Skannaus ja viivat

[JanneT]

Totta. Koon muuttamiseen pätee sama kuin väritilan muuttamiseenkin. Eli mieluiten vain kerran ja aivan työn lopussa.

Joo en ole resamplannut pienemmäksi 1200dpi:n tarkkuudella tehtyjä viivoja, itse en ole uskaltanut resamplata enää muutenkaan lainkaan nähtyäni muutaman varoittavan esimerkin. Mutta varmaan tuo tarkkuus kestää jo pientä resamplausta jos kerran kokemusta löytyy. Tietenkin jos skannaaminen lopulliseen kokoon onnistuu helposti ei resamplausta tarvita lainkaan. Auran mainitsemista ongelmista vain tulee ensimmäisenä mieleen että viivat ovat ehkä kärsineet liian monesta tai liian suuresta kertaresamplauksesta.

Totta, mutta tulee kuitenkin eroa alkuperäiseen kuvaan ja skannattuun versioon. 1-bittisenä skannattunahan skanneri muuttaa tietyn oletuksen mukaan kaikki sävyt joko mustaksi tai valkoiseksi, vaikka todellisuudessa originaali ei koskaan ole tasasävyinen. Näin mukaan saattaa tulla jotain ylimääräistä (esim. paperiin jäänyt tahra tms.) tai siitä voi jäädä jotakin pois (haaleampi tussauskohta).
Mutta kuten mm. Timokin sanoi, niin kyllähän se 1-bittisenä onnistuu, jos originaali on siisti.

Joo siis tuo mainittu ero lopullisen ja orginaalin välillähän tapahtuu joka tapauksessa muutettaessa kuva lopulta bitmapiksi eli siinä mielessä ei ole eroa sillä tekeekö homman ensin grayscalen kautta vai suoraan bitmapiksi. Mutta onhan se totta että varsinkin jos tussauksesta tulee vähän harmaata täytyy kuva skannata bitmapiksi asetuksilla, joissa vähän vaaleammatkin sävyt tulkitaan mustaksi. Ja silloin tulee helposti noita yksittäisiä roskia kuvaan. Itse en jostain syystä tällöinkään skannaa harmaasävynä vaan kumitan roskat vain bitmapista. Vaikka varmaan grayscale olisi näissä tapauksissa näppärämpi. Jos taas originaalien tussaus on riittävän mustaa voi thresholdia alentaa eikä ylimääräisiä roskia tule yhtä helposti.

[Veli Loponen]

itse en ole uskaltanut resamplata enää muutenkaan lainkaan nähtyäni muutaman varoittavan esimerkin.

Näissähän (tilanteesta tietämättömän on hyvä sanoa) voi takana olla sitäkin, että kuvaa on tallennettu muotoon jos toiseen ja käytetty erinäisiä pakkauksia yms. Eli tallentaminenhan muodosta toiseen vaikuttaa myös kuvan laatuun ja siksi hyvänä nyrkkisääntönä on, että tallennuksia lopulliseen muotoon olisi vain yksi. Eli sitä ennen olisi vain se yksi muokkaustiedosto esim. psd:nä.

Auran mainitsemista ongelmista vain tulee ensimmäisenä mieleen että viivat ovat ehkä kärsineet liian monesta tai liian suuresta kertaresamplauksesta.

Mahdollista. Myös liiallinen (kerroissa ja määrässä) muokkaus ja säätö voi aiheuttaa sitä.

Joo siis tuo mainittu ero lopullisen ja orginaalin välillähän tapahtuu joka tapauksessa muutettaessa kuva lopulta bitmapiksi eli siinä mielessä ei ole eroa sillä tekeekö homman ensin grayscalen kautta vai suoraan bitmapiksi.

Täysin totta, olen kuitenkin itse lähtenyt nimenomaan muokkaamisen näkökulmasta. Jos itselle riittää se laatu, mitä tulee pelkällä 1-bittisellä skannauksella, niin se on hyvä (ja se laatu voi olla ihan yhtä hyvää kuin harmaasävynä tai värillisenä skannatussa). Kuitenkin, jos haluaa harjoittaa äärimmäistä viivan käsittelyä, on vähintään skannattava harmaasävynä.

[Aura]

Eli tiivistettynä, skannaus olisi syytä tehdä...

Skannaamalla Timon heittämän kaavan mukaan (esim 400 resolla) --> tekemällä tarvittavat muokkaukset (threshold jos kuva on skannattu harmaasävynä, kumitukset, tekstit ym) --> pienentämällä kuva julkaisukokoon (ruksi pois resample image -kohdasta niin että resoksi 600) --> muuttamalla 1-bittiseksi

tai

Skannaamalla suoraan julkaisukokoon (resona 1200?) --> tekemällä tarvittavat muokkaukset (threshold, kumitukset, tekstit) --> muuttamalla 1-bittiseksi

Eli tallentaminenhan muodosta toiseen vaikuttaa myös kuvan laatuun ja siksi hyvänä nyrkkisääntönä on, että tallennuksia lopulliseen muotoon olisi vain yksi. Eli sitä ennen olisi vain se yksi muokkaustiedosto esim. psd:nä.

Pari kertaa skannerin kanssa on ollut ongelmana se ettei skannaus Photarin kautta syystä x onnistu, eikä kuvaa saa skannausohjelman kautta tallennettua psd:ksi.

[keijoahlqvist]

Tietysti nipottamisessakin on rajansa jos aikoo ammattimaisesti tuottaa kuvia.

Olipa kerran maanviljelijä joka tänäkin päivänä mittailee ravinnepitoisuuksia tökätäkseen jokaisen jyvänsä hedelmällisimpään multapaakkuun, ja maataloustukipaperit unohtuu tuvan pöydälle.

[JanneT]

Tietysti nipottamisessakin on rajansa jos aikoo ammattimaisesti tuottaa kuvia.

Olipa kerran maanviljelijä joka tänäkin päivänä mittailee ravinnepitoisuuksia tökätäkseen jokaisen jyvänsä hedelmällisimpään multapaakkuun, ja maataloustukipaperit unohtuu tuvan pöydälle.

Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta

[Veli Loponen]

Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta

Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?

[JanneT]

Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?

Joo ehdottomasti. Siis täältähän minäkin olen oppinut tekemään painoasultaan huomattavasti korkealaatuisempia tuotteita kuin aikaisemmin. Silti, skannattuani uusimman Oswaldin sekä harmaasävynä että bitmappina ero lopputuloksessa on kyllä kovin minimaalinen.

Vai osaatteko heti sanoa kumpi on skannattu suoraan bitmappina ja kumpi muutettu harmaasävystä bitmapiksi:





Näkyvän alueen korkeus painettuna on runsas sentti.

Tietenkin skannereiden kyvyissä skannata 1-bittistä kuvaa on eroa - itselleni tärkein valintakriteeri uutta skanneria ostettaessa oli juuri sen kyky skannata tarkkaan 1-bittistä kuvaa korkeallakin resoluutiolla 1 pikselin tarkkuudella.

[pertti jarla]

Niin, mutta kyllä siitä hyötyäkin on. Jos vaikka katsoo Aseman kirjoja (esimerkkinä nyt Villen Isi on vähän väsynyt kakkospainos), niin ainakin mua ärsyttää, että hyvään painolaatuun ja suunnitteluun on panostettu, mutta viiva on rasteroitu. Miksi ihmeessä?

Niin, miksi, kun asian tekeminen oikein ei aiheuta sen kummempaa lisäeforttia tahi ajan menetystä. Ja Rannallahan on se viivankäyttö erityisen mehukasta.

[Aura]

Noniinjoo... pojat vain tykkäävät jauhaa tekniikasta

Ja tytötkin, näemmä. Ei vaan pitäähän nää rasterijutut alkaa ymmärtää jos joskus alan (ehkä) jotain taittohommia tehdä. Jos. Aina en ole edes ollut varma onko vika ollut lähettämässäni matskussa vai jossain mitä taiton aikana on tapahtunut.

[JanneT]

Ja tytötkin, näemmä. Ei vaan pitäähän nää rasterijutut alkaa ymmärtää jos joskus alan (ehkä) jotain taittohommia tehdä. Jos. Aina en ole edes ollut varma onko vika ollut lähettämässäni matskussa vai jossain mitä taiton aikana on tapahtunut.

No tottakai, kuuluuhan se ammattitaitoon. Mutta aika paljon on merkitystä myös käytettävällä paperilla siihen, mitkä asiat ylipäätään näkyvät printissä. Katselin tuossa ensimmäisiä koskaan tekemiäni kuvituksia ilmaisjakelulehteen, jossa kuvat oli skannattu 300dpi:llä, väritetty samalle layerille antialiasointi päällä ja lähetetty lehteen sähköpostissa jpg:nä. Luulenpa että tulos tuolla paperilla näytti melko samalta kuin olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti 1200dpi viivalla -300 dpi-väreillä -pdf:nä näyttänyt. Mutta kuten Jarla sanoi, mitä järkeä toimia noin kun voi samalla vaivalla tehdä homman oikein

[Rami Rautkorpi]

Vai osaatteko heti sanoa kumpi on skannattu suoraan bitmappina ja kumpi muutettu harmaasävystä bitmapiksi:

Tuohan on sellainen esimerkki, että se olisi pitänyt tehdä tahallaan päin honkia, että eroa huomaisi. Tässä harmaasävystä mustavalkoiseksi / suoraan mustavalkoiseksi -probleemassa on lähes yksinomaan kyse koko kuvalle sopivan kynnysarvon hakemisesta. Arvo, joka yhdessä kuvan osassa tuottaa mukavasti tasaisen mustan pinnan, mutta ei levennä viivoja liikaa, voi toisessa kuvan osassa aiheuttaa reikäisiä pintoja tai leviäviä viivoja. Koko kuvalle hyvän lopputuloksen tuottava arvo on paljon helpompi etsiä siinä vaiheessa, kun koko kuva on tutkailtavissa kuvankäsittelyohjelmassa lopullisessa resoluutiossaan.

Jos sen sijaan tekee näin, että ottaa kuvasta yhden pienen yksityiskohdan ja kynnystää sen jotakuinkin samalla arvolla (ylemmässä kuvassa on tainnut olla hieman matalampi kynnysarvo), niin suoraan mustavalkoiseksi skannatulla ja kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi muunnetulla kuvalla ei pitäisikään olla mitään eroa.

Jonkin verran asiaan tietenkin vaikuttaa se, että skanneri saattaa tehdä vaivihkaa jotain terävöitys-, pehmennys- tai kohinanpoisto-operaatioita, joihin ei sitten itse pysty vaikuttamaan. Mitä enemmän kontrollia haluaa, sitä kannattavampaa on skannata harmaasävyisenä. Loppujen lopuksi kuitenkin kyse on siitä, onko itse tyytyväinen jälkeen. Taiteilija itsehän päättää, miltä viivan on tarkoitus näyttää.

Kai muuten kaikki ovat tarkistaneet, löytyykö omasta skannaussoftasta advanced-säätö, jolla sitä mustavalkokynnystä voi säätää ennen skannausta? Veli puhui aiemmin, että skanneri muuttaa mustavalkoiseksi "tietyn oletuksen" mukaan, mutta mihinkään skannerin oletusarvoihin ei todellakaan kannata alistua.

[JanneT]

Tuohan on sellainen esimerkki, että se olisi pitänyt tehdä tahallaan päin honkia, että eroa huomaisi. Tässä harmaasävystä mustavalkoiseksi / suoraan mustavalkoiseksi -probleemassa on lähes yksinomaan kyse koko kuvalle sopivan kynnysarvon hakemisesta. Arvo, joka yhdessä kuvan osassa tuottaa mukavasti tasaisen mustan pinnan, mutta ei levennä viivoja liikaa, voi toisessa kuvan osassa aiheuttaa reikäisiä pintoja tai leviäviä viivoja. Koko kuvalle hyvän lopputuloksen tuottava arvo on paljon helpompi etsiä siinä vaiheessa, kun koko kuva on tutkailtavissa kuvankäsittelyohjelmassa lopullisessa resoluutiossaan.

Kyllä tuo viiva testiskanneissani oli reiätöntä, roskatonta ja muutenkin samanlaista kauttaaltaan. Syy sille että laitoin näytille vain pienen yksityiskohdan on siinä ettei kauempaa otetusta ohutta viivaa näyttävästä kuvakaappauksesta pysty oikeastaan sanomaan mitään. Uskon että Veli Loposen mainitsema ensin harmaasävyksi-metodi on monelle se paras vaihtoehto, mutta ei välttämättä. Jos päivittäin väkertää viivaa samalla tummuusasteella samanlaiselle paperille oppii melko nopeasti katsomaan sopivat kynnysarvot bitmap-säädöille niin ettei kuva kauheasti roskaannu tai viiva muutu reikäiseksi. Ja aikaisemminhan taisikin olla jo puhetta siitä, etteivät yksittäiset valkoiset pikselit vielä printissä erotu. Itse muistan oppineeni tämän kantapään kautta kun yritin joskus erääseen karttakuvitukseen tehdä kuluneen näköistä viivaa lisäämällä valkoisia pikseleitä viivan sisään -ja paperilla viiva olikin sitten täysin samannäköistä kuin muuallakin Eikä tämä ollut edes kaikista kehnointa paperia. Mutta kynnyksen säätöä tietysti tarvitaan bitmapiskanneissakin, siitä olen samaa mieltä.

[Sirppi]

Kai muuten kaikki ovat tarkistaneet, löytyykö omasta skannaussoftasta advanced-säätö, jolla sitä mustavalkokynnystä voi säätää ennen skannausta? Veli puhui aiemmin, että skanneri muuttaa mustavalkoiseksi "tietyn oletuksen" mukaan, mutta mihinkään skannerin oletusarvoihin ei todellakaan kannata alistua.

Totisesti.
Uudessa halpaskannerissa oletuskynnys oli 72, ja ohuet viivat häipyivät mystisesti ennen kuin hoksasin että oletusarvo on tolkuton.

Taiteilija päättää mitä haluaa, tuo on totta. Jopa sama tekijä joka kerta eri tavalla hieman hermostokemian mukaan. Perfektionisti ei saa ikinä mitään aikaan. Artopaasilinna saa liikaakin.

[Hudu]

Vouu..... noista Timon esittämistä esimerkeistä asia kirkastui kummasti, kuin rautalangasta vääntämällä. Kiitos erittäin paljon havainnollistamisesta. Itsekkin olen tapellut saman asian kanssa aika usein. Tuon Timon kaavan nappasin heti talteen, koska muuten unohdan sen takuu varmasti.

[Aura]

Kokeilin skannata suoraan julkaisukokoon mikä ei onistunut mitenkään kehuttavasti. Canonin skanneri ei jostain syystä erotellut skannausalan valintaa ja "target sizea" toisistaan. Kun yritin säätää kooksi julkaisukokoa muutti se saman tien myös kuva-alan valintaa haukaten samalla suurimman osan sivusta pois. Kun korjasin valinnan taas oikein halusi skanneri skannata kuvan originaalikoossa.

Onnistuin kuitenkin ilmeisesti skannaamaan sivut A4-kokoon, vaikka kustomoitu koko ei toiminutkaan. A3-originaalissa on kuitenkin reippaat marginaalit jotka pitää poistaa, vain itse sarjissivu julkaistaan. Nyt sivun korkeus on noin 251 mm (julkaisukoko on 238 mm) ja joudun joka tapauksessa pienentämään kuvaa Photarilla.

Onko tässä nyt jotain hämärää... Pitäisikö skannauksen onnistua normaalisti niin että valitsee sen alueen jonka haluaa skannata ja määrittelee sille julkaisukoon? Vai onko tässä taas joku resoluutiojippo, kun poistan ruksin kohdasta resample image voin säätää julkaisukoon oikeaksi jolloin resoluutio kohoaa 600 dpi:stä... hmm... 634,253 dpi:ksi? (Kyllä skannausreso oli taas 600)