 |
|
Carl Barks: Aku-setä, kissa ja koira
|
Teemojen mukaan koviin kansiin kootut Barks-kirjat ovat edenneet neljänteen osaansa. Ankalliskirjaston nimellä kulkevaan kirjasarjaan on nyt kasattu eläinaiheisia jaksoja. Kun melkein kaikki ankkamestarin sarjat on jo suomennettu ja monet niistä julkaistu useampaankin otteeseen, ei nähin kirjoihin kovin isoja yllätyksiä enää saada. Uutta ovat oikeastaan vain korjattu ja tarkastettu käännös ja väritys.
Carl Barks: Aku-setä, kissa ja koira
Carl Barksin eläimellisimmät tarinat
SanomaMagazines 2004, 168 sivua
Kirjasarjaa on selvästi yritetty toimittaa huolella. Aikaisempiin osiin oli saatu aiemmin puutteellisina tai muuten vääristeltyinä suomeksi ilmestyneitä klassikkopätkiä mahdollisimman paljon alkuperäistä kunnioittavassa muodossa. Tähän osaan taasen on valikoitunut pääosin sarjoja, joita ei ole 1970-luvun lopun jälkeen uudelleen julkituotu. Näillä sarjoilla on siis paljon uusia lukijoita, eikä tietenkään haittaa että Barksin sarjoja kootaan kestävään kirjamuotoon.
Kirjoihin on saatu myös esipuheet kuhunkin teemaan sopivalta asiantuntijalta. Korkeasaaren ex-intendentti nyk. “luontovaari” Ilkka Koivisto on kirjoittanut mielenkiintoisia huomioitaan Ankan eläinseikkailuista. Koivisto kirjoittaa myös Disneyn tuottamista luontofilmeistä, kuten pahamaineisesta sopulidokumentista. Barksin Sopulivuosi -sarjakuva (Lemming With the Locket) ei saa luontoasiantuntijalta läheskään yhtä kovaa tuomiota kuin Valkea pohjola -filmi, jossa sopuleita kohdeltiin elokuvadramatiikan nimissä kaltoin. Elokuvan sopulit olivat vieläpä väärää lajia, Barksin luontofaktat olivat melkeinpä ironisesti lähempänä totuutta.
Luonnollisesti kirjassa ovat mukana myös klassikot Jäyhä jököttäjä, Huiskahäntä ja ensimmäinen sudenpentu-sarja Pelastusoperaatio Huurusolassa. Kirjan nimeen sopivasti olisi mukaam odottanut vielä tmahtuneen Puhuva koira -sarjan.
Kirjan nimihän viittaa venäläisen Eduard Uspenskin lastenkirjaklassikkoon Fedja-setä, kissa ja koira. Siinä tietenkin kissa ja koira puhuivat. Nimileikittelyllä on muitakin ulottuvuuksia. Uspenskin kertomukseen oli aikuislukijoita varten piilotettu kritiikkiä neuvosto-ajan tukahduttavaa ilmapiiriä ja byrokratiaa vastaan. Vasemmistolainen kulttuurikritiikki puolestaan tarttui tiukasti, kuten tiedämme, Disney-sarjojen ideologisiin sisältöihin. Ironisesti voisi sanoa että, Uspenskin kirjan nimellä leikittely “luokkavihollisen taantumuksellisessa” tuotteessa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisellä poliittisella tilanteella ilakointia.
Puhekuplatekstien rukkailuun, tai kokonaan uudelleen kääntämiseen alkaa jo tottua, semminkin kun käännökset seuraavat aiempia tarkemmin Barksin originaalia kieltä. Tarinoiden nimeäminen uudelleen on hieman arveluttavampaa. Shakespeareakin on käännetty monet kerrat uudelleen, mutta näytelmien nimiä ei kait sentään ole vaihdettu.. (vai olisiko Shakespearin Juhannusuni mitään?).