Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : M.Kaira 19.08.2006 klo 22:08:23
-
Varmaan jossain on tästäkin kyselty (ja joku huutaa penkomaan arkistoja), mutta kysyn kuitenkin: Kun piirtää ja tussaa käsin, skannaa koneelle värittääkseen fotarissa, mikä on paras kikka saada katkonainen ja suttuinen tussiviiva ehjäksi ja tasaiseksi? Paperilla jälki näyttää hyvin siistiltä, mutta näyttää ruudulla kamalalta. Olen valikoinut viivan aktiiviseksi erilaisilla työkaluilla ja kokeillut värittää maalitonkalla ja kynillä, mutta viivasta tahtoo silti tulla suttuinen tai se paksuuntuu. Auttaako paremmat tussit tai joku fotarikikka jota en vielä tiedä...
-
Paremmat tussit tai sitten skannailet koko piirroksen harmaasävyinä (resoluutio 300-600dpi) ja säädät tasoja - levels - kunnes saat viivan sopivaksi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6819.0;id=3357)
Timo
-
Mä olen skannannut rgb:nä.
Sitten brightnessillä ( ja contrastilla) säätää paperin valkoiseksi. Ei haittaa vaikka viivakin tulee hailuksi ja harmaaksi. Sitten valitsen taikasauvalla valkoisen. Käännän valinnan. Teen uuden tason. Värjään valinnan mustaksi.
-
tertsi, Timo on oikeassa, Levels on tosi tehokas tuossa. Kannattaa opetella.
Tässä työkalu (ilmainen Photoshop plugin, toimii Paint Shop Pro:ssakin) jolla voi vielä koettaa parannella:
http://www.mehdiplugins.com/english/finethreshold.htm
-
Yritin ladata tuon Fine tresholdin. Minne se pitää tallentaa?
Sori, olen ihan avuton näiden tietokonehommeleiden kanssa.
-
Tallenna mihin haluat. ;D (Jos se on zippi se pitää toki purkaa...)
Voit sitten valita hakemiston täällä:
Photoshopissa Edit->Preferences->Plug-Ins & Scratch Disks
Paint Shop Pro:ssa melkein sama juttu.
-
aargh!
Mä tallensin sen photoshop-plugins kansioon. Nothing happens.
Mitä tarkoittaa: "Purkaa"???
-
aargh!
Mä tallensin sen photoshop-plugins kansioon. Nothing happens.
Mitä tarkoittaa: "Purkaa"???
Aloin kirjoittaa purkuohjetta, mutta siinä olisi niin paljon hommaa, että täällä purettu filee:
http://koti.mbnet.fi/~mmyllyma/finethreshold.8bf
Ehkä on parasta käyttää hiiren oikeaa nappia ja "Tallenna nimellä" tai mikä se selaimessasi onkaan...
-
Ehkä on parasta käyttää hiiren oikeaa nappia ja "Tallenna nimellä" tai mikä se selaimessasi onkaan...
Hipheijaa!
Sehän toimii.
Kiitos ja kumarrus! ;D
-
Tertsi, "maksuksi" joudut näyttämään mitä saat aikaan tuolla galleriapuolella, ok? ;D
-
Hipheijaa!
Sehän toimii.
Huh! mikä toimii?
Miten sen tiedoston saa fotariin käytettäväksi?
(Kun pääsis johonki sarjakuvakouluun jossa opetettais fotosopin käyttöä.)
-
Huh! mikä toimii?
Miten sen tiedoston saa fotariin käytettäväksi?
(Kun pääsis johonki sarjakuvakouluun jossa opetettais fotosopin käyttöä.)
Toi plugari on "Filters"-valikon alalaidassa "Mehdi 2" -nimisenä. Ainakin mun tietsikassa.
-
Tertsi, "maksuksi" joudut näyttämään mitä saat aikaan tuolla galleriapuolella, ok? ;D
Joo, laitetaan. Vaikka emmä varmaan muuta tee tuolla tresholdilla kuin siistin paperin struktuurin ja lyijäriviivat veks.
-
Toi plugari on "Filters"-valikon alalaidassa "Mehdi 2" -nimisenä. Ainakin mun tietsikassa.
Niin minunki. Eli siirsin uuden plug-in tiedoston Photoshopin ohjelmakansion > Plugin-kansion > filtterikansioon. Kiitän ja totean että viisaus leviää Kvaakin kautta.
-
tertsi, Timo on oikeassa, Levels on tosi tehokas tuossa. Kannattaa opetella.
Ja Curves on vielä tehokkaampi, jos haluaa oikein tosissaan hinkata. Ja aina pitää muistaa se, että alkuperäisen skannauksen antaa olla koskemattomana ja käsitelty kuva tallennetaan uudella nimellä. Ettei sitten homman mennessä pilalle, mene kaikki pilalle.
-
Mä olen skannannut rgb:nä.
Sitten brightnessillä ( ja contrastilla) säätää paperin valkoiseksi. Ei haittaa vaikka viivakin tulee hailuksi ja harmaaksi. Sitten valitsen taikasauvalla valkoisen. Käännän valinnan. Teen uuden tason. Värjään valinnan mustaksi.
Muëslin sarjakuvat (siis mun omat) on käsitelty tuolla brightness/contrats-meiningillä. Sain koevedokset muutama päivä sitten ja viiva näyttää ihan hyvältä. Grezen vissiinkin jyrkensi sarjiksensa tresholdilla ja hyvältä sekin näyttää.
Päämäärä sama, keinot monet.
Mutta olkaas huoletta, tutustun kyllä noihin muihinkin menetelmiin.
-
Tuota... arvoisa M.Kaira, ehkä kysyn nyt typeriä, mutta eihän sulla ole anti-aliasointi päällä kun maalailet? Silloin ainakin saa helposti suttuista jälkeä, jos sattuu olemaan.
Onko kukaan muuten kokeillut skannata puolet tarkemmalla resoluutiolla kun on tarkoitus tulostaa, värittää samassa koossa ja resamplata valmis kuva sitten pienemmäksi? inakin 266/300 resoluution koossa saattaisi tehota näkyvään lievään karkeuteen?
-
Pitänee kokeilla käsitellä viivoja noin... ehkäpä se auttaisi ongelmaan, jonka luulen olleen skannus bitmappina ja/tai liian pieni resoluutio. Uusimmassa sarjiksessa viivat olivat julkaisussa pikselöityneet pahasti, aiemmin vaivana on ollut viivojen "muffaantuminen" ja paksuuntuminen.
-
Uusimmassa sarjiksessa viivat olivat julkaisussa pikselöityneet pahasti, aiemmin vaivana on ollut viivojen "muffaantuminen" ja paksuuntuminen.
Eihän taitossa ole sitä muutettu? Joissain paikoissa on huono tapa mennä vähentämään kuvien resoa taitossa (se voi tulla myös huomaamatta PDF asetuksista) ja sitten julkaistu versio on huonompilaatuinen kuin taittoon lähetetty versio.
Edit:
Pistetäänpä tähän mallikuva siitä, miten itse säädän nykyisin noi sivut. Eli ensin skannaan mustavalkoisena. Sitten avataan kuva Photariin ja Levels jossa tumman ja vaalean pään tyhjät otetaan pois. Sitten avataan Curves-valikko, jossa määritän pipeteillä tumman pään (vaaleimman tussiviivan mukaan) ja vaalean pään (tummimman lyikkäriviivan mukaan). Yleensä tämä riittää. Nykyisin jätän sivut siis kumittamattakin ja häivytän sitten säädöillä ne lyikkärit.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6819.0;id=3368)
Edit2: Tietenkin tumman ja vaalean pään voi määrittää pipeteillä levelsissäkin, mutta tykkään itse tehdä sen näin, koska mulle tuolla curvesissa on helpompi tehdä hienosäätöä.
-
Eli ensin skannaan mustavalkoisena.
quote]
Bitmappina vai greyscalena?
Kiitos neuvoista, näitä ei koskaan saa liikaa. :D
-
Juu, siis harmaasävyinä skannaan. Tossa Levels-ikkunassa oli mulla näköjään rgb-värit jääny vahingossa päälle. Harmaasävytilassa siis noi kuitenkin säädän, mutta ei siinä hirveästi eroa pitäisi olla vaikka rgb-tilassakin niitä säätäisi (paitsi on hiukan tarkempaa).
-
Eihän taitossa ole sitä muutettu? Joissain paikoissa on huono tapa mennä vähentämään kuvien resoa taitossa (se voi tulla myös huomaamatta PDF asetuksista) ja sitten julkaistu versio on huonompilaatuinen kuin taittoon lähetetty versio.
Aina toisinaan on kuullut sitä "ei sillä resoluutiolla oo niin väliä kun me kuitenkin vähennetään se 300:aan". Nyt noin ei kai olisi pitänyt käydä, sillä puhetta oli kokeilla 600 resolla 300 sijasta ja katsoa josko jälki paranisi. Ehkä vika oli juuri tuossa bitmapissa, tai ehkä reson pitäisi olla vielä isompi. (Jotkut ovat ohjeistaneet että mustavalkoiselle riittää 300, toiset taas sanovat että 600 on ehdoton minimi.) Pitää kokeilla vaikka skannata harmaana ja 600 reso ja sitten fiksailla viivoja... Ja lähettää harmaasävynä. Josko seuraavassa lehdessä sitten olisi jo tarkempia ja siistimpiä viivoja...?
Enterin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka käytinkin 300 resoluutiota. Viivat olivat aina skarppeja. Toisaalta kaikki kuvat olivat värillisiä, ja värikuvat ovat Anime-lehdessäkin näyttäneet paremmilta kuin pelkkä viivapiirros.
Jos saat käsiisi uusimman Animen (nro 13) niin katsopa viivojen laatua Narullassa...
-
Ehkä vika oli juuri tuossa bitmapissa, tai ehkä reson pitäisi olla vielä isompi. (Jotkut ovat ohjeistaneet että mustavalkoiselle riittää 300, toiset taas sanovat että 600 on ehdoton minimi.)
Pitäisi olla nimenomaan niin, että korkea reso ja bitmap. Jos on harmaasävynä, niin se rasteroituu ja voi tulla suttua. Ja mainitsemasi jotkut ovat kaikki oikeassa, sillä:
A) Harmaasävykuvissa (ja koskee myös värikuvia) riittää 300 (esim. valokuvat)
B) 1-bittisissä 600 on minimi
Pitää kokeilla vaikka skannata harmaana ja 600 reso ja sitten fiksailla viivoja... Ja lähettää harmaasävynä. Josko seuraavassa lehdessä sitten olisi jo tarkempia ja siistimpiä viivoja...?
Ei välttämättä toimi, jos taitosta tehdään PDF. Siellä kun normaalisti on sellainen asetus, että se muuttaa automaattisesti väri- ja harmaasävykuvissa yli 300:n menevät siihen 300. 1-bittisissä se taas laskee reson 600:een.
Enterin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka käytinkin 300 resoluutiota. Viivat olivat aina skarppeja. Toisaalta kaikki kuvat olivat värillisiä, ja värikuvat ovat Anime-lehdessäkin näyttäneet paremmilta kuin pelkkä viivapiirros.
Tää johtuu siitä, että sävykuvat yleensä ovat armollisempia, koska rasteroituminen pehmentää viivaa. Pelkässä viivapiirroksessa ei sitten ole niitä sävyjä pehmentämässä ja siksi tulee joko pikseliä tai suttua.
-
B) 1-bittisissä 600 on minimi
Ei välttämättä toimi, jos taitosta tehdään PDF. Siellä kun normaalisti on sellainen asetus, että se muuttaa automaattisesti väri- ja harmaasävykuvissa yli 300:n menevät siihen 300. 1-bittisissä se taas laskee reson 600:een.
Jos tosiaan taitoissa käytetään tällaista automatiikkaa niin ei ole ihme että monissa lehdissä viivat ovat rasteroituneet mössöksi. Nimittäin jos 1-bittisen 600dpin muuttaa 300:ksi (Veli ei kirjoittanut näin) niin siinähän häviää myös informaatiota aivan halvatusti.
Otskon kysymyksessä on olennaista mielestäni juuri resoluutio mitä parempi resoluutio esim. 600, 800 tai 1200, sitä paremmin viiva vastaa (siis viivojen suhde esim. valkoisiin alueisiin) paksuudeltaan alkuperäistä. Edellyttäen että tossa harmaasävysäädössä sitä paksuutta ei muklata liikaa.
Ite skannailen aina b&w muodossa eli 1 bittisenä (ja useimmiten 400 tai 600dpi) ku en jaksa säätää. Vain ongelmatapaukset menee tuon pidemmän kaavan kautta.
Kannattaa huomata sekin että 300dpi:n resolla rasteri näyttäytyy aina tosi krouvina. Eli jos haluaa käyttää "hienostuneita" harmaasävyjä painettaessa pelkällä mustalla ni sitten resoluution pitää olla mielellään 800 tai 1200 ja (painossa sössivät sitten tämän). Esim. Finnmanga-lehdessä viivojen lisäksi kaikki rasteripisteetkin on rasteroitu, ah tätä digionnea!
-
Esim. Finnmanga-lehdessä viivojen lisäksi kaikki rasteripisteetkin on rasteroitu, ah tätä digionnea!
Siinä on sitten 1bit m/v -kuvat muutettu harmaasävyiksi. Ei se muuten niin tee.
Timo
-
Koneet tekee virheitä ihmiset ei. :)
Tässä alkuperäinen (400dpi mv) toimitettu 1 bit Tiffinä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=e42fc84cf01c8a36cfa86fbefe231a07&action=dlattach;topic=6819.0;id=3423)
ja painetusta 600dpillä harmaasävyinä skannattu.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=e42fc84cf01c8a36cfa86fbefe231a07&action=dlattach;topic=6819.0;id=3424)
Molemmat on tässä giffinä, eli (jälkimmäinenkin lähes tulkoon) mitään poistamatta tai mitään lisäämättä. Mutta ihan samaa näkee jossain sanomalehdissä. Eli yleensä taittaja tai taittajan ohjelmat muklaa nää johkin jpg tai muuhun pakattuun muotoon tai säätää resoa, jolloin homma kärähtää.
-
Koneet tekee virheitä ihmiset ei. :)
Ööh... no joo. Tosin joku on tässä selvästi nähnyt paremmaksi vaihtaa kuvan harmaasävytilaan. Hankala ajatella että jokin ohjelma tuon tekisi ihan itsestään.
Timo
-
Tota noin, papparaiset, Veli ja Aura. Onha teille selvää että Anime-lehti sekä luultavasti myös Finnmanga painetaan diginä eikä offsettinä? Mä ainaki unohtaisin ton 1-bittisyyden kun tällasiin lehtiin töitäni lähettäisin.
-
Anime-lehti sekä luultavasti myös Finnmanga painetaan diginä eikä offsettinä? Mä ainaki unohtaisin ton 1-bittisyyden kun tällasiin lehtiin töitäni lähettäisin.
Ei ole merkistystä. Kyllä digissä pelaa ihan samat säännöt kuin muuallakin. Viivakuvat, harmaasävyt jne.
Ja kyllä Anime ihan offsetilta vaikuttaa.
Timo
-
Tota. Ei oo nyt yhtään Anime-lehteä käsillä mutta äijä tekee sen verta enempi printtiä et kaipa sä tiedät paremmin. Ei olis eka kerta ku meitsi on ihan kuutamolla.
Siinä nyt tuskin kuitenkaa meen vikaan jos kehotan kaikkia taiteilijoita kyselemään lehden taittajalta mikä on homman nimi ennen kuin lähettelee yhtään mitään tiedostoja eteenpäin. Jos kaikki lehden sivut esim. viedään painoon 300dpi harmaasävyinä ni ennemmin sarjansa tekee itse siihen formaattiin kuin antaa taittajan sooloilla.
EDIT: Niin ja onha se Anime-lehden levikkikin käsittääkseni sitä luokkaa että hulluuttahan sitä olisi diginä painattaa.
-
Ollaanhan tässä taittajan kanssa keskusteltu jo useamman kerran... Nyt skannasin 600 dpi harmaasävynä ja fiksasin viivat jonka jälkeen lähetin 1-bittisenä eteenpäin. Saas nähdä miltä jälki nyt näyttää, tulostettaessa oli aivan skarppia ja ei-tukkoista kun kokeilin printata puolta pienempänä.
-
Juu, digi ei tosiaan eroa offsetista bitmapin ja harmaasävyn välillä mitenkään. Ainoa ero on se, että digi sietää pienempää resoluutiota ainakin sävykuvissa (nimim. jopa 100dpi:llä tulostettu värikuva on näyttänyt melkein siedettävältä). Tossa Reiman esimerkissä bittikartta on tosiaan muutettu harmaasävyksi (niin ja sama koski myös sitä Auran Anime-lehden sarjaa). Syynä saattaa olla juurikin PDF. Ne, joilla on mahdollisuus katsastaa noita PDF:n säätöjä, niin Compression kohdasta näkyy noi säädöt, miten se muuttaa kuvat.
Siinä nyt tuskin kuitenkaa meen vikaan jos kehotan kaikkia taiteilijoita kyselemään lehden taittajalta mikä on homman nimi ennen kuin lähettelee yhtään mitään tiedostoja eteenpäin.
Tämä on oikein hyvä neuvo. Esim. resoluutiota koskevat ohjeistukset ovat vain ohjeistuksia ja jostain syystä taittajat ja myös painot käyttävät lisäksi omia (mahdollisesti) hyviksi huomaamiaan säätöjä.
Saas nähdä miltä jälki nyt näyttää, tulostettaessa oli aivan skarppia ja ei-tukkoista kun kokeilin printata puolta pienempänä.
Miksi tulostit puolta pienempänä? Lähetätkö skannit originaalikoossa, niin että taittaja pienentää sen oikeaan kokoon? Jos, niin syy saattaa olla siinäkin (ja jos on, niin senhän näkee sitten seuraavasta numerosta). Yleisesti kuitenkin kannattaa (jos vain mahdollista) lähettää sarja julkaisukoossa. Kuvituskuvissa asia on vähän eri, koska niitä joka tapauksessa skaalataan.
-
Miksi tulostit puolta pienempänä? Lähetätkö skannit originaalikoossa, niin että taittaja pienentää sen oikeaan kokoon? Jos, niin syy saattaa olla siinäkin (ja jos on, niin senhän näkee sitten seuraavasta numerosta). Yleisesti kuitenkin kannattaa (jos vain mahdollista) lähettää sarja julkaisukoossa. Kuvituskuvissa asia on vähän eri, koska niitä joka tapauksessa skaalataan.
Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi. Piirrän esim A5-koossa julkaistavan sarjan luonnollisesti puolta isompana, skannaan ja lähetän sitten sellaisenaan. Pitäisikö se siistimisvaiheessa pienentää puoleen?
-
Pitäisikö se siistimisvaiheessa pienentää puoleen?
Se olisi varmempaa niin. Eihän se mikään sääntö tai pakko tietenkään ole, mutta usein ne taittajat saattavat tehdä juttuja oman päänsä mukaan. Ja yllättävän monilla sarjakuvaa tuntemattomammilla taittajilla yms. on melko hatarat tiedot 1-bittisen kuvan resoluutiosuosituksista, eikä ihme, koska ei siitä meilläkään koulussa paljoa ollut.
-
Se olisi varmempaa niin. Eihän se mikään sääntö tai pakko tietenkään ole, mutta usein ne taittajat saattavat tehdä juttuja oman päänsä mukaan.
Pitää katsoa miltä seuraava sarjakuva näyttää, mutta jos se taas "muffaantuu" kokeilen skannata harmaana, pienentää 70% ja siistiä viivat sen jälkeen... Jospas sillä sitten? Taittajalle olen jo maininnut ongelmista, myös siitä että 1-bittinen muuttui maagisesti taittovaiheessa CMYKiksi.
-
Juu, digi ei tosiaan eroa offsetista bitmapin ja harmaasävyn välillä mitenkään. Ainoa ero on se, että digi sietää pienempää resoluutiota ainakin sävykuvissa (nimim. jopa 100dpi:llä tulostettu värikuva on näyttänyt melkein siedettävältä).
Eikös tää nyt oo vähä ristiriitasta että ensin sanot ettei eroa oo ja sitten heti perään kerrot että sitä kuitenkin on?
-
Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi. Piirrän esim A5-koossa julkaistavan sarjan luonnollisesti puolta isompana, skannaan ja lähetän sitten sellaisenaan.
Mä en nyt pysy enää ollenkaan mukana. Se mihin kokoon sarja on piirretty on herttaisen yhdentekevää. Se merkkaa millä resolla se on skannattu ja mitä sitten on lopulta säädetty kuvan kooksi fotariin. Nee.
Mulla itellä kesti tovin ennen kuin tajusin että GIF ei tue (ainakaan fotarifileenä) muuta kuin 72 dpi:n resoa. (Siis talletitpa millä hyväsä tarkkuudella niin avattuna se "koko" on toi!)
Minä ja vastaanottavat päät oli pitkään kummissaan kun laittelin 1-bittisiä giffejä menemään. En tajunnut että suurin osa jengistä on niin käsiä, että eivät osaa tai saa muutettua sitä giffiä johonkin haluamaansa resoluutioon...
-
Vilkuilin lehtipisteessa uusinta numeroa ja nyt juuri tässä vanhempaa yksilöä omasta hyllystä. Aika moni (lähes jokainen) harmaasävykuva oli väännetty syystä tai toisesta CMYK-tilaan. Syystä mistä ihmeestä? Siellä esim uusimman numeron Kamikaze Kaituo -arvion kuvassa näkyy selvästi neliväriprosessin rose-kuvio rasterissa ja hienoinen kohdistusvirhe. Tämä kuva olisi toistunut ihan hyvin vaikka 1bit mustavalkokuvana, kunhan vaan skannaus vaan on hoidettu kyllin isolla resoluutiolla. Ehkä Distillerin PDF-asetuksissa on käytetty Images kohdassa vääriä säätöjä. Siellä on monochrome images -kohdassa mahdollisuus valita "antialias to gray": off, 2bit, 4bit, 8bit. Eli se kannattaa pitää off-tilassa tai 1-bittikuvasta tulee harmaasävy.
Timo
-
Eikös tää nyt oo vähä ristiriitasta että ensin sanot ettei eroa oo ja sitten heti perään kerrot että sitä kuitenkin on?
Tarkoitin, että eroa ei ole kuvan muodostuksen suhteen. Ero siis on vain siinä, missä menee rajat pikselöitymisen kanssa, eli joo, kyllähän sitä eroa vähän on.
-
Mä en nyt pysy enää ollenkaan mukana. Se mihin kokoon sarja on piirretty on herttaisen yhdentekevää. Se merkkaa millä resolla se on skannattu ja mitä sitten on lopulta säädetty kuvan kooksi fotariin. Nee.
Taisin minäkin tippua jo kärryiltä... Originaali on siis A4 koossa, skannaan ja tulostan sen paperille A5 kokoon.
Tarkoittiko Veli siis tosiaan sitä, että kuva pitäisi skannauksen jälkeen pienentää puoleen? Mustavalkokuvanhan pitäisi kestää pienentämistä joka tapauksessa, mikäli siis samat säännöt pätevät sekä kopioimiseen että painamiseen kun kyseessä on 1-bittinen korkearesoluutioinen kuva.
Välillä on vaikuttanut siltä, että sarjikset menevät painettaessa tukkoon, mutta vika on kyllä ollut myös huonoissa skanneissa... luulisin.
-
Tarkoittiko Veli siis tosiaan sitä, että kuva pitäisi skannauksen jälkeen pienentää puoleen?
Tarkoitin tosiaan sitä, että skannauksen jälkeen kuva kannattaa pienentää julkaisukokoon (mikäli originaalikoko siis on isompi kuin julkaisukoko). Jostain syystä sain semmoisen käsityksen tuolla ylempää, että olet kuitenkin lähettämässä/lähettänyt originaalin kokoisen skannin, joka on isompi kuin julkaisukoko.
Reiman kommentti originaalikoosta on hyvä ja siitäkin, että ratkaisevaa on se skannausresoluutio (sen siis pitäisi olla 1-bittisessä vähintään se 600 kun kuva on julkaisukoossa).
-
Tarkoitin tosiaan sitä, että skannauksen jälkeen kuva kannattaa pienentää julkaisukokoon (mikäli originaalikoko siis on isompi kuin julkaisukoko). Jostain syystä sain semmoisen käsityksen tuolla ylempää, että olet kuitenkin lähettämässä/lähettänyt originaalin kokoisen skannin, joka on isompi kuin julkaisukoko.
Niin olen tehnytkin, en ole muuttanut kuvakokoa skannauksen jälkeen. Tulostin pienempänä ihan nähdäkseni miltä se pienennettynä näytti.
-
Siinä tapauksessa se kannattaa siis yleensä itse käsitellä ja pienentää julkaisukokoon, niin vähenee se mahdollisuus, että taittaja tekee omiaan.
-
Kun suositukset mustavalkomateriaalin resoluutiosta tuntuvat vaihtelevan 600dpi:n ja 1200dpi:n välissä päädyin aikanani sellaiseen raktaisuun strippisarjakuvani kohdalla, että skannasin materiaalin 1-bittisenä 1440dpi:llä kokoon 16,51x5,08cm, joka taitaa edustaa pienintä yleistä julkaisukokostandardia strippisarjiksilla. Useimmissa lehdissä tuo julkaisukoko on pari senttiä leveämpi eli resoluutio tippuu tuosta hieman, mutta olen tahtonut varmistaa että resoluutio varmasti riittää.
Skannattuani materiaalin 1-bittisenä olen joutunut kuitenkin muuttaamaan kuvat harmaasävyiksi lisätäkseni rasterit, tekstit yms. Bitmap-kuvien muokattavuusmahdollisuudet kun ovat olemattomat.
Käytännössä minulla on erittäin suurikokoisia grayscale-tiedostoja, joita sitten resamplaan painoa varten pienempään kokoon. Iltsikka toivoi materiaalin 600 dpi:nä kun kuvien resoluutio heidän julkaisukoossaan olisi muuten ollut 1285,798dpi :P
Onko tämä nyt systeemi nyt aivan metsästä?
(http://www.oswald.fi/kuvakirjasto/oswaldviivat.jpg)
-
Skannattuani materiaalin 1-bittisenä olen joutunut kuitenkin muuttaamaan kuvat harmaasävyiksi lisätäkseni rasterit, tekstit yms. Bitmap-kuvien muokattavuusmahdollisuudet kun ovat olemattomat.
Näin minäkin teen. Ja jos siis sävyttömässä mustavalkokuvassa pysytään (eli lisäykset ovat vain teksti ja rasteripisteet) kannattaa sivu muuttaa takaisin bitmapiksi käsittelyn jälkeen*. Ne PDF:n pakkausasetukset kun jälleen tykkäävät harmaasävykuvien resoluution laskea siihen 300:een painolaatuisessakin PDF:ssä ellei sitä erikseen muuta ja luulen, että sanomalehdissä yms. niin ei tehdä.
* Tämä poistaa esimerkkikuvassasi näkyvän rasteroitumisen (voit vaikka kokeilla muuttamalla tuon 1-bittiseksi ja tarkastelemalla sitä).
-
Okei, näinpä teen. Kiva, kiitti.
Koska kuvakokoa täytyy lehtiin lähetettäessä muuttaa, osaatko, tai osaako kukaan, sanoa onok väliä resamplaanko kuvan harmaasävyisenä ja muutan sitten bitmapiksi vai muutan ensin bitmapiksi ja resamplaan sitten?
-
Minä teen yleensä niin, että kaikki muokkaukset harmaasävyissä (tai vaihtoehtoisesti RGB:ssä, jos kyse on värisarjasta) ja vasta sitten muutan 1-bittiseksi (tai CMYKiksi, jos on siis värisarja kyseessä). En tiedä onko siitä sitten hirveästi haittaa, jos tekee toisin.
-
Minä teen yleensä niin, että kaikki muokkaukset harmaasävyissä (tai vaihtoehtoisesti RGB:ssä, jos kyse on värisarjasta) ja vasta sitten muutan 1-bittiseksi (tai CMYKiksi, jos on siis värisarja kyseessä). En tiedä onko siitä sitten hirveästi haittaa, jos tekee toisin.
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Minkä takia teet nelivärityön ensin RGB:ssä?
-
Ilmeisesti väritys kannattaisi tehdä RGB:nä, näin muistan jonkun sanoneen... (Enpähän itse voi edes muuttaa kuvaa CMYKiksi koska se säätö puuttuu PSElementsistä)
Eiköhän kuvakoko kannata muuttaa heti skannauksen jälkeen ja siistiä sitten tresholdilla? 1-bittinen tuntuu noin perinteisesti pienenevän aika huonosti...
Onko muuten väliä mikä valinta "Resample image" kohdassa on? Oletuksena bicubic, ei sano mulle mitään...
-
Onko muuten väliä mikä valinta "Resample image" kohdassa on? Oletuksena bicubic, ei sano mulle mitään...
Pienentäessä ei paljonkaan väliä, mutta suurentaessa esim bicubic tuottaa pikselistä jälkeä. Tuossa on paras silloin tuo bilinear-vaihtoehto, pehmentää tulosta. Nearest neighbour tuottaa myös suurentaessa pikselistä jälkeä, se vain kopioi uusia pikseleitä käyttäen mallinaan viereisiä pikseleitä.
Timo
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Minkä takia teet nelivärityön ensin RGB:ssä?
Kuten Aurakin muisteli "jonkun" näin suositelleen, niin minulle tämä opetettiin ihan koulussa kuvankäsittelyssä. RGB:ssä on sekin hyöty, että tiedostokoko on siinä hiukan pienempi. Esim. A4 on alle sata megaa eikä sen yli. Niin ja suositus on, että mustavalkokuvatkin käsiteltäisiin ensin RGB:nä (ja skannattaisiin värillisenä myös), mutta se on ainakin mulle ihan liikaa viilausta.
Eiköhän kuvakoko kannata muuttaa heti skannauksen jälkeen ja siistiä sitten tresholdilla? 1-bittinen tuntuu noin perinteisesti pienenevän aika huonosti...
Eikun tarkoitin, että ensin muokataan (siistitään yms.) ja pienennetään (tässä järjestyksessä) ja vasta sitten muutetaan 1-bittiseksi. Eli väritila säädetään ihan viimeiseksi juuri ennen lopullista tallennusta.
-
Niin olen tehnytkin, en ole muuttanut kuvakokoa skannauksen jälkeen. Tulostin pienempänä ihan nähdäkseni miltä se pienennettynä näytti.
Tiedätkö että käyttämäsi tulostin pystyy 800dpi tarkkuuteen. Tuohan se tarkkuus sitten on. Jos tulostit jollain oikke vanhalla laserilla niin se ei pysty kuin 400dpi:n vaikka tiedosto olisikin (tässä tapauksessa julkaisukoossa 800dpi:tä.)
Tämä resoluutioasia on sellainen juttu että se kannattaa opetella ymmärtämään.
Kaltsun kommentti tyyliin: "Kannattaa tarkistaa taittajalta" toimii tasan sinne asti kun taittaja itse ymmärtää mitään duuniensa päälle. Aivan kaikki eivät ymmärrä. MOT.
-
Että mä rakastan tietokoneita... kiusaus heittää koko rakkine softineen järveen on suuri, mutta eipä se pahemmin auttaisi...
Täsä resoluutioasiassa (ja kaikessa muussakin tietokoneisiin ja julkaisuun liittyvässä) on ollut se hankaluus, että on kuullut hieman ristiriitaisia neuvoja. Mutta eiköhän se tästä. Viimeistään silloin kun koulussa päästään siihen pisteeseen että näitä asioita käydään kunnolla läpi.
-
Ehkä tästä lukee jo jossain, vaan kun en löydä kysyn joka tapauksessa...
Jos on tekemässä sarjakuvaa muotoon mv+lisäväri, kuinka kannattaa toimia? Lähtetäänkö tiedosto eps:nä muodossa grayscale + lisäväri? Tulisiko resoluution olla CMYK-maailman mukaisesti 300 vai hyvin korkea, kuten Bitmap-kuvissa?
-
Jos on tekemässä sarjakuvaa muotoon mv+lisäväri, kuinka kannattaa toimia? Lähtetäänkö tiedosto eps:nä muodossa grayscale + lisäväri? Tulisiko resoluution olla CMYK-maailman mukaisesti 300 vai hyvin korkea, kuten Bitmap-kuvissa?
Helpoin tapa olisi varmaan pistää sivu 1-bittisenä 600 dpi:nä taitto-ohjelmaan (esim. InDesign myös vektoriohjelmat käy) ja lätkäistä siinä siihen se kakkosväri (kunhan olet tarkkana, että se kakkosväri on spottiväri eikä CMYK). Sitten teet siitä PDF:n ja lähetät taittoon/painoon.
Riippuen vähän siitä kakkosvärin määrästä myös 300:n resoluutio voi riittää (eli jos lisäväriä on paljon), mutta jos sitä on vain jonkin verran, on tuo ylläoleva tapa ehkä paras.
-
Pitänee kysyä tästäkin vielä, sori jos kyselen tyhmiä, mutta tuntuu siltä että jokin on yhä epäselvää... (Väärä aivopuoliskoko? :()
Skannasin A3-originaalit 600 dpin resoluutiolla. Jäljestä siis pitäisi tulla ookoo (mikäli taittaja ei tee muutoksia) jos siistin ensin viivat tresholdilla, pienennän kuvan (resample image -> bilinear) ja muutan 1-bittiseksi. Kannattaako tekstit lisätä ennen pienentämistä vai sen jälkeen? Entä kannattaako kuva muuttaa 1200 resoluutioon muuttaessa bitmapiksi vai muuttaako se taas julkaisukoon vääräksi?
-
Sitten teet siitä PDF:n ja lähetät taittoon/painoon.
Kokeilepa myös tätä pdf:n tekoon:
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=demo
Ohjelma olettaa tussaustiedoston olevan 1-bittinen. Väritys voi olla bittisyydeltään mikä vain (1-bittinen, RGB, Grayscale, CMYK jne). Ainoa erikoisuus, minkä tuo ohjelma tekee, on se että muuttaa tussauksen valkoisen eli tyhjän täysin läpinäkyväksi ja painaa tussauksen mustan overprinttinä.
Ei vaadi mitään resoluutioita, mutta suositus tussaukseen on julkaisukoossa 900-1200dpi ja väritykseen 300dpi.
Tiedostot kannattaa pakata lzw-pakkauksella ennen lähettämistä, jotta uploadaus menee nopsemmin.
Suosittelen käyttämään tämän tyyppistä tapaa, eikä vektoriohjelmia, koska niissä on pdf-asetuksia niin paljon, että mikä vain voi mennä vikaan, eikä koskaan voi olla varma että asetukset menevät aina oikein. Minun tavassani taas pdf-asetukset ovat aina oikein.
Ohjelma on täysin automaattinen eikä kukaan näe tiedostojasi (en edes minä). Tiedostoja ei tallenneta mihinkään eikä myöskään tiedostojen määriä eikä mitään tietoja, en edes tiedä kuinka moni on käyttänyt tuota palvelua. Näen vain kuinka monta kertaa tuo sivu on ladattu. Tiedostot poistuvat serveriltä heti kun skriptin suoritus päättyy eli silloin kun pdf-tiedosto on valmis ladattavaksi.
Ohjelman voi (mielestäni) helposti laittaa omalle koneelleenkin, eikä työpöytälisenssi PDFlibiin maksa kuin vajaa 200 e. Itse maksoin tuosta serveriversiosta jotain 800 e.
-
Timo, kokeilin ohjelmaasi ja kyllähän tuo ohjelma toimi. Ongelmani tässä viivat ja väritys eri resoluutiolla-tekniikassa on kuitenkin nykyisin se, että tussiviivani on muuttunut melko ohueksi ja rich black ei käytännössä toimi, sillä maalatessani väritiedostosta tussiviivojen alla olevat kohteet neljä pikseliä tussiviivaa ohuempana jää valinnaksi monissa kohdissa 0 pikseliä... eli "rich black" ei ohuimmissa kohdissa käytännössä toteudu, sillä jäljelle jää pelkkä k100 korkeareson layerista. Jos maalaan tussiviivojen alle jääviä pintoja kaksi pikseliä tussiviivaa ohuempana, siis pikseli pois kummastakin reunasta, valinnat eivät katoa mistään kohdasta ja viiva säilyy rich blackina kauttaaltaan, mutta värin ja viivan raja irvistää ikävästi valmiissa kuvassa:
(http://www.oswald.fi/kuvakirjasto/pdfongelma.png)
Skannattu viivani on tosin ollut "vain" 720 dpi ja voisin jatkossa skannata koko jutun 900-1200dpi:llä, jolloin viivan alle tulevaa harmaata on mahdollista luoda tekemällä viivasta magic wandilla valinnan ja vähentämällä tosiaan tuon 4 pikseliä ilman että valinta katoaa mistään kohdasta kokonaan, mutta: olen ymmärtänyt että herrat Ronkainen ja Loponen eivät edes laita väriä viivan alle... miten tämä on mahdollista? Eiväthän 300dpi:n väritiedoston ja 600dpi:n viivatiedoston raja voi millään kohdata saumattomasti?
Syy miksi en ole tahtonut käyttää 900-1200dpi:n resoluutiota enää nykyisin viivassa on ollut että olen ymmärtänyt ettei lehdissä viivaa kuitenkaan paineta kuin 600-720 dpi:n tarkkuudella. Olenko väärässä?
Syndikaatista neuvoivat toimittamaan kaiken materiaalin 400dpi:nä. Houkutus olisi suuri :P
-
Kannattaako tekstit lisätä ennen pienentämistä vai sen jälkeen?
Se on oikeastaan ihan sama. Itse teen nykyisin (lähinnä väritöissä) niin, että teen tekstauksen InDesignissä/Illustratorissa eli samalla kun yhdistän värin ja viivan, niin teen tekstin ja puhekuplat. Näin teksti pysyy varmasti koko ajan skarppina (ellei taitossa pdf:ää muuteta kuvaksi ja pienennetä resoluutiota). Omissa jutuissa (kuten uusimmassa Kompastuskivessä) teen tekstauksen suoraan taittoon samalla periaatteella.
Entä kannattaako kuva muuttaa 1200 resoluutioon muuttaessa bitmapiksi vai muuttaako se taas julkaisukoon vääräksi?
Riippuu minkä kokoisena se A3 originaali julkaistaan. 600:n resoluutiolla siitä tulee A5-kokoinen, kun resoluutio nostetaan 1200:een. Tietenkin siitä voi tehdä aanelosenkin 1200:n resoluutiolla, mutta sitten ohjelma keksii sinne puuttuvat pikselit.
mutta: olen ymmärtänyt että herrat Ronkainen ja Loponen eivät edes laita väriä viivan alle... miten tämä on mahdollista? Eiväthän 300dpi:n väritiedoston ja 600dpi:n viivatiedoston raja voi millään kohdata saumattomasti?
Kyllä minä väritän viivojenkin alle. Kun aloitan värittämisen, vedän heti koko sivulle jonkun värin (vaikka sinne tuliskin valkoista) ja alan värittämään sen päälle.
Syy miksi en ole tahtonut käyttää 900-1200dpi:n resoluutiota enää nykyisin viivassa on ollut että olen ymmärtänyt ettei lehdissä viivaa kuitenkaan paineta kuin 600-720 dpi:n tarkkuudella. Olenko väärässä?
Et hirveän. Tuo Timon kertoma 900-1200 resoluutio on tosiaan suositeltava, mutta siitä huolimatta minimi eli 600:n resoluutio on useimmissa tapauksissa täysin riittävä (malliksi voit käydä vaikka vilkaisemassa Tähtivaeltajan numerosta 2/05 löytyvää Kersantti Napalmia, joka siis on 600:n resoluutiolla, eikä siinä ole nähtävillä lainkaan pikselöitymistä).
Syndikaatista neuvoivat toimittamaan kaiken materiaalin 400dpi:nä. Houkutus olisi suuri :P
Syndikaatin kautta aineisto menee yleensä sanomalehtiin, joissa resoluutiomäärät ovat tavallista pienempiä, joten tuo saattaa hyvinkin olla riittävä. Väritöissä 300:n resoluutiolla tehdyt jutut ovat ainakin minulla tulleet ihan hyvinä ulos, vaikka juuri ja juuri silminnähtävää rasteroitumista (ei siis pikselöitymistä) onkin havaittavissa.
-
Riippuu minkä kokoisena se A3 originaali julkaistaan. 600:n resoluutiolla siitä tulee A5-kokoinen, kun resoluutio nostetaan 1200:een. Tietenkin siitä voi tehdä aanelosenkin 1200:n resoluutiolla, mutta sitten ohjelma keksii sinne puuttuvat pikselit.
Eli jos resoluution nostaa 900:aan kuvasta tulee A4? Vai menikö se nyt oikein...
Jos skannaan tuon A3 kokoisen sivun 600 resolla, kannattaako koko ennen taittajalle lähettämistä kuitenkin fiksata muuttamalla kuvan kokoa eikä resoluutiota? Vai tuleeko siitä painettaessa A4 kokoinen jos skannaankin 900:lla? Vai muuttuuko julkaisukoko vasta kun resoluutiota muuttaa jälkikäteen?
-
Eli jos resoluution nostaa 900:aan kuvasta tulee A4? Vai menikö se nyt oikein...
Jos skannaan tuon A3 kokoisen sivun 600 resolla, kannattaako koko ennen taittajalle lähettämistä kuitenkin fiksata muuttamalla kuvan kokoa eikä resoluutiota? Vai tuleeko siitä painettaessa A4 kokoinen jos skannaankin 900:lla? Vai muuttuuko julkaisukoko vasta kun resoluutiota muuttaa jälkikäteen?
Resoluutio tarkoittaa ihan kirjaimellisesti , että kuinka monta kuvatiedoston pikseliä tulostetaan 25,4mm (tuuman) palalle paperia.
Eli julkaisukoko tuumissa on kuvan leveys pikseleinä jaettuna resoluutiolla.
-
Eli jos resoluution nostaa 900:aan kuvasta tulee A4? Vai menikö se nyt oikein...
Suunnilleen. Ihan puhtaan A3:n pienentäminen A4:ksi kasvattaa resoluution näköjään 848,6:een. Pienentäminen kannattaa kuitenkin tehdä niin, että ruksi kohdasta resample image, on poissa. Tuolla tavalla se säilyttää pikselimäärän koko ajan samana, joten ei vahingossa voi lisätä pikseleitä (jotka ohjelma siis keksii itse). Photoshopilla pienennettäessä pystyt myös kaiken aikaa näkemään muutokset. Image size -valikossahan tiedoston koko on sekä pikseleinä (Pixel dimensions), dokumentin kokona (Document size eli fyysinen koko) ja resoluutio. Jos kohdassa Resample image on ruksi resoluution muuttaminen ei vaikuta fyysiseen kokoon eikä pikselikoon muuttaminen vaikuta resoluutioon.
Jos skannaan tuon A3 kokoisen sivun 600 resolla, kannattaako koko ennen taittajalle lähettämistä kuitenkin fiksata muuttamalla kuvan kokoa eikä resoluutiota?
Jos haluaa homman olevan mahdollisimman varmaa, niin kuvahan kannattaa tehdä itse mahdollisimman valmiiksi mukaanlukien julkaisukoko (jos on tiedossa). Jos tarkka julkaisukoko ei ole tiedossa, niin sitten on hyvä jättää selkeästi isoksi (sekä fyysinen koko että resoluutio), jolloin kuvan laadun heikentymisen vaara vähenee (vaikka taittaja voi tietenkin edelleen tehdä omia säätöjään).
-
Kiitoksia!
Yleensä olen lähettänyt pienentämättömänä vaikka julkaisukoko olisikin saatavissa, ja yleensä kuvat pysyvätkin skarppina... nämä jutut olisi kuitenkin syytä oppia tajuamaan. Inhoan resoluutiojuttuja, rakettitiedettä sellaisen silmissä joka sai lyhyestä matikasta viitosen. (Tai sinne päin.)
-
Eli jos resoluution nostaa 900:aan kuvasta tulee A4? Vai menikö se nyt oikein...
Nää menee näin (oletuksena siis yksi ja sama kuva jonka fyysinen painokoko muuttuu)): A3 300 dpi = A4 400dpi= A5 600dpi= A6 800 dpi
Vastaavasti: A3 skannattuna 600 dpi:llä on koon muuttuessa A4 800dpi = A5 1200dpi = A6 1600 dpi
Maatalousjärjellä ajateltuna A4 on puolet korkeampi kuin A6 (ja A5 puolet A3:sta) joten kuvassa on silloin myös puolet enemmän pikseleitä (eli tarkkuutta
Jos skannaan tuon A3 kokoisen sivun 600:n resolla, kannattaako koko ennen taittajalle lähettämistä kuitenkin fiksata muuttamalla kuvan kokoa eikä resoluutiota? Vai tuleeko siitä painettaessa A4 kokoinen jos skannaankin 900:lla? Vai muuttuuko julkaisukoko vasta kun resoluutiota muuttaa jälkikäteen?
Resoluutio on tarkkuus. Kuvan fyysinen koko paperilla riippuu tarkkuudesta koska kuvassa (silloin kun sen teet) on se tietty määrä pikseleitä.
Kaikkea voi säätää Fotarissa yhtä aikaa tai erikseen! Tarkkuutta voi kuitenkin oikeastaan vain heikentää. Julkaisukokoa voi muutella vapaasti kunhan antaa myös resoluution muuttua. Sanomattakin on selvää että jos kuvaa pienentäessä resoluutio kiipeää suuremmaksi kuin mitä lehdessä käytetään (tai mitä printteri tekee), niin painossa se tarkkuus tipahtaa kuitenkin sitten automaattisesti. Jos haluat olla perillä siitä millaisena (yksityiskohtiensa puolesta) kuva toistuu sovitat kuvasi kohdemedian tarjoamaan maksimitarkkuuteen. Kysymyksesi liittyi kai tähän?
Itse tykkään mieluummin skannata kuvan suurin piirtein oikealla tarkkuudella mieluummin kuin muuttaa tarkkuutta vasta ennen painoon laittamista (tällöin näen alusta asti mitä on mukana ja mitä ei).
-
Itse tykkään mieluummin skannata kuvan suurin piirtein oikealla tarkkuudella mieluummin kuin muuttaa tarkkuutta vasta ennen painoon laittamista (tällöin näen alusta asti mitä on mukana ja mitä ei).
Hyvä pointti. Itse en toimi näin, kun olen niin laiska. Eli noista mun töistä kun ei ihan aina voi olla varma, että kunka erikokoisina niitä tarvitaan, niin skannauskertoja vähentääkseni skannaan kerran isolla resoluutiolla (samalla teen myös digitaalista arkistoa ja siinä on hyvä olla iso resoluutio).
Toinen syy on se, että käytännössä näyttö on aika huono printtikuvan malli, joten harvoin teen mitään selkeitä päätöksiä pelkän näytön kuvan avulla (esim. värisarjakuvat teen siinä mielessä sokkona, että vasta painettuna näen, millaisia niistä tulee, ja ero on yleensä huomattava - printissä tietenkin parempi).
-
Mustavalkopiirrosta skannatessa on aina sanottu että minimiresoluutio on se 600, mutta tuolloinhan kuvan fyysinen koko on reippaasti yli julkaisukoon kun originaali on kaksi kertaa isompi. Jos siis A3:sen skannaa suoraan 800 dpi:llä niin kokoa ei tarvitse enää muuttaa taittoa varten? Tai taitaahan sitä tarvita fiksailla jos sivun marginaalit ovatkin pari senttiä pienemmät...
-
...rich black ei käytännössä toimi, sillä maalatessani väritiedostosta tussiviivojen alla olevat kohteet neljä pikseliä tussiviivaa ohuempana jää valinnaksi monissa kohdissa 0 pikseliä...
Ohuiden viivojen alle ei välttämättä tarvita rich blackia, tarve on suurempi isoilla mustilla alueilla.
Eiväthän 300dpi:n väritiedoston ja 600dpi:n viivatiedoston raja voi millään kohdata saumattomasti?
Eivät ne juuri koskaan täysin kohtaakaan. Siksi on hyvä, että väriä menee aina viivan päälle/alle. Mutta värien viivojen päälle menemisestä ei ole mitään hyötyä, jos mustaa ei merkitä overprintiksi, koska väripinnat CMY-väripelleiltä leikkautuvat normaalisti auki viivan kohdalta. Siksi omassa pdf-työnkulussani tussauksen musta merkitään aina automaattisesti overprintiksi.
Väritykseen on huomattava apu wintopo-ohjelmasta (freeware):
http://wintopo.com/
Syy miksi en ole tahtonut käyttää 900-1200dpi:n resoluutiota enää nykyisin viivassa on ollut että olen ymmärtänyt ettei lehdissä viivaa kuitenkaan paineta kuin 600-720 dpi:n tarkkuudella. Olenko väärässä?
Kyllä ne painetaan (pitäisi painaa) isommalla tarkkuudella. Kirjapainojen painolevytulostimet tulostavat kaikki väripellit (CMYK) isolla tarkkuudella 1000-3600 dpi, joten on puppua että tarkkuus olisi vain 600-720 dpi. Digipainot on asia erikseen, mutta käytännössä kaikki lehdet painetaan offsetilla käyttäen painolevytulostimia.
Syndikaatista neuvoivat toimittamaan kaiken materiaalin 400dpi:nä. Houkutus olisi suuri :P
Mikä syndikaatti näin neuvoo? Värimateriaaliin hyvälle taidepainopaperille värityksen resoluutiovaatimus voi olla 400dpi, mutta normaalisti 300 dpi riittää. Tussaus on taas eri juttu. Siinä pitää olla 900-1200dpi, jotta vältetään pikselöityminen. Pikselöitymistä kompensoi musteen leviäminen painopaperilla. Leviäminen on sitä suurempaa, mitä huokoisempaa painopaperi on. Jos olet varma, että painetaan aina vain huokoiselle paperille, voi tussauksen tarkkuudeksi riittääkin 600 dpi, mutta jos samaa käytetään joskus vaikka hyvälaatuisessa aikakauslehdessä, pikselöitymisen erottumista ei voi välttää.
-
Mustavalkopiirrosta skannatessa on aina sanottu että minimiresoluutio on se 600, mutta tuolloinhan kuvan fyysinen koko on reippaasti yli julkaisukoon kun originaali on kaksi kertaa isompi.
Sekä resoluutiota että fyysistä kokoa voi muuttaa esim. Photoshopissa, eikä niitä tarvitse muuttaa suhteessa toisiinsa (paitsi jos isontaa, jolloin ohjelma lisää itse pikseleitä, jos alkuperäiset eivät riitä). Toisin sanoen voit Photoshopissa pienentää fyysisen koon A4:ksi (ruksi siinä Resample imagessa) ja sitten (jos on joku muu) pistät resoluutioksi 600 (jos siis sen haluat), joka vähentää pikselimäärää. Jos haluat pikselimäärän pysyvän samana kuin alkuperäisessä kuvassa, niin sitten ruksi Resample imagesta pois, jolloin fyysisen koon muuttaminen kasvattaa resoluutiota.
Jos siis A3:sen skannaa suoraan 800 dpi:llä niin kokoa ei tarvitse enää muuttaa taittoa varten?
Tarvitsee. Eli perusskannerihan skannaa kuvan samankokoisena kuin mitä se on (on skannereita, joissa kohdekoon voi määrittää skannatessa resoluution yhteydessä, mutta siitä ei kai puhuta nyt?). Eli riippumatta siitä, millä resoluutiolla skannaat, skannauksen fyysinen koko on sama kuin skannatun kuvan. Kuvan fyysistä kokoa pääset muuttamaan vasta kuvankäsittelyohjelmassa, ellei skannausohjelmassa ole siihen erikseen mahdollisuutta.
Siis: jos skannaat kuvaa, joka pienennetään, niin skannausresoluutioksi riittää pienempi kuin lopullisen kuvan resoluutio (puhtaan A3:n pienentäminen puhtaaksi A4:ksi vaatii n. 424 dpi:n resoluution).
-
Sarja A5 - A4 - A3 ei mene 100% - 150% - 200% vaan 100% - noin 141% -200%, vai kuinka?
Joten resoluutiot menevät 300 - noin 212 - 150 ja toisinpäin 600 - noin 848 - 1200.
-
Sarja A5 - A4 - A3 ei mene 100% - 150% - 200% vaan 100% - noin 141% -200%, vai kuinka?
Nyt mun pää hajoaa lopullisesti. Mutta joo, kun pienennettynä puoleen on 70% niin toi 141 kuulostaa loogiselta.
-
Sen kun vain kokeilee photarissa:
300 dpi:illä A3 eli 29.7 x 42cm,
600:lla resamplaamaton tuottaa tulokseksi 14.85 x 21 cm,
1200 = 7.43 x 10.5 cm
600 dpi:llä skannattu A3, vaihdetaan reso 300 dpi = 59,4 x 84 cm
Timo
-
Nyt mun pää hajoaa lopullisesti. Mutta joo, kun pienennettynä puoleen on 70% niin toi 141 kuulostaa loogiselta.
Joo paitti ettei se ole 70% vaan
70,710678118654752440084436210485... %
Elikkä neliöjuuri puoli , joka siis on kuvion sivun pienenys kun sen pinta-ala pienennetään puoleen. :D
Ja toisin päin tietenkin kahden neliöjuuri (1,4142..)
-
mikä on paras kikka saada katkonainen ja suttuinen tussiviiva ehjäksi ja tasaiseksi? Paperilla jälki näyttää hyvin siistiltä, mutta näyttää ruudulla kamalalta.
Jos haluat säilyttää kuvan 1-bittisenä (vain musta ja valkoinen) mutta siistiä suhruiset viivat, kannattaa kokeilla Photoshopin Median -filtteriä (Filter -> Noise -> Median). Jotta filtteri toimii, kuva täytyy ensin muuttaa RGB-muotoiseksi, mutta Median siistii söhryt viivoista tuomatta mukaan mitään välivärejä. Tämän jälkeen kuvan voi muuttaa takaisin bitmapiksi.
Esimerkki (Ennen - Jälkeen):
(http://www.futurecrew.com/skaven/share/kvaak/median.gif)
Kuten huomaat, mustavalkoisesta viivasta häviää söhryt. Mutta muista, että Median myös pyöristää kaikki terävät kulmat, joten jos haluat säilyttää ne, kannattaa jättää kärjet ja kulmat valitun alueen ulkopuolelle ja filtteröidä vain viivojen varret. Menee vähän nysväämisen puolelle, mutta lopputulos on aika siisti.
-
Saman tuloksen saa (viivaa muuttamatta) myös tasoilla ja kaarilla fiksattua. Itse skannaan nykyään kaiken harmaasävynä (enkä kumita tussauksia) ja poistan kaaria säätämällä lyikkärit. Toimii hyvin. Harmaasävystä sitten vain bittikartaksi (50% tresholdilla).
-
Kokeilepa myös tätä pdf:n tekoon:
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=demo
Ohjelma olettaa tussaustiedoston olevan 1-bittinen. Väritys voi olla bittisyydeltään mikä vain (1-bittinen, RGB, Grayscale, CMYK jne). Ainoa erikoisuus, minkä tuo ohjelma tekee, on se että muuttaa tussauksen valkoisen eli tyhjän täysin läpinäkyväksi ja painaa tussauksen mustan overprinttinä.
Tuli tästä mieleen, kun meilläkin koululla ohjeistetaan opiskelijoita tekemään PDF distillerillä, niin että ensin tehdään tiedostosta .ps-tiedosto ja vasta siitä PDF. Tuossahan ps:n teko jää kokonaan väliin.
En tiedä, mitä ongelmia tuosta ps:n tekemättä jättämisestä voisi koitua. Oman kokemuksen mukaan (kaikki taitot yms. teen yleensä suoraan taitto-ohjelmalla PDF:ksi, kun ei distilleriä ole) ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia.
-
...ensin tehdään tiedostosta .ps-tiedosto ja vasta siitä PDF. Tuossahan ps:n teko jää kokonaan väliin.
...En tiedä, mitä ongelmia tuosta ps:n tekemättä jättämisestä voisi koitua...
Kaikkien ohjelmien oma pdf-exportteri ei ole riittävä ominaisuuksiltaan suoraan painokelpoisen pdf:n tekoon. Esim. Freehand 9:n pdf-exportteria ei suositella. Siksi ps ja sitten pdf.
Adoben uusimmissa ohjelmissa on hyvät exportterit, ja niissä pitäisi onnistua suoraan pdf:ksi. ps:n tekeminen distillerillä on vähän vanhahtava tapa.
Omassa pdf-työnkulussani ps:n tekoa ei tarvita, koska taustalla oleva pdflib pystyy tekemään suoraan laadukkaan pdf:n.
-
Anteeksi, jos siivutan vain aihetta, mut miten värikuvat saa skannattuu suoraan CMYK-skaalalla?
-
Anteeksi, jos siivutan vain aihetta, mut miten värikuvat saa skannattuu suoraan CMYK-skaalalla?
Skannerit (kuten digikameratkin) tekevät natiivisti RGB:tä. Eli muunnos täytyy tehdä kuvankäsittelyohjelmassa.
-
Huoh!
Luin kaikki 6 sivua läpi...olen hämmentynyt..nyt menen pimeään komeroon.
Teen sarjis sivuni a3 kokoon ja se on 3 rivi sarjis joten piirrän yhden rivin aina a4selle, täten minulle tulee 3 a4sta. Omistan vain a4 skannerin joten joudun skannaamaan kolmesti. Tulostus kooksi olen ajatellut a5 (mutta luultavasti laitan vain nettiin, mutta tuleepahan reenattua tätäkin puolta).
Kuvittelisin että 600 resoluutio riittäisi per skannaus?
Mutta entä jos jollekin sivulle tulisi vain kaksi isoa ruutua, eli tarvitsisis vain 2 a4 paperia skannata. Pitäisikö sillon resoluutiota muuttaa, jotta sivut olisivat yhtä isoja?
-
kaksi isoa ruutua, eli tarvitsisis vain 2 a4 paperia skannata. Pitäisikö sillon resoluutiota muuttaa, jotta sivut olisivat yhtä isoja?
Pitää.
Jos suhde lopulliseen kokoon pysyy samana silloin ei pidä. Eli siis ruudun leveys.
-
Minulla on ongelmia luonnosviivojen häivytyksessä. En omista valopöytää joten olen käyttänyt sellaista taktiikkaa, että skannaan sarjakuvan koneelle ja tulostan sen sitten paperille ja tussaan tulostetulle paperille. Myöhemmin skannatessa tulee vaikeuksia luonnosviivojen hävityksessä, olen kyllä kokeillut sitäkin, että vaihdan luonnosviivat sinertäviksi, jotta häivytys olisi helpomaa. Ei jaksaisi kumitella tietokoneella jokaista viivaa erikseen. Joo en tiiä tajuaako tästä mitään.
ps. Onko olemassa piirustuspöytää, joka sisältäisi valopöydän? :D
-
En ole varma onko tästä jo keskusteltu, mutta en löytänyt ainakaan haulla mitään...
Millä tavalla Photoshopissa saa poistettua viivojen sisälle (tai ulkopuolelle) jäävät yksittäiset pikselit? Vai onko siihen mitään järkevää tapaa?
Skannaan kuvat harmaasävynä ja siistin ne sitten thresholdilla pienentämisen jälkeen, mutta viivojen sisään tuppaa yleensä jäämään jonkin verran pikseleitä. Jos thresholdia lisää niin paljon että kaikki pikselit häviävät viivojen sisältä, tuntuu viiva muuttuvan liikaa ja vaaleille alueille ilmestyy suttuja.
Toinen kysymys, tarvitseeko näistä yksittäisistä pikseleistä edes välittää? Muistan jonkun jossain sanoneen että viivojen sisälle jäävät pikselit ovat paha, mutta harvemmin niitä painotuotteesta huomaa...
ps. Onko olemassa piirustuspöytää, joka sisältäisi valopöydän? :D
Ainakin jotkut käyttävät valopöytää piirustuspöytänä.
Muuten tuo taktiikka kuulostaa kovin työläältä. Jos viivat ovat sinisiä voisi tietenkin kokeilla ottaa piirroksesta valokopio ja skannata sitten se... Photarissa näyttäisi toimivan Levels, siinä kun säätelee Input Levelsiä häviää sininen ja musta jää nätisti jäljelle.
-
Millä tavalla Photoshopissa saa poistettua viivojen sisälle (tai ulkopuolelle) jäävät yksittäiset pikselit? Vai onko siihen mitään järkevää tapaa?
Oisko näyttää jotain esimerkkikuvaa. Minä en ainakaan tällä selityksellä osaa vastata. Siis jos oikein ymmärsit, niin tarkoitat mustassa näkyvää sävyvaihtelua?
Lisäksi voisit kertoa, että onko kuva tarkoitus julkaista 1-bittisenä (viivapiirros) vai harmaasävynä (ja jos harmaasävynä, niin millaisena harmaasävynä: rasteroituna vai sävytettynä).
Skannaan kuvat harmaasävynä ja siistin ne sitten thresholdilla pienentämisen jälkeen, mutta viivojen sisään tuppaa yleensä jäämään jonkin verran pikseleitä.
Mitä jos ensin tekisit muut käsittelyt ja vasta viimeiseksi pienentäisit? Itse teen yleensä näin. Muutenkin olen kovin laiska korjailuissa ja periaatteessa hoidan koko homman tasoilla. Eli tumma ja vaalea pää liki yhteen, niin kaikki vähänkin harmaammat alueet katoavat ja tuloksena on selkeä mustavalkopiirros. Sitten vielä muutan sen 1-bittiseksi 50%-thresholdilla.
Ainakin jotkut käyttävät valopöytää piirustuspöytänä.
Niin ja liikkeellä on myös painoissa käytettyjä taittopöytiä. Niitä on eri kokoisena ihan mielettömän suurista pienempiin. Mulla on itellä sellainen (jonka ostin koulusta, kun niitä poistivat*). Nää taittopöydät siis yleensä ovat ihan kunnon pöytiä, joissa pystyy pöytätasoa kallistamaan ja nostamaan ja laskemaan ja se on myös valopöytä. Oikein kätevä vekotin.
* Kannattaa siis kysellä oppilaitoksilta, joissa opetetaan graafista alaa. Jos eivät ole jo ehtineet poistaa kaikkia, saattavat myydä halvalla (itse maksoin omastani 10 euroa). Myös erilaiset mainostoimistot, arkkitehtitoimistot, lehtien toimitukset ja painot ovat paikkoja, joista noita voi kysellä.
-
Oisko näyttää jotain esimerkkikuvaa. Minä en ainakaan tällä selityksellä osaa vastata. Siis jos oikein ymmärsit, niin tarkoitat mustassa näkyvää sävyvaihtelua?
Lisäksi voisit kertoa, että onko kuva tarkoitus julkaista 1-bittisenä (viivapiirros) vai harmaasävynä (ja jos harmaasävynä, niin millaisena harmaasävynä: rasteroituna vai sävytettynä).
Lähinnä 1-bittisiä kuvia tässä tarkoitin. Skannatessa viivoihin jää sävyvaihtelua enkä ole saanut kaikkia sotkuja kunnialla pois edes tummentamalla viivoja. Liitteessä näkyy viiva ennen thresholdia ja sen jälkeen.
Mitä jos ensin tekisit muut käsittelyt ja vasta viimeiseksi pienentäisit? Itse teen yleensä näin.
Joskus tein niinkin, mutta toisaalta sain ohjeeksi että kuva kannattaa pienentää ennen thresholdia koska siinä on vielä eniten viivainformaatiota. Tein muutamia kokeiluja enkä huomannut viivan siisteydessä mainittavaa eroa. Bitmapiksi muuttaminen lienee kuitenkin viisainta tehdä vasta pienentämisen jälkeen?
Muutenkin olen kovin laiska korjailuissa ja periaatteessa hoidan koko homman tasoilla. Eli tumma ja vaalea pää liki yhteen, niin kaikki vähänkin harmaammat alueet katoavat ja tuloksena on selkeä mustavalkopiirros. Sitten vielä muutan sen 1-bittiseksi 50%-thresholdilla.
Kokeilin tätä ja tulos oli suunnilleen sama kuin thresholdilla, myös pieniä pikseleitä tuppasi jäämään viivojen sisälle. Hieman säätelemällä sain nekin pois mutta viiva alkoi herkästi kärsiä.
-
Entäs jos ennen bitmapiksi muuttamista yksinkertaisesti klikkaat magic wandilla valkoisia alueita niin että threshold on vaikka 10 ja contiguous pois päältä -> kaikki valkoiset alueet tulevat valituiksi.
Tämän jälkeen klikkaat ruksin siihen contiguousiin ja poistat kaikki valkoiset alueet yksitellen valinnoista, jolloin valituiksi jäävät pelkät viivojen sisällä olevat valkoiset pikselit.
Seuraavaksi otat paintbucketin, valitset mustan värin ja contiguous pois päältä -> etsit valkoisen pikselin viivan sisältä ja klikkaat (tarkista että threshold on taas jotain 10 tienoilla), jolloin kaikki valkoiset pikselit viivojen sisällä värjääntyvät. Nyt voit poistaa valinnat ja muuttaa kuvan bitmapiksi.
-
Tuskin yksittäinen valkoinen pikseli erottuu mustan viivan keskeltä painetussa kuvassa. Paperikin imee väriä sen verran että se menee tukkoon.
Timo
-
Mä en välitä niistä pienistä pisteistä oikeastaan lainkaan. Pahimmat ja näkyvimmät nopsasti poistan milloin milläkin työkalulla. Lähinnä se näyttää pahalta, jos tussipiirros skannataan ja jätetään grayscaleksi, jolloin valkoinen ja musta ovat harmaita mössöjä. Mutta ei niin juuri kukaan enää tee.
-
Hienoa, se on tärkein tieto että pikseleistä ei tarvitse välittää. :) Eniten ovat ärsyttäneet laajoihin mustiin alueisiin jäävät valkoiset pisteet, mutta ei varmaan mitään niin suurta etteikö se häviäisi painettaessa.
Tämän jälkeen klikkaat ruksin siihen contiguousiin ja poistat kaikki valkoiset alueet yksitellen valinnoista, jolloin valituiksi jäävät pelkät viivojen sisällä olevat valkoiset pikselit.
Tekniikka on kovin työläs jos yksityiskohtia on paljon, mutta yksinkertaisempiin kuviin se käy. Esim logoihin en ehkä uskaltaisi jättää pikseleitä, ja niissähän harvemmin on paljon yksityiskohtia.
-
Joo, noin pienet ei todennäköisesti näy missään (painomuste kummiski leviää sen verran, että ne menee umpeen, jos ei muuta).
Bitmapiksi muuttaminen lienee kuitenkin viisainta tehdä vasta pienentämisen jälkeen?
Joo. Kaikki mahdolliset säädöt joko harmaasävy- tai rgb-tilassa ja vasta sitten muutos lopulliseen (rgb-tila on tietenkin turha, jos skannaa harmaasävynä).
Kokeilin tätä ja tulos oli suunnilleen sama kuin thresholdilla, myös pieniä pikseleitä tuppasi jäämään viivojen sisälle. Hieman säätelemällä sain nekin pois mutta viiva alkoi herkästi kärsiä.
Outoa. Itse en saa noihin valkoisia pisteitä tuolla menetelmällä. Liitteenä vielä esimerkki omasta tyylistäni. Kuvassa viiva on siis 33% suurennettu ja alkuperäisresoluutio on 600. Vähän huono esimerkki, kun tuo ei ole alunperinkään täysmustaa, vaan siellä on noita laikkuja originaalissakin. Mutta eipä ole mitään ylimääräistäkään.
-
Outoa. Itse en saa noihin valkoisia pisteitä tuolla menetelmällä.
Hmm, joo, itse kokeilin Levelsin kautta sillä kurveja ei Photoshop Elementsistä löydy... Liekö siinä sitten syy.
-
Millä tavalla Photoshopissa saa poistettua viivojen sisälle (tai ulkopuolelle) jäävät yksittäiset pikselit? Vai onko siihen mitään järkevää tapaa?
Yksi vinkki: Katso kirjani Mangan harmaasävyt (s.61 yläreuna) :)
-
Yksi vinkki: Katso kirjani Mangan harmaasävyt (s.61 yläreuna) :)
Niin se loota oikeassa yläkulmassa? Pitääpä kokeilla toisinkin päin... (Paljon apua mullekin oppaista kun en osaa käyttää niitä hyödyksi vaikka olen lukenut jo läpi. :P)
-
Hmm. Tuntuu siltä että teki työvaiheet miten päin tahansa (threshold, pienennys), viiva tuntuu pikselöityvän pahemman kerran muutettaessa 1-bittiseksi. Tälle ei kai voi mitään, eikä sitä huomaa painetusta kuvasta muuten kuin sihtaamalla suurennuslasin kanssa, mutta täysin skarppia se ei ole...
-
Hmm. Tuntuu siltä että teki työvaiheet miten päin tahansa (threshold, pienennys), viiva tuntuu pikselöityvän pahemman kerran muutettaessa 1-bittiseksi. Tälle ei kai voi mitään, eikä sitä huomaa painetusta kuvasta muuten kuin sihtaamalla suurennuslasin kanssa, mutta täysin skarppia se ei ole...
Onko sulla lyijärit samassa paperissa vai miksi skannaat harmaasävynä etkä bitmappina? Entä miksi pienennät kuvaa -etkö skannaa suoraan julkaisukokoon korkealla resoluutiolla? Mikä on julkaisukokosi resoluutio? Mikään ylimääräinen resamplaaminen tms. ei kuitenkaan paranna tuota viivaa, joten löytyisikö jotain mutkia, joista voisi suoristaa prosessia?
-
Onko sulla lyijärit samassa paperissa vai miksi skannaat harmaasävynä etkä bitmappina? Entä miksi pienennät kuvaa -etkö skannaa suoraan julkaisukokoon korkealla resoluutiolla? Mikä on julkaisukokosi resoluutio? Mikään ylimääräinen resamplaaminen tms. ei kuitenkaan paranna tuota viivaa, joten löytyisikö jotain mutkia, joista voisi suoristaa prosessia?
Joku joskus sanoi että kannattaa skannata harmaasävynä ja säätää itse sen sijaan että skannaisi suoraan bitmappina. Tosin olen saanut hyvin ristiriitaisia neuvoja.
Reso on ollut 600, sen pitäisi kai riittää mustavalkokuvalle... Voisin tietty kokeilla jos saisin skannattua suoraan julkaisukokoon.
-
Hmm. Tuntuu siltä että teki työvaiheet miten päin tahansa (threshold, pienennys), viiva tuntuu pikselöityvän pahemman kerran muutettaessa 1-bittiseksi. Tälle ei kai voi mitään, eikä sitä huomaa painetusta kuvasta muuten kuin sihtaamalla suurennuslasin kanssa, mutta täysin skarppia se ei ole...
Joo siis näytöllä se näyttääkin aika hirveältä johtuen siitä, että siinä ei enää ole sävyjä, joten kontrasti korostuu. Painettuna näyttää kummiskin paremmalta. Tässä on siis sama juttu kuin värittämisessä. Näyttö (hyväkään) ei ikinä toista värejä samalla tavalla kuin painokone, joten aina viime kädessä se on vähän arvailun varassa, miltä näyttää. Tietenkin kokemuksen kautta oppii ennakoimaan juttuja.
Joku joskus sanoi että kannattaa skannata harmaasävynä ja säätää itse sen sijaan että skannaisi suoraan bitmappina. Tosin olen saanut hyvin ristiriitaisia neuvoja.
Ehdottomasti kannattaa skannata harmaasävynä. Yksi pätevä syy on jo se, että harmaasävynä voit käsitellä kuvaa paljon paremmin ja siinä on enemmän tavaraa. Vaikka kyllähän varmasti suoraan 1-bittiseksi skannaaminenkin toki onnistuu, kunhan skannerin säädöt ovat kohdallaan. Myöhempi muokkaus ei enää ole kuitenkaan niin kivutonta.
Reso on ollut 600, sen pitäisi kai riittää mustavalkokuvalle... Voisin tietty kokeilla jos saisin skannattua suoraan julkaisukokoon.
Se 600 riippuu hyvin paljon painosta ja paperin laadustakin. Digillä tuo riittää mennen tullen, offsetissa riittää peruspaperille hyvin, mutta paremmissa papereissa kannattaakin lisätä sitä resoa 1200:een. Yleinen suositushan on, että reso 1-bittisissä olisi 1200 ja se 600 on siis minimi (vaikka riittääkin useimmissa tapauksissa ihan hyvin).
-
Se 600 riippuu hyvin paljon painosta ja paperin laadustakin. Digillä tuo riittää mennen tullen, offsetissa riittää peruspaperille hyvin, mutta paremmissa papereissa kannattaakin lisätä sitä resoa 1200:een. Yleinen suositushan on, että reso 1-bittisissä olisi 1200 ja se 600 on siis minimi (vaikka riittääkin useimmissa tapauksissa ihan hyvin).
Harmaasävyistä ollaan oltu suht yhtä mieltä, mutta siitä missä järjestyksessä kuva pitää pienentää ja muokkailla on ollut vääntöä. Olen tehnyt Kvaakista aiemmin riipimieni ohjeiden mukaan, ja yksi ikävä pikselöitymisongelma ratkesikin, mutta nyt viiva on yhä vaikkakin suht siistiä silti jotenkin... karkeahkoa. Ratkeaisikohan sekin ongelma sillä että skannaisin tästä lähin 1200:lla, onko se koneelle liian iso paukku jos tehoja ei ielettömästi ole ja onko väliä skannaako kuvan valmiiksi julkaisukokoon?
Argh, tuntuu siltä etteivät nämä ongelmat ratkea ikinä sillä saan palata saman aiheen pariin uudestaan ja uudestaan.
-
Ehdottomasti kannattaa skannata harmaasävynä.
Pakko sanoa, kun omat opiskelijatkin lukee tätä, että skannatkaa vaan edelleenkin viivapiirrokset yksbittisenä.
Säätely ei loppuis koskaan mutta kouluvuosi ja kovalevytila kyllä.
-
Harmaasävyistä ollaan oltu suht yhtä mieltä, mutta siitä missä järjestyksessä kuva pitää pienentää ja muokkailla on ollut vääntöä.
Muokkauksen ajankohta on ehkä vähän makukysymys ja osittain riippuu muokkauksen laadusta. Itse tykkään tehdä niin, että ensin perus muokkaukset ja vasta lopuksi pienennys ja vasta sen jälkeen muutos lopulliseen väritilaan. Kuva-arkistossa kuvat skannattiin aina värillisenä riippumatta väritilasta ja muokkaukset tehtiin rgb-tilassa. Näin kuvassa on suurin mahdollinen informaatiomäärä vielä tallella. Samaa meille opetettiin myös koulussa. Itse en kuitenkaan omissa hommissa jaksa skannata värillisenä, kun lopputulos kuitenkin yleensä on 1-bittistä.
Niin ja pienentämisessä vaikuttaa pienennystapakin. Eli teetkö sen vain Free transformilla vai Image size -säädöillä (siellähän on Photoshopissa viisi vaihtoehtoa, joista itselläni on käytössä bicubic).
nyt viiva on yhä vaikkakin suht siistiä silti jotenkin... karkeahkoa.
Tarkoitatko ruudulla vai painettuna? Jokin käsittelyvaihe voi myös aiheuttaa karkeuden.
Ratkeaisikohan sekin ongelma sillä että skannaisin tästä lähin 1200:lla, onko se koneelle liian iso paukku jos tehoja ei ielettömästi ole ja onko väliä skannaako kuvan valmiiksi julkaisukokoon?
Resoluution nostoa voi tietenkin kokeilla ja katsoa, että auttaako se. Yleisesti kannattaa skannata kuitenkin hiukan julkaisukokoa isompana, sillä aina voi pienetää, mutta suurentamiseen tarvittavia pikseleitä ei voi saada lisää.
Pakko sanoa, kun omat opiskelijatkin lukee tätä, että skannatkaa vaan edelleenkin viivapiirrokset yksbittisenä.
Säätely ei loppuis koskaan mutta kouluvuosi ja kovalevytila kyllä.
Kovalevytila ja koneen tehot ovat tietenkin alituinen ongelma, mutta jos ei halua tuloksen kanssa tinkiä, niin sitten joutuu tinkimään toisessa. Ja ehkä olisi fiksumpaa kehottaa niitä opiskelijoita ensinnäkin polttamaan skanneja cd:lle (varmuuskopioita ei koskaan voi olla liikaa) ja poistamaan koulun koneilta tiedostot, joita ei enää tarvita. Esimerkiksi skannauksen ja käsittelyn jälkeen kuvan voi tallentaa 1-bittisenä lzw-pakattuna tiffinä ja poistaa alkuperäisen skannauksen.
-
Jos originaali on siististi tussattu, ainoastaan mustaa ja valkoista sisältävä työ, riittää sen skannaaminen 1 -bittisenä vallan mainiosti. Jos työssä on esim. mustiksi tarkoitettuja pintoja, jotka on kuitenkin tussattu vähän huolimattomasti (on enempi harmaata tai laikukasta) on ehkä paikallaan skannata työ harmaasävynä ja säätää sitten homma kohdalleen. Tai jos haluaa esim. lyijykynäviivoja häivyttää.
Kannattaa pitää muistissa myös tämä kaavio:
painoreso 600 dpi X lopullisen kuvan lev.
----------------------------------------------------------- = Skannausresoluutio
originaalin lev.
600 x 19 (cm)
------------------- = 407 dpi (+rapiat) ~ 400 dpi
28 (cm)
Esimerkissä halutaan siis 600 dpi lopputulos ja A3 originaali kokoon A4. Noin about. Tämä vähentää työtä ja turhia välivaiheita jossa kuvaa pienennetään laskennallisesti.
Timo
-
Jos originaali on siististi tussattu, ainoastaan mustaa ja valkoista sisältävä työ, riittää sen skannaaminen 1 -bittisenä vallan mainiosti. Jos työssä on esim. mustiksi tarkoitettuja pintoja, jotka on kuitenkin tussattu vähän huolimattomasti (on enempi harmaata tai laikukasta) on ehkä paikallaan skannata työ harmaasävynä ja säätää sitten homma kohdalleen.
Justihin tuota piti sanoa.
Kun loppupäämäärä on yksbittinen, selkeä mustavalkoinen työ, ei ole mitään järkeä lisätä vaiheita ja työtä ja kuluttaa koneresursseja.
Ja epätasainen tussauskin tasoittuu kerralla mustaksi.
(Opiskelijoiden ei muuten kannata tuhlata rahojaan cd-levyihin, joiden polttaminen sitoo koneaikaa, joiden aihioita ei saa silloin kun tarvitsisi, joista ei näe mitä niillä on kirjoittamatta tuntikausia sisällysluetteloa, jotka menee pilalle kuljettaessa kassissa ja jotka ei ole silti mukana kun niitä tarvii. Työt tallennetaan verkkokovalevylle jollon ne voi tavoittaa mille koneelle nyt sattuu istahtamaan. ;))
-
Niin ja pienentämisessä vaikuttaa pienennystapakin. Eli teetkö sen vain Free transformilla vai Image size -säädöillä (siellähän on Photoshopissa viisi vaihtoehtoa, joista itselläni on käytössä bicubic).
Image sizea käytän, joku taisi täällä neuvoa valitsemaan bilinearin.
Tarkoitatko ruudulla vai painettuna? Jokin käsittelyvaihe voi myös aiheuttaa karkeuden.
Ruudulla se näyttää erityisen karkealta, mutta lähinnä katsoin tuota painettua.
Säätely ei loppuis koskaan mutta kouluvuosi ja kovalevytila kyllä.
Opiskelijoilla ei liene rahaa CD-levyihin, mutta voihan jutut skannata ja muokata ja tallentaa sitten kevyempinä versioina verkkokansioon. Alkuperäistä skannausta ei aina kai edes tarvitse säilyttää sillä originaali on kuitenkin olemassa.
Esimerkissä halutaan siis 600 dpi lopputulos ja A3 originaali kokoon A4. Noin about.
Kaavioita. Aivot menevät solmuun lopullisesti. ;D Tuon mukaan työlle pitäisi siis riittää resoksi 400, näin myös silloin kun kyseessä on 1-bittinen?? Nyt tajusin tosin myös sen, ettei minulla ole aavistustakaan millä resolla kuvat menevät painoon. Joskus muistan kauhujuttuja näistä "me pienennetään se kolmeen sataan joka tapauksessa"-tapauksista... (Ei se painojälki nyt niin huonoa ole, enempi haluan hienosäätää. :()
-
Tuon mukaan työlle pitäisi siis riittää resoksi 400, näin myös silloin kun kyseessä on 1-bittinen??
Ei kun skannausresoluutioksi. Painokuvan lopullinen resoluutio on 600.
Ks. kuvaa, kun vaihdat lopulliseksi leveydeksi sen 19 cm (esimerkissä haluttu painokoko), niin resoluutioksi lopsahtaa itsestään 600. Ilman että kuvaa on tarvinnut resamplata, laskea ohjelmallisesti. Kunhan pidät ruksin pois "resample"-kohdasta. Kuvan laau ei muutu eikä heikkene. Pikseliäkään ei oteta pois eikä lisätä.
-
Image sizea käytän, joku taisi täällä neuvoa valitsemaan bilinearin.
Kannattaisi todella välttää turhaa resamplailua. Kaveri väitti myös ettei tuolla kuvan resamplaamisella pienemmäksi ole viivalle väliä, photoshop tekee homman niin tyylikkäästi. Kuitenkin hänen printeistään pystyi helposti osoittamaan että tuota, tuota ja tuota on resamplattu ja nuo on skannattu suoraan julkaisukokoonsa. Näin siis 720dpi:llä, 1200dpi on toki vielä paljon tarkempaa.
Kuten Loponen mainitsi, kuvankäsittelymahdollisuudet harmaasävytilassa ovat paljon paremmat. Itse skannaan kuvan suoraan julkaisukokoonsa 1-bittisinä, mutta jos viivaa täytyy jotenkin muokata muutan kuvan välissä harmaasävytilaan, teen muokkaukset ja palautan takaisin 1-bittiseksi. Tällöin pikselikään viivassa ei muutu.
Kaavioita. Aivot menevät solmuun lopullisesti. ;D Tuon mukaan työlle pitäisi siis riittää resoksi 400, näin myös silloin kun kyseessä on 1-bittinen?? Nyt tajusin tosin myös sen, ettei minulla ole aavistustakaan millä resolla kuvat menevät painoon. Joskus muistan kauhujuttuja näistä "me pienennetään se kolmeen sataan joka tapauksessa"-tapauksista... (Ei se painojälki nyt niin huonoa ole, enempi haluan hienosäätää. :()
No itse toimin strippieni kanssa nykyisin seuraavalla tavalla, esimerkkinä 4-ruutuisen stripin skannaus:
Minulla on valmiit tyhjät strippiruudut koneella julkaisukoossaan 1200dpi:llä (korkeus 5,93cm, leveys 18,5 cm). Lisään koneella tekstit ja levennän tai kavennan tarvittaessa ruutuja, rytmityksen tai tekstien vaatiman tilan mukaan. Tulostan strippiruudut koossa 395dpi ilman resamplausta, jolloin stripin korkeudeksi tulee 18,01cm ja leveydeksi 56,2cm. Tulostan 2 ruutua kerrallaan, jolloin koko strippi mahtuu juuri kahdelle A4:lle.
Piirran lyijärillä stripit printattuihin ruutuihin tussaan toiselle paperille ja skannaan 1-bittisinä 100% koossa resoluutiolla 395 takaisin koneelle eli samassa koossa kuin olin tulostanut tyhjät ruudut ulos. Nyt kun vaihdan skannattujen kuvien resoluutioksi 1200 ilman resamplausta -avot- kuvat ovat millilleen oikeassa julkaisukoossa 1200dpi:llä koneella.
Siis yksinkertaistettuna: teen ruutujakomallin valmiiksi koneelle oikeassa julkaisukoossa 1200 dpi:llä, printtaan ulos ruudut haluamassani piirtokoossa laskemalla resoluutiota, piirrän kuvat ja skannaan 100%na takaisin samalla resolutiolla kuin olin printannut tyhjät ruudut ulos. Toimenpide on melko nopea ja yksinkertainen ja sillä välttyy turhalta laskennalta.
-
Kannattaisi todella välttää turhaa resamplailua.
Totta. Koon muuttamiseen pätee sama kuin väritilan muuttamiseenkin. Eli mieluiten vain kerran ja aivan työn lopussa.
Tällöin pikselikään viivassa ei muutu.
Totta, mutta tulee kuitenkin eroa alkuperäiseen kuvaan ja skannattuun versioon. 1-bittisenä skannattunahan skanneri muuttaa tietyn oletuksen mukaan kaikki sävyt joko mustaksi tai valkoiseksi, vaikka todellisuudessa originaali ei koskaan ole tasasävyinen. Näin mukaan saattaa tulla jotain ylimääräistä (esim. paperiin jäänyt tahra tms.) tai siitä voi jäädä jotakin pois (haaleampi tussauskohta).
Mutta kuten mm. Timokin sanoi, niin kyllähän se 1-bittisenä onnistuu, jos originaali on siisti.
Mitä tulee siihen bicubic/bilinear -asetuksiin, niin se oli vain esimerkki ei suositus. Mulla on siis tuossa vielä tehdasasetukset, kun en ole kokenut tarvitsevani muita vaihtoehtoja.
-
Totta. Koon muuttamiseen pätee sama kuin väritilan muuttamiseenkin. Eli mieluiten vain kerran ja aivan työn lopussa.
Joo en ole resamplannut pienemmäksi 1200dpi:n tarkkuudella tehtyjä viivoja, itse en ole uskaltanut resamplata enää muutenkaan lainkaan nähtyäni muutaman varoittavan esimerkin. Mutta varmaan tuo tarkkuus kestää jo pientä resamplausta jos kerran kokemusta löytyy. Tietenkin jos skannaaminen lopulliseen kokoon onnistuu helposti ei resamplausta tarvita lainkaan. Auran mainitsemista ongelmista vain tulee ensimmäisenä mieleen että viivat ovat ehkä kärsineet liian monesta tai liian suuresta kertaresamplauksesta.
Totta, mutta tulee kuitenkin eroa alkuperäiseen kuvaan ja skannattuun versioon. 1-bittisenä skannattunahan skanneri muuttaa tietyn oletuksen mukaan kaikki sävyt joko mustaksi tai valkoiseksi, vaikka todellisuudessa originaali ei koskaan ole tasasävyinen. Näin mukaan saattaa tulla jotain ylimääräistä (esim. paperiin jäänyt tahra tms.) tai siitä voi jäädä jotakin pois (haaleampi tussauskohta).
Mutta kuten mm. Timokin sanoi, niin kyllähän se 1-bittisenä onnistuu, jos originaali on siisti.
Joo siis tuo mainittu ero lopullisen ja orginaalin välillähän tapahtuu joka tapauksessa muutettaessa kuva lopulta bitmapiksi eli siinä mielessä ei ole eroa sillä tekeekö homman ensin grayscalen kautta vai suoraan bitmapiksi. Mutta onhan se totta että varsinkin jos tussauksesta tulee vähän harmaata täytyy kuva skannata bitmapiksi asetuksilla, joissa vähän vaaleammatkin sävyt tulkitaan mustaksi. Ja silloin tulee helposti noita yksittäisiä roskia kuvaan. Itse en jostain syystä tällöinkään skannaa harmaasävynä vaan kumitan roskat vain bitmapista. Vaikka varmaan grayscale olisi näissä tapauksissa näppärämpi. Jos taas originaalien tussaus on riittävän mustaa voi thresholdia alentaa eikä ylimääräisiä roskia tule yhtä helposti.
-
itse en ole uskaltanut resamplata enää muutenkaan lainkaan nähtyäni muutaman varoittavan esimerkin.
Näissähän (tilanteesta tietämättömän on hyvä sanoa) voi takana olla sitäkin, että kuvaa on tallennettu muotoon jos toiseen ja käytetty erinäisiä pakkauksia yms. Eli tallentaminenhan muodosta toiseen vaikuttaa myös kuvan laatuun ja siksi hyvänä nyrkkisääntönä on, että tallennuksia lopulliseen muotoon olisi vain yksi. Eli sitä ennen olisi vain se yksi muokkaustiedosto esim. psd:nä.
Auran mainitsemista ongelmista vain tulee ensimmäisenä mieleen että viivat ovat ehkä kärsineet liian monesta tai liian suuresta kertaresamplauksesta.
Mahdollista. Myös liiallinen (kerroissa ja määrässä) muokkaus ja säätö voi aiheuttaa sitä.
Joo siis tuo mainittu ero lopullisen ja orginaalin välillähän tapahtuu joka tapauksessa muutettaessa kuva lopulta bitmapiksi eli siinä mielessä ei ole eroa sillä tekeekö homman ensin grayscalen kautta vai suoraan bitmapiksi.
Täysin totta, olen kuitenkin itse lähtenyt nimenomaan muokkaamisen näkökulmasta. Jos itselle riittää se laatu, mitä tulee pelkällä 1-bittisellä skannauksella, niin se on hyvä (ja se laatu voi olla ihan yhtä hyvää kuin harmaasävynä tai värillisenä skannatussa). Kuitenkin, jos haluaa harjoittaa äärimmäistä viivan käsittelyä, on vähintään skannattava harmaasävynä.
-
Eli tiivistettynä, skannaus olisi syytä tehdä...
Skannaamalla Timon heittämän kaavan mukaan (esim 400 resolla) --> tekemällä tarvittavat muokkaukset (threshold jos kuva on skannattu harmaasävynä, kumitukset, tekstit ym) --> pienentämällä kuva julkaisukokoon (ruksi pois resample image -kohdasta niin että resoksi 600) --> muuttamalla 1-bittiseksi
tai
Skannaamalla suoraan julkaisukokoon (resona 1200?) --> tekemällä tarvittavat muokkaukset (threshold, kumitukset, tekstit) --> muuttamalla 1-bittiseksi
Eli tallentaminenhan muodosta toiseen vaikuttaa myös kuvan laatuun ja siksi hyvänä nyrkkisääntönä on, että tallennuksia lopulliseen muotoon olisi vain yksi. Eli sitä ennen olisi vain se yksi muokkaustiedosto esim. psd:nä.
Pari kertaa skannerin kanssa on ollut ongelmana se ettei skannaus Photarin kautta syystä x onnistu, eikä kuvaa saa skannausohjelman kautta tallennettua psd:ksi.
-
Tietysti nipottamisessakin on rajansa jos aikoo ammattimaisesti tuottaa kuvia.
Olipa kerran maanviljelijä joka tänäkin päivänä mittailee ravinnepitoisuuksia tökätäkseen jokaisen jyvänsä hedelmällisimpään multapaakkuun, ja maataloustukipaperit unohtuu tuvan pöydälle. :laugh:
-
Tietysti nipottamisessakin on rajansa jos aikoo ammattimaisesti tuottaa kuvia.
Olipa kerran maanviljelijä joka tänäkin päivänä mittailee ravinnepitoisuuksia tökätäkseen jokaisen jyvänsä hedelmällisimpään multapaakkuun, ja maataloustukipaperit unohtuu tuvan pöydälle. :laugh:
Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta :)
-
Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta :)
Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?
-
Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?
Joo ehdottomasti. Siis täältähän minäkin olen oppinut tekemään painoasultaan huomattavasti korkealaatuisempia tuotteita kuin aikaisemmin. Silti, skannattuani uusimman Oswaldin sekä harmaasävynä että bitmappina ero lopputuloksessa on kyllä kovin minimaalinen.
Vai osaatteko heti sanoa kumpi on skannattu suoraan bitmappina ja kumpi muutettu harmaasävystä bitmapiksi:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/bitmap1.gif)
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/bitmap2.gif)
Näkyvän alueen korkeus painettuna on runsas sentti.
Tietenkin skannereiden kyvyissä skannata 1-bittistä kuvaa on eroa - itselleni tärkein valintakriteeri uutta skanneria ostettaessa oli juuri sen kyky skannata tarkkaan 1-bittistä kuvaa korkeallakin resoluutiolla 1 pikselin tarkkuudella.
-
Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?
Niin, miksi, kun asian tekeminen oikein ei aiheuta sen kummempaa lisäeforttia tahi ajan menetystä. Ja Rannallahan on se viivankäyttö erityisen mehukasta.
-
Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta :)
Ja tytötkin, näemmä. ;) Ei vaan pitäähän nää rasterijutut alkaa ymmärtää jos joskus alan (ehkä) jotain taittohommia tehdä. Jos. Aina en ole edes ollut varma onko vika ollut lähettämässäni matskussa vai jossain mitä taiton aikana on tapahtunut.
-
Ja tytötkin, näemmä. ;) Ei vaan pitäähän nää rasterijutut alkaa ymmärtää jos joskus alan (ehkä) jotain taittohommia tehdä. Jos. Aina en ole edes ollut varma onko vika ollut lähettämässäni matskussa vai jossain mitä taiton aikana on tapahtunut.
No tottakai, kuuluuhan se ammattitaitoon. Mutta aika paljon on merkitystä myös käytettävällä paperilla siihen, mitkä asiat ylipäätään näkyvät printissä. Katselin tuossa ensimmäisiä koskaan tekemiäni kuvituksia ilmaisjakelulehteen, jossa kuvat oli skannattu 300dpi:llä, väritetty samalle layerille antialiasointi päällä ja lähetetty lehteen sähköpostissa jpg:nä. Luulenpa että tulos tuolla paperilla näytti melko samalta kuin olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti 1200dpi viivalla -300 dpi-väreillä -pdf:nä näyttänyt. Mutta kuten Jarla sanoi, mitä järkeä toimia noin kun voi samalla vaivalla tehdä homman oikein :)
-
Vai osaatteko heti sanoa kumpi on skannattu suoraan bitmappina ja kumpi muutettu harmaasävystä bitmapiksi:
Tuohan on sellainen esimerkki, että se olisi pitänyt tehdä tahallaan päin honkia, että eroa huomaisi. Tässä harmaasävystä mustavalkoiseksi / suoraan mustavalkoiseksi -probleemassa on lähes yksinomaan kyse koko kuvalle sopivan kynnysarvon hakemisesta. Arvo, joka yhdessä kuvan osassa tuottaa mukavasti tasaisen mustan pinnan, mutta ei levennä viivoja liikaa, voi toisessa kuvan osassa aiheuttaa reikäisiä pintoja tai leviäviä viivoja. Koko kuvalle hyvän lopputuloksen tuottava arvo on paljon helpompi etsiä siinä vaiheessa, kun koko kuva on tutkailtavissa kuvankäsittelyohjelmassa lopullisessa resoluutiossaan.
Jos sen sijaan tekee näin, että ottaa kuvasta yhden pienen yksityiskohdan ja kynnystää sen jotakuinkin samalla arvolla (ylemmässä kuvassa on tainnut olla hieman matalampi kynnysarvo), niin suoraan mustavalkoiseksi skannatulla ja kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi muunnetulla kuvalla ei pitäisikään olla mitään eroa.
Jonkin verran asiaan tietenkin vaikuttaa se, että skanneri saattaa tehdä vaivihkaa jotain terävöitys-, pehmennys- tai kohinanpoisto-operaatioita, joihin ei sitten itse pysty vaikuttamaan. Mitä enemmän kontrollia haluaa, sitä kannattavampaa on skannata harmaasävyisenä. Loppujen lopuksi kuitenkin kyse on siitä, onko itse tyytyväinen jälkeen. Taiteilija itsehän päättää, miltä viivan on tarkoitus näyttää.
Kai muuten kaikki ovat tarkistaneet, löytyykö omasta skannaussoftasta advanced-säätö, jolla sitä mustavalkokynnystä voi säätää ennen skannausta? Veli puhui aiemmin, että skanneri muuttaa mustavalkoiseksi "tietyn oletuksen" mukaan, mutta mihinkään skannerin oletusarvoihin ei todellakaan kannata alistua.
-
Tuohan on sellainen esimerkki, että se olisi pitänyt tehdä tahallaan päin honkia, että eroa huomaisi. Tässä harmaasävystä mustavalkoiseksi / suoraan mustavalkoiseksi -probleemassa on lähes yksinomaan kyse koko kuvalle sopivan kynnysarvon hakemisesta. Arvo, joka yhdessä kuvan osassa tuottaa mukavasti tasaisen mustan pinnan, mutta ei levennä viivoja liikaa, voi toisessa kuvan osassa aiheuttaa reikäisiä pintoja tai leviäviä viivoja. Koko kuvalle hyvän lopputuloksen tuottava arvo on paljon helpompi etsiä siinä vaiheessa, kun koko kuva on tutkailtavissa kuvankäsittelyohjelmassa lopullisessa resoluutiossaan.
Kyllä tuo viiva testiskanneissani oli reiätöntä, roskatonta ja muutenkin samanlaista kauttaaltaan. Syy sille että laitoin näytille vain pienen yksityiskohdan on siinä ettei kauempaa otetusta ohutta viivaa näyttävästä kuvakaappauksesta pysty oikeastaan sanomaan mitään. Uskon että Veli Loposen mainitsema ensin harmaasävyksi-metodi on monelle se paras vaihtoehto, mutta ei välttämättä. Jos päivittäin väkertää viivaa samalla tummuusasteella samanlaiselle paperille oppii melko nopeasti katsomaan sopivat kynnysarvot bitmap-säädöille niin ettei kuva kauheasti roskaannu tai viiva muutu reikäiseksi. Ja aikaisemminhan taisikin olla jo puhetta siitä, etteivät yksittäiset valkoiset pikselit vielä printissä erotu. Itse muistan oppineeni tämän kantapään kautta kun yritin joskus erääseen karttakuvitukseen tehdä kuluneen näköistä viivaa lisäämällä valkoisia pikseleitä viivan sisään -ja paperilla viiva olikin sitten täysin samannäköistä kuin muuallakin :P Eikä tämä ollut edes kaikista kehnointa paperia. Mutta kynnyksen säätöä tietysti tarvitaan bitmapiskanneissakin, siitä olen samaa mieltä.
-
Kai muuten kaikki ovat tarkistaneet, löytyykö omasta skannaussoftasta advanced-säätö, jolla sitä mustavalkokynnystä voi säätää ennen skannausta? Veli puhui aiemmin, että skanneri muuttaa mustavalkoiseksi "tietyn oletuksen" mukaan, mutta mihinkään skannerin oletusarvoihin ei todellakaan kannata alistua.
Totisesti.
Uudessa halpaskannerissa oletuskynnys oli 72, ja ohuet viivat häipyivät mystisesti ennen kuin hoksasin että oletusarvo on tolkuton.
Taiteilija päättää mitä haluaa, tuo on totta. Jopa sama tekijä joka kerta eri tavalla hieman hermostokemian mukaan. Perfektionisti ei saa ikinä mitään aikaan. Artopaasilinna saa liikaakin.
-
Vouu..... noista Timon esittämistä esimerkeistä asia kirkastui kummasti, kuin rautalangasta vääntämällä. Kiitos erittäin paljon havainnollistamisesta. Itsekkin olen tapellut saman asian kanssa aika usein. Tuon Timon kaavan nappasin heti talteen, koska muuten unohdan sen takuu varmasti.
-
Kokeilin skannata suoraan julkaisukokoon mikä ei onistunut mitenkään kehuttavasti. Canonin skanneri ei jostain syystä erotellut skannausalan valintaa ja "target sizea" toisistaan. Kun yritin säätää kooksi julkaisukokoa muutti se saman tien myös kuva-alan valintaa haukaten samalla suurimman osan sivusta pois. Kun korjasin valinnan taas oikein halusi skanneri skannata kuvan originaalikoossa.
Onnistuin kuitenkin ilmeisesti skannaamaan sivut A4-kokoon, vaikka kustomoitu koko ei toiminutkaan. A3-originaalissa on kuitenkin reippaat marginaalit jotka pitää poistaa, vain itse sarjissivu julkaistaan. Nyt sivun korkeus on noin 251 mm (julkaisukoko on 238 mm) ja joudun joka tapauksessa pienentämään kuvaa Photarilla.
Onko tässä nyt jotain hämärää... Pitäisikö skannauksen onnistua normaalisti niin että valitsee sen alueen jonka haluaa skannata ja määrittelee sille julkaisukoon? Vai onko tässä taas joku resoluutiojippo, kun poistan ruksin kohdasta resample image voin säätää julkaisukoon oikeaksi jolloin resoluutio kohoaa 600 dpi:stä... hmm... 634,253 dpi:ksi? (Kyllä skannausreso oli taas 600)
-
Skannauksiin vaikuttaa skannerin ohjelmisto, joten en osaa sanoa, että onko jippoa vai ei. Kaikissa (=halvoissa) ei välttämättä edes ole mahdollisuutta skannata tiettyyn kokoon, vaan ainoat säädöt koskevat resoluutiota.
-
Kätä sitä kaavaa.
painoreso X lopullisen kuvan lev.
----------------------------------------------------------- = Skannausresoluutio
originaalin lev.
600 x 19 (cm)
------------------- = 407 dpi (+rapiat) ~ 400 dpi (tällä siis skannaat)
28 (cm)
Eli jos haluat lopullisen valmiin kuvan olevan resoluutioltaan esim tuo 600 kerrot sen lopputuloksena olevan senttikoolla ja jaat koko jutun originaalin leveydellä. Tulos on resoluutio jolla voit skannata. Lopputulos on kuitenkin 600, kun annat photarissa kuvalle oikean lopullisen leveyden ilman interpolointia.
Timo
-
Uusi versio Royal Comics PDF Creatorista valmistui viimein:
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=demo
Testatkaa ja käyttäkää vapaasti.
Hienoutena on nyt:
- Reilusti lisääntynyt nopeus.
- Väritilojen tarkistus (vähennetään reilusti riskiä että tussiviiva rasteroituu).
- Kuvien resoluutiot näkyvät Adobe Readerilla: File - Document Properties.
- Käytetyt väriprofiilit ja värimuunnokset näkyvät Adobe Readerilla: File - Document Properties.
- Värinhallinta. Käyttää pientä mutta ammattimaista Little CMS -palikkaa värimuunnoksiin. Voit syöttää väritykseksi RGB, Grayscale tai CMYK-kuvan. Väriprofiili on hyvä olla sisällytettynä, mutta ei pakko, koska voit valita Lähdeväriprofiili-valikosta käytetyn profiilin, jolloin Little CMS käyttää värimuunnoksessa valitsemaasi väriprofiilia oletusprofiilina.
Periaatteessa voisin lisätä siihen vielä tulostuskoon määrityksen, jolloin sekä tussaus että väritys pakotettaisiin samaan leveyteen tai korkeuteen. Tietysti säilyttäen kuvasuhteen.
Huom! Syötettyjä kuvia ja niiden nimiä ei tallenneta mihinkään eikä niitä näe ihmissilmä (Palvelimen tarjoaa luotettava Nebula Oy), joten voit käyttää ohjelmaa pelkäämättä että joku näkee jotain salaista tietoa tai nyysi tiedostot. Syötetyt kuvat poistuvat palvelimelta heti kun skripti on lopettanut suorituksen (antanut pdf-tiedoston ladattavaksi).
-
Argh, nyt ei ole enää aikaa skannailla kaikkea uusiksi (puhumattakaan siitä ettei minulla ole mukana mitään mistä voisin tarkistaa julkaisukoon leveyden, tai edes originaalikoon leveyden sillä viivoitinta ei tähän hätään ole käsillä.) No, seuraavalla kerralla sitten taas viisaampana ja kokeilu kaavan mukaan...
Tässä tapauksessa kai on ihan sama onko resoluutio 600 vai 638... Järkevämpäähän se on lähettää noin kuin litistää kuvaa (ruksi kohdassa resample image -> kuva pikselöityy)
-
Argh, nyt ei ole enää aikaa skannailla kaikkea uusiksi (puhumattakaan siitä ettei minulla ole mukana mitään mistä voisin tarkistaa julkaisukoon leveyden, tai edes originaalikoon leveyden sillä viivoitinta ei tähän hätään ole käsillä.) No, seuraavalla kerralla sitten taas viisaampana ja kokeilu kaavan mukaan...
Tässä tapauksessa kai on ihan sama onko resoluutio 600 vai 638... Järkevämpäähän se on lähettää noin kuin litistää kuvaa (ruksi kohdassa resample image -> kuva pikselöityy)
Siis eihän tuo mitään haittaa, jos 1-bittisen viivan resoluutio on vähän yli 600... voisihan se olla vaikka 1200.
Palatakseni vielä kuukauden takaiseen harmaasävy -vai bitmap-skannaus-keskusteluun olen nyt sitten kuukauden päivät skannannut kaiken harmaasävynä, säätänyt tasot ja muuttanut vasta sitten bitmapiksi Loposen ja Rautkorven ohjeiden mukaisesti ja pakko sanoa, että kyllä tuo harmaasävyskanni on myös omalla kohdallani nopeampaa ja tarkempaa -varsinkin nykyisin kun tussauksistani tuppaa kiireessä tulemaan paikka paikoin harmaita. Eli perun kaikki puheeni bitmap-skannauksen puolesta, harmaasävyä sen olla pitää :P
-
Ahoi!
Mitenkäs sitä saisi lyikkärityöt skannattua parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin ne menee tukkoon skannatessa ja näyttää suhruisilta. Vinkkejä?
-
Harmaasävynä (jos oikein haluaa viilata, niin sitten värillisenä) vähintään 300:n resoluutiolla. Sitten vain käsittelemään Photarissa.
-
Harmaasävynä (jos oikein haluaa viilata, niin sitten värillisenä) vähintään 300:n resoluutiolla. Sitten vain käsittelemään Photarissa.
Koitin näitä kyl parikin kertaa, mutta ei siitä oikein hyvä tullut. Pitäisi vaan tehdä varjostukset ristiviivoituksella, eikä sävyttämällä ja lyijyä levittämällä, jos haluaa kunnollisen skannin.
-
Lyijykynäjälki on usein melko himmeää. Joissakin ohjelmissa skannausasetuksista voi säätää kirkkautta ja kontrastia. En tiedä, kuvittelenko vain, mutta asetusten säätely tuntuisi vaikuttavan siihen, kuinka heikkoja viivoja tuotuun kuvaan säästyy ???? Valkoinen saattaa muuttua harmaaksi, mutta ohjelmassahan pääsee säätelemään.
-
Koitin näitä kyl parikin kertaa, mutta ei siitä oikein hyvä tullut.
Harmaasävypiirrosten käsittely on tosiaan aika vaikeaa. Pitää vain kokeilla ja yrittää. Tuskin mitään kovin helpompaa keinoa siihen löytyy.
-
Mitenkäs sitä saisi lyikkärityöt skannattua parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin ne menee tukkoon skannatessa ja näyttää suhruisilta. Vinkkejä?
Voipi olla että on ihan laitteista kiinni. Sävyskannit vaativat skannerilta bitmappia enemmän, jos tarkoitus on julkaistakin sävytuotosta.
-
Ahoi!
Mitenkäs sitä saisi lyikkärityöt skannattua parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin ne menee tukkoon skannatessa ja näyttää suhruisilta. Vinkkejä?
Pitää vaan piirtää siististi. Niinkuin piirtäisi tussilla.
Välttää kumin käyttöä ja stompeerauksia. Käikki söhryt yleensä vaan korostuvat, mikäli yrittää säätää sävytasoja tai kontrasteja.
-
Pitää vaan piirtää siististi. Niinkuin piirtäisi tussilla.
Välttää kumin käyttöä ja stompeerauksia. Käikki söhryt yleensä vaan korostuvat, mikäli yrittää säätää sävytasoja tai kontrasteja.
Samaan päädyin. Näin juur.
-
Löyty vielä toi muinainen lyijykynällä tehty virginie-haaste
http://www.kolumbus.fi/jik/virg2.gif
Rasteriefekti tuli muistaakseni vähän vahingossa, mutta kaipa tuommoisen tahallaankin saisi.
Kevyen viivan alla paperin kuitu jättää valkoisen ristikon näkyviin. Alkuperäinen on jotain 2cm korkea . Kopiopaperille 0,5 mm lyijytäytekynällä.
-
Mistä johtuu, että Paint Shop Pron taustanpoistotyökalu poistaa meikällä aina itse sen mustan viivankin?
-
Mistä johtuu, että Paint Shop Pron taustanpoistotyökalu poistaa meikällä aina itse sen mustan viivankin?
Jos tarkoitat sitä työkalua, mitä luulen, niin ideana on pitää työkalun keskipiste koko ajan taustan alueella. Keskipiste osoittaa, mikä mielestäsi on taustaa, ja kaikki riittävästi sitä muistuttavat pisteet poistetaan "siveltimen" alta.
-
Jos tarkoitat sitä työkalua, mitä luulen, niin ideana on pitää työkalun keskipiste koko ajan taustan alueella. Keskipiste osoittaa, mikä mielestäsi on taustaa, ja kaikki riittävästi sitä muistuttavat pisteet poistetaan "siveltimen" alta.
Näin se taitaa olla. Ei se siis ole oikeastaan mielestäni sen parempi työkalu kuin muutkaan. Hirveän vaivalloista tuo värittäminen...
-
Näin se taitaa olla. Ei se siis ole oikeastaan mielestäni sen parempi työkalu kuin muutkaan.
Se on varsin hyvä työkalu silloin, kun sitä käytetään tarkoituksenmukaiseen aineistoon, mitä mustavalkoinen/harmaasävyinen viivapiirros ei todellakaan ole. Mitä tarkalleen ottaen olet nyt tekemässä?
-
Se on varsin hyvä työkalu silloin, kun sitä käytetään tarkoituksenmukaiseen aineistoon, mitä mustavalkoinen/harmaasävyinen viivapiirros ei todellakaan ole. Mitä tarkalleen ottaen olet nyt tekemässä?
Lähinnä olin yrittämässä poistaa sitä harmaata suttua, jota kädet levittävät lyijykynästä, skannauksestani. Eli tarkoituksenmukaisesta ei ole kyse.
Tiedän, että raja-arvoilla sun muilla säädöillä saisi myös muutettua kuvan mustavalkoiseksi, mutta toivoin jotenkin, että se muuttaisi harmaan osittain läpinäkyväksi, valkoisen läpinäkyväksi kokonaan ja mustan läpinäkymättömäksi. Siitä tulisi siistiä jälkeä.
-
Tiedän, että raja-arvoilla sun muilla säädöillä saisi myös muutettua kuvan mustavalkoiseksi, mutta toivoin jotenkin, että se muuttaisi harmaan osittain läpinäkyväksi, valkoisen läpinäkyväksi kokonaan ja mustan läpinäkymättömäksi. Siitä tulisi siistiä jälkeä.
Läpinäkyvyyttä tulee tasojen asetuksista sekoituksia lisäämällä. Eli darken tai multiply -vaihtoehtoja kannattaa kokeilla. Tasothan PSP:ssäkin on kai vielä? (ite olen käyttänyt vain vitosversiota) Eli pohjalle tyhjä taso, johon väritetään ja piirroksen sisältävä taso multiply- tai darken-sekoituksilla yläpuolelle.
-
Olen tekemässä postikorttia, jonka 'ulkopuolelle' tulisi cmyk-väritys ja 'sisäpuolelle' mv tekstit ja viivat + työnantajan logo Cyan 100%. Pähkäilenkö tämän oikein että tuo sisäpuoli kannattaa vetää kokonaan 1200dpi tarkkuuden PDF:ksi, siis 1200dpi bitmap-tiedosto tekstistä ja viivasta ja 1200dpi CMY-tiedosto väreistä, jotka yhdistän PDF:ksi, sillä 100% Cyaanissa ei pääse tapahtumaan sen enempää rasteroitumista kuin 100% mustassakaan?
Ulkopuolen olen tekemässä tavalliseksi 1200dpi ääriviiva- ja 300dpi väritiedostosta koostuvaksi PDF:ksi. Mutta ulko- ja sisäpuolihan varmaan painetaan erikseen postikorteissa eli mitään yhtenäisiä asetuksia niille ei varmaan tarvita? Vai?
Kysytään nyt vielä samantien että onko kenelläkään kokemusta siitä, millaiset leikkausvarat postikortteihin tulisi jättää?
Kiitos jo etukäteen, jos joku osaa auttaa!
-
Tarkennus vielä edelliseen: pitäisikö minun tehdä siis värien ollessa 100% musta ja 100% sininen 1200dpi bitmap-tiedosto ja 1200 cyan-tiedosto, joiden pohjalta valmistaa pdf? Vai vastaako cyan-tiedosto painossa grayscale-tiedostoa, eli se resamplautuisi painossa kuitenkin 300dpi:ksi?
Olen nähnyt joskus matalaresoluutioisissa lehdissä esim. 100% magenta-kuvituksia, jotka on painettu selvästi bitmap-tiedoston tavoin korkealla resoluutiolla, muusta kuvamateriaalista poiketen, mutta en tiedä, minkämuotoinen tiedosto kuvituksissa on ollut pohjalla...
-
Minä, jos se cyaani on tosiaan 100%, tekisin siitä 100% mustan ja sanoisin painolle että painakaa tämä syaanilla. CMY tuntuu aina riskipeliltä. Jotenkin se kumminkin muuttuu osaväreiksi (=ei 100%) tjms.
Timo
-
Minä, jos se cyaani on tosiaan 100%, tekisin siitä 100% mustan ja sanoisin painolle että painakaa tämä syaanilla.
Pitäisi mennä oikein, jos taitto-ohjelmassa määritellään tiedoston täyttöväriksi (vai oliko se viivan väriksi, kokeile kumpi) 100% cyan. 1-bittisille kuville voi määritellä värin jolla ne painetaan. 100% värin ei pitäisi rasteroitua. Toki kannattaa pyytää painolta vastaus, meneekö oikein.
-
Kiitos, Timot, neuvoista, molemmat varmasti toimivat, mutta en omista taitto-ohjelmaa - ja koska kyse kuitenkin vain noin sentin kokoisesta logosta kortin sisäpuolella, en ollut tällä kertaa yhteydessä siitä painoonkaan. Eli 300dpi:llä mentiin, koska ilmeisesti PDF:ään yksinään ei moista tietoa voi pomminvarmasti tallentaa (Pitänee kyllä taitto-ohjelma hankkia, viimeistään albumia tehtäessä. Edellisen kerran käyttänyt moista joskus vuosituhannen vaihteessa.).
-
Kiitos, Timot, neuvoista, molemmat varmasti toimivat, mutta en omista taitto-ohjelmaa - ja koska kyse kuitenkin vain noin sentin kokoisesta logosta kortin sisäpuolella, en ollut tällä kertaa yhteydessä siitä painoonkaan. Eli 300dpi:llä mentiin, koska ilmeisesti PDF:ään yksinään ei moista tietoa voi pomminvarmasti tallentaa (Pitänee kyllä taitto-ohjelma hankkia, viimeistään albumia tehtäessä. Edellisen kerran käyttänyt moista joskus vuosituhannen vaihteessa.).
PDF:n tällainen tieto voidaan kyllä tallentaa. Painoon menevät tiedostot ovat kumminkin juri nimenomaisia tiedostoja.
Ilmeisesti toimit logon taittoon, joka toimittaa matskun painoon. Itse olisin kyseisessa tapauksessa laittanut 1200dpi:n tiffin bitmappina. Vektorointikin olisi varmasti varteenotettavaa, mutta niissä olen aina möhlinyt siihen malliin että huh huh.
-
PDF:n tällainen tieto voidaan kyllä tallentaa. Painoon menevät tiedostot ovat kumminkin juri nimenomaisia tiedostoja.
Ilmeisesti toimit logon taittoon, joka toimittaa matskun painoon. Itse olisin kyseisessa tapauksessa laittanut 1200dpi:n tiffin bitmappina. Vektorointikin olisi varmasti varteenotettavaa, mutta niissä olen aina möhlinyt siihen malliin että huh huh.
Ongelma on juuri siinä, ettei matsku mennyt taittajalle, eikä minulla ole käytössä taitto-ohjelmaa :-\ Matsku oli kyllä eps:nä valmiiksi vektorimuodossa, vaan ikivanhalla photoshopilla vektoriominaisuudet jäivät hyödyntämättä... Tein siis tavalliseen tapaan 1200dpi bitmap-tiedoston teksteistä ja viivoista ja 300dpi-tiedoston tuosta pienestä värilogosta, sillä 1200dpi:nä se olisi painossa ilmeisesti tavallisten cmyk-tiedostojen tapaan resamplattu 300 dpi:ksi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan täytynyt lähettää asiakkaalle pelkkä bitmap-tif sekä eps-logo ja matalaresoluutioinen malli, mihin se eps-logo läntätä, mutta toisaalta... asiakkalle tärkeintä oli varmaan saada materiaali mahdollisimman valmiina. Muilta osin työ kyllä täyttää korkeimmatkin painovaatimukset :P
-
Hei, minulla on pieni ongelma liittyen sarjakuvieni skannaukseen.
Aina kun skannaan kuvat ja siirryn sitten tietokonepuolelle värittämään työni maalitölkillä (käytän useimmiten suomalaista sumo-ohjelmaa) niin ohjelma jättää viivojen reunoihin valkeita kohtia joita on ikävä alkaa tarkemmin sutia pois joka vie hirveästi aikaa.
Kokeilin skannata täysharmaalla ja mustavalkona, muuntelin kontrastia itse ohjelmalla mutta sama tulos joka säädöllä. En ole vielä paljon kerennyt opiskelemaan tuota tietokoneella kuvankäsittelyä, joten menee sormi suuhun aika helposti.
Onko vika nyt minussa, skannerissa vai käyttämässäni kuvankäsittelyohjelmassa? Onko photarissa yleensäkään jotain kikkaa millä saisi maalattua sujuvasti? Jelpatkaas konkarit vähän aloittelijaa. :)
-
Aina kun skannaan kuvat ja siirryn sitten tietokonepuolelle värittämään työni maalitölkillä (käytän useimmiten suomalaista sumo-ohjelmaa) niin ohjelma jättää viivojen reunoihin valkeita kohtia joita on ikävä alkaa tarkemmin sutia pois joka vie hirveästi aikaa.
Olet varmaan skannanut ihan oikein, mutta otapa kannusta pois päältä "anti-aliased" asetus. Kannattaa myös säätää skannatun kuvan arvot niin että kuvassa on vain mustaa ja valkoista, eli säädä levels-liukusäätimistä arvot kohdalleen (muuten siellä viivan vieressä on vaaleanharmaita kohtia). Tai skannaa kuva m/v tilassa ja käännä se vasta ohjelmassa rgb-tilaan.
Timo
-
... ohjelma jättää viivojen reunoihin valkeita kohtia joita on ikävä alkaa tarkemmin sutia pois joka vie hirveästi aikaa.
Sumosta en mitään tiedä, mutta olen itse Photoshopin kanssa tehnyt kuvaan mustavalkoisesta oman kerroksen, säätänyt sen kontrastin täysille, valinnut värialueen "shadows", valinnut sen jälkeen "inverse" ja "clear" (Photarini puhuu englantia). Näin on kerros mustia ääriviivoja, joiden väli on kaikki läpinäkyvää. Alemmalle kerrokselle voi sitten sutia ihan niinkuin itse vain tykkää.
Kun olen yrittänyt samaa valitsemalla suoraan valkoiset alueet, tuppaa viivanreunaan jäämään sitä ihme pikseliharsoa. Joten näin.
MUOKS: Timo tietää. Usko kaikki, mitä hän sanoo.
-
Kiitos kumarrus ylemmistä neuvoista, alkaa olla vähän selvenpään päin tämä photarilla sutiminen. Katellaan mitä tulee...
-
Kannattaa myös säätää skannatun kuvan arvot niin että kuvassa on vain mustaa ja valkoista, eli säädä levels-liukusäätimistä arvot kohdalleen (muuten siellä viivan vieressä on vaaleanharmaita kohtia).
Jos haluttu lopputulos on musta/valkoinen, niin oikea työkalu on threshold. Vain yksi säädin -- sen enempää ei tarvita histogrammin jakamiseksi kahteen lokeroon. Levelsiä (ja sen viittä säädintä -- per kanava!) on syytä käyttää silloin, jos lopputuloksessa on oltava harmaasävyjä, mutta niiden tasoja halutaan muuttaa.
Sumosta en mitään tiedä, mutta olen itse Photoshopin kanssa tehnyt kuvaan mustavalkoisesta oman kerroksen, säätänyt sen kontrastin täysille, valinnut värialueen "shadows", valinnut sen jälkeen "inverse" ja "clear" (Photarini puhuu englantia). Näin on kerros mustia ääriviivoja, joiden väli on kaikki läpinäkyvää. Alemmalle kerrokselle voi sitten sutia ihan niinkuin itse vain tykkää.
Jos tarkoitus on sutia, eikä täyttää kannulla viivojen väliin jäävää aluetta kokonaisuudessaan, niin m/v-muunnos voi olla jopa tarpeeton. Kätevin tapa päästä värittämään tällä tavalla on muuttaa päällimmäisen tason (väri tai ääriviivat, ihan miten itse haluaa) blend modeksi multiply. Mutta ääriviivatason voi tietenkin lisäksi muuttaa m/v:ksi thresholdilla.
Sumo on tämä: http://www.sumopaint.com/web/
Sisältää kaikki perustoiminnot, mitä rasterikuvaeditorin pitääkin, mukaanlukien yllämainitut threshold, levels ja tasojen blend modet. Käytettävissä kätevästi suoraan selaimessa.
-
Toisinaan tulee vastaan tilanteita, jolloin kuvituksen lopullinen painokoko ei ole selvillä. Teen viivat yleensä 1200dpi:nä, mutta pienennettäessä kuvaa ilman resamplausta resoluutio saattaa nousta tuosta vielä. Kuinka suurella resoluutiolla bitmap-viivaa voi pistää lehteen? Onko taitto-ohjelmissa/painoissa jotain ylärajoja, jonka ylittävä materiaali resamplautuu automaattisesti tms?
-
Ylärajat määrätään yleensä viimeistään asemointi-pdf:ssä (painossa siis), josta tulostetaan painopelti. Peltitulostimissa tulosturesoluutio on yleensä melkoisen korkea, joten potentiaalia on paljon, mutta luulisi, että tavallisissa töissä toi 1200 dpi on raja, jonka jälkeen resoluutiota pienennetään automaattisesti.
Tiedostonhan voi tietenkin lehteen/painoon pistää kuinka isolla resolla vaan, mutta vaikutusta sillä ei tietenkään ole juuri tuon automaattisen pienennyksen vuoksi.
Näissä kannattaa yleensä kysyä julkaisun asetuksia joko painolta tai lehdeltä ja tehdä sen mukaan.
-
Minulla menee aina kuva sahalaitaiseksi mössöksi, kun muokkaan Paint.NETillä värejä tasaisemmiksi, eli esim musta on ihan samansävyistä mustaa.
-
Kannattaako tuota Timon kaavaa (painoresoluutio x lopullisen kuvan leveys jaettuna originaalin leveydellä) käyttää lainkaan värikuviin, joiden painoresolutio on 300? Skannausresoluutiosta tulee silloin epäilyttävän pieni, kannattaako värikuvat pienentää jollain muulla tavalla?
-
Tiedostonhan voi tietenkin lehteen/painoon pistää kuinka isolla resolla vaan, mutta vaikutusta sillä ei tietenkään ole juuri tuon automaattisen pienennyksen vuoksi.
Ei automaattisen pienennyksen vaan painotekniikan teknisten rajoitteiden. Offset perustuu värin hylkimiseen, tietyn aika karkean rajan ( 8bit 150dpi, 1bit 600dpi ) yläpuolella ei enää saavuteta teknistä parannusta ellei painotekniikkaa vaihdeta joksikin muuksi kuin offsetiksi.
Ja Aura, tarkista että arvot on dpi eikä ppi; 300ppi = 150dpi. Kuten tuolla toisessa ketjussa juuri tuli muistutettua.
Kivi
-
Kannattaako tuota Timon kaavaa (painoresoluutio x lopullisen kuvan leveys jaettuna originaalin leveydellä) käyttää lainkaan värikuviin,
Minun ymmärtääkseni tuo on nimenomaan värivalokuviin tarkoitettu. Vaan pitäisi toimia kaikkeen.
Ja Aura, tarkista että arvot on dpi eikä ppi; 300ppi = 150dpi.
Onkos tuo dot nyt kirjapainon typografinen piste (1 piste = 0,375 mm) vai mikä?
Ainakin softat käyttävät iloisesti sekaisin synonyymisesti dpi ja ppi (ks. kuvaliite, fotarin "New" akkuna ja skannerin skannausikkuna). Molemmissa tapauksissa tuuman neliö on yhtä iso kuin 300 x 300 pikselin neliö.
Timo
-
Onkos tuo dot nyt kirjapainon typografinen piste (1 piste = 0,375 mm) vai mikä?
Mä olen käsittänyt että se on painorasterin linjatiheyden sallima piste. Se tuntuisi vastaavan offsetin l/cm -vakioita (mä olen niin vanha että oon oppinut rasterien teon reprokameralla), joiden mukaan hieno valokuvarasteri on noin 150 linjaa tuumalla, ja parhailla koneilla ja papereilla päästään jopa 200 linjaan tuumalle (80 l/cm).
http://www.design215.com/toolbox/print_guide.php
Ainakin softat käyttävät iloisesti sekaisin synonyymisesti dpi ja ppi (ks. kuvaliite, fotarin "New" akkuna ja skannerin skannausikkuna). Molemmissa tapauksissa tuuman neliö on yhtä iso kuin 300 x 300 pikselin neliö.
Joo, toi on älyttömän sekoittavaa. Ei ihme, ettei juuri kukaan nykyään valmistuva graafikko osaa perinteistä painopinnan suunnittelua. Mä olen ajatellut tuon päässäni niin, että Photoshopin tarjoaman pikselitiheyden tulee olla sopiva niin että painorasterin joka pisteelle saadaan tarvittaessa eri arvo, ja sen pitää myös olla sillä tavalla tasajaollinen ettei muunnos pikseleistä painopisteiksi synnytä muunnoksessa keskinäistä moireéta.
Kivi
-
Kun julkaisureso on 300, sain kaavalla laskemalla tulokseksi hyvin rakeisen kuvan. (skannausresosta tuli jotain 218) Miten tässä tapauksessa olisi järkevintä toimia? (Eli siis miten pienentää kuva oikeaan senttikokoon ilman että se kärsii)
Ei ole vielä uponnut tajuntaan että Photarin pixels/inch on nimenomaan ppitä. Skannerissa skannausreso on nimenomaan dpi, ja kun skannaan vaikka 300 dpinä niin Photarissa kuvan resoluutio on yhtäkkiä 300 ppitä. Mutta siis resoluutio on sama eikä 300 dpitä yhtäkkiä muutu mystiseksi 300 ppiksi (siis 150 dpiksi)?
Minulle on opetettu että kuvia pitäisi aina pienentää nimenomaan resoluutiota nostamalla, mutta ainakin sanomalehdessä kuvia skaalailtiin surutta pienemmäksi. Voiko niin tehdä turvallisesti paremmallekin paperille?
-
Minulle on opetettu että kuvia pitäisi aina pienentää nimenomaan resoluutiota nostamalla, mutta ainakin sanomalehdessä kuvia skaalailtiin surutta pienemmäksi. Voiko niin tehdä turvallisesti paremmallekin paperille?
Silloin kun painoa varten tehdään lopuksi .pdf, se distiller-osio laskee resoluutiot automaattisesti alaspäin ettei mee liian tiheäksi. Tämä helpottaa laiskoja taittajia.
:-D
PS.
Photoshopin resoa kannattaakin ajatella dpi:nä.
-
Minulle on opetettu että kuvia pitäisi aina pienentää nimenomaan resoluutiota nostamalla, mutta ainakin sanomalehdessä kuvia skaalailtiin surutta pienemmäksi. Voiko niin tehdä turvallisesti paremmallekin paperille?
Indesignissa (CS4) voi skaalata taittoon vietyä kuvaa surutta: se automaattisesti suurentaa sen resoluutiota: Link-infosta näkee kuvan aktuaalisen ("oikean" resoluution ja efektiivisen resoluution. Eli tulos on sama kuin sen tekisi fotarissa. Ks. kuvaliite. siinä on skaalattu 761 ppi resoluution kuvaa 62,3% ja tuloksena on 1222 ppi:n kuva. Joka tapauksessa PDF:n tuominen tästä luo tuostakin kuvasta (asetuksista riippuen) esim. 300 ppin kuvan. Tai dpi:n, se kun tuntuu ainakin näillä välineillä olevan yksi ja sama.
Timo
-
Ei automaattisen pienennyksen vaan painotekniikan teknisten rajoitteiden.
Tuo on se syy pienennykselle, mutta tarkoitin samaa, mitä sitten itse kirjoitit:
Silloin kun painoa varten tehdään lopuksi .pdf, se distiller-osio laskee resoluutiot automaattisesti alaspäin ettei mee liian tiheäksi.
-
Eli vaikka julkaisuresoluutio olisi mitä tahansa, voin huoletta skannata värikuvan vaikka 300 dpillä ja lähettää sen isommalla resoluutiolla taittajalle? Kuvan fyysinen kokohan on se tärkein, ja jos ei resoluutiosta tarvitse muuten huolehtia kuin että se on riittävän iso niin helpottaa kummasti.
Mustavalkosivujen kanssa on hyvin toiminut se että skannaa 400 ja nostaa reson 600dpihin, mutta 300dpin resoluutio ei selvästi riitä värikuviin jos käyttää tuota tekniikkaa.
Menee kyllä hermo näiden asioiden kanssa... Tuntuu siltä että mitä enemmän niihin perehtyy sitä enemmän ainakin itse menen sekaisin... >:(
-
Kun julkaisureso on 300, sain kaavalla laskemalla tulokseksi hyvin rakeisen kuvan. (skannausresosta tuli jotain 218)
Skannaapa kuvasi tuolla 218 resoluutiolla ja muunna sitten kuvan resoluutio sen jälkeen 300:n resamplaamatta sitä (ks. kuvaliite, eli ei ruksia kohtaan resample), niin huomaat, että kuvan senttikoko on sitä mitä halusitkin.
Timo
-
Skannaapa kuvasi tuolla 218 resoluutiolla ja muunna sitten kuvan resoluutio sen jälkeen 300:n resamplaamatta sitä (ks. kuvaliite, eli ei ruksia kohtaan resample), niin huomaat, että kuvan senttikoko on sitä mitä halusitkin.
Juuri näin tein, mutta laadusta tuli rakeinen.
Tosin käsittelin viivat thresholdilla, mikä tietenkin muussaa ne vielä tehokkaammin. Mutta kun viivapiirroksesta on kyse, niin viivoistahan pitää saada mustia joten en uskaltanut jättää niitä "mustaamatta". CMYKistähän saa editoitua muut kanavat pois, mutta en oppinut tätä tekniikkaa siitä huolimatta, että se näytettiin minulle kaksi kertaa.
-
Mutta jos se on viivapiirros, niin sen lopullisen resoluutionhan tulisi olla 600.
Tuntuu siltä että mitä enemmän niihin perehtyy sitä enemmän ainakin itse menen sekaisin... >:(
Sanopa muuta.
Koitetaanpa selventää (tai sekoittaa :P ). Kertokaa sitten vielä edistyneemmät, meneekö pieleen. Vipuun tässä vipsahtaa kyllä helposti.
Eli
Mitä hittoa ovat
Pikselit, pikselitiheys, linjatiheys, rasterit, rasteripiste, typografinen piste, pistetiheys
Asian hahmottamista ja ymmärtämistä hankaloittaa se, että englanninkielinen termi raster graphics tarkoittaa pikseligrafiikkaa mutta ei suinkaan painopuolen rastereita, eli rasteripisteitä.
Näytön dpi ei kerro kuvan kokoa vaan näytön tarkkuutta. Näyttö koostuu pisteistä, dots, näytön pistetaajuus dot pich viittaa näytön r,g,b - punainen, vihreä ja sininen - pisteisiin, joista itse pikselit koostuvat. Kuinka monesta tällaisesta rgb-dotista yksi pikseli koostuu? Menee yli multa... kertokaa! ???
Printterin dpi kertoo sen tulostusjäljen tarkkuudesta. Pistematriisitulostimen tarkkuus on alhaisin, 60-90 pistettä tuumalle, siinä tulostusjälki tuotetaan mustenauhan läpi lyövien piikkien avulla. Näitä ei liene juuri missään enää käytössä. Mustesuihkun pisteet koostuvat pikkiriikkisten suuttimien läpi ruiskutetusta väriaineesta, pisteitä 300-600 per tuuma. Laserprintteri pystyy 600-1800 dpi:n tarkkuuteen, tuloste toteutetaan elektrostaattisen jauheen ja kuumaprässin avulla.
Pikseli ei ole sama kuin piste, aina. Pikselin voi ajatella tiheän ruutuverkon yhtenä ruutuna. Kun pikseleitä on tuumalla 75 kpl, on yhden pikselin koko painettuna isompi kuin silloin jos niitä on tuumalla 300. Ihan selkeää.
Sekaisin aletaan mennä sitten kun ajatellaan, että pikseli koostuu tulostettaessa/painettaessa pisteistä (ja joskus jopa pikseleistä).
Tulostetaan kuva, jossa on 75 x 75 pikseliä ja sen resoluutio on 75 ppi: kuva on siis kooltaan tuuman, ok: kun printteri tulostaa tarkkuudella 600 pistettä per tuuma, on pikselissä tällöin 8 pistettä kanttiinsa(onko? 600/75?). Piste per pikseli luku muuttuu kun kuvan resoluutio vaihdetaan esim. 300 ppi:hin; silloin yksi pikseli koostuu kahdesta tulostimen pisteestä (?).
Vielä enemmän hämmentyy kun ajattelee, että rasteroitu harmaa- (tai väri-) sävykuva koostuu rasteripisteistä. Niidenkin koko voi vaihdella. Mutta painettuna kuva ei oikeasti ole harmaasävyinen, vaan sävykkyys on optista harhaa: eri kokoisista 100% mustista pisteistä koostuva kuva muodostuu katsojan silmissä harmaasävyiseksi. Rasterin tiheyttä kuvataan linjaa per tuuma arvolla lpi. 150 lpi:n kuvaan tarvitaan tarkempi resoluutio ppi, kuin 80 lpi:n kuvaan. Rasterikin koostuu pikseleistä, jotta se rasteripiste voisi olla mukavan pyöreä, se tarvitsee kylliksi pikseleitä. Tämä pitää muistaa kun skannaa esim. rasterikalvoilla koristeltuja piirroksiaan. Harmaasävykuvat saavat rasteripisteen kuitenkin vasta tulostettaessa tai painofilmiä tehdessä. Liitteessä pikseleistä koostuva rasteripistemollukka.
Tämä on tätä dikipikseliaikaa.
Minäkin olen aikoinani rasteroinut valokuvia reprokameralla ja tehnyt painofilmejä (1980-lukua). Niissähän ei ole resoluutiota samalla tavalla kuin digihommissa. Valotetun filmin tarkkuus on liki ääretön. RIPistä tulostettu filmi koostuu pikseleistä, mutta tämmöisen filmin resoluution ollessa korkeimmillaan jopa 25400, ei sitä paljain silmin erota (tuskin luupillakaan).
-
Mutta jos se on viivapiirros, niin sen lopullisen resoluutionhan tulisi olla 600.
Eli väritetty viivapiirros pitää lähettää 600 resolla? Värithän kuitenkin rasteroituvat viivan viereen jonkun verran. Olen aiemmin käsittänyt että 300 riittäisi tällaisille, mutta kaavaa käyttäessä näköjään ei.
-
Eli väritetty viivapiirros pitää lähettää 600 resolla?
Jos värit ja viiva on samassa kuvatiedostossa, riittää 300, koska sen suurempaa resoluutiota värikuviin ei useinkaan pistetä. Jos haluaa viiva terävänä, kannattaa se pitää erillään väreistä ja suuriresoluutioisena 1-bittisenä tiedostona. Siis kaksi tiedostoa. Nämä yhdistetään esimerkiksi taitto-ohjelmassa ja tulostetaan pdf:ksi, jota voidaan käyttää julkaisun taitossa.
-
Eli väritetty viivapiirros pitää lähettää 600 resolla?
No mutta jos se on väritetty, niin eihän se ole sitten enää viivapiirros. Onhan nämä termit joskus vähän epäselviä. Viivapiirros-termillä viitataan useimmiten 1bit m/v-kuvaan.
Kannattaa tehdä juuri noin kuten Veli sanoo edellisessä viestissä, mikäli viivan kokee rosoisena.
Timo
-
Kannattaa tehdä juuri noin kuten Veli sanoo edellisessä viestissä, mikäli viivan kokee rosoisena.
Ei se viiva 300dpin kuvissa ole mielestäni ollut rosoista, mutta jos kuvaa pitää pienentää niin alle 300 ei taida riittää skannausresoluutioksi. Jos taittaja haluaa sen pienennettynä valmiiksi oikeaan kokoon niin silloin resoluutio kasvaa väkisinkin isommaksi.
Mutta pitää pitää mielessä tuo yhdistäminen, tosin jos ei itse tee taittoon asti valmiiksi niin tuntuu hankalalta lähetellä kaksi eri tiedostoa.
-
Ja Aura, tarkista että arvot on dpi eikä ppi; 300ppi = 150dpi. Kuten tuolla toisessa ketjussa
Joo. Tässä Kivi taitaa olla väärässä. Tai siis periaatteessa hän on oikeassa mutta käytäntö on mennyt niin vinoksi että teoriamiehet ei sen kanssa enää pärjää. Siis on turvallsinta olettaa että 300ppi = 300dpi ellei ole vahvoja syitä epäillä asiaa. :)
Ei se viiva 300dpin kuvissa ole mielestäni ollut rosoista,
Jos laitat kuvan jpgnä niin silloin se viiva rasteroituu eikä ne hampaat siinä sitten enää erotu. Mut 1-bittisenä kuvana 300dpi on taatusti rosoista (paitsi vessapaperille painettuna)
-
Asian hahmottamista ja ymmärtämistä hankaloittaa se, että englanninkielinen termi raster graphics tarkoittaa pikseligrafiikkaa mutta ei suinkaan painopuolen rastereita, eli rasteripisteitä.
Aivan ja Raster image ei ole rasterikuva vaan 1-bttinen (pikseleistä koostuva) kuva. :)
Kuinka monesta tällaisesta rgb-dotista yksi pikseli koostuu? Menee yli multa... kertokaa!
Kolmesta (syvyyssuunnassa päällekkäisestä): vihreästä, sinisestä ja punaisesta. Silloin sille pisteelle saadaan aina tilanteesta riippuen luotua ne miljoonat eri sävyt
Mustesuihkun pisteet koostuvat pikkiriikkisten suuttimien läpi ruiskutetusta väriaineesta, pisteitä 300-600 per tuuma. Laserprintteri pystyy 600-1800 dpi:n tarkkuuteen, tuloste toteutetaan elektrostaattisen jauheen ja kuumaprässin avulla.
Tässä kannatta muistaa että mustesuihkarit tekee sävykuvan stokastisella rasteroinnilla ja laserit ruudukossa sijaitsevien "pikselien" mukaan jolloin kuvan rasterin linjatiheys ja sävyjen määrä riippuu siitä montako pistettä tuumalle kone tulostaa.
Harmaasävykuvat saavat rasteripisteen kuitenkin vasta tulostettaessa tai painofilmiä tehdessä. Liitteessä pikseleistä koostuva rasteripistemollukka.
Niin ja termi harmaasävy on Photariväännös. Jos halutaan olla tarkkoja, harmaa on sävytön väri. Pitäisi puhua harmaaskaalasta. Osa näistä ongelmista johtuu nimen omaan kielestä jota käytetään leväperäisesti (koska se on syntynyt luonnonvalintojen kautta ja termit vakiintuneet käytössä). Esimerkiksi pisteellä monta määritelmää, ja joitakin asioilta puuttuu määritelmä tai se olemassa olevan määritelmän merkitystä ei tunneta.
-
Printterin dpi kertoo sen tulostusjäljen tarkkuudesta. Mustesuihkun pisteet koostuvat pikkiriikkisten suuttimien läpi ruiskutetusta väriaineesta, pisteitä 300-600 per tuuma. Laserprintteri pystyy 600-1800 dpi:n tarkkuuteen, tuloste toteutetaan elektrostaattisen jauheen ja kuumaprässin avulla.
Täsmennyksenä tuohon, mustesuihkuissa resoluutiot nykyään järjestään 1200xjotain.
Lisäksi, sublimaatiotulostimiakin näyttää edelleen olevan markkinoilla valokuvatulostuspuolella. Sublimaatiossa tyypillinen 300dpi resoluutio vastaa lähinnä muiden tulostinten linjatiheyttä eikä tulostusresoluutiota, tekniikalla jokaisen tulostuspisteen väri on just se mikä halutaan. Erittäin hyvä sävykuvien tulostamiseen, mutta viivakuvista tai tekstistä tulee juuri niin heikkoa kuin 300dpi resoluution tulostimelta voi odottaakin.
Tulostetaan kuva, jossa on 75 x 75 pikseliä ja sen resoluutio on 75 ppi: kuva on siis kooltaan tuuman, ok: kun printteri tulostaa tarkkuudella 600 pistettä per tuuma, on pikselissä tällöin 8 pistettä kanttiinsa(onko? 600/75?). Piste per pikseli luku muuttuu kun kuvan resoluutio vaihdetaan esim. 300 ppi:hin; silloin yksi pikseli koostuu kahdesta tulostimen pisteestä (?).
Just näin, itse kutsuisin printterin tulostusmäiskeitä nimenomaan rasteripisteiksi. Oleellista on nimenomaan tulostimen tulostustarkkuuden (tässä 600dpi), alkuperäisen kuvan resoluutio (tässä 75 dpi) ja tulostuksen linjatiheyden suhde.
Jos oletetaan vaikka 75dpi linjatiheys, saadaan juuri ylläolevan laskutoimituksen mukaiset 8x8 pisteen matriisilla syntyvät rasteripisteet. 8x8 = 64 sävyä.
1200dpi tulostimella saataisiin muuten samoilla arvoilla 16x16 matriisilla 256 sävyä, mikä sattumalta onkin juuri se, mitä tavallisesta 24bittisestä kuvasta irtoaa (8 bittiä/osaväri = 256 sävyä/osaväri).
-
Tosin käsittelin viivat thresholdilla, mikä tietenkin muussaa ne vielä tehokkaammin. Mutta kun viivapiirroksesta on kyse, niin viivoistahan pitää saada mustia joten en uskaltanut jättää niitä "mustaamatta". CMYKistähän saa editoitua muut kanavat pois, mutta en oppinut tätä tekniikkaa siitä huolimatta, että se näytettiin minulle kaksi kertaa.
Pidä musta omana 8-bittisenä layerinaan. Kun muutat kuvaa värikuvaksi, musta muuttuu monivärimustaksi. Tämän jälkeen valitse koko musta layer, valitse "adjust hue & saturation", sieltä rasti ruutuun "colorise" ja sitten säädät saturation-arvon nollaan. Nyt musta layerisi koostuu pelkistä mustista pisteistä ja 8-bittisyys antaa sille tarvittavan korkean resoluution. Avaa lopuksi vielä "curves" -ikkuna ja nosta mustaa päätä niin että kaikki musta varmasti on sataprosenttista.
Jos sinun on käytettävä thresholdia esimerkiksi saadaksesi värikentille terävän rajan, kopioi musta layer uudelle layerille ja tee threshold siinä. Threshold muuttaa mustan 1-bittiseksi joten laatu tulee kärsimään. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska aiot käyttää threshold-käsiteltyä apulayeria ainoastaan värialueiden rajaamiseen ja käytön jälkeen tuhoat sen pois.
Kun tällaisen kuvan latistaa mustaksi, on musta K-mustaa eikä nelivärimustaa. tarkista lopuksi vaikkapa puhekuplista, että tekstin musta todellakin on 100% mustaa.
Itse teen värityksen tekemällä ensin 1-bittisen 800dpi mustan originaalin jonka tallennan mustana painovärinä omaksi originaalikseen. Sen jälkeen muutan sen grayscaleksi 1:1-suhteella, resamplaan 300dpi-arvoon ja muutan RGB-väreiksi. Värityksen teen laittamalla päällimmäiseksi väritys-layerin ja sen moodiksi "darken". Tästä teen varsinaisen värioriginaalin hävittämällä lopuksi kaikki mustat layerit taustalta, latistamalla yhteen tason ja muuttamalla cmyk'iksi. Näin mulla on 800dpi musta viivaoriginaali ja 300dpi cmyk-värioriginaali.
Kivi
-
Kiitoksia! Tuosta on iso apu. Muistan että samasta aiheesta näytettiin tapa jossa värikanavoiden sisältö deletoitiin, mutta sen kanssa tuli aina jokin hämärä ongelma (jota en edes muista) sillä unohdin osan vaiheista.
Mutta tuosta mustasta kuultavat värit alta, se on ikäänkuin harmahtavaa. Tuttu ongelma tämäkin, mutta en muista miten sen kanssa piti toimia.
Itse olen yleensä värittänyt kuvat niin että olen siistinyt viivat (usein vain thresholdilla), muuttanut layerin multipleksi ja sitten vain värittänyt alemmalle layerille. Tämän jälkeen sitten litistänyt kuvan. Onko tämä aivan väärä tapa kun väritetään viivapiirrosta?
-
Itse olen yleensä värittänyt kuvat niin että olen siistinyt viivat (usein vain thresholdilla), muuttanut layerin multipleksi ja sitten vain värittänyt alemmalle layerille. Tämän jälkeen sitten litistänyt kuvan. Onko tämä aivan väärä tapa kun väritetään viivapiirrosta?
Ei ihan täysin väärä, mutta jos musta ei ole omana 1-bittisenä tiedostonaan, se rasteroituu tulostaessa eikä jälki ole niin siistiä kuin voisi olla.
-
Nyt musta layerisi koostuu pelkistä mustista pisteistä ja 8-bittisyys antaa sille tarvittavan korkean resoluution.
En ihan hahmottanut mitä ajat tällä takaa? Toimintaohje sinällään on oikein, mutta bittimäärällä ja resoluutiolla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä.
-
Ei se viiva 300dpin kuvissa ole mielestäni ollut rosoista, mutta jos kuvaa pitää pienentää niin alle 300 ei taida riittää skannausresoluutioksi.
Pienennettäessähän kuvan resoluutio kasvaa. Kuvan fyysinen koko (kilotavut) pysyy samana. Ei tuossa pitäisi ongelmaa olla.
Timo
-
Mutta tuosta mustasta kuultavat värit alta, se on ikäänkuin harmahtavaa. Tuttu ongelma tämäkin, mutta en muista miten sen kanssa piti toimia.
Painettaessa värit kuultavat overprint-mustan alta. Sitä voi kiertää käyttämällä nelivärimustaa isoissa pinnoissa, tai sitten sen kanssa voi vain elää.
Harmahtavuus katoaa kun säädät cmyk-tilassa mustan layerin "curves" -säätimellä (curves -> K tai black) pidemmän "hyllyn" mustaan päähän kunnes musta on varmasti sataprosenttista.
Itse olen yleensä värittänyt kuvat niin että olen siistinyt viivat (usein vain thresholdilla), muuttanut layerin multipleksi ja sitten vain värittänyt alemmalle layerille. Tämän jälkeen sitten litistänyt kuvan. Onko tämä aivan väärä tapa kun väritetään viivapiirrosta?
Älä siisti niitä viivoja koska se laskee resoluutiota. Jos kuvan resoluutio on 300dpi, pitää myös mustan olla joko väri- tai harmaaskaalassa. Jos päädyt käyttämään nelivärimustaa ääriviivoissa ja mustissa pinnoissa, poista se ainakin lopullisen latistetun cmyk-tiedoston puhekuplista lassoamalla tekstialueet, ja sitten tuo (hue+colorize - saturation=0 - curves black 100%) lisävärien poisto.
Jos pidät mustan layerin väritason alla ja väritason moodina "darken", ei tule noita transparency-ongelmiakaan.
Ja Jarmo - tarkoitan, että kun 300dpi sävyviivaan ajetaan threshold, se porrastuu samalla tavalla kuin pikselöityminen 1-bittiseksi muutettaessa tapahtuisi. Sävyt ovat tärkeitä viivan luonteen säilyttämiseksi.
Kivi
-
Sävyt ovat tärkeitä viivan luonteen säilyttämiseksi.
Sävyt taas tuo viivaan rasteroitumista, pisteet erottuvat, se on ruma etenkin ohuissa viivoissa. Niiden sävyjen kohdaltahan se kun ei ole 100% mustaa.
Timo
-
Sävyt taas tuo viivaan rasteroitumista, pisteet erottuvat, se on ruma etenkin ohuissa viivoissa. Niiden sävyjen kohdaltahan se kun ei ole 100% mustaa.
Timo
Jep, mutta tämä tosiaan voidaan kiertää vain pitämällä musta omana korkearesoluutioisempana originaalinaan, mikä taas ei käy jos musta ja väri halutaan itse yhdistää yhdeksi cmyk-kuvaksi. Eli pitää valita, kumman haluaa - kompaktiviivan vai viivan muodon pehmeän vaihtelun. Mulle viivan elävyys on tärkeämpää kuin kompaktius, mutta toisaalta sitten taas Auran tyyliin kompaktimusta viiva kuuluu ihan olennaisena osana.
Homma olisikin helppo, jos Photarissa eri layerit voisivat olla erilaatuisia ja eri resolla.
;-)
K
-
Harmahtavuus katoaa kun säädät cmyk-tilassa mustan layerin "curves" -säätimellä (curves -> K tai black) pidemmän "hyllyn" mustaan päähän kunnes musta on varmasti sataprosenttista.
Jos pidät mustan layerin väritason alla ja väritason moodina "darken", ei tule noita transparency-ongelmiakaan.
Kummassakin tapauksessa väripinnat kuultavat yhä, mutta eivät pahasti. Tarkistin että musta oli mustaa. Eihän tuo yleensä haittaa lukemista, samaan juttuunhan törmää joka toisessa alparissa.
Taittajahan tekee sivuista pdf:t, ja jos kuvat lähettää taittoon kuvina, ei niitä kai voi pistää matkaan kahtena tiedostona. Eli jos esim photarilla ne käsittelee ne on kait pakko litistää.
Pienennettäessähän kuvan resoluutio kasvaa. Kuvan fyysinen koko (kilotavut) pysyy samana. Ei tuossa pitäisi ongelmaa olla.
Se tuli testattua että skannaus 219dpillä ja reson nostaminen 300:aan teki kuvasta liian rakeisen. Vika oli varmaan siinä thresholdissa.
Thresholdilla viivojen siistiminen kannattanee jättää lähinnä 1-bittisiin mustavalkokuviin?
-
Ai niin, miten toimia väritetyn viivapiirroksen kanssa, jos taittoon halutaankin CMYKin sijasta RGB?
-
Taittajahan tekee sivuista pdf:t, ja jos kuvat lähettää taittoon kuvina, ei niitä kai voi pistää matkaan kahtena tiedostona. Eli jos esim photarilla ne käsittelee ne on kait pakko litistää.
No periaatteessa voit yhdistää kuvat itse jollain taitto-ohjelmalla ja tallentaa PDF:n jota taittaja käsittelee kuin kuvaa ikään.
Se tuli testattua että skannaus 219dpillä ja reson nostaminen 300:aan teki kuvasta liian rakeisen. Vika oli varmaan siinä thresholdissa.
Vika on perusajatuksessa, että skannataan matalalla resoluutiolla ja resoluutiota sitten ohjelmallisesti nostetaan. Skannaa mielummin suurella resoluutiolla ja pienennä tarvittaessa.
Thresholdilla viivojen siistiminen kannattanee jättää lähinnä 1-bittisiin mustavalkokuviin?
Jep.
Ai niin, miten toimia väritetyn viivapiirroksen kanssa, jos taittoon halutaankin CMYKin sijasta RGB?
Digipaino? Periaatteessa kuitenkin ihan samalla tavalla kuin CMYK:illäkin, paras lopputulos tulee jos viiva on omana 1-bittisenään ja värit erikseen.
-
Yhdistä 1-bittinen esim. 1200 dpi musta viiva ja 300 dpi värit esim. Illustratorissa ( Ei missään nimessä Photoshopissa!!!!!).
Sitten lähetät Illu-tiedoston taittajalle. Viiva on silloin superskarppia ja värit myös Ok.
Mielestäni tämän yksinkertaisemmin tätä ei voi enää sanoa.
Jos voi, niin joku ystävällinen valvoja voinee heittää tämän viestini roskiin.
-
Taittajahan tekee sivuista pdf:t, ja jos kuvat lähettää taittoon kuvina, ei niitä kai voi pistää matkaan kahtena tiedostona. Eli jos esim photarilla ne käsittelee ne on kait pakko litistää.
Kyllä ne voi lähettää ihan kahtena tiedostona, ja yleensä pitääkin (aina voi toki kysyä Tertsin mainitsemaa AI.EPS-lähetysmuotoa, kelpaako se painolle?). Taittaja määrittelee sitten mustan transparenttiuden, ja asemoi kuvat päällekkäin.
Thresholdilla viivojen siistiminen kannattanee jättää lähinnä 1-bittisiin mustavalkokuviin?
1-bittisyydessä se threshold tulee jo skannatessa. Sitä ei siis tarvitse enää sen jälkeen käyttää, eikä voikaan, koska yksibittinen kuva on vain mustaa ja valkoista, ilman mahdollisuutta säätää niiden rajaa (threshold=kynnys).
Kuvat ovat oletettavasti värittäessä RGB-tilassa aina kunnes ne erikseen lopuksi muutetaan CMYKeiksi, koska näyttökuva monitorissa on RGB ja se siis tarjoaa aidomman kuvankäsittelyn. Mikään paperille painettava tai tulostettava ei voi haluta RGB-kuvaa, koska RGB koostuu värin sijaan valosta, jota on tosi vaikea painaa paperille
;-P
RGB-versioita käytetään nettijulkaisussa, eikä niissä tarvitse erikseen huolehtia mustan kohdistuksesta koska värien keskinäistä siirtymää ei voi tapahtua. Jos se näkyy ruudulla, se toimii RGB:nä.
Kivi
-
Mikään paperille painettava tai tulostettava ei voi haluta RGB-kuvaa, koska RGB koostuu värin sijaan valosta, jota on tosi vaikea painaa paperille
Sanomalehdessä kun olin työharjoittelussa oli viikonloppuliitteissä kokeilussa RGB. Suurin osa kuvista piti heittää CMYKinä, mutta viikonloppulehtien kuvat nimenomaan RGB:nä.
-
Sanomalehdessä kun olin työharjoittelussa oli viikonloppuliitteissä kokeilussa RGB. Suurin osa kuvista piti heittää CMYKinä, mutta viikonloppulehtien kuvat nimenomaan RGB:nä.
Se tarkoittaa sitä, että siellä on vielä sun jälkeesi kuvankäsittelijä joka haluaa "puhtaita" kuvia muuttaakseen ne itse CMYKeiksi. Varsinkin valokuvien muuttaminen "jo asiakaspäässä" CMYKeiksi on painopinnanvalmistajille ja kuvankäsittelijöille kauhistus, koska se pitää tehdä painon omiin spekseihin.
Kivi
-
Todennäköisesti lehdessä on käynnissä värinhallintaprojekti. RGB-kuvat hulahtavat prosessista läpi ja muuntuvat jossain vaiheessa automaattisesti oikeanlaisiksi CMYK-kuviksi painon väriprofiilin mukaan, mahdollisesti vasta painopeltejä tulostettaessa.
Laatu ei ole ehkä ihan samaa mihin ammattilainen pääsisi kuvia nysväämällä, mutta säästyypähän aikaa ja erityisesti rahaa monta kymppiä per lehden numero.
-
Kummallisen vaikealta elämä bittiavaruudessa tuntuu olevan.
Itse olen aina skannannut puhtaat mv-kuvat 600 dpi:n tarkkuudella ja harmaasävyiset & värilliset kuvat 300 dpi:n tarkkuudella (oli sitten värjätty viivapiirros tai mitä vain). Pienemmillä resoluutioilla ei kantsi skannatessa edes leikkiä ja isommat on yleensä turhaa hukkakauraa.
Aina ovat noilla toimineet julkaisevassa mediassa ongelmitta & ilman näkyvää pikselisyyttä (sanomalehdissä ovat tosin vaatineet, että kaikenlaiset värikuvat toimitettaisiin heille max 150-200 tarkkuudella, joten tarkkuutta on joutunut pienentämään ennen lähestystä, mutta se nyt käy sekunnissa). Toimitusmuotona tiff, pdf tai jpg.
Ja hyvin harvoin halutaan tosiaan valmiiks CMYK-muodossa, yleensä tekevät muutoksen omien speksiensä mukaan joko käsin tai nykyisin yhä useammin automaattisesti.
Illustrator taitaa ammattimaisten piirtäjä/graafikkopiirien ulkopuolella olla aika vähän käytetty ohjelma, joten sitä tuskin moneltakaan löytyy kotikoneelta.
-
Vika on perusajatuksessa, että skannataan matalalla resoluutiolla ja resoluutiota sitten ohjelmallisesti nostetaan. Skannaa mielummin suurella resoluutiolla ja pienennä tarvittaessa.
Eihän tässä nyt nimenomaan nosteta resoluutiota ohjelmallisesti (eli kuvaan ei haeta laskelmallisesti, interpoloimalla uutta informaatiota). Resoluution kasvaessa kuvan senttikoko pienenee, vastaavasti resoluutioluvunn pienetessä senttikoko suurenee. Mitään kuvassa ei muuteta, pikselien määrä pysyy koko ajan samana. Kaavan ajatus on antaa optimaalinen skannausresoluutio, kun tiedetään missä senttikoossa kuva halutaan tulostaa.
Timo
-
Todennäköisesti lehdessä on käynnissä värinhallintaprojekti. RGB-kuvat hulahtavat prosessista läpi ja muuntuvat jossain vaiheessa automaattisesti oikeanlaisiksi CMYK-kuviksi painon väriprofiilin mukaan, mahdollisesti vasta painopeltejä tulostettaessa.
RGB-työnkulkuun ollaan kovaa vauhtia siirtymässä kaikkialla. Kuvat muutetaan haluttuun cmyk-profiiliin vasta kun taitetusta työstä eksportataan pdf (siinä vaiheessa ruksitaan halutut kohdat ja profiilit). RGB-raw-valokuva sisältää kaiken tarvittavan informaation ja sellaisia käytettäessä samasta taitosta voidaan ykskaks-vips tuottaa mille tahansa painolle sopiva pdf oikeine profiileineen, kuvia ei tarvitse erikseen muuttaa esim. sanomalehtiprofiiliin ja aikakauslehtipainoprofiiliin (tarkoittaisi sitä että samasta kuvasta pitäisi olla useita eri versioita - nyt riittää yksi). Samasta taitosta saa kaiken.
Timo
-
Eihän tässä nyt nimenomaan nosteta resoluutiota ohjelmallisesti (eli kuvaan ei haeta laskelmallisesti, interpoloimalla uutta informaatiota).
Käsitin Auran viestistä, että juuri näin olisi tapahtunut. Tuon sinun aiemman kaavan mukaanhan kaiken kyllä pitäisi mennä putkeen, en käsitä miten interpoloimatta saisi kuvan muuttumaan alkuperäistä pikselisemmäksi.
Kummallisen vaikealta elämä bittiavaruudessa tuntuu olevan.
Siis nipotustahan tämä toki on. Juurikaan kukaan ei huomaa/välitä onko jonkun kuvan musta viiva rasteroitunut vai ei, tai onko resoluutiot riittäviä. Yleisesti ottaen 72dpi värikuvatkin menee lukiessa ihan huomaamatta. Vasta jos rinnalla on oikein tehty vertailukohta, alkaa eron huomaamaan.
-
Jos mustan viivan alla on jotain väriä niin näköjään siitä ei tule puhdasta mustaa vaikka musta layer olisikin siistitty ja satavarmasti musta-musta. Näin sekä silloin kun viivapiirros on säädöllä multiple ja värit sen alla, että silloin kun värit ovat darken ja viivapiirros niitten alla.
Puhekuplissa taas on kaikki niin kuin pitääkin, sillä niissä on valkoinen tausta.
Kuuluuko sen mennäkin noin vai teinkö taas jotain väärin? ???
-
Jos mustan viivan alla on jotain väriä niin näköjään siitä ei tule puhdasta mustaa vaikka musta layer olisikin siistitty ja satavarmasti musta-musta. Näin sekä silloin kun viivapiirros on säädöllä multiple ja värit sen alla, että silloin kun värit ovat darken ja viivapiirros niitten alla.
Puhekuplissa taas on kaikki niin kuin pitääkin, sillä niissä on valkoinen tausta.
Kuuluuko sen mennäkin noin vai teinkö taas jotain väärin? ???
Kuuluu mennäkin.
Multiple tarkoittaa ymmärtääkseni sitä että kopioit mustan vivan joka layeriin, darken ja musta taas tekevät mustasta overprintiä jolloin myös värityksen prosentit tulevat mukaan.
Molemmilla on huonot puolensa. Multiple-mustassa viivalla saattaa olla monenvärisiä heittovarjoja, joskus jopa tulee sellaista punavihreillä laseilla katsottavan 3D-kuvan kaltasista sössöä, samoin kokonaisväriprosentti nousee helposti liian suureksi; overprint-mustasta taas tosiaan näkyy vieras väripinta läpi.
Itse tykkään kuitenkin enemmän overprintistä, joka on se perinteinen painomusta johon kautta aikojen ollaan totuttu.
K
-
Nykyään olen yleensä väritellyt multiplella, jos viiva ei ole 1-bittistä on sitä hankala lähteä leikkelemään irti taustasta. Mutta näköjään tuota neliväriviivaongelmaa ei saa pois jos värit ja viiva ovat samalla layerilla... ellei sitten tosiaan katso ettei viivojen alle eksy yhtään väriä. No, mutta valkoisen taustan kanssa se toimii, ja sehän on pääasia ettei tekstiin tule tärähdyksiä. (edit: No joo, kyllä ne tärähtäneet viivatkin näyttävät kamalilta.)
-
Multiply Looks at the color information in each channel and multiplies the base color by the blend color. The result color is always a darker color. Multiplying any color with black produces black. Multiplying any color with white leaves the color unchanged. When you’re painting with a color other than black or white, successive strokes with a painting tool produce progressively darker colors. The effect is similar to drawing on the image with multiple marking pens.
Siis... lisää päällimmäisen layerin väriin alemman layerin värin... photarissa katsottuna. Tästä johtuen mustan väriarvo saattaa jonkin verran vaihdella, jos viivalayerissa on multiply-toiminto päällä, sillä mustaan sekoittuu alempaa väriä ja mustan väriarvo riippuu siitä, mitä väriä mustan alla on.
Mutta tämä siis ruudulla ja samalle layerille tehtäessä. Siinä vaiheessa kun teet homman oikein eli mustasta viivastasi 1-bittisten ja värilayeristasi erillisen tiedoston ja yhdistät layerit taitto-ohjelmassa tai hyvällä online-pdf-ohjelmalla (http://www.royalcomics.org/demo/pdf.cgi) on tietysti aivan yhdentekevää onko photoshopissa käyttänyt multiply-toimintoa vai ei. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko mustan alla on väriä, kuten multiply-toiminnolla tai mustan alla on valkoista, jolloin kannattaa kuitenkin huolehtia että värit menevät edes hitusen mustan alle jottei painovaiheessa syntyisi valkoisia raitoja kun värit hieman heittävät painetulla sivulla. Itse en jätä mustan alle valkoista, paitsi jos myös mustan ympärillä on valkoista, sillä värit heittävät säännöstään lehtipainoissa. Jotkut pistävät mustan alle esimerkiksi pelkkää syaania, mutta ohuissa mustissa viivoissa alta irvistää sitten valkoisen sijalta sininen väri. Mustan väri elää toki hieman kun alla on väriä, mutta itse näkisin sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin viivan vieressä näkyvän valkoisen.
Samalle layerille tekeminen on tietysti aavistuksen vaivattomampaa, mutta jälki ei ole koskaan yhtä hyvää mustan viivan osalta. Kannattaisi opetella ammattimaiset tavat kerralla kuntoon, kun hommasta tulee rutiinia niin työn määrä kasvaa muutamalla minuutilla, mutta painojäljestä tulee huomattavasti vakuuttavampaa.
Edit: Korjaitu kirotusvihreita
-
Aika usein tiedostotoiveet ovat olleet tiffiä, mutta pitää seuraavalla kerralla kysyä sopiko lähettää pdf, ainakin sarjakuvien osalta. Kuvissa en ole koskaan huomannut mitään kummempaa ongelmaa vaikka ovat olleet tiffejä, joissa musta ja värit on lytätty samaan.
-
Kuuluuko sen mennäkin noin vai teinkö taas jotain väärin? ???
Näin sen kuuluu mennä. Riippumatta siitä jätätkö mustan samaan kuvaan värien kanssa, vai toimitatko mustan omana kuvanaan (se parempi vaihtoehto).
Jos musta ei olisi päällepainatuksena (eli noin, että muuta väriä jää alle), irvistäisi painotuotteessa herkästi valkoinen rantu jos ei osavärit mene täysin kohdalleen, yleensä ei mene. Päällepainatusta käytettäessä saa musta vähän heilahtaa, eikä tule ongelmaa koska muissa osaväreissä ei ole mustan kohdalla valkoista aukkoa.
-
Sinikynän eliminointi skannauksen jälkeen onnistuu näppärästi, mutta onko kokemuksia, miten (yhdessä) muiden värien kanssa. Eli kuinka hyvin onnistuisi luonnostella esim. sinisellä + punaisella, tussata päälle ja ottaa värit photarissa pois. Mikä on näppärin tapa?
Itsekin tietysti voisin kokeilla, mutta ei kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta...
-
Sinikynän eliminointi skannauksen jälkeen onnistuu näppärästi, mutta onko kokemuksia, miten (yhdessä) muiden värien kanssa. Eli kuinka hyvin onnistuisi luonnostella esim. sinisellä + punaisella, tussata päälle ja ottaa värit photarissa pois. Mikä on näppärin tapa?
Itsekin tietysti voisin kokeilla, mutta ei kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta...
No niin, kokeilin itse :) Näemmä sinisen ja punaisen ainakin saa pois, vihreää en onnistunut. Joskohan sitä pääsisi (hermoja) hiostavasta kumittamisesta...
-
No niin, kokeilin itse :) Näemmä sinisen ja punaisen ainakin saa pois, vihreää en onnistunut. Joskohan sitä pääsisi (hermoja) hiostavasta kumittamisesta...
Tästä on varmaan ollut viestejä ennenkin, mutta pari muutakin tapaa on kummaamisen välttämiseen:
- luonnoksen tulostaminen tussauspaperille tai erilliselle paperille ja käyttämällä valopöytää
Jos tulostaa tussauspaperin kääntöpuolelle, täytyy tulostaa peilikuvana ja aika tummalla että viivat näkyvät paksun tussauspaperin läpi.
Jos taas tulostaa tussauspaperin etupuolelle, silloin väriksi kannattaa valita mahdollisimman himmeä Cyan.
Nyt käytän 250 g/m2 tussauspaperia (Canson Angouleme BD Illustration paper for BD, Manga and Comics A3) ja sitä en ole uskaltanut laittaa tulostimeen, joten tulostan kopiopaperille luonnoksen ja tussaan valopöydällä.
Sarjakuvanteko on kyllä mennyt niin tekniseksi, että välillä kaipaan aikoja ennen tietokoneita.
-
En viitsinyt aloittaa uutta keskustelua, joten kysympä tässä
Vaikuttaako paperin kurttuisuus skannaukseen?
Löysin ilokseni ihanaa, ruskeaa paperia eurokaupasta. Siis euron A3 lehtiö !
Ongelma on tietysti se, ettei kyseinen paperi ole kovin laadukasta ja tehdessäni varjostuksia paperi meni autuaattomasti ryppyyn.
Voinko jatkaa varjoststen tekemistä samaan paperiin vai vaikuttaako tuo ryppyisyys skannaukseen? Kokeilisin tietty itse, mutta en pääse skannerille.
-
Kyllä se vähän vaikuttaa, ikävä kyllä. Skannerin päälle voi laittaa vähän kirjoja painoksi, jotta paperi painautuu tiukasti lasia vasten.
Mutta paperinhan voi aina pohjustaa. Näin siis jos teet vesiväreillä. Kostutettu paperi vedetään maalarinteipillä levylle, pahvi- tai puulevylle, kiinni ja annetaan vähän kuivahtaa. Tarkempia ohjeita löytyy kirjoista ja netistä.
Ohut paperihan menee kyllä kurttuun tussimusteenkin kanssa lotratessa. Eli paksua se sais kyllä olla siinä touhussa.
Timo
-
huoh, eli honkaan menee tämäkin säästötoimi. Rahat uppoaa maalarinTepeen :(
Aina ei voi voittaa. Taidan kestää tuon rypistymisen, teen vaan yhden varjostuksen ja yritän vääntää tietokoneella jotenkin kontrastit vahvemmiksi.
Kiitos vastauksesta.
-
...eli paksua se sais kyllä olla siinä touhussa....
Itselleni parhaat skannattavat on normaali kopiopaperi, ei mene niinkään kurttuun ja paksu akryllipaperi.
-
Koitin skannata tuota A4 skannerilla, eli painoa en saanut laitettua päälle, kun sivu on kokoa A3
ja ryttyinenhän siitä tuli >:(
Laitoin sivut painon alle ja odotan ihmettä. Pitää mennä yliopistolle skanneroimaan kun siellä on parempi laite.
Kuvat on muuten tehty siveltimellä ja kalligrafiakynällä, mustalla musteella veden avulla ohentaen. Paperi tosiaan eurokaupasta löytämääni harmaata luonnospaperia.
-
Koitin skannata tuota A4 skannerilla, eli painoa en saanut laitettua päälle, kun sivu on kokoa A3
ja ryttyinenhän siitä tuli >:(
Laitoin sivut painon alle ja odotan ihmettä. Pitää mennä yliopistolle skanneroimaan kun siellä on parempi laite.
Kuvat on muuten tehty siveltimellä ja kalligrafiakynällä, mustalla musteella veden avulla ohentaen. Paperi tosiaan eurokaupasta löytämääni harmaata luonnospaperia.
Pikavinkki: Jos paperi on ohutta, älä läträä vaan tee varjostukset ja valokohdat pastelliliidulla ja vedä fiksatiivi päälle.
Maalarinteippi ei muuten oikein toimi tuossa läpikotaisin-kastelemisessa, vaan tarvitset ikkunaliimapaperia. Hyvät uutiset: se on tosi halpaa. Eli kastele paperi ennen piirtämistä kunnolla niin että se on oikeasti kuprulla, sitten vedä se kostutetulla ikkunaliimapaperilla joka laidalta pöytään kiinni. Kun paperi kuivuu, se on sileä kuin lasi, ja kestää myös vedellä läträämisen.
-
Mites sen liimapaperin saa sitten irti pöydästä? Lähteekö kastelemalla?
-
Mites sen liimapaperin saa sitten irti pöydästä? Lähteekö kastelemalla?
Ei tar pöytään laittaa kiinni. Olen liimannut vesiväripaperit vähän reilun A3n kokoiseen vanerilevyyn. Kuka nyt tarvii minkäkin kokoisen levyn. Ei vänkyröi ja siitä saa liimapaperit tarpeellisessa määrin irti sitten vaikka kirurginveitsellä, kun on ensin leikannut valmiin kuvan pois.
Mun vaneri on ylijäämää muista puuhista ja 9 mm paksu. Vähempikin varmasti riittää jäykkyydeltään ja kätevämpiäkin taustoja maailmasta varmaan löytyy. Mielikuvittelua.
-
Mites sen liimapaperin saa sitten irti pöydästä? Lähteekö kastelemalla?
Joo, vaikka. Se on samanlaista liimaa kuin postimerkeissä.
Ruokolan vinkki vanerilevystä on ihan hyvä. Mä olen yleensä tarvinnut tuota pingotusta valopöydän kanssa niin oon ensin pingottanut akvarellipaperin pöytään, sitten paperin kuivuttua leikannut yhden sivun auki ja ujuttanut luonnokset alle. Tää on se perinteinen käsityömetodi sarjakuvien värityksessä, jonka Tarmo Koivisto joskus vuonna kirves opetti.
-
Pikavinkki: Jos paperi on ohutta, älä läträä vaan tee varjostukset ja valokohdat pastelliliidulla ja vedä fiksatiivi päälle.
Tai pehmeällä lyikkärillä tai jollain. Mutta jälki ei tietenkään ole samaa kuin laveerauksessa. Lähimmäs ohennettua tussia pääsee markkereilla (vaalea muutamaan kertaan työstäen) eikä paperin silloin pitäisi kupruilla. Huono paperi ei kyllä välttämättä taas kestä markkerin kärjen mekaanista rasitusta vaan pinta lähtee rullautumaan puhki.
Tuossa Inkan ongelmassahan suurempi harmi on kai se että jos varjostus on samalla paperilla kuin viiva, myös piirrosviiva alkaa aaltoilla. Jos tekee laveerauksen (vaikka valopöydällä) eri paperille ei pieni kupruilu minusta haittaa. Jäljenhän on tarkoituskin olla elävää. Silloin vaan kuluu tuplamäärä paperia. :)
-
Maalarinteippi ei muuten oikein toimi tuossa läpikotaisin-kastelemisessa, vaan tarvitset ikkunaliimapaperia. Hyvät uutiset: se on tosi halpaa. Eli kastele paperi ennen piirtämistä kunnolla niin että se on oikeasti kuprulla, sitten vedä se kostutetulla ikkunaliimapaperilla joka laidalta pöytään kiinni. Kun paperi kuivuu, se on sileä kuin lasi, ja kestää myös vedellä läträämisen.
Wuhuu, kaapista löytyy kassillinen vanhaa ikkunaliimapaperia! Toivottavasti en ole hävittänyt sitä... Täytyy koittaa onko se vielä toimivaa.
En kyllä tiedä, kestääkö tuo halpispaperi lotraamisen. Koitin laittaa sivut painoon. En haluaisi tehdä pastelleilla kun juuri tämä, musteen jälki miellyttää.
Liitteenä skannattu sivu jossa rypistymisen ongelma näkyy. Ei kyllä tavallaan haittaa kyseisessä sivussa, kun sen kuuluu muutenkin kuvata ryppyistä mummoa ;D
-
Efektihän on aika jännä! :)
Timo
-
Tai pehmeällä lyikkärillä tai jollain. Mutta jälki ei tietenkään ole samaa kuin laveerauksessa. Lähimmäs ohennettua tussia pääsee markkereilla (vaalea muutamaan kertaan työstäen) eikä paperin silloin pitäisi kupruilla
Lyijykynää voi laveerata sytytinbensalla, mutta kannattaa varoa tulipaloa, jopa suoraa auringonvaloa näin kesähelteillä. Tulenarkaa hommaa.
-
Miten saisin parhaimman laadun, kun skannais (koneella väritettävät) mustavalkokuvat, jotka julkaistaan niin netissä kuin lehdissä ym. mahdollisilla tahoilla?
Dpi ja tiedostomuoto olis ihan hyvä tietää. Kovinkaan isojakaan tiedostoja ei sais tulla, joten oisko tiffi?
Etukäteen kiittäen, Joonas
Ps. Eli olen kesätöissä kaupungin ympäristövirastossa, piirrän kuvia mm. Selkämeren kansallispuistojulkaisuihin. Elikkä erinomainen harjoittelupaikka sivutoimiselle sarjispiirtäjälle! Muutenkin Rauman kaupunki tuntuu olevan kovin suopea kuvittajille ja jopa sarjispiirtäjillekin..
-
Miten saisin parhaimman laadun, kun skannais (koneella väritettävät) mustavalkokuvat, jotka julkaistaan niin netissä kuin lehdissä ym. mahdollisilla tahoilla?
Skannaa 600dpi/julkaisukoko niin resoluutio riittää niin 1-bit mustaan painotuotteeseen kuin 300dpi 8bit värikuvaan. Tarkinta jälkeä painoon saat kun asemoit (vaikkapa InDesignissä) värit omana kuvanaan 300dpi 8-bit CMYK .tiffeinä ja niiden päälle 600dpi 1-bit .tiffinä viivat ja eksporttaat .pdf:ksi.
Nettijulkaisu käsitellään loppuun asti 300dpi RGB .tiffinä ja lopuksi pudotetaan reso 72dpi:hin ja kuvan leveys sopivaksi, vaikkapa 600px - 800px leveäksi. Nettiversio tallennetaan .jpg:ksi Save For Web and Devices -valikon kautta niin kaikki turha jää pois ja tulee kevyt nettitiedosto.
Kivi
-
Kiitos paljon nopeasta ja kattavasta vastauksesta Kivi!
Kyllä tällä pitäisi pärjäillä.
-Joonas
-
Piirrän sarjakuvan A4-kokoon, skannaan sen niin skarpisti kuin pystyn (about 500dpi), poistan harmaasävyt ja lähetän kuvan lzw-tiffinä väritettäväksi.
Alempana tulee hiukan teknistä jargoniaa ja puran omaa tuohtumustani, kun hienot sarjakuvataiteen helmet, jos Aku Ankan Taskukirjoja voi sellaiseksi sanoa, tuhotaan sen jälkeen kun taiteilija on päästänyt ne käsistään.
Tässä tiivistettynä: Jos originaalisi on vaaka-A4 sentin marginaaleilla, skannaa mainittu tussaus resoluutiolla 600 - 800 dpi, jolloin julkaisukoon resoluutioksi tulee 900-1200 dpi. Mieluummin suurempi luvuista.
Kaikkiin painomenetelmiin suositellaan viivakuvien julkaisuresoluutioksi 1200 dpi, myös sanomalehtiin. Aiheesta tarkemmin kvaakin Skannaus- ja viivat -osiossa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6819.msg352486.html#msg352486).
Ja tässä jargoniaa:
Vielä 80-luvulla ammattireprot tekivät kaikki skannaustyöt, jolloin ei ollut käytännössä ollenkaan pikselöitymis/rasteroituminen-ongelmia. Ne tulivat kun reprot putosivat pois, ja skannaustyö siirtyi työpöydille. Pix/Ras-ongelmat näkyvät selvimmin, kun ostaa uudehkoja Aku Ankan Taskukirjoja tai selaa vaikka Aamulehden tai Hesarin sarjakuvasivua. Jopa jotkut syndikaatit neuvovat että 400dpi riittää kaikkeen. Ei riitä. On kummallista että tahot, joilla on rahaa kuin roskaa, tekevät niin karkeita virheitä.
Jos siis stripin piirtää vaaka-A4:lle, jossa on sentin marginaalit ja skannaa sen 500 dpi:llä, julkaisukoon resoluutioksi tulee 745 dpi (jos julkaistaan 18,6 cm leveänä, kuten yleensä). 745 dpi on hiukan alakanttiin, jos tussausresoluutiosuosituksia (julkaisukoossa 1200dpi) kuunnellaan.
Jos haluaa että resoluutio on suositusten mukainen 1200 dpi julkaisukoossa, täytyy edellämainitun kaltainen A4 skannata resoluutiolla 806 dpi.
Testieni mukaan jos julkaisukoon resoluutio on 900 dpi, normaalissa aikakauslehdessä (hiukan huokoinen G-print-paperi) pikselöityminen ei näy paljain silmin (ainakaan minun silmin, kun tarkistin juuri uusimmasta Osuustoiminta-lehdestä). Suurennuslasilla saattaa näkyä. Jos paperilaatua parannetaan vielä tästä, (esim. Galerie Art Gloss), silloin saattaa tarkkasilmäisimmät nähdä pikseleitä paljain silminkin, mutta suurennuslasilla aika varmasti.
En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.
Sanomalehti on niin huokoinen että painomuste leviää enemmän, jolloin todennäköisesti pikselöityminen näkyy paljain silmin vasta 600-700 dpi:n alittavissa. Sanomalehtipapereissakin on eroja. Esim. Jokilaakso on vaaleaa, kiinteämpää paperia kuin vaikka Hesari, joten Jokilaaksossa on syytä käyttää hiukan suurempaa resoluutiota.
Jos haluaa olla varma, ettei pikselöitymistä havaitse millään yleisimmällä paperilaadulla ainakaan paljain silmin, on syytä käyttää tussauksessa julkaisukoon resoluutiota välillä 900-1200dpi. Skannausresoluutio on eri juttu, se pitää laskea tai kokeilla Photoshopilla, ja riippuu originaalikoosta.
Kirjapainojen (laser)painolevytulostimet tulostavat kaikki väripellit (CMYK color plates) tarkkuudella 1000-3600 dpi mm. juuri sen takia että pikselöityminen vältetään.
Ylläolevat resoluutio-ohjeet koskevat siis vain tussauksen skannaamista. Väritys on oma juttuna, jolle riittää 160-300 dpi:n julkaisukoon resoluutio. 160 dpi riittää sanomalehdelle, 300 dpi aikakauslehdelle. Mieluummin taas isompi luvuista, eli 300 dpi, että sama tiedosto käy riippumatta painopaperista.
-
En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.
Olen aina tehnyt sarjani 600 dpin julkaisuresoluutiolla, eikä vielä ole tullut vastaan pikselöitymistä, jonka olisin huomannut selvästi paljaalla silmällä (apuvälineitä en ole käyttänyt, joten en tiedä, jos esim. suurennuslasilla näkyisi). Julkaisuja on kuitenkin erilaisissa aikakauslehdissä ollut, jotka ovat käyttäneet erilaista paperia. Ehkä mä teen jotain väärin.
-
Sanomalehti on niin huokoinen että painomuste leviää enemmän, jolloin todennäköisesti pikselöityminen näkyy paljain silmin vasta 600-700 dpi:n alittavissa.
Jep, sanomalehtipaperille "tarkkaa" linjaviivaa saa jo 400dpi:llä, mutta aikakauslehtipaperissa se näkyy rumasti pikselöityneenä. 600 dpi on hyvä nyrkkisääntö. Mutta mitä tulee 1200 dpi:n resoihin, että niistä päästäisiin nauttimaan pitäis olla litopaino käytössä. Aikoinaan Suomen Kuvalehti ja Pirkka painettiin litolla. Nykyään taitaa olla kaikki painot offseteja, ja offset-painossa taas ei paljon yli 600 dpi resosta ole hyötyä kun tekniikka ei pysty sitä toistamaan, vaikka olis kuinka kiiltävä paperi. Voipa olla niinkin, että jos tekee liian tarkan originaalin, pettymys on kova kun yksityiskohdat katoaa.
Veikkaisin, että nykyisen painojäljen suurin ongelma on siinä, ettei osata asemoida eriresoisia kuvia päällekkäin, vaan 8-bitin syvyisen 300dpi cmy-värityksen päälle lämätään se musta 1-bittinen kuva pudotettuna 300 dpi:hin. Tähän viittaisi sekin, että Ankoissa, varsinkin hollantilaisessa AA-Ekstrassa ja joskus uusissa taskareissa on mustan alla selvästi tyhjää, eli K-mustaa ei painetakaan overprintina!!!???
En tiedä, mutta epäilen näin.
Muoks: Tää varmaan lähtee tästä omaan ketjuunsa, ja puhutaan taas cityketuista, eiks? Jatka hyvää työtä, Tuuli.
K
-
600 dpi on hyvä nyrkkisääntö. Mutta mitä tulee 1200 dpi:n resoihin, että niistä päästäisiin nauttimaan pitäis olla litopaino käytössä.
Mutta miksi kirjapainot ja niiden prepress-osastot sitten hankkivat 1800-3600 dpi:n painolevytulostimia (http://www.kta.fi/piste/piste_3_2001.pdf, sivu 3)? Jos 600 dpi riittäisi kaikkiin offset-tarkoituksiin, voisivat tehdä painolevyt 200 euron laserilla verrattuna satojen tuhansien eurojen painolevytulostimiin. Luulisi, että viestinnän siirtyminen painetusta sanasta muille alustoille tekisi kirjapainoista hyvinkin kustannuskriittisiä.
Sivulla http://www.genesis-equipment.com/productslink_Refurbished-Platesetters_2.aspx on useita painolevytulostimia, jopa 4000 dpi. Siellä on myös lpi-lukemia "up to 200 lpi", mutta ne tarkoittavat rasteripisteiden määrää tuumalla, mikä on eri juttu kuin dpi. Ihan turhaanhan tällaisia myydään, kun 600 dpi kvaakkilaisten mukaan riittää??
Veikkaisin, että nykyisen painojäljen suurin ongelma on siinä, ettei osata asemoida eriresoisia kuvia päällekkäin, vaan 8-bitin syvyisen 300dpi cmy-värityksen päälle lämätään se musta 1-bittinen kuva pudotettuna 300 dpi:hin.
Tämän allekirjoitan täysin.
-
Olen aina tehnyt sarjani 600 dpin julkaisuresoluutiolla, eikä vielä ole tullut vastaan pikselöitymistä, jonka olisin huomannut selvästi paljaalla silmällä (apuvälineitä en ole käyttänyt, joten en tiedä, jos esim. suurennuslasilla näkyisi).
Suurennuslasia painoammattilaiset käyttävät kun katsovat onko teknisiä virheitä. Ei brassaillakseen tai ollakseen pilkuntarkkoja vaan ammattimaisen viileästi vain todetakseen onko painotuote tai painolevy teknisesti onnistunut. Jos tussiviivan pikselöityminen näkyy suurennuslasilla, kyseessä on tekninen virhe - painoammattilaisen näkökulmasta. Jos piirtäjä skannaa 400dpi:nä ja painoammattilainen on sitä mieltä että reso ei riitä, kumpi on oikeassa? Itse luottaisin painoammattilaisen sanaan.
-
Skannaa 600dpi/julkaisukoko niin resoluutio riittää niin 1-bit mustaan painotuotteeseen kuin 300dpi 8bit värikuvaan.
Stop stop stop! Pitäisin tärkeänä painolaadun varmistamiseksi, ettei kukaan sarjakuva-ammattilaisena itseään pitävä suosittelisi resoluutioksi alle 1200 dpi. Painoammattilaiset suosittelevat 1200dpi julkaisukoon resoluutiota. 600 dpi on tekninen virhe, älä käytä sitä.
Kaikki painotalot, sanomalehdistä taidepanoihin suosittelevat 1200 dpi:tä. Keräsin vähän linkkejä eri painotalojen aineisto-ohjeista. Miksi painoammattilaiset antavat tällaisia suosituksia? Huvin vuoksi, brassaillakseen, kiusatakseen sarjakuvapiirtäjiä? Painoammattilaisten silmien alla liikkuu tuhansia eri painotuotteita vuodessa, luulisi että siinä ajassa ehtisi huomata jos 1200 dpi on liikaa. Mutta vuodesta toiseen, suosituksena on pysynyt 1200 dpi.
Kivi on erittäin mukava ihminen, jota en halua missään tapauksessa suututtaa, mutta rohkenisin kysyä kaikessa ystävyydessä, mihin tämä ajatus 600dpi:n riittävyydestä perustuu, pelkkiin omiin havaintoihin piirtäjän uran aikana vai pitkäaikaiseen työskentelyyn kirjapainossa tai reprossa?
Lähteet:
http://sanomapaino.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=106&Itemid=93 :
"Kuvien resoluutio 200 dpi coldset-, 300 dpi heatset sävykuville ja 1200 dpi viivakuville (grafiikka)."
http://www.sanomalehdet.fi/files/347/94952_SLL_TekijanOpas_280x400_LR.pdf :
"Viivakuvien resoluution on oltava huomattavasti sävykuvan resoluutiota suurempi – esim. 1200 dpi."
http://www.artprint.fi/Artprint.aspx?id=21&pid=21&pid1=21 :
"Kuvien resoluutio on riittävä, sävykuvat 300-350 dpi ja viivakuvat 1200- 2400 dpi."
http://www.offsetkolmio.fi/Pohjakuvat/ok-aineistoohjeet.pdf :
"Painettavien väri- ja harmaasävykuvien resoluution tulee olla vähintään 300 dpi. Viivakuvien resoluutio on 1200 dpi."
http://www.sana.fi/ilmoittajille/sahkoisen_aineiston_ohjeet/ :
"Sävykuvien resoluution tulee olla 170 dpi ja viivakuvien 1200 dpi lopullisessa koossa."
http://www.kspaino.fi/aineisto-ohje :
"resoluutio: sävykuva 300 dpi, viivakuva 1200 dpi"
http://www.scanseri.fi/i/ohjeita_ja_suosituksia_painotyon_ostajalle.pdf :
"Viivakuvien resoluutiosuositus on 1200 dpi kaikilla painomenetelmillä."
Siis jopa sanomalehdet suosittelevat 1200 dpi:tä:
Google-haku: aineisto-ohjeet 1200 dpi sanomalehti (http://www.google.fi/#pq=aineisto-ohjeet+1200+dpi&hl=fi&sugexp=kjrmc&cp=36&gs_id=1a&xhr=t&q=aineisto-ohjeet+1200+dpi+sanomalehti&pf=p&sclient=psy-ab&source=hp&pbx=1&oq=aineisto-ohjeet+1200+dpi+sanomalehti&aq=f&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=33d7c43f61fdfd61&biw=1398&bih=753)
-
Kaikki painotalot, sanomalehdistä taidepanoihin suosittelevat 1200 dpi:tä. Keräsin vähän linkkejä eri painotalojen aineisto-ohjeista. Miksi painoammattilaiset antavat tällaisia suosituksia? Huvin vuoksi, brassaillakseen, kiusatakseen sarjakuvapiirtäjiä? Painoammattilaisten silmien alla liikkuu tuhansia eri painotuotteita vuodessa, luulisi että siinä ajassa ehtisi huomata jos 1200 dpi on liikaa. Mutta vuodesta toiseen, suosituksena on pysynyt 1200 dpi.
Kivi on erittäin mukava ihminen, jota en halua missään tapauksessa suututtaa, mutta rohkenisin kysyä kaikessa ystävyydessä, mihin tämä ajatus 600dpi:n riittävyydestä perustuu, pelkkiin omiin havaintoihin piirtäjän uran aikana vai pitkäaikaiseen työskentelyyn kirjapainossa tai reprossa?
Timo, se perustuu siihen, että heidän filmitulostimensa pystyvät tuottamaan 1200 dpi filmiä, ja kun luku on täsmälleen sama ei synny laskennallista "kohinaa". Offset ei kuitenkaan pysty painamaan kunnolla edes 600dpi vastaavaa materiaalia. Näin mulle opetettiin painopinnanvalmistuksen tunneilla 20 vuotta sitten.
Edit: Syväpaino pystyy hyödyntämään suurempia tarkkuuksia, mutta onko Suomessa vielä syväpainoja? Aikoinaan Suomen Kuvalehti, Apu ja Pirkka painettiin syväpainossa, mutta ainakin ko. lehtien nykyisestä painojäljestä päätellen se aika on ohi.
Kivi
-
Entä digipaino ja mustavalko? Muistaakseni jotkut jenkkiläiset kuluttajat ovat valittaneet, kun on jonkin indiesarjis painettu 600 DPI:llä.
-
Entä digipaino ja mustavalko? Muistaakseni jotkut jenkkiläiset kuluttajat ovat valittaneet, kun on jonkin indiesarjis painettu 600 DPI:llä.
Ja joskus joku Pelit-lehden lukija ehdotti että lehden voisi painaa 16 000 000 värin sijasta 256 värillä niin se tulisi halvemmaksi :-D
-
"Pistetään paremmaksi; PAINETAAN VAIN NELJÄLLÄ VÄRILLÄ!". Trollol.
-
Entä digipaino
Digipaino on offsettia epätarkempi (tai jotain, en oikeastaan enää muista, mistä se johtuu, varmaankin sen monistusjauheen rakeiden koosta tai muusta vastaavasta) ainakin vielä ja sille riittää pienempi resoluutio.
-
Jossain digipainossa mulle sanottiinkin että turhaan skannaat 1200 dpi:llä kun ei me pystytä kuin 600 dpi:n tarkkuuteen.
Timo
-
Timo, se perustuu siihen, että heidän filmitulostimensa pystyvät tuottamaan 1200 dpi filmiä, ja kun luku on täsmälleen sama ei synny laskennallista "kohinaa". Offset ei kuitenkaan pysty painamaan kunnolla edes 600dpi vastaavaa materiaalia. Näin mulle opetettiin painopinnanvalmistuksen tunneilla 20 vuotta sitten.
Täytyy huomata, että 20 vuotta sitten tehtiin filmeille (CTF), mutta nykyään filmivälivaihe on jäänyt pois, kun tiedostosta tulostetaan suoraan painolevylle (CTP). En tiedä vanhan CTF:n tarkkuuksia, mutta CTP:llä kyetään 1800-3600 resoon. Sen tiedän, että painon tekninen laatu on parantunut huomattavasti 20 vuodessa ja edelleenkin sanomalehtipainot käyttävät valtavia summia järjestelmiensä uudistamiseen.
Joka tapauksessa, kaikki painotalot suosittelevat 1200 dpi:tä ja koska en voi väittää tietäväni satoja painoammattilaisia paremmin, tyydyn heidän suositukseensa.
Tässä on tietoa noista määritelmistä CTF ja CTP:
http://en.wikipedia.org/wiki/Computer_to_plate (http://en.wikipedia.org/wiki/Computer_to_plate)
-
Jossain digipainossa mulle sanottiinkin että turhaan skannaat 1200 dpi:llä kun ei me pystytä kuin 600 dpi:n tarkkuuteen.
Ovat sanoneet hiukan väärin. Olisi pitänyt sanoa, että "hyvä, että huolehdit siitä että digitoit originaalisi 1200 dpi:n julkaisukoon tarkkuuteen, mikä mahdollistaa laadukkaan offset-painatuksen, mutta koska painoksesi on niin pieni, käytämme kustannussyistä offsetin sijasta digipainoa, joka ei tällä hetkellä kykene hyötymään 600 dpi:tä suuremmasta tarkkuudesta. Koska sarjakuviasi painetaan varmasti myös offsetilla, valitsemasi 1200 dpi:n tarkkuus on oikea valinta. Valintasi on oikea myös siksi, että digipainot kehittyvät niin nopeasti, että jo muutaman vuoden päästä painamme vähintään 1200 dpi:n digipainolla."
Timo
-
Ei kukaan puhu noin laveasti, ei ainakaan kirjapainoalalla. ;D
Mutta olet oikeassa.
Timo
-
Asterix skannataan 1200 dpi.
Mikä kelpaa Uderzolle, saa kelvata minullekin.
http://www.asterix.com/books/grand-collection/step-by-step.html
(linkki kopioitu Asterix-ketjusta. Kiitoksia taas kerran T. Ronkaiselle!)
-
Ovat sanoneet hiukan väärin. Olisi pitänyt sanoa, että "hyvä, että huolehdit siitä että digitoit originaalisi 1200 dpi:n julkaisukoon tarkkuuteen, mikä mahdollistaa laadukkaan offset-painatuksen, mutta koska painoksesi on niin pieni, käytämme kustannussyistä offsetin sijasta digipainoa, joka ei tällä hetkellä kykene hyötymään 600 dpi:tä suuremmasta tarkkuudesta. Koska sarjakuviasi painetaan varmasti myös offsetilla, valitsemasi 1200 dpi:n tarkkuus on oikea valinta. Valintasi on oikea myös siksi, että digipainot kehittyvät niin nopeasti, että jo muutaman vuoden päästä painamme vähintään 1200 dpi:n digipainolla."
Timo
Hmm. Tee ihmeessä 1200:lla, kun ei siitä haittaakaan ole ja jos kone vain kestää, mutta painovaatimuksena 1200 johtuu vain siitä, että se on sen tulostimen suurin laskennallinen tarkkuus jolla peltejä tehdään. Se tarkkuus ei kuitenkaan suoraan siirry painotuotteeseen, vaan havaitsemasi ongelmat johtuu aivan muista, paljon kuuttasataa alemmista resoista - joskus jopa näyttöresoista - ja ennenkaikkea siitä ettei osata.
Offsetin linjatiheys riippuu painopaperista, mutta on yleensä jossain 50 linjaa / cm tietämillä, ehkä enimmillään noin 60 linjaa/cm). Tämä resoluutio kun tuplataan, saadaan 150dpi/8bit ja 600dpi/1bit. Tämä on siis korkein reso jonka offset pystyy tekemään. Sitten kun siihen lasketaan "turvamarginaaliksi" tuplat lisää, saadaan 300/8bit ja 1200/1bit. Näin tehdään siis vain siksi, että nykyaikaisilla koneilla voi tehdä niin, mitään hyötyä siitä ei vielä ole. Ehkä tulevaisuudessa tulee olemaan. Mutta jos teho koneesta alkaa loppua, ei ole mitään haittaa siitä että työskentelyresokin putoaa.
Mä kuitenkin näkisin asian myös niin, että oikein tehty 600dpi - vaikkapa lasertuloste - on jo riittävän tarkka tarkoitukseensa, ja jos painojäljeltä vaaditaan sitä suurempaa tarkkuutta on olemassa itsepetoksen vaara: tehdään taidetta taiteen vuoksi siihen asti, ettei sitä ole mahdollista nykyteknologialla toistaa. Tää on ihan oikea riski: jos työskentelee 1200 tai jopa 2400 -tilassa syntyy aivan väärä mielikuva siitä, mitä tekniikka loppujen lopuksi pystyy toistamaan. Sitten harmittaa, kun kaikki hiusviivat katoavat. Tämä on myös tärkein syy, miksi itse yritän "pelata varman päälle" tekemällä niin että kaikki varmasti myös näkyy.
Molemmat ollaan varmasti Timon kanssa samaa mieltä siitä, että tarkka ja hieno painotuote on tavoittelemisen arvoinen asia. Sen esteenä ei kuitenkaan ole mikään nykyisistä käyttökelpoisista resoluutioista (värit kannattaa silti pitää 300dpi:ssä koska se tarjoaa suuremman tarkkuuden myös sävyihin, kun PostScript pystyy laskemaan kahden vierekkäisen pisteen perusteella kolmannen). Oikeasti ongelma on niissä sheriffeissä, jotka eivät ymmärrä mustan ja värin suhdetta painettaessa vaan yrittävät rakentaa mustaa ja väriä jo Photoshopissa, jolloin reso on kaikissa sama, tai yrittävät käyttää tukkomustaa K-mustan sijaan, tai eivät ymmärrä overprinttia, tai, tai...
Ongelma on siinä, ettei edes nykyisiä mahdollisuuksia osata käyttää oikein, koska "ruudulla kaikki näyttää ihan kivalta" ja ollaan niin lumoutuneita koneiden suoritustehosta! >:(
Mutta toki, tehkää niin hyvällä resolla kuin voitte. Eipähän oo se oma jälki ainakaan pullonkaulana. Mutta älkää huolestuko - hyvin tehty oma työ ei muutenkaan koskaan ole pahin ongelma, aina sattuu pahempaa kun on "ammattilaiset" asialla. ::)
Kivi, entinen lehti-AD ja ex-kirjapainotyöntekijä
-
Offsetin linjatiheys riippuu painopaperista, mutta on yleensä jossain 50 linjaa / cm tietämillä, ehkä enimmillään noin 60 linjaa/cm). Tämä resoluutio kun tuplataan, saadaan 150dpi/8bit ja 600dpi/1bit. Tämä on siis korkein reso jonka offset pystyy tekemään. Sitten kun siihen lasketaan "turvamarginaaliksi" tuplat lisää, saadaan 300/8bit ja 1200/1bit.
Ymmärrän tuon "tämä resoluutio kun tuplataan" -lauseen, koska yleissääntönä pidetään että parhaaseen kuvanlaatuun päästään kun valitaan resoluutioksi 1,5 - 2 kertaa linjatiheys. Tämä "tuplaus" on ns. laatukerroin, jonka suuruus riippuu siitä, miten paljon sävyjä ja yksityiskohtia esimerkiksi käsiteltävä valokuva sisältää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvanlukeminen). Kerroin 2 on riittävä lähes joka tarkoitukseen, joissakin kuvissa esim. tasainen taivas, riittää kerroin 1.
Mutta tätä lausetta en ymmärrä: "saadaan 150dpi/8bit ja 600dpi/1bit." Mistä tulee tuo 150 ja mistä 600?
Lasketaanpa:
40 linjaa / cm * 2,54 = 101,6 lpi. Jos se tuplataan (laatukerroin on siis 2), saadaan 203,2 dpi.
50 linjaa / cm * 2,54 = 127 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 254 dpi.
60 linjaa / cm * 2,54 = 152,4 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 304,8 dpi.
Uudet tarkat painot (taidekirjat) tuottavat jopa 100 linjaa / cm. Minäkin olen painattanut esitteen tällaisessa painossa.
100 linjaa / cm * 2,54 = 254 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 508 dpi.
Sävykuvien resoluution tulisi siis olla 203,2 dpi - 508 dpi riippuen painosta ja paperista, jos kuva on runsaasti yksityiskohtia tai sävyjä sisältävä (laatukerroin 2). Jos kuva ei sisällä runsaasti yksityiskohtia tai sävyjä, laatukerroin voi olla jopa niin pieni kuin 1, jolloin sävykuvien resoluutiovaatimukseksi tulee 101,6 dpi - 254 dpi. Siis riippuen kuvan yksityiskohtaisuudesta, sävyjen määrästä, painosta ja paperista, sävykuvien resoluution tulee olla välillä 101,6 dpi - 508 dpi. Jos kuva sisältää vain yhtä tasaista väriä, resoluutio voi olla vaikka 0,1 dpi ja painotuloksesta tulee yhtä hyvä kuin jos resoluutio olisi 100000 dpi (!).
Edellä selittämäni perusteella on siis selvää, että yhtä yksiselitteistä sävykuvien resoluutiovaatimusta ei ole!
MUTTA linjakuvien tarkkuus on eri asia. Kivin esimerkistä ei käy ilmi, mistä tulee "600 dpi/1bit". Minun tietojeni mukaan linjatiheys liittyy sävykuviin eli 8-bittisiin ja linjatiheydellä ei ole mitään tekemistä 1-bittisten kuvien kanssa.
-
Mä kuitenkin näkisin asian myös niin, että oikein tehty 600dpi - vaikkapa lasertuloste - on jo riittävän tarkka tarkoitukseensa, ja jos painojäljeltä vaaditaan sitä suurempaa tarkkuutta on olemassa itsepetoksen vaara: tehdään taidetta taiteen vuoksi siihen asti, ettei sitä ole mahdollista nykyteknologialla toistaa. Tää on ihan oikea riski: jos työskentelee 1200 tai jopa 2400 -tilassa syntyy aivan väärä mielikuva siitä, mitä tekniikka loppujen lopuksi pystyy toistamaan. Sitten harmittaa, kun kaikki hiusviivat katoavat. Tämä on myös tärkein syy, miksi itse yritän "pelata varman päälle" tekemällä niin että kaikki varmasti myös näkyy.
Käsittäisin, että edellä kuvatussa työskentelytilanteessa tussataan koneella. Muuten ei ole loogista ajatus hiusviivan katoamisesta. Kivin (vai Kiven) esimerkissä voi olla kyseessä tilanne, jossa zoomataan kuvaa runsaasti ja piirretään digikynällä viiva, josta tulee vain 1 pikselin paksuinen. Kun kuva painetaan, voi käydä niin että 1 pikselin levyinen viiva ei näy painotuotteessa.
Moni tussaa kuitenkin käsin (käsittääkseni suurin osa tekijöistä), jolloin kun piirtää ohuen hiusviivan originaaliin, skannaus 1200 dpi:n resoluutiolla (julkaisukoon resoluutiolla) ei varmasti hävitä tätä hiusviivaa, vaan saa sen pikemminkin toistumaan high-fidelitynä eli terävänä ja tarkkana, kuten sen on piirtänytkin.
-
Oikeasti ongelma on niissä sheriffeissä, jotka eivät ymmärrä mustan ja värin suhdetta painettaessa vaan yrittävät rakentaa mustaa ja väriä jo Photoshopissa, jolloin reso on kaikissa sama, tai yrittävät käyttää tukkomustaa K-mustan sijaan, tai eivät ymmärrä overprinttia, tai, tai...
Tämä on enemmän kuin totta. Mikä vahvistaa käsitystä, että tussiviivan (tahaton) rasteroituminen on suurempi ja yleisempi ongelma kuin pikselöityminen.
Olen todellakin samaa mieltä siitä, että hyvää painolaatua kannattaa tavoitella, kuten myös hyvää tarinaa, hyvää ruokaa ja hyvää elämää. Digitalisoituneena aikana hyvä painolaatu vain sattuu vaatimaan aika paljon teknistä osaamista jokaiselta joka prosessissa on mukana, myös piirtäjältä. Värityksen resoluution, tussauksen resoluution, painokelpoisen pdf-tiedoston tekemisen, overprintin, rich blackin pitäisi olla kaikille prosessissa mukana oleville itsestään selviä asioita. Ei haittaa myöskään tietämys väriprofiileista ja värikonversioista. Näiden asioiden kanssa piirtäjä joutuu painimaan, ellei ulkoista täysin aineiston digitalisointia.
-
Tee ihmeessä 1200:lla, kun ei siitä haittaakaan ole ja jos kone vain kestää, mutta painovaatimuksena 1200 johtuu vain siitä, että se on sen tulostimen suurin laskennallinen tarkkuus jolla peltejä tehdään. Se tarkkuus ei kuitenkaan suoraan siirry painotuotteeseen, vaan havaitsemasi ongelmat johtuu aivan muista, paljon kuuttasataa alemmista resoista - joskus jopa näyttöresoista - ja ennenkaikkea siitä ettei osata.
1200 dpi:n resoluutiovaatimus ei johdu siitä että se on painolevytulostimen suurin mahdollinen laskennallinen tarkkuus. Painolevytulostimien suurin mahdollinen laskennallinen (eli RIP-tiedoston) tarkkuus on jopa 4000 dpi. Painolevytulostimen tarkkuuden pitää olla suuri kahdesta syystä: Ensiksi että se pystyy muodostamaan kauniinmuotoisia, toisistaan erillään olevia mutta mahdollisimman pieniä rasteripisteitä, jotta sävykuvat tulostuvat ihailtavan korkeatasoisina. Toiseksi että pienetkin yksiväriset tekstit toistuvat terävinä ja viivapiirrosten ohuimmatkin hiusviivat terävinä ja kauniina. Sitä en tiedä, miksi viivakuville suositellaan juuri 1200 dpi, eikä vaikka 1400 dpi, vaikka painolevytulostimet kykenevät jopa 2400-4000 dpi:n tarkkuuteen.
Mutta sen tiedän miksi se ei ole 600 dpi.
Seuraa tositarina. Graafinen suunnittelija työsti sarjakuva-antologiaa. Yhdessä kuvassa oli rasteria, siis sitä vanhaa kunnon Mustis-rasteria. Kaveri oli skannannut originaalin omalla skannerillaan, jonka tarkkuutena oli 600 dpi, mikä oli siihen aikaan merkki paremman luokan hintavasta pientoimiston skannerista. Kun koevedokset otettiin, hieno rasteri oli epätasaista ja jonkinlaista moire-efektiäkin näkyi. Sivu jouduttiin skannaamaan uudelleen, tällä kertaa käyttäen repron omaa miljoonan markan rumpuskanneria. Otettiin koevedos. Täydellinen lopputulos. Ei moiretta, ei mitään epätasaisuutta. Painettiin. Täydellinen lopputulos.
Tämän jälkeen opin että 600 dpi ei ole riittävä tussaukselle. Ja kuten jotkut kvaakkilaiset ovat ehtineet huomata, minulle on alkanut muodostua jonkinlaista resoluutiopoliisin viittaa harteille :)
-
Suurennuslasia painoammattilaiset käyttävät kun katsovat onko teknisiä virheitä.
Oletin, että viestistäni käy ilmi, että en välitä tästä. Teen sarjakuvaa tavallisille lukijoille, jotka käyttävät lukiessaan apuvälineenä korkeintaan silmälaseja.
Siksi myös kommentoin juuri tähän liittyvää asiaa:
En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.
Painotus lihavoiduilla sanoilla. Kommentissani halusin siis sanoa, että olen aina käyttänyt oletustasi pienempää resoluutiota, enkä ole vielä kohdannut painotyötä, jossa pikselöitymisen olisi nähnyt paljain silmin. Tällä kommentillani toivoin siis lisääväni tietojasi ja säästää aikaasi kokeilulta.
-
Tämän jälkeen opin että 600 dpi ei ole riittävä tussaukselle.
Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein. Pienimollukkainen rasteri tarvitsee ilman muuta mahdollisimman ison resoluution skannatessa, jotta aivan jokaikinen pallo olisi mahdollisimman pallo (oikeastihan tämä skannattu pallo ei ole koskaan täysin pallo, koska se koostuu kuutioista).
Pelkälle viivakuvalle 600 olisi voinut olla melkolailla OK (riippuen nyt siitä onko piirtäjä tussannut ihan hiusviivaa).
Ohessa liian alhaisella (600 dpi) skannattua tiheää rasteria. Näette että kaikki pallukat koostuvat pikseleistä, mutta että niiden muoto vaihtelee pahasti. Kaukaa katsottuna rasteri näyttää läikikkäältä.
Timo
-
Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein.
Tuo on hyvä huomio. Suoraan koneella tehdessä 600dpi:n rasterilla sen sijaan saa hieman parempaa jälkeä. 600Dpi:n rajoittuneisuus tulee kuitenkin äkkiä vastaan siinä että (perinteisellä linjarasterilla) ei saa kuvaan kovin paljon sävykkyyttä. Vaikka käyttäisi minkä kokoista rasteripistettä. Valokuvatkin ovat sävykuvasta koneella rasteroituna 1bittisinä tuolla resolla aika kökön näköisiä.
Jos tarvitsee lisää vaikka vaalempaa harmaata, sitä saa 600:dpi:n kuvaan mukaan kikkailemalla stokastisen rasterin suuntaan (väljentämällä pisteiden etäisyyttä).
Itse olen käyttänyt mustavalkosarjiksissa paljon juuri 600:dpitä, mutta osittain siitä syystä, että sen pystyin omalla tulostimella paperille testaamaan. Ei se kyllä ohuimmille viivoillekaan kauheen hyvin toimi, eli kuvan "sävyjä" jää pois jos vähänkin elävämpää haluaisi.
1200 dpi:n resoluutiovaatimus ei johdu siitä että se on painolevytulostimen suurin mahdollinen laskennallinen tarkkuus. Painolevytulostimien suurin mahdollinen laskennallinen (eli RIP-tiedoston) tarkkuus on jopa 4000 dpi. Painolevytulostimen tarkkuuden pitää olla suuri kahdesta syystä: Ensiksi että se pystyy muodostamaan kauniinmuotoisia, toisistaan erillään olevia mutta mahdollisimman pieniä rasteripisteitä, jotta sävykuvat tulostuvat ihailtavan korkeatasoisina. Toiseksi että pienetkin yksiväriset tekstit toistuvat terävinä ja viivapiirrosten ohuimmatkin hiusviivat terävinä ja kauniina. Sitä en tiedä, miksi viivakuville suositellaan juuri 1200 dpi, eikä vaikka 1400 dpi, vaikka painolevytulostimet kykenevät jopa 2400-4000 dpi:n tarkkuuteen.
Nuoremmalta polvelta (en tarkoita tämän keskustelun osallistujia) saattaa joskus unohtua sekin että pelti ja paperi eivät enää ole digitaalisia. Eli kyllähän siihen lopulliseen "tarkkuuteen" siten vaikuttaa hyvin paljon käytetty paperi ja varmaan jonkin verran se värikin. Nykyään jopa sanomalehtien painoasu on sen verran hyvä (ja isoresoluutioisia taidepainatuksia näkee hyvin harvoin) että asia saattaa mielessä hämärtyä.
Itse olen kyllä vankasti sitä mieltä että rasteroituneena painettu musta viiva näyttää edelleen (lehtien käyttämällä resoluutiolla) paskalta, oli se vastaan tullut painotuote sitten mikä hyvänsä. Jopa niin, että ilmiö syö ison osan monien nykypäivänä julkaistujen graafisten töiden viehätyksestä. Valitettavasti taidan näine mielipiteineni jäädä pahasti vähemmistöön. :(
-
Tein sarjakuvaani Photoshopissa oman "rasterikalvon", mihin löytyvät myös tekoohjeet blogistani (http://www.archipictor.com/maailmanlopun-rasterit-apocalyptic-halftones/). Ikävä kyllä painetussa sarjakuvassa näkyi moirétta. Hieman olen epävarma siitä, mistä se johtui mutta valistuneemmat veikkasivat, että jossain vaiheessa tiedostoa on skaalattu pikkuisen, jolloin nuo kuviot ovat syntyneet. Alkuperäinen tiedosto oli kylläkin tehty oikeaan kokoon. Mielipiteitä kenelläkään?
-
Jos painettua katsoo, luupilla, ovatko rasteripallukat tismalleen pyöreitä? Tuossa voi tulla digipainon pikselitiheys* vastaan, tai sitten on ihan pikkuisen tosiaan kuvaa skaalattu taitossa.
* Edit: niin siis, jos työsi on esim. 800 - 1200 dpi ja digipaino pystyy vain 600 dpi:hin, niin luulen että tuo voi tulla vastaan.
Timo
-
Jos painettua katsoo, luupilla, ovatko rasteripallukat tismalleen pyöreitä? Tuossa voi tulla digipainon pikselitiheys* vastaan, tai sitten on ihan pikkuisen tosiaan kuvaa skaalattu taitossa.
* Edit: niin siis, jos työsi on esim. 800 - 1200 dpi ja digipaino pystyy vain 600 dpi:hin, niin luulen että tuo voi tulla vastaan.
Timo
Eivät ole pyöreitä. Alkuperäinen filee on lähes 1200, painon kyvyistä en sitten tiedä. Samassa antologiassa on Marko Keräsen sarjakuva, jossa näitä ongelmia ei vaikuta olevan.
-
Joskus on digipainon kanssa käyny semmosiakin ihmeitä, että kaikki on muuttunu rasteroiduksi. Tekstit, viivagraffat ja kaikki. Tekstitkin, jotka ovat oletusarvoisesti 100% mustaa, näyttivät joltain 80-90% mustalta. Koitin kattoa, oliko jossain joku ihme ruksi jossain paikassa joka määrittelee kaiken mustan esim. prosessimustaksi (90% K ja loput muita värejä - mikä olis tekstin kohdalla ihan typerää ja tarpeetonta - mutta niin että vain musta "filmi" olisi sitten painettu) vaan eipä löytyny...
Timo
-
Itse asiassa kun tarkastin, niin vaikuttaisi siltä, että sarjakuvaa on skaalattu n. 6% suuremmaksi kuin mitä originaalitiedosto on. Olisiko syy tosiaan tässä?
-
Itse asiassa kun tarkastin, niin vaikuttaisi siltä, että sarjakuvaa on skaalattu n. 6% suuremmaksi kuin mitä originaalitiedosto on. Olisiko syy tosiaan tässä?
Jos digipaino on 600 DPI ja kuva ei ole PDF:ssä tasan 600 tai 1200 DPI niin tuollainen virhe on juuri se, mitä voisi kuvitellakin tapahtuvan. Offsetissa kävisi varmaan samalla tavalla, mutta koska pisteet ovat paljon pienempiä niin häiriökuviota tuskin näkisi paljaalla silmällä.
-
Joo, voi olla tosiaan noin. En ole kiinnittänyt huomiota tuohon suhteessa skaalattavuuteen. Ilmeisesti pitäisi.
-
Tavallisilla kuvillahan tätä ongelmaa ei ole. Se ilmestyy vain jos kuva on 1-bittinen ja siinä on pientä, säännöllisesti toistuvaa kuviota, eli rasteria. Ironista kyllä klassisella rasterikalvolla tätä ongelmaa tuskin olisi tullut, koska se ei ole täydellisen tasalaatuista ja se menisi liimatessa kuitenkin hieman vinoon.
-
Rasterimoiretta ilmenee omissakin sarjakuvissani, jos lehdessä tiedosto on jostain syystä rasteroitunut esim. skaalauksen tai julkaisualustan, jossa taittajat eivät osaa pitää bitmappia bitmappina, takia. Ainakaan tavallisessa lehtipainossahan ei kuvan ääriviivojen dpi:llä ole moireilmiön kannalta väliä kunhan vaan on bitmappina. En tiedä voisiko yksi syy moire-ilmiöön olla myös vaikkapa rasterin liian suuri linjatiheys, esimerkiksi reippaasti yli 60 linjaa tuumalla (tai ehkä rasterit menisivät silloin vain tukkoon, en ole uskaltanut kokeilla).
-
Mulla olis ongelma mikä on varmaani ihan perus juttuja mutten oikein näitten koneittne päälle ymmärrä niin kysyn täältä. Kun skannaan kuvan mustavalkoisena Bitmappina ja sitten muutan Jpeg tiedostoksi ja pitäisi väritellä, mustan viivan vierusta ei sitten muka olekkaan täysin valkoinen enkä saa maalitonkalla väritettyä koko alaa vaan ääriviivojen vierustaan jää sellanen hölmö valkoinen pikseli raja hässäkkä. Tilanne hämmentää minua suuresti koska skannaus on tehty mustavalkoisena ja sitten kuvassa muka valkosella on joitain sävy eroja. Missä vika?
-
Mulla olis ongelma mikä on varmaani ihan perus juttuja mutten oikein näitten koneittne päälle ymmärrä niin kysyn täältä. Kun skannaan kuvan mustavalkoisena Bitmappina ja sitten muutan Jpeg tiedostoksi ja pitäisi väritellä, mustan viivan vierusta ei sitten muka olekkaan täysin valkoinen
En tiedä millä ohjelmalla teet, mutta skannauksesi on tuon perusteella 1-bittinen (väreinä vain musta ja valkoinen) kun taas jpg on 32-bittinen (tms) eli siinä on miljuunia värejä.
enkä saa maalitonkalla väritettyä koko alaa vaan ääriviivojen vierustaan jää sellanen hölmö valkoinen pikseli raja hässäkkä. Tilanne hämmentää minua suuresti koska skannaus on tehty mustavalkoisena ja sitten kuvassa muka valkosella on joitain sävy eroja. Missä vika?
Kokeile välttää tiettyjä työkaluja kuten vaikka sivellintä. Kynä tekee ainakin fotarissa "skarppia" eli 1-bittistä jälkeä. Maalipurkin täyttöalueen raja-arvoa taas saa määriteltyä, että kuinka harmaaseen (esim. sivellinviivan reunaan) se pystyy.
Parasta tai helpointa on kuitenkin pitää kuva 1-bittisenä, vaikka sitten tietyt työkalut eivät ole käytössä. Tällöin tallennat sen joko giffinä (huomaa että kuvan koko/tarkkuus ei tallennu) tai tiffinä.
Ellei tunne teoriaa kannattaa testailla ja hioa oma työryutiini ennen varsinaista työskentelyä.
-
Jpg:ksi ei kannata tallentaa, muuta kuin ehkä sitten kun kuva on valmis ja laitat sen nettiin. Käytä ohjelman omaa tallennusformaattia tai esim. tif-muotoa, kuten Reimakin ehdotti. Jpg pakkaa kuvaa, ja tekee siihen söhryä.
Harmaa rajapinta mustan viivan ympärillä voisi viitata myös siihen, että olet muuttanut kuvan kokoa. Väritysvaiheessa kuva kannattaa pitää suurena, säätää kokoa esim. vasta kun se on väritetty. Tai sitten skaalatessa etsit vaihtoehdon "Nearest neighbor" tms joka ei tee kuvaan lisää sävyjä.
Tai sitten skaalattuasi muutat kuvan taas välillä bitmapiksi ja uudestaan värilliseksi. Mutta huomioi että ohjelmasta riippuen bitmapiksi muunnettaessa siinä on eri vaihtoehtoja. Esim "50% threshold" on hyvä, se tulkitsee vaaleat harmaat valkoisiksi ja tummat harmaat mustiksi.
-
Tai sitten skaalattuasi muutat kuvan taas välillä bitmapiksi ja uudestaan värilliseksi. Mutta huomioi että ohjelmasta riippuen bitmapiksi muunnettaessa siinä on eri vaihtoehtoja. Esim "50% threshold" on hyvä, se tulkitsee vaaleat harmaat valkoisiksi ja tummat harmaat mustiksi.
Tuossa menettelyssä on ainakin se probleema, että kuvan ääriviivat voivat mennä aika rosoisiksi - etenkin, jos sävyjä on kuvassa runsaasti ja kuvaa skaalataan kovin paljon. Ei-toivottua ääriviivapiirroksissa, mikäli haluaa viivojen pysyvän siisteinä.
-
Tuossa menettelyssä on ainakin se probleema, että kuvan ääriviivat voivat mennä aika rosoisiksi - etenkin, jos sävyjä on kuvassa runsaasti ja kuvaa skaalataan kovin paljon. Ei-toivottua ääriviivapiirroksissa, mikäli haluaa viivojen pysyvän siisteinä.
Riippuu tietysti ihan siitä mitä on tekemässä. Jos haluaa mustan viivapiirroksen, jonka voi sitten värittää haluamallaan tavalla, niin tuo toimii kyllä.
Homman juju on pitää mustavalkoinen viivapiirros koko ajan hyvin suurella resoluutiolla, vähintään 600 dpi, mutta mieluummin 900 tai 1200 dpi, oletetussa julkaisukoossa (esim. 18,5 cm leveä tms).
Kun viivan reunoissa ei ole harmaata rosoa, värittäminen onnistuu helposti. Vasta loppuvaiheessa kuvan voi sitten kutistaa esim. nettiin sopivaan kokoon. Muista toki silti aina säilyttää suuriresoluutioinen versio tallessa.
Jos kuvassa on runsaasti harmaasävyjä, sitä tuskin on tarkoituskaan säätää mustavalkopiirrokseksi, ja homma on syytä tehdä ihan toisin. Jos taas haluaa mustavalkopiirroksen, kätevintä lienee tehdä se alunperinkin välineellä, joka tuottaa kohtuullisen mustaa viivaa.
Itse skannaan huopakynäpiirrokset suoraan bitmap-kuviksi, kun olen ensin kokeilemalla etsinyt itselleni ja kynälle sopivan tummuussäädön skanneriin.
Kaiken voi ilman muuta tehdä toisin, tapoja on yhtä monta kuin tekijääkin. Samoin jokaisella on luultavasti mielessä vähän erilainen lopputulos.
-
Ymmärrän tuon "tämä resoluutio kun tuplataan" -lauseen, koska yleissääntönä pidetään että parhaaseen kuvanlaatuun päästään kun valitaan resoluutioksi 1,5 - 2 kertaa linjatiheys. Tämä "tuplaus" on ns. laatukerroin, jonka suuruus riippuu siitä, miten paljon sävyjä ja yksityiskohtia esimerkiksi käsiteltävä valokuva sisältää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvanlukeminen). Kerroin 2 on riittävä lähes joka tarkoitukseen, joissakin kuvissa esim. tasainen taivas, riittää kerroin 1.
Mutta tätä lausetta en ymmärrä: "saadaan 150dpi/8bit ja 600dpi/1bit." Mistä tulee tuo 150 ja mistä 600?
Lasketaanpa:
40 linjaa / cm * 2,54 = 101,6 lpi. Jos se tuplataan (laatukerroin on siis 2), saadaan 203,2 dpi.
50 linjaa / cm * 2,54 = 127 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 254 dpi.
60 linjaa / cm * 2,54 = 152,4 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 304,8 dpi.
Uudet tarkat painot (taidekirjat) tuottavat jopa 100 linjaa / cm. Minäkin olen painattanut esitteen tällaisessa painossa.
100 linjaa / cm * 2,54 = 254 lpi. Jos se tuplataan, saadaan 508 dpi.
Sävykuvien resoluution tulisi siis olla 203,2 dpi - 508 dpi riippuen painosta ja paperista, jos kuva on runsaasti yksityiskohtia tai sävyjä sisältävä (laatukerroin 2). Jos kuva ei sisällä runsaasti yksityiskohtia tai sävyjä, laatukerroin voi olla jopa niin pieni kuin 1, jolloin sävykuvien resoluutiovaatimukseksi tulee 101,6 dpi - 254 dpi. Siis riippuen kuvan yksityiskohtaisuudesta, sävyjen määrästä, painosta ja paperista, sävykuvien resoluution tulee olla välillä 101,6 dpi - 508 dpi. Jos kuva sisältää vain yhtä tasaista väriä, resoluutio voi olla vaikka 0,1 dpi ja painotuloksesta tulee yhtä hyvä kuin jos resoluutio olisi 100000 dpi (!).
Edellä selittämäni perusteella on siis selvää, että yhtä yksiselitteistä sävykuvien resoluutiovaatimusta ei ole!
MUTTA linjakuvien tarkkuus on eri asia. Kivin esimerkistä ei käy ilmi, mistä tulee "600 dpi/1bit". Minun tietojeni mukaan linjatiheys liittyy sävykuviin eli 8-bittisiin ja linjatiheydellä ei ole mitään tekemistä 1-bittisten kuvien kanssa.
Kappas, keskustelu oli siis jatkunut näissä merkeissä? Nyt pitää valittaen todeta että muuten varsin hyvin asian ajatelleelta Kähköseltä menee lpi ja dpi sekaisin. Lpi on "linjaa tuumalla", dpi taas "pistettä neliötuumalla", ja ne ovat aivan eri asia, eivätkä vastaa toisiaan numeerisestikaan.
Sävykuvien offsetpainamisessa puhutaan linjoista, jotka tosiaankaan eivät kuulu "kovaan mustaan" joka oletusarvoisesti metallikirjakkeiden ja -kuvalaattojen ajan peruna ajatellaan olevan aina niin tarkkaa kuin koneet ikinä pystyy.
Nyt on kumminkin niin että kaikessa digitaalisessa kuvankäsittelyssä (poislukien vektorigrafiikan joka ei muutenkaan kuulu aiheeseen) puhutaan pisteistä, ja ne kuuluvat myös kovaan mustaan, koska väärä pisteluku aiheuttaa viivoihin porrastusta jos se on liian matala, toisaalta viiva katoaa näkyvistä jos se on ohuempi kuin mihin tulostin pystyy, ja sitten vielä semmoinen ongelma että resoluutio tekee matemaattisia ylläreitä jos se ei ole tulostustarkkuuden kanssa yhtäläisesti jaollinen...
Piti vaan muistuttaa, kun näemmä keskustelu oli noilla linjoilla jatkunut, ettei jää väärää kuvaa...
Kivi
-
Lpi on "linjaa tuumalla", dpi taas "pistettä neliötuumalla"
Melkein oikein. DPI on pistettä tuumalla, tai kuten wikipedia tiivistää "Dots per inch (DPI) is a measure of spatial printing or video dot density, in particular the number of individual dots that can be placed in a line within the span of 1 inch (2.54 cm)."
Pistettä neliötuumalla olisi DPSI.
-
Melkein oikein. DPI on pistettä tuumalla, tai kuten wikipedia tiivistää "Dots per inch (DPI) is a measure of spatial printing or video dot density, in particular the number of individual dots that can be placed in a line within the span of 1 inch (2.54 cm)."
Pistettä neliötuumalla olisi DPSI.
Kiitos oikaisusta. Varsinainen pointti toivottavasti kumminkin pysyi: se, että linjat ovat sävyasteikkoa, pisteet taas resoluutiota.
-
Maailma muuttuu ja usein toistamani väite joutaa kai nyt romukoppaan. Olen jankannut, että "Digikuvaan ei saa enää millään lisää tarkkuutta, jos sen kerran skannaa huonolla resoluutiolla tai muuten pienentää."
No nyt näyttäisi saavan. (https://petapixel.com/2017/11/01/photo-enhancement-starting-get-crazy/) Tuohan ei kerro, miten AI toimii piirrosten kanssa, mutta lienee vain ajan kysymys...
Tästä voisi myös olla apua useille tekijöille, jotka ovat piirrelleet sarjiksensa koneella ns. ruuturesoluutiolla. Esimerkkeinä tulee heti hakematta mieleen sellaiset suomalaisen verkkosarjakuvan merkkiteokset kuin Desert Rocks (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1267.0.html) ja Punahännän uni. Joko nyt niistä saataisiin luddiittien hypisteltäväksi myös printtiversio?!
Ja keissejä riittää. Sanoma voisi julkaista Barksin kootut vihdoin asiallisena versiona sekä Egmont Pielisen jne.
-
En pysty ajattelemaan, että Desert Rocks olisi piirretty ruudulla näkyvään kokoon. En minä ainakaan pystyis suhraamaan noin pieniä kuvia.
Timo
-
En pysty ajattelemaan, että Desert Rocks olisi piirretty ruudulla näkyvään kokoon. En minä ainakaan pystyis suhraamaan noin pieniä kuvia.
Timo
Zoom. :) Enkä mä sitä sano että olis piirretty ihan niin pieneksi, mutta muistaakseni mainitsemani sarjat eivät kuitenkaan ole riittävän tarkkoja printtiin. Tai tämmöisen perustelun olen kuullut, ettei tarkempaa originaalia löydy.
-
Pielisestä on ihan kunnollista originaalia tarjolla jo nytkin.
-
Zoom. :) Enkä mä sitä sano että olis piirretty ihan niin pieneksi, mutta muistaakseni mainitsemani sarjat eivät kuitenkaan ole riittävän tarkkoja printtiin. Tai tämmöisen perustelun olen kuullut, ettei tarkempaa originaalia löydy.
Turha zoomata, jos kuva on kooltaan 562 x 800 pix (Desert Rocks). :) Mutta joo, jos työreso on alle 300.
Pielisen vika oli rasteroitunut viiva, ei resoluutio.
Haluaisin sen AI-sovelluksen joka osaa palauttaa reprotessa kadonneen viivan. :D
Timo
edit: ymmärtämistä haittaava kirotusvihre.
-
Haluaisin sen AI-sovelluksen joka osaa palauttaa reprotessa kadonneen viivan. :D
Tekoäly hoitaa. Skannataan tarkasti muutamia originaaleja ja sitten pyydetään konetta muokkaamaan surkeassa kuosissa oleva painotuotetiedosto originaalien kaltaiseksi. Et VOILA.
Saataisiin vihdoinkin kunnollisessa kuosissa olevia Modesty Blaise - julkaisuja.