrin & Yann: Le tombeau des Champignac
-
Tarrin & Yann: Le tombeau des Champignac
Onkos varmaa tietoa, että tämä on jo julkaistu?
En löytänyt bdnetistä enkä amazonilta.
Ostan heti kun ilmestyy, odotukset todella korkealla.
A propos, tämähän kai käännetään myös suomeksiko?
Eli jos odottaa puolisen vuotta, niin tämän Sieninevan hauta -seikkailun voisi lukea ihan kotomaamme kielellä?
http://www.fabricetarrin.com/?id=scenar&sce=14
EDIT:
Tuollahan tuo on sanottu, ilmestyy vuodenvaihteessa.
Kannattaa tsekata sellainen sarja kuin Violine. Myös Tarrinin käsialaa.
-
Sieninevan haudasta sanotaan Dupuisin katalookissa näin:
Á paraître: 3e trimestre 2006.
Egmontin toukokuun listassa taasen kerrotaan Piko ja Fantasio 0: Kehän kuninkaat ( = neljä tarinaa) ilmestyvän viikolla 24/06. Se on nyt.
-
Mulla on ruotsalaiset albumit:
# Guldmaskinen
18. Det mystiska klostret
19. Tora Torapa - mysteriernas ö
22. Amulettens hemlighet
23. Atomspionerna
26. Spirou och tyrannen del 1
27. Den stora kuppen del 2
28. Virusmysteriet
30. Stoppa Cyanida!
32. Kometen och tidmaskinen
33. Z kommer tillbaka
34. Heja Spirou
Et olisi valmis myymään ”Mystiska klostret”-albumiasi? Maksaisin törkeän hyvin. Kokoelmani ruotsinkielisistä julkaisuista oli kompletti viimeiseen Fournier-albbariin asti kunnes eräs k*sipää lainasi tuon edellämainitun eikä palauttanut. Olen ravannut divareita muttei ole vielä onnistunut (paitsi kerran ja siinä oli irotnaiset sivut).
-
Tuo viimeksimainittu puuttui Vesan listalta, mutta on se ihan oikea albumi, vaikka kertookin Pikon lapsuudesta. Eli Pikku Pikoa edeltävä juttu. Siinä ovat Pikon luokkakavereita Fantasio, Santafio ja Kitariina. Opettaja on Sieninevan kreivi.
Eikös Piko ja Fantasio tutustuneet kreiviin vasta Sieninevan Velho alpparissa? Kuulostaa hieman tylsältä tuo opettaja - oppilas asetelma.
Tietääkö joku miten Piko ja Fantasio tutustuivat? Jijéhän keksi Fantasion, eikö?
-
En mä myy, meni yli 20 vuotta ennenkuin sain kaikki kasaan. Tuo luostari tosin on ollut alusta asti hyllyssä. Mutta Kodo sekä Kultakone tulivat kotiin vasta tänä vuonna.
Snyft, snyft. No ilmoittele jos muutat mielesi (yeah right... :P)
-
Uusi Piko ja Fantasio näyttää ilmestyneen. Albumi "Kehän kuninkaat" jäi tänään käteen Tampereen Akateemisesta.
-
Ostin minäkin tuon Kehän kuninkaat. Luin vasta ensimmäisen lyjyen jutun. Alussa hieman kankeaa: Mikä hemmetin professori, mikä robotti? Mutta meno paranee tarinan edetessä.
Franquin vasta hakee tyyliään, mutta aikas sujuvaa meininkiä kuitenkin. Milloinkas nämä tarinat on piirretty?
Värit ja painotyö erinomaista!!!
-
Ostin minäkin tuon Kehän kuninkaat. Luin vasta ensimmäisen lyjyen jutun. Alussa hieman kankeaa: Mikä hemmetin professori, mikä robotti?
Nyt luin minäkin. Tarina kankeaa kun se viittaa aiempaan seikkailuun Radar le Robot. Höpsöä ettei sitä ole suomennettu ensin. Ei taida ranskaksikaan alpparina olla kuin Hors-seriessä eli erikoisluksusalbumisarjassa. Pääkonna on tutun näköinen, en vaan saa päähäni kuka sarjakuvapiirtäjä tai ehkä sittenkin joku aikansa näyttelijä (?) se on. Joka tapauksessa nimikkosarjassa esiintyvä rillipääpoika pikku-Mauri on Maurice eli Lucky Luken piirtäjä Morris.
Muitakin karikatyyrin oloisia hahmoja sarjoissa vilisee. Jaksot ovat alunperin vuosilta 1947-49. Ilmestyi fraco-belgiassa 1950. Eli näitä tehdessä Frankku oli piirtänyt Pikoa ja Fantsua jo noin vuoden ajan. Harmi ettei noita Jijén ja Rob-Velin jaksoja taida olla missään albumeina?
Timo
-
Upeat värit, niitä myrkyllisiä joita ei enää saa käyttää.
Myrkyllisiä painovärejä? Nuoleeko joku kakara lehtiään? Tarttuuko sormiin, vai johtuuko "upeat värit" sittenkin vain painoväreistä irtoavista höyryistä? ;D Cool, maaan, wha' calleers!
Vaan, ihan kuin olisin jostain joskus lukenut että näköispainoksia ikivanhoista Spirou-lehdistä olisi tulossa. Muistanko harhoja, vai?
EDIT:
keräsin joutessani listan Franquinin esi-Pikoista, korjauksia ja lisäyksiä otetaan vastaan (no = Spirou-lehden numerot):
Fantasio et son tank (1946) ?s.
Les maisons prifabriquies, no. 423-442 (1946) 21 sivua
Le pharmacien, no. 442 (1946) 1 sivu
Spirou et la vieille dame, no. 444-447 (1946) 4 sivua
Un conte de Nokl/Saint Nicolas, no. 448-452 (1946) 5 sivua
L'hiritage de Spirou, no. 453-491 (1946-47) 39 sivua
Spirou ` la plage, no. 492-495 (1947) 4 sivua
Le savant fou, no. 496-521 (1947-48) 26 sivua
Radar le robot (mihin väliin tämä mahtuu???)
-Les plans du robot, no. 522-540 (1948) 19 sivua
-Spirou sur le ring, no. 541-566 (1948-49) 26 sivua
-Spirou fait du cheval, no. 567-574 (1949) 8 sivua
-Spirou chez les pygmies, no. 589-616 (1949-1950) 27 sivua
"Kehän kuninkaat"
Les Chapeaux noirs, no. 617-635 (1950) 19 sivua
"Mustat hatut"
Mysthre ` la frontihre, no. 636-652 (1950) 17 sivua
"Rajamysteeri" albumissa Mustat hatut
Il y a un sorcier ` Champignac, no. 653-685 (1950-51) 57 sivua
"Sieninevan velho"
Spirou et les heritiers, no. 693-726 (1951-52) 59 sivua
"Taistelu perinnöstä"
Ja tämän jälkeen jo tuttua kauraa Marsupilamin ryöstäjistä eteenpäin.
Timo
-
Ranskankielisessä Wikipediassa lisää. (http://fr.wikipedia.org/wiki/Spirou_et_Fantasio_(période_Franquin)#Histoires)
Jaha, tuolta selvisikin että Le savant fou on sama kuin Radar le robot. Ilmankos.
Timo
-
Uutta sen kun pukkaa. Mangaa ja japanii-- Videotraileri, erikoisalbumi itse albumin teosta jne...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4217.0;id=3469)
http://www.afnews.info/deposito/2006/09/spirou49/
Timo
-
Uutta sen kun pukkaa. Mangaa ja japanii--
Johan Piko ja Fantasio ovat vierailleet Japanissa ainakin Fournierin aikana Itoh Katan kanssa, vaikka miljööstä ei kyllä otettu irti läheskään niin paljon kuin olisin odottanut tai toivonut. Ehkä nyt sitten nähdään yhtä älyvapaan viihdyttävää menoa kuin Moskova-albumissa...mitä tosin rohkenen aavistuksen epäillä, nykyinen tekijätiimi häviää mielestäni juonten tasossa Tomélle ja Janrylle 6-0, vaikka piirrosjälki onkin ihan mukiinmenevää.
-
Onko "Piko & Fantasio Moskovassa" jotenkin harvinainen keräilyalbumi? En ole juurikaan lukenut heidän seikkailujaan kun tuo Franquinin meininki ei niin pal ole minun juttuni (tästä hyvästä tulee varmaan nenille Tertsiltä ;) ), mutta tuosta Moskovan vierailusta olen aina kovasti pitänyt. Eilen sitten kirjamessuilla hypistelin kyseistä albumia, mutta hintaa oli rutkasti enemmän kuin muilla Pikoilla ja Fantasioilla (Moskova oli 20e, muut 6e) ja hyllyyn jäi.
-
Tuossa jo jonkin aikaa kirjahyllyssä olleeseen Piko & Fantasio albumiin "Les Géants Pétrifies" satuin tarttumaan ja lukaisemaan jo ties kuinka monennen kertaa. Hyvä albari.
Yoann ja Vehlmann on työstänyt kohtuu tapahtuvaisen tarinan, josta ei puutu merihirviöitä, kadonneita sivilisaatioita, zorbulia tai sukeltelua eksoottisissa vesissä. Piirtojälki vaatii totuttelua, mutta alkukankeuden jälkeen aivot oppivat tuotakin lukemaan. Välillä rujon kursailematon viiva muuttuu pikkutarkaksi iloitteluksi. Mielenkiintoisa kokeilu tämä albumi kyllä on. Ihan tässä jää loukkuun niin että hamstrausvaihde menee päälle ja muutkin vastaavat pitää hankkia kotiin. Eli Tarrin ja Yannin "Le Tombeau des Champignac" sekä Frank La Gallin "Les Marais du Temps."
-
Eli Tarrin ja Yannin "Le Tombeau des Champignac" sekä Frank La Gallin "Les Marais du Temps."
Jokos Le Tombeau des Champignac on ilmestynyt?
-
Franquinin meininki ei niin pal ole minun juttuni (tästä hyvästä tulee varmaan nenille Tertsiltä ;) ), mutta tuosta Moskovan vierailusta olen aina kovasti pitänyt.
Ei vedä Moskovan talven kuvaus vertoja tälle tunnelmapalalle, mielestäin. Ymmärrän kyllä että Franquinin Art Deco viiva saattaa tuntua Tomen ja Janryn rinnalla vanhahtavalta nuoremmista lukijoista. Mutta mutta...
(http://www.franquincollector.com/img/phpsCl65j.jpg)
Isompana linkin takana.
http://www.franquincollector.com/img/phpsCl65j.jpg
Tunnistettavia hahmoja P:n ja F:n lisäksi myös Franquin vaimoineen talon nurkalla. Sekä tietysti Y. Delporte partoineen.
-
Näyttävää jälkeä. Laitappa Tertsi tänne vaan linkkiä jos tiedät hyviä franquini aiheisia taustakuvia.
-
Ei vedä Moskovan talven kuvaus vertoja tälle tunnelmapalalle, mielestäin...
Ah niin totta.
Ja katsokaa noiden kaupunkitalojen perspektiivejä! Nehän ovat vallan vinot! Nojaavat toisiinsa tai ovat kartioiksi rakennettuja! Mutta jos noita olisi alettu insinööriviivaimilla piirtää, ne eivät olisi ollenkaan niin hienoja. Näissä taloissa on elämää.
Olen aina halunnut oppia piirtämään taloja kuin Franquin. Enpä ole oppinut. Enkä tosin mitään muutakaan.
-
Ja katsokaa noiden kaupunkitalojen perspektiivejä! Nehän ovat vallan vinot! Nojaavat toisiinsa
Jep! Tommosia nuo vanhat talot kuitenkin "oikeesti" ovat. Eli Franquin piirsi niin taloista kuin autoistakin karikatyyrit, samaan tapaan kuin ihmisistä tehdään, osataan liioitella oikeasta paikasta ja saadaan näköisyyden lisäksi henkeä. Taitoa tunteella. Sigh...
Timo
-
Näyttävää jälkeä. Laitappa Tertsi tänne vaan linkkiä jos tiedät hyviä franquini aiheisia taustakuvia.
Laitetaan. Vaikka eipä noita mitenkään mahottomasti taida missään olla.
Tämä saattaa kiinnostaa. La Maison de la BD Brysselissä, uudenuutukainen näyttelytila.
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=1548&postdays=0&postorder=asc&start=0
Aika vähän on Franquinia ja aika paljon Jijéä. Eikä taustakuvia, vaan valokuvia vaan.
(http://franquin.org/forum/vrac/expo_jije/55.jpg)
Aika jännä juttu, että tuossa kuvassa ei ole kulmamerkkejä, vaan siniset rajausviivat. Luulisi painolla olevan leikatessa ongelmia????? kai tuo piirros on kuitenkin paino-originaali eikä mikään luonnos? Franquinista kun ei koskaan tiedä...
-
Luinpa muuten pitkästä aikaa Pikoa ja Fantasiota. Kun en senkään nimeä muista. Ranskaksi se on Luna fatale. Joka tapauksessa hyvä oli.. Kun pitkästä aikaa kertasin
-
Luna fatale... ettei vain olisi Kohtalokas kuu. Ensi kertaa ymmärsin ranskaa lunttaamatta mistään :D
-
Luna fatale... ettei vain olisi Kohtalokas kuu. Ensi kertaa ymmärsin ranskaa lunttaamatta mistään :D
No sepä se. En vaan saanut nimeä päähäni
-
Nämä uudet Pikot & Fantasiot eivät ole muuten oikein kolahtaneet meikäläiselle, mutta "Kone joka näki unia" oli jollakin oudolla tapaa hyvä. Jotenkin pidin tarinan tunnelmasta, en ymmärrä...
-
Kone, joka näki unia on myös graafisesti aivan upea. Iso muutos vanhaan, mutta tyylillä...
-
Luna fatale... ettei vain olisi Kohtalokas kuu. Ensi kertaa ymmärsin ranskaa lunttaamatta mistään
Alkuperäisnimi on italiaa.
Mjoo... Meni pilkunnussimiseksi :-\
-
Minustakin se on paras Tomin ja Jerryn albumi. Tietoiset jäähyväiset aikuis-Pikolle.
Ja pidän myös scifikirjailija Philip K. Dickistä jolta idea on pöllitty. Tai se on siis kunnianosoitus.
Itse asiassa Tomella ja Janrylla oli jo toinen alppari tekeillä tuolla "Kone"-tyylillä, mutta se sitten jäi tekemättä. Todellinen harmi, sillä se olisi ollut "Zorbul"-tarina! toivottavasti väsäävät sen joskus tähän uuteen Piko-oheissarjaan...
-
Vielä parempaa, jos kerran olen italiaa ymmärtänyt ;)
-
Uutta sen kun pukkaa. Mangaa ja japanii-- Videotraileri, erikoisalbumi itse albumin teosta jne...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4217.0;id=3469)
http://www.afnews.info/deposito/2006/09/spirou49/
Timo
Eihän tähän ole kuin reilu kuukausi enää.
Egmontin sivujen mukaan vko 11
Kuulun niihin jotka pitävät Franquinin töistä mutta Tome & Janry ja Morvan&Munuera ovat myös vakuuttaneet.
Piko & fantasiohan ovat kuitenkin formaattiseikkaijoita, joissa taso riippuu siitä onko puikoissa senttari vai virtuoosi.
-
Hyvä fläshinvääntäjä :)
Meni välittömästi hankintalistalle.
-
Kuulun niihin jotka pitävät Franquinin töistä mutta Tome & Janry ja Morvan&Munuera ovat myös vakuuttaneet.
Huonoja uutisia Morvan & Munuera faneille: Dupuis on ilmoittanut, että herrat eivät enää jatka Pikon & Fantasion pääsarjan tekemistä.
http://www.inedispirou.kalikoba.com/morvan-amp-munuera-arretent-spirou-vt138.html
Syynä ilmeisesti sarjan heikentyneet myyntiluvut: "Pariisi aaltojen alla myi" 250.000 kpl, mutta "Tokio" reilusti alle 160.000 kpl. Vertailun vuoksi Tomen & Janryn Pikku Piko albumit ovat myyneet 450.000 kpl.
Morvan, Munuera ja Yann olivat jo aloittaneet pääsarjan 50. albumin työstämisen. Tapahtumapaikkana piti olla Sienineva ja Zorbulinkin piti olla menossa mukana. Kyseinen albumi tullaan ehkä julkaisemaan one shoteille pyhitetyssä "Une aventure de Spirou & Fantasio" sarjassa.
Uusia tekijöitä ei ole vielä valittu. Henk. koht. suosikki olisi ollut pari Yann & Conrad, mutta herrat eivät enää työskentele yhdessä.
Linkatussa jutussa on jo veikattu paria Yann & Fabrice Tarrin, joilta ilmestyy ensi syksynä pitkään odotettu one shot albumi "Le tombeau des Champignac" (Une aventure sarjassa). Tässä hieman maistiaisia:
http://www.fabricetarrin.com/index.php?id=scenar&sce=14
-
Niin tietysti.
Pessimistiä lohduttaa tieto että oli oikeassa. Tarrinin jälki näyttää hyvältä.
Toivottavasti maistiaset pitävät paikkansa.
Yann & tarrin vaikuttaa lupaavalta.
En katkera ole mutta, myynti alle 160.000 niinpä niin..huonot myyntiluvuthan nuo.....
-
Jaa jaa. No, Tokio on kyllä aikamoista manggailua, jossa varsinainen sanottava jää takaa-ajojen ja yleisen rymistelyn varaan. Ihan liian fantastikoa ollakseen oikeaa pikoa.
Hyvännäköistä jälkeä kyllä. Ilmeisesti vaan liian modernia (esmes tietokonekäsiteltyjä valokuvia maiseman hahmottajina) kelvatakseen klassikko-Spiroun ystäville.
-
Noh, Le tombeau des Champignacista näyttäs olevan tulossa klassisempi osin franquinilainenkin seikkailu. Paremmalta näytti kuin Morvan & Munuera.
Timo
-
Jaa jaa. No, Tokio on kyllä aikamoista manggailua, jossa varsinainen sanottava jää takaa-ajojen ja yleisen rymistelyn varaan. Ihan liian fantastikoa ollakseen oikeaa pikoa.
Hyvännäköistä jälkeä kyllä. Ilmeisesti vaan liian modernia (esmes tietokonekäsiteltyjä valokuvia maiseman hahmottajina) kelvatakseen klassikko-Spiroun ystäville.
Joo, manga siinä ärsytti muakin. Juoni oli hyvä, kuvituksesta pidin. Ei tosin ollut "oikeaa" Pikoa missään nimessä.
Hyvä tarina loppujen lopuksi, mangatus ärsytti vaan. Tokio oli ihan itsensä näköinen
-
Huonoja uutisia Morvan & Munuera faneille: Dupuis on ilmoittanut, että herrat eivät enää jatka Pikon & Fantasion pääsarjan tekemistä
Tuskin niillä faneja on. Franquinistä sekä kaksikosta Tome&Janry on paha parantaa, niin paljon kuin heitä arvostellaankin clicheistä.
-
Itse en hirveästi pidä Moorvaan & Munueerasta tekijöinä! Piirros on kyllä hyvää, en kiellä, mutta tarkoituksena on selkeästi saada P&F "aikuistumaan". TomeJanry onnistuu piirroksessaan hyvin, kuka lieneekään Franquin? Jos kyseessä on alkuperäinen piirtäjä, niin ei löydy sen voittanutta
-
Ei F. ole alkuperäinen, mutta ei silti löydy voittanutta.
Heittäkää jotain, mitä se on piirtänyt.
-
kuka lieneekään Franquin?
???
www.franquin.com
Hergén ohella se toinen eurooppalaisen sarjakuvan isä.
Ja teille Franquinin jo tunteville, pannaas tähän netin syövereistä löytämäni makupala, yksi Bretzelburgin puuttuvista sivuista, väreissä!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;id=4176)
-
Ohhoh, minkäs vuoksi tuo on jääänyt siitä?
Joonas
Ei noita kuvia tarvitse toistaa -valvoja-
Bretzelburg-seikkailu ilmestyi alunperin belgialaisessa Spirou-lehdessä, kuten kaikki muutkin Piko ja Fantasio-seikkailut.
Albumeilla on tiettu painotekniikkaan sopiva standardipituus, siis sivuissa mitattuna. Ehkä siksi nuo muutamat sivut pudotettiin pois albumista.
Tosin Bretz-seikkailu oli muutenkin yhtä tuskaa:
Franquin piirsi alun, siis transistorin Marsun nenässä. Hän ajatteli, että Zorbulilla on sormensa pelissä. Mutta kustantaja sanoi ehdottoman einsä Zorbulille. Franquin oli jumissa, mitä tehdä?
Greg kutsuttiin taas apuun. Hän keksi idean radiosta ja pulassa olevasta kuninkaasta.
Mutta PAM: Franquin sai virusperäisen maksatulehduksen ja megamasennuksen ja sairaslomaa kesken seikkailun (Fantasion kidutuksen aikoihin).
Bretze jatkui vasta sitten aikojen päästä.
Mutta Franquin piirsi koko sairastelunsa ajan Pielistä, noin niin kuin ihan vaan lääkkeeksi.
Joo, ainakin Tintti Tiibetistä puuttuu yksi sivu verrattuna samaan seikkailuun Tintin-lehdessä.
Albumimuotoinen Mustan kullan maa on myös saanut kokea saksimista.
Mulla on myös Natasha ja kuninkaallinen kosija Spirou-jatkiksena ja siinä on poisjätettyjä tai ainakin muutettuja kohtauksia albumiversioon verrattuna.
-
Palaan vielä tuohon #49Z albumiin, eli Morvan - Munuera - Ooshime - Boris tuotos; Le guide de l'aventure á Tokyo.
Aikalailla leikekirjamainen reilut satasivuinen otos, joka on epäilemättä tehty nuoremman väen hypisteltäväksi. Parrakkaana Piko & Fantasio fanina tuokin piti aikoinaan hommata kirjahyllyyn. Sen sisäsivuilta löytyy täälläkin ihmetelty manga-versio nimikkeellä Spirou au pays des mangas. Aivan mielipuoli tarina. Piko kokeilee uraa japanilaisen pilvenpiirtäjän hissipoikana ja tietysti sen kattohuoneistosta pitää yrittää poistumista ilmateitse. Fantasio pelastaa tilanteen kuormurillaan. Lopuksi Pikon Nokia kännykkään satimeen mukamas jäänyt Spip terrorisoi kaverukset hermoraunioiksi. Oikeastaan tämä sarjakuva oli parempi kun sen luki väärinpäin, eli länsimaalaisittain vasemmalta oikealle.
Ei tämä oikein varsinaisen #49 albumin tekoa valoittanut. Enempi vain Japanin menoa noin yleisesti oli albumiin tungettu värikkään taiton kera.
-
Joo, ainakin Tintti Tiibetistä puuttuu yksi sivu verrattuna samaan seikkailuun Tintin-lehdessä.
Albumimuotoinen Mustan kullan maa on myös saanut kokea saksimista.
Tintti kuun kamaralla -albbarista on muokattu Dupond/t:in kuukävelyä ja vielä Tintti ja Picaroistakin kohtaus, jossa närviintynyt eversti Sponz paiskaa (särkymättömän) drinkkilasinsa lattiaan - lasi poukkaa ja katkaisee Plexy-Gladzin rintakuvalta toisen viiksen.
Syynsä on siinäkin, että Ranska/Belgian suuret kustantajat ovat (olleet) ehdottoman tiukkoja ns. albumimitan suhteen. Värialbumeissa maksimi on Tinttien 62 sivua, mutta yleisin on Lucky Luke-mitta 48 sivua, josta 44 tai 46 sivua on sarjakuvaa.
-
Tänään näin tuota Tokio-albumia kaupassa.
Ei ole tarkoitus kiertää veistä, mutta Munuera on laittanut blogiinsa 4 ekaa sivua tuosta "Spirou ami partout toujour" albumista. Toteaa, että sivut valmistuivat 2006 ja albumi ilmestyy (ehkä) vuonna 2009. Kelpo jälkeä mielestäni.
http://casamunuera.blogspot.com/2007_03_01_archive.html
Blogi on espanjan kielinen, mutta planssit on tekstattu ranskaksi. Munuera piirtää tällä hetkellä myös Morvan:in käsikirjoittamaa "Navis" sarjaa (Sillagen sankaritar pienenä). Kolmas albumi ilmestyi juuri Ranskassa.
-
Munuera on laittanut blogiinsa 4 ekaa sivua tuosta "Spirou ami partout toujour" albumista.
Nättiä piirrosta, mutta tekstaus on turhan hankalasti luettavaa. Toivottavasti se ei ole lopullinen versio. Noin paljon tekstiä ja tuollainen klimppiytynyt, horjuva tekstaus on heikko yhdistelmä. Ei viihdelukemisen pitäisi olla työtä.
-
Espanjalta se vaikuttaa...
-
Espanjalta se vaikuttaa...
...mutta on ranskaa.
-
...mutta on ranskaa.
Siis blogi. Harmittelin, kun ei tullut valittua sitä espanjaa koulussa...
Un libro que (posiblemente) salga en 2009... y para el que había hecho algunas págias en 2006...
-
Ahaa!
Espanjaapa hyvinkin!
-
Asiasta pommikoneeseen, olisiko jollain lähettää kuvia Tokiosta? Pahoitteluni ainaisesta pyytelystä, muttei skanneria ole tullut hommattua ja mahdollisimman hyvä lopputuloksen saamiseksi oikeat kuvat oikeasta teoksesta olisivat poikkaa..
valtteri.hartikainen(miukumauku, ät, tai miten kukakin haluaa)hotmail.com
-
Tulipa luettu rtuo uusin Piko ja Fantasio: Tokio.
Täytyy myöntää, että albumi oli positiivinen yllätys. Piirtos jälkeenkin alkoi jo tottumaan, tarinassa riitti vauhtia ja huumoria. Juoni oli ehkä hieman sekava, mutta kokonaisuudessa ihan viihdyttävä sarjakuva.
Ja eikös siihen edes sarjakuvan tulisikin yltää..?
-
... sekä Frank La Gallin "Les Marais du Temps."
Kyseinen albumi ilmestyy ennakkotietojen mukaan huhtikuussa 2007. Nyt on kansikuva ja 5 ekaa sivua esikatselussa.
http://www.bdgest.com/prepub.php?IdPrepub=251#
Kuten jo kannesta voi päätellä, aikamatkailusta on kyse ja Zorbul on mukana kuvioissa. Les Marais tuossa nimessä viittaa tapahtumapaikkaan, joka on Le Maraisin kaupunginosa Pariisissa (oikein kiva kävelykohde muuten). Kuka keksii parhaan käännöksen? Esim "Aikojen suossa" tai "Le Marais kautta aikojen" tms.
Nyt olen ilkeä, mutta minusta Le Gall on hieman erehtynyt sarjakuvasta. Selvästi Piko=Tintti ja Fantasio=kapteeni Haddock. Muutenkin tyyli on lähempänä Hergeä kuin Franquinia. Mutta kaikenlaiset kokeiluthan ovat tässä sivusarjassa luvallisia. Kyseessä siis aina tekijöiden oma näkemys.
Vuonna 2009 on huhujen mukaan luvassa myös (M&M:n lisäksi) Trondheimin käsikirjoittama ja Parrinin piirtämä albumi. Vuodeksi 2008 ei ole kaavailtu vielä mitään (ei pää- eikä sivusarjassa). Kyseessähän on juhlavuosi kun Spirou täyttää 70 v, joten jotain olisi lupa odottaa.
Tietääkö kukaan onko Egmontilla aikomuksena julkaista myös näitä "Une aventure..." albumeita? Muuten pitää laittaa kohta tilaus vetämään.
-
Marais on ihan kivan näköistä jälkeä, mutta just kun P & F tulevat kuvaan, tökkii. Enempi tuommoista professori Palmupuu -tyyliä tuo on. Onko se Marais'n alue sitten vanhaa suota, vai mistä nimi?
Olishan se silti mukava jos nämä erikoisemmatkin alpparit saataisiin suomeksi. Jos vaikka juonet olis kuitenkin kelvokkaita.
Timo
-
Piirroksissa tökkii henkilöiden asennot. Ne eivät ole luontevia, vaan väkinäisiä. Toki sarjakuvissa saa liioitella, mutta taidokkaasti, pliis.
Tarrinin Sieninevan hautaa odotellaan vesi kielellä!!
Tarrinin taide ainakin on asiallista ja svengaavaa. Olisipa tarina samaa tasoa. Toivotaan.
-
Marais on ihan kivan näköistä jälkeä
Minusta tuo oli taas äärettömän ankean näköistä.
Trondheimin pesti kuulosti kyllä mielenkiintoiselta.
-
Kuka keksii parhaan käännöksen? Esim "Aikojen suossa" tai "Le Marais kautta aikojen" tms.
Miksei ihan "Ajan suossa" kävisi?
Marais-sana tarkoittaa suota, ja Le Marais on legendaarinen juutalaisten muinoin asuttama kortteli itäisessä Pariisissa. Nimen historiaa en tunne, mutta voisi hyvin viitata siihen, että alue olisi aikoinaan ollut soinen, joitakin Seinen sivujokia siellä ainakin on virrannut...
Piirrostyyli tosiaan vähän tinttimäinen, mutta toisaalta aika kiva. Jotenkin viehättävän vanhanaikainen.
-
Peesaan. Eilen illalla lukaisin tuon saunassa ja petyin juoneen. Ihan kuin entisajan rauhallisempi asian käsittely olisi hukkunut kokonaan. Nyt tuntui olevan hieman päätöntä poukkoilua ilman rauhoittumista alusta loppuun. Tämä ei tuntunut täysin aidolta Pikolta ja Fantasiolta.
-
Onkohan näitä uusia Piko-kokelmia tarkoitus julkaista täällä meillä?
Tässä kolmosalbumissa: Sarvikuonoseikkailu, Väärät kasvot, Dikatattoreja ja sieniä. Hinta 16€
(http://www.dupuis.com/Couvertures/G/9782800139388-G.JPG)
Albussa näyttäisi olevan sarjakuvien lisäksi Spirou-lehden somisteeksi piirrettyjä kuvituksiakin . nam!
(http://www.dupuis.com/Planches/G/SPSPIROU-03-F-02.jpg)
-
JOS mulla ois nyt varaa, niin osallistuisin ebayllä huutokilpaan tästä täydellisestä taideteoksesta.
Olohuoneen seinällä ois sille sopiva tila.
" Minä maalaan pyykkini valkoiseksi"
http://cgi.ebay.fr/Serigraphie-Le-Garage-Quick-signee-Franquin-N114-199_W0QQitemZ170097600145QQcategoryZ31971QQssPageNameZWDVWQQrdZ1QQcmdZViewItem
(http://i10.ebayimg.com/05/i/000/96/45/6c0c_1.JPG)
-
Kyseinen albumi ilmestyy ennakkotietojen mukaan huhtikuussa 2007.
Kuten jo kannesta voi päätellä, aikamatkailusta on kyse ja Zorbul on mukana kuvioissa. Les Marais tuossa nimessä viittaa tapahtumapaikkaan, joka on Le Maraisin kaupunginosa Pariisissa (oikein kiva kävelykohde muuten).
Eli vihdoin ilmestyy se "kadonnut albumi" jota etsin joskus viime kesänä. Näin Marais-alpparista ennakkoinfoa Erlangenin festareilla (?) ja sitten kaikki jäljet katosivatkin... Jostain syystä luulin silloin, että tarina liikkuu Lontoossa Jack the Ripperin aikaan. Mutta Marais on ihan yhtä loistava tapahtumapaikka. Kiinnostavalta näyttää...
Vuonna 2009 on huhujen mukaan luvassa myös (M&M:n lisäksi) Trondheimin käsikirjoittama ja Parrinin piirtämä albumi.
Trondheimhan on jo piirtänyt ja kirjoittanut yhden Piko & Fantasio-albumin, tosin Jussi Jänis-versiona, eli aiemminkin mainostamani "L' accélérateur atomique". Hauska, raikas, reipas ja vauhdikas seikkailu eli kaikkea mitä pitääkin.
Trondheim tarjosi tarinaa alunperin Dupuis'lle mutta jostain syystä näitä ei kiinnostanut eläinhahmoversio Spirousta. Niinpä Tromppa teki albumista Jussi Jänis-seikkailun Dargaud'lle, erikoisluvalla Dupuisilta tosin koska homma on aika selkee Hommage Spirou & Fantasiolle...
Voi tulla loistoprojekti tästä, sano.
-
Uusin Piko on nyt arvosteltuna etusivulla.
-
(http://img3.freeimagehosting.net/uploads/th.d99ac85c45.jpg) (http://img3.freeimagehosting.net/image.php?d99ac85c45.jpg)
Tällaisen väsäsin männäviikonloppuna tietokoneen työpöydälle satunnaisista Piko ja Fantasio albumeista. Itseäni ainakin riemastutti hyvissä määrin aineistoa kootessa, jos siitä liikenisi jotain muillekin.
-
Mitä asiantuntijat suosittelisivat jos hankkii noita ei-Franquineja. Esim. top-3-listat olisivat hyviä. Olen niitä kirjastosta lainaillut ja taso on ollut pirun kirjava. En muista enää mistkä olivat hyviä ja osa on lukematta
-
Tertsi: Missä tuollainen on myynnissä?
Jukka: Saako unia näkevää konetta mistään enää? Hyvin niukalta on näyttänyt, kun Huuto.netiä on seurannut, eikä Kulku-katin pojassakaan ole näkynyt.
Täytyy käydä tsiigaamassa huomenna.
-
Tertsi: Missä tuollainen on myynnissä?
Tuo serigrafia oli myynnissä ebayllä. Meni reilulla 600 eurolla jollekin friikille. Ei ole mulla varaa tommoseen. Mutta hieno kuva kuiteskin.
-
;D Kun sä olet tehnyt villevalot ja piehtaroit rahoissa niin itket verikyyneliä kun tuo(kin) livahti noin halvalla
-
Tuota Piko ja Fantasio New Yorkissa -albumia tuskin saa enää mistään! Vai saako? ???
-
Kyllä se löytyy kun jaksat hakea. Laita vaikka tänne divariosastoon ostoilmoitus.
Kiitos teidosta, niin teen! ;D
-
Tuota Piko ja Fantasio New Yorkissa -albumia tuskin saa enää mistään! Vai saako? ???
Huuto.netissä, kun katsoin, niin parilla eurolla. Mutta se on aika huono albumi.
-
Frank le Gallin Les Marais-albumin traileri:
http://www.spirou.com/legall/spirou2007/ba.php
Timo
-
Marais du temps myynnissä helsingin Akateemisessa På franska.
Ei miellyttänyt mun silmää. Jäykkää ilmaisua. Kuvissa paljon tyhjää.
-
Frank le Gallin Les Marais-albumin traileri:
http://www.spirou.com/legall/spirou2007/ba.php
Kuvittelenko vai muistuttaako päähenkilö yhä enemmän Tinttiä..?
-
Kuvittelenko vai muistuttaako päähenkilö yhä enemmän Tinttiä..?
Piirrostyylistä tulee kyllä hieman Tintti mieleen...
-
Frank le Gallin Les Marais-albumin traileri:
http://www.spirou.com/legall/spirou2007/ba.php
Timo
Tarina näytti mielenkiintoiselta, mutta piirrosjälki ei kyllä ole yhtään Pikoa ja Fantasiota.
Niinkuin jo sanottiinkin aika tinttimäistä.
-
Hyvältä näytti! Morvanmunueran jäljiltä ei piirros voi paljoa huonontua. Ja tämä, hiukan aikusmaisemmat piirteet luonut tekijä näyttää ihan sopivaltakin peeäffään.
-
Nyt pitää alkaa tosissaan keräämään tätäkin sarjakuvakirja sarjaa omaan hyllyyn Niilo Pielisen lisäksi.
Minulla ei ole vasta kuin 3 Piko ja Fantasio seikkailua hyllyssäni ja eniten pidän kyllä Tome & Janryn kynän jäljestä ja heidän tekemänsä tarinat ovat muutenkin hyviä, hauskoja ja parhaita...! 8]
-
La Voiture de Spirou (http://www.editionsatlas.fr/EAFrance/UI/Product.aspx?b=96&pg=2&idOffer=24&pageTitle=La%20voiture%20de%20Spirou%20turbot-Rhino%201) Eli Turbot-pienoismalli. 2.99 €. Sama valmistaja kuin Tintin pienoismallikaaroilla.
(http://www.editionsatlas.fr/EAFrance/UI/templates/images/spirou_car.jpg)
-
La Voiture de Spirou (http://www.editionsatlas.fr/EAFrance/UI/Product.aspx?b=96&pg=2&idOffer=24&pageTitle=La%20voiture%20de%20Spirou%20turbot-Rhino%201) Eli Turbot-pienoismalli. 2.99 €. Sama valmistaja kuin Tintin pienoismallikaaroilla.
(http://www.editionsatlas.fr/EAFrance/UI/templates/images/spirou_car.jpg)
Ah, tuo näyttää jopa aika hyvältä, paitti hahmoihin saisi panostaa enemmän. Vaikka nyt Piko ja Fantasio näyttävät Franquinilta tulleilta. Harmi vain, etten keräilykamaa jaksa ulkomailta asti tilata.
Joonas
-
Harmi vain, etten keräilykamaa jaksa ulkomailta asti tilata.
Juu, eikä mua kyllä muutenkaan tollanen keräilykama hirveästi kiinnostakaan...
-
Angguleemiin sitten vain. Siellä tuota "rihkamaa" on tarjolla läjäpäin. Sekä Brysselissä ja Pariisissa koko ajan tietty.
-
Siis fragmentilla tarkoitin tässä yhteydessä "vain joitakin palasia koko tuotannostaan".
Niiloakin on Fantagraphicsin toimesta julkaistu muutama sivu antologiaan. Yhtään englanninkielistä Franquinia ei ollut "in print" alkuvuodesta 2007.
-
Onkohan näitä Piko ja Fantasio -integraaleja tarkoitus julkaista suomeksi:
(http://www.dupuis.com/Couvertures/G/9782800139388-G.JPG)
-
<- veikeä kansi tuossa albumissa värien suhteen! ;D
Suomessa Mustiksessa seuraavaksi vuorossa Zorbulia!! Nöökäle Lubroz.
-
ilmeisesti nämä Dupuisin Piko-integraalit on väritetty uudestaan digitaalisesti (?).
Ainakin Mustiksessa julkaistuissa Pikoissa on ollut hienot, uudet värit.
Minusta tuo kansi on hieno. Liekö vanhan Spirou-lehden kansi vaiko mikä?
-
Mustiksen "Z Niin kuin Zorbul" osa 1 näyttää olevan jo kaupoissa. Narisen käännös on säilyttänyt onneksi Uolevin Uolevina, mutta eikös kreivin nimi ollut Woldemar Hegesippus Ossian Äyrämö Sienineva? Eikä Hegessipus...
Tuohon sarjakuvaan Franquinin luomat eri lentohärvelit ovat edelleen minun silmissäni varsin kaunista designia. :D
-
Kyllä nämä Pikot ja Fantasiot toimivat älyttömän hyvin myös näin sarjakuvalehdestä luettuina... Mustiksen lukijoita hemmotellaan perinteisen hyvällä eurooppalaisella sarjakuvalla, eikä painojälkikään ole ollenkaan hassumpaa. Pitäisiköhän pistää lukijatoive, että julkaisisivat joskus Alixia. Sehän sopisi ko. lehteen hyvin.
-
Suomen Kuvalehdessä oli kaunis kirjoitus Franquinista, siteeraan ulkomuistista, idea meni jotenkin näin että pätevät taiteilijat tavoittavat ajan hengen mutta nerojen tuotokset ei vanhene koskaan.
-
Suomen Kuvalehdessä oli kaunis kirjoitus Franquinista, siteeraan ulkomuistista, idea meni jotenkin näin että pätevät taiteilijat tavoittavat ajan hengen mutta nerojen tuotokset ei vanhene koskaan.
Milloin?!
Lähiaikoina ?
-
Hieman kesähupia:
Ebayllä on menossa aika huima huutokauppa "Et Franquin Crea La Gaffe" -kirjan erikoispainoksesta.
Paljonkohan voittaja joutuu maksamaan. Piinaavaa jännitystä...
http://cgi.ebay.fr/RARISSIME-Et-Franquin-crea-Lagaffe-ETAT-NEUF-complet_W0QQitemZ130130841935QQihZ003QQcategoryZ104847QQrdZ1QQcmdZViewItem
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;id=4972)
Huutaminen on näköjään alkanut yhdestä eurosta!
EDIT:
Loppuhinta oli: 3.232,00 EUR ([size=07pt]köyhät kyykkyyn!)[/size]
-
Hui hirviä mikä hinta!
-
Nämä kuvat on napattu täältä:
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=2607
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;id=4994)
-
Onkohan näitä Piko ja Fantasio -integraaleja tarkoitus julkaista suomeksi:
(http://www.dupuis.com/Couvertures/G/9782800139388-G.JPG)
Jos ei jaksa amazonilta tilata, niin tämä integral-kolmonen on Helsingin Akateemisessa 22,90. Kannustin heitä tilaamaan sarjan muutkin osat.
Hienosti tehty kirja, jossain toisessa ketjussa jo kehuinkin sarjan ykkösosaa, jota selailin Bolognan kirjamessuilla. Siellä en silloin nähnyt teoksen hintaa - ilahduttavaa nähdä, että se on näinkin huokea. Nämä lähtee ainakin meikäläisen hyllyyn saman tien!
Kun meillä nykyään joutuu aina mäkättämään sarjakuvien pilatusta resoluutiosta, niin tässä se nyt ainakin on ihan kohdallaan. Niin että kyllä nämä on ihan mahdollista tehdä myös hyvin, jos vain viitsitään panostaa laatuun!
Tässä ihmetyttää ainoastaan albumeiden sekaan sirotellut kansikuvat (tyyliin Kultasaksinen rapu tarinan keskellä on yhtäkkiä koko sivun kuva). Jakavatko ne tarinat sellaisiin pätkiin joissa ne ovat alunperin lehdissä ilmestyneet? Eivätkö ne nyt sotke albumin aukeamien rytmityksen? (Että albumin aukeaman vasemmanpuoleinen sivu onkin nyt oikealla jne). Minulla ei ole vanhoja alppareita tässä käsillä, en voi verrata. Mukailevatko ne nyt aukeamajärjestystä alkuperäisistä lehdistä, vai mistä on kyse?
-
kiitos vinkistä, Jyrki.
Tosin pääsen kauppaan vasta maanantaina. Lienevätkö Integraalit menneet jo silloin parempiin suihin?
Tuo opus kiinnostaa lähinnä "Sarvikuonojahdin" takia. Se Palombia-juttu ei ole koskaan ollut suosikkini.
Tuossahan lienee myös jotain extra-kamaa. Franquinin somisteita Spiroun sivuille?
Sarjat on uudelleen väritetty?
-
Tuossahan lienee myös jotain extra-kamaa. Franquinin somisteita Spiroun sivuille?
Sarjat on uudelleen väritetty?
Vinjettejä ja kansia Spirousta on kyllä. (Mukana tulleessa mainoslärpäkkeessä tosin tämän integral-kolmosen kanneksi näytetään kuvaa tuosta Palombian diktaattorista, jota ei löydy tästä kirjasta mistään. Sekin olisi ollut ihan hienon näköinen kansi, mutta tämä on varmasti enemmän symppis). Olisi ollut kiva nähdä myös jotain valokuva-aineistoa Franquinista, semmoista ei ole nyt yhtään. (Yksi kuva yhdestä originaalisivusta on kyllä, jossa näkyy miten uusintapainoksesta on sensuroitu pyssyt konnien kädestä. Nyt, tässäkin painoksessa, mennään vain tyhjä nyrkki pystyssä).
Värityksestä on vaikea sanoa, kun ei tosiaan ole niitä perusalppareita tässä mihin verrata. Kyllä se käsin guassilla tehdyltä ja autenttiselta näyttää, mutta niin skarpilta, että on sitä ehkä "digitaalisesti remasteroitu". Parissa kohdassa on, luojan kiitos hyvin hillitysti, käytetty hienoisia liukuvärejä. Paikoin, esim. yötaivaassa, se näyttää käsin tehdyltä (en muista oliko edellisessä painoksessa), toisin paikoin, esim. auton valokeilassa, ehkä ei.
Mutta hyvän näköinen ja aidon tuntuinen kokonaisuus joka tapauksessa, skarppi mutta autenttinen. Värit ovat tasalaatuisia kautta kirjan ja sävymaailma näyttää ilmestymisaikakauteen istuvalta. Näin tämä kuuluu tehdä!
(Mainos kertoo, että näitä Franquinin P&F kirjoja tulee kahdeksan. Seuraava, jossa on mm. Mureenan pesä ja Hiljaisuuden merirosvot, tulee marraskuussa. Sitten niitä tulee kaksi vuonna 2008 ja kaksi vuonna 2009. Mutta samanmoiset uudet integraali-sarjat on tarjolla myös Yoko Tsunosta, Natashasta ja Tim & Tomista... Ranskalais-belgialaisen huumori-seikkailusarjakuvan perusteokset saa siis nyt paalutettua kaikki hyllyyn uusin laadukkain painoksin. Että eikun ranskaa opiskelemaan sitten vain).
-
Spirou et Fantasio 3, Voyages autour du monde hankitu ja selailtu.
Hyvältä näyttää. Sapelin pihkat!!!
Nuo kokosivun planssit eivät mielestäni osoita jaksojen pituutta Spirou-lehdessä. Spirou-lehden sarjat julkaistiin paljon lyhyempinä pätkinä, about kaksi sivua per yksi lehden numero.
EDIT:
Minäkin mainitsin myyjille, että olen kiinnostunut ostamaan myös tulevat P&F -integraalit. Suhtautuivat jotenkin nuivasti potentiaaliseen asiakkaaseen.
No, nythän on maanantai ja maanantaifiilikset.
-
tämä integral-kolmonen on Helsingin Akateemisessa 22,90.
Dupuisin sivuilta löytyy tieto, että Keski-Euroopassa tämä opus maksaa 16 €.
7 euroa vähemmän kuin Suomessa. :'(
-
Tässä ihmetyttää ainoastaan albumeiden sekaan sirotellut kansikuvat (tyyliin Kultasaksinen rapu tarinan keskellä on yhtäkkiä koko sivun kuva). Jakavatko ne tarinat sellaisiin pätkiin joissa ne ovat alunperin lehdissä ilmestyneet? Eivätkö ne nyt sotke albumin aukeamien rytmityksen? (Että albumin aukeaman vasemmanpuoleinen sivu onkin nyt oikealla jne). Minulla ei ole vanhoja alppareita tässä käsillä, en voi verrata. Mukailevatko ne nyt aukeamajärjestystä alkuperäisistä lehdistä, vai mistä on kyse?
Tätä ihmeteltiin tapaamisissakin torstaina. Tarkistelin asiaa kun Kultainen naamio sattui olemaan tuossa kirjasedimentin yläkerroksessa. Väittäisin että tuossa kokoelmassa ne kansikuvat nimen omaan sotkee ja pilaa aukeamataiton. Albumissa juuri esim. se Fantasion pyöräilykohtaus on aivan eri moinen kuin tässä uusimmassa ranskisversiossa (jota Jyrki esittelee). Käsittämätön ratkaisu kustantajalta, vaikka se ei pilaakaan aivan kaikkia kirjan aukeamia.
Joskus aiemmin kirjoitin että luen sujuvasti niitä pokkarimuotoon survottuja tarinoita, mutta tämä kansikuvienhajautus on mielestäni kyllä hieman liikaa. Siitä mikä on alkuperäinen sivutaitto voitaisiin varmaan taittaa peistä pitkäänkin, mutta tosiaan, kiinnittäkääpä huomiota aukeamiin. Nyt nimitäin hajoaa aukeamakokonaisuuden lisäksi myös sivun kääntämisen syntyvä pieni cliffhanger-efekti. En ole tullut katsoneeksi käyttikö Franquin tätä mahdollisuutta hyväkseen lähellekään siinä mitassa kuin Herge mutta kumminkin... >:(
-
Päivä survvailtu netissä etsiskelemässä tietoa PF:stä ja ostelemassa niitä huuto.netistä. Seuraavanlaisia kysymyksiä ilmaantui:
Miltä näyttää parivaljakko Nic& Cauvinin teokset? Franquin- kopioita? Hyvää ja monipuolista? Ei ole tullut näitä kirjastosta haeskellessa ja sekalaisesti eri tahoilta lainattaessa eteen moista parivaljakkoa. Tome& Janrysta: huhu kiertää, että tämä kaksikko olisi lopettanut Koneeseen. Eli ainoa jatkava pari olisi Morvanmunuera (jolta tulossa ensi vuonna tarina "Piko, ystäviä ympärillä, aina" tms.)?
Tome& Janryn tekeleistä aika moni on vielä suomentamatta. Onko Anssi tahi joku muu saanut eteensä näitä ja Egmontin työtarjousta?
Mitä P&F:ää seuraavaksi odotamme? Onko ollut tiettyä määrää, mitä vuodessa julkaistaisi?
-
Miltä näyttää parivaljakko Nic& Cauvinin teokset? Franquin- kopioita? Hyvää ja monipuolista?
Tavallaan, mutta ei samallan tasolla kuin Franquin. Viiva on kliinisempi, vähemmän eläväinen, minusta.
Eli ainoa jatkava pari olisi Morvanmunuera (jolta tulossa ensi vuonna tarina "Piko, ystäviä ympärillä, aina" tms.)?
Niin siis Morvan ja Munuera käsittääkseni saivat monoa Tokion jälkeen.
Ja seuraavaksi suomeksi jo aiemmin utelemasi Virus.
Egmontin julkaisuaikataulut ovat aina olleet minulle muinaisurduksi puhuttua trigonometriaa, mutta yhdestä kolmeen per vuosi on ollut tahti.
-
Seuraavanlaisia kysymyksiä ilmaantui:
Miltä näyttää parivaljakko Nic& Cauvinin teokset?
Niitä tuli suomeksi ihan vastikään (suluissa alkup. vuosi)
Uusi jääkausi 2004 (1981)
Musta laatikko 2005 (1983)
Hiljaisuuden salaisuus 2005 (1983)
Pitäisi olla melko yleisesti saatavilla.
(http://www.spirouworld.com/images/bds/30.jpg)
Kovasti Nic Broca yrittää, mutta taakse jää ja pahasti.
Timo
-
Virus on justiinsa ilmestynyt Suomeksi. Vähän on T&J:lla juttu hakusessa, tehdäkö ihan vakavaa jännäriä vai seikkailuhuumoria (vrt. esim. "Buddhan vanki"). Lopussa tuntuu, että sivumäärärajoitus on tökännyt eteen pahan kerran ja loppukamppailu pitää lukea pariin otteeseen, että selviää kuka on niskan päällä missäkin vaiheessa. Hyvää piirrosjälkeä kumminkin, verrattuna esmes noihin Brocan viritelmiin.
-
Surfin ock Curt, Virus on jo hyllyssä. Sitä meinasin, että Wiki infoaa ensi vuodeksi tulevan Morvania ja Munueraa. Koijaakse?
Mutta jos M&M saivat kenkää, ja T&J ovat lopettaneet anyway, niin kuka jatkaa Spirouta? Edesmenneet Jije, tahi Franquin? Onko jatkoa tiedossa tälle mainiolle sarjalle, vai kiirehdinkö keräämään hyllyyn.
-
Surfin ock Curt, Virus on jo hyllyssä. Sitä meinasin, että Wiki infoaa ensi vuodeksi tulevan Morvania ja Munueraa. Koijaakse?
Voi olla tai wikiin kirjoittanut tietää paremmin.
Johonkin niitä Spirou-lehden lyhäreitäkin kootaan.
Yoannin ja Tarrin kumppaneiden tuotoksia lienee tulossa suomeksikin (arvaus).
Tekijät vaihtuvat mutta en usko että pikkoloasuinen seikkailija lopettaa.
Paremmin ranskalaisia kustantamosivuja läpikäyneet korjannevat mahdolliset asiavirheeni.
-
Virus tuli luettua täälläkin. Mukavan nostalgista eurohömppää 80-luvun alussa. Kyllä minun puolestani sais loputkin julkaisemattomat Tom ja Jerryt tulla suomeksi.
Pisti silmään, että takakannessa mainitaan sarjan ilmestyneen yli 50 vuotta. Mutta ensi vuonnahan sarja täyttää jo 70 v, kuten edellä on mainittu. Onkohan tuo teksti leikattu ja liimattu jostain aikojen takaa?
Näyttää Pikon ja Fantasion varauksellinen suhtautuminen naisiin olleen tekijöiden vakiovitsinä heti alusta alkaen.
Marsupilamin huomasin. Mutta tietääkö kukaan keitä ovat ne kaksi hampparia jotka aikovat rullata Fantasion ja Mureenan satamassa (albumin alussa)?
-
Pisti silmään, että takakannessa mainitaan sarjan ilmestyneen yli 50 vuotta.
Pitäähän se kyllä silti paikkansa. Erittäin reilusti yli 50 v. ;D
Timo
-
Marsupilamin huomasin. Mutta tietääkö kukaan keitä ovat ne kaksi hampparia jotka aikovat rullata Fantasion ja Mureenan satamassa (albumin alussa)?
Voitko pistää kyseisten hampparien kuvat tänne esille?
-
Voitko pistää kyseisten hampparien kuvat tänne esille?
Ikävä kyllä en kun ei ole albumi töissä mukana. Tarkennan että kyseessä on planssit 6A ja 6B.
[offtopic]
Oletkos tertsi ehtinyt lukaista käännöksen läpi?
[/offtopic]
-
[offtopic]
Oletkos tertsi ehtinyt lukaista käännöksen läpi?
[/offtopic]
Tarantinon Kill Bill on ajanut viime aikoina käännöksen ohi. Mutta mulla on huomenna vapaapäivä ja aattelin tänä iltana paneutua off-topiciin.
Pistän sulle yksäriä huomenna illalla asian tiimoilta.
-
... Mutta tietääkö kukaan keitä ovat ne kaksi hampparia jotka aikovat rullata Fantasion ja Mureenan satamassa (albumin alussa)?
Jos tuo oli kysymys, minulta olisi tarjolla yksi mahdollinen vastaus: nuo perinnöttömät ovat Yann Pelletier ja Didier Conrad. Muistaakseni samoihin aikoihin heput täyttivät Spirou-lehden sivujen marginaaleja pikkuvitseillä, ja siellä olleet omakuvansa olivat samantyylisiä. Jälkeenpäin Yann ajoi partansa.
http://www.geocities.com/SoHo/Cafe/4621/spirou.html
-
Jos tuo oli kysymys, minulta olisi tarjolla yksi mahdollinen vastaus: nuo perinnöttömät ovat Yann Pelletier ja Didier Conrad.
Oikea vastaus! Skannasin kuvan perinnöttömistä ja yhdestä Spiroun haut de pagesta jossa herrat esiintyvät Conradin itsensä piirtäminä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;id=5261)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;id=5262)
-
Albumissa Hiljaisuuden salaisuus konnat löytävät Pikon ja Fantasion hyllystä Sophia-albumin (?) ja huomaavat, että laitetta on käytetty aikaisemminkin. Mistä tässä metavitsissä on kyse? Meikäläiseltä meni ihan ohi...
-
Frank le Gallin Les Marais-albumin traileri:
http://www.spirou.com/legall/spirou2007/ba.php
Kuka tilasi Tony Halmeen näköisen Fantasion?
Mieleenjohtuma: Franquinin seuraajat ovat olleet aivan hakoteillä - olisi pitänyt tehdä kuten Don Rosa (periaatteessa) teki ja kiinnittää sarjoihin tietty tapahtumavuosi, joka edustaa sarjan kulta-aikaa ja josta ei tule poiketa. Ei muodin, ei tekniikan, eikä arkkitehtuurin osalta. Pikon ja Fantasion tapauksessa vaikkapa 1961.
-
Se on Sophie-albumi (par Jidéhem). Ilmeisesti siinä on ollut samanlainen vehje. En ole noita lukenut.
Englanninkielinen wiki kertoo aiheesta seuraavaa:
"... Their primary addition to the Spirou universe, namely the "Black box", a device which annihilates sound, is in fact an acknowledged rehash from an early Sophie story by Jidéhem (La bulle du silence)..."
Kyseinen albumi ilmestyi 60-luvun lopussa. Urbaani legenda kertoo, että Cauvin oli laitteen keksiessään unohtanut aikaisemman prototyypin olemassaolon. Siksi hän "sovitti" ideavarkautensa lisäämällä tuon viittauksen.
-
Tembo Tabu ei täytä yhtä albumia. Mitähän siinä on "täytematskuna". Marsupilamin häränpyllyjäkö?
Toiveajattelua...
-
Ei oo mulla metkuja. En ole edes kuullut moisesta albumista.
Mulla on yksi ruotsinkielinen Marsupilami-albumi, Jag Marsupilami. Siinä on noita Marsu-juttuja ja Bring M. Backaliveä. Ja Nonarissahan on myös Marsu-yksisivuisia.
-
Les Marais oli aikamoinen pettymys. Tekstiin en aio puuttua koska luin albumin ranskaksi ja meikäläisen ranskankielentaidoilla ei paljon vivahteita tajuta, mutta piirrosjälki oli todella jäykkää. Ymmärrän että tarkoitus oli jatkaa samalla tyylillä kuin varhaiset Piko-albumit, mutta kun vaan ei irronnut...
Kuten Jari jo totesi Fantasion ulkonäkö oli aika järkyttävä. Vaatetuksesta puhumattakaan :P
Huo, olisihan tästä aiheesta saanut paremmankin...
P.S. Mutta Champignacin linna albumin alussa oli hieno ;D
-
Curtville heitti tyyli/tapa/taito-aiheen puolella, ettei Corbenin P&F kiinnostaisi. http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8685.msg175143.html#msg175143
P&F on kyl siitä hyvä esimerkki, että sitä on tehneet noin piljoona eri jamppaa. Tyyli on vaihdellu aika lailla non yhden sarjan sisällä. Mulle kyl kelpais Corbeninkin versio.
Tuli mieleen pari Thierry Martinin P&F-kuvaa. Ekaa en edes ensisilmäyksellä tunnistanut sellaseksi.
http://bp2.blogger.com/_-5IMyRdiEco/Rocx0_wSYjI/AAAAAAAAAHU/ViThojXaHPk/s1600-h/couv-spirou-futur-anterieur.jpg
http://bp0.blogger.com/_-5IMyRdiEco/RhAQ5B4ez3I/AAAAAAAAACI/JdMoM-ewtH8/s1600-h/cou-spirou.jpg
Kovasti mun makuun toi Martinin jälki.
Vielä linkki Léturgien heittoon: http://bp2.blogger.com/_V8edwmN6YaU/RgTVrwXVrXI/AAAAAAAAAN8/v7oy2Y4FgaQ/s1600-h/spnett.jpg
-
Leturgie et Leturgie on meikäläisen makuun.
MUTTA Zorbul kyllä voitaisiin jo jättää rauhaan.
-
Vielä linkki Léturgien heittoon: http://bp2.blogger.com/_V8edwmN6YaU/RgTVrwXVrXI/AAAAAAAAAN8/v7oy2Y4FgaQ/s1600-h/spnett.jpg
Wohaa, hyvän näköstä! Äsken selvis että Leturgeja on kaksinkin kappalein; Jean ja poikansa Simon. Spoon & Whitesta itselleni tuttu (Kiitos Tertsin).
Joonas
-
Curtville heitti tyyli/tapa/taito-aiheen puolella, ettei Corbenin P&F kiinnostaisi.
P&F on kyl siitä hyvä esimerkki, että sitä on tehneet noin piljoona eri jamppaa. Tyyli on vaihdellu aika lailla non yhden sarjan sisällä. Mulle kyl kelpais Corbeninkin versio.
Tuli mieleen pari Thierry Martinin P&F-kuvaa. Ekaa en edes ensisilmäyksellä tunnistanut sellaseksi.
Kutsukaa vaikka konservatiiviksi, mutta Corbenin P&F ei minusta vieläkään olisi toimiva idea. Postaamasi linkit olivat erilaista mutta silti selkeästi Piko ja Fantasiota.
Sama kuin esimerkiksi tämä tanskalaisen sarjakuvakaupan "Faaraon sikarien" mainoskuva:
(http://www.seriejournalen.dk/annoncer/faraoscigarer/tegneserier_faraoscigarer_toplogo.gif)
periaatteessa ihan ok, mutta hyvin, hyvin Tintin rajoilla.
Piko ja Fantasio on sen verran laadukas sarja ja; valitettavasti täytyy turvautua kamalaan muotisanaan, brändi jota ei voi ihan miten vain käsitellä.
Eduardo Risson piirtämä Piko ja Fantasio kyllä kiinnostaisi.
-
Wohaa, hyvän näköstä! Äsken selvis että Leturgeja on kaksinkin kappalein; Jean ja poikansa Simon. Spoon & Whitesta itselleni tuttu (Kiitos Tertsin).
Siksipä kirjoitin "Léturgien" enkä "Léturgin". Vilase http://eigrutel.free.fr/
Spoonissa on Yann ollu kässäämässä. Jotku Léturgien keskenään tekemät jutut on rankempia. Space Cake:ssa lujasti enemmän gorea, esmes. Polstar:kin aika levoton. John Eigrutelin seikkailuja en ole saanut ostettua.
-
Paitsi mustavalkoisina integraaleina, on Franquinia saatavilla myös väreissä kolmen albun kokoelmateoksina.. ja samoin Yoko Tsunoa, Natasaa ja Tim & Tomia.
www.integrales.dupuis.com
-
Hauskaa, kun ranskankielisiä klassikoita on käännetty ja käännetään heikosti USA:ssa ja Briteissä englanniksi, niin intialainen kustantamo on se joka tekee hommat:
http://www.ibnlive.com/news/belgian-favourite-spirou-fantasio-now-in-india/49033-19.html (http://www.ibnlive.com/news/belgian-favourite-spirou-fantasio-now-in-india/49033-19.html)
Samalta kustantamolta Tintit, Asterixit, Luket ja Ahmed Ahneet.
Millään haulla en löydä keskusteluista sitä (englantilaista?) kustantajaa, joka kääntää mm. Eversti Cliftonia englanniksi.
Timo
-
Nyt tuli sitten albbu aitoa Franquinia, "Tembo Tabu", jossa lisäksi tarina eläinpyydystäjä Bring Em Backalivesta ja sivun mittaisia Marsupilami -juttuja. Aivan ehdoton hankinta niille jotka eivät näitä NonStopista ole lukeneet... tai no, oikeastaan kaikille. Lauri Narisen suomennos kestää vertailun, vaikka ei olekaan ihan Kaukorantojen tasoa - ainakin yksi tsoukki on mennyt ohi. Koneladonta on myös... no, ladontaa eikä istu piirrokseen, mutta nyt on vaan näin.
-
Millään haulla en löydä keskusteluista sitä (englantilaista?) kustantajaa, joka kääntää mm. Eversti Cliftonia englanniksi.
CineBook: http://www.cinebook.co.uk/
-
Ja sitten tämä suomeksi, kitoos! Nopsaan.
-
Voaa, kutka tekemässä? :o
Tutulta näyttää..
Joonas
-
Voaa, kutka tekemässä? :o
Tutulta näyttää..
Joonas
Käsikirjoitus: Yann
Piirros: Fabrice Tarrin.
http://www.fabricetarrin.com/
-
Tembo Tabu luettu. Karhupuiston terassilla. :D
Perun sanani. Roban ja Franquinin piirrostyylit istuvat oikein hyvin yhteen.
Tarina on ilmestynyt alunperin jatkosarjana (sanoma?)lehdessä. Aika kepeästi kyhätty stoori, mutta Marsupilamin toilailut viidakossa ovat oikein kivaa luettavaa. Muuten kaikki sujuu sillai pikkaisen vasemmalla kädellä. Vaikka mestarikirjoittaja Greg onkin puikoissa.
Albumin lopussa olevat Marsupilamin yhden sivun pikkutarinat ovat puolestaan sitten sitä itseään parhautta!
Albumin painojälki ja värit ovat upeita. Ainakin noin ensi vilkaisulla.
Tekstausfontti on melkein yhtä hyvää kuin käsintekstaus.
Mukavaa, että tämä saatiin suomeksi. Kiitos, Egmont!
-
http://www.youtube.com/watch?v=vOCc8fMPWKM&eurl=http%3A%2F%2Fwww%2Efabricetarrin%2Ecom%2Fblog%2Findex%2Ephp%3F2007%2F09%2F27%2F347%2Don%2Dse%2Dcroirait%2Dsur%2Dallocine%2Dla%2Dbande%2Dannonce%2Dqui%2Dtue
-
Kuinka paljon Roba ja Greg on ollut takapiruna Tembo Tabussa, muuten kuin käsikirjoittajina? Oliskos Roba piirtänyt myös?
Arvosteluun tarkistan faktoja.
Joonas
-
Franquin on piirtänyt Temboon Pikon ja Fantasion, Spipin ja Marsupilamin sekä norsut (luulisin). Kaikki muu on Robaa. Rosvot,Pygmit, viidakko jne...
Mä voin tarkistaa puolenyön paikkeilla nämä tiedot vielä "Et Franquin crea La Gaffe" -kirjasta.
-
Muistelisin lukeneeni jostain, että Greg sai harmaita hiuksia siitä kun Franquin aina lisäili omiaan käsikirjoituksiin ja muuttikin niitä joskus. Miten paljon tai miten vähän, ken tietää. Tietääkö Tertsi?
Timo
-
Ohoh! Roba onkin tehnyt suuren osan tähän! Pygmit ja rosvot näyttävät ainakin Roban tekemiltä selvästi.
Mutta eihän Jidehem ole tässä mukana(?), eli voisiko Frankku olla tehnyt myös taustatkin?
Joonas
-
Ei kun Roba on ollut Jidéheminä, eli aivan varmasti on tehnyt taustat.
Okei, selvä homma. Nyt vaan odotetaan mitä Numa Sadoul on kirjoittanu.
Joonas
-
Muistelisin lukeneeni jostain, että Greg sai harmaita hiuksia siitä kun Franquin aina lisäili omiaan käsikirjoituksiin ja muuttikin niitä joskus. Miten paljon tai miten vähän, ken tietää. Tietääkö Tertsi?
Timo
Franquinin käsiksenmuutosinto oli huipussaan Zorbuleissa.
Mutta kunhan pääsen kotio, tutkin asiaa lisää...
Kyllä rosvot on ehtaa Robaa. Ei Franquinin viiva ole noin sievää ja tylsänpyöreää. Franquin on dynaamista!
-
Myös hieman yllättävää tietoa tarjolla tuossa alla, jos jaksatte lukea.
Onkohan Franquin muistanut kaikki Tembo tabuun liittyvät asiat ihan oikein?
Tembo Tabu, Pienoismallit, Kuplamiehet on tehty tilaustyönä päivittäin ilmesyneeseen LE PARISIEN LIBÉRÉ-lehteen, kuusi strippiä viikossa vuosina 1958 - 60 (tod. näk. nuo kuusi strippiä ilmestyivät yhdellä kertaa). Belgialainen kustantamo Dupuis halusi panostaa Ranskan markkinoille ja antoi nämä sarjakuvat ILMAISEKSI ranskalaislehden käyttöön!!!! Markkinointimielessä.
Temboa, Kuplamiehiä ym. tehtiin siis kuusi strippiä viikossa (Piko et Fantasio ilmestyi samaan aikaan myös Spiroussa, mutta eri seikkailuissa. Joten Franquinilla oli aika kiireistä. Tulikos Heiska ja Heta vielä tuolloin? Niilo nyt ainakin.)
Franquin vastasi yleensä luonnoksista (crayonné), mutta jos planssissa oli huomattavasti enemmän Roban hahmoja, niin Roba teki silloin joskus myös luonnoksen.
Olettaisin että tässä yhteydessä "crayonne" tarkoittaa jonkinlaista sivutaiton hahmotelmaa, eikä tussauksen alle jäävää lopullista lyijärihommelia. Mene ja tiedä sitten...
Sitten yllättävä tieto:
Roba on Franquinin mukaan piirtänyt Tembo tabun norsut!!!!!!!!
Jaa, mitenhän lienee asian laita?
Norsut näyttävät vain niiiiiiiiiiiiiiiiiiin Franquinilta.
Roba on tehnyt taustat, pygmit ja rosvot. Franquin teki vain entuudestaan sarjassa esiintyneet henkilöt. (joihinkin muihin Parisien liberen seikkailuihin hän piirsi joitakin taustoja ja yleensä kaikki autot. Tässä tembo-seikkailussahan ei ole autoja.)
Yleisesti ottaen Franquin ei ollut ollenkaan tyytyväinen tähän seikkailuun ja sanoo sen olleen hänelle ja Roballe aikamoista pakkopullaa. Mainitsee Gregin pystyneen parempaankin tarinaniskentään urallaan.
Molempia muita Parisien liberen Roba-Greg-Franquin -teoksia hän pitää ihan ookoo tavarana.
Eipä muuta.
Eiköhän tämä riitä tältä erää.
Tembo Tabun kohdalla ei ole mitään mainintaa käsikirjoitusten uudelleen muokkauksesta. Taisi olla niin kiire piirtämisen kanssa, että ei ollut aikaa kaiken maailman joutavuuksiin. ;)
EDIT:
Lähde:Et Franquin Crea La Gaffe
-
Kiitos Tertsi! Toivoakseni saanen käyttää näitä tietoja arvostelussa, ainakaan en enää niitä poista ;)
Tänään tulee arvostelua jos vaan saan skannatuksi kuvia.
Joonas
EDIT: Jep, en saanut skannatuksi, lupaan huomiseksi, muuten syön hattuni
-
Minkälaisen hatun meinaat syödä?
-
Sarjakuvaiheeseen liittyen se voisi olla silinteri, a la Kroisos Penninen.
-
Taii pikkolopojan hattu. Punainen.
-
Tussaako Fabrice A4 kokoon?
(http://fabricetarrin.free.fr/blog/octobre07/imprimerie-3.jpg)
kuva otettu tekijän blogistahttp://www.fabricetarrin.com/blog/ (http://www.fabricetarrin.com/blog/)
-
Siltä tuo näyttää.
Aika uskomatonta!
Vai vääristääkö perspektiivi?
Onko kyseessä sittenkin ns. normaali aakolmonen.
Tuossa kuvassa sivu puolitettuna.
EDIT:
Tilasin muuten justiinsa Amazonilta tuon Tarrinin blogissa näkyvän "Yann et Conrad Monographien".
Tarrin on saanut sen käsiinsä hieman taviksia aikaisemmin, kirjan pitäisi ilmestyä vasta ensi viikolla.
-
Vai vääristääkö perspektiivi?
Onko kyseessä sittenkin ns. normaali aakolmonen.
Tuossa kuvassa sivu puolitettuna.
Tarkoitin, että tussaako hän yhden sivun A3 kokoon?
Eikös suurinosa isonenä sarjiksista tehdä 2xA3 kokoon?
-
Tarkoitin, että tussaako hän yhden sivun A3 kokoon?
Eikös suurinosa isonenä sarjiksista tehdä 2xA3 kokoon?
Ennen vanhaan tosiaan piirrettiin sivu A-kakkoselle tai jopa isommallekin arkille.
Skannerien tulo on varmaan vaikuttanut sarjakuvasivujen originaalikoon pienentymiseen.
Ja jotkut tosiaan tykkää ihan oikeasti piirtää pienempään kokoon. Tarrin kuulunee heihin. Pienemmässä koossa on helpompi hallita perspektiivi, pakopisteet mahtuu ehkä jopa työpöydälle.
Meikäläinenkin tekee seuraavan Arikarin A3-kokoon, tosin ruuturivejä on sivulla vain kolme.
-
EDIT: EIHÄN TÄÄ NYT VOI OLLA TOTTA! Skannaus ei onnistu yhtään... Minä kun mielelläni jo pistäisin. Vihaksi pistää
Mistä kiikastaa? Voidaanko auttaa?
Timo
-
Ja Tertsikin aavisteli ettei tule mitään kirjoituksen laittamisesta.. ;)
Kun olen tämmöinen ikuinen pessimisti.
-
Ota väliaikaisesti netistä englanninkielisiä kuvia.
-
Vihdoin ja viimein arvostelu esillä: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=934 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=934)
Joonas
-
Paitsi että kuva- ja käännösnäytteet eivät ihan vastaa nykyversiota. Tässä vertailun vuoksi:
-
Kaikki tahtoo rakastaa, ei kun siis piirtää, Pikoa ja Fantasiota. Pääsarjan uudet tekijät on jo valittu, mutta tieto ei ole vielä vuotanut.
Une aventure-sarjassa ilmestyy seuraavaksi:
3- Le tombeau des Champignac, piirros Tarrin ja käsis Yann (21.11.2007)
Sieninevojen hauta. Esijulkaisu meneillään Spiroussa. Sijoittuu Bretzelburg-albumin jälkeiseen aikaan.
4 - (nimi ei tiedossa), tekijänä Emile Bravo (kevät 2008)
Sijoittuu 40-luvulle.
- Panique en Atlantique, piiros Parme ja käsis Trondheim (2009)
- (nimi ei tiedossa), piiros Schwartz ja käsis Yann
- (nimi ei tiedossa), piirros Capart ja käsis Vehlmann
Lisäksi monenlaisia huhuja. Esim Jippesiltä olisi ehkä tulossa one-shot.
Omasta mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin on Schwartzin ja Yannin Spirou - The Beginning projekti. Alunperin Yves Chalandille tehty käsikirjoitus on ollut Yannin pöytälaatikossa jo 20 vuotta. Tarina lähtee liikkeelle vuonna 1938 eli hieman ennen Rob-Veliä. Seuraavassa katkelmassa eletään miehitysaikaa. Myöhemmin resistance ottaa Pikoon yhteyttä.
EDIT: muutettu kuva linkiksi flashiä käyttävälle sivulle, jossa näytillä 4 sivua. Koviskin on mukana.
http://www.expressbd.com/crbst_107.html (http://www.expressbd.com/crbst_107.html)
Nopea käännös (ekan sivun eka puolikas):
Piko: Fantasio hei. On tyhmää murjottaa.
Piko: Mehän lähdimme eri suuntiin töitä hakemaan, vai mitä?
Fantasio: Töitä voi hakea ilman että ryhtyy kätyriksi.
Piko: Anna olla! Minähän olen vain Moustic-hotellin ovimikko. Ei ole minun vikani että Gestapo on ottanut hotellin käyttöönsä!
Fantasio: Toivon, että veriset kylpyammeet eivät ole liian vaikeita puhdistettavia!
Fantasio: Minä puolestani löysin kunnon työtä. Olen lehtimies Le Soir lehdessä!
Piko: Mitä? Mutta sehän on collabo lehti!
Myyjä: Hei kyyhkyläiset! Vanha rasvani on kylmää. Te saatte sen.
EDIT: Tintti ilmestyi tuohon aikaan Le Soir lehdessä. Kulttuuritoimittaja Jacques Van Melkebeke (Tintin ja Blake & Mortimerin haamukäsikirjoittaja) joutui vankilaan. Herge vältti collabo-syytökset täpärästi.
-
, piirros Tarrin ja käsis Yann (21.11.2007)
Sieninevojen hauta. Esijulkaisu meneillään Spiroussa. Sijoittuu Bretzelburg-albumin jälkeiseen aikaan.
Mutta autona on värisokean sheikin romuttama Turbot Rhino I?
-
Tuosta on Tarrinille huomauteltu. Kaveri vaan tykkää kyseisen auton piirtämisestä.
-
Nythän joku voisi tehdä tarinan siitä, kuinka Piko ja Fantasio päättävätkin vaihtaa Rhino kakkosen takaisin ykköseen.
Ja sitten on vielä selittämättä se ihan mystinen juttu, että sankarimme vaihtavat urheiluautonsa tuiki tavalliseen piskuiseen Hondaan ???
-
EDIT: Tintti ilmestyi tuohon aikaan Le Soir lehdessä. Kulttuuritoimittaja Jacques Van Melkebeke (Tintin ja Blake & Mortimerin haamukäsikirjoittaja) joutui vankilaan. Herge vältti collabo-syytökset täpärästi.
Mitämitä? Mitkä collabosyytökset?
-
Collaborateur, miehittäjien (natsien) kanssa yhteistyötä tehneet (=miehitysaikana töitä tehneet).
Fantasio: Minä puolestani löysin kunnon työtä. Olen lehtimies Le Soir lehdessä!
Piko: Mitä? Mutta sehän on collabo lehti!
"Hauska" juttu sarjakuvien historiaa tunteville!
Ensin tuhottiin natsien valtaan tullessa L´Petit Vingtieme (eli ko. lehden fasisteja ihaillut ja Hergélle pari albumia sanellut katolilainen pääroimittaja abbe Wallez laitetiin natsien toimesta vankilaan ja Le Petit XXII lopetettiin) ja vallan sitten taas vaihduttua lyötiin alakynteen jääneitä Le Soir -lehden tekijöitä. Hergé oli pari vuotta sen vuoksi ilman töitä.
Timo
-
Niin, maanpetosta tuo kai tarkoittaa, vai onko se ihan sama asia? Tai miehittäjävaltion kanssa yhteistyössä olevaa.
Niinjust. Tämä kuuluu siis kategoriaan hitler-gestapo-kerenski-akselivallat-dinosaurus.
-
Nyt on Sieninevojen haudan 9 ekaa sivua luettavissa.
http://www.bdgest.com/prepub.php?ClickV=1&IdPrepub=317# (http://www.bdgest.com/prepub.php?ClickV=1&IdPrepub=317#)
Albumin nimen piti ensin olla Piko ja Fantasio Nepalissa. Kirjoitin aiemmin, että sijoittuu Bretzelburgin jälkeiseen aikaan. Tuossa lukee, että "kaikki Bretzelburgin jälkeiset tapahtumat on unohdettu". Hieman eri asia siis.
Nyt kaikki laulamaan Eppuja mukaillen:
Mä olen kyllästynyt Franquiiniin
Ne haluaa vaihtaa meidät tyyliin kliiniin
Te kohta niin alas vajoatte
että Tarrininkin kapinana ostatte, jee...
-
Nyt on Sieninevojen haudan 9 ekaa sivua luettavissa.
Ne haluaa vaihtaa meidät tyyliin kliiniin
Aika siistin kliinistä jälkeä Tarrinilta. Nepal-osuus ei ole niin komeaa kuin Pikon ja fantasion Saapuminen Sieninevaan.
Keltainen viirusilmäinen otuskin näyttää hieman oudolta...
Pelonsekaisin tuntein odotellaan Tarrinin ja Yannin keitosta. Vaikka aluksi näytti niin hyvältä. :(
Ei ole helppoa piirtää Pikoa, ei.
-
Ei ole helppoa piirtää Pikoa, ei.
Tertsiltä se hoituisi. Tee joku suomalainen Piko ja Fantasio- sarja. Vaikka Pentti ja Mooses. Ostan joka kappaleen.
-
Ostan joka kappaleen.
Mähän teen jo.
Arikaria ja Paatsosta. ;)
Jatkossa on tarkoitus siirtyä hieman suureellisempiin kuvioihin. Ei enää jalkapalloa esikaupungin puistossa. Tosin seuraavaa seikkailua saatte odottaa aimo tovin.
Olen keksinyt (taas) uuden tavan piirtää nopeasti ja hyvin. Ainakin itse luulen tason nousevan roimasti jatkossa, kunhan nyt vain ensin ehtisin piirustuspöydän ääreen.
-
Kaikkea sitä oppii kun vanhemmaksi elää. Kehnoimmat Piko & Fantasio - albbarit piirtänyt Nic Broca tienasi eläkerahansa myymällä Snorkkelit Hanna&Barberalle!
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Snorks
-
Onko Thierry Martin uusi Piko ja Fantasion piirtäjä?
http://bp2.blogger.com/_-5IMyRdiEco/R0rtrzi_EwI/AAAAAAAAAOs/30JN6sxkly8/s1600-h/pl-1-spi.jpg (http://bp2.blogger.com/_-5IMyRdiEco/R0rtrzi_EwI/AAAAAAAAAOs/30JN6sxkly8/s1600-h/pl-1-spi.jpg)
Tekijän blogi: http://thierry-martin.blogspot.com/ (http://thierry-martin.blogspot.com/)
-
Onko Thierry Martin uusi Piko ja Fantasion piirtäjä?
Toivottavasti ei.
Ei kyllä nuo onnistu vakuuttamaan lähes ollenkaan, mutta paha vielä mitään sanoa.
Ja nämä sit suameks kans.
Joonas
Nojoo. Näyttäähän toi aika tyylikkäältä. Ja nuo muut Martinin työt, Larcenetin näköistä. Mutta ei tuo Piko kyllä miellyttänyt, sen naamassa on jotain häijyä.
http://bp3.blogger.com/_-5IMyRdiEco/R0p0iDi_EsI/AAAAAAAAAOM/IC3z-P4BsLI/s1600-h/DSCN0293.JPG
-
Ei ole.
Väsääkös hän tätä ihan omaksi ilokseen sitten?
Itse pidän hyvin paljon Martinin jäljestä, ja olisi ollut mukava lukea hänen Pikoaan.
-
Morvan & Munueralta tulee vielä yksi albumi
Todellakin nyt taas näyttää siltä että Spirou ami partout toujours ilmestyy sittenkin vuonna 2008 ja on pääsarjan nro 50. Juhla-albumin (sarja täyttää 70 v ensi vuonna) käsikirjoittamiseen on osallistunut myös jokapaikan höylä Yann. Luvassa on mm. aikamatkustusta ja erilaisia Pikoja eri vuosikymmeniltä.
EDIT: Morvan ja Munuera haluaisivat myös julkaista vielä Pariisi aaltojen alla-albumista "korjatun" version. Eräänlainen director's cut.
ja sen jälkeen jatkavat Vehlmann & Yoann.
Morvan veisteli viime viikolla BDgestin foorumilla, että Yoann & Vehlmannille itselleen ei ole vielä kerrottu asiasta ;D Herroilta on kyllä kysytty ottaisivatko homman vastaan. Vastasivat, että mikäs siinä, mutta ilmoittakaa kun asia on aikuisen oikeesti päätetty. Ei ole Dupuis pystynyt vielä tekemään sitä lopullista päätöstä.
Tarrin puolestaan heitti vettä kiukaalle kertomalla viime viikolla haastattelussa, että Une aventure-sarjan albumit ovat testejä, joiden perusteella pääsarjan jatkajat valitaan. Eli hänelläkin olisi vielä mahkuja ???
BDgestin yleisöäänestyksessä (kenen pitäisi jatkaa pääsarjaa) muuten Yoann & Vehlmann saivat kaikista vähiten ääniä. Heidän Pikonsa on liian Rock (tai fanit ovat liian vanhoillisia). Äänestyksen voittivat Tome & Janry :P, kakkosiksi tulivat Tarrin & Yann ja kolmoseksi Simon Leturgie. Sitten hieman rakoa seuraaviin.
Sieninevojen hautaa on myyty aika hyvin. Itselläkin se on jo hankittuna ja odottaa lukuvuoroa.
-
Kyseinen kuva liittyy enemmän pääsiäiseen kuin joulunaikaan, mutta en malttanut odottaa niin kauaa...
(http://blogsimages.skynet.be/images/000/109/570_Geerts_DernierBanquet%20(Medium).jpg)
http://blogsimages.skynet.be/images/000/109/570_Geerts_DernierBanquet%20(Medium).jpg
-
Kyseinen kuva liittyy enemmän pääsiäiseen kuin joulunaikaan, mutta en malttanut odottaa niin kauaa...
Arvoisat lukijat, huomaatteko ketkä eivät kuulu joukkoon?
-
Arvoisat lukijat, huomaatteko ketkä eivät kuulu joukkoon?
Kapteeni Haddock.
-
Kyseinen henkilö ei ole Haddock, vaan Tom (Tim ja Tom).
Annetaanko semmoinen vihje, että kaksi kuvan henkilöä on aivan eri olomuodossa kuin kaikki muut.
-
En tietenkään tiedä varmasti pappa-samin hakemaa vastausta, mutta vahvasti epäilen hänen tarkoittavan Pikon vasemmalla (siis katsojasta oikealla) olevaa kahta tyyppiä.
Kaikki muut ovat mielikuvitusolentoja, mutta nämä kaksi ovat oikeita ihmisiä:
Conrad (piirtäjä), Yann (käsikirjoittaja).
Menikö oikein?
-
Liittyykö kuvateksti jotenkin ratkaisuun? Piko tuntee petoksen hönkäävän niskaansa Dupuisin toimituksen viimeisellä ehtoollisella... (tjsp). Onks Conrad tuo meikäläisen näköinen partaukko? ;D
Timo
-
partaukko on Yann ja punanenä on Conrad.
Ilmeisesti tuo Juudas-teema liittyy siihen, että Yann et Conrad tekivät Spirou- lehden ylämarginaaliin kyseisen lehden sankareita "irvailevaa" palstaa.
Kaikki piirtäjät ja käsikirjoittajat eivät ymmärtäneet herrojen varsin reipasta huumoria.
Tuoreessa kirjassa "Yann-Conrad, monographie(s)" (2007) ainakin Leloup on vieläkin närkästynyt Yokon saamasta kohtelusta.
Yann ja Conrad ovat julkaisseet joitakin vuosia sitten kirjasen johon on käsittääkseni koottu nämä heidän tuotoksensa (Dans L'enfer des hauts des pages, tai jotain sinne päin)
-
Yksi tyylinäyte "hauts de pages" -stripeistä.
"Japanilaisten kvartsitaskulaskinten jälkeen ... saapuvat litteät insinöörit". Onhan tuo aika ilkeää.
(http://www.editionsmosquito.com/ressources/images/conrad-hdp-Yoko.jpg)
http://www.editionsmosquito.com/ressources/images/conrad-hdp-Yoko.jpg
-
Ja vielä kolmas viesti!
Franquinkin läksytti Yannia ja Conradia. Tosin vain piirroksen muodossa.
(http://blogsimages.skynet.be/images/000/109/896_AffaireFranquinFouMedium.jpg)
Parempilaatuinen:
http://blogsimages.skynet.be/images/000/109/896_AffaireFranquinFouMedium.jpg
Osoite:
http://hautsdepages.skynetblogs.be/
Aika mainio tämä Yannin ja Conradin "Flagadojen pesä". ;)
(http://blogsimages.skynet.be/images/000/109/606_Nid%20des%20Flagadas%20(Spirou%20avec%20Chaland)2.jpg)
-
Sieninevojen hautaa on myyty aika hyvin. Itselläkin se on jo hankittuna ja odottaa lukuvuoroa.
Nyt se on luettu kahteen kertaan. Ei tullut ihan sellaista mestariteosta kuin näytesivujen perusteella odotettiin. Albumi on hyvä ja viihdyttävä, mutta kahdella varauksella.
Olen seurannut Tarrinin blogia (http://www.fabricetarrin.com/blog/ (http://www.fabricetarrin.com/blog/)) tiiviisti yli vuoden. Hän on hyvin lahjakas piirtäjä, mutta käyttää mieluummin aikansa kaikkeen muuhun kuin leipätyöhönsä: piilokamerasketseihin, käytännön piloihin ja (monesti hauskoihin!) blogi-kuvituksiin.
Tarrin käytti albumin piirtämiseen 2,5 vuotta, mutta silti loppua kohti tuli selvästi kiire. Puoliväliin asti huoliteltu jälki tuo mieleen 80-luvun alun Conradin. Sen jälkeen hahmot muuttuvat, maiseman vaihdoksen myötä, luonnosmaisemmiksi. Loppusivuilla taso taas hieman nousee. Selvästi Tarrinin on täytynyt rutistaa saadakseen pahasti myöhässä ollut opus valmiiksi. Turbo ja Zorkopteri on piirretty tyylikkäästi kautta linjan.
Yann vastaa käsikirjoituksen suurista linjoista. Tarrin puolestaan, tapansa mukaan, sivutaitosta ja dialogeista. Kyseessä on klassinen matka maailman ääreen, tällä kertaa Nepaliin. Vakiohahmoista ovat mukana Sieninevan kreivi ja Kitariina. Se miten näitä kahta hahmoa käytetään on herättänyt keskustelua.
Kreivi käyttäytyy ajoittain kuin tarinassa Pelko langan päässä. Selvinä hetkinään hän on valmis virkistämään aivotoimintaansa pistämällä X-ihmeaineita suoraan suoneen.
Kitariina puolestaan on veikistelevä vamppi, joka yrittää lyödä kiilaa poikien väliin. Albumi on lapsille sallittu, mutta merkitseviä katseita ja muita vihjeitä viljellään vapaammin kuin mihin pääsarjassa on totuttu.
Yann siis jatkaa totuttua kuvia raastavaa linjaansa.
Tarrinilta on tämän albumin perusteella lupa odottaa suuria asioita. Tyylillisesti hän erottuu jo nyt edukseen tavallisista tallaajista.
-
mutta käyttää mieluummin aikansa kaikkeen muuhun kuin leipätyöhönsä: piilokamerasketseihin, käytännön piloihin ja (monesti hauskoihin!) blogi-kuvituksiin.
Millä se Tarrin sitten elää, kun ei tee töitä?
Hän on piirtänyt vain kaksi Violine-albbua. Onko hän tehnyt muita sarjiksia?
Projektejahan Tarrinilla on jos johonkin suuntaan, mutta onko niistä tullut mitään?
Odotan varsinkin Tarrinin Bob Maronea (ja aseenkantajaansa Bill Gallantinea) ;)
EDIT:
Tarrin lieneekin tehnyt 3 Violinea!
-
Luin Forum Franquinilta (jossa ne todelliset asiantuntijat luuraa) että jos duo Yann-Conrad olisi ruvennut piirtämään Pikoa ja Fantasiota, niin Franquin olisi antanut heidän käyttöönsä myös marsupilamin!!!!!!!!!
No, näinhän ei sitten käynyt.
Nic ja Cauvin alkoivat tehdä P et F:n seikkailuja.
-
Forum Franquinilta poimittu kuva.
(http://franquin.org/forum/vrac/originaux/spirou_couvrecueil60.jpg)
Jos miellytti silmäänne, niin klikatkaapa tuosta alta linkkiä.
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=2250&postdays=0&postorder=asc&start=0
-
Mannaa wanhoille silmilleni!
-
Mukavaa, että kuvien omistaja on pannut mukaan myös kuvan (piirroksen/paperin?) mitat.
Ainakin mä aprikoin usein, että mihin kokoon mikäkin sarjakuva on piirretty.
Piko ja Fantasio: 300 x 400 mm
-
Ei turvelon turvelo sentään, Franquin on vaan niin paras.
Klassisen kauden Piko näyttää omaan silmään paljon paremmalta mustavalkosena ku värillisenä. Ja miltä se uudempi, mieluisampi, näyttääkään! Magnifique!
Joonas
-
Ei turvelon turvelo sentään, Franquin on vaan niin paras.
Klassisen kauden Piko näyttää omaan silmään paljon paremmalta mustavalkosena ku värillisenä.
Mulla on muutama mustavalkoinen Piko ja Fantasio. Sivukokoa on pikkuisen pienennetty, mutta hyvältä näyttää, sapelin pihkat!!! Näytän nuo sulle joskus.
Pikoissa ja Fantasioissa (albumeissa) on aika surkeat värit. Mustanaamiossa uudelleen julkaistuissa sitä vastoin värit ovat erinomaiset.
Samoin uusissa ranskankielisissä Spirou et Fantasio -integraaleissa värit (ja painotyö muutenkin) ovat erinomaiset.
-
Mulla on muutama mustavalkoinen Piko ja Fantasio. Sivukokoa on pikkuisen pienennetty, mutta hyvältä näyttää, sapelin pihkat!!! Näytän nuo sulle joskus.
Pikoissa ja Fantasioissa (albumeissa) on aika surkeat värit. Mustanaamiossa uudelleen julkaistuissa sitä vastoin värit ovat erinomaiset.
Kuulostaapa hyvältä!
Ainut ongelma Mustiksen Pikoissa tällä hetkellä on koko.
Tuntuu että olisi syksyllä vaan pienentynyt.
Tekee pahaa se tihrustelu silmille, ku yrittää jotain yksityiskohtaa katsoa. Muuten ei mitään valittamista, paitsi välillä sattuvat kirjoitusvirheet.
Ja mikäli joskus vielä suomeksikin tulisi jotain Intgraalikokoelman tapaista, olis tosi mieluisaa.
Joonas
-
Ainut ongelma Mustiksen Pikoissa tällä hetkellä on koko.
Nuo Roban kanssa tehdyt seikkalut ovat kai ilmestyneet alunperinkin hiukan pienemmässä koossa. Siis Kuplamiehet, Tembo tabu ja Pienoismallit.
Kuplamiehet taitaa olla just nyt parhaillaan Mustiksessa.
-
Kuplamiehet taitaa olla just nyt parhaillaan Mustiksessa.
Jep, näin on.
Täytyy kyllä ihan suoraan tässä avautua ja harmitellakin PF:n nykyistä tasoa- tai siis tulevaa tasoa. Morvan&Munueran menettäminen nyt ei ollut mikään menetys, mutta Tome ja Janry olivat Franquinin mentyä juuri ne miehet, jotka pitivät sarjaa pystyssä. Ja pelkäänpä, että Morvan&Munueran työt tulevat olemaan hyviä tulevaan tasoon, mitä olen kuvia nähnyt.
Toivon hartaasti, että olen tässä kaavoihin kangistunut, muutosta vastustava, vanhaan jämähtänyt ja pessimistinen ihminen ja tuleva Piko onkin loistavaa.
-
Mustiksessa on nyt tietysti PIENOISMALLIT!
Aivan upea tarina ja niin paljon täynnä kivaa yksityiskohtaa. On tosi että nämä mustiksen vä'ritykset on hyviä. Ihan ilolla on nuo tullut kerättyä itselle. Mustishan on julkaissut jo aika paljon Pikoa ja Fantasiota.
-
Mustiksessa on nyt tietysti PIENOISMALLIT!
Niinpäs olikin. ::)
-
Brysselin sarjakuvakeskuksessa näyttely Spirou-lehden tiimoilta kesäkuun alkuun saakka.
http://www.dupuis.fr/servlet/javaparser?pgm=DEDcliListAgenda&languageId=1&agenda=412
-
Tuo ei sitten pärjännyt Muumeille Angoulêmessa...
Tuo integraali sisältää seikkailut:
La corne de rhinocéros", "Le dictateur et le champignon" et "La mauvaise tête.
Sarvikuonojahti, Palombian diktaattori, Väärät kasvot (?)
Tuo Palombian diktaattori on ainakin omasta mielestäni kovin keskinkertainen sarjis.
Oli aivan oikein, että Muumit sijoittui Franquin-integraalin edelle.
Ja eiköhän Frankku ole aika vahvoilla kisassa, kunhan Zorbul-integraali on kilpailukunnossa...
franquin.comissa on säie tälle patrimoine-ehdokkuudelle. Ainakaan eilen ei Muumien voittoa oltu kommentoitu, mutta on mielenkiintoista seurata, miten Frankku-fanit reagoivat lähipäivinä heille epäsuotuisaan tulokseen.
Hyvä Muumit!!!
Hyvä Suomi!!!
Hyvä me!!!
Hyvä minä!!!
:laugh:
-
Kultainen naamio. Eikä sekään Sarvikuonojahdille pärjää.
Kultainen naamio sisältää sen huiman pyöräilykilpailun. Mutta tasaisempi Sarvikuonojahti on minunkin mielestäni parempi.
-
No ei se nyt tasainen ole.
Tarkoitin tasalaatuisempi. Koko ajan on hyvä meno päällänsä.
Kultaisessa naamiossa on paikoitellen pitkästymisen vaara. Loistava pyöräilykohtaus antaa anteeksi monia tylsempiä kohtia.
-
Hämäräperäinen hylky taitaa olla ensimmäinen seikkailu johon Franquin vaivautui tekemään etukäteen oikein käsikirjoituksen. Sekin oli semmoinen pieni paperilappu seikkailun pääkohdista.
Sieninevan velhossa oli Jijén veljen tekemä käsis seikkailun pohjana.
-
Tuolla voi seurata Franquin-fanien keskustelua Muumien Angoulemessa saamasta Patrimoine-palkinnosta.
Ainakin ensimmäinen viesti oli oikein positiivinen.
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=3056
-
Tietoa tihkunut Egmontilta:
PIKO JA FANTASIO: Zorbulin aika
Ilmestyy: Heinäkuun loppu
-
Olenko tyhmä, vajaaälyinen, äärettömän asioista tietämätön vai aikaani seuraamaton, kun esitän seuraavan kysymyksen; kenen tekijöiden tuotosa on Zorbulin aika?
-
Eiköhän se ole Tome & Janryn Le Reveil du Z, alkujaan 1980-luvun puolivälistä.
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/51T21F0RFRL._AA240_.jpg)
-
Eiköhän se ole Tome & Janryn Le Reveil du Z, alkujaan 1980-luvun puolivälistä.
Aivan! Niinpä tietysti!
-
Kitariina oli muuten aikaansa edellä tuossa. Natasa/Yoko -arvostelussani sanoin että Belgiassa ei aktiivisia tyttösankareita ollut ennen näitä. Kitariina oli, vaikkei tietenkään nimiosassa.
Kutsukkonää Kitariinaksi Tiinaa? Mistäs tuommonen nimi tulee? Vanhoista NonStopeista? Ranskan Seccotine on hassu.
-
Lainasin tähän Timo Ronkaisen oivaltavan toteamuksen ihan toisesta ketjusta:
Space 1999 - Alfa siis - on puhdasta nostalgiaa ja sen voimalla ne menee, kun lapsena näki.
Jaksaisiko Pikoa ja Fantasiota lukea, jos törmäisi niihin ensi kerran vasta nyt, vuonna 2008?
Eräällä eurooppalaisella keskustelupalstalla ilmaisttin ajatus, että franquin-tyyli on niin kovin vanhanaikaista.
Eräs hyvä ystäväni pitää Tomea ja Janrya huomattavasti Franquinia parempina.
Onko mielipiteitä?
-
Nostalgia-arvo on varmasti huomattava.
Sen kiistäminen olisi järjen köyhyyttä, mutta siitä ei ole selittämään ainakaan sitä miksi monet seuraavat sarjaa vielä kun tapahtuu tyylillisiä muutoksia.
En nyt viittaa vain piirrosjälkeen.
Käsikirjoitukset ovat muuttuneet aikojen saatossa myös
.
Voin puhua vain itsestäni:ainakin kokeilisin.
Hyvää kaikenikäisten sarjakuvaa ei ole liikaa.
Mutta mikäli kysymys oli mikä tyyli sopii parhaiten Pikoon ja Fantasioon niin se on joko Franquin tai siitä johdetut kuten Tome&Janry Morvan &Munuera.
P&F raskaalla paksulla viivalla tai hyperrealismiin pyrkivällä jäljellä olisi mielenkiintoinen mutta ei ainakaan minusta enää Pikoa ja Fantasiota.
-
... ajatus, että franquin-tyyli on niin kovin vanhanaikaista.
Eräs hyvä ystäväni pitää Tomea ja Janrya huomattavasti Franquinia parempina.
Onko mielipiteitä?
... vanhanaikaista jo 70-luvulla.
Ehkä vanhanaikaista, mutta hyvää.
Valtaosa kaikesta hyvästä on tehty paljon ennen meidän aikaamme: musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, sosiaalisissa uudistuksissa. Samaan aikaan on tehty paljon yhdentekevää ja turmiollistakin, mutta hyvä jää elämään.
Se ei ole pelkkää nostalgiaa.
-
Kyllä Franquin innostaisi suunnattomasti, tuo on enemmänkin asennekysymys. Jotkut ajattelevat että kaikki vanha on mielenkiinnotonta (ja ovat minusta totaalisen väärässä. En lukenut lapsena Blakea & Mortimeria, Milton Caniffia, Dick Tracya, Pogoa etc. mutta se ei estä arvostamasta noita).
-
Franquinin tuotannon löysin vasta nyt 2000-luvulla. Sarjakuvia olen kerännyt kuitenkin lähes koko ikäni, 5-vuotiaasta alkaen. Lapsena en kuitenkaan arvostanut pitkiä tarinallisia sarjakuvia, vaan yleisesti strippisarjakuvat ja muutamat poikkeukset olivat se kova juttu.
Kuitenkin Niilo Pieliseen olin tutustunut jo lapsena ja tietysti nyt vanhalla iällä oli pakko kerätä ne albumit takaisin (yhden ehkä omistin aikoinaan, mutta nyt koko suomenkielinen tuotanto löytyy hyllystä) ja tätä kautta sitten kiinnostuin myös Pikosta ja Fantasiosta. Franquin on minulle se sarjakuvien piirtäjä, kenelle nostaisin hattua.
Minun tapauksessani ei ole kyse mistään nostalgiasta, eikä varmaan monella muullakaan. Franquinin piirrostaidossa on vain jotain, mikä hätkähdyttää muita taiteilijoita enemmän.
-
Toinen mielenkiintoinen, etenkin taiteellisesti suuntautuneemman lukijan näkökulma asiaan voisi olla seuraava: Perinteinen eurooppalainen eheän (tai ainakin sileän) viivan koulukunta koetaan leimallisesti miehiseksi ja tekniikkakeskeiseksi.
Huvittavaa, minusta ligne claire ja art deco edustaa taiteilijan kädenjälkeä, älyä ja tyylitajua. 2000-luvulla tietokoneohjelmilla yritetään saada röpelöistä viivaa jotta kukaan ei tajuaisi että näissä ei ole mitään inhimillistä, ne ovat mainosmiehen aivojen ja Microsoftin tuotteita.
edit. en laske ikävää teknokratiaa enää miksikään miehiseksi ominaisuudeksi, insinöörinaiset voivat olla tasan yhtä tylsiä ja ahneita.
-
V. Kataiston huijauksesta en oo vieläkään toipunu!!!
Mikäs se oli? Ei jaksa selata koko ketjua läpi...
-
Franquinilla on mielestäni selvästi kaksi kautta, varhainen ja kypsä. Jälkimmäinen on täydessä kukassaan viimeistään siinä ekan Zorbulin kohdalla. Vanhempaa kautta dominoi hieman kulmikas ja kookas ligne claire. Sitä ehkä voikin pitää jossain määrin vanhanaikaisena. Tai hyvinkin coolina 50-lukumeininkinä. Mutta kypsän kauden tuotokset ovat kuolemattomia mestariteoksia.
(sitten on vielä ylikypsä kausi, ihan ennen loppua...)
-
Luetko viimeiset gastonit ja esim. mustat ideat (idées noires, en muista suomennosta) ylikypsään kauteen ?
En mustia ideoita. Ajattelin lähinnä niitä Marsupilamin toilailuja.
-
Mikäs se oli? Ei jaksa selata koko ketjua läpi...
En kyllä kehtaa antaa linkkiä! Vesa huijas viatonta 11-vuotiasta, juuri sarjakuvien ihmeelliseen maailmaan kunnolla tutustunutta, hemmetin hauskasti kyllä.. Vaadin korvausta!
"Sarjakuvan puolella P & F esiintyivät ensimmäistä kertaa, kun Walt Disney ryhtyi julkaisemaan sarjakuvalehtiä Euroopassa. Hahmot loi Carl Barks Will Eisnerin hahmotelmien mukaan, mutta sarjan varsinaiseksi piirtäjäksi vakiintui pian Rene Goscinny salanimellä Andre W. Franquin. Piirrettyään sarjaa 40 vuotta ja 60 albumin verran Franquin kyllästyi ja keskittyi omaan sarjaansa, Smurffeihin. Hän lauloi ensimmäiset Smurffien tanssihitit omalla äänellään, mikä edesauttoi Goscinnyn kuolemaa interrail-matkalla Islannissa 1999. Nykyisin Pikon ja Fantasion seikkailuja piirtää Rumpchard ja käsikirjoittaa Pitloaf."
Hihhih, nyt naurattaa.. Olinpa tyhmä...
Joonas
-
Hihhih, nyt naurattaa.. Olinpa tyhmä...
Joonas
Et, jostain se on alettava. Sitäpaitsi Vesan selvitys eurooppalaisen sarjakuvan historiasta on aidosti hauska. Smurffilevyjutun pitäisi ehkä varoittaa jopa 11-vuotiasta siitä että kyseessä saattaa olla "jymäytys" eli tavallista kansalaista kusetetaan jälleen kerran.
-
Helposti saatavilla. Sinulla on melkoinen nautinto odotettavissa.
-
Marsupilamin ja Piko ja Fantasion seikkailuissa on sitä jotain.
oma lakmustesti on hiljan 7v täyttänyt poikani, jolle paitsi eri teokset myös niiden valmistusajankohta on tärkeä: "milloin se on tehty? Miten vanha se on?" Ja arvata saattaa ettei mustavalkoinen ole yhtä hyvä kuin väri eikä vanha yhtä hyvä kuin uusi, mutta toisin kuin disneyn ankkojen ja monen muun kohdalla Piko ja Fantasioilla ei ole väliä milloin vaan mitä.
Seikkailut imevät mukaansa säilyttäen silti inhimillisen kosketuspinnan.
Jottei jaarittelu vaan veny venymistään on mainittava yksi P&Fn etu: myöhemmät työryhmät ja tekijät kyllä tajusivat että nyt ojennettiin kruununjalokivet, mitäs nyt.
Onneksi useimmat hoksasivat ettei kannata yrittää vain kopioida Franquinin kaavaa vaan ovat ottaneet olennaisimman hahmoista ja lisänneet omaansa.
Tämä ei pitkissä sarjoissa joilla on useita tekijöitä ole mitenkään selvää.
-
Onneksi meillä eurooppalaisilla on identiteetin kulmakivenä Asterix. Sitä ei alistettu mihinkään komiteamietintöön vaan deGaullen tyyliin yksi mies veti rapaan koko Goscinnyn perinnön jotta voisi ostaa pari autoa lisää. Aikaisemmin niitä oli kai vain 32.
http://www.asterixweb.it/schumi-asterixm.gif
-
Tokion sain viimein luettua, tuolla heränneitä ajatuksia (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2008/03/rymistely-ja-huumoria-japanista.html).
t. Reijo
-
Piko ja lehtensä Spirou täyttävät 70 vuotta 21.4.2008. Juhlanumerossa tullaan julkaisemaan myös Daan Jippesin kirjoittama ja piirtämä 5-sivuinen Piko ja Fantasio-tarina. Yann kääntää sarjan englannista ranskaksi.
Jippes on suuri Franquin-fani. Tarina sijoittuu vuoteen 1958 ja on arvatenkin piirretty mestarin tyyliä mukaellen.
-
Jos olisi pakko valita yksi kaikkien aikojen taitavin ja "korkeatasoisin" piirtäjä,
Olen samaa mieltä. Tämä nyt ei ollut kenellekään yllätys.
Muistettakoon kuitenkin, että Pikon ja Fantasion (ja Niilon) taustoja on Franquinin ohella piirrellyt muutama apulainen:
Jidehem ja Will nyt ainakin ovat antaneet oman panoksensa maagiseen tatsiin. Toki Franquinin valvovan silmän alla.
EDIT:
Heiska ja Heta taitaa olla sataprosenttista Franquinia piirrosten osalta.
-
Franquinin asemaa ei kai kukaan horjutakaan, mutta se että sarjaa on kyetty jatkamaan näinkin korkeatasoisesti jatkaa iloisten yllätysten sumaa.
Franquinin taikaan lienee muitakin syitä. Itse näen eloisassa viivassa aitoa pidäkkeetöntä tunnetta. iloa työhön.
Ainoa valitus onkin lahjakkuudesta maksettu kallis hinta.
Saman ilon ja energian joka on pakattu Pikon ja Fantasion seikkailuihin löytää myös niistä mainituista Mustista sivuista, mutta niin kovin, kovin erilaisena....
-
Kun lukee Franquinin kirjaa "Et Franquin Crea La Gaffe", niin epäuskoisena on huomattava, että Franquin ei koe onnistuneensa oikeastaan missään.
Muutaman ruudun hän kuittaa "Pas mal". Muuten albumien selailu tuntuu hänestä melkeinpä tuskalliselta.
F. siis käy kaikki albuminsa läpi kirjailija Sadoulin kanssa tässä haastattelukirjassa.
Tämän (Franquin crea...) kun joskus saisi suomeksi. Mutta tuskinpa, kun sitä ei kai ole tulossa enää koskaan ranskaksikaan. :'(
EDIT:
Franquinin perikunta pistää vissiin hanttiin asiassa. Franquinin toiveesta mahd.
Jostain netin syövereistä tämmöinenkin tiedonmuru on tarttunut mukaan...
-
Kun lukee Franquinin kirjaa "Et Franquin Crea La Gaffe", niin epäuskoisena on huomattava, että Franquin ei koe onnistuneensa oikeastaan missään.
Muutaman ruudun hän kuittaa "Pas mal". Muuten albumien selailu tuntuu hänestä melkeinpä tuskalliselta.
Aivan. Sama kuin Hergéllä. (3 ruutua?)
Eivät kokeneet onnistuneensa missään vaikka saavuttivat lukijan mielestä kaiken.
Mutta juuri tätä tahdoin sanoa: intohimo oli siihen mitä he tekivät ei valmiiseen lopputulokseen tai sen arvostukseen.
Suomiversiolla mainitsemastasi teoksesta olisi sitten ainakin kaksi ostajaa.
-
Suomiversiolla mainitsemastasi teoksesta olisi sitten ainakin kaksi ostajaa.
No niin!
Egmontilla sitten vaan pyörät pyörimään ja painokoneet surraamaan. :laugh:
-
Kolmas ilmoittautuu
-
Mutta tuskinpa, kun sitä ei kai ole tulossa enää koskaan ranskaksikaan. :'(
EDIT:
Franquinin perikunta pistää vissiin hanttiin asiassa. Franquinin toiveesta mahd.
-
Kolmas ilmoittautuu
Ja neljäs. Maailmassa on ehkä tusinan verran kirjoja jotka lukisin yhtä mielelläni.
-
Toivottavasti edes tämä uusi Frankusta kertonut kirja tulis suomeksi
Ai tämä. Epäilen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=8856;image)
-
Ohho!
Spirou-integraalit tulevat tanskaksi!?
http://www.seriejournalen.dk/tegneserie_indhold.asp?Art=Nyhed&ID=3516
-
Euro-BD alert! Akateemisessa tavattu P&F integraaleja vastaavat Johannes ja Pirkale ykkönen ja Tim ja Tom kolmonen! Sama formaatti, kolme kirjaa yksissä kansissa, 24,50 euroa.
Mahtoivatko uutta Piko ja Fantasiota tilata, nelonen piti ilmestyä marraskuussa, mutta ei ainakaan hyllyssä ole tullut vastaan.
Mitkä olivatkaan niitä nettisaitteja, joista pottunokka-bd:tä kelpaili tilata?
-
www.bdnet.com
Ja varmaan amazon.fr palvelee mielellään.
Tuo Johannes ja Pirkale -integraali kiinnostaa. On vaan aika mahtava sarjakuva, mielestäni.
Ehkä ykkösosassa sarja ei ole kuitenkaan vielä huipussaan.
-
Löysin mainosposteistani tänään infoa Belgian Postilta että julkaisevat parin viikon päästä Piko & Fantasion 70-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi kivaa sarjisalbumia.
(http://img291.imageshack.us/img291/1383/pikoalbaritum9.jpg)
Oikeastaa kaksi niitä on tulossa. Kummassakin taitaa olla about sama sisältö. Toisen painos (ylempi) 2500 kpl ja toisen luksusversion 825 kpl. Hinnat 27 / 72 euroa.
Ja tietystikin ilmestyy myös komeat postimerkit:
(http://img231.imageshack.us/img231/1562/pikomerkitpm8.jpg)
Ilman Zorbul-merkkejä en voi olla. Pakko tilata! ;D Ovat muuten vuosien saatossa julkaisseet Belgian Postissa erilaisia sarjisalbumeja minun laskujeni mukaan uskomattomat 86 kpl. Riittäisi siinä keräämistä ja osa tietysti tosi pienillä painosmäärillä. Kauppa ilmeisesti kuitenkin käy, sillä uusia putkahtelee tasaiseen tahtiin. Tuossa isompana kuvalinkkinä jotain tarjonnasta:
http://img231.imageshack.us/img231/2665/belgianalbaritmq0.jpg
-
Siis noissa on postimerkkiarkkien lisäksi jotain sarjakuvaakin? Muistan Belgiassa käydessäni ihmetelleeni tuommoista vastaavaa Tintti-aiheista (Hergé 100) postimerkki-alpparia, että mitäköhän noissa on. Muoveissa kun olivat.
Timo
-
Ei ole minkäänlaatuista tietoa mitä pitävät sisällään. Jostain päivälehtisarjiksesta ymmärtäisin jos mukaan olisi blokattu kaikki "posti" aiheiset stripit, mutta ei ihan heti tule mieleen kuinka paljon tuo aihe on esiintynyt Piko & Fantasio-albumeissa. Pitänee tuo halvempi versio tilata kokeeksi.
-
www.bdnet.com
Kuinka nopeaa on bdnetin (vrt. amazon) toimitus Suomeen? Entä löytyvätkö tilattavissa olevat aina varastosta, sivullahan ei saldoa näytetä?
-
Mulla on semmoinen perstuntuma, että
bdnetistä jos tilaa maanantaina, niin paketti voi olla jo perjantaina handussa.
Amazonilla (fr) taas ainakin mun tilaamat paketit on viipyneet jotain
pari viikkoa tai enemmän.
Tosin amazon.comilta tilatut musa-cd:t on tullee tosi nopeasti.
Mitään tilastoja en ole postin kulusta pitänyt,
vanha muistini voi myös tehdä tepposet.
-
Minulla on joka kerta kestänyt ainakin viikon ennen kuin ovat saaneet kaikki albumit kustantajalta. Sama juttu bdnetissä ja amazonilla. Riippuu tietysti täysin siitä mitä albumeita tilaa. Jos ovat uusinta hottia niin sitten albut ovat todennäköisesti valmiiksi varastossa ja paketti saattaa lähteä 24 tunnin sisällä tilauksesta.
-
Fabrice Tarrin on postannut blogiinsa viimeisen Piko ja Fantasio-piirroksensa. Toteaa, että hauskaa oli, mutta aikansa kutakin. Kyseessä on Durango-sarjakuvakaupalle tehty serigrafia.
7 kristallipalloa (http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2008/04/04/455-la-boucle-est-bouclee)
Tarrin edustaa tyylillisesti Didier Conradin Franquin-kautta. Harmi, ettei kaverin ura Pikon ja Fantasion kanssa urjennut. Yoann ja Vehlmann ovat edelleen ykkösnimiä kun pääsarjan jatkajia arvuutellaan.
21.4. eli Pikon ja Fantasion 70-vuostijuhlapäivänä ilmestyy Emile Bravon piirtämä one-shot Le journal d'un ingénu. Tässä on esimakua tulevasta:
Pikon nuoruus (http://www.bdgest.com/preview-371-BD-spirou-le-journal-d-un-ingenu.html)
On vuoden 1939 kesä. Orpopoika Piko työskentelee Moustic-hotellissa ovimikkona. Sivulla 2 esiintyvä P'tit Maurice on tietenkin Maurice de Bevere eli sarjakuvapiirtäjä Morris lapsena. Sivulla 8 kuvattu Pikon ja Fantasion ensikohtaaminen on hieman kummallinen. Luuleeko Fantasio Pikoa tytöksi?
Bravon nuoremmalle lukijakunnalle suunnatut Jules-albumit ovat mielestäni erinomaisia. Hänen tuore kuolemaa käsittelevä lastenalbuminsa Ma Maman est en Amerique pääsi Angoulemessä ansaitusti palkinnoille.
http://www.bdangouleme.com/20-prize-list-2008-the-angouleme-essentials (http://www.bdangouleme.com/20-prize-list-2008-the-angouleme-essentials)
-
Seuraavassa Integraalissa mm. "Jättiläinen jäätiköltä". Oletettavastikin kirkkailla väreillä ja kunnollisesti reprotuilla viivoilla varustettuna. Mustanaamion jatkiksissahan näin on jo ollutkin. Mutta kiva saada nämä klassikot vihdoinkin myös albumimuodossa kunnolla painettuina.
(http://www.dupuis.be/Couvertures/G/9782800141190-G.JPG)
-
Mä halusin ehdottomasti Tiinan tohon mun avatariini (kun mietin, että mihin vaaleaan sankarittareen eniten samaistuisin... ;D Niitä on muuten yllättävän vähän, jos Natashan jättää laskuista!), ja nimenomaan kuvan Franquinin (http://www.franquin.com/spirou_fantasio/perso_seccotine_spirou.php) nöpönokasta, joka on paljon luonteikkaampi kuin Tomen ja Janryn (http://spirou.spirou.com/personnages/seccotine/index.htm) beibe.
-
mihin vaaleaan sankarittareen eniten samaistuisin... ;D Niitä on muuten yllättävän vähän, jos Natashan jättää laskuista
Tarzanin Jane taitaa olla kaikkien sarjakuva-blondien äiti.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=9282;image)
-
Tuo aikaisemmin mainostamani Belgian Postin julkaisema albumi "Franquin - Avec Adresse" saapui. Heti alkuun siinä on laaja 15 sivuinen asiateksti Franquinista. Seuraavana on "Mystère à la frontière" P&F-tarina. Jonka perään sarja "calendier des oiseaux" vuoden 1950 lintukalenterin sivuista ja lopussa vielä postiaiheinen kollaasi muutamista ruuduista kun P&F kohtaavat seikkailuissaan postimiehen.
-
Daan Jippesin Piko ja Fantasio
(Lähde: Forum Franquin ja Casemate)
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=2833&postdays=0&postorder=asc&start=75
(http://img204.imageshack.us/img204/8803/jippes2qg9.jpg)
(http://www.journaux.fr/images/revues/L7405.jpg)
-
Daan Jippesin Piko ja Fantasio
(Lähde: Forum Franquin ja Casemate)
Aivan uskomatonta! Kunnioitukseni Jippesiä kohtaan kohoaa vieläkin ylemmäs. Ihmemies on.
Timo
-
Tertsi on tehnyt etusivulle hienon arvostelun Emile Bravon one-shotista "Viattoman päiväkirja". Uusimpien tietojen mukaan Bravo on jo alkanut työstämään albumille suoraa jatko-osaa. Onkohan senkin kannessa "Une aventure de..."?
Tertsi kirjoitti arvostelussa:
Hänen piirtämissään viivoissa ihmettelin jokaisen viivan lähes samanlaista rosoisuutta. Ihan kuin jokainen viiva olisi vedetty täsmälleen samanasteisesti kuivuneella siveltimellä.
BDgestissä on jo ehditty spekuloimaan, että Bravo tussaisi Pentel(?) brush penillä, jonka säiliö on melkein tyhjä. Muste juoksee kynästä vähemmän vuolaasti ja tuloksena on "kulunut" jälki. En ole ekspertti, joten käännökseni voi sisältää asiavirheitä. Netistä löysin Bodoin artikkelin, jossa on (ikävä kyllä pieniä) kuvia Bravosta ja hänen välineistään:
Bravon ateljeessa (http://www.bodoi.info/interviews/2008-03-25/dans-l%E2%80%99atelier-d%E2%80%99emile-bravo/)
Bravo on Ranskan Don Rosa, joka haluaa täyttää aukkoja sankarin elämänkerrassa. Esim. Jije ei koskaan näyttänyt Fantasion ja Pikon ensikohtaamista. Fantasio esiteltiin heti Pikon vanhana tuttuna.
Spiroun juhlanumerossa muuten ilmestyi Bravon lyhäri, joka tapahtuu ennen tätä albumia. Siinä tarinassa Piko, alkuperäiseltä nimeltään Jean-Babtiste, saa potkut katolisesta orpokodista ja aloittaa elämän kovan koulun.
-
Kiitos!
Mutta tietysti tuohon etusivun tekstiin pääsi painovihreä:
Siis Émile Bravo tietysti, ei Emilé Bravo.
No, näitä sattuu.
Tuosta ingénusta: A. Rauhala mainitsi muistaakseni meillä piipahtaessaan, että ingénu tarkoittaisi "viikaria". Jos siis muistan oikein, kun siinä samalla tuli ruokailtua niin runsaasti, että vähemmästäkin menee muisti.
-
BDgestissä on jo ehditty spekuloimaan, että Bravo tussaisi Pentel(?) brush penillä, jonka säiliö on melkein tyhjä. Muste juoksee kynästä vähemmän vuolaasti ja tuloksena on "kulunut" jälki.
Olisi mukava olla Bravon assarina. Sitä vaan piirtelisi päivät pitkät niitä näitä mestarin Pentelillä ja sitten kun rupeaa tussin tulo tökkimään, antaisi siveltimen Bravolle. ;)
-
Tuosta ingénusta: A. Rauhala mainitsi muistaakseni meillä piipahtaessaan, että ingénu tarkoittaisi "viikaria".
Muistaakseni sanaa pyöriteltiin siinä, missä päitäkin. Se on (kertoo iso Littrén sanakirjani) mm. vanha roomalaisen lain termi, joka tarkoittaa vapaasyntyistä; siis reipasta ja oikeamielistä sankarihahmoa, joka singahtaa suin päin seikkailuun, vaikka orpona, muttei orjana.
Teatteritermistössä se on esim. semmoinen nuori, suurisilmäinen ja viaton teini(tyttö), joka ei osaa tehdä vääryyttä.
Bravon albumi on loistavan hieno ja tyylikäs!
-
Daan Jippesin Piko ja Fantasio
(Lähde: Forum Franquin ja Casemate)
Casematen kuva on näemmä vaihdettu toiseen foorumilla.
Itse olen odotellut uudempaa P&F:ää kirjastoon mutta nro 34 on yhä viimeisin.
-
Casematen kuva on näemmä vaihdettu toiseen foorumilla.
Itse olen odotellut uudempaa P&F:ää kirjastoon mutta nro 34 on yhä viimeisin.
Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy kyllä numeroon 37 saakka (Tembo tabu). Jos oman kuntasi kirjastosta ei noita uudempia löydy, voit tehdä kaukolainapyynnön. On yleensä maksutonkin. Tarkista asia omasta kirjastostasi.
-
Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy kyllä numeroon 37 saakka (Tembo tabu). Jos oman kuntasi kirjastosta ei noita uudempia löydy, voit tehdä kaukolainapyynnön. On yleensä maksutonkin. Tarkista asia omasta kirjastostasi.
Tai sitten on vielä uudellenjärjestelyn takia ns. varastossa. Eipä tässä ole kiirettä kun ei ole kiirus lukea P&F:ää.
-
Selailin Akateemisessa taas Spirou-lehden kokoomakansiota. Voi merde, kun ei sitä ranskaa osaa!
-
Selailin Akateemisessa taas Spirou-lehden kokoomakansiota. Voi merde, kun ei sitä ranskaa osaa!
Sanoppas muuta, toivon että Suomessa joskus julkaistaan P&F kokelma samaan tapaan kuin julkaisitiin mm. Luke Luckysta.
-
Hyvä Spirou-arvostelu Tertsiltä! Ja kerrankin asiallinen määrä oheiskuvia asiallisessa koossa ;)
-
Ja kerrankin asiallinen määrä oheiskuvia asiallisessa koossa ;)
T. Ronkaisen toiveen mukaisesti.
-
Spirou-lehti on kyllä jäänyt vieraaksi vaikka sitä on tullu selattua.
-
BDgestissä on jo ehditty spekuloimaan, että Bravo tussaisi Pentel(?) brush penillä, jonka säiliö on melkein tyhjä.
Näyttäs mun silmään paperilta, jossa on kunnon tekstuuri. Tollasta jälkeä tulee esim Penalla vesiväripaperille.
Sellaselle on oikein kiva piirtää. Saa kuivempaa ja märempää jälkeä vaikka samalla vedolla.
Tyhjähkö Pena on eri lailla miellyttävä. Mutta sellasella ei saa sitten noita tummempia vetoja.
-
Muistaakseni sanaa pyöriteltiin siinä, missä päitäkin. Se on (kertoo iso Littrén sanakirjani) mm. vanha roomalaisen lain termi, joka tarkoittaa vapaasyntyistä; siis reipasta ja oikeamielistä sankarihahmoa, joka singahtaa suin päin seikkailuun, vaikka orpona, muttei orjana.
Teatteritermistössä se on esim. semmoinen nuori, suurisilmäinen ja viaton teini(tyttö), joka ei osaa tehdä vääryyttä.
Petit Robert (http://www.lerobert.com/), Pikku Roope, tuo ranskanopiskelijain Raamattu, sanoi ingénusta näin: ingénu, ue [RFeny] adj.
• 1480; h. XIIIe; lat. ingenuus « né libre », et par ext. « noble, franc »
1¨ Dr. rom. Qui est né libre (opposé à esclave et à affranchi).
2¨ (1611) Littér. Qui a une sincérité innocente et naïve. Þ candide, inexpérimenté, innocent, naïf, simple. Jeune fille ingénue, un peu nunuche. « Il est ingénu et sans malice » (Fénelon). — Air, regard ingénu.
Eli vapaana syntynyt, siis jalo, suora ja rehellinen tai vaihtoehtoisesti rehellisyydessään viaton ja naiivi. Pikoon ehkä tyypillisenä suht. yksiulotteisena sankarihahmona sopivat nuo molemmat määritelmät..
Ja tuosta kirjastoasiasta vielä - kaukolainapyynnön sijaan voi myös tehdä hankintapyynnön. Olen ite pari kertaa tehnyt, ja aina ovat toteutuneet. Niitä vissiin tehdään sen verran vähän. Ja jos ovat P&F:t kolmeneloseen asti hankkineet, niin varsin todennäköisesti voisivat hankkia seuraavatkin numerot!
-
Ja tuosta kirjastoasiasta vielä - kaukolainapyynnön sijaan voi myös tehdä hankintapyynnön. Olen ite pari kertaa tehnyt, ja aina ovat toteutuneet. Niitä vissiin tehdään sen verran vähän. Ja jos ovat P&F:t kolmeneloseen asti hankkineet, niin varsin todennäköisesti voisivat hankkia seuraavatkin numerot!
Voisivat mutta kun Yoko Tsunoakaan ei ole tullut vähään aikaan niin .........
-
BDgestissä on jo ehditty spekuloimaan, että Bravo tussaisi Pentel(?) brush penillä, jonka säiliö on melkein tyhjä. Muste juoksee kynästä vähemmän vuolaasti ja tuloksena on "kulunut" jälki. En ole ekspertti, joten käännökseni voi sisältää asiavirheitä. Netistä löysin Bodoin artikkelin, jossa on (ikävä kyllä pieniä) kuvia Bravosta ja hänen välineistään:
Bravon ateljeessa (http://www.bodoi.info/interviews/2008-03-25/dans-l%E2%80%99atelier-d%E2%80%99emile-bravo/)
BoDoïn paperiversiossa kuva ei ole paljoa isompi, vähän sentään. Yksinäinen kynä siinä originaalien päällä on melkein varmasti Pentelin Color Brush Pen (GFL). Eri värkki kun Pocket Brush Pen (GFKP).
Sanoin "melkein varmasti", koska kuva on aika pieni, ja Pentelillä (ja muillakin) on hyvin samannäköisiä kyniä. Pentelilläkin useita variaatioita vähän eri kärjillä.
Laitoin aikoinaan tänne kuvan tollasesta. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5700.msg57968.html#msg57968.) Siinä muiden kynien seassa.
-
Forum Franquinilta napattua tietoa:
Émile Bravon Spirou-albumin originaalit/originaaleja nähtävänä Pariisissa Boulevard des Bulles -sarjakuvakaupassa kesäkuun ajan.
Kauppa sijaitsee Boulevard Saint Germainilla Latinalaiskorttelissa. Boulevard Saint Micheliltä itään n. 100 metriä. Matkan varrella siinä on muitakin sarjiskauppoja, joissa voi pistäytyä.
Bon voyage!
EDIT: Tässä tarkka osoite.
50 Boulevard Saint Germain
-
Taidanpa tilata tuon netistä, kun nuo kuvat ovat niin helkkarin tyylikkäitä, että vähän väliä tulee niitä tihrustettua.
Enkä pannut esille edes kaikkein parhaimpia ruutuja! :D
EDIT:
Ranskalainen Album-sarjiskauppa on julkaissut Ingénusta luksuspainoksen, jossa on varsinaisen tarinan lisäksi Bravon luonnoksia. Siinä on Piko ja tyttö kannessa.
Oiskos jo ebayllä?
(http://www.album.fr/newsletter/mai08/images/couv_spirou.jpg)
-
Tuo Bravon kansisommitelma muistuttaa väreiltään hieman Belgian lippua.
Onkohan oikein tarkoituksella noin?
(http://www.yogamandir.com/images/flags/Belgium_flag.gif)
-
Tuo näyttää kyllä aivan käsittämättömän tyylikkäältä, voi kun se tulisi suomeksi.
(tämä kuuluisi kyllä kirpputorilöytöjen iloihin mutta menköön:viikko sitten Kannelmäestä 1,5 e Spirous äventyr Guldmaskinen vuodelta -75 ok kondiksessa. Minulla on muitakin näitä ensipainoksia Carlsenin ruotsalaisista Pikoista mutta tämä on ainoa jonka kansi on turmeltu Karvisen kokoisella punakeltaisella halpahalligrafiikalla jossa kysytään känner du Spirou?! Extrapris ca. 4.95)
-
Huoh, miksi en koskaan aloittanut sitä ranskan opiskelua? Nyt täytyy vain pitää peukkuja pystyssä että tuosta uudesta Spirousta tulee suomennos edes joskus. Niin ihalillen olen noita mallisivuja katsellut ympäri internettiä ja itkenyt kielitaidottomuttani ::)
Pikot ja Fantasiot ovat muutenkin suosikki sarjakuviani ikinä, isältä lahjaksi saadut Taitelu perinnöstä, Marsupilami on kaapattu, Palombian diktaatori, Sarvikuonojahti ja Kultainen naamio ovat olleet niin kovassa luvussa että ovat osittain ratkenneet liitoksistaan :) Kyllä tulee monet ihanat kesäleirit mieleen missä luon Palombian diktaattoria uudestaan ja uudestaan... myöhemmin iskä kyllä "pakkoluetutti" kaikki Tintitkin, mutta taidan edelleen olla enemmän P&F fani.
(hihi, ja rekkasin sisään sanomaan vain tämän hehhe)
-
Ranskalainen Album-sarjiskauppa on julkaissut Ingénusta luksuspainoksen, jossa on varsinaisen tarinan lisäksi Bravon luonnoksia. Siinä on Piko ja tyttö kannessa.
50 euroa! Auts. Taidan tyytyä ihan tavisversioon.
-
50 euroa! Auts. Taidan tyytyä ihan tavisversioon.
Tavisversio riittää mullekin.
-
No nyt mä hokasin. Aseman Minä Lewis Trondheim -albumissa esiintyvä pandakarhu on tietenkin tuore P&F-piirtäjä Émile Bravo:
Trondheim hermostuu Bravon käytökseen (http://www.asemakustannus.com/kirjat/mina_lewis_trondheim_nayte2.html)
Myös toinen tuore P&F-piirtäjä Fabrice Tarrin on blogissaan kuvannut Bravon pandana:
Bravo ei ryhdy Tarrinin käsikirjoittajaksi, mutta onneksi on Yann (http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2007/08/27/325-l-aventure-d-une-aventure-de-spirou)
Sekä Bravo että Tarrin ovat jakaneet ateljeen Trondheimin, Blainin jne kanssa. Maailma on pieni.
-
Onko tullut bongattua tuota uusinta Piko ja Fantasio -albumia? Tänään pitäisi olla virallinen julkaisupäivä, mutta ei löytynyt Akateemisesta tai muista Helsingin kirjakaupoista.
-
Sekä Bravo että Tarrin ovat jakaneet ateljeen Trondheimin, Blainin jne kanssa. Maailma on pieni.
Tarrin tekee aika erityylistä sarjakuvaa kuin nuo ateljeen muut taitajat-
-
Onko tullut bongattua tuota uusinta Piko ja Fantasio -albumia? .
komeetan kelloseppä on julkaistu ja luettu.
Tomen ja Janryn ote on selkeästi omanlaistaan vaikka sankarit tuttuja ovatkin. Aihepiiri on kulunut mutta Pikoon ja Fantasioon sopiva.
Kreivin käyttö tarinassa oli pakollista mutta jotenkin silti liiaksi Franquinin hahmo, jää tässä valjuksi.
kevyesti 11, 90€ arvoinen silti.
-
Nyt en tajua...Mihin ovat kadonneet Morvan ja Munuera?
Tätä he eivät ole tehneet vai?
-
Komeetan kelloseppä on ikivanha albumi.
Kaikki Spirou-albumit:
http://spirou.spirou.com/albums.shtml
-
Morvan ja Munuera saivat kenkää liian huonon myynnin vuoksi, mutta yksi albumi tulee vielä.
Tuo ei paljoa onneksi harmita. En tykännyt miesten seikkailuista pahemmin. Väritys oli myös kaamea.
-
Heräsi tässä ikävä epäilys, kun selasin tuolla Spiroun sivuja. Ei kai väritystyyli ole pysyvästi muuttunut tuollaiseksi tummaksi ja synkeäksi ja selvästi erilaiseksi mitä aiemmin? Tämä tuli mieleen, kun katsoin noiden uusien seikkailujen näytesivuja ja väritys oli minusta samantapaista, kuin Morvanin & Munueran albumeissa?
Onkos uusista perussarjan jatkajista mitään tietoa tihkunut? Daan Jippes olisi kova sana. Siinä on piirtäjä minun makuuni. No tuo nyt on täyttä haaveilua eikä tule toteutumaan.
Kun nyt kysymystulva pääsi alkuunsa kysytään sitten vielä onko suomenkielisten albumeiden painosmääristä mitään tietoa ja miksi joihinkin on tehty erilainen kansi kuin alkuperäisversioon? Onko jokaiseen albumiin tehty useampikin vaihtoehto ja maat on saaneet valita minkä julkaisee? Buddhan vanki ja Moskova-albumi ainakin oli kansiltaan Suomessa erilaiset. Pitääkö tuo 7 euron hinta muuten edelleen albumeihin, että sitä kalliimmalla ei kannata ostaa? Tuntuu olevan kehnosti tarjolla täällä Keski-Suomessa puhumattakaan, että tuohon hintaan saa edes kaikkia yleisempiä. Huuto.netissäkin samat albumit junnaa myynnissä.
Loppuun täytyy vielä sanoa, että ikävä juttu tuo Marsupilamin puuttuminen Franquinin albumeiden jälkeen. Loistava hahmo ja monta hupaisaa hetkeä sai hahmolla aikaan Franquin. Harmillista.
-
Pitääkö tuo 7 euron hinta muuten edelleen albumeihin, että sitä kalliimmalla ei kannata ostaa? Tuntuu olevan kehnosti tarjolla täällä Keski-Suomessa puhumattakaan, että tuohon hintaan saa edes kaikkia yleisempiä. Huuto.netissäkin samat albumit junnaa myynnissä.
Nyt täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä, että mikä 7 euron hinta sääntö?
Keski-Suomesta tuskin löydät koko sarjaa, itse en ainakaan pari-kolme vuotta takaperin löytänyt kun omat kappaleet haalin kokoon 1.painoksina...
Eli nettiin kyttäämään vaan alppareita...
-
Buddhan vanki ja Moskova-albumi ainakin oli kansiltaan Suomessa erilaiset.
Buddhan vangissa on Suomessa käytetty Franquinin Spirou-lehteä varten tekemää kantta (se, missä se tyyppi makaa maassa).
Koska yksi tarina jatkui Spiroussa kymmenien numeroiden ajan, on yhteen seikkailuun tehty (joskus) useita kansikuvia.
-
Loppuun täytyy vielä sanoa, että ikävä juttu tuo Marsupilamin puuttuminen Franquinin albumeiden jälkeen.
Jos Yann ja Conrad olivat halunneet/saaneet Pikon ja Fantasion hoiviinsa, tilanne olisi tyystin toinen...
Tosin olisivat olleet seikkailutkin varmaan aika toisenlaisia! >:D
-
Nyt täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä, että mikä 7 euron hinta sääntö?
Keski-Suomesta tuskin löydät koko sarjaa, itse en ainakaan pari-kolme vuotta takaperin löytänyt kun omat kappaleet haalin kokoon 1.painoksina...
Eli nettiin kyttäämään vaan alppareita...
Tuolla hintakyselyssä oli vastattu, että semmoiseen 7 euroon pitäisi saada lähes joka alppari. Siitä siis tuo kysymykseni. Keski-Suomen suhteen olen joo tullut samaan tulokseen ja huuto.net on tiukassa seurannassa.
-
Tuolla hintakyselyssä oli vastattu, että semmoiseen 7 euroon pitäisi saada lähes joka alppari. Siitä siis tuo kysymykseni. Keski-Suomen suhteen olen joo tullut samaan tulokseen ja huuto.net on tiukassa seurannassa.
Kannattaa varautua maksamaan joistakin alppareista 15-20euroa... Kysynnän ja tarjonnan laki määrittelee hintaa harvinnaisimmissa...
-
Jep, itse olen nyt joulukuusta asti keräillyt Piko ja Fantasio -albumeita. Suurin osa albumeista on lähtenyt alle kympin kappalehintaan, mutta osasta on joutunut taas enemmän maksamaan. Priimakuntoinen Palombian diktaattori kustansi noin neljäkymppiä Huuto.netistä tämän kevään aikana ja muutamat muut olen poistanut parillakympillä Divareista ympäri Suomea. Tietysti halvemmalla saa, jos kelpuuttaa huonommassa kunnossa olevat kappaleet. Kokoelmastani puuttuu enää Hämäräperäinen hylky ja Z niin kuin Zorbul (Semicin albumit siis haussa)
Komeetan kelloseppää etsin joka puolelta Pääkaupunkiseutua, mutta Kulku-katin poika oli ainoa, mistä kyseisen albumin löysin ja kympin siitä maksoin. Voi olla, että nyt niitä saa muualtakin, mutta hinta tuskin heittelee paljon suuntaan tai toiseen.
-
Komeetan kelloseppä nähdään kohta arvioituna. Ehkä huomisaamuna saan sen tänne.
-
Komeetan kelloseppä nähdään kohta arvioituna. Ehkä huomisaamuna saan sen tänne.
Onko tietoa milloin tuo arvostelu nyt sitten tulisi? On jo kova odottelu ollut päällä pari päivää.
-
Onko tietoa milloin tuo arvostelu nyt sitten tulisi? On jo kova odottelu ollut päällä pari päivää.
Tulee yhteisarvosteluna toisen albumin kanssa myöhemmin toisen toimittajan toimesta.
-
Komeetan kelloseppä luettu.
Perus-Tome&Janry-tarina niin hyvässä kuin pahassakin.
-
Cyanidea en ole lukenut, kuten en montaa muutakaan Tome et Janrya.
Julkaisisivat vaan suomeksi. Ovathan nuo semmoista mukavaa perusmenoa. Piirroksiltaan huippuluokkaa.
-
Cyanide on vielä suomentamatta. Aikoinaan tuntui hyvältä alpparilta, mutta onko se jäänyt vanhanaikuseks?
Ei pahasti ainakaan, luin Stoppa Cyanida!n viimeksi noin vuosi sitten että pysyy toinen kotimainen säällisenä.
Kyllähän sen voisi kääntää hauskahko P&F versio terminaattorista.
-
kas, sittenhän siinäkin menee samoin päin kuin alkuperäisen tähtien sodan ja Valerian varjojen lähettilään kanssa.
Hollywood on paljon velkaa BDlle.
Mutta ne pikkurobotit toivat mieleen silent runningin ja uuden toivon(ei, kyllä se yhä on Star wars...)
Cyanure lämmittää itseä kyllä enemmän kuin Arnold konsaan.
-
Luin juuri Tokion, Viruksen ja Hiljaisuuden salaisuuden. Kaikki olivat melko toiminnallisia tarinoita, ja panin merkille vielä yhden piirteen joka tekee Franquinista seuraajiaan paremman: Franquin osasi piirtää hyviä toimintakohtauksia. Toiminnan rytmitys, koreografia ja kuvakulmien käyttö niin, että toiminnasta tulee vauhdikasta ja hauskaa ollen samalla nopealukuista siten, että ei tarvitse jäädä arvailemaan että mitä kussakin ruudussa tapahtuu on hienovarainen kerronnan laji, jonka Franquin hallitsi. Bretzelburgin ja Buddhan vangin toimintakohtauksille ei muiden tekijöiden P&F albumeista vertaista löydy. Kovasti usein sähelletään jotain, varsinkin Tokio -albumissa, mutta meno on sekavaa ja cliffhangerit melko mielikuvituksettomia.
-
Piko & Fantasion ranska-integraaleja olen hypistellyt, mutta ei ole taipunut ostopuolelle. Vielä. ;) Nyt sähköpostiin tuli Amazon.Fr:n mainosta 7.11.2008 ilmestyvästä albumista Spirou et Fantasio, Version originale T1
QRN sur Bretzelburg. Hinta hulppeat 113 euroa!
Siis mikä erikoisuus on kyseessä? Aidolle bretzelburgilais sanomalehtipaperille painettu harvinaisuus, mukana sensuroidut kohdat? Kvaakissahan sellaisia on jo näytetty. Jos tarkoitus on muistakin albumeista väsätä samanmoisia, niin tuollaisiin hintoihin ei kyllä kukkaro veny.
-
QRN sur Bretzelburg.[/i] Hinta hulppeat 113 euroa!
Siis mikä erikoisuus on kyseessä?
Kyseessä lienee noin A3 (30 x 43) kokoinen teos, joka on ikään kuin kopio Franquinin originaalipiirroksista.
Lyijäriviivat ja Franquinin kommentit värittäjälle ja painolle mukana ym... (
En tiedä, onko originaalien päälle laitettu Franquinin käyttämät puuväreillä väritetyt ohjekalvot varsinaiselle värittäjälle vai onko käytössä ollut vain Franquinin tussisivut (toivottavasti värikalvoja ei ole käytetty.) Jos et ymmärrä, katso www.gastonlagaffe.com, planche du mois.
Pakko-ostos anyway. Olen tilannut itselleni 2 kpl Amazonilta.
-
(http://www.comics-itrade.com/img/phpe1ty2s.jpg)
www.comics-itrade.com
Näyttäisi vahvasti siltä, että tämä teos on skannattu Frankun mustavalko-originaaleista (ei mitään väritettyä kalvoa missään!!!) Bra,.-
-
On se vaan hieno.
Heh, Franquinin nimmareita patsaina. Mitä vielä... :D
Tämä pisti silmään, jokus fiba:
-
Tämä pisti silmään, jokus fiba:
Tai sitten se on 0 euroa, koska tavara on loppu (épuisé).
Tuossa Bretzelburg VO:ssa taitaa olla hienointa se, että näkee miltä Franquinin originaalit näyttävät merkintöineen kaikkineen. Lisäksi mukana on Spiroussa ilmestynyt sarjaan liittyvä toimituksellinen aineisto, kansikuvien luonnokset, kaikki tietämisen arvoinen sarjan tekemisestä jne. Yhteensä 100 sivua. Tuo hinta vain on pahuksen suolainen ja sitten pitäisi vielä jännätä tuleeko ehjänä perille.
-
Tuo hinta vain on pahuksen suolainen ja sitten pitäisi vielä jännätä tuleeko ehjänä perille.
Minulla on huonoja kokemuksia Marsu productionsin (=comics-itrade) postipaketeista. Sitä vastoin Amazonilta tilatut Marsun tuotteet on olleet kunnossa.
EDIT:
Tällainen kaltaiseni tosikko tosin ostaisi mieluimmin sellaisen figuurin, jossa olisi ihan vaan Franquinin nimmari, ilman mitään kikkailua. Vaikka onhan noista jotkut tosi hauskoja.
(http://www.comics-itrade.com/img/phpNiSvae.jpg)
-
Tuo hinta vain on pahuksen suolainen
Hiukan halvemmalla lähtee Noel ja Elaoin -joulutarina. Mutta eihän se tietenkään ole mikään P et F.
Mutta Franquinin "originaaleja" sisältää tuokin opus.
-
Tai sitten se on 0 euroa, koska tavara on loppu (épuisé).
Aijaa... Höh. No opinpa taas sanan.
T
-
Pannaas vielä nämä kansikuvatkin tänne esille.
(http://www.comics-itrade.com/img/phpAprf33.jpg)
(http://www.comics-itrade.com/img/phpvVCqCe.jpg)
-
Spirou et Fantasio, Version originale T1
QRN sur Bretzelburg.
Kuulostaa tosi hienolta !!!!
Nää isot mv julkaisut vanhoista materiaaleista on aivan loistavia. On varmaan pakko-ostos.
-MTT
-
Amazonilta tuli viesti, että QRN-albumia on vaikea hankkia.
Saapas nähdä, jos eivät pystykään toimittamaan sitä mulle. Ennakkotilauksia on varmaan aika liuta ja painos on pieni.
Olis varmaan pitänyt tilata Marsu productionsilta suoraan.
Vielä lienee toivoa. QRN ilmestyy tänään.
-
Sainpa samanlaisen viestin. Saas nähdä miten käy.
en kuitenkaan usko että tuo on mitenkään mahdotonta löytää myöhemminkään. 2000 kappaleen painoksella ei se liiemmin harvinainen voi olla.
-MTT
-
Peruin amazon-tilauksen ja kokeilen kepillä jäätä suoraan marsu productionsilta.
Ainakaan vielä ei QRN:n kohdalla lue "epuisé".
-
Ei ihan vielä peruta, nyt iltapäivällä amazonin status muuttui että "in stock".
-MTT
-
"in stock".
Pistin sitten tilauksen vielä Amazonillekin. Jos saan molemmat albut, niin toinen on lukukappale ja toinen myydään 15 vuoden kuluttua kovaan hintaan. Jos Franquin silloin enää kiinnostaa yhtään ketään.
-
Tähänpä sopii päivän mietelauseeksi W.C. Fieldsin lausuma vanha totuus :) :)
"A man's got to believe in something. I believe I'll have another drink"
-
Amazoni ilmoitti että estimoitu toimituspäivä olisi 14.11. :)
-MTT
-
Katselin tuossa viikonloppuna että Pielisen Version Originaleja on ilmestynyt ainakin 5 kappaletta. Kertoilkaas viisaammat onkos tämä QRN ensimmäinen P&F Originale vai onko näitäkin ilmestynyt jo aikaisemmin ?
-MTT
-
Marsu productions on julkaissut Marsupilamin pesän V.O -formaatissa.
Golden Creek sudioilta http://www.goldencreekstudio.com/collections/formatplanche.htm on tullut pari vuotta sitten "Hämäräperäinen hylky", joka lienee tämän nyt ilmestyvän QRN:n ohella ainoa, joka on ihan oikeasti originaalikoossa. Nuo Marsun V.O:t ovat lähes originaalikokoisia. Näin kustantaja ainakin ilmoittaa.
QRN on siis ainoa, jossa Franquinin originaalisivut on täydessä loistossaan korjauslakkoineen ja lyijykynäviivoineen. Nuo muut ovat vain isommassa koossa kuin normaali albbu. Ja siis mustavalkoisia.
Mutta näin vanhemmiten ikänäön ilmoittaessa itsestään koolla rupeaa olemaan väliä!
Marsun sivut:
www.comics-itrade.com
-
Kaikki tulevat Piko ja Fantasio -integraalit kuulemma julkaistaan samalla periaatteella kuin QRN. Eli ikään kuin kopioina Franquinin originaaleista.
Nappasin tiedon Franquin.comista.
EDIT:
Marsu productionsin hinnat on sitä luokkaa, että jatkossa pitää julmasti päättää, että mitkä muutamat albumit haluan todella omistaa ja jättää sitten loput väliin.
-
Ei ole kuulunut mitään Amazonista eikä Marsusta. >:(
No, hyvä puoli tässä asiassa lienee se, että rahat säästyy.
-
katsotaan, katsotaan, näyttää edelleen tilauksessa lukevan että
"Date de livraison estimée : 14 novembre 2008"
-MTT
-
Mulla on vähän semmoinen ennakkoaavistus, etä QRN:n kysyntä on ollut hinnasta huolimatta aika hirmuinen. Siis painoksen kokoon nähden.
Ei niiltä riitä matskua tänne Pohjan perukoille, Keski-Eurooppalaiset ajavat ohi.
-
Marsulta tuli viesti, QRN on jo matkalla! :)
Ilon päivä, sapelin pihkat!!!
-
Marsulta tuli viesti, QRN on jo matkalla! :)
Ilon päivä, sapelin pihkat!!!
Sormet ja varpaat ristiin ettei huku matkalla.
-
Amazonilta terveisiä: "we are currently preparing your order for shipment".
Tulossa on :)
-MTT
-
Amazonilla taisi olla viesti, että yksi opus enää jäljellä!
-
Yep, niinhän tuossa lukee (suluissa on kyllä että restocking ongoing).
Pääasia että tulossa on, uudessa amazonin viestissä mainitaan että on jo postissa :)
-MTT
-
Amazonin toimitukset on sitten nopeita! Eilen illalla lähti ranskasta ja oli tänään päivällä perillä.
On ihan edustava opus. Suosittelen lämpimästi.
-MTT
-
Olen minäkin jo saanut omani. Lähetti vietävä herätti aamulla kesken unien!
Ensivaikutelmana tuntuisi, että QRN ei ole ihan originaaliplanssiensa mitoissa.
Samoin muistelisin Franquinin kansiluonnosten olleen paljon pienempiä kuin mihin kokoon ne on painettu tässä kirjassa.
Yksi planssi on jouduttu reproamaan kopiosta, originaali varmaan kadonnut jonnekin.
Mutta kyllähän tätä hienoa teosta tarkastelee mitä suurimmalla mielihyvällä!
Jos se dino-juttu julkaistaan näin, niin taidan ostaa vielä senkin. Lompakko ei sitten kestäkään muiden Pikojen ja Fantasioiden hankkimista tässä muodossa.
-
Didier Conrad tunustautuu Bretzelburg-faniksi!!!
Hän on saanut selata niitä Franquinin himassa. Olen kade.
http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2008/11/20_Twin_Peaks_2.html
-
Mää haluun MUSTAT SIVUT tässä muodossa, keksisköhä'n ne julkaista tuon ???
-MTT
-
Mä ehdin ostaajokunen vuosi sitten Mustat sivut musta-valkoisena Version Originale-muodossa .
Tulis hiukan huijattu olo, jos Marsu julkaisis nyt heti perään tämmöisen originaalikopio-opuksen.
Toki Marsun olisi pitänyt julkaista jo se ensimmäinenkin Mustat sivut Version Originale tässä samassa muodossa kuin tämä Bretzelburg-tarina.
-
Sain tuossa Joulun tienoilla viimeinkin aikaiseksi (ja aikaa) lukea tämä uusin Marsun Version Originale. Ajattelin ettäpä siitä voisi kirjoittaa muutaman sanan myös tänne. Joten tyhjennänpä ajatuksiani tänne foorumiin.
Qrn Sur Bretzelburg (Version Originale) (Spirou 1), kustantaja Marsu 2008, ISBN-10: 2354260229, painos 2000 + HC versio 200 kappaletta.
http://www.amazon.fr/Version-Originale-Qrn-Bretzelburg-Spirou/dp/2354260229/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1232007241&sr=8-1
Pitkästä aikaa tämä on ensimmäisiä kirjoja joista oikeasti tekee mieli kirjoittaa muutama sana ylös. Ensimmäisenä mielikuvana kirjasta kun sen käteensä otti jäi heti tunne että tämän täytyy olla paras mahdollinen julkaisutapa näille klassisille tarinoille.
Ensimmäiset havainnot: Kirja on todella iso joskin lukeminen on vielä kohtuullisen helppoa. Silmiin osuu heti että mustavalkoisuus ei ole suoraa mustaa ja valkoista vaan alkuperämateriaalista johtuen sivut ovat lähes rusehtavia. Samoin huomion kiinnittää kaikki tekijän alkuperäiset kynä/luonnosjäljet jotka tietenkin yleensä on poistettu lopullisesta painotuotteesta. Kirjaan on mahtunut myös joitakin kohtauksia joita ei myöhemmin (suomessakin) julkaistusta värialbumista löydä.
Suomessa värialbumi on julkaistu Non Stop albumissa #10 (1978) nimellä "Bretzelburgin radioamatööri" ja myöhemmin Semicin Pikon ja Fantasion seikkailuja -sarjassa numerossa 13 (1992) nimellä "SOS...Bretzelburg kutsuu".
Alkuinnostuksen jälkeen luin ensin kuitenkin suomessa julkaistun albumin ja vasta sen jälkeen tuon Version Originalen (myönnän että syy tähän oli suurelta osin ranskankielen taitamattomuuteni). Kirja oli mielenkiintoinen lukea mutta loppujen lopuksi miellyttävämpää oli lukea tuo suomalainen tarina. Tämä voi myös johtua osittain siitä että sen lukemiseen on tottunut aikojen saatossa ja se on siten tutumpi muoto tästä tarinasta. Version Originalen lukemisesta tuli siis enemmänkin elämyshetki kuin varsinainen lukuhetki. Mieleen kyllä tuli että jos itse harrastaisi sarjakuvien piirtämistä tai yleensä piirtämistä saisi tästä kirjasta irti paljon enemmän.
Tämä on itse asiassa jo toinen isokokoinen mustavalkoinen albumi Pikon ja Fantasion seikkailuista. Joskin tässä muodossaan (sivut suoria kopioita originaaleista) ensimmäinen. Koska tämä Version Originale eroaa huomattavasti tästä toisesta aikaisemmasta julkaisusta ei vertailua voi välttää (vaikkakin kyseessä on eri tarina ja eri kustantaja).
Aikaisempi iso kirja "Le Repaire de la Murène" (painos 390 + HC 50 kappaletta) julkaistiin muutama vuosi sitten (2005) Golden Creek Studion "Format Planche" sarjassa. Tämän sarjan kirjat ovat vielä muutaman sentin isompia kuin Marsun kirjat. Lisäksi tästä sarjasta puhuttaessa ei voida puhua alkuperäisversiosta vaan ennemminkin mustavalkoisesta versiosta kuten jo sarjan nimikin sanoo. Tämän kirjan arvon ovat keräilijätkin huomanneet. Viimeisin ranskan ebayssä myyty kirja myytiin 442 eurolla joka saattaa olla tästä kyseisestä kirjasta uusi ennätys.
Vaikkakin Marsun kirja on elämyksenä hieno niin lukukokemuksena yksi kirja sarjassa voisi riittää tässä muodossa. Ainakin itselleni riitti yksi kirja Franquinin alkuperäistä kynänjälkeä. Loppujen lopuksi Franquin itsekään ei tarkoittanut että tarinat luettaisiin tässä muodossa.
Golden Creekin sarja taas on se tuttu tarina erittäin laadukkaana julkaisuna josta näkyy kustantajan vihkiytyminen asiaansa eli kaikilta osin laadukkaaseen ja täydelliseen julkaisuun. Format Planche sarjasta puhuttaessa niiden pariin tekee mieli palata aina uudestaan. Jotenkin tuo oikea musta/valko -asettelu toimii näin paremmin ja tarina on miellyttävämpää lukea. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä että kyseinen kustantaja julkaisisi lisää Pikon ja Fantasion seikkailuja ainakaan lähitulevaisuudessa.
Henkilökohtaisena toiveena on että isot mustavalkoiset kirjat siis jatkossakin tulisivat julkaistuksi mutta niiden ei tarvitsisi olla originaaliversioita vaan isokokoisia mustavalkoisia kirjoja kuten Golden Creekin sarjassa. Näinhän taidettiin kaiketi julkaista myös Marsun aiemmat Niilo Pielinen ja Mustat Sivut Version Originale -albumit.
Kaikista kommenteista huolimatta kirjaa voi erittäin lämpimästi suositella. Todellakin nykypäivänä aika harvasta kirjasta voi sanoa että se on elämys. Ja olkoon julkaisumuoto joko tämä Version Originale tai muuten isokokoinen mustavalkojulkaisu on se kuitenkin lukukokemuksena taas jotain uutta ja erilaista.
Ja niille kaikille meille jotka tuskailevat korkeaa hintaa voi lohdutusta tuoda tieto että tämä kirja on (vieläpä sarjan ensimmäisenä) takuuvarma tuleva keräilyharvinaisuus.
-MTT
-
Franqun originaalit ovat todella järkyttävän pieniä. Mustat sivut jotakuinkin A4, ja kansiluonnokset postikorttikokoisia! Ilmankos hän tarvitsi hieman normaalia väkevämpiä linssejä työskentelyyn!
-
Pitkästä aikaa tämä on ensimmäisiä kirjoja joista oikeasti tekee mieli kirjoittaa muutama sana ylös.
Hyvää juttua! Pienellä editoinnilla ja kuvien lisäämisellä tämä olisi kelpo artikkeli etusivulle.
-
kuvien lisäämisellä
Etusivusta enpä tiedä mutta voisinpa nuo kuvat toimittaa tänne foorumille viikonloppuna.
-MTT
-
Qrn Sur Bretzelburg (Version Originale) (Spirou 1)
Ohessa kiinnostuneille kansikuva,
kokovertailu ensimmäisen suomenkielisen version kanssa,
kuva sisäsivuaukeamasta ja viimeisenä
vertailu kirjaan Le Repaire de la Murène.
Valitettavasti isommat ja parempilaatuiset kuvat ei lataudu näille sivuille.
-MTT
-
Ja koska Piko ja Fantasio ketjussa ollaan niin tässä myös Waltheryn näkemys eräästä (edellisessäkin postauksessa näkyneestä) tunnetusta Piko ja Fantasio ruudusta.
-MTT
-
Valitettavasti isommat ja parempilaatuiset kuvat ei lataudu näille sivuille.
Jos sulla on isompia ja tarkempia kuvia, niin ainahan voit laittaa pelkän linkin tänne, joka vie varsinaiseen kuvakohteeseen.
Timo
-
Eipä noita niin ihmeitä ole mutta ketä kiinnostaa niin vähän tarkemmat ja muutama kontenttikuva löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://s173.photobucket.com/albums/w51/mtt_photo/franquin/
-MTT
-
Jees, kiitokset, onhan noita mukava katella isommassa koossa. Ihmeellistä taituruutta ihailee aina.
Timo
-
Myös Jean-Claude Fournier on edelleen aktiivinen sarjakuvantekijä, vaikka P&F jäivät häneltä taakse jo 1981. Uusin albumi on melko toisenlaista sarjakuvaa:
http://www.actuabd.com/Fournier-Lax-Le-theme-de-la-paternite-est-l-axe-de-notre-recit
-
Kappas, Tanskassa ilmestyy tällainen albumilehtisarja (http://komikamagasin.se/artikel/548/spirou-oneshot-som-tidning) Tempo vai mikä se nyt on... Piko ja Fantasiota on uusimmassa numerossa.
Linkkejä:
http://serieland.dk/?p=967
http://www.seriejournalen.dk/debat/viewtopic.php?f=4&t=10917
-
Ostin Tampereelta tuon uuden Pikon ja Fantasion (Zorbulin lähteillä) joka oli ihan hemmetin hyvä.. kunnes vika sivu tulee vastaan. Oliko tämä joku ihmeen rebootti vai jatkotarina vai mitä tässä nyt tapahtui?
MITÄ HEMMETTIÄ TÄSSÄ TAPAHTUI? [spoiler]Aikamatkustusjutut ovat muutenkin outoja, mutta..nuori Piko on nyt tulevaisuudessa, joten Fantasio kävi kaikki aiemmat seikkailut yksin (paitsi Zorbul-tarinat, joita ei siis tapahtunut)?
Joka tapauksessa. Onko maailmassa nyt kaksi Fantasiota? Ja toinen niistä on naimissa? MITÄ?
Ja ennenkaikkea; mitä järkeä oli tehdä tämä? Tämä vaikuttaa ihan One More Day'ltä, mutta en tajua miksi tämä pitäisi korjata.. hahmossa ei ollut mitään vikaa..ja nyt meillä on nuori Piko ja kaksi Fantasiota (ja Spipiä).
Vai oliko tämä jonkinlainen hahmojen läksiäisjuttu ennenkuin koko sarja aloitetaan alusta? Minun on vaikea uskoa että sarja *loppuu*, se kuitenkin on aika menestynyt lehti, eikö totta?
[/spoiler]
Äh, viesti on vähän sekava. Albumi hämmentää minua syvästi. Toivottavasti joku selittää mitä kulissien takana tapahtui ja miten seuraava albumi alkaa.. vai alkaako ollenkaan.
-
Anteeksi, olen tuohtuneessa mielentilassa. Toivottavasti en tuhonnut nautintoa kovin pahasti.
-
Jos oikein käsitin, niin tuon sarjakuvan käsikirjoituksen teki loppuun sarjakuvan seuraava käsikirjoittaja, että lähtevä olisi jättänyt homman kesken jo ennen räjähdystä.
Mikä varmaan vielä villitsi hämmenystäni tapahtumien merkityksestä. Mutta outoa tälläisen julkaiseminen on silti..
-
Brysselin-matkalla opittua tuossa alla:
Franquin käytti hieman erikoista tekniikkaa tehdessään värikuvituksia ja kansia Spirou-lehteen:
Hän piirsi ensin kevyen lyijäriluonnoksen ja väritti sen guasseilla/akvarelleilla/värimusteella. Sitten hän pani mattapintaisen muovi(?)kalvon(Vangophan) värikuvan päälle ja tussasi sille joko terällä tai siveltimellä lopulliset ääriviivat. Näin hän pystyi esim. päättämään, että johonkin kohtaan riittää yksinkertaisempi viivoitus, jos jo väritys näytti riittävän hyvältä.
TJEU: Gaston Intégral 1967 V.O.
Hiukan ihmettelen miten paino poisti tussiviivoista kalvon läpi syntyvät varjot. Pitikö viivat kuvata peilikuvana ja sitten kääntää vai eikö varjoja jostain kumman syystä syntynyt vai eivätkö ne vain haittaa lopullisessa painotuotteessa?
Pitääpä tarkastella luupilla! ;)
Vaikka sarjakuvaa tulikin Brysselin-reissulla nähtyä paljon, niin ehdin käydä katsastamassa myös Waterloon kentät.
-
Kuin varkain on näköjään tullut vitosalbumi ranskanmaalla ilmestyneeseen vierailevien artistien sarjaan. Le groom vert-de-gris, näyttää olevan Schwartz & Yann parivaljakon käsialaa ja perin 2.maailmansodan aikainen teemaltaan. Pitänee tilailla tuokin.
EDIT: Ja olihan uusi Gaston, kokoelmakin ilmestynyt. Sekin ostoskoriin!
-
EDIT: Ja olihan uusi Gaston, kokoelmakin ilmestynyt. Sekin ostoskoriin!
Ei hassumpi julkaisu.
Ihan kaikista sivuista ei ole löytynyt originaalia skannattavaksi, mutta tämä ilmoitetaan reilusti jo ensi sivuilla, muistaakseni.
Kirsikkana kakussa 1:1 skannaus Niilo-sivusta, jossa hän pelottelee öisiä kulkijoita Pielofoni päässään. Kumitukset ja lyijykynät näkyy Bretzelburg-tyyliin!!! Harvinaista herkkua.
Nyt vain odotellaan Trombone illustré -lehden numeroista koottua kirjaa.
Pitäisi tulla viimeistään marraskuun tietämillä.
Jossain ilmoiteltiin, että jo kesäkuussa ilmestyisi, mutta ei vissiin ihan ehdi...
-
Tämä suomeksi ja pian... Piko vuonna 1.
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=13104
-
Tämä suomeksi ja pian... Piko vuonna 1.
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=13104
Indeed! Tuossapa sarjakuva-geekille riittää bongattavaa ;D
Hienon näköistä.
Timo
-
Tämä suomeksi ja pian... Piko vuonna 1.
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=13104
Bravo!
(Tämä on mielipiteeni ja siihen yhdyn)
-
Emil Bravon Ingenu ja tämä uusi yht'aikaa suomeksi!!
-
Sitten hän pani mattapintaisen muovi(?)kalvon(Vangophan) värikuvan päälle ja tussasi sille joko terällä tai siveltimellä lopulliset ääriviivat..
Olen kuullut puhuttavan piirustusmuovista, ja kokeillutkin sellaista. Kenties mtsku on kehitetty insinöörikäyttöön? Uudenmpi versio kuultopaperista(?) jolle mm. arkkitehdit väsäsivät piirroksensa? Noille onnistuu tussaus luonnoksesta ilman valopöytää.
Hiukan ihmettelen miten paino poisti tussiviivoista kalvon läpi syntyvät varjot. Pitikö viivat kuvata peilikuvana ja sitten kääntää vai eikö varjoja jostain kumman syystä syntynyt vai eivätkö ne vain haittaa lopullisessa painotuotteessa?
Mulla on sellainen käsitys että näiden kanssa käytettiin reprokameran alavaloa, jolle normaalisti oli tarvetta muita transparentteja originaaleja, kuten filmejä ja kalvoja kuvattaessa. Tästä "kumman syystä" ei siis synny varjoja samaan tapaan kuin jos sen matskun kuvaa tai skannaa "päältä päin".
-
Merci, Reima!
Saakohan tuollaisa kalvoja enää mistään?
Millä hakusanalla kannattaisi googlettaa?
-
Tämä suomeksi ja pian... Piko vuonna 1.
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=13104
Bravon Ingenue on Piko vuonna 1 (1939). Linkattu Swartch & Yannin Vert-de-gris on Piko vuosina 4-6 (1942-1944).
Yann kirjoitti Vert-de-gris -tarinan aikoinaan Yves Chalandille, joka ehti piirtää sitä muutaman sivun verran. Nämä sivut ja juonisynopsis ilmestyivät opuksessa "Chalandin keskenjääneet työt".
Yann kertoo graphivore.be:n haastattelussa, että oli käärmeissään kun sai tietää Bravon kopsanneen hänen ideansa hotellissa laukkuja kantavasta Pikosta. Mistä syystä Yann joutui siirtämään oman tarinansa alkamaan vuonna 1942 vuoden 1939 sijasta.
http://www.graphivore.be/news.php?idnews=2358 (http://www.graphivore.be/news.php?idnews=2358)
Vuosiluvuista vielä: Zorbulin lähteillä -albumi on sarjan 70-vuotisjuhla-albumi. Sen takakannessa kuitenkin kerrotaan sarjan ilmestyneen yli 50 vuoden ajan. Mikä pitää paikkansa, mutta ei ole ihan eksaktia tietoa.
-
Saakohan tuollaisa kalvoja enää mistään?
Millä hakusanalla kannattaisi googlettaa?
Piirustusmuovia ja kuultopaperia saa kotimaasta, vangophania (sanakirja.org ei tunne ko. sanaa) löytyi jostain saksalaisesta kaupasta mutta hinnat oli d-markoissa joten.....
-
Kokeilin joskus tussia kuultopaperille.
Joko sen kuivuminen kesti ikuisuuksia tai sitten se meni märän tussin vaikutuksesta ihan ruttuun. En enää muista.
Pitää kokeille tuota piirustusmuovua.
Vangophania en minäkään löytänyt mistään.
-
Vangophania en minäkään löytänyt mistään.
Jos saksankieli on hallussa niin http://www.citde.net/shop/brppkz.htm tai sitten etsii kaverin joka osaa saksaa.
-
Yann kirjoitti Vert-de-gris -tarinan aikoinaan Yves Chalandille, joka ehti piirtää sitä muutaman sivun verran.
Paras Piko-kansi koskaan! Toivottavasti tämä saadaan joskus Tempon kanteen...
http://www.dupuis.com/catalogue/FR/al/18160/le_groom_vert-de-gris.html
-
Selailin tuota Vert-de-gris-albumia Pariisissa ja kovin teki mieli ostaa koska todella hyvältä näytti. Päätin kuitenkin jäädä odottamaan suomenkielistä versiota ihan pelkästään kannatusmielessä.
Aikookohan Egmont julkaista näitä sivujasarjan Pikoja piakkoin oikeina albumeina, vai tulevatko ne kaikki tämän uuden Tempo-lehden mukana?
Tykkäisin kovasti albumeista, mutta ei uusi lehtikään ole hassumpi juttu.
-
Piko ja Fantasio seikkailu Ajan pyörre on ilmestynyt suomeksi Tempo-minialbumina. Vaikka ihan lehti tuo "albumi" on... Arvostelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1257) todetaan: "Vaikka se ulkonaisesti ei ole ollenkaan Franquinin tyylinen, siihen on saatu mukaan jotain siitä sydämellisyydestä ja seikkailumielestä 'kuin silloin ennen.'"
Aika pyörteilee!
(http://www.kvaak.fi/images/articles/02072009153953-3.jpg)
-
Jos jollain on ylimääräistä rahaa, niin sitä voi seuraavan vuoden aikana
tuhlata vaikka näihin:
Comme les annonces se bousculent en ce moment; petit récapitulatif des sorties autour de Franquin d'ici à septembre 2010 :
Septembre 2009
- Le Trombone illustré fac-similé, Dupuis, 70 €
- Yvan Delporte, Moteur à rédaction, de Bertrand et Christelle Pissavy-Yvernault, Dupuis, 49 €
- Le Repaire de la Murène VO, MarsuProd, 120 €
Novembre 2009
- Intégrale Spirou et Fantasio T.8, Aventures humoristiques, Dupuis, 18 €
- Spirou et Fantasio, fac-similé du 1er album de Franquin, Dupuis, prix inconnu
Décembre 2009
- Les Idées Noires VO fac-similées, MarsuProd, 120 €
Avril 2010
- Gaston 1968 VO t.7, MarsuProd, 100 €
Septembre 2010
- Spirou VO (titre inconnu), MarsuProd, 120 €
p.-s. : les prix et les dates peuvent biensûr changer.
-
- Le Repaire de la Murène VO, MarsuProd, 120 €
- Les Idées Noires VO fac-similées, MarsuProd, 120 €
- Gaston 1968 VO t.7, MarsuProd, 100 €
Onkohan nämä kaikki semmoisia "originaalin näköisiä" (joissa näkyy kaikki mustien alueiden epätasaisuudet ja korjaukset yms), vaiko vain niitä isokokoisia mustavalko-integraaleja? (Tuo Mustat sivut sanoo ainakin olevansa fac-simile, joten se varmaan kyllä. Voi olla pakko hankkia, nimimerkillä yhden ko. originaalin Angoulemessa näyttelyssä nähneenä).
-
Muistan jostain lukeneeni, että kaikki Marsun tulevat Pikot ja Fantasiot ovat nimenomaan noita, jotkä ovat ikään kuin kopioita alkuperäisplansseista à la bretzelburg. Ihmettelin minäkin miksei Murenan pesän perässä lue fac-similé.
Mutta varmaan Marsu productionsilta tulee näytekuvia noista albumeista, joten voimme varmistua asiasta.
Niilot ovat vain suurennettuja mv-sivuja, extrojen kera toki.
Mustat sivut julkaistaan lyijykynäviivoineen päivineen.
-
Oli iloinen yllätys, kun lähikaupasta Tempon bongasin. Tuosta en ollut aiemmin tietoinenkaan. Pihtaan lehden lukemista maanantaina alkavaan lomamatkaan (ihan kotimaassa).
-edit-
Tulipa nyt tämän jälkeen lukaistua 14 sivua juttua moisestä aiheesta...
Pitäisi kai minun olla aktiivisempi lukija eri osioissa.
-
Joo,
sarjakuvista ei paljoa keskustella muut -osiossa... >:D
-
Tässä se nyt on.
Virallinen ilmoitus: Trombone Illustré -"integraali" ilmestyy syyskuun alussa.
http://www.dupuis.com/catalogue/FR/al/10696/le_trombone_illustre.html
(http://www.dupuis.com/Couvertures/Q/9782800142791-Q.JPG)
-
Kah Spirou Charleroi on koripalloseura.
(http://217.13.116.51/fans/charleroi_big.gif)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Spirou_Charleroi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Spirou_Charleroi)
Meillä vois olla Palloseura Pätkät tai Palloilevat Puupäät. ;D
Timo
-
Virallinen ilmoitus: Trombone Illustré -"integraali" ilmestyy syyskuun alussa.
http://www.dupuis.com/catalogue/FR/al/10696/le_trombone_illustre.html
Hinta 70 euroa?
Innostuin hankkimaan nuo Dupuisin uudet Spirou et Fantasio -kokoelmat, hienoa jälkeä, mutta mielestäni ne painaa nuo integraalinsa (http://integrales.dupuis.com/) hiukan liian huokoiselle paperille. Munken Creamia tai minulle vierasta Bessayaa niissä on käytetty, joku kiiltäväpintaisempi olisi toiminut paremmin, nyt värit ovat ehkä vähän liian tummia. Paperi tietysti imee myös mustaa, joka sitten taas näyttää himmeältä. Lopputulos on jotenkin... liian tasainen?
Aamulla tuli postissa Gil Jourdan L'Intégrale 1 (http://integrales.dupuis.com/integrale-jourdan-1.html), samat paperit siinä. Komea kirja kyllä muuten, eikä näiden hinnassakaan ole mitään napisemista. Tuo Trombone-kokoelma taitaa olla joku spesiaalijulkaisu.
-
Minusta taas tuo Piko ja Fantasio -integraalien paperi on täydellistä. Sarjakuvat pitää painaa mattapaperille. Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se että vanhat Non Stopit olivat mattapaperia. Nonareissa on aivan mahtavat värit!
Poikkeus:
Bilal näyttää hyvältä kiiltäväpintaisella paperilla. Pilotessa ilmestynyt Partie de chasse hakkaa albumiversiot näyttävyydessä mennen tullen.
edit:
Trombonen hinta on tosiaan aika kova.
Kyseessä ei ole käsittääkseni kuitenkaan mikään erikoispainos.
On muuten mielenkiintosta nähdä, onko Dupuis vain kuvannut vanhat Trombone-lehdet (fac-simile) vai onko kirja painettu vanhoista filmeistä. Jos jälkimmäinen vaihtoehto on toteutunut, moni keräilijä (ja sarjakuvasijoittaja) kiristellee hampaitaan.
Trombonen kovaa hintaa selittänee muhkea sivumäärä: 260 sivua.
-
Mustat hatut (Gregin käsikirjoittamana) alkoi Mustanaamiossa. Tuo varhaistyö näyttää oikein herttaiselta ja sopii hyvin 50-luvun Flash Gordonin rinnalle.
-
Mustat hatut (Gregin käsikirjoittamana) alkoi Mustanaamiossa.
Ei tainnut Greg olla vielä tuolloin kuvioissa mukana.
Franquinkin oleskeli noihin aikoihin Amerikassa Neuvostoliiton hyökkäystä paossa, muistaakseni.
-
Ei tainnut Greg olla vielä tuolloin kuvioissa mukana.
On tuohon Mustanaamiossa merkitty Greg käsikirjoittajaksi. Tiedä sitten, onko toimitukselle sattunut lapsus.
-
Wikipedian mukaan Greg aloitti Pikon ja Fantasion parissa vuonna 1960.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Greg
-
Nyt Mustiksessa (18/09) jemmattuna Rajamystereeri tarina. Jäi sen edellisen numeron Mustat Hatut ostamatta kun kannessa ei mainittu Piko & Fantasion olevan lehdessä. Harmittaa.
-
Hinta 70 euroa?
Tuossa Delporte-kirjassa pitäisi olla runsaasti ennenjulkaisematonta materiaalia, mm. Franquinin julkaisematon Trombone-illustré kansikuvapiirros (couleurs directs). Tyypit on tehneet tätä kirjaa neljä vuotta, kuulemma. Kovaan hintaan on vaikuttanut mm. se, että oikeuksia materiaaliin on pitänyt haalia sieltä ja täältä. Ja siis maksaa rahaa sinne ja tänne.
Sivuja pitäisi olla uusimman tiedon mukaan yli 300.
Ilmestyy 15.9.
Amazonilla hinta oli pikkuisen päälle 60 e.
-
Trombone illustrén logoissa riittää tutkittavaa.
(http://www.dupuis.com/Series/1744.jpg)
Tämä logo on sieltä keskivaiheilta yksityiskohtien määrässä arvioituna.
-
Ilmestyy 15.9.
Amazonin (http://www.amazon.fr/Trombone-Illustre-Collectif/dp/2800142790/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1251885999&sr=8-1) ja Dupuisin sivujen mukaan pasuuna päästettäisiin irti 4. syyskuuta. Ylihuomenna.
-
Aina parempi. ;D
Voin ottaa nuo festareille mukaan.
-
Pannaas tämä tänne esille, jotta voitte halukkaat ostaa tämän heti tuoreeltaan, ettei sitten tarvi aikojen päästä koluta ebaytä ja hämmästellä huikeita hintoja.
http://www.franquin-collector.com/albums/le-repaire-de-la-murene.html
(http://www.franquin-collector.com/media/catalog/product/cache/1/image/302x/5e06319eda06f020e43594a9c230972d/C/P/CP_MureneMarsu_flash-1.jpg)
-
Meni pupu pöksyyn ja peruin Trombone Illustrén tilauksen amazonilta.
Huhu kertoo, että olisivat vain skannanneet vanhat lehdet ja painaneet ne kirjaksi.
Ei kelpaa.
Haluan nähdä omin silmin
minkälainen kirja on kyseessä
ennen ostopäätöksen tekemistä.
Toivoin, että Dupuisilla olis
ollut alkuperäiset filmit tallessa...
-
Toi on sitten jo ilmestynyt... ihme ettei amazon.fr tuota myy.
Musta Sivut VO on kylläkin ollut jo tilattavissa muutaman viikon verran.
Näyttää kyllä hienolta, noita värisivuja olis hieno nähdä läheltä.
-MTT
-
Ilmeísesti Marsu myy tuota P&F inetgraalia ensin itse omien nettisivujensa kautta ja pistää sen kirjakauppamyyntiin lokakuussa. Jos albumeita on enää jäljellä.
Näin arvelivat franquin.org:ssa.
-
Ymmärtääkseni oma kappaleeni lähti Monacosta kohti Helsinkiä eilen.
-
Onkos tässä ketjussa ollut aiemmin puhetta tuosta Sarvikuonojahdin uudemmasta järkyttävästä suomennoksesta. (koitin hakua, muttei tuntunut löytyvän)
Albumin lopussa, kun pojille luovutetaan uusi Turbotraction, "suomennos" kuuluu:
"Turboa-yhtiön ensimmäinen etuvetoinen turboauto". !!! >:(
Aikanaan tämä harmitti suunnattomasti, eikä aika ole haavoja parantanut.
Ruudussa tämä oli oikein, TURBIINIKÄYTTÖINEN auto.
Koko auton idea on pilattu surkealla käännöksellä.
Vielä tänä päivänäkin turbiinikäyttöinen auto olisi kovempi sana, kuin joka paikasta löytyvät turboahtimella varustetut autot. (Vaikkakin turbiiniautojen kausi jäi aikanaan lyhyeksi)
Turbiini näkyy oikein hyvin siinä sarjassa, missä Sheikki ajaa poikien auton mäsäksi.
-
Onkos tässä ketjussa ollut aiemmin puhetta tuosta Sarvikuonojahdin uudemmasta järkyttävästä suomennoksesta. (koitin hakua, muttei tuntunut löytyvän)
Ei ole puhuttu tuosta. Joitakin yleisiä mainintoja Ruudun/Non Stopin käännösten ylivertaisuudesta on siellä täällä jossakin.
Kyllä noista antamistasi esimerkeistä huomaa heti, kumpi osuu maaliin ja kumpi pöpelikköön.
Sitten joskus kun Ruudut lahoavat vanhuuttaan, on mieli musta.
-
Murenan pesä -integraali luettu. Vaikka kuvat on isoja ja peitevärikorjaukset näkyvissä kuten myös lyijykynäviivat ja tekstaussiniviivat, tarina vei vastustamattomasti mennessään.
Unohtui kokonaan noiden herkullisten yksityiskohtien tiirailu, piti vain jännätä taas kerran että osuuko se metomol-kranaatti ajoissa.
Mahtava julkaisu. Parempi kuin QRN Bretzelburg.
-
Le groom vert de gris (= Vihreänharmaa pikkolo?) luettu.
Upeasti kuvitettu seikkailu. Juonessa käänteitä kuin pienessä kylässä.
Viittauksia aikaisempiin Piko ja Fantasioihin ja Tintteihin ja Hergeen, Indiana Jonekseen jne...
Osa viittauksista toimi hyvin, osa ei.
Ranskantaitoni ei riittänyt kaikkien koukkujen ymmärtämiseen.
Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat natsien miehittämään Belgiaan.
Groom vert de gris ei ollut ihan yhtä hieno kuin edellinen Emile Bravon Piko-tarina, mutta kouluarvosanaksi antaisin kuitenkin kiitettävän.
Toivottavasti nämä kaksi seikkailua saataisiin suomeksi. Kovissa kansissa.
edit:
Albumi on tekstattu aivan sairaan hienosti. Ei siis mitään sen kummempaa kuin hitsin hienoja kirjaimia. Ja jos on ihan käsin väkerretty eikä käytetty fonttia, niin... Huh, Huh!
-
Le groom vert de gris (= Vihreänharmaa pikkolo?) luettu.
Tästäkin tehty ältsin hieno traileri (http://www.dailymotion.com/video/x8sbqj_le-groom-vertdegris_creation). Tulispa nämä edes Tempoon.
Timo
-
Tulispa nämä edes Tempoon.
Tempo taitaa olla sen kokoinen, että näitä pitäisi ehkä pienentää.
Jos pitää, niin ei hyvä. Vrt. Jerome K. Bloche Mustanaamiossa, vain varjo alkuperäisestä albumi-Blochesta!
Tempossa värit on kuitenkin toistettu tosi hienosti.
-
Frank Le Gallin taide istui hyvin Tempon formaattiin.
Kuin nenä päähän. Ajan pyörteissä näytti uskoakseni paremmalta
Tempossa kuin olisi näyttänyt omassa albumissaan.
-
Tilasin vasta nyt tuon Bretzelburgin facsimile-version. Outoa kyllä, vaikka se on jo mennyt ebayllä keräilyhintoihin (170 euroa!), www.franquin-collector.com -in kautta sitä sai edelleen myös tilattua suoraan Marsu Productionilta ovh-hintaan. Niiden sivuilla sai tilauksen maksettua suomalaisen verkkopankin kautta, joten palvelu sujui oikein jouhevasti. Kirja saapui myös erittäin hyvin pakattuna, joten suurikokoisuudestaan huolimatta tuli perille ihan priimakunnossa.
En varmaan kuitenkaan lähde Mureenan pesää hankkimaan samassa muodossa, tai muitakaan Piko ja Fantasioita, paitsi ehkä jompaa kumpaa täyttä Zorbul-albumia voisi harkita, jos/kun joskus tulevat...
Mustat sivut -facsimile sen sijaan lienee tämän perusteella kyllä pakko-ostos.
Ja jos tämän mallin mukaisesti rupeavat myös julkaisemaan Niilo Pielisiä tämmöisinä versioina, niin sitten saattaa kyllä lompakko valittaa useammankin kerran...
-
Ja jos tämän mallin mukaisesti rupeavat myös julkaisemaan Niilo Pielisiä tämmöisinä versioina, niin sitten saattaa kyllä lompakko valittaa useammankin kerran...
Ei taida olla todennäköistä. Jo viimeisessä normaali-Niilo-integraalissa oli paikoin jouduttu turvautumaan valokopioihin tai vanhoihin painofilmeihin. Luulen, että aika moni Niilo-planssi on keräilijöidenhoteissa ja pysyy siellä.
Piko ja Fantasio -planssit näyttäisivät olevan jostain syystä vielä Franquinin perikunnan hallussa ja näin ollen Marsun saatavilla.
Tosin jonkun seikkailun originaalit Franquin kuulemma lahjoitti Macherotille kiitokseksi jostain palveluksesta tjms. Olikohan se juuri tuo Mureenan pesä...
... joka Mureenan pesä fac-simile intégral on aivan loistava!
Kuitenkin. Onnea vaan Jyrkille hienon hankinnan johdosta.
edit:
marsu productionsilla näyttää olevan semmoinen politiikka, että mitä aikaisemmin tilaat teoksen, sen korkeampi numerointi on. Jos taas vetkuttelet tilausta ja riskeeraat, että tuote on loppu, albumin numero voi olla kovinkin alhainen. Ja alhainen numerohan on aina tosi cool-juttu.
-
Luulen, että aika moni Niilo-planssi on keräilijöiden hallussa ja pysyy siellä.
marsu productionsilla näyttää olevan semmoinen politiikka, että mitä aikaisemmin tilaat teoksen, sen korkeampi numerointi on.
Numerointi-havainto pitää varmaan paikkansa: minun kappale on numero 39.
Niin, suoraan jotain julkaistua albumia vastaava facsimile-Niilo voisi olla vaikea, mutta kyllä niistä jäljellä olevista sivuista silti varmaan useamman facsimile-albumin saisi koostettua... ainakin valikoima sarjan eri tyylikausista, terävaihe, sivellinvaihe, rapidovaihe. (Ja kun kerran noista Mustista sivuistakin tehtiin kirja, vaikka yksi isokokoinen V.O. oli jo takana, tämä tuntuisi osoittavan, että rahanahneudella on asiassa iso vetovoima...)
Jokos Mustat sivut on sinulle saapunut?
-
Jokos Mustat sivut on sinulle saapunut?
Minulla on ennestään se MV-integraali, joten armahdan lompakkoani tämän fac-simile-homman kohdalta. Kaikkea ei voi saada. Eikä tarvikaan saada.
Kerro sitten, onko siinä kuinka paljon extroja: Luonnoksia, mainoksia yms...
edit:
Mureenan pesässä on muuten esim. useita kuvia Franquinin ostamasta laivan pienoismallista, joka on toiminut "Vaiteliaan" mallina. Nam.
-
Marsupilamin pesästä tulossa ensi vuonna joku erikoissuperpainos.
http://franquin.org/forum/viewtopic.php?t=3565
Pikkuisen alkaa haiskahtamaan rahastukselta tämä Marsu Productionsin touhu.
Olenko siis ostanut "turhaan" Marsupilamin pesä -intégraalin samoin kuin Mustat sivut?
Rogntudju!
-
Kah mikä mediatapaus mennyt kokonaan ohi!
Varsinkin Sieninevan kreivin roolitus on onnistunut tismalleen. :D
-
Kehno kun ei löydy J. Kajanojasta vanhempaa kuvaa mistään päin nettiä. Sillä sehän se on tuossa vasaemmalla, 70-luvun Kajanoja.
Timo
-
Mustat sivut saapui, päätin että tarkempi kommentointi siitä sopii paremmin johonkin toiseen ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6643.msg280528.html#msg280528).
Reilut 30 sivua on ekstroja, kaikki kansikuva-, vinjetti- ja otsikkopiirrokset myös originaalikoossa ja sitten lyikkäriluonnoksia. Niin ja tämä kappale on numero 102, vaikka tilattu jo tässä vaiheessa. Tässä on näköjään hiukan isompi painos, 3000 kpl.
-
Aika vanhaa juttuahan tämä on, mutta en huomannut että kukaan olisi vielä keskustellut tästä. Cinebook (http://www.cinebook.co.uk/index.asp) on siis ryhtynyt julkaisemaan Piko & Fantasio-tarinoita englanniksi. Ensimmäinen julkaistu albumi Adventure Down Under (http://www.cinebook.co.uk/catalogue~cat~A-002B~code~9781849180115.asp), eli kotoisemmin P & F Australiassa, ilmestyi lokakuussa. Toivon mukaan saavat myytyä tarpeeksi että uskaltaisivat sivistää englanninkielistä maailmaa julkaisemalla myös Franquinin työt kyseisellä kielellä.
EDIT: Korjasin FTP-linkit URL:iksi... Linkkien käyttö on vielä vähän hepreaa minulle.
-
Ensimmäinen julkaistu albumi Spirou & Fantasio - Adventure Down Under (ftp://http://www.cinebook.co.uk/catalogue~cat~A-002B~code~9781849180115.asp), eli kotoisemmin P & F Australiassa, ilmestyi lokakuussa.
Olit laittanut linkit ftp-linkeiksi, joten ne eivät toimi.
Tässä (http://www.cinebook.co.uk/catalogue~cat~A-002B~code~9781849180115.asp) Cinebookin Piko ja Fantasio -linkki. Cinebook pukkaa koko ajan uutta kamaa esiin. Ilmeisesti ei mene ihan huonosti. Mukava kun kääntävät myös semmosta ranskis-kamaa, jota ei suomeksi ole tullut. Jee!
Timo
Timo
-
Aika vanhaa juttuahan tämä on, mutta en huomannut että kukaan olisi vielä keskustellut tästä. Cinebook (ftp://http://www.cinebook.co.uk/index.asp) on siis ryhtynyt julkaisemaan Piko & Fantasio-tarinoita englanniksi. Ensimmäinen julkaistu albumi Spirou & Fantasio - Adventure Down Under (ftp://http://www.cinebook.co.uk/catalogue~cat~A-002B~code~9781849180115.asp), eli kotoisemmin P & F Australiassa, ilmestyi lokakuussa. Toivon mukaan saavat myytyä tarpeeksi että uskaltaisivat sivistää englanninkielistä maailmaa julkaisemalla myös Franquinin työt kyseisellä kielellä.
Tästä tulikin mieleeni, että ruotsia osaavien iloksi noita Piko ja Fantasio -integraalikokoelmia julkaistaan ilmeisesti parhaillaan sellaisenaan ruotsiksi. Tulin juuri ostaneeksi kokoelman "Spirou 1954-1956", josta löytyvät tarinat Mureenan pesä (Vrakmysteriet), Quick Super (Quick Hyper Super), Operaatio Hiljaisuus (Tystnadens pirater) ja sitten tuo gorilla- ja kultakaivosjuttu (Gorillan och guldgruvan), jonka suomenkielistä nimeä en muistakaan.
Aivan käsittämättömän hätkähdyttävä nostalgiapläjäys. Suosittelen.
-
Mukava kun kääntävät myös semmosta ranskis-kamaa, jota ei suomeksi ole tullut. Jee!
Montakos Yakaria on tullut suomeksi?
Cinebook näyttäisi olevan jo osassa seitsemän. Muutaman noista voisin jopa hankkia hyllyyni.
-
tuo gorilla- ja kultakaivosjuttu (Gorillan och guldgruvan), jonka suomenkielistä nimeä en muistakaan.
Kultakaivoksen gorillat.
-
Montakos Yakaria on tullut suomeksi?
Lakomasta luntattua: peräti kahdeksan Yakari-albumia on suomennettu. Non Stop -albumeina ilmeistyi aluksi kaksi tarinaa ja myöhemmin Otava julkaisi ne uudestaan kuuden muun seikkailun ohella.
Olisin itse veikannut huomattavasti pienempää lukua, enkä muista edes nähneeni noita kaikkia vaikka lapsena Yakareita tulikin luettua innokkaasti. Omasta hyllystä löytyy kolme.
-
Otavan albumit, paitsi nuo kaksi ensimmäistä ostin kerralla alennusmyynnistä. Muistaakseni aika nopeasti päätyivät alekoreihin.
Kakarana tuli luettua ja nyttemmin kerättyä. Ovat kohtuullisissa hinnoissaan ja ievät maailman helpoimpia löytää, koko sarja siis...
-
Morjens!
Minulla on pieni kasa piko ja fantasia lehtiä/kirjoja.
Löytyy "Pikon ja Fantasion seikkailuja" -nuomerot 10, 12, 13, 14, 15, 17, 18, 19, 20, 21, 23
Niin ja löytyy vielä tuommosia kuin "Pikku piko seikkailee" 1-5
Onkos täällä ketään ketä voisi kiinnostaa nämä? Ja minkähän arvoisia nuo voisivat olla?
-
Selma, täytyypäs laitella muualle
-
Rohkaistuin nyt joululomalla hankkimaan urakalla vanhoja kirjastokavereita hyllyyni. Aivan upea tunne lukea vaihteeksi ihan ikiomaa franquinia ja janrya.
Piko ja Fantasio on kai ensimmäinen tuttavuuteni kunnon sarjakuvaan massatuotantona tehtailtavan Akun jälkeen. Brezelburg oli ensimmäinen albumi, johon lukupulassani seiskalla tartuin ja muistan yhä, miten leijailin loppupäivän täysin eri sfääreissä kuin ruotsin tunnilla :laugh:. Olen ruvennut syventämään tietojani sarjasta vasta lukiossa ja rassasin kirjastotätejä alinomaa uusilla kaukolainapyynnöillä (surkea sarjakuvavalikoima meidän kirjsatossa..).
Brezeli on edelleen minulle rakkain tarina. Siinä esiintyviin hahmoihin, huumoriin ja maailmaan rakastuin. Ja siitä löytää aina joka kerralla uusia näkökulmia tai Franquinin pikkutarkkoja yksityiskohtia joita ei ole ennen huomannutkaan. Tomen ja Janryn Moskova on (suuri yllätys...) heti seuraavana. Tämäkin oli niitä ensimmäisiä lukemiani albumeita ja se hävisi myöhemmin mystisesti kirjaston hyllyltä. Siinä sitä sai sitten metsästellä joka puolelta Suomea.
Sarjan nykytasosta en sano mitään. Pelottaa vaan, että sitä modernisoidaan liiaksi tai tuodaan mukaan elementtejä jotka eivät siihen ehdottomasti kuulu (kuten Morvanin ja Munueran lisäämä fantasia). Voi, jos sitä osattaisiin kehittää Franquinin henkeä kunnioittaen.
-
Morvan & Munuerahan ovat tätä nykyä saaneet jo kenkää. Heidän tilalleen ovat tulleet Tempostakin tutut Vehlmann ja Yoann. Kivijättiläiset sai minut tykkäämään heidän tarinoistaan. Viiva on elävää ja huumoriakin löytyy. Modernisointiakin on tehty, mutta sitä ei ole vedetty mitenkään överiksi.
Kaksikon ensimmäinen P&F-pääsarjan albumi, Il y a un monstre à Champignac, on kuitenkin hieman myöhässä... alkuperäinen valmistumispäivä oli viime vuoden lokakuussa. Saisivat saada sen jo uunista ulos että saataisiin se joskus suomeksikin.
-
Schwartz on aikeissa tehdä kaksi albumia käsittävän tarinan Franquinin, Jijén, Morriksen ym. seikkailuista Ameriikan mantereella.
Lähde: franquin.org
-
Morvan & Munuerahan ovat tätä nykyä saaneet jo kenkää.
Kenkää saivat ja minä käkätin iloisena vieressä. En kai pysty ikinä antamaan heille anteeksi sitä viimeisen albumin lopetusta. Jaa jaa.
Pidän peukkuja Vehlmann ja kumppaneille, vaikkei kaksikon tyyli netin näytekuvien perusteella sytyttänyt mitään intoa. Saa nähdä mihin suuntaan homma lähtee heillä kehittymään.
-
Tässä (http://www.telerama.fr/livre/spirou-groom-toujours-2-3-secrets-de-fabrication,41393.php) linkissä näkyy vähän maistiaisia uudesta albumista. Yoann tussaa siinä jotakin ruutua, ja siinä näkyy myös muutama luonnossivu. En tosin harmikseni ymmärrä mitään siitä mitä he puhuvat, koska en ymmärrä ranskaa lainkaan...
-
Tässä (http://www.telerama.fr/livre/spirou-groom-toujours-2-3-secrets-de-fabrication,41393.php) Yoann tussaa siinä jotakin ruutua,
Olisi tuota sivellintyöskentelyä katsellut pidempäänkin. Ja kuvakulma oli aika ajoin melko huono.
Mutta erittäin kiinnostavaa, enivei!
-
Jos mietit asuntoosi uusia nojatuoleja, tässä (http://www.leblon-delienne.com/?categorie=&id=3&produit=417&coloris=0) voisi olla tuote juuri sinulle.
Istuin tämmöisessä mööpelissä Angoulemessä. Vaikka se olikin jotain muovia, siinä oli erittäin mukava istua.
-
Jos mietit asuntoosi uusia nojatuoleja, tässä (http://www.leblon-delienne.com/?categorie=&id=3&produit=417&coloris=0) voisi olla tuote juuri sinulle.
Istuin tämmöisessä mööpelissä Angoulemessä. Vaikka se olikin jotain muovia, siinä oli erittäin mukava istua.
No jo on. Ei näytä mukavalta ja hintakin on jo lähellä kunnollista sohvaa. Piristävän erikoinen kuitenkin.
Jos tulee lottovoitto (isompi), niin Tertsille lähtee heti kaksi tuollaista.
-
Jos tulee lottovoitto (isompi), niin Tertsille lähtee heti kaksi tuollaista.
Kiitos jo etukäteen.
Minkäs väriset nuo tuollaiset nojatuolit on Pikolla ja Fantasiolla?
Mä haluan sitten samaa väriä kuin heillä.
:)
-
Kah mikä mediatapaus mennyt kokonaan ohi!
Varsinkin Sieninevan kreivin roolitus on onnistunut tismalleen. :D
Sori, jos nyt kysyn tyhmii, mut onko toi totta vai pelkkä taitava fan art kuva?
-
Fanien tekemä kuvahan tuo on. Mutta hyvät kuvat ovat silti löytäneet.
-
Forum Franquinilla kirjoittelevat, jotta uusimmassa Piko ja Fantasio -integraalissa on maininta, että Franquin tussasi joitakin Fournierin ruutuja (Marsupilamin lisäksi) Fournierin ensimmäiseen P&F-albumiin.
Tätä mä olen jo epäillytkin! Vuosia.
-
Internetin syövereistä löytyi uutta tietoa seuraavasta Piko ja Fantasio-alpparista (http://www.bodoi.info/news/2010-05-06/spirou-et-fantasio-le-teasing-de-dupuis/33610). Ilmestymispäivä on 3. syyskuuta.
Albumin nimikin on näemmä ehtinyt vaihtua Alerte aux Zorkons-nimiseksi. Sivulla olevat pikkukuvat eivät ole kovin selkeitä, mutta vaikuttaa todella hyvältä. :P Tämä suomeksi ja heti!
EDIT: Kansikin löytyi vähän isompana.
-
Näyttää oikein hyvältä! = hulvattomalta ja kaikin puolin svengaavalta.
Mä toivon eniten, että saisimme piakkoin nuo Pikon ja Fantasion natsi-seikkalut suomeksi.
Ja mieluiten vieläpä samaan aikaan molemmat.
-
Zombiet P&Fn vastustajina on minusta kohtuu kaukaa haettua mutta suurella tödennäköisyydellä hyvää luettavaa. Kohtapuolin tullee sitten vampyyrejä kaksikkoa vastaan.
-
...Mä toivon eniten, että saisimme piakkoin nuo Pikon ja Fantasion natsi-seikkalut suomeksi.
Ja mieluiten vieläpä samaan aikaan molemmat.
Sattuneesta syystä tiedän, että ne eivät tule ulos samaan aikaan. Eka natsialppari kumminkin liikkuu jo vaivihkaa jossain konsernikoneiston syövereissä kohti jonain päivänä vääjäämättä tapahtuvaa julkaisuaan. 8]
Pitänee kysäistä jossain vaiheessa Ärrämäeltä, mitä linjauksia aikataulujen suhteen on linjailtu siellä Egmontilla.., ja onko niillä suomentajaa valittuna tuleville seikkailuille.
-
Eka natsialppari kumminkin liikkuu jo vaivihkaa jossain konsernikoneiston syövereissä kohti jonain päivänä vääjäämättä tapahtuvaa julkaisuaan. 8]
Kas, kas!
Mahtavaa.
... ja kiitos tiedosta.
-
Kuulopuhe - huhu - juoru kertoo seuraavaa: Syksyn festareilla lienevät saatavilla sekä Bravon että Schwartz&Yannin P&F -seikkailut toisen maailmansodan pyörteissä. "Groom Vert-de-Gris'n" suomentajan nimi ei jäänyt mieleen, mutta kuulemma erinomainen.
-
Syksyn festareilla lienevät saatavilla sekä Bravon että Schwartz&Yannin P&F -seikkailut toisen maailmansodan pyörteissä.
No niin!
Bravo! Schwartz et Yann!
Niin sitä pitää! Pakko kai noi on hankkia, oli putkiremontti tai ei.
edit:
Ja ainakin näin etukäteen ajateltuna tuntuu luontevalta, että nuo maailmansotaseikkailut tulevat suomeksi nimenomaan samalla kertaa. Sen verran erilaisessa P&F-maailmassa liikutaan.
-
Viimevuosien P&F -alpparit eivät ole niin iskeneet, mutta pitäisiköhän näihin tutustua? Tertsin taannoinen arvostelu Bravon albumista ainakin sai kiinnostuksen viriämään.
Mahtaakohan nämäkin siirtyä kovakantiseen formaattiin? Hmm..
-
Bravon Piko-tarina valittiin joissain piireissä vuoden albumiksi, jopa.
Tarina on ihan eri maata kuin mikään muu sarjan tarina.
Yann ja Schwartz liikkuvat perinteisemmillä linjoilla, mutta pidin heidänkin versiostaan. Yann yrittää kokeilla rajoja, tyypilliseen tapaansa.
Bravoa suosittelisin nautittavaksi hyvän konjakin kera. Rauhallisesti. Nauttien.
(Czaban mainitsema arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1067). )
-
Bravoa suosittelisin nautittavaksi hyvän konjakin kera. Rauhallisesti. Nauttien.
Mainiota! Pistetään hankintaan syksyllä. Kuvitusnäytteistä olen jo pitänytkin.
Egmont on todella parantanut BD-sarjojen tarjontaansa viimeisen vuoden aikana. Pisteet siitä.
-
Bravon Piko-tarina ... ...on ihan eri maata kuin mikään muu sarjan tarina.
Totta: se on huomattavan "kirjallinen", ja kaikilla henkilöhahmoilla on hyvin elävät omat äänet ja aitoinhimilliset käytöskuviot.
Yann ja Schwartz liikkuvat perinteisemmillä linjoilla... ... Yann yrittää kokeilla rajoja, tyypilliseen tapaansa.
Ja siinä on varmaan miljuuna vekkulia kuvallista yksityiskohtaa ja hommage-hatunnostoa koko belgialaisen sarjakuvaperinteen suuntaan. Suomentajan on täytynyt olla aivan ässä, koska repliikit pursuvat semmoisia brysselismejä, joista ainakaan minä en ota hetikohta selvää. Hieno albumi kumminkin.
-
repliikit pursuvat semmoisia brysselismejä,
"Le groom vert-de-gris" oli alkuperäinen albbu. Sittenhän tuli sen perään semmoinen brysseliläinen erikoisjuttu "Le Kastar des Marolles". Ilmeisesti vain kansi on erilainen, muuten seikkalu lienee sama.
Onkos tuo "Kastar..." joku murrealbumi?
Vai mikä kummajainen on kyseessä?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=16598)
-
Onkos tuo "Kastar..." joku murrealbumi?
Vai mikä kummajainen on kyseessä?
Erikoisjulkaisu sanoo Wiki: November 2009: Limited edition of 2000 copies Dupuis, with cover and new song (The Kastar Marolles), with green canvas backpacks, taking up the album in color, but in Brussels dialect, the brusseleer. Il est accompagné d'un lexique, de quelques images inédites ainsi qu'un commentaire de Yann sur certains passages notables de l'histoire. It is accompanied by a glossary of some unpublished images as well as a commentary on certain passages Yann notable history.
Graphivoren sivuilta: After this great album by Yann and Schwartz was the number one shot 5 albums of Spirou and Fantasio published by Dupuis, coming here in November "The Kastar Marolles, Brussels version (very understandable) of the album version rich and luxurious. The album back fabric is complemented by a glossary and an editorial giving very many details and historical anecdotes decorated with a sumptuous specification chart.
-
X-men: Danke söön.
Wikistä löytyy siis kaikki!
Kyseessa on erikoijulkaisu varustettuna erikoisherkuilla. Pieni painos.
Tosikeräilijöille.
-
Ainakin Kastarin kansi on paljon onnistuneempi.
Tuota soisi käytettävän mikäli oikeudet sallivat mutta nämä eivät aina ole kustantajain käsissä.
Minut Piko & Fantasio on vakuuttanut olemalla laatusarja joka on säilyttänyt tasonsa tekijätiimien vaihtuessakin.
Sarjakuvaa jota Ajanhammaslääkäriliitto ei suosittele, mutta BDstä vähänkään pitävä arvostaa.
-
Minusta taas tuo natsilippukansi on paljon parempi! ::)
-
Makuja on monia.
On hyviä molemmat Tertsin pitämässä on enemmän Harold Llyodia toinen taas klassisempi Pulpkansi.
Kastarin kannen dynamiikka ja tunnelma puhuttelee minua enemmän.
Sisältöhän kuitenkin ratkaisee.
-
Sisältöhän kuitenkin ratkaisee.
Ai joo. Sekin vielä!!!!
-
totta kai ratkaisee, ainakin minulla.
Sehän Pikossa ja Fantasiossa miellyttääkin: tasoon ja laatuun on voinut luottaa
-
totta kai ratkaisee, ainakin minulla.
Siis ilman muuta ratkaisee. Kunhan yritin olla vitsikäs.
Mä en ole ollut hirveän innostunut post-franquinilaisista P&F:stä. Ja varsinainen franquin-kausikin kärsii huonoista väreistä, vaikka tarinat ovat pääsääntöisesti hyviä.
Nämä natsiseikkailut on miellyttäneet kovasti. Varsinkin Bravon sommittelema ensimmäinen tarina.
-
Äh, minä ja huumori...
Mä en ole ollut hirveän innostunut post-franquinilaisista P&F:stä. Ja varsinainen franquin-kausikin kärsii huonoista väreistä, vaikka tarinat ovat pääsääntöisesti hyviä.
Nämä natsiseikkailut on miellyttäneet kovasti. Varsinkin Bravon sommittelema ensimmäinen tarina.
Franquinin jälkeinen kausi on ollut vaihtelevaa, mutta tekijät ovat tehneet itsensä näköistä P&Fää, pysyen hahmoille uskollisina.
Antaneet oman tulkintansa siitä mikä on sarjan henki, vieläpä melko hyvin.
Harva sarja voi moisella rintaansa röyhistää.
-
No oli nämä Cauvinin kahvitauoilla rustaamat Hiljaisuuden salaisuudet jne. aikamoista pöppöä. Fournierillla taas ei ollut minkäänlaista "rytmitajua".
Tuoreemmasta päästä PF-mangga-bd potki yli olemattoman riman hyperteennäisine venytyksineen ja överein kuvakulmin.
Perinteinen Jijétys-tyyli natsaa parhaiten Pikoon ja Fantasioon.
-
Nyt olisi esim. Angoulemeen-menijöillä hyvä syy poiketa
Pariisin sijaan Brysselissä.
Ja mikäs sen päheempää
kuin menna kesälomalla EU:n pääkaupunkiin. ;)
Centre Belge de la Bande Desssinée (CBBD)
L'atelier de Franquin, Jijé, Morris et Will
du 15 juin 2010 au 30 janvier 2011
Bruxelles
Kuva napattu www.eurobd.comista.
-
Katselin CBBD:n sivuilta valokuvia tästä "Atelier"-näyttelystä.
Hmmm. Hiukan olin pettynyt. Isoja plakaateja on esillä, mutta minä haluaisin nähdä herrojen sarjakuvasivuja, luonnoksia, hahmosuunnittelua jne.
Onkohan tuo sittenkään käymisen arvoinen happening?
-
Mitä katselin niitä näyttelykuvia, niin luulisin, että ainakin originaaleja on nähtävillä. Yhden kuvan lasivitriinissä näyttäisi olevan ainakin yksi planssi. Luonnoksia ei ehkä ole kuitenkaan yhtä paljon, kun niiden säilyminen on yleensä heikompaa...
-
Luonnoksia ei ehkä ole kuitenkaan yhtä paljon, kun niiden säilyminen on yleensä heikompaa...
Työskennellessään Franquinin apulaisena Jean Roba pelasti lukuisia mestarin "pilalle menneitä" piirroksia roskiksesta, jonne Franquin oli ne viskannut. Roban mukaan useissakaan kuvissa ei ollut mitään vikaa.
Se itsekriittisyys...
-
Yann ja Schwartz liikkuvat perinteisemmillä linjoilla, mutta pidin heidänkin versiostaan. Yann yrittää kokeilla rajoja, tyypilliseen tapaansa.
Tuli ostettua tämä matkalukemiseksi reissulla Saksassa ja albumihan on täynnä cameo-rooleja ja viittauksia muihin lähinnä ranskankielisiin sarjakuviin. Kunhan tuo ilmestyy, niin voitaisiin virittää Kvaakkiin "kuka bongaa mitäkin"-keskustelu. Ellei kustantaja sitten pilaa iloa, listaamalla niitä albumiin.
-
Internetin syövereistä löytyi uutta tietoa seuraavasta Piko ja Fantasio-alpparista (http://www.bodoi.info/news/2010-05-06/spirou-et-fantasio-le-teasing-de-dupuis/33610). Ilmestymispäivä on 3. syyskuuta.
Albumin nimikin on näemmä ehtinyt vaihtua Alerte aux Zorkons-nimiseksi. Sivulla olevat pikkukuvat eivät ole kovin selkeitä, mutta vaikuttaa todella hyvältä. :P Tämä suomeksi ja heti!
Näyttää kyllä hyvältä, mutta jotenkin mietityttää se, että onkohan P&F:ssä käsitelty ''kadonnut maailma'' - meininkiä riittämiin. Ei niinkään etteikö aiheeseen voisi palata, mutta kuitenkin...
-
Egmontin blogiin on näyttänyt ilmaantuvan kannet tulevista Pikoista. Julkaisuviikotkin tiedossa:
-Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 1: Nuoren sankarin päiväkirja (vk 36)
-Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 2: Tummanvihreä pikkolopoika (vk 43)
Hienoa toimintaa Egmontilta. Blake & Mortimer ja Incal tähän vielä päälle niin syksyn sarjisostokset ovat valmiina.
-
Dupuisin kotisivulta poimittua:
16/08 Tout le monde aime Franquin
"À partir du lundi 16 août, tous les jours à partir de 10h, sur La Première (RTBF radio), un épisode de "tout le monde aime Franquin", un documentaire radio avec les voix de Franquin, Isabelle, sa fille, Charles Dupuis..."
Elokuun 16. päivästä alkaen "Kaikki rakastavat Franquinia". Joka päivä klo 10 (Belgian aikaa) radio-ohjelma Franquinista RTBF Premierellä. Ohjelman kestosta ei ole tietoa.
Pitää kokeilla maanantaina kuuluuko se vaikkapa tämän (http://www.rtbf.be/lapremiere/) linkin takaa.
http://www.rtbf.be/lapremiere/
-
Perskutti! Unohdin tuon radiolähetyksen.
No, luin äsken 15 näytesivua Yoannin ja Vehlmannin Pikosta ja Fantasiosta (siitä missä ne roikkuu liaanista kurkottavia käsiä karussa).
Minusta alku oli oikein lupaava. Piirrokset ovat hiukan kummallisia, mutta tarina
oli vauhdikas hauskoissa käänteissään.
-
Piko ja Fantasio "Kultakaivoksen gorillat"- albumi
ilmestyy ranskaksi fac similé (http://www.amazon.fr/Spirou-Fantasio-version-originale-simil%C3%A9/dp/2354260318/ref=sr_1_fkmr1_1?ie=UTF8&qid=1282381251&sr=8-1-fkmr1) -versiona. Eli sivut on rasteroitu suoraan originaaleista. Lopputulos näyttää suurinpiirtein sellaiselta, kuin jos olisit päässyt kurkkimaan Franquinin olan taakse hänen piirtäessään.
Albumi ilmestyy syyskuun puolivälissä. 100 sivua. 113 e.
edit:
Franquinin joulut -kirjasta (Les Noëls de Franquin) otetaan tänä vuonna uusintapainos.
Viehättävä teos.
-
Franquinin joulut -kirjasta (Les Noëls de Franquin) otetaan tänä vuonna uusintapainos.
Viehättävä teos.
Mites, onko tuo teos lähinnä kokoelma Nöel-pojan seikkailuista? Vai mitä töitä?
-
En nyt löydä tuota kirjaa mistään.
Muistaakseni siinä on Franquinin ja Willin lastenkirja Noel-poika ja liikennemerkit.
Siiten siinä on Franquinin Spirou-lehden joulukansia.
Muuta en sitten muistakaan.
Noelin seikkailuistahan Marsu julkaisi ihan oman integraali version originalen.
Etsin tuon Les Noels de Franquinin huomenna ja palaan asiaan.
-
Löytyipäs!!
Karkea kuvaus sisällöstä:
-Ekat 40 sivua: franquinin tekemiä Spirou- kansia ja -kalenterikuvituksia (osa aika pienessä koossa).
- seuraavat vajaat 50 sivua:
Franquinin ja Willin yhdessä tekemät kaksi lastenkirjaa Noel-pojan joulusta ja pääsiäisestä.
loput 40 sivua: ensin rajusti pienennetty sarjakuva Noel pojan ja Elaoin S'adretun jouluisesta kohtaamisesta. Ssiiten sama tarina luettavassa koossa Yves Chalandin uudelleen värittämänä.
Kirjan helmi on mielestäni tuo Franquinin ja Willin maalauksellinen lastenkirja-osuus.
Noels de Franquinissa on myös yksi Dupuisin sensuroima piirros.
Ja kansi on parasta Franquinia!!!
-
Mainittakoon vielä, että tässä joulukirjassa on mukana "Marsupilamin pesä" -albumissa julkaisematon sivu.
-
Kiitän. Kuulostaa kyllä investoinnin kohteelta!
-
Ainakaan itse en ole katunut ostosta.
Mutta taidan ollakin melkein hardcore-fani.
edit:
Amazon.com-arvio teoksesta (http://www.amazon.fr/No%C3%ABls-Franquin-Yvan-Delporte/dp/2912536448/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1282422455&sr=8-1).
-
Le gorille a bonne mine -intégraalista näytettä täällä (http://www.franquin-collector.com/albums/le-gorille-a-bonne-mine-v-o.html).
-
Ostin Piko, Nuoren sankarin päiväkirjan.
Taitto-ohjelman asetukset (tai vastaavat) eivät ole ilmeisesti olleet aivan kohdallaan, koska koko kirjaan on tullut "MIster Blueberry -efekti". Mustien piirrosviivojen vieressä on valkoinen viiva.
Kaikkia lukijoita tämä ei häiritse, toisia saattaa häiritä paljonkin. (Ja ainakin yksi ihminen on ilmoittanut pitävänsä tästä efektistä).
Alla olevasta näytteestä voi kukin muodostaa oman mielipiteensä.
-
Mustien piirrosviivojen vieressä on valkoinen viiva.
Onko tässäkin taas nyt se virhetilanne, että taitossa on jäänyt päälle alivärin poisto mustan alta -asetus.
-
No voi. Itsekin sain tuon äskettäin käsiini, mutta en ehtiyt vielä vilkaistakaan.
Tässä ohjeet Egmontin (tai filet ennakkoon Belgiassa taittaneelle) taittajalle:
Valkoinen irvistys:
Valitse bitmapkuva InDesignin valkoisella nuolella (Direct Selection Tool).
Ota atribuuttipaletti esille (Window > Attributes).
Laita rasti kohtaan Overprint Fill.
Nyt on viivojen alla väriä kun katselee lopputulosta niin, että akrobaatin Advanced > Print Production > Output Preview-dialogissa on Process Black ruksattu pois.
Indesignin CS3 versiossa on tullut FX efektivalikko, jossa on Photoshopista tuttuja ominaisuuksia.
Kuvan ominaisuudeksi "multiply", pitäisi toimia bittikarttakuvien kanssa oikotienä overprinttiin.
(en osaa kääntää ranskaksi - Je ne peux pas traduire cela en français, sorry)
Timo
-
(tai filet ennakkoon Belgiassa taittaneelle) taittajalle:
Tarkistin oman ranskankielisen Piko-albumini viivojen tilanteen. Valkoinen haamuviiva loistaa poissaolollaan. Eli kaikki kunnossa.
Suomalaisen version paperi on kiiltävämpää kuin ranskalaisen, suomi-version värit ovat ilmeisesti sen takia kirkkaammat.
Edit:
Likellä tuo sama "Valkoinen irvistys" -vika taisi olla Quarkissa, jos oikein muistan.
-
Prismoissa Franquinin Kehän Kuninkaat 5,50.
Ei paha.
-
Kaikki kolme ostettu, jos ei muuten, niin osoitetaan tukea ostamalla ja jatkoa toivotaan (ja parannusta painojälkeen). Lukea en ole vielä ehtinyt, joten en kyllä ota mitenkään kantaa, kuinka häiritsevä se "efekti" on.
-
Kyllä tuo valkoinen raape häiritsee kuvitusta. Kaivoin esiin alkuperäisalbumini ja jotenkin sen jälki on ihan eri tuntuista.
Tämä Piko - Nuoren Sankarin Päiväkirja, ei tarinana ole mikään hirmu kekseliäs. Kaikenlaista kansallistunnetta vain kerätty mukaan. Jos samassa teemassa halutaan pysyä niin viikoksi 43 luvattu Tummanvihreä Pikkolopoika se vasta on herkullinen albumi. Täynnä hauskoja yksityiskohtia, kuten Franquinin patsas.
-
...niin viikoksi 43 luvattu Tummanvihreä Pikkolopoika se vasta on herkullinen albumi. Täynnä hauskoja yksityiskohtia, kuten Franquinin patsas.
Se natsilippualbumiko? Kyllä sitä jo nyt myynnissä näkyy.
-
Kaivoin esiin alkuperäisalbumini ja jotenkin sen jälki on ihan eri tuntuista.
Ranskankielisen albumin paperi on paljon huokoisempaa kuin suomenkielisen albumin.
Suomalaisessa värit on pari piirua kirkkaammat.
-
Se natsilippualbumiko? Kyllä sitä jo nyt myynnissä näkyy.
Juuh, molemmat olivat ainakin festareilla jo myynnissä.
-
Juuh, molemmat olivat ainakin festareilla jo myynnissä.
No hitsi. Taas lisää rahanmenoa. Aika antoisa sarjakuvasyksy tässä on jo ollut.
Ilmeisesti tässäkin albumissa on odotettavissa valkoisella reunustetut mustat viivat?
-
Ilmeisesti tässäkin albumissa on odotettavissa valkoisella reunustetut mustat viivat?
Lukaisin nuo molemmat osat iltapuhteiksi ja minua tuossa tokassa osassa ei häirinnyt ja en olisi koko efektiin kiinnittänyt edes huomiota ilman kvaakia. Ekassa taas Bravon tussattu viiva oli monissa paikoissa enemmän "elävää" ja niissä se valkoinen hyppäsi enemmän silmille. En kyllä jättäisi kumpaakaan ostamatta, vaikka painojälki ei Tertsi-standardeja® täytäkään..
Sisällöllisesti Nuoren sankarin päiväkirja oli kevyt ja helppo, kun taas Tummanvihreässä pikkolopojassa pääosan varastivat popkulttuuri/sarjakuva-viittaukset. Tarina oli enemmän tuttua P&F henkeä. Viihdyttäviä kyllä molemmat, en siinä mitään.
-
Kyllä kismittää, kun TAAS on painojälki ryssitty. On siinä kintahalla, että viittiikö noita ostaa. Listalla ne kyllä olivat ennen näitä tietoja.
-
Tertsi-standardeja® täytäkään..
Ostin Miekkakalan salaisuuden ja Nuoren sankarin päiväkirjan. Luin molemmat.
-
Luin molemmat.
Odotamme tuomiota.
-
Johan se on saatu:
Taitto-ohjelman asetukset (tai vastaavat) eivät ole ilmeisesti olleet aivan kohdallaan, koska koko kirjaan on tullut "MIster Blueberry -efekti". Mustien piirrosviivojen vieressä on valkoinen viiva.
-
Se on ongelman kuvaus, ei sen analyysi tai herättämä reaktio. :-*
-
Tertsi on herrasmiehenä jättänyt reaktionsa kertomatta. Oma reaktioni, jos se jotakuta sattuu kiinnostamaan, löytyy vähän ylempää :).
-
...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne :)
-
...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne :)
Kyllähän se vähän häiritsee tuo "valkoinen irvistävä viiva". Vähän sama kuin leffassa olis koko ajan tarkennus out of focus, tai filmikopio vähän rupinen, eli kopiovaiheessa yli- tai alivalotettu, valkoiset puhki ja mustat tukossa, tai kuva naarmuinen ja rahisee. Tai TV-kuvassa häiriöinen: antenninkohdistus mättää tai VHS kopsattu moneen kertaan kertaan kertaan.
Timo
-
...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne :)
Sarjakuvaa luetaan jonkinlaisen nautinnon toivossa. Ainakin minä. Nautinto yleensä tulee tarinasta ja kuvituksesta, jos on tullakseen. Pikosta ja Fantasiosta tätä lukunautintoa pitäisi tulla roppakaupalla. Painovirheet ym. mokat latistavat tunnelmaa ja nautintoa. Ainakin minulla.
Enempää en tätä asiaa kommentoi, jotta ei taas mene vänkäämiseksi.
-
...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne :)
Painaminen ja sen laatu kai vaikuttaa olennaisesti siihen miltä piirrokset näyttävät, eikö?
-
Komppaan Jannea ja Tertsiä.
Kyllä sarjakuvien painolaatu kuuluu osana arvosteluun.
Voi olla jopa ostopäätökseen vaikuttava tekijä.....
Helpoiten asia osuu silmiin juurikin ao. sarjakuvaan liittyvästä keskustelusta.
Eli jos P&F:ssa on painolaadussa vikaa niin mieluiten luen siitä P&F ketjussa.
Jos taas Texissä niin sitten Tex ketjussa.
(CBK:ssa oma ketju laatukeskustelulle oli kuitenkin tarpeen)
-
Ymmärrän kyllä että sillä on merkitystä mutta viittasin Jannen aikaisemmasta viestistä saatavaan käsitykseen että se on ainoa kommentoimisen arvoinen asia...eli uteliaana kuuntelen kommentteja siitä että ovatko ne muuten lukemisen arvoisia.
-
eli uteliaana kuuntelen kommentteja siitä että ovatko ne muuten lukemisen arvoisia.
Minun kommenttini voi lukea vaikkapa täältä. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1067.)
-
Tuon ekan albumin luin ja kyllä se lukemisen arvoinen oli. Yleensä pystyn ohittamaan painotekniset puutteet mutta tässä tuo ylimääräinen valkoinen rosoviiva mustan päällä häiritsee koko albumin ajan. Niin selkeästi se erottuu. Harmillista.
-
Tummanvihreä Pikkolopoika se vasta on herkullinen albumi. Täynnä hauskoja yksityiskohtia, kuten Franquinin patsas.
Ostin tämän Helsingin sarjakuvafestivaaleilta ja lukaisin viime yönä kun uni ei taaskaan tahtonut tulla silmään. Kuten aikaisemminkin todettu, en ole koskaan ollut mikään hillitön Pikon ja Fantasion ystävä, eikä siltä suunnalta ole koskaan tullut samanlaisia lukufiiliksiä kuin monen muun klassisen eurosarjakuvan suunnalta.
"Tummanvihreä pikkolopoika" ei myöskään ollut mitenkään mieleenpainuva seikkailu. Tarina oli vähän hajanainen. Oli kyllä mukavaa bongailla viittauksia muihin sarjakuviin niin sanallisessa kuin etenkin kuvallisessa muodossa , mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Välillä tuntui, että juonta kuljetetaan eteenpäin vain niillä ehdoilla, että mukaan saadaan mahdollisimman monta muualta tuttua kasvoa.
-
En kyllä jättäisi kumpaakaan ostamatta, vaikka painojälki ei Tertsi-standardeja® täytäkään..
Tarpeetonta piikittelyä. Jos ja kun lukunautinto kärsii, on siitä syytä huomauttaa. Vaikka vika on pieni, se on erittäin häiritsevä. Ainakin minulla tuo haamuviiva etäännyttää (vituttaa) tehokkaasti seuraamasta itse tarinaa. Ne joita ongelma ei haittaa saavat olla onnellisia. Ihan sama vika oli muuten ekassa Tempossa, eli ihan purematta en niele Egmontin vakuuttelua siitä että laatua pyritään petraamaan kun virheitä huomataan.
Ranskankielisen albumin paperi on paljon huokoisempaa kuin suomenkielisen albumin.
Suomalaisessa värit on pari piirua kirkkaammat.
Mulla on noita jaksoja Spirou -lehdessä ja siinä on mielestäni vielä kiillotetumpi papru kuin albumeissa. Värien (ja luonnollisesti kohdistuksen) suhteen pidän lopputulosta parhaana mitä olen tästä nähnyt. Hankin pitkin hampain tuon suomilaisen Tummanvihreän pikkolon, sillä diggaan sen verran vahvasti piirrosjäljestä. Jotenkin vain värit suomilaitoksessa tuntuvat olevan vähän liiankin tummat. Paikoin viivat ja kuvien yksityiskohdat hukkuvat liikaa tummanpuhuvaan väritykseen. ...Tai hukkuisivat ilman sitä haamuviivaa. (ks. kuva) Ehkä ne ranskalaitokset olis sittenkin optimihankinta näistä...
Vasta tätä ketjua (ja Tertsin arviota ykkösestä) lukiessa tajusin että kyse on jatkokertomuksesta. Hyvin tuo kakkososa toimi yksinäänkin. Yksi parhaista vuoden 2010 sarjiksista, kevyesti, ellei paras, minusta. Erikoiskiitos mahtavasta huolellisesta, jopa retrosta Kaukorannoille kumartelevasta suomennoksesta sekä taiton/ladonnan vaivannäöstä. Pikkunitkutuksia voin lisäillä myöhemmin, mutta tosiaan, rupupainatusta lukuunottamatta tämä on huippumatskua.
-
Vasta tätä ketjua (ja Tertsin arviota ykkösestä) lukiessa tajusin että kyse on jatkokertomuksesta. Hyvin tuo kakkososa toimi yksinäänkin.
Kysymys ei ole jatkokertomuksesta, vaan molemmat erilliset tarinat vain sattuvat tapahtumaan 40-luvun Brysselissä. Hotellin pikkolojen esimies (vihreään pukeutuva partasuu) taitaa olla ainoa sama sivuhenkilö molemmissa albumeissa.
Yannilla oli ensin idea sijoittaa Piko seikkailemaan miehitetyssä Brysselissä, sitten Bravo ehti tekemään oman versionsa asiasta. Yann kuului olevan katkera, että Bravo "varasti" hänen ideansa. Sitä en tiedä onko kyseessä ideavarkaus vai sattuiko Bravo vain pyörittelemään samansuuntaisia ideoita samaan aikaan kuin Yann. Ja Bravon tarina sijoittuu tarkasti ottaen aikaan ennen Brysselin miehitystä, Yannin stoori tapahtuu kun natsit ovat olleet jo jonkin aikaa Brysselin herroja.
Ihan kivastihan nuo kaksi albumia täydentävät toisiaan. Loistavaa että saatiin ne suomeksi samaan aikaan.
-
Mulla on noita jaksoja Spirou -lehdessä ja siinä on mielestäni vielä kiillotetumpi papru kuin albumeissa. Värien (ja luonnollisesti kohdistuksen) suhteen pidän lopputulosta parhaana mitä olen tästä nähnyt.
Mä puhuin siis tuolla aiemmin tuosta Bravon tarinasta. Se (rankankielinen albumi) on painettu huokoisemmalle paperille ja värit on pikkuisen tummemmat. En nyt ota kantaa siihen onko se parempi vai huonompi kuten en ottanut aikaisemminkaan.
-
Mä puhuin siis tuolla aiemmin tuosta Bravon tarinasta. Se (rankankielinen albumi) on painettu huokoisemmalle paperille ja värit on pikkuisen tummemmat. En nyt ota kantaa siihen onko se parempi vai huonompi kuten en ottanut aikaisemminkaan.
Jup jup. Tajusin. Halusin vain huomauttaa että on olemassa kolmaskin versio (ranska- ja suomialbbujen lisäksi), se kiiltäväpaperinen Spirou-lehden. Ja minä otin kantaa. :)
Ja mitä juoneen tulee käytin sanaa jatkotarina turhan löysästi. Parempi olisi ollut puhua kronologisesta järjestyksestä tai samasta aikajatkumosta. Kakkosalbumiin lopussahan viitataan taas jo tulevaan seikkailuun jossakin ihmissyöjien maassa. Vai kuinka se nyt oli... No, tällaisesta meiningistä mie jokatapauksessa tykkään. Luodaan hahmoille historaa ja jatkumoa, vaikka se tapahtuukin näin jälkikäteen ja ikään kuin toiseen kertaan - rinnakkaista todellisuutta. :)
Vihreässä pikkolossa yllätti se että Sieninevan kreivi ei ollut mukana ja toisaalta Fantasiosta oli tehty sellainen pellepeloton. Kuvittelin kokoajan että se lepakonkouluttaja olisi paljastunut Sieninevaksi. Sen sijaan se olikin joku cameoroolia tekevä(?) ilmestys jota, hahmoa ei sitten lopulta käsittely kunnolla. Höh. Jos sama energia mitä tässä tuhlattiin Hergén nuolemiseen olisi käytetty Fraquinin luomusten palvomiseen olisin ollut vielä tyytyväisempi.
-
Sen sijaan se olikin joku cameoroolia tekevä(?) ilmestys jota, hahmoa ei sitten lopulta käsittely kunnolla. .
Se lepakkoheebo on repäisty Franquinin varhaisesta Spirou-seikkailusta. Nimeä en muista.
Piko ja Fantasio ei voineet kohdata Sieninevan kreiviä tässä albussa, koska kohtaavat sen sitten myöhemmin (ekaa kertaa). Fantasiohan oli Franquinin aloittaessa sarjan piirtämisen aikamoinen keksijä. Keksi mm. Fantakopterin ja sen ahtaaseen paikkaan pysäköivän auton.
Minua ärsyttivät nuo tsiljoonat cameot ja muut piipahdukset. Varsinkin Franquinin patsas 1940-luvun Brysselissä oli ihan tyhmä. Tinttiin tosiaan viitataan yllättävän useasti. Ja esiintyhän hän albumissa oikein henk. koht.. Milou taitaa piipahtaa näkösällä useampaankin otteeseen tarinan aikana.
Mutta sujuva albumi on tämä, ei siinä mitään.
-
Piko ja Fantasio ei voineet kohdata Sieninevan kreiviä tässä albussa, koska kohtaavat sen sitten myöhemmin (ekaa kertaa).
Eli suurimmasta osasta sarjan aikaisemmin nähtyä tapahtumahistoriaa pyritään pitämään kiinni? Onko sitten niin että nämä uudet jutut ikään kuin lomittuvat siihen vanhaan jatkumoon. Paikataan vanhaa vähän samaan tapaan kuin Rosa tekee Barksin ankoille?
Fantasiohan oli Franquinin aloittaessa sarjan piirtämisen aikamoinen keksijä. Keksi mm. Fantakopterin ja sen ahtaaseen paikkaan pysäköivän auton.
Ai jaa. Vähän huonoissa kantimissa P&F-tuntemus mulla, sori.
-
Eli suurimmasta osasta sarjan aikaisemmin nähtyä tapahtumahistoriaa pyritään pitämään kiinni?
Näin olen ymmärtänyt.
-
kävin kuolaamassa näitä Turun kirjamessuilla, mutta formaatti(kovat kannet) ratkaisi toistaiseksi sen puolesta että myyjille jäivät.
-
Ne kyllä näyttää komeilta, varmaan tulee ostettua. On hienoa että oikeasti lahjakkaat tyypit tekee nyt näitä, jossain vaiheessa Piko&Fantasio oli vaan tollainen merchandaise-juttu, ne huonoimmat on aika kummallisia. Minkälaisia Tintti-albumeita me oltaisiin saatu jos oikeudet olisi olleet todella ahneella firmalla (tämä nykyinen vaikuttaa vastenmieliseltä mutta ei ne nyt sentään ole amerikkalaisia)?
-
Piko & Fantasio on kyllä ollut vanttera eurosarjis josta en ihan heti hutia keksi.
tämä kuuluisi enemmän Tintti-ketjuun, mutta tähän:
Minkälaisia Tintti-albumeita me oltaisiin saatu jos oikeudet olisi olleet todella ahneella firmalla (tämä nykyinen vaikuttaa vastenmieliseltä mutta ei ne nyt sentään ole amerikkalaisia)?
no....
(http://i54.tinypic.com/jagrvd.jpg)
tai ehkäpä jopa:
(http://i53.tinypic.com/28s31wx.jpg)
-
Onko sitten niin että nämä uudet jutut ikään kuin lomittuvat siihen vanhaan jatkumoon. Paikataan vanhaa vähän samaan tapaan kuin Rosa tekee Barksin ankoille?
Ai jaa. Vähän huonoissa kantimissa P&F-tuntemus mulla, sori.
Jeps. Ja sitten näissä kahdessa albumissa viittaillaan paljon myös suomentamattomiin albumeihin, joita tekivät Rob-Vel ja Jijé.
Timo
-
Jeps. Ja sitten näissä kahdessa albumissa viittaillaan paljon myös suomentamattomiin albumeihin, joita tekivät Rob-Vel ja Jijé.
Jaa... No sitten täytyy olla iloinen huonosta P&F-tuntemuksesta. :) Viittaan pääsääntöisesti kintaalla viittailuille. Intertekstuaalisuudesta on hyvää vauhtia tulossa näissä sarjakuvaympyröissä todellinen maanvaiva.
-
Haastattelin Emile Bravoa Frankfurtin kirjamessuilla. Hän sanoi, että nämä uuden sarjan albumit ovat täysin yksinään tilattuja one-shotteja, ilman mitään jatkumon kehittelyä tai ohjeistusta kustantajan puolelta: tekijä saa täysin vapaat kädet esittää sarjasta oman näkemyksensä. Se, että nämä kaksi albumia osuvat samaan ajanjaksoon, oli ilmeisesti ihan sattumaa. (Ja Bravo vihjaisi aika selvästi, että ei pitänyt Yannin kirjoittamasta tarinasta. Hän sanoi myös itse suunnittelevansa omalle tarinalleen jatkoa, joka sijoittuisi miehitysaikaan).
Yleisesti ottaen pidin albumista. Poliittisten kuvioiden mukaan tuominen vanhaan aikaan ja vanhaan seikkailutarinaan on juuri semmoista sopivaa nykyajan ja retron yhdistämistä. (Ja loogisesti ajatellen herrasväkeä palveleva hotellihenkilökunta on varmasti juuri semmoinen paikka jossa luokkatietoisuus on vahvasti läsnä, joten se oli aiheen puolestakin ihan luontevaa). Paikoin sitä tässä kyllä tehtiin ehkä vähän turhan osoittelevasti, niin että siitä tuli pikkuisen päälleliimattu olo. Sen olisi ehkä voinut upottaa tarinaan vähän pehmeämminkin.
Erityisen paljon pidin kohtauksesta, jossa nelirivinen ruutukaava rikotaan isolla sokeeraavalla ruudulla. Se nimittäin kosketteli sellaisia asioita, joita itsekin olen hämmästellyt vanhoista seikkailusarjoista. [spoiler]Niissä sankarit ovat uskomattoman lyhytpinnaisia ja impulsiivisia, niiden on aina heti rynnättävä lataamaan nyrkillä pataan, seurauksista välittämättä. Voimiltaan jumalan tasoinen alien laskeutuu maahan ja voi suuttuessaan aiheuttaa käsittämätöntä tuhoa? Mitä siitä, minä en voi sivusta katsoa, kun se puheellaan tuolla tavoin solvaa Amerikkaa, minä vedän sitä turpiin NYT!
Tässä albumissa kuvataan tämmöinen tilanne ja sen seuraukset kerronnallisesti erittäin tehokkaalla tavalla. Minä olin siitä hyvin vaikuttunut. Että koko albumi on maltettu vetää pienillä hillityillä ruuduilla ja sitten kerran - vain kerran - sodan kauheuksia kuvataan isolla kuvalla, joka sijoitetaan niin, että paljastuu eteen sivua käännettäessä. Bravo, Bravo! [/spoiler]
Ettei Fantasio vain olisi tämän tarinan Jar-Jar Binks?? >:D Vai onko sitä Spip?
(Spipistä Bravo muuten sanoi, että oli aina ihmetellyt ristiriitaa, joka syntyi siitä, että sarjassa oli varhaisista ajoista mukana Miloun kaltainen ihmisen lailla ajatteleva eläin. Mutta sitten mukaan tuli todellinen ihmeotus Marsupilami, jolla muuten oli ihmeellisiä voimia, mutta joka kuitenkin toimi kuin eläin - sen ajatuksia me emme kuulleet. Mutta sitten taas Spip, jonka PITÄISI olla ihan tavallinen eläin, ajattelee kuin ihminen).
-
Spip sadatteli jossain ruotsalaisessa albumissa: PERRRKELE!
-
Tietysti. Puhetta ymmärtävä mutta mykkä eläin. Inhimillinen, muttei kuitenkaan täysin.
-
Tummanvihreä pikkolopoika -albumin arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1495)
Kvaakin etusivulla.
-
Yksinäisen lentokoneen katuja pitkin suoritettu hyökkäys päin Gestapo-päämajaa on tapahtunut oikeasti (http://en.wikipedia.org/wiki/Avenue_Louise).
Se näytetään myös britti-tv-sarjassa "Maanalainen armeija".
Kohteena ei ollut Moustic-hotelli, joka on mielikuvitushotelli. Oikea päämaja oli Residence Belvédéressä, Avenue Louisella.
-
Nyt näitä vihdoin viimein pääsin lehteilemään kaupassa. Kauppaan jäivät, niin hirveää oli painojälki. Sääli. Jos ottavat uuden painoksen ja tekevät sen oikein, niin sitten ostan.
-
Menin lukemaan molemmat P&F kovakantiset.
Olen valmis antamaan anteeksi painotekniset kämmit, niitä käy välillä ja sisältö ratkaisee.
Siksi minun on vaikea antaa näitä anteeksi.
Tarinat ovat peruskamaa, ei mitään maailmaa mullistavaa mutta ennen muuta ne ovat "ihan kiva" osastoa.
Mitään uutta ja merkittävää ei luoda eikä hahmoihin saada puhallettua sitä merkittävintä: elämää.
Pikon Tintti/Mikki Hiiri pastissiutta ja BDknoppitietoutta kyllä molemmissa lykätään joka väliin, mutta verrattuna vaikkapa ensimmäiseen Tempoon, Ajan pyörteissä, niin näissä oli unohdettu kokonaan se millä Piko ja Fantasio on aina ennen nostanut itsensä ohi muiden hartialinjankin: seikkailua jossa on sydän ja aidot henkilöhahmot, lukijaa aliarvioimatta.
Tummanvihreä pikkolo toimii inan paremmin kuin Nuoren sankarin päiväkirja. Bravo piirtää oivallisesti mutta itse tarina hassaa paitsi eräät sarjakuvan kestävimmät hahmot myös toisen maailmansodan miljöön kuvauksen. Jännitteitä yritetään luoda mutta selkeästi joko taidot tai uskallus ovat loppuneet kesken.
Belgialaista mielenmaisemaa koetettiin muovat kypsällä tavalla mutta yksi albumin lunastavista elementeistä [spoiler]Mousticissa käyty osapuolien neuvottelu ja sen kommeltava lopputulos[/spoiler] oli käsitelty tavoin joka oli vähällä saada opuksen lentämään seinään tuskastumisesta.
Fantasioista oli melko tehokkaasti riisuttu myös kaikki sympaattiset puolet ja viety kohelluksen määrässä ohi Pielis-tason ja vieläpä piirun tai kuusikymmentäneljä ohi A. Ankka-idiotismin.
Tummanvihreän Pikkolon tarina ei ole olennaisesti merkittävämpi ja kärsii samoista lastentaudeista tarinallisesti, mutta miehityskuvaus ja sisäiset ristiriidat oli kuvattu paremmin kuin Nuoressa sankarissa.
Merde.
Minä oikeasti odotin näitä ja halusin pitää näistä. elävästi tulee mieleen Asterix-albumi Taivas putoaa niskaan.
-
elävästi tulee mieleen Asterix-albumi Taivas putoaa niskaan.
Pistitpä pahan.
Tempon tarinat olivat minulle ensikosketus sarjaan. Nyt on puolisentusinaa tarinaa hankittu ja luettu eikä yhtään heikkoa jaksoa ole tullut vastaan. Näillä eväillä odotukset olivat korkealla, mutta jo painotekniset ongelmat saivat pyörtämään ostopäätöksen. Siitäkin huolimatta, että kuvitus näytti selailun perusteella upealta.
Curtvilen kommenttien jälkeen uteliaisuus heräsi uudestaan. Voivatko nämä olla noin kehnoja? Pitääkin odotella, josko paikalliseen kirjastoon nämä ilmestyisivät.
-
Pistitpä pahan.
....Curtvilen kommenttien jälkeen uteliaisuus heräsi uudestaan. Voivatko nämä olla noin kehnoja? Pitääkin odotella, josko paikalliseen kirjastoon nämä ilmestyisivät.
olisivat edes huonoja mutta pahempaa: keskinkertaisia.
Ammattitaitoiset tekijät, kiinnostava aihe, mutta toteutus ei ole osiensa summa.
Ei ollut ainakaan minusta.
Löytyvät jo kirjastosta, sieltä minäkin nämä hain.
-
elävästi tulee mieleen Asterix-albumi Taivas putoaa niskaan.
Älä nyt herran jestas rinnasta näitä Pikoja Asterixiin missä esiintyy Teletappi!
-
Minä oikeasti odotin näitä ja halusin pitää näistä. elävästi tulee mieleen Asterix-albumi Taivas putoaa niskaan.
Erittäinkin liian kova paha. ;) Mutta ei noin. Huomaa, että sarja ei ole tuttu ennestään. Spirou on vielä täysin eri asia belgialaiselle, kuin suomalaiselle. Vähän kuin joku Pekka Puupää yhdistettynä Aku Ankkaan, Rymy Eetuun ja Mämmilään, tai jotain.
Noh, hitsi, kun se Sarjainfo ei näytä tulevan, niin.... ja kun se kuitenkin lyhennetään, niin...
niin... Ja kun tässäkin joutui itseään lyhentämään, niin... Laitan arvioni tässä tähän. Sori.
Émile Bravo
Pikon ja Fantasion uudet seikkailut: Piko – nuoren sankarin päiväkirja
Suom. Anssi Rauhala
(EGMONT)
Schwatz & Jann
Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 2: Tummanvihreä pikkolopoika
Suom. Emilia Melasuo
(EGMONT)Piko, eli Spirou on franko-belgialaisen sarjakuvan ikoneja, mutta meillä Tinttiä heikommin tunnettu. Parhaiten muistetaan Franquinin tekemät seikkailut ja ehkä parivaljakko Tome & Janryn tuoreemmat albumit.
Sarjan loi ranskalainen Robert Velter 1938. Laivastoupseerina laajalti matkustellut Velter tapasi Martin Brannerin (Winnie Winkle eli Kulmalan kaverit) ja oppi tämän apulaisena sarjakuvapiirtäjäksi. Euroopassa puhkeamaisillaan olevan sodan kynnyksellä Velter loi Spirou-lehteä varten oman nimikkosankarin, Moustic-hotellin nuoren pikkolon. Sarjan tekijällä oli omaa kokemusta, sillä hän oli toiminut Lontoossa 16-vuotiaana hotellin hissipoikana.
Sota-aika tai 1930-luvun lopun poliittiset jännitteet eivät sarjassa juurikaan näkyneet, vaan se tarjosi lapsille yksinkertaista eskapistista viihdettä. Spirou-lehti oli parin sotavuoden ajan lakkautettunakin.
Toinen maailmansota pakotti Velterin rintamalle ja luopumaan sarjastaan vuonna 1943. Jatkajaksi tuli ensin Jijé ja sitten Franquin, joka kohotti sarjan suosion huippuunsa. Vaikka hotellipikkolon hommat loppuivat, punainen univormu jäi.
Émile Bravo palauttaa uudessa perinnetietoisessa tulkinnassaan sarjan juurilleen, 1930-luvun lopulle ja liittää sen nyt tiukasti historialliseen kontekstiinsa.
Euroopan jännittynyt tilanne heijastuu brysseliläisten takapihojen lastenleikkeihin asti. Pojanviikareiden jalkapallopeli hajoaa taustoiltaan poliittisiin nujakointeihin. Piko itse on poliittiselta maailmankuvaltaan naiivi, katolisen orpokodin kasvatti, joka albumin mittaan kyllä oppii tiedostamaan ympäröivää maailmaa. Moustic-hotelli puolestaan näyttelee tulevan sodan kannalta merkittävää roolia.
Bravo tiputtelee albumiinsa viittauksia ja muistumia vanhoihin Pikon ja Fantasion seikkailuihin, enimmäkseen sellaisiin joita ei ole suomennettu. Lähimmäksi suomalainen lukija pääsee Kehän kuninkaat -albumissa, johon on koottu Franquinin 40-luvun lopun töitä. Tinttiäkin Bravo tietysti vilauttaa ruutujen välissä.
Schwartzin ja Yannin Tummanvihreä pikkolopoika on kuin jatkoa Bravon albumille, vaikka tekijät eivät tiettävästi tienneet toistensa tekemisistä, ennen albumien ilmestymistä. Nyt toinen maailmansota on jo täydessä vauhdissa, hakaristiliput ovat melkein peittäneet Mousticin julkisivun. Taistelu miehittäjiä vastaan jatkuu maan alla. Onko Piko kollaboraattori vai vastarintamies? Hän palvelee miehittäjiä ja kiillottaa upseerien saappaita, mutta salaa hän puuhailee jotain muuta.
Tummanvihreä pikkolopoika on edeltäjäänsä monikerroksisempi, mutta myös humoristisempi. Bravon Nuoren sankarin päiväkirja uskaltautuu paikoin haikeaksikin. Schwartzin ja Yannin albumin lähtökohta on 1980-luvun Ligne Claire -tyylisuunnan suuren pojan Yves Chalandin kesken jäänyt Piko-albumi. Se näkyy Olivier Schwartzin piirrostyylissä ja Yannin tarinan postmodernissa otteessa. Albumissa on nyt Bravoakin enemmän viittauksia vanhoihin eurooppalaisiin sarjakuviin ja Pikon menneisyyteen. Sivuilla on vilisemällä hahmoja muista sarjakuvista, joista osa tuttuja vain belgialaisille. Onpa siellä joukossa Tintin ohella myös eräs amerikkalainenkin lehtimies.
Albumipari on kiehtovaa luettavaa ranskalais-belgialaisen sarjakuvan historiaa paremmin tunteville, vaikka joitakin faneja sankarikaksikon inhimillistäminen ja henkilökuvan syventäminen saattaakin vieroittaa. Myös sotahistoriaa tarkemmin tuntevat saattavat jälkimmäisestä albumista pitää.
Timo Ronkainen
Mitä Fantasion tulee, niin hahmo nyt oli tuollainen koheltaja-keikari ennen Franquinia. Molemmat albumit ovat mielestäni sarjan menneisyydelle, nykyisyydelle ja tulevaisuudelle helkutin uskollisia ja melkoisen oivaltavia. Se että meillä tunnetaan vain murto-osa sarjasta rajoittaa näiden kahden albumin vastaanottoa.
Timo
-
Älä nyt herran jestas rinnasta näitä Pikoja Asterixiin missä esiintyy Teletappi!
ei se kaukaa haettua ole, kun on Franqun P&F:llä ruokittu niin näissä oli aika tasan sama kylmää vettä niskaan- efekti.
Asterix oli, pitkälti kiitos Goscinnyn, rikasta useamman lukukerran kestävää seikkailusarjakuvaa ja sama pätee tämän ketjun nimikkosankarien seikkailuihin karkeasti yleistäen.
Nämä ja taivas putoaa niskaan ovat kategoriaa lukee kerran ja toiste ehkä jos uhataan väkivallalla. Silloinkin vain jos vastapuoli vakuuttaa kyvystään tehdä pysyviä vammoja.
Mutta kuten sanottua, odotin paljon, sain vähän. Jonkun muun mielestä saattvaat olla sarjakuvan korkeaa veisuuta jota ei ylitetä.
kuvitus on molemmissa erittäin ansiokasta(ja käännös), mutta se(ne) yksin ei sarjakuvaa pelasta.
timo lyhennän entisestään tekstiäsi:
Erittäinkin liian kova paha. ;) Mutta ei noin. Huomaa, että sarja ei ole tuttu ennestään....
Albumipari on kiehtovaa luettavaa ranskalais-belgialaisen sarjakuvan historiaa paremmin tunteville, vaikka joitakin faneja sankarikaksikon inhimillistäminen ja henkilökuvan syventäminen saattaakin vieroittaa. Myös sotahistoriaa tarkemmin tuntevat saattavat jälkimmäisestä albumista pitää.
Mitä Fantasion tulee, niin hahmo nyt oli tuollainen koheltaja-keikari ennen Franquinia. Molemmat albumit ovat mielestäni sarjan menneisyydelle, nykyisyydelle ja tulevaisuudelle helkutin uskollisia ja melkoisen oivaltavia. Se että meillä tunnetaan vain murto-osa sarjasta rajoittaa näiden kahden albumin vastaanottoa.
sarja ON tuttu entuudestaan ja sitä on suomen ja alkukielen lisäksi mm. ruåtsiksi.
Toki tiesin kytkökset ja pienen siivun sotahistoriaa, osan parin belgialaisen tutun kautta jotka olivat 7-vuotiata viikareita ko.sodan aikana, mutta toinen nyt vaan meni sitten aikuisena löytämään itselleen karjalaisen naisen...
minulla se oli ennen muuta, ei inhimillistäminen, vaan puolivillaisuus. Intertekstuaaliset ja BDhistorialliset viitteet olivat näppäriä, kaunis hatunnosto, mutta se varsinainen hahmojen syvempi ymmärrys uupui.
Kyllä, Fantasio oli ja on yhä keikari ja huithapeli, mutta viime kädessä oli ja on sympaattinen hahmo, jolla on edes joskus yksi muumi laaksossa.
Nyt kyseessä oli Pekko aikamiespojan kesäteatteriversio joka verrattuna hahmon sarjakuvalliseen historiaan oli aika häijy tyylirikko.
Yann ja Schwartz selviävät puhtaammin paperein, eritoten koska eivät sorru liki hollywood-siirappimelankoliaan oikean ihmiskuvauksen sijaan.
kyllä tämä sen lukukerran kestää. Ja eurooppalaista sarjakuvaa tarvitaan tässä maassa.
mutta pettymystä ei ikävä kyllä paikata sillä että muut sanovat ettet voi pettyä kun se on hyvä.
-
Mutta kuten sanottua, odotin paljon, sain vähän. Jonkun muun mielestä saattvaat olla sarjakuvan korkeaa veisuuta jota ei ylitetä.
Itse en odottanut näiltä juuri mitään, ehkä siksi yllätyin positiivisesti. En minä näille mitään ylistyslaulua ala joikaamaan, tai alttaria rakentamaan, mutta kyllä lukukerrasta jäi positiivinen mieli, "kiva +". Jos rima on asetettu korkeudelle Franquin, kannattaa ehkä miettiä kaksi kertaa kannattaako kansia avata. Onhan noiden pitkien sarjojen hengissä pitäminen alkuperäisen tekijän lopetettua hiukan kaksiteräinen miekka.
Toisaalta voisi olla minullakin negatiivisempi mieli jos olisin näitä kovasti odottanut. Olen huomannut, että petyn järjestäen niihin sarjakuviin, kirjoihin ja elokuviin mitä odotan kovasti. Tämä on saanut minut miettimään onko vika aina tuotteessa, vai onko se joskus minun odotuksissani.
-
Itsellä oli pohjalla mm. tämä ruotsiksi julkaistu Spirou 1938-46 -kirja, ja sen sarjat ovat aivan "himpsutin kevyttä löysäilyä". Rob-Velin tekemät seikkailut ovat silkkaa matkan varrella keksittyä tajunnanvirtaa, eikä Jijé tuonut mukaan juuri muuta kuin hiton hienon viivan. Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa on koko aika toki, sota ei näy muuten kuin eskapismina, jne.
Tämän hahmon pohjalta näen näiden kahden albumin Pikon aika hiton hienosti rakennettuna. Suorastaan - no vähintään.. puolinerokkaasti. :)
Timo
-
Uustulkinnoista "Kone joka näki unia" on jäänyt mieleen, huipputeoksena. Siinä sekä visuaalisuus että tarina ja tunnelma ovat osuneet nappiin. Se on myös irtautui lähes täydellisesti P & F -perinteistä, ja hyvä niin.
Franquin on silti parasta, muut tulevat perästä.
-
Kiinnittikö kukaan huomiota siihen, että Harmaanvihreässä pikkolossa lauletaan Pikku, pikku bikinissä, vaikka bikinejä ei oltu vielä tuohon aikaan edes keksitty. Ensin minua tuo häiritsi, mutta jotenkin se tuntui niin hauskalta, että läpi meni.
-
Timo: Jotenkin tosta sun arvostelusta ei mielestäni käynyt selvästi ilmi, että pidät noita jopa puolinerokkaina( ;)). Mulle tuli jopa semmoinen olo että et pidä niistä oikein ollenkaan.
-
Timo: Jotenkin tosta sun arvostelusta ei mielestäni käynyt selvästi ilmi, että pidät noita jopa puolinerokkaina( ;)). Mulle tuli jopa semmoinen olo että et pidä niistä oikein ollenkaan.
Höh? Erikoista. Tai sitten ehkä yritin pysyä objektiivisena.
Timo
-
ehkä yritin pysyä objektiivisena.
Tätä mäkin aattelin.
-
Tämä ei kai varsinasesti tänne kuulu, mutta tässä näytettä Brysselin sarjakuvamuseon Morris, Will, Jijé, Franquin -näyttelystä.
Onneksi on tämä netti. Ennenvanhaan tämmöisistä ei tiennyt mitään.
http://vancleef-illustration.com/?p=429
-
" ...Et Franquin crea la gaffe" -kulttikirjasta on tulossa uusintapainos (laajennettu) vuonna 2012. (Tieto poimittu Forum Franquinilta)
Numa Sadoul käy kirjassa Franquinin kanssa läpi kaikki tämän albumit ja vähän muutakin...
Ah, saisipa tän suomeksi!! ::)
-
Noh, heitänpä pikku näytteen Jijén Spirousta, mielenkiintoisimmasta päästä.
Parivaljakolla on etsivätoimisto ja tässä he saavat toimeksiannon aristokraattiselta, englantilaisen oloiselta eversti Pikkelsiltä (en tiedä ranskankielistä nimeä). Pitäisi ajaa kartanosta pois kummitus. Everstille vakuuteltiin että kummitus olisi herrasmies, mutta eipä kutale ollutkaan gentlemanni. Damn it.
Kuulostaako tutulta? Sehän on suoraan vanhasta Gottfredsonin Mikki-seikkailusta Seitsemän kummitusta. Uusimpana käännöksenä Mikki hiiren juhlakirjassa. Tämä Piko ja Fantasio on vuodelta 1946, Mikki-jakso 1936.
Fantasio on aikamoinen keikari.
Tiesittekö muuten, että "Spirou" on valloonia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Valloni) ja tarkoittaa oravaa, "Kurre" olisi varmaan ollut aika hyvä käännös.
-
Heh. Kaikenlaista sitä on ehdoteltu:
http://www.ego-comme-x.com/spip.php?article610
-
Ja albumi sijoittuu 40-luvulle.
-
Kääntäjän moka. Joskus sitä tykästyy liikaa omiin vitseihinsä.
-
Mutta se tuntui hauskalta ja mukavan absurdilta.
-
Franquin on saanut moniin sarjakuviinsa ideoita Science et vie (tiede ja elämä) -lehdestä. Katsokaa vaikka (http://franquin.org/forum/viewtopic.php?f=14&t=3779)!
-
Uustulkinnoista "Kone joka näki unia" on jäänyt mieleen, huipputeoksena. Siinä sekä visuaalisuus että tarina ja tunnelma ovat osuneet nappiin. Se on myös irtautui lähes täydellisesti P & F -perinteistä, ja hyvä niin.
Franquin on silti parasta, muut tulevat perästä.
Franquin ajatteli varmaan samoin, Piko ja Fantasio on kuin Aku Ankka jonkka voi tehdä hyvin tai huonosti. Se halusi itselleen oikeudet marsupilamista joka ei on varmaan sellainen henkilökohtainen ylpeydenaihe (ja syystä). Kone joka näki unia on multa lukematta, suomalaiset sarjakuvaharrastajat on valveutuneita. Tota on mahdoton löytää vaikka niitä kaikkia muita saa parilla kolikolla. Jos jollain on niitä liikaa niin ilmoitelkaa.
-
Franquin on saanut moniin sarjakuviinsa ideoita Science et vie (tiede ja elämä) -lehdestä. Katsokaa vaikka (http://franquin.org/forum/viewtopic.php?f=14&t=3779)!
Tuo toi mieleen jonkun tieteenkuvalehden tapaisen lehden, jonka joku aika sitten luin, ja jossa oli juttua gorilloista; siinä mainittiin miten Belgian kuningas itse(!) (se vähän järkevämpi jaune Albert) antoi käskyn teettää filmin vuoristogorilloista juurikin samana vuonna kuin Franquin teki albumin Kultakaivoksen gorillat. Jahka nyt jostain löytäisin tuon lehden, siinä oli elokuvan julisteestakin pikku kuva.
Timo
-
Uusin CaseMate-aikakauslehti tuli tänään.
Viimeisellä sivulla on Franquinin 14-vuotiaalle Fabrice tarrinille lähettämä vastauskirje vuodelta 1986. Tarrin oli lähettänyt Franquinille näytteitä omista sarjakuvistaan ja piirroksistaan.
Franquin vastasi neuvomalla ja piirtämällä opastavia kuvia nuorelle piirtäjänalulle. Kaiken kruunaa vielä hieno Franquinin piirtämä Niilo Pielisen rintakuva.
Olen kateellinen.
Tuo kirje sisältöineen on siis uusimmassa CaseMatessa.
-
Mutta se tuntui hauskalta ja mukavan absurdilta.
Niin, kyseinen albbarihan on kaikin puolin muuten pilkuntarkkaa historiaa.
Harmillista ettei Franquin koskaan käynyt Suomessa, mutta minkäs teet. Aikansa kutakin. Jos olisi elänyt 1400-luvulla olisi voinut lähettää fanikirjeen Leonardo da Vincille ja ehkä hän olisi vastannut piirroksen kera. Kyllä olisi hienoa jos sellainen olisi seinällä nyt. ;D
-
Uusin CaseMate-aikakauslehti tuli tänään.
Viimeisellä sivulla on Franquinin 14-vuotiaalle Fabrice tarrinille lähettämä vastauskirje vuodelta 1986. Tarrin oli lähettänyt Franquinille näytteitä omista sarjakuvistaan ja piirroksistaan.
Franquin vastasi neuvomalla ja piirtämällä opastavia kuvia nuorelle piirtäjänalulle. Kaiken kruunaa vielä hieno Franquinin piirtämä Niilo Pielisen rintakuva.
Ja ilmeisesti samoja juttuja löytyy Tarrinin blogistakin: http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/12/27/691-les-conseils-de-franquin
(Seurasin kyseistä blogia pitkään hienojen kuvien vuoksi, mutta nyt jäänyt vähemmälle.)
Joonas
-
Lewis: Just nuo samat kuvat oli Casematessa! Nuo linkin takana ovat vain paljon suurempia kuin lehdessä
-
Franquin kirjoitti nimen kuoreen "Tannin" :D
Timo
-
Viimeisin Piko ja Fantasio albumi tuli juuri luettua ruotsiksi. Yoanin ja Vehlmanin "Zarkonerna anfaller" ("Zarkonien hyökkäys", ranskaksi " Alerte aux Zorkons") vakuutti sarjan jatkajana. Toimintaa ja huumoria toimivana pakettina. Ihastuttavasti jälleen perinteisempää Pikoa, yllätyksettömästi Franquinin jalanjäljissä. Erityisesti Yoanin kuvitus on mieleeni. Tyylikästä ja kadehdittavan mutkatonta siveltimen jälkeä.
Ruotsinkielinen albumi oli toimivasti julkaistu; ei turhan fiini, mutta hyvälaatuinen kuitenkin. Suomipainokselta en enempää vaatisikaan ja hintakin oli ihan passeli (7,90€). Mikäli Egmont nyt julkaisee tulevaisuudessakin Pikoa ja Fantasiota.
-
Uustulkinnoista "Kone joka näki unia" on jäänyt mieleen, huipputeoksena. Siinä sekä visuaalisuus että tarina ja tunnelma ovat osuneet nappiin. Se on myös irtautui lähes täydellisesti P & F -perinteistä, ja hyvä niin.
Minulle se jäi mieleen aivan päinvastaisena. Ymmärsin pointin kokeiluna, jolla perinnettä yritettiin uudistaa, mutta minusta se meni pahasti metsään. Erityisesti tökki se, että oltiin niin paljon velkaa Katsuhiro Otomolle ja Akiralle.
Mutta minä olinkin tykännyt Tome & Janryn "perinteisistä" albumeista, minusta olivat siihen asti hyvin onnistuneesti jatkaneet Franquinin perinnettä tätä kuitenkaan kopioimatta - minusta he olivat jo valmiiksi saaneet päivitettyä sarjaa nykyaikaan.
(Tykkään Janryn piirrostyylistä tosi paljon, miten se on samanaikaisesti hyvin realistinen ja hyvin karrikoitu, sekä tekniseltä toteutukseltaan ihan mestaritasoa).
-
"Zarkonerna anfaller" ("Zarkonien hyökkäys", ranskaksi " Alerte aux Zorkons") vakuutti sarjan jatkajana.
Luin Dupuisin sivuilla ekoja näytesivuja. Niiden perusteella tarina vaikutti oikein hyvältä. Ihan tuli Franquinmainen kohellus mieleen. Bra.
-
Minulle se [Kone joka näki unia] jäi mieleen aivan päinvastaisena. Ymmärsin pointin kokeiluna, jolla perinnettä yritettiin uudistaa, mutta minusta se meni pahasti metsään. Erityisesti tökki se, että oltiin niin paljon velkaa Katsuhiro Otomolle ja Akiralle.
Mutta minä olinkin tykännyt Tome & Janryn "perinteisistä" albumeista, ...
P & F on osoittautunut yllättävän elinvoimaiseksi sarjakuvaksi, jossa on varaa kokeilla eri tyylejä ja tarinalajeja.
-
Piko natsien valtaamassa Brysselissä
Modernit piirtäjät herättävät klassikkosarjaa henkiin. (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Piko+natsien+valtaamassa+Brysseliss%C3%A4/HS20110118SI1KU027pn)
Helsingin Sanomat
"Kerronta on vanhanaikaista sanan hyvässä mielessä: tarkkaa, monta lukukertaa kestävää sekä runsasta." Heikki Jokinen
Niin on.
-
Painoasusta olisi Jokinen voinut mainita jotain. Kuluttajille kai näitä arvosteluja kuitenkin tehdään.
Varsinkin Bravon albumia nuo valkoiset viivat haittaavat merkittävästi.
Kyllä ne kuvatkin on tärkeitä, eikä vain juoni yms.
-
Mä oon pikkuhiljaa alkanut lämmetä näille uusien P&F:n kokoluokan albumien koville kansille. Onhan nämä komeampia kuin nuo Tempo-lehdet, tietenkin, ja ansaitsevat sen tosiaan. Kun nyt saataisiin ne muutkin asiat kuntoon, mikäli lisää tulee. Vaikken noissa olekaan tarkimmasta päästä, kyllä ne sapettaa jo ihan periaatteesta. Monesta lukukerrasta sen sijaan en mene varmaksi, kyllä itse luen mieluummin uusiksi vaikka samoihin aikoihin tulleen Blaken ja Mortimerin. Tosin Tummanvihreä pikkolopoika on päässyt vasta selailuasteelle ja odottaa siis lukemista.
-
Painoasusta olisi Jokinen voinut mainita jotain.
Niinpä. Jos epäkohtiin ei puututa, niin parannusta ei tule koskaan. Taitaa Jokiselta puuttua Kvaak-akatemian armoton koulutus.
-
Ymmärtääkseni konserttiarvioissakin on mainintaa salin akustiikasta.
Ei paljon auta vaikka ois mikä Chopin soittamassa, jos akustiikka tuhoaa koko homman.
edit:
Osaa ne muuten Euroopassakin:
Uusimmassa Natasha-albumissa (Regard du passé) on havaittavissa
tätä Blueberry-irvistystä.
-
Piko natsien valtaamassa Brysselissä
Modernit piirtäjät herättävät klassikkosarjaa henkiin. (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Piko+natsien+valtaamassa+Brysseliss%C3%A4/HS20110118SI1KU027pn)
Helsingin Sanomat
Egmontin viimeisillä listalla ei enää näitä ollut joten arvostelu tuli kätevästi heti kun albumit on loppuunmyyty.
-
Egmontin viimeisillä listalla ei enää näitä ollut joten arvostelu tuli kätevästi heti kun albumit on loppuunmyyty.
Hyvä paikka ottaa uusintapainokset ja tehdä korjaukset?
-
Korjattu toinen painos kyllä kelpaisi meikäläisellekin, mutta en usko, että Egmont noita uudelleen painattaisi. Vaarana olisi aika härdelli, jos ensimmäisen virheellisen painoksen omistajat alkaisivat vaatia palautus/vaihto-oikeutta.
-
Vaarana olisi aika härdelli, jos ensimmäisen virheellisen painoksen omistajat alkaisivat vaatia palautus/vaihto-oikeutta.
Eipä tullut härdelliä, vaikka yhdestä Blueberrystä otettiin korjattu painos.
-
Eipä tullut härdelliä, vaikka yhdestä Blueberrystä otettiin korjattu painos.
Eipä ollut LIKEkään Dustin kanssa enää hirveän innoissaan korjailemaan. ;)
-
Olen nyt valistuneempi kuin OK Corrallin aikoihin.
Ikävä kyllä, jos tulee korjattu uusintapainos, minä ainakin yrittäisin vaihtaa viallisen albumin virheettömään. Ei oikein viitsis ostaa näitä samoja moneen kertaan.
-
Hyvä paikka ottaa uusintapainokset ja tehdä korjaukset?
Ilmestyvät 27.4.
http://blogi.egmontkustannus.fi/julkaisukalenteri/julkaisukalenteri-huhtikuu-2011/
-
Ilmestyvät 27.4.
http://blogi.egmontkustannus.fi/julkaisukalenteri/julkaisukalenteri-huhtikuu-2011/
Mahtavatkohan olla korjattuja? Jännä nähdä.
Timo
-
Näköjään oli listalla ihan uusikin opus.
-
Mahtavatkohan olla korjattuja? Jännä nähdä.
Jumankekka! Korjattuja ovat. Tänään saapuivat sekä uudet painokset ykkös- ja kakkososista että kolmosalbumi Varokaa zorkoneita.
-
Hip hei! Nyt kaikki vaihtamaan viallisia ensipainoksia! >:D
-
Hip hei! Nyt kaikki vaihtamaan viallisia ensipainoksia! >:D
Kirottua! Nyt minun pitää leikata Emile Bravon edelliseen painokseen Frankfurtissa tekemä piirros irti ja liimata se tähän uuteen!
-
Kirottua! Nyt minun pitää leikata Emile Bravon edelliseen painokseen Frankfurtissa tekemä piirros irti ja liimata se tähän uuteen!
Eikös tässä olisi jo hyvä syy painostaa Bravo syksyllä Helsinkiin festivaaleille. ;D
-
Eikös tässä olisi jo hyvä syy painostaa Bravo syksyllä Helsinkiin festivaaleille. ;D
Tänne kylmään peräpohjolaan? :P
-
Minä olen tässä päivällä varonut zorgoneita. Tämähän on mainio albumi. Tuo Yoannin kuvitus on näin suurikokoisessa albumissa aivan upean yksityiskohtaista. Pisteet erityisesti hyvin onnistuneesta oravan piirtämisestä ja ovathan nuo itse zorkonitkin vauhdikkaan apinamaisesti toteutettuja. Tinajalka vain floppasi hahmoista.
Ilmeisestikin albumin tarina on saamassa jatkoa. Tai sitten tuo viimeinen Zorbulin lausahdus Ruotsin neideille kyydissään oli minulta väärin ymmärretty.
-
Zorkonit ei yltänyt edellisten "uusien seikkailujen" tasolle.
Ihan mukavaa perushuttua, ei siinä mitään. Aika saman oloista kuin Tempo-lehdessä ilmestyneet kaksi seikkailua.
Muutamassa kohdassa tekstit oli ladottu vääriin puhekupliin.
Loppu meni minulta ihan ohi. Tarinan alun reilut 10 sivua toimivat parhaiten.
-
Kai nämä saa pienemmästäkin kaupungista? No, ilmeisesti kirjakaupat suostuvat tilaamaan, jos ei omassa varastossa ole.
-
Expressbd.com -sivustolta löytyi näytesivu Yannin ja Schwartzin uusimmasta ja vielä keskeneräisestä projektista: Franquin, Morris ja Jijé Amerikan mantereella (kommunismia paossa)! Tarina on tosi, miten lienee kyseisen sarjakuva-albumin laita.
Lukisihan tämän mielellään suomeksikin, sitten aikanaan.
off topic:
Pikkulinnut laulelevat että Yannin ja Conradin vanhat L'Oncle Paul -tarinat julkaistaisiin lähiaikoina (ranskaksi). Odotan erityisesti Mireille Mathieun paluuta sekä Jack The Ripperiä!!
edit: Eipä mitään julkaista. Koko touhu oli pilaa, sairasta pilaa.
-
Eipäs ole Egmont mitenkään palannut tiedusteluihini (soitin puhelimella, neiti otti kyllä yhteystiedot ylös) korvata aikaisemmat painokset virheettömillä...
-
Otetaan isommalla ryhmällä yhteyttä kuluttajaviranomaisiin...
-
Jos joku viitsii ruveta ajamaan tätä haamuviiva-asiaa, pistän kyllä nimeni adressiin.
-
Tarkkailen nyt ensin, miten asia etenee. ::)
Jos tästä tulee isokin juttu, niin osallistun varmaan minäkin.
-
No niin, sainpahan tämän nyt minäkin.
Minusta albumi oli sopiva fuusio Franquinia ja Tome/Janrya elokuvamaisesti esitettynä. Yoannin piirrostyylistä olen aina tykännyt, ja se on vain parantunut Kivijättiläisistä.
Käsikirjoituksesta pidin, mutta lähes kaikkien vitsien kohdalla tuli mieleen, että tämä on varmasti kuulostanut paremmalta alkukielellä.
Ja nyt typografian rakastaja ärähtää: Leipätekstifontti on kamala. Liian ohutta. Olisivat saaneet tehdä fontin alkuperäisalbumin tekstauksesta. Sekin olisi ollut parempi kuin tämä. Mielestäni albumin fontti sopisi parhaiten korkeintaan lyhyisiin mainoksiin, muttei sarjakuvaan, jossa tekstiä on paljon. Kun olisi saanut käsintekstatun laitoksen... :(
Eli, hyvä juttu, mutta suomalaisesta laitoksesta jäi huono maku. Kovista kansista kylläkin plussaa.
EDIT: Yksi kysymys jäi vaivaamaan, kuka on tämä Reima-setä, jonka luona sankarimme vierailevat?
-
Mä en kiinnittänyt fonttiin mitään huomiota joten se kelpasi kyllä.
Itse tarina oli aika heppoinen tai siis olematon, piirrosjäljestä sen sijaan tykkäsin kovastikin. Ihan mielellään tuon läpi luki.
Zorkonit ei yltänyt edellisten "uusien seikkailujen" tasolle.
Tämä ei näemmä oikeasti edes ole "uusia seikkailuita", vaan pääsarjan julkaisu, jatkoa albumille Zorbulin lähteillä.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/piko_ja_fantasio.html
-
Tämä ei näemmä oikeasti edes ole "uusia seikkailuita", vaan pääsarjan julkaisu, jatkoa albumille Zorbulin lähteillä.
Näinpäs onkin!
Miksi ihmeessä Egmont sekoittelee vanhoja seikkailuja uusiin?
No, pitää olla jatkossa tarkkana tämänkin asian suhteen.
-
Miksi ihmeessä Egmont sekoittelee vanhoja seikkailuja uusiin?
Itse veikkaisin että pehmeäkantista formaattia ei enää julkaista. "Huijaus" kyllä toimi ainakin minun osaltani, en ole jaksanut pääsarjan albumeita lukea aikoihin mutta tämä tuli hankittua kun luulin sen olevan uusien seikkailujen sarjaa.
-
tämä tuli hankittua kun luulin sen olevan uusien seikkailujen sarjaa.
Niinpä. Sapelin pihkat!
-
Luin tuossa yöllä kaikki Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjan kolme kirjaa. Tuli jokaisen kohdalla mukava tunne, viimeksi kun olen lukenut paljon, paljon pienempänä näitäkin seikkailuja. Pitää etsiä kirjastosta käsiin myös ne, joita en ole lukenut välistä, kun jostain syystä lopetin lukemisen aikoinaan.
Nuoren sankarin päiväkirja ja Tummanvihreä pikkolopoika olivat kyllä upeita teoksia. Toivottavasti samanlaista menoa tulee jatkossakin vastaan. Luulin, että Varokaa Zorkoneita olisi samaa sarjaa, kuten näkyy täällä muillekin käyneen. Se ei ollut niin hyvä kuin kaksi edellistä, mutta oli sitä silti oikein kiva lukea.
-
Zorkonien alku oli timanttia, keskivaiheilta loppua kohti puhti katosi jonnekin. Ruotsalaiset retkeilijätytötkin hukkuivat mitäänsanomattomuuden suohon.
-
Tämä ei ole sinun isäsi Piko ja Fantasio... Varokaa zorkoneita! (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1577)
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06062011121418-4.jpg)
Mahtaakohan tuosta kuvan vasemmassa alareunassa olevasta Marsupilamin ja Disney-hahmo Stitchin sekoituksesta tulla uusi vakiohahmo Piko ja Fantasio -tarinoihin?
-
Marsu productionsilta tulee taas Version originale (http://www.amazon.fr/gp/product/2354260555/ref=s9_simh_gw_p14_d0_i2?pf_rd_m=A1X6FK5RDHNB96&pf_rd_s=center-2&pf_rd_r=0MGFRYC0WKXFM5FJXJ1G&pf_rd_t=101&pf_rd_p=463375533&pf_rd_i=405320) ulos syksyllä.
Tällä kertaa vuorossa Jättiläinen jäätiköltä (Rauhallinen loma, Hummeri).
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/51hUJzYFtSL._SL500_AA300_.jpg)
-
Tämä uusin kovakantinen "Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 3 - Varokaa zorkoneita" toi jotenkin mieleen sen Natasa-seikkailun, jossa oli niitä dinosauruksia: vauhdikkaan eksoottista seikkailua, joka on jotenkin sarjan vanhan 'hengen' vastaista.
Semmoinen vaikeasti määriteltävä hillitty hienostuneisuus tuntuu suurelta osin hävinneen. Huumorikin on vaihtunut slapstickiksi. Joopa joo.
-
Minusta Franquinin jälkeen ilmestyneiden P&F-albumien ongelma on ollut se, että juonenkuljetus on tökkinyt pahasti. Aina on joku typerä kohta joka ei mene lukijalle läpi, jos ei muu niin älytön loppuratkaisu.
Okei, olen ehkä lukenut yhteensä kuusi Pikoa ja Fantasiota jälkeen Franquinin (+ nämä One Shotit, joista vain Bravon ja Yann+Scwartzin tarinat toimivat).
Sarjan hengen muuttumista en pidä sinänsä pahana, muuttuuhan aikakin.
-
Sarjan hengen muuttumista en pidä sinänsä pahana, muuttuuhan aikakin.
Näin se tietty on. Tempus fugit.
Jokaisella sarjalla on silti yleensä kulta-aikansa, johon ei ole paluuta, vaikka kuinka epätoivoisesti yritettäisiin. Joskus vain kaikki loksahtaa kohdalleen kuin taikavoimilla. Toki nämä kovakantiset ovat olleet sillä paremmalla puolella näitä uusversioita.
-
nääh eri mieltä. Parempi kokonaisuutena kuin edelliset kaksi osaa.
Niihin liittäisin ennemmin sen kommentin miten se meni..aah:Jokaisella sarjalla on silti yleensä kulta-aikansa, johon ei ole paluuta, vaikka kuinka epätoivoisesti yritettäisiin.
Niissä kahdessa edellisessä minä väsyin tarinassa tekijäin pikkunäppäryyteen.
Vähän sama kuin olisi katsonut modernin teinien pepsodenthymyisen ihqutuksen koettavan vetää Humphrey Bogartin roolia.
hyvä että egmont julkaisee ylipäätään Piko & Fantasiota ja ihan on muuten niin #%&*#@£$#n kivaa että tungetaan kurkusta alas kovakantisena.
Ainakin toistaiseksi on ainoa syy miksen omista tätä.
-
Oho! Trondheimia tosiaankin! Kaikkea sitä... Näytesivu oli oikein hauska. Tämähän voi olla hyvä.
-
Tämä on mielenkiintoinen. Amerikkalaiselta piirrosfilmiltä näyttävä Piko ja Fantasio!
Trondheim on muuten tehnyt aikaisemminkin Pikoa ja Fantasiota, tosin niin että Pikon ja Fantasion rooleissa oli Jussi Jänis kavereineen. Tarinasta en oikein muista mitään. Sen muistan, että olin tosi iloinen kun pystyin lukemaan sen ranskaksi vilkuilematta sanakirjaa juuri ollenkaan.
edit:
Pikoa ja Fantasiotahan ilmestyy härmäksi tosi tiuhaan tahtiin
-
Hienoa! Tätä onkin odotettu. Ostin tuon Panique en Atlantique:n keväällä ja ihan ekalla lukukerralla ei ranska minulle taipunut tarpeeksi. Vasta ehkä kolmas lukukerta avasi juttuja paremmin.
Tarina itse on kohtuu simppeli. Eikä perusidean aina tarvitsekaan olla täynnä twistereitä. Hahmot Trondheimin käsittelyssä vasta hyviä onkin. Franquinin tarinoista kaivettu professori Sprtschk alati laskelmoivineen puhekuplineen sopii paniikkitilanteeseen laivalla kuin nyrkki voisilmään. Alati päällä oleva oravajahti, zor-säteet ja merenelävät. Näitä siis on luvassa. Eikä Fabrice Parme ole huono piirtäjä. Albumi on kuin jokin trippi pelkistettyyn viivaan ja muotoiluun josta meidän Alvar A olisi varmaan myös pitänyt.
-
Kaikki muu kuulostaa oikein hyvältä paitsi zor-säde.
En erikoisemmin fanita Zorbulia (enkä varsinkaan Zorbul-hahmon ryöstöviljelyä).
Olis Franquin voinut pidättää Marsupilamin ohella Zorbulinkin oikeudet itsellään.
-
Tämä on mielenkiintoinen. Amerikkalaiselta piirrosfilmiltä näyttävä Piko ja Fantasio!
Toden totta. Onpa Trondheim onnistunut venyttämään tyyliään kovasti uuteen suuntaan. Näyttää oikein nätiltä. Ostoslistalle.
Egmontin blogissa oli traileriakin tyrkyllä: http://www.youtube.com/watch?v=f9mQAZiJskw
-
Trondheim taitaa olla albumin käsikirjoittaja.
MUTTA: Hauska tyylisuuntakokeilu Pikon ja Fantasion maailmassa, kuitenkin.
edit:
Trondheim ei taida vaan on.
http://www.dupuis.com/catalogue/FR/al/20711/panique_en_atlantique.html
-
Trondheim taitaa olla albumin käsikirjoittaja.
Seison korjattuna. Oiski ollu aikamoinen tyylillinen harppaus.
-
Tuo youtuubihan spoilaa. :(
Pikkuisen olen skeptinen että onnistuuko suomilaitoksen kansi. Alkuperäisessä on kultafolio painantaa ja se naarmuuntuu ainakin minun kappaleesta helposti pois. Nk tahkoutuu pois.
-
Jaa. Missä kohtaa sitä kultafoliota on? Keltaisissa kirjaimissa?
Timo
-
Mulle kelpaa ilman folioitakin, melkeinpä jopa paremmin kuin folion kera.
-
Jaa. Missä kohtaa sitä kultafoliota on? Keltaisissa kirjaimissa?
Kauniisti on kirjaimet kullitettu. Ei ainakaan kuljetuksessa ole hankautunut mitään pois. Tänään saapui.
-
Paniikki Atlantilla luettu.
Huomattavasti parempi seikkailu kuin Zorkonit.
Albumissa oli hyvin tavoitettu Piko et Fantasiomainen kohellus. Kerran pari putosin tarinan kyydistä, mutta seuraava lukukerta ehkä valaisee tarinan käänteitä paremmin.
Piirrokset ovat mainioita. Yllättävän hyvä albumi.
-
Franquin syö, puhuu, piirtää.
http://archives.tsr.ch/player/bd-franquin2
-
Nyt on mentävä nukkumaan.
Huomenna jatketaan mm. Goscinnyn seurassa...
http://archives.tsr.ch/search?text=franquin&sort=modification.date+desc&role=story&x=0&y=0
-
Seuraavaksi mennään Kuuhun Z:n pimeä puoli. (http://www.dupuis.com/catalogue/UK/al/25730/la_face_cachee_du_z.html) Iron Z?
Timo
-
Seuraavaksi mennään Kuuhun Z:n pimeä puoli. (http://www.dupuis.com/catalogue/UK/al/25730/la_face_cachee_du_z.html) Iron Z?
Timo
Joku kumman viehätys kuun pimeällä puolella on kun ensin sinne menevät roistot ja niiden perässä sankarit (DCllä Eclipso-saaga ja Brightest Dayssä starheart-episodi).
-
Albumissa oli hyvin tavoitettu Piko et Fantasiomainen kohellus. Kerran pari putosin tarinan kyydistä, mutta seuraava lukukerta ehkä valaisee tarinan käänteitä paremmin.
Piirrokset ovat mainioita. Yllättävän hyvä albumi.
En ole pitänyt kiirettä näiden uusien Pikojen ja Fantasioiden lukemisessa. Tämän uusimman osalta Tertsin arvioon voin yhtyä.
Mukava yksityiskohta on ydinfyysikko Sprtschkin ilmestyminen uudelleen kuvioihin. Asemoi seikkailun siis tapahtumaan aikaan ennen Jättiläistä jäätiköllä. Arvelisin, että käsikirjoittaja Trondheim on lukenut 50-luvun Franquinit putkeen ja siitä rytmiä ja mittasuhteita alkanut rakentamaan.
Blogissa kanssa: Kuinka käy Lewis Trondheimilta Piko? (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2011/11/kuinka-kay-lewis-trondheimilta-piko.html)
-
Piko ja Fantasio (One-shot) by Didier Conrad suunnitteilla?
-
Turbotractionin uusin malli ?
Vähän entistä pienempi, mutta turbiinikäyttöiseltä näyttäisi edelleenkin.
-
Turbotractionin uusin malli ?
Vähän entistä pienempi, mutta turbiinikäyttöiseltä näyttäisi edelleenkin.
Ja matkustajien päitten takana on nuo korokkeet.
-
Tulee Bugatti mieleen muotoilusta ja värityksestä.
-
Sain tänään serigrafian(?), jossa Fantasio laskee kilpapyörällä alas jyrkkää vuorenrinnettä, kivet sinkoilevat, maa pölisee, jalat irtoavat polkimista. Hurjaa menoa.
Olen jo tovin metsästänyt kahta Franquin-vedosta/julistetta: Tätä ja sitä jossa P & F ajavat Turbo Rhinollaan Quick-myymälään. Tämä alamäkiajo-kuva on niin iso että seinilleni ei enää muuta sitten sovikaan. Quick-kuva saa jäädä muiden saaliiksi.
Hyvä näinkin!!
(Tämä kirjoitus olisi sopinut myös ilonaihe-ketjuun, mutta paninpas sen kuitenkin tänne)
-
Toinen osa Gringos Locos -tarinaa luettu L'Immanquable-lehdestä.
Tarina kehittyy: pettymyksiä, ristiriitoja, rahapulaa ja kuitenkin, kaiken taustalla Joseph Gillainin suunnaton optimismi. Kyllä tätä lukee oikein mielellään. Lukisi suomeksikin. ;)
edit:
Sarjakuvat toimivat kaikkein parhaiten tällaisina about kymmenen sivun jatkosarjoina, mielestäni. Jokaisen jakson ehtii lukea useampaan kertaan ennen seuraavan ilmestymistä. Albumimuodossa sarjakuva etenee joskus niin kovin nopeasti. Ei malta makustella. Jatkosarjan kanssa on toisin.
-
Jopas, jopas!
Joseph Gillainin (Jijé) perikunta estää Gringos Locos -albumin julkaisun. Le Soir -lehdessä ilmestyvä jatkosarja keskeytetään. Yannin (ja Schwartzin) hahmottelema kuva heidän isästään on täysin vääränlainen ja loukkaava. (Liberation-lehti ei kerro, että keskeytetäänkö myös L'Immanquable-lehdessä ilmestyvä jatkis. No, itselläin lehden tilaus lakkasikin juuri)
Isabelle Franquin ja Francine "Morris" ottavat asian rauhallisemmin.
Minusta tarina oli kiinnostava ja hyvä. Sen totuudenmukaisuudesta ei ole mulla mitään käsitystä. Ainakin ensimmäisten parinkymmenen sivun ajan Jijéstä annettu kuva oli erittäinkin positiivinen.
http://www.liberation.fr/livres/01012383214-la-sortie-de-gringos-locos-est-bloquee
-
Työntekoa vältellessä tuli perustettua tuommonen fanisivu: http://www.facebook.com/Pikojafantasio (http://www.facebook.com/Pikojafantasio)
Jos joku haluaa ylläpitäjäksi, laittakoon mulle viestiä!
-
Gringos Locos traileri (http://www.dupuis.com/FR/divers/gringoslocos/index.html).
Olenkohan jo aiemminkin linkittänyt tän.
No, ei vara venettä kaada.
Jijé, Franquin, Morris Ameriikassa, osa 1.
Ilmestyy huomenna 4. päivä.
-
Gringos Locos traileri (http://www.dupuis.com/FR/divers/gringoslocos/index.html).
Olenkohan jo aiemminkin linkittänyt tän.
No, ei vara venettä kaada.
Jijé, Franquin, Morris Ameriikassa, osa 1.
Ilmestyy huomenna 4. päivä.
Et ole muistaakseni aiemmin linkittänyt.
Näytti ihan hyvältä kylläkin eli tulee lainattua sitten joskus kirjastosta.
-
Näytti ihan hyvältä kylläkin eli tulee lainattua sitten joskus kirjastosta.
Toivottavasti tuo kumppanusten Amerikan reissu julkaistaan suomeksi. Kyseessä on kaksiosainen tarinakokonaisuus, tämä nyt julkaistu on vasta ensimmäinen osa.
-
Zetan pimeä puoli on taas perussarjaa eli jatkoa Varokaa zorkoneita -albumille.
-
Zetan pimeä puoli on taas perussarjaa eli jatkoa Varokaa zorkoneita -albumille.
Löysin tuon Jumbosta. Pitäisi jostain saada edellinen albumi.
-
Löysin tuon Jumbosta. Pitäisi jostain saada edellinen albumi.
Kaikkia kovakantisen sarjan albumeita on ihan hyvin saatavilla. Netistä tai sarjakuvaliikkeistä.
-
Toivottavasti tuo kumppanusten Amerikan reissu julkaistaan suomeksi.
Jees. Pätevää selkeää viivaa! Kaikenlasta metatason kikkailua eli cameoita vähintään yllin kyllin lupaa tosin tuo traileri...
Ja jos julkaistaan niin ilman haamuviivoja (ninku tää uusin kovakantinen). Vielä jos saisi toivoa, niin pehmeissä kansissa. Tai jos on pakko laittaa kovat, niin sitten ainakin molemmat jaksot samaan pakettiin. Unh.
-
Jees. Pätevää selkeää viivaa! Kaikenlasta metatason kikkailua eli cameoita vähintään yllin kyllin lupaa tosin tuo traileri...
Tai jos on pakko laittaa kovat, niin sitten ainakin molemmat jaksot samaan pakettiin.
Kyseessä ei taida olla puhdasoppiset cameot, sillä kaikki henkilöt esittävät itseään.*
Ehdottomasti molemmat tarinat samaan opukseen!!
* tai siis Yannin näkemystä kyseisestä henkilöstä.
-
Cameohan on just sitä, että julkisuuden henkilö esiintyy itsenään tai näyttelee itseään.
-
ahaa. Kiitoksia, näin sitä viisastuu.
MUTTA: Hitleristä kertovassa sarjakuvassa Hitler siis tekee cameo-roolin? ???
-
Lainaus Wikipediasta:
Cameo-rooli eli cameorooli on joskus suomennettu näyttäytymisosaksi. Siinä henkilö, yleensä julkisuuden henkilö, esiintyy omana itsenään elokuvassa, kirjassa tai muussa taideteoksessa hyvin ohuesti ja hetkellisesti, tarinan keskiöstä syrjässä.
-
Cameo taitaa yleensä olla sivuosa tai jopa vain pieni vilahdus. Pääosa menis sitten varmaan jo johonkin muuhun. Mutta varmaankin vaikka natsi-Saksaan sijoittuvassa sarjakuvassa, jossa Hitler nähdään pitämässä puhetta tai vaikka vaan kävelemässä kadulla taustalla varmaan menisi cameon piikkiin.
Toisaalta esim. sarjakuvassa on varmaan aika vaikee määrittää cameota, koska kyseinen henkilö ei oikeasti ole kyseessä.
Jaa, ehitkin vastaamaan ite. :D
-
Hmm... pappa Stan Leen ilmaantumiset eri Marvel-leffoissa eivät siis olisi cameoita, koska tyyppi on milloin mikäkin postimies, sähkösanomantuoja tms, eikä Stan the man?
Timo
-
Hmm... pappa Stan Leen ilmaantumiset eri Marvel-leffoissa eivät siis olisi cameoita, koska tyyppi on milloin mikäkin postimies, sähkösanomantuoja tms, eikä Stan the man?
Ei, silloin kun sillä on niissä joku rooli. Eikä sitten ilmeisesti John Malkovichkaan ole kameona elokuvassa Being John Malkovich, vaan hän ns. näyttelee itseään. Minäkin olin cameo-roolin tosiaan mieltänyt juuri näyttäytymiseksi (pikku-rooliksi). Ja jos nuo pirtäjät nyt tuossa Spirou-seikkailussa äityisivät enemmänkin "näyttelemään" niin aika sietämättömäksi menisi. Ainakin mulla oli post-modernien viittausten kanssa aivan liikaa kestämistä jo siinä Tummmanvihreässä pikkolopojassa. :(
-
Ainakin mulla oli post-modernien viittausten kanssa aivan liikaa kestämistä jo siinä Tummmanvihreässä pikkolopojassa. :(
Samma här.
Franquinin patsas viimeistään sai maljan tulvimaan.
-
mutta Gringos locosissa ei ole mitään ylimääräisiä, itsetarkoituksellisia näyttäytymisiä. Kaikilla "oikeilla" ihmisillä on tarinassa joku funktio. Ehkä sankareiden lähtöjuhlissa on cameoita, mutta lienee luonnollista, että sarjakuvapiirtäjien läksiäisissä on mukana muita sarjakuvapiirtäjiä.
Sen reilun kahdenkymmenen sivun aikana jonka olen Gringos locosia lukenut, en ärsyyntynyt kertaakaan.
-
Heti kun saa Marsu Kids 2:n valmiiksi, Didier Conrad aloittaa Piko & Fantasio One-Shotin piirtämisen. ;D Käsikrjoittajanaan Arleston.
En ole Arlestonista niin kauhean innoissani, vaikka en herran sarjakavista tiedä oikeastaan yhtään mitään. Trolls de Troy?
-
Hee, Spiroun numerossa 3872 on Guarnidon haastattelu ja sen kylkiäisenä sivun mittainen (vitsisarja) jossa Piko ja Fantasio kohtaavat Blacksadin todellisuuden!
http://www.spirou.com/journal/index.php
Lehti on selattavissa tuolla, Blacksad on numeron loppusivuilla.
-
Taistelu kuolemattomuudesta luettu.
Ei hullumpi tarina. Vauhtia piisasi kotitarpeiksi ja hiukan enemmäksikin. Kuvakerronta ei ole ihan nappisuoritus, mutta semmoinen tyydyttävä. Lopun dramaattisiin kohtauksiin olisi kaivannut enemmän näyttävyyttä, nyt sivumäärää kulutettiin alussa turhan suureellisesti. Franquinin aikoihin verrattuna moderni ruutujako/sivutaitto oli parhaimmillaan oikein komeaa katseltavaa.
Pitänee tutustua muihinkin saman tekijäkaksikon Piko ja Fantasio -albumeihin vieläpä tässä kuluvan kesän aikana.
-
Tein viimeinkin sarjakuvaostoksia pitkän tauon jälkeen, ja Zetan pimeä puoli oli yksi ostoistani.
Pidin albumista, osa vitseistä nauratti ääneenkin. Yoann:in piirrosjälkikin paranee albumi albumilta. Tarina ei taas oikein vakuuttanut minua. Se on melko sekava, toimiakseen tämä olisi mielestäni tarvinnut lisää sivuja (formaattirajoituksillehan ei tietysti mahda mitään). Poppy Broncon olisi voinut mielestäni jättää pois, vaikka hän ihan hauska hahmo olikin. Toivon mukaan seuraava albumi on eheämpi kokonaisuus.
Isona bonuksena albumissa ovat "lukujen" välissä olevat maalaukset. Niitä katselee oikein mielellään.
-
Dupuis julkaisee marraskuussa Franquinin originaaleista kuvatun albumi (http://www.amazon.fr/Foire-aux-Gangsters-T1/dp/280015571X/ref=sr_1_2?s=books&ie=UTF8&qid=1344538192&sr=1-2)n "Gangsterien markkinat" (ilmeisesti samaan tyyliin kuin "Bravo Les Brothers").
Tämä on n. viisi kertaa halvempi kuin Marsu Productionsin vastaavat albumit. Kokoakin on kyllä vähemmän kuin Marsun järkäleissä.
Alla oleva ei liene kyseisen albumin kansikuva, mutta se voisi olla.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=23410)
edit: Näyttäisi siltä, että nimenomaan tuon kuvan Dupuis iskee julkaisun kanteen.
-
Syyskuussa ilmestyy Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 6: Sieninevan sukuhauta.
Tokko erehdyn kovin pahasti jos veikkaan kyseessä olevan Le tombeau des Champignac eli aiemmin julkaisematta jäänyt Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen osa. Julkaistu alunperin ennen Nuoren sankarin päiväkirjaa.
-
Sieninevan sukuhauta oli hyvä!
http://routakoto.com/2012/09/25/sieninevan-sukuhauta/
Pitää ehdottomasti lukea kaikki aiemmatkin Uudet seikkailut. Hyvästä on helppo pitää.
-
Lisää infoa Franquinin Pariisin-näyttelystä.
Centre Pompidouta vastapäätä.
http://www.cwb.fr/programme/menfin-franquin
-
Franquin Chronologie d'une oeuvre -kirjasta tulee toinen painos marraskuussa.
Kansi on hieno!
(http://urpix.fr/files/fg9afgwcuvyq07qu91m.jpg)
Ekan painoksen kansi oli surkea. Kai tämäkin
tulee hankittua. Rogntudju.
-
Ensi vuonna ilmestyy Fantagraphicsilta Franquinin Mustat sivut (http://www.amazon.com/Franquins-Last-Laugh-Andre-Franquin/dp/1606996215/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1350232692&sr=8-1&keywords=franquin+last+laugh).
Last Laugh ???
-
Sieninevan sukuhauta oli hyvä!
No, niin oli. Aivan mahtava. Yksi parhaista Pikoista. Ja vetosi tunteisiinkin. On se hienoa, että jotkut sarjat ne vaan porskuttavat, vieläpä kukoistavatkin, vaikka alkuperäinen tekijäkaarti on jo siirtynyt sivuun.
-
Etsiskelin netistä arvosteluja Sieninevan sukuhaudasta. Eipä löytynyt kuin yksi. Kyllä nyt on mieli musta.
-
Conradin ja Arlestonin Piko ja Fantasio viivästyy vuodella Conradin Asterix-kiireiden vuoksi. Seikkalu tapahtuu Venetsiassa. Parhaillaan Spiroussa pyörii Conradin piirtämä Marsu kids 2.
-
Parisataa sivua Franquinin piirroksia. Silvuplee.
http://rougememoire.free.fr/?gallery/bd/-franquin/franquin-idees-noires-030#gallery
-
Uusin Piko ja Fantasio ilmestyy piakkoin. Ensin jatkotarinana Spiroussa, sitten albumina.
Aika coolin näköistä menoa.
(http://spirou.perso.free.fr/Alb_Aventures/albums_Spirou_ill_fichiers/album53_couverture-liste.jpg)
-
Uusin Piko ja Fantasio ilmestyy piakkoin. Ensin jatkotarinana Spiroussa, sitten albumina.
Aika coolin näköistä menoa.
Ainakin kannen perusteella odotettavissa hyvännäköistä settiä.
-
Suht menestyvän oloinen hissipoika.
-
Suht menestyvän oloinen hissipoika.
Jos se on valeasussa.
Ja autohan on siis saatu lahjaksi, ei ostettu omilla rahoilla.
-
Onkos La frousse aux trousses tullut på finska? Ainakaan kansikuva ei soita kelloja.
-
Julkaistu vuonna 2000 nimellä Kauhun kyydissä.
-
Olen lueskellut lähinna Franquinin albumeita sekä näitä uudempia. On jäänyt kaihertamaan, että missä vaiheessa, miksi ja kuinka Marsupilami heivattiin kuvioista?
-
1970-luvun alussa kun Franquin jätti open source-hahmot Pikon ja Fantasion. Marsupilamin oikeudet olivat Franqun joten hän sai päättää miten sitä käytetään. Sama päti Niiloon.
-
Kun Franquin lopetti P&F:n niin Marsupilamin oikeudet säilyivät hänellä. Nettihaku (http://en.wikipedia.org/wiki/Marsupilami) paljastaa että on esiintynyt yhdessä Fournierin P&F:ssä (Faiseur d'or) jossa Franquin piirsi Marsupilamin. Ja Tembo Tabussa vielä sen jälkeen.
-
Tembo Tabu oli piirretty jo vuosia aikaisemmin jatkosarjaksi sanomalehteen. Albumi saattoi ilmestyä Franquinin lopettamisen jälkeen.
-
Sarjakuvassa Marsupilami annettiin sieninevalaisen pikkupojan hoitoon. Suomeksi pojan nimi taisi olla Tarmo.
Minä muistelen pojan olleen nimeltään Pekka, mutta voin olla väärässäkin. Vekara taisi vilahtaa jo Pikon ja Fantasion seikkailuissa, joissa hän toimitti kaikenlaisia pikkuasioita pormestarille.
-
Sittenhän on vielä tämä hyvin lämminhenkinen Les Noëls de Franquin opus, jossa niputetaan yhteen muutakin jouluhenkistä kuin pelkästään Noël-pojun seikkailut.
(http://www.franquin-collector.com/media/catalog/product/cache/1/image/302x/dacfcc6bb84d6f58c16d0a81b5384938/c/o/couv-noels-ld.jpg)
Mutta tuota P&F Yoann / Vehlmann albumia odotetaan vesi kielellä!
-
Kaipa se on siinä että kaveri on mennyt lattian läpi, ja toinen on huojentunut siitä että eipä kuitenkaan liukastunut.
-
Mikä idea on Niilon puhekuplassa Vauvanvaippoja Sieninevassa -tarinan kolmannen sivun toisessa puhekuplassa? "Pelästyin että hän liukastui"? Alkukielen teksti on sama.
Niilo kehittelee lattiavahaa, joka loistaa muttei luista. Vaikka kehittelyn tässä vaiheessa vaha sulatti koko lattian niin eipähän ainakaan Fantasio liukastunut.
-
Palatakseni lattiavahaan. Semicin "Toimituksen tuholainen"-alpparin (1990) kääntäjälläkään ei oikein luista.. Niilon puhekuplassa lukee "Vaha ei vielä taida olla täysin valmista."
-
Sieninevan sukuhaudasta arvio (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1852) nyt etusivulla.
-
Sieninevan sukuhaudasta arvio nyt etusivulla.
Arvio sai kiinnostumaan !
Hienoa, että myös kansikuvan menopelin historia (ja tulevaisuus) tunnettiin.
-
Sieninevan sukuhaudasta arvio (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1852) nyt etusivulla.
Luin tuon kirjastossa joku aika sitten ja oli ihan pöhkö kun ottaa huomioon kuinka monta kertaa Sieninevan linnaa on räjäytelty, hyvä ja kiinnostava tarina (omine hölmöyksineen) kumminkin ja kuvitus oikein hyvää.
-
En ole puheena olevaa lukenut, mutta onko tuo kuvanäytteiden tyttö olevinaan Kitariina??
-
En ole puheena olevaa lukenut, mutta onko tuo kuvanäytteiden tyttö olevinaan Kitariina??
On se joo. Seksuaalisia viittauksia lisätty rutkasti koska nykyteinit ja tämä ruokoton aika.
-
On se joo. Seksuaalisia viittauksia lisätty rutkasti koska nykyteinit ja tämä ruokoton aika.
Eipä tuo kesakkonaama-peppi kovin seksuaaliselta näytä. Päinvastoin, Kitariinan naisellinen eleganssi on kadonnut ilmeisesti viidakon uumeniin.
-
Noh, jos olisi vielä 14-vuotias...
Mutta siis, juuri tuosta Kitariinan mallintamisesta en Yannin käsikirjoituksessa pitänyt. Hahmon nokkeluus ja (näennäinen) kömpelyys on muutettu skuuppeja seksillä kalastelevaksi vosuksi.
-
Dans les griffes de la vipere -albumi on selailtavana Dupuisin sivuilla.
Yllättävän hutiloitua piirrosta ja kökköä sommittelua.
-
Mutta eihän käärmeellä ole kynsiä!?
Albumin kansi on myös ihan parhautta.
-
Luin vasta tänään Kone, joka näki unia -albumin. Ei ollut hassumpi teos, ei ollenkaan. Vauhtia ja käänteitä piisasi kivasti, lukija pysyi koukussa koko ajan. Piirrokset olivat erinomaisia. Hienosti osattu kuvailla kiiltoja ja eri pintamateriaaleja sekä syvyysvaikutelmaa.
Tämähän taisi olla Tomen ja Janryn viimeinen albumi? Komeat jäähyväiset heillä.
Luin myös Zorbulin lähteillä.
Perusidea menneisyydessä sattuneen vahingon korjaamisesta on ihan OK. Aina uuden esineen avulla kulku yhä kauemmas menneisyyteen oli jopa hyvä idea. Sivujen ja ruutujen sommittelu oli jotenkin tosi tökeröä. Missään vaiheessa ei juttu lähtenyt kulkemaan, vaan tarinankerronta ja sen myötä lukeminen oli todella pitkäpiimäistä ja takkuista. Uskomatonta, että näin perinteikkääle sarjalle ei löydy parempaa piirtäjää.
-
Luin vasta tänään Kone, joka näki unia -albumin. Ei ollut hassumpi teos, ei ollenkaan. Vauhtia ja käänteitä piisasi kivasti, lukija pysyi koukussa koko ajan. Piirrokset olivat erinomaisia. Hienosti osattu kuvailla kiiltoja ja eri pintamateriaaleja sekä syvyysvaikutelmaa.
Ehdoton suosikkini post-Franquin P&F-albumeista!
-
Artikkeli (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1881) parhaillaan Pariisissa olevasta M'Enfin?!-näyttelystä.
-
Luin myös Zorbulin lähteillä.
Perusidea menneisyydessä sattuneen vahingon korjaamisesta on ihan OK. Aina uuden esineen avulla kulku yhä kauemmas menneisyyteen oli jopa hyvä idea. Sivujen ja ruutujen sommittelu oli jotenkin tosi tökeröä. Missään vaiheessa ei juttu lähtenyt kulkemaan, vaan tarinankerronta ja sen myötä lukeminen oli todella pitkäpiimäistä ja takkuista. Uskomatonta, että näin perinteikkääle sarjalle ei löydy parempaa piirtäjää.
Itse lukaisin tuon vajaa viikko sitten saunoessa. Noissa puitteissa albumi toimi ihan hyvin ja ajoi asiansa irroittaen ajatukset arkisista askareista.
-
Artikkeli (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1881) parhaillaan Pariisissa olevasta M'Enfin?!-näyttelystä.
Parhautta! Loistavaa tekstiä. Näyttely on avoinna 17. helmikuuta saakka. Harmi ettei pääse.
Edit: Tuolta löytyy muutamia näyttelykuvia-> http://www.cwb.fr/programme/menfin-franquin
-
"M'enfin!" olis varmaan sama kuin "mais enfin", joka muistaakseni oli Niiloissa suomennettu osuvasti "no mutta!"
-
M'enfin?! Franquin!
Reportaasi oli hyvin kirjoitettu. Kun tuota luki, minulle tuli ihan sellainen tunne, että olisin itse käynyt samassa näyttelyssä vaikken olekkaan! Niin elävästi tuo reportaasi oli koottu ja kirjoitettu. Pidin kovasti originaali osuuksista ja tarkasta kuvauksesta. Kiitos tuosta. Ja hienot kuvat originaaleista todella plussaa!
-
Tästä on ehkä ollut joskus aiemminkin puhetta noilla 65 edeltävällä sivulla, mutta mikä mahtaa olla tilanne noiden parin puuttuvat TomeJanryn ja muutaman Fournierin kanssa, mahtaako niitä tulla suomeksi joskus tai ikinä? Ja onko jokin erityinen syy näiden skippaamiseen?
-
Löysin Sarjakuvakeskuksesta Tome & Janryn suomeksi julkaisemattoman La jeunesse de Spirou-albumin - ruotsiksi, nimellä Heja Spirou! Oma tuomioni on, että albumi on varsin sekava soppa.
Spip esittelee viisi tapausta Pikon ja Fantasion elämän varrelta. Niistä vain ensimmäisessä Piko ja Fantasio ovat ihan oikeasti, albumin alkukielisen nimen mukaisesti nuoria, eli koulunpenkillä. Muut neljä tarinaa ovat sitä tutumpaa erilaisten tapausten selvittelyä.
Sisäpiirihuumoria harrastetaan runsaasti. Koulun opettajina ovat kaikki P&F-albumien piirtäjät, tekemättä jätetystä viidennestä Niilo Pielinen-albumista revitään huulta, Piko näköjään viittaa yhdessä ruudussa Gotlibin Namusetä-hahmoon. Paljon pähkähulluutta, mutta punainen lanka on kateissa. Muuten hyvältä parivaljakolta Tome & Janrylta kummallinen hairahdus. Ainakaan tätä albumia ei tarvitse suomentaa.
Tilasin Ruotsista nipun suomeksi julkaisemattomia albumeja. Olen juuri maksanut ne, ja nyt odottelen viestiä postittamisesta. Ehkä kommentoin alppareista jotain tässä ketjussa, kunhan olen saanut ne käsiini ja lukenut.
-
Reportaasi oli hyvin kirjoitettu.
Kas, kas! Enpä olisi uskonut että Orjan lukisi Franquin-artikkelin!
Luulin, että olet enempi/pelkästään realistisen tyylin kuten vaikkapa Giraudin fanittaja.
Kiitoksia kommenteista! Jannelle myös.
Ja Emiliialle käännösavusta.
-
Ei. Sarjakuva piirtäjien skaala, joista pidän on loppujen lopuksi aika laaja. Tosin olen aina pitänyt enemmän realistisen sarjakuvan piirtäjistä ja näin on edelleen. Tähän kastiin kuuluvat Sy Barry, Jean Giraud, Al Williamson, Giovanni Ticci, Alberti Giolitti, Gino D` antonio jne. Mutta Franguin on yksi ei realistisen sarjakuvan mestareista, joista olen aina pitänyt. Ja sitten on joukko muita mainitakseni Jim Davisin vain yhtenä. Ehdoton tyylilajinsa huippu on Franguin, jonka elämä ei ollut helppoa henkisten ongelmiensa kanssa. Hän oli aikansa ja tyylilajinsa taiteellinen nero.
Minusta kvaak voisi maksaa sinun matkasi Tertsi tulevaisuudessa jotta saisimme hyviä ja kiinnostavia raportteja lisää tai sarjakuva-seuran palkata sinut matkustavaksi reportteriksi. Ihan tosi. ;D Tosinn en usko, että näin käy, sillä money talks!
-
Minusta kvaak voisi maksaa sinun matkasi Tertsi tulevaisuudessa jotta saisimme hyviä ja kiinnostavia raportteja lisää tai sarjakuva-seuran palkata sinut matkustavaksi reportteriksi.
:)
A propos:
Löytyi tämmöinenkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Landerneau
-
Napakymppi. :laugh:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Landerneau
-
Tuon kuvan nimi onkin "Pendant ce temps a Landerneau", "Sillä välin Landerneaussa".
Korjasin artikkeliin.
Ja en ole varma oliko tuo "Landerneau" liite vai joku A Suivre-lehden toimitettu osio. :-[ Mutta eipä tuo haitanne.
Kuumeessa kun kirjoittelee, niin kaikenlaista sattuu.
edit
tässä vielä tietoa näyttelystä (ranskaksi) ja kuvia.
http://www.cwb.fr/media/cwb/5-dp_franquin_electro.pdf
-
Tuli käytyä. Vähän pienempi kuin odotin ja aikalailla kopioita originaalien sijaan. Toisaalta takuulla antoisa varsinkin piirtäjille. Franqqu oli käsittämätön nipertäjä ja pipertäjä! Näyttelyn tunnuskuvakin on originaalina jotain 12 x 18 cm, mutta ei näemmä haittaa vaikka sen reväisisi metri kertaa metriseksi.
-
Joo, tuo mainitsemani "alle sata neliötä" oli aika karkea arvio. Pähkäilin, että ei toi näyttely ole kahta kertaa mun kämppäni kokoinen. Mutta oli se isompi kuin 50 neliötä (mun kämppä), ainakin sen eteistilan kanssa.
Jos teillä on takaisin tullessa aikaa, niin suosittelen Galerie Arludikia, Notre Damen viereisellä saarella (Ile Saint Louis), melkein ihan siellä saaren kauimmaisessa päässä, keskimmäisellä kadulla, pituussuunnassa.
En tiedä, mikä näyttely siellä parhaillaan on, mutta heillä on yleensä animaatio- ja elokuva-aiheisia. Selluloideja, storyboardeja, tuotantopiirroksia...
-
Arludikissa päättyi juuri Romain Hugaultin näyttely.
Seuraavaksi vuorossa joku tämmöinen tietokonetaitaja, Pascal Campion. Hyvin nää teoksensa näkee netistäkin. Komeita töitä.
http://www.arludik.com/index4.htm
-
Luin vasta tänään Kone, joka näki unia -albumin. Ei ollut hassumpi teos, ei ollenkaan. Vauhtia ja käänteitä piisasi kivasti, lukija pysyi koukussa koko ajan. Piirrokset olivat erinomaisia. Hienosti osattu kuvailla kiiltoja ja eri pintamateriaaleja sekä syvyysvaikutelmaa.
Kiitoksia vaan suosituksista. Mukaanhan tuo tuli, kun tänään divarissa siihen törmäsin. Nyt vaan pitää vielä löytää sopiva tuokio lukemiselle.
-
Kiitoksia vaan suosituksista. Mukaanhan tuo tuli, kun tänään divarissa siihen törmäsin. Nyt vaan pitää vielä löytää sopiva tuokio lukemiselle.
Pistäppä tänne tuntemuksias, jahka olet saanut albumin luettua.
-
Artikkeli (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1881) parhaillaan Pariisissa olevasta M'Enfin?!-näyttelystä.
Hyvä juttu. Hienoa
-
Pistäppä tänne tuntemuksias, jahka olet saanut albumin luettua.
Kone, joka näki unia on nyt luettu. Mukava ja yllättävä lukukokemus. Yllättävä siksi, että oli niin erilainet kuin muut lukemani PF:t. Tässähän ei ollut huumoria juuri lainkaan! Kitariinan ja Pikot välit olivat niin lämpimät, että väkisinkin mietti, mitä ruutujen välissä on mahtanut tapahtua. En ole heidän välillään ihan tällaista havainnut muuta kuin ehkä joissakin uusimmissa albumeissa. Albumin nimi oli aivan liian spoilaava.
-
No niin, ne ruotsinkieliset Piko ja Fantasio-albumit ovat saapuneet ja osan niistä olen lukenutkin.
(http://i273.photobucket.com/albums/jj238/GumbySF/faiseur.jpg)
Le faiseur d'or (1970, ruotsiksi Guldmaskinen) oli Fournierin debyytti P&F-piirtäjänä. Franquin tosin avusti piirtämällä Marsupilamin sekä muutaman kokonaisen ruudun plansseissa 45 ja 46.
Albumi jatkaa jossain määrin siitä mihin Vauvakuumetta Sieninevassa jäi, siinä mielessä että Zorbul on yhä kreivin luona ja toimii hänen harmittomana apurinaan.
Tarinan alussa esitellään ranskalainen kirjuri ja käsikirjoituskauppias Nicolas Flamel (1330-1418), joka kuolemansa jälkeen sai legendaarisen maineen alkemistina, joka oletettavasti onnistui valmistamaan kultaa. Kullanteko-ohjeet sisältävä kirja sittemmin katosi jäljettömiin. Piko ja Fantasio näkevät televisiosta keskusteluohjelman, jossa Sieninevan kreivi puhuu ko. kirjasta ja väittää jopa nähneensä sen, selanneensa sitä mutta vannonut säilyttävänsä salaisuuden.
Juoni kaikessa yksinkertaisuudessaan: kullanhimon valtaaman vanhan arkkivihollisen, Santafion, johdolla muutama roisto sieppaa kreivin pakottaakseen hänestä irti tiedon kirjan olinpaikasta. Sitten seuraa nelisenkymmentä sivua etsimistä ja takaa-ajoa. Ei erityisen kiinnostava juoni, ja vaikka Fournier toki piirtää ammattimaisesti, ei hän kykene saamaan ruutuihin säpinää joka saisi lukijan hirveästi viihtymään tarinan parissa. Kerronnassa esiintyy jopa pientä jahkailua siellä täällä. Tarina viedään päätökseen ilman kummempia yllätyksiä.
Franquinin piirtämä Marsupilami istuu saumattomasti kokonaisuuteen, mutta varsinkin sivulla 45 huomaa helposti hänen tussaamansa ruudut.
-
(http://i273.photobucket.com/albums/jj238/GumbySF/niokolokoba.jpg)
Le gri-gri du Niokolo-Koba (1974, ruotsiksi Amulettens hemlighet), on Fournierin viides albumi sarjassa. Tässä miehellä oli jo aivan eri ote koko hommaan. Nyt tarjolla on niin vauhtia, onnistunutta huumoria kuin tapahtumille väriä antavaa visuaalista kekseliäisyyttäkin.
Piko ja Fantasio saavat vauhdikkaiden tapahtumien myötä haltuunsa salkun, jonka sisältö on vietävä Mansa Moussa -nimiselle henkilölle Niokolo-Koban kansallispuistossa Senegalissa. Niinpä he matkaavat Dakariin oppaanaan eräs Mansa Moussan sukulainen, jonka he ovat tavanneet lentokentällä ja joka lyöttäytyy heidän seuraansa. Salkku sisältää gri-grin, amuletin, joka ilmeisesti kätkee sisäänsä jotain äärimmäisen tärkeää. Sankaripari nimittäin huomaa olevansa hämärämiesten jahtaamina viimeistään siinä vaiheessa kun hotellihuoneessa on käynyt varkaita. Tärkeää osaa tarinassa näyttelee myös maagisia voimia omaava Koli-timantti.
Fournierin luomista hahmoista mukana on viehättävä naisreportteri Ororea, johon Fantasio on pihkassa. Ororean ensiesiintyminen tapahtui albumissa Tora Torapa, joka minun on vielä jotenkin saatava luettavakseni.
Spip on aivan yhtä pähkinänhimoinen kuin Triangeli iskee -albumissa ja hänen edesottamuksiaan on hauska seurata.
Tarinaa voi moittia korkeintaan ennalta-arvattavuudesta. Niokolo-Kobassa ihmetystä ja huolta aiheuttaa eläinten katoaminen, mutta koska Koli-timantin taikavoimat esitellään jo ensimmäisellä sivulla, osaa lukija heti laskea yhteen kaksi ynnä kaksi.
Amuletin salaisuuden soisin mieluusti ilmestyvän suomeksikin. Paikoitellen seikkailu toi mieleeni Tome & Janryn tuotokset, vaikkei värikkyydessä ja huumoripitoisuudessa ihan samalle tasolle ylläkään. Yllättävää, että Fournierin seuraava tarina Omenaviiniä tähtiin oli taas kankeampaa työtä, vaikka sentään pykälän parempi kuin Triangeli iskee.
-
Nuo Fournierit on jääneet kokonaan lukematta. Graafinen ulkoasu oli niin kovin erilainen kuin Franquinilla, että se karkotti minut sarjan parista.
Luin joskus kymmenen vuotta sitten muutaman Tomen ja Janryn albumin enkä pitänyt niistä.
Ehkä pitäisi ruveta lukemaan uudestaan noita lukemattomia albumeita. Jos ei muuten niin sarjakuvayleissivistyksen takia.
Kone joka näki unia oli erittäin positiivinen yllätys.
-
Fournierin Pikot voi suosiolla jättää väliin. Erittäin huonoja. Tome & Janry sen sijaan hyvinkin ok.
Timo
-
Fournierin Pikot voi suosiolla jättää väliin. Erittäin huonoja. Tome & Janry sen sijaan hyvinkin ok.
Samaa mieltä. Onkohan Tome & Janry -tuotantoa vielä suomentamatta ?
-
Pari Tome & Janry-albumia uupuu vielä suomeksi, La jeunesse de Spirou josta kerroin aiemmin, ja Qui arrêtera Cyanure jota kommentoin myöhemmin.
-
(http://i273.photobucket.com/albums/jj238/GumbySF/ankou.jpg)
L'Ankou (1977) eli Atomspionerna lukuvuorossa. Vanha tuttu reportteri Ororea kutsuu Pikon ja Fantasion taikurien kongressiin Saint Herbot'n pikkukylään Bretagnessa. Kaikki ei ole kuitenkaan kohdallaan. Kylän liepeille on rakennettu ydinvoimalaitos, jossa kuuleman mukaan kehitellään uutta superradioaktiivista ainetta. Kahden miehen aikeena on ilmeisesti murtautua laitokseen ja varastaa kyseinen aine. Yhden murtoyrityksen epäonnistuttua miehet kidnappaavat Fantasion ja kiristävät tällä tavalla taikurit suorittamaan operaation puolestaan. Lisäksi seudulla partioi Ajomies, Kuoleman kätyri, vihreä ja mulkosilmäinen henkiolento, joka varoittelee sankareita uhkaavista vaaroista. Tähän Ajomieheen viittaa albumin alkuperäinen nimikin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ankou).
Fournier on tuonut tarinaan mukaan Triangelissa entreensä tehneen Itoh Katan, jonka selkävaivoihin hän ei malta olla viittaamatta tälläkin kertaa muka hauskasti. Onneksi sentään nyt vain yhdessä ruudussa. Albumin alussa sain ihmetellä jälleen yhtä Pikon ja Fantasion selittämätöntä autonvaihtoa. Valkoinen Honda vaihtui Omenaviiniä tähtiin -albumissa keltaiseksi Lotukseksi, nyt käytössä on jokin punainen auto.
Ajomies on albumin mieleenpainuvin hahmo. Hänen läsnäolonsa tekee tästä jälleen yhden lukemisen arvoisen Fournier-tarinan.
-
Lisäksi seudulla partioi Ajomies, Kuoleman kätyri, vihreä ja mulkosilmäinen henkiolento, joka varoittelee sankareita uhkaavista vaaroista. Tähän Ajomieheen viittaa albumin alkuperäinen nimikin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ankou).
Kas, tämä myyttinen hahmo on minulle tuttu Selma Lagerlöfin tarinasta Ajomies (Körkarlen). Siitä on tehty hieno elokuvakin. Jännä huomata, että ajomiehestä on omat versiot eri maissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajomies_(elokuva) (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajomies_(elokuva))
-
(http://i273.photobucket.com/albums/jj238/GumbySF/haricots.jpg)
Kodo le tyran (1979, ruotsiksi Spirou och tyrannen) ja Des haricots partout (1980, ruotsiksi Den stora kuppen), muodostavat kaksiosaisen kokonaisuuden. Spirou och tyrannen tuntuu olevan Ruotsissa valitettavasti sarjan kalleimpien albumien joukossa, joten hankin vain tämän jatko-osan. Ikävää tietysti hypätä mukaan vasta tarinan puolessavälissä.
Tapahtumapaikkana on Catung-niminen suljettu pikkuvaltio Kaakkois-Aasiassa. Catung on käytännössä yhtä suurta oopiumiviljelmää, ja oopiumi onkin maan ainut elinkeino. Nimellisenä hallitsijana toimii tyrannimainen presidentti Jataka Kodo, mutta käytännössä paikallisella mafialla on vielä enemmän valtaa.
Piko ja Fantasio matkaavat lentokoneella Catungiin tekemään reportaasia, mutta joutuvat erilleen toisistaan. Fantasio kohtaa mafian ylitarkastajan, joka pakottaa hänet roolinvaihtoleikkiin, ja niin Fantasio joutuu näyttelemään ylitarkastajaa oikean tarkastajan nauttiessa vapaudesta. Fantasion ei onnistu vetää rooliaan ilman erehdyksiä ja joutuu Kodon ja hänen kakkosmiestensä epäilysten alaiseksi. Sillä välin Piko on tutustunut presidentin vallasta syöksemistä suunnitteleviin kapinallisiin. Pian punotaan puolin ja toisin attentaatteja ja kidnappausjuonia. Piko saa ennen pitkää selville, kuka on pukeutunut ylitarkastajan univormuun, ja pelastusoperaatio alkaa.
Des haricots partout sijoittuu Amuletin salaisuuden ja Atomivakoojien rinnalle keskitason yläpuolella -kategoriaan. Fournier vaihtaa tapahtumapaikkaa välillä Sieninevaan, jossa kreivillä on oma sanansa sanottavana, sieltä matkataan New Delhiin W.H.O.:n toimistoon jossa otetaan kiitollisina vastaan Fantasion esittämät valokuvatodisteet Catungissa harjoitetuista huume- ja asekaupoista. Nämä miljöön vaihtelut tuovat tarinaan lisämausteita.
Fournier on tapansa mukaan piirtänyt oman parrakkaan, silmälasipäisen karikatyyrinsa pikkurooliin. Amuletin salaisuudessa häneltä varastettiin auto, Omenaviiniä tähtiin -tarinassa hän oli tiesulkua johtanut eversti, Atomivakoojissa ydinvoimalaitoksen työntekijä joka vilkuili Ororeaa sillä silmällä, tässä albumissa taas liikennepoliisi jolle käy hieman köpelösti.
Yhteenvetona Fournierin töistä sanon, että suomeksi julkaistut kaksi tarinaa tuntuvat olevan sieltä heikoimmasta päästä. Vain Le faiseur d'or vajoaa vielä Triangelia ja Omenaviiniä alemmas. Vai mitä mieltä luostariseikkailusta ja Tora Torapasta ovat ne jotka ovat ne lukeneet?
-
Vielä yksi vihoviimeinen:
(http://i273.photobucket.com/albums/jj238/GumbySF/cyanure.jpg)
Tome & Janry:
Qui arrêtera Cyanure? (1983/1985)
Sieninevassa tapahtuu kummallisia asioita. On kuin sähkölaitteet olisivat yhtäkkiä tulleet sekopäisiksi ja päättäneet hyökätä asukkaita vastaan. Piko ja Fantasio ajautuvat erään eriskummallisen tapahtuman seurauksena vähintään yhtä eriskummallisten tapahtumien keskelle. Vanhasta, käytöstä poistetusta rautatieasemarakennuksesta löytyy köytettynä kuvankaunis nainen, joka vapauduttuaan rupeaa riehumaan ja särkemään tavaroita, minkä jälkeen syöksyy ulos ikkunasta ja pinkoo karkuun.
Asemarakennusta asuttaa sen entinen, varhaiseläkkeelle määrätty asemapäällikkö. Elektroniikkaharrastus on saanut yksinäisen miehen luomaan itselleen etäisesti Marilyn Monroeta muistuttavan robottikumppanin, Cyanuren. Luomuksen raivoisa temperamentti ja taipumus sähkölaitteisiin liittyviin käytännön piloihin on kuitenkin saanut miehen katuvaiseksi, ja hän oli juuri päättänyt toimittaa robotin poliisin huostaan, kun P&F osuivat paikalle. Cyanure on nyt päässyt riehumaan Sieninevassa aivan pitelemättömästi saattaen asukkaat suureen vaaraan, ja Pikon ja Fantasion on keksittävä keino sen pysäyttämiseksi. Sieninevan kreivi on yhä Australiassa edellisen seikkailun jäljiltä, joten hänestäkään ei ole apua. Onneksi Spirou-sarjakuva-albumeja ahminut kirjakauppiaan pieni poika tarjoaa auttavaa kättä.
Lähes pyörryttävästi alkava tarina latistuu edetessään tyypillisiä scifi-kauhu-toimintaelokuvan kaavoja noudattavaksi keitokseksi. Veikein yksityiskohta on Teledorus, pyörillä itsestään liikkuva automaattikamera, jolla on selkeästi oma ajattelukyky ja tahto. Teledorus - ex-asemapäällikön luomus sekin - on se, joka vie Pikon ja Fantasion Sieninevaan ja kohti huimaa seikkailua, mutta muuten se jää hieman koristeeksi. Tarina kiitää eteenpäin hellittämättömällä vauhdilla ja Janryn taito toimintajaksojen piirtäjänä on pettämätön, joten actionin ystävät saavat haluamansa.
Kyllä, tämänkin saisi suomentaa.
-
Tora Torapa oli aika puolivillainen Zorbul-lämmittely, jossa jonnekin mukahavajille on jäänyt vielä(kin) yksi Zor-tukikohta ja kas, Santafiohan se siellä häärii ja värväilee alkuasukkaita kätyreikseen.
Fournierin P&F-originaaleja oli muutama vuosi sitten yhdessä Seinen rannan sarjakuvagalleriassa kaupan läjäpäin ja muistaakseni suht halvalla, mutta eipä hänen lapsekas ja vähän kömpelökin piirrostyylinsä jaksanut innostaa.
Rob-velin luoma Piko- ja Spirou yleensä -täyttää nyt peräti 75 vuotta! Juhlan kunniaksi on julkaistu parikin "kahvipöytä"- eli jättikirjaa. Nekin jäivät Fnacin sarjakuvaosastolle kun en jaksanut raahata mukana, ja oleellinen tieto löytyy netistäkin.
-
Spirou 75 vuotta. Youtubessa.
Teemalta suomalaisilla teksteillä? ...Ei koskaan. >:(
http://www.youtube.com/watch?v=rO2FMNQTAww&feature=youtube_gdata_player
edit:
Joku ranskantaitoinenhan vois referoida edes pienen pätkän...
-
Eivät ne Fournierit mitään huonoja ole. Tietenkin jäävät Franquinista jälkeen, mikäpä ei jäisi. Tarinat eivät ole yhtä lennokkaita, johon taas Tome & Janryllä tuli korjaus. Tomen ja Janryn albumit kylläkin paranivat vasta kun heiltä oli tullut jo puolen tusinaa albumia. Noita heikompia on suomeksi tullut vähemmän. Muistaakseni T&J:n suomentaminen alkoi juuri sopivasti kun taso alkoi nousta.
Tome & Janryn Kauhun kyydissä ja Karkotettujen laakso ovat ainakin hirmuisen hienosti piirrettyjä alppareita. Joskus olin sitä mieltä, että Haisaaren vangin jälkeen taso alkoi hiipua kun meno alkoi rehellisen seikkailemisen sijaan mennä liiaksi 'metatasolle'. En ole noita albumeja melkein kymmeneen vuoteen lukenut, joten voi hyvin olla että nyt olisikin ihan eri mielipiteet. Sen ainakin muistan, että en pidä ollenkaan Kone joka näki unia albumin piirrostyylistä.
-
Minusta taas Kone, joka näki unia on piirretty hienosti, mutta nimenomaan siksi, että tuolla tyylillä tuli vain tuo yksi albumi. Ei olisi ollut ollenkaan kiva, jos Pikoa ja Fantasiota olisi jatkettu tuollaisella "realistisella" tyylillä. Kone, joka näki unia on ikään kuin Tomen ja Janryn One-shot-albumi.
-
Spirou 75 vuotta. Youtubessa.
Teemalta suomalaisilla teksteillä? ...Ei koskaan. >:(
http://www.youtube.com/watch?v=rO2FMNQTAww&feature=youtube_gdata_player
edit:
Joku ranskantaitoinenhan vois referoida edes pienen pätkän...
Tuolta saa käännöstekstit. Katso kuvaliite. Ton ikonin takaa saa päälle puheentunnistuksella toimivan tekstityksen, jonka jälkeen sen voi kääntää automaagisesti ranskasta englanniksi (saman valikon takana). Ei mene aina ihan oikein, mutta auttaa.
Timo
-
Timo, Merciiii!
Sekin auttais, jos sais tekstit ranskaksi.
Perehdytään, tutkitaan.
-
Tuossa klipissä nuo vanhat Spirout näyttävät niiiiiin kutsuvilta, että!
Minulla on pari vuosikertaa 1970-luvun puolivälistä. Niissä on ainakin Natasha ja kuninkaallinen kosija alkuperäisessä asussaan, Non Stopissa tullut oli korjailtu versio. Korjailut olivat onneksi seikkailulle eduksi.
Olisi kyllä hienoa omistaa 50-luvun lehtiä Spiroun kulta-ajalta. No, onhan minulla yksi Spirou-jossa ollaan Buddhan vangin paikkeilla, mutta se lienee jo 60-lukua. Paljon kiitoksia tuosta lehdestä Timolle. :)
Kai huomasitte Delporten lehden toimitukseen roudaaman leijonanpennun?!!
-
No, nyt kun sitä filkkaa katteli pidemmälle, niin kyllä tuo käännössysteemi on niin betaa, että... Aika hassuja käännöksiä usein. :P
Timo
-
Katselin "Viperin vaihteissa" -albbua, jota kehuttiin "paluuksi perusteille", mutta en ostanut. Jotakin bisnesmeininkiä siinä on. Neljättä seinää rikotaan?
-
Ei taida onnistua downloadaus ipadilla, ainakaan tällä vanhimmalla mallilla.
Ehkäpä saan nuo siirrettyä macciin ja sieltä ipadille. Ois niin vaan kiva lukea noita sohvalla löhöillen.
-
Heh joo, tuttu sivusto. Tunnustan käyttäneeni sitä apuna lukiessani ranskankielisiä Maki-albumeja. En kuitenkaan halunnut mainostaa täällä tuota hieman kyseenalaista sivustoa. Vai minkä verran tuossa rikotaan tekijänoikeuksia?
-
Sieninevan sukuhauta luettu.
Olipas avuton tarina. Ei sanat riitä kertomaan.
Aikoinaan Tarrinin lyijykynävaiheessa olevia sivuja netissä ihailtuani, kuvittelin että tämä on ainakin visuaalisesti komea tarina, jos ei muuta. Mutta, voi voi! Piirrokset ovat jotenkin todella huolimattoman näköisiä, varsinkin albumin loppupuolella. Kuvakerronta ei pelitä alkuunkaan.
Kitariinan persoona oli väännetty ihan kummalliseksi.
Sapelin pihkat! Kyllä on nyt mieli musta.
-
Laitoin syyskuussa omille sivuilleni vertailun Sieninevan sukuhaudan ranskalais- ja suomalaispainosten väreistä. Laitan nyt tännekin.
-
Vielä nämä:
-
Oho! Mitä ihmettä on tapahtunut?
-
Vähävärisempi suomiversio on "dramaattisempi". Ovatko ranskalaitoksen värit suoraan Spiroun sivuilta otettuja? Eri paperilaatu jne.
Kitariinan hahmon muokkausta teinipoikain kiihotusmaskotiksi kritisoin jo aiemmin.
-
Kitariinan hahmon muokkausta teinipoikain kiihotusmaskotiksi kritisoin jo aiemmin.
Joo, ihan typerää.
Yannin piti taas päästä ärsyttämään lukijaa. Olisi sitten vetänyt överiksi koko konkkaronkan eikä vain Kitariinaa. Jos oli tarkoitus kosiskella yleisöä, niin kovin on halvat keinot käytössä. Yak.
-
Minusta sukuhauta on kerrassaan vauhdikas ja viihdyttävä seikkailu. Totta on, että Kitariina on 'vähän outo' mutta ei se minua häirinnyt, koska olen aloittanut lukemaan tarinoita uusimmasta päästä eikä ole vielä päässyt muotoutumaan vakiintunutta kuvaa siitä, millainen hänen kuuluisi olla. Voi olla, että vuosien päästä tarina ja Kitariinan rooli siinä alkavat ärsyttää minuakin.
-
Onko kukaan lukenut uusinta " Viperin kynsissä ". Kannattaako hankkia ?
-
Viperin kynsissä ei ole niin seikkailua ja jytinää kuin esmes. Sieninevan sukuhauta, vaan tarinallisesti lähempänä tätä todellisuutta. Bisneskikkailua ja semmoista. Kaikki juonen viitteet eivät aukene jos ei tunne tarkemmin Spirou-lehden historiaa, mutta hyvinkin luettava. Perinteinen.
-
Spirou täyttää 75 vuotta ja Le Soir julkimoi erikoislehden (http://blog.dupuis.com/index.php/le-soir-offre-un-journal-collector-pour-les-75-ans-de-spirou/) sen kunniaksi.
Hauska olis jos joku Ilta-sanomat joskus muistaisi jotain merkkipäiväänsä viettävää suomalaista sarjakuvaa samalla tavalla.
Timo
-
No eihän sen välttämättä tarvi yhä ilmestyvä olla. Viimeksi toivoin jotain tämäntapaista Ilta-Sanomilta kun suomalainen sarjakuva täytti 100.
Mut, joo, viimestään kahden vuoden päästä se pätevä retrospektiivinen Puutaheinää-kokoelma!
Timo
-
Jos jäi aikoinaan näkemättä, niin tässä Blacksad-tribuutti Spiroulle. Tuo loppukuvan pikkunoita on viittaus Guarnidon lastensarjakuvaan Sorcerelleries.
-
^ Oi, suuret kiitokset!
-
Belgian sarjakuvakeskuksen Piko ja Fantsu -näyttelyn luettelo englannin kielellä ja vapaasti luettavissa (http://issuu.com/afnews.info/docs/spirou75?mode=window). Jee!
Timo
-
Belgian sarjakuvakeskuksen Piko ja Fantsu -näyttelyn luettelo englannin kielellä ja vapaasti luettavissa (http://issuu.com/afnews.info/docs/spirou75?mode=window). Jee!
Timo
Jumbe! Tuo oli mukavaa luettavaa. Onneksi on matka jo tilattu tuohon kaupunkiin.
-
Jumbe! Tuo oli mukavaa luettavaa. Onneksi on matka jo tilattu tuohon kaupunkiin.
Mikäs on tällä kertaa kohteena? Seinämaalauksethan on jo nähty. Tintti-museo, vaiko juuri tuo CBBD:n Spirou-näyttely?
-
Mikäs on tällä kertaa kohteena? Seinämaalauksethan on jo nähty. Tintti-museo, vaiko juuri tuo CBBD:n Spirou-näyttely?
Ihan kaikkia sarjisfreskoja en ole nähnyt Brysselistä. Suuri kiinnostus olisi käväistä Figuurimuseossa.
http://moofmuseum.be/
Minuun ei tuo Viperin Kynsissä albumi ihan täysin uponnut. Ei voi mitään, en pidä tarinasta. Yoann on piirtäjänä ihan ookoo. Pitäisi varmaan lukaista albumi taas uudestaan ja koittaa uppoutua siihen paremmin. On vain tullut osteltua liikaa sarjakuvaa ja paljon muutakin on täysin lukematta.
-
Marsupilami palaa Piko & Fantasio-tarinoihin! (Ja Anggalinnassa sarjakuva on vahvasti esillä myös tammikuisten festarien ohella):
http://www.citebd.org/spip.php?article5021
-
Luettu Kauhun kyydissä.
Piirrokset oli erinomaisia. Todella taidokasta viivankäyttöä ja hienoa, mehevää mustaa. Henkilöahmot on ilmeikkäitä. Autot ja helikopterit ja muut tekniset vempaimet ja taustat on toteutettu huolella.
Tarinan idea: Ryhmä hikasta kärsiviä ihmisiä haluaa mukaan Pikon ja Fantasion tutkimusretkelle Nepaliin, koska kaverusten seikkailuissa on niin pelottavia käänteitä, että moisessa menossa sitkeinkin hikka kyllä häviää. Idea on hiukan keinotekoinen ja kaukaa haettu, mutta ehkä siitä olisi taitavissa käsissä voinut tehdä kelvollisenkin seikkailun.
Tarinankuljetus on täysin hoopoa. Mihinkään ei keskitytä ja mikään ei tunnu miltään. Henkilögalleria on lähinnä häiritsevän kummallinen. Hikasta kärsivät potilaat ovat todella pienessä roolissa ja kuitenkin heidän mukaan ottamistaan pohjustetaan about kymmenellä sivulla.
Tarina jää kesken. Se jatkuu seuraavassa albumissa.
-
Kuvia Pikon 75-vuotisjuhlista Brysselistä.
http://blog.dupuis.com/index.php/un-evenement-de-taille-organise-a-bruxelles
-
Kuvia Pikon 75-vuotisjuhlista Brysselistä.
http://blog.dupuis.com/index.php/un-evenement-de-taille-organise-a-bruxelles
Pielisen Niilokin oli ollut mukana juhlissa. Kuvissa oli spoilereita Bryssselin näyttelyä odottaville. Hienot oli ollut juhlat, mahtaakohan kovasti tulla jotain spesiaalijulkaisua merkkipäivien tiimoilta?
-
Onhan niitä jo jokunen tullut. Erikoisnumeroa ja parikin Spiroun historiikkiä näppärässä "kahvipöytä"- eli hstpska-koossa.
-
Jos joku lomailee kesällä viehättävässä Cheranten provinssissa, yksi hyvä syy piipahtaa Angoulemen kaupungissa on tämä (http://www.citebd.org/spip.php?rubrique352).
-
ChArenten. Johan minä tuon ed. sivulla linkkasin... Mutta nih, Anggulinnassa on sarjakuva voimissaan muulloinkin kuin aina tammikuun lopulla.
-
Vaikeaa tuo ranskan kieli. Menee Charentet ja Cherattet sekaisin. Ja moni muu. :-[
Pardon, en huomannut/muistanut tuota linkkiä. No, kertaus on opintojen äiti.
-
Eksyin taas comicartfans-sivustolle.
Joku oli ostanut itselleen alkuperäisen, Franquinin piirtämän ruudun Sarvikuonojahti-albumista. Kuvan ohessa oli mielenkiintoista tarinaa albumin vaiheista.
Tarina ilmestyi ensin Spirou-lehdessä eri nimisenä, Piko ja Turbotraction. Albumin nimeksi vaihdettiin "Sarvikuonon sarvi" 1955, siinä käytettiin Franquinin originaaleja. Jossain vaiheessa saksalainen kustantaja pyysi Dupuisilta painofilmejä lainaksi. Filmit katosivat. Franquin ei muistanut, että oli lahjoittanut ison osan originaaleista Macherotille. Dupuisilla ei ollut varafilmejä.
Franquin ja Vittorio Leonardo piirsivät puuttuvat planssit uudelleen uusintapainosta varten. Leonardo ilmeisesti tussasi nuo uudet planssit?
http://www.comicartfans.com/gallerypiece.asp?piece=1017953
Olispa hienoa jos joskus tuo albumi voitaisiin julkaista alkuperäisessä asussaan.
-
Synttärikilpailu!
http://dome.fi/kilpailut/piko-ja-fantasio-pian-75-vuotta-voita-omaksesi-viperin-kynsissa-albumi (http://dome.fi/kilpailut/piko-ja-fantasio-pian-75-vuotta-voita-omaksesi-viperin-kynsissa-albumi)
-
Olispa hienoa jos joskus tuo albumi voitaisiin julkaista alkuperäisessä asussaan.
Olisi hienoa jos olisi pieni pienoismalli Turbotractionista jossa Piko ja Fantasio kyydissä.
Turbiini pitäisi sitten näkyä, kun konepellin aukaisisi......
-
Mulla on!
Mutta konepelti ei aukea. Halpismalli.
-
Olisi hienoa jos olisi pieni pienoismalli Turbotractionista jossa Piko ja Fantasio kyydissä.
Turbiini pitäisi sitten näkyä, kun konepellin aukaisisi......
Haa. Minulta löytyy Turbo-Rhino 1. Eikä kyllä siinäkään aukea konepelti. Rhino 2 olisi kiva kanssa saada joskus. Nämähän oli taannoin näytteillä 1:1 koossa.
-
Kansa vaatii kuvia !
Kyllä tuollaisista helmistä pitää Kvaakkiin kuvia laittaa !
-
Mä voin pistää kuvan Turbo Rhino ykkösesta vasta iltasella.
Älkää sitten odottako liikoja, sillä tuo mun auto on ihan vaan halpiskappale, pituus n. 8 cm.
Edit.
Tuolla se nyt on.
-
Ihan hieno. Liekö sama valmistaja kuin niillä Tintti-autoilla, joita Suomessakin on kaupiteltu?
Timo
-
Auto on tiukasti kiinni alustassaan, joten pohjaan ei näe ja missään muualla ei näy valmistajan nimeä. En muista mistä olen tämän ostanut, mutta sen muistan, että tämä oli halpa. Jotain 5-10 euroa. Tästähän on ilmeisesti huomattavasti isompi ja kalliimpikin versio.
-
Pannaas vielä toinen kuva, jossa näkyy, että Spip istuu kaverusten välissä.
-
Jalustan pohjassa lukee "Editions Atlas"
Parempia kuvia:
http://photosminiatures.canalblog.com/archives/2007/03/30/4471638.html (http://photosminiatures.canalblog.com/archives/2007/03/30/4471638.html)
-
Tuohan on loistava ! :P
Luotan, että sisällä on turbiini. ;)
-
Auto on tiukasti kiinni alustassaan, joten pohjaan ei näe ja missään muualla ei näy valmistajan nimeä. En muista mistä olen tämän ostanut, mutta sen muistan, että tämä oli halpa. Jotain 5-10 euroa. Tästähän on ilmeisesti huomattavasti isompi ja kalliimpikin versio.
Onkos tuo osa tota Piko & Fantasio -autojen settiä? Tosin sivusto väittää, että tolla mittaa olis 12 cm? Uutena noista pyydetään tällä hetkellä eBayssa hintaa 20-30 euroa + postikulut.
http://www.bedetheque.com/parabd-15549-BD-Spirou-et-Fantasio-Voitures-Atlas__10000.html (http://www.bedetheque.com/parabd-15549-BD-Spirou-et-Fantasio-Voitures-Atlas__10000.html)
-
Otin oikein viivottimen, auton pituus on 11 cm.
-
Pannaas vielä toinen kuva, jossa näkyy, että Spip istuu kaverusten välissä.
Aivan sama setti minullakin ja orava kyydissä! :) Se isompi versio maksaa tonnin luokkaa, jos vaan jostain vielä sattuu löytämään. Rahasumma jolla saa jo paljon muita pähkinöitä.
Atlas väsäsi aikoinaan enemmänkin Piko & Fantasio autoja.
http://aquitaine33.com/atlas/spirou/
Onhan noissa muutamia oikein kiinnostaviakin. Harmittaa ettei niitä tullut hommattua kun osa myyjistä myi aivan edullisesti näitä kun Tintti-autot tuntui olevan suositumpia.
Pitää varmaan jotain kuvaa itsekin lisäillä. Ettei Tertsin hommiksi jää. :P Petterin Turbotraction kaksoiskaasupedaaleilla ja jääpalajarruilla. Vahausta laiminlyöty.
8]
-
Katos, tuo Tonin postaama linkki onkin kattavampi.
-
Pitää varmaan jotain kuvaa itsekin lisäillä. Ettei Tertsin hommiksi jää. :P Petterin Turbotraction kaksoiskaasupedaaleilla ja jääpalajarruilla. Vahausta laiminlyöty.
8]
Oooh! Lisää kaupan huomioarvoa oikein kivasti.
Tuossa Atlaksen sarjassa taitaa tuo Turbo Rhino I olla hiukan muita kookkaampi.
-
Nyt näyttäisi tuon Turbo-auton halvin hinta yhdeksän euroa ranskan ebayssa.
-
Pannaas vielä toinen kuva, jossa näkyy, että Spip istuu kaverusten välissä.
Ja kukaan ei ilmeisesti käytä turvavöitä.
-
50-luvulla ei ollut turvavöitä.
Ja Piko on selvinnyt jo 75 vuoden kunniakkaaseen ikään, tosin kyllä kai hänkin on käyttänyt turvavyötä jo joitakin aikoja. Moni turvavyötä käyttänyt on jo tuossa iässä autuaammilla metsästysmailla.
-
Brysselistä ostin kesällä tuon Franquinin, Jidéhemin ja Gregin tarinaan La peur au Bout de Fil eli suomeksi Koe joka muuttui painajaiseksi perustuvan albumin. Tätä uutta Dupuisin julkaisemaa sarjaa jossa käydään seikkaperäisesti läpi miten piirros ja tarina on syntynyt. Alunperin Spiroussa 1959 tullut sarjis on restauroitu Frédéric Jannin värityksellä. Ruutujaossa on palattu Spirou-lehden versioon. Alkuperäisplansseja on runsaasti mukana.
Tarinahan on se missä Sieninevan kreivi hörppää iltakahvikseen vahingossa väärästä lasista sieniuutettaan josta sitten sekoaa pahanpäiväisesti, ehtien varoittaa Pikoa puhelimitse että nyt meni koe pieleen. Pikon ja Fantasion saavuttua turbotraction autollaan kreivin linnalle, käy selville että kreivi Sienineva on ehtinyt paljon pahaa saada aikaiseksi. Kuten nyt asentaa kylän keskustan patsaaseen metamol-pommin.
Hyvä pikku tarina. Jidéhem piirrusteli tähän todella pikkutarkat taustat. Franquin teki kreivistä hyvin maanisen ilmeisen, Greg on kuuluisa mm. Bretzelburg tarinasta ja olisi ehdottomasti saanut enemmänkin tehdä Franquinille hommia.
-
Brysselistä ostin kesällä tuon Franquinin, Jidéhemin ja Gregin tarinaan La peur au Bout de Fil eli suomeksi Koe joka muuttui painajaiseksi perustuvan albumin.
Kiinnostavalta kuulostava julkaisu. Mutta eikös sarjan nimi ollut "Pelko langan päässä"?
Timo
-
Kiinnostavalta kuulostava julkaisu. Mutta eikös sarjan nimi ollut "Pelko langan päässä"?
Tuolla nimellä se tuli ensi kertaa suomeksi Non Stopissa. Spip-orava viittaa myöhempään julkaisuun Semicin Jättiläinen jäätiköltä -albumissa vuodelta 1990, joka oli omakin ensikosketukseni tähän juttuun. Hyvä tarina. "Minä sanon vain BUU!"
-
"Minä sanon vain BUU!"
NonStopin suomennos on iskevämpi. "Haistatan teillä pitkät!"
-
Nuo pienet nyanssit on uskomattoman tärkeitä. Suomentaja on paljon vartijana.
-
Je vous dis ZUT!
Kaukorantojen käännös on oikea.
-
Kaukorantojen käännös on oikea.
... ja hersyvämpää suomen kieltä. "BUU" on jotenkin vaan niiiiin tylsä. Eikä sovi Woldemar Hegesippus Äyrämö Ossianin suuhun ollenkaan.
Aina ei todellakaan tarvitse kääntää sanatarkasti. Alkukielen lisäksi kääntäjän tulee hallita kohdekieli erinomaisesti, jopa paremmin kuin alkukieli.
-
Lauri "detaali" Narisen ongelma on enemmänkin suomen kieli.
-
Tuntuu että juuri nyanssien katoaminen vaivaa uusia käännöksiä. Mutta nonstopit ja 70-luvun ankat käännettiinkin rakkaudella, vaikeaa on sellaista pullottaa.
-
Yksi NonStopin helmistä on Natasha ja kuninkaallinen kosija repliikki:
"Ette siis halua naida mustaa miestä".
Moni olisi kääntänyt: " Ette siis halua mennä naimisiin mustan miehen kanssa". ;D
-
En usko että kääntäjällä on ollut mielessään tuo kaksoismerkitys.
Korvapuustin ansaitsisit. ;D
-
Sieninevan linna eli château de Skeûvre.
Vaikka kakarasta lähtien minun mielestäni Sienineva on maantieteellisesti kuulunut johon keski-ranskaan, ei asia näin todellisuudessa ole. Franquinin luoman Sieninevan kylän nimikkolinnan esikuva sijaitsee Belgiassa ja mikä mukavinta, jos lompakko on kunnossa voi tuon linnan miljööstä vuokrata itselleen huoneistoa. Siellä sitten syyspimeässä odottelee koska se jättimäinen dinosaurus tulee puutarhan pois popsimaan, mikä tapahtui Jättiläinen Jäätiköltä albumissa.
http://www.le-vrai-champignac.be/
La Peur au Bout du Fil-albbarista löytyi kivaa kuvaa miltä Champignac - Sienineva nyt näyttää. Sitä kun vertaa tarinan alussa olevaan Jidéhemin taustapiirrustelemaan kuvaan, on yhdennäköisyys ilmeinen. Varokaa Zorkoneita albumissa tuo linna rikkoontuu kyllä pahanpäiväisesti. Harmi.
-
Korvapuustin ansaitsisit. ;D
Mieluummin korvapuusti kuin berliiniläinen munkki.
-
Sain tänään käsiini tuon La Peur au Bout du Fil -alpparin. Loistava kulttuuriteko, ja haikeansuloinen vilkaisu 1950-luvun tuotantotekniikoihin.
Tahdon lukea näitä ikiwanhoja uudestaan ja uudestaan, koska myöhempien vuosikymmenten sarjakuvat ovat tuottaneet minulle niin paljon pettymyksiä.
-
Sain tänään käsiini tuon La Peur au Bout du Fil -alpparin. Loistava kulttuuriteko, ja haikeansuloinen vilkaisu 1950-luvun tuotantotekniikoihin.
Tahdon lukea näitä ikiwanhoja uudestaan ja uudestaan, koska myöhempien vuosikymmenten sarjakuvat ovat tuottaneet minulle niin paljon pettymyksiä.
Voitko pistää tänne pientä referaattia albumin selitysosan tarjoamista analyyseistä ja nippelijutskista?
-
Voitko pistää tänne pientä referaattia albumin selitysosan tarjoamista analyyseistä ja nippelijutskista?
Kunhan ensin saan tuon yhden kansikuvan asiakkaalle.
-
Syksyllä ilmestyy Piko & Fantasio -integraali ZORBUL-tarinat. Eli Franquinin Zorbulit yksissä kansissa. Suomeksi siis.
-
Syksyllä ilmestyy Piko & Fantasio -integraali ZORBUL-tarinat. Eli Franquinin Zorbulit yksissä kansissa. Suomeksi siis.
Ja jos siinä on vielä informaatiota, artikkeleita, ekstroja, voinkin heittää pahvikantiset huithiivattiin! Jeah.
Timo
-
Syksyllä ilmestyy Piko & Fantasio -integraali ZORBUL-tarinat. Eli Franquinin Zorbulit yksissä kansissa. Suomeksi siis.
Ah, tämä on liian hyvää ollaakseen totta. Tämä ei siis voi millään toteutua, jotain menee pakostakin pieleen.
-
Tässähän alkaa olla sarjakuvamarkkinoiden penetraatio ja saturaatio lähellä. #integraalivyöry
-
Syksyllä ilmestyy Piko & Fantasio -integraali ZORBUL-tarinat. Eli Franquinin Zorbulit yksissä kansissa. Suomeksi siis.
Zorbul-tarinat jo viidettä kertaa suomeksi. Anteeksi, mutta ainakaan vielä ei saa kyllä kovin innostuneeksi asiasta. Kun nuo löytyy hyllystä albumina, laatupokkarina, Mustanaamiossa ja Ruudussa niin täytyy kyllä hyvin perustella itselleen miksi ostaisin vielä tämän integraalinkin. Toisaalta kerälijäluonne voi kyllä viedä voiton ja tuo tulee ostettua mutta varmaan vasta sitten kun kaikki muut uudet on ostettuna.
-
Anteeksi, mutta ainakaan vielä ei saa kyllä kovin innostuneeksi asiasta. Kun nuo löytyy hyllystä albumina, laatupokkarina, Mustanaamiossa ja Ruudussa....
Kuten sanoin:
"jos siinä on vielä informaatiota, artikkeleita, ekstroja, voinkin heittää pahvikantiset huithiivattiin!"
Lisään: toivottavasti fontti ja suomennos ovat kohdillaan.
Timo
-
Kuten sanoin:
"jos siinä on vielä informaatiota, artikkeleita, ekstroja, voinkin heittää pahvikantiset huithiivattiin!"
Lisään: toivottavasti fontti ja suomennos ovat kohdillaan.
Timo
Kyllähän se noinkin on mutta sitten kokoelma ei ole enää täydellinen ;)
-
Mihin sen rajan vetää. ;D Seuraavaksi voi haluta saman sarjan kaikilla eri kielillä. Ja eri kielisten erilaisilla versioilla... :P
Mutta joo:
"Yksi kaikkien aikojen parhaita Piko & Fantasio –eepoksia yksissä kansissa,
hienojen bonusmateriaalien ja artikkelien kera.
176 sivua
Ilmestymispäivä 23.10.13"
Timo
-
Mennee hankintaan, ehdottomasti.
-
Aika harvinaista herkkua: luulimme ettei Spirou-lehti käsitellyt sotaa ja miehitystä lainkaan, mutta salaa painettuja ja jaettuja lehtiä esitellään AfNewsin uutissivuilla (http://www.afnews.info/wordpress/2013/08/21/rarita-spirou-sotto-loccupazione/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+Afnews-info+%28afnews-info%29&utm_content=Yahoo%21+Mail).
Google -käännös auttaa ymmärtämään:
The publisher Dupuis published a series of adventures of Spirou representing a rare piece of history of the twentieth century. It is the 41st issue of the Journal de Spirou in hiding out (after the ban on publication of the German occupiers in Belgium) since 1943. It was produced and distributed in secret, in the streets of Brussels. The sheet also contained in the code, place and date of distribution of the number below. The whole thing was signed by cartoonist Al ( Alec Severin, a de eMule Gus Bofa et de Jije ). The Adventures of Spirou, Fantasio and Spip were linked to the (sad) everyday of the city: rationing, bombing, Nazi repression ... all that entailed the Occupation.
(http://www.afnews.info/wordpress/wp-content/uploads/2013/08/spirou-sous-le-manteau-couverture.jpg)
kuvat näyttää oudon moderneilta, olenko ymmärtänyt oikein?
Timo
-
kuvat näyttää oudon moderneilta, olenko ymmärtänyt oikein?
Timo
Tarkka huomio. Piirrokset ovat moderneja, ja maanalaista Spirou-lehteä miehityksen aikana ei ollut oikeasti olemassa. Tämä on siis "ikään kuin" -vitsi. Albumi kuitenkin ilmestyy oikeasti. Täällä (http://spiroureporter.net/2013/07/08/spirou-over-and-under-the-counter/#more-852) on asiasta.
-
Tarkka huomio. Piirrokset ovat moderneja, ja maanalaista Spirou-lehteä miehityksen aikana ei ollut oikeasti olemassa. Tämä on siis "ikään kuin" -vitsi. Albumi kuitenkin ilmestyy oikeasti. Täällä (http://spiroureporter.net/2013/07/08/spirou-over-and-under-the-counter/#more-852) on asiasta.
no huh. Ovelaa. Piirrostyyli sinällään on aikalaista, mutta selvästi liian hyvin painettua - varsinkin maanalaiseksi julkaisuksi. Mutta turha kai olis ollu emuloida vielä kellastunutta paperiakin yms.
Timo
-
Lisään: toivottavasti fontti ja suomennos ovat kohdillaan.
Ja pakko vielä lisätä: ... ja painojälki!
-
Hienoa ja mahtavaa, juuri nuo Z-tarinat ovat meikäläisen lemppareita Pikon ja Fantasion jutuista.
-
Nöökäle Lubroz !
Käännöksen ja painojäjen on syytä olla priimaa.
Muuten voi tulla Zormiehet ja kostaa....
-
Syksyllä ilmestyy Piko & Fantasio -integraali ZORBUL-tarinat. Eli Franquinin Zorbulit yksissä kansissa. Suomeksi siis.
Mahtavaa!
Ranskaksi mulla on integraali, jossa on kaksi ekaa Zorbul-tarinaa, mutta tosi hienoa, jos kaikki kolme tarinaa saadaan samojen kansien väliin, ja vielä kotomaamme kielellä.
-
Alkaa olemaan tuota syyslistaa käännössarjakuvista, eli Kulkukatin poikaan juhan kanssa hieromaan...
-
Kyllä ainakin yksi albumi pitää ostaa Kulku-katin pojasta, vaikka festareilla saattaa olla tarjoustuotteita. Hienoa sarjakuvakauppaa pitää kannattaa.
-
Ranskalainen Beaux Arts magazine julkaisi yhdessä Dupuisin kanssa juhlakirjan (http://www.beauxartsmagazine.com/0125-707-Spirou-a-75-ans.html). Sikäläisen Taide-lehden agendassa sarjakuva lepäilee (http://www.beauxartsmagazine.com/themes-5/3-Bande-dessinee.htm) sujuvasti maalaustaiteen, kuvanveiston, arkkitehtuurin ja valokuvauksen lomassa.
Timo
-
Vaikka Dupuis osti Marsu productionsin, integraalia pukkaa entiseen malliin
http://www.franquin-collector.com/albums/spirou-vo8-le-prisonnier-de-bouddha.html
-
pikote author=Timo Ronkainen link=topic=7203.msg408271#msg408271 date=1378382459]
Ranskalainen Beaux Arts magazine julkaisi yhdessä Dupuisin kanssa juhlakirjan (http://www.beauxartsmagazine.com/0125-707-Spirou-a-75-ans.html). Sikäläisen Taide-lehden agendassa sarjakuva lepäilee (http://www.beauxartsmagazine.com/themes-5/3-Bande-dessinee.htm) sujuvasti maalaustaiteen, kuvanveiston, arkkitehtuurin ja valokuvauksen lomassa.
Timo
[/quote]
Heps! Ostin tuon ja oikein hyvältä tuntuu. Hirmuisesti triviaalitietoa. Tykkäsin erityisesti kaikesta vertailusta piirroksista oikeisiin esineisiin ja paikkoihin. Paperi vaan aika heikonlaista.
-
Egmontilta täpärästi joulumarkkinoille parhautta: Piko ja Fantasio - Zorbul Tarinat.
Tuossa on kyllä loistokamaa. Täytyy kyllä tämäkin integraali hommata vaikka tarinat on jo luettukin useammasta eri albumista ja Ruutu-lehdestä.
-
Kiitos julkaisusta...hieno kirja... mutta käännös, käännös! Periaatteessa ihan hyvä, mutta:
Esim. "Je vous dis ZUT!" EI ole "Minä sanon PÖÖ!" vaan "Minä haistatan teillä pitkät!"
Eikä "mainostaa kuuta" vaan "mainostaa kuuSSA".
Kun muuten kuitenkin kirjassa on Zorbul eikä Zorglub,saati Zafir... ja "Sapelin pihkat" ja konstaapeli Uolevi... Kaukorannat kun käänsivät 1970-luvulla niin käänsivät kerralla oikein.
-
Apua! Jos käännös on tuollaista niin halvatun halvattu. Zorsädettä moiselle Kaukorantojen hienon käännöstyön vesittäjälle!
-
Suomennoksella on copyright. Uuden suomennoksen tekijä EI saa kopsata vanhaa suomennosta (jolloin se tosin ei edes olisi uusi suomennos...).
-
Suomennoksella on copyright. Uuden suomennoksen tekijä EI saa kopsata vanhaa suomennosta (jolloin se tosin ei edes olisi uusi suomennos...).
Fair Use (jos täällä on edes sitä) ei taitaisi päteä jos kopioisi.
-
Fair Use (jos täällä on edes sitä) ei taitaisi päteä jos kopioisi.
Toisen suomennoksen julkaisu omana ei taida olla fair use.
-
Suomennoksella on copyright. Uuden suomennoksen tekijä EI saa kopsata vanhaa suomennosta (jolloin se tosin ei edes olisi uusi suomennos...).
Eikö vanhaa suomennosta olisi voinut ostaa uuteen julkaisuun ?
Ehkä olisi ollut jopa halvempaa kuin uusi kääntäminen ?
Olisin ostanut tuon, mutta jos käännös on heikko, niin taitaa jäädä hyllyyn kuten Bruno Brazilkin.
V1tutti jo aikanaan tapaus Turbotraction....
-
Toisen suomennoksen julkaisu omana ei taida olla fair use.
Ei julkaisu omana vaan antamalla krediitit alkup. kääntäjälle.
-
V1tutti jo aikanaan tapaus Turbotraction....
Mikä se tämmöinen tapaus on?
-
No kun turbiinikäyttöinen auto oli käännetty turboautoksi ! >:(
Siis tämä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7203.msg273487.html#msg273487
-
Ymmärrän.
-
Taisi tosin olla Lauri 'detaali' Narisen älynväläys otsikoida lyhyen tarinan tarkka käännösnimi "Pelko langanpäässä" uudelleen, triviaaliksi "Koe joka muuttui painajaiseksi".
Se nimi oli albumiversiossa ja toistuu nyt tässäkin kokoelmassa.
Kaiken Mail-man Narinen on liehunut myös Bruno Brazil kakkoskirjan kimpussa.
-
Taisi tosin olla Lauri 'detaali' Narisen älynväläys otsikoida lyhyen tarinan tarkka käännösnimi "Pelko langanpäässä" uudelleen, triviaaliksi "Koe joka muuttui painajaiseksi".
Se nimi oli albumiversiossa ja toistuu nyt tässäkin kokoelmassa.
Lunttaan (http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/piko_ja_fantasio.html), että tuo lyhäri on albumissa Jättiläinen jäätiköltä (1990). Tuo sivusto ei kerro suomentajia, mutta täällä (http://fi.wikisource.org/wiki/Lasten_ja_nuorten_kirjallisuus) lukee, että kyseisen alpparin kääntäjä on AM eikä LN.
("Detaali" on legendaarinen ilmaus, jonka 80-luvun marveleita lukeneet tietävät.)
-
Zorbul-tarinoista arviota nyt etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2043).
-
¿ uᴉäduᴉɹnu uᴉsʎäʇ ʇɐʌᴉsᴉnɥnd ʇǝɥǝᴉɯɹoZ soɾ äʇᴉW
Nöökäle LubroZ !
-
¿ uᴉäduᴉɹnu uᴉsʎäʇ ʇɐʌᴉsᴉnɥnd ʇǝɥǝᴉɯɹoZ soɾ äʇᴉW
Millä sä tuon teit?!?
-
Millä sä tuon teit?!?
Entisten Zormiesten taitoja. ;)
Muut voivat käyttää vaikka tätä:
http://www.upsidedowntext.com/
Varokaa myös ⓀⓊⓅⓁⒶ miehiä....
-
("Detaali" on legendaarinen ilmaus, jonka 80-luvun marveleita lukeneet tietävät.)
Minä käytin jossain peruskoulun aineessa sanaa detaali, ja punakynä viuhui. Narinen ei saa koskaan anteeksi!
-
Minä käytin jossain peruskoulun aineessa sanaa detaali, ja punakynä viuhui. Narinen ei saa koskaan anteeksi!
Pitää käyttää detalji-sanaa.
-
Minä käytin jossain peruskoulun aineessa sanaa detaali
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/6e/Detaali.jpg)
Timo
-
Spiroussa alkoi juuri Piko ja leopardinainen! tekijät Yann ja Schwartz!
Aika pienikokoisia olivat esimerkkisivunsa, mutta näyttivät kyllä oikein vetäviltä. Saataiskohan tuo suomeksi jo keväällä tai jos ei, niin sitten vaikka Helsingin festareille?
Kansikuva:
http://spiroureporter.net/tag/femme-leopard/
Spirou-kansi: Ovat vaihtaneet viime metreillä tarinan nimen. Marollesin fetissi (taikakalu?)
http://www.spirou.com/journal/
-
Tässä (http://www.inedispirou.com/forum/viewtopic.php?f=4&t=2309&start=50#p63468) esimerkkisivuja joista saa jotain selvääkin.
-
Tässä (http://www.inedispirou.com/forum/viewtopic.php?f=4&t=2309&start=50#p63468) esimerkkisivuja joista saa jotain selvääkin.
Toihan näyttää pirun hyvältä!
Sopii todella toivoa, että julkaistaan pikaisesti suomeksi. Heti haluis näppeihin.
-
Kuulemma myös Dany tekee Piko "One-shottia". Tekispä viivat ja värit samalle paperille. Tuon tekniikan herra hallitsee erinomaisesti. Käsikirjoituksen on tehnyt Yann. (Herra varjele, mitä sieltä oikein tulee!?!?")
Toivottavasti albumi ei ole aivan täynnään pimuja.
-
La Femme Leopard tosiaan vaikuttaa mainiolta. Naurahdin jo tuota ensimmäisen ruudun katolle unohtunutta saksalaista solttuluurankoa. Graafisesti hienoa retroilua, nämä sivut toimisivat komeasti myös animaationa.
Uudesta Zorbul -kirjasta täytyy muuten huomauttaa, kun arvostelussakin sanotaan sen sisältävän Franquinin Zorbul-tarinat — eipä sisällä.
Vauvanvaippoja Sieninevassa -tarina uupuu.
Toivottavasti albumi ei ole aivan täynnään pimuja.
Albumi aivan täynnänsä Danyn pimuja ei haittaisi yhtään. ;D
-
JJalonen on oikeassa; Vauvakuumetta Sieninevassa - Vauvanvaippoja Sieninevassa tarina on jäänyt pois Zorbul-integraalista. Viimeinen zormies Otto Papararap on hahmona hauska kuten tuo pikkuinen tarinakin. Hyvin olisi sopinut minusta tuohon kokoelmaan.
-
Näihin Dupuisin integraaleihin on koottu seikkailut julkaisujärjestyksessä. Suomalainen kustantaja ei ole voinut muutella integraaliin valittuja sarjakuvia. Vauvanvaippoja Sieninevassa lienee ilmestynyt samassa ranskankielisessä integraalissa Bretzelburgin radioamatöörin kanssa.
Suomessa on päätetty jostain syystä käyttää ehkä hiukan harhaanjohtavaa otsikointia.
Ranskaksi tämän integraalin nimi on Le mythe Zorglub. Olisiko kuvaavampi/oikeampi suomalainen nimi ollut: Myyttinen Zorbul, Mahtava Zorbul tjms. ?
edit:
Minäkin luulin tuolla jo jollain aikaisemmalla sivulla olleen postauksen takia, että tässä olisi kaikki Franquinin Zorbul-tarinat. Näinhän ei siis ole asian laita.
-
Kuulemma myös Dany tekee Piko "One-shottia". Tekispä viivat ja värit samalle paperille. Tuon tekniikan herra hallitsee erinomaisesti. Käsikirjoituksen on tehnyt Yann. (Herra varjele, mitä sieltä oikein tulee!?!?")
Toivottavasti albumi ei ole aivan täynnään pimuja.
Anteeksi off-topic, mutta...
...minulle kelpaisi ne Danyn pimut vaikka ilman Pikoakin. Itse asiassa joku voisi julkaista Danya suomeksi, minulla on vain kielillä joita en (vieläkään) osaa lukea.
-
Tuli mieleen tuosta fiktion historiallisesta "totuudesta", josta Kalkkaro-ketjussa on puhetta piisannut, Ranskan miehityksen aikaan sijoittuvat tarinat, joita Pikossakin nyt on.
Saksalaiset ovat niissä nilkkejä, joita kaikki inhoavat paitsi muutama isänmaan petturi, kollaboratööri.
Eilen tuli Teemalta dokumentti, jossa kerrottiin vastaanoton olleen hyvä ja hauskaa pidetyn. Vanhat sakemannit muistelivat, että Ranskassa oli turvallista olla. Ja vipinää riitti...
"Kuoleman läheisyys sai intohimot leiskuamaan entistä palavammin natsien miehittämässä Ranskassa. Ranskalaisnaiset synnyttivät 200 000 lasta saksalaissotilaille, ja myös homoseksuaalit veljeilivät miehittäjien kanssa."
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/seksi-miehitysajan-ranskassa (http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/seksi-miehitysajan-ranskassa)
-
Tuli luettua kolme noista suomentamatta jääneistä P&F-albumeista ranskaksi...
Tome&Janryn Qui arrêtera Cyanure? oli kovasti vauhdikas ja viihdyttäväkin vaikkei siinä kauheasti tarinaa ollutkaan (tai mentiin Godardin linjoilla, kun on tyttö ja pyssy niin muuta ei tarvita). Hemaiseva robotti joka hallitsee koneita yrittää valloittaa maailman aloittaen Sieninevasta.
Voisi tämän suomentaa vaikkei nyt varsinainen menetys olekaan vaikka jäisikin lukematta.
Fournierin L'abbaye truquée ja Tora Torapa ovat jatkoa Triangeli iskee -albumille eli Triangeli-järjestö on pääpahiksena ja Itoh Kata sivuhahmona...joskaan mitään suoraa jatkumoa ei ole, toisen voi jättää lukematta toisen kärsimättä.
L'abbaye truquée oli kyllä huono. Traingeli kidnappaa Itoh Katan ja vie hylättyyn puoliksi raunioituneeseen luostariin ja P&F tulee perässä. Seuraa kovasti mukahauskaa törmäilyä kun luostari on viritetty täyteen kaikenlaisia ansoja ja teknisiä vipstaakeja ja Itoh Kata on ärsyttävimmillään Mary Sue (http://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Sue) -maisuudessaan. En suosittele muille kuin kompletisteille.
Tora Torapassa Triangeli taas nappaa mukaansa Zorbulin ja vie tämän Tyynellämerellä olevaan vanhaan Zorbulin tukikohtaan, ja sankarimme seuraavat perässä. Ei tämäkään mikään huippu ole mutta on sitä paljon huonompaakin lukenut...
-
Eilen tuli Teemalta dokumentti, jossa kerrottiin vastaanoton olleen hyvä ja hauskaa pidetyn. Vanhat sakemannit muistelivat, että Ranskassa oli turvallista olla. Ja vipinää
Pikon tapahtumat sijoittuvat Belgiaan...
MUTTA: Totta turiset, kyllä henkilökaarti olisi saanut olla vivahteikkaampi.
-
Pikon tapahtumat sijoittuvat Belgiaan...
MUTTA: Totta turiset, kyllä henkilökaarti olisi saanut olla vivahteikkaampi.
Totta turiset itsekin. Belgiassa tosi meno taisi olla ihan samaa. Taannoin oli keskustelua Leon Degrellesta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8301.msg349594.html#msg349594), Hergén yhteydessä. Silloin kyseessä oli dokumenttisarja Hitlerin kätyrit. Teemaa täytyy kiittää erinomaisista ohjelmavalinnoista...
-
Piko ja Leopardinainen luettu. (Ostettu Kulkukatin pojasta)
Tarina lähtee oikein hyvin liikkeelle. Erittäin nautittavaa sarjakuvaa, jossa silmä lepää. Vanhan kongo-veteraanin asunto on komeaa katseltavaa, Brysselin katot kuvattu hienosti, Leopardinainen on muutamassa kuvassa kuin Manningin piirtämä puiden lehvistöissä piilotteleva Tarzan. Schwartzin piirrosviiva on niiiiiin eleganttia että!... jne. Ai joo, Johnny Weissmuller -julisteesta extraplussat! Juoni vetää hyvin ja mielenkiintoisia toimijoita tuodaan koko ajan näyttämölle eli lukija viihtyy mitä parhaimmin. Lopussa kerronnan rytmi hiukan katoaa ja muuttuu napakasta jollain tavalla referaatinomaiseksi ja ahdetun oloiseksi. Vaikka tämä albumi lienee vasta kaksiosaisen tarinakokonaisuuden aloitus, niin kuitenkin näyttävämpi ja dramaattisempi loppunousu olisi ollut paikallaan.
Mutta odottelemme kyllä seikkailun päättävääkin albumia oikein kiinnostuneena.
Cameoita on ympätty mukaan liian paljon. Minun mittani tuli täyteen Tintti-sarjakuvista tutun Allanin kohdalla. No, onneksi tässä vaiheessa oltiin jo reilusti tarinan loppupuolella. Oman makuni mukaan cameo-esiintymisia voisi olla pari-kolme per albumi (mieluiten ei yhtään, mutta ymmärrän että on suuri kiusaus piirtää näitä kaikkien tuntemia legendaarisia hahmoja).
"Huba, huba, HOP!" -ei ole enää hauska missään muualla kuin Marsupilami-tarinoissa.
-
Uusissa Lucky Lukeissa on ollut samaa ongelmaa, että puoliväkisellä marssitetaan ruutuun vanhoja hahmoja. Nykyjulkkujen cameoista puhumattakaan. Niin tulee käymään myös Asterixille. Halutaan viihdyttää sekä uusia että vanhoja lukijoita ja lopulta ei miellytetä ketään.
-
Mikä logiikka noissa Franquinin käyttämissä planssien (lieneekö oikea termi?) numeroinneissa oikein on, sillähän on toisinaan kolme puolisivua albumista (esim. 3a, 3b ja 3c) toisinaan 'normaalit' kaksi, toisinaan vähemmän kuin puolisivua, ja esimerkiksi Bretzelburg jutussa NonStop albumissa sivulla 7 tulee 6b vaikka edellisellä sivulla viimeisin oli 3c; onko käytäntö yleinen muillakin ( itsellä ei ainakaan ole sattunut silmää, mutta enpä nyt niin monelta tekijältä albumeita omistakaan). Kuinka tarkasti albumit vastaavat alkuperäisiä Spiroussa ilmestyneitä juttuja, oliko siinä isompi sivukoko sitten vai kuinka, tai ehkä kaikkia plansseja ei aluksi käytetty, oli redundantteja kuten uutisjutun kappaleista osa joita voi jättää pois ilman että kokonaisuus pahemmin kärsii, tai osaa ei käytetty albumeissa?
-
Sarjakuvalehtiversiosta tuli liian pitkä. Siispä Bretzelburgin albumijulkaisusta napsaistiin muutama sivu pois.
Muissakin albumeissa on outo numerointi. Se johtuu siitä, että jossain vaiheessa Piko ja Fantasiosta aina yksi sivu ilmestyi Spiroun kannessa kolmi- tai kaksirivisenä, muut kaksi nelirivisinä. Albumissa kaikki sivut olivat nelirivisiä. Sivut siis saksittiin uuteen uskoon ja numerointi näyttää näin ollen käsittämättömältä.
Joskus jouduttiin piirtämään lisäruutujakin, koska albumin sivutaitto ei mennyt tasan, vaikkapa jonkun ison ruudun takia.
Nuo Bretzelburgin puuttuvat sivut voi lukea vaikkapa tästä (http://www.amazon.fr/Version-Originale-Qrn-Bretzelburg-Spirou/dp/2354260229/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1403577455&sr=8-1&keywords=bretzelburg+vo) julkaisusta.
-
Sarjakuvalehtiversiosta tuli liian pitkä. Siispä Bretzelburgin albumijulkaisusta napsaistiin muutama sivu pois.
Baagelikylän tarina on muutenkin huono esimerkki tutkailla noita koodimerkintöjä, koska juttu lähti alkuun hieman eri tavalla, ja keskeytyi Franquinin sairastuttua. Tarina alkoi Siproussa 1961, mutta jäi vuodeksi kesken ja loppu ilmestyi 1963.
-
Kaikki miehet kannelle! tuhannen tulimmaista autodidaktia, miten tuo vaihtoehto ei tullut mieleen (unten mailla jo tuolloin vai), ja nyt kun mainittiin niin NonStopeissakin sovellettu samaa (?) - kiitoksia paljon vastauksesta, ja mielenkiintoinen tieto Integraletkin, menisivät hankintoihin jolleivät eivät olisi moisella hinnalla pilattuja.
Alun perin panin nämä merkille kun vertailin eri tekijöiden sivun-ja aukeamanasettelutekniikoita (yleisesti tunnettuja: toiminnalliset ruudut saavat ylimääräistä terää/ilmavuutta syrjäreunoilla, paikallisissa ja/tai ajallisissa siirtymissä sivunvaihdon ikoninen hyödyntäminen, yllättävät käänteet usein oikeassa alalaidassa jne.), ja ihmetytti miten kypsän iän Franquin, joka muuten oli aika osaavaa sorttia, ei oikein vertailussa erottunut edukseen. Eli kyllähän tuo käytetty järjestely selvästi verottaa taiteellista vaikutelmaa, ja kaiketi itkemmekin itsemme siis uneen.(Köyhän miehen versiona voisi kokeilla sivujen skannausta ja uuteen uskoon asettelua kuvankäsittelyohjelman avulla, jos kuka viitsii.)
-
Non Stopissa taisi olla tuo kannessa käytetty puolisivuinen vain poistettu sisäsivuilta, ekan sisäsivun yläosa oli tyhjä. (Kannen sarjakuva ei vaikuttanut sarjakuvan taittoon siis mitenkään)
Spiroussa sisäsivuilla oleva sarjakuva jatkui heti sivun yläreunasta.
-
Arvostelu Leopardinaisesta on nyt etusivulla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2103).
-
Mitkä näistä muiden kuin Franquinin Piko albumeista 'ovat yleisen käsityksen mukaan onnistuneimpia', suositeltavimpia, vai voiko sellaisista puhua, makunsa kullakin, kysyisin kun en tunne ollenkaan?
-
Onnistunein Franquin tarina? Aika vaikeaa. Itse suosittelisin uudelle lukijalle tätä uutta Egmontin julkaisemaa Piko ja Fantasio: Zorbul-tarinat integraalia. Kaksi hyvää, ehkä aika scifististä, albumia samassa paketissa. Plus yksi lyhyempi tarina. Tuolla pääsee aikalailla hyvin alkuun. Ainakin itselle se upposi silloin joskus Ruutu-lehden sivuilta todella kovaa ja peruuttomasti.
Arvostelu löytyy tuolta:
http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2043
-
Taidettiin kysyä parasta ei-Franquin-tarinaa...
-
Taidettiin kysyä parasta ei-Franquin-tarinaa...
Totta!
Sitten menikin vaikeaksi... Parme & Trondheimin Paniikki Atlantilla on aika hilpeä. :)
-
P&F Australiassa, Komeetan kelloseppä, Zorbulin aika, P&F New Yorkissa, Karkotettujen laakso, P&F Moskovassa (Tome & Janrya kaikki). Sitten Paniikki Atlantilla ja Nuoren sankarin päiväkirja.
Nuo nyt ainakin. Tempo-lehtenä julkaistu Ajan pyörteissä oli sekin kovasti mieleeni, mutta lienee vaikeasti löydettävä.
Nämä siis eniten omaan makuuni. Jonkun toisen maku tietysti eri.
-
Kone joka näki unia on oma suosikkini tästä uustuotannosta. Tyylillisesti täysi irtiotto franquinimaisuudesta. Mutta toimii silti vaikka onkin todella outo...
-
Kone joka näki unia vaatii ehkä vielä pari lukukertaa ennen kuin toivun hämmennyksestäni ja ymmärrän sen hienouden. Niin kovasti se poikkeaa totutusta linjasta.
EDIT: Itseasiassa lukaisin sen nyt taas nopeasti läpi, ja jo rupesi tuntumaan mainiolta. Eli avointa mieltä ja muutama lukukerta vaaditaan, ja johan pitäisi potkia.
-
Saanen vielä esittää helteiset kiitokset lukuvinkeistä a propos post-Franquin P&F (ja ohessa alkuteosten nimet, kiitos wikipedian avustajien, jos joku muukin joskus haluaa etsiä näiden hakujen kautta lisää näytteitä netistä).
Aventure en Australie
L’horloger de la comete
Le réveil du Z
Spirou à New York
La Vallée des bannis
Spirou à Moscou
Panique en Atlantique
Le journal d’un ingénu
Les marais du temps
Machine qui rêve
-
(http://2.bp.blogspot.com/-VVZ7dsieZrQ/U_pe7gdYjKI/AAAAAAAAWWI/Ibs8nOJ6Iv8/s1600/leopardinainen_sartre.jpg)
Leopardinainen on nyt luettu. Minusta albumissa oli hyvää ajankuvaa sodan jälkeisestä Brysselistä (ja Pariisista). Tuohon ilmapiiriin liittyen tulee yhdellä tavalla selitetyksi Pikon juuttuminen hissipojan pukuun. Sartre (kuvassa) ja de Beauvoir saadaan myös mukaan sotkettua.
Piko ja Fantasio vuonna 1946 (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2014/08/piko-ja-fantasio-vuonna-1946.html)
-
Muuten mainiossa bloggauksessa on alussa virhe: Leopardinaisen on käsikirjoittanut Yann, ei Schwartz.
-
Leopardinaisen on käsikirjoittanut Yann
Juuri näin. Alkuun kirjan tietoihin olin oikein laittanut (käsikirjoittaja - piirtäjä), mutta tekstiin livahti väärin kun kirjan kannesta tarkistin kumpi oli kumpi.
Korjaan oikein.
-
Olikos aniota nyt oikeasti leopardinaisen nimi vai arvo/ammatti?
Nimi. Fantasio kysyi, mikä sinun nimesi on ja nainen vastasi Aniota.
Tintissähän se oli salainen järjestö, jonka jäsenet murhatehtävissä naamioituivat leopardeiksi. Selkeä yhteys näillä on.
-
WSOYn 'Uusin tieto'-opuksen ( 1953... ) mukaan aniota on mobali-kielen sana, joka tarkoittaa 'leopardi'. Kieltä puhutaan ( Belgian ) Kongossa. Kaipa se kelpaa henkilön nimeksi sekä 'ammatiksi'.
Itse jutusta... olen muissakin yhteyksissä sanonut, että en pidä siitä, että todellisia henkilöitä laitetaan tekemään kuvitteellisia asioita. Varsinkin ilman todellista perustetta, kuten tässä. Lisäksi juttu oli minusta sekava, en erityisemmin pitänyt, mutta pakko se jatkokin on hankkia... toivottavasti juttu paranee.
-
Ei todellisten henkilöiden käyttö kerronnassa häiritse lainkaan, mikäli niillä on jotain sanottavaa tai selkeä funktio tarinan kiemuroissa - kuten vaikka Prattilla.
Leopardinaisessa edellä mainutut hukattiin kuitenkin totaalisen täydellisesti. Hivenen paneutumalla Sartre/de Beauvoir -kaksikosta olisi saanut taatusti irti ihan kiinnostavaakin/hauskaa eksistentialismi-irrottelua, mutta nyt aikaansaannos oli tyhjänpäiväistä hönöilyä.
Pääsyyllinen on tottakai Yann, joka vuositasolla lykkää sarjakuvakässäreitä samaa tahtia kuin "sitä ihteään". Toisaalta en ymmärrä miten Yann saa kaikki "ideansa" läpi toimituksessa - kuten vaikka episodi "niilopielisauton" parissa. Todella heikkoa.
Ilmeisesti raha silti juoksee tilille, joten luokattomia sepustuksia tullee jatkossakin.
Schwartzin kuvitus sentään pelasti albumin "hukkaan heitettyä rahaa" -osastolta. Herran tussauksessa kylläkin kummastuttaa välillä omituiset mustat "klöntsät" hahmojen kasvoilla. Myös varjostukset ovat paikoitellen yllättävän amatöörimäisesti tussailtu. Mene ja tiedä. ???
-
Ligne C-piirtäjä Yves Chaland käyttää varsin runsaasti varjostuksia, mutta hänen mustassaan silmä lepää. Taitavaa.
Schwartzilla kun taas jäin usein pähkäilemään, että onkohan herra tuossakin virhevedon jälkeen vaan heittänyt lisää tussia paperille. Lopulta koko hahmo on pelkkä musta aukko sivulla.
-
Leopardimiehet. (http://en.wikipedia.org/wiki/Leopard_Society)
Herge kävi albumiaan tehdessään Musée d'Afrique Centralessa (Keski-Afrikan museo), joka oli aikoinaan nimeltään Musée du Congo Belge, ja näki siellä tämän veistoksen (http://users.skynet.be/tintinpassion/HERGE/Herge-pages/16_88BRU09.html).
Timo
-
Leopardimiehet. (http://en.wikipedia.org/wiki/Leopard_Society)
Herge kävi albumiaan tehdessään Musée d'Afrique Centralessa (Keski-Afrikan museo), joka oli aikoinaan nimeltään Musée du Congo Belge, ja näki siellä tämän veistoksen (http://users.skynet.be/tintinpassion/HERGE/Herge-pages/16_88BRU09.html).
Timo
Samoja miehiä käytettiin myös Mustiksessa.
-
Uusi albumi on sitten ilmestynyt. Tuli minulle ihan nurkan takaa. Vielä en ole ehtinyt lukea.
-
Uusi albumi on sitten ilmestynyt. Tuli minulle ihan nurkan takaa. Vielä en ole ehtinyt lukea.
Sniper Alley?
-
Jepulis joo. Taidanpa ottaa sen NYT käteen, joten näkemiin ja kuulemiin.
-
Uusi albumi on sitten ilmestynyt. Tuli minulle ihan nurkan takaa. Vielä en ole ehtinyt lukea.
Kvaakin Twitter-tilillä tästä on jo juteltu (https://twitter.com/KvaakFi/status/529232152878387200)... Ei kaikkien mieleen ole tämä hahmojen tuominen liiaksi raadolliseen "todellisuuteen".
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=29272)
-
Buddhan vanki ja Bretzelburg olivat poliittisia ja ajassaan kiinni ihan yhtä lailla, vaikka keksittyjä paikkoja käytettiinkin.
Timo
-
Jutelkaa täällä, eikä missään @#&}{% Twitterissä. Tämähän se foorumi on! Mutta minä tykkäsin hyvin paljon tästä albumista. Irtovitsit osuivat ja upposivat, ja koko albumin idea oli mainio. Minua ei haitannut raadollisen "todellisuuden" esiin nostaminen. Albumi oli hauska! Ainut mistä en tykännyt, on albumin nimi. Se oli vain yksi vitsi muiden joukossa eikä millään tavalla kuvaa koko albumia.
-
Buddhan vanki ja Bretzelburg olivat poliittisia ja ajassaan kiinni ihan yhtä lailla, vaikka keksittyjä paikkoja käytettiinkin.
Timo
Käsittääkseni myös Tummanvihreän pikkolopojan ja Nuoren Sankarain päiväkirja toinen maailmansota on ihan sitä raadollista todellisuutta sekin.
Aihe kiinnostaisi suuresti ja sankarit myös mutta katsoo nyt tuleeko hankittua, nimimerkillä pitäkää kovat kantenne.
-
Käsittääkseni myös Tummanvihreän pikkolopojan ja Nuoren Sankarain päiväkirja toinen maailmansota on ihan sitä raadollista todellisuutta sekin.
Toden totta! Viittasin vain twiittaukseen, jossa motkotettiin, että ei sillä Franquinilla tommoisia ollu. Olkoonkin, että aiheet tulivat Gregiltä.
Timo
-
Jutelkaa täällä, eikä missään @#&}{% Twitterissä.
Monet kustantajat, sidosryhmät ja fanit ovat Twitterissä, ei täällä. Tosin näyttää siltä, että porukkaa on tviittailun kautta tullut myös tänne foorumille. Twitteriin myös linkitetään Kvaakin arvosteluja, artikkeleita, galleriakuvia ja joskus myös keskusteluja.
https://twitter.com/KvaakFi/with_replies (https://twitter.com/KvaakFi/with_replies)
Buddhan vanki ja Bretzelburg olivat poliittisia ja ajassaan kiinni ihan yhtä lailla, vaikka keksittyjä paikkoja käytettiinkin.
Totta! En muistanutkaan. Olivat hyvinkin kantaaottavia. Palombian diktaattori oli sekin tätä poliittista "sarjaa"...
-
Totta! En muistanutkaan. Olivat hyvinkin kantaaottavia. Palombian diktaattori oli sekin tätä poliittista "sarjaa"...
Täällä onkin jo moni ehtinyt kommentoida Pikon ja Fantasion seikkailujen aiemminkin sivunneen todellisuutta, vaikka seikkailujen miljööt ovatkin keksittyjä.
Toisaalta esimerkiksi Tomen ja Janryn jutuissa "aidot" tarinaympäristöt eivät välttämättä tuo tarinaan paljoakaan yhteiskunnallista kommentointia, vaan niitä käytetään vain kohelluksen kulisseina. Moskova-seikkailussa Piko ja Fantasio ovat KGB:n agentteja, mutta ei tarina antoisuudestaan huolimatta nyt mikään "Maailmanpolitiikan arkipäivää" sarjakuvana ole. New York-tarinoiden mafiasodat italialais- ja kiinalaisgangsterien välillä noudattavat samaa karnevalistista perspektiiviä vailla Franquinin terävimpiä oivalluksia, vaikka Vito Cortizonesta pidänkin.
Enemmän ne on tietenkin tarkoitettu populaarikulttuurin kuin koko yhteiskunnan kommentaareiksi, eikä siinä mitään, mutta tietty Franquinin parhaita juttuja aateloiva syvyys niistä sen myötä jää puuttumaan. Sen sijaan "Musta säde" on tässä mielessä oikein luettava seikkailu.
-
Mulla on albumin lukeminen vasta alussa, mutta jo nyt pakko kommentoida.
WSOYn 'Uusin tieto'-opuksen ( 1953... ) mukaan aniota on mobali-kielen sana, joka tarkoittaa 'leopardi'. Kieltä puhutaan ( Belgian ) Kongossa. Kaipa se kelpaa henkilön nimeksi sekä 'ammatiksi'.
Timon linkkaaman Wikipedia-artikkelin linkatut lähteet taustoittavatkin hyvin leopardimeisten myytin syntyä. Jotenkin vaikuttivat niin kovin tutuilta myös fiktion puolelta ja haku paljasti että Burroughs kirjoitti "Tarzan ja leopardimiehet" samoihin aikoihin (-35) kun Hergé teki Tinttiä.
Itse jutusta... olen muissakin yhteyksissä sanonut, että en pidä siitä, että todellisia henkilöitä laitetaan tekemään kuvitteellisia asioita.
Täysin samaa mieltä. :) Saapa nähdä miten toimii sitten tässä.
-
Olikos Corto Maltesen seikkailuissakin Leopardimiehiä?
Ekku
-
Oli. Corto Etiopassa albumissa uusintajulkaisu taitaa olla eri nimellä.
-
Tulipa tämä ostettua, kun oli laitettu esiin ikkunalle Turun Sarjakuvakaupassa. Sain hyvän syyn työreissulla tuosta täysin sattumalta ohi kävellessä piipahtaa sisään. Pahoitteluni liikkeen työntekijöille, että meidän sekalaisesta seurakunnasta jäi varmasti outo vaikutus, mutta... tulipahan tuolla oikeasti käytyä. Hieno paikka ja ensi kerralla menen sinne yksin! Ei tarvitse minunkaan sitten mutista epäselvästi mitään...
...tämän albumin lukemisen jätän johonkin rauhalliseen hetkeen. Toivotaan että miellyttävä yllätys uudesta julkaisusta jää päälle kunnon lukukokemuksen jälkeenkin.
-
Vaikka Twitterissä on toki puolensa niin komppaan silti täysillä tämän toiveen rinnalla:
Jutelkaa täällä, eikä missään @#&}{% Twitterissä.
Luullakseni Piko & Fantasio kulkee nykyisin kahdessa eri sarjassa (ärh, miksi?): toisen teemana on toinen maailmansota (alpparit Nuoren Sankarin päiväkirja, Tummanvihreä pikkolopoika ja Leopardinainen) ja toinen jatkuu...hmm...enimmäkseen siinä ns. nykyhetkessä?
Voisin päätellä kansikuvan perusteella ettei Sniper Alley varmaan ole jatkoa Leopardinaiselle. Mutta nyt on uteliaana pakko kysyä, millä tavalla albumin kohuttu "raadollinen todellisuus" sitten ilmenee?
-
Vaikka Twitterissä on toki puolensa niin komppaan silti täysillä tämän toiveen rinnalla:
Kvaakissa on nyt lähemmäs 600 seuraajaa Twitterissä. Merkittävä kanava, mutta luonteeltaan toki toisenlainen kuin foorumi. Molempi parempi.
Luullakseni Piko & Fantasio kulkee nykyisin kahdessa eri sarjassa (ärh, miksi?)--
Suomessa nämä kaksi sarjaa taisivat mennä jo sekaisin, joku perussarjan albumi taisi ilmestyä tässä Pikon ja Fantasion uudet seikkailut (https://fi.wikipedia.org/wiki/Piko_ja_Fantasio#Pikon_ja_Fantasion_uudet_seikkailut_-sarja) -sarjassakin. Vai muistanko väärin...?
-
Pikon viralliset tekijät tällä vuosikymmenellä ovat Yoann ja Vehlmann. Muut piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat vierailevia tähtiä, jotka tekevät omaa tulkintaansa Pikosta. Alkukielellä vierailijoiden sarjat ilmestyvät Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjassa. Suomessa myös uudet pääsarjan albumit ilmestyvät tällä sarjanimikkeellä.
Franquinin klassisista albumeista pitäisi saada uusintapainokset Zorbul-tarinoista ilmestyi integraali, mutta perinteisinä yksittäisinä albumeina sopisivat paremmin kouluikäisten käsiin. Alkukielisiä kovakantisia on näkynyt kirjastoissa, tarkistettu väritys pitäisi saada suomeksikin. Ja tarkistetut suomennokset. Taistelu perinnöstä -albumia edeltävät harjoitustyöt ja Pienoismallien kaltaiset täydennystarinat voisi jättää integraaleihin. Myös Kultakaivoksen gorillojen juoni tuntuu nykyään kuluneelta, Aku Ankan taskukirjojen vanhalta jutulta.
Tomen ja Janryn Cyanure-albumin voisi vielä julkaista kansikuvansa (http://img3.wikia.nocookie.net/__cb20090912105236/spirou/fr/images/7/7a/Spirou_et_Fantasio_n35.jpg) vuoksi. Uudet seikkailut -sarja on hyvä, mutta Yannin ja Schwartzin albumit eivät täysin vakuuta.
-
Voisin päätellä kansikuvan perusteella ettei Sniper Alley varmaan ole jatkoa Leopardinaiselle. Mutta nyt on uteliaana pakko kysyä, millä tavalla albumin kohuttu "raadollinen todellisuus" sitten ilmenee?
Nykyhetkeen tämä sijoittuu. Raadollista siinä oli, että tuo Sniper Alley sijaitsee jossain sisällissotaa käyvässä maassa, en muista oliko maa oikein nimettykin, mutta kai jossain Lähi-Idässässä tai Afrikassa. Ja siellä ovat tietenkin ulkovallat puolustamassa etujaan, ja henkikullat ovat kunnolla alennusmyynnissä. Viittaus siis aika akuuttiin tilanteeseen monessakin maassa vähän realistisemmin kuin yleensä.
-
Spirou julkaisee erikoisnumeron... aiheen arvannette kansikuvasta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=29519)
-
Spirou julkaisee erikoisnumeron... aiheen arvannette kansikuvasta.
Se myös lukee tuossa. :) 150 tekijää, HUH!
-
Se myös lukee tuossa. :) 150 tekijää, HUH!
Tuollaisen määrän täytyy tarkoittaa lyhyempiä kuin sivun sarjiksia tai sitten ihan pilapiirroskokoelmaa. Täytyy kyllä saada tuo numero käsiin. Jos ei paperisena, niin sitten Izneo:n kautta ladattuna.
-
Viperin kynsissä luettu. Perusidea ihan kiinniostava, vaikka metajutut eivät noin lähtökohtaisesti mieleeni olekaan.
Mutta juttu on dramatisoitu kovin huonosti.Tylsää juonenkuljetusta.
Piirrokset ovat kuin amatöörin tekemiä. Tyyli vaihtuu tyystin erilaiseksi useaan otteeseen. Kuvittaja ei osaa päättää tekisikö kuvat siveltimellä vai terällä. Sivellintyöskentely on paikoin aivan avutonta.
Kummallista, että Spirou-lehden nimisarjaan ei ole tarjolla parempia tekijöitä.
Ehkä Spirou pitäisi tosiaan myydä amerikkalaisille sijoittajille.
-
Ovatkohan Vehlmann ja Yoann saaneet oikein luvan käyttää Sniper Alleyssa Marsupilamia sekä Niilo Pielistä työtovereineen? Tosin vain cameoitahan nuo esiintymiset ovat.
Joku tästä on muistaakseni aiemminkin jo maininnut, mutta Dupuis osti (http://spiroureporter.net/2013/05/01/the-marsu-merger/) Marsu Productionsin vuonna 2013, ja sitä myöten nuo oikeudet marsupilamiin & kumppaneihin ovat palanneet taas "oikeaan" osoitteeseen.
-
Jes, ei parasta Tome&Janrya mutta kyllä se julkaistavaksi kelpaa.
-
Luin Zetan pimeän puolen.
Aivan loistavia ideoita. Sitten kaikki hyvät langanpäät hukataan ja tuloksena on täysin epäkiinnostava tarina.
Ja tätä piirtäjää mä en tajua ollenkaan. Ruutujako on aivan kummallinen, tarina ei kulje jouhevasti, vaan töksähtelee jatkuvasti. Sommitteu on totaalisen epädramaattista, kuvakoot ihan mitä sattuu. Kaiken kruunaa hutiloitu piirrosjälki. Paikoitellen kuvissa on herkullisiakin kohtia, mutta hetikohta jotain täysin amatöörimäistä. En ymmärrä: Kyseessä kun kuitenkin on käsittääkseni Dupuis-kustantamon lippulaiva, eikö sille tosiaan löydy parempia tekijöitä?!
-
Sini Happo?
-
Tuo olisikin ollut parempi idea.
Tai Sini Sabotage. :P
-
Jee! Vihdoinkin tämä suomeksi! :-*
Tai Sini Sabotage. :P
LoL!
-
Sniper Alleyn pikkolopoika luettu.
Aikamoista tajunnanvirtaa tämä kyllä on, ja tuntuu että kuvittaja ei osaa päättää minkälaisella piirrostyylillä sarjakuvansa toteuttaisi.
Tykkääkö joku oikeasti näistä Vehlmannin ja Yonnin tarinoista?
Lopussa pohjustetaan Marsupilamin paluuta. Mihin nuo Pikolle annetut valokuvat viittaavat? Onko jossain tarinassa näytetty, kun Piko, Fantasio ja Spip eroavat Marsupilamista?
edit:
Ei oo ollut Kvaakissa arvostelua Sniper Alleyn pikkolopojasta?
-
Lopussa pohjustetaan Marsupilamin paluuta. Mihin nuo Pikolle annetut valokuvat viittaavat? Onko jossain tarinassa näytetty, kun Piko, Fantasio ja Spip eroavat Marsupilamista?
Marsun omissa seikkailuissa on ollut jo pitkään omilla teillään.
-
Jos siis kyse on samasta marsupilamista.
Mutta tuota marsupilamin poissaoloa ei ole selitetty millään tavalla tai näytetty, että nyt, juuri tässä, tiet eroavat.
Tarkoitan vaan sitä, että mulle jäi hämäräksi, mitä häkissä itkevä marsupilami oikein tarkoitti. Minulle tuli sankarusten vaatteista mieleen se albbu, jossa P et F tapaavat marsupilamin, mutta jotenkin tuntui että kuva viittasi nimenomaan eron hetkeen.
-
Eikös otsikon kaksikko ja Marsu kohdanneet pikaisesti jossain noista Marsun alppareista?
-
Eikös otsikon kaksikko ja Marsu kohdanneet pikaisesti jossain noista Marsun alppareista?
Alun perin tapaamiset alkoivat Spirou ja Fantasio -albumissa jo vuonna 1952.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Marsupilami
Aiheesta lisää Spirou reporter sivustolta vuodelta 2013 as follows
http://spiroureporter.net/2013/11/25/marsupilami-spirou-crossover/
-
Tiedetäänhän me kaikki toi ensikohtaaminen.
Mutta mihin tapahtumaan viittaavat Sniper Alleyn kaksi viimeistä ruutua?
Ja miksi marsulla on tippa linssissä?
-
Tulipa mieleen mistä tuo Sinihappoalpparin kansi sai ideansa.
-
Tulipa mieleen mistä tuo Sinihappoalpparin kansi sai ideansa.
Hyvin hoksattu!
-
Joo, mainiosti hoksattu kuvan tarkka malli! Sinänsä tämä "näkymä säärien välistä" on populaarikulttuurissa kyllä hyvin yleinen (http://www.retrospace.org/2010/09/vintage-themes-12-a-frame-revisited.html).
-
Sinänsä yllättävää, että Pikon ja Fantasion kansikuva on uskalletummasta kulmasta ja perspektiivistä kuin Bondin.
-
Joo, mainiosti hoksattu kuvan tarkka malli! Sinänsä tämä "näkymä säärien välistä" on populaarikulttuurissa kyllä hyvin yleinen (http://www.retrospace.org/2010/09/vintage-themes-12-a-frame-revisited.html).
Kiitos, tiesin että tämä on tavallinen idea, mutta etsin tuota nainen aseen kanssa versiota, kun olin varma että se oli joku tuttu kuva.
-
Olenko aivan väärässä vai eikö Äyrämö ollut yksi Heikki Kaukorannan ristimänimistä?
Et, Ilmo Kauppi Äyrämö Heikki Samuli Kunnari Kaukoranta sanoo wikipedia. Tuossa on pikkasen kirjoittamista.
-
Tuli luettua tuo Sinihappo (toistamiseen kun vuoskymmeniä sitten tuli luettua se joko på svenska tai en français) ja oli normi P&F-alppari jossa menoa ja meininkiä riitti oikein mukavasti ja jatkoa tuolle olisi kiva nähdä mutta ........
-
Ajoivat Hondalla jo Franquinin viimeisessä (http://a141.idata.over-blog.com/1/96/55/28/2009/panade-champignac/Panade_01_s-quenceHonda.jpg) albumissa.
-
Tiistaina pääsisin Tukholmalaiseen divariin. Mutta tiatoo puuttuu. Mulla on svenski-Pikot 18, 22, 23, 26 ja 27. Kaikki Fournierin tekemiä. Vaan puuttuuko vielä joku sellainen numero, mitä Suomessa ei ole julkaistu?
-
Ehkä kandeis skrivata ne albumien nimetkin...
-
Viittaako tuo siihen että muutkin Fournierit ehkä tulisivat?
-
Tänä vuonna on ilmestynyt one-shot La Grosse Tête (http://www.dupuis.com/le-spirou-de/bd/le-spirou-de-tome-8-la-grosse-tete/46890). Ehkä se tulee ensin, vaikka onkin saanut huonoja arvioita.
-
Puuttuu nr 19 Tora Torapa - Mysteriernas ö ja numeroimaton Guldmaskinen, joka on se johon Franquin piirsi Marsupilamin.
Kiitos Jukka :)
-
Puuttuu nr 19 Tora Torapa - Mysteriernas ö ja numeroimaton Guldmaskinen, joka on se johon Franquin piirsi Marsupilamin.
Numero 34 svenskialbumisarjassa on Heja Spirou, eli La jeunesse de Spirou. Sekään ei ole tullut suomeksi. Ainoa Tome & Janryn P&F-albumi, josta olemme vielä jääneet paitsi.
MUOKS: Ei se kylläkään mikään hyvä albumi ole. Spirou-lehdessä nähtyjä lyhäreitä koottu yhteen ja linkitetty Spipin juonnoilla. Ei niistä synny mitään tolkullista kokonaisuutta.
-
Mullakin on Heja Spirou! Tyhjänpäiväisiä lyhykäisiä.
-
Heja Spirou jäi ostamasta, mutta nuo kaksi muuta tuli hankittua. Vielä kun ehtisi lukeakin ne (ja läjä muuta ruåtsalaista sarjakuvaa...).
-
Piakkoin ilmestyy Bretzelburgin radioamatööri -albumi mustavalkoisena ja kommentoituna laitoksena (http://www.amazon.fr/QRN-sur-Bretzelburg-André-Franquin/dp/2873930640/ref=sr_1_fkmr0_1?ie=UTF8&qid=1443259238&sr=8-1-fkmr0&keywords=nifgle+bretzelburg) (på franska)
Itse en ole kovin innostunut tästä teoksesta, vaan jos olis rahaa, niin ostaisin ennemmin saman sarjan aikaisemman kirjan, joka käsittelee Macherot'n Mestarietsivä Naukiota. Mutta monien mielestähän tuo Bretzelburg on yksi parhaista Piko ja Fantasio -tarinoista.
-
Tuli mieleen tuosta albumin nimestä:
Ajattelin ennen, että Bretzelburg oli vain hassu nimi, joka oli keksitty
tälle pikkuvaltiolle. Kävin sitten Itävallassa, jossa matkaopas selitti
saksankielisten kaupunginnimien historiaa. Eri kaupungeissa, joissa
sijaitsi usein linna (=Burg) valmistettiin erilaisia tuotteita, joita sitten
käytiin ostamassa pitkienkin matkojen päästä. Kaupungit saivat nimiä
näiden tuotteiden mukaan ja siksi on olemassa mm. Salzburg (suolalinna)
ja Würtzburg (makkaralinna).
En tajunnut asiaa silloin heti, mutta myöhemmin yhtäkkiä hoksasin, että
Bretzelburghan on rinkelilinna.
-
-- on olemassa mm. Salzburg (suolalinna)
ja Würtzburg (makkaralinna).
En tajunnut asiaa silloin heti, mutta myöhemmin yhtäkkiä hoksasin, että
Bretzelburghan on rinkelilinna.
Hah hah! Kiitos tästä oivalluksesta. Usein ei vain näe sitä, mikä on nenän edessä.
-
TRUMF-sarja 12 - Tipsu ja Tapsu eli Huikean tuikea munaus sisältää oheisen, hieman tirskuntaa aiheuttaneen ruudun. Onko jollakulla (ihan Pikon ja Fantasion nimellä julkaistu) Jättiläinen jäätiköltä -käännös, mitä siinä sanotaan?
(https://40.media.tumblr.com/757b0587ba2818a984205a2d6be59477/tumblr_nv1by7CTlc1rkhcpvo1_540.jpg)
Tämä on tosiaan muutenkin pösilö albumi. Vitsiksi riittää se, että Fantasio on jäässä (hänellä voi avata oven), Fantasio on kännissä ja lopuksi vielä Fantasio on niin pahassa nuhassa, että hän ei tajua albumin aikana mistään mitään. Dinosaurus syö yhden tiedemiehen, eikä kukaan keksi mihin hän nyt olisi muka voinut kadota.
-
TRUMF-sarja 12 - Tipsu ja Tapsu eli Huikean tuikea munaus sisältää oheisen, hieman tirskuntaa aiheuttaneen ruudun. Onko jollakulla (ihan Pikon ja Fantasion nimellä julkaistu) Jättiläinen jäätiköltä -käännös, mitä siinä sanotaan?
https://40.media.tumblr.com/757b0587ba2818a984205a2d6be59477/tumblr_nv1by7CTlc1rkhcpvo1_540.jpg (https://40.media.tumblr.com/757b0587ba2818a984205a2d6be59477/tumblr_nv1by7CTlc1rkhcpvo1_540.jpg)
Tämä on tosiaan muutenkin pösilö albumi. Vitsiksi riittää se, että Fantasio on jäässä (hänellä voi avata oven), Fantasio on kännissä ja lopuksi vielä Fantasio on niin pahassa nuhassa, että hän ei tajua albumin aikana mistään mitään. Dinosaurus syö yhden tiedemiehen, eikä kukaan keksi mihin hän nyt olisi muka voinut kadota.
Vuoden 1990 painoksessa lukee:
"Kukaan ei sitten koske tähän munaan! Tämä alkaa käydä hermoille!!"
-
Laitetaan nyt vielä Nonstop-lehden 15/1977 vähän erikoinen käännös vertailun vuoksi.
MUOKS:
Dinosaurus syö yhden tiedemiehen, eikä kukaan keksi mihin hän nyt olisi muka voinut kadota.
Kyllä kummassakin myöhemmässä käännöksessä - sekä Nonstopissa että Semicin albumissa - Sprtschk-ressukan kohtaloa päivitellään heti tuoreeltaan. Mitä siinä Trumf-albumissa sitten on kääntäjä säveltänyt?
-
Kyllä kummassakin myöhemmässä käännöksessä - sekä Nonstopissa että Semicin albumissa - Sprtschk-ressukan kohtaloa päivitellään heti tuoreeltaan. Mitä siinä Trumf-albumissa sitten on kääntäjä säveltänyt?
Kummastellaan kyllä, mutta kaveri on hävinnyt muutama minuutti sitten, mutta tyypit silti eivät a) epäile, että hän täysissä voimissa jossain muualla b) hoksaa, että dinosaurus söi hänet (vahingossa), kunhan voivottelevat, että kaveri hävisi tyhjyyteen. Tässäkään ei ole mitään järkeä...
-
Kummastellaan kyllä, mutta kaveri on hävinnyt muutama minuutti sitten, mutta tyypit silti eivät a) epäile, että hän täysissä voimissa jossain muualla b) hoksaa, että dinosaurus söi hänet (vahingossa), kunhan voivottelevat, että kaveri hävisi tyhjyyteen. Tässäkään ei ole mitään järkeä...
"Lastensarjakuvista" pitää liudentaa kauheudet, olettaisin.
-
Kummastellaan kyllä, mutta kaveri on hävinnyt muutama minuutti sitten, mutta tyypit silti eivät a) epäile, että hän täysissä voimissa jossain muualla b) hoksaa, että dinosaurus söi hänet (vahingossa), kunhan voivottelevat, että kaveri hävisi tyhjyyteen. Tässäkään ei ole mitään järkeä...
Olen taipuvainen tulkitsemaan tuon siten, että
pommimaakari Sprtschkin katoaminen ei kuitenkaan ole
kolleegojen mielestä yksiselitteisen huono juttu...
-
Olen taipuvainen tulkitsemaan tuon siten, että
pommimaakari Sprtschkin katoaminen ei kuitenkaan ole
kolleegojen mielestä yksiselitteisen huono juttu...
Minulle tuli sama vaikutelma, kun luin tiedemiesten reaktiot. Ihmettelin jälkeenpäin miksi Sprtschk ylipäätään oli kutsuttu seuraamaan dinon kuoriutumista. Oliko vakaumuksellinen pasifisti (Mustien sivujen esipuheen mukaan) Sieninevan kreivi kenties laatinut pirunmoisen suunnitelman saada pomminkeksijä ja maailmanrauhan vaarantaja katoamaan liskon avulla?
Koko Sprtschk-episodi antaa esimakua niistä aiheista, joita Franquin kaksi vuosikymmentä myöhemmin lähti käsittelemään Mustissa sivuissa. Lainaus (http://www.kicswila.com/article-25295147.html).
La petite histoire dans l'histoire qui met le doigt sur le côté engagé de Franquin vis-à-vis de la bombe H et de la recherche militaire en général. Sujet encore plus attaqués dans sa BD Idées noires parue aux éditions Fluide Glacial.
Niin, kuten arvon kvaakkilaiset jo ennestään tietävät, oli Sprtschkin esikuvana varsin erikoinen tiedemies ja kirjailija Jacques Bergier (https://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Bergier) (1912-1978). Sama äijä josta Hergé teki huomattavasti sympaattisemman karikatyyrin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,761.msg38012.html#msg38012).
Lisez, lukekaa, lest!
http://www.kicswila.com/article-25295147.html
http://www.kicswila.com/article-18557547.html
http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2007/06/mestarien-karikatyyrit.html
http://www.claudethomas.net/bergierenbd.htm
http://rooschristoph.blogspot.fi/2014/09/jacques-bergier.html
Oliko muuten Sprtschkin nimi pysynyt ennallaan tuon Trumf-albumin löperössä käännöksessä? Dinosaurushan sai sentään nimekseen Pikku-Patu...
-
Sienineva toivoi, että dino veisi Sprtskin ajatukset pois pomminteosta.
-
Fournierin eka Piko & Fantasio, Kullantekijät (1970) on viimein ilmestynyt suomeksi. Kiinnostavinta tässä lienee, että Franquin piirsi tarinaan vielä Marsupilamin osuuden. Tämän jälkeen hahmo siirtyi omiin seikkailuihinsa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Le_faiseur_d%27or
-
Onko tämäkin alppari laitettu "uudet seikkailut" nimikkeen alle?
Timo
-
Onko tämäkin alppari laitettu "uudet seikkailut" nimikkeen alle?
On näämmä.
Joskus taannoin Pariisissa käydessä osuin galleriaan, jossa oli myynnissä läjäpäin Fournierin Piko&Fantasio -originaaleja, useammasta albumista ellei kaikista Fournierin tekemistä seikkailuista. Eivät olleet järjettömän kalliita, vaan ei ollut budjettia sijoittaa eikä suoraan sanoen erityisesti kiinnostanutkaan.
-
On näämmä.
No voihan fäk. Outoa on.
Timo
-
Juonet ovat ihan OK, varsinkin kun vertaa Fournierin jälkeen tulleen Cauvinin rustailuihin, piirros ei vaan innosta.
-
Fournier piirtää jäykästi, hahmoissa ei ole eloa ja käyttää koko ajan samaa kuvakulmaa.
Timo
-
Vähän aikaa sitten luin Fournierin Le Gri-gri du Niokolo-Koban ruotsiksi, ei kummoinen mutta luettava (ja parempi kuin vaikka L'abbaye truquée).
Samoin Tome&Janryn Jeunessen, se nimitarina oli tosiaan heikoin, esikokeiluja Pikku Pikoille, mutta ne muut albumin tarinat olivat ihan lukemisen arvoisia, kyllä tuokin suomennoksen ansaitsisi.
-
Kyllä tuo uusi ihan ok tarinan puolesta oli. Mutta onhan se kuvitus jäykkää, sitä ei voi kiistää. Ei tarvitse edes verrata vanhoihin albumeihin, vaa asia tulee päivänselvästi esille kun samoissa kohtauksissa on eloisa ja letkeä Marsupilami. Jäykkyydestä huolimatta oli miellyttävä lukuhetki.
-
Kun vielä joskus saisi Brezelburgin "director's cuttina" suomeksi.
-
Marsupilamin Raivo luettu suomeksi. Pidin tästä albumista. Ehkäpä en pelkästään sen seikan vuoksi että Marsupilami seikkaili taas pitkästä aikaa Pikon ja Fantasion kanssa. Paluu Palombiaan toi mukavia fiiliksiä. Vaikka välillä tarinan kerronnassa oli turhia nykyaikaan ja maailmanmenoon viittaavia kohtia. Ei vain voi mitään kun jostain pilkistää Z-merkki, niin tämäkin vanha innostuu muistelemaan Franquinin mestarillisia tarinoita.
Piirrostyyli kelpasi minulle. Lennokasta tämä toki oli. Ei onneksi aivan liian tyyliteltyjä hahmoja oltu käytetty. Ristiriitaisia tunteita jätti viimeisen ruudun jutut. Tarina jatkuu viidakossa paremmin Yoko Tsunolle sopivissa tunnelmissa?
-
Tykkäsin minäkin tarinasta. Koko albumin perusjuoni, liikoja paljastamatta, oli mielestäni mainio oivallus tekijöiltä. Tosin Marsupilamin suhtautuminen Pikoon ja Fantasioon sitten aivan lopussa oli niin itsestään selvä, että sen sijalle olisi voinut keksiä jotain muuta.
-
Oisko tässä nyt sitten marsupilamin uuden tulemisen myötä toivoa Pikon ja Fantasion seikkailujen tason noususta?
-
Oisko tässä nyt sitten marsupilamin uuden tulemisen myötä toivoa Pikon ja Fantasion seikkailujen tason noususta?
Tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta minusta Marsupilamin raivo oli harvinaisen kehno esitys, joka yritti epätoivoisesti ratsastaa marsupilamin hahmolla ja kehnoilla Z- & F-viitteillä.
Kokonaisuudessaan albumi oli lähinnä älyvapaata kohellusta, sähellystä, huutoa, raivoamista, ammuskelua ja tappeluja. Vähän kuin olisi yritetty leipoa Pikosta ja Fantasiosta B-luokan jenkkiläisen toimintaelokuvan kehnoa kopiota.
Kaukana tässä ollaan klassisten P&F-tarinoiden viehätysvoimasta.
-
Ei tämä minun mielestäni näihin uusiin albumeihin rinnastettuna nyt mitenkään erityisen kehno ollut. Tietysti, jos sarjan kultakauden tuotoksiin verrataan... Mielestäni ajatus [spoiler]muistojen varastamisesta [/spoiler]oli niin hyvä oivallus, että sen varaan pystyi rakentamaan toimivan kokonaisuuden, vaikka sitten muu toteuttaminen jäikin vähemmälle huomiolle. Minunkin mielestä tässä oli vähän liikaa actionia ja suoranaista kohellusta, mutta ei se minua nyt niin hirveästi vaivannut. Marsupilamin raivomista oli ajoittain ihan kiva seurata, mutta lopulta tuli mieleen, että olisiko jonkinlainen lääkitys hänellä tarpeen. Marsupilamin touhuaminen oli albumin huonointa antia.
-
Tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta minusta Marsupilamin raivo oli harvinaisen kehno esitys.
En ole siis lukenut vielä tätä.
-
Minusta uusin alppari oli normaali P&F alppari eli kohellusta alusta loppuun ja ihan mukavaa luettavaa.
-
Minusta uusin alppari oli normaali P&F alppari eli kohellusta alusta loppuun ja ihan mukavaa luettavaa.
No juu, totta tämäkin. Ei pahemmin tasoltaan eroa Yoannin & Vehlmannin muista tuotoksista. Harvinaisen laiskaa käsikirjoittamista ja sielutonta Franquinin perinnöllä rahastusta. Lähinnä kommentoinkin noita arveluja, että olisikohan tasoltaan edeltäjiään kivempi.
Paljon paremmin viime vuosien suomennoksista ovat toimineet jopa Fournierin ei kovin kummoinen Kullantekijät sekä Une aventure de Spirou et Fantasio par... -sarjasta poimitut tuoretuotteet. Kovasti odotan jatkoa piirrosjäljeltään upealle Leopardinaiselle (https://tahtivaeltajablogi.wordpress.com/2015/01/06/sarjakuvat-piko-ja-fantasio-leopardinainen/)!
-
Harvinaisen laiskaa käsikirjoittamista ja sielutonta
En sanoisi että kyse on ollenkaan harvinaisesta
toiminnasta kun puhutaan eurooppalaisista
brändisarjakuvista joita jatketaan koska.. koska
brändi.
-
Toki jos uutuutta verrataan edelliseen alppariin (Sinihappo kait) niin onhan tämä sekavampi kun hypittiin ympäri ämpäri ja ehkä vaadittiin vanhempien alpparien tapahtumien muistamista.
-
Kaksi eri sarjaa olisi pitänyt olla.
Pääasia on, että näitä julkaistaan. Ei ole nykyään todellakaan itsestään selvyys. Turhan vaativainen ei enää voi olla, ellei uudempi sukupolvi yllättäen ota sarjakuvia harrastuksekseen.
-
Kaikki Fournierit vaan suomeksi, vaikka täällä niitä haukutaankin. Parempia ne ovat kuin Nic & Brocat, jotka tulivat jo kaikki.
Fournierin kunniaksi sanottakoon, että hänen P&F-albumeissaan on sentään jonkinmoiset juonirakennelmat, ei vain kohellusta. Sarjan käsikirjoittajista R. Cauvin on pahin esimerkki yhdellä idealla eli vitsillä pelaajasta, hirmuista kökköilyä.
-
Cauvin teki vissiin kaikki Sinitakit ja Sammy Daytäkin pitkään pitkään. Jostain syystä Sammy Day oli suht OK. Tekipä myös sellaisille eripoolisille piirtäjille kuin Bretecher(!) ja Eddy Ryssack. Tyyppi on vielä elossa, mahtaneeko yhä kirjoitella?
Timo
-
Natasha-seikkailu Taivaan vaeltajat on Cauvinin käsikirjoittama.
Tarina taitaa olla aika ok, mutta ruutujako ja piirrokset onnahtelivat.
-
Cauvinin Wikipedia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Raoul_Cauvin)-sivulta löytyy hänen käsikirjoittamansa sarjat. Niitä on valtavasti.
Käsikirjoitti tosiaan yhteen aikaan lähes kaikki Spiroun sarjakuvat, mikä ei ollut hyvä asia.
Mikähän tuohon oli syynä? Oliko lehden tuotto niin huono, että Dupuisilla ei ollut varaa kuin yhteen tekstinikkariin?
-
Cauvinin käsikirjoitusluonnoksia (Sinitakkeja) ja niistä piirrettyjä valmiita sivuja on nähtävillä Angoulemen sarjakuvamuseon pysyväisnäyttelyssä. Melko vauhdikkaasti luonnosteltuja tikku-ukkoja, ja ruutujako sorvattu vähän "kyllähän piirtäjä tietää" -pohjalta.
Hyviä (teknisesti ja ennen muuta kaupallisesti päteviä) käsikirjoittajia on todella vähän, mutisi Jean Van Hamme Kemissä käydessään parikymmentä vuotta sitten. Hänkin olisi ollut jäämässä eläkkeelle XIII-sarjan päätyttyä, mutta kun "ei ne nuoret osaa".
Ei ole ilmentynyt uutta Gregiä eikä Goscinnya, moni eurosarja polkee vanhalla ladullaan vuodesta toiseen.
-
Olikos tuo Largo Winch Hammen tuotoksia? Olisin mielelläni nähnyt sen jatkuvan suomeksi samoin kuin tuon XIII. Hyvät sarjat ei välttämättä olekassamenestyksiä.
Ekku
-
Cauvin teki vissiin kaikki Sinitakit ja Sammy Daytäkin pitkään pitkään. Jostain syystä Sammy Day oli suht OK. Tekipä myös sellaisille eripoolisille piirtäjille kuin Bretecher(!) ja Eddy Ryssack. Tyyppi on vielä elossa, mahtaneeko yhä kirjoitella?
Timo
Juu pikkasen, https://www.lambiek.net/artists/c/cauvin.htm
-
Cauvin teki vissiin kaikki Sinitakit ja Sammy Daytäkin pitkään pitkään. Jostain syystä Sammy Day oli suht OK. Tekipä myös sellaisille eripoolisille piirtäjille kuin Bretecher(!) ja Eddy Ryssack. Tyyppi on vielä elossa, mahtaneeko yhä kirjoitella?
Cauvinin hurtti huumori jotenkin sopi Sammy Dayhin hyvin, jossa sai viedä slapstickin ja toilailut sopivasti yli - välillä vähän härskinkin puolelle. P&F:ssä joutui tasoittelemaan, joten tuloksena oli vaan semmoista pölhöilyä.
-
Juu pikkasen, https://www.lambiek.net/artists/c/cauvin.htm
Kah. Esiintynyt fotosarjiksissakin. No, kun paljon tekee, joutuu menemään kaavoilla ja vetään mutkat suoriksi. Työn sankari.
Timo
-
Työn sankari.
Timo
tai orja tai narkomaani.
-
Luin Zetan pimeän puolen.
Aivan loistavia ideoita. Sitten kaikki hyvät langanpäät hukataan ja tuloksena on täysin epäkiinnostava tarina.
Ja tätä piirtäjää mä en tajua ollenkaan. Ruutujako on aivan kummallinen, tarina ei kulje jouhevasti, vaan töksähtelee jatkuvasti. Sommitteu on totaalisen epädramaattista, kuvakoot ihan mitä sattuu. Kaiken kruunaa hutiloitu piirrosjälki. Paikoitellen kuvissa on herkullisiakin kohtia, mutta hetikohta jotain täysin amatöörimäistä. En ymmärrä: Kyseessä kun kuitenkin on käsittääkseni Dupuis-kustantamon lippulaiva, eikö sille tosiaan löydy parempia tekijöitä?!
Tertsin kommentti käsittelee Zetan pimeää puolta (en ole lukenut), mutta itse sanoisin aivan samat sanat Marsupilamin raivosta - paitsi että tässä ei ole loistavia ideoita hukattavaksi, tai hirveästi ideoita noin muutenkaan. Kuvakerronta tökkii niin pahasti, että teki mieli jättää albumi kesken useampaan kertaan. Ruutujen sattumanvaraiselta vaikuttavaa kokoa ihmettelin itsekin kovasti.
Marsupilamin raivon käsikirjoitus ja huumori jatkavat samaa hakuammuntaa kuvituksen kanssa. Naruto, Largo Winch ja Blair Witch Project mainitaan, mutta miksi? Varsinkin se onneton BWP-vitsi oli kerrottu tuskastuttavan moneen kertaan jo muutama vuosi elokuvan ilmestymisen jälkeen, 2000-luvun aivan alussa. Vitsit Fantasio internet-riippuvuudesta olivat myös pahasti ajastaan jäljessä ja tuhanteen kertaan kerrottu, "tiedostava" ekologisuus jäi muutamassa ruudussa saarnaamiseen. Kumpaakaan aihetta ei saatu mitenjään fiksusti kirjoitettua mukaan varsinaiseen seikkailuun. Käsittämätömän kehno albumi.
-
Miltä näyttää (vähintään) miljoonan euron sarjakuva-originaali? Jotakuinkin tältä:
http://bdzoom.com/101248/actualites/l’etrange-affaire-du-spirou-4000/attachment/franquin-herge-2/
Franquinin ja Hergén yhteistyö, jota ei kuitenkaan tehty valmiiksi.
-
Franquinin ja Hergén yhteistyö, jota ei kuitenkaan tehty valmiiksi.
Vähäsen epäilen tuon aitoutta.
-
Vähäsen epäilen tuon aitoutta.
Epäilyyn on syytä. Hauska ajatus joka tapauksessa. Todellinen tekijä tullaan vielä paljastamaan.
-
Marsupilamin raivo luettu. Perusidea oli mielestäni ihan ok, mutta ei tää(kään) tarina lähtenyt lentoon ollenkaan.
Kuvittajasta en todellakaan pidä. Huolimattoman ja innottoman näköistä piirrosta. Miksi käyttää paljon lähikuvia, kun ne ei toimi ollenkaan?
Kuvissa tosi paljon tyhjää.
Ostaako joku ihan oikeasti näitä tämän kaksikon tuotoksia?
-
Linkin takaa löytyy Yoannin huvikseen piirtämä Zorbul. Aika hieno!
Tällaista kyllä lukisi valmiina sarjakuvanakin. Paljon parempaa jälkeä kuin albumeissa!
http://spiroureporter.net/wp-content/uploads/2016/08/14045688_1091183570970517_3024438666834839569_n.jpg
-
Ainakin kansi on komea Atomium-taustoineen!
(https://pbs.twimg.com/media/CsECbq9WIAA55-i.jpg)
-
Onko tuo käännös sanasta sanaan vai mitä? Tuntuu "hiukka" erikoiselta.
-
Kaamean yön salatun talon kasvottomien mustien uhrien herran pojan paluu.
-
Kaamean yön salatun talon kasvottomien mustien uhrien herran pojan paluu.
Just. Pahemmaksi vaan menee.
-
Kongo-hommia ja Belgian pahaa historiaa, ehkä (mustat kädet irti hakkaa). Belgiassahan tästä on myös versio, jossa on mukaelma Tintti Kongossa -alpparin kannesta. Ei taida suomeksi sitä tulla. Hienolta näyttää tuokin.
Timo
-
Mitä erikoista tuossa nyt on? Maître on myös isäntä, mutta ei se käännöstä kummemmaksi muuta.
Jotenkin tuo kuulostaa oudolta.
-
http://www.allocine.fr/diaporamas/cinema/diaporama-18659727/
"Vilin ja Billin elokuvan tekijöiltä..."
-
http://www.allocine.fr/diaporamas/cinema/diaporama-18659727/
"Vilin ja Billin elokuvan tekijöiltä..."
Ei kyllä herätä hurraahuutoja sillä Tintti oli ihan mukiinmenevä eli luottamus onnistumiseen ei ole korkealla.
-
Tuo pikkoloasussa ympäriinsä ravaaminen kyllä kuulostaa taas yhdeltä asialta, joka sarjakuvassa vielä jotenkin menee (vaikkei se mikään olennainen osan Pikon hahmoa ole), mutta joka elokuvassa tulee näyttämään kertakaikkiaan typerältä.
-
15. maaliskuuta.
(https://twitter.com/egmontkustannus/status/830808204351254529)
(https://pbs.twimg.com/media/C4eevMxXAAEEJdA.jpg)
Hui!
-
Tuli tuo P&F-julkaisu luettua ja ei ollut oikein mistään kotoisin, juoni oli yhdentekevä (etenkin kun P&F olivat hiukka sivuosassa) eikä kuvituskaan hurraahuutoja herättänyt.
-
Pikku Piko on nykyisin Zoom Teufelin leivissä.
Etusivulla arvio: Pikku Piko on palannut (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2436).
-
Etusivulla arvio: Pikku Piko on palannut (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2436).
Minun käsittääkseni tekijäroolit ovat toisin päin: Janry on se joka piirtää?
-
Minun käsittääkseni tekijäroolit ovat toisin päin: Janry on se joka piirtää?
Juu, aivan oikein. Alpparissa oli laitettu kirjoittelut Janrylle ja piirustelut Tomelle, niin sen mukaan kirjoitin. Korjaan arvioon oikein päin.
-
Kaiketi täkäläinen kirjastoyhteenliittymä karsastaa Zoom Teufelia kun uusin Pikku Piko ei näy vielä listauksissa toisinkuin pääkaupunkiseudun kirjastoliittymässä.
-
Tuli tuo P&F-julkaisu luettua ja ei ollut oikein mistään kotoisin, juoni oli yhdentekevä ... eikä kuvituskaan hurraahuutoja herättänyt.
Paha pettymys. Avutonta tarinankerrontaa vaikka aineksia olisi vaikka mihin.
Sain tämän viehdoin luettua, kun hajin toissa päivänä Kulkukatista. Mitä ihmettä te oikein höpäjätte? Tämähän oli parasta pitkään aikaan! Kiehtovaa luettavaa ja katsottavaa.
Sarjakuva on tietoinen paitsi omasta perinnöstään ja historiastaan, se kommentoi myös Belgian ja Kongon kolonialistista lähihistoriaa aika kieron moniselitteisesti - nippu kliseitä ja kieli poskessa.
On jonkin sortin vaihtoehtohistoriaa kämpillä asenteella, ylimielistä katolisuutta, jaloja villejä, natseja, pompöösi post-kolonialistinen afrikkalainen mahtailijadiktaattori tyyliin Mobutu Sese Seko ja Laurent-Désiré Kabila...
Epäilemättä tämä on kyllä niin belgialainen, ettei kaikki tuossa suomalaislukijalle aukea. Yann on selvästikin perehtynyt myös kongolaiseen puheenparteen. Tää on varmaan täynnä kaikenlaisia kulttuurillisia viitteitä, joita ei täältä pohjan perukalta huomaa.
Tarinan nimi kuitenkin tuntuisi viittaavan Léopold Sédar Senghorin, senegalilaisen runoilijan, poliitikon ja kulttuuriteoreetikon runoon Hosties noires vuodelta 1948.
Kääntäjän blogi, jonka löysin, vahvistaa ajatustani (https://sanahirvio.fi/2017/03/23/mustien-uhrien-herra/). Teosta ei ole suomennettu, mutta eiköhän tuo ole kolonialismin kritiikkiä.
Senghor oli ensimmäinen afrikkalainen, joka pääsi Ranskan Akatemiaan. Ja Senegalin presidentti.
Ja albumin Chaland-henkinen piirrostyö ja komea väritys hyväili ainakin mun silmääni.
Ja se Mata-mata et Pili-pili (http://icarusfilms.com/if-mata).
Timo
-
Sain tämän viehdoin luettua, kun hajin toissa päivänä Kulkukatista. Mitä ihmettä te oikein höpäjätte? Tämähän oli parasta pitkään aikaan! Kiehtovaa luettavaa ja katsottavaa.
Sarjakuva on tietoinen paitsi omasta perinnöstään ja historiastaan, se kommentoi myös Belgian ja Kongon kolonialistista lähihistoriaa aika kieron moniselitteisesti - nippu kliseitä ja kieli poskessa.
Ja albumin Chaland-henkinen piirrostyö ja komea väritys hyväili ainakin mun silmääni.
Minäkin pidin aika lailla visuaalisesta puolesta. ...Jonka kustantaja tosin on tärvännyt painamalla lätyn kelvottomalle paperille. On kuin jotain halpaa mainoskatalookia selaisi.
Pitää myös paikkansa kaikki mitä sanot intertekstuaalisuudesta ja historiallisista viitteistä. Kyllähän albumi toimi kybällä sellaiselle joka pelkästään niitä kyttää. Itse kuitenkin odotin Seikkailua. Sitähän jo tarinan aiempi osa petasi. Mutta oma lukukokemus oli melko tylsistyttävä. Jätinköhän ainakin muutamaan kertaan kesken. Vaikka kirja oli aihepiirinsä puolesta kiinnostava, se oli sen sortin tarpomista. Yksittäiset kuvat ovat komeita, mutta voittopuolisesti syntyy ahdas vaikutelma. Kun piirroksien yksityiskohdilla briljeerataan ruudusta toiseen, koskaan ei päästä minkäänlaiseen vauhtiin. Sivukokonaisuudet tuntuvatkin lähinnä tukahduttavilta.
Myös käsikirjoittaja on näperrellyt niin niiden ykstyiskohtien kanssa että kokonaisuus on jäänyt vähemmän tärkeäksi. Pantterinaisen luonne muuttui tässä mielestäni täysin erilaiseksi kuin esiosassa. Muuttui lähemmäs perinteistä bimboa. Toisaalta ymmärrettävää, sillä eihän tämmöiseen juttuun kovin montaa sankaria mahdu. Pikon ja Fantasion erilleen joutuminen on vaivaannuttavaa luettavaa. Kässääjä ajoi itsensä pisteeseen jossa sitä teknisesti vaadittiin, mutta ei sitten saanut sitä lopulta oikein kunnialla kirjoitettua.
Tästä keissistä nyt riittäisi juttua pitkäänkin, mutta totean vain että tällä kertaa vähemmän kaikkea olisi todellakin ollut enemmän. En minä yhtä pahasti pettynyt kuin Tertsi, mutta kympin aineksilla on kokoon saatu semmoinen seiskan tai kasin albumi, mikä on... pettymys.
-
No jos noista uudemmista P&F:istä haluaa ihan oikeasti huonon ottaa esille, niin Sieninevan sukuhauta oli semmoinen (vaikka kirjoittajana olikin Yann). Ihan omituista poukkoilua ja turhanpäiväistä paukkukohellusta ilman punaista lankaa tai juonen tynkää.
Timo
-
Nuoren sankarin päiväkirja ja Harmaanvihreä pikkolopoika
No nuo olivatkin sitten ihan priimaa.
Ehkä tuo Mustat uhrit iski paremmin just sen takia, kun en odottanut just yhtään mitään. :D
Muoks: mutta ihailen kyllä piirrosjälkeä anyway - no matter what et seteraa. Ja kun tykkään intertekstuaallisista ja muista kulttuurillisista viittauksista, ja tossa noita on vähän joka suuntaan. Ei siis vaan Tintteihin.
Timo
-
Ehkä tuo Mustat uhrit iski paremmin just sen takia, kun en odottanut just yhtään mitään. :D
Sama juttu. Onneksi kuulin murinaa ennen kuin luin. Olis muuten varmaan aiheuttanu aikamoisen vitutuksen. :)
Vielä jos perustelen, niin sekä tämä nimikonna Mustien Uhrien Herra että ne ropottiveikot olivat aivan meh. Pahiksille ei annettu kunnolla ruutuaikaa tai kuvattu niitä muuten laadukkaasti. Robotit taas, no jokainen joka on lukenut kirjan, tietää mitä tarkoitan. Koko lopetuskin oli enemmän tai vähemän antikliimaksia. Myös mielenkiintoinen ja potentiaalinen sivuhenkilö, tämä lähetyssaarnaaja hukkui käytännössä turhiin selityksiin, sen sijaan että ukko olis saanu kunnolla toimiakin. Jotain kummaa siinä pikkusällissäkin oli. (Pyrkinyt kai aktiivisesti unohtamaan...) Tai sit ehkä se vain mun makuun sai liikaakin tilaa stoorissa suhteessa siihen mitä sillä oli lopulta annettavana. Vielä pakolliset Spip-toilailut kaiken muun päälle, niin hoh hoijaa.
-
Huomasin, etten ollut kirjoittanut omaan blogiini yli vuoteen mitään(!). Heitinpä sinne nyt sitten kahden ensimmäisen uusvanhan Piko et Fantasio -alpparin arviot (https://timoronkainen.net/2017/09/17/uusvanha-piko-ja-fantasio/) vuodelta 2010. Lisää tulee.
Saakeli, että WordPressin uusi editori on perseestä. Kuvien lisääminen ja siirtely on tehty helvetin vaikeeksi, ja silloin teksti katkeilee aivan oudosti (ks. kuva) Onneksi löysin sen vanhan editorin vielä, siinä se kehuu että on "helpompikin tapa tuottaa sisältöä, vaihda uuteen editoriin", ja paskat.
Timo
-
Ei ole kovin ruusuinen sarjakuvantekijän taival edes ranskalaisella kielialueella.
Ei, vaikka pääsisi työstämään ykköshahmoja.
"Take a great author like Jean-Claude Fournier, who drew Spirou for ten years, with whom I recently worked for. At 73, he can not afford to stop working, and he had to sell his original boards to a gallerist to pay for a rather heavy operation. "
- Christophe "Kris" Goret
-
Eikös Ranskassa ole julkista terveydenhoitoa à la Suomi?
Onhan siellä, mutta jos ja kun olet yksityisyrittäjä, sinun on varmistettava ettei firmasi/toiminimesi mene konkkaan ties miten pitkäksi venähtävän sairausloman aikana.
Haastatteluissa ranskalais/belgit sarjakuvantekijät, kohtuullisen menestyneetkin, toteavat, ettei tavalliseenkaan lomailuun ole varaa - ei edes äitiyslomaan.
-
Kaikki Pikot ja Fantasiot yhdessä boksissa!
Kuinkahan kätevä tätä on lukea!?
https://www.collectorbd.com/detail_produit/2471/coffret-integral-spirou-et-fantasio-avec-un-tire-a-part?utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=news-032018A
Joo ei kaikkein näppärin selällään iltalukemisena. Mutta jos olis englanniksi niin varmaan hankkisin.
Ekku
-
Kaikki Pikot ja Fantasiot yhdessä boksissa!
Kuinkahan kätevä tätä on lukea!?
Kiropraktikko on kiitollinen tuosta.
-
Ovat väsänneet aika komean Tirage de luxen uusimmasta P&F-albumista, Fondation Z.
Jos en ois köyhä niin ostaisin ehdottomasti. Mutta normialbumi ei niin hirveästi innosta. Kuoliaaksi sliipattua taidokkuutta.
Edit:
Kas, makupalat tulevasta herkusta olivat vain Facebookissa. Ja julkaisu ilmestyy vasta huhtikuun lopusssa. No, pistän sit tähän oheen linkkiä.
Karamellia kansalle. Fondation Z makupaloja myös täällä.
(https://www.bdgest.com//prepages/Couvertures/2412_couv.jpg)
(https://www.bdgest.com/preview-2412-BD-fondation-z-une-aventure-de-spirou-et-fantasio.html)
-
Ei saa minuakaan innostumaan tuo Fondation Z -normialbumi. Vaikuttaa niin kylmältä, totiselta ja vieraannuttavan kliiniseltä. Piko ja Kitariina hyvin (liian) etäisesti esikuviensa näköisiä.
Olen hankkinut tähän mennessä kaikki P&F-albumit joista olen tietoinen, mutta harkitsen semmoista ratkaisua, että Fondation Z olisi ensimmäinen jonka jätän väliin.
-
Tuo Fondation Z näyttää ihan Sillagelta.
-
Tuo Fondation Z näyttää ihan Sillagelta.
Kieltämättä.
-
Ei saa minuakaan innostumaan tuo Fondation Z -normialbumi. Vaikuttaa niin kylmältä, totiselta ja vieraannuttavan kliiniseltä. Piko ja Kitariina hyvin (liian) etäisesti esikuviensa näköisiä.
Minussa täytyy olla jotain (surprise!) VIKAA, kun tämä on
mielestäni ensimmäinen uusio-P+F joka vaikuttaa kiintoisalta.
Ehkä siksi koska tuo miljöö menee niin oudon överiksi. Ja Pikolla
isä?
-
Emile Bravolta tulee uusi Piko ja Fantasio -seikkailu. Se sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Pituutta tarinalla on n. 300 sivua. Saas nähdä, ilmestyykö meillä. Ymmärsin, että tää ois vain yksi teos.
Ei ainakaan yhdessä osassa ja useassa osassa se olisi 10+ albbua eli ei välttämättä kovin todennäköistä (1-3 albbua per vuosi niin siinä olisi julkaisut seuraavaksi muutamaksi vuodeksi).
-
Tarina tulee jatkosarjana Spiroussa viikottain. Se kestää vuoden.
Odotas, odotas... Onkos kyseessä kuitenkin Spirou ou l'espoir malgre tout? Itse ostin kioskista Spiroun viime perjantaina ja siinä on tämä Emile Bravon tarina jo osassa 8/10. Sijoittuu ajallisesti vielä Belgian miehitykseen.
-
Niinpä olikin. Sijoittuu samaan aikaan kuin Yannin ja Schwartzin eka albumi.Jotenkin muistin, että se ois ollut sodan jälkeen, mutta eihän ollutkaan.
Aika synkkää luettavaa. Nähdään painajaisia, tapellaan, eikä kenelläkään ole hauskaa. Mieluiten lukee jotain muuta. Spiroun Zorbul tarina on hauskempi. Muuten Z on nosteessa uuden elokuvan myötä. Niin tietysti myös Piko ja Fantasio. Niillä on jopa teemapuisto.
-
Sarjakuvalehtiversiosta tuli liian pitkä. Siispä Bretzelburgin albumijulkaisusta napsaistiin muutama sivu pois.
Juuri tänään luin (myös Tertsille tutusta FB-ryhmästä) että Franquin
oli alunperin ajatellut Bretzelburgia uudeksi Zorbul-tarinaksi, mutta
joku Dupuisilla oli sitä mieltä, että Zorbulia oli nähty jo tarpeeksi...
siispä Greg pantiin nopealla aikataululla kirjoittamaan uusi kässäri,
ja sitä odotellessa Franquin pisti Marsupilamin hyppimään radio nenässään
kaupungilla. Lopullisesta albumista nuo "tyhjäkäyntisivut" sitten
jätettiin pois
(https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/37357283_863772773814766_2876555793899978752_n.jpg?_nc_cat=0&oh=5c4b014b95279ff963f5401e3dc0c779&oe=5BE37882)
-
Näin juu. Sitten vielä Franquin sairastui vakavasti ja Brezelburgin ilmestymiseen tuli vuoden tauko. Spiroun levikki laski, ja Dupuis tajusi erheensä, mutta oli jo myöhäistä.
-
Bretzelburg on ilmeisesti myös viimeinen albumi, jossa
Jidéhem oli mukana. Franquinin toivuttuaan depiksestä, joutui
tussaamaan omalla "karvaisella" tyylillään.
-
Sanoisin ihan mutu-tuntumalta, että Jidehem ei ollut mukana Bretzelburg-albumin teossa. Vaikka esim. englanninkielinen Wikipedia niin väittääkin.
Sitten sun pitää korjata se. Ja ranskankielinen myös.
-
Otettiin perheessä käyttöön loppukesästä Z-paidat. Tulipa siinä tehtyä parit kappaleet käsikäyttöisiä sädettimiäkin. Lasittunein katsein saatiin monta hyvää hetkeä aikaiseksi!
-
Pikoja tarjouksessa:
https://www.sarjakuvakauppa.fi/alennuskampanja/piko-ja-fantasio-kampanja.html?limit=16
-
Päh, tähän ketjuunhan tämä viesti (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11640.msg496607.html#msg496607) olis pitänyt laittaa.
Timo
-
Uutuuksia.
-
Voi kun Egmont olisi painanut tuon Ikuisen pikkolopojan kunnon paperille. :( Ja voi kun osaisin olla välittämättä. Ilmeisesti on nyt sitten odotettavissa tätä laatua toistaiseksi. :(
-
Aika nopeasti tuota vilkaisin, mutta siltä vaikutti. Harmillista. En tiä hommaanko. Joitain lyhyitä juttuja siinä on...
Timo
-
Mikä vika paperissa? Onko se samaa ohutta läpinäkyvää laineille menevää kuin se Mustien uhrien herra -paperi? Vaiko jotain muuta?
Joo, se on samanmoiselle tiskirätille painettu. Mulla on varmaan päässä vikka kun tämmöinenkin asia kuin paperi herättää näin voimakkaan reaktion. Mutta toisaalta, enhän mä lue sähköisiä sarjakuviakaan kun niissäkin on niin "huono paperi" (ja käyttöliittymä). Ja sikäli hyvä, että tämä rajaa edes hieman hankintoja. >:D
-
Vaikutti ja vaikutti. En jäänyt fiilistelemään kun ahdisti niin. :) Ihan jo kannen perusteella olisin ostanut, mutta luen sarjikset mielelläni niin että kunkin sivun vain kertaalleen (eikä niin että sivut myös peilikuvana kun paperi päästää läpi, mangaa kyllä luen joskus myös peilikuvana, mutta se taas ei näy ollenkaan oikein päin). :) Noh, kuten sanottu. Sarjakuvakirja on kokonaisuus, johon vaikuttaa, juonen ja piirrosten lisäksi myös (käännös) tekstaus ja painatuksen laatu. Nyt kun teknisen kehityksen myötä haamuviivoista ja palikoitumisest päästiin vihdoin (toivottavasti) eroon, kustantajat ovat keksineet että ei sen paperin niin väliä.
-
Ikuinen pikkolopoika on kokoelma lyhyitä erikoistapahtumajuttuja, merkkivuosien kunniaksi tehtyjä kuriositeettitarinoita. "Mitä jos" -pohjalta jne.. Mikäli kerää koko sarjaa niin pitää tämäkin olla.
Pikku Piko osa x on taas sitä itseään mitä ennenkin. Kilttiä pikkukalleilua vähän liiankin hyvin tehtynä. Tome ja Janry kun olisivat voineet jatkaa vielä ISOa Pikoa. Mutta junioriversiosta tienaa paremmin...
-
Olisivat ne jatkaneetkin, jos olisivat saaneet jatkaa "Kone joka näki unia" -tyylillä.
Se ajatus tyrmättiin silloin, mutta sitten kymmenisen vuotta myöhemmin "uusissa seikkailuissa" meni läpi Tummanvihreä pikkolopoika ym.
No, ehkä Tome ja Janry olivat jo muutenkin väsyneet vanhaan formaattiin ja loivat omansa, joka tuotti heille paremmat rojaltit. Piko ja Fantasion teko kun on tekijöille vähän samaa kuin Disney-sarjojen piirtäminen.
-
Vaikuttiko toi Ikuinen pikkolopoika hyvältä albumilta? Siis ilmeisesti selailit sitä?
Minä ainakin pidin enemmän kuin saman tiimin pitkistä jutuista. Kaikki eivät toki ole erityisen onnistuneita, mutta parhaimmillaan tarjolla on ihan hyvää hubailua, irrottelua ja vitsailua Spirou-lehden saralta. On retkeä Dupuis-kustantamon unohdettuihin kellareihin ja visio rinnakkaistodellisuudesta, jossa asiat ovat aika erilaisella mallilla kuin on totuttu. Loppupuolella väännetään sitten parodiaa supersankareista, mikä ei nyt niin sytytä.
-
Olettehan seuranneet Ahvenaarion blogijoulukalenteria?
Tänään seitsemännen luukun takaa löytyi P & F, ja Fournier. (https://ahvenaario.wordpress.com/2018/12/08/piko-fantasio-joulukalenteri-luukku-7/)
Lisää Piko ja Fantasiota (https://ahvenaario.wordpress.com/tag/piko-ja-fantasio/)...
-
Mahtaako tulla suomeksi?
Timo
-
Luin minä Mafaldaa pentuiässä, en tietty poliittisesta puolesta mitään ymmärtänyt mutta hahmojen välisen dynamiikan tajusin ja tykkäsin. Meni Tenavien ohella. Vanhempana sitten ymmärsin muun.
Mutta eihän tämä tänne P&F-osioon kuulu.
Timo
-
Tampere Kuplii -festivaaleilla oli yhtenä teemana saksalaiset sarjakuvat. Tampereen yliopistolle saatiin pieni näyttely, jossa oli esillä lyhyet näytteet kahdeksan saksalaistekijän sarjakuvista jotka käsittelevät tavalla tai toisella Berliinin muuria tai maan kahtiajakoa.
Yllätyksenä itselleni tuli, että mukana oli myös 2018 ilmestynyt albumi Spirou in Berlin (https://www.carlsen.de/hardcover/spirou-und-fantasio-spezial-spirou-in-berlin/97701), tekijänä saksalainen Flix (http://www.der-flix.de/). Se on ensimmäinen ei ranskalais-belgialaisen tekijän Piko ja Fantasio -albumi. Tämä oli ilmeisesti Saksassa ollut ihan uutisarvoinen tapaus.
Piirrostyyli on ihan miellyttävää, hivenen luonnosmaista mutta sujuvaa jälkeä. Kokonaista albumia mulla ei ole, mutta muutaman sivun näytteiden pohjalta vaikutti ihan kiinnostavalta. Piko ja Fantasio ovat ilmeisesti pelastamassa vangiksi joutunutta Sieninevan kreiviä Stasin vankilasta Itä-Berliinin puolelta.
Näkyy ilmestyneen myös englanniksi (http://www.europecomics.com/album/spirou-in-berlin/).
-
Voi tuota Pikoa, taitaa olla kaksoisagentti. Tome ja Janryhan hämmentävästi tekevät Pikosta ja Fantasiosta KGB:n miehiä Moskova-albumissaan.
-
Näyttää englanninkielinen tosiaan olevan vain digiversio, enpä sitä huomannutkaan. Siinä "Buy" nappulan oikealla puolella on nuolen alla valikko josta voi valita haluamansa myyntisivuston. Ehkäpä saatan tuon jopa hankkia, kun ei saksa ole kovin hyvin hallussa.
-
Niin, tuo L'abbaye on minusta ehkä heikoin Fournierin albumeista...
Näistä uudelleentulkinnoista luin nyt Frank Pén (ja Zidroun) La lumière de Borneon, ja kokemus oli, no, ristiriitainen...tarinan keskiössä on Bravo Brothersista tuttu Nooa ja tämän eläimet, mutta Frankin Piko ei juuri totuttua Pikoa muistuta, tarinaa vedetään reippaasti enemmän fiilistelyn ja intoilevan idealismin suuntaan perinteisestä seikkailusta.
Mutta toisaalta albumista välittyy että ei Frankia oikeasti edes kiinnosta tehdä perinteisesti hyvää seikkailusarjakuvaa, hän tekee omaa juttuaan. Joka muistuttaa enemmän tekijän vanhempaa sarjakuvaa Broussaillea, josta allekirjoittanut ja Clavia_z olemme intoilleet toisessa ketjussa täällä, eli vaikka järki huomauttelee albumin heikkouksista niin kyllä minä tästä kuitenkin tykkäsin.
Mutta tietäkäätte että kyseessä on albumi jonka jotkut muut kvaakkaajat epäilemättä heittäisivät seinään saatteella "v***u mitä p****a"...
-
Yannin ja Schwartzin Gringos Locos löytyy Tikkurilan kirjastosta. Jos siis joku sen haluaa lukea.
Joo, lainasin sen taannoin ja "luin" minkä tajusin. Suht ok pysyin kärryillä. Epäselväksi jäi se kohta, miksi eivät päässeet Disneyn studioille. Oliko se kiinni vai mitä? Miksi vaan istuivat siinä sen edessä, kun kerran olivat sinne halunneet, eivätkä sitten esmes seuraavana päivänä yrittäneet uudestaan?
Jijén perikunnan aloitteesta kakkososan tekeminen kiellettiin.
Höh?
Timo
-
Oliko vuosi 1946? Silloin annettiin lähtöpassit 450 työntekijälle. Sitä ennen henkilöstöä oli himpun päälle 1000. Eli aika paljon. Syytä en muista. Pitäis kaivella kirjoista.
Timo
-
Oliko vuosi 1946? Silloin annettiin lähtöpassit 450 työntekijälle. Sitä ennen henkilöstöä oli himpun päälle 1000. Eli aika paljon. Syytä en muista. Pitäis kaivella kirjoista.
Timo
Liittojen palkankorotusvaatimukset ja muut kohonneet kustannukset.
-
Sanahirviö-blogi: Piko ja Fantasio ‑albumin Kätketty luostari kääntämisestä (https://sanahirvio.fi/2019/08/28/katketty-luostari/)
-- Toisin kuin edeltävässä Yoko-työssä, tilaa kuplissa näytti olevan runsaasti. Mielestäni myös Triangeli iskeessä kuplat näyttivät välillä turhankin ilmavilta. Pääsin siis vaihteeksi venyttämään tekstiä, esimerkiksi ”Mikä siihen nyt iski” muuttui muotoon ”Mutta mikä siihen taas on iskenyt”. --
Egmont-blogi: Kuhmuja, kolhuja ja Kätketty luostari (https://blogi.egmontkustannus.fi/2019/09/13/kuhmuja-kolhuja-ja-katketty-luostari/)
-- Jean-Claude Fournierin Piko & Fantasio -albumi Kätketty luostari huokuu huumoria ja hyvää meininkiä, vaikka on hahmojaan kohtaan hyvinkin kovakourainen. Rymistely ja slapstick ovat päivän sanat, joten konnat saavat kolhuja Yksin kotona -elokuvien murtovarkaiden tai Kelju K. Kojootin malliin.--
-
En kovinkaan montaa kertaa naurahtanut tuota albumia lukiessani. Mutta hyvä kun julkaistiin, niin onpahan sarja taas vähän lähempänä täydellistä.
-
. On retkeä Dupuis-kustantamon unohdettuihin kellareihin ja visio rinnakkaistodellisuudesta, jossa asiat ovat aika erilaisella mallilla kuin on totuttu. Loppupuolella väännetään sitten parodiaa supersankareista, mikä ei nyt niin sytytä.
Just hommattu Super Groom tuskin sitten ilahduttaa .... Seuraavana lukujonossa
-
Äh, taas jotain Fournieria. Siis Wanhat Huonot Seikkailut pikemminkin.
Timo
-
Kätketyn luostarin kumiukkohahmoihin verrattuna Tora Torapa on todellakin edistysaskel Fournierin kaudessa. Niin piirroksen kuin juonenkin puolesta.
-
Menee aavistuksen ohi aiheen, mutta ”Piko ja Fantasio Moskovassa” on todenmukaisempi kuin arvattiinkaan. Hesarissa on juttu (https://dynamic.hs.fi/a/2020/diktaattorit/), jossa käsitellään diktaattorien kaksoisolentoja. Stalinilla oli ilmeisesti oikeasti (elävä) sellainen.
-
Eikös Stalinilla ollut useampikin?
Josta tuli mieleen tämä teoria (https://www.youtube.com/watch?v=yfJOvwc1Z0w).
Timo
-
Eikös Stalinilla ollut useampikin?
Josta tuli mieleen tämä teoria (https://www.youtube.com/watch?v=yfJOvwc1Z0w).
Timo
Mainio pätkä.
-
Eikös Stalinilla ollut useampikin?
Josta tuli mieleen tämä teoria (https://www.youtube.com/watch?v=yfJOvwc1Z0w).
Timo
Arto Paasilinnan ehkä tunnetuin leffa. Itse kyllä pidin myös Hirtettyjen kettujen metsästä. Sitä ei ole vähään aikaan tullut telkkarista. Jäniksen vuotta on tullut sitäkin useammin!
Jäniksen vuodesta on tehty ulkomainen sovitus (ranskankielinen). Onkohan siinä tommoinen salaliittoteoreetikko, joka on tutkinut Jacques Chirac kaksoisolentoa! En ole nähnyt tuota...ei voi sanoa mitään!
-
Jäniksen vuodesta on tehty ulkomainen sovitus (ranskankielinen). Onkohan siinä tommoinen salaliittoteoreetikko, joka on tutkinut Jacques Chirac kaksoisolentoa! En ole nähnyt tuota...ei voi sanoa mitään!
Menee totaalisen off-topicin puolelle, mutta varasin ton ranskisversion kirjastosta. Jahka näen sen, niin kerron tämän asian kyllä! ;D
Timo
-
Menee totaalisen off-topicin puolelle, mutta varasin ton ranskisversion kirjastosta. Jahka näen sen, niin kerron tämän asian kyllä! ;D
Timo
Ai perk! Saako sen kirjastosta.
Pistä mulle kirjasto linkki...mäkin haluun nähä sen!
Joo sorry menee nyt tosiaan asian vierestä...oikeestaan aika kaukaakin!
-
Ai perk! Saako sen kirjastosta.
Pistä mulle kirjasto linkki...mäkin haluun nähä sen!
Joo sorry menee nyt tosiaan asian vierestä...oikeestaan aika kaukaakin!
https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=526656
https://loisto.verkkokirjasto.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=142968
https://ratamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=389914
-
https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=526656
https://loisto.verkkokirjasto.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=142968
https://ratamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_r_p_687834046_search_item_id=389914
Kiitoksia vain...sain Timolta jo linkin tohon Helmetin hakuun ja varasin itelleni sieltä tuon DVD:n.
Eiköhän palata taas Pikoon ja Fantasioon!
-
Joo, noin muistelen, että se Jeunessen nimitarina oli roskaa mutta albumin muut tarinat varsin mainioita.
-
Fournier
En ole Pikon ja Fantasion seikkailujen ylin ystävä ollut muutenkaan, mutta kaikki lukemani Fournierin albumit ovat olleet järjestään todella huonoja.
Suomennoksista tuorein, "Tora Torapa", tuli luettua muutama viikko sitten töiden puolesta. Lastenkirjastonhoitajana en oikein jaksa nähdä tarinassa mitään semmoista, mikä jaksaisi viehättää 2000-luvun muksuja. No, tuskinpa näitä enää lapsiyleisölle ensisijaisesi suunnataankaan.
-
Luen nyt tätä Emile Bravon jatkoa nuorelle sankarilleen, L'espoir malgré tout ekaa osaa, jossa Belgia on jo sodassa Saksaa vastaan.
Ja onpas muuten raskasta luettavaa, albumissa 86 sarjakuvasivua, joka sivulla sellaiset 14-16 ruutua, suunnilleen joka ruudussa puhetta...ja tämä on ensimmäinen osa neljästä (kakkososa on ainaskin jo ilmestynyt, kolmonen ehkä tai ilmestynee pian?).
Ja tapahtumat tietysti ovat, no, sitä itseään. Piko itse on toki toiveikas, moraalinen ja idealistinen (mutta silti enemmän jalat maassa kuin höynä Fantasio), ja siitä kyllä otetaan paljon kierroksia että maailman toimet ei mene ollenkaan niin hyvin kuin mitä Pikon moraalisuus soisi, ja lukija tietysti tietää että asiat ovat vielä pahemmin, jotain näytetään ja paljon enemmän vihjataan.
Taitavastihan Bravo tietysti sarjaa tekee, mutta on tämän lukeminen silti aika työtä.
Editoin jatkomietteen: tavallaan tässä albumissa on aika paljonkin humoristista toimintaa, joka joissain tapauksissa saattaisi keventää muuten vakavaa tarinaa, mutta kun tässä se on mm. että Fantasio on täysin clueless siitä mitä tapahtuu, niin se näyttäytyy vaan irvokkaana, ja ennemminkin vaan lisää raskasta tunnelmaa...
-
Eikös Piko ja Fantasio ollut jo Moskovassa?
-
Eikös Piko ja Fantasio ollut jo Moskovassa?
Olihan ne. Tämän tulossa olevan alkuteos on viime vuodelta, joten kyseessä on toinen tarina.
-
Tarrinin tyyli tuo hieman mieleen Conradin piirrokset. Aika toimivaa minusta, mutta toisaalta tuolla useamman sivun kokonaisuudessa näkyy jotain aika heikosti kokonaisuuteen istuvia sivuhenkilöitä. (https://branchesculture.com/2020/10/23/spirou-chez-les-soviets-neidhardt-fabrice-tarrin-russie-virus-fantasio-parodie-tintin-pif-gadget-communisme/spirou-chez-les-soviets-fantasio-champignac-fred-neidhardt-fabrice-tarrin-humour-guerre-froide-savant-fou-communisme-capitalisme-espionnage-parodie-tintin-pif-gadget-p-3/)
Toimii minusta kuitenkin paremmin kuin muutamat muut uudet versiot Pikon seikkailuista. Vaikka tuo kansien moderni maalaustyyli ei minuun oikein vetoa niin luulisi että sekin on ihan kohtuullisen myyvää, nuorempaa lukijakuntaa viehättävää tyyliä.
-
Eikös Piko ja Fantasio ollut jo Moskovassa?
Tämä Moskova-seikkailu on kyllä niin perestroikahenkinen, että yllättää vielä näin vuosien jälkeenkin. Piko ja Fantasio rekrytään KGB:hen!
-
Vaikka tuo kansien moderni maalaustyyli ei minuun oikein vetoa niin luulisi että sekin on ihan kohtuullisen myyvää, nuorempaa lukijakuntaa viehättävää tyyliä.
Ehottomasti parhaimman näköistä pitkiin aikoihin. Mutta mitäs modernia tuossa kannessa on? Tuolla tavalla maalattuja kansiahan oli mm. Lucky Lukessakin jo 1960-luvulla.
Timo
-
Joo, tuo on kyllä hyvän näköinen, varsinkin isompana kun sävyjen rajat ja viivat erottuu paremmin. Mulle tulee tuosta mieleen jopa Poika Vesanto eli tykkään tosi paljon. Mielikuva tietokoneella maalatusta ja sitä kautta "modernista" tuli tästä kannesta (jossa tuo typografiakin on hieman väsähtänyttä tai ainakin kulunutta). Mustaa viivaa on tuossa lopulta aika vähän. Nyt sitten kun katson sisältöä tarkemmin niin tuohan onkin "vain" lehden kansi.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=41884;image)
Tarrinin vahvuus näyttäisi olevan nimen omaan taustoissa. Kulkuneuvoissa ja rakennuksissa, jotka on mukavan ilmeikkäitä - jos nyt kuolleista kappaleista voi näin sanoa.
Sen sijaan hahmot näyttäisivät inspiroivan vähemmän. Ehkä heikointa tässä on päähenkilöiden näköisyys tai oloisuus. Mutta makuasia kai tämäkin. Katoin hieman tarkemmin tuota näytepätkää ja tämä hahmo, joka pisti silmään tuolta (ja johon edellisessä viestissäni viittasin), lieneekin karikatyyri jostain olemassa olevasta tai olleesta Dupuisin pomosta. Muutenkin tuossa näyetttäisiin viljelevän taas paljon intertekstuaalihuumoria tai ainakin ripotellaan sekaan mausteita, jotka sarjakuva- ja elokuvaintoilijat tunnistavat. Näytteen perusteella nuo viittaukset tuntuisivat ainakin minulle toimivan paremmin kuin Tummanvihreässä partiopojassa, mutta eihän sitä nyt vielä voi tietää... :)
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=41886;image)
Ja mikäs siinä vaikka mentäisiin toistamiseen Neuvostoliittoon tai Venäjälle, jos vain stoori on hyvä.
-
Seuraavaksi Castron Kuubaan 1960-luvulle, Sikojenlahti ja ohjukset?!
Timo
-
Piko Algeriassa olisi kova.
-
Vähän tähän tulevaan Venäjä seikkailuun tämmöinen lisäseikkailu...
Piko ja Fantasio: Joulupukki kidnapattu
Seikkailu tapahtuu Lapissa, Korvatunturilla sekä Venäjän Pokrovin kaupungissa.
Eräs nimeltä mainitsematon venäläinen johtaja (tiedätte ketä tarkoitan)...tämä johtaja jota kutsutaan nyt vaikka johtaja X:ksi. Johtaja X on ottanut Joulupukin vangiksi, kun Joulupukki toi johtaja X:lle joululahjaksi säkillisen hiiltä. Johtaja X oli ollut tuhma, kun oli laittanut syyttömän oppositiojohtajan vankilaan. Johtaja X oli suuttunut Joulupukille, kun hän oli tällä tavoin puuttunut Venäjän sisäisiin asioihin ja ottanut Joulupukin panttivangiksi.
Joulupukki oli viety Pokrovin vankileirille, missä myös tämä oppositiojohtaja on vangittuna.
Joulupukki kuitenkin sai lähetettyä paikallisen kyyhkyn jalassa hätäviestin kaukaiselle ystävälle Sieninevan kreiville, joka järjestää uhkarohkean pelastuoperaation Pikon ja Fantasion avulla.
Samalla he pelastavat myös tämän nimeltämainitsemattoman oppositiojohtajan vankilasta ja pakoretki jatkuu Lappiin, korvatunturille.
Venäjän armeija syöksyy Korvatunturille ottaakseen Joulupukin ja oppositiojohtajan taas vangiksi. Mutta nyt Joulupukki onkin omalla maallaan ja nostattaa Venäjän sotakalustoa vastaan hirmuisen yli -50 asteen pakkasmyrskyn. Myös joulupukin apulaiset (tontut) hyökkävät Sieninevan keksimien sieniaseiden avulla armeijaa vastaan. Armeijaa johtaa itse johtaja X, joka on varma voitosta. Lopussa koko armeija on nujerrettu ja sidottu kuusikoristeisiin. Joulupukki tulee ja antaa kuusiniemenherrasta johtaja X:lle kunnon selkäsaunan. Johtaja X palaa nujerrettuna ja pylly punaisena hehkuen takaisin Venäjälle, eikä halua eläissään enää kuulla sanaakaan Joulupukista eikä tuosta pohjoisesta paikasta nimeltä Korvatunturi.
-
Luen nyt tätä Emile Bravon jatkoa nuorelle sankarilleen, L'espoir malgré tout ekaa osaa, jossa Belgia on jo sodassa Saksaa vastaan.
Ja onpas muuten raskasta luettavaa, albumissa 86 sarjakuvasivua, joka sivulla sellaiset 14-16 ruutua, suunnilleen joka ruudussa puhetta...ja tämä on ensimmäinen osa neljästä (kakkososa on ainaskin jo ilmestynyt, kolmonen ehkä tai ilmestynee pian?).
Ja tapahtumat tietysti ovat, no, sitä itseään. Piko itse on toki toiveikas, moraalinen ja idealistinen (mutta silti enemmän jalat maassa kuin höynä Fantasio), ja siitä kyllä otetaan paljon kierroksia että maailman toimet ei mene ollenkaan niin hyvin kuin mitä Pikon moraalisuus soisi, ja lukija tietysti tietää että asiat ovat vielä pahemmin, jotain näytetään ja paljon enemmän vihjataan.
Taitavastihan Bravo tietysti sarjaa tekee, mutta on tämän lukeminen silti aika työtä.
Editoin jatkomietteen: tavallaan tässä albumissa on aika paljonkin humoristista toimintaa, joka joissain tapauksissa saattaisi keventää muuten vakavaa tarinaa, mutta kun tässä se on mm. että Fantasio on täysin clueless siitä mitä tapahtuu, niin se näyttäytyy vaan irvokkaana, ja ennemminkin vaan lisää raskasta tunnelmaa...
Kakkososa luettu, ja yhä vaan, vaikuttavaa mutta ihan kerronnallisestikin Bravo ei päästä lukijaa helpolla, albumilla on pituutta kahden normialbumin verran, ja kun kerronta on reippaasti enemmän Hergeä kuin Franquinia niin sivut ovat täysiä.
Ja tarinassa pelataan yhä paljon nuoren sankarimme suhteettomalla idealismilla ja toiveikkuudella vaikeuksien keskellä, ja että lukija tietää että vaikka asiat näyttävät olevan huonosti, itse asiassa ne ovat vielä huonommin...Fantasio on tässä vähän vähemmän höhnä (vaikka toki impulsiivinen eikä lähimainkaan niin cool ja fiksu kuin kuvittelee olevansa) joten huomio kääntyy enemmän Pikon naiviuteen isommassa historiallisessa pelissä.
Tiettyjä viittauksia on niihin ihan ensimmäisiin Franquin-Pikoihin (mm. yhteydet paikallisiin poikajoukkoihin) ja mahdollisesti vielä enemmän Jijéen (mutta en ole niitä lukenut) mutta silti tarinaa viedään tavalla josta en kyllä osaa yhtään arvata minne se vie: tämän albumin lopussa [spoiler]Piko on väittänyt olevansa juutalainen ja nousee junaan joka vie Belgian juutalaisia kohti Puolaa, jonnekin pikkukaupunkiin Katowicen ja Krakovan tienoilla, koska on kuullut rakkaan Kassandransa olevan siellä...[/spoiler] ja vielä olisi pari albumia lisää tulossa (jokos se kolmosalbumi on ilmestynyt?)
-
Pistin tuon varaukseen ja samoiten Tora Torapan jota en ollut huomannut mainittavan täällä. Ed. lukemani oli tuo luostari-seikkailu.
-
Luin tuoreimman (?) Piko-erikoisalbumin, Pacific Palacen, tekijä Christian Durieux (https://fr.wikipedia.org/wiki/Christian_Durieux) jota en muuten tunne.
Piko ja Fantasio ovat pikkoloina hotellissa joka on laitettu eristyksiin, koska siellä käydään korkean tason poliittisia neuvotteluja Ranskan ja erään entisen-kommunistimaan-nykyisen-diktatuurin välillä, ja hommaan alkaakin ilmeentyä kaikenlaista intriigiä...
Aluksi vähän arvelutti kun piirrostyyli on aika väljää, tunnelma ja tempo varsin rauhallinen, hidas ja hieman surumielinenkin (joistain kuvista tuli mieleen jo Viime vuonna Marienbadissa), lähempänä jotain Vives-Ruppert-Mulotia tai Benoit Peetersia kuin jotain Franquinia tai TomeJanrya, ja vaikka Piko toki pikkoloksi sopiikin, niin Fantasio samassa hommassa oli oudompi veto.
Alkuun mietin että onko tekijä vaan tekemässä jotain omaa juttuaan johon on päälle liimattu Pikon ja Fantasion nimet ja naamat, mutta jutun kannalta oli kuitenkin ihan pointtinsa että päähenkilöt olivat juuri Piko ja Fantasio (ja Tiinakin vilahtaa mukana), juoni juonittelee kivasti ja piirroskin on nättiä vaikka tosiaan tunnelmaltaan varsin erilaista kuin mitä Pikon yhteydessä yleensä...
-
Luinpa tämän, ja on...hämmentävä. Tarina sijoittuu jonnekin 50-60-luvun vaihteeseen ja vetää aikamoisille kierroksille, kieli on reippaasti poskessa joten loppupuoli tarinasta menee jo "mitvit"-osastolle (jotenkin vaikutti siltä, että tekijät olivat ajaneet itsensä tilanteeseen, jossa eivät itsekään oikein tienneet miten sen selvittävät, joten päätyivät sitten tällaiseen). Irtogageja kyllä lentelee, intertekstuaalisia ja muitakin, ja Tarrin tosiaan piirtää nättejä taustoja.
-
Luin eilen kolmelle lapselleni albumin "Marsupilami on kaapattu", heille ei ollut aiemmin tuttuja Piko, Fantasio saatikka Marsupilami. Upposi täysillä. Nyt on maailmassa kolme uutta Franquin-fania. Taisi tulla päivän hyvä työ tehdyksi.
-
Tora Torapa oli ihan kiva mutta oli ns. wanhan kertausta (ei ollut eka eikä viimeinen kerta kun Zorbul tekee jonkun vehkeen joka on sitten vaarallinen tai tämän entisiä tukikohtia käyttää joku muu pahalainen) ja tämä rikollisjärjestö on ollut turhan monessa alpparissa, Kansi toi mieleen Tintin Mustan saaren salaisuuden.
-
Luinpa tämän, ja on...hämmentävä. Tarina sijoittuu jonnekin 50-60-luvun vaihteeseen ja vetää aikamoisille kierroksille, kieli on reippaasti poskessa joten loppupuoli tarinasta menee jo "mitvit"-osastolle (jotenkin vaikutti siltä, että tekijät olivat ajaneet itsensä tilanteeseen, jossa eivät itsekään oikein tienneet miten sen selvittävät, joten päätyivät sitten tällaiseen). Irtogageja kyllä lentelee, intertekstuaalisia ja muitakin, ja Tarrin tosiaan piirtää nättejä taustoja.
Tätä voi kompata.
Alku ja homage Tintti neuvostojen maassa oli eniten whiskey tango foxtrot osasto materiaalia.
Lopulta yritetään saada jokin aivoitus kasaan mutta kyllä tässä mennään silkan grafiikan voimalla.
Tietty jos kaikki mitä maailmasta tietää on jonkin propagandan varassa niin sitten on kai hyvä.
Ei muuten voi suositella koska en tue ajatusta vahingon kiertoon laitosta. Mutta piirrokset ovat hyviä.
-
Kuten edelläm mainittu niin ei tämä P&F Neuvostoliitossa ollut tarinan puolesta mikään loistava (hävisi selvästi vanhemmalle P&Fn vierailulle silloisessa itänaapurissamme), kuvitus oli ihan hyvää mutta tarina oli huono ilman sen kummenpaa punaista lankaa (paitsi proffa Sienineva oli (taas) kidnapattu) ja oikeastaan missään paikassa ei viivytty kauempaa kuin pari sivua ennen kuin mentiin sitten seuraavaan kohtaukseen.
Olisi ehkä ollut mukiinmenevä vielä silloin kun Neuvostoliitto oli olemassa mutta ei enää nykypäivänä.
-
Ei sitten enää voi julkisesti pukeutua zor-mieheksi. Sekin pilattu!
-
Joo ryssät on hyviä pilaamaan asioita.
Selvästi ovat P&F (tai siis Zorbulin) faneja.
Ei käytetä etnisiä pejoratiiveja tällä foorumilla, kiitos!
-
Ei sitten enää voi julkisesti pukeutua zor-mieheksi. Sekin pilattu!
Joo rakkaat itänaapurimme ovat hyviä pilaamaan asioita.
Selvästi ovat P&F (tai siis Zorbulin) faneja.
-
Kakkososa luettu, ja yhä vaan, vaikuttavaa mutta ihan kerronnallisestikin Bravo ei päästä lukijaa helpolla, albumilla on pituutta kahden normialbumin verran, ja kun kerronta on reippaasti enemmän Hergeä kuin Franquinia niin sivut ovat täysiä.
Ja tarinassa pelataan yhä paljon nuoren sankarimme suhteettomalla idealismilla ja toiveikkuudella vaikeuksien keskellä, ja että lukija tietää että vaikka asiat näyttävät olevan huonosti, itse asiassa ne ovat vielä huonommin...Fantasio on tässä vähän vähemmän höhnä (vaikka toki impulsiivinen eikä lähimainkaan niin cool ja fiksu kuin kuvittelee olevansa) joten huomio kääntyy enemmän Pikon naiviuteen isommassa historiallisessa pelissä.
Tiettyjä viittauksia on niihin ihan ensimmäisiin Franquin-Pikoihin (mm. yhteydet paikallisiin poikajoukkoihin) ja mahdollisesti vielä enemmän Jijéen (mutta en ole niitä lukenut) mutta silti tarinaa viedään tavalla josta en kyllä osaa yhtään arvata minne se vie: tämän albumin lopussa [spoiler]Piko on väittänyt olevansa juutalainen ja nousee junaan joka vie Belgian juutalaisia kohti Puolaa, jonnekin pikkukaupunkiin Katowicen ja Krakovan tienoilla, koska on kuullut rakkaan Kassandransa olevan siellä...[/spoiler] ja vielä olisi pari albumia lisää tulossa (jokos se kolmosalbumi on ilmestynyt?)
Jatketaan kun se kolmososan sain käsiini ja luettua (tässä osassa reilu 100 sivua...ja kun sivut on yhä varsin täysiä, niin tämä neliosainen sarja on semmoisen kymmenen normialbumin mittainen...) ja nelososakin, viimeinen, on ilmestynyt.
Edellisalbumin cliffhangerista selvittiin mutta vaiheita riittää, ja päätetään albumi taas uuteen cliffhangeriin, ja periaatteessa jatketaan samoilla teemoilla, ja toisaalta niin sotatilanne kuin henkilöiden ymmärrys kehittyy...tämän albumin loppupuolella Saksalla menee huonosti itärintamalla ja liitoutunete ovat tehneet maihinnousun lännessä, mutta niin Stalingrad kuin Normandia ovat yhä kaukana Belgiasta...
Jännä tasapaino säilyy yhä, sarja pysyy yhä kiinni Pikon varsin idealistisessa seikkailuperinteessä, väkivallalla ja kauhulla ei mässäillä vaikka sen jälkiä hivutetaan yhä enemmän esiin, kuolemia tulee, kidutuksen todellisuus tulee esiin, vaikka vieläkin lukija tietää enemmän kuin sarjan henkilöt...
Ja kuitenkin pääpaino on yhä aika arkinen, ja keskiössä Piko pitämässä kiinni idealismistaan vaikka maailma jatkaa pahojen puoliensa näyttämistä.
Kiehtova sarja, erinomaisen suositeltava: kiinnostaa kyllä mahtavatko suomalaiskustantajat tähän tarttua, onhan tämä aika tukeva investointi ja Piko ei kuitenkaan meillä ole ollut niin suuri hitti, vaikka omansa on kai aiemmista albumeista saatu pois...
-
Pikon spin-off-albumeissa vaihteeksi ei-frankofonitekijöitä, eli saksalaisen Flixin Spirou à Berlin, parin vuoden takaa.
Ja jotenkin nyt kertyy näitä "Piko todellisessa historiallisessa totalitaarisessa miljöössä"-tarinoita kun oli tuo P&F Neuvostoliitossa ja Espoir malgré tout -sarja natsien miehittämässä Belgiassa...ja tässä Flixin albumissa sitten ollaan 80-luvun itä-Berliinissä. Bretzelburg on haudattu menneisyyteen (ehkä Palombia kanssa?)
Meno on varsin klassista, Sieninevan kreiviä, Santafiota, viittauksia klassisiin seikkailuihin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita: tarina ei varsinaisesti ole mitenkään mullistava, mutta Flix on selvästi sarjan fani ja kyllä sarjan fanit tämän albumin parissa viihtyvät (homma pysyy paremmin kasassa kuin NL-tarinassa).
Jäin miettimään, että kovasti on harmi että mm. Asterixin ja Tintin oikeuksia valvotaan niinkin huolella, ettei näille synny sellaisia albumeja kuin mitä nämä Piko-spin-offit ovat olleet. Epätasaisuutta toki on, ja kaikki ei kaikista tykkää, mutta ovathan nämä kuitenkin piristävää luettavaa.
-
Siis ruåtsiksi tuo Niokolo-Koba on nähnyt päivänvalon jo reilut 30 vuotta sitten mutta nyt vasta tulee på finska. Kumma kun sitä ei voitu julkaista pikkasen aikaisemmin.
-
Kumma kun sitä ei voitu julkaista pikkasen aikaisemmin.
Muistan elävästi, kun 80-luvulla käytiin luokkaretkellä Tukholmassa. Olin innoissani, kun tarjolla oli suomeksi julkaisemattomia Piko & Fantasio -alppareita ja niitä puolenkymmentä ostin sen tarkemmin tutkailematta.
Linja-autossa matkalla takaisin kotiin pettymys oli suuri. Eihän suomeksi julkaisemattomat olleetkaan Franquinin tekemiä! Piirrokset huonoja ja tarinatkin korkeintaan keskinkertaisia.
Luotto suomalaisiin kustannustoimittajiin kasvoi kerralla paljon. Tuolloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että oli onni ettei Fournierin alppareita ollut suomennettu. Pilaisivat vaan Pikon ja Fantasion hyvän maineen.
Tietysti nyt 2010- ja 2020-luvulla olen uudet suomennokset hommannut. Ehkä vähän pitkin hampain, mutta kuitenkin.
-
Minun on pakko tunnustaa jotain; älkää lyökö, pyydän... Olen kyllä sitä mieltä, että Franquin oli ei vain järkyttävän hyvä vaan myöskin paras Pikon ja Fantasion tekijä, mutta Fournierin Tora Torapa on mielestäni erittäinkin tarkoin samaa tasoa kuin Franquinin (&avustajien?) P&F-työt parhaimmillaan! Kyllähän siis, mitä Fournieriin tulee, esim. se kullantekemisalppari oli melko... no, tunteita herättämätön, mutta Triangeli iskemässä & kätketyn luostarin seikkailut olivat jo selkeästi parempia - odotan innolla, että pääsen lukemaan sitä Niokolo-Koban mysteeriä, joka taisi ilmestyä tuossa just´hiljan suomenkielisenä.
Niin tota että noin apropoo - jos tuo viimeksi mainitsemani P&F-albumi vähän alle puoli vuosisataa originaalin ilmestymisensä jälkeen saatiin käännettyä, niin uskaltaisikohan sitä nähdä päiväunia siitä, että kyseisen teoksen ikätoverialbumeita, kuten vaikkapa Yoko Tsunon Viestiä ikuisuuteen (mestariteos) pääsisi joskus lukemaan - siis albbarimuotoisesti - suomeksi?
Toivossahan on hyvä elää, virkkoi lapamato...
-
Niin tota että noin apropoo - jos tuo viimeksi mainitsemani P&F-albumi vähän alle puoli vuosisataa originaalin ilmestymisensä jälkeen saatiin käännettyä, niin uskaltaisikohan sitä nähdä päiväunia siitä, että kyseisen teoksen ikätoverialbumeita, kuten vaikkapa Yoko Tsunon Viestiä ikuisuuteen (mestariteos) pääsisi joskus lukemaan - siis albbarimuotoisesti - suomeksi?
Toivossahan on hyvä elää, virkkoi lapamato...
Totta että toivossa on hyvä elää kun noita NonStopissa tulleita tarinoita ei välttämättä ihan helpolla löydä.
-
Lainaanpa tuolta Taika-Jim -ketjusta:
Pikon ja Fantasion nimet ovat joskus askarruttaneet. Albumissa "Kone joka näki unia" selviää, että "Fantasio" on sukunimi.
Entistä mielenkiintoisemmaksi tämän tekee se että Santafio -hahmo on nimetty niin kuin on nimetty.
-
Tuli luettua kaikki pikku piko seikkailee albumit. 1-8 luettu jo aikaisemmin mutta 9-17 tuli luettua ensimmäisen kerran. Alkupään albumit toimivat mielestäni parhaiten koska niissä oli enemmän pikkutuhmia juttuja. Olihan loputkin ihan hyviä albumeja kuitenkin. Kaksi albumia näitä taitaisi olla suomentamatta jotka olisi kyllä ihan kiva lukea.
Nyt voisi seuraavaksi aloittaa piko ja fantasio albumeiden lukemisen. Noin 20-vuotta sitten niitäkin edellisen kerran ehtinyt lukemaan joten lukemattomia albumeja on ehtinyt kertyä jonkin verran.
-
En itse ole noita pikkupikoja koskaan lukenut, kun en ole uskaltanut - juurikin se pelottanut, että onko ne pullollaan ahdistavia törkeyksiä tai jotakin. Itse asiassa en ole viitsinyt - tai uskaltanut - lukea Tomea ja Janrya kuin yhden Piko ja Fantasio-albumin verran, ja se oli kyllä ihan lukukelpoinen.
Niin, eihän sitä tiedä; ehkä joskus uskaltaudun perusteellisemminkin selvittämään, mitä Piko nuorempana teki. Sitä uskallusta odotellessa joudun kai lueksimaan niitä peeäf-seikkailuja, mitä Fournierin kauden jälkeen on tullut, ja kun tuo kausi päättyi käsittääkseni 1979, niin... Tuota joo, on siinä kai vähän lukemista...
Ja muuten: löytyykö tältä foorumilta ketään niin tietävää tietäjää, että voisi kertoa, mitä ihmettä minun oikein on luettava seuraavaksi, jos mielin lukea Pikoja ja Fantasioita sitä niin kutsuttua pääsarjaa originaalia julkaisujärjestystä seuraten? Anders Hjorth-Jörgensenin "Mustat hatut"-albumin loppuun kirjoittaman artikkelin mukaan Fournierin jälkeen Yves Chaland jotakin yritti, jonka jälkeen Tome ja Janry loikkasivat kehiin; sellaisista taiteilijoista kuin Nic ja Cauvin ei mainita tuossa artikkelissa mitään, vaikka ainakin bedethequen mukaan viimeksi mainitut kaksi olisivat 1983-1984 tehneet peräti 3 albumia Pikoa&Fantasiota, siis nimenomaan ennen Tomen ja Janryn peeäffiä!
Niin se vuoden 1983 jääkausitarina - ensimmäinen Nic&Cauvin - kuin se viruskertomus seuraavalta vuodelta, joka siis Tomen&Janryn tulo kuvioihin, löytyvät näköjään suomeksi käännettyinä molemmat, joten:
Apua! Minkä Piko&Fantasio-albumin minä seuraavaksi ostan?
-
Meinasin lähteä tämän sivuston listan mukaan lukemaan https://sarjakuvat.eurocomics.info/
Kehän kuninkaiden jälkeen päädyin kuitenkin jatkamaan suomessa julkaistussa järjestyksessä albumista 1 alkaen ja nyt menossa albumissa 17 z niin kuin zorbul.
Pääasiassa Franquin albumeja siis tähän mennessä mutta jo kolme tome & janry albumiakin luettuna. Teininä kun tuli nämä T & J albumit ensimmäisen kerran luettua ne näyttivät kuvitukseltaan silloin todella hyviltä mutta nyt pikku pikojen jälkeen jotenkin laimeilta joten kuvitus on kehittynyt myöhemmin.
Toki franquinin jälki Kehän kuninkaissa ja alkupään albumeissa näyttää aika alkeelliselta verrattuna myöhempään jälkeen. Tuon saman havaitsee kyllä muissakin sarjoissa kuten tintti, asterix ja Lucky luke että piirrosjälki kehittyy huomattavasti sarjan aikana kun kokemusta kertyy.
-
Ja muuten: löytyykö tältä foorumilta ketään niin tietävää tietäjää, että voisi kertoa, mitä ihmettä minun oikein on luettava seuraavaksi, jos mielin lukea Pikoja ja Fantasioita sitä niin kutsuttua pääsarjaa originaalia julkaisujärjestystä seuraten? Anders Hjorth-Jörgensenin "Mustat hatut"-albumin loppuun kirjoittaman artikkelin mukaan Fournierin jälkeen Yves Chaland jotakin yritti, jonka jälkeen Tome ja Janry loikkasivat kehiin; sellaisista taiteilijoista kuin Nic ja Cauvin ei mainita tuossa artikkelissa mitään, vaikka ainakin bedethequen mukaan viimeksi mainitut kaksi olisivat 1983-1984 tehneet peräti 3 albumia Pikoa&Fantasiota, siis nimenomaan ennen Tomen ja Janryn peeäffiä!
Joo, Fournierin jälkeen tuli Niciltä ja Cauvinilta "La Ceinture du Grand Froid" ja sitten tän (Pikon 75-vuotisjuhlakirjassa julkaistun) listan mukaan vielä pari vuosina -83 ja -84. En ole mikään tietäjä, mutta arvelen että ihan kaikkia noita ei ole suomennettu.
-
Chaland näköjään teki tosiaan vain lyhyen yrityksen: Since his version of Les aventures de Spirou only ran for 23 double-strips, and these have previously been collected in the special album Fantasio et le fantôme (where they take up 16 pages)
Näitä sivuja ei kai ole suomennettu?
Nic ja cauvin kolme albumia ja kaikki suomennettu ja kunhan niihin ennätän niin selviää olenko niitä aiemmin edes lukenut
Sain juuri luettua mustat hatut albumin joten kohta alkaisi olemaan kaikki Franquinin albumit luettuna.
Suomentamatta olisi kai Franquinin neljä tarinaa vuosilta 1946-1948:
Fantasio et le tank (Fantasio and his Tank), 1946. Also in hors-séries H1.
Les Maisons préfabriquées (The Prefabricated Houses), 1946. Also in hors-séries H2.
L'Héritage (The inheritance of Spirou), 1946. Also in hors-séries H1.
Le Savant fou (The Mad Genius), 1947–48. Also in hors-séries H2 as Radar le Robot.
Tome ja janry kohtalokas kuu oli kuvitukseltaan sellainen millaiseksi muistin kaikki heidän albuminsa. 30-vuotta ja risat siitä kun viimeksi nuo ensimmäisenä suomeksi julkaistut lukenut niin ei ihme että kaikki albumit eivät ihan täysin vastaa muistikuvia.
Nyt täytyy jatkaa albumilla 24: sieninevan velho
-
Tarinassa sieninevan velho kreivi esitellään nimellä woldemar hegesippus äyrämö Ossian, sieninevan kreivi. Kuplamiehissa kreivi esittelee itsensä hegesippus adelard ladislas sienineva. Zorbul albumeissa mainitaan molemmissa woldemar. Yhdessä albumissa väliltä 1-17 mainitaan myös kreivin koko nimi mutta en enää löytänyt sitä että olisi voinut verrata mikä nimi oli siinä. Luetut albumit jo palautettu muoveihinsa niin en kaikkia jaksanut alkaa avaamaan uudelleen.
Olin unohtanut sen että marsupilamin perhe albumissa oleva marsupilami ei olekaan sama kuin muissa piko ja fantasio albumeissa. Marsupilami albumeissa seikkailee kai juuri tuo toinen marsupilami
Auton nimi tuntuu vaihtelevan turboa, turbot, turbot 2 (no tässä vaihtui mallikin), turbo ja sitten oli joku pidempikin turbotraction tai jotain sinnepäin sekä se virallinen auton pitkä koko nimi
-
Neljässä päivässä tuli luettua Piko ja Fantasio albumit 0-40. Samalla huomasin että aiemmin näiden lukeminen on keskeytynyt vuoteen 1996 albumiin 23. Kaikki aikaisemmat mielikuvat sarjasta ovat siis Franquin ja Tome & Janry albumeista. Paljon tuli nyt minulle uusien tekijöiden tarinoja luettua ensimmäisen kerran.
Fournier albumeja oli tässä sarjassa vain yksi mutta kunhan jatkaa lukemista niin tulee niistä loputkin vastaan. Yhden albumin perusteella ei vielä oikein mielipidettä saanut muodostettua.
Edit olihan tuossa sittenkin kaksi fournier albumia numerot 25 ja 26
Cauvin & Broca tekivät kolme ihan luettavaa albumia mutta vähän olisi kaivannut vielä lisää tarinaan että olisivat nousseet erityisen hyviksi albumeiksi.
Morvan ja Munuera parivaljakon ensimmäinen albumi pariisi aaltojen alla jätti aika kylmäksi. Tarina oli aika hölmö. Taistelu kuolemattomuudesta taas osui ja upposi. Tykkäsin tästä todella paljon. Tokio taas oli ihan luettava mutta Zorbulin lähteillä oli parempi. Laatu vähän vaihtelee näillä tekijöillä.
Tästä voisi jatkaa BD-albumeilla ennen uusiin seikkailuihin siirtymistä niin tulisi tuo Fournier tutummaksi.
-
Tosa, kiitos innoituksesta - kun mainitsit nuo Franquinin suomentamattomat tarinat, innostuin pitkästä aikaa kaivamaan kyseisen albumin esille hirveän kokoisesta läjästä kirjahyllyni reunalta; neljä koopeeällää niitä suomentamattomia stooreja tosiaankin on, ja sivuja kyseisestä alpparista löytyy yli sata. Olisihan siinä käännettävää - sikälikin että se seuraava, ja käännetty, Piko&Fantasio-albumi lähtee liikkeelle jatkona sen edellisen teoksen päättäneelle tarinalle.
Mitä tulee noihin Fournierin teoksiin, niin oma mielipiteeni on, että sekä Tora Torapa että se stoori kuoleman ambassadööristä ovat mestariteoksia - suosittelen! Jos se lukemasi ainoa Fournier olisi ollut tämä uusin, Suuri sumutus siis, niin kannattaa äkkiä lukea myös sen edeltäjä Kodo-tyrannin seikkailuista: Ovat yksi tarinakokonaisuus nämäkin!
-
Nyt olisi kaikki Pikot ja Fantasiot luettuna. Reilusti yli puolet nyt ensimmäisen kerran. Kaikki tarinat olivat ihan luettavia joten taso tekijöiden muuttuessa pysynyt ihan kohtalaisen hyvänä vaikka kaikista albumeista ei voi sanoa että olisivat mitenkään erityisen loistavia. Yksittäistä parasta albumia en lähde noista nimeämään mutta ehkä tekijöiden mukaan itse laittaisin järjestykseen:
1. Franquin
2. Tome & Janry (Voisi olla melkein jopa jaetulla ensimmäisellä sijalla Franquinin kanssa)
3. Fournier
4. Vehlmann & Yoann
5. Yann & Schwartz
6. Morvan & Munuera
7. Cauvin & Broca
8. Trondheim & Parme
9. Yann & Tarrin
10. Bravo
11. Le Gall
12. Neidhardt & Tarrin
13. Chaland
1938-1943 Rob-Vel/Jijé tarinat taitavat niin paljon erota nykyisistä että näitä ei varmaan edes taida kannattaa toivoa suomeksi eikä välttämättä jaksaisi lukeakaan.
1943-1946 Jijé tuotanto taitaa myös erota vielä sen verran ettei näitäkään kannattaisi suomentaa?
1946-1948 julkaisemattomat Franquin tarinat kyllä kiinnostaisivat vaikka eivät vielä missään nimessä parhaimpia ole. Jarkolta tuli hyvä tieto että näitä on jopa yli sata sivua. Jos nuo jakaisi esimerkiksi kolmeen BD-albumiin ja täydentäisi Chalandin 16-sivulla niin tuolla saisi jo hyvin paikattua suomentamattomat seikkailut. Jos lisää sivuja vielä tarvitaan niin mukaan voisi laittaa jonkin Jijé tarinan.
1987 Tome & Janry La Jeunesse de Spirou olisi myös kiva saada suomeksi vaikka BD-albumina
2006? 49Z Spirou et Fantasio (Morvan & Munuera) lyhyt manga tarina. Tästä en löydä tietoa sivumäärästä enkä siitä onko tämä edes oikeaa sarjakuvaa mutta jos tarina on ok niin myös tuon voisi laittaa jonkin albumin täytteeksi
2015 -> näyttäisi olevan ainakin 12 albumia + lyhyitä tarinoita suomentamatta joten kyllä noissa suomentamista riittää vielä pitkäksi aikaa.
Lisäksi vielä 2 Pikku Piko albumia odottaa suomentamista
On ollut kyllä kiva lukea 20-30 vuoden tauon jälkeen Asterix, Tintti, Lucky Luke, Pikku Piko sekä Piko ja Fantasio kerralla alusta loppuun kun ei ole tarvinnut odotella jatkoa. Harmillisesti nyt sitä jatkoa joutuu odottelemaan mutta voi sitten lukea heti ilmestyessä seuraavat eikä tarvitse suunnitella enää koko sarjan lukemista.
Aiemmat jotka luin kaikki (Yoko Tsuno, Natasa, Sammy Day, Marsupilami, Valerian, Zoom, Ruutu, Non stop) menivät heti myyntiin. Nyt lähes kaikkiin on tullut lisää BD-albumien myötä ja niitä ei ole tullut hankittua eikä luettua. Vähän alkoi kyllä nyt joidenkin sarjojen kohdalla tulemaan intoa hankkia ne uudelleen mutta saa nähdä meneekö ohi.
Seuraavaksi voisi lukulistalle ottaa Blueberryn koska siitäkin on Marshal Blueberry ja loppupään albumit 17-21 jäänyt aikoinaan lukematta. Taitaa muutama nuoruus albumikin olla lukematta
-
Onkos missään albumissa kerrottu tätä kaverusten "syntytarinaa", eli miten ja missä he ovat tavanneet ja miksi seikkailevat yhdessä? Haluaisin lukea näitä ikäänkuin aikajärjestyksessä.
-
Ei ole suomeksi julkaistu alkuperäistä ensimmäistä kohtaamista vuodelta 1944, Jijé.
Pikon ja fantasion uudet seikkailut 1 nuoren sankarin päiväkirja sisältää uuden version ensimmäisestä kohtaamisesta
-
Ahaa, kiitos tästä tiedosta. Onkos tätä alkuperäistä kohtaamista missään selitetty, mistä sankarit tuntevat toisensa? Vaikka jossain artikkelissa tai jotain. Ei kiinnosta nämä uudet seikkailut vaan haluaisin tuntea sitä alkuperäistä historiaa.
-
Ahaa, kiitos tästä tiedosta. Onkos tätä alkuperäistä kohtaamista missään selitetty, mistä sankarit tuntevat toisensa? Vaikka jossain artikkelissa tai jotain. Ei kiinnosta nämä uudet seikkailut vaan haluaisin tuntea sitä alkuperäistä historiaa.
Ihan lukematta Jijen albumia väitän Tintin suosiota ja ajoitusta.
Hergé oli 1944 ja hiukan sodan jälkeen huonossa huudossa koska työskenteli miehityksen aikana. Mutta 1941 esitellyn kapteeni Haddockin ja Tintin dynamiikka on toimiva.
Piko on valmiiksi jo liki Tintti joten kuumapäisen kapteenin sijasta kuumapäinen reportteri, Fantasio on juuri mitä julkaisija haluaa: myyvä.
Sama kaava toistuu niin BD, jenkki kuin aasian markkinoilla.
Ymmärrän että ei varsinaisesti ole tarinoiden kaanonin mukainen syy vaan se todennäköisin syy.
-
Olikohan tätä ensikohtaamista käsitelty jotenkin Mustien Sivujen esittelyteksteissä? Siinähän oli jotain yleistä Frankusta.
Timo
-
Kiitos kommenteista. No kappas, Mustissa sivuissa tosiaan oli jotain näistä kaveruksista, muttei mainittu heidän ensikohtaamisesta mitään, siis että miksi he seikkailevat yhdessä.
Kummastakin oli lyhyt luonnehdinta, lisäksi mainittiin että Niilo Pielisen tultua kuvaan mukaan Fantasio muuttui entistä ärtyisemmäksi.
Eli voi olla että jossain Jijen albumissa, ehkä aivan ekassa, on heidän ensikohtaamisensa. Tutkimus siis jatkuu, voihan jossain artikkelissa tai fanisivulla olla tästä jotain. Musta olis vaan kiva tietää näitä taustoja, on hauskaa että Tintti-albumeissa on kerrottu kuinka, missä ja milloin Tintti on tavannut ensimmäisen kerran esim. Haddockin ja Tuhatkaunon.
-
Kummastakin oli lyhyt luonnehdinta, lisäksi mainittiin että Niilo Pielisen tultua kuvaan mukaan Fantasio muuttui entistä ärtyisemmäksi.
Franquinin Fantasio tosiaan on Pikoa herkempi kiivastumaan, mutta muuten porvarillistuu viisikymmenluvun alun eksentrisestä keksijästä ("Taistelun perinnöstä" fantakopteri jne.) heikkohermoiseksi pikkupomoksi sarjakuvalehden toimitukseen. Hassut keksinnöt siirtyvät Sieninevan kreivin jutuksi.
-
Franquinin Fantasio tosiaan on Pikoa herkempi kiivastumaan, mutta muuten porvarillistuu viisikymmenluvun alun eksentrisestä keksijästä ("Taistelun perinnöstä" fantakopteri jne.) heikkohermoiseksi pikkupomoksi sarjakuvalehden toimitukseen.
Kiitos. Tämä on totta mutta vain sarjakuvissa joku porvarillistuu päätyessään sarjakuvalehden toimitukseen.
Mikä on kyllä totta. Ikinä ennen tajunnut sarjakuvalehden reportterin työn olevan noin vaiherikasta.
-
Eli voi olla että jossain Jijen albumissa, ehkä aivan ekassa, on heidän ensikohtaamisensa. Tutkimus siis jatkuu, voihan jossain artikkelissa tai fanisivulla olla tästä jotain.
Ruotsalaiset ovat julkaisset Pikot alusta asti kokoomakirjoina.
Spirou 1938-1946, Rob-Vel, Jije & Franquin (julk. 2009)
Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastosta/Helmet -luettelosta.
-
Ruotsalaiset ovat julkaisset Pikot alusta asti kokoomakirjoina.
Spirou 1938-1946, Rob-Vel, Jije & Franquin (julk. 2009)
Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastosta/Helmet -luettelosta.
Miksi en syntynyt Ruotsissa...ai niin kansanolut, riikinruotsi kielenä (yök), ghetto ja ruttalaisten omituisuus. Parempi syntyä Suomeen!
-
Kiitos vinkistä, tein kaukopalvelutilauksen tuosta ruots. Spirousta. Sitä ei näköjään ole Finnan mukaan täällä Pirkanmaalla, mutta monessa kirjastossa Suomessa. Harmi ettei näitä ole suomennettu. Koitan tosta ruåtsista sitten saada selvää. Saas nähdä ratkeaako kaverusten historian mysteeri tuosta kirjasta...
Mulle on ylipäätään vähän oudompi tämä P & F, en ole niitä juuri lukenut. Just lainasin kirjastosta ja luin Sieninevan velhon. Ja Pikku Pikoja rupesin taas alusta lähtien lukemaan. Ne on kyllä hauskoja! ;D
-
.
Spirou 1938-1946, Rob-Vel, Jije & Franquin (julk. 2009)
Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastosta/Helmet -luettelosta.
Taas yksi juttu, jota ei ole tullut mieleenkään hakea kirjaston valikoimista! Koska miksipäs siellä tommoisia olisikaan. Voi jehna.
Jaa:
"ei saatavuustietoja"
Hä?
Timo
-
Taas yksi juttu, jota ei ole tullut mieleenkään hakea kirjaston valikoimista! Koska miksipäs siellä tommoisia olisikaan. Voi jehna.
Jaa:
"ei saatavuustietoja"
Hä?
Timo
Voisin kanssa lukea tän, mutta eipä taida olla Helmetissä!
-
Niin, liekö esim. perinnässä tai jotain. Mutta näkyis ainakin Vaski-kirjastoissa olevan ja Vaasassa. Tein tosiaan kaukopalvelutilauksen tuosta ja se tulee mulle sitten jostain. Kirjastot on hyvä asia :D
-
Vaasassa hmmm... pitäisiköhän käydä kirjastossa tekemässä ensimmäinen lainaus ysärin jälkeen kun nyt ei ainakaan välimatka olisi esteenä
-
Katselin tuota Vaski-kirjaston systeemiä...sehän on Turussa. Voiko stadilainen lainata sieltä kirjoja ja kuinka saan kirjastokortin sieltä, että voin lainan tehdä. Kyllähän tämä "Spirou 1938-1946" kuuluu ihan yleissivistävästi lukea....sarjakuvaharrastajan näkövinkkelistä.
-
Katselin tuota Vaski-kirjaston systeemiä...sehän on Turussa. Voiko stadilainen lainata sieltä kirjoja ja kuinka saan kirjastokortin sieltä, että voin lainan tehdä. Kyllähän tämä "Spirou 1938-1946" kuuluu ihan yleissivistävästi lukea....sarjakuvaharrastajan näkövinkkelistä.
Ihan hakemalla kirjastokorttia. Sama kun toimii toistepäin.
Mutta tietenkin kaukopalvelulainaus on mahdollista.
https://helmet.finna.fi/Content/kaukopalvelu#:~:text=Kaukolainat%20ovat%20maksuttomia%20yleisille%20kirjastoille,15%E2%80%9330%20%E2%82%AC%20%2F%20laina.
Eli näistä yleisistä kulttuurin kivijaloista kirjastoista on maksuton/vähäinen varausmaksu ja kuten linkitetyssä mainitaan ulkomailta Suomeen voi tilata mutta sitten maksaa.
-
Ihan hakemalla kirjastokorttia. Sama kun toimii toistepäin.
Mutta tietenkin kaukopalvelulainaus on mahdollista.
https://helmet.finna.fi/Content/kaukopalvelu#:~:text=Kaukolainat%20ovat%20maksuttomia%20yleisille%20kirjastoille,15%E2%80%9330%20%E2%82%AC%20%2F%20laina.
Eli näistä yleisistä kulttuurin kivijaloista kirjastoista on maksuton/vähäinen varausmaksu ja kuten linkitetyssä mainitaan ulkomailta Suomeen voi tilata mutta sitten maksaa.
Soitin Helmetin kaukolainapalveluun ja siellä oli oikein mukava ja palvelualtis kirjastosetä, joka auttoi minua tilaamaan Vaski-kirjastosta tämän "Spirou 1938-1946-kirjan".
Homma maksaa 4 euroa ja se on lähinnä tuon postituksen maksu. Neuvoi myös kuinka voin tehdä varauksen ihan itse lomaketta käyttäen, joten osaan vastaisuudessa tehdä tämän itse. Ainoastaa tarvitsee Helmet-kortti olla. Lainan saan omaan lähikirjastoon toimitettuna.
-
Mainiota.
Näemmä käynyt hintoihin indeksikorotus kun viimeksi kaukolainasin mutta asia hoitui. Koeta muistaa tänne hiukan selittää se tarinankerronnan peruste missä ja miten kohtasivat.
-
Mainiota.
Näemmä käynyt hintoihin indeksikorotus kun viimeksi kaukolainasin mutta asia hoitui. Koeta muistaa tänne hiukan selittää se tarinankerronnan peruste missä ja miten kohtasivat.
Juu voin jotain referoida!
Ongelmana vaan, että joudun käyttämään kännyn kääntäjää apuna.
Ruotsista muista sanan sieltä ja toisen täältä...jopa epämääräiset verbit on unohtuneet ajan saatossa, vaikka niitä päntättiin moneen kertaan. Olisipa tuo samainen kirja englannin kielisenä!
Odotan päivää, kun keksitään kone, jolla aivoihin voi ladata jonkun kielen ja sit osaa kysistä kieltä sujuvasti. Ehei Ruotsi olisi viimeinen kieli jota haluisin oppia...kyllä se olisi ranska ja parempi englannin kielen taito. Ehkä myös saksaa ja espanjaa voisi harkita.
Edit: Unohdin italian kielen...täytyyhän Topolinojakin osata lukea!
-
^^ Itse aloin pari vuotta sitten opettelemaan ruotsia vuosikymmeniä koulun lopettamisen jälkeen tilaamalla pinon sarjakuva-albumeja. Kuvat auttavat paljon ja aika äkkiä mieleen palautuu juttuja, joita ei uskonut enää edes voivansa muistaa. Sanakirjaa tietysti tarvitsee vielä lähes joka sivulla.
Joten laitoin edellä mainitusta opuksesta haun Adlibriksen sivulle ja ehdin jo innostua:
https://www.adlibris.com/fi/haku?q=spirou+1938+1943
Mutta onkin saksalainen laitos... ja hintaakin on melkein neljä kymppiä, sivuja tosin on sitten 309.
-
Tänään sain tuon Spirou 1938-1946 kirjan kaukolainoista!
Älkää vaan sanoko Turun apulaispormestari Piia Elolle, että tämä kirja on Turun pääkirjastossa. Sehän poistaa sen sieltä heti.
Sen verran pahasti oli Afrikan väestöä kuvattu, etten muista vähän aikaan nähneenikään tämmöistä tekelettä.
Löysin jo Fantasionkin, mutta en kyllä ainakaan vielä löydä ns. ensi kohtaamista. Tästähän oli jätetty paljon tarinoita pois...tässä on vain osa niistä. Vähän epäilen ettei tässä sitä ensikohtaamista ole...mutta selailin tätä kirjaa vasta päälimittäin...pitää lukea tämä oikein ajan kanssa...siis kännykän käännösohjelman kanssa. Huomaan että olen unohtanut ruotsin juurikin kokonaan.
Mietin vain, että ei kyllä kauan kestä, kun tämä kirja poistetaan Turun pääkirjastosta. Pitäisköhän tämä ostaa. Haluisin mieluimmin alkuperäiset Spirou lehdet, mutta niiden ostaminen olisi liian kallista.
Tuossa liitteenä havainnekuva afrikkalaisten kuvauksesta...aika rasistinen on!
-
Aika reipasta meininkiä muutenkin. Setä anasti vallan ja sulki veljenpoikansa kultapatsaan sisään - joka lähetettiin eurooppalaisille! Täh!?
Timo
-
Tänään sain tuon Spirou 1938-1943 kirjan kaukolainoista!
Onko tuo muuten 1938-1943 vai 1938-1946? Fantasio tuli mukaan 1944 ja hänet mainitsit kirjasta löytyneen joten olettaisin näppäilyvirhettä ja tuo on 1948-1946. Jos löysin oikean kirjan sisällysluettelon niin siinä pitäisi olla fantasion ensimmäinen seikkailu koska siinä on kai 1944 tarinat mukana.
Kovin merkittävä tuo tapaaminen itsessään ei taida olla koska siitä ei netistä löydy oikein millään hakusanoilla edes mainintaa tarinan nimestä vaan ainoastaan vuosi kun fantasio tullut mukaan
-
Onko tuo muuten 1938-1943 vai 1938-1946? Fantasio tuli mukaan 1944 ja hänet mainitsit kirjasta löytyneen joten olettaisin näppäilyvirhettä ja tuo on 1948-1946. Jos löysin oikean kirjan sisällysluettelon niin siinä pitäisi olla fantasion ensimmäinen seikkailu koska siinä on kai 1944 tarinat mukana.
Kovin merkittävä tuo tapaaminen itsessään ei taida olla koska siitä ei netistä löydy oikein millään hakusanoilla edes mainintaa tarinan nimestä vaan ainoastaan vuosi kun fantasio tullut mukaan
Kyllä toi oli ihan lukihäiriintyneen kömmähdys...yrittäkää kestää.
Fantasio on ruotsiksi Nicke ja sitä kokonaista sivua tästä ensikohtaamisesta ei ole, mutta artikkelin lopussa oli pieni strippi siitä. Ensikohtaaminen tapahtui 1943.
Pistän sen tuohon liitteeksi!
Edit: Kirjan alkutarinoiden takia, jossa noita karikatyyrillisiä afrikkalaisia on piirretty...luulisin, että sen takia Suomen Egmont ei ole halunnut tätä kirjaa suomentaa.
-
Sota-ajan Journal de Spirouta saa ebaysta kympin kappale. Turhan tyyriiksi tulee. Etenkin kun kansisivulla seikkailevasta Pikosta näkee että Rob-Vel ei mikään Franquin ollut. Rob-Velin humoristisia postikortteja keräillään. Se vaikuttaa olleen hänen ominta alaansa.
Älkää vaan sanoko Turun apulaispormestari Piia Elolle, että tämä kirja on Turun pääkirjastossa.
Viimeisimmän Tembo Tabu -kohun aikana kirjoitin Helsingin Yliopiston maantieteen oppilaskunnalle, ja huomautin että odotan edelleen anteeksipyyntöä heidän viimekertaisesta anteeksipyynnöstään. Ei reaktiota. He varmaan päättelivät että jätkähän vinoilee.
-
Ensikohtaaminen tapahtui 1943
Eli tuo ainoakin tieto 1944 mitä löytyy Wikipediasta on siellä väärin :D
Ei tuon näytteen perusteella kyllä nouse hankintalistalla kovinkaan korkealle. Rasististen hahmojen lisäksi on egmontilla saatettu miettiä myös sitä ettei kaupallinen menestys välttämättä näille tarinoille ole kovin varmaa.
-
Pistän sen tuohon liitteeksi!
Fantakopterin lisäksi Fantasio on keksinyt näköjään myös Peräsmies-kalsarit. :laugh:
-
Sota-ajan Journal de Spirouta saa ebaysta kympin kappale. Turhan tyyriiksi tulee. Etenkin kun kansisivulla seikkailevasta Pikosta näkee että Rob-Vel ei mikään Franquin ollut.
Vielä Franquinia edeltänyttä Pikoakin karmeampia ilmestyksiä ovat Tim ja Tom varhaisvuosikymmeninään. Kypsymisaika niinkin hyväksi sarjakuvaksi kuin Willin ja Rosyn käsistä lopulta lähti oli kyllä melkoinen.
-
Jep - ne Willin vanhemman pään teokset ja ne Dineurin itsensä piirtämät olivat kyllä Will/Rosy- ja Will/Tillieux-tuotantoon nähden ehkä vähän... no, jos nyt pistän tähän vaikka että "tyyli hakusessa" tai "kotikutoisia". Ei silti, toivoisin silti edelleen että Timiä ja Tomia suomikäännettäisiin vielä joskus, etenkään sitä Tillieuxin kirjoittamaa ei suomeksi paljoa löydy.
Ja samat käännöstoivomukset niistä Pikon ja Fantasion seikkailuista; kiva jos nyt pakkoruotsiksi löytyy, saisiko silti finskaksikin pliis!
Ja jos nuo kympin kappaleelta-hinnat niistä vanhoista ranskankielisistä lehdistä vähän hinnakkaita ovatkin, niin voin lohduksi kertoa, että se Franquinin debyytti P&F-albumeihin ihan originaaliversiona sieltä vuosien ja taas vuosien takaa taisi kulkea netissä hintalapulla 1250 eur ja jotakin risat. Tunnustan siis täten, että omani on noin 60 ekkelin hintainen näköispainos, joka painettu joskus Kekkosen kauden jälkeen.
Loppuruikutus: Tanskan lisäksi myös Ruotsi pääsee ilmeisesti nauttimaan sellaisesta bd:stä ja ilmeisesti muustakin sarjakuvataiteesta, jonka saaminen meille on järkkyvaikeaa - tahtoo muutoksen tähän, nyyh yhyy!
Loppuruikutus revisited: Moni tuntuu tästä jo edellä maininneen, liityn kuoroon: Siis miksi en lukenut kieliä ahkerammin koulussa äääääää, tittelini - ikuinen ylioppilas - on sinällään ihan riittävän pätevöittävä selällään lojumiseen yhyyyyyy, mutta jos siinä selällään lojuessa lukee ulkomaankielisiä sarjakuvia, niin... Okei, en näe enää kirjoittaa kyyneliltäni, loppukoon tämä tähän...
-
Rob-Velin humoristisia postikortteja keräillään. Se vaikuttaa olleen hänen ominta alaansa.
Pistääs saman tien näytteen Rob-Velin postikorteista. Vanha toimiva idea.
-
Spirou 1938-1946 kirjasta löytyi taas uusi nippelitieto!
Spip-oravan ensiesiintyminen tapahtui 8. kesäkuuta 1939, Rob-Veilin toimesta.
Alhaalla kuva Pikon ja Spip-oravan kohtaamisesta ensimmäisen kerran!
-
Nyt sain käsiini tämän Spirou 1938 - 1946 kaukolainan, tuli näköjään Vaasasta. En ole juuri ehtinyt sitä vielä tutkimaan. Kyllä täällä jossain on se Fantasion ensiesiintyminen. On kyllä aikas eri näköistä touhua ja jälkeä kuin mihin on/olen tottunut :)
-
Nyt sain käsiini tämän Spirou 1938 - 1946 kaukolainan, tuli näköjään Vaasasta. En ole juuri ehtinyt sitä vielä tutkimaan. Kyllä täällä jossain on se Fantasion ensiesiintyminen. On kyllä aikas eri näköistä touhua ja jälkeä kuin mihin on/olen tottunut :)
Se löytyy siitä tieto-osuudesta...sivu 116.
Juu huomaa kyllä, että hahmoja on paljon päivitetty alkuajoista!
-
Tänään sain tuon Spirou 1938-1946 kirjan kaukolainoista!
- -- -
Tuossa liitteenä havainnekuva afrikkalaisten kuvauksesta...aika rasistinen on!
Tähän liittyen noin kautta rantain tein, osin tänne kirjoittaakseni ja muutenkin, taustatietoa hakiessa hudin Google-fu käytössäni ja löysin Guardianin artikkelin Spirou= Piko &Fantasio ja tuoreen belgialaisen albumin päättyessä rasismi+ seksismi listalle. https://www.theguardian.com/books/2024/nov/05/belgian-comic-book-withdrawn-amid-outrage-over-racist-depictions
Eritoten ihmettelin tätä kohtaa;After the publisher’s decision, local media reported that approximately 30,000 copies would be removed from sale, a decision said to be the first of its kind in Belgium.
Saa nähdä koska, jos koskaan, rantautuu tänne.
-
Tertsi näytti mulle tuota sensuroitua Danyn Pikoa. Varsin huolella oli mestari paneutunut naispuolisten hahmojen anatomiaan. Myös erilaiset kulkuvälineet oli piirretty suurella antaumuksella. Ei tämmöinen vanha jäärä siinä kuitenkaan nähnyt mitään kummallista. Vähän pisti toki silmään tekstin paljous. Paikoitellen Ranskassa tykätään ilmeisesti vielä edelleen laittaa sarjakuviin dialogia niin että piisaa!
Kaipa se on sitten niin että se mikä oli ennen sopivaa, ei ole enää. Esimerkkinä nyt vaikka se että valkoihoinen piirtää karrikoiden mustaihoisen. Tai mies naisen. Tästä on lähdettävä sillä tähän on tultu.
it had been done in a “caricatured style of representation from another era”.
Periaatteessahan tämä tarkoittaa kai sitä että koko Charleroin koulukunnan piirrostyyli on sen sortin kamaa, että sitä käyttäen ei oikein voisi enää tarinoita kertoa. Ei varsinkaan sellaisia missä esiintyy naisia tai mustia. Nähtäväksi jää.
Kustantajille kuitenkin aika paskamaista, kun milloin tahansa wokeporukat saattaa call-outata minkä tahansa uudenkin albumin. Ajateltiinko jotenkin että Spirou and the Blue Gorgon olisi lastensarjakuvaa? Lukeeko lapset muka tällä tyylillä tehtyä juttua ekoterrorismista? Entistä oudommaksi homma menee jos tapauksen suhteuttaa muihin, selvemmin aikuisille suunnattuihin albumeihin. Tai mangaan, jossa myös saattaa jonkun silmään hahmot olla "“hyper-seksualisoituja", mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.
-
Itsellä tuo albumi lukematta joten vaikea sanoa mitään varmasti.
Itselleni tässä kai se kupletin juoni eniten menee:
Kaipa se on sitten niin että se mikä oli ennen sopivaa, ei ole enää. Esimerkkinä nyt vaikka se että valkoihoinen piirtää karrikoiden mustaihoisen. Tai mies naisen. Tästä on lähdettävä sillä tähän on tultu.
Näin esitettynä se on todella kummallista totta kai voi piirtää karrikoiden mustaihoinen tai naisen.
Se mitä artikkelissa sanottiin:
One internet user noted that all the white characters were human beings while black characters were depicted as monkeys, and the women, typically drawn with plunging cleavage and tiny waists, were “hyper-sexualised”.
Kursivoinnit minun mikä lie se ongelma. Jos kaikki mustaihoiset kuvataan liki apinoiksi ja valkoihoiset ihmisiksi tarinassa se ei ole ihan 100% ok.
Mutta nyt ollaan siinä että minulla on kahden eri tahon kuvailu teoksesta, ei omaa lukukokemusta.
Hyperseksualisoinnin kohdalla avataan vielä uusi matolaatikko ilman ainuttakaan onkea. Olen Danyn muita juttuja lukenut ja osaa pin-uppinsa oivasti graafisesti. Mutta joskus hyperseksualisointi on myös katsojan silmässä.
Jos teoksessa joka kerta naisilta repsahtaa toppi ja ryntäät ovat tiukasti tanassa kun samassa tilanteessa miehillä ei ollaan parodian puolella eikä hyvällä tapaa. Jos kaikki menee vain naisten fetisointiin on kyseessä epätasapaino, mutta monesti tässäkin on ollut juuri se, epätasapaino. Red Sonja saa pilkkausta seksistisestä rengaspanssari bikinistään, mutta samassa Conan barbaariin pelkässä lannevaatteessa ei jotenkin ole kuulemma sama asia? Jos molemmat tappelevat stringeissä tai molemmat tappelevat täydessä levyhaarniskassa, minusta ei ole ongelmia. Jos säännönmukaisesti toinen on levyhaarniskassa ja toinen stringeissä siinä voi olla hyvinkin ongelmia.
Pelkkä "tekijä on mies" tai " tekijä on nainen" tai " tekijä on muunsukupuolinen" ei itsessään tarkoita mitään. Teos ratkaisee.
Enemmän tässä ylipäätään frankobelgialaiseen kulttuurikenttään viime vuosina lisää tutustuneena tämä tuntuu erikoiselta, totta kai maailma muuttuu koko ajan ja määrittää uudelleen hyväksyttävyyden rajoja mutta siinä missä kirjojen, elokuvien ja tv-sarjojen maailma tuossa yhteisössä omaa paitsi ihan omanlaisensa huumorin myös seksin ja suhteiden kuvaus on täysin erilainen. Toki en ole kyseisen kulttuurin tuote, sen sisällä elävä. Mutta lukematta itse albumia omaan korvaan kalskahtaa sävyiltä jommasta kummasta codesta, Hayes tai Comics.
-
Sitä en sitten oikein tiedä, että oliko vaikkapa siinä tekstipuolella jotakin omituista, tai lähtikö sitten homma menemään ihan ensteksmäisten sivujen jälkeen jotenkin rivologisesti. Bedethequesta katsoin nopeasti läpi sen kymmenen sivuako se esikatselu nyt oli, eikä tuo toden totta minunkaan silmiini nyt niin hirveän kamalalta näyttänyt.
Jos nyt ajattelen vaikkapa Francois Waltheryn tuotantoa, niin eipä esimerkiksi Natashaa voisi kai julkaista enää lainkaan, jos mennään niin intensiivisesti rähmälleen wokettajien edessä kuin Dupuiskin, ikävä kyllä, näyttäisi menneen.
Voi kuinka toivonkaan, taas kerran, että se woke-syöpäkasvain saataisiin siivottua pois tältä planeetalta. Jatkoja itse kullekin!
-
Vaikka ylilyöntejä tulee, niin onhan tiedostavuus reilusti plussan puolella oleva asia ja asenne.
Piko ja Fantasio ei tietenkään saa olla luvallinen alusta rasistiselle kuvastolle.
Wanhojen sarjojen antaisin olla.
-
Vaikka ylilyöntejä tulee, niin onhan tiedostavuus reilusti plussan puolella oleva asia ja asenne.
Piko ja Fantasio ei tietenkään saa olla luvallinen alusta rasistiselle kuvastolle.
Wanhojen sarjojen antaisin olla.
Tässä samaa mieltä.
Wanhojen sarjojen pitää olla muuttamattomana, muutoin historiasta ja sen asenteista tehdään paljon kivempi kuin se ikinä oli.
Tämän epäilen olleen Danyn ongelma alunperin. Kaveri on 81 vuotias. Syntynyt 1943 ja elänyt nuoruuden 1960-luvulla jolloin normaalia oli taputella ketä tahansa naista pyllylle " koska kuitenkin tykkää". Tuon ajan elokuvissa jos " tyttö" oli hysteerinen niin läpsäisy vaan niin eikös tokene. Oli Ranskassa, Yhdysvalloissa tai Suomessa niin jos ammattina oli sihteeri, tarjoilija tjs niin sehän teki naisesta jomman kumman h-alkuisen, hutsun tai huoran ja siten ihmisarvo oli nolla.
Rasismi on myös aivan eri asia juurikin Belgiassa ja USAssa kuin Suomessa. Kongo on episodi jonka maa mielellään unohtaisi ja sama orjuudesta kumpuava käsitys vainoaa Yhdysvaltain historian muistia.
Suomessa moista ei ole. Kunhan ei kysy saamelaisten ja romanien mielipiteitä.
Ainoiden bedethequen ilmaissivujen anti oli bikinipimua ja kömpelöitä kansia taitoon nähden. Mutta 81-vuotiaans voi tulla piirtokykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Yhäkin, konteksti ratkaisee.
Itse en pidä "wokea" ongelmana koska yhdeksän kertaa kymmenestä sen määritelmäksi muotoutuu joko tiedostavuus tai sellaiset oudot asiat kuin myötätunto ja tasa-arvo.
-
Eihän tää nyt ihan hyvältä näytä tässä ajassa. Vanha herra on pysytellyt 1960-luvulla tai vielä kauempana. Ei kai tää tämmönen kuvasto vielä 1980-luvullakaan tuntunu sen kummemmalta.
Esimerkissä näkyy pimua ja apinamaista N-henkilöä.
Timo
-
Kunnioitan google-fu kykyänne ja nyt kun on nähnyt yhden sivun jonka ainoa funktio oli "bikinipimu" sukeltaa aaltoihin ja mikäli tuo on kuvaava otos miten eroavuus eri pigmenttisten ihmisten välillä on toteutettu niin kustantamo voi mennä itseensä. Kenen idea oli toteuttaa moinen nykyään tai edes 1980-luvulla?
Kun niitä muita tämän vuosikymmenen Pikoja mitä on ranskaksi tavannut ei moinen ole vaivannut ja Yannin (joka kait teki tähän käsiksen?) ja Schwartzin Atom Agency on minusta liki Franquin-henkistä. Ei samaa mutta tyyli ja seikkailu soljuu .
-
Itsellä tuo albumi lukematta joten vaikea sanoa mitään varmasti.
Itselleni tässä kai se kupletin juoni eniten menee:Näin esitettynä se on todella kummallista totta kai voi piirtää karrikoiden mustaihoinen tai naisen.
Se mitä artikkelissa sanottiin:Kursivoinnit minun mikä lie se ongelma. Jos kaikki mustaihoiset kuvataan liki apinoiksi ja valkoihoiset ihmisiksi tarinassa se ei ole ihan 100% ok.
Se mitä jäi viimeksi sanomatta. En todellakaan halua kategorisesti puolustaa kaikkia sarjakuvia ja siitä miten niissä on kuvattu rodullistettuja.
Mielestäni valkoisten tekemiä representaatioita mustista on monesti kritisoitu ihan aiheesta. Vaikkapa sarjakuvissa silloin kun valkoihoiset kuvataan samassa yhteydessä realistisesti ja mustaihoiset karrikoiden. Vaivoin ymmärrän jopa Mämmilä keissin. Se herätti huomiota koska Mukku sattui olemaan lähes ainoa mustaihoinen siinä siinä sarjassa. Mämmilää lukematta saattoi päätyä väärään tulkintaan.
Mutta jos palataan tähän Spirou and the Blue Gorgoniin. Sehän on siis Spiroun toimituksen ja Dupuisin tyyppien katselmoima ennen julkaisua. Kässärikin on ehkä luettu jo ennen toteutusta. Teemallisesti siinä ei liikuta Afrikassa tms. se ei ole mitään vanhan maailman seikkailua. Pin-up-tytöistä tuli mieleen joku James Bond-estetiikka. Mustaihoisia oli mukana aika paljon. Kukin hieman eri tavalla karrikoituna. Kaikki eivät siis olleet "apinoita". Valkoihoiset taas oli karrikoitu niinkuin tuohon pallopää- ja pottunokkatyyliin nyt kuuluu.
Lukematta juttua en osaa sanoa oliko mustien ja valkoisten toimijuudessa tai roolituksessa jotain eroa. Siis että mustat olisivat jotenkin huonommassa asemassa. Näytti että ei olisi ollut.
Hyperseksualisoinnin kohdalla avataan vielä uusi matolaatikko ilman ainuttakaan onkea. Olen Danyn muita juttuja lukenut ja osaa pin-uppinsa oivasti graafisesti. Mutta joskus hyperseksualisointi on myös katsojan silmässä.
Amerikkalaista supersankarituotantoa on tästä kritisoitu jo pitkään. Ehkä sielläkin hieman on meininki siistiytynyt, mutta kyllä ne naishahmot, joita ei ole "hyperseksualisoitu" ovat olleet siellä todella harvassa. Naistekijät muun muassa toki ovat tuoneet muutosta tähänkin.
Jos molemmat tappelevat stringeissä tai molemmat tappelevat täydessä levyhaarniskassa, minusta ei ole ongelmia. Jos säännönmukaisesti toinen on levyhaarniskassa ja toinen stringeissä siinä voi olla hyvinkin ongelmia.
Voi olla ongelma joo. Mutta kuinka paha ongelma? Onko niin paha että tuotetta ei saisi valtavirran kustantaja julkaista?
Enemmän tässä ylipäätään frankobelgialaiseen kulttuurikenttään viime vuosina lisää tutustuneena tämä tuntuu erikoiselta, totta kai maailma muuttuu koko ajan ja määrittää uudelleen hyväksyttävyyden rajoja mutta siinä missä kirjojen, elokuvien ja tv-sarjojen maailma tuossa yhteisössä omaa paitsi ihan omanlaisensa huumorin myös seksin ja suhteiden kuvaus on täysin erilainen.
Joo, tämä näkyy hyvin monissa ranskalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Jos nyt ajattelen vaikkapa Francois Waltheryn tuotantoa, niin eipä esimerkiksi Natashaa voisi kai julkaista enää lainkaan, jos mennään niin intensiivisesti rähmälleen wokettajien edessä kuin Dupuiskin, ikävä kyllä, näyttäisi menneen.
Mä taas en käsitä sitä, miten Mustanaamiota edelleen julkaistaan. Siinähän se koko asetelma on tämän uuden tulkinnan mukaan hyvin rasistinen. (Mutta se ei ole tämän ketjun asia. :-)
Mutta 81-vuotiaans voi tulla piirtokykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Minusta tekijän ikä näkyi yllättävän vähän viivassa.
Eihän tää nyt ihan hyvältä näytä tässä ajassa. Vanha herra on pysytellyt 1960-luvulla tai vielä kauempana. Ei kai tää tämmönen kuvasto vielä 1980-luvullakaan tuntunu sen kummemmalta.
Esimerkissä näkyy pimua ja apinamaista N-henkilöä.
Timo
Edelleen olen sitä mieltä että "apinamaisuus" on katsojan silmässä. Minä en näe tuossa Timon klipissä apinaa. :)
-
Eli liity Piko & Fantasioon, mutta taitaa olla turha kuvitella että esimerkiksi les Innomablesia joskus enää suomennettaisiin. Sen verran epäsopivaa kamaa tähän päivään.
-
Tarkemmin mietittynä ymmärrän tämän Blue Gorgonin sensuroinnin juuri sitä kautta, jos se on läväytetty jonkun sellaisen eteen joka ei tunne piirustustyyliä (tai sarjakuvaa ylipäätään).
Vertailun vuoksi vielä muutamia apinoita ja yksi gorilla toteutettuna samaisella tyylillä. Piirrokset Yoann ja Franquin.
-
Yhäkin kaipaan kontekstin eli sen viitekehyksen jossa tarina on kerrottu.
Reiman kanssa eri mieltä tästä
Tarkemmin mietittynä ymmärrän tämän Blue Gorgonin sensuroinnin juuri sitä kautta, jos se on läväytetty jonkun sellaisen eteen joka ei tunne piirustustyyliä (tai sarjakuvaa ylipäätään).
Vertailun vuoksi vielä muutamia apinoita ja yksi gorilla toteutettuna samaisella tyylillä. Piirrokset Yoann ja Franquin.
Ne ovat saman tyylisuunnan tekijöitä mutta ei sama tekijä.
Timo Ronkaisen kuvassa olevas en olisi tiennyt ihmishahmoksi kertomatta enkä onneksi ole aloittanut Zoomeista ja Non Stopeista, Ruutu oli jotenkin aina kiven alla synnyinsedullani.
Se missä seksismin raja menee on eri asia. Dany on tehnyt hilpeitä pikkutuhmia juttuja. Itse en tuomitse pornoakaan kunhan kaikki ovat siinä samalla viivalla. Porno on omanlaisensa fantasian kenttä ja täytyy olla omanlaisensa että sen sotkee todellisuuden kanssa.
Dany piirtää pimuja ei naisia. Franquin piirsi pin-uppinsa mutta myös tavallisia naisia. Ja sitten on aivan eri piirtäjiä joiden naishahmot ovat vielä hyperseksualisoituneempia ja ihan Euroopassa ei supersankari genren puolella. Mutta kun tätä eivät piirtäneet Manara tai Serpieri tai Frans Mensink.
Yhäkin jos sillä on tarinallinen peruste asia muuttuu. Itseä ihmetytti kun en ollut tapauksesta kuullutkaan. Seksismi väitteet olen valmis ostamaan. Dany tuskin siinäkään ei ole tarkoittanut mitään pahaa. Tykkää piirtää kurvikkaits naisia.
Lukematta itse ei voi muuta todeta on täysin toisen käden varassa vrt traileri näytti tyhmältä leffa on varmaan tyhmä. Mutta Piko & Fantasio on vanha sarja ja muuttunut ajan saatossa.
Ne joista Franquin pilasi Rob Velin hyvän sarjan ovat vanhainkodin asukkaita jos vielä elävien kirjoissa. Teema ekoterrorismista sopii siinä kuin SOS Bretzelburgin rautaesiripun kuvaus lasten ja nuorten luettavaksi siinä kun aikuisten myös.
Oma piirustustaito vastaa vammaista kengurua, mutta jos on vain yksi näytekuva, jonka tummapigmenttinen ihminen näyttää hädin tuskin ihmiseltä sarjan parametreissä ei minusta ole puolustus näyttää että nämä eri kaverit piirtävät apinat näin. Nähdäkseni sama jos kaverini syyttäisi koppavaksi kun en avaa ovea ja selittäessäni etten ollut kotona silloin syyttää huijariksi koska kaksi muuta kaveriani olivat tuolloin kotonaan.
En halua ketään raa'an nokkaan tai riippumaan ristille ainoastaan että itse löysin vain kansi ja ruutuvariaatioita ja yhden näytesivun jossa kurvikas bikiniin puettu nainen kävelee rannalla ja sukeltaa mereen ja sitten Timon postaama ruutu. Niiden pohjalta ja siitä että Dany pyysi anteeksi ja vedettiin myynnistä pois on tällä vähäisellä näytöllä uskottavampi vaihtoehto että väitteisiin on joku pohja. Parasta olisi jos teos olisi luettavissa ja siitä olisi referaatti tai pari = enemmän aineistoa.
-
Parasta olisi jos teos olisi luettavissa ja siitä olisi referaatti tai pari = enemmän aineistoa.
On se myös niin että ei ole sinun asiasi päättää että oliko joku kuva rasistinen tai seksistinen. "Asianomistajat" ovat tämän päätöksen jo puolestasi tehneet, itselleen omineet sekä sinetöineet lopputuloksen.
Mielenkiintoista seurata miten case vaikuttaa uuteen sarjakuvatarjontaan. Veikkaisin että tummaihoisten hahmojen määrä sarjakuvissa vähenee dramaattisesti, ainakin näissä tyylitelyissä sarjoissa.
-
On se myös niin että ei ole sinun asiasi päättää että oliko joku kuva rasistinen tai seksistinen. "Asianomistajat" ovat tämän päätöksen jo puolestasi tehneet, itselleen omineet sekä sinetöineet lopputuloksen.
Mielenkiintoista seurata miten case vaikuttaa uuteen sarjakuvatarjontaan. Veikkaisin että tummaihoisten hahmojen määrä sarjakuvissa vähenee dramaattisesti, ainakin näissä tyylitelyissä sarjoissa.
Totta, minä en päätä kuin osaltani onko jokin minusta seksistinen tai rasistinen.
Itse pitäisin moista kehitystä valitettavan jos uusissa ruvetaan itsesensuuriin " kun kuitenkin menee väärin". Pitkissä sarjoissa kuten Piko & Fantasio ja Tintti eurooppalaisen sarjakuvan puolella tai vaikka Batmanin kohdalla näkee miten kukin aika toimii ja elää. Monia valintoja ennen ei tehtäisi tänään ja monia tänään tehtyjä ei olisi tehty ennen. Minusta se tuo lisää sarjakuvaan, ikkunan aikaan jota ei elänyt.
Esimerkiksi Tintissä näkyi paitsi yhteiskunnan muutos myös tekijänsä muutos, oli siitä mitä mieltä hyvänsä. Meillä Piko & Fantasio ei ole yhtä iso nimi kuin Ranskan ja Belgian alueella mutta varmasti tapaus jotenkin vaikuttaa, reaktiona tai vastareaktiona.
-
Samoihin aikoihin 1938-1939 kun Spirou-lehteä aloitettiin niin Jije debytoi lehdessä sarjalla Blondin et Cirage.
Blondin oli vaalea belgialaispoika, ja Cirage hänen yönmusta kumppaninsa. Yhdessä he seikkailivat ja toilailivat ympäri maailmaa, kunnes saksalaismiehityksen aikana kävi käsky että Cirage oli siivottava pois jutusta.
Natsien mielestä moinen hahmo ei ollut kyllin tiedostava.
-
Löytyykö tolle natsi-jutulle lähdettä ja mitä saksankielistä termiä natsit käyttivät?
EDIT: luulen että natseja ärsytti tossa sarjassa se, että musta päähenkilö on näissä valkoisen päähenkilön kanssa melko tasa-arvoisessa asemassa. Ei tiedostanut sitä, että "musta rotu" on alempaa ainesta.
Timo
-
Minähän ostelen näitä vanhoja mielelläni ja hekottelen niiden vanhentuneille asenteille ja systeemeille. Uusissa sarjoissa sama meininki ärsyttää. Tämän Blondin et Cirage -albumin Le Nègre blanc (valkoinen N-henkilö) ostin Belgiasta jollakin femmalla vuosia sitten (uusintapainos). Aikamoista touhua.
Timo
-
Löytyykö tolle natsi-jutulle lähdettä ja mitä saksankielistä termiä natsit käyttivät?
Timo
Täällä (https://www.europecomics.com/racism-belgian-comics-rich-sneaky-jews/) asia esitetään arvoituksena:
There’s no reference whatsoever to Cirage… “Did our little black friend disappear because of pressure on Jijé by the editor of Le Croisé who perhaps feared German censorship?” Mouvet muses. “Or was it a precautionary measure taken by Jijé himself? No one can say for sure.”
-
Samoihin aikoihin 1938-1939 kun Spiroud-lehteä aloitettiin niin Jije debytoi lehdessä sarjalla Blondin et Cirage.
Blondin oli vaalea belgialaispoika, ja Cirage hänen yönmusta kumppaninsa. Yhdessä he seikkailivat ja toilailivat ympäri maailmaa, kunnes saksalaismiehityksen aikana kävi käsky että Cirage oli siivottava pois jutusta.
Natsien mielestä moinen hahmo ei ollut kyllin tiedostava.
Tai siis juurikin oli.
Vaikka Ciragen ulkonäkö oli nykysilmin räikeän stereotyyppinen, kuten Timon kuvanäytteestä näkyy, hahmo oli muuten paljon älykkäämpi ja sympaattisempi kuin useimmat länsimaisessa mediassa tuolloin kuvatut mustat ihmiset. Moinen kaveeraus ei natsimiehityksen aikana ollut... sopivaa.
-
Schwartzin La Memoire du Futur albumissa Piko ja Fantasio vierailee Brysselin expossa ja siellä on esillä kuvitteellisen wakutus afrikanheimon kylä. Fantasio pilkkaa heitä ja nauraa korinpunojalle. Tästä Piko suivaantuu ja kysyy "ettetkö heittäisi heille vielä maapähkinöitäkin!"
-
--
Minusta tekijän ikä näkyi yllättävän vähän viivassa.
Edelleen olen sitä mieltä että "apinamaisuus" on katsojan silmässä. Minä en näe tuossa Timon klipissä apinaa. :)
Jaa-a. Meinaatko, että häntä puuttui?
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=45338;image)
-
Jaa-a. Meinaatko, että häntä puuttui?
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7203.0;attach=45338;image)
Ei, kun meinaan että apinat ovat eri näköisiä kuin tuo piirros. Olen mm. pannut merkille, että ne ovat huomattavasti karvaisempia kuin ihmiset. Kieltämättä joku voisi kuvasta käyttää termiä blackface. Olettaen että blackfacella tässä viitatattaisiin mustaihoisten huulten korostamiseen. Tämä oli kuitenkin yksittäinen musta mies siinä albumissa. Ei niitä kaikkia ollut tyylitelty tuolla tavalla. Toisin kuin historiassa on ollut tapana tehdä mustaihoisten kanssa.
Apinoita on monenlaisia. Menee arvailuksi, mutta näkisivätkö jotkut tuossa viittauksia simpansseihin - sivuuttaen vaikkapa edelliselle sivulle postaamani kuvaesimerkin? Tsekkasin muuten myös Apina Kapinan.
Simpanssia (tai apinoita ylipäätään) tyylitellessä kenellekään ei pitäisi tulla mieleen korostaa huulia. Jotka siis ovat ohuet. Simpanssin nenä taas ei muistuta lainkaan ihmisen nenää ja se tyylitellään usein korostamalla sieraimia ja pitämällä nenänpää mahdollisimman pienenä. Simpanssilla on myös erilainen otsa kuin ihmisellä - tai tällä hahmolla. Kulmaluita olisi luonnollista korostaa vielä lisää, jos piirtää apinaa. Edelleen simpanssin korva on lähempänä päälakea kuin ihmisellä. Tätä eivät kaikki piirtäjät korosta. Tässä ihmiselle on piirretty korva oikeaan paikkaan suhteessa silmiin.
Tarkemmin katsoen en siis näe tuossa MITÄÄN, mikä kuvassa viittaisi eläimeen tai mihinkään tuntemaani apinalajiin.
Edit: oikeinkirjoitus
-
--
:-[
-
Tarkemmin katsoen en siis näe tuossa MITÄÄN, mikä kuvassa viittaisi eläimeen tai mihinkään tuntemaani apinalajiin.
Mua häritsee tuossa kuvassa se kasvoissa oleva tummempi ja vaaleampi osa. Miksi ei piirtänyt kasvoja yhdenmukaisella tumma värillä. Silloin kuva ei näyttäisi niin apinamaiselta.
-
Sarjassa jossa kaikkien kasvot on lähinnä karikatyyrejä on mielestäni vähän turhaa keskittyä yhteen kuvaan tai hahmoon ja hakea siitä tarkoituksellista rasismia.
Simpanssi tai gorillamaisia piirteitä löytyy kuitenkin ihmisten kasvoista ihonväristä riippumatta ihan oikeassakin elämässä eikä minulle tullut tuosta kuvasta kyllä apina mieleen.
Onneksi mustanaamiossa ei ole sorruttu tuollaisiin ylilyönteihin ja kaikki ovat aina realistisesti piirrettyjä.
-
Mustanaamio on vuodelta 1986. Toi ei menis läpi enää. Niin se vaan on.
Apinamaisuus - katsojan silmässäkö? Kuonomainen naama.
Timo
-
En ole lukenut sitä kokonaista albumia josta se ns. apinakuva oli peräisin, mutta mun mielestä toi nyt näyttää nimenomaan apinalta, siis eläimeltä, eikä mulla kyllä tuu siitä mustaihoinen ihminen mieleen ???
-
--
Onneksi mustanaamiossa ei ole sorruttu tuollaisiin ylilyönteihin ja kaikki ovat aina realistisesti piirrettyjä.
Hmm...
Muistan tuon tarinan. Eikös kyse ollut syntymästään saakka toisen näköisestä hahmosta - ei stereotypiasta?
Fantomin vanhoista stripeistä löytyy sitten vaikka mitä.
-
ZZ Boomsbyn vanki on juurikin eräänlainen " ruma ankanpoikanen" variaatio sekoitettuna Elefanttimies tarinaan. Ja todellakin 1980-luvun puolivälistä.
Neljässä kymmenessä vuodessa asioiden kuuluukin kehittyä. Niin tieteessä, taiteessa kuin arjessa.
Piirrostyyli on asia josta ei ole objektiivista totuutta. Itsestäni ansiokas realistinen piirrostyyli on toisesta karrikoiden tehty, magneettinen ja anatomia ja perspektiivi heittävät kohdissa a-r .
Annetut kuvanäytteet puoltavat omaan silmään saatua kritiikkiä ja kuten Reima Mäkinen totesi " aivan sama mitä mieltä ollaan ratkaisu on jo tehty"
Teon tahallisuudesta en ole itse mitenkään varma. Oletan että Dany piirsi parhaan kykynsä mukaan, haluamatta pilkata tai alentaa ketään, naisia tai mustaihoisia.
Joillekin se ei käy ettei seuraa aikaansa ja jotkut, yhä harvemmat, sitä kaipaavat juuri koska ovat muutoksia vastaan, syystä tai toisesta.
Oma oletus on, tällä infolla, että muistuttaa case Mämmilää jossa molemmat tahot tarkoittavat hyvää mutta lopputulos on terveydelle haitallisesti ylipainoinen riita.
-
Mustanaamio on vuodelta 1986. Toi ei menis läpi enää. Niin se vaan on.
Apinamaisuus - katsojan silmässäkö? Kuonomainen naama.
Timo
Huomasin tuota fotarointia tehdessä että tietsikan mallipäät on rendattu eri kulmasta kuin sarjakuvan hahmo. Yksi ihmistä ja apinaa erottava piirre, silmien etäisyys toisistaan, ei tietsikkakuvassa erotu kovin hyvin.
Muokkasin tuossa tietsikkapäälle ainoastaan yläpurennan - ja siitähän tuli aivan apinan näköinen! Nenää ja huulia ei tarvinnut sen kummemmin tyylitellä tai muuttaa.
Löytyi muuten entisestä Twitteristä vähemmän kiistanalainen kuva samasta Danyn albumista. Postaaja kyselee ohessa, että kuka Dupuisilla oikein päästi tämän läpi? Selkeästi Dany on piirtänyt mukaan myös blackface-hahmoja. Mutta tosiaan, useamman minuutin selailulla nämä eivät silmiini osuneet niiden useiden muiden mustaihoisten joukosta. Ranskassakin on sitten vihdoin alettu kiinnittää huomiota vanhan kuvaston ongelmiin.
Etsin juttua Le Rayon noir -albumista ja löysin tuon (https://www.bfmtv.com/people/bandes-dessinees/spirou-une-bd-avec-des-dessins-racistes-retiree-des-librairies_AN-202410310419.html). Google kääntää aika hauskasti sitä artikkelia, mutta kyllä tuosta selvän saa:
Humanistinen luonne
Humanistinen hahmo ja nuoremman kirjailijasukupolven omituinen symboli Spirou on ollut myös rasistisia konnotaatioita sisältävien tarinoiden sankari. Yksi hänen ensimmäisistä seikkailuistaan, Spirou chez les pygmées, julkaistiin vuonna 1949, kuvaa vastakohtaa mustaihoisten pygmien ja toisen ruskeaihoisten pygmien heimon välillä.
Tutkiessaan heidän riitaa Spirou huomaa, että mustaihoinen heimo koostuu itse asiassa ruskeaihoisista pygmeistä, joita ei pestä. Sarjakuvan historian asiantuntija Numa Sadoul kysyi 1980-luvulla kirjassa Et Franquin créa la gaffe, sarjakuvapiirtäjä André Franquin vastasi:
"On eräs mukava nuori nainen, joka teki eräänlaisen rasismin opinnäytetyön sarjakuvissani. Onneksi hän ei löytänyt paljoa!"
Spirou on myös toistuvasti tuominnut rasismin tarinoissaan. 44. seikkailussaan Le Rayon noir, jonka Tome & Janry kuvitteli vuonna 1993, kuuluisa kellopoika vaihtoi väriä Champignacin kreivin epäonnistuneen kokeen jälkeen ja hänestä tuli musta hahmo.
Samasta aiheesta
Mustien hahmojen piirtäminen ilman stereotypioita: sarjakuvien uusi haaste
Vuonna 2021 Glénatin julkaisemaa eroottista sarjakuvaa Niala oli jo syytetty kolonialististen ja rasististen kliseiden välittämisestä. Sen kirjoittajat Jean-Christophe Deveney ja Christian Rossi puolustivat itseään väittäen ironiaa. Albumia ei ollut vedetty pois myynnistä.
Mitä tulee tuohon Mustaan säteeseen, niin blackfacejahan ne. Vaikka kuinka asiaa muuksi yritettäisiin selittää. Ehkä jo koko tarinan lähtökohta, yrittää vastustaa rasismia leikittelemällä ihonvärillä on se ongelman juurisyy, eli tekee siitä rasistisen. En tiedä, kimurantti keissi... ns. väärin sammutettu tulipalo.
EDIT:oikeinkirjoitus
-
Kaikkein eniten ihmetyttää, ettei albumin työstämisvaiheessa yksikään kustannustoimittaja tms kiinnittänyt mitään huomiota kuvastoon. Kaikki olisi vältetty, jos jo luonnosteluvaiheessa olisi Danylle sanottu, että muutapa hiukan tuota ja tätä aikas arkaluontoista kuvastoa. Perustellen.
Timo
-
Tuota Timon pointtia itsekin ihmettelin.
Ranskalainen ja belgialainen sarjakuva kun omaavat kustannustoimittajan ammattina, ilman että on kustantaja/taittaja/oikolukija/markkinoija/kääntäjä kuten joskus Suomessa.
Timo Ronkaisen ja Reima Mäkisen kannoista myös ilmenee piirtäjän tausta. "Tällä viivalla otsaluu" "tällä mallilla kallo" kun itsellä on käsikirjoittajana kokemuksia kun erehtyy käsikseen kirjoittamaan
" Ruutu 2 :päähenkilö lukee mietteliään näköisenä löytämäänsä päiväkirjaa Ruutu 3: lähikuva, päähenkilö kauhistuu lukemaansa " ja piirtäjä tekee tismalleen saman ummettuneen ilmeen molempiin...
Piirtäjä/graafikko/sarjakuvapiirtäjä katsoo eri lailla kuvan rakennetta kuin"siviili "
Joo, kiemuralla ollut puhelinjohto ruudun jakajana kertoo että on puhelu.... kaikille riittävän vanhoille.
-
case Mämmilä jossa molemmat tahot tarkoittavat hyvää
Hyvää?!
Setämies saarnaa nyt.
Sarjakuvan alueella sarjakuva on sarjakuvan mitta. Kaikki muu on toisarvoista ja joutaa hyvästi hornantuuttiin, missä sen paikka totisesti onkin. Sarjakuvalla ei ole velvollisuutta totella politiikkaa eikä muoteja. Siksi politiikka onkin aina ollut sarjakuvan piintynein vihollinen. Politiikassa ei ole minkäänlaista etiikkaa eikä empatiaa. Poliittisessa riehunnassa sitäkin vähemmän, vaikka kuinka meille muuta valehdellaan. (Tässä on useankin alaviitteen paikka mutta menee reippaasti aiheen ulkopuolelle.)
Politiikka lähtee aktivisteista pieksämällä.
-
Kaikkein eniten ihmetyttää, ettei albumin työstämisvaiheessa yksikään kustannustoimittaja tms kiinnittänyt mitään huomiota kuvastoon.
Veikkaan että tässä on ollut sama juttu kuin tuossa Mustassa säteessä. Jos tarinassa sinänsä ei ole mitään epäilyttävää, tai jos se on jopa "yltiötiedostava". Tyyliin: mustille varataan yhtä isoja ja merkittäviä rooleja kuin valkoihoisille ja ollaan muutenkin tasapuolisia ja asiallisia. Piirtäjä sitten vaan ollut ihan 100% hereillä siitä missä nykyään mennään.
Saamani lisätiedon perusteella muuten se "apinakin" lensi jotain merkittävää hävittäjälentokonetta (samalla kun sankarimme oli vain statistina).
-
Hyvää?!
Setämies saarnaa nyt.
Sarjakuvan alueella sarjakuva on sarjakuvan mitta. Kaikki muu on toisarvoista ja joutaa hyvästi hornantuuttiin, missä sen paikka totisesti onkin. Sarjakuvalla ei ole velvollisuutta totella politiikkaa eikä muoteja. Siksi politiikka onkin aina ollut sarjakuvan piintynein vihollinen. Politiikassa ei ole minkäänlaista etiikkaa eikä empatiaa. Poliittisessa riehunnassa sitäkin vähemmän, vaikka kuinka meille muuta valehdellaan. (Tässä on useankin alaviitteen paikka mutta menee reippaasti aiheen ulkopuolelle.)
Politiikka lähtee aktivisteista pieksämällä.
Kiitos Jari tästä. On kiva huomata, että joku ajattelee jostakin samoin kuin minä.
-
No, niinpä tietenkin, albumi on hinnoissaan: Spirou And The Blue Gorgon Sells For $380 After Racism Controversy (https://bleedingcool.com/comics/spirou-and-the-blue-gorgon-sells-for-380-after-racism-controversy/)
Artikkelin lopussa on Danyn itsensä ihmettelevät kommentit. "I heard it said that we cannot draw like that today."[Taisi kyllä sanoa tämän ranskaksi...]
Kaikkein eniten ihmetyttää, ettei albumin työstämisvaiheessa yksikään kustannustoimittaja tms kiinnittänyt mitään huomiota kuvastoon. Kaikki olisi vältetty, jos jo luonnosteluvaiheessa olisi Danylle sanottu, että muutapa hiukan tuota ja tätä aikas arkaluontoista kuvastoa. Perustellen.
Timo
On ollut niin kovat tekijät asialla, että annettiin vapaat kädet. ?!?! Kustantaja oli tosin puuttunut (https://www.culturelbn.fr/en/an-adventure-of-spirou-removed-from-shelves-following-allegations-of-racism/) ja mustien naisten "hyperseksuaalisuutta" oli toimituksen pyynnöstä ennen julkaisua loivennettu.
Dupuis pyytää Twitterissä anteeksi. (https://x.com/EditionsDupuis/status/1851931523726852604)
-
Jaaha. Miltäköhän ne hahmot sitten mahtoivat näyttää ennen muutoksia? Poh.
Timo
-
Jäin miettimään nimen omaan blackface-näkökulmaa tähän kysymykseen. Blacface (https://en.wikipedia.org/wiki/Blackface) on yksiselitteisesti rasistinen "esitys". Ja sitä näkee paljon vanhemmissa sarjakuvissakin. Ja siihen viitataan perustellusti esimerkiksi Asterixin tai Afrikan tähden tapauksissa.
Mutta kun puhutaan piirroksista, sarjakuvista, erilaisista piirrostyyleistä ja erinäköisten mustien kasvojen tyylittelystä, ajaudutaan äkkiä tulkintaongelmiin. Siis kysymykseen siitä milloin kuvassa on stereotyyppinen blackface ja milloin se on oikeutettu piirtäjän näkemys jostain kasvoista? Tulkintaan vaikuttaa tietenkin se minkä verran tulkitsija on tottunut lukemaan kuvia. Soppaan kun lisätään vielä sarjakuvan tarinaelementit ja tekijyyteen liittyvät hienosäädöt niin tämä ongelmatiikka alkaa olla niin sekaisin että kukaan ei ota selvää.
Rodullistettujen tyylittelystä ja apinoista puheen ollen, myös mestari Pratt on saanut aikaan kaikenlaista. Kuva on Corton nuoruus-albumin extroista, mutta sisäsivuilla on ihan sama meno tai pahempi. Siis apinamielessä, mutta ihan hyvin voi kysyä, että missä vaiheessa tyylittely ja jopa kasvojen muuntelu on kuitenkin pohjimmiltaan osa stereotyyppistä ja rasistista kuvastoa?
-
Helpoin vastaus on juuri taitotaso, joka yksinkertaistaa liikaa.
Osalla piirtäjiä on rajoituksia miten esittää ylipäätään toisistaan eroavat hahmot. Edelleen yksinkertaistaessa se on oman tasoinen ratkaisu: jos kaikki ovat Hugleikur Dagssonin tikku-ukoilla piirretty on raja rasismi seksismi syytöksiin juuri se mikä itselläni on.
Tarkoitus.
Hergé ja kirjallisuuden puolella H P Lovecraft olivat rasisteja ja se oli tarkoituksellista, mutta muuttui molempien kohdalla ajan saatossa herrojen elämänkokemusten muovatessa heitä ja töitään.
Jos missä tahansa teoksessa kaikki naiset ovat seksiobjekteja on kyseessä seksismi tai porno, jos kaikki mustaihoiset esitetään ulkoasultaan ja käytökseltään ali-ihmisinä siinä on kyse rasismista , tiedostetusta tai tiedostamattomasts.
Sama koskee muutenkin. Jos kaikki naiset ovat täydellisiä ilman että joukossaan on ketään kyseenalaista, se on ihan yhtä syrjivää kuin jos kaikki ovat riivinrautoja tai seksiobjekteja.
Jos lukee sodan aikaisia ja poistaa rasismin ja oman propagandan jonka perusteella on helpompi epäinhimillistää vastapuoli tehdään virhe. Sarjakuva on kuitenkin aina valintoja. Kirjoittaja ja piirtäjä roolittavat henkilöhahmot. Taitotaso ja aika ovat " budjetti" millaiset taustat, millaiset henkilöt. Ja miten käsitelty.
Taide on irrallaan tekijästä, paitsi että ei ole. Tässä on Dupuis vetänyt hätäjarrua koska Dupuis mokasi. Totta kai kuten aina heitetään ensin suorittava porras, Dany ja Yann susille, vaikka jonkun olisi pitänyt tsekata.
Sarjakuva ei ole erillään yhteiskunnasta. Gustav Klimt sai aikaan kohun ja osaltaan vaikutti seksuaaliseen vallankumoukseen yhteiskunnassa.
Kyllä, ennen sai piirtää rasistisemmin koska yhteiskunta oli rasistisempi. Mutta joitakin asioita ei saanut piirtää, tai tietty sai. Sitten vaan päätyi käräjille ja raastupaan. Nykyisin monet niistä ovat perusratkaisuja eivät siveellisyysrikos tai jumalanpilkkapykälän vastaisia.
Pitkät sarjat ovat myös historiikeja.
-
Jotenkin tuntuu siltä että nyt lähdetään ratkomaan ongelmaa tyyliin: Suomessa ei saa olla yhtään polttomoottorista autoa saati puusaunaa, koska ilmastonmuutos.
Ja jotta päästään itse tähän rasismiin, niin mitenköhän esim. Suomessa on viime vuosina suhtauduttu venäläisiin tai edes joihinkin heidän kansalaisiaan ymmärtäviä ihmisiä kohtaan? Täällä tällä hetkellä on olemassa valtava agenda kriminalisoida kaikki venäläisyyteen viittaavakin. Ei ole enää mahdollista edes opiskella venäjää peruskouluissa kuin marginaalisesti ja samaan aikaan kaikkien on pakko edelleen vetää ruotsia pää täyteen. Onneksi sentään Nato on jo näyttänyt oman kyvyttömyytensä, vaikka vielä hetken meille valtion johto pyrkiikin uskottelemaan vahvaa suojaa.
MODE: Tämä ketju käsittelee Pikoa ja Fantasiota. 14.2.2025
-
Vaikka ketjussa on puhuttu kuumasta perunasta nimeltä rasismi on ketju Pikosta ja Fantasiosta.
Koska itselläni myös iso aukko siellä alkupäässä joista osa on kirjastolainoja tehnyt vei tovin hahmottaa miten iso sarja on.
Minulle Franquin kausineen on se ehdottomasti paras vaihe, ehkä pitäisi itsekin enemmän lukea Rob Vel ja Jije juttuja. Mutta epäilen että vaikka Tintti ja Asterix ovat ne isoimmat euro/BD sarjakuvat Piko ja Fantasio ovat selkeästi pronssin kannassa.
Hotellipikkolo ja sarjakuvalehden toimittaja. Jotka ovat kiertäneet planeetan ja avaruutta ja aikaa. Orava ja Marsupilami matkassa aina välillä. Joilla on nimikkolehti ja albumeita pikkutuhmailuista supersankaruuteen.
Jotenkin oli aina onnistunut sivuuttamaan miten pitkälle ja laajasti levinnyt oikein onkaan.
1938 tekee Teräsmiehen ikätoverin, nuorekkaan 87-vuotiaan, jolla on faneja jo useammassa sukupolvessa. Belgiassa ja Ranskassa kait verrattavissa meidän Aku Ankan suosioon?
-
Noh kyllähän Piko ja Fantasio on meikäläisen sarjakuvaharrastamisessa ollut aina läsnä. Minulla ensikosketus ollut Non Stop ja Ruutu-lehdistä ja muutamissa Trumf albumeissa silloin kakarana 70-luvulla jo.
Nämä Rob Veilin ja Jijen sarjakuvat on ollut ihan uusi tuttavuus. Minullahan on tuo Turun kirjaston kaukolainana Spirou-kirja lainassa. Tässä on vielä vähän luettavaa ja 17. päivä pitäisi tämä luovuttaa eteenpäin. Näköjään joku toinen kvaakkilainen on varannut tämän kirjan, joten en ole voinut tätä uusia.
Mielenkiintoinen kirja ollut ja Pikon ihan ekat sarjakuvatkin on nyt nähty. Selvästi kehitystä on matkan varrella tullut ja piirtäjät on saaneet hahmot hyvinki kehitettyä noista alkuajoista.
Nuo rasistiset karikatyyrit afrikkalaisista vähän täällä nostattelee kulmakarvoja, mutta siihen aikaan kai ollut ihan yleistä tuollainen piirtäminen. Mutta hyvä kirja...suosittelen kaikille tämän lukemista...aika hyvin olen kännyllä pystynyt näitä kääntämään...semmosta kapulakieltähän homa on, mutta kyllä siellä saa jonkun käsityksen tarinan kulusta.
-
Itsellä tuo albumi lukematta joten vaikea sanoa mitään varmasti.
Hyperseksualisoinnin kohdalla avataan vielä uusi matolaatikko ilman ainuttakaan onkea. Olen Danyn muita juttuja lukenut ja osaa pin-uppinsa oivasti graafisesti. Mutta joskus hyperseksualisointi on myös katsojan silmässä.
Jos teoksessa joka kerta naisilta repsahtaa toppi ja ryntäät ovat tiukasti tanassa kun samassa tilanteessa miehillä ei ollaan parodian puolella eikä hyvällä tapaa. Jos kaikki menee vain naisten fetisointiin on kyseessä epätasapaino, mutta monesti tässäkin on ollut juuri se, epätasapaino. Red Sonja saa pilkkausta seksistisestä rengaspanssari bikinistään, mutta samassa Conan barbaariin pelkässä lannevaatteessa ei jotenkin ole kuulemma sama asia? Jos molemmat tappelevat stringeissä tai molemmat tappelevat täydessä levyhaarniskassa, minusta ei ole ongelmia. Jos säännönmukaisesti toinen on levyhaarniskassa ja toinen stringeissä siinä voi olla hyvinkin ongelmia.
mutta samaan aikaan kuitenkin erilaiset gaalat ja catwalkit on täynnä voimaannuttavia nakumekkoja, läpinäkyviä paitoja, alusvaatteet ja pikkutakki yhdistelmiä, somessa nakukuvia, belfieitä jne ja vaaditaan nännivapautta kuviin ja oikeutta naisille kulkea yläosattomissa. Samaan aikaan miehillä on asusteena kuitenkin juhlapuku tai jotain muuta vastaavaa täysin peittävää niin tuntuu että oikeassa elämässä halutaan vapauttaa juuri tuollainen mitä sarjakuvissa sitten paheksutaan. Hiukan oudolta tuntuu tai sitten minulta menee pahasti jotain ohi.
Tuohon mustanaamioon boomsbyn vanki palatakseni on se lapsuudestani parhaiten muistiin jääneitä mustanaamion suosikkitarinoja. Ruma ankanpoikanen tarina pilkatusta ja hyljeksitystä vangista josta tulee lopulta oman heimonsa parissa suosittu. Tuliko jopa kuningas? Ilman tuollaisia kasvoja ei tuo tarina olisi ollut lähelläkään sitä vaikutusta mitä se nyt on.
Toki samanlaista roolia ei nyt tässä Pikossa ja fantasiossa hahmolla kai ole. Kuitenkin moni nostaa suosikikseen juuri niitä vanhoja tarinoja tästä ja monista muista sarjoista joissa on karrikoituja hahmoja, kulttuurin omimista, kolonialismia ja muuta nykyään paheksuttavaa. Pitäisikö silloin laittaa myös ne kaikki vanhat tarinat paheksuttuna boikottiin ettei sorruta kaksinaismoralismiin hyväksyen vanhat ja paheksuen uusia. Toki ajat on muuttuneet mutta tietääkö enää kukaan mitä kaikkea pitää välttää tarinoissa ettei jollain mene herne nenään. Ehkä olisi parempi tehdä tikku-ukko tarinoja joissa ei ole puheenvuoroja eikä liikettä niin ei varmasti kukaan pahoita mieltään. No jaa toisaalta minkä värisiä ne tikku-ukot sitten voi olla ja voiko olla valkoista paperia johon ne painetaan. Varminta varmaan ajaa koko business alas niin kaikki voivat olla tyytyväisiä
En nyt muista kuka marvel taustavaikuttaja nosti sen esillä että nyt kun korvataan valkoisia roistoja elokuvissa värillisillä näyttelijöillä niin onko sekään kuva oikea että nyt valkoiset sankarit rökittävät värillisiä pahiksia. Että hieman pieleen taidetaan mennä tuossakin asiassa.
-
Epätasapaino on epätasapaino ja joskus jopa koko pihvi asiassa.
Itse en lähtisi siistimään vanhoja töitä. Menneisyyden korjailu on liian kiltti termi, muuten pitää uskoa Neuvostoliiton aikaisia kuvia joista on retusoitu milloin kukakin.
Historiaa eletään nyt.
Nykyhetkeen vaikuttaa mennyt ja nyt tehdyt ratkaisut vaikuttavat tulevaan. Se mitä nykysarjakuvissa on tulevaisuudessa ongelma tai mitä ei tehdä on todennäköisesti jotain mitä juuri kukaan ei pidä ongelmana nyt. Osa ei tulevaisuudessa myöskään.
Oikeasti ihmettelen miten Pikolla ja Fantasiolla on näitä näin vähän. Jos katsoo mitä kaikkea Euroopassa ja maailmalla on tapahtunut sen 87 vuoden aikana. Kuten sanottua, sama käy vastaavan ikäisissä sarjoissa. Saman hahmon toiminnat ja kommentit elävät, milloin vaikuttaa sodan aikainen propaganda, milloin pitää suitsia lapsiystävällisemmäksi ja milloin tehdä aikuismaisemmaksi kun lukijaprofiili muuttuu.
1940-luvun Pikosta oletan löytäväni ilmi rasismia, maailma oli vuorattu sillä. Oman maamme sisäisiä "etnisiä ryhmiä" myöten, enkä tarkoita saamelaisia ja romaneja, vaan hämäläisiä, karjalaisia ja savolaisia. Mutta ihan samalla tavalla siinä missä ennen tuo oli normaalia se ei enää ole.
Jos tarinan kannalta, tarinan sisällä on järjellinen syy miksi hahmo on tietynlainen se on minusta ok. Boomsbyn vanki: sijoittuu Afrikkaan ja kertoo väärinymmärrettstä kaltoin kohdellusta poikkeavan näköisestä hahmosta. Tehty 1980-luvulla.
En ole lukenut RobVelin juttuja mutta vielä 1940-1950-luvuilla Belgiassa kolonialismin varjo ei haitannut ja kuningas Leopoldista vaan ei kauheasti juteltu. Ymmärrän että maailma on muuttunut tässä 70n + vuoden aikana.
Omasta heteroudestani olen sen verran varma että Suomen talvessa neitosten napapaidat ja minihame saavat sen " lapsikulta laita lämmintä ylle" reaktion eikä himoa. Ja rikos- ja toimintaelokuvissa ei tarvita sen enempää stippiluolakohtausta kuin pakollista naisystävää ihan muodon vuoksi. Sama kuin kitarasoolo noin 95% kappaleista joissa on: turha ja tarpeeton.
Hyperseksualisointi pornossa? Kyllä kiitos, tavallaan se koko juttu. Pornon ulkopuolella? Jos sen olemusta yhteiskunnassa halutaan käsitellä, miksei. Muuten ei ehkä.
Yhäkin, en ole lukenut Spirou and the Blue Gorgonia, mutta jäin käsitykseen ettei tuolla ainoalla albumista näkemällä mustaihoisella hahmolla ole juuri syytä olla mustaihoinen? Ei sijoitu Afrikan alueelle koska ainakin ainoa varsinainen sivu sijoittui johonkin enemmän Oseanian paikkeille ja piirretty hula hula neito oli toki pin up mitoissa.
Koko pitkät ja kauniit on enemmän yleisen estetiikan ja psykologian sekä sosiologian ongelmia, mutta vesilasissa oleva talvimyrsky johtuu molemmista Dupuisin ratkaisuista. Ei yksin tuli tehtyä virhe, meille suututaan, teos pois markkinoilta ja tekijät bussin alle hops! Vaan myös se että meni alunperin siivilöistä läpi.
Vaikka se viekin särmät pois niin isoilla nimillä kuten Piko & Fantasio on toimittaja porrasta. Tekijöille annetaan vain tiettyyn pisteeseen asti siimaa mitä hahmojen kanssa voi tehdä. Kulloinkin vallalla olevan hyvän maun rajoissa.
-
Ja rikos- ja toimintaelokuvissa ei tarvita ... pakollista naisystävää ihan muodon vuoksi.
Onkohan niitä alun perin käytetty jotta naispuoliset katsojatkin voisivat samaistua? Vai olivatko pelkkiä toimintaukkojen palkintopokaaleita? Varmaan sekä että...
Hyperseksualisointi pornossa? Kyllä kiitos, tavallaan se koko juttu. Pornon ulkopuolella? Jos sen olemusta yhteiskunnassa halutaan käsitellä, miksei. Muuten ei ehkä.
Sarjakuvassa tämäkin on mennyt hankalaksi kun aikuisten ja lasten sarjakuvan rajat hämärtyvät. Vaikkapa nyt Pikon kohdalla. Veikkaisin että vanhuslukijoita on sarjalla enemmän tai yhtä paljon kuin nuorisoa.
Yhäkin, en ole lukenut Spirou and the Blue Gorgonia, mutta jäin käsitykseen ettei tuolla ainoalla albumista näkemällä mustaihoisella hahmolla ole juuri syytä olla mustaihoinen? Ei sijoitu Afrikan alueelle koska ainakin ainoa varsinainen sivu sijoittui johonkin enemmän Oseanian paikkeille ja piirretty hula hula neito oli toki pin up mitoissa.
Jonkun maan sotajoukoissa ne mustat taisivat olla, etteivät olisi olleet amerikkalaisia. Ja löytyi sieltää tosiaan sen "lentäjä-apinan" lisäksi myös pari blackfacea, ks. postaukseni yllä.
-
Itse en lähtisi siistimään vanhoja töitä.
Samaa mieltä. Minusta kaikki ennen (noin) 2020 tehty pitäisi antaa olla ennallaan - ja anteeksi. Olkoot sitten vaikka kuinka perkeleen rasistista. Se oli ennen n-sanan keksimistä. Vanhojen kirjojen kanssa saadaan ihmetellä ja vertailla nykyaikaan. Ei ole reilua takautuvasti lähteä canceloimaan ja tekijöitä vetämään taiteellisista teoksista tilille. (Perseilyt muita kohtaan on eri asia, ne ei niin vanhene)
Luin alkuvuodesta 4 kaunokirjallista teosta. Ihan sattumalta kolmessa niistä hoettiin neekeriä, enemmän tai vähemmän. Yksikään ei käsitellyt pätkän vertaa rasismia tms. Lukukokemus kuitenkin väkisinkin hieman häiriintyi. Ärsyttävyyttä lisäsi että luin väliin yhden kotimaisen scifi-novellin Portista 3/97. Aikalukko - täysin viaton bussimatka suomalaisessa maalaismaisemassa. Tai niin luulin, sillä siellä se musta mies taas vaani väärällä sanalla yksilöitynä. Pieni arvausleikki, poimi joukosta puhtoinen teos, kirjojen kuvaukset ja tähditykset ovat muistiinpanoja päiväkirjastani.
1. Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945). Mielenkiitoista sanastoa ja sota-aikaisia kohtaloita. Klassikon kyllä tästä tunnistaa. Jostain syystä ei kuitenkaan kovin paljoa innostanut. 3/5
2. Henrik Tikkanen: Ihmisen ääni (WSOY 1978). Toistaa tikkasmaiseen tapaan itseään ja muita tikkaskirjoja, mutta aforismit, kertomukset ja muut ajatukset ovat vain raadollisuudessaan jotakin huikeata. Lisänä erittäin mielenkiintoinen kuvitus. 5/5
3. Riikka Ala-Harja: Kevyt liha. (Like 2016) Päähenkilö liikkuu tutuissa paikoissa Helsingissä. Enemmän innostuin kuitenkin seksijutuista kuin voimailusalin tapahtumista. Lopetus oli nyt parempi kuin Stripissä, mutta jotenkin lopulta äitiys- ja naiseusteemat jätti vähän kylmäksi. 4/5
4. Marie Darrieussecq: Sikatotta (suom. Annikki Suni, WSOY 1997) Takakannen mukaan jonkinlainen tapaus Ranskan maalla. En oikein hahmottanut kirjan vertauskuvia ja siksi koko juttu vaikutti lähinnä huonolta fantasialta. Alkoi naisen hyväksikäytöllä mutta laajeni ilmeisesti yhteiskuntakritiikiksi tms. Kafkan muodonmuutosta vain mietin koko ajan. 1/5
-
Onkohan niitä alun perin käytetty jotta naispuoliset katsojatkin voisivat samaistua? Vai olivatko pelkkiä toimintaukkojen palkintopokaaleita? Varmaan sekä että...
Olen ollut käsityksessä että molemmat kohdat ja nk autoshow pakollisuus= autoshowssa on pakko olla nuoria naisia vähissä vaatteissa keikistelemässä jottei kukaan luule homojen kokoontumisajoiksi. Että ei me yksin katsota äijiä pieksemässä toisiaan jne
.Sarjakuvassa tämäkin on mennyt hankalaksi kun aikuisten ja lasten sarjakuvan rajat hämärtyvät. Vaikkapa nyt Pikon kohdalla. Veikkaisin että vanhuslukijoita on sarjalla enemmän tai yhtä paljon kuin nuorisoa.
Pornon, erotiikan ja ihan arkeen kuuluvan seksuaalisuus uuden rajan veto tehdään aina virtaavaan avoveteen, ihan sama keneltä kysyy.
Itse uskon että teki sitten lapsille, nuorille, aikuisille tai haudasta täpärästi kurkkiville geriatrikoille tavoitteena pitäisi olla tehdä mahdollisimman hyvin. Ja yhäkin, jos se seksuaalisuus liittyy mitenkään tarinaan sen sisäisesti kaikki on ok. Jos ei, niin miksi hitossa?
Joitakin aikoja sitten oli huvittavaa kun nousi kohu Batmanin peniksestä. Lepakkomiehen lerputin, on se hassua. Käytettiin hiukan oudossa kohden kun samoihin aikoihin oli harrastamassa seksiä kumppaninsa Kissanaisen kanssa.
Pitäisikö meidän nähdä Pikon penis? Tai hänet irtosuhteessa zor-naisen kanssa? Emmehän näe kuinka usein käyvät WCssä asioilla.
Yhä jos se palvelee tarinaa, bueno minun puolestani.
Soda on samaa tyylisuuntaa mutta siinä väkivaltaruuvi on tiukemmassa. Silti olisi irtiotto Pikossa. Ei mahdoton mutta nämä ovat aina valintoja, miten pitkälle hahmoa voi tai edes kannattaa muuttaa? Missä menee raja ennen kuin "oikeasti tämä olisi omana tarinanaan ihan uusilla hahmoilla parempi" tulee vastaan.
-
En halua mitään sensuuria tai kirjarovioita jne. Mielestäni jos joku kirja uusitaan ja siinä on aikakaudelle ikävää juttua kuten rasismi, niin silloin alkusivuille varoitus-teksti ja selitetään miksi siellä on esim n-sana tai afrikkalaiset kuvataa rasistisesti.
Se minun puolestani riittää!
Nyky-sarjakuvissa vaan ei enää rasisimia näy (no hyvin vähän ehkä) ja kun alat lukemaan jotain 1930-1970 luvun sarjakuvaa ja siellä onkin paljon semmoista, joita ei tänä päivänä voisi kuvitellakaan olevan, niin se aina hätkähdyttää, vaikka onkin elänyt aikaa, jolloin n-sanaakin kuuli siellä sun täällä. On tullut vähän kuin allergiseksi jo räikeelle rasismille...ehkä me aletaan pikkuhiljaa oppimaan jotain.
-
Mode Lurker kai on tasapuolinen kaikkia kohtaan?
-
Mode Lurker kai on tasapuolinen kaikkia kohtaan?
MODE: Tämäkin on asiaton viesti väärässä ketjussa. /16.2.2025 Lurker
Kommentit valvojista tähän ketjuun: Valvojien toiminta -ketju. (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8456.570.html)
Kvaakin käytössäännöissä (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2903.0.html) todetaan, että rasismia tai seksismiä voidaan asiallisesti käsitellä sen ollessa sarjakuvan aiheena ja esim. osa sen historiaa, tulkintaa tai tekijän asenteita.
Viestissäsi (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7203.msg556412.html#msg556412) ei käsitelty P&F-sarjakuvaa tai sarjakuvaa yleensäkään.
-
mutta samaan aikaan kuitenkin erilaiset gaalat ja catwalkit on täynnä voimaannuttavia nakumekkoja, läpinäkyviä paitoja, alusvaatteet ja pikkutakki yhdistelmiä, somessa nakukuvia, belfieitä jne ja vaaditaan nännivapautta kuviin ja oikeutta naisille kulkea yläosattomissa. Samaan aikaan miehillä on asusteena kuitenkin juhlapuku tai jotain muuta vastaavaa täysin peittävää niin tuntuu että oikeassa elämässä halutaan vapauttaa juuri tuollainen mitä sarjakuvissa sitten paheksutaan. Hiukan oudolta tuntuu tai sitten minulta menee pahasti jotain ohi.
Eiköhän tämä ole nyt ihan siitä kiinni kenen valinnasta on kyse. Jos miespiirtäjä piirtää jatkuvasti manaramaisesti naishahmonsa yliseksikkäiksi ja laittaa heidät ilman sen kummempaa syytä puolialastomana kekkuloimaan 90 prosenttia tarinan ajasta (ja mieshahmo on koko ajan vaatteet päällä), niin eihän se kovin hyvältä vaikuta. Valinta on sen miehen. Male gaze. Jos nainen on ihan itse päättänyt pukeutua gaalatilaisuuteensa (tms) rohkeasti ja paljastavasti, ilman että häntä on siihen millään tavalla painostettu, niin valinta on naisen. Naista ei myöskään pidä syyttää, jos miehet eivät osaa suhtautua tällaiseen tilanteeseen järkevästi ilman vähättelyä, vittuilua, h-rittelua tms.
Noh, tämä menee nyt aivan kokonaan ohi aiheen. Millähän mää tän nyt vetäisisin takaisin Pikoon ja Fantasioon. Ööh.. Pitäisi todellakin nähdä se koko Danyn albumi, ennen kuin osaisi ihan oikeasti sanoa kultivoituneen mielipiteensä siitä. Nyt tehtiin sillai tyhmästi, että sitä ei ole myynnissä, joten sitä ei voi nähdä.
Timo
-
Pornon, erotiikan ja ihan arkeen kuuluvan seksuaalisuus uuden rajan veto tehdään aina virtaavaan avoveteen, ihan sama keneltä kysyy.
Itse uskon että teki sitten lapsille, nuorille, aikuisille tai haudasta täpärästi kurkkiville geriatrikoille tavoitteena pitäisi olla tehdä mahdollisimman hyvin. Ja yhäkin, jos se seksuaalisuus liittyy mitenkään tarinaan sen sisäisesti kaikki on ok. Jos ei, niin miksi hitossa?
Yksinkertainen vastaus tuohon on: fanipalvelu. Hittojako se kenellekään kuuluu jos vaikkapa jotkut Piko-sarjakuvat halutaan tehdä CIS-miesten silmää miellyttäviksi? Ei niitä ole pakko lukea jos ei osu omaan makuun. Eikä niitä ole myöskään syytä sensuroida tai vetää pois myynnistä pelkästään sen perusteella, että jonkun makuun ei sovi valittu kuvamaailma. No, toki liikemaailmassa näitä "sensurointeja" on iät ja ajat tehty ja tehdään taloudellisista sekä mainesyistä. Tämä taisi olla syy tässäkin Piko-albumin "takaisinvedossa", pelko mainehaitasta. Paljon helpompi kerätä matskut pois kaupoista kuin aloittaa loputon vääntö siitä näyttääkö joku hahmo apinalta ja miten naishahmot pitäisi piirtää.
Toisaalta saa myös valittaa vapaasti ja paheksua ja olla mieltä. Asenteellisuutta ja poliittisuutta ja seksualisuutta on taideluomissa joka lähtöön. Keskustelun kautta kulloisetkin hyvät maut ja normit selviävät itse kullekin. Aika kamala olisi sellainenkin maailma, missä ns. pehmoporno ja kaikki aikuisemmat viittaukset, sekä muu arveluttava sisältö olisi umpioitu johonkin suljettuun aikuispaikkaan sisältövaroituksilla kuorrutettuna. Sitten eläisimme viihteen puolesta jossain pellefantti-disney-ohukainen ja paksukainen maailmassa.
Kuten Curt kirjoitti, nämä ovat veteen piirrettyjä viivoja. Eikä muutosta käytäntöihin kovin helposti turhilla kielloilla ja sananvapauden rajoituksilla saavuteta.
Mainitsin jo fanipalvelun. Mulle termi tuli tutuksi nejännesvuosisata sitten mangan yhteydessä. Aika helppo on ollut huomata että tasa-arvo ja naisen asema ovat vaikkapa just Japanissa ja Ranskassa eri tolalla kuin meillä. Rapakon takana taas väkivaltaan suhtaudutaan meidän näkökulmasta lepsusti. Sitten kun kulttuurituotteita globaalisti liikutellaan, niin totta kai syntyy hämmennystä.
-
Näissä tulee tosiaan eri kulttuuripiireissä erilaisia suhtautumisia. Jo pitemmältä ajalta tiedän amerikkalaisen suhtautumisen olevan paljon tiukempi etnisiin stereotypioihin. Ja se on kohdistettu kyllä myös isoon osaan perinteistä mainstream-eurooppalaista sarjakuvaa, jota kritisoidaan kasuaalista rasismista just runsaan stereotyyppien käyttämisen johdosta. Alkaen vaikka Asterixista, ja kyllähän Franquininkin Piko & Fantasioissa sitä on (onko sitäkään koskaan saatu Amerikan markkinoille, vai rajoittuuko tunnetut eurosarjat siellä Tinttiin?)
Nää on usein jänniä katsella mitkä jutut pystyy liikkumaan minkä kulttuurirajan yli ja mitkä ei, koska niitä hämmentäviä juttuja tulee vastaan ihan paikallisesti-mainstreamissakin jotka ei helposti toimi missään muussa kulttuurisessa kontekstissa, ja niitä on hauska löytää.
-
Yksinkertainen vastaus tuohon on: fanipalvelu. Hittojako se kenellekään kuuluu jos vaikkapa jotkut Piko-sarjakuvat halutaan tehdä CIS-miesten silmää miellyttäviksi? Ei niitä ole pakko lukea jos ei osu omaan makuun. Eikä niitä ole myöskään syytä sensuroida tai vetää pois myynnistä pelkästään sen perusteella, että jonkun makuun ei sovi valittu kuvamaailma. No, toki liikemaailmassa näitä "sensurointeja" on iät ja ajat tehty ja tehdään taloudellisista sekä mainesyistä. Tämä taisi olla syy tässäkin Piko-albumin "takaisinvedossa", pelko mainehaitasta. Paljon helpompi kerätä matskut pois kaupoista kuin aloittaa loputon vääntö siitä näyttääkö joku hahmo apinalta ja miten naishahmot pitäisi piirtää.
Toisaalta saa myös valittaa vapaasti ja paheksua ja olla mieltä. Asenteellisuutta ja poliittisuutta ja seksualisuutta on taideluomissa joka lähtöön. Keskustelun kautta kulloisetkin hyvät maut ja normit selviävät itse kullekin. Aika kamala olisi sellainenkin maailma, missä ns. pehmoporno ja kaikki aikuisemmat viittaukset, sekä muu arveluttava sisältö olisi umpioitu johonkin suljettuun aikuispaikkaan sisältövaroituksilla kuorrutettuna. Sitten eläisimme viihteen puolesta jossain pellefantti-disney-ohukainen ja paksukainen maailmassa.
Kuten Curt kirjoitti, nämä ovat veteen piirrettyjä viivoja. Eikä muutosta käytäntöihin kovin helposti turhilla kielloilla ja sananvapauden rajoituksilla saavuteta.
Mainitsin jo fanipalvelun. Mulle termi tuli tutuksi nejännesvuosisata sitten mangan yhteydessä. Aika helppo on ollut huomata että tasa-arvo ja naisen asema ovat vaikkapa just Japanissa ja Ranskassa eri tolalla kuin meillä. Rapakon takana taas väkivaltaan suhtaudutaan meidän näkökulmasta lepsusti. Sitten kun kulttuurituotteita globaalisti liikutellaan, niin totta kai syntyy hämmennystä.
Tässä ollaan olennaisen äärellä.
Piko ja Fantasio on brändi. Sillä on tietty julkisuuskuva, tietyt asiat, joita kustantaja ja yleisö ovat "sopineet". Ja missä sopimusehdot kulkee muuttuu yhteiskunnan muutosten mukana.
Tästä kukin saa vuorollaan itkupotku-raivarit "Sananvapaus!" sitten kun tekijöillä on itsestä poikkeava näkemys "EI NOIN!!" jatkona joko miten kolonialismin aika on ohitse tai miten woke pilaa kaiken omista kannoista riippuen. Aina voi vain hävitä.
Spirou on kuitenkin, ja tässä toivon että Reima Mäkinen voi vahvistaa tämän tai kumota, pääosin lähes kaikenikäisille suunnattu. Se ei tullut esimerkiksi Dupuisin aikuisemmille lukijoille suunnatussa sarjassa. Sellaista koskien kukaan tuskin valittaisi sillä perinteisesti "ajatelkaa lapsia" jutulle. Toisaalta mainitsemani Batmanin penis oli Black Label merkin alla joka on suunnattu aikuisille, mille toki moni pitää umpityhmänä ideana ( mitä ovat aikuisille suunnatut supersankarisarjakuvat? Luin pari, en pitänyt ja siksi tiedän aiheesta kaiken ja ovat paskempia lukematta kuin mistä minä pidän. Ja tietysti päinvastoin) että sinällään ei voi sanoa varmaksi.
Yleisesti lähden näkökohdasta että ihmiset ovat sivistymättömiä propagandalle alttiita idiootteja itseni mukaan lukien ja että olemme eläneet mainitussa viihteen puolesta jossain pellefantti-disney-ohukainen ja paksukainen maailmassa.
jo muutamia vuosisatoja tosin parilla lisäyksellä: ei pelkkä viihde vaan koko taidekenttä ja tuostakin suuttuvat molemmat/ kaikki osapuolet.
Itse olisin lähtökohtaisesti kiinnostunut enemmän bodyhorror tarinasta Pikosta ja Fantasiosta Zorbulin ja Sieninevan kautta olisi looginen minusta mutta en oleta että Dupuis moista tekee. Yaoi Spirou ei ole juttuni mutta varmasti omana alamerkkinään myisi riittävästi. Epäilemättä molemmat löytyvät fanisarjoina Internetin syövereistä.
Ja kuitenkin siinä on juuri se miksi, albumia kokonaan lukemattakin, tiedän että syy on Dupuisin. Se mainehaitta ei ole mikään uusi juttu joka on tullut juuri nyt.
Onko joku joka ihmettelee miksi esimerkiksi "Hintti Afganistanissa" ei ole saanut Moulinsart/ Hergé säätiön aamenta? Totta kai täysin eri juttu.
En ole juuri Voittamaton Lucky Luke albumin äärellä. Siinä teki vaikutuksen paitsi Morrisin ja Jean Giraudin vaihdot niin myös Gotliebin tulkinta ja se yksi sivu. Se jossa Lucky Luke teki kaikkea mitä edellinen kustantaja ei salli, viinaa ja villejä naisia. Sille linjalle Lucky Luke jäi, eikös?
Ei ole aikoihin polttanut tupakkaa. Itse en ole aloittanut tupakointia sarjakuvahahmoista johtuen mutta ei se tupakoimattomuuteni johdu että valtaosa hahmoista ei polta.
Rööki ei ole Lucky Luke sarjan pääasia ja kuten Piko ja Fantasio on sen verran pitkä sarja ettei monia vanhempia osiaan julkaistaisi kaupallisen toimijan osalta tänään tai edes 10-20 vuotta sitten. Uusintapainos kyllä, uutena? "Kuka kehtaa rienata Morrisin perintöä? Missä roti?"
Oma oppimaton kantani on että Pikoa ja Fantasiota voi vertailla samanikäiseen Batmaniin joka ei enää suoraan ammu vihollisia tai hirtä lentokoneella ja itse en pidä siitä pitkästä oikeisto konservatiivien ajamasta camp-henkisestä Batmanista. Molempiin sarjoihin mahtuu välitöitä, huteja ja aivan priimaa settiä ja kuten makuasioista aina: ei voi kuin riidellä.
Mutta vaikka itsekin alkuun vierastin uutta Corto Maltese sarjakuvaa, luettuani sitä huomasin sen oikein hyväksi sarjakuvaksi. Ei Hugo Pratt kamaa mutta kerrassaan hyvää sarjakuvaa joka minusta voi saada jonkun asiaa tuntemattoman kiinnostumaan Prattin albumeista. Saman näen Pikon ja Fantasion kohdalla. Monesta varmaan kaikissa kohdissa se "väärin sammutettu".
Timo Ronkaisen kanssa samaa mieltä parempi olisi että olisi saatavilla, sillä vaikka suuresti arvostan että Reima on avannut miksi ratkaisuja on tehty( koska on edes silmäillyt sitä itse teosta) niin näissä on aina se " rikkinäinen puhelin " ilmiö jossa herkästi on jonkun muun megafonina toimiva papukaija kun ei ole omaa päätöstä joka pohjautuu faktoihin, edes oman kannan kautta.
Edit. Varmasti olisi oikeinkirjoitus myös mutta olen muistavinani että tuossa Voittamaton Lucky Luke albumissa olisi juuri vaihtanut Dupuisin alta Dargaudiin. Eli hyvinkin läheltä ketjussa käsiteltyä teemaa, mutten muista varmasti.