Sanomalehtisarjakuvan 2000-luvun piristysruiske

Stephan Pastisin nokkela ja sanavalmis Helmiä sioille on 2000-luvun ensimmäinen uusi hittituote amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvan alalta. Sarja alkoi 31.1.2001 ja ilmestyy nyttemmin yli 400 sanomalehdessä.

Stephan Pastis (s. 1968) kasvoi Los Angelesin liepeillä ja asuu nykyisin Pohjois-Kaliforniassa perheineen. Pastis valmistui politiikan tutkimuksen laitokselta Berkeleyn yliopistosta. Hän oli aina halunnut olla ammattilaissarjakuvapiirtäjä. Samalla hän piirsi useitakin eri sarjakuvia, joista Helmiä sioille löi läpi vuonna 2002. Pastis on alunperin ammatiltaan vakuutuslakimies, jotka työt ovat saaneet jäädä sarjakuvan menestyksen myötä. Helmiä sioille voitti Yhdysvaltain parhaan sanomalehtisarjakuvan palkinnon vuonna 2004.

Stephan Pastis: Helmiä sioille
Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sammakko, Turku
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2006
Suomennos Elina Koskelin ja Katja Rosvall
Tekstaus: Timo Ronkainen
52 sivua, pk., nid. mv, A4
Ovh. 10 euroa
ISBN 952-483-024-8
© United Features Syndicate & Stephan Pastis

Tämä albumi on koottu arkistripeistä tammikuusta elokuuhun vuodelta 2002. Välistä ei ole jätetty mitään pois, mutta jostain syystä aivan ensimmäiset pari viikkoa eivät ole tähän kelvanneet. Suomennokseen olisi voinut suorittaa karsintaa muista syistä: Kaikki stripit eivät käänny luontevasti suomeksi, ja toisaalta, sarja ei ollut vielä alkuvaiheessa parhaimmillaan. USA:ssa on ilmestynyt hiljattain jo viides kokoelma-albumi (eivät ole yksi yhteen suomennoksen kanssa), ja sitä pidetään tähän asti parhaana koosteena.

Stephan Pastis
Stephan Pastis

Sarjassa on alunperin kaksi henkilöä, naiivi ja yksinkertainen Possu (Pig) sekä omahyväinen ja häijy Rotta (Rat). Pian mukaan tulee fiksu ja filosofinen Vuohi (Goat) ja vielä hieman irralliselta hahmolta tuntuva Seepra (Zebra). Nämä ovat tärkeimmät hahmot, mutta sivuhenkilöiden määrä kasvaa koko ajan. Possutytöt Posita ja Fariini esiintyvät jo tässä albumissa.

Tässä emme vielä pääse tutustumaan tärkeimpään lisäykseen, Krokotiilien veljeskuntaan. Alunperin Seepra oli huolissaan laajasta suvustaan jolla oli taipumus joutua jatkuvasti leijonien kitaan. Leijonia ei koskaan näytetty, koska Pastis ei tiettävästi osannut piirtää niitä. Tilalle hän toi sitten krokotiileja, joita on paljon, ja moni on nimettykin. Mutta vielä menee muutama albumi ilman niitä. Agressiivinen ja militantti Ankka on noussut uudemmissa jaksoissa myös päänelikon rinnalle ja lukijoiden suosikiksi.

Piirroksiltaan albumi on varsin karu. Lisäksi Photoshop on ollut ahkerassa käytössä. Samoja asetelmia on käytetty useaan kertaan. Harmaapinnat on luotu rastereiden avulla, monien eri tiheyksien käyttö on kirjavaa. Tuoreet vitsit ovatkin se, joka tästä on tehnyt menestyksen. Uudemmissa tuotoksissa on piirrosten jäykkyydestä päästy vähitellen eroon. Toivokaamme siis jatkoa tälle, koska parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa.

Sarjan visuaalinen ilme lainaa Tenavilta jonkin verran. Tiilimuurin ja pöydän takana käydään samoin keskusteluja kuten esikuvassakin. Pääkaksikko Rotta ja Possu tuovat taas mieleen sekä ulkomuodoltaan että luonteiltaan TV:stä tutun Ren & Stimpy -parivaljakon. Huumorin kyynisyys taas tuo mieleen Dilbertin, johon on ilmeisesti kiinnitetty huomiota muuallakin, koska Pastis osaa itseironisoidakin sitä, kun Rotta luo oman Bildert-sarjakuvansa. Muutenkin sarjalla on tapana viitata muihin sanomalehtisarjakuviin, myöhemmissä sarjoissa.

Suomennos on muutamista mahdottomista käännöksistä huomimatta onnistunutta. Tekstaus on itse asiassa tietokonefontti, kuten nykyisin on tapana, vaikka albumin tiedoissa mainitaankin tekstaus. Painojäljen suhteen ei ole moitteen sijaa.

Kiitos avusta arvostelun kuvituksessa Timo Ronkaiselle.

Keskustele Helmiä sioille -sarjakuvasta Kvaakin foorumilla

Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.