Alan Moore

[Mon of Olay]

On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä.

  En ole mitenkään hirveästi Moorea lukenut, mutta kyllä sen jutuista mun mielestä on välittynyt se tunne, että mies on niihin sydänvertaan vuodattanut. En silti ole ukosta koskaan mitenkään erityisemmin innostunut, mutta uskon sen kyllä oikeasti rakastavan kättensä työtä siinä missä hirsimökin rakentajatkin 

[Riekko]

Mutta kyllä tää palvontaan yltävä fanittaminen hämmästyttää. On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä.

Itseäni Mooren sarjakuvissa viehättää juuri se (kuiva?) älyllisyys millä tarinat on rakennettu. Lisäksi minusta on kiinnostavaa miten Moore tarkastelee maailmaa monesti sellaisten hahmojen silmin, joita ei yleensä tarinankerronnassa käytetä. Esimerkkinä tästä vaikkapa Tappavassa pilassa Jokerin syntyminen tai Vartijoissa tarinan kertominen Rorschachin näkökulmasta.

Täydellistä insinöörisarjakuvaa.

Syömmestä ottaa. Niin paljon kuin minä insinöörejä vihaan. Nyt täytyy äkkiä lukea Charles Burnsia vastalääkkeeksi  korkeaan verenpaineeseen

[Ossi Hiekkala]

Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.
EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.

Kiitos, sinäkin olet kovin suloinen.

[VesaK]

Olikos se juurikin tämä Moore kun kirjoitti sen Hietamiehen ja Hevoshullun parhaat sarjikset?

[pappa-sami]

Ranskalainen kustantaja Delcourt on epävirallisten tietojen mukaan päättänyt luopua Mooren ja Gebbien Lost Girls sarjakuvan julkaisemista. Teoksen kustantamisesta voisi Ranskan lain mukaan saada jopa 5 vuoden linnatuomion koska

Lost Girls yllyttää pedofiliaan

http://aaablog.typepad.com/weblog/2007/09/ces-filles-sont.html

Alice, Wendy ja Dorothy ovat ilmeisen alaikäisiä ja harrastavat sarjakuvassa kaikenlaista sopimatonta. Joten syytä varovaisuuten lienee...

Toisaalta Delcourtin julkaisemassa Sillagessa alaikäinen päähenkilö Navis juoksee viidakossa monokinissa (eli rinnat paljaina). USA:ssa sarjaa on julkaistu nimellä Wake ja jokaisessa kuvassa rinnat on systemaattisesti peitetty mustilla lapuilla (http://www.poukram.org/index_etranger.php). Nyt sitten toisin päin vaikka tavara on selvästi rankempaa.

[Curtvile]

Huono vastaus. Tiedän miljoonia muitakin sarjakuvia missä mainitsemistasi asioista ei kerrota.

Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.

EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.

todentotta. vaikuttaa siltä että Mika Mokaseen kannattaa tutustua.
Jos kerran vertautuu Mooreen ja Milleriin.

. On ne sen sarjakuvat kuitenki hemmetin kuivia ja enemmän laskelmoidusti kyhättyjä Merihakoja kuin sydämellä rakennettuja hirsimökkejä. Täydellistä insinöörisarjakuvaa. Mikä niissä jutuissa teidän sielujanne koskettaa tai mielihyväkeskustanne kutittaa?

Tätä en tajua. Omaa mielihyväkeskusta viihdyttää se että  tekijä  paitsi ymmärtää sarjakuvan lainalaisuudet ja kehittää niiden kerrontatekniikkaa, niin myös se että Moorella on väsyneimmilläänkin enemmän sanottavaa kuin tusinanikkareilla (huom. ei tarkoita senttereita).
Niissä on jotain. Samaa ei voi sanoa kaikesta.

Toisaalta ehkä ongelma onkin siinä että  Moore on suosittu. Hänen sarjakuvillaan lukijakunta liikkuu tuhansissa ei kymmenissä tai sadoissa.
Mikä yleisen konsensuksen mukaan siis nähtävästi tarkoittaa että sen on oltava huonoa, kaupallista sontaa ilman taiteellisia arvoja.

[kaltsu]

todentotta. vaikuttaa siltä että Mika Mokaseen kannattaa tutustua.
Jos kerran vertautuu Mooreen ja Milleriin.

Jos Moore tekee sarjakuvaa jossa "ei kerrota sarjakuvantekijän krapulasta tai nais/mieshuolista tai siitä kun mitään ei tapahtunut ja suodatinpussiakin joutui käyttämään toistamiseen" niin siihen vertautuu kovin moni muukin sarjakuva. Annanko lisää lukuvinkkejä?

Tätä en tajua. Omaa mielihyväkeskusta viihdyttää se että  tekijä  paitsi ymmärtää sarjakuvan lainalaisuudet ja kehittää niiden kerrontatekniikkaa, niin myös se että Moorella on väsyneimmilläänkin enemmän sanottavaa kuin tusinanikkareilla (huom. ei tarkoita senttereita).
Niissä on jotain. Samaa ei voi sanoa kaikesta.

Moore ymmärtää erittäin hyvin sarjakuvan lainalaisuudet ja osaa käyttää tätä ymmärrystään oikein mainiosti sarjakuviaan tehdessään. Tämä ei mielestäni kuitenkaan tee miehestä mitenkään erityisen poikkeuksellista käsikirjoittajaa. Itse en ole huomannut hänen kehittäneen sarjakuvan kerrontatekniikkaa yhdessäkään teoksessaan enkä minä sarjakuviensa sanomastakaan nyt saa päähäni mitään mikä ei vaikuttaisi heti hiukan naivilta tai höpsöltä mikäli asiaa miettii hetkäkään pidempään.

Toisaalta ehkä ongelma onkin siinä että  Moore on suosittu. Hänen sarjakuvillaan lukijakunta liikkuu tuhansissa ei kymmenissä tai sadoissa.
Mikä yleisen konsensuksen mukaan siis nähtävästi tarkoittaa että sen on oltava huonoa, kaupallista sontaa ilman taiteellisia arvoja.

Jos arvostan sellaisia tekijöitä kuin Schulz, Barks ja Coscinny, mua lienee vaikea syyttää tarkotushakuisesta elitismistä?

Luen yleensä Moorea mielelläni. Hän osaa hommansa hyvin ja tekee keskimäärin mielenkiintosempaa huttua kuin kioskien lehtereiltä yleensä löytää. Eivät hänen sarjakuvansa kuitenkaa mitään mullistavaa ole. Jotain rotia.

[tolppis]

Mun on pakko sanoa...sanonko... ...sanon: Kaltsukin iski kuin märkä sukka! 

[Lönkka]

No omalla kohdallani Mooren 2000AD-meiniki kuuluu kärkisijoille listalla "Epäkiinnostavimmat Koskaan Lukemani Sarjakuvat".

Oho!
Toki 2000AD -formaatti aiheuttaa tiettyjä rajoituksia mutta monet Mooren tuon ajan töistä ovat silkkaa jautaa! Omia suosikkeja ovat Twisted Times ja Shocking Futures stoorit..

Heikointa tavaraa Mooren tuotannossa oli mielestäni 90-luvun Image-aika: Voodoo, Spawn ja sen johdannaiset  jne. Ja eikös heikko A Small Killing -alpparikin tullut tuolloin? Piti varmaan tehdä elämisen kulujen peittämiseksi potaskaa johon ei ollut kiinnostusta. Homma lähti oikeastaan uudelleen käyntiin vasta DC:lle paluun jälkeen ABC -alamerkin huimien nimikkeiden kautta.

[JanneT]

Oho!
Toki 2000AD -formaatti aiheuttaa tiettyjä rajoituksia mutta monet Mooren tuon ajan töistä ovat silkkaa jautaa! Omia suosikkeja ovat Twisted Times ja Shocking Futures stoorit..

Jeah. Kuten mainitsin, vika on varmaan minussa, ja laajemmassa epäkiinnostuksessani scifiä kohtaan. Tosin Judge Dreddit kyllä iskivät joskus 10-vuotiaana. Sama ongelma Hiljaisen kuoleman kanssa - mainosmaailmassa pyörivä täysin yksiulotteinen juppi etsii itseään ja tekee samalla tiliä menneisyytensä kanssa. Mooren parhaimpien teosten ansioksi tuntuu jotenkin kuuluvan juuri säännön "read what you know" noudattaminen -teokset toimivat kun ne tuntuvat olevan lähellä tekijänsä todellisia mielenkiinnonkohteita ja jotain omasta maailmankuvasta välittyy lukijalle. Juppimaailman kuvaus toimii paremmin, jos kirjoittajana on joku Brett Easton Ellis, joka itse on kasvanut ja rypenyt kuvaamansa maailman keskellä, mutta Hiljainen kuolema ei onnistunut välittämään meikäpoitsulle yhtään mitään.

[oikoj]

Heikointa tavaraa Mooren tuotannossa oli mielestäni 90-luvun Image-aika: Voodoo, Spawn ja sen johdannaiset  jne.

Eikös 1963 ollut kuitenkin silkkaa Moorea?

[anssi]

Eikös 1963 ollut kuitenkin silkkaa Moorea?

Jep.

[Jarkko Sikiö]

Itse en ole huomannut hänen kehittäneen sarjakuvan kerrontatekniikkaa yhdessäkään teoksessaan

Vartijoiden se osuus, joka käsittelee Tohtori Manhattania on esimerkki juuri siitä.

Ajatus kvanttitietoisuudesta on kovinta hardcore scifiä, mitä sarjakuvasivuilla koskaan on julkaistu ja kerrontateknisesti se on tyylipuhdas suoritus.

[Lönkka]

Eikös 1963 ollut kuitenkin silkkaa Moorea?

Poikkeus vahvistaa säännön.

1963 on käsittämättömän komea, onnistunut ja kokonaisvaltainen tribuutti Jackille ja Stanille!

[Hamilkar]

Se, ettei niissä kerrota sarjakuvantekijän krapulasta tai nais/mieshuolista tai siitä kun mitään ei tapahtunut ja suodatinpussiakin joutui käyttämään toistamiseen.

Huono vastaus. Tiedän miljoonia muitakin sarjakuvia missä mainitsemistasi asioista ei kerrota.

Taidat olla jotenkin aivovammainen. Tolla perusteella Mika Mokanenkin on loistava sarjakuva.

EDIT: Piti vähän korjailla kun viesti oli kirjoitettu alunperin liian ystävälliseen sävyyn.

"Ironia, eli epäsuora iva, on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta είρωνεία, teeskentely.

Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu· ellei ymmärrä asiayhteyttä.

Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi."

Otin ton lainauksen aina yhtä luotettavasta Wikipediasta, mutta eiköhän se suurinpiirtein noin mene...