Pilakuvanäytelmä Karista

Pilakuvanäytelmä Mustahattuinen mies herättää henkiin Kari Suomalaisen tunnetuimpia piirroksia ja hahmoja näyttelijän, ­nukketeatterin ja live-piirtämisen kautta.

Näyttämölle saapuvat mm. Paukkulan konttiyliopiston erikoistutkija Rauno Murju, Römpän ukko sekä tietysti Karin alter ego ja näytelmän nimihahmo Mustahattuinen mies. Näemme myös Johannes Virolaisen sekä ikinuoren Paavo Väyrysen. Aiheina ja ajankuvina ovat suomettuminen, Paasikivi, Kekkoslovakia, kylmä sota ja kissankultainen 1980-luku.

Näytelmää esitetään Päivälehden museolla ja ensi kesänä Visavuoressa.

Mustahattuinen mies -näytelmän työryhmä
Käsikirjoitus ja ohjaus: Jarkko Suhonen
Äänisuunnittelu: Simo Rokka
Karin ääni: Lasse Kanerva
Kissojen äänet: Mira Flinkman ja Pauliina Syrjälä
Rooleissa:
Kari Suomalainen – Jaana Suorsa
Rauno Murju, Konttiyliopiston erikoistutkija – Riku Laakkonen

Päivälehden museon esitykset ovat:
perjantai 13.12 klo 17 ja klo 19.
Keskiviikkona 18.1 klo 14 ja klo 16
Seuraavat esitykset: 9.2.2020 klo 14 ja 16
Kesto: noin tunti
Vapaa pääsy, ei varattuja paikkoja

Ludviginkatu 2–4, Helsinki

Mustahattuinen mies – pilakuvanäytelmä Karin hahmoista

Keskustele Kari Suomalaisen pila -ja sarjakuvista Kvaakissa

Hiirihistorian pikakurssi

Mikki Hiiri täytti viime vuonna 90 vuotta. Tämä juhlaopus tulee siten noin vuoden myöhässä. Komea, korea ja kookas kirja on silti kaunista katsottavaa.

Corse, Nicole: Mikki Hiiren historia
Alkuteos: Mickey Mouse Museum. The Story of an Icon.
Suomentanut: Jukka Heiskanen
Toimittanut: Emma Drage
Ulkoasu: Rob Ward
Formaatti: Kovakantinen, väri, 96 s.
Julkaisija: Tammi
ISBN: 978-952-04-1031-5
Ovh: 33 €

Sanoma Osakeyhtiön Disney-lisenssi jaettiin keväällä kolmeen osaan. Egmont jatkaa tästedes kovakantisten sarjakuvakirjojen julkaisemista. Tammelle puolestaan siirtyivät kuva- ja tekstikirjojen julkaisuoikeudet, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että Disney on tehnyt paluun legendaarisiin Tammen Kultaisiin Kirjoihin. Sanoma pitää itsellään Aku Ankka -lehden ja taskukirjat.

Tammen ensimmäinen iso satsaus Disney-rintamalla on tämä jättimäinen tietokirja Mikki-hahmon historiasta. Se käy läpi Mikin uran eri vaiheet aivan alusta alkaen, ajalta ennen Mikkiä. Mikin edeltäjä oli 1926 luotu jänishahmo nimeltään Osku Kani (Oswald the Lucky Rabbit).

Pitkäkorva oli kehitetty vastaamaan aikansa suosituimman animaatio-hahmon Felix-kissan tarjoamaan haasteeseen. Osku oli suhteellisen hyvä menestys, mutta huonosti laaditun sopimuksen vuoksi Walt Disney menetti pian oikeudet luomaansa hahmoon. Tilalle kehitettiin nopeasti hiirihahmo Mikki, josta tuli supersuosittu kun filmeihin lisättiin ääni.

Mikki Hiiren historia on sisällöltään kevyt kirja, se esittelee hahmon historian lyhyin väläyksin, tärkeimmät hahmot, oheistuotteet, tärkeimmät elokuvat, Disneylandin ja muuta sellaista.

Tekstiä ei yhdelle aukeamalle paljon mahdu, joten sen asiapuoli jää hyvin tiiviiksi. Siitä ei paljon uutta irtoa sellaiselle, joka on jo ennestään Disneyn ja Mikki Hiiren historiaan perehtynyt.

Mikki Hiiri -sarjakuvaa käsitellään vain yhdellä aukeamalla, Floyd Gottfredsonin strippisarjan verran. Mikin vaiheita sodassa käsittelevässä luvussa ei mainita lainkaan sota-ajan sanomalehtistrippejä.

Mitoiltaan ja visuaaliselta puoleltaan kirja taas on kaikkea muuta kuin kevyt teos. Kookas sohvapöytäkirja on tyylikkäästi suunniteltu, näyttävästi painettu ja kuvitettu. Miellyttäväksi selailtavaksi se lienee tehtykin.

Kirjassa on kokoa
Kirjassa on kokoa

Keskustele Mikistä Kvaakissa

Värikästä Muumi-scifiä

Muumipeikosta tasaisin väliajoin valmistuvat uudet elokuvaversiot ja TV-sarjat pitävät esillä myös alkuperäistä sarjakuvaa. Mikä on tietenkin vain hyvä asia. Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvia on julkaistu useina eri versioina, pehmeäkantisista albumeista luksuslaitoksiin.

Tove Jansson: Muumipeikko ja marsilaiset
Englanninkielinen alkuteos
Moomin and the Martians
Alkuteoksen väritetyn laitoksen julkaissut
Enfant/Drawn & Quarterly, Montreal, Kanada 2015
© Solo/Bulls 2015
© Moomin CharactersTM
Suomenkielinen laitos© suomentajat ja WSOY 2018
Suomennos ilmestynyt alun perin
Muumipeikko 4 -albumissa (WSOY 1990)
Sarjakuvasivujen ladonta Kirjasorvi/ Antti Hulkkonen
ISBN 978-951-0-43145-0, 48 s.
Painettu EU:ssa

Koska uutta Muumi-sarjakuvaa ei synny, on vanhoja sarjakuvia pakattava yhä uudelleen erilaisiksi kokonaisuuksiksi. WSOY:n julkaisuohjelmassa on parhaillaan menossa kanadalaiseen Drawn & Quarterlyn kirjasarjaan pohjaava Muumiklassikot. Kovakantisessa ja isokokoisessa sarjassa tullaan julkaisemaan kaikki Tove ja Lars Janssonin vuosina 1954—1975 tekemät sanomalehtisarjat.

Drawn & Quarterlyn materiaalissa puhekuplat ovat alkuperäisessä kuosissaan. Mustavalkoinen: WSOY 1990.
Drawn & Quarterlyn materiaalissa puhekuplat ovat alkuperäisessä kuosissaan. Mustavalkoinen: WSOY 1990.

Niiden lisäksi on tehty tällaisia pienempikokoisia, väritettyjä koosteita, joissa on ollut yksi tai kaksi tarinaa. Tämä värialbumi on kahta edeltävää ohkaisempi ja sisältääkin vain yhden tarinan. Muumipeikko ja marsilaiset on ilmestynyt alkuaan vuonna 1957, kuumimpaan UFO-hysterian aikaan. Kun muumeista on kyse, ei tarina seuraile tavanomaisimpia tieteistarinoiden polkuja.

Muumipapan korjaamasta ikivanhasta radiosta kuuluva varoitus maata lähestyvästä vaarallisesta marsilaisesta tuo heti mieleen Orson Wellesin vanhan kuunnelman Maailmojen sodasta, joka otettiin todesta ja aiheutti kaaoksen.

Öljylamppu-marsilainen
Öljylamppu-marsilainen

Muumit puolestaan pysyvät tavoilleen uskollisesti tyyninä ihmeellisimpienkin asioiden edessä. He eivät hätkähdä, vaikka lentävä lautanen putoaa takapihalle tai muututaan näkymättömiksi. Muumit eivät pidä marsilaista uhkana toisin kuin virkaintoiset poliisit. Kaikenlaista muutakin outoa tapahtuu ja meno äityy parhaimmillaan magrittemaisen surrealistiseksi. Sateenvarjomiesten (Golconda, 1953) sijaan taivaalla lentelee poliisiparvi.

Kirjan väritys on hillittyä pastellisävyineen, mutta se ei sinänsä anna paljonkaan lisäarvoa sarjakuville. Albumi itsessään on toteutettu tyylikkäästi fleksikansien koholakkapainatuksia myöten. Pikkualbumi on nätti lahjakirja.

Tarina on ilmestynyt aiemmin WSOY:n julkaisemissa kirjoissa Muumit – sarjakuvaklassikot 3 (2010), Muumipeikko 4 (1990) ja Turun Sanomien kustantamassa Muumi 2 -kirjassa (1978).

Keskustele Kvaakissa Muumeista

1966 / 100 – Jorma Tiittanen: Titulointia

uusi silta.
uusi silta.

Titulointia oli Seura-lehden pitkäikäinen ja ilmeisen pidettykin vakiopalsta. Se ilmestyi lehden sivuille 29.9.1965 ja päättyi vasta 2009 tekijänsä sairastuttua ja siirryttyä eläkkeelle.

Vaikka Titulointia oli selkeästi sarjakuvaa, oli se lehdessä statukseltaan enemmänkin pilakuva. Siitä kertoo sen paikka lehden alkusivuilla, sarjakuvat kun yleensä tuupataan ristikoitten, horoskooppien, vitsipalstojen ja muun ”turhanaikaisemman” viihteen sekaan loppusivuille. Pilakuvamaisuutensa lisäksi Tituloinnissa oli pakinamaisen jutusteleva ote. Nykyään tällainen piirrostyyliltään simppeliksi hiottu sarjakuva ilmestyisi blogina.

Suomalaista elämänmenoa lempeän ironisesti kommentoiva sarja oli melkeinpä lehden toinen pääkirjoitus, joka luettiin aina ensimmäiseksi koko lehdestä. Ja varmasti useammin kuin oikea pääkirjoitus. Pilakuvan tai pääkirjoituksen tapaan Titulointi käsitteli usein myös ajankohtaisia aiheita.

Etelänmatkoista.
Etelänmatkoista.

Alkuvuosina sarjan paikka lehden sivuilla vielä hieman vaihteli, ennen kuin vakiintui kolmossivun paikkeille. ”Uusi piirtäjämme nimimerkki Titu ryhtyy nyt tällä – tai tarpeen mukaan jollakin muulla – paikalla huvittamaan viikon piirroksillaan lukijoitamme. Titu toivottaa itsensä tervetulleeksi Seuran palstoille – tutustuttuaan häneen lukijamme varmaan pian yhtyvät tervetulotoivotuksiin.” (n:o 39/1965). Ja niinhän lukijat tekivät, Tituloinnista tuli Seuran tunnetuin brändi.

Kahdessa ensimmäisessä jaksossaan Titu tarttui heti politiikkaan ja urheiluun, eli suomalaisten mieliaiheisiin välittömästi sään jälkeen. Ajankohtaisia piirroksia olivat uuden Lapinlahden sillan avaaminen (n:o 41/1965), uusien lähiöiden arkkitehtuuri (n:o 42/1965) ja näemmä ei enää niin eksoottiset etelänmatkat täyteen sullotuille aurinkorannoille (20/1966) sekä kauhea nuoriso (49/1965) – tai sehän nyt on aina ajankohtainen aihe.

Ei me nuorina silleen...
Ei me nuorina silleen…

Vaikka Titu saattoi olla ironinen ja piikikäskin, niin kovin ilkeä hän ei koskaan ollut. Jotain huovismaista lempeyttä ja salaoveluutta Titun jutustelussa oli.

Mainosgraafikkojen koulun käynyt Jorma Tiittanen (1929—2017) ehti työskennellä pitkälti toistakymmentä vuotta mainosalalla, ennenkuin ilmoitti itsensä Seura-lehden silloiselle päätoimittajalle Olli Ohtomiehelle. Kertoi olevansa Suomen paras pilapiirtäjä. Titulointia kesti sitten 44 vuotta. Siihen mahtuu yli 2200 sarjakuvasivua. ”Tuollaista määrää en olisi ikinä uskonut saavuttavani. Muutamaa kymmentä ajattelin enintään”, kertoi Tiittanen vuonna 2009 Seura-lehden haastattelussa. Tiittasen aikana lehdessä päätoimittaja ehti vaihtua kymmenen kertaa.

Titu oli kieltämättä Seuralle sama kuin Kari Hesarille. Suomalaisten tuntojen tulkitsija, otteiltaan kenties Karia lämpimämpi.

Titu sarjakuvista.
Titu sarjakuvista.

Titulointia-kokoelmia on kolme:

Valitut vitsaukset (Mainoskartio 1974)
Kootut kuplat (Yhtyneet Kuvalehdet 1979)
Hyvä Suomi (Gummerus 1981)

Lähteinä:
Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme, Tammi 1979. S. 148.
Seura-lehden haastattelu 51-52/2009

Osallistu Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100 -keskusteluun

Vuosilta 1917-1966 sarjakuvat listattuina

1953 / 100 Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen: Ben Huronin testamentti

Sarjakuvien Suomi 100

Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – Ben Huronin testamentti
Kuvat: Sigurd Laesvirta ja Erkki Korhonen
Teksti: Outsider
Julkaistu: Outsiderin lehti 1951-53
Hämeen kirja

Outsiderin (Aarne Haapakoski – 1904—1961) seikkailusankarit Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen muistetaan nimiään kantavista lukemistolehdistä ja vanhoista jännityskuunnelmista. Lipposen ja Korkin juuret ovat jännällä tavalla kuitenkin sarjakuvissa. Yleisradion ohjelmapäällikkö Ensio Rislakki pyysi Outsideria vuonna 1945 luomaan radioon oman sarjakuvan eräänlaisena kuulokuvana.

Huippusuosituksi osoittautunut jännityskuunnelma mallinnettiin sanomalehtien jatkuvajuonisten strippien tyyliseksi. Sitä esitettiin lyhyissä viiden minuutin pätkissä, joiden jatkoa saatiin jännittää seuraavaan päivään. Kuunnelmat muokattiin pikaisesti kirjamuotoon. Ensimmäisenä julkaistiin Ben Huronin testamentti (Lehtiyhtymä Oy 1945).

Outsider-sarja alkaa! Outsiderin lehti 23/1951
Outsider-sarja alkaa! Outsiderin lehti 23/1951

Tavallaan oli luontevaa, että hahmot siirtyivät myös varsinaiseen sarjakuvaan. Korkin ja Lipposen sarjakuva alkoi Outsiderin lehdessä jouluna 1951 (n:o 23/1951). Tarinaksi valittiin Ben Huronin testamentti. Piirtämisen aloitti Sigurd Laesvirta (1910-1960), mutta syystä tai toisesta hän jätti sarjan seitsemän jakson jälkeen. Toisen maailmansodan aikana tk-piirtäjänä toimineen Laesvirran piirrokset ovat samanaikaisiin amerikkalaissarjoihin verrattuna varsin kömpelöitä. Sarjakuvakerronnan perusteetkaan eivät ole kunnolla hallussa, puhekuplien järjestys on monin paikoin lukusuunnan vastainen ja ruuduissa on liikaa selittelevää tekstiä.

Lukusuunta hakusessa.
Lukusuunta hakusessa.

Sarjakuvan tarina seurailee melko tarkasti kirjan – ja kuunnelman – rönsyileviä juonikuvioita. Adaptaatio on ehkä liiankin uskollinen, sillä Laesvirta on kopioinut kirjan hahmojen repliikit suoraan sarjakuvaansa. Siitä johtuen puhekuplissa on todella reilusti tekstiä.

Tarinaa jatkanut Erkki ”Eki” Korhonen on sarjakuvantekijänä Laesvirtaa jämäkämpi. Piirrokset hiukan selkeämpiä, mutta sarjakuvakerronta on hänenkin heikkoutensa. Puhekuplat ovat toisinaan väärässä järjestyksessä ja liian usein turvaudutaan pelkkään tekstiin toiminnan sijasta.

Dialogi suoraan kirjasta.
Dialogi suoraan kirjasta.

Tarina on katkelmallinen ja rönsyilevä, jännittävästä tilanteesta siirrytään nopeasti seuraavaan, mikä on monille sanomalehtisarjakuville tyypillistä. Kalle-Kustaa on saanut kaukaiselta sukulaiseltaan Ben Huronilta testamentin ja pyytää apua ystävältään Lipposelta. Salaperäinen testamentti on eräänlainen avain, jonka avulla voi löytää laivuri Ben Huronin aarteen. Se on kätketty Afrikan edustalla sijaitsevaan saareen.

Tekstitulva.
Tekstitulva.

Ilkeä gangsteri Musta Santeri aikoo anastaa testamentin itselleen, ja siitä seuraa sarja takaa-ajoja, kidnappauksia ja kaikenlaista jännittävää, yhtäkkisiä ampumisia ja katoamisia. Tuntuu siltä kuin Outsider olisi keksinyt tarinaa sitä mukaa, kun sitä on pitänyt tuottaa radioaalloille, tietämättä välttämättä itsekään, miten juttu päättyy.

Tarinaa on varmasti ollut jännittävää seurata päivä kerrallaan radiosta, mutta yhteen pötköön nivottuna juttu on aivan liian jännitteetön. Sarjakuvaa varten tarinaa olisi pitänyt muokata. Myös kirjaversio tehtiin aika huolettomasti, siinä Pekan nimi vaihtuu pitkäksi aikaa kesken seikkailun Kyllöseksi!

Ekin eka.
Ekin eka.

Korkki ja Lipponen ajavat välillä Mustaa Santeria takaa ja sitten taas toisin päin. Aina sen mukaan kuka nahkakantisen testamentin kulloinkin on onnistunut sieppaamaan. Jahti kulkee Ruotsin kautta Ranskaan ja jopa Pariisin katakombeihin. Tarina sijoittunee sodan jälkeiseen aikaan, koska sodasta ei puhuta missään vaiheessa tarinan alkupuolella. Mutta sitten kaverusten laskeuduttua laskuvarjoillaan Ranskan rannikolle kohtaavat he yhtäkkiä vastarintamiehiä ja maaseudun teitä vartioivia natsisotilaita!

Yhtäkkiä ollaankin sodassa!
Yhtäkkiä ollaankin sodassa!

Vaiherikkaan seikkailun päätös pohjois-Afrikan rannikolla Algerissa ei ole mitenkään yllättävä, kukaan ei saa aarretta Huronin testamentin pudotessa meren aaltoihin. Vanitas vanitatum et omnia vanitas!

Outsiderin lehti oli isokokoinen makasiinityyppinen ajanvietelehti, joka julkaisi sivuillaan eri lehtisyndikaattien (Nord Press, Spiegel ym.) myymien juttujen lisäksi Outsiderin omia jännitysnovelleja ja muuta viihdettä. Juttuaiheiden perusteella lehti oli enemmän miehille suunnattu; sotaa, natsirikollisia, erikoista historiaa ja eksoottisia matkareportaaseja. Oli lehdessä silti Kyllikki Nykäsen ”Naisten nurkka”. Sarjakuvat oli tarkoitettu varmaankin (poika)lapsilukijoille, Lipposen ja Korkin lisäksi lehden sivuilta löytyi muun muassa englantilaiset Paul Power, rakettilentäjä ja Kit Carson, villin lännen kuningas.

Värillinen sarjakuva - tavallaan.
Värillinen sarjakuva – tavallaan.

Osallistu Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100 -keskusteluun

Vuosilta 1917-1966 sarjakuvat listattuina

Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen -kuunnelmat YLE:n Elävässä arkistossa