Mulle tuli fiilis tästä uusimmasta numerosta, että tarinan puoliskot olisi vaikka voinut julkaista kahtena yhden numeron itsenäisenä tarinana, jotka sitten yhdessä muodostaisivat kokonaisuuden. Näille kahdelle puoliskolle sitten julkaisuväliä vaikka vuoden verran! Nyt kaksi osaa olivat keskenään huomattavan irrallisia, mutta kahtena erillisenä tarinana ajan kulun vaikutelma olisi ehkä ollut vahvempi. Olisi ehkä ollut kiinnostava ratkaisu.
Toisesta puoliskosta jäi voimakkaimpana kohtana mieleen Makuan itku, kun tämän pistoleroura tyssäsi. Ehkä näin tehokasta 'olisit mieluummin tappanut minut' kommenttia en muista Texissä ennen nähneeni. Ihan jees tarina.