En ole oikeastaan edes varma, että Moore ei itse ole ateisti, siinä mielessä kuin minä sen sanan ymmärrän.
Loppujen lopuksi... se todellakin on Alan Mooren sarjakuva.
Niin, minulle on jäänyt sellainen kuva, että Moore pitää kaikkia asioita tavallaan maagisina. Sille lienee termikin... panteisti? Animisti?
Tarkoitatko siis, että jos Mooren mielestä kaikki asiat ovat maagisia, mikään ei varsinaisesti ole maagista, ergo Moore on ateisti?
Taidanpa luottaa makuusi siinä määrin, ettö ostan kolmosalpparin. Jos en pidä siitä, niin lähetän kuitin sinulle, eikö?
Oli näillä vielä kaukaahaetumpia yhteyksiä.
http://home.insightbb.com/~fourcolorheros2/freeread/TheDaredevils2.pdf Alan Moore parodioi Frank Milleriä. Lisää Moorea ja Morrisonin Granttia löytyy 4colourheroes.comista.
No omalla kohdallani Mooren 2000AD-meiniki kuuluu kärkisijoille listalla "Epäkiinnostavimmat Koskaan Lukemani Sarjakuvat". Myös Hiljainen Kuolema oli todella tylsä -mutta molemmat kokemukset kertonevat enemmän minusta kuin teoksista.
eikös se tehnyt Spawn-jutun joskus?
Mutta onko Moorella joskus ollut heikko hetki, eli onko olemassa oikeasti huonoja Alan Moore-tarinoita, vai onko mies yksinkertaisesti vain täydellinen?
Mikä niissä jutuissa teidän sielujanne koskettaa tai mielihyväkeskustanne kutittaa?
Se, ettei niissä kerrota sarjakuvantekijän krapulasta tai nais/mieshuolista tai siitä kun mitään ei tapahtunut ja suodatinpussiakin joutui käyttämään toistamiseen.
On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä. Täydellistä insinöörisarjakuvaa.
On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä.
Mutta kyllä tää palvontaan yltävä fanittaminen hämmästyttää. On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä.Itseäni Mooren sarjakuvissa viehättää juuri se (kuiva?) älyllisyys millä tarinat on rakennettu. Lisäksi minusta on kiinnostavaa miten Moore tarkastelee maailmaa monesti sellaisten hahmojen silmin, joita ei yleensä tarinankerronnassa käytetä. Esimerkkinä tästä vaikkapa Tappavassa pilassa Jokerin syntyminen tai Vartijoissa tarinan kertominen Rorschachin näkökulmasta.
Täydellistä insinöörisarjakuvaa.Syömmestä ottaa. Niin paljon kuin minä insinöörejä vihaan. Nyt täytyy äkkiä lukea Charles Burnsia vastalääkkeeksi korkeaan verenpaineeseen ;)
Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.
EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.
Huono vastaus. Tiedän miljoonia muitakin sarjakuvia missä mainitsemistasi asioista ei kerrota.
Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.
EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.
. On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä. Täydellistä insinöörisarjakuvaa. Mikä niissä jutuissa teidän sielujanne koskettaa tai mielihyväkeskustanne kutittaa?
todentotta. vaikuttaa siltä että Mika Mokaseen kannattaa tutustua.
Jos kerran vertautuu Mooreen ja Milleriin.
Tätä en tajua. Omaa mielihyväkeskusta viihdyttää se että tekijä paitsi ymmärtää sarjakuvan lainalaisuudet ja kehittää niiden kerrontatekniikkaa, niin myös se että Moorella on väsyneimmilläänkin enemmän sanottavaa kuin tusinanikkareilla (huom. ei tarkoita senttereita).
Niissä on jotain. Samaa ei voi sanoa kaikesta.
Toisaalta ehkä ongelma onkin siinä että Moore on suosittu. Hänen sarjakuvillaan lukijakunta liikkuu tuhansissa ei kymmenissä tai sadoissa.
Mikä yleisen konsensuksen mukaan siis nähtävästi tarkoittaa että sen on oltava huonoa, kaupallista sontaa ilman taiteellisia arvoja.
No omalla kohdallani Mooren 2000AD-meiniki kuuluu kärkisijoille listalla "Epäkiinnostavimmat Koskaan Lukemani Sarjakuvat".Oho!
Oho!
Toki 2000AD -formaatti aiheuttaa tiettyjä rajoituksia mutta monet Mooren tuon ajan töistä ovat silkkaa jautaa! Omia suosikkeja ovat Twisted Times ja Shocking Futures stoorit..
Heikointa tavaraa Mooren tuotannossa oli mielestäni 90-luvun Image-aika: Voodoo, Spawn ja sen johdannaiset jne.
Eikös 1963 ollut kuitenkin silkkaa Moorea?
Itse en ole huomannut hänen kehittäneen sarjakuvan kerrontatekniikkaa yhdessäkään teoksessaan
Eikös 1963 ollut kuitenkin silkkaa Moorea?Poikkeus vahvistaa säännön.
Se, ettei niissä kerrota sarjakuvantekijän krapulasta tai nais/mieshuolista tai siitä kun mitään ei tapahtunut ja suodatinpussiakin joutui käyttämään toistamiseen.
Huono vastaus. Tiedän miljoonia muitakin sarjakuvia missä mainitsemistasi asioista ei kerrota.
Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.
EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.
Oho!
Toki 2000AD -formaatti aiheuttaa tiettyjä rajoituksia mutta monet Mooren tuon ajan töistä ovat silkkaa jautaa! Omia suosikkeja ovat Twisted Times ja Shocking Futures stoorit..
"Ironia, eli epäsuora iva, on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta είρωνεία, teeskentely.
Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu· ellei ymmärrä asiayhteyttä.
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi."
Otin ton lainauksen aina yhtä luotettavasta Wikipediasta, mutta eiköhän se suurinpiirtein noin mene...
"Future Shocks".Aivan oikein. Eli hups, oho!
Onko kukaan lukenut Helvetistä sarjan epilogia Dance of the Gull-Catchers? Kyseessähän on ilmeisesti Helvetistä sarjan jälkeen tehty teos, eikä se kuulu suomeksi ilmestyneeseen sarjaan?Jep, muistaakseni ja ei tietoa.
Onko epilogi suoraa jatkumoa aikasempaan tarinaan, vai liikutaanko jossakin muualla?
Onko kukaan törmännyt netissä tai kirjoissa tekstiin, jossa Moore paljastaisi käsikirjoituskaavansa. Ainakin Watchmen ja Extraordinary Gentlemen näyttäisi perustuvan sumean logiikan mallille, mutta siitä sovellettu kaava kiinnostaisi.
ei mestarit mitään kaavoja tarvitse, ja jos tarvitsee niin ne luodaan omasta päästä, kuten vaikka Watchmenin kaltainen järkäle osoittaa.Usko mitä uskot, minä tiedän.
Tältä sivulta (http://fourcolorheroes.home.insightbb.com/free.html) löydät linkit Mooren kässäreihin.Oon mä joskus noita lueskellut (painajaismaisia), mutta en etsi kässäriä, vaan kässärin muottia.
Oon mä joskus noita lueskellut (painajaismaisia), mutta en etsi kässäriä, vaan kässärin muottia.
Nähtävästi et ainakaan hirveästi ole tutustunut 1900-luvun taiteeseen ja tekijöihin, jos oikeasti väität moista soopaa.Joo en tosiaan oo perehtyny...
Tämä on viä lukemati, jotenka en osaa sanoa mitä tässä sanotaan tarkemmin:Luettu, kaupallisin perustein julkaistu paskateos josta ei ole hyötyä kuin ehkä aloittelijoille. Faneille.
Alan Moore's Writing For Comics (http://www.amazon.com/Alan-Moores-Writing-Comics-1/dp/1592910122). Tietääkö kuka tarkemmin.
Tämä on viä lukemati, jotenka en osaa sanoa mitä tässä sanotaan tarkemmin:
Alan Moore's Writing For Comics (http://www.amazon.com/Alan-Moores-Writing-Comics-1/dp/1592910122). Tietääkö kuka tarkemmin.
Timo
Kirjoittaa mm. kohtauksesta kohtaukseen leikkauksista ym. oleellisista asioista. Kyllä tuota voi ihan suositella, aika edullinen muistaakseni."Paskateos" oli ehkä liian raakaa kritiikkiä, mulle teos ei vain tarjonnut juuri mitään uutta. Moore pukee sanoiksi joitain kaupallisen sarjakuvan opinkappaleita, mielenkiintoista nippeliä, mutta ei mitään ihmeellistä.
Tuo on joskus 80-luvulla kirjoitettu pitkä Comics Journalin artikkeli kirjaksi taitettuna.
Paljon syvemmälle Mooren ajatteluun menee tämä Kvaakissakin jossakin mainittu haastattelu:http://www.enginecomics.co.uk/interviews/jan05/alanmoore.htm
http://www.enginecomics.co.uk/interviews/jan05/alanmoore.htmMielenkiintoista tekstiä. Olen tiennyt että Marvelilla ja DC:llä on varmasti tarkat ohjeet siitä mitä kullakin sivulla pitää tapahtua, ja miten aukeama alkaa ja päättyy, mutta että joku laskee sanamäärän!
Mort Weisinger, because he was the toughest of the editors, I thought: “Alright, I'll take his standard as the strictest”. What he said was: you've got 6 panels on a page, then the maximum number of words that you should have in each panel, is 35. No more. That's the maximum. 35 words per panel. Also, if a balloon has more than 20 or 25 words in it, it's gonna look too big. 25 words is the absolute maximum for balloon size.Jo tuo ei ole kaava niin ei sitten mikään!
Eipä Mestari liiemmin parhaita työkalujaan paljasta, mutta kukapa niin tekisi.
Mielenkiintoista tekstiä. Olen tiennyt että Marvelilla ja DC:llä on varmasti tarkat ohjeet siitä mitä kullakin sivulla pitää tapahtua, ja miten aukeama alkaa ja päättyy, mutta että joku laskee sanamäärän!
Jo tuo ei ole kaava niin ei sitten mikään!
Jo tuo ei ole kaava niin ei sitten mikään!
Se ei ole kaava, ainakaan sisällön kaava, vaan sapluuna, jonka puitteissa pitäisi taidetta tuottaa.
Moore tekee vahvat taustat. Siksi olisikin parempi purkaa Herrasmiesliiga, koska Black Dossier paljastaa taustatyötä.
Näin syntyi mm. Spawn/WildC.A.T.S.
Tosi Fakta: Alan Moore ei kirjoita sarjakuvia, hän kommunikoi tarinansa piirtäjien mieliin maagisesti.
Jep. Mitä nyt pieniä viitteellisiä merkintöjä saattaa kirjata, kuten 'From Hell'in aloitussivusta.
Mutta totta puhuen olen itsekin hieman äimistynyt Docin tiedusteluista. Varsinkin kun hänen pienet havaintonsa Mooresta ovat vähän kummallisia. Mitä oikein tarkoittaa, että "Watchmen ja Extraordinary Gentlemen näyttäisi perustuvan sumean logiikan mallille"? Ja miten se sopii yhteen sen kanssa, että Doc viittaa myöhemmin tähän viestiin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7175.msg131306.html#msg131306), jossa VesaK on analysoivinaan Vartijoita nimenomaan ei-sumean logiikan kautta? Se on tietysti sitten oma asiansa, että Vesan analyysi on yksityiskohdiltaan hölynpölyä, mutta periaatteessahan kuitenkin logiikka on yksi työkalu, jota kirjoittajan pitäisi ehdottomasti käyttää kirjoitusprosessissaan!Ei minun tarvitse aloittaa uutta ketjua, kun kysyn onko joku nähnyt jossain Mooren kaavoja. Ei ole minun asiani opettaa apinoita kirjoittamaan. Jos joku ei näe Watchmenin ja Extraordinary Gentlemenin yhteyttä, niin en minä sen takia yöuniani menetä. Opetelkaa laskemaan kuuteen.
Mitä Moore oikein tarkoittaa magialla?Ymmärsin tämän kun luin Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrell. Sanon joskus itseänikin taikuriksi.
Mutta mitä tämä kaikki höpinä magiasta sitten on? Mitä Moore oikein tarkoittaa magialla?
Hyvänen aika, etkö lue Sarjainfoa?
Jos joku ei näe Watchmenin ja Extraordinary Gentlemenin yhteyttä, niin en minä sen takia yöuniani menetä.
On totta ettei Vesa viittaa sumeaan logiikkaan. Lähdin tutkimaan Moorea, ja hänen kaavansa näyttäisi kuitenkin olevan enemmän sumeaa logiikkaa kuin ei-sumeaa logiikkaa.
Vesan viesti ei ole hölynpölyä, se on avain Mooren tapaan kirjoittaa.
Vesan havainnossa Koomikosta, Rorschachista ja Naamioidusta oikeudesta oli vinha perä, mutta se miten hän ajatuksensa liitti hyvin pahoinpidellyn näköiseen modus tollens -argumenttiin oli hölynpölyä. Voisin silputa sen seikkaperäisemminkin, mutta onko minun asiani opettaa logiikkaa apinoille?Nyt jos pidetään suitsista kiinni eikä aleta kisata kumpi on nokkelampi, tähän ketjuun saattaa tulla jotain tolkkua.
Koska brutaali oikeistolainen Koomikko (A) on oikeistolainen Rorschachin (B) (erityisesti v. 1975 jälkeisen live and let die -R:n) esikuva, on Naamioitu oikeus (C) pitänyt poistaa yhtälöstä jo ennalta, koska hän oli (vasemmistolainen?) antiteesi Koomikolle.Vesan väitteessä on virhe, sillä Naamioitu oikeus ei liity Rorschach-Koomikko (-Ozymandias) yhtälöön lainkaan. Naamioitu oikeus on pudotettu pois jo aiemmin Mooren Minutemen-kaavassa, josta Watchmen näyttää vain viitteellisiä katkelmia.
Nyt jos pidetään suitsista kiinni eikä aleta kisata kumpi on nokkelampi, tähän ketjuun saattaa tulla jotain tolkkua.
Watchmen ja Extraorinary Gentlemen toistavat molemmat Vesan esimerkin kaltaisia konflikteja. Moore on ilmeisesti asetellut palikat etukäteen niin, että muuttujat pudottavat tietyissä sarjakuvateoksen vaiheissa (luvuissa) aina yhden elementin pois (sori karkea terminologia).
Vesan väitteessä on virhe, sillä Naamioitu oikeus ei liity Rorschach-Koomikko (-Ozymandias) yhtälöön lainkaan.
Naamioitu oikeus on pudotettu pois jo aiemmin Mooren Minutemen-kaavassa, josta Watchmen näyttää vain viitteellisiä katkelmia.
Anteeksi, lyhyen ohikiitävän hetken luulin että haluat ymmärtää.
Tämä on eräänlainen kone, ideamylly, joka kirjoittaa tarinaa itsestään. Kone antaa synopsiksen, ja kirjoittajan tehtäväksi jää keksiä, miten ja mitkä asiat liittyvät toisiinsa.
Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin että uskoo kaiken mitä sanotaan. En ole vielä nähnyt mitään syytä vakuuttua tästä kaava-ajattelusta. Se, että tarinan hahmoja ja tapahtumia voidaan sovittaa johonkin malleihin (kunhan poikkeukset jätetään huomiotta, muutenhan ne eivät olisi poikkeuksia!) ei vielä tarkoita, että ne olisivat lähtöisin noista malleista.Ei pidäkään uskoa, en minäkään usko. Mooren tapauksessa vain näyttäisi siltä, että kaavat paljastuvat. En missään tapauksessa väitä mitään.
Minkä takia "Koomikko selviää voittajana Minutemen-kaavasta" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)? Minkä takia "voittaja" ei olisi voinut olla joku muu?Koomikko oli ainoa Minutemenin jäsen joka jatkoi Crimebustersissa. Siksi pidin häntä "voittajana". Minutemen-kaava: pyramidikaava, jossa lopulta vain yksi hahmo jää huipulle. Voittaja lisätään uuteen pyramidikaavaan, Crimebusters-kaavaan. Mutta tuo oli vain teoria, nk totesin, pyramidikaavoja on ilmeisesti vain yksi.
Mikään ideamylly ei voi kirjoittaa Vartijoiden tai Herrasmiesten liigan kaltaista kompleksista tarinaa itsestään. Tapahtumat syntyvät hahmojen vuorovaikutuksista, ja niille ei voi määritellä mitään yleispätevää kaavaa.Minä taas en usko, että Watchmenin ja Herrasmiesliigan kaltaista kompleksista ja monitasoista tarinaa voi vain alkaa vetää parrastaan istumalla kirjoituskoneen ääreen.
Kirjoittaja kehittää hahmoja, täydentää niiden persoonallisuuksia ja historioita, ja ennen pitkää hän huomaa, että joidenkin hahmojen välillä voi tapahtua joitain asioita, ehkä jopa täytyy tapahtua.Juuri tässä ideamylly alkaa toimia. Aivot on siitä hassut, että ne urautuu, ja toistaa opittuja malleja. Mielensä virkistykseksi kirjoittajat kehittävät erilaisia malleja, jotka rikkovat noita uria. Burroughs ja Morrison silppusivat lehtiä saksilla, ja keräsivät sanat uudelleen kasaan.
Mikään kaava ei voi kertoa kirjoittajalle, että tässä kohdassa tarinaa tämä hahmo tappaa tuon toisen.Voi, mutta en väitä että Mooren kaava välttämättä niin tekisi. Yhtälailla kuin ihan normaali seikkailun kaava kertoo, että "tässä päähenkilö joutuu jättämään tutun ja turvallisen" ja "tässä päähenkilö saa loppuratkaisun kannalta tärkeän esineen haltuunsa". Riippuu täysin kirjoittajan lahjakkuudesta miten hän saa sen toimimaan.
Mutta kyse on katalyyttisistä kaavoista. Ne eivät määrää lopputulosta. Ja lopputuloksesta ei voi suoraan päätellä, mitä katalysaattoria on käytetty.Juuri nimenomaan näin! Hyvä Rami! Lopputuloksesta voi ainoastaan aavistella mitä katalysaattoria on käytetty, ja juuri siksi minä tässä ketjussa etsin jotakuta, jolla olisi tietoa!
Watchmenistä vielä sen verran,että Moore on useaan otteeseen kertonut, ettei vielä 3.numeroa kirjoittaessaan tiennyt miten tarina tulisi päättymäään.Näinhän se aina sanoo, mutta kyse onkin siitä, että mitä käsikirjoitusversiota Moore tuossa tarkoittaa, ja kuinka elävää kaavaa hän käytti. Voi olla että hän teki taikojaan kesken kirjoitusprosessin, voi olla että kaava oli mukana vain hahmojen luontivaiheessa. On mahdollista ettei kaavaa ole lainkaan. Mutta Moore sanoo myös, että käsikirjoituskaavat täytyy jossain vaiheessa heittää menemään. Sellaista ei voi heittää menemään, mitä ei ole.
Monenlaisia kaavoja voi yrittää murjoa vaikka tuon Watchmenin ylle, mutta aika pakotettua ja mälsää puuhaa minusta.Miksi se on mälsää? Siksikö, että se rikkoo neromyytin, tarinan kertomisen taian? Eikö kaavojen ja loitsujen keksijä juuri ole maagikko?
Koomikko oli ainoa Minutemenin jäsen joka jatkoi Crimebustersissa. Siksi pidin häntä "voittajana". Minutemen-kaava: pyramidikaava, jossa lopulta vain yksi hahmo jää huipulle.
Juuri nimenomaan näin! Hyvä Rami!
Lopputuloksesta voi ainoastaan aavistella mitä katalysaattoria on käytetty, ja juuri siksi minä tässä ketjussa etsin jotakuta, jolla olisi tietoa!
Kirjallisuustieteessä motiivi on eri asia kuin kriminologiassa. Motiivi on tekstissä useasti esiintyvä merkityksellinen esine tai kohde, usein puhutaan haukkamotiivista (periytyy Boccaccion Metsästyshaukka-novellista, jossa haukka oli usein toistuva motiivi). Kellomiehissä se oli eräs päiväkirja...
Jos Moore jotain kaavaa käyttää, niin kyllä se on aika lähellä sitä perinteistä draaman kaavaa. Mukana on myös muita vanhoja kerronnan perusjuttuja.
Kirjallisuustieteessä motiivi on eri asia kuin kriminologiassa. Motiivi on tekstissä useasti esiintyvä merkityksellinen esine tai kohde, usein puhutaan haukkamotiivista (periytyy Boccaccion Metsästyshaukka-novellista, jossa haukka oli usein toistuva motiivi). Kellomiehissä se oli eräs päiväkirja...
Sitten on tarina tarinan sisässä, joka on tuttua Tuhannen ja yhden yön tarinoista.
Vartijoissa on myös klassinen avoin loppu, joka kiinnittyy upeasti motiiviin.
Tarinasta löytyy helposti myös symbolit, metarofat, käännekohta, huippukohta jne. Moore on perinteinen tarinankertoja, ja loistava sellainen. Uskoisin sen johtuvan siitä, että hän on hyvin perinnetietoinen vanhan kirjallisuuden harrastaja.
Puhdasta kaupallista kaavaa (josta ei saa poiketa) käytetään kirjallisuudessa kyllä, vaikkapa Harlekiini-kirjojen tuotannossa.
...pitkälti sukua Melvillelle (Moby Dick), jota Moore myös avoimesti ihailee.
Niinpä! Moby Dickin alkupuolella on yhtäkkiä kokonainen luku jotain merenkävijän almanakkaa! Samalla tavalla Moore katkaisee kerrontaa melkein kollaashiromaanin tapaan.
Minusta Watchmenin keskeinen motiivi on solmu (knot).
Jos Moorella on joku kaava, niin se on fraktaali: isot linjat toistuvat pienten yksityiskohtien tasolla. Watchmenissa tämä tekniikka on tuotu niin lähelle pintaa, että se tuntuu jo vähän kikkailulta.
Voisitko hieman avata tuota (pardon the pun)? Minusta solmu esiintyy ainoastaan yhtenä keskeisenä metaforana. Gordionin solmu edustaa ratkaisemattomalta vaikuttavaa ongelmaa, johon Ozymandias keksii Aleksanterin tavoin lateraalisella ajattelulla elegantin, mutta väkivaltaisen ratkaisun. Teoksesta voi ehkä löytää vastaavia ratkaisemattomia ongelmia, joille solmu olisi symboli tai metafora, mutta en muista itse solmun esiintyneen toistuvana motiivina. Toisin kuin esimerkiksi rakastavaisten siluetit tai peilisymmetriset kuvat, jotka ilmenevät eri tavoin useissa teoksen kohdissa.
Tätäkään en ihan näe. Suoralta kädeltä tulee mieleen tietysti peilisymmetria, joka esiintyy yksittäisissä kuvissa mutta myös 5. luvun sivusommitelmissa, mutta teos kokonaisuudessaan ei ole peilisymmetrinen. Jotkut muut teemat tai rakenteet saattavat löytyä sekä teoksesta kokonaisuutena että erillisistä luvuista, mutta tuskin jokaiselta sivulta erikseen. Jos joku piirre toistuu parilla niistä muutamasta tasosta, mitä tämän mittaisesta teoksesta on eroteltavissa, niin ei se ihan vielä fraktaaliutta ole.
Tuo merkitsee minulle niin paljon.:-*
Sen muistan parhaiten, että juuri ennen lopun apokalypsia kadulla puhkeaa riita lesbon taksikuskin ja hänen ex-rakastajattarensa välille; jälkimmäinen haluaisi antaa toiselle R.D.Laingin kirjan "Knots", jotta tämä osaisi selvittää ihmissuhteitaan. Muistelisin että Dr. Manhattan tutki joitain mikromaailman knotseja, tosin tästä en ole varma.
En tiedä miten peilisymmetria liittyy fraktaaleihin, jotka vain toistavat rakennettaan useilla eri skaaloilla.
Moore on jossain haastattelussa (Comics Journal?) ihan tunnustanut että hän mielellään laittoi Watchmeniin kaikenlaisia tällaisiä pikkuviittauksia isompiin teemoihin, mainitsi eksplisiittisesti fraktaalit, ja oli aika innostunut Mandelbrotin joukosta.
Gordionin solmu on tyypillisistä tyypillisin metafora, ei motiivi.
Mutta ystäväni (http://www.youtube.com/watch?v=bmmiyhZTIyI&feature=related), Gordionin solmu on todellakin metafora, mutta jos itse solmu, myös ilman suoranaista viittausta Gordionin solmuun, esiintyy toistuvasti tarinassa, eikö se silloin ole motiivi?
Mutta silti, mielestäni, solmut eivät ole tässä tarinassa motiiveja - mitenkään. Ne eivät myöskään vie motiivin tapaan tarinaa eteenpäin vaan todellakin ovat kuvissa esiintyviä detaljeja muistuttamassa vertauksellisesti siitä, mitä kirjailija ehkä haluaa sanoa - varmaankin.
Sarjakuvantekowikissä motiivi on "teoksessa toistuvasti esiintyvä usein symbolinen aihelma, asia, esine tai välikappale, jonka avulla juonta kehitellään." Tämän mukaan solmu voisi hyvinkin olla motiivi Vartijoissa.
http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Motiivi
Metaforakin näyttää englanniksi olevan eri asia kuin suomeksi, englanniksi se on vertauksen synonyymi.
Rorschachin päiväkirja on "ainoastaan" kerronnallinen elementti, tosin hyvin tärkeä sellainen, koska se "liimaa" tarinan alun sen loppuun.
Mutta lopussa se on myös metafora. Päiväkirja on ollut hautautuneena The New Frontiersmanin vastaanotetun postin pinoon, mutta nyt se on nousemassa pinnalle. Päiväkirja on totuus Ozymandiaksen suunnitelman valheelle. The truth will out.
Mutta kun Mooresta puhutaan. Lopetin hänen sarjojensa lukemisen 1963-sarjan jälkeen ja Supremen aikana, enkä ole pahemmin seurannut mitä sen jälkeen on tullut. Kysyisin vilpittömästi paremmin perillä olevilta tahoilta, onko hän sittemmin tehnyt mitään mitä voisitte suositella1963 on silkkaa parhautta!
Hyvät ystävät, te ymmärrätte kaavat väärin. Ainoastaan Lurker on parhaiten jäljillä siitä mitä tarkoitan. Ei ole olemassa mitään yleispätevää kaavaa: on olemassa useita neuvoa antavia kaavoja, jota kirjoittaja varioi, ja Mooren tapauksessa on kaavoja, jotka hän on itse rakentanut.
Joillakin tuntuu olevan suorastaan puristinen suhde kaavoihin, ikään kuin ne olisivat saatanasta. Kaavojen kritisoiminen on sama kuin kritisoisi kirjallisuuden tutkimusta (mikä on yleistä ja sallittua). Kirjallisuuttakin tutkitaan erilaisilla kaavoilla (joita kutsutaan näkökulmiksi), on naistutkimusta, freudilaista tutkimusta jne. Samalla tavalla kuin teoksia puretaan, niitä voidaan myös rakentaa.
Miksi ”kaava” ohjaisi jo tiedonhakuprosessia fiktiota varten (ymmärsin, että Doc miettii asiaa näin)? Kun perusasiat on kaivettu virallisista lähteistä, minusta sen jälkeen edetään kiinnostuksen, assosiaatioiden ja resurssien mukaan.Ei suinkaan, jos viittaat alkuperäiseen viestiini Mooren tiedonhakumetodista. Kysymys oli epäselvästi aseteltu. En tarkoita että siinä olisi kaava, vaan minua kiinnostaa hänen hakumenetelmänsä. Laajoja tutkimuksia varten on kehitetty tiedonhaku(karsinta)menetelmiä - esim. yliopisto-opiskelijoita varten - jotta tekijät eivät hukkuisi informaatiotulvaan. Osa Mooren tiedoista tottakai perustuu vain laajaan yleissivistykseen ja laajaan kirjastoon.
Ja ne kirjallisuustieteen termit ovat totta kai tulkinnan välineitä, eivät välttämättä kirjoittajan työkaluja.Niin kuin sanoin, samalla tavalla kuin teos puretaan, se voidaan myös rakentaa.
Promethea on myös sangen kova veto.
Ja tietenkin Top 10, jonka spin off Smax kannattaa ostaa NYT koska siitä on ollut painos finaalissa jo jonkun aikaa.
Niin, ja tietenkään Lost Girlsiä ei sovi unohtaa!
Vladimir Propp todisti
On kuitenkin päivänselvää että Watchmenin kirjoittamiseen on käytetty mysteeri- ja seikkailukertomuksen kaavaa. Yksinkertaisesti siksi, että DC ei kustanna muunlaisia teoksia.
En usko, että tuo sana tarkoittaa, mitä luulet sen tarkoittavan.Toistat itseäsi, ketjusta toiseen. Proppiin perehtyneenä seison miehen takana.
Eipä tietenkään, sovitaan näin.Tulee sieltä välillä kokeellistakin, mutta harvemmin 12 osaisia. Edes neroilta, mitä viittaa Moore ei vielä ennen Watchmenia ollut saanut muilta kuin vihkiytyneiltä.
Oho!
Toki 2000AD -formaatti aiheuttaa tiettyjä rajoituksia mutta monet Mooren tuon ajan töistä ovat silkkaa jautaa! Omia suosikkeja ovat Twisted Times ja Shocking Futures stoorit..
Niin, ja tietenkään Lost Girlsiä ei sovi unohtaa!
Missä formaatissa ja mistä tämä kannattaisi ostaa? Ainakin Play.comissa näkyy olevan hienonnäköinen kokoomanide n. viidelläkympillä.En ole ollut tietoinen että siitä olisi koskaan tehty muuta kuin kolmen kovakantisen boksi. Komea, laadukas ja eri hyvälle/paksulle paperille tehty.
Ostaa sopii mistä itse tuntuu parhaimmalta.Niin no, jos on varaa mällätä. Ulkomaisista nettikaupoista kun saa yleensä useita kymppejä halvemmalla kuin Suomesta. Itse suosin niitä.
Itse suosin ostoksissani kotimaisia kauppoja pelkkien nettikauppojen sijaan.
Kuitenkin väite "Moore on pedanttisen tarkka kontrollifriikki, joka tahtoo hallita jokaista sarjakuvansa yksityiskohtaa niin kuin siihen vain pystyy mies, joka ei itse piirrä koko tarinaa" vie hommalta vähän pohjaa pois, tai ainakin olisi kiva saada pari sitaattia tämän tueksi.
tai ainakin olisi kiva saada pari sitaattia tämän tueksi.
Moore was invited to write the screenplay himself, the latest in a long line of attempts by Hollywood to lure him over to movies, but he has never been tempted. "They never really get past first base with me," he laughs. "It's nothing to do with money, it's more because I get a level of control in comics that Tony Blair and Gordon Brown could only dream about."
Mutta taitelijat myös useimmiten taitavat muistaa mainita että Moore myös sanoo aina että jos sinulla on jokin parempi idea tämän esittämiseksi niin käytä toki sitä.
EgmontShopin (http://www.egmontshop.fi/epages/egmont.axl/?ObjectPath=/Shops/egmont/Products/067G) mukaan Kapteeni Britannia olisi jo saatavilla. Onkos kukaan sitä vielä hankkinut/lukenut? Ihan sokkona en viitsi tuota hankkia, joten mielelläni lukisin toisten kokemuksista. Pitääkö olla kova Marvel/supersankari-fani, jotta tuosta voi nauttia täysin rinnoin?
Alku tuntui varsin sekavalta, ilmeisesti siksi että mukana ei ole Moorea edeltävän kirjoittajan osasia tarinasta, mutta pikkuhiljaa alunkin tapahtumat selkenevät.
Jep, ei mikään mestariteos mutta kiinnostava scifi-tarina silti.ei
Alkaa tuntua siltä, että kyseessä ei ole mikään pakko-ostos tällaiselle ei niin kovalle supersankari-diggarille.Joo, ehkä ei. Toisaalta tässä on ihan kunnon supersankarimättöä, mutta menee kuitenkin enemmän sci-fi/psykedeliaosastolle. Tässä on oikeastaan aika paljon samaa kuin myöhemmissä Claremontin ja kumppaneiden X-Men-tarinoissa, joissa seikkaillaan Mojon kanssa.
Halo Jones tosiaan lupasi enemmän kuin mitä myöhemmin tarjosi. Huono se tosin oli vain sotaa kuvatessaan.
Pitää kai joskus lukea Miracleman, niin saisi tuntumaa siltäkin kaudelta Mooren tuotoksiin.
Ilmeisesti kirjastoon on tullut jokin maanantaipainos, sillä siinä on keskellä parisen kymmentä sivua italiaksi. Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan?
Yeah, it was done while I was doing Watchmen, or just after or something, I'm not sure which but it was too close to Watchmen. I mean, Brian [Bolland] did a wonderful job on the art but I don't think it's a very good book. It's not saying anything very interesting.
Johan mies itsekin sen totesi 90-luvun lopulla, ettei ole enää entisessä terässään ja että ideat on lopussa.
Vaikka esim. Watchmen, From hell ja V for Vendetta ovatkin hienoja teoksia, ne olisi voinut kirjoittaa ihan kuka tahansa vähääkään lahjakas tarinoitsija.
Dialogi ei esimerkiksi eroa mitenkään muiden kirjoittajien tavasta tehdä se.
Tarinankerronnassa ei ole mitään poikkeavaa, mitä joku ei olisi jo tehnyt.
Kyseiset teokset (varsinkin From Hell (http://en.wikipedia.org/wiki/From_Hell)) on kirjoittanut valtavan tietopohjan, varsinkin kirjallisuudesta ja historiasta, omaava henkilö, joka pystyy poikkeuksellisen hyvin uutta luovaan synteesiin.
Hän sijoittuu toistuvasti kärkeen parhaita länsimaisen sarjakuvan kirjoittajia listattaessa (esim. viimeksi täällä (http://www.mania.com/top-20-comic-writers-all-time_article_115430.html)).
Siitä voidaan tietenkin aina taittaa peistä, onko Moore "hyvä", mutta se on eittämättä tosi, että hän on taatusti "erilainen" - hyvin monellakin tapaa.
Mitä hän tekee, mitä joku toinen ei ole tehnyt, tai kykenisi tekemään?Tämähän pätee keneen tahansa. Hyvän kirjoittajan täytyy aina pystyä näkemään toisen kirjoittajan maneerit.
Ensimmäinen Helvetistä pläjäys vaati luvullisen verran sivuja. Eli 16 sivua.
(...)
Sitäpaitsi "Älä vertaa kultaa leivän palaan" kuuluu sanontakin.
Joka lienee syy, miksi mies on tehnyt The Lost girlsin kaltaisia touhuja.
Ja eikös se kuitenkin ysärin puolessa välissä tehnyt enemmän yksittäisiä numeroita Spawnin kaltaisiin on-going sarjoihin?
Se, että Moore olisi jotenkin muita kirjoittajia nerokkaampi on kyllä minusta muutenkin hölmö ajatus Mooren lukemista aloittaessa...
Kaikki suuret nimet ovat tehneet urillaan vain muutaman ison saavutuksen. Se ei tarkoita että he olisivat mitenkään parempia kuin muut.
Tämän vuoksi perspektiivi ja sen laaja käyttö voi johtaa pitempi kestoiseen uraan.
Pelkkä "lahjakkuus" ei riitä, täytyy myös erottua joukosta persoonallisella kirjoittelulla.
Alan Moorea ei edes tunnistaisi muiden joukosta, ellei tämä olisi hankkinut nimelleen tiettyä statusta.
Vaikka esim. Watchmen, From hell ja V for Vendetta ovatkin hienoja teoksia, ne olisi voinut kirjoittaa ihan kuka tahansa vähääkään lahjakas tarinoitsija.
Ja Spawniin kirjoittivat enemmän tai vähemmän vasemmalla kädellä pätkiä myös Gaiman, Dave Sim ja Miller. Kai heillä oli siihen jokin syykin, mutta en muista mikä.
Ilmeisesti kirjastoon on tullut jokin maanantaipainos, sillä siinä on keskellä parisen kymmentä sivua italiaksi. Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan?
Sitä voi fiilistellä lukemalla V niin kuin verikoston.
Aika kaukaa haettua,
Remember, remember, the fifth of november.
Ruutisalaliitto ja Guy Fawkes -naamari on koko ko. sarjakuvan symbolinen perusta. Anarkistinen toiminta korruptoitunutta hallintoa vastaan...
Oletko nyt ymmärtänyt ollenkaan lukemasi??
Ja se mikä Mooresta (ja osin myös Gaimanista) tekee minun mielestäni merkittävän on se, miten hän on lähinnä 80-luvun töittensä kautta osaltaan vaikuttanut sarjakuvan ja sarjakuvateollisuuden kehitykseen.
Promethea 4 oli hieno, 5. osa taas aivan turha lisäys. Supersankarihutun tunkeminen syvälliseen juutalaisfilosofiseen fantasiaseikkailuun laski tarinaa aivan sietämättömästi alaspäin, mutta onneksi viimeinen luku oli (kuin kompensaationa) kunnon hippivalistusta.
Kuka se sieltä kurkistaa...??
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5069.0;attach=16292)
Moorelta on ilmestynyt joku audioälpeesettiboxi (https://lexrecords.com/shop/pages/view.php?stockcode=LEX090BOX). Kuvassa toimintasankari itse.
Moore kähisi viimeksi noin kuukausi sitten että "enpä enää sarjakuvia kirjoita". Tämmöinen haastattelu on julkaistu nyt mm. Akateemisessa kirjakaupassa kaupan olevassa Comix Megahyperextravagantza tjsp. -julkaisussa, joka on luonnollisesti pakattu muoviin, hintaa 15+ euroa.
Mukana haastatteluja myös muilta - mm. Neal Adams, Mignola, Gaiman jne. vaan haiskahtaa rahastukselta huolimatta siitä ja senkin takia että lättyrän kera tulee sarjiselokuva-hyperturbojulisteita.
Juuri tämä viimeinen piirre on estänyt 1963 kokoelman tekemisen koska Moore on kategorisesti ilmaissut kieltäytymyksensä. Imagella tekijät omistajat hahmojen oikeudet mikä tarkoittaa ettei lafka voi uudelleenjulkaista niitä ilman tekijäin lupaa.
ja jos käsikirjoittaja ei tahdo niin ei sitten.
Juuri tämä viimeinen piirre on estänyt 1963 kokoelman tekemisen koska Moore on kategorisesti ilmaissut kieltäytymyksensä. Imagella tekijät omistajat hahmojen oikeudet mikä tarkoittaa ettei lafka voi uudelleenjulkaista niitä ilman tekijäin lupaa.
ja jos käsikirjoittaja ei tahdo niin ei sitten.
Moore kähisi viimeksi noin kuukausi sitten että "enpä enää sarjakuvia kirjoita". Tämmöinen haastattelu on julkaistu nyt mm. Akateemisessa kirjakaupassa kaupan olevassa Comix Megahyperextravagantza tjsp. -julkaisussa, joka on luonnollisesti pakattu muoviin, hintaa 15+ euroa.Tuon haastiksen voi lukea myös lehden nettisivuilta (http://www.sfx.co.uk/2010/07/04/alan-moores-farewell-to-the- comics-industry/).
Tuon haastiksen voi lukea myös lehden nettisivuilta (http://www.sfx.co.uk/2010/07/04/alan-moores-farewell-to-the- comics-industry/).
Mitä Teräsmies-oikeusjutusta opin, niin Moore ei yksin voi kokoelmaa kieltää, mikäli kaikki kuvittajat (=muut tekijänoikeuksien haltijat) haluavat sellaisen tehdä. Riittää että yksi oikeuden omistaja antaa myöntymyksensä ja muille omistajille annetaan heidän osansa rahavirrasta.
As with ALL Image books, 1963 belongs to the creators.
Personally I have never and will never claim ownership on something I didn't create.
In this case the original properties were the property of Alan and the primary pencil artist (so, Rick, Steve, myself depending on who drew which character).
Neither I nor Image "ended" the series.
The Annual was taken out of my hands and given to Jim Lee.
For whatever reason, Jim never went forward with the Annual.
This left a bitter taste in nearly everyone's mouth who was associated with the project.
Since then there have been some personal falling outs between individuals associated with the project.
I appreciate that folks would like information about a fondly remembered series. I hope I've answered every question put to me about it. There are just so many ways I can tell people that this will never happen.
It's just been very frustrating for a lot of us on this side of the fence and your inquiry came as Bissette and i were wrapping up a conversation about this!! One in which we decided it was time to throw in the towel on the whole mess.mutta myös Bissette on "lopettanut sarjakuvien teon" ainakin kerran.
sigh.
Valentino on jäänyt Kvaakissa turhan vähälle huomiolle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Valentino
Ilmeisesti mystisyyteen taipuvainen Moore on siis kuitenkin tieteellisen maailmankuvan kannattaja.
Tämäkin tapahtuma sitten meni, ja Moore oli ilmeisesti peräti paikalla.
Ei ole vielä mainittu Mooren uutuutta. Neonomicon on yhdistelmä X-Filesiä ja Lovecraftia höystettynä pornoilulla.Tajusin pari päivää sitten että tämä on lipsahtanut pois noista viikon sarjakuvaviesteistäni. Ajattelin huomioida sitten vikan numeron myötä.
Ihan mainio kauhutarina. Yhdessä arvostelussa sanottiin että hemmetin hyvähän tämä olisi jos kannessa ei lukisi Alan Moore.WTF?
Mooren nimestä tuli arvostelijalle liian kovat odotukset.Ah, OK!
Ilmeisesti mystisyyteen taipuvainen Moore on siis kuitenkin tieteellisen maailmankuvan kannattaja.
Tämä'n ketjun aloittajan, Otto Sinisalon esitelmä "Miksi niin moni sarjakuvantekijä kajahtaa" tjsp. Tähtivaeltajapäivänä sisälsi myös Moore-osion. Muistaakseni siinä kohtaa siteerattiin Northamptonin maagia: Hän oli itse kirjoittamansa From Hell -repliikin takia äkkiä nähnyt valon tai jotain ja tajusi että ainoa ratkaisu nykymaailmassa selviytymiseen on ryhtyä taikuriksi:
'The one place gods inarguably exist is in the human mind'.
Mutta "uskoon tullut" kuitenkin, kuten esim. Prometheasta huomaamme.
Mooren mukaan elämme järjestyksen illuusiossa maailmassa jossa ei oikeasti ole mitään toimivaa järjestelmää, vain jatkuva sekasorto.
Tämä helpottaa ymmärtämään mm. Suomen vaalituloksen. Demokratia sopi muinaisille kreikkalaisille.
Neonomicon täytynee hommata jostain.Kannattaa odotella että kokoavat kaikki 5 numeroa yksiin kansiin.
Kannattaa odotella että kokoavat kaikki 5 numeroa yksiin kansiin.
Irtonumeroiden tiimoilta syväläinen meni jo.
CHAPTER TWO takes place almost sixty years later in the psychedelic daze of Swinging London during 1969, a place where Tadukic Acid Diethylamide 26 is the drug of choice, and where different underworlds are starting to overlap dangerously to an accompaniment of sit-ins and sitars. The vicious gangster bosses of London's East End find themselves brought into contact with a counter-culture underground of mystical and medicated flower-children, or amoral pop-stars on the edge of psychological disintegration and developing a taste for Satanism. Alerted to a threat concerning the same magic order that she and her colleagues were investigating during 1910, a thoroughly modern Mina Murray and her dwindling league of comrades attempt to navigate the perilous rapids of London's hippy and criminal subculture, as well as the twilight world of its occultists. Starting to buckle from the pressures of the twentieth century and the weight of their own endless lives, Mina and her companions must nevertheless prevent the making of a Moonchild that might well turn out to be the antichrist. -- an 80-page full-color softcover graphic novel, 6.625" x 10.125"
Käännös tulevasta liigasta on kuulemma jo tekeillä ja pitäisi syksyllä ulos putkahtaa :).
Onkos Moorelta suomentamatta paljonkin hyviä teoksia, joihin kannattaa ehkä tutustua englaniksi?
No sanotaan nyt näin, että Lost Girls kannattaa jättää väliin jos haluaa lukea sarjakuvaa, sillä LG ei ole sarjakuvaa vaan pornoa. Se on tasokkaampaa pornoa kuin moni muu porno, mutta se on silti pornoa. Ja n. 20 euroa pornosta on aika kallis hinta. Etenkin kun ei ole dvd:tä mukana...
Lost Girlsistä kannattaa kuvien katselemisen lisäksi myös lukea tekstit. Ehkä se sitten avautuu.Juuri näin!
Paitsi jos sarjakuva = housuttomia ankkoja, katoilla hyppiviä spandexiin pukeutuvia tyyppejä ja lännenmiehet syömässä pihviä ja paistettuja perunoita.
olisi sekin kyllä kelvannut ennemmin pehmytkantisena
Luotan siihen että muistat mainita tämän jatkossakin jokaisen ostamasi kovakantisen (tai ostamatta jättämäsi) sarjakuvan kohdalla. On hyvä että maailmassa on pysyviä asioita.
Book Depository .... lupailee myös että KMHL 1969 ilmentyy valikoimiinsa huomenna eli yhdeksäs elokuuta.
aika outoa, ottaen huomioon että siis ostin töiden jälkeen akateemiselta omani.
tämä tuli tänään poimittua akateemiselta siinä oikeassa formaatissa ja todettua että kyllähän liki 50€ voi nakata kirjaan (http://www.ilex-press.com/books/alan-moore-storyteller/)...
tämä tuli tänään poimittua akateemiselta siinä oikeassa formaatissa ja todettua että kyllähän liki
(http://www.ilex-press.com/books/alan-moore-storyteller/)
Alan Mooren mietteitä Guy Fawkes-maskin käytöstä protesteissa (http://www.guardian.co.uk/books/2011/nov/27/alan-moore-v-vendetta-mask-protest) on asia, mitä minuakin mietityttänyt jo jonkin tovin.
Ja sitten, tämä oli vain ajan kysymys, Alan Moore vs. Frank Miller.
Comic Book Legends Alan Moore and Frank Miller Feud Over Occupy Movement (http://www.hollywoodreporter.com/news/alan-moore-frank-miller-occupy-wall-street-269447)
Itse nostaisin Helvetistä-sarjan ykköseksi. Sen jälkeen valinta on vaikeampaa. LOEG voisi olla kakkonen, mutta kolmatta sijaa on jo mahdoton antaa. Siksi sen saavat jakaa V for Vendetta, Swamp thing, Top 10 ja Watchmen.
(Gibbons) told me they were planning to do these (Watchmen) prequels and sequels, and that he had been offered something in the region of a quarter of a million dollars to oversee the project--that it would be handled by the top talent in the industry, to which I said some quite intemperate things. I said that, as far as Watchmen was concerned, I didn't really think that there was any talent in the mainstream comics industry.
In the world that could have been, I could have carried on working happily with the American comics industry.
I know a way that they could have sorted out their continuity. I could have gotten rid of all of their problems for them. It would have been really simple.
Kaikesta dissamisesta huolimatta "barely-educated fuck from the English midlands" vaikuttaa hieman haikealta.
Like I said, I think I have different feelings about contemporary comics to some extent. I still read Wolverine and that kind of thing. I mean I agree, though, that nothing has ever topped Watchmen. I mean Maus is great, but not as good, and the same for The Dark Knight Returns.
nothing has ever topped Watchmen. I mean Maus is great, but not as good,
Se vähän riippuu siitä missä kohti päivän yrttisavukesatsia lausunto on annettu.
Ohhoh hoh hoo, haastattelijakin (Kurt Amacker) ihan pikkasen nuoleskelee Moorea:
Ikävä kuulla miten isot firmat kohtelevat pikku tekijöitä ja miten Dave Gibbonsin ja Mooren ystävyydelle kävi.Tarkoitatko pikkutekijöillä nyt sellaisia mitättömyyksiä kuin herrat A. Moore ja D Gibbons? >:D
Oho, no huh.
Haastattelijalta lie jääny paljon myös lukemattakin noita graphic noveleja.
Moorella nousi päähän jo kauan sitten kusi. Ei siinä mit'n, mutta kun se ei ole vielä valunut poiskaan. Onhan näitä.
Ja minä en ole taaskaan samaa mieltä Riddlen kanssa. Watchmen on enemmän kuin supersankariteos ja Maus on enemmän kuin historiasta kertova sarjakuvateos. Kumpikaan ei ole suurin millään kriteereillä asetettuna, vaan kumpikin sijoittuu suureen kokonaisuuteen genrensä ja tekijöidensä kannalta.
Ei se mikään helppo tyyppi ole ollut koskaan, mutta kyllähän se korpee kun megalomaani-yritys tekee satoja miljoonia voittoa sinun tuunaamillasi hahmoilla joihin olet ympännyt kaiken mitä siihen asti olet oppinut, lainannut ja pöllinyt. Vastineeksi saat kukonmurusia.
Minua ei kyllä sikäli kiinnosta, kuinka pahasti Moorella on noussut virtsa huppuun, tai vaikkei ikinä enää saisi mitään kiinnostavaa aikaiseksi. Hänen menneet tuotoksensa ovat kuin ovatkin eräitä itselleni tärkeimpiä sarjakuvateoksia. Sama koskee Frank Milleriäkin; vaikka mies on mielestäni sekaisin kuin seinäkello ja hänen pari viimeisintä tuotostaan ovat hyviä lähinnä samalla akselilla kuin Plan 9 from Outer Space, hyvät teot jäävät henkiin, ja se on tärkeää.
No, meillä on ilmeisesti erilaiset mielipiteet, mutta itse lisäisin listaasi Sin Cityt, Roninin ja Elektrat (ellet laske niitä Daredevileiksi). Mutta totta kyllä, Moore on saanut sormensa moneen soppaan vuosien varrella, useimmat niistä pirun hyviä tuotoksia. Mutta en kyllä lähde mitään mittaria laatimaan, että kenellä on eniten sarjakuvia, joista pidän. Yksikin vaikutuksen tekevä teos on jo jotain erityistä, minusta.
Voisikohan sama enää toistua? :)
Alan Moore on nyt myös levyttävä artisti (http://www.soundi.fi/uutiset/sarjakuvalegenda-alan-moore-julkaisi-singlen).
Parts of the books are frankly brutal social realism set in a wholly underprivileged neighborhood, and there are also chapters of outrageous fantasy dealing with ghosts, fairies, angels, and all sorts of other phantasmagoric creatures. And yet this is in a context of, largely, a social realist novel which is looking at this impoverished neighborhood and the people who pass through it over the years. So it’s a strange beast. I’ve been thinking of calling it “scientific fiction,” but that is largely out of perversity, mainly to annoy people who have a too-rigid definition of what science fiction should be.
Ihmetyttää, jos Lloyd on jo tehnyt jotain uutta Mooren kanssa. Eikös ne vähän aikaa sitten haukkuneet toisiansa kuin rakkikoirat?
Tuossa kansikuvassa (jota ei enää näy?) V esittää härkätaistelijaa.
Kääntäjän moka. Oikeasti sen nimen olisi pitänyt olla Vitsin tappaminen.
Morrison vain lohkaisi vitsin.
Kuten noissa kommenteissakin jo todetaan; viimeinen naururuutuhan tapahtuu paikalle saapuvan poliisiauton valoissa.
Hölmöä ajatella, että Batman olisi niin kilahtanut, että hän siinä ryhtyisi Jokerin niskoja taittelemaan.
Eikä Jokerin surmaaminen tuolla hetkellä edes sopisikaan albumin teemoihin ja loppulauselmaan.
(http://robot6.comicbookresources.com/wp-content/uploads/2013/08/killing-joke-ending-cropped-625x329.jpg)
Nappasin tuon kuvan Lurkerin linkkaamasta jutusta ja elän nyt siinä uskossa, että kuvassa on tarinan viimeiset ruudut, (...)
Niin... Gordon vannotti Batmania pidättämään Jokerin pykälien mukaan. Oliko hän se hullu, joka piteli valoa Batmanille, mutta tältä viimeinkin loppui usko järjestelmään?
Se, että Batman ei tapa on oleellinen osa hahmoa. Se saa aina miettimään, että mikä ihme siinä on vialla. Jokeri tappaa siviilejä sekä Batmanin läheisiä joka kerta kun on vapaalla, mutta siitä huolimatta Batman vain vetää häntä turpaan ja palauttaa Arkhamiin. Tekee saman virheen kerta toisensa jälkeen, mikä maksaa lukuisten siviilien hengen, ja siitä huolimatta kuvittelee, että on parempi kuin pahikset, sillä säästi taas yhden psykopaatin hengen.
En lähde asiasta nyt väittelemään.
Itse en näe itseasiassa mitenkään sitä oleellisena piirteenää.
Näen sen vain rajana, joka on pyritty pitämään Batmanillä.
Mutta se on myös asia missä mennään välillä jouston puolelle.
Nyt jos unohdetaan turhamaisuudet erijatkumoista, niin jo ensimmäisenä ulee mieleen Batmanin vampyyritrilogia. Mutta myös...
http://www.cracked.com/article_20111_the-6-most-brutal-murders-committed-by-batman.html
Minusta kyseinen piirre on enemmän ns. kilttien sankareiden juttu.
Batman ei niihin kuulu.
Mutta se on totta, että on hienoa, että on näin paljon eri tulkintoja. Mikä saattoi hyvin olla Moorella jo mielessäkin.
Jutun alalaidassa on linkki Guardianin artikkeliin, mutta suomeksi tällaiset tulee lukea.
Niin, jos ei englantia osaa.
Ai jaa, siis sen takia tarinan nimi oli Tappava pila.
“Batman kills The Joker…That’s why it’s called ‘The Killing Joke’” (http://robot6.comicbookresources.com/2013/08/batman-kills-the-joker-thats-why-its-called-the-killing-joke/)
Onhan tuo oikeasti aika jysäyttävä "paljastus". Täytyy lukea albumi uudestaan, sillä silmällä.
Guardianissa ihmetellään yhä vain Alan Moorea: supersankarit ovat kulttuurikatastrofi!
Superheroes a 'cultural catastrophe', says comics guru Alan Moore (http://www.theguardian.com/books/2014/jan/21/superheroes-cultural-catastrophe-alan-moore-comics-watchmen)
....- Every kid knows comics are a guilty pleasure. That's the point of them.
Niin, kohta riittää lukemista (http://www.digitalspy.co.uk/comics/news/a636220/alan-moore-novel-jerusalem-hits-knockabout-in-autumn-2016.html#~p8x4Kozk0gGJH0).
Onkos Moore kieltänyt Marvelilta nimensä käytön? Miraclemanin uusintapainoksissa kirjoittajaksi on kerrottu "The Original Writer".
Kylläpä olis erikoisen hauskaa, jos Alan-setä tekiskin yhtäkkiä jotain arkirealismia. 500 sivua maitokaupassa käymisen kuvausta ja silleen. Ja se kun se maito happenee kaapissa.
Alan Moore lopettaa sarjakuvien tekemisen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1473385764017
Alan Moore lopettaa sarjakuvien tekemisen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1473385764017
Ja aikoo eläkkeelle.
Goodbye, Alan Moore: the king of comics bows out (https://amp.theguardian.com/books/2019/jul/18/goodbye-alan-moore-the-king-of-comics-bows-out?CMP=twt_books_b-gdnbooks&__twitter_impression=true). Guardian 18.7.2019
Kaikki kerrassaan merkilliset herrasmiehet ja miracleman tuli luettua lähes peräkkäin. Mooren tiety maneerit toistuvat näissä aika selvästi.
Alan on jokseensakin mieltynyt raiskaamiseen. Hyde raiskaa näkymättömän miehen, joku poika raiskaa kid miraclen, nemon tyttären raiskaa useampi mies, näkymätön mies raiskaa tyttöjä, pari miestä yrittää raiskata minan, mies raiskaa/käyttää hyväkseen minaa konsertissa....tai sitten joku muuten vain vähän nakuilemaan ja/tai harrastamaan seksiä.
Toinen mieltymys näyttää olevan välillä laittaa puheisiin voimistamaan sanoja sukupuolielimiä, tissejä ja naista halventavia nimityksiä. Ei siinä muuten mitään mutta kun se toistuu useammassa teoksessa aika samankaltaisena niin tulee ajatus että jaahas tähän ei nyt taas näköjään muuta oltu keksitty.