Joensuun sarjakuvaseuran uusi vuosialbumi, Pax Avenue, on tarjolla taas, kun vuosi vaihtuu. Ja vuosi 2023 hyrähtääkin tällä sarjakuvakimaralla mukavasti käyntiin!
Ennen vanhaan jouluksi ilmestyi sarjakuvallisia vuosialbumeja tai -kirjoja, jotka olivat tietenkin tarkoitettu pukinkonttiin, joululahjoiksi sarjakuvia innokkaasti lukeville lapsille. Ei ole enää vuosialbumeja eikä taida olla suuressa määrin niitä sarjakuvia harrastavia lapsiakaan, mutta Joensuun sarjakuvaseura ei petä vaan pelastaa vuodesta toiseen sarjakuvan harrastajat. Sarjakuva tarvitsee tekoja, ei puheita!
Edellisillä kerroilla keskityttiin spefiin (Pinnan alle) ja (Post Mortem) kauhuun, nyt on vuorossa rauhaa, rakkautta ja yhteisymmärrystä. Ja hyvä niin, sillä juuri niitä maailma nyt tarvitsee. Kuten ennenkin albumi on täynnä erilaisten ja eritasoisten tekijöiden töitä, mikä tuo lukukokemukseen vaihtelua ja miellyttävää värinää. Jokaiselta sivulta välittyy tekemisen ilo ja tällä kertaa ehkä vielä tavallista enemmän sanomisen halu.
Melkein kaikki tarinat ovat joko suoraan tai välillisesti protesteja sille elämänmenolle, mikä planeetallamme vallitsee. Vaikka ei itse olisikaan yliherkkä, niin sen verran vereslihalla tässä ollaan kaikki, että kynnys ärsykkeille on madaltunut. Lili Peltolan & Salla Soinisen tyylikkäästi piirretty Käpy on kaikessa arkisuudessaan ja yhden ihmisen tuntemusten kautta esitettynä hyvinkin omakohtainen ja eletyn oloinen kuvaelma, mutta sen sanoma on silti täysin yleispätevä ja samaistuttava. Erkki Waanin Inner Peace on sanatonta sarjakuvaa, jonka ilmeikäs kuvakieli saa sanomansa selvästi perille. Tosin haave sen sisäisen rauhan saavuttamisesta kiireisellä työpaikalla taitaa olla enemmän toivekuvaa kuin totta.
Miia Jääskeläisen kaksisivuinen Äänimaisemia toistaa samaa haavetta kuin edellinenkin tarinaa: pakoa hälystä luonnon rauhaan. Aukeama on tehokas vastakohtaisine maisemineen, mutta pelkkä puunhalaus ei oikein riitä tarinaksi. Juho Kankaanpään minä-muotoinen Mielen rauhaa on tunnuksellinen kuvaus nettiriippuvuudesta ja kuinka siitä pääsee eroon, edes hetkeksi. Hauskuuttavassa kohelluksessa on vakava viesti. Piirtäjän taidot ovat vielä vähän hakusessa, mutta lahjoja löytyy.
Ville Rautiaisen & Erkki Waanin Bear it on kirjoitettu englanniksi. Käsikirjoitus on pätevää työtä, joskin jo etusivulla vihjataan mitä tuleman pitää; yllätystä olisi voinut edes vähän pantata. Waanin taide on kaunista katsottavaa. Erityisesti metamorfoosien vaiheittainen eteneminen on erinomaisesti kuvattu. Ammattimaista jälkeä. Sanna Nuutisen Mökillä 24.6.2022 on huvittava tunnelmapala kesäpäivistä, joissa on scifistinen vire. Muistotaulumainen kerronta on hyvä idea ja kiitoskortin sangen kaukainen postileima naurattaa.
Petteri Holmin sanaton Sielunrauha palaa tuttuun teemaan, luontopakoon kauheasta kaupungista. Onko suomalaiselle mitään sen paratiisimaisempaa olemassakaan, kuin mökkisauna ja oma uimaranta. Ehkä se on meidän sielunmaisemamme. Krista Hiltusen Sota, rauha & kupillinen vahvaa kahvia on sekin yhdeltä kantilta suomalaisen luonteen kuvausta: oma tupa, oma lupa. Kansanhumoristiset hahmot ovat sopivan liioitellusti toteutetut, varsinkin mummon omenaposket.
Toni T. Timosen Rauha-aigu ei turhia selittele, kunhan tarjoaa absurdin yllätyksen, kaikessa rauhassaan. Sami Pehkosen Rauha on mennyt liian pitkälle on räävitöntä pahkasikamaista pilkkalaulua, joka olisi sopinut myös aikaisempien albumien kauhuteemaan. Rauha onkin räyhä! Eikä tämänkään jälkeen rauhoituta, vaan Esa Turusen Rauhan riivaama on universumin ja universaaliin mittoihin kasvava ison mittakaavan tutkielma ihmisluonnosta kuin ylhäältäpäin katseltuna. Tarjottu kosminen totuus on kovin yksinkertainen mietelause.
Koko albumin taiteilunsa puolesta upein tarina on Mika K. Saarelaisen Yolos 7. Pikkutarkka piirrostyyli on häikäisevän upeaa. Pääparin piirteet ovat nekin kovin tutut eräästä 70-luvun scifi-televisiosarjasta… Sivujen sommittelu ja ruutujen dynamiikka on tarkoin mietittyä. Tunnelma on kuin EC:n tieteissarjakuvista, mutta sisältö on silkkaa blackmirroria. Bravo! Kimmo Niirasen Rauhan edellytyksistä ja siivouksen tärkeydestä saa kunnian lopettaa albumin poliittisella satiirilla. Erään valtiomiehen sisin paljastetaan symbolisesti ja ei voi muuta kuin toivoa, että kyseinen henkilö ihan reaalitasollakin siirtyy pikaisessa tahdissa historian roskakoriin. Musta ja valkoinen on hyvässä tasapainossa.
Joensuun sarjakuvaseuran rauhanjulistus Pax Avenue on puolivallaton ja kaikessa epätasaisuudessaankin viihdyttävä kokooma kaikenkarvaista sarjakuvaa. Albumi sisältää myös päätoimittajan (Esa Turunen) ja Joensuun sarjakuvaseuran puheenjohtajan (Roope-Santeri Nieminen) esipuheet. Lopussa on tekijäesittelyt. Vuosialbumi on, jälleen kerran, kunniakkaasti kokoonpantu ja taidolla toimitettu. Rauha on selvästikin vaikeampi teema käsitellä sarjakuvissa kuin kauhu ja spefi, tai ainakin vaihtelua on vähemmän. Kaikkien kauhut ovat erilaisia mutta rauhan haaveet kovin samanlaisia. Vuoden 2023 antologian teemaksi on valittu scifi.
Kuten tietosivulla todetaan: kauan eläköön rauha. Ja sarjakuvat, vuodesta toiseen!
PAX AVENUE – Joensuun sarjakuvaseuran rauhanjulistus
(Joensuun sarjakuvaseura 2022)
Toimittanut Esa Turunen (päätoimittaja) ja Roope-Santeri Nieminen
76 sivua, A4, mustavalkoinen, nid.
ISBN 978-952-65084-0-5
21 € (tilaamalla)
Lili Peltola & Salla Soininen: Käpy
Erkki Waan: Inner Peace
Miia Jääskeläinen: Äänimaisemia
Juho Kankaanpää: Mielen rauhaa
Ville Rautiainen & Erkki Waan: Bear it
Sanna Nuutinen: Mökillä 24.6.2022
Petteri Holm: Sielunrauhaa
Krista Hiltunen: Sota, rauha ja kupillinen vahvaa kahvia
Toni T. Timonen: Rauha-aigu
Sami Pehkonen: Rauha on mennyt liian pitkälle
Esa Turunen: Rauhan riivaama
Mika K. Saarelainen: Yolos 7
Kimmo Niiranen: Rauhan edellytyksistä ja siivouksen tärkeydestä