Tappava Pila on tarina joka ylipäätään herättää helposti ihmisessä mielipiteenvaihdosta moneen kertaan ennen kuin se lopulta muodostuu pysyvästi.
Itse vasta viimeaikoina, kun olen keskustellut hyvin paljon tarinasta, ja huomannut, kuinka sekä Jokerin pointti, että tarinan lopullinen pointti, ovat melkolailla lähellä tosielämää.
Kun kahdella ihmisellä on sama sairaus, ja samankaltainen syy siihen, huomaa aika nopeasti nauravansa samoille vitseille, mutta toisaalta huomaa, että jotkut vitsit eivät naurata kumpaakaan.
Neuroottinen Jokeri kokee hauskana, että jokin epämiellyttävä asia joka voi aiheuttaa ihmisessä pysyvät traumat, voi muuttaa ihmisen ihan kokonaan. Kuten me kaikki oikeastaan tiedämme, ei Jokeri tätä oikeasti pidä hauskana. Hän vain tuntee, ettei häntä ymmärretä. Mutta lopussa kuitenkin Jokeri tajuaa, että se ihminen, joka on aina yrittänyt pysäyttää hänet tekemästä typeryyksiä, onkin ainoa ihminen joka on aina ymmärtänyt häntä. Sitten Jokeri tajuaa kertoa vitsin, joka naurattaa molempia.
Minä tulkitsen tarinan näin.
Myös loppu jättää minusta hieman tulkinnanvaraa.
Jokeri joutuu varmasti selliinsä. Mutta uskon, että hän on saanut ainakin hetkeksi rauhan, kun joku on samankaltainen kuin hän.
Toisaalta, jos tuosta viimeisestä lauseestani poistaa sanan hetkeksi, tarinaa voi ajatella viimeisenä Batman tarinana.
Hyvä tarina.
