Julkaistu

Kaamio, kaunis kauhusarjakuva

Viidakon taikaa - taide: Emi Utrera (Kaamio 2019)
Copyright © Ilmein Entertainment ja tekijät

Kaamio on kauhu-, scifi- ja seikkailusarjakuvaa sisältävä pienlehti, jonka edellinen numero ilmestyi 10 vuotta sitten. Uusi tuleminen tapahtuu pienkustantamon, Ilmein Entertainmentin, julkaisemana. Puuhamiehenä, tai oikeastaan tekijämiehenä, häärää Hannu Kesola. Lehtimuotoinen antologia ilmestyy vuosittain.

Kauhusarjakuva on oma taiteenlajinsa, tai ainakin sillä on omat konventionsa. Kauas ei Kaamiossakaan harhauduta alan parhaista traditioista, ja hyvä niin. Erityisen mieluisa perinne, jota Kaamiokin tarkkaan noudattaa, on viimeisen sivun yllättävä loppukäänne. Tarinoiden jonkinlaisena läpitunkevana, suorastaan raadollisena (kiäh, kiäh!) teemana, on kuoleman hetki ja siihen liittyvä tunnetila: ällistys, katumus, rakkaus, helpotus, pelko.

Horrorissa on sallittua myös ylidramatisoitu liioittelu, joka muussa yhteydessä saattaisi tuntua lapselliselta ylilyönniltä. Kauhusarjakuvan kontekstissa liioittelu virittää tarvittavan yliluonnollisen atmosfäärin ja aikaan saattaa juuri oikean selkäpiitä karmivan tunnetilan.

Kauhusarjakuva Kaamio - Kuolleiden syleily (Lord Violent) -sivu
Kuolleiden syleily (Lord Violent)

Kaamion jokaisessa tarinassa kauhu hiertyy ja kiertyy kuin hirttonaru kaulan ympärille. Oikeastaan vain yhdessä tarinassa, ja ehkä vähän toisessakin, on jotain helpotuksen tapaista, kaikkien muiden tarinoiden päähahmoja kohdellaan kaikkitietävän ja yliluonnollisen kertojan ankaralla kädellä.

Kukin hahmoista kohtaa kuolemansa tai kuolemaa eri tavoin. Kertomukset eivät silti toista itseään vaan sopivaa varianssia on löydetty. Elävien kuolleiden yökin koetaan George A. Romeron hengessä, tosin sitten lopulta hengettömänä.

Kaamion sivuilla tarjoillaan kalmakertomuksia niin menneessä, nykyajassa kuin tulevassakin ajassa. Kesola osaa tarinoissaan taitavasti pettää lukijan odotukset siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua. El Torresin itsemurhametsään sijoittuvat mentaaliset moraalipainajaiset ovat häiritsevässä monikerroksellisuudessaan maittavan mestarillisia.

Kauhusarjakuva Kaamio - Paluu (Fran Galan)
Paluu (Fran Galan)

Kaamio-kauhusarjakuva on ammattitaitoista työtä alusta loppuun saakka; amatöörimäisen omakustanteen ajat ovat kaukana takana. Tällaista kauhusarjakuvalehteä lukisi mielellään vaikka joka kuukausi eikä vain kerran vuodessa.

Toivottavasti seuraava antologia vähän tuhdimpi, vaikka 100-sivuinen, jotta kuolemanpelosta saisi nauttia vähän pidempäänkin. Kaksi ensimmäistä tarinaa on väreissä, loput mustavalkoisia. Valinta on ilmeisen tarkoituksellinen taiteellisista syistä. Nidonta on hiukan liian tiukka ja tekstiä jää aukeaman keskelle piiloon. Muutoin taitto, väritys ja tekstitys on hyvällä tasolla. Pari kirjoitusvirhettä on oikoluvulta jäänyt huomaamatta. Kaamion logon ilmiasu viittaa hauskasti vanhoihin Mustanaamio-lehtiin.

KAAMIO, kauhua jokaiseen kotiin. Ja kuten muinaisen Shokki-lehden kannessa luki: EI LAPSILLE EIKÄ HERKKÄHERMOISILLE!

(Ilmein Entertainment, 2019)

Teksti: Hannu Kesola, El Torres
Taide: Emi Utrera, Patrick Wong, Fran Galan, Lord Violent
Taitto: Veli Loponen
60 ss., 4-v., 168 x 257 mm
ISBN: 978-952-68890-3-0
12 €

Kauhusarjakuva Kaamio - kansikuva

  • Viidakon taikaa
    Tarina: Hannu Kesola
    Taide: Emi Utrera

    Muhkeaviiksinen valkoinen seikkailija kohtaa viidakossa tumman kaunottaren, joka näyttää sankarille viidakon ihmeet.

  • Elää ja kuolla
    Tarina: Hannu Kesola
    Taide: Patrick Wong

    Happiviiksinen sininen sairastupalainen kohtaa avaruudessa alien-kaunottaren, joka suo sankarille ihmepelastuksen.

  • Tarinoita itsemurhametsästä: Uhraus
    Tarina: El Torres
    Taide: Fran Galan

    Kostanko kaikille vai itselleni?

  • Kuolleiden syleily
    Tarina: Hannu Kesola
    Taide: Lord Violent

    Zombiet eivät aina koputa kahdesti.

  • Tarinoita itsemurhametsästä: Paluu
    Tarina: El Torres
    Taide: Fran Galan

    Paha tyttö, kiltti tyttö ja kuollut tyttö.

Keskustele Kvaakissa Kaamiosta ja Ilmein Entertainment -julkaisuista.

Ks. myös arvostelut Kaamio n:o 1 ja Kaamio n:o 4.

Nousu.net: HAASTATTELU: HANNU KESOLA – SUOMALAISTA GENRESARJAKUVAA

Julkaistu

Avi Heikkinen: Valotusaika

Avi Heikkinen: Valotusaika - kansi

Valo, tuska ja aika

Mitä, jos kameralla voisi kuvata menneisyyttä? Elämässään eksynyt Jamo yrittää löytää vastauksia kuvista vuosien ja päivien takaa. Omakohtaisen tragedian lisäksi hän alkaa selvittää salaperäisesti kadonneen naisen tapausta yhdessä entisen poliisin kanssa. Mukana menossa on tekoälyllä varustettu pahasuisia paperipaloja tulosteleva pehmopossu.

Jatka lukemista ”Avi Heikkinen: Valotusaika”

Julkaistu

Anna ja Maggy yhteen sopii

Nyt on tarjolla fiiniä konjakkia ja kelpo hanaolutta. Naiset, Anna ja Maggy, selvittävät konnantöitä ja nauttivat hyviä juomia. Vaikka naiset ovatkin kuin eri puusta, asenne molemmilla sama: rikokset ratkotaan ja periksi ei anneta.

”Kuvat Copyright © Editions Delcourt ja Dupuis”

Cognac 2 – Vainaja areenalla
(Zoom Teufel 2018, alk. Un mort dans l’arène)
Teksti: Jean-Charles Chapuzet
Taide: Luc Brahy
Väritys: Aurore Folny
Suomennos: Anssi Rauhala
Sid., 220 x 300 mm, 4-v., 48.ss.
ISBN: 978-952-5754-66-7
19,90 €

Kolmiosaisen Cocgnac-sarjan toisessa osassa Anna jatkaa salaperäisen kuolemantapauksen selvittelyä, ja kuolema korjaa satoa koko ajan lisää. Samalla maistellaan, nuuhkitaan ja pyöritellään suussa toisenlaistakin satoa, hienoja vuosikertakonjakkeja; jalojuomien graalinmaljana siintää ennen 1800-luvun viinikirvatuhoja valmistettu pre-phylloxera-konjakki.

On jotenkin erittäin mieluisaa lukea sarjakuvaa, joka on hiukan sivussa tutuista lajityypeistä – toki tarina on dekkari, mutta enemmän tämä on tarinaa Cognacista ja cognacista. Jokaisesta sivusta nautiskelee: yksityiskohtien finesseistä ja nerokkaasti rakennetuista tunnelmavaihteluista.

Kullanruskeaan sävytetty väritys on harvinaisen taitavaa ja tarinan mukaan viritettyä.

Brahyn viivassakin on ensimmäiseen osaan verrattuna tullut hitusen lisää eloisuutta, Annan otsatukkakin hapsottaa rennommin. Chapuzet ei kiirehdi tarinaa vaan kirittää rauhassa loppukäännettä, joka on hätkähdyttävä ja jättää jännittämään trilogian viimeistä osaa.

Maggy Garrisson 2 – Mies, joka löytyi vuoteestani
(Sininen Jänis 2018, alk. L’Homme qui est entré dans mon lit)
Teksti: Lewis Trondheim
Taide: Stéphane Oiry
Suomennos: Anssi Rauhala
Sidl., 207 x 303 mm, 4-v., 48 ss.
ISBN: 978-952-7265-04-8
19,90 €

Maggy Garrison, yksityisetsivä vailla virallista lupaa, löytää miehen vuoteestaan, piilottelee rahojaan ja heittää pientä keikkaa. Lontoon sivukulmilla kuljetaan, mistä kiitos tekijöille, kliseisiä nähtävyyksiä vältellään visusti. Pitkät tovit istuskellaan pubissa olutta juomassa.

Maggy on itsenäinen ja itsepäinen nainen, mutta voiko hän luottaa edes lähipiiriinsä, ystäviinsä? Rikoksen selvittäminen ja tekeminen sekoittuvat toisiinsa.

Maggyn elämä tuntuu aidosti arjelta, vaikka siinä välillä onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Trondheimin käsikirjoituksen erikoisefekti on se, että muuten normaalisti edistyvässä tarinassa aina välillä hidastetaan aikaa. Temppu tehdään niin, että ruutujen taustat ovat toistensa kopioita, joskus jopa koko sivun verran, ja vain hahmojen asennot hivenen muuttuvat. Oiryn piirrostyyli on selkeä ja yksityiskohtainen. Väripaletti on rajoitettu enimmäkseen tummiin sävyihin.

Maggy Garrison on virkistävä tapaus, suorasukaista, aidosti elämänmakuista sarjakuvaa.