Pinnan alla – Joensuun sarjakuvaseuran spefi-julkaisu

Sarjakuvaruutu
Roope-Santeri Nieminen: Sininen virta

­­Pinnan alla – Joensuun sarjakuvaseuran spefi-julkaisu koostuu lähes kahdestakymmenestä tarinasta, jotka kaikki ovat luvatun mukaisesti spekulatiivista fiktiota: kauhua, scifiä ja fantasiaa. Mukana albumissa on niin uusia kuin vanhoja tekijöitä. Sisältö on sangen monipuolista spekulatiivista fiktiota sarjakuvan muodossa.

Albumin ulkoasu on tyylikkään cthulhumainen ja tunnelmaan virittävä. Vaikka kannessa lähetetäänkin valomerkkejä suurille muinaisille, kokooman tarinat ammentavat ilahduttavasti lähes kaikki kotimaisesta, useimmiten jopa joensuulaisesta, arjesta, johon on tuotu jokin fantasistinen aihelma. Mustavalkoisuus sopii myös hyvin aiheeseen. Puheenjohtajan kirjoituksessa mainitaankin julkaisut Kevyt Metalli ja Kaamio, joiden voi nähdä olleen esikuvinakin antologialle.

Avaustarina Utran saarten kummitus (Matilainen, Mielonen) on kepeän kesäinen kuvaelma, jonka hyytävä kummajainen esitellään turhia selittelemättä, vähän japanilaiseen tapaan. Vetovoimaa (Nuutinen) hassuttelee mukavan romanttisesti sosiaalisella medialla ja vesien väellä. Ovatko kännykät todellakin niin vedenpitäviä? Kiirettä pitää (Waan) on urbaania keijujen karkeloa, jossa tarina on aika vähästä nyhjäisty, mutta se on kuvattu vastustamattoman sympaattisella tavalla.

Yhtenä yönä huhtikuussa (Vaskonen, Lehikoinen) on sen sijaan tarinaltaan yksi albumin mieleenjäävimmistä kertomuksista. Sisällissodan kauhut olivat aikoinaan liiankin totta ja menneisyyden haamujen nousu tähän hetkeen on kuvattu riipaisevan tunteikkaasti. Noidan hauta (Sihvonen) sisältää visuaalisesti vetävää siveltimen jälkeä; tutkijan kohtalo voisi olla kuin jostakin Lovecraftin novellista. Anekdoottimaiset, lähes raporttimaiset Gostis Nurmekses ja Minuška huahmu (Timmonen) ovat molemmat laadittu karjalankielellä, mikä tuo niihin oman, jännän sävynsä.  

Timo Heikura: Majesteettirikos

Syvissä vesissä (Peltola) on jälleen rakkautta märässä elementissä mallikkaasti piirrettynä. Ensimmäinen ruutu kannattaa katsoa tarkkaan. Raviloissa (Niiranen) on yhden sivun vitsi, joka kieltämättä lähtee lentoon.  Haikeansuloinen Kanervala (Mielonen, Lehikoinen) on albumin helmi! Koskettavan ja herttaisen loppukäänteen sisältävästä tarinasta saisi laajennettua vaikka lastenkirjan. Järvihirviö Joensuussa (Alppimaa) sisältää absurdia huumoria, koko juttu voisi olla tyttöjen yhteinen uni. Ja kuinka ollakaan, taas tulee vokottelua veden alta historiallisessa kertomuksessa Odottamaton yllätys (Kardos); kuvallisia oivalluksia riittää, ja kauneus on katsojan silmässä, ja kamaluus.

Esa Turunen: Joki

Joki (Turunen) vie rajan tuolle puolen ja kahteen kohtaamiseen, joista toinen on se vihoviimeinen. Tyyli on enemmänkin melkein grafiikkaa kuin sarjakuvaa. Sininen virta (Nieminen) vie sekin rajan taa, mutta tällä kertaa aikainrajan yli. Esikuva Didier Comès näkyy ehkä liiaksikin, mutta mustan ja valkoisen tasapainoinen käyttö on sangen taitavaa. Hän on ajaton (Turunen) on manausta kuvien virtana. Majesteettirikos (Heikura) sijoittuu sekin albumin parhaaseen päähän; arjen mytologisointi saa tällä kertaa ihan konkreettisen merkityksen. Pojat jotka leikkivät tulella (Kinanen) henkii stephenkingmäistä poikatarinan tunnelmaa, jonka loppuruutu on valaiseva. AD 2020 (Saharinen) on yhden sivun viesti sieltä jostain, tai siis Joensuusta, kun zombieapokalyksi on vihdoin alkanut. Peikkometsä (Myllylä) on messevä yndistelmä trollpunkkia ja Salaisia kansioita; alkua pidemmälle ei päästä, joten tälle toivoisi suorastaan jatkoa. Ursujen iltahämärä (Saarelainen) on melkoista häröilyä tulevaisuuden outojen heimokulttuurien keskellä, mutta viitseliäs ja tarkka piirrostyyli ansaitsee hatunnoston. Upeaa työtä!

Ja upeaa työtä on koko Pinnan alla -albumi: kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää sarjakuvaa. Spefi irrottaa todellisuudesta, mutta se voi myös saada näkemään todellisuuden tarkemmin mahdottoman kautta.

Monissa tarinoissa jäi harmittamaan liiankin lyhyt sivumäärä. Kannattaisiko ensi kerralla olla vähemmän tekijöitä ja pitempiä tarinoita? Ymmärrettävästi nyt oli haluttu ottaa mukaan iso tekijäjoukko. Moni oli myös piirtänyt sarjansa samaan kokoon kuin julkaisu; joko suurempi originaalikoko tai pienempi julkaisukoko olisi saanut sivut näyttämään vielä paremmilta.

Keskustele Joensuun sarjakuvaseuranta antologiasta Kvaakissa.

Kansi: Mika K. Saarelainen

PINNAN ALLA
Joensuun sarjakuvaseuran spefi-julkaisu

(Joensuun sarjakuvaseura 2020)
Tekijät: Kapu Matilainen, Sanna Nuutinen, Erkki Waan, Kaisa Lehikoinen, Viljami Vaskonen, Juho Sihvonen, Toni T. Timonen, Lili Peltola, Kimmo Niiranen, Tero Mielonen, Jimi Alppimaa, Florina Kardos, Esa Turunen, Roope-Santeri Nieminen, Timo Heikura, Lauri Kinanen, Jokke Saharinen, Tuomas Myllylä ja Mika K. Saarelainen
Taitto ja ulkoasu: Jussi ja Outi Santaniemi
100 ss., mv., pehmeäkantinen, 210 x 297 mm
ISBN: 978-951-97525-8-7

15 €