Piko ja Fantasio

[Janne]

...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne

Sarjakuvaa luetaan jonkinlaisen nautinnon toivossa. Ainakin minä. Nautinto yleensä tulee tarinasta ja kuvituksesta, jos on tullakseen. Pikosta ja Fantasiosta tätä lukunautintoa pitäisi tulla roppakaupalla. Painovirheet ym. mokat latistavat tunnelmaa ja nautintoa. Ainakin minulla.

Enempää en tätä asiaa kommentoi, jotta ei taas mene vänkäämiseksi.

[tertsi]

...eli sarjakuvia luetaan vain painojäljen, ei esim. piirroksen, tarinan tms. vuoksi? Diff'rent strokes jne

Painaminen ja sen laatu kai vaikuttaa olennaisesti siihen miltä piirrokset näyttävät, eikö?

[K.I.P]

Komppaan Jannea ja Tertsiä.
Kyllä sarjakuvien painolaatu kuuluu osana arvosteluun.
Voi olla jopa ostopäätökseen vaikuttava tekijä.....
Helpoiten asia osuu silmiin juurikin ao. sarjakuvaan liittyvästä keskustelusta.

Eli jos P&F:ssa on painolaadussa vikaa niin mieluiten luen siitä P&F ketjussa.
Jos taas Texissä niin sitten Tex ketjussa.
(CBK:ssa oma ketju laatukeskustelulle oli kuitenkin tarpeen)

[hdc]

Ymmärrän kyllä että sillä on merkitystä mutta viittasin Jannen aikaisemmasta viestistä saatavaan käsitykseen että se on ainoa kommentoimisen arvoinen asia...eli uteliaana kuuntelen kommentteja siitä että ovatko ne muuten lukemisen arvoisia.

[tertsi]

eli uteliaana kuuntelen kommentteja siitä että ovatko ne muuten lukemisen arvoisia.

Minun kommenttini voi lukea vaikkapa täältä.

[Petteri Oja]

Tuon ekan albumin luin ja kyllä se lukemisen arvoinen oli. Yleensä pystyn ohittamaan painotekniset puutteet mutta tässä tuo ylimääräinen valkoinen rosoviiva mustan päällä häiritsee koko albumin ajan. Niin selkeästi se erottuu. Harmillista.

[Matti Karjalainen]

Tummanvihreä Pikkolopoika se vasta on herkullinen albumi. Täynnä hauskoja yksityiskohtia, kuten Franquinin patsas.

Ostin tämän Helsingin sarjakuvafestivaaleilta ja lukaisin viime yönä kun uni ei taaskaan tahtonut tulla silmään. Kuten aikaisemminkin todettu, en ole koskaan ollut mikään hillitön Pikon ja Fantasion ystävä, eikä siltä suunnalta ole koskaan tullut samanlaisia lukufiiliksiä kuin monen muun klassisen eurosarjakuvan suunnalta.

"Tummanvihreä pikkolopoika" ei myöskään ollut mitenkään mieleenpainuva seikkailu. Tarina oli vähän hajanainen. Oli kyllä mukavaa bongailla viittauksia muihin sarjakuviin niin sanallisessa kuin etenkin kuvallisessa muodossa , mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Välillä tuntui, että juonta kuljetetaan eteenpäin vain niillä ehdoilla, että mukaan saadaan mahdollisimman monta muualta tuttua kasvoa.

[Reima Mäkinen]

En kyllä jättäisi kumpaakaan ostamatta, vaikka painojälki ei Tertsi-standardeja® täytäkään..

Tarpeetonta piikittelyä. Jos ja kun lukunautinto kärsii, on siitä syytä huomauttaa. Vaikka vika on pieni, se on erittäin häiritsevä. Ainakin minulla tuo haamuviiva etäännyttää (vituttaa) tehokkaasti seuraamasta itse tarinaa. Ne joita ongelma ei haittaa saavat olla onnellisia. Ihan sama vika oli muuten ekassa Tempossa, eli ihan purematta en niele Egmontin vakuuttelua siitä että laatua pyritään petraamaan kun virheitä huomataan.

Ranskankielisen albumin paperi on paljon huokoisempaa kuin suomenkielisen albumin.
Suomalaisessa värit on pari piirua kirkkaammat.

Mulla on noita jaksoja Spirou -lehdessä ja siinä on mielestäni vielä kiillotetumpi papru kuin albumeissa. Värien (ja luonnollisesti kohdistuksen) suhteen pidän lopputulosta parhaana mitä olen tästä nähnyt. Hankin pitkin hampain tuon suomilaisen Tummanvihreän pikkolon, sillä diggaan sen verran vahvasti piirrosjäljestä. Jotenkin vain värit suomilaitoksessa tuntuvat olevan vähän liiankin tummat. Paikoin viivat ja kuvien yksityiskohdat hukkuvat liikaa tummanpuhuvaan väritykseen. ...Tai hukkuisivat ilman sitä haamuviivaa. (ks. kuva) Ehkä ne ranskalaitokset olis sittenkin optimihankinta näistä...

Vasta tätä ketjua (ja Tertsin arviota ykkösestä) lukiessa tajusin että kyse on jatkokertomuksesta. Hyvin tuo kakkososa toimi yksinäänkin. Yksi parhaista vuoden 2010 sarjiksista, kevyesti, ellei paras, minusta. Erikoiskiitos mahtavasta huolellisesta, jopa retrosta Kaukorannoille kumartelevasta suomennoksesta sekä taiton/ladonnan vaivannäöstä. Pikkunitkutuksia voin lisäillä myöhemmin, mutta tosiaan, rupupainatusta lukuunottamatta tämä on huippumatskua.

[tertsi]

Vasta tätä ketjua (ja Tertsin arviota ykkösestä) lukiessa tajusin että kyse on jatkokertomuksesta. Hyvin tuo kakkososa toimi yksinäänkin.

Kysymys ei ole jatkokertomuksesta, vaan molemmat erilliset tarinat vain sattuvat tapahtumaan 40-luvun Brysselissä. Hotellin pikkolojen esimies (vihreään pukeutuva partasuu) taitaa olla ainoa sama sivuhenkilö molemmissa albumeissa.
Yannilla oli ensin idea sijoittaa Piko seikkailemaan miehitetyssä Brysselissä, sitten Bravo ehti tekemään oman versionsa asiasta. Yann kuului olevan katkera, että Bravo "varasti" hänen ideansa. Sitä en tiedä onko kyseessä ideavarkaus vai sattuiko Bravo vain pyörittelemään  samansuuntaisia ideoita samaan aikaan kuin Yann. Ja Bravon tarina sijoittuu tarkasti ottaen aikaan ennen Brysselin miehitystä, Yannin stoori tapahtuu kun natsit ovat olleet jo jonkin aikaa Brysselin herroja.

Ihan kivastihan nuo kaksi albumia täydentävät toisiaan. Loistavaa että saatiin ne suomeksi samaan aikaan.

[tertsi]

Mulla on noita jaksoja Spirou -lehdessä ja siinä on mielestäni vielä kiillotetumpi papru kuin albumeissa. Värien (ja luonnollisesti kohdistuksen) suhteen pidän lopputulosta parhaana mitä olen tästä nähnyt.

Mä puhuin siis tuolla aiemmin tuosta Bravon tarinasta. Se (rankankielinen albumi) on painettu huokoisemmalle paperille ja värit on pikkuisen tummemmat. En nyt ota kantaa siihen onko se parempi vai huonompi kuten en ottanut aikaisemminkaan.

[Reima Mäkinen]

Mä puhuin siis tuolla aiemmin tuosta Bravon tarinasta. Se (rankankielinen albumi) on painettu huokoisemmalle paperille ja värit on pikkuisen tummemmat. En nyt ota kantaa siihen onko se parempi vai huonompi kuten en ottanut aikaisemminkaan.

Jup jup. Tajusin. Halusin vain huomauttaa että on olemassa kolmaskin versio (ranska- ja suomialbbujen lisäksi), se kiiltäväpaperinen Spirou-lehden. Ja minä otin kantaa. 

Ja mitä juoneen tulee käytin sanaa jatkotarina turhan löysästi. Parempi olisi ollut puhua kronologisesta järjestyksestä tai samasta aikajatkumosta. Kakkosalbumiin lopussahan viitataan taas jo tulevaan seikkailuun jossakin ihmissyöjien maassa. Vai kuinka se nyt oli... No, tällaisesta meiningistä mie jokatapauksessa tykkään. Luodaan hahmoille historaa ja jatkumoa, vaikka se tapahtuukin näin jälkikäteen ja ikään kuin toiseen kertaan - rinnakkaista todellisuutta. 

Vihreässä pikkolossa yllätti se että Sieninevan kreivi ei ollut mukana ja toisaalta Fantasiosta oli tehty sellainen pellepeloton. Kuvittelin kokoajan että se lepakonkouluttaja olisi paljastunut Sieninevaksi. Sen sijaan se olikin joku cameoroolia tekevä(?) ilmestys jota, hahmoa ei sitten lopulta käsittely kunnolla. Höh. Jos sama energia mitä tässä tuhlattiin Hergén nuolemiseen olisi käytetty Fraquinin luomusten palvomiseen olisin ollut vielä tyytyväisempi.

[tertsi]

Sen sijaan se olikin joku cameoroolia tekevä(?) ilmestys jota, hahmoa ei sitten lopulta käsittely kunnolla. .

Se lepakkoheebo on repäisty Franquinin varhaisesta Spirou-seikkailusta. Nimeä en muista.

Piko ja Fantasio ei voineet kohdata Sieninevan kreiviä tässä albussa, koska kohtaavat sen sitten myöhemmin (ekaa kertaa). Fantasiohan oli Franquinin aloittaessa sarjan piirtämisen aikamoinen keksijä. Keksi mm. Fantakopterin ja sen ahtaaseen paikkaan pysäköivän auton.
 Minua ärsyttivät nuo tsiljoonat cameot ja muut piipahdukset. Varsinkin Franquinin patsas 1940-luvun Brysselissä oli ihan tyhmä. Tinttiin tosiaan viitataan yllättävän useasti. Ja esiintyhän hän albumissa oikein henk. koht.. Milou taitaa piipahtaa näkösällä useampaankin otteeseen tarinan aikana.

Mutta sujuva albumi on tämä, ei siinä mitään.

[Reima Mäkinen]

Piko ja Fantasio ei voineet kohdata Sieninevan kreiviä tässä albussa, koska kohtaavat sen sitten myöhemmin (ekaa kertaa).

Eli suurimmasta osasta sarjan aikaisemmin nähtyä tapahtumahistoriaa pyritään pitämään kiinni? Onko sitten niin että nämä uudet jutut ikään kuin lomittuvat siihen vanhaan jatkumoon. Paikataan vanhaa vähän samaan tapaan kuin Rosa tekee Barksin ankoille?

Fantasiohan oli Franquinin aloittaessa sarjan piirtämisen aikamoinen keksijä. Keksi mm. Fantakopterin ja sen ahtaaseen paikkaan pysäköivän auton.

Ai jaa. Vähän huonoissa kantimissa P&F-tuntemus mulla, sori.

[tertsi]

Eli suurimmasta osasta sarjan aikaisemmin nähtyä tapahtumahistoriaa pyritään pitämään kiinni?

Näin olen ymmärtänyt.

[Curtvile]

kävin kuolaamassa  näitä Turun kirjamessuilla, mutta formaatti(kovat kannet) ratkaisi toistaiseksi sen puolesta että myyjille jäivät.